Koulutusaineisto päivittäistavarakaupalle

• Mitä luomu on? • Luomuviljely on maan viljelyä • Luomueläintuotanto • Luomuelintarvikkeet • Luomuluonnontuotteet

• Miksi kannattaa valita luomu? • Luomuvalvonta lisää luottamusta

• Luomuvalvonta & kauppa • Luomuvalvonta – harkinnan arvoinen asia

• Mistä tunnistaa luomun? • Asiakirjaselvitys eli luomutodistus • Muut luomumerkit • Luomuvalvonnan asiakirjat

• Millainen on luomukuluttaja? • Miksi luomua ostetaan?

• Mitä kauppa voi tehdä? • Pakkaamattomat luomutuotteet

• Tiesitkö tämän luomusta? • Usein kysyttyä • Testaa tietosi • Lisätietoja

Sisällys

Luomutuotannon tavoitteena on mahdollisimman ympäristöystävällinen maatalous, joka säästää luonnonvaroja ja pitää huolta eläinten hyvinvoinnista. Elintarvikkeiden valmistuksessa tavoitteena ovat mahdollisimman luonnolliset tuotteet. Luomulla on lainsuoja Luomutuotannon menetelmät ja luomutuotteen vaatimukset määritetään EU-lainsäädännössä. Luomuasetus asettaa vähimmäisvaatimukset kaikille EU:n alueella tuotettaville, valmistettaville ja myytäville luomuelintarvikkeille. Myös EU:n ulkopuolelta tuotavien luomutuotteiden on täytettävä EU:n vaatimukset. Lisäksi luomutuotteen on aina täytettävä samat elintarvikkeelle asetetut vaatimukset kuin tavanomaisenkin tuotteen.

EU:n luomusäädökset: N:o 834/2007 neuvoston asetus N:o 889/2008 komission asetus

N:o 1235/2008 komission asetus, joka koskee tuontia

EU:n asetukset koskevat rehuja, elintarvikkeita ja viinejä,

mutta ei esim. kosmetiikkaa.

Mitä luomu on?

Luomutuotannon aloittavat maatilat käyvät läpi vähintään kaksi vuotta kestävän siirtymävaiheen. Sen aikana tuotannossa on noudatettava luomuvaatimuksia, mutta tuotteita ei vielä saa markkinoida luomutuotteina. Luonnon omat typpitehtaat Kasvien tärkeimmät ravinteet ovat typpi, fosfori ja kali. Luomuviljelyssä lannoitus perustuu ravinteiden kierrätykseen: niitä saadaan esimerkiksi karjanlannasta. Luomupellon tarvitseman typen hankkimisessa ovat tärkeitä myös apila ja muut palkokasvit, sillä niiden juurinystyröissä elävät bakteerit sitovat ilmakehän typpeä ja muuttavat sitä kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Ero tavanomaisessa tuotannossa käytettäviin keinolannoitteisiin on siinä, että keinolannoitteiden typpi sidotaan ilmakehästä fossiilisten polttoaineiden avulla ja fosfori saadaan louhimalla maaperästä. Ravinteet sinänsä ovat samoja, mutta eri muodossa. Luontaiset keinot tuholaisten ja tautien torjunnassa Kemiallisia torjunta-aineita ei käytetä luomuviljelyssä muutamaa luonnosta peräisin olevaa yhdistettä lukuun ottamatta. Luomuviljelijä torjuu kasvitauteja ja tuholaisia valitsemalla kestäviä lajikkeita, suosimalla tuhoeliöiden luontaisia vihollisilla ja viljelemällä samalla peltolohkolla eri kasveja eri vuosina. Luomun keinoja estää rikkakasvien kasvua ovat muokkaukset ja haraukset sekä vihannesviljelyssä myös kuumentaminen ja kitkeminen.

Luomuvihannespellolla voidaan kasvattaa myös houkutinkasveja, joita tuholaiset pitävät maukkaampina kuin varsinaisia viljelykasveja. Houkuttimina toimivat esim. monet kaalikasvit.

Muun muassa leppäkertut syövät kirvoja.

Luomuviljely on maan viljelyä

Luomutuotannossa huolehditaan eläinten hyvinvoinnista ja otetaan huomioon eri eläinlajien tyypilliset käyttäytymistarpeet. Kaikki luomukotieläimet pääsevät ulkoilemaan: niin lehmät ja lampaat kuin siat ja kanatkin. Luomutilan eläinsuojat eli navetat, lampolat, sikalat ja kanalat ovat väljemmät kuin tavanomaisessa tuotannossa, jotta eläimillä on runsaasti tilaa liikkua. Lisäksi luomueläimille on tarjolla erilaisia virikemateriaaleja, esimerkiksi olkipehkuja, joita eläimet saavat tonkia ja kuopsuttaa oman luontonsa mukaan. Luomurehu koostuu luomuviljellyistä raaka-aineista, jotka tuotetaan pääasiassa joko omalla luomutilalla tai yhteistyössä muiden luomutilojen kanssa. Luomurehuihin ei lisätä geenimuunneltuja ainesosia eikä kasvua tai tuotantoa edistäviä, antibioottien tavoin vaikuttavia aineita. Luomueläinten hoidossa korostuu sairauksien ennaltaehkäisy, sillä lääkintäkertojen määrä on rajattu. Mikäli eläintä joudutaan lääkitsemään sallittua useammin, eläin menettää luomukelpoisuutensa.

Ei häkkejä Ulkoilua keväästä syksyyn tai ympäri

vuoden

Enemmän tilaa

Vapaa liikkuminen

Lajityypillinen ruokinta

Luomueläintuotanto

Luomuelintarvike on valmistettu luonnonmukaisesti tuotetuista raaka-aineista EU:n luomuasetuksen vaatimusten mukaisesti. Vähintään 95 % tuotteen maatalousperäisistä ainesosista on oltava luomua. Loput 5 % voivat olla ainoastaan niitä tavanomaisesti tuotettuja raaka-aineita, joita ei luomuna vielä ole saatavilla ja jotka mainitaan luomulainsäädännössä. • Luomuelintarvikkeiden valmistuksessa sallittujen

lisäaineiden ja valmistuksen apuaineiden määrä on rajoitettu vain välttämättömimpiin.

• Luomussa on sallittu yhtensä 48 lisäainetta, kun tavanomaisissa elintarvikkeissa niitä on sallittu yli 300.

• Esimerkiksi • Keinotekoisten väriaineiden ja

makeutusaineiden käyttö on kokonaan kielletty.

• Luomulihatuotteissa ei saa käyttää fosfaattia ja vain puolet tavanomaisissa tuotteissa sallitusta nitriitistä.

Luomuelintarvikkeet

Jalostetut luomuelintarvikkeet on valmistettava siten, että ne pidetään prosessin kaikissa vaiheissa ajallisesti tai paikallisesti erillään tavanomaisesti tuotetuista elintarvikkeista tuotteiden sekoittumisen tai vaihtumisen estämiseksi.

• Ei keinotekoisia arominvahventeita • Ei keinotekoisia makeutusaineita • Ei keinotekoisia väriaineita

Luomu yhdistetään usein virheellisesti luonnontuotteisiin. Luonnontuotteet ovat luomuelintarvikkeita vain, jos ne on tuotettu EU:n luomuasetuksen mukaisesti. Suomessa 9 milj. ha luomukeruualue Luonnonmarjat ja -sienet ovat luomua vain, jos ne on kerätty luomuvalvontaan kuuluvilta alueilta. Luomukeruualueilla ei ole käytetty kemiallisia lannoitteita eikä torjunta-aineita kolmen edellisen vuoden aikana.

Vain viljelty kala voi olla luomua Kalat ja riista liikkuvat, joten niille on vaikea määritellä luomusäädöksiä keruutuotteiden tapaan. Siksi luonnonkala, riista ja poro eivät ole luomua. EU:n luomuasetuksessa on määritelty ohjeet vesiviljelyyn, joten kasvatettua luomukalaa on tarjolla. Suomessa ei toistaiseksi tuoteta luomukalaa.

Luomuluonnontuotteet

Säästää luontoa Luomun tuotantotapa vaikuttaa sekä ympäristöön että tuotteisiin. Luomuviljely edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä, koska ravinteet kiertävät. Luomuviljely säästää jopa 50 % energiaa tavanomaiseen tuotantoon verrattuna, koska energiaa ei kulu keinolannoitteiden eikä kemiallisten torjunta-aineiden valmistukseen. Näin uusiutumattomia luonnonvaroja, kuten fosforia, voidaan säästää myös tuleville sukupolville. Edistää monimuotoisuutta Luomun viljelykäytännöt edistävät lajien runsautta eli luonnon monimuotoisuutta. Luomupelloilla elää lähes kolmannes enemmän kasvi- ja eläinlajeja kuin tavanomaisesti viljellyillä pelloilla. Monet uhanalaiset hyönteiset, kasvit ja linnut elävät juuri maatalousympäristössä Geenimuuntelua ei käytetä Luomu on vaihtoehto niille, jotka haluavat välttää geenimuunneltujen organismien käytön maataloudessa. .

Miksi kannattaa valita luomu?

Luomu vaalii puhtautta Valitsemalla luomua kuluttaja minimoi ruoan kautta saamansa torjunta-ainejäämät. Vaikka suomalainen ruoka on eurooppalaisittain varsin puhdasta, kuluttajat altistuvat kuitenkin ruoan pienille jäämäpitoisuuksille koko elämänsä ajan. Useiden torjunta-aineiden yhteisvaikutuksia ei edes tunneta.

Luomutuottajat ja -valmistajat sitoutuvat toimimaan EU:n luomulainsäädännön ehtojen mukaisesti. Ehtojen noudattamista valvotaan vähintään kerran vuodessa tehtävillä tarkastuksilla. Valvonnan tarkoituksena on vahvistaa kuluttajien luottamusta luonnonmukaista tuotantoa kohtaan ja taata luomutoimijoille rehellinen kilpailu. Suomessa luomuvalvonnasta vastaavat viranomaiset. Valvontaa ohjaa Evira. Luomuvalvonta perustuu toiminnan yksityiskohtaiseen dokumentointiin, joka tarkastetaan vuosittain. Kirjanpidolla varmistetaan tuotantoehtojen noudattaminen ja luomun jäljitettävyys kaikissa tuotanto-, valmistus- ja jakeluvaiheissa. Luomuvalvonnan viranomaiset: • Evira ohjaa ja valvoo luomuelintarvikkeiden ja -rehujen valmistajia. Evira

ohjaa myös ELY-keskusten suorittamaa luomuvalvontaa, sekä luomutuotteiden tuontia.

• Paikalliset elintarvikevalvontaviranomaiset vastaavat luomuelintarvikkeiden markkinoinnin valvonnasta.

• ELY-keskukset vastaavat luomutilojen valvonnasta (tuotanto ja alhainen jalostus).

• Valvira valvoo luomualkoholijuomien valmistusta, valmistuttamista, varastointia, kaupan pitämistä ja tukkukauppaa.

• Tullilaitos valvoo EU:n ulkopuolisista maista tuotavien luonnonmukaisesti tuotettujen maataloustuotteiden, elintarvikkeiden, rehujen, alkoholijuomien, siemenien ja taimien maahantuontia. Tullilaitos ottaa satunnaisnäytteitä maahantuotavista luomutuotteista kiellettyjen torjunta-aineiden varalta.

Luomuvalvonta lisää luottamusta luomuun Luomutarkastaja voi kysyä: Paljonko luomujauhoa leipomo on ostanut? Mistä luomujauhot on hankittu? Kuuluuko luomujauhojen toimittaja luomuvalvontaan? Millainen on luomutuotteen resepti? Kuinka paljon hävikkiä leipomolla on ollut? Kuinka paljon luomuleipää leipomo on myynyt eteenpäin? Täsmäävätkö luvut?

Luomuvalvonta koskee kauppoja, jotka valmistavat luomuelintarvikkeita niin, ettei asiakas voi seurata valmistusta myyntipisteen yhteydessä. Esimerkkejä kaupan toimijoista, joiden on kuuluttava valvontaan: • Luomulihan jauhaminen ja pakkaaminen, kasvisten tai juuston

paloittelu ja uudelleen pakkaaminen saattavat edellyttää luomuvalvontaan kuulumista.

• Kaupan on kuuluttava luomuvalvontaan, jos se valmistaa omassa eineskeittiössään luomutuotteita.

• Myös luomutuotteita välittävien tukkukauppojen sekä niitä varastoivien ja EU:n ulkopuolelta maahantuovien yritysten on kuuluttava valvontaan.

Esimerkkejä kaupan toimijoista, joiden ei tarvitse kuulua valvontaan: • Vähittäiskauppa, joka jauhaa, paloittelee ja/tai pakkaa uudelleen

luomutuotteita ja/tai tekee niihin luomumerkintöjä niin, että kuluttaja voi seurata tapahtumaa.

• Kaupan paistopiste, jossa paistetaan raakapakasteista luomuleipomovalmisteita. Raakapakasteiden valmistajan on kuuluttava luomuvalvontaan.

• Vähittäismyymälä, joka pelkästään pitää kaupan valmiiksi pakattuja ja/tai irtomyynnissä olevia luomutuotteita.

• Toimija, joka pelkästään kääntää pakkausmerkinnät suomeksi ja ruotsiksi (alkuperäisiä merkintöjä peittämättä). (Mikäli toimija varastoi muualla kuin myyntipisteessä tai tuo kolmansista maista, tulee toimijan tällöin kuulua valvontaan.)

Luomuvalvonta & kauppa

Jos kauppa haluaa kehittää monipuolista luomumyyntiä, luomuvalvontaan liittymistä kannattaa harkita. Jos myymälässä on palvelutiskejä, asiakkaat toivovat usein löytävänsä luomutuotteita myös sieltä. Palvelutiskissä myös tiedon välittäminen on helpompaa. • Kaupassa keskeisin asia on huolehtia siitä, että luomu ei sekoitu

tavanomaisten tuotteiden kanssa. Erillisiä tiloja ei vaadita, kunhan huolehditaan siitä, että luomutuotteet pidetään kaikissa vaiheissa erillään tavanomaisesti tuotetuista elintarvikkeista.

• Erillään pito voidaan toteuttaa niin, että luomuelintarvikkeet valmistetaan ensimmäisenä aamulla (valmistus ajallisesti erillään). Sekaantumisen välttämiseksi luomuraaka-aineet sekä valmis salaatti voidaan esimerkiksi säilyttää luomu-merkityissä ja erivärisissä astioissa kuin muut palvelutiskin tuotteet.

Luomuvalvonta - harkinnan arvoinen asia

Askeleet luomuvalvontaan: 1) Tee luomusuunnitelma: Luomusuunnitelmaan tulee kuvaus yrityksen toiminnasta sekä niistä käytännön toimenpiteistä, joilla yritys varmistaa, että luomusäädöksiä ja luomuraaka-aineiden erillään pitoa noudatetaan. 2) Hakeudu luomuvalvontaan Lisätietoja Eviran verkkosivuilla > Luomu > Luomun lomakkeet ja ohjeet.

Lehtimerkistä. EU:n luomutunnuksen eli lehtimerkin käyttö on EU:n alueella pakollista EU:ssa tuotetuissa ja valmiiksi pakatuissa, kuluttajille ja suurtalouksille tarkoitetuissa luomuelintarvikkeissa. Myös EU:n ulkopuolelta tuotujen tuotteiden yhteydessä on mahdollista käyttää EU:n luomutunnusta. Lehtimerkin yhteydessä on ilmoitettava valvontaviranomaisen tunnusnumero ja maatalousperäisten raaka-aineiden alkuperä. Valvontaviranomaisen tunnusnumero koskee myös EU:n ulkopuolelta tuotuja tuotteita. Suomalaiset viranomaistunnukset ovat:

Mistä luomun tunnistaa?

DK-ØKO-100 Non-EU Agriculture

FI-EKO-201 Tuotettu Suomessa

Viimeinen tuotanto- tai valmistus-toimenpide tehty Tanskassa

Tuotteen raaka-aineet ovat peräisin EU:n ulkopuolelta

Tunnus Viranomainen ja valvottavat tuotteet

FI-EKO-201 Evira : Suomessa valmistetut ja pakatut luomuelintarvikkeet

FI-EKO-XXX ELY-keskukset: maatilojen ns. alhaisen jalostusasteen luomutuotteet, kuten vihannekset ja jauhot (XXX= ko. ELY-keskuksen nro)

FI-EKO-301 Valvira: Suomessa valmistetut luomualkoholijuomat

FI-EKO-401 Ahvenanmaan maakuntahallitus: Ahvenanmaan luomutuotanto

Luomutuotteiden tuonti EU:n ulkopuolelta edellyttää aina tuojan kuulumista luonnonmukaisen tuotannon valvontajärjestelmään ja on tapauskohtaisesti luvanvaraista.

Maatalousperäisten raaka-aineiden alkuperäksi merkitään se alue, josta raaka-aineet ovat peräisin. ”Tuotettu Suomessa” -merkintää saa käyttää, jos vähintään 98 % maatalousperäisistä raaka-aineista on tuotettu Suomessa. Jopa pääosin suomalaisista raaka-aineista valmistettu luomutuote joudutaan merkitsemään ”Tuotettu EU:ssa” tai ”Tuotettu EU:n ulkopuolella”, jos yli 2 % käytetyistä raaka-aineista tulee muualta. Esimerkiksi hilloissa tilanne on tämä, koska Suomessa ei tuoteta luomusokeria.

Luomussa käytetään erilaisia asiakirjoja joilla varmistetaan kauppakumppanin tai tuote-erän luomukelpoisuus. Kaikki luomuvalvontaan kuuluvat toimijat saavat vuosittaisen tarkastuksen jälkeen valvontaviranomaiselta asiakirjaselvityksen eli luomutodistuksen, josta selviää toimija, toiminta ja tuotevalikoima. Vähittäiskaupan on tarkistettava, että kauppakumppanin luomutodistus on voimassa. Myyntipisteeseen saapuvat luomutuotteet on tarkastettava. Kaupan tulee varmistua, että tuotteet eivät ole vaihtuneet tai että tuotetta ei ole korvattu toisella ja että ne vastaavat tilausta. Saateasiakirjassa tulee olla sen tarkastusviranomaisen tunnusnumero, joka valvoo tuotteen lähettäjää. Tarkastusviranomaisen tunnusnumero koostuu 3 osasta: FI-EKO-105, jossa alku yksilöi maan, esim. FI, keskellä viittaus luomutuotantoon (EKO, BIO tai ÖKO), sekä tarkastusviranomaisen numero (esim. 105). Jos tuotteen luonnonmukaisuudesta on epäselvyyttä, tuotetta ei saa asettaa myyntiin luomuna. Tuote voidaan myydä tavanomaisena mikäli luomumerkinnät poistetaan.

Asiakirjaselvitys eli luomutodistus

Eviran myöntämä asiakirjaselvitys eli luomutodistus. Todistuksen ulkoasu vaihtelee maittain.

EU:n pakollisen lehtimerkin rinnalla on mahdollista käyttää vapaaehtoisia luomumerkkejä. Ne täyttävät EU:n luomuasetuksen vaatimukset, mutta niiden lisäksi niillä on joitain lisävaatimuksia.

Muut luomumerkit

Biodynaaminen viljely on vanhimpia luonnonmukaisen viljelyn suuntauksista. Sen tuotantoa koskevat vaatimukset ovat kokonaisvaltaisempia, sillä jokaisella tilalla tulee yhdistää niin kasvinviljely kuin kotieläintuotanto. Lisäksi viljelyssä käytetään mm. kasveista peräisin olevia laimeita ruiskutteita eli preparaatteja kasvien kasvun vahvistamiseksi. Biodynaamisen tuotteen tunnistaa Demeter-tuotemerkistä.

Krav on ruotsalainen luomumerkki. Sen vaatimukset ovat osittain tiukemmat kuin EU:n lehtimerkin, sillä sertifikaatti sisältää sosiaalisen vastuullisuuden vaatimukset, esim. lapsien oikeus koulutukseen ja työntekijöiden oikeiden järjestäytyä.

Leppäkerttu-merkki on Luomuliiton tarkastusmerkki. Alueyhdistyksen myöntämiin merkkeihin sisältyy tuotantoalueen nimi. Leppäkerttu-merkillä merkityn maataloustuotteen pitää olla sataprosenttisesti suomalaista ja valmisteissa suomalaisen raaka-aineen osuus pitää olla vähintään 75 % (pääraaka-aineissa 100 %, kuten esim. liha, kasvikset, marjat).

Aurinkomerkki kertoo tuotteen olevan suomalaisen viranomaisen valvonnassa (saman tiedon kertoo myös EU:n lehtimerkin yhteydessä oleva FI-EKO-tunnus). Merkki oli käytössä ennen EU:n yhteistä lehtimerkkiä, minkä vuoksi sen käyttö on yhä suosittua paremman tunnettavuuden vuoksi. Merkin omistaa maa- ja metsätalousministeriö. Aurinkomerkki ei ole kotimaisen raaka-aineen ja tuotannon merkki.

Luomu herättää suomalaisten tunteet ja jakaa kuluttajien mielipiteet. Osa kuluttajista on vannoutuneita luomun ystäviä, mutta osa suhtautuu luomuun hyvin epäillen. Noin neljäsosa suomalaisista ostaa luomutuotteita viikoittain, noin puolet vain satunnaisesti. Hinta on yhä suurin luomuelintarvikkeiden käytön este: kaksi kolmasosaa suomalaisista lisäisi luomukulutustaan, jos tuotteet olisivat edullisempia.

Miksi kuluttaja ostaa luomua?

Tyypillistä luomukuluttajaa ei ole, vaan luomua ostavat monenlaiset ihmiset.

Luomun menekkiä edistäviä asioita • Tietäisi, mitä kaikkia tuotteita

on saatavilla luomuna ja löytäisi ne helpommin kaupasta.

• Lisää tietoa! Kuluttaja haluaa varmistua luomutuotteen aitoudesta ja alkuperästä (tuottajan nimi) sekä kaipaa yleistä tietoa luomutuotannosta.

Lähde: Pro Luomun kuluttajabarometri 2013

Tärkeimmät syyt ostaa luomua: • Puhtaita, vähän lisäaineita,

ei käytetty torjunta-aineita • Hyvä maku • Ympäristöystävällisiä, ekologisia • Sopiva hinta/tarjous • Terveellisyys, korkea ravintoarvo • Parempi laatu & tai ulkonäkö • Eettisyys, vastuullisuus • Kotimaisia, lähellä tuotettuja

Kauppa on elintarvikeketjun tärkein linkki tuotannon ja asiakkaan välillä. Esillepano ja tuotteen yhteydessä oleva tieto vaikuttavat paljon siihen, valitseeko kuluttaja luomutuotteen. Kaupassa on huolehdittava, etteivät luomutuotteet sekaannu tavanomaisiin ja että hyllyjen luomumerkinnät ovat oikealla kohdalla. Asiakkaat kaipaavat tietoa luomutuotteista ja -tuotannosta sekä alkuperästä. Henkilökunnan asiantuntemus ja kyky vastata asiakkaiden kysymyksiin lisää luottamusta luomua kohtaan.

Mitä kauppa voi tehdä?

Vinkkejä : • Pakattujen luomutuotteiden rinnakkainen sijoittaminen tavanomaisten

tuotteiden viereen tuo uusia kuluttajia luomutuotteiden ääreen, vähentää luomutuotteiden marginaalista mielikuvaa ja antaa ihmisille mahdollisuuden vertailla tuotteiden hintoja.

• Onko kaupassa käytössä luomu-hyllymerkit? Ovatko ne oikeiden tuotteiden kohdalla?

• Kuinka kattava luomutuotteiden perusvalikoima on? Voiko luomukuluttaja valita useammasta luomutuotteesta? Voiko valikoimaa tehostaa tarjoamalla esimerkiksi Reilun kaupan sertifikaatin että luomusertifikaatin samassa tuotteessa?

• Voiko luomutuotannon läpinäkyvyyttä parantaa nostamalla esim. paikallinen tuottaja esiin?

• Riittäisikö joidenkin luomutuotteiden volyymi kampanjahinnoitteluun?

Pakkaamattomat tuotteet ovat kaupan kannalta haastavimmat, sillä niiden käsittelyssä, varastoinnissa ja myynnissä on isoin riski sekaantua tavanomaisiin tuotteisiin – etenkin, jos tuotteet ovat samaa lajiketta tai muuten vaikeasti erotettavissa. Myös asiakkaat voivat aiheuttaa luomu- ja tavanomaisten tuotteiden sekaantumista. • Luomuelintarvikkeet on sijoitettava niin, etteivät asiakkaat vahingossa siirrä

tuotteita vääriin altaisiin. Laatikoiden välillä tulisi olla esim. riittävä etäisyys ja/tai korkeat laidat.

• Tarkastusviranomaisen tunnus on ilmoitettava kyltissä alkuperämaan yhteydessä ( esim. ”Luomuomena, FR-BIO-123, Ranska”).

• Hedelmistä löytyvä luomutarra voi lisätä kuluttajien luottamusta. • Luomutuotteille tarkoitettuihin erityisiin myyntipisteisiin ei saa sijoittaa

tavanomaisesti tuotettuja elintarvikkeita (harhaanjohtavuus). • Luomutuotteiden tiheät tilaukset ja nopea kierto ylläpitävät niiden hyvää laatua.

Luomuhedelmissä ei käytetä kemiallisia pintakäsittelyaineita, joten ne ovat herkempiä säilytykselle. Kaupan tulee kiinnittää huomiota myös tuotteen oikeaan varastointilämpötilaan.

• Kääreissä myytävissä tuotteissa ei vaadita luomumerkintää (lehtimerkkiä tai sanaa ”luomu”), sillä ne lasketaan pakkaamattomiksi tuotteiksi. Kuluttaja ei tiedä tätä ja voi luomumerkintää etsiessään epäillä tuotetta väärennökseksi. Kiinnitä huomiota siis siihen, miten kuluttaja voi varmistua tuotteen olevan luomua.

• Kaupan on tarvittaessa pystyttävä osoittamaan luomutodistuksella, että luomuna myytävä tuote on luomua. On tärkeää, että henkilökunta erottaa luomun ja tavanomaisesti tuotetun niin varastossa kuin kaupassa.

Tässä myymälässä luomu- ja

tavanomaisia banaaneja myytiin vierekkäisissä,

matalareunaisissa laatikoissa. Banaanit voivat helposti

sekoittua keskenään asiakkaiden valitessa tuotteita.

Pakkaamattomat luomutuotteet

Voiko luomutuotteessa olla torjunta-aineiden jäämiä? • Torjunta-ainejäämiä voi löytyä satunnaisesti luomutuotteista. Yleensä ne

ovat peräisin tavanomaisesta maataloudesta, jos esim. luomu- ja tavanomainen pelto ovat sijainneet lähekkäin. Tämä on harvinaista, ja siksi jokainen tapaus tutkitaan ja jäämien alkuperä selvitetään.

• EU:n vierasainevalvonnan mukaan suomalaisissa luomutuotteissa ei ole lainkaan torjunta-ainejäämiä. Myös muualla Euroopassa tuotetussa luomussa jäämiä on huomattavasti vähemmän kuin vastaavissa tavanomaisissa tuotteissa.

Mitä lisäaineita sallitaan luomutuotteissa? • Luomuasetuksessa on määritelty, että luomuelintarvikkeiden

valmistuksessa saa käyttää vain 48 eri lisäainetta. • Luomussa sallitut lisäaineet ovat hapettumisenestoaineita, emulgointi-,

stabilointi- ja sakeuttamisaineita, happamuudensäätöaineita sekä paakkuuntumisenestoaineita ja pakkauskaasuja.

• Joidenkin luomuelintarvikkeiden valmistus edellyttää lisäaineiden käyttöä: esim. nitraattia ja nitriittiä saa käyttää luomulihavalmisteiden valmistuksessa, koska ne katsotaan välttämättömiksi mikrobikasvun ehkäisemiseksi.

• Joidenkin lisäaineiden sallittu käyttömäärä on luomussa pienempi kuin vastaavissa tavanomaisissa tuotteissa.

Usein kysyttyä 1/2

Usein kysyttyä 2/2

Miksi luomuruoka on kalliimpaa kuin tavanomaisesti tuotettu? Luomutuotteen hintaa nostavat valvonnan lisäksi: • Maatiloilla mm. siirtymävaihe, jolloin tila joutuu käyttämään

luomutuotantopanoksia, mutta ei saa myydä satoaan vielä luomuna. • Luomupelloilta saadaan yleensä tavanomaista pienempiä satoja ja osa

pelloista tuottaa viherlannoitetta, eikä myytävää satoa. • Luomuvihannestuotanto vaatii tavanomaista enemmän mekaanista työtä,

esim. kitkeminen ja haraus, sillä rikkaruohoja ei hävitetä kemikaaleilla. • Kotieläintuotannossa hintaa nostavat eläinsuojien tavanomaista suuremmat

tilat sekä eläinten liikkumisvapaus, luomurehun korkeampi hinta sekä eläinten pidempi elinaika ennen teurastusta.

• Luomuelintarvikkeen valmistuksessa kustannuksia nostavat mm. kalliit raaka-aineet. Koska lisä- ja apuaineita saa luomussa käyttää paljon vähemmän kuin tavanomaisissa elintarvikkeissa, luomussa on käytettävä enemmän aitoja raaka-aineita.

• Tuotteiden erillään pito ja valvonta koko elintarvikeketjun lisäävät kustannuksia.

• Luomutuote-erät ovat usein pieniä, minkä takia keräilykustannukset nousevat korkeiksi. Myös valmistusvaiheessa pienet erät lisäävät kustannuksia.

Miksi luomumaidossa ei ole lisättyä D-vitamiinia? • EU:n luomuasetuksen mukaan vitamiinilisäykset ovat sallittuja

luomuelintarvikkeissa vain, jos niiden käytöstä määrätään kansallisessa elintarvikelainsäädännössä. Suomessa elintarvikelaki ei vaadi maidon D-vitaminointia.

• Luomun tunnetuksi tekemiseen on kehitetty luomualan yhteinen slogan ”Luomua. Ilman muuta.” Se valittiin Mark:in vuoden 2013 iskulauseeksi. Voit ladata ”Luomua. Ilman muuta” -brändioppaan osoitteesta: http://proluomu.fi/wp-content/uploads/sites/3/2014/02/Luomu_Brandiopas_VALMIS.pdf

• Pro Luomu on julkaissut luomun yleisesitteen vapaasti käytettäväksi luomun tunnetuksi tekemiseen. Luomua. Ilman muuta. -nimisessä esitteessä kerrotaan lyhyesti ja visuaalisesti, mitä luomuruoka on ja miten se on tuotettu. Painokelpoinen tiedosto ladattavissa: http://proluomu.fi/aineistot/luomun-yleisesite/

• Evira: Luomutuotantoehdot, sekä luomusuunnitelmaohje: http://www.evira.fi/portal/fi/tietoa+evirasta/lomakkeet+ja+ohjeet/luomu

• Yleinen pakkausmerkintälainsäädäntö, Eviran ohje: http://www.evira.fi/files/products/1285597025687_pakkausmerkintaopas_elintarvikevalvojille_ja_elintarvikealan_toimijoille.pdf

• EU:n luomutuotannon valvontaviranomaisten valvontatunnukset ja niiden lyhenteet: http://ec.europa.eu/agriculture/organic/eu-policy/expert-advice/documents/rules-of-procedure/eu_control_bodies_authorities_en.pdf

Lisätietoja