kansainvÄlinen suojelupolitiikka ja...
TRANSCRIPT
KANSAINVÄLINEN SUOJELUPOLITIIKKA JA
HAASTEET
Nina Tynkkynen
Tampereen yliopisto
28.09.2013
Sisältö
� Kansainvälisen suojelupolitiikan kohteiden kehityksestä
� Kansainvälisen suojelupolitiikan evoluutiosta
� Suojelupolitiikan nykytila ja haasteet
� Lopuksi
Kv- suojelupolitiikan kohteet
� Kansainvälinen huomio Itämeren saastumiseen 1960-luvun loppupuolella
� haitallisten aineiden kertyminen sedimentteihin ja eliöihin (ympäristömyrkyt)
� Lahtien ja jokisuistojen rehevöityminen nousi kysymykseksi 1970-luvulla
� nykyisin myös ulappa-alueiden ja ulkosaariston rehevöityminen
� öljykuljetusten riskit ja Nord Stream –kaasuputkihanke 2000-luvun keskustelunaihe
� Itämeren keskeiset ympäristökysymykset Helcomin Baltic Sea Action Planin (2007) mukaan
1. Rehevöityminen
2. Vaaralliset aineet
3. Itämeren käytön haitat
4. Luonnon monimuotoisuus
Itämeren suojelu on monitasohallintaa
� Kansainvälinen taso� erilaisia lähinnä merenkulkua sääteleviä organisaatioita
ja sopimuksia, esim. Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO ja merenkulun ympäristönsuojelua säätelevä MARPOL-sopimus
� Euroopan unionin taso� kasvava merkitys (8/9 rantavaltiosta EU:ssa)� direktiivit, esimerkiksi meristrategiadirektiivi ja
vesipuitedirektiivi, rikkidirektiivi � ohjelmat ja politiikat, erit. maatalouspolitiikka
� Itämeristrategia
� Itämeren alueen taso: Helsingin suojelusopimus jaHELCOM
� Council of the Baltic Sea States, kaupunkien ja NGO:iden välinen yhteistyö (Baltic Agenda 21)
Coalition Clean Baltic (NGOt)
� kansallinen taso
� kansalliset lainsäädännöt ja erityiset kansalliset suojeluohjelmat ja –toimenpiteet
� Paikallinen taso
� Kaupungit ja kunnat, mm. vastuu jätevesien puhdistamisesta ja muista paikallisista toimista
� joukko muita toimijoita eri tasoilla
� tiede & tutkimus, yritykset & muut organisaatiot, kansalaisjärjestöt, yksittäiset kansalaiset jne.
� uudenlaiset toimijat esim. John Nurmisen säätiö, Baltic Sea Action Group, Baltic 2020
Itämeren suojelusopimus (Helsinki convention)
� Itämeren suojelusopimus v. 1974 (1992) (Helsinki Convention on the Protection of the Marine Environment in the Baltic Sea Area)
� ensimmäinen kokonaisen meren kaikki saastelähteet kattava sopimus
� mukana kaikki rantavaltiot
� sopimus sisältää suojelutoimenpiteitä koskevia suosituksia (recommendations), EI sitovia velvoitteita
� HELCOM (Helsinki Commission), sopimusta hallinnoiva ja valvova elin
� HELCOM:illa 1990-luvulla yhteistyöohjelma, jossa eliminoitiin ”hot spoteja” erilaisten projektien myötä� esim. Suomen lähialueyhteistyö: Pietarin vesisektorin
kehittäminen yhteistyössä kv-rahoituslaitosten kanssa
� HELCOM:in Itämeren toimintaohjelma Baltic Sea Action Plan 2007 (ks. http://www.helcom.fi/BSAP)� tavoitteena saavuttaa Itämeren hyvä ekologinen tila vuoteen
2021 mennessä� määrittää päästövähennystavoitteet fosforille ja typelle, koko
Itämerelle yht. 42 % P ja 18% N� taakanjako merialueittain/maakohtaisesti
THE BSAP requirementsPHOSPHORUS(TONNES)
NITROGEN (TONNES)
DENMARK 16 17 210
ESTONIA 220 900
FINLAND 150 1200
GERMANY 240 5620
LATVIA 300 2560
LITHUANIA 880 11 750
POLAND 8760 62 400
RUSSIA 2500 6970
SWEDEN 290 20 780
TRANSBOUNDARYCOMMON POOL (NON-HELCOM COUNTRIES)
1660 3780
� BSAP:ia on kritisoitu, koska se ei huomioi taloudellista eikä yhteiskunnallista kontekstia� Taakanjako ei ole suhteutettu asukasmäärään,
maksukykyyn (BKT:een) tai saastumista aiheuttavien toimintojen rakenteeseen
� esim. Puolalle asetetut ravinnerajoitukset tarkoittavat, että Puolan maataloudessa saisi käyttää paljon vähemmän lannoitteita kuin esim. Suomessa /peltoha
� toimeenpano jäsenmaiden harteilla� jäsenmaiden aikomukset toimeenpanna BSAP
vaihtelevia
Kansainvälisen suojelupolitiikan haasteita
� ekologisesta näkökulmasta: epäyhtenäinen joukko ongelmia, joiden luonne ja laajuus vaihtelevat Itämeren eri osissa
� meren eri osien ekologiset erityispiirteet
� esim. ravinnekuormituksen määrän vaihtelu
� muiden riskien maantieteelliseen jakautumiseen liittyvät erot
� sosio-ekonominen ja poliittinen tilanne vaihtelee Itämeren alueella poikkeuksellisen paljon� ympäristöongelmien määrittely ja merkityksenanto
vaihtelevat Itämeren eri puolilla
� esim. rehevöitymistä ei koeta erityiseksi ongelmaksi Venäjällä
� kansalaisyhteiskunnan paine ja osallistumisen käytännöt erilaisia eri maissa
� toimijoiden moninaisuuden ongelma� päällekkäiset, joskus myös keskenään ristiriitaiset ja
tehottomat hallintatoimenpiteet (erit. EU ja HELCOM)
� sitova, kaikkia valtioita koskeva sopimusjärjestelmä tms. suojelun mekanismi puuttuu� EU:n direktiivit ja Itämeristrategia ok, mutta Venäjä ei
kuulu niiden piiriin
� HELCOM:in keskittyminen ”numeroiden pyörittelyyn”
� luonnontieteen ylikorostuminen
� politiikka-analyysien, sosioekonomisten arviointien ja jopa kustannustehokkuus –laskelmien puuttuminen toimenpidesuositusten perustalta (!)
� varman monitorointitiedon puuttuminen vesittää toimenpideohjelman laskelmat!
Kingisepp, Venäjä 2012
Gdansk , Puola 2013
� Toisaalta esim. Saaristomeren tilaan vaikuttaa eniten Lounais-Suomen maatalous
Niinpä...
� pistelähteiden kartoittamisen ja ”helppoihin” kuormituskohteisiin puuttumisen tulisi olla ensisijaista
� suojelutoimenpiteiden alueellinen ja ajallinen eriyttäminen
� suunnitelmista ja ohjelmien/suositusten laatimisesta toimeenpanon tukemiseen
Lopuksi
� Itämeren kansainvälinen suojelupolitiikka on ollut (ja on edelleen) myös geopolitiikkaa, imagonrakennusta ja yleistä diplomatiaa (!!!)
� Kylmän sodan keskeinen näyttämö, Itä-Länsi –jakolinja
� EU:n vaikutusvallan kasvu vs . Venäjän rooli Itämeren alueella, taistelu Itämeren ”herruudesta”
� EU:n rooli kasvaa, Itäpuolen maiden EU-jäsenyys ja yhteiskuntakehitys johtavat tehokkaimpiin kansallisiin politiikkoihin (?)
� Venäjän sitouttaminen kansainvälisen suojelupolitiikan prosesseihin on haaste, mutta HELCOM on Venäjällä arvostettu ja siksi sitä on syytä kehittää (vs. EU:n instrumentit)
� Kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan, mutta myös kotimaisesti on paljon tekemistä
� esim. ravinnekuormitusta syytä katsoa /capita tai /BKT, ei yksinomaan maakohtaisesti
KIITOS!!!