jääkäriprikaatin joukko-osastolehti 2/2018¶rä...kaan. kun kirjoitan tätä juttua näin...

Jääkäriprikaatin joukko-osastolehti 2/2018

Täss

ä n

um

ero

ssa

Etupyörä 2/18 | Jääkäriprikaatin joukko-osastolehti Kansikuva: Taina PirinenValokuvat:Jääkäriprikaatin arkistoPuolustusvoimatErikseen kuvissa mainitut

Yhteystiedot:Jääkäriprikaati EtupyöräPL 599601 SODANKYLÄ[email protected]. 0299 452 111

Toimituskunta:Päätoimittaja, everstiluutnantti Reima VanhanenToimitussihteeri Taina PirinenHankintasihteeri Riitta Mikkola, taloudenhoitaja Leena Rautanen Lapin jääkäripataljoonan edustajaRovaniemen ilmatorjuntapatteriston edustajaLapin aluetoimiston edustajaLapin sotilassoittokunnan edustaja

Etupyörä 2/2018

SisältöSisällysluettelo ..................................................... 3 Pääkirjoitus ......................................................... 4Jääkäriprikaatin komentajan tervehdys ................ 5Apulaiskomentajan palsta .................................. 6Organisaation ja työntekijän huonentaulu ........... 7Yhteistyölle uusi ulottuvuus – valmiustoimikunta paikallispuolustusharjoituksessa ............................. 8 Palkittuja varusmiehiä ....................................... 12Henkilöstössä tapahtuu ..................................... 16Vierailuja ja tapahtumia .................................... 18Lapin jääkäripataljoona Jääkäriparaatissa ........... 24Lapin jääkäripataljoonan perinnepäivä Vaasassa 25 Liikuntakooste .................................................. 26Liike voitelee niveliä ja mieltä ............................ 27Valmiusyksikkökoulutus .................................... 28Lapin jääkäripataljoona ..................................... 34Raivaaminen Lapin maakunnassa ...................... 36Arktinen koulutus ............................................. 40Pohjoinen 18 -harjoitus ..................................... 42 Lyö kohtaamansa vihollisen; taisteluosasto 460 Pohjoinen 18 -taisteluharjoituksessa .................. 43 Rovaniemen ilmatorjuntapatteristo .................... 45ITO90M-järjestelmän tilannekatsaus .................. 45Rovaniemen Crotalet Lohtajalla ......................... 46 Arktisen koulutuksen niksipalsta ....................... 49Lapin aluetoimisto: Somesta ja someen ................. 50Lapin sotilassoittokunta - Näkyvä ja kuuluva Jääkäriprikaatin edustaja ................................... 52Sodankylän Sotilaskotiyhdistys ry ....................... 56Rovaniemen Sotilaskotiyhdistys ry ........................ 58 Jääkäriprikaatin Kilta ry ..................................... 60Lapin Ilmatorjuntakilta ry ................................... 64 Pohjan Jääkärikilta ry ......................................... 65Jääkäritoimikunta .............................................. 67Terijoen pataljoonasta itärajan vartijaksija taistelijaksi ..................................................... 68 Aliupseerikurssi 1/18 Sodankylä ........................ 73Aliupseerikurssi 1/18 Rovaniemi ........................ 80Jääkäriprikaatin tapahtumia 2018 ..................... 83

Taitto: Taina Pirinen

Paino: Juvenes PrintPainosmäärä: 4000 kpl

ISSN 2343–3019 (painettu)ISSN 2343–3027 (verkkojulkaisu)

4 5ETUPYÖRÄ 2 | 18 ETUPYÖRÄ 2 | 18

Tuhat rautaa tulessa Hyvät lukijat - prikaatilaiset

Jääkäriprikaatin komentajan tervehdysPääkirjoitus

Viimeaikaiset tapahtumat Eu-roopassa ja meillä täällä Suomessa ovat osoittaneet

turvallisuuspoliittisten tilanteiden herkkyyden ja nopeat muutosmah-dollisuudet. Puolustusvoimissa pa-nostetaan korkeaan valmiuteen ja kykyyn vastata yllättävään tilan-teeseen aiempaa enemmän. Val-mius onkin ollut keskeisin kehittä-miskohteemme ja kehittämistyön eräs hyvin näkyvä muutos on ol-lut valmiusyksiköiden perustami-nen maavoimien joukko-osastoihin. Laajempi tosiasia kuitenkin on, et-tä viimeisten kahden vuoden aika-na lähes kaikki toimintamme ja jo-pa henkilökuntamme ajattelutapa on kehitetty palvelemaan valmiut-ta entistä paremmin.

Yksi tulevista valmiudellisista muutoksistamme on prikaatimme esikunnan siirtyminen Rovanie-melle sekä entistä tiiviimpi yhteis-työ Kainuun prikaatin, pohjoisen rajavartiostojen ja Lapin lennos-ton kanssa. Samaan aikaan tul-laan lisäämään omien joukkojem-me harjoittelua kansainvälisessä ympäristössä, jotta meille syntyy entistä parempi kyky vastaanot-taa kansainvälistä apua. Kyky yh-teistoimintaan syntyy vain yhteisen harjoittelun kautta. Voidaan hyvin perustellusti todeta, että Jääkäri-prikaati on muutosten keskiössä Pohjois-Suomen puolustuksen ja valmiuden kehittämisessä. Tule-vat muutokset vaativat Jääkäripri-kaatilta ja sen henkilöstöltä entistä enemmän osaamista ja myös suu-ria kansainvälisiä harjoituksia, jois-sa kaikki toimijat ovat mukana.

”Maanpuolustus kuuluu kaikil-le” on Puolustusvoimat 100 -juh-lavuoden teemamme. Suomalai-sella kokonaisturvallisuuden mallil-la on pitkät ja vahvat perinteet ja se on edelleen malli, jolle on ky-syntää myös maailmalla. Olemme pitäneet kiinni suomalaisesta ase-velvollisuudesta ja keskittäneet ra-jalliset voimavaramme kustannus-tehokkaasti oman maamme puo-lustukseen. Varusmiespalveluksen

myötä valtaosa nuorista miehistä ja yhä suureneva osa naisista si-toutuu osaksi puolustusjärjestel-määmme ja yhteiskuntaamme. Palvelusaika ja mahdolliset ker-tausharjoitukset ylläpitävät vah-vaa maanpuolustustahtoa ja si-ten myös puolustusvoimien uskot-tavaa suorituskykyä. Nykyisessä maailmatilanteessa useat maat suunnittelevat asevelvollisuuden palauttamista.

Asevelvollisuutta ja koulutus-ta kehitetään ja ajanmukaiste-taan nykyvaatimusten mukaises-ti. Edessä onkin muutosten aika ja keskeisimmät muutokset tapahtu-vat Koulutus-2020-ohjelman mu-kaisesti. Ensimmäisessä vaiheessa muutoksia toteutetaan yksittäisinä kokeiluna joukko-osastoissa. Eri-laiset verkko-opetusmenetelmät, kurssimuotoiset opetussuunnitel-mat, simulaattori- ja virtuaalikou-lutusjärjestelmät sekä monimuo-toiset suorituskyvyn arviointi- ja mittausmenetelmät otetaan kokei-luun ja parhaiksi koetut järjestelyt otetaan käyttöön valtakunnallises-ti. Myös eri tehtäviin liittyviä pal-velusaikoja tarkastellaan ja koulu-tusta pyritään tehostamaan. Ta-voitteena on mielenkiintoinen ja motivoiva koulutus, josta on mah-dollisimman paljon hyötyä myös palvelusajan jälkeen. Samalla ta-voitteena on kouluttaa mahdolli-simman moni palveluksensa aloit-tanut asevelvollinen palveluksensa loppuun saakka.

Palkatun henkilökunnan osaa-misen järjestelmällinen kehittämi-nen on keskeinen perusta Jääkäri-prikaatin toimintakyvylle ja onnis-tuneille koulutustuloksille. Korkea valmius, teknistyvä kalusto, kan-sainvälinen yhteistoiminta, olosuh-teiden hallinta sekä nykyaikainen koulutus tietoteknisessä ympäris-tössä edellyttää yhdistelmän elini-käistä oppimista ja toimintakyvyn ylläpitoa. Tiedän, että työmääräm-me ja tehtävien vaativuus ovat ää-rimmäisen raskaat, mutta meidän kaikkien tulee tehdä parhaamme

osaamisemme ja käytettävyytem-me vahvistamiseksi.

Jääkäriprikaatille alkuvuosi 2018 on ollut poikkeuksellisen haasta-va kokonaisuus. Esikunnan siirty-miseen liittyvät valmistelut ja ko-ko organisaatiomme sitoutuminen Pohjoinen 18 -harjoituksen toteu-tukseen useiksi viikoiksi vaati hen-kilöstöltämme valtavia ponniste-luja ja asennetta. Kokonaisuute-na selvisimme velvoitteista erittäin hyvin ja osoitimme vahvaa osaa-mista ja sitoutumista työhömme. Kiitän prikaatilaisia erinomaisesta työstä ja samalla prikaatin yhteis-työkumppaneita saamastamme va-rauksettomasta tuesta. Loppuvuosi 2018 ei ole yhtä tiivis, mutta järjes-tettävät kilpailutapahtumat ja kan-sainvälisiin harjoituksiin valmistau-tuminen normaalitöiden ohessa pitänee meidät työntäyteisinä.

Toivotan kaikille menestyksel-listä ja unohtumatonta Puolustus-voimat 100 juhlavuotta. Pitäkääm-me yhdessä huoli, että Suomen itsenäisyys on vahvalla perustalla myös tulevina vuosina.

Olkaamme ylpeitä prikaatistamme.

Jääkäriprikaatin komentajaEversti Jyrki Kaisanlahti

Vain vähän on lapinlisää tuos-sa otsikossa, kun mielessään listailee kaikkea meneillään

olevaa ja tulevaa tilaisuutta ja ta-pahtumaa, asioista puhumatta-kaan. Kun kirjoitan tätä juttua näin kesäkuun puolivälissä, jokakeväi-nen kilpajuoksu ajan kanssa on täl-tä erää ohi ja sieraimet edelleen pinnalla. Taas kerran Jääkäriprikaa-tin resurssit ovat olleet täysimittai-sesti käytössä!

Yksi otsikko on ollut muita kirk-kaammin esillä - Joukko-osasto 2021 -kehittämistyö. Puolustusvoi-mauudistus 2015 kohteli Jääkäripri-kaatia kokonaisuudessaan positiivi-sesti, olihan tulossa lisää resurssia eikä montaakaan pakotettu muual-le töihin. Tunnelmat olivat toisenlai-set Oulussa, jossa puolestaan ajet-tiin esikuntaa alas ja kymmenittäin henkilöstöä siirtyi kuka minnekin. Minä tulin tänne monen muun mu-kana.

Nyt ei ole kyse rakennemuutok-sesta, organisaatioita ei lakkauteta. Nyt on kyse valmiuteen pohjautu-vasta suunnittelu - ja kehitystyös-tä, jossa tarkastellaan toimintojen, organisoinnin, osaamisen, sijainnin jne. järjestelyjä palvelemaan tehok-kaammin nimenomaan valmiudelli-sia tarpeita. Kaikkea ei tietysti voi tehdä rauhan aikana, kuten ne teh-täisiin sodan aikana, mutta mah-dollisimman lähelle sitä pyritään. Jokainen kyllä tietää, miksi näin.

Kaksi asiaa pitää erottaa toi-sistaan. Ensiksi, esikunnan organi-saatiotarkistus, jossa tarkastellaan esikunnan kokoonpanoa, sisäistä työnjakoa eli työjärjestystä ja tehtä-vänkuvauksia. Tämä tehdään Maa-voimien esikunnan ohjauksessa pienellä paikallisella liikkumavaralla. Muutokset ovat pieniä. Tavoitteena on aloittaa uudella organisaatiolla 1.1.2021.

Toinen asia on sitten esikunnan osien siirtyminen suojatiloihin Ro-vaniemelle. Ensin siirtyvät operatii-visen osaston pääosat 1.12.2018 alkaen, edellyttäen, että tilat ovat

valmiit. Muun esikunnan osalta suunnittelun tarkentuessa syksyn mittaan puntaroidaan tehtäväkoh-taisesti myös sijaintikysymys. Mikä-li tilat saadaan valmiiksi, esikunnan pääosa työskentelee Rovaniemellä ja toiminnan kannalta järkevä ko-konaisuus Sodankylässä jo vuoden 2020 alusta alkaen. Rovajärven am-pumakenttätoimisto jatkaa Misissä.

Jääkäriprikaatin muut osat jat-kavat kuten ennenkin Sodankylässä ja Rovaniemellä. Näiden osalta suu-rimmat muutokset tarjoaa Koulu-tus 2020 - ohjelma, joka päivittää asevelvollisten koulutuksen vastaa-maan paremmin nykyaikaa. Jo tä-nä vuonna alkavat ohjelman mu-kaiset kokeilut osassa Maavoimien joukko-osastoissa esimerkiksi verk-ko-opetukseen, koulutusmoduu-leihin ja simulaattoreiden käyttöön liittyen kuin myös toimintakyvyn ja suoritustason mittausten osalta.

Tuo edellä mainittu ohjelma haastaa taas kerran meidät jokai-sen pitämään itsemme osaamisen aallonharjalla. Paras keino on tie-tysti lähteä innostuneesti liikkeelle uutta oppimaan heti alusta alkaen.

Meidät haastaa myös entistä tiukemmin laajeneva kansainväli-nen yhteistoiminta. Ensi keväänä tämä konkretisoituu meille kaikille kunnolla ensimmäistä kertaa. Esi-makua saadaan jo tämän vuoden puolella eri suunnittelu- ja maas-tontiedustelutilaisuuksissa. Tulevat BOLD QUEST- ja NORTHERN WIND -tyyppiset harjoitukset ovat jatkos-sa olennainen osa koulutuskalen-teria. Samassa suhteessa tarvitaan myös alan osaamista.

Kun tämä Etupyörä on jaossa, päivä on jo lyhenemään päin, tal-ven marjat kerätty pakkaseen ja kesän saapumiserä miltei oppinut marssimaan tahtiin. Katse siirtyy hiljalleen vuoden loppua kohti. Tä-mä on viimeinen kirjoitukseni Etu-pyörään, jään reserviin ensi vuoden alusta. Kiitän lämpimästi kaikkia yhteistyöstä.

Jääkäriprikaatin esikuntapäällikköEverstiluutnantti Reima Vanhanen


Jääkäriprikaatin apulaiskomentaja

Tuki sotiemme veteraaneille on Jääkäriprikaatille kunnia-asia.Jääkäriprikaati tukee Sotainvalidien Veljesliiton Lapin piiri Ry:tä antamalla varusmiesten työapua sotainvalideille tai heidän les-killeen. Työapua annetaan muun muassa polttopuiden tekemi-seen ja pihatöihin.

Yhteistoimintaa maanpuolustushengessä

Organisaation ja työntekijän huoneentaulu| Sosiaalikuraattori YTM Sirkka Vaarala

Tätä artikkelia kirjoittaessani on Juhannus jäänyt juuri taak-se. Kesä on kauneimmillaan,

sääsket ja mäkäräiset ovat herän-neet ja sulostuttavat elämää heti kun astuu ovesta ulos. Kesäloma on vielä edessä ja on aika muistel-la mitä on jäänyt vuodesta taakse.

Kiivas alkuvuosi on takana. Vuosi lähti liikkeelle Alueellisel-la maanpuolustuskurssilla Luostol-la tammi–helmikuun vaihteessa. Kurssin toteutti Lapin aluehallinto-virasto yhteistyössä Jääkäriprikaa-tin kanssa. Viidessä päivässä noin 50 kurssilaiselle annettiin tuhti pa-ketti kokonaismaanpuolustuksesta. Luennoitsijat olivat korkeatasoisia ja luennot herättivät kurssilaisten osalta kysymyksiä ja keskustelua. Kurssilaisten antama palaute oli po-sitiivinen ja varsinkin sanallinen pa-laute antoisaa lukea.

Maaliskuussa järjestettiin paikal-lispuolustusharjoitus Rovaniemel-lä. Harjoitus oli moniviranomais-harjoitus jossa harjoiteltiin toimin-taa normaaliolojen häiriötilanteis-sa. Ajankohtana Rovaniemellä oli runsaasti turisteja ympäri maailmaa ja viestintä oli avainasemassa. Etu-käteen ja harjoituksen aikana to-teutettu viestintä onnistui. Olin it-

se harjoituksen aikana Rovaniemen lentoasemalla lähdössä työmatkal-le Helsinkiin. Koneeseen nousua odotellessa tuli kuullutus suomek-si ja englanniksi: ”Puolustusvoimat harjoittelevat lentokentän alueel-la. Harjoituksessa ammutaan har-joitusampumatarvikkeilla”. Syksyllä paikallispuolustusta viranomaisten kanssa harjoitellaan Ivalossa. Koko Lappia puolustetaan.

Kevääseen kuului suuri mää-rä yhteistoimintatapaamisia eri vi-ranomaisten ja muiden yhteistyö-kumppaneiden kanssa. Kaikissa tapaamisissa oli yksi yhteinen piir-re: positiivinen maanpuolustushen-ki! Olen henkilökohtaisesti iloinen, että minulla on mahdollisuus teh-dä yhteistyötä tuollaisen hengen omaavien ihmisten kanssa.

Pohjoinen 18 -harjoitus touko–kesäkuun vaihteessa oli koko Jää-käriprikaatin osalta valtava pon-nistus. Harjoituksessa pääosa pal-katusta henkilöstöstä sai toimia ja harjaantua omassa poikkeusolojen tehtävässä. Paikallispuolustuksen osalta harjoitus oli onnistunut ja antoi eväitä jatkoon. Koko Pohjoi-nen 18 -harjoituksesta on lehdessä oma artikkeli.

Toukokuussa Kainuun prikaati järjesti Oulussa viranomaisyhteistyö tapaamisen, johon osallistuin Jää-käriprikaatin edustajana. Tapaami-seen osallistui eri viranomaisia Poh-jois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakunnista. Tapaamisen tarkoi-tuksena oli informoida viranomaisia Jääkäriprikaatin ja Kainuun prikaa-tin syvenevästä yhteistyöstä paikal-lispuolustuksen ja viranomaisyh-teistyön osalta. Tilaisuudessa myös esiteltiin vuoden 2019 paikallispuo-lustusharjoitusten alustavat suun-nitelmat. Tapahtumasta saimme osallistuneilta hyvän ja kannusta-van palautteen.

Mitäs sitten loppuvuonna? Yh-teistoiminta tulee jatkumaan mui-den toimijoiden kanssa hyvässä yhteishengessä. Syksyn paikallis-puolustusharjoituksen suunnittelu on jo aloitettu. Alueellisen maan-puolustuskurssin jatkokurssi järjes-tetään marraskuussa Rovaniemel-lä. Osallistumme Kainuun prikaatin johtamaan ARCTIC SHIELD -har-joitukseen marras–joulukuun vaih-teessa ja valmistaudumme esikun-tapäällikön artikkelissa kerrottuun esikunnan osien siirtoon Rovanie-melle.

Yllä olevasta listasta, joka ei si-sällä läheskään kaikkia tapahtumia, voi tehdä yhden johtopäätöksen: työtä ja tapahtumia riittää loppu-vuodeksikin.

Eversti Jari OsmonenApulaiskomentaja


Kaikille Etupyörän lukijoille turvallista tulevaisuuttaYhteistyölle uusi ulottuvuus – valmiustoimikunta paikallispuolustusharjoituksessa| Teksti: Kaisa Ainasoja ylijohtaja, Lapin aluehallintovirasto

puheenjohtaja, Lapin valmiustoimikunta

Valtion aluehallinnon ja Puo-lustusvoimien yhteistyöllä on jo pitkät perinteet. 1960-lu-

vun alussa käynnistyi sotavuosina siviili- ja sotilasjohtamisesta poik-keusoloissa karttuneisiin koke-muksiin pohjautuen valtakunnalli-nen ja alueellinen maanpuolustus-kurssitoiminta, jonka toteuttami-sesta alueilla valtion aluehallinto – ensin lääninhallitukset ja tällä vuo-sikymmenellä aluehallintovirastot – ja Puolustusvoimat ovat alusta alkaen vastanneet yhteistyössä. Maanpuolustuskurssien järjestä-misen lisäksi aluehallintovirastoilla on lukuisia muitakin lakisääteisiä yhteiskunnan kokonaisturvallisuu-teen liittyviä tehtäviä.

Laki aluehallintovirastoista (896/2009) säätää aluehallintovi-rastojen tehtäväksi myös varautu-misen yhteensovittamisen alueel-la ja siihen liittyvän yhteistoimin-

nan järjestämisen, valmiussuunnit-telun yhteensovittamisen, kuntien valmiussuunnittelun tukemisen, valmiusharjoitusten järjestämisen, alue- ja paikallishallinnon turvalli-suussuunnittelun edistämisen se-kä toimivaltaisten viranomaisten tukemisen niiden johtaessa turval-lisuuteen liittyviä tilanteita alueel-la ja tarvittaessa niiden toiminnan yhteensovittamisen. Tällainen teh-täväkokonaisuus tarjoaa oivan pe-rustan Puolustusvoimien kanssa tehtävälle yhteistyölle.

Uudenlaista ”draivia” yhteistyöhön

Sotilasläänien aikaisemmin hoita-ma alueellinen viranomaisyhteis-työ siirtyi vuoden 2015 alussa so-tilasläänien lakkauttamisen myö-tä Maavoimien joukko-osastojen vastuulle. Muutos on tuonut mu-

kanaan yhteistyöhön aivan uuden-laista ”draivia”. Yhteistyö on lä-hentynyt, laajentunut, syventynyt ja konkretisoitunut. Yksi osoitus siitä on aluehallintovirastojen mu-kaan ottaminen muutama vuo-si sitten Maavoimissa käynnistet-tyihin, säännöllisesti järjestettäviin paikallispuolustusharjoituksiin. Tä-mä tuntuu luontevalta jatkeelta kaikelle aikaisemmalle yhteistoi-minnalle.

Varautumisen ja valmiussuun-nittelun yhteensovittamistehtävää ja siihen liittyvän yhteistoiminnan järjestämistä Lapin aluehallintovi-rasto toteuttaa viraston yhteydes-sä toimivan alueellisen valmiustoi-mikunnan avulla. Lapin valmiustoi-mikunnassa on laajasti edustettui-na alueen varautumisen kannalta keskeiset toimijat – tällä hetkellä 18 eri tahoa. Jo vakiintuneen käy-tännön mukaisesti valmiustoimi-

kunta kokoontuu kokonaisuudes-saan kaksi kertaa vuodessa, joll-ei tilanne edellytä tiheämpää ko-koontumista. Valmistoimikunnan sihteeristö ja viestintäjaos toimivat aktiivisesti pitkin vuotta ja valmis-televat asioita valmiustoimikunnan käsiteltäväksi.

Käytännössä varautumista ja eri tahojen yhteistoimintaa on tes-tattu aluehallintoviraston ja Pelas-tusopiston yhteistyössä järjestä-missä valmiusharjoituksissa. Näitä harjoituksia on ollut Lapissa pää-

sääntöisesti kerran vuodessa, ne ovat koskeneet sekä normaaliolo-jen häiriötilanteita että poikkeuso-loja ja ne on kohdistettu eri vuosi-na maakunnan eri osiin ja eri kun-tiin. Puolustusvoimien rooli näissä harjoituksissa on ollut varsin pieni. Lapin aluehallintovirasto on osallis-tunut myös kahden vuoden välein järjestettäviin Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän välisiin Barents Rescue -suuronnettomuusharjoi-tuksiin ja niiden valmisteluun.

Osallistuminen paikallis-puolustusharjoitustoimin-taan

Kun Lapin aluehallintovirastolle tar-jottiin mahdollisuutta osallistua Jääkäriprikaatin johtamaan paikal-lispuolustusharjoitustoimintaan, mukaan oli kaikki edellä esitetty huomioiden helppo lähteä. Alue-hallintoviraston osallistuminen ra-kennettiin jo olemassa olevan val-miustoimikunnan ja sen sihtee-

Viranomaiset harjoittelivat LAPPI 118 -harjoituksessa Rovaniemellä pommiräjähdyksen jälkeisiä pelastustehtä-viä Ounaskosken koululla. Räjähdyksessä loukkaantuneiden epäiltiin altistuneen radioaktiivisille aineille, joten potilaat kuljetettiin puhdistuslinjaston läpi ennen kuljettamista Lapin keskussairaalaan.

Viranomaisviestinnän toimivuutta LAPPI 118 -harjoituksessa testattiin muun muassa harjoitustiedotustilaisuuksien avulla.


ristön ja viestintäjaoksen varaan. Kun lisäksi harjoitusskenaariossa kyettiin hyödyntämään alueellisil-la maanpuolustuskursseilla käy-tettävää materiaalia, tuntui, että kaikki palaset loksahtelivat kohdil-leen. Kuluvan vuoden helmi–maa-liskuun vaihteessa järjestetty LAP-PI 118 -harjoitus oli ensimmäinen paikallispuolustusharjoitus, jossa Lapin aluehallintovirasto oli aktii-visesti mukana alusta loppuun – etukäteissuunnittelusta aina lop-pupalautteeseen saakka. Kokemus oli monin tavoin avartava.

Paikallispuolustusharjoitukseen sisältyneen viranomaisyhteistoi-minnan harjoittelun tavoitteena oli kehittää yhteisen tilannekuvan muodostamista, tilannetietoisuu-den jakamista ja viranomaisvies-tintää. Näiden tavoitteiden eteen tehtiin paljon työtä niin ennen har-joitusta kuin varsinaisina harjoitus-päivinä, ja voi sanoa, että kaikis-sa kolmessa tavoitellussa asiassa päästiin reippaasti eteenpäin. Yllä-tyksiä toki tuli harjoituksen aikana vastaan ja monia jatkokehittämis-kohteita tunnistettiin.

Valmiustoimikunnan sihteeris-tö on toiminut parin vuoden ajan ja työskennellyt tähän mennessä

muun muassa varaverkko- ja suo-jatila-asioiden parissa ja koonnut Lapin alueellisen valmiustoiminnan harjoituskalenterin. Sihteeristöllä oli viranomaisyhteistoimintaharjoi-tuksessa keskeinen rooli yleistilan-nekuvan ylläpidossa ja tilanneana-lysoinnissa. Sihteeristö kehitti har-joituksen aikana tilannekuvan arvi-ointia ja esittämistä varten mallin, jota voitaneen hyödyntää tulevis-sakin harjoituksissa ja maanpuo-lustuskursseilla.

Viestintäjaoksen tehtävänä on arvioida ja kehittää viranomaistie-dotuksen ja viestinnän järjestämis-tä häiriötilanteissa ja poikkeuso-loissa sekä muissa vaativissa vies-tintätilanteissa.

Viranomaisviestinnän toimi-vuutta harjoituksessa testattiin muun muassa harjoitustiedotusti-laisuuksien avulla, sillä viranomais-ten yhteiset ulostulot kansalaisten ja median suuntaan ovat erilaisis-sa kriiseissä tärkeitä. Harjoitustie-dotustilaisuuksista varmasti sekä tilaisuuksien esiintyjät että viestin-täjaoksen jäsenet saivat hyödyllis-tä oppia ja kokemusta mahdollisia oikeita tilanteita varten.

Paikallispuolustusharjoituk-sen kaksi viranomaisyhteistoimin-

taan keskittynyttä päivää useine valmiustoimikunnan, sihteeristön ja viestintäjaoksen kokouksineen, palavereineen ja tiedotustilaisuuk-sineen olivat erittäin tiiviitä, mutta hyvin antoisia. Samat asiat voivat eri tahoilta tarkasteltuina näyttää kovin erilaisilta. Tämän vuoksi tois-ten toimintatapojen tuntemaan oppiminen, yhteisen ymmärryksen muodostaminen ja kyky puhua sa-maa kieltä ovat ensiarvoisen tär-keitä asioita. Laaja-alaisena yhteis-työnä toteutettava paikallispuolu-stusharjoittelu edesauttaa merkit-tävästi näissä asioissa kehittymis-tä.

Alueellinen maanpuolustus-kurssitoiminta

Lapin aluehallintovirastolla ja Jää-käriprikaatilla on myös vapaaeh-toispohjalta tapahtuvaa yhteistoi-mintaa. Alueellisen maanpuolus-tuskurssitoiminnan eräänlaisena jatkona toimivat alueelliset maan-puolustusyhdistykset. Lapin alue-hallintovirasto, aikaisemmin Lapin lääninhallitus, on yhdessä Puolus-tusvoimien kanssa vetänyt Lapin maanpuolustusyhdistys ry:tä aina

1960-luvun puolestavälistä saak-ka. Myös veteraaniasiat yhdistävät. Lapin aluehallintoviraston yhtey-dessä toimii Lapin veteraaniasiain neuvottelukunta, jonka toimin-taan Puolustusvoimat on kaiken muun tekemänsä veteraanityön ohella aina aktiivisesti osallistunut.

Tällainen on yhteistoiminnan ti-lanne kesällä 2018 Lapin aluehal-lintoviraston näkökulmasta ja täl-laisena se näillä näkymin tulee jat-kumaan aina aluehallintovirasto-jen lakkauttamiseen saakka, mikä tämän hetken tiedon mukaan ta-pahtuu vuoden 2021 alussa. Tuol-loin aluehallintovirastojen nykyiset varautumis- ja valmiussuunnittelu-tehtävät ovat siirtymässä muiden tahojen hoidettaviksi. Aluehallin-tovirastojen toiminnan jatkuvuus liittyy käynnissä olevaan maakun-ta- ja soteuudistukseen, jonka lyk-kääntyminen on vaikuttanut myös valtionhallinnon uudistamisen ai-katauluun.

Parhaimmat kiitokset Jääkäriprikaa-tille moninaisesta ja innostavasta yhteistyöstä!

LAPPI 118 -harjoitus Lapin maakuntalau-lun hengessä Kalevalan päivänä. ”Revon-tulta sen talvinen taivas luo, kun pakkanen parhaana räiskää, ja tunturilaaksojen vuo-las vuo, se kallioseinihin läiskää. Niin miel-täni nostaa ja juhlistaa tämä kymmenen, kymmenen virran maa!”#lappi118 #papu118 #jääkäriprikaati

Jääkäriprikaatin valmiusyksikkö esitteli suorituskykyään LAPPI 118 -harjoituksessa.


Heinäkuussa 2017 palveluksen aloittaneet 347 vuorokautta palvelleet varusmiehet siirtyivät reserviin 14.6.2018 ja tammikuussa 2018 palveluksen aloittaneet 165 vuorokautta palvelleet varusmiehet 21.6.2018.Kaikki Jääkäriprikaatista kotiutuvat kokoontuivat kotiuttamisjuhlaan Sodankylän varuskun-taan Joutselän patsaalle 13.6.2018. Maavoimien komentajan, kenraaliluutnantti Petri Hulkon osallistuminen tilaisuuteen teki tämän kesän kotiuttamisjuhlasta tavallista juhlavamman.

Palkittuja varusmiehiäLapin Jääkäriristi

Seuraaville Jääkäriprikaatissa palvelleille varus-miehille on myönnetty tunnustuksena heidän ansioistaan varusmiespalveluksessa Jääkäripri-kaatissa Lapin Jääkäriristi ja kunniakirja.

Lapin jääkäripataljoona

1. JääkärikomppaniaUpseerikokelas Pohjasenaho EeroUpseerikokelas Törmänen JenniAlikersantti Huovinen Paulus Alikersantti Juntura AnttiJääkäri Klasila Topias

2. JääkärikomppaniaUpseerikokelas Honkanen Eetu Oskari Upseerikokelas Pikkujämsä Elias Jaakko JohannesUpseerikokelas Pikkujämsä Konsta Lauri OlaviJääkäri Rahko Janne Jaakko JuhaniUpseerikokelas Niskakangas ChristianUpseerikokelas Ylinampa VilhelmiinaKersantti Koskinen VilleKersantti Vuolteenaho AaroKersantti Untinen OlliAlikersantti Peltokangas MikkoKorpraali Muotka NiiloKorpraali Hosio VeetiKorpraali Kujala Eerika

3. JääkärikomppaniaUpseerikokelas Lammi Milla-MatildaUpseerikokelas Pyykönen Jussi

TukikomppaniaUpseerikokelas Paaso Sakarias Lauri Olavi Upseerikokelas Lepola PietariUpseerikokelas Karhumaa JuhoAlikersantti Pitkänen AnttiJääkäri Karjalainen NikoJääkäri Juopperi AleksiJääkäri Sarala Olli

Rovaniemen ilmatorjuntapatteristo

2. IlmatorjuntapatteriUpseerikokelas Pääkkölä Väinö Aleksanteri Val-demar Alikersantti Rahkola Konsta Mikko Valtteri

TukikohtakomppaniaUpseerikokelas Kuiri JuhoKersantti Lehto JuhoKorpraali Tilvis NiklasKorpraali Alkku Sami

Keskiviikkona 14.3.2018 kotiutuivat 255 päivää Jääkäriprikaatissa palvelleet miehistön erityis-tehtäviin koulutetut varusmiehet.

Kotiuttamisjuhlassa 13.3. palkittiin seuraavat ansioituneet varusmiehet:

Jääkäriprikaatin puukko ja kunniakirja erittäin ansiokkaasta palveluksesta Jääkäriprikaatissa:Korpraali Kasper Oikarinen Korpraali Juhana Antti

Jääkäriprikaatin puukko ja kunniakirja erittäin hyvästä palveluksesta sotilaspoliisina Jääkäriprikaatissa:Korpraali Jyri-Petteri Jatkola

Jääkäriprikaatin puukko ja kunniakirja erittäin hyvästä palveluksesta lääkintämiehenä Jääkäriprikaatissa:Korpraali Vilma SiivonenKorpraali Olli Pesonen

Kiltamitali hyvähenkiselle varusmiehelle, varusmiehet valitsevat keskuudestaan: Jääkäri Olli-Hermanni Jaakkola

Lapin lennoston killan palkinto: Tykkimies Tapio Huttunen

Rovaniemen Reserviläiset ry:n palkinto Lapin reserviläispiirien pronssinen mitali ja kunniakirja miehistöön kuuluvalle: Korpraali Teemu Yliuntinen

Sodankylän Reserviläiset ry:n palkinto Lapin reserviläispiirien pronssinen mitali ja kunniakirja miehistöön kuuluvalle: Jääkäri Anniina Maronen

Oulun Sotilaskotiyhdistyksen stipendi Oulun seudulta olevalle rehdille, reippaalle ja joukkoon sopeutuvalle varusmiehelle:Jääkäri Arttu KoivistoTykkimies Jaakko ToiviainenKorpraali Juhana AnttiTykkimies Roope LeinonenKorpraali Sauli Heikkilä

Rovaniemen Sotilaskotiyhdistyksen palkinto eniten kuntoindeksiään kohottaneille:Tykkimies Jaakko KyngäsTykkimies Matias Määttä

Sodankylän Sotilaskotiyhdistyksen palkinto eniten kuntoindeksiään kohottaneelle: Jääkäri Jeremias Pähtilä

Sodankylän Sotilaskotiyhdistyksen palkinto hyvästä yhteistyöstä: Jääkäri Jetro Tölli

Ulla Mustakallio- rahaston stipendi hyvää sotilaskuntoa osoittaneille, miehistötehtävissä palveleville varusmiehille:Korpraali Teemu HurtigKorpraali Aleksi IllikainenTykkimies Atte Ylikulju

Kotiuttamisjuhlassa palkittiin seuraavat ansioituneet varusmiehet:

Jalkaväen mitali ja kunniakirja sekä nimet kunniatau-luun erittäin ansiokkaasta palveluksesta Jääkäripri-kaatissa:Upseerikokelas Pikkujämsä Konsta, OuluKersantti Vilska Tuukka, Kittilä

Sodankylän Reserviupseerit Ry:n palkinto Reserviup-seerien mitali ja kunniakirja ansiokkaasta palveluk-sesta Jääkäriprikaatissa:Upseerikokelas Kankaanranta Pertti, Pelkosenniemi

Sodankylän Reserviläiset ry:n palkinto, Lapin Reservi-läispiirien mitali ja kunniakirjaLapin reserviläispiirien hopeinen mitali ansiokkaasta palveluksesta Jääkäriprikaatissa:Kersantti Kouvala Heikki, OuluLapin reserviläispiirien pronssinen mitali ansiokkaasta palveluksesta Jääkäriprikaatissa:Korpraali Rahko Janne, Alavieska

Jääkäriprikaatin kunniakirja ja puukko ansiokkaasta palveluksesta joukkoyksiköissä Jääkäriprikaatissa:Jääkäri Äijälä Hannes, OuluKorpraali Untinen Janne, Oulu

Jääkäriprikaatin kunniakirja ja puukko hyvästä palveluk-sesta erikoisajoneuvon kuljettajana Jääkäriprikaatissa:Jääkäri Lunki Aukusti, TornioKorpraali Vihelä Mikko, Oulu

Rovaniemen Reserviupseerikerho ry:n palkinto: reser-viupseerien mitali ja kunniakirja ansiokkaasta palveluk-sesta Jääkäriprikaatissa:Upseerikokelas Leppänen Jarno, Rovaniemi

Rovaniemen Reserviläiset ry:n palkinto Lapin reserviläis-piirien hopeinen mitali ansiokkaasta palveluksesta Jääkä-riprikaatissa:Kersantti Kelloniemi Sami, Oulu

Lapin reserviläispiirien pronssinen mitali ansiokkaasta palveluksesta Jääkäriprikaatissa:Tykkimies Suur-Inkeroinen Manu, Kempele

Lapin Ilmatorjuntakillan palkinto (Marttiinin Ilves -puukko) erittäin hyvästä palveluksesta Jääkäriprikaatissa:Alikersantti Konttila Otto, OuluKorpraali Liedes Niko, OuluTykkimies Puotiniemi Niko, KempeleUpseerikokelas Lamberg Miika, Oulu


Lapin Lennoston kilta ry:n palkinnot:Kiltalautanen 347 vrk palvelleelle johtajalle:Alikersantti Takkunen Joonas, Ylivieska

Killan kirja 165 vrk palvelleelle:Korpraali Mäki-Tammela Juho, Oulu

JP27:n perinneyhdistyksen rahalahjoitus (100€) ja Jääkärin testamentti Jääkärihenkisin soturi:Upseerikokelas Hänninen Ville, Rovaniemi

Pohjan Jääkärikillan Kiltaristi ansiokkaasta palveluk-sesta Jääkäriprikaatissa:Upseerikokelas Werner Broström, OuluKersantti Arttu Saaranen, Nivala

Pohjan Jääkärikillan stipendi (100€) erittäin ansiok-kaasta palveluksesta 3. Jääkärikomppaniassa:Jääkäri Tölli Jere, Nivala

Ulla Mustakallio stipendi (Sotilaskotiliitto) hyvää so-tilaskuntoa osoittanut miehistötehtävässä palveleva varusmies (100€ stipendi):Jääkäri Koivula Jimi, RaaheKorpraali Sallinen Teemu, SiikajokiJääkäri Pikkarainen Tuukka, KemiTykkimies Ahlmark Eddie, Vaasa

Jääkäriprikaatin kunniakirja ja stipendi (50€/hlö) tai-tavasta ja kolarittomasta moottoriajoneuvon kuljetta-misesta varusmiesaikana ”paras varusmieskuljettaja”:Jääkäri Ollila Marius, MuonioKorpraali Pulkkanen Roope, Kuusamo

Maanpuolustuksen kannatussäätiön stipendi (50€/hlö, stipendi jaetaan Jääkäriprikaatin maanpuolustuk-sen kannatussäätiön stipendirahoista) erittäin ansiok-kaasta palveluksesta Jääkäriprikaatissa:Jääkäri Klasila Topias, IiKorpraali Kähkölä Johannes, KempeleKorpraali Pulkkanen Valtteri, PudasjärviKorpraali Pulkkinen Paulus, Kempele

Maanpuolustuksen kannatussäätiön stipendi (50€/hlö, stipendi jaetaan Lapin Lennoston maanpuolus-tuksen kannatussäätiön stipendirahoista) perusteena kiitettävä laivuepalvelus:Kersantti Manninen Jami, VihtiAlikersantti Sippola Antti, RovaniemiKorpraali Pietiläinen Miska, JyväskyläLentosotamies Pekkala Mikko, JyväskyläKorpraali Timlin Eerik, TyrnäväLapin lennoston saapumiseräpalkinto ja apumekaa-nikkopalkinto:Alikersantti Härkönen Tommi, PaltamoLapin lennoston ilmataisteluasemiespalkinto:Alikersantti Paananen Saku, ViitasaariLapin lennoston kuljettajapalkinto:Korpraali Vasalampi Topias, Taivalkoski

Lapin lennoston apumekaanikkopalkinto:Alikersantti Coffeng, Martti Sebastian, Helsinki

Jääkäriprikaatin Kiltamitali hyvähenkiselle varusmiehelle. Varusmiehet valitsevat keskuudestaan:Kersantti Huovinen Paulus, OuluKorpraali Pyykönen Petri, HaukipudasJääkäri Suorsa Veikka, KemiKorpraali Meskus Jaakko, LumijokiAlikersantti Niemelä Tatu, Tervola

Jääkäriprikaatin Killan ”Puolesta maan”- veteraanimat-rikkeli parhaalle sodankyläläiselle 347 vrk ja 165 vrk pal-velleelle:Kersantti Salminen Joonas, SodankyläJääkäri Halonen Esa, Sodankylä

Sodankylän Sotilaskotiyhdistyksen palkinnot hyvästä yh-teistyöstä:Jääkäri Rissanen, jääkäri Kotimaa, jääkäri Aikio, jääkä-ri Pallari, jääkäri Keinänen, jääkäri Kangas, alikersantti Spåra, jääkäri Määttä

Oulun Sotilaskotiyhdistyksen stipendi Oulun seudulta olevalle rehdille, reippaalle ja joukkoon sopeutuvalle va-rusmiehelle. Kouluttajat valitsevat:Alikersantti Ronkainen Tuomo, OuluKorpraali Tupitsa Veeti, OuluAlikersantti Lehtola Jeremias, LiminkaJääkäri Rantapää Joonas, OuluKorpraali Karinkanta Marjo, OuluAlikersantti Haho Mikko, KempeleAlikersantti Kälkänen Manu, SiikajokiKersantti Stolt Rene, Oulu

Rovaniemen Sotilaskotiyhdistyksen palkinnot eniten kun-toindeksiään kohottaneille varusmiehille (sykemittari):Tykkimies Perälä Ville, OuluJääkäri Turunen Niko, TyrnäväJääkäri Kareen Samuel, TaivalkoskiKorpraali Impola Samuel, YppäriAlikersantti Hahto Teemu, OuluTykkimies Keckman Vili, OuluKersantti Hilli Sami, JääliTykkimies Lindroos Miko, Varjakka

Leijona Cateringin stipendi parhaalle sotilaskeittäjälle:Järvelä Aku-Petteri, YlivieskaKorpraali Alkku Sami, Tornio

Autoliiton Rovaniemen osaston palkinto, standaari:Kersantti Silvasti Antero, Petäjäskoski

Työ- ja palvelusturvallisuusstipendi (100€):Jääkäri Heikkinen Akseli, SodankyläAlikersantti Stolt Rene, Oulu

Oulun Suomalaisen Klubin stipendi (150 euroa):Upseerikokelas Jokikokko Oskari, Pudasjärvi


Henkilöstössä tapahtuu| Teksti: Palkkasihteeri Tanja Moilanen

Ylennykset

4.6.2018 ylennyksetEverstiksi everstiluutnantti Jari OsmonenMajuriksi kapteeni Antti Pipinen

Palvelusarvot

4.6.2018 annetut palvelusarvotVääpeliksi ylikersantti Tuomas PoikelaVääpeliksi ylikersantti Riikka NyströmVääpeliksi ylikersantti Lassi-Pekka OllikainenVääpeliksi ylikersantti Kai LeinonenVääpeliksi ylikersantti Janne PoikelaYlikersantiksi kersantti Juho PalatsiYlikersantiksi kersantti Markus LindellYlikersantiksi kersantti Petrus Portaankorva

4.6.2018 ylennykset reservin sotilasarvossaYliluutnantiksi vääpeli Petteri YlianttilaVääpeliksi ylikersantti Lassi-Pekka OllikainenVääpeliksi ylikersantti Kai leinonenYlikersantiksi ylikersantti Janne PoikelaYlikersantiksi kersantti Juho PalatsiYlikersantiksi ylikersantti Kristian NieminenYlikersantiksi ylikersantti Juha-Matti KorvanenKersantiksi kersantti Markus LindellKersantiksi kersantti Petrus Portaankorva

Ansiomerkit, ansioristit ja mitalit

31.5.2018 myönnetty sotilasansiomitaliVääpeli Mika Aspegren

4.6.2018 myönnetyt ansiomerkit, ansioristit ja mitalit

SotilasansiomitaliMajuri Harri LaihoKapteeni Juha MassinenKapteeni Vesa RiipiToimistosihteeri Ulla BackmanVarastomies Keijo KujanperäSuunnittelija Jouni OjapeltoToimistosihteeri Eija StrandVarastomestari evp Seppo TapioYlijohtaja Kaisa Kristiina AinasojaYlikonstaapeli Esa HarjuYlikonstaapeli Veli-Matti VaaralaValtion virka-ansiomerkkiMajuri evp Tero MarttinenKapteeni Petri OittinenKapteeni evp Antti KumpuKapteeni evp Jouni PuljujärviYliluutnantti Kai Mertala

Suomen Leijonan KomentajamerkkiEversti Jyrki KaisanlahtiEversti (evp) Timo Mäki-Rautila

Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkkiEverstiluutnantti Jarmo Mattila

Suomen Leijonan I luokan ritarimerkkiMajuri Juha Korvanen

Suomen Leijonan ritarimerkkiKapteeni Tauno HuhtamellaKapteeni Vesa-Petteri Kylmäoja

Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitali kultaristeinTurvallisuussihteeri Jorma HäätyläVarastomestari Jukka-Pekka KoivunenVarastonhoitaja Sirkka-Liisa KumpulaVarastomestari Paavo OjuvaTaloussihteeri Arja Remsu

Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitaliVääpeli Mika AspegrenVääpeli Toni HuhtamellaVääpeli Tuomi vaaraniemiVääpeli Antti Vihriälä

Suomen Valkoisen Ruusun mitaliYlikersantti Mika Haarala

4.luokan VapaudenristiYliluutnantti Kai Mertala

Tehtävään määräyksiä

Siirrot Jääkäriprikaatiin

1.9.2018Everstiluutnantti Petri Launonen erityistehtävään

1.1.2019Everstiluutnantti Petri Launonen esikuntapäälliköksi

Reserviin ja eläkkeelle

1.6.2018 Ylikersantti Alpo Alaluusua

1.7.2018 Varastomestari Niilo Tasala

1.9.2018 Majuri Jari Haavisto

1.1.2019Everstiluutnantti Reima VanhanenVarastomestari Paavo OjuvaKapteeni Petri OittinenTaloussihteeri Arja Remsu

1.2.2019 Toimistosihteeri Ulla Backman

Jääkäriprikaatin henkilökunnan stipendit vuonna 2018

VAKA-säätiön stipendiKapteeni Markku Kauppi

Jääkäriprikaatin komentaja eversti Jyrki Kaisanlahti luovutti 4.6. vääpeli Mika Kullervo Aspegrenille Puolustusvoimain komenta-jan 31.5.2018 myöntämän sotilasansiomitalin. Sotilasansiomitali myönnettiin neuvokkaasta ja pelottomasta toiminnasta, jolla Aspegren pelasti jäihin vajonneen työkaverin-sa hengen Valtakunnallisessa ilmamaaliharjoituksessa Lohtajalla maaliskuussa 2018.

Ehrnroothin nimikkopalkinto jaettiin 10. kertaa – saajat Jääkäriprikaatista sekä Utin jääkärirykmentistä

Joonas Niemi 9.2.2018 9.35 https://ruotuvaki.fi

Puolustusvoimien palveluksessa ansioituneita sotilai-ta palkittiin Adolf Ehrnroothin tunnustuspalkinnon luovutustilaisuudessa Säätytalolla. Suomalaisen jalka-väenkenraalin nimeä kantavan palkinnon ansaitsivat tänä vuonna Sodankylän Jääkäriprikaatin kapteeni Jarkko Kumpulainen sekä Utin jääkärirykmentin yli-kersantti Mikko Herd.

Kapteeni Jarkko Kumpulainen uskoo ja toivoo, et-tä hänen kohdalleen osunut huomionosoitus on sa-malla tunnustus Jääkäriprikaatille ja Lapin jääkäripa-taljoonalle kovasta työstä pohjoisen Suomen puolus-tamiseksi.

Toinen palkinnon saajista on Jääkäriprikaatin 2. jääkärikomppanian päällikkö, kapteeni Jarkko Kum-pulainen, jonka yksikkö muodostaa Jääkäriprikaatin valmiusyksikön rungon. Junttila kertoo Kumpulaisen palvelleen upseerin tehtävissä Jääkäriprikaatissa vuo-desta 2009 alkaen. Vuosien mittaan hänestä on tul-lut sekä esimiesten että alaisten arvostama. Kumpu-lainen saa tunnustusta ennakoivaan suunnitteluun perustuvasta toiminnastaan.

– Hän kykenee asettamaan tavoitteet kullekin yk-sittäiselle henkilölle siten, että henkilön erityispiirteet huomioon ottamalla saavutetaan optimaalinen tulos. Kapteeni Kumpulaista voidaankin hyvin luonnehtia valmiusyksikön isäksi. Yksikön päällikkönä Kumpulai-nen on saanut alaisensa yrittämään enemmän kuin parhaansa, Junttila totesi.

Valmiusyksikön päällikkönä toimiva Kumpulainen on tyytyväinen, että pohjoista maanpuolustustyötä huomioidaan. Maanpuolustus merkitsee Kumpulai-selle jokaisen kansalaisen velvollisuutta ja on iso osa hänen elämäänsä.

– Olen ylpeä siitä, että johtamani yksikön henkilö-kunnan palvelusta arvostetaan näin korkeasti. Uskon ja toivon, että kohdalleni osunut huomionosoitus on samalla tunnustus Jääkäriprikaatille ja Lapin jääkäri-pataljoonalle kovasta työstä pohjoisen Suomen puo-lustamiseksi. Jääkäriprikaati, Lapin jääkäripataljoona ja johtamani yksikkö jatkavat vastedeskin ponnistelu-ja paremman koulutuksen eteen, Kumpulainen kiit-tää.

Uusia varusmiehiä Kumpulainen rohkaisee suorit-tamaan palveluksen avoimin mielin.

– Ei muuta kuin rohkeasti tekemään. Arkailla ei kannata – kaikki kykenevät, kunhan vain luottavat it-seensä. Armeija on hyvä paikka.

Rahapalkintoa jakamassa on ollut Louise ja Göran Ehrnroothin säätiö. Palkinnolla säätiö haluaa muistaa jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin työtä itsenäisen Suomen hyväksi. Vuonna 2009 perustettua palkin-toa jaetaan vuosittain yhdelle tai useammalle sotilaal-le yksittäisestä teosta, toiminnasta tai työstä maan-puolustuksen hyväksi. Palkinto jaettiin torstaina kym-menennen kerran.


Britannian maavoimien komentaja, kenraali Sir Nicholas Carter vieraili Suomessa 29.–31.1.2018.

Kenraali Carter tapasi Puolustusvoimain komentajan, kenraali Jarmo Lin-dbergin, tutustui Jääkäriprikaatin arktiseen koulutukseen Sodan-kylässä, seurasi taisteluammuntoja Rovajärven harjoitusalueella ja sai perehdytyksen Rajavartiolaitoksen toimintaan Ivalossa.

Lapin aluehallintovirasto järjesti yhteistyössä Jääkäripri-kaatin kanssa Alueellisen maanpuolustuskurssin tam-mi–helmikuun vaihteessa. Kurssilaiset kävivät tutustumassa Jääkäriprikaatin koulutukseen ja kalustoon Sodankylän va-ruskunnassa. Toimintaansa olivat esittelemässä myös Lapin Pelastuslaitos, Poliisi ja Lapin rajavartiosto.

Vierailuja ja tapahtumia


225. Valtakunnallisen Maanpuolustuskurssin internaattivaihe to-teutettiin 20.–22.3.2018 Jääkäriprikaatissa Rovaniemen ilmatorjuntapat-teristossa ja Lapin lennostossa Rovaniemellä. Jääkäriprikaati järjesti Maa-voimien toiminnan ja Jääkäriprikaatin yleisesittelyn sekä ulkoaktiviteetit ja illanvieton kurssilaisille Rovajärven ja Sarriojärven alueella 21.3.2018.


Kuvat: Minna Piirainen, Lapin lennosto


Jääkäriprikaatin tulvantorjuntaosasto oli toukokuussa virka-aputehtävässä Torniossa. Tulvantorjun-taosaston varusmiehet rakensivat muun muassa pelastusviranomaisten apuna tulvapuomia sekä täyttivät ja kantoivat hiekkasäkkejä tulvapuomin tueksi. Pelastusviranomaisilta varusmiehet saivat paljon kiitosta ahkerasta työskentelystä.Puolustusvoimat antaa virka-apua tulvantorjuntaan liittyvissä tehtävissä lainsäädännön sekä viranomaisten yh-teistoimintasopimusten mukaisesti. Virka-apu on lähinnä jääpatojen räjäytystöitä, liikenteenohjausta sekä ka-lusto- ja materiaalitukea. Virka-apupyynnön tulvantorjuntatyöhön tekee pelastusviranomainen. ELY-keskukset vastaavat tulvantorjuntaan varautumisesta, tiedottavat viranomaisia tulvariskistä ja antavat tulvantorjuntaan varautumisessa tarvittavat alueelliset ohjeet.

Intti tutuksi Iloinen puheensorina täytti Jääkärinkankaan, kun noin kaksisataa koululaista tutustui inttiin Sodankylän varuskunnassa 9.5.

Sotiemme veteraanit olivat mer-kittävä osa sodan ajan puolustus-voimia. Veteraanit turvasivat it-senäisyytemme, jälleenrakensivat maan sekä näillä ja myöhemmällä toiminnallaan loivat lujan perus-tan Suomen nykyiselle arvostetulle kansainväliselle asemalle. Veteraa-nien työ loi myös perustan kansa-kunnan keskeisille arvoille, vapau-delle ja vastuulle sekä yhtenäisyy-delle ja yhteistyölle.Kansallista veteraanipäivää on vietetty vuodesta 1987 alkaen. Vuoden 2018 Kansallisen veteraa-nipäivän teemana on veteraanien perinnön siirtäminen seuraaville sukupolville.Jääkäriprikaati, Sodankylän kunta ja Sodankylän seurakunta järjesti-vät yhteistyössä Veteraanipäivän tilaisuuksia Sodankylässä.Rovaniemen varuskunta osallis-tui Kansallisen veteraanipäivän tilaisuuksien järjestelyihin Rova-niemellä.

Talvisodan päättymisen muistopäivänä 13.3. järjestettiin Sodanky-lässä perinteinen seppeleenlaskutilaisuus Sodankylän kunnanviraston edustalla Talvisotaan lähteneiden muistomerkillä.

”Sankarivainajien muistoa kunni-oittaen - kotikunnan asukkaat”. Sodankylän vanhalla hautaus-maalla Sankarimuistomerkille seppeleen laskivat sotaveteraani Kalle Sukuvaara, Jääkäriprikaatin esikuntapäällikkö everstiluutnant-ti Reima Vanhanen ja lukiolainen Martta Hannula.

”Sankarivainajien muistoa kunnioittaen - Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos”. Kunniakäynnit Talvi- ja Jatkosodan sekä Vapaus-sodan sankarihaudoille Rovaniemellä.

Seppeleen laskivat rauhantu-lon hetkellä klo 11.00 Jääkä-riprikaatin apulaiskomentaja everstiluutnantti Jari Osmo-nen, Sodankylän kunnan sivis-tystoimenjohtaja Risto Varis ja Sodankylän seurakunnan kirk-koherra Hanna Kuusela.



Lapin jääkäripataljoona am-mentaa voimaa perinteistä jo-kapäiväisissä palvelustehtävis-

sään - pataljoonalla on oman kun-niakkaan taipaleensa lisäksi vaalit-tavanaan Jääkäripataljoona 27:n perinteet.

Kun jääkäreiden kotiinpaluus-ta oli kulunut 100 vuotta, oli sano-mattakin selvää että Lapin jääkä-ripataljoona osallistuu järjestettä-vään paraatiin täydellä voimallaan.

Porin prikaatin erittäin hienosti ja ammattitaitoisesti järjestämään paraatiin osallistui joukkoja kaikista puolustushaaroista - paraatijoukko-ja oli suunnilleen yhtä paljon kuin jääkäreitäkin oli ollut ensimmäises-sä kotimaan kamaralla järjestettä-vässä paraatissa.

Yleisjärjestelyt ja toteutta-minen ”asiakkaan” näkökul-masta

Paraatijoukkojen komentajana toi-mi Porin prikaatin komentaja, evers-ti Rami Saari. Paraatikatselmuksen suoritti ja ohimarssin vastaanotti Maavoimien komentaja kenraali-majuri Petri Hulkko.

Paraatin valmistelut aloitettiin jo vuoden 2017 puolella aloitta-malla toiminta saadun esikäskyn mukaan. Itse paraatikäsky saavut-ti pataljoonan vuoden 2018 alussa - osallistuminen edellytti pataljoo-nan oman käskyn laatimista ja tark-kaa suunnittelua.

Paraatijoukoksi valikoitui koko-naisuudessaan 93 soturia: tarkka osallistujien lukumäärä oli käsketty osallistumiskäskyssä, koska edellä kerrotulla tavalla järjestäjien tavoit-teena oli saada paikalle yhtä monta sotilasta kuin oli jääkäreitäkin sata vuotta sitten.

Pataljoonaa ja Jääkäriprikaatia edustivat valmiusyksikön varusmie-het ja henkilökuntaa.

Yleisjärjestelyt oli toteutet-tu mallikkaasti. Paraati harjoiteltiin Vaasassa Botnia-hallin tiloissa (lii-kuntahalli), jonne oli rakennettu sa-manlaiset olosuhteet kuin Vaasan

Lapin jääkäripataljoona Jääkäriparaatissa

kauppatorillakin olisi paraatipäivä-nä. Kylmää keliä ei oltu luotu hal-lin sisälle - helmikuinen pakkaskeli Pohjanmaalla tulisi taistelijoille tu-tuksi vasta itse paraatissa.

Pataljoona siirtyi paraatipäivän aamuna linja-autoilla Vaasan kes-kustan tuntumaan, josta marssit-tiin osana komeaa paraatijoukkoa Kauppatorille.

Kauppatorilla toteutetun kat-selmuksen jälkeen suoritettiin ohi-marssi, jonka jälkeen siirryttiin lin-ja-autoilla takaisin Sodankylään.

Yleisjärjestelyt toimivat erittäin hyvin: tästä pataljoona haluaa vie-lä esittää erikseen kiitokset Porin prikaatille ja erityisesti Pohjanmaan aluetoimiston osaavalle henkilös-tölle.

Mikä merkitys tällaisella paraatilla oli ja on?

Edellä kuvasin lyhyesti paraatin toi-meenpanon. Paraatin merkitystä voidaan tarkastella monesta eri nä-kökulmasta ja hieman laajemmin.

Itse paraatissa ja sen jälkeisis-sä tunnelmissa paraatin merkitys-tä ei tule mietittyä, sen tietää jokai-nen vastaavissa tilanteissa ollut so-tilas. Paraatin aikana keskittyy vain komentojen mukaisiin oikeisiin toi-mintoihin ja ennen kaikkea seisomi-seen liikkumatta paikallaan.

Nyt, kun tapahtumasta on kulu-nut noin kaksi kuukautta aikaa, on hyvä pohtia eri näkökulmista pa-raatin merkitystä.

Yksi näkökulma liittyy isänmaal-lisuuteen, käsitteeseen jota on vai-kea kuvailla tyhjentävästi. Halusim-me osana Puolustusvoimia muistaa konkreettisella tavalla niitä miehiä, joiden ansiosta meillä on vapaa de-mokratia ja vapaus itse ja ennen kaikkea itsenäisesti tehdä maatam-me koskevat päätökset.

Näkökulmaa voisi laajentaa vaikka seuraavasti: muistimme sen sodan alkuaikaa, jossa molem-mat osapuolet kärsivät toistensa tekemistä julmuuksista ja silti nä-mä osapuolet myöhemmin torjui-vat yhtenä kansakuntana vihollisen hyökkäykset.

Lapin jääkäripataljoona vietti perin-nepäiväänsä Vaasassa 9.3.2018 tu-tustumalla muun muassa Pohjan-maan jääkäripataljoonan historiaan Vaasan varuskunnan alueella.

Lapin jääkäripataljoonan pe-rinnepäivä on maaliskuun 11. päi-vä, joka on Joutselän taistelun 11.3.1555 muistopäivä.

Lapin jääkäripataljoona perus-tettiin itsenäisen Suomen kolman-neksi vanhimpana joukko-osasto-na 20.4.1921, kun lakkautettavan Käkisalmen läänin Rykmentin I Pa-taljoonasta muodostettiin Polku-pyöräpataljoona 1.

Joukko-osaston nimi muut-tui 16.5.1936 Jääkäripataljoona 1:ksi. Talvisodan jälkeen pataljoo-na sijoitettiin Lappeenrantaan ja jatkosodan päätteeksi pataljoo-na sijoitettiin Tornioon. Sotatoi-mien päätyttyä pataljoona siir-rettiin Vaasaan 27.4.1945 ja nimi muuttui Pohjanmaan jääkäripatal-joonaksi 27.11.1956. Sodankylään siirto tapahtui 2.8.1964 ja nimi muuttui Lapin jääkäripataljoonaksi 1.7.1966. Lapin jääkäripataljoona liitettiin Jääkäriprikaatin joukkoyk-siköksi 1.10.1979.

Puolustusvoimien suoritusky-vyn näkökulmasta muistimme niitä miehiä, jotka aloittivat Puolustus-voimien määrätietoisen kehittämi-sen taktiikan, koulutuksen ja mate-riaalin osalta.

Paraati järjestettiin osana jääkärien kotiinpaluujuhlaa lauantaina 24.2.2018.

Jääkäriparaati Vaasan torilla 1918.

Näiden nyt muisteltujen mies-ten rohkeuden ja toiminnan seu-rauksena nykyinen Lapin jääkäri-pataljoona pitää yllä tarvittavaa valmiutta sekä kouluttaa pystyviä joukkoja sijoitettavaksi reserviin.

Pataljoonan kouluttamien jouk-kojen tehtävänä on ääritilanteessa puolustaa sitä samaa maata, jonka vuoksi nyt muistellut nuoret miehet yli sata vuotta sitten lähtivät kohti tuntematonta.

Everstiluutnantti Jussi ViinamäkiPSTK/LAPJP 1992-1993Lapin jääkäripataljoonan komentaja 1.1.2017-31.3.2018

Lapin jääkäripataljoonan perinnepäivä Vaasassa

Perinnepäivän ohjelmaan sisältyi seppeleenlasku Jääkärikivelle. Jääkäriki-vi paljastettiin ja luovutettiin Vaasan kaupungille pataljoonan Sodanky-lään lähdön juhlatilaisuudessa 28.7.1964. Everstiluutnantti Paavo Junt-tila lausui muistokiveä paljastaessaan ja luovuttaessaan muun muassa: ”Pohjanmaan Jääkäripataljoona haluaa luovuttaa Vaasan kaupungille pysyväksi muistomerkiksi tämän kiven, joka ikään kuin yhdistäisi tähän paikkaan ne henkilöt, jotka ovat palvelleet täällä vuosina 1945–1964. Eikä ainoastaan Vaasan kaupungille, vaan sen jokaiselle asukkaalle, jotka ovat niin myötämielisesti suhtautuneet meihin näiden vuosien aikana. Muistomerkin valinnassa päädyimme tähän luonnonkiveen, joka on niin tyypillinen Vaasan alueelle. Se on tuotu tälle paikalle Korsholman maas-tosta. Reliefissä, joka on kiinnitetty kiveen, lukee Pohjanmaan Jääkäripa-taljoona Vaasassa 1945-1964.”

Päiväjuhla järjestet-tiin Villa Sandvike-nissa.


Aina ei tarvitse lukea tutki-mustuloksia varmistuak-seen, että liikunnan har-

rastamisella on useita myönteisiä vaikutuksia ihmisen fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Positii-viset vaikutukset voi todeta läh-

temällä liikkeelle: kannustava ka-neetti on, että jo yksittäinen liik-kumiskerta tekee hyvää. Liikun-ta laittaa veret virtaamaan, antaa vauhtia aineenvaihdunnalle, lievit-tää stressiä, nostaa vireystilaa ja li-sää nivelten liikelaajuuksia. Liikun-

Liike voitelee niveliä ja mieltä| Teksti: Liikuntakasvatusaliupseeri, ylikersantti Essi Fonselius

Hiihdon sotilaiden Suomenmestaruuskilpailut ja Oltermanni viestihiihto 2018

Vuoden 2018 hiihdon sotilaiden Suomenmestaruuskilpailut järjestettiin Kainuun prikaatissa. Järjestelyt olivat mai-niot ja kelikin oli ulkoilmaurheiluun tottuneille kilpailijoille varsin hyvä. Maastohiihdon ja ampumahiihdon mitalit ratkottiin Vimpelinvaaralla ja rynnäkkökivääriampumahiihdon ja partiohiihdon sijat varuskunnan alueella.

Kilpailuissa Kainuun prikaati menestyi odotetusti parhaiten. Pienellä joukkueella liikkeellä ollut Jääkäriprikaati sijoittui yleismestaruuskilpailussa sijalle seitsemän. Henkilökohtaisissa kilpailuissa parhaiten sijoittuivat varusmie-het sotilassuksisarjassa. Alikersantti Mikko Rahkola voitti sarjan ja kokelas Sakarias Paaso oli toinen. Kapteeni Jaak-ko Jokela sijoittui rynnäkkökivääriampumahiihdossa (35 - 40 v.12,6 km) neljänneksi.

Sotilassuksisarjan joukkuekilpailussa ensimmäiseksi sijoittui Jääkäriprikaatin joukkue jossa hiihtivät alikersantti Mikko Rahko, kokelas Sakarias Paaso ja kokelas Konsta Pikkujämsä. Samaisessa joukkuekilpailussa myös toinen si-ja tuli Jääkäriprikaatiin joukkueella jääkäri Janne Rahko, kokelas Eetu Honkanen ja kokelas Elias Pikkujämsä. Partio-hiihdon A-sarjassa 28,25 km matkalla Jääkäriprikaatin joukkue oli hienosti toinen. Joukkueessa hiihtivät kapteeni Jaakko Jokela, ylikersantti Arttu Salonen, kokelas Väinö Pääkkölä ja alikersantti Mikko Rahkola.

Oltermannin viestihiihto kilpailtiin Maasotakoulun järjestämänä Lappeenrannan alueella. Jääkäriprikaatin jouk-kue oli A-sarjassa kuudes. Joukkueen johtajana hiihti luutnantti Otso Könönen.

Liikunta ja urheilu| Teksti: Liikuntakasvatusupseeri kapteeni Jarmo Salmi

Jääkäriprikaatin kevätkauden kilpailut ja tulokset

Jääkäriprikaatissa kilpailtiin vuoden 2018 ensimmäisellä puoliskolla rynnäkkökivääriampumahiihdossa ja partiohiihdossa.

Rynnäkkökivääriampumahiihto

Varusmiehet 12 km1. Alikersantti Mikko Rahkola 50:23 (4)2. Kokelas Sakarias Paaso 55:03 (6)3. Kokelas Väinö Pääkkölä 55:20 (8)

Varusmiehet (sotilassuksi) 6 km1. Kokelas Elias Pikkujämsä 31:01 (1)2. Kokelas Konsta Pikkujämsä 31:27 (2)3. Jääkäri Teemu Sallinen 32:23 (3)

Henkilökunta Yleinen 12 km1. Ylilkersantti Joona Virrankari 50:06 (4)2. Ylikersantti Juho Autio 55:40 (1)3. Vänrikki Misa Tammela 57:08 (7)

Henkilökunta yli 40v1. Yliluutnantti Jani Toivanen 51:53 (5)2. Yliluutnantti Timo Heiskanen 55:03 (6)

Joukkuekilpailu1. 2.Jääkärikomppania (Vänrikki Misa Tammela, kokelas Elias Pikku-jämsä, Kokelas Konsta Pikkujämsä ja jääkäri Valtteri Pohto)2. 2.Ilmatorjuntapatteri ( Yliluutnantti Jani Toivanen, tykkimies Janne Ulkuniemi, tykkimies Mika Körkkö ja tykkimies Johannes Haikara)3. Tukikohtakomppania (Ylikersantti Joona Virrankari, alikersantti Jarkko Nyländen, jääkäri Santeri Salmirinne ja alikersantti Kalle Lei-nonen)

Partiohiihto

A-sarja 18 km1. 2.Jääkärikomppania (Ylikersantti Henri Miettinen, kokelas Eetu Honkanen, alikersantti Ville Koskinen ja Jääkäri Sami Rautio)2. 2.Ilmatorjuntapatteri (Yliluutnantti Jani Toivanen, tykkimies Mikko Kaisamatti, tykkimies Topias Alajoki ja tykkimies Mika Körkkö)3. Tukikomppania (Luutnantti Otso Könönen, kokelas Pietari Lepola, kokelas Sakarias Paaso ja jääkäri Janne Ojala)

B-sarja 12 km1. Tukikohtakomppania (Alikersantti Jarkko Nyländen, jääkäri Ilmari Kaarre, jääkäri Veikko Kauppinen ja jääkäri Santeri Salmirinne)2. 3.Jääkärikomppania (Alikersantti Tuukka Vilska, jääkäri Timo Autio, jääkäri Joni Karasti ja jääkäri Toni Puirava)3. Huoltokomppania (Alikersantti Juho Nivala, jääkäri Joonas Inkeröinen, jääkäri Vili Jousa ja jääkäri Ville Hautala)

C-sarja 18 km1. VOS (Yliluutnantti Timo Heiskanen, sotilasmestari Mika Ojala, ylikersantti Juho Autio ja ylikersantti Mika-Matti Aho)2. 2.Jääkärikomppania (Luutnantti Juho Harjunen, vänrikki Eemil Hoppula, vänrikki Misa Tammela ja kersantti Niilo Myllylahti)3. LAPJP (Luutnantti Eetu Happonen, ylikersantti Kai Leinonen, vänrikki Henri Kupari ja luutnantti Tuomas Tynkkynen)

nan avulla voidaan myös ennalta ehkäistä tai hoitaa sairauksia, ku-ten kakkostyypin (aikuisiän) diabe-testa ja sydänsairauksia.

Toimintakyky ja kunnossa ole-minen ei vaadi trendilajeja tai uu-simpia liikuntavälineitä. Lenkille pääsee kotiovelta ja lihaskuntoa voi harjoittaa oman kehon painol-la vaikka iltauutisten äärellä. Lii-kuntalajien kirjo on laaja ja ympä-ristö tarjoaa liikkumiseen monia mahdollisuuksia. Hölkkää, hakkaa halkoja, kävele, haravoi, palloile, pyöräile tai tanssi - pääasia, että pysyt liikkeessä ja huollat itseäsi.

UKK-instituutin kuva havain-nollistaa terveysliikunnan eli ter-veyshyötyjä tuovan liikunnan vai-kutusaikoja niin lyhyemmällä kuin pitemmälläkin aikavälillä.

Ota koppi ja toteuta!

Jääkäriprikaatin komentaja palkitsi urheilijoita hienosta menestyksestä hiihdon sotilaiden Suomenmestaruus-kilpailuissa. Hopeaa partiohiihdon A-sarjassa Jääkäriprikaatille toivat kapteeni Jaakko Jokela, yliluutnantti Arttu Salonen, kokelas Väinö Pääkkölä ja alikersantti Mikko Rahkola.Jääkäriprikaati otti myös kaksoisvoiton varusmiesten sotilassuksisarjassa sekä henkilökohtaisessa että joukkue-kilpailussa. Henkilökohtaisen kilpailun voitti Konsta Rahkola ja toiseksi sijoittui Sakari Paaso.Joukkuekilpailun voittajajoukkueessa hiihtivät Konsta Rahkola, Sakarias Paaso ja Konsta Pikkujämsä.Toiseksi tulleessa joukkueessa hiihtivät Janne Rahko, Eetu Honkanen ja Elias Pikkujämsä.


Valmiusyksikkökoulutus

Valmius säilyy vaikka joukko vaihtuu!

Jääkäriprikaatin valmiusyksikön kotiutuessa 14.6.2018 aloittivat tammikuus-sa palveluksen aloittaneet valmiusyksikköön valitut varusmiehet valmiusvuo-ronsa.

Maavoimien komentaja, kenraaliluutnantti Petri Hulk-ko luovutti 14.6. kotiutuvil-le valmiusyksikön taistelijoil-le valmiusyksikkökolikon, jo-ka myönnetään valmiusyksi-kössä palvelleille merkiksi val-miusajan päättymisestä.

Kenraaliluutnantti Petri Hulkko kiitti valmiusyksikön sotilaita erinomaisesta työs-tä.

– Valmiusyksikön sotilaat, olen seurannut toimintaanne äärimmäisen kiinnostuneena ja olen tyytyväinen siihen mi-tä olen nähnyt. Viikon päästä juhlimme keskikesän juhlaa juhannusta ja niin minä, kuin tekin entisinä valmiusyksikön sotilaina, voimme rauhassa nauttia keskikesän juhlasta tietäen, että Jääkäriprikaatin valmiusyksikkö ja valmiusyk-siköt ympäri valtakuntaa ovat jatkuvassa valmiudessa toi-mintakykyisinä, suoritusky-kyisinä ja motivoituneina. Kolikko, jonka teille annan, on merkki siitä, että olette kuuluneet ja kuulutte ainut-laatuiseen joukkoon.

Maavoimien komentaja kenraaliluutnantti Petri Hulkko oli hyvin tyytyväinen valmiusyksikön suorituksiin erittäin vaa-tivassa Jääkärinmarssikilpailussa ja hän palkitsi pisimmän matkan marssineet taistelijat Maavoimien komentajan kolikolla.

Nämä miehet jatkavat nyt 110 km viisaampana kohti kesän 150 km kaukopartiomarssia. Kokemusta on erityisesti kumisaappaiden käytöstä ja toimenpiteistä joilla jalat saadaan kestämään.

Jääkäriprikaatin valmiusyk-sikkö kilpaili 8.–9.6.2018 toista kertaa 24 tuntia kestävän Jääkärinmarssikil-pailun.

Kilpailun tavoitteena on marssia 24 h aikana mahdollisimman mon-ta kilometriä, minimitavoite on 50 km ja yli 100 km marssineet saavat Jääkärimestari tittelin.

Nyt ensimmäistä kertaa jalan kilpaillussa marssissa 15 % tais-telijoista, joita oli jääkäristä kap-teeniin, marssi yli sata kilometriä. Mestareissa oli myös vapaaehtoi-sessa palveluksessa olevia naistais-telijoita, jotka osoittivat loistavasti kyvykkyytensä.

Kilpailu oli hyvähenkinen, raju, raaka ja opettavainen. Nuorempi erä jatkaakin nyt viisaampana koh-ti kesän 150 km kaukopartiomars-sia. Kokemusta on erityisesti ku-misaappaiden käytöstä ja toimen-piteistä, joilla jalat saadaan kestä-mään. Juuri tätä taitoa tarvitaan maasto-olosuhteissamme, jossa ainut varma valinta on kumisaa-pas.

Jääkäriprikaatin komentaja eversti Jyrki Kaisan-lahti kiitti myös ylpeänä joukkoaan.

- Ylpeyttä tuntien olen seurannut kehittymistänne, osaamistanne taisteluharjoituk-sissa ja -ammunnoissa sekä sitkeyttänne pitkissä marsseissa. Kaikista eniten olen kuitenkin ihaillut joukossanne olevaa kivenkovaa asennetta ja vahvaa yhteishenkeä. Yksittäisinä taistelijoina olette saaneet Maavoimien monipuolisimman koulutuksen, mutta joukkona olette itse rakentaneet yhteisen suorituskyvyn ja luottamuksen toi-siinne. Kolikko muistuttaa teitä siitä, että tämä luottamus jatkuu reservissä.

Mestareissa oli myös vapaaehtoi-sessa palveluksessa olevia naistais-telijoita, jotka osoittivat loistavasti kyvykkyytensä.


Komento- ja huoltojoukkue tuottaa valmiusyksikön huollolliset palvelut

Ilman huollon tukea valmiusyksik-kö ei ole taistelukykyinen pitkäkes-toisia aikoja.

Komento- ja huoltojoukkueen koulutus on erittäin monipuolinen ja pienryhmäopetukseen keskitty-vä. Erikoisaselajien kurssien pää-tyttyä komennon osat kootaan yhteen ja koulutus vaativaan val-miusyksikkövaiheeseen alkaa täy-sipainoisesti.

Kaikki saavat koulutuksen panssarivaunun läheisyydessä toimimiseen ja sen päätteeksi pienen ajelun Leopard 2A4 taistelupanssarivaunun kyydissä.

Osa vaunukoulutusta on ”panssarikau-hun” poistaminen, yliajosta selviää kunhan ei ole telan kohdalla, ja jos on telan koh-dalla, siitäkin selviää, kun kierähtää ajoissa alta pois!

Panssarivaunujoukkue - sau-matonta yhteistoimintaan yhteisen tavoitteen saavut-tamiseksi

Valmiusyksikön tehtävän oleellise-na osana on nopea reagointi yl-lättäviin turvallisuustilanteisiin voi-makkaalla, suorituskykyisellä jou-kolla.

Panssarivaunujoukkueessa tä-mä malli konkretisoituu tekniikan ja taidon yhdistämisessä korkean liikkuvuuden ja vahvan tulivoiman saavuttamiseksi. Luonteestaan johtuen tämän voiman hallinta vaatii johtajiltaan nopeaa reagoin-tia alati muuttuviin tilanteisiin tais-telukentällä, sekä miehistön sau-matonta yhteistoimintaan yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Panssarivaunukoulutus tarjoaa niin teknisiä kuin fyysisiä haasteita koulutettaville varusmiehille. Va-rusmiehille tarjotaan Valmiusyksi-kössä kaikille koulutettavien kurs-sien lisäksi aselajin taisteluteknistä ja taktista koulutusta sekä huolto-koulutusta. Pääkalustona olevaan Leopard 2A4 -taistelupanssarivau-nun rakennekoulutus annetaan Panssariprikaatissa Hämeenlinnas-sa. Varsinainen taistelutekninen ja taktinen koulutus vaativiin arktisiin olosuhteisiin annetaan autentti-sissa ja vaativissa olosuhteissa So-dankylässä, mikä mahdollistaa ai-nutlaatuisen koulutusympäristön panssarijoukkojen arktiselle osaa-miselle. Pohjoisen panssarimiehil-le tarjotaan myös monikansallista yhteistyötä palveluksensa aikana, mistä esimerkkinä osallistuminen Arrow18 -harjoitukseen, jossa yh-teistoimintaa kehitettiin Yhdysval-tain merijalkaväen panssarivaunu-joukkueen kanssa.

Panssarivaunukoulutus on osoittautunut mielekkääksi ja haastavaksi koulutushaaraksi, min-kä osoituksena on pääosin erin-omaisesta palautteesta sekä kou-lutettavien reippaasta asenteesta ja ylpeydestä omaa aselajiaan koh-taan. Panssarivaunukoulutus on tuottanut kyvykkäitä ja tarmok-kaita joukkoja vastamaan panssa-rivaunuille äärimmäisen haastaviin Pohjois-Suomen olosuhteisiin.

Komento- ja huoltojoukkue on erittäin haluttu palveluspaikka valmiusyksikön sisällä. Motivoitu-neesta ja kovakuntoisesta joukku-eesta kertovat saavutetut kilpailu-tulokset. Komento- ja huoltojouk-kueen tinkimätön asenne näkyi esi-merkiksi Kaukopartiomarssin pi-kamarssiosuudella, jolloin komen-toja huoltojoukkueen taakse jäi muun muassa iskuportaan jääkäri-joukkue.


Tiedustelujoukkue - taiste-lutekniikkaa sekä fyysinen toimintakyvyn kehittämistä ja ylläpitoa

Valmiusyksikön tiedustelujoukkue on haastaviin ja monipuolisiin tie-dustelutehtäviin koulutettava jouk-kue, jonka koulutuksessa painote-taan taistelutekniikkaa sekä fyysi-nen toimintakyvyn kehittämistä ja ylläpitoa. Joukkue toimeenpanee sille annetut tiedustelu- ja tais-telutehtävät nopeasti eri siirty-mismenetelmiä ja asejärjestelmiä hyödyntäen. Tiedustelujoukku-

een taistelijoita yhdistävinä, ja lä-pi haastavan koulutuksen kantavi-na arvoina ovat tinkimättömyys ja periksi antamattomuus.

Tiedustelujoukkueen osalta valmiusvaihe alkoi ase- ja voima-keinojen käyttäjäkurssilla, jonka tavoitteena oli saavuttaa taisteli-joille perusteet voimakeinojen tek-niikoihin sekä lähitaisteluun. Kurs-sin jälkeen joukkue keskittyi laa-jentamaan ja soveltamaan osaa-mistaan koulutushaara- ja täyden-nyskoulutuksen merkeissä paino-pisteenä vaikuttaminen sekä ase- ja taistelukoulutus. Tämän jälkeen valmiusyksiköllä oli vuorossa odo-

Jääkäriprikaatin valmiusyk-sikkö RYSKE 118 -harjoi-tuksessa Naarmankairassa 11.–15.6.2018

Vanhempien valmiussotureiden kotiutuessa 14.6. siirtyi valmiuden viestikapula nuoremmille RYSKE 118 harjoituksessa. Ammattisoti-lasta ja varusmiehistä koottu val-miusyksikkö osoitti jälleen taitonsa ennen valmiusvuoronsa alkua.

Kaikissa Puolustusvoimien jou-koissa annetaan laadukasta kou-lutusta, mutta valmiusyksiköihin päässeet varusmiehet saavat ta-vallista monipuolisemman ja vaa-tivamman koulutuksen. Tämä ei ole turhaa mainostamista mutta samalla on hyvä tiedostaa, että

tettu kaukopartiomarssi itäkairas-sa, minkä aikana tiedustelujouk-kue pääsi harjaantumaan erä- ja selviytymistaidoissaan ja koette-lemaan kykyään selvitä oma toi-mintakyky säilyttäen talven haas-tavissa erämaaoloissa. Kaukopar-tiomarssin jälkeen joukkue kehitti osaamistaan valmiusyksikön yh-teisillä kursseilla ja taisteluharjoi-tuksissa. Tiedustelijoille yksi ke-vään kohokohdista oli SERE B -sel-viytymisharjoitus, joka viimeistään ulosmittasi kovakuntoisimman tie-dustelijan henkisen ja fyysisen toi-mintakyvyn rajoja.

Valmiusvaiheen loppupuolella joukkueen vuoden aikana saavut-tama osaamistaso ja ammattitai-to mitattiin menestyksekkäästi eri taisteluharjoituksissa.

Harjoituksien ja kuluneen ke-vään perusteella voidaan reserviin lähettää erittäin ammattitaitoinen, hyvähenkinen ja rautaisessa kun-nossa oleva joukkue.

valmiusyksiköissä sotilaat joutuvat ajoittain kauas ulos mukavuusalu-eeltaan omien henkisten ja fyysis-ten voimavarojen rajoille. Toisaal-ta niitä kokemuksia ja elämyksiä, joita lähes vuoden koulutukses-sa saa, ei unohda koskaan ja ko-tiutuessa mielen valtaa useimmil-la haikeus. Näissä kuvissa olevilla sotureilla on onneksi vielä aikaa nauttia vaativasta koulutuksesta, vauhdista ja vaihtelevista harjoi-tuksista.

RYSKE- harjoituksen johtaja, Jääkäriprikaatin koulutuspäällikkö, evl Ari Mure


tuksen tähdätä. Pataljoonan koko-naisuudessa tukevien elementtien tehtävänä on osata oma toimin-tansa, pääsääntöisesti joukkueen kokonaisuuksissa, niin hyvin että se tukee jääkärijoukkueiden kykyä tulitaistelun voittamiseksi. Joukku-een tulitaistelun voittaminen edel-lyttää kykyä aseiden ja taisteluvä-lineiden oikeanlaiseen käyttöön, kykyyn toimia saman päämää-rän eteen, taistelijan perustaito-jen vaistomaista hallintaa, taitoa maaston hyväksikäyttöön, kykyä hahmottaa taistelukentällä omien ja vihollisten sijainti. Kiteytetysti: kykyä ampua, liikkua ja kommuni-koida.

Perusteita pataljoonan toimin-nalle luodaan antamalla kaikil-le koulutusta lapissa selviytymi-

Lapin jääkäripataljoonan ko-mentajuus vaihtui 1.4.2018. Everstiluutnantti Jussi Viina-

mäki siirtyi suunnitellusti seuraa-viin tehtäviin, Jalkaväkikoulun joh-tajaksi ja allekirjoittanut otti patal-joonan komennon.

Tehtävä pataljoonan komenta-jana on ehdottomasti huippukoh-ta sotilasuralla ja erityisesti pääsy Lapin jääkäripataljoonan komen-tajaksi tuntuu kunnia-asialta.

Pataljoonaa on ohjattu edeltä-jieni toimesta erinomaiseen suun-taan ja muuttuneen toimintaym-päristön aiheuttamat muutokset tehtäviin on huomioitu niin patal-joonan rakenteessa kuin koulutuk-sessa. Lapin jääkäripataljoona on tällä hetkellä erittäin hyvässä is-kussa kokonaisuutena. Aikaisem-min valitulla koulutuslinjalla tullaan jatkamaan ja tarpeen mukaisia ”viilauksia” koulutuksen yksityis-kohtiin tullaan tekemään. Patal-joonan toimintaa jatketaan jouk-kotuotannon ja valmiuden viitoit-tamalla tiellä.

Olen itse suorittanut varus-miespalveluksen Lapin jääkäripa-taljoonassa II/92 saapumiserässä Sissikomppaniassa. Vantaalla syn-tyneenä ja Etelä-pohjanmaalta tu-levilla sukujuurilla pidin vaihtoeh-toa suorittaa varusmiespalvelus Lapissa mielekkäänä. Nuorempa-na tehdyt vaellukset lapissa olivat antaneet kipinän, jossa varusmies-palvelus antaisi mahdollisuuden totutella lapin olosuhteisiin myös talvella - laskettelukeskusten mu-kavuuksien ulkopuolella. Valinta osoittautui erinomaiseksi ja tuolta ajalta jäi käteen, hyvän koulutuk-sen lisäksi, elämän mittaisia ystä-vyyksiä. Noilta ajoilta on prikaatis-sa vielä jäljellä omia kouluttajiani ja on ollut mukava ”törmätä” heihin uudestaan, vaikkakin osan olen ta-vannut palvelusurani aikaisemmis-sa vaiheissa. Tässä vaiheessa jo kii-tos heille tuosta ajasta. Oman saa-pumiseräni johtajat ovat pitäneet yhteyttä toisiinsa vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen - yhteise-nä nimittäjänä palvelus tuolloises-sa sissikomppaniassa.

Tällä hetkellä Lapin jääkäripa-taljoonan tilanne on kaksijakoi-nen. Toisaalta tuotetaan laaduk-kaasti joukkoja tuotantovelvoit-teiden mukaisesti ja ylläpidetään valmiutta annettujen käskyjen mukaisesti. Samalla pataljoonan komentajan tehtävänä on katsoa tulevaisuuteen ja valmistella kou-lutuksen kehittämistä sekä valmis-tautua joukkotuotannon muutok-siin mitkä liittyvät valmiusjoukko-jen kehittämiseen. Tulevista val-miusvelvoitteista tehdään päätök-set Maavoimien johdon toimes-ta. Päätöksiä odotellessa tehdään suunnitelmia eri vaihtoehtojen va-ralta, jotta päätösten jälkeen pääs-tään toteutukseen nopeammin. Kuitenkin nykyinen valmiusjoukko on ollut valtakunnallisesti toimin-nan kärjessä ja siinä asemassa on tavoitteena jatkaa toimintaa.

Joukkotuotannon ja valmiu-den kannalta kaikki pataljoonan viisi perusyksikköä ovat merkityk-sellisiä. Pataljoonan toiminnan ko-konaisuutta vahvistetaan tulevai-suudessa, jolloin tulee huomioida 1. Jääkärikomppanian keskeinen merkitys iskuportaan joukkojen kouluttamisessa, 2. Jääkärikomp-panian tuottama valmiusvelvoite, tukikomppanian rakentama kes-keinen tuki iskuportaan taistelun tukemiseen epäsuoralla tulella ja panssarintorjunnalla sekä huol-tokomppania keskeinen merkitys taistelukyvyn ylläpidon rakentami-sessa. 3. Jääkärikomppania kou-luttaa lähes kaikki pataljoonan tar-vitsemat alijohtajat seuraavaa saa-pumiserää varten.

Koulutuksen osalta olen linjan-nut jo Lapin jääkäripataljoonan li-pun vastaanoton yhteydessä am-pumataidon, fyysisen kunnon, lääkintäkoulutuksen ja joukkue -tasan taistelutekniikan keskeisik-si koulutuksen painopisteiksi. Nä-mä taidot tulee rakentaa erätaito-jen perustalle - kyvylle toimia lapin erityisolosuhteissa.

Ampumataidon koulutus pitää sisällään henkilökohtaisen aseen käsittelyn kaikissa tilanteissa sekä kyvyn osua sillä kaikissa taistelu-

kentän tilanteissa. Sen lisäksi tu-lee osata käyttää, koulutushaaras-ta riippuen kaikkia ryhmäkohtaisia aseita ja taisteluvälineitä. Panssa-rintorjunnan termejä käyttäen - vain osuma ratkaisee. Tavoittee-na tulee olla antaa mahdollisim-man monipuolinen koulutus asei-den ja taisteluvälineiden osalta, jolloin taisteluvälineiden käyttö ei ole kiinni vain yhdestä tai kahdes-ta ”avain pelaajasta”.

Fyysinen koulutus luo perus-tan kyvylle toimia tehtävissä. Hyvä fyysinen kunto on perusedellytys sotilaalle -erityisesti kun kyseessä on ns. kevyeen jalkaväkeen luoki-teltava joukko. Toiminta ei perus-tu taisteluajoneuvojen käyttöön vaan yksilöiden kykyyn toimia osa-na joukkoa ja tarvittaessa siirtyä pitempiäkin matkoja kaiken varus-tuksen kanssa - jalkaisin.

Lääkintäkoulutuksen merki-tys jää helposti ”lapsipuolen” ase-maan rauhan aikana. Kuitenkin sil-lä on keskeinen merkitys taistelu-tilanteessa. Yksilöllä tulee olla tie-to ja varmuus, taistelijaparista läh-tien, toteutettavasta ensiavusta haavoittumisen tai loukkaantumi-sen yhteydessä. Lääkintäkoulutuk-sen merkitys on noussut esille kai-kissa konflikteissa. Tämä unohde-taan helposti rauhan aikana.

Joukkueen taistelutekniikka on keskeinen koulutuskohde men-täessä kohti varusmiespalveluksen loppua. Pataljoonan ja komppa-nian suorituskyky rakentuu jouk-kueiden osaamisen varaan. Jääkä-rijoukkueen osalta keskeinen ta-voite on tulitaistelun voittaminen. Tähän tavoitteeseen tulee koulu-

Lapin jääkäripataljoona| Teksti: Lapin jääkäripataljoonan komentaja, everstiluutnantti Ville Valkeinen

seen: selviytyminen kylmässä on itsestään selvyys joukolleni, mut-ta asian osaaminen saavuttaes-sa varusmiespalvelukseen ei ole itsestään selvyys. Jääkäri prikaati on edelläkävijä koulutettaessa sel-viytymistä kylmissä olosuhteissa, mutta yhtä lailla joukkojen tulee kyetä selviytymään kaikkina vuo-den aikoina. Pohjoisessa etäisyy-det ovat pitkiä ja joukkojen tulee tulla toimeen omillaan pitkiäkin ai-koja.

Lyhyessä ajassa olen toden-nut päälliköiden, kouluttajien ja esikunnan henkilöstön erinomai-sen asenteen sekä ammattitaitoon pataljoonassa. On kunnia palvella pataljoonassa, jossa on aloittanut varusmiespalveluksen - erityisesti tällaisen henkilöstön kanssa.


Miinoittamisen tarkoituksena suojata 20A:n esikunnan ja pää-joukkojen vetäytymisen suojaami-nen Rovaniemeltä. Suluttamisella

ei kuitenkaan ollut selvää paino-pistettä, mutta suluttamisalueita tarkastellessa voidaan todeta, että sulutteista muodostui selviä vyö-hykkeitä.

Miinoitteiden raivaaminen sotatoimien aikana

Suomalaiset joukot saavuttivat Kil-pisjärven kolmen valtakunnan ra-janpyykin huhtikuussa 1945. Jouk-kojen eteneminen oli ollut hidas-ta, koska saksalaiset olivat tuhon-neet lähes kaiken matkalla. Lapin maantiesilloista oli tuhottu 675 kpl (n. 90 % kaikista silloista) ja tiekat-koksia oli 334. Lisäksi kaikki 24 La-pin maakunnan lossia oli tuhottu.

Miinojen ja miinoitteiden mää-rästä on ristiriitaista tietoa. Joiden-kin arvioiden mukaan Lapista oli-si raivattu sotatoimien aikana 300 000 miinaa. Toisen arvion mukaan luku olisi ollut 55 000 ja kolman-nen noin 16 000. Viimeisen luku perustuu joukkojen antamiin tilan-neilmoituksiin. Suurempien luku-jen arvioidaan perustuneet jouk-kojen liioiteltuihin ilmoituksiin, jot-ta valontakomissioille voitiin pe-rustella hidasta etenemistä. Saksa-laisten oman ilmoituksen mukaan vetäytymisvaiheessa asennettiin noin 30 000 miinaa.

Kenttävarastojen hävittä-minen

Saksalaisten vetäytyminen on hi-dasta, vetäytymistiestölle oli las-kettu pituutta noin 3200 km ja sen vetokyky oli olematon. Alku-vaiheessa kaikki materiaali pyrit-tiin ottamaan mukaan, mutta kul-jetuskapasiteetin vähyydestä joh-tuen vetäytymisalueelle jouduttiin jättämään paljon materiaali mm ammuksia ja räjähteitä. Taakse jää-nyt materiaali tuhottiin joko räjäyt-tämällä tai polttamalla. Lisäksi joil-lakin alueilla on ollut havaittavissa neuvostoliittolaisten sotavankien toimesta tapahtunutta vesistöihin upottamista.

Räjäyttäminen toteutettiin ke-räämällä ammukset läjään, päälle asetettiin telamiina tai muuta rä-jähdysainetta. Sytyttäminen to-teutettiin aikatulilangalla. Hävitys-menetelmä oli erittäin epäluotet-tava ja ammuksia levisi paljon rä-jähtämättöminä maastoon.

Sodanjälkeinen raivaami-nen alkaa

Lapin sodan sodanjohto (3. divisi-oonan esikunta, 3D) teki maalis-kuussa 1945 esityksen Lapin mii-nojen raivaamisesta. Esityksessä todettiin, että miinat tulisi raivata heti lumen lähdettyä, ennen kun maa ruohottuu. Tehtävää pidet-tiin kuitenkin liian suurena käytös-sä olevan resurssiin nähden, joten 3D esikunta esitti, että palkattai-siin jo siviiliin päässeitä pioneereita raivaamistehtäviin.

Heinäkuussa puolivälissä 1945 aloitti noin 1000 miehen vah-vuinen miinanraivausorganisaa-tio 3D:n johdossa Lapin raivaami-sen. Suurimmillaan organisaation vahvuus oli elokuussa 1945, noin 1550 miestä. Henkilöstö koostui kantahenkilökunnasta (194), va-rusmiehistä (622), palkatuista rai-vaajista (646), autonkuljettajista (39) ja lääkintämiehistä (53).

Ensimmäisen kesän raivaa-mistulos tulos oli 71 000 miinaa, 1160 lentopommia ja 250 000 ty-kistön ammusta. Tieto löytyy Poh-jois-Suomen sotilasläänin esikun-nan arkistoista. Koko miinanrai-vaamisorganisaation raivaamis-tulos on esitetty taulukossa, joka perustuu Pohjois-Suomen sotilas-

Saksalaisten miinoittamisvyöhykkeet 1944.

Miinanraivaamisorganisaation raivaamat räjähteet 1945 - 1952 PSSLE:n tekemän tilastoinnin mukaan. (PSSLE:n arkisto)

1 Divisioonan raivaajia työntouhussa. (SA-Arkisto)

Raivaaminen Lapin maakunnassa 2018| Teksti: Majuri Harri Pelkonen

Lapin sodan räjähtämättömät ammukset ja miinat ovat vii-koittaisena harmina Lapin

maakunnan ihmisille. Jääkäriprikaa-ti toteuttaa vuosittain virka-apurai-vaamisia noin 50–70 tapahtumaa. Edellisten raivaamisten lisäksi Jää-käriprikaatissa toteutetaan Lapin Maakunnan alueella alueraivaa-mista noin 5–8 viikkoa vuosittain, joista kertyy henkilötyöpäiviä vuo-dessa noin 500–1000. Raivaamis-volyymi verrattuna käytössä ole-vaan Jääkäriprikaatin raivaajare-surssiin on valtakunnan korkein. Mikäli kaikki raivaaminen joudut-taisiin tekemään omilla raivaajil-la, tehtävää ei kyettäisi toteut-tamaan. Onneksi alueraivaami-seen saadaan tukea muista jouk-ko-osastoista.

Virka-aputehtävinä toteutetta-vat raivaamiset ovat yleensä olleet yksittäisiä/ muutamia räjähteitä, jotka ovat maastossa taistelualu-eilla tai vanhoilla varastoalueilla. Vielä nykyään virka-apuraivaami-sen pääpaino on maastossa ole-vien räjähteiden raivaamista, mut-ta osa on vielä autotallin tai varas-ton hyllyllä olevien räjähteiden hä-vittämistä.

Alueraivaamisharjoituksissa rai-vaaminen toteutetaan pääsääntöi-sesti vanhoilla varastoalueilla ja nii-den läheisyydessä sijaitsevissa ve-sistöissä. Raivattavat kohteet ovat olleet ammuksia, mutta silloin täl-löin vielä törmätään myös asen-nettuihin miinoihin.

Taustaa

Saksalaisten 20. Vuoristoarmeija (20A) oli rintamavastuussa Lapis-sa. Saksalaisten ryhmitys ylettyi Utsjoelta ja käsivarresta aina Ou-lu–Hyrynsalmi linjalle saakka. Jat-kosodan alkuvaiheessa pääpaino saksalaisten miinoittamisessa oli Lapin itäosat, jotka painottuivat lähinnä nykyisen Venäjän alueelle. Lisäksi Lapin alueella oli muutama ns. ammusten ja räjähteiden kes-kusvarasto.

Miinoittaminen maan sisäosiin toteutettiin vastan vuoden 1943 helmikuussa, jolloin 20A:n esi-kunta laati operaatiosuunnitelman ”BIRKE”. Suunnitelman mukaan Armeija vetäytyy Keskisestä-Suo-mesta, mikäli Neuvostoliiton hyök-käys etenisi syvälle Sisä-Suomeen. Suunnitelmaan kuului muun muassa merkittäviä linnoitustöitä määritetyillä puolustusalueilla, ku-ten Tankavaarassa tai Lätäsenossa. Miinoittamisen pääpaino oli edel-leen idässä, mutta suunnitelmiin li-sättiin sisämaan miinoitteita, joita ei kuitenkaan vielä tuossa vaihees-sa rakennettu.

Suunnitelman toteuttaminen vaati runsaasti resursseja. Saksa-laiset täydensivät omia varastojaan siten, että käytössä oli 200–250 000 miehen armeijalle noin vuo-den ampumatarvike- ja räjähdysai-nekiintiö. Ampumatarvikkeet sijoi-tettiin kenttävarastoihin. Varastot oli sijoitettu edullisiin maanteiden ja rautateiden risteyspaikkoihin tai niiden välittömään läheisyy-teen. Tämän hetkisen tiedon mu-kaan Pudasjärvellä, usealla paikal-la Rovaniemen alueella, Sodanky-

län pohjois-puolella ja Ivalossa oli isoimmat materiaali varastot. Edel-listen lisäksi Kittilässä, Sallassa, Alavojakkalassa ja Enontekiöllä on ollut myös varastoja.

Miinoittaminen alkaa

Suomi solmi rauhan Neuvostolii-ton kanssa syyskuussa 1944. Ase-leposopimuksen ehtoihin kuului saksalasten ajaminen pois Lapista ja määräajaksi annettiin kaksi viik-koa. Vetäytymisen alkuvaiheessa suomalaisten ja saksalaisten välillä sovittiin, mitkä sillat hävitetään ja mihin miinoitteet asennetaan. So-pimuksen taustalla oli pelko Neu-vostojoukkojen mahdollinen hyök-kääminen Pohjois-Suomeen asele-vosta huolimatta. Lisäksi Suoma-laisten tuli antaa valvontakomissi-olle kuva todellisista sotatoimista saksalaisia vastaan.

Tornion maihinnousun jälkeen saksalaiset katsoivat, että suoma-laiset ovat rikkoneet laadittua so-pimusta ja sanoivat omalta puolel-ta sopimuksen irti. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että Lapin polt-taminen ja tuhoaminen alkoi.

Rovaniemen Saarenkylän tuhottu rautasilta.


Etsintätavat eivät ole muut-tuneet

Tänä päivänä räjähteiden etsimi-nen toteutetaan pääsääntöises-ti syväetsimellä ja miinaharavalla. Miinaharavan käyttö on vähenty-nyt merkittävästi viimeisien vuo-sien aikana, koska etsittävät räjäh-teet ovat syvemmällä kuin 30 cm maanpinnasta. Miinaharavalla ei kyetä paikantamaan luotettavasti syvällä olevia kohteita.

Miinanraivaamisorganisaatio käytti paikantamisessa joko rai-vausneliötä (puusta tai rautalan-gasta tehty ruutu, 1 * 1 m), jonka raivaaja tarkasti käytössä oleval-la välineistöllä (piikkitutkain tms.). Varsin nopeasti otettiin käyttöön kaistaperiaate, jota käytetään vie-lä tänä päivänäkin perusetsintä-menetelmänä. Kaistaperiaatteella raivatessa tehdään 1.2–1.5 m le-veä kaista, jota pitkin raivaaja ete-nee etsien räjähteitä syväetsimellä tai miinaharavalla. Löydöksen jäl-keen takana tuleva raivaaja kaivaa kohteen esiin. Mikäli kyseessä on räjähde, niin kohdetta liikautetaan turvaetäisyyden päästä. Räjähtei-den tämän hetkisen kunnon joh-dosta sytyttimiä ei poisteta, vaan ne siirretään suoraan joko varasto-paikkaan ja sieltä päivän päätteek-si hävitykseen. Mikäli kysymykses-sä on joko pikriinihappo ja kloraat-titäytteinen ammus, ammus hävi-tetään välittömästi.

Syvemmällä olevat ja suurem-mat löydökset kaivetaan esiin ko-neellisesti. Kaivamiseen voidaan

käyttää joko Puolustusvoimien ko-netta tai erillisen sopimuksen mu-kaan siviilikonetta. Siviilihenkilöitä voidaan käyttää oman koneensa kuljettajana, mutta hänelle tulee tehdä selväksi työhön liittyvät ris-kit ja laatia erillinen sopimus työn suorittamisesta.

Koneellisessa kaivamisessa tu-lee noudattaa erityistä varovai-suutta. Käytännössä montusta otetaan maata pois 5–10 cm ker-ros kerrallaan, jokaisen kerroksen jälkeen raivaaja tarkastaa pohjan ja antaa luvan kaivamisen jatka-miselle. Kuivassa maaperässä rä-jähteiden havaitseminen on mah-dollista maaperän värjääntymisen vuoksi jo noin 10–15 cm ennen kun räjähteet löytyvät.

Kilpisjärven miinat panostettuna ennen räjäytystä. Kuva: A Oikarinen

Tulevaisuus muuttaa paino-pistettä

Kuten jo aikaisemmin mainittiin, Maavoimien raivaamisen painopis-te on tällä hetkellä Etelä-Suomes-sa. Tulevaisuudessa se tulee kui-tenkin muuttumaan. Etelä-Suo-men isot raivaamiskohteet tule-vat päätökseen muutaman vuo-den kuluessa ja se merkitsee sitä, että raivaamisen painopiste tulee muuttumaan pohjoiseen. Käytän-nössä se tulee muuttamaan Jää-käriprikaatin johdettavina olevien raivaamisviikkojen määrää. Mää-rä tulee muuttunemaan nykyises-tä 5–8 viikosta jopa 15–20 viik-koon vuodessa, mikäli Maavoimi-en raivaamisen resurssit säilyvät nykyisellä tasolla. Jääkäriprikaatin raivaajien osalta muutos tarkoit-taa sitä, että raivaamisharjoitus-ten johtajat ja 1–2 raivaajaa / koh-de tulee Jääkäriprikaatista, muu raivaajahenkilöstö muista Puolus-tusvoimien joukko-osastoista. Tä-mä tulee olemaan ainakin alkuvai-heessa näin, koska muiden jouk-ko-osastojen raivaajat eivät ole riittävästi perehtyneet pohjoisen kohteisiin. Tämä tullaan kuitenkin muuttamaan mahdollisimman no-peasti, jotta oma raivaajahenkilös-tö ei kuormitu liikaa.

Riskikartoituksen mukaisesti rai-vaaminen tulee jatkumaan nykyisil-lä alueilla, mutta paineita on aloit-taa myös kahdella uudella kohteel-la raivaaminen. Alueilla suoritettu-jen tiedustelujen perusteella niissä on todettu paljon räjähteitä lähel-lä maanpintaa. Metsäpalon sattu-essa ammukset saattavat räjähtää kuumuudessa.

Räjähteiden esiin kaivaminen koneellisesti nopeuttaa raivaamista. Kuva: H Pelkonen

läänin esikunnan tilastoihin. Raiva-tuista miinoista tai ammuksista on paljon ristiriitaista tietoa. Esimer-kiksi raivattujen miinojen määrä vaihtelee eri lähteiden mukaan 54 430–130 000 miinan välillä.

Raivaamismenetelmät mah-dollistivat suurten määrien raivaamisen

Muutamien alkupäivien aikana hä-vittäminen toteutettiin räjäyttä-mällä, mutta sen hitauden ja sir-paleiden aiheuttaman lisätyön johdosta siitä luovuttiin nopeasti. Nopeammaksi keinoksi havaittiin miinojen purkaminen (sytyttimen poistaminen) ja upottaminen ve-sistöihin. Tästä ei ollut mainintaa vielä kesäkuulta 1945, mutta tuli nopeasti vallitsevaksi käytännöksi.

Ampumatarvikkeiden hävittä-misessä toteutettiin samalla taval-la sekä myös maahan kaivamalla. Maahan upottamisessa kaivettiin maahan joko metrin syvä monttu, jonne yksittäiset ammukset hau-dattiin. Suuremmat määrät kaivet-tiin noin 2–2,5 m syvyyteen ja pei-tettiin.

Upottamiselle maahan tai ve-teen oli raivaamisen nopeutumi-sen lisäksi myös toinenkin peruste. Kuumina kesäpäivinä käytännössä jokaisen räjäytyksen jälkeen syttyi maastopaloja, jotka hidastivat itse raivaamistyötä.

Raivaamistoiminta vuoden 1952 jälkeen

Miinanraivaamisorganisaatio lo-petti toimintansa 14.9.1952. Rai-vaamista jatkettiin Puolustusvoi-mien omilla resursseilla. Vuoden 1974 ”pommikomitean” mietin-nössä todettiin, että raivaamisen tulisi kuulua sisäasiainministeriölle, miellä käytännössä tämä olisi tar-koittanut poliisia. Rajavartiolaitok-selle ja Puolustusvoimille tehtävä kuuluisi vain silloin kun se olisi hei-dän alueella. Käytäntö oli kuiten-kin se, että Puolustusvoimien jouk-ko-osastot hoitavat käytännön rai-vaamisen muiden viranomaisten tukemana.

Nykyinen raivaamistoiminta Maavoimissa

Nykyisenmuotoinen alueraivaami-nen aloitettiin 1990-luvun puo-lessa välissä. Jääkäriprikaatin ny-kyisellä vastuualueella on Misissä, Tankavaarassa ja Ivalon alue. Koh-teet ovat olleet alusta asti muka-na vuosittaisessa raivaamisohjel-massa. Muita alueraivaamiskoh-teita kolmen vuosikymmenen ai-kana ovat olleet Tikkasenkari, Ke-min lentokenttä, Rovaniemen kau-pungin alue. Lisäksi maakunnan alueella on tarkastettu ja raivattu kymmeniä vesistöjä. Jääkäriprikaa-ti toteuttaa alueraivaamista vuosit-tain noin 5–8 viikkoa. Raivaamis-henkilöstön määrä alueraivaamis-harjoituksissa on vaihdellut vuo-sittain. Henkilöitä on ollut muuta-masta henkilöstä jopa 30 henki-löön leiriä kohden.

Alueraivaaminen toteutetaan vuosittain laadittavan Maavoimi-en toimintasuunnitelman mukai-sesti. Alueraivaamisen suunnittelu toteutetaan Maavoimien kevään raivaajien neuvottelupäivällä, jos-ta se siirretään osaksi Maavoimi-

en toimintasuunnitelmaa. Aluerai-vaamiskohteet on pyritty suuntaa-maan riskikartoitusten mukaisesti sellaisille alueille, missä räjähteis-tä on eniten vaaraa ihmisille. Maa-voimien raivaamisen painopiste on tästä syystä ollut Etelä-Suomessa, missä kohteet ovat olleet asutuk-sen keskellä. Nykyinen alueraivaa-misen painopiste on ollut Kuopion Neulalahdessa jo useamman vuo-den ajan.

Jääkäriprikaatin vastuut 2018

Jääkäriprikaatin vastuulle tämän vuoden toimintasuunnitelmassa on määritetty Ivalon (6 vrk), Tan-kavaaran (10 vrk) ja Misin aluerai-vaamisen (10 vrk) toteuttaminen. Lisäksi erillisenä tehtävänä on käs-ketty toteuttaa Ketolan maamas-sojen puhdistaminen (5 vrk) räjäh-teistä ja ELY:n toteuttamien poh-javesikairausalueiden tarkastami-nen Rovajärven alueella. Ketolan raivaamistehtävään liittyen Rova-niemen varuskunnan länsipuolella suoritetaan räjähteiden ja vaaral-lisen alueen tiedustelua mahdolli-sen alueraivaamisen aloittamisek-si.

On sanomattakin selvää, et-tä yksin omilla resursseilla Jääkä-riprikaati ei kykene toteuttamaa annettua tehtävä. Maavoimien joukko-osastot tukevat meidän alueraivaamisprojekteja antamalla henkilöstöä käyttöön. Tänä vuon-na Jääkäriprikaatia tukee yli 20 joukko-osastoa ja laitosta. Meri- ja Ilmavoimat tukevat myös merkit-tävästi alueraivaamista asettamal-la omia raivaajia Maavoimien käyt-töön. Lapin rajavartioston raivaajat osallistuvat Ylä-Lapin raivaamis-kohteille.

Lapin rajavartiosto on tällä het-kellä ainoa Rajavartiolaitoksen joukko, jossa on koulutettu rai-vaajia Puolustusvoimien käyttöön. Vuonna 2011 laaditussa Poh-jois-Suomen Sotilasläänin esikun-nan ja Lapin rajavartioston välises-sä yhteistoimintasopimuksessa so-vittiin, että Puolustusvoimat kou-luttaa Lapin rajavartioston raivaa-jia kolmen ylimmän kunnan (Inari, Utsjoki ja Enontekiö) alueella to-teutettaviin raivaamistehtäviin.

Kilpisjärvellä raivatun miinoitteen miinat kaivet-tuna miinoitteen lähelle. Kuva: A Oikarinen

Maahan kaivettu ”ammuspesä” oli vie-lä löydettäessä panostettu telamiinalla. Kuva: H Pelkonen


Kansainvälinen yhteistyö

Kansainvälinen yhteistyö on ollut isossa roolissa kehitettäessä arktis-ta osaamista. Kokemuksia ja koulu-tusta on haettu Norjasta, Ruotsis-ta, Yhdysvalloista ja Saksasta. Tär-keimmät yhteistyökumppanit ovat Norjan School of Winter Warfare, Ruotsin Vinterenhet, Alaskan Nor-thern Warfare Center sekä uusim-pana Saksassa oleva International Special Training Center. Pisimmäl-le yhteistyö on kehittynyt Norjan keskuksen kanssa, jonka kanssa on tehty jo kouluttajayhteistyötä SE-RE-kurssien osalta. Viime vuonna Norjan SERE-kurssilla oli 1 upseeri kouluttajana, 1 upseeri ja 1 aliup-seeri oppilaana. Ruotsista on käy-ty hakemassa oppia vesistökoulu-tukseen (vuoristo-olosuhteet) sekä hakemassa heidän näkemyksiä tal-vikoulutuksesta.

Yhdysvallat ovat lähettäneet meidän kursseille jo useana vuonna

oppilaita. Meiltä on käynyt Alaskan keskuksen vastaavalla kurssilla so-tilaita lähinnä asiantuntijan (subje-ct matter expert) roolissa. Toiminta on ollut enemmänkin tietojen vaih-toa, kuin että olisimme lähettäneet heidän kurssille sotilaan oppilaaksi.

NORDEFCO:n sateenvarjon alla toimiva Arktinen seminaari on ollut Pohjoismaisten ”talvikoulutuskes-kusten” yhteinen foorumi jo useita vuosia. Toimintaan on liittynyt vuo-sittaiset seminaarit, seminaaripai-kan vaihdellessa vuosittain. Tänä vuonna seminaari järjestettiin Tans-kan Aalborgissa. Jatkossa seminaa-rin nimi on Nordic Winter Warfare Working Group (N3WG). Tällä py-ritään kuvaamaan paremmin semi-naarin toimintaa.

Jääkäriprikaatin järjestämä arkti-nen koulutus koostuu henkilö-kunnalle ja varusmiehille annet-

tavasta talviolosuhdekoulutuksesta sekä selviytymis- eli SERE-koulutuk-sesta. Koulutuksen johto-, suunnit-telu ja toteuttamisvastuu on tällä hetkellä Jääkäriprikaatin esikunnan koulutusosastolla.

Suomessa talvi on pisin vuoden-aika, Lapissa se kestää lähes 200 vuorokautta ja Etelä-Suomessa noin 100 vuorokautta. Taistelu talvel-la on taistelua erikoisolosuhteissa, joissa yksittäisen taistelijan toimin-takyvyn ylläpito korostuu. Koulut-tamattomien joukkojen käyttö tal-violosuhteissa on sotilaallisesti te-hotonta ja erittäin epäedullista niin henkilö- kuin kalustotappioidenkin näkökulmasta. SERE-koulutuksen rooli on nykyään korostunut. Koska enää ei ole selkeitä rintamalinjoja, jokaisella sotilaalla on mahdollisuus joutua eristyksiin omasta joukosta sekä väistämään vihollista.

Jääkäriprikaatin järjestämät kurssit

Talvisodankäynnin peruskurssi on vakiintunut ja suosittu kurssi. Kurs-sin vahvuus on maksimissaan 30 sotilasta ja sen kesto on 2 viikkoa. Tavoitteena on opettaa osallistujil-le miten talviolosuhteet vaikuttavat joukon toimintakykyyn ja taistelu-tekniikkaan sekä kehittää niihin liit-tyviä henkilökohtaisia taitoja. Vuo-den 2018 kurssilla oli oppilaita Suo-mesta, Yhdysvalloista, Saksasta, Ruotsista ja Tanskasta. Ensimmäis-

tä kertaa kurssille osallistui myös re-serviläisiä.

SERE kouluttajakurssi on toinen isoista kursseista mitä me järjes-tämme. Tänä vuonna on ensimmäi-nen kerta kun kyseinen kurssi jär-jestetään Suomessa. Aikaisemmin oppia on jouduttu hakemaan ulko-mailta Norjasta ja Ruotsista. Kurs-sin kokonaiskesto on neljä viikkoa, se jakaantuu syksy- ja talvivaihei-siin. Syksyllä toteutetaan 2 viikkoa kestävä SERE C-tason kurssi ja tal-vella on samanpituinen talvi-SERE.

Kussin päämääränä on antaa jokaiselle koulutettavalle teoreet-tinen tieto ja toteuttaa käytännön harjoittelu seuraavissa taidoissa: – Syvällinen ymmärrys kansainvä-

lisestä PR -konseptista – Selviytyminen ja liikkuminen vi-

hollisen hallussa olevalla alueella – Toiminta kiinniotettuna – Henkilökohtaisen varustuksen

ja ympäristön hyväksi käyttö, jot-ta selviytymismahdollisuudet para-nisivat.

Pienempiä, jo vakiintuneita kursseja ovat: Lääkintärukin talvi-kurssi, CMC talvikoulutus ja Aliup-seerien talvikoulutus. Kaikki näistä on noin yhden viikon mittaisia ja ta-voitteena niistä jokaisella on opet-taa talvitoiminnan perusteita hie-man eri painotuksin riippuen osal-listujista.

Kurssien sisältö ja koulutuspai-kat ovat jo hyvin vakiintuneita, mi-kä helpottaa niiden suunnittelua ja toteuttamista. Suurin osa kurssien kouluttajista tulee Lapin Jääkäripa-taljoonasta, koska Koulutusosastol-la on tällä hetkellä vain 2 sotilasta joiden tehtäväksi nämä kurssit on käsketty.

Tukeminen ja yhteistyö muiden joukko-osastojen kanssa

Oma osansa on muiden jouk-ko-osastojen tukeminen ja yhteis-työ Talvisodankäynnin ja SERE:n saralla. Talvisodankäynnin osaa-mista on kehitetty tänä vuonna osallistumalla UTJR:n Northern Grif-fin harjoitukseen, myös SERE-kou-lutuksen osalta annoimme koulut-tajatukea kyseisessä harjoituksessa. SERE-koulutuksessa olemme tuke-neet Kriisinhallintakeskusta jo use-ana vuonna ja näyttää että siltä että yhteistyö jatkuu ja syvenee tulevaisuudessa. Rannikkoprikaatin sukeltajakoulu on käynyt vuonna 2016 pitämässä oman talvikoulu-tusharjoituksensa Sodankylässä meidän tukemana ja samankaltai-nen harjoitus järjestetään vuoden 2018 lopulla.

Arktinen koulutus| Teksti: Kapteeni Mikael Aikio

Jääkäriprikaatin visio on olla vuonna 2020 sekä kansallisesti että kansainvälisesti tunnustettu ja arvostettu arktisen koulutuksen osaamiskeskus.

Tulevaisuus?

Toivottavasti jossain vaiheessa näh-dään hieman laajempi Arktisen koulutuksen keskus Jääkäriprikaa-tissa. Ulkomailla asiaan on panos-tettu huomattavasti suurempia re-sursseja kuin meillä. Norjassa ja Ruotsissa olevat keskukset ovat noin 10–15 henkeä vahvat. Saksan Mittenwaldissa sijaitsevan talvikou-lutuskeskuksen vahvuus on noin 80 henkilöä. Keskuksen johtajan sano-jen mukaan he ovat erittäin pie-ni keskus. Taitaa olla mittakaavas-sa pieniä eroja Saksan ja Suomen välillä. Jääkäriprikaatissa asiaa hoi-taa tällä hetkellä 2 henkilöä täysi-päiväisesti.

Tarvetta näin ison keskuksen perustamiselle ei kuitenkaan Suo-messa ole, johtuen siitä että suo-malaiset ovat tottuneet näihin mei-dän olosuhteisiin - ainakin parem-min kuin etelämpää tulevat joukot. Tästä huolimatta talvikoulutukseen ja SERE-koulutukseen ei kannata suhtautua itsestäänselvyytenä. Ny-kyajan ihmisten olosuhteet ja har-rastukset ovat kovasti erilaisia kuin esimerkiksi Talvisodan aikoihin.

Jääkäriprikaati on esittänyt Maa-voimille arktisen osaamiskeskuksen perustamista ja ainakin tällä hetkel-lä näyttää siltä, että keskus on saa-massa vihreää valoa. Se, että tuo-ko tämä keskuksen perustaminen lisää resursseja toimintaa on vie-lä hyvinkin auki. Positiivista on et-tä osaamiskeskuksen myötä tälle toiminnalle saadaan virallinen pe-ruste toimia. Osaamista prikaatista kyllä löytyy ja meidän kurssit kes-tävät vertailun helposti ulkomaisten kurssien rinnalla.


POHJOINEN 18 -harjoitus jär-jestettiin 21.5.–7.6.2018 väli-senä aikana Rovaniemen - So-

dankylän - Rovajärven alueilla. Har-joitus oli Maavoimien tämän vuo-den pääsotaharjoitus ja sen johti Maasotakoulu eversti Asko Muho-sen johdolla. Harjoitukseen osal-listui joukkoja kaikista Maavoimi-en joukko-osastoista, PVLOGL:sta, PVJJK:sta, PE:n alaisista laitoksis-ta sekä Rajavartiolaitoksesta, yh-teensä noin 8 200 sotilasta ja noin 1 500 ajoneuvoa. Jääkäriprikaatis-ta harjoitukseen osallistuivat jouk-kotuotannossa olevat varusmies-yksiköt sekä eri kertausharjoituk-siin käsketyt reserviläiset kouluttaji-neen ja toimivine johtajineen.

Näin suuren harjoituksen suun-nittelu ja valmistelu on mittava urakka. Siihen osallistui ennen har-joitusta lähes jokainen prikaatilai-nen valmistelujen jossain vaihees-sa. Päävastuun suunnittelusta kan-taa kuitenkin projektiupseeri. Tämä kunnia lankesi tällä kertaa majuri Anssi Saloselle. Anssi selviytyi mit-tavasta urakasta kiitettävästi. Kii-tokset ja onnittelut hienosti tehdys-tä työstä!

Harjoituksessa oli kaksi vaihet-ta. Ensin oli kuusi vuorokautta kes-tänyt taisteluharjoitusvaihe, jossa kehitettiin joukkojen suorituskykyä osana sotilasalueen taistelua poik-keusolojen tehtävissä. Harjoituksen teemana oli toiminta nopeassa ti-lannekehityksessä jossa suoritusky-vyt kasvoivat asteittain joukkojen toimeenpanon ja perustamisen etenemisen tahdissa. Taisteluharjoi-tusvaiheessa tilanne eteni varsin re-aaliaikaisesti normaaliolojen häiriö-tilanteista valmiuden säätelyn kaut-ta vihollisen lyömiseen. Testasimme valmiusosaston, valmiusyksikön ja varusmiesyksiköiden toimintaa. Li-säksi harjoittelimme virka-avun an-tamista poliisille ja yhteistoimintaa Lapin rajavartioston kanssa.

Toinen vaihe, Maavoimien vai-kuttamisharjoitus, kesti yhdeksän vuorokautta ja se huipentui koulu-tustarkastusammuntaan. Vaikutta-misharjoitus koostui tykistö-, pans-saritorjuntaohjus- ja jalkaväkiam-munnoista.

Harjoituksen tavoitteena oli harjaannuttaa kantahenkilökuntaa, reserviläisiä ja varusmiehiä omassa poikkeusolojen tehtävässä. Muun muassa esikunnan henkilöstöä har-

POHJOINEN 18 -harjoitus| Teksti: Everstiluutnantti Jarmo Mattila

Lyö kohtaamansa vihollisen; taisteluosasto 460 Pohjoinen 18 -taisteluharjoituksessa| Teksti: Ari Mure, taisteluosaston pääkouluttaja, Jääkäriprikaatin koulutuspäällikkö, PSTK/ LAPJP, saapumiserä II/90

Puolustusvoimien vuoden suu-rin taisteluharjoitus toteutet-tiin pääosin Rovajärven har-

joitusalueella 24.–29.5.2018. Jää-käriprikaatin, Kainuun prikaatin ja Porin prikaatin joukoista, sekä Panssarikoulun kadeteista panssa-reineen muodostettu Taisteluosas-to 460 muodosti harjoituksen si-nisen puolen pääiskuvoiman. Sen komentajana toimi Lapin jääkäri-pataljoonan komentaja, eversti-luutnantti Ville Valkeinen. Harjoi-tuksen keltaisen osapuolen muo-dostivat Panssariprikaatin, Porin prikaatin ja Kainuun prikaatin jou-kot, joista oli muodostettu meka-nisoidun taisteluosaston kaltainen joukko. Keltaisen puolen vahven-nuksena oli vielä mekanisoitu jal-kaväkijoukkue Norrbottenin Ryk-mentistä Ruotsista, sekä Utin jää-kärirykmentin helikoptereita.

Rajataistelut

Harjoituksen teemana oli nopea valmiuden kohottaminen ja jouk-

kojen keskittäminen suoraa teh-täväänsä. Jääkäriprikaatin valmius-osasto ei joutunut taisteluun La-pin rajavartioston joukkojen onnis-tuessa torjumaan Jääkäriprikaatin valmiusyksikön vahvennusten tu-ella keltaisen ensimmäiset tiedus-teluluontoiset hyökkäykset. Tässä vaiheessa erityisesti tiedustelutu-lenjohtajien taidot nousivat koros-tetusti esille heidän ratkaistessaan taistelun sinisten hyväksi.

Vihollinen iskee koko voi-mallaan

Alun epäonnistumisestaan sisuun-tuneet keltaiset iskivät pian ko-ko voimallaan. Tätä mekanisoitua myrskyä vastaan Jääkäriprikaatin Valmiusyksikkö sai venyttää kaik-ki voimansa ja taitonsa. Taistelut olivat monivaiheisia, pitkäkestoisia ja joukkojen kannalta erittäin kou-luttavia. Normaalista poikkeava keväinen lämpöaalto helli taisteli-joita, jotka hikoilivat Naarmankai-ran harjanteilla, vaaroilla, jängillä ja

kankailla. Kaksipuolinen simulaat-torijärjestelmä (KASI) elävöitti tais-telua kuvaten taistelijoille eri asei-den vaikutusta epäsuorasta tules-ta ja lentorynnäköistä miinojen kautta suora-ammunta aseiden tuleen. Hienosta tekniikasta huoli-matta erotuomareilla oli silti edel-leen paikkansa, sillä lasertoiminen simulaattorijärjestelmä ei kykene kuvaamaan kaikkea asevaikutus-ta realistisesti. Ohut lehvästö on suoja laserilta mutta ei panssari-vaunukanuunan nuoliammukselta tai rynnäkköjääkärin konekivääri-tulelta.

Teräsmyrsky huipentuu

Alkuvaiheessa valmiusyksikkö vii-vytti keltaisia joukkoja yksinään, kunnes sinisen puolen taiste-luosasto ehti alueelle ja otti pää-vastuun hyökkääjän torjumisesta. Taistelut levisivät tässä vaiheessa syvälle alueelle Naarmantien suun-nassa. Taisteluosasto 460:n is-ki keltaisen puolen joukkojen kyl-

jaannutettiin esikuntatyöskentelyyn sekä taisteluiden suunnitteluun ja johtamiseen. Koko harjoituksen ajan keskiössä oli eri aselajien väli-nen yhteistoiminta, tulenkäyttö se-kä johtamisjärjestelmät ja johtami-nen.

Mielestäni tavoitteisiin päästiin. Osaaminen kehittyi päiväpäivältä ja jo aiemmin opitut asia palasivat re-serviläisille nopeasti mieleen. Pitkän harjoituksen etuna on se, että tois-toja suorituksissa tulee enemmän ja osaamisessa aletaan päästä rutii-nitasolle.

Harjoituksen aikana mitattiin niin joukkotuotannossa olevien kuin kertausharjoitukseen käsket-tyjen joukkojen osaaminen. Tulos-ten ja havaintojen perusteella voi-daan todeta, että varusmiespalve-luksen ja kertausharjoitusten aika-na annettu oppi on mennyt perille.

Sää oli lähes koko harjoituksen ajan aurinkoinen ja varsin lämmin. Lumien nopean sulamisen ja kui-van toukokuun johdosta maasto oli rutikuiva. Tämä asetti rajoituksia toiminnalle erityisesti ammuntavai-heessa. Kaikesta huolimatta pieniä maastopaloja syttyi mutta suurem-milta vahingoilta onneksi vältyttiin.


keen pyrkien katkaisemaan niiden etenemisen etelän suuntaan. On-nistumisia ja epäonnistumia, hie-noja suorituksia ja katkeria tappio-ta, koukkauksia, vastaiskuja ja ra-jua tulenkäyttöä näkivät mm. Ris-tilammen ja Liivankankaan, Ryti-keron tien, Yli- ja Ala- Naarmase-län, Repomännikön, Taikinapalon, Hautavaaran, Laitavaaran ja Ky-pärä- Hirvasselän maisemat, jotka ovat tuttuja monista aiemmistakin harjoituksista.

Taisteluharjoitus saavutti huip-punsa raivokkaassa teräsmyrskys-sä kahden taisteluosaston tavoi-tellessa Naarmankairan herruutta harjoituksen taisteluvaiheen kah-tena viimeisenä päivänä. Tässä vai-heessa keltaisen etenemistä hidas-tettiin ilmavoimien iskuilla keskei-siä siltakapeikkoja vastaan. Evers-tiluutnantti Valkeinen teki rohkean päätöksen antaessaan Jääkäripri-kaatin 1. Jääkärikomppaniasta, se-kä aliupseerikurssin jääkäri- ja kra-naatinheitinlinjasta muodostetul-le 2. Jääkärikomppanialle erittäin vaativan, yli 70 km mittaisen kouk-kaustehtävän. Vaativa tehtävä on-nistui ja kapteeni Miettisen johta-ma komppania iski vihollisen kyl-keen odottamattomasta suunnas-ta onnistuen mm. tuhoamaan kel-

Rovaniemen ilmatorjuntapatteriston kuulumisia| Teksti: Rovaniemen ilmatorjuntapatteriston komentaja, everstiluutnantti Petri Sipilä

Patteriston henkilöstö;

Haastava kevät on saatu päätökseen. Patteristo on saavuttanut asetetut tavoitteet varusmies- ja reserviläiskou-lutuksessa hienosti. Tärkeimpinä voidaan mainita seuraavat kevään tapahtumat: – Sotilaspoliisikoulutus on alkuvaikeuksien jälkeen saatu laadukkaaksi. Kotiutuvan sotilaspoliisijoukkueen toi-

minta LAPPI 118 -paikallispuolustusharjoituksessa viimeistään osoitti tämän. – Patteriston vuoden tärkeimmäksi harjoitukseksi määritetty patteriston johtoportaan koko joukon kertaus-

harjoitus POHJOINEN 18 -harjoituksessa onnistui hienosti. Palaute joukon toimintaa arvioineelta MAAVE:n osastolta sekä reserviläisiltä loppukyselyssä oli hyvää. – Yksikkötyypin mukaiset taisteluammunnat erikoiskoulutuskauden taistelu- ja ampumaharjoituksessa onnis-

tuivat loistavasti. Virtuaalikoulutusympäristössä, toiminnallisissa perusammunnoissa ja taistelijan simulaattoreil-la opitut taidot todettiin kovapanosammunnoissa. – Crotale- yksikkö taisteli esimerkillisesti lähes kolmen viikon loppusotansa. Yksikön toimintaan tänä aikana

tutustuivat muun muassa puolustusministeri, maavoimien komentaja ja merivoimien komentaja. – Loppukyselyiden perusteella varusmiehet ja reserviläiset ovat tyytyväisiä saamaansa koulutukseen ja nume-

raalisesti tarkastellen tavoitteet on saavutettu. Toivotan henkilöstölle voimia syksyn taisteluihin.

Ilmatorjuntaohjusjärjestelmä 90M (ITO90M) on liikkuva ja it-senäinen lyhyen kantaman mul-

tisensorinen ilmatorjuntaohjusjär-jestelmä, jossa on maalinosoitus- ja tulenjohtotutka sekä päivänva-loja lämpökamera. ITO90M -jär-jestelmää on suunniteltu käytet-tävän kaikkien puolustushaarojen toimintaympäristöissä sekä valta-kunnallisesti merkittävien kohtei-

den alueilla. Sillä kyetään toimi-maan ilmamaaleja vastaan kaikissa sää- ja valaistusolosuhteissa.

Jääkäriprikaati toimii ITO90M -pääkoulutuspaikkana Suomessa ja kouluttaa ilmatorjuntajoukkoja kaikille puolustushaaroille. Lisäksi vastaamme järjestelmäkoulutuk-sesta ja omalta osaltaan järjestel-män kehittämisestä yhdessä Jär-jestelmäkeskuksen, Maavoimien esikunnan ja Millog Oy:n kanssa. ITO90M eli tuttavallisemmin Cro-tale täyttää tänä vuonna 30 vuot-ta. Voidaankin puhua varsin kyp-sästä iästä tekniselle järjestelmälle, mutta iästään huolimatta järjestel-mä on edelleen suorituskykyinen ja iskussa.

Suorituskykyinen järjestelmä vaatii kuitenkin osaavat käyttä-jät. Viimeaikoina Maavoimissa on menty valmius edellä, mutta Cro-talen käyttäjien näkökulmasta tä-mä ei sinällään ole aiheuttanut henkilökunnan tai varusmiesten koulutukseen muutoksia. Jo vuo-sia sitten henkilökunnalle on kehi-

tetty vaatimukset osaamisesta. Jo-kaisen ITO90M koulutetun henki-lökunnan osaamista kartoitetaan ja mitataan ohjusupseerin piinaa-vassa mittaustestissä. Testi toimii samalla koulutustapahtuma, jon-ka tarkoituksena saada testattavat huomaamaan omat kehitettävät osa-alueensa. Tämän lisäksi hen-kilökunnan osasto harjoittelee häi-rityissä olosuhteissa Lohtajan ilma-puolustusharjoituksessa kaksi ker-taa vuodessa.

Järjestelmä vaatii ylläpitoa ja testausta suorituskyvyn eteen. Valmiuden lisäksi viime aikoina agendalla ovat olleet erilaiset pro-jektit. Eniten työaikaa on kulunut taisteluteknisen käsikirjan päivitys-työhön, joka on saatettu päätök-seen ja kirja lähtee painoon hei-näkuussa. Suurin käynnissä oleva projekti on ollut uuden lämpöka-meran hankinta, joka on kirjoi-tushetkellä vielä kenttätestausvai-heessa. Projekti alkoi vuonna 2016 ja eteni tehdasvastaanottoon huh-tikuussa 2017. Tuolloin ITO90M

ITO90M -järjestelmän tilannekatsaus| Teksti: Kapteeni Sampo Keränen

Crotale ampuu IPH118 -harjoituksessa.

taisen johtamisen kannalta keskei-siä viestiasemia. Tästä huolimatta vihollisen panssarikärki tuntui jat-kavan vastustamatonta etenemis-tään. Onneksi sinisen komentajal-la oli vielä oma panssarinyrkkinsä käytössään ja yliluutnantti Uutelan johtama panssarikomppania PST- ohjuksineen ja panssareineen ku-ritti armotta hyökkäävää panssa-riyksikköä.

Lopuksi

Mittava taisteluharjoitus oli paras-ta mahdollista koulutusta kesä-kuun 14. päivänä kotiutuville va-rusmiehille ja palvelustaan jatkavil-le ammattisotilaille eri tasoilla tais-teluosaston komentajasta komp-panian päälliköiden kautta jouk-kueen johtajiin. Tässä suuri kiitos lankeaa harjoituksen johdolle ja erityisesti Panssariprikaatille, jo-ka toi vastuksista huolimatta ko-ko ”lauttansa” Naarmankairaan. Suuri panssariajoneuvojen mää-rä ja röyhkeän hyökkäävä taktiik-ka antoivat realistisen kuvan to-dellisen vastustajan toiminnasta. Maaliosastoja vastaa harjoitelles-sa on helppo voittaa mutta tämä harjoitus oli jotain vallan muuta. Opiskelemme samalla itse uusien

panssareidemme käyttöä. Tällöin on muistettava, että panssareita ei pidä hajauttaa. Sinne tänne ri-poteltujen panssareiden voima jää niiden osien summaa pienemmäk-si. Mitä vähemmän panssareita on käytössä, sitä keskitetymmin niitä tulee käyttää. Tämän osoitti tais-teluharjoituksen viimeinen päivä selkeästi.

Olemme koulutuksessa oikeal-la tiellä mutta emme voi tuudit-tautua itsetyytyväisyyteen. Oma tempomme on oltava ainakin yh-tä hyvä kuin vastustajalla, muuten jäämme armotta jalkoihin. Tämä on jokaisen johtajan ja soturin kai-killa tasoilla muistettava. Kun ha-vaitset vihollisen ensin ja isket en-sin, olet tiellä voittoon. Jos tulet havaituksi ja vastaat vain vihollisen toimiin, olet tiellä tuhoon. Oli ilo havaita, että nämä perusteesit on sisäistetty Lapin jääkäripataljoo-nan yksiköissä. Lämmöllä seurasin Valmiusyksikkömme ja harjoituk-sessa 2. Jääkärikomppanian nimel-lä toimineen jääkäriyksikkömme ripeitä suorituksia, sekä panssarin-torjujien ja heitinmiesten reippaita ryhmittymisiä ja tulitoimintaa.


- Ajettiin tänne asemiin ja eilinen päivä aikalailla painettiin tuon ko-mentopaikan linnoittamisen kanssa hommia. Tuossa on viitisen sataa hiekkasäkkiä täytetty tässä. Jaok-sessa ollaan oltu tyytyväisiä meri-maisemaan ja hyviin säihin loppu-sodan aikana, sanoo huoltojaok-sen johtaja, upseerikokelas Samu Salmijärvi (Oulu) Jääkäriprikaatin Rovaniemen ilmatorjuntapatteris-tosta. Hänellä on monta tehtävää Lohtajalla - Ilmatorjuntaohjuspat-teri 90M huollon ylläpitäminen, sodanajantehtävien harjoittelu, ITKK ja tykkiammuntojen sekä oh-jusammuntojen suorittaminen.

Joukko saavutti taisteluval-miuden nopeasti, jonka jälkeen se aloitti taisteluammunnat. Am-pumavaihe huipentui koko patte-rin taisteluammuntaan, jossa luut-nantti Jonathan Rautila ampui on-nistuneesti ohjuksen. Harjoitus jat-kuu taisteluvaiheella, jossa yksikkö pääsee harjoittelemaan omaa teh-täväänsä.

- Meillä on pääkalustona kak-si ohjusvaunua, Crotale- vaunuja, ja niille molemmille on kaksi suo-jatykkiä, eli yhteensä neljä tykkiä. Lisäksi tähän kuuluu huoltojaos ja johtopaikka. Nyt ollaan tässä johtopaikan sydämessä eli patte-rin komentopaikalla, lisäksi tuossa vieressä on huoltojaoksen ryhmi-tys. Komentopaikalta johdetaan ja suunnitellaan patterin toimintaa, kertoo kersantti Otto Salmi (Kemi).

- Olemme ampuneet ITKK- ja tykkiammuntoja. Perjantaina oli li-

sää tykkiammuntoja, jonka lisäksi suoritettiin ohjusammunta (Cro-tale). Tykkiammunnat jatkuvat ja sitten taisteluvaiheessa siirrytään enemmän taistelutekniikan mu-kaiseen toimintaan eli päästään enemmän siihen sotimisen ma-kuun, jatkaa Salmi.

- Porukalla ollut hyvät fiilikset, kesä on tullu ja päästiin pois tuolta Jääkäriprikaatin Rovaniemen il-

matorjuntapatteriston 1. Il-matorjuntapatterissa jouk-

kotuotannossa oleva ilmatorjun-taohjuspatteri (90M) aloitti lä-hes kolmen viikon pituisen har-

joitusputkensa Lohtajan ilma-puolustusharjoituksessa 1/18 tiis-taina 15.5.2018. Video ohjuk-sen ammunnasta: https://www.facebook.com/KarjalanPR /vi -deos/2223311921233661/

Ampumavaiheen aluksi yksikkö ryhmittyi linnoittamiinsa taistelua-semiin ja aloitti toimenpiteet tais-teluvalmiuden saavuttamiseksi.

Rovaniemen Crotalet Lohtajalla

työryhmä suoritti lämpökameral-le FAT- testit (Factory Acceptance Test) Ranskassa. Kesäkuussa 2017 Jääkäriprikaati johti SAT-testit (Si-te Acceptance Test) Rovaniemellä yhdessä ranskalaisen valmistajan kanssa. Testilennot Hornetilla suo-ritti Lapin lennosto. Syksyn aikana kamerat asennettiin muihin vau-nuihin ja kenttätestausvaihe käyn-nistettiin Jääkäriprikaatin johdolla. Vuoden 2018 aikana dataa ja ha-vaintoja toimivuudesta on kerätty ennen kevään ohjusammuntoja. Kesän aikana on tavoite, että pro-jekti saadaan päätökseen. Tämän lisäksi käynnissä on useita kunnos-sapitoon liittyviä pienempiä pro-jekteja, joilla pyritään pitämään koko ”lautta” hyvässä kunnossa.

Reserviläisten koulutus on tär-keässä roolissa. ITO90M -osasto on mukana kaikissa Crotalen ker-

tausharjoituksissa, joita järjestetään ympäri Suomen. Kertausharjoitus-ten suunnittelusykli on pitkä, jo-ten aina on yksi tai kaksi harjoitus-ta valmisteilla. Pidämme tätä luot-tamuksen osoituksena eri puolus-tushaaroilta, että saamme olla mu-kana koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Tänä vuonna on ollut tähän mennessä kaksi harjoi-tusta, missä reserviläiset ovat olleet pääosassa. On hienoa todeta jäl-keenpäin, että reserviläiset kykene-vät toimimaan varsin haastavissakin tilanteissa edukseen.

Joukon on harjoiteltava siellä, missä sitä on suunniteltu poikkeus-oloissa käytettävän. Kevään aikana joukkotuotantoyksikkö harjoittelee ensin ilmapuolustusharjoitukses-sa ja siirtyy sieltä Etelä-Suomeen. Kolmen viikon loppusota on edes-sä, mutta hyvähenkinen joukko

CATHERINE XP -lämpökamera

on jälkeen tulossa. ITO90M osas-to haluaa kiittää jo tässä vaihees-sa vuotta kaikkia yhteistyökumppa-neita järjestelmän eteen tehdystä hyvästä työstä. Jokaisen työpanos on tärkeä ja on ilo nähdä, että töitä tehdään pieni pilke silmäkulmassa.

Kapteeni Sampo KeränenITO90M:n valtakunnallinen järjes-telmävastuuhenkilö (asejärjestel-mäpäällikkö)Jääkäriprikaati /Rovaniemen ilma-torjuntapatteristo/ 1ITPTRI

Ampumavalmius saavutettiin nopeasti.

Upseerikokelas Samu Salmijärvi Rovaniemen ilmatorjuntapatteristosta.

kylmästä pohjosesta tänne lämpi-mään etelään ja päästiin oikein pa-raatipaikalle tähän meren rantaan, miehet ollut hyvillä mielin. Meillä on yhteensä 17 päivää harjoitus - kova rytistys, mutta tähän men-nessä mennyt todella hyvin, kehuu kersantti Salmi.

- Iso osa tehtäväämme on, että me ammumme yhden kovan am-

Kersantti Otto Salmi Rovaniemen ilmatorjuntapatteristosta.


Arktisen koulutuksen niksipalstaArktisen koulutuksen niksipalstan tarkoituksena ei ole niinkään minkään uuden ja mullistavan asian esilletuonti, vaan ajatuksena on herätellä henkiin vanhoja hyväksi todettuja käytäntöjä.

| Teksti: Vääpeli Timo Kallio

JääkärinmarssillaTapoihimme Jääkäriprikaatissa on aina kuuluneet pitkät marssit ja-lan, suksin ja pyörin. Polkupyörä-pataljoona 1 aikaan tavoitteena oli, että varusmies pyöräilee kah-den vuoden palveluksensa aikana 3500 km. Tänä päivänä esimer-kiksi Valmiusyksikkömme taisteli-jat marssivat erivälinein vähintään yhden yli kolmekymmentä kilo-metriä pitkän marssin kuukaut-ta kohden. Valmiustaistelija mars-sii kokonaisuudessaan vuodessa yli 1000 km. Kaikki taistelijamme tunnetusti marssivat ennen soti-lasvalaa valamarssin. Henkilökun-ta suorittaa myös vuosittaiset pa-kolliset marssinsa. Näillä marsseilla on saavutettu se oikea Jääkärihen-ki ja suomalaisen taistelijan taipu-maton sisu.

Marsseista on jalkamarssi var-masti se kovin taistelijan koitos. Joten siihen liittyviä niksejä on nyt sulanmaan aikaan syytä käsitellä.

Märät jalat aiheuttavat rakkoja

Jalkineet valinta herättää paljon mielipiteitä. No seuraavien asiat huomioiden jalkineet on kuitenkin valittava. Useista erilähteistä on luettavissa, että muotoutuvat nah-ka ja kangasjalkineet kuten varsi-kengät vaativat ainakin 200 km si-säänajon ennen marssia. Suositel-tavaa on myös yli kymmenen ki-lometrin koemarssin tekeminen. Kumisaappaita pelätään paljon ja mutta turhaan. Kumisaappailla pärjää hyvin ja ne ovat varma va-linta jalkamarssille.

Kumisaappaan etuina ovat:• rakenne ei kastu, joten ne eivät

muuta muotoaan marssiessa• ovat sisältä saumattomat joten

ne eivät hankaa jalkaa• sukkien vaihdolla lähes koko-

naan kuivatMarssijan on huomioitava jalan turpoaminen päivän kuluessa. Jal-ka myös levenee askeltaessa ja eri-tyisesti varpaat venyvät. Jalkate-rä ”kasvaa” päivän aikana pituus suunnassa yli 5 mm ja leveys suun-nassa 10 mm. Normaali kokoinen jalkine on 5 mm isompi kuin jalka. Joten marssia varten on jalkine va-littava ainakin yhtä numeroa (10 mm) isommaksi. Toki suomalai-seen jalkaan tehdyt jalkineet ovat yleensä valmistettu reilulla lestillä. Ulkomaalaisten jalkineiden kanssa kannattaa siis olla tarkkana. Isom-maksi valittu saapas ei saa kuiten-kaan heilua jalassa. Saappaiden sopivuutta kannattaa parantaa li-säpohjallisilla ja sukilla, joita voi sit-ten päivän aikana jalan ”kasvaes-sa” vähentää. Yli 30 km marssil-le kannattaa jalkojen kantapää ja päkiä teipata. Teippauksessa on ja-lan taistelijan oma pronaatio eli ja-lan kierto huomioitava, jotta teippi saadaan oikeaan kohtaan varmuu-della. Pronaation saa auttavasti selville kun tutkii vanhojen jalkinei-den kuluman ulkopohjasta. Teip-pi on oltava jalassa samoissa koh-dissa mistä jalkine on kulunut. Tei-piksi sopii 50-80mm leveä urhei-luteippi.

”Maantie on kova kävellä”

Tiellä kävely kovuutensa lisäk-si toistaa juuri jalkasi pronaatiota jolloin jalka iskeytyy ja ponnistaa

20 jalkamarssi niksiä:• Ainakin numeroa isommat saappaat• Kahdet pojkalliset (silikoni tai vaahto -

sanomalehti - päällä huopa)• Kahdet sukat jalkaan• Kynsien leikkaus (kynsien sivut)• Paljon kuivia villasukkia mukaan

(vaihto kolmen tunnin välein)• Jalkojen teippaus ennen lähtöä ja rakkoja

(kantapää ja päkiä)• Pulveroi talkilla jalat aina kun vaihdat sukat• Vaihda teipit heti, kun ne repsottavat• Rakon puhkaisu puhtaalla neulalla ja sitten

teippaus• Nivus- ja pakaravälin rasvaus (valkovaseliini)• Saappaiden sisälle lahkeet (varret hiertää)• Tasainen vauhti 5–5 km/h

(”vauhti tappaa ei matka”)• Tauot: 50 min marssi ja 10 min tauko

(30 min ruokatauko)• Nestettä jossa on max 3 % sokeria

(30 min välein kaksi suullista)• Kunnollista ruokaa kolmen tunnin välein

(liikkeessä rusinaa, näkkileipää, suklaata…)• Jalkojen jäähdyttäminen kylmässä vedessä

ruokatauolla (15–20 min ajan)• Yhtämitaista unta vähintään 5 h/vrk• Vaihda asenne kantoasentoa ja puolta

(hartiakipu)• Kannusta muita ja ole positiivinen!• Kun tuntuu jo todella pahalta, on vielä

kuitenkin 70 % voimia jäljellä (sisu)

juuri samoista kohdin joka aske-leella. Kannattaa siis välillä kävel-lä epätasaisella alustalla, jolloin jal-katerä rasittuu muistakin kohdista. Maantie on tehty kaarevaksi, jot-ta vesi valuu siitä pois. Tästä johtu-en on käveltäessä ojan puolen jal-ka alempana. Tämä jos joku rasit-taa koko kehoasi. Vaihda siis tien puolta välillä.

muksen crotalella, ja sitten harjoit-telemme jaoksen ja patterin yh-teistoimintaa. Me ollaan valmis-teltu paljon tätä ammuntaa ja se meni onnistuneesti - saatiin puik-ko taivaalle, kehuu ensimmäisen ohjusjaoksen jaosvarajohtaja ker-santti Kalle Jämsä (Oulu) Jääkäri-prikaatin Rovaniemen ensimmäi-sestä ilmatorjuntapatterista.

- Nyt on kuitenkin viimeisiä lei-rejä, jolloin oikeasti mitataan mei-dän toimintaa ja mun mielestä meillä on tosi hyvällä tasolla. Kaik-ki ryhmät, jaokset ja patterit toimi-vat toistensa kanssa tosi hyvin yh-teen. Olemme paljon tehneet näi-tä asioita, että alkaa sujumaan tosi hyvin, sanoo Jämsä.

Ilmapuolustusharjoituksen jäl-keen yksikkö jatkaa tehtävään-sä Etelä-Suomessa palaten takai-sin Rovaniemelle 1.6.2018. Pitkä ja vaativa harjoitusputki laittaa yk-sikön koville, mutta joukon sisällä vallitsee erinomainen yhteishen-ki, ammattitaitoisen henkilökun-nan ja motivoituneet varusmiehet mahdollistavat sen toteutumisen tavoitteiden mukaisesti.

ITOPTRI90M:n komentopaikka linnoitettuna.

Kersantti Kalle Jämsä (Oulu) Jääkäriprikaatin Rovaniemen ensimmäises-tä ilmatorjuntapatterista.


saivat itse tehdä suunnitelmat ja perustaa joukot. Harjoituksen joh-toja tukiorganisaatio varasi tilat ja materiaalin sekä kaluston. Oli hie-noa seurata, kuinka korkean suori-tuskyvyn meidän avainreserviläiset omaavat. Annoimme reservin joh-tajien suunnitella, käskeä ja johtaa. Itse asiassa havaitsimme harjoituk-sen aikana, että eivätpä he juuri-kaan tarvinneet tukea ja ohjaus-ta. Olen varma, että he kykenevät suorittamaan oman tehtävänsä milloin tahansa.

Harjoitus kehitti myös henkilö-kunnan osaamista merkittävästi. Henkilökunnassa oli vain muuta-ma, joka oli ollut aiemmin vastaa-vanlaisessa harjoituksessa.

Tätä kirjoittaessa viimeistel-lään minun esikunnan ja sitä tuke-van yksikön perustamisjärjestelyi-tä. Uskon, että myös heidän suo-rituskyky kehittyy ensi viikon aika-na.

SOME

Puolustusvoimat on nykyään pe-rinteisten viestintäkanavien lisäk-si erittäin vahvasti esillä myös so-siaalisessa mediassa. Facebook-, instagram- ja twitter -päivitykset sekä QR -koodilinkit ovat osa arki-päivää, ja varsinkin nuorempi pol-vi hoitaa asioitaan mieluummin sähköisesti kuin asiakaspalvelus-sa käymällä. Näin on siis meidän-kin uusiuduttava ajan vaatimusten mukaisiksi.

Puolustusvoimien internet -si-vusto on teemoitettu. Pääsivul-ta löytyvät mm valtakunnallinen tapahtumakalenteri, linkit muille SOME -alustoille sekä ampuma-tiedotteet. Kannattaa myös käydä katsomassa ”puolustusvoimat.fi”

-sivun lisäksi esimerkiksi varusmie-hille ja vapaaehtoista asepalvelus-ta suorittaville naisille sekä reservi-läisille kohdennettuja teemasivuja. Asevelvollisten asiakaspalveluasiat on koottu aluetoimistojen yhteisel-le teemasivulle. Puolustusvoimien Youtube -kanavalle on puolestaan koottu ajantasaiset ja nykyaikaiset esittelyvideot puolustushaaroista ja aselajeista sekä ajantasaista ku-va-aineistoa juuri pidetyistä tai jo-pa käynnissä olevista harjoituksis-ta.

Aluetoimistojen yhteinen Face-book -sivusto on perustettu lop-puvuodesta 2013. Alkuvaiheessa siellä toimi vain muutama aluetoi-mistoista ja vastasi sivulla esitettyi-hin yleisiin kysymyksiin. Sivuston käyttäjämäärä on kasvanut jatku-vasti, vuosittainen kutsuntaikä-luokka ja juuri palvelukseen lähte-vät ovat erityisen innokkaita kysy-jiä. Nykyään ovatkin kaikki aluetoi-mistot omalla vuorollaan vastaa-massa ja kommentoimassa sivus-tolla. Kovin henkilökohtaisiin asioi-hin sivulla ei toki mennä, vaan ky-syjät ohjataan tarvittaessa omaan aluetoimistoonsa asioimaan.

Sähköinen asiointi kasvaa jat-kuvasti. Valtionhallinnon linjaus-ten mukaisesti olemme jo use-an vuoden ajan ottaneet vastaan sähköpostin kautta lähetettyjä ha-kemuksia ja muita asioita. Viime vuonna aloitettiin mahdollisuus hakea erikoisjoukkoihin suoraan sähköisen haun kautta. Tunnistau-tuminen toteutetaan nykyaikaises-ti pankkitunnuksilla tai muilla säh-köisillä tunnisteilla. Sähköinen lo-make ohjaa lomakkeen täyttäjää ja varmistaa, ettei mitään oleellis-ta jää hakemuksesta puuttumaan.

Vielä odotamme vastaavan säh-köisen asioinnin mahdollistamista myös reservin harjoituksiin liittyen.

Tulevaisuuden tavoitteena on mahdollistaa asiakkaan asioin-ti sähköisesti kaikissa asevelvolli-suuteen liittyvissä asioissa. Asiakas pystyisi hoitamaan kutsunta-asioi-taan, tarkistamaan itse oman kou-lutushistoriansa, hakeutumaan va-paaehtoiseen reservin koulutuk-seen, toimittamaan omat terveys-tietonsa tai hakemaan vapautusta kertausharjoituksista. Sitä odotel-lessa!

Puolustusvoimiin liittyvät SOME -kanavat:puolustusvoimat.fipuolustusvoimat.fi/web/reservi-laisellevarusmies.fipuolustusvoimat.fi/asevelvollisuusfacebook.com/puolustusfacebook.com/aluetoimistotwitter.com/puolustusvoimatmarsmars.fi

Vapaaehtoinen maanpuolustus-koulutus yhteistoiminnassa MPK:n on jatkunut periteisellä tavalla. Re-servin johtajakurssit toimeenpan-tiin kevään aikana. Samaan aikaan suunniteltiin ROVA18 harjoitus, jo-ka toimeen pannaan syyskuussa Rovaniemellä. Puolustusvoimien tukemaan MPK:n toimeenpane-maan vapaaehtoiseen harjoituk-seen odotetaan satoja reserviläisiä. Tänä vuonna kohderyhmänä ovat suojauskomppanioiden henkilös-tö ja tarkka-ampujat. Keskitymme sodan ajan keskeisten valmiuksien kehittämineen.

SOMESTA JA SOMEEN

Lapin aluetoimisto

ROVA 17 -harjoituksessa koulu-tettiin rakennetun alueen taiste-lun perusteita.

| Teksti: Aluetoimiston päällikkö, everstiluutnantti Arto Vaarala

Vuosi 2018 on Puolustusvoi-mien 100-vuotis juhlavuo-si. Juhlavuotta juhlistetaan

monilla eri tapahtumilla eri puo-lilla maatamme. Myös aluetoimis-to osallistuu eri tapahtumiin. Ke-säkiertue konsertti elokuussa Ro-vaniemellä tulee olemaan kesän kohokohta niin Jääkäriprikaatille kuin aluetoimistollekin. Aluetoi-misto seuraa aikaansa ja on siir-tynyt SOME-maailmaan. Voit löy-tää Lapin aluetoimiston nyt myös Facebook:sta. Kehitämme toimin-tatapaa ”SOMETTAMISEN” osalta iloisella mielellä mutta viranomais-viestinnän rajoitukset huomioiden.

Käsittelen tässä kirjoitukses-sa vuoden ensimmäistä puoliskoa eli SOME:sta KEMIN PERKKIIN, seuraavassa numerossa käsittelen aluetoimiston toisen vuosipuolis-kon toimintaa.

Muutoksen tuulet

Suomen turvallisuuspoliittisessa ympäristössä on tapahtunut mer-kittäviä muutoksia. Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että muutokset ovat pysyviä. Sotilaallisen toimin-nan aktiviteetin muutos vaikuttaa Suomeen ja lähialueisiin. Se, että onko muutos pysyvä jää nähtäväk-si.

Venäjän toimet Ukrainassa ja Itämerellä ovat kaikkien turval-lisuuspolitiikkaa seuraavien tie-dossa. Samoin NATO:n vastatoi-met on havaittavissa lisääntynee-nä harjoitustoimintana. Vaikutuk-set Suomeen ovat havaittavissa lisääntyneenä aktiivisuutena niin eteläisillä kuin myös pohjoisilla

merialueilla. Puolustusvoimat seu-raa turvallisuusympäristön muu-toksia aktiivisesti ja kehittää omia toimiaan vastaamaan riittäväl-lä tavalla. Maavoimat on kehittä-nyt kykyä vastata nopean tilanne-kehityksen edellyttämällä tavalla. Lakimuutoksien kautta reserviläi-set palvelukseen käskemiseen on tullut uusia vaihtoehtoja. Aluetoi-mistojen kannalta käskyttämises-sä ei ole mitään uutta mullistavaa. Meillä on kyky ja valmius käskeä reserviläiset palvelukseen heti, kun saamme käskyn ylemmältä johto-portaalta.

Perinteiset velvollisuudet

Alkuvuotta voisi kuvata lähes pe-rinteisiä toimilla ja tapahtumilla. Maavoimien Pohjoinen 18- har-joituksen sekä ilmavoimien Härkä harjoituksien käskyttäminen ja sii-hen liittyvien vapautusten ja pe-ruutusten käsittely on ollut mit-tava työ asevelvollisuussektorille. Jääkäriprikaatin omat ja muiden joukko-osastojen kertausharjoi-tusjoukkojen perustamiset vaikut-tivat koko varuskunnan toimintaan lähes kolmen viikon ajan. Lähes koko aluetoimiston henkilöstö oli harjoituksessa mukana eri tehtä-vissä. Ydintoimintojen osalta osaa-misen kehittyi ja avainhenkilöstö perehtyi omaan poikkeusolojen tehtävään. Yhdessä tekeminen ja yksityiskohtainen suunnittelu on ainoa tapa varmistua siitä, että val-mius on riittävän korkealla tasolla.

Alueellinen maanpuolustus-kurssi pidettiin Luostolla. Hyvin pitkät perinteet omaava maan-

puolustuskoulutus toimeenpantiin ammattitaidolla yhteistoiminnassa Lapin aluehallintoviraston kanssa. Kurssi numero 52 oli aktiivinen ja kurssilaisten kesken muodostui lu-ja yhteishenki sekä yhdessä teke-misen meininki. Kurssin luennoit-sijat koostuivat jälleen Suomen johtavista asiantuntijoista mm. Teija Tiilikainen ja Antti Lehtisalo vain muutamia mainitakseni. La-pin aluetoimisto tukee mielellään myös tulevaa maanpuolustuskurs-sia numero 53 kaikin mahdollisin tavoin.

Naisten vapaahentoiseen ase-palvelukseen hakeutui tänä vuon-na valtakunnallisesti selkeästi enemmän naisia kuin edellisenä vuonna. Meidänkin järjestämäs-sä tilaisuudessa oli paikalla lähes 60 nuorta innokasta naista. Heis-tä 56 määrättiin palvelukseen So-dankylään ja Rovaniemelle. Määrä on noin kolmannes enemmän kuin yleensä.

Lipunnäyttö Kemissä

Aluetoimisto johti kesäkuussa ker-tausharjoituksen, joka toimeen-pantiin Kemissä, Rovaniemellä ja Rovajärvellä. Harjoitus oli erityisen antoisa, mutta haastava niin hen-kilökunnalle kuin myös reserviläi-sille. Kertausharjoituksen järjestä-minen varuskunnan ulkopuolella edellyttää tarkkaa ja perusteellis-ta suunnittelua. Majuri Arto Lilja oli harjoituksen pääsuunnittelija ja hänen johdollaan harjoitus onnis-tui erittäin hyvin. Isot kiitokset Ar-tolle!

Harjoituksen ytimen muodos-tivat kokeneet reserviläiset, jotka


sa. Toiminnalla vahvistetaan puo-lustusvoimien edustamaa arvo-maailmaa ja tavoitteita sekä luo-daan toiminnasta positiivista mie-likuvaa. Lapin sotilassoittokunta on muiden sotilassoittokuntien ta-paan puolustusvoimien operatiivi-nen toimija maanpuolustustyössä. Tämä päätehtävä liittyy joukkojen toimintakyvyn ja henkisen suori-tuskyvyn ylläpitoon.

Sotilassoittokuntien henkilös-tö osallistuu myös puolustusvoimi-en ulkopuoliseen musiikkitoimin-taan ja -koulutukseen vapaa-ajal-la. Toiminnalla on sotilasmusiikkia-lan rekrytointia edistävä vaikutus, mutta samalla se lisää tietoisuutta sotilassoittokuntien ja puolustus-voimien tehtävistä. Tämäkin työ voidaan katsoa olevan osa viestin-nän kokonaisuutta jossa toimim-me.

Sotilassoittokunta kehittää omaa tuotettaan - brändi ei synny tyhjästä

Rovaniemen kaupunki teki aloit-teen yhteistyön syventämisestä Lapin sotilassoittokunnan kans-sa. Ajatus lähti abiturienttien van-

hojen tanssista, joiden orkesteri-na sotilassoittokunta on toiminut Lappi Areenalla. Näimme tässä ta-pahtumassa potentiaalia ja syvem-pää merkityksellisyyttä. Olemme voineet olla jakamassa tuota iki-muistoista hetkeä Rovaniemeläis-ten nuorten ja heidän omaistensa kanssa. Se on vaikuttamista - posi-tiivista mielikuvaa ja edustava puo-lustusvoimallinen kosketus laajaan kutsuntaikäisten joukkoon. Me-nimme siis heidän juhlaansa soit-tamaan. Tilaisuuden maanpuolus-tuksellinen merkitys avautuu, kun tarkastelemme vaikuttavuuden näkökulmasta. Saman yleisön koh-taaminen konsertissa olisi edellyt-tänyt meiltä kymmenkertaista re-sursointia esimerkiksi nuoria kiin-nostavan solistin ja markkinointi-toimenpiteiden muodossa.

Vanhojen tansseja ovat olleet ansiokkaasti tuottamassa muuta-mat opettajat ja vanhempain yh-distys ”taksvärkki” ajatuksella. Saimme nyt kaupungin mukaan tapahtuman tuotantoon. Se luo ennustettavuutta ja turvaa tapah-tumalle. Sovimme myös ”Itsenäi-syyspäivän linnanjuhlista”, tietyl-le nuorten ikäluokalle vuosittain

suunnatusta itsenäisyyspäivän juh-lasta, jossa Lapin sotilassoittokun-ta vastaa musiikista. Nämä ovat esimerkkejä joilla vaikutamme nuoriin. Tulevaisuus lepää nuor-ten käsissä. Toiminta-ajatuksessa yhdistyy hienolla tavalla kaupun-gin ja puolustusvoimien intressit. Olemme kiinnostuneita nuorista, välitämme ja osallistumme.

Vuosi 2019 on Lapin sotilassoit-tokunnan toiminnan viideskym-menes toimintavuosi Rovaniemel-lä. Juhlavuonna esittelemme uu-den Korundi-sarjan. Teemme kau-pungin kanssa yhteistyössä nel-jä Korundi-sarjan konserttia vuo-den mittaan: kaksi keväällä ja kak-si syyskaudella, missäpä muual-lakaan kuin Korundissa. Kaar-tin soittokunnalla on Töölö-sarja Temppeliaukion kirkossa, Laivas-ton soittokunnalla Sigyn-sarja sa-maa nimeä kantavassa konsertti-salissa ja Ilmavoimien soittokun-nan oma Aalto-sarjansa Jyväsky-lässä. Korundi-sarjalla liitymme so-tilassoittokuntien konserttisarjojen joukkoon.

Näkyvä ja kuuluva Jääkäriprikaatin edustaja

Lapin sotilassoittokunta

| Teksti: Päällikkökapellimestari, musiikkimajuri Jaakko Nurila

Puolustusvoimien oma sata-vuotisjuhla on tänä vuonna ollut näkyvä teema. Sotilas-

soittokunta on rientänyt esiinty-mään juhlasta toiseen. Juhlahu-mu ei hyydy. Ensivuonna täysiä kymmenyksiä viettää oma prikaa-timme, Lapin sotilassoittokunnalla on viisikymppiset ja sotilasmusiikil-la oma 200-vuotinen taipaleensa juhlittavana.

Valtiovalta on osallistunut näyt-tävästi eri tapahtumiin, joissa sa-dan vuoden takaiset, historiaam-me merkittävästi vaikuttaneet ta-pahtumat ovat olleet esillä. Vuo-den 1918 tapahtumia on muisteltu eri yhteyksissä. Lapin sotilassoitto-kunta oli mukana Nivalassa järjes-tetyssä Sovinnon puheen -juhlas-sa, johon osallistui mm. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Tapahtu-maa kunnioitti myös pääministe-ri Juha Sipilä ja muita arvovaltaisia vieraita. En muista uraltani vastaa-vaa juhlatilaisuutta, jossa valtioval-

ta olisi ollut näin arvokkaasti edus-tettuna.

Sotilassoittokunnalle tämän-kaltainen tehtävä on aina tärkeä. Se on myös näytön paikka. Esiinty-miseen liittyy tavanomaista enem-män valmistelua. Musiikkivalinnoil-la on usein aivan erityistä symbo-liarvoa. Haastavuutta tehtävässä lisää se, että esiintymisympäristö ja tilaajien järjestelykyky eivät aina vastaa odotuksiamme tai ympäris-tö asettaa muulla tavoin rajoittei-ta. Tässä juhlassa esiintymislaval-la esiintyivät vuoroin sotilassoitto-kunta, teatteriryhmä ja iso lapsi-kuoro.

Näkyvyyttä saadaan, mutta sitä myös haetaan

Sovinnon puheen juhla oli näky-västi esillä eri tiedotusvälineissä. Medianäkyvyyttä seurataan ja ar-vioidaan puolustusvoimissa eri-

laisin mittarein. Puolustusvoimat saavat runsaasti palstatilaa - var-sinkin silloin, kun jotain ikävää ta-pahtuu. Positiivisten uutisten läpi saaminen on sen sijaan aina vai-keampaa. Ilmiö on kaikille viran-omaisille varsin tuttu. Sotilassoit-tokunnista uutisoidaan pääsään-töisesti positiivisin sanan kääntein. Sotilasmusiikki tuo myönteisiä si-sältöjä ja antaa hyvää vastapainoa puolustusvoimien medianäkyvyy-den viranomaisluonteelle. Lehdet päättävät kuitenkin itse mistä kir-joittavat. Esimerkiksi Lapin Kansa julkaisi maaliskuussa monen sivun artikkelin sotilassoittajan ammatis-ta. Sattumaa tai ei, mutta samassa lehdessä oli myös Puolustusvoimi-en komentajan vierailuun liittynyt uutinen.

Sotilassoittokunnan edustavil-la ja kohderyhmiin suunnatuilla esiintymisillä on keskeinen tehtävä puolustusvoimien maineen ja yh-teisömarkkinoinnin rakentamises-


Rovaniemen kirkko on erinomainen paikka soittaa. Kirkko on vakiinnuttanut paikkansa soittokunnan konserttipaikkana.

Jääkäriprikaatin kesävala Ranualla 10.8.Lapin rajan kesävala Ivalossa 11.8.Kesäkiertue Rovaniemellä 16.8.Kesäkiertue Oulussa 17.8.Kesäkiertue Kajaanissa 18.8.Varuskunnan iltahartaus Sodankylässä 22.8.Konsertti Rovaniemellä kirkossa 14.9.Maanpuolustusjuhla Kajaanissa 23.9.Lapin lennoston vuosipäivä Rovaniemellä 28.9.Konsertti Rovaniemellä kirkossa 4.10.Jääkäriprikaatin vuosipäivä Sodankylässä 5.10.

Muistojen ilta - konsertti Oulussa 13.10.Konsertti Rovaniemellä kirkossa 8.11.Konsertti Oulussa kirkossa 9.11.Korundi-jazz Rovaniemellä 16.11.Sotilasmusiikin perinnepäivän konsertit 20 - 22.11.: Oulu - Ylivieska - RovaniemiRovaniemen Ilmatorjuntapatteriston vuosipäivä 30.11.Aattoillan konsertti Rovaniemellä 4.12.Aattoillan konsertti ja Sotilaskoti 100 vuotta Oulussa 5.12.Itsenäisyyspäivä Sodankylässä 6.12.Joulukonsertit: Salla 13.12., Rovaniemi 14.12., Oulu 15.12.

Tulevia tapahtumia:

Rovaniemen Sotilaskoti lahjoitti soittokunnalle siniset sukat. Niille on ollut paljon käyttöä pitkillä reissuilla.


Army North -17 Yhdessä alusta loppuun

Sodankylän Sotilaskotiyhdistys ry.

Väistösotilaskoti tuo palvelut lähelle varusmiestä

Sotilaskodin postikorttivali-koimasta löytyy Jukka Toi-vosen suunnittelema posti-

kortti jossa sotilaskotisisar tarjoilee munkkikahvit varusmiehille kuu-mailmapallosta ja sanomaksi muo-dostuu: ”Siellä sode missä sotilas”. Kyseinen postikortti tiivistää olen-naisesti sotilaskodin ja asiakaskun-nan ainutlaatuisen siteen toisiinsa – meistä jokainen on varusmiehiä varten.

Sotilaskodin yksi tärkeimpiä tehtäviä on tuoda palvelut mah-dollisimman lähelle varusmiestä ja siksi olenkin niin työntekijänä, kuin sisarena päässyt työskentelemään lukemattomissa eri sijainneissa, mm. keskellä Rovajärven metsää ja kasarmilla nro 7. Väistösotilasko-ti on uudehko konsepti, jossa so-

tilaskoti tuodaan mahdollisimman lähelle varusmiestä.

Olin jo toista kertaa mukana Jääkärimarssin ohella järjestettä-vä väistösotkussa, jonka tarkoitus on ollut palvella kovaa jalkatyötä tehneitä varusmiehiä. Jääkärimars-si on myös sotilaskodille mahdol-lisuus kokeilla erilaisia tapoja pal-vella varusmiestä, sekä suunnitel-la monipuolista toimintaa. Kieltä-mättä Jääkärimarssi oli myös hen-kilökohtainen koetus, sillä harvem-min säännöllistä kaksivuorotyötä tekevä sotilaskotityöntekijä pääsee nauttimaan yövuoron jälkeisestä väsymyksestä, jossa jokainen puu-jalkavitsi naurattaa sangen suun-nattomasti.

Väistösotilaskoti järjestettiin kasarmiolosuhteissa ja valikoima

Anne Rajaluoto rahasta-massa väistösotilaskodissa vierailevia varusmiehiä.Kuva: Anne Aikio,

Luonnollisesti myös sotkun munkkeja oli tarjolla väistösotilaskodissa.Kuva: Anne Aikio

Varusmiehillä oli ostosten lomassa mahdollisuus levähtää ja sosialisoi-da väistösotilaskodin tiloissa.Kuva: Anne Aikio

Aamuyöllä väistösotilas-kodissa ei ollut ruuhkaa. Kuvassa väistösotilaskodin myyntitiski kasarmiolosuh-teissa ilman kiinteää soti-laskoti-infrastruktuuria.Kuva: Josefiina Tiirola

oli sovellettu leirisotilaskotiauton tarjonnasta. Vertailukohteena käy-timme viime talvena järjestettyä Jääkärimarssia ja silti kohtasimme yllätyksiä. Tällä kertaa leipä mais-tui enemmän kuin hiihtäessä tal-vella.

Väistösotilaskoti poikkeaa huo-mattavasti tavanomaisesta arjes-ta ja siksi koemme sen positiivise-na haasteena. Väistöolosuhteissa tunnistetaan helposti välttämät-tömyydet, sekä koetellaan sotilas-kotitoiminnan erilaisia rajoja. On myös erityisen tärkeää pyrkiä huo-mioimaan varusmiesten tarpeet erilaisille käyttötavaroille, sillä esi-merkiksi rakkolaastarit menivät ta-vallista paremmin kaupaksi. Soti-laskotityön erikoisuus piilee perin-teenä kulkevassa tiedossa ja sen

hyödyntämisessä. Kesällä ja talvel-la on kuitenkin eroa kuin, no, ke-sällä ja talvella keskimäärin nyt on ja siksi oli myös tärkeää saada en-simmäinen vertailukohde seuraa-van kesän mahdollisia väistösoti-laskoteja varten.

Väistösotilaskodista saadus-sa palautteessa korostuu sotilas-kodin merkitys sotilaallisessa ar-jessa. Väistösotilaskoti on suuri mahdollisuus motivoida ja kannus-taa varusmiehiä käyttämään kaik-ki potentiaali suuriin ponnistuk-siin. Väistösotilaskoti voidaan käy-tännössä toteuttaa melkein min-ne vain – kunhan kekseliäisyyttä

ja idealismia käytetään tarpeeksi suunnitteluun ja toteutukseen.

Kehittyvänä organisaationa So-dankylän sotilaskoti tulee muut-tamaan uuden saapumiserän as-tuessa palvelukseen myös auki-oloaikojansa. Sotilaskoti pyrkii va-kiinnuttamaan aukioloaikojansa ja samalla sotilaskoti on suljettuna klo 14.30-17.00. Tällä tavoin var-mistamme mahdollisuuden koh-dentaa työpanoksen ensisijaiselle asiakasryhmällemme, eli illalla va-paa-ajasta nauttimaan tuleville va-rusmiehille.

| Teksti: Josefiina Tiirola


Siellä Sotku missä Sotilas!| Teksti: Virpi Alapeteri

Rovaniemen Sotilaskotiyhdistys ry.

Enkä nyt tarkoita sellaista sot-kua, johon tarvittaisiin pö-lynimuria, luutua ja kolmea

jätesäkkiä, vaan Sotilaskotia, tutta-vallisemmin Sotkua.

Varuskuntaan olennaisena osa-na kuuluva sotilaskoti on monen varusmiehen, reserviläisen ja hen-kilökunnan taukopaikka. Alueella työskentelevät rakennusurakoitsi-jat, siivousalan ja kunnossapidon ammattilaiset löytävät myös tien-sä ilahduttavasti sotilaskotiin tau-olle. Olemme siis varuskunnan taukopaikka, jossa toiset viihtyvät kahvikupin ja munkin verran, toi-set saavat snooker-pöydän äärel-lä kulumaan vaikka koko illan tai kutsuvat läheisensä piipahtamaan iltakahvilla. Olemme siis monelle irtiotto rutiineista, pakopaikka ar-jesta -kivasti ajateltuna.

Meistä on mukavaa, että meille tullaan viihtymään ja pyrimme va-linnoillamme vaikuttamaan siihen, että tila olisi toimiva, viihtyisä - siis Siisti, mutta asiallinen Emmekä tyydy palvelemaan vain varuskun-ta-alueen sisällä, vaan tarjoudum-me mukaan harjoituksiin, maas-toon. Leirisotilaskodit, joita Rova-järven alueella on kaksi, saisivat olla puolestamme vieläkin useam-min käytössä, sillä siellä on ihan

oma tunnelmansa, vuodenajasta riippuen. Vapaaehtoiset sotilasko-tisisaret lähtevät mieluusti leireille tietäen, että päivistä tulee pitkiä, mutta vastapainoksi juuri ne koh-taamiset asiakkaiden kanssa ovat mieleenpainuvia ja palkitsevia. Au-tokeikoilta olen kuullut monia hie-noja tarinoita ja kokenut niitä itse-kin.

Sotilaskoti on varuskunnassa mm:• taukopaikka• kahvila• palvelukseenastumisen ensi-

piste• lehtipiste• työpaikka• tukikohta• juhlapaikka• nakkisuoja• loppupuhuttelutila• harrastuskohde• leipomo• työhaastattelupaikka• infopiste• kehityskeskustelupaikka• kokoustila• pelinurkka• kutsuntojen keskipiste

Vihreä keidas, ikkuna varuskun-taan… monenlaista ja olemme sii-tä iloisia.


Joukko-osastokilta toiminnassa 56. vuottaan

Jääkäriprikaatin Kilta ry.

Jääkäriprikaatin Kilta on vuo-den alun aikana ollut edus-tettuna usean jäsenen voimin

Jääkärien kotiinpaluun 100-vuoti-sjuhlatapahtumissa Vaasassa 23. – 25.2.2018. Tapahtuma oli yk-si satavuotisolemassaoloaan elä-vän puolustusvoimiemme juhlata-pahtumia. Vaasan torilla, samalla paikalla, jossa Jääkärien pääjouk-ko n. tuhat miestä palasi Saksas-ta ilmoittautuen ylipäällikkö Man-nerheimille paraatikatselmukses-sa 26.2.1918. Nyt katselmuksessa ja ohimarssissa oli sama määrä tä-män päivän varusmiehiä puolus-tusvoimien jääkäriperinnettä vaa-livista joukko-osastoista eri puolil-ta Suomea ja pieni osasto Saksan armeijan kunniakomppaniasta se-kä heidän pääsoittokuntansa yh-dessä merivoimiemme soittokun-nan kanssa. Paraatikatselmus ja si-tä seurannut ohimarssi kohti Jää-kärien kotiintulosatamaa Vaskiluo-toa Vaasanpuistikkoa pitkin keräsi runsaan kymmenentuhannen kau-punkilaisen ja lähikuntien kansa-laisen ihailevat katseet kauniissa aurinkoisessa kevätsäässä viiden-toista asteen pakkasessa. Lapin Jääkäripataljoonan sadan miehen komppania komentajansa eversti-luutnantti Jussi Viinamäen johdol-la keräsi ihailevia katseita ja lippu-vartion kantamat Marskin kone-pistoolit saivat aikaan useita kysy-myksiä. Hieno suoritus koko jou-kolta. Paraatikatselmusta ja ohi-marssia seurasi ilmavoimien hieno esittelylentonäytös Hornet-kalus-tolla ja NH90 helikopterilla saman lahdelman yläpuolella, jonka jääl-

le ilmavoimien ensim-mäinen kone laskeu-tui 100 vuotta aikai-semmin (6.3.1918).

Perinteinen mää-rä, noin 20 kiltalais-ta, osallistui pari viik-koa edellä kerrotun jälkeen neljättä ker-taa Vaasassa pidet-tyyn killan vuosikoko-ukseen, nyt Vaasan Sotilaskodin historial-lisissa tiloissa. Lapin Jääkäripataljoona juhli 97-vuotista olemassaoloaan viettämällä perin-nepäiväänsä Vaasassa tutustuen Pohjanmaan Jääkäripataljoonan käytössä olleisiin tiloihin 54 vuo-den takaa. Juhlatapahtumat oli sijoitettu perinteikkääseen Hieta-lahden Villaan, jonka tiloissa mm. merkkihenkilöt Mannerheim ja Si-belius ovat aikanaan juhlahetkiä viettäneet. Nyt osallistujien jou-kossa oli ikäpresidenttinä mm. everstiluutnantti (evp) Raimo Rii-konen, Jääkäripataljoona 1:n en-tinen nuorempi upseeri, ja monta Vaasassa varusmiespalveluksensa suorittanutta ja vakinaisen palve-luksen sotilasuransa aloittanutta kiltalaista. Killan vuosikokoukses-samme palkittiin Killan vuoden kil-talaisena, istuva puheenjohtajam-me, Pohjanmaan Jääkäripataljoo-nan kasvattama varusmies, eläk-keellä oleva liikenneopettaja Jukka Vierma. Kiitokset kaikille tapahtu-miin osallistuneille kiltalaisille mu-kanaolostanne.

Killan kesäpäiviin Taivalkoskel-la oli tänä vuonna yhdistetty jär-

jestyksessään seitsemäs juhlape-rinnepyörämarssi, nyt Sodankyläs-tä Taivalkosken Maijanlammelle. Marssitapahtuma toteutettiin MP-K:n kurssina ja onnistui entisen ta-van mukaisesti erinomaisesti kaik-kiaan 13 pyöräilijän juhlistaessa pe-rinneviestin mukaisesti Puolustus-voimien 100 vuotisjuhlavuotta ja Jääkärien kotiinpaluun 100 vuotis-muistoa. Kuudensadan viidenkym-menen kilometrin marssin suoritti-vat kiltaveljet: Yrjö Qvarnberg, ide-an isänä, kaikille seitsemälle mars-seille ainoana osallistunut Pekka Hautala, Esko Ahola kahden poi-kansa Mikaelin ja Antin kanssa, Petri Erholtz, Heikki Kankaanpää veljensä Askon (ensikertalainen) kanssa, Reijo Huhtala, Mikko So-mero, Aimo Aronen ensikertalai-sena sekä Sodankylän edustajat Pasi Lakkala ja Pentti Sassali. Kii-tokset MPK:lle, Jääkäriprikaatille ja kaikille pyöräilijöille. Marssin joh-ti MPK:n koulutuspäällikkö Jarkko Junni Rovaniemeltä. Paluumarssin alkaessa Maijanlammelta 1.7. alkoi jo itämään siemen seuraavaa kah-

deksatta marssia varten vuonna 2021, kahden marssille aikaisem-min osallistuneen henkilön keski-näisenä vetona.

Killan erinomaisesti toteutu-neista kesäpäivistä, jotka taisivat yltää TOP 1-sijalle puheenjohtajan luokituksessa, olivat suunnitelleet ja toteuttivat kiitettävästi entiset puheenjohtajamme everstiluut-nantit (evp) Pasi Virta ja Raimo Se-vón Oulusta, Pasin vaimon Irmelin ja kokin Martti Ollilan avustama-na. Kunniavieraanamme kesäpäi-villämme oli kolminkertainen mi-nisteri (2 183 pv), maanviljelysneu-vos Taisto Tähkämaa Kaarinasta. Jatkosodan veteraanina (93 v) hän muisteli jatkosodan aikaista yhteis-työtä perinnejoukkomme 6.Divi-

sioonan kanssa mm. Ihantalaan pystytetyn muistokiven aikaan-saamisessa ja kiven juurella vuon-na 2004 järjestetyn torjuntavoi-ton 60-vuotismuistojuhlan järjes-telyä. Kunnioittavat kiitoksemme hänelle läsnä olosta, muistelois-ta ja Jääkäriprikaatin perinnetiloi-hin saadusta asiakirja-aineistosta tapahtumiin liittyen. Kesäpäivien ohjelmamme oli kulttuuripitoinen, saimme osallistua Olavi Virta mu-sikaalin ensi-iltanäytökseen Joki-järven Pölkky-teatterissa Jokijär-ven kyläseuran esittämänä. Muka-vasti kului parituntinen, eikä sade-kuurokaan häirinnyt, kun teatteri oli katettu. Lauantaina tutustuttiin opastettuna Kalle Päätalon koti-museoon, Jalavan 1883 perustet-

tuun kauppaan, Saijan lomakes-kukseen ja vietettiin viihtyisä ilta hyvää ruokaa nauttien, kun oli en-sin pidetty ”pakolliset” kokoukset.

Sunnuntain aamupäivä ku-lui tutustuen Saksan armeijan jat-kosodan aikana rakennuttaman kenttäradan leiri- ja asemapaik-koihin Taivalkoskella asiantuntevan oppaan sotilasmestari (evp) Tuomo Horsman opastuksella. Kotimatka sujui aurinkoisessa säässä hyväl-lä mielellä onnistuneesta kesäta-pahtumasta. Lämpimät kiitoksek-semme järjestäjille hyvine apulaisi-neen. Hyvää kesän jatkoa osallis-tujille ja kaikille kiltalaisille perhei-neen toivottaen Jääkäriprikaatin Kilta ry:n hallitus.

Muistiin merkitsi sihteeri Pekka J Heikkilä

Maanviljelysneuvos Taisto Tähkä-maa osallistui kesäpäiville kunni-avieraana.

Jääkäriprikaatin komentaja, eversti Jyrki Kaisanlahti lähetti pyöräilijät matkalle.


Kilta on myös tiedon säilyttäjä| Teksti: Joukko-osastokillan valtuuskunnan puheenjohtaja, FT Tauno Turunen

Jääkäriprikaatin Kilta ry.

Jääkäriprikaatin kilta on noin 800 jäsenen yhteisö. Tämä ko-ko on pysynyt suurin piirtein

tällaisena jo muutaman vuoden ajan ja osoittaa sen, että killan jä-senistössä aikaisemmin suurena joukkona olleen veteraanijoukon luonnollinen poistuma korvautuu uusilla jäsenillä. Uusien nuorten jäsenten vuotuinen määrä ei ole kuitenkaan suuri killan aktiivises-ta kotiutuville varusmiehille tapah-tuvasta esittelytoiminnasta huoli-matta.

Suomi on juhlinut satavuotias-ta itsenäisyyttään niin varsinaise-na itsenäisyyspäivänä kuin sen jäl-keenkin. Tähän liittyen esitettiin Suomen televisiossa lukuisia taus-taltaan dokumentaarisia ohjelmia Suomen itsenäistymiseen liittyvis-tä tapahtumista, mikä vaatii paljon monenlaista tietoa monenlaisista lähteistä.

Kilta on perinteiden vaalija ja toiminnallaan omalta osaltaan siir-tää tietoa maamme historian ta-pahtumista tuleville sukupolville. Tämä tieto on esimerkiksi perinne-

huoneessamme ja kiltayhteisöm-me tuottamissa mediatuotteissa kuten videoissa ja jäsenistön eri tarkoituksiin tekemissä kirjoite-tuissa dokumenteissa. Kiltamme perinnejoukot ovat olleet muka-na niin Suomen itsenäisyyden osin kivuliaissakin alkuvaiheissa kuin myös myöhemmin tämän itsenäi-syyden säilyttämisen vaatimissa taisteluissa.

Tiedon säilyminen ei ole kuiten-kaan itsestään selvyys.

Omassa työympäristössäni koin noin 16 vuotta sitten hämmentä-vän tapauksen. Useiden vuosien ajan tuntemani venäläinen tohtori ja tutkijakollegani suuttui minulle ja haukkui minut varsin perusteel-lisesti, kun aloin puhua talvisotaan liittyvistä asioista.

Oulun hiippakunta oli järjes-tänyt Inarin Laaninojan vie-ressä olevalle Piispankivelle

jatkosodan aikaisen traagisen parti-saani-iskun uhrien muistojuhlahet-ken tapahtuman 75-vuotismuisto-päivänä neljäs heinäkuuta 2018. Ti-laisuuteen osallistui noin sata henki-löä, joukossa yksi tuhotusta postiau-tosta hengissä selvinnyt henkilö rou-va Kirsti Guttorm, uhrien jälkeläisiä, jatkosodan veteraaneja, Inarin ja So-dankylän seurakunnan kirkkoherrat Tuomo Huusko ja Hanna Kuusela, seurakuntalaisia ja turisteja. Tapah-tuman järjestämistä tukivat Oulun hiippakunnan ja seurakuntien lisäksi Lapin Rajavartioston Ivalon rajajää-kärikomppania ja Jääkäriprikaati.

Muistotapahtuman ekumeeni-sen rukoushetken avasi Oulun hiip-pakunnan piispa Samuel Salmi yh-dessä ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran Isä Jaakko Vainion kanssa. Piispa Salmen puheessa ko-rostui keskeisesti toivomus rauhas-ta maailmaan, ettei vastaavanlaista muistotapahtumaa enää tulevaisuu-dessa ole tarpeen järjestää. Hän sa-noi mm. maininneensa tavattuaan Paavin Vatikaanissa, että hänen koti-maassaan on kaksi marttyyripiispaa, piispa Henrik ja Oulun hiippakunnan piispa Yrjö Aukusti Wallinmaa, joka ehti hoitaa piispan tehtäväänsä vain alle kuukauden.

Neuvostopartisaanien iskun tar-koituksena Laaninojalla 04.07.1943 siviililinja-autoa vastaan oli kauhun herättäminen maamme siviiliväes-tön keskuudessa. Räjäytetyn Laani-nojan sillan havaittuaan autonkul-jettaja pysäytti auton n. klo 02.45 ja

75-vuotismuistohetki Piispankivellä Laanilassa

partisaanien avaamassa tuli-iskussa kuoli piispa Wallinmaan lisäksi kol-me henkilöä, rouva Aune Hiltunen, neiti Ruut Kjäld ja linja-autonkul-jettaja P Nyqvist. Heidän nimensä on kaiverrettu Piispankiveen Oulun hiippakunnan seurakuntien yhteis-työnä pystyttämään muistokiveen. Iskussa haavoittuneiden 7 henkilön joukossa oli mm. Sodankylän seu-rakunnan silloinen kirkkoherra Yr-jö Aittokallio, joka varjeli sylissään Oulusta sairaalamatkalta bussissa matkustanutta nykyistä rouva Kirsti Guttormia. Haavoittuneet pakenivat tien länsipuolelle metsään. Enem-pien henkilövahinkojen välttämises-sä auttoi Vuotson suunnasta kuulu-neen saksalaisen hälytysajoneuvon sireenin ääni, jonka kuultuaan par-tisaanit irtautuivat ja pakenivat tien itäpuoliseen metsämaastoon. Ta-pahtumasta omille esimiehilleen il-moittaneiden neuvostopartisaanien ilmoitus sisälsi tiedon tuhoamas-taan saksalaisesta sotilasajoneuvos-ta henkilöstöineen.

Hartausmuistohetken päät-ti seppeleiden lasku Piispankivelle. Sen aloitti turmassa menehtynei-den omaisten puolesta laskettu sini-valkoinen muistokukkalaite. Ennen laskemista piti piispa Wallinmaan pojan poika eversti evp Sakari Wal-linmaa lyhyen kiitospuheen muisto-hetken järjestämisestä. Seuraavak-si seppeleen laskivat Oulun hiippa-

| Teksti: Jääkäriprikaatin Killan sihteeri, everstiluutnantti evp Pekka J Heikkilä

kunnan piispa Samuel Salmi yhdes-sä Inarin ja Sodankylän seurakun-nan kirkkoherrojen kanssa. Yhteisen seppeleen laskivat Jääkäriprikaa-tin ja Lapin Rajavartioston puolesta apulaiskomentaja eversti Jari Osmo-nen ja apulaiskomentaja everstiluut-nantti. Päätteeksi kukkalaitteensa laskivat Inari-Ivalon Sotaveteraanit ry:n edustajina veteraani Matti Huru ja puheenjohtaja Lauri Olli.

Tilaisuus päättyi ohjelmalliseen kahvitilaisuuteen, jossa Ivalon raja-jääkärikomppanian varusmiehet lau-loivat, tervehdyksensä esittivät mm. Inarin kunta, puolustusvoimat, rou-va Kirsti Guttorm. Päätteeksi soti-laspastori Risto Alakärppä luki kent-täpiispa Pekka Särkiön tilaisuuteen lähettämän tervehdyksen. Harras muistohetki päättyi piispa Samuel Salmen päätössanoihin ja päätösvir-teen.

Syynä oli se, että olen valehte-lija, koska tällaista sotaa ei histo-ria tunne.

Asia kuitenkin ratkesi, kun mi-nulle suuttunut henkilö sattui muutamaa kuukautta myöhem-min näkemään Suomen televisios-ta venäläisen tutkivan journalistin tekemän ohjelman talvisodasta. Hän soitti minulle kotiin ja olem-me edelleenkin ystäviä.

Kun kerroin tämän tapauksen myös Venäjällä sikäläisille kollegoil-leni niin kuulemistani kommen-teista jäi mieleeni tokaisu. ”Tauno, etkö sinä vieläkään tiedä, että mi-kään ei ole hankalammin ennus-tettavaa kuin Venäjän historia”

Tiedon säilyminen ei todella-kaan ole itsestään selvyys.


Lapin Ilmatorjuntakilta ry

Matti Lemmetystä Lapin Ilmatorjuntakillan kunniajäsen| Teksti: Pekka Lemmetty

Lapin Ilmatorjuntakilta va-litsi kevätkokouksessaan 14.3.2018 killan kunniajäse-

neksi sotaveteraani Matti Lemme-tyn.

Killan puheenjohtaja Heikki Haapala sekä Aarre Seppälä, Kari Vainio sekä Pekka Lemmetty kävi-vät 3.5.2018 luovuttamassa Mat-ti Lemmetylle kunniakirjan tunnus-tuksena kunniajäsenyydestä.

Peruste Lemmetyn kunniajäse-neksi valitsemiseksi oli pitkäaikai-nen killan jäsenyys ja erityisesti toi-minta ilmatorjuntajoukoissa sodan aikana.

Kunniakirja luovutettiin Jokka-kallion palvelutalossa, missä Lem-metty on jo asunut muutaman vuoden. Luovutustilaisuudessa 27.4.1925 syntynyt veteraani esit-teli killan edustajille sodanaikaisen sotilaspassinsa ja kertoi sota-ajan kokemuksiaan.

Matti Lemmetyn sotilasura al-koi 17-vuotiaana 13.4.1943 ja kes-ti sotilaspassin mukaan kaikkiaan 598 päivää! Vakinaisesta palve-luksesta Lemmetty vapautettiin 27.4.1946 eli juuri 21-vuotis päi-vänään. Passin huomautuksia koh-dassa on merkintä ”Suorittanut sodanaikaista nostomiespalvelusta yhteensä 598 päivää”.

Erikoiseksi Matti Lemmetyn sodanaikaisen palveluksen tekee paitsi hänen ikänsä myös koulun-käynti sodan aikana sekä varus-miespalveluksen suorittaminen. 1925-syntyneet oli viimeinen ikä-luokka, mikä sodan aikana mää-rättiin ylimääräiseen palvelukseen, useat kesken lukion. Tämän joh-

dosta ikäluokka kävi rintamal-la koulua. Sotatilanteesta johtuen ylioppilaskirjoitukset olivat ”sotila-sylioppilaskirjoitukset”.

Ylioppilaslukujen ohella Lem-metty sai samaan aikaan sotilas-koulutusta. Kahden viikon perus-koulutuksen jälkeen it-koulu ja sen jälkeen rintamalle. Taisteluihin it-veteraani Lemmetty osallistui Karjalan kannaksella etulinjan lä-hitorjuntajoukoissa. Upseerikoulu alkoi 30.6.1944 ja vänrikkiylennys tuli 18.7.1944. Erikoista on se, että tämänkin jälkeen varusmiespalve-lu jatkui. Siihen aikaan varusmies-palvelus kesti 2 vuotta eikä sotaan osallistuminen ja upseerikoulun käyminen oikeuttanut lyhyenpään palveluun.

” Johan tässä ylpistyy ” totesi Lemmetty kunniakirjan saatuaan ja ohjasi killan jäsenet kahville Jok-kakallion palvelutalon ruokala Ka-pustaan.

Lapin Ilmatorjuntakillan syyskokous Leijona-kabinetissa 25.10.2018 kello 18.00.

Kokouksessa valitaan killan puheenjohtaja v2019 ja neljä johtokunnan jäsentä vv 2019-20. Lisäksi käsitellään toimintasuunnitelma ja talousarvio v2019.Kokousesitelmä ilmatorjunnan ajankohtaisesta aiheesta.

TERVETULOA!Tere Heikki Haapala

Kiltamatka Kilpisjärvelle - ONNEA SUOMI!| Teksti: Eero Pajula, kuvat Mika Aitta ja Eero Pajula

Suomi juhli viime vuonna 100-vuotista itsenäisyyttään. Kun Lapissa jälleen kerran

tempaistiin ja juhlavuoden kun-niaksi Saana-tunturista tehtiin täy-sin uniikki valotaideteos, päätim-me järjestää killan puitteissa pie-nen retken. Tiedossa oli, että vas-taavanlaista teosta ei ole koskaan toteutettu mihinkään päin maail-maa. Valaistava alue oli 2,5 km2. Se on kuin koko Helsingin ydinkes-kusta: Kamppi, Punavuori ja Ullan-linna yhteensä. Ei oltu moista nähty ennen, eikä tultaisi varmaan näke-mään myöhemminkään!

Kilpisjärvelle tultaessa melkein koko taivas olipilvessä, Saanan huippu juuri näkyi. Kylän raitti oli kuin pistetty täynnä väkeä! Oli har-maan oloista. Kun hämärä alkoi las-keutua Saanan valot sytytettiin. Oi-keastaan tunturi ei näyttänyt kum-moiselle, - siniharmaalle! Ja kylmä oli.

Kamerat mukana kahlailimme metrisessä hangessa etsien hyvää kuvakulmaa tunturikoivikossa. Ei-pä vaikuttanut pilvissä piilotteleva Saana kummoiselle! Lisäksi kylmä tappoi allekirjoittaneen Canonin ensimmäisen - ja kohta perään toi-senkin akun. Itku! Onneksi muilla oli ammattilaisen vehkeet mukana.

Iltaa kohti pimeys syveni ja tun-turin sininen väri parani, mutta pil-vet häiritsivät edelleen kuvaamista. Hornetit kävivät tekemässä ylilen-non. Koneista ei näkynyt kuin vih-reät ja punaiset äärivalot, muutta

ääni oli tietysti kova. Varmasti kä-vivät Norjan puolella kääntymässä.

Oli myöhäinen ilta, kun vihdoin seisoimme keskellä Kilpisjärven jää-tä. Aurinko oli painunut kokonaan taivaanrannan taakse ja Saana lois-ti kuutamossa sinivalkoisena! Nyt se oli upea! Sitten kaiken lisäksi yht’äkkiä Ruotsin puolelta - miten se voi ollakin - alkoi näkyä revon-tulia. Vihreitä luikeroita hiipi Mallan sivua myöten suoraan siihen järven yläpuolelle. Pilvetkin lähes hävisivät Saanan päältä.

Sitten Suomen kunniaksi kaik-ki meni kohdalleen: Revontulet siir-tyivät pohjoisemmaksi ja alkoivat KIERTÄÄ Saanaa. Luonto tarjosi ai-van uskomattoman upean näky-män. Keinovärjätty sininen Saana istui siihen kuin kukka kämmenel-le! Kun isolla kauhalla onnitellaan, niin se on jotain! Koko juttu ei olisi voinut olla upeampi!!!

Hyvillä mielin vähän ennen puolta yötä lähdimme paluumat-kalle. Autoja oli valtakunnan vaaral-

lisimmaksi haukutulla VT21:llä jo-noksi asti. Sellaiset ”odotuttavat” revontulet saattoivat meitä matka-laisia.

Sitten kuin ”jatkoiksi” Muonion jälkeen taivas räjähti! Revontulia on monen värisiä ja näköisiä, usein ne näyttävät vienosti tuulessa heilu-ville vihreille samettiverhoille, jos-kus harvoin kuin taivaalle nouse-ville holvipylväille - sanovat silloin kruunuksi. Tuona yönä näkymä oli kuitenkin jotain aivan muuta! Olen asunut Lapissa melkein 40 vuot-ta enkä vielä kertaakaan ollut näh-nyt niin mahtavia revontulia! Taivas kerta kaikkiaan räjähteli! Ei mitään ”onnea tuovaa rauhallisen upeaa valoshow’ta”. Taivas syöksähteli vä-reistä ja voimasta: sekunneissa ho-risontista toiseen! Täysi valo - pie-ni tauko - ja taas mentiin. Miehisen oloista hommaa! Kirkas kuutamo ei haitannut yhtään, paremminkin päinvastoin. Mika kuvasi ja minä nautin näystä...

Lapin Ilmatorjuntakilta ry

Lapin Ilmatorjuntakillan partio kiittää Lapin luontoa - ja Luminous Finland 100 -taiteilijoi-ta. Onni suosii taitavaa!

Onnittelun jatkot Muoniossa...


Varusmiestoimikunnat ovat osa Puolustusvoimien orga-nisaatiota ja joukko-osasto-

jen toimintaa. Varusmiestoimikun-tatyön perustana on Asevelvolli-suuslaki (1438/2007), joka mää-rittää varusmiestoimikuntien ase-man ja osallistumisen palvelusolo-suhteita kehittävään toimintaan. Jokaisessa Puolustusvoimien ja Ra-javartiolaitoksen varusmiehiä kou-luttavassa joukko-osastossa toimii varusmiehistä koostuva varusmies-toimikunta (VMTK), joka on Jääkä-riprikaatissa nimeltään Jääkäritoi-mikunta (JTK).

Jääkäritoimikunnan tavoittee-na on tukea ja edistää varusmies-ten ryhmäkiinteyttä, turvallisuutta, viihtyvyyttä, fyysistä kuntoa sekä palvelusmotivaatiota. Jääkäritoi-mikuntatyön keskeisenä tehtävä-nä vapaa-ajantoimintojen järjestä-misen ohella on varusmiesten ase-maan ja palvelusolosuhteisiin liit-tyvien tarpeiden selvittäminen ja parannusehdotusten tekeminen joukko-osaston johdolle. Jääkäri-toimikunta on osa varusmiespalve-luksen palautejärjestelmää ja tär-keä yhteistyön väline joukko-osas-ton komentajan ja varusmiesten välillä.

Jääkäritoimikunta 1/18 kuului toimikaudellaan yhdessä Lapin ra-javartiolaitoksen ja Parolan pans-sariprikaatin kanssa VMTK-sihtee-ristöön kuuluvan kersantti Rene Stoltin johtamaan kummitoimi-kuntaan. Kummitoimikunnan teh-tävä on koota varusmiestoimikun-tien kuulumiset yhteen, jakaa kes-kenään hyvät käytäntänteet sekä välittää tietoa eteenpäin kummi-toimikunnan edustajan välityksel-lä aina pääesikunnassa toimival-

le VMTK-pääsihteerille asti. Tätä tietä pääsihteeri sekä pääesikunta saavat ajankohtaisen tiedon jokai-sen varusmiestoimikunnan kuulu-misista.

Jääkäritoimikunnan kokoon-panoon kuuluu kuusi päätoimis-ta toimihenkilöä; puheenjohtaja, sihteeri sekä työ-, opinto- ja sosi-aaliasiamies (TOS-asiamies), jotka ovat Sodankylässä ja varapuheen-johtaja, someagentti ja VLK-koor-dinaattori, jotka ovat Rovaniemel-lä. Lisäksi yksikköedustajat, koke-lasedustajat, naisedustajat ja mie-histöedustajat kokoontuvat kerran kuukaudessa Jääkäritoimikunnan kanssa yksikköedustajakokouk-seen keskustelemaan varusmies-ten asioista ja yksiköiden tilantees-ta. Edustajat keräävät varusmiehil-tä palautetta palvelukseen liittyvis-tä asioista ja tuovat ne esille yksik-köedustajakokouksessa ja me Jää-käritoimikunnassa välitämme kes-kustellut asiat Jääkäriprikaatin ko-mentajalle.

Toimikaudella 1/18 Jääkäritoi-mikunnan muodostivat puheen-johtaja alikersantti Matti Spåra, varapuheenjohtaja kersantti Re-ne Stolt, sihteeri alikersantti Matti Määttä, sihteeri/someagentti jää-käri Santeri Ylitapio, someagentti/TOS-asiamies jääkäri Leevi Martti ja TOS-asiamies/VLK-koordinaat-tori jääkäri Veka Hamari.

Tavoitteenamme oli kehittää varusmiestoimikuntatyötä Jääkäri-prikaatissa, lisätä yhteistyötä Ro-vaniemen ja Sodankylän välillä ja virkistää varusmiesten liikuntaker-hotoimintaa erityisesti Sodanky-lässä. Sotilasurheiluliiton kehittä-mä Liikkuri -sovellus otettiin en-simmäistä kertaa käyttöön Jääkä-

riprikaatin liikuntakerhotoiminnas-sa. Liikuntakerhoja saatiin aktivoi-tua kehittämällä kerhotoimintaa ja tuomalla uusia lajeja toiminnan pii-riin, esimerkkinä laskettelureissut Rovaniemellä Ounasvaaran hiihto-keskuksessa ja Sodankylässä Kom-mattivaarassa.

Aloimme tammikuussa suun-nitella yhdessä ”Viimeistä Ker-taa, Prikaati!”-tapahtumaa Rova-niemen keskusurheilukentälle. Ta-pahtumassa Rovaniemen ilmator-juntapatteristo ja Lapin jääkäripa-taljoona olisivat kamppailleet pri-kaatin herruudesta jalkapallossa, jonka jälkeen olisivat esiintyneet YleX:stä tunnetut Lyömättömät. Tavoitteenamme oli yhtenäistää Jääkäriprikaatia järjestämällä yh-teinen kotiuttamistapahtuma Jää-käritoimikunnan toimesta, mutta valitettavasti se jouduttiin peru-maan viime hetkellä. Joka tapauk-sessa saimme luotua hyvän pohjan Jääkäriprikaatin yhteiselle tapahtu-malle, joka toivottavasti järjeste-tään kesällä 2019.

Lyhyin Syöksyin -lehteä alettiin tuottaa pitkästä aikaa aktiivisesti ja siitä tehtiin sähköinen verkko-lehti. Jääkäriprikaatissa julkaistava Lyhyin Syöksyin -lehti sisältää hu-moristisia tarinoita varusmiehiltä varusmiehille ja se on Jääkäritoimi-kunnan keskeinen tiedotuskanava.

Kesäkuussa puheenjohtajan saappaisiin astui alikersantti Ee-meli Kilpelä. Varapuheenjohtajana toimii alikersantti Eetu Kaakinen. Sodankylässä sihteerin tehtävässä aloitti alikersantti Ville Mikkonen, ja Rovaniemellä TOS-asiamiehenä alikersantti Antti Raasakka.

Pohjan Jääkärikilta ry

| Teksti: Kari Broström, kuva: Pertti Yliniemi

OPERAATIO POHJANLOIMU KILPISJÄRVELLÄ

Pohjan Jääkärikillan perinteinen li-punnostotilaisuus kansallisena ve-teraanipäivänä .

Lapin sota päättyi Kilpisjärvel-lä 27.4.1945. Tuolloin evers-tiluutnantti Kalervo Loimun

nuoret sotilaat, Jalkaväkirykment-ti 1:n osalta nostivat Suomen lipun salkoon kolmen valtakunnan raja-pyykillä. Viimeisetkin saksalaissoti-laat olivat ajettu maasta pois. La-pin sodan komentaja kenraaliluut-nantti Hjalmar Siilasvuo saattoi il-moittaa Marsalkka Mannerheimil-le: Tehtävä suoritettu.

Vuodesta 1995 alkaen Pohjan Jääkärikilta on järjestänyt veteraa-nien perinteitä kunnioittaen juh-lallisen lipunnostotilaisuuden kan-sallisena veteraanipäivänä. Lipun-nosto tapahtuu samassa paikassa, missä se tapahtui 27.4.1945 Lapin sodan päättymisen kunniaksi.

Tänä vuonna Operaatio Poh-janloimuun, kuten me sitä killassa olemme oppineet kutsumaan, läh-ti kolmisenkymmentä kiltaveljeä ja – sisarta. Ilahduttavaa tietysti se, että joukossamme oli sotiemme veteraaneja. Lahtelainen sotiem-me veteraani Veikko Korkka on osallistunut jo useana vuonna ta-pahtumaamme. Korkka (s. 1925) osallistui Lapin sodan Kilpisjärven taisteluihin nuorena alikersantti-na ja joukkueenjohtajana. Lisäksi paikalla oli myös helsinkiläinen ve-teraani Olli Kivioja (s. 1925), joka osallistui Lapin sotaan pommiko-neen lentäjänä.

Matkan runko on vakiintunut sellaiseksi, että on matkustuspäi-vä Kilpisjärvelle, sitten välipäivä ja sen jälkeen varsinainen lipunnos-topäivä ja yön nukkumisen jälkeen kotimatka Ouluun. Siirtyminen li-punnostopaikalle tapahtuu joko

hiihtäen tai kelkkakyydeillä. Kilpis-järveltä kolmen valtakunnan raja-pyykille kertyy matkaa noin 12-15 kilometriä riippuen siitä aloittaako matkan järven keskipaikkeilta kou-lulta tai pohjoisosasta retkeilykes-kuksen kohdalta. Kiltalaisten ma-joittuminen on ollut yleensä pai-kallisella koululla – miehet juhlasa-lissa ja naiset määrällisesti vähem-mistönä luokissa. Jääkäriprikaatin varusmiehet ovat tukeneet mat-kaamme erilaisin tukitoimin ja hy-vin onkin huolto pelannut. Viime aikoina Jääkäriprikaatin kokelaat ovat suorittaneet samaan ajankoh-taan kokelasvaelluksen Käsivarren komeissa maisemissa. Sama ko-kelasjoukko on ollut myös lipun-nostotilaisuudessa lippujoukkuee-na paikalla. Tänä vuonna Jääkä-riprikaatista oli sen valmiusyksikön osasto (noin 40 sotilasta).

Killan hallituksen jäsen Tuomo Katisko toivotti tapahtumaa tul-leet katselijat tervetulleiksi ja esit-teli paikalla olleet veteraanit. Ta-san kello 12.00 Lapin Lennoston Hornet-hävittäjä suoritti ylilen-non noin 300 metrin korkeudel-ta, kävi luvan kanssa kääntymäs-sä U-käännöksen Ruotsin ja Nor-jan puolella ja palasi Suomen puo-lelle tervehtien paikalla olleita ih-misiä konettaan vaaputtaen. Tänä vuonna lipunnoston suorittivat isä ja poika, nimittäin kapteeni evp, killan sihteeri Kari Broström ja up-seerikokelas Werner Broström.

Lippulaulun jälkeen juhlapu-heen piti Maavoimien esikunta-päällikkö kenraalimajuri Markku Myllykangas. Hän käsitteli puhees-saan laajasti sodan ajan asioita ja jälleenrakentamisen vuosikymme-niä unohtamatta nykyisiä asevel-

vollisia. Hän painotti puheessaan veteraanipäivän luonnetta: ” Kan-sallista veteraanipäivää ei vietetä voitonjuhlana, vaan sillä on rau-hanomaisempi luonne. Veteraa-nipäivä muistuttaa sotiemme ve-teraanien meille jättämästä perin-nöstä, itsenäisyydestä, vapaudes-ta ja rauhasta jotka he ovat meille lunastaneet sekä heidän työstään maamme jälleenrakentamisessa.”

Hänen jälkeensä tunturikuo-ro vahvennettuna lauloi Veteraa-nin iltahuudon. Tilaisuuden päät-teeksi tunturipappi Kalle Luhtase-la suoritti kenttähartauden. Tuntu-ripappi puhui kolmen valtakunnan pyykillä myös neljännestä valta-kunnasta: ” Mutta rakentajasuku-polvelle on tuttu myös se tie, jos-ta Vapahtajamme evankeliumissa puhuu. Emme ole vain kolmen val-takunnan rajalla. Tässä paikalla on myös neljäs valtakunta. Sen valta-kunnan tiestä Vapahtajamme täs-sä evankeliumin kohdassa puhuu.”

Tilaisuus päättyi Isänmaa-vir-teen. Tilaisuuden jälkeen Jääkä-riprikaatin varusmiehet tarjoilivat hernekeittoa kenttälounaaksi vie-reisellä Kuohkimajärven kämpällä.

Paikalla oli jälleen noin 250 matkailijaa ympäri Suomen maa-ta. Osa heistä on ollut joka vuosi tilaisuudessa mukana. Veteraanien paikalla olo ja puolustusvoimien tuki yhdessä tekevät tilaisuudes-ta oivan maanpuolustustahtoa ko-hottavan tilaisuuden.

JääkäritoimikuntaJäger Committee | Jägarekommittén


si 10.3.1932. Pataljoonan komen-tajana oli H.F. Strömberg (vuo-desta 1936 Siilasvuo, kenraaliluut-nantti). Hän teki joukkoyksiköstä muutaman vuoden aikana eliitti-joukon, joka suoriutui polkupyö-rämarsseilla lähes uskomattoman pitkistä taipaleista. Pataljoona oli sijoitettu valtakunnan rajan uhan-alaisimpaan paikkaan. Aseistus oli uudenaikaista kuten tykkijoukku-een ruotsalaisvalmisteiset Boforsin 37 mm panssarintorjuntatykit ja kranaatinheitinjoukkueen 81 mm heittimet.

Varusmiesajalta jäi Suden mie-leen erikoinen tapaus, kun hän anoi lomaa häihin Kivennavalle. Komppanianpäällikkö kapteeni Akseli Karlsson (myöh. Kurenmaa, kenraaliluutnantti) halusi tarkas-taa silloin Suden kiväärin patruu-napesän santsikoloineen. “Täällä-hän on likaa kuormakaupalla!” oli päällikön toteamus. Jääkäri puh-disti santsikolon uudelleen ja esit-ti aseen, “Tämähän on vieläkin mönjää täynnä, ette saa lomaa!” Mies oli tosi kummissaan. Maa-nantaina, kun palvelus alkoi, pääl-likkö kutsui Suden puheilleen ja kertoi, että niissä Kivennavan kir-konkylän häissä oli kaksi miestä menettänyt henkensä, toinen oli heitetty kaivoon ja toinen puuko-tettu. “Siksi minä en päästänyt tei-tä sinne vaikka aseenne oli tietysti aivan puhdas jo ensimmäisellä tar-kastuskerralla”.

Kerran kapteeni Karlsson oli tullut illalla komppaniaan tarkas-tuskäynnille. Päivystävä varusmie-salikersantti ilmoittautui päälliköl-leen asianmukaisesti, mutta ei voi-nut pidättää hymyään. Päällikkö kysyi mikä päivystäjää hymyilyt-tää? Alikersantti vastasi, että her-ra kapteenilla on lakki takaperin päässä. Päähine oli kenttäpuvun m/27 suikka. Myöhemmin puo-lustusvoimissa oli sanonta, että pi-tää tehdä vaikea kasvoleikkaus, jos päähine on väärinpäin tai vinossa.

Alikersantti Susi pohti tulevai-suuttaan varusmiespalveluksen jäl-keen kesällä 1932 todeten lopulta, ettei noilla seuduilla ollut hänelle tulevaisuutta, kun yleismaailmalli-nen lama tuntui Karjalan kannak-sellakin työttömyyden vaivatessa. Lehti-ilmoituksen perusteella hän sai tietää, että Lapin Rajavartios-

tossa oli rajamiehen paikkoja va-paana muun muassa Lapin itära-jan komppaniassa Sallassa. Siihen maailman aikaan rajavartiostoon ei otettu paikkakuntalaisia varsin-kaan itärajalle koska asukkaita ei pidetty luotettavina rajanvalvonta-tehtäviin ja Sallassa oli paljon ää-rivasemmistolaisuutta pienen osan väestöstä pitäessä salaista yhteyt-tä rajan taakse. Punaupseeri Jah-vetti Moilasen johtama Sallan Vär-riön metsätyömaalta alkunsa saa-nut noin 400 miehen tuhoisa mel-lakointi oli ollut jo talvella 1922, mutta kapina oli hyvin kansan muistissa vieläkin ja kaunaa kan-nettiin joissain piireissä.

Juho Susi tuli Lapin Rajavar-tioston palvelukseen Rovaniemel-le 28.10.1932. Perehdyttämisen ja koulutuksen jälkeen hänet siirret-tiin rajavartiosotamiehenä Sallan komppaniaan. Lapin Rajavartios-ton komentajana oli tuolloin evers-tiluutnantti Oiva J. Willamo, joka oli tunnettu upseeri koko Lapissa. Hänestä käytettyjä kansanomaisia nimityksiä olivat Ukko, Lapin Kaani ja Lapin Keisari. Preussilaisen kou-

lutuksen Saksassa Jääkäripataljoo-na 27:ssa saaneena hän pyrki pitä-mään hyvää sotilaallista kuria myös Rovaniemellä. Kerran hän käveli si-viilikamppeissa kaupungilla viikon-vaihteen aikoihin ja näki parin ra-jamiehen hoippuvan keskustan si-vutiellä. Hän nuhteli tapaamiaan epäsotilaallisesti käyttäytyviä raja-sotamiehiä. Miehet kävivät kohta Willamoon käsiksi ja heittivät hä-net ojaan vaikka hän oli kertonut kuka hän on. Miehet olivat sano-neet, ettet sinä mikään komentaja ole kun kuljet jätkän kamppeissa. Seuraavana maanantaina Rovanie-men komppania seisoi nelirivissä kasarmin kentällä. Komentaja it-se oli paikalla ja käski niitä, jotka olivat heittäneet ”tämän näköi-sen” miehen ojaan, astumaan ri-vin eteen. Kukaan ei astunut rivis-tä ulos. Koko komppania sai pois-tumiskieltoa pari viikkoa.

Sallan rajakomppanian päällik-könä oli Vöyrin sotakoulun käynyt kapteeni Einar Bär (myöh. Sarta). Komppaniassa palveli kouluttaja-na kadettiupseeri luutnantti Bror Breitholtz, joka toimi myöhemmin

Juho Susi (Susineva, 1913 - 2002) suoritti asevelvollisuutensa mai-neikkaassa Polkupyöräpataljoo-na 1:ssa (PPP 1) Terijoella vuosina 1931 – 32.

Susi syntyi Karjalan Kannaksen Kivennavan pitäjän Hiirelän ky-

lässä 3.7.1913. Hänen vanhempan-sa Antti ja Maria olivat hyvin toi-meentuleva maanviljelijä- ja kar-jankasvattajaperhe, eikä aikanaan kymmenjäseniseksi kasvavan per-heen elämä ollut koskaan puut-teenalaista johtuen perheen luteri-laisesta yrittäjähengestä ja tarkois-ta elämäntavoista. Useita kymme-niä hehtaareja metsää ja maata käsittävä Sutelan tila sijaitsi valta-kunnan rajan, Rajajoen, tuntumas-sa siitä pari kilometriä sisämaahan päin. Lähimpään naapurikylään Karvalaan oli matkaa kuusi kilo-metriä.

Kivennavan – Terijoen aluetta kutsuttiin Riitamaaksi koska vuo-den 1323 Pähkinänsaaren rauhas-sa Ruotsin ja Novgorodin välinen rajalinjaus oli jäänyt epäselväksi. Maiden väliin jäi 30 x 60 kilomet-rin suuruinen alue, josta taisteltiin useiden vuosisatojen ajan. Alueen suomalaiset ja inkeriläiset asuk-kaat oppivat pitämään varansa ja puolustamaan aluettaan. Sen sa-notaan muokanneen jopa heidän luonnettaan itsepäiseksi ja puo-lensa pitäväksi.

Susi meni vapaaehtoisena va-rusmiespalvelukseen Polkupyö-räpataljoona 1:n (PPP 1) Terijoelle kesäkuussa 1931 ja hänet sijoitet-tiin kolmanteen komppaniaan (3./PPP 1). Alokasajan joukkueenjoh-tajana hänellä oli kadettiupseeri luutnantti Paavo ”Velu” Vuorinen, syntyisin Kemistä, mutta oli suorit-tanut ylioppilastutkintonsa Porissa ja kuulunut kaupungin suojelus-kuntaan vuosina 1922 – 28. Jat-kosodassa, hyökkäysvaiheen ai-kana Itä – Karjalaan loppukesällä

1941, hän toimi Ratsuväkiprikaa-tille alistetun Jääkäripataljoona 1:n 1.JK:n päällikkönä. Hän haavoittui vaikeasti Onkamuksen maastossa Säämäjärven pohjoispuolella me-nehtyen elokuun 28 pv.

Pataljoonan koulutuksessa Te-rijoella pyrittiin taistelukentän to-denmukaisiin olosuhteisiin 1930 – luvun alun yleisen taistelutekniikan mukaisesti. Erityistä painoa laitet-tiin paitsi mieskohtaisen, niin myös ryhmä- ja joukkuekohtaisen toi-minnan tekijöiden kenttäanalyy-siin ja teorian toteuttamiseen pol-kupyörillä liikkuvan joukkoyksikön puitteissa. Taistelutaidon alalla oli paljon kokeiluluonteista toimintaa. Äksiisinomainen ryhmittymisen harjoittelu ja toiminta kohtaamis-taistelussa (jalkautuminen ja ryh-mittyminen taistelumuotoon), vii-vytys mutkaisella tiestöllä tuliyllä-

köineen, pyörien jälkikuljetus, pi-kalinnoittaminen ja liikekannalle-pano olivat kriittisen harjoittelun kohteita.

Ampumakoulutuksessa tavoit-teena oli hyvä aseenkäsittelytaito maastossa ja tulen tarkkuus. Pit-kät hiihto- ja polkupyörämarssit olivat tavanomaisia. Kannaksen jokavuotiseen poikkihiihtoon hel-mikuun ensimmäisenä sunnuntai-na osallistuivat kaikki alueen jouk-koyksiköt (kolme pp-pataljoonaa) ja Kannaksen rajavartiostot sekä suojeluskunta-alueet. Kilpailu suo-ritettiin viestihiihtona. Juho Suden veli Toivo edusti yhtenä talvena Ki-vennavan suojeluskunnan jouk-kuetta.

Juho Susi sai rajamieskasteen Rajajoessa, oli erinomainen ampu-ja ja pääsi pataljoonan aliupseeri-kouluun ja ylennettiin alikersantik-

Terijoen pataljoonasta itärajan vartijaksi ja taistelijaksi| Teksti: Juhani Susineva


tettiin partiomatkoilla ja kopukoita pieniä vesistöjä ylitettäessä.

Muonaa kuljetettiin veneil-lä pitkiäkin matkoja ja joskus kä-vi niin, että vene kaatui koskessa virran viedessä tavarat mukanaan. Muutamissa tapauksissa kuten Sa-vukoskella useita miehiä hukkui veneen kaaduttua. Rajan pinnas-sa olevia vaaroja ja niiden päällä si-jaitsevia taloja käytettiin tähystyk-seen. Kuuntelu rajan pinnassa oli merkittävä rajapalvelun suoritusta-pa. Majoittuminen tapahtui luon-non suomilla välineillä kuten laa-vuilla, nuotioilla ja rakotulilla kuu-sen havut makuualustana. Telttoja ei ollut eikä vakituisia partiomajo-jakaan. Siviilitaloja tai niiden ulko-rakennuksia hyödynnettiin lepo-paikkoina. Yhteydenpito alueen harvoihin siviileihin oli tärkeää toi-mintaa tietojen saamiseksi ja tur-vallisuuden tunteen ylläpitämisek-si.

Seitsemän palveluvuoden aika-na Sudella oli kuusi sijoituspaikkaa perusteena johdon yleinen menet-telytapa, etteivät rajamiehet liiak-si tutustuisi ja ystävystyisi paikka-kunnan väestöön. Rajapalvelu oli vaihtelevaa ja tapahtumarikasta, osin vaarallistakin koska rajan ta-kaa oli pyrkimässä länteen Neu-vostoliittoon tulleita amerikansuo-malaisia ja muita kansallisuuksia, aatteellismielisiä neuvostoyhteis-kunnan rakentajia, jotka oli siellä riisuttu omaisuudestaan ja laitettu pakkotyöhön savotoille, kaivoksille

ja tietöihin. Loikkareita jouduttiin jahtaamaan samalla kun suhteet

paikkakuntalaisiin olivat osin epäluulon värjäämiä eivätkä välit suojeluskuntalaisiinkaan olleet ai-na hyvät ammattikateudesta ja so-siaalisista oloista johtuen. Sallan rajakomppanian ja suojeluskunnan miesten välit olivat ajoittain kireät johtuen osin ammattikateudesta ja jopa kilpailusta naismaailmasta tanssipaikoilla kesäisin. Rajamiehet eivät pitäneet suojeluskuntalaisia minään eivätkä suojeluskuntalai-set ymmärtäneet rajamiesten yli-mielistä ja vähättelevää suhtautu-mista heihin. Tanssilavojen nurkilla eriseuraiset sotilaat kävivät nyrkki-sotaa silloin tällöin.

Sallatunturin silmää hivelevän kaunis ja korkea kartiomainen pro-fiili oli Suden kulisseina niin rau-hassa kuin sodassakin. Siellä oli, ja on vieläkin, entisessä Suomes-sa, Kutsajoen komea Jänisköngäs, jonka alapuolen suvannosta hä-nen partionsa sai kesällä 1939 run-saasti kaloja. Eräänä aamuna hän heräsi aseen pamaukseen säikäh-täen melkoisesti. Hän näki partio-kaverinsa rajasotamies Bruno Kos-kisen könkään alapuolella käsis-sään suuri hauki. Koskinen oli am-punut hauen pistoolillaan rantave-teen. Se nostettiin kuusen oksaan roikkumaan ja siihen se jäi viimei-

seksi muistomerkiksi Kutsajoen könkään luona yöpymisestä. Edel-lisenä päivänä he olivat saaneet useita haukia, joita he olivat huvik-seen koivun oksilla piiskanneet ta-kaisin jokeen. Susi ei voinut aavis-taa, että Kutsajokeen pohjoisem-pana yhtyvä Ontonjoki olisi hänen tulikastepaikkansa talvisodassa va-jaan puolen vuoden päästä. So-danuhan merkkejä jo kuitenkin oli Euroopassa. Aavistaa saattoi, että sota voi olla edessä.

Rajakersantti Olli Remes ja Su-si olivat kerran partiomatkalla jos-sain Vuorikylän korvessa. Oli aika saada päivälliskalat purosta. Sovit-tiin, että toinen menee ylävirtaan ja toinen alaspäin ja tavataan sit-ten lähtöpaikassa. Tunnin parin jäl-keen Remes oli tulossa tapaamis-paikkaan.

Susi kysyi häneltä jo kauem-paa tuliko mitään? Remes levitte-li käsiään merkiksi, ettei ollut saa-nut mitään. Jalkojen välissä näkyi kuitenkin heiluvan kalan pyrstö-jä. Hän oli sitonut tammukat vit-saksella nippuun ja laittanut sen selkäpuolelle vyöstä riippumaan. Remes ei ollut pituudella pilattu, mutta hän oli vankkarakenteinen, oikein mestarihiihtäjän malli, mitä hän olikin. Susi oli myös saanut ka-loja ja kahdessa römpsässä eli pa-

Kuusamon Rajakomppanian pääl-likkönä v 1940 - 41. Susi tuli tun-temaan Breitholtzin käyttäen hä-nestä muistelmissaan nimitystä ”herrasmies”. Hän oli erinomainen kouluttaja, joka ymmärsi taistelu- ja sissikoulutuksen merkityksen. Susi oli läsnä Sallan kirkossa nuo-ren luutnantin vihkiäisissä.

Sallan komppanian pääsijoitus-paikalla annetun rajavalvonnan pe-ruskoulutuksen jälkeen Susi siirtyi Kurtin vartiolle Tuntsajoen itäpuo-lelle ja Vienanmeren Kantalahteen johtavan tien varteen 1.1.1933, jossa hän oli vain kuukauden, kos-ka hän palellutti vasemman jalan varpaat ajaessaan partiossa ta-kaa Neuvostoliitosta loikanneita emigrantteja. Saappaat olivat ah-taat ja oli kova tammikuun pakka-nen. Puroa ylittäessään hän vielä kasteli jalkansa. Hän tutki jalkansa laavulla Kynsitunturin maastossa reilun kymmenen kilometrin pääs-sä Kurtinkylästä pohjoiseen. Var-paat olivat kärjistään umpijäässä. Susi joutui sairaalaan Rovaniemel-le, jossa hän oli potilaana 26.1. – 30.4.1933. Vasemman jalan iso ja seuraava varvas oli pitänyt kärjis-tään amputoida. Kesän 1933 hän oli puhelinlinjojen rakentamistöis-sä komppanian vartioille. Sen jäl-keen Susi palveli vastuualueen se-lustan Savukosken vartiolla vuo-teen 1936 ilmeisesti paleltumis-vamman aiheuttaman vamman invaliditeetin vuoksi. Savukoskelta oli jäänyt mieleen hyvät harjusten pyyntipaikat Kemijoen sivuhaaras-sa ja paikallinen osuuskauppa. Pai-kallisen kaupan myyjä, nuori nei-

ti, oli tullut tutuksi asioinnin kaut-ta. Oli aika ihmeellistä, että sama nainen, nyt kaupan hoitajana, oli paikalla vielä 1960-luvun lopulla kun Susineva oli poikansa kanssa kalastusreissulla Nuorttijoella. Jut-tua riitti ”vanhoista hyvistä ajois-ta” näiden kahden ihmisen välillä.

Savukoskella palvellessaan Susi suoritti Lapin Rajavartioston sota-koirakurssin Kuusamossa v 1935. Martin vartiolla Savukosken koillis-puolella Susi palveli v 1936, josta hän siirtyi Korjan vartiolle Siemin-kiin, komppanian vastuualueen pohjoisosaan. Willamo oli armoi-tettu ja armoton perhokalastaja. Eräänä kesänä hän tuli Korjan var-tion alueelle Tuntsajoen varteen ja tarvitsi apumiehen joelle. Vartio-päällikkö määräsi Suden komenta-jan apulaiseksi. Tehtävä oli erikoi-nen sillä Willamo ahkerana piip-pumiehenä tarvitsi kopan täyttä-jää perhostelijan ollessa keskel-lä jokea kosken kuohujen seassa. Piipun siirto rantaan tapahtui na-run tai ohuen köyden avulla veden pintaa hipoen. Susi täytti kopan ja palautti sen narun avulla omista-jalleen, jonka avustaja näki kohta päästävän savua kuin Kemijärven tukkilautan hinaaja.

Willamo suoritti 30-luvun kes-kivaiheilla Sallan komppanian var-tioiden tarkastuksen. Silloin var-tioiden välillä oli jo lankayhteydet. Komentaja arvasi, että vartiot eh-kä yrittävät ilmoittaa tosilleen kun hän on tulossa. Willamo kytkey-tyi kenttäpuhelimen avulla tolpan

linjaan ja kuunteli kotvan. Kohta kuulokkeesta kuuluikin viesti: ”Nyt se Ukko on tulossa sinne”. Willa-mo meni väliin ja ilmoitti, ettei uk-ko tulekaan sinne vaan menee ai-van muualle.

Itsenäisyyspäivänä vuonna 1937 Susi nimitettiin rajavartio-korpraaliksi. Vuonna 1938 Susi erosi palveluksesta ja meni van-ginvartijaksi Pelson varavankilaan. Asuessaan Säräisniemen Suuta-rinkylässä hän tutustui Johanna Suorsa nimiseen pientalollisen tyt-täreen. Susi palasi kuitenkin Sallan komppaniaan ja sai maaliskuus-sa 1939 paikan Vuorijärven var-tiopäällikön apulaispäällikkönä ra-jakersantti Olli Remeksen ollessa vartiopäällikkö. Susi suoritti toisen sotakoirakurssin Kuhmossa syys-kesällä 1939. Hänellä oli nimik-kokoiranaan Saksan paimenkoira Santtu, jonka kanssa hän aloitti talvisodan. Joulukuussa Suden tu-leva Johanna-vaimo synnytti po-jan, Juhanin (jutun kirjoittajan). Susi ja Suorsa vihittiin Säräisnie-men kirkossa 9.2.1940.

Partiomatkat jalkaisin ja hiih-täen kestivät useita vuorokausia mukana täyspakkaus. Luonnos-ta saatiin osa ruoasta, olihan Sal-lan alue kalarikkaiden vesistöjen ja järvien rikkomaa. Metsälintuja oli runsaasti. Eräällä talvisella partio-matkalla Savukosken alueella mie-het saivat ammutuksi 16 metsoa sotilaskivääreillään. Vesistöjä käy-


Jalkaväen Aliupseerikurssi 1/18| Teksti: Aliupseerikurssin johtaja, kapteeni Otto Saarinen

Jääkäriprikaatin Lapin jääkäri-pataljoonan aliupseerikurssilla koulutetaan oppilaita Jääkäri-,

Kranaatinheitin- (tulenjohto ja tu-liasema), Tiedustelu- (sissiradisti), Moottori- ja Viestilinjalla ryhmän-johtajatehtäviin. Aliupseerikurssil-la koulutettavat tulevat toimimaan 118 saapumiserällä johtajina Lapin jääkäripataljoonan sekä Rovanie-men ilmatorjuntapatteriston yk-siköissä. Lisäksi osa sissiradisteis-ta siirtyy kurssin jälkeen Lapin ra-javartioston Rajajääkärikomppa-niaan Ivaloon.

Huollon eri tehtäviin valitut aliupseerioppilaat siirtyivät Aliup-seerikurssi 1:n jälkeen Kainuun pri-kaatin, jossa he saavat oman kou-lutushaaransa mukaisen koulu-tuksen huollon aliupseerikurssilla. Sotilaspoliisialiupseerit sekä ilma-torjunnan aliupseerit puolestaan koulutetaan Rovaniemen ilmator-juntapatteriston Ilmatorjuntapat-terissa. Reserviupseerikoulutuk-seen valikoituneet oppilaat siirtyi-vät Aliupseerikurssi 1:n jälkeen sy-ventymään joukkueen johtamisen

haasteellisuuteen Haminan Reser-viupseerikouluun.

Aliupseerikurssi 1 kestää seit-semän viikkoa, jonka aikana opi-taan perusteet omasta koulutus-haarasta. Tämä sisältää toiminnan partion ja ryhmän kokoonpanois-sa, niiden johtamisen sekä heille kuuluvan aseistuksen ja kaluston käytön. Nämä ovat tärkeitä asioi-ta, sillä johtajan on hallittava oman aselajin kaluston käyttö sekä sen kouluttaminen. Aliupseerikurssi 1:n aikana tätä osaamista harjoi-tellaan yksikön omissa taistelu- ja ampumaharjoituksissa sekä lukui-sien päivittäiskoulutuksen päivien aikana varuskunnan lähialueilla. Lisäksi Aliupseerikurssi 1:n aika-na opetetaan iso osa johtamisen teoriaa, jota sovelletaan parhaalla mahdollisella tavalla päivittäisissä harjoituksissa.

Perusteiden oppimisen jälkeen yhdeksän viikkoa kestävän Aliup-seerikurssi 2:n aikana oppilaat harjaantuvat ryhmän johtamiseen joukkueen ja komppanian osana. Tämän lisäksi harjaannutaan kou-

luttamaan oman aselajinsa asioi-ta tuleville alaisilleen. Nämä har-jaantumiset puolestaan tapahtu-vat AUK:n ampumaharjoituksen ja prikaatin yhteisten vaativien tais-teluharjoitusten aikana päivittäis-koulutuksen lisäksi. Näissä harjoi-tuksissa oppilaat laittoivat oman osaamisen ja jaksamisen koetuk-selle.

Aliupseerikoulun ollessa ky-seessä, meidän täytyy kuitenkin muistaa yksi tärkeä asia tiukan harjoitusrupeaman ja kiireen kes-kellä: tehtävämme on tehdä oppi-laista seuraavan saapumiserän joh-tajia, joiden täytyy osata sotilaal-le tärkeä asia, eli käskyjen antami-nen. Kaiken muun koulutuksen ja velvollisuuksien ohessa tämä on ensimmäinen asia, joka saattaa unohtua. Aina on aikaa antaa käs-ky.

3. Jääkärikomppaniassa on to-della ammattitaitoinen ja kunnian-himoinen henkilökunta, joka on omistautunut oman aselajin am-mattitaidon ja innostuksen siirtä-miseen oppilaille. Ilman tällaista henkilökuntaa kurssin oppilaiden osaaminen ei olisi tällaisella tasol-la!

Toivotan valmistuneille aliker-santeille onnea ja menestystä tu-levissa tehtävissä!

kissa valmistettiin hyvä kalakeitto voilla tehostettuna.

Suden Karjalan kannakselainen huumorintaju pääsi oikeuksiinsa, kun Lampelan kylässä Sallatuntu-rin itäpuolella partiossa ollessaan he tulivat taloon, jonka emäntää vaivasi kova hammassärky. Mis-tä lie tullut partiomiesten päähän ajatus, että kun laitetaan kenttä-puhelimen tapsin päät hampaan-juureen ja väännästään kammes-ta ripeästi, niin hammassärkypeik-ko saa muuta ajateltavaa eli kovan sähköiskun. Mummo oli kiljaissut, hypähtänyt ilmaan ja kohta kehu-nut, että olipa hyvä käsittely kun särky lähti. Kahvit ja makoisat sau-nalöylyt oli enemmän kuin ansait-tu.

Ennen Talvisodan alkua Yli-määräisten harjoitusten (YH) aika-na Susi määrättiin Vuorikylän var-tiopäälliköksi Remeksen lähdettyä reserviläisten kouluttajaksi pääsi-joituspaikalle Sallan kirkonkylään. Sodanuhka tiivistyi hiippailijoiden alkaessa häiritä vartion toimintaa ja Suden sotakoiran Santun an-taessa yöllisiä haukkuhälytyksiä. Hyökkääjän lentotiedustelua alkoi myös esiintyä. Susi aloitti talviso-tansa viivyttämällä vihollista Vuo-rijärven - Sallan kirkonkylän tien suunnassa siihen saakka kunnes varsinaiset rintamajoukot ottivat vastuun Kuolajärven kapeikon itä-puolella.

Ontonjoen taistelussa Suden johtamat pari ryhmää antoivat hyökkääjälle tuhoisan iskun. Su-si taisteli Erillispataljoona 17:ssa Sallan tien suunnassa kunnostau-tuen useissa eri sissitaisteluissa ja hänet palkittiin Vapaudenristin 4. luokan kunniamerkillä tammikuus-sa 1940. Erillispataljoonassa tais-teli Karjalan kannakselaisia, kuten ennen sotaa palveli Lapin rajavar-tiossakin. Näistä pojista eversti Oi-va Willamo, ”Lapin keisari”, antoi lausunnon, että he ovat itsepäis-tä ja omapäistäkin joukkoa johtu-en kait siitä, että Kannaksella hei-dän esi-isänsä ovat vuosisatojen ajan joutuneet asumaan Riitamaal-la vainolaisen ahdistamana ja siksi heistä on kehittynyt puolensa pitä-viä sukupolvia.

Kannaksen rajapitäjän ja PPP 1:n kasvatti nukkui ikuiseen uneen 28.7.2002 Kuusamossa.

LÄHTEET:Juho Susinevan kantakortti, ansioluettelo, muistiinpanot, virkatodistus ja haastattelutKirjallisuus:Ahava, E. 2000. Kuusamon Rajakomppanian päälliköiden kronikka. Kajaani: Alprint.Kopra, T. et al. 1971. Lapin Jääkäripataljoona 1921 – 1971. Oulu: Kirjapaino Osakeyhtiö Kaleva. Matrikkelitoimituskunta 2010. Kadettiupseerit 1920 – 2010. Porvoo: Bookwell Oy. Peltoniemi, U. et al. 1969. Rajavartiolaitos 1919 – 1969. Mikkeli: Oy Länsi – Savon Kirjapaino. Rajamme Vartija 1939. Itärajan vartijat. Joensuu: Pohjois – Karjalan Kirjapaino Oy. Uutela, T. 2003. Rajavartiointia Koillis – Kairassa. Vuodesta 1918 2000 – luvulle. Sallan rajavartioalueen historiikki. Kemijärvi: Lapin Painotuote Oy.Muut: Juhani Susineva 2010. Koillissanomat nro 113. Kuusamo. Kolumni: Majuri Bror Kurt Breitholtz. Kokkola: Keski – Pohjanmaan Kirjapaino.Juhani Susinevan muistiinpanot ja Juho Susinevan muistokirjoitus v 2002


Sissiradistilinja

”Jos tuntuu, ettei jaksa, niin ei auta kuin koittaa jaksaa.” Tätä on varmasti moni sissiradisti miettinyt rinkan painaessa selässä ja mars-sin yhä jatkuessa kilometri toisen-sa jälkeen. Varmastikin jokainen varusmies pääsee palveluksensa aikana mittaamaan omia henki-siä voimavarojaan. Tällä linjalla sitä voisi kutsua arkipäiväiseksi.

”Vapaa-aika alkaa, ei koske sissiradisteja.” Joskus tuntui että vapaa-aika olisi ollut vain kaikille muille linjoille suotu etu. Sillä aikaa kun muut oppilaat riensivät pää kolmantena jalkana sotilaskodin lämpöön loikoilemaan tai Siilashal-lin kuumille lauteille hikoilemaan, jäimme me selaamaan tunnistus-kansioita tai siirryimme koulutus-rakennuksen sähkötysluokkaan kuuntelemaan samaa ainaista pit-kän ja lyhyen merkin tykitystä. Lin-janvalintakysymys totta kai, vaan kyllähän me kaikki sen tiesimme vaikka emme aina oikein usko-

neet, että se tykitys oli silkkaa mu-siikkia korvillemme. Tunnistuskan-siotakin selasimme aina samanlai-sella antaumuksella kuin tuoreinta miestenlehteä.

Kaikesta edellisestä huolimat-ta koimme kasarmiviikot taukoi-na jolloin tuli tankata toinen tois-taan raskaampia harjoituksia var-ten. Viimeistään SERE-B harjoituk-sen jälkeen jokainen meistä tiesi sen että kun ravintoa on tarjolla, niin sitä kannattaa tankata. Tila-päismajoituksissa levätyt minuutit ja aamuiset tulentekotestit tekivät tuosta selviytymispläjäyksestä to-della opettavaisen ja kasvattavan harjoituksen.

Selväksi tuli, että tavoitteisiin päästään ainoastaan jos jaksaa painaa painaa painaa PAINAA!

Jääkärilinja

Maaliskuisena aamuna kannoimme varustesä-kit neljännelle kasarmil-

le, tietämättöminä tulevasta. AUK I starttasi vauhdikkaasti rättisul-keisten ja valmiuden kohottami-sen merkeissä.

Ensimmäiset viikot kuluivat uu-siin tupakavereihin tutustumisen ohessa jääkäriryhmän kaluston ja etenemismuotoja opiskellessa.

Aliupseerikurssin ensimmäises-sä taisteluharjoituksessa harjoitte-limme ryhmän hyökkäystä simu-laattorivarusteiden luomassa lisä tunnelmaa, Lapin hyytävässä tal-vessa. AUK I jatkui harjoituksen jälkeen jääkäriryhmän perustaiste-lumenetelmien harjoittelussa.

AUK II alkaessa porukka oli pienentynyt huomattavasti, koska huollon linjat lähtivät Kajaaniin ja Reserviupseerikurssille valitut läh-

tivät Haminaan. Meitä jäi linjalle noin reilu kymmenen taistelijaa. Mutta tahti sen kuin kiihtyi. Seu-raavaksi aloimme harjoitella jää-kärijoukkueen temppuja osana komppaniaa. Tämän lisäksi suori-tevaatimukset kovenivat.

AUK II loppupuoliskolla alkoi armoton raskaiden harjoituksien rumpa, peräkkäin tulivat Riekko, Pohjoinen 18, koulutushaarakoe, AUK ampumaharjoitus sekä Rys-ke-harjoitus. Riekossa taistelimme valmiusyksikköä vastaan yhdessä 1. Jääkärikomppanian kanssa. Ky-läjärveltä siirryimme Rovajärvelle Pohjoinen 18 -harjoitukseen, jos-sa taistelut jatkuivat muun muas-sa Panssariprikaatia ja ruotsalaisia ammattisotilaita vastaan. Kun vä-lisota oli käyty loppuun, lähdimme väsyneinä takaisin kohti kasarmia.

Parin päivän levon jälkeen al-koi taistelu linjahaaramerkistä, eli koulutushaarakoe, jossa mitattiin parin päivän ajan aliupseerikurssil-la opittuja taitoja fyysisesti ja hen-kisesti raskaissa olosuhteissa. Ras-kaan uurastuksen jälkeen palasim-me kasarmille tyytyväisinä, linja-haaramerkit hihassa.

AUK II ampumaharjoituksessa ammuimme joukkueen hyökkäys- ja puolustusammuntoja ja viimei-senä päivänä jokainen meistä pää-si ampumaan kovilla singoilla, sekä seurasimme miinojen, sekä panos-ten tehoesittelyä.

Kaiken kaikkiaan aliupseeri-kurssista jäi kaikkien opittujen tie-tojen ja taitojen lisäksi hyvät muis-tot, paljon uusia kavereita ja hyvät valmiudet johtajakaudelle.

Ylärivi vasemmalta oikealle: Myllyaho Matias, Nyman Pauli, Pajari Jonne, Välimaa Roope, Kakko Aukusti, Palo-järvi Joonas. Keskirivi vasemmalta oikealle: Lakkapää Teemu, Björkbacka Santeri, Nuppula Santeri, Junttila Sa-muli, Lahti Miikka, Saukko Janne. Alarivi vasemmalta oikealle: Saaranen Arttu, Pyykönen Jussi, Vilska Tuukka.

Ylärivi vasemmalta: Snellman, Karhumaa, Niemelä, Autio, Kuokkanen, Koskela ja LipponenAlarivi vasemmalta: Lakela, Karisto, Syväniemi, Kämäräinen, Yli-Kovero ja Kallio


Tuliasemalinja

TULIKOMENTOJA! Kyseinen komento kaikui tuliasemiin kerta toisensa jälkeen, oli ky-

seessä taistelu- tai ampumamar-jotus. Tämän jälkeen alkoi heitti-millä armoton toiminta. Jokainen ryhmän jäsen suoritti omaa tehtä-väänsä parhaan taitonsa mukaan. Vaikuttamisen jälkeen mukavuu-denhaluiset heitinmiehet saattoi-vatkin odotella seuraavaa komen-toa auringonpaisteessa hetken jos toisenkin.

Maaliskuun alussa 3. Jääkäri-komppanian edessä seisoi lauma suhteellisen jännittyneitä mutta motivoituneita aliupseerioppilai-ta. Tästä alkoi TAS aliupseeri kurssi 1/18. Seuraavan parin viikon aika-na pääsimme jo tutustumaan kra-naatinheittimin ja kuivaharjoitte-luna sen toimintaan. Ensiksi asiat tuntuivat monimutkaisista, mutta pian rutiininomaisesti ne jäivätkin mieleen.

Taisteluharjoituksessa pääsim-me käsittelemään heitintä vielä enemmän ja opettelimme lisää uu-sia asioita heittimellä toimimisesta. Sekä pääsimme ampumaan harjoi-tuskranaatteja. Tällä leirillä linjan yhteishenki kasvoi niin paljon, että jopa kouluttajan kivisille kasvoille nousi vieno hymy. Tästä todistee-na leirin päätöspäivänä suoritettu pikamarssi, jonka koko linja suorit-ti yhtenä porukkana, auttaen toi-nen toistaan.

Aliupseerikurssin ehdoton ko-hokohta oli ampumaharjoitus Sar-riojärvellä, jossa menetimme hei-tinneitsyytemme. Harjoituksen jäl-keen reserviupseeri kurssille valitut jatkoivat matkaansa Haminaan ja me loput jäimme pitämään tulia-semalinjan lippua korkealla ja jat-koimme AUK II kohti.

AUK II huipentui kahteen har-joitukseen, Riekko 118 sekä Poh-joinen 118 jossa opitut taidot to-

Tulenjohtolinja

Peruskoulutuskauden jälkeen aliupseerikoulun tulenjohto-linjalla aloitti 22 motivoitu-

nutta ja nohevaa taistelijaa. Parin ensimmäisen viikon aikana tutus-tuimme tulenjohtokalustoon se-kä tulenjohtoryhmän toimintaan. Soramontun reunalla oleva korkea mänty tuli tutuksi ja LEM:n akku-kin meni hukkaan asemarallia har-joitellessa. Pian koitti taisteluhar-joitus, jossa harjoiteltiin lisää ase-marallia, kamiina kävi mansikkana ja muutama sissiradisti vangittiin.

Taisteluharjoituksen jälkeen al-koivat kokeet – RUK alkoi puhut-taa enemmän. Viikot kuluivat ja tuli ampumaharjoituksen aika.

Pääsimme ensimmäistä kertaa am-muttamaan kevyitä kranaatinheit-timiä. Muu aika harjoituksessa ku-lui nuotion ääressä makkaraa pais-tellessa aurinkoa ottaen. Hami-naan lähtijöiden nimet julkaistiin Sarriojärvellä ja puolet linjan oppi-laista suuntasi etelään harjoitusta seuraavalla viikolla.

AUK II alkoi kauniissa kevät-säässä pienellä mutta tiiviillä ryh-mällä. AUK II alussa oli koulutuk-sia, toimintaa jääkärijoukkueen osana sekä ryhmätaitokilpailu. Ryhmätaitokilpailu ei varsinaises-ti mikään menestys ollut, mutta se paransi ryhmähenkeä ja oli ko-

kemuksena hieno. Oli Riekko 118 -harjoituksen aika, jääkäreiden kanssa oltiin harjoiteltu jo muuta-ma päivä. Osa linjastamme oli tu-lenjohtoryhmässä ja osa oli jaettu jääkäreiden sekaan. Hyvinhän siel-lä sitten meni. Vielä kun olisi saatu tulenjohtajillekin kasiliivit, niin har-joitus olisi ollut todella mielenkiin-toinen.

Melkein heti Riekko 118 -har-joituksen jälkeen koitti Pohjoinen 118 -harjoitus. Alun taisteluvaihee-seen osa meistä sai kasiliivit käyt-töönsä ja niiden avulla enemmän irti taistelutilanteissa. Ampuma-vaihe harjoituksesta sujui meidän osalta hyvin, vaikka kokonaisuute-na 12 yön reissu alkoi lopussa jo hieman painaa. Hyvällä ryhmähen-gellä tästäkin kuitenkin selvittiin. Kokonaisuutena aliupseerikurssis-ta jäi hyvä maku ja jatkamme in-nolla kohti tulevia tehtäviä.

dellakin tulivat tarpeeseen. Vi-holliskosketuksia oli vähän, mut-ta putket lauloivat kuin viimeistä päivää, tulikomentoja tuli jonossa asti, jotka laskijamme toimittivat heittimille tuulen nopeasti ja tuli-tus alkoi.

Lopulta kaikki hyvä loppui ai-kanaan ja paluu kasarmille koitti. Nyt olemme valmiita kohtaamaan johtajakauden uudet haasteet ja kouluttamaan uusia heitinmiehen alkioita.

Takarivi vasemmalta: Oppilas Neitola, Jääkäri Mäkitalo ja Oppilas KotajärviKeskirivi vasemmalta: Oppilaat Mikkola, Upola, Montonen ja Jääkäri VenteläEturivi vasemmalta: Kokelas Lammi ja Kersantti KivimäkiKuvasta puuttuu Oppilaat Paulasuo, Uusitalo ja Yliheikkilä

Ylärivi vasemmalta oikealle: oppilaat Liikala, Hautaniemi, Vuotila, Karnaranta, Ruonala, Uusimaa, Juusola ja Harju.Alarivi vasemmalta oikealle: oppilaat Enqvist Kinisjärvi, Mikkonen, Ikäläinen, Eloranta, Savikuja ja Hyrkäs


Moottorilinja

Moottorilinja 1/18 koostui 29 varusmiehestä. Meis-tä 15 tuli Rovaniemeltä

ja loput 14 olivat valmiiksi Sodan-kylästä. Moottorilinjalle oli paljon halukkaita, kuten aina ennenkin. Siksi paikka “motoaukkiin” tuntui peruskoulutuskauden lopulla lot-tovoitolta.

Moottorilinjalla aliupseerikurs-sin runko on melko erilainen mui-hin linjoihin nähden. Ensimmäisen viikon jälkeen motoaukki ei tun-nu johtajakoulutukselta. Se koos-tuu pitkälti aikaa vievistä ammat-tipätevyystunneista ja uusista ajo-korteista, jotka kaikki pitäisi saada lyhyessä ajassa. Lisäksi sotilaskul-jettajan tehtävä on vastuullinen ja vaativa, siinä pitää hallita raskaan kaluston käyttö sotilaallisissa teh-tävissä. Siksi illat kuluvat maasto-

ja maantiekuorma-autojen paris-sa. Moottorilinjalla tekemistä riit-tää aamusta iltaan.

Pitkät ginekset alkoivat näkyä porukan ilmeistä AUK I:n lopulla. Selvähän se, kun me olemme pal-veluksessa muiden ollessa lomilla! Kaikesta huolimatta ryhmähenki on pysynyt hyvänä ja parantunut AUK II:n loppua kohden.

Leirit ovat luoneet ryhmähen-keä ja tuoneet meitä yhteen siitä-kin huolimatta, että meidät jaettiin kunnossapito- ja täydennysryh-mään. Leirit moottorilinjalla ovat olleet melko mukavia, makkaroita ja nuudeleitakin on ehtinyt pais-taa. Mutta eivät kaikki leirit pelk-kää rötinää ole, kun leireillä liiku-taan huoltokomppanian mukana, niin hommia on riittänyt. Ainakin

naamioverkkojen käyttö on tullut tutuksi.

Liikunta on kyllä jäänyt vähem-mällä verrattuna peruskoulutus-kauteen. Kun muut linjat lähtevät aamureippailulle, motot lähtevät syömään. Siitä huolimatta moot-torilinja pärjäsi hyvin aliupseeri-kurssin pikamarssissa. Osa meistä olisi kaivannut enemmän tetsaa-mista.

Nyt kun AUK päättyy, olemme lähdössä hyvin mielin kohti uusia yksiköitämme, vaikka kolme hyvää tupaa hajoavat.

Aliupseerikurssi alkoi 2.3.2018, edellispäivänä toteutettiin yksikkösiirrot ja linjan ko-

koonpano alkoi hahmottua itse kullekin. Peruskoulutuskauden tu-patovereiden tutut kasvot vaihtui-vat uusiin, oli kuin palvelus olisi al-kanut uudelleen.

Kurssin alettua jo seuraavana päivänä saimme maistiaisien tule-vasta, järjestymisharjoitus toivot-ti kurssin tervetulleeksi. Viestilin-jan osalta kurssi jatkui leppoisissa merkeissä. Oppituntien täyttämät viikot olivat rentoja, mutta sisäis-tettävää asiaa oli paljon. Saimme tutustua erilaisiin viestilaitteisiin ja viestinnän perusteisiin.

Johtamisjärjestelmän tehtävä taistelussa on muodostaa viesti-verkko, jonka avulla kyetään muo-dostamaan tilannekuvaa eri joh-

toportaille, jotta taistelun alati muuttuviin tilanteisiin kyetään rea-goimaan.

Taisteluharjoitukset viestilinjan osalta ovat käytännössä viestiase-malla istumista ja päivystämistä. Viestiyhteyksien ylläpitäminen ja viestien välittäminen vaatii jatku-vaa hereillä oloa. Yksikään viesti ei saa jäädä huomioimatta! Ras-kaimmaksi asiaksi osoittautui vir-taa tuottavan voimakoneen siir-täminen sopivaan paikkaan aina asemaa perustettaessa, sekä siir-tymiset.

Sotaharjoitukset Riekko ja Poh-joinen olivat linjan osalta merkittä-viä. Tilanteet olivat uusia sillä to-denmukaisten tilanteiden harjoit-teleminen etenkin kasarmiolosuh-teissa ei ole mahdollista. Oli sees-teisempiä vaiheita, mutta etenkin

komentopaikalla piti kovasti kiiret-tä. Komentopaikka on yhteydessä muihin asemiin ja johtoportaisiin, joten taistelun ollessa kiivaimmil-laan tarvittiin useampi oppilas, jot-ta saatiin viestit eteenpäin.

Kurssin aikana saimme valmiu-det viestialiupseerina toimimiseen. Jokainen sai toimia vuorollaan ryh-mänjohtajina apukouluttajien hy-vällä opastuksella, siitä iso kiitos heille. Tunnen ainakin itse olevani valmis tuleviin haasteisiin, toivon sitä myös muille.

Viestilinjalla pääset tutustu-maan elektronisiin laitteisiin ja kä-sittelemään erittäin tärkeitä vies-tejä. Tästä syystä viestimiehet ja viestialiupseerit ovat eräitä taiste-lun kulmakiviä.

Viestilinja

Ylärivi vasemmalta: Kurikka Topi, Peltonen Eetu, Rajala Aatu, Hautala Ville, Siponen Hermanni, Tuppurainen Juuso, Rytilahti Santeri, Mäkipeura Jaakko.Keskirivi vasemmalta: Lohilahti Johannes, Niskala Joona, Sippala Valtteri, Myllykangas Jani, Seppänen Ville, Jäkäläniemi Juuso, Naasko Matias, Nikkarinen Sami, Paalimäki Petteri.Alarivi vasemmalta: Pyhälä Toni, Meriläinen Ville, Suni Timo, Ollila Tuomas, Pakonen Joonas, Mattila Antti, Jousa Vili, Kivioja Markus, Tokola Eetu, Tiirola Petter, Pehkonen Niko, Kivelä Olli

Ylärivi vasemmalta oikealle: Oppilaat Siurua, Vesala, Kuha, Virtanen, Siltala, KilpeläAlarivi vasemmalta oikealle: Oppilaat Honkakoski, Lääperi, Karasti, Heiskari


Kurssin johtajan tervehdys| Teksti: Aliupseerikurssin johtaja luutnantti Tuomas Väänänen

Rovaniemen ilmatorjuntapat-teriston 2.Ilmatorjuntapat-teri vastaa ilmatorjunta-ase-

lajin sekä sotilaspoliisitoimialan aliupseerikurssien järjestämisestä Jääkäriprikaatissa. Lisäksi yksikkö vastaa koko Jääkäriprikaatin so-tilaspoliisikoulutuksesta sekä tar-joaa vartiomiehistön sekä Sodan-kylän että Rovaniemen varuskun-nan vartiostoille. Nimestään huo-limatta yksikkö koostuu siis suu-rimmalta osin sotilaspoliiseista. Aliupseerioppilaiden lisäksi yksi-kössä palvelevat erikoiskoulutus- ja joukkokoulutuskaudella virtuaa-likoulutusympäristön kanssa työs-kentelevät varusmiehet sekä pieni määrä sotilaskuljettajia ja kirjurei-ta. Aliupseerikurssi saapumiserälle 1/18 alkoi 2.Ilmatorjuntapatterissa talvisissa olosuhteissa perjantaina 2.3.2018. Tuoreet aliupseerioppi-laat eivät kauaa saaneet ihastella uusia arvomerkkejään, vaan kurs-si potkaistiin räväkästi käyntiin en-simmäisen arvioitavan koulutyön muodossa jo ensimmäisenä viikon-loppuna. Ensimmäinen viikonlop-pu kului johtajakoulutuksen perus-teiden parissa ja valmistautuminen ensimmäiseen sotaharjoitukseen alkoi välittömästi. Tulevalla viikolla oli edessä reipashenkinen jalkavä-kitaisteluharjoitus, jossa keskityt-tiin ensimmäisen kerran koko kurs-sin osalta taisteluun rakennetulla alueella. Ensimmäiset johtajasuo-ritukset ja asiaankuuluvat koulu-työt tulivat oppilaille nopeasti vas-taan. Alkujärkytyksestä huolimat-ta kurssi selvisi aloituksesta hyvin, ja heti alkuun nähtiin mikä on pe-lin henki aliupseerikoulussa. Kurs-sin alun yhtenäiskoulutuksen jäl-keen painopiste siirtyi linjakohtai-seen erikoiskoulutukseen ja niihin keskittyviin koulutöihin. Yhtenäi-siä koulutöitä oli toki jatkossakin johtamisvalmiutta mittaavien tes-tien ja erilaisten urheilukilpailujen muodossa. Kurssin sisällä miteltiin perinteisissä sotilaslajeissa kuten ammunnassa ja hiihdossa.

Aliupseerikurssin linjojen kou-lutus poikkeaa toisistaan merkittä-

västi. Ilmatorjunta on tekninen ja haastava aselaji. Tulevien ilmator-juntajohtajien on hallittava johta-mistaidon lisäksi monenlaisia ase-, viesti- ja valvontajärjestelmiä. Ase-laji on jatkuvan kehitystyön al-la, mikä vaatii myös kouluttajilta kouluttautumista uusiin järjestel-mäpäivityksiin ja muutoksiin. Täl-lä kertaa ilmatorjuntalinjalla kou-lutettiin aliupseereita Ilmatorjun-tapatteriston johtoportaan teh-täviin. Tärkeimpänä kalustona oli maalinosoitustutka 87M sekä JO-KE06-järjestelmään kuuluva tais-telunjohtokeskus. Onnistumisen edellytyksenä taistelussa näillä jär-jestelmillä ei välttämättä ole 100kg penkistä vaan terävä pääkoppa ja nopea reagointikyky. Naapuriyk-sikkömme eli 1.ilmatorjuntapat-teri saa käyttöönsä osaavia sekä innokkaita johtajia omaa sodan-ajan joukkotuotantoyksikköään varten. Sotilaspoliisilinja keskittyi koulutuksessaan erilaisiin suojaa-mis-, vartiointi- sekä taistelutehtä-viin. Laajan skaalan uhkatilanteisiin joutuu aina reagoimaan tilanteen mukaisesti: yksikään tilanne ei ole samanlainen ja harjoitellut perus-taistelumenetelmät korostuvat. Harjoituksissa tuli vastaan tilantei-ta aina vihollisen erikoisjoukkotoi-minnan torjumisesta iskuosaston hyökkäykseen. Lisäksi suoritetaan kiinniottotehtäviä, aluevalvonta-tehtäviä ja taistelutehtäviä niin sa-notun ”normaalin” jalkaväen ta-paan. Kaikissa tehtävätyypeissä on kyettävä huomioimaan toimi-valtuudet, voimankäytön säädök-set perusteineen sekä työturval-lisuus. Sotilaspoliisijoukkojen on kyettävä vastaamaan nopeasti ke-hittyvien tilanteiden vastaamiin haasteisiin nopeasti ja tehokkaas-ti niin maastossa kuin rakennetul-la alueellakin. Fyysinen toiminta-kyky, ase - ja ampumakoulutus ja pienryhmätoiminta raskaine varus-tuksineen korostuvat sotilaspoliisi-tehtävissä huomattavasti. Kahden varuskunnan vartiopalvelus sekä välillä hyvinkin värikkäät tukiteh-tävät tuovat oman lisämausteen-sa sotilaspoliisien arkeen. Aliup-seerikurssin osin raskaatkin koi-

tokset ovat luoneet sotilaspoliisi-linjalle tiiviin ryhmähengen sekä voimakkaan ”spollehonorin”, joka varmasti säilyy läpi loppupalveluk-sen. Toimintaympäristöjen erois-ta huolimatta kaikilla aliupseereilla on hyvin samankaltaisia vaatimuk-sia suorituskykyvaatimuksien osal-ta. Jokaisen aliupseerin on osatta-va riittävän hyvin oman joukkonsa taisteluvälineet, sekä oman tason-sa taistelutekniset ja taktiset asiat. Ennen kaikkea näitä asioita pitää osata kouluttaa alaisilleen. Aliup-seerikurssilla on pyritty siihen, et-tä tulevat johtajat olisivat aktiivisia ja oma-aloitteisia tulevissa tehtä-vissään. Lisäksi fyysistä toiminta-kykyä, eli erilaista liikuntaa oli lä-piviennissä pyritty jaksottamaan sopivalla rytmillä. Katsoessani mennyttä kevättä voin olla tyy-tyväinen siihen loppuasetelmaan johon pääsimme. Kiinnioloviikon-loppujen, sotaharjoitusten ja mui-den yllättävien tapahtumien mää-rä on ollut suuri, mutta rasitukses-ta huolimatta aliupseerikurssi on säilyttänyt pilkkeen silmäkulmassa ja toiminnassa on ollut yritteliäs ja tervehenkinen meininki. Osa tuo-reista aliupseereista siirtyy takaisin Kainuun prikaatiin ja osa siirtyy ai-kanaan naapuriyksikköömme 1.Il-matorjuntapatteriin. Suuri osa tuo-reista alikersanteista jatkaa meidän yksikössämme koko uransa varus-miesjohtajana, eli talon tapojen voidaan olettaa olevan jo tutut! Yksikön henkilökunnalla on näin ollen tilaisuus nähdä paalupaikal-ta varusmiesjohtajan kehityskaari aliupseerikoulusta kotiutumiseen asti. Tämä tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden myös kehittää toimin-taamme jatkossa. Kurssin läpäis-seet aliupseerioppilaat saavat ol-la ylpeitä itsestään. Tämä koitos ei ole ollut mikään itsestäänselvyys, vaan töitä on tehty reippaasti ja palkinto on nyt käsillä. Toivotta-vasti aliupseerikurssi on jäänyt teil-le mieleen positiivisena kokemuk-sena, ja kokemuksesta voin sanoa että aika kultaa muistot ja silotte-lee rosoisiakin kulmia. Muistakaa kuitenkin se, että nyt todellinen työ vasta alkaa. On aika ottaa joh-tamisvastuu, ja näyttää esimerkkiä tuleville alokkaille sekä omalle so-danajan joukolle. Teillä on kaikilla tähän tehtävään hyvät valmiudet ja olenkin varma että suoriudutte tehtävistänne kunnialla!

Sotilaspoliisilinja| Teksti: Oppilas Kääriäinen

Maaliskuun toisena päivä-nä 2. ilmantorjuntapat-terin sinisen lamellin ylä-

kerrassa herätään ensimmäiseen aliupseerikurssin aamuun.

Kurssiin osallistujina on Jääkä-riprikaatin jääkäreitä sekä viestimi-ehiä Kainuun prikaatista, joista jo-kainen on hakenut kurssille ja ha-luaa edetä oman aselajinsa ryh-mänjohtajaksi. Aliupseerikurssin aikana on koeteltu jokaisen fyy-sisiä, sekä psyykkisiä rajoja useilla taisteluharjoituksilla sekä perintei-sesti Rämäpää-ryhmätaitokilpailul-la.

Lähes 30 tuntia kestänyt mars-si suoritettiin talvisissa Rautavaa-ran ja Pahkamaan metsissä, toi-sin kuin edellisellä saapumiserällä lämmön ja pitkien jalkamarssien sijasta oppilaita haastoi yön myötä kiristynyt pakkanen ja tehtäväras-tien suuri määrä. Fyysistä puolta koeteltiin rastien välimatkat ahkio perässä hiihtäen ja psyykkistä ajat-telu- ja arviointitaitoja niitä vaati-villa rasteilla. Näistä huolimatta

suurin osa sotilaspoliisilinjan oppi-laista selvisi maaliin asti!

Aliupseerikurssin puolivälis-sä alkavan AUK 2 aikana oppilaat pääsivät paremmin perehtymään oman aselajinsa ryhmäkohtaiseen toimintaan erilaisissa taisteluhar-joituksissa, joissa ryhmänjohtaji-na toimivat oppilaat saivat paljon vastuuta oman ryhmänsä toimin-nasta. Tästä huolimatta jokaisesta taisteluharjoituksesta selvittiin pal-jon uutta oppineena ja kokeneena. Lisäksi AUK 2 aikana saatiin pereh-dytystä sotilaspoliisien käyttämiin taisteluvälineisiin Rovajärvellä jär-jestetyllä ampumaleirillä, jolla op-pilaat pääsivät käsittelemään PKM ja KVKK kevytkonekivääreitä, hau-likkoa, tarkkuuskivääriä sekä pis-toolia. Ampumaleirin loppuhui-pennuksena toimi harjoitusalueel-la järjestetty ryhmän hyökkäys ra-kennetulle alueelle kovapanoksilla, kovapanoksien luomasta jännityk-sestä huolimatta jokainen oppilas onnistui tehtävässään ja suoritti harjoituksen turvallisesti loppuun.

Aliupseerikurssin loppuvai-heessa oppilaat kokivat yhden iki-muistoisimman hetken varusmies-palveluksensa aikana, kun he pää-sivät laskeutumaan Someroharjun laskeutumistornista.

Lisäksi oppilaat osallistuivat ke-sällä Lohtajalla järjestettyyn IPH 1/18 -harjoitukseen, jossa osallis-tujia oli eri varuskunnista ympäri Suomea. Lohtajalla päästiin har-joittelemaan tutusta Rovaniemen maastosta eriävässä ympäristössä henkilönsuojausta ja perus taiste-lumenetelmiä rakennetulla alueel-la. Harjoituksen lopussa pidettiin vaarallisen henkilön kiinniotto, jos-sa oppilaat pääsivät soveltamaan jo opittuja menetelmiä tehtävän täyttämiseksi.

Kokonaisuudessaan sotilas-poliisilinjan aliupseerikurssi on ol-lut täynnä kokemuksia ja kaikista haasteista on selvitty hyvän ryh-mähengen ansiosta. Kurssilla on ollut mukana hienoja ihmisiä joista seuraava saapumiserä saa varmasti monta hyvää johtajaa.


TAPAHTUMA AIKA PAIKKA Kotiuttaminen ja palveluksen aloittaminen

Kotiuttaminen 255 päivää palvelleet 19.9.2018 Sodankylä ja RovaniemiKotiuttaminen 347 ja 165 päivää palvelleet 20.12.2018 Sodankylä ja Rovaniemi

Juhlatilaisuuksia ja maanpuolustustapahtumia

Vala ja vakuutus 10.8.2018 RanuaPuolustusvoimat 100 -kesäkiertue 16.8.2018 RovaniemiKotiuttamisjuhla 18.9.2018 Jääkäriprikaatin vuosipäivä (1.10.) 5.10.2018 Kotiuttamisjuhla 19.12.2018 Rovaniemen ilmatorjuntapatteriston perinnepäivä 30.11.2018 RovaniemiItsenäisyyspäivä 6.12.2018 Sodankylä ja Rovaniemi

Urheilua

Suunnistuksen SM- ja PM -kilpailut 17.–20.9.2018 Rovaniemi Jeesiön lenkki polkupyöräkilpailu 22.8.2018 Sodankylä

Suunnistuksen SM- ja PM -kilpailut17.–20.9.2018 Rovaniemi

Alueraivaamiset

Tankavaara 6.–15.8.2018Misi 3.–12.9.2018

Jääkäriprikaatin tapahtumia vuonna 2018Ilmatorjuntalinja

Aliupseerikurssi AUK I alkoi helmi-maaliskuun taittees-sa saapumiserän 1/18 osal-

ta. Peruskoulutuskauden jälkeen il-matorjuntalinjalle valittuja varusmie-hiä oli noin 35 henkeä. Ilmatorjun-talinjan mukana kulki kurssin ajan myös lääkintälinja ja huoltopalvelu-linja, jotka jatkoivat matkaansa Kai-nuun prikaatiin koulutettaviksi kurs-sin jälkeen. AUK I käsitteli ilmator-juntaa suuremmassa mittakaavas-sa, sekä johtamista harjoiteltiin mm. vertaisjohtamisen merkeissä. Lisäksi ilmatorjuntalinja jaettiin kurssin aika-na kolmeen linjaan tehtyjen koulu-töiden ja halukkuuksien perusteella. AUK 1 aikana käytiin mm. perintei-käs ryhmätaitokilpailu rämäpää, jon-ka tarkoituksena on testata ryhmän toimintaa vaikeissa olosuhteissa. Kil-pailuun toi lisämaustetta ilmatorjun-talinjan ja sotilaspoliisilinjan perintei-nen vastakkainasettelu ja voiton vei ensimmäistä kertaa moneen saapu-miserään ilmatorjuntalinja.

AUK I jälkeen opinnoissa parhai-ten menestyneet valittiin reserviup-seerikurssille Haminaan ja loput jäi-vät jatkokoulutukseen suorittamaan AUK II -kauden, jonka aikana syven-nyttiin linjakohtaisiin aiheisiin, sekä aloitettiin johtamisen ja kouluttami-sen harjoittelu toden teolla.

Viestilinja

Viestilinjan tärkein tehtävä on ra-kentaa toimivat yhteydet laitteiden välille. Esimerkiksi ampuvat yksiköt tarvitsevat tulenjohtodataa johto-keskukselta, jotta ampuminen on-nistuu. Lisäksi johtokeskukselta pi-tää olla yhteydet esimerkiksi maali-nosoitustutkaan, jotta se voi johtaa taistelua esteettömästi.

Viestilinjan osalta koulutus al-koi radiomastojen pystytyksillä, se-kä fyysisien viestiyhteyksien eli pa-rikaapeleiden rakennuksilla. Myö-hemmin kuvioon tuli myös viestipäi-vystys ja toiminta osana suurempaa yksikköä.

Vaikka viestimiehille monesti kuittaillaan, on se kuitenkin elintär-keä osa ilmapuolustuksen toimin-nassa.

Maalinosoi-tustutkalinja

Maalinosoitus-tutkan tehtävä-nä taistelussa on mitata ilmatilaa,

| Teksti: Oppilas Barsk ja oppilas Jussila

eli havaita ilmassa liikkuvia koneita, se-kä välittää ilmassa liikkuvien koneiden paikka ja si-jainti johtokeskukselle.

Maalinosoitustutkalinja, tutta-vallisemmin tutkalinja, aloitti tut-kalaitteiston eli MOSTKA87M:n harjoittelun ITTST1-harjoitukses-sa. Aluksi käytiin läpi tutkan käyt-tökuntoon ja kuljetuskuntoon lait-tamista ja yleisesti tutkan tehtäviä taistelussa. Myöhemmin siirryttiin harjoittelemaan itse taistelussa toi-mimista.

Taistelunjohtolinja

Taistelunjohtolinjalla koulutet-tiin valvonta-aliupseereita johto-keskukseen. Valvonta-aliupseerin tehtävänä on mm. kommunikoida tutkan kanssa, antaa mittausteh-täviä tutkalle, sekä välittää tilanne-tietoa johtokeskuksen vuoropäälli-kölle tutkan toiminnasta.

Aluksi taistelunjohtolinja aloitti johtokeskuksen eli ”kontin” käyt-tö- ja kuljetuskuntoon laittamisen harjoittelulla, sekä kontin yleis-ten ominaisuuksien harjoittelul-la. Lisäksi tuli paljon tietoa johto-keskuksen toiminnasta ja valvon-ta-aliupseerin toiminnasta osana koko keskuksen toimintaa. Myö-hemmin näitä tehtäviä alettiin har-joitella ja lopulta ilmapuolustus-harjoituksessa Lohtajalla päästiin toimimaan johtokeskuksena koko-naisvaltaisesti.

#jääkäriprikaati

twitter.com/JaakariPR@JaakariPR

facebook.com/JaakariPR

maavoimat.fi/jaakariprikaati

jääkäriprikaatin joukko-osastolehti 2/2018¶rä...kaan. kun kirjoitan tätä juttua näin...

Documents