Teemana

Tutkimus- jakehittämistoiminta

Meripuolustuksen ammatti- ja jäsenlehti nro 1/2017

Rannikkopatteri osana merivoimien tulenkäyttöä

s. 34

Norjan puolustusvoimien komentaja Finlandia-talolla

s. 54

Suomenruotsalainen puolustuspäivä

s. 56

Laivue 2020– puolustusvoimien

strateginen hanke s. 38

HUIPPUTEKNOLOGIAAJA YHTEISTYÖTÄ

Kongsberg Defence OyÄyritie 8 D01510 VantaaE-mail: kd.finland@kongsberg.com

www.kongsberg.com

WORLD CLASS- through people, technology & dedication

NAVAL STRIKE MISSILE (NSM)– pintatorjunnan uusi ulottuvuus• Kyky iskeä valittuihin kohteisiin satojen kilometrien päähän maalle

ja merelle – maalta, mereltä ja ilmasta• Ainutlaatuinen hahmontunnistava hakupää takaa voiman käytön

tarkalleen haluttuun kohteeseen• Osumakohdan yksityiskohtainen määrittely ennakkoon

tuhovaikutuksen säätämiseksi• Häiveteknologian maksimaalinen hyödyntäminen ja täydellinen

tunteettomuus vastustajan häirinnälle• Liikehtimiskyky peittoaa torjuntajärjestelmien suorituskyvyn• Huomattavasti pienempi paino antaa täysin uusia vapausasteita

laukaisualustan valinnalle ja säästää painoa muille järjestelmille• Elinkaariajattelu – suuri luotettavuus ja kymmenen vuoden

huoltovapaa operointiaika• Järjestelmä on sarjatuotannossa useammalle asiakkaalle

3Rannikon Puolustaja 1 | 2017

” Se, mitä ei tutkita, kuo­lee pois.” Näin todettiin jokin aika siten Puolus­

tusvoimien tutkimusseminaaris­sa. Kääntäen se, mitä tutkitaan, elää ja kehittyy.

Maanpuolustuskorkeakou­lun toiminnassa tutkimus koros­tuu: se on tehtävälistassa ensim­mäisenä. Upseerikoulutuksessa tutkimus painottuu jopa yllättä­vän paljon. Kadetit laativat opin­näytetyönsä (ns. kandi­tutkinto) ja maisterikurssilla tuotetaan ns. gradu. YE­ ja EU­kursseilla op­pilaat panostavat diplomi­ ja tut­kimustyöhönsä. Sotakoulujen kurssien sisällöstä iso osa ku­luu siis tutkimukseen. Mistä se on pois? Tekeekö kriiseihin saati sotaan tottumaton instituutiom­me meistä teoreetikoita?

Moni päättävässä ase­massa ollut aikalainen väittää

Suomen nousseen erittäin pa­hasta lamastaan 1990­luvulla tutkimusohjelmiensa ansiosta. Kylmän sodan päätyttyä Venä­jän asevoimien budjetti romah­ti, mutta päättäjät pitivät huolta tutkimus­ ja kehittämisohjelmi­en (T&K) resursoinnista. Molem­missa tapauksissa tulokset pu­huvat tänä päivänä puolestaan. Kriisiaikojen päättäjien panostus painopisteasioihin palkittiin.

Kutistuva puolustusbudjet­timme pakottaa Pääesikunnan ja puolustushaarat perustelemaan entistäkin tarkemmin kehittä­misohjelmansa faktoilla ja ana­lyyseilla. Puolustusvoimien joh­dossa esittelyiden vastaanottajil­le ei (onneksi) kelpaa musta tun-tuu ­perustelut. Näin on ­perus­teluiden taustalla tehdään hank­keesta riippuen isoja ja laajojakin taustaselvityksiä. T&K­työtä siis, ja sen tekevät niin virkaupseerit kuin taitavat erikoisosaajamme.

Puolustusvoimauu dis tuk­ses sa Merivoimien Tutkimuslai­tos lak kautettiin. Toisaalta laitok­sen henkilöstö ja tehtävät jäivät pääosin Merivoimiin organisoi­tuna, Merisotakoululle. Päätös oli monen tekijän summa, mut­ta lopputulosta ei voi pikapalaut­teen valossa pahemmin kritisoi­

da. Päätöksen myötä opetuksen ja tutkimuksen osaajat ovat sa­massa joukko­osastossa, mikä mahdollistaa monenmoisia sy­nergiaetuja ja mm. tutkimustie­don viemisen suoraan opiskelija­suoneen. Koulusta valmistuneil­la ammattilaisilla onkin alan tuo­rein näkemys taktiikasta ja tek­niikasta. Toisena esimerkkinä Laivue 2020 ­hankkeen perus­telut sekä päätökset varsinainen hankkeen ensiaskeleista saivat pohjansa operatiivisen ja tekni­sen tutkimuksen kautta.

T&K­toimintamme on niin kurssien opinnäytetöissä kuin kentälläkin valtaosaltaan sovel­tavaa tutkimusta. Omalla koh­dallani väitän, että kadettikurs­sin tuherrukseni antoi aikanaan kalpean ajatuksen tutkimuksen raportoinnista, mutta 10 vuot­ta myöhemmin YE­kurssin dip­lomityössä jouduin jo perehty­mään erilaisiin teoriapohjiin sekä analysoimaan aidosti erilaisten skenaarioiden toimivuutta. Tehty työ palkitsi itsensä muun muassa kirjoittaessani diplomityöni poh­jalta meritorjuntaohjuspatteriop­paan. Tällaisissa tapauksissa niin järjestelmän kuin henkilön intres­sit kohtaavat komeasti.

Meidän ammattisotilaiden

Tutkimusraportti ei ole mitään,

tutkiminen onkaikki kaikessa

Pääkirjoitus

4

Päätoimittaja Sakari MartimoKaikki sähköiset aineistot pyydetään lähettämään osoitteeseen:toimitus@rannikonpuolustaja.fi

ToimitusToimitussihteeri Seppo Alankotoimitus@rannikonpuolustaja.fiAuli Aho auli.aho@mil.fiOve Enqvist, historia ja kirjallisuusenqvist@oktanet.fi

Toimituksen osoite (postitettavat aineistot)Seppo AlankoTmi RiimunkantajaPL 118, 02101 Espoo

ToimitusneuvostoHenrik Nystén, toimitusneuvoston pjSakari Martimo, RUYMikko Saarinen, MYTatu Vartiainen,Rannikkotykistön OpistoupseeritMaria Arminen (varalla Jenni Kaipainen), Merivoimien aliupseeritAntti Ratia, Maanpuolustuksen HenkilökuntaliittoRobin Elfving, Sininen ReserviAntti Rautiainen, RannikkojääkärikiltaLars Eklund, Suomenlahden Laivastokilta

Tilaushinnat vuodelle 2017Yksittäiset kestotilaajat 24 euroa/vuosikerta. Yleishyödyllisten yhteisöjen jäsentilaukset 9 euroa/vuosikerta.

Osoitteenmuutokset ja tilauksetJarmo ValtimoMetsäkannaksentie 3210940 Hankopuh 040 564 7695e­mail jarmo.valtimo@ rannikonpuolustaja.fi

Lehden kotisivutwww.rannikonpuolustaja.fi

KirjapainoOy Fram Ab, Vaasa

IlmoitusmyyntiTmi Johanna Pelto040 9030141johanna@johannapelto.fi

JulkaisijaRannikkoupseeriyhdistys RUY ryAikakauslehtien liiton jäsenlehti

KansiMiinaproomu shokkikokeessa.Kuva: Puolustusvoimat

ISSN 1239­0445

Meripuolustuksen ammatti- ja jäsenlehti

60. vuosikerta • 1/2017RANNIKON PUOLUSTAJA 2/2017 ilmestyy viikolla 23.

Teemana Reservin koulutus ja osaaminen

Lehden aineistopäivä on 28.4.2017 mennessä. Teks tit mieluiten rtf­teks titiedostoina (muutkin formaatit käyvät) sähköpostilla. Kuva­aineisto paperi­, dia­, tai digikuvina (tiff­, eps­ tai jpg). Digikuvien mini miresoluutio on 300 dpi käytettävässä koossaan. Paperikuvia ei palauteta. Muusta menettelystä on sovittava erikseen päätoimittajan kanssa.

suhtautuminen tutkimus­ ja kehittämistehtäviin vaihtelee paljon. Pääsin palvelusaikana­ni näkemään Puolustusvoimi­en T&K­toiminnan renessans­sin, osittaisen hiipumisen ja nousun. Joskus päättäjillä on liiankin luja odotusarvo tutki­joiden kykyyn tuottaa ratkaisu­ja. Onnistunutkin tutkimus an­taa kuitenkin usein vain lisätie­toa päättäjille.

Ajankohtainen käytännön esimerkki on Laivue 2020 ­hankkeen yksityiskohta, kuin­ka monta alusta laivueeseen tar vitaan. Käsittelemällä kaa­vassa muun muassa opera­tiiviset tehtävät, raharesurssit, henki löstö resurssit sekä alus­ten elinkaarikustannukset pai­nokertoimineen saadaan pe­rusteltu tulos. Tekijöitä ja risti­sidoksia on vaikea selvittää ja analysoida ilman sotakouluissa annettua tutkijaopetusta. Lo­pulliseen päätökseen vaikut­tavat toki monenmoiset muut­kin tekijät.

Päättäjän on hallittava esit tely aineistoon johtavan tut­kimuksen teorian ja käytän­nön perusteet. Opetuksessam­me ei siis ole kyse ammattiso­tilaan työnkuvan teoretisoinnis­ta, vaan päivittäisten tehtävien hallinnasta. Ilman tutkimus­ta temmeltäisimme edelleen peltoaukeilla lineaaritaktiikan finesseissä. Kenraali Dwight E. Eisenhowerin lausahdusta ”Plan is nothing, planning is everything” referoiden voisikin sanoa: ”Report is nothing, stu­dying is everything.”

Sakari Martimo

Pansio

Pohjanmaa

Tornio

Katanpää

Louhi

Merivoimien ja Rajavartiolaitoksen pitkäaikainen yhteistyökumppani

laivojen uudis- ja muutossuunnittelussa

www.elomatic.com

Hylje

Uusimaa

Turva

Uisko

Tursas

6

13 Puolustusvoimien tutkimustoiminta – mitä se on, miksi

sitä tehdään ja miten se vaikuttaa merivoimiin? Klaus Fromholz

14 Puolustusvoimien tutkimustoiminta Jyri Kosola

18 PVTUTKL näkökulma ja rooli tutkimustoiminnassa

Tutkimustoiminnan uudistaminen Puolustusvoimissa Olli Klemola

24 Merisotakoulun T&K ­toiminta Jyri Saanio ja Ari Poikonen

30 Sotalaivatutkimus Merivoimissa Pekka Kannari

1/2017

Teema

Tutkimus- ja kehittämistoiminta

Räjähdyskupla kuvattuna MERIVTL:n koealtaassa Pansiossa.Puolustusvoimat

7Rannikon Puolustaja 1 | 2017

KeskusteluRannikkopatteri osana merivoimien tulenkäyttöä ....................... 34

Päällikkönä rannikkopatterin tulipatterissa MEPU16­harjoituksessa ...... 36

Laivue 2020 – puolustusvoimien strateginen hanke ...... 38

Pää Ahvenanmaan pensaaseen – puolustajasta hyökkääjäksi .................. 42

Platon ja ruutiukon maanpuolustusoppi.... 48

Suomi 100 vuottaTasavallan presidentin puhe ...................... 8

VakiotPääkirjoitus ............................................ 3

Yhteinen julkaisumme ............................ 82

Tapahtumakalenteri ............................... 83

HistoriaKaarlo Kivekkäästä – kolmen armeijan kenraalista kirja ja näyttely ........ 60

KuulumisiaRannikkoupseeriyhdistys ........................ 61

Suomenlinnan Rannikkotykistökilta .......... 62

Laatokan Puolustuksen Perinneyhdistys..................................... 64

Matti Kurjen purjehtijat perinneosasto ...... 65

Pohjanlahden Laivastokilta ..................... 66

Helsingin Reservimeriupseerit ................. 68

Turun Rannikkotykistökilta ...................... 70

Turun Laivastonkilta .............................. 72

Rannikkojääkärikilta ja Rannikkojääkäri­pataljoonan Perinneyhdistys ................... 74

Nylands Brigads Gille ............................. 80

KirjallisuusSuomenlahti Pietarin suojana .................. 50

Taistelu Suomenlahden ulkosaarista ........ 52

Raportti Talvisodan muistoja ja Adventin lauluja konsertista Merikappelissa.

Norjan Puolustusvoimien komentaja amiraali Haakon Bruun-Hanssen kävi Suomessa.

Pekka Ahtola ja onnittelijansa kontra-amiraali Timo Junttila.

TapahtumiaNorjan Puolustusvoimien komentajan turvallisuuspolitiikan esitys 12.1.2017 Finlandia­talolla .................................... 54

Suomenruotsalainen puolustuspäivä ........ 56

MPK:ssa tapahtuu – ja meripuolustuspiirissä ....................... 58

mika kuutti

Esa aittokallios. 54

s. 62

s. 78

Elina WirtanEn

8

T asavuodet ovat meil­le tärkeitä. Jollekin iän karttuessa, toiselle jon­

kin yhteisön tasavuosien täyt­tyessä. Monelle myös mieleen painuneiden tapahtumien muis­tona, että jostain, hyvästä tai pahasta, on kulunut niin ja niin monta vuosikymmentä.

Kukaan meistä ei ole ko­kenut tunnetta, kun me kaikki yhdessä täytämme tasan sata vuotta. Tänä vuonna tapahtuu niin paljon, ettei se jää keltään meistä jää huomiotta. Vähin erin, vuoden mittaan, se tun­nelma vyöryy ylitsemme.

Minua kiehtoo kuulla, miten me, te siellä ja minä muiden mu­kana, sen tulemme tuntemaan.

Satavuotias sykähdyttää, se nostaa pintaan muistoja ja välähdyksiä matkan varrelta, eri painottein eri ikäluokille. Moni nuorikin varmaan havahtuu – ai tää onkin näin tärkeää, ylävito­set Suomelle!

Kaikki eivät juhli kanssam­me. Ilotulitukset, juhlan humut,

saati juhlapuheiden sanat; niistä on vaikea ilahtua, jos oma elä­mä on liian vaikeaa.

Satavuotiaan Suomen yk­si tärkeä sanoma voisi olla: Si­nä voit hyvin kun kukaan ei voi pahoin. Siis auta, minkä voit. Toinen sanoma voisi olla: Tun­ne kohtuudella vastuusi, edes omasta itsestäsi. Siis tee, min­kä kykenet.

Näin toimien olet osallinen, osallisena tässä kansakunnassa.

Arvoisat suomalaiset,

Mennään syvemmälle tähän sa­tavuotiaaseen. Paljon vanhem­paa kansaa me olemme, me tänne idästä ja lännestä aika­naan tulleet. Mutta suomalaisia meistä on tullut ja suomalaisina pysymme.

Kansallisuusaate tuo ensik­si mieleen romantisoidun kuvan itsenäisyyttä edeltäviltä vuosi­kymmeniltä. Tuntemusta, jo­ta kansallistaiteilijamme kuva­sivat sanoin, siveltimin tai sä­velin. Jaloa, ylevää ja rohkeaa

toimintaa oikean asian puoles­ta sortoa vastaan. Kieli ja kult­tuuri rakensivat kansallistunnet­ta ja kansakuntaa. Tavalla, joka koskettaa vieläkin, vaikkapa sa­tunnaista kulkijaa Sibelius­puis­tossa hänen nähdessään sävel­täjämestarimme valaistun mo­numentin – silloin kuuluu kuin Finlandia soisi puiston puiden huminassa.

Otan toisen taannehti­van kuvan itsenäisyyden alku­vaiheiden jälkeen. Kutsun si­tä osallisen kansallistunteeksi. Tuntemusta, jolle valettiin pe­rusta kansanvallan välinein. Ja­loa, ylevää ja rohkeaa toimintaa, jotta veristen vaiheiden jälkeen keskinäinen vihanpito päättyi­si ja maa rakentuisi. Tasaver­taisuus ja oikeudentunto loivat osallisen kansallistunnetta; mi­näkin olen tässä mukana. Täs­sä onnistuttiin ja talvisodan ih­me on siitä kunniakas ulkonai­nen ilmenemä. Ihmisillä oli sa­ma tunne, pikkulotasta vänrik­kiin, työläisestä porvariin, kau­

Suomi-neidon 100. vuosi käynnistyi tyylikkään riehakkaasti Kansalaistorilla Helsingissä.

RP-lehti huomioi juhlakauttamme kirjoitussarjalla huipentuen 12.5.2018 meripuolus-

tuksen epäviralliseen 100:nteen juhla-päivään. Aloitamme sarjan Tasavallan presiden-

tin, rannikkotykistökapteenin (res) Sauli Niinistön paljon kiitosta saaneella uudenvuo-

den puheella. Nautinnollista lukuhetkeä.

”Kansalaiset,

Sauli NiinistöSuomen tasavallan presidentti

Suomi 100 vuotta

9Rannikon Puolustaja 1 | 2017

tasavallan PrEsidEntin kanslia

punkilaisesta maalaiseen. Että meillä on varjeltavaa ja me sitä yhdessä varjelemme. Siksi, että olemme osallisia.

Hyppään tämän ajan tunte­muksiin. Puhumme paljon osal­lisuudesta ja vielä enemmän osattomuudesta. Itse olen ko­rostanut oikeudentuntoa ja kan­sakunnan eheyttä meille tärkei­nä arvoina.

Osallisen kansallistunto pohjautuu vuorovaikutukseen; Suomi toimii tavalla, joka huo­mioi ihmisen, ja tämä puoles­

taan osallistuu yhteiseen tavoit­teeseen. Syntyy yksilön ja yh­teisön välinen sanaton sopimus, ja tuloksena on arvostavaa kan­sallistunnetta ja myönteistä yh­teenkuuluvuutta.

Suomen yhteisö on paljon muutakin kuin valtio. Kanssa­ihmiset, lähellä olevat, kullakin meistä on toimivaltaa hyvän te­kemisessä. Ihan tavallisilla asioil­la on merkitystä apua annettaes­sa, vaikkapa syrjäytymisen, kou­lukiusaamisen tai yksinäisyyden torjunnassa. Se ei ole julkisel­

ta vallalta pois, niin kuin joskus pelätään, päinvastoin, yhdessä maata rakennetaan.

Tällainen kansallistuntoi­nen yhteisö voi menestyä muita paremmin, muttei pidä itseään muita parempana. Se ei sulje ul­kopuolelleen ketään, ei syntype­ränkään vuoksi, vaan huomioi ja kutsuu osallistumaan. Se ker­too, että tässä maassa on hy­vä elää.

Hyvät suomalaiset,

Me kuljemme nyt varjojen maassa, tässä maailmassa. Jo­kainen päivä tuo sanomaa jul­muudesta ja kuolemasta, mil­loin Alepposta, milloin Berliinis­tä, mistä seuraavaksi.

Pahaa on aina ollut, nyt se on entistä näkyvämmin läsnä. Me opimme jo ajattelemaan ja elämään, että pahasta on pääs­ty irti. Ja meidäthän on opetet­tu ajattelemaan, että hyvä voit­taa pahan, aina.

Suomi on läntistä kulttuuria ja Suomessa ajatellaan läntisin tavoin. Hyvinvoinnin edistämi­nen ja rauhan rakentaminen on ollut tavoitteemme. Mutta entä pahaan varautuminen, sitä ei ai­na ole edes huomattu kysyä.

Kauniissa maailmassa aja­tellaan kauniisti, ja se on oikein. Jos maailma olisikin aina vain kaunis.

Perustuslakimme antaa vahvan suojan yksilön perusoi­keuksille. Todella vaikeita kysy­myksiä on kuitenkin nyt edes­sä; miten suhtautua tilantee­seen, jossa vastakkain punnit­tavina ovat kollektiivinen turval­lisuus ja yksilön oikeudet?

10

Kun pahaa on tapahtu­nut, monesti jälkikäteen kysy­tään, miksi aikanaan ei tehty tarpeeksi terroristin pysäyttä­miseksi. Huono vastaus on, et­tei ole ollut riittävästi toimival­tuuksia. Sellainen vastaus välit­tää voimattomuuden tunnetta.

Pahaa on toki vastustettava hyvällä. Mutta pahalle on panta­va rajoja. Tarvitaan myös lujuut­ta ja päättäväisyyttä.

Eurooppa on ollut demokra­tian, tasa­arvon ja ihmisoikeuk­sien vahva puolestapuhuja. Nii­tä arvoja olemme vieneet ulos, opettajamaisestikin. Tänään me joudumme puolustamaan niitä Euroopan rajojen sisällä.

Euroopan unionia tarvitaan enemmän kuin vuosikymme­niin, mutta se on nyt heikompi ja hajanaisempi kuin koskaan.

EU on menettänyt ase­miaan kansainvälisessä politii­kassa. Nyt on enteilty, että pre­sidentit Putin ja Trump tule­vat käymään keskustelua Eu­roopasta yli Euroopan. Syyrian osalta taas kerrotaan Venäjän ja Turkin tapailevan rauhaa. EU ei voi olla poissa niistä pöydistä, joissa tulevaisuutta järjestellään.

Omissa toimissaan unio­ni on kukoistuksen vuosinaan edennyt hyvin syvälle yksityis­kohtiin ja laajentunut kovin no­peasti. Nyt on osattava keskit­tyä siihen, mikä on tärkeintä eu­rooppalaisille ihmisille ja perheil­le. Vastaus on: saada elää rau­hassa ja turvassa. Terrorismin uhka, sodan pelko tai muutto­liikkeen voima luovat epävar­

muutta.Selvitäänkö näistä haas­

teista paremmin yhdessä vai ku­kin maa erikseen? Toissa vuo­den muuttoliikkeen yhteydessä näimme, että unionimaat kään­tyivät jopa toisiaan vastaan, kun erillisratkaisuja tehtiin. Tarjol­la voi olla myös satunnaisetuja joillekin muiden kustannuksella. Ne heikentävät kokonaisuutta ja kääntyvät lopulta myös saajan tappioksi. EU on yhtä vahva kuin heikoin lenkkinsä.

Unionin puolustuspoliitti­nen yhteistyö on nytkähtänyt liikkeelle. Se on hyvä, ja tie on syytä pitää avoimena. Keskus­teluun ei kannata lähteä niin, et­tä ensiksi määritellään, mitä yh­teistyö ei ole. Parempi on edetä askel askeleelta ja katsoa, min­ne asti matka mutkitta vie.

Terrorismi on yhteinen vi­hollinen kaikkialla ja kaikille. Tätä pahaa torjumaan avain­asemassa ovat tehokas tiedon­hankinta ja ­vaihto sekä jous­tava toiminta eri maiden viran­omaisten kesken. EU:lla on täs­sä tekijän paikka.

Muuttoliike on pakenemis­ta sodasta ja vainosta, mutta myös siirtymistä pois huono­nevista elinolosuhteista. Vallit­see laajaa yksimielisyyttä, että paras apu olisi paikalla annettu apu. Nyt EU:n 28 jäsenmaata ja komissio lisäksi harjoittavat ku­kin erikseen kehitysyhteistyötä. Siinä on päällekkäisyyttä ja kes­kinäistä kilpailuakin. Voimien te­hokkaampi yhdistäminen tuot­taisi vaikuttavampaa tulosta.

Ilmastonmuutos on tule­vaisuudessa keskeinen riski eli­nolosuhteiden heikkenemiseen laajoilla alueilla. Ilmastonmuu­toksen torjuminen on samal­la myös muuttopaineiden torju­mista. EU on ollut lipunkanta­ja Pariisin sopimuksen saavut­tamisessa ja lipunkantajan roo­lissa sen tulee jatkaa.

Hyvät kuulijat,

”Ihmiset, eläimet ja kasvit, sa­masta juuresta, samaa ainet­ta”, totesi kirjailija Juha Hurme tv­uutisissa joulun aikaan. Niin­pä se taitaa olla, ja toimeen on keskenään tultava.

Tutustuimme viime vuonna myös Sulo Karjalaiseen, jolla on karhu kaverina. Että noin katsoo eläin ihmistä, ihminen eläintä, silmästä silmään. Ymmärtävät jotain, paljonkin, toinen toisis­taan? Ihmisyyttä vai eläimyyt­tä, luontokappaleita kumpikin.

Entä ihminen ihmistä, sil­mästä silmään. Se auttaa nä­kemään, vaikka toisen avun­tarpeen. Auttaa ymmärtämään, että toisellakin on tavoitteita tai vaatimuksia. Taikka opettaa tunnistamaan vaaran ja hallit­semaan pelon.

Varjojen maailma vaatii vastineen. Jos on ymmärrystä ja osallisuutta kansassa, ihmis­kunnassa tai luomakunnassa, varjo väistyy.

Haluan toivottaa teille kai­kille hyvää Suomen 100­vuoti­sjuhlavuotta sekä Jumalan siu­nausta!”

Ammattitaitoinen kumppani vaativiin järjestelmähankkeisiin.

www.patria.fi

Tilannetietoisuus - Johtaminen Kotimaiset tukipalvelut

Airbus DS Finland Oy

sami.sohlberg@airbus.com tel +358 40 670 8833

13Rannikon Puolustaja 1 | 2017

S amalla tunnistettiin suorituskykyjä joita merivoimilla on oltava

tuolloin käytössään, jotta voim­me täyttää tehtävämme. Tut­kimuksen tuloksia tullaan hyö­dyntämään merivoimien ke­hittämissuunnitelmissa ja ­oh­jelmissa. Tälläkin hetkellä se­kä Puolustusvoimien että me­rivoimien T&K ­toiminta palve­lee muun muassa kahta suurta merivoimallista hanketta: Laivue 2020 ­hanketta ja meritorjunta­ohjuksen korvaajan hankintaa, sekä tutkimusta rannikkojouk­kojen poistuvien suorituskyky­jen korvaamisen osalta.

Tämän artikkelisarjan avul­la on tarkoitus selvittää Rannikon

puolustaja ­lehden lukijoille Puo­lustusvoimien tutkimus­ ja kehit­tämistoiminnan pääperiaatteet, sekä esitellä mitä eri tutkimus­laitoksissa tehdään – sekä me­rivoimissa, että laajemmin Puo­lustusvoimissa. T&K ­toiminnasta keskusteleminen nostattaa varsin usein varsin värikkäitäkin mielipi­teitä, mutta kaikessa yksinkertai­suudessaan toiminnassa on kyse halusta ja tarpeesta tehdä asiat paremmin, tehokkaammin ja erityisesti kustannustehokkaam­min. Jäljempänä olevat artikkelit vahvistavat tämän väitteen.

Artikkelisarjan aloittaa Puo­lustusvoimien tutkimusjohtajan, insinöörieversti Jyri Kosolan nä­kökulma T&K ­toiminnan koko­

naisuudesta. Puolustusvoimi­en tutkimuslaitoksen tutkimus­johtaja, insinöörieversti Olli Kle­molan artikkeli valottaa millais­ta T&K ­toiminnan konkretia on varta vasten tutkimustoimintaa varten perustetussa laitoksessa. Meritaistelukeskuksen johtajan, komentaja Jyri Saanion ja Me­risotakoulun tutkimuskeskuk­sen johtajan, dosentti Ari Poi­kosen artikkeli valottaa meri­voimallisen tutkimuksen toteu­tuksen tänä päivänä. Artikkeli­sarjan päättää insinöörikommo­dori (evp) Pekka Kannarin kat­saus lähihistoriaan, jossa meri­voimien T&K ­toiminta sidotaan käytännön esimerkkeihin sota­laivatutkimuksen osalta.

Puolustusvoimien tutkimustoiminta

– mitä se on, miksi sitä tehdään ja miten se

vaikuttaa merivoimiin?Tutkimus- ja kehittämistoiminta (T&K -toiminta) on varsin ajankohtainen merivoimien

kannalta, sillä viime vuoden lopussa valmistui merivoimien johdolla tehty Merisodan

kuva 2036 -tutkimus, jossa selvitettiin millaista taistelu merellisessä taistelutilassa

todennäköisesti on vuonna 2036.

Klaus FromholzMerivoimien tutkimusjohtaja, komentajakapteeni Klaus Fromholz

Teema

Tutkimus- ja kehittämistoiminta

14

T avoitteena on mahdol­listaa se, että osattai­siin tehdä suuressa mit­

takaavassa oikeita asioita eikä esimerkiksi varauduttaisi edel­liseen sotaan tai investoitaisi ratkaisuihin, jotka ovat tulossa tiensä päähän. Tavoitetilaa tuke­va tutkimus pyrkii selvittämään miten toimintaympäristö, kriisin kuva, teknologiat ja sodankäyn­ti kehittyvät 20­30 vuoden ai­kajänteellä. Suorituskyvyn ra­kentaminen kestää tyypillisesti kymmenkunta vuotta ja järjes­telmille tehdään usein elinjak­sopäivitys kymmenisen vuotta käyttöönoton jälkeen. Siten stra­teginen tutkimus arvioi osaltaan myös sitä, minkälaisia kehittä­misvalmiuksia hankittaviin jär­jestelmiin tulee sisällyttää.

Tutkimuksen toisena kes­keisenä tehtävänä on varmistaa, että valitut suorituskykykonsep­tit osataan toteuttaa ja päätetyt investointihankkeet kyetään vie­

mään riskejä halliten onnistu­neesti läpi. Tutkimuksella tuote­taan tietoa kehittämisohjelmien ja hankkeiden tavoitteiden mää­rittämiseen ja sisällön suunnitte­luun. Kehittämistoiminnalla luo­daan tarvittavia uusia ratkaisuja, integroidaan teknologiaa koko­

naispuolustusjärjestelmään se­kä luodaan kansallista huolto­varmuutta. Tutkimus­ ja kehit­tämistoiminnalla luodaan siten hankinta­, toimitus­ ja huolto­valmiutta. On huomattava, et­tä vaikka materiaalihankintojen painopiste on Puolustusministe­

Inertianavigointijärjestelmät ovat kehittyneet parissakymmenessä vuodes-sa huomattavasti. Vaikka kehitys on ollut tasaista, mahdollistavat uudet pienikokoiset ja halvat laitteet kokonaan uudenlaisia suorituskykykonsep-teja. Tutkimuksella luodaan käsitys siitä, miten asiat kehittyvät ja mikä on milloinkin mahdollinen ja tarkoituksenmukainen tapa toteuttaa asioita.

Puolustusvoimien tutkimustoimintaPuolustusvoimien tutkimustoiminnan tärkeimpänä tehtävänä on tuottaa tietoa

Puolustusvoimien tavoitetilan määrittämiseen liittyvien päätösten ja suunnitelmien

perustaksi. Tällä varmistetaan, että puolustusvoimille asetut suorituskykyvaatimuk-

set ovat tarkoituksenmukaisia ja valitut suorituskykykonseptit sekä toimivia että kus-

tannustehokkaita.

Jyri KosolaInsinöörieversti Jyri Kosola toimii Puolustusvoimien tutkimuspäällikkönä

J. kosola

Teema

Tutkimus- ja kehittämistoiminta

15Rannikon Puolustaja 1 | 2017

riön strategisen ohjauksen mu­kaisesti valmiissa ja toimivik­si todennetuissa järjestelmis­sä, tutkimustoimintaa tarvitaan hankintavalmiuden luomisek­si. Myös valmiiden ratkaisuiden sovittaminen puolustusjärjestel­mään edellyttää kehittämistyötä joko hankittavassa järjestelmäs­sä tai olemassa olevassa puo­lustusjärjestelmässä, monesti kummassakin.

Tutkimustoiminnalla var­mistetaan myös suorituskykyjen toimivuus sodan olosuhteissa. Teknisellä tutkimuksella selvite­tään järjestelmien ja niitä käyt­tävien joukkojen paljastuvuus vastustajan tiedustelu­, valvon­ta­ ja maalitusjärjestelmille se­kä haavoittuvuus niiden ohjaa­mille ase­ ja häirintäjärjestelmil­le. Sotapelein ja operaatioana­lyyttisiin tarkasteluin arvioidaan miten oma taktiikka ja taistelu­tekniikka toimivat käytännössä. Tavoitteena on se, että järjestel­

mät toimivat myös sodassa, ei­vätkä vain näytä hyvältä näyt­telyissä. Sodan ajan toiminta­kyvyn ymmärtäminen on val­tion keskeisten turvallisuusetu­jen ytimessä. Siksi se tehdään puolustusvoimien omana työnä, vaikka muualla kumppanuuksia paljon hyödynnetäänkin.

Neljäntenä tutkimus­ ja ke­hittämistoiminnan tehtävänä on luoda Suomelle edellytyk­siä osallistua kansainväliseen yhteistoimintaan sekä mahdol­listaa kansainvälisen avun vas­taanottaminen. Järjestelmien ja joukkojen tekninen ja toiminnal­linen yhteensopivuus on yksi tär­keä tutkimustoiminnan osa­alue.

Tutkimuksen pitkä aikajänne

Puolustusvoimien tutkimustoi­minnan aikajänne on useim­piin yrityksiin ja valtion viras­toihin nähden hyvin pitkä. Ta­voitetilan määrittämistä tukeva

strateginen tutkimus tarkaste­lee toimintaympäristön muutos­ta 20­30 vuoden päähän. Stra­tegiseen tutkimukseen kuuluu sekä tietopohjatutkimuksia että uusien merkittävien ilmiöiden haltuun ottaminen. Tietopoh­jatutkimuksilla pyritään mah­dollisimman monipuolisesti eri lähteitä ja verkostoja hyödyntä­mällä luomaan luotettava käsi­tys siitä, mihin suuntaan toimin­taympäristö, teknologia ja so­dankäynti ovat kehittymässä ja mikä on eri ilmiöiden kehitysno­peus. Ilmiöiden haltuunotto tar­koittaa osaamisen valmiuksien luomista uudenlaisista asioista. On huomattava, ettei pelkkä tie­topohjatutkimus muodosta en­nakointikykyä. Sen avulla vain ymmärretään jotain uutta tule­van, mutta sillä ei luoda kykyä hallita tätä uutta asiaa.

Puolustusvoimien tutkimus-ohjelmilla luodaan Puolustusvoi­miin yhteistä osaamista ja val­

04v8v12v16v

Tutkimus-ohjelma

Kehittämis-ohjelmien

T&K

Hankintaja

integrointi

Operatii-vinenkyky

Strateginensuunnittelu

20v24v– – – – – – –30v

Strateginen tutkimus

Koulutettu SA -joukko

Materiaali hankittu ja integroitu puolustus-järjestelmään

Materiaali ja käyttöperiaate ratkaistu

Tiedetään mitä halutaan ja mikä on realistista ja osataan tehdä se

Suorituskyky -tarpeet ja resurssi-kehykset

Toimintaympäristön, teknologian ja sodan -sekä taistelun kuvan muutos 20-30 vuoden sisällä.

Prototyyppi Sotavaruste SotajoukkoDemonstraattoriTulevaisuuskuvaus

Puolustusvoimien tutkimuksen aikajänne on jopa 30 vuotta.

Tutkimus- ja kehittämistoiminta

16

miuksia. Tutkimusohjelmat täh­täävät 12­16 vuoden päästä ope­ratiivisessa käytössä olevan suo­rituskyvyn hankintaan, toimitta­miseen, integrointiin ja operoin­tiin tarvittavan ymmärryksen ja osaamisen hankkimiseen. Tutki­musohjelmilla pyritään luomaan puolustusvoimien yhteistä osaa­mista sellaisille alueille, jotka ta­voitetilassa on tunnistettu tär­keiksi, mutta joissa osaaminen tai valmiudet eivät vielä ole riit­tävällä tasolla. Tutkimusohjelmil­la luodaan myös valmiuksia ke­hittämisohjelmien suunnitteluun ja käynnistämiseen.

Kehittämisohjelmia tukeva tutkimus- ja kehittäminen luo puolustushaara­ ja toimialakoh­taisia hankevalmiuksia 1­4 vuo­den päästä alkaville hankkeille ja hankinnoille. Tällöin hankkei­den ja järjestelmien vaatimuk­set pystytään määrittämään realistisemmin ja kustannusta­so on paremmin ennakoitavis­sa. Varsinaisessa sarjahankin­tavaiheessa ei enää pitäisi teh­dä mittavaa kehitystyötä. Jos kehitystyö on ymmärretty erot­taa sarjahankinnasta, sarjahan­kinta pystytään toteuttamaan pienemmin riskein ja siirtyvien erien todennäköisyys on pieni. Tyypillinen virhe on kuvitella, et­tä valmiin järjestelmän ostami­nen kävisi kuin kaupan hyllyltä. Puolustusmateriaalia kun ei kos­kaan rakenneta valmiiksi hyllylle odottamaan ostajaa.

Myös operatiivisessa käy­tössä oleviin järjestelmiin ja niitä käyttäviin joukkoihin liittyy tutki­mus­ ja kehittämistoimintaa. Jär­jestelmien sodan ajan toiminta­

kyvyn varmistaminen koko ajan kehittyvässä ja muuttuvassa uh­kaympäristössä edellyttää jatku­vaa tutkimista. Myös joukon toi­mintaperiaatetta ja järjestelmien käyttötapoja on kehitettävä koko niiden elinjakson ajan.

Tutkimuksesta tingitty vuosia

Puolustusvoimiin kohdistetut budjettileikkaukset iskivät eri­tyisen pahasti tutkimus­ ja ke­hittämistoimintaan. Esimerkik­si pitkäjänteiseen tutkimustoi­mintaan käytettävän tilausval­tuusrahoituksen rahoitustasoa on viimeisen kymmenen vuo­den aikana supistettu puoleen leikkauksia edeltäneestä ajas­ta. Vaikka puolustusvoimauu­distuksen tavoitteena oli raken­teellisia uudistuksia tekemällä palauttaa toiminnan taso, tähän ei ilmeisesti tutkimuksen osalta edes pyritty. Vuodesta 2013 al­kaen T&K­rahoitus on vain noin 50 % budjettileikkauksia edeltä­västä tasosta. Tätä voidaan pi­tää huolestuttavana, koska näi­nä vuosina olisi ollut ajankoh­taista luoda strategisten suo­rituskykyhankkeiden taustal­la olevaa tietopohjaa sekä ym­märrystä käsillä olevan tekno­logisen murroksen, hallintaan ja hyödyntämiseen. Ilman luo­tettavaa tietopohjaa riskit suori­tuskykyjen kehittämiseen ja yl­läpitoon liittyvien päätösten oi­keellisuudesta kasvavat. Samal­la kyky hallita ja suorituskyvyn rakentamiseen ja käyttöön liitty­viä riskejä heikkenee.

Puolustusministeriö on an­tanut Puolustusvoimille tehtä­

vän kasvattaa tutkimus­ ja ke­hittämistoiminnan rahoitusta si­ten, että TK­toiminnan määrä­rahataso on palautettu vuoden 2012 tasolle vuodesta 2021 alkaen. Pitkän aikavälin tavoit­teena on pyrkiä asteittain 2 % TK­osuuteen kokonaispuolus­tusmenoista.

Resurssien keskittäminen

Niukkojen resurssien johdosta joudutaan entistäkin tarkemmin pohtimaan mihin keskittymällä saadaan paras vastine toiminta­menoille ja tilaustutkimusvaroille. Tutkimustoiminnan tehtävien tär­keysjärjestyksen mukaisesti kes­keisimpiä ovat strateginen enna­kointi ja suorituskykykonseptit. Luonnontieteiden osalta koros­tuu Informaatioteknologia, jolla on keskeinen rooli toimintaym­päristötietoisuuden, johtamisen, elektronisen sodankäynnin ja tietoverkkosodankäynnin suori­tuskyvyissä. Materiaaliteknolo­giassa herätteen hallinta, ballisti­nen suojaus ja energeettiset ma­teriaalit ovat alueita, jotka asevoi­mien on hallittava ja joissa sivii­litutkimuksella on vähän annet­tavaa. Joukkotuhoaseiden osalta erityisesti C­ ja B­suojautumisky­ky ja siihen tarvittava tilannekuva ovat tärkeitä. Joukon psyykkinen ja fyysinen toimintakyky määrit­tävät pitkälti, voidaanko joukkoa käyttää aiotulla tavalla, ja saa­daanko sen materiaalista koko suorituskykypotentiaali irti.

Verkostojen hyödyntäminen

Puolustusvoimien tutkimustoi­mintaa kuvailtaessa ei voida ol­

Tutkimus- ja kehittämistoiminta

17Rannikon Puolustaja 1 | 2017

la mainitsematta ulkopuolisia verkostoja. Puolustusvoimien omat tutkimusresurssit riittävät vain sellaisten tutkimusten te­kemiseen, joita ei – yleensä sa­lassapitosyistä – voida tilata ul­kopuolelta. Tämän vuoksi Suo­messa on kehitetty useita toimi­via yhteistyömuotoja tutkimuk­sen suuntaamiseksi kansallis­ten tarpeiden mukaisesti sekä eri tahoilla tehdyn tutkimuksen tulosten hyödyntämiseksi. Tär­keimpänä yhteistyökumppanina on Maanpuolustuksen tieteelli­nen neuvottelukunta (MATINE), joka rahoittaa maanpuolustuk­sen kannalta relevanttia tutki­musta ja kokoaa teollisuuden ja tiedeyhteisön jäseniä keskuste­lun, tiedonvaihdon ja innovoin­nin mahdollistavaksi verkostok­si. Muita yhteistyötahoja tutki­musrahoituksen kohdentami­sessa ovat esimerkiksi Teknii­kan edistämissäätiö (TEKES) ja Suomen Akatemia. Puolustus­ministeriön tutkimusneuvosto ja puolustusvoimien teknologia­neuvosto ovat tehokkaita strate­gisen kommunikoinnin ja suun­nittelun välineitä.

Kansainvälisellä yhteistyöl­lä voidaan jakaa taakkaa sekä kustannusten että tutkimuksen tekemisen osalta sekä päästä käsiksi sellaiseen tietoon, joka ei olisi kansallisesti saatavissa tai johon ei olisi kustannusteho­kasta yksin investoida. Esimer­kiksi parin sadan tuhannen eu­ron omarahoituksella on pääs­ty hyödyntämään yli kymmenen

miljoonan euron testijärjestelyi­tä. Niitä ei olisi yksin pystytty edes toteuttamaan. Tärkein tut­kimus­ ja kehittämistoiminnan kansainvälinen foorumi on Eu­roopan puolustusvirasto (EDA), jonka 12 teknologia­alueen yh­teistyöhön Puolustusvoimat osallistuu. Yhteistyötä tehdään myös NATOn tiede­ ja teknolo­giaorganisaation kanssa sekä pohjoismaisessa viitekehykses­sä (NORDEFCO). On huomatta­va, että kansainvälisestä yhteis­työstä pääsee hyötymään vain, jos itsellä on annettavana jotain sellaista, joka kiinnostaa muita. Siten kansalliseen tutkimustoi­mintaan kohdennetut leikkauk­set heikentävät myös kansain­välisen yhteistyön hyödyntämis­mahdollisuuksia.

Tulevaisuuden tutkimus

Meripuolustuksen tulevaisuuden tutkimuksen keskeisin kysymys on, millainen toimintaympäristö

on 2030­uvulla sekä millaisia suorituskykykonsepteja ja tek­nologioita tuolloin mahdollisesti ja todennäköisesti on käytössä. Meripuolustuksen kehittämises­sä hyödynnetään sekä Puolus­tusvoimien strategisen ennakoin­nin analyysejä että merisodan kuvan tulevaisuuden tutkimuk­sia. Keskeisiä merellisten suori­tuskykyjen kehittämistä tukevia tutkimuksia ovat näiden lisäksi häive­ ja sensoriteknologioiden, älykkäiden kaukovaikutteisten täsmäaseiden sekä autonomis­ten järjestelmien tutkimukset.

Tutkimus­ ja kehittämistoi­minnalla kyetään tukemaan me­rivoimia kaikkien suorituskyky­jen kehittämistä koko niiden elinjakson ajan. Tutkimustoi­minnalla kyetään varmistamaan meripuolustukseen tehtävien mittavien investointihankkeiden hallittu läpivienti sekä puolus­tusjärjestelmän toimivuus myös kriisiajan olosuhteissa.

Torjuntaetäisyyden ulkopuolelta laukaistavien aseiden torjunta muodostaa haasteen omasuojajärjestelmille ja ilmatorjunnalle.

J. kosola

Tutkimus- ja kehittämistoiminta

18

K olme vuotta sitten to­teutetussa puolustus­voimauudistuksessa

tutkimustoiminnalle asetettiin tavoitteeksi luoda kyky tukea johdon päätöksentekoa puolus­tusjärjestelmän kehittämises­sä. Lisäksi oli saavutettava vä­hintään 15 % henkilöstösääs­töt, mistä huolimatta oli edel­leen kyettävä tuottamaan kes­keiset T&K­palvelut. Uudistuk­sessa selkeytettiin tutkimuksen suunnittelu­ ja ohjausprosessia ja karsittiin tutkimustoiminnan organisaatioita. Puolustushaaro­jen tutkimustoiminta keskitettiin tutkimus­ ja taistelukeskuksiin. Perustutkimus säilyi edelleen Maanpuolustuskorkeakoulun (MPKK) tehtävänä. Sotilaslääke­tieteen keskus (SOTLK) ja Logis­tiikkakoulu (LOGK) toteuttavat oman alansa tutkimustoimintaa muiden tehtäviensä ohella. Sa­massa yhteydessä perustettiin Puolustusvoimien tutkimuslaitos (PVTUTKL) 1.1.2014.

PVTUTKL:n perustamiseen liittyi joidenkin organisaatioiden lakkauttaminen: Puolustusvoi­mien teknillinen tutkimuslai­

tos (PVTT), Verkostopuolustuk­sen kehittämiskeskus (VPKK) ja Merivoimien tutkimuslaitos (ME­RIVTL) lopettivat toimintansa it­senäisinä joukko­osastoina. PV­TUTKL:n kolme nykyistä teknil­listä osastoa (Räjähde­ ja suoje­lutekniikka, Asetekniikka ja In­formaatiotekniikka) rakentuivat käytännössä PVTT:n sekä muu­taman MERIVTL:sta ja Viestikoe­laitoksesta (VKOEL) siirtyneen tehtävän varaan. Kokonaan uu­tena puolustustutkimuksen ele­menttinä perustettiin Doktriini­osasto VPKK:n muodostaman rungon pohjalta. Lisäksi MPK­K:lta siirrettiin Käyttäytymistie­teiden laitos PVTUTKL:n organi­saatioon: uuden osaston nimek­si tuli Toimintakykyosasto. Näin muodoin uudessa PVTUTKL:s­sa on viisi osastoa; laitos toimii kolmella paikkakunnalla eli Ylö­järvellä, Riihimäellä ja Tuusu­lassa. Laitoksen ensimmäisenä johtajana toimi ev Kaarle Lagers­tam, jolta nykyinen johtaja ev Ve­sa Nissinen otti tehtävät vastaan 1.7.2016.

PVTUTKL:n henkilöstö­määrä on nykyisellään noin

200. Henkilöstö on korkeasti koulutettua: tieteellinen jatko­tutkinto on 18 %:lla ja ylempi korkeakoulututkinto 55 %:lla. Miehiä henkilöstöstä on 68 % ja naisia 32 %. Sotilaiden osuus on noin neljännes. Laitos tekee päätyönään soveltavaa tutki­musta, jossa työ on usein käy­tännönläheistä testaustoimintaa ­ toki tieteellisen tutkimuksen tunnusmerkit säilyttäen. Asi­akkainamme ovat lähes yksin­omaan Pääesikunta alaisine lai­toksineen sekä puolustushaarat ja MPKK; tutkimusraporttimme ovat lähes poikkeuksetta ei­jul­kisia tuotteita, eikä yksittäi­siä tutkimustuloksia voida täs­tä syystä julkaista. Tästä huo­limatta joissain tapauksissa on mahdollista julkaista tutkimus­ten sivutuotteina tieteellisiä ar­tikkeleita esim. metodologiois­ta, teknologiasta, sotatieteistä, ihmisen toimintakykyyn liitty­västä yleisestä teoriasta tai fy­sikaalisiin ilmiöihin perustuvis­ta malleista ja teorioista. Laitok­sen henkilöstö julkaisee vuosit­tain parisenkymmentä tieteellis­tä lehti­ ja konferenssiartikkelia,

PVTUTKL näkökulma ja rooli tutkimustoiminnassa

Tutkimustoiminnan uudistaminen Puolustusvoimissa

Olli KlemolaInsinöörieversti Olli Klemola toimii Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen tutkimusjohtajana.

Teema

Tutkimus- ja kehittämistoiminta

19Rannikon Puolustaja 1 | 2017

minkä lisäksi silloin tällöin saa­daan aikaan myös jokunen väi­töskirja.

Puolustusvoimauudistuk­sen jälkeen PVTUTKL on pro­filoitunut perinneorganisaatioi­taan vahvemmin Puolustusvoi­mien yhteiseksi resurssiksi eli ns. joint­tason toimijaksi. Lai­toksen toiminnan pääpaino liittyy saumattomasti Puolustusvoimi­en ydinprosesseihin eli pääpro­sesseihin 1 ­ 3: suorituskyvyn suunnittelu ja kehittäminen, suo­rituskyvyn rakentaminen ja yllä­pito sekä valmiuden säätely ja suorituskyvyn käyttö. Toki osa laitoksen tuotteista kuuluu myös pääprosessiin 4 (palvelutoimin­ta), kuten suorituskykyarvioinnit ja vakiokyselyt.

Tutkittu tieto katu-uskottavuuden luojana

Usein kuulee tutkimustoimin­nan ­ eritoten Puolustusvoimis­sa toteutettavan tutkimustoimin­nan vastaisia argumentteja. To­detaan, että asioita ei kannata tutkia, kun sotavarustus voidaan hankkia suoraan ”hyllytavarana”. Joskus on myös kyseenalaistet­tu Puolustusvoimien oman tutki­mustoiminnan tarve, koska Suo­messa ”on jo niin paljon tutki­musta muutenkin”. Mutta kuka­pa meille kertoisi, minkälainen puolustusjärjestelmä ja sodan­käynnin konsepti meidän oloi­himme ja toimintaympäristööm­me parhaiten sopisi? Kuka osai­si kertoa, mikä suorituskyky mei­dän kalustollamme ja ihmisilläm­me pitäisi olla? Kauppamiehiä ja konsultteja on maailma pullol­laan, mutta kenen puheisiin voi­

daan luottaa? Kuka osaisi oikeas­ti kertoa, miten uusi tutkajärjes­telmä toimii, kun siihen kohdiste­taan sekä harhauttavaa että vas­taanottimen saturoivaa häirintää? Kuka takaa, ettei tietojärjestel­miimme ole ujutettu takaport­teja, joita hyväksi käyttäen saa­daan johtamisjärjestelmämme kyberiskulla lamautettua. Entä alustemme, lentokoneidemme ja helikoptereidemme omasuojajär­jestelmät ­ ovatko soihtujen lau­kaisumekanismit, heitesekvens­sit ja suuntaukset kohdillaan? Entä räjähteiden kunnonvalvon­ta ­ voisiko esimerkiksi varastos­

samme olevien ohjusten elinikää jatkaa ja siten saavuttaa merkit­täviä kustannussäästöjä, jos jol­lain tavalla saataisiin tutkittua milloin ne oikeasti vanhenevat? Kuka osaisi kertoa, minkälaisiin sotilaallisiin, teknologisiin ja yh­teiskunnallisiin haasteisiin mei­dän tulisi varautua lyhyellä, kes­kipitkällä ja pitkällä aikavälillä? Edellä esitetyt kysymykset ovat toki retorisia ja osin ehkä myös provosoivia, mutta niiden kautta lukija pääsee kiinni PVTUTKL:n päivittäiseen tekemiseen. Kaik­kea tietoa ei yksinkertaisesti voi­da ostaa ­ sitä kun ei ole kaupan!

Laitoksen henkilöstö on korkeasti koulutettua.Jarno kovamäki

20

21Rannikon Puolustaja 1 | 2017

On asioita, jotka pitää itse tutkia ja selvittää. Tutkimustoiminnan kautta syntyy koko Puolustusvoi­mia hyödyttävää syvällistä ja ka­tu­uskottavaa osaamista, joka on kovaa valuuttaa esimerkiksi sota­varustehankinnoissa ja kansain­välisessä yhteistyössä: osaavaa ostajaa ja oman kontribuutionsa tuottavaa kv­kumppania arvos­tetaan aina!

Kirjallisuudesta ja kansain­välisten konsulttiyritysten tieto­kannoista löytyvän tiedon to­denperäisyydestä ei aina ole ta­keita. Kotimainen toimintaym­päristömme ehkä poikkeaa ete­län lämpimistä maista siinä määrin, että esimerkiksi tietyt mittaustuloksemme poikkeavat toistettavalla tavalla kirjallisuu­dessa usein esitetyistä vastaa­vista tuloksista. Sotavarustuk­sen käyttäytymisestä elektro­nisen häirinnän alla on kirjalli­suudesta turhaa edes yrittää et­siä täsmällistä tietoa yleisteori­an lisäksi. Tutkimustoiminnas­ta saamamme havainnot luon­nollisesti muuntuvat suosituk­siksi joukkojen ja järjestelmien toimintaperiaatteiden muutok­sista, kaluston teknisistä paran­nuskeinoista, henkilöstön kou­lutuksesta jne.

Osastot tuloksentekijöinä

Doktriiniosastolla (DOS) Riihi­mäellä työskentelee kolmisen­kymmentä asiantuntijaa, joista ye­upseereita on yli kaksikym­mentä. Osastolla on neljä tutki­

musalaa: strateginen analyysi, konseptit ja käyttöperiaatteet, sotapelit ja eksperimentit sekä operaatioanalyysi. Osaston esi­kuvana puolustusvoimauudis­tuksen aikaan on ollut englan­tilainen DCDC (Development, Concepts and Doctrine Centre). Tämän ”perinnön” ja yhteistyön vahvistamiseksi olemme tämän vuoden alusta asettaneet DC­DC:n organisaatioon laitoksen yhteysupseerin. Doktriiniosasto tuottaa Puolustusvoimien stra­tegisen suunnittelun perusteik­si mm. Puolustusvoimien tavoi­tetilan tietopohjan, puolustusjär­jestelmäkonseptien vaihtoehto­ja sekä strategisen ennakoinnin kokonaisuuden. Lisäksi osas­to tukee puolustusjärjestelmä­suunnittelua operaatioanalyysin tuotteilla ja on mukana suunnit­telemassa ja järjestämässä val­takunnallisesti merkittäviä sota­harjoituksia, joissa on ollut mah­dollista soveltaa sotapelaami­sen uusimpia metodeja. Osasto ­ kuten itse asiassa koko tutki­muslaitos ­ on verkottunut sekä kotimaisiin että kansainvälisiin toimijoihin. Esimerkiksi strate­giseen ennakointiin osallistui n. 450 kotimaista huippuasiantun­tijaa tutkimusyhteisöstä ja puo­lustusteollisuudesta.

Riihimäellä sijaitsevan In­formaatiotekniikkaosaston (IOS) juuret ovat Espoon Kivenlahdes­sa sijainneessa Sähköteknillises­sä tutkimuslaitoksessa, joka lak­kautettiin ja liitettiin 1990­luvul­la osaksi niin ikään jo lakkautet­tua Puolustusvoimien teknillis­tä tutkimuslaitosta. Termi ”säh­köteknillinen” on sotien jälkeen

ollut peitenimi salaisena pide­tylle tutkatekniikalle, joskin ter­min merkitys on aikojen saatos­sa käytännössä laajentunut si­sältämään radiotaajuiset senso­rit, johtamisjärjestelmät ja nii­hin liittyvän elektronisen sodan­käynnin (ELSO). Osaston toimin­takenttä on laajentunut ja laajen­tuu edelleen lähivuosina voimak­kaasti tietoverkkosodankäynnin suuntaan. Voidaankin sanoa, et­tä IOS:n asiantuntijat taistelevat sekä verkossa että spektrissä.

Tuusulassa entisen Taiste­lukoulun luonnonkauniissa kult­tuuriympäristössä toimivalla Toi­mintakykyosastolla (TOKYOS) tutkitaan osaston nimen mu­kaisesti ihmisen toimintakykyä. Toimintakyky koostuu määri­telmän mukaan neljästä osate­kijästä: psyykkinen, fyysinen, sosiaalinen ja eettinen. Osas­ton kompetenssi keskittyy pää­painoisesti psyykkiseen ja osin myös fyysiseen ja sosiaaliseen osa­alueeseen. TOKYOS vas­taa Puolustusvoimien soveltu­vuusarvioinneista (erikoisjoukot, lentäjät jne.) sekä kyselytutki­muksista (esim. työilmapiiritut­kimus). Verraten uutena tutki­muskokonaisuutena on ns. Tais­telija sodassa ­ryhmä, jonka tut­kimuksilla on saatu uutta tietoa yksittäisiin taistelijoihin kohdistu­vista vaatimuksista maavoimien uudessa taistelutavassa. Osasto tekee myös ns. Human Factors ­tutkimusta, jossa on selvitetty esim. merivoimien alushenkilös­tön kuormittavuutta monitehtä­väympäristössä.

Ylöjärvellä sijaitsevalla Rä­jähde­ ja suojelutekniikan osas­

Mittaustoimintaa tutkimus-laitoksen radiokaiuttomassa huoneessa.

Ju

han

i kan

dEll

Tutkimus- ja kehittämistoiminta

22

tolla on kaksi tutkimusalaa: energeettiset teknologiat ja CBRN­teknologiat (Chemical, Biological, Radiation, Nuclear) eli suojeluun liittyvät teknolo­giat. Energeettisissä teknolo­gioissa tutkitaan ase­ ja raket­tiruuteja, räjähdysaineita, pyro­tekniikkaa ja edellisiin liittyviä välineitä. Uudehkona tutkimus­kohteena mainittakoon epäher­kät räjähteet (IM, Insensitive Munitions), joiden käyttö yleis­tyy etenkin alusympäristössä. Suojelualalla puolestaan kes­

kiössä ovat joukkotuhoaseilta suojautuminen, kemiallisten ja biologisten taisteluaineiden il­maisu, niiltä suojautuminen ja niiden puhdistamiseen eli de­kontaminaatioon liittyvät tek­nologiat. Osasto on lisäksi kiin­teästi mukana vanhentuneiden räjähteiden hävittämistoimin­nassa ja massaräjäytyksiin liit­tyvien ympäristövaikutusten ar­vioinnissa.

Niin ikään Ylöjärvellä si­jaitsevalla Asetekniikkaosastol­la osaaminen keskittyy häive­

teknologiaan ja asejärjestelmiin. Sotilaallisten kohteiden (ase­ ja TVM­järjestelmät, rakennukset, alueet) herätteiden mittaamisky­ky ja tulosten arviointi on olen­naisen tärkeää suojautumiskei­nojen arvioimiseksi. Osastolla on syvällistä asiantuntemusta sotilaallisista sensoreista (esim. SAR­tutka, päivänvalo­, lämpö­ ja hyperspektrikamerat) ja myös kyky mitata kohteita erilaisissa toimintaympäristöissä. Osasto on nimensä mukaisesti tiiviisti mukana asevaikutusten arvioin­

Valmistautuminen tulosten esittelyyn Wihuri-harjoituksessa v. 2015.

23Rannikon Puolustaja 1 | 2017

nissa: esim. raskaan ja kevyen ballistiikan mittauskyky on sekä osaamisen että kaluston osalta varsin hyvällä tasolla. Myös oh­justen hakupääteknologian tes­taus­, mallintamis­ ja arviointitoi­minta kuuluu osaston päivittäi­seen tekemiseen.

Laitoksen esikunta tuottaa osastojen keskeiset palvelut, kuten yleishallinto, henkilöstö­, tieto­ ja viestintä­, turvallisuus­ ja huolto­ ja materiaalipalve­lut. Organisaation sijoittuminen

kolmelle paikkakunnalle tuottaa omat haasteensa, joista toistai­seksi on selvitty mallikkaasti.

Laitoksen tuotantotoimin­nasta vastaa Tutkimussuunnit­teluyksikkö (TSY), jonka tär­keimpänä tehtävänä on lai­toksen tuotantosuunnitelman suunnittelu ja ylläpito Puolus­tusvoimien T&K­prosessin oh­jaamana. TSY:öön on sijoitettu puolustushaarojen sekä Pääesi­kunnan ja sen alaisten laitosten asiakkuuspäälliköt (neljä henki­löä), joiden tehtävänä on toimia linkkinä asiakastarpeiden ja tut­kimustoiminnan suomien mah­dollisuuksien ja suorituskykyjen välillä. TSY vastaa myös laitok­sen tutkimusvälineistön päivi­tystarpeiden kokoamisesta lai­toksen strategian mukaisesti.

Merivoimien asiakastyöt - kohti laajoja kokonaisuuksia?

Merivoimien nykyinen tilaus­kanta laitokselle on prosentuaa­lisesti tarkasteltuna verraten pie­ni verrattuna esimerkiksi Pää­esikunnalle tehtävään työmää­rään. Tämä ei kuitenkaan tarkoi­ta sitä, että merivoimille tehtävät työt olisivat jollakin tavalla vä­häpätöisiä. Päinvastoin, onhan merivoimilla paraikaa käynnissä historiallisen suuri alushankinta (LV2020­hanke) sekä lähivuo­sina myös nykyisen meritorjun­taohjuksen korvaajan hankin­ta (PTO­hanke). Tutkimuslaitos tarjoaa mielellään osaamistaan molempiin hankkeisiin. Onhan laitos toteuttanut mm. alusten herätemittauksia, pohjamiina­

tiia mattila

tutkimukset, merivoimien sota­varustuksen ELSO­tutkimuksia, sensoreiden suorituskykytutki­muksia, ohjusten hakupäiden suorituskykymittauksia, meri­voimien henkilöstöön liittyviä Human Factors ­tutkimuksia ­ vain muutaman mainitakseni. Merivoimien asiakastilaukset vahvistetaan vuosittain Pääesi­kunnan johtamassa T&K­suun­nitteluprosessissa.

Merivoimien tilauskanta tutkimuslaitokselle on laajen­tunut puolustusvoimauudistuk­sen jälkeisenä aikana pelkästä teknologiatutkimuksesta enem­män myös operaatiotaidon ja konseptitarkasteluiden suun­taan, puhumattakaan ihmisen toimintakykyyn liittyvästä tutki­muksesta. On totta, että meri­voimien tilauskanta on edelleen teknologiapainotteinen, mut­ta laitos olisi mielellään muka­na myös entistä laajemmissa ja monitieteellisemmissä kokonai­suuksissa. On muistettava, että ensimmäistä kertaa puolustus­tutkimuksen historiassa olem­me tilanteessa, jossa laajoihin tutkimusongelmiin on saatavis­sa sotataidon, teknologian ja ih­misen toiminnan yhdistävä tut­kimustietoa saman katon alta. Juuri tämä oli eräänä puolus­tusvoimauudistuksen kantava­na periaatteena, jota soisi käy­tettävän nykyistä enemmän hy­väksi ­ toiveenamme olisi, että kaikki asiakkaamme siirtyisivät vähitellen pienistä ja toisistaan riippumattomista tutkimuksista kohti laajempia monitieteellisiä kokonaisuuksia.

Tutkimus- ja kehittämistoiminta

24

Yleistä

Merisotakoulussa tehtävä tutki­mus­ ja kehitystoiminta (T&K) on merivoimien tutkimusta, jo­ta ohjaa merivoimien suunnit­telupäällikkö apunaan meri­voimien tutkimusjohtaja. Me­risotakoulun tutkimustehtä­vät suunnitellaan osana puo­lustusvoimien T&K ­proses­sia ja käsketään merivoimien toimintasuunnitelmassa. Meri­voimien tutkimusjohtaja laatii T&K ­suunnitelman mukaisis­ta tutkimuksista tarkemmat toi­meksiannot Merisotakoululle se­kä ohjaa ja valvoo tutkimusten toimeenpanoa. Merisotakoulun johtaja puolestaan vastaa kou­lulleen käskettyjen tutkimusten toimeenpanosta osoittamalla toimintaan riittävän henkilöstön ja riittävät rahalliset resurssit.

Merisotakoulussa T&K ­toi­mintaa tehdään kahdella osas­tolla yhteensä noin 25 henkilön voimin. Tutkimuskeskus (TUTK­KESK) vastaa teknillis­luonnon­tieteellisestä, suorituskyvyn ma­teriaaliosatekijään liittyvästä tut­kimuksesta sekä mittaus­ ja koe­toiminnasta (engl. research, test

& evaluation). Meritaistelukes­kus (MERITSTKESK) puoles­taan vastaa taktis­operatiivises­ta, suorituskyvyn käyttöperiaat­teisiin liittyvästä tutkimukses­ta sekä taisteluteknisestä analy­soinnista (concept development, feasibility studies, operational/tactical analysis). Tutkimuskes­kuksen johtaja, Merisotakoulun epävirallisena tutkimusjohtajana, vastaa koulussa toimeenpanta­vien tutkimusten teknisestä ja tieteellisestä tasosta. Varsinais­ten T&K ­tehtäviensä ohella mo­lemmat keskukset antavat myös omien osaamisalueiden koulu­tusta merivoimien ja Maanpuo­lustuskorkeakoulun kursseilla se­kä ohjaavat sotilasopetuslaitos­ten virkaurakursseilla opiskele­vien opinnäytetöitä.

Tutkimuskeskus

Tutkimuskeskukseen kuuluu neljä sektoria; vedenalaisen valvonnan tutkimussektori, lai­va­alan tutkimussektori, veden­alaisen sodankäynnin tutkimus­sektori sekä mittaus­ ja koetoi­mintasektori. Tutkimuskeskus vastaa meripuolustuksen erityis­

järjestelmien kansallisen ja kan­sainvälisen teknologiatiedon ja kehityksen seuraamisesta, ko­koamisesta ja jalostamisesta. Jalostettua tietoa hyödynnetään meripuolustuksen teknisen ke­hittämisen sekä puolustusma­teriaalin evaluoinnin, käytön ja kunnossapidon perusteena. Tut­kimuskeskus tukee merivoimien hankkeita erikoisosaamisellaan sekä merivoimien joukko­osas­tojen operatiivista toimintaa analyyseilla, herätemittauksilla ja muulla koetoiminnalla. Tut­

Merisotakoulun T&K -toiminta

Jyri Saanio ja Ari PoikonenMeritaistelukeskuksen johtaja, osastopäällikkö, Komentaja, VTM Jyri Saanio Tutkimuskeskuksen johtaja, osastopäällikkö, Dosentti, TkT Ari Poikonen

Teema

Tutkimus- ja kehittämistoiminta

25Rannikon Puolustaja 1 | 2017

kimuskeskus tekee myös viran­omaisyhteistyötä eri merellisten viranomaisten kanssa.

Tutkimuskeskuksen keskei­nen tehtävä on tutkia ja kartoit­taa Itämeren alueen ja erityisesti Suomen rannikkoalueiden muo­dostaman operatiivisen toimin­taympäristön meritieteellisiä eri­tyispiirteitä. Näihin kuuluu esi­merkiksi meriveden lämpötilan kerrostuneisuus, joka määrittää merialueen vesiääniolosuhteet. Tätä tietoa käytetään akustisten valvontajärjestelmien ja kaiku­

mittaimien toiminnan optimoin­tiin ja suorituskyvyn arviointiin. Vedenalaisten valvontajärjes­telmien toiminnan optimoinnin kannalta tärkeitä ympäristöpa­rametreja ovat vedenalainen ko­hinataso ja reverberaatio eli jäl­kikaikuminen. Nämä poikkeavat Itämeren alueella, ja erityisesti Suomenlahdella, selvästi valta­meriympäristöstä saatavista tu­loksista. Tehtäviinsä liittyen Tut­kimuskeskus on julkaissut tie­teellisiä tutkimuksia tuulen ja aallokon aiheuttamasta veden­

alaisesta kohinasta matalassa murtovedessä ja tämän eroista valtamerituloksiin.

Merivirtaukset saattavat siir­tää merenpohjan löyhiä lieju­ ja hiekkakerroksia ja siten paljastaa tai haudata alleen merenpohjaan asennettuja sotilaallisia järjestel­miä. Siksi merenpohjan ominai­suuksien tuntemus on tärkeä lähtökohta muun muassa miinoi­tuksen ja miinanetsinnän suori­tuskyvyn kehittämisessä. Tähän liittyen Tutkimuskeskus on kehit­tänyt menetelmiä merimiinojen

26

havaitsemiseen erilaisissa poh­jaympäristöissä ja julkaissut tie­teellisen tutkimusartikkelin me­renpohjan kerrostumien liikkeis­tä nimenomaan Suomenlahden matalissa rannikkovesissä.

Tutkimuskeskuksen muil­le merivoimien joukko­osastoil­le antama operatiivinen tuki liit­tyy vedenalaiseen valvontaan ja alusten vedenalaisiin herätemit­tauksiin. Tutkimuskeskus ana­lysoi merivoimien vedenalaisen valvonnan havainnot ja tekee tarvittaessa kohdealueilla me­renpohjan lisätutkimuksia akus­tisia kartoitusmenetelmiä ja op­tista kuvauskalustoa käyttäen. Tutkimuskeskuksen operatiivisiin tehtäviin kuuluvat myös alusten ja järjestelmien herätemittaukset sekä niiden analysointi ja arkis­tointi. Herätemittaustehtävään sisältyy myös laivueille annetta­va alusherätteiden hallinnan kou­lutus ja ohjeistus.

Tutkimuskeskuksen toteut­tama hanketuki liittyy pääsään­töisesti alus­ tai järjestelmä­hankkeiden valmisteluvaihees­sa tarvittavien suorituskykyar­

vioiden tekniseen laskentaan ja järjestelmävaatimusten teknis­ten osuuksien laadintaan. Tut­kimuskeskuksella on merkittä­vä rooli myös valmiiden merijär­jestelmien vastaanottokokeiden järjestämisessä sekä näiden tu­losten analysoinnissa. Vastaan­ottotoimintaan liittyy usein me­rellistä koetoimintaa, mihin Tut­kimuskeskus hyödyntää Ran­nikkolaivaston kokoonpanoon kuuluvaa koetoiminta­alus Is­kua. Tällainen mittaus­ ja koe­toiminta (test & evaluation) on rahallisin resurssein mitattuna Tutkimuskeskuksen merkittävin yksittäinen toiminto. Tällä het­kellä Tutkimuskeskuksen mit­taus­ ja koetoiminnan tärkeim­män kohteen muodostavat vas­taanotettavana olevat pohjamii­nat PM16 ja PM90MOD.

Meritaistelukeskus

Henkilöresursseiltaan Tutkimus­keskusta huomattavasti pie­nempi Meritaistelukeskus puo­lestaan tukee merivoimien suo­rituskykyjen suunnittelua, ra­kentamista sekä käyttöä. Teh­

tävä toteutetaan tutkimalla ja kehittämällä operatiivisia kon­septeja ja merivoimien suori­tuskykyjen käyttöperiaatteita sekä taisteluteknisillä analyy­seillä. Keskuksen erikoisosaa­misella tuetaan erityisesti meri­voimien suunnittelu­ ja operatii­vista alaa. Päätutkimusalat ovat pintasodankäynti, vedenalainen sodankäynti ja ilmapuolustus. Käskettyjen tutkimustehtävien toteuttamiseksi keskus muo­dostaa tarpeen mukaan omas­ta henkilöstöstään sekä tarvit­tavista yhteistoimintaosapuolten edustajista koostuvia tutkimus­ ja analyysiryhmiä.

Meritaistelukeskus toimii yhteistyössä Tutkimuskeskuk­sen, Puolustusvoimien tutki­muslaitoksen (PVTUTKL), mui­den puolustushaarojen taistelu­keskusten, ulkomaisten asevoi­mien tutkimuskeskusten sekä kotimaisen ja ulkomaisen tiede­yhteisön ja teollisuuden kanssa. Merkittävässä roolissa on myös yhteistyö Saksan Kielissä sijait­sevan NATO:n rannikkomeriso­dankäynnin osaamiskeskuksen,

Rannikon Puolustajan jutut jatkuvat painetun lehden ulkopuolella!

Qr-koodit ovat erityisesti mobiililaitteita varten suunniteltuja kuva-koodeja, joiden avulla pystytään nopeasti avaamaan esimerkiksi tietty muistiinpano tai verkkosivu. Oheinen testikoodi esimerkiksi osoittaa lehden verkkosivulle.

Koodien lukemista varten tavallisesti tarvitaan erillinen sovellus, jollaisia on helposti ha-kusanalla löydettävissä ja ilmaiseksi ladattavissa mobiililaitteen sovelluskaupasta (Applen puhelimissa App Storesta, Android-laitteissa Google Playsta ja Windows-laitteissa Windows Storesta).

Tutkimus- ja kehittämistoiminta

27Rannikon Puolustaja 1 | 2017

COE CSW:n (Centre Of Excel-lence for operations in Confin-ed and Shallow Waters), kans­sa. Yhteistyön tavoitteena on saavuttaa kansalliseen T&K ­toi­mintaan liittyvää lisäarvoa COE CSW:n puitteissa toteutettavista tutkimuksista. Toinen Meritais­telukeskuksen kansainvälisen yhteistyön konkreettinen ilmen­tymä on operatiivisten joukkojen tukeen Suomi­Ruotsi ­harjoitus­kehyksissä liittyvä taistelutekni­sen analysoinnin yhteistoiminta Ruotsin merivoimille näitä pal­veluita tuottavan yksityisen Krii-sa Consulting ­yhtiön kanssa.

Merellisen taistelutilan mallintaminen

Meritaistelukeskus tutkii ja mal­lintaa merellistä taistelutilaa pääosin Itämereen rajoittuval­la operaatioalueella. Merellisen taistelutilan mallintaminen, sekä pinnan yläpuolisessa että pin­nanalaisessa taistelutilassa, on

jatkuva prosessi, jolla luodaan edellytyksiä Meritaistelukes­kuksen päätutkimusalojen pii­riin kuuluville taisteluteknisille ja muille analyyseille. Analyyseillä tuetaan operatiivisten joukkojen toimintaa sekä hankkeita.

Meritaistelukeskus kehittää pitkäjänteisesti merellisen tais­telutilan mallintamista ja tais­teluteknistä analysointitoimin­taansa sekä näihin liittyviä työ­kaluja ja ­menetelmiä. Tarkoi­tuksena on luoda valmiudet me­rellisen taistelutilan kokonaisval­taiseen mallintamiseen, jolla tu­etaan merivoimien uusien suori­tuskykyjen rakentamista ja inte­grointia osaksi meripuolustusta, operatiivista suunnittelua, me­rioperaatioiden toteutusta se­kä koulutus­ ja harjoitustoimin­taa. Lähtökohtaisesti tavoittee­na on, että merivoimien operaa­tiot ja kokonaistulenkäyttö pys­tytään tietoteknisillä järjestel­millä tapahtuvan mallintamisen

kautta analysoimaan mahdolli­simman nopeasti ja laadukkaas­ti merisodankäynnin osa­alueet ­ pintatorjunnan, ilmapuolustuk­sen ja vedenalaisen sodankäyn­nin ­ kattaen.

Operatiivisten joukkojen tukiMeritaistelukeskus osallistuu vuosittain merivoimien tärkeim­pien harjoitusten analysointiin sekä harjoituksiin liittyvien eril­listutkimustehtävien toimeenpa­noon toteuttaen näin merivoi­mien operatiivisten joukkojen tu­kemistehtäväänsä. Vuonna 2017 Meritaistelukeskus toimeenpa­nee analysointitoimintaa Ilma­puolustusharjoitus 1:ssä (IPH1), Meritaisteluharjoitus 2017:ssa (MTH17), Northern Coasts 2017 ­harjoituksessa (NOCO17) sekä Meripuolustusharjoitus 2017:ssä (MEPU17).

Meritaistelukeskus ana­lysoi harjoituksissa taistelun­johto­ ja johtamisjärjestelmi­

28

en tuottamaan dataan perus­tuvia sekä osallistuvilta joukoil­ta muussa muodossa kerättyjä havaintoja. Monipuolisen ja laa­ja­alaisen tietoaineiston perus­teella kulloisessakin harjoitus­kehyksessä tapahtuvasta me­ripuolustuksen suorituskykyjen käytöstä, toisin sanoen joukko­jen toiminnasta ja operaatioiden toimeenpanosta, laaditaan sekä numeerisia että laadullisia arvi­oita ja johtopäätöksiä toimin­nan edelleen kehittämistä var­ten. Operaatioanalyyttisiä me­netelmiä ja ­työkaluja hyödyn­täen Meritaistelukeskus myös vertailee ja tuottaa perusteltuja operatiivisia ratkaisuvaihtoehto­ja tai testaa sotapelein merivoi­mien eri johtoportaiden operatii­visten suunnitelmia.

Taisteluteknisellä analy­soinnilla pyritään arvioimaan tarkemmin oman toiminnan onnistumista annetun tehtävän suhteen. Analysoinnin tavoittee­na on hankkia vastauksia sii­hen, mitä operaation aikana oi­keasti tapahtui, miksi jotakin ta­pahtui, mitä tapahtuneesta voi­daan oppia ja miten omaa toi­mintaa tulee tämän perusteel­la muuttaa tai kehittää? Analyy­seihinsä perustuen Meritaistelu­keskus laatii esityksiä merivoi­mien operatiivisten, taktisten ja taisteluteknisten toimintatapo­jen kehittämiseksi. Tavoitteena luonnollisesti on, että joukoille kyetään antamaan tiivistettyä pikapalautetta vielä harjoitusten kuluessa, kun tapahtumat ovat vielä tuoreena muistissa, sekä kokonaisvaltaisemmin harjoitus­ten jälkeen laadittavissa loppu­

raporteissa. Näin Meritaistelu­keskuksella on merkittävä roo­li merivoimien oman toiminnan arviointiin ja kehittämiseen liit­tyvässä Lessons Identified/Les-sons Learned ­prosessissa (LI/LL). Kokemus osoittaa, että tuo­tetut harjoitusanalyysit on otet­tu hyvin vastaan merivoimissa, ja Meritaistelukeskuksen arvion mukaan niiden vaikuttavuus on hyvällä tasolla.

Harjoituspalautteiden ja ­ra­porttien sekä kehittämisesitysten ohella eräs merkittävä operatii­visten joukkojen tukeen liittyvä tuote on Merivoimien alustoimin­taohje (MASTO), jonka laadin­taan ja ajan tasalla pitoon liittyvä koordinointivastuu on Meritais­telukeskuksella. Tämän ohella Meritaistelukeskus tukee asian­tuntemuksellaan myös merivoi­mien muuta taktiseen ja opera­tiiviseen toimintaan liittyvien me­nettelytapaohjeiden ja ohjesään­töjen laadintaa.

KonseptitutkimusMeritaistelukeskus tukee meri­voimien suorituskykyjen suun­nittelua, rakentamista sekä käyttöä tutkimalla ja kehittä­mällä operatiivisia konsepteja. Yleisesti konseptilla tarkoitetaan ajatusta, aietta ja/tai toiminta­mallia, joka on yleistetty käsitys konkreettisten ilmiöiden, välinei­den ja prosessien kokonaisuu­desta ja niiden välisestä vuoro­vaikutuksesta. Konsepti pyrkii kuvaamaan, mitä sen käsitte­lemän kokonaisuuden käytöllä pyritään saavuttamaan ja mikä on sen edellyttämä suoritusky­ky, mitkä ovat konseptissa ku­

vatun kokonaisuuden rakenne ja pääosat sekä osien tehtävät ja rooli konseptin kokonaisteh­tävän toteuttamisessa, millainen on suorituskyvyn yleinen käyt­töfilosofia, missä, miten ja mil­laisissa olosuhteissa konseptia on tarkoitus käyttää sekä kon­septin liitynnät muihin konsep­teihin ja järjestelmiin. Yksinker­taistaen konseptilla pyritään sa­noittamaan selkeäksi määritel­mäksi esimerkiksi meripuolus­tukseen liittyvän järjestelmän tai kokonaisuuden toiminnalli­nen ajatus sekä sen rooli osa­na muita, laajempia kokonai­suuksia.

Tällä hetkellä Meritaistelu­keskuksessa toteutetaan rannik­kojoukkojen operatiivista kon­septitutkimusta sekä vedenalai­sen sodankäynnin konseptitut­kimusta. Nämä konseptitutki­mukset ponnistavat Puolustus­voimien strateginen tavoitetila ­tutkimuksen sekä siihen liitty­vän Merisodan kuva 2036 ­tut­kimuksen luomalta perustalta. Näin konseptitutkimuksilla tuo­tetaan tarkempia perusteita niin merivoimien operatiivisen kon­septin tarkistustyöhön kuin me­rivoimien kehittämisohjelman ja kehittämissuunnitelman val­misteluun sekä tähän liittyviin hankkeisiin ja niiden vaatimus­tenmäärittelyyn.

Hanketuki Saamiensa T&K ­tehtävien mu­kaisesti Meritaistelukeskus tu­kee merivoimien käynnissä olevia hankkeita tietoteknisel­lä mallintamisella sekä muil­la analyyseilla. Tällä hetkellä

Tutkimus- ja kehittämistoiminta

29Rannikon Puolustaja 1 | 2017

keskiössä ovat strategisen Lai­vue 2020 ­hankkeen (LV2020) ja siihen liittyvän Pintator­juntaohjus 2020 ­hankkeen (PTO2020) sekä osin myös Lai­vue 2000 ­peruskorjaushank­keen (LV2000MLU) tukeminen.

Meritaistelukeskuksen roo­li liittyy useimmiten hankkei­den valmisteluvaiheeseen si­sältyvään vaatimusmääritte­lyyn sekä hankkeisiin perustu­vien materiaaliprojektien RFI­ ja RFQ ­vaiheissa (Request for Information/Request for Qualifi-cation) tapahtuvaan järjestelmä­toimittajien tarjousten ja muiden vastausten vaatimustenmukai­suuden arviointiin. Meritaiste­lukeskus kykenee asiantunte­muksellaan ja työkaluillaan tu­kemaan hankkeita muun muas­sa laivateknisessä suunnittelus­sa ja mallintamisessa, herättei­den hallinnassa, järjestelmäop­timoinnissa sekä hankittavien

järjestelmien suorituskykyvaa­timusten määrittelyssä.

Näissä tehtävissä Meritais­telukeskus tukeutuu monipuoli­sesti muun muassa omaan tais­telutekniseen ja taktiseen näke­mykseensä ja kokemukseensa, toteuttamaansa merellisen toi­mintaympäristön mallinnukseen sekä konseptitutkimukseen ja laatimiinsa toiminnallisiin ske­naarioihin. Useimmissa tapauk­sissa hanketuki toteutetaan kiin­teässä yhteistoiminnassa Tutki­muskeskuksen sekä muiden yh­teistoimintaosapuolten kanssa.

Lopuksi

Merisotakoulun tutkimusyksi­köiden tutkimusprosessia ja or­ganisointia kehitetään koululle laaditun strategian viitoittamal­la tavalla. Kehittämisen pää­määränä on tutkimuksen vai­kuttavuuden ja arvostuksen li­sääminen varmistamalla tutki­

mustehtävien ajankohtaisuus ja tulosten laadukkuus. Tavoit­teena on parantaa tutkimusten suunnittelu­ ja tilausprosessia, tutkimustoiminnan resurssien hallintaa suorituskyvyn materi­aaliosatekijään liittyvän ja suo­rituskyvyn käyttöperiaatteisiin liittyvästä tutkimuksen osalta sekä tutkimusten vaatimusten­hallintaa. Merisotakoulun sisäl­lä luodaan yhdenmukaistettu tutkimusprosessi, joka sovite­taan yhteen tärkeimpien yhteis­työkumppanien kanssa. Tähän sisältyy myös modernien tutki­musmenetelmien käyttö ja ke­hittäminen sekä ajanmukainen raportointi. Tutkimustulokset pyritään myös jatkossa saatta­maan mahdollisimman varhai­sessa vaiheessa soveltuvin osin osaksi Merisotakoulussa tapah­tuvaa opiskelijoiden ja henkilö­kunnan opetusta.

30

T utkimuksen vaikutta­vuus on kuitenkin suu­rimmillaan laivahank­

keissa, joissa ollaan käytän­nössä aina kehittämässä uut­ta alusluokkaa tai prototyyppiä.

Mikä sitten tekee laivasta sotalaivan? Taistelualuksen tär­kein tehtävä on tarjota ase­ ja sensorijärjestelmille vakaan ja turvallinen alusta, sekä kuljet­taa ne nopeasti haluttuun paik­kaan. Tuli­liike­suoja­kolmiyh­teys muodostaakin Merivoimien laivateknisen tutkimuksen pai­nopisteen. Käsite liike kattaa nopeuden, merikelpoisuuden ja vakavuuden, suoja häiveteknii­kan, vedenalaiset herätteet se­kä asevaikutuksen.

1980­luvusta lähtien oh­jusvenehankkeissa nopeus ja matalakulkuisuus olivat keskei­siä kehityskohteita. Siirryttiin puoliplaanaaviin runkomuotoi­hin, mikä edellytti aluksen pai­

non radikaalia pudottamista. Helsinki­luokassa käyttöön otet­tu alumiinirakenne vastasi tähän haasteeseen, mutta sen aikaiset mitoitusmenetelmät ja säännöt eivät johtaneet optimiratkaisui­hin. Rauma­luokkaa varten alu­miinirungosta oli viilattava löy­sät pois, ja samalla varmistetta­va rungon väsymislujuus. Maa­ilmalta oli kiirinyt tietoja alumii­

nirungoista, jotka olivat jo paris­sa vuodessa väsyneet säröille, korjauskelvottomaan kuntoon. Mitoituksessa ei oltu huomioitu toistuvia aaltokuormia ja slam­ming­iskuja, joiden kertymä voi johtaa väsymisvaurioon ja pa­himmassa tapauksessa aluk­sen katkeamiseen.

Merivoimat käynnisti yh­teistyössä VTT:n kanssa mit­tavan, useita vuosia kestäneen tutkimushankkeen aaltokuor­mien laskentamallin kehittämi­

Kuvakaappaus videolta. Ohjv Rauma lähdössä lentoon.

Sotalaivatutkimus Merivoimissa

Pekka KannariInsinöörikommodori (evp) Pekka Kannari, NavArctic

Merivoimien teknillisen tutkimustoiminnan tärkein teh-

tävä on palvella kehittämisohjelman mukaisia materi-

aalihankkeita. Vaikka hankinta kohdistuisikin valmiiksi

kehitettyyn hyllytavaraan, esimerkiksi meritorjuntaoh-

jukseen, täytyy ostajan osata määrittää vaatimukset,

asettaa parametrit ja lopulta testata saatu tuote.

Teema

Tutkimus- ja kehittämistoiminta

31Rannikon Puolustaja 1 | 2017

Räjähdyskupla kuvattuna MERIVTL:n koealtaassa Pansiossa sekä räjähdykset miinaproomun ja Helsingin shokkikokeissa.

32

seksi sekä alumiinin väsymis­lujuuden määrittämiseksi. Me­rivoimien tutkimuksen suursat­saus, testialus Hurja, antoi ar­vokasta mittausdataa aaltolas­kennan perustaksi. Myös vesi­suihkupropulsiosta saatiin en­simmäiset kunnon mittaustu­lokset ja käyttökokemukset, jot­ka omalta osaltaan ratkaisivat Rauma­luokan propulsiovalin­nan. Lukuisten merellä ja mal­likoealtaassa tehtyjen mittaus­ten perusteella muodostettiin lo­pulta simulointimalli, jolla Rau­ma­luokan rungon kuormitukset laskettiin Itämeren aallokko­olo­suhteissa 20­30 vuoden käyt­töiälle. Mitoitusta päästiin sit­temmin testaamaan legendaa­risissa merikokeissa Rauman edustalla. Mitoitus osoittautui varsin onnistuneeksi.

Kun 80­ ja 90­luvuilla keskityttiin liikkuvuuteen, oli 2000­luvulla vuorossa suojan kehittäminen. MITO­hankkeen myötä vedenalaiseen räjähdyk­seen (UNDEX) liittyvä osaami­nen piti nostaa aivan uudelle ta­solle. Aiemmin mitoitus oli pe­rustunut vanhoihin, sodanaikai­siin nyrkkikaavoihin, ja testaa­minen oli lähinnä toteavaa. Rä­jäytettiin pommi ja katsottiin, kestikö vaiko ei. Todellisilla täy­den mittakaavan miinoilla ei voi­tu testejä suorittaa, koska eihän toimivia aluksia ja miehistöä voi­nut vaarantaa.

Koetun tutkimuskonseptin mukainen toimintamalli otettiin jälleen käyttöön. Ilmiön fysiik­ka oli selvitettävä, laskentamalli kehitettävä ja parametrit varmis­tettava riittävän suuressa mitta­

kaavassa, mieluiten todellisella laivalla ja miinalla. Koetoimin­taan pienehkössä mittakaavas­sa, miinalauttaa maalina käyt­täen, oli Merivoimissa valmius, mutta koska riittävää teoreettis­ta osaamista ei Suomesta löyty­nyt, lähdettiin etsimään kump­pania ulkomailta. Naton rauhan­kumppanuus oli avannut oven NG6­työryhmään (ship design), jossa kahvipaussilla asia otettiin epävirallisesti puheeksi. Saksa ja USA kävivät heti täkyyn, sil­lä molemmilla oli akuutti tar­ve tehdä hallittuja UNDEX ko­keita. Saksan tutkimuslaitok­sen, WTD­71, kanssa pääs­tiin joustavasti aloittamaan mii­naproomukokeilla, joita suoritet­tiin Örö:n vesillä kahtena kesä­nä 2005­2006. Saksalaiset se­kä Suomen VTT tekivät mittauk­set ja Merivoimien tutkimuslai­tos suoritti miinojen räjäytykset. Proomu sai kovaa kyytiä.

Kun proomukokeiden tu­lokset esitettiin merivoimien ko­mentajalle, esitettiin kaino pyyn­tö saada uusi Hamina­luokan ohjusvene testikäyttöön, hie­man voimakkaampien räjäytys­ten kohteeksi. Tähän vara­ami­raali Holmström ei kuitenkaan suostunut, vaan ehdotti hylätyn ohjusveneen käyttöä kokeisiin. Kahden Helsinki­lk:n aluksen räjäytyskokeet suoritettiinkin sit­ten Örön vesillä vuosina 2009­2011 kansainvälisenä yhteistyö­nä. Luottamuksellinen yhteis­työ USA:n kanssa nousi yhtäk­kiä julkisuuden valokeilaan, kun sopimus jouduttiin hyväksyttä­mään eduskunnassa valtiosopi­muksena. Tästä seurasi lehtikir­

joituksia ja haastattelu Rock­ra­dion suorassa lähetyksessä. Örössä kokeiden demopäivää oli seuraamassa mm. puolus­tusvoimien komentaja, merivoi­mien komentaja, VTT:n pääjoh­taja sekä USA:n NAVSEA:n lai­vatoimiston päällikkö. Julkisuu­desta huolimatta kokeiden tie­teellinen anti oli erinomainen, ja se johti tiedonvaihtoon muiden­kin maiden kanssa. Kymmen­vuotisen tutkimusprojektin tu­loksena saatiin kehitettyä Suo­meen ilmiön simulointikyky ja Merivoimille uudet shokkimitoi­tusohjeet, jotka takaavat entistä paremman suojan asevaikutus­ta vastaan sekä miehistölle, et­

Louhi murtamassa Perämeren jääkenttää.

33Rannikon Puolustaja 1 | 2017

tä kriittisille järjestelmille.Pian Helsinki­luokan kokei­

den jälkeen tutkimuksen paino­piste siirtyi tuleviin hankkei­siin. Liikkuvuus ja suoja olivat jälleen keskiössä, mutta uute­na haasteena tuli jäissäkulku­vaatimus. Se piti saavuttaa uh­raamatta suurta avovesinopeut­ta ja hydroakustista hiljaisuut­ta. Kaikkiin näihin vaatimuk­siin yksistään löytyy kyllä op­timiratkaisu, mutta se on ris­tiriidassa muiden vaatimusten kanssa. Koska USA:n NAVSEA oli myös kiinnostunut jäissäku­lusta, päätettiin käynnistää Arc­tic Hydro­tutkimus kahdenväli­senä yhteistyönä. Vuosia kestä­

neen neuvottelun ja käsittelyn jälkeen sopimus allekirjoitettiin kesällä 2016. Tällä kertaa mai­den välillä oli toimiva valtiosopi­mus, joten eduskuntaa ei tarvin­nut vaivata. Neuvottelujen kes­täessä Suomi oli jo ottanut va­raslähdön tekemällä omaa tut­kimusta, mallikokeita ja meri­kokeita jääolosuhteissa talvella 2016. Tämä tehtiin osana laa­jempaa kotimaisen teollisuuden ja tutkimusyhteisön välistä tutki­musprojektia. Arctic Hydro ­tut­kimus jatkuu Järjestelmäkes­kuksen johtamana monitahoi­sen ja kansainvälisen asiantun­tijajoukon yhteistyönä.

Merivoimien laivatutkimus

Louhi murtamassa Perämeren jääkenttää.

on aina ollut vahvasti sidoksis­sa alushankkeisiin. MERIVE:n laivaosasto hankki alukset ja toi­meenpani tutkimukset parhaim­millaan 7:n diplomi­insinöörin voimin. Vuonna 2008 laivatut­kimuskin siirtyi Merivoimien tut­kimuslaitokseen kolmen mie­hen sektoriksi. PV­uudistuksen myötä vuonna 2015 se organi­soitiin MERISK:n puitteisiin, jol­loin tutkimus ja opetus saatiin saman katon alle. Laivahankin­noista vastaava Logistiikkalai­toksen merijärjestelmäosasto tu­kee omalta osaltaan tutkimusta, mikä varmistaa tulosten sujuvan implementoinnin hankkeisiin.

34

antamien tehtävien mukaisesti. Tilannekuvan luomiseen rannik­kopatterissa käytetään meritu­lenjohtoryhmiä.

Tilannekuvan muodosta­misella rannikkopatteri mah­dollistaa myös muiden tuliyk­siköiden tehokkaan tulenkäy­tön ja sen tulenjohtoryhmät ky­kenevät myös ohjustulenkäy­

R annikkopatterin vas­tuualue käsittää puo­lustuskeskuksen, joka

rajoittuu saareen tai saariin, joil­la rannikkopatterin joukot toimi­vat. Rannikkopatterit kykenevät itsenäiseen tulenkäyttöön me­relle sekä maalle ja ne kykene­vät suojaamaan oman toimin­tansa sekä rannikkopatteriin tu­keutuvat ja sille alistetut muut joukot. Rannikkopatterin pää­tehtävänä on meriammuntojen

toteuttaminen. Muina tehtävi­nä rannikkopatterilla on muun muassa tilannekuvan luominen ja ylläpitäminen.

Rannikkopatterin tulen­käyttöä johtaa alueellisen tais­teluosaston esikunnan taiste­lunjohtoryhmä ja tilannekuvan muodostamista tilannekuvaryh­mä. Rannikkopatteri on organi­saatio, joka mahdollistaa tulipat­terin tulijaosten tulenkäytön me­rialueelle taistelunjohtoryhmän

Johdannoksi

Rannikkoprikaatiin kuuluva Suomenlinnan rannikkorykmentti antaa päätehtävänsä mu­kaisesti vaativaa sotilaskoulutusta varusmiehil­le ja reserviläisille, ylläpitää meritorjuntaohjus­patterin kykyä meritorjuntaohjusammuntoihin ja alueellisen taisteluosaston kykyä tulenkäyt­töön. Rykmentti kouluttaa tehtävänsä mukai­sesti sodan ajan rannikkopattereita. Koulutuk­

sen huipentumana ovat saapumiserittäin jär­jestettävät rannikkotykistöammunnat kevät ­ ja syyskausilla. Oheisissa artikkeleissa yliluut­nantti Kim Juup kuvaa rannikkopatteria osana merivoimien tulenkäyttöä. Sen jälkeen kadet­tikersantti Tomi Honkanen kertoo kokemuk­sistaan viime syksyn meripuolustusharjoituk­sesta, missä hän toimi tulipatterin päällikkönä.

Rannikkopatteri osana merivoimien tulenkäyttöä

Kim JuupYliluutnantti Kim Juup palvelee Rannikkoprikaatin Tulipatterissa ja on toiminut harjoituksissa sekä alueellisen taisteluosaston esikunnassa että rannikkopatterin toimivana päällikkönä.

Rannikkopatteri on alueellisen taisteluosaston alainen

aluevastuussa oleva joukko, joka pääosin toimii kan-

talinnoitetuissa suojatiloissa entisillä linnakesaarilla.

Rannikkopatterin pääaseistuksena on 3-5 raskasta

130 millin tornikanuunaa.

Keskustelu

35Rannikon Puolustaja 1 | 2017

130 mm tornikanuunat ovat edelleen osa merivoimien tulenkäyttöä.

tön maalinosoitukseen. Yhdes­sä muiden tulenjohtokykyis­ten ryhmien kanssa mahdol­listetaan rannikkopatterin tu­lenkäyttö kantaman puitteissa myös niille alueille, joihin pat­terin oma tulenjohto ei pysty johtamaan tulta. Taisteluosas­ton taistelunjohtoryhmä käskee tilannekuvan perusteella me­riammunnoissa mukana olevat tulenjohtoryhmät, joiden ei tar­vitse olla rannikkopatterin omia joukkoja. Näin mahdollistetaan joustava ja tehokas tulenkäyttö merialueille.

Osana Merivoimien koko­naistulenkäyttöä rannikkopatte­rilla on merkittävä osa, sillä sen tulenjohtoryhmät toteuttavat käs­

Meritulenjohtoasema voidaan ryhmittää myös maaston mukaisesti.

tkm sakari korPikallio/rPr

ketyt ampumatehtävät ja luovat meritilannekuvaa alueeltaan. Rannikkopatterin joukot toimivat yhdessä muiden rannikon tulen­johtokykyisten joukkojen kans­sa osana Merivoimien tulenkäyt­töä sekä tilannekuvan luomista.

Joustava ja tehokas tulenkäyttö merelle vaatii kaikkien rannikol­la toimivien joukkojen yhteistyö­tä, jotta kaikkien joukkojen käs­ketyt tehtävät alueellisen koske­mattomuuden turvaamiseksi tu­levat täytetyksi.

ylil kim JuuP/rPr

36

Suojausosaston kevyt kranaatinheitin tukemassa rannikkopatterin taistelua.

E nnen saapumistani pat­teriin valmistelutoimen­piteet harjoitukseen oli­

vat pitkällä. MEPU16­harjoitus alkoi varsinaisesti osaltani kes­kiviikkona 9.11. ylemmän johto­portaan komentajan käskynjaol­la, josta sain perusteet tulevaa tehtävääni varten. Komentajan perusteet jalostin omaksi pää­töksekseni varusmiesjohtajille. Torstaipäivän aikana Tulipatteri siirtyi Mäkiluodon saarelle. Päi­vä kului ryhmittyessä ja tulevien tykistöammuntojen valmisteluis­sa. Täytyypä totuuden nimissä myöntääkin, että oma­aloittei­sen porukan ryhmittyminen su­jui ripeästi ilman johtamistoi­menpiteitä ja näin päällikkönä saatoinkin keskittyä puolustuk­sen suunnitteluun.

Perjantaina alkoivat tykis­töammunnat, joiden alkamista oli odotettu koko harjoituksen ajan. Päivät kuluivat tykistöam­muntojen sekä koulutuksen sii­vittäminä ja illat asemien lähi­

Tomi HonkanenKadettikersantti Tomi Honkanen palvelee Maanpuolustuskorkeakoulussa 84. merikadettikurssilla rannikkojoukkolinjalla ja toimi syksyn harjoituksessa tulipatterin toimivana päällikkönä.

Päällikkönä rannikkopatterin tulipatterissa MEPU16-harjoituksessa

puolustuksen harjoittelussa ja vartiointi­ sekä valvontatehtävis­sä. Tykistöammuntoja suoritet­tiin harjoituksen aikana eri me­netelmillä ja ampumatarvikkeil­la mitaten patterin suoritusky­kyä jatkuvasti tehtävien toteut­tamisessa. Ammuntojen perus­teella voitiinkin todeta tulen ole­van tarkkaa, koossa ja tottele­van korjauksia. Keltanokkapääl­likkönä sain kattavaa koulutusta myös rannikkotykistön ampuma­menetelmiin sekä amputeknisiin

aiheisiin ammuntojen lomassa. Tykistöjoukkojen johtami­

nen oli uusi kokonaisuus opin­noissani. Staattinen ryhmitys ja joukkojen paljous pienellä alueella pakotti päällikön pohti­maan taktisia periaatteita aivan uudesta näkökulmasta. Kuin­ka taistelen aktiivisesti ja kiis­tän vihollisen toiminnan alueel­lamme? Kuinka pidän aloitteen itselläni taistelussa? Ja mikä tär­keintä: kuinka jalostan ajatukse­ni konkreettisiksi käskyiksi alai­

MEPU16-harjoitusta oli ehtinyt kulua muutama päivä kunnes oli aika perustaa, tu-

lenkäytön kannalta, merkittävä suorituskyky tukemaan rannikkomme puolustus-

ta, Rannikkopatteri ja sen Tulipatteri Mäkiluotoon. Minut oli määrätty toimimaan

Tulipatterin päällikkönä harjoituksessa ja päätin lähteä tehtävään Aleksis Kiven sa-

noin: ”Täällä ei auta valitus ja murhe. Vaan työ ja toimi.”

Keskustelu

37Rannikon Puolustaja 1 | 2017

Tulipatterin johtamispaikasta johdetaan patterin tulitoiminta.

silleni? Hyväksi tavaksi muodos­tuivat päivittäiset käskynjaot alai­sille, joiden tilasta sain tietoa tar­kastuskierroksiltani sekä päivit­täisistä tilanneilmoituksista. Näi­den perusteella kyettiin suunnit­telemaan patterin vaatimat puo­lustusjärjestelyiden muutokset, merikuljetukset sekä huolto.

Syksyn opetuksessa iskos­tunut lause, ”muistakaa, että te ette taistele yksin”, konkretisoi­tui toimiessani Tulipatterin pääl­likkönä. Rannikkopatteri kyke­nee organisaationsa ja ryhmi­tyksensä puolesta myös tuke­maan muita aselajeja, mikä har­joituksen aikana härmistyi myös patterin päällikölle. Harjoituksen aikana patterimme ryhmityk­seen tukeutuivat useat eri ase­lajit. Huomioitavimpana olivat

kranaatinheitinosat, jotka oli­vat merkittävä lisä Tulipatterim­me taisteluun. Päällikkönä toi­miessa oli kuitenkin huomioita­va kaikkien tukeutuvien osien taistelukyky ja sen ylläpito suun­niteltaessa koulutusta ja patte­rin puolustusta. Oikein toteutet­tuna yhteistoiminta eri aselajien kanssa mahdollisti päällikölle te­hokkaan tukikohdan puolustuk­sen suunnittelun ja johtamisen sekä patterin taistelukyvyn yllä­pidon tehtävän aikana.

Lopuksi tahdonkin esittää mitä nöyrimmät kiitokseni Tuli­patterin henkilökunnalle ja va­rusmiehille erinomaisen oppi­misympäristön tarjoamisesta nuorelle upseerinalulle. Ilman heidän rautaista tykistöllistä am­mattitaitoaan ja palavaa innos­

tusta tukea ja opettaa, olisi har­joituksestani muodostunut täy­sin erilainen. Omien päätösten vaikutus, niin todellisiin alaisiin kuin tykistöammuntoihinkin, oli ehdottomasti harjoituksen suu­rin anti. Johtaminen ei ollut enää merkkejä kartalla, vaan niiden takana olivat oikeat ihmiset, kei­den koulutuksesta ja taisteluky­vystä sain olla vastuussa. Huolto ansaitsee vielä erityiskiitokseni. Ilman heidän tarmoaan ei pat­terin taistelukyky olisi ollut niin hyvällä tasolla. Tulipatterin suo­rituskyvystä voinkin luottavaisin mielin lausua muunneltuna Tun­temattoman sotilaan Honkajoen sanoin: ”Varjele noita Keltaisen herroja, etteivät he toista kertaa löisi päätänsä Mäkiluodon pat­teriin.”

tkm sakari korPikallio/rPr

38

Tutkimustausta ja konseptitarkastelu

Poistuvien merivoimien alusten korvaamista on valmisteltu pit­käjänteisesti puolustusvoimien pitkän aikavälin suunnittelussa, ja tutkimusta on tehty jo viime vuosikymmenen puolella. Tut­

kimus on jakautunut operatii­vis­taktiseen tutkimukseen ja laivatekniseen tutkimukseen yhteistyössä kotimaisen teolli­suuden kanssa. Laivateknisel­lä tutkimuksella on osin halut­tu varmistaa, ettei suomalaiselta teollisuudelta puuttuisi teknistä

osaamista sotalaivan rakentami­seksi. Laivue 2020 alusta ke­hitetään suomalaiseen toimin­taympäristöön kansallisista läh­tökohdista, eikä sen suunnitte­lu perustu mihinkään olemassa olevaan alusluokkaan.

Hankkeessa tutkittiin luku­

Laivue 2020– puolustusvoimien strateginen hanke

Veli-Petteri ValkamoKomdri Veli-Petteri Valkamo, Suunnittelupäällikkö, Merivoimien Esikunta

Itämeren muuttunut turvallisuusympäristö ja Suomen riippuvuus meriyhteyksistä

edellyttää meripuolustukselta monipuolisuutta, taistelunkestävyyttä ja korkeaa val-

miutta. Tämä ehkäisee ja rajoittaa mahdollisuutta Suomen eristämiseen mereltä ja

asevaikutuksen kohdentamiseen kriittisiä kohteita tai toimintoja vastaan. Suomen

sotilaallinen puolustuskyky muodostuu maa-, meri- ja ilmavoimista sekä niitä tuke-

vista yhteisistä suorituskyvyistä. Mikäli joku näistä ei ole kunnossa, ei Suomen so-

tilaallinen puolustuskaan toimi.

Jäämallikoe.

Keskustelu

39Rannikon Puolustaja 1 | 2017

määrältään ja kokoluokaltaan erilaisia alusvaihtoehtoja ja nii­den yhdistelmiä erilaisissa käyt­töskenaarioissa. Tehtävät edel­lyttävät alukselta ympärivuo­tista kykyä pinta­, ilma­, ja ve­denalaiseen valvontaan ja vai­kuttamiseen. Kaikkien edel­lä mainittujen tehtävien yhdis­täminen samalle alusluokalle on kompromissiratkaisu suori­tuskyvyn osalta suhteessa in­vestointiin varattuun rahamää­rään. Neljään monitoimikorvet­tiin yhdistetään usean eri alus­luokan ja suorituskykytarpeen kokonaisuus investointiresurs­sien sekä huolto­ ja kunnossa­pitokustannusten säästämisek­si. Pintatorjuntaohjuspatterit tu­levat olemaan osa tätä kokonai­suutta myös jatkossa.

Konseptitarkasteluun si­sältyi myös tehtävien toteut­taminen osin ilmasta ja maal­ta mm. lentokoneista tai pinta­torjuntaohjuspattereilta. Tiettyjä merivoimien tehtäviä tarvittaval­

la volyymilla voidaan toteuttaa vain aluskalustolla. Tällaisia ovat esimerkiksi läsnäolo alueellisen koskemattomuuden valvontaan ja alueloukkausten torjuntaan liittyen, merimiinoittaminen ja sukellusveneen torjunta.

Miksi neljä nopeaa isompaa eikä useaa pienempää?

Tutkimuksessa on otettu huo­mioon samanaikaiset, moni­puoliset tehtävät Suomen meri­alueella, alusten huolto­ ja kun­nossapidon rytmittäminen se­kä elinkaarikustannukset. Näi­den perusteella on päädytty neljään alukseen. Vähemmällä emme selviä tehtävistä ja use­ampaan ei ole kokonaisresurs­seja. Eri aluskokojen yhdistelmä on todettu elinkaarikustannuk­siltaan suuremmaksi, joten on päädytty neljään samanlaiseen alukseen.

Vaatimukset miinojen kan­tokyvystä ja jäissäkulkukyvys­

tä yhdistettynä nopeusvaati­mukseen edellyttävät alukselta aikaisempaa hieman suurem­paa kokoa. Alusten on kyettä­vä operoimaan merenkäynnissä pitkäkestoisesti ja aluksen no­peuden on oltava nopeissa ti­lannekehityksissä riittävä siir­ryttäessä operatiiviseen tehtä­vään, esimerkiksi miinoittami­seen. Toisaalta nopeuden on ol­tava suurempi kuin nykyaikai­sen kauppa­aluksen. Miinoitus­toiminta avomerellä silloin, kun peräportit ovat avoinna (vrt. Es­tonia), ei ole turvallista nykyisiä miinalaivoja pienemmillä aluk­silla. Merellä ja kovassa me­renkäynnissä on kyettävä ope­roimaan pitkäkestoisesti. Aluk­sen nopeuden on oltava riittä­vä siirryttäessä miinanlastauk­sista miinanlaskuun ja operaa­tioalueelta toiselle.

Nopeutta tarvitaan myös aluevalvontaan liittyvissä tun­nistustehtävissä ja kauppa­alus­ten suojaamistehtävissä. Meri­

Laivue 2020- taistelujärjestelmä; aseet, sensorit, viestilaitteet ja taistelunjohtojärjestelmä.

40

miinoitus, pintatorjunta, ilma­torjunta ja sukellusveneen tor­junta edellyttää laitetiloja asejär­jestelmien sijoittamiseksi aluk­seen. Aluksen koko tullaan op­timoimaan siten, että se kyke­nee hyödyntämään saariston infrastruktuuria (väylästö, ank­kuripaikat, suoja­alueet, laiturit ja sota­satamat). AKV/AKT­teh­tävät voidaan hoitaa osin ohjus­veneillä, mutta rajoitetusti ilman riittävää toimintakykyä ympäri­vuotisesti ja vaativissa sääolo­suhteissa.

Koko on myös omasuojaa ja taistelunkestävyyttä

Alus on jonkin verran isom­pi kuin esimerkiksi miinalaivat, mutta ei merkittävästi. Ketterät ja pienet alukset eivät kykene toimimaan ja toteuttamaan me­rivoimien tehtäviä pitkäjaksoi­sesti ja ympärivuotisesti merel­lä eri sääolosuhteissa. Niille ei kyetä sijoittamaan suoritusky­kyisiä valvonta­ ja asejärjes­telmiä paino­ ja tilarajoituksis­ta johtuen. Monitoimialukseen on mahdollista asentaa taiste­lujärjestelmä, joka kykenee pa­remmin usean yhdenaikaisen il­ma­ tai ohjushyökkäyksen tor­juntaan. Lisäksi aluksen taiste­lukestävyys osumatilanteessa on parempi osastoinnin sekä tehokkaan palo­ ja vauriontor­junnan ansiosta. Aluksen fyysi­sellä koolla ja havaittavuudella esimerkiksi tutkassa tai lämpö­kamerassa ei ole suoraa korre­laatiota.

Laivue 2020 ­korvetille on mahdollista hankkia suunnitel­lulla rahoituskehyksellä suori­

tuskyky, joka vastaa meritaiste­lun uhkakuvaa. Tämä pitää si­sällään myös meritorjuntaohjus­ten torjunnan. Alus liikkuvana kohteena on huomattavasti vai­keammin tuhottavissa verrattu­na kiinteisiin tai pidempiä aiko­ja paikallaan oleviin rakenteisiin.

Aluksen tutkan kapasiteet­ti tulee olemaan valvontakyvyn osalta lähes 400 km ilmaan, mahdollistaen satojen maali­en yhdenaikaisen seurannan. Aluksen torjuntakyky mahdol­listaa yhdenaikaisen torjunnan useaan ilmamaaliin.

Hankinta toteutetaan suunnitellussa budjetissa

Laivue 2020­tietopyyntöjen vastausten perusteella on teh­ty tarkka vaihtoehtojen tarkas­telu. Tässä tarkastelussa mark­kinoilla olevat tunnetut osajär­jestelmät, niiden suorituskyky, mitat, massa, energiantarve ja budjetäärinen hinta sijoitettiin konseptialukseen. Vastausten perusteella tunnistettiin usei­ta mahdollisia taistelujärjestel­mäkokonaisuuksia, jotka täyt­tävät suorituskykyvaatimukset ja mahtuvat suunniteltuun 1,2 miljardin euron budjettiin.

Kavitaatiokuva.

41Rannikon Puolustaja 1 | 2017

Tämän hetken tiedon pe­rusteella aluksille asetetut suo­rituskykyvaatimukset pystytään toteuttamaan suunnitellulla 1,2 miljardin euron budjetilla, mikä­li myös muut Laivue 2020­han­kintaan liittyvät hankinnat toteu­tuvat suunnitellusti.

Alustavien vaatimusten mukaisen aluksen konseptita­soinen (yleisjärjestelyt ja pää­mitat) suunnittelu tehtiin use­assa vaiheessa Merivoimien or­ganisaatiossa ja tarkempi esi­suunnittelu tilattiin saksalaisel­ta sotalaivoihin erikoistuneelta suunnittelutoimistolta MTG­Ma­rinetechnik GmbH. Kotimaisen teollisuuden ja MTG:n muodos­taman konsortion yhteistyönä syntyi aluskonsepti, joka täytti hyväksytyt suorituskyky­ ja ko­kovaatimukset ja mahtui ase­

tettuun kustannusraamiin. Tä­tä aluskonseptia käytettiin tie­topyynnön perustana.

Vuonna 2016 Surma Oy, VTT Oy, Aker Arctic Oy, MTG­Ma­rinetechnik GmbH ja Elomatic Oy tekivät yhdessä Merijärjestelmä­osaston ja Merisotakoulun kans­sa suunnittelutyötä, jonka yhte­nä osana rakennettiin 1:15 mit­takaavan laivamalli.

Noin 7 m pituisella ja noin 900 kg painavalla alusmallil­la tehtiin avovesikokeita kesä­kuun ajan VTT:llä Otaniemes­sä. VTT on lisäksi vienyt laiva­mallin ohjailusimulaattoriin. Si­mulaattorikokeilla on jo osoitet­tu, että LV2020 hankkeen vaa­timukset täyttävää alusta voi­daan turvallisesti ohjailla myös rannikkomme vaativimmilla väy­läosuuksilla. Elokuussa 2016

suoritettiin jääkokeet samalla mallilla Aker Arctic:lla Vuosaa­ressa hyvin tuloksi. Syyskuus­sa järjestettiin vielä propulsio­kokeita Ruotsissa. Täysikokois­ta potkurikonseptia testattiin tal­vella 2015/2016/2017 monitoi­mialus Louhessa.

Laivue 2020­suoritusky­vyn rakentamista liittyi kes­keisesti suorituskykyjä myös muista hankkeista seuraavas­ti: torpedojärjestelmä Laivue 2000­hankkeesta pintatorjunta­ohjus omasta PTO2020­hank­keestaan. Lisäksi poistuvan ka­luston järjestelmiä asennetaan Laivue 2020­aluksille seuraa­vasti: miinoitusjärjestelmä, pää­tykki, syvyytettävä kaikumittain, harhamaaliheitin ja tulenjohto­seurain.

Akut lataukseen, muistikortit tyhjäksi ja

kamerat valmiiksi!Sininen Reservi ry järjestää valokuvauskilpailun ajalla 1.1. – 31.8.2017. Kilpailun kolmen sarjan aiheet ovat ihminen, kalusto ja luonto. Kaikissa sarjoissa kuvan tulee liittyä meripuolustukseen.

Jokaisen sarjan paras kuva sekä kokonaiskilpailun paras kuva palkitaan Tespack­tuotteilla ja muilla palkinnoilla! Kilpailuun osallistuvat kuvat tulee lähettää sähköpostitse osoitteeseen

kuvakilpailu.sininenreservi@outlook.com

Tarkemmat tiedot ja ohjeet www.sininenreservi.fi

42

S uomi puolustaa koko maataan. Jatkan Juk­ka Tarkan täsmällistä

analyysiä1 tarkastelemalla Ah­venanmaan puolustusvelvoitet­ta sotilaallisesta näkökulmasta.

Sopimusten ajantasaisuus

Ensimmäisen maailmansodan aikana Ahvenanmaan aseet­tomuutta rikottiin, ja se vah­vistettiin jälleen 1921 monen­keskisellä Geneven sopimuk­

sella. Talvisodan jälkeen loka­kuussa vuonna 1940 Suomi teki Neuvostoliiton vaatimuk­sesta kahdenvälisen sopimuk­sen Ahvenanmaasta, joka jätet­tiin voimaan Suomen ja Venä­

Pää Ahvenanmaan pensaaseen

– puolustajasta hyökkääjäksi

Kaliningradissa olevalla määrävahvuuteen viedyllä 336. Merijalkaväkiprikaatilla on uutta kalustoa: BTR-82A

Kenneth Nyholm

Ahvenanmaa demilitarisoitiin Krimin sodan 1854–1856 päätyttyä kuten Musta-

merikin, se jonka alueella Venäjä käy valloitussotaa.

Keskustelu

43Rannikon Puolustaja 1 | 2017

jän välillä vuonna 1992. Siinä Suomi sitoutuu olemaan anta­matta aluetta muiden valtioi­den käyttöön ja olemaan teke­mättä siellä puolustusvalmiste­luja. Rinnan sopimusneuvotte­lujen kanssa Neuvostoliitto laa­ti hyökkäyssuunnitelmia muiden muassa Suomea vastaan, ja ne vahvistettiin kaksi kuukautta en­nen sopimusta. Operaatiosuun­nitelman ensimmäinen vaihe oli Ahvenanmaan valtaus.

Kremlin näkökulmasta itä­naapurimme pelasi Ahvenan­maan omaan pussiinsa. Sovit­tiin siitä, että Suomi säilyttää Ahvenanmaan saariston soti­laallisena tyhjiönä, jotta Neu­vostoliitto ja sittemmin Venäjä voi ottaa alueen haltuunsa il­man operatiivista vastarintaa.

Maarianhaminassa resi­denssiä pitävä Venäjän konsu­liedustaja valvoo edelleen saar­ten demilitaarista statusta yhdes­sä saarelaisten kanssa. Rikkeis­tä hän raportoi maakunnan lää­ninhallitukselle, joka ryhtyy sovi­tulla tavalla toimenpiteisiin rikko­musten tutkimiseksi. Myös Ge­neven sopimus velvoittaa edel­leen alueen demilitarisointiin. Sen mukaan Suomen tulee tor­jua hyökkäys ja ilmoittaa Kan­sainliitolle, jos saariryhmä jou­tuu hyökkäyksen kohteeksi.

Neuvostoliitto valmistau­tui kahdenvälisen sopimuksen rikkomiseen jo ennen sen al­lekirjoitusta. Kansainliitto hajo­tettiin vuonna 1946. Vuoden 1921 sopimuksen takaajaa ei ole enää olemassa eikä myös­kään menettelyä sopimusrikko­musten selvittämiseksi. Vuoden

1940 sopimuksen solmivat Tal­visodan voittaja ja häviäjä kah­den toisiaan lähellä olevan so­dan välissä, jolloin sen voi olet­taa palvelevan erityisesti Euroo­pan jakamisesta Saksan kanssa juuri sopineen ja Itämerelle laa­jentumista valmistelleen voitta­jan intressejä.

Sopimukset jättävät Venä­jälle Ahvenanmaan etuotto­oi­keuden mahdollisuuden, ja rik­komusten tutkiminen on Suo­men ja Venäjän kahdenväli­nen tehtävä. Venäjän sotilaalli­sia kriisejään koskeva retoriikka on osoittanut, että Kreml näkee kansainvälisen oikeuden olevan kontrollissaan. Se saattaa muo­dostua Suomelle haasteeksi Ah­venanmaan demilitarisoinnin rikkomuksia tutkittaessa.

Neuvostoliitto miehitti osaa vuoden 1921 sopijavaltioista puoli vuosisataa hajoamiseen­sa saakka, jolloin valtiot jälleen itsenäistyivät ja liittoutuivat so­tilaallisesti. YYA­sopimus meni roskakoriin Neuvostoliiton kans­sa, jolloin toinen sopimuspuoli lakkasi olemasta. Sen tilalle sol­mittiin Ystävyyssopimus, jonka 1. artikla määrittää Suomen ja Venäjän suhteiden perustan2. Sotaisaksi muuttunut Venäjä on rikkonut sopimusperustan kaik­kia elementtejä.

Ahvenanmaan sopimus­ten jälkeen on käyty yksi maail­mansota, sopimuspuolten väli­nen erillissota Jatkosota, perus­tettu Pohjois­Atlantin Puolustus­liitto NATO ja Euroopan Unioni sekä Euroopan Turvallisuus­ ja Yhteistyöjärjestö ETYj. Näiden puitteissa on määritetty Eu­

roopan turvallisuusrakenteet ja käyttäytymisnormit. Paljon pi­täisi olla kunnossa, on vain yk­si iso mutta. Venäjä on palan­nut laajentumisen aikaan, jon­ka merkittävin väline oli Toinen Maailmansota. Kreml on myös lopettanut sovitun kunnioitta­misen, ilmiö edelsi viime sotia.

Ahvenanmaasta tehtyjen sopimusten ajantasaisuus tulisi tarkastaa ja saattaa ne vastaa­maan tämän päivän voimassa olevia instituutioita. Sopimukset tulisi uudistaa siten, että ne pal­velisivat nykyistä paremmin al­kuperäistä tarkoitustaan Itäme­ren alueen vakautta, määrittäi­sivät puolustusvelvoitteet ja oi­keudet sekä turvallisuuden ta­kaajat ja menettelytavat rikko­mustapauksissa.

Itämeren alue on edelleen

Huom!Lisää aseettoman Itämeren unelmasta http://www.centrum-balticum.org/uutishuo-ne/julkaisut/pulloposti/aseettomuuden _ unelma.3382.news

tai skannaa oheinen Qr-koodi mobiililait-teellasi

44

turvallisuuspoliittisesti vakaa, vaikkakin Venäjän ja Naton soti­laallinen aktiivisuus on lisäänty­nyt. Poliittinen keskustelu asias­ta kannattaisi aloittaa nyt, krii­sissä se on myöhäistä. Päämää­ränä on turvallisuuden ja vakau­den lisääminen, joten keskuste­lu palvelee kaikkien osapuolten intressejä. Sen välttely on pään työntämistä pensaaseen, mi­kä Venäjän naapurustossa lisää turvallisuutta vain niin kauan, kun Venäjä pysyy rajojensa si­sällä. Presidentti Putinin aika­na sellaista päivää ei toistaisek­si ole tullut.

Kremlin näkökulmasta Ah­venanmaa on yksi Itämeren nel­jästä strategisesta alueesta ja ai­noa sotilaallinen tyhjiö. Sen hal­linta on edellytys Venäjän jat­ko­operaatioille Itämeren alueel­la, mikä tekee siitä Venäjän en­simmäisen kohteen. Alueen ny­kymuotoinen demilitarisointi ei palvele enää Itämeren vakautta vaan epävakautta, turvallisuus­tilanteen huonontuessa se pro­vosoi. Suomelle demilitarisointi on haaste, johon sisältyvä puo­lustusvelvoite saattaa muuttaa puolustajan hyökkääjäksi.

Puolustustehtävän haaste

Krimin sodan jälkeen Ruotsi nä­ki vihamielisen vallan hallussa olevan Ahvenanmaan pistoolik­

si Ruotsin ohimolla. Ruotsi oli valmis liittämään alueen itseen­sä ja ahvenanmaalaisetkin suh­tautuivat myötämielisesti. Venä­jä ei suostunut. Ennen Talviso­taa Suomi halusi tehdä puolus­tusvalmisteluja alueella, mutta maakuntapäivät hylkäsi ehdo­tuksen jopa ahvenanmaalais­ten asevelvollisuudesta. Aika­naan Ahvenanmaalaiset kan­telivat YK:lle, että suomalaiset estivät heidän toiveensa päästä Ruotsin yhteyteen ja että Suomi oli sota­aikana rakentanut kiin­teitä varustuksia. Siitäkin kan­neltiin, että viime sotien aikana Ahvenanmaalle ryhmitetyt vä­häiset joukot olivat pääasiassa suomenkielisiä ja maakunnan asukkaita oli velvoitettu linnoi­tustöihin.

Ahvenanmaalaisista osa suhtautuu tunteella turvallisuus­politiikkaan. Lieneekö selitys sii­nä, että he eivät ole asevelvolli­sia, ja vain pari prosenttia mie­histä on suorittanut vapaaehtoi­sen asevelvollisuuden. Ahvenan­maalla on siten yhteensä komp­panian verran 20­60 vuotiai­ta sotilaskoulutuksen saaneita miehiä, jotka ovat saaneet Puo­lustusvoimien koulutussuunnitel­mien mukaista turvallisuuspoliit­tista opetusta.

Ahvenanmaan strategisen merkityksen ymmärtämiseksi

kannattaa vilkaista RP 3/2016 ss 42­49 julkaistua artikkelia Turvallisuuden eristäjästä edis­täjäksi. Artikkelin viesti on, että Kremlin näkökulmasta Itämeren herruuden saavuttamisen avain on Ahvenanmaan pääsaari ja Saaristomeren alue sekä Suo­menlahden kontrolli. Ahvenan­maa on saanut lisää strategista painoarvoa.

Sopimuksin on rakennettu tilanne, jossa Ahvenanmaa on riskittömintä ottaa haltuun yl­lättäen tapahtuvalla operaatiol­la. Tällainen on vaikkapa ilma­ ja merivoimien yhteisoperaatio, jossa tullaan suoraan puolusta­mattomalle kohteelle. Venäläi­set ovat hankkineet Saaristo­mereltä maa­alueita, joita voi­daan käyttää operaation tuke­miseen. Venäjä harjoitteli ope­raatiota esimerkiksi vuonna 2014.3 Tällaista suorituskykyä suurvallan statusta palauttava Venäjä ei ole vielä demonstroi­nut toisin kuin muita hävitys­sodan elementtejä Georgiassa, Ukrainassa ja Syyriassa vih­reät menninkäiset mukaanlu­kien. Niitä Ahvenanmaalle ei il­mestyne, ne saisivat aikaan hä­lytyksen ja puolustaja kohottai­si valmiuttaan. Yllätyshyökkäyk­sen mahdollisuus kariutuisi.

Suomi ei voi tehdä puolus­tusvalmisteluja alueella eikä pi­

Jokainen vuosikymmenien saatossa ilmestynyt Rannikon Puolustaja -lehden numero on luettavissa sähköisenä osoitteessa:

www.rannikonpuolustaja.fi

Meripuolustuksen ammatti- ja jäsenlehti

45Rannikon Puolustaja 1 | 2017

Venäläisten maahankintoja saaristomerellä.

tää siellä sotilasjoukkoja, mut­ta meillä on velvoite puolustaa sitä sodassa4. Saaristossa ole­van sotilaallisen tyhjiön täyttä­misessä ratkaiseva tekijä on ai­ka: mahdollisen hyökkäyksen torjunta tulee ehtiä valmistella. Meillä on suunnitelmat „sinetöi­dyissä kirjekuorissa kassakaa­peissa” ja tehtävään harjoite­tut joukot. Operatiivisesti tehtä­vä on yksinkertainen: laivataan puolustusjoukko hyvissä ajoin ennen hyökkäysuhkaa Ahve­nanmaan satamiin ja ryhmity­tään puolustusasemiin. Mutta onnistuuko tämä suunnitelman mukaan?

Ahvenanmaan puolustami­sen suurin haaste on poliittinen eikä suinkaan sotilaallinen. Ve­näjän käyttäytyminen on muut­tunut agressiiviseksi, ja se tai­taa väestön historiallisen sepa­ratismin hyödyntämisen. Ah­venanmaan tapauksessa tämä saattaa johtaa tilanteeseen, jos­sa alueen puolusvalmiuden ko­hottamisesta tulee juupas­eipäs väittely, ja se avaa aikaikkunan Venäjän suorittamalle yllättäväl­le Ahvenanmaan haltuunotolle.

Saatamme muuttua päi­vässä puolustajasta hyökkää­jäksi ja kansainvälisenä velvoit­teenamme on mahinnousuope­raatio omassa saaristossamme.

On mahdollista, että enimmäk­seen ruotsinkielisellä alueella perustettujen joukkojemme par­haat pojat haastetaan luonteel­taan miehistö­ ja materiaalisia resursseja rankasti kuluttavaan maihinnousuhyökkäykseen so­takokemusta omaavia Venäjän parhaiten koulutettuja ammat­tisotilaista muodostettuja maa­hanlasku­ ja maihinnousujouk­koja vastaan. Sotilasstrategises­ti se ei ole järkevää, jos vaihto­ehto on olemassa.

Tilanne on nurinkurinen, ja siitä tulisi voida keskustella avoi­mesti. Ahvenanmaan sopimus­ten ajantasaisuus koskee sekä Suomen turvallisuutta ja resurs­sien käyttöä koko maan puolus­tamisessa että myöskin Itäme­ren vakautta laajemmin. Rau­hanturvaamisessa mainetta niittänyt ja „aluevastuussa” ole­va Suomi voisi temmata aloit­teen kansainvälisessä asiassa, jonka päämääränä on Itämeren sotilaallisen turvallisuuden lujit­taminen.

Lopuksi

Ahvenanmaan demilitarisoinnin sopimuspuolina Suomen lisäksi on seitsemän Itämeren valtiota: Ruotsi, Viro, Latvia, Puola ja niin edelleen. Mainitut ovat huolis­saan lähialueemme turvallisuus­

tilanteen huonontumisesta, jo­ta luonnehtii Venäjän sotilaalli­sen potentiaalin alueellisen yli­voiman fokusoiminen hyökkäyk­sellisiin elementteihin.

Demilitarisointi ei tähän mennessä ole toiminut yhdes­säkään Itämeren kriisissä. Jo­tain on muutettava, jotta Itä­meren turvallisuus olisi parem­min taattu. Ahvenanmaa ei it­se ole valmis eikä kykenevä puolustautumaan, joten Man­ner­Suomen tulee täyttää kan­sainvälinen velvoitteemme. So­tilaallisesti liittoutumattoman Suomen asevoima on kykene­vä väline turvaamaan Ahvenan­maan neutraliteetin, kunhan po­liitikot luovat sille edellytykset. Kysymys on erityisesti kahdes­ta asiasta: kansainvälisen oikeu­tuksen tulee olla yksiselitteinen ja kotimaan poliittinen tuki taat­tu. Avoimen keskustelun jälkeen lienemme kaikki levollisempia.

Ahvenanmaan puolustami­sesta ei saa muodostua hyökkä­ysoperaatiota, johon oman vas­tatoiminnan sopivuuden pun­tarointi kiisin uhatessa Venä­jän kanssa saattaa johtaa. Niin kävi Georgiassa, Ukrainassa ja Syyriassa, joissa länsi empi liian kauan. Lopputuloksesta saa kä­sityksen vilkaisemalla kuvama­teriaalia kriisialueilta, joita Ve­

httP://static.iltalEhti.fi/uutisEt/maakauPat2sl_uu.JPg grafiikka: PEtEr BangE

46

Lähteet1. http://www.centrumbalticum.org/uut­

ishuone/julkaisut/pulloposti/aseetto­muuden _ unelma.3382.news

2. 1 artikla: Sopimuspuolten suhteet pe­rustuvat YK:n peruskirjan ja ETYKin päätösasiakirjan mukaisesti kansain­välisen oikeuden periaatteisiin kuten täysivaltaiseen tasa­arvoisuuteen, pidät­tymiseen voimakeinoilla uhkaamisesta tai niiden käytöstä, rajojen loukkaamat­tomuuteen, alueelliseen koskematto­muuteen, riitojen rauhanomaiseen rat­kaisemiseen, sisäisiin asioihin puuttu­mattomuuteen, ihmisoikeuksien ja pe­rusvapauksien kunnioittamiseen sekä kansojen oikeuksien samanarvoisuuteen ja itsemääräämisoikeuteen. Sopimus­puolet täyttävät vilpittömästi kansain­välisen oikeuden velvoitteet ja edistävät hyvän naapuruuden hengessä kes­kinäistä yhteistyökumppanuuttaan sekä yhteistyötään kaikkien maiden kanssa.

3. http://cepa.org/sites/default/files/styles/medium/Baltic%20Sea%20Securi­ty%20Report­%20(2).compressed.pdf

4. Otteita Geneven sopimuksesta 1921 http://www.finlex.fi/fi/sopimukset Kuitenkin on Suomen, jos Itämeri jou­tuu sodan piiriin, sallittu vyöhykkeen pu­

olueettomuuden turvaamiseksi väliaikai­sesti laskea miinoja tämän vesialueel­le ja sitä varten ryhtyä sellaisiin laivas­totoimenpiteisiin, jotka ovat aivan vält­tämättömiä. Suomen on heti ilmoitettava tämä Kansainliiton neuvostolle. kirjoitta­jan huomautus: esimerkiksi Ukrainalle ei ole vieläkään julistettu ”sotaa”, vaan ky­seessä on aseellinen konflikti. Sodaksi määritellään järjestäytyneid­en yhteisöjen välinen aseellinen konflik­ti, jossa surmansa saa vähintään 1000 henkilöä vuodessa. http://www.ykliit­to.fi/yk70v/yk/rauha­ja­turvallisuus/so­dat­ja­konfliktit II. Jos Ahvenanmaan saaria taikka niid­en kautta Suomen mannermaata vas­taan suunnattu äkillinen hyökkäys saataisi vyöhykkeen puolueettomuuden vaaran, on Suomen ryhdyttävä vyöhyk­keellä tarpeellisiin toimenpiteisiin hyök­kääjän pysäyttämiseksi tai torjumiseksi, siksi kunnes Korkeat Sopimuksentekijät tämän sopimuksen määräysten mukai­sesti saattavat puuttua asiaan puolueet­tomuuden arvossapitämiseksi. Suomen on heti ilmoitettava tämä Kansainliiton neuvostolle.

5. Duuman asiantuntija Andranik Migran­jan, Raid 1995b

näjä tai sen tukemat separatis­tit ja tyrannit ovat yrittäneet ot­taa haltuunsa. Luonnonkauniin Ahvenanmaan punamultainen maisema saattaisi muuttua toi­sensävyiseksi Venäjän väkival­ta­aallon pyyhkäistyä yli.

Krimi oli mentaliteetiltaan separatismia kytevä Venäjän ja Ukrainan väliseen sopimukseen perustuva strateginen sillanpää

Mustallamerellä, jonka puolus­tamista Ukraina ei voinut val­mistella – Ukrainan puolusta­misen näkökulmasta se oli soti­laallinen tyhjiö. Itämeren turval­lisuuden kannalta sillä on yhtä­läisyyksiä Ahvenanmaan kans­sa. Venäjän kanssa tehtyihin so­pimuksiin voi luottaa yhtä pal­jon kuin Neuvostoliiton kanssa tehtyyn hyökkäämättömyysso­

pimukseen 1932 – ne pitävät vain niin kauan kun Venäjän int­ressit eivät aja sopimusten edel­le. Kannattaa palauttaa mieliin, että Venäjällä ei ole pysyviä ys­täviä eikä liittolaisia, on vain py­syvät intressit5.

Tarton rauhan vuosipäivä­nä 2. helmikuuta 2017.

TARJOAMME SUORITUSKYKYÄ

Uusimman sukupolven ohjusjärjestelmä, RBS15 Mk3, mahdollistaa nopean reaktion ja korkean läpäisykyvyn missä tahansa skenaariossa avomeriolosuhteista aina rannikkotaisteluihin ja maaoperaatioihin. Pitkän kantaman ja ohjattavuuden ansiosta hyökkäys voi kohdistua yhtä hyvin lähietäisyydellä, kuin horisontin takana sijaitsevaan maaliin.

Joka sään toimintakyky, kyky toimia vihollisen elektronisen häirinnän alla ja kyky lentää lähellä meren pintaa luovat yhdessä kokonaisuuden, jonka avulla vaikeinkin vihollinen on lyötävissä.

RBS15 Mk3 – suorituskykyä ja voitokkuutta.

www.saab.fi

234-1024_NoBa_RBS15_AD_147x215_FI_Rannikon_1016.indd 1 2016-10-11 12:00

48

V ertauksessa joukko vankeja on kahlehdittu luolaan. Vangit näke­

vät takaansa tulevan valon hei­jastamat varjonsa luolan vasta­päisellä seinällä. Samoin he nä­kevät takanaan liikkuvien hah­mojen varjot. Näin vankien to­dellisuuskäsitys perustuu hei­dän näkemiinsä varjoihin.

Kun yksi vanki vapautuu ja kääntyy, valo sokaisee hä­net. Hän alkaa nähdä reaa­limaailman hahmot. Seuraa suuri hämmästys ja kummas­tus. Efekti vahvistuu, kun vanki pääsee ulos luolasta auringon­valoon. Mikä on totta? Ei aina­kaan varjomaailma! Nykykielen mukaan kupla.

Vapautunut vanki haluaisi vapauttaa muutkin vangit varjo­jen harhamaailmasta, mutta va­lon nähnyt ei enää näekään var­joja samoin kuin vankitoverin­sa. Hän joutuu naurunalaiseksi. Vangit pitävät kuulemiaan juttuja harhaisina. He haluavat pitäytyä tutussa ja turvallisuudentuntui­sessa varjomaailmassaan. Täs­

sä voidaan nähdä yhtymäkoh­tia Platonin aurinkovertaukseen.

Ehkä tämä todellisuudeksi kutsumassamme maailmanku­vassa on monta kerrosta kuin sipulissa. Ehkä ’todellisuus’ on jotain tavoittamatonta. Ehkä se on vain parhaan tietämyksem­me ja ymmärryksemme mu­kainen maailma, olkoon se sit­ten reaalinen maailma tai var­jomaailma. Siis omaa tekoam­me, määrittelykysymys. Sama koskee käsitettä totuus. Pintail­miöissä nämä ovat löydettävis­sä, perimmäisissä kysymyksis­sä niitä voidaan yrittää lähes­tyä. Tätä voitaisiin kutsua to­tuudellisuudeksi, totuuteen pyr­kimiseksi.

Kirveen tahkoaminen vie helposti kaiken huomion. Ei nähdä mitä ympärillä tapah­tuu. Tehokas toteutus toisar­voiseen on tuhlausta ja vie har­haan. Suuntautuminen vahin­golliseen johtaa miinussum­mapeliin, jopa sotaan. Johtajan onkin unohdettava loppututkin­tonsa, noustava ylemmäs. Ker­

rotaan, että liikkeenjohdon jätti­läinen Igor Ansoff oli alkanut tut­kia strategioita, koska ne häm­mensivät häntä. Vuosikymme­niä myöhemmin hän sanoi ole­vansa edelleen hämmentynyt, mutta korkeammalla tasolla.

Ehkä tietoisuudessamme on vain murto­osa Platonin kuvaamasta todellisuudesta. Näiden perusteella kuitenkin muodostamme maailmanku­vamme. Mitä jos tietämyksem­me pimeällä puolella onkin tuo sama 95 prosenttia todellisuu­desta kuin nykytiedon mukaan avaruudessa on pimeää ainetta ja pimeää energiaa? Toimisim­meko siis vain viiden tietopro­sentin perusteella? Vai näkevät­kö näkijät enemmän?

Tasavallan presidentti pu­hui uudenvuoden puheessaan varjojen maailmasta. ’Jos on ymmärrystä ja osallisuutta kan­sassa, ihmiskunnassa tai luo­makunnassa, varjo väistyy.’ Siir­tyisimmekö päivänvaloon, pe­rusteelliseen muutokseen ko­ko kansakunnan, koko ihmis­

Platon ja ruutiukon maanpuolustusoppiTämän uhkia ja vaaratekijöitä koskevan ajattelumallin lähtökohtana on yksi kaikkien

aikojen suurimmista ajattelijoista, Platon. Lähestymme asiaa erityisesti hänen luola-

vertauksensa kautta.

Pertti HuhtanenKehittämiskonsultti Kotka

Keskustelu

49Rannikon Puolustaja 1 | 2017

kunnan ja koko luomakunnan­kin mitassa? Platonin vangeilla ei tällaisia valmiuksia ollut. Onko sitä nykyisillä suurvalloilla? On­ko sitä aggressioihin taipuvissa yksilöillä, yhteisöillä ja valtakes­kittymillä?

Voimme luulla elävämme syvässä rauhantilassa minkään meitä uhkaamatta, ei sisältä ei­kä ulkoa, eivät sodat eivätkä sai­raudet, eivät luonnosmullistuk­set eikä mikään muukaan. Mut­ta uhka ja vaara ovat jotain, joka on olemassa ja on otettava huo­mioon. Virtahepo olohuonees­sa vaikuttaa, vaikkei mitään te­kisi. Myös passiivinen ja piilevä uhka tulisi havaita, tunnistaa ja todentaa.

Venäjä on hyvä naapuri, jos sillä menee normalna. Se on toi­minnassaan arvaamaton, jos sil­lä menee oikein hyvin tai oikein huonosti. Voimapoliittisen mahti­aseman palauttaminen on suuri

pohjavirtaus. Painotetaan ensi­is­kun oikeutusta, ydinaseet mu­kaan luettuna. Georgia 2008 ja Krim 2014 ovat tässä ajattelus­sa sitä Ansoffin tehdassalia, joka ei ole suurten poliittisten ja stra­tegisten päätösten todellisuutta.

Koemmeko tällä toiminta­tasolla seuraavaksi sarjan eril­lisiltä vaikuttavia operaatioita vaikkapa Suomenlahden suun­nalla? Maayhteydet ovat arokan­salle elinehto, mutta merenkin äärelle on saatava yhteys. Sit­ten on tilaa tanssiin merellä, ku­ten Pietari Suuri Pushkinin mu­kaan ajatteli valtaamansa Suo­menlahden perukassa perus­taessaan S. Peterburgia, uutta pääkaupunkia.

Neuvostoliitto ei ollut val­mis 1941. Nyt näyttää siltä, että Venäjä tähtää täysvalmiu­teen vuoteen 2020 mennessä. Sun Tzun vuosituhantisia oppeja hämmästellään lännessä muka

uutena venäläisenä hybridi­ilmi­önä. USA:n big business on Pa­cific Rim. Brexit tekee Euroop­paan ison lommon. NATO na­tisee. EU kitisee. Pakolaisia vili­see. Kohta ehkä huikeita mää­riä. Tämä on kaikkien nähtävis­sä. Ehkä enemmän reaalisena kuin varjoina.

Venäjä julistaa omaa jaka­mattomuuttaan. Kaikki verellä vallattu kuuluu Pyhään Äiti Ve­näjään. Menetykset ovat histo­rian virheitä ja ne on korjatta­va. Pontimia haetaan historias­ta, kaukaakin. Pyhään Venäjään ja Vladimir Suuren 988 kastee­seen viittasi 2015 Krimillä vie­raillut ruhtinas Dmitri Romanov. Hän sääli Eurooppa, joka ei ym­märrä, että Venäjä on sitä ai­na auttanut. Ruhtinaan kuoltua tammikuussa 2017 sai vainaja Putinilta ylistävät kiitokset ’suu­rena patrioottina’ ja ’pitkän ja sy­vän osanoton’ ilmauksen.

50

Y li 300­sivuinen jy­kevä, kovakantinen, kaunis, hyvin taitet­

tu, hienoja karttoja ja autentti­sia valokuvia tarjoava suuriko­koinen kirja herättää heti käteen otettaessa kunnioitusta vanhan­aikaisessa, perinteisiä painettu­

ja kirjoja harrastavassa sotahis­torian tutkijassa. Siinä valmiik­si subjektiivinen lähtökohta täl­le kirja­arvioinnille.

Ove Enqvist ja Johanna Pa­kola tämän kirjan toimittajina ja myös sen artikkelien kirjoittaji­na ovat kovan luokan ”taisteli­japari”! Docendon rakettimaisen nousun sotahistoriallisen kirjal­lisuuden julkaisijana olemme kaikki asian harrastajat toden­neet ja ilolla vastaanottaneetkin.

Ove Enqvist on kovan luo­kan rannikkotykistön ja rannik­kopuolustuksen historian tutki­ja. Yleisesikuntakomentajan ura ja kokemus, väitös sotatieteissä, vuosikausien toiminta rannikko­tykistön perinnetyössä, siinä hä­nen ansioluetteloaan. Ahkera

työskentely tietokirjailijana ja toi­mittajana on tuottanut yli kak­sikymmentä Suomen rannikko­puolustukseen liittyvää teosta.

Johanna Pakola ei ole tä­män kirjoittajalle nimenä aivan uusi, mutta tämän kirjan toise­na toimittajana sitäkin mielen­kiintoisempi. Tietokirjailija ja tut­kija, joka on kirjoittanut toista­kymmentä rannikkolinnakkei­den, majakkasaarten, merenku­lun ja saariston historiaa käsitte­levää kirjaa. On perehtynyt eri­tyisesti linnake­ ja majakkasaar­ten kulttuurihistoriaan ja rannik­kolinnakkeisiin. Ansaitsee hatun­noston tietysti ihan sukupuoleen katsomatta, mutta herättää kiel­tämättä mielenkiinnon. Mistä on lähtöisin tämän luokan mielen­

Suomenlahti Pietarin suojanaEnqvist Ove ja Pakola Johanna (toim.)Docendo Jyväskylä 2016

Apua tarvitaan

E rään suku­tutkijan al­bumista löy­

tyi paljon kuvia täs­tä rannikkotykistös­sä palvelleesta hen­kilöstä. Ensimmäiset kuvat hänestä ovat

RT 1:n soittokunnasta, joka kuitenkin lak­kautettiin vuonna 1928. Mitään muita tieto­

ja ei kuvien henkilös­tä kuitenkaan löydy. Jos jollakin on tietoja kyseisestä henkilöstä, pyydän ottamaan yh­teyttä allekirjoittanee­seen.

Ove Enqvistenqvist@oktanet.fi, 040 5524136

51Rannikon Puolustaja 1 | 2017

Suomenlahti Pietarin suojanaEnqvist Ove ja Pakola Johanna (toim.)Docendo Jyväskylä 2016

kiinto ja sen tuottama työpanos? Entä muut kirjoittajat?

Asialla on ollut jo esiteltyjen li­säksi, jotka toimitustyön ohella ovat myös merkittäviä kirjoitta­jia, kaikkiaan 14 muuta oman alansa kirjoittajaa, joista kak­si on venäläisiä ja yksi virolai­nen. Yksittäisistä kirjoittajista toinen kirjan toimittajista, Ove Enqvist, on itse tuottanut lähes neljänneksen. Kova paletti kai­ken kaikkiaan!

Kirja avaa lukijalle 1.maail­mansotaa edeltävät tsaarin Ve­näjän varsin sekavat ja moni­vaiheiset toimet pääkaupun­kinsa Pietarin puolustamiseksi. Rahaa näihin hankkeisiin, jois­ta suurin osa näyttää jääneen keskeneräisiksi sodan sytyttyä, on täytynyt kulua käsittämättö­miä määriä! Työt jatkuivat sodan sytyttyä vielä pitkään ja jälkeä­kin syntyi. Mikä näiden moni­vaiheisten linnoitustöiden mer­kitys loppujen lopuksi oli, sitä emme saa koskaan tietää. Sota ratkaistiin aivan muualla, ja ra­kennetut laitteet ja kalusto jäi­vät pääosin täysin käyttämättä.

Hyvin mielenkiintoista an­tia ovat kirjan Viron Suomen

puoleista rannikkoa, Suomen luovutettua Karjalan kannas­ta sekä Venäjän puoleista Suo­menlahden etelärannikkoa kos­kevat osiot. Viron puolella Nais­saari on avautunut erittäin mie­lenkiintoiseksi matkailukohteek­si, ja rannikkotykistöväki suun­taa ensi kesäkuun retkensä Inoon, Krasnaja Gorkaan (Yhin­mäki) ja Kronstadtiin.

Itsenäistynyt Suomi ja myös sen veljeskansa Viro saivat enti­seltä isännältään Venäjän ”huo­menlahjana” osin keskeneräisen mutta hyvin kehittämiskelpoisen rannikkopuolustusjärjestelmän. On aivan ilmeistä, että yksi Neu­vostoliittoa, imperialistisen tsaa­rin Venäjän perillistä häirinneis­tä tekijöistä olivatkin Suomen ja Viron suunnitelmat sulkea Suo­menlahti Hangon ja Osmussaa­ren sekä Mäkiluodon ja Naissaa­ren/Aegnan rannikkotykistöllä ja miinoitteilla. Vaikka Pietarin ”pe­rillinen” Leningrad ei enää ollut Neuvostoliiton pääkaupunki, sen turvallisuus huolestutti. Taustalla oli kuitenkin suurempi kysymys jo kaukaa menneisyydestä: ky­symys Itämeren herruudesta. Ja taas siellä kummitteli vihollisena

Saksa! Eikä ihan syyttä, kuten me jälkiviisaat tiedämme.

Summa summarum

Kaiken kaikkiaan tässä on ky­seessä hyvin merkittävä tieto­kirja. Se ei ole mikään ”kieh­tova lukukokemus”, koska si­tä varmaan harva jaksaa ker­ralla lukea läpi. Ennemminkin siihen kannattaa paneutua jak­soittain ja aihepiireittäin huolelli­sesti. Kirjan hyvä sisällysluettelo auttaa lukijaa orientoitumisessa. Sitten se toivottavasti palvelee omistajaansa arvoisellansa pai­kalla hyllyssä pidettävänä haku­teoksena, jonka voi sieltä ottaa tarkempaan tutkiskeluun, tilan­teen mukaan.

Göran Lindgren

Kirjoittaja on sotahistorian harrasta-jatutkija ja opas sotahistoriallisilla ret-killä. Ove Enqvistin toimiessa asian-tuntijaoppaana hän toimii matkan-johtajana Inoon, Krasnaja Gorkaan ja Kronstadtiin suuntautuvalla Rannikon Puolustaja -lehden ja Vihdin Liikenne/VL-matkojen retkellä 9.-12.6.2017. Matkan osallistujat saavat matkan päättyessä muistoksi ja syventävää tutkimista varten tässä arvioidun kir-jan Enqvist Ove ja Pakola Johanna (toim.): Suomenlahti Pietarin suoja-na, Docendo Jyväskylä 2016

52

U sein kuulee sanot­tavan, että Suomen rannikkotykistö viime

sodissa esti vihollisen toiminnan Suomenlahden alueella pelkällä olemassaolollaan, eikä alueella sen takia käyty rannikkotaiste­luja muualla kuin Viipurinlahdel­la ja siitä itään. Neuvostoliiton Itämeren laivaston tehtävänä oli kuitenkin talvisodassa ensim­mäisessä vaiheessa Suomen­lahden ulkosaarten miehitys ja Suomen panssarilaivojen tuho­aminen, ja toisessa vaiheessa

mm. Puna­armeijan etenemis­tä häirinneiden Suomen ran­nikkopattereiden tuhoaminen. Rannikkopattereiden ja pans­sarilaivojen tuhoaminen, kuten tiedetään, epäonnistui, mut­ta Suomenlahden ulkosaarten miehitys, tai oikeammin taiste­lut niistä, on vähemmän tunnet­tu tarina.

Suomenlahden ulkosaaret Suursaari, Tytärsaari, Lavan­saari, Seiskari, Someri ja Narvi tuntuivat sata vuotta sitten lä­hes tavoittamattomilta kohteil­ta. Silti Venäjän vallankumous ja Suomen sisällissota aiheutti ensimmäiset taistelut saarista. Tarton rauhan meriraja vuonna 1920 katkaisi saarelaisille tär­keät kalastusvedet ja kauppa­yhteydet. Suomesta käynnistyi saarille säännöllinen laivaliiken­ne 1920­luvun lopulla, jolloin saaret alkoivat kehittyä matka­kohteiksi ja elämä elpyä. Saari­en pienet yhteisöt jäivät kuiten­

kin suurvaltojen sodan jalkoihin uudestaan 1939–1944. Kirjan nimen yksikkömuoto, taistelu, olisi sen takia ehkä paremmin pitänyt olla monikossa, taistelut.

Kun näistä saarista halu­taan tietoa, se pitää yleensä ha­kea useasta lähteestä: kotiseutu­kirjallisuudesta koskien saarten rauhanaikaista historiaa ja sota­kirjallisuudesta koskien sotien ai­kaisia tapahtumia. Geustin ja Ui­ton teos käsittelee myös saarten rauhanaikaista historiaa ja elä­mää, mikä mielestäni on hieno asia. Vihdon ”kaikki mitä ikinä olet halunnut tietää näistä saa­rista” löytyy samasta teoksesta. Kyseessä ei ole siten varsinainen sotakirja, vain pikimmiten soti­lashistoriaa käsittelevä kirja. Va­littu nimi ei sen takia anna aivan oikeata käsitystä kirjan sisällös­tä, mutta on varmasti myyvem­pi kuin vähemmän sotaisa nimi.

Kirja alkaa luvulla, joka kä­sittelee ulkosaaria ennen Suo­

Taistelu Suomenlahden ulkosaaristaAntero Uitto, Carl-Fredrik GeustDocendo 2016, 256 sivua

Jokainen ilmestynyt Rannikon Puolustaja -lehti on luettavissa sähköisenä osoitteessa:

www.rannikonpuolustaja.fi

53Rannikon Puolustaja 1 | 2017

Taistelu Suomenlahden ulkosaaristaAntero Uitto, Carl-Fredrik GeustDocendo 2016, 256 sivua

men itsenäistymistä. Tämä lu­ku muodostaa jo yli 10 prosent­tia kirjasta. Seuraava, jo selvästi sotaisampi luku käsittelee Suo­men sisällissotaa ja Tarton rau­haa. Kolmannessa luvussa, Tar­tosta talvisotaan, palataan taas rauhallisempaan kauteen, mut­ta toki melkein koko ajan sotilaal­lisen uhan alla. Seuraavat luvut käsittelevät talvisotaa, jatkosotaa 1941–1941 ja jatkosotaa 1943–

1944 sekä välirauhaa.Kyseessä on kokeneiden

tekijöiden poikkeuksellisen näyttävä tietokirja vähemmän käsitellystä aiheesta. Kirjassa on runsas, jopa erinomainen, kuvitus ja paljon aikalaiskartto­ja. Kirjaa lukiessa ei voi kuin ih­metellä, miten sitkeitä saaristo­laiset ja saaristotaistelijat (ran­nikkojoukot) olivat ensimmäi­sessä ja toisessa maailmanso­

dassa, jolloin esim. kymmeniä kilometrejä pitkät vene­ ja jää­marssit olivat tavallisia sekä rau­han että sodan aikana.

Kuten nykyisin melkein ai­na, kirjaa myydään eri paikois­sa eri hintaan. Esim. kustanta­jan, Docendon, hinta on 33, 90 €, mutta Adlibris­nettikirjakau­passa hinta on 28,40 €.

Ove Enqvist

RAIKON KONEPAJA OY

• Tilaus- ja korjauskonepaja• Raskaskonekorjaamo

Vuodesta 1949

Vahdontie 91, 20320 TURKUPuh. 02 4389 100

ISO 9001:2000D , AGAP 2120

54

A miraali Bruun­Hans­sen piti Maanpuolus­tuskurssiyhdistyksen

jäsenille 12.1. Finlandia­talolla esityksen turvallisuuspolitiikas­ta. Tilaisuutta isännöi yhdistyk­

sen puheenjohtaja vuorineuvos Kari Jordan.

Norjan puolustusvoimien komentaja on sotilasuransa ai­kana palvellut merivoimissa, pääesikunnassa ja nykyisessä

tehtävässään. Esityksen alus­sa esille tuli vahvasti YK:n pe­ruskirjan merkityksen maail­manjärjestykselle. Tämä antaa myös vankan perustan pohjois­maiselle puolustusyhteistyölle.

Norjan puolustusvoimien komentajan turvallisuuspolitiikan esitys 12.1.2017 Finlandia-talollaSuomessa 11. – 13.1.2017 vieraillut Norjan puolustusvoimien komentaja amiraa-

li Haakon Bruun-Hanssen pitää suomalaisten sotilaiden ja upseereiden kanssa vir-

kauransa aikana tehtyä yhteistyötä tärkeänä. Vierailunsa aikana hän tutustui puo-

lustusvoimien toimintaan Pääesikunnassa ja Merivoimissa. Vierailun isäntänä toimi

puolustusvoimain komentaja, kenraali Jarmo Lindberg.

Mika Kuutti

mika kuutti

Tapahtumat

MPK-yhdistyksen pj. vuorinevos Kari Jordan sekä MPK:n johtaja eversti Mika Kalliomaa toivottavat amiraali Hakoon Bruun-Hanssenin ja kenraali Jarmo Lindbergin tervetulleeksi.

55Rannikon Puolustaja 1 | 2017

Amiraali avasi turvallisuuspolit­tista ympäristöä, jossa elämme nyt. Hänen mukaansa on ha­vaittavissa kasvanutta ennusta­mattomuutta. Turvallisuuspoliit­tinen jännite on tasolla, jollais­ta emme ole kokeneet moniin vuosiin. Pohjoismaisen yhteis­työverkoston on tärkeää seura­ta tarkkaan lähialueilla tapahtu­vaa sotilaallista kehitystä. Niin uutta kuin vanhaakin tulee tar­kastella sekä perinteisten että epäsymmetristen uhkien kaut­ta. Ukrainan kriisi 2014 osoit­ti selkeästi, ettei aseellinen kon­flikti Euroopassa ole vain histo­riallinen ilmiö, vaan nykypäi­vää. Valitettavasti myös terroris­mi on iskenyt Euroopan ytimeen useita kertoja lähivuosien aika­na. Maantieteellinen etäisyys ei enää ole turvallisuustakuun pe­ruste. Tässä muuttuvassa tilan­teessa on aikaisempaa tärkeäm­pää, että valtiomme seisovat yh­tenäisessä rintamassa. Meidän on pysyttävä tiukkana, ettemme hyväksy kansainvälisten lakien rikkomista.

Yhteistyön merkitys lisään­tyy jatkuvasti. Esimerkkejä täs­tä ovat – varmistettu viestiyhteys

Pohjoismaiden kesken, jo­ka mahdollistaa yhteyden­pidon poikkeusoloissa

– Cross Border Training Program ­toiminta Norjan, Ruotsin ja Suomen ilmavoimien kesken, joka osoittaa osapuolien sitoutumista ja vahvistaa kunkin valtion yhteisoperaatiokykyä

– ilmatilan valvonta on toi­

vottavasti tulevaisuuden kehittyvää yhteistyötä.

Bruun­Hanssen korosti po­sitiivista kehitystä puolustuste­ollisuudessa Norjan ja Suomen välillä. Hänen mukaansa toimi­alan yritykset näyttävät ”otta­neen haltuun kuskin paikan” pohjoismaisen puolustusteolli­suuden uudelleen järjestelyssä. Hän uskoo tämän olevan omi­aan lisäämään kilpailukykyäm­me kansainvälisillä markkinoilla.

Norja jakaa liittolaistensa ja kumppaneidensa huolen Itä­meren alueesta. Tiedämme, et­tä pienikin mahdollinen jännite tällä alueella voi vaikuttaa mei­hin suoraan. Venäjän sotilaallis­ten harjoitusten toimintamalli lä­hialueilla ja tapahtuneet ilmati­laloukkaukset on koettu uhkaa­viksi Norjassa. Bruun­Hanssenin mukaan Natolla täytyy olla mah­dollisuus toimia Itämeren alueel­la niin liittolaisten kuin kumppa­neidenkin kanssa. Hän toi esiin Naton toiminnan 28+2 mallin, jossa Suomi ja Ruotsi edustavat kumppaneita. Isäntämaan tu­ki (host nation support) on hy­vä esimerkki Naton toiminnasta kumppanien suuntaan.

Vuodesta 2008 alkaen Venäjä on investoinut voimak­kaasti puolustusvoimien mo­dernisointiin. Tämän tulokse­na me näemme kasvaneen val­miuden omaavan, liikkumis­ ja suorituskykyisemmän Venä­jän puolustusvoimat. Ei ole mi­tään epäilystä siitä, ettei Venä­jällä olisi laillista oikeutta puo­lustaa itseään ja on myös luon­nollista, että se uudistaa jouk­

kojaan. Mutta on hyvä huomi­oida, että Venäjä on osoittanut sekä tahtoa että kykyä käyttää sotilaallista voimaa saavuttaak­seen ulkopoliittisia tavoitteitaan. Tämä toimintamalli on näytet­ty Georgiassa, Krimillä ja nyt meneillään olevassa itä­Ukrai­nan tilanteessa. Venäjä osoittaa myös sen tahtoa ja kykyä Syy­riassa. Venäjä sotilaallinen tuki Azerbaidžaniin on ollut ratkaise­vassa asemassa nykyisen tilan­teen syntymiseen, jonka näem­me Syyriassa.

Amiraali Bruun­Hanssen korosti, että muuttunut tilanne vaatii huomiotamme. Erityisesti merialueella ja ilmatilassa tapah­tuvat tilanteet edellyttävät varau­tumista. Tämän vuoksi Norjan puolustusvoimat painottaa tie­dustelu­ ja iskukyvyn lisäämistä.

Norjan puolustusvoimien komentaja nosti esiin myös muu­tamia asevelvollisuuteen liitty­viä asioita. Uusi laki asevelvolli­suudesta vahvistettiin ja astui voimaan 2015. Tällä hetkel­lä puolustusvoimat pyrkii lisää­mään merkittävästi palveluk­seen hakeutuvien naisten mää­rää. Myönteistä rekrytointia ke­hitetään mm. kotiin lähetettävil­lä tiedotuskirjeillä ennen kutsun­toja, sosiaalisen median hyödyn­tämisellä sekä asenteiden, etiikan ja johtamisen kehittämisellä. Ta­voitteena on tehdä palvelusajas­ta kiinnostava, houkutteleva ja si­viiliopinnoissa hyväksilaskettava.

Esityksensä lopuksi ami­raali Bruun­Hanssen esitti par­haat kiitokset Norjan ja Suomen välisestä toimivasta ja syvästä yhteistyöstä.

56

Maanpuolustuskorkeakoulun uuden rakennuksen auditorio täyttyi yli 200 osal-

listujalla kun suomenruotsalainen puolustuspäivä järjestettiin viidennen kerran.

Tilaisuus, joka järjestetään joka toinen vuosi, on lisääntyneeellä suosiollaan osoit-

tanut, että on tarvetta forumille, jossa Suomen turvallisuuspolitiikasta ja puolustuk-

sesta voidaan keskustella toisella kotimaisella. Tänä vuonna muiden pohjoismaiden

ja Viron osallistuminen oli merkittävä.

Robin ElfvingKirjoittaja on Sininen Reservi ry:n puheenjohtaja

Tapahtumat

thorBJörn sirEn

Suomenruotsalainen puolustuspäivä

Panelistit Patrik Oksanen, Oscar Lassenius, Pekka Lundmark ja Hannu Himanen. Taustalla panelin puheenjohtaja Yrsa Grüne.

P uolustusministeriön viestintäjohtaja Max Arhippainen kävi esi­

tyksessään läpi Suomeen koh­distuvaa vaikuttamista ja analy­

soi niitä tahoja, jotka mahdol­lisesti haluavat vaikuttaa mm. poliittiseen ilmapiiriimme. Yk­si tarkoitus on ”vaihtoehtoisten totuuksien” levittäminen – vaik­

ka kukaan ei niihin uskoisikaan, koko yhteiskunnan perusluotta­musta murennetaan. Taas ko­rostui lähdekritiikin ja ”medialu­kutaidon” tärkeys.

57Rannikon Puolustaja 1 | 2017

Pääesikunnan päällikkö, vara­amiraali Kari Takanen, esit­ti Puolustusvoimien nykytilaa ja tulevia hankkeita, puolustusrat­kaisumme peruspilareita ja toi­mintaympäristöä. Yhteenvetona voi todeta, että puhuja luonneh­ti nykytilannetta tyydyttäväksi ja puolustusvoimauudistuksen hy­vin toteutetuksi. Alituinen haas­te on kuitenkin budjettivarojen riittävyys. Vastaavasti Ruotsin puolustuksen nykytilaa valai­si kenraaliluutnantti Dennis Gyl­lensporre Ruotsin pääesikunnan johdosta. Kylmän sodan jälkeise­nä aikana Ruotsin puolustusvoi­mat suuntautuivat lähinnä rau­hanturvatehtäviin, ja perinteinen valtakunnan puolustaminen pää­tehtävänä jäi taka­alalle. Puo­lustuksen määrärahat ovat taas nousussa, ja keskustelua käy­dään jopa asevelvollisuuden uu­delleen käyttöönotosta kun va­paaehtoinen järjestelmä ei tuota riittävästi henkilökuntaa. Pääkir­joitustoimittaja ja turvallisuuspo­litiikkaan erikoistunut lehtimies Patrik Oksanen kritisoi vapaam­min Ruotsin hitautta palauttaa

puolustusmäärärahat korkeam­malle tasolle. Hän totesi myös, että eduskuntavaaleissa 2018 Ruotsin mahdollinen NATO­jä­senyys tulee nousemaan kes­kusteluaiheeksi.

Seminaariosuuden päätti toimittaja Yrsa Grünen johtama paneelikeskustelu, johon osallis­tuivat Oksasen lisäksi suurlähet­tiläs Hannu Himanen, Fortumin toimitusjohtaja Pekka Lundmark ja kapteeni Oscar Lassenius Maanpuolustuskorkeakoululta. Yksi toistettu toteamus oli, että yleisnäkyvyys tällä hetkellä on huono, sillä emme vielä näe mi­

ten USA:n uusi presidentti tulee toimimaan. Toisaalta todettiin, että Venäjän presidentti luulta­vasti jatkaa virassaan ainakin vuoteen 2024. Tässä tilantees­sa johtopäätös on että: ”Det blir sämre innan det blir bättre.”

Den femte finlandssvens­ka försvarsdagen pidettiin San­tahaminan hienoissa puitteis­sa. Katuneiden kadettiupsee­reiden muistoa kunnioitettiin seppeleenlaskulla ennen ohjel­man alkua. Kaartin soittokun­nan sekstetti tahdisti seminaarin alun. Sotilasperinteemme näkyi myös lounaalla, kun tarjolla oli hernekeittoa ja pannukakkua ja kahvin kera tarjottiin tieten­kin munkkeja. Päivä päättyi il­lalliseen, jossa Akademiska Så­ngföreningen johti laulua. Päi­vä oli upea kokonaisuus. Pää­järjestäjä, Svensk Utveckling ry ja Carl­Johan Hindsberg tiimei­neen oli valmistellut korkeata­soisen tilaisuuden. Sininen Re­servi, MPK, RUL ja Nylands Bri­gads Gille oli mukana järjestäjä­tahoina. Osallistujien komment­teja voit hakea Twitterissä tun­nuksella #försvarsdag.

Edvin Pohto

Kenraaliluutnantti Gyllensporre.

Edvin Pohto

Den Finlandssvenska Försvarsdagen täytti Maanpuolustuskorkeakoulun auditorion.

58

M PK:n tulot ovat vii­me vuosina ja­kaantuneet kol­

meen osaan siten, että 1,8M€ on saatu valtionapuna puolus­tusministeriön kautta, 1M€ on saatu kurssimaksuina puolus­tusvoimilta ja noin 300 000€ on saatu kurssimaksuina oppi­lailta ja avustuksina eri lähteistä. 0,4M €:n vähennys olisi siis hy­vin tuntuva. Jokavuotinen epä­varmuus seuraavan rahoituksen tasosta vaikeuttaa tietysti myös toiminnan suunnittelua.

Tällä kertaa varauduttiin käytännössäkin siihen, että su­pistukset toteutuisivat. MPK:ssa tehtiin suunnitelma pienemmän budjetin varalta ja aloitettiin YT­neuvottelut. Tämä oli väis­tämätöntä, koska henkilöstö­menojen osuus MPK:n menois­ta on niin merkittävä, että supis­tusten toimeenpano ei olisi ollut mahdollista ilman henkilöstö­vaikutuksia. Neuvottelujen seu­rauksena MPK:sta mm. lakkau­

tettiin yksi hallintotasa, koulutus ja tukiyksiköt ja 11 kuukausi­palkkaista työntekijää irtisanot­tiin. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että nämä toimenpiteet olisi pitänyt toteuttaa rahoituk­sen tasosta riippumatta.

Vaikka uhkana ollut määrä­rahojen supistus ei tälläkään ker­taa toteutunut, vaan valtionavun taso pidettiin eduskunnan pää­töksellä ennallaan, on se siitä huolimatta 200 000€ pienem­pi kun esim. vuonna 2010. Sa­mana ajanjaksona koulutuksen volyymi on kasvanut yli 30%:lla.

Muutokset eivät suoranai­sesti koskeneet MERIPP:ä. Ai­noastaan ”koulutusalue­” nimi­ke jäi historiaan. Saimme kuiten­kin mahdollisuuden palkata yh­den suoritepalkkaisen koulutus­päällikön lisää. Vastuut jakaantu­vat 1.1.2017 alkaen MERIPP:ssä seuraavasti: Piiripäällikön alai­suudessa toimii, koulutussih­teerinä jatkavan Kristiina Slot­ten lisäksi, neljä suoritepalk­

kaista koulutuspäällikköä: Sa­kari Saikku vastaa pääkaupun­kiseudun koulutuspaikalla (Hel­sinki ja Kirkkonummi) MERISK:n ja RPR:n tilaamasta ja tuella toi­meenpantavasta koulutukses­ta, Michael Eklöf jatkaa Län­si­Uusimaalla sekä MERIPP:n, että ESMPP:n koulutuspäällik­könä ja vastaa UUDPR:n tilaa­man ja tuella toteutetun koulu­tuksen toteuttamisesta Raasepo­rin koulutuspaikalla. Tapio Hirvo­nen jatkaa RLAIV:n tilaamasta ja sen tuella toteutetusta koulutuk­sesta vastaavana Varsinais­Suo­men ja Satakunnan koulutuspai­kalla (Turku ja Rauma). Vaasaan tullaan lähiaikoina palkkaamaan uusi MERIPP:n koulutuspäällik­kö vastaamaan Pohjanmaalla to­teutettavasta koulutuksesta. Ha­lukkaat ilmoittautukoon minulle.

Tilanne näyttää siis nyt tyy­dyttävältä mutta rahoituksen ta­soa koskeva epävarmuus ei ole poistunut. MPK:n aikaisempaa joustavampi organisaatio on

MPK:ssa tapahtuu – ja meripuolustuspiirissä

MPK:n rahoitus nousi, jälleen kerran, keskusteluun viime syksynä. Kuten jo monena

aikaisempanakin vuonna sisältyi nytkin hallituksen budjettiesitykseen 400 000 €:n

vähennys MPK:n valtionapuun.

Henrik NysténPiiripäällikkö-Distriktschef Meripuolustuspiiri- Marindistriktet

Tapahtumat

59Rannikon Puolustaja 1 | 2017

kuitenkin nyt valmiimpi kohtaa­maan erilaisia muutoksia kun ai­kaisemmin.

Meripuolustuspiiri saavut­ti viime vuonna asetetut tavoit­teet. Vuonna 2016 toimeenpan­tiin 265 kurssia, osallistujia oli 3 000 ja koulutusvuorokausia kertyi 6400. Merivoimien tilaa­man koulutuksen määrä kasvoi ja varautumis­ ja turvallisuus­koulutuksen määrä hieman vä­heni. Sitoutuneiden toimijoiden määrä kasvoi edelleen hieman ollen vuoden lopulla 365.

Uutena asiana ryhdym­me tänä vuonna käytännössä­kin muodostamaan MERIPP:n poikkeusolojen organisaatiota. MPK:n tehtävä ei muutu val­

miustilasta riippuen. Myös poik­keusoloissa MPK jatkaa koulut­tavana organisaationa. Sotilaal­lisen koulutuksen osalta toimin­ta kohdennetaan perustettujen joukkojen koulutukseen. Tässä toiminnassa MERIPP:n toimin­taa ohjaa MERISK.

MPK:n poikkeusolojen or­ganisaatioon ovat sijoituskel­poisia kaikki sellaiset asevelvol­liset, joilla ei ole sijoitusta puo­lustusvoimien organisaatiossa eikä VAP­statusta sekä myös muut kun asevelvolliset. Kaikil­la sijoitettavilla on luonnollises­ti oltava sellaista osaamista, jos­ta on käyttöä kyseisessä orga­nisaatiossa. Halukkaat voivat il­moittautua MERIPP:n palkatul­

KESKEISINSYYMUUTOKSELLE- KoulutuksenKASVU><RESURSSIENLASKU

Koulutuksen tunnusluvut 2007 - 2014 (kasvua n 80%) 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015

Koulutustapahtumat 1 366 1 498 1597 1496 1585 1747 1757 1829 1 883Koulutettavien määrä 29 497 33068 36840 32777 36477 40339 38613 40438 42 257Kouluttajien määrä 5 110 5734 6366 5177 5646 6308 6554 6509 7 151Koulutusvuorokaudet 49 273 53 887 62 092 74 302 77 463 78 086 76 683 80 224 88 189

Oppilastyytyväisyys 4,3(asteikolla 1-5)

2018–2021ANNETTUKEHYS1400000€

- KEHYSVUODELLE2017400TEUROAPIENEMPIKUIN2008JA600TEUROAPIENEMPIKUIN2011Kehys vuodelle 2017 400 t euroa pienempi kuin 2008 ja 600 t euroa pienempi kuin 2011.

le henkilöstölle. Poikkeusolojen organisaation 1. koulutustilai­suus pidetään jo kuluvan vuo­den maaliskuussa.

Kaikki edellytykset toimin­nan edelleen kehittämiselle ovat olemassa. Itse toivon, että kes­kittyisimme erityisesti koulu­tuksemme laadun tarkkailuun ja kehittämiseen. Siihen pääs­tään kehittämällä toimijoiden osaamista ja käyttämällä tehok­kaasti erilaisia työkaluja palaut­teen keräämiseen ja laadun mit­taamiseen. Herkällä korvalla on kuunneltava erityisesti merivoi­mien näkemyksiä koulutuksen laadusta ja luonteesta.

60

N äyttely esittelee Val­kealan Kouvolan ky­lästä lähtöisin olleen

kenraaliluutnantti Karl Edvard Kivekkään (1866–1940) elä­mää kolmen armeijan kenraa­lina. Kaarlo Kivekäs valmistui upseeriksi Haminan kadetti­koulusta vuonna 1890. Keisa­rilisen Venäjän armeijassa Ki­vekkäälle tarjoutui vaativia teh­täviä Keski­Aasiassa, missä hän vastasi siviili­ ja sotilaskriisin­hallintaoperaatiosta lähes kym­men vuoden ajan. Kivekäs saa­vutti paikallisten luottamuksen ja hänen muistonsa elää edel­leen vahvana nykyisen Tadžikis­tanin alueella.

Kivekäs osallistui ensim­mäiseen maailmansotaan rin­tamakomentajana yleten ken­raalimajuriksi. Lokakuun val­lankumouksen jälkeen hän siir­

Kaarlo Kivekkäästä– kolmen armeijan kenraalista kirja ja näyttely

tyi joukkoineen itsenäisyyttä tavoitelleen Ukrainan puolelle. Ukrainan sekasortoisista oloista hän pääsi palaamaan kotimaa­han kesällä 1918. Ylipäällikkönä Kivekäs turvasi Suomen ensim­mäisten presidentinvaalien su­jumisen sekä toimi merkittävis­sä tehtävissä puolustusvoimia rakennettaessa, mutta kohtasi myös muukalaisvihaa omassa kotimaassaan. Kivekäs oli kes­keisessä asemassa perustetta­essa Suomen rannikkopuolus­tusta sen vaikeina alkuaikoina.

Vireillä on myös kirjahan­ke Kivekkään elämänvaiheista.

Tiedot Kivekkäästä ovat pieninä sirpaleina. Hänen omai­suutensa jäi Venäjälle ja Ukrai­naan maailmansodan melskeis­sä, ja miltei kaikki sen jälkeises­tä aineistosta kuten asiakirjat, kirjeet ja valokuvat paloivat tal­

visodan aikana evakuointikulje­tuksen tuhoutuessa ilmapom­mituksessa.

Olen kiinnostunut kaikesta Kivekkääseen liittyvästä tiedois­ta, aineistoista, tarinoista, valo­kuvista, kirjeistä.

Kouvolan kaupunginmuseo järjestää näyttelyn ken-

raali Kaarlo Kivekkään elämästä. Näyttely avautuu

23.11.2017 Kouvola-talossa.

Jarmo LoikkanenJarmo Loikkanen avustaa Kouvolan kaupunginmuseota ja valmistelee kirjaa Kaarlo Kivekkäästä. 040-592 4962, jarmo.loikkanen at hotmail.com

Historia

61Rannikon Puolustaja 1 | 2017

Järjestöt

Vuosikokous

RANNIKKOUPSEERIYHDIS­TYS ry:n vuosikokous järjeste­tään torstaina 16.3.2017 klo 18.00 Helsingissä Suomenlin­nan Upseerikerholla. Kokouk­sessa käsitellään jäsenten halli­tukselle kirjallisesti etukäteen lä­hettämät ja sääntöjen 13§ mää­räämät asiat.

Yhdistys tarjoaa kokouksen jälkeen iltapalan.

Lautat Suomenlinnaan Kaup patorilta lähtevät kello 16.40 ja 17.20.

Jäsenretki

Yhdistyksen jäsenretki järjeste­tään alustavan suunnitelman mu­kaan Tanskaan 5.­ 7.5.2017 eli lähtö pe 5.5. iltapäivällä ja paluu su 7.5. illalla. Asiasta tiedotetaan jäsenistölle lisää, erikseen jaetta­valla tiedotteella (on jo jaettu).

Rannikkotykistöjoukkojen historiikeista

Vuosina 1994­1998 julkaistu­ja joukko­osastojen historiikke­ja on vielä saatavilla. Vain Vaa­san ja Hangon kirjat ovat loppu­

neet. Jos olet kiinnostunut kir­joista, niin ole yhteydessä yh­distyksen sihteeriin. jarmo.valti­mo@rannikonpuolustaja.fi

Muistathan ilmoittaa muuttuvat yhteystietosi sihteerille. Varsin­kin sähköpostiosoitteen päivit­täminen on tärkeää,koska osa tiedotteista jaetaan vain jäsen­rekisterijärjestelmän sähköpos­tiohjelmalla.

Hyvää alkanutta vuotta 2017.

Hallitus

Rannikkoupseeriyhdistys

Rannikkoupseeriyhdistys tiedottaa

AT-Marine Oy

www.atmarine.fiVantaa p. (09) 5494 2600

Turku p. 0208 353400

Palveluksessa maalla ja merellä

Navigointi-, ja merenkulkulaitteet•

Kommunikointilaitteet•

Säiliömittauslaitteet ja lastausvarret teollisuudelle

•Erikoiselektroniikkalaitteet puolustusvoimille

Rannikon Puolustaja 2017-atmarine .indd 1 14.12.2016 10.40

62

Järjestöt

Suomenlinnan Rannikko­tykistökilta ry:n perintei­

nen glögitilaisuus järjestettiin 15.12.2016 Merisotakoululla Suomenlinnassa. Ensin koetel­tiin kiltalaisten fyysistä kuntoa, kun glögitilaisuus aloitettiin 4 krs. auditorio Raholassa.

Puheenjohtajan esittäessä tervehdyksensä ja kertoessa kil­lan vuoden 2016 erilaisista kil­tatapahtumista kuvin ja sanoin, kiltalaiset nauttivat jouluiset glö­git piparkakkuineen.

Koska viime vuonna ei ol­lut tilaisuutta kerrata vuoden 2015 tapahtumia, puheenjoh­taja aloitti kertomalla Järvön kiltamajan 30 – vuotisjuhlista. Seuraavaksi siirryttiin diaesityk­sessä kiltalaisten upeaan aurin­koiseen retkeen Rysäkarille vii­me elokuussa. Retkellä oli mu­kana lähes 30 tyytyväistä kilta­laista. Päivä oli kaikin puolin on­nistunut, ja suuri kiitos annettiin saaren isännälle Tom Kaislalle.

Puheenjohtaja kertoi, että Kuivasaaressa on järjestetty ke­sän aikana useat siivoustalkoot ja neljänä viikonloppuna yleisö­retket sekä lisäksi useita firma­vierailuja. Slotte totesi ilokseen, että saari oli jälleen menestys, vaikkakin Vallisaaren avautumi­nen yleisölle hieman rajoitti vie­rasjoukkoa. Myös MTV 3 vierai­lu saaressa ja uutisjuttu oli hie­noa ja tervetullutta mainosta.

Kuivasaaressa on kesän aikana järjestetty myös yhteis­työssä MPK:n meripuolustuspii­rin kanssa muutamia kursseja, kuten naisille kohdennettu Tur­vallisesti vesillä ja kaikille asiasta kiinnostuneille kansimieskurssi. MS Kuivasaari on ollut ahkeras­sa käytössä niin oman väen kes­ken kuin myös MPK:n kursseilla.

Kaiken kaikkiaan puheen­johtaja totesi vuoden sujuneen hyvin. Tosin suuri haaste, Obu­hovin kasematin katon korjaus­projekti, joka olisi pitänyt toteut­

taa jo kauan sitten, ja joka vih­doinkin päätettiin hoitaa kun­toon tänä kesänä, ei ihan men­nytkään ns. nappiin. Katon kor­jaus käynnistyi kuivan kauden jälkeen liian myöhään ja joudut­tiin sitten keskeyttämään aikai­sen talven ja lumen tulon iskies­sä päälle. Rakennustöitä on tar­koitus jatkaa heti sään salliessa.

Vajaan tunnin esityksen jäl­keen siirryttiin auditoriosta Me­risotakoulun upeaan juuri res­tauroituun perinneaulaan, jos­sa suoritettiin aluksi ansioitu­neiden kiltalaisten palkitsemi­set. I lk. barettimerkki myön­nettiin Katariina Siimeslehdolle, joka on ollut mukana Kuivasaa­ren toiminnassa sekä johtanut että kouluttanut Kuivasaares­sa naisille suunnattuja turvalli­suuskursseja. II lk. barettimerk­ki myönnettiin Kuivasaaressa oppaana toimivalle Pasi Favo­rinille ja Kuivasaaren talkoolai­selle Anu Taittoselle sekä Järvön

JuhliaSuomenlinnan Rannikkotykistökilta

Palkitut Sirpa Holma ja Timo Elolähde.

Elina WirtanEn

Tutustutaan pöydän antimiin.

Elina WirtanEn

63Rannikon Puolustaja 1 | 2017

Järjestöt

saaren aktiiveihin kuuluvalle Sa­mi Forsenille. Maanpuolustus­mitalin pronssisella soljella sai­vat MS Kuivasaaren kuljettajat Jari Kanervo ja Sami Kettunen.

Vuoden kiltalaiseksi 2016 valittiin Sakari Korhonen, joka on vuosien ajan ahkerasti toi­minut Järvön saaressa.

Ilta jatkui sitten kvartetti Four Fatsin viihdyttäessä kiltalaisia ja kiltalaisten nauttiessa varuskun­taravintola Hilman valmistamis­ta buffetpöydän maittavista an­timista. Suurkiitos kuuluu myös Rannikkosotilaskodin sisarille, jot­

ka huolehtivat, että ruokaa ja juo­maa oli kaikilla riittävästi.

Palkitsemisia

Killan puheenjohtaja luovutti marraskuussa kiltamme pitkä­aikaiselle jäsenelle ja Keltaisen rykmentin veteraanille, Kaarlo Martikaiselle, Rannikkotykistö­killan standaarin hänen 90­vuo­tipäiväjuhlassaan.

Maanpuolustuskiltojen liiton ja Etelä­Suomen kiltapiirin 4.6. Lippujuhlapäivän vastaanotol­la Ritarihuoneella palkittiin kil­lan tiedottaja Sirpa Holma Suo­

Suomenlinnan Rannikkotykistökilta

men Leijonan Ritarikunnan an­sioristillä ja sihteeri Timo Eloläh­de Maanpuolustuskiltojen liiton kilta­ansiomitalilla. Killan kun­niajäsen Pekka Ahtola vastaan­otti Säätytalolla 5.12. Tasavallan presidentin hänelle myöntämän 4 lk. Vapauden Ristin.

Lämpimät onnittelut kaikil­le palkituille!

Killan sääntömääräinen vuo­sikokous järjestetään 8.3. klo 18 Suomalaisella klubilla. Vuosikoko­uksesta enemmän kiltalaisille lä­hetettävässä tiedotteessa.

Kristiina Slotte

Palkitut kiltalaiset, Siimeslehto, Favorin, Forsen ja Kettunen.Vuoden kiltalainen 2017 Sakari Korhonen.

ovE Enqvist ovE Enqvist

Four Fats ja serenaadi killan puheenjohtajalle.

Elina WirtanEn

Ikinuori 90-vuotias, Kaarlo Martikainen ja puheenjohtaja Slotte.

Elina WirtanEn

64

Järjestöt

Laatokan Puolustuksen Perinneyhdistys

L aatokan puolustuksen pe­rinneyhdistys ry kokoontuu

Riihimäellä 18. – 19.8.2017. Tervetulleita ovat kaikki Laato­kan ja Äänisen veteraanit, hei­dän omaisensa ja ystävänsä se­kä kaikki meripuolustuksen kal­liista perinnöstä kiinnostuneet. Osallistuminen ei edellytä yhdis­tyksen jäsenyyttä.

Ohjelma

Perjantai 18.8 – Kokoontuminen Riihimäen

rautatie asemalla klo 13.00 mennessä. Linja­auto ajaa hotellin kautta, huoneiden vastaanotto

– Siirtyminen Lopelle, Marskin majalle klo 15.00 mennessä. Marskin majan esittely

– Esitelmä, aiheena Suomi 100 vuotta ja marsalkka Mannerheimin syntymästä 150 vuotta

– Ruokailu, Marskin perinneateria

– Paluu Riihimäelle n. klo 18.30. Majoittuminen, ilta vapaata yhdessäoloa

Lauantai 19.8. – Yhdistyksen vuosikokous

hotelli Seurahuoneen tiloissa, osoitteessa Hämeenkatu 29, Riihimäki klo 09.00 – 11.00. Sääntöjen mukaiset asiat

– Huoneiden luovutus klo 12.00 mennessä

– Kimppakyydeillä Lasimuseoon (Tehtaankatu 23,

Riihimäki). Tutustuminen näyttelyyn ja kahvit

– Tilaisuus päättyy klo 14 mennessä

Kustannukset

Ateria Marskin majalla osallistu­jien määrästä riippuen 33 – 40 €/hlö. Bussin kuluihin peritään 10 €/hlö. Lasimuseon pääsy­maksu 6 €

Ilmoittautuminen

Ilmoittaudu sihteeri Kyösti Ran­taselle 1.8.mennessä. Puh. 0400 825346, sähköposti kyosti.rantanen (at) gmail.com. Jokainen varaa hotellimajoituk­sen itse. Hotellin yhteystiedot: Hotel Seurahuone, puh. 019 716 270 email : myynti@seu­rahuone.fi

65Rannikon Puolustaja 1 | 2017

Järjestöt

Matti Kurjen purjehtijat perinneosasto

A ikaa on kulunut peräti 55 vuotta, kun Suomen Lon­

toon suurlähettiläs Leo Tuomi­nen otti vastaan Suomen valtion puolesta koululaiva Matti Kur­jen Englannin Devonportissa (Wharf No.13, H.M. Dockyard) arvovaltaisen kutsuvierasjoukon todistaessa lipun vaihtoa. HMS Porlock Bay sai uudeksi nimek­seen Matti Kurki.

KL Matti Kurjen purjehti­

jat kokoontuvat yhteiselle lou­naalle omakustannus periaat­teella Helsingin Suomalaiselle Klubille, Kansakoulukuja 3, V krs. huhtikuun 21. päivänä kel­lo 1300. – Klubin pukukoodi on pikkutakki ja solmio. Tulet klu­biin, et pubiin!

Tule muistelemaan palve­lustasi ”kuninkaallisen” laivas­ton fregatilla. Samalla pitäisi tehdä päätös miten tästä eteen­

päin (?) rivit harvenevat …Laittakaa sana kiertämään

– siis tapaamisiin 21.4.2017 kello 1300.

Ilkka J IgnatiusPj - Purjehtija mallia 1/66

Matti Kurjen purjehtijat perinneosasto

P.S. Voit ilmoittaa tulostasi, pu­helin 040 5050 685 Ignatius tai 0400 795914 Suominen (Autamme emäntää)

… Kai muistat kannella kun fregatin …

66

Järjestöt

P ohjanlahden Laivastokilta piti kauden 2016 syysko­

kouksen Vaasan Sotaveteraani­museossa. Läsnä oli 11 killan jäsentä. Killan puheenjohtaja Teuvo Roden uusi mandaattin­sa, samoin varapuheenjohtaja

Timo Koukku. Myöskään muu hallitus ei uusiutunut erovuo­roisten kohdalla muuten kuin siten, että varajäsen Jari Udd­folk vaihtoi paikkaa Tapio Poren­tolan kanssa nousten täten var­sinaiseksi jäseneksi. Paikkan­

sa uusivat varsinaisita jäsenistä Bo Ståhl Vaasasta, Thor Guss Mustasaaresta ja Armas Sarve­la Jurvasta. Mikael Pasto, Erk­ki Lehtimäki, Matti O.Vironmä­ki, kaikki Vaasasta, jatkavat toi­selle kaudelle, samoin Esko Pe­

Killan syyskokousyleisöä Vaasan Sotaveteraanimuseossa. Taustalla Pohjanmaan aluetoimiston päällikkö, everstiluutnantti Mika Piiroinen.

Killan syyskokous 2016

Pohjanlahden Laivastokilta

tEuvo rodEn

67Rannikon Puolustaja 1 | 2017

Järjestöt

kama Oulusta.Alkanut vuosi 2017 on mo­

nessa suhteessa haasteellinen. Suomen juhlavuoden ansiosta maanpuolustusjärjestöjen toi­minnan odotetaan aktivoituvan entisestään, mikä Vaasassa nä­kyy esimerkiksi Merivoimien vuosipäivän viettona täällä Vaa­sassa, samoin Sinisen Reservin vuosijuhlan järjestämisenä tääl­lä sekä valtakunnallisen maan­puolustusjuhlan järjestämisenä MPKL:n liittovaltuuston yhtey­dessä marraskuussa niin ikään Vaasassa. Haasteita siis riittää, mutta onhan vuosi 2017 maal­lemme todellinen merkkivuosi.

Lisäksi syyskokous hy­väksyi vuoden 2017 toiminta­suunnitelman, johon oli kirjattu muun muassa Pohjoismaiset kil­tapäivät Halmstadissa Ruotsissa, purjehdus Mikkelinsaarille kesä­kuussa ja käynti Turun Merimu­seossa. Tarkoitus on myös osal­listua elokuussa järjestettävään MilJazz ja Kokonaisturvallisuus­tapahtumaan Vaasassa. Oulun osaston suunnitelmiin kuului ta­pahtuma joka kuukausi siten, että kesäkuukausina kokoon­nutaan Oulun torilla. Suupohjan viirikkö jatkaa koulutustoimintaa tukeutuen Kristiinankaupunkiin. Ainakin kaksi MPK:n kurssia on suunniteltu. Koulutusalus Ahven osallistuu myös Vaasassa alus­paraatiin elokuussa.

Kokouksen lopuksi evl. Mi­ka Piiroinen Pohjanmaan aluetoi­mistosta piti kokousyleisölle esi­telmän maavoimien uusista tais­telumenetelmistä. Esitys herätti

vilkkaan keskustelun maamme turvallisuudesta ja maailman ti­lanteesta yleensä.

Teuvo Roden

Perinteiseen aselaiva Equityn kunniakäyntiin ja tapaamiseen saaristotila Varpissa osallistui lokakuun lopulla kahdeksan killan jäsentä. Seppeltä laskemassa killan pitkäaikainen hallituksen jäsen Mauno Hintsala (oik.) ja Varpin isäntä Jussi Mendelin.

Pohjanlahden Laivastokilta

tEuvo rodEn

68

Järjestöt

H elsingin Reservimeriup­seerit ry eli HRMU täyt­

ti 70 vuotta. Virallinen 70­vuo­sipäivävastaanotto järjestettiin 13.1.2017 Rannikkosotilaskoti­yhdistyksen upeissa tiloissa Ka­tajanokalla.

Merivoimien komentajan tervehdyksen toi henkilöstöpääl­likkö kommondori Pekka Varjo­nen ja koulutuspäällikkö kom­mondori Erkki Heinonen. Tilai­suutta läsnäolollaan kunnioitti­vat Rannikkolaivaston komen­taja kommondori Erkki Mikko­la, Rannikkoprikaatin komentaja kommodori Vesa Tuominen, Me­risotakoulun johtaja kommondori Pasi Pajunen sekä Vaasan Ran­nikkojääkäripataljoonasta ko­mentaja Johan Tillander.

Kaaderijärjestöjä edustivat Meriupseeriyhdistys sekä Ran­nikkoupseeriyhdistys.

Helsingin Reserviupseeripii­rin toiminnanjohtaja Tomi Alajoki sekä piirin puheenjohtajan Cas­par von Walzel muistivat myös juhlivaa yhdistystämme sekä useat muut pääkaupunkiseutum­me reserviläisyhdistykset olivat lä­hettäneet edustajan tilaisuuteen.

Myös MPK:n Meripuolus­tuspiirin piiripäällikkö Henrik Nystén ehti kiireiltään onnitella HRMU:ta vuosipäivänä.

Tervehdysten jälkeen vie­raat nauttivat lasillisen kuohu­vaa sekä kahvia tai teetä mais­

tuvan suklaaleivoksen kera. Oli erittäin ilahduttavaa nähdä pai­kallaolijoiden viihtyvän ja samal­la luoden uusia kontakteja.

Vuosipäivän juhlaillallinen alkoi juhlavissa merkeissä Hel­singin Suomalaisella Klubilla Yli­oppilaskunnan soittajien jousi­kvartetin sävelmien tahdissa. Suomen­, Reserviupseeriliiton­ sekä Helsingin Reservimeriup­seerien lipun edessä kohotettiin malja menneille vuosille ja toivo­tettiin uusi aikakausi alkaneeksi. Henri Havulinna, jonka kolmivuo­tinen puheenjohtajakausi päättyi vuoden lopussa, toivotti vieraat tervetulleiksi ja kohotti maljan iloi­sen jälleennäkemisen kunniaksi.

Tunnelmaa kohotettiin seu­raavaksi yläkerran kabinettiti­loissa, joihin kutsuvieraat siirtyi­vät nykyisen varapuheenjohtaja Havulinnan johdolla. Kunniapu­heenjohtaja Heimo Mäki kohot­ti Marskin maljan, joka nautittiin, illan ollessa vielä nuori, hetken vaatimalla arvokkaalla asenteella.

Iloisen puheensorinan val­litessa HRMU:n nuorempaa jä­senistöä edustava Kai Kaksonen kajautti ilmoille ensimmäisen snapsilaulun, johon kaikki yh­tyivät vuosikymmenten varmal­la kokemuksella ja asenteella. 70 vuotiaan HRMU:n kunniaksi oli laadittu isänmaallisia maku­ja edustava menu, jonka alku­pala koostui kotimaisista kalois­

ta, pääruoan painottuessa kau­sijuureksiin ja karitsaan konjak­ki­kermakastikkeen kera. Jälki­ruokana hurmasi Creme Brulee.

Hannu Hillo muisteli pu­heessaan HRMU:n menneitä vuosikymmeniä johdattaen vie­raat muistojen kultaisiin syöve­reihin. Muistelu oli kullanarvoista etenkin nuoremmille jäsenille, jot­ka pääsivät kuulemaan tarinoita entisaikoijen tavoista ja yhteisistä hetkistä. M/y Vesikolla tehtiin pit­kiä purjehduksia aina Perämerta, Gotlantia sekä Saksaa myöden. Daamit muistelivat Kulosaaren kasinolla järjestettyjä tanssiaisia. Illalliset amiraalin pöydässä olivat painuneet mieleen. Illan edetessä snapsilaulut kajahtelivat komeasti ja puheita pidettiin impulsiivisesti hetken innoittamana.

Ilta päättyi reservimeriup­seeriyhdistyksen uuden puheen­johtajan Marko Vuorisen puhee­seen, jossa hän esitteli taustansa ja kertoi yhdistyksen nykytilan­teesta sekä tulevaisuuden suun­nitelmista. Tätä ennen Vuorinen oli palkinnut yhdistyksen entisiä puheenjohtajia yhdistyksen stan­daardilla sekä Sinisen Reservin ansiomitalilla Juha Tenhusen se­kä poissaolevana Aku Kaikkosen.

Juhlavuonna 2017 Helsin­gin Reservimeriupseerien toi­minnan voidaan katsoa muo­dostuvan neljästä eri päätoi­minta­alueesta, jotka samalla

Helsingin Reservimeriupseerit

69Rannikon Puolustaja 1 | 2017

Järjestöt

muodostavat peruspilarit yhdis­tyksen toiminnalle. Meritoiminta – ammunta – yhteysupseeritoi­minta ja perinnetoiminta.

Kunnivartioiden lisäksi hie­no esimerkki yhdistyksen perin­netoiminnasta on Juha Tenhu­sen tekemä tällä hetkellä 7­osai­nen luentosarja merisodankäyn­nin tapahtumista. Hänen hieno sarjansa tulee saamaan jatkoa syksyllä katselmuksella saksa­laisten sukellusveneiden toimin­nasta Atlantilla toisessa maail­mansodassa. Luento pohjautuu saksalaisten omaan analyysiin siitä, miksi he hävisivät sukellus­venesodan tuolla merialueella.

Yhteysupseeritoiminnalla HRMU tukee Merivoimia osallis­tumalla laivastovierailuihin, har­joituksiin ja muihin tapahtumiin. Yhdistyksen jäsenet ovat olleet mukana mm. Northern Coasts –harjoituksissa 2010 ja 2014 se­kä useissa Tall Ships Races –ta­pahtumissa. Yhteysupseeri toi­mii yhteyshenkilönä vierailevien alusten ja isäntien välillä.

Ampumataitoa yhdistyksen jäsenet pitävät yllä mm. harjoit­telemalla Döbelninkadun erin­omaisella ampumararadalla. Ak­tiivisen harjoittelun lisäksi toimin­nan tavoitteena on osallistumi­nen syksyllä järjestettäviin Sini­sen Reservin ampumakilpailuhin.

Meritoiminta on nyt tällä hetkellä ja tulevina vuosina yh­

distyksen voimakkaimmin muut­tuva toiminta­alue. Linnakevene Lavansaari ­yhteisön myötä se on myös muodostunut aktiivisim­maksi toiminta­alueeksi. Syksyl­lä vastuupäälliköiden ja vastuuko­nepäälliköiden koulutusajot saa­tiin käytiin kolmen harjoitusajon sekä telakointiharjoituksen muo­dossa. Isona haasteena on aluk­sen rekisteröinti lastialukseksi Tra­fin toimesta ja sen myötä vaati­mus Kotimaanliikenteen laivurin tutkinnosta aluksen päällikölle. Tuo vaatimus on generoinut pal­jon toimintaa ja koulutusta. Meri­puolustuspiiri on organisoinut Ko­timaanliikenteen laivuri ­kurssin linnakeveneiden aktiiveille. Tuon lisäksi on määritelty MPK:n pääl­likkökoulutus, jonka rakenteesta ja sisällöstä on vastuussa Meri­puolustuspiirin merenkulun joh­tava opettaja Kai Kaksonen.

Pätevyyshaasteet kun saa­daan selätettyä linnakeveneen ympärille tullaan muodostamaan monipuolista sotilasmerenkulul­lista toimintaa. Yhdistyksen meri­toimikunnan muodostavat linna­keveneen vastuupäällikkö Reima Mäkeläinen ja vastuukonepääl­likkö Marko Vuorinen. M/S La­vansaaren lisäksi tekninen kehi­tys mahdollistaa uudenlaisia ta­poja harjoitella toimintaa merellä. Suunnitelmissa on talvikaudella järjestettävät navigointiharjoitu­tukset Stormwind­simulaattoreilla.

Hybridisodankäynnin uhan ollessa päällä ei merisotilaan har­joittelu voi tukeutua vain merel­liseen toimintaan. Alukset pitää pystyä suojaamaan myös sata­missa. Suunnitelmissa on lähi­taisteluharjoittelusta alusympä­ristöön räätälöity koulutus, jossa olisi myös elementtejä vartiomie­hen voimankäytöstä. Asiantunti­jana ja kouluttajana olisi tuolloin Defendo Alliance / AMS Defcon.

Osana meritoimintaa voi­daan pitää myös meritaitokilpai­lua. Sinisen Reservin puolelta sii­tä vastaa HRMU:n varapuheen­johtaja Henri Havulinna. Tällä hetkellä yhtenä tärkeänä tavoit­teena on meritaitokilpailuperin­teen elvyttäminen ja mahdolli­sesti itse kilpailun modernisoin­ti jäsenyhdistyksiä kiinnostavak­si kokonaisuudeksi.

Tällaisella toiminta­alueko­konaisuudella HRMU pyrkii ak­tivoimaan nykyistä sekä uutta jä­senistöä toiminnan pariin. Kyse ei ole ainoastaan sotilallisten taito­jen ylläpidosta vaan myös siitä, miten maanpuolustukseen yh­teiskunnallisen keskustelun ta­solla suhtaudutaan. Mitä useam­pi aktiivisesti seuraa turvalli­suusympäristön muutoksia, sitä paremmin pystytään Suomessa tekemään aihepiiriin liittyviä oikei­ta poliittisia päätöksiä.

Marko VuorinenPuheenjohtaja

Helsingin Reservimeriupseerit ry

Helsingin Reservimeriupseerit

70

Järjestöt

R annikkotykistöase on läh­tenyt itsenäisyyden uudel­

le vuosisadalle päinvastaisista oletuksista huolimatta! Teimme­kin retken 14.11. tutustumalla rt:n kovapanosammuntoihin ja sotaharjoitustilanteisiin Mäkiluo­dossa. Isäntämme Suomenlin­nan Rannikkorykmentin komen­taja Olli­Pekka Lund oli meitä vastassa Upinniemen laiturilla. Raikas merimatka piti retkeläi­semme visusti aluksen sisäti­loissa. Käynnissä oli laaja Meri­voimien vuoden pääsotaharjoi­tus MEPU 16, joka merialueel­la näkyi mm. selvästi normaalia tiheämpänä pv­alusliikenteenä.

Kaikkia rannikkokanuunoi­ta ei siis ole kallionkoloistaan irti kiskottuna ja naulatehtaalle vie­tyinä tai deaktivoituina museoe­sineinä. Toimivaa kalustoa on ja niitä myös harjoituksissa käyte­tään uusia rannikkotykkimiehiä ja ­naisia koulutettaessa. Tämä

oli tyytyväisyydellä nytkin mer­kille pantava! Mäkiluodon laitu­rialueelta kiipesimme osoitetul­le paikalle kalliorinteelle, josta oli hyvä näkyvyys ampumasuun­taan merelle. Kaukaisuudessa näkyi vaivoin maalilauttaa vetä­vä alus. Oli hieman salaperäi­sen usvainen keli, joten maali­lautta ei paljaalla silmällä juuri­kaan siniharmaasta maisemas­ta erottunut. Etäisyyttä meidän ja ampuvaan 130 TK­patte­rin välillä oli parisen sataa met­

riä ja tornikanuuna hiukan saa­renkulman takana pehmentäen laukausten äänistä terävimmät pois. Kranaatin lentorataa saa­toimme ”seurata” merelle loitto­nevan repivän äänen perusteel­la ja laskimme mielessämme ai­kaa laukauksesta iskemään. Va­rusmiesajoilta tutunnäköisiä ve­sipatsaita nousi korkeuksiin tu­lenjohtajan haarukoidessa maa­liaan. Isosaaren puisesta tulen­johtotornista näitä tuli muinoin kovapanosammunnoissa seu­rattua. Komentaja esitteli meille myös rannikkojoukkojen harjoi­tustoimintaa kalliopainanteiden suojaamissa krh­tuliasemissa. ­Hienosti näytti sujuvan. Kävim­me myös kävelyllä linnakealueel­la, josta osa oli raunioina edel­lisen vuokralaisen jäljiltä. Suuret kiitoksemme komentaja Olli­Pek­ka Lundille, joka sotaharjoituskii­reistä huolimatta oli itse henkilö­kohtaisesti isäntänämme ja op­

Kuninkaallinen rantapyssy on edelleen voimissaan!

Turun Rannikkotykistökilta

Saimme seurata 130tk:n ammuntaa.

Antti, Hannu ja Arto tutkimassa piikkinokka-Mossea Miehitysmuseossa.

sEPPo kaila

sEPPo kaila

71Rannikon Puolustaja 1 | 2017

Järjestöt

paanamme linnakkeella!Perinteisen Tallinnaan suun­

tautuneen jouluostosmatkan to­teutimme 12.­13.12. Liikkeelle lähdimme aamuhämärissä Heik­kilästä, kuten useina kertoina ai­kaisemminkin Arto Penttilän kul­jettamalla bussilla. Matkanjohta­jana toimi killan huvi­ ja retkivas­taava Heikki Pohjanvirta. Tukeu­tumispaikkanamme Tallinnassa neljän tähden Tallink City Hotel. Hotelli on meille monesta kerras­ta tuttu, tasokkaaksi ja luotetta­vaksi todettu ydinkeskustahotel­li. Tästä on lyhyt ja mukava kä­velymatka vaikkapa ostosparatii­si­Virukeskuksen läpi Tallinnan vanhaan kaupunkiin. Isommat ostokset teimme kyllä mukavasti bussilla liikkuen. Yhteisinä tutus­tumiskohteinamme tällä kertaa olivat Tallinnan teletorni, ”teletap­pi” ja Miehitysmuseo. Teletorniin teimme uusintaretken, koska vii­me käynnillämme oli melko su­muista, eikä tarjotuista näköalois­ta ollut iloa. Tällä kerralla ilma oli selkeä ja näkyvyys merellä hy­vä aina Suomen rannikon lähim­piin kohteisiin asti. Täältä on ai­koinaan ollut hyvä seurailla me­riliikennettä määrätyssä mieles­sä ja mukavaa katselu vieläkin on. Muistan vielä hyvin 70­lu­vun puolivälin aliupseerikouluai­kojani Isosaaressa, josta käsin sai illan ja yön pimeydessä seu­

Kuninkaallinen rantapyssy on edelleen voimissaan!

Turun Rannikkotykistökilta

railla Viron rannikolta valoheitin­ten pyyhkäisyjä merelle. Kävim­me myös Miehitysmuseossa, jos­sa kerrotaan miehityksen ajasta vuosilta 1940–1991. Museo si­jaitsee keskustassa Toompea tä­nav 8, lähellä hallintorakennuk­sia, joten nytkin museon ohi ajoi kovaa kyytiä ja metelillä poliisiau­tojen suojaama saattue. Museon perusnäyttelyssä on runsaasti ai­toja tuon ajan esineitä ja paljon kuvia. Museo on mielenkiintoi­nen ja valaisee sekä muistuttaa Viron lähihistoriasta. Olkaa kuu­lolla, suunnittelemme museo­ ja ostosmatkaa myös kesäkau­delle! 5.­7. 6. toteutamme ret­ken merkittäviin sotahistorialli­siin kohteisiin, kuten Salpalinja ja muita Itä­Suomen sotahisto­riaan liittyviä kohteita. Tarkempi matkaohjelma saatavissa Heikki Pohjanvir ralta: p. 040 519 8155,

heikki.pohjanvirta@gmail.com.Seuratkaa ilmoitteluja kil­

tamme retkistä ja tapahtumista TS:n kiltapalstalla, jäsentiedot­teissa ja killan FB­sivulla. Seu­ratkaa myös Maanpuolustus­koulutusyhdistyksen (MPK) si­vuilla: www.mpk.fi.

Aloittaessani nyt Turun Ran­nikkotykistökillan tiedottajana, pyydän saada lausua suuret ja lämpimät kiitokset kiltamme erit­täin monivuotiselle hallituksen jä­senelle ja tiedottajalle Mikael Kas­kelolle hänen jättäessään nämä ansiokkaasti hoitamansa tehtävät seuraajilleen! Kiitoksen myös Juk­ka Verholle monivuotisesta päte­västä hallitustyöskentelystä. Ta­paamme kyllä nämä aktiiviset kil­taveljemme edelleen näissä mo­nissa kiltaympyröissä!

Seppo KailaKillan tiedottaja

Suomenlinnan Rannikkorykmentin komentaja Olli-Pekka Lund pitää alku-puhuttelua Upinniemen laiturilla ennen alukseen nousua.

sEPPo kaila

72

Järjestöt

A lkanut vuosi tulee olemaan tapahtumarikas myös Tu­

run Laivastokillan, kuin myös muiden maanpuolustuskiltojen tapahtumakalentereissa. Osal­listumme Suomi 100­vuotta ­juhlavuoden maanpuolustus­tapahtumaan (Maanpuolustuk­sen Tuki ry/Maanpuolustuskil­tojen Liitto ry/Sininen Reservi), joka järjestetään Turussa 19.–20.5. Valtakunnan suurimpia tapahtumia on taas ensi kesän Tall Ships Races Turussa ja Kot­kassa. Turussa järjestetään sa­

maan aikaan 20.–23.7. tuohon megatapahtumaan sopivasti liit­tyviä muitakin tilaisuuksia. Yk­si näistä on valtakunnalliset Lai­vastokiltapäivät Turussa, jossa laivastokillat kokoontuvat yhteen ja jonka vastuujärjestäjänä kil­tamme Turun Laivastokilta tu­levana kesänä toimii. Olkaa siis kiltajäsenet kuulolla ja tulkaa tapaamaan kiltaväkeä ensi ke­sänä! Laivastokiltapäivät nivo­taan sopivalla tavalla Tall Ships Races ­tapahtuman yhteyteen. Tarkemmat yksityiskohdat Lai­

vastokiltapäivien ohjelman si­sällöstä ilmoitetaan Laivaston Killan jäsenkilloille keväällä. Ta­paamme myös 24.–27.8. järjes­tettävillä Turun Messuilla. Sijoi­tumme siellä Puolustusvoimi­en näyttelyalueella olevan Si­nisen Reservin ständin yhtey­teen. Tervetuloa Turkuun osal­listumaan ja nauttimaan kesän monista tapahtumista! Osallis­tumme Suomi 100­vuotta juh­lavuoden maanpuolustustapah­tumaan (Maanpuolustuksen Tu­ki ry/Maanpuolustuskiltojen Liit­

Hyvää alkanutta Suomi 100-vuotta!

Jarmo Holm ja Juho Angervo laskemassa seppelettä Laivaston muistoristille Naantalissa. Maakuntakomppanian miehiä kunniavartiossa.

sEPPo kaila

Turun Laivastonkilta

73Rannikon Puolustaja 1 | 2017

Järjestöt

to ry/Sininen Reservi), joka jär­jestetään Turussa 19.–20.5. Muistakaa myös Sinisen Reser­vin ampumakilpailut! Siis seu­raavaksi huhtikuussa perinne­kivääri­ (pystykorva, 300m) + pistooli 25 m Upinniemessä.

Olimme mukana tapahtumissa

Pääsimme Turun Rannikkoty­kistökillan mukana 14.11. tutus­tumaan rt:n kovapanosammun­toihin ja sotaharjoitustilanteisiin Mäkiluodossa. Isäntänä oli Suo­menlinnan Rannikkorykmentin komentaja Olli­Pekka Lund. Kii­tos järjestäjille hienosta retkes­tä, josta selostus tämän lehden Turun Rt­Killan osiossa! Turun Laivastokillan perinteinen joulu­päivällinen oli katettuna 10.12. Ravintola Trapissa, Naantalin Luostarikirkon kupeessa. Paik­ka on tunnelmallinen ja Taulu­huone käytössämme, luoden jouluiselle tilaisuudelle mitä parhaat puitteet. Jouluruoka on täällä aina hyvin runsas ja muu­tenkin vertaansa vailla, jonka ta­soa on vaikeaa ylittää. Ravinto­lan suuren suosion vuoksi joulu­ruokailusta sovimme jo viimeis­tään kesäkaudella ja varaamme tilan ajoissa käyttöömme. Ter­vetuloa siis jouluaterialle taas tu­levan joulun alla! Olimme myös mukana Turun Rt­Killan perin­

Hyvää alkanutta Suomi 100-vuotta!

Herrat killan joulupäivällisellä Naantalin ravintola Trapissa.

sEPPo kaila

Turun Laivastonkilta

teisen joulunajan ostosmatkal­la Tallinnassa 12.–13.12. Mat­ka sujui mukavan väljällä ja lep­poisalla ohjelmalla välillä tärkei­tä ostoksia tehden. Tästäkin löy­tyy selostus Rt­Killan osiossa.

Edustaminen ja kunnianosoitukset

Turun Laivastokilta kävi itsenäi­syyspäivän aamuna Rannikko­laivaston ja yhdessä eri maan­puolustusjärjestöjen kanssa las­kemassa seppeleen Laivaston ristille Naantalissa. Seppelem­me laski pj Jarmo Holm avus­tajanaan hallituksen jäsen Juho Angervo. Osallistuimme myös perinteen mukaiseen Jouluaa­ton 4­miehiseen kunniavartioon Sankariristillä.

Merkkipäiviä

Loppukevään ja alkukesän syn­tymäpäiväsankareitamme ovat: 85 vuotta Yrjö Kärkäs 7.5., 70v. Matti Orava 15.6., 60v. Keijo Maksimainen 19.4. ja Pekka Kumpulainen 2.5. Onnea kai­kille syntymäpäiväsankareille!

Seuratkaa ilmoitteluja ret­kistä ja tapahtumista TS:n kilta­palstalla, sähköposti­jäsentedot­teissa ja killan päivitetyillä netti­sivuilla: www.turunlaivastokilta.net ja killan FB­sivulla. Seurat­kaa myös ampumatapahtumien ajankohtia Maanpuolustuskou­lutusyhdistyksen (MPK) sivuil­la: www.mpk.fi.

Seppo KailaKillan tiedottaja

74

Järjestöt

K oko puolustusjärjestel­mämme perustuu yleiseen

asevelvollisuuteen. Valtaosa so­dan ajan vahvuudesta on reser­viläisiä. Reservin osaamisen ke­hittäminen ja ylläpito ovat oleelli­nen osa koko asevelvollisen kou­lutusjärjestelmää. Pitkä asevel­vollisuusaika luo ison haasteen – miten varmistetaan reserviläis­ten koulutus.

Toimintakykyisen reservin ylläpitäminen perustuu suurelta osin kolmen toimijan saumatto­

maan yhteistyöhön; puolustus­voimat tuottaa ja organisoi so­danajan joukot, Maanpuolustus­koulutusyhdistys tuottaa reser­ville koulutuspalveluja, jotka täy­dentävät reservin osaamista ja killat tarjoavat sosiaalisen yhtei­sön reserviläisille, jossa voi ko­kea yhteenkuuluvuutta saman koulutushaaran tai joukko­osas­ton kasvattien kanssa.

Rannikkojääkäreiden osal­ta, tämä tarkoittaa sitä, että kil­ta toimii läheisessä yhteistyös­

sä UudPr:n kanssa mm. perin­neasioissa kuten Teikarinpäi­vän juhlallisuudet, ansioitunei­den huomioimisessa sekä pri­kaatin kanssa erikseen sovitta­vissa tapahtumissa. Vuoropu­helu on jatkuvaa ja uudistuvaa.

MPK:n meripuolustuspiirin aktiivien joukossa on runsaas­ti rannikkojääkäritaustaisia ja si­ten on mahdollista tarjota osaa­via kouluttajia kurssien toimijoik­si. Toiminnan määrä onkin ilah­duttavasti kasvanut viime vuosi­

Rannikkojääkärikilta ja Rannikkojääkäripataljoonan Perinneyhdistys

Toimintakykyinen reservi – Puolustuksen selkäranka

75Rannikon Puolustaja 1 | 2017

Järjestöt

Kutsu!Rannikkojääkärikillan kevätkokous sekä luento

Keskiviikkona 29. maaliskuuta 2017 klo 18:00. Soneran tiloissa Vallilassa, Teollisuuskatu 11.

Tilaisuuden alussa on luento. Rikoskomisario / tietokir­jailija Mikko Porvali luennoi aiheesta Tiedustelu ­ja vakoi­lu. Luentotilaisuus on avoin kaikille asiasta kiinnostuneille.

Ilmoittautumiset Henri Harmialle henri.harmia@telia­company.com tai 040­5062860 viimeistään torstaina 27. maaliskuuta.

Rannikkojääkärikilta ja Rannikkojääkäripataljoonan Perinneyhdistys

Toimintakykyinen reservi – Puolustuksen selkäranka

”Rannikkojääkärit tässä ajassa, Kustjägarna i tiden”-historiateos

H istoriateos kertoo rannikkojääkäreiden toiminnasta vuosi­na 1997­2015, ja on Kokonaisturvallisuus 2015­mes­

suilla julkistettu upeasti kuvitettu yli 200­sivuinen kirja. Kirjaa voi ostaa Rannj­killan hallitukselta (esim. antti@rautiainen.fi tai 050­5561825) ja hinta on 40 euroa.

Kutsu!

R annikkojääkäripataljoonan perinneyhdistys ry:n sääntömääräinen vuosikokous, Kenraalintien

marssin jälkeen lauantaina 22.4.2017, alkaen klo. 15.00. Harjattulantie 80, Turku.

Lisätietoja ja ilmoittautumiset: Mika Seppänen, mika.seppanen@turkuamk.fi, 050­5985 698

na UudPr:ssä oltuaan jo pitkään korkealla tasolla Rannikkoprikaa­tissa. Meripuolustuspiirin Saaris­tomeren­Pohjanlahden rannikko­jääkäritaustaiset kouluttajat ovat jo monena vuotena toimineet alueen sodan ajan joukkojen ja varusmiesten kouluttajina.

Kolmikantainen työskentely toimivan reserviläisarmeijan yl­läpitämiseksi on hyvissä kanti­missa rannikkojääkäreiden osal­ta ja kilta ja Pery tulevat jatkos­sakin tekemään kaikkensa että tällä uralla pysytään.

Suomen 100 v itsenäisyy­den kunniaksi rannikkojääkä­rit osallistuvat näkyvästi Nuku Rauhassa tapahtumaan. Syksyl­lä järjestämme juhlat, johon toi­vomme kaiken ikäisten ja taus­taisten rannikkojääkärien osal­listuvan. Palaamme tarkemmin tähän seuraavassa numerossa.

Kerran rannikkojääkäri – ai­na rannikkojääkäri

Henri ja Mika

76

Järjestöt

Rannikkojääkärikillan ja RannJP:n Perinneyhdistyksen yhteinen toimintakalenteri 2017

lejä ja leikkejä ym. mukavaa. Lisätietoja Mika Kiurulta mi­ka.kiuru@finnair.com ja 050­3926866.

Heinäkuu Teikarin päivän juhlallisuudet, Upinniemi ja Drags vik. Lisätietoja ja ilmoit­tautumiset Aimo Laaksonen aimo.laaksonen@pp.inet.fi ja 0400­813603 tai Antti Rau­tiainen antti@rautiainen.fi tai 050­556 1825.

22.7. Porkkala Swimrun 2017, Upinniemi. Lisätietoja http://www.swimrun.fi/

18-19.8. Suomi 100 v juhlin-taan liittyvä Nuku Rauhassa ti-laisuus Helsingissä. Rannikko­jääkäreillä oma rasti Töölönran­nassa. Lisätietoja Jorma Tiura tiurajorma@icloud.com

Marraskuu Rannikkojääkäri-killan syyskokous

3.12. ”Talvisodan muistoja ja adventin lauluja”-konsertti, Upinniemen Merikappeli. Lisä­tietoja Esa Aittokallio esa.ait­tokallio@gmail.com tai 040­5869061

5-6.12. Suomi 100-vuotta juhla

3-5.3.Hiihtovaellus Virolahden merialueella. Hiihtoa, erätaitoja ja sotahistoriallista antia. Lisää tietoa MPK:n sivuilta (www.mpk.fi) Hiihtovaellus Virolah­della SL, SV 2010 17 12289 tai Mika Kiurulta mika.kiuru@finnair.com ja 050­3926866.

29.3. Rannikkojääkärikillan ke-vätkokous sekä luento. Keski­viikkona 29. maaliskuuta 2017 klo 18:00. Soneran tiloissa Vallilassa, Teollisuuskatu 11. Tilaisuuden alussa on luento. Rikoskomisario / tietokirjailija Mikko Porvali luennoi aiheesta Tiedustelu ­ja vakoilu. Luento­tilaisuus on avoin kaikille asias­ta kiinnostuneille. Ilmoittautumiset Henri Harmi­alle henri.harmia@teliacompa­ny.com tai 040­5062860 vii­meistään torstaina 27. maalis­kuuta.

22.4. Kenraalintiemarssi, Tur­ku. Lisätietoja Sami Kivilähde sami.kivilahde@kannustalo.fi tai 040­5900500

22.4. Rannikkojääkäripatal-joonan Perinneyhdistys ry:n sääntömääräinen vuosikoko-us. Kenraalintiemarssin jäl­keen 22.4.2017, alkaen klo

15. Harjattulantie 80, Turku. Lisätietoja ja ilmoittautumiset: Mika Seppäseltä mika.sep­panen@turkuamk.fi tai 050 5985 698

13.5. Vesistö- ja koulutus-kauden avajaiset ja mökkital-koot, Upinniemi – Ramsö. klo 09:00. Lähtö L­laiturilta ja pa­luu klo 15:00 mennessä. Ko­ko perheen tapahtuma. Tar­kemmat ohjeet Aimo Laakso­selta aimo.laaksonen@pp.inet.fi ja 0400­813603 sekä Mika Seppäseltä mika.seppanen@turkuamk.fi tai 050 5985 698

Toukokuu 2017 Baretti-marssi 1, Dragsvik (VEH). Kil­lalla ja Peryllä on mahdollisuus muodostaa oma ryhmä. On myös mahdollisuus osallistua järjestelytehtäviin. Ilmoittautu­miset Antti Rautiaiselle antti@rautiainen.fi tai 050­556 1825 viimeistään 15.huhtikuuta.

11-16.6. Leirikoulu koululai-sille Upinniemen saaristossa Ramsössa. Leirikoulu koululai­sille Upinniemen saaristossa Ramsössa. Erätaitoja, ulkoilua, uimista, suunnistusta, pelas­tautumista, perinteisiä ulkope­

Rannikkojääkärikilta ja Rannikkojääkäripataljoonan Perinneyhdistys

77Rannikon Puolustaja 1 | 2017

Järjestöt

8.4. Yhdistyksen vuosikokous Raumalla.

22.4. Sinisen Reservin ampu-makilpailu Upinniemessä.

Toukokuu Vesistökauden aloi-tussauna, MERISK

8.7. Merivoimien vuosipäivä ja Sinisen Reservin järjestämä il-tajuhla Vaasassa.

18.-19.8. Sininen Reservi mukana Nuku Rauhassa-päätapahtumassa Helsingissä. – NUKU RAUHASSA on

turvallisuustoimijoiden yh­teistyöhanke, jolla juhlis­tetaan 100­vuotiasta itse­näistä Suomea. Hanke on osa Valtioneuvoston kans­lian virallista Suomi 100 ­ohjelmaa.

– NUKU RAUHASSA ­ta­pahtumakokonaisuus (www.nukurauhassa.fi) si­sältää kymmenen koko­naisturvallisuustapahtu­maa sekä neljä asiantunti­jaseminaaria. Lisäksi oh­jelmassa on kymmeniä muita turvallisuustapahtu­mia. Suurin osa tilaisuuk­sista on yleisölle avoimia ja maksuttomia.

Sininen Reservi ry:n tapahtumia (www.sininenreservi.fi) vuonna 2017

Rannikkojääkärikilta ja Rannikkojääkäripataljoonan Perinneyhdistys

– ”Musiikki yhdistää” kan­salaistorilla ja Töölönlah­della 18.­19.8.2017 Ko­konaisturvallisuustapahtu­makokonaisuus huipentuu Helsingin Kansalaistorilla

ja Töölönlahdella järjestet­tävään päätapahtumaan. Tapahtuma sisältää akti­voivia toimintarasteja ja kilpailuja sekä kalustoesit­telyjä ja toimintanäytöksiä.

XV Kenraalintie-marssi22.4.2017 Kakskerta, Turku

M atkat 10, 18 ja 25 km. Ilmoittautuminen suoritta­malla osallistumismaksu 22 € Peryn tilille 31.3.

2017 mennessä. Tämän jälkeen tapahtuva ilmoittautumi­nen 25 €. Tällöin on suotavaa ilmoittaa osallistumisestaan tietojensa kera myös sähköpostitse.

Maksun saaja: PERY ry Tilino: FI29 8000 2038 3243 89 Merkitse viestikenttään nimesi ja kävelymatka.

Marssitoimisto avataan klo 08:00 25 km lähtö klo 08:30 10 ja 18 km lähtö klo10:00

Lisätiedot ja tarkempi marssiohjelma: http://www.rannjppery.com/ yhteydenotot: sami.kivilahde@gmail.com

78

Järjestöt

Rannikkojääkärikilta ja Rannikkojääkäripataljoonan Perinneyhdistys

Talvisodan muistoja ja Adventin lauluja Merikappelissa 27.11.2016

lauluja konsertin. Toki oltaes­sa Upinniemen varuskunnas­sa oli Rannikkoprikaatikin mu­kana konsertissa, josta näkyvin osoitus oli varuskunnan päälli­kön kommodori Vesa Tuomi­sen osallistuminen konserttiin. Konsertti oli näin Merikappelin ”kirkkoherran” näkökulmasta taas kerran mukava kokemus. Hyvissä ajoin alkoi ihmisiä saa­

pua klo 17 alkaneeseen Upin­niemen sotilaskotisisarten jär­jestämään glögitarjoiluun ja itse saapuessani paikalle noin puo­li kuusi oli parkkipaikka jo tut­tuun tapaan täynnä autoja. Kon­sertin alkaessa klo 18 oli pai­kalla hiukan vähemmän ihmi­siä, kuin edellisvuonna, mutta ei Merikappeli tyhjältä näyttä­nyt kun paikalla oli 143 ihmistä. Uskollisimpia ja ehkä pisimmäl­tä tulleita olivat kolmatta kertaa paikalle tulleet Hyvinkään Palo­puron kyläyhdistyksen retkeläi­set. Retkeläisiä hieman harmit­ti, kun tänä vuonna ei konsertin yhteydessä ollutkaan aikaisem­pien vuosien mukaisia myyjäisiä seurakuntasalissa, mutta ehkä taas ensi vuonna?

Konsertti aloitettiin perin­teisesti minun lyhyillä tervetu­losanoilla, joilla konserttiväki toivotettiin tervetulleeksi varus­kuntaan ja Merikappeliin. Ran­nikkojääkärikillan puheenjohta­ja Henri Harmia omissa terve­tulosanoissaan kiitteli mahdol­lisuudesta päästä Merikappe­liin ja totesi Talvisodan muisto­ja ja Adventin lauluja konsertin muuttuneen viimeistään nyt py­syväksi perinteeksi. Tämän jäl­keen paikallinen kuoro Porkka­lan Laulu johtajanaan Pia Innala sai vuoron ja kuulimme perin­teisen yhdistelmän lauluja. En­

Kulunut vuosi 2016 on ol­lut Merikappelissa muu­

tosten vuosi. Suurin muutos on tapahtunut Merikappelin kirk­kosalissa, josta vanhaa sotilas­kirkkojen perinnettä mukaillen on tehty useimmiten vain aivan uusissa kirkoissa nähty moni­toimikirkkosali, josta näkyvin merkki on videotykki ja sähköl­lä laskettava kangas aivan alt­tarin yläpuolella. Muutokset tar­vitsevat aina aikaa ja juuri täl­laisten vuosien kohdalla hyvät perinteet näyttelevät paljon ta­vallista suurempaa roolia. Niil­lä on hyvä osoittaa, että vaikka muutoksia tapahtuu, niin tietyt perusasiat ja arvot pysyvät aina Merikappelissa samoina.

Ensimmäisenä adventti­sunnuntaina 27.11. Rannikko­jääkärikilta ja Rannikkojääkäri­pataljoonan perinneyhdistys jär­jestivät Merikappelin Tuki ry:n kanssa jo kuudennen kerran Talvisodan muistoja ja Adventin

140...141...142 ja 143. Virallisen konserttivierasmäärän laski Sotilaspastori Henri Kivijärvi.

Esa aittokallio

Esa aittokallio

79Rannikon Puolustaja 1 | 2017

Järjestöt

Rannikkojääkärikilta ja Rannikkojääkäripataljoonan Perinneyhdistys

Talvisodan muistoja ja Adventin lauluja Merikappelissa 27.11.2016

siksi tuli yhteislauluna Rannik­kojääkärimarssi, jota seurasi yhdistelmä jota voi hyvin kuva­ta sanoilla ”Talvisodan muisto­ja ja Adventin lauluja”­ ja kon­sertti päättyi yhdessä laulet­tuun Hoosianna lauluun adven­

tin kunniaksi. Rannikkojääkäri­pataljoonan perinneyhdistyksen Aimo Laaksonen kukitti konser­tin lopussa kuoron johtajan Pia Innalan ja esitti meidän tyyty­väisten kuulijoiden yhteisen kii­toksen kuorolle. Hyvin nopeas­

ti tämän jälkeen Merikappeli hil­jeni ja valmistelu vuoden 2017 ensimmäistä adventtia ja Talvi­sodan muistoja ja Adventin lau­luja konserttia varten alkoi.

Henri KivijärviSotilaspastori

Konsertin kuorona oli Porkkalan Laulu, johtajanaan Pia Innala.

Esa aittokallio

L eirikoulu kou­lulaisille Upin­

niemen saaristos­sa Ramsössa 11.­16.6.2017. Erätaitoja, ulkoilua, uimista, suunnistusta, pelastautumista, perinteisiä ulkopelejä ja leikkejä ym. mukavaa. Lisä­tietoja Mika Kiurulta mika.kiuru@finnair.com ja puh. 050­3926866.

R annikkojääkäripataljoo­nan perinneyhdistys

ry:n purjehduskauden avajai­set ja Ramsön majatalkoot, lauantaina 13.5.2017, Upinniemi. Lähtö L­laiturilta klo 09:00 ja paluu klo 15:00 mennessä. Ilmoittautuminen (kulkuluvat) ja lisätie­dot: Aimo Laaksonen, aimo.laaksonen@pp.inet.fi, 0400­813603

80

Järjestöt

Uudenmaan prikaati Tam­misaaressa on osa Meri­

voimia ja se joukkoyksikkö jos­sa suurin osan maamme ruotsin­kielisistä varusmiehistä saa soti­laskoulutuksensa. Vuonna 1963 päätti joukko entisiä kantahenki­lökuntaan kuuluneita sekä entisiä varusmiehiä perustaa Nylands Brigads Gille rf. Tänään Gillettiin kuuluu noin 2000 jäsentä.

Yhdistyksen keskeisin teh­tävä on tukea ja auttaa Uuden­maan prikaatia ja siellä palve­levia varusmiehiä. Myös va­paa­ehtoisen maanpuolustus­työn ja puolustushengen edes­

auttaminen sekä suomenruot­salaisten puolustusperinteiden vaaliminen kuuluu tehtäviin.

Pääosa toiminnasta tapah­tuu paikallisosastoissa joita on Itä­ ja Länsi­Uudellamaalla, Hel­singin seudulla, Varsinais­Suo­messa, Etelä­ ja Pohjoispohjan­maalla sekä Ruotsissa. Paikalli­sosastoissa järjestetään kokouk­sia, esitelmiä, tutustumismatko­ja ja vastaavia sekä jäsenille että heidän perheenjäsenille.

Gilletin varainhankinta on perusta Uudenmaan Prikaa­tin stipendirahastolle josta jae­taan tunnustuksia varusmiehil­

le ja kouluttajille kotiuttamis­ ja juhlapäivinä. Gillet on myös ra­hoittanut prikaatille uuden Kun­tosalin ”GilleGymmet”, varusmie­hille tarkoitettu Vapaa­ajantalon, sekä tukenut kun kunnostettiin Prikaatin läheisyydessä oleva Kaptensbo stället ja Traditions­kullen, Suomen Sodan ajoilta oleva vanha perinnetalo ympä­ristöineen sekä sen vieressä ole­va perinnekorsu.

Gillet vastaa nyt myös jouk­ko­osaston lehdestä, Fanbära­ren, lehti joka julkaistaan 4 ker­taa vuodessa sekä painettuna että e­versiona.

N ylands brigad i Dragsvik, Ekenäs är det truppför­

band som samlar huvudparten av de finlandssvenska beväring­arna från hela Finland. År 1963 beslöt tidigare anställda och tidi­gare beväringar att grunda Ny­lands Brigads Gille rf, för att ta

tillvara både Brigadens och tidi­gare Nylands Regementes tradi­tioner. Idag har Gillet ca 2000 medlemmar– Gillet är en verklig samlingsrörelse.

Gillets huvudsakliga ända­mål är att stöda Nylands brigad och dess beväringar samt att

främja det frivilliga försvarsarbe­tet och försvarsandan samt vår­dandet av de finlandssvenska försvarstraditionerna. Den hu­vudsakliga verksamheten sker ute i lokalavdelningarna som ar­rangerar både informationskväl­lar, studiebesök, resor och före­

Nylands Brigads Gille

Lähde mielenkiintoiselle uutuusmatkallemme

Ino, Krasnaja Gorka (Yhinmäki), KronstadtRannikon Puolustajan lukijamatka 9.-12.6.2017

– Retken sotilasasiantuntijana ye­komentaja, ST Ove Enqvist – Matkanjohtaja ja asiantuntijaopas sotahistorian tutkija, ylil res Göran Lindgren

Ilmoittautuminen matkalle 31.3.2017 mennessä. Hinta 635 €

Vihdin Liikenne Oy VL-Matkat, Helena Kuosmanen, puh.09 444774, sähköposti myynti@vihdinliikenne.fi

Lisätietoja: http://vihdinliikenne.fi/events/kategoria/sotahistorialliset-matkat/

ovE Enqvist

81Rannikon Puolustaja 1 | 2017

Järjestöt

drag. Det finns lokalavdelningar i Västra och Östra Nyland, Hel­singforsregionen, Åboland, Nor­ra Österbotten, Södra Österbot­ten samt i Sverige.

Gillets medelanskaffning är grunden för den stipendieutdel­ning som sker på Brigaden i sam­band med både hemförlovning­ar och högtidsdagar. Det ger Ny­lands brigad en möjlighet att be­löna både beväringar och utbilda­re som utmärkt sig i sitt uppdrag. Gillet har även donerat en alldeles ny konditionssal, ”GilleGymmet”

till Nylands brigad och hade även en stor betydelse när beväring­arnas fritidshus byggdes om och ännu idag bidrar Gillet med fi­nansiering när det skaffas ny ut­rustning. Även renoveringen och underhållet av Kaptensbostället, Pjäsparken och korsun på Tradi­tionskullen sker med Gillets stöd.

Gillet svarar även för Ny­lands brigads truppförbands­tidning Fanbäraren som utges 4 ggr per år både som tryckt och som e­version.

Yhteystiedot:www.nylandsbrigadsgille.fi / www.nylle.fi

Bernt Ehrnrooth Styrelseordförande tfn 050 587 9868 ordf (ät) nylandsbrigadsgille.fi

Thorbjörn Sirén, Sekreterare tfn 0400 614 887 sekr (ät) nylandsbrigadsgille.fi

Agneta Rehnberg, Medlemssekreterare tfn 040 824 3380 medlemssekr (ät) nylandsbrigadsgille.fi

Karl-Johan Kähkönen, Skattmästare tfn 040 505 7000 ekonomi (ät) nylandsbrigadsgille.fi

Nylands Brigads Gille

Maahantuoja:

Ruukintie 7-9, 02330 Espoo, www.atoy.fi Puh. (09) 6827 1, Faksi (09) 6827 305

MERIVAIHTEET

82

Hangon Rannikkopatteriston perinneyhdistysPuheenjohtaja Veikko­Olavi EronenGSM 040824 8679, 040 520 0907Narvikink. 20, 10900 HANKOveikkoe@hotmail.comperinneyhdistys@hotmail.com

Helsingin MiinanraivaajakiltaPuheenjohtaja Erik ErwesLinnankoskenkatu 11 A 1000250 Helsinki, 0400 503 099erwes@erwes.com

Helsingin ReservimeriupseeritPuheenjohtaja Henri HavulinnaNeulastie 2 B 16, 00410 Helsinki040 552 9136havulinna.henri@gmail.com

Kotkan Rannikkoalueen perinneyhdistysPuheenjohtaja Aapo Tokkola045 169 0988aapo.tokkola@gmail.comYhdistyksen postiosoite:Koulukatu 2 as 4, 48100 Kotkakotra.pery@gmail.com

Kymen LaivastokiltaPuheenjohtaja Tapio RiikonenVesikatu 10, 49400 Hamina050 540 5417tapio.riikonen@haminetti.net

Kymenlaakson Rannikonpuolustajain kiltaPuheenjohtaja Esa TerviöKotilotie 6, 48310 Kotka, 0440 837 846esa.tervio@luukku.com

Laatokan puolustuksen perinneyhdistysPuheenjohtaja Erkki MarttilaSignalistinkatu 11 G 61, 20360 TURKU050 351 8111erkki.marttila@pp.inet.fiSihteeri Kyösti Rantanen, Turku0400 825 346kyosti.rantanen@gmail.com

Laivaston kiltaPuheenjohtaja Pentti O. Niskanen, Hiidenkuja 6, 21600 Naantali040 7169871pentti.o.niskanen@gmail.com

Laivaston SukeltajakiltaPuheenjohtaja Tapani KorhonenOlofsborg 13 A, 10710 Snappertuna040 558 3194tapanikorhonen@kolumbus.fi tapani.korhonen@kotikone.fiwww.laivastonsukeltajakilta.fi

MeripuolustussäätiöAsiamies Arno HakkarainenHelenankuja 4, 01400 Vantaaarno.hakkarainen@srs.fi

MeriupseeriyhdistysPuheenjohtaja Erkki MikkolaRLAIV, PL 5, 20241 TURKU0299 800, erkki.mikkola@mil.fiSihteeri Tuomas Mäkelä, 045­8413070, sihteeri@meriupseeriyhdistys.fi

MerivoimatTiedottaja Minna SuominenMerivoimien esikuntaPL 58, 20811 Turkuminna.suominen@mil.fi

Merivoimien tutkimus-laitoksen perinneyhdistysPuheenjohtaja Erkki Laurila0500 431 334elexi@elisanet.fiSihteeri Kaarina SaartoPL 5, 20240 TURKUkaarina.saarto@mil.fi

Pirkanmaan Meripuolustuskilta ryPuheenjohtaja Timo ValliKastepolku 2, 14200 Turenki040 833 7213, timo.valli@tut.fi

Pohjanlahden LaivastokiltaPuheenjohtaja Teuvo RodenPietarsaarenkatu 2 A 3, 65350 Vaasa0500 665 413teuvo.roden@netikka.fi

Pohjanlahden Merivartiokilta Puheenjohtaja Hannu Walliushannu.wallius@pp.inet.fiwww.merivartiokilta.fi

Rannikkotykistön OpistoupseeritPuheenjohtaja Tatu VartiainenOjahaantie 11 B 25, 01600 Vantaa02 998 00, 0400 959370tatu.vartiainen@mil.fi

RannikkosotilaskotiyhdistysPuheenjohtaja Maritta SariolaEsplanadi 120 B 21, 10900 Hanko050 302 6435sariolamaritta@hotmail.com

RannikkojääkärikiltaPuheenjohtaja Henri HarmiaKoronakuja 6 b 13, 02210 Espoo 040 506 2860 henri.harmia@teliacompany.com

Rannikkojääkäri pataljoonan perinneyhdistysPuheenjohtaja Mika SeppänenLoimikuja 8, 20660 Littoinen050 5985698mika.seppanen@turkuamk.fi

Rannikkotykistön perinneyhdistysPuheenjohtaja Ove EnqvistHevoshaantie 9 D 6, 01200 Vantaa040 552 4136enqvist@oktanet.fi, www.rannikkotykisto.fi

RannikkotykistösäätiöValtuuskunnan puheenjohtajaTimo KohtamäkiHallituksen puheenjohtaja Vesa TuominenAsiamies komkapt M5/MERIVE Hannu Roponenhannu.roponen@gmail.com

Rannikon Puolustajain kiltaPuheenjohtaja Esa TerviöKotilotie 6, 48310 Kotka0440 837 846esa.tervio@luukku.com

RT-kerho johtorengasPuheenjohtaja Toni Aalto040 311 3348toni.aalto@iki.fi

Selkämeren RannikkokiltaPuheenjohtaja Ravo SarmetKolhantie 134 b26510 Rauma040 562 8182ravo.sarmet@dnainternet.net

Sininen Reservi ryPuheenjohtaja Robin ElfvingKauppiaankatu 2, 00160 Helsinki040 8544251robin.elfving@mac.com

Suomenlahden LaivastokiltaPuheenjohtaja Lars EklundMarkkinatie 5 E 56, 00700 HELSINKI0440 955558larseklund@kolumbus.fi

Rannikkoupseeri-yhdistysPuheenjohtaja Auvo Viita­aho,Kommodori, Komentaja/ 2.Logitiikkarykmentti (2.LOGR)sihteeri Jarmo Valtimo, 040 564 7695, jarmo.valtimo @rannikonpuolustaja.fi

Yhteinen julkaisumm

e

83Rannikon Puolustaja 1 | 2017

Suomenlinnan Rannikko-rykmentin perinneyhdistysPuheenjohtaja Kari Salin, Merisotakoulu,Sammenpolku 3 02260 Espoo kari _ salin@hotmail.com,kari.salin@mil.fiSihteeri Anu VuorinenKauriinrinne 13 A 2, 01480 VANTAA040 502 5926vuorinen.anu@gmail.com

Suomenlinnan RannikkotykistökiltaPuheenjohtaja Kristiina Slotte,Merivirta 16 as 7, 02320 Espoo050 525 0022kristiina _ slotte@yahoo.comwww.rt­kilta.net

Suomi Merellä -säätiöAsiamies ja sihteeri Jyrki Myllyperkiö 050 5520244,sihteeri@suomimerellä.fi

Turun LaivastokiltaPuheenjohtaja Jarmo HolmKreivinkatu 3 A , 21110 Naantali040 0524253jarmo.holm@turunlaivastokilta.net

Turun RannikkotykistökiltaPuheenjohtaja Petri LeppäkoskiPerälänkatu 10, 20540 Turku040 5946350petri.leppakoski@saunalahti.fi

Turun Rannikkotykistö-rykmentin Perinneyhdistys ryPuheenjohtaja Pasi KatajaVimpankuja 11, 20540 Turkurtperinne@gmail.com, www.turrtr.net

Turun ReservimeriupseeritPuheenjohtaja Heikki LaihoLinnankatu 11 a 3, 20100 Turku0400 520 620heikki.laiho@turunreservimeriupseerit.fi

Vaasan Rannikkopatteriston perinneyhdistysPuheenjohtaja Kari LehtimäkiVästäräkinkatu 8C 65320 VaasaGSM 041 432 1269Kari.lehtimaki@gmail.comSihteeri Harri Kevariharri.kevari@mil.fi

Rannikon Puolustajan teemat 20171/2017 Tutkimus­ ja kehittämistoiminta

2/2017 Reservin koulutus ja osaaminen

3/2017 Autonomiset järjestelmät

4/2017 Sodankäynnin muodonmuutos

1/2018 Uudet oppimisympäristöt

www.rannikonpuolustaja.fi

Helsingin Miinanraivaajakillan kokous joka kuukauden toinen tiistai klo 13.00 ravintola White Ladyssa.

Tapahtumakalenteri 20171.1.–31.8. Sininen Reservi ry järjestää valokuvauskilpailun ajalla. (s. 41)

16.3. RUY:n vuosikokous. (s. 61)

8.4. Sinisen Reservin vuosikokous Raumalla. (s. 77)

5.­ 7.5. RUY:n jäsenretki järjestetään alustavan suunnitelman mukaan Tanskaan. (s. 61)

9.­12.6. Rannikon Puolustajan lukijamatka. (s. 80)

8.7. Merivoimien vuosipäivä ja Sinisen Reservin järjestämä iltajuhla Vaasassa. (s. 77)

• Sjökapten YH (Merikapteeni) Ansökan 15.3 - 5.4.2017Ansök på www.studieinfo.fi

• Vaktstyrman (Vahtiperämies)• Vaktmaskinmästare (Vahtikonemestari)

Ansökan 1.1 - 15.5.2017Kontakta aboamare@axxell.fi

• Kotimaanliikenteen laivuri (Skeppare i inrikestrafik)

• Koneenhoitaja (Maskinskötare)• Kuljettaja (Förare)

Ilmoittautumiset www.aboamare.fi

www.aboamare.fi

www.axxell.fiwww.novia.fi

Sjöfarts-utbildningi Åbo

METSI – LUOTETTAVA YHTEISTYÖKUMPPANI

• luvanvaraisten osien valmistus ja huolto, ase-elinkeinolupa

• puolustusvälineiden muutostyöt ja tuotekehitys

• kevyt ja ketterä konttiratkaisu sisältäen ballististen suojauksen

• siirrettävät asuin- ja majoitustilamodulit

• liikkuvat vedenpuhdistusjärjestelmät

• kokonaisvaltainen osaaminen: mekaniikka-, sähkö- ja ohjausjärjestelmät

Tehtaat kotimaan lisäksi Virossa ja Liettuassa.

METSI OYKaaritie 7, 12100 Oitti, FinlandTel. +358 207 373 320 www.metsi.fi

TUOTEKEHITYS-PALVELUT

ASIAKASPIIRUSTUSTEN AUDITOINTI

OSTOT JA ALIHANKINTA

MEKAANINEN ASENNUS

SÄHKÖISTYS JA LOGIIKAT

TESTAUS JA KOULUTUS

PREFERRED PARTNER