1

1/2015

Kristillinen

lä ä kä rilehti

Suomen Kristillisen Lääkäriseuran jäsenlehti

2

Kannen kuva: Päijänteen jäällä. Elina Lind. Sisäkannen kuva: Piikkikukka. Elina Lind

Kristillinen lääkärilehti

Suomen kristillisen lääkäriseuran jäsenlehti

1/2015, 3. vuosikerta

kristillinenlaakarilehti@gmail.com

Taitto: Heikki Halkosaari Painopaikka Padasjoen Kirjapaino Painos 1300 kpl

TÄSSÄ NUMEROSSATÄSSÄ NUMEROSSA

Puheenjohtajalta 3

Toimitussihteerin palsta 4

Lähetyssihteerin palsta 5

SKLS:n alueelliset yhteyshenkilöt 10

Opiskelija-asiat 10

Uudistuva KrLL 11

Hallitus 11

Kidutettujen kuntoutus 12

Global Clinic - paperittomien klinikka Helsingissä 14

Sara - kertomus sisaruudesta 16

Paperittomien terveydenhuolto Saksassa 17

Suomeen laki paperittomien terveydenhuollosta? 19

Ihmiskauppa meillä ja maailmalla 21

Matkaraportti: Nepal ja Intia 24

SKLS:n opiskelijapäivillä puhuttiin ihmisarvosta 27

SKLS:n palliatiivisen hoidon kiertue: Turku 28

Uskoa työssä, työtä uskossa 29

Kirjavinkki: Nuoren lääkärin selviytymisopas 30

Ilmoitukset 31

Toimituskunta

Juhani Junnila

Markus Partanen

Elina Lind

Leena Uusitalo

Anna Numminen

Heikki Halkosaari

Antti Linkola

3

Seuramme on koko olemassa olonsa aikana osallistunut

kansainväliseen diakoniaan. Nyt maailman muuttuessa

huomataan, että monet ulkomaat ovat tulleet ihan koti-

oville – maahanmuuttajien määrät ovat kasvaneet koko

Euroopan alueella viimeisten vuosikymmenten kuluessa

merkittävästi, myös meillä Suomessa.

Suuri osa maahanmuuttajista tulee toiseen maahan esi-

merkiksi työskennelläkseen tai opiskellakseen siellä,

mutta joukossa on suuri määrä turvapaikanhakijoita,

pakolaisia ja myös laittomasti maahan pyrkiviä. Nämä

viimeksi mainitut kolme ihmisryhmää ovat usein joutu-

neet kohtaamaan traagisia kohtaloita. Mm. Irakilaisista

pakolaisista 77 % olivat kokeneet pommituksia tai ra-

ketti- tai tykistöhyökkäyksiä, 80 %: olivat nähneet ampu-

mista, 68 %:a oli kuulusteltu tai uhkailtu aseellisten

joukkojen toimesta, 75 %:lla oli ystävä tai sukulainen,

joka oli tapettu (Ghareeb, Ranard ja Tutunji, 2008; esi-

tyksessä Ferdinand Garoff 16.6.2014 Helsingin Diakonis-

salaitos). Voi vain kuvitella, millaisia jälkiä tällaiset koh-

talot jättävät ihmisiin. Tiedetään, että traumat altistavat

mm. mielenterveyden häiriöille. Lisäksi täytyy muistaa,

että monia pakolaisia on vielä järjestelmällisesti kidu-

tettu, ja monia laittomasti maahan tulevista ihmisistä

joutuu ihmiskaupan uhriksi ja traumatisoituu lisää.

Halusimme tässä lehdessä nostaa laajemmin esiin näi-

den ihmisryhmien asioita, jotka ovat ajankohtaisia tällä

hetkellä myös Suomessa. Suomen hallitus on antanut

eduskunnalle lakiesityksen paperittomien terveyden-

Puheenjohtajalta

huollon turvaamiseksi. Tällä hetkellä tällä sektorilla toi-

mivat Global Clinicit vapaaehtoisvoimin. Lisäksi Pro-

tukipiste pyrkii toiminnallaan auttamaan seksityöläisiä,

joista osa on paperittomia. Lehdessä voimme lukea ko-

kemuksia myös Saksan maaperältä, jossa maahan-

muuttajien volyymit ovat valtaisasti suurempia ja myös

paperittomien asiat tässä joukossa ovat merkittäviä.

Oman leimansa koko tähän vyyhteen tuo jo aiemmin

mainittu ihmiskauppa. Tämän ihmisryhmän asioita edis-

tämään ja ihmiskauppaa vastustamaan on toiminnassa

V.A.L.O. - Ei orjuudelle ry, josta voimme lukea artikkelin

tässä lehdessä. Diakonissalaitoksen roolia kidutettujen

auttamisessa ei myöskään pidä ohittaa, sillä Kidutettu-

jen kuntoutus on erittäin merkittävä toimija tällä alueel-

la. Paljon työtä siis tehdään, mutta paljon on vielä teh-

tävääkin.

Uusi palsta ja muuta tässä lehdessä

Lehdessä on myös muita kiinnostavia asioita. Täysin

uusi palsta ”Uskoa työssä – työtä uskossa” käsittelee

kristillisyyden ja lääkärin työn yhdistämistä. Palstan

avaa kunniapuheenjohtajamme Antti Linkola. Lisäksi

lehdessä on paljon tietoja seuran terveyslähetyksestä,

sekä kuulumisia palliatiivisesta kiertueestamme. Haluan

kiittää teitä kaikkia lehden hyväksi toimineita, ja erityi-

sesti uutta toimitussihteeriämme Juhani Junnilaa leh-

den nostamisesta taas uudelle tasolle. Taitto on myös

parantunut Heikki Halkosaaren osaavissa käsissä mer-

kittävästi ja tuo iloa meille kaikille.

Kevätjää. Kuva: Elina Lind

4

Lehden välissä on myös toinen merkittävä asia, josta

kirjoitimme viime lehdessämme: seuran strate-

giakysely on nyt vastattavissa joko sähköisesti tai pa-

peritse. Toivomme mahdollisimman monen vastaa-

van sähköiseen versioon, mutta yhtä mielellämme

otamme vastaan myös paperiset vastauslomakkeet.

Mikäli vastaat sähköiseen muotoon, niin löydät sinne

linkin uusituilta nettisivuiltamme – oletko jo käynyt

tutustumassa niihin? Selkiyttäminen ja uudistus ovat

paljolti seuramme webmasterin Timo Vuorelan ja

sihteerimme Anna Nummisen ansiota, josta heille

myös erityiskiitos.

Seuran muita kuulumisia

Seuran asioissa kevätkausi alkaa aina kiireisesti. Alku-

vuoden aikana täytyy saada tasekirjat ja tilit täsmää-

mään, sekä tehdä vuosikertomukset eri toiminnoista,

sekä valmistella kevätpäiviä. Tänne onkin ilo kutsua

sinut, hyvä seuramme jäsen, mukaan Mikkelin kevät-

kokoukseemme 27.–29.3.15. Tämän lehden ohessa

on tarkempi ohjelma siihen. Kiitos hyvistä järjestelyis-

tä toimikunnalle.

Strategiakysely vie seuran strategiaprosessia mer-

kittävästi eteenpäin. Tästä kuulette sääntömääräises-

sä kevätkokouksessa lisää. Kevään vastuunkantaja-

päiville on tarkoitus saada koko strategia valmiiksi ja

alkaa jalkauttaa ja tiedottaa siitä enemmän.

Palliatiivisen kiertueen tapahtumat ovat käynnisty-

neet hyvin. Viimeksi 12.2. alueyhdyshenkilö Riitta

Saarion johdolla oli onnistunut tilaisuus Turussa.

Aluevastaavamme Leena Uusitalo ja varapuheenjoh-

tajamme Eija-Anitta Kynsilehto ovat vieneet tätä kier-

tuetta hyvin eteenpäin. Seuraavat tapahtumat ovat

30.3. Lappeenrannassa, 16.4. Tampereella ja 13.6.

Rovaniemellä lähetysjuhlien yhteydessä. Tavoitteena

on saada kiertuetapahtumia vielä monelle muulle

paikalle. Mikäli olet kiinnostunut olemaan mukana

tässä toiminnassa, ota yhteyttä joko Leenaan tai Eija-

Anittaan. Toiveita on saada kiertue vielä ainakin Kuo-

pioon, Seinäjoelle, Jyväskylään sekä Helsinkiin. Otam-

me vastaan ehdotuksia myös muista kaupungeista.

Hyvää ja siunattua kevättä teille kaikille!

Markus Partanen

“Puhdasta, Jumalan ja Isän silmissä tahratonta

palvelusta on huolehtia orvoista ja leskistä, kun he

ovat ahdingossa, ja varjella itsensä niin, ettei maa-

ilma saastuta.” (Jaak 1:17 (KR92))

Tässä lehdessä kirjoitamme orvoista ja leskistä. Kaksi

vuosituhatta myöhemmin heidät tunnetaan myös

muilla nimillä: ihmiskaupan uhri, paperiton, kidutettu,

syrjäytynyt, pakolainen. Raamattu asettaa kerta toi-

sensa jälkeen yhteiskunnan heikoimmista ja puolus-

tuskyvyttömistä huolehtimisen keskeisen korkeaan

arvoon. Juuri tästä syystä natsi-ideologia halveksui

kristinuskoa: se puolusti heikkoutta. Tämä oli sosiaali-

darwinistiselle vahvuusajattelulle täysin sietämätöntä.

Jumalalle se on kuitenkin puhdasta ja tahratonta pal-

velusta.

Miksi? Sillä Jumala itse on “orpojen isä ja leskien puol-

taja” (Ps. 68:5). Hän haluaa “laupeutta, eikä uhreja”

(Hos. 6:6). Nuo mainitut orvot ja lesket olivat Raama-

tun aikoina yhteiskunnallisesti kaikkein puolustusky-

vyttömimmässä ja hauraimmassa asemassa. Siksi

myös Jaakobin kirje rohkaisee meitä kristittyjä lääkä-

reitä pohtimaan kuinka voisimme parhaiten auttaa

niitä, jotka ovat puolustuskyvyttömimpiä meidän ai-

kanamme. Sana myös penkoo omaatuntoamme:

teenkö tarpeeksi aikamme heikkojen hyväksi? Allevii-

vaavatko vai yliviivaavatko tekoni sitä, mitä sanon?

Harva pieni orpolapsi odottaa mitään muuta kipeäm-

min kuin adoptiota rakastavien vanhempien perhee-

seen. Toivon sinun muistavan tänään, että Kristuksen

työn tähden sinut ja minut, iankaikkisesti orvot,

otettiin taivaallisen Isän pojiksi ja tyttäriksi (1 Joh.

3:1). Saamme siis kukin omistaa tuon orpolapsen har-

taasti kaivatun riemun itsellemme. Sellaisen kanssa on

hyvä jatkaa matkaa sekä taistelua heikkojen puolesta.

Juhani Junnila

Toimitussihteerin palsta: Heikkojen puolella

5

Hyviä uutisia

Lähes kolme kuukautta on kulunut siitä, kun kirjoitin

edellistä Lähetyssihteerin palstaa hotellihuoneessa Pok-

harassa, Nepalissa. Nyt istun kotona. Ulkoiset vuorimai-

semat puuttuvat, mutta hankerintamalla olen juuri nyt

vuoristoradalla. Tai kivikkoisella vuoripolulla. Välillä

päätä huimaa, välillä vatsanpohjassa on perhosia. Tai

villipetoja.

Joulukuun 19. päivä saimme lopulta kauan odotetut

ulkoministeriön hanketukipäätökset. Kun edellisen ke-

vään hakuun puurtamamme hakemukset molemmat

menivät läpi, oli kieltämättä mukava käydä joulun-

viettoon. Hankesyklin kannalta olisi paljon parempi saa-

da päätökset hieman aikaisemmin, mutta tulevatpa täl-

lä aikataululla joululahjaksi – joskus risuja, joskus ruusu-

ja, tällä kertaa jälkimmäisiä. Ilembulan sairaalan pal-

liatiivisen hoidon kehittämishankkeelle myönnettiin

hakemamme n. 140 000 euron valtionapu vuosiksi 2015

-2017 ja Tansanian terveydenhuollon tietojärjestelmän

kehittämiseen tähtäävälle hankkeelle (ICT-hanke, infor-

mation and communications technology, suom. tieto- ja

viestintäteknologia) hakemamme 1-vuotinen valmiste-

luvaiheen tuki (81 900 euroa).

Lähetyssihteerin palsta: ”Pitäkää pelkkänä ilona koettelemuksia, joihin joudutte”

Tällä pitäisi tiedon siirtyä -

Bryceson Mbilinyi (Ilembula) esittelee.

Lautasantennit.

Uutisten puutetta..

Palliatiivisen hankeen osalta etenemme jokseenkin

suunnitellusti. Hankematka on toteutumassa maalis-

kuussa – siitä enemmän seuraavalla lähetyssihteerin

palstalla. Jatkuvana pulmana ovat tosin yhteydenpito-

vaikeudet Ilembulaan. En ole vielä keksinyt keinoa, jolla

sinne voisi olla yhteydessä – paitsi olemalla paikan pääl-

lä. Tilannetta ei ole helpottanut edes uusi nopea inter-

Ilembulan sairaalan palliatiivisen

hoidon kehittämishankkeelle

myönnettiin hakemamme

n. 140 000 euron valtionapu

vuosiksi 2015-2017 ja Tansanian

terveydenhuollon tietojärjestelmän

kehittämiseen tähtäävälle

hankkeelle (ICT-hanke) hakemamme

1-vuotinen valmisteluvaiheen

tuki (81 900 euroa).

6

net-yhteys, jonka viime syksyn matkamme aikana piti

olla jo lähes valmis. Olen varma siitä, että palliatiivinen

tiimi Ilembulassa tekee omaa, hyvää työtään. Mutta

ilman raportteja tuloksia on vaikea näyttää toteen. Eikä

varoja voi siirtää ennen kuin on tiedossa, miten edelli-

set on käytetty. Siksi edessä oleva hankematka ei ole

vain koulutusta ja kehittämistä vaan myös sen selville

saamista, mitä paikan päällä itse asiassa tapahtuu. Ke-

hittämistä toki sekin, raportoinnin ja tietojen keruun

osalta.

..ja huonoja uutisia

ICT-hankkeessa tilanne on hyvin erilainen. ’Vauhtia ja

vaarallisia tilanteita’ riittää, suunnitelmat muuttuvat,

suuntaa tarkistetaan, tänään emme tiedä, mitä huomi-

nen tuo tullessaan. Mutta yhteydet toimivat niin hyvin,

että sähköpostia kulkee Suomen ja Tansanian välillä

parhaimmillaan päivittäin, joka tapauksessa lukuisia

viikoittain. Tosin Suomessa meillä on ollut pieniä vaike-

uksia saada Skype-yhteys toimimaan Tampereen yli-

opiston tiloista. Jumalan huumorintajua? Joka tapauk-

sessa tätä kirjoittaessani ajankohtainen tilanne on se,

että emme vielä tiedä, voimmeko toteuttaa, ja jos niin

millä varoilla, maaliskuun alkuun suunnitellun hanke-

matkan. Lentoliput ovat kyllä jo ostettuina ja matka-

suunnitelmat pitkällä, luentoja ja tapaamisia on sovittu-

na. Mutta UM:n tuki on tällä hetkellä ’katkolla’. Tilanne

Tansanian päässä on yllättäen muuttunut ja kun ker-

roimme asiasta UM:öön, siellä reagoitiin hyllyttämällä

koko hanke.

Uskon näkökulma

Ryhdyin tarkistamaan huomisen pyhäpäivän raamatun-

tekstejä, mutta harppasin vahingossa yhden pyhän yli.

Sieltä löytyi tämä: ”Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä

monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. Tehän tie-

dätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä

kasvattaa teissä kestävyyttä. ” (Jaak 1:2-3).

Näin luetaan kirkoissa 2. paastonajan sunnuntaina, jon-

ka kirkollisena aiheena on ‘Rukous ja usko’ – ehkä olikin

tarkoitus, että ohitin Jeesuksen kiusaukset (huomisen

aihe) ja pääsin ammentamaan rohkaisua suoraan tähän

ihmisen elämään. Kun lehti aikanaan ilmestyy, on paas-

tonaika sitä paitsi jo vieläkin pidemmällä. Teksti jatkuu:

”Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta

olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden.

Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytä-

köön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Ju-

mala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. Mutta

pyytäköön uskossa, lainkaan epäilemättä. Joka epäilee,

on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne.” (Jaak

1:4-6). ”Jos joltakulta puuttuu viisautta…” Tekee mieli

nostaa käsi pystyyn: ”Täällä! Isä, täällä tarvittaisiin nyt

viisautta! Isä, katso tännepäin!”

En siis uskalla tässä vaiheessa kertoa ICT-hankkeesta

mitään muuta kuin, että itselleni se on tähän mennessä

ollut huikean innostava ja sietämättömästi kärsivälli-

syyttä koetteleva matka täysin uusiin ulottuvuuksiin.

Innostavaa on ollut se yhdessä tekemisen tunne ja ver-

kostojen syntyminen, jollaista en oikeastaan ole aiem-

min kokenut. Kärsivällisyyttä ja uskoa koettelevat puo-

lestaan jatkuvat vastoinkäymiset, joista ei näytä tulevan

loppua. Johtakoot ne siis kestävyyteen ja kestävyys, jos

ei nyt ihan täydelliseen tulokseen, niin tulokseen kui-

tenkin! Se on jo nyt myönnettävä, että jatkuvasti tilan-

teen uudelleen arviointiin pakottavat mutkat matkassa

ovat kovasti auttaneet selkiyttämään omia ajatuksia

hankkeen suunnasta ja tavoitteista. Itse asiahan on mi-

nulle yhä vieras – tietojärjestelmät ja kaikki niihin liitty-

vä. Jo uusi puhelin saa stressipisteeni kohoamaan. Van-

haa ’vähä-älyistäni’ kaipaan yhä. Uudesta tietokoneesta

puhumattakaan (onneksi sellaista ei juuri nyt ole!). Mit-

kään vempaimet eivät herätä minussa mitään intohimo-

ja. Ja jokainen Effica-päivitys aiheuttaa adrenaliinitason

nousun – yleensä myös puhelinkeskustelun ATK-tuen

Ilembulan sairaanhoitajakoulun ATK-luokka.

7

kanssa. Silti olen vakuuttunut siitä, että se, minkä kans-

sa täällä nyt tuskailemme, on väistämättä tulevaisuutta

myös Tansaniassa ja kaikkialla maailmassa. On varmaan

liikaa toivoa, että he saisivat oppia meidän virheistäm-

me. Mutta silti… Jos edes jossain kohden voisi oikaista

ohi täällä kuljettujen karikoiden.

Psykiatriaa Tansanian maaseudulla 2001-2014

Psykiatriahanke päättyi lopulta jatkuttuaan kaikkiaan 14

vuotta. Senkin viime vuoden raportteja yhteistyösairaa-

loistamme vielä odottelen – ja odotellessani lähettelen

pyyntöjä niiden saamiseksi, toistaiseksi enimmäkseen

turhaan. Viime vuoden vuosiraportti tulee olemaan sa-

malla hankkeen loppuraportti. Aikanaan saamme sen

myös uusituille nettisivuillemme. Mutta myös ajatus

uudesta hankkeesta elää yhä. Joukko seuramme aktiivi-

sia psykiatreja on kokoontunut Kuopiossa alkuvuoden

aikana jo kahdesti asian tiimoilta. Viimesyksyinen yh-

teistyö Mbeyan sairaalan psykiatrian yksikön ja sen joh-

tajan Dr. Paul Lawalan kanssa oli siinä määrin rohkaise-

va kokemus, että sen yhteistyön jatkaminen tuntuisi

houkuttelevalta.

Green Pastures -sairaala, Nepal

Nepalin selkäydinvammaishankkeessa ollaan noin vuosi

jäljessä alkuperäisistä suunnitelmista, mutta muuten

asiat kyllä etenevät suotuisasti. KPMG-

asiantuntijayhteisö suoritti viime vuonna ulkoministeri-

ön sisäisen tarkastuksen yksikön toimeksiannosta Suo-

men Nepalin kehitysyhteistyötä. Selkäydinvammais-

hankkeemme tuli valituksi yhdeksi tarkastettavista kan-

salaisjärjestöjen hankkeista. Olemme nyt saaneet

KPMG:n omaa hankettamme koskevan raportin

(ladattavissa SKLS:n sivuilla), jonka parannuskehotuksiin

meiltä odotetaan vastinetta. Purkupalaveri on sen jäl-

keen ulkoministeriössä. Kaiken kaikkiaan raportti on

hankkeellemme varsin myönteinen – tosin hankkeen

hidas käynnistyminen on siinäkin tietysti huomattu. Ja

kun evaluaatio tehtiin pääosin hankkeen toisen vuoden

alkupuoliskolla, on tulosten arviointi ollut vielä liian ai-

kaista. Melko pienenä järjestönä voimme kuitenkin olla

ihan tyytyväisiä saamaamme arvioon.

Helmikuun alkupuolella Green Pastures -sairaalasta saa-

massamme puolivuosiraportissa minua ilahdutti potilas-

tapaus nuoresta miehestä, joka raportin kuvassa istui

pyörätuolissa. Saman nuoren miehen ja hänen isänsä

kanssa keskustelin marraskuisella hankematkallamme.

Silloin hän oli vasta tullut kuntoutusjaksolle; painehaa-

vojen hoito oli alkamassa. Silmissä oli suru, niin isällä

kuin pojalla. Toivo ei vielä oikein edes orastanut. (Voit

Rakesh marraskuussa 2014 (yllä) ja paria kuukautta myö-

hemmin (alla).

Toivo on selvästi palannut

nuoren Rakeshin elämään.

8

löytää hänet osoitteesta http://www.skls.fi/wp-

content/uploads/2014/02/Matkaraportti-

hankeseurantamatkasta-Pokharaan-2014.pdf) Vain

muutamaa kuukautta myöhemmin kirjoitetussa rapor-

tissa kerrotaan: ”Kuntoutukseen tultuaan Rakesh sai

apua fysioterapeuteilta ja toimintaterapeutilta. Hän sai

pyörätuolin ja oppi nopeasti käyttämään sitä. Pyörä-

tuolin avulla hän pystyy nyt helposti liikkumaan paikas-

ta toiseen, valmistamaan itse ruokansa, tiskaamaan

astiat ja käymään vessassa ilman apua. Hän on onnelli-

nen pyörätuolistaan ja suhtautuu toiveikkaasti tulevai-

suuteen. Green Pasturessa hän on tavannut monia mui-

ta pyörätuolin käyttäjiä, jotka selviytyvät hyvin elämäs-

sään. Rakeshkin uskoo, että vaikka hänen alaraajansa

eivät toimi, hän pystyy käyttämään käsiään ja olemaan

avuksi isälleen. Hän suunnittelee opiskelevansa puhelin-

ten ja radioiden korjaamista ja perustavansa pienen

korjaamon lähelle kotiaan.” Toivo on selvästi palannut

nuoren Rakeshin elämään.

Stipendiaatit Ernest, Emmanuel ja Hamidi

Vielä muutama sana stipendiaateistamme. Kuten ken-

ties olette huomanneet, olemme saamassa tansanialai-

sen Manento Ernest Mtangon puolisoineen vieraaksem-

me kevätpäiville Mikkeliin. Hän sai gynekologian ja obs-

tetriikan opintonsa päätökseen viime vuoden aikana, ja

kunhan saamme vielä Suomen-matkan maksetuksi, voi

hänen kannatusrinkinsä tyytyväisenä todeta tavoitteen-

sa täyttyneen, lisäbonuksena tämä matka ja sen myötä

mahdollisuus henkilökohtaiseen tapaamiseen.

Jos kuitenkin kannatusintoa vielä löytyy, voi viitenume-

ron vaihtaa; Tansaniassa meillä on uusi stipendiaatti,

Emmanuel Mwalumuli, mutta on myös mahdollista

vaihtaa maata ja maanosaa ja suuntautua Afganistaniin.

Erityisesti syksyllä gynekologian ja obstetriikan Masters

-opinnot Dar es Salaamin Muhimbilin yliopistoklinikalla

aloittaneen Emmanuelin kannatusrenkaaseen kaivataan

vielä uusia kuukausilahjoittajia. Mutta muutama uusi

mahtuisi vielä afganistanilaisen Dr. Hamidinkin tukirin-

kiin. Emmanuel on sitoutunut erikoistumisopintojensa

jälkeen palaamaan töihin Ilembulan sairaalaan. Kansan-

taloustieteen Masters-opintoja suorittavan Dr. Hamidin

vastuu työnantajajärjestönsä mielenterveystyöstä on jo

nyt lisääntynyt, vaikka pääosin etäopintoina suoritetta-

vat opinnot ovat vasta hieman yli puolessa välissä. Hän

mm. koordinoi nyt kaikkien kolmen mielenterveyspro-

jektin yhteistyötä maan terveysministeriön kanssa. Dr.

Hamidia on suuresti puhutellut se, että hän saa jatko-

opintoihinsa tukea suomalaisilta lahjoittajilta vielä sen-

kin jälkeen, kun kaksi hänen suomalaista työtoveriaan

kesällä surmattiin. Maassa, jossa kosto on velvollisuus

ja valtauskonnosta poikkeaminen vaarallista, anteek-

siantamuksen sanomaa voi viestiä näinkin.

Paaston matka pääsiäiseen

Vuodesta toiseen paastonajan alkaessa minua puhutte-

levat nämä profeetan välittämät sanat:

”Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat

syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja va-

pautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, mur-

rat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle,

vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele

apua tarvitsevaa veljeäsi.” (Jes 58:6-7)

Tämän lehden teemat avaavat muutaman näkökulman

tähän toisenlaiseen paastoon – myös aivan lähellämme.

Sorrettuja, nälkäisiä, kodittomia ja alastomia elää lähel-

lä ja kaukana. Meidät on kutsuttu heitä kohtaamaan ja

heidän hätäänsä vastaamaan. Kukin paikallamme, omis-

sa tehtävissämme. Ei kaikille kaikkea vaan jokaiselle

jotain. Seuramme hankkeet ja muut harkiten annetut

avustukset ovat yksi monista kanavista olla mukana

suuressa tehtävässä oikeudenmukaisemman maailman

puolesta.

Paastonajan ja Kristuksen kärsimystien päässä hää-

möttää jo pääsiäisaamun ylösnousemusriemu – ihmeel-

linen toivon sanoma meille ja kaikille kansoille.

Sitä kohti käyden,

22.2.2015

Elina Lind

Psykiatriahanke päättyi lopulta

jatkuttuaan kaikkiaan 14 vuotta.

9

Lähetyslääkäritili FI57 8000 1100 6702 81

viite 1009 : Missä hätä on suurin

viite 1025: Psykiatriaa Tansanian maaseudulle*

viite 1180: Palliatiivisen hoidon kehittämishanke, Tansania

viite 1960: Selkäydinvammaisten kuntoutus, Green Pastures -sairaala, Nepal

viite 2040: ICT-hanke, Tansania

viite 3010: Stipendiaatti Dr. Hamidi, Afganistan

viite 4022: Stipendiaatti Emmanuel Mwalumuli, Tansania

viite 5005: Stipendiaatti Manento Ernest Mtango, Tansania

Käytä viitenumeroa, se alentaa pankin kuluja!

Huom. Tarkistathan käyttämäsi viitenumeron – jonkin verran

lahjoituksia tulee yhä käytöstä poistuneilla, vanhoilla viitteillä.

Nämä lahjoitukset ohjataan joko viitteelle 1180 (palliatiivisen

hoidon kehittäminen Tansaniassa) tai 1009 (muut).

Kerätyt varat käytetään ulkoministeriön tukemien kehitysyhteis-

työhankkeiden omarahoitusosuuksiin sekä kahden tansanialaisen

sekä afganistanilaisen stipendiaatin tukemiseen. Lisäksi keräysva-

roilla voidaan tukea muitakin lähetys- tai kehitysyhteistyökohtei-

ta hallituksen päätöksellä. Pieni osuus käytetään kotimaassa toi-

mintaan, joka tukee lähetystyön ja kehitysyhteistyön tunnetuksi

tekemistä jäsenistön keskuudessa.

Keräyslupa 2020/2013/3742 28.1.2014-30.11.2015

*UM:n tukema hanke on päättynyt, mutta lahjoitusvaroista voi-

daan myöntää tukea hankkeen aikaisten yhteistyösairaaloiden

mielenterveystyöhön ja/tai niitä voidaan käyttää uuden hank-

keen suunnitteluun.

10

Aluevastaava: Leena Uusitalo (leena.uusitalo@vimpeli.fi)

SKLS:n alueelliset yhdyshenkilöt

Hämeenlinna: Taina Heikkilä (taina.heikkila@fimnet.fi)

Myllitie 16, 13720 Parola

Kotka: Pasi Pöllänen (pasi.pollanen@fimnet.fi)

Lavansaarentie 6, 48610 Kotka

Kuopio: Risto Honkanen (risto.honkanen@fimnet.fi)

Reetta Siljanen (reetta.siljanen@fimnet.fi)

Lappeenranta: Kaarina Pesonen (kaarina.pesonen@fimnet.fi)

Kaivokorvenkatu 16, 53850 Lappeenranta

Oulu: Anna Ruotsalainen

Pori: Pekka Mäkinen (pekka.makinen@nic.fi)

Tähtisentie 40, 28450 Vanha-Ulvila

Seinäjoki: Leena Uusitalo (leena.uusitalo@vimpeli.fi)

Lehtorannantie 11, 62840 Lakaniemi

Tampere: Tea Vuorela (tea.vuorela@uta.fi)

Turku: Riitta Saario (rsaario@gmail.com)

Vähä-Hämeenkatu 9 D 79, 20500 Turku

Vaasa: Anna-Liisa Punto (anna-liisa.punto@fimnet.fi)

Mäkikaivontie 12 A4, 65100 Vaasa

Helsingin ”Ristiside” pj Aleksi Pajunen (Aleksi.pajunen@helsinki.fi)

varapj Annukka Hanhijärvi (Annukka.hanhijarvi@helsinki.fi)

Kuopion ”Heräämö” pj Niko Nykänen (nikonykanenn@gmail.com), p. 044 2973110

Oulun ”Henkireikä” pj Helena Kattelus (Helena.kattelus@student.oulu.fi)

pj Silas Johansson (silas.johansson@student.oulu.fi)

Tampereen ”Arbor vitae” pj Mikko Malkamäki (malkamikko@gmail.com)

Turun ”Luukas-klubi” pj Paula Prittinen (pailpr@utu.fi)

Opiskelijavastaava: Suvi-Tuuli Simojoki (suvi-tuuli.simojoki@helsinki.fi)

Opiskelijatoimikunta

11

Jäsenet

Markus Partanen, pj. 2015-2016

Elina Heiro 2014-2015

Martti Kulvik 2014-2015

Elina Lind, lähetyssiht. 2015-2016

Anna Numminen, siht. 2014-2015

Eija-Anitta Kynsilehto (varapj.) 2014-2015

Johanna Minkkinen, opiskelija, siht. 2015-2016

Leena Uusitalo, paikallistoiminta 2014-2015

Varajäsenet

Robert Paul 2014-2015

Reino Pöyhiä 2014-2015

Suvi-Tuuli Simojoki opiskelijavast. 2014-2015

Matti Ketonen 2015-2016

Olli-Pekka Ryynänen 2015-2016

Kalle Mäki 2014-2015

Anu Willis 2015-2016

Samuel Guillaume, opiskelija 2015-2016

Hallitus 2015 sähköpostiosoite on muotoa: etunimi.sukunimi@skls.fi

Uudistuva KrLL

Kristillinen lääkärilehti aloittaa nykynimellään kolmannen

vuosikertansa. Juhani Junnilan aloitettua toimitussihteerinä

lehden toimitus on alkanut katsoa yhä pidemmälle, ja tuo-

reita sekä joskus kunnianhimoisia suunnitelmia ja ideoita

tulvahtelee. Lehti on viime vuosien aikana muuttunut tiu-

haan tahtiin, ja jälleen kädessäsi pitämään numeroon on

mahtunut uudistus ja uusi idea jos toinenkin.

Lukijat kuitenkin osaavat parhaiten sanoa, mikä idea toimii

ja mikä ei. Palautetta saa mieluusti antaa toimitussihteerille,

toimitukselle (kristillinenlaakarilehti@gmail.com) tai suo-

raan taittajalle (hjhalk@utu.fi)!

Lisäksi lehden taittoon tarvitaan usein runsaasti kuvamateri-

aalia kansiin ja tilantäytteeksi. Jos siis valokuvakansioista

löytyy hyvälaatuisia, lehden henkeen sopivia (aiheina esim.

vuodenaikaan sopiva luonto, joulu), jotka olisit halukas luo-

vuttamaan KrLL:n käyttöön, niin näitä saa lähettää taittajalle

osoitteeseen hjhalk@utu.fi. Kuva julkaistaan sopivan paikan

tullen kiitollisna kuvaajan nimen kera!

Heikki Halkosaari

taittaja

Sinitiainen. Kuva: Elina Lind

12

Vastaanotollesi saapuu ulkomaalainen ihminen. Oletko

tietoinen, että hän on saattanut kokea vaikeaa kidutus-

ta? Tätä et usein näe kliinistä statusta tehdessäsi, sillä

kidutus jättää harvemmin fyysisiä jälkiä. Potilaasi ei var-

maan ensi käynnillä edes pysty puhumaan asiasta, sillä

hänen perusluottamuksensa viranomaisiin voi olla niin

pahasti järkkynyt, että vaatii aikaa ja luottamuksellisen

hoitosuhteen, että hän pystyy avautumaan asiasta. Tut-

kimusten mukaan pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden

keskuudessa posttraumaattisen stressihäiriön ja masen-

nuksen esiintyvyys on noin 30 %. Tässä taustalla on

usein kidutusta ja kumulatiivista traumaa aiemmassa

elämässään.

Määritelmän mukaan ”Kidutus on tahallisen fyysisen tai

henkisen kivun ja tuskan aiheuttamista, tarkoituksena

uhrin rankaiseminen tai pelottelu, tietojen tai tunnus-

tusten kiristäminen. --- Kidutus on kauhein kokemus,

jonka ihminen voi kokea ja jäädä henkiin. Kidutuksen

pahin seuraus on luottamuksen menetys toiseen ihmi-

seen ja siitä seuraa kyvyttömyys normaaliin kanssa-

käymiseen.” (Helsingin Diakonissalaitoksen www-sivut,

Mitä on kidutus?)

Työtä kidutettujen hyväksi

Suomessa työtä kidutettujen kuntouttamiseksi on tehty

jo yli 20 vuotta. Tässä uranuurtaja on Helsingin Dia-

konissalaitos, jolla on yksiköt sekä Helsingissä että Ou-

lussa. Tämän lisäksi Tampereen psykiatrialla on yksikkö,

joka on erikoistunut aiheeseen. Ilmeisesti myös useissa

muissa psykiatrian klinikoissa hoidetaan näitä potilaita.

Diakonissalaitoksen Kidutettujen kuntoutuskeskus on

erikoissairaanhoitotasoinen poliklinikka, joka arvioi,

hoitaa ja kuntouttaa Suomessa asuvia kidutuksen vuok-

si traumatisoituneita pakolaisia ja turvapaikanhakijoita

sekä heidän perheenjäseniään. Kliinisen työn ohella

Kidutettujen kuntoutuskeskus tarjoaa työyhteisöille

koulutusta, konsultaatiota ja työnohjausta. (https://

www.hdl.fi/fi/palvelut/kidutettujen-kuntoutus). Keskus

Kidutettujen kuntoutus – haastaa turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten kanssa työtä tekeviä

tarjoaa myös viranomaisille aiheesta tietoa ja konsul-

taatiota. Se tukee myös ihmisoikeuksien toteutumista

laajemmin. Heidän palveluitaan tarvitaan myös turva-

paikanhakuprosessissa oleville lausuntojen tekemiseen.

Kidutettuja on arvioitu Suomessa olevan useita tuhan-

sia (Lääkärilehden uutiset (julkaistu 9.8.2013 klo 14).

Heitä voi tulla vastaan kenen tahansa vastaanotolle.

Kidutus ei läheskään aina tule esille maahantulon yh-

teydessä, vaan voi nousta pintaan vasta pidemmän ajan

päästä. Siksi jokaisen terveydenhuollon ammattilaisen

tulisi olla valveilla ja suositellaan kysymään suoraan, jos

epäilee kidutusta oireiden aiheuttajaksi. Kidutus voi

ilmetä selvien masennusoireiden lisäksi selittämättömi-

13

en kroonisten kipujen muodossa. Lisäksi se voi aihe-

uttaa monia muita oireita, kuten ahdistuneisuutta, eris-

täytyneisyyttä, pelkotiloja jne. On tärkeää huomata,

että varsinaisten kidutusten uhrien lisäksi heidän per-

heenjäsenensä sekä lapsensa voivat kärsiä välillisesti

asiasta, jolloin asia koskettaa vielä huomattavasti use-

ampia.

Turvapaikkapäätöksen jälkeen

Turvapaikkaa hakevat henkilöt jättävät hakemuksen

joko Suomen rajalla rajaviranomaiselle tai poliisille. Tä-

män jälkeen heidät sijoitetaan vastaanottokeskukseen,

tai tietyissä tapauksissa heidät otetaan säilöön. Kun

päätös hakemuksesta on tullut, voi se olla joko myöntei-

nen tai kielteinen. Mikäli myönteinen, niin hakija sijoite-

taan johonkin kuntaan, ja kotouttamisprosessi alkaa.

Mikäli päätös on kielteinen, niin monessa tapauksessa

tehdään valitus käännytyspäätöksestä. Tämä valituspro-

sessi vie aikaa, ja hakija on tuolloin varsin epävarmassa

tilanteessa. Terveydenhuollon näkökulmasta hänellä

hoidetaan vain akuutit ja henkeä uhkaavat asiat. Mikäli

turvapaikanhakuprosessi ei jatku kielteisen päätöksen

jälkeen, tai valitusten jälkeen kielteinen päätös jää voi-

maan karkotetaan suuri osa henkilöistä takaisin lähtö-

maahansa. Osalla elämä jatkuu Suomessa, mutta ilman

papereita. Tällöin he ovat yhteiskunnan laitamilla ja elä-

vät ”maan alla” vailla oikeutta terveydenhuoltoon sekä

koulunkäyntiin. Osan kohdalla Global Clinic –toiminta

voi tuoda apua tähän tilanteeseen. (lähteet

www.pakolaisneuvonta.fi, sekä psykiatri Elina Ahvenuk-

sen esitys: Elämä turvapaikkapäätöksen jälkeen, Helsin-

gin diakonissalaitos 14.12.2011).

Kuntoutuksen ja hoidon yhteiskunnallisesta mer-

kityksestä

Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kuntoutus on mer-

kittävää yksilön näkökulman lisäksi myös yhteiskunnan

näkökulmasta. Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden

integroituminen Suomalaiseen yhteiskuntaan on pitkä

prosessi. Kidutuksen kokeminen hankaloittaa tätä pro-

sessia erittäin huomattavasti, ja mikäli kidutuksen koke-

nutta ei päästä kuntouttamaan voi seurauksena olla

yhteiskunnassa vakava syrjäytyminen.

Myös muita traumaattisia kokemuksia paljon tur-

vapaikanhakijoilla ja pakolaisilla

Pakolaisten kokemuksia on selvitetty mm. Jordaniassa,

jonne on saapunut eri vuosikymmenillä useita satoja

tuhansia pakolaisia. Täältä hätkähdyttävä tilasto kertoo,

että Irakilaisista pakolaisista Syyriassa 77 % olivat koke-

neet pommituksia tai raketti- tai tykistöhyökkäyksiä, 80

% olivat nähneet ampumista, 68 %:a oli kuulusteltu tai

uhkailtu aseellisten joukkojen toimesta, 75 %:lla oli ys-

tävä tai sukulainen joka oli tapettu. (Ghareeb, Ranard ja

Tutunji, 2008; esityksessä Ferdinand Garoff 16.6.2014

Helsingin Diakonissalaitos). Asiantuntijat ovat arvioi-

neet, että nykyisin aseellisissa konflikteissa siviilihenki-

löt ovat yhä useammin julmuuksien kohteina.

Lisäksi matka kotimaasta toiseen maahan voi olla vaa-

rallinen. Myös oleminen maassa, josta haetaan turva-

paikkaa voi osoittautua turvattomaksi. Artikkelissa:

”Matkalla murtuneet: Traumatisoituneet turvapaikan-

hakijat Suomessa (Anu Koikkalainen 26.9.2014)” on

haastateltu Pakolaisneuvonnan lakimies Piritta Raiviota.

Artikkelissa todetaan, että ”Monissa Etelä-Euroopan

maissa turvapaikanhakijat ja myös oleskeluluvan saa-

neet päätyvät asumaan kadulle ilman perusedellytyksiä

ihmisarvoiseen elämään.” Artikkelissa siteerataan tur-

vapaikanhakijoita, jotka ovat mm. Italiassa asuneet ka-

dulla, ja joutuneet ihmiskaupan ja välivallan uhreiksi.

On arvioita, joiden mukaan monet Itä-Afrikan naiset

ovat traumatisoituneet juuri Euroopassa, eivätkä koti-

tai kauttakulkumaissa. Artikkelissa arvioidaan, että Suo-

messa menettely on aivan toista luokkaa kuin Etelä-

Euroopan maissa, ja edellytykset traumatisoituneen

turvapaikan hakijan auttamiseen ovat olemassa.

Markus Partanen

Kidutus on kauhein

kokemus, jonka

ihminen voi kokea

ja jäädä henkiin.

14

Helsingin GC-klinikka aloitti toimintansa huhtikuussa

2011. Toimintaa olivat käynnistämässä Lääkäreiden so-

siaalinen vastuu, FiMSic, Pakolaisneuvonta, Tukinai-

nen, Amnesty ynnä muita. Helsingin Diakonissalaitos

tarjosi toimitilat ja potilastietojärjestelmän. Lääkäriliitto

ja monet ammattijärjestöt ovat antaneet toimintaan

rahallista tukea.

Vastaanotto on auki kahden tunnin ajan yhtenä iltana

viikossa. Tavoitteena on, että paikalla on kaksi lääkäriä,

lakimies, sairaanhoitaja tai lääketieteen opiskelijoita,

kätilö ja tulkki tai pari. Kuluneen vuoden aikana usein

paikalla on ollut myös hammaslääkäri ja viimeksi työ-

ryhmään ovat liittyneet psykologit. Tulkkien järjestämi-

nen on sikäli haasteellista, että vain pieni osa potilaista

puhuu englantia eikä koskaan tiedä etukäteen, minkä

kielen tulkkeja tarvittaisiin. Periaatteessa klinikalla on

mahdollisuus saada puhelintulkkausta useilla kielillä

kuten myös puhelinkonsultaatioyhteys monen eri alan

spesialisteihin.

Suurin potilasryhmä ovat olleet Romanian ja Bulgarian

romanit, joilla ei ole oikeutta perusterveydenhuollon

tuettuihin palveluihin edes kotimaassaan, koska saira-

usvakuutus on siellä sidottu työsuhteeseen. He ovat

pääosin lisäksi luku- ja kirjoitustaidottomia. Heidän li-

säkseen klinikka on palvellut varsinaisia paperittomia eli

sellaisia, joiden oleskelulupa on mennyt umpeen ja he

ovat jääneet maahan ja kielteisen oleskelulupapäätök-

sen saaneet. Ilman oikeutta terveydenhuoltoon ovat

myös viisumittomat turistit ja opiskelijat ja oleskelulu-

valla ilman työlupaa työskentelevät. Klinikka tarjoaa

mahdollisuuden anonyymiin potilassuhteeseen, mutta

harvoin potilaat kieltäytyvät kertomasta nimeään.

Yleistäen paperittomat ovat harmaan talouden työvoi-

maa ja ihmiskauppaan verrattavan toiminnan uhreja,

mikäli he yrittävät elättää itsensä jotenkin muuten kuin

rikollisin menetelmin. Siksi on tärkeää, että ihmisoike-

uskysymyksiin ja oleskelulupa-asioihin perehtyneet ju-

ristit ovat mukana toiminnassa.

Suomessa arvioidaan paperittomia olevan 3000-6000,

Ruotsissa kymmenkertainen määrä. Turvapaikanhakijoi-

ta on noin 4000 vuodessa.

Suomi on sitoutunut siihen, että kuka tahansa saa ter-

veydenhoidon välittömästi henkeä uhkaavissa tilanteis-

sa statuksesta, vakuutuksesta ja kansalaisuudesta riip-

pumatta. Virallisesti se tarkoittaa sitä, että jos potilas on

vaarassa menettää henkensä, vammautua tai sairastua

pysyvästi kahdeksan tunnin kuluessa. Joskus näissäkin

tilanteissa on käynyt niin, että päivystyspisteeseen on

soitettu poliisi selvittämään tilannetta. Muissa tapauk-

sissa palveluntuottaja lähettää potilaalle todellisten

kustannusten mukaisen laskun.

Paperittomille tarkoitettuja klinikoita on kaikkialla maa-

ilmassa ja Suomessa toimii tällä hetkellä Helsingin, Tu-

run ja Oulun klinikat. Ryhmät eivät ole järjestäytyneet

eivätkä rekisteröityneet vaan pitävät muutamia kertoja

vuodessa suunnittelukokouksia kehittämistarpeiden

selvittämiseksi. Klinikat pitävät yhteyttä myös keske-

nään ja vuosittain on ollut myös Pohjoismaisten klini-

koiden yhteisiä tapaamisia ideoiden ja kokemusten ja-

kamiseksi. Tarpeet ovat samankaltaisia, volyymit ja

käytettävissä olevat resurssit hyvin vaihtelevia.

Lääkäreitä toiminnassa on ollut viitisenkymmentä, jois-

ta reilu kymmenen aktiivisia. Hoitajia noin kaksitoista,

joista yli puolet aktiivisia. Juristit ovat ainoita, jotka saa-

Global Clinic

Paperittomien klinikka Helsingissä

Lääkäreitä toiminnassa

on ollut viitisen-

kymmentä, joista

reilu kymmenen aktiivisia.

15

lukien äitiys- ja lastenneuvolat. Kuluneen vuoden aika-

na olemme seuranneet miten päätös on toteutunut

käytännön toiminnassa ja olemme informoineet potilai-

tamme olemassa olevista mahdollisuuksista. Tehdylle

päätökselle on jatkumoa näinä viikkoina käytävä kes-

kustelu hallituksen esityksestä, että kansallinen lainsää-

däntö olisi saatava samalle tasolle - itse asiassa siis kui-

tenkin vain vastaamaan niitä kansainvälisiä ihmisoikeus-

sopimuksia ja sitoumuksia, jotka Suomi on allekirjoitta-

nut.

Klinikan toiminnasta lisää ja yhteystiedot löy-

tyy osoitteesta www.globalclinic.fi ja paperittomuudes-

ta www.paperittomat.fi.

Ari Mönttinen

yleislääketieteen erikoislääkäri

terveyskeskuslääkäri, Lohja

Global Clinic Helsinki

vat oman organisaationsa kautta palkkaa esimerkiksi

Raha-automaattiyhdistyksen myöntämistä projektirajoi-

tuksista. Uudet aktiivit ovat tervetulleita.

Vastaanotolla käy talviaikaan neljästä kahdeksaan hen-

keä illassa ja ilmojen lämmetessä jopa viisitoista henkeä

illassa. Ne joita emme pysty auttamaan ohjataan tar-

vittaessa lähetteessä sairaalan tai perusterveydenhoi-

don päivystykseen. Olemme saaneet organisoitua ha-

lukkaille ilmaisia kierukanasennuksia ja hammaslääkärin

palveluita opetuspotilaina.

Ruohonjuuritason toiminnan lisäksi toiminnan painopis-

te on yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa ja lainsäädän-

nön kehittämisessä. Edustajamme ovat olleet kut-

suttuina asiantuntijoina eduskunnan ja sosiaali- ja ter-

veysministeriön valmistelevissa työryhmissä kuten

myös seminaareissa ulkomailla. Varsinaisena sulkana

hatussamme voi pitää Helsingin kaupunginvaltuuston

päätöstä vuodelta 2013, jolloin päätettiin, että pape-

rittomilla on täydet maksuttomat oikeudet terveyden-

huollon palveluihin kaupungin toimipisteissä mukaan

16

Teini-ikäisenä haaveilin silloin tällöin lähetyslääkärin

urasta. Vuosien vieriessä haave jäi. Nyt, kun olen eläk-

keellä, tuli ulkomaalaisten, muukalaisten maailma luok-

seni paperittomien poliklinikan muodossa.

“Jolla on korvat, se kuulkoon!”

Eräänä syysiltana poliklinikan ovikello soi. Pimeydestä

astui sisään kaksi hunnutettua naista kylmästä väristen.

Varsinainen potilas oli Sara ja asiana raskaudentilan

toteaminen ja seuranta. Yhteistä kieltä meillä ei ollut

eikä sinä iltana ollut joukossamme yhtään hänen kiel-

tään taitavaa naista. Oli siis turvauduttava saattajan

käännöstyöhön. Saran taustat jäivät epäselviksi, samoin

anamnestinen tieto raskauden kestosta. Nuori nainen

oli jännittynyt kuin viulun kieli, joten tutkiminenkin oli

hankalaa. Päätin ottaa aikalisän miettiäkseni jatkotoi-

menpiteitä.

“Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syö-

dä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda;

minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne.”

Sara tuli poliklinikalle sovitusti pari viikkoa myöhemmin.

Olin saanut rahat ultraäänitutkimukseen ja tilannut jo

ajan gynekologille. Nyt oli mahdollista tehdä myös

doppler-tutkimus poliklinikalla. Kun sikiön pontevat sy-

dänäänet täyttivät piskuisen vastaanottotilan näin en-

simmäisen kerran valoa Saran kasvoilla. Oli kuin aurinko

olisi alkanut paistaa varhaissyksyn pimeyteen.

“Minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä

sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä

olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.”

Kolmas tapaamiseni Saran kanssa oli yksityisen lääkä-

riaseman ovella. Nähtyään minut hän juoksi luokseni,

halasi ja antoi suudelman kummallekin poskelle. Olim-

me nyt sisaria. Pääsimme oitis gynekologin vastaanotol-

le kaikututkimusta varten. Kollegan pelinavaus oli iki-

muistoinen. ”Siis sinä oletat, että tämä nainen on ras-

kaana?” En ruvennut jankkaamaan sitä, kuinka olisin-

kaan voinut toimia nelisenkymmentä vuotta yleislääkä-

rinä ja alan opettajana ilman naistentautien perustieto-

ja.

Sara – kertomus sisaruudesta

Tutkimuksen jälkeen pyysin Saraa ja tulkkia kahville

kanssani. Sara halusi välttämättä maksaa kupposemme,

vaikka nuo muutamat eurot olivat koko hänen elanton-

sa jopa viikoksi.

”Miksi te kristityt hoidatte meitä, vaikka emme ole tei-

dän kansaanne?” - tämä oli hänen kysymyksensä ero-

tessamme. En vastannut. Aika näyttää.

Sara synnytti terveen poikalapsen ajallaan. Pian tämän

jälkeen hänen pakomatkansa jatkui tuntemattomaan

paikkaan.

Turun Global Clinic -verkostossa on n. 60 jäsentä: sai-

raanhoitajia, terveydenhoitajia, kätilöitä, eri alojen eri-

koislääkäreitä, lähihoitajia, fysioterapeutteja, tulkkeja,

psykoterapeutteja, sosiaalikasvattajia. Jos on tiedossa

klinikalle tulevien kielitaito tai erityisongelmat, pystym-

me jo ensi käynnille varaamaan alan asiantuntijan ja/tai

tulkin. Palvelemme seitsemällätoista eri kielellä. Polikli-

nikkatoiminnan lisäksi teemme kotikäyntejä yhdessä

diakoniatyöntekijöiden kanssa kartoittaaksemme kävi-

jöiden majapaikkoja ja auttaaksemme heitä, jotka eivät

uskalla tulla vastaanotolle. Meihin saa yhteyden diako-

nien lisäksi numerosta 040 66251412.

“Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia on vähän. Pyy-

täkää siis elon herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään

väkeä elonkorjuuseen.” – tämä pätee varmaan muualla

kuin omalla paikkakunnallamme, jossa asialle omistau-

tunutta väkeä on. Suuri toiveemme on paperittomien

pääsy julkiseen terveydenhuoltoon.

Sara ja monet muut veivät minut omassa lääkärikoulus-

sani uudelle luokalle. Kun ongelmana rahattomuus, koti

-ikävä, menetetyt omaiset ja koti, kidutus, vankiloiden

kauhut, asunnottomuus, ei muutamalla reseptillä paljoa

saada aikaiseksi.

Marja Lampio

yleislääketieteen ja työterveyshuollon el

Global Clinic Turku

17

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan maailmassa yli

50 miljoonaa ihmistä elää tällä hetkellä pakolaisena,

suurin osa heistä naapurimaissaan, usein valtavilla pa-

kolaisleireillä. Myös Eurooppaan saapuvien pakolaisten

määrä on viime vuosina kasvanut merkittävästi. Eniten

heitä saapuu Saksaan, jossa uusia turvapaikanhakijoita

2014 oli yli 173 000, 60 % enemmän kuin edellisvuonna.

Kuluvana vuonna luvun odotetaan ylittävän 300 000

rajan. Kaikkein eniten pakolaisia saapuu Syyriasta. Myös

Kosovosta ja muista Balkanin köyhistä maista saapuvat

pakolaiset muodostavat suuren osan turvapaikanhaki-

joista, vaikka he vain poikkeustapauksissa täyttävät tur-

vapaikkaan oikeuttavat kriteerit.

Turvapaikanhakijoista vain noin kolmannes saa positiivi-

sen päätöksen ja oleskeluluvan. Negatiivisen päätöksen

saaneiden poistumista maasta ei kuitenkaan tarkkaan

valvota. Valtaosa maasta poistumismääräyksen saaneis-

ta jääkin maahan ilman virallista statusta, katoaa pape-

rittomana “maan alle“. Sisäministeriön arvion mukaan

heitä oli kesällä 2014 jopa 143 000. Lisäksi ilman sairas-

vakuutusta maassa elää kymmeniä tuhansia eri puolilta

maailmaa saapuneita ihmisiä, jotka elättävät itsensä

tekemällä ns. pimeää työtä ilman virallista työsopimus-

ta. Kaikkien näiden paperittomana Saksassa elävien ih-

misten terveydenhoitoa varten ei ole yhtenäistä käy-

täntöä eikä lainsäädäntöä.

Ensiapu ja sairaalahoito Geneven julistuksen pe-

rusteella

Ensiapu- ja hätätilanteissa Saksassa kuten kaikkialla

maailmassa lääkärillä on Maailman Lääkäriliiton Gene-

ven julistuksen perusteella velvollisuus – ja oikeus –

hoitaa potilastaan parhaalla mahdollisella tavalla tämän

sairasvakuutuksesta tai muusta varallisuudesta riippu-

matta. Vaitiolovelvollisuus koskee koko terveydenhuol-

lon henkilökuntaa, myös talousosaston työntekijöitä,

niin että paperittoman potilaan tiedot pysyvät sairaalan

sisäpuolella. Mutta jos lasku hoidosta lähetetään sosi-

aalivirastoon, ovat sen työntekijät velvoitetut ilmoitta-

maan paperittoman potilaan henkilötiedot ulkomaalais-

virastolle.

Paperittomien terveydenhuolto Saksassa

Pelko omien henkilöllisyystietojen välittymisestä ulko-

maalaisviraston tietoon saa paperittomina maassa oles-

kelevia välttämään sairaalaan menoa usein kohtalok-

kaankin pitkään. Jotkut sairaalat tarjoavat ilman sairas-

vakuutusta olevalle potilaalle laskua maksettavaksi

alennettuun hintaan tai pyrkivät löytämään kuluille kor-

vauksen muista lähteistä suojatakseen paperittoman

potilaan anonymiteettiä.

Avoterveydenhuoltoa vapaaehtoistyön voimin

Monet kirkolliset ja NGO-järjestöt pitävät suurimmissa

kaupungeissa lahjoitusvaroin yllä lääkärien vastaanotto-

ja, joilla lääkärit ja hoitajat työskentelevät vapaaehtoisi-

na ja korvauksetta. Yhtenäinen hoitojärjestelmä kuiten-

kin puuttuu ja paperittomana elävän potilaan voi olla

vaikea saada edes tietoa hoitopaikan olemassaolosta.

Mainzissa Dr. Gerhard Trabert on 1997 perustanut Ar-

mut-und-Gesundheit-yhdistyksen (www.armut-

gesundheit.de) tarjoamaan terveyspalveluja ilman sai-

rasvakuutusta olevil-

le ihmisille. Lääkärin

vastaanotoksi sisus-

tettu pakettiauto

kiertää kaupunkia

etsien hoidon tar-

peessa olevia kaduil-

la asuvia. Kaupungin

keskustassa olevalla

vastaanotolla eri eri-

koisalojen kollegat

päivystävät vuoropäi-

vänä.

Vastaavaa vapaaeh-

toisvoimin toimivaa

avoterveydenhuoltoa

paperittomille tarjoaa 13 kaupungissa katolinen Mal-

teser-järjestö (www.malteser-migranten-medizin.de).

Hampurissa evankelisen Diakonian AnDOCken-

vastaanotolla työskentelee kahtena päivänä viikossa

yleislääkäri ja gynekologi.

Kollega Dr. Gerhard

Trabert, Mainz.

18

NGO-MediNetz puolestaan pitää useissa kaupungeissa

yllä vastaanottoja, joilla lääkärit, lääketieteen opiskeli-

jat ja hoitajat antavat paperittomille lääketieteellistä

neuvontaa ja kirjoittavat tarvittaessa lähetteitä ja vä-

littävät potilaat kollegoille, jotka ovat sitoutuneet hoi-

tamaan paperittomia potilaita vastaanotoillaan ano-

nyymisti ja tarvittaessa ilman laskua.

Tulevaisuuden ratkaisumalleja?

Kollega Trabert toimii Rhein-Main-korkeakoulussa

Wiesbadenissa sosiaalilääketieteen professorina ja

pyrkii vaikuttamaan eri asiantuntijaneuvostojen kautta

köyhyyden torjuntaan ja myös paperittomina elävien

ihmisten terveydenhuollon parantamiseen. Hän ko-

rostaa EU:n maiden yhteistä vastuuta asiasta ja yleis-

eurooppalaisen ratkaisun tärkeyttä. Trabert suositte-

lee Euroopan-laajuisen rahaston perustamista. Tästä

rahastosta maat voisivat hakea korvausta, mikäli pa-

perittoman potilaan hoitokuluja ei mikään vakuutus

tai muu taho kattaisi.

Saksan Lääkäripäivät 2014 suositteli politiikoille ratkai-

sua, jonka mukaan lääkäri voisi paperittoman potilaan

akuutin sairauden hoidosta lähettää anonyymin laskun

Ambulanz ohne Grenzen, Mainz.

Lääkärinvastaanotto paperittomille.

sosiaalivirastoon. Näin paperittomat voisivat hakeutua

hoitoon ilman pelkoa ilmitulosta ja maasta häätämises-

tä.

“Tärkeintä olisi tietysti ratkaista ongelmat pakolaisten

kotimaissa, niin ettei ihmisten tarvitsisi lähteä sieltä

pois“, toteaa tri Trabert viitaten taloudellisesti vahvan

Saksan vastuuseen esim. Kaakkois-Euroopan köyhistä

maista.

“Willkommenskultur“

Sen jälkeen kun vuoden 2014 alussa vastaanottokeskus-

ten kapasiteetti kävi auttamattomasti liian pieneksi ja

turvapaikanhakijoiden majoitusvelvoitus siirrettiin kah-

deksi vuodeksi kuntien vastuulle, on kautta maan synty-

nyt ennen kokematon auttamisaalto. Kuntien pyöreän

pöydän palavereissa kunnan vastuunkantajat yhdessä

niin yksityisten ihmisten kuin seurakuntien ja muiden

järjestöjen edustajien kanssa miettivät ja toteuttavat

monenlaisia projekteja auttaakseen kunnan uusia asuk-

kaita sopeutumaan paikkakunnalla. Julkinen media ku-

vaa ilmiötä sanalla “Willkommenskultur“; turvapaikan-

hakijat halutaan toivottaa tervetulleeksi Saksaan.

19

Poliittinen keskustelu maahanmuuttolain uudistamises-

ta on jälleen ajankohtainen. Tavoitteena on sekä turva-

paikkahakemusten nopeampi käsittely kuin myös EU:n

ulkopuolelta saapuvien maahanmuuton mahdollistami-

nen muutoinkin kuin turvapaikkahakemuksen kautta.

Talouden ja työnantajien edustajat korostavat kaikkien

maahanmuuttajien tärkeyttä Saksan tulevaisuudelle,

sillä maan alhainen syntyvyys ei takaa tarpeellista työ-

voimaa tulevaisuudessa. Kirkkojen edustajat muistutta-

vat kristittyjen perusvelvollisuudesta osoittaa lähim-

mäisenrakkautta ja edistää oikeudenmukaisuutta maail-

massa.

Toki saapuvien pakolaisten suuri määrä herättää osassa

kansaa myös huolta, pelkoa ja aggressioitakin; vieraiden

kulttuurien vaikutus koetaan uhkana. Huomattavaa on

kuitenkin, että Pegida-liike (Patriotische Europäer gegen

Islamisierung des Abendlandes, isänmaalliset eurooppa-

laiset läntisen kulttuurin islamisoitumista vastaan) on

koonnut ihmisiä mielenosoituksiin juuri Dresdenin seu-

dulla itäisessä Saksassa, alueella, jossa vain 20 % kanta-

väestöstä kuuluu johonkin kristilliseen kirkkoon ja mus-

limeja on vain 0,4 %. Reaktiona Pegidaan

ovat NoPegida-marssit lukuisissa kaupungeissa kautta

koko maan koonneet paljon suuremmat ihmisjoukot

yhteen osoittamaan solidaarisuuttaan pakolaisille ja

muille maahanmuuttajille. Kristillisten kirkkojen edusta-

jien kannanotto on ollut selkeä: ei ole mitenkään hyväk-

syttävää väittää "puolustavansa" ns. läntistä kulttuuria

ja samalla polkea maahan kristinuskon tärkeät arvot,

jokaisen ihmisen arvokkuus ja heikompien auttaminen.

Jaana Perttu-Kacsóh

Wiesbaden, Saksa

Hammaslääkärin vastaanotto, Ambulanz ohne Grenzen, Mainz.

Suomeen laki paperittomien terveydenhuollosta?

THL selvitti vuoden 2013-2014 vaihteessa STM:n pyyn-

nöstä Suomessa oleskelevien paperittomien henkilöi-

den terveydenhuoltokysymyksistä (http://www.stm.fi/

sosiaali_ja_terveyspalvelut/terveyspalvelut/

paperittomien_terveydenhuolto). Tuon selvityksen mu-

kaisesti paperittomien terveydenhuolto ei toteudu Suo-

messa asianmukaisesti (Paperittomien terveyspalvelut

Suomessa, THL raportti 11/2014; Keskimäki, Nykänen,

Kuusio).

Raportissa esitetään 3 erilaista vaihtoehtoa tilanteen

parantamiseksi. ”Mallien mukaan paperittomille henki-

löille tulisi turvata

1) mahdollisuudet käyttää terveyspalveluita samas-

sa laajuudessa kuin henkilöt, joilla on kotikunta

Suomessa

2) laajuudeltaan samantasoiset palvelut kuin turva-

paikanhakijoille tai

3) nykylainsäädännön mukainen kiireellinen hoito

sekä alle 18-vuotiaiden lasten, raskaana olevien

ja synnyttäneiden naisten hoito.”

Raportissa arvioitiin, että kohta 1) toteuttaisi kansainvä-

liset sopimukset Suomen osalta parhaiten. Tämä asia

nähdään ensisijassa ihmis- ja perusoikeuksien näkökul-

masta. Taustalla on YK:n yleissitovia sopimuksia mm.

20

lapsen oikeuksien, ja naisten syrjinnän kieltävä sopimus,

EU:n tason sopimuksia sekä Suomen Perustuslaki. Vii-

meksi mainittu määrittelee, että Suomen lainkäyttöpii-

rissä oleville tulee turvata ihmisarvoisen elämän perus-

edellytykset.

Suomen hallitus onkin antanut eduskunnalle asiasta

lakialoitteen joulukuussa (HE 343/2014 vp). Eduskunta

lähetti tämän 28.1.15 valiokuntakierrokselle hallinto- ja

perustuslakivaliokuntiin. Ilmeisesti tarkka päivämäärä,

milloin esitystä käsitellään eduskunnassa seuraavaksi, ei

vielä ole tiedossa.

Hallituksen esitys on nähdäkseni varsin pitkälle muotoil-

tu raportin kohtien 2) - ja 3) pohjalta. Hallituksen perus-

teluissa todetaan, että lain tarkoituksena on turvata

samat tarvittavat terveydenhuoltopalvelut kuin kansain-

välisille turvapaikanhakijoille. Tämän voimaantulo pa-

rantaisi paperittomien ihmisryhmän asioita merkittäväs-

ti. Hoitoa suunniteltaessa pitäisi ottaa huomioon tervey-

dellisen ongelman laatu ja kiireellisyys sekä se, että nä-

mä ihmiset saattavat asua pitkiäkin aikoja, jopa vuosia,

Suomessa. Tämän seurauksena monen terveydellisen

ongelman hoito olisi perusteltua.

Kuntien vastuulle – suurin kuluerä Helsingin seudulle

Paperittomien terveydenhuollon järjestämisvastuuta

kaavaillaan kunnille. Tämä tarkoittaisi, että kukin kunta

olisi velvoitettu järjestämään palvelut alueellaan oleville

paperittomille henkilöille. Lakiesityksessä kuntien ter-

veydenhuoltokustannukset korvattaisiin siltä osin, mitä

normaalit asiakasmaksut eivät kattaisi. Näin ollen valtio

korvaisi kuntien lisäkustannukset. THL on arvioinut, että

kokonaiskulut olisivat maksimissaan 550 000-650 000 €/

vuosi. Koska suurin osa paperittomista on pääkaupunki-

seudun alueella, koskisi laki erityisesti juuri pääkaupun-

kiseutua. Vastaanottokeskuksia on kuitenkin myös

muualla, joten tämä vaikutus näkyisi myös muissa suu-

remmissa kaupungeissa.

Laki rajaa paperittomat eri ryhmiin

Tähänastisten kokemusten mukaisesti suurin osa Global

Clinicien sekä HUSin ja Helsingin kaupungin paperitto-

mista palvelujen käyttäjistä suurin osa on ollut Kaakkois

-Euroopasta lähtöisin. Tällä ihmisryhmässä monelta

puuttuvat lakisääteiset vakuutukset kotimaassaan ja

siksi he ovat terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolella.

Tässä lakiehdotuksessa tämä ihmisryhmä on tarkoitus

sulkea pois lain vaikutuspiiristä. Tämä tarkoittaisi, että

oikeuden palveluihin saisivat EU:n ulkopuolelta tulevat

turvapaikanhakijat. Juuri tämä seikka selittää, miksi kus-

tannusten arvioidaan jäävän suhteellisen vähäisiksi

(0.5milj.€/vuosi).

Herättää keskustelua

Kyseisen lain läpimeno ei ilmeisesti ole läpihuutojuttu

eduskunnassa. Kriittisesti asiaan suhtautuvat puheen-

vuorot käsittelevät esimerkiksi kokonaiskustannuksia,

joiden on arvioitu olevan esitettyjä suurempia. Lisäksi

on mietitty, onko lain vastaisesti Suomessa olevan hen-

kilön aseman vahvistaminen lakisääteisesti ongelma-

tonta. Yksi kritiikin kohteena oleva seikka on ollut pelko

eräänlaisesta terveyspalveluiden ulkoistamisesta ke-

hittyneille maille. Tällä on tarkoitettu, että tietyistä koh-

demaista lähtevien kansalaisten terveydenhuollon hoi-

taisi varakkaampi maa. Edellä esitetyssä raportissa on

esitetty arvioita, että Bulgariassa 23 %:lla ei ole maassa

pakollista terveysvakuutusta, ja Romaniassa vastaava

luku olisi 15 %. Romanitaustaisilla henkilöillä luvut ovat

44 % ja 49 % vastaavasti. Lain tarkoituksena ei ole ym-

märrykseni mukaan kattaa näiden palvelutarpeita vaan

se kohdistuu suppeampaan ihmisryhmään. Aika

näyttää, miten lakiesitys eduskunnan käsittelystä selvi-

ää. Eri mielipiteistä huolimatta on selvää, että se voi-

maan tullessaan parantaisi tämän ihmisryhmän oikeuk-

sia Suomessa.

Markus Partanen

21

Meksikolainen Maria Elena oli 13-vuotias kun perhe-

tuttu kertoi hänelle, että hän voisi tienata tarjoilijana

Yhdysvalloissa kymmenen kertaa niin paljon kuin omas-

sa kotikylässään. Tulevaisuus kotikonnuilla ei näyttänyt

hääppöiseltä. Niinpä Maria Elena otti tarjouksen vas-

taan, kuten tusina muukin samanikäinen tyttö. Tytöt

saivat kuljetuksen rajan yli ja jatkoivat matkaa jalkaisin.

Neljä päivää ja neljä yötä tytöt matkustivat aavikon läpi

Texasiin ja siitä kohti Floridaa. Viimein Maria Elena ja

muut tytöt saapuivat määränpäähänsä, ränsistynee-

seen asuntovaunuun, jossa heidät pakotettiin prostituu-

tioon. Maria Elena joukkoraiskattiin ja pidettiin lukittu-

na asuntovaunuun kunnes hän suostui tekemään hy-

väksikäyttäjien määräysten mukaan. Häntä valvottiin

vuorokauden ympäri ja pakotettiin harrastamaan seksiä

kolmenkymmenen miehen kanssa päivittäin.

Ihmiskauppa globaalina ilmiönä

Ihmiskauppa, josta usein käytetään myöskin ilmaisua

moderni orjuus, on ilmiö, joka koskettaa jokaista maata

ja valtiota – myös Suomea. Ihmiskaupan uhrien luku-

määrästä esiintyy vaihtelevia arvioita. Kansalaisjärjestöt

käyttävät usein lukumäärää 27 miljoonaa. Joka tapauk-

sessa kyseessä on globaalisti merkittävä ilmiö, joka kos-

kettaa meistä jokaista, halusimme tai emme.

Ihmiskauppa on monitahoinen ja usein vaikeasti määri-

teltävissä oleva ilmiö. Se ei ole hetkellistä kaupantekoa,

vaan, kuten Suomen ihmiskaupparaportoija Venla Roth

asian ilmaisee: ”hyväksikäytön, alistamisen ja vallankäy-

tön prosessi, jossa tekijä pyrkii hyötymään uhrista

yleensä taloudellisesti.” Ihmiskauppa on rikos, jossa

uhri on erehdytetty usein tämän haavoittuvaa asemaa

hyväksi käyttäen toimimaan palkatta tai lähes palkatta

Ihmiskauppa meillä ja maailmalla

olosuhteissa joista ei ole poispääsyä. Ihmiskaupan uhri

on kahlittuna esim. velkavankeuden, uhkailun ja eristä-

misen keinoin. Ihmiskauppaa on prostituution liittyvä,

työperäinen ihmiskauppa, lapsikauppa ja esim. elin-

kauppa. Käytännössä ihmiskaupan muodot ovat moni-

naiset.

Ihmiskaupan uhriksi voi joutua kuka tahansa, mutta ris-

kiä lisäävät mm. köyhyys, tietyt kulttuuritekijät, pako-

laisuus, paperittomuus. Ihmiskaupan uhrin keski-ikä on

arvioitu olevan 13-14. Alaikäisiä on noin puolet ja isom-

pi osa ihmiskaupan uhreista on naisia. Maria Elena on

siis melko tyypillinen ihmiskaupan uhri tilastojen näkö-

kulmasta.

Ihmiskauppa on tällä hetkellä yksi suurimmista rikolli-

suuden muodoista yhdessä ase- ja huumekaupan kans-

sa. Riskit suhteessa tuottoon ovat pienet: ihmisen voi

myydä aina uudestaan ja vain häviävän pieni osa ihmis-

kauppiaista saa tuomioon. Ihmiskaupan uhreista vain 1-

2% pelastuu. Onneksi Maria Elena kuului tähän ryh-

mään.

Ihmiskauppa Suomessa

Suomessa ihmiskauppaa on tunnistettu vasta melko

lyhyen aikaa. Ihmiskauppaa koskevat rangaistussään-

nökset lisättiin rikoslakiin v. 2004. Ihmiskaupparaportoi-

jan arvion mukaan Suomi on vuosittain ainakin satojen

ihmiskaupan uhrien kauttakulku- ja kohdemaa. Lisäksi

maan sisäistä ihmiskauppaa tapahtuu. Suomessa ihmis-

kaupan auttamisjärjestelmään on aiemmin tullut pää-

asiassa työperäisen ihmiskaupan uhreja, kun taas muu-

alla Euroopassa valtaosa tunnistetuista ihmiskaupan

uhreista on ollut seksityössä. Nyt on kuitenkin arvioitu,

ettemme ole aiemmin osanneet tunnistaa seksuaali-

22

seen hyväksikäyttöön liittyvää ihmiskauppaa. Tähän

liittyen kyseiset ihmiskaupparikokset on käsitelty oikeu-

dessa esim. parituksena. Lainsäädäntöön tarvitaankin

muutoksia, jotta uhri saisi riittävän hyvän avun.

Ihmiskaupan uhrin tunnistaminen

Ihmiskaupan uhrien tunnistaminen on tärkeää, jotta

apu saadaan perille. Usein uhrit haluavat pysyä poissa

viranomaisten ulottuvilta liittyen esimerkiksi negatiivi-

siin kokemuksiin viranomaisten toiminnasta lähtömaas-

sa ja pelkoon maasta poistamisesta tai uhkauksien to-

teuttamisesta tekijän toimesta. Tunnistamisen suhteen

avainasemassa ovat viranomaiset kuten poliisi sekä so-

siaali- ja terveysalan edustajat. Ihmiskaupan uhri

saattaa siis päätyä lääkärin vastaanotolle esim. työ-

olosuhteissa sattuneen vamman vuoksi. Usein uhrilta on

tosin evätty pääsy hoitoon.

Tunnistaminen on haastavaa, koska radikaaleja tunnus-

merkkejä on harvemmin nähtävissä. Ajatus ihmiskau-

pasta todennäköisimmin syntyy monen tekijän summa-

na. Tällaisia voisivat olla vaikkapa kielitaidottomuus tai

pelokas käyttäytyminen tulkkina esiintyvän henkilön

seurassa. Uhrien elämää varjostaa usein väkivallan uh-

ka, heitä saatetaan uhata perheenjäsenten vahingoitta-

misella tai maasta poistamisella. Ihmiskaupan uhrin

liikkumista usein rajoitetaan ja toimintaa kontrolloi-

daan. Uhrilla ei usein ole passia tai yhteydenpitovälinei-

tä itsellään. Suhde työnantajaan voi kuvautua alisteise-

na ja riippuvaisena. On tyypillistä, että uhri on velkaa

työantajalle joutuessaan maksamaan työnantajalle elin-

olosuhteistaan. Työolosuhteet ja asuinolosuhteet ovat

yleensä heikot.

Lääkärin vastaanotolla saattaa tulla esiin tiettyjä ihmis-

kaupan uhriksi joutumisen seurauksia. Tällaisia voivat

olla mm. univajeen ja pitkäaikainen stressin, fyysisen

rasituksen ja heikon ravitsemuksen merkit. Erilaisia

vammoja voi olla liittyen väkivaltaan, työtapaturmiin ja

klinikkaolosuhteiden ulkopuolella suoritettuihin

abortteihin. Seksuaalisen hyväksikäytön uhrilla ei usein-

kaan ole mahdollisuutta suojautua sukupuolitaudeilta ja

ylipäätään ihmiskaupan uhrin sairaudet ja vammat

saattavat olla hoitamattomia. Psyykkisesti jokainen uhri

reagoi yksilöllisesti tilanteesta ja taustasta riippuen.

Seksuaalisesti hyväksikäytetyt ihmiskaupan uhrit ovat

useammin traumatisoituneita ja vaikea-asteista psyyk-

kistä oireilua voi esiintyä.

Suomessa perustettiin ihmiskaupan uhrien auttamisjär-

jestelmä v. 2006. Järjestelmästä voivat saada apua ne,

joilla ei ole kotikuntaa Suomessa, muille kunta on vel-

vollinen järjestämään tarvittavat palvelut. Yhteyttä voi

ottaa kuka tahansa, joka epäilee ihmiskauppaa. Uhrille

järjestetään tarvittavat peruspalvelut kriisiavusta ja tur-

23

vallisuusjärjestelyistä oikeudellisiin palveluihin. Laiton

maassa oleskelu tai henkilöllisyyspapereiden puute ei

ole este avun saamiselle.

Lopuksi

Ihmiskaupasta puhuminen ja ilmiön esillä pitäminen

kaikin tavoin on tärkeää, jotta mahdolliset uhrit voidaan

tunnistaa ja saattaa avun piiriin. Ihmiskauppa koskettaa

meistä jokaista ja esimerkiksi päivittäisten kulutusvalin-

tojemme kautta voimme vaikuttaa asioihin, samoin

osallistumalla tai kannattamalla ihmiskaupan vastaista

työtä tai vaikka pyrkimällä vaikuttamaan lainsäädän-

töön. Jokaista meistä ei ole kutsuttu vapaustaistelijaksi

ihmiskaupan vastaiseen työhön, mutta kristittyinä meil-

lä on vastuu toteuttaa oikeudenmukaisuutta. Yksi ihmis-

kauppaan vaikuttavista avainasioista on köyhyys. Köy-

hyyteen taas voidaan vaikuttaa esimerkiksi naisten kou-

luttamisella ja äitiysterveydenhuollon parantamisella.

Ihmiskauppaan vaikuttaminen voi toisinaan tuntua epä-

toivoiselta, mutta Jeesuksessa meillä on kaikki toivo.

Rukous on voittamaton ase taistelussa pimeyttä vas-

taan. Edellämme käy Jumala, jonka sydän lyö sorrettu-

jen puolesta. Orjuus tulee päättymään kun seurakunta

nousee ja nostaa äänensä kuuluviin niiden puolesta,

joilta se on viety.

Anna-Maija Sormunen, LL

puheenjohtaja

V.A.L.O. - Ei orjuudelle ry

Lähteet:

ihmiskaupparaportti 2014, löytyy esim. http://www.ofm.fi/download/55526_ Ihmiskaupparaportti_2014_FIN_WEB.pdf?be9fedc20c9bd188

www.ofm.fi/fi/ihmiskauppa

www.a21.org

www.freetheslaves.net

www.ihmiskauppa.fi

www.poliisi.fi/poliisi/krp/home.nsf/pages/a95ae1046ba5196fc22571ed004a679a

Kuvat: Anna-Maija Sormunen

Run For Freedom on Valo – Ei orjuudelle ry:n järjestä-

mä tapahtuma, jonka avulla levitetään tietoa ihmiskau-

pasta sekä kerätään varoja ihmiskaupan vastaiseen työ-

hön. Voit osallistua Run For Freedomiin juoksijana tai

kannustajana ostamalla itsellesi pääsylipun neljästä eri

kategoriasta. Kaikki pääsylipputulot käytetään lyhentä-

mättömänä ihmiskaupanvastaiseen työhön.

TÄSSÄ TULEE KAKSI HAASTETTA:

Haastamme sinut osallistumaan

puolimaratonille toukokuussa 2015

Helsinki City Run -tapahtumassa

(16.5.2015)

Haastamme sinut hankkimaan

pääsylipun tämän vuoden

RUN FOR FREEDOM -tapahtumaan.

RUN FOR FREEDOM -joukkue kasvaa vuosi vuo-

delta. Tämä on hieno tilaisuus haastaa itsesi ja

ystäväsikin tekemään hyvää!

24

Matkaraportti: Nepal ja Intia

Toukokuussa minä ja sairaanhoitajaopiskelijamieheni

pakkasimme kotimme vuokravarastoon ja suuntasimme

2 kuukaudeksi Aasiaan. Tarkoituksena oli, että minä

suorittaisin Public Health Program -linjaan liittyvän 4

viikon kurssin Nepalissa, Green Pastures -sairaalassa ja

kuntoutuskeskuksessa, joka on myös SKLS:n hankesai-

raala. Yhteensä Nepalissa vietimme kuusi viikkoa, jonka

jälkeen matkustimme kahdeksi viikoksi Intiaan tutustu-

maan mm. Suomen Vapaakirkon tytärkirkkokuntaan,

Himalajan Vapaakirkkoon, sekä Vapaakirkon kehitysyh-

teistyökohteeseen.

Green Pastures Hospital and Rehablitation Center

Public Health Field Visit -kurssin tarkoituksena on tutus-

tua jonkin kehitysmaan terveydenhuoltoon ja kansan-

terveysongelmiin. Yleensä kurssi suoritetaan jossain

yhteistyöyliopiston kohteessa, mutta sain luvan järjes-

tää itse paikan Nepaliin, Green Pastures -sairaalaan ja

selkäydinvammaisten kuntoutuskeskukseen (GPHRC).

Sairaalassa hoidetaan lähinnä leprapotilaita ja sel-

käydinvammaisia. Mieheni toimi sairaalassa vapaaeh-

toisena osallistuen hoitajien työhön.

GPHRC ei ollut minulle aivan uusi paikka, sillä olen lap-

sena asunut siitä n. 100 m päässä vanhempieni työsken-

nellessä vapaakirkon lähetteinä kyseisessä sairaalassa.

Olin siis käynyt Nepalissa ja GPHRC:ssa monta kertaa,

mutta halusin nähdä sen tällä kertaa terveydenhuollon

ammattilaisen silmin. Monet henkilökunnan jäsenet ja

muutamat potilaatkin tunsivat isäni ja muistivat minut-

kin, joten saimme mieheni kanssa aivan erityisen lämpi-

män vastaanoton sairaalassa. Mieheni saikin heti lempi-

nimen, ”Join” eli vävy.

Sairaalaan tutustumista

Suurimman osan ajasta seurasin lääkäreiden työtä kier-

roilla, pienissä leikkauksissa, ja neuriittiklinikalla. Erityi-

sesti oli mielenkiintoista olla mukana kahdesti viikossa

järjestettävässä ihoklinikassa, jossa kokenut ihotautilää-

käri tapasi kahdessa tunnissa yli 30 potilasta. Klinikoi-

den aikana lääkäri diagnosoi myös kaksi uutta leprata-

pausta, jotka siirtyivät sairaalan puolelle hoidon aloitus-

ta varten.

Kurssin aikana tein myös pienen tutkimuksen, jossa kä-

vin läpi uusien leprapotilaiden papereita vuodelta 2004

ja 2013. Tutkin sitä, oliko 9 vuoden aikana tapahtunut

muutosta siinä, kuinka nopeasti potilaat hakeutuivat

hoitoon ja minkälaisia oireita ja minkä tyypin lepra poti-

lailla oli diagnoosin saadessaan. Vain hyvin pieniä muu-

toksia tuli tutkimuksessa ilmi, mutta ainakin nyt asiaa

on tutkittu.

Muutamana iltapäivänä minä ja mieheni tutustuimme

sairaalan eri osastoihin; fysioterapiaan, toimintaterapi-

aan, itsehoito-osastoon sekä proteesipajaan. Suurin

Myös potilaiden joukossa oli muutama vanha tuttu, joiden

kanssa sai palautella mieleen nepalia.

25

anti sairaala-ajalta olikin mahdollisuus tutustua niin mo-

nipuolisesti eri ammattilaisten työhön leprapotilaiden

hoidossa ja kuntoutuksessa. Erityisen vaikutuksen mi-

nuun teki myös viikoittaiset kuntoutuspalaverit, joissa

oli läsnä 1-2 lääkäriä, muutama hoitaja ja fysiotera-

peutti, toimintaterapeutti, sosiaalityöntekijä, itsehoito-

opetuksesta vastaava henkilö sekä vertaistukihenkilö.

Näissä palavereissa käsiteltiin teekupin ääressä vuorol-

laan jokainen selkäydinvammapotilas ja pyrittiin yhteis-

työllä pohtimaan potilaan kuntoutuksen edistymistä ja

seuraavaa vaihetta. Tuntui hyvältä nähdä että niin mon-

ta viisasta päätä lyötiin yhteen potilaan tarpeiden koh-

taamiseksi.

Hengellistä antia

Jokainen työpäivä oli mahdollista aloittaa lyhyellä hen-

kilökunnan rukous- ja ylistyshetkellä. Näissä tilanteissa

rukoilimme yhdessä sairaalaan ajankohtaisten haastei-

den, joidenkin potilaiden ja henkilökunnan jäsenten

puolesta, sekä muistettiin muita INF-lähetysjärjestön

työmuotoja. Pokharassa ollessamme kävimme myös

paikallisessa seurakunnassa lauantaisin jumalanpalve-

luksissa ja keskiviikkoisin nuortenilloissa. Itse nautin

näistä hetkistä erityisen paljon. Koin Jumalan läsnäoloa

ja yhteyttä yhteisessä ylistyksessä, ja lisäksi oli mukava

harjoitella Nepalin kieltä ja yrittää ymmärtää mahdolli-

simman paljon saarnasta ja lauluista.

Sairaalajakson päätyttyä saimme nauttia vielä viikon

Pokharasta ja sen ympäristöstä. Kävimme 4 päivän vael-

luksella ihailemassa vuoria ja vielä ennen lähtöä pää-

simme osallistumaan erään kristityn tuttavamme häi-

hin. Avioliitto oli järjestetty, mutta sekä sulhanen että

morsian vaikuttivat olevan varsin onnellisia.

Kathmandussa olimme

3 päivää ystävillämme,

suomalais-

australialaisella per-

heellä, jotka olivat juuri

muuttaneet lapsineen

Nepaliin aloittaakseen

lähetystyön erään var-

sin saavuttamattoman

ihmisryhmän parissa.

Waasta-hankkeeseen

tutustuminen

Siligurissa

Kathmandusta lensim-

me Nepalin itärajalle

Bhadrapuriin, josta

matkustimme taksilla

Siliguriin. Siligurissa pääsimme tutustumaan Waasta-

järjestöön. Waasta työskentelee kaupungissa, jossa sek-

siteollisuus rehoittaa, pyrkien kouluttamaan nuoria nai-

sia, jotka ovat joko entisiä prostituoituja tai vaarassa

ajautua prostituutioon. Tällä hetkellä naisille opetetaan

käsityötaitoja. Heidän erityisalaansa ovat mm. länsi-

maalaiset valkoiset morsiuspuvut ja hunnut, jotka ovat

nykyään suosittuja, mutta tarjonta on toistaiseksi vä-

häistä. Tämä työmuodon tukeminen on yksi Suomen

Vapaakirkon kehitysyhteistyöhankkeista ja saa rahoitus-

ta myös Suomen ulkoministeriöltä.

Toinen Waastan työmuoto, johon pääsimme tutustu-

maan, on tyttöjen koti, jossa asuu reilut 20 n. 4-15-

vuotiasta tyttöä. Nämä tytöt ovat joko seksityöläisten

lapsia, Aids-orpoja tai prostituutiosta ja hyväksikäytöstä

pelastettuja. Hurjista taustoistaan

huolimatta tytöt olivat iloisia ja

ystävällisiä ja koko talossa vallitsi

rauhallinen ja onnellinen ilmapiiri.

Maassa, jossa ihmismäärä on kä-

sittämätön ja köyhyys ja kurjuus

iskevät vasten kasvoja, tämä vie-

railu oli minulla muistutus siitä,

että Jumala haluaa osoittaa rak-

kautensa ja hyvyytensä juuri seu-

raajiensa kautta. Silloinkin kun

Proteesipajassa saimme

perusteellisen esittelyn

proteesien valmistuksesta.

26

minun on vaikea ymmärtää miten Jumala voi tuntea ja

rakastaa jokaista ihmistä, hänellä on jo monta suunni-

telmaa käynnissä siitä miten hän voi tavoittaa, paran-

taa ja pelastaa. Minun silmäni vaan eivät kykene näke-

mään, miten monessa paikassa ja kuinka voimallisesti

hän vaikuttaa pimeydenkin keskellä.

Darjeeling ja Gangtok – yli 100-vuotias lähetys-

kenttä

Himalajan vapaakirkko on Suomen vapaakirkon tytär-

kirkkokunta, joka on syntynyt Koillis-Intiaan yli 100

vuotta sitten. Nykyään se on jo jäsenmäärältään paljon

Suomen vapaakirkkoa isompia ja siihen kuuluu yli 80

seurakuntaa. Meillä oli mahdollisuus käydä yhdessä

näistä seurakunnista, Lebongissa n. 10km päässä Dar-

jeelingista. Asuimme 4 päivää seurakunnan entisen

pastorin kotona, joka on Suomessa asuvan ystävämme

isä. Sunnuntaina osallistuimme jumalan-

palvelukseen, jossa minä jaoin muuta-

man raamatunjakeen ja ajatuksiani niis-

tä, ja mieheni saarnasi. Kokouksen jäl-

keen vietimme aikaa soittaen ja laulaen

paikallisten nuorten kanssa. Tutustuim-

me heihin ja jaoimme ajatuksia nuoriso-

työn haasteista ja rikkauksista Kuopiossa

ja Lebongissa. Yhden päivän verran pää-

simme tutustumaan Gangtokiin, Sikki-

min osavaltiossa.

Matka jatkuu kohti Delhiä

Matkustettuamme 21 tunnin junamatkan Delhiin vie-

timme lopun ajastamme Intiassa kierrellen turisteina

nähtävyyksillä Delhissä, Agrassa ja Jaipurissa. Darjeelin-

gissa ja Sikkimissä suurin osa ihmisistä puhuu äidinkiele-

nään Nepalia ja ovat muutenkin saman oloisia kuin Ne-

palissa, johon olemme tottuneet ja sopeutuneet. Del-

hiin saavuttuamme olimme yllättyneitä ja hieman

kulttuurishokissa täysin erilaisesta ympäristöstä ja eri-

laisista ihmisistä. Nepalissa kasvaneena en osannut va-

rautua siihen, että köyhyys järkyttäisi minua. Saimme

kuitenkin huomata että mm. kerjäläiset olivat paljon

päällekäyvempiä, jopa aggressiivisia. Lisäksi suuret va-

rallisuuserot järkyttivät. Delhissä on paljon moderneja

pilvenpiirtäjiä ja ostoskeskuksia merkkiliikkeineen ja

vieressä avain slummin kaltaista asutusta. Jokaisella

bussipysäkillä ja jalkakäytävällä joku nukkui yönsä. Tä-

mä kaikki pisti meidät mietteliäiksi: mistä tämä epätasa-

arvo juontaa juurensa? Mikä olisi tilanne jos kastijärjes-

telmä ja hindulainen ”kohtalo-ajattelu” ei vaikuttaisi

Intiassa niin vahvasti? Miten meidän pitäisi suhtautua

kerjäläisiin? Mitä olen valmis tekemään edistääkseni

oikeudenmukaisuutta tässä maailmassa?

Kahden kuukauden paikasta toiseen matkustamisen ja

henkisen myllerryksen jälkeen olimme tyytyväisiä kun

selvisimme terveinä takaisin puhtaaseen ja viileään

Suomeen. Matka oli erittäin antoisa ja kaikki käytännön

asiat sujuivat ilman suurempia kommelluksia. Mietittä-

vää ja käsiteltävää riittää kuitenkin pitkäksi ajaksi, on-

neksi muistin tueksi löytyy tuhansia valokuvia!

Milla Rinne

Uusia ystäviä Lebongissa.

27

(ks. tämän lehden s.21-23!). Lauantai-iltana purettiin

energiaa maltillisesti kuvailtuna riehakkaasti ja ilta

päättyi tunnelmalliseen ylistysosioon. Sunnuntaina osal-

listuttiin Karkun evankelisen opiston sanajumalanpalve-

lukseen tekijöinä (kiitos upealle kuorolle!) ja kirkon-

penkkien kuluttajina. Lähtötunnelmat olivat haikeat –

onneksi Turkuun on suunnitteilla yhteistapaaminen jo

keväälle. Vuoden väli SKLS:n opiskelijoiden kokoontumi-

sille on todettu turhan pitkäksi.

Anna Numminen

SKLS:n opiskelijapäivät järjestettiin 6.-8.2.2015. Päivät

keräsivät yli 70 lääketieteen opiskelijaa ja viime vuosina

valmistunutta lääkäriä Karkun evankeliselle opistolle.

Tunnelma oli, kuten yleensäkin opiskelijapäivillä, korke-

alla. Huhupuheiden mukaan pikkutunneille valvottiin ja

saunottiin. Perjantai-iltana yleislääketieteen professori

Raimo Puustinen luennoi aiheesta “Ihminen ihmistä

hoitamassa”. Luento herätti vilkasta keskustelua maail-

mankatsomusten ja evankeliumin sanoman merkityk-

sestä lääkärin vastaanottotyössä.

Lauantaina kasvatustieteiden tohtori ja tietokirjailija

Mia Puolimatka luennoi aiheesta ”Arvokas ihminen”.

Puolimatka luennoi kristillisestä ihmiskäsityksestä ja

valotti muun muassa feminististä ja humanistista ajatte-

lua, jotka ovat vaikuttaneet yleisesti ihmiskuvaamme

länsimaissa. Lisäksi hän kertoi elämästään Down-lapsen

äitinä ja omaishoitajana sekä jakoi sitä suurta iloa ja

ymmärrystä elämästä, mitä heidän poikansa on tuonut

hänelle ja koko heidän perheelleen.

Lauantain aikana pidettiin myös kanavia valmistuneille

(Riikka Mäkitie), Juhani Ahola luennoi teemalla ”Sä oot

arvokas” ja V.A.L.O. – ei orjuudelle ry:stä lääkäri Anna-

Maija Sormunen kertoi ihmiskaupan vastaisesta työstä

SKLS:n opiskelijapäivillä puhuttiin ihmisarvosta

28

SKLS:n palliatiivisen hoidon kiertue: Turku

SKLS:n Palliatiivisen hoidon kiertueen tilaisuus oli Tu-

russa 12.2.2015 Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen

tiloissa Meri-Karinassa. Aiheena oli Hyvä saattohoito –

ratkaisu sairauden, kärsimyksen ja kuoleman ongel-

maan. Tilaisuus oli antoisa ja paikalla oli ilahduttavasti

n. 65 osallistujaa.

Kollega Pekka Reinikainen käsitteli eutanasiaa. Hän

korosti eutanasia-käsitteen todellista luonnetta. Sa-

nanmukaisesti käännettynä se tarkoittaa hyvää kuole-

maa, mutta todellisuudessa on kyse aktiivisesta sur-

maamisesta. Passiivisen eutanasian käsitteestä pitää

luopua, koska sellaista ei ole. Hollannin kokemusten

perusteella eutanasian laillistaminen on tuonut muka-

naan monia ongelmia ja vaaroja. Eutanasiat ovat siellä

lisääntyneet ja riskinä on, että siitä tulee yksi syövän

hoitomuoto. Joudutaan myös kaltevalle pinnalle, kun

käytäntö voi laajeta muihinkin kuin parantumatonta

sairautta sairastaviin. Hollannissa 10 % potilaista hakee

eutanasiaa, jotta omaisten ei tarvitsisi kärsiä heidän

kivustaan. Kaikki lääkärit epäröivät eutanasian suo-

rittamista ja muistavat nämä tapaukset läpi elämänsä.

On todettu, että kuolemaa lähestyvistä monet ovat

viimeisen elinkuukautensa aikana löytäneet uskon.

Aktiivisella ennenaikaisella surmaamisella voidaan vie-

dä tämä mahdollisuus pois.

HUS:n ja Terhokodin syöpälääkäri Tiina Tasmuth piti

selkeän esityksen saattohoidon käytännön toteuttami-

sesta. Hän korosti ketjun katkeamattomuuden tärke-

yttä. Siirryttäessä aktiivisen hoidon vaiheesta palliatii-

viseen hoitoon on tärkeää, että se tapahtuu saumatto-

masti. Potilas kokee, että hänestä huolehditaan ja hän-

tä hoidetaan, vaikka sairautta ei enää voida parantaa.

Läsnäolo ja potilaan ja hänen omaistensa kokonaisval-

tainen kohtaaminen ovat tärkeitä. Kuolemaa lähestyvä-

kin kaipaa toivoa. Pienten toiveiden täyttämisellä on

merkitystä.

Outi Hirvonen käsitteli saattohoidon toteutusta Varsi-

nais-Suomen sairaanhoitopiirissä. Käytännöt vaihtele-

vat kunnittain – joissakin se on hyvää, joissakin puuttuu

tai on riittämätöntä. Paljon kehitettävää on, mutta asiat

etenevät. On muun muassa saatu paikallinen saattohoi-

tokoordinaattori. Suomessa palliatiivista hoitoa tarvit-

see 200 000 – 300 000 / v ja saattohoitoa 15 000 / v.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueella on pal-

liatiivista hoitoa tarvitsevia n. 20 000 / v ja saattohoitoa

tarvitsevia on n. 1500 / v.

Lounais-Suomen syöpäyhdistyksen johtaja Tiina Surak-

ka puhui median roolista. Hän korosti median vastuuta.

Media hakee suuria ja myyviä otsikoita ja tekee kärjis-

tyksiä. Esiin tuodaan usein vain epäkohtia, laiminlyönte-

jä ja virheitä. Ihmisiä ohjataan negatiiviseen ajatteluun.

Kuitenkin hyviäkin asioita ja onnistumisiakin olisi ker-

rottavissa. Toisaalta tämä ei ole pelkästään median on-

gelma, vaan itse kullakin on tässä tarkistamisen varaa.

Tiina Surakka sanoi mieluummin pitävänsä painopis-

teen eubioksessa eli hyvässä elämässä.

Lopuksi puheenjohtajamme Markus Partanen antoi ly-

hyen tietoiskun SKLS:n palliatiivisen hoidon kehittämis-

hankkeesta Ilembulan sairaalassa.

Taina Nurminen

Suomen kristillisen lääkäriseuran

palliatiivisen hoidon kiertue

ma 30.3.15 Lappeenranta

to 16.4.15 Tampere

la 13.6.15 Rovaniemi Lisätiedot

www.skls.fi

29

Uskoa työssä, työtä uskossa

Tällä palstalla kristitty kollega kertoo tapauksen, jossa kristillinen usko ja työ kohtasivat.

Onko muistissani potilastapausta, jonka yhteydessä

olisi usko vahvistunut? Pitäisi kyetä erottelemaan se

uskon osuus, niinkö? Mutta Jumala, kaiken Luoja,

toimii luonnollisesti ensisijaisesti luonnollisesti. Kos-

ka potilaani ovat liian helposti tunnistettavissa, en

voi heistä kertoa kuin kokemusten kautta.

Uskon merkitys tulee sen kautta, että jaksetaan ha-

kea diagnoosia ja oikeaa hoitoa, että potilas-

lääkärisuhde jatkuu kaikissa vaiheissa toiveikkaana,

pysytään yhteydessä kävi miten kävi. Usko on lujaa

luottamusta, vaikka pahaltakin näyttäisi. Että potilas

jaksaa elää. Auttaa, jos lapsuus on ollut turvallinen,

mutta uskollinen yhteys suvun kesken ja hoitosuh-

teissa on olennaista.

Uskon merkitys paranemiseen tuo mielen ystäväm-

me, jonka selkä oli tosi kipeä. Perheen tilanne oli

ahdistava sairauksien vuoksi. Hän kävi Juntusen ko-

kouksessa rukoiltavana. Olemus säilyi ennallaan,

ryhti ja liikkeet samoin. Mutta kipu jäi sinne alttarille.

Suggestiota tai ei, mutta kiitimme Herraa tästä.

Porilainen kollega Matti A. Miettinen tutki perusteelli-

sesti kaikki Niilo Yli-Vainion kokouksissa parantuneeksi

ilmoittautuneet (Kirkon tutkimuskeskus Sarja A Nro 51,

1990). Parantumisia oli, mutta ei löytynyt epäjatku-

vuuskohtia luonnollisessa sairaudenkulussa. Väitöskir-

jan johtopäätös: Usko ja lääketiede ovat kaksi eri tapaa

katsoa samaa asiaa. Kyseessä on maailman mittakaa-

vassakin merkittävä julkaisu.

Seuramme sihteeri Anni Seppänen kirjoitti Duodeci-

missa vuonna 1927, numerossa 4, märkäisistä aivokal-

vontulehduksista. Ensimmäisen potilastapauksen tau-

din käännekohtaan liittyi myöhemmin kerrottuna

omaisen rukous läheisellä Tähtitorninmäellä.

Antti Linkola

Kirjoittaja on eläkkeellä

oleva lappeenrantalainen

keskussairaalan munuais-

potilaiden hoidosta

vastannut sisätautilääkäri.

Seuraavan tapauksen kertoo Antin haastamana sydän-

ja rintaelinkirurgian professori emeritus Matti Tarkka.

Usko on lujaa

luottamusta, vaikka

pahaltakin näyttäisi.

SKLS:n kevätpäivät 27.-29.3.2015

GLOBAALI LÄHIMMÄISYYS

Susiniemen leirikeskus, Mikkeli

Susiniementie 50, 50670 Otava

30

Kirjavinkki: Nuoren lääkärin selviytymisopas

Kirurgi Peter Saunders jakaa nuorille lääkäreille kaksi-

toista ytimekästä vinkkiä kirjasessaan ”Surviving the

foundation years” (CMF, 2012). Elämänohjeet ovat löy-

tyneet vähitellen kirjoittajan oman kokemuksen kautta.

Kunkin teesin merkitys avautuu konkreettisista esimer-

keistä. Näiden avulla voi kristitty lääkäri selvitä kunnialla

haastavista ensimmäisistä työvuosista ja rakentaa tuke-

van perustan koko työuralleen. Kokeneempanakin kolle-

gana lukija voi listamaisesti tarkistaa, että omat arvot

ovat edelleen kohdallaan.

Johdannossa otetaan esiin Christian Medical Fellowshi-

pin aiempi julkaisu, jossa selvitetään, miksi nuori lääkäri

luopuu kristillisestä vakaumuksestaan. ”Jumalasta on

tullut irrelevantti, eikä Jumala-suhteelle ole aikaa. ” Tä-

hän johtaa sosiaalinen ja hengellinen paine. Valmistumi-

sen jälkeen etäisyys perinteisiin tukirakennelmiin kuten

perheeseen, ystäviin, seurakuntaan ja kotiin kasvaa.

Uudeksi tukiverkostoksi muodostuu työkaverit, joiden

elämäntapa ja stressinhallintakeinot saattavat houkutel-

la itseäkin uudenlaisiin valintoihin.

Hengellinen paine

uudella työpaikka-

kunnalla muodos-

tuu vaikeudesta

löytää seurakunta

ja kristittyjen yhte-

yttä. Ajankäyttö

muuttuu, eikä ai-

kaa Jumala-

suhteen hoitami-

selle tahdo löytyä.

Tästä saattaa ke-

hittyä uusi identi-

teetti, joka suostuu

kompromisseihin

moraalisissa kysy-

myksissä.

Haasteista voi Saundersin mukaan selvitä. Tässä avuksi

ne 12 teesiä lyhyesti kuvattuna.

LL Anu Willis

1. Ylläpidä Jumala-suhdettasi

Tee hetkestä Jumalan kanssa miellyttävä, ei

työteliästä: ”time to be, rather than time to

do”. Pidä työssä mukanasi taskukokoista Raa-

mattua, jota voit lukea taukohetkinä. Muisti-

vihkoon on hyvä kirjoittaa lukemisesta seuran-

neet oivallukset myöhempää muistinvirkistystä

varten.

Rukous voi olla toistuvaa päivän aikana. ”Pyydä

Hänen apuaan kaikessa, mitä teet. Muista Ju-

malan armo työhaasteiden ja virheiden keskel-

lä.” Saunders muistuttaa.

2. Ylläpidä suhteita muihin kristittyihin

Harkitse vakavasti, josko ensimmäinen työpaik-kasi olisikin lähellä yliopistoa (ja sosiaalisia ver-kostoja), jossa opiskelit. Tai jos on pakko muuttaa, muuta yhdessä kristittyjen ystäviesi kanssa.

3. Käytä tilaisuus hyväksesi kertoaksesi uskostasi

Kirjoittaja kuvaa, miten tekomme todistavat us-kostamme, mutta rohkaisee myös sopiviin sanoi-hin aina tilanteen tullen. Vain mielikuvitus vai-kuttaa olevan rajana.

4. Älä tingi periaatteistasi

Ole kaikessa luotettava työntekijä kuten Raama-tun Daniel oli. Se ei tarkoita sitä, että olisimme täydellisiä, emmekä tekisi virheitä. Vaan pikem-minkin sitä, että olemme avoimia ihmisille, valmii-ta myöntämään virheemme ja pyytämään anteek-si.

5. Tarkkaile elämäntapojasi

Työssä houkutuksena voi olla tarve miellyttää muita ja osallistua esim. selän takana puhumi-seen. Kyynisyyden ongelmaan kirjoittaja tarjoaa ratkaisuna korinttilaiskirjeen: Jumala ei anna työmme mennä hukkaan.

31

Saunders, Peter: Surviving the Foundation Years,

How to thrive as a Christian doctor; Christian Medical Fellowship, 2012.

6. Juo, syö ja lepää riittävästi

Lepääminen voi olla myös aktiivista toimintaa.

7. Opi olemaan sinut yksinäisyyden kanssa

Vietä aikaa yksinäisyydessä Jumalan kanssa esim. psalmeja lukemalla. Anna yksinäisyyden opettaa sinua ymmärtämään ja huomioimaan muita yksinäisiä.

8. Rakenna ihmissuhteita

Kohtele ystävällisesti kaikkia työpaikkasi työnte-kijöitä, unohtamatta pieniä huomaavaisia tekoja, jotka saattavat heidän työtänsä helpottaa.

9. Opi hallinnoimaan ajankäyttöäsi

Muista tarkoitus, tavoite, prioriteetit, suunnitel-mat ja ajankäytön strategiat.

10. Opi hallinnoimaan rahankäyttöäsi

11. Kysy apua – säännöllisesti

12. Tunne oma etiikkasi ja pidä siitä kiinni

Ilmoitukset

Muista SKLS:n palliatiivisen kiertueen paikalliset tapahtumat:

30.3. Lappeenranta

16.4. Tampere

13.6. Rovaniemi

Lisätietoa www.skls.fi

Seuran strategiakysely

Vastaa lehden välissä tulevalla lomakkeella

tai sähköisesti netissä www.skls.fi !

Seuraavaan numeroon (KrLL 2/2015) tulevat

materiaalit ja ilmoitukset 25.4.15 mennessä.

Seuran internet-sivut ovat uudistuneet!

Käy katsomassa

osoitteessa www.skls.fi !

Löydät SKLS:n nyt myös Facebookissa.

Siniso

rsa. Ku

va: Elina Lin

d

32

KrLL 1/2015 Kuva: Lapin tuntureita. Heikki Halkosaari

Hyvä ja oikeamielinen on Herra, hän neuvoo syntisille tien. Hän hankkii sorretuille oikeuden, hän opettaa köyhille tiensä.

Ps.25: 8-9