hopea-liite:liite 21.10.2009 09:05 sivu1 lÄÄkÄrilehti · akademia medyczna we wrocławiu,...

LÄÄKÄRILEHTI SUOMEN LÄÄKÄRILEHTIFINLANDS LÄKARTIDNINGFINNISH MEDICAL JOURNALWWW.LAAKARILEHTI.FI

Hopea-paperi

Liite 4430.10.2009

Vanhenemiseen liittyvät sairaudet: terveyden edistämisen, sairauksien ehkäisyn,

perustutkimuksen ja kliinisten näkökohtien tulevaisuus

Hopea-liite:liite 21.10.2009 09:05 Sivu1

A. J. Cruz-JentoftHospital Universitario Ramón y Cajal, Madrid, Espanja

A. FrancoUniversité Joseph Fourier, Grenoble, Ranska

P. SommerInstitut de Biologie et de Chimie des Protéines, Lyon, Ranska

J. P. BaeyensAZ Damiaan Hospital, Oostende, Belgia

E. JankowskaMilitary Hospital, Wroclaw, Puola

A. Maggi Università degli Studi di Milano, Milano, Italia

P. PonikowskiMilitary Hospital, Wroclaw, Puola

A. Rys DG Health and Consumers. Public Health. Euroopan Komission

K. Szczerbińska Uniwersytet Jagielloński, Krakova, Puola

A. MilewiczAkademia Medyczna we Wrocławiu, Wroclaw, Puola

Tämä konsensusasiakirja on tulos vanhenemiseen liittyviäsairauksia käsitelleestä kokouksesta (the European Summit onAge Related Disease) Wroclawissa, Puolassa 11.–13.9.2008,Ranskan ollessa Euroopan Unionin puheenjohtajamaana. Asiakirja perustuu seuraavien asiantuntijoiden esityksiin jaraportteihin: K. Andersen-Ranberg, F. Benvenuti, B. Bień, P. Błędowski, J. Buján, C. Büla, A. Bürkle, A. Cherubini, G.Crepaldi, A. J. Cruz-Jentoft, F. de Man, H. Dohner, D. Dunn-Walters, H. Finne-Soveri, A. Franco, T. Grodzicki, P.Jansen-Dürr, T. Kostka, J. Kuźnicki, J. Lisowski, B. Lunenfeld,A. Maggi, S. Maggi, J.P. Michel, A. Milewicz, P. Millard, J.Perek-Bialas, E. Petridou, V. Pirags, J. Rymaszewska, D. Skelton,J. Sławek, J. Spławinski, P. Sommer, M. Suominen, K. Szczer-bińska, N. Tavernarakis, C. Todd, E. Topinkova, U. Tworowska-Bardzinska, K. Wieczoroswka-Tobis, W. Wuttke, W. Zatoński.

Tätä julkilausumaa tukevat seuraavat järjestöt: European UnionGeriatric Medicine Society (EUGMS), International Associationof Geriatrics and Gerontology – European Region (IAGG-ER),European Association of Geriatric Psychiatry (EAGP), International Society for Gerontechnology, and InternationalSociety for the Study of the Aging Male (ISSAM).

Vastuuhenkilö: Alfonso J. Cruz-Jentoft. Servicio de Geriatría. Hospital Universitario Ramón y Cajal. Ctra. Colmenar, km 9,100. 28034 Madrid. Spain. Puh./fax: (34) 913368431. Sähköposti: [email protected]

Tämän asiakirjan päivitykset ja muuta tietoa on internetosoitteessa: www.eugms.org Suomenkielinen käännös Timo Strandberg 10.8.2009

Tämän asiakirjan painatusta ovat tukeneetSocietas Gerontologica Fennica ry (SGF)Vanhustyön keskusliittoLa Carita-säätiöSuomen Alzheimer-tutkimusseuraSuomen Geriatrit rySuomen Muistiasiantuntijat ryTerveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)

Hopea-paperiVanhenemiseen liittyvät sairaudet: terveyden edistämisen, sairauksien ehkäisyn, perustutkimuksen ja kliinisten näkökohtien tulevaisuus

Raportti eurooppalaisesta vanhenemiseen liittyviä sairauksia käsitelleestä kokouksesta


Suomen Lääkärilehti 44/2009 vsk 64 1

Tausta

Syyskuussa 2008, Ranskan ollessa Euroopan Unioninpuheenjohtajamaana, järjestettiin Puolan terveysmi-nisterin tukemana Wroclawissa Puolassa eurooppalai-nen kokous vanhenemiseen liittyvistä sairauksista(European Summit on Age-Related Disease).

Tähän tapaamiseen kokoontui eurooppalaisia polii-tikkoja, gerontologeja ja geriatreja keskustelemaan yh-teisistä vastauksista tulevaisuuden haasteisiin, jotkaliittyvät vanhenemisen mukanaan tuomiin sairauk-siin. Euroopan Unionin poliitikot ja päätöksentekijätsekä useiden maiden terveysministerit avustajineentoivat esiin ongelmia ja vaikeuksia, joita sairauksienkuormittaman väestönosan laajeneminen tuo muka-naan, ja pyysivät tutkijoita laatimaan konsensusasia-kirjan ja suositukset tuleviksi toimiksi ja päätöksiksi.

Tutkijat ja kliinikot työstivät rinnakkain kolmeaasiakokonaisuutta: terveyden edistäminen ja ehkäise-vät toimet, vanhenemiseen liittyvien sairauksien pe-rustutkimus ja vanhusten sairauksien kliiniset näkö-kohdat. Asiakirjan muodosta suosituksineen keskus-teltiin etukäteen ja lopulta päätettiin jakaa se kahdellepalstalle, jotta sanoma tulisi paremmin ymmärrettä-väksi päätöksentekijöille. Toisella palstalla esitetääntiedetyt asiat, joista useimmat asiantuntijat ovat samaa mieltä (otsikon ”Tiedämme” alla), toisella pals-talla olemassa olevan tiedon perusteella tehdyt ehdo-tukset (”Ehdotamme”). Keskusteltavien aiheiden luku-määrää ei etukäteen rajoitettu.

Kussakin ryhmässä käytiin huolellinen ja yksityis-kohtainen keskustelu, jossa useimmiten käsiteltiin jokaisen kannanoton tarkkaa sanallista muotoilua.Sen jälkeen puheenjohtajat esittelivät tulokset yhtei-

sistunnossa, jossa saatiin palautetta kaikilta osallis-tujilta. Näin edettiin, kunnes kaikki kannanotot ja suo-situkset saivat enemmistön hyväksynnän. Asiakirjaanei otettu mukaan aihealueita, joista ei päästy yksimie-lisyyteen.

Välittömästi kokouksen jälkeen puheenjohtajat lähettivät asiakirjan sekä sen päätekijöille että joukol-le asiantuntijoita, joita oli kuultu kokouksessa ja jotkaolivat lupautuneet tarkistamaan ja kriittisesti kom-mentoimaan jäljempänä olevaa lopullista asiakirjaa.

Kokouksen tieteellisen sisällön varmistamiseksipyydettiin European Union Geriatric Medicine Socie-tyn (EUGMS) johdolla useita järjestöjä sekä tarkasta-maan kokouksen ohjelma että ehdottamaan kokouk-seen puhujia ja osanottajia. Kokouksen jälkeen näidenjärjestöjen (EUGMS, International Association of Gerontology and Geriatrics-European Region [IAGG-ER], European Association of Geriatric Psychiatry[EAGP], International Society of Gerontechnology[ISG], International Society for the Study of the AgingMale [ISSAM]) johtokunnat päättivät pitää kokoukses-ta tehtyä raporttia virallisena asiakirjana sekä auttaasen levittämisessä. Asiakirjaan viittaamisen helpotta-miseksi nimeksi valittiin Silver Paper – Hopea-paperi,viitaten vanhojen ihmisten hopeanharmaisiin hiuk-siin. Asiakirja on virallisesti lähetetty useille Euroo-pan Unionin elimille sekä useimpien Euroopan maidenterveysministereille, ja se pyritään myös julkaisemaaneri kielillä kansallisissa lehdissä. Asiakirjan tarkoituson saada aikaan sellaisia toimintatapojen muutoksia,jotka voivat tulevaisuudessa vähentää vanhuusiän sai-rauksiin liittyviä rasitteita.

Hopea-paperiVanhenemiseen liittyvät sairaudet: terveyden edistämisen, sairauksien ehkäisyn,perustutkimuksen ja kliinisten näkökohtien tulevaisuus

Raportti eurooppalaisesta vanhenemiseen liittyviä sairauksia käsitelleestä kokouksesta


Johdanto

Väestöjen vanheneminen on ihmiskunnan suurimpiasaavutuksia, ja Eurooppa johtaa tätä menestystarinaa.Vanheneminen ja siihen liittyvät sairaudet ovat kui-tenkin myös kasvava haaste sekä yksilöille, terveyden-huoltojärjestelmille että eri tieteenaloille, niin biotie-teiden, psykologian, sosiaalitieteiden, epidemiologian,lääketieteen kuin kansanterveystieteenkin tutkimuk-selle. Kaikilla tieteenaloilla monet tutkijat työskente-levät aktiivisesti, jotta vanhenemista ymmärrettäisiinparemmin ja voitaisiin vastata haasteisiin, joita se tuomukanaan 21. vuosisadan ihmisille.

Näihin haasteisiin ei voida vastata kapea-alaisesti.Tarvitaan useiden tieteenalojen koordinoitu, aktiivi-nen ja yhtenäinen rintama, tarvitaan strategia, jokakattaa kaikki vanhenemisen osa-alueet perustutki-muksesta alkaen. Ns. välittävän tutkimuksen (trans-laatiotutkimus) soveltaminen on perusedellytys, ja uusien tutkimustulosten tulisi virrata vapaasti am-mattilaisten koulutuksen kautta terveellisten elämän-tapojen edistämiseen sekä vanhusten tarpeita vastaa-vaan terveydenhoitoon ja sosiaalihuoltoon. Näyttöönperustuvia, hyvää vanhenemista edistäviä toiminta -tapoja täytyy ottaa käyttöön, kuitenkin asianmukai-sesti soveltaen ja ottaen huomioon vanhusväestön heterogeenisuus ja myöhäisiän monimuotoisuus.

Vanhenemisen molekulaaristen mekanismien parempi ymmärtäminen, nivottuna gerontologian jageriatrian tieteidenväliseen verkostoon, on ehdotonedellytys sille, että vanhenemiseen liittyvien häiriöi-den ja sairauksien ehkäisyyn ja hoitoon voidaan kehit-tää uusia lääketieteellisiä menetelmiä. Lisäksi kan-santerveysnäkökohtien korostaminen ja niitä koske-van tutkimustyön lisääminen johtaa siihen, että perus-tutkimuksen ja kliinisen tutkimuksen tuloksia voi-daan paremmin siirtää käytännön työhön (”from effi-cacy to effectiveness”); näitä näkökohtia ovat tervey-den edistäminen ja säilyttäminen, sairauksien, toimin-nanvajeiden ja haurastumisen ehkäisy, elämänlaadunja hoivan laadun parantaminen, terveydenhoitojärjes-telmät ja terveystaloustiede. Kansanterveystieteen yhdistäminen muihin tieteenaloihin voi edistää tiedonsiirtymistä terveyspolitiikkaan ja laajempiin vanhuk-sia ja heidän omaishoitajiaan koskeviin suunnitel-miin.

Vanhenemiseen liittyvän perustutkimuksen suuretedistysaskeleet on tehnyt mahdolliseksi se, että läpi-murtotutkimukset ovat osoittaneet vanhenemisen perusmekanismien säilyneen evoluutiossa. Näin van-

henemisen biologiaa voidaan tutkia seuraamalla, miten vanhenemisen syytekijät toimivat yksinkertai-sissa koemalleissa, ja yhdistää vanhenevan solun tapahtumia mallitettuihin järjestelmiin ja ihmistutki-muksiin. Käytettävissä on nyt työkaluja – toistettaviakoejärjestelyjä solunsisäisistä tapahtumista koe-eläin-malleihin (kuten sukkulamadot, hyönteiset ja jyrsijät)ja ihmistutkimuksiin – joilla voidaan tutkia vanhene-mista aiheuttavia molekyylitason mekanismeja. Näi-den perusmekanismien tunnistaminen auttaa löytä-mään uusia ennustetekijöitä ja kehittämään uusia hoi-tomuotoja, joilla voidaan edistää tervettä vanhenemis-ta ja ehkäistä ikään liittyviä sairauksia.

Kliininen lääketiede ja kansanterveystiede ovat myöstuoneet uusia näkemyksiä vanhenemiseen liittyviensairauksien ehkäisyyn ja hoitoon. Nykyään tiedetään jopaljon useiden äkillisten ja pitkäaikaisten, sekä toimin-nanvajauksiin että huonoon elämänlaatuun johtaviensairauksien ehkäisystä ja hoidosta. Silti monet euroop-palaiset eivät saa ajanmukaista hoitoa ja kuntoutustanäihin sairauksiin, ja näin he kärsivät ja menettävät toi-mintakykynsä tarpeettomasti. Vanhukset eivät saa täyt-tä hyötyä monista geriatrian ja ehkäisevän lääketieteensaavutuksista. Jotta saataisiin tehokkaampia, taloudel-lisesti kestäviä terveydenhuollon ja sosiaalihuollon jär-jestelmiä, tarvitaan kansanterveysohjelmia, jotka koh-distuvat vanhusten erityistarpeisiin, ja muutoksia menettelytapoihin, joilla lääketieteen kehitystä sovelle-taan vanhusväestöön. Lisäksi tarvitaan tutkimusta sii-tä, miten voidaan paremmin määritellä vanhenemiseenja sairauksiin liittyvien sosiaalisten ja taloudellisten tekijöiden merkitystä.

Nykyaikaisessa yhteiskunnassamme vanhukset ovatusein ikäsyrjinnän kohteena. He saavat vähemmän jahuonompia palveluja kuin nuoremmat. Jopa vanhojaihmisiä koskeva terminologia on usein epäasiallista.Vuonna 1999 YK:n ihmisoikeuskomissio ehdotti, ettäenglanninkielen ”elderly” sanan sijaan käytettäisiinkunnioittavampaa termiä ”older people”, ja samanlai-nen muutos tarvitaan kaikkiin kieliin. [Suomen kieles-sä vanhus on kuitenkin hyväksytty ja yleisesti käytettynimitys vanhasta henkilöstä ilman väheksyvää merki-tystä; suomentajan huomautus.]

Seuraavassa esitetään taulukkomuodossa lyhyt yhteenveto vanhenemisen biologian perustutkimuk-sen, terveyden edistämisen ja sairauksien ehkäisyn sekä vanhusten sairauksien hoidon nykytilanteestaEuroopassa ja toimintasuositukset tulevaisuutta var-ten.

Suomen Lääkärilehti 44/2009 vsk 642



Perustutkimus

TiedämmeYksilön elinten ja kudosten eritahtinen heikkenemi-nen on vanhenemiseen liittyvä perustapahtuma, muttase tunnetaan huonosti. On epäselvää, miten vanhene-misen nopeus eri kudoksissa määräytyy, kuinka kokokehon järjestelmä selviytyy tästä epätahtisesta heikke-nemisestä ja kuinka tämä heikkeneminen eroaa van-hojen yksilöiden kesken.

EhdotammeTarvitaan monitieteinen ja integroitu lähestymistapa,jossa käytetään eri organismeja yksinkertaisista eliöistä ihmisiin, kun haetaan vastausta kysymykseen,miten vanhenemista säädellään koko järjestelmän tasolla. Erittäin tärkeä kliininen merkitys on sillä tosi-asialla, että eri kudosten vanheneminen vaihtelee mer-kittävästi. Epätahtiseen vanhenemiseen johtavien molekyylitason mekanismien, samoin kuin tätä heik-kenemistä vastustavien luonnollisten mekanismienymmärtäminen on perustana uusille diagnostisille, ehkäiseville ja hoidollisille strategioille. Tällaista tut-kimusohjelmaa voisi tukea integroiva projekti.

Sekä sisäiset että ulkoiset (ravitsemus ja ympäristö)tekijät säätelevät vanhenemista ja siihen liittyvien sai-rauksien etenemistä muuntelemalla geenien vaikutuk-sia sekä epigeneettisellä että posttransskriptionaali-sella tasolla. Postgenomisella aikakaudella on käynytyhä selvemmäksi se, että epigeneettiset tekijät ovat äärimmäisen tärkeitä vanhenemisen määrääjiä mo-nenlaisissa organismeissa, hiivasienestä ihmiseen.Vanhenemisen epigeneettistä muuntelua ei ole tois-taiseksi systemaattisesti tutkittu.

Epigeneettisten tekijöiden vaikutusta vanhenemiseenja siihen liittyviin häiriöihin ja sairauksiin tulisi sel-vittää kokonaisvaltaisesti. Tarvitaan integroitu, moni-tieteinen lähestymistapa, jossa käytetään eri organis-meja yksinkertaisista eliöistä ihmisiin, kun haetaanvastausta kysymykseen, miten epigeneettiset meka-nismit muuntelevat vanhenemista. Kokeellisia mallejatulee kehittää siten, että perustutkimuksen tuloksiavoidaan soveltaa terveydenhuollon eri vaiheisiin kutensairauksien ehkäisyyn, diagnostiikkaan ja hoitoon.Tällainen tietämys lisäisi merkittävästi eurooppalai-sen vanhenemistutkimuksen kilpailukykyä. Tällaistatutkimusohjelmaa voisi tukea integroiva projekti.

Terveyden edistäminen ja sairauksien ehkäisy

TiedämmeMaailman väestörakenteen muutos edellyttää geronto-logian ja geriatrian periaatteiden kytkemistä kansan-terveystyöhön.

Hoitomyöntyvyys (hoitoon sitoutuminen) on keskeistäterveyden edistämisen ja sairauksia ehkäisevien toi-mien onnistumisen kannalta. Jos toimenpiteet eivätkäy yksiin vanhusten uskomusten, asenteiden, toivei-den, odotusten ja pyrkimysten kanssa, tulokset jäävätheikoiksi.

EhdotammeKansanterveystyön ammattilaisten ja tutkijoiden kou-lutukseen pitää rutiininomaisesti sisällyttää geriatriasekä perustutkinnon että jatkotutkintojen keskeisenäsisältöalueena.

Terveyden ja elämänlaadun edistämiseen tähtäävienkansanterveystyön strategioiden tulee perustua elin-kaariajatteluun (life course). Nämä strategiat eivät saaolla holhoavia, vaan niiden tulee myös ottaa huomioonsekä vanhusten mielipiteet että uusin tieto pitkäkes-toisista vanhenemistutkimuksista.



Asianmukaisten ja näyttöön perustuvien seulontates-tien valinta vanhuksille on erittäin tärkeää, jotta voi-taisiin vähentää toiminnanvajauksia, sairastuvuuttaja kuolemia ja toisaalta välttää tarpeettomia, kalliitaja mahdollisesti haitallisia diagnoosi- ja hoitotoimen-piteitä.

Vanhuksille tarvitaan rokotussuosituksia, joissaotetaan huomioon erilaiset alaryhmät, kuten kotonaasuvat tai laitoshoidossa olevat. Päätavoite on edistääsairauksia ehkäiseviä toimia perusterveydenhuollos-sa, sairaalahoidossa ja geriatrisessa toiminnassa ulot-taen nämä toimet niin henkeä uhkaaviin kuin yksilönitsenäisyyttä ja elämänlaatua heikentäviin sairauk-siin. Asianmukainen rokotussuoja tulee pyrkiä varmis-tamaan koko elinkaaren ajan, jotta voidaan parantaaimmuunipuolustusta infektiosairauksia vastaan.

Vanhuksia tulee rohkaista ylläpitämään hyviä ravinto-tottumuksia. Heidän ravitsemustilansa tulee arvioidaja heille tulee suosittaa asianmukaisia ravitsemuk-seen liittyviä toimenpiteitä. Kaikille terveydenhuollonja hoivan piirissä toimiville tulee antaa koulutusta ravitsemushoidosta. Euroopan maiden tulisi harkitakansallisten ravitsemushoitoa koskevien suunnitel -mien laatimista.

Väestötasolla ja osana kansanterveystyötä ihmisiä tu-lee rohkaista fyysiseen aktiivisuuteen ja tarjota erilai-sia harjoittelumahdollisuuksia. Nämä toimenpiteetovat osa laajempaa kampanjaa, jolla pyritään vähentä-mään kaatumisia ja ylläpitämään omatoimisuutta. Lii-kuntasuositukset pitää myös sisällyttää sairauksienhoitoon liittyviin suosituksiin. On tärkeää käyttää jul-kaistuja, näyttöön perustuvia suosituksia, joiden ta-voitteena on saada vanhukset mukaan ehkäiseväänterveydenhoitoon sekä kouluttaa laaja joukko tervey-den- ja sosiaalihuollon sekä vapaa-ajan toimintojenammattilaisia vastaamaan vanhusväestön tarpeisiin,kykyihin ja toiveisiin.

Vanhusten kanssa työskentelevien ammattitaidon li-sääminen koulutuksella, tutkijoiden, käytännön toimi-joiden ja päätöksentekijöiden verkostoituminen Euroo-pan alueella sekä ehkäisyohjelmien täytäntöönpano voi-vat merkittävästi vähentää ja estää niin kotona asuvienkuin laitosvanhustenkin tahallisista (itsemurha, kal-toinkohtelu ja väkivalta) tai tahattomista (kaatuilu, liikenneonnettomuudet, myrkytykset ja palovammat)syistä johtuvia vammoja. Nämä tavoitteet voidaan saa-vuttaa koordinoiduilla eurooppalaisilla toimenpiteillä,joko paikallisella tai kansallisella tasolla, tarjoamallaajanmukaista tietoa näyttöön perustuvista käytännöis-tä, jotka ovat osoittautuneet tuloksellisiksi vammojenehkäisyssä.

Hyvän vanhenemisen (successful ageing) strategioi-hin kuuluu mahdollisuus noudattaa terveellisiä elä-mäntapoja, soveltaa erilaisia itsehoitotekniikoita,mahdollisuus hyötyä rokotuksista, vammojen ehkäisy,seulontatutkimukset ja asianmukainen sairauksienhoito. Onnistunut sopeutuminen vanhenemiseen liit-tyviin terveyshaasteisiin edellyttää myös hyvän sosiaa-lisen tukiverkon ja sosiaalisten toimintojen ylläpitoa.

Asianmukainen ravitsemus ja ravitsemushoito ovatelämänlaadun, sairauksien ehkäisyn ja terveyden säi-lyttämisen keskeisiä määreitä. Ravitsemushoito ei olevain kuluerä vaan osa terveydenhoidon onnistumista.

Fyysinen aktiivisuus on tärkeimpiä tekijöitä, jolla voi-daan lievittää vanhenemiseen liittyvää biologisen ka-pasiteetin vähenemistä ja edistää ”hyvää vanhenemis-ta”. Omatoimisuuden säilyttäminen, sairastuvuudenväheneminen ja elämänlaadun koheneminen ovat tär-keitä fyysisen aktiivisuuden hyötyjä vanhuksille.

Kaatuilu on tavallisempaa, jos vanhuksen tasapainoon huono; vähentynyt lihasvoima ja vähäinen liikku-minen ovat tärkeitä riskitekijöitä. Kaatuilu ei ole van-henemisen väistämätön seuraus: on hyvää näyttöä sii-tä, että nousujohteiset tasapaino- ja lihasvoimaharjoi-tukset vähentävät vanhusten kaatumisriskiä.

Vanhusten vammat ovat tärkeä syy sairastuvuuteen,toiminnanvajauksiin ja kuolemiin, ne heikentävät elä-mänlaatua, ja niiden hoitoon kuluu yhä kasvava osaterveydenhuollon kustannuksista. Huolimatta siitä, että miltei puolet vammoista ovat ennustettavissa jaestettävissä, vammautumisen vähentäminen tässä ikä-ryhmässä on toistaiseksi ollut rajoittunutta, sattu-manvaraista ja hajautunut useisiin kohteisiin.



Sairauksien hoito

TiedämmeGeriatria on lääketieteen erikoisala, jonka piiriin kuu-luvat sekä kotona asuvien, pitkäaikaishoidossa ettäsairaalahoidossa olevien vanhusten terveyteen liitty-vät ongelmat, niin akuutit, krooniset kuin kuntoutus -ongelmatkin. Siitä on todistetusti hyötyä vanhustenterveyden edistämisessä, palauttamisessa ja ylläpidos-sa sekä palliatiivisessa hoidossa. Geriatria on itsenäi-nen erikoisala useissa Euroopan maissa, mutta ei kai-kissa, vaikka vanhusten määrä lisääntyy ja heidän lää-ketieteelliset ongelmansa monimutkaistuvat nopeasti.Vanhuusiän psykiatria (geropsykiatria) on myös ali -kehittynyt useimmissa Euroopan maissa, samalla kuneräiden psykiatristen aivosairauksien esiintyvyys javaikutus vanhusten elämänlaatuun kasvaa. Gerontolo-ginen hoitotyö on äärimmäisen tärkeä keino vanhus-ten paremman hoidon ja hoivan varmistamiseksi ter-veydenhuollossa.

Henkisten virikkeiden tarjoaminen (mentaalinen sti-mulaatio), jossa käytetään älyllisesti (kognitiivisesti)haastavia tehtäviä, pyrkii edistämään hermoverkkojenplastisuutta ja näin lisääntyneen kognitiivisen reser-vikapasiteetin kautta ylläpitämään tai kohentamaankognitiivista toimintaa.

Sosiaalinen aktiivisuus ja vanhusten sosiaalisten suh-teiden ylläpito on monimutkainen ja toistaiseksi ali - arvostettu alue hyvään vanhenemiseen pyrittäessä. Sosiaaliset toiminnat sisältävät ammatillisen toimin-nan, virkistäytymisen, vapaaehtoistyön, perhe-elämänsekä vastuuntunnon vajaakuntoisista vanhuksista taipienistä lapsista.

Epävirallisella hoivatyöllä (omaishoitajilla) on tärkeämerkitys terveyden edistämisessä, sairauksien ehkäi-syssä sekä hauraitten, vajaakuntoisten vanhusten hoi-dossa. Useimpien Euroopan väestöjen vanheneminenvoi tulevaisuudessa johtaa siihen, että omaishoitajienmäärä supistuu merkittävästi vajaakuntoisten vanhus-ten hoidossa.

Väestötasolla ja osana kansanterveystyötä tulee pyrkiälisäämään vanhusten kognitiivisia valmiuksia muisti-harjoitusten, älyllisten virikkeiden ja muistia tuke -vien toimintojen avulla sekä kouluttamalla laaja jouk-ko terveydenhuollon ammattilaisia näiden tehtävienedistämiseen.

Vanhusten sosiaalisen aktiivisuuden tukeminen ja lisääminen on yhteiskunnalle tärkeää sekä työmarkki-noiden että vapaaehtoistyön kannalta ja myös yhtenäsosiaalisen syrjäytymisen ehkäisykeinona. Päätöksen-tekijöiden pitää ymmärtää, että vanhusten aktiivisuustarjoaa valtavan inhimillisen pääoman, ja tukea tämänpääoman käyttöä. Tulevien sukupolvien eläkeiän laa-dun parantamiseksi keinoja elämänikäisen sosiaali-sen aktiivisuuden ja osallistumisen edistämiseksi tuli-si opettaa jo kouluiässä.

On kehitettävä tapoja ilmaista julkista ja hallinnollis-ta arvostusta sille valtavalle ilmaistyölle, jota omais-hoitajat tekevät (esimerkiksi ”Euroopan omaishoita -jien päivä”). Omaishoitajille tulisi tarjota tukea, koulu-tusta ja kannustimia (myös taloudellisia) niiden tarpei-den mukaan, jotka tulevat esiin heidän edunvalvonta-järjestöjensä tai sosiaalisen ja kliinisen gerontologi-sen tietämyksen kautta.

Ehdotamme

Euroopan maiden tulisi tukea geriatrian maailman-laajuista tunnustamista ja jatkuvaa kehittämistä lää-ketieteen erikoisalana. Geriatrian erikoislääkäreitä tulee kouluttaa ja palkata riittävästi kansallisiin ter-veydenhuoltojärjestelmiin. Myös geropsykiatriaa tuleekehittää.

Kaikilla terveydenhuollon ja sosiaalihuollon aloilla(mukaan lukien hoitotyö, sosiaalityö, fysioterapia, toi-mintaterapia, kliininen psykologia ja kansanterveys-työ) on selvästi olemassa tarve kouluttaa geriatriaanerikoistuneita ammattilaisia, jotta hyvän vanhenemi-sen saavuttamiseen liittyvät haasteisiin voidaan vasta-ta.


Vanhusten lääkehoito on monimutkaista. Ikään liitty-vät farmakokinetiikan ja farmakodynamiikan muutok-set, monilääkitys, monisairastavuus ja lääkkeiden kes-kinäiset interaktiot sekä lääkkeiden ja sairauksien in-teraktiot lisäävät lääkehaittojen määrää ja voimak-kuutta. Toisaalta sitoutumattomuus hoitoon saattaavähentää minkä tahansa hoidon onnistumista. Van-husväestössä monet sairaalahoidot johtuvat lääkehai-toista. Vanhusten sulkeminen pois lääketutkimuksistaon rajoittanut tietopohjaa, johon hoidolliset ratkaisutvoitaisiin perustaa. Monissa tapauksissa näyttöön pe-rustuvia, hengen pelastavia hoitoja ei tarjota vanhus-potilaille.

Geriatrijohtoisten monitekijäisten interventioiden (geriatriset yksiköt akuuttisairaaloissa, integroiduthoivamallit, geropsykiatria, kuntoutus, kotisairaan-hoito) on osoitettu johtavan parempiin hoitotuloksiin(vähemmän toiminnanvajeita ja kuolemia, vähemmänpitkäaikaishoidon tarvetta jne.) samoilla tai pienem-millä kustannuksilla kuin tavanomainen hoito.

Vanhusten terveydenhuollon palvelut ovat heterogee-nisiä, ja akuuttihoidon, kuntoutuksen, pitkäaikaishoi-don, palliatiivisen hoidon, geropsykiatrian, kotisai-raanhoidon ja vanhainkotien palvelujen saatavuusvaihtelee suuresti sekä Euroopan maiden kesken ettämyös useimpien maitten sisällä. Usein näissä palve-luissa ei sovelleta nykyaikaisen gerontologian perus-periaatteita. Tämä rikkoo YK:n ihmisoikeuksien julis-tusta vastaan, sillä siinä taataan oikeus parhaaseenkäytettävissä olevaan terveydenhoitoon. Euroopassaiäkkään kansalaisen oikeus saada täysipainoista, ajan-mukaista geriatrista sairaanhoitoa tai sosiaalihuoltoariippuu nykyisin suuresti asuinpaikasta.


Euroopan lääkelaitoksen (European Medicines Agency,EMEA) yhteyteen tulisi perustaa geriatrisen lääkehoi-don neuvottelukunta (Geriatric Medicine Committee)edistämään tutkimusta kaikilla vanhusten lääkehoi-don osa-alueilla, asianmukaistamaan lääkehoitoa mo-nimutkaisissa tilanteissa sekä vähentämään lääke-haittoja.

Mahdollisuus monitahoiseen ja kattavaan geriatri-seen arvioon tulee olla kaikkien vanhusten saatavillayksilöllisesti sopeutettuna. On tehtävä kattava hoito-suunnitelma, jota toteutetaan ja jota arvioidaan sään-nöllisesti. Päämääränä ei ole vain terveyden saavutta-minen, vaan myös mahdollisimman itsenäisen toimin-takyvyn ja mahdollisimman hyvän fyysisen ja henki-sen itsehallinnan palauttaminen ja säilyttäminen. Sai-raille vanhuksille on tarjottava hoitomuotoja, joidenon selvästi todettu kohentavan terveydentilaa. Tavoit-teet on säädettävä yksilöllisesti sellaisille henkilöille,jotka saattavat asettaa itsehallinnan säilyttämisen pit-kä ikäisyyden edelle.

Lähitulevaisuudessa Euroopan Unionissa on päästäväsiihen, että sairaalahoitoon joutuva vanhuspotilas saayksilöllistä, myös hänen perheensä ja hoivan antajien-sa tarpeiden mukaan sovitettua geriatrista erikoissai-raanhoitoa, joka tarjoaa koordinoitua, moniammatil-lista hoivaa. Haurailla ja monisairailla vanhuspotilail-la tulee Euroopassa olla sairastuessaan mahdollisuuspäästä geriatrien ja geriatristen yksiköiden hoitoon.Tekniset apuvälineet täytyy vähitellen liittää kaiken-laiseen vanhusten hoitoon.

Jokaisen Euroopan maan tulee kehittää monipuoli-nen ja korkealaatuinen vanhusten palvelujärjestelmä,johon sisältyy terveydenhuolto (akuutti ja pitkäaikai-nen avohoito ja sairaalahoito), kotisairaanhoito ja lai-toshoito. Tämän järjestelmän tulee olla taloudellisestikestävä, avoin ja kaikkien sitä tarvitsevien saavutetta-vissa.



Vanhusten erityisryhmien hoito vaihtelee myös suu-resti Euroopan maiden kesken ja myös niiden sisällä.

Vanhusten pitkäaikaishoitoon on useimmissa Euroo-pan maissa ohjattu liian vähän rahoitusta ja resursse-ja. Monet vanhukset eivät saa tilastaan kattavaa arvio-ta, joka määrittelisi hoidon ja kuntoutuksen mahdolli-suudet. Tämä johtaa usein siihen, ettei terveydellistenja sosiaalisten tarpeiden monitasoisuutta ymmärretä.Hoivatyöstä valtava määrä on perheenjäsenten varas-sa, he huolehtivat kustannuksista ja kantavat vastuun,tavallisesti pitkiäkin aikoja.

Suuri osa vanhusten terveydenhuollosta on yleislääkä-rien tai yhden alan erikoislääkärien varassa. Silti näi-den lääkärien koulutukseen on sisältynyt hyvin vähän,jos ollenkaan tietoa vanhuspotilaiden erityispiirteistä.

Geriatrisen tiedon ohjaamaa palliatiivista ja elämänloppuvaiheen hoitoa tulee olla tarjolla sairautensa lop-puvaiheessa oleville vanhuspotilaille silloin, kun he sitä tarvitsevat. Palliatiivista hoitoa ei pidä kohdistaavain syöpäpotilaisiin.

Geropsykiatriaa tulee myös kehittää, jotta tulevai-suudessa voidaan hoitaa asianmukaisesti vanhusväes-tön mielenterveysongelmien suurta määrää (dementia,delirium jne.).

Vanhuksille tulisi tehdä kattava arvio, jossa määritel-lään pitkäaikaishoidon tarve ja mahdollisuudet toi-mintakyvyn palauttamiseen siinä määrin, että vanhuspystyisi asumaan yksinkertaisemmin tuetussa ympä-ristössä. Tämän tarvearvion tulisi johtaa asianmukai-siin tutkimuksiin, hoitoon ja tukitoimiin biopsykoso -siaalisen ja hengellisen tuen mallia käyttäen nyky -aikaisen gerontologian ja geriatrian periaatteiden mu-kaisesti. Pitkäaikaishoidon ammattilaisia tulee kou-luttaa käyttämään luotettavia kattavan geriatrisen arvioinnin menetelmiä sekä tekemään asukkaille yksi-löllisiä hoitosuunnitelmia.

Pitkäaikaishoidon yksiköihin tulee luoda hoidonlaadun varmistava järjestelmä suojelemaan vanhuksiasyrjinnältä, syrjäytymiseltä ja hoitovirheiltä. Epäviral-lisia hoivanantajia tulee tukea psyykkisesti, sosiaali-sesti ja taloudellisesti sekä teknologisin apuvälinein,ja heillä tulee olla mahdollisuus tukipalveluihin.

Lääketieteellisiin tiedekuntiin tulee kuulua akateemi-nen geriatrian oppiala, joka johtaa geriatrista perus-ja jatkokoulutusta sekä tutkimusta. Kaikkien lääketie-teen, hoitotieteen tai muiden terveysalan (fysioterapia,toimintaterapia, sosiaalityö) opiskelijoiden tulee saadaopetusta geriatriasta ja geropsykiatriasta, ja tämän tu-lee muodostua pakolliseksi osaksi kaikkien terveyden-huoltoalan ammattilaisten perus- ja jatkokoulutusta.


Terveyspalveluja koskeva tutkimus ulottuu harvoinhauraisiin vanhuspotilaisiin. Päätetapahtumat, jotkaovat nuorempien kohdalla merkityksellisiä (kuten kuo-lema), saattavat menettää merkityksensä myöhäisiäs-sä. Terveyspalveluja koskeva tutkimus on rajoittunut-ta, ja järjestelmässä tapahtuvien muutosten ja terveys-palvelujen tarjonnan vaikutuksia vanhuspotilaidentoimintakykyyn ja terveyteen otetaan harvoin huo -mioon.

Vanhusten terveyden ja vanhenemiseen liittyvien sai-rauksien tutkimus on hajanaista ja sen yhteydet pe-rustutkimukseen, epidemiologian, ehkäisevän lääke-tieteen, kliinisen ja palvelujärjestelmätutkimukseenovat rajoittuneita. Välittävä tutkimus (translaatiotut-kimus) on erityisen vähäistä siitä huolimatta, että ko-keiluprojektien tulosten siirtymisessä käytännön ter-veyden huoltoon on todettu vaikeuksia. Tehottomienhoito strategioiden käyttö tuhlaa yhä rajallisemmiksikäyviä voimavaroja.


Yhteenveto

Viime vuosina vanhenemiseen liittyvien sairauksientutkimuksessa, ehkäisyssä ja hoidossa on saavutettumerkittäviä edistysaskelia. Valitettavasti monia niistäei vielä hyödynnetä kohentamaan vanhusten tervey-dentilaa, edes taloudellisesti kehittyneissä yhteiskun-nissa.

Tämä asiakirja tuo nämä edistysaskeleet yhteiskun-nallisen keskustelun piiriin tarjoten suosituksia tie-teelliseen tutkimukseen, terveyttä edistäviin toimen-piteisiin ja vanhuslääketieteeseen. Poliitikkojen ja

Toimintakykyä heikentävien ja kroonisten sairauksienehkäisyä ja hoitoa koskevan tutkimuksen tulisi a) kattaa kaikki sellaiset ihmisryhmät, jotka toden -näköisesti hyötyvät siitä (mukaan lukien hauraatvanhukset ja huomioiden vanhenemiseen liittyvätsukupuolierot),b) käyttää merkityksellisiä päätetapahtumia, ei pelkästään kuolleisuutta, vaan myös vajaakuntoisuut-ta, terveydenhuollon ja julkisten palvelujen käyttöäsekä hoidon laatua,c) olla näytön ja nykyaikaisen gerontologian geriatris-ten periaatteiden ohjaamaa, d) sisältää myös kansanterveysnäkökohtia.

On myös olemassa ilmeinen ja jatkuva tarve tutki-mukseen siitä, millä tavoin terveyspalvelujen täytyymukautua uusiin, muuttuvan väestörakenteen, sai -rauksien, vaatimusten, vajaakuntoisuuden ja sosiaali-sen tuen mukanaan tuomiin haasteisiin.

Erinomainen ratkaisu olisi eurooppalaisen tutkimus-laitoksen perustaminen vanhenemistutkimusta var-ten (European Institute of Ageing). Se voisi parantaavanhenemiskehitykseen sekä vanhusten sairauksienehkäisyyn, hoitoon ja kuntoutukseen liittyvää perus-tutkimusta, translaatiotutkimusta ja soveltavaa tutki-musta. Se lisäisi tietoisuutta, edistäisi rahoitusta sekäjohtaisi ja koordinoisi tutkimusta. Ymmärryksemmevanhenevan Euroopan hyödyistä ja haasteista on vielärajallinen, ja instituutti myös tukisi Lissabonin julis-tuksen visiota siitä, että vuoteen 2010 mennessä Eurooppa on maailman kilpailukykyisin, tietoon pe-rustuva talousalue.

päätöksentekijöiden käsittelyssä nämä suosituksetovat siirrettävissä laeiksi, käytännön menettelytavoik-si, hoitojärjestelmiksi ja yleiseksi väestön tietoisuu-deksi.

Tärkein tavoite on vanhenevan väestön sairauksistaja toiminnanvajauksista aiheutuvan taakan vähentä-minen. Eurooppalaisen tutkimuslaitoksen (EuropeanInstitute of Ageing) perustaminen olisi erinomainenväline näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.


Kirjallisuutta1 Andrews GR, Sidorenko AV, Gutman C ym. Research on ageing: priorities for the European

region. Adv Gerontol 2006;18:7–14.2 Bayliss EA, Edwards AE, Steiner JF, Main DS. Processes of care desired by elderly patients

with multimorbidities. Fam Pract 2008;25:287–93.3 Clarke A, McCarthy M, Alvarez-Dardet C ym. New directions in European public health

research: report of a workshop. Epidemiol Community Health 2007;61:194–7.4 European Commission. Healty ageing: keystone for a sustainable Europe. Available at:

http://www.ehle-project.eu/attachments/079_healthy_ageing_en.pdf5 Johri M, Beland F, Bergman H. International experiments in integrated care for the elderly:

a synthesis of the evidence. Int J Geriatr Psychiatry 2003;18:222–35.6 Layne JE, Sampson SE, Mallio CJ ym. Successful dissemination of a community-based

strength training program for older adults by peer and professional leaders: the peopleexercising program. J Am Geriatr Soc 2008;56:2323–9.

7 Michel JP, Huber P, Cruz-Jentoft AJ; Representative of Each Surveyed Country. Europe-widesurvey of teaching in geriatric medicine. J Am Geriatr Soc 2008;56:1536–42.

8 Michel JP, Lang PO, Baeyens JP. Flu vaccination policy in old adults: Need for harmonizationof national public health recommendations throughout Europe. Vaccine 2009;27:182–3.

9 Michel JP, Newton JL, Kirkwood TB. Medical challenges of improving the quality of a longerlife. JAMA 2008;299:688–90.

10 Norris SL, High K, Gill TM ym. Health care for older Americans with multiple chronicconditions: a research agenda. J Am Geriatr Soc 2008;56:149–59.

11 Rynning E. The ageing populations of Europe—implications for health systems and patients’rights. Eur J Health Law 2008;15:297–306.

12 Skelton DA, Todd CJ; ProFaNE Group. Prevention of Falls Network Europe: a thematicnetwork aimed at introducing good practice in effective falls prevention across Europe. Four years on. Musculoskelet Neuronal Interact 2007;7:273–8.

13. Vaiserman AM. Epigenetic engineering and its possible role in anti-aging intervention.Rejuvenation Res 2008;11:39–42.

14 Wahlin A, Anstey KJ, McDonald SW ym. The International Network on Public Health andAging (INOPA): introducing a life course perspective to the public health agenda. J CrossCult Gerontol 2008;23:97–105.

15 Walston J, Hadley EC, Ferrucci L ym. Research agenda for frailty in older adults: toward abetter understanding of physiology and etiology: summary from the American GeriatricsSociety/National Institute on Aging Research Conference on Frailty in Older Adults. J AmGeriatr Soc 2006;54:991–1001.

16 Working Group on Functional Outcome Measures for Clinical Trials. Functional outcomes forclinical trials in frail older persons: time to be moving. J Gerontol A Biol Sci Med Sci2008;63:160–4.


hopea-liite:liite 21.10.2009 09:05 sivu1 lÄÄkÄrilehti · akademia medyczna we wrocławiu,...

Documents