Kesä on taas täällä! Kevät tuli tänä vuonna aikaisin, mutta itse kesä on antanut odottaa itseään. Tuntuu että sitä alkaa papukaijamaisesti toistamaan itseään, kun toteaa, että vuosi on taas vierähtänyt hujauksessa. Mutta niin on taas tänäkin vuonna päässyt käymään. Vasta äsken toivottelimme syksyn uusia lapsia tervetulleiksi ja nyt valmistelem- me jo kovaa vauhtia ensi syksyn tutustumisia uusille päiväkodissa aloittaville lapsille. Vaikka aikuisen näkökulmasta vuodet vierähtävät nopeasti, mahtuu tähänkin ajanjaksoon monenlaista mukavaa asiaa. Lapselle merkityksellisiä voivat olla hyvinkin pienet hetket, luonnon ihmeet uusine kasvukausineen, pilvien liikkeet taivaalla, kastemadon löytyminen kiven alta tai oppimisen ihmeet, kun sormikkaat sujahtavatkin oikeisiin sormiin, oman nimen kirjoittaminen alkaa sujumaan, hyppynarulla hyppiminen onnistuu, numeroiden luetteleminen sujuu kuin vettä vaan tai sitten lapsi voi pysähtyä ihmettelemään hiekkoja lattialla, mitkä aikuisen silmissä ovat vain likaa ja epäsiisteyttä ja lapsi näkee siinä muurahaisten polun tai jotain muuta erityisen merkityksellistä. Näistä uutisista voit lukea ryhmien terveiset ja muutamia välähdyksiä kevään erilaisista toiminnoista ja tapahtumista. Maatilan eläimet ovat vuoden aikana tulleet meille tutuiksi. Toukokuun eläimenä meillä on kala ja huipennuksena lähdemme kesäkuun alussa retkelle Linnanmäen Merimaailma Sea Lifeen. Kesän myötä jätämme hyvästit maatila-teemallemme. Sen verran voin jo raottaa ensi syksyn suunnitelmiamme, että olemme valinneet vuoden teemaksi veden. Vesi eri muodoissaan tulee näkymään ja yhdistämään eri ryhmien toimintaa pitkin ensi toimintakautta. Mielenkiintoista nähdä, mitä lapset ja kasvattajat yhdessä vesiteemasta saavatkaan aikaiseksi. Lukiessasi näitä uutisia, on jo kevätjuhlat vietetty ja siirrytty varsinaisesta toimintakaudesta kesän toimintaan. Osa lapsista viettää pidempää kesälomaa. Päiväkodissakin riittää vielä paljon mukavaa puuhaa. Tiedossa on kesäretken lisäksi Orvokin päivänä istutuspäivä, jolloin istutamme hienon saapastaideteoksen koristamaan pihaamme. Kesän toimintaan päiväkodissa kuuluu perinteisesti ulkoilusta nauttiminen, saippuakuplat ja vesivärit ovat mukavaa puuhaa kesäisellä pihalla. Pieniä metsä- tai leikkipuistoretkiä on myös tiedossa. Ja varmasti jotakin mukavaa puuhaa on myös keskikesän juhlan aikaan juhannuksen merkeissä. Pihaleikeille ja kavereiden kanssa olemiseen varaamme myös rauhallista leppoista aikaa. Toivomme lämpimiä kesäsäitä, mikäpä sen mukavampaa, kun ottaa välipalat mukaan pihalle ja istahtaa vilteille nauttimaan picnic-välipalaa. Kesällä on hyvä niin lasten kuin aikuisten levähtää ja ladata akkuja. Loma tulee tarpeeseen myös lapsille. Kevään myötä huomaa lapsiryhmässä pienoista levottomuutta, ja joskus lapsiryhmää tekisi mieli kuvauksellisesti verratakin laumaan villivarsoja. Kesällä on myös hyvä pysähtyä lapsen tasolle ja ihastella niitä pieniä-suuria asioita, neliapiloita, muurahaisen polkuja, laineen liplatusta, syreenin tuoksua ja nauttia kiireettömästä ajasta lasten kanssa. Hyvä on myös muistaa, että vaikka lapsilla on toiveet hattaroista ja huvipuisto-tourneesta, niin ne yksinkertaiset yhdessä tekemisen hetket ovat ne jotka kantavat ja jotka lapset vielä aikuisena muistavat merkityksellisinä hetkinä.

Aurinkoista ja merkityksellistä kesää kaikille perheille toivotellen Outi

Pippureiden kevät on jatkunut kuten syksy jo alkoi – maatilan eläinten matkassa. Osa ryhmän aikuisista on vaihtunut matkan varrella ja uusia lapsia on tullut täydentämään Pippureiden kaveripiiriä. Musiikki on ollut vahvasti mukana Pippurien toiminnassa. Omat merkkilaulut ovat tulleet tutuiksi ja rakkaiksi, jopa niin, että Pippurit vanhempineen kerääntyivät yhdessä viettämään laulajaisia ja opettelemaan lauluja. Pippurit ovat viettäneet lähes viikoittain musahetkiä, joissa ollaan tutustuttu erilaisiin soittimiin esim. rumpuihin, triangeliin, kapuloihin sekä marakasseihin. Tuttuja lauluja Pippurit ovat sitten päässeet laulamaan ja leikkimään päiväkodin muiden lasten kanssa talon yhteisillä tuokioilla. Taiteen saralla kuukauden eläimiin on tutustuttu erilaisia materiaaleja hyödyntäen. Ihanan pehmeältä tuntui lampaan villa, kun sitä lampaalle liimattiin, Ja voi kuinka hauskasti kimalteet säihkyivät, kun kalahattuja koristeltiin. Erilaisiin maalaustekniikoihin on tutustuttu vuoden aikana. Pensseleitä päästiin käyttämään Pippureiden somistaessa omaa ryhmätilaansa maalaamalla pahvista sermiä. Hauskat koirat taas syntyivät jalkapohjapainannan avulla. Maalin sively jalkapohjiin kyllä kutitti. Keväämmällä on aloitettu saksienkäytön harjoittelu. Pääsiäisruo- hot saivatkin kauniit istutusastiat raikkaista sormiväreistä ja saksien hapsutustekniikan avulla.

Jumpassa eri eläimet ovat antaneet vinkkiä mm. erilaisten liikkumistapojen matkimiseen. Isoa roolia ovat näytelleet myös oman kehon hahmottaminen. Kaveria on sivelty ja paijattu. Välillä on vain harjoiteltu hiljentymistä. Myös oman vuoron odottamista on harjoiteltu kovasti. Jumpan yksi huippuhetkistä varmasti oli vierailu tehtaan isolla jumppasalilla. Isot jumppapallot toivat paljon riemua. Monelle jo matka tehtaan käytäviä pitkin oli huippujännittävä. Pippurit ovat päässeet seuraamaan erilaisia teatteriesityksiä, pöytäteatteri- esityksistä talontuokioilla esitettäviin kuvaelmiin. Mielenkiinnolla ovat porukan pienimmätkin jaksaneet esityksiä seurata. Metsäretkillä Pippurit ovat vähitellen omaksuneet luonnon tutkijan roolia. Yhdellä kerralla tehtiin lumiukkoja, joiden sulamista seuraavilla metsäretkillä seurattiin. Toisella kerralla meitä odotti metsässä kirje oravalta, joka ohjasi meitä luonnonmateriaalien tutkintaan. Luonnon herätessä Pippurit pääsevät vielä tutkailemaan luonnon ihmeitä suurentavien luuppien läpi. Jännää!!! Vuoden aikana Pippurit ovat kehittäneet monenlaisia taitoja. Monet Pippurit ovat luopuneet vaipoistaan , vaatteiden vaihto sujuu useilta pienellä aikuisen avustuksella. Puhetta kuulee Pippureissa päivä päivältä enemmän, toiset juttelevat jo pitkiä tarinoita kun taas toisten kanssa olemme päässeet riemuitsemaan ensisanoista. Ruokapöydässä yhä useampi käyttää haarukkaa tai jopa harjoittelee veitsellä ruuan pilkkomista. Kesän jälkeen saamme toivottaa vanhemmille Pippureille mukavia hetkiä isojen ryhmässä. Tervetuloa uudet pienet Pippurit!!!

HUIPPUTYYPIT Pihlajien leikeissä oli havaittavissa ikävänkuulloista puhetta kavereil- le kevättalvella. Kavereita tarkkailtiin ja virheistä tehtiin iso numero, hyvät asiat ja kehut olivat unohtuneet jonnekin. Aloitimme Hyvistä Asioista puhumisen lasten kanssa tehostetusti. Projekti sai nimekseen Huipputyypit, koska niitähän meillä riittää! Aluksi mietimme porukalla, mitä kenenkin kanssa on hauska puuhata. Jokaisesta löytyi jotakin hyvää kerrottavaa. Teimme aiheesta laulun, jossa jokainen sai oman säkeistön. Lapset hykertelivät, kun oli oma vuoro olla laulun kohteena. ”On hauska piirrellä, kun Emppu on mukana Lallallallallallallallaa, kun Emppu on mukana. On hauska kuoppaa kaivella, kun Elmeri on mukana Lallallallallallallallaa, kun Elmeri on mukana.” jne. Seuraavaksi jokainen lapsi sai kehua itse itseään. Vuorotellen lapset rohkenivat tulla ryhmän eteen ja kertoa muille, missä asiassa ovat mestareita. Kaikki kannustivat toisiaan ja jos jollain oli vaikeuksia keksiä asiaa, missä on erityisen hyvä, kaverit antoivat vinkkejä. Näiden asioiden rinnalla juteltiin siitä, millainen puhe kuulostaa kaverin mielestä mukavalta. Kaikki olivat samaa mieltä siitä, että tuntuu hyvältä kun kaveri kehuu ja puhuu mukavia asioita. Leikki sujuu paremmin. Eräs lapsi sai pihlajamerkin ansioituneesta, aivan spontaanista kivasta puheesta, kun hän kannusti ja kehui pienempää leikkikaveria. Tällainen puhe on lisääntynyt ryhmässämme paljon ja olemme kaikki iloinneet siitä. Laajensimme kehumisen koskemaan myös koko ryhmää. Lapset keksivät paljon asioita, joissa meidän ryhmämme loistaa taidoillaan. Olemme tosi hyviä leikkimään, pukemaan, ulkoilemaan, juoksemaan, syömään, piirtämään, pulkkailemaan, rekoilla ajamaan sekä rakentamaan isoilla legoilla. Jatkoimme pohdintaa myös ikäryhmittäin ja melko todenmukaisia ja ikäkauteen liittyviä asioita lapset nostivat esille. Pienimmät Muurahaiset nauttivat piiloleikistä, neljävuotiailla Maahisilla on kova harjoittelu keinumisessa ja vauhdinotossa, Menninkäiset keräävät rohkeutta maistella uusia ruokia ja Päivänsäteet ovat reiluja kavereita, jotka eivät jätä muita pois leikeistä. Huipputyyppi – teemamme huipentui yhteisen laulun tekemiseen ja harjoitteluun. Sävel on monelle tuttu laulusta, jossa kerrotaan pienistä kultakaloista. Nyt laulu sai upouuden sanoituksen kahdenkymmenenyhden huipputyypin kunniaksi!

”Huipputyyppejä Pihlajat on leikkiporukkana verraton

pukemisen hyvin osaamme ja kaikkien kanssa me leikimme

- Hophop däbädäbä hophop hui Hophop däbädäbä hophop hui Hophop däbädäbä hophop hui ja kaikkien kanssa me leikimme

- Huipputyyppejä Muurahaiset on

leikkiporukkana verraton piilosta hyvin osaamme

ja kaikkien kanssa me leikimme -

Huipputyyppejä Maahiset on leikkiporukkana verraton keinua hyvin osaamme

ja kaikkien kanssa me leikimme -

Huipputyyppejä Menninkäiset on leikkiporukkana verraton

rohkeasti ruokia maistamme ja kaikkien kanssa me leikimme

- Huipputyyppejä Päivänsäteet on

leikkiporukkana verraton kaveritaitoja osaamme

ja kaikkien kanssa me leikimme!”

Lammaseläimiä ja loruttelua... Fazerilan päiväkodin vuoden teemana ovat olleet maatila ja siellä asuvat eläimet, joihin olemme tutustuneet heti syksystä alkaen. Aloitimme vuoden alusta lammasteeman tutustumalla lampaaseen erilaisten lorujen ja laulujen avulla. Samalla pohdimme yhdessä lasten kanssa mitä eroa mahtaakaan olla lampaalla ja pukilla ja voisivatko ne ehkä olla toisilleen jollain tapaa sukua. Lapset olivat varsin yksimielisiä siitä, että ainakin kaksi ulkonäköön liittyvää asiaa erottavat lampaan ja pukin toisistaan: Pukilla on sarvet ja lampaalla on villa. Tätä kautta päädyimme vielä miettimään, että mitä kaikkea siitä lampaanvillasta voisikaan tehdä. No, niitä lammaslorussa mainittuja puseroita ainakin. Ja Villasukkia! Mutta miltä se ihan oikea lampaanvilla mahtaa sitten tuntua? Tai haista? Paakarit pääsivät kokeilemaan lampaanvillan huovutusta.Karhealta ja pehmeältä tuntuvassa lampaanvillassa oli varsin voimakas haju, totesivat Paakarit huovuttaessaan villaa. Mutta voimakkaalta tuoksui huovutukseen käytettävä mäntysuopakin! Huovutuksen tuloksena Paakarilan seinälle syntyi suuri lauma hienoja ja värikkäitä lampaita! Lammaslaulujen lisäksi tutustuimme lasten kanssa myös Kolme Pukkia satuun, josta lapset pitivät kovasti. Kolme Pukkia satu saavutti ryhmässä niin suuren suosion, että sitä leikittiin ja laulettiin rooliasuissa vapaan leikin tuokioillakin lasten omasta aloitteesta. Kun lasten piti kuvittaa ja kertoa sadusta ulkomuistista, ei ollut yllätys, ettei muistilokeroita tarvinnut paljon kaivella.

Lumileikkejä ja koiratietoutta Helmikuussa heitimme hyvästit lampaille ja pääsimme tutustumaan ihmisen parhaana ystävänä tunnettuun koiraan. Monella Paakari lapsella oli joku koiratuttava. Myös kaikki Paakareiden ryhmän aikuiset omistivat koiran – tai kaksikin. Kaikilla oli paljon kerrottavaa omasta koiratuttavastaan, päätimme että jokainen halukas saa kertoa koko ryhmälle omasta koirakaveristaan. Mukana sai tuoda myös valokuvan. Lapset olivat esittelyistä innoissaan ja esittivät mielellään toisilleen kysymyksiä koirakavereiden ominaisuuksista. Samalla tulivat tutuksi myös monet yleisimmät koirarodut. Tärkeitä kysymyksiä olivat koiran mm. koiran koko, lempiherkut ja se, kuinka nopeasti koira kykenee juoksemaan. Pääsimmepä kokeilemaan myös aivan oikean koiran karvaa, kun yksi aikuisista oli tuonut tukon espanjanvesikoiransa turkkia päiväkotiin mukanaan. Ainakin koiran turkki tuntui ja tuoksui erilaiselta kuin lampaanvilla. ”Voisikohan tätä huovuttaa?” Lapset pohtivat. Kuukauden lopuksi kaikki Paakarit saivat viedä kotiinsa ihan oman koirakaverin. Herneistä, napeista, kankaanpaloista ja vanhoista sukista askartelemalla syntyi toinen toistaan komeampia hauvoja. Vuh! Kuu kiurusta kesään… Huhtikuun teemaeläin oli kana, johon pääsimmekin tutustumaan erilaisten laululeikki- en kautta. Kukko ja kana saunassa, sekä laulu munivasta Helmiina-kanasta olivat kovasti Paakareiden mieleen ja näitä lauluja jaksettiinkin leikkiä Paakareiden ryhmäs- sä ahkerasti. Kana johdatteli Paakareiden porukan myös kätevästi Pääsiäiseen, johon liittyen istutimme mm. pääsiäisruohoa ja koristelimme pääsiäisvitsoja. Hauskaa oli! Kevään tullen siirryimme sisältä ulos liikkumaan. Sisäliikuntapuuhat vaihtuivat ohjattuihin ulkoliikuntaleikkeihin, joihin kaikki Paakarit osallistuivat mielellään. Huhtikuussa pääsimme pelaamaan pihalla mm. häntähippaa, haukkahippaa, puuhippaa, haarahippaa, kotkahippaa ja tervapataa. Paakareiden lapset olivat näistä leikeistä innoissaan ja jatkoivat usein ulkoliikuntaleikkejä myös vapaalla leikkiajallaan.

Paakareiden lapset olivat kuulleet ulkona monenlaista linnunlaulua ja osa oli ehtinyt jo bongata pihapiiristä oikeita lintuja. Lasten innostuksen kautta ryhdyimme pohtimaan yhdessä miksi ne linnut oikein mahtavatkaan laulaa ja miksi ne laulavat niin paljon erityisesti keväisin. Lintukirjojen avulla tutustuimme erilaisiin pihapiirissä – ja vähän kauempanakin pihapiiristä viihtyviin lintuihin, niiden tuntomerkkeihin ja lauluääniin. Mauri Kunnaksen Hullunkurinen lintukirja oli lasten ehdoton suosikki, jota jaksettiin tutkia ihan omalla leikkiajallakin. Joutseneen tutustuimme puolestaan Ruma Ankanpoikanen sadun avulla. Ruma Ankanpoikanen sadun kautta ryhdyimme pohtimaan myös miltä mahtaisi tuntua, jos kukaan ei ottaisikaan leikkiin mukaan. Kurjaltahan se tuntuisi, tiesivät Paakarit. Lintukirjojen lisäksi tutuimpien muuttolintujen nimiä ja tuntomerkkejä oli hauska harjoitella myös vanhan kansan ”Kuu kiurusta kesään”-lorun avulla. Lorun tultua lapsille tutuksi, oli lorun avulla helppo muistella että mihin aikaan keväästä ne muuttolinnut taas palasivatkaan takaisin Suomeen sieltä etelänreissuiltaan. Kun lintujen tuntomerkit olivat tulleet tutuiksi, oli lintuja helppo lähteä etsimään myös luonnosta, mistä löytyikin paljon ainakin mustarastaita, räkättirastaita, variksia ja harakoita. Muuttolintujen lisäksi huhtikuu toi mukanaan monia muita luontoon liittyviä muutoksia. Metsäretkillä Paakarit innostuivat tutkimaan erilaisia kiviä, erilaisia hyönteisiä ja ötököitä.

Toukokuussa olemme jatkaneet ahkerasti keväiseen luontoon tutustumista niin metsäretkillä kuin päiväkodin muussakin toiminnassa. Hyönteisistä tutuiksi ovat tulleet mm. hämähäkki, leppäkerttu ja kastemadot. Paakarit saivat käyttöönsä luupit, joiden avulla luontoa oli mahdollista tutkia vieläkin tarkemmin. Ja tämä se vasta oli mielenkiintoista ja jännittävää! Monet asiat näyttivät aivan erilaisilta kun niitä tarkasteli luupissa olevan suurennuslasin läpi. Kivien pinnalta löytyi tarkemmin katseltuna useita eri värejä. Puiden rungoista ja oksista löytyi jännittäviä koloja ja onkaloita. Kun luupin painoi kiinni maahan, näytti aivan siltä kuin olisi nähnyt sisälle maan uumeniin. Hurjaa! Tutkimusretket eivät ole rajoittuneet pelkästään metsään, vaan monet Paakarit ovat niin ahkeria tutkijoita että ovat jatkaneet luonnon tutkimista oma-aloitteisesti myös päiväkodin pihalla. On ihmeellistä mitä kaikkea luonnosta voikaan löytyä! Toukokuun teemaeläin on kala. Toukokuun teema-eläimeen olemme tutustuneet mm. erilaisten laululeikkien avulla. Kala-teema tulee näkymään myös Paakareiden toukokuun ulkoliikuntaleikeissä. Yksi jo Paakareiden lapsille tuttu ja mieluinen kaloihin liittyvä leikki on hippa nimeltä ”uskaltaako pikkukalat uida?” Kevätretkellä pääsemme sitten katselemaan ihan oikeita kaloja.

6.5 oli päiväkodissa pihatalkoot. Jokainen ryhmä oli siivoamassa omalla ulkoiluajalla. Käytössä oli haravat, lapiot, harjat ja kottikärryt. Niin isoille kuin pienille riitti tekemistä. Lopuksi tarjottiin ahkerille talkoolaisille uunissa grillattuja nakkeja ja pillimehua. Roskapusseja kerääntyi yllättävän paljon ja traktori vei ne lopulta pois

Keskiviikkona 14.5 saimme päiväkotiimme maailmanluokan konsertin, kun sellisti Jussi Makkonen ja pianisti Nazig Azezian esiintyivät Sibelius konsertissa. Sibelius konsertti kuuluu osana ensi vuoden Jean Sibeliuksen 150- vuotis juhlavuotta. Sibeliuksen juhlavuonna 2015 on kulunut 150 vuotta Jean Sibeliuksen syntymästä. Konsertti järjestettiin yhteistyössä Konserttikeskuksen kanssa. Tunnevoimaisessa konsertissa Jussi Makkonen ja Nazig Azezian tutustuttivat meidät Jean Sibeliukseen ja hänen musiikkiinsa. Musisoinnin lomassa Jussi kertoi säveltäjän elämänvaiheista. Suuren osan konserttia muodostivat uudet sovitukset suosikkiteoksista kuten Finlandia, Kuusi Valse Triste. Lapset jaksoivat hienosti kuunnella puolituntisen konsertin, osa pienimmistä kuulijoista tosin nautti soitosta niin, että nukahtivat konserttiin. Kaiken kaikkiaan hieno ja mielenkiintoinen esitys. Mukava että saimme tarjota lapsille tämän huikean kulttuurielämyksen.

http://www.google.fi/url?sa=i&rct=j&q=&esrc=s&frm=1&source=images&cd=&cad=rja&uact=8&docid=IdbsKaK_4kSMBM&tbnid=PjIgdtn4g6JFHM:&ved=0CAUQjRw&url=http://www.pisteestapisteeseen.com/Kukat-pisteest%C3%A4-pisteeseen.html&ei=LYR9U-qzEorR4QTd1oGICg&bvm=bv.67229260,d.bGE&psig=AFQjCNGICHxAamlPa6RIFmZTuTJvvIej-A&ust=1400821136439172