kirkkonummi 28.4.2003 7. –...

Kirkkonummi28.4.2003

Pohjois-Savo7. – 9.5.2003

Päättäjien M

etsäakatemia • K

irkkonumm

i • Pohjois-Savo15 • 2003

Seminaarijakso, Kirkkonummi28.4.2003

Maastojakso, Pohjois-Savo7. – 9.5.2003

Päättäjien Metsäakatemia 15

2

Antti Blåfield Esipuhe ..................................................................................................................................... 3Heikki Juslin Tervetuloa: Vastuullisuus kehityksen ytimessä .......................................................................... 6

Pentti Hakkarainen Kestääkö talous – lähiajan talousnäkymiä ................................................................................. 8Björn Stigson Kestävän kehityksen ja globalisaation taloudellinen merkitys ................................................. 11

Anna-Leena Simula Metsätalouden ja metsäsektorin maailmanlaajuiset haasteet lähitulevaisuudessa ..................... 14Jyrki Ollila Euroopan metsät ja metsäkysymykset ..................................................................................... 18

Jouni Suoheimo Kansallinen metsäohjelma 2010:n haasteet ............................................................................ 20Ritva Toivonen Metsätalous paikallisena elinkeinona ...................................................................................... 22

Olavi Nieminen Metsät aluepolitiikassa ............................................................................................................ 25Antti Mykkänen Pohjois-Savon metsämaakunta ................................................................................................ 27

Päivän päätöskeskustelu: Metsään perustuva alueellinen hyvinvointi – nupusta kukkaan ....... 28Pertti Laine Metsäteollisuus globaalina toimialana ..................................................................................... 30

Risto Hautamäki Ensiluokkaisilla kudoksilla laadukasta paperia ........................................................................ 32Erkki Nieminen Globaalia painoalaa palvellen .................................................................................................. 34

Kauko Yläsaari Puutuoteteollisuus suuntaa järjestelmärakenteisiin ................................................................. 36Vesa Okkonen Parkettiasennusliikkeestä lattianvalmistajien eliittiin ............................................................... 38Lutz Reinhardt Puu taipuu ja soi ..................................................................................................................... 40

Päivän päätöskeskustelu: Yrittäjän usko, toivo ja rakkaus ....................................................... 42Antti Sahi Moniarvoinen metsänomistajakunta metsätalouden kulma- ja koetinkivenä .......................... 44

Markku Melkko Puunhankinnan palapeli – miten osista kootaan saumaton kokonaisuus ................................ 47Tuomo Moilanen Ihminen ja teknologia korjuuketjussa ..................................................................................... 49

Risto Helle Metsänhoidon ja suunnittelun lyhyt oppimäärä ..................................................................... 51Kari Pelkonen Moniulotteiset tavoitteet ja tarpeet valtion metsissä –

kohtaamiset ja kolahtelut kautta aikain .................................................................................. 52Jouko Kostamo ”Metso” nousi siivilleen – Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden

turvaaminen käytännössä ........................................................................................................ 55Sini Harkki Riittääkö tuuli Metson siipien alla? ......................................................................................... 57

Seppo Jauhiainen Mielenvirkistystä metsäpolulta ............................................................................................... 59Minna Koskinen Pajua vai pajunköyttä .............................................................................................................. 62

Markku Aho, Markku Auer, Vuoropuhelu: Metsäalan muutostekijät .................................................................................. 64Jakob Donner-Amnell

Anssi Niskanen Trendit ja signaalit tulevaisuudesta ......................................................................................... 66Kurssin päätöskeskustelu: Tulevaisuuden tekijät ..................................................................... 68Ohjelma ja järjestelyt .............................................................................................................. 70

Toimittajat: Essi Yli-Ruka, Eeva HellströmKustantaja: Suomen Metsäyhdistys ry.

Salomonkatu 17 B, 00100 HelsinkiPuh. 09 - 685 0880

Taitto: Kuvaste Oy, JoensuuKuvat: Erkki Oksanen, Saku RuusilaPaino: Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2003ISBN: ISBN 952-5361-09-8

Julkaisun esitelmiä on lyhennetty toimituksessa. Alkuperäiset versiot ovat saatavissa Suomen Metsäyhdistyksestä.

3

Esipuhe

Kun metsäammat-tilainen kulkee Kuo-piossa Neulamäenluonnonsuojelualu-eella, hänen veren-paineensa nousee.Hyvää talousmetsää

on runneltu. Runkoja on kaadettu pusku-traktoreilla maahan ja toisia puita on jopa rä-jäytelty juuriltaan.

Onko tässä mitään tolkkua?Pohjois-Savon ympäristökeskuksen ylitar-

kastaja Anne Grönlund on puolestaan innois-saan. Hän johdattaa Metsäakatemian osanot-tajien joukkoa nurinpusketulta puulta räjäy-tetylle rungolle ja luettelee esiin nousseita la-hottajasieniä.

Tiukasti hoidetussa talousmetsässä eläähänen mukaansa vain 15-20 lahottajasienila-jia, kun vanhassa metsässä, jossa on kasvanutja kasvaa monia puulajeja, lahottajasienilaje-jakin saattaa olla jopa 300.

Neulamäessä on tarkoitus nopeuttaa ta-lousmetsän ennallistamista vanhaksi metsäk-si. Mitä enemmän on kuolleita puita, sitäenemmän on lahottajasieniä. ”Tämä on vä-hän sama asia kuin jos Sars-virusta kuljetet-taisiin Suomeen ja varta vasten istutettaisiinväestöön”, miettii yksi joukossa.

Helsinkiläistoimittaja voi vain aavistaa, mitäkaikkea metsä sisäänsä kätkee.

Suomalaisille metsä on aina ollut elannonlähde. Suomeen tultiin metsissä elävän riistan

perässä ja metsien voimalla syrjäinen alusmaanousi nykyiseen vaurauteensa.

Tervakauppa, laivanrakennus, sahat, selluja paperi, puunjalostukseen liittyvä teknolo-gia ja koneenrakennus. Nämä ovat niitä por-taita, joita nyt globalisaation aikana tarjotaankehitysmaille. Kestävä vauraus syntyy vainomasta maasta, kun paikallinen vauraus levi-ää kuin renkaat vedessä.

Vehmersalmen Tetrimäkeä isännöi Saksastaaikoinaan Suomeen kotiutunut Lutz Rein-hardt, osaaja Jumalan armosta.

Monen muun taidon ohella Reinhardt ontaitava puuseppä. Hän on tehnyt omin käsinkauniisti soivan cembalon ja klavikordin jahänellä on Eliel Saarisen perikunnan antamaoikeus valmistaa maailmankuulun arkkiteh-din suunnittelemia puuhuonekaluja.

Reinhardtin ongelma on sama joka onmonella käsityöläisellä: ongelma ei ole tilaus-ten puute vaan se, miten paljon tilauksia pys-tyy ottamaan vastaan. Hinta ei ole neuvotte-lukysymys vaan ilmoitusasia.

On typerää asettaa vastakkain valtavia metsä-teollisuusintegraatteja ja Lutz Reinhardtinverstasta. Yhteiskunta ei puusepänverstaillaelä.

Metsäteollisuus humisee yhä voimallaSuomelle valuuttaa.

Mutta sitä pitäisi enemmän miettiä, mitäkaikkea jää näiden kahden väliin. Suomalai-nen metsäklusteri on painottunut niin kut-

suttuun kemialliseen metsäteollisuuteen. Lii-an kauan metsätalouden lähtökohtana on ol-lut paperitehtaitten ruokkiminen. Vasta nytaletaan vakavasti puhua puutuoteteollisuu-desta merkittävänä tulevaisuuden teollisuu-denalana, ei vain metsäteollisuusintegraattienosana.

Palataan Neulamäen luonnonsuojelualueelle.Vanha metsä, metsä, jota ei ole hakattu,

on monelle suomalaiselle ahdistava ja pelot-tava paikka.

Synkkä ryteikkö, jossa on vaikea kulkea.Luultavasti useimmat suomalaiset virkistyvätmetsässä, joka on valoisa, jossa on helppokulkea. Siis talousmetsässä.

Anne Grönlundin esittelemät kummalli-set lahottajasienet eivät tuota Suomelle mil-jardeja, mutta ne tuottavat luontoon moni-muotoisuutta. Ne kierrättävät ravintoa puus-ta muualle luontoon, ja niiden perässä tule-vat kovakuoriaiset, hyönteiset, linnut.

Jokainen laji on arvokas, koska sillä ontehtävänsä luonnon kiertokulussa, muttamyös muusta syystä.

Olarin yläasteen maantieteen ja biologianopettaja Mervi Skyttä sanoo sen: ”Jokainenlaji on mestariteos.”

Aivan kuten huippuunsa kehitetty suoma-lainen paperi, huonekalu tai rakennusmateri-aali.

Antti Blåfield, pääkirjoitustoimittajaHelsingin Sanomat

4

Osallistujat

Asplund Dan Jyväskylän Teknologiakeskus, teknologiajohtajaAuer Markku VTT, tutkimusjohtajaBlåfield Antti Helsingin Sanomat, pääkirjoitustoimittaja

Haapavaara Heikki Kauppalehti Optio, toimittajaHagström-Näsi Christine Tekes, teknologiapäällikkö

Harkki Sini Suomen luonnonsuojeluliitto, metsäasiantuntijaJuvonen Arto Schauman Wood Oy, toimitusjohtaja

Kalliokoski Matti Helsinki Institute for Information Technology, tutkijaKostamo Jouko Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, ympäristöpäällikkö

Latva-Rasku Esa Etelä-Pohjanmaan liitto, maakuntajohtajaLax Henrik RKP:n eduskuntaryhmä, kansanedustaja

Luukkonen Jari Suomen WWF, suojelujohtajaMelkko Markku Metsäliitto, metsäjohtajaNieminen Olavi Uudenmaan TE-keskus, osastopäällikkö

Ollila Jyri Valtioneuvoston EU-sihteeristö, erityisasiantuntijaOrava Reijo Uudenmaan riistanhoitopiiri, riistapäällikköOuni Kaarlo Pirkanmaan metsäkeskus, johtaja

Panula Reino Stora Enso Oyj, johtajaPekkala Juhani Taloussanomat, vastaava päätoimittajaPelkonen Kari Metsähallitus, ympäristöpäällikkö

Pietiäinen Jukka-Pekka Edita Publishing Oy, johtajaRosenberg-Riihimäki Eine Itä-Hämeen metsänhoitoyhdistys, hallituksen pj.

Ruuskanen-Parrukoski Pirkko Marttaliitto, toiminnanjohtajaSaarinen Pertti Nordea Pankki Suomi Oyj, asiantuntijajohtaja

Sahi Antti Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK, metsäjohtajaSimula Anna-Leena Indufor Oy, johtava metsäasiantuntija

Skyttä Mervi Biologian ja maantieteen opettajien liitto, puheenjohtajaSovala Markus Valtiovarainministeriö, neuvotteleva virkamies

Suoheimo Jouni Maa- ja metsätalousministeriö, ylitarkastajaSuominen Risto Suomen Yrittäjät, johtaja

Vilkuna Pekka Keskustan eduskuntaryhmä, kansanedustajaVirén Lasse Kokoomuksen eduskuntaryhmä, kansanedustaja

Yläsaari Kauko Puumiesten Liitto ry, puheenjohtaja

5

Metsäakatemian avajaiset 28.4.2003

6

Heikki Juslin, puheenjohtajaSuomen Metsäyhdistys ry.

Tervetuloa:

Vastuullisuus kehityksen ytimessä

Suomen Metsäyhdistyksen keskeisin tehtävänykyään on metsäalan organisaatioiden yh-teistyön foorumina ja työkaluna myötävai-kuttaa metsäsektorin yhteiskuntasuhteidenkehittämisessä. Päättäjien Metsäakatemia onSuomen Metsäyhdistyksen ja sitä kauttakoko metsäsektorin toimintamuoto ja yhdys-side yhteiskunnallisten päättäjien suuntaan.Kiitoksia teille kaikille aidosta kiinnostukses-ta, jota ilman Päättäjien Metsäakatemiaa eiolisi olemassa.

Näiden avajaisten teema on kestävyys,sustainability. Avajaiset on teemoitettu sloga-nilla ”Kestävyys kehityksen ytimessä”. Tule-vat kaksi esitelmää tarkastelevat kestävyydeneri dimensiota talouden ja liike-elämän suun-nasta. Me metsäalalla olemme viimeisenkymmenen vuoden ajan tottuneet väsymi-seen asti toistamaan, että kestävyydestä pu-huttaessa, tulee muistaa sen kaikki kolmeulottuvuutta – ekonominen, ekologinen jasosiaalinen.

Haluan nostaa kestävyyden teeman vielävähän ylemmälle tasolle. Kun kysymme, ketätai mitä varten kestävyyttä tarvitaan, olemmeteemassa, johon metsäsektorilla ei nykyisinvoi olla törmäämättä – vastuullisuus.

Vaikutusvalta edellyttää vastuunottoa

Liike-elämä yleensä, kuten ei metsäsektori-kaan toimi irrallaan siitä yhteiskunnasta, jos-sa elämme. Suomalaisen metsäsektorin osa,metsäteollisuus on globalisoitunut. Se onkasvanut ja vahvistunut sekä kotimaassa ettäerityisesti kansainvälisesti. Yleisesti nähdään,että koon kasvuun liittyy vaikutusvallan li-sääntyminen ja vaikutusvalta edellyttää lisäävastuun ottoa. Vastuun dimensioina nähdäänsamat kuin kestävyydenkin – ekonominen,ekologinen ja sosiaalinen. Metsäsektori kan-taa vastuuta yhdestä ihmiskunnan tärkeim-mistä luonnonvaroista, metsästä. Siitä joh-tuu, että olemme olleet aika ajoin myrskynsilmässä, kun kriitikot ovat hakeneet muutos-ta tapaan, jolla nyt ja tulevaisuudessa metsi-ämme käytetään.

Nyt en puutu metsäkeskusteluun vaan py-rin antamaan käsitteellisiä työkaluja ja tule-vaisuuden näkemyksiä metsäsektorin ja eri-tyisesti metsäteollisuuden yhteiskunnallisenvastuun mieltämiseen ja analysoimiseen.Olen vakuuttunut, että aktiivisella kansalai-sella on käyttöä näille työkaluille. Aluksi ky-syn ja vastaan kysymykseeni, mitä teollisuu-

den yhteiskuntavastuu on. Onko sitä? Sittenkäännyn nuorten puoleen – hehän edustavattulevaisuutta – ja kysyn, kuka kantaa vastuunyhteisestä hyvästä nyt, kuka tulevaisuudessaja kenen se tulisi kantaa?

Mitä on yritystenyhteiskunnallinen vastuu?

Kysymys yritysten yhteiskuntavastuusta onarvosidonnainen ja siksi ongelmallinen. Tuonesiin kaksi erilaista kantaa. Toinen on maail-mankuulun taloustieteilijän, toinen maail-mankuulun talouselämän organisaation, jon-ka presidentti Björn Stigson pitää meille tä-män päivän Key note esitelmän.

Neoklassinen talousteoria korostaa, ettäyrityksen vastuu on maksimoida omistajiensavoitot samalla, kun niiltä edellytetään yhteis-kunnan lakien mukaista toimintaa. MiltonFriedman on yksi vaikuttavimpia taloustie-teen moderneja teoreetikkoja. Kirjassaan Ca-pitalism and Freedom hän toteaa yritystensosiaalisesta vastuusta:

7

”Lisääntyvää kannatusta on saanut ajatus,että yritys- ja työmarkkinajohtajilla olisi sel-laista ’sosiaalista vastuuta’, joka menee yrityk-sen omistajien tai järjestöjen jäsenten intressi-en ulkopuolelle. Tällainen näkemys osoittaaperustavaa laatua olevaa väärinkäsitystä va-paan talouden luonteesta ja olemuksesta. Va-paassa taloudessa liike-elämällä on yksi javain yksi vastuu – käyttää resursseja ja toimianiin, että voitot kasvavat. Tämän tulee tapah-tua tietysti sääntöjen puitteissa, mikä tarkoit-taa, että kilpailu on avointa ja vapaata ja toi-minta ei ole vilpillistä tai huijaukseen pyrki-vää.”

Näin Friedman yritysten sosiaalisesta vas-tuusta vuonna 1967. Friedmanilaisen ajatte-lun nimiin vannotaan paljon tänäkin päivä-nä, mutta asia ei ole näin yksinkertainen.

Liike-elämän yhteinen elin World Busi-ness Council for Sustainable Development(WBCSD) on ottanut kantaa kestävyyden javastuullisuuden arvosidonnaisiin käsitteisiin.Meillä on hieno mahdollisuus kuulla tänäänko. järjestön presidentiltä itseltään, kuinkaliike-elämä näkee roolinsa kestävyyden ja yh-teiskunnallisen hyvän (sosiaalisen vastuulli-suuden) tavoittelussa. Tässä yhteydessä lis-taan ikäänkuin johdannoksi tulevaan esitel-mään WBCSD:n käsityksen siitä, kuinka yri-tysten yhteiskuntavastuu ja järkevä liiketoi-minta yhtyvät. Yrityksillä on vastuita lukui-sille intressiryhmille seuraavasti:

• Omistajat ja investoijat – korkeatuotto (voitot)

• Työntekijät – vakaat ja kohtuullisestipalkatut työpaikat

• Asiakkaat – korkealaatuiset tuotteetja palvelut

• Liikekumppanit – reilu ja eettisestihyväksyttävä kumppanuus

• Toimittajat – vakaat liikesuhteet,joille toimittajat voivat liiketoimintansarakentaa

• Kilpailijat – toimialan imagostahuolehtiminen

• Yhteiskunnalliset säätelijät – lakien jasäännösten vaatimusten täyttäminentai ylittäminen

• Kansalaisjärjestöt (NGO’s) – odotustentäyttäminen tai ylittäminen

• (Paikallis)yhteisöt – vakaa työllisyys

Kaikkien odotusten täyttäminen voi olla yli-voimainen tehtävä. Yritysten yhteiskuntavas-tuullisuus edellyttää kuitenkin vilpitöntä jaavointa pyrkimystä edellä hahmoteltuunsuuntaan.

Vastuullisuuden tulevaisuus– kuinka nuoremme sen näkevät?

Yliopistoissa opiskelevien nuorten keskuudes-sa tekemämme tutkimuksen mukaan nuoretnäkevät, että tulevaisuudessa vastuu yhteisenhyvän toteutumisesta yhteiskunnassa jakau-tuu entistä useammalle taholle. Poliittisillajärjestelmillä on roolinsa, mutta niiden pai-noarvo nuorten mielissä selvästi vähenee. En-tistä enemmän yhteiskunnallista vastuutaedellytetään yrityksiltä, joiden globalisoitu-minen ja koon kasvu merkitsevät myös nii-den vallan ja vaikutusmahdollisuuksien kas-vua. Toisaalta kansalaisjärjestöjen vaikutuk-

sen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon sekänähdään että halutaan lisääntyvän. Hyvä javahva demokraattinen järjestelmämme saasiis tulevaisuudessa entistä enemmän kansa-laisyhteiskunnan piirteitä.

Vapaat markkinavoimat ja yritysten yh-teiskuntavastuu eivät nuorten mielissä liitytoisiinsa. Sen sijaan poliittiset järjestelmät jakansalaisjärjestöt ovat vastavoimia vapaillemarkkinavoimille. Tässä ”uudessa yhteiskun-nassa” yritysten halutaan kantavan suurem-paa vastuuta yhteisen hyvän toteutumisesta.Eettisyys ja moraali ovat tällöin keskeisiä vas-tuullisuuden rakennusaineksia.

Kun me vanhemmat vannomme vielä de-mokraattisten prosessien nimeen, haluavatnuoremme sen lisäksi yksilöiden suoraa vai-kuttamista esim. kansalaisjärjestöjen kautta.Yritysten yhteiskuntavastuun lisääntyminenja kansalaisyhteiskunnan esiinmarssi tuntuvatkulkevan käsi kädessä.

Nämä ovat suuria ja vaikeita kysymyksiä.Arkipäivän hektisessä päätöksenteossa pitkäntähtäyksen linjat helposti unohtuvat. Minäuskon, että Päättäjien Metsäakatemian hyviäesitelmiä tulevien neljän päivän aikana kuun-nellessanne teillä on mahdollisuus rauhoittuaja antaa ajatuksen lentää. Jos tältä pohjaltasyntyy jotain uutta ja pysyvää tulevaisuudenvaralle, on Päättäjien Metsäakatemia täyttä-nyt tehtävänsä.

15. Päättäjien Metsäakatemian avajaisten teemana oli kestävyys. Aiheesta alustivat avajaisissaPentti Hakkarainen, Björn Stigson ja Heikki Juslin.

8

Pentti Hakkarainen, johtokunnan jäsenSuomen Pankki

Kestääkö talous – lähiajan talousnäkymiä

Lähtökohdaksi taloutemme tarkastelussa onotettava se, että olemme integroituneet pe-ruuttamattomasti osaksi kansainvälistä talo-utta. Kansainvälisen talouden suhdanteet jasen erilaiset häiriötkin vaikuttavat talouteem-me nopeasti ja monia kanavia pitkin. Tässäsuhteessa muutos on suuri verrattuna men-neisiin aikoihin, jolloin elimme säännöstelynja oman rahan suojassa.

Euroaikana rahapolitiikka on yhteinenkoko euroalueelle. Se viritetään sopivaksikoko euroaluetta varten, ei yhtä yksittäistämaata tai kansantaloutta silmällä pitäen.Näin ollen rahapolitiikka on euroalueelle kes-kimäärin hyvä. Jossakin tilanteessa sekä eu-ron arvo että korko voivat olla taloutemmesuhdanteen kannalta liian korkeita tai mata-lia, mutta koko euroalueelle sopivia.

Euroalueen yhtenäisyyden lisääminenmuilla rahatalouden alueilla kuin rahapolitii-kassa edellyttää vielä paljon työtä. Rahoitus-markkinat ovat edelleen suuressa määrin kan-sallisia, erityisesti osake- ja joukkovelkakirja-markkinat. Vähittäismaksuliike on edelleenlähes kokonaan kansallista toimintaa. Erimaiden järjestelmät ja asiakkaiden käyttäyty-minen maksuliikeasioissa poikkeavat huo-

mattavasti toisistaan. Kaikilla näillä rahata-louden alueilla on tavoitteena saumaton yh-teistoiminta.

Maailmantalouden veturit

Maailmantalouden suurimmat talousalueetovat Yhdysvallat, Eurooppa ja Aasia. Aasiallaon pitkän aikaa ollut ongelmia. Japani onpainiskellut suurten talousvaikeuksien kans-sa, kun taas Japanin ulkopuolinen Aasia kas-vaa varsin ripeästi. Aasiasta ei kuitenkaan lie-ne maailmantalouden veturiksi. Sen rooli jääedelleen pieneksi verrattuna Yhdysvaltoihintai Eurooppaan.

USA:n ja Euroopan taloudellinen kasvuoli voimakasta 90-luvulla ja erityisesti senloppupuolella. Tämän hetken näkymien mu-kaan ei 90-luvun kasvun vauhtiin ole edelly-tyksiä. Nämä aiemmin merkittävät maail-mantalouden veturitkin yskivät ongelmis-saan.

Yhdysvalloissa talouskasvu on viime vuo-sikymmenen aikana ollut huomattavasti eu-roaluetta nopeampaa. Keskeinen syy tähän

on ollut se, että tuotannolliset investoinnitkasvoivat Yhdysvalloissa vuositasolla noin 6,7prosenttia keskimäärin, kun Euroopassa vas-taava kasvu oli 1,9 prosenttia. Yhdysvaltojenkasvua siivitti lisäksi voimakas kulutuskysyn-tä, joka pohjautui osaltaan nouseviin pörssi-kursseihin ja muihin varallisuusarvoihin, ku-ten asuntojen hintoihin.

Yhdysvaltojen talouden kasvu on ollut pa-rina viime vuotena vinoa. Se perustuu suurel-ta osin kulutukseen. Investointitahti hidastuivuonna 2001 ja itse asiassa laski vuonna2002. Erityisiä piristymisen merkkejä ei in-vestointiaktiviteetissa ole nähtävissä, paitsijossain määrin tietokone- ja ohjelmistohank-keissa.

Yhdysvaltojen taloudessa on optimisminsijaan nähtävissä suuria uhkia. Vaihtotaseenvaje on ennätykselliset lähes 6 prosenttiaBKT:stä ja noin 550 miljardia dollaria. Ta-loudenpidon vaikeutta lisää valtion budjetti-alijäämä, joka ylittää tällä hetkellä reilusti4 prosenttiyksikköä BKT:stä. Lisäksi kotita-loudet ovat velkaantuneet vauhdilla. Nämätekijät voivat merkittävästi heikentää kulu-tuskysyntää ja näin hidastaa talouskasvua.

9

Euroalueen talous-kehityksen vinoumia

Euroalueen maiden talouskehitys on epäyhte-näinen. Erityisesti Saksa on kulkenut omallakehitysladullaan jo vuodesta 1996. Sen kasvuon ollut huomattavasti muuta euroaluettavaatimattomampi. Tämä on ongelmallistasen takia, että Saksan painoarvo koko eurota-loudesta on noin 1/3. Näin sen kasvun hidas-tuminen tai jopa taantuminen vaikuttaa kokoeuroalueen taloudellisiin oloihin.

Euroalueen kasvun toinen ongelma on se,että kasvu nojaa kulutukseen, niin yksityiseenkuin julkiseen kulutukseen. Parin viime vuo-den aikana investointiaktiviteetti on ollutheikkoa ja investoinnit ovat olleet jopa pois-toja pienemmät. Voiko näin jatkua? Kestääkökuluttajien luottamus, ja riittävätkö käytettä-vissä olevat varat sekä yksityiseen että julki-seenkin kulutukseen? Voidaanko talouspoliit-tisin toimin varmistaa suotuisa talouskehitys?

Talouspolitiikan mahdollisuudet

Suhdannevaiheisiin on pyritty vaikuttamaantalouspolitiikalla, joka koostuu rahapolitii-kasta, finanssipolitiikasta ja muusta talouspo-litiikasta. Yhdysvalloissa on rahapolitiikallaeli korkoja alentamalla pyritty nostamaan ta-loudellista aktiviteettia. Yhdysvaltain keskus-pankin rahapoliittinen päätöksenteko on ol-lut nopeaa, ja koroilla on aktiivisesti ja nope-asti pyritty reagoimaan huononeviin talous-näkymiin. Euroalueella rahapolitiikka on ol-lut jähmeämpää ja keskuspankkikorkoja onalennettu hitaammin. Eurojärjestelmän kes-keinen tavoite on huolehtia hintavakaudestapitämällä inflaatio alle kahden prosentin ta-solla.

Julkisen talouden bruttovelka sekä euro-alueella että Yhdysvalloissa on niin korkea,että julkinen talous ei voi kovin helposti el-vyttää taloutta eikä kääntää taloussuhdannet-

ta toiseksi. Itse asiassa useat valtiot pyrkivätvähentämään julkisen talouden velkaansa, ei-vät kasvattamaan sitä. Euroalueella julkisentalouden toimilla ei voida paljon elvyttää.Jäljelle jäänee vain markkinoiden toimivuu-den varmistaminen. Rakenteellisia esteitä jajäykkyyksiä on purettava, jotta taloudet toi-misivat dynaamisesti.

Suomen talouden tila

Suomi on onnistunut pitämään julkisen ta-louden bruttovelan suhteessa BKT:hen varsinhyvällä tasolla, euroaluetta keskimäärin pa-remmalla tasolla, noin 42 prosentin tasollaBKT:stä. Kuitenkin Suomen julkisen talou-den menopaineet ovat lisääntymässä voimak-kaasti lähivuosina. Erityisesti väestön ikään-tymisen myötä kasvavat hoiva- ja terveyden-hoitomenot luovat uhkia julkisen taloudentasapainolle.

Suomen kansantalouden kasvu on hyvinpitkälle levännyt elektroniikkateollisuudenvarassa. Se on viime vuosina ollut noin puo-let koko kasvustamme. Metalli- ja metsäteol-lisuuden tuotannon kasvu on ollut tasaista,mutta hidasta verrattuna elektroniikkateolli-suuteen. Samoin kuin euroalueen kasvu, onSuomenkin kasvu vinoa. Se on perustunutviime vuosien aikana kulutukseen. Yritysteninvestoinnit ovat edelleen alhaisella tasolla,eikä niiden odoteta lähtevän kovin voimak-kaaseen kasvuun.

Viennin näkymät ovat kaksijakoiset. En-sinnäkin euroalueella vientikysyntä näyttää

hiipuvan, mutta toisaalta euroalueen ulko-puolisten maiden, erityisesti Aasian, lukuunottamatta Japania, kysyntä on edelleen hyvä.Voikin olla, että Japanin ulkopuolinen Aasiaja Venäjä ovat talouksina omiaan edesautta-maan Suomen kasvun kehittymistä.

Suomen viennistä yli puolet menee euro-alueen ulkopuolelle. Tältä osin Suomen vien-ti on herkkää euron ulkoiselle arvolle. Euronarvo dollariin nähden on tärkeä myös euro-alueen sisäpuolella, koska euron vahvistuessakorvaavia tuontituotteita tulee kilpailemaansamoille markkinoille. Tuloksena suomalai-sen teollisuuden kilpailukyky heikkeneemyös euroalueen sisällä. Irakin sota ja siihenliittyvät epävarmuudet ovat heiluttaneet va-luuttakursseja. Näiden heilahteluiden taaksejää trendi, jossa euro on vahvistunut dollarinheikentyessä. Myös markkinoilla odotetaandollarin edelleen heikentyvän euroa vastaan.Johdannaismarkkinoilla monet toimijat ovat”lyhyenä” dollareissa uskoen vahvistuvaaneuroon. Se tarkoittaa, että ne ovat lainanneetdollareita ja sijoittaneet euroon.

Metsäklusterin kehitys

Suomalainen metsäteollisuus on ollut pitkäänkansainvälisen kilpailun alla. Se ei ole ollutsuojattu toimiala, eikä sillä ole ollut millääntavalla automaattisia markkinoita. Se on jou-tunut kilpailemaan alan kovimpien yritystenkanssa. Suomalaiset metsäyritykset ovatkinpärjänneet kansainvälisessä kilpailussa hyvin.Maailman johtavien metsä- ja paperiteolli-suuden yritysten joukossa on useita suoma-laisia, kuten UPM-Kymmene, Stora Enso jaM-real. Lisäksi metsäteollisuus on ruokkinutja kasvattanut muita teollisuuden aloja ja yri-tyksiä ja mm. metalliteollisuuden alueella.

Suomalaisten alan yritysten onnistumisentaustalla lienee se seikka, että ne ovat koh-danneet kovimmat kansainväliset kilpailijatjo vuosikymmenten ajan. Alan yritykset ovat

Kurssilla kommentoitua:

Suunnittelutalous perustui tonneihin,ei rupliin. Mihin perustuu metsätalous

– motteihin vai euroihin?

10 hyviä esimerkkejä ”uuden teknologian” hyö-dyntämisestä. Moderni tietotekniikka on val-jastettu metsäteollisuuden hyväksi jo pitkäänennen IT-huumaa. Tämän päivän metsäteol-lisuus onkin hi-tech -alaa. Tämän voi havai-ta helposti vierailemalla nykyaikaisessa alanteollisuuslaitoksessa.

Metsäklusterintaloudellinen merkitys

Metsät ja niihin liittyvä tuotto on ollut mer-kittävä osa suomalaisten elinkeinoa ja jopakotitalouksien finanssivarallisuutta. Tehok-kuudestaan huolimatta metsäklusterin arvos-tus pörssissä ei ole ollut kehuttava. Siitä huo-limatta ne ovat pärjänneet useita muita osak-keita paremmin. Verrattuna Hex-portfolio-indeksiin tai S&P 500 -indeksiin, niiden ke-hitys on ollut vähemmän huono. Metsäosak-keet ovat tällä hetkellä noin 25 prosenttiakorkeammalla kuin vuonna 1998. Aika harvatoimiala on pärjännyt pörssissä vastaavalla ta-valla.

Koko metsäklusterin merkitys Suomen ta-loudelle on säilynyt, vaikka sen osuus tavara-viennistä onkin supistunut. Mitattuna työ-paikoilla tai kontribuutiolla kansakunnan tu-lonmuodostukseen metsäklusteri on edelleenselvästi merkityksellisempi kuin esimerkiksiITC-klusteri. Pelkästään metsäteollisuudenosuus viennistä oli 26 prosenttia. Suomen ta-louteen tästä vientitulosta jää suurempi osakuin elektroniikkateollisuudessa.

Metsäklusterin uhkatekijät ovat osin sa-mat kuin koko Suomen. Tulevaisuudennäky-mät ovat pitkälle kiinni vientikysynnästä jasen kehityksestä, mutta yhä useammin viita-taan myös tarjontapuolen ongelmiin, kutenraaka-aineen saatavuuteen. Tuotannon kan-sainvälistyminen ja metsäyritysten toimimi-nen useissa maissa tarjoaa koko klusterilleuusia mahdollisuuksia globalisoituneessamaailmassa.

Talouden näkymiä

Suomalaisen talouden kannalta korkotaso onriittävän alhainen. Suomalainen elinkeinoelä-

mä ja suomalaiset kotitaloudet voisivat tullahyvin toimeen myös korkeamman koron ym-päristössä.

Kansantalouden asiantuntijoiden viimei-simmät arviot Suomen osalta ennustavatmaltillista kasvua. Kasvu perustuu suureltaosin yksityisen kulutuksen hyvään kehityk-seen ja viennin kasvuun, sekä ensi vuonnakiihtyvään yksityisten investointien kasvuun.

Jos viimeisten ennusteiden maltilliseenkasvuun päästään, niin hyvä, koska riskejä onsekä euroalueen että Suomen taloudessa. Eu-roalueella alkuvuoden kasvu näyttää jäävänalle ennustetun ja kuluttajien luottamus onvarsin alhainen. Vahvistuva valuutta on omi-aan häiritsemään vientiä ja yritysten inves-tointeja. Lisäksi suurten kansantalouksien,erityisesti Saksan, heikkous on omiaan hyy-dyttämään myös koko euroalueen kehitystä.

Suomen näkökulmasta voi hyvänä asianatodeta, että olemme paremmassa tilanteessakuin euroalue keskimäärin. Suomen kasvunä-kymät ja taloudellinen toimeliaisuus näyttä-vät kehittyvän paremmin kuin useimmissaeuromaissa. Riskit meillä liittyvät lähinnä sii-hen, että kokonaistuotannon kasvu on hidas-tunut ja alkuvuoden aikana se voi kokonaanpysähtyä. Yritysten tulosnäkymien heikenty-essä on olemassa riski, että irtisanomistenmäärä kasvaa edelleen jo ilmoitetuista, työlli-syyskehitys heikkenee ja työttömyys nousee.Tämä voi viedä kuluttajien, toistaiseksi vieläkorkeaa, luottamusta alaspäin. On olemassalisäksi pahenevan kierteen vaara, että työttö-myyden kustannusten kasvu painaa valtion-talouden alijäämäiseksi, ja näin ollen lähesty-tään sitä heikkoa julkisen talouden tilaa, jokavallitsee muuallakin Euroopassa.

Yhteenvetona voi todeta, että olemme pe-rimmäisten kysymysten äärellä. On mietittä-vä, miten voimme huolehtia taloutemme kes-tävyydestä. Epävarmuuden aikana, jollaistanyt parhaillaan elämme, on pidettävä omapesä kunnossa. On varauduttava joka ta-pauksessa hitaaseen kasvuun ja laimeampaankysyntään.

Henrik Lax, Pirkko Ruuskanen-Parrukoski, Anna-Leena Simula ja Jari Luukkonen

11

Björn Stigson, johtajaWorld Business Council for Sustainable Development WBCSD

Kestävän kehityksen ja globalisaation taloudellinen merkitys

Keskustelu kestävästä kehityksestä ja liike-elämän yhteiskuntavastuusta on erityisenmerkityksellistä suomalaiselle metsäsektorille.Koska puu on uusiutuva materiaali, metsäte-ollisuudella on hyvät mahdollisuudet toimiamuita aloja kestävämmin. Globalisaatio puo-lestaan on suurten maailmanlaajuisten pape-ri- ja selluteollisuusyritysten arkipäivää, joh-taen yhä monimutkaisempiin sidosryhmä-suhteisiin.

Kestävä kehitys poliittisessa ohjelmassa

Tukholman (1972) ja Rion (1992) ympäris-tökokouksissa liike-elämä ei ollut juuri lain-kaan edustettuna. Johannesburgin kokouk-seen liike-elämän edustajat sen sijaan osallis-tuivat runsaslukuisesti. Heillä oli osallistumi-seen luontainen kiinnostus, sillä kokouksessakäsiteltiin kaikkia kolmea kestävän kehityk-sen pilaria – taloutta, ekologiaa ja sosiaalistavastuuta.

Johannesburgin huippukokouksen myötäliike-elämälle on alettu asettaa osin saman-

kaltaisia odotuksia kuin julkiselle politiikalle.Liike-elämältä odotetaan mm. ilmastonmuu-toksen hillitsemistä, köyhyyden vähentämis-tä, ekosysteemien terveyttä ja yritysten vas-tuuta tukevia toimia. On käynyt yhä selvem-mäksi, etteivät yksittäiset valtiot voi ratkaistanäin isoja ongelmia, vaan yritysmaailman jatalouden täytyy myös osallistua ongelmienratkaisuun. Haluan painottaa, että ongelmiaei voi kiertää, liike-elämän on hyväksyttävävastuunsa.

Toinen syy, miksi liike-elämän tulisi ollakiinnostunut poliittisista ohjelmista, on nii-den vaikutus yritysten markkinapääomaan.Jopa 75 prosenttia yhtiöiden markkina-arvos-ta perustuu aineettomiin arvoihin, kutentunnettavuuteen, tuotemerkkiin, luottamuk-seen, uskottavuuteen sekä kykyyn vaikuttaaja työskennellä yhteistyössä omistajiensakanssa. Näihin arvoihin vaikuttaa yhtiönkyky huomioida toiminnassaan julkisen poli-tiikan tavoitteet. Monen yrityksen arvo onlaskenut rajusti, kun julkisuuteen on tulluttieto esimerkiksi lapsityövoiman käytöstä, ih-misoikeusrikkomuksista tai huolimattomastatoiminnasta ympäristöasioissa.

Kumppanuuden tarve

Kansalaisjärjestöjen, valtioiden ja yritystentäytyy kohdata globaalit haasteet ja uhkat yh-dessä. Kestävän kehityksen tavoitteiden saa-vuttaminen riippuu pitkälti toimivista yhteis-työverkostoista.

Esimerkiksi WBCSD ja kansainvälinenWWF edistävät kumppaneina globaalia kes-tävää metsätaloutta ja kestävää metsäteolli-suutta. Myös jäsenyrityksemme ovat muo-dostaneet kumppanuuksia hankkeissa, joissatarkastellaan kestävän kehityksen haasteitatietyn teollisuudenalan koko arvoketjussa.Tälläkin hetkellä on käynnissä kuusi sektori-kohtaista hanketta: metsätalous, kaivosteolli-suus, betoniteollisuus, mobiiliteollisuus,elektroniikka ja kaupunkien vesi.

Metsätalouden projektissa etsitään keino-ja, joilla metsät pystyvät kestävällä tavallapalvelemaan maailman 6 miljardin ihmisenerilaisia tarpeita nyt ja 9 miljardin ihmisentarpeita vuonna 2050. Keskeisiä tarkastelta-via tarpeita ovat mm. puu- ja paperituotteet,uusiutuva energia, ekologiset palvelut (sisältä-en biodiversiteetin, veden, hiilen sitomisen,

12

maaperän ja virkistäymisen), työllisyyden, tu-lot ja infrastruktuurin. Projektin tärkein pää-määrä on saavuttaa kuluttajien luottamusmetsäteollisuuteen, mikä on viime aikoinaheikentynyt kahdesta syystä. Ensinnäkinkaikki metsäteollisuusyritykset eivät ole mal-likelpoisia ja valitettavasti ihmiset eivät taval-lisesti erota hyvää yritystä huonosta. Niinpävastuullistenkin teollisuusyritysten edustajattuntevat usein olevansa arvostelun kohteenaniiden toimintatapojen vuoksi, joita harjoite-taan vähiten vastuullisissa yrityksissä.

Myös metsäsertifiointijärjestelmien kirjoon aiheuttanut paljon sekaannusta tukku-kauppiaiden ja kuluttajien keskuudessa. Jär-jestelmien myötä metsänomistajien ja tuote-valmistajien kulut ovat nousseet ilman mer-kittäviä taloudellisia hyötyjä. Projektiryhmäpyrkii löytämään luotettavan keinon, jonkaavulla kauppakumppanit ja kuluttajat voivatperustaa ostopäätöksensä ekologisiin, sosiaali-siin ja taloudellisiin kriteereihin. Stora Ensoja UPM-Kymmene – molemmat mallikel-poisina yrityksinä – ovat mukana tässä hank-keessa 25 muun yrityksen kanssa. Näidenyritysten tuotteilla on 45 % markkinaosuusmaailman metsäteollisuustuotteista. Tämäkinesimerkki havainnollistaa, miten globalisaatiovoi muokata kestävää metsäteollisuutta.

Globalisaatio

Yritysten globalisaation vastustus on lisäänty-nyt useiden vuosien ajan. Metsäteollisuuskinon joutunut jo useasti globalisaation vastais-ten mielenosoittajien kohteeksi. Ennakkoluu-loista poiketen, monet maailman metsiä kos-kevat ongelmat eivät liity teolliseen toimin-taan. Metsien häviäminen on seurausta köy-hien yhdyskuntien polttopuun tarpeesta jametsien raivauksesta muuhun käyttöön, ku-ten maatalouteen. Mielikuvat ovat kuitenkinsitkeitä. Edustamani organisaation mielestäglobalisaation vastustajien tulisi pikemmin-

kin taistella sellaisten kauppasäännösten puo-lesta, jotka luovat köyhille ihmisille ja köyhil-le maille yhtäläisen pääsyn markkinoille kuinrikkaillekin. Paremman maailmankaupan ra-kentamisessa ei ole kyse ainoastaan hyvänte-keväisyydestä, vaan se luo hyvinvointia kokoglobaalille yhteiskunnalle, mikä on myös lii-ke-elämän etu. Sekä kuluttaja- että työvoima-markkinoiden tuleva kasvu on pääosin peräi-sin uusilta markkinoilta. Siksi on yritystenedun mukaista lisätä sellaisten edullistentuotteiden ja palveluiden tarjontaa, jotka ko-hottavat köyhien elintasoa.

Toimenpiteet tulevaisuudessa

Matkallamme kohti kestävää kehitystä tarvit-semme toimenpiteitä kolmella eri tasolla:

Yritykset. Ekotehokkuus, eli tuotannonluominen ympäristöhaittoja välttäen, on kes-

tävän kehityksen perusedellytys. Ekotehok-kuutta voidaan toteuttaa mm. jätteitä kierrät-tämällä tai prosesseja optimoimalla.

Hallitukset. Yritykset voivat tehdä paljonekotehokkuuden puolesta, mutta ne tarvitse-vat tarvittavat toimenpiteet mahdollistavanyhteiskunnallisen viitekehyksen, jos niidenhalutaan etenevän reippaasti. Yhteiskunnanroolina on yhdessä liike-elämää konsultoidenluoda sellaiset olosuhteet, joissa liike-elämävoi panostaa kestävään kehitykseen täysinmitoin.

Rahoitusmarkkinat. Rahoitusmarkkinatovat avainasemassa kestävän kehityksen edis-tämisessä. Se vastaa sijoitusten kohdentami-sesta ja pääoman hinnoittelusta sekä hinnoit-telee riskejä ja tarjoaa turvaa niitä vastaan.Mikäli rahoitusmarkkinat eivät ymmärrä japalkitse kestävää toimintaa, kehitys tulee ole-maan hidasta.

Avainkysymyksenä on se, miten liike-elä-mä kohtaa ne odotukset, joiden mukaan sillätulisi olla nykyistä suurempi rooli toimivienyhteiskuntien rakentamisessa. Liike-elämä eipysty eikä se voi korvata hallituksia, muttayksityiselle sektorille on liiketaloudellisestijärkevää huolehtia osuudestaan. KutenWBCSD tapaa asian ilmaista: ”Liike-elämäei voi menestyä yhteiskunnassa, joka epäon-nistuu.”


Euro tuntuu olevan vähäinenkonsultti metsäsektorilla.

Pertti Saarinen, Reino Panula, Sini Harkki ja Arto Juvonen

Metsäpolitiikkaa Riosta Riistavedelle

Kurssilla kommentoitua: Talous, politiikka ja markkinat ovat kansainvälisiä – metsätalous kansallista.

14

Anna-Leena Simula, johtava metsäasiantuntijaIndufor Oy

Metsätalouden ja metsäsektorinmaailmanlaajuiset haasteet lähitulevaisuudessa

Metsäsektorin haasteet

Ympäristöä uhkaavia haasteita tarkasteltaessaon hyvä pitää mielessä YK:n vuosituhatjulis-tuksen keskeiset kahdeksan kohtaa, joistakorkeimmalle asteikossa on asetettu äärim-mäisen köyhyyden ja nälän poistaminen, eri-toten kehittyvissä maissa. Kestävä kehitysedellyttää myös ympäristöstä huolehtimista.Ympäristön tilan laiminlyönti hidastaa ta-louskasvua ja lisää köyhyyttä, etenkin vähem-män kehittyneissä maissa, joissa ihmiset ovathyvin riippuvaisia luonnon olosuhteista. Kes-tävä metsätalous voi osaltaan myös vaikuttaanäiden tavoitteiden saavuttamiseen. Seuraa-via haasteita ei pidä tarkastella muusta yhteis-kunnasta erillisenä omana saarekkeenaan,vaan niihin olisi etsittävä ratkaisuja ihmistenarjen ja inhimillisyyden lähtökohdista.

Puun kulutus kasvaa, metsä-ala pienenee.Tulevaisuudessa metsäteollisuustuotteiden,etenkin sellun ja paperin kysynnän kasvu tu-lee olemaan erittäin nopeaa Aasiassa, varsin-kin Kiinassa, joka jo nyt on maailman toisek-si suurin puun tuoja. Latinalainen Amerikkatulee olemaan ainoa raakapuun nettoviejä.

Tämä ennakoi, että kokonaisuutena on tar-vetta luoda kasvavassa määrin uusia istutus-viljelmiä puun tarpeen tyydyttämiseksi.Myös kierrätyspaperin ja muiden kuitujenkäyttö lisääntyy ja metsäteollisuus tulee edel-leen tehostamaan raaka-aineen käyttöä.

Viljelymetsät eri puolilla maailmaa ovattyypillisesti syntyneet valtion myöntämän tu-kirahoituksen turvin, koska plantaasimetsilläon useimmiten puuntuotannon ohella myössuuri merkitys ympäristöllisesti. Maailman-pankin arvion mukaan 50 vuoden kuluttuanopeakasvuiset istutusviljelmät tuottaisivat joliki 50 prosenttia maailman puukuidun tar-peesta, kun osuus tällä hetkellä on noin vii-dennes.

Tällä hetkellä maailman metsien pinta-alavähenee vuosittain noin 10 miljoonalla heh-taarilla nettomääräisesti. Pääsyy metsäpinta-alan vähenemiseen tropiikissa on sademetsänja puustoisen savannin raivaaminen maata-louden tarpeisiin joko hengissä pysymiseksitai esim. agri-bisneksen tarpeisiin. Laittomathakkuut puuraaka-aineen hankkimiseksi ko-timaan kulutukseen (polttopuun keräys,puuhiilen valmistus ja metsäteollisuudenpuun tarve) tai vientiin on myös yleistä.

Puuta hakataan laittomasti etenkin silloin,kun maanomistus- ja käyttöoikeuksia ei oleselkeästi määritelty (ns. public lands). Met-sän häviämiseen vaikuttavat keskeisesti myösyleinen taloudellinen kehitys, maataloudentuottavuus ja kaupungistuminen.

Köyhyyden vähentäminen. Maailman met-säpinta-alan hupenemiseen on pääsyynä köy-hyys. Luontaistaloudessa eläville ihmisillemetsä on monesti kaskiviljelyn helposti käyt-töön otettava tuotantopanos. Kaskiviljelynmahdollistaa etenkin ei kenenkään omistuk-sessa olevan maan runsaus suhteessa väestö-määrään. Metsästä saa myös polttopuuta,puutavaraa, rakennuspylväitä, lääkekasveja,syötäviä kasvien lehtiä ja juurimukuloita, sie-niä, eläinten rehua, sitomis- ja punomistar-vikkeita. Varsinkin kuivina kausina metsänantimet pitävät ihmiset hengissä toimien ris-kien vähentäjänä.

Köyhyys on monisäikeinen ja -kerroksi-nen asiakokonaisuus, jonka voittamisessa ta-louskasvun ohella tärkeää osaa näytteleeluonnonvarojen hallintaa koskeva päätöksen-teko ja omistusoikeus. Viimeisten kymmenenvuoden aikana useimmissa Suomen tukemis-

15

sa metsäsektorin kehityshankkeissa on siirryt-ty luonnonvarojen käytössä ns. osallistuvaan/osallistavaan suunnitteluun, jolloin kaikki eriosapuolet, joilla on omistus- tai nautintaoike-us tiettyyn maa-alueeseen voivat osallistuapäätöksentekoon. Jotta kyläläisten oikeudetsaadaan ”laillistettua”, tarvitaan usein myösmetsä- ja maalakien uusimista, maankäyttö-suunnitelmien laatimista jne. Myös paikallis-hallintoa pyritään tehostamaan ja demokrati-soimaan, jotta päätöksenteon ja rahoituksenvastuusuhteet ja raportointi selkiytyvät jaesim. kehitysavun vuotokohtia saadaan tukit-tua. Suomen kehitysapupolitiikassa on kes-keisellä sijalla myös naisten lisääntyvä osallis-tuminen päätöksentekoon.

Laittomat luonnonmetsien hakkuut. Tällähetkellä laittomat hakkuut kotimaan kulu-tukseen ja vientiin ovat erittäin massiivinenongelma etenkin Etelä-Amerikassa ja Aasias-sa. Kiina kielsi kaupalliset hakkuut luonnon-metsissään vuoden 1998 suurtulvien jälkeen,joten kiihtyvä raaka-aineen tarve tyydytetäännyt pitkälti laittomilla hakkuilla. Erään arvi-on mukaan Kiina tuo tällä hetkellä noin 15milj.m3 raakapuuta, josta lähes puolen epäil-lään olevan peräisin laittomista hakkuista.

Laittomien hakkuiden saaminen kuriin erialueilla on äärimmäisen vaikeaa, koska mai-den kyky valvoa metsälakien toteuttamistaon toistaiseksi olematon, virkamiehistö onmonesti korruptoitunut ja armeija suojelee”epävirallisesti” laitonta toimintaa. Periaat-teessa on kyse eri maiden koko poliittisestajärjestelmästä, jolloin esim. metsäsektoriakoskevien muutosten läpivieminen on lähesmahdoton prosessi. Tilannetta pahentaa se,että metsät ovat useimmiten valtioiden omai-suutta, mutta metsän käytön valvonta puut-tuu.

Maatalouskaupan ”sudenkuopat”. 2000-lu-vulla köyhyyden vähentäminen kehitysmais-sa on nostettu keskeiseksi osaksi teollisuus-maiden ulkopolitiikkaa. Lähtökohtana on,

että kansainvälinen kauppa toimii kehitys-maiden kasvun moottorina ja vähentää köy-hyyttä. Kehitysmaiden kannalta olisi oleellis-ta saada tärkeimmät vientituotteensa eli maa-taloustuotteet ilman esteitä maailman kaup-paan. Näin ei kuitenkaan tapahdu, jos teolli-suusmaat eivät muuta maatalouden tukijär-jestelmiään. Niin Euroopan Unionissa kuinYhdysvalloissakin tuetaan eniten niitä, jotkatuottavat tehokkaimmin. Tämän lisäksi tue-taan maataloustuotteiden vientiä. Tässä tilan-teessa ei kehitysmaiden pientuottajilla olemahdollisuutta saada tuotteitaan kansainväli-sille markkinoille. Eräiden kansalaisjärjestö-jen mukaan rikkaiden maiden polkumyynninkatsotaan saattavan kehitysmaiden maatalou-den pahenevaan kriisiin.

Se, miten kehitysmaiden aseman paranta-minen maailmankaupassa vaikuttaisi maail-

man metsäpinta-alaan ei kuitenkin ole kovin-kaan selvää, syy- ja seuraussuhteet ovat vai-keita ennakoida. Asia vaatisikin tarkempaatutkimista. Vaikutukset saattavat olla hyvin-kin erilaisia riippuen siitä, millaisissa yksi-köissä maataloustuotteita kehitysmaissa tuo-tettaisiin vientiin. Eräiden arvioiden mukaanesim. kaikkein köyhimmät maat pitäisi jättääjoidenkin maailmankaupan sopimuskohtienulkopuolelle. Pienviljelijöillä ei välttämättäole mitään mahdollisuutta osallistua maail-mankauppaan, joka tavallisesti vaatii korkeaalaatua ja kehittynyttä markkinointi-, kulje-tus- yms. verkostoa.

Lisäksi iso haaste on metsien tuottamien jul-kishyödykkeiden rahallinen korvaaminen.Siihen kuuluvat mm. vesi, monimuotoisuusja hiilensitominen.

16

Kansainvälinen yhteistyö

YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssin jäl-keen kestävän metsätalouden edistämiseenon panostettu pitkäjänteisesti. Metsäyhteis-työtä tehdään kansainvälisissä prosesseissa jaEuroopassa on vuodesta 1993 ollut oma met-säministeriprosessinsa. Prosessien päätulokse-na on ollut kestävän metsätalouden käsitteenuusiminen. Metsää käsiteltäessä on otettavatasapuolisesti huomioon niin taloudelliset,sosiaaliset, ympäristölliset kuin kulttuuriset-kin tekijät. On myös luotu kestävän metsäta-louden toteutumista ja muutoksia metsä-luonnossa mittaavat kriteerit ja indikaattorit,joilla seurataaan niin kansallisen metsäohjel-man kuin alueellistenkin metsäohjelmien to-teutumista. Lisäksi seurataan, mikä on lain-säädännöllisten, rahoituksellisten, tiedollistenja institutionaalisten instrumenttien merkityskestävyyden toteutumiselle.

Useissa maissa on myös uudistettu metsä-ja luonnonsuojelulait, tehty ympäristö- jaluonnon monimuotoisuusohjelmat ja lisättymetsien suojelua joko totaali- tai osittaisensuojelun kautta. Suomi on totaalisuojellut jonoin 3,5 milj. hehtaaria metsiään. Monetmaat ovat myös laatineet kansallisen metsä-ohjelman ja ovat ratiofioineet mm. kansain-välisen biodiversiteettisopimuksen, ilmasto-sopimuksen, aavikoitumista estävän sopi-muksen sekä uhanalaisten lajien kauppaakoskevan sopimuksen (CITES).

EU-mailla ei ole yhteistä metsäpolitiikkaa,vaan kukin maa päättää pitkälti omasta met-säpolitiikastaan. Yhteinen metsästrategia(1998), jota parhaillaan päivitetään, keskittyyjäsenmaiden välillä synergiaa synnyttäviinasioihin, esim. yhteiset tutkimusohjelmat, ti-lastotietojen keruu, puun käytön edistämi-nen. Epäsuorasti EU:ssa harjoitettu yhteinenmaatalouspolitiikka sekä ympäristöpolitiikkavaikuttavat kuitenkin voimakkaasti metsäta-louteen mm. peltojen metsitykseen myönnet-tävien tukien että ympäristödirektiivien kaut-ta. Myös esim. EU:n harjoittamilla teolli-

suus-, kilpailu-, aluetalous-, teollisuus-, ja ke-hitysyhteistyöpolitiikoilla on vaikutuksensaSuomeen ja vaatii aktiivista asioiden seuran-taa ja lobbaamista.

Tällä hetkellä metsäsektoria kiinnostaakuitenkin eniten se, miten EU:n itälaajene-minen tulee vaikuttamaan maamme metsä-sektorin kilpailuasetelaan. Vaikka kymmenenuuden jäsenmaan mukaan tulo lisää EU:nmetsäpinta-alaa noin kolmanneksen ja puu-varoja jopa enemmän, laajentumista tulee kä-sitellä enemmänkin mahdollisuutena kuinuhkana. Suomalaiset metsäyritykset ovatkinjo nyt pyrkineet etabloitumaan uusiin mai-hin, jotta ne saisivat täyden hyödyn talous-kasvun myötä tapahtuvasta paperin ja kar-tongin kulutuksen kasvusta. Sahoista ja levy-teollisuudesta tulee merkittävä uhka vasta sit-ten, jos kapasiteettia kasvatetaan merkittäväs-ti kilpailua vääristävien tukien kautta. Tämävaara on pyrittävä torjumaan.

Vapaaehtoiset toimenpiteet

1990-luvun alussa aloitettiin metsien sertifi-ointijärjestelmien kehittäminen päämääränälaittomien hakkuiden pysäyttäminen tropii-kissa. Tunnetuimmat metsäsertifiointijärjes-telmät ovat FSC ja PEFC, joista edellinen onkansainvälisten ympäristöjärjestöjen aloittees-ta syntynyt, kun taas jälkimmäinen on alun-perin syntynyt eurooppalaisten metsänomis-tajajärjestöjen toimesta. Vaikka tropiikinmetsien sertifiointi on edennyt hitaasti, va-paaehtoisuuteen perustuvien sertifiointijärjes-telmien eduksi voidaan laskea se, että ne ovat

Keskeisimmät metsäsektorin maailman-laajuiset haasteet tällä hetkellä:

· puun kulutuksen kasvu ja sen tyydyt-täminen

· metsäpinta-alan, vesivarojen ja bio-diversiteetin hävittämisen estäminen

· köyhyyden vähentäminen· laittomiin hakkuisiin puuttuminen· taloudellisen integraation ja kaupan

vapauttamisen ”metsällisten suden-kuoppien” ennakoiminen

· metsien tuottamien julkishyödykkeiden(vesi, monimuotoisuus, hiilensitominen)rahallinen korvaaminen

Toimenpide-ehdotuksia maailmanlaa-juisten metsäkysymysten ratkaisemiseen

· Maamme kansallisen metsäohjelmanpäivittäminen vastaamaan globaalejahaasteita.

· EU:n yhteisen metsästrategian vahvista-minen; yhteisen metsäpolitiikan edelly-tysten selvittäminen.

· Kahden- ja monenvälisen kehitysavunkanavointi kohdemaihin lisääntyvästiköyhyydenvähentämisstrategioiden/budjettituen kautta (kansalliset metsä-ohjelmat osaksi maaseutukehitystä).

· Köyhyyskriteerit ja -indikaattorit osaksikestävän metsätalouden seurantaa.

· Yhteistyön tiivistäminen kehitysavussa.· Lähialueyhteistyössä laatu- ja ympäristö-

järjestelmien kehittäminen, yhteiskunta-vastuun/köyhyyden seurannan paranta-minen.

· Kansainvälisen kaupan säännöstenkehittely niin, että tukevat kestävyydensaavuttamista metsätaloudessa.

· Vapaaehtoisten metsäsertifiointijärjestel-mien (FSC, PEFC) yhdenmukaisuudenparantaminen ja keskinäinen tunnusta-minen – yhteisen keskustelufooruminluominen järjestelmien välille.


Metsäalalla on varottava toimimasta kevyenratsuväen tavoin: nopeasti ja tyhmästi.

17

omalla toiminnallaan edesauttaneet kestävänmetsätalouden kriteerien ja indikaattorienviemistä käytännön metsätalouteen ja ovatpakottaneet sulkeutuneen metsäsektorinavautumaan ulospäin. Samalla metsäasioistaon tullut virallisestikin kaikkien yhteisiä asi-oita eli avoimuus ja osallistuminen on lisään-tynyt. Sertifiointijärjestelmien ongelmana on,että kuluttajat eivät ole olleet valmiit maksa-maan lisähintaa sertifioiduista tuotteista, jol-loin kustannukset ovat jääneet metsänomista-jien ja teollisuuden maksettavaksi.

Ympäristöinvestoinneistaan hyvin huoleh-tineiden teollisuusmaiden kannalta olisi nyttärkeää, että FSC:n ja PEFC:n välille pystyt-täisiin luomaan sellainen keskinäisen tunnus-tamisen järjestelmä, joka mahdollistaisi kus-sakin sertifiointia hakevassa maassa yhdenyhteisen kestävän metsätalouden standardinylläpidon. Täten säästettäisiin sertifioinninkustannuksissa ja pystyttäisiin suuntaamaanvoimavaroja esim. laittomien hakkuiden tor-jumiseen.

Monet metsäyritykset ja -organisaatiot onluoneet myös vapaaehtoisuuteen perustuvatympäristö- ja laatujärjestelmät, joilla kestävääkehitystä edistetään jokapäiväisessä toimin-nassa. Nämä järjestelmät perustuvat jatkuvanparantamisen periaatteelle ja niistä raportoi-daan vuosittain. Nyttemmin yritykset ovatryhtyneet raportoimaan toimintansa yhteis-kuntavastuusta, jolloin sosiaaliset tekijät ovatyhä voimakkaammin esillä. Monikansallisetyritykset joutuvat kiinnittämään huomiotaesim. kehitysmaiden työoloihin ja lapsityö-voiman käyttöön. Stora Enso on ryhtynytmyös raportoimaan tasa-arvon toteutumises-ta koko konsernissa.

Köyhyyden vähentäminen

Teollisuusmaiden harjoittama kehitys-yhteistyö ei ole enää mikään oma erillinenalueensa tai kummajaisensa, vaan tärkeä osakansallista ulko-, turvallisuus-, kauppa- jakulttuuripolitiikkaa. Samalla painotetaan,että pelkkä raha ja hyvä tahto eivät riitä, vaanon panostettava myös kehitysyhteistyön laa-tuun.

Köyhyyden vähentämisessä tärkeäksiinstrumentiksi ovat nousseet köyhimpienmaiden laatimat köyhyydenvähentämis-stra-tegiat, joiden avulla kukin maa on valinnutprioriteettialueet köyhyyden puolittamiseksi.Tällöin keskeinen rooli on yleensä maatalou-della ja maaseutukehityksellä sekä peruskou-lutuksen, terveyden, tiestön ja vesihuollonparantamisella. Toistaiseksi ympäristön jametsien rooli ei ole tarpeeksi vahvasti esilläköyhyysohjelmissa. Tämä on nyttemmin to-dettu ja asiaan on tulossa parannusta mm.avunantajamaiden ja rahoituslaitosten toi-mesta. Myös monet kehitysmaat ovat herän-neet lobbaamaan metsiensä puolesta taatak-seen valtion kautta tulevan budjettirahoituk-sen, joka suunnataan yhä vahvemmin köy-hyyttä poistaville sektoreille.

Etenkin maa- ja metsätaloutta koskeviensektoriohjelmien keskinäiseen linkitykseenpitäisi jatkossa panostaa huomattavasti ny-kyistä enemmän, jotta maatalous ei edistäisimetsien hävittämistä. 1990-luvulla maatalou-den tukien ja ohjauksen poistaminen, lähin-nä Maailmanpankin rakennesopeutumisoh-jelmien toimesta kiihdytti esim. monissa Itä-Afrikan maissa metsän kaskeamista maatalo-uskäyttöön. Kansallisella politiikkatasollanäytetään myös huonosti ymmärrettävän,miten suurtilojen tuotannon edistäminen jatehostaminen esim. vientiin saattaa vaikuttaakurjistavasti pienviljelijöiden elinolosuhtei-siin, mikä puolestaan lisää metsien hävittä-mistä.

Useassa kehitysmaissa kansallinen metsä-ohjelma on jo laadittu prosessissa, joka on ol-

lut mahdollisimman avoin ja jossa on kuultukaikkia tärkeimpiä asianosaisia. Pyrkimykse-nä on luoda sellaisia metsäpoliittisia instru-mentteja ja keinoja, jotka vähentävät kaik-kein köyhimmän kansanosan haavoittuvuut-ta. Tärkeä kysymys on esim. maanomistusoi-keudet. Tarvitaan myös uusia keinoja, jottayksityinen sektori lähtee mukaan metsäsekto-rin kehittämiseen, esim. sekä pienimuotoisenettä vientiin suuntautuvan metsäteollisuudentoimintaedellytysten parantaminen. Metsienhyödyntämisestä pitäisi syntyä myös lisätuloaja kassavirtaa, jotta ihmiset pääsevät poisköyhyysloukusta.

Tarvitaan myös köyhyyttä koskevien kri-teerien ja indikaattorien liittämistä osaksikestävän metsätalouden seurantaa. Täten saa-daan konkreettisuutta metsäpuolen köyhyy-den vähentämiseen.

Suomessa kehitysavun tasoa ja laatua sel-vittänyt työryhmä esitti taannoin raportis-saan, että kehitysyhteistyön määrärahat olisinostettava YK:n suosituksen mukaisiksi eli0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuo-teen 2010 mennessä. Tälle vuodelle kehitys-yhteistyöhön on budjetoitu 0,35 prosenttia,mikä on noin 500 milj. euroa.

Tulevaisuudessa kansainvälisiin metsä-haasteisiin vastaamiseen tarvitaan uudenlaisiaratkaisumalleja, on sitten kyse kansainvälisis-sä politiikkaprosesseista tai käytännön puun-kasvatus- ja kehitysaputehtävistä maammeulkopuolella. Köyhyyden ja esim. laittomienhakkuiden vähentäminen on mahdollistavain osallistumalla ja vaikuttamalla sekä kan-sainvälisellä/kansallisella politiikkatasoillatehtäviin ratkaisuihin että osallistumalla käy-tännön toimintamallien kehittämiseen erihankkeissa ruohonjuuritasolla. Esimerkiksimetsäteollisuuden investoinnit puuntuotan-toon kehitysmaihin ovat kiistanalaisia, koskayrityksillä ei ole kovinkaan paljon kokemustasosiaalisten tekijöiden hallinnasta olosuhteis-sa, jotka poikkeavat täysin kotimaan olosuh-teista.


Joko – tai -olettamus ei ole oikea.Vaihtoehtoja on aina useita.

18

Jyri Ollila, erityisasiantuntijaValtioneuvoston EU-sihteeristö

Euroopan metsät ja metsäkysymykset

Eurooppalainen metsä,kulttuuriperintö ja nykymerkitys

Suomalaiset ovat metsäkansa. Me osaammeliikkua metsässä, olemme tottuneet hankki-maan elantomme metsästä ja tiedämme mi-ten metsiä pitää hoitaa. Älkäämme kuiten-kaan kapsahtako tässäkään asiassa itsetyyty-väisyyden katajaan. On metsiä muuallakin.Ranskalainen kollega kertoi kysyneensä ruot-salaiselta yli-innokkaalta metsäekspertiltä,joka selitti rikkiviisaaseen tapaansa sitä, mil-laista on oikeaoppinen metsähallinto, että”meillä täällä Ranskassa on ollut kansallinenmetsälainsäädäntö hieman yli 650 vuotta,kuinkas kauan teillä Ruotsissa?”

Eurooppalainen metsä näyttää toisenlai-selta kuin meikäläinen metsä. Se on silti met-sää sekin. Esimerkiksi Ranskassa on yli 60puulajia, jolla on puutaloudellista merkitystä.Suurin osa puulajeista on lehtipuita, tiuk-kasyisiä ja luonnostaan kieroja, sellaisia, jois-ta ei kelvollista lipputankoa veistetä. Roska-puuta se ei ole, vaan eurooppalainen metsäkasvaa hyvää, tervettä ja käyttökelpoista puu-tavaraa.

Eurooppalainen metsä näyttää suomalai-siin silmiin usein puistolta. Siinä puut kasva-vat riveittäin, tai muuten hyvässä järjestykses-sä, maasto risteilee virkistyspolkuja ja kaviou-ria huvihevosten mennä, opasteet antavatkulkijalle turvaa eksymiseltä. Ja totta, metsätusein ovatkin virkistysmetsiä puuntuotannonohella. Tavallinen kulkija ei kuitenkaanyleensä pääse näkemään kuin näitä julkisyh-teisöjen omistamia metsiä, joissa metsienmonikäyttö on perussääntö. Yksityisten hen-kilöiden tai yritysten omistamiin tuotanto-metsiin ei turisti normaalisti pääse, sillä joka-miehen oikeus on pelkästään pohjoismainenkeksintö.

Yksityisten omistamissa metsissä talous-käyttö jää usein toissijaiseksi. Metsälöt ovatpieniä, monissa maissa mosaiikkimaisen pie-niä, ja niistä mahdollisesti saatava tuottoomistajansa tilipussissa marginaalinen. Näinmetsät jäävät helposti heitteille.

Euroopan urbaani kansalainen tunteemetsänsä huonosti. Harva sinne uskaltautuukovin syvälle pelkoa tuntematta. Metsä kui-tenkin edustaa myös kaupunkiväelle tiettyjäyleviä arvoja. Metsä on biotooppi, jolla on it-seisarvonsa. Sitä on varjeltava. Metsän talous-

käyttö joutuu helposti kansalaiskritiikin koh-teeksi. Paikalliskahinat ovat kuitenkin harvi-naisempia kuin Suomessa, ja yksi selitys silleon se, että etelämmässä kaikki kasvaa niinpaljon nopeammin umpeen, ettei mielipahayleensä ole kovin pitkäaikainen. Aktiivistametsien suojeluun keskittyvää kansalaistoi-mintaa tapaa lähinnä vain anglosaksisessaEU:ssa sekä Suomessa.

Eurooppalainen haluaa silti säilyttää met-sänsä, maiseman ja virkistyskäytön vuoksi,myös hiilinieluna ja saasteimurina. Maisema-argumentti on hyvin toisenlainen kuin Suo-messa, koska metsän osuus maisemassa onmuualla Euroopassa yhtä suuri kuin pellonosuus Suomessa. Yksi tärkeä metsien ja met-säkaistaleiden tehtävä on tuuliverhona toimi-minen.

Metsävarat ja metsien käyttö

EU-15:n metsäala on noin 100 miljoonaahehtaaria. Euroopan Unionin metsäala kak-sinkertaistui, kun Suomi (20), Ruotsi (24) jaItävalta (4 milj.ha) liittyivät Euroopan Uni-

19

oniin. Koko EU:n pinta-alasta 41 prosenttiaon metsää. Puuta EU-metsässä on 100 kuu-tiometriä hehtaarilla, kuivimmissa Välimerenmetsissä vähemmän ja lauhkealla vyöhyk-keellä enemmän.

Kreikkaa ja Irlantia lukuun ottamattametsät ovat pääosin yksityisomistuksessa.Metsäyhtiöillä on merkittäviä metsäomai-suuksia anglosaksisissa maissa. Suomalaisenperhemetsätalouden tyyppistä omistusraken-netta ei sellaisenaan tapaa muualla kuin Itä-vallassa sekä osin Saksassa ja Ruotsissa.

Ruotsissa keskimääräinen metsälö on 90hehtaaria. Vähintään puolet kaikkien EU-maiden metsistä on yli 50 hehtaarin metsä-löissä. Metsänomistus on kuitenkin pirsta-loitunutta monissa EU-maissa: Ranskassa,Belgiassa, Luxemburgissa, Italiassa ja Portu-galissa keskimetsälö on alle 10 hehtaaria.

EU-metsistä korjataan puuta runsaat 250miljoonaa kuutiota vuodessa. Suurimmatpuunhakkaajat ovat Ruotsi, 60, ja Suomi 50miljoonaa mottia. Välimeren rantamilla, ku-ten myös Pohjois-Suomessa ja -Ruotsissapuusatoa saadaan vain noin yksi kuutiometrihehtaarilta vuodessa, kun parhailla maillaSaksassa ja Belgiassa korjataan tasaisesti 6mottia hehtaarilta vuodessa.

Runsas puolet hakatusta puumäärästä ontukkipuuta, joka menee saha- ja levyteolli-suuden käyttöön. Vajaa kolmannes meneemassateollisuuteen. Polttopuutakin korjataanvielä melkoisesti, viitisentoista prosenttia kai-kesta puuta. Italian hakkuukertymästä ylipuolet on polttopuuta, Kreikassa vieläkinenemmän.

Paperia ja kartonkia valmistetaan enitenSaksassa, 21 prosenttia EU-paperista. Suomi,Ruotsi ja Ranska ovat seuraavina. EU-alueenpaperiteollisuudesta suomalaiset ja ruotsalai-set firmat omistavat lähes puolet. Ruotsi onsuurin sahaaja, Saksa, Suomi ja Itävalta tule-vat seuraavina. Euroopan kolme suurintametsäteollisuusyritystä on suomalaisia taisuomalais-ruotsalaisia.

Metsäpolitiikka jaEU:n laajeneminen

Euroopan Unionin perustamissopimuksiin eisisälly yhteistä metsäpolitiikkaa. Metsäpoli-tiikka on siten pääasiassa kansallista. EU-lainsäädännössä on kuitenkin monia metsä-sektoria koskettavia säädöksiä. Tavoitteellinenkokonaisnäkemykseen pohjautuva metsäpo-liittinen linja on kuitenkin jokseenkin epä-määräinen. Suomi on halunnut pitää EU:nmetsäpoliittisen intervention mahdollisim-man pienenä. Ongelmaksi on kuitenkin näh-ty juuri kokonaisnäkemyksen puute EU-ta-solla.

Metsäsektorin kannalta tärkeimmät toi-mijat komissiossa ovat ympäristö-pääosastosekä maatalous-pääosasto. Metsäteollisuudenasioista hoidetaan yritystoiminnan pääosas-tossa. Komission maatalouspuolella hoide-taan lähinnä maaseudun kehittämiseen liitty-vien metsätoimenpiteiden hallintoa, hakija-maiden maaseutua jäsenyyteen valmentavanSapard-ohjelman eräitä toimia sekä koordi-noidaan pysyvän metsäkomitean työtä. Ym-päristöpuolen vastuulla on metsien tervey-dentilan seuranta Forest Focus, biodiversi-teetti, ilmastokysymykset ja aavikoitumisenestäminen, kestävä kehitys, Natura 2000-oh-jelma sekä sertifiointityö.

Tärkeimmät yhteiset elimet ovat komissi-on pysyvä metsäkomitea ja neuvoston metsä-työryhmä.

Neuvosto hyväksyi vuonna 1998 päätös-lauselman EU:n metsästrategiasta, joka hei-jastelee jäsenmaiden metsäpoliittista ajatte-lua, mutta jättää päävastuun metsäpolitiikan

toimista jäsenmaiden vastuulle. Muita strate-gisluonteisia linjauksia ovat komission metsä-teollisuutta koskeva kilpailukykytiedonantovuodelta 1999, neuvoston hyväksymä kestä-vän kehityksen strategia, EU:n kuudes ympä-ristöohjelma vuoteen 2010 saakka sekä EU:nsitoumukset kansainvälisissä biodiversiteetti-ja ilmastonmuutosohjelmissa.

Kun EU saa vuoden kuluttua kymmenenuutta jäsentä, metsäala kasvaa parikymmentäprosenttia. Vaikka uusien jäsenmaiden met-sistä hieman suurempi osa kuin nyky-EU:nmetsistä on talouskäytössä, hakkuiden osuuskasvusta on suunnilleen samalla tasolla.

Maareformi on metsien osalta vielä mo-nissa maissa kesken. Voidaan silti arvioida,että lopulta vain noin 40 prosenttia metsistäsiirtyy yksityisomistukseen. Laajinta yksityis-omistus tulee olemaan Baltiassa, Slovakiassa,Sloveniassa sekä Unkarissa, joissa yli puoletmetsistä on tarkoitus yksityistää.

Suomen metsätalouden näkökulmasta laa-jentuminen muuttaa ainakin raakapuumark-kinoita. Uusissa jäsenmaissa odotetaan pape-rinkulutuksen selvästi kasvavan. Myös puu-tuoteteollisuudessa on kasvuodotuksia. Saha-teollisuudessa kilpailu ainakin lyhyellä tähtäi-mellä kiristyy. Teollisuuden rakennekehityson todennäköisesti hyvin nopeaa.

Suomi on metsätalouden suurvalta Euroo-passa. Suomi voi asemansa säilyttää myös tu-levaisuudessa. Suomalaisten on syytä tunteamuiden maiden metsät ja metsän eri merki-tykset. Pelkkä tuotantotekninen tilastotieto eiriitä, vaan on myös ymmärrettävä ihmisen jametsän välisiä suhteita eri maissa. Metsä onmeille tärkeä, tärkeä se on myös muille, mut-ta eri tavalla.

SCEES: L’Agriculture dans l’Europe des Quinze.1999. Paris.

SCEES: L’Agriculture, la Forêt et les Industries Agro-alimentaires. 2001. Paris.

MMM: Suomen EU-metsäpolitiikan tavoitteet 1997-julkaisun päivitysluonnos 2003.


Euroopan katolisissa maissa ihminen onluomakunnan herra, protestanttisissa maissa

olemme kaikki yhtä lailla luojan luomia.

20

Kansallinen metsäohjelma 2010:n haasteet

Valtioneuvosto päätti vuonna 1999 halli-tusohjelmaan sisältyvän Kansallinen metsä-ohjelma 2010:n (KMO) toteuttamisesta met-sien taloudellisen, ekologisen ja sosiaalisenkestävyyden suhteen tasapainoisena kokonai-suutena. KMO sisältää metsäpolitiikan pe-ruslinjaukset vuoteen 2010 saakka. Myösuusi hallitus otti KMO:n hallitusohjelmaan-sa, mikä osoittaa, että ohjelma on tärkeä Suo-men metsätaloudelle ja samalla koko kansan-taloudelle. Valtion budjettirahoitus metsäta-louden edistämiseen ja metsien luonnonhoi-toon onkin toteutunut KMO:n tavoitteidenmukaisesti. Metsänomistajat, metsäteollisuusja metsäalan eri sidosryhmät ovat osaltaan to-teuttaneet ohjelmaa tehokkaasti. Valtakun-nallisia ja alueellisia näkökohtia on sovitettuyhteen muun muassa alueellisten metsäohjel-mien ja metsäneuvostojen avulla.

KMO:n avulla kokonaisinvestoinnit met-sänhoitoon ovat nousseet noin 240 miljoo-naan euroon, joka on lähes ohjelman tavoite.Valtion osuus tästä summasta on ollut noin60 miljoonaa euroa. Myös metsätalouden ko-konaistyövoima on pysynyt vakaana, noin27 000 henkilötyövuotena. Hakkuukertymäon ollut KMO:n tavoitteiden suuntainen, sil-lä se on kohonnut noin 60 miljoonaan kuu-tiometriin. Myös metsätalouden kannatta-vuus on säilynyt lähes ohjelman tavoitetasol-la, nettotuloksena mitattuna noin 90 euroahehtaarilta vuodessa. Lisäksi yksityismetsien

toimintaansa entistä enemmän muun yhteis-kunnan toimintaan. Laaja-alainen yhteistyöeri hallinnonalojen ja koko yhteiskunnankanssa on KMO:n menestymisen edellytystulevaisuudessa.

Saimme myös maastojaksolla kuulla, ettäon tärkeää, että KMO:n kestävyyden kaikkiaulottuvuuksia tulee kehittää tasapainossa.Kaikkia ohjelmaan liittyviä toimintoja tulisi-kin tarkastella taloudellisen, ekologisen ja so-siaalisen kestävyyden suhteen. Kestävyydeneri ulottuvuuksien huomioon ottamiseen liit-tyvien ristiriitojen käsittelyn kehittäminen onKMO:n keskeinen haaste myös tulevaisuu-dessa. Ristiriitojen käsittelyä ja kokoKMO:ta tukevaa informaation systemaattistahallintaa, johon kuuluu informaation kokoa-minen, käsittely ja hyödyntäminen, tulee ke-hittää edelleen. KMO:n ohjauksen kannaltakeskeistä informaatiota tuotetaan ohjelmanseitsemässä metsäneuvoston alaisessa seuran-tatyöryhmässä, jotka raportoivat tuloksistaanmetsäneuvostolle.

kantorahatulot ovat pysyneet noin 1,6 miljar-din euron tasolla. Vaikka kannattavuus onkinvielä säilynyt hyvänä, se on noussut metsä-alan tulevaisuusskenaarioissa yhdeksi metsä-talouden uhkatekijäksi.

Kokonaisuutena KMO on toteutunut hy-vin. KMO sekä sen toteutusta maa- ja metsä-talousministeriön tukena ohjaava metsäneu-vosto on toiminut maamme metsäsektorinyhteistyöfoorumina, linjannut etenkin julkis-hallinnon toimintaa, osaltaan saanut aikaanaiempaa enemmän rahoitusta metsäsektorillesekä käynnistänyt ja tukenut kehittämistyötämetsäsektorin monilla osa-alueilla. KMO ontoiminut metsäkeskustelun ja –politiikan ko-koajana ja tukenut metsäalan kokonaisval-taista käsittelyä.

Ohjelma on pyrkinyt ylittämään sektori-rajoja sekä käsittelemään myös sektorin ulko-puolisia, ’ei-metsällisiä’, kysymyksiä. Kuiten-kin, kuten muun muassa Päättäjien Metsä-akatemian maastojaksolla kuulimme usealtaeri kurssilaiselta, metsäalan tulisi linkittää

Kansallinen metsäohjelma koskettaa jokaistametsäsektorilla työskentelevää. Metsäkoneyrit-täjä Hannu Jauhiainen kertoi päättäjilleKMO:n vaikutuksista omaan työhönsä jatulevaisuuden näkymiin.

20

21

valtion tuet suuntautuvat sekä informaatio-ohjaukseen että yksityistaloudellisesti kannat-tamattomiin metsänhoitotöihin ja niidenosuus metsänhoidon kokonaisinvestoinneistaon alle 30 %. Kenttäjaksolla huomattiin, ettäyleinen tukipolitiikka on runsaasti keskus-telua herättävä aihe ja joidenkin kurssilaistenmielestä valtion puuttumista markkinameka-nismiin tulisi analysoida metsäsektorilla.

Monet kurssilaiset totesivat, että metsä-osaamista tulisi parantaa vahvistamalla edel-leen tutkimukseen, koulutukseen ja kan-sainvälistymiseen perustuvaa innovaatiotoi-mintaa.

Maa- ja metsätalousministeriö käynnistiKMO:n osana viime maaliskuussa Metsäalantulevaisuusfoorumi -hankkeen. Foorumin to-teuttajaksi valittiin Joensuun yliopisto. Tule-vaisuusfoorumi pyrkii metsäalaan vaikuttaviakehityskulkuja ennakoimalla edistämäänmetsiin perustuvaa hyvinvointia. Toiminnal-laan foorumi tukee kansallisen metsä-politiikan ja muiden metsäalan tulevaisuudenkannalta tärkeiden alojen kehittämistä. Sa-malla tarjotaan työkaluja kaikkien metsäalantoimijoiden omaan kehittämistyöhön.

Käytännön esimerkkinä kestävyyden eko-logisen, sosiaalisen ja taloudellisen ulottuvuu-den yhteensovittamisesta on KMO:n osanaoleva Etelä-Suomen metsien monimuotoi-suusohjelma (METSO), joka on mukana uu-den hallituksen ohjelmassa. METSO -ohjel-malla pyritään löytämään uusia keinoja yh-distää metsien monimuotoisuuden suojelu jaelinkeinotoiminta maaseudun asuttuna pysy-miseksi harvaanasutussa maassa. PäättäjienMetsäakatemian maastojaksolla myös koros-tui se näkemys, että ekologisten ristiriitojenkäsittelyä tulisi siirtää entistä enemmän alue-tasolle. Sekä kansallisella että aluetasollatämä edellyttää uusien työtapojen ja -mene-telmien kehittämistä.

Metsäohjelma laadittiin pitkälti tuke-maan Rion prosessin edellyttämiä metsäpoli-tiikan uusia linjauksia. KMO tukee uusittujametsälakeja ja luonnonsuojelulakia ja senrooli julkisen vallan toiminnan linjaajana hy-väksytään maassamme laajasti. Sen sijaan,kuten maastojaksolla useat kurssilaiset totesi-vat, KMO saattaa etenkin tukipolitiikanavulla puuttua liikaa markkinamekanismin jayksityisten toimijoiden toimintaan. Toisaalta

KMO-konsepti on otettu käyttöön jo ylisadassa maassa. Suomen KMO on maailmal-la erittäin hyvässä maineessa ja se on esimerk-kinä monen maan KMO-prosessille. KMO:ta (ml. METSO) kannattaa käyttää hyväksimyös tulevaisuudessa kansainvälisillä metsä-ja ympäristöfoorumeilla. Myös globalisaationmukanaan tuomien uusien kehitystrendien jahaasteiden sekä niiden Suomeen kohdistu-vien vaikutusten arviointia tulee kehittää.Myös kotimaisten trendien ennakointi jaskenaariotarkastelu tulisi olla mukana esimer-kiksi KMO:n seurantatyöryhmien työohjel-missa.

KMO on kunnianhimoinen ja pääosiltaanonnistunut yritys koota laajapohjaisen yhteis-työn tuella koko metsäpolitiikka yhteen op-pivaksi prosessiksi. Tällaisena Suomen KMOon edelläkävijä sekä kansainvälisesti kansallis-ten metsäohjelmien että Suomessa laajojenpoikkihallinnollisten strategiaprosessien jou-kossa. Tehtävä on ollut ja on edelleen hyvinhaastava, sillä metsäpolitiikka, jonka tärkeinväline KMO on, muotoutuu lähes kokonaanlaajempien yhteiskunnallisten kysymystenmukaan.

Nykyisin metsäpolitiikan harjoittajat jou-tuvat sovittamaan asiantuntemustaan poliit-tisten ja yhteiskunnallisten puitteiden muo-dostamassa kehikossa. Tämän vuoksi metsä-talouden ja -sektorin toiminta määräytyysuurilta osin sen mukaan, mitä metsäsektorinulkopuolella tapahtuu niin talouselämässäkuin yhteiskunnassa yleisemminkin. Asioitaon paljon ja ne liittyvät toisiinsa monin eritavoin. Julkisen ja yksityisen sektorin tasapai-noa on haettava koko ajan ja monet jän-nitteet sekä ristiriidat odottavat käsittelyään.Oppivana prosessina KMO on vaatinut javaatii myös tulevaisuudessa eri osapuoliltayhä enemmän aktiivisuutta ja yhteistyö-kykyä.

Jouni Suoheimo, KMO:n pääsihteeriMaa- ja metsätalousministeriö

21

22

Ritva Toivonen, tutkimuspäällikköPellervon taloudellinen tutkimuslaitos PTT

Metsätalous paikallisena elinkeinona

Metsän merkitys Suomessa suuri

Metsä on säilynyt suomalaisessa yhteiskun-nassa ehkä yllättävänkin tärkeänä taloudelli-sen toimeliaisuuden ja työllisyyden alkuläh-teenä. Raakapuun tuonti Suomeen on tosinkasvanut viimeisen vuosikymmenen kuluessatuntuvasti ja Suomi on nykyään maailmansuurimpia raakapuun tuojamaita. Silti metsä-teollisuuden toiminta ja kehitys Suomessaovat sidoksissa ennen muuta Suomen metsä-talouteen; metsäteollisuuden käyttämästäpuusta noin neljä viidesosaa tulee edelleenkotimaan metsistä.

Metsäsektorin eli metsätalouden ja metsä-teollisuuden taloudellinen merkitys on 2000-luvun alussa Suomessa suhteellisesti suurem-pi kuin missään muualla Euroopassa. Samapätee metsäsektorin työllistävyyteenkin, vaik-ka alan välittömät työpaikat ovat supistuneetparissa vuosikymmenessä reilusti. 1990-lu-vun lopulla työpaikkojen määrän lasku kui-tenkin pysähtyi ja puuteollisuudessa jonkinverran lisääntyi.

Koko metsäsektorin nimellinen arvonlisä-ys Suomessa kasvoi lähes neljänneksen 1990-luvun jälkipuoliskolla. Metsäsektori tuottaa

7–8 prosenttia Suomen koko arvonlisäykses-tä (9,4 miljardia euroa vuonna 2000). Metsä-sektorin BKT-osuus ja siten suhteellinenmerkitys Suomen taloudessa on samaa suu-ruusluokkaa kuin 1980-luvun loppupuolis-kolla, eikä osuus 1980-luvun alussakaan ollutmerkittävästi suurempi. Loiva aleneva trendimetsäsektorin BKT-osuudessa Suomessa kui-tenkin on.

Metsäteollisuus on sähköteknisen teolli-suuden jälkeen Suomen toiseksi suurin teolli-suudenala BKT:n arvolla mitaten. Yhdessämetsätalous ja metsäteollisuus eli metsäsekto-ri on sähköteknistä alaa suurempi arvonlisäntuottaja. Suomen viennissä metalli-, sähkö-tekninen- ja metsäteollisuus ovat suuret toi-mialat.

Ei liene liioiteltua sanoa, että Suomi sei-soo edelleen tukevasti puujaloilla. Metsänrinnalle on kuitenkin viime vuosikymmeninäsyntynyt myös muita talouden tukijalkoja,joiden kasvu on ollut nopeaa. Myös palvelu-elinkeinot kasvavat ja yhteiskunnan elinkei-norakenne monipuolistuu. Tämä on yhteis-kunnan vakaan kehityksen kannalta suo-tuisaa. Eri toimialojen kehitys voi myös tukeatoisiaan ja luoda synergiaa. Tosin toimialat

joutuvat myös kilpailemaan esimerkiksi osaa-vasta työvoimasta.

Metsäsektorin tuottamasta BKT:sta syn-tyy yli puolet massa- ja paperiteollisuudessa(noin 4 % Suomen koko BKT:sta). Puuteol-lisuuden osuus on alle neljännes metsäsekto-rin BKT-määrästä (noin 1 % SuomenBKT:sta) ja metsätalouden osuus on runsasneljännes (noin 2 %).

Metsäsektori työllistää välittömästi noin4 % Suomen työllisistä, vuonna 2000 run-saat 91 000 henkilöä (hieman laajemmin las-kien yli 100 000 henkilöä). Massa- ja paperi-teollisuuden työllisten määrä 2000-luvunalun Suomessa on noin 38 000 henkilöä,puuteollisuudessa noin 29 000 (pois lukienhuonekaluteollisuus) ja metsätaloudessa työl-listyy noin 24 000 henkilöä. Välilliset vaiku-tukset huomioon ottaen metsäsektorin työl-listävän merkityksen on arvioitu olevan vä-hintään kaksinkertainen alan välittömiin työ-paikkoihin verrattuna. Tuottavuuden jatku-van kasvun johdosta metsäsektorin työllistenkokonaismäärä oli vuonna 2000 suunnilleensama kuin vuonna 1995, vaikka metsätalou-den ja metsäteollisuuden tuotanto oli kasva-nut tuntuvasti.

23

Merkitys korostuukaupunkien ulkopuolella

Monessa maakunnassa metsäteollisuus onedelleenkin tärkein teollinen toimiala BKT-määrällä mitaten. Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa koko metsäsektorin osuus alueelli-sesta bruttokansantuotteesta on kolmenkym-menen prosentin luokkaa. Merkitys onkuitenkin huomattava myös Itä-, Keski- jaPohjois-Suomessa, missä koko metsäsektorinosuus maakuntien BKT:sta vaihtelee 15 ja 20prosentin tuntumassa. Kaakkois-Suomessatyöpaikoista noin joka kymmenes tulee edel-leen metsäsektorilta, suurimmaksi osaksimassa- ja paperiteollisuuden piiristä. Vähäi-sin metsäsektorin merkitys on Uudellamaallaja Varsinais-Suomessa.

BKT-osuuksien perusteella pelkästäänmetsätaloudella on Suomessa suhteellisestisuurempi merkitys kuin metsätaloudella jametsäteollisuudella yhteensä monessa Euroo-pan maassa. Suurin merkitys metsätaloudellaon alueilla, missä metsää on erityisen run-saasti eli Itä-, Keski- ja Pohjois-Suomessa.Maakunnan metsäisyyden ja metsätaloudentaloudellisen merkityksen välinen yhteys onselkeä.

Ylivoimaisesti tärkeintä metsätalous onelinkeinona Etelä-Savossa, mikä on Suomensuurin puuntuottajamaakunta. Etelä-SavonBKT:sta yli 10 % syntyy metsätaloudessa. Josmetsätalouden merkitystä tarkastellaan maa-kuntaa paikallisemmalla eli seutukunta-tasol-la, niin metsätalouden merkitys paikallistalo-uksissa eri puolilla Suomea korostuu entistäselvemmin: Suomessa on muutamia seutu-kuntia, missä metsätalous tuottaa yli neljän-neksen seutukunnan kokonaisarvonlisäykses-tä (Nousiainen et al. 2002). Seutukuntia,missä metsätalouden osuus on viidestä kym-meneen prosenttia on varsin lukuisasti. Suu-rimmaksi osaksi nämä sijaitsevat Itä- ja Poh-jois-Suomessa. Ne seutukunnat, missä metsä-talouden suhteellinen osuus jää alle 2,4 pro-sentin sijoittuvat Etelä- ja Länsi-Suomen ran-

nikkokaistalle sekä suurimpien kaupunkienympäristöön.

Kaikkiaan metsäsektorin merkitys tulojenja työpaikkojen lähteenä korostuu eteläisim-män Suomen ulkopuolella. Tosin absoluutti-sesti metsäsektorin merkitys on melko suurimyös Uudellamaalla ja monissa kaupungeis-sa, sillä metsäteollisuuden laitoksia sijaitseekaupungeissa tai näiden lähettyvillä.

Metsäsektorin tuotanto ja arvonlisäys ovatkasvaneet lähes koko Suomessa 1990-loppu-puoliskon kuluessa varsin vahvasti. Massa- japaperiteollisuuden kasvu on ollut suhteelli-sesti nopeinta Satakunnassa, Pohjois-Pohjan-maalla ja Pohjois-Karjalassa. Puuteollisuus onkasvanut suhteellisesti eniten Pohjanmaanmaakunnissa, mutta kasvu on ollut nopeaamyös Uudellamaalla, Savossa, Keski-Suomes-sa ja Varsinais-Suomessa.

Metsätalouden tuotanto on viime vuosinakasvanut koko Suomessa Lappia ja Kainuutalukuun ottamatta. Kaikkein nopeinta kasvuon ollut Länsi- ja Etelä-Suomessa. Lapin jaKainuun erottaa muusta Suomesta metsäta-louden kohdalla se, että metsänomistusra-kenne on erilainen; muualla Suomessa yksi-tyiset omistavat suurimman osan metsistä,mutta valtio on Lapissa ja Kainuussa suurinomistaja. Valtion metsissä muilla metsien

käyttömuodoilla kuin puuntuotannolla onehkä kaikkein suurin merkitys. Mahdollisestitämä on yhtenä tekijänä taustalla Pohjois-Suomen metsätalouden taloudellisessa jatyöllistävässä mielessä muuta maata vaisum-massa kehityksessä. Matkailuelinkeinojen ke-hitys saattaa kuitenkin kompensoida metsä-talouden supistumista, mikäli metsätaloudes-ta vapautuvan työvoiman osaaminen ja mat-kailualan tarpeet kohtaavat.

Metsätulojen merkitystä aluetalouksissavoidaan tarkastella myös arvonlisäystä konk-reettisemmin vuosittain myydyn puun arvonperusteella. Yksityismetsien puunmyynneistäon viime vuosina kertynyt bruttotuloja noin1,5–1,6 miljardia euroa. Kaikista markkina-hakkuiden arvo on yli 1,8 miljardia euroa,kun mukaan lasketaan valtion ja yhtiöiden-kin puun myynnit.

Yksityismetsänomistajat asuvat vielä tois-taiseksi enimmäkseen melko maaseutuvaltai-silla alueilla ja lähellä metsiään. Yksityistenmetsänomistajien puunmyyntitulot ovatkinerityisen merkityksellisiä aluetalouksille, sillänämä tulot suuntautuvat ainakin toistaiseksisuurimmaksi osaksi siihen maakuntaan, mis-sä metsät sijaitsevat jääden näin aluetalouksi-en käyttöön. Yksityisesti omistettuja yli vii-den hehtaarin suuruisia metsätiloja on Suo-

24

messa kolmisensataatuhatta kappaletta. Met-sänomistajia on paljon enemmän, sillä metsätomistetaan usein yhdessä aviopuolisoidenkesken. Useimmat metsänomistajat tekevätjonkin verran metsätalouden töitä silloin täl-löin, mutta vain osalle metsätalous tarjoaajatkuvasti merkittävämmän työtulojen läh-teen. Metsänomistajat myyvät puuta keski-määrin muutaman vuoden välein, joten suu-rimmalle osalle metsänomistajista metsätulo-ja ei myöskään kerry läheskään joka vuosi,vaan tulot jaksottuvat hyvinkin eri tavoinomistajasta riippuen. Tutkimusten perusteel-la maanviljelijä-metsänomistajat myyvätpuuta säännöllisimmin ja useimmin. Metsä-tulot muodostavat ehkä noin viidenneksenviljelijä-metsänomistajien tuloista. Aktiivivil-jelijöitä on enää runsas viidesosa metsän-omistajista. Tutkimusten mukaan muut met-sänomistajat myyvät puuta harvemmin, mut-ta isommissa erissä.

Metsätalous työllistää maaseudulla

Metsätalouden kokonaistyöllistävyyttä onhankala aivan täsmällisesti määritellä, muttakarkeasti ottaen metsätalous työllistääSuomessa noin 24 000 –25 000 henkilöä.Luvusta puuttuvat puutavaran kaukokulje-tuksen parissa työskentelevät, joita on noin3 000 henkilöä. Lukuun eivät myöskään si-sälly ne metsänomistajat, jotka satunnaisestitekevät metsissään työtä, mutta saavat pääasi-allisen toimeentulonsa muualta. Mukana sensijaan ovat neuvonta- ja viranomaistehtäviähoitavat henkilöt eli metsänhoitoyhdistystenja metsäkeskusten henkilöt. Viime vuosinametsätaloudessa tarjoutuvien työpaikkojenmäärä on pysynyt jotakuinkin ennallaan.

Suurin osa metsätaloudessa suoraan työl-listyvistä henkilöistä on palkansaajia(16 000–17 000 henkilöä). Metsätaloudenalalla toimii kuitenkin jonkin verran myösyrittäjiä. Yhteensä metsätalous työllistää noin

7 000–8 000 yrittäjää ja heidän perheenjä-sentään. Tilastokeskuksen tietojen perusteellavuonna 2001 metsätalouden alalla toimi2 682 yritystä. Näistä lähes 90 % oli puun-korjuualan yrityksiä. Loput olivat enimmäk-seen taimitarhoja.

Muuhun metsätalouden toimintaan kuinpuuntuotantoon liittyviä yrityksiä on Suo-messa hyvin harvoja (vuonna 2001 yhteensä26 kappaletta). Näiden yritysten toimintaliittyy metsän muiden tuotteiden kuin puunja syötäväksi kelpaavien kasvien, marjojen jasienten keruuseen eli lähinnä jäkälän ja sam-malen tai koristekasvien keruuseen tai metsi-en suojeluun/luonnonhoitoon liittyviin pal-veluihin. On huomattava, että marjojen jasienten keruuta ei lueta metsätalouden yritys-toimintaan. Suomessa on myös runsaat 300metsätalouden palveluita tarjoavaa yksityis-yritystä, jotka myyvät esimerkiksi metsätalo-uteen liittyvää neuvontaa ja suunnittelua.

Metsätaloudessa toimivat yritykset ovatkeskimäärin melko pieniä eli työllistävät yrit-täjän itsensä tai korkeintaan muutamia hen-kilöitä, usein muita perheenjäseniä. Enitenmetsätalouden alan yrityksiä on sijoittunutsinne missä metsääkin on eniten eli Itä-, Kes-ki- ja Pohjois-Suomeen. Maaseutualueillametsätalouden tarjoamat työpaikat ovat tär-keitä, koska vaihtoehtoisia työmahdollisuuk-sia on tarjolla rajallisesti.

Globaalit markkinatheijastuvat paikallistalouksiin

Metsätalous on paikallinen elinkeino, muttaSuomessa ala on vahvasti kytköksissä kan-sainvälisiin markkinoihin vientisuuntautu-neen metsäteollisuuden kautta. Siksi saksa-laiskuluttajan asunnonvaihtoinnokkuus taiIso-Britannian mainosmyynnin kehitys hei-jastuvat Itä-Suomen maaseudulle asti metsä-teollisuuden kehityksen kautta.

Metsäsektorin elinvoimaisuudella on edel-leen kohtuullinen merkitys aluetalouksien jakoko Suomenkin näkökulmasta. Toimialatarjoaa työllisyyttä kautta koko maan. Siksimetsäsektorin tulevan kehityksen ennakointija siihen varautuminen ovat tärkeitä. Erityi-sen tärkeää tämä on maakunnissa, mitkä no-jaavat vahvasti metsään.

Todennäköisesti metsäsektorin tuotantokasvaa Suomessa lähivuosina jonkin verran,mutta hitaammin kuin 1990-luvun lopulla.Samalla metsäsektorin välittömät työpaikatvähenevät, jos tuottavuuden kasvu jatkuu en-tistä vauhtia. Metsäsektorin kasvu onkin alantyöllisyyden lisääntymisen ja jo nykyistentyöpaikkojen säilymisen edellytys. Kasvun eivälttämättä tarvitse syntyä perustuotannosta,vaan mahdollisuuksia on tarjolla myös jatko-jalostuksessa. Puuraaka-aineen tehokas käyt-tö, kierrätys ja sivutuotteiden hyödyntämi-nen kuuluvat samaan työkalupakkiin.

Metsäsektorin kasvu ei tietenkään voi ollaitse tarkoitus. Suomessa kuitenkin on tällähetkellä vahva, kilpailukykyinen ja modernimetsäsektori sekä alan huippuosaamista.Ehkä metsäsektorin kehittämistä voitaisiinmyös pohtia entistäkin avoimemmin silmin.Puun lisäksi metsistä saadaan energiaa, elin-tarviketeollisuuden tuotteita ja matkailumah-dollisuuksia. Metsäalan osaamisesta ja tekno-logian valmistuksesta voitaisiin ehkä kasvat-taa entistä merkittävämpi elinkeino. Metsä-sektorin osaamista voitaisiin aktiivisesti pyr-kiä yhdistämään bioteknologian ja IT-alanosaamiseen uusien, innovatiivisten tuotteidenja palveluiden kehittämiseksi. Suomessa voisiolla aineksia ”metsäsektorin globaalin osaa-miskeskuksen” syntymiselle, missä metsäsek-tori tarjoaa entistä enemmän ja monipuoli-sempia elinkeinomahdollisuuksia eri puolillamaata. Joka tapauksessa metsäsektorin kasvuedellyttää, että sekä metsäteollisuus että met-sätalous säilyvät Suomessa kannattavina jakilpailukykyisinä. Tämä taas edellyttää muunmuassa panostusta koulutukseen ja tutki-mukseen sekä toimivaa infrastruktuuria.

25

Olavi Nieminen, osastopäällikköUudenmaan Työvoima- ja elinkeinokeskus, maaseutuosasto

Metsät aluepolitiikassa

Työvoima- ja elinkeinokeskusten maaseutu-osastojen tehtävänä on toimeenpanna sitämaatalous- ja maaseutupolitiikkaa, jota po-liittisten päätösten perusteella meillä halu-taan harjoittaa. Näkökulmani annettuun ai-heeseen on siten poliittisia päätöksiä toi-meenpanevan viranomaisen. Lisäksi rajaankäsiteltävää aihetta siten, että käsitelläänmaaseutua ja toisaalta metsien talouskäyttöäeli mm. virkistyskäyttöön ja suojeluun en ka-joa. En myöskään tietoisesti pyri akateemi-seen ja eksaktiin tietoon vaan pohdiskeluunmetsien roolista ja keinoista metsien roolinnostamiseen aluepolitiikassa.

Mitä aluepolitiikka on?

Aluepolitiikalla pyritään ohjaamaan maan eriosien kehitystä haluttuun suuntaan. Nykyi-sessä hallitusohjelmassa todetaan, että ”Halli-tus harjoittaa sosiaaliseen ja alueelliseen tasa-painoon tähtäävää politiikkaa. Eroja alueidenkehittämisedellytyksissä kavennetaan. Tavoit-teena on muuttoliikkeen ja väestörakenteentasapainottaminen sekä palvelurakenteen tur-

vaaminen koko maassa.” Aluepolitiikan haas-teet ovat todella suuret, kun otetaan huomi-oon vauhtiin päässyt muuttoaalto, väestönikääntyminen ja maatalouden tulotukiin tu-lossa olevat muutokset.

Aluepolitiikan keinoja on kautta aikojenollut niukasti ja ylivoimaisesti tärkein onraha. Yhteiskunnan rahanjakopäätöksin onvaikutettu yritysten sijoittumiseen ja myöskunnallisten palvelujen kehittämiseen, sa-moin yleisen infrastruktuurin parantamiseen.Eli raha lisää alueen vetovoimaisuutta. Tähänuskotaan jatkossakin, sillä EU:n tavoitteenaon siirtää maataloustukiin käytettäviä varojamaaseudun ja siten myös metsätalouselinkei-non kehittämiseen.

Vuosille 2000–2006 maaseudun kehittä-miseen on eri ohjelmien kautta suunniteltukäytettävän 710 miljoonaa euroa EU:n javaltion rahaa. Julkisen rahoituksen osuuttanostaa 10 prosenttia kuntarahavaade. Sitenjulkista rahaa maaseudun kehittämiseen käy-tetään tällä ohjelmakaudella lähes 800 mil-joonaa euroa. Tästä metsä- ja puualan hank-keisiin menee noin 20 prosenttia. Aluepoliit-tista ohjausta ja painotusta kuvaa se, että Uu-dellamaalla maaseudun kehittämisrahoitus

on 20 miljoonaa euroa ja tästä alle 10 pro-senttia käytetään metsä- ja puualaan.

Metsien rooli aluepolitiikassa

Arvioitaessa metsien ja metsätalouden rooliaaluepolitiikassa voidaan lyhyesti todeta, ettämetsien painoarvo määräytyy yhtälöstä, jossaovat muuttujina metsien tuottokyky, väestönmäärä ja muun elinkeinotoiminnan volyymi.Eli alueilla, joissa on hyvät metsät, mutta vä-hän väkeä ja muita elinkeinoja, metsien roolion suurin. Etelä-Savo on tässä suhteessa joh-tava maakunta, yli 10 prosenttia alueenBKT:sta tulee metsätaloudesta. Uusimaaedustaa väestörikkaana ja vähämetsäisenä alu-eena toista ääripäätä eli 0,2 prosenttiaBKT:sta tulee metsätaloudesta.

Metsien roolia arvioitaessa edellä esitettykuvaa hyvin sitä, että perusasioiden tekemi-nen ja teettäminen metsissä voi alueen kan-nalta olla hyvinkin tärkeää. Tämä unohtuuhelposti laajemminkin elinkeinotoiminnankehittämisessä ja myös maaseudun kehittä-misessä. Metsään liittyvistä hankkeista suurin

26osa on kohdistunut yritysinvestointeihin, ke-hittämiseen ja puun energiakäyttöön. 8 pro-senttia on käytetty metsänhoitoon ja metsän-parannusinvestointeihin. Usein kuulee sellai-sen argumentin, että puukaupparahat mene-vät kuitenkin alueen ulkopuolelle. Omakoh-taisena kokemuksena voin sanoa, että metsu-rityönä teetetty hoitohakkuu jättää puukaup-patulosta 2/3 paikkakunnalle työ- ja yrittäjä-tulona.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Aluepoliittisten keinojen valikoima ei mieles-täni rajoita metsien roolin kehittämistä alu-eilla, joilla siihen on edellytyksiä ja tarvettaeli erityisesti Itä- ja Keski-Suomessa. Eräs sel-vä ongelma on maaseudun kehittämisrahoi-tuksen tunnettuus ja toisaalta varsin byro-kraattinen haku- ja maksatusprosessi. Tämäon johtanut siihen, että ns. ammattihakijat(esim. metsäkeskukset ja maaseutukeskukset)ovat vallanneet suuren osan kehittämisrahois-ta ja suoraan yritysten – esim. metsäpalvelu-

tömästi myös maaseudulle. Käytännön hal-linnointia ei ole kuitenkaan tarkoituksenmu-kaista hajauttaa jokaiseen 15 TE-keskukseen,vaan se pitäisi kustannustehokkuuden nimis-sä hoitaa keskitetysti. Metsurien tai metsäpal-veluyrittäjien työmahdollisuuksien lisäämi-nen on laajemminkin metsätalouden etu, sil-lä kaikilla aloilla pitkällä tähtäyksellä uhkaa-va työvoimapula ei ainakaan helpota metsuri-en saatavuutta.

Puuenergian käyttö alueilla on huomatta-vasti lisääntynyt osin maaseudun kehittämis-rahojen turvin, mutta todennäköisesti enitenmarkkinavoimien avustamana. Aluepolitii-kan näkökulmasta kehitys on hyvä, muttakasvun tulee olla hallittua ja perustua siihen,että energiapuu hankitaan metsänhoidonkannalta oikeista kohteista.

Metsät aluepolitiikassa säilyttävät aseman-sa ja niiden asemaa voidaan lisätä, mikäli toi-mijat toimivat yhteistyössä ja keskittyvät ko-konaisuuden kannalta olennaiseen. Maaseu-dun kehittämisrahaa aluepolitiikan keinonaon käytettävissä, mutta sitä pitää käyttää hal-litusti siten, että markkinoita ja kilpailua eivääristetä.

yritysten – kehittämiseen menee varsin vä-hän. Näin maaseudun kehittämisrahoista ontullut näille organisaatioille menetetyn val-tionavun korvike, jonka aluehallinto jakaa.

Alueellisten toimijoiden rooli on ratkaise-va. Tästä on hyvä esimerkki Etelä-Pohjan-maa, jossa paikallinen metsäkeskus on otta-nut selkeän alueellisen vetovastuun alueelli-sissa metsähankkeissa. Konkreettisena lukunavoi mainita, että Etelä-Pohjanmaan puustayli 12 prosenttia jalostetaan paikallisilla pien-sahoilla. Uudellamaalla vastaava luku on hie-man yli 6 prosenttia ja Kymenlaaksossa run-sas 2 prosenttia.

Muuttuva metsänomistus on suuri haastemetsätaloudelle ja myös aluepolitiikalle.Aluepolitiikan kannalta olisi tärkeää saadaenemmän systematiikkaa muualla kuin met-sänsä sijaintipaikkakunnalla asuvien metsän-omistajien palvelemisessa. Metsien omistuk-sen painopiste siirtyy vääjäämättä taajamiinja näiden metsänomistajien metsien hoito-työt tarjoavat metsureille ja yrittäjille suurenpotentiaalin. Metsänomistajien tavoittami-seen olisi mahdollista käyttää myös maaseu-dun kehittämisrahoja, sillä hyöty tulee välit-

Metsätalous on merkittävä työllistäjä autioituvalla maaseudulla. Työllisyyttä lisäävä bioenergian korjuu luo uskoa ja investointihalukkuutta alanyrittäjiin.

27

Pohjois-Savo on vahva metsämaakunta.Maakunnan kokonaismaa-alasta (1,65 milj.ha) on metsätalousmaata 83 prosenttia Met-sämaan osuus on lisääntynyt 1950-luvunalusta 140 000 ha.

Metsät antavat suoraan toimeentulonnoin 5 500 maakunnan asukkaalle metsäket-jun eri vaiheissa. Pelkästään puun myynti-tuloja kertyy vuosittain yli 170 miljoonaaeuroa. Metsäklusterin osuus teollisuuden ko-konaisarvosta on kolmannes. Useilla maa-seutualueilla metsien merkitys pienyritys-toiminnalle ja ihmisten toimeentulolle onratkaiseva.

Pohjois-Savossa yksityiset metsänomistajatovat avainasemassa. Runsaat 26 000 metsän-omistajaa hallitsee 75 prosenttia metsämaas-ta. Metsämaat on pääosin viljavia ja hyvätuottoisia. Metsien laatu ja kunto on koh-tuullisen hyvä. Vakavia puuston elinkelpoi-suutta alentavia tuhoja on vain parilla pro-sentilla metsämaan pinta-alasta. Yleisimpiätuhon aiheuttajia ovat maaperän ravinnehäi-riöt, sienituhot ja eläintuhot.

Maakunnan metsissä on puuta kaikkiaan150 milj. m3. Puuston määrä on lisääntynytviime vuosikymmeninä metsänparannustoi-minnan ja tehostuneen metsänhoidon ansios-ta. Keskimäärin puuston määrä on 115 m3/ha, kun 1960-luvun lopulla se oli 85 m3/ha.

Pohjois-Savon metsävaroihin ja metsientilaan perustuva suurin kestävä hakkuukerty-mäsuunnite vuoteen 2005 ulottuen on noin6 milj. m3/v. Suunnite johtaa yli 6,5 milj. m3

vuotuiseen poistumaan, joka on hiukan kas-vua alhaisempi.

Vuonna 1999 noin 61 prosenttia Pohjois-Savosta hankitusta puusta käytettiin maa-kunnan alueella ja loput vietiin naapurimaa-kuntien jalostettavaksi. Merkittävimmät puu-virrat suuntautuvat Keski-Suomeen ja Ky-menlaaksoon.

Maakunnan metsäteollisuus käyttää noin3,3 milj. m3 raakapuuta vuodessa. Sanoma-lehti- ja hienopaperia tuotetaan Stora EnsoOy:n Varkauden tehtailla. Siellä tehdäänmyös mekaanista massaa ja sellua sekä saha-tavaraa. Savo Sellu Oy Kuopiossa tuottaakartonkia ja puolisellua; Stromsdal Oyj Juan-koskella hioketta. Sahatavaraa tuottavatFinnforest Oyj:n Soinlahden tehdas Iisalmes-sa, Keitele Timber ja Iisalmen Sahat.

Metsien moninaiskäyttöön liittyy myösvirkistys. Pohjois-Savon maakuntakaavassaon aluevarauksia virkistysmahdollisuuksiatarjoaville alueille yhteensä noin 30 000 ha.Maakunnassa on noin 230 ulkoilualuetta tai-reittiä. Luontopolkuja on noin 100 ja niidenyhteispituus yli 1 000 km. Valtakunnallisestimerkittäviä maisema-alueita maakunnassam-me on seitsemän.

Myös marjastuksella ja sienestyksellä onsijansa. Viime vuosikymmenen loppupuolel-la puolukkaa kerättiin yli 20 kiloa, mustikkaa12 kiloa ja sieniä yli 9 kiloa kotitaloutta koh-ti. Kaiken kaikkiaan vuosittain metsistä kerä-tään luonnontuotteita noin 5,5 milj. kiloa.

Maakuntasuunnitelmaan metsätaloudentavoitteeksi on kirjattu mm. metsänomistaji-en neuvonnan tehostaminen, metsäyrittäjyy-den lisääminen, metsäsuunnittelun kattavuu-den lisääminen ja kestävän metsätalouden ra-hoitusohjelman käyttäminen.

Tavoitteena on myös edesauttaa pieniäyrityksiä, että ne voivat toimia kannattavastimetsä-, luonto- ja matkailuyrittäjinä. Myös

luontokohteiden kiinnostavuutta lisätäänmetsä- ja maisemasuunnittelun avulla.

Jalostuksessa kiinnitetään erityistä huo-miota mekaaniseen puunjalostukseen. Tähänliittyy mekaanisen puunjalostuksen toisen as-teen koulutuksen kehittäminen, veturiyritys-ten ja yritysverkostojen hyödyntäminen sekämekaanisen puunjalostuksen, metalliteolli-suuden, lasiteollisuuden ja muovin valmista-jien yhteistyön kehittäminen. Tavoitteena ontuotannon bruttoarvon kaksinkertaistaminen(710 milj. euroon) ja tuhat uutta työpaikkaa.vuosituhannen vaihteesta vuoteen 2006.

Metsäteollisuudessa edistetään raakapuunmarkkinoille tuloa metsäsuunnittelulla ja-neuvonnalla. Tavoitteena on luonnollisestiturvata metsien suotuisa rakenteellinen kehi-tys ja kasvun taso pitkällä tähtäimellä sekäkehittää luontoa säästäviä korjausmenetel-miä.

Puun energiakäyttöä tullaan lisäämäänmerkittävästi. Pelkästään päätehakkuissa jäävuosittain hakkuutähdettä lahoamaan noin1,5 milj.m3. Energiantuottamisen vuotuinenrahavirta olisi lähes 34 milj. euroa ja välitöntyöllistävä vaikutus yli 200 henkilötyövuotta.

Tavoitteena on ns. lämpöyrittäjyyden syn-tyminen. Tällöin paikallinen yrittäjä investoilämpölaitokseen, hankkii polttoaineen jamyy tuottamansa sähkön asiakkaille. Konk-reettinen tavoite on nostaa maakunnan puu-sähkön tuotantoteho 27 MW ja puulämmön87 MW. Tavoitteena on että puunkäyttö li-sääntyy 1 1/2 TWh eli puolitoistakertaiseksinykyisestä. Jo vuonna 2010 puun osuus olisi61 prosenttia energiatuotannon polttoainees-ta, turpeen 17 prosenttia, öljyn 7 prosenttia,hiilen 1 prosenttia ja muiden 14 prosenttia.

Antti Mykkänen, maakuntajohtajaPohjois-Savon liitto

Pohjois-Savon metsämaakunta


Pitäisikö Kainuu pitää asuttuna,että alueen metsät olisi hoidettuja?

27

28

Metsään perustuva alueellinen hyvinvointi – nupusta kukkaan

Suomen historiassa metsänomistus on ol-lut aina kannattavaa ja metsä yksi kansanta-louden kulmakivi. Metsätalous liittyy lähei-sesti myös tämän päivän talouskeskusteluun,jossa avainsanana on kestävyys. Suomalainenperhe- ja henkilöomistajuus on kestävän ke-hityksen mukainen valttitekijä, josta olisi syy-tä pitää kiinni. Sukutilansa viides isäntä eitunne olevansa tilan omistaja, vaan tilaa pit-käjänteisesti hoitava tilanhaltija.

tää tarjonnan moninkertaisesti Etelä- ja Kes-ki-Suomessa toisin kuin Pohjois-Suomessa.Metsän taloudellinen tuotto on pohjoisessapienempi ja todennäköisesti omistaja asuukauempana tilastaan, joten harraste- ja virkis-tyskäyttökin on vähäistä.

Metsäkiinteistökauppaan on syntynythintamielessä kahden tason markkinat. Met-sää hankitaan perinteisen talouskäytön lisäk-si lisääntyvässä määrin myös virkistyskäyt-töön. Tällöin palstan arvo saatetaan laskea ta-loudellisista perusteista poiketen. Tämä nos-taa metsämaan arvoa ja hankaloittaa metsäta-louden harjoittajan tilakoon kasvattamista.

Korjuukelpoista metsää ostetaan kuiten-kin edelleen usein nimenomaan sijoituskoh-teena. Korjuutyö on osa metsänhoitoa jametsänhoitotyöt ovat hyvin kalliita toimenpi-teitä. Ulkopuolisella teetettynä se ei pienillämetsätiloilla lyö leiville. Huolenaihe on jää-vätkö hoitotyöt yhä useammin tekemättä.

Alan tietotaitoa voidaan tukea ja vahvistaayhteiskunnan päätöksillä. Pätevin keino jakaametsänomistajille tietoa on vanha hyvä keinoeli neuvonta. Sitä tekevät yhä enemmän pe-rinteisten metsäorganisaatioiden lisäksi suuretmetsäyritykset. Maakunnissa on toteutettuerittäin merkittäviä neuvontakampanjoita tu-loksekkaasti. Sijoitetut rahat ovat tuottaneetyhteiskunnalle moninkertaisesti takaisin. Pas-siivisuutta yritetään kitkeä myös metsäsuun-nitelmalla, joka on kahdella kolmesta yksi-tyismetsänomistajasta.

Metsätila Oy

Metsien pirstoutuminen on teollisuudelle ai-kamoinen uhka. Mikäli tilakoko pienenee,muut käyttömuodot ottavat sijansa ja metsi-en raaka-ainelähteet pienenevät. Onko meil-lä kansantaloudellisesti varaa antaa tätä kan-santalouden kannalta tärkeää pääomaa leikki-kaluksi?

Metsien säilymistä talouskäytössä tulisiedistää monin keinoin. Talousmielessä metsä-taloutta harjoittavat metsätilanomistajat voi-taisiin tietyissä asioissa samaistaa maatalous-viljelijöihin. Heille tulisi myöntää samojaetuja kuin viljelijöillekin esimerkiksi lisämaanhankinnassa. Ministeriö on korjaamassa lain-säädäntöä, jossa lähellä tilaa asuvia metsäti-lanomistajia pyritään tukemaan tulevaisuu-dessa enemmän. Tällä pyritään saamaan met-sätilat hoidetuiksi ja tuottavaan käyttöön.

Meillä on kasvava määrä ns. passiivisiametsänomistajia. Heille metsätalouden tuloteivät merkitse olennaista osaa peruselannossa.Yhteismetsä saattaa olla yksi vaihtoehto estääpirstoutumista, mutta myös kannustaa passii-visia metsänomistajia metsänhoidossa.

Saman suuntainen ajatus on metsänomis-tuksen yhtiöittäminen. Pienistä metsätiloistavoitaisiin perustaa yhtiöitä, jotka hoitaisivatmetsänomistajan puolesta metsiä. Osakkuu-destaan saisi vuotuisen tuoton ikään kuinosakeyhtiötuottona sekä vuotuisen tuotonomaisuudelleen. Yhtiöittämistä voisi kokeillamyös muihin käyttömuotoihin, kuten met-sästysoikeuteen.

Kaikkia keinoja ei varmaankaan ole vielälöydetty ja uusia vaihtoehtoja kehittyy lisää,mikäli nykyiset kokeilut tyydyttävät ja innos-tavat metsänomistajia.

Keskustelun puheenjohtaja: Pekka VilkunaToimittanut: Essi Yli-Ruka

Päivän päätöskeskustelu

28 Me olemme menossa yhä enemmän tilantee-seen, jossa metsien käyttöaste vaihtelee. Met-sän taloudellisen hyödyn ohella, tulisi löytäämetsien erilaisia käyttömuotoja, joissa vaihte-levat arvot pystyttäisiin sovittamaan yhteen.Rajankäyntiä metsien käyttömuodoista tul-laan varmasti käymään aina.

Metsäelinkeinon yleinen missio on kirjoi-tettu kansallisessa metsäohjelmassa: puun-tuotantoa edistetään tasapainossa metsänhoi-don kanssa. Tämän on koko metsäelinkeinoottanut perustehtäväkseen.

Alueelliset erot merkittäviä

Metsätalouden vaihtelevista mahdollisuuksis-ta ja tarpeista johtuen metsäpolitiikassa onalueellisia eroja. Kuhmossa luontomatkailutuottaa yhtä paljon tuloja kuin yksityismetsä-talous ja maatalous yhteensä. Keski-Pohjan-maalla puolestaan ei ole kannattavaa jättäämetsäpalstaa hoitamatta luontomatkailunvuoksi.

Myös metsäkiinteistökaupassa on suuriaalueellisia kysynnän vaihteluita. Kysyntä ylit-


Osakeyhtiö on vanha ja merkittäväsosiaalinen innovaatio, jolla on edelleen

keskeinen merkitys talouselämässä.Milloin se tulee metsätalouteen?

Ahkeruus ja osaaminen – metsäklusterin A ja O

Kurssilla kommentoitua: Paperikoneen viirat maksavat noin 300 euroa / kg.Kilohinta on siis melkein yhtä korkea kuin Rapalan puu-uistimilla.

30

Pertti Laine, johtajaMetsäteollisuus ry.

Metsäteollisuus globaalina toimialana

Talouden kasvu ratkaisee kysynnän

Metsäklusterin tärkeimmillä lopputuotteillaon kullakin oma kysyntätrendinsä. Paperinkulutus on suoraan riippuvainen painamisenmenestyksestä, joka taas on sidoksissa paine-tun mainostamisen volyymiin. Paperiin jakartonkiin pakkaaminen kasvaa globaalin ta-varatuotannon ja myös hyvinvointipalvelujentahdissa. Puutuotteiden kysyntä voidaan joh-taa rakentamisen kasvusta, joka taas riippuuasumiseen käytettävissä olevan rahamääränsuuruudesta ja julkisen rakentamisen resurs-seista. Näissä tuotetrendeissä ei ole näköpii-rissä olevaa hätää, vaan tuotteet ovat tulevinavuosikymmeninä kilpailukykyisiä.

Monet metsäteollisuuden tuotteet onbusiness-to-business -teollisuutta, puutuot-teet ja eräät paperit myös kuluttajatuotteita.Maailmantalouden megatrendit heijastuvattuotteiden kysyntään. Niin uusi tietotekniik-ka kuin vaikkapa Irakin sotakin vaikuttavaterityisesti USA:n, EU:n ja Aasian kansan-tuotteiden kehitykseen, jota metsäteollisuus-tuotteiden kysyntä seuraa.

Markkinatalous ja sitä mukaa koko maail-mantalous perustuvat jatkuvaan talouskas-

vuun. Niin teollisuusmaat kuin kehitysmaathaluavat kasvua, koska isommasta kakustariittää enemmän jaettavaa. Hyvinvointipalve-lujen rahoitus perustuu siihen, että talouskasvaa koko ajan.

Yritykset kasvavat ja kansainvälistyvät

Yritysten konsolidoituminen ja yrityskoonkasvu ovat trendi, jossa tavoitellaan skaala-etua ja prosessien monistettavuutta. Tässämetsäteollisuus on aktiivinen toimija muidenjoukossa: vaikka moni toimiala on keskitty-misessä metsäteollisuutta pidemmällä, metsä-teollisuus on tulossa vauhdilla perässä. Suu-rimmankaan paperintuottajan markkina-osuus ei ylitä neljää prosenttia maailman-markkinoista.

Suomalaiset metsäteollisuusyritykset ovataktiivisina toimijoina mukana tässä kehityk-sessä. Maailman liikevaihtolistalla suurinsuomalainen oli vuonna 1980 sijalla 38.Tänään kolme suurta suomalaista ryhmitty-mää ovat kärkitusinan joukossa yhdessäUSA:laisten ja japanilaisten kanssa.

Suomi on kansain-välinen osaamiskeskus

Suomi on suurten suomalaisjohtoisten met-säyritysten juridinen kotipaikka. Vaikka tule-vaisuus on aina hämärän peitossa, on kuiten-kin mahdollista identifioida tekijöitä, jotkavetävät Suomeen päin. Niistä tärkein on setosiasia, että Suomi on ottanut metsäteolli-suuden globaalin osaamiskeskuksen roolin.Täällä koulutetaan alan osaajia enemmänkuin muualla. Suomen asema on vahva pait-si suhteellisesti myös absoluuttisesti: Euroo-pan paperi-insinööreistä kaksi kolmannestavalmistuu Suomessa.

Kuvaavaa on, että niin IBM että Siemens-kin ovat siirtäneet kansainvälisen metsäteolli-suutta palvelevan yksikkönsä Suomeen.

Suomen uusi hallitus on hallitusohjelmas-saan hyvin tietoinen siitä, että metsäteollisuu-den toimintaedellytyksistä kannattaa huoleh-tia. Vaikka osinkojen moninkertainen verotuson metsäteollisuudelle huono uutinen, halli-tusohjelman perusvire on kuitenkin sellainen,että se antaa mahdollisuuden optimistiseentulevaisuudenkuvaan.

31

Kauppa vapautuuja standardit tulevat

Vapaa kauppa ja siihen liittyvä rajojen madal-tuminen maailmassa ovat trendi, jolla talous-kasvun hyödyt levitetään koko maailmaan.Metsäklusteri on kaupan vapauden kannatta-ja ja lähtee siitä, että tullaan toimeen ilmantukiaisia ja kilpaillaan vapailla maailmanmarkkinoilla.

Metsäteollisuuden raskaiden investointientukeminen veronmaksajien varoin ei ole enäänykyaikaa. Erityisesti Saksassa on aluepoliitti-sin syin perusteltu niin selluteollisuuden kuinpaperiteollisuudenkin valtiontukia, jotka EUon toistaiseksi hyväksynyt. Jatkossa toimialantavoitteena on pyrkiä siihen, että kilpailuillamarkkinoilla ei ilman aivan erityisiä syitäsuuria valtiontukia anneta eikä pyydetä.

EU laajenee ja samalla täytyy harkita uut-ta suhtautumista EU:n metsäpolitiikkaan.Kansainväliselle teollisuudelle on etua metsi-en hyvästä hoidosta kaikissa EU-maissa.

Jatkossa maailmankauppa perustuu mo-nilta osin standardeihin. Jo tänään USA:lai-nen rakentaja käyttää vain määrämittaisiapuutavaroita, joista kootaan vaihtelevia ra-kenteita. On nähtävissä, että paperille tulos-tamisen standardivaatimukset lisääntyvät japidemmällä aikavälillä elintarvikepakkaami-sen yhdenmukaisuus lisääntyy myös.

Ympäristöasiat ovat tärkeitä

Suuret metsäteollisuusyritykset suunnittele-vat investointejaan niin tuotteiden kysynnänkuin raaka-aineiden saatavuuden ja hinnan-kin perusteella. Teollistuneissa länsimaissapuun saatavuus alkaa jo monesti olla rajoitta-va tekijä. Esimerkiksi Suomessa tällä on jooleellinen vaikutus, ja toiminta täällä perus-tuu osittain tuontiraaka-aineeseen. Tropiikis-sa ja Venäjällä riittää puuta. Suotuisissa olois-

sa viljelysmetsikkö kasvaa korjuukypsäksikymmenessä vuodessa. Monessa maassa met-sän käyttöön liittyvät ympäristöarvot konkre-tisoituvat nopeasti. Metsien joskus epäselvätomistussuhteet, köyhien ihmisten päivittäisettarpeet ja olematon infrastruktuuri ovat teki-jöitä, jotka vaikeuttavat puun alkuperän to-dentamista. Metsäteollisuuden kannalta hak-kuiden laillisuus ja puun alkuperän jäljitettä-vyys ovat tärkeitä asioita. Modernit tehtaatovat sinänsä nykyisin kaikkialla suunnilleensamanlaisia, ja niiden paikalliset ympäristö-vaikutukset ovat hyvin hallinnassa.

Kiertokuitu lisää koko ajan osuuttaan pa-perin raaka-aineista. Viime vuonna Euroopanpaperiteollisuudessa kiertokuitua käytettiinenemmän kuin ensikertaista puukuitua, kyseon kuitenkin samoista kuiduista elinkaarensaeri vaiheissa. Keräyspaperi on haluttu janiukka raaka-aine, jonka saatavuus ohjaa glo-baalien yhtiöiden investointeja.

Kustannustehokkuutta vaaditaan

Kustannustehokkuus ja avoin kilpailu johta-vat siihen, että tavaroiden ja raaka-aineidenreaalihintojen tulisi olla pitkällä aikavälilläalenevia. Kustantajat, pakkaajat ja rakentajattehostavat koko ajan omaa toimintaansa ja

haluavat tavarantoimittajiltaan samaa. Glo-baalistuva talous harmonisoi hintoja. Nykyi-sen nopean tiedonvälityksen ja yhteisten va-luuttojen aikana tieto hintatasoista eri puolil-la maailmaa leviää nopeasti. Pitkällä aikavä-lillä tämä häivyttää hintaeroja ja todelliseksihintaeroksi laatutekijöiden ohella jää logis-tiikkakustannus.

Imagolla on merkitystä

Maailmanlaajuisesti toimivat yritykset ovatmonesti pörssissä noteerattuja. Yritysten arvomääräytyy markkinoilla, joilla kaikki vaikut-taa kaikkeen. Yrityskuva yhdessä toimialankuvan kanssa määrittelee sijoittajien kiinnos-tusta. Metsäteollisuutta pitkään rasittanutsyklisen teollisuuden maine on toivottavasivähitellen karsiutumassa. Pörssissä on vieras-tettu tuotehintojen suuria vaihteluja, joita ai-kaisempina vuosikymmeninä nähtiin. Kasva-va yrityskoko antaa mahdollisuuden toimiapitkäjänteisesti ja on omiaan vaimentamaansyklisyyttä.

Imagolla on merkitystä myös ympäristö-asioissa ja vaikkapa rekrytoinnissa. Vain kiin-nostava toimiala saa parhaat voimat palkka-listoilleen, ja vain ympäristöllisesti kestävätoiminta auttaa kilpailussa muita materiaale-ja vastaan.

32

Risto Hautamäki, toimitusjohtajaTamfelt Oyj Abp

Ensiluokkaisilla kudoksilla laadukasta paperia

Paperikoneiden vaatettaja

Tamfelt on yksi maailman johtavista teknis-ten tekstiilien toimittajista. Päätuotteita ovatpaperikonekudokset ja suodatinkankaat.Tamfelt-konserniin kuuluu viisi tehdasta.Tehtaat sijaitsevat Suomessa Tampereella jaJuankoskella sekä Portugalissa, Brasiliassa jaKiinassa. Vuonna 2002 konsernin liikevaihto

oli 126,2 miljoonaa euroa ja henkilöstönmäärä noin 1 380. Viennin osuus liikevaih-dosta on noin puolet.

Tamfelt on paperikoneiden kokonaisvaa-tettaja. Kaikki tuotteet räätälöidään asiak-kaan toivomusten mukaan. Tamfeltin PMC-divisioona (Paper Machine Clothing) valmis-taa märkäviiroja, puristinhuopia, kuivatusvii-roja sekä kenkäpuristimen beltejä. Paperin-

tuotannossa kudosten tehtävänä on kuljettaapaperirainaa prosessin läpi ja poistaa vettä.

Metsäteollisuuden kehitysnäkymät

Suomen metsäteollisuudella on luontaisettoiminnan edellytykset, koska puu on tärkeinuusiutuva luonnonvaramme. Suomi on Eu-roopan toiseksi suurin paperin ja kartongintuottaja. Suomen paperikoneteollisuus onkinkehittynyt suurten ja nopeiden paperikonei-den suuntaan. Näihin koneisiin myös Tam-feltin liiketoiminta on suunnattu.

Paperinkulutuksen maantieteellinen pai-nopiste tulee muuttumaan. Odotettavissa on,että EU:n itälaajentumisen myötä uusienEU-maiden talous kasvaa nopeammin kuinEU:ssa keskimäärin. Talouden kasvu tuleenäkymään lisääntyneenä paperin ja kartongin

Viiranvalmistuksen tarkkuutta vaativaatyövaihetta hämmästelevät Tamfeltintehtaalla Markku Melkko ...

33

kulutuksena. Aasiassa odotetaan kiihtyvääkasvua nousukauden käynnistyessä. EtenkinKiinassa paperiteollisuuden tuotteiden ky-syntä on noussut. Kasvu on ollut liki kolmin-kertainen teollistuneisiin maihin verrattunaja uutta tuotantokapasiteettia on rakennettuennätysvauhdilla.

Metsäteollisuus on keskittynyt yhä suu-remmiksi konserneiksi. Vuonna 1993 kaksi-toista suurinta metsäyhtiötä tuotti 55,4 mil-joonaa tonnia paperia ja kartonkia, mikä vas-tasi 22 % koko maailman tuotannosta. Toi-mialan keskittyminen on jatkunut siten, ettätänä vuonna kärkitusinan tuotanto tullee ole-maan noin 118 miljoonaa tonnia, joka edus-taa liki kolmannesta maailman tuotannosta.Tämän keskittymiskehityksen uskomme jat-kuvan myös tulevaisuudessa. Pohjoismaissaon neljä suurta metsäyhtiötä, joiden tuotantoon pääasiassa lähialueilla. Yhteistyö näidenkonsernien kanssa antaa Tamfeltille uusiamahdollisuuksia kehittää toimintaansa.

Paperin ja kartongin kulutus kasvaa tilas-tojen valossa noin kolme prosenttia vuodessa.Kasvu on todennäköistä, koska se on sidok-sissa bruttokansantuotteen kehitykseen. Vii-meisen kolmenkymmenen vuoden aikana onpaperin ja kartongin kulutus kääntynyt las-kuun vain kolme kertaa: ensimmäisen isonöljykriisin aikana vuonna 1975, pienen öljy-kriisin aikana vuonna 1982 sekä talouslamas-sa 2001. Kudostoimialalla kasvu on edellämainittua kolmea prosenttia hieman hitaam-paa, koska kehittyneempien kudosten käynti-ajat ovat pidentyneet. Uskomme toimialankasvupotentiaaliin, vaikka talouden taantumaonkin hidastanut kasvua. Metsäteollisuudentuotteiden kulutus laski vuonna 2001, mikäjohti koneiden käyntiasteiden alenemiseen.Kudoskulutus on vähentynyt ja myös kilpai-lutilanne on kiristynyt. Tuotteidemme reaali-

hinnat ovat laskeneet, vaikka ne ovat yhä laa-dukkaampia ja kestävämpiä.

Tamfeltin menestystekijät kiristyneessämarkkinatilanteessa ovat monipuolinen tek-ninen asiakaspalvelu, osaava henkilöstö, ak-tiivinen tuotekehitys, moderni konekantasekä tiivis yhteistyö asiakkaiden, konevalmis-tajien ja tutkimuslaitosten kanssa.

Tamfeltin tulevaisuus

Tamfeltin visio on olla maailmanlaajuisestitunnettu luotettavana, innovatiivisena ja asi-antuntevana teknisten tekstiilien toimittaja-na. Kiinteä yhteistyö paperikonevalmistajienkanssa takaa sen, että pystymme vastaamaanuusiin teknologiahaasteisiin ajoissa. Paperin-valmistuksen kehittyminen vaatii myös ku-doksilta entistä parempia ominaisuuksia. Tä-män kehitystyön tuloksena syntyy useinmyös kokonaan uusia tuotesukupolvia. Pape-rintekijälle luotettava yhteistyökumppani ku-dosasioissa on tärkeä, sillä huovilla ja viiroil-la voidaan merkittävästi vaikuttaa tuotannontehokkuuteen ja tuotettavan paperin laatuun.

Tamfeltin markkinaosuus Suomen paperi-konekudoksista on noin 40–50 %. Euroopas-sa Tamfelt on viidenneksi suurin kudostoi-mittaja noin 11–13 % osuudella. Euroopanmerkitys on suuri, sillä 80 % toimituksistam-me menee tälle alueelle. Keskittyminen uu-dempiin ja yli 5,5 metriä leveisiin paperiko-neisiin nostaa markkinaosuutemme yli 20prosenttiin tarkastellulla sektorilla. Koska asi-akasalamme tulee edelleen keskittymään, ontärkeää säilyttää riittävä markkinaosuus myöstulevaisuudessa. Markkina-asemamme tuleeolla vahva, jotta varmistamme pääsyn neu-vottelupöytään konsernien vuosisopimuksiatehtäessä. Markkina-asemaamme tulemmevahvistamaan erityisesti kotimarkkinalla Eu-roopassa, mutta myös kasvavassa määrinPohjois-Amerikassa ja Aasiassa.

Lähiaikoina Tamfeltin haasteet liittyvättuottavuuden ja tuotelaadun jatkuvaan kehit-tämiseen. Vaikeassa markkinatilanteessaTamfelt menestyy tarjoamalla asiakkailleenalan asiantuntevinta palvelua sekä laadukkai-ta, kehityksen kärkeä edustavia tuotteita.Asema varmistetaan tiiviillä yhteistyöllä Poh-joismaisen metsäklusterin kanssa ja nojaa-malla sen parissa työskentelevän henkilöstönmonipuoliseen osaamiseen.

... Lasse Virén, Mervi Skyttä jaPekka Vilkuna.

34

Erkki Nieminen, asiakaspalvelupäällikköStromsdal Oyj

Globaalia painoalaa palvellen

Stromsdalin tavoitteena on olla merkittäväeurooppalainen graafisen kartongin valmista-ja ja laatujohtaja valitsemissaan tuotteissa.Stromsdal keskittyy volyymimarkkinoistaerottuviin graafisen kartongin tuoteryhmiin.

Graafista kartonkia käytetään onnittelu-ja postikorteissa, julisteissa, kansioissa, kirjo-jen, julkaisujen sekä luetteloiden kansissa.Pakkauskartonkia käytetään kulutuspakkauk-sissa, kuten kosmetiikan, lääkkeiden tai suk-laan pakkauksissa.

Kansainvälistä suurteollisuutta

Metsäteollisuus on voimakkaasti kilpailtuasuurteollisuutta. Toimialalle tyypillistä on senkansainvälisyys ja pääomavaltaisuus. Sekämetsäteollisuus että graafinen ala ovat varsinsuhdanneherkkiä. Heikon markkinatilanteenaikana kysyntä vähenee ja ylituotannonvuoksi kannattavuus heikkenee. Markkinati-lanteen parantuessa kysyntä kasvaa ja hin-noittelumahdollisuudet lisääntyvät. Monienmetsäteollisuustuotteiden kysyntä on vahvas-ti sidoksissa investointien määrään, mutta

graafisen kartongin kysyntään vaikuttaaenemmän yleisen kulutuskysynnän kehitys.

Paperin ja kartongin kulutuksen arvioi-daan kasvavan vuosittain noin 2,5 prosentinvauhtia. Länsi-Euroopassa kasvu on selkeästivähäisempää kuin Itä-Euroopassa. Graafinenteollisuus kasvaa nopeimmin Itä-Euroopassaja Kiinassa, kun painotyöt siirtyvät halvem-man työvoiman maihin. Graafisen kartonginmenekki on sidoksissa myös elintasoon. Sitämukaan, kun esimerkiksi EU-jäsenyyttä ha-kevien Itä-Euroopan maiden elintaso nousee,graafisen kartongin kysyntä näissä maissakasvaa.

Koko maailman kartonkimarkkinoidenvolyymiksi arvioidaan 12,5 miljoonaa tonniavuodessa. Euroopan kartonkimarkkinoidenkooksi arvioidaan noin 5,5 miljoonaa tonniavuodessa. Stromsdalin päämarkkina-alueen,Länsi-Euroopan graafisen kartongin volyymion arviolta 500 000 tonnia vuodessa.Stromsdalin tuotannosta noin 90 prosenttiamenee Euroopan markkinoille ja 10 prosent-tia Euroopan ulkopuolelle. Stromsdal ongraafisissa kartongeissa neljänneksi suurintoimija Euroopan alueella noin 9 prosentinmarkkinaosuudella.

Tehokas myyntiverkosto

Konsernin isoin asiakasryhmä on paperituk-kukaupat. Merkittävimmät loppukäyttäjätovat painot, kustantajat sekä koteloiden japakkausten valmistajat.

Yhtiö panostaa myyntiin ja markkinoin-tiin vahvistaakseen nykyisten ydintuotteiden-sa markkina-asemaa valikoiduissa asiakasseg-menteissä. Stromsdal laajentaa toimintaansakasvavilla markkina-alueilla, kuten Itä-Eu-roopassa ja valikoiduilla tuotesegmenteilläKeski- ja Kaukoidässä. Samalla yhtiö pyrkiivahvistamaan asemaansa keskeisillä markki-na-alueillaan Länsi-Euroopassa.

Stromsdalin tuotannosta 95 % meneevientiin. Stromsdalin myyntiverkosto toimii17 maassa ja se kattaa 21 maan markkina-alueet. Vuonna 2002 tuotteita myytiin yli 40maahan. Stromsdal myy 50 % tuotteistaanomien myyntitoimistojensa kautta Suomestaja Iso-Britanniasta sekä vastaavan osuudenagenttiensa kautta. Stromsdal on keskittänytmyyntinsä ja markkinointinsa pääkonttoriinJuankoskelle. Asiakkaat ovat kokeneet hyväk-si sen, että voivat olla yhteydessä suoraan teh-taalle tuotteet hyvin tuntevaan henkilöön.

35

Kattava agenttiverkosto on tehokas myyn-tikanava oman suoran myynnin rinnalla.Agenteilla on hyvä paikallinen verkosto ja sy-vällinen osaaminen Stromsdalin tuotteista.Agenttiverkosto mahdollistaa myös joustavanreagoinnin kysynnän muutoksiin ja sitä kaut-ta myynnin kustannustehokkuuden.

Tuotekehitys vastaamarkkinoiden tarpeisiin

Stromsdal on valinnut aktiivisen strategian,jossa panostetaan tuotekehitykseen ja laatuunsekä pyritään kasvattamaan tuotantomääriä.Tuotekehitystä tehdään yhdessä asiakkaidensekä yhteistyökumppaneiden kanssa, jolloinyhtiö pystyy paneutumaan juuri oikeisiin ke-hityskohteisiin mahdollisimman kattavin re-surssein.

Laadun ylläpitäminen on yhtiön tärkeintavoite niin pitkällä kuin lyhyellä aikavälillä.Yhtiön kolme tuoteryhmää; graafiset karton-git, korkealaatuiset kotelokartongit ja päällys-tetyt erikoiskartongit mahdollistavat nopeanreagoinnin yksittäisen tuoteryhmän kysyn-nän vaihteluihin ja tuotannon sopeuttamisenjoustavasti markkinatilanteeseen.

Samalla kun kehitetään uusia tuotteita, onpanostettava myös olemassa olevien tuottei-den laadun parantamiseen. Keskeistä yhtiönpitkäaikaiselle menestykselle on se, että tuo-tekehityksen kautta saadaan tuotua markki-noille uusia tuotteita sitä mukaan, kun ole-massa olevien tuotteiden elinkaari alkaaosoittaa hiipumisen merkkejä.

Stromsdalissa tuotekehitys suunnataanmarkkinoiden tarpeiden mukaan valittuihinkohteisiin. Yhteydet alan tutkimus- ja koelai-toksiin ovat keskeisessä roolissa, kun kartoite-taan uuden tekniikan tuomia mahdollisuuk-sia tuotekehityksessä. Uusia tuotteita ja nii-den ominaisuuksia testataan jatkuvasti koe-painatusten avulla. Tuotekehityksessä tuotan-

to on koko ajan mukana, sillä uusi tuote onkyettävä toteuttamaan tuotantoteknologiankeinoin tehokkaasti.

Ympäristövaikutustenjatkuvaa seurantaa

Stromsdalin ympäristöarvona on ihmisten jaluonnon kunnioittaminen. Tämä on luon-nollinen lähtökohta ympäristöajattelussa, sil-lä Stromsdalin kartonkitehdas sijaitsee Juan-koskella kauniissa luonnonmaisemassa. Yhti-ön ympäristömyötäisessä ajattelussa korostuumyös yhdyskuntasuhteen merkitys. Toimin-taa ohjaavat yhtiön laatujärjestelmä, viran-omaisten luvat, kemikaali-, jäte- ja ympäris-tölait sekä EU:n määräykset.

Kaikki tehtaan jätevedet käsitelläänStromsdalin, Juankosken kaupungin ja Kaa-vin kunnan yhteisesti omistamassa biologises-sa jätevedenpuhdistamossa, joka käsitteleemyös omistajakuntien kaikki jätevedet. Ym-päristövaikutuksia arvioidaan sekä mittaustenavulla että vertaamalla niitä metsäteollisuu-den yleisiin arvoihin.

Kehitys perustuu osaamiseen

Stromsdalin tavoitteena on olla jatkuvasti ke-hittyvä ja uudistuva työyhteisö, jonka henki-löstö on osaavaa ja sitoutunutta. Stromsdalpanostaa työntekijöidensä hyvinvointiin japyrkii edistämään avoimen ilmapiirin ja yri-tyskulttuurin syntymistä. On tärkeää, että jo-kainen Stromsdalin työntekijä ymmärtää yh-tiön liiketoiminnalliset tavoitteet ja sisäistääoman roolinsa kokonaisuudessa.

Vuoden 2002 lopussa Stromsdal-konser-nissa työskenteli 248 henkilöä. Henkilöstönkeski-ikä on noin 41 vuotta. Vaikka työsuh-teet tyypillisesti ovat pitkiä, miltei kolmasosahenkilöstöstä on ollut alle viisi vuotta yhtiönpalveluksessa.

Stromsdal tukee työntekijöidensä amma-tillista koulutusta. Kaikki halukkaat voivatsuorittaa paperiteollisuuden ammattitutkin-non, ja yhtiö panostaa myös esimieskoulu-tukseen. Tavoitteena on henkilöstön moni-osaaminen, joka tukee tehtäväkiertoa ja edes-auttaa tuotantoprosessien tehokkuutta. Yhtiötukee rekrytointiaan ottamalla säännöllisestiharjoittelijoita ja kesätyöntekijöitä alan oppi-laitoksista sekä lähialueelta että muualta Suo-mesta.

Stromsdalin tavoitteena on olla merkittävä eurooppalainen graafisen kartongin valmistaja. Tämänsaavuttaakseen yhtiö panostaa markkinointiin ja jatkuvaan tuotekehitykseen. Menestyksen vahvatukipilari on kuitenkin osaava ja motivoitunut henkilökunta.

36 Puutuoteteollisuuden historia on vahvastiSuomen uudenaikaisen teollisen yhteiskun-nan kehityspohjaa. Suomen taloudellinennousu agraariyhteiskunnasta esiteolliseen ta-soon perustui mekaanisen puunjalostuksenmenestykseen. Ensin saha- ja sittemminmyös vaneriteollisuuden menestykseen.

Myös paperiteollisuuden nousun pohja ontehty lankuista. Metsäteollisuusosaamisen ke-hittäminen on rahoitettu puulla ja puutuot-teilla. Sahateollisuuden sivutuotteena tuotta-ma hake, on vieläkin merkittävä osa paperite-ollisuuden raaka-ainepohjaa. Kuitenkin sa-maan aikaan, kun paperiteollisuus on tuote-kehityksessään yltänyt globaalien markkinoi-den huipputuotteilla markkinajohtajan ase-maan, on puutuoteteollisuudessa keskityttykehittämään tuotantoteknologiaa.

Tärkeintä on ollut, ja osittain on vieläkin,muuttaa tukki mahdollisimman edullisestikolmen kuution sahatavarapaketiksi ja myy-dä se halvimmasta hinnasta eurooppalaisillepuunjalostajille. He myyvät sen moninkertai-sella hinnalla takaisin Suomeen. Onneksivaneriteollisuus ja sahateollisuuskin alkaapäästä irti kuvatusta tilanteesta kehittyvilläjalosteillaan.

Kun mekaaninen jalostus maksaa kantora-hana merkittävän osan kokonaiskantoraha-määrästä, ei sen merkitystä metsäteollisuudenkannattavuuden tekijänä sovi vähätellä. Puu-tuoteteollisuudella on lähivuosina edessä vaa-tiva kehityksen aika. Euroopan korkea elinta-so antaa Suomen puutuoteteollisuudellehaasteita rakentaa puusta uusia ekologisiatuotekokonaisuuksia. Puutuotteiden koko li-säarvoketjun tuottamasta rahasta on saatavamerkittävä lisäosa jäämään kotimaisen ta-louskasvun ja työllisyyden tekijäksi.

Visiosta toteutukseen

”Puu on vuonna 2010 Euroopan johtava ma-teriaali rakentamisjärjestelmissä sekä laaduk-kaan asumisen kuluttajatuotteissa”. NäinMetsäteollisuus ry. visioi vuosituhannen vaih-teessa puutuoteteollisuuden suuntaa ja tule-vaisuutta. Keski- ja Etelä-Euroopan maidenpuunkäytön taso vastaa nykyisellään murto-osaa suomalaisten puunkäytön tasosta. Vo-lyymien todellinen kasvattaminen edellyttääpaitsi rakentamisen viranomaismääräysten,

kulutustottumusten ja asenteiden muutostapuutuotteisiin nähden, myös markkinointi-ponnistuksia ja tuotekehityksen suuntaamistarakentamiseen ja asumiseen.

Kolme neljästä sahatavarakuutiosta onloppukäytöltään rakentamisessa. Tuotekehi-tyksellä rakentamisjärjestelmien puitteissa ontäydet mahdollisuudet nostaa puun käyttöSuomen päämarkkina-alueilla uudelle tasolle.Korkealaatuisilla rakennusjärjestelmätuotteil-la ja niihin liitetyillä rakentamispalveluilla onmahdollista torjua myös tehokkaasti uusienEU-jäsenmaiden taholta kilpailu-uhkat. Sa-malla voidaan tukea vahvassa kasvussa olevantee se itse -tuotteiden markkinointia. Raken-tamisjärjestelmätuotteiden kyljessä kasvaatarve käyttää puuta korjausrakentamisessa.DIY-tuotteiden perusvaatimuksena on, ettäne ovat helposti asiakkaan saatavilla.

Pk-sektori on moittinut puutuoteteolli-suuden visiota ja strategioita suuria yrityksiäsuosiviksi. Sekä rakentamisjärjestelmä- ettäDIY-tuotteet ovat korkealaatuisina markkina-orientoituneita. Ne vaativat saumattoman lo-gistisen ketjun, informaation ja jakelun lop-pukäyttäjäasiakkaalle asti. Ne edellyttävätmyös uusia, korkeaan teknologiaan perustu-

Puutuoteteollisuus suuntaa järjestelmärakenteisiin

Kauko Yläsaari, puheenjohtajaPuumiesten Liitto ry

37

via tuotantolinjoja ollakseen kilpailukykyisiäostajamaiden perinteisten importöörienomaan jalostusverkostoon verrattuna. Muu-tamat suomalaiset suuryritykset yltävätkin jolaajoina konserneina kattamaan toiminnalli-sen verkoston lähes kokonaan.

Tuotevalikoimat ovat puutuoteteollisuu-den vision toteuttamisen myötä uusiutumas-sa ja monipuolistumassa. Varsinkin rakenta-misjärjestelmätuotteissa haetaan perinteisistätuotteista poikkeavia, eri materiaaleja yhdis-täviä insinööripuutuotteita.

Puuhun perustuvien rakentamisjärjestel-mien sisäänajo ei ole itsestäänselvyys. Suo-messakin rakentajapiirien ja rakennusmäärä-ysten totuttelu puurakentamiseen puupohjai-sesta perinteestä huolimatta näyttää ottavanaikaa. Sopii vain olettaa, että muualla Euroo-passa asennemuutoksen realisoituminen to-delliseksi eurooppalaiseksi PuunAjaksi ei olesen helpompaa.

Näkijät ja tekijät

Metsäteollisuuden järjestöt, Wood Focus kär-kenään, ovat rakentaneet puutuotteille uuttajulkikuvaa varsin onnistuneesti. Kotimaassapuun imagokampanjat ovat luoneet kuvaapuurakentamisen uudesta tulemisesta. Tämäpohjautuu nimenomaan uusiin järjestelmä-

ratkaisuihin rakentamisessa ja taloteollisuu-dessa. Näyttävimpiä uusia tuloksia on koti-maassa suurten puurakenteisten tilojen rat-kaisuissa sekä kerrostalorakentamiskokeiluis-sa. Puurakentamisen tutkimustoiminta alkaaSuomessa tuottaa tulosta. Julkisen rahoituk-sen tuki on ollut tarpeen ja tuloksellista.

Euroopan valtaukseen tarvitaan laajempiahartioita. Wood Focus on pohjoismaisen yh-teistyön ytimessä rakentamassa markkinoitaja puutuotteiden imagoa. Yhteiset laatuperus-teet, kaupalliset mallit ja yhteistyö tiedotus-toiminnassa antavat vakaata pohjaa toimialankehitykselle. Kilpailu puutuotteiden kaupassaei vähene, vaikka markkinoita on avattu ym-päri maapallon. Uhkana ovat muut kilpaile-vat materiaalit.

Suomalainen osaaminen metsäklusterinkone- ja laiterakennuksessa on tunnustettuaympäri maailman. Korkea it-osaaminen terä-vöittää kehityksen kärkeä ja järjestelmäosaa-misen kehittämistä edelleen.

Merkittävimmäksi uhkaksi näyttää puutu-oteteollisuuden vision toteuttamisessa nouse-van puute tekijöistä ja osaamisesta. Vaikkaalan rakenteellinen kehitys ja automaatiosekä informaatioteknologia vähentävät työ-voimatarvetta tuotantoketjun kaikissa vai-heissa, on selvää, että ala tarvitsee korkeata-soista työvoimaa kaikilta koulutustasoilta.

Tällä hetkellä ala ei pysty rekrytoimaankoulutukseen parasta osaamispotentiaalia.

Puuala mielletään nuorten piirissä vanhanai-kaiseksi, ei-ekologiseksi ja huonosti vetovoi-maiseksi. Se näkyy vaarallisen selvästi koulu-tukseen hakeutumisessa. Teollisuuden ratkai-suna on oppisopimus- ja ammattitutkinto-koulutus. Ala tarvitsee teorian hallitsevaa,suorittavaa työvoimaa suurten ikäluokkiensiirtyessä eläkkeelle ja viedessä osan alan hil-jaisesta tiedosta mukanaan.

Alan sisäinen jatkokoulutus huolehtii sosi-aalisesti kestävästä työvoimakehityksestä,kunhan nuorta työvoimaa saadaan. Myösammattikorkeakoulut potevat puualan ohjel-missa hakijapulaa ja valmistuvista insinöö-reistä tuskin riittää tekijöitä poistumaa katta-maan. Yliopistotasoinen puualan koulutus onsaanut Lappeenrannan Teknillisen Yliopistonmyötä lisää volyymia.

Jalostuksen lisäarvon tuottaminen koti-maassa ja tuotemiksin laajentaminen moni-puolisemmin asiakastuotteisiin, on hyvämerkki siitä, että havupuuraaka-aine ja puu-tuoteteollinen osaaminen ovat edelleen kan-santalouden rakennuspuita. Niihin kannattaapanostaa sekä tutkimus- ja kehitystyössä,teollisuuden tuoteratkaisuissa että osaajienkouluttamisessa. Ne vaativat myös lisäresurs-sien kohdentamista alan poikkitieteelliseentutkimukseen. Koulutuksen suhteen puutu-oteala kaipaa kasvojen kohotusta pysyäkseenpinnalla kilpailussa työvoimasta. Edessä ole-vat haasteet vaativat yhteistyötä.

Eine Rosenberg-Riihimäki, Matti Kalliokoski, Dan Asplund, Jouko Kostamo

38

Vesa Okkonen, varatoimitusjohtajaKarelia Yhtymä Oyj

Parkettiasennusliikkeestä lattianvalmistajien eliittiin

Puun asema rakennus-ja sisustusmateriaalina

Suomalaista rakentamisen historiaa tarkastel-taessa puurakentaminen koki vasta 1990-lu-vulla todellisen uudelleentulemisen ”hovikel-poiseksi” rakennusmateriaaliksi oltuaanmaamme pääasiallinen rakennusmateriaalivarhaisemmassa rakentamisen historiassa1800 -luvun loppupuolelle saakka. Puura-kentamisen ja puun käytön kehittäminen si-sustusmateriaalina ja kuluttajatuotteena onmuodostunut tärkeäksi tulevaisuuden visiok-si. Tavoitteeksi asetettiin puutuotetoimialankehittäminen ja tuotteiden käytön lisääminenniin, että puu saavuttaisi vuoteen 2010 men-nessä Euroopan johtavan materiaalin asemantalonrakentamisen järjestelmäratkaisuissa.

Suomalainen puutuoteteollisuus otti ra-kentamisen ja sisustamisen yhdeksi selkeäksikehitysalueekseen ja niin aloitettiin lukuisiakehitysohjelmia ja perustettiin Puutuotealanosaamiskeskuksia. Julkisen ja asuinrakenta-misen kehityskohteet ovat lisäksi tarjonneethyvän pohjan yritysten uudelle liiketoimin-nalle. Nämä määrätietoiset ponnistelut sekä

samanaikaisesti tapahtunut yleinen ekologi-sen tietoisuuden ja arvostuksen lisääntymi-nen, rakennus- ja palomääräysten uusiminenja puualan koulutus ovat parantaneet merkit-tävästi puun asemaa rakennusmateriaalina.

Asetetun tavoitteen (PuuEurooppa) saa-vuttamiseksi tarvitaan edelleen markkinointi-panostuksia, uutta yritystoimintaa jatkojalos-tukseen ja jatkuvaa tuotekehitystä. Tutkimus-ja kehitystyön rahoittamisen on oltava jat-kossakin ensisijaisesti julkisen rahoituksenvastuulla (Tekes ym. kansallinen rahoitus,EU:n rakennerahastojen tavoiteohjelmat),koska puuteollisuuden tuotantolaitokset si-joittuvat pääasiassa haja-asutusalueille. Tämävastuuvaatimus on sopusoinnussa paitsi sosi-aaliseen ja alueelliseen tasapainoon tähtäävänaluepolitiikan myös talouskasvua ja työlli-syyttä edistävän sekä tuotantorakennetta mo-nipuolistamaan pyrkivän elinkeinopolitiikankanssa.

Vuonna 1999 hyväksytty Kansallinenmetsäohjelma 2010, niveltyy läheisesti puu-tuoteteollisuutemme visoihin ja strategisiintavoitteisiin. Ohjelma osoittaa, että Suomes-sa on puuraaka-ainevarantoa riittävästi myöstulevaa tuotannonlisäystä ajatellen.

Finnvera Oyj:n toimiala-analyysi tukeeosaltaan näkemystä puun käytön lisääntymi-sestä rakentamis- ja sisustusmateriaalina en-nustejaksolla 1997–2010. Analyysi perustuuGlobal Drivers and Megatrends in the WoodProducts Industry to year 2010 -raporttiin(Timwood Ab 1998), joka osoittaa tulevai-suudessa puutuotteiden jalostusarvon olevannousujohteisen. Raportin mukaisesti tekno-logioissa tai tuotteissa lyhyellä aikavälillä eiole näköpiirissä mullistavia läpimurtoja, jot-ka saattaisivat vaikuttaa puumateriaalin kil-pailuasemaan markkinoilla. Toisaalta teknii-kan ja tuote-kehityksen vaikutus puutuottei-den parantumiseen on vähäistä. Talonraken-nus näyttäisi kehittyvän ja rationalisoituvan,kun käyttöön otetaan menetelmiä, jotka vah-vistavat puuainesten kilpailuasemaa vaihto-ehtoisiin tuotteisiin. Ns. Platform-rakenne-järjestelmä on hyvänä esimerkkinä tästä.

Puun asemaan rakentamis- ja sisustusma-teriaalina vaikuttavat haasteet ovat suurim-maksi osaksi teknisiä, visuaalisia ja rakenta-mismääräyksistä johtuvia ja ne on kehitys-työn tuloksena pystytty pitkälti ratkaise-maan. Puun mahdollisuudet puolestaan liit-tyvät puutuotteiden valmistuksen kustannus-

39

tehokkuuteen ja siten kilpailukyvyn parane-miseen rakentamis- ja sisustusmateriaali-markkinoilla, EU:n myötä laajentuneeseenmarkkina-alueeseen sekä ekologisiin näkö-kohtiin, jonka takeena on sertifioitu tuote.

Laadukkaanasumisen kuluttajatuotteet

Laadukkaan asumisen kuluttajatuotteet, joil-la tarkoitetaan puutuoteteollisuuden tuottei-ta ja jollaisiksi erityisesti valmisparketit jahuonekalut voidaan luonnehtia, ovat luonte-va osa puutuoteteollisuuden edellä hahmotet-tua visiota ja strategiaa. Näille kuluttajatuot-teille on ominaista aikaisemmin käsiteltyjätuoteryhmiä pidemmälle menevä differointi,korkea jalostusarvo ja vieläkin suuremmatlaatu-, teknologiaja hintakilpailukykyvaati-mukset pirstaloituneessa tuotanto- ja jakelu-kentässä. Em. tuotteita valmistavien puutu-oteyritysten haasteena on ammattitaitoisenhenkilöstön puute työmarkkinoilla, riittävänkorkealaatuisen raaka-aineen rajoitettu saata-vuus kohtuullisella hintatasolla sekä brandinvahvistaminen. Brandillä tarkoitetaan tässäyhteydessä asiakkaalle annettu lupausta tuot-teen ja palvelun ominaisuuksista.

Lisäarvoa syntyy myös verkostoitumisenja kilpailukyvyn kautta, kun klusterin toimi-jat tuovat arvoketjun eri osiin parasta osaa-mistaan. Teoreettisena esimerkkinä voitaneenmainita klusteri, jonka toimijoina ovat mm.sahatavarateollisuus, taloteollisuus, parketti-teollisuus ja jopa huonekaluteollisuus sekädesign-palveluyritys. Näin pystytään tarjoa-maan asiakkaille räätälöityä kokonaispalveluaja sisustuskokonaisuuksia. Toisena esimerkki-nä on muovilattiapäällysteteollisuuden jaelektroniikkateollisuuden tuotekehitys- jamarkkinointiyhteistyö. Lisäksi koulutuspal-velujen ja benchmarking-tutkimusten tarjo-ajat voivat toimia osana laadukkaan asumisenkuluttajatuote -klusteria.

Karelia Yhtymän menestys-tekijät ja tulevaisuuden haasteet

Tarkasteltaessa Karelia Yhtymän kriittisiä me-netystekijöitä ja haasteita, voidaan erityisestimainita laatu sen kaikilla osa-alueilla sekäpartnership -henkinen asiakaslähtöinen toi-minta. Laadulla tarkoitetaan osaavaa ja sitou-tunutta henkilöstöä, joka kaikilla osa-alueillaitseohjautuvasti kehittää toimintaansa. Toi-saalta laatu on oikea-aikaista ja luotettavaatoimitusketjua sekä kykyä vastata liiketoi-minnan sitoumuksista.

Asiakaslähtöisessä toimintatavassa asiakason kumppani. Yhtymän toisena periaatteenaoleva edelläkävijyys puolestaan tarkoittaa jat-

kuvaa tulevaisuuteen investoimista sekä asi-akkaiden tarpeisiin perustuvaa kehitystyötä jatuoteinnovaatioita omista kehitysideoista läh-tien. Kolmantena periaatteena olevalla histo-rian kunnioittamisella ja ympäristön arvosta-misella tarkoitetaan toimipaikoilla syntynyttäosaamisen arvostamista ja hyödyntämistä uu-den luomisessa. Lisäksi ympäristön arvosta-misen periaatteeseen kuuluu työturvallisuus-ja terveysasioista huolehtiminen.

Karelia Yhtymän tulevaisuuden haasteitatarkasteltaessa voidaan aluksi todeta, että toi-miala on nykyisellään varsin pirstaloitunut.Euroopassa valmistetaan parkettilattioita yh-teensä noin 76 milj. m2 ja lähes sadan valmis-tajan toimesta. Noin 40 näistä valmistajistatekee Karelia Yhtymän tuotteen kaltaista ns.3-kerrosparkettia, jonka osuus edellä maini-tusta kokonaisvalmistuksesta on yli kolmeneljäsosaa.

Toimialalla tulee tapahtumaan rakenneke-hitystä, koska laatu- ja hintakilpailuvaati-mukset tulevat kovenemaan tuotteiden inno-vatiivisuuden ja differoitumisen lisäänty-essä. Tämä rakennekehitys johtanee suurem-piin tuotantoyksiköihin ydinosaamisalueellakuin verkostumiseen. Karelia Yhtymän ta-voitteena on strategiansa mukaisesti kasvaaparkettiliiketoiminnassaan orgaanisesti. Tästäsyystä yhtymän tulee huolehtia, että sen toi-minta on kustannustehokasta ja laadukasta.Näihin päämääriin päästään investoimallauuteen teknologiaan sekä rekrytoimalla jakouluttamalla osaavaa ja sitoutunutta henki-löstöä. Koska henkilöstö on toiminnan tär-kein voimavara, henkilöstön osaamistasoa jatyökykyä tulee jatkuvasti ylläpitää ja edistää,parantaa työssä viihtymistä ja kehittää enti-sestään motivoivampia ja oikeudenmukaisiapalkitsemisjärjestelmiä. Tähän haasteeseenpyritään vastaamaan koko ajan jo aloitetuillakoulutus-, työkyky- ja bonuspalkkio-ohjel-milla.

Karelia Yhtymän tulevaisuuden ehkä mer-kittävimmäksi haasteeksi nousee osaavanhenkilöstön väheneminen, jopa pula työ-

40

Puu taipuu! Niinhän se tekee. Laatu-puun tärkeimpiä ominaisuuksia on taivu-tuslujuus. Tarvitaan jo aika rajua myrskyätai ylen raskasta lumikuormaa, ennen kuinjäreä puu katkeaa sen voimasta.

Mutta onko puun ”taivuttava” kaikkiinihmisen keksimiin jalostuksellisiin temp-puihin?

En halua nyt puhua jalostusmuodoista,joissa puun perusrakennusaineista raken-netaan aivan erilaisia materiaaleja kutenselluloosakuidusta paperia, kartonkia jne.Viittaan menetelmiin, jossa ihmisen kärsi-vällisyys ei riitä toimimaan puun ehdoilla,joissa kiire ja ahneus asettavat mekaanisel-le puunjalostukselle kireät ja joskus väki-valtaiset raamit.

Luultavasti olemme kaikki jokseenkinsamaa mieltä lasten kasvatuksen jaloistaperiaatteista. Mitkä ovat kasvattajan keinotsaada esiin lapsen parhaat puolet? Toimen-piteiden skaala on hyvin laaja, varmuudel-la siihen ei kuulu vanhempien mielikuvienja kunnianhimoisten tavoitteiden toteutta-minen väkivallan keinoin, kuritusta japsyykkistä väkivaltaa käyttäen. Tärkeä te-kijä on myös aika, oikeat asiat on toteutet-tava oikealla hetkellä, kärsivällisyys on kas-vattajan keskeisiä ominaisuuksia.

Monien mielestä olisi ihanteellista, jospuu kasvaisi monokulttuuriviljelmässä jä-reäksi laatupuuksi kymmenessä vuodessa,sen kaadon yhteydessä puun sisäinen kos-teus haihtuisi hetkessä ilmaan, minkä jäl-keen se olisi helppo työstää ja kestäisi ul-kona sekä sisällä kaikkia mahdollisia rasi-tuksia.

Nyt, kun tähän ei ole aivan vielä pääs-ty, on monia hyviä syitä toimia ns. puunehdoilla. Puun optimaaliset kasvuolosuh-teet, sadon korjaamisen ajankohta, puunselektiivinen sahaus ja huolellinen, helläva-

Puu taipuu ja soimarkkinoilla, toimialan ja jakelukanavienodotettavissa oleva rakennemuutos sekä laa-dun ja kilpailukyvyn jatkuva parantaminenkovenevassa kansainvälisessä kilpailussa.

Toisaalta uuden teknologian käyttöönottoedellyttää suorittavalta henkilöstöltä yhä suu-rempia osaamisvaatimuksia. Päällikkötasollapuolestaan tuotannon johtamisen ja suunnit-telun sekä vientikaupan tuntemisen osaamis-tarve on korostunut.

Mutta miten on käynyt tarjonnan?

Tarkasteltaessa 15 vuotta täyttänyttä väestöäkoulutusasteen mukaan vuosina 1975–2001havaitaan perusasteen ammatillisen koulu-tuksen suosion merkittävästi vähentyneen.Keskiasteen ja korkea-asteen koulutuksensaaneiden määrä on vastaavasti lisääntynyt.Erityisen voimakasta tämä kehitys on ollutkorkea-asteen kohdalla. 1980-luvun puolivä-lin jälkeen korkea-asteen koulutus alettiinnähdä yhä tärkeämpänä arvona kansainväli-sen menestymisemme kannalta.

Toisaalta koulutettujen vanhempien tah-to, peruskoulun ja opettajien muuttunut ar-vomaailma ja kunnianhimoisuus sekä ympä-ristön vaatimuspaineet aiheuttivat ”koulutus-vääristymän”, josta jo nyt kärsimme. Ammat-tikoulun sijasta peruskoulusta siirryttiin yhäuseammin lukioon ja sitä kautta tavoiteltiinpääsyä korkea-asteen koulutukseen. Nykyisintoisen asteen (perusasteen) ammatilliseenkoulutukseen hakeutuu vain noin kolmannesikäluokasta. Lisäksi tilastoissa on havaittavis-sa, että varsinkin puuteknisen keskiasteenkoulutuksen aloittaneiden valmistumisasteon ollut viimeisten vuosien aikana varsinhuono, vain noin 60 prosenttia.

Mistä tämä koulutuskehitys johtuu? Mi-ten perusasteen ammatilliset koulutuspaikattehdään nuorille vetovoimaisiksi? Mitä tulisitehdä nuorten houkuttelemiseksi teollisuuttapalvelevaan koulutukseen? Ellei näitä kysy-

myksiä ratkaista nopeasti, jatkossa yhä use-ammilla toimialoilla on pulaa ammattitaitoi-sesta työvoimasta.

Oman lisähaasteensa tähän kehitykseentuo ns. suurten ikäluokkien poistuma työelä-mästä lähimmän 10 vuoden aikana.

Suurimmillaan poistuma on vuosina2007–2008, jolloin työelämästä poistuu lä-hes 75 000 henkilöä molempina vuosina.Vastaavana aikana työmarkkinoille tulevienmäärä on vain noin 60 000 vuodessa, mikätaso on varsin vakaa koko 2010-luvun. Net-topoistuman määräksi voidaan arvioida noin70 000–80 000 henkilöä vuosien 2005–2010aikana. Suurin osa poistumasta kohdistuusuorittavaan, erityisammattiosaamista omaa-vaan väestöön. Vaikka tilasto kuvaa yleistäpoistumaa työmarkkinoilta, voitaneen pois-tuma suhteuttaa melko hyvin myös puutu-oteteollisuuskenttään. Metsätalouden ja met-säteollisuuden työpaikkojen osalta tilannettaon arvioitu KMO:ssa ja todettu, että vaikkaKMO:n avulla saavutetaan 10 000–15 000työpaikkaa enemmän kuin ilman ohjelmaa,työvoiman määrä kuitenkin laskee nykyisestänoin 95 000:sta 80 000:een. Ohjelmassa eioteta kantaa siihen, saadaanko nuo tarvitta-vat noin 80 000 työpaikkaa täytettyä vuonna2010.

Mitkä ovat edellä esitetyn koulutuksen oi-kean kohdistamisen ja tehostamisen sekä työ-elämästä poistuvien ongelmien ratkaisut? Asi-aan on kiinnitetty huomiota myös ns. Sailak-sen työllisyysryhmän loppuraportissa (Valtio-neuvoston kanslian julkaisusarja 5/2003),jossa on lisäksi tehty ansiokkaita ehdotuksiatilanteen helpottamiseksi ja jopa ratkaisemi-seksi. Näitä ehdotuksia on käsiteltävä osanakokonaisraporttia eikä vain yksittäisinä toi-menpide-ehdotuksina, kuten julkisuudessanäytetään tehtävän. Lisäksi on haettava myösmuita ratkaisuvaihtoehtoja ja otettava neavoimeen keskusteluun. Näitä ovat esim. tek-nologian kehittymisen vaikutus työvoimatar-peeseen ja maahanmuuton arvioiminen te-hokkaan työvoimareservin turvaamiseksi.

41

rainen kuivaus, sekä sen jalostus teknisesti jaesteettisesti pätevällä tavalla takaavat sen, ettäpuun parhaat puolet saadaan laajasti esille.Syntyy mm. rakennusbiologisesti ja teknises-ti korkeatasoisia rakennuksia, jotka säilyvätsukupolvesta toiseen.

Meillä on paljon välineitä joilla voimmetoteuttaa laatuajattelua ja kestävän kehityk-sen periaatteita puu- ja metsäasioissa. Oi-keantyyppisellä, laatupuun kasvattamiseentähtäävällä metsänhoidolla saattaa toteutuayhtaikaa sekä tuottavuus- että ympäristövaa-timukset: laadukas puu terveessä, elinvoimai-sessa metsässä.

Puunkorjuun ajankohdan sekä oikeankuivauksen ympärillä olemassa olevaa ”van-haa tietoa” on päässyt jossain määrin unohtu-maan: mitä suurempia laatuvaatimuksia puu-hun kohdistuu, sitä tarkemmin näitä tietojakannattaa ottaa huomioon.

Puu oikein kasvatettuna ja käsiteltynä onystävä yli sukupolvien, väärin valittu tai käsi-telty puu ”vihoittelee”, aiheuttaa hankaluuk-sia, menettää hyviä ominaisuuksiaan. Käyris-

tyvät, värivikaiset huonekaluosat, liikaa hal-keilevat, kierot rakennuspuut, ennen aikojaanlahoavat rakenteet todistavat ihmisen maltta-mattomuudesta. Aikamme ”uusi tieto” on ai-heuttanut sen, että puulle tehdään lisäänty-vissä määrin temppuja, joilla luonnon hyväätyötä yritetään parannella joskus aivan suotta.

Elämme maassa, jossa jatkossa tulemmetoimeen vain huippulaadulla. Puun jalostus-asteen nostamisesta on riittänyt kauniita pu-heita jo vuosia, tuloksia olisi pitänyt syntyäpaljon enemmän. Ei ole varmaan mitään jär-kevää syytä, miksi sisustussektorilla esim. ita-lialaiset päihittävät kännykkä- ja it-kansaamennen tullen. He hallitsevat (kuten myöstanskalaiset ja espanjalaiset) lajin kaikki osa-alueet ja ovat sen lisäksi vielä loistavia mark-kinoijia. Meidän alan oppilaitokset muistut-tavat enemmän askarteluopistoja kuin opin-ahjoja, joissa opetetaan jalostamaan hyväädesigniä teollisesti valmistettaviksi tuotteiksi,rinta rinnan kansainvälisen, tehokkaan mark-kinoinnin kanssa. Oppilaitosten määrässä jajopa varustelussa ei ole kovin paljon moititta-

vaa, mutta silti osaaminen on polkenut pai-koillaan tai mennyt jopa alamäkeä.

Olisi syytä miettiä keinoja, miten suoma-laista sisustusdesignia saisi takaisin sille tasol-le, jolla se oli vuosikymmeniä sitten, ja mitensaataisiin aikaiseksi rohkeampi ote puuraken-tamisessa. Toivon tässä yhteydessä, että jatku-vasti vahvistuva akateeminen kulttuuri ja hie-man vanhempiaikainen tekemisen kulttuurieivät sulkisi pois, vaan täydentäisivät ja vah-vistaisivat toinen toisiaan.

Oman ammattiurani yksi kohokohta olisiinä, kun sain yhdistää puun jalostamisenmusiikkiin. Soitinrakennuksessa on sekä lupaettä vaatimus tehdä kaikki asiat oikein, aukotmestarinkin ammattitaidossa paljastuvat ar-mottomasti ja kalliiden oppirahojen kauttaoppii viimein kumartumaan puulle.

Mutta, kuten monet upeat historiallisetsoittimet opettaa: kaikki kun on kohdallaan,puu kiittää ... ja soi!

Lutz Reinhardt, kulttuuriyrittäjäTetrimäki Ky

Kulttuuriyrittäjäksi itsensä tituleeraava Lutz hämmästytti vieraansa viimeisteltyjen puutöidensä lisäksi muilla taidoillaan. Tämä lämminsydäminenvehmersalmelaisyrittäjä nauttii monipuolisesta työstään silmin nähden.

42

Yrittäjän usko, toivo ja rakkaus

Useimmat metsänomistajat eivät koe ole-vansa metsäyrittäjiä, sillä metsänomistus eiole Suomessa ammattimaista. Metsänomista-jat ovat yleensä palkkatöissä tai harjoittavatmuita elinkeinoja. Metsänomistusta toki ar-vostetaan, mutta metsäyrittämisen ja alanyleistä imagoa tulisi kohentaa tuotteilla, jotkaovat etenkin nuorten jokapäiväisessä elämäs-sä läsnä. Puun hyödyntämistä esiteltäessä esi-merkeistä käyvät vaikkapa sähkökitara taiskeittilauta.

Päivän päätöskeskustelu

42Metsäkoneyrittäjäksi ryhtyminen onkin josuuremman luokan asia. Se vaatii uskallustaja suuria investointeja. Teollisuus kilpailuttaayrittäjät vuosittain, joten jatkuva työsopimusei ole itsestään selvyys. Uuden yrittäjän on-gelmana on myös suljetut markkinat, joilla eiole helppoa kilpailla. Aluepoliittisesti kone-yrittäjät ovat merkittävä työllistäjä ja energia-puunkorjuu tulee lisäämään koneyrittäjientyöllisyyttä entisestään.

Energiayrittämiseen liittyen kurssin kes-kusteluissa on noussut esille sekä vaikeuksiaettä edistystä. Esimerkiksi kurssilla näke-mämme hakkuutähteiden paalaus on melkouusi asia ja monet mahdollisuudet ovat vielälöytämättä. Risutukin paalain nostaa bio-energian korjuun kannattavuutta, kun hak-kuutähteet pystytään kuljettamaan pienem-mässä tilassa ja suurempina erinä loppu-käyttöön.

Metsien monikäyttöön pohjautuvaa yrit-tämistä ovat muun muassa matkailu ja ke-ruutuotteiden jalostus ja myynti. Matkailuon kasvava yrittämisen muoto ja keino saadamuuttotappioalueille asukkaita. Mutta kuten


Eikö riitä, että tekee paljon töitä.Onko sen lisäksi vielä yritettäväkin?

tehtaan rakentaminen paikkakunnalle, luon-tomatkailukin edellyttää tietynlaista infra-struktuuria. Tälläkin sektorilla menestymisenedellytyksenä ovat yhteistyökumppanit ja-verkostot.

Luonnossa liikkuvista ihmisistä noin 20prosenttia on ulkomaalaisia, joiden kulkemi-nen on tuotteistettu. Metsänomistaja tekeeyhteiskunnalle suuren palveluksen tarjoamal-la tälle lopulle 80 prosentille harrastusmah-dollisuuden. Mikä muu yrittäjäkunta tarjoaailmaisen ympäristön, mistä harrastajat hyöty-vät poimimalla esimerkiksi marjoja? Metsä-yrittäjät tuovat paljon etua yhteiskunnalle,sillä suomalaisille metsä on olennainen osahenkistä hyvinvointia.

Järkkymätöntä rakkautta

Yrittäjän liikkeelle panevana voimana on val-tava rakkaus tuotteeseensa ja tekemiseensäsekä vahva laatutietoisuus. Uskallus antautuajohonkin, josta pitää. Kurssilla tapaamiammeyrittäjiä yhdisti voitonväkevä rakkaus tuottei-siinsa.

Yrittäjyyskeskustelussa katse tulisi suun-nata siihen kohtaan, missä oman itsensä työl-listäminen muuttuu toisten työllistämiseksi.On erittäin suuri kynnys ryhtyä työntekijästäyrittäjäksi ja vielä enemmän tarvitaan uskal-lusta työllistää itsensä lisäksi muita. Yrittäjätmyös pelkäävät ammattitaitoisen työvoimanpuutetta. He ovat arvostelleet koulutusjärjes-

telmiä ja niiden sisältöjä. Esimerkiksi kluste-rien rakentama koulutusjärjestelmä kilpaileevaltiollisen ammattikoulutuksen rinnalla.

Yrittäjien asioihin tulisi ensisijaisesti vai-kuttaa lainsäädännöllä. Sukupolvenvaihdok-sia olisi helpotettava ja kilpailu- ja konkurssi-lainsäädäntöä muutettava. Suomi ei armah-da, jos kerran epäonnistuu yrittäjänä. Tämäpelko nostaa yrittäjyyteen lähtemisen kyn-nystä.

Yrittämisen kulttuuri kadoksissa

Suomesta puuttuu yrittäjyyden kulttuuri.Esimerkiksi Keski-Euroopassa on ammatti-kuntajärjestelmä, jossa syntyy ammattiylpeys,keskinäinen solidaarisuus ja yhteisöllisyys.Tällä kurssilla näimme loistavia esimerkkejäonnistuneista yrittäjistä. Joku on hyvä logis-tisten järjestelmien kehittäjä, toinen on löytä-nyt liikeidean, jota kukaan muu ei ole huo-mannut. Tekninen osaaminen ei ole menesty-misen edellytys, vaan asioita täytyy osata oi-valtaa ja yhdistellä.

Pienet yrittäjät tarvitsevat suurta teolli-suutta enemmän huomiota, matkaan pääs-täkseen ja onnistuakseen. Yksi yrittäjyydenyhteydessä muistettava fakta on, että meitäsuomalaisia on vähän. Jossain vaiheessa tuleeraja vastaan keskinäisten palvelujen tuottami-sessa.

Yrittäjyys on ihmisen ominaisuus. Hyväk-si yrittäjäksi voi kouluttautua, mutta haas-teen ottamishalu tulee positiivisen kasvatuk-sen kautta. Suomalaisessa kasvatuskulttuuris-sa lapsia kasvatetaan rankaisemalla ja kieltä-mällä, palkitsemisen ja kannustamisen sijasta.

Keskustelun puheenjohtaja: Arto JuvonenToimittanut: Essi Yli-Ruka

Hellää hoitoa ja sulavaa suojelua

Kurssilla kommentoitua: Luonto on kestänyt useita joukkotuhoja, ihminen ei. On arvioitu, että ihminen ei kestä yhtäänmaailmanlaajuista luonnonkatastrofia tai joukkotuhoa. Ihminen siis tarvitsee eniten biodiversiteettiä, ei luonto.

44 Maassamme on noin 633 000 yksityistä met-sänomistajaa, jotka omistavat noin 320 000metsälöä joko yksin tai erilaisina yhteisomis-tuksina. Metsänhoitomaksua maksavien met-sänomistajien metsälöiden keskikoko on 31,5hehtaaria. Historiallisista syistä Suomessa eiole koskaan syntynyt suurtilallisten joukkoa,vaan metsätiloistakin valtaosa on alle sadanhehtaarin tiloja.

Metsänomistusrakenne on muuttunut jaedelleen muuttuu yhteiskunnan kehittyessä.Muutama vuosikymmen sitten yksityismetsätolivat pääosin maanviljelijöiden omistukses-sa, mutta nyt tilanne on toinen. Maanviljeli-jöiden osuus omistajista vuonna 2000 oli22 %, kun taas eläkeläisten osuus oli 37 % japalkansaajien osuus 30 %. Kehitys jatkuuedelleen, jolloin viljelijöiden osuus supistuuja lähivuosina niin eläkeläisten kuin palkan-saajienkin osuudet edelleen kasvavat. Samal-la myös erilaisten yhteisomistusmuotojenosuus kasvaa. Metsänomistajien keski-ikä onnoin 57 vuotta.

Metsänomistajat asuvat edelleen pääasias-sa maaseudulla. Yli 100 000 asukkaan kau-pungeissa asuu alle kymmenen prosenttiametsänomistajista. Sen sijaan tilalla asuvien

Moniarvoinen metsänomistajakuntametsätalouden kulma- ja koetinkivenä

Antti Sahi, metsäjohtajaMaa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry.

metsänomistajien määrä on vähentynyt no-peammin vanhempien ihmisten siirtyessämaaseudullakin kuntakeskuksiin. Olennaistaon, että suurimmalla osalla nykyisistä met-sänomistajista on varsin läheinen ja tuttusuhde metsään.

Pääasiallisesti metsä siirtyy sukupolveltatoiselle perinnön kautta. Yksi sukupolviomistaa metsälön keskimäärin alle kolme-kymmentä vuotta. Perintöjen ja tilakauppo-jen myötä vuosittain maahamme syntyy noinkymmenentuhatta uutta metsänomistajaa.

Suuri murros metsänomistuksessa on odo-tettavissa 2015–2020, jolloin oletettavasti ns.suuri ikäluokka luopuu metsänomistukses-taan nuorempien hyväksi. Tällöin metsän-omistajiksi tulee suuri joukko ihmisiä, joillaei ole välttämättä läheistä suhdetta metsääneivätkä metsäasiat ole heille luonnostaan tut-tuja.

Tähänastinen metsänomistusrakenteenmuutos ei ole aiheuttanut metsien hoidossatai puunmyynneissä suuria muutoksia. Pi-demmällä aikavälillä metsänomistusraken-teen muutos aiheuttanee lisääntyvää neuvon-nan tarvetta nykyisen tasoisen metsänomista-jien aktiivisuuden säilyttämiseksi.

Suomalaisen yksityismetsätalouden suurikysymys jatkossakin on, kuinka saada 440000 yksityistä ihmistä toimimaan tavalla, jos-ta he itse kokevat hyötyvänsä ja josta samallahyötyy koko puunjalostusketju ja yhteiskun-ta. Tulevaisuudessa se ei välttämättä ole aina-kaan helpompaa kuin aiemmin.

Puuntuotannonkohottaminen oli kansallinen tehtävä

Puuntuotannon lisääminen ja metsien hoi-don tason nostaminen nähtiin metsänomista-jien keskuudessa 1950- ja 1960-luvuilla vah-vasti kansallisena tehtävänä, jonka hyödytnäkyisivät vasta pitkällä tulevaisuudessa. Il-man tätä tunnetta mittavia MERA-ohjelmientavoitteita ei olisi saavutettu.

Puuntuotannon pitkäjänteisyys on yksitärkeimmistä metsänomistajien arvoista, jot-ka vaikuttavat heidän metsälliseen käyttäyty-miseensä. Vaikka vapaaseen markkinatalou-teen siirtyminen 1990-luvulla toikin muka-naan pikavoittojen tavoittelijoita, suuri

45

enemmistö metsänomistajista on aina tarkas-tellut metsien hoitoa pitkäaikaisena inves-tointina. Metsä on haluttu jättää lapsille pa-remmassa kunnossa, kun sen on itse aikanaansaanut. Keskeinen hyvyyden mittari on ollutmetsien puumäärän kehityksen seuraaminen.

Voidaan sanoa, että metsänomistajat ovattaloudellisesti tarkastellen toimineet hyvinepäitsekkäästi ja jopa omia lyhytaikaisia etu-jaan vastaan. Tähän on osaltaan vaikuttanutsekin, että tilakohtaisen metsätalouden kan-nattavuuden seuraamiseen ei aiemmin ole ol-lut minkäänlaisia työkaluja.

Metsiin investoidaanenemmän kuin koskaan

Innostus metsien hoitoon väheni huomatta-vasti 1990-luvun alussa yleisen taloudellisenlaman yhteydessä. Hoitotöiden tekemättäjättämistä perusteltiin myös julkisessa metsä-keskustelussa tutuiksi tulleella luonnonmu-kaisella metsänhoidolla eli luonnonmukai-suus ja kustannussäästöt nähtiin toistensa sy-nonyymeinä. Osaltaan tähän vaikutti myösmetsäorganisaatioissa käynnistynyt ympäris-töarvojen voimakas korostuminen ja metsientaloudellisen hoidon periaatteet jäivät taka-alalle.

Tilanne johti kuitenkin 1990-luvun lo-pulla syvään huoleen uudistamistöiden lai-minlyönneistä ja suurista taimikonhoidontarpeista. Syntyi tarve metsänhoidon uuteennousuun. Tässä työssä on nyt onnistuttu.Viimeisten kahden vuoden aikana metsän-omistajat ovat investoineet metsiensä hoitoonenemmän kuin koskaan aiemmin. Metsienhoidon kokonaiskustannukset ovat noin 200miljoonaa euroa. Metsänomistajat sijoittavattähän työhön noin 150 miljoonaa euroa javaltio noin 50 miljoonaa euroa.

Näillä investoinneilla on lähestytty Kan-sallisen metsäohjelman 2010 metsänhoitotöi-

den tavoitetasoja. Valtion vähäinen tuki onsaanut metsänomistajat innostumaan met-siensä hoidosta eikä tätä kehitystä pitäisi nytvaarantaa lyhytnäköisillä metsätalouden tuki-en vähentämisillä. Valtion tuen kohdentami-sessa on onnistuttu löytämään konsepti, jokavastaa nyt hyvin metsänomistajien tarpeita.

Lisääntyneet investoinnit metsien hoitoonja metsänparannustöihin vuosikymmenienaikana ovat luoneet mahdollisuuksia lisäänty-neisiin hakkuisiin. Yksityismetsien markkina-hakkuut ovatkin yli kaksinkertaistuneet vuo-desta 1955 lähtien ollen nyt 45–50 miljoo-nan kuutiometrin vuotuisella tasolla.

Hakkumäärien kehitys on yksi suurim-mista yksityismetsätalouden saavutuksista.Perusteet hakkuumahdollisuuksien kasvatta-miselle on luotu pitkäjänteisillä investoinneil-la metsien hoitoon. Tämä ei olisi kuitenkaanyksinään riittänyt. Sen lisäksi maahan onnis-tuttiin luomaan toimiva puumarkkinajärjes-telmä, jonka avulla metsänomistajilla riittihalukkuutta puukauppoihin ja puu saatiintoimitettua jalostuslaitoksille. Metsäteollisuu-delle syntyi myös luottamus siihen, että yksi-tyiset metsänomistajat voivat toimittaa mark-kinoille teollisuuden tarvitsemat puumäärät,mikä taas mahdollisti uudet metsäteollisuus-investoinnit. Puukaupan toimivuus turvattiinmetsänomistajien ja metsäteollisuuden keski-tetyllä sopimusjärjestelmällä.

Nyt puumarkkinoilla ei ole mitään sopi-musjärjestelmiä, mutta perusteet puukaupanosapuolten keskinäiselle luottamukselle ovatedelleen olemassa, minkä varaan toimivapuukauppajärjestelmä voidaan rakentaa. Onsyntynyt tilanne, jossa maamme yksityismet-


Metsäalalla toteutetaan tasa-arvoa mallikkaasti – naisilla onsama puunhinta kuin miehillä!

Yksityismetsien omistusrakenne ammattiaseman mukaan vuosina 1990 ja 2000. Lähde: METLA

�

�

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

�

�

�

��

��

� �

46

sät ovat maailman tehokkaimmin hyödynne-tyt yksityismetsät.

Tahtoa riittää metsien suojeluunkin

Metsänomistajista on ajoittain haluttu tehdämetsien suojelun vihollisia. Näin ei asia pe-rusasenteiden osalta ole, mutta metsänomis-tajilla on kylläkin selviä reunaehtoja suojelul-le. Nämä reunaehdot ovat pitkälti syntyneetniiden epäoikeudenmukaisten ja epäonnistu-neiden suojelupäätösten perusteella, joita teh-tiin 1980- ja 1990-luvuilla. Näissä päätöksis-sä metsänomistajan näkemyksiä ei juurikaankunnioitettu. Metsänomistajien lähtökohti-na suojelulle voidaan pitää seuraavia asioita:

• omistusoikeus säilyy• suojelu on vapaaehtoista• suojelusta maksetaan täysi korvaus• talousmetsiin ei synnytetä ”harmaita

vyöhykkeitä”• tehtyä työtä arvostetaan (omaehtoinen

suojelu)

Näiden ehtojen täyttyminen on pitkälti to-teutunut Valtioneuvoston vahvistamassaMetso-ohjelmassa. Tässä suhteessa uusi oh-jelma aukoo maamme metsien suojelussa uu-sia uria. Eräs lähtökohta vapaaehtoisuudelleon, että kyselytutkimuksen mukaan yli 40 %metsänomistajista ilmoittaa itse vapaaehtoi-sesti suojelleensa ilman lainsäädännöllisiä vel-voitteita omien metsiensä arvokkaita alueita.

Metsänomistajien tietämys metsien moni-muotoisuuden säilyttämisestä on viimeistenvuosien aikana selvästi kasvanut. Tämä näkyymm. metsänomistajien kiinnostuksena näi-den asioiden opiskeluun.

Monimuotoisuuteen ovat viime vuosinakiinnitetty erityistä huomiota uusien metsienhoitosuositusten sekä metsien sertifioinnintakia. Näissä molemmissa on monimuotoi-suuden turvaaminen nostettu uudelle tasolle.

Metsänomistajille monimuotoisuudenturvaaminen on myös taloudellinen inves-tointi. Vuositasolla investoinnit ovat 50–70miljoonaa euroa. Summa koostuu esim. uu-distusalueille jätettävistä säästöpuista, nor-maalia varovaisimmista hakkuista erilaisillasuojavyöhykkeillä jne. Tälle investoinnillemetsänomistaja ei saa vastinetta esim. kohon-neena kantohintana.

Omat tehokkaat organisaatiot

Metsänomistajat perustivat ensimmäisenmetsänhoitoyhdistyksen vuonna 1907 Kart-tulassa. Yhdistyksen tavoitteena oli metsän-omistajien hakkaaman puun tehokkaampi

markkinointi sekä yleisen metsähoitotiedonlevittäminen. Tämä malli laajeni sitten eripuolille maata ja 1930-luvulla yhdistyksiä olijo yli sata kappaletta. Metsänomistajat olivatsiten vapaan kansalaistoiminnan uranuurtajiaalallaan.

Metsänhoitoyhdistystoiminta osoittautuihyvin tehokkaaksi ja toimivaksi malliksi. Nii-den taloudelliset toimintaedellytykset olivatkuitenkin heikot. Suurelta osin sen vuoksimetsänhoitoyhdistyksiä koskemaan säädettiinoma erityislakinsa vuonna 1950. Tämä lakiantoi oikeuden metsänhoitoyhdistyksille saa-da verottajan metsänomistajilta keräämätmetsänhoitomaksut, mikä mahdollisti yhdis-tysten taloudellisten toimintaedellytysten tur-vaamisen.

Lain seurauksena metsänhoitoyhdistyksiäperustettiin koko maahan ja enimmillään nii-tä oli lähes neljä sataa. Nyt yhdistyksiä on195 kpl ja niiden määrä yhdistymisien myö-tä on edelleen vähenemässä. Yhdistyksissä onnoin 5000 luottamushenkilöä, 1000 toimi-henkilöä ja niiden yhteenlaskettu liikevaihtometsänhoitomaksut mukaan lukien oli vuon-na 2002 noin 170 miljoonaa euroa.

Yhdistykset tekevät noin kolme neljäsosaayksityismetsien metsänhoitotöistä sekä noinhieman vajaat kolme neljäsosaa yksityismetsi-en puukauppojen suunnittelusta.

Metsänhoitoyhdistykset ovat maailman-laajuisesti tarkasteltuna ainutlaatuinen met-sänomistajaorganisaatio. Se kelpaisi myös yh-deksi suomalaisen metsäsektorin vientituot-teeksi useisiin maihin.

Metsänomistajien omistama on myösmaamme kolmanneksi suurin metsäteolli-suusyritys Metsäliitto Osuuskunta. Se on eräsmaailman suurimpia osuustoimintayrityksiä.Metsäliiton perustaminen sekä myöhemmäs-sä vaiheessa metsänomistajien suorat sijoituk-set Metsäliiton omistaman metsäteollisuudeninvestointeihin ovat osa sitä kehitystä, jossametsänomistajan oma taloudellinen etu jakansantalouden saama hyöty yhdistyvät te-hokkaalla tavalla.

Kallaveden metsänhoitoyhdistyksen alueneuvo-ja Aki Happonen ja metsänomistaja OssiHyvärinen.

47Yksityismetsien puukaupan rakenne

Suomen metsien vuotuinen kasvu on noin79 milj. m3 ja se jakautuu seuraavasti:

• Yksityismetsät 71 %• Valtion metsät 13 %• Metsäyritykset 10 %• Muut 6 %

Teollisuuden käyttöön tästä puumäärästä ontullut noin 55 miljoonaa kuutiometriä. Tä-män lisäksi teollisuus on käyttänyt tuonti-puuta noin 16 miljoonaa kuutiometriä ja sa-hoilta ja vaneritehtailta palautuvaa hakettanoin 12 miljoonaa kuutiometriä. Kun ote-taan huomioon polttopuun käyttö, muu ko-titarvekäyttö, suojelun vaatimat pinta-alat jaluonnon poistuma, voidaan sanoa, että Suo-men metsien hakkuumahdollisuudet ovat täl-lä hetkellä lähes täysimääräisesti käytössä.

Teollisuus ostaa yksityismetsien puukau-pasta yli 80 % pystykaupoilla ja vajaat 20 %hankintakaupoilla. Hankintakaupassa met-sänomistaja toimittaa sovitut puumäärät au-totien varteen, josta ostaja hoitaa puut edel-leen tehtaalle. Pystykaupassa ostaja sopii

Puunhankinnan palapeli– miten osista kootaan saumaton kokonaisuus

Markku Melkko, metsäjohtajaMetsäliitto Osuuskunta

metsänomistajan kanssa tilalta hakattavatmetsikkökuviot ja hoitaa tämän jälkeen yrit-täjien kanssa puut metsästä tehtaalle.

Metsäliitto Osuuskunta on suomalaistenmetsänomistajien omistama ja hallinnoimaosuuskunta. Osuuskunnan perustehtävänäon ostaa jäsentensä tuottama puu ja markki-noida sitä sekä omalle teollisuudelle ettämuille asiakkaille. Metsäliiton markkina-osuus yksityismetsien puukaupasta on noin35 prosenttia. Yksityismetsien lisäksi Metsä-liitto hankkii puuta Metsähallitukselta, tuon-nista ja muulta teollisuudelta.

Puunhankinnansuunnittelu ja ohjaus

Puunhankinnan lähtökohta on tehtaidenomiin tuotantosuunnitelmiin perustuva vuo-sittainen puutilaus. Siinä kerrotaan kuukau-sittaiset puuntarpeet tuotantosuunnitelmientoteuttamiseksi puutavaralajeittain.

Eri tehtaiden puutilaukset koostetaanyhteen, jolloin saadaan puutavaralajeittain

kokonaisostotarve. Aiemman kokemuksenperusteella ostotavoitteet jaetaan eri hankin-talähteisiin, joita ovat ostot yksityismetsistä,ostot metsähallitukselta, sahojen sivutuotteet,vaihdot muun teollisuuden kanssa sekätuonti.

Kuljetuksilla täytetään tehtaiden puutila-ukset niin vuosi-, kuukausi- kuin päivätasol-la. Kuljetussuunnitelmat tehdään puutavara-lajeittain, hankintalähteittäin ja organisaatio-tasoittain. Kuljetusten onnistuminen edellyt-tää, että kaikki siihen osallistuvat saavat mah-dollisimman oikeat ja ajan tasalla olevat tie-dot tavoitteestaan.

Toisaalta tehtaiden tarpeet ja kuljetuksetsekä toisaalta puunosto ja korjuu sovitetaanyhteen lyhyentähtäyksen suunnitelman avul-la. Tämä suunnitelma laaditaan joka kuukau-si aina kenttätason tulosryhmistä piiri-, alue-ja pääkonttoritasolle asti. Sen aikajänne onneljä kuukautta.

Suunnitelmassa on mukana kaikki puun-hankinnan peruselementit ja sen lähtökohta-na ovat jaksolle suunnitellut kuljetukset sekäjakson alun varasto ja varanto. Lopputulokse-na ovat korjuu- ja vastaanottosuunnitelmasekä ostosuunnitelma. Korjuusuunnitelma

48

koostuu jakson aikana korjattavaksi aiotuistaleimikoista ja vastaanottosuunnitelma vas-taanotettavista hankintakaupoista. Nämäkaikki laaditaan puutavaralajeittain, jotta jak-son kuljetukset voidaan hoitaa yhdessä alku-varaston kanssa. Osto varmistaa jatkuvuudenkannalta sopivan varannon määrän ja laadunjakson lopussa.

Suunnitelmien maastoutus– tavoitteet kentälle

Oston yksityismetsistä toteuttaa Metsäliitonkenttä. Ostotavoite jaetaan kokonaisoptiminpohjalta puutavaralajeittain mahdollisimmantasapainoiseksi ostotavoitteeksi hankinta-alu-eille, piireille ja tulosryhmille. On tärkeää,että ostettava puusuma puutavaralajeittain

vastaa toisaalta tehtaiden tarpeita ja toisaaltakultakin maantieteelliseltä alueelta tarjolle tu-levien puuerien – leimikoiden – rakennetta.

Tienvarressa olevilla varastoilla tasataantoisaalta korjuun ja vastaanoton ja toisaaltakuljetuksen vaihteluita. Vuodenajat vaikutta-vat yhä merkittävästi niin kuljetuksiin kuinpuunkorjuuseenkin. Tehtaidenkaan puun-käyttö ei ole tasaista. Kesäloma pysäyttää sa-hat, kun taas selluja paperitehtaat käyvätläpi vuoden. Muun muassa näistä syistä puu-varastoille on tarve asettaa eri tasot vuoden-ajasta riippuen.

Kuljetussuunnitelmat ovat perusta pysty-leimikoiden puunkorjuulle ja hankintapuunvastaanoton mitoitukselle. Periaate on, ettäpuuta korjataan ja vastaanotetaan hankinta-kaupoista puutavaralajeittain juuri samanverran kuin sitä kuljetetaan.

Varannolla tarkoitetaan ostettua, mutta eivielä korjattua puuta. Määrältään ja laadul-

taan sopivalla varannolla varmennetaan puuntoimitukset kaikissa olosuhteissa. Varantotoimii puskurina sekä vuodenaikojen vaihte-lua, että puun oston vaihtelua vastaan.

Suunnitelmien toteutus

Yksi ostoesimies ostaa puuta vuosittain noin40–50 000 m³. Keskimäärin vuotuinen mää-rä koostuu 50–60 pystykaupasta ja hiemanyli sadasta hankintakaupasta. Maantieteelli-sesti ostoesimiehen vastuualue voi olla kun-nan osa tai se voi käsittää useita kuntia riip-puen siitä, missä päin maata toimialue sijait-see.

Pystykauppojen puunkorjuu toteutetaannoin 95 prosenttisesti monitoimikoneilla jametsätraktoreilla itsenäisten yrittäjien toimes-ta. Yksi monitoimikoneen ja metsätraktorinmuodostama korjuuketju korjaa noin 50 000m³/v. Korjuu on organisoitu niin, että 3–4ostoesimiestä ja yksi korjuuesimies muodos-tavat ns. tulosryhmän, jonka puitteissa ohjel-moidaan leimikolta toiselle useita (esim. 3–5)korjuuketjuja. Tienvarteen kuljetetut puu-määrät ilmoitetaan päivittäin langattomallatiedonsiirrolla kuljetuksen tietojärjestelmään.Näin taataan reaaliaikainen varastotieto kul-jetuksen ohjaukseen.

Puunkuljetus ohjataan keskitetysti han-kinta-alueiden kuljetuskeskuksista, joita on6 kpl. Kuljetusesimiehet reitittävät autot toi-saalta reaaliaikaisen varastotilanteen ja toi-saalta tehtaiden senhetkisen puuntarpeen pe-rusteella niin, että kaikki kuljetusohjelmattulevat toteutetuiksi. Autoissa on tiedonsiir-tojärjestelmä, jonka avulla tarvittavat tiedotvoidaan siirtää kuljetuskeskuksesta autoon japäinvastoin. Puuvarastot osoitetaan paikka-tieto-järjestelmän avulla auton pc:llä olevallekartalle. Auto suunnistaa puuerille reaali-ai-kaisen tiedon pohjalta. Kuljetusmäärä onkeskimäärin 1 000 autokuormaa arkipäivääkohti laskettuna.

Dan Asplund, Antti Sahi Pekka Vilkuna

Jouko KostamoJouni Suoheimo

Olavi Nieminen

49Puunkorjuuteknologiat

Uusinta kone- ja tietotekniikkaa on tuotuvoimakkaasti mukaan puunkorjuuketjuunviimeisen vuosikymmenen aikana. Teknisenkehityksen tarkoituksena on ollut tehostaapuunkorjuuketjun toimintaa eli saada parem-pilaatuista, paremmin käyttötarkoitukseensasoveltuvaa raaka-ainetta entistä edullisimmil-la korjuukustannuksilla ja pienemmin ympä-ristöhaitoin. Tämä kehitys on ollut voimak-kainta Suomessa sekä muissa Pohjoismaissa.Mitkä ovat puunkorjuuketjussa työskentele-vän ihmisen vaatimukset ja toimintamahdol-lisuudet rajusti muuttuneessa toimintaympä-ristössä? Miten varmistamme että Suomi onpuunkorjuuteknologian kehittämisen ja hyö-dyntämisen kärkimaa myös tulevaisuudessa?

Koneellinen puunkorjuu voidaan jakaakahteen eri päämenetelmään. Tavaralajime-netelmää käytetään Suomessa, Skandinavias-sa ja muutamissa Euroopan maissa. Koko-runko-menetelmä on vallalla erityisesti Poh-jois-Amerikassa. Tavaralajimenetelmän osuuson kasvussa kaikkialla maailmassa.

Tavaralajimenetelmässä rungot katkotaanpalstalla eri käyttötarkoituksiin pölkyiksi eli

Ihminen ja teknologia korjuuketjussa

Tuomo Moilanen, markkinointipäällikköPonsse Oyj

eri tavaralajeiksi. Tavaralajimenetelmässä ku-kin tavaralaji kuljetetaan palstalta suoraanomaan jatkojalostuspaikkaansa. Kokorunko-menetelmässä rungot kaadetaan ja karsitaanleimikolla ja kuljetetaan kokopitkinä jatkoja-lostuspaikalle. Jatkojalostuspaikalla, esimer-kiksi sahalla, runko jaetaan eri käyttötarkoi-tukseen sopiviin osiin. Skandinaavisessa tava-ralaji-menetelmässä korjuukoneet ovat kevy-empiä kuin kokorunkomenetelmässä. Koko-runko-menetelmä soveltuu huonosti pienillehakkuualoille ja harvennushakkuisiin.

Osaamisella keskeinenmerkitys tavaralajimenetelmässä

Tavaralajimenetelmässä on siis tiedettävä mi-hin käyttötarkoitukseen kustakin rungostakannattaa tehdä eri tavaralajeja, jotta kokorungon jalostusarvo saataisiin maksimoitua.Tämä edellyttää tehokasta tiedonhallintaa.Perinteisen konetekniikan lisäksi tiedonhal-linnasta onkin tullut keskeinen tekijä puun-hankintaketjussa.

Suomessa on tavanomaista, että kannatta-van kuljetusetäisyyden päässä hakkuukoh-teesta on paperi tai sellutehtaan lisäksi 2–3sahaa, ehkä vaneritehdas ja hirsitalotehdas.Kun leimikolle annetaan korjuuohje pääte-tään mihin toimituspisteisiin leimikolta onjärkevää toimittaa puuraaka-ainetta. Korjuu-ohjeessa kuljettajalle välitetään kunkin toimi-tuspisteen mittaja laatuvaatimukset sekäohjeet siitä missä suhteessa kukin toimitus-piste tarvitsee eri mittoja.

Yhdestä puulajista esimerkiksi mänty voi-daan tehdä helposti 5–9 eri tavaralajia ja jo-kaisella tavaralajilla on omat pituus ja läpi-mitta sekä laatuvaatimuksensa. Näin yhdellesuurikokoiselle rungolle voi olla useita tuhan-sia teoreettisia katkontavaihtoehtoja. Näistävaihtoehdoista parhaan mahdollisen löytämi-nen ilman tietokoneen apua on käytännössämahdotonta. Siksi nykyaikaisessa hakkuuko-neessa on tehokas apteeraus- tietokone, jokalaskee jokaiselle tehtävälle rungolle parhaanmahdollisen katkontavaihtoehdon.

Harvesterin kuljettajan on kyettävä hallit-semaan koneenohjauksen lisäksi koneessaolevan mittaja ohjausautomatiikan käyttö,metsänhoito, ympäristönäkökohdat sekä suh-

50detoiminta metsänomistajan ja urakananta-jan suuntaan. Metsäkoneenkuljettaja onkyennyt selviytymään alati lisääntyvistä haas-teista venymiskykynsä ja muiden toimijoidenkuten metsäyhtiöiden ja konevalmistajien an-taman lisäkoulutuksen turvin.

Kokorunkomenetelmässä rungon käyttö-tarkoitusta ei tarvitse korjuuvaiheessa juuri-kaan pohtia vaan riittää kunhan runko saa-daan poikki ja karsittua sekä kuljetettua teh-taalle. Siksi korjuukalusto on käytettävältätekniikaltaan vaatimattomampaa eikä niitäkuljettaville ihmisille aseteta likimainkaanniin suuria ammattitaidollisia vaatimuksiakuin tavaralajimenetelmä metsäkoneidenkuljettajille. Voisi kuvitella, että kokorunko-menetelmä olisi tehokkaampi menetelmäkuin tavaralajimenetelmä, koska siinä tietoahallitaan yhdessä pisteessä tehtaalla. Näin eikuitenkaan ole. Kokorunkomenetelmä vaatiisuuret koneet, koska runkoja on kyettävä kä-sittelemään täysipituisina. Suuret koneet ai-heuttavat tarpeetonta ympäristökuormitustaja käyttökustannuksia.

Korkeatasoinen tekninen osaaminenpuunkorjuuteknologiassa ja sen käytössä onluonut tilanteen että Suomessa puuraaka-ainehyödynnetään tarkimmin ja tehokkaimmin

maailmassa. Korjuukustannukset ovat edulli-simmat kehittyneistä maista. Tämän vuoksimetsäomistajille voidaan maksaa kantoraha-tulona puusta hintaa mikä on korkeampikuin missään muualla. Ihmisen ja teknolo-gian ennakkoluuloton ja rohkea yhdistämi-nen puunkorjuussa on auttanut ratkaisevastisuomalaista metsä- ja metsäkoneteollisuuttamenestymään kansainvälisessä kilpailussa.

Menestyksen avaimet tulevaisuuteen

Tulevaisuutta silmälläpitäen on ensiarvoisentärkeää, että korkean vaatimustason täyttäviäammattitaitoisia metsäkoneen kuljettajia onsaatavilla metsäkoneurakoitsijoiden palveluk-seen. Jo nyt on kuulunut urakoitsijoiden kes-kuudesta huolestuttavia viestejä siitä, ettäammattitaitoisesta työvoimasta on puutetta.Metsäalan ansioton heikko arvostus on luo-nut tilanteen, jossa ammatinvalinnan edessäoleva nuori ei ole halukas hakeutumaan met-säkoneopetusta antavaan oppilaitokseen.Ponsse ja muut metsäkonevalmistajat ovatyhteistyössä metsäoppilaitosten kanssa käyn-nistäneetkin hankkeen, jossa kehitetään si-

mulaattoripohjaista metsäkoneopetusta sekäkerätään metsäkonealan huippuammattilai-silta ns. hiljaista tietoa tulevaisuuden kuljet-tajien käyttöön. Hankkeen tavoitteena ontehdä alalla oleva hiljainen kokemusperäises-ti kertynyt tieto näkyväksi ja luoda metsäko-neopetukselle menetelmät ja välineet, jotkakiinnostavat ja innostavat nuoria. Myös yh-teiskunnan ja järjestöjen apua kaivataan, jot-ta metsäalan julkisuuskuva saadaan vastaa-maan todellisuutta. Metsäkonealan ammatti-lainen on nykyaikainen luonnon ja tekniikanmonitaituri sekä luonnon puolestapuhuja.Metsäalan puolesta puhuminen on suunnat-tava peruskouluikäisille nuorille.

Metsäkoneissa ja puunkorjuuketjussa käy-tettävän huipputekniikan valmistuksen jatuotekehityksen osaajia näyttää olevan tarjol-la. Myös tutkimuslaitokset ja julkiset tuote-kehitystä ja tutkimusta rahoittavat tahot ovatolleet aktiivisesti mukana. Näin tulee ollamyös jatkossa, sillä kasvaneiden tehokkuus-vaatimusten ja selvästi lisääntyneen ympäris-tötietoisuuden ansiosta pohjoismainen tava-ralajimenetelmä lisääntyy maailmalla.

Metsäkonevalmistajan näkövinkkelistäkatsottuna konemyynnin ja tavaralajimene-telmään yleistymisen jarruna on osaavien ko-neenkuljettajien saatavuus vientimarkkinoil-la. Asiakkaiden vaatimuksesta konevalmistajaon joutunut osittain kouluttajan rooliin. Onselvää, että korkeatasoisesta suomalaisestametsäalan koulutusosaamisesta voitaisiin ra-kentaa vientituote, joka tukisi muun metsä-sektorin toimintaa ulkomailla. Myös suoma-laisten koneyrittäjien osaamisella on ollut ky-syntää mm. Ranskassa, Saksassa ja Venäjällä.

Konevalmistajat ovat joutuneet osittainkouluttajan rooliin, sillä ammattitaitoisistahakkuukoneenkuljettajista on pulaa, kertooTuomo Moilanen.

51

Suunnittelun tasot …

Kansallinen metsäohjelma 2010 linjaa kokomaan metsäsuunnittelun tavoitteita ja voima-varoja. Ohjelman mukaan valtio panostaaerityisesti metsäsuunnitteluun ja metsän-omistajien neuvontaan ja koulutukseen. Tila-kohtaisten metsäsuunnitelmien määrä noste-taan 75 prosenttiin yksityismetsien pinta-alasta. Tilakohtaisen suunnittelun pohjaksimetsäkeskukset kokoavat metsätietokannanalueellisen metsäsuunnittelun avulla.

Alueellisissa metsäohjelmissa on Kansalli-sen metsäohjelman linjausten mukaisesti ase-tettu metsäkeskusalueen tavoitteet. Pohjois-Savon metsäohjelmassa 2001–2005 on ase-tettu tavoitteet Pohjois-Savon metsien jametsäluonnon hoidolle, puuvarojen käytölleja kestävän metsätalouden rahoituslain mu-kaisille toimenpiteille.

Maa- ja metsätalousministeriö on laatinutmetsäsuunnittelustrategian vuosille 2001–2010. Sen tavoitteena on metsäsuunnittelunvaikuttavuuden ja tehokkuuden parantami-nen siten, että Kansallisessa metsäohjelmassaja alueellisissa metsäohjelmissa asetetut ta-voitteet saavutetaan. Strategiassa on asetettuvisio vuoteen 2010: ”Kaikki metsänomistajattekevät päätöksiä tietoisina metsien erilaisistakäyttömahdollisuuksista ja hoitotarpeista.

… tekijät ...

Pohjois-Savon yksityismetsien metsäsuunnit-telu tehdään pääosin valtion tukemana alu-eellisena suunnitteluna. Metsäkeskus vastaasuunnittelun toteutuksesta yhteistyössä met-sänhoitoyhdistysten kanssa.

Metsäsuunnittelu on lähtökohdiltaan mo-nitavoitteista ja laadintaprosessi on neuvon-

nallinen sekä hyvään metsän- ja luonnonhoi-toon ohjaava. Suunnitelmien toimenpide-esi-tykset laaditaan metsätalouden kehittämis-keskus Tapion julkaisemien Hyvän metsän-hoidon suositusten mukaisesti.

… ja teknologiat

Metsäsuunnittelua kehitetään metsäsuunnit-telustrategian mukaisesti. Uuden sukupolvensuunnittelujärjestelmän esiselvitystyö onkäynnissä. Nykyisen suunnittelun eri työvai-heita kehitetään tietotekniikan ja numeerisenaineiston avulla. Suunnitelmatiedon jatkuvanpäivityksen mahdollisuuksia ja menetelmiäselvitetään. Asiakaslähtöisyyttä parannetaantuotekehittelyllä.

Itä-Suomessa valmistellaan yksityismetsä-talouteen kattavaa tietoverkkoa, jonka väli-tyksellä metsänomistajat pääsevät muun mu-assa käyttämään metsäsuunnitelmiaan inter-netissä. Tässä Metsänomistajien verkkopalve-lu -hankkeessa on mukana metsäalan organi-saatioita ja ICT-alan yrityksiä. Palvelun ke-hittämistyöhön osallistuu myös metsänomis-tajia, joista osa asuu muualla Suomessa.

Hankkeen päätavoitteina on mahdollistaametsänomistajien oman metsätalouden suun-

nittelu asuinpaikkakunnasta riippumatta, tar-jota metsänomistajille verkkopalvelun kauttametsätalousyrittämisen kannalta oleellista tie-toa, lisätä metsänomistajien neuvontapalvelu-jen kustannustehokkuutta ja ajantasaisuutta,parantaa tiedon kulkua metsäalan toimijoi-den ja metsänomistajien välillä sekä edistäämetsällistä oppimista internetin avulla.

Yhtenä merkittävänä tavoitteena on kehit-tää menetelmiä metsäsuunnitelmatietojenajan tasalla pitämiseen tietoverkossa. Tämänmahdollistaa Laani-tietokantaratkaisu, johonalkuperäinen metsäsuunnitelmatieto siirre-tään metsäkeskuksen tietokannasta ennenpalvelun käyttöön ottoa. VerkkopalvelussaLaanissa olevaa tietoa käytetään internetinkautta. Käytön aikana metsänhoitoyhdistyk-set, aktiiviset metsänomistajat tai heidän val-tuuttamat yrittäjät voivat päivittää hakkuu-ja hoitotöiden toteutukset verkkopalveluun.Puustotietojen kasvun laskenta tapahtuu jokoverkkopalveluun tulevalla laskentaohjelmallatai metsäkeskus laskee puustotiedot määrä-ajoin, esimerkiksi vuosittain. Tällöin tiedotpalautetaan metsäkeskukseen laskentaa var-ten.

Jatkossa tietoverkossa ylläpidettävien met-säsuunnitelmien yleistyminen voisi vähentääsuunnitelmien laadintaan tarvittavaa maasto-työtä ja vapauttaa neuvojien aikaa enemmänmetsänomistajien neuvontaan. Metsäsuunni-telman vieminen internettiin edellyttää met-sänomistajan suostumusta ja suunnitelmantiedot ovat vain metsänomistajan ja hänenvaltuuttamiensa metsäpalveluiden tarjoajienluettavissa.

Risto Helle,hallinto- ja suunnittelupäällikkö

Pekka Rautiainen, metsäsuunnittelijaMetsäkeskus Pohjois-Savo

Metsänhoidon ja suunnittelun lyhyt oppimäärä

51


Metsänomistus perustuu uskoon, ettämetsä kasvaa. Neuvonta ylläpitää uskoa.

52

Kari Pelkonen, ympäristöpäällikköMetsähallitus

Moniulotteiset tavoitteet ja tarpeetvaltion metsissä – kohtaamiset ja kolahtelut kautta aikain

Metsähallituksen rooli on kaiketi kautta lai-toksen historian koettu ristiriitaisena. 1800-luvun korpien esivalta törmäsi tavan kansaanyrittäessään saada kuriin kaskeamista ja muu-ta luvatonta metsän käyttöä. Metsähallituskoetaan edelleenkin valtiona valtiossa, jokatekee mitä itse parhaaksi näkee. Tosiasiassakansalaisyhteiskunnan suitset ovat niin tiu-kalla, että kruunun orhin on juostava sinne,mihin sitä ohjataan.

Historian rasite

Toista maailmansotaa edeltävät itsenäisyydenensimmäiset vuosikymmenet lienevät olleetMetsähallituksen historian tasapainoisimpiaaikoja suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan.Suuria ristiriitoja esimerkiksi suhteessa pai-kallisiin asukkaisiin ei ollut, puhumattakaankansallisen tason järjestöistä ja vastaavista.

Toisen maailmasodan jälkeen Metsähalli-tuksen välinearvo yhteiskunnalle, eli omista-jalle korostui. Maita tarvittiin siirtolaistenasutukseen ja lisämaiksi talonpojille. Asutuk-sella ja metsien hakkuilla haluttiin työllistää

ja sitoa paikalleen sodasta kotiutunut, osinyhteiskunnallisesti levotonkin väki. Valtionmetsien puilla haluttiin myös maksaa sota-korvauksia ja rakentaa varsinkin Pohjois-Suo-men metsäteollisuutta ja siten taloudellistatulevaisuutta. Valtion metsille asetetut tavoit-teet olivat yksinomaan aineellisia. Tämä joh-ti nykypäivän moniarvoisesta lähtökohdastatarkastellen ylilyönteihin ja virheisiin. 1950-luvulla syntyi käsite Osaran aukeat, joka elääedelleenkin vahvana myyttinä. Jo tuolloin osametsäammattilaisista ja jotkin paikallisetasukkaat kritisoivat ja kauhistelivat menoa.Toiminta oli kuitenkin yhteiskunnan vahvantahdon toteuttamista.

1960-lukuun liittyy vahva panostus metsi-en tuoton lisäämiseen. Osin taustalla oli edel-listen vuosikymmenien runsaista hakkuistajohtuva huoli puuraaka-aineen riittävyydestä.Syntyivät mittavat Maailmanpankin rahoitta-mat metsänparannusohjelmat, eli MERA-oh-jelmat. Metsien kasvua pyrittiin lisäämäänlaajoilla ojitus- ja lannoitusohjelmilla. Vuosi-kymmenen alussa oli myös kehitetty myö-hemmin kirosanaksi muuttunut metsäauraus,jota käytettiin varsinkin laajojen valtionmai-den viljelyrästien hoitamiseen. Myös koneel-

linen puunkorjuu oli tullut jäädäkseen.Luonnonsuojeluliike nosti jo voimakkaastipäätään, ja ensimmäiset yhteentörmäyksetMetsähallituksen kanssa tulivat tiedotusväli-neisiin. Metsähallitus kuitenkin toimi saa-mansa toimeksiannon mukaan, eikä katsonuttarpeelliseksi reagoida kritiikkiin.

1970-luvulla alkoiselkä edellä juokseminen

1970-luku alkoi Metsähallituksen kannaltatylysti. Luonnonsuojeluliike oli edellisenvuosikymmenen loppuvuosina radikalisoitu-nut muun nuorison liikehdinnän myötä.Vuotta vietettiin myös ensimmäisenä luon-nonsuojeluvuotena. Näissä merkeissä Suo-men Luonnonsuojeluliitto julkaisi SuomenLuonnon teemanumeron, jonka keihäänkärkikohdistui Metsähallitukseen ja sen ajan met-sänkäsittelyn menetelmiin. Lehden sisällys-luettelo on tylyä luettavaa: Metsähallitus rais-kaa, Metsähallitus tuhoaa, Metsähallitus hä-vittää. Vahvimman kritiikin kohteina olivat

53

laajat avohakkuut, auraus, vesakkomyrkkyjenkäyttö, ojitus ja lannoitus. Myös saamelaisky-symys oli jo tuolloin mukana.

Seurauksena oli metsätalouden ja luon-nonsuojelun välirikko ja muun muassa Suo-men luonnonsuojeluliiton valtionavun kes-keytyminen. Metsähallitus kuitenkin reagoijo saatuun kritiikkiin. Avohakkuualojen pin-ta-aloja pienennettiin ja maisemakysymyksiinkiinnitettiin huomiota julkaisemalla maise-manhoidon opas. Tämä ei kuitenkaan tar-koittanut suuriakaan metsien käsittelyn me-non suhteen. Luonnonsuojeluliikkeen arvos-telu jatkui entisellään.

Vähitellen myös Metsähallitus alkoi rea-goida kritiikkiin. Metsän uudistamisen oh-jeistoja tarkistettiin pienipiirteisemmän käsit-telyn suuntaan. Myös riistanhoidon näkö-kohdat saivat huomiota. Taloudellisten ta-voitteiden rinnalle oli tullut jo selkeästi peh-meämpiä arvoja.

Vesakko- ja muut sodat

1980-luvun suureksi asiaksi nousi kemialli-nen vesakontorjunta ja nimenomaan lento-ruiskutukset. Puhuttiin vesakkosodasta. Niinkovilla panoksilla pelattiin. Ilomantsin Hat-tuvaara on jäänyt historiaan paitsi jatkosodanmyös vesakkosodan ratkaisutaistelujen maise-mana. Jälkimmäisen sodan on jälkipolvilledokumentoinut Juice Leskinen laulussaanIlomantsi. Hattuvaaran tapausten jälkeen ve-sakkomyrkyistä vähitellen luovuttiin. Se oliehkä luonnonsuojeluliikkeen ensimmäinenmerkittävä voitto.

1980-luvulla alkoi laajempi yhteiskunnal-linen arvomurros, ja se heijastui myös yhteis-kunnan Metsähallitukselle asettamiin tavoit-teisiin. Metsänhoito-ohjeita muutettiin kai-ken aikaan pehmeämpään suuntaan. Käytiinmyös kaksi merkittävää, asioiden kulkuunvaikuttanutta metsäsotaa, eli taistelu Kessistä,josta seurasi erämaa-alueiden suojeluohjelma

sekä Talaskankaan – Sopenmäen taistelut,joista puolestaan käynnistyivät vanhojenmetsien suojeluohjelmat. Vuosikymmenenlopulla kansainväliseen keskusteluun tuli uusikäsite, biodiversiteetti, josta keskustelu jat-kuu edelleenkin.

1990-luvulla kaikki muuttui

Metsähallitus oli hiljalleen läksynsä oppinut.Vuonna 1990 uusittiin metsänkäsittelyn peri-aatteet täydellisesti. Lähtökohdaksi tuli mo-niarvoinen metsätalous. Metsien hoidon en-sisijaisena tavoitteena ei suinkaan ollut talou-dellinen tuotto, vaan sen rinnalla riistatalous,maisema, ulkoiluarvot ja jo tässä vaiheessamyös biologinen monimuotoisuus. Uudetohjeet saivat kiitosta luonnonsuojeluliikkeel-tä, ja vahvaa kritiikkiä muilta metsäorgani-saatioilta.

Metsähallituksessa toivottiin ja uskottiin,että uudet ohjeet ja käytännöt vähentäisivätluonnonsuojelujärjestöjen kritiikkiä. Näin ta-pahtuikin joksikin aikaa. Nyt ei enää keskus-

teltu jonkin yksittäisen menetelmän hyväk-syttävyydestä vaan suurista linjakysymyksistä,kuten vanhojen metsien suojelusta ja biodi-versiteetistä yleensä.

Merkittävä virstanpylväs suomalaisessametsäpolitiikassa on Euroopan metsäministe-rikonferenssi, joka pidettiin Suomessa 1993.Konferenssin päätöslauselmassa todettiin,että puuntuotannon reunaehtona on biologi-sen monimuotoisuuden säilyttäminen ja tar-koituksenmukainen lisääminen.

Tämä tuli suoraan uuteen Metsähallitus-lakiin 1994, jolloin Metsähallituksesta tuliniin sanottu uusimuotoinen liikelaitos. Tässälaissa laitoksen tavoitteet ovat selkeästi moni-arvoiset, eli tehokkaan puuntuotannon rin-nalla varjelemme biologista monimuotoi-suutta sekä maisema ja virkistysarvoja, hoi-damme suojelualueita ja tuotamme kansalai-sille metsään ja luontoon liittyviä palveluita.

1990-luvun aikana Metsähallitus on voi-makkaan organisaatiokehityksen rinnalla ke-hittänyt erilaisia suunnittelujärjestelmiä, joil-la laitoksen moniulotteiset tavoitteet voitai-siin sovittaa yhteen ja myös kansalaisyhteis-kunnan toiveet täyttää.

54

Metsähallituksen luonnonvarasuunnitte-lun ja alue-ekologisen suunnittelun menetel-mät lienevät ainutlaatuiset maailmassa. Näil-lä menetelmillä pyritään yhteiskunnan maan-käytön tarpeet sekä metsien käsittely ja eko-logiset tavoitteet yhdistämään optimaalisellatavalla. Kun näihin yhdistetään kansalaistenosallistaminen prosessiin, voi todeta ettäolemme valmiita kohtaamaan sekä yhteis-kunnan että yksittäisen kansalaisen.

Näiden järjestelmien pohjana ovat kestä-vän kehityksen kolme peruspilaria, joista eri-tyisesti sosiaalisen kestävyyden merkitys onkorostunut viime vuosina.

Mitä muuta ontapahtunut vuoden 1970 jälkeen?

Kun tänä päivänä katsoo Suomen Luonnonvuoden 1970 teemanumeroa, voi todeta, ettäluonnonsuojeluliike on saanut läpi läheskaikki silloin asettamansa tavoitteet. Laajatavohakkuut ovat historiaa, vesakkomyrkytyk-sistä on luovuttu, auraus on loppunut, uudis-ojituksia ei tehdä ja lannoituskin on käytän-nössä aivan olematonta. Myös monia muitamatkan varrella keskusteluttaneita asioitaluonnonsuojeluliike on saanut läpi.

Edelleen Metsähallitus on jatkuvan kritii-kin kohteena, vaikka olemme tulleet paljonpidemmälle kuin puolitiehen vastaan ja ke-hittäneet järjestelmiä ja käytäntöjä jonkalaisiamuualta maailmasta ei löydy.

Miksi aina Metsähallitus?

Miksi sitten Metsähallitusta kritisoidaan,vaikka olemme tehneet enemmän kuin par-haamme ja puhuneet enkelten kielin?

Perussyy on varmaankin Metsähallituksenmetsien käyttöön kohdistuvat ristiriitaiset

odotukset. Vaikka harva haluaakin kiistäämetsätalouden tuloja tuovan ja työllistävänmerkityksen, katsotaan usein, että valtion-metsien ensisijainen rooli on tuottaa muitapalveluita ja hyödykkeitä. Hakkuiden edelleasetetaan virkistyskäyttö, luonnonsuojelu japorotalouden tarpeet. Edes metsien aineetto-mien hyötyjen asettamilla reunaehdoilla to-teutettu metsätalous ei tunnu kelpaavan.

Lisäksi meillä on raskas historiallinentaakka, jota on kuvattu edellä. Monet men-neiden vuosikymmenien synnit elävät edel-leen vahvoina myytteinä. Meillä on historial-lisista syistä myös eräänlainen metsäalan uk-kosenjohdattimen rooli.

Metsähallitus on myös suuri ja kasvoton.Tällaisen organisaation kimppuun on hel-pompi käydä, kuin esimerkiksi yksittäisenmetsänomistajan kimppuun, jolloin esimer-kiksi taloudellisille menetyksille löytyy kasvotja konkreettiset inhimilliset seuraukset. Samapätee tietyssä määrin myös metsäyhtiöihin.Myös tiedotusvälineet tietoisesti asettuvatpienemmän puolelle, silloin kun pieni ja isoovat vastakkain.

Lisäksi valtion organisaatiolta vaaditaanaina hieman enemmän kuin muilta, jopa vir-kamiesten on oltava nuhteettomampia kuinkeskivertokansalaisen.

Valtion maita on myös helppo vaatia suo-jeltavaksi, se kun ”ei maksa mitään”. Aikamoni kiista johtuu tästä virheellisestä näke-myksestä. Selkeä konkreettinen asia, joka onollut lähes kaikkien viime vuosien metsäkiis-tojen taustalla, on ympäristöjärjestöjen tyyty-mättömyys Pohjois-Suomen vanhojen metsi-en suojeluohjelmaan. Järjestöt jättivät ohjel-maan eriävän mielipiteensä, joka koski ohjel-masta ulos jätettyjä ns. A-alueita, joidenluonnonarvot Metsähallitus sitoutui turvaa-maan alue-ekologisen suunnittelun keinoin.Tämä ei tyydyttänyt ympäristöjärjestöjä.Metsähallitus on kuluvana keväänä käynnis-tänyt Suomen Luonnonsuojeluliiton ja Suo-men WWF:n kanssa keskustelut, joiden ta-voitteena on löytää molempia osapuolia tyy-

dyttävä ratkaisu kiistassa. Kohtaamisiakin siison ollut.

Vastaavanlainen tapaus näyttää tulevanEtelä-Suomen metsien monimuotoisuusoh-jelmasta, Metsosta. Vaikka ympäristöjärjes-töistä yksikään ei irtisanoutunut Metso-ohjel-masta, on sitä kohtaan käynnistetty mittavakritiikki.

Miten eteenpäin?

Metsähallitus on eräänlainen metsäkeskuste-lun paradoksi; kaikki sitä julkisuudessa arvos-televat, mutta selän takana kehuvat! Mitenasia saataisiin toisin päin?

On selvää, että kolahtelut järjestöjenkanssa jatkuvat. Tuskin koskaan päästään ti-lanteeseen, että kaikki ovat tyytyväisiä. Ainatulee uusia vaatimuksia. Kunhan väännötvanhojen metsien suojelusta saadaan käytyä,näyttäisi esiin nousevan keskustelu metsienhyödyntämisen eettisestä oikeutuksesta.

Jotta edes jotenkin päästään eteenpäin, onMetsähallituksen avauduttava entisestään.Dialogia ympäristöjärjestöjen kanssa on tii-vistettävä. Metsähallitus, Suomen luonnon-suojeluliitto sekä Suomen WWF ovat aloitta-neet neuvotteluprosessin Pohjois-Suomenkiistojen ratkaisemiseksi. Viime aikaisten ko-kemusten perusteella, tuntuu halu tähän mo-lemmilla osapuolilla olevan suuri ja vilpitön.

Metsähallituksen on myös mentävä omil-la kasvoillaan eurooppalaiseen keskusteluun.Enää ei riitä että keskustelua käydään prosyy-rien ja edusmiesten välillä. Uskonkin, ettätörmäykset Keski-Eurooppaan päin johtuvatpaljolti keskustelukulttuurien erilaisuudesta.

Tekemistä siis riittää. Tulee uusia ikäluok-kia ja uusia arvoja, ja niiden myötä uusia vaa-teita. Emme voi tuudittautua ajatukseen, ettäjoskus saisimme työskennellä ilman kolah-duksia. Julkisella sektorilla se on eräänlainenluontoisetu, varsinkin tuulisella metsäalallatyöskenneltäessä.

55Metsäelinkeino ja metsänomistajakunta otti-vat Metso-toimenpideohjelman laajasti yhtei-senä rintamana ja myönteisenä haasteena vas-taan heti alusta alkaen. Vapaaehtoisen suoje-lun korostaminen kehittämällä uusia kustan-nustehokkaita suojelukeinoja samalla, kunpanostetaan talousmetsien luonnonhoidontutkimiseen, vähentänee varsinaisen tiukansuojelun tarvetta. Etelä-Suomessa hakatustapuusta saadaan yksityismetsistä 80 prosent-tia, samoin metsien kasvusta yksityismetsienosuus on 80 prosenttia kokonaiskasvusta.

Keskitynkin esityksessäni monimuotoi-suuden turvaamiseen nimenomaan yksityis-mailla.

Nykyiset suojelun keinot

Metsäluonnon monimuotoisuuden turvaami-nen on koskettanut suurta osaa yksityisiämetsänomistajia, sillä lähes jokaisella metsän-omistajalla on metsässään kohde, jonka tur-vaamisesta metsänomistaja on kiinnostunut.Ongelmana onkin lähinnä se, löydetäänkötälle turvaamiselle oikeat keinot.

”Metso” nousi siivilleen – Etelä-Suomenmetsien monimuotoisuuden turvaaminen käytännössä

Jouko Kostamo, ympäristöpäällikköMetsätalouden kehittämiskeskus Tapio

Niin kutsuttuja metsälakikohteita arvioi-daan olevan metsäkeskusten tekemän metsä-lain erityisen tärkeiden elinympäristöjen kar-toituksen mukaan yhteensä noin 100 000 elisuojelukohde on joka neljännen metsänomis-tajan maalla. Lain mukaiset elinympäristötovat noin 0,6 hehtaarin kokoisia aloja. Lisäk-si arvioidaan olevan 60 000 hehtaaria alueita,joita laki ei suojele, mutta jotka ovat metsänmonimuotoisuuden kannalta arvokkaita.Juuri näihin alueisiin kohdistuvat yksityistenmetsänomistajien suojelutoimet.

Metsälain mukaan metsänomistajan onturvattava erityisen tärkeiden elinympäristö-jen ominaispiirteet. Jotta tästä ei aiheutuisimetsänomistajalle tuntuvia taloudellisia me-netyksiä, hän voi hakea kestävän metsätalou-den rahoituslain ympäristötukea metsäkes-kukselta. Metsänomistaja voi myös hakeapoikkeusluvan käsitellä lakikohdetta talou-dellisten menetysten korvaamiseksi. Edis-tääkseen ympäristötuen hakemista valtioneu-vosto suosittaa ympäristötuen perusteidentarkistamista.

Metsänomistajat noudattavat lisäksi met-sänhoidon ja hakkuiden suunnittelussa ja to-teutuksessa hyvän metsänhoidon suosituksia.

Sekin on muistettava, että metsäsertifiointiinsisältyy merkittäviä luontokriteereitä, kutensäästöpuiden jättämistä hakkuissa ja kuolleenpuun säästämistä ja varomista kaikissa metsä-taloustoimissa.

Perinteisin tapa suojella omaa metsää onollut luonnonsuojelualueen perustaminenyhteistyössä ympäristökeskuksen kanssa.Maaomaisuus säilyy omistajalla ja suojelualu-een käytöstä kuten hoidosta ja ennallistami-sesta voidaan sopia. Sitäkin pidetään hyvänä,että taloudellisista menetyksistä maksetaankäypä hinta. Metsänomistajat ovatkin aktiivi-sesti perustaneet yksityisiä luonnonsuojelu-alueita.

Kestävän metsätalouden rahoituslain mu-kaisia luonnonhoitohankkeita on vireillänoin 100 kappaletta. Tällaisia ovat muunmuassa yhteiskunnan rahoituksella tapahtu-vat hoito ja kunnostustyöt esimerkiksi perin-nebiotoopeissa, lehdoissa ja rehevissä korpi-metsissä. Metsänomistajien aloitteesta käyn-nistyvien ja useita tiloja koskevien hankkei-den toteutuksen suunnittelee metsäkeskus.Monissa hankkeissa käytetään hyväksi myösEU:n suomat tukimahdollisuudet.

56

Metson kokeiluhankkeistayksityismetsissä

Valtioneuvosto hyväksyi Etelä-Suomen met-sien monimuotoisuusohjelman syksyllä2002. Kansallinen Metsäohjelma 2010:nekologiseksi osaksi valmistunut monimuotoi-suusohjelma perustuu lähes täysin Metso-toi-mikunnan mietintöön. Ohjelma tarjoaa yksi-tyismetsissä uusia ja ennakkoluulottomia va-paaehtoisia keinoja suojella metsäluonnonmonimuotoisuutta.

Metsänomistajien halukkuus osallistualuonnonarvokauppaan, tarjouskilpailuihin,luonnonhoitoalueisiin ja yhteistoimintaver-kostoihin ratkaisee, millä tavoin monimuo-toisuuden turvaamisessa edetään jatkossa.Omaehtoista suojelua on edesauttanut se,että pelisäännöistä on voitu sopia yhdessä vi-ranomaisten kanssa ja taloudelliset menetyk-set on korvattu. Pohjois-Suomen mallin mu-kaisesti toteutetut laajat, tiukan suojelun alu-eet eivät sovellu hyvin Etelä-Suomeen, silläpääosa suojelukohteista on yksityisten omis-tamissa metsissä. Olennaista on myös se, ettämetsänomistajat ovat jo osoittaneet suojelu-halunsa useissa tutkimuksissa.

Jotta uudet menettelytavat olisivat käyttö-kelpoisia, niiden kehittäminen vaatii viran-omaisten ja organisaatioiden yhteistoimintaa.

Uudet keinot edellyttävät metsänomistajienkanssa työskenteleviltä ammattihenkilöiltätämän asiakokonaisuuden hallintaa. Tässäonnistuminen on tärkeää. Onnistuminen oli-si selkeä näyttö siitä, että metsäelinkeino to-teuttaa hyvin kokonaisvaltaisesti taloudelli-sesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää met-sätaloutta.

Monimuotoisuusohjelman tarjoamille uu-sille suojelukeinoille on siten otollinen maa-perä. Varsinkin kun ohjelmassa korostuu va-paaehtoisuus ja mahdollisuus omiin ratkai-suihin. Pitää muistaa, että uusien keinojentoimivuutta vasta testataan. Luonnonarvo-kauppaa, tarjouskilpailua ja yhteistoiminta-verkostoja, luonnonhoitoalueita kokeillaanalueellisissa pilottihankkeissa. Näiden keino-jen saaminen kaikkien metsänomistajienulottuville vie vielä aikaa.

Luonnonarvokaupan kokeiluhanke käyn-nistyy kesällä 2003 Satakunnassa. Hankettakoordinoi Lounais-Suomen metsäkeskus.Luonnonarvokaupassa maanomistaja ylläpi-tää tai lisää luonnonarvoja metsässään sopi-muksesta ja saa tästä tuloa luonnonarvojenostajalta eli valtiolta. Sopimuksessa voidaanrajata alueita, joilta edellytetään harvinaisenlajin esiintymän hoitamista tai tiettyjen mo-nimuotoisuuselementtien (esim. lahopuiden)säilyttämistä. Luonnonarvokaupan kohteetvalitaan toukokuussa 2003 valmistuvienluonnonsuojelubiologisten kriteerien perus-teella. Kokemusten perusteella päätetään, mi-ten luonnonarvokauppa laajenee muuallemaahan.

Metsänluonnon monimuotoisuuden yh-teistoimintaverkoston -kokeiluhankkeissa

edistetään metsäluonnon monimuotoisuuttapaikallistasolla yhteistyössä metsänomistaji-en, metsäalan organisaatioiden ja muiden si-dosryhmien kanssa. Kokeiluun osallistuviltahankkeilta odotetaan ekologisen tarkoituk-senmukaisuuden lisäksi innovatiivisuutta,laaja-alaista yhteistyötä ja vuorovaikutustasekä pyrkimystä luoda uudenlaista toiminta-kulttuuria. Ideakilpailun perusteella valitaan2–4 hanketta käynnistettäväksi 2004.

Metsänomistajat ja metsäelinkeino on to-sissaan edistäessään uusia Metso-toimenpide-ohjelman keinoja. Ensimmäisiä ovat luon-nonarvokauppa Satakunnassa ja yhteistoi-mintaverkostohankkeet.

Uhanalaiset lajit keskittyvät vakaisiin elin-ympäristöihin ja toisaalta ekologisen häiriöntuottamiin tilapäisiin elinympäristöihin.Muualla lajisto on lähinnä yleislajeja, joidensäilymisessä metsien keskeisillä rakennepiir-teillä, lahopuulla, vanhoilla haavoilla, jaloillalehtipuilla sekä palaneella puulla, on oleelli-nen merkitys. Yleislajien esiintymiseen vai-kuttaa myös hakkuiden määrällinen taso.Suojelemalla pari prosenttia avainbiotooppe-ja metsäpinta-alasta suojellaan 60 prosenttiauhanalaisista lajeista. Ottamalla myös keskei-set rakennepiirteet huomioon suojellaan jo90 prosenttia uhanalaisista lajeista. Luonnon-suojelubiologiset kriteerit määrittelevät juurinämä tärkeät rakennepiirteet ja Metsien mo-nimuotoisuuden tutkimuksen ja seurannankehittämisohjelmalla, Mossella, selvitetään,kuinka talousmetsissä turvataan monimuo-toisuutta pitkällä aikavälillä.

Julkinen keskustelu 3–5 ekologisista mal-leista on ollut vilkasta sekä jo päättyneen laa-jan monimuotoisuus tutkimusohjelman, Fib-ren, yhteydessä että samaan aikaan valmistel-lun Metso-toimintaohjelman laatimisenmyötä. Käytännön toimintaa auttaa, ettei lii-kaa tukeuduta vain yksiin malleihin. Metsonkokeiluhankkeissa pyritään löytämään moni-muotoisuuden kannalta kustannustehok-kaimmat ja etelä-suomalaisiin oloihin par-haimmin soveltuvat suojelukeinot.


Seksi kehittyi 2 miljardia vuotta sitten.Sen seurauksena maailmaan on kehittynyt

suunnaton biodiversiteetti.

57Suomessa on viime vuosina toteutettu useitakestävään metsätalouteen tähtääviä uudistuk-sia. Matka lajien ja luontotyyppien vähene-misen loppumiseen on kuitenkin vielä pitkä.Lajien alueelliset sukupuutot etenevät kokoajan etelästä pohjoiseen. Etenkin Etelä-Suo-messa monet metsälajiston kannalta kielteisetkehityskulut jatkuvat: metsät nuortuvat, la-hopuuston määrä pysyy alhaisena, ja tärkeätluontotyypit kuten korvet ja luonnontilaisenkaltaiset vanhat metsät vähenevät edelleen.

Jäädyttääkö MetsoEtelä-Suomen metsien suojelun?

Suomen metsiensuojelualueverkon puutteetovat vakavimpia Etelä-Suomessa. Etelässäsuojelun selkeä tarve koskee kaikkia metsä-tyyppejä – myös karuimpia. Alle kahden pro-sentin metsämaan suojeluaste ja paikoin jotaloudellisenkin kestävyyden rajoja koettele-vat hakkuumäärät ovat kestämätön yhtälö.Tämä näkyy lajien kiihtyvänä taantumisenaja häviämisenä.

Riittääkö tuuli Metson siipien alla?

Sini Harkki, metsäasiantuntijaSuomen Luonnonsuojeluliitto

Valtioneuvoston päätös Metso-ohjelmastaon päätös suojelun kokeilusta, ei suojelusta.Metso-toimikunta jätti toteuttamatta tär-keimmän tehtävänsä, kun se ei määritellytsuojelulle ajallisia ja määrällisiä tavoitteita.Nykyisellään Metso-päätös kaikkine toimen-piteineen voikin tarkoittaa korkeintaan pro-milleluokan lisäystä suojeluasteessa.

Päätös kokeilla uusia suojelun keinoja onsinänsä kannatettava, mutta metsäluonnonsäilymistä kokeilujen aikana ei voida nyky-keinoin varmistaa. Metson suurin vaara onse, että se jäädyttää Etelä-Suomen metsiensuojelun nykyiselle, kestämättömän alhaiselletasolle.

Selvää on myös se, että Metson avullaSuomi ei tavoita Johannesburgin huippuko-

kouksen vaatimusta monimuotoisuuden vä-henemisen merkittävästä hidastamista vuo-teen 2010 mennessä. Nykymenolla moni-muotoisuuden väheneminen vain kiihtyy.Harvinaisiksi käyneet luontotyypit kutenkorvet ja vanhat sekametsät vähenevät edel-leen, ja monet uhanalaisten lajien elinympä-ristöistä tuhoutuvat.

Suojelun uudet ja vanhatperusteet – koolla on edelleen väliä

Suojelun haaste Etelä-Suomessa on erilainenkuin aiemmissa suojeluohjelmissa. Etelässäsuojeluun tarvitaan uudet perusteet, silläluonnonsuojelullisesti arvokkaan metsän pe-rinteiset kriteerit täyttäviä metsiä ei juurikaanenää ole. Ilmeisen ”suojelunarvoisten” metsi-en puute ei toki ole syy lopettaa luonnonsuo-jelua – päin vastoin tällainen tilanne allevii-vaa suojelun tarvetta!

Etelä-Suomen metsien suojelun tulee ollaennallistavaa, palauttavaa ja kokonaisuuksia


Lähteekö Metso liitoon? Ei mehiläisen-kään pitäisi luonnonlakien mukaan pystyä

lentämään, mutta lentää se kuitenkin.

58

luovaa. Metsän sijainnista voi tässä kehykses-sä tulla yhtä tärkeä kriteeri kuin sen rakenne-piirteistä.

Uudet talousmetsien luonnonhoidon kei-not, kuten metsälaki, korostavat hyvin pieni-alaisten elinympäristöjen säästämistä. Tähänliittyy lukuisia ongelmia. Nykyiset metsälainsoveltamisohjeet ovat niin tiukat, että monetsuurimmista avainbiotoopeista jäävät koko-naan turvaamatta. Kuitenkin juuri uhanalai-set lajit kaipaavat usein huomattavasti metsä-lakikohteita suurempia säästiöitä. Metsälaillaei ole pystytty turvaamaan esimerkiksi bore-aalisen metsäluonnon luontaisia monimuo-toisuuskeskittymiä, korpia. Korpityypeistä

monet puuttuvat metsälain piiristä koko-naan, ja lain kirjaimen mukaan säästettävistä-kin suuri osa tuhoutuu.

Ekologien määrittelemä kymmenen pro-sentin minimisuojeluaste kasvillisuusvyöhy-kettä kohden on edelleen relevantti tavoite.Uudet tutkimustulokset osoittavat entistä sel-vemmin, että sopivan elinympäristön pinta-ala on lajien säilymisen tärkein elinehto. Pie-net elinympäristölaikut voivat turvata jonkinlajin yksilöiden säilymisen jonkin aikaa, mut-ta ne eivät ylläpidä elinvoimaisia kantoja.Näihin tarvitaan riittävä määrä sopivan laa-tuista elinympäristöä, eli riittävän kattavasuojelualueverkosto.

Metsäalan tulevaisuudesta Suomessa

Keskeiset uhkatekijät metsäluonnollemmeovat jo hahmotettavissa. Luonnon ominais-piirteiden ja lajien säilymiseen on Suomessapanostettava vielä merkittävästi, sillä nykyi-sillä keinoilla ei pystytä lopettamaan tärkei-den elinympäristöjen vähenemistä. Erityisenpainoarvon lajien suojelulle antaa ilmaston-muutoksen todellinen uhka. Ilmaston muut-tuessa ympäristön välttämättömät toiminnotturvataan parhaiten monimuotoisen luonnonavulla, jonka vastustuskyky muutoksia koh-taan on kaikkein suurin.

Tulevina vuosikymmeninä joudummepohtimaan myös metsäteollisuuden kasvu-mahdollisuuksien rajoja Suomessa. Suomenmetsät ovat jo nyt maailmanlaajuisesti ainut-laatuisen tehokkaan käytön piirissä. Lähesvarmaa on, ettei kotimaisen puun käyttöä voijuurikaan enää nykyisestä kasvattaa ilmanmerkittäviä menetyksiä luonnon monimuo-toisuudessa. Tämä ei toki tarkoita, ettei met-sätalouden merkitys kansantaloudelle voisikasvaa. Suomessa tulisikin tulevaisuudessa, jamyös nyt, panostaa paljon entistä voimak-kaammin metsätaloustuotteiden jalostusas-teen nostoon etenkin mekaanisessa puunja-lostusasteessa. Tämä lienee myös ainoa keinovaikuttaa metsätalouden työpaikkojen jatku-vaan vähenemiseen sekä osin siitä johtuvaanmetsätalousvaltaisten maaseutukuntien kor-keaan työttömyyteen.

Suomen metsäalan tulevaisuus on osaami-sessa. Paikallisesti metsätalouden tulisi tule-vaisuudessa yhä enemmän perustua hidaskas-vuisen pohjoisen puun parhaat puolet hyö-dyntäviin, korkean jalostusasteen puutuottei-siin.

Hanski, I. 2000. Extinction debt and species creditin boreal forests: modelling the consequences ofdifferent approaches to biodiversity conservation.Ann. Zool. Fennici 37, 271-280.

Lajiston muutos seuraa aikaviiveellä elinympäristön muutoksia. Suomessa metsälajien uhanalaistu-minen ja häviäminen etenee etelästä pohjoiseen, sillä Etelä-Suomessa luonnontilaisen kaltaisia met-siä on merkittävästi pohjoista vähemmän ja metsät ovat olleet tehokkaan ihmiskäytön piirissä kau-emmin. Lajien häviämiseen suuremmilta alueilta voi kulua kymmeniä tai jopa satoja vuosia, vaik-ka niiden häviämiseen johtava muutos elinympäristössä olisikin jo tapahtunut. Tämä kuva esittäätunnettujen kovakuoriaislajien määrän sekä tunnettujen hävinneiden lajien määrän samasta ryh-mästä kasvillisuusvyöhykkeittäin. Tutkimus osoittaa, että Etelä-Suomessa luonnontilaisen kaltaistametsää tarvitsevien lajien häviäminen on edennyt pidemmälle kuin pohjoisessa.

!" ��

��

#��

59Suomalaisista 97 prosenttia ilmoittaa harras-tavansa ulkoilua. Monille ulkoilu on olennai-nen osa ajankäyttöä ja elämäntapaa. Ulkoiluaharrastetaan tasaisesti ympäri vuoden ja kaik-kina viikonpäivinä. Keskimääräinen ulkoilu-jakso kestää tunnista kahteen ja vuosilomastakäytetään ulkoiluun keskimäärin 16 päivää.Ulkoilu on eräs kansanterveytemme kivijalkaja nykyään yhä useammin myös tuottavaamatkailu- ja liiketoimintaa.

Suomen maa-alasta on seutukaavoissa va-rattu virkistysalueiksi yhteensä noin 258 000hehtaaria (1 % maapinta-alasta) ja maa- jametsätalousalueita joilla on ulkoilun ohjaus-tarvetta ja ympäristöarvoja on noin 556 000hehtaaria (2 %). Virkistysaluevarauksista ontoteutunut luonnon virkistyskäytön valta-kunnallisen inventoinnin arvion mukaanvain 15–30 prosenttia; luotettavaa tilastoa eiole kuitenkaan olemassa.

Suosituimmat ulkoilumuodot

Edelleenkin kaikkein yleisin ulkoilumuotoon kävely. Korkealle suosiossa nousevat myös

Mielenvirkistystä metsäpolulta

Seppo Jauhiainen, kaupunginmetsänhoitajaKuopion kaupunki

perinteiset marjastus, luonnon ja maisemientarkkailu, sienestys ja kalastus. ”Välineliikun-nasta” yleisin on polkupyöräily. Noin neljäs-osa väestöstä käy ulkoiluttamassa koiraa jakoiranulkoiluttaminen on käyntikerroilla mi-taten jopa kaikkein suosituinta. Talviliikunta-muodoista suosituinta on maastohiihto mikäon yli kaksi kertaa laskettelua suositumpaa.Moottorikelkkailua ilmoittaa harrastavansanoin joka kymmenes suomalainen.

Pääosa ulkoilusta tapahtuu kodin läheisil-lä metsä- ja luontoalueilla. Kaupungissa ul-koilu suuntautuu yleensä kunnan omistamal-le ulkoilualueelle ja maaseudulla ympäröiviintalousmetsiin. Noin 70 prosenttia liikunta-kerroista tapahtuu kotoa käsin ilman autoa.

Ulkoilumuotojenvaihtelu maakunnittain

Ulkoiluharrastusten vaihteluun maakunnit-tain vaikuttaa kulttuuri- ja luonnonmaantie-teelliset erot. Myös taajamien suuruudella jamaakunnan taajamaosuudella on vaikutusta.

Haja-asutusalueen ulkoilumahdollisuudet japerinteet poikkeavat suuren kaupungin asuk-kaiden ulkoilutottumuksista.

Perinteiset metsän ja vesistöjen hyödyntä-miseen liittyvät marjastus, sienestys, kalastusja metsästys ovat yleisimpiä Itä- ja Pohjois-Suomessa. Sienestykseen sisältyy kulttuurieroItä- ja Länsi-Suomen välillä Itä-Suomeneduksi; Pohjanmaalla sienestäminen on har-vinaista. Innokkaimmat marjastajat asuvatItä-Suomessa ja Lapissa samoin kuin innok-kaimmat metsästäjät ja kalastajat. Myösmaastohiihto on yleisintä Itä-Suomessa ja La-pissa. Em. ulkoilumahdollisuuksien korkeahyödyntämisaste selittynee hyvillä mahdolli-suuksilla ja pitkäaikaisilla perinteillä.

Maakuntien välinen vaihtelu ”ulkoilussayleensä” on melko vähäistä: kaikissa maakun-nissa ilmoittaa ulkoilevansa 94–99 % väes-töstä. Maakunnissa, joissa väestö painottuusuuriin kaupunkeihin, kuntien tarjoamat lä-hiulkoilumahdollisuudet ovat tärkeitä. Suur-ten kaupunkien väestö käyttää runsaasti reit-tejä sisältäviä alueita lähivirkistykseen kuntaas haja-asutusalueiden asukkaat liikkuvatlähinnä jokamiehenoikeudella yksityismetsis-sä. Taajamien läheinen ulkoilu on ilmeisesti

60

myös enemmän ”välineellistynyt” kuin haja-asutusalueilla tapahtuva liikkuminen. (Luon-non virkistyskäyttö maakunnittain Metla885 / 2002)

Luontomatkailu

Luontomatkailu on eräs nopeimmin kasvavamatkailun osa-alue tällä hetkellä Suomessa.Ulkoilun ja luontomatkailun kokonaisliike-vaihto on Suomessa tällä hetkellä n. 1,6 mil-jardia euroa ja sen työllistävä vaikutus kerran-naisvaikutuksineen on arviolta noin 32 000htv. Luontomatkailu tukeutuu monesti julki-sessa omistuksessa oleviin alueisiin kutenkansallispuistoihin, retkeily- ja virkistysaluei-siin. Näiden alueiden hoitoon yhteiskuntapanostaa tällä hetkellä noin 1 500 htv ja val-tion alueiden vuotuinen kävijämäärä olivuonna 2000 noin 4,5 milj. kävijää. Kansal-lispuistojen kävijämäärä on kaksinkertaistu-nut viimeisen 10 vuoden aikana. Liikevaih-dolla mitattuna nopeimmin kasvaneina luon-tomatkailun sektoreina ovat viime vuosinaolleet hiihtokeskukset, moottorikelkkailu jaohjelmapalveluyritykset. Kahden viimeksimainitun yhteisenä nimittäjänä on yritysasi-akkaiden suuri osuus.

Kasvavan luontomatkailun ja osittainmyös virkistyskäytön ongelmina/haasteinavoidaan luetella mm. seuraavia tekijöitä: hal-linnon hajanaisuus, paljon pieniä toimijoita/markkinointi, virkistyskäytön reittien ym.infran rakentamisen ja ylläpidon epäselvävastuutus, palveluiden laatu ja tuotteistami-nen, palveluiden tunnettuus jne.

Edellä luetelluista haasteista huolimattatai niiden voittamiseksi luonnon virkistyskäy-tön ja luontomatkailun strategian tavoitteek-si on asetettu edellä mainittujen työpaikkojen32 000 henkilötyövuoden kaksinkertaistami-nen vuoteen 2010 mennessä. (Ohjelma luon-non virkistyskäytön ja luontomatkailun ke-hittämiseksi, Suomen ympäristö 535 / 2002)

VirkistyskäyttöKuopion kaupungin metsissä

Kuopiolaisten lähivirkistysmahdollisuudetovat tällä hetkellä hyvät johtuen alueen ääre-västä topografiasta, runsaista vesistöistä, kau-punkirakenteesta ja aiemmista toimista vir-kistysmahdollisuuksien parantamiseksi. Kau-punkirakenteen sisään jää noin 500 hehtaarinsuuruinen Puijon virkistys- ja luonnonsuoje-lualue, kaupungin länsipuolella on noin 600hehtaarin suuruinen Neulaniemi–Kolmiso-pen alue, eteläisempien Jynkän ja Petosenkaupunginosien alueet rajoittuvat noin 150hehtaarin suuruiseen Jynkänvuoren viheralu-eeseen ja lisäksi kaupunkirakenteen sisään jääpienempiä metsäisiä viheralueita sekä raken-nettuja puistoja. Lähivirkistysalueille on ra-kennettu ulkoilureittejä ja hiihtolatuja (n.300 km) kaupunkilaisten käyttöön. Ja kaikkitämä paketoituna kauniin Kallaveden sylei-lyyn lähes joka puolelta. Pääosa maa-alueistaon julkisessa omistuksessa.

Kauempana ydinkeskustasta on upea Kal-laveden saaristo, mistä kaupunki omistaa va-jaa 1 000 hehtaaria saaria ja noin 8 000 heh-taaria vesialueita. Saaristo on vilkkaassa vir-kistyskäytössä ja siellä on noin 40 hoidettuarantautumis- / tulipaikkaa, laavua tai kalama-jaa jokamiehenoikeudella käytettäviksi. Myöskalastus on suosittua; vuosittain myydäänkaupungin vesialueille mm. 3 500 verkkolu-paa. Etäämpänä olevia laajempia ulkoilualu-eita on kaupunkilaisille varattu 2 kohteessa;Riistavedellä Niittylahti ja Länsi-RannallaSuovun alue.

Kuopion kaupungille ei ole itsetarkoitusomistaa metsää vaan kaupunki hankkii maa-ta eri toimintojen sijoittamista varten. Sattu-malta pääosalla kaupungin hankkimastamaasta kuitenkin kasvaa metsää ja kutakinaluetta hoidetaan sen pääkäyttötarkoituksen-sa mukaan. Noin puolet kaupungin omista-mista 10 000 metsähehtaarista hoidetaan en-sisijaisesti talousmetsinä, mitkä sijaitsevatyleensä kauempana keskustasta tai muissakunnissa Pohjois-Savossa. Toinen puoli met-

61

sistä on erikoismetsiä kuten puistometsiä,suojametsiä, maisemametsiä, virkistysmetsiä,suojelualueina jne. Tällä hetkellä Kuopionkaupungin metsistä on kokonaan suojeltunoin 6 prosenttia. Käytännön vaikutus hak-kuutuloihin ja hakkuusuunnitteeseen näistäkaikista erilaisista käytön rajoituksista on ol-lut sellainen, että noin 38 000 kuutiometrinteoreettisesta hakkuumahdollisuudesta hyö-dynnetään noin 25 000 kuutiometriä. Vuo-sittain metsästä nettona tuloutettavasta noin350 000 eurosta noin puolet käytetään luon-non virkistyskäyttömahdollisuuksien paran-tamiseen. Mikäli huomioidaan hyödyntä-mättä jätetty osa ulkoilumetsien hakkuumah-dollisuuksista on Kuopion kaupungin panos-tus luonnon virkistyskäyttöön noin 350 000euroa vuodessa.

Odotukset kaupungin omistamia maa- jametsäalueita kohtaan ovat suuret ja osinmyös ristiriitaiset. Ihmisten harrastusmuodotmuuttuvat ja monipuolistuvat koko ajan.Paljon erilaisia harrastuksia ja toimintoja pi-täisi saada sijoitettua lähelle kaupunkia jamielellään kaupungin maille. Käytännössäkaikki ihmisten toiveet pitäisi pystyä toteut-tamaan jossakin; likikään aina ei siihen olekuitenkaan mahdollisuutta.

Luontomatkailu Kuopiossa

Luontomatkailu (ohjelmapalvelut ja väline-vuokraus) Kuopiossa on vielä alkutaipaleella.Kaupungissa toimivat matkailuyritykset ovatvielä tähän asti pärjänneet myymällä majoi-tus- ja ravitsemuspalveluita sekä kaupunginkeskustan oheispalveluita kuten ”toria”, viini-juhlia, teatteria, urheilukilpailuja, Kuopiotanssii- ja soi, Puijon kaunis maisema, jne.Viime vuosina on kuitenkin ohjelmapalvelui-den ja välinvuokrauksen tarjonta lisääntynyt:moottorikelkkaretket, lumikenkäkävelyt, ka-noottiretket + vuokraus, mönkijäsafarit jamuut elämystuotteet ovat tulleet Kuopioon-

kin jäädäkseen. Niillä on tilausta sekä myös-kin tilaa jos tahtoa riittää. Eniten kohennus-ta luontomatkailun infrassa kaipaa tällä het-kellä kaupungin moottorikelkkareitin (165km) hoitotason nosto sekä joidenkin kanoot-teja varten rakennettavien rantautumispaik-kojen rakentaminen. Jälkimmäinen hanke onvireillä, mutta edellinen odottaa valtion tukeamoottorikelkkojen käyttömaksun muodossa.

Viime aikojen yhteiskunnallinen kehitysSuomessa on johtanut kaupungistumisen li-sääntymiseen, mistä puolestaan on seurannutihmisten etääntymistä ”alkuperäisluonnosta”.Myös luonnon virkistyskäytössä tämä on il-mennyt perinteisen jokamiehenoikeuteen pe-rustuvan luonnonantimien hyödyntämisenvähentymisenä ja ulkoilu on keskittynyt en-tistä enemmän kaupunkien lähivirkistysalu-eille, kansallispuistoihin ja erilaisiin matkai-lukeskuksiin. Myös erilaisten ulkoilureittienmerkitys on viime vuosina korostunut ja li-säksi ulkoilu on välineellistynyt. Mitäänmerkkejä ei ole siitä etteikö em. suuntaus oli-si jatkumassa. Tulevaisuudessakin yhteiskun-ta ja matkailusektori joutuu huolehtimaanmassaulkoilun infran rakentamisesta. Käy-tännössä tämä tarkoittaa mm. vaellusreittejä,hiihtolatuja, moottorikelkkareittejä, kanoot-tireittejä, veneilyn rantautumispaikkoja jne.Kriittisin tilanne tällä hetkellä on moottori-kelkkareittien osalla. Em. asioiden järjestämi-nen tukee myös luontomatkailua ja luonnon-suojelua.

Virkistyskäytön keskittymisellä on vaiku-tuksensa myös metsien hoitoon. Virkistysalu-eiden ja ulkoilureittien varsien metsiä tuleehoitaa myös virkistysmetsinä. Näistä metsis-tä ei pidä lähteä ulosmittaamaan kaikkeametsätaloudellista hyötyä; maisemanhoidontulee olla arvona painokkaasti mukana. Jul-kisyhteisöjen alueilla em. näkökohta on koh-tuullisen hyvin otettu huomioon mutta yksi-tyismetsien osalta virkistysnäkökulman huo-mioon ottaminen ja sen korvaaminen maan-omistajalle on toistaiseksi järjestämättä. Yksi-tyisille maanomistajille tulisikin luoda vastaa-


Eläkkeellä olevan metsäprofessorin mieli-piteet ovat usein journalismin pelastus.

va korvausjärjestelmä, mitä ollaan luomassaluonnon monimuotoisuuden edistämisenmerkeissä Metso toimikunnan tekemän esi-tyksen pohjalta. Yksityiselle metsänomistajal-le tulisi korvata virkistyskäytön ja maiseman-hoidon huomioonottamisesta aiheutuvat tu-lonmenetykset. Tästä hyötyisi samalla luon-nonsuojelu luonnon monimuotoisuuden li-sääntymisen muodossa.

Kuin pommin jäljiltä, ihmettelivät akateemi-kot Kolmisoppi–Neulamäen luonnonsuojelu-alueella. Kuopion kaupungin omistamanalueen lahopuuston määrää on lisätty mm.räjäytyksillä. Aluetta esitteli Seppo Jauhiainen.

62

Pajunkissat kuoriutuvat keväällä valkoisinakarvapalloina auringon lämmittämissä paju-koissa. Ensimmäisenä kissa-asteelle ehtii kiil-topaju, joka on Suomen yleisimpiä pajulajeja.Suomalaisille pajunkissat ovat merkki talvenselän taittumisesta ja uudesta keväästä, puh-keavasta elämästä. Pajunkissat ilmestyvätusein pääsiäisen aikoihin ja kuuluvat kiinteäs-ti pääsiäisperinteisiimme.

puolisentoista metriä korkeita pensaita taimatalia puita.

Pajut kasvavat yleensä tiheinä pensaikkoi-na kosteilla rannoilla ja niityillä. Ripeäkasvui-nen pajukko valloittaa helposti ihmisenmuokkaamia maita kuten hylättyjä peltoja.Moni on turhautunut yrittäessään pitää pa-jukkoa kurissa, koska jo muutamassa vuodes-sa kasvusto on entisellään.

Pajuilla on monia ominaisuuksia, joidentakia niitä käytetään yhä useammin koriste-ja maisemointikasveina: niillä on siro olemusja kirkkaan väriset versot; ne kukkivat var-hain ja ovat kestäviä; ne kasvavat ripeästi javersovat hyvin kannosta ja oksista. Pajustasaa vähässä ajassa suojaavia ja kauniita aitojasekä puu- ja pensasryhmiä puistoihin, pihoi-hin ja teiden varsille. Kodin ja puutarhan si-sustamisessa – kalusteissa, valaisimissa ja ra-kenteissa – paju onkin valloittanut omanpaikkansa.

Päätoimisia ammattipunojia on Suomessavain muutama. Harrastajien joukko on sensijaan kasvanut nopeasti, minkä huomaa lu-kuisilla punontakursseilla. Paju on löytänyttiensä ihmisen arkeen. Myös maailmalta tul-leet ideat pajun uudentyyppisestä käytöstäovat rohkaisseet kokeilemaan punontaa.

Paju on uusiutuva luonnonmateriaali,joka on seurannut ihmistä maalta kaupun-kiin sähkölinjoja ja radanvarsia pitkin. Pajunominaisuuksien kirjo on moninainen, ja ma-teriaalina se on puhutteleva. Ojanpientarei-den luonnonvarainen paju on meillä edelleenkäytetyin, koska sitä on kaikkialla. Sitä kas-vaa maalla ja kaupungissa.

Punontaan tarvittavaa pajua viljelläänSuomessa nyt aiempaa enemmän. On jopaneljän – viiden metrin rankoja suurten töidenrunkorakenteisiin tai hoikkia ja taipuisia ves-oja herkkiin punontatöihin. Viljellyt pajutovat luonnonvaraista pajua tasalaatuisempia,suorempia ja punoutuvampia.

Aurinkoisena päivänä pajut hehkuvat kel-taisina, punaisina, ruskeina sekä vihreinä tei-den ja ojien reunoilla. Pajuissa on vahvoja,karheita ja jämeriä, kuin myös ohuita, siroja,sileitä ja taipuisia. Pajut houkuttelevat kos-kettamaan ja aistimaan.

Minna Koskinen, tekstiilisuunnittelija

Pajua vai pajunköyttä

Kukinnan jälkeen puhkeavat lehdet. Niis-tä voi yrittää tunnistaa pajulajia. Helppoa seei ole, sillä meillä kasvaa luonnonvaraisenavajaat 30 lajia. Määrittämistä vaikeuttavat erilajien risteytyneet sekamuodot.

Pajujen luokittelu perustuu pitkälti näky-viin piirteisiin, kuten lehtien ja kukintojenmuotoon sekä kuoren ulkonäköön. Nekinsaattavat vaihdella kasvupaikan ja iän myötä.Punonnan kannalta tärkeämpää kuin pajula-jien erottaminen on pajun sydämen eli yti-men koko. Mitä pienempi ydin, sitä parem-min paju sopii yleensä punontaan.

Eräät pajut, kuten raita, halava, terijoensa-lava, hopeasalava ja koripaju kasvavat puiksi.Lapin tunturien pienimmät pajut taas ovattuskin kymmensenttisiä. Valtaosa pajuista on

Paju on monipuolinen materiaali, josta onollut aikojen kuluessa paljon hyötyä. Perin-teisesti siitä on punottu tarvekaluja. Lehdistäja juurista on valmistettu kuume- ja reuma-lääkettä. Kuoresta on saatu nesteitä, jotkasuojaavat muita kasveja tuholaisilta ja tau-deilta. Pajun kuorta on käytetty värjäykseenja nahan parkitsemiseen, siitä on myös pu-nottu pajunköyttä.

Viime vuosina on tutkittu pajun uusiakäyttömahdollisuuksia. Sitä on kokeiltu me-nestyksellisesti ekologisena suodattimena li-kavesien ja ilmansaasteiden puhdistuksessasekä viljelty energianlähteeksi. Pajua on käy-tetty muun muassa rakennusten lämpöeris-teissä, meluaidoissa, eroosion torjumisessasekä saastuneen maan puhdistamisessa.

Innovaation ituja

Kurssilla kommentoitua: Metsäalalla asiat ovat jopa raivostuttavan hyvällä mallilla.

64 Metsäkato ei ole kadonnut

Länsimainen metsäteollisuus ajattelilöytävänsä ratkaisun teollisen metsänkäytönongelmiin toimintojen laajentamisesta tro-piikkiin. Trooppisilta alueilta ajateltiin löyty-vän halpaa puuta, halpaa työvoima ja ympä-ristöpäästöjen seurannan oletettiin olevan ke-hittymättömämpiä. Toisin kävi. Toiminta eiole juurikaan laajentunut, sillä länsimaisillayrityksillä ei ole siihen varaa. Paikalliset yri-tykset sen sijaan pystyvät halutessaan jatka-maan kestämättömiäkin tuotantotapoja.

Maailmassa häviää edelleen luonnon-metsiä noin 10 miljoonaa hehtaaria vuodessa.Hallitusten välillä onkin sovittu 300–400toimenpiteestä, joilla toteutetaan kestävänmetsätalouden periaatteita kaikissa maissa. Il-man rakenteellisia uudistuksia hallituksilla eikuitenkaan ole resursseja toteuttaa näitä po-liittisia sitoumuksia.

Esimerkiksi paikallisyhteisöt odottavathyötyvänsä investoinneista, ympäristökäytän-nöt ovat paikoin jopa tiukempia kuin lännes-sä ja tuloja pitäisi tuottaa ulkomaisten omis-tajien lisäksi paikallisyhteiskuntaan.

Globaalit muutostrendit ovat kuitenkinlähitulevaisuutta. Esimerkiksi metsänomis-tusrakenne muuttuu, sillä yksityinen metsän-omistus lisääntyy. Kestävyyskriteereitä nou-datettaessa tämä avaa markkinoita yksityis-metsätalouden osaajille. Asiaan liittyy myöseettisiä ja poliittisia kysymyksiä. Yksityistenmarkkinoiden kehittäminen avaa investointi-tilaisuuksia yksityiselle pääomalle, jolloinmetsistä riippuvaisten kyläyhteisöjen ja kult-tuurien toimeentulomahdollisuudet ovat vaa-rassa.

Maailmassa on myös maita, jotka eivät saatuotteitaan maailmanmarkkinoille ja monissamaissa on laittomia hakkuita. Mikäli tätävääristymää ei saada kitkettyä pois, näitä va-paamatkustajia on liikaa, eivätkä markkinattoimi. Kehitysmaissa tulisikin olla yritys-myönteinen toiminta- ja investointi-ilmapii-ri, jotta yksityiset investoinnit voisivat kasvaa.Muuten emme voi vaikuttaa arvokkaidenluonnonmetsien säilymiseen

Julkishyödykkeiden markkinat puolestaanovat globaalisti ajatellen pienet, mutta ne tu-levat kasvamaan. Tulevaisuudessa investoi-daan luonnon monimuotoisuuden säilyttä-

Vuoropuhelu:

Metsäalan muutostekijät

Markku Aho, kehitysyhteistyöneuvos, UlkoasianministeriöMarkku Auer, tutkimusjohtaja, VTTJakob Donner-Amnell, tutkija, Joensuun yliopisto, yhteiskuntapolitiikan laitos

Vuoropuhelu

Oheinen teksti on toimitettu seminaarijak-solla käydystä vuoropuhelusta. Lyhyen joh-dantonsa jälkeen vuoropuhelijat vastasivattoisiltaan etukäteen saamiinsa kysymyksiin.

Markku Aho on toiminut ulkoasiainmi-nisteriön palveluksessa vuodesta 1972. Hänon ollut mukana mm. Maailmanpankinmetsästrategian uudistamisprosessissa javuodesta 1995 Suomen valtuuskunnassaliittyen YK:n metsäprosessiin.

Markku Auer on toiminut erilaisissa tut-kimus- ja kehitystoimen johtotehtävissä,teollisuussihteerinä Washingtonissa 4 vuot-ta ja vuodesta 1994 VTT:llä tutkimusjoh-tajana, vastuualueena metsäteollisuuteenliittyvät kysymykset.

Jakob Donner-Amnell toimii tutkijanayhteiskuntapolitiikan laitoksella Joensuunyliopistossa. Hän on pitkään ollut kiinnos-tunut suomalaisen yhteiskunnan ja metsä-sektorin suhteesta, josta hän on puhunut jakirjoittanut paljon eri yhteyksissä.

65

miseen, maaperän köyhtymisen ehkäisyyn jailmaston muutoksen haitallisten vaikutustenennalta ehkäisemiseen tai korjaamiseen.

Vuoteen 2020 mennessä suurimmallaosalla, ellei kaikilla, maailman metsämaistatulisi olla toimivat kansalliset metsäohjelmat.Näiden ohjelmien puitteissa kansainväliset si-toutumiset voitaisiin käynnistää. Silloin näil-le hyvän hallinnon sekä ympäristöllisesti kes-tävän teknologian, tuotantotapojen ja tuote-kehittelyn markkinoille avautuu aivan uusiamahdollisuuksia. Yrityksillä ja mailla olisikilpailuetu uusilla innovaatioalueilla.

Suomenkin kannattaisi investoida sekäpoliittiseen prosessiin että teknologian uudis-tamiseen ja markkinointiin. Tarvitaan koko-naan uusia interventioita, kuten teknologia-yhteistyö Suomen kaltaisten maiden ja tek-nologian siirrosta hyötyvien markkinoidenkesken. Tämä vaatii kulttuurien välistä kom-munikaatiota, sen tuntemusta ja teknologistaadaptaatiota. Pohjoisella pallonpuoliskollakehitetyt tuotantojärjestelmät eivät aina so-vellu välittömästi uusiin yhteiskunnallisiin taitaloudellisiin olosuhteisiin.

Edelläkävijyyttä tarvitaan edelleen

Suomessa tapahtunut metsäsektorinteknologiakehitys on hyvin vanhaa. Esimer-kiksi selluloosan valmistusprosessi on kehit-tynyt vähitellen käytännön kautta. Ongelmi-en ja niiden ratkaisujen kautta jalostusproses-siin on kehittynyt erilaisia komponentteja.

Tästä näkökulmasta metsäteollisuus onteknisesti uudistunut kiivaassa tahdissa, mut-ta jalostuskehitystä olisi tarpeen katsoauudelleen ja miettiä, että millä muilla tavoinasioita voitaisiin tehdä.

Monet merkit viittaavat volyymituo-tannon rajojen tulleen vastaan. Tuotannonpainottuessa volyymiin, suomalaista metsäte-ollisuutta rajoittaa raaka-aine. Mikäli tropii-kin puustotilavuus pienenee ja siirtyy yksityi-

seen omistukseen, puun hinta nousee ja kus-tannukset suomalaisen, eurooppalaisen jatropiikinpuun välillä pienenevät.

Raakapuun määrän ei kuitenkaan Suo-messa tarvitse olla rajoittava tekijä, mikälituotantoa rakenteellisesti suunnataan hi-tech-tuotteisiin. Yritysjärjestelyjen kautta in-vestoinnit ovat kuitenkin siirtyneet ulkomail-le, jatkojalostuksen kehittämisen ja teknolo-gian uudistamisen sijasta. Mikäli tuotto-ajattelu on voimakasta, investoinnit ovat pie-niä.

Tärkein edellytys menestykselle onosaajien kehittäminen. Emme ole pitkäänteknologian edelläkävijöitä ellei lisäpanostus-ta tehdä. Uusille osaajille ei näytä olevantilaa ja se vähentää alan vetovoimaa. Esimer-kiksi Nokia-ilmiö vaikuttaa voimakkaastinuoren sukupolven tietoisuuteen. Vaikkametsäteollisuus näyttäytyy vahvana, voi mie-lenkiinto siihen vähentyä, jos metsäteollisuusei osoita kykyä innovaatioihin ja uudistumi-seen.

Suomen tulisi käyttää hyödyksi myös sosi-aalinen pääomansa. Edelläkävijyys on valt-timme ja metsäalaan uskotaan edelleen.

Yhteiskunnan jametsäsektorin yhteiset edut

Suomalaisen metsäteollisuuden vaiku-tukset ovat olleet positiivisia yhteiskuntaan jaihmisiin, mutta nykyinen suunta on väärä.

Viimeiset kaksi vuosikymmentä onedetty talouden ja yritysten tahdissa. Talouson kansainvälistynyt ja kasvanut, tuoton jatehokkuuden ollessa ensisijaisia asioita. Yh-teiskunnallinen hyöty on vähentynyt suhtees-sa panoksiin ja mm. metsäsektorin tukeen.Suomalainen metsäsektori on kasvanut valta-vasti, mutta sen osallistuminen yhteiskunnankehittämiseen ja rahoittamiseen on vähenty-nyt.

Suomessa esimerkiksi verotus on suosinuttyövoiman korvaamista energialla, pääomallaja teknologialla, mikä on ollut perusteltua ai-kanaan. Tämän tuloksena syntynyt metsä-teollinen rakenne on kuitenkin jähmeydes-sään, energiavaltaisuudessaan ja vähäisessätyöllistävyydessään nykyään ongelmallinen.Nykytilanteessa metsäteollisuutta pitäisikinverotuksella ja muilla keinoin pikemminkinohjata inhimillisen osaamisen käyttöön, ener-gian ja materiaalin säästämiseen sekä inno-vaatioiden kehittämiseen.

Yritykset tarvitsevat ja tulevat jatkossakintarvitsemaan vakaata yhteiskuntaa ja tasapai-noista taloutta. Yritykset tarvitsevat yhteis-kunnan tuottamia palveluita, kuten esimer-kiksi osaamista, infrastruktuuria ja koulutet-tua työvoimaa.

Suomalainen yhteiskunta on tottunut nä-kemään metsäsektorin tärkeänä ja siihen oninvestoitu. Tämä on vielä tärkeämpää muual-la maailmassa, jossa se ei ole niin itsestäänselvää.

Suomessakin yksi kriittinen skenaarioon, että ulkomaisten sijoittajien omistuksessaoleva metsäteollisuus panostaa halvempiinmaihin tuottavuutta nostaakseen. Tulevaisuu-den uhat ja edessä olevat muutokset pitäisi-kin nähdä selvemmin. Mikäli metsäsekto-ri ei pysty osoittamaan hyödyllisyyttään yh-teiskunnalle, sen yhteiskunnalta saama tukisaattaa jatkossa vähentyä.

Laajan yhteiskuntavastuun toimintamallion liiketaloudellisesti kannattavaa. Esimer-kiksi metsien pienomistuksesta johtuva kor-kea puun hinta taas on johtanut siihen, ettäsuomalaiset yritykset ovat oppineet käyttä-mään kuitua tehokkaammin kuin muut.Emme kuitenkaan olisi tässä tilanteessa, mi-käli metsät olisi aikanaan annettu yrityksille.

Jatkossakin tarvitaan tapoja pitää metsä-sektoria ja sen yrityksiä valppaina uusienhaasteiden ja mahdollisuuksien suhteen. Eri-laisia tavoitteita ja intressejä yhteen sovittele-valla mallilla pystymme vastaamaan uusiinhaasteisiin paremmin kuin kapealla mallilla.

66

Trendit ja signaalit tulevaisuudesta

Metsäalan tulevaisuusfoorumi ja PäättäjienMetsäakatemia toteuttivat 15. kurssin maas-tojakson yhteydessä metsäalan elinkeinojen

Havaituista trendeistä ja signaaleista koostet-tiin yhteenveto kurssin loppukeskusteluntueksi.

Trendit ja signaalit timattimallissa

Kaikenkaikkiaan 23 osallistujaa täytti vasta-uksia varten valmistetun tulevaisuustyöpaja-vihkon. Kirjatuista havainnoista 71 käsittimetsäalan elinkeinojen tulevaisuuteen vaikut-tavia trendejä ja 37 signaaleja. Yleisin trendioli ”työvoimapula”, jonka 10 osallistujaa ar-vioi uhkaksi metsäalan elinkeinoille. ”Met-sänomistuksen pirstoutuminen” ja ”ympäris-tötekijöiden merkityksen kasvu” olivat seu-raavaksi yleisimmät trendit.

Koska signaalit ovat luonteeltaan vaikeas-ti havaittavia oraalla olevia ilmiöitä, niitä eiluokiteltu vastausten frekvenssien perusteella.Esimerkkejä havaituista signaaleista olivat:

• Uudet puukemialliset tuotteet• Kulutustottumusten muuttuminen

laadukkuutta ja ekologisuutta korostavaksi• Yrittäjyyden merkityksen korostuminen

Metsäalan tulevaisuusfoorumi on huhti-kuussa 2003 Maa- ja metsätalousminis-teriön rahoituksella käynnistynyt hanke,jonka tehtävänä on metsäalaan vaikutta-via kehityskulkuja luotaamalla ja enna-koimalla edistää metsiin perustuvaa hy-vinvointia Suomessa. Tehtävänsä mukai-sesti metsäalan tulevaisuusfoorumi tuot-taa uutta tietoa ja nostaa esille ajatuksiaja näkemyksiä metsäalan elinkeinojentulevaisuuden uhkista ja mahdollisuuk-sista.

Tulevaisuustiedon jatkuvan arvioinninlisäksi keskeisiä foorumityön tuloksiaovat tulevaisuusluotaukset, tulevaisuus-työpajat, tulevaisuusseminaarit sekä ar-tikkelit ja asiantuntijakolumnit.

Lisätietoja www.metsafoorumi.fi.

Anssi Niskanen, johtajaMetsäalan tulevaisuusfoorumi

tulevaisuustyöpajan. Työpajan tavoitteena oliluodata metsäalan elinkeinojen uhkia ja mah-dollisuuksia kurssin osallistujien omien näke-mysten ja kokemusten pohjalta.

Tulevaisuustyöpaja toteutettiin pyytämäl-lä osallistujia kirjaamaan havaitsemiaan tren-dejä ja signaaleja, jotka voivat vaikuttaa met-säalan elinkeinojen tulevaisuuteen. Trendimääriteltiin ilmiöksi, jolla voidaan nähdä ole-van jo toteutuneen kehityksen perusteellatunnistettavissa oleva suunta. Signaali määri-teltiin ilmiöksi, joka on ”oraalla” ja jolla eiole yleistä historiaa, mutta joka voi tulevai-suudessa muodostua keskeiseksi vaikuttajaksimetsäalan elinkeinoille (Mannermaa 1999).

Kunkin havaitun trendin ja signaalin koh-dalla kysyttiin:

• Mihin metsäalan elinkeinoihin tai niidenosaan kyseinen trendi jatkuessaan /signaali toteutuessaan vaikuttaa?

• Millainen vaikutus trendillä jatkuessaan /signaalilla toteutuessaan on kyseiseenelinkeinoon?

• Mitä tulevaisuuden elinkeinoja trendinjatkuminen / signaalin toteutuminensaattaa synnyttää metsäalalla?

67

• Sähköisten ja mobiilien palveluidenmerkityksen korostuminen

• Koulutuksen ja työelämän tarpeidenkohtaamattomuus

Yhteistä useimmille havaitulle trendille ja sig-naaleille oli, että niistä löytyi uhkia olemassaoleville metsäalan elinkeinoille, mutta toi-saalta mahdollisuuksia erityisesti uusille elin-keinoille. Uhkia ja mahdollisuuksia tarkastel-tiin lähemmin Michael A. Porterin kilpailu-kyvyn timattimallin avulla (Porter 1990,1998).

Porterin timanttimalli on kuvaus kilpailu-kykyyn vaikuttavista tekijöitä. Sitä on käytet-ty laajasti maitten, alueiden, tuotannonalojen

ja myös perustana yritysten välisen kilpailu-kyvyn arvioinneissa. Porterin timanttimallion ollut lähtökohtana klusterianalyyseille.

Huoli työvoiman riittävyydestä

Osallistujat arvioivat metsäalan kilpailukyvynuhkien olevan lähinnä tuotannontekijöidensaatavuutta rajoittavissa tekijöissä. Työvoima-pula, metsänomistuksen pirstoutumisen jaympäristötekijöiden merkityksen kasvunarvioitiin heikentävän metsänhoidon tasoaja/tai vaarantavan metsäteollisuuden puun-saantia. Kilpailukyvyn mahdollisuuksia avau-

tuu osallistujien mielestä metsänhoito-, luon-tomatkailu-, koulutus-, omistus- ja koneyrit-täjyyspalveluissa lähinnä kysynnän muutok-sen seurauksena.

Osallistujat näkivät useita elinkeinomah-dollisuuksia perinteisen metsäsektorin lähi- jatukialoilla. Puuenergian käytön lisääntymi-nen, luontomatkailu ja uudet puukemiantuotteet mainittiin trendeiksi tai signaaleiksi,joista voi kehittyä entistä merkittävämpiä taiuusia elinkeinoja tulevaisuudessa.

Kansainvälisistä liiketoimista erityisestiVenäjän merkityksen arvioitiin kasvavan raa-ka-aineen saannin turvaamisen ja kiristyvänkilpailun kautta. Muina metsäalan elinkeino-jen tulevaisuudelle vaikuttavina kansainvälisi-nä trendeinä ja signaaleina kurssin osallistujatmainitsivat globalisaation ja yritysten keskit-tymisen.

Julkisen vallan vaikutuksesta kilpailuky-kyyn esiin nousivat nuorten kiinnostuksenlasku sekä koulutuksen ja työelämän tarpei-den kohtaamattomuus. Kurssilaiset arvioivatuusia elinkeinomahdollisuuksia metsäalallalähinnä työvoimaintensiivisissä palveluissa.Toisaalta kurssilaiset arvioivat työvoimapulanja koulutuksen ja työelämän kohtaamatto-muuden olevan uhkia metsäalan elinkeinojenkehittymiselle. Havaittu ristiriita oli selkeintulevaisuustyöpajan johtopäätös.

Tulevaisuustyöpajan perusteella työvoi-man määrällinen ja laadullinen riittävyys onyksi tulevaisuuden haasteista metsäalan elin-keinoille. Keskeistä tässä on opetuksen jakoulutuksen joustavuus ja kohdentaminenmuuttuviin työvoimatarpeisiin.

Mannermaa, M. 1999. Tulevaisuuden hallinta –skenaariot strategiatyössä. Ekonomia -sarja.WSOY. Porvoo, Helsinki, Juva. 223 s.

Porter, M. 1990. The competitive advantage ofnations. The Free Press, New York, and CollierMacMillan, Toronto. 855 s.

Porter, M. 1998. Clusters and new economics ofcompetition. Harvard Business Review, Novem-ber–December 1998.

Tulevaisuustyöpajassa esille nousseet trendit ja signaalit Michael A. Porterin kilpailukyvyntimanttimallissa.

��

� ��

��

��

�� !��

�� " ��

�� #�� !�� #��

��

68

Tulevaisuuden tekijät

Kurssin päätöskeskustelu

68

Rahaa ja raakaa markkinointia

Metsäalan eri toiminnoissa tarvitaan eri am-mattikuntien osaamista. Metsäsektorin me-nestymisen kannalta alalle olisikin tarpeenrekrytoida monipuolisempaa kokemus- jakoulutustaustaa omaavia henkilöitä. Ratkaisuei suinkaan ole koulutettujen lukumäärä,vaan huippuosaajien kiinnostus käyttää osaa-mistaan metsäsektorin hyödyksi.

Tutkimuksen mukaan nuoret haluavat tu-levaisuuden työltään juuri sitä mitä metsäalatarjoaa; kansainvälisyyttä, työskentelyä luon-non parissa ja informaatioteknologian sovel-tamista. Metsäsektori on tuonut alan mah-dollisuuksia liian kevyesti nuorten tietoon.Opinto-ohjaajien koulutus saattaisi olla eräskeino välittää nuorille viestiä metsäalan mo-nipuolisista mahdollisuuksista. Opiskelijoi-den saaminen vaatii myös raakaa markki-nointia, jota mm. farmaseuttisella alalla ontehty. Kampanjointi on osunut tiettyyn seg-menttiin hyvin, sillä koulutukseen pyrkijöi-den määrä on lisääntynyt viime vuosina huo-mattavasti.

Korkeakoulututkinnon suorittaneidenosuus on nykyään suuri, mutta hyvä yleissi-vistyshän on yhteiskunnan etu. Kun suoritus-

tason vaativiin työtehtäviin ei saada henkilöi-tä, sinne pitäisi voida houkutella helpommin”teoriaherroja” ja ylikoulutettua työvoimaa.Korkeakoulutetun osaajan hoitaessa prosessiatyöstä voi syntyä entistäkin parempia inno-vaatioita. Pitää vain löytää malli, jolla kor-keakoulututkinnon saaneet kannustetaan aja-maan esimerkiksi paperikonetta. Onhan pa-perikone monimutkaisempi laite kuin lento-kone. Se on kulttuurikysymys, sillä mm.Kaakkois-Aasian paperitehtailla valtaosa pro-sessin hoitajista on korkeakoulututkinnonsuorittaneita.

Tulevaisuudessa ulkomaalaisten osuustyövoimasta kasvaa. Onhan tehtaissa jo nytesimerkiksi venäläisiä ja virolaisia merkittä-vässä määrin. Venäjältä siirtyy yhä enemmänkoulutettua työvoimaa myös Suomeen.

Uusien ideoiden muotoutuminen vaatiityön lisäksi rahaa. Kehittämis- ja innovaatio-toimintaan laitettavat rahat luovat mahdolli-suuksia ja innovaatioita alan kehittämiselle.Tämä motivoi myös nuoria alan opiskeluun.

Koulutusjärjestelmienvastattava työelämän tarpeita

Tavoitteena on koulutuksen osaamistasojentasainen nousu, joten koulutusrakenteen si-sältöjä on tarkistettava jatkuvasti. Tulevaisuu-dessa selkeää uudelleen suuntaamista vaativat

liiketalouden ymmärtäminen ja esimiestai-dot, joita peräänkuulutetaan enenevässä mää-rin. Työntekijöiden tulee hallita myös yhäenemmän pehmeämpiä asioita, kuten henki-sen ja fyysisen työkyvyn ylläpitoa.

Muun muassa metsäkoneyrittäjät ovatesittäneet valtiovallan suuntaan koulutusjär-jestelmien kehittämistä koskevia toivomuksiaja vaatimuksia. Oman koulutusjärjestelmänperustamista metsäalalle tulisi kuitenkin har-kita erittäin kriittisesti, sillä yhteiskunnanmaksamaa koulutusjärjestelmä ei pitäisi läh-teä murentamaan. Generalisoiva koulutus ontarpeen, koska alan omassa kouluttamisessapiilee vaara liiasta keskittymisestä ja kapea-alaisuudesta.

Eräs toimivia koulutuskeino on oppisopi-muskoulutus, jossa opiskelija perehdytetäänyrityksen eri osa-alueisiin. Työyhteisöillä on-kin iso haaste, että oppisopimuskoulutukses-ta valmistuneet moniosaajat pääsevät hyö-dyntämään taitojaan. Heille tulee tarjotamahdollisuus ylläpitää oppimaansa ja vaih-della työtehtäviä. Toisaalta tehtäväkierrollatyöyhteisö pysyy elävänä ja tekijöitään kiin-nostavana. Erityisesti monikansallisissa yri-tyksissä on jatkuva sisäinen vaihto.

Työelämää palvellakseen ammatillisenkoulutuksen on muututtava työelämän tah-dissa. Edellytyksenä on elävä yhteistyö työ-elämän ja koulutusjärjestelmän välillä. Kou-lutuksen täytyy vastata myös eurooppalaisiinhaasteisiin, paikalliset tarpeet tyydyttäen.Opettajien opastusta tulisi lisätä metsäalanmuutoksissa. Joidenkin alojen opettajien tie-toja pidetään ajan tasalla valmiiksi päivitetyil-lä kalvosarjoilla. Tätä tulisi harjoittaa myösmetsäklusterin opetuksessa.

Keskustelun pj: Jukka-Pekka PietiäinenToimittanut: Essi Yli-Ruka

Kurssin päätöskeskustelussa pohdittiin tu-levaisuustyöpajan tehtävän pohjalta metsä-alan elinkeinojen uhkia ja mahdollisuuksia.Oheinen teksti on toimitettu keskustelusta,joka painottui yleisimmäksi uhkaksi havaituntyövoimapulan ja koulutusjärjestelmän käsit-telyyn.


Ulkoistaminen paljastaa, etteiosaaminen ole yrityksessä arvostettua.

Kurssin ohjelma ja järjestelyt

Kurssilla kommentoitua: Metsäteollisuuden menestystarinan kääntöpuoli on heikko palvelusektori.

70

PÄÄTTÄJIEN METSÄAKATEMIA 15 • KIRKKONUMMI • POHJOIS-SAVO

Seminaaripäivä • Majvik • Maanantai 28.4.2003 Maastojakso • Pohjois-Savo • Keskiviikko 7.5.2003

Avajaiset: “Kestävyys kehityksen ytimessä”

8:30 TervetuloaPuheenjohtaja Heikki Juslin, Suomen Metsäyhdistys ry.

Metsäakatemian avaus: Kestääkö talous – lähiajan talousnäkymiäPankinjohtaja Pentti Hakkarainen, Suomen Pankki

Business point of view on sustainability and globalizationPresident Björn Stigson, World Business Council for SustainableDevelopment (WBCSD)

Metsäsektorin kansainväliset raamit ja rahkeet

10:30 Metsätalouden ja metsäsektorin maailmanlaajuiset haasteetlähitulevaisuudessaJohtava metsäasiantuntija Anna-Leena Simula, Indufor Oy

Euroopan metsät ja metsäkysymyksetErityisasiantuntija Jyri Ollila, Valtioneuvoston EU-sihteeristö

Paikallisesti globaali metsäklusteri

13:00 Metsäteollisuus globaalina toimialanaJohtaja Pertti Laine, Metsäteollisuus ry.

Metsätalous paikallisena elinkeinonaTutkimuspäällikkö Ritva Toivonen,Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos PTT

Metsäalan aatteet ja ajurit

15:00 Metsäalan muutostekijät – vuoropuheluKehitysyhteistyöneuvos Markku Aho, Ulkoasiainministeriö;Tutkija Jakob Donner-Amnell, Joensuun yliopistoTutkimusjohtaja Markku Auer, VTT

Metsäsektorin tulevaisuuden kysymykset – roolikeskusteluKurssin osanottajat

Aivoituksia akateemikoilleProjektipäällikkö Pentti Roiko-Jokela &Kurssiassistentti Essi Yli-Ruka, Päättäjien Metsäakatemia

Kurssi-illallinen Majvikin Jugend-linnassaIsäntänä hallituksen puheenjohtaja Rainer Häggblom,Jaakko Pöyry Consulting Oy

Metsäklusterin menestystekijät – Juankoski

9:00 Metsäsektori ja aluetalous Pohjois-SavossaMaakuntajohtaja Antti Mykkänen, Pohjois-Savon liitto

Globaalia painoalaa paikallisesti palvellenTuotantopäällikkö Erkki Nieminen, Stromsdal Oy

Paperikoneteollisuuden vaatettaja vastaa paljostaTuotantopäällikkö Erkki Lehmus, Tamfelt

TuotantokierroksetErkki Lehmus, Leena Maaninen, Kari Haikonen, TamfeltErkki Nieminen, Olli-Pekka Hartikainen, Pekka Kontkanen, Stromsdal

Yrittäjä puunhankintaketjun ytimessä – Kuopio

13:00 TervetuloaPiiripäällikkö Kalle Reipsaari, Metsäliitto, Kuopion piiri

Puunhankinnan palapeli – miten osista kootaan saumatonkokonaisuusMetsäjohtaja Markku Melkko, Metsäliitto Osuuskunta

Ihminen ja teknologia korjuuketjussaMarkkinointipäällikkö Tuomo Moilanen, Ponsse Oyj

HakkuunäytösKarttulan Metsätyö Oy, Kuopion Metsäpari Oy

Koneyrittäjän kuulumiset, metsänomistajan mietteet;Metsänomistaja Ossi Hyvärinen,Yrittäjät Hannu Jauhiainen, Ari Moilanen ja Matti Räty

Metsäsektori aluetaloudessa – Kuopio

16:00 Metsät aluepolitiikassaOsastopäällikkö Olavi Nieminen, Uudenmaan TE-keskus

Pajunköyttä metsäakateemikoille?Minna Koskinen, tekstiilisuunnittelija

71

PÄÄTTÄJIEN METSÄAKATEMIA 15 • KIRKKONUMMI • POHJOIS-SAVO

Maastojakso • Pohjois-Savo • Torstai 8.5.2003 Maastojakso • Pohjois-Savo • Perjantai 9.5.2003

Metsien hoidon, suunnittelun ja suojelun kohtaamiset ja kolahtelut – Kuopio

6:30 Linturetki aamuvirkuille Rauhalahden ympäristössäAluevastaava Eelis Rissanen, Pohjois-Savon lintutieteellinen yhdistys

8:00 Moniarvoinen metsänomistajakunta metsätalouden kulma- jakoetinkivenäMetsäjohtaja Antti Sahi, MTK

Moniulotteiset tavoitteet ja tarpeet valtion metsissä – kohtaamiset jakolahtelut kautta aikainYmpäristöpäällikkö Kari Pelkonen, Metsähallitus

Metsänhoidon ja suunnittelun lyhyt oppimäärä – tasot, teknologiaja tekijätSuunnittelupäällikkö Risto Helle ja metsäsuunnittelijaPekka Rautiainen, Pohjois-Savon metsäkeskus

Mielenvirkistystä metsäpolultaKaupunginmetsänhoitaja Seppo Jauhiainen, Kuopion kaupunki

Opastettu luonnonarvojen havainnointi: metsien monimuotoisuudenturvaamisen ekologiset perusteetOppaina: ylitarkastaja Anne Grönlund, Pohjois-Savon ympäristökeskus;intendentti Pertti Renvall, Kuopion luonnontieteellinen museo;

Metsien monimuotoisuuden turvaaminen – historian tuulet ja tämänpäivän puhuritJohtaja Eeva Hellström, Päättäjien Metsäakatemia

“Metso” nousi siivilleen – Etelä-Suomen metsien monimuotoisuudenturvaaminen käytännössäYmpäristöpäällikkö Jouko Kostamo, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio

Riittääkö tuuli Metson siipien alla?Metsäasiantuntija Sini Harkki, Suomen luonnonsuojeluliitto

Lankusta laadukkaaksi lattiaksi – Kuopio

13:00 Puutuoteteollisuus suuntaa järjestelmärakenteisiin ja laadukkaanasumisen kuluttajatuotteisiinPuheenjohtaja Kauko Yläsaari, Puumiesten Liitto ry

Parkettiasennusliikkeestä lattianvalmistajien eliittiinVaratoimitusjohtaja Vesa Okkonen, Karelia Yhtymä Oyj

TuotantokierrosEsko Teerikorpi, Vesa Okkonen, Esko Ovaskainen, Karelia Yhtymä Oyj

Puu taipuu ja soi – Vehmersalmi

16:00 Puu taipuu ja soiKulttuuriyrittäjä Lutz Reinhardt, Tetrimäki Furniture Vision ky

Metsäsektori – osaava tulevaisuuden tekijä?

8:00 Metsäsektorin innovaatiot ja osaamishaasteet –kurssin osanottajien pikapalatTeknologiajohtaja Dan Asplund, Jyväskylän teknologiakeskusTeknologiapäällikkö Christine Hagström-Näsi, TEKESTutkija Matti Kalliokoski, Helsinki Institute for Information TechnologyPuheenjohtaja Mervi Skyttä, Biologian ja maantieteen opettajien liitto

Muistoja ja unelmia, video

Kurssin päätöskeskustelu

10:00 Kurssin päätöskeskustelu: tulevaisuustyöpajaJohtaja Anssi Niskanen, Metsäalan tulevaisuusfoorumi,Joensuun yliopisto

72

Järjestäjät

Etelämaa Tarja, Päättäjien Metsäakatemia, kurssisihteeriHellström Eeva, Päättäjien Metsäakatemia, johtajaKarvonen Juhani, Suomen Metsäyhdistys, toiminnanjohtajaRoiko-Jokela Pentti, Päättäjien Metsäakatemia, projektipäällikköYli-Ruka Essi, Päättäjien Metsäakatemia, kurssiassistentti

Päättäjien Metsäakatemian neuvottelukunta

Sailas Raimo (pj.), Valtiovarainministeriö, valtiosihteeriHautojärvi Sirkka, Ympäristöministeriö, kansliapäällikköHärmälä Esa, Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto, puheenjohtajaJuslin Heikki, Helsingin yliopisto, professoriMäenpää Mikko, STTK, puheenjohtajaPoranen Timo, Metsäteollisuus ry., toimitusjohtajaRuokanen Tapani, Suomen Kuvalehti, päätoimittajaTanskanen Antti, Osuuspankkikeskus, pääjohtajaVaittinen Jarmo, Maa- ja metsätalousministeriö, kansliapäällikkö

Maastojakson suunnitteluryhmä

Hujala Jukka, Pohjois-Savon metsänomistajien liitto ry., toiminnanjohtajaReipsaari Kalle, Metsäliitto, piiripäällikköSuihkonen Matti, Metsäkeskus Pohjois-Savo, johtajaTukiainen Jorma, Pohjois-Savon ympäristökeskus, metsänhoitaja

Järjestelyihin osallistuneet tahot

Kallaveden metsänhoitoyhdistysKarelia Yhtymä OyjKarjalan LennostoKarttulan Metsätyö OyKuopion kaupunkiKuopion Metsäpari OyMetsäliitto, Pohjois-Savon piiriPohjois-Savon metsäkeskusPohjois-Savon metsänomistajien liittoPohjois-Savon ympäristökeskusStromsdal OyjTamfelt, Juankosken tehdasTetrimäki Furniture Vision ky.

Miksi Päättäjille Metsäakatemia?

Metsäakatemia on yhteiskunnan eri sektorei-den päättäjille suunnattu metsäaiheinen kut-sukurssi ja keskustelufoorumi.

Metsäakatemiassa metsäsektori pyrkiiavautumaan entistä enemmän muuhun yh-teiskuntaan tarjoamalla eri alojen vaikuttajil-le laaja-alaisesti tietoa metsien hyvinvoinnis-ta, metsäsektorista sekä sen toiminta-edelly-tyksistä ja merkityksestä Suomessa ja globaa-listi. Vastavuoroisesti metsäsektori odottaasaavansa yhteiskunnan muilta päättäjiltä tie-toa ja vaikutteita toimintaympäristön muu-toksista ja keskeisistä yhteiskunnallisista kehi-tyshaasteista.

Kursseille kutsutaan keskeiset poliitikot javirkamiehet, liike-elämän ja etujärjestöjenjohto sekä tieteen, taiteen, kansalaisjärjestö-jen ja tiedotusvälineiden edustajia; kerrallaan25–30 osanottajaa. Osanottajat vaihtuvatkursseittain.

Kukin Päättäjien Metsäakatemia on neli-päiväinen, koostuen pääkaupunkiseudullajärjestettävästä seminaarijaksosta ja retkeilynätoteutettavasta maastojaksosta.

Päättäjien Metsäakatemia toimii SuomenMetsäsäätiön sekä maa- ja metsätalousminis-teriön tuella. Toiminnasta vastaa SuomenMetsäyhdistys.

Lisätietoja: http://www.smy.fi/pma

kirkkonummi 28.4.2003 7. –...

Documents