Kadonneen muiston metsästys: larp muistelutyönmenetelmänä

KatsausKerttu Lehto

Tampereen yliopisto

TiivistelmäMuistelutyö on ohjattua, tavoitteellista, pitkäjänteistä ja asia-kaslähtöistä muistelua, jonka tukena käytetään usein taide-lähtöisiä menetelmiä. Liveroolipelaaminen eli larp sijoittuutaiteen ja pelin väliin. Siinä pelaaja eläytyy roolihahmoonnäytellen tätä kanssapelaajien kanssa ennalta sovitussa ym-päristössä.Muistatko vielä sen päivän on syksyllä 2018 toteutet-tu pilottihanke, jossa kehitettiin ja testattiin larppia muistelu-työn menetelmänä. Hankkeessa luotiin senioriryhmän jaka-masta nuoruusmuistosta toisinto larpin keinoin. Hankkeessatutkittiin, soveltuuko larp muistelutyön menetelmäksi. Me-netelminä käytettiin kerronnallisia ryhmähaastatteluja, osal-listuvaa havainnointia ja kyselyitä. Aineisto analysoitiin tee-moittain. Tutkimuksesta käy ilmi, että larp soveltui muistelu-työn menetelmäksi. Muistolarpin tekeminen muun muassaaktivoi unohduksissa olleita muistoja, lisäsi koettua hyvin-vointia ja poisti yksinäisyydentunnetta.Avainsanat: liveroolipelaaminen, larppaaminen, hyvinvointi, van-huus, muistelutyö

AbstractReminiscence work is facilitated, orientated, and perseverantremembering, often supported by art-based methods. Larpfalls in between games and art-based activities. In larp, theplayers create an illusion of an altered reality by imitatingtheir characters in an agreed-upon setting.Do you still remem-ber that daywas a pilot project, in which a larp was tested anddeveloped as a method for reminiscence work. In this pro-ject an old memory shared by a group of elderly people wasre-created by using larp as a method. Suitability of the larpmethod for reminiscence workwas evaluated by using narra-tive group interview, participatory observation and question-naire and analyzing the data thematically. This study showsthat larp was a suitable method for reminiscence work. It hadmultiple effects: it e.g. activated already forgotten memories,added to the well-being experienced by the participants, anddecreased their feelings of loneliness.Keywords: live action role-play, Nordic larp, well-being, elderly, re-miniscence work

28

KADONNEEN MUISTONMETSÄSTYS: LARP MUISTELUTYÖNMENETELMÄNÄ

JohdantoSuomen väestö ikääntyy ja sen myötä kasvaa tarve uuden-laisille innovaatioille ja menetelmille, jotka edistävät senio-rien hyvinvointia. Eräs seniorien hyvinvointia lisäävä toimin-nanmuoto on muistelutyö. Muistelutyö on ohjattua tai muu-ten mahdollistettua, tavoitteellista, pitkäjänteistä ja asiakas-lähtöistä muistelua. (Liikanen 2011, 29; Hakonen 2003, 130.)Muistelutyötä tehdään usein ryhmissä ja sen myötä voi tu-tustua uusiin ihmisiin sekä kuvien ja esineiden avulla voi-maantua ja vahvistaa omaa identiteettiä. Se sopii kaikillesenioreille, kunhan se räätälöidään yksilö- ja ryhmäkohtai-sesti. (Hakonen 2003, 132.) Muistelutyö tähtää osallistumi-seen, luovuuden kannustamiseen ja omaehtoiseen kulttuuri-toimintaan ja sen tukena käytetään usein taidelähtöisiä me-netelmiä, kuten kuvataidetta tai teatteria (Liikanen 2011, 29).Larp eli liveroolipelaaminen on toimintaa, joka sijoittuu tai-teen, pelaamisen ja fyysisen kertomuksen väliin. Sana larpon alun perin lyhenne sanoista “live action role play”, muttanykyään lyhennettä käytetään sellaisenaan (Leppälahti 2009,25). Larpissa pelaaja pukeutuu hahmokseen ja “esittää hah-moaan” pelimaailmaamallintavassa ympäristössä (Stenros&Harviainen 2011, 63; Leppälahti 2009, 25). Kun pöytäroolipe-leissä pelaajat kertovat, mitä heidän hahmonsa tekee, larpis-sa pelaajat näyttelevät hahmojaan ja toimivat itse hahmonsapuolesta (Mikkola & Rantanen 2007, 5). Larpissa ei kuiten-kaan ole yleisöä, vaan pelaajat “esittävät hahmoaan” itselleenja kanssapelaajilleen (Leppälahti 2009, 25).Larppien pelaajakunta koostuu yleensä nuorista aikuisista, jasenioreita nähdään larpeissa vain harvoin. On kuitenkin ole-massa myös larppaavia senioreita. (Larp cencus 2014.) Sosi-aalista ja kognitiivista toimintaa sisältävä säännöllinen ja run-sas virkistys-, vapaa-aika- ja kulttuuritoiminta ennaltaehkäi-see dementoitumista ja pienentää dementoitumisriskiä (Lii-

kanen 2011, 21). On kuitenkin tärkeää, että kulttuurin teke-misen muoto on tekijälleen mieluisa ja että tekeminen on se-kä haasteellista että omia totuttuja rajoja rikkovaa. (Malmi-virta 2017, 55.) Ei siis ole ihme, että myös seniorit ovat in-nostuneet pelaamisesta. Esimerkiksi Grey Gunners on senio-reista muodostuva Counter-Strike: Global Offensive -joukkue(Grey Gunners 2019). Counter-Strike: Global Offensive tai ly-hyemmin CS:GO on eräs maailman seuratuimmista ja tun-netuimmista e-urheilupeleistä. Sen ydinajatuksena on tais-telu poliisin erikoisjoukkojen ja terroristien välillä. (Eurhei-lu.com 2019.) Grey gunners (2019) sanoo itsestään: “se, ettäolemme isovanhempia, ei tarkoita, että ruokkisimme pulu-ja tai keräisimme kuponkeja”. Muistelutyön asiantuntija Leo-nie Hohenthal-Antin (2006, 15) ennustikin jo yli kymmenenvuotta sitten, että senioripalvelut tulevat monipuolistumaanseniorien itsensä aloitteesta.Syksyllä 2018 järjestettiin Kotikunnaan palvelutalossa Turus-sa pilottihanke Muistatko vielä sen päivän, jossa tutkittiin lar-pin käyttöä muistisairaiden senioreiden muistelutyön me-netelmänä. Hankkeessa kerättiin tutkimusaineistoa seniori-ryhmän yhteisistä nuoruusmuistoista, osallistujien suhtau-tumisesta larp-menetelmään, larpin toimivuudesta muistonpalauttamisen menetelmänä sekä sen vaikutuksesta osallis-tujien koettuun hyvinvointiin. Näiden teemojen kautta vas-tattiin tutkimuskysymykseen: Soveltuuko larp muistelutyönmenetelmäksi?Muistatko vielä sen päivän -hankkeen koordinaattorina ja tut-kijana toimi Kerttu Lehto. Lehto on larpannut ja järjestänytlarptapahtumia vuodesta 2006, hänellä on larpyritys Louna-tar ja hän on aiemmin tutkinut larppia nuorisotyön mene-telmänä (Lehto 2016). Lehto kirjoitti hankkeen pohjalta progradu -tutkielmansa Muistan vielä sen päivän. Larp muistelu-työn menetelmänä (Lehto 2019), jonka pohjalta tämä katsaus

Pelitutkimuksen vuosikirja 2019 29

KADONNEEN MUISTONMETSÄSTYS: LARP MUISTELUTYÖNMENETELMÄNÄ

on koostettu. Hanketta rahoitti ja pro gradu -tutkielman tila-si Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL ry.

Luova muistelutyöMuistelutyö on hyvinvoinnin lisäämiseen tähtäävää, ohjat-tua tai muuten mahdollistettua, tavoitteellista, pitkäjänteis-tä ja asiakaslähtöistä muistelua (Hakonen 2003, 130). Muiste-lutyön avulla käydään läpi ihmisen elämäntarinaa ja eheyte-tään sitä (Liikanen 2011, 29). Se perustuu ajatukseen, että jo-kaisen elämäntarina on ainutlaatuinen (Hakonen 2003, 130).Muistelutyötä tehdään pääasiassa senioreiden jamuistisairai-den kanssa. (Liikanen 2011, 29.) Kun muistisairaan henkilönsosiaalinen todellisuus ja arki esimerkiksi laitoshoidon aika-na kapeutuu, konkreettisten muistojen ja eletystä elämästäkiinni pitämisen tarve korostuvat (Suomi 2003, 127). Muiste-lutyö vastaa tähän muistelun tarpeeseen. Se on turvallinenvuorovaikutustilanne, jossa osallistujat saavat kokea tulevan-sa kuulluksi ja osalliseksi. Samalla se on tutustumista ja vä-littämistä. (Vanhustyön keskusliitto 2019.) Tarinoiva ja itses-tään kertova asiakas on myös henkilökunnalle tutumpi. Li-säksi kertomalla ja kuulluksi tulemalla yksinäisyyden tunnevähenee. (Hakonen 2003, 130-131.)Muistelutilanteessa kaikki muistelijat ovat tasaveroisia kes-kenään. Kenenkään muistot eivät ole tärkeämpiä kuin jon-kun toisen. Niinpä muistelutyötä ohjaa usein joku ulkopuoli-nen henkilö, kuten taiteilija, toiminnanohjaaja, toimintatera-peutti tai vapaaehtoistyöntekijä (Liikanen 2011, 30). Muiste-lutyössä pyritään keskittymään positiivisiin muistoihin, silläliian raskaat muistot jäävät helposti pyörimään muistelijoi-den mieleen ja alkavat ahdistaa. Tämän takia muistelutyönyhteydessä saatetaan esimerkiksi laulaa vanhoja lastenlaulu-ja tai lausua runoja, jotka moni osaa ulkoa vielä vanhanakin.(Hakonen 2003, 134.) Toisaalta hyviin muistoihin ja hyvään

oloon päästään joskus käsiksi vain muistamalla ensin ikä-viä asioita. Muistelutyöhön kuuluvat olennaisesti kaikenlai-set tunteet ja ohjaajan keskeisiin tehtäviin kuuluu, ettei ahdis-tus jää kenellekään päällimmäiseksi tunteeksi, vaan raskaistamuistoista ehditään siirtyä kevyempiin, iloisiin aiheisiin en-nen muistelutuokion päättymistä. (Vanhustyön keskusliitto2019.)Muistelutyö on räätälöitävä asiakkaiden tarpeiden mukaan.Esimerkiksi dementoituneiden henkilöiden kognitiiviset toi-minnot ovat häiriintyneet ja heillä on vaikeuksia hahmottaaitseään ja ympäristöään. Lisäksi epäloogisuudet ovat ahdis-tavia ja pelottavia. (Hakonen 2003, 132.) Hohenthal-Antin(2006, 102) muistuttaa kuitenkin, että tunnemuisti säilyy Alz-heimerin tautia sairastavilla ja dementiaa sairastavat muis-tavat illalla nimenomaan aamun tunnelman. Hän painottaamyös taiteen ja kulttuurin merkitystä toteamalla, että vaikkapuhekyky katoaisi, ihminen voi kyetä laulamaan. Hakosen-kin (2003, 132) mukaan muistelutyössä on hyvä käyttää mah-dollisimman monia aistikanavia hyödyksi, sillä tämä tukeekommunikaatiota ja aktivoi jäljellä olevia voimavaroja.Koska muistelutyö tähtää osallistumiseen, luovuuden kan-nustamiseen ja omaehtoiseen kulttuuritoimintaan (Liikanen2011, 29), yhdistetään se usein taidelähtöisiin menetelmiin.Luovuus ei katoa mihinkään iän myötä (Hohenthal-Antin2006, 38), eikä kyky nauttia taiteesta vähene muistisairaudenmyötä (Hohenthal-Antin 2006, 102). Erilaiset muistelua ohjai-levat ja kannustavatmenetelmät tekevät siitä samalla houkut-tavaa, jännittävää ja kohderyhmälle räätälöityä (Hohenthal-Antin 2006, 101).Taidelähtöistä toimintaa hyödyntävää muistelutyötä kutsu-taan luovaksi muistelutyöksi. Tällainen muistelutyö raken-taa kestävää hyvinvointia antamalla ihmisille samalla mah-dollisuuden luovaan toimintaan (Siivonen 2009, 71). Luovas-

Pelitutkimuksen vuosikirja 2019 30

KADONNEEN MUISTONMETSÄSTYS: LARP MUISTELUTYÖNMENETELMÄNÄ

sa muistelutyössä aktivoidaan muistamista paitsi aistikana-vien, myös tekemisen ja kokemusten kautta. Luovamuistelu-työ voi ehkäistä syrjäytymistä, kiinnittää seniorin yhteisöön-sä, vahvistaa identiteettiä, lisätä hyvinvointia ja toimia su-kupolvia yhdistävänä lenkkinä (Hohenthal-Antin 2006, 123).Taide ja kulttuuri luovat hyvinvointia ikääntyvien arkeen jajuhlaan (Liikanen 2011, 3).

Larp menetelmänäLarp on moniaistinen taiteen ja pelin välimuoto. Tässä kat-sauksessa tarkastelen larppiamenetelmällisestä näkökulmas-ta. Se on lähtökohdiltaan osallistavaa toimintaa (Söderberg2003, 101), jota tehdään itselle ja kanssapelaajille ja josta hae-taan uusia kokemuksia ja elämyksiä. Larpeissa voidaan käsi-tellä mitä vain aiheita ja teemoja, mutta ne käsitellään rooli-hahmossa, eli jonkun muun ajatus- ja tunnemaailman kautta.Larpissa pelaaja on pelin ajan joku muu (roolihahmo) ja hah-mot kohtaavat toisensa sovitussa pelitilanteessa.Kokemus larpista syntyy hahmon pelaamisen kautta: tarkoi-tus on tarkkailla fiktiivistä maailmaa hahmon näkökulmasta.Tämän takia on vaikeaa yrittää sanallistaa larppia: se pitää ko-kea. Ulkopuolisen tarkkailijan onkin lähes mahdotonta ym-märtää, mistä larpin kokemuksellisuudessa on todella kyse.(Stenros &Montola 2010, 20.) Se poikkeaa totutuista taideläh-töisistä menetelmistä, kuten teatterista tai kuvataiteesta sekäpelillisyydellään että intensiivisyydellään, ja vaatii pelaajil-taan rohkeutta ja heittäytymiskykyä. Larp voi tarjota loista-vaa subjektiivista näkemystä vaikeisiin aiheisiin, ja mahdol-listaa pelaajilleen uudet näkökulmat (Pohjola 2003, 37).Larppia menetelmänä käyttäen voidaan nostaa esiin unoh-dettuja tarinoita ja sanoittaa vaiettuja kertomuksia. Sveitsis-sä pakolaisista koostuva ryhmä on järjestänyt ja pelauttanutuseita kertoja omiin kokemuksiinsa pohjaavan, A day in a li-

fe of a refugee -larpin. Pelaajina on ollut monenlaisia ryhmiäkoululuokista maailman johtajiin. (Crossroads Foundation2019.) Suomessa ja RuotsissaDublin2 puolestaan toi pakolais-kriisin keskelle Helsingin ja Tukholman keskustaa. Dublin2oli käytännössä pakolaisleiri keskellä kaupunkia. Larpin hah-mot olivat turvapaikanhakijoita ja pakolaisleirin työntekijöi-tä, ja ohikulkijat saattoivat kulkea pelialueella ja olla vuoro-vaikutuksessa pelaajien kanssa. (Kaljonen & Raekallio 2012,30-37.) Puolassa puolestaan kansallista historiaa elävöittävätSarmatia-larpit ovat auttaneet pelaajia ymmärtämään omaakulttuuriperintöään aivan uudella tasolla. Pelien seuraukse-na useat pelaajat ovat sisällyttäneet niissä oppimaansa pe-rinnetietoa omaan elämäänsä. (Mochocki 2012, 58-65.) Suo-messa esimerkiksiVihan Itkuvirsi -larp käsittelee vaiettua suo-malaista menneisyyttä. Siinä pelaajat pääsevät elämään si-sällissodan punavankien nahoissa. Teos pyrkii antamaan ää-nen edelleen vaietuille sisällissodan uhreille. (Vihan itkuvirsi2018.) Larpin keinoin on mahdollista vaikuttaa ihmiseen sy-vällä ja pitkävaikutteisella tasolla, muuttaa näkökulmia, ta-poja ja mielipiteitä. (Mochocki 2012, 65.)Edellä mainittuja larppeja voidaan tarkastella taiteena. Lar-pit tekevätkin yhä vahvemmin tuloaan taiteen kentälle, mis-tä ovat merkkinä esimerkiksi suurien rahoittajien apurahat.(Esim. Koneen Säätiö 2015; Vihan itkuvirsi 2018; SuomenKulttuurirahasto 2018; Suomen Kulttuurirahasto 2019). Niitävoidaan kuitenkin lähestyä myös menetelmänä. Kaikki neljäedellämainittua larppia käsittelivät elettyä todellisuutta, pyr-kivät ymmärtämään jonkun muun henkilön kohtaamia elä-mänkäänteitä. Larpissa pelaaja tutustuu toisen henkilön aja-tuksiin, tunteisiin ja sielunmaisemaan ja pyrkii omaksumaanne. (Stenros 2010, 300.) Tässä onnistuessaan pelaajan ajatuk-set ja tunteet muuttuvat hetkellisesti hahmon ajatuksiksi jatunteiksi. Tämä voi auttaa pelaajaa tunnistamaanmyös omiatunteitaan ja ajatuksiaan. Menetelmänä larp tarjoaa pelaajal-

Pelitutkimuksen vuosikirja 2019 31

KADONNEEN MUISTONMETSÄSTYS: LARP MUISTELUTYÖNMENETELMÄNÄ

le erilaisen perspektiivin paitsi yhteiskunnallisiin, kulttuuri-siin ja sosiaalisiin aiheisiin, myös itsetutkiskeluun. Saarikos-ken (2009, 285) mukaan pelit ja leikit ovatkin kautta historianolleet yhteisön omaa kulttuuria ja identiteettiä vahvistavia te-kijöitä.Menetelmänä larp on haastava (Lehto 2016, 44) ja sitä käyte-tään vain harvoin. Kuten jokainen tapahtumatuotanto, koos-tuu larpinkin tekeminen lukemattomista osasista: tekijöis-tään, tilasta, osallistujista, taiteellisesta sisällöstä, säästä jamonista muista tekijöistä. Larp-tuotanto on muuten kuinminkä tahansa tapahtuman tuottaminen, paitsi että siinä ontapahtuman lisäksi taiteellinen tai pelillinen larp-sisältö. (Rei-vo 2007, 63.)Perinteisessä suomalaisessa larpissa järjestäjät eli pelinjoh-to määrittelee maailman ja tilanteen, johon peli sijoittuu, jakirjoittaa jokaiselle pelaajalle oman roolihahmon (Suovanen2019). Larp markkinoidaan, pelaajat ilmoittautuvat peliin jamaksavat pelimaksun, jolla pelinjohto hankkii (usein vuo-kraa) pelipaikan, järjestää mahdollisesti ruokailut sekä kai-ken peliin liittyvän rekvisiitan. Pelinjohto saattaa myös huo-lehtia pelaajien majoituksesta. Pelinjohto jakaa hahmot pe-laajille, jotka matkustavat pelipaikalle pitkienkin matkojenpäästä. Suomalaiset larpit kestävät tyypillisesti muutamistatunneista kokonaiseen viikonloppuun ja niiden pelaajamää-rät vaihtelevat alle kymmenestä jopa satoihin (Stenros &Har-viainen 2011, 63; Leppälahti 2009, 25-28).Larppiin osallistuminen vaatii pelaajaltaankin paljon (hah-moon, pelimaailmaan ja sääntöihin tutustuminen, paikalletuleminen, hahmoksi pukeutuminen, vastapelaajiin tutustu-minen, hahmoon heittäytyminen ja purkutilaisuuteen sitou-tuminen). Joissain tapauksissa voi olla tarpeen madaltaa lar-pin kynnystä esimerkiksi kirjoittamalla larp tähän päivään,jolloin pelaajien ei tarvitse tehdä erikoisia asuja. Muistelu-

työn menetelmänä larppia käyttävän onkin päätettävä, toi-miiko menetelmänä larpin tekeminen, eli larpin kirjoittami-nen ja larptapahtuman tuottaminen, itse larppaaminen elilarppiin osallistuminen pelaajana, vai molemmat. Lisäksi hä-nen on pohdittava, millainen larp on tavoitteenmukainen, elimitä menetelmällä pyritään saavuttamaan ja millainen larptai larpin tekeminen tätä tavoitetta palvelee.

Muistelutyölarp: Muistatko vielä senpäivänMuistatko vielä sen päivän oli Kansan sivistysrahaston (Eläk-keensaajien keskusliiton rahaston) rahoittama hanke, jossaelävöitettiin senioriryhmän jaettu nuoruusmuisto larpin kei-noin. Se toteutettiin Turussa, palvelutalo Kotikunnaan päivä-paikka Villan maanantairyhmässä syksyn 2018 aikana. Kert-tu Lehto keräsi hankkeesta aineistoa pro gradu -työhönsä.(Lehto 2019.)Larp voi kertoa tarinan, jonka juonellinen keskikohta ja lop-putulos ovat vielä tuntemattomia, mutta joka kertoo ihmis-ryhmästä ja sijoittuu tiettyyn aikaan ja paikkaan (Pohjola2003, 38). Toisin sanoen larp voi laittaa tarinan alkuasetel-man käyntiin, määrittää tilanteen, henkilöt, paikan, tunnel-man,muttei vielä lopputulosta.Muistatko vielä sen päivän aset-ti senioriryhmän jaetun nuoruusmuiston tarinan alkuasetel-maksi, tilanteen määrittelijäksi.Hanke koostui alun muisteluosiosta, jossa etsittiin jaettuanuoruusmuistoa ja syvennettiin sitä, sekä jaetun muiston elä-vöittämisestä larpin keinoin. Koko toiminta muisteluineenja larp-tuotantoineen toteutui kerhotoimintana turkulaisenKotikunnas-palvelutalon toimintaryhmässä. Larp pyrittiintaivuttamaan menetelmäksi muistelutyöhön niin, että muis-telutyön hyvinvoinnin lisäämisen tavoitteet täyttyvät hank-

Pelitutkimuksen vuosikirja 2019 32

KADONNEEN MUISTONMETSÄSTYS: LARP MUISTELUTYÖNMENETELMÄNÄ

keen kaikissa vaiheissa. Samalla toteutuksessa pyrittiin nou-dattamaan larpin järjestämisen vaiheita niin, että lopputulosmuistuttaisi mahdollisimman paljon perinteistä viihteellistälarppia, nostaen silti muiston tapahtuman keskiöön.Muistako vielä sen päivän -larpin tuotanto perustui ajatukseen,että jos se tehtäisiin kaikkia larpin tekemisen osa-alueita kun-nioittaen, siitä mitä todennäköisimmin tulisi larp. Lähtökoh-diltaan se kuitenkin poikkesi ainakin kahdella tavalla perin-teisestä larp-tuotannosta: Larpin aiheena olivat sen tekijöi-den muistot, kun tavallisesti larp kertoo jostain fiktiivisestätai historiallisesta aiheesta. Lisäksi se toteutettiin kerhotoi-mintana, kun tavallisesti suomalaiset larpit tehdään harrasta-jien toimesta vapaaehtoistyönä (Stenros & Montola 2010, 20).Larp toteutettiin kerhotoimintana niin, että kullakin tapaami-sella keskityttiin larpin tekemisen eri osa-alueeseen. Ensim-mäiset kaksi tapaamiskertaa käytettiin muiston etsimiseenja tarkentamiseen, kolmas käytettiin hankkeeseen mukaantuleviin opiskelijoihin tutustumiseen. Siitä seuraavat neljäkertaa käytettiin larp-tapahtuman suunnitteluun ja valmiste-luun. Näistä yksi käytettiin tulevan tapahtumanmarkkinoin-tiin: tapahtumaa haluttiin markkinoida palvelutalon väelleja omille tutuille, joten seniorit askartelivat markkinointiju-listeet. Yksi tapaamiskerta käytettiin lavastuksen suunnitte-luun. Pelipaikkaa ei tarvinnut erikseen hankkia, sillä palve-lutalon yläkerran aula soveltui hyvin pelitilaksi. Yhdellä ker-ralla oli pukupäivä: palvelutaloon tuotiin ajanmukaisia pu-kuja ja asusteita, joista kukin sai valita hahmolleen sopivat,omien muistojensa mukaiset vaatteet. Yhdellä tapaamisker-ralla pelaajat tekivät itselleen hahmot käyttäen apuna hah-monluontikaavaketta. Seniorien hahmot pohjautuivat muis-tikuvaan omasta nuoresta itsestä. Pelipäivänä varattiin pelinvalmisteluun, pelaamiseen ja purkuun koko päivä. Lisäksi ta-pahtuman jälkeen oli vielä erillinen tunnelmien purkamiselle

varattu tapaamiskerta. (Lehto 2018.)

Toimintaympäristö ja kohderyhmäPelin toteutuspaikkana toiminut palvelutalo Kotikunnas onTurun Lähimmäispalveluyhdistys ry:n palveluasumisyksik-kö (Turun Lähimmäispalveluyhdistys ry Kotikunnas 2015a),ja päiväpaikka Villa on yksi Kotikunnaan muistisairaidenhoitoon erikoistuneista yksiköistä (Turun Lähimmäispalve-luyhdistys ry Kotikunnas 2015b). Palvelutalo Kotikunnaassaosallistetaan asukkaat ja asiakkaat erilaisin luovin menetel-min sosiokulttuurisen vanhustyön periaatteidenmukaan (ks.Liikanen 2011, 6).Kotikunnaanmaanantairyhmäläiset ovat toimintakykyisiä jasuhteellisen hyväkuntoisia. Nuorin maanantairyhmäläinenoli hankkeen alkaessa 68- ja vanhin 92-vuotias. Heillä on kai-killa jokin muistisairaus, mutta he ovat niin hyväkuntoisia,että voivat asua vielä kotona. Maanantaisin he tapaavat toi-sensaKotikunnaan päiväpaikkaVillassa ja osallistuvat aktivi-teetteihin. Villassa on ryhmiä jokaisena arkipäivänä.Maanan-tairyhmä valikoitui Muistatko vielä sen päivän -ryhmäksi pää-asiassa sen kävijöiden hyväkuntoisuuden tähden. Valintaanvaikuttivat myös ryhmän laaja ikäjakauma ja suhteellisen ta-sainen sukupuolijakauma (6 naista ja 5 miestä), sillä kehittä-mistyön kannalta oli tärkeää, että ryhmä ei ollut liian homo-geeninen. Lisäksimaanantairyhmällä ei ollutmitään säännöl-listä läsnäoloa vaativaa projektiameneillään, kuten joidenkinmuiden viikonpäivien ryhmillä.Muistatko vielä sen päivän lähti sosiokulttuurisen vanhustyönperiaatteiden mukaan oletuksesta, että ikä ei vähennä kult-tuurista, pelaamisesta ja luonnosta nauttimista, eikä ole esteosallistumiselle (ks. Liikanen 2011, 6). Lisäksi koko kehittä-mistyö perustui siihen, että se mukautuu ja muuttuu kohde-ryhmän tarpeiden ja toiveiden mukaan.

Pelitutkimuksen vuosikirja 2019 33

KADONNEEN MUISTONMETSÄSTYS: LARP MUISTELUTYÖNMENETELMÄNÄ

Kohderyhmän, larp-menetelmän vaikuttavuuden ja larpissakäsiteltävien teemojen takia muistelutyön eettisyys vaati eri-tyistä pohdintaa. Pureutumisen arvoisia seikkoja olivat eri-tyisesti muistisairauksien mukanaan tuomat haasteet, muis-telutyön henkilökohtaisuus, mahdolliset ikävät muistot janiistä seuraavat tuntemukset. Yhteisöpedagogitaustan takiahankkeen koordinaattori oli koulutettu kohtaamaan vastaa-via haastavia tilanteita ohjaajana. Panostamalla ryhmän si-säiseen luottamukseen, avoimeen keskusteluun ja lempeäänohjaajuuteen voitiin luoda turvallinen tila, jossa voitiin nos-taa esiin myös kipeitä muistoja. Näille aiheille tuli antaa riit-tävästi tilaa ja huomiota. Päiväpaikka Villan henkilökuntaoli myös koko projektin ajan käytettävissä siltä varalta, et-tä riskitilanteita syntyisi. Kommunikaatioon ja viestintäänkiinnitettiin myös erityistä huomiota. Muistatko vielä sen päi-vän -hankkeen ja kehittämistyön aikana kommunikoitiin sel-keästi, asioista puhuttiin niiden oikeilla nimillä ja tiedotettiinajoissa. Päätöksiä ei tehtymielivaltaisen subjektiivisesti, vaanratkaisuihin päästiin keskustelun kautta. (Ks. Karjalainen ym.2002, 9.) Potentiaalisia riskitilanteita ennakoitiin Villan hen-kilökunnan kanssa ja muutoksentarpeeseen reagoitiin. Työ-tä tehtiin koko ajan kohderyhmän hyvinvointi edellä ja pää-töksistä keskusteltiinmyös ryhmäläisten kanssa (Karjalainenym. 2002, 10). Aikataulut tehtiin sopivan tarkoiksi mutta sa-malla joustaviksi, jotta niitä ei tarvinnut muuttaa projektinaikana. Kaikesta tiedotettavasta (kuten aikataulusta ja siitämitä larp on) tehtiin selkeät tiedotteet, jotka kohderyhmäläi-set veivät kotiinsa.

Larp-muistelutyömenetelmän kehittä-mismenetelmätKehittämistyön tukena käytettiin erilaisia tutkimusmenetel-miä: kerronnallisia ryhmähaastatteluja, osallistuvaa havain-

nointia ja kyselyitä. Näiden menetelmien avulla kerättiin ai-neistoa, jonka avulla tutkittiin, soveltuuko larpmuistelutyönmenetelmäksi. Aineiston pohjalta tuotettiin menetelmäopas,jossa kerrotaan kohta kohdalta, miten Muistatko vielä sen päi-vän -tapahtuman voi järjestää (Lehto 2018). Eläkkeensaajienkeskusliitto EKL ry on levittänyt opasta ympäri Suomea yh-distysten ja ryhmien käyttöön.Tässä tutkimuksessa painopiste oli laadullisessa tutkimuk-sessa ja käytössä oli myös palautekysely. Menetelmien moni-puolisella käytöllä pyrittiin mahdollisimman laadukkaaseenkehittämistyöhön, mutta myös vastaamaan Lumme-Sandtin(2005, 125) kehotukseen huomioida kohderyhmän kognitii-viset ja fyysiset rajoitteet: esimerkiksi kyselyyn vastaaminenvaikeutuu, jollei voi pitää kynää kädessä reumatismin takia.Tällöin on tärkeää, että palautetta voi antaa vaihtoehtoisessamuodossa, esimerkiksi haastattelun kautta. Kohderyhmällepyrittiin tarjoamaan useita erilaisia mahdollisuuksia palaut-teen antoon ja mielipiteen ilmaisuun.Muistelutyössä toteutettiin kolme kerronnallista ryhmähaas-tattelua, joiden tukena käytettiin tarinankerronnallisia mene-telmiä. Haastattelu on muistitietotutkimuksen suoran vuoro-vaikutussuhteen keskeisin menetelmä (Ukkonen 2006, 182),ja tässä tutkimuksessa haastattelu toimi muistelutyön jamuistitetotutkimuksen yhdistelmänä. Kaksi haastatteluistatoteutettiin hankkeen kahdella ensimmäisellä tapaamisker-ralla ja niissä korostui kerronnallisuus, sillä niiden aikanaetsittiin jaettua nuoruusmuistoa. Kolmas haastattelu toteu-tettiin hankkeen viimeisellä tapaamiskerralla kahdessa pien-ryhmässä, ja sen tarkoitus oli kerätä palautetta. Haastatteli-joina toimivat hankkeessa mukana olleet opiskelijat, joten seoli strukturoidumpi kuin kaksi aiempaa haastattelua. Haas-tattelut toteutettiin teemallisina ryhmähaastatteluina. (Lehto2019.)

Pelitutkimuksen vuosikirja 2019 34

KADONNEEN MUISTONMETSÄSTYS: LARP MUISTELUTYÖNMENETELMÄNÄ

Haastattelut valmisteltiin laatimalla lista keskusteltavista ai-heista ja keskustelujen aikana pidettiin huoli siitä, että kai-kista suunnitelluista aiheista keskusteltiin edes hieman. Kes-kusteltavat aiheet liittyivät larpin kannalta olennaisiin seik-koihin: miten muiston maisemassa pukeuduttiin, keitä hen-kilöitä muistoon kuuluu, missä muisto tapahtui, mitä syötiintai juotiin. Valituilla keskustelunaiheilla ei kuitenkaan pyrit-ty rajoittamaan puheenaiheita, vaan kannustettiin haastatel-tavia kertomaan tarinoita ja muistoja, joita heidän mieleen-sä nousi. (Eskola & Vastamäki 2010, 32.) Haastattelija reagoivastauksiin ja esitti lisäkysymyksiä esimerkiksi pukujen yksi-tyiskohdista tai musiikista. Haastattelut nauhoitettiin ja niis-tä tehtiin muistiinpanoja, jotka lopulta litteroitiin ja analysoi-tiin teemoittain (Lehto 2019). Ukkonen (2006, 182) toteaakin,että tyypillinen muistitietotutkimuksen tutkimushaastattelutoteutuu osallistujien yhteisen toiminnan tuloksena, muistut-taa monin tavoin tavanomaista arkikeskustelua ja pohjautuuosapuolten esiymmärrykselle. Tässä tutkimuksessa korostuikertomusten, kaskujen ja kuuntelunmerkitys (Ukkonen 2006,185-186; Hyvärinen & Löyttyniemi 2005, 204), mikä teki haas-tatteluista kerronnallisia: kerronnallisen haastattelun tavoit-teena on koota tutkijan aineistoksi kertomuksia (Hyvärinen& Löyttyniemi 2005, 189). Muistatko vielä sen päivän -larp ra-kennettiin näiden kertomusten pohjalta.Hankkeen aikana toteutettiin osallistuvaa havainnointia. Eroosallistujan ja osallistuvan havainnoijan välillä syntyy osallis-tumisen motiiveilla, eksplisiittisestä tietoudesta ja introspek-tiosta (Tuomi & Sarajärvi 2009, 82). Hankkeen koordinaattorioli osallistuva havainnoija, tutkija, mahdollistaja, ja ohjaaja.Hän oli tiiviisti vuorovaikutussuhteessa kohderyhmän kans-sa, tutustui heihin yksilöinä ja kuului yhteisöön, mutta oli eriasemassa kuin muut. (Vasenkari 1996, 13.)

Havainnoista kirjattiin ylös tilanteiden tunnelma, keskuste-luissa esiin nousseita teemoja, mielipiteitä ja kommentteja,kohderyhmän vireyden ja innostuksen tiloja, sekä erilaisiaepävarmuuden, innostuksen, huolen, ahdistuksen, pelon jaodotuksen ilmaisuja. Hankkeen etenemistä myös valokuvat-tiin. Lisäksi päiväpaikka Villan henkilökunta teki havainto-ja kävijöiden reaktioista. Terveydenhoidon ammattilaisinahe olivat päteviä kommentoimaan esimerkiksi hyvinvointiinliittyviä vaikutuksia. Hankkeeseen osallistui viisi sosiono-miopiskelijaa, jotka pitivät päiväkirjaa tapaamiskerroista jakeskustelivat ohjaajan kanssa kerhokertojen jälkeen. Päivä-paikka Villan henkilökunta antoi lopuksi hankkeesta kirjal-lisen palautteen.Lisäksi hankkeesta kerättiin palautetta kahdella kyse-lyllä. Ensimmäinen palautekysely toteutettiin itse larp-tapahtumaa edeltävän tapaamisen päätteeksi, ja siinäkysyttiin osallistujien tunnelmia ja ajatuksia menneestäsyksystä ja tulevasta larp-tapahtumasta. Osallistujat saivatvastata kysymykseen vapaasti ja rauhassa. Avoin kysymysmahdollisti selkeämmän ja monipuolisemman palautteensiitä, mikä toimii ja mikä ei: vastaaja voi kertoa mielipiteensäniin perusteellisesti kuin itse halusi (Valli 2010, 126). Toinenpalautekysely toteutettiin itse larp-tapahtumassa paperisel-la, yhden sivun mittaisella palautekyselyllä, johon saivatvastata kaikki tapahtumaan osallistuneet. Kyselyyn vastat-tiin nimettömästi. Kysely koostui Likert-asteikosta (Valli2010, 118) ja avoimesta kysymyksestä. Likert-asteikkoonon helppoa vastata nopeasti, mikä yhdessä palauteky-selyn lyhyyden kanssa madalsi vastaamisen kynnystä.Likert-asteikolla saatiin myös numeerista tietoa esimer-kiksi tapahtuman vaikutuksesta muisteluun ja koettuunhyvinvointiin. Toisaalta avoin kysymys antoi tilaisuudensyvemmälle palautteelle (Valli 2010, 126). Kerätty aineistoanalysoitiin teemoittain, menetelmätriangulaation periaat-

Pelitutkimuksen vuosikirja 2019 35

KADONNEEN MUISTONMETSÄSTYS: LARP MUISTELUTYÖNMENETELMÄNÄ

Kuva 1. Haastattelut toteutettiin kohderyhmälle tutussa oleskelutilassa.

Pelitutkimuksen vuosikirja 2019 36

KADONNEEN MUISTONMETSÄSTYS: LARP MUISTELUTYÖNMENETELMÄNÄ

teita noudattaen eri näkökulmista ja eri menetelmillä (Laine,Bamberg & Jokinen 2007, 24).

Tärkeimmät tutkimustuloksetJo ensimmäisellä ryhmähaastattelukerralla löysimme muis-ton, josta oli jokaisella maanantairyhmäläisellä oma version-sa: tanssit. Tanssit jaettuna muistona on selkeästi rajattu ta-pahtuma tai toiminto, kertoo ihmisryhmästä ja on mahdol-lista sijoittaa suunnilleen tiettyyn ajanjaksoon seniorien iänmukaan. Lisäksi se sijoittuu geneeriseen paikkaan: tanssila-vat muistuttavat toisiaan ja niissä on yhteisiä piirteitä, vaikkane ovatkin eri paikkoja. Näin ollen tanssimuistoa oli mahdol-lista lähestyä larpin miljöönä (Pohjola 2003, 38).Tämä senioriryhmä löysi muitakin yhteisiä muistoja, kutenhäät ja muut juhlat, kesäloman alun ja koulumuistot. He kui-tenkin silminnähden innostuivat ajatellessaan tanssilarppia,ja monen muistoissa oli toteutettavissa olevia henkilökohtai-sia tasoja (esimerkiksi tietynlaiset vaatteet, maut, tuoksut japiilopullot pensaassa). Tanssipaikat olivat suhteellisen genee-risiä ja monet aisteihin liittyvät muistot, kuten tietyt herkutkanttiinissa tai tietyt musiikkikappaleet, olivat jaettuja. Riit-tävän geneerisessä ympäristössä myös yksityiskohdat, kutenreikämunkit tai kreppipaperikoristeet on mahdollista toteut-taa.Kohderyhmän ikäjakauma oli kuitenkin suhteellisen suuri,minkä takia vuoden 1958 tanssit, joihin lopulta päädyimme,tapahtuivat liian varhain joidenkin osallistujien muistoille.Eräs ryhmäläinen kirjoittikin ennen tapahtumaa:

Odotan innolla maanantain tapahtumaa. Olen senverran nuori, että en itse muista tarkalleen sen ajan

tapahtumia. Olen yrittänyt ajatella itseni 18- vuoti-seksi vuoteen 1958 ja eläytyä sen ajan henkeen. Toi-von, että tapahtuma onnistuu hyvin ja kaikki muut-kin ovat innolla mukana. Olen ollut alusta alkaeninnolla mukana siinä mitä olemme tehneet.

Ikäjakauman mukanaan tuomaan ajankohdalliseen haastee-seen reagoitiin siis hahmotyöllä. Larppiin osallistuvat senio-rit pyrkivät sijoittamaan nuoreen itseen perustuvan hahmonvuoden 1958 tanssien kontekstiin ja kokemaan tanssihetkenoman nuoren itsen ajatusmaailman kautta.Muistatko vielä senpäivän -hankkeen myötä heidän ymmärryksensä larpista li-sääntyi, ja siten myös ennakkoluulot larppia kohtaan karisi-vat. Tämä senioriryhmä osallistui alusta asti aktiivisesti lar-pin tekemiseen, vaikkeivät he ehkä täysin ymmärtäneet, mi-tä kohti pyrkivät. Koska larp oli vieras käsite, puhuttiin tans-seista tai tapahtumasta. Muiston uudelleen eläminen omannuoren itsen näkökulmasta ymmärrettiin kuitenkin hyvin.Hahmon tekeminen hahmolomakkeen avulla ymmärrettiinmyös nopeasti ja se herätti hedelmällistä keskustelua: monihuomasi ajattelutapansa tai arvojensa muuttuneen vuosiensaatossa. Lisäksi monet Muistatko vielä sen päivän -hankkeenosa-alueet, kuten muiston metsästys ja julisteiden askartelu,olivat senioreille tuttuja toimintoja kontekstista irrotettuina.Pukupäivä, jolloin seniorit pääsivät valitsemaan itselleen pu-vun tulevaan tapahtumaan, ymmärrettiin nopeasti. Vaattei-den tyyli ja sovittelu koettiin innostavana ja hauskana.Itse larp-tapahtuma koettiin jännittävänä ja mukaansatem-paavana. Suurimmalle osalle maanantairyhmäläisistä tämämonipuolinen, erilaisia luovia toimintoja yhdistelevä projek-ti oli mieluisa. Kuten Malmivirta (2017, 55) toteaa, luovanmuistelutyötoiminnan hyödyllisyyden kannalta on tärkeää,että sen muoto on itselle mieluisa ja tekeminen on haasteel-lista, omia totuttuja rajoja rikkovaa, ja että se tapahtuu sel-

Pelitutkimuksen vuosikirja 2019 37

KADONNEEN MUISTONMETSÄSTYS: LARP MUISTELUTYÖNMENETELMÄNÄ

laisessa sosiaalisessa kontekstissa, johon osallistuminen onhelppoa ja joka tapahtuu lähiyhteisössä. Ei olekaan ihme, ettänäinkin suuressa ryhmässä oli myös yksi osallistuja, joka eikokenut tätä taidemuotoa omakseen. Hän oli mukana muil-la tapaamiskerroilla, muttei osallistunut itse tapahtumaan.Muillakin tapaamiskerroilla hän oli syrjäänvetäytyvä, ja ker-toi käyvänsä kerhossa koska puoliso pakottaa. Larp on kui-tenkin niin haastava ja sekä aikaa että sitoutumista vaativamenetelmä, että osallistujien on oltava mukana omasta tah-dostaan. Osallistujien vapaaehtoisuus on myös eettisesti tär-keää. Ryhmän on suotavaa tuntea toisensa ennestään ja toi-mittava hyvin yhdessä, jottei vastentahtoiselle osallistujalletule ulkopuolisuuden kokemuksia.Omasta tahdosta mukana oleminen on tärkeäämyös siksi, et-tä muistolarpin myötä muistot tulevat paljon lähemmäs jakonkreettisemmiksi kuin mitä odottaisikaan. Koko larpinte-koprosessin ajan pureudutaan yhä uudestaan samaan muis-toon ja pintaan saattaa nousta ikäviäkin muistoja. Lisäksimuistoista rakennettu fyysinen toisinto tuo menneisyydentähän ja nyt. Se on huomattavasti elävämpi muistutus men-neistä kuin esimerkiksi museonäyttelyt tai valokuvat. Tapah-tumassa tehdyn palautekyselyn mukaan moni tapahtumaanosallistunut – siis nekin, joiden omiin muistoihin tapahtumaei perustunut – muistivat jotain unohtamaansa tapahtumanseurauksena.Muistolarppia tehdessä tanssimuistoihin upottiin syvälle.Mieleen nousi jo unohtuneita muistoja. Muistot olivat pää-osin hyviä ja iloisia. Ne kohdattiin tukevassa ja turvallisessasosiaalisessa ympäristössä, jossa ikävienkin asioiden muista-minen oli turvallista. Käsittelyyn nousivat esimerkiksi tanssi-reissulla hukkunut ystävätär ja seksuaalisesti ahdistellut uk-ko. Muistelutyön periaatteiden mukaan ikäville muistoilleannettiin tilaa tulla, niitä itkettiin ja niistä siirryttiin eteenpäin

toisiin aiheisiin (Hakonen 2003, 134).Sekä koko projektiin osallistumisen että itse tapahtuman,tanssimisen ja siihen liittyvän kehollisuuden koettiin vaikut-tavan positiivisesti hyvinvointiin. Muistelularpin tekemises-sä ja itse tapahtumaan osallistumisessa tiivistyvät osallista-van kulttuuritoiminnan ja muistelutyön hyvinvointivaiku-tukset. Kuten muussakaan taidelähtöisessä muistelutyössä,hyvinvointivaikutukset eivät kuitenkaan ole automaattisiatai taattuja. Taidetta tehdessään ihminen vuodattaa jotain it-sestään taiteeseensa ja sen myötä paljastaa haavoittuvuuten-sa. Jos toiminta tapahtuu välinpitämättömällä tai ammatti-taidottomalla ohjauksella, voi tuosta esiin tulleesta haavoit-tuvuudesta seurata ikävyyksiä. Muistatko vielä sen päivän -hankkeessa nuo haavoittuvuudet liittyivät omaan mennei-syyteen, muistoihin ja jopa nykyiseen identiteettiin ja minä-kuvaan. Malmivirran (2017, 55) kehotus, että ohjaaja olisikoulutettu ammattilainen, korostuu.Pilottihanke osoitti, että larpin tekeminen muistojen pohjaltaon mahdollista ja muistojen käyttö larpin materiaalina jopahelpottaa pelin työstämistä: historiallista sisältöä ei tarvitseetsiä kirjoista ja lähteistä, vaan on tärkeämpää, että larpin ele-mentit vastaavat muistoja. Mitään (paitsi nuorten pelaajienhahmot) ei myöskään tarvitse keksiä tyhjästä, materiaalia onjo paljon. Lisäksi larpin tekeminen taipuu kerhotoiminnaksi,kun sen jakaa pienemmiksi osa-alueiksi (markkinointi, lavas-tus ja rekvisiitta, esiintyjät, puvut, hahmot, tarjoiltavat, toi-minta ja purku). Mitä isommasta tapahtumasta on kyse ja mi-tä avustettavampia seniorit ovat (esim. järjestetäänkö puku-päivä vai hankkivatko he itse omat pukunsa), sitä enemmänmuistolarpin järjestämiseen menee aikaa. On kuitenkin tär-keää muistaa antaa kerholaisille vastuuta esimerkiksi omanhahmon luomisen suhteen, jotta he ehtivät innostua tulevastatapahtumasta ja totutella larpin ajatukseen. Tässä hankkees-

Pelitutkimuksen vuosikirja 2019 38

KADONNEEN MUISTONMETSÄSTYS: LARP MUISTELUTYÖNMENETELMÄNÄ

sa seniorit näkivät vaivaa larpin eteen, panostivat pukeutu-miseen, meikkiin ja hahmotyöhön.Hankkeen vetäjällä on suuri vastuu ja jokainen kerhoker-ta vaatii paljon esivalmisteluja. Muistisairaiden kerholaistenkanssamyös tärkeää olla koko ajan valmis hidastamaan, jous-tamaan ja kertomaan, mistä on kyse: kerholaisten hyvinvoin-ti on peliä tärkeämpi prioriteetti. Tässä hankkeessa käytim-me myös paljon aikaa larpin esittelyyn kerholaisille, uuttaoli vaikeaa oppia. Ennakkoluulottomat ja uteliaat senioritosallistuivat kuitenkin larpin tekemiseen innolla. Näkyvilläollut projektin kokonaisaikataulu auttoi senioreita keskitty-mään kulloinkin käsillä olleeseen yksityiskohtaan. Lisäksi to-teutuksenmonet tutut osa-alueet (esim. julisteiden askartelu)rohkaisivat tarttumaan reippaasti myös uusiin ja outoihin ai-heisiin (esim. hahmon tekemiseen).Muistatko vielä sen päivän -hanke osoitti, että larp soveltuumenetelmäksimuistelutyöhön. Kerätyn aineistonmukaan se-niorit sitoutuivat projektiin, se aktivoi unohduksissa ollei-ta muistoja, ryhmäytti ja poisti yksinäisyydentunnetta. Se-niorit pääsivät hyödyntämään vahvuuksiaan ja kertomaanitsestään. He tutustuivat toisiinsa paremmin, ystävystyivätja tekivät tilasta omansa. Lisäksi larppia suunnitellessaan jatuottaessaan he haastoivat jatkuvasti itseään ja muistamallaauttoivat toisiaan muistamaan. Itse larp-tapahtuma oli myösviihtyisä, siitä jäi hyviä muistoja ja ryhmän jakama yhteinenkokemus.Lisäksi tämä larp-tapahtuma antoi senioreille mahdollisuu-den tanssia ensimmäistä kertaa vuosiin. Sellaisetkin ryhmä-läiset, jotka olivat epäilleet, etteivät enää kykene tanssimaan,tanssivat. He kokivat suorastaan nuorentuneensa ja palan-neensa hetkeksi vuoteen 1958. Heidän silmänsä hehkuivat,askeleensa olivat keveät ja poskensa punoittivat. He toivoi-vat, että järjestäisimme samanlaisen projektin uudestaan.

LopuksiElämme globaalin, kiihtyvän muutoksen aikaa. Kulttuuripe-rintöä kuolee ja katoaa, ja muistitiedon merkitys korostuumyös akateemisen yhteisön ulkopuolella. Ihmiset etsivät se-lityksiä historialleen, haluavat ymmärtää itseään paremminja eheyttää minäkuvaansa. Erilaisia menetelmiä kuten larp-pia käyttämällä muistitiedosta voidaan tehdä helpommin lä-hestyttävää kaikille ikäryhmille. Muistatko vielä sen päivän -tapahtumaan osallistuneet lähihoitajaopiskelijat ymmärtävätnyt, mitä seniorit tarkoittavat, kun puhuvat tansseista, kunennen tapahtumaa he eivät edes tienneet, mitä tanssit olivat.Eikä heitä voi siitä syyttää: miten tansseja voi ymmärtää, josvain lukee niistä kirjasta tai näkee suttuisen mustavalkovalo-kuvan? Tanssien olemus syntyy liikkeestä, aistimaailmasta,ilmapiiristä. On asioita, joita ei voi ymmärtää, ellei niitä koeitse. Juuri tämän takia larp on ainutlaatuinenmenetelmä sekämuistelutyöhön että muistitietotutkimukseen.Opinnäytetyössään #Näkökulmaa. Larp nuorisotyön menetelmä-nä (Lehto 2016) Lehto tutki larppia nuorisotyön menetelmä-nä. Nyt tutkimuksen kohderyhmä oli eri, mutta tulokset sa-mankaltaisia: menetelmänä larp on todella antoisa ja syväl-le menevä, mutta myös haastava. Sen ominaispiirteenä vai-kuttaa olevan syvä kokemuksellisuus. Larp soveltuu sekänuorisotyöhön että senioreiden muistelutyöhön, se soveltuuopetusmenetelmäksi ja sillä on historiaa psykoterapian alal-la (Stenros 2018, 11; Montola 2012, 105-106; Mochocki 2014).Larppien ja muiden roolipelimuotojen menetelmällisen käy-tön mahdollisuudet ovat siis monet, ja niiden tutkimus ja -kehitystyö näyttää olevan vasta alussa.Viimeiseksi haluan vielä heittää pallon senioreille itselleenja kehottaa heitä tutustumaan itse uusiin toiminnanmuotoi-hin, tekemään konkreettisia ehdotuksia ympäristönsä virik-keellistämiseksi ja ilmaisemaan rohkeasti asiantuntijoille tar-

Pelitutkimuksen vuosikirja 2019 39

KADONNEEN MUISTONMETSÄSTYS: LARP MUISTELUTYÖNMENETELMÄNÄ

Kuva 2. Larpin tekeminen muistojen pohjalta on mahdollista.

peensa. Parhaat aloitteet ovat lähtöisin kohderyhmän omas-ta mielenkiinnosta ja tarpeesta. Koska väestömme ikääntyyja vanhustenhuollossa käytäntö ei enää vastaa hyviä tarkoit-teitaan, on innovatiivinen menetelmäajattelu tärkeää nostaaesille myös akateemisten tutkimusten yhteydessä. On yhätärkeämpää, että me tutkijat jalkaudumme kentälle ja näem-me itse tarpeen tutkimukselle. Uudet aloitteet ja innovaatiotyhdessä tutkimustiedon kanssa eivät suinkaan vähennä tut-kimuksen arvoa, vaan voivat tarjota odottamattomia ratkai-suja ja lisätä hyvinvointia.

KiitoksetValokuvista kiitos Janni Mäkelälle, joka toimi Muistatko vieläsen päivän -hankkeen vapaaehtoistyöntekijänä.

Pelitutkimuksen vuosikirja 2019 40

KADONNEEN MUISTONMETSÄSTYS: LARP MUISTELUTYÖNMENETELMÄNÄ

Kuva 3. Tanssijat nousivat suorastaan lentoon.

Pelitutkimuksen vuosikirja 2019 41

KADONNEEN MUISTONMETSÄSTYS: LARP MUISTELUTYÖNMENETELMÄNÄ

LähteetCrossroads foundation 2019. A day in the life of a refu-gee. “Press”. Viitattu 9.10.2019. http://www.refugee-run.org/press.html.Eskola, Jani ja Jaana Vastamäki. 2010. “Teemahaastattelu:Opit ja opetukset.” Teoksessa Ikkunoita tutkimusmetodeihin I.Metodin valinta ja aineistonkeruu: vinkkejä aloittelevalle tutkijal-le, toimittajat Juhani Aaltola ja Raine Valli, 25–42. Jyväskylä:PS-kustannus.Eurheilu.com. 2019. “CS:GO –Counter Strike: Global Offensi-ve”. Viitattu 9.10.2019. https://eurheilu.com/pelit/cs-go/.Grey gunners. 2019. “Grey gunners”. Viitattu 9.10.2019. https://www.lenovo-greygunners.com/.Hakonen, Sinikka. 2003. “Muistelutyö”. Teoksessa Seniori- javanhustyö arjen kulttuurissa, toimittajat Marjatta Marin ja Si-nikka Hakonen, 130–137. Jyväskylä: PS-kustannus.Hohenthal-Antin, Leonie. 2006. Kutkuttavaa taidetta. Taidetoi-minta seniori- ja vanhustyössä. Jyväskylä: PS-kustannus.Hyvärinen, Matti ja Vappu Löyttyniemi. 2005. “Kerronnalli-nen haastattelu”. Teoksessa Haastattelu. Tutkimus, tilanteet javuorovaikutus, toimittajat Johanna Ruusuvuori ja Liisa Tiittu-la, 189–222. Tampere: Vastapaino.Kaljonen, JP ja Johanna Raekallio. 2012. “Dublin2. The EU’sasylum policy in miniature”. Teoksessa States of play. NordicLarp around the world, toimittaja Juhana Pettersson, 30–37.Hel-sinki: Pohjoismaisen roolipelaamisen seura.Karjalainen, Sakari, Veikko Launis, Risto Pelkonen ja JuhaniPietarinen. 2002. “Alkusanat”. Teoksessa Tutkijan eettiset va-linnat, toimittajat Sakari Karjalainen, VeikkoLaunis, Risto Pel-konen ja Juhani Pietarinen, 7–12. Helsinki: Gaudeamus.

Koneen säätiö. 2015. “Halat Hisar—liveroolipelivaihtoehtohistoriassa”. Julkaistu 8.12.2015. Viitattu9.10.2019. https://koneensaatio.fi/halat-hisar-liveroolipeli-vaihtoehtohistoriassa/.Laine, Markus, Jarkko, Bamberg ja Pekka Jokinen. 2007. “Ta-paustutkimuksen käytäntö ja teoria”. Teoksessa Tapaustutki-muksen taito, toimittajatMarkus Laine, JarkkoBamberg ja Pek-ka Jokinen, 9–38. Helsinki: Gaudeamus.Laitinen, Liisa. 2017. Vaikuttavaa? Taiteen hyvinvointivaiku-tusten tarkastelua. Turun ammattikorkeakoulun tutkimuk-sia 46. Turku: Turun ammattikorkeakoulu. http://julkaisut.turkuamk.fi/isbn9789522166166.pdf.Larp cencus. 2014. “Results”. Viitattu 9.10.2019. http://larpcensus.org/results/en.Lehto, Kerttu. 2019.Muistan vielä sen päivän. Larp muistelutyönmenetelmänä. Pro gradu –tutkielma, Turun yliopisto. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019051615833.Lehto, Kerttu. 2018. Muistatko vielä sen päivän. Larp muistelu-työn menetelmänä.Menetelmäopas. Helsinki: Eläkkeensaajienkeskusliitto EKL ry.Lehto, Kerttu. 2016. #Näkökulmaa. Larp nuorisotyön menetelmä-nä. Opinnäytetyö, Humanistinen ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604295496.Leppälahti, Merja. 2009. Roolipelaaminen. Eläytymistä ja fanta-siaharrastusverkostoja. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto.Liikanen, Hanna-Liisa. 2011. Ikääntyminen ja kulttuuri. Kohtiseniorikulttuuria. Helsinki: Ikäinstituutti.Lumme-Sandt, Kirsi. 2005. “Vanhan ihmisen kohtaaminenhaastattelutilanteessa”. TeoksessaHaastattelu. Tutkimus, tilan-teet ja vuorovaikutus, toimittajat Johanna Ruusuvuori ja Liisa

Pelitutkimuksen vuosikirja 2019 42

KADONNEEN MUISTONMETSÄSTYS: LARP MUISTELUTYÖNMENETELMÄNÄ

Tiittula 125–144. Tampere: Vastapaino.Malmivirta, Helena. 2017. “Taide, taidetoiminta ja niiden vai-kutukset ikääntyneiden hyvinvointiin”. Teoksessa Taide ja hy-vinvointi. Katsauksia kansainväliseen tutkimukseen, toimittajatKai Lehikoinen ja Elise Vanhanen. Helsinki: ArtsEqual. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-7218-16-7.Mikkola, Kalle ja Teemu Rantanen. 2007. “Live-roolipelaamisen peruskäsitteistä”. Teoksessa Larpinjärjestäjänkäsikirja, toimittaja Teemu Rantanen, 5–6. Helsinki: Suomenliveroolipelaajat ry.Mochocki, Michael. 2014. “Larping the Past: Research Re-port on High-School Edu-Larp”. TeoksessaWyrd Con Compa-nion Book 2014, Sarah Lynne Bowman, 132–149. Los Angeles:Wyrd Con. http://repozytorium.ukw.edu.pl/handle/item/1492.Mochocki, Michal. 2012. “Reliving Sarmatia. National herita-ge revived in the polish larp scene”. Teoksessa States of play.Nordic Larp around the world, toimittaja Juhana Petterson, 58–65. Helsinki: Pohjoismaisen roolipelaamisen seura.Montola, Markus.2012.On the Edge of the Magic Circle. Unders-tanding Role-Playing and Pervasive Games. Väitöskirja, Tampe-reen yliopisto. http://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8864-1.Pohjola, Mike. 2003. “The Manifesto of the Turku School”.TeoksessaAs Larp GrowsUp – Theory andMethods in Larp, Mor-ten Gade, Line Thorup ja Mikkel Sander, 34–39. Frederiks-berg: Projektgruppen KP03.Reivo, Juho. 2007. ”Larp-tapahtuma järjestelyjen ja tuottami-sen näkökulmasta. Teoksessa Larpinjärjestäjän käsikirja, toimit-taja Teemu Rantanen, 63–105. Helsinki: Suomen liveroolipe-laajat ry.

Saarikoski, Petri. 2009. “Yhteisöpeliä rakentamassa. Juhana-herttuan Aikakapseli 2006–2008”. Teoksessa Kulttuurituotan-to. Kehykset, käytäntö ja prosessit, toimittajat Maarit Grahn jaMaunu Häyrynen, 283–311. Helsinki: SKS.Siivonen, Katriina. 2009. “Osallistava kulttuurituotanto. Poh-dintaa kulttuurisesta kestävyydestä”. Teoksessa Kulttuurituo-tanto. Kehykset, käytäntö ja prosessit, toimittajat Maarit Grahnja Maunu Häyrynen, 62–81. Helsinki: SKS.Stenros, Jaakko. 2018. “Suomalaiset roolipelit”. TeoksessaSeikkailuja ja sankareita. Katsauksia suomalaisen roolipelaamisenhistoriaan ja nykyhetkeen, Jaakko Stenros ja Jukka Särkijärvi, 6–9. Tampere: Tampereen museot.Stenros, Jaakko. 2010. “Nordic larp: theatre, art and game”.Teoksessa Nordic Larp, toimittajat Jaakko Stenros ja MarkusMontola. Tukholma: Fëa Livia.Stenros, Jaakko ja J. Tuomas Harviainen. 2011. “Katsaus poh-joismaiseen roolipelitutkimukseen”. Teoksessa Pelitutkimuk-sen vuosikirja 2011, toimittaja Jaakko Suominen. http://www.pelitutkimus.fi/vuosikirja2011/ptvk2011-07.pdf.Stenros, Jaakko ja Markus Montola. 2010. “The paradox ofNordic larp culture”. Teoksessa Nordic Larp, toimittajat Jaak-ko Stenros ja Markus Montola, 14–29. Tukholma: Fëa Livia.Suomen Kulttuurirahasto. 2019. “Myönnetyt apurahat”. Vii-tattu 9.10.2019. https://apurahat.skr.fi/myonnot.Suomen Kulttuurirahasto. 2018. “Kurkistus kaupunkipelinmaailmaan”. Julkaistu 23.10.2018. Viitattu 9.10.2019. https://skr.fi/ajankohtaista/kurkistus-kaupunkipelin-maailmaan.Suomi, Asta. 2003. “Puhe- ja tunnetyö seniori- ja vanhus-työssä”. Teoksessa Seniori- ja vanhustyö arjen kulttuurissa,Marjatta Marin ja Sinikka Hakonen, 122–129. Jyväskylä, PS-kustannus.

Pelitutkimuksen vuosikirja 2019 43

KADONNEEN MUISTONMETSÄSTYS: LARP MUISTELUTYÖNMENETELMÄNÄ

Suovanen, Mira. 2019. “LARP – mitä se on?” Todel-lisuuspakolaiset ry. Viitattu 9.10.2019. https://www.todellisuuspakolaiset.com/larp-faq.Södberg, Johan. 2003. “Play is political”. Teoksessa As LarpGrows Up – Theory and Methods in Larp, Morten Gade, LineThorup jaMikkel Sander, 98–107. Frederiksberg: Projektgrup-pen KP03.Tuomi, Jouni ja Anneli Sarajärvi. 2009. Laadullinen tutkimus jasisällönanalyysi. Helsinki: Tammi.Turun Lähimmäispalveluyhdistys ry Kotikunnas. 2015a.“Historia”. Viitattu 9.10.2019. http://www.kotikunnas.fi/kotikunnas/index.php/kotikunnas/historia.Turun Lähimmäispalveluyhdistys ry Kotikunnas. 2015b.“Kotikunnas”. Viitattu 9.10.2019. http://www.kotikunnas.fi/kotikunnas/index.php/kotikunnas.Ukkonen, Taina. 2006. “Yhteistyö, vuorovaikutus ja narratii-visuus muistitietotutkimuksessa”. TeoksessaMuistitietotutki-mus.Metodologisia kysymyksiä, toimittajat Outi Fingerroos, Rii-na Haanpää, Anne Heimo ja Ulla-Maija Peltonen, 175–198.Vantaa: Suomalaisen kirjallisuuden seura.Valli, Raine. 2010. “Kyselylomaketutkimus”. Teoksessa Ikku-noita tutkimusmetodeihin I. Metodin valinta ja aineistonkeruu: vi-rikkeitä aloittelevalle tutkijalle, toimittajat Juhani Aaltola ja Rai-ne Valli. Jyväskylä: PS-kustannus.Vanhustyön keskusliitto. 2019. “Ohjaaminen”. Vahvike,ryhmä- ja viriketoiminnan aineistopankki. Viitattu 9.10.2019.https://www.vahvike.fi/fi/muistelu/ohjaaminen.Vasenkari, Marja. 1996. “Osallistuvan havainnoinnin mene-telmä kulttuurin kenttätutkimuksessa”. Teoksessa Kulttuurinkenttätutkimuksen alkeet: osallistuva havainnointi, toimittajaMa-ria Vasenkari. Turku: M. Vasenkari.

Vihan itkuvirsi. 2018. “Info”. Viitattu 9.10.2019. https://vihanitkuvirsi2018.wordpress.com/info/.

Pelitutkimuksen vuosikirja 2019 44