kauppapolitiikka 1 / 2010

Ulkoasiainministeriön kauppapoliittinen julkaisu

1 1

0

Huojuvan kasvun vuosi

2 • Kau p p ap o l i t i i k k a • 1 / 2 0 1 0

JulkaisijaUlkoasiainministeriö

PäätoimittajaJari SinkariPuh. (09) 160 [email protected]

Toimituspäällikkö Mikko Taivainen, Edita Press OyPuh. 040 860 [email protected]

ToimitussihteeriHarri KilpiPuh. (09) 160 [email protected]

ToimitusneuvostoJorma Korhonen (pj.), UM/KPOJukka Ahtela, EKPekka Huhtaniemi, UM/KPOMerja Paavola, TEMMatti Rasimus, FinproJukka Seppälä, MetsoPetri Tuomi-Nikula, UM/VKOJari Sinkari, UM/VKOMikko Taivainen, Edita

KustantajaEdita Press Oy, PL 739, 00043 EDITAwww.edita.fi/press, puh. 020 450 00fax 020 450 2750Toimitusjohtaja Rita Jussila

UlkoasuAdults – Aikuinen Mainostoimistosuhde

TaittoCrisme Kotilainen, Edita Press Oy

IlmoituksetJulkaisu Bookers OyKia KangasPuh. (09) 7738 [email protected]

Tilaajapalvelu jaosoitteenmuutoksetpuh. 020 450 [email protected]

PainopaikkaEdita Prima Oy, 2010ISSN 0783-490X

Painosmäärä11 000 kpl

Paperi:Lumiart Silk 115g

www.kauppapolitiikka.fi

Kirjoittajat vastaavat itse julkaistujen artikkeleiden sisällöstä. Artikkelit eivät välttämättä edusta ulkoasiainministeriön kantaa.

1/20

10

Pääkirjoitus: Jorma Korhonen ...................................................... 3

VIP-haastattelu: Veli Sundbäck ..................................................... 4

Nigeria – 10 vuodessa 20 joukkoon? ........................................... 8

Kolumni: Dan Steinbock ............................................................. 11

Vuosi 1 jälkeen suuren laman ..................................................... 12

Kun lakkaa satamasta... .............................................................. 16

Vihreä valo voimistuu ................................................................. 18

Suomalaiset vientiyritykset esittäytyvät ..................................... 20

Jotain vihreää Tanskanmaalla ..................................................... 22

Quo vadis WTO? .......................................................................... 25

Puola – Kun valtion rooli on suuri .............................................. 28

Lähettiläät kiertoon? ................................................................... 31

Lissabon – Mikä muuttui? ........................................................... 34

Lyhyesti .................................................................................. 36–38

Ministerin mietteet ..................................................................... 39

Risto E.J. Penttilä ja Risto Siilasmaa punnitsevat ulkomaankaupan näkymiä.

Kan

ne

n k

uva

: Th

inks

tock

12

Kau p p ap o l i t i i k k a • 1 / 2 0 1 0 • 3

WTO-neuvottelujen pähkinää ei valitettavasti edelleenkään ole kyetty murtamaan, ja DDA-neu-

vottelujen päättäminen on siirtynyt ku-luvalle vuodelle. Monenkeskisten kaup-paneuvottelujen sisältövajetta on pyritty paikkaamaan alueellisilla vapaakauppaso-pimuksilla. Näistä merkittävin, Korean ta-savallan kanssa neuvoteltu sopimus saate-taan voimaan kuluvana vuonna. Samalla testataan ensimmäistä kertaa käytännössä yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa, kun sopimuksen hyväksymiselle on saata-va myös sen hyväksyntä.

Globaalin taloudellisen päätöksente-on rakenteita koeteltiin edellisvuoden ai-kana useaan otteeseen. Muodollisten jär-jestelmien kangerrellessa epävirallisen val-mistelun ja päätöksenteon asema vahvis-tuu. G8 laajeni G20:ksi, ja nousevat talous-mahdit ovat vakiinnuttaneet asemansa pe-rinteisten teollisuusmaiden rinnalla. Pie-nille kansallisvaltioille ei paikkaa pöydäs-sä ole katettu. Luontevinta olisi, että Suo-mi pyrkisi vaikuttamaan asioiden kulkuun ennen kaikkea EU:n kautta.

Päätöksenteon rakenteiden muutok-sen tulisi kuvastua kauppakohteluun. Ke-hitysmaa-asemaa ja siitä seuraavaa erityis-kohtelua ei alun perinkään tarkoitettu iki-muistoiseksi nautintaoikeudeksi. Päinvas-toin, erityiseduista tulisi luopua maan ta-loudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen myötä. Näin erityiskohtelun edut voitaisiin suunnata niitä eniten tarvitseville.

Kotityöt Lissabonin sopimuksen ym-pärillä ovat sitoneet EU:n voimavaroja. Ra-kennustyö on vihdoin valmis, ja toimeen-pano voi alkaa. Lissabonin sopimus ei tuo radikaaleja muutoksia kauppapolitiikkaan. Sopimus vahvistaa komission asemaa en-tisestäänkin kauppapolitiikan hoidossa sa-malla kun palvelukauppa, investoinnit ja henkisen omaisuuden kaupalliset näkö-kohdat siirtyivät unionin toimivaltaan. Kansallisesti neuvoteltujen ja voimaansaa-tettujen investointisuojasopimusten voi-massaolo jatkuu toistaiseksi ja jäsenmaat voivat neuvotella uusiakin sopimuksia.

Komission edustustot ovat muuttu-neet EU-edustustoiksi, joihin EU:n ulko-

asiainhallinto lä-hettää päällikön. Kaupp ap ol i t i i -kan hoito säilynee päällikön vaih-doksesta huolimat-ta jatkossakin komission vahvassa otteessa myös ulkomailla. Tarve kansallisten edus-tustojen ylläpitoon ei kuitenkaan häviä.

On nähtävissä, että suurlähetystöjem-me ja konsulaattiemme asema kaupallisten etujemme vaalijoina vahvistuu sitä mukaa, kun EU-edustustot keskittyvät unionin ul-kopoliittisen roolin vahvistamiseen. Vien-nin ja kansainvälistymisen edistäminen – VKE-työ – säilyy jatkossakin kansallisena tehtävänä.

Kilpailukyvyn vahvistamiseksi luo-tu Lissabonin strategia on muuttunut EU2020 -strategiaksi. Kauppapolitiikan asemaa ja kauppapoliittisten toimenpitei-den vaikutusten seurantaa EU:n kilpailu-kyvyn ulkoisena ulottuvuutena on syytä vahvistaa. Sopimalla sääntely-yhteistyön vahvistaminen EU:n strategiseksi tavoit-teeksi ja työohjelmaksi parantaisi ennakoi-tavuutta ja vahvistaisi toimintalinjaamme.

EU:lla tulisi olla selkeä tiekartta sen suhteen, kenen kanssa neuvotellaan, miten haluamme kehittää kolmasmaadialogia tärkeiden kauppakumppaneidemme kans-sa; ja miten uusiin haasteisiin tulisi vastata esimerkiksi WTO:ssa.

Kööpenhaminan ilmastokokoukses-sa sivuttiin kaupallisia sekä kauppapoliitti-sia kysymyksiä, vaikka kauppaneuvottelu-ja ei käytykään. Yritykset kilpailuetujen ta-saamisen rajasuojatoimin johtavat helposti protektionistiseen kierteeseen, jossa toimi-en laillisuutta koetellaan WTO:n riitojen-ratkaisussa ja jossa kaikki istuvat lopulta häviäjien penkillä. Kööpenhaminan Bright Green-messutapahtuma vihreän teknolo-gian tarjoamien ratkaisujen vauhdittami-seksi tarjosi kuitenkin uskoa myönteisen vaihtoehdon mahdollisuudesta. Yritykset ovat valmiita, toivottavasti myös valtiot ja kuluttajat.

Jorma KorhonenKauppapoliittisen osaston päällikkö

EU tarvitsisi selkeän tiekartan kauppasuhteisiin

Pääkirjoitus

31Suurlähettiläitä

hallituksiin! Lasse Lehtinen ehdottaa.

4Veli Sundbäck arvioi Suomen

kauppapolitiikalla olevan EU:ssa hyvä maine.


VIP-haastattelu

URA ULKOASIAINMINISTERIÖSSÄ

Siitä, kun minä olin täällä töissä, ministeriö on levinnyt uusiin raken-nuksiin. Ulkoasiainhallinnon muuttaessa Ritarikadulta Merikasarmiin koko henkilökunta mahtui nykyisen Martti Ahtisaari -aukion varrella oleviin rakennuksiin.

Muistelen vuosia ulkoasiainministeriössä hyvillä mielillä. Minul-la oli paljon mielenkiintoisia ja haastavia tehtäviä, ja pääsin oppimaan koko ajan uutta – varsinkin viimeisen 15 vuoden aikana. Moni hieno muisto liittyy EU-jäsenyysprojektiin, enkä tarkoita tällä vain jäsenyys-neuvotteluja.

HyväVeli Sundbäck on ollut viemässä Suomea EU-jäseneksi

ja Nokiaa maailman menestykseen. Kauppapolitiikka-

lehden haastattelussa hän arvioi WTO-neuvotteluja,

Suomen harjoittamaa kauppapolitiikkaa ja Suomea

liiketoimintaympäristönä.

Veli


Ku

va:

Pe

kka

Kiir

ala

Veli Sundbäckin mielestä Euroopan kannattaa valppaasti seurata Aasian kahdenvälisten ja alueellisten vapaakauppaneuvotteluiden etenemistä.


Olin mukana, kun Suomi liittyi Euroopan talousalu-eeseen, Eftan täysjäseneksi, Esaan, Eurekaan, Euroopan neuvostoon ja kun EU:n kanssa tehtiin puitesopimus tut-kimus- ja tiedeyhteistyöstä. Lopputulos oli se, että Suo-mesta tuli asteittain täysivaltainen eurooppalainen osa-puoli.

Oli antoisaa tehdä työtä kollegojen kanssa hyvässä tiimissä. Se hitsautui niin tiiviiksi, että moni ystävyyssuh-de on säilynyt tähän päivään saakka. Ura ulkoasiainmi-nisteriöistä ei koskaan poistu minusta, eikä unohdu.

Kävin läpi uraputken alimmalta tasolta ylimmäl-le virkamiesten keskuudessa. Olin kaikissa tehtävissä paitsi yhdessä: en koskaan toiminut edustuston pääl-likkönä ulkomailla. 26,5 vuodesta olin vain 8,5 vuot-ta ulkomailla ja loput Suomessa. Normaalisti suhde lie-nee fifty-fifty.

NOKIAN PALVELUKSEEN

Sitten minulle avautui mahdollisuus päästä Nokian pal-velukseen. Se oli tarjous, josta ei voinut enkä halunnut-kaan kieltäytyä.

Ulkoministeriötausta antoi hyvän pohjan niihin tehtäviin, joihin menin, eli kansainvälisiin suhteisiin ja kauppapolitiikkaan. Varsinainen liiketoiminta – johtami-nen, strategiat ja prosessit – piti kuitenkin opetella. Oli myös sellaisia taitoja, jotka olivat olennaisia molemmis-sa tehtävissä, kuten neuvotteluja esiintymistaidot, joihin ulkoasiainhallinto antaa hyvät eväät.

Ulkoasiainhallinto on myös hyvä pohja ymmärtää kansainvälisiä asioita, erilaisia maita ja kulttuureja. Sieltä saa sivistystä, joka on hyödyllistä liiketoiminnassa. Kun tapaa liikekumppaneita, on hyötyä siitä, että pystyy kes-kustelemaan muustakin kuin bisnekseen liittyvistä kysy-myksistä.

Nokia-ajasta on hankala nostaa esille yksittäisiä huippuhetkiä: koko 13,5 vuotta oli upeaa aikaa. Olin on-

nekas ja etuoikeutettu, kun pääsin sisältä käsin seuraamaan yh-tiön kehitystä ja menestystä. Ulkomailla oli helppoa liikkua, kun käyntikortissa luki Nokia, sillä kaikki tunsivat yhtiön nimen.

Minun ja kollegojeni tavoitteena oli vaikuttaa liiketoimin-taympäristöön Suomessa ja maailmalla niin, että toimintaympä-ristö olisi mahdollisimman suotuisa, siinä olisi mahdollisimman vähän esteitä taloudelliselle vuorovaikutuksella ja liiketoiminnan harjoittamiselle. Se oli puitteiden luomista ja välillistä vaikutta-mista. Erityisesti alussa oli paljon esimerkiksi ylimääräisiä tulli-maksuja, joita saatiin asteittain poistettua. Näin saatiin alennet-tua liiketoiminnan kustannuksia.

JULKINEN JA YKSITYINEN SEKTORI

Olisi hyvä asia, jos julkisen ja yksityisen sektorin välillä olisi enemmän työvoiman liikkuvuutta, mutta ymmärrän hyvin syyt, miksi näin ei ole. Tällainen liikkuvuus rikastuttaisi niin talous-elämää kuin hallintoa.

Yrityksissä ei aina oikein tiedetä, mitä julkinen sektori tekee, ja virkamiehet eivät puolestaan ymmärrä liiketoiminnan haas-teita. Puolin tai toisin ei pitäisi esiintyä väheksyntää. Tärkeintä on se, miten työ tehdään, sillä ilman kovaa työntekoa ei pärjää. Oleellista on oikea suhtautuminen ja asenne.

Hallinto voisi ottaa oppia liike-elämän rytmistä ja tehok-kuudesta, sillä muutoksiin reagoidaan sujuvasti ja vauhdikkaasti. Päätöksen tekemisen rakenne on erilainen. Julkisella puolella po-liittinen päätöksenteko kestää, ja esityksiä kierrätetään portaal-ta toiselle. Yrityksissä tehdään esitys, päätetään ja sitten imple-mentoidaan.

Nokian kulttuurissa vältetään byrokraattisuutta, mikä on suuri vahvuus. Organisaatiotasoja ei ole monia, ja vastuuta an-netaan enemmän alemmille tasoille kuin esimerkiksi virkamies-kunnassa. Ministeriössä pienetkin asiat saattavat mennä ylim-pien portaiden päätettäviksi. Liiketoiminnassa tällaiseen ei ole varaa.

EU-JÄSENYYS

Suomen EU-jäsenyys on erittäin merkittävä asia yrityksille, mut-ta suurin merkitys sillä on Suomen kansainväliselle asemalle, jo-ka vahvistui ja selkiytyi. Asema on EU:n jäsenenä selkeästi ja hel-posti kommunikoitavissa.

Suomi on EU:n ytimessä, ja meillä on vapaa pääsy sisämark-kinoille, jotka eivät ole ihan niin esteettömät ja vapaat kuin ne saisivat olla. EU:n ansiosta kauppa on kuitenkin vapaampaa ja kaupanesteet ovat madaltaneet.

En ole ekonomisti, mutta minusta Suomen on ollut hyödyl-listä liittyä euroalueeseen. Viime aikoina esimerkiksi Ruotsi on saanut suhteellista kilpailuetua omasta valuutasta, mutta osana suurempaa kokonaisuutta pidän euroa Suomelle hyvänä asiana.

Euro ei automaattisesti vie mihinkään, mutta se on luonut vakautta ja suotuisat puitteet liiketoiminnalle.

Pitkä ura lyhyestiVeli Sundbäck jäi viime kesäkuussa eläkkeelle Nokian joh-tajan tehtävistä. Hänen vastuualueinaan olivat yhteiskun-tasuhteet ja kauppapolitiikka. Nokia palvelukseen hän siirtyi vuonna 1996 ulkoministeriön valtiosihteerin tehtä-vistä, joita hän hoiti vuodet 1993–1995. Hän toimi mi-nisteriön kauppapoliittisena alivaltiosihteerinä vuosina 1990–1993. Sundbäck aloitti ulkoministeriön palveluk-sessa vuonna 1969. Hänellä oli muun muassa merkittävä rooli Suomen EY-jäsenyysneuvotteluissa.


Ku

va:

Pe

kka

Kiir

ala

VIP-haastattelu

WTO-NEUVOTTELUT

Vain suurimmissa yrityksissä on henkilöitä, jotka seuraa-vat maailmankauppajärjestön neuvottelukierroksia. Mi-nulla on se käsitys, että talouselämässä laajemmin neuvot-telut otetaan tavallaan annettuna ja luotetaan, että viran-omaiset tekevät oikeita päätöksiä.

Päälinja on se, että kuulutaan kansallisiin, eurooppa-laisiin ja kansainvälisiin etujärjestöihin, jotka seuraavat neuvotteluja yritysten puolesta. Jos kysyisi yritysjohtajalta, mitä WTO-neuvotteluissa on viimeksi tapahtunut, vastaus ei olisi kovin tarkka. Dohan kierros kestää, venyy ja vanuu, ja fokus on siirtynyt pois sieltä, vaikka neuvottelut sinän-sä kiinnostavat.

WTO-neuvotteluilla on yrityksille merkitystä, sillä kaupan esteiden poistaminen säästää aikaa ja rahaa. Suo-tuisammat puitteet mahdollistavat liiketoiminnan kasvun, mikä luo talouskasvua, vahvistaa työllisyyttä ja antaa mah-dollisuuksia hyvinvointiyhteiskunnan rahoittamiseen.

Yritykset odottavat, että puitteita edelleen kehitetään, eikä ainakaan esitetä uusi kaupan esteitä tai suosita yksit-täisiä maita eikä blokkeja. Kaikkien osapuolten pitäisi olla mahdollisimman tasavertaisia keskenään.

SUOMEN KAUPPAPOLITIIKKA

En seuraa kauppapolitiikkaa enää päivittäin, mutta sen pe-rusteella, mitä olen kuullut Brysselistä ja itse havainnut täällä ja maailmalla, niin Suomen EU:ssa harjoittamalla kauppapolitiikalla on hyvä maine.

Suomen liberaalilinja on usein sama kuin, mitä ko-missio ajaa. Se on merkki siitä, että linja toimii.

Pienen maan vaikutusmahdollisuudet riippuvat siitä, miten hyvin se asiansa esittää. Oma kanta on perusteltava järkevästi ja niin, että muut voivat sen ymmärtää ja hyväk-syä. Faktapohjainen argumentointi on paras keino.

Minulla on sellainen kuva, että suomalaiset kauppapoliitikot ovat uskottavia ja arvostettuja maailmalla.

YRITYSTEN SIJOITTUMINEN

Toimintaympäristön kokonaisuus ratkaisee, kun yritykset arvi-oivat maita sijaintipaikkoina. Kokonaisuuteen vaikuttavat monet tekijät, muun muassa kustannustaso, verotus, turvallisuus, toimi-va logistiikka, osaavan työvoiman saatavuus, markkinoiden lä-heisyys ja edellytykset t&k-toimintaan.

Aidosti globaalissa yrityksessä sijaintipaikka riippuu siitä, mistä liiketoiminnan osa-alueesta on kyse. Tuotantoon vaikut-taa maan kustannustaso ja suurten markkinoiden sijainti ja lä-heisyys, jotta logistiikka voidaan rakentaa tehokkaaksi. Tutkimus ja tuotekehitys edellyttävät, että osaavia resursseja on saatavilla. Myynti ja markkinointi on näiden toimintojen luonteen vuoksi syytä levittää laajalle.

Pääkonttorin sijaintiin vaikuttaa se, millaisia resursseja on käytössä ja millainen yleinen toimintaympäristö on. Juurillakin on merkitystä.

Suomi on hyvä liiketoimin-taympäristö, jolla on paljon etu-ja. Kustannusmielessä maa ei ole kärkipäässä mutta osaamisresurs-sit ovat vahvuus. Suomessa on erittäin hyviä yliopistoja ja kor-keakouluja. Suomi on turvallinen maa, jossa on toimiva logistiikka ja infrastruktuuri.

LUOTTAMUSTEHTÄVIÄ JA OMAA AIKAA

Olen ollut mukana työelämässä päätoimisesti 40 vuotta ja teh-nyt ”my fair share”.

Minulla on vielä noin kymmenen luottamustehtävää: olen Finnairin hallituksessa, senior adviserina private equity -yhtiös-sä, puheenjohtajana Teknologiateollisuuden 100-vuotisjuhlasää-tiössä ja mukana kotimaisten ja kansainvälisten lasten ja nuorten säätiöiden toiminnassa sekä julkishallinnon EU-asioita käsittele-vissä työryhmissä.

Aivan erityisesti olen sitoutunut John Nurminen -säätiön toimintaan, jolla pyritään parantamaan Itämeren tilaa fosfori-päästöjä vähentämällä.

Minulla on enemmän aikaa lapsenlapsille, perheelle, ystävil-le ja harrastuksille. On mukavaa, kun ehtii ja jaksaa lukea enem-män. Seuraan maailman menoa tarkemmin kuin ennen.

Mikko Taivainen

– Jotta Suomi sopeutuisi maailman myrskyihin, tarvitaan ennakkoluu-lotonta ja reipasta rea-gointia. Kansakunnilta edellytetään ketteryyttä, ei vain yrityksiltä, sanoo Veli Sundbäck.

” Suomalaiset kauppapoliitikot ovat arvostettuja

maailmalla.


10

Finpro kokoaa yritysvaltuuskunnan ulkomaankauppa- ja kehitysminis-teri Paavo Väyrysen johtamalle vienninedistämismatkalle Nigeriaan 14.–19. maaliskuuta.

Lisätiedot: www.finproevents.fi


Ku

va:

Thin

ksto

ck

Afrikka

Nigeria on yli 150 miljoonalla asukkaallaan Afrikan väkirik-kain maa. Mahdollisuuksil-taan se on valtava markkina-

alue. Kännykkäliittymiä kerrotaan ole-van jo 74 miljoonaa. Toisaalta taloudes-ta kertoo sekin, että pankkitilejä on vain 12–15 miljoonaa. Kaksi kolmannesta elää alle dollarilla päivässä, mutta maassa on samaan aikaan mittavaa öljyteollisuuden tuomaa vaurautta.

Maa muodostaa monitasoisen mosa-iikin. Jorubat, igbot ja pohjoisen hausat muodostavat etniset pääryhmät. Etniset suhteet ovat merkittävä taustatekijä myös liike-elämän ymmärtämiseksi. Suomek-sikin julkaistu menestysromaani Puoli-kas keltaista aurinkoa kertoo etnisistä ja taloudellisista jännitteistä, joista Biafran sota aikanaan leimahti.

Nigeria voidaan jaotella myös mus-limien pohjoiseen ja kristittyjen hallit-semaan etelään. Nykyinen pääkaupunki Abuja asetettiin vuonna 1991 keskelle tä-tä uskonnollista jakolinjaa. Abujassa toi-mii Suomen suurlähetystö samoin kuin

vuodessa 20 joukkoon?

Suomalaiskiinnostus

Nigeriaan ja Länsi-Afrikkaan

on heräämässä.

Länsi-Afrikan talousyhteisön ECOWA-Sin päämaja. 15 jäsenvaltion yhteisö kat-taa 280 miljoonaa asukasta.

Nigerian rannikolla sijaitsee 17 mil-joonan asukkaan Lagos, joka on maan entinen pääkaupunki ja Afrikan suu-rin satama. Usea maa pitää kaupungis-sa vientitoimistoaan, sillä se on edelleen liike-elämän sydän. Lagosin osavaltio to-teuttaa parhaillaan mittavia infrastruk-tuuriprojekteja.

Lagosista itään levittäytyy Niger- joen suistoalue Niger Delta, jossa sijaitsee öljytuotannon keskus. Laskutavasta riip-puen maa on maailman kuudenneksi tai seitsemänneksi merkittävin öljyntuottaja. Alueen Bonny Island on Afrikan suurin teollisuusalue.

Pohjois-Nigeriaakaan ei pidä unoh-taa. Sen kaivosteollisuus ja maatalous ovat parhaillaan kehitysvaiheessa. Alue sisältää valtavat luonnonvarat.

BRINC-ryhmään ”ännäksi”?

Nigeria on Saharan eteläpuolisen Afri-kan toiseksi suurin talous Etelä-Afrikan jälkeen.

Optimismia ei maasta puutu. Ei ole tavatonta kuulla puhuttavan ”BRINC”-ryhmästä, jossa Nigerian N kiilaisi Brasi-lian, Venäjän, Intian ja Kiinan joukkoon.

Matkaa vielä riittää. Maa oli ta-louskriisin kynnyksellä maailmanlis-tan 37. ostovoimakorjatulla bruttokan-

santuotteella. Presidentti Umaru Musa Yar’aduan visio on kuitenkin nostaa Ni-geria maailman 20:n suurimman talou-den joukkoon vuoteen 2020 mennessä.

Investointipankki Goldman Sachsin vuonna 2005 antama ennuste povasi vas-taavia sijoituksia vuodeksi 2025. Samai-nen arvio asetti maan lähelle 10 suurim-man talouden kärkeä vuonna 2050 – jos kaikki menee hyvin.

Visio ”20:2020” tarvitsee nimittäin onnistuakseen melkoiset reunaehdot: ta-saisen poliittisen kehityksen, tuotanto-rakenteen monipuolistumisen ja noin 12 prosentin vuosittaisen BKT-kasvun. Vuoden 2009 kasvu jäi todennäköises-ti selkeästi alle maailmanpankin vuosiksi 2007–2011 ulottuvan 7,9 prosentin kas-vuarvion.

Moni pitää yltiöoptimistisilta kuu-lostavia tavoitteita silti oikeansuuntaisi-na. Vireillä olevilla infrastruktuurihank-keilla, talouden monipuolistamisella, korruption kitkemisellä ja muun muas-sa energiasektorin uudistuksilla voidaan päästä takaisin kasvun tavoiteuralle.

Monen sijoittajan Nigeria-usko pe-rustuu väestöennusteisiin. 150–170 mil-joonan asukkaan maa voi YK:n arvioi-den mukaan kasvaa jopa 282-miljoonai-seksi jättiläiseksi vuoteen 2050 tultaessa. Toisaalta tällaisen väestömäärän nosta-minen köyhyydestä kuluttajiksi on melkoinen haaste.

10


Afrikka

Alussa oli öljy...

Öljyteollisuus on pitkään ollut vakuuttu-nut Nigeriasta sijoituskohteena. Öljytulot ovat jopa 98 prosenttia maan vientitulois-ta ja 40 prosenttia BKT:sta. Öljyntuotan-nolla on laaja vaikutus Nigerian taloudes-sa. Öljyriippuvuudesta kielteisine vaiku-tuksineen pyritään eroon.

Maa etsii kokonaisstrategiaa ener-giasektorinsa kehittämiseksi. Jos Niger Deltan levottomuudet lakkaavat pysy-västi kapinallisten armahdusohjelman avulla, voi maan kokonaistuotanto jo-pa kaksinkertaistua. Niin suuri merkitys konflikteilla on.

Toinen ajankohtainen kysymys ener-giasektorilla on sääntelypuitteen kehit-täminen. Nigerian National Petroleum Corporation (NNPC) pyritään muun-tamaan Brasilian Petrobrasin kaltaiseksi toimijaksi. Kolmas haaste koskee tuotan-non monipuolistamista.

Suurin energiasektorin haaste on oman öljynjalostuksen ja sähköntuotan-non käynnistäminen. Onnistumisella oli-si vaikutusta kaikille Nigeriassa toimiville yrityksille. On paradoksaalista, että ener-giarikkaassa Nigeriassa toimivat yritykset nimeävät suurimmaksi yksittäiseksi on-gelmakseen sähkönsaannin riittämättö-myyden.

... ja miten siitä eteenpäin?

20-20 -visio perustuu ennen kaikkea sil-le, että maa onnistuu monipuolistamaan talouttaan. Kipupisteet eivät suoraan lii-ty infrastruktuuriin saati energiasekto-

riin. Pullonkauloja ovat myös yritysten alhainen into listautua pörssiin, lainan-saannin vaikeus pienemmille yrityksille ja yleensä pankkisektorin tilanne.

Keskuspankin pääjohtajan Lamido Sanusin määrätietoinen ote pankkisek-torista on saanut kansainvälistäkin julki-suutta. Pankeille on asetettu tiukat tasei-den raportointivelvoitteet ja johtajia on erotettu. Parhaillaan keskustellaan siitä, missä määrin ulkomaisia pankkeja sallit-taisiin sektorille. Sanusi haluaa niiltä pit-kän tähtäimen sitoutumista.

Uudet tuulet puhaltavat myös Nige-rian telekommunikaatiosektorilla. Kan-sallisen telekommunikaatioviraston (Ni-gerian Communications Commission) ajamasta markkinoiden vapauttamises-ta toivotaan esimerkkiä muillekin sekto-reille. Jo Nigerian markkinoiden koko ja perusinfrastruktuurin kehittyminen on tuonut alalle suuren määrän kansainväli-siä toimijoita.

Mahdollisuuksia haasteet tiedostaen

Nigerian talouden uudistuspyrkimykset voivat kätkeä merkittäviä mahdollisuuk-sia suomalaisyrityksille energia- ja ympä-ristöteknologiasta maatalouslaitteisiin.

67,5 miljoonan euron vienti (v. 2008) tulee vielä kaukana Etelä-Afrikan tasaval-lan takana, joka on Suomen ykkösvienti-kohde Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Potentiaalista huolimatta Suomen vien-ti Nigeriaan oli vuoden 2008 jopa hienoi-sessa laskussa, -6 prosenttia. Muihin Län-si-Afrikan maihin vienti kasvoi samaan aikaan reippain luvuin: Senegal +193, Ka-merun +310 ja Ghana +20 prosenttia.

Taloussuhteet Nigeriaan ovat kui-tenkin tiivistyneet. Tasavallan president-ti Tarja Halonen teki virallisen valtio-

vierailu Nigeriaan vuoden 2009 maalis-kuussa. Nigerian varapresidentti Jonat-han Goodluck vieraili Suomessa heti tä-män jälkeen. Investointisuojasopimus tu-li voimaan vuonna 2007. Kaksinkertais-ta verotusta koskevasta sopimuksesta on neuvoteltu pitkään.

Kaupan edellytyksiin Nigerian kans-sa tulee vaikuttamaan myös parhail-laan EU:n ja Länsi-Afrikan talousalue ECOWAS:n välillä neuvoteltava EPA-ta-louskumppanuussopimus.

Korkea riskitaso

Nigeria valmistautuu juuri nyt vuoden 2011 vaaleihin. Parhaillaan heikon ter-veytensä kanssa kamppaileva presidentti Umaru Musa Yar’adua tulee pohjoisesta. Suomessa keväällä 2009 vieraillut vara-presidentti Goodluck puolestaan on ko-toisin etelän öljyrikkaasta Bayelsan osa-valtiosta. Herkän tasapainon löytämises-tä eri eturyhmien välillä tulee vaaleissa-kin olemaan kyse. Viimeaikaiset uutiset väkivaltaisuuksista kertovat jännitteistä.

Nigeria on jakaantunut 36:een vau-raudeltaan ja kooltaan erilaiseen osaval-tioon. Yrityksille onkin a ja o tiedostaa, millä tasolla ratkaisut tehdään, etenkin jos kiinnostuksen kohteena ovat mitta-vat julkisen sektorin sopimukset. Suoma-laisille Nigerian markkinan koko ja kyky vastata kysyntään vaaditulla volyymillä voivat myös olla haaste.

Maailmanpankin teettämän Doing Business -tutkimuksen valossa liikekes-kus Lagos on liikkeenharjoittamisen vai-keudessa sijalla 108 vertailussa, joka kä-sitti 178 valtiota. Sähkökatkosten ja inf-rastruktuurin puutteen lisäksi voivat suo-malaisyritykset törmätä Nigeriassa on-gelmiin viranomaisten kanssa.

Maa on korruptiotilastoissa sijalla 130. Nigeria on ryhtynyt toimiin sen nu-jertamiseksi perustamalla siitä vastaavan viranomaisen. On myös luotu talousri-koskomissio.

Nigeria ei ole yrityksille ”safarikoh-de”, vaan maassa toimiminen vaatii tutus-tumista ja pitkää sitoutumista. Nyt on hy-vä tilaisuus.

Lauri VoionmaaLähetystösihteeri, sl Abuja.

Lagos

Abuja


Kolumni

Ku

va:

An

tero

Aal

ton

en

“We will double our ex-ports over the next fi-ve years, an increase that will support two

million jobs in America,” said President Barack Obama in his recent State of the Union speech. “To help meet this goal, we’re launching a National Export Initia-tive that will help farmers and small busi-nesses increase their exports, and reform export controls consistent with national security.”

After President Obama named Jeffrey Immelt to his new economic advisory board about a year ago, GE’s CEO, along with others, has been pushing for an export initiative.

As Immelt put it last summer, America ought to be “not just the world’s leading market but a leading exporter as well.”

All successful companies reflect their legacy and internationalization. U.S. multinationals have struggled with increasing global competition, due to the rise of the Western European rivals in the 1970s, the Japanese global giants in the 1980s, and, more recently, the emerging BRIC giants. It is not that U.S. multinationals have failed; rather, competition has been catching up.

Closing Down or Opening Up

Last summer, two Harvard professors, Gary P. Pisano and Willy C. Smith, took the argument a step further. America, they say, has lost, or is on the verge of losing its ability to develop and manufacture a slew of high-tech products, e.g. batteries that power electric and hybrid cars, LEDs for the next generation of energy-efficient lighting, critical components of solar panels, advanced displays for mobile phones etc.

Revival of U.S. Exports?

The White House believes that America needs an

exports initiative to win in the future. But is it viable

and will it reverse the decline of U.S. competitiveness?

The two blamed faltering investment in research, and destructive outsourcing.

In reality, outsourcing has contributed to global efficiencies and consumer welfare. Today, many U.S. companies are thriving in the large BRIC economies, even as their revenues have declined in the home base.

Also, as GE has demonstrated, U.S.-based multinationals can thrive on “reverse innovation”; that is, by developing products in emerging countries such as China and India. Last year, GE Healthcare, the world’s biggest medical-imaging machine maker, announced a $1,000 hand-held electrocardiogram device in India and a $15,000 PC-based ultrasound machine in China.

Pushing research at the home base, while fortressing borders might result in interesting science, but it would not reverse the decline of U.S. competitiveness.

No Easy Solutions

Time will tell whether American export revival is viable. But even if it were, it is not the most vital components of the U.S. GDP. Even before the global financial crisis, consumption accounted for more than 70 percent of the GDP, whereas the contribution of net exports (exports minus imports) exceeded -5 percent.

In fact, U.S. trade deficits have been in the red ever since the late 1960s, while the deficits have soared since the late 1990s. Typically, it has slackened during recessions and grown during periods of expansion.

During much of the 1990s, U.S. trade in advanced technology products still produced trade surpluses. But coinciding with the end of the dot-com

boom in 2001, the trade balance for U.S. technology products has deteriorated.

The deficit in advanced technology products widened to $56 billion by 2008. The deficit was $66 billion with China, while the U.S. had a $7-billion surplus with the EU in 2008.

Marketplace & Platform

Only 4 percent of U.S. companies export and just 500 companies account for 60 percent of U.S. exports. It is thus imperative for “the export initiative” to encourage a more global mindset, encourage exports and engage in deeper global integration.

The Obama administration’s proposed export revival is likely to increase concern for protectionism and trade friction, particularly among America’s large trading partners.

In small and open economies – from Northern Europe to East Asia – the proposed changes highlight the importance of the U.S. marketplace. In the coming years, it should not be regarded just as an export destination, but also as a strategic platform for direct investment and know-how, especially in the technology sector.

Dr. Dan Steinbock is Research Director of International Business at the India, China and America Institute.


Kansantalous

Suomen ulkomaankaupan näky-mät vuodelle 2010 on melko no-peasti käsitelty.

– Parempaan päin. Suomen vienti kehittyy nopeasti, kunhan kansain-välinen kauppa vilkastuu, sanoo EVAn johtaja Risto E.J. Penttilä, joka on siirty-mässä huhtikuussa keskuskauppakama-rin johtoon.

F-Securen hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaa on luottavainen, että itc-ala palaa vuonna 2010 kasvu-uralle. Läh-tökohtien pitäisi olla hyvät, sillä itc-sek-torin kasvu tyssäsi viime vuonna, muttei supistunut niin kuin kävi muilla perintei-semmillä vientialoilla.

– Kasvu ei ole kuitenkaan ollut riittä-vän nopeata, uusi vaihde olisi saatava sil-mään, hän toteaa.

VUOSIMiltä näyttää Suomen ulkomaankauppa suuren

lamavuoden jälkeen? Risto E.J. Penttilä ja Risto Siilasmaa

miettivät, millä eväillä Suomi menestyy tulevaisuudessa.

Enemmän siis pitäisi saada aikaisek-si, sillä Siilasmaan mukaan ict-ala on suo-raan ja välillisesti Suomen tuottavuuden parantamisen ja hyvinvoinnin kannal-ta keskeisessä asemassa, mutta siitä lisää tuonnempana.

Yritykset valmiina kasvuun

Suomen talouden uusien tukijalkojen paikallistaminen onkin huomattavasti pidempi tarina. Penttilä pakkaa menes-tyseväslaatikkoon Aasiaa sekä palveluja koulutusvientiä. Hän katsoo, että Venä-jän, Afrikan ja Baltian kakuista on saata-vissa enemmän irti. Siilasmaa luottaa pe-rusleipäänsä ja uskoo, että ict-ala voi kas-vaa Suomen talouden yhdeksi uudeksi veturiksi palveluviennin kasvun vanave-dessä.

Penttilän mielestä suomalaiset yri-tykset ovat hyvässä iskussa, kun maail-man markkinat alkavat vetää. Työelämän johtamiskulttuuri on hänen mukaansa kuitenkin uusittava, jos Suomi mielii pär-jätä kansainvälisessä kilpailussa, sillä jat-kossa työmarkkinoilla on vähemmän vä-keä suurten ikäluokkien siirryttyä eläk-keelle.

1


Ku

vat:

Th

inks

tock

* jälkeen suuren laman

– Edellisestä lamasta noustiin No kian avulla, nyt tarvitaan kaikkien yrityksien panosta. Siksi elinkeinopolitiikkaa ei voi-da enää harjoittaa yhden sektorin mukaan, vaan tarvitaan veroratkaisuja, jota varmis-tavat hyvät toimintaedellytykset kaikille yrityksille.

Kiina kiihdyttää kärkeen

Penttilä on viime vuoden aikana kiertänyt puhumassa EVAn skenaarioiden pohjalta siitä, miltä maailma näyttää laman jälkeen. Esityksien jälkeen hän on kysynyt kuulijoil-ta, mikä on todennäköisin kehityskulku.

– Noin 90 prosenttia on vastannut, et-tä kiinalainen kapitalismi, eli maailma toi-puu talouskriisistä Aasian johdolla. Kyllä se on niin, että Kiina vie ja muut vikisee.

Penttilä neuvoo, että Suomen on ope-teltava kaksi asiaa, Aasia ja palvelut. Aasia on hänen mielestään helppo hoitaa: lähe-tetään sinne vaihto-oppilaita, jolloin Suo-meen saadaan aasialaista kulttuuria ym-märtäviä ihmisiä. Hän toteaa, että suoma-lainen kollektiivinen tapa tehdä töitä me-nee Aasiassa paremmin läpi kuin amerik-kalainen yltiöindividualismi, joka korostaa sankariyrittäjiä.

jsl.*1


Ku

va:

F-S

ecu

re

Penttilä näkee, että suomalaisille yri-tyksille löytyy vielä paljon tekemistä Ve-näjän suunnalla. Hän huomauttaa, et-tä Venäjä on monelle suomalaiselle yri-tykselle pikemminkin kotimarkkina kuin vientimarkkina.

– Maantieteestä on vihdoinkin Suo-melle hyötyä. Historiassa emme voineet maantieteelle mitään, valitettavasti. Nyt emme voi sille mitään, onneksi.

Itämeren alueella on Penttilän mie-lestä käyttämätöntä potentiaalia: esimer-kiksi kolmessa Baltian maassa on yh-tä paljon asukkaita kuin Ruotsissa. Hän pohtii, että Suomi voisi hyötyä Afrikan mahdollisuuksista. Noin 900 miljoonan potentiaalisen kuluttajan markkinoilla jaetaan par aikaa markkinaosuuksia.

Teollisuus palveluiden perusta

Palvelut ovatkin sitten hankalampi ta-paus, sillä toisen palveleminen ei oikein

tunnu istuvan suomalaiseen tasa-arvo-ajatteluun. Eikä koulukaan ole perin-teisesti ruokkinut palveluajattelua. Sik-si Penttilä ei ole mitenkään luottavainen, että Suomi menestyisi pelkästään tuotta-malla palveluja kuluttajille.

– Meidän kannattaa pitää kiinni teollisesta toiminnasta, sillä sen varaan voidaan rakentaa palveluliiketoiminnan ydin. Teollisten tuotteiden ohessa voi-daan myydä huolto- ja ylläpitopalveluja niin kuin esimerkiksi Kone, Wärtsilä ja Metso tekevät.

Penttilä korostaa, että kuluttajil-le suunnatun palveluliiketoiminnan ke-hittämisessä kannattaa lähteä liikkeel-le omista vahvuuksista, joiksi hän nostaa terveydenhuollon ja koulutuksen. Pentti-lä kaipaakin molemmille sektoreille lisää suomalaisia yrittäjiä.

– Jos Suomi on hyvä maa omistaa ja yrittää, niin yrittäjät kyllä löytävät mark-kinat. En usko, että jos valtio päättää sat-sata vaikkapa biopolttoaineisiin, niin sillä tavalla syntyy uusia Nokioita.

Tietoyhteiskuntakehitys ei häikäise

Muun muassa Nokian hallituksessa istu-va Risto Siilasmaa linkittää suomalaisen tietoyhteiskunnan tilan, jota hän luon-nehtii kriisiksi, ja maamme mahdollisuu-det pärjätä kansainvälisessä kilpailussa.

Siilasmaa uskoo, että ict-sektorista voi muodostua uusi talouden veturi, mut-ta sitä ennen valtionvallan on hoidettava tietoyhteiskunnan jalusta kuntoon.

– Suomessa eletään vielä menneen loiston lumoissa. Vuosituhannen vaih-teessa oli hyviä yksittäisiä hankkeita ku-ten veroehdotus. Sen jälkeen ei ole tullut mitään uutta, mutta muut ovat edenneet nopeasti.

– Suuri ongelma on ennen kaik-kea poikkihallinnollinen asiakaslähtöi-nen kehittäminen. Ei riitä, että on jouk-ko hyviä yksittäisiä julkissektorin palve-luita. Niiden pitäisi muodostaa kansalai-sen näkökulmasta looginen palvelukoko-naisuus, josta löytää tarvitsemansa palve-lun helposti ja nopeasti.

Perusongelma on Siilasmaan mieles-tä julkisen hallinnon tunnelinäkö. Jokai-nen kunta ja kaupunki sekä hallinnonala ja -sektori kehittävät omat tekniset ratkai-sunsa, jotka ovat kaikki erilaisia, eikä tie-to siirry järjestelmäviidakon välillä.

– Tässä ei ole mitään järkeä. Tarvi-taan korkeimman poliittisen johdon pää-töksiä ja määrätietoista lainsäädännön kehittämistä. Suomesta puuttuu kunnon konserniohjaus.

– Mahdollisuuksia tähän on, sil-lä Valtiovarainministeriön sisällä on tie-tohallinnon konserniohjauksen yksik-kö. Nykyvaltuuksillaan ja nykytoiminta-mallilla yksikkö ei pysty hoitamaan teh-täväänsä riittävän hyvin.

Siilasmaa sanoo, että jos tilanteeseen ei saada muutosta, niin tuhlataan rahaa ja samalla menetetään ne positiiviset vai-kutukset, jotka saataisiin tekemällä asiat kunnolla. Hän korostaa, että toimiva tek-ninen tietoyhteiskunta-alusta on merkit-tävä tuottavuustekijä niin valtiolle, kansa-laisille kuin yrityksille.

Tuottavampia työntekijöitä tarvitaan

Siilasmaa konkretisoi Suomen tulevai-suuden haasteita suhdeluvun avulla. Hän

Risto Siilasmaa: Olet mukana monessa ja kannat huolta Suomen tulevaisuudesta. Miksi?

– Olen suomalainen ja lapseni ovat suomalaisia. Olen itsekkäästi kiin-nostunut siitä, että Suomi on hyvä maa asua ja elää.

– Minulla on mahdollisuus käyt-tää kohtuullisen runsaasti työaikaa yhteisiin asioihin. Koen sen kansa-laisvelvollisuudekseni.

– Kaikki toimintani tähtää samaa eli Suomen menestymiseen.


Ku

vat:

EV

A ja

Th

inks

tock

Kansantalous

vertaa, kuinka montaa muuta suomalais-ta yksi yksityisen sektorin työntekijä elät-tää verotuksen kautta.

– 1980-luvulla suhde oli 1–1,5. Pa-himpina lamavuosi 1990-luvulla luku nousi 2,4:ään. Nykyisin se on noin kaksi.

– Mikäli taloudessa kaikki menee hyvin, vuonna 2030 yksi yksityisen sek-torin työntekijä elättää 2,8 muuta suo-malaista. Joudumme siis elämään koko 2010- ja 2020-luvun 1990-luvun lama-vuosia vastaavalla tasolla.

Siilasmaa korostaa, että tarvitaan kansalaisten ja julkishallinnon aikaa säästäviä tietojärjestelmiä. Suomea uh-kaa työvoimapula, ja näin saataisiin va-pautettua resursseja yksityisen sektorin käyttöön.

Sillä puolella työpaikkojen on vielä ol-tava sellaisia, jotka tuottavat niin paljon li-säarvoa, että yksi yksityisen sektorin työn-tekijä voi kustantaa 2,8 muun elämisen.

– Suomalaista yhteiskuntaa ei voi ra-kentaa ilman osaamista. Tarvitsemme

toimialoja, jolla työskentelee korkeasti koulutettuja ja hyvin palkattuja ihmisiä. Ict-ala on yksi tällainen.

Ict-alan voi olla merkittävä työllistäjä tulevaisuudessa, mutta sillä voi olla vielä-kin suurempi vaikutus työn tuottavuuden parantamisen kautta bkt:n kasvuun.

Siilasmaa sanoo, että työn tuottavuus on noussut Suomessa viimeisten 20-vuo-den aikana aikana karkeasti kaksi pro-senttia vuosittain. Tästä kasvusta puo-let on ollut ict-sidonnaista joko suoraan alan kasvua tai teknologian hyödyntämi-sen kautta.

Osaamista, innovaatiota ja kasvuryityksiä

Se on käynyt selväksi, että Siilasmaa kan-taa huolta suomalaisen tietoyhteiskun-nan tilasta ja tulevaisuuden hyvinvoin-nista. Jotain olisi siis tehtävä. Mitä?

– Aalto-yliopisto oli virkistävä ja us-koa luova uudistus. Yliopistolainsäädän-nön kehittämistä pitäisi jatkaa.

– On hyvä, että suomalainen yh-teiskunta pystyy uudistamaan instituu-tioitaan. Toivoisin samanlaista rohkeutta muultakin julkishallinnolta.

Siilasmaa sanoo, että suomalaista in-novaatiojärjestelmää on kehitettävä kan-sainvälisen raportin suositusten mukaan. Hänen mielestään raportin vähemmän mairittelevia mutta paikkansa pitäviä ha-vaintoja ei pidä haudata vaan suosituksen pitäisi määrätietoisesti toteuttaa.

– Suomessa tarvitaan lisää kansain-välistyviä kasvuyrityksiä. Monelle näistä teknologia on joko myytävä tuote tai kes-keinen osa palveluliiketoiminnan kilpai-luetua.

Siilasmaa on itse puhunut bisnesen-kelitoimintaa edistävien kannustimien puolesta. Hän muistuttaa, ettei aloittele-valla yrittäjällä ole usein kokemusta kan-sainvälisestä liiketoiminnasta. Suomesta kuitenkin löytyy jo kokeneita kansainvä-lisen liiketoiminnan hallitsevia yritysjoh-tajia, joille on kertynyt varallisuutta. He voisivat auttaa uusia yrittäjiä osaamisel-laan, verkostoillaan ja pääomillaan.

Mikko Taivainen

Risto E.J. Penttilä: Miksi vaihdat työpaikkaa?

– EVA on mielestäni maailman paras työpaikka, mutta välillä kai-paa vaihtelua.


Merikuljetukset

Kuten kaikkialla, Kotkan satamas-sa oltiin liki lamaannuksessa vii-me kevään ja kesän aikana.

– Syksyn aikana pientä oras-tavaa elpymistä on ollut havaittavissa. To-ki ollaan edelleen kaukana vuoden 2008 huipputasoista, kertoo sataman toimitus-johtaja Kimmo Naski. Taantuma ei ole

Kun lakkaa satamasta...Vienti romahti synkkiin lukemiin vuonna 2009.

Miltä tilanne näytti ennen lakon uhkaa viennin

etulinjassa, suomalaisissa rahtisatamissa?

juurikaan vaikuttanut Kotkan sataman viennin rakenteeseen. Suurin osa kutis-tuneestakin viennistä on edelleen metsä-teollisuuden tuotteita. Sunilan uudelleen avattu sellutehdas saattaa jopa auttaa kas-vattamaan sataman liikennettä.

Vuoden 2010 yleisten näkymien suh-teen Naski on varovaisen optimistinen.

– Odotamme perustoimintaam-me eli vientiin ja Venäjän tuontiin noin 5–7 prosentin vuotuista kasvua vuoteen 2009 verrattuna. Tämän lisäksi Kotkan sataman erityispiirteenä tulee lähivuosi-na olemaan Nordtsream-kaasuputken ra-kennustyömaa.

Jos hanke saa ympäristöluvat ja käynnistyy, siitä aiheutuva lisäliikenne tulee varmasti lisäämään Kotkan sataman toimintaa keskimääräistä selvästi enem-män. Putkia rahdattaisiin Kotkasta suo-raan merelle asennettaviksi sekä Hangos-sa sijaitsevalle toiselle varastointipisteelle.

– Pelkästään betoni, josta valetaan putken suojapinnoite, muodostaa myös huomattavan osan rakennustyön materi-aalivirtaa. Rahdin kokonaismääräksi ar-vioidaan noin 1,5 miljoonaa tonnia. Tä-mä vastaa lähes viidesosan lisäystä sata-man koko vienti- ja tuontiliikenteeseen, Naski kertoo.

Autotuonti Hankoon kuivui lähes kokonaan

Hangon satamassa katsotaan tulevaan sa-manlaisissa toiveikkaissa tunnelmissa.

– Näyttäisi siltä, että paperin vienti on jonkun verran vilkastunut viime vuo-den kesän aallonpohjan jälkeen. Muun viennin osalta Hangossa tilanne on py-synyt rauhallisena. Jos viime kuukausil-

Vuosaaren satama.


Ku

vat:

Sat

amie

n o

mat

ku

vap

anki

t

ta pitää jotain uutta kehitystä hakea, niin tuonti pikemmin kuin vienti, on hienoi-sessa kasvussa, toteaa satamajohtaja Paa-vo O. Lyytikäinen.

Dramaattisin muutos Hangon sata-man kohdalla on ollut autotuonnin lähes täydellinen romahtaminen.

– Hanko on ollut keskeisin uusien autojen tuontisatama ja Venäjälle suun-tautuvan transito-liikenteen alkupää. Vuoden 2009 aikana autotuonti supistui kuitenkin 75 prosenttia vain vuoden ta-kaisista huipputasoista. Venäjälle suun-tautuva autovirta supistui vielä tätäkin jyrkemmin.

Kovaa nousua ei odoteta Hangossa-kaan.

– Kevätkausi tulee todennäköisesti olemaan hiljainen. Jos jotain merkittävää parannusta talous- ja vientitilanteeseen tulisi, se näkyisi meillä aikaisintaan ensi syksynä. Ylöspäin viettävä käyrä on siis loiva ja kestää monta vuotta, että päästäi-siin lähellekään parhaimpia viime vuosi-na nähtyjä lukuja.

Toteutuessaan kaasuputkihanke työllistää Hankoa, joka toimii toisena keskeisenä varastointikeskuksena putken materiaaleille.

– Rakennustyö tulee vilkastutta-maan sataman toimintaa. Volyymin li-säys saattaa olla reilusti toistakymmentä prosenttia. Kyseessä on kuitenkin yksit-täinen projekti, joka luo lyhyen vaikutus-

piikin, mutta ei tuone pysyvää, rakenteel-lista kasvumoottoria satamalle, Lyytikäi-nen huomauttaa.

Helsinki piristyi joulukuussa

Loppuvuosi toi positiivista muutosta Hel-singin satamaan.

– Joulukuussa näkyi jo selkeää piris-tymistä. Vientiin tuli kasvu noin kahdek-san prosenttia edelliseen joulukuuhun verrattuna. Tammikuun alustavien tieto-jen mukaan kasvua olisi jo noin 14 pro-senttia. Mitään nopeaa kasvua on kuiten-kin turha odottaa, kehitys tulee olemaan hidasta ja loivaa, toteaa satamajohtaja Heikki Nissinen.

Helsingin sataman läpi kulkeva ma-teriaali- ja tavarajakauma on melko tark-ka poikkileikkaus Suomen viennin koko-naisrakenteesta. Nissisen mukaan mis-sään tavararyhmässä ei näy selvästi muita suurempia muutoksia, vaan lama on su-pistanut vientiä suhteellisen tasaisesti ko-ko leveydeltä.

Toisin kuin Kotkassa ja Hangossa, Helsingissä ei ole kaasuputken kokoisia hankkeita näköpiirissä.

– Vaikka runsas vuosi sitten avat-tu Vuosaaren tuliterä satama takaa huip-pukuntoisen kapasiteetin, kehitettävää-kin toki löytyy. Vuosaareen esimerkiksi suunnitellaan niin sanottua intermodaa-literminaalia. Sen avulla maanteitse kul-jetettavia kontteja, perävaunuja ja jopa

kokonaisia rekkoja voitaisiin joustavasti siirtää ympäristöystävällisemmiksi rau-tatiekuljetuksiksi. Tämä vähentäisi myös liikennepainetta lähialueen tieosuuksilta.

Kuluvana vuonna satamalle ennuste-taan kasvua.

– Arvioimme on noin viisi prosent-tia plussaa. Ensimmäiset kuukaudet sitten näyttävät, ollaanko menossa tähän suun-taan vai ei. Kysymysmerkkeinä näkyvät jo nyt suurten teollisuuden alojen, erityisesti puu- ja paperiteollisuuden rakennemuu-tokset ja niistä mahdollisesti aiheutuvat logistiikan uudelleen järjestelyt.

– Näillä saattaa olla voimakas vaiku-tus sataman kautta kulkevaan tavaravir-taan. Orgaaninen kasvu kyllä nostaa Suo-men vientiä ja kasvattaa kaikkien satami-en kokonaisliikennettä, mutta kuljetusten siirtymisistä ja muista logistiikkajärjeste-lyistä johtuen satamien välille voi syntyä suuriakin eroja. Joiden liikenne voi sel-västi kasvaa, toisten supistua, Nissinen toteaa.

Harri Kilpi

Hangon satama.

Kotkan satama.


Ilmastokokous

Vihreä valo voimistuu

Sitovat poliittiset päätökset

jäivät Kööpenhaminassa

tekemättä.

Ympäristöteknologian

tausta-ajurit vahvistuvat

joka tapauksessa.

Liikemaailma oli näyttävästi muka-na Kööpenhaminan ilmastokoko-uksessa. Bright Green -messuil-le osallistui yli 170 yritystä, joiden

ydinalueeseen kuuluvat puhtaat ja kes-tävät teknologiat. Suomesta oli mukana useita yrityksiä. Kauppapolitiikka haas-tatteli Vaconin ja Uponorin edustajia.

Jokainen sähkömoottori mahdollisuus

Vacon on yhteen tuotteeseen, taajuus-muuttajiin, keskittynyt yhtiö. Taajuus-muuttajia hyödynnetään erityisesti säh-kömoottoreissa ja uusiutuvan energi-an tuotannossa, sillä niiden avulla säh-kömoottoreiden energiankulutusta pys-tytään tehostamaan. Viestintäjohtaja Se-bastian Lingon mukaan Vaconissa rahat on satsattu cleantechiin, eli puhtaaseen teknologiaan luottavaisin mielin.

– Yhtiötä perustettaessa vuonna 1993 lähtökohta on ollut prosessiohjauksessa ja -tehostamisessa. Myöhemmin energian-säästö ja puhtaan energian tuotanto ovat tulleet esiin keskeisinä globaaleina megat-rendeinä, jotka meidän kannaltamme on-nekkaasti tukevat Vaconin alkuperäisiä konsepteja. Näin tuotteemme sopivat tä-hän aikaan hyvin, Linko kertoo.

Bright Green ExpoMessujen järjestäjänä toimi tanskalainen elinkeinoelämän keskusjärjestö Dansk Industri (DI). Yhteistyökumppaneihin kuului eri maiden vienninedistämisorganisaatioita, kuten Ruotsin Exportrådet, norjalainen Innovation Norway sekä suomalaiset Finpro ja Cleantech Finland.

Messujen konsepti perustuu amerikkalaisen futuristin Alex Steffenin Bright Green -ympäristöajatteluun. Sen mukaan globaaleihin ilmastohaasteiden hallinnassa tulee korostaa innovatiivisuutta ja älykkäitä teknologioita.

www.brightgreen.dk


Ku

va:

Bri

gh

t G

ree

n

Tutuilla ratkaisuilla kestävyyteen

Uponor on yksi johtavista rakennus- ja ympäristötekniikan järjestelmien toimit-tajista maailmassa. Yritys tarjoaa raken-tajille ja remontoijille lämmitykseen, ve-den- ja energianjakeluun sekä ilmanvaih-toon ja jäteveden käsittelyyn tarkoitettuja järjestelmiä. Lisäksi se valmistaa tuotteita kunnallisen infrastruktuurin rakentami-seen ja saneeraukseen. Konsernini liike-vaihdosta 80 prosenttia tulee Pohjoismai-den ulkopuolelta.

Kööpenhaminan Bright Green -mes-suille Uponor oli lähtenyt kärkenään sisä-tilailmastojärjestelmät, kertoo Petri Laa-lo, joka toimii näiden järjestelmien Busi-ness Group Managerina Uponorin Länsi-Euroopan toiminnoissa.

– Suomeksi sanottuna tämä tarkoit-taa rakennusten lämmitystä ja jäähdytys-tä, ilmanvaihtoa, energianhankintaa. Ky-seessä on yksi Uponorin keskeisistä toi-mialueista. Perinteisesti meidät kenties yhdistetään lähinnä muoviputkiin. Nyky-ään olemme kuitenkin suunnanneet stra-tegiaamme kohti rakennustekniikan ko-konaisratkaisuja ja niihin liittyviä palve-luita ja järjestelmätoimituksia.

Yksi näiden järjestelmien keskeinen komponentti on sisätilailmastot ja nii-den hallinta. Bright Greenissä Uponor toi esiin tätä linjausta ja profiloi itseään pois vanhasta putki-imagosta. Toki tuttujen tuotteiden valmistus jatkuu.

– Kööpenhaminassa halusimme kui-tenkin linkittää Uponorin ilmastonmuu-toksen ja energiantehokkuuden kanssa painivien yritysten muodostamaan kil-pailukenttään, Laalo korostaa.

Puhtaat teknologiat ovat Laalon mu-kaan osa Uponorin tuotteiden ydintä.

– Otetaan esimerkiksi lattialämmi-tysjärjestelmämme. Säteilyvaikutuksen-sa avulla ne lämmittävät ensin rakentei-ta suhteellisen matalalämpöisillä kierto-vesillä. Kun rakenteet pikkuhiljaa läm-penevät, myös niiden sisään jäävät ti-lat lämpiävät. Kiertovesien matalan läm-mön takia energiaa kuluu tavanomaiseen lämmitykseen verrattuna selvästi vähem-män.

Kun vaikkapa lattialämmitys yhdis-tetään uusiutuviin energialähteisiin, ku-ten maa- tai aurinkolämpöön, päästään huomattaviin säästöihin.

– Messuilla pääviestimme olikin se, että rakennusten ja asuinkäytön hiilijalan-jälkeä voidaan vähentää roimasti jo ole-massa olevalla teknologialla. Aina ei tar-vita uusia innovaatioita, Laalo tähdentää.

Uponor oli liikkeellä samanlaisilla tavoitteilla kuin Vacon.

– Tarkoituksenamme oli näyttäytyä poliittisille päättäjille ja muille huippuko-kousosallistujille sekä profiloitua clean-tech-yrityksenä. Ständimme oli melko pieni ja sen miehityksenä oli kaksi edus-tajaa. Toisaalta onnistuimme herättä-mään kiinnostusta ilmeisen hyvin, sil-lä molemmat edustajat olivat suurimman osan ajasta täystyöllistettyjä vastatessaan kävijöiden kysymyksiin.

Laalo ei näe syytä kiistää Kööpenha-minan huippukokouksen tulosten olleen pettymys.

– Laajan mediaraportoinnin perus-teella olen vetänyt itse samat johtopää-tökset. Kyllähän siinä niin kävi, että sellai-set korkea tason poliittiset päätökset, joil-la olisi pistetty vauhtia alan kehitykseen, jäivät tekemättä.

Toisaalta Laalo ei usko, että yritys-ten kannalta puhtaan teknologian ete-neminen oleellisesti hidastuisi. Esimer-kiksi EU:lta on joka tapauksessa tulos-sa lähivuosina energiankulutukseen ja päästöihin liittyviä uusia määräyksiä ja asetuksia. Lisäksi jo taloudelliset seikat työntävät yksityistä sektoria kohti suu-rempaa energiatehokkuutta. Isoja drai-vereita kyllä riittää, ja ne pitävät alan teollisuuden kiireisenä ja kehittyvänä, hän korostaa.

Harri Kilpi

Asiakasrajapintoja tilaisuudesta ei Bright Green -messuilta haettu, vaan ta-voitteet olivat muualla.

– Haimme näkyvyyttä muissa koh-deryhmissä. Niihin kuuluvat toimitta-jat, poliittiset päätöksentekijät ja muut vaikuttajat. Lähdimme myös oppimaan muilta alan yrityksiltä, kuinka puhtaan teknologian osaamista muualla esitel-lään ja markkinoidaan. Ständillämme kä-vi runsaasti tavallisia, asiasta kiinnostu-neita tanskalaisia, mikä oli mukavaa, Lin-ko sanoo.

– Varsinaista kohderyhmäämme emme kuitenkaan tavoittaneet. Bench-markingin suhteen tapahtuma oli sitten hyvinkin antoisa. Saimme kovimman mahdollisen vertailukohteen ja vertais-paineen, kun esittelimme tuotteitam-me keskeisimpien kilpailijoiden, kuten Danfossin ja ABB:n välittömässä lähei-syydessä

Huippukokouksen laimeaksi leimat-tu lopputulos ei Vaconin näkökulmasta suuremmin huoleta.

– Mitään suoranaisia vaikutuksia tu-loksella Vaconin toiminnan kannalta tus-kin on. Energian käytön tehostaminen ja teknologioiden puhdistaminen tule-vat jatkumaan joka tapauksessa; jossain maissa enemmän, joissain vähemmän, Linko toteaa.

– Tietysti se, että päätöksentekijät osoittaisivat pitävänsä näitä asioita tär-keinä ja olisivat valmiita todella panos-tamaan niihin maailmanlaajuisessa mit-takaavassa, olisi toki myönteinen asia meidänkin liiketoimintamme näkökul-masta.

UponorAsko Oyj:n tytäryhtiönä vuonna 1982 perustetulla Uponor-kon-sernilla on yhteensä 11 tehdasta 6 maassa. Yhtiössä työskentelee noin 3 700 henkilöä 30 maas-sa. Uponorin osake on notee-rattu Helsingin pörssin päälistal-la 1988 alkaen.

www.uponor.com

VaconVaasasta 1993 Vaconissa aloit-taneessa työskentelee nyt 1 200 henkeä ja sen myyntipisteet toimi-vat 25 maassa. Yhtiön liikevaihto oli 293,2 miljoonaa euroa (2008) ja sen osakkeet noteerataan Hel-singin pörssin päälistalla.

www.vacon.fi


Julkisivupaneeleita, leipomotuotteita, AV-tekniikkaa,

betonisäiliöitä ja -pumppuja sekä tulisijoja. Viisi Venäjän

markkinoilla toimivaa suomalaisyritystä esittäytyy.

Idänkauppa kannattaa

FascoFasco Oy valmistaa julkisivupanee-leita tuulettuviin julkisivujärjestel-miin. Tuote sopii uudis- ja sanee-rauskohteisiin. Joustava mitoitus, helppo työstettävyys ja rajaton vä-rivalikoima takaavat kysynnän jat-kossakin. Venäjän markkinoilla valtteina on ollut helppo asennetta-vuus ja nopea toimitusaika.

FazerFazerin leipomotuotteita on viety Venäjälle vuodesta 1996 alkaen ja makeisvienti al-koi 1980-luvulla. Leipomotuotteita on jakelussa Pietarissa, Moskovassa ja kaikilla merkittävillä markkina-alueilla. Makeisten jakelu kattaa lisäksi suurimmat kaupun-git ja kauppaketjut.

Vientiyrityksiä

Hapankorppujen lisäksi Suo-messa valmistetut pakastetut karja-lanpiirakat ja ruisleivät ovat nouse-massa merkittäviksi vientituotteik-si vähittäismyymälöiden paistopis-teisiin, hotelleihin ja ravintoloihin. Tuotteet markkinoidaan ja jaetaan paikallisen Fazerin Hlebnyi Domìn toimesta.

Geisha on Fazerin suosituin suklaamerkki Venäjällä. Tutkimus-ten mukaan venäläinen kuluttaja on kaivannut uutuuksia erityises-ti Geisha brändin alle. Fazer vastaa venäläisen kuluttajan odotuksiin lanseeraamalla tänä vuonna Geis-ha Dreamy Caramel -konvehdin ja suklaalevyn.


Ku

vat:

Yri

tyst

en

om

at k

uva

pan

kit

TulikiviPörssinoteerattu perheyritys Tulikivi Oyj ja sen tytäryhtiöt muo-dostavat Tulikivi-konsernin, joka on maailman suurin varaa vien tulisijojen valmistaja. Konserni tunnetaan Tulikivi-vuolukivi-uuneista ja luonnonkivituotteista sekä Kermansavi-uuneista ja käyttökeramiikasta. Konsernin liikevaihto on noin 67 Me, josta viennin osuus on noin puolet. Konsernilla on seitsemän tuotan-tolaitosta, ja sen palveluksessa on yli 500 henkilöä.

Tulikivi on vienyt Tulikivi-uuneja Venäjälle yli kymmenen vuotta. Nykyään Venäjällä toimii konsernin tytäryhtiö OOO Tu-likivi, joka työllistää neljä henkilöä. Tulikivi näkee Venäjän yh-tenä tärkeänä tulevaisuuden vientimaana. Tulikiven vientimail-le on tyypillistä se, että niissä on kylmää, halkoja ja rahaa. Venäjä täyttää nämä kriteerit erinomaisesti.

SarakaLaite-Saraka Oy on vuon-na 1976 perustettu yritys, jo-ka valmistaa betonisäiliöitä ja -pumppuja, joita viedään Pohjoismaiden lisäksi Keski-Eurooppaan ja Venäjälle.

Saraka Eko-beto-nipumppu on pikakiinnit-teinen, ja se soveltuu lisä-varusteeksi kaikkiin betoniautoihin – vuosimallista ja mer-kistä riippumatta. Saraka Eko-pumppu voidaan kiinnittää 3- tai 4-akseliseen betoniautoon helposti ja nopeasti. Kiinni-tys kestää vain viisi minuuttia.

QualitronQualitron Oy Ab on tänä vuonna 20-vuo-tisjuhliaan viettävä espoolainen projekti-yhtiö, jonka toimialaan kuuluvat yleisra-diotasoiset TV-, video- ja audiotuotanto-laitteet ja -järjestelmät sekä urheiluaree-noiden ja tapahtumien AV-ratkaisut jopa Olympiakisoja myöten. Qualitronilla on ollut tytäryhtiö Moskovassa jo 90-luvul-ta lähtien ja IVY-alueen vienti onkin ol-lut voimakkaassa kasvussa viime vuosien aikana. Yhtiön merkittävimpiä asiakkaita ovat useat TV-yhtiöt, videotuotantotalot ja suurten urheilutapahtumien järjestäjät.

Kuvassa Qualitronin toimittama ProfiMedian 11-kanavainen automaatti-nen TV-lähetyskeskus Moskovassa, joka lähettää musiikkivideoita 24 tuntia vuo-rokaudessa

Yhtiön mukaan Saraka Eko-pumppu on markkinoiden edulli-sin pumppu. Sen pumppauskapasiteetti on 50 m3/h ja putkistolinja voi olla jopa 150 m vaakasuoraan. Näitä pumppuja on valmistettu jo 20 vuoden ajan.


Ku

va:

Thin

ksto

ck

Ilmastokokous


Jotain vihreää Tanskan maalla

Mitä jäi käteen Kööpenhaminan ilmasto kokouksesta

kauppapolitiikan näkökulmasta?

– Oikeastaan kaikki me pääpuhujat korostimme sitä, kuin-ka vuorovaikutteisia kauppa ja ilmasto ovat. Ilmastohaasteisiin on vastattava, kaupan taakse ei voi piiloutua näiltä kysymyksil-tä. Vaikka talouskasvu on välttämätöntä, siihen ei voida pyrkiä millä hinnalla hyvänsä. Kasvu ja varallisuuden kertyminen tulisi nähdä myös moottoreina, joiden avulla voidaan luoda investoin-tipohjaa vihreille teknologioille, Korhonen sanoo.

Vapaakauppaa ja sitoutumista

Ilmastokysymyksiä ei tulisi Korhosen mielestä myöskään käyttää verukkeina vapaakaupan vastaisille toimenpiteille.

– Näitä voisivat olla esimerkiksi rajasuojatoimenpiteet tuot-teille, joilla pyritään tasaamaan kilpailuetua ja estämään teolli-suuden siirtymistä sinne, missä määräykset ovat sallivampia. Sen sijaan, että hukattaisiin aikaa ja energiaa riitelyyn, kannattaisi keskittyä pohtimaan sitä, kuinka puhtaat teknologiat saataisiin markkinoille mahdollisimman nopeasti ja halvalla.

Varsinkin nousevat taloudet, eritoten Kiina, Intia ja Brasi-lia pitäisi saada sitoutettua yhteisiin tavoitteisiin. Ennen kokousta Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama vieraili Kiinassa, ja vai-kutti siltä, että nämä kaksi maata sopivat Kööpenhaminassa neu-voteltavat asiat ennakkoon.

Nyt äänenpainot Washington-Peking-akselilla ovat kuiten-kin huomattavasti kiristyneet, ja presidentti Obama on todennut, ettei pidä uskoa kaikkea mikä on painettu. Kiinalaisia todennä-köisesti järkytti myös se kritiikin määrä, jonka he saivat Kööpen-haminassa osakseen.

– Kauppaneuvotteluissa, sääntelyn sekä kaupan ja palvelujen vapauttamisen kohdalla, tulee jatkossakin huomioida ympäristö-näkökohdat. Hyvänä esimerkkinä tästä voitaisiin mainita ympä-ristöystävällisten tuotteiden ja palvelujen kaupan vapauttamiseen tähtäävä hanke, jossa Suomi on toiminut hyvin aktiivisesti.

Toisin sanoen: otetaan ympäristönäkökohdat huomioon kauppanäkökohtien rinnalla ja pyritään teknologisin keinoin edesauttamaan ponnisteluja puhtaamman ympäristön puolesta.

Kylmän suihkun kautta tositoimiin

Kööpenhaminan kokous kävi myös reaalipolitiikan oppitunnista. Asiaansa lujasti uskoville saattoi tulla yllätyksenä, ettei muu maa-ilma EU:n tavoin nojannutkaan syvässä etukenossa kohti kestä-vää kehitystä.

– EU:n piirissä oli käyty jo ennen kokousta paljon si-säisiä keskusteluja ja neuvot-teluja unionin omasta linjas-ta. Sitten huippukokouksessa kävi ilmi, että EU on paljolti yksinään mestaruussarjassa, kun taas useimmat muut pe-lasivat divaritasolla, Korho-nen sanoo.

Maailma ei ollut niin valmis muutoksiin, kuin EU:ssa oli uskottu. Riskinä on nyt, et-tä jos EU toteuttaa yksipuolisesti muita suurempia päästörajoi-tuksia, teollisuutta siirtyy löyhemmän ympäristölainsäädännön maihin. Samalla puolestaan EU:ssa kasvaisivat helposti paineet kauppapoliittisten suojatoimien käyttöön ja vähintäänkin vapai-den päästöoikeuksien myöntämiseen oamalle teollisuudelle.

– Molempiin toimenpiteisiin liittyy politiikkanäkökohtien lisäksi todennäköisesti myös WTO-oikeudellisia ongelmia. Pro-tektionistiseen kierteeseen joutumista tulisi kaikin tavoin vastus-taa.

Liialliseen pessimismiin saati lamaannukseen ei kuitenkaan ole aihetta.

– Kokous oli EU:lle kuin avantoon pulahtaminen: havahdut-tava kokemus. Tuumaustaukoa tarvitaan, mutta kylmään veteen ei kannata jäädä liian pitkäksi aikaa. Vaikka neuvottelutulokset eivät vastanneetkaan odotuksia, kertoi neuvottelujen kanssa sa-manaikaisesti järjestetty Bright Green -messut selvää kieltään teknologian jo olemassa olevista mahdollisuuksista sekä yritys-ten investointiuskosta. Vaikka teknologia ei ole taikasana kaikki-en avoimeksi jääneiden ongelmien ratkaisuksi, se on keskei-nen osa mitä tahansa ratkaisua.

Joulukuisen Kööpenhaminan ilmastokokouksen etukäteis-julkisuudessa kauppapolitiikka loisti poissaolollaan. Kui-tenkin jo vuotta aikaisemmin Suomessakin herättiin huo-maamaan, kuinka kauppa ja talous kytkeytyvät useisiin

keskeisiin ilmastokokouksen asialistan kysymyksiin.

Kaupan ja ilmaston katolinen avioliitto

Sveitsiläinen kansalaisjärjestö International Centre for Trade and Sustainable Development (ICTSD) on aiemmin järjestänyt ym-päristöteemaisia tapaamisia esimerkiksi Maailman kauppajärjes-tön kokousten yhteyteen.

Ilmastoneuvottelujen yhteyteen se järjesti kauppa ja ilmas-tonmuutospäivän, johon oli kutsuttu tutkimuslaitosten, liike-elä-män sekä talous- ja kauppapolitiikan asiantuntijoita. Seminaaris-sa purettiin kansainvälisen kaupan ja ilmastokysymysten vyyh-tiä. Pääpuhujien joukossa oli ulkoasiainministeriön kauppapo-liittisen osaston päällikkö Jorma Korhonen.


Ku

va:

Thin

ksto

ck

Ilmastokokous

Kestävän kehityksen ratkaisujen tuli-si olla proaktiivisia. Oman maan tuotan-toa suojataan parhaiten parantamalla sen kilpailukykyä, lisäämällä tuottavuutta se-kä luomalla parhaat mahdolliset puitteet kilpailulle ja innovoinnille.

Suomessa pyritään ympäristölii-ketoimintaa ja osaamista kokoamaan Cleantech Finland-brändin alle. Puh-taan teknologian käytön edistämiseen tähtäävä brändihanke on polkaistu käyn-tiin Finpron, EK:n sekä Lahden tiede- ja yrityspuiston yhteistyönä. Hankkeen toi-minnallistamiseen on myös ulkoasiain-ministeriö osallistunut aktiivisesti, erityi-sesti edustustoverkkonsa myötävaikutuk-sella.

– Uskon, että suomalaisen vihre-än teknologian ja osaamisen kansainvä-listäminen pysyy korkealla myös omalla työlistallani. En usko myöskään, että yh-täkään vienninedistämismatkaa tullaan järjestämään ilman että samalla pyrittäi-siin edesauttamaan myös vihreän osaa-misemme kansainvälistämistä, Korhonen korostaa.

G77: IPR EVVK!

Kukaan ei kiistäne teknologian keskei-syyttä ilmastohaasteiden ratkaisemisel-le. Puhtaat innovaatiot tulisi tuotteistaa ja saattaa markkinoille niin tehokkaasti kuin suinkin.

Uudet keksinnöt ovat kuitenkin haa-voittuvaisia piratismille, joka voi laaja-mittaisena viedä kannustimet alan liike-toiminnalta. Innovaatioita suojaavat teol-liset tekijänoikeudet (IPR) ovat eräs kes-keisistä ilmastoon liittyvistä kauppapo-liittisista kiistakysymyksistä.

– Aihe jakaa osapuolet selviin leirei-hin, kertoo lähetystöneuvos Pekka Koso-nen ulkoasianministeriön kauppapoliitti-selta osastolta. Kööpenhaminan neuvot-teluissa hän oli mukana täydet kaksi viik-koa Suomen delegaation jäsenenä

Kehitysmaaryhmän eli G77:n ja Kii-nan mukaan vihreä teknologia pitäisi olla mahdollisimman helposti saatavilla kehi-tysmaille. Tämähän on tietysti myös län-simaiden tavoite: mitä nopeammin kor-kealaatuinen, vähäpäästöinen teknologia saadaan leviämään, sitä parempi ilmas-tonsuojelun kannalta.

– Suurimmat kehitysmaat ovat kui-tenkin esittäneet, että puhtaan teknolo-

gian tulisi olla myös halpaa tai jopa il-maista kehitysmaille. Heidän näkökan-naltaan innovaatioita suojelevat teolliset tekijänoikeudet eli IPR:t, ovat kaupan es-teitä, jotka pitäisi poistaa, Kosonen mai-nitsee.

Teollistuneissa maissa nämä oikeu-det taas nähdään keskeisinä teknologian osina ja pääomana. Ilman IPR- turvaa ja taloudellista kannustinta innovaatiotoi-minta kuihtuu. Tämä puolestaan hidas-taa puhtaan teknologian kehitystä, mikä ei ole kenenkään etujen mukaista.

– Läheskään kaikissa käytännön ta-pauksissa ei ole kyse teknologian vien-nistä länsimaista kehitysmaihin. Esimer-kiksi Kiina on maailman suurin aurin-kopaneelien viejämaa tällä hetkellä. On-gelmana tässä tapauksessa tuntuukin ole-van enemmän se, että itse kiinalaiset tu-lisi saada käyttämään teknologioita, joita he itse vievät, Kosonen korostaa.

Kovasta väännöstä huolimatta Kööpenhaminassa IPR:t jäivät käsitte-lemättä.

– G77 ja Kiinan eivät tässä yhteydes-sä halua puhua tekijänoikeuksien sisäl-löstä mitään, vaan haluisivat tuoda esille muun muassa pakkolisensoinnin ja vaa-timuksen kaiken puhtaan teknologian IPR-vapaudesta. Länsimaitten näkökul-masta taas oikeuksia ei voi lähteä heiken-tämään. Lyhyesti sanoen eri osapuolten kannat näitten kauppapoliittisten teemo-

jen osalta tarkentuivat, mutta mitään ko-vin selkeää edistystä asioissa ei tältä osin tapahtunut, Kosonen summaa.

Hän huomauttaa myös, että ilmas-toneuvottelut eivät ole oikea paikka neu-votella näistä teemoista, koska niille on omat erityisfooruminsa, kuten WIPO (World Intellectual Property Organisa-tion) ja WTO.

– Lähes kaikki ilmastoneuvottelui-hin osallistuneet maat ovat myös näiden järjestöjen jäseniä, joita sitoo kyseisillä foorumeilla tehdyt sopimukset. Ei sieltä voi yhtäkkiä siirtää joitain tiettyjä teemo-ja YK:n alaiseen prosessiin.

Hanskoja ei lyöty tiskiin

Laihasta loppuasiakirjasta ei pidä vetää liian pessimistisiä johtopäätöksiä. Köö-penhamina ei ollut mikään pääteasema, jonka jälkeen hanskat lyödään peruutta-mattomasti joko syteen tai saveen. Neu-vottelutyö jatkuu tiiviillä aikataululla jou-lutauon jälkeen.

– Viikolla 3 kävin EU:n sisäisen tek-nologiatyöryhmän kokouksessa Madri-dissa, jossa IPR:n oli eräs asiakokonai-suus. Se on edelleen yksi keskeisistä ”pu-naisista linjoista”, jota ei voida ylittää. EU:n tavoitteena on myös laajemmalti pohtia neuvottelustrategiaa ja pyrkiä löy-tämään muiden teollisuusmaiden kans-sa yhteisiä linjoja, joiden avulla neuvot-teluissa päästäisiin eteenpäin, Kosonen kertoo.

– Toisaalta en usko mihinkään suu-riin suunnanmuutoksiin, sillä teollisuus-maat ovat hyvin yksimielisesti vahvojen IPR-oikeuksien takana, Kosonen arvelee.

Kulisseissa kevään 2010 EU-puheen-johtajamaa Espanja tulee pitämään yh-teyttä ilmastoasioissa erityisesti Yhdys-valtoihin ja muihin unionin ulkopuoli-siin teollisuusmaihin. IPR ja muut kaup-papoliittiset teemat tulevat olemaan agendalla EU:n kokouksissa sekä epävi-rallisissa tapaamisissa.

Kansallisellakin tasolla riittää poh-dittavaa. Esimerkkinä Kosonen mainitsee Suomen metsät ja niiden hiilinielukapasi-teetin, jonka raameista on sovittava EU:n kanssa. Työtä siis riittää.

Harri Kilpi


Ku

va:

Thin

ksto

ck

Maailmankauppajärjestö

WTO?Kansainvälisen kaupan

sääntöjärjestelmä on ja pysyy

riippumatta siitä, onko WTO-

kierros henkihieverissä.

Quo vadis

Quo vadis, Domine? Tätä kysyi apostoli Pietari ahdingossa Via Appian varrella parisen tuhat-ta vuotta sitten. Kysymyksensä

jälkeen Pietari tyytyi kohtalonsa ja päätyi ristille roikkumaan pää alaspäin.

Pietarin legendasta saa hyvällä mieli-kuvituksella tai huonolla maulla aasinsil-

lan Maailman kauppajärjestö WTO:hon ja sen Dohan kauppaneuvottelukierrok-seen (DDA). Uuden vuosikymmenen al-kaessa näyttää vahvasti siltä, että Dohan neuvottelujen 10-vuotisjuhla on edessä vuonna 2011. Juhlitaanko päivänsankaria neuvottelujen onnistuneen päätök-sen merkeissä, jää nähtäväksi.


Dohan kierroksen via dolorosa on jo nostanut pintaan keskustelua kauppa-järjestön tulevaisuudesta tai Dohan kier-roksen mielekkyydestä. Radikaalimmas-ta päästä ovat vaatimukset DDA:n dump-paamisesta ja kauppaneuvottelujen aloit-tamisesta uudelta pohjalta. Tähän johto-päätökseen olisi houkuttelevaa yhtyä, ot-taen huomioon umpikujaan ajautuneet neuvottelut, lukuisat ”ryypätyt” määrä-ajat ja hyödyttömät korkean poliittiset tason kehotukset neuvottelijoille pistää homma pulkkaan.

WTO:n nähdään tuloksettomien neuvottelujen myötä kärsineen jo merkit-tävän arvovaltatappion ja ajautuneen us-kottavuuskriisiin. Samaan hengenvetoon

voisi esittää, että maailma on mennyt menojaan ja dinosaurus WTO on jäänyt muinaiseen kaupan vapauttamisen juras-sic parkiinsa.

Jäsenvaltioiden turha syyttää peiliä

Carnegie Endowmentin johtaja Uri Da-dush summaa asiaintilan ytimekkäästi: Kaupan vapauttamista on sitten WTO:n perustamisen (1995) tapahtunut kaik-kialla paitsi WTO-pääkaupungissa Ge-nevessä.

Toisaalta Dadush listaa myös kaup-pajärjestön saavutukset: neuvottelujen lä-

pinäkyvyys on kasvanut ja kehi-tysmaat ovat kattavammin mu-kana kaupan vapauttamisessa. WTOn jäsenmäärä on noussut yli 150. Erityisesti Kiinan liittymistä hän pitää merkittävänä.

Edelleen, WTO:n pääjohtaja Pascal Lamyn ansiosta Aid for Trade -aloittees-ta on kehittynyt merkittävä väline kauppaa tukevan kehitysyhteistyön saralla. Lisäk-si WTO on näytellyt merkittävää roolia fi-nanssikriisissä kauppaa rajoitta vien ja pro-tektionististen toimien monitoroinnissa.

Finanssikriisi on myös paljastanut WTO-sääntöjen riittämättömyyden sel-laisilla aloilla, kuten polkumyynti tai jul-kiset hankinnat. Kun mukaan lisätään ke-

hitysmaiden sidottujen tullien taso, pal-velukauppa tai maatalouden tukiregiimit, kaupan vapauttamisessa riittää siis vie-lä töitä.

Huolimatta siitä, että WTO ei ole onnistunut keskeisessä tehtävässään eli kaupan vapauttamisessa, siitä on aidos-ti kehittymässä universaali organisaatio. Venäjän liittyminen sinetöisi tämän. To-sin tässä(kin) prosessissa on vielä muu-tama kanto kaskessa ja kivi kääntämättä. Täytyy myös muistaa, että WTO on jä-senvetoinen organisaatio aidoimmillaan. Jos kaupan liberalisointi ei onnistu, turha syyttää ”peiliä”.

Edellisestä lauseesta päästään suo-raan kysymyksen, mikä mättää Dohan neuvotteluissa.

Tätä luuta on kaluttu jo sen verran ahneesti, että syyt DDAn jämähtämiseen lienevät jo listattu: muun muassa maata-louskauppaan liittyvät suuret sensitiivi-syydet, palvelukauppaneuvottelujen mo-nimutkaisuus, osapuolten ja erilaisten intressien suuri määrä, konsensusperi-aate sekä niin kutsuttu single underta-king -lähtökohta, eli mistään ei ole sovit-tu ennen kuin kaikesta on sovittu. Esille on nostettu myös se, että kauppaneuvot-telukierrokset ovat pidentyneet sitä mu-kaa, kun useampi maa on niihin liittynyt.

Neuvottelukierrosten keston logii-kan valossa DDA loppuunsaattaminen ei olisikaan pahasti myöhässä – vielä. Edel-leen WTO:n romahtamisesta tuskin kan-nattaa isoon ääneen metelöidä. Kahdek-salla edellisellä neuvottelukierroksel-la luotu kaupan sääntöjärjestelmä on ja pysyy, riippumatta siitä onko DDA hen-kihieverissä tai matkalla krematorioon. Epäonnistuminen olisi ensimmäinen laa-tuaan kauppaneuvottelujen pitkässä his-toriassa. Tätä tuskin kovin helposti salli-taan tapahtuvan.

”Kärsimysnäytelmä” toistunee pääsiäisenä

Vuosi 2010 on uusin määräaika neuvot-teluille, ja tilannekatsaus on määrä tehdä Genevessä pääsiäiseen mennessä. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa, edes-sä on jälleen kaupan liberalisoinnin kär-simysnäytelmä – toivottavasti ilman syyl-listen etsintää ja tuomioita. Tämän jäl-keen katse kohdistetaan heinäkuuhun. Se, että ratkaisun avaimet olivat käsillä heinäkuussa 2008, ei enää juuri lämmitä, mutta se oli osoitus siitä, että sopimus on mahdollinen.

Neuvottelutilanne alkuvuonna 2010 ei lupaa liikoja, ja näkymät ovat jokseen-kin masentavat – ovatko ne milloinkaan olleet lupaavat.

” WTO:sta on aidosti kehittymässä

universaali organisaatio.


Ku

vat:

Th

inks

tock

Maailmankauppajärjestö

Dohan kierroksella on vielä aikaa, muttei loputtomiin. Teknistä työtä teh-dään ahkerasti Genevessä, mutta poliit-tista potkua tarvittaisiin, varsinkin rapa-kon takana. Vanhan viisauden mukaan kaulimalla ja kääntämällä syntyy lehtevä taikina, mutta pullat pitäisi saada myös uuniin jossakin vaiheessa.

WTO:n reformia tai neuvottelu-agendan muuttamista on myös väläytelty. Perinteinen viisaus varoittaa ryhtymäs-tä moisiin yrityksiin, jos DDA halutaan saada kunnialla maaliin. Tästä neuvotte-lukierroksesta saatujen kokemusten no-jalla reformikeskustelu lienee edessä jos-sakin vaiheessa. Tällöin esille kaivetaan niin sanottu Sutherlandin raportti vuo-delta 2004.

Raportti tehtiin edellisen WTO-pää-johtajan Peter Sutherlandin toimeksian-nosta, ja sen suositukset olivat maltillisia. Pyrkimyksenä oli esittää uudistuksia, jot-ka olisivat realistisia toteuttaa. Sutherlan-din ryhmä esitti myös huolensa monen-

keskisen sääntöpohjaisen kauppajärjestelmän tulevai-suudesta. Aiheellinen huoli edelleenkin.

Esityslistan kasvattaminen toisi uudet ongelmat

Maailma on muuttunut sitten vuoden 2001, kun Doha käynnistyi. Joidenkin mielestä WTO:lle ja Dohan kierroksel-le pitäisi saada lisää relevanssia, jotta sen esityslista vastaisi paremmin nykytodel-lisuutta.

Samalla olisi syytä kertoa, miten WTO-jäsenkunta pääsisi helpommin so-puun sellaisista – sinänsä ajankohtaisista – kysymyksistä, kuten ruokaturva, ener-

gia ja ilmastonmuutos, kilpailupolitiik-ka – joka jo ehdittiin tiputtaa agendal-ta yhdessä investointien kanssa – tai työ-elämän normit. Puhumattakaan siitä, et-tä uusi agenda saataisiin sovittua säädyl-lisessä ajassa.

Arkiviisaus suosittelee tässäkin, että Dohan kierros ensin päätökseen, ja vasta sitten katsotaan tulevia haasteita kauppa-rintamalla. Kauppaneuvotteluissa on to-tuttu luovaan kekseliäisyyteen, ja sitä tar-vitaan jatkossakin.

Minne menet WTO? Dohan kier-roksen neuvottelutilanteen valossa tä-tä kysymystä voi pohtia monelta kantil-ta. Tuomiopäivän pasuunoita tulee riittä-mään neuvottelujen pitkittyessä.

Raamatullisessa retoriikassa pysy-teltäessä kannattaa muistaa presidentti Mauno Koiviston toteamus paholaises-ta: pirua ei tule maalata seinälle, ellei tie-dä, miten sen saa sieltä pois. Suositelta-vaa ei ole myöskään ryhtyä elämöimään Dohan kierroksen ruumiilla. Kuolemasta herääminen kun ei tiettävästi ole onnis-tunut keneltäkään viimeiseen kahteen tu-hanteen vuoteen.

Ilkka-Pekka SimiläEY:n yhteisen kauppapolitiikan ja taloudellisten ulkosuhteiden yksikön päällikkö UM:n kauppapoliittisella osastolla.

” Epäonnistuminen olisi ensimmäinen

laatuaan.

Dohan kierrosMaailman kauppajärjestö WTO syntyi ison kauppapoliittisen so-pimuspaketin tuloksena 1994. Dohan kierros käynnistyi vuon-na 2001, koska oli sovittu, et-tä maataloudesta ja palveluista käydään lisäneuvotteluita.

Esityslistalle otettiin myös te-ollisuustuotteet, säännöt, kau-pan helpottaminen, teollis- ja te-kijänoikeudet, kauppa- ja ym-päristökysymykset sekä kehitys-problematiikka.

Tavoitteena on säätelyä purkamalla helpottaa maailmankauppaa ja parantaa kehitysmaiden ase-maa. Neuvotteluratkaisu edellyttäisi myönnytys-ten ja etujen tasapainotusta laajalla agendalla niin, että 153 WTO-maata voisi tuloksen hyväksyä.

WTOn päärakennus, kuva: WTO


Eurooppa

On vanha ja kulunut totuus, että Suomi on ulkomaankaupasta erittäin riippuvainen maa. Itse-kin olen vuosien varrella aloit-

tanut lukemattomat tekstiluonnokset täl-lä fraasilla. Mutta sille ei voi mitään, että tämä on edelleen totuudenmukainen ku-vaus. Vieläpä niin, että riippuvuus koros-tuu näinä taloudellisesti vaikeina aikoina entisestään.

Vientiriippuvuus on johtanut siihen, että Suomelle on kehitetty kattava vien-nin ja kansainvälistymisen edistämisko-neisto. Työn luonteen ja toimintaympä-ristön jatkuvan muutoksen vuoksi vien-ninedistämistoiminta on jatkuvien uu-distuspaineiden ja joskus jopa kyseen-alaistamisen kohteena.

Saattaa olla, että se onkin tuomit-tu aina olemaan ajastaan jäljessä. Tultu-amme Euroopan Unionin jäseneksi tilan-teen koettiin muuttuneen niin, että vien-tiponnistelut tulisi kohdistaa sisämarkki-noiden sijasta muualle. Varsinkaan unio-nin sisäisiä vienninedistämismatkoja ei pidetty kovin tarpeellisina eikä solidaari-sina toimenpiteinä.

Kun valtion rooli on suuriVoitaisiinko vienninedistämisen organisaatioita yhdistää

ulkomaanedustuksessa, kysyy Varsovan suurlähettiläs

Vesa Himanen.

Unionin viimeisten laajentumisten jälkeen törmättiin taas kysymyksenaset-teluun siitä, millä välineillä kykenisimme parhaiten edistämään vientiämme ja in-vestointeja uusilla sisämarkkina-alueilla? Tämä kysymys tuli itselleni hyvin ajan-kohtaiseksi siirtyessäni lähettilääksi Puo-laan vuonna 2008.

Kokemuksia Puolasta

Puola oli pitkään eräänlaista harmaa-ta aluetta suomalaisviennille, ja osittain se on sitä vieläkin. Vientimme on tosin viime vuosina kasvanut 20–30 prosentin vuosivauhtia, mutta lähtötaso oli mata-la. Kuvaavaa on, että vielä pari vuotta sit-ten vientimme Viroon oli Puolan vientiä suurempaa, vaikka kyseessä on ihan toi-sen mittaluokan markkina-alue.

Syitä on varmasti monia mutta eräs yhteinen nimittäjä näyttää olevan se, et-tä Puola on vielä tänäkin päivänä monille suomalaisille melko tuntematon entinen sosialistimaa Baltian ja Saksan välissä.

Tämä historiaan kuuluva imago on kuitenkin nopeasti häviämässä muun muassa kasvavan EU-kanssakäymisen


Ku

va:

Thin

ksto

ck

johdosta. Puola mielletään yhä enemmän suureksi ja vaikutusvaltaansa kasvatta-vaksi EU-maaksi, jolla on voimakkaasti kasvavat kotimarkkinat. Tämä on myön-teinen päätelmä, jota himmentää vain se, että monet EU-kumppanimme ovat kek-sineet sen meitä aiemmin.

Puolan vienninedistämiseen on kui-tenkin panostettu jo pidemmän aikaa, ja Varsovassa toimii edelleen Finpron vientikeskus. Epävarmuutta on kuiten-kin esiintynyt siitä millä välineillä ja mi-ten viennin ja kansainvälistymisen edis-tämistä tulisi täällä harrastaa.

Eriäviä mielipiteitä on ollut erityi-sesti siitä, miten voimakkaasti valtio-vallan olisi osallistuttava tähän työhön esimerkiksi vienninedistämismatkojen kautta. Meille ei myöskään ole täysin sel-vää, millä keinoin voisimme parhaiten edistää suomalaisyritysten osallistumis-ta Puolan mittaviin EU-rahoitusta saa-viin hankkeisiin.

Meillä on oltu tietoisia siitä, että Puolassa valtiovallan ja alueellisten päät-täjien rooli taloudellisista hankkeista pää-tettäessä on edelleen suhteellisen tärkeä. Tämä on siivittänyt hallitustason vierai-luvaihtoa, mikä onkin viime vuosina ol-lut vilkasta ja esimerkiksi pääministerita-paamisia on ollut vuosittain.

Erityisesti energia-, puolustusväli-ne- ja infrastruktuurihankkeet ovat olleet vahvasti esillä näissä keskus-

” Suomi on aidon kiinnostunut

Puolasta.

Pääkaupunki Varsova on Puolan talouden, tieteen ja kulttuurin keskus.


Ku

va:

Thin

ksto

ck

Eurooppa

teluissa ja myös tulosta on syntynyt. Esi-merkiksi Patrian solmima panssariajo-neuvokauppa on yksi suurimpia joita suomalaisyritykset ovat tehneet.

Perinteisen ministerivetoisen VKE-matkan toteuttaminen oli harkinnassa pitkään. Vuoden 2009 syksyllä päätettiin selvittää suomalaisyritysten kiinnostus tällaiseen matkaan. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen oli ol-lut halukas tällaisen matkan tekoon, mut-ta ennen sen toteuttamista oli tärkeä saa-da tietää kuinka laajaa yritysten osallistu-mishalukkuus olisi.

Johtopäätökset matkasta

Finpron tekemä yrityskysely tuotti odo-tettua myönteisemmän tuloksen. Yli kol-mekymmentä suomalaisyritystä oli ha-lukas osallistumaan matkaan, ja se pää-tettiin toteuttaa varsin lyhyellä valmiste-luaikataululla 8.–9.12.2009. Kiinnostuk-sen suuruus tuli yllätyksenä, koska muun muassa joulukuisen ajankohdan ja huo-non taloustilanteen arvioitiin vaikutta-van kielteisesti. Myönteistä oli myös se, että yritysvaltuuskuntaan osallistui hyvin erilaisia ja erikokoisia yrityksiä ja yhteisö-jä aina Fortumista ja NokiaSiemensNet-woksistä Lappset-yritykseen ja Aalto-yli-opistoon.

Myös puolalaistahojen kiinnos-tus osoittautui ennakoitua suuremmak-si. Talous- ja varapääministeri Waldemar Pawlak oli kiinnostunut toimimaan isän-tänä ja osallistui bilateraalikeskustelujen ohella osin myös muuhun ohjelmaan.

Ministeri Väyrynen tapasi yritysten kanssa myös Puolan infrastruktuuri- ja opetusministerit ja valtuuskunta kävi li-säksi ympäristöministeriössä. Myös suo-malais-puolalaisen yritysfoorumin osan-otto yllätti myönteisesti. Sadalle hengelle mitoitettu tila osoittautui liian pieneksi, ja osa osallistujista joutui seuraamaan tilai-suutta av-laitteiden välityksellä naapuri-huoneesta.

Matka onnistui siis yli odotusten ja oli eräänlainen piristysruiske viennin-edistämiselle Puolassa. Ruiskeen vaiku-tukset häipyvät kuitenkin hiljalleen el-lei piristymistä kyetä ylläpitämään jatko-toimenpitein. Nähtäväksi myös jää, mi-ten paljon yritykset saavat konkreettis-ta vastiketta matkasijoitukselleen. Jo tä-hän mennessä saadusta palautteesta voi

kuitenkin päätellä, että yritykset pitivät ministeritason tapaamisia ja keskuste-luja erittäin hyödyllisiä ja joitakin uusia hankkeita on jo pantu vireille matkan tu-loksena.

Tällainen laajan rintaman esiintymi-nen ja jalkautuminen Puolan maaperäl-le ei varmasti ole myöskään jäänyt vail-le täkäläisten yritystahojen ja päättäjien huomiota. Tämä oli konkreettinen osoi-tus siitä, että Suomi on aidon kiinnostu-nut Puolasta ja sen markkinoista.

Päällekkäisyyttä?

Mielestäni ”tapaus Puola” vahvistaa si-tä käsitystä, että vienninedistämistä on harrastettava siellä, missä sille on tarvetta ja kysyntää, mutta kuhunkin kohteeseen räätälöidyllä tavalla. Myös vienninedis-tämismatkat ovat edelleen hyödyllisiä, soveltuvin osin myös EU-alueella. Nii-hin on myös luontevaa yhdistää poliitti-sen tason tapaamisia myös muihin asioi-hin liittyen.

Noviisin on turha lähteä ruotimaan laajemmin vienninedistämisorganisaa-tiomme tarkoituksenmukaisuutta. En kuitenkaan malta olla kommentoimatta organisaatiomme rakennetta ulkomailla – tosin vain suhteellisen lyhyen Varsovan kokemuksen antamalla rintaäänellä.

Ulkomaanedustuksemme tekee osansa tuottavuustalkoiden tavoitteiden saavuttamiseksi ja kustannuksia ja re-sursseja karsitaan ja asioita pyritään hoi-tamaan entistä selkeämmällä priorisoin-

nilla. Talkoot eivät kuitenkaan näytä kos-kevan vienninedistämisorganisaatiota. Ylläpidämme edelleen osin päällekkäisiä toimintoja Finpron yksiköiden toimies-sa itsenäisinä ”vuokralaisina” lähetystö-jen yhteydessä.

Vaikka koen yhteistyömme Puolassa olevan mahdollisimman kitkatonta ja su-juvaa, olen vakuuttunut siitä, että toimin-nan tulokset olisivat vielä paremmat toi-mittaessa saman hatun alla. Vääjäämättö-mät päällekkäisyydet karsiutuisivat, toi-minnan johdonmukaisuus paranisi, in-formaation vaihto tehostuisi ja työn te-hokkuus ja taloudellisuus lisääntyisi.

Vastaavasti en kykene löytämään yh-tään vahvaa ”paikallista” perustetta sille, että ylläpidämme kahta erillistä organi-saatiota. Ymmärrän toki, että ulkomaan-toiminta on vain osa kokonaisuudesta ja nykyrakenteet on varmasti luotu harki-tuin perustein. Yhden kenttätoimijan nä-kemys on kuitenkin tämä.

Vienninedistäminen on myös nyky-oloissa kiinteä osa edustuston muuta toi-mintaa. Puola on vastikään nimetty myös yhdeksi julkisuusdiplomatian pilottikoh-teeksi. Suomi-tietouden ja kanssakäymi-sen lisäämisellä on suora vaikutus kaup-paan. Tässä on yksi lisäperuste sille, että peräänkuulutan keskustelua vienninedis-tämisorganisaation yhdistämistarpeesta ulkomaanedustuksessa.

Vesa HimanenSuurlähettiläs, Varsovan sl

Veiksel-joki virtaa Puolan läpi, ja sen varrella sijaitsevat muun muassa Krakovan, Varsovan, Toruńin ja Gdańskin kaupungit.

Ku

va:

Thin

ksto

ck


Henkilökierto

Ulkoministeriöllä on lähes 100 edustustoa ul-komailla, mutta huomattavasti vähemmän päällikköpaikkoja kotimaassa. Lasse Lehtisel-lä on idea. Työllistetään mielekkäisiin hom-

miin UM:n ulkopuolelle sellaiset suurlähettiläät, joil-le ei löydy kykyjä vastaavia tehtäviä ministeriön linja-organisaatiosta.

Hyvin verkottunut viestintäkonsultti, ex-parlamen-taarikko, kirjailija ja entinen Lontoon suurlähetystön lehdistöneuvos Lasse Lehtinen on ”erinäisiä kertoja” is-tunut kuuntelemassa suurlähettiläitä, jotka ovat valitta-neet mielekkäiden tehtävien puutetta Suomeen pa-lattuaan.

Lähettiläät kiertoon?

Lasse Lehtinen visioi henkilöstöpoolia,

josta suurlähettiläitä välitettäisiin

määräaikaishommiin muualle

yhteiskuntaan.

– Aiheesta on riittänyt pitkiä mono-logeja. Tosin monet niiden esittäjistä ovat nykyisin jo eläkkeellä, Lehtinen lisää, to-dennäköisesti lähdesuoja mielessään.

Lehtiselle on syntynyt käsitys, et-tä lähettiläille kertyy maailmalta tietä-mystä ja kokemusta, jota ei hyödynnetä tarpeeksi. Heihin on satsattu paljon, he ovat oppineet paljon, mutta järjestelmä ei pysty tarjoamaan Suomessa tarpeek-si haastavia hommia, joissa kokemukset hyödynnettäisiin.

– Luodaan keinotekoisia tehtäväko-konaisuuksia. Tämä on resurssien tuh-laamista ja ihmisten aliarvioimista, Leh-tinen katsoo.

Hän ehdottaa poolia, johon haluk-kaat suurlähettiläät voisivat ilmoittautua. Yritykset, muut ministeriöt ja järjestöt voisivat katsoa, millaisia henkilöitä on

tarjolla ja varata heitä käyttöönsä tietyksi ajaksi. Palkka tulisi UM:ltä, mutta yhteis-kunta hyötyisi kokonaisvaltaisesti.

Mitä etuja ”vähällä käytöllä oleva” suurlähettiläs toisi UM:n ulkopuolelle?

Lehtisen lista on pitkä. Lähettiläät oppivat maailmalla yhtä ja toista. Kieli-taidon ja laaja-alaisen näkemyksen lisäk-si he pystyvät sujuvasti liikkumaan mo-nissa maailmoissa diplomatian, politii-kan, liike-elämän, tutkijoiden ja virka-miesten parissa.

Mukaan kertyy esiintymiskokemus-ta ja eri kulttuurien tuntemusta. Poliitti-sesti vaikeissa maissa toimineiden hen-kilöiden kokemuspalettiin tulee kykyä hahmottaa, miten talous ja politiikka sotkeutuvat yhteen.

– Tällaisella kokemuksella varus-tetun ihmisen ”ääneen ajattelulla” olisi hyötyä monessa paikassa, Lehtinen sa-noo.

Esimerkiksi yritys saisi ihmisen, jo-ka toimisi sparraajana kansainvälisis-sä operaatioissa, miksei myös yrityksen hallituksessa, Lehtinen mainitsee. Mah-dollisia sijoituspaikkoja voisivat olla myös järjestöt, muu julkinen sektori se-kä mediat. Esimerkiksi pääkirjoitustoi-mituksissa saattaisi löytyä hyötykäyttöä sujuvakynäiselle lähettiläälle, hän poh-diskelee.

Mitä etuja tulisi UM:lle?

Ministeriö hyötyisi Lehtisen mukaan ta-lon ulkopuolelta kertyvästä kokemukses-ta. Kierto lisäisi ymmärrystä muusta yh-teiskunnasta.

– Uudelle ulkomaanpostille lähtevä lähettiläs olisi kehittänyt valmiuksiaan. Parempi diplomaatti lähtee maailmalle, jos hän on nähnyt kotimaassa muutakin kuin Merikasarmin, Lehtinen naurahtaa.

Lehtinen uskoo, että ministeriölle pooli keräisi tietotaidon karttumisen li-säksi myös PR-hyötyä. Edustustojen roo-li koko Suomen edustajana ulkomailla muuttuisi uskottavammaksi.

Onko Lehtisen idea mahdollinen toteuttaa?

Kauppapoliittisen osaston päällikkö Jor-ma Korhonen ei suoraan tyrmää Lehti-sen ajatusta. Hänestä on hyvä, että erilai-sia ideoita esitetään ja asioista käydään keskustelua. Korhonen on kuitenkin si-tä mieltä, ettei UM voisi maksaa palkkaa työstä, joka tehdään muualle.

– Jos UM:n ulkopuolella on kiinnos-tusta ja tarvetta lähettiläiden työpanok-selle, kyllä silloin palkkarahojenkin pi-täisi löytyä tilaajapuolelta, Korhonen to-teaa.

– Kotimaahan palaavien lähettiläi-den asiaa on ministeriön johdossa poh-dittu paljon, sanoo valtiosihteeri Pertti Torstila. Vaikeus on siinä, että operatii-visia johtotehtäviä ei riitä jokaiselle.

” Parempi diplomaatti lähtisi

maailmalle.


Ku

vat:

UM

Henkilökierto

– Lontoon aika opetti, miten maailma toimii. Viime kädessä kaikki riippuu henkilösuhteista. Myös suhteellisuu-dentaju kehittyi, Lehtinen korostaa.

Suomi muuttui maailmalta kat-seltuna oikean kokoiseksi. Suomessa esiintyy usein ääripäiden ajattelua. Jo-ko meillä ”tiedetään” kaikki parem-min kuin muualla tai sitten väitetään, ettei Suomessa osata yhtään mitään.

Suurimpana mediavoittonaan hän muistelee äitiyspakkauksen esitte-lemistä brittimedialle. Se tehtiin yh-teistyössä sosiaali- ja terveysministe-riön kanssa. Pakkauksen idea ja sisäl-tö oli demokraattisuudessaan vallan-kumouksellinen englantilaisille. Että saman laatutavaraa sisältävän pake-tin sai köyhä yksinhuoltaja tai vaikka-pa ministeri. Aihe kytkeytyi sisäpoliitti-seen keskusteluun aikana, jolloin so-siaalietuja oli Englannissa karsittu ko-valla kädellä.

Mitään voittokulkua lehdistöneu-voksen Lontoon-aika ei suinkaan ol-lut. Hänelle oli shokki, kuinka vä-hän Suomesta tiedettiin Britannias-sa vielä 1980-luvulla. Vakavasti otet-tavat ihmisetkin asemoivat Suomen itäblokkiin. Kyseltiin neuvostojouk-kojen määrästä ja tarvetta turvapai-

Tilanne ei Torstilan mukaan nykyi-sin ole niin huono kuin Lehtinen arve-lee.

– Tyhjän päälle ei palaa kukaan. Jo-kaiselta palaavalta lähettiläältä kysytään hyvissä ajoin, mihin tehtävään tai aihee-seen hän haluaisi asiantuntemustaan an-taa. Samanaikaisesti ministeriön osas-toilta pyydetään arvio ajankohtaisista erityistarpeista. Nämä kaksi päätä sovi-tetaan yhteen. Menettely toimii ja viime vuosina kotiin palanneet päälliköt ovat sopeutuneet hyvin näin räätälöityyn teh-täväänsä.

Torstila mainitsee, ettei Lehtisen pooli-idea ole UM:n johdolle uusi.

– Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että kysyntä yhteiskunnasta ei ole muu-tamaa tapausta lukuun ottamatta ollut tarjontaa vastaavaa – palkanmaksajasta riippumatta.

Jari Sinkari

Mitä CV-hyötyä Lasse Lehtinen itse keräsi UM:stä?

koille Suomesta tuleville poliittisil-le pakolaisille. Inariin eksynyt maa-liohjus ja ontuva Tshernobyl-tiedo-tus eivät karistaneet harhaluulo-ja. Vasta EU-aika on Lehtisen mu-kaan paaluttanut Suomen aseman selväksi.

Lontoon-pestin jälkeen Lehti-nen toimi tiedotusjohtajana. Hä-net kutsuttiin tehtävään siksi, että kokemusta oli kertynyt journalis-mista, politiikasta ja diplomatiasta. Nykyisin Lehtinen konsultoi oman firmansa kautta muun muassa yri-tysten kriisiviestintää.

JS


Lissabonin sopimus

Kauan eläköön EU:n oikeushenki-löys! Tiedottajien ja toimittajien kannalta on juhlaa, ettei joulu-kuusta lähtien ole enää tarvinnut

halkoa hiuksia siitä, missä kohtaa uutista tai tiedotetta EU vaihtuu EY:ksi ja päin-vastoin.

U- ja Y-kirjainten kanssa taiteilu joh-tui siitä, ettei Euroopan Unioni aiemmin ollut oikeushenkilö. Niinpä esimerkiksi tulliliittoon ja kauppaneuvotteluihin vii-tatessa piti aiemmin puhua EY:stä, kos-ka yhteisö oli oikeushenkilönä neuvotte-luosapuoli. Unioni taas oli … unioni. Jo-ka tapauksessa, nyt se on Lissabonin so-pimuksen kätilöimä oikeushenkilö, ja en-tistä… unionimpi.

Toinen nimimuutos tapahtui, kun otsikoltaan kryptinen 133-komitea ni-mettiin kauppapoliittiseksi komiteaksi. Vastedes EU:n tärkeimmän kauppapo-liittisen valmisteluelimen nimi jo kertoo, mitä asioita se käsittelee.

Nämä olivat helppoja ja konkreetti-sia muutoksia.

muuttuiLissabonin sopimuksen voimaantulo

muuttaa myös kauppapolitiikan hoitoa.

Vielä vuoden säädöt edessä?

Lissabonin sopimuksen yleisperiaate on myös kauppapoliittisen asioiden suhteen johdonmukainen. Unionin valta kasvaa kansallisen toimivallan kustannuksella. Esimerkiksi palveluiden kaupan säädös-ten sorvaaminen siirtyy unionille.

Yksittäinen jäsenmaa ei voi enää jarruttaa päätöksentekoa, sillä valtaosa päätöksistä tehdään määräenemmistöl-lä. Kääntöpuolena on, että uudistus vaa-tii edunvalvonnalta valppautta. Pitää olla tarkkana siitä, ettei unioni tee ”sujuvasti” määräenemmistöllä päätöksiä, jotka oli-sivat Suomen etujen vastaisia.

– Sopimusluonnokset pitää tutkia tarkasti ja lobata ajoissa, sanoo lähetystö-neuvos Anne Ahonen. Hän vetää UM:n kauppapoliittisella osastolla tiimiä, joka arvioi Lissabonin sopimuksen käytännön muutoksia kauppapolitiikkaan.

Kauppapoliittisten päätösten työstä-miseen jäi Ahosen mukaan vielä paljon hienosäätöä. Sopimuksen kaikkien peri-aatteiden muuttaminen käytännön toi-

minnaksi vaatii jopa vuoden keskustelut unionin toimielinten kesken.

EU:n kauppakumppaneiden kannal-ta merkittävää on se, että unionin toimi-valtaan kuuluvat vapaakauppasopimuk-set voidaan tehdä pelkästään unionin päätöksellä. Niitä ei tarvitse enää saattaa voimaan kansallisesti.

Mikä ?


Ku

va:

Thin

ksto

ck ja

UM

Nopeuttaako tämä kauppasopimus-neuvotteluja?

Ei välttämättä. Ahonen muistuttaa, että nykyiset ”uuden sukupolven” vapaa-kauppasopimukset sisältävät syvälle me-neviä määräyksiä kaupan menettelyta-poihin. Tämän vuoksi ne saattavat myös tulevaisuudessa sisältää jaettuun toimi-valtaan kuuluvia kysymyksiä, eli kun-kin EU-maan kansallisen parlamentin on saatettava ne sisäisesti voimaan.

Jos kansallisten parlamenttien rooli vapaakauppasopimusten hyväksymises-sä vähenee, europarlamentin rooli kas-vaa. Esimerkiksi vapaakauppasopimus-neuvotteluissa komission tulee antaa sille väliaikatietoja. Sopimukset vaativat par-lamentin hyväksyntää.

Ahosen mukaan europarlamen-tin kansainvälisen kaupan komitean IN-TAn (Committee on International Tra-de) rooli korostuu. Komission ja jäsen-maiden pitää vakuuttaa europarlamenti-kot esimerkiksi tulevaisuuden kauppaso-pimusten hyödyllisyydestä. Varsinkin ko-mitean puheenjohtajan rooli tulee kasva-maan merkittävästi. Suomalaisia meppe-jä ei INTAssa toistaiseksi ole – ei edes va-rajäseninä.

– Europarlamentin toimivallan kas-vu vaikuttaa neuvottelujen sisältöön, kes-toon ja voimaansaattamisaikatauluihin. EU-Etelä-Korea -vapaakauppasopimus tulee olemaan tärkeä testitapaus, Ahonen mainitsee.

Investointisopimuksissa riittää pohdittavaa

Lissabonin sopimuksen myötä ulkomais-ten suorien investointien säädöspohja siirtyy unionin toimivaltaan. Periaattees-sa. Käytännössä investointisopimukset muodostavat mielenkiintoisen vyyhden. Jokaisella EU-jäsenmaalla on kahdenvä-lisiä sopimuksia ympäri maailman. Niitä on sorvailtu vuosikymmenien ajan.

– Koska niitä on tehty eri aikoina eri lähtökohdista, tekstien läpi kampaami-nen veisi vuosikausia. Komissio on rii-tauttanut joidenkin vanhojen sopimusten sisältämiä elementtejä. Keskustelut jatku-vat, mutta tärkeintä on, että suomalais-ten ja eurooppalaisten sijoittajien naut-timaa suojaa ei millään muotoa horjute-ta, toteaa kaupallinen neuvos Kimmo Si-nivuori. Hän on investointikysymyksiin perehtynyt asiantuntija kauppapoliittisel-la osastolla.

Komissiolta odotetaan niin kutsut-tua ”isoisälauseketta”, jolla varmistettai-siin se, ettei investointeja uhkaa sopi-mukseton tilanne. ”Grandfathering”-sää-dös takaa, että vanhat kahdenväliset sopi-mukset ovat voimassa niin kauan, kunnes jotain uutta kehitetään tilalle.

Uusien sopimuksien osalta komissio ja jäsenmaat käyvät parhaillaan keskuste-lua siitä, miten asia järjestettäisiin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että jäsenmaat voi-vat jatkaa sopimusten tekoa kahdenväli-seltä pohjalta. Eli esimerkiksi Suomi voi edelleen avata investointisopimusneu-votteluja uusien potentiaalisten maiden kanssa. Komissio tulee jatkossa antamaan aiheesta ohjeistusta.

Toisaalta investointisopimukset tu-levat jatkossakin olemaan niin kutsuttuja sekasopimuksia. Osa niiden sisältämistä säädöksistä kuuluu jäsenvaltioille. Näis-tä esimerkkejä ovat pakkolunastukseen ja mahdollisten riitojen käsittelyyn liitty-vät pykälät.

Mitä kauppapolitiikassa jää pelkäs-tään jäsenmaille?

Lissabonin sopimus ei vaikuta kan-salliseen promootiotoimintaan. Jäsen-maiden yksinomaiselle vastuulle jäävät edelleen viennin, tuonnin, yritysten kan-sainvälistymisen ja investointien kansalli-nen edistäminen eli VKE-toiminta.

Jari Sinkari

Suomen kannattaa vahvistaa yhteyksien hoitoa Euroopan parlamenttiin, korostaa Anne Ahonen.


Lyhyesti

Ruotsi onnistui syksyn EU-puheenjohtajuutensa kauppapo-liittisissa tavoitteissa Suomen näkökulmasta erinomaisesti.

Anders Ahnlid oli UD:n kauppapoliittisen osaston päällikkönä yksi arkkitehdeistä. Hän vieraili Helsingissä tammikuun lopussa alivaltiosihteeri Pekka Huhtaniemen kutsusta.

Mitä kuuluu pohjoisten liberaalien ja Välimeren maiden jän-nitteille?

Selkeitä rintamalinjoja ei ole, vaan ne muodostuvat asiakohdit-tain. Puheenjohtajan tehtävä on rakentaa kompromisseja ja vie-dä asioita eteenpäin.

Hankalin paikka liittyi EU-Etelä-Korea -vapaakauppaneu-votteluihin. Erityisesti Italia suhtautui kriittisesti.

Vaati paljon epävirallista yhteydenpitoa eri tahoille, että ko-missio sai jäsenvaltioilta valtuudet jatkaa neuvotteluja. Suomen taustatuki oli merkittävä.

Voimistiko syksyn dramaattinen taloustilanne protektionismia?

Oli tärkeää, että G20-maat julistautuivat irti protektionismista Pittsburghin huippukokouksessa. Ministerimme Eva Björlingin tavoitteena oli Dohan WTO-kierroksen eteenpäin vienti, mutta yhtä tärkeäksi muodostui protektionismin kierteen välttäminen unionin sisällä ja ulkopuolella. EU-koneisto reagoi varsin luovas-ti niihin haasteisiin, joita finanssikriisi asetti.

Toisaalta kriisi ei dramaattisesti vaikuttanut EU:n ulkoisiin taloussuhteisiin. Luulen esimerkiksi, että polkumyyntitulleja kii-nalaisille ja vietnamilaisille jalkineille olisi jatkettu, vaikka talous-tilanne olisi ollut parempi.

Mikä muuttuu, kun EU-parlamentti tulee mukaan kauppapo-liittiseen päätöksentekoon?

Muutos on erittäin positiivinen ja tärkeä – ”jätteviktig”. Avoi-muus kasvaa Brysselissä. Koko Euroopan laajuinen näkökulma taloudesta ja työllisyydestä vahvistuu. Samalla vaaditaan myös paljon energiaa ja resursseja keskusteluun, jotta EU:n talou-dellisissa ulkosuhteissa jatkuu tavoitteellinen draivi ja eteen-päin meno.

”EU-parlamentti tuo avoimuutta”

Eteneekö Dohan kierros?

Oli tärkeää, että Pittsburghissa WTO-kierroksen merkitys tun-nustettiin ja asetettiin takarajaksi tämän vuoden loppu. Pitää myös olla realisti ja tunnustaa, että eteneminen on haasteellista.

Laittaisitko omat rahasi likoon takarajan eli tämän vuoden lo-pun puolesta?

(Naurua) En.

Haluatko välittää viestin Kauppapolitiikan lukijoille?

Kauppapoliittinen yhteistyö Tukholman ja Helsingin välillä toi-mii erinomaisesti. Suhde on eteenpäin katsova ja rakentava EU:ssa

Mutta pientä kitkaa on maatalouspoliittisissa näkemyksissä?

(Naurua) Kyllä. Mutta eri näkemykset kuuluvat EU:hun. Muun muassa uudet jäsenmaat ovat tuoneet lisänsä maatalouspoliitti-seen keskusteluun.

Jari Sinkari

Finpro käynnistää luovien alojen yri-tysten kansainvälistymiseen tähtää-

vän Luovimo-hankkeen. Tavoitteena on kehittää suomalaisten luovien alo-jen yritysten kansainvälistä osaamista, johon liittyvät hallitun kasvun johtami-nen, uudet toimintamallit ja kilpailu.

– Luovimon pääpaino on konsepti-, tuote- tai palvelumyynnin valmiuksien kehittämisessä. Hankkeen fokustoimialo-ja ovat muotoilu, elokuva tv/av, musiikki, esittävät taiteet sekä pelit ja sisällöntuo-tanto. Teemme tiiviisti yhteistyötä luo-vien alojen vienti- ja toimialajärjestöjen

Luoville aloille kansainvälistymishanke

kanssa eri aloja yhdistävien kasvuhaas-teiden ja mielenkiintoisten konsepti-en tunnistamiseksi, Luovimo-hank-keen vetäjä, toimialajohtaja Irma Pata-la Finprosta sanoo.

Mukaan haetaan 20 luovien alojen kärkiyritystä. Yrityshaku on käynnissä 5. maaliskuuta asti.

Hankkeen rahoittavat työ- ja elin-keinoministeriö sekä opetusministeriö.

Lisätietoja: www.finpro.fi/Luovimo


Focuksessa suomalais osaaminen

Kaikissa ranskalaisissa muotoilu- ja sisustuslehdissä pohjoismaiden de-

sign ja life style – design scandinave – oli-vat näkyvästi esillä koko vuoden 2009. Lehdet eivät enää erehdy esineiden tai suunnittelijoiden kansalaisuu-desta ja suomalainen muotokie-li erottuu joukosta omana ko-konaisuutenaan, persoonallise-na ja mukautumiskykyisenä.

Näkyvimmän kokonaisuu-den julkaisi Idéat, joka teki poh-joismaisen designin erikoisnu-meron lokakuussa. 200-sivui-sessa teemanumerossa käytiin läpi pohjoismaisen designin suuret historialliset nimet ja uu-det nousevat kyvyt. Lehden mukaan täy-tyy katse kääntää pohjoiseen, jos haluaa tietää mitä muotoilussa tällä hetkellä ta-pahtuu.

Humanismi, tasapaino muodon ja tarkoituksen välillä, kestävyys, ekologi-suus ja varhainen modernismi ovat me-nestyksen salaisuuksia. Muotoilun de-mokraattisuus ja arkipäivää helpottavat funktiot tulevat historiasta, ja säilyvät ar-voina, joita uusi sukupolvi jatkaa, luo-vuudesta luopumatta.

Suomi erottui hyvin muiden poh-joismaiden joukos-ta. Aallon, Tapiovaa-ran, Saarisen, Aar-nion, Artekin ja Iit-talan kaltaisten klas-sikoiden lisäksi esille nostettiin muun mu-assa Harri Koskinen, Ilkka Suppanen, Sel-ki Asema ja IvanaHel-sinki.

Mainittavia laajoja artikkeleita on julkaissut myös muotoilun ja arkkiteh-tuurin ammattilehti Le Moniteur Ar-chitecture, jonka mukaan ”suomalai-nen muotoilu on kuin kohtaaminen, jo-ka kunnioittaa vanhaa ja luo estottomasti uutta”. Palstatilaa sai muun muassa Aeron uustuotantosarja The Tapiovaara Family.

Maison Française esitteli kymmensi-vuisessa artikkelissaan helsinkiläisen ko-din, joka oli sisustettu suomalaisen desig-

Muotoilu kiinnostaa Ranskassa

nin klassikoilla. AD- Architectural Digest esitteli Iittalan historian ja muotoiluklas-sikot. Résidences décoration artikkelin mukaan ”suomalaisen muotoilun voima on sen kiinnittyminen niin vahvasti ar-

keen”. Kuusisivuinen ar-tikkeli on otsikoitu ”kes-tävä muotoilu”.

Naistenlehdet Gra-zia ja Elle esittelivät Hel-sinkiä trendikkäänä matkailukohteena ja päi-välehti Libération muo-tiliiteessään valitsi mat-kailuteemaksi saunan. Air France Magazine

omisti 12 sivua suomalai-selle muotoilulle ja Helsingille, joka on ”yllätyksellinen, urbaani ja täydellisessä harmoniassa luonnon kanssa”. Matkailu-vinkeiksi lehti nosti saunan, Hvitträskin, Nounou Designin ja Särkänlinnan ravin-tolan.

TV5 Monden Destination Réussi-te -ohjelma esitteli lokakuussa Suomen. Ohjelma seurasi ranskalaisen suunnitte-lijan Bruno Beaugrandin elämää ja työ-tä Suomessa, tutustui Helsinki Design Weekin tapahtumiin sekä antoi vinkkejä

Suomeen opiskelemaan haluaville. Studiovieraana oli MTV3:n toi-mittaja Helena Petäistö.

Ranskassa erittäin suositut sisustus- ja muotoilulehdet ovat suunnannäyttäjiä, jotka käsittele-vät laajasti koko elämäntapakult-tuuria. Ranskalaisten perinteinen käsitys muotoilusta koristetaitee-na, arts déco-ratifs, on muuttu-massa kohti Helsinki Design Ca-

pital teemaa: design on osa elämää.

Lehdet ja levikit: Elle (463 687) Air France Magazine (395 029) Grazia (240 000) Maison Française (177 821) Résidences décoration (170 480) Idéat (117 742) Le Moniteur Architecture (18 789)

Tuore Focus 2010 -julkaisu ker-too suomalaisyritysten tarjoa-

mista ratkaisuista keskeisiin glo-baaleihin haasteisiin, jotka liittyvät muun muassa terveyteen, asumiseen ja ympäristöön. Näkökulman kult-tuurin kansainväliseen menestyk-seen avaa artikkeli animaatio- ja pe-liteollisuudesta.

40-sivuinen julkaisu ilmestyi tammikuussa englanniksi. Maalis-kuussa julkaistaan versiot espanjak-si, saksaksi, venäjäksi, kiinaksi ja ja-paniksi. Lehden jakelusta huolehtivat ensisijaisesti Suomen suurlähetys-töt ulkomailla. Kahdeksatta kertaa il-mestyvä Focus on herättänyt kohde-maissaan runsaasti kiinnostusta.

Yritykset voivat käyttää sitä il-maiseksi oman viestintänsä tukena. Focus on luettavissa digilehtenä eng-lanniksi osoitteessa www.focusma-gazine.fi

Yritykset ja yhteisöt voivat tilata jul-kaisua maksutta käyttöönsä seuraa-vasta verkko-osoitteesta:

http://extranet.libris.fi/focus/ käyttäjä: focuslib salasana: f0cu5extra


Lyhyesti

Norjalainen Malvik Biogas As on ke-hittänyt Trondheimille ja sen naa-

purikunnille kokonaisvaltaisen biokaasu-hankkeen, jonka turvin kaupunkialueen kaikki bussit siirtyvät käyttämään neste-mäistä biokaasua vuoteen 2012 mennes-sä. Esityksen mukaan keskeisimmän tek-nologian hanketta varten toimittaisi suo-malainen, Espoossa ja Vaasassa toimiva Preseco Oy, joka on Malvik Biogas As:n vähemmistöosakas.

Trondheimin alueen bussivarikon viereen aiotaan rakentaa nesteytetyn bio-kaasun tuotantolaitos. Raaka-aineena on tarkoitus käyttää teurastus- ja muita bio-jätteitä. Tuotettavan kaasun lasketaan riittävän vähintään 150 bussille, myö-hemmässä vaiheessa 250:lle.

Hanke on ympäristö- ja ilmastopo-liittisesti erittäin houkutteleva. Johtuen sijainnistaan vuonon pohjukassa Trond-heim kärsii pahoista ilmanlaatuongelmis-ta dieselillä kulkevien ajoneuvojen pien-hiukkaspäästöjen muodossa. Siirtyminen biokaasun käyttöön parantaisi ilmanlaa-tua oleellisesti. Samalla vähennetään alu-een hiilidioksidipäästöjä ja kevennetään jätehuoltotaakkaa.

Malvikin ja Presecon edustajan Christoffer Worsöen mukaan hanke on liiketaloudellisesti varsin kannattava. Finnveran myöntämät luottotakuut lisää-

Menestystä kestävyys-mittauksissa

Nokia on totuttu näkemään puhdasta teknologiaa ja kes-

täviä käytäntöjä mittaavissa yri-tysindekseissä. Uusimmille lis-toille mahtuu myös muita suoma-laisia yrityksiä. George Sorosin omistama kanadalainen mediayh-tiö Corporate Knights keräämältä Global 100 Most Sustainable Cor-porations -listalta löytyy kolme suomalaista yritystä.

Nokian lisäksi Suomesta lis-talle yltävät Kesko ja NesteOil. Suomen ja Pohjoismaiden suori-tus on verrattain hyvä, sillä muu-tamista suuremmista kansantalo-uksista listattiin suhteessa selväs-ti vähemmän yrityksiä, Yhdysval-loista 12 ja Japanista vain viisi.

Listaa varten Corporate Knights kerää tiedot 3 000 suur-yrityksestä ja arvioi niitä yhden-toista kestävyyden kannalta kes-keisen muuttujan suhteen. Näihin kuuluvat muun muassa energiate-hokkuus, jätteen tuotanto ja käsit-tely, hallinnon läpinäkyvyys sekä johdon ja keskiverron työntekijän palkkasuhde.

Nokian on menestynyt myös oman sektorinsa sisäisissä puhta-uslistauksissa. Greenpeacen jul-kaiseman Guide to Greener Elec-tronics -listan tammikuun päivi-tyksessä Nokia säilytti edelleen kärkisijan. Johtopaikan pistemää-rä tosin hieman laski, sillä Green-peacen mukaan Nokia ei ollut tar-peeksi aktiivisesti lobannut uusi-en haitallisten aineiden rajoituk-sien puolesta.

Lisätietoja: www.global100.org www.greenpeace.org/electronics

Teurastusjätteestä polttoaineeksi

vät hankkeen houkuttelevuutta poliittis-ten päättäjien näkökulmasta. Investoin-nin kustannukset nousevat lähes 300 mil-joonaan kruunuun. Hankkeen tuotto oli-si 8–15 prosentin tasolla riippuen reuna-ehdoista.

Hanke esiteltiin Sör-Tröndelagin maakunnan,Trondheimin kaupungin ja sen naapurikuntien poliittisille päättäjille tammikuussa 2010. Malvik ja Preseco toi-vovat, että investointipäätös syntyy mah-dollisimman pian. Jos investointipäätös tehdään, hankkeesta on tulossa merkittä-vä cleantech-referenssi Suomellekin. Pre-secon ohella hankkeeseen osallistuu toi-nen suomalainen yritys, BMH Service Uudestakaupungista.

Suomen Norjan suurlähettiläs Peter Stenlund on Presecon norjalaisedustajan toivomuksesta käynyt keskusteluja hank-keesta sekä Sör-Tröndelagin maakun-nan että Trondheimin kaupungin joh-don edustajien kanssa. Asenteet hanket-ta kohtaan ovat varsin myötämielisiä. Mi-käli hanke etenee toivotulla tavalla, se esi-tellään jo huhtikuussa järjestettävillä nor-jalaisilla jätehuoltomessuilla.


Kiinnostusta Suomen osaamiseen ilmenee olosuhteiltaan hyvin erilaisissa maissa. Jotkut niis-tä ovat jo pitkällä omien koulu-

tusjärjestelmiensä rakentamisessa, jotkut taas vielä kehitysmaita, joiden koulutus-järjestelmä on vasta muotoutumassa.

Kartoituksen tulos on ilahduttava Suomen koulutusviennin strategiaa poh-tineen opetusministeriön johtaman työ-ryhmän kannalta. Kiinnostusta on, mut-ta sen muuttaminen kaupalliseksi kysyn-näksi vaatii vielä runsaasti työtä. Haas-teena on koulutukseen liittyvän osaa-misemme tuotteistaminen tavalla, joka edesauttaisi menestymistämme alan ko-venevassa kilpailussa. Pelkän PISA-mai-neen varaan kaupallista menestystämme ei voida perustaa.

Markkinoita on etsittävä ensi sijas-sa maista, joilla on varaa maksaa korkea-laatuisesta koulutusosaamisesta. Niissä haasteena on usein suomalaisiin oloihin kehitetyn tietotaidon mukauttaminen paikallisiin oloihin ja kulttuuriin.

Kiinnostusta Suomen koulutusosaa-miseen on myös kehitysmaissa. Suomi onkin käyttänyt tuntuvan osan kehitys-yhteistyön määrärahoista koulutussekto-rin kehittämiseen. Perusopetustakin ra-hoitetaan, mutta yhä enemmän huomio-ta kiinnitetään ammatilliseen koulutuk-seen, opettajien kouluttamiseen, erityis-opetukseen sekä kouluhallinnon ja kou-lutusjärjestelmien kehittämiseen. Viime

Suomen koulutusosaaminen tunnetaan maailmalla laajasti.

Tämän osoitti ulkoasiainministeriön edustustojen avulla

marraskuussa vuonna 2009 suorittama kartoitus. Suomen

maine perustuu ennen muuta koululaistemme hyviin

PISA-tuloksiin.

aikoina on panostettu erityisesti yliopis-toihin muun muassa instituutioiden vä-lisen yhteistyön instrumentin avulla. Ke-hitysyhteistyövaroin rahoitetusta opetus-alan yhteistyöstä on hyötyä niille suoma-laisille toimijoille, jotka haluavat kansain-välistyä ja kehittää kaupalliseen vientiin sopivia tuotteita.

Kaupallisella puolella voinemme tuotteistaa muun muassa koulutussek-torin kehittämiseen liittyvää teknolo giaa (IT-infrastruktuuri). Kiinnostusta on myös opettajainkoulutukseen, ammatilli-seen täydennyskoulutukseen, erityisope-tukseen sekä sähköiseen oppimiseen liit-tyviin menetelmiin. Kielikoulutuksessa ja siihen liittyvässä kielilaboratorioteknii-kassa suomalaiset yritykset ovat saaneet vahvan kaupallisen jalansijan.

Aineksia kaupalliselle toiminnalle varmasti on, mutta käsitteet on hyvä sel-ventää ja tavoitteissa tulee olla realisti-nen. Koulutusviennin käsitettä ei esimer-kiksi pitäisi laajentaa koskemaan teolli-suustuotteidemme vientiin liittyvää käyt-täjäkoulutusta, vaan raja tulisi vetää lä-hemmäs puhtaasti pedagogista toimin-taa. Jonkin tietyn erikoisalan ammatilli-nen koulutus sitä sen sijaan tietenkin on. Julkiselta vallalta toivottava tukipanos on niin ikään hyvä suhteuttaa sektorin vien-nin nykyiseen ja näköpiirissä olevaan ko-koon. Koulutusalaa olisi hyvä tarkastella hyvinvointipalvelujen vientiponnistusten yhteydessä.

Ministerin mietteet

Ku

va:

Pe

kka

Kiir

ala

Onko koulutus-osaamisestamme vientivaltiksi?

Parhaimmin koulutuspalvelujen viennissä ovat menestyneet ne maat, jot-ka ovat kyenneet hankkimaan yliopistoi-hinsa ja muihin oppilaitoksiinsa ulko-maisia opiskelijoita. Tähän liittyy meillä kysymys korkeakoulu- ja myös ammat-tikorkeakouluopiskelun maksullisuudes-ta. Meillä on saatu aikaan vasta kokei-lu yliopisto-opintojen maksullisuudesta ETA-alueen ulkopuolelta tuleville opis-kelijoille. Maksujärjestelmä pitäisi luoda mahdollisimman nopeasti. Kehitysmais-ta tulevien opiskelijoiden opintomaksu-ja ja muita kustannuksia voidaan kattaa kehitysyhteistyövaroin, kunhan OECD:n kehitysapukomitean määrittelemät ehdot täytetään.

Koulutusosaamisen vientiä on tar-mokkaasti kehitettävä. Se on yksi niis-tä puroista, joista kansantaloutemme uu-teen nousuun kohottava viennin vahvis-tuva virta koostuu.

Paavo Väyrynen Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri

kauppapolitiikka 1 / 2010

Documents