RUOTSIN KIRKON VIRSIKIRJA 10 VUOTTA

Keskustelu- ja virikeaineistoa 3

Martin Lutherin virsiä

Tomi Valjus

2

Virsikirjamme Ruotsin kirkon Virsikirja täyttää kymmenen vuotta. Syksyllä 2002 Kirkolliskokous

hyväksyi virsikirjamme. Se valmistui painosta vuoden 2003 lopulla ja voitiin ottaa käyttöön 1. ad-

venttina 2003. Yhä edelleen se on monille ”uusi”, monet sen virret ovat tuntemattomia tai harvoin

käytettyjä.

Virsikirjaamme voi parhaiten juhlistaa käyttämällä sitä. Onhan virsikirja ennen muuta käyttökirja.

Sen virret tulevat tutuiksi laulamalla. Mutta virsien sanoma voi avautua uudella tavalla, kun tietää

jotain niiden synnystä, tekijästä tai tilanteesta, jossa virsi on syntynyt.

Tämä vuoden aikana on tarkoitus koota muutama noin kymmenen virren paketti, joissa esitellään

virsien taustoja. Näitä paketteja voi käyttää aineistona esimerkiksi virsi-illoissa, kirkkokahveilla, eri

piirien kokoontumisissa. Useimpien virsien yhteydessä on muutama keskustelun virittämiseen tar-

koitettu kysymys.

Tässä paketissa esitellään reformaattorimme Martin Luhterin kirjoittamia ja kääntämiä virsiä virsi-

kirjassamme. Vuosi 2017 on reformaation juhlavuosi ja etenkin Saksassa vuodet ennen vuotta 2017

ovat valmisteluaikaa juhlavuotta varten. Siihen valmistautumiseen on osana kuulunut myös musiik-

ki ja virret. Tämä materiaali omalla osallaan valmistaa meitä muutaman vuoden kuluttua koittavaan

juhlavuoteen.

Tiedot virsistä on koottu mm. seuraavista lähteistä:

Hansson, Karl- Johan, Bohlin, Folke, Starrup. Jörgen: Dejlig er jorden. Psalmens roll i

nutida nordsikt kultur- och samhällsliv. Åbo 2001

Hallio, Ilmari: Suomalaisen virsikirjan virret Alkuperä ja kehitys. SKS 1936

Huovinen, Eero: Enkeli taivaan. WSOY 2012

Lempiäinen, Pentti: Virsitieto. Kirjapaja 1988

Lövgren, Oscar: Psalm- och sånglexikon. Gummersons 1964

Pajamo, Reijo: Hymnologian peruskurssi. 1991

Pajamo, Reijo, Suokunnas, Seppo: Virtemme kiitosta kantaa. WSOY 1984

Ronnås, John: Våra gemensamma psalmer. Verbum 1990

Sariola, Yrjö: Jumalan kunniaksi ja mielen rakennukseksi. 1986

Vapaavuori, Hannu: Virsi luterilaisessa perinteessä. Kirkkomusiikin käsikirja. 2003

Väinölä, Tauno: Virsikirjamme virret. Kirjapaja 2008

Internet, esim. www.hymntime.com (cyberhymnal)

Virsikirjan käännöstyöryhmässä toiminut lehtori Pekka Kivekäs on lukenut ja täydentänyt näitä

tekstejä. Kiitokset hänelle.

Tomi Valjus

3

SISÄLLYS

Johdanto 4

Lutherin kirjoittamia virsiä

Yksi virsi – kaksi käännöstä

32 Nyt, seurakunta, iloitse / 345 Oi, iloitkoon nyt jokainen 6

Jouluvirsi ja sen toinen versio

125 Tuon teille ilosanoman 8

126 On lapsi tänään syntynyt 8

Taisteluvirsi – lohdutusvirsi

237 Vain Jumala on linnamme 9

Tuli ja leimaus

362 Oi Pyhä Henki, usko suo 12

Unohdettu ehtoollisvirsi?

400 Kiitetty olkoon Herra 13

Tuntematon jouluvirsi

431 Soi kiitos, Jeesus, sinulle 14

Klassinen pääsiäisvirsi

467 Kuoleman kahleet murtanut 15

Syvyydestä minä huudan

537 Sinua huudan Herrani 17

Lutherin kääntämiä virsiä

Henki helluntain – kaksi helluntaivirttä

50 Oi Pyhä Henki, Herramme 19

51 Jo saavu, Henki, Jumala 20

Vanhin jouluvirsi

112 Jeesus Kristus meille nyt 21

Kolminaisuusvirsi – mutta vain yksi säkeistö

336 Luoja Kolmiyhteinen 22

Ehtoollisopetusta laulettuna

387 Jeesus Kristus, elämämme 23

Lutherin virsien innoittamia virsiä

Vain vähän Lutheria

33 Oi Jeesus, synnyit maailmaan 25

Tuttu, mutta uusi

447 Jumala vahva turva on 26

4

JOHDANTO

Luterilaisen reformaation suuri alullepanija Martti Luther oli myös virsi-

runoilija. Hänen kirjoittamiaan, kääntämiään ja muokkaamiaan virsiä on

säilynyt 43. Muutamat niistä ovat tosin jääneet vähälle käytölle, eräät taas

ovat yhä virsikirjojen keskeistä aineistoa riippumatta kirkkokunnasta.

Ruotsin kirkon virsikirjassa on 17 virttä, joiden tekijöiden luettelossa maini-

taan Martti Luther. Niiden lisäksi virsikirjassamme on muutama virsi, joi-

den taustalla on jokin Lutherin virsi. Suomen kirkon virsikirjassa on 14

Lutherin kirjoittamaa virttä sekä yksi hänen uudistamansa ja kolme hänen

kääntämäänsä virttä.

Martti Luther syntyi 10. marraskuuta 1483. Virsien kirjoittamisen hän aloitti

lähes 40-vuotiaana 1523. Ensimmäiseen virteen antoi virikkeen kahden hä-

nen kannattajansa osaksi tullut marttyyrikuolema. Vielä samana vuonna

syntyi virsi 32 Nyt, seurakunta, iloitse / 345 Oi, iloitkoon nyt jokainen, jota

on nimitetty Lutherin pelastushistoriallisen omaelämäkerran sovellukseksi

sekä ylittämättömän rohkeaksi taideteokseksi.

Seuraavat virret liittyivät selvemmin jumalanpalveluselämään, jota Luther halusi elävöittää virsillä.

Hän kirjoitti seitsemän psalmivirttä, joista viimeisin, tunnetuin ”Ein feste Burg” lähtee liikkeelle

Psalmista 46.

Hän siirsi saksan kielelle vanhoja latinalaisia hymnejä. Moneen keskiaikaiseen lauluun hän sepitti

lisäsäkeistöjä. Lapsille luomansa jouluvirren ” Von himmel hoch - Taivaasta ilosanoman ” hän kir-

joitti tutun maallisen laulun sävelmään, jonka hän myöhemmin tosin korvasi itse muodostamallaan.

Suuri merkitys on ollut hänen katekismusvirsillään, joita laulamalla opetettiin kristillisen uskon

perusteita.

Virsien päämääränä Lutherilla oli sama kuin muullakin hänen toiminnallaan; evankeliumin sano-

man saattaminen kaiken kansan ulottuville.

Ehkä tunnetuimpia Lutherin lauseita hänen suhteestaan musiikkiin on seuraava:

Rakastan musiikkia. Minua eivät miellytä hurmahenget, sillä he tuomitsevat sen. Rakastan musiikkia, koska se on Jumalan lahja eikä ihmisten aikaansaannos; se tekee mielen iloiseksi, se karkottaa paholaisen, se synnyttää vilpitöntä iloa.

Musiikki Lutherin sanojen mukaan ”tekee sydämen hiljaiseksi ja vastaanottavaiseksi jumalallisel-le sanalle ja totuudelle.”

Erääseen virsikirjaan kirjoittamassaan esipuheessa Luther on lausunut: ”Jumala on tehnyt sydä-memme ja mielemme iloiseksi rakkaan Poikansa kautta, jonka hän on antanut meille vapahduk-seksi synnin, kuoleman ja paholaisen vallasta. Joka sen vakavasti uskoo, hänen on sisäinen pak-ko siitä iloisesti ja halullisesti laulaa ja puhella, jotta myös toiset sen kuulevat. Mutta joka ei siitä tahdo laulaa ja puhua, osoittaa, ettei hän usko ja ettei hän kuulu iloiseen Uuteen liittoon, vaan Vanhaan haluttomaan ja ilottomaan liittoon”.

5

Luther oli vakuuttunut, että seurakunnan on voitava ottaa aktiivisesti osaa jumalanpalvelukseen.

Siihen tarvittiin kansankielisiä lauluja ja sävelmät oli tehtävä kansan kykyjä vastaaviksi. Lutherin

mielestä kansalla piti olla mahdollisuus ymmärtää, mitä laulettiin. Virsi syntyi siis sitä varten, että

kansa voisi omalla panoksellaan osallistua jumalanpalvelustapahtumaan. Lutherin ensimmäinen

messu, Formula missae oli saarnaa lukuun ottamatta latinankielinen. Luther piti latinankielistä mes-

sua ensisijaisena, kansankielisyys virsineen oli kuitenkin oppimattoman kansan vuoksi välttämätön

vaihtoehto.

Niinpä jumalanpalvelusvirsien avulla toteutui osa kansan opetuksesta. Kolminaisuusvirsi, Lauda-

mus, opetti uskon keskeisiä asioita. Herran rukous piti saada myös kansan omaisuudeksi, siitä Lut-

her teki virren ”Oi taivaallinen Isämme”. Se ei tosin enää ole Ruotsin kirkon virsikirjassa. Samoin

kymmenen käskyä hän muokkasi virreksi, mutta sekään virsi ei ole enää virsikirjoissamme. Ensim-

mäisessä suomenkielisessä virsikirjassa vuodelta 1583 on osasto ”Chathecismus wirsixi tehty”. Sii-

nä ovat juuri nämä Lutherin virren muotoon kirjoittamat, kristinuskon tärkeimmät opit ja rukouksen

välineet. Osa Lutherin katekismusviristä on pudonnut pois virsikirjoistamme, ja jäljellä olevia tus-

kin paljoa käytetään. Lutherin opillisesti raskaista virsistä on luovuttu, tilalle on tullut uutta. Siitä

huolimatta meidän on hyvä tuntea niitä virsiä, joita reformaattori Martin Luther kirjoitti ja joita kir-

koissamme on vuosisatojen aikana laulettu hyvinkin ahkerasti.

Ruotsi-Suomessa sekä Suomessa ja Ruotsin kirkossa käytetyt ruotsin- ja suomenkieliset virsikirjat

ennen nykyisiä virsikirjojamme. Useimmat Lutherin virret ovat mukana kaikissa tai useimmissa

näissä kirjoissa.

1543 Then Swenska Psalmboken

Olaus Petrin julkaisema

1583 Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikiria,

Suomencocouxis Jumalata kijttä

Jacobus (Jaakko) Finnon virsikirja

Hemminki Maskulaisen virsikirja ehkä vuodel-

ta 1605

1695 Then Swenska Psalm-Boken med the

stycker som ther til höra - - Uppå Kongl.Maj:

nådigste befallning åhr MDCXCV öfwersedd

och nödtorfteligen förbättrad

ns Karoliininen virsikirja, Swedbergin virsikir-

ja

1701 Uusi suomenkielinen Wirsi-Kirja Nii-

den Cappalden canssa, jotca siihen tulevat:

Cuningal:sen Maij:tin Armolisesta Käskystä;

Nijn myös Sen MDCXCV ylitzecatzotun

Ruotzalaisen Wirsi-Kirjan jälken jalosti enätty

1819 Den Svenska Psalmboken stadfäst år

1819

ns Wallinin virsikirja

1886 Suomessa: Suomalainen virsikirja

Evankelis-lutherilaisille seurakunnille Suo-

men Suuriruhtinaan=maassa.

Ruotsissa: Ruotsin kirkon suomenkielinen

Wirsikirja (pain. 1898)

1937 Den svenska psalmboken av konungen

gillad och stadfäst år 1937

1938 Suomessa: Suomen Suomen evankelis-

luterilaisen kirkon virsikirja Ruotsissa: Ruotsin suomenkielinen virsikirja

Kuninkaan käskystä toimitettu 1949, uudistettu

1974

6

LUTHERIN KIRJOITTAMIA VIRSIÄ

YKSI VIRSI – KAKSI KÄÄNNÖSTÄ

32 Nyt, seurakunta, iloitse

345 Oi, iloitkoon nyt jokainen

Nämä virret ovat Lutherin saman virren eri

käännöksiä. Ne eivät kuulu tänään kaikkein

eniten laulettuihin virsiin. Mutta Lutherin

virsituotannossa sillä on merkittävä asema.

”Nun freut uns lieben Christen g’mein“ saat-

taa nimittäin olla ensimmäinen hänen kirjoit-

tamansa virsi. Se levisi lentolehtisinä vuonna

1523 ja ilmestyi painettuna jo seuraavana

vuonna. Virttä pidetään Lutherin persoonalli-

simpana, ja se onkin selvästi omaelämäkerral-

linen. Toisen ja kolmannen säkeistön "minä"

on Erfurtin luostarissa sieluntaisteluaan käy-

nyt munkki Martin Luther.

Luther opettaa virrellä keskeistä vanhurskaut-

tamisoppiaan, jonka hän on muotoillut vuoro-

puheluksi kristityn, Isän Jumalan ja hänen

poikansa Jeesuksen välillä. Rohkean kansan-

omaisesti Luther siirtää tapahtumisen ikui-

suuden tasolle: Isä Jumala ja Jeesus Kristus

keskustelevat synneissään kuolemaan kulkeu-

tuvan Martin Lutherin pelastamisesta, ja Isä

lähettää Poikansa "kärsimään hänen kuole-

mansa".

Virren ytimeen tullaan kuudennessa säkeis-

tössä. Sen saksalaisessa alkutekstissä Jeesus

lausuu kuuluisat sanat, joita ei ole onnistuttu

siirtämään täysin suomennokseen: "Minä olen

sinun ja sinä olet minun" (ich bin dein und du

bist mein). Virsi rinnastuu tekijänsä toiseen

suurenmoiseen tekstiin, toisen uskonkohdan

selitykseen, jossa Luther kirjoittaa: "Uskon,

että Jeesus Kristus on lunastanut minut, kado-

tetun ja tuomitun ihmisen - - ”. Virsi liittyy

myös Laulujen laulun 2:16 kohtaan ”Rakkaa-

ni on minun ja minä olen hänen” ja siten se

ilmaisee kristillisen mystiikan syvintä ole-

musta, sielun ja Kristuksen yhteyttä.

Jeesuksen puheenvuoro päättyy kutsuun hä-

nen valtakuntansa työhön: ”Tuo tekoni ja sa-

nani nyt julki rohkeasti”. Loppuun saakka

Luther siis kertoo tässä virressään siitä, mitä

hän on itse saanut kokea. Samalla hän kirjoit-

taa kaikille ihmisille, jotka ovat kokeneet sa-

maa kuin hän. ”Nyt seurakunta, iloitse” sisäl-

tää kristillisen seurakunnan uskon ja tunnus-

tuksen. Se on todella ensimmäinen luterilai-

nen virsi, ei vain niistä vanhin, vaan myös

mitä keskeisin.

Virsi käännettiin varhain sekä ruotsiksi että

suomeksi. Olaus Petri käänsi sen ruotsiksi

1536. Suomeksi se oli Jacobus Finnon virsi-

kirjassa 1583, osin Petrin, osin suoraan Luthe-

rin tekstin mukaan melko vapaasti käännetty-

nä; niinpä mukaan tuli myös Petrin kirjoitta-

ma 10. säkeistö.

Ruotsin kirkon virsikirjassa on virrestä kaksi

käännöstä. Virsi 32 on Anders Frostensonin

tekemä uusi käännös suoraan Lutherin tekstis-

tä, joka korostaa siten sen erikoispiirteitä.

Numerolla 345 ”Oi, iloitkoon nyt jokainen”

on virren toinen teksti, joka seuraa Petrin ja

O. Forsellin vuonna 1816 muodostelemaa

aikaisempien virsikirjojen tekstiä.

Virsi on ennen muuta dogmaattinen. Virsi-

runoilija ja kääntäjä Anders Frostenson, joka

on uudistanut virren 345 ruotsinkielisen ver-

sion, on kertonut, miten hänen suuri halunsa

oli yhdistää dogma ja mysteeri lähemmäs toi-

siaan – oppi ja se, mitä sanat eivät voi kuvata.

Dogma on Frostensonin mukaan virrelle kuin

pilarit katedraalille, ne kannattavat rakennel-

maa ja kohottavat tilaa. Virren runous puoles-

taan on kuin katedraalin ruusuikkuna: se täyt-

tää muuten aution tilan sateenkaaren kimal-

luksella. Dogma ja runous voivat sulaa yh-

teen. Ne eivät ole kaukana toisistaan. Frosten-

son lajittelee virret oppi- runous- ja herätys-

virsiin. Itse hän kertoo olleen eniten kiinnos-

tunut oppivirsistä ja siksi hän muokkasi mie-

lellään vanhoja virsiä, mm. Lutherin virsiä.

Suomen virsikirjassa virren käännös pohjau-

tuu Finnon käännökseen, joskin sitä on uudis-

tanut 1800-luvulla viimeksi Elias Lönnrot.

Virsitutkija Kustaa Hallio toteaakin että virsi

on siten ”suomalaisessa muodossaan rik-

7

kaampi kuin sen alkuteksti”. Näistä eri tavalla

tehdyistä muokkauksista johtuu, että molem-

mat Ruotsin kirkon virsikirjassa olevat versiot

käänsi uudelleen suomeksi Niilo Rauhala.

Virren sävelmää pidetään Lutherin itsensä

säveltämänä vuodelta 1523, ja se painettiin

ensimmäisessä reformaation hengessä julkais-

tussa ”virsikirjassa”; Achtliederbuch- kirja-

sessa Nürnbergissä 1524.

Ruotsissa virttä on laulettu muillakin sävel-

millä, samoin Suomen virsikirjassa virrelle on

vaihtoehtoisena sävelmä, jolla lauletaan mm.

Ruotsin kirkon virsikirjan virttä 35. Sen lisäk-

si virren 345 kohdalla viitataan virren 477

sävelmään ”Jumala vahva turva on”, joka

sekin on Lutherin muokkaama sävelmä.

- Verratkaa virren kahta käännöstä toisiinsa.

Kumpi niistä on ”teidän virtenne”? Millä

tavalla ne eroavat toisistaan?

- Virren 32 sanoista voi löytää eräänlaisen

vuoropuhelun. Tutkikaa virttä, keitä henkilöi-

tä sieltä voi löytää ja mitä heidän repliikkinsä

ovat. Mitä etenkin virren 345 mukaan yhdelle

heitä tapahtuu? (säk 2. 3. ja 8.)

- Minkä takia luulette, että tätä Lutherin virttä

lauletaan kovin harvoin?

- Dogmi - uskonoppi ja mysteeri – sanoin ku-

vaamaton Jumalan tunteminen kohtaavat An-

ders Frostensonin mukaan tässä virressä.

Etsikää virsikirjastamme muita virsiä joita

voisi luonnehtia oppivirsiksi tai virsiksi, jotka

kertovat Jumalan läheisyydestä salatulla ta-

valla.

- Frostenson on myös käyttänyt termejä runo-

us- ja herätysvirsi. Löydättekö virsikirjas-

tamme virsiä, joita voitte nimittää runousvir-

siksi tai herätysvirsiksi?

- Kokeilkaa laulaa näitä virsiä niille merki-

tyillä vaihtoehtoisilla sävelmillä. Miten virsi

silloin muuttuu?

- Tutkikaa alla olevaa kuvaa tämän virren

Lutherin aikaisesta virsikirjasta. Miten nuot-

tikirjoitus eroaa nykyisestä, virsikirjamme

nuottikuvasta?

8

JOULUVIRSI JA SEN TOINEN VERSIO

125 Tuon teille ilosanoman

Tämä virsi on kenties eniten meillä laulettu

Lutherin virsi. Se on esitelty Virsipaketti

1:ssä.

126 On lapsi tänään syntynyt

Martti Lutherin tutusta jouluvirrestä on meillä

Ruotsin kirkon virsikirjassa myös toinen ver-

sio. Tässä virressä on kaksi vain säkeistöä,

kummassakin säkeistössä on kahdeksan riviä.

1. säkeistön alku toistaa Lutherin virren, siis

virren 125, toista säkeistöä ja toinen säkeistö

10. säkeistöä. Kummankin säkeistön loppu-

puoli, eräänlainen kertosäe, pohjautuu vuoros-

taan lähdetekstin 11. säkeistöön.

Virren keskeinen sisältö rakentuu tarkastele-

maan vastakohta-asettelua Jeesuksen vaati-

mattoman syntymäpaikan ja hänen jumalalli-

sen alkuperänsä ja suuruutensa välillä.

Virsi 125: 2, 10 ja 11 säkeistö, jotka ovat siis

tämän virren pohjalla:

2. On lapsi tänään syntynyt,

on suuri Herran armo nyt.

Hän, lapsi puhtaan neitsyen,

on Jumala ja ihminen.

10. Vaan vaikka koko maailma

vain kimaltaisi kullassa,

se sellaisenaan arvoton,

oi, Herra, vuoteeksesi on.

11. Näin lepäät lapsi, seimessä,

vain oljilla ja köyhänä.

On poissa loisto, mahtavuus,

ja salattu on kuninkuus

Tämä Lutherin virren muokkaus on ruotsalai-

nen, vuodelta 1671 ja sen tekijä on Nyköpin-

gin koulun rehtori, arkkipiispa Olaus Martini.

Sävelmä on todennäköisesti keskiajalta, sak-

salaista alkuperää oleva kansansävelmä. Vir-

ren suomennos, joka siis ei ole suoraan virren

125 tekstiä, on Anna-Mari Kaskisen tekemä.

- Virrestä on äänite Sisuradion ja Ruotsin

kirkon Virsilevyllä 5.

- Verratkaa virren 125 säkeistöjä jotka ovat

pohjana tälle virrelle sekä tätä virttä.

- Jos haluatte lukea lisää Lutherin jouluvir-

restä ja sen eri vuosisatojen suomennoksista,

siihen on saatavana hieno, äskettäin ilmesty-

nyt kirja: Eero Huovinen: Enkeli taivaan

(WSOY 2012).

9

TAISTELUVIRSI - LOHDUTUSVIRSI

237 Vain Jumala on linnamme

Tämä virsi kuuluu suomalaisen virsiperinteen

keskeisimpiin. Se lienee Lutherin jouluvirren

125 rinnalla tunnetuimpia virsiä ainakin meil-

lä. Se tunnetaan maailmanlaajuisestikin eri

kirkkokuntien laulu- ja virsikirjoissa.

Virren lähtökohtana on Psalmien kirjan psal-

mi 46, mutta se ei ole varsinainen psalmivirsi,

sillä vain yhden lauseen sen alusta Luther

tempasi virteensä lähtökohdaksi: "Jumala on

turvamme ja linnamme, auttajamme hädän

hetkellä”. Kertosäkeen tavoin lause "Jumala

on meidän linnamme" toistuu psalmissa vielä

kahdesti. Virressä on liittymäkohtia myös

muihin raamatunkohtiin, esimerkiksi Ef. 6:

10-12, joka kuvaa kristityn taisteluvarustusta

ja arkkienkeli Mikaelin taisteluun, Ilm. 12: 9-

12.

”Se vanha vainooja", kiusaaja, joka nousee

uhkaavana esiin heti virren alussa, on psalmin

ulkopuolelta, samoin valheen joukot (2. ja 3.

säk.). Virsi on Kristus-keskeinen: ”Hän, Kris-

tus, kuningas, on voiton ruhtinas, helvetin

lieskat tallaa”. Kun virrestä usein veisataan

vain ensimmäinen ja neljäs säkeistö, jää siinä

tapauksessa jotakin perin olennaista puuttu-

maan.

Virttä on ainakin suomalaisessa virsiperin-

teessä totuttu pitämään ”taisteluvirtenä”,

vaikka sitä se ei ole. Sitä voi lukea ja kokea

monin tavoin. Virressä ihminen on passiivi-

nen, Jumala taistelee ja taistelu on pimeyden

ruhtinasta vastaan. Siten tämä virsi soveltuu

hyvin esimerkiksi 1. paastonajan sunnuntai-

hin. Vaikka virsi liittyy läheisesti Lutheriin ja

hänen persoonaansa, emme voi tietää, mitä

kaikkea liikkui hänen mielessään, kun hän sen

kirjoitti.

Sveitsiläinen virsien tutkija Markus Jenny

muistuttaa, että kyse ei alun perin ole mahti-

pontisesta taisteluvirrestä. Luther itse on otsi-

koinut virren "Lohdutusvirreksi". Hän kirjoitti

sen luultavasti vuonna 1527, jolloin hän itse

sairasti ja oli myös henkisesti kovin ahdistu-

nut. Wittenbergissä puhkesi rutto. On helppo

ymmärtää, että Luther etsi virren pohjana ole-

vasta psalmista 46 lohdutusta. Ruotsalainen

virsitutkija Oscar Löfgren kertoo kirjassaan

”Svensk psalm- och sånglexikon,” että virren

kirjoittamisen aikoihin Luther sai kuulla itä-

valtalaisen kannattajansa Leonard Kaiserin

kuolemantuomiosta ja teloituksesta. Luther

pelkäsi itse samaa kohtaloa. Lisäksi hän oli

pari vuotta aikaisemmin mennyt avioliittoon

ja saanut esikoisensa. Nämä kokemukset ja

pelot ovat Löfgrenin mukaan kuultavissa vir-

ren 4. säkeistössä ”Menköön kaikki tavara,

maine ja kunnia ja menköön henkikin – jää

meille ihanin; Jumalan valtakunta” - Luther

mainitsi vietävien joukossa lapset ja vaimon!

(Nehmen sie den Leib, Gut, Ehr, Kind und

Weib - - ):

Virren sävelmä on todennäköisesti Lutherin

muodostama vanhemman sävelaineiston poh-

jalta. Hänen alkuperäinen melodiansa on ryt-

miltään aika vaikea oppia ja laulaa. Suomessa

on omaksuttu sävelmän yksinkertaisempi ver-

sio, josta Saksan virsikirjassa käytetään mer-

kintää ”myöhempi muoto”. Sävelmä esiintyy

painettuna ensimmäisen kerran 1529. Mutta

Ruotsissa virttä lauletaan sävelmän alkuperäi-

sellä versiolla. Siksi Suomen kirkon virsikir-

jan tekstiä ei ole voitu käyttää sellaisenaan

Ruotsin kirkon virsikirjaan.

Virsi on julkaistu ruotsiksi 1536. Vanhin ruot-

sinnos on seurannut läheisesti Lutherin teks-

tiä, tosin tinkien sen uskon- ja voitonvarmuu-

desta. J. O. Wallinin muokkaus 1800-luvun

alusta on nykyisen ruotsinkielisen tekstin poh-

jana. Ruotsissa virrellä ei ole samaa asemaa

kuin Suomessa, mutta virren ruotsinnoksen

vanhat, J. O. Wallinilta peräisin olevat sana-

muodot tahdottiin säilyttää virsikirjan eku-

meenisessa osassa lähes muuttumattomina.

Virren suomensi Jacobus Finno virsikirjaajan-

sa 1583. Suomennos on kokenut vuosisatojen

aikana monia muutoksia. Virren alkusanat,

joista Suomessa viime vuosikymmeninä on

muodostunut lähes kaikkien tuntema ”signaa-

li”, ovat tulleet vasta vuoden 1868 virsikir-

jaan. Vuoden 1701 virsikirjassa virsi alkoi

”Meidän linnam’ on Jumal’ taivaast”. 1800-

luvulla virrestä tehtiin useita uusia suomen-

noksia: esimerkiksi J. Tengström: ”Linnamme

10

ompi ankara - - ” ja ”Jumala hyvä, armias”, J.

Roschier 1836: ”Meill’ linna ompi Jumala”,

F. G. Hedberg: 1852: ”On vahva tuki, turva”,

K. L. Lindström 1858: ”Linnamme luja Juma-

la” sekä E. Lönnrot ”Jumala ompi linnamme”;

Lönnrotin teksti on pohjana vuoden 1886 vir-

sikirjan tekstille ja siten nykyiselle Suomen

virsikirjan tekstille.

Pekka Kivekäs on tehnyt virren muokkauksen

- käännöksen Ruotsin ja Suomen virsikirjojen

tekstien pohjalta. Virren alkusanoissa oleva

muoto ”ompi” on voitu korvata kielellisesti ja

myös ajatuksellisesti paremmalla muodolla

”Vain Jumala on linnamme”. Pekka pyrki

käännöksessään lähemmäksi Lutherin alku-

tekstiä säilyttäen samalla suomennosten eri-

koisuuksia. 2. säkeistössä Luther puhuttelee

veisaajaa: ”Fragstu wer der ist, er heist Jhesu

Christ” (Kysytkö sinä, kuka hän on, hänen

nimensä on Jeesus Kristus). Sen Pekka käänsi

myös suoraan kysymykseksi ”Kuka hän on?,

kyselet. - - Hän, Kristus, Kuningas - -”

Saman säkeistön Suomen kirkon virsikirjassa

olevat sanat ”Hän, Kristus, kuningas, - - lyö

joukot helvetin, ne tallaa jalkoihin” kuuluivat

Elias Lönnrotin muotoilun mukaan ”Its’ Jesus

Kristus on, Hän Herra Sebaot, Sen julmat

joukkiot Lyö maahan, voiton saattaa”. Suo-

men virsikirjan nykyiset sanat ”ne tallaa jal-

koihin” on Lauri Pohjanpään muistelmien

mukaan IKL:n kansanedustaja ja rovasti K. R.

Kareksen keksimä muokkaus – kesken edus-

kunnan istunnon! Ja Pekka on muotoillut sa-

man kohdan: ”Hän, Kristus, Kuninga, on voi-

ton ruhtinnas, helvetin lieskat tallaa.”

Suomen virsikirjan 3. säkeistössä tekstin mu-

kaan yksi sana kaataa ”ne” - valheen vallat,

vaikka Lutherin tekstin mukaan ”hänet” siis -

valheen ruhtinaan voi yksi sananen kaataa.

Tämän mukaan Kivekäs on jatkanut 4. säkeis-

tössä ”hän ei voi sitä kestää”. Näin virren

luonne on kääntynyt takaisin alkuperäisem-

pään, taisteluun pimeyden ruhtinasta vastaan

eikä ihmisvihollisia vastaan.

Virttä lienee laulettu 1600-luvulla kolmi-

kymmenvuotisessa sodassa, laulajina tietysti

Ruotsin armeija. Ensimmäiset suomalaiset

lähetyssaarnaajat saatettiin 1868 matkaan

kohti nykyisen Namibian Ambomaata tällä

virrellä. Sillä on erityinen asemansa suoma-

laisen herännäisyyden historiassa. Kalajoen

käräjillä vuonna 1839 oli viisi körttipappia ja

75 maallikkoa syytettyinä luvattomien seuro-

jen pidosta. Vuonna 1726 annettu konventik-

keliplakaatti kielsi tällaiset kokoontumiset.

Kun oikeudenkäynti välillä keskeytyi, tun-

nelma oli kuvausten mukaan varsin tiivis ja

purkautui yhdessä veisattuun virteen ”Meidän

linnam on Jumala”.

Lutherin ”taisteluvirrestä” on tullut suomalai-

sessa virsiperinteessä tavallaan myös kansal-

linen juhlavirsi. Se on rohkaissut mieliä isän-

maan kohtalonhetkinä. Tsaari Nikolai II:n

aikaan 1800-luvun lopussa Suomen venäläis-

tämisen vastustus huipentui suureen mielen-

osoitukseen Helsingin Senaatintorilla, tsaari

Aleksanteri II:n patsaalla. Häntähän oli pidet-

ty suomalaisten hyväntekijänä ja suojelijana.

Torille kokoontunut väkijoukko yhtyi tähän

virteen.

Tampereella 1905 luetun punaisen julistuksen

lopuksi kerrotaan myös lauletun tämä virsi.

Julistuksessa vaadittiin mm. yhteiskunnallisen

tasa-arvon toteuttamista – julistus ei ollut so-

sialistinen, nuorsuomalaisetkin olivat sen ta-

kana, mutta se liittyi suurlakkoliikehdintään.

Punaisella julistuksella oli tärkeä paikkansa,

kun edettiin kohti säätyvallan purkamista ja

yksikamarista eduskuntaa.

Seuraava suuri osoitus tämän virren tärkey-

destä vaaran hetkinä saatiin syksyllä 1939,

kun Neuvostoliiton miehitys uhkasi Suomea.

Suomalainen lähetystö matkusti Moskovaan

myöhemmin presidenttinä toimineen Paasiki-

ven johdolla. Saattajana oli Helsingin rauta-

tieasemalla valtava kansanjoukko. Uusi Suo-

mi – lehti kertoi tapahtumasta: "Hiukan kau-

empaa alkoi kirkas naisääni virren 'Jumala

ompi linnamme'. Voimakkaasti ja hartaasti

veisattiin vanha Lutherin virsi tuhansien yhty-

essä siihen sydämestään. Vavahduttavasti se

todisti tämän kansan luottamuksen asiansa

oikeuteen ja turvansa ikiaikojen Jumalaan”.

Virren juhlava sävelmä ja uskonvarmuutta

huokuvat sanat luovat turvallisuutta tulevai-

suuden edessä. Siksi se usein juhlistaa siirty-

mistä uuteen vuoteen, ja se on nykyään, to-

dennäköisesti sotavuosien perintönä, osa jou-

lurauhan julistusta Suomen Turun vanhalla

11

suurtorilla ja siten osa suomalaista joulupe-

rinnekaanonia.

Vaikka virsi on lähes kaikkien suomalaisten

tuntema, on sillä hyvin vaihteleva asema

muissa pohjoismaissa. Sitä on laulettu sotaan

lähdettäessä, oikeudenkäynneissä, kaukomat-

koille lähdettäessä, kaivosonnettomuuksien

uhreja ylös nostettaessa, todetaan yhteispoh-

joismaisessa Lutherin virsien tutkimuksessa.

Ruotsissa virttä pidetään yleensä vanhentu-

neena, synkkänä ja raskaana. Norjassa siitä

tuli toisen maailmansodan, saksalaismiehityk-

sen aikana vastarintaliikkeen virsi. Islannissa

se oli Tanskan vallan aikana kuninkaan virsi,

mikä vähensi virren suosiota, mutta maan

itsenäistyttyä sen asema on jälleen vahvistu-

nut, ja sen sävelmä on muissakin virsissä,

mm. suositussa hautausvirressä.

- Mikä on psalmivirsi? Löydättekö Virsikirjas-

tamme muita Raamatun psalmien pohjalta

kirjoitettuja virsiä, jotka selvästi liittyvät jo-

honkin psalmiin?

- Yllä tätä virttä on kuvattu ”lohdutusvirrek-

si”. Kuunnelkaa virren äänite Sisuradion vir-

silevyltä 3, jossa virren säestyssoittimena on

luuttu. Miltä se teistä kuulostaa? Koska tiede-

tään, että Luther soitti itse luuttua voisi hyvin

kuvitella että Luther on näppäillyt virren sä-

velmää huoneessaan luutulla, eikä ajatellut,

että sitä soitettaisiin myös mahtipontisesti,

vaskipuhaltimin ja patarummuin.

- Missä eri tilanteissa te olette laulaneet tätä

virttä? Miten se soveltuu mielestänne juma-

lanpalveluksiin. Milloin olette viimeksi laula-

neet sitä jumalanpalveluksessa?

- Miksi luulette, että tämä virsi on saavuttanut

niin vankan aseman suomalaisessa virsiperin-

teessä?

- Jos teillä on mahdollisuus, kuunnelkaa Jo-

han Sebastian Bachin tämän virren pohjalta

tekemää kantaattia. (Ein feste Burg, BWV 80)

Siinä kantaatin tekstinä on tämä virsi koko-

naisuudessaan. Virren äänitteitä löytyy myös

googlaamalla, esim. You Tubelta.

Lutherin käsikirjoitus virteen Ein feste Burg

12

TULI JA LEIMAUS 362 Oi Pyhä Henki, usko suo

”Tuli ja leimaus” on monelle suomalaiselle

tuttu sanapari. Aleksis Kivi on pannut nämä

sanat Seitsemän veljeksen Jukolan veljesten

suuhun. Leimaus – leimahdus kertoo että se

on esiintynyt voimasanana – kuten Seitsemäs-

sä veljeksessä ”Kirkas tuli ja leimaus!” Kiven

romaanissa sanat ovat Eeron lausumia teoksen

käännekohdassa, veljesten keskustellessa Hii-

denkivellä hurjistuneen härkälauman piirittä-

minä.

Vaikka siinä on kyse kansanperinteestä, on

sanojen taustalla virsikirja. Noilla sanoilla

Vanha virsikirja (v:n 1701 virsikirja) puhutte-

lee Pyhää Henkeä: ”O kirkas tuli ja leimaus,

Sytytä meihin palava rakkaus, Pitämään sinun

sanas Ja opetukses - -”. Nykyisessä virsikir-

jassa laulamme samassa kohtaa ”Oi kirkas

liekki, rakkaus”. Tämän virren käyttö on ollut

moninainen. Sitä on laulettu mm. jumalanpal-

velusten alkuvirtenä ja hautajaisvirtenä

Tämäkin virsi on Lutherin virsi. ”Nun bitten

wir den Heiligen Geist” pohjautuu keskiaikai-

seen leisiin eli Kyrieleis-huudahdukseen päät-

tyvään saksankieliseen lauluun, johon Luther

sepitti kolme säkeistöä lisää. Tämä leisi oli

laulettiin helluntain messussa Isä meidän -

rukouksen jälkeen. (leisi- ks. 16)

Vanhin suomennos tunnetaan raumalaisen

Mathias Westhin käsikirjoituksesta kenties

vuodelta 1546. Sen pohjana on ollut Olaus

Petrin ruotsinkielinen käännös vuodelta 1536.

Westhin koodeksista on myös kotoisin ”tuli ja

leimahdus” (O pyhä tuli ia leimahdus), vaikka

sitä ei olekaan alkutekstissä. Jacobus Finno

suomensi tekstin vapaasti suoraan saksasta.

Emme tosin tiedä, onko Finno tuntenut West-

hin käännöksen tai jopa sitä vanhemman

käännöksen, jossa ”tuli ja leimaus” ovat mu-

kana. Finno poisti alkuperäisen tekstin kuo-

lemaan viittaavat kohdat, korvasi runollisia

ilmaisuja mm. sanoilla 'sana', 'oppi' ja 'opetus'

sekä antoi virrelle otsikon "Saarnan edhel

weisu". Säkeistöjen lopun "Kyrie eleison"

korvattiin virren Suomen virsikirjassa 1886

sanojen suomennoksella "Herra, armahda".

Tämä virsi on mm. Suomen kirkon virsikir-

jassa pohjana kahdelle eri virrelle. Lutherin

virren tekstiä muokkasi varsin vapaasti vuon-

na 1837 tanskalainen N. F. S. Grundtvig, ja se

on pohjana Suomen kirkon virsikirjassa ole-

valle virrelle 446, joka on jonkin verran vai-

kuttanut virtemme suomenkieliseen tekstiin.

Ruotsinkielinen teksti on Anders Frostensonin

muokkaama Olaus Petrin käännöksen pohjal-

ta, jonka pohjalta Niilo Rauhala on uudistanut

virren suomennoksen, jotta se tarkemmin vas-

taisi ruotsinkielistä tekstiä kuin virren Suo-

men virsikirjassa oleva virren 113 teksti.

Virren sävelmä on vanha keskiaikainen leisi,

ja sitä on varmasti käytetty paljon Ruotsissa ja

Suomessa, vaikka sen vanhin muoto on säily-

nyt 1624 tehdyssä Kangasalan käsikirjoituk-

sessa.

- Miettikää hetki ja kertokaa, miten te vietätte

helluntaita ja miksi me sitä vietämme?

- Tämä virsi kertoo Pyhän Hengen tehtävistä.

Poimikaa niitä sieltä. Onko tämä kolmiyhtei-

sen Jumalamme persoona teille yhtä tuttua

kuin muut kaksi (ja mitä ne ovat)?

13

UNOHDETTU EHTOOLLISVIRSI? 400 Kiitetty olkoon Herra

Ehtoollisvirsiemme joukossa on vanhimpaan

suomenkieliseen kerrostumaan kuuluvia virsiä

kaksi, jotka ovat olleet käytössä aina ensim-

mäisestä suomenkielisestä virsikirjasta, Jaco-

bus Finnon virsikirjasta vuodelta 1583 alkaen.

Nämä virret olivat virsikirjassamme 387 (Jee-

sus Kristus, elämämme) ja tämä virsi 400.

Molemmat liittyvät Lutherin työhön virsi-

runoilijana ja molemmat ilmestyivät myös

ruotsiksi Olavus Pertin virsikirjassa. Ennen

kuin Finnon virsikirja valmistui, suositteli

Mikael Agricola Messussaan että niitä laulet-

taisiin ruotsiksi ehtoollista jaettaessa ”Sakra-

menttii jagettaisa mahtaa veisata ruotsin eli

latinan kielen ’Jesus Christus är vår helsa’ tai

’Gudh wari loffuat’- -”

Virren ”Kiitetty olkoon Herra” ensimmäisen

säkeistön Luther otti sellaisenaan vanhem-

masta saksankielisestä virrestä ”Gott sei gelo-

bet und gebenedeyet”. Säkeistön päättävä

huudahdus ”Kyrie eleison” – ”Oi Herra, ar-

mahda” liittää virren keskiaikaiseen leisi-

perinteeseen.

Virressä on kolme laajaa säkeistöä. Kääntäes-

sään virren ruotsiksi Olavus Petri jakoi ne

kahtia ja sellaisena – siis kuusisäkeistöisenä –

virsi tuli myös ensimmäiseen suomenkieli-

seen, Jacobus Finnon virsikirjaan ja sen mu-

kaan edelleen myös vuoden 1701 virsikir-

jaan.

Lutherin virressä mainitaan Jeesuksen äiti

Maria, mutta Finno jätti sen pois. Tilalle tuli-

vat sanat ”Herra, sinun ruumiis ja pyhä veres

Vahvistakoon meit’ täs’ surkias’ eräs”. Elä-

mänvaellusta tarkoittava sana ”surkia erä” on

sittemmin vaihtunut surun laaksoksi ja nykyi-

seen virteemme Marian kantama Jeesuksen

ruumis ja veri elämän voimaksi.

Vuoden 1886 Suomen virsikirjassa virsi uu-

distettiin perin pohjin ja palautettiin takaisin

kolmisäkeistöiseksi. Ruotsissa virsi jäi pois

vuoden 1937 virsikirjasta. Nyt se on jälleen

Ruotsin kirkon virsikirjassa. Anders Frosten-

sonin uudistama teksti liittyy läheisesti Luthe-

rin alkuperäiseen tekstiin. Se on pohjana Pek-

ka Kivekkään suomennokselle. Virsi onkin

paikoittain tullut suosituksi ehtoollisvirreksi.

Suomalaisen papin ja runoilijan Jaakko Haa-

vion mukaan tässä virressä esitetään ”yksin-

kertaisin, kuin kiveen hakatuin sanoin pyhän

ehtoollisen perusasiat”. Ehtoollisessa meille

tarjotaan elämän leipää, joka uudistaa sydä-

memme ja Pyhän Hengen kautta saattaa meitä

uskon yhteyteen.

Virren kolmas säkeistö tähdentää Lutherin

ehtoolliskäsitykseen välttämättä kuuluvaa

diakonista ulottuvuutta: ”annat armon kaiken,

auta, että kaiken jaamme.” Luther opetti, että

joka nauttii ehtoollisen vain omaksi hyväk-

seen lähtemättä palvelemaan lähimmäisiään,

nauttii sen tuomiokseen.

Virren sävelmä, joka on uniikkisävelmä, vain

tätä virttä lauletaan tällä sävelmällä, on samal-

ta ajalta kuin Lutherin teksti.

- Milloin olette viimeksi laulaneet tätä ehtool-

lisvirttä?

- Miksi ehtoollisvirsiä lauletaan nykyään niin

harvoin?

- Jos teillä on mahdollisuus, tutustukaa kirk-

konne ehtoollisvälineisiin, miltä ajalta ne ovat

ja mitä eri osia niihin kuuluu.

14

TUNTEMATON JOULUVIRSI

431 Soi kiitos, Jeesus, sinulle

Tätä Martti Lutherin kirjoittamaa tai muotoi-

lemaa jouluvirttä lauletaan melko harvoin, ja

sen sävelmä on jäänyt oudoksi nykypolville.

Virren merkitys aikaisemmin on ollut kuiten-

kin eri luokkaa mitä se on nyt. Lutherin virttä

”Gelobet seist du, Jesu Christ” laulettiin var-

haisemmassa muodossaan leisinä jo keskiajal-

la.

Virsityössään Luther usein liittyi johonkin

ennestään tuttuun, niin tässäkin. Ensimmäinen

säkeistö oli tuttu, katolinen keskiaikainen

kansankielinen laulu, jollaisia oli syntynyt

latinankielisten sekvenssin pohjalta. Sekvens-

sit päättyivät usein kreikankieliseen huudah-

dukseen Kyrie eleison joka joskus sai muodon

Kyrieleis. Siitä on johdettu tällaisista virsistä

käytetty nimitys leisi. (ks. selitys s. 16)

Reformaation ajan virret olivat opetusvirsiä.

Evankelinen usko piti laulaa ihmisten muis-

tiin. Näin on myös tämän virren lailta. Luther

nostaa esiin näennäisesti ristiriitaisia teemoja.

Jumala valitsee heikon ja vaatimattoman, jotta

hän voisi tehdä jotain suurta ja merkittävää (1.

Kor. 1:29).

Lutherille keskeistä on se suuri ihme, että

Jumala tuli ihmiseksi, että hän luopui taivaal-

lisesta rikkaudestaan ja alensi itsensä, ”kulki

täällä köyhänä, laupiaana, nöyränä" (6. sä-

keistö). Lutherin virren teema liittyy apostoli

Paavalin sanaan: "Tehän tunnette Herramme

Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas

mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te

rikastuisitte hänen köyhyydestään" (2. Kor.

8:9). Se on muuttanut koko maailman uuden

näköiseksi: ”Se yömme muuttaa päiväksi / ja

meidät valon lapsiksi” (4. säkeistö.) Virsi

laulaa Jeesuksen syntymästä pelkin paradok-

sein.

Lutherin teksti ja sen käännökset saavat väri-

tyksensä leisin Kyrie-huudosta. Se on säilynyt

virren Suomen virsikirjassa olevassa kään-

nöksessä, mutta Ruotsin virsikirjassa se on

muuttunut ”Kiitos Jumalan” huudoksi 1800-

luvun alussa, liittyyhän se enkelten lauluun

jouluevankeliumissa.

Niilo Rauhala on muutenkin tehnyt virteen

uuden käännöksen Frostensonin muokkauk-

sen pohjalta, jotta se soveltuisi paremmin

Ruotsin virsikirjan melodiamuotoon, vaikka

se onkin lähes sama samanlainen myös Suo-

men kirkon virsikirjassa. Sävelmä on keskiai-

kainen, Wittenbergissä 1524 painettu sävel-

mä. Virsikirjamme melodia pohjautuu ns.

Kangasalan käsikirjoituksessa vuodelta 1624

säilyneeseen melodiamuotoon.

- Vastakohdat rikas - köyhä, kultavaatteet –

seimen oljet ovat myös Lutherin toisessa jou-

luvirressä, 125. Verratkaa näiden kahden

virren sisältöä toisiinsa. Mitä yhteistä niissä

on, ja millä tavalla tämä virsi eroaa virrestä

125.

- Miksi luulette tämän virren jääneen meille

melko tuntemattomaksi jouluvirreksi?

Mitä muita jouluvirsiä on virsikirjassamme,

joita olette laulaneet vähän tai ei lainkaan?

15

KLASSINEN PÄÄSIÄISVIRSI 467 Kuoleman kahleet murtanut

Martti Lutherin pääsiäisvirsi ”Kuoleman kah-

leet murtanut” ei ole tullut meillä Pohjolassa

kovinkaan keskeiseksi pääsiäisvirreksi. Liekö

syy siinä, että virren sävelmä ei ole kovin

helppo.

Virsi pohjautuu keskiaikaiseen pääsiäileisiin

”Christ ist erstanden” ja pääsiäissekvenssiin

”Victimae paschali laudes” joka taas on poh-

jana virrelle 464. Niin virren teksti kuin sä-

velmä esiintyy J. S. Bachin pääsiäisajan kan-

taateissa (BWV 4). Kantaatissa ”Christ lag in

Todesbanden” virren säkeistöistä rakentuu

itse asiassa muunnelmasarja, jossa Bach lisää

Lutherin tekstiin oman musiikillisen ekse-

geesinsä.

Luther kuvailee virressään pääsiäisen tapah-

tumia ja niiden merkitystä. Vanhan testamen-

tin, vanhan liiton esikuvat ennakoivat pääsi-

äistä uudessa liitossa. Vanhan liiton pääsi-

äisateria on muuttunut ehtoolliseksi. Virsi ei

sinällään ole teologisesti opettava, vaan ker-

tova, kuvaileva. Elämän ja kuoleman välinen

taistelu on päättynyt Kristuksen noustessa

kuolleista. Siitä virsi lähteekin liikkeelle, ja

siihen palataan virren viimeisessä säkeistössä.

Ei enää lauleta ”Kyrie elesion, Herra armah-

da”, vaan Halleluja, josta paastonaikana on

pidättäydytty.

Tämän virren kohtalot ovat Ruotsin virsikir-

jassa olleet erilaiset kuin Suomessa. Virressä

on alkuaan seitsemän säkeistöä, meidän kir-

jassamme on vain neljä. Toisen säkeistön ku-

vaamaa kiivasta taistelua Luther latinankielis-

tä alkutekstiä laajentaen kuvasi värikkäästi:

”Ihmeellinen oli sota, kun kuolema ja elämä painivat keskenään. Elämä voitti, se nielaisi kuoleman. Kirjoitus (= raamattu) on meille kertonut, kuinka yksi kuolema nielaisi toisen kuoleman. Näin kuolema joutui pilkattavak-si.” Bach toistaa kantaatissaan useaan kertaan

saksan sanaa ein Spott – pilkka, pilkka, pilkka

– kuin sanoisi kuolemalle: – Ähäkutti!

Virren vanhin ruotsinnos oli vuoden 1562

virsikirjassa ja suomennos Jacobus Finnon

virsikirjassa 1582. Nykyinen suomennos

Ruotsin kirkon virsikirjassa perustuu Anders

Frostensonin uudistamaan ruotsinkieliseen

tekstiin jonka sitten Niilo Rauhala on suo-

mentanut.

Virren sävelmä on todennäköisesti Lutherin

sävellys. Se liittyy kyllä edellä mainittuun

sekvenssiin ”Victimae paschali”. Se on pai-

16

nettu ensimmäisen kerran 1524 ja meillä sen

vanhin muoto on säilynyt suomalaisessa Kan-

gasalan käsikirjoituksessa vuodelta 1624.

- Verratkaa tätä virttä joihinkin tuntemiinne

ja usein käyttämiinne pääsiäisvirsiin. Miten

tämä virsi eroaa niistä, vai löytyykö niistä

yhteisiä piirteitä.

- Miksi luulette, että tämä virsi on jäänyt niin

vähälle käytölle meillä?

- Jos teillä on mahdollisuus, kuunnelkaa J. S.

Bachin tästä virrestä kirjoittamaa kantaattia

(BWV 4, ”Christ lag im Todensbanden”) Siitä

löytyy erilaisia äänitteitä mm. You Tubelta

googlaamalla.

Monissa Luhterin virsien esittelyissä esiintyy kaksi meille outoa käsitettä, leisi ja sekvenssi

Leisi sana tulee kreikan kielisistä ”Kyrie eleison” (Herra, armahda) sanoista. Se esiintyy myös ”Kyrieleis”

muodossa. Leisilaulut syntyivät siten, että Kyrie eleison - rukoushuudon sävelkuviolle asetettiin uutta tekstiä.

Koska säkeistö päättyi aina sanoihin Kyrie eleison tai Kyrieleis, ryhdyttiin laulua kutsumaan leisiksi. Nämä

välisäkeistöt olivat kansankielisiä, ja niillä oli siten merkitystä kansaopetuksen kannalta.

Sekvenssi - ”se, mikä seuraa perässä”. Tällä nimellä kutsuttiin latinankielistä, säännölliseen mittaan tehtyä

laulutekstiä. Epistolan jälkeen seurasi psalmisäkeistä muodistunut gradualelaulu, - siis päivän virsi - joka

juhlapäivinä päättyi hallelujaan. Tämän hallelujan viimeiselle vokaalille asetettiin monta säveltä, että siitä

muodostui pitkä, melismaattinen sävelkuvio. Näille hallelujan loppuvokaalin sävelille alettiin laatia itsenäisiä

säkeistöjä ja näitä laulutekstejä alettiin kutsua sekvensseiksi.

Muita keskiaisten sekvenssin pohjalta kirjoitettuja virsiä on mm. 151 Tänään Kristus noussut on, 517 Maa-

ilma nyt uudistuu ja 634 Koittaa päivä vihan ajan.

17

SYVYYDESTÄ MINÄ HUUDAN

537 Sinua huudan Herrani

Martti Lutherin virsi ”Sinua huudan Herrani”

lähtee liikkeelle psalmista 130: "Syvyydestä

minä huudan sinua, Herra. - Jos sinä, Herra,

pidät mielessäsi synnit, kuka silloin kestää?"

Virsi ei ole tarkasti ottaen psalmin parafraasi,

vaan Luther tulkitsee sen avulla mm. Rooma-

laiskirjeen sanomaa ja virren keskipisteeksi

Luther nostaa anteeksiantamuksen. Voi sanoa,

että virressä kohtaavat Vanha ja Uusi testa-

mentti.

Virren aloittava psalmin avunhuuto saa nimit-

täin vastauksen, jonka pohjana on Uuden tes-

tamentin peruslause: "Ihminen tulee vanhurs-

kaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia

tekoja" (Room. 3:28). Tässä ollaan reformaa-

tion sanoman ytimessä. Ja virsi, joka alkoi

hätähuudolla, päättyy voittolauluun viiden-

nessä säkeistössä.

Lutherin mukaan kristillinen vanhurskaus ei

ole muuta kuin syntien anteeksiantamusta.

Kristuksen valtakunta on armon ja anteeksian-

tamuksen valtakunta. Isossa katekismukses-

saan Luther sanoo: ”Kristikunnassa on kaikki

olemassa sitä varten, että saisimme sen kes-

kuudessa sanan ja merkkien välityksellä joka

päivä elämämme loppuun asti sulaa syntien

anteeksiantamusta”. Vähästä katekismuksesta

olemme oppineet, että Pyhä Henki "joka päivä

antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajatto-

masti kaikki synnit anteeksi". Useat Lutherin

virsistä ovat Raamatun psalmeja runomuo-

toon muokattuina. Luther liitti niihin lisäksi

uusia ajatuksia. Niinpä tässä virressä on mu-

kana hänen vanhurskauttamisoppinsa: "ei auta

omat tekomme, muu apu täytyy olla".

”Sinua huudan Herrani” on Lutherin varhai-

simpia virsiä. Se sisältyi ensimmäiseen luteri-

laiseen virsivihkoseen (1524), joka tunnetaan

nimellä Achtliederbuch, koska siinä oli kah-

deksan virttä; niistä neljä oli Lutherin kirjoit-

tamia.

Suomeksi tämä virsi on ollut ensimmäisestä,

Jacobus Finnon toimittamasta virsikirjasta

(1583) alkaen. Virren suomennos virsikirjas-

samme on Suomen virsikirjaehdotus 1984:n

mukainen. Hyvin todennäköisesti myös virren

sävelmä on Lutherin käsialaa. Kun siitä ei

kuitenkaan ole täyttä varmuutta, on meidän

virsikirjassamme vain varovainen alkuperä-

merkintä: Wittenberg 1524.

- Missä eri tilanteissa olette tätä virttä laula-

neet. Mitä muistoja ne tilanteet tai tämän vir-

ren laulaminen tuovat mieleen?

18

LUTHERIN KÄÄNTÄMIÄ VIRSIÄ

HENKI HELLUNTAIN - Kaksi helluntaivirttä 50 Oi Pyhä Henki, Herramme

Virsikirja on monessa mielessä erikoinen kir-

ja. Se on elävä antologia, jonka vanhimmat

tekstit ovat yli 1000 vuotta vanhoja, mutta

silti edelleen eläviä. Eikä virsikirja ole anto-

logia siinä mielessä, että siinä olevat tekstit

olisivat juuri siinä sanamuodossa, jossa ne on

kirjoitettu tai julkaistu ensimmäistä kertaa

suomeksi.

Sitä voidaan sanoa myös tästä virrestä. Se on

ikiaikojen juhlahymni ”Veni, Creator Spiri-

tus”, joka on kaikunut kuninkaiden kruunajai-

sissa, piispanvihkimyksissä ja muissa suurissa

tapahtumissa. Meillä sillä on ollut sijansa

esimerkiksi pappis- ja piispanvihkimyksissä.

”Veni, Creator Spiritus” on tunnetuimpia kes-

kiaikaisia hymnejä. Latinankielinen hellun-

taihymnin kirjoittajaksi on arveltu monia

kirkkohistoriasta tuttuja, merkittäviä miehiä:

Ambrosius, Kaarle Suuri, Alkuin ja varsinkin

Gregorius Suuri sekä Hrabanus Maurus (n.

776-856). Vaaka on painunut viimeksi maini-

tun hyväksi. Saksalainen Hraban(us) oli ai-

kansa oppineimpia miehiä. Hän vaikutti kau-

an opettajana ja apottina ja tuli vuonna 847

Mainzin arkkipiispaksi. Nimi tuntuu kaikkea

muuta kuin saksalaiselta, mitä se kuitenkin

on: muinaisyläsaksan sanaa ”hraban” vastaa

nykysaksan Rabe = korppi.

”Veni, Creator Spiritus”, ”Tule, Pyhä Henki”

on kirjoitettu 809. Virrestä oli varhain kan-

sankielisiä käännöksiä, saksannos on jo 1300-

luvulta. Luther käänsi sen uudelleen saksaksi

ja sitä kautta se käännettiin pian myös ruot-

siksi.

Vanhin suorasanainen suomennos siitä on

Mathias Westhin käsikirjoituksessa 1540-

luvulta, samoin siitä on käännös Mikael Agri-

colan Rukouskirjassa. Mikael Agricola teki

siitä myös runomuotoisen käännöksen ruko-

uskirjaansa ja se seuraa tarkemmin alkupe-

räistä latinankielistä tekstiä kuin Lutherin

saksannos. Siitä on kielellisesti uudistettu

Suomen kirkon vk:n virsi 111 ”Oi Pyhä Hen-

ki, Herramme.” Se on helluntaivirsi, jota on

Suomessa käytetty myös saarnavirtenä.

Mikael Agricola suomensi tarkasti. Niinpä

hän latinankielisen tekstin mukaisesti puhutte-

lee Pyhää Henkeä sanoin: Seitsemänkertai-nen annos, Jumalan oikean sormi.

Annos tarkoittaa tässä lahjaa. Tunnetuksi opin

Hengen seitsemästä lahjasta on tehnyt Pyhä

Bonaventura (1221-1274), fransiskaani-

veljistön merkittävin teologi ja opettaja. Oppi

perustuu Jesajan 11. luvun alkuun, jossa tule-

van hallitsijan saamiksi Hengen lahjoiksi lue-

tellaan viisaus, ymmärrys, taito, voima, totuu-

den tunteminen ja Herran pelko. Nykyinen

raamatunkäännös tuntee siis vain 6 lahjaa, ja

niin tunsi myös hepreankielinen Jesajan teks-

ti. Mutta keskiajalla käytetyt Vanhan Testa-

mentin käännökset, kreikankielinen Septu-

aginta ja latinankielinen Vulgata luettelivat:

viisaus, ymmärrys, taito, voima, totuuden

tunteminen, hurskaus ja jumalanpelko. Näin

saatiin pyhä luku seitsemän. Se kävi yksiin 7

kuolemansynnin, 7 laupeudentyön, 7 päähy-

veen ja 7 sakramentin kanssa.

Entä tuo Jumalan oikean sormi? Matteus 12:

28 mainitsee, että Jeesus ajoi ulos pahoja

henkiä ihmisistä Jumalan Hengen voimalla,

mutta Luukas 11: 20 kirjoittaakin, että Jeesus

teki sen Jumalan sormella, joten pääteltiin,

että Pyhä Henki on Jumalan oikean käden

sormi. Tästä hymnin kohdasta Michelangelon

arvellaan Roomassa joskus Agricolan synty-

män aikoihin saaneen innoituksensa paavi

Sixtuksen kappelin freskoon, jossa Jumala luo

Aadamista elävän olennon koskettamalla oi-

kean kätensä etusormella Aadamin sormea.

Pyhä Henki siis toimi jo ensimmäisen ihmisen

syntyessä.

Agricolan ohella Jacobus Finnokin suomensi

Veni, Creator -hymnin seuraten Olaus Petrin

Lutherin pohjalta tekemää ruotsinnosta. Hä-

nelle Pyhää Henki on ”Isän sormi”, mutta

19

vain ”runsas lahjain antaja”; tämä Jacobuksen

sanonta on yhä mukana virressämme. Hymni-

en yleiseen tapaan nykyinenkin virsi päättyy

Gloria Patri -säkeistöön, Kolminaisuuden

ylistykseen.

Virren teksti on joutunut vuosisatojen aikana

monien muokkausten kohteeksi. Viimeisin

muokkaus, joka meillä on virsikirjassamme,

on Samppa Asunnan tekemä, ja virsi on sa-

massa sanamuodossa kuin Suomen virsikir-

jassa. Virren sävelmä on samalta ajalta kuin

teksti, joidenkin mukaan hieman nuorempi,

ehkä 820-luvulta.

51 Jo saavu, Henki, Jumala

Muutama virsi virsikirjassamme esiintyy use-

assa eri muodossa. Virsi ei ole vain erikielise-

nä käännöksenä, vaan saattaa esiintyä erilaisi-

na muokkauksina myös saman kirjan kansien

välissä. Niin on virren 51 laita. Sen juuret

ovat keskiaikaisessa kulkuelaulussa, jonka

latinankielinenkin teksti löytyy virsikirjas-

tamme, virrestä 361. Antifoni ”Veni Sancte

Spiritus, reple” lienee peräisin 1000-luvulta.

Virsi 51 on Martti Lutherin muokkaus tästä.

antifonista, tai oikeastaan vain virren ensim-

mäinen säkeistö, toinen ja kolmas ovat hänen

kirjoittamiaan. Uusissa säkeistöissä kehote-

taan reformaation hengessä sotimaan urhool-

lisesti.

Suomen vuoden 1938 virsikirjaan asti säilyi

toisen säkeistön alkuperäinen ajatus, joka

Maskun Hemmingin virsikirjassa 1600 luvun

alusta kuului: "Pois ota opit väärät voimallas".

Virsi kääntyi suomeksi Laurentius Petrin

ruotsinnoksen kautta. Suomenkielistä virttä

muokkasi 1800-luvulla Elias Lönnrot seuraten

jossain määrin Lutherin sanamuotoja. Vielä

vuoden 1938 virsikirjassa virsi oli 3-

säkestöinen ja sitä laulettiin samalla sävelmäl-

lä kuin Ruotsin virsikirjassa, mutta Suomen

virsikirjaan virsi on muokattu kuusisäkeistöi-

seksi.

Nykyinen ruotsinkielinen teksti on Britt G.

Hallqvistin muokkaama, ja koska se on edel-

leen kolmisäkeistöinen, Suomen virsikirjan

tekstiä ei voitu käyttää. Niinpä Pekka Kivekäs

käänsi virren uudelleen. Siten meillä on käy-

tössämme tämän virren alkuperäisempi versio

kuin Suomessa.

Virren sävelmä lienee alkuaan saksalainen

kansanlaulu, jota on käytetty kulkuelauluna.

Siinä on vanhoja piirteitä, mm. se on syllabi-

nen ja ambrosiaanisen hymnin tapaan uusi säe

alkaa samasta sävelestä, mihin edellinen päät-

20

tyy. Vain viimeinen säe tekee poikkeuksen.

Ehkäpä tämä on helpottanut virren käyttöä

kulkuelauluna.

- Nämä virret kertovat Pyhän Hengen tehtä-

vistä.

Poimikaa niitä sieltä. Verratkaa niitä toisiin-

sa sekä Lutherin kolmanteen helluntaivirteen

362.

- Miten näiden virsien kuvaus helluntain

Hengestä eroaa toisistaan tai muista hellun-

taivirsistä virsikirjassamme tai painottavat

helluntain sanomaa eri tavalla?

21

VANHIN JOULUVIRSI

112 Jeesus Kristus meille nyt

Jouluvirsi 112 on virsikirjamme vanhinta ai-

neistoa ja siksi se on ensimmäisenä jouluvir-

sien osastossa, mutta jostain syystä se on jää-

nyt muiden, uudempien jouluvirsien varjoon.

Virren tekijä Aurelius Ambrosius (n. 340-

397) luetaan kirkkoisiin, Augustinuksen ta-

voin näistä suurimpiin. Kirkkoisä-

kunnianimellä tarkoitetaan tiettyjä vanhan

kirkon piispoja ja opettajia, joiden vaikutus

kirkon opin ja elämän kehitykseen on ollut

erityisen huomattava. Ambrosius oli virka-

mies, Pohjois-Italian maaherra, kun hänet

vuonna 374 valittiin Milanon piispaksi.

Ambrosiusta on pidetty kirkkolaulun ja seura-

kuntavirren isänä. Länsimaisessa jumalanpal-

veluksessa oli Ambrosiuksen aikana laulettu

lähinnä vain Raamatun psalmeja. Ambrosius

loi kansanomaisen hymnilaulun, jossa seura-

kunta sai laulaa mukana. Jo omana aikanaan

Ambrosiuksen kehittämä kirkkolaulu sai suu-

ren suosion.

Ambrosiuksen jouluvirren latinankielinen

alkumuoto ”Veni redemptor gentium“ sisältää

muistumia apostolisesta uskontunnustuksesta,

jonka muotoutui lopulliseen asuunsa juuri

noihin aikana. Virren pääajatukset liittyvät

uskontunnustuksen toiseen kappaleeseen;

Kristus on yhtä Isän kanssa, hän ei tullut ih-

miseksi, hän on samaa olemusta kuin Isä ja on

palannut takaisin Isän luo.

Virren melodiakin saattaa olla Ambrosiuksen

käsialaa. Se on kuitenkin kokenut muokkauk-

sia ja Saksassa, Erfurtissa se on muotoutunut

meidän tuntemaksi rytmilliseksi koraaliksi,

joka soveltuu Martti Lutherin saksantamaan

hymniin ”Nun komm, der Heiden Heiland”;

nähtävästi juuri Luther muokkasi melodian

suunnilleen nykyiseen, yksinkertaiseen muo-

toon. Luther lisäsi Ambrosiuksen hymniin

loppusoinnut ja muutti säkeet alkamaan iskul-

la eikä kohotahdilla kuten Ambrosius. Am-

brosiuksen hymni oli loppsoinnuton. Niin

melodia kuin tekstikin esiintyy monissa J. S.

Bachin adventti- ja joulukantaateissa. Virren

sävelmässä on vielä sen syntyajan sävelmille

olennainen piirre; uusi säe alkaa samasta sä-

velestä, johon edellinen säe päättyy.

Virsi on ollut suomeksi jo Hemminki Masku-

laisen virsikirjassa ”Tule toivottu turva

tänn’”. Hemminki on käyttänyt suomennok-

sensa pohjana niin Lutherin saksannosta kuin

Olavus Petrin ruotsinnosta.

Virren suomennos on kokenut monia muutok-

sia historiansa aikana. 1900-luvulla sen kie-

liasua on muokattu kahdesti, eikä sen nyky-

muoto ole Ambrosiuksen hymnin eikä Luthe-

rinkaan virren suora käännös. Aihe ja ainekset

ovat Ambrosiukselta. Kun vielä runomittakin

on muuttunut matkan varrella, niin sekään ei

ole oikein ”ambrosiaaninen”.

Virsikirjamme suomennos on Tauno Väinölän

Suomen virsikirjassa olevan muokkauksen

varovainen muokkaus.

- Jouluun liittyviä perinteitä on joskus vaike-

aa uudistaa tai muuttaa. Monet joululaulut

ovat vanhoja, joissa joulun tunnelmaa ja idyl-

liä kuvataan menneiden vuosikymmenien,

jopa vuosisatojen kuvilla. Samoin monet jou-

luvirtemme ovat säilyneet lähes muuttumat-

tomina ainakin 1900-luvun alkupuolelta

saakka.

Miettikää, mikä voisi olla syynä siihen, että

tämä jouluvirsi on menettänyt suosiotaan,

eikä sitä juurikaan lauleta?

-Virsipaketti 1:ssä on esiteltynä toinen Am-

brosiuksen virsi, 500. Verratkaa näitä kahta,

kenties virsikirjamme vanhinta virttä toisiin-

sa. Mitä yhteistä niissä on?

-Tästä virrestä on useita urkukoraaleja ja

mm. J. S. Bach on käyttänyt sitä kahdessa

kantaatissaan. Jos teillä on mahdollisuus,

kuunnelkaa näitä koraaleja tai kantaatteja.

Niitä löytyy mm. You Tubelta googlamalla:

Nun komm, der Heiden Heiland

22

KOLMINAISUUSVIRSI – MUTTA VAIN YKSI SÄKEISTÖ

336 Luoja Kolmiyhteinen

Tämän kolminaisuusvirren julkaisi Martti

Luther 1524, mutta hän on käyttänyt siinä

esikuvana vanhempia hymnejä. Sen taustalta

löytyy saksalainen 1480 koulujärjestykseen

painettu Maria-hymni, jossa oli useita säkeis-

töjä litaniatyyppisen rukouksen tapaan. Myös

eräs toinen pyhimysrukouslaulu näkyy virren

taustalla. Luther on kohdistanut virren kol-

miyhteiselle Jumalalle.

Virsi käännettiin ruotsiksi 1567. Vielä 1800-

luvulla siinä oli kolme säkeistöä, Kolminai-

suuden kullekin persoonalle omansa. Virsikir-

jaan on jäänyt käyttöön lopultakin vain yksi

säkeistö.

Virren vanhin suomennos on Jacobus Finnon

– tähän tapaan Turun koulun rehtori riimitteli:

Viholinen pois aija, Pidhä meit vscos vahuas, An meidhän olla rauhas Quin olem tääl tuonen kauhas, Suo meil taiuasa maija (=maja) Caickein ystäuäis cansa, An vältä pirun ansa, Ia heluetin alho lansa (=pohja). ---- Valista sokiat mielet, Perca rinnat ia kielet Pahudhest quin nijs liene, Taidholla mös meit lahiot, Että me tundisim sinun, Vedhä meit Christuxen siuun, (=sivuun, luokse) Quin sielust ottais pois kiuun. (=kivun). Jacobuksen suomennos otettiin sellaisenaan

vuoden 1701 virsikirjaan, mutta nykyinen

suomenkielinen teksti on Elias Lönnrotin

suomentama 1864. Lönnrot suomensi virren

kaikki kolme säkeistöä, mutta virsikirjaan

1886 se kuitenkin otettiin vain yksisäkeistöi-

senä; alkusanat "Auta, Isä Jumala" vaihdettiin

silloin sanoiksi "Kolm'-yhteinen Jumala".

Lönnrot seurannee siinä J. O. Wallinin ruotsa-

laista muokkausta. Virsikirjamme teksti poik-

keaa Suomen virsikirjan tekstistä siinä mää-

rin, että Pekka Kivekäs on kääntänyt sen uu-

delleen.

Virren sävelmä periytyy keskiajalta ja julkais-

tiin Lutherin tekstin kanssa 1524. Sävelmä on

keskiaikainen kulkuelaulun melodia ja muis-

tuttaa suuresti eräitä teinien tanssin säestykse-

nä käytettyjä Piae Cantiones -kokoelman lau-

luja. Ruotsin kirkon virsikirja on rytmittänyt

sitä tanssillisemmaksi kuin se on Suomen

kirkon virsikirjassa. Voisi kokeilla sen esittä-

mistä tanssin tapaan - silloin sen ylistyksen ja

riemun sävyt korostuisivat. Muutama rumpu,

tamburiini ja nokkahuilu mukaan!

- Missä eri tilanteissa kolminaisuusvirsiä käy-

tetään. Onko jokin muu kolminaisuusvirsi

teille tutumpi kuin tämä?

-Mitä eri kuvia Pyhästä Kolminaisuudesta

nousee mieleenne?

- Millainen rukous litania on?

- Virikirjamme Luther-virsien joukossa on

useita helluntai- ja kolminaisuusvirsiä. Niitä

lauletaan kuitenkin melko harvoin. Voisiko

syynä siihen olla, että kirkon suurisa juhlista

helluntai on menettänyt eniten asemaansa?

Miksi näin on päässyt käymään?

23

EHTOOLLISOPETUSTA LAULETTUNA

387 Jeesus Kristus, elämämme

Vanhimpiin suomennettuihin virsiin kuuluu

virsi ”Jesus Christus Lunastajam”. Latinan-

kielinen teksti ”Iesus Christus nostra salus”

sisältyi Suomen keskiajan koululaulujen ko-

koelmaan Piae Cantiones (1582), osastoon De

Eucharistia (ehtoollisesta). Alkuteksti kertaa

yksinkertaisella tavalla katolisen ehtoollisopin

perusasiat, ja sitä voidaankin pitää eräänlaise-

na muistin apulaisena niille Turun koulun

pojille, jotka pääsemättä opiskelemaan Eu-

roopan yliopistoihin jäivät vaatimattomiksi

maalaispapeiksi Suomen – laulun mainitsemat

asiat piti papin osata opettaa kansalle.

Mikael Agricolan suomenkielisessä messussa

vuodelta 1549 mainitaan tämä virsi ehtoolli-

sen aikana ruotsiksi laulettavana virtenä.

(Sakramenttii jagettaisa mahtaa veisata ruot-

sin eli latinan kielen ”Jesus Christus är vår

helsa” tai ”Gudh wari loffuat” eli ”Discubuit

Jesus” eli ”Divinum mysterium” etc. )

Hemminki Maskulainen suomensi Piae Can-

tiones -laulun 1616 siten, että säkeiden alku-

kirjaimista muodostui nimi IOHANNES

HUSS. Virsi mainitaan ehtoollisvirtenä vuo-

den 1614 kirkkokäsikirjassa, mutta se on

varmaankin suomennettu jo aikaisemmin.

Lutherin virren taustalla olevalle tekstille on

eri lähteissä ja eri aikoina ollut useita eri kir-

joittajia. Virren lähteeksi ilmoitetaan latinan-

kielinen hymni ”De coena Domini” - Herran

pöydästä. Hymnin latinankielisen tekstin sä-

keistöjen 1-8 alkukirjaimista muodostuu ak-

rostikon, sana IOANNES. jonka on tulkittu

viittaavan Johannes Hussiin, tsekkien kansal-

lissankariin (1369 – 1415). Joidenkin lähtei-

den mukaan taas virren kirjoittaja olisi tshek-

kiläinen, Prahan arkkipiispa Johannes von

Jenstein, joka eli 1300-1400 -lukujen vaih-

teessa.

Martti Luther tunsi latinankielisen laulun ja

hänkin luuli sitä Hussin sepittämäksi. Hän

laati siitä saksankielisen virren ”Jesus Chris-

tus unser Heiland”. Virren alkuperäksi hän

merkitsi: P. Johannes Hussin laulu, parannel-

tuna. Parantelu tarkoitti, että Luther kirjoitti

virren jokseenkin uusiksi. Lutherin virsi on

sielunhoidollinen ja valmistaa laulajaa osallis-

tumaan ehtoollisen sakramenttiin. Virren sävy

on vahvan opettava ja nöyryyttä korostava.

Virsi kuvaa sitä, millainen oikea ja arvollinen

ehtoollisvieras ja ehtoollisellakäynti on. Lut-

her panee Kristuksen suorastaan houkuttele-

maan ihmisiä ehtoolliselle: ”Tulkaa te köyhät,

antakaa minun armahtaa itseänne. Kukaan

lääkäri ei ole hädässä vahva, hänen taitonsa

muuttuu suorastaan pilaksi.” Virren vastauk-

set liittyvät raamatunkohtiin: Matt. 9: 12 (Ei-

vät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat) ja

11: 28 (Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn

ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille

levon).

Keskeistä Lutherin ehtoolliskäsityksessä

edusti viimeinen säkeistö, joka ei ikävä kyllä

koskaan päätynyt Ruotsiin eikä Suomeen:

(Ehtoollisen) Hedelmä ei saa jäädä pois: sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin, että hän voi nauttia sinut samalla tavoin kuin sinä olet saanut nauttia Jumalan. Virsi sisältyi vuonna 1530 julkaistuun kym-

menen ruotsinkielisen virren kokoelmaan,

jonka valmistelussa on enemmän tai vähem-

män ollut mukana Ruotsin reformaattorina

mainittu Olavus Petri. Kuten monet Olavus

Petrin aikakauden virret tämäkin poikkesi

melko lailla ilmeisestä esikuvastaan, Lutherin

ehtoollisvirrestä. Säkeistöjen lukumäärä oli

noussut 10:stä 12:een. Lutherin viimeinen

säkeistö (10) jätettiin silti ruotsintamatta.

Olaus Petrin vapaasta muotoilusta virren

suomensi jo 1582 Jacobus Finno. Vanhinta

suomalaista virsirunoutta tutkinut P. J. Kurvi-

nen onkin sanonut tätä virttä Petrin eikä Lut-

herin virreksi.

Ruotsin virsikirja ilmoittaa virren olevan sak-

salaista alkuperää, 1300-luvulta, Suomen

ev.lut. kirkon virsikirja ilmoittaa Jensteinin n.

1400 olevan virren tekijä, tosin kysymysmer-

killä.

Virren on nykyiseen ruotsinkieliseen asuunsa

muokannut Anders Frostenson. Pekka Kive-

käs on suomennoksessaan seurannut Luthe-

24

rin-Frostensonin tekstiä, joten se eroaa jonkin

verran Suomen kirkon virsikirjan tekstistä.

Virren sävelmä on uniikkisävelmä, se esiintyy

vain tämän virren yhteydessä. Melodia on

painettu Erfurtissa 1524 mutta säilyneet käsi-

kirjoitukset kertovat, että se on sitäkin van-

hempi.

Mitä kaikkea ehtoolliseen liittyviä motiiveja

tämä virsi esittele?

- Virsikirjassa on kunkin virren alla lueteltu

lyhyesti virren eri vaiheet alkutekstistä nykyi-

seen käännökseen. Tutustukaa tämän virren

käännösvaiheisiin. Siinä voi auttaa s. 5 tau-

lukko virikirjojemme vaiheista. Voitte verrata

virren suomenkielistä tekstiä myös Suomen

kirkon virsikirjan tekstiin (numero 222) Millä

tavalla käännökset eroavat toisistaan?

Akrostikon on lyriikkaan liittyvä termi, jolla yleensä tarkoitetaan runoa, jonka säkeiden tai säkeistöjen alku-

kirjaimet muodostavat aakkosellisen kokonaisuuden tai (tekijän) nimen, jopa lauseen.

Esimerkiksi jotkin Raamatun psalmeista ovat akrostikoneja, eli ns. alfabeettisia psalmeja (mm. Psalmit 9, 10,

25, 34, 37, 111, 112, 119, 145), eli jokainen jae alkaa heprealaisten aakkosten eri kirjaimella, aakkosellisessa

järjestyksessä. Akrostikon on lähes mahdoton säilyttää virsiä eri kielille käännettäessä.

Luther ja Jan (Johann) Huss jakavat ehtoollista molemmissa muodoissa. Vasemmalla Luther ja Saksin vaaliruhtinas Johann. Oikealla Huss ja Weisen vaaliruhtinas Friedrich. Alttarin keskellä kaivo, jossa on elämän vesi. Ristiinnaulitun haavoista vuotaa verta, joka symbolisoi Kristuksen todellista läsnäoloa eh-toollisessa. Allegorinen kuva, jolla esiteltiin evankelista, ”puhdasta” oppia. Lucas Cranachin puupiirros n. v. 1550.

25

LUTHERIN VIRSIEN INNOITTAMIA VIRSIÄ

VAIN VÄHÄN LUTHERIA

33 Oi Jeesus, synnyit maailmaan

”Oi Jeesus, synnyit maailmaan” edustaa

Ruotsin vanhinta luterilaista virsiperintöä. Sen

tekijä on ollut itse Ruotsin reformaattori Ola-

vus Petri (1493-1552), joka Lutherin ja Me-

lanchtonin oppilaana oli valmistunut maiste-

riksi Wittenbergin yliopistossa. Kun hän pala-

si takaisin Ruotsiin, hänen samansa vaikutteet

liittyivät myös Kustaa Vaasan ajatuksiin, oli-

vathan molemmat, tosin eri syistä, kriittisiä

katolista kirkkoa kohtaan. Olaus Petristä tuli-

kin Tukholman suurkirkon kirkkoherra, pastor

primarius. Hän sekä kirjoitti että käänsi vir-

siä.

Vuosi 1526 oli Ruotsin kirkon historiassa

merkittävä. Silloin ilmestyi Uusi testamentti

ruotsiksi sekä ensimmäinen ruotsinkielinen

virsivihkonen, nimeltään ”Swenske sånger

eller wijsor”. Molempien näiden ”tekijä” oli

Olaus Petri

Olaus Petrin virsivihosta ei ole säilynyt en-

simmäistä painosta. 1536 painetussa laitok-

sessa on 47 virttä, joista kahdeksan lienee

Petrin itsensä kirjoittamia. Yksi niistä on tämä

virsi. Nykyään sitä ei pidetä täysin Petrin it-

sensä kirjoittamana; sen taustalla häämöttää

Lutherin virsien ajatuksia, erityisesti virrestä

32, ”Oi seurakunta, iloitse”. Molempia sävyt-

tää sama pelastuksen ilo. Yhteyttä Kristuk-

seen leimaa uskon kautta saavutettu varmuus.

Ja kun Luther kutsuu iloitsemaan, Olavus

Petri vastaa: ”Riemuita sydämemme saa”.

Virren sanoma on mitä suurimmassa määrin

evankelinen, ja se liittyy mm. Room. 8: 29

kohtaan: ”Me tiedämme, että kaikki koituu

niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja

jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kut-

sunut omikseen. Ne, jotka hän edeltäkäsin on

valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman

Poikansa kaltaisiksi, niin että hänen Poikansa

olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa. Ne,

jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on

myös kutsunut; ne, jotka hän on kutsunut, hän

on myös tehnyt vanhurskaiksi; niille, jotka

hän on tehnyt vanhurskaiksi, hän on myös

lahjoittanut kirkkautensa.”

Virren sävelmä on kotoisin Saksasta, painettu

Strasbourgissa 1525. Se on Suomessa myös

Paul Gerhardtin tunnetun jouluvirren ”Nyt

seimellesi seisahdun” sävelmänä, ja kenties

siksi tämäkin virsi välittää jotakin joulun tun-

nelmasta ja sanomasta, ei vähiten virren alku-

sanojen takia.

Voisi luulla, että jouluvirren sävelmä olisi

otettu myös tähän virteen. Todellisuudessa on

kuitenkin tapahtunut päinvastoin. Vuoden

1701 ”Vanhassa virsikirjassa” oli adventti- ja

jouluvirsien välissä kolmen virren osasto

"Christuksen lihaan-tulemisesta", johon sisäl-

tynyt tämä virsi, silloin alkusanoilla ”O Jesu

Christ’! kuin luontom’ sait”. Virsi on nyt

Suomen virsikirjassa on sijoitettuna osastoon

"Jumalan armo Kristuksessa". Virsi painettiin

suomeksi Jacobus Finnon virsikirjassa 1583.

1800-luvulla tekstiä muokkasi Elias Lönnrot.

Ruotsinkieliseen tekstiin tulleiden muutosten

vuoksi suomennosta jouduttiin muokkaamaan

jonkin verran virsikirjaamme varten. Virsi on

siis ollut suomalaisessa virsikirjassa aivan

alusta asti ja tämä saksalainen sävelmä on

aina kuulunut siihen.

-Verratkaa tätä virttä virteen 32, joka on siis

ollut esikuvana tälle virrelle. Mitä yhteistä

niissä on?

26

TUTTU, MUTTA UUSI

477 JUMALA VAHVA TURVA ON

Martin Lutherin virsi ”Ein feste Burg” on

tämän virren lähtökohta. (Katso virsi 237 s.

9). Lutherin virren ruotsinnoksen vanhat sa-

namuodot 1800-luvun alusta tahdottiin säilyt-

tää virsikirjan ekumeenisessa osassa lähes

sellaisenaan. Mutta virrestä haluttiin myös

lähemmäs Lutherin alkutekstiä liittyvä kään-

nös. Tämä virsi 477, Olov Hartmanin tulkinta

Lutherin virren pohjalta, on oikeastaan uusi

virsi. Sen sävelmäkin on hieman erilainen

kuin virrellä 237, joka sekin on hieman erilai-

nen kuin yleensä, esimerkiksi Suomessa tai

Saksassa laulettu sävelmämuoto.

Olov Hartman (1906-82) oli tunnettu runoili-

ja, pappi, kirkkonäytelmien kirjoittaja ja hän

toimi Sigtunasäätiön johtajana. Hän on yksi

Ruotsin kirkon virsikirjan keskeisiä runoilijoi-

ta, joka on kirjoittanut, muokannut ja kääntä-

nyt virsiä.

Hartman esittää Lutherin virren tulkinnassa

hieman erilaisen jumalakuvan kuin Lutherin -

Wallinin teksti virressä 237. Suomalaisen

hymnologi Karl-Johan Hansson ja hänen ruot-

salainen kollegansa Sven Åke Selander totea-

vat että Hartmannin tulkinnassa voitonvarmat,

sotaiset kuvat ovat muuttunet itsensä antami-

sen, kenosiksen teologiaksi. Kun ihminen on

joutunut destruktiivisten voimien valtaan,

pelastaja ei kannakaan voitonkruunua, vaan

orjatappurakruunua. Lujan linnan asemasta

risti antaa turvan. Näiden kuvien kautta monet

voivat samaistua tänään tähän virteen, joka

monin tavoin kuvastaa 2000-lukua. Mutta,

kysyvät kirjoittajat, onko tämä Lutherin vai

Hartmannin virsi?

Virressä Jumala ei ole vain vanhatestamentil-

linen voitonsankari, vaan Jumalan Karitsa,

joka voittaa kärsimällä ja kuolemalla. Luthe-

rin virsi päättyy toteamukseen "Se sana seisoo

vahvana, hän ei voi sitä kestää". Hartmanin

virressä ihmisten usko, todistajien usko jää

kaikumaan ja sen seurauksena ristin Sankarin

voitto on taattu.

Hartmanin virren 1. ja 4. säkeistöissä on useita toisiinsa kiedottuja Raamatun kohtia, jotka yhdessä

muodostavat loogisen ketjun:

1. Jumala vahva turva on, Jumala on turvamme ja linnamme,

jos vuoret sortuvatkin, Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka

kun iskee tuho armoton vuoret vaipuvat merten syvyyksiin. (Ps. 46)

ja kaataa vahvimmatkin. Me saamme valtakunnan joka ei järky. (Hepr. 12:28)

On Laittomuus nyt Silloin ilmestyy tuo vääryyden ihminen

jo ilmestynyt, [laiton, vuoden 1938 käännös] (2. Tess. 2:8)

kun oikeuden

syö valta ilkkuen, Kun laittomuus lisääntyy,

ja rakkaus on kuollut. monien rakkaus kylmenee. (Mt. 24: 12)

4. Nyt todistajat vangitaan Maaherrojen ja kuninkaidenkin eteen

kuin kerran Herra pyhä, teitä tullaan viemään minun takiani, todistukseksi

vaan kuulkaa: heille. (Mt. 10:18)

piinaan kuoltuaan Uskovana hän puhuu yhä kuoltuaankin (Hepr. 11:4).

he todistavat yhä.

Kun yö valkenee, Ja hyvin teette, jos kiinnitätte katseenne

niin pois pakenee siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun,

jo helvettikin, kunnes päivä sarastaa. (2 Piet. 1:19).

ja ristin Sankarin Ja tämä on se voitto, tämä on maailman voittanut:

on yksin voitto, valta meidän uskomme. (1. Joh. 5:4)

Vertailkaa tätä virttä ja virttä 237. Kumman teksti puhuttelee teitä enemmän?

27

Perheensä kanssa musisoiva Luther. Pöydän ääressä istuu myös Lutherin työtoveri, Philip Me-lanchton.