Kasvua ja kilpailukykyä standardeilla

Koneturvallisuuden standardit

2

Koneturvallisuuden standardit

Koneturvallisuuden standardit käsittelevät koneiden sekä niissä olevien järjestelmien, laitteiden ja toisinaan

myös komponenttien turvallisuuskysymyksiä.

Koneturvallisuuden standardit liittyvät tyypillisesti koneiden suunnitteluvai-heessa toteutettavissa oleviin kysymyk-siin, mutta voivat käsitellä myös koneen elinkaaren muissa vaiheissa sovellettavis-sa olevia asioita. Koneet voivat olla sekä kuluttajatuotteita että tuotantovälineitä. Euroopan unionissa koneilla tarkoite-taan yleensä konedirektiivin 2006/42/EY soveltamis alaan kuuluvia tuotteita, mut-ta nekään eivät rajoitu vain varsinaisiin koneisiin.

Konedirektiivi ja standarditNykyisten koneturvallisuuden standar-dien lähtökohtana on EU:n konedirektii-vi 2006/42/EY, joka harmonisoi EU/ETA-alueella ensimmäistä kertaa markkinoille saatettavia tai käyttöön otettavia koneita koskevat säädökset. Konedirektiivin liite I sisältää yleiset koneiden suunnittelussa käytettävät terveys- ja turvallisuusvaati-mukset. Näiden yleisten vaatimusten tar-kempia teknisiä ratkaisuja kuvataan kone-turvallisuuden standardeissa.

ThinkstockPhotos

3

Konedirektiivi 2006/42/EY on saatet-tu Suomessa voimaan valtioneuvoston asetuksella koneiden turvallisuudesta 400/2008. Tätä asetusta kutsutaan ta-vallisesti koneasetukseksi. Nykyistä ko-nedirektiiviä ja koneasetusta on pitänyt soveltaa 29.12.2009 alkaen.

Tässä esitteessä on yleistietoa ko-neturvallisuuden standardeista, yh-denmukaistetuista standardeista sekä kone direktiivin 2006/42/EY vaikutuk-sista koneturvallisuuden standardeihin. Esitteessä on myös tietoa standardisoin-tiin osallistumisen mahdollisuuksista, uu-simmista julkaistuista koneturvallisuuden SFS-standardeista ja SFS-käsikirjoista sekä linkkejä tiedon etsimiseksi muista tietolähteistä.

On myös olemassa muita koneturval-lisuuteen liittyviä erityissäädöksiä, kuten henkilöhissejä, painelaitteita, maatalous-traktoreita, sähkömagneettista yhteen-sopivuutta (EMC) ja räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäviä laitteita (ATEX) kos-kevat erityissäädökset, ja niihin liittyviä standardeja. Tämä esite ei kata näiden erityisalueiden turvallisuusstandardeja.

Mitä tuotteita konedirektiivi ja siihen liittyvät standardit koskevat?Konedirektiivi 2006/42/EY koskee pait-si varsinaisia koneita ja koneista kootta-via koneyhdistelmiä myös turvakompo-nentteja, nostoapuvälineitä, nostamiseen tarkoitettuja ketjuja, köysiä ja vöitä, nivel-akseleita sekä osittain valmiita koneita.

Konedirektiivin liite I edellyttää, että koneen valmistajan – tai joissain tapauk-sissa maahantuojan, myyjän tai muun ko-neen markkinoille saattajan, jos varsinai-nen valmistaja ei ole koneen markkinoille saattaja – on suoritettava koneen turval-lisuussuunnittelu (riskin arviointi ja riskin

pienentäminen) ottaen huomioon kaik-ki koneeseen liittyvät terveys- ja turval-lisuusriskit koneen elinkaaren kaikissa ennakoitavissa olevissa vaiheissa. Tältä pohjalta kone on suunniteltava ja ra-kennettava tarkoitettuun käyttöön so-pivaksi ja turvalliseksi ottaen huomioon myös kohtuudella ennakoitavissa oleva väärinkäyttö.

Koneturvallisuuden standardit käsit-televät kaikkia konedirektiivin liitteen I olennaisissa vaatimuksissa käsiteltäviä turvallisuuskysymyksiä. Standardit esit-tävät vaatimuksia koskevia tarkempia ja tekniikan nykytietämyksen huomioon ot-tavia ratkaisuja ja vaatimuksia. Standardit voivat olla tuotekohtaisia turvallisuus-standardeja, ne voivat käsitellä yksittäistä turvallisuuskysymystä tai suojausteknistä laitetta tai ne voivat käsitellä suunnitte-lussa sovellettavissa olevia menettelyta-poja (esim. riskin arviointi) tai menetelmiä (esim. päästöjen mittausmenetelmät).

Uusi konedirektiivi vahvistaa, että tur-vallisuussuunnittelu on syytä tehdä myös osittain valmiille koneille siltä osin kuin se on mahdollista. Koneturvallisuuden standardeja sovelletaan siis myös suun-niteltaessa tuotteita, jotka eivät toimi itsenäisesti.

Koneturvallisuuden standardien hierarkiaKonedirektiiviin liittyvät turvallisuus-standardit jaotellaan kolmiportaisen hierarkian mukaan A-, B- ja C-tyypin standardeihin.

A-tyypin standardit määrittelevät ko-neturvallisuuden perusfilosofian (perus-terminologia, riskin arvioinnin periaatteet ja turvallisuussuunnittelun periaatteet; standardi SFS-EN ISO 12100).

B-tyypin standardit käsittelevät suun-nittelijoiden tarvitsemaa horisontaalista

4

ScanStockPhoto/Andrey Armyagov

5

perustietoa kuten melun ja tärinän hallinta ja mittaaminen, ergonomia, turvalaitteet, suojukset, kulkutiet ja turvaetäisyydet.

C-tyypin standardit sisältävät yksityis-kohtaisia yksittäisten koneiden tai ko-neryhmien turvallisuusvaatimuksia, jot-ka osittain toteutetaan viittaamalla A- tai B-tyypin standardeihin.

Hierarkian tarkoituksena on ollut no-peuttaa standardien laadintaprosessia. Toisaalta tarkoituksena on varmistaa, et-tä turvallisuussuunnittelun (riskin arvioin-nin ja riskin pienentämisen) perusperiaat-teet olisivat yhtäläiset kaikenlaisia koneita suunniteltaessa.

Käytännön suunnittelutilanteessa olisi aina ensin selvitettävä, onko suunnitelta-vaa konetta koskevaa C-tyypin standar-dia olemassa. Jos tällainen standardi on olemassa, se yleensä ohjaa standardissa

olevien viittausten kautta, mitä B-tyypin standardeja suunnittelutilanteessa tarvi-taan ja mitä A- ja B-tyypin standardeissa esitettäviä vaatimuksia on mahdollisesti noudatettava C-tyypin standardissa ole-vien vaatimusten lisäksi. C-tyypin stan-dardeissa esitettävät vaatimukset ovat aina ensisijaisia B-tyypin standardien vaa-timuksiin nähden.

C-tyypin standardien tarkoituksena on esittää tuotekohtaiset tarkat ja yksityis-kohtaiset turvallisuusvaatimukset (riskin pienentäminen) konedirektiivin liitteen I olennaisten terveys- ja turvallisuusvaati-musten täyttymiseksi. Lisäksi tarkoituk-sena on määrittää, miten A- ja B-tyypin standardien toisinaan laaja-alaiset ja mahdollisesti eri toteutusvaihtoehtoja si-sältävät yleiset periaatteet on toteutetta-va koneen suunnittelussa ja rakenteessa.

A- tyypin standardi SFS-EN ISO 12100

B-t

yyp

in s

tand

ard

it

Materiaalit ja päästöt Tulipalo ja räjähdys, hygienia

Päästöjen hallinta ja mittaus Melu, tärinä, säteily, aineet

Suojaustekniset laitteet Suojukset, turvalaitteet

Tehonsyöttöjärjestelmät Sähkö, hydrauliikka ja pneumatiikka

Ohjausjärjestelmät Rakenneperiaatteet, odottamattoman käynnistyksen estäminen, hätäpysäytys

Ihmisen ja koneen välinen vuorovaikutus

Ohjaus- ja näyttölaitteet, signaalit, merkinnät, ohjeet

Ergonomia Ihmisen henkiset kyvyt, fyysinen ympäristö, antropometria ja biomekaniikka

Etäisyyssuojaus Turvaetäisyydet, puristumissuojaetäisyydet

Kulkutiet Tasot, kaiteet, portaat, tikkaat

C-tyypin standardien soveltaminen riskin pienentämisessä ei poista kone-direktiivissä 2006/42/EY esitettävää pa-kollista vaatimusta riskin arvioinnin teke-misestä. Riskin arviointi on myös tällöin tehtävä, mutta sen laajuus on suppeampi kuin ilman C-tyypin standardin noudat-tamista. C-tyypin standardia laadittaes-sa on jo suoritettu riskin arviointi. Sen soveltajan tehtäväksi jää lähinnä sen var-mistaminen, kattaako C-tyypin standar-di kaikki suunniteltavana olevaa tuotetta koskevat vaarat ja kone direktiivin olen-naiset terveys- ja turvallisuusvaatimukset. C-tyypin standardin soveltajan on tehtä-vä yksityiskohtaisempi riskinarviointi vain

niiden vaarojen osalta, joita standardi ei kata. Jos C-tyypin standardia ei ole käy-tettävissä, voi suunnittelija käyttää suo-raan A- ja B-tyypin standardeja. Riskin ar-viointi tehdään aina soveltaen A-tyypin standardeja.

Standardien rooli konedirektiiviä sovellettaessaKonedirektiivin liite I sisältää lähin-nä direktiivin soveltamisalaan kuulu-via tuotteita koskevat yleisluonteiset olennaiset vaatimukset. Näiden lisäk-si tarvitaan vapaaehtoisia standardeja. Eurooppalaiset standardisoimisjärjestöt CEN ja CENELEC ovat saaneet Euroopan

ScanStockPhoto/Péter Gudella

7

komissiolta tehtäväkseen laatia näitä ko-nedirektiiviin liittyviä standardeja. Ne aloittivat koneiden turvallisuusstandar-dien laatimisen suunnilleen samoihin ai-koihin 1980-luvulla, kun konedirektiiviä alettiin valmistella.

Koneiden turvallisuussuunnittelussa ainoastaan konedirektiivin liitteessä I esi-tettävät vaatimukset ovat tosiasiallisesti pakollisia – vain direktiivin vaatimuksia on pakko noudattaa. Vapaaehtoisten kone-turvallisuuden standardien tarkoituksena on esittää yksityiskohtaisempaa tietoa sii-tä, miten näitä vaatimuksia voidaan nou-dattaa yleisesti hyväksyttävällä tavalla.

Koneturvallisuuden vapaaehtoisten standardien noudattamiseen liittyvä ja konedirektiivin takaama vaatimusten-mukaisuusolettamus tekee standardien käyttämisestä luontevaa ja houkuttele-vaa. Konedirektiivin mukaisesti vapaa-ehtoisia yhdenmukaistettuja standardeja

noudatettaessa katsotaan koneen ole-van automaattisesti vaatimustenmu-kainen niiden konedirektiivin olennais-ten vaatimusten suhteen, jotka kyseinen standardi kattaa. Erityisesti kansalliset viranomaiset eivät voi esittää tai vaatia yhdenmukaistettujen standardien vastai-sia vaatimuksia.

Koneturvallisuuden standardit autta-vat kahdella tavalla olennaisten terveys- ja turvallisuusvaatimusten noudattamisessa:

Ne tarjoavat työkaluja itse suunnitte-luprosessin järjestämiseen ja rakentami-seen. Tällainen standardi on erityisesti SFS-EN ISO 12100 Yleiset suunnittelu-periaatteet, riskin arviointi ja riskin pie-nentäminen. Kyseistä standardia sovel-tamalla voidaan noudattaa olennaisissa terveys- ja turvallisuusvaatimuksissa esi-tettäviä riskin arviointia, sen suorittamis-ta ja dokumentointia koskevia pakollisia vaatimuksia.

1. Soveltamisalan varmistaminen – onko sovellettava?

2. Turvallisuussuunnittelu (riskin arviointi + riskin pienentäminen) olennaisten vaatimusten noudattaminen yhdenmukaistettujen standardien (vaatimustenmukaisuusolettamus) tai muiden standardien avulla

3. Vaatimustenmukaisuuden arviointi sovellettujen yhdenmukaistettujen ja muiden standardien kirjaaminen koneen teknisessä tiedostossa

4. EY-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen laatiminen sovellettujen yhdenmukaistettujen ja muiden standardien julkinen ilmoittaminen vakuutuksessa

5. CE-merkinnän kiinnittäminen

Stan

dar

die

n ro

oli

kone

dir

ekti

iviä

sov

elle

ttae

ssa

8

Standardit tarjoavat teknisiä yksityis-kohtaisia ratkaisuja turvallisuusvaatimus-ten mukaisuuden varmistamiseen (riskin pienentämiseen), eli ne koskevat koneen tai sen osajärjestelmien rakennetta tai esittävät mittausmenetelmiä koneiden päästöjen mittaamiseksi ja mittaustulos-ten raportoimiseksi. Pääosa standardeis-ta on juuri tähän ryhmään kuuluvia.

Myös yhdenmukaistettuja kone tur-vallisuusstandardeja sovellettaessa on noudatettava konedirektiivin liitettä I. Standardit eivät koskaan kokonaan kor-vaa liitettä I, vaan avustavat sen vaati-musten toteuttamisessa.

Standardit ovat erityisen hyödylli-siä pk-yrityksille, koska ne esittävät lain-säädännön tunnustaman tavan direktii-vin liitteen I vaatimusten täyttämisestä. Standardit osoittavat turvallisuustason, joka voidaan nykytietämyksen mukaan saavuttaa ja jota vastaavaa tasoa kone-direktiivin liitteen I olennaisten vaatimus-ten noudattaminen edellyttää.

Koneturvallisuuden standardeja ei-vät käytä ainoastaan koneiden suunnit-telijat ja valmistajat, vaan myös direktii-vien voimaan saattamisesta vastuussa olevat kansalliset viranomaiset, testaus - ja tarkastuslaitokset sekä koneiden käyttäjä organisaatiot.

Mitä ovat yhdenmukaistetut standardit ja vaatimustenmukaisuusolettamus?Yhdenmukaistetulla standardilla tarkoite-taan kone direktiivin yhteydessä sellaista koneturvallisuuteen liittyvää ja Euroopan komission toimeksiannosta laadittua EN-standardia, joka liittyy yhteen tai useam-paan konedirektiivin liitteen I olennai-seen terveys- ja turvallisuusvaatimukseen ja jonka viitetiedot (tunnus ja otsikko) on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä (EUVL).

Koneturvallisuuden standardin viite-tiedon julkaisu EUVL:ssä vahvistaa sen, että kyseinen vapaaehtoinen standardi tarjoaa yleisesti hyväksytyn teknisen ta-van täyttää direktiivin liitteen I vastaavat olennaiset vaatimukset (ns. automaatti-nen vaatimustenmukaisuusolettamus).

Pääosa koneturvallisuuden standar-deista on yhdenmukaistettuja standar-deja, mutta näin ei ole automaattisesti. Sen vuoksi on syytä aika ajoin tarkistaa, onko suunnittelussa sovelletuilla standar-deilla tämä tärkeä erityisstatus.

Esimerkiksi tekniset raportit tai tek-niset spesifikaatiot eivät voi olla yhden-mukaistettuja standardeja. Toisinaan Euroopan komissio yhdessä jäsenvalti-oiden kanssa ei hyväksy standardia yh-denmukaistetuksi (joko osittain tai ei lainkaan) siinä olevien turvallisuusvaati-musten puutteellisuuksien vuoksi.

Vaikka jokin koneturvallisuuden EN-standardi ei saavuttaisikaan yhdenmu-kaistetun standardin asemaa, se on sil-ti aina kaikissa EU/ETA-maissa voimassa oleva kansallinen ja virallinen standar-di. Jos yhdenmukaistetuksi tulemi-sen esteenä on ollut standardissa ol-lut turvallisuuteen liittyvä puute, pelkkä standardin noudattaminen ei vielä ta-kaa automaattista oletusta direktiivin

Pääosa koneturvallisuuden standardeista on

yhdenmukaistettuja standardeja, mutta näin ei ole automaattisesti.

9

ThinkstockPhotos

10

liitteen I vastaavien vaatimusten täyt-tymisestä. Tällöin tuotteen suunnitteli-jan on standardin puutteellisten vaati-musten osalta suoritettava oma riskin arviointi ja toimeenpantava sellaisia li-säsuojaustoimenpiteitä, joita standar-dissa ei eritellä.

Mikään standardi ei myöskään ole he-ti julkaisuhetkellään yhdenmukaistettu standardi, koska CEN tai CENELEC stan-dardin julkaisijoina eivät voi tätä päättää. Yhdenmukaistetuksi tulemisen ehtona on aina se, että Euroopan komissio päättää kyseisen standardin viitetiedon julkaise-misesta EU:n virallisessa lehdessä.

Uuden EN-standardin julkaisemisen ja EU:n virallisessa lehdessä tehtävän vii-tetiedon julkaisemisen välillä voi toisi-naan olla jopa usean kuukauden viive. Kertaalleen yhdenmukaistetuksi tulleen standardin status voidaan myös myö-hemmin poistaa. Standardeja uudistet-taessa standardin sopivuus yhdenmu-kaistetuksi punnitaan aina uudelleen standardin uuden painoksen tai muu-toksen ilmestyessä.

Kaikkia standardeja uudistetaan mää-räajoin. Standardin uusi painos syrjäyt-tää aina edellisen painoksen myös yh-denmukaistettuna standardina joko tietyn siirtymäkauden jälkeen tai ilman sitä. Siirtymäkausi voi olla enimmillään 3 vuotta ja silloin sekä standardin van-ha että uusi painos voivat olla samanai-kaisesti yhdenmukaistettuja standarde-ja. Usein standardin vanha painos voi olla jo kumottu sekä EN-standardina et-tä kansallisena standardina, mikä ei es-tä sen olemista yhdenmukaistettu stan-dardi. Siirtymäkausilla halutaan helpottaa teollisuuden siirtymistä uuteen standar-diin ja annetaan aikaa tuotannon sopeut-tamiseen. Siirtymäaika hyödynnetään toi-sinaan myös vastaavan SFS-standardin

osalta. Tällöin voi olla samanaikaisesti voimassa sekä SFS-standardin uusi että vanha painos.

Mistä yhdenmukaistetun standardin voi tunnistaa?Koneturvallisuuden standardien esipu-heessa tai erityisessä Z-liitteessä on ta-vallisesti maininta siitä, että kyseisen standardin on tarkoitus olla myös yhden-mukaistettu standardi. Itse standardissa olevan tiedon perusteella ei kuitenkaan voida koskaan päätellä, onko kyseinen standardi sillä hetkellä yhdenmukaistet-tu, koska Euroopan komissio vahvistaa standardin sopivuuden yhdenmukaiste-tuksi tulemisesta jopa useita kuukausia standardin julkaisemisen jälkeen.

Kulloinkin voimassa olevien yhdenmu-kaistettujen standardien luettelon voi tar-kistaa mm. Euroopan komission tai SFS:n verkkosivuilta (lisätietoja tämän esitteen loppupuolella). Jos standardi on yhden-mukaistettu, voi siinä olevan Z-liitteen avulla sen sijaan tarkistaa, mitkä konedi-rektiivin 2006/42/EY liitteen I olennaiset vaatimukset kyseinen standardi kattaa. Standardeissa voi olla myös useampia direktiivikohtaisia Z-liitteitä.

Miten standardien sisältöön voi vaikuttaa?Kaikkien standardien sisältöön voi vai-kuttaa joko osallistumalla niitä laativiin työryhmiin (CEN, CENELEC, ISO, IEC) ja liittymällä kansallisiin seuranta ryhmiin tai komiteoihin. Kaikki asiasta kiinnos-tuneet osapuolet ja sidosryhmät voi-vat osallistua standardien laatimiseen. Käytännön osallistuminen tapahtuu aina kansallisten standardisoimisjärjestöjen ja Suomessa SFS:n toimialayhteisöjen kaut-ta. Lisätietoja toimialayhteisöistä on esit-teen lopussa.

11

Konedirektiivin edellyttämä suunnittelumetodi

Standardissa SFS-EN ISO 12100 esitetään kolmiportainen konedirektiivin edellyttämä suunnittelumetodi.

1. Ensisijaisesti poistetaan vaaroja tai pienennetään riskejä luontaisesti turvallisilla suunnittelutoimenpiteillä.

2. Käytetään suojausteknisiä toimenpiteitä (turvalaitteita ja suojuksia) ja täydentäviä suojaustoimenpiteitä (hätäpysäytys, kulkutiet jne.)

jäljelle jääneiden riskien poistamiseksi tai pienentämiseksi.

3. Annetaan käyttäjille tietoa (merkinnät, käyttöohjeet, henkilönsuojainten käyttö) niistä vaaroista ja riskeistä, joita suunnittelu- ja suojaustoimenpiteistä huolimatta jää.

Standardi SFS-EN ISO 12100 sisältää ko-nedirektiivin liitteen I soveltamiseksi tar-vittavat perusteet vaarojen tunnistamisek-si, niistä aiheutuvien riskien arvioimiseksi sekä riskin pienentämisen perusperiaat-teet ja pääasialliset käytettävissä olevat tekniset periaatteet. Siinä kuvataan ko-neiden riskin arvioinnin periaatteet ja esi-tetään hyväksyttävä tapa konedirektiivin 2006/42/EY edellyttämän pakollisen ris-kin arvioinnin suorittamiseksi ja doku-mentoimiseksi. Standardia tukeva ISOn tekninen raportti SFS-ISO/TR 14121-2 puolestaan sisältää esimerkkejä riskin ar-vioinnin käytännön menetelmistä.

Konedirektiivi edellyttää suunnitte-lijalta koneen turvallisuuden varmista-mista sen elinkaaren kaikissa vaiheissa

rakentamisesta hävit tämiseen asti. Suunnittelijan tehtävänä on tunnistaa ko-neeseen liittyvät vaarat ja tämän jälkeen suunnitella kone riskin arviointiin ja riskin pienentämiseen perustuvaa suunnittelu-tapaa soveltaen.

Standardin ISO 12100 vuoden 2010 painos on muodostettu yhdistämällä standardit ISO 12100 1 + A1:2009, ISO 12100-2 + A1:2009 ja ISO 14121-1:2007 yhdeksi kokonaisuudeksi. Tekniseltä si-sällöltään ISO 12100:2010 on identtinen aiempien painosten kanssa.

Koneturvallisuuden A-tyypin stan-dardit on kerätty SFS-käsikirjaan 100-1. Tämä käsikirja sisältää tiivistetysti kone-turvallisuuden perusstandardit sekä toi-mitettua hyödyllistä lisäaineistoa, joiden

Näitä perusstandardeja tarvitsevat kaikki

Koneturvallisuuden perusteita, teknisiä suunnitteluperiaatteita ja riskin arviointia käsittelevä A-tyypin standardi on

SFS-EN ISO 12100 Koneturvallisuus. Yleiset suunnitteluperiaatteet, riskin arviointi ja riskin pienentäminen.

12

avulla konedirektiivin edellyttämän tur-vallisuussuunnittelun voi aloittaa.

ISO 12100 on laajasti tunnustettu standardi USA:sta KiinaanJo alun perin vuonna 1991 tunnuksella EN 292 julkaistu ja vuonna 2003 standar-diksi EN ISO 12100 muuttunut konetur-vallisuuden perusstandardi on tunnettu ja tunnustettu myös Euroopan ulkopuo-lella. Standardi EN ISO 12100 on myös kansainvälinen standardi tunnuksella ISO 12100:2010. Aiempi standardi EN 292 oli julkaistu vuonna 1992 ISOn teknisenä raporttina ISO/TR 12100 (osat 1 ja 2) ja se oli käännetty mm. japaniksi ja kiinaksi.

Standardin ISO 12100 aiemmat vuoden 2003 painokset on vahvistettu kansallisek-si standardiksi nykyisin ainakin USA:ssa (ANSI/ISO 12100-1-2007 ja ANSI/ISO 12100-2-2007), Kiinas sa (GB/T 15706.1-2007 ja GB/T 15706.2-2007), Koreassa (KSBISO 12100-1:2003 ja KSBISO 12100-2:2003) ja Malesiassa (MS ISO 12100-1:2005 ja MS ISO 12100-2:2005).

Koneturvallisuuden standardit entistä useammin kansainvälisiäA-tyypin standardin SFS-EN ISO 12100 lisäksi useimmat B-tyypin EN-standardit on julkaistu samansisältöisinä kansainvä-lisinä ISO- tai IEC-standardeina. Monet B-tyypin standardit ovat jo alun perin

ISOn tai IEC:n laatimia. Tällaisia ovat esi-merkiksi melunmittausta ja koneiden säh-kölaitteistoja koskevat standardit.

Seuraava vaihe on yhteisten kansain-välisten ja eurooppalaisten C-tyypin stan-dardien laatiminen. Tätä silmällä pitäen ISO on jo julkaissut tällaisten koneturval-lisuusstandardien laadintaperiaatteet ku-vaavan oppaan ISO Guide 78:2008 Safety of machinery. Rules for drafting and pre-sentation of safety standards, joka perus-tuu vastaavaan CENin oppaaseen CEN Guide 414. ISO Guide 78 edellyttää, et-tä kansainväliset C-tyypin koneturvalli-suusstandardit perustuvat standardissa ISO 12100 esitettäviin perusteisiin ja pe-rusperiaatteisiin, joiden lähtökohta on to-siasiallisesti EU:n konedirektiivissä.

EU:n konedirektiivin vaikutuksesta laaditut koneturvallisuuden standardit ovat entistä laajemmin helpottamassa myös koneiden kansainvälistä kaupan-käyntiä ”eurooppalaisten” koneturvalli-suuden standardien tullessa entistä laa-jemmin käyttöön myös EU/ETA-alueen ulkopuolella.

Standardit käytössä olevien koneiden turvallisuuden varmistamisessaUusien koneiden ja laitteiden suunnit-teluun tarkoitetut ja tässä esitteessä ku-vattavat koneturvallisuuden standardit ja

Standardisoinnin laajuusCEN ja CENELEC ovat julkaisseet noin 800 koneturvallisuuteen liittyvää voimassa

olevaa standardia, standardin muutosta tai muuta julkaisua kuten tekniset raportit. Yksityiskohtaista luetteloa kaikista koneturvallisuuden standardeista on vaikea esittää ja tärkein käytettävissä olevien standardien tarkistuslähde on aina

yhdenmukaistettujen standardien viimeisin voimassa oleva luettelo.

13

niissä esitettävät perusperiaatteet voi-vat olla hyödyllisiä tiedonlähteitä myös silloin, kun kyse on käytössä olevien ko-neiden ja työvälineiden turvallisuuden tai työpaikan työturvallisuuden arvioinnista tai parantamisesta siten kuin valtioneu-voston asetus työvälineiden turvallises-ta käytöstä ja tarkastamisesta 403/2008 (käyttöasetus) edellyttää, vaikka kyseinen säädös ei standardien käyttämistä erityi-sesti edellytä tai niihin viittaa.

Koneturvallisuuteen liittyviä standardejaKoneturvallisuuden A- ja B-tyypin stan-dardit luetellaan tämän esitteen liitteessä.

Koneturvallisuuteen liittyvät EN-, ISO- ja IEC-standardit ryhmitellään SFS-luettelossa ICS-luokituksen mu-kaisiin ryhmiin ISOn, IEC:n, CENin ja CENELECin kyseisille standardeille teke-män luokituksen mukaisesti. Pelkästään koneturvallisuuteen (EU:n konedirektiivin

merkityksessä) liittyviä EN-standardeja sisältäviä ICS-luokkia on SFS-luettelossa k äy t ä n n ö s s ä v a i n y k s i : ”13 .110 Koneturvallisuus”. ICS-luokka 13.110 si-sältää kuitenkin vain koneturvallisuuden A-tyypin standardit ja pääosan B-tyypin standardeista. Muutamat standardit voi-vat olla useammassa ICS-luokassa ja C-tyypin koneturvallisuusstandardit luo-kitellaan aina aihekohtaisiin kyseisen teollisuussektorin mukaisiin luokkiin, jois-sa tavallisesti on myös kyseisiä tuotteita koskevia muita standardeja, jotka eivät lii-ty lainkaan koneturvallisuuteen.

Täydellinen ja ajantasainen luettelo koneturvallisuuden yhdenmukaistetuis-ta standardeista on luettavissa Euroopan komission verkkosivuilla. Luetteloa päivi-tetään useamman kerran vuodessa.

Kulloinkin voimassa olevat, kyseiseen ryhmään liittyvät standardit voi tarkistaa SFS:n verkkokaupan luettelosta. Astu si-sään osoitteessa sales.sfs.fi.

ScanStockPhoto

14

Tietoja yhdenmukaistetuista standardeistaEuroopan komissio ylläpitää luetteloja Euroopan uinionin uuden lähestymistavan direktiiveihin liittyvistä yhdenmukaistetuista standardeista osoitteessa: ec.europa.eu/growth/single-market/european-standards/harmonised-standards/machinery/

Hyödyllisiä linkkejä

Eurooppalaisten ja kiinalaisten standardien tietopalvelu (ml. koneturvallisuus): www.eu-china-standards.eu

EUR-LEX – EU:n lakitietokanta: eur-lex.europa.eu

FINLEX – Valtion säädöstietopankki: www.finlex.fi

Konedirektiivin 2006/42/EY soveltamisopas uusittu: 2.1 painos – Heinäkuu 2017. ec.europa.eu/docsroom/documents/24722

KAN Report 40 – The new Machinery Directive – A tool to uncover the changes introduced by the revised directive, edited by Ulrich Bamberg and Stefano Boy, 112 p. Brussels/Sankt Augustin, May 2008, ISBN 978-3-88383-914-1 www.kan.de/en/publications/kan-studies/

Koneturvallisuus. Koneiden tekniset vaatimukset ja vaatimuksenmukaisuus Työsuojeluoppaita ja -ohjeita 16, Työsuojeluhallinto, Tampere 2008. 24 s. ISBN 978-952-479- 084-0 www.tyosuojelu.fi/tietoa-meista/julkaisut/oppaat

METSTA, koneturvallisuuden verkkojulkaisu: metsta.fi/www/koneturvallisuuden_teemasivut/standardisointi/Turvallisuustietoinen koneiden ja tuotantolinjojen modernisointiprosessi Timo Malm & Vesa Hämäläinen, VTT tiedotteita 2359, Espoo 2006, 60 s. ISBN 951-38-6827-3 vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2006/T2359.pdf

Tietolähteitä

15

Monta tapaa tilata julkaisuja

Asiakaspalvelu auttaaSFS:n asiakaspalvelusta voit tilata kaikki tarvitsemasi julkaisut. Ota yhteyttä sales@sfs.fi tai p. 09 1499 3353.

SFS-kauppaVerkkokaupassa voit tarkistaa julkaisujen ajantasaiset tiedot. Voit myös ladata useimmat standardit omalle koneellesi saman tien ja tilata julkaisuja. Astu sisään osoitteessa sales.sfs.fi.

SFS Online SFS Online -palvelussa oma standardikokoelmanne on aina ajan tasalla internetissä. Kiinnostuitko? Kysy lisää SFS:n asiakaspalvelusta sales@sfs.fi.

Pysy ajan tasallaStandardien seurantapalvelu on helpoin tapa pysyä ajan tasalla toimialaasi kuuluvista standardeista. Lue lisää www.sfs.fi/tietopalvelu

Tietoa uusista julkaisuista www.sfs.fi/uutiskirjetilaus

facebook.com/SFSedu

@standardeista

Suomen Standardisoimisliitto SFS ry

09/2

019

Lisätietoja

METSTAJukka-Pekka RapinojaAsiantuntija

www.metsta.fi 040 351 0896 etunimi.sukunimi@metsta.fi

METSTA, Metalliteollisuuden Standardisointiyhdistys ryEteläranta 10, PL 10, 00131 Helsinki

www.metsta.fi

Suomen Standardisoimisliitto SFS ryMalminkatu 34, PL 130, 00101 Helsinki p. 09 149 9331, www.sfs.fi, sales@sfs.fi