jyväskylän yliopiston metsäkurssi metsänhoito salokannel sameli

Metsänhoito

taimikon varhaishoito, taimikonhoitometsätalouden vesiensuojelukunnostusojitusKemera -laki

Suomen metsäkeskus 7.9.2016Sameli Salokannel

TAIMIKON VARHAISHOITO

• Täydennysistutus• Heinäntorjunta• Varhaisperkaus

7.9.2016 Suomen metsäkeskus 2

• Tavoite:» Auttaa pieniä taimia selviytymään kilpailussa muun

kasvillisuuden kanssa.» Taimikon pysyminen täystiheänä. Nopeuttaa taimikon

järeytymistä ja arvokasvua.» Säästää myöhemmissä metsänhoitokustannuksissa

(mm. ei tarvita täydennysistutuksia, myöhemmät taimikon hoidot helpompia ja ennakkoraivuuta ei välttämättä tarvita).

• Tarve:» Vaihtelee maapohjan ravinteisuuden ja kosteuden

mukaan.

• ERITTÄIN TÄRKEÄ TOIMENPIDE!• Metsän alkukehitys, tulevaisuus ja investointien

onnistuminen.

Taimikon varhaishoito

7.9.2016 Suomen metsäkeskus

Esittäjä

Esityksen muistiinpanot

Luonnossa tapahtuu kasvien välistä kilpailua koko ajan. Tämän vuoksi uudistusalaa kannattaa seurata ensimmäisinä vuosina säännöllisesti ja torjua tarvittaessa heinä ja vesakko, jotka haittaavat arvopuuston kehitystä sekä ennaltaehkäistä mahdolliset tuhot ( hirvi ja myyrät ) Varhaishoitoa ei tarvita aivan joka paikassa, koska esim. rehevyys ja kosteus vaihtelee kuvioillakin ja tarve voi olla hyvin paikallista. Taimikon varhaishoito on työlästä, mutta kiertoajan puuntuotannon kannalta tärkeimpiä toimenpiteitä. Varhaishoito erittäin tärkeää: sillä varmistetaan metsän tulevaisuus ( myös investointien onnistuminen ) Miksi panostaa viljelyyn, jos varhaishoito laiminlyödään? Varsinkin heinäämisen pystyy metsänomistaja tekemään itse ja säästää merkittävästi metsänhoidon kustannuksissa.

• Ajankohtainen heti istutusvuonna ja kahtena seuraavana vuonna.

• Poistetaan taimia haittaava kasvusto taimien ympäriltä polkemalla tai viikatteella.

• Myyrät viihtyvät paremmin heinien suojassa.

Heinäntorjunta


• Taimen kasvua haittaava lehtipuusto pois.• Kun kasvatettava taimikko on noin metrin mittaista,

4-6 vuotta istutuksen jälkeen.• Vesojen pituuskasvu pienempi kun työ tehdään

kesällä.• Männiköstä haavanvesat pois

männynversoruosteriskin vuoksi.• Halla- ja hirvituhovaara kannattaa huomioida.• Monimuotoisuuden huomiointi, esim. riistatiheiköt,

jalot lehtipuut.

Varhaisperkaus


Esittäjä


Varhaisperkaus. Pääpuulajin kehitystä haittaavan toisen puulajin poistamista. Oikea ajoitus tärkeä. Tavallisesti havupuutaimien vapauttamista lehtipuiden alta. Kemiallinen torjunta erikoistapaus. Alkukehitys lehtipuustolla havupuita nopeampaa, varsinkin kantovesojen. Aina ei oteta kaikkea lehtipuustoa pois jos reikäperkaus on mahdollista. Kuusella hallanaroilla paikoilla jätetään verhopuustoa. Kantovesat usein lahoja: kaadetun puuston juuristo käytössä. Haavikko männyn versoruostetaudin väli-isäntänä. Hirvituhoriskialueella kaikki lehtipuusto pois, ettei houkuta. Metsien monimuotoisuus: Säästetään katajia ja pihlajia, jaloja lehtipuita jne.

TAIMIKONHOITO


Taimikonhoito

• Tehdään noin 10-15 vuotta taimikon perustamisen jälkeen.

• Valitaan ensiharvennukseen asti kasvatettavat puut.• Kasvu keskitetään parhaisiin puihin.• Puulajisuhteiden ohjaaminen haluttuun suuntaan.• Puiden latvusten, tuottokyvyn ja terveyden

säilyttäminen ja kehittäminen puun laatu. • Nuoren metsän hoito= hoitamattoman nuoren metsän

kunnostusta. Kemera:ssa nuoren metsän hoito on > 3 m taimikon hoitoa.


Esittäjä


Harvennuksessa valintatilanteissa mieluummin jätetään molemmat tasavahvat ehdokkaat pystyyn ensiharvennukseen saakka.

• Hoitotarve määritettävä puuston kunnon ja kasvatettavan puulajin perusteella

› Mänty ja koivu tarvitsevat valoa ja tilaa› Kuusi sietää varjostusta, muttei lehtipuiden piiskausta› Useat lehtipuut kasvavat paljon nopeammin kuin havupuut

• Tarkkaile taimikon tiheyttä harvennuksen jälkeen• Maanomistajan itse toteuttamat taimikonhoidot ovat useasti

toteutettu liian kevyesti.

Hyvää tietää ja muistaa


Taimikon harvennuksen jälkeinen tiheys (E-S)

• Kuusi 3 - 4 m 1800 - 2000 kpl/ha• Mänty 3 - 7 m 2000 - 2200 kpl/ha (laatupuun

kasvatus noin 2500 kpl/ha, etenkin MT kasvupaikat)• Rauduskoivu 4 - 5 m1600 kpl/ha• Hieskoivu 4 – 7 m 2000 – 2500 kpl/ha


Jätettävään tiheyteen vaikuttaa oleellisesti taimikon lähtötila !Jätetään ohjetiheyksiä tiheämmiksi, jos - taimet ovat päässeet riukuuntumaan ja ovat näin ollen alttiita lumituhoille.- Alueella on olemassa merkittävä hirvituhoriski.- Tavoitteena on energiapuukasvatus tai laatupuun kasvatus.

Esittäjä


Etelä-Suomen mitat ja kappaleet. Pituus taimikon keskipituus. Kappalemäärät riippuvat siitä mihin kasvatuksella pyritään: laatukasvatuksessa voi mäntyjä olla aluksi 4000-5000 kpl / ha jotka harvennetaan 2500-1800 kpl/ha. Tiheät ja karujen kasvupaikkojen taimikot harvennetaan rehevien kasvupaikkojen taimikoita lyhyempinä

Taimikon tiheyden mittaus


© Juha Varhi

Metsätalouden vesiensuojelu

Metsätalouden vesistökuormitus• Metsätalouden osuus vesistöjen

kokonaisfosforikuormituksesta on arviolta 5 % ja typpikuormituksesta 7 %.

• Metsätalouden vesiensuojelua on tehostettu ja menetelmiä kehitetty paljon viimeisen 20 vuoden aikana.

• Lainsäädäntöä ja ohjeistusta monesta suunnasta› Mm. EU:n vesipuitedirektiivi, vesilaki ja asetus, Kemera-laki,

valtakunnalliset vesienhoitosuunnitelmat ja toteutusohjelmat, kansallinen metsäohjelma, metsäsertifiointi ja metsänhoitosuositukset.

• Ohjeistusta on paljon, mutta hakkuiden ja maanmuokkauksen vesiensuojelutoimet pohjautuvat kuitenkin useimmiten vapaaehtoisuuteen (pois.luk. pv-alueet).7.9.2016 Suomen metsäkeskus 12

Mitä vesistökuormitus on?• Kiintoainekuormitus

› Metsätalouden aiheuttama haitallinen vesistökuormitus on ennen kaikkea kiintoainekuormitusta.

› Kiintoaines voi olla kivennäismaalajeja (esim. hiesu) tai orgaanisia maalajeja (esim. turve).

• Ravinnekuormitus› Rehevöitymistä aiheuttavat ravinteet typpi (N) ja forfori (F)

kulkeutuvat vesistöihin pääasiassa kiintoaineeseen sitoutuneina.› Pieni osa myös veteen liuenneina.

• Muut:› Humuskuormitus (liuennutta orgaanista ainetta, veden tummuminen).› Happamuuskuormitus (veden pH-arvon lasku).› Metallikuormitus (haitallisimpia raskasmetallit lyijy (Pb) ja kadmium (Cd)).› Pohjavesiin kohdistuva kuormitus (esim. öljypäästöt).


Esittäjä


Mikä kuormitusta aiheuttaa?• Kiintoaineskuormitusta voivat aiheuttaa kunnostusojitus,

maanmuokkaus, kannonnosto, tienrakennus, koneiden urapainaumat.› Yksittäisistä toimenpiteistä kiintoainekuormitusta aiheuttaa eniten

kunnostusojitus.› Kiintoainekuormituksen riski suuri 2–3 vuotta kunnostusojituksen

jälkeen (virtaama edelleen suuri ja eroosio voimakasta).• Ravinnekuormitusta aiheuttavat lisäksi hakkuut, lannoitus ja

kulotus, kun ravinteitä liukenee valumaveteen hakkuutähteistä, humuskerroksesta ja suoraan maaperästä.

• Haitallisten aineiden joutuminen maahan ja edelleen vesistöihin (koneellinen korjuu, lannoitteet).


Esittäjä


Metsätalouden aiheuttama haitallinen vesistökuormitus on ennen kaikkea kiintoainekuormitusta. Rehevöitymistä aiheuttavat ravinteet typpi (N) ja forfori (F) kulkeutuvat vesistöihin pääasiassa kiintoaineeseen sitoutuneina. Kiintoaines voi olla joko mineraalimaalajeja tai eloperästä ainetta. Eloperäinen aines kuluttaa hajotessaan veden happivarastoa. Eroosiolla tarkoitetaan maanpinnan kulumista. Vesieroosiossa on kaksi luokkaa: pintaeroosia ja uomaeroosia. Uomaeroosiota tapahtuu, kun virtaavan veden mukaan irtoaa maahiukkasia. Pintaeroosiota voi tapahtua uudistusalojen maanmuokkausjäljessä tai ojapenkkojen maakasoista. Vesimäärän ja virtausnopeuden lisäksi eroosioon vaikuttaa merkittävästi maalaji ja pintakasvillisuus. Valumaveteen liukenee ravinteita hakkuutähteistä ja lannoitteista. Tuhka ei sen sijaan lisää valumaveden fosforimäärää, vaikka puuntuhkaa käytetään nimenomaan suometsien fosfori- ja kalilannoitteena. Metsätalouden aiheuttama vesistökuormitus voi olla pinta-alayksikköä kohden pieni. Vuotuiset työmäärät metsissä ovat kuitenkin suuria, mikä nostaa kuormituksen kokonaismäärää. Uudistushakkuita tehtiin v. 2012 142 000 hehtaaria ja kunnostusojituksia 52 000 hehtaaria. Kymmenen vuotta sitten kunnostusojituksia tehtiin 80 000 hehtaaria. Lannoituksia tehdään vuosittain reilu 30 000 hehtaaria.

Mitä kuormitus aiheuttaa?• Veden laadun heikkeneminen

› Kiintoaines› Mm. Veden samentumista, liettymistä, ojien tukkeutumista, virtavesien

pohjien umpeutuminen (kalojen kutupaikat).› Orgaaninen aines kuluttaa hajotessaan veden happea ja voi aiheuttaa

syvänteiden hapettomuutta. Hapettomuus vapauttaa pohjasta ravinteita.

› Ravinteet ja orgaaninen hiili lisäävät veden perustuotantoa, levien ja vesikasvien kasvua, joka edelleen voi aiheuttaa leväkukintoja, veden samentumista, hapettomuutta, kalakuolemia ja veden yleistä käyttökelvottomuutta.

7.9.2016esim veden väri, happamuus, happipitoisuus, kalakanta

Suomen metsäkeskus 15

Tavoite ja käytössämme olevat vesiensuojelumenetelmät

• Tavoite on kiintoaineksen ja ravinteiden määrän pitäminen mahdollisimman pienenä ja veden mukana kulkevien ainesten kiinniotto ennen vesistöä.

• Hakkuut› Suojakaistat (käsittelemätön/ pääosin käsittelemätön vyöhyke).› Hakkuun toteutus ja ajoitus (hakkuun suunnittelu, korjuukalusto ja

korjuuolosuhteet maastovauriot, pienvesien ylitykset).› Hakkuutähteiden oikea käsittely ( ei karsita eikä varastoida ojien päälle).› Maanmuokkaus ajoitetaan ja toteutetaan oikein

› Keväällä, rinteitä vasten› Vältetään liian järeitä muokkausmenetelmiä

• Kunnostusojitus› Hyvä suunnittelu! Asiaan palataan myöhemmin.

› Valuma-alueen koko, maan topografia, maalaji oletettava veden määrä ja virtausnopeus ojaverkoston ja käytettävien vesiensuojelurakenteiden oikea mitoitus.

› Vesiensuojelurakenteet: › Yleisimmät: kaivukatkot, lietekuopat, lietealtaat ja erilaiset padot.› Isot hankkeet: laskeutusaltaat, pintavalutuskentät ja kosteikot.



Suojakaista• Riittävän leveällä suojakaistalla voidaan vähentää

kiintoaineen (ja ravinteiden) valumista vesistöihin hakkuiden, maanmuokkauksen, kantojen noston ja lannoituksen yhteydessä

• Leveydessä tulee huomioida maalaji, maanpinnan muodot ja veden virtaamakohdat. Hienojakoisiin maihin, rinteisiin ja virtaamakohtiin leveyttä.

• Huomioitava tulva – suojakaista ei saa jäädä tulvan alle• Yksittäisiä puita voi poimia, jos se onnistuu maanpintaa

rikkomatta. › PEFC-sertifioinnin standardien mukaan suojakaistan puuston voi

hakata, mutta pensaskerrosta ei saa raivata (ei ml10§ kohteilla).› ML 10§ kohteilla omat rajaukset!

• Hakkuutähteet puidaan suojakaistan ulkopuolelle.

Esittäjä


Kivennäismaiden hakkuiden, maanmuokkauksen, kantojen noston ja lannoituksen yhteydessä tärkein vesiensuojelun menetelmä on riittävän leveä suojakaista vesistöjen varrella. Oleellista on myös ehkäistä ennalta kivennäismaan ja ravinteiden irtautumista ja valumista kohti vesistöjä. Erityisesti maanmuokkauksessa tulee käyttää menetelmää, joka on uudistamisen kannalta riittävä, mutta paljastaa kivennäismaata mahdollisimman vähän. Suojakaistan suositeltua minimileveyttä voidaan käyttää, kun riskit haitallisista vesistövaikutuksista ovat vähäiset. Leveyttä tulisi olla enemmän, jos toimenpide, maalaji tai virtaavan veden määrä kasvattavat riskiä. Vesistöillä tarkoitetaan merta, järviä, jokia. Pienvesiä ovat lammet, purot, norot ja lähteet. PEFC metsäsertifioinnin standardien mukaan vesistöjen ja pienvesien varteen tulee jäädä 5 metriä leveä vyöhyke, jolla maata ei muokata, kantoja ei nosteta, ei lannoiteta eikä käytetä kasvinsuojeluaineita. Puuston voi hakata, mutta pensaskerrosta ei saa raivata. Raivaus voi olla hyväksyttävää maisemallisista syistä.

Suojakaistan minimileveydet


Vesistö Pienvesi Oja

Puunkorjuu Vesistöjen ja pienvesien varteen tulee jättää 5 metriä leveä suojakaista, jolla maanpintaa ei rikota.

Maanmuokkaus 5 metriä 5 metriä 1 metri

Kantojen nosto 5 metriä 5 metriä 3 metriä

Hakkuutähteet 5 metriä 5 metriä Ei jätetä ojiin Hakkuutähteitä ei jätetä suojakaistalle

Lannoitus 30 metriä, lentolev. 50 m

10–15 m 5 metriä

Tuhka 50 meriä 10–15 m 5 metriä

Urea kantokäsittely

10 metriä

Kasvinsuojelu-aineet

Kasvinsuojeluaineita ei käytetä suojakaistoilla

Riittävän leveä suojakaista. Suojakaistan leveydessä huomioitu kuvan oikeasta reunasta tuleva painuma (vedenkulku-uoma), jota ei ole hakkuussa ylitetty.


Laikkumätästys on suositeltava muokkausmenetelmä erityisesti kuusen viljelyssä. Paljasta maanpintaa on vähemmän kuin perinteisellä metsä-äkeellä ajettaessa eikä yhtenäisiä vedenkulku-uomia synny.


Riskitekijöiden tunnistaminen vesiensuojelun suunnittelussa

Iso avohakkuu, ojitusmätästys ja kantojen nosto loppukesällä maalajiltaan hienojakoisessa, jyrkässä puronvarsimetsässä.

Vesistöongelmia vaikea välttää

Pieni harvennushakkuu umpimetsässä talvella maalajiltaan karkealla,

tasaisella moreenimaalla.

Vesistöongelmia vaikea aiheuttaa.


ToimenpideMaalajiKaltevuusVeden määrä VirtausnopeusAjankohtaSijainti

Esittäjä


Metsätaloustoimenpiteiden haitallisten vesistövaikutusten riskiin vaikuttaa toimenpide ja sen ajankohta, maalaji ja maan kaltevuus, veden määrä ja virtausnopeus. Valuma-alueen kasvaessa virtaavan veden määrä ja samalla sen virtausnopeus kasvaa. Virtausnopeus on riippuvainen myös maan kaltevuudesta. Jokaiselle maalajille on oma virtausnopeus, jolla maahiukkanen lähtee liikkeelle. Kaikkein alhaisin tämä rajanopeus on hiedalle. Hieta ei kuitenkaan ole vesiensuojelun kannalta yhtä hankala maalaji kuin sitä hienompi hiesu. Hieta laskeutuu vedessä melko nopeasti ja se saadaan tarvittaessa jäämään laskeutusaltaaseen. Harvennushakkuu ei pääsääntöisesti aiheuta haitallisia vesistövaikutuksia. Uudistushakkuualat ovat haasteellisimpia, koska uudistamiseen liittyy yleensä maanpintaa paljastava muokkaus ja mahdollisesti myös kantojen nosto. Myös valuvan veden määrä kasvaa, kun sade tulee kaikki maahan asti. Kun maanmuokkaus tehdään keväällä, niin kasvillisuus, joka sitoo ravinteita ja kiintoainesta, ehtii kasvaa ainakin jonkin verran ennen seuraavaa talvea. Syksyllä tehty muokkaus paljastaa maanpintaa syksyn sateille ja myös seuraavan kevään lumien sulamisvesille.

Vesiensuojelu pohjavesialueilla• I- ja II-luokan pohjavesialueilla tulisi toimia varovaisemmin• Ei suositeltuja toimenpiteitä:

› Kantoja ei korjata I-luokan pohjavesialueilta (PEFC-kriteerit) eikä nostoa suositella II-luokan pohjavesialueilla.

› Suositellaan käytettäväksi vain kevyttä maanmuokkausta (laikutus, kevyt äestys).

› I- ja II-luokan pohjavesialueilla olevia soita ei suositella lannoitettavaksi (vesilaki: pohjaveden ehdoton pilaamiskielto booria /booripohjaisia lannoitteita ei käytetä ollenkaan, tuhkan käyttöä ei suositella).

› kunnostusojitusta ei suositella, mikäli ojat joudutaan kaivamaan kivennäismaakerrokseen alkuperäistä ojasyvyyttä syvemmiksi.

› Ei kuloteta› Ei käytetä kemiallisia kasvinsuojeluaineita.


Esittäjä


Pohjavesialueet jaetaan tärkeisiin pohjavesialueisiin (luokka I) ja muihin vedenhankintaan soveltuviin pohjavesialueisiin (luokka II). Lisäksi on pohjavesialueita, joiden soveltuvuutta vedenhankintaan ei ole selvitetty (luokka III). Pohjavesialueisiin tai niillä toimimiseen liittyvää neuvontaa antaa ELY-keskus.

Kunnostusojitus

Taustaa…• Suomessa on metsätalousmaata kaikkiaan 26,1 miljoonaa

hehtaaria. Tästä kangasmaita on 17,2 ja soita 8,9 miljoonaan hehtaaria. Suoalasta hieman yli puolet eli 4,8 miljoonaan hehtaaria on ojitettu. Suhteellinen ojitusmäärä vaihtelee niin, että Keski-Suomen soista on ojitettu 80% ja Lapin soista vajaa 25 %.

• Metsien kasvu on hieman yli 100 milj. kuutiometriä vuodessa. Turvemaiden metsien kasvu on 25 miljoonaa kuutiometriä. Soiden ojitus on lisännyt metsien kasvua 15 miljoonaa kuutiometriä vuodessa.

• Metsätalousmaa luokitellaan suoksi, jos pintakasvillisuudesta yli 75 % on suokasvillisuutta ja maata peittää turvekerros (ojitusalueilla turvekerroksen paksuus yli 30 cm).

• Ojitetuista soista lähes puolet on turvekankaita, jolloin niiden pintakasvillisuus on samankaltainen kuin ravinteisuudeltaan vastaavalla kivennäismaalla.



Kunnostusojitus• Turvemaiden ojituksen tavoitteena on laskea pohjaveden pintaa

niin, että maan pinnassa on 30–50 cm hapellinen kerros kasvukauden aikana.

• Kunnostusojitustarve voidaan arvioida tarkastelemalla ojien kuntoa, puuston kasvua ja pohjaveden korkeutta.

• Kunnostusojitustarvetta ei pääsääntöisesti ole, jos hyväkasvuista puustoa Etelä- ja Keski-Suomessa yli 120 m³/ha. Puuston haihdunta pitää pohjaveden riittävän alhaalla.

• Kunnostusojitus kannattaa ajoittaa harvennushakkuiden yhteyteen tai siirtää uudistamisvaiheeseen. Puuston määrä harvennuksen jälkeen ratkaiseva.

• Kunnostusojituksen aikaansaama lisäkasvu keskimäärin 1–1,5 m³/v/ha 15–20 vuoden ajan.

• Puuston kasvu hiipuu vähitellen pohjaveden noustessa –äkkikuolemaa ei tapahdu.

Esittäjä


Suomessa on metsätalousmaata kaikkiaan 26,1 miljoonaa hehtaaria. Tästä kangasmaita on 17,2 ja soita 8,9 miljoonaan hehtaaria. Suoalasta hieman yli puolet eli 4,8 miljoonaan hehtaaria on ojitettu. Suhteellinen ojitusmäärä vaihtelee niin, että Keski-Suomen soista on ojitettu 80% ja Lapin soista vajaa 25 %. Metsien kasvu on hieman yli 100 milj. kuutiometriä vuodessa. Turvemaiden metsien kasvu on 25 miljoonaa kuutiometriä. Soiden ojitus on lisännyt metsien kasvua 15 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Metsätalousmaa luokitellaan suoksi, jos pintakasvillisuudesta yli 75 % on suokasvillisuutta ja maata peittää turvekerros. Kun suo kuivuu, pintakasvillisuuteen tulee kangasmetsän lajeja. Ojitetuista soista lähes puolet on turvekankaita, jolloin niiden pintakasvillisuus on samankaltainen kuin ravinteisuudeltaan vastaavalla kivennäismaalla.

Kunnostusojituskelpoisuus• Kunnostusojituskelpoisuudella tarkoitetaan sitä, että toimenpide on

taloudellisesti kannattava. • Toimenpide on taloudellisesti kannattava, kun puuston arvokasvu (=

lisäkasvu ja järeytyminen) tuottaa ojituskustannukselle halutun tuoton.

• Taloudellinen kannattavuuteen vaikuttaa kunnostusojitushankkeen koko, maantieteellinen sijainti, yksittäisen hankkeen sijainti suhteessa muihin hankkeisiin, puunmyyntitulot, haluttu tuotto sijoitukselle, kasvupaikan hyvyys, olemassa olevan puuston määrä ja laatu.

• Hyvän metsänhoidon suosituksissa minimitasona 1) kasvu vähintään 1,5 m³/ha 2) päätehakkuussa puustosta valtaosa tukkipuuta

• Esim. Lisäkasvu 1 m³/ha 20 vuotta, lisäkasvu 1/3 tukkia. Tuotto 20 m³ x 27 €/m³ = 540 €/ha. Ojitus 300 €/ha, vuotuinen tuotto n. 3 %.


Oja täysin tukossa, puustossa pikkuhiljaa harvennustarvetta, puustosta valtaosa kasvaa tukkipuustoksi. Kunnostusojitus tarpeellinen ja kannattava toimenpide.


Esittäjä


Kuivatukseen kaivettu ojaverkosto kasvaa umpeen ja menettää kuivatustehonsa 20-30 vuodessa. Aiemmin kunnostusojitustarve arvioitiin lähinnä ojaverkoston kunnon perusteella. Kunnostusojitustarvetta arvioitaessa tulee kuitenkin huomioida myös puuston määrä, laatu ja kasvu sekä harvennushakkuun tarve. Tutkimustulokset ovat osoittaneet, että kun hyväkuntoista puustoa on Etelä- ja Keski-Suomessa yli 120 m³/ha ja Pohjois-Suomessa yli 150 m³/ha, niin puuston haihdutus pitää pohjavesipinnan riittävän alhaalla. Kunnostusojitus ei näin ollen saa aikaan niin suurta kasvunlisäystä, että ojitus olisi taloudellisesti kannattavaa. Ojaverkoston merkitystä kuivatuksen kannalta vähentää myös se, että vesi liikkuu maatuneessa pintaturpeessa sivusuuntaan huonosti. Harvennushakkuissa puuston määrää vähennetään ja hakkuu tukkii lisää ojia, joten kunnostusojitus on tarpeen hakkuun jälkeen. Turvemaiden metsien hoidossa ja käsittelyssä pitää pyrkiä siihen, että tarpeelliset metsänhoitotyöt, hakkuu, lannoitus ja kunnostusojitus suunnitellaan ja toteutetaan yhtenä kokonaisuutena. Mukaan kannattaa ottaa harkinnan mukaan myös kuvioita, joita yksinään ei vielä kannattaisi kunnostusojittaa. Myös hyvän vesiensuojelun kannalta suuremmat kerralla kuntoon tehtävät kokonaisuudet ovat parempia, kuin töiden ripotteleminen pieniin erillishankkeisiin.

Karu rahkaräme, jolla puusto ei kasva tukkipuun mittoihin ilman toistuvia lannoituksia. Kunnostusojitus ei ole kannattavaa. Ennallistaminen?


Metsätalouden vesiensuojelu

Kunnostusojitushankkeen vesiensuojelun suunnittelu ja toteutus

Kunnostusojitus, vesiensuojelun suunnittelu (1)

• Kunnostusojitus lisää kiintoainekuormaa ensimmäisinä vuosina 3 -10-kertaisesti, jopa 20-kertaisesti.

• Kiintoainekuormituksen riski suuri 2–3 vuotta kunnostusojituksen jälkeen

• Kohdevalinta - hyötyjen arviointi› Tehdään vain puuston kehityksen kannalta tarpeellisia

kunnostusojituksia› Kerralla kuntoon periaate (hakkuu, lannoitus,

vesiensuojelurakenteet + kunnostusojitus)• Riskien kartoitus

› Syöpyvät alueet› Arvokkaat luontokohteet› Happamat sulfaattimaat› Pohjavesialueet7.9.2016 Suomen metsäkeskus 30

Esittäjä


Yksinkertainen ja vähän naiivi sääntö on, että paras keino estää haitallinen vesistökuormitus, on jättää kunnostusojitus kokonaan tekemättä. Kunnostusojitushankkeeseen tuleekin ryhtyä vain, kun se on tarpeen puuston kasvun turvaamiseksi, ojitus on taloudellisesti järkevä ja työ voidaan toteuttaa niin, että vesistökuormitus jää mahdollisimman vähäiseksi. Uudet paikkatietotyökalut antavat mahdollisuuden kartoittaa etukäteen kiintoainekuorman kannalta riskialttiin kohteet. Tällaisia ovat ne ojaverkoston kohdat, jossa maalaji on hienojakoista ja veden virtaama ja virtausnopeus suuri. Vesiensuojelun onnistumisen kannalta on tärkeää estää maahiukkasten irtoaminen virtaavan veden mukaan. Irtoamiseen voidaan vaikuttaa toimenpiteillä, jotka pienentävät veden virtausnopeutta ja ohjaamalla vedet, jos mahdollista, riskikohteiden ohi. Veden mukaan irronneet maahiukkaset voidaan pyydystää lietekuoppiin, laskeutusaltaisiin ja pinta-valutuskenttään. Näistä tehokkain on riittävän suuri pintavalutuskenttä. Laskeutusaltaaseen ei saada kunnolla jäämään kuin hietaa ja sitä karkeampia maalajeja. Liian pienestä laskeutusaltaasta ei ole mitään hyötyä eikä se saa koskaan olla ainoa vesiensuojelumenetelmä. Pintavalutuskentän ohjekoko on vähintään1 % valuma-alueen koosta, mutta pienemmälläkin saadaan vähennettyä kiintoainekuormituista.

Kunnostusojitus, vesiensuojelun suunnittelu(2)

• Huolellinen suunnittelu› Valuma-alue ja vesimäärä → rakenteiden mitoitus› Virtaamanhallinta ja vesiensuojelun muut rakenteet› Kaivettavat ojat: perkaus tai täydennysojitus› Purkautuvien vesien ohjaus veto- ja laskuojiin› Vesiensuojelurakenteet ja niiden paikat, rakenteiden

hajautus› Kunnostus - ja huoltotarve › Läjitysalueet, kulkureitit ja merkinnät› Työjärjestys ja työn ajankohta

• Suunnitelman mukainen ja huolellinen toteutus• Pyritään parhaaseen mahdolliseen vesiensuojelun tasoon

olosuhteet huomioiden


Esittäjä


Ojat tulee suunnata niin, että ojan kaltevuus ei ylitä suurinta sallittua kaltevuutta (m/100 m). Kaltevuus riippaa valuma-alueen koosta ja maalajista. Ojien kaivusyvyys on 60-110 cm maalajin, turpeen paksuuden ja maan kaltevuuden mukaan. Suurimmat sallitus kaltevuudet on esitetty kouluttajan aineiston liitteessä 5 sivulla 96. Vesiensuojelun suunnittelussa on oleellista löytää se tekijä, joka voi aiheuttaa haitallista vesistökuormaa ja suunnitella hankkeen toteutus ja vesiensuojeluratkaisut sen mukaan. Jos esimerkiksi ojitettavan alueen maalaji on savea, hiesua tai maatunutta turvetta, ei vesiensuojeluratkaisuna kannata käyttää laskeutusallasta, koska hienojakoinen maalaji ei kuitenkaan pidäty altaaseen. Tällaisessa tapauksessa tulee ojaverkosto suunnitella ja kaivaa huolellisesti ja vesiensuojelurakenteina tulee käyttää virtaamanhallinnan menetelmiä ja mahdollisuuksien mukaan pintavalutuskenttää. Vesiensuojelurakenteet ovat sekä ojakohtaisia että hankekohtaisia. Jokaiseen ojaan ja ennen risteyskohtaa tulisi kaivaa vähintään lietekuoppa. Ojakohtaisia ratkaisuja ovat kaivukatkot ja pituuskaltevuuteen vaikuttava kaivusuunta ja mahdolliset pohjapadot. Joskus ojakohtaiset vesiensuojeluratkaisut voivat olla yksinkin riittäviä.

Kunnostusojitus, vesiensuojelun suunnittelu (3)

• Mahdolliset laskeutusaltaat ja pintavalutuskentät tehdään ennen kuivatusojia.

• Ojaverkoston kaivu aloitetaan latvaojista. • Laskuoja kaivetaan viimeiseksi.• Kaivuu mahdollisimman kuivaan aikaan.• Ojiin riittävä muttei liian suuri syvyys.• Jos mahdollista, laskuojaa ei perata lainkaan. Perataan

vain, jos se on tarpeen kuivatuksen kannalta • Suuret vesimärät ohjataan tarvittaessa useampaan

laskuojaan.• Laaja ojitus useammalle vuodelle, jos mahdollista.

› Monesti ELY- suositus.


Lietekuoppa pidättää ojan pohjalla kulkevaa karkeaa maa-ainesta.


Metsätalouden aiheuttama vesistökuormitus on pääasiassa kiintoainesta. Epäonnistuneen ojituksen jälkeen tilanne voi vesistön rannassa näyttää pahimmillaan tältä.


KESTÄVÄN METSÄTALOUDEN RAHOITUSLAKI - KEMERA


• Lain tarkoituksena on › lisätä metsien kasvua,› pitää yllä metsätalouden tieverkkoa,› turvata metsien biologien monimuotoisuus ja› edistää metsien sopeutumista

ilmastonmuutokseen.• Lain viimeisimmät muutokset tulivat voimaan

18.4.2016• Kemera-tuet ovat verotettavaa tuloa.

Kestävän metsätalouden rahoituslaki (Kemera)


Esittäjä


Voi kertoa, että edellinen laki loppui keväällä 2015. Uusi laki tuli voimaan 1.6.2016 ja nyt sitten huhtikuussa 2016 lakiin tuli muutoksia. Kannattaa kertoa, että ratkaisevaa on se, milloin rahoitushakemus on jätetty Metsäkeskukseen. Hyvä myös huomata, että nyt vielä toteutetaan vanhan lain aikaan käynnistettyjä töitä esim. teiden parannus ja ojitus.

• Puuntuotanto ja –kuljetus › Taimikon varhaishoito› Nuoren metsän hoito ja pienpuun kerääminen› Terveyslannoitus, rajoitetusti› Suometsän hoito (kunnostusojitus, piennarteiden

tekeminen)› Metsätien perusparannus ja metsätien tekeminen

• Luonnon monimuotoisuus › Ympäristötuki› Luonnonhoitohankkeet

Tuettavat työlajit


Esittäjä


Kerro pääpiirteittäin tuottavista töistä ja niiden tukisummista.

• Rahoitushakemus jätettävä Metsäkeskukseen etukäteen kaikista toimenpiteistä ja työlajeista.

› Taimikon varhaishoito, nuoren metsän hoito ja suometsän hoitoon sisältyvän piennartien tekeminen voidaan aloittaa hakemuksen jättämisen jälkeen tuensaajan omalla riskillä.

› Muissa toimenpiteissä toteutussuunnitelma pitää hyväksyä ennen työn aloittamista.

• Kun työ on saatu valmiiksi Metsäkeskukselle toimitetaan toteutusilmoitus.

› Päätös lopullisesta tuen määrästä ja tuen maksu.

Rahoituksen hakeminen


• Tuki on joko euroa/hehtaari tai tietty osuus kokonaiskustannuksista.

• Tuki sama omatoimisesta ja vieraan tekemästä työstä.• Rahoitusta haettava aina ennen töiden aloittamista.• Tukivyöhykkeet: eteläinen (K-S poisluk. Kinnula, Kivijärvi,

Kyyjärvi ja Pihtipudas), keskinen ja pohjoinen Suomi.• Näitä ei enää rahoiteta: juurikäävän torjunta,

metsätuhoalueiden uudistaminen, pellonmetsitys, energiapuun korjuu, kantojen nosto, pystypuiden karsinta.

• Alkukesästä 2016 alkaen Kemera-tukea voi hakea Metsään.fi-palvelussa.7.9.2016 Suomen metsäkeskus 39

Muutama huomio Kemera-tuesta

Esittäjä


Ympäristötuen määräytyminen metsälain vähäisen haitan perusteella. Nuoren metsän hoito jaetaan kahdeksi työlajiksi

KIITOS!


Suomen metsäkeskusSameli Salokannel

asiantuntija, rahoitus ja tarkastuspuhelin 040 547 4822

[email protected]

www.metsäkeskus.fiwww.metsään.fi

www.facebook.com/suomenmetsakeskus

jyväskylän yliopiston metsäkurssi metsänhoito salokannel sameli

Education