Äitiys on lahja lapselta - suomen valkonauhaliitto...suur-helsingin valkonauha ry:n ylläpitämä...

Äitiys on lahja lapselta

s. 24

Valkonauha2/2019

~ 110 vuotta ~

Valkonauha-lehti 110 vuotta

s. 16

2 Valkonauha 2/2019 Valkonauha 2/2019 3

PuheenjohtajaSinikka Vilén, erityisdiakoni (eläk.)VarapuheenjohtajatKotihoidon ohjaaja (eläk.) Elli MartikainenOstoassistentti Tarja HeinoPääsihteeriPastori Irja EskelinenToimistosihteeriNina Hurtamo

Liiton ylläpitämätValkonauhan Kotipesä HelsingissäLiisankatu 27 A 3, 00170 Helsinkipuh. 091351 268Opiskelijakoti HelsingissäSnellmaninkatu 27 D 18, 00170 Helsinki

Suur-Helsingin Valkonauha ry:n ylläpitämäLiisankoti Luotsikatu 4 E, 00160 Helsinki

Suomen Valkonauhaliitto – Förbundet Vita Bandet i Finland r.y.Liitto on vuonna 1905 perustettu kristillisyhteiskunnallinen naisjärjestö, joka toimii yksilöiden, perheiden ja yhteiskunnan hyväksi. Liitto on jäsenenä World´s Woman´s Christian Temperance Unionissa. Liitto ottaa vastaan testamentteja ja lahjoituksia. Pankkiyhteys: Danske Bank IBAN:FI98 8000 1100 0623 23

Valkonauha 2/2019Julkaisija: Suomen ValkonauhaliittoToimituksen osoite:Liisankatu 27 A 3, 00170 Helsinkipuh. 091351 268www.suomenvalkonauhaliitto.fiirja.eskelinen@suomenvalkonauhaliitto.fiPäätoimittaja: Sinikka VilénToimitussihteeri: Irja EskelinenToimituskunta: Tarja Heino, Marja Kariluoto, Paula Kupias, Arja Laiho, Anna-Mari Laine, Tuulikki Perho, Pirjo SipiläTaitto: Anne Tervahauta / Kuvitella

Lehti ilmestyy neljänä numeronaTilaushinta 20 euroa vskPainopaikka: Eräsalon Kirjapaino Oy, Tampere

ISSN-L 0355-7219, ISSN 0355-7219 (painettu)ISSN 2242-0045 (verkkojulkaisu)Etukannen kuva: Pixabay

Sisältö

Pääkirjoitus 3Liitto ja paikallisyhdistykset toimivat 4Esittelemme kongressin puhujia 10Muistojen polulla kesää odottaen 12Runo puhuu 15Äitiys on lahja lapselta 16Valkonauha-lehti 110 vuotta 18Muisto äidistäni 20Kohti hyvää arkea muurin molemmin puolin 22Voimasiskot 25Tytöt ja koulutus kehitysyhteistyön kärkinä 26Runo puhuu 28Muistokirjoitus 29Kuusi maalausta arjesta 30Julistekilpailu koulukiusaamista vastaan 33Muistettavia tapahtumia / Onnittelemme 34

Pääkirjoitus

Äidit nuo - väkevät ja tekevät

Meillä on nyt se aika vuodenajoista, jolloin saamme kokea valon, uuden syntymisen, kaiken kasvun ja toivon

runsauden ympärillämme. Kevät on aina kai-ken toivon aikaa. Keväällä näemme luonnossa syntymisen ihmeitä ja monen asian alun. Nä-emme sitä myös ihmisten elämässä positiivi-sempana ja valoisampana uuden rakentamisen toiveikkuutena. Yhtenä, kuin luonnon muistu-tuksena uuden elämän tuojana ovat äidit ja hei-dän elämänsä. Meillä länsimaissa äitejä muis-tetaan taas monin tavoin tulevana äitienpäivä-nä. Syvällisemmin ajatellen tuohon päivään si-sältyy paljon.

Valkonauhaliitto on tehnyt järjestäytynyt-tä äidinrakkauden työtä jo vuodesta 1896 läh-tien. Tuosta ajasta tähän päivään on kulunut useamman sukupolven elämä ja työ. Liiton toi-minnassa yhtenä kohdealueena on perheiden ja lasten hyvinvointia edistävä työ, joka yksilöityy usein juuri äiteihin ja heidän elämäänsä.

Ajassa taaksepäin katsoen entisajan äidit olivat äidin roolin lisäksi kotielämässä paljon enemmän muuta kuin synnyttäjiä. Suomi oli itsenäistymisen vuosien jälkeen vuosikymme-niä vahva maatalousyhteiskunta, jossa kotona ja maatilalla tuli tehdä työtä, usein raskasta-kin työtä perheen asumisen ja elämisen eteen. Monissa perheissä lapsia siunaantui perhee-seen kymmenenkin ja voi vain kuvitella mitä se oli äidille. Äidin roolina oli ylläpitää perheen ruokahuolto ja ravinto. Elämiseen liittyi myös karjanhoitoa, lehmien lypsämiset ja ruokkimi-set sekä muut maataloustyöt. Äidin tuli myös huolehtia perheen vaatetuksesta ja puhtaudes-ta. Voi vain kuvitella, mitä se oli äidille, joka jaksoi vielä joissakin perheissä tuon kaiken li-säksi kestää myös miehensä alkoholiongelman. Sisukkaasti ja itseään säästämättä, omia ongel-miaan väistäen ja vältellen heitä voi sanoa vä-

keviksi ja tekeviksi äideiksi. Heillä ei ollut yh-teiskunnan taholta tarjolla vanhempainvapaita eikä kotipalveluja tai muita elämää helpottavia apuja. Oli vain pärjättävä.

Tämän päivän äidit elävät erilaisessa maa-ilmassa, jossa myös jokaisella on oma elämän-sä ja siihen liittyvä tämän ajan arki. Naisen ja äidin yhteiskunnallinen asema on kehityk-sen kulussa muuttunut. Äidit ovat nyt paljol-ti työelämässä. Tekevät omaa uraa ja synnyttä-vät lapsia entisaikoja vähemmän. Mutta he ovat äitejä, jotka ovat lapsia tai lastenlastenlapsia su-kupolvien takaisille äideille. Äidin asema lap-sen tai lapsien äitinä ei ole biologisesti ja inhi-millisesti muuttunut. Äidin rakkaus on rakka-uksista edelleen suurin.

Me kristillisiä elämänarvoja kunnioitta-vat valkonauhalaiset haluamme myös muistaa näin keväisin ja äitienpäivän aikaan kaikkia niitä maailman äitejä, joilla voi edelleenkin ol-la puhdas juoma- tai pesuvesi kilometrin pääs-sä kotimajasta. Ruualle ei ole säilytyspaikak-si pakastinta tai jääkaappia eikä pölynimuria siivousavun antajaksi. Heidän sylissään tai se-lässään mukana kulkee lapsi, joka saa äidiltään köyhyydestä ja vähäisestä materialismista huo-limatta äidinrakkautta.

Näiden maailman äitien elämästä me saam-me jakaa kokemuksia ja näkemyksiä heinä-

kuussa Helsingissä pi-dettävässä Valkonau-han maailmanliiton kongressissa. Tapah-tumassa, jonka pää-osissa ovat arkielä-män äidit. Nuo väke-vät ja tekevät.

ELLI MARTIKAINENVarapuheenjohtaja


Paikallisyhdistyksettoimivat

Suomen Valkonauhalii-ton kevätkokous järjes-tettiin 13.4.2019 liiton

tiloissa Helsingissä. Kokouk-sen puheenjohtajana toimi kaupunkineuvos Rakel Hil-tunen. Kokouksen alussa oli liiton puheenjohtajan Sinikka Vilénin avauspuheenvuoro ja hiljainen hetki poisnukku-neiden jäsenten muistolle sekä Taru Koiviston keväinen mu-siikkitervehdys. Kokoukseen osallistui 38 henkilöä eri puo-lilta maata.

Kokouksessa jaettiin Tasa-vallan presidentti Sauli Nii-nistön itsenäisyyspäivänä 6.12.2018 myöntämät kun-niamerkit. Kunniamerkkien jakamisen suorittivat liiton

puheenjohtaja Sinikka Vilén avustajinaan varapuheenjoh-tajat Elli Martikainen ja Tar-ja Heino.

Kunniamerkit jaettiin seuraa-ville henkilöille:

Kariluoto Marja (Turku), Suomen Leijonan ansioristiVaasto Leena (Kuopio), Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitali kultaristeinKoivisto Lahja (Nokia), Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitaliLehtonen Elvi (Tampere), Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitaliKeltomäki Anja (Turku), Suomen Valkoisen Ruusun mitali

Kunniamerkkien jakami-sen jälkeen kiitospuheenvuo-ron piti Anja Keltomäki, joka oli kunniamerkin saajista iäl-tään vanhin. Sen jälkeen myös muut kunniamerkin saaneet käyttivät puheenvuoron ja Anja Keltomäki lausui kirjoit-tamansa runon, Sato kypsyy.

Teksti IRJA ESKELINENKuvat PIRJO SIPILÄ

Taru Koivisto toi musiikki-tervehdyksen, jonka toteut-tamisessa käytti ääntä sekä soittimia: kannel, sormipiano ja tuulikello.

Vas. Anja Keltomäki, Elvi Lehtonen, Lahja Koivisto, Leena Vaasto ja Marja Kariluoto.

Liiton puheenjohtaja Sinikka Vilén.

Oik. Kokouksen puheenjohtajana toimi kaupunkineuvos Rakel Hiltunen.

Kokoukseen osallistui 38 henkilöä ympäri maata.

Vas. Leena Vaasto ja Tarja Heino.

Liitto ja

Jäsenistö koolla


Terveisiä Valkonauhakodista

Helsingin Kruunu-haassa sijaitseva Val-konauhakoti on opis-

kelijalle upea asumismuoto opiskelujensa ajan. Asunnon keskeinen sijainti ja lyhyet välimatkat kauppoihin, kir-jastoon ja vaikkapa Töölön-lahdelle lenkille, ovat opiske-lijalle hieno etu. Valkonauha-kodissa on asukkaita yhteen-sä viisi, joten yksin ei tarvitse aikaa viettää. Iltaisin ruu-anlaiton lomassa on muka-va vaihtaa päivän kuulumi-set kämppisten kanssa. Iloi-nen puheensorina ja naurun-remakka piristää opiskelujen keskellä. Asunnon siivous-vuorotkin on jaettu jokaisel-le asukkaalle vuorotellen, jo-ten asunto pysyy puhtaana

ja oma siivousvuoro on vain viiden viikon välein.

Meillä on käytössä kämp-pisten kanssa viestivihko, jo-hon kirjaamme tiedotettavia

asioita, vaikkapa kyläilevis-tä ystävistä. Näin pysymme ajan tasalla asioista, vaik-ka emme näkisikään toi-siamme. Tämä viestivihko on ollut käytössä jo useita vuosia Valkonauhakodissa. Valkonauhakodissa asues-sani huoneeni oli tilava, jonne mahtui kaikki tar-vittava. Asuin huoneessani kolme vuotta ja tässä ajas-sa kämppikseni ovat vaih-tuneet. Aina on ollut mu-kava tutustua uusiin asuk-kaisiin. Valkonauhakoti on rauhallinen ja viihtyisä

paikka asua.

Ystävällisin terveisin

ANNIKA LUOKKANEN

Viemme huolemme

uuden eduskunnan päättäjilleSuomen Valkonauhaliit-

to järjesti yhteistyös-sä Mikkelin Valkonau-

han ja Helsingin Valkonau-ha-Vita Bandet i Helsingfors ry:n kanssa kaikille avoimet keskustelutilaisuudet. Mik-kelissä kokoonnuttiin 26.3. ja Helsingissä 28.3. teemal-la Turvallinen Suomi. Tilai-suuksissa oli mukana asian-tuntijapaneeli. Mikkelis-sä paneeliin kuuluivat työn-ohjaaja Susanna Sillanpää, psykologi Pia Marttala, et-sivän nuorisotyöntekijät An-ne-Mari Hynönen ja Nina Valkonen. Helsingissä pa-nelisteina olivat asiantuntija Liisa Partio, asessori, poliisi-tarkastaja evp. Mikko Lam-pikoski ja psykoterapeutti Misan Zilliacus.

Helsingissä asiantuntijapa-neelin jäsenet toivat esille huolensa yhteiskunnan tilas-ta erityisesti turvallisuuden, lasten, nuorten ja perheiden näkökulmasta. Tilaisuuksis-sa käsiteltiin lasten ja nuor-ten eriarvoisuutta, joka läh-tee muodostumaan hyvin varhain, jo sikiövaiheessa. Kun lapsi syntyy perheeseen, jossa on puutetta perustur-vasta ja vanhemmilla on on-gelmia, joutuu hän alttiiksi monille riskeille.

Väkivallan tunnistaminen kaikissa muodoissaan näh-tiin tärkeäksi. Esimerkik-

si perheen sisäinen väkivalta pitäisi tunnistaa varhemmin ja siihen tulisi voida puuttua yhdessä yli sektorirajojen ja

yhteistyötä tehden. Liian tiu-kalle viety salassapitovelvol-lisuus nähtiin joiltakin osin jopa auttamista estävänä.

Varhaiskasvatuksen ja koulu-tuksen laatuun satsaaminen nähtiin kansakunnan sel-viämisen ydinkysymykseksi. Opettajat tarvitsevat lisäre-sursseja ja pitkälle viedyn in-tegroivan opetuksen ei näh-ty ajavan kenenkään etua. Maahanmuuttajien liian no-pea integroiminen normaa-liin luokkaopetukseen aihe-uttaa tilanteita, joissa perus-koulun käynyt nuori omaa liian heikon lukuja kirjoi-tustaidon pärjätäkseen työ-markkinoilla. Myös toisen

asteen koulutus pitäisi mah-dollistaa kaikille, sillä tämän päivän työelämässä ei pelkäl-lä peruskoululla pärjää.

Huolta kannettiin myös päihteidenkäyttäjien hoitoai-kojen lyhenemisestä sekä hoi-don sisällöstä, joka on muut-tumassa kokonaisvaltaisesta näkökulmasta lääketieteel-liseen näkökulmaan. Hoito-alan resurssien vähäisyys oli myös kaikkien panelistien suurena huolenaiheena.

Tulemme keräämään huolen-aiheita sekä Mikkelistä että Helsingistä ja toimitamme ne uuden eduskunnan eduskun-taryhmien puheenjohtajil-le. Eduskunnan tehtävänä on ensisijaisesti huolehtia ajan-tasaisesta lainsäädännöstä ja varmistaa kaikille yhteis-kunnan sektoreille riittävät resurssit, jotta Suomi voi ol-la kaikille ihmisille turvalli-nen ja hyvä maa syntyä, kas-vaa, varttua ja vanheta.

IRJA ESKELINEN

Vas. Misan Zilliacus, Liisa Partio ja Mikko Lampikoski.

Helsingin tilaisuudessa käytiin vilkasta keskustelua tällä hetkellä huolta aiheuttavista asioista.


l Suomen Punaisen Ristin Var-sinais-Suomen piirin toimin-nanjohtaja Pauli Heikkinen ja monikulttuurisuustoiminnan suunnittelija Pauliina Pensik-kala luovuttivat 20.3.2019 Kaik-kien naisten talolle tunnustuk-sen tehdystä työstä, ihmisten ennakkoluulottomasta kohtaa-misesta ja auttamisesta heidän vaikeissa tilanteissaan.

Kuvassa henkilökuntaa, vasemmal-ta Azra Heldic, Elizabelle Laine, Pau-liina Pensikkala/SPR, Minna Saun-ders, Pauli Heikkinen/SPR.

TUNNUSTUS

Oulussa lauantaina 16.3.2019

Tunteet ja herkkyys elämän voimavarana-seminaari keräsi Aleksinkulmaan 24 osallistujaa

Oulun Valkonauhan pu-heenjohtaja Maritta Pietilä-Holopainen

avasi tilaisuuden kertomal-la Valkonauhaliitosta ja oman paikallisyhdistyksen synty-misestä ja nykyisestä toimin-nasta.

Neuropsykiatrinen valmenta-ja, psykoterapeutti Elina Mä-enpää alusti herkkyyden ja erityisherkkyyden tutkimusta kirjallisuuden ja oman työko-kemuksen viitekehyksestä.

Erityisherkkyyden tunnis-taminen ja sen ilmeneminen erilaisena, yksilöllisenä koke-muksena, fyysisenä aistiherk-kyytenä, sosiaalisena ja/tai psyykkisenä ominaisuutena

pohjautuvat ihmisyyden eri-laisuuteen. Tämän huomaa-minen ja hyväksyminen hel-pottavat ymmärtämään se-kä itseä että muita. Ei kanna-ta yleistää tai luoda sterotyyp-pisiä oletuksia, koska asia on yksinkertaista selvittää: Kysy, älä oleta!

Jatkuva ja toistuva outouden tai erilaisuuden tunnekoke-mus pitää yllä tyytymättö-myyttä itseen ja omakuvaan. Itsemyötätunto voi normali-soida epämiellyttäviä tuntei-ta. Jokaisella on oikeus tulla näkyväksi omana itsenään.

Kahvin ja teen jälkeen Oulun valkonauhasisar Arja Vuori johdatti meidät teemaan Rau-

ni Malmbergin runolla Ke-vään armo.

Kokeilimme pareittain oman reviirin löytämistä ja tunnis-tamista vieraan ihmisen lähel-lä. Traumaterapiankin käyt-tämän menetelmän avulla et-simme oman sietoikkunam-me, optimaalisen vireystilan, ja syitä mitkä vaikuttavat ’pu-toamiseen’ yli- tai alivireeseen tai auttavat pysymään ja löy-tämään optimaalisen vireys-tilan tarvittaessa uudelleen. Usein jo pysähtyminen auttaa kuormittavien ja palauttavien tekijöiden tasapainottumista.

ARJA LAIHOSihteeri

Oulun Valkonauha ry

TOIMINNAN ESITTELYÄ

l Suomen Valkonauhaliitto esitteli toimintaansa Suomalaisen perheterapiakong-ressin osanottajille 21.–22.3. Finlandia-talossa Helsingissä. Valkonauhatyötä esit-telivät hallituksen jäsen Anneli Klemetti, Helsingin Valkonauhan varapuheen-johtaja Marita Saarela ja hahmotaideterapeutti Riitta Lindy.


Maailmanliiton kongressin keynote-puhuja Dr. Bertha K. Madras toimii psykobiologian professorina Har-vardin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan (HMS)

psykiatrian laitoksessa. Madras kehitti ja johti HMS New Eng-land Primate Research Centerin (NEPRC) neurokemian osas-toa. Neurotieteilijänä hän on erityisesti tutkinut riippuvuuden biologiaa ja neuropsykiatrisia sairauksia. Hän on julkaissut yli 150 artikkelia ja kirjalukua. Hän on ollut teosten ”The Cell Bio-logy of Addiction” (2006) ja ”The Effects of Drug Abuse on the Human Nervous System” (2012) päätoimittaja ja ollut mukana toimittamassa teosta ”Imaging of the Human Brain in Health and Disease” (2012).

Opettajana Madras on kehittänyt ja johtanut Harvardin nel-jännen vuoden lääketieteen opiskelijoille suunnattua kurssia riippuvuuden biologiasta, ja hän on myös luonut kansainvä-lisen kurssin nimeltä ”Cell Biology of Addiction” Cold Spring Harbor -laboratoriossa. Politiikassa Madras on toiminut kysyn-nän vähentämisen varajohtajana Valkoisen talon valtakunnalli-sen huumekontrollin osastossa (ONDCP). ONDCP:ssa hän oli päihderiippuvuuden diagnoosien ja hoidon lääketieteellistämi-sen puolestapuhuja. SBIRT-ohjelmasta (Drug and Alcohol Sc-reening, Brief Intervention, Referral to Treatment) tuli Madra-sin työn ansiosta osa Yhdysvaltain huumekontrollin strategiaa. Näiden palvelujen laskutuskoodien hyväksyminen, minkä puo-lesta Madras teki työtä, mahdollisti niiden rahoituksen Medi-caidin ja vakuutusyhtiöiden kautta sekä niiden käyttöönotta-misen liittovaltion virastoissa. Myös YK on suositellut SBIRT-ohjelmaa.

Suurelle yleisölle Madras on tuottanut museonäyttelyn ja CD:n (Disneyn lisensoima), ”Changing your Mind: Drugs in the Brain”, Bostonin tiedemuseolle ja on pitänyt satoja esitel-miä huumeiden ja riippuvuuden biologiasta. Madras omistaa 19 patenttia ja on saanut National Institute on Drug Abusen Public Service -palkinnon, Yhdysvaltain terveysviraston (NIH) MERIT-palkonnon, American Academy of Addiction Psychiat-ry Founders’ -palkinnon sekä Marian Hirschman -palkinnon. Madrasin kehittämä aivojen kuvantamisaine oli mukana Bet-ter World Reportin (2006) listalla 25:stä maailmaa muuttanees-ta teknologiansiirron innovaatiosta. Madrasin kokemus trans-lationaalisesta neurotieteestä, hallinnosta ja yhteiskunnan pal-velemisesta on antanut hänelle ainutlaatuisia näkökulmia tie-teeseen ja politiikkaan.

Going forward - Thinking globally, Acting locally!

Esittelemme kongressin puhujia

Valkonauhan maailmanliiton 41. kansainvälinen kongressi järjestetään 10.–15.7.2019 Helsingissä.

Kongressia emännöi Suomen Valkonauhaliitto. Kongressiin odotetaan osanottajia noin 25 maasta.

Kongressin teema on: Going forward – Thinking globally, Acting locally! eli Eteenpäin kulkien – maailmanlaajuisin ajatuksin, paikallisin teoin!

Leena Haraké on Ruotsissa toimivan alkoholiin ja huumei-siin liittyviä kysymyksiä käsittelevän naisjärjestöjen yh-teistyöelimen (KSAN) toiminnanjohtaja.

KSAN perustettiin vuonna 1943 ja on tehnyt etenkin ennalta ehkäisevää päihteidenvastaista työtä tyttöjen ja naisten keskuu-dessa. Tytöt ja naiset ovat usein erityisen haavoittuvassa ase-massa kohdatessaan alkoholi- ja huumeongelmia, mutta alan tutkimus on yleensä keskittynyt miehiin. KSAN on siksi halun-nut tuoda esille erityisesti tyttöjen ja naisten tarpeita ja heihin soveltuvia työmuotoja. Päämääränä on sosiaalinen ympäristö ilman alkoholin, huumeiden ja muiden riippuvuutta aiheutta-vien aineiden haittavaikutuksia.

KSAN:n toimintamuotoihin kuuluu materiaalin tuottaminen, konferenssien ja seminaarien järjestäminen, alan tutkimuksen seuraaminen ja tukeminen sekä yhteistyö viranomaisten ja jär-jestöjen kanssa. KSAN:lla on 39 jäsenorganisaatiota ja se tavoit-taa yhteensä 320 000 naista. KSAN on myös jäsenenä useissa ruotsalaisissa ja kansainvälisissä naisasia- ja päihdetyöelimissä.

Harakén kongressiesitelmän aiheena 12.7.2019 on Alkoholi ja muut riippuvuutta aiheuttavat aineet maailmanlaajuisena haasteena YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavutta-miselle. Hän johtaa myös aiheeseen liittyviä työpajoja.

KONGRESSIN PÄÄLUENTO 11.7.2019 kello 14.30

Leena Haraké

Dr. Bertha K. Madras

LUENTO 12.7.2019 kello 11.00

WW

CTU

41

ST W

ORL

D C

ON

VEN

TIO

N, H

ELSI

NK

I, FI

NLA

ND

, JU

LY 1

0–15

, 201

9


Muistojen polulla

kesää odottaenKun mietin kauneimpia

kukkarunoja tai kukka-lauluja, voi todeta, että

kauneus on katsojan silmissä. Jokainen meistä voi mielessään kehitellä oman kukkatarinansa omien mieltymysten, muistojen ja elämysten pohjalta.

Tämä kukkatarinani syntyi va-punpäivänä 2004 pyöräretkellä Liedon Nautelankoskelle. Olin mieheni Paulin kanssa katse-lemassa kevään edistymistä. Matkalla bongasin kevään en-simmäiset voikukat. Muuta-massa päivässä niitä olikin mai-sema keltaisenaan ja kuukau-den kuluttua ulkona liikkujil-la hahtuvapalloja silmät ja suut täynnä.

Voikukka on sitkeyden periku-va kasvaen joskus asfaltinkin läpi. Voikukkaa tavataan maa-

ilman kaikissa kolkissa ja si-tä esiintyy satoja eri lajikkeita. Se on rakastettu ja vihattu kas-vi. Kotipuutarhurit, jotka ha-luavat pitää nurmikkonsa siis-tinä, nyppivät sitä juurineen. Terveystietoiset silppuavat si-tä salaattiinsa tai kuivattavat teeaineeksi. Kuivatusta juura-kosta on myös aikanaan paah-dettu kahvin korviketta. Itse en ole rohjennut tehdä kum-paakaan, vaikka haen päivit-täin voikukan lehtiä huushol-liimme kilpikonnalle ravinnok-si. Jo aikaisin keväällä tiirailen muutaman millin mittaisia leh-tiä ja vähälumisina talvina löy-dän jopa tammikuussa talvehti-via lehtiä. Mutta kaikkihan -me tytöt ainakin – olemme tehneet voikukkaseppeleitä.

”Kukkaset ne kullalle hohta-vi vaan, lapsoset juoksevat voi-

kukkakiehkurat, kruunut niin loistavat, kaikki solmimaan…”

Nautelankoskella kävelimme luontopolun, joka kulkee leh-tomaisemassa Aurajoen rantaa myötäillen. Maisema oli valo-kuvauksellinen. Suuret silmut puissa, valkovuokkoja matto-naan ja tuomissa isot nuput. Oli aivan pakko alkaa hyräillä ”Tuoksuvat tuomien valkoiset kukkaset”. Lauloimme sitä vie-lä yhdessä kotiin tultuamme. Sykähdyttävän kaunis laulu.

Hyppiessäni kallioilla ja puun juurien yli, mieleeni tulivat myös ne erilaiset luontoretket, kun työntelin äitiäni pyörätuo-lissa monissa paikoissa. Äitini vietti elämänsä viimeiset vii-si vuotta pyörätuolissa istu-en. Välillä jouduimme Paulin kanssa nostamaan pyörätuo-

lin polulle kaatuneen puun yli. Raskasta oli, mutta siitäkin ret-kestä selvittiin.

Äitini oli myös ahkera puu-tarhuri ja kukkien kasvatta-ja. Orvokkeja löytyi lapsuus-kotini puutarhasta ja nyt myös omastani joka kesä. Siksi kau-nis äitienpäivälaulu ”Orvokke-ja äidille” alkoi soida mielessä-ni. Laulussa kuvataan kauniis-ti äidin ja lapsen keskinäinen lämmin vuorovaikutus. Ny-kyisin tori ja taimistot ovat tul-villaan orvokkeja. Orvokki on kiitollinen kasvi pitkän kukin-tansa vuoksi. Yleensä laitan or-vokkeja jo huhtikuussa ruuk-kuihin ja ne ovat säilyneet jo-pa marraskuulle asti. Ruukkuja ei tarvitse kantaa sisälle pakka-söinäkään. Mikä helpotus ilta-toimiin! Valtavasta väri- ja ko-kovalikoimasta huolimatta mi-

MARJA KARILUOTO


nulle mieluisin on luonnonva-rainen keto-orvokki.

Päästyämme kotiin, oli iho hi-kinen ja kylmännihkeä. Siispä sauna lämpiämään ja lauteille lämmittelemään. Kuivat koi-vuhalot paloivat kodikkaasti ritisten saunanpesässä ja lau-teilla saattoikin vapaasti hoi-lailla ”Lapsoset, ketterät koti-haasta koivusta oksat taittaa. Noistapa nopsilla käsillänsä saunahan vihdat laittaa”. Ko-tikoivustamme ei vielä vihto-ja saanut, mutta kukinta oli kauneimmillaan. Kuitenkin allergiaa läheltä seuranneena ja allergiaperheen äitinä tie-dän, että kevät ja kesä siitepö-lyineen ei ole kaikille pelkäs-tään mukava asia.

Ja vielä saunalaulun viimei-nen säe: ”Jospahan säilyis äi-

din lapset kylmältä maailmas-sa”. Siinä on äidin harras ilta-rukous saunanlauteilta.

Onnistuneen kevätretken päätteeksi voi vielä iltalaulu-na hyräillä suvivirttä. Laulu, jota olemme laulaneet lapses-ta saakka, saa uutta syvyyt-tä ja sisältöä luonnossa liik-

kuessa. Koulun kevätjuhlassa se useinkin lauletaan mekaa-nisesti, ajattelematta sanoja ja vain tulevasta lomasta haa-veillen. Nyt vuosikymmeniä suvivirttä veisanneena voin-kin sanoa sen tulleen vuosi vuodelta rakkaammaksi.

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen.Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen.

Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon,se luonnon uudeks luopi, sen kutsuu elohon.

Näin se on. Oikeasti!

Kirjoittaja on Turun Valko-nauhan jäsen ja Suomen Valkonauhaliiton entinen hallituksen jäsen.

Niityn kukat

Jumala on kulkenut tästäkukkivan niityn yli.

Kimaltaa nurmen sylinyt kastepisaroin.

On tertut tervakkoinniin iloiset ja heleät

kuin kynttilät.Ja aurinkoa tulvillaan

on leinikit.Ja nöyrät lemmikit

on ojan luona polvillaan.Niin ihmeellisen hohtavat

on päivänkakkarat,ja kissankello kuulas on

kuin taivas varjoton.

Ja kaikki kukkaset on hiljaiset.

Kirkasta, pyhää maatatomuisin mielin vaeltaa

en tänään saata.

Vain kukka olla soisinja kasvoin aurinkoisin

ylistää Jumalaa.

On pienten hyvä ollamaan suuren nurmikolla.Jumala katsoo hymyillen

ylitse niittyjen.

MIRJAMI LÄHTEENKORVAPilvi täynnä pisaroita, 1979

Runo puhuu

Valkonauha 2/2019 1514 Valkonauha 2/2019

KUVA

T MAR

JA K

ARILU

OTO


Äitiys on lahja lapselta

Meillä kaikilla on äiti. Vaikka äiti ei olisi enää elossa, hän on kui-tenkin ollut olemassa ja muis-

toissa edelleen lähellä. Olemme kaik-ki jonkun äidin lapsia kuten äitimme ja isoäitimmekin ovat olleet. Sukupolvien ketju kulkee kumpaankin suuntaan. Se, miten sukupuu haarautuu kasvattamaan oksia ja lehvistöä, ei ole aina omien toivei-den ja unelmien täyttymys.

Lapsuuden kotileikeissä näkyy mallioppimi-nen. Mielikuvitus ja leikkiin heittäytyminen täy-sillä, omaan elämysmaailmaan uppoamalla, on lap-selle luonnollista ja ihailtava ominaisuus. Onneksi silloin kaikki on mahdollista.

Lapsuus on lyhyt vaihe elämässä, mutta tärkeä pohja, perusta, lop-puelämälle. Kouluikä vaihtuu nopeasti nuoruuden kiihkeydeksi ja kasvuksi aikuisuuteen. Jossain vaiheessa nuori huomaa olevansa it-se vastuussa valinnoistaan. Muutosta ja muuttumista tapahtuu ko-ko ajan. Vanhemmat ikääntyvät, samalla myös itse. Elämä on ra-jallista. Valintojen ja päätösten merkitys kasvaa. Kaikkia suunnitel-mia ei voi sysätä jonnekin tulevaisuuteen, sitku-aikaan. On pysäh-dyttävä nytku-aikaan, nykyhetkeen. Jotkut päätökset ovat hyvinkin vaikeita ja hätkähdyttäviä.

Esimerkiksi, ihmisen hedelmällisyys alkaa laskea, naisella jo 25 ikävuoden jälkeen. Hyvät ja terveelliset elämäntavatkaan eivät es-tä hedelmällisyyden alenemista ja loppumista. Biologinen kello on armoton. Se raksuttaa pysähtymättä eteenpäin. Kuinka moni on

tämän ikäisenä löytänyt elämänkumppaninsa, sitoutunut suhtee-seen, saati ajatellut perheenlisäystä muutoin kuin ’sitten joskus’ pe-riaatteella? Entä, jos sitä aikaa ei koskaan ehdi tullakaan.

Omat odotukset, vanhempien ja suvun enemmän tai vähemmän salaiset toiveet luovat paineita ratkaisun tekemiseksi. On uskallet-tava pohtia itselle tärkeitä asioita, tärkeysjärjestystä ja merkitystä koko elämän ajalle. On hyväksyttävä tosiasiat ja mahdollisuudet.

Vanhemmat odottavat ja toivovat lapselleen hyvää elämää ja tu-levaisuutta, usein parempaa kuin itsellä on ollut. Tahtomattaan he voivat puheillaan, tulkinnoillaan tai vihjailuillaan viestiä omia odotuksiaan ja luoda siten paineita ja stressiä lapselleen. Perhejuh-lissa ja -tapahtumissa muistellaan yhteisiä kokemuksia, palataan menneeseen ja suunnitellaan tulevaisuutta.

Perheet ovat pieniä, lapsia ja sisaruksia on vähän. Sukusiteet ovat löyhtyneet ja sukupolvien ketjut typistyneet. Yksityisyys, yksilöi-tyminen ja eristäytyminen tapahtuvat huomaamatta. Tyytymät-tömyys omaan itseen ja elämään voi korostua etenkin tahattoman lapsettomuuden kohdanneita. Mieltä voi painaa omat ja ympäris-tön paineet: onko lapsettomuus tarkoitettu juuri minulle, olenko huono, kelvoton ja kykenemätön äidiksi, onko lapsettomuus ran-gaistus jostakin, onko äitiys ja lapsen saaminen yhteiskunnallinen velvollisuus – osoitus aikuisuudesta ja vastuun kantamisesta, onko itsekästä haluta lasta, onko oikein hakeutua hedelmöityshoitoihin – jos, niin millaisiin. Kysymyksiä on loputtomasti.

Tahattoman lapsettomuuden taakka voi olla raskas myös vanhem-mille, jotka toivovat lapsenlasta. Isovanhemmuus on ainutkertai-nen etuoikeus ja lahja, bonus ikääntyvään elämään.

Äitienpäivänä on ilo ja rikkaus muistaa äitiä. Se, että et itse ole äiti toiveistasi huo-limatta, ei vähennä arvoasi. Olet ainutker-tainen ja rakas omalle äidillesi ja läheisille-si juuri sellaisena kuin olet, omana itsenäsi.

Kirjoittaja on työskennellyt yli 20 vuotta Lapsettomuusklinikalla terveydenhoitajana, erikoissairaanhoitajana ja vastuuhoitajana.

Oulun Valkonauha ry.

ARJA LAIHO


Valkonauha-lehti 110 vuotta

Valkonauhan näytenumero ilmestyi vuoden 1908 puolella. Raittiuslehdistömme uranuurtajia olivat vuosina 1878–1887 ilmestynyt Raittiuden Ystävä

”Kristillissiveellinen kuukauslehti Suomen kansalle” sekä vuonna 1884 perustettu Aamunairut, jolla myös oli kris-tillisiä tavoitteita. Vuodesta 1887 Aamunairuesta tuli Rait-tiuden Ystävät -yhdistyksen äänenkannattaja. Näiden rait-tiuslehdistömme ensimmäisten julkaisujen toiminta on jo päättynyt, mutta Valkonauha ilmestyy edelleen. Vuodesta 1948 Valkonauhan rinnalla julkaistiin vuosijulkaisuja, Äi-din Päivä ja Kodin Joululehti sekä Kotiväen Joulu. Näiden juhlajulkaisujen painokset olivat suuria, jopa kymmeniä-tuhansia ja niistä saadut myyntituotot muodostivat tärke-än osan liiton tulonmuodostuksesta.

IRJA ESKELINEN

Valkonauha-lehden vuosijulkaisuja kuvittivat aikansa taitajat kuten Martta Wendelin.

Valkonauha 2/2019 19


Muisto äidistäni

Viime vuonna siivotessamme mie-heni kanssa omakotitalomme kellarivarastoa löysimme van-

han pahvilaatikon. Sen pohjalla oli joi-tain irrallisia papereita. Suureksi yllätyk-seksemme totesimme, että paperit olivat äitini kirjoittama luonnos tervetuliaispu-heeksi Varvaan koulun äitienpäiväjuh-laan 1950-luvulla. Päivämääriä ja vuosi-lukuja papereista ei löytynyt. Mutta Rau-ha Klemola, äitini, toimi siellä opettaja-na 1953–1960 välisenä aikana.

Puhetta lukiessani vaivuin muistoi-hin ja aivan kuin tunsin sen suuren kun-nioituksen, jota äitienpäiväjuhlassa osoi-tettiin äideille – ja kaikille kylän naisille. Juhlassa oli myös heitä, jotka eivät olleet

äitejä, esim. pyhäkoulutätimme Impi, jo-ka oli meidän kaikkien kylän lasten äiti.

Valmistelut aloitettiin jo viikkoja en-nen juhlaa: Paperikukat askarreltiin jo-kaisen äidin rintaan. Koko koulu koris-teltiin kauniisti. Monenlaista leivottiin. Äitienpäiväjuhla oli pienellä Varvaan kansakoululla Kauhavalla yhtä juhlalli-nen ja iso tapahtuma kuin koulun joulu-juhla ja pääsiäisjuhla.

Äidilleni merkitsi todella paljon, että äidit juhlavieraina kokivat olevansa suu-resti arvostettuja ja rakastettuja. Sodan jälkeen heidän työlle perheen hyväksi annettiin suuri arvo ja äitienpäivää juh-littiin hartaudella ja kiitoksella yhteisöl-lisesti.

ANNA-MARI LAINE

TERVETULIAISPUHEHyvät juhlavieraat, äidit!

Tänä kauniina keväisenä toukokuun sunnuntaina olemme äidit kutsuneet teidät tavanmukaiseen äitienpäiväjuhlaan, jonka olemme valmistaneet kiitokseksi kai-kesta siitä, mitä olette tehneet.

Olette varmasti monta kertaa niin kuin minäkin pysähtyneet vaikean kasva-tustehtävänne edessä hakemaan esikuvia Raamatun äideistä. Siellä tulee heti en-simmäisenä mieleen Hanna, tuo rukoileva äiti, joka jo ennen lapsensa syntymää lupasi antaa pienokaisensa Herralle ja Samuelista kasvoikin lapsi, nuorukainen ja vanhus, jonka johtotähtenä aina olivat sanat: `Puhu Herra palvelijasi kuulee.̀ Parhaat aseet ja menetelmät tässä työssä ovatkin ristiinliitetyt kädet, kohotettu-na kohden korkeutta. Siinä on äitien tulilinja: Rukoustaistelu lakkaamatta rak-kaimpansa puolesta. Se äidin rukous on kuin suojelusenkeli, joka hellävaraisesti taluttaa kulkijansa ohi vaarojen.

Tänne äitienpäiville on kokoontunut suuri joukko äitejä, on nuoria, keski-ikäisiä ja vanhoja. Tahtoisin teitä jokaista puristaa erikseen kädestä, rohkais-ta ja kiittää. Työnne on vaikea, mutta se on suuriarvoinen. Äiti on kodin sie-lu, kodin hengen luoja, sen ydinsolu. Jokaisella teillä on omat huolenne, vaikeu-det ja vastoinkäymisenne, mutta ne ovat pieniä sen työn jalouden rinnalla mitä teette. Pääasia on, että jokainen yrittää parhaansa ja muistaa, että hoitoomme on annettu iankaikkisuuden taimi kasvatettavaksi taivasta varten. Ja kerran, kun Sinä väsynyt äiti olet taistelusi taistellut, ristisi kantanut niin ristisi vaihtuu kruunuun. Silloin vaivasi palkitaan vanhurskauden ihanalla seppeleellä ja kuu-let Herrasi sanat: Hyvä on Sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen. Minä panen Sinut paljon haltijaksi. Mene Herrasi ilojuhlaan!

Olkaa sydämellisesti tervetulleita tähän juhlaamme!Kauhavan Varvaan kansakoulun alaluokat 1959–60.

Varvaan kylän äidit äitienpäiväjuhlassa kansakoululla 1950-luvulla.


Kohti hyvää arkea muurin molemmin puolin

PIRJO KOTKAMO

Ensi- ja turvakotien liitto on lasten-suojelujärjestö, jolla on perinteitä rangaistusta suorittavan vanhem-

man vanhemmuuden tukemisesta. Äiti–lapsi-työn kehittäminen vankilassa -hank-keen tuloksena Vanajan vankilaan perus-tettiin perheosasto. Uudessa Vanhem-pi vankilan portilla -hankkeessa (2017–2019) kehitetään vanhemmuutta ja lapsen

turvallista arkea tukevaa perhetyötä. Per-heille suunnatun työn rinnalla rakenne-taan ja vahvistetaan viranomais- ja järjes-töverkostoja. Tavoitteena on, että jokainen perheenjäsen saisi tarvitsemaansa tukea vankeusprosessin aikana ja erityisesti va-pautumisvaiheessa.

Hankkeessa on kehitetty Vangin perheen polku -menetelmä. Polkua on tutkittu yh-dessä lasten, vankien ja heidän puolisoit-tensa kanssa. Jokainen on saanut kertoa oman tarinansa, mitä on tapah-tunut ja miltä on tuntu-nut. Samalla on saatu tie-toa, mikä on auttanut tai mistä olisi ollut apua. Po-lun käyttäminen tiedon-siirtopalavereissa on hel-pottanut siirtymistä van-kilasta siviiliin perhetyön asiakkaaksi. Työntekijöi-den on ollut helppo pohtia perheen kans-sa, onko polun kaikissa vaiheissa riittävää tukea.

”Vankeus ei ole yhen ihmisen juttu. Kunpa kotiin jäävän vanhemman asemaan kiinnitettäisiin enemmän huomiota.” Rikos ja sitä seuraava vankilatuomio on usein kriisi. ”Mua yllätti, miten koville tää otti mun ja toisen vanhemmille ja muul-lekin lähipiirille. Mut ennen kaikkea mä mietin, ”Miten lapsi tulee tän kaiken kes-tämään? Mun mielestä lapset kärsii kun

ei nää toista vanhempaa. Omaakin sielua riipii, kun näkee miten lapset kärsii.”Parisuhdekin joutuu puntariin: ”Parisuh-de on jäänyt tavallaan katkolle koko siks ajaks. Ei pysty ennustaa enkä haluu hir-veesti maalata mitään valmiita kuvia siitä tulevaisuudesta. Mut päivä kerrallaan ka-totaan, mihin se kääntyy ”. Pitkä tutkinta-aika etäännyttää helposti ja tapaamisissa lapset ovat helposti etusijalla.

Arjesta selviytyminen se-kä taloudelliset haasteet kuormittavat lähivan-hempaa. Viranomaisten yhteistyötä toivotaan, jot-ta asioita ei tarvitsisi seli-tellä koko ajan uudestaan. Hankkeessa on myös huo-mattu, että vankiperhei-den tuen tarpeita ei usein tunnisteta. Osittain syy-nä voi olla myös se, että

vankeustuomio pyritään salaamaan. Osa vanhemmista tarvitsisikin apua lapsel-le kertomiseen ja tietoa siitä, ”miten se ti-lanne etenee ja kauan niinku kestää ja tie-toa siitä, kuinka ikävä aaltoilee ja kaiken-laisia tunteita tulee ja menee”. Yllätyksenä on tullut eri laitosten eriävät käytännöt ja se kuinka asiat ovat itsestä riippumatto-mia.

Ymmärsin, että vanhemmuuteni tulee kutistumaan todella pieneksiÄidin mietteitä vanhemmuudesta ja sen tukemisesta vankilatuomion aikana:

LUKUJA: Vankeus koskettaa päi-vittäin noin 55 000 ihmistä, näistä 12 500 on lapsia ja heistä alle 18 v. 8000. Vankeja on runsaat 3000 ja lapsia noin puolella. Naisvankeja on noin 230. (Lähelle -selvitys 2011, Vankitilastot 2017)

KUVA

: PET

RI M

AST (

KUVA

ON

LAVA

STET

TU)

Valkonauha 2/2019 23


KUVA

LIND

A NI

ININ

EN

Vastuu: Minun pitää ymmärtää, et-tä olen tämän itse aiheuttanut ja ottaa vastuu.

Hyvä äiti: Kenen vanhemmuutta tue-taan ja miten arvioidaan vanhemmuut-ta vankilassa? Varhaiskasvatuksessakin puhutaan riittävästä vanhemmuudes-ta, mutta nyt joutuu todistamaan ”aitoa vanhemmuutta”.

Narut eivät olleet enää käsissäni: Ajat-telin, että minulla olisi lapsen vanhem-pana edes informoitu, mitä lapselle ta-pahtuu. Kuka päättää, onko lapsen hyvä tulla tapaamaan äitiä vankilaan?

Oheneva äitiys: Yritin ylläpitää ajatus-ta, että edes mielikuvissa olen lapseni vanhempi.

Toive: Olisin tarvinnut enemmän yhteis-työtä lastensuojelun kanssa, miten van-hemmuutta voisi tukea rangaistuksen ai-kana.

Identiteetistä: Jospa vapauduttuani oli-sin vain äiti, en vankiäiti. Lainaukset on koottu hankkeen asiakas- ja koulutusyhteistyön palautteista.

Kirjoittaja toimii Vanhempi vankilan portilla -hankkeen projektipäällikkönä.

Tukea ja apua:www.krits.fiwww.vaory.fi

Voimasiskot – ihana, rauhallinen hetki itselle

Voimasiskot on tarkoitettu kaikille naisille, joita kiinnostaa pienryh-mätyöskentely tunteiden ja voima-

varojen kanssa. Tavoitteena on vahvistaa naisen identiteettiä ja auttaa naista löytä-mään oma paras itsensä. Voimasiskoissa voimaannutaan ja vahvistutaan. Kulje-taan vertaisina vierellä.

Voimasiskot-toiminta on käynnistynyt vuonna 2016 ja sitä organisoi Suomen NNKY-liitto. Toiminta on valtakunnallis-ta ja ryhmiä on ollut muun muassa Hel-singissä, Vantaalla, Lahdessa, Kuopiossa, Imatralla, Jyväskylässä ja Oulussa. Ohjaa-jat saavat koulutuksen tehtäväänsä ja hei-dän työtään tukee Voimasiskot-innostaja Kati Taipale.

Ihana rauhallinen hetki itselle, itsetunte-muksen parantaminen, tukea, lohtua ja turvaa. Tälläistä palautetta ryhmäläiset ovat antaneet. Ryhmissä on tilaa jokaisen ainutlaatuisuudelle ja luottamuksellises-sa ilmapiirissä voidaan jakaa elämän iso-ja kysymyksiä ja tutkia niitä yhdessä. Lu-pa olla ilman roolia. Oppia toisten koke-muksista. Iloita ja itkeä yhdessä toisten kanssa. Siinä on Voima-siskojen ydin. Voimasiskoissa jokainen on arvokas ja ainut-laatuinen.

Vertaistuki Voimasiskoissa tarkoittaa omaehtoista, vasta-vuoroista ja rakentavaa koke-musten vaihtoa. Ryhmissä on

useimmiten kaksi ohjaajakoulutuksen saanutta vapaaehtoista ohjaajaa, vertaisia itsekin. Ohjaajien kokemustaustat vaih-televat; osalla voi olla sosiaali- ja kasva-tusalan osaamista takanaan, mutta se ei suinkaan ole edellytys. Tärkeintä on ha-lu auttaa ja ohjata toisia naisia. Tavallisen ihmisen taidoin.

Ryhmissä keskustellaan muun muassa seuraavista teemoista: juurista, voimava-roista, tunteista, aggressiosta voimavara-na, myötätunnosta ja unelmista. Voima-siskot-ryhmiin osallistujat saavat Nais-ten tunnetaitojen ja voimavarojen kirjan ja ohjaajat Voimasiskot ohjaajan oppaan. Koulutus, materiaalit ja ryhmiin osallis-tuminen on maksutonta.

Olisitko sinä kiinnostunut toimimaan jo-ko ryhmänohjaajana tai osallistua ryh-mään? Ota yhteyttä Voimasiskot-innos-taja Kati Taipaleeseen!

Anna itsellesi ihana, rauhallinen hetki – lämpimästi tervetuloa Voimasiskoihin!

Kirjoittaja on Voimasiskot-innostaja.

[email protected]. 050 408 3484www.voimasiskot.fiwww.facebook.com/Voima-siskot

KATI TAIPALE

24 Valkonauha 2/2019

http://www.krits.fi

http://www.vaory.fi

mailto:[email protected]

http://www.voimasiskot.fi


kehitysyhteistyön kärkinä

Maailma on viime vuosina ke-hittynyt monessa mielessä parempaan suuntaan. Myös

tyttöjen ja naisten asema on paran-tanut. Nykyään lähes yhtä moni tyt-tö ja poika aloittaa koulun. Tyttöjen koulunkäynti kuitenkin keskeytyy useammin. Syitä löytyy köyhyydestä kumpuavista käytännön esteistä, van-hoillisista asenteista sekä hauraista

yhteiskunnista ja konflikteista. YK:n opetusjärjestö UNESCO on arvioi-nut, että 130 miljoonaa 6–17-vuotias-ta tyttöä ei käy koulua. 15 miljoonaa alakouluikäistä tyttöä ei koskaan edes pääse koulun penkille asti.

Koulutuksella on myönteisiä vaiku-tuksia paitsi tytöille itselleen myös ko-ko perheelle ja yhteiskunnalle. Koulu-

tus vaikuttaa lapsilukuun, lapsikuollei-suuteen ja aliravitsemukseen. Toisen as-teen koulutus tuplaa naisen ansiot. Kou-lutetuilla on enemmän päätäntävaltaa perheissään ja he kokevat vähemmän parisuhdeväkivaltaa.

Tyttöjen koulutuksen puute tulee kal-liiksi. Maailmanpankki arvioi, että me-netykset ovat 15–30 miljardia dollaria vuodessa menetettynä tuottavuutena ja tuloina. Lapsiavioliitot ovat sekä syy että seuraus koulun keskeyttämisestä. Vuo-sittain noin 15 miljoonaa alle 18-vuoti-asta lasta joutuu naimisiin. Koulu kes-keytyy, kun tytöt jäävät kotiin.

YK:n kestävän kehityksen tavoittei-den edistämisessä koulutuksella ja ta-sa-arvolla on aivan keskeinen merkitys. Naisten ja tyttöjen asema ja oikeudet nostettiin tällä hallituskaudella ensim-mäistä kertaa Suomen kehityspolitiikas-sa omaksi painopisteekseen. Koulutuk-sen saralla Suomi on tehnyt jo pitkään yhteistyötä kumppanimaidemme Mo-sambikin, Etiopian, Nepalin, Palestiina-laisalueen, Afganistanin ja Myanmarin opetussektorien uudistamiseksi. Viime syksynä valmistunut kehityspolitiikan tulosraportti kertoo, että näissä mais-sa tyttöjen osuus yläkoulun aloittavista nuorista on noussut noin 36 prosentista 47 prosenttiin viidessätoista vuodessa.

Kouluun siis päästään. Mutta ongelma on, että siellä ei opita. Oppimistulok-set kehitysmaissa ovat erittäin heikko-ja. Tämän globaalin oppimisen kriisin ratkaisemiseen Suomella on paljon an-nettavaa. Olemme opettajankoulutuk-

sessa ja sitä kautta opetuksen laadussa huippua. Opettajien osaaminen on yk-si kehitysmaiden koulujen kompastus-kivistä.

Suomi voikin tehdä opetuksen saral-la maailmalla vielä nykyistä enemmän. Helmikuun alussa minulla oli ilo yhdes-sä opetusministeri Sanni Grahn-Laaso-sen kanssa ottaa vastaan pyynnöstäm-me teemaa pohtineen koulutusalan asi-antuntijoista kootun työryhmän toi-menpidesuosituksia. Esille nousi useita konkreettisia esityksiä siitä, miten Suo-mi voi vahvistaa sekä koulutusalan ke-hitysyhteistyötämme että kaupallista koulutusvientiämme.

Koulutus tulee nostaa yhdeksi Suomen kehitysyhteistyön kärjeksi, jotta voim-me entistä paremmin vastata Suomen maailmanlaajuisen koulutusmaineen synnyttämään kysyntään. Koulutus on pohja kaikelle muulle kehitykselle. Pa-nostamalla opetusalaan, Suomen omi-en vahvuuksien pohjalta, tuemme maa-ilman tyttöjä ja heidän perheitään ja yh-teiskuntiaan. Samalla tuemme oikeu-denmukaisempaa ja vakaampaa maail-maa, jossa meidän suomalaistenkin on parempi elää.

Kirjoittaja on ulkomaan-

kauppa- ja kehitys-

ministeri

ANNE-MARI VIROLAINEN

Tytöt ja koulutus

28 Valkonauha 2/2019 Valkonauha 2/2019 2928 Valkonauha 2/2019

Runo puhuu

Vihreä oksa 1

Tien tomusta nostan oksan.Kuka saattoikaan heittää pois

tämän vihreän oksan,joka tuulessa keinua voisi,

joka kukkinut oisi!

Sydän, sanoitko jotain?Sanoin:

Älä kiirehdi, elämä kiiruhtaa,älä hetkiä heitä pois!

Älä kiirehdi nyt,ole vain!

Läpi puitten humisevainsoi vihreä tuuli,

oli vihreä hiljaisuus,oli vihreä maa.

Ihan uusi onnellisuusminut täytti.

Niin tarpeettomalta näyttityö, kiire nyt.

Oli tärkeää olla vain,olla hiljentynyt,ei tehdä mitään,ei olla mitään,

vain olla kuin maa,joka hiljaisuudessa saa.

Oi, miten vähäntarvitsen onneen tähän!

MIRJAMI LÄHTEENKORVAPilvi täynnä pisaroita, 1979


Muistokirjoitus

Gwendoline Stretton 31.7.1919–9.2.2019

Gwendoline, Gwen, Stretton tuli monille Valkonau-han jäsenille tutuksi hänen toimiessaan Valko-nauhan maailmanliiton puheenjohtajana vuosi-

na 1992–2001. Englantilainen tyyli ja elämänmuoto tuli Gwenin välityksellä tutuksi. Gwen vieraili useita kertoja Suomessa. Saimme hänet vieraaksi liiton 90-vuotisjuhlaan keväällä 1995 ja pari vuotta myöhemmin Suomi emännöi Euroopan tason kokousta, jonka puitteissa tehtiin Gwe-nin kanssa yhteistyötä jo kokouksen valmisteluvaiheessa.

Katsellessani liiton kuva-albumeita huomaan Gwenin ol-leen monessa mukana myös Suomen valkonauhatyön ar-jessa. Hän rakasti perienglantilaiseen tapaan puutarhan-hoitoa ja oli kiinnostunut kasveista. Gwenin tyyli puhua ja kirjoittaa englannin kieltä oli erittäin selkeä. Se helpot-ti kommunikointia. Hänen kaudellaan kirjoitettiin vielä perinteisiä kirjeitä. Gwenin kirjeet olivat aina ilman kir-joitusvirheitä koneella kirjoitettuja ja lisäksi lopussa olivat persoonalliset käsinkirjoitetut toivotukset.

Muistamme kiitollisuudella Gweniä ja pyydämme lohdu-tusta hänen läheisilleen.

IRJA ESKELINEN


Kuusi maalausta arjesta

”Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nuk-kuvaa, puolikuollutta elämää”, sanoi Minna Canth aikanaan. Mitä sit-

ten on hyvä arki, onko se tapahtumaton-ta ja tylsää, hajutonta ja mautonta, Minna Canthin varoittamaa puolikuollutta elä-mää? Vai onko arki maalaus, värien ja ää-nien täyttämä?

Ensimmäinen maalaus – Aamun ajatus”Aamun aurinko on noussut. Tänä aa-muna tunnen, että kehoni ja mieleni tar-vitsevat rauhaa, ravintoa ja rakkautta; le-poa, "leipää" ja lempeyttä; huolettomuut-

ta, "herkkuja" ja hellää hoitoa. Rauha, lepo ja huolettomuus, mikä niille olisi paras-ta. Metsäkö, niityt, meri ja kalliot; nukku-minen hotellin hyvässä sängyssä, olemi-sen oleminen vailla huolta. Ravintoa, lei-pää ja herkkuja; nuo kaikki eivät ole suu-hun pantavaa konkreettista ainetta, sillä silmät ja korvatkin syövät, ne syövät kau-neutta ja kevyitä virikkeitä tulevien päivi-en varalle. Mutta mikä ettei valmiit oike-at ateriatkin olisivat enemmän kuin terve-tulleita. Entäs mitä ovat rakkaus, lempeys ja hellä hoito? Rakkaus ja lempeys itseen, että osaa irrottautua ja etsiä itselleen hel-

lää hoitoa, sitäkin tuleviin hetkiin, jotta jaksaisi tällä pitkällä arjen tiellä.”

Ihmisen arki täyttyy jokapäiväisis-tä toimista, toistuvista rutiineista, joskus tappavan tylsistä ja loputtoman tutuista. Jotta arki sujuisi kohtuudella, toistamme niitä halusimmepa tai emme. Tavalliset päivän toimet tuovat kaiken ikäisille ryt-min ja tietyn turvallisuuden. Muistan jos-kus äitini sanoneen, että jos et muuta jak-sa, sijaa vuoteesi, sillä se tuo päivään ryh-tiä. Normaali arki vaatii myös jonkinlai-sen ryhdin, jotta aamu vaihtuisi päiväksi ja päivä illaksi ja viimein lepoa tarjoavaksi yöksi. Jo pieni vauvakin oppii erottamaan päivän rytmin siihen sisällytetyn ryhdin myötä.

Toinen maalaus – Taakat”Ihminen oppii, kun on riittävän tiuk-ka tilanne elämässään. Vuosia sitten ei useinkaan osannut ajatella, mihin elämä heittää, millaiset taakat voi elämä asettaa kannettaviksi ja miten päivät voivat kään-tyä ajaksi, jolloin täytyy varoen kurkistaa uskallukseen, jotta voisi rakentaa pieniä unelmia jaksaakseen, sillä unelmia ei saa unohtaa. Ne ovat terveen elämän suola to-teutuvatpa ne tai eivät. Siksipä sinä, jolla on päällisin puolin kaikki hyvin, nauti ja elä ja uskalla unelmoida ja rakentaa haa-veita arkeesi!”

Kun elämän sekoittaa esimerkiksi sai-raus, arjen rutiineja kaipaa. Tylsältä tun-tuva arkikin voi alkaa tuntua juhlal-ta, kun mielen täyttää arjesta poikkeava huoli ja hätä. Arkea voi häiritä myös jokin muu elämää mullistava tapahtuma. Sel-lainen rikkoo turvallisuuden ja tuo sen sijaan epätietoisuuden, joka salakavalas-ti nakertaa päivittäisiä voimia. Mikään ei

kuluta niin paljon kuin epävarmuus ja ru-tiinien rikkoutuminen.

Kolmas maalaus – Ajelehtimassa”Laiska päivä. Loputtoman laiska päivä. Tekee todella hyvää olla tekemättä mi-tään, olla totaalisen kaaoksen keskellä. Vain olla. Ajatuksissa on kysymys, mikä saa ihmisen liian usein suorittamaan elä-mää. Emmekö usko kelpaavamme itselle ja muille sellaisenaan. Useinhan luovuu-den voima nousee tavallisen arjen keskel-tä, suorastaan velttoilusta, rennosta ole-misesta, päämärättömästä ajelehtimisesta. Ajattelemisen irtonaisuudesta, joka kan-taa arjen yli. ”

Lapset ja nuoret usein sanovat: ”Mi-nulla ei ole mitään tekemistä, mitä teki-sin?” Professori Juha Hakala pyytääkin vanhempia sanomaan lapsille, ettei tyl-syys haittaa, sillä suurin osa elämän ajas-ta kulkee tasamaalla eikä kaiken aikaa lu-moavissa, kumpuilevissa maisemissa.

Neljäs maalaus – Menneet huokaavat”Tuvan kello löi yhdeksän kertaa. Peräka-marissa on pieni sali, siellä on vanhempie-ni jäämistöä, lapsuudenkodin salin kalus-to, kirjoja ja sukukuvia. Tulee tunne kuin äiti saapuisi Marimekon takkimekko yl-lään, valkoiset hiukset aamunutturalle sutaistuna, kasvoilla ohut hymy ja kysy-mys: ,Joko olette aamupalan nauttineet?, Seinältä katsovat esivanhemmat, vakavat kasvot kuten siihen aikaan ihmisillä kas-vot kuvissa olivat; he tietävät elämämme, ovat vuosikymmeniä seuranneet meitä salaa, katselleet, mitä kukin on heiltä pe-rinyt, piirteistä ja luonteesta, – ja henget huokaavat. Suljen vielä silmäni ja kuun-telen, aistin talon hengen ja edesmenneit-

SAARA VAHERJOKI-HONKALA



ten turvallisen läsnäolon. Tunnen olevani turvallisesti arjen jatkumossa.”

Edesmenneilläkin on ollut arki, ko-va arki. Se muistuttaa kiittämään tästä päivästä, valtavasta hyvinvoinnista, mis-sä elämme. Kertomukset ja kuvat tuovat eteemme näyt, mistä nousee yhteisen te-kemisen arkinen opetus. Kun oli monta kättä, tuli valmista; kun oli yhteinen mie-li, se auttoi valmiiksi saattamiseen. Silmät kuvissa kertovat edelleen ilman ääntä.

Viides maalaus – Luonnon arki”Elämä on kuin arkinen puu. Juuret kas-vavat, möyhentävät maata allaan, pehmit-tävät juurien viertä, jotta vesi saisi suu-remman tilan tunkeutua juottamaan vah-vistunutta vartta. Oksia on kasvanut, leh-tiä sen myötä. Keväällä nousee hehku ja voima valon myötä, kesällä se antaa tuul-ten, sateen ja auringon tuulet-taa puuta, syksyllä värit täyt-tävät sen, kunnes voima hii-puu ja lehdet putoavat maahan myrskyjen vietäviksi ja paljaat oksat jäävät odottamaan talven lepoa. On luonnon arki.”

Luonnon kiertokulku on arkinen, vuodesta toiseen tois-tuva. Se tuo ihmisten arkeen vuodenaikojen ja vuorokau-denaikojen rytmin juhla-ai-koineen arjen keskelle. Se tuo

meille pimeyden ja valon, yön ja päivän kestääksemme tasaisen arjen, työn ja le-von vuorottelun säistä huolimatta.

Kuudes maalaus – Valo ja kirkkaus”Valo saattelee päivään, päivänvaloon, aamupäivän nousevaan valoon, keskipäi-vän terävään valoon, mikä tuntien kulu-essa pehmenee ja syvenee tarjoten tuhan-sia kypsiä sävyjä hiipien hitaasti hämärän suloiseen pehmeyteen ja siitä verhot las-kien pimeän valoon, mikä sekin loistaa myöhäisessä illassa ja yössä. Valo, loista-va valoleikkiä, kisailua, kuurupiiloa, ke-sää kohti pitkiä, talvea kohti lyhyitä. Var-jojen valot. On fyysinen valo, maailman valo, syntymän ja kuoleman valo, on mie-len valo, joka luo sisäisen valon ja palon, syttymisen ja sammumisen, pysähtymi-sen, tunnetilat valoineen. On valo. Arjes-

sakin on joka päivä valo.”

(Sitaateissa lainaukset omista julkaisemattomista

esseistä.)

Kirjoittaja on FM, taide- ja kulttuuri-

historioitsija,tietokirjailija.


Nuoret suunnittelivat julisteen

koulukiusaamista vastaan

Suomen Valkonauhaliitto järjes-ti Helsingin Hietakummun ala-as-teella kilpailun, jossa tehtävänä oli

suunnitella juliste koulukiusaamista vas-taan. Kilpailuaika oli maaliskuu 2019. Olemme kiitollisia, että saimme kilpailun toteuttamiseen mukaan useita Hietakum-mun ala-asteen luokanopettajia ja oppi-laat tekivät kilpailutyöt oppitunneillaan. Saimme kilpailutöitä yli 20 kappaletta ja kaikki ovat hienosti ja paneutuen toteu-tettuja. Kilpailussa oli kaksi sarjaa, toinen luokka-asteiden 1–3 ja toi-nen luokka-asteiden 4–6 oppilaille. Kilpailun ideoi FM Tuija Viestilä Suomen Valkonauhaliiton edusta-jana.

Kilpailun raatiin lupau-tuivat kasvatuksen ja kou-lutuksen apulaispormesta-ri Pia Pakarinen Helsingin kaupungilta, nuorisotyön päällikkö Jenni Heleni-us Mannerheimin Lasten-suojeluliitosta, kouluttaja Johanna Heikkinen Nuo-ri Kirkko ry:stä, hahmo-taideterapeutti Riitta Lin-dy Suomen Valkonauhalii-

tosta sekä koululaiset Sirja 11 vuotta ja Ii-ris 9 vuotta.

Kilpailuraati ei ole ehtinyt tehdä valin-toja lehden painoon mennessä, mutta tu-lemme esittelemään kilpailutöitä Valko-nauha-lehdessä ja Valkonauhan maail-manliiton kongressin yhteydessä Helsin-gin Paasitornissa 10.–15.7.2019.

Lämmin kiitos kaikille osallistuneille ja opettajille kilpailun toteuttamisesta!

IRJA ESKELINEN

Vas. Iiris ja Sirja Riihimäki paneutuivat perusteellisesti kilpailu-töihin. Kiitos hienoista ja asiantuntevista arvioista.


HELSINGIN VALKONAUHAN KESÄRETKI VALAMOON JA LINTULAAN

19.–20.8.2019

Lähde virkistymään luostareiden levolliseen ilmapiiriin ja naut-timaan kauniista luonnosta. Matkareittimme vaihtoehdot ovat: Vantaa-Lahti-Heinola-Mikkeli-Juva-Varkaus-Heinävesi tai Vantaa-Porvoo-Kouvola-Mikkeli-Juva-Varkaus-Heinävesi.

Matkapaketin hinta on 140 euroa/henkilö ja mukaan mahtuu 33–40 osallistujaa. Hintaan sisältyvät: bussimatka Packalen Bussilla, tasokas ruokailu meno- ja paluumatkalla, tutustuminen Lintulan luostariin ja majoittuminen Valamon luostarihotellis-sa, tunnelmallinen iltatee-tilaisuus Ravintola Trapetsassa sekä runsas aamupala.

Lisäksi on mahdollisuus lähteä Valamon rannasta tilausristeilyl-le M/S Sergei -laivalla Taivallahden ja Varistaipaleen kanavareitil-le ja sulkuihin. Risteilyn hinta on 20 euroa/osallistuja.

Valamon kirkossa on kolme kertaa päivässä ortodoksinen juma-lanpalvelus, johon voi vapaasti osallistua. Luostarin pihapiirissä on myös Kahvila-ravintola ja monipuolinen matkamuistomyy-mälä Tuohus. Paluumatkalla voimme tutustua osallistujien toiveiden mukaan muutamaan mielenkiintoiseen kohteeseen. Palaamme Helsinkiin 20.8. illan suussa.

Olet lämpimästi tervetullut matkalle mukaan. Jokainen huo-lehtii omasta henkilökohtaisesta matkavakuutuksestaan.

Ilmoittautuminen: Marita Saarelalle puhelin 050 5023 801, sähköposti: [email protected]

Packalen Buss toivottaa kaikki lämpimästi tervetulleiksi yhteiselle retkelle Valamoon!

Muistettavia tapahtumia

Onnittelemme

l Valkonauhan maailmanliiton kongressi on ihan pian! Avajaiset järjestetään Paasitor-nissa, Paasivuorenkatu 5 A, 00530 Helsinki, keskiviikkona 10.7. alkaen kello 19.00.

Olemme kiitollisia, että Helsingin kaupunki tarjoaa kongressiin osallistuville vastaanoton kaupungintalon juhlasalissa torstaina 11.7.2019 kello 18.30–20.00.

Tervetuloa avajaisiin ja vastaanotolle, vaikka ette muuten pääsisi osallistumaan kongressin ohjelmaan. Näiden tilaisuuksien ohjelmaan osallistuminen on maksutonta.

Pyydämme kuitenkin ilmoittamaan osallis-tumisesta viimeistään 21.6. soittamalla liiton toimistoon 09-1351 268 tai sähköpostitse [email protected] SEKÄ [email protected].

l Valkonauhan rukouspäivää vietämme 22.9.2019. Pyhäpäivän teema on kiitollisuus. Liitosta on lähetetty kaikkiin luterilaisiin seura-kuntiin infokirje ja Irja Eskelisen laatima saar-najuuri päivän tekstistä Luuk.17:11-19. Hienoa jos yhdistykset voivat paikkakunnillaan ottaa yhteyttä seurakuntiinsa mahdollista messu-kumppanuutta varten.

l Suomen Valkonauhaliiton koulutuspäivä 19.10.2019 ja syyskokous 20.10. järjestetään Ilkon kurssikeskuksessa Kangasalla, osoite Ilkontie 8-10, 36220 Kangasala. Koulutuspäivän teema tarkentuu elokuun aikana. Varataan jo päivät kalentereihin! Tiedotamme asiasta syksymmällä uutiskirjeissämme ja Valkonauha-lehdessä.

Valkonauhasisar, liittomme pitkäaikainen vapaaehtois-toimija Eila Hörkkö täyttää

80 vuotta 21.6.2019. Eila on ollut kymmeniä vuosia

Valkonauhan luottamustehtävissä sekä liiton tasolla että kotiyhdistyk-sessään Suur-Helsingin Valkonau-ha ry:ssä.

Kiitos Eilalle ja lämpimät halaukset merkkipäivänä!

Kesän toivotusOnnellista ja siunattua kesää kaikille!

Onni on taivas, jonka alla kaikki kasvaa.

S





Eläviä sanoja

Valkonauha Suomessa: vastuuta sinusta ja minusta vuodesta 1896

Vihreä oksa 2

Vihreä oksa, huoneeseeni metsän tuot,sen vihreäksi luot

ja tuoksun viileän sen tukahtavaan kesälämpöönsuot.

Olet olemassa, oksa suloinen,se riittää.

En muuta pyydä, olen iloinen,voin kiittää.

Olet olemassa, rakas ihminen.Elämä kaunis on, kun tiedän sen.Ei tärkeintä se, mitä sanot, teet,

vaan mitä olet, hymy, kyyneleet.Olet olemassa, sitä tarvitsen

kuin lintu ilmaa, maata kukkanen.

MIRJAMI LÄHTEENKORVA-Pilvi täynnä pisaroita, 1979

Äitiys on lahja lapselta - suomen valkonauhaliitto...suur-helsingin valkonauha ry:n ylläpitämä...

Documents