POHJOIS-KARJALAN NUMISMAATIKOT RY:N JULKAISU 6. vsk 3/2015

Ksirofilia on Suomessa harvinainen keräilyala,

s. 12

Eurokerääjän Aapinen taas saatavilla, s. 15

Lauluja rahoista ja rahoja lauluista – Tuhannen markan seteli (Gösta Sundqvist), s. 24

01_Etukansi RR 3.15.indd 1 5.10.2015 9.07

2

SYYSKOKOUSKUTSUPohjois-Karjalan Numismaatikot ry:n sääntömääräinen syyskokous

tiistaina 3.11.2015 klo 19.00 Rauhankatu 4, Joensuu

Kokouksessa käsitellään yhdistyksen sääntömää-räiset syyskokousasiat

1. Valitaan kokoukselle puheenjohtaja ja sih-teeri

2. Valitaan kaksi (2) pöytäkirjantarkastajaa ja kaksi (2) ääntenlaskijaa

3. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösval-taisuus

4. Käsitellään vuoden 2016 toimintasuunnitel-ma

5. Päätetään toimihenkilöiden palkkioista

6. Päätetään liittymis- ja jäsenmaksusta vuo-delle 2016 ja kannatusjäsenten vähimmäis-jäsenmaksu

7. Vahvistetaan vuoden 2016 tulo- ja menoar-vio

8. Valitaan hallituksen puheenjohtaja, joka toi-mii myös yhdistyksen puheenjohtajana ja va-litaan hallitukseen jäsenet erovuoroisten ti-lalle

9. Valitaan vuodelle 2016 kaksi (2) toiminnan-tarkastajaa ja heille varahenkilöt

10. Valitaan yhdistyksen edustajat liiton kokouk-siin

11. Käsitellään jäsenten viimeistään kaksikym-mentäyksi (21) vuorokautta ennen kokouk-sen pitoa kirjallisesti yhdistyksen hallituksel-le kokouksen käsiteltäväksi ilmoittamat asiat

12. Käsitellään muut asiat (epävirallisia)

Tervetuloa Hallitus

3

POHJOIS-KARJALAN NUMISMAATIKOT RY:N JULKAISU

3 • 2015

Värikästä kuin syksy parhaimmillaan

PÄÄKIRJOITUS

Rajan Rahan syysnumero ilmestyy nyt värik-kääseen ajankohtaan. Ruska on parhaimmil-laan ja auringonvalo terävöittää sitä lisää.

Muuttolinnut täyttävät niitettyjä peltoja ja kiitävät auroina taivaalla. Näin oli myös Kulhon pelloilla, josta nappasin oheisen syyskuvan. Mietin sitä ot-taessani: – terveisiä Nils Holgerssonille.

Värikäs on lehtemmekin. Jokaiseen numeroon tahtoo tulla mukaan jotain yllättävää ja erikoista. Tällä kertaa meillä on ilo ja kunnia esitellä harvi-nainen harrastus, ksirofilia. Kiitos kohteen esille-tuomisesta kuuluu Jouko Hirvoselle. Hän esitte-li ksirofiliaa 1.9. jäsenillassa ja kirjoitti siitä jutun tähän lehteen. Jouko on myös lehtemme henkilö-haastattelussa.

Eivät yksin linnut harrasta matkailua, vaan myös numismaatikot. Timo Ruotsalainen on käy-nyt Ranskassa, pieni lähetystö on vieraillut Viros-sa. Ja Pohjois-Karjalan Numismaatikot on vierail-lut muun muassa Outokummussa, Rääkkylässä ja Kiteellä. Pienikin uutinen tai juttu matkasta on ai-na tervetullut Rajan Rahaan.

Kirjarintamaltakin lehdessämme on merkittä-vä uutinen. Eurokerääjän aapisesta on ilmestynyt kolmas päivitetty painos. Kirja on tehty yhteis-työssä Oulun Numismaattisen Seuran eurokeräilyn asiantuntijoiden kanssa. Tällä kirjalla on valtakun-nallista merkitystä numismaatikkojen käsikirjana tältä keräilyalueelta.

Valokuvat ovat tärkeä osa lehtemme sisältöä. Ne värittävät juttuja ja ennen kaikkea havainnollista-vat uutisoitavaa asiaa. Kuvia otettaessa on hyvä muistaa pari asiaa. Kuva kannattaa ottaa mahdol-lisimman läheltä. Kuvia kannattaa ottaa monta, ja valita sitten otoksista paras. Kuva kannattaa ot-taa mahdollisimman suurella resoluutiolla, jolloin siitä tulee painokelpoinen. Kuvasta täytyy laittaa muistiin kuvausajankohta, henkilöt, kuvaaja ja mi-hin kuva liittyy.

Värikylläistä syksyä kaikille lukijoillemme

Kari Tahvanainen Päätoimittaja

Kuva: Kari Tahvanainen

4

Puheenjohtajan palsta

Hyvät lukijamme ja kerhomme jäsenet

Kesä ja kesälomat ovat ohi ja syksy tul-la jollottaa. Rahanvaihto- ja kauppamark-kinoilla oli hiljaista kuten kesällä yleen-

säkin. Heinäkuun lopulla Teemu Kortelainen apujoukkoineen sai kunniakkaasti kasattua yh-distyksemme kolmannen Eurokerääjän aapisen.

Euroaapinen on hieno luomus ja sivujakin tuli lähes 210, ja vielä nelivärisenä. Painosmäärää-kin nostettiin 700 kappaleeseen. Eurojen kerää-jälle se on kuin ”raamattu”, siinä on runsaasti tie-toa vuosilta 1999–2015 eurosta, euroseteleistä ja eurokolikoista. Siinä on tietopankkia yli kah-deksi vuodeksi ja lopussa vielä sivuja omia muis-tiinpanoja varten. Tässä Rajan Rahassa on ar-tikkeli aapisesta. Mainoksiakin saimme myytyä kohtuullisesti, joten kiitokset ilmoittajillemme. Suosikaa ilmoittajiamme sekä kaikkia kannatus-jäseniämme!

Tästä Euroaapisesta voi Teemun ansiosta yh-distyksemme olla ylpeä, sillä vastaavanlaista tietopankkia ei tietääkseni julkaise kukaan muu euroalueella. Saattaisi olla vaikka tarvetta eng-lanninkieliselle versiollekin.

Yritimme saada kasattua syysmatkan Tuuriin Kyläkauppa Keskiselle. Huoneet, auto ja kuljet-taja oli jo varattu 20 henkilölle, mutta lähtijöitä löytyi vain 10, joten jouduimme perumaan ret-ken. Oliko ajankohta väärä vai kohde väärä? Tu-lee tässä mieleen, onko aivan tyhjä yrittää jär-jestää yhteisiä matkoja vaikka yhdistyksemme olisi osallistunut retken hintaan lähes jäsenmak-sun verran. Toivomuksia ja palautetta odottaa sihteerimme Matti ja allekirjoittanut.

Syksyn ensimmäisessä kerhoillassa oli jäseniä paikalla aivan mukavasti. Ansiokkaan esitelmän ksirofiliasta piti yhdistyksemme jäsen Jouko Hir-vonen. Ksirofilia on alue, jota kukaan ei aikai-semmin tuntenut, ei meikäläinenkään.

Ksirofilia on ”hännästä vedettävien” partako-neiden terien, käärepaperin, pakkausten ja par-taterien teroituslaitteiden keräilyä. Ksirofiliake-räilijöitä on Suomessa tiettävästi vain yhdellä kädellä laskettava määrä.

Joukolla oli runsaasti näytemateriaalia täs-tä harvinaisesta kokoelmastaan. Toisaalla tässä lehdessä Jouko esittelee keräilyalueitaan.

Toisena vaihtokerhoiltana Ruotsalaisen Timo näytti harvinaista Thaimaan specimen-kokoel-maansa. Timo kertoili humoristisesti matkas-taan koripallon MM-kisoihin Ranskaan Katajan pääfanimerkeissä ja vierailuistaan siellä useilla kirpputoreilla ja rahakauppiailla. Tästäkin on jut-tua toisaalla lehdessämme.

Alkuvuodestahan Suomi julkaisi Jean Sibelius

2 € juhlarahan, ja nyt syksyllä Euroalueella on julkaistu Euroopan lippu 2 € erikoisraha, jonka julkaisevat kaikki 19 euromaata. Samoin nyt syk-syllä tulee suomalainen Akseli Gallen-Kallelan 2 € juhlaraha. Näitä EU-lippu- ja Akseli Gallen-Kalle-lan rahoja tehdään kumpaakin vain 500 000 kap-paletta, joten ne tulevat olemaan hyviä keräily-kohteita.

Varmaan kaikki jäsenet toivovat huutokauppo-ja syksyksi ja ensi vuodeksikin, mutta meillä on yksi ongelma.

Sihteerillemme Matti Virantalolle ei löydy avus-tajia huutokaupan järjestämiseksi. Ei yksi mies voi olla vastuussa ja yksin tehdä jatkuvasti huu-tokauppoja! Ellei meiltä löydy avustajia ja myös kaupaksi käyviä kohteita, meidän huutokaup-pamme loppuvat. Monet ovat kertoneet, että kyl-lä Oulussa on hienoja ja hyvin järjestettyjä huu-tokauppoja, tiedättekö mistä se johtuu? Oulussa on lähes 5–10 hengen aktiivinen porukka joka tekee niitä.

Tähän Rajan Raha -lehteen ovat yhdistyksem-me hallituksen jäsenet intoutuneet tekemään juttuja aivan kiitettävästi, mistä kiitokset kaikil-le kirjoittajille ja valokuvaajille.

Yhdistyksemme nettisivut www.pk-numismaa-tikot.fi saisivat olla jäsentemme aktiivisemmas-sa käytössä.

Kertokaa mitä nettisivuillamme pitäisi olla tar-jolla. Toivomuksista pitäisi kertoa puheenjohta-jalle, sihteerille tai hallituksen jäsenille. Ja jos mielestänne hallitus tai muut toimihenkilöt ovat toimineet huonosti, syyskokouksessa on mahdol-lisuus vaihtaa henkilöitä. Toivottavasti demokra-tia toimii ja saadaan aktiivisia jäseniä mukaan kaikkeen toimintaan.

Tervetuloa jäsenet runsain joukoin vuosiko-koukseen. Joulukuun kokouksen pidämme kin-kun ja piirakoiden kanssa.

Hyvää syksyä ja talven odotusta kaikille lukijoil-le ja jäsenillemme

Puheenjohtaja Martti Puustinen

5

2 Syyskokouskutsu

3 Pääkirjoitus: Värikästä kuin syksy parhaimmillaan

4 Hyvät lukijamme ja kerhomme jäsenet

6 Numismatiikasta Outokumpu- keräilyyn ja partakoneenteriin – Jouko Hirvosen värikkäät kohteet

12 Ksirofilia,Suomessaharvinaisempi keräilyala

15 Eurokerääjän Aapinen – Uusi opas eurokeräilijöiden käyttöön

16 Kunleikkivaihtuityöksi,vapausvastuuksija markat säästöiksi – lapset ja nuoret kotirintamallaviimesodanaikana,osa2

22 Numismatiikkaakin löytyi Savikon maakaupan laatikosta

24 Tuhannen markan seteli

26 Kuulumisia Oulun Numismaattisen Kerhon syyshuutokaupasta

28 Montpellier–Lille,Ranska

30 Onnentoivotusten aikaan

31 Adolf Andreas Woldemar Freedericksz – korkea-arvoisin suomalainen Venäjän hovissa

32 KylässäOutokummunRotaryklubilla

33 Saunaillassa Venturissa

34 Uusi näyttely rahamuseossa: Kansakunnan kuva – 150 vuotta tilastoja Suomesta Huumorinurkka

SiSällyS 3/2015

6

Numismatiikasta Outokumpu- keräilyyn ja partakoneenteriin

- Jouko Hirvosen värikkäät kohteet Kari Tahvanainen, teksti ja kuvat

Keräilykohteiden joukosta löytyy joskus hyvinkin eri-koisia ulottuvuuksia ja aika-

kerrostumia. Jouko Hirvosen koh-dalla erikoisin alue numismatiikan ohella on varmasti ksirofilia. Eri-koista ovat myös Outokumpuun liittyvät kokoelmat.

Jouko Hirvonen on numismaa-tikko ja monen alan keräilijä. Puu-alalla toimiva paljasjalkainen ou-tokumpulainen tunnetaan myös Lions-harrastuksestaan. Hän on toiminut viime vuodet mm. piiri-kuvernöörinä paikallisessa Lions-piirissä.

– Neljä viime vuotta keräily on ollut aika minimissä, koska olen ollut niin kiinni Lions-toiminnassa, Hirvonen kertoo aluksi.

Vuosien varrella hän on toimi-nut Pohjois-Karjalan numismaatik-kojen lisäksi myös Kuopion numis-maatikoissa sekä jäsenena myös Helsingin – ja Etelä-Pohjanmaan numismaatikoissa. Hänelle on myönnetty Suomen Numismaatik-

koliiton pronssinen ansiomitali ja Pohjois-Karjalan numismaatikko-jen kultainen ansiomitali.

Isän kolikkopurkista se alkoi

Keräilyharrastus ja -kokoelmat ovat kulkeneet aina mukana, vaik-ka Hirvonen on koulutuksen ja työn vuoksi asunutkin eri puolilla Suo-mea. Keräilyharrastuksen aktiivi-nen kausi hänellä pääsi alkamaan 1984, kun hän liittyi Kuopion nu-mismaatikkojen jäseneksi. Mutta keräilyn juuret ovat löydettävissä jo lapsuudesta, kuten niin monella muullakin keräilyvietin mukanaan viemällä.

– Keräily on minulla ollut lapses-ta saakka verissä. Kaikkihan lähti siitä, kun isälläni oli pikkurasialli-nen kolikkoja ja muuta pientä. Sii-nä oli muun muassa venäläisiä ra-hoja. Rasia kiehtoi minua, Hirvo-nen muistelee.

– Ensimmäiset kaupat tein kym-

menvuotiaana koululaisena. Ne oli-vat varmasti keräilyurani huonoim-mat kaupat, jos rahassa ajatellaan. Ensimmäinen kolikkoni oli kupari-nen 50-penninen vuodelta 1941. Maksoin siitä silloista 3 markkaa. Vertailun vuoksi sanottakoon, et-tä karamellilaatikko maksoi tuol-loin 20 penniä. Nykyisin ensimmäi-nen kolikkoni ei ole euronkaan ar-voinen.

– Alkuaikoina harrastin satun-naista keräilyä. 1970-luvulla rupe-sin keräämään muun muassa sar-jakuvalehtiä kuten Lucky Lukea. Kokoelmat ovat säilyneet matkan varrella, ja koko ajan vain lisään-tyneet, Hirvonen jatkaa.

Keräilyalueet ovat jatkuvasti laa-jentuneet vuosikymmenten kulu-essa. Säilytys alkaa olla ongelma, samoin kokoelmien järjestely. Hir-vosen kotona kokoelmia näyttää olevankin ympäri taloa.

– Pitäisi olla aikaa järjestellä kaikki omiin paikkoihinsa ja kansi-oihinsa. Sen verran antaisin tässä

Outokumpu-aiheisia postikortteja vanhemmasta päästä.

Outokummun Virvokkeen pulloetikettejä.

7

Junnut Suomen Kuvalehdessä 6.8.1932

Hirvosen kokoelmissa on erikoisuutena myös Suomen Lions-liiton kaikkien piirien pinssit, pöytästandaareja sekä vuosikokousten pinssejä. Maailmaltakin Lions-keräilykohteita on kertynyt. – Viime kesänä olin Torontossa kansainvälisessä konventiossa ja siellä huomasin erityisesti intialaisten olevan innokkaita Lions-keräilijöitä. ”Change, change, vaihda, vaihda”, he sanoivat koko ajan ja tarttuivat rinnuksiin, Hirvonen muistelee matkaansa.

Keräilijä Junnu-astioita kädessään Arabia-kokoelmansa äärellä.

vinkiksi muille keräilijöille, että pi-täytykää yhdessä keräilysektoris-sa, niin homma ei rupea rönsyi-lemään. Mutta tahtoohan se vuo-sikymmenten varrella pakostakin vain laajeta, Hirvonen huokaa.

NumismaatikoksiHirvonen tunnustautuu numis-maatikkona erityisesti suomalais-ten kolikoiden ja setelien kerää-jäksi. Ulkomaisia kohteitakin toki on yli sadasta maasta. Erikoisuu-tena ovat uudet muovisetelit, joi-ta ei vielä kovin monessa maas-sa edes ole.

Erikoisuutena Hirvonen esitte-lee tonnin setelin uusintapainos-ta vuodelta 1989. Seteli oli tullut firmaamme sattumalta. – Vuon-na 1989 pankkilakon alla käytiin yritykseen pankista käteistä, että saadaan maksettua laskuja. Ra-hanipussa oli kolme 899-seteliä. Otin ne talteen saman tien. Tä-mä parhain niistä on vielä siitä-kin harvinainen, että se on aivan rikkumaton. Nykyisin tämän sete-lin arvo lienee jo nelinumeroinen euroissa.

Muovisetelien keräily alkoi Sa-moan setelistä, joihin tutustuin ensimmäiseksi 1994. Niissä kiin-nitti huomiota painatustekniikka ja värikkyys. Sittemmin niitä on tullut kokoelmiin mm. Australias-

8

ta, Romaniasta, Thaimaasta ja Ka-nadasta. – Kanadan uusia setelei-tä hankin viime kesänä käydessä-ni Torontossa.

Kaunein suomalainen seteli on kyllä vuoden 1939 viisituhatmark-kanen, Hirvonen kehaisee. – Vä-rit ja muut tekijät ovat kohdal-laan, suunnittelu miellyttää minun silmääni. Joidenkin mielestä Kek-kosen viisisatanen on se kaunein, mutta minusta tämä.

Leikkirahakin on keräilykohde. Siitä kertovat Hirvosen kokoelmis-

sa olevat Walt Disneyn leikkidol-larit. – Kun mentiin Disneylandin leikkipuistoihin, normaalidollarit sai vaihtaa näihin, ja näillä sitten maksettiin pääsy laitteisiin. Mark-kinakikkana oli sekin, että moni-han otti näitä muistoksi ja keräily-rahoiksi mukaansa.

Rahaan liittyen Hirvosen keräi-lykohteina ovat myös oman alan osakekirjat. Monen puualan yri-tyksen osakekirjoja kansioissa on-kin tallessa.

Rahaan liittyen…Mutta myös rahaan liittyviä oheis-tuotteita on päätynyt Hirvosen ko-koelmiin. Yleisin niistä lienee ko-likkolaskuri, maailman yksinker-taisin rahalaskuri. Säästölippaita-kin on kertynyt, samoin setelinip-pujen päällyskansia. – Näitä ei var-masti kovin moni ole nähnytkään, Hirvonen sanoo.

Rahaan liittyviä kokoelmia esi-tellessään Hirvonen toteaakin: – Olen usein sanonut, että ihan vi-ka-alalle kouluttauduin kun me-nin puualalle. Minun olisi pitänyt ehdottomasti mennä töihin pank-kiin. Tiedä sitten, olisiko työnteos-ta tullut mitään. Aina kun kaupan kassalta saan vaihtorahaa, en las-ke niitä vaan katson vuosilukuja ja sitä, onko niissä jotain erikoisuuk-sia, virheellisyyksiä.

Puhelukortitkin ovat olleet Jouko Hirvosen keräilykohteina. Ericssonin kultakortti on harvinaisuus. Neuvottelutapahtumassa lokakuussa 1992 jaettiin asiakkaille sata korttia, kullakin sai soittaa kymmenen sykäyksen edestä ilmaiseksi. Aikoinaan tämän arvoksi sanottiin jopa 5000 markkaa, mutta tänään kortti ei ole enää niin arvokas.

Shellin Lentävä maailma -keräilysarja esitteli lentäviä supermiehiä Ikaroksesta Armstrongiin. Taustalla myös puhelukorttien kokoelmaa.

Kuva-arvoitus. Mikä tämä on? Marjojenpuhdistusseula? Ei, vaan kolikkolaskuri.

Keräilijä Jouko Hirvosen henkilökuva tiivistyy tähän taideteokseen. – Tämä on tavallaan exlibrikseni, elämänkaareni kirjanmerkki. Keräsin Arabian lautasia, käytän silmälaseja, keräilen rahoja, toimin Lionsissa, olen puualalla, viljelin pihassa luonnonmukaista kauraa, olut- ja viinietiketit kuuluvat keräilykohteisiin ja valkosipulikin on maistunut, Marja-Liisa Pitkärannan korteista pidän. Puolisoni kokosikin kaiken tähän tauluksi aikanaan 40-vuotissyntymäpäiväni kunniaksi.

9

Keräilyalan kirjallisuuden ja leh-distön osalta kokoelmissa on huu-tokauppaluetteloja, kirjoja numis-matiikasta ja mm. Arabian astiois-ta, sekä keräilijän lehtiä eri vuosi-kymmeniltä, mm. Keräilijän lehden numeroja 1970-luvulta.

Shellin Lentävä maailma -keräi-

lysarja 1970-luvulta on yksi erikoi-suus. Lentävien supermiesten his-toriaa esitellään siinä kolikoiden avulla Ikaroksesta Armstrongiin. – Tämä on minulla täydellisenä, Hirvonen kertoo. – Se oli Shel-lin palkkio ahkeralle tankkaajalle. Taulun sai erikseen, jokainen ko-

likko oli irtopussissa. Kun tankka-si 50 markalla, sai aina yhden ko-likon. Yleisimpiä oli da Vincin ko-likko. Jokaisen kolikon taustapuo-lella oli Shellin logo. Keräilytaulun takana oli aina juttua kyseisestä kolikosta.

Lehdistä Arabiaan Jos Jouko Hirvonen haluaa lukea Asterixia, Tinttiä, Rantanplania, B Virtasta tai Mobilistia, hänel-lä on siihen parhaimmat mahdol-lisuudet. Kaikki lehdet kun löyty-vät hänen kokoelmistaan. Mobilis-ti-lehdet ilmestymisestään 1979 vuodesta alkaen ja Lucky Luket on kaikki kokoelmissa, muissa on pieniä puutteita.

Arabian Junnu-sarjassa henkii historia. Suomen Kuvalehti jul-kaisi 1920- ja 1930-luvuilla Jun-nu-sarjakuvaa. Suunnittelijana oli Veli Giovanni eli Hillari Johannes Viherjuuri ja piirtäjänä Alexander Tawitz. Suositusta sarjasta tykkä-sivät sekä lapset että aikuiset. Sit-ten Arabia otti sarjakuvahahmot käyttöönsä Junnu-posliinisarjas-saan 1930-luvulla.

– Itselleni on keräilyhistoria-ni aikana tullut näitä kolme lau-tasta ja kaksi mukia. Tämä on to-dellakin harvinaisempi sarja, Hir-

Muovirahoja maailmalta.

Rahanippujen kääreitä.

Kaunein suomalainen seteli?

10

vonen kertoo ja näyttää samalla 1930-luvun Suomen Kuvalehtiä.

Arabian lastenlautasia ja -mu-keja on lasivitriiniin kertynyt mo-lempia kuutisenkymmentä erilais-ta.

Outokumpu kokoelmissa

Outokummun kaupungin historia avautuu Jouko Hirvosen kokoel-missa postikorttien, pulloetiket-tien ja kirjallisuuden kautta. Outo-kummussa on ollut ammoin oma limonaditehdas, jonka tuotteiden etikettejäkin kokoelmassa on tal-lessa.

– Tehdas on toiminut hyvin kau-an sitten, kuten puhelinnume-ro 605 kertoo. Se on kuulemani mukaan ollut nykyisen kirpparin, entisen huonekaluliikkeen paikal-la. Eivät edes 1950-luvulla Outo-kummussa asuneet tiedä näkö-jään tehtaasta sen enempää.

Outokummun kaupunkia ku-vaavia postikortteja kokoelmassa on parisataa kappaletta, valoku-vista taideteoksiin. Muun muassa koululuokat ovat tehneet kortteja luokkaretkiensä rahoittamiseksi.

– Kuvittelin vanhana outokum-pulaisena että eihän kaupungis-tamme ole kovin monta korttia, mutta todella laaja korttituotan-to tuli esille. Mukana on myös ny-kytaiteilijoiden kuten Anja Karha-

Hirvonen on kerännyt muun muassa Volvon pienoisautomalleja. Erikoisuutena lapsuudesta on tämä Volkswagen Sedan 960 –patterikäyttöinen leikkiauto. – Hyväkuntoinen yksilö, vaikka alkuperäinen laatikko on aika kärsinyt. Haussa olisi ehjempi laatikko.

Lehdet keräilykohteena – Mobilististakin ovat kokoelmasta kaikki numerot.

Keräilijän uutisia 1970-luvulta.

pään maalauksista tehtyjä kortte-ja. Uusimpana on korttisarja Viuru-niemestä, Hirvonen esittelee.

Korttikokoelmissa on lisäksi Mar-ja-Liisa Pitkärannan ja muiden klas-sikkojen kortteja, kuten myös huu-morikortteja. Pitkärannan kortteja kokoelmassa on pari tuhatta. Ra-ha-aiheisia ja pankeille tehtyjä ra-

hojen tunnistuskortteja on myös kokoelmissa. Nämä kohopaina-tuskortit tehtiin pankkikonttoreille auttamaan eri maiden rahojen tun-nistuksessa. Erikoisuutena mainit-takoon kymmenen setelikortin sar-ja 1930-luvun Saksasta, jossa on kuvattuna Eliel Saarisen suunnitte-lemia suomalaisia seteleitä. Tähän

11

Raha-Jenkki -sarja on vuodelta 1967. Siinä on 120 erilaista purukuminkuvaa seteleistä, takana tietoa maasta ja rahasta. – Tämä keräilysarja minulla on täydellinen. Hyväkuntoisia, kaikki ovat virheettömiä. Näitä olen saanut mm. Huutonetistä ja keräilijäveteraani Jukka Vesteriseltä Helsingistä. – Näissä kuten raha-aiheisissa korteissa yleensäkin kiinnostaa historian havina, kuten numismatiikassakin, Hirvonen selittää. Vasemmassa kulmassa näkyy myös yksi säästölippaista.

korttisarjaan toivoisin saavani täy-dennystä.

Historia kiinnostaa

– Minua kiinnostaa historia, joka näkyy niin rahojen kuin postikort-

tienkin kautta, Hirvonen kertoo lo-puksi motiiveistaan. – Omalla ta-vallaan 1960-luvun kortit tuovat muistoja vanhasta Outokummus-ta, lapsuuden kotikaupungistani. Ja sitä vanhemmat sellaista tietoa kaupungista, jota en ole nähnyt-kään. Tämän lisäksi kerään Outo-

kumpu-aiheista kirjallisuutta. Ksirofilia onkin sitten Jouko Hir-

vosen kokoelmien kruununjalokivi kaikessa harvinaisuudessaan. Ky-seessähän ovat partateräkääreet ja teroituslaitteet. Siitä lehtemme tässä numerossa on keräilijän it-sensä tekemä juttu.

12

Ksirofilia, Suomessa harvinaisempi keräilyala

Eipä tainnut King C. Gillette ar-vata, millaisen keräilyharras-tuksen hän keksikään, kun

hän patentoi keksintönsä 1901. Syntyi ksirofilia eli suomalaisittain partateräkääreiden, partateräeti-kettien, partateräkuorekkeiden tai partateräpapereiden keräily. Rak-kaalla lapsella on siis monta nimeä. Ksirofiliaan kuuluu myös terien, te-rien teroituslaitteiden kuin myös it-se koneiden ja oheistuotteiden ku-ten partasutien keräily.

Vielä 1800-luvun lopussa parta ajettiin yleisesti partaveitsellä, jos-sa oli pitkäterä kokonaan auki. Te-rää kutsuttiin "armottomaksi par-tateräksi”, jota oli vaikea käyttää ja haavoilta ei voinut välttyä, tar-vittiin toistuvia teroituskertoja ja yleensä työn teki vielä ammatilli-nen parturi.

Ensimmäinen niin sanottu par-ranajokoneen suunnittelija lienee ranskalainen Jean-Jacques Perret. Hän jopa kirjoitti aiheesta kirjan Pogonotomy or the Art of Learning to Shave Oneself. Perret suunnit-teli laitteen, joka kattoi terän kol-melta puolelta suojaamaan käyt-täjää haavoilta. Oli kuitenkin edel-leen tarpeen määräajoin teroittaa terää, jotta se antoi hyvän ajotu-loksen.

Kertakäyttöterän historiaa

Parranajokäytäntö alkoi muuttua dramaattisesti 1900-luvun vaih-teessa. Vuonna 1895 amerikkalai-nen King Camp Gillette sai ajatuk-sen markkinoida kertakäyttöistä terää, joka ei vaadi teroitusta. Gil-lette suunnitteli parranajokoneen, jossa oli erillinen kahva- ja puris-tinyksikkö, jotta käyttäjä voi hel-posti vaihtaa terän, kun se kävi tyl-säksi. Kuitenkin Gilletten suunnit-telu vaati metallintyöstötekniikas-sa vielä kaksi vuotta ennen kuin se pystyi tekemään paperinohutta te-rästerää.

Vaikka hän jätti patentin vuonna 1901, Gillette ei voinut markkinoi-da kertakäyttöisiä teriä ennen kuin 1903 kun maailman ensimmäi-nen partaterä valmistui Bostonissa USA:ssa. Tietojeni mukaan tuona vuonna hän tuotti yhteensä 51 par-ranajokonetta (vartta) ja 168 te-rää. Vuoteen 1905 myynti nousi jo 90 000 koneeseen ja 2 500 000 te-rään. Myynnin kasvu jatkui seuraa-vien vuosien aikana ja oli 0,3 mil-joonaa konetta ja 14 000 000 te-rää vuonna1908.

Gilletten keksinnössähän oival-lista oli, että alkujaan tarkoitet-

tu edullinen kahvaosa, jota jossa-kin vaiheessa jopa lahjoitettiin, ei ollut se bisneksen ydin, vaan bis-nes tuli irtoterien määrästä, joita markkinoitiin tuottoisaan hintaan. Aikaisemmin olutpullojen patentti-korkkien myynnillä elantonsa an-sainnut Gillette siis teki keksinnöl-lään bisneksen, joka teki miehestä miljonäärin ja yhden viime vuosi-sadan tunnetuimman ihmisen koko maailmassa, myytiinhän hänen ku-vallaan varustettuja partateriä ar-violta 100 miljardia kappaletta.

Menestyksestä johtuen ja paten-tin rauettua1921, muut valmistajat seurasivat ahneesti pian perässä omilla malleillaan. Gilletten yksin-vallan loppuessa myös yhtiön ta-lous alkoi horjua ja 1930 hän joutui eroamaan johtokunnan puheen-johtajuudesta. King C Gillette kuo-li 1932, jolloin perikunta myi kon-kurssin välttääkseen loputkin te-räyhtiön osakkeista, joten Gilletten suvulla ei ole ollut mitään tekemis-tä nimeään kantavan yhtiön kans-sa sen jälkeen. Gilletten patentti-terän ja varren (ks. kuva) jälkeen ensimmäisissä partaterissä oli kiin-nittämistä varten kolme reikää.

Useamman varsi- ja terävalmis-tajan tulon jälkeen 1930-luvun puolivälissä reiät muuttuivat raok-

Erilaisia partateräkääreitä, mm. Gilletten erilaisia variaatioita.

Erilaisia teräprofiileja vuosien saatossa, huomioikaa ensimmäiset kolmireikäiset terät 1930-luvun puolivälin jälkeen tulleet rakoterät

13

si, jolloin terät sopivat useamman valmistajan varteen. Suomeen ky-seiset rakoterät tulivat vasta 1943. Kehitystyö johti myös terien huo-mattavaan ohenemiseen, jolloin terä saatiin myös edeltäjäänsä te-rävämmäksi. Ensimmäiset terät olivat 0,13 mm paksuja ja ohuim-millaan päästiin 0,05 millimetriin.

Suomalaiset partaterien valmistajatMyös suomalaiset kiinnostuivat te-rän valmistuksesta. Ensimmäisenä perustettiin Suomen Parranajote-rätehdas Oy Helsinkiin 1931, jon-ka partaterämerkkejä oli Ariadne, Herkules, Imatra. Kalleimpia mal-leja olivat Leijona, Oiva ja Sam-po. Tehdas valmisti myös Nopsa-nimistä parranajokonetta ja Kiwa-kärpäspaperia. Tehtaan toiminta päättyi konkurssiin vuonna 1936.

Seuraavana vuonna perustettiin jo uusi tehdas Partaterä Oy myös Helsinkiin. Yhtiön pääomistaja oli monipuolinen teollisuusmies Ra-fael Lönnström. Merkkeinä olivat Hei Hei, Okei, Parta-Sirkka, Oke ja vuoden 1940 kisoja ennakoi-nut Olympia. Myöhempiä merkke-jä olivat myös Olympia 52, Blue Master, Mixett ja ilmeisesti viimei-seksi jäänyt Suit-Sait.

Vuonna 1942 Raumalle siir-tynyt Partaterä Oy sulautettiin Lönsnström-yhtiöihin, joihin kuu-lui myös Oy Ammus, Oy Sytytin ja Puuvalmiste Oy. Sotavuosina Partaterä Oy valmisti mm. kone-kiväärin lukon osia ja kunnosti so-tasaaliina saatuja Puna-armeijan konekiväärejä. Suomalaisen par-tateräkeräilyn pioneeri Don Her-lerin arvion mukaan raumalais-merkkejä partaterissä ovat myös Mister ja Shavex. Tehtaan par-tateränvalmistus on päättynyt il-meisesti 1950-luvun puolivälis-sä ja Partaterä Oy purettiin vasta 1964. Kolmas suomalainen parta-terävalmistaja oli Toijalassa toimi-nut Terä-Tuote, josta on tietoa löy-tynyt niukasti.

Partaterien tuontiSuomeen on tuotu partateriä nii-den valmistuksen levitessä ympä-ri maailmaa hyvin monista mais-ta. Tunnetuimpia näistä ovat eng-lantilaiset Nacet, Wilkinson Sword ja Pal, ruotsalaiset Matador, Re-cord, Schick, ja Swing, saksalaiset Klinco, Rotbart, Punktal, Pax, Mul-kuto, Septima, Sfinks, ja Sonnal, tanskalaiset Atlas, Ginge ja Mem, tsekkoslovakialaiset Astra, Luxor, Putli ja Tatra. Sotien jälkeen tuli markkinoille Neuvostoliitosta Ne-

va ja Baltika, Puolasta PolSilver ja Israelista Okava.

Omalla liikenimellään ovat tuo-neet partateriä ulkomailta mm. Elanto, Tuko ja lahtelainen Luhta. Usein nimi on myös ollut supisuo-malainen, mutta kyse on kuitenkin ollut tuontiterästä. Ihmetystä kui-tenkin on herättänyt, miksi hyvin harvat suomalaiset yritykset ovat käyttäneet partateriä mainokse-naan. Tulitikkulaatikoissahan (eti-keteissä) tämä oli hyvinkin yleis-tä. Ulkomailla ainakin partaterä-kääreet olivat oiva yritysten, tilai-suuksien ja jopa kaupunkien mark-kinointikohde.

Partateräkääreiden ulkoasu

Teräkääreiden painatus ja ulkoasu miellyttää keräilijän silmää. Moni-väriset paperit ja jopa kohopaina-tukset kuten saksalaisessa Avot-teräkääreessä hopeointeineen te-kevät vaikutuksen, kuinka paljon terän kääreeseen panostettiinkin myynnin edistämiseksi. Usein ne edustavat korkeatasoista taidetta, vaikka taiteilijat pysyvätkin tun-temattomina. Valitettavasti myös valmistusmaastakaan ei aina ole tietoa, tietojen puuttumisen taus-tatekijöinä voi olla mm. laatuun ja politiikkaan liittyvät seikat.

Partaterien teroituslaitteet

Vaikka Gillette suunnittelikin par-tateräkeksintönsä kertakulutus-hyödykkeeksi, terien hinta oli kui-tenkin ajankohtaan nähden kor-keahko. Niinpä terävarsien ja teri-en oheen syntyi myös teroituslait-teiden valmistusta. Malleja löytyy useita erilaisia.

Oli mm. Allegro-merkkistä, jois-sa terä oli kiinnikkeessään ja sitä ikään kuin ”höylättiin” tai veivat-tiin edestakaisin. Useimmiten näis-sä joutui terän vielä kääntämään, jotta terän sai jokaiselta kantil-ta teräväksi. Saksalainen bake-liittinen ”soittorasia” taas perustui epäkeskopyöriin/-tappeihin, johon terä laitettiin. Kun kansi laitettiin kiinni, molemminpuoliset hiomaki-vet teroittivat terän, kun rasiaa ve-dettiin pingotetusta narusta edes-takaisin. Myös saksalainen ”veivi-kotelo” oli nerokas keksintö. Kam-mesta pyöritettäessä epäkeskot hiomapalat teroittivat terän toisel-ta puolen, jonka jälkeen terä au-tomaattisesti kääntyi 180 astetta

Erilaisia partateräkääreitä sekä niiden myyntipakkauksia.

Lahtelaisen Luhdan tilaama terä käärepapereineen, kyseessä kuitenkin ulkomainen tuontiterä.

14

ja hiomapalat teroittivat taas toi-sen puolen.

Suomalainen Iittalan lasitehtaan teroituslaite oli kaikista yksinker-taisin, liekö sitten turvallisin? Sii-nä terä asetettiin koveraksi hiotul-le lasille (eripuolet erikarkeuksia) ja etusormella painettiin terä lasin koveraan pintaan ja ”hangattiin” terä teräväksi.

Partateräkääreiden keräilyn yleisyys ja

kokoelmatKsirofilia on kansainvälinen harras-tus. Suomessa keräilijöitä on tie-tojeni mukaan hyvin vähän. Asiaa hankaloittaa se, että ei ole yhteis-tä yhdistystä tai keräilijärekisteriä. Pioneereina ovat toimineet jo ai-kaisemmin mainitsemani Don Her-ler sekä Björn-Erik Saarinen, jotka ovat tehneet pohjatyön Suomi-te-rien kääreistä jo 1980-luvulla. Her-lerin kokoelmassa Keräilyharvinai-suuslehden 4/95 mukaan oli 6 500 erilaista käärettä. Erilaisuus ei tar-koita, että ne ovat erinimisiä.

Jukka Vesterinen kuuluu myös ksirofilisteihin, hän oli aikoinaan päätoimittajana Wanhan tavaran -lehdessä (Kustantaja Rannikon Messut) ja lehden sisällä (1/ 2008) julkaistiin luettelo suomalaisista ja Suomen markkinoille tuotetuista partateräkääreistä, joita oli luette-loitu 110 erilaista. 20-sivuinen ku-vitettu luettelo ilmestyi 2-3/2008 lehden välissä. Luetteloinnissa

Erilaisia terien teroituslaitteita. Vas. ja ylhäällä Allegro-merkkiset teränteroittimet jotka ovat sveitsiläisiä, oik. ylhäällä naruvetoinen Siemens-"soittorasia" (paketissa lukee Sähköosakeyhtiö, Helsinki), alhaalla saksalainen "veivikotelo" ja keskellä lasinen Iittalan teroituslaite.

Patent1904-RasierhobelKingC-Gilett

ovat olleet mukana myös Kari Ra-hiala ja Jukka Kettunen. Ulkomail-la keräily on yleisempää ja suurin kokoelma, joka on maailmanennä-tys (Don Herlerin mukaan 1995) on unkarilaisella keräilijällä, jolla on yli 27 000 erilaista käärettä.

Paperiin kauniisti painettujen ja yksilöllisesti käärittyjen partateri-en kulta-aika oli 1930 - 1950-lu-

vuilla. Pakkaustapa katosi Itä-Eu-rooppaa ja Aasiaa lukuun otta-matta, kun amerikkalainen parra-najoteollisuuden jättiläinen Gillet-te toi muovisen myyntikotelon (5 tai 10 terää), jonka taustapuolella oli paikka käytetyille terille. Olihan pakkaus tietysti käytännöllinen, muttei ulkoasultaan läheskään niin myyvä ja keräilijää ajatellen siinä katosi kauniiden käärepaperikoko-elmien kasvattaminen. Nykypäi-vää en tiedä, mutta vielä kolmisen vuotta sitten törmäsin Venäjällä yksittäispakattuihin teriin.

Ja tähän on tultuNykyään yksittäisterien ja varsi-en käyttö on varsin vähäistä, kos-ka markkinoille ovat tulleet kol-me- ja jopa viisiteräiset kertakäyt-töiset teräpäät sekä kaikenlaiset sähkö- ja patterikäyttöiset ”vat-kaimet”, joissa ei juurikaan parta-suteja ja -vaahtoja tarvita. Ajamis-

nautinnosta voi aina olla erimieltä, mutta ainakaan jälki säh-kökoneilla ei ole niin hyvää, että voisi to-deta: ”sileä kuin lap-sen polvi”.

Jouko HirvonenPohjois-Karjalan

numismaatikot050 555 5969

Lähteet:Don Herler: Partateräkääreet - harvinainen keräilyala, Keräilyharvinaisuus lehti 4/1995Jukka Vesterinen: Wanhan tavaran lehti 1/2008 ja 2-3/2008www.madehow.com/Volume-5/Safety-Ra-zor.htmlWikimedia Commons

Kuva: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Patent1904-RasierhobelKingC-Gilett.jpg

15

Eurokerääjän Aapinen - Uusi opas eurokeräilijöiden käyttöön

Matti Virrantalo

Pohjois-Karjalan Numismaa-tikoiden julkaisema uusi 3. painos Eurokerääjän Aapi-

sesta on ilmestynyt. Tämä kirja on tehty yhteistyössä

Oulun numismaattisen seuran eu-rokeräilyn asiantuntijoiden kans-sa. Siihen on kerätty eurovaluut-tamaiden käyttörahat ajalta 1999–2015 sisältäen eurokolikot ja -se-telit sekä kahden euron erikoiseu-rot. Sitä vastoin juhlarahat on jä-tetty oppaan ulkopuolelle.

Eurokerääjän Aapinen on 208-si-vuinen ja oppaan alussa on asia-tietoa euroalueesta, rahojen kun-toluokituksesta, keräilysanastoa ja opastusta yleensä keräilystä ja erityisesti eurojen keräilystä. Kun-kin euromaan käyttökolikot ja eri-koiseurot ovat kuvattuina värillisi-nä.

Oppaaseen on koottu arviohin-nat käyttökolikoiden osalta 10- ja 8-kuntoluokissa. Lisäksi on ilmoi-tettu muun muassa kunkin kolikon toimitusmäärät. Setelien osalta oppaasta löytyy muun muassa sar-janumeroiden kirjaimien mukai-set tilaajamaatunnukset ja myös tiedot setelipainojen tunnuksista (laattanumeron ensimmäinen kir-jain).

Setelit on oppaaseen luokiteltu tunnetun ranskalaisen eurokeräili-jä Guy Sohierin laatiman koodisto-järjestelmän mukaisesti. Koodisto avautuu käyttäjälleen helposti ja on varsin käyttökelpoinen väline seteleiden luokitukseen.

Eurokerääjän Aapinen on sidottu wire-sidonnalla, joten se avautuu hyvin ja on siten käyttäjäystävälli-nen. Oppaasta on otettu 700 kap-paleen painos ja se on otettu vas-taan keräilyalan kauppiaiden kes-kuudessa hyvin.

Kirjaa on edelleen saatavana kerhoilloissa ja yhdistyksen jä-senet voi sitä myös tilata sihtee-riltä matti.virrantalo@pk-numis-maatikot.fi

Opas on tarpeellinen vähänkin eurorahojen keräilyä harrastaval-le ja rahojen keräilystä yleistie-toa sisältävänä kuulunee jokaisen numismaatikon kirjavalikoimaan. Suosittelen.

Teoksessa on värilliset kuvat eurokolikoista, niiden arvopuolista ja kunkin euromaan kansallisista tunnuksista.

Erikoiseuroista on UNC- ja Proof- laatuisten rahojen arviohinnat ja mm. lyöntimäärät. Kustakin setelityypistä löytyy tekniset tiedot ja setelit Guy Sohierin laatiman koodiston mukaisesti.

Eurokerääjän Aapinen, 3. painos

Opasta on vielä saatavissa, joten toimi ripeästi ja hanki omasi!

16

Osa 2 / 2

Kun leikki vaihtui työksi, vapaus vastuuksi ja markat säästöiksi

– lapset ja nuoret kotirintamalla viime sodan aikana

Teksti Raimo Vänskä | Kuvat SA-kuva ja Raimo Vänskä

Yhdistyksemme täyttää tänä vuonna 45 vuotta. Numis-maattinen yhdistystoiminta

ilman rekisteröitymistä oli virinnyt täällä jo varhain 1960-luvulla. Pe-rustajajäsenistä monet olivat sota-kauden kokeneita joko rinta-malla tai kotirintamalla. Hei-dän ”joukkueensa” on viimeis-ten vuosikymmenien aika-na harventunut pieneksi ryh-mäksi. Mutta mitä sodan aika-na tapahtui tämän veteraani-sukupolven lasten ja nuorten elämänpiirissä.

Sodan ajan lapset ja nuo-ret pääsivät pikkurahan omis-tajiksi usein pienten velvoit-teiden kautta. Niihin kuului myös säästämiseen kannusta-minen. Lasten ja nuorten toi-mista ja vaiheista sodan aika-na on kirjoitettu varsin vähän. Aihetta olisi enempään huomi-oon.

Rajan Rahan kevätnume-rossa alkaneen artikkelin jäl-kimmäinen osa julkaistaan nyt tässä numerossa.

Talkoiden kevätryntäys 1944

Kevätryntäyksessä 1944 kou-lut toimivat opettajien johdol-la tukikohtina. Tavoitteena oli saada teollisuuden kipeästi tarvitsemia raaka-aineita, ku-ten jätepaperia, luita, pihkaa, kumiromua, lumppuja, hevo-sen jouhia ja tyhjiä pulloja. Kaikki tavaralajit niputettiin tai pussitettiin ohjeitten mu-kaan siirtoa varten.

Koululle tuodusta ja lajitel-lusta materiaalista tullut palk-

kioraha käytettiin opettajien ja ke-rääjäjoukon päätöksen mukaisesti esimerkiksi retkiin ja hankintoihin. Talkoot jatkuivat kevätkauden jäl-keen. Talkoolaisia kehotettiin ky-symään kauppaliikkeistä, mitä ke-

räyslajeja liikkeet ottavat vastaan, sopimaan toimituksista ja hinnois-ta. Keräyskohteiden laaja kirjo ja pisteytys ilmenevät viereisen sivun taulukosta. Lähde: Nuorten työ- ja talkookirja 1944.

Lapset kasvimaalla. SA-kuva.

17

Keräystavara Keräys-piste

Määrä-, laatu- ja menettelytapaohjeita

Polttopuuta 0,5 m³ Kaikki poltettavaksi kelpaava jätepuu tuli katkoa, pilk-koa, pinota ja kuivata.

Autopilkettä 0,5 hl Kuoritut ja kuivat koivuhalot sahataan 5 cm:n pitui-siksi kiekoiksi ja halotaan 4–8 cm:n paksuisiksi pilk-keiksi.

Käpyjä 3 hl Kuivat kävyt polttoaineeksi sovitulle ostajalle tai koti-tarpeiksi.

Metsämarjoja 5 l Voi osallistua myös henkilökohtaiseen Suomen Yleis-radion ja Nuorten Talkoiden järjestämään puolukka-kilpailuun.

Sieniä 10 kg Kerätään sieniä kotiin ja myytäväksi. Puhtaat sienet kuivataan tai suolataan.

Pihkaa 0,5 kg Teollisuus tarvitsee pihkasta saatavaa hartsia. Tavoite on kerätä havupuista 1.000.000 kg puhdasta pihkaa. Lupa tarvitaan metsän omistajalta.

Parkkia (kuivana) 3 kg Parkkiaineita tarvitaan nahkan valmistukseen. Pajun kuori on paras parkin lähde. Myös kuusta käytetään. Pajunparkki kootaan keväällä mahlan aikaan irrotta-malla kuori pitkinä liuskoina. Liuskat kuivataan ja si-dotaan kerpuiksi.

Jätetähkiä (ei puituja)

3 kg Tähkien keruu on lapsille sopivaa puuhaa.

Apurehuja (kuivana) Apurehuja (tuoreena)

40 kg 160 kg

Leppä on tärkein lehdespuu. Pientarilta ja viljelemät-tömiltä paikoilta kootut heinät, kortteet, järviruo'ot, sarat yms. rantakasvit kootaan apurehuksi.

Teen korvikelehtiä (tuoreina) Ruusumarjat (kuivat)

5 kg 5 l

Teen korvikkeeksi sopivat muun muassa mesianger-von, maitohorsman ja lehmuksen lehdet, jotka kerä-tään ennen kukkimista. Vadelman ja mansikan, mus-taherukan lehdistä poistetaan lehtiruodot. Mesi- ja ruusumarjat kuivataan.

Kalaa 3 kg Kalastusvälineet ja -luvat kuntoon. Rauhoitusajat ja -alueet pitää olla tiedossa ja turvallisuudesta huoleh-dittava.

Koripajua (kuivana) 8 kg Koripajuiksi kelpaavat vain 1-vuotiset, suorat ja ok-sattomat vesat. Kerääminen aloitetaan aikaisin ke-väällä ja lopetetaan, kun kuoren irtautuminen vai-keutuu. Pajut sidotaan nippuihin. Ostopaikka Sokeain Keskusliiton työainevarasto, Hki.

Voikukanjuuria (tuore, puhdistettu)

2 kg Voikukan juurista saadaan sikuria muistuttavaa kah-vinkorviketta. Juuret kaivetaan keväällä. Pääjuu-ri puhdistetaan ja kuivataan. Juuret paloitellaan. Kuu-desta kg:sta tuoreita voikukanjuuria saa kg:n paah-dettua kahvinkorviketta.

Jäteperunaa 50 kg Perunapellon jälkipoiminta. Rikkoutuneet perunat eläimille.

Pulloja pestyinä 10 kpl Pullot varastolaatikkoihin. Tavoitteena on kerätä 25 miljoonaa pulloa.

Jätepaperia 25 kg Niput 5 tai 10 kg.

Villalumppua Sekalumppua

0,5 kg 2 kg

Kaikki villakudin- ja villavaatelumput. Muut lumput eri kasaan.

Metalliromu (puolijalo)

½ kg Muun muassa kupari, messinki ja tina (uudenvuoden-tinat, vialliset kattilat, kahvipannut ym.) Tavoitteena saada 250.000 kg uusiokäyttöön.

Luita Maasta löydetyt luut

3 kg 6 kg

Keitetyt ja keittämättömät luut. Valmistetaan luulii-maa, saippuaa, luujauhoa ja kivennäisrehua.

Kumiromua 3 kg Kumiromu on kultaakin kalliimpaa, koska sitä ei saa-da ulkomailta.

18

Omilla keräystuotteilla palkkiomarkkoja ja keräyspisteitäKeräyspalkkioilla kannustettiin oman pankkitilin kartuttamiseen. Jokainen 10 markan myynti vastasi yhtä talkoopistettä.

Tuote Keräys-, työ- ja menettelytapaohjeitaJouhet, karvat, hiukset

Kerää kaikkien kotieläinten karvoja sekoittamatta toisiinsa kannellisiin laatikkoihin (kuto-moteollisuutta varten villan jatkoksi).

Juurikasvien siemenet

Eri kasvien siemeniä ei saa sekoittaa keskenään.

Jäkälä Poimimalla jäkälää 50 kg saa 1 suorituspisteen.

Rohdoskasvit Rohdoskasvit: korpi(aro-)paatsaman kuoret, voikukan juuret, sianpuolukan lehdet, koi-ruohon eli malin kukkivat versot, liekon kypsät rikinkeltaiset itiöt, katajan kuivatut marjat ja lehmänkielon kukat varsineen tuoreena. Apteekeista ostotiedot.

Puhdetyöt Yhden suorituspisteen sai seuraavista töistä: tallukkaat, sukat, lapaset, villoja tai pellavia langaksi kehrättynä ½ kg, kaislalaukku, kynnysmatto, varsiluuta, kaksisiteisiä vispilöitä 5 kpl, korvikepesureja 10 kpl, saunavastoja 20 kpl, korvikeharja, kauha, kirvesvarsi, heinä-seipäitä 4 kpl ja linnunpönttö ontoksi lahonneesta haavasta.

Ravut Myyntipaikka tuli varmistaa ennen rapujen pyydystämistä.

Monet talkootuotteet toimitettiin suoraan rintamalle. Mainittakoon, että kerätyt pullot palvelivat muun muassa rintamalla bensiinillä täy-

tettyinä Molotovin koktaaleina. Yhteen keräyspisteeseen tarvittiin kahdeksan tuntia hyödyllistä koti-, ansio- tai muuta työtä. Monet ty-

töt suorittivat työosuutensa lotta- ja sotilaskotipalveluna.

Nuoria tekijöitä tarvittiin eri toi-mialoilla

Puutarhassa riitti töitä lapsillekin. SA-kuva.

19

Maataloustyöt saivat keskeisen sijan Nuorten talkoissa. Talkoo-leh-ti esitteli muun muassa seuraavia töitä: juurikasvien kylvön, taimien harventamisen ja kitkemisen. Lap-sia kehotettiin perustamaan omia kasvimaita ja kasvattamaan myös vihanneksia. Jatkosodan aikana kaikki apu oli tarpeen.

Lapset ja nuoret olivat heinän-korjuun eri vaiheissa mukana. Elonkorjuutöissä tarjoutui seipäi-den ajoa, haravointia ja tähkien poimintaa. Nuorten oli tartuttava myös sirppiin ja viikatteeseen sekä opittava lyhteen sitominen. Puima-koneella puimisen yhteydessä tar-vittiin runsaasti apuvoimia.

Sodan ajan kangaspulan vuoksi pellavanviljely oli tärkeää. Nuoria tarvittiin muun muassa pellavan kitkemiseen ja nyhtämiseen. Peru-nannostoon tarvittiin paljon nuoria vikkeliä käsiä.

Karjan tuotanto pyrittiin pitä-mään korkeana rehunsaantiin liit-tyvistä vaikeuksista huolimatta. Maito, liha, kananmunat ja villa oli-vat välttämättömiä jokapäiväises-sä elämässä. Eläinten ruokkiminen oli yksi tärkeistä lasten ja nuorten tehtävistä. Lypsäminen sujui mo-nilta nuorilta. Keväällä ennen kar-jan ulos laskemista tuli tarkistaa ja korjata laidunten aitaukset. Jos ai-taukset olivat riittämättömät, tur-vauduttiin paimentamiseen. Pien-karjaa lapset hoitivat vanhemman väen valvovan silmän alla. Koti-

Pieni poika seipään ajossa. SA-kuva.

Lapsiryhmä tähkien keruussa kansanedustaja Huotisen tilalla Seutulassa 26.8.1942. SA-kuva.

Ruoanlaiton opetusta Äänislinnassa (Petroskoissa) 27.11.1942. SA-kuva.

talouden tehtäväkenttä oli laaja. Jokaisen tuli tehdä sitä mitä osasi ja tarvittiin. Vastuullisimpiin teh-täviin kuului lasten hoito. Van-

hemmat lapset saivat välillä toi-mia nuorempiensa valvojina, kait-sijoina ja viihdyttäjinä.

Talkookirja 1944 kannusti nuo-

20

Perunannostossa Valamossa 22.9.1942. SA-kuva.

Pikkulotta ja lapsi. Luumäki 15.12.1942. SA-kuva.

Kultakirveet 1942 ja 1943 sekä suurkirves 1943. RV.

na 1.500.000 m³. Talkoomotit vä-henivät 1944. Nuorin mottitalkoo-merkin suorittaja oli 10-vuotias ja vanhin 100-vuotias. Rautakirvee-seen tarvittiin 1 motti, hopeakir-veeseen 4 mottia ja kultakirveen sai 16 motilla. Suurkirves tuli mu-kaan 1943 48 motilla ja mestarikir-ves 1944 100 motilla.

Metsätöihin liittyivät uitot, joissa aputehtäviä riitti myös alle 15 vuo-tiaille pojille. Talkookirjassa 1944 ohjattiin myös voimisteluun ja ur-heiluun sekä kartuttamaan talkoo-ajan muistoja talkoomerkein, kir-joituksin ja kuvin. Talkookirjan muistuttaa: ”Vielä vanhuksena ol-lessasikin kertovat nämä nuoruus-aikasi muistot sinulle siitä työstä, jonka kerran teit isänmaasi hyväk-si ja siksi on talkoomuistoja oikeal-la tavalla kunnioitettava.”

Sota pilkkoi ja ravisutti perheitä. Toisessa maailmansodassa kuo-li tai katosi 85.555 suomalaista. Myöhemmin menehtyi sodan seu-rauksiin lisää. Sotaleskien, sota-orpojen, sotalasten, sotainvalidien ja siirtoväen vaikeat vaiheet seu-rasivat heitä sodan varjoina. Laa-jat aluemenetykset, Lapin hävitys ja evakuoinnit, Porkkalan vuokra-us, valtava maan jälleen rakenta-misurakka ja sotakorvaukset kos-kivat monin tavoin kansaamme. Lapin sota päättyi vasta huhtikuus-sa 1945.

Pariisin rauhansopimus 1947 ja YYA-sopimus 1948 rauhoittivat ti-

ria teollisuuden, metsä- ja liike-alan töihin. Teollisuus tarvitsi puu-ta suuret määrät. Polttopuun tarve Suomessa oli valtava, mutta hak-

kuuväki vähissä. Syksyllä 1942 järjestettiin ensimmäiset mottital-koot. Tuloksena oli 1.400.000 m³ polttopuuta ja seuraavan vuon-

21

”Kyllä me täällä toimeen tulemme, kunnes isä jälleen astuu kotiportista sisään.” Tohmajärvi 14.8.1941. SA-kuva. Kaikkien isät eivät palanneet. Sota jätti jälkeensä 50.000 sotaorpoa ja 30.000 leskeä.lannetta. Viimeinen sotakorvaus-

juna ylitti rajan elokuun lopussa 1952. Sodasta kovasti kärsineen Lapin alueilla jatkuivat miinan rai-vaus ja pommien vaarattomak-si tekeminen 1970-luvulle saakka. Puutteelliset elämän olosuhteet se-kä kova työ yhdistivät ja ahdistivat monia lapsia vielä sodan ajan jäl-keenkin. Huomisesta toivottiin tä-tä päivää parempaa. Sodan ajan lapset ja nuoret kuuluvat kotirin-taman nuorimpiin sankareihin – äl-käämme unohtako heidän lapsuus- ja nuoruusaikansa työtä koko kan-san ja sen tulevaisuuden hyväksi.

Pojat ”pöllin” kuorinnassa. Sotilaspoika-lehden näytenumero 1. 1941.

Lähteitä:Kotirintaman lapset ja nuoret. Suomi 1939 - 1945, Vähäheikkilän Kustan-nus Oy. Raisio 2006.Nuorten työ- ja talkookirja 1944, jul-kaisija Nuorten Talkoot ry. Silloin kerran. Kultainen nuoruus. Elämää Suomessa vuosina 1944 - 1956, toimittaneet Kari Lintilä ja Me-ri Utrio. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. Tampere 1997.Mannerheimin ja Rytin vaikeat valin-nat. Suomen johdon ratkaisut jatko-sodan käännekohdissa, Pekka Visuri. Docendo Oy Jyväskylä. Saarijärven Offset Oy 2013.

Suomi 1944. Sota, arki, maail-ma, toimittanut Pekka Tuomikoski. Gummerus kustannus 2013. Sotien synnyttämistä talkoomerkeis-tä ja –toiminnasta, Tuomo Koski-aho. Numismaatikko 5/2014.Kansa haki yhteisöllisyydestä voimaa elämän turvaamiseksi viime sotien aikana, Raimo Vänskä. Numismaa-tikko 3/2013.

Raimo Vänskän arkisto.Artikkeli on julkaistu lyhyemmässä muodossa Karjalan Pojat 1/2015 leh-dessä.

Valtion ostokortit yhdistivät eri sukupolvia. Viidelle eri korttiluokalle A, B, C, D ja E määritettiin kullekin omat kriteerinsä. Kortilla A haluttiin turvata lasten elintarvikkeiden saanti. Raskasta ruumiillista työtä tekevät saivat ”vahvimman” kortin E. RV.

22

Numismatiikkaakin löytyi Savikon maakaupan laatikosta

Teksti: Tuomo Flinkman | Kuvat: Matti Virrantalo

Kerhomme kevätkauden vii-meinen kokous ja huuto-kauppa pidettiin Kiteellä.

Tätä ennen Kitee-Seura järjesti tutustumiskäynnin Kauppamuseo P. Kankkunen Oy:n tiloihin, joka avattiin yleisölle kesäkuussa.

Savikon entisessä maakaupassa on tapahtunut ennen nimen muu-tosta paljon. Sitä on kunnostettu, esineitä luetteloitu, siirretty esinei-tä Kitee-Seuran välivarastoista ja sijoiteltu näyttelykuntoon kolmen vuoden ajan. Kauppamuseon hyl-lyillä on itse kaupassa ja kahdessa muussa huoneessa lähes viisisataa erilaista tuotetta.

Yksi numismaattinen yllätys pal-

jastui allekirjoittaneelle, kun Ki-tee-Seuran puheenjohtaja Heikki Pirinen löysi eräästä kaupan tiski-en laatikosta kirjekuoren. Sisältö-nä on paperirahaa ennen rahauu-distusta. Ilmeisesti aikanaan pal-jon arvoista, mutta kuntoluokituk-set huomioiden se on tänä päivänä keskitasoa, osa ylittävää, osa alit-tavaa.

Uudella nimellä toimivalla kaup-pamuseolla on kiinteistönä pit-kä historia. Kauppatoiminta alkoi jo 1875 Pekka Kankkusen toimes-ta. Tämä Pekka oli viimeisen omis-tajan Pekka Kankkusen setä, joka harjoitti Kiteellä mittavaa liiketoi-mintaa. Maatilan, kaupan, meije-

rin sekä monien muiden oheistoi-minnot olivat pitäjän suurimpia ja samalla varakkaimpia.

Meijeritoiminnan ja tilan maa-omaisuuksineen omistaa nykyisin Arla-Ingman. Kartanorakennuk-sessa toimii Ari Karhinen b&b -yri-tys. Yli 100-vuotiaan kaupparaken-nuksen puolestaan omistaa, kuten edellä mainitsin, Kitee-Seura ry.

Ainutlaatuinen koko maassa

Savikon kaupan toiminta alkoi 1875. Alkuperäinen liike oli nykyi-sen kaupan vastapäätä tien toisella puolella. Nykyinen kauppamuseo-

Puheenjohtaja Martti Puustinen kirveshommissa.

23

rakennus valmistui 1900-lu-vun taitteessa. Se on maas-samme todennäköisesti ainoa alkuperäisessä asussaan ole maakauppa.

Kauppa on valtakunnallises-ti merkittävä ja suojelun arvoi-nen kohde ja samalla arvokas osa paitsi Kiteen myös Savikon kylän maisemaa, josta löytyy muutakin katsottavaa. Ihas-tella voi Kiteenjärven ja Hyy-piänjärven maisemia kuului-salta Pajarinmäeltä. Kauppa-museon lähellä on lisäksi Suo-men Pietarhovi, jossa ruusut ja viisikymmentä eri puulajia kaunistaa maisemaa lähes vii-den hehtaarin alueella.

Kuinka tämän kaiken voi nähdä ja vähintäänkin kuvi-tella olevan sitä itseään? Sii-hen on helppo ratkaisu. Tule käymään paikanpäällä. Näet ja koet sellaista, mitä et en-nen ole nähnyt ja kokenut. Osoite on helppo: Savikontie 37, Kitee.

24

Lauluja rahoista ja rahoja lauluistaJuha Marienberg

Uuden artikkelisarja on alkanut Rajan Rahan numerossa 6/2014.Tämä on sarjan neljäs artikkeli.

Tuhannen markan seteli on eräs Gösta Sundqvistin tun-netuimmista kappaleista, vaikka harva sitä pelkän nimen perusteel-la edes tunnistaa. Eikä ihme, sil-lä kyseessä on pelkkä instrumen-taalisävellys, jonka olemattomat sanat eivät monista muista Sund-qvistin kappaleista poiketen ole edes voineet painua mieleen. Sä-velmä sen sijaan on monille hyvin-kin tuttu, sillä se soi televisiossa Urheiluruudun tunnusmusiikkina noin vuosikymmenen ajan 80-lu-vun alusta aina 90-luvulle sakka. Melodian kuulleessaan voi vielä-kin aistia, kuinka mm. Seppo Räty, Marjo Matikainen ja Matti Nykänen aikanaan urheilivat Suomea maail-mankartalle.

Vuonna 2013 Urheiluruudun 50-vuotisjuhlan yhteydessä Yle Ur-heilu järjesti kilpailun, jossa tele-vision katsojilta kysyttiin, mikä oli heidän suosikkinsa kaikkien aiko-jen alkutunnukseksi. Ylivoimaisesti eniten ääniä sai Gösta Sundqvistin Tuhannen markan seteli. Sävel-mä on jäänyt ihmisten muistiin ja varmasti vieläkin se tuo Urheilu-ruudun elävästi mieleen miltei kai-kille televisiota 80-luvulla katso-neille. Tuhannen markan seteli

sekä kaikki muut Urheiluruudun alkutunnukset löytyvät kuunnel-taviksi Ylen nettisivuilta www.yle.fi hakusanalla "tuhannen markan seteli".

Tuhannen markan seteli oli mukana Leevi and the Leavingsin ensimmäisellä albumilla Suutele-minen kielletty, joka julkaistiin keväällä 1980. Kappaleen nimen valinta on siinä mielessä mielen-kiintoinen, ettei tuolloin vielä – tai enää – ollut käytössä tuhannen markan seteleitä. Levyn julkaise-misen aikaan suurin seteli oli Kek-kosen kuvalla varustettu 500 mark-kaa, joka oli ollut liikkeessä vasta viiden vuoden ajan. Aiemmin lom-pakoissa pyörineet tonnit olivat ka-donneet vuoden 1963 rahanuudis-tuksen myötä, eikä vuoden 1986 Chydenius ollut vielä edes suunni-telmissa. Kappaleen raha-aiheisen nimen tausta on jäänyt tuntemat-tomaksi, niinpä jokainen voi tulki-ta sen haluamallaan tavalla. Sund-qvistille tyypilliseen tapaan nimi on saattanut olla esimerkiksi symbo-linen ilmaus kuvastamaan jotakin arvokasta ja haluttua, joka kuiten-kin oli kaikkien ulottumattomissa.

Vaikka kyseisessä kappaleessa

ei sanoja olekaan, ovat monet Gös-ta Sundqvistin nikkaroimat sanoi-tukset usein sivunneet rahaa - ja varsinkin sen puuttumista. Kappa-leessa Vasara ja nauloja sääste-tään markkoja nauloja oikomalla ja kakkosluokan rakennustarvikkei-ta hankkimalla. Pohjois-Karjala puolestaan sisältää säkeistön, jos-sa elatusmaksut ajatellaan kuitat-tavan lottokupongilla. Muotitie-toinen ostaa halvat Jamekset ja Pimeä tie, mukavaa matkaa on päättymässä ikävästi rahojen riit-tämättömyyden vuoksi. Raha on ollut keskeinen teema myös Lee-vi and the Leavingsin levyjen nimiä mietittäessä, mistä esimerkkei-nä studioalbumi Raha ja rakkaus sekä neljän kappaleen EP Jos tai-vaalta sataisi rahaa.

Maamme ensimmäinen 1000 markan seteli laskettiin liikkeel-le vuonna 1909, jolloin se kulta-kantaan sidottuna vastasi sataa 10 markan kultarahaa eli lähes 300 gramman painoista erää puhdasta kultaa. Kyseinen seteli on Suomen seteleistä kaikkien aikojen ostovoi-maisin, sillä elinkustannusindeksin mukaan nykyarvoon muutettuna se vastaisi noin 4000 euroa. Vaik-ka tuo seteli onkin nykyisin har-vinainen ja arvokas keräilykohde, sijoituksena sellaisen talteen lait-taminen ei ole aina ollut kannat-tavaa. Nykyarvolla 300 grammaa 24 karaattista kultaa olisi lähes 10 000 euron arvoinen sijoitus ja sa-dan 10 markan kultarahan myyn-nillä voi helposti tienata jopa tup-lasti enemmän.

Suomen itsenäistymisen jälkeen vuonna 1918 tuhatmarkkasesta tuli käyttöön uusittu malli, josta oli poistettu Venäjän valtion tun-nukset sekä venäjänkieliset teks-tit. Teksti "Suomen pankki mak-saa tästä setelistä tuhat markkaa kullassa" oli setelissä vielä jäljel-

Tuhannen markan seteli

25

lä, vaikka seteleiden lunastaminen

kullalla olikin käytännössä päätty-nyt jo vuonna 1915. Inflaation seu-rauksena uuden setelin ostovoima oli enää alle kymmenesosa edeltä-jäänsä verrattuna.

Vuonna 1922 otettiin käyttöön kokonaan uusittu Eliel Saarisen suunnittelema setelisarja, jon-ka suurin seteli oli 1000 markkaa. Pienimmissä seteleissä kuva-aihei-na olivat puut ja suurimmissa alas-tomat ihmishahmot. Tämä sarja oli itsenäisen Suomen ensimmäi-nen varsinainen setelisarja, niin-pä myös Suomen vaakuna oli kes-keisesti esillä kaikissa seteleissä. 1000 markan setelistä on olemas-sa useita eri painoksia, joista suu-rin osa eri Litt-merkinnöillä. Har-vinaisimpana niistä vuosiluvulla 1941 tehty "Litt E"-painos, jota ei koskaan laskettu virallisesti liik-keeseen. Setelit olivat käytössä vuoden 1946 alkuun saakka, jol-loin ne määrättiin puolitettaviksi. Tilalle tuli vuoden 1945 uudistet-tuun setelimallistoon kuuluva 1000 markan seteli, joka poikkesi edelli-sestä mallista lähinnä vain värityk-sen, vuosiluvun ja etusivulta puut-tuvan vaakunan osalta.

Kaikki Suomen setelit muuttui-vat perusteellisesti vuonna 1955, jolloin käyttöön otettiin Tapio Wirk-kalan suunnittelema vakiokokoi-nen setelisarja (142 mm x 69 mm). Sarjaan kuului tuhannen markan seteli, jonka kuva-aiheena oli jo tuolloin virkakautensa päättänyt presidentti J. K. Paasikivi. Vuonna 1963 toteutettu rahanuudistus pu-dotti kaksi nollaa seteleiden nimel-lisarvosta ja tuhannen markan se-telit poistuivat maksuliikenteestä yli 20 vuodeksi.

Viimeiset 1000 markan sete-limme kuuluvat joulukuussa 1986 käyttöön otettuun uuteen merkki-henkilöitä esittävään setelisarjaan. Tuolloin mm. inflaatio oli nakerta-nut markan arvoa niin, että tarve myös 500 markkaa suuremmalle setelille oli syntynyt. Uuden tuhat-markkasen etusivun kuva-aiheek-si valittiin valtiopäivämies Anders Chydenius taustanaan purjelaiva viittauksena hänen ansioihinsa ul-komaankaupan saralla. Tästä sete-listä tuli vuonna 1991 käyttöön uu-sittu malli, johon oli lisätty tiettyjä yksityiskohtia ja väärentämistä vaikeuttavia turvatekijöitä. Sarjan setelit olivat käytössä euron tuloon saakka ja Suomen Pankki lopetti niiden lunastamisen 1. maaliskuu-ta 2012. Tuolloin loputkin tuhan-nen markan setelimme muuttuivat käyttörahoina arvottomiksi, mutta muisto-, tunne- ja keräilyarvo niil-tä ei koskaan katoa.

Lähteet:www.yle.fiwww.Wikipedia.fiwww.forum.leavings.net

GöSTa SundqViSTGösta Erik Sundqvist oli Espoossa 17.5.1957 syn-tynyt muusikko, joka toi-mi Leevi and the Leavings -yhtyeen keulahahmo-na. Hän sävelsi, sanoit-ti ja sovitti käytännössä itse kaikki yhtyeen kap-paleet. Sundqvistin saa-vutuksista mainittakoon, että hän lauloi Pohjois-Karjalan koko Suomen tietoisuuteen maakunnas-sa tekemänsä patikkaret-ken innoittamana. Göstan sukujuuret johtavat Poh-jois-Karjalaan hänen äitin-sä kautta, niinpä hän itse-kin lienee vaihtanut farkut verkkarihousuun aina niil-lä seuduilla vieraillessaan. Gösta Sundqvist oli aino-astaan 46-vuotias kuolles-saan sydänkohtaukseen Helsingissä 16.8.2003

26

Kuulumisia Oulun Numismaattisen Kerhon

syyshuutokaupasta Anssi Kukkonen, teksti ja kuvat

Oulun Numismaattinen Kerho järjestää vuosittain huuto-kaupat keväällä helmikuus-

sa ja syksyllä syyskuussa. Kohtei-den kasaaminen alkaa jo useam-paa kuukautta aiemmin ja ilmoi-tus huutokaupasta julkaistaan leh-dessä noin kuukautta ennen. Huu-tokauppatoimikunta tarkastaa ja luokittelee kohteet pari kuukautta ennen tilaisuutta.

Syksyn huutokauppa järjestet-tiin 20. syyskuuta Hotelli Cumu-luksen alakerran kabinetissa, jos-sa huudettavana oli 912 kohdet-ta, mikä on samaa tasoa aiempien vuosien kanssa. Tämänkertaiseen huutokauppaan oli tullut 100 en-nakkotarjousta ja 56 % kohteista oli ennakkotarjous, mikä oli järjes-täjien mukaan hieman alhaisempi kuin aiemmilla kerroilla.

Huudettaviin kohteisiin tutustu-minen onnistui tuntia ennen huu-tokauppaa alkavassa näytössä. It-se huutokauppaan osallistuminen tapahtuu rekisteröitymällä huu-tajaksi, jolloin saa huutonumeron ja listan, johon voi merkitä huu-tamansa kohteet. Huutokauppaan osallistuvien on oltava jonkin Suo-men Numismaatikkoliiton jäsenyh-distyksen jäsen. Jokaiselle huuto-numerolle oli oma laatikko, johon avustajina toimivat kerhon jäsenet siirsivät kyseisen numeron voitta-mat kohteet.

Meklarina toimi Markku Sumen ja kirjureina Aki Löytynoja sekä Tero Kontiokari. Istumapaikkoja oli varattu noin 50 huutajalle mutta ti-laisuuden alkaessa salissa oli vain vajaat 30 huutajaa, joista muuta-mat poistuivat jo siinä vaiheessa

kun suomalaiset kolikkokohteet oli kaupattu. Aiempina vuosina huu-tokaupoissa on ollut mm. venäläi-siä ryhmiä mutta tänä vuonna he loistivat poissaolollaan. Liekö rup-lan tämänhetkinen kurssi vaikutta-nut asiaan?

Kokeneen meklarin pitäessä tah-tia yllä kauppakohteiden puoliväli saavutettiin jo puolessatoista tun-nissa ja kaikki 701 kolikkokohdet-ta oli käyty lävitse reilusti alle kah-teen tuntiin. Tauon jälkeen seurasi setelien vuoro meklarin jatkaessa rivakkaa tahtiaan. Kohteiden ete-nemistä oli helppo seurata kabi-nettitilan suurelta valkokankaalta, jossa näkyi aina kohteen vaihtues-sa huudettavan kohteen numero ja sisältö.

Ilmeisesti suht alhainen osanot-tajamäärä vaikutti siihen että 100

27

eurosetelikohteesta 49 ei saanut yhtään tarjousta ja siirtyivät näin jälkimyyntiin. Varmasti kiinnosta-vin kohde, mikäli iltapäivä- ja sa-nomalehtien juttuja on uskominen, oli Suomen 50 € H007-laatalla läh-

töhinnan ollessa 450 €. Setelistä oli 480 € ennakkotarjous mutta salis-sa olleen huutajan toimesta hinta nousi lopulliseen hintaansa 490 €.

Tilaisuuden päätyttyä oli huudet-tujen kohteiden lunastus, maksu-

tapoja ovat käteinen tai tilisiirto. Uudelleenmyytävät kohteet jois-ta ei tullut yhtään tarjousta sekä huutokaupan tulokset ilmestyvät ONK:n nettisivuille huutokauppaa seuraavalla viikolla.

28

Montpellier – Lille, RanskaTimo Ruotsalainen

Yhdistetty koripallo- ja numis-matiikkamatka Ranskaan. Taas maailmanmatkaaja Ti-

mo Ruotsalainen kumppaneineen sai tilaisuuden tutustua Ranskan numismatiikkaliikkeisiin sekä kori-pallon EM-turnaukseen Montpellie-rissä ja Lillessä.

Retkemme alkoi rantakaupunki Nizzasta. Menomatkalla aikaa ei ol-lut numisliikkeissä käyntiin ja tar-koitus oli paluumatkalla tehdä nii-hin tutustuminen, mutta Suomen koripallomaajoukkueen menesty-essä paluumatka Nizzan kautta jäi tekemättä ja suunnistimme suo-raan karsintapelipaikasta Mont-pellieristä Lilleen. Tässä kuitenkin muutama Nizzan numis-liikkeen osoite, joissa tarkoituksemme oli vierailla. Osoitetta enempää näis-tä liikkeistä en osaa kertoa.1) Valeur Collection, 11 r Gubernatis, Nice2) Sogefi, 9 r Gounod, Nice3) Numisami, 2 r Halévy, Nice

Montpellier, vanha yliopistokau-punki 1600-luvulta alkaen. Nykyi-sin kaupungin 300000 asukkaas-ta noin 65000 on opiskelijoita. Oli elämys tepastella kaupungin van-hassa keskustassa, jossa suurin osa kaduista oli kävelykatuja, vain erinomainen raitiovaunuliikenne liikkui kaduilla. Kaikki raitiovaunut olivat taiteellisesti ja värikkäästi pinnoitettuja.

Turistikartalla suuressa vanhas-sa kaupungissa oli helppo surffailla ja löytää kaikki 4 numismatiikkalii-kettä. Hotelliamme lähin liike, noin 250 metrin päässä ollut Antiquites & Brocanie ei ollut koko viikon ret-kemme aikana auki, varmaan oli-vat kesälomalla.

1) Montpellier Numismatique- Isä ja poika pyörittävät liikettä noin 15 m²:n myymälätilassa. Oi-kein lämmin vastaanotto oli keräili-jälle, lyhyttä englantia puhuva nuo-rempi omistaja. Kirjoittajalle löytyi muutama specimen-seteli ja 2 lei-mattua väärennöstä. Muutoin liik-keessä oli paljon antiikin rahaa, ul-komaisia seteleitä ja paljon Rans-kan seteleitä. Lahjaksi sain heiltä ystäväni Teemun kokoelmaan uu-den numismaattisen mustekynän.

2) Paul Turquat- Kokenut iäkäs kauppias, enim-mäkseen arkeologian tavaraa, tai-detta, mitalleja sekä numismatii-kasta antiikinrahaa. Puhuu vain ranskaa.

3) Denoy Philatelie- Niin kuin liikkeen nimikin kertoo, päälajina n. 90%:sti oli postimer-kit. 45-vuotias kauppias, ollut alal-la 17 vuotta. Kiertää messuja sak-sassa, USA:ssa, ranskassa. Jonkin verran ranskan seteleitä ja vähän ulkomaatakin, löytyi jopa pari Suo-men 1963 jälkeistä seteliä.

4) Antiquites & Brocanie, Herlogerie- Antiikkia, käytettyä tavaraa, kel-loja, numismatiikkaa. Mielenkiin-toisen näköinen liike, mutta ei ol-lut auki ollenkaan koko viikon mat-kamme aikana.

Kaupunkikerroksellamme löy-simme pari kirpputoria, toisen ai-van hotellimme viereiseltä sivuka-dulta. Maailmanmatkaaja Timon silitysrautakokoelma sai 5 uut-ta ranskalaista rautaa, sekä kave-

29

reitten kokoelmiin voitelutippapul-loja, liekkipuhallin ym. Kirpputo-rin hinnat olivat halpoja, 1-10 eu-roa. Toinen kirppis löytyi raitiolin-ja 3:n päätepysäkin läheltä. Val-tava parkki-alue jolla 300 - 400 myyjää. Taas 2 silitysrautaa ja ka-verin avainkokoelmaan muutama avain, edelleen halvat hinnat! Alue oli sen verran iso että muutamat kahvit joutui ottamaan. Montpelli-erin kaupungista jäi kaiken kaikki-aan hyvin miellyttävä muisto.

Suomen koripallojoukkueen jat-kopelejä siirryimme viikon jälkeen seuraamaan Lilleen. Matka sin-ne taittui luotijunalla. Tällä juna-matkalla moni matkaseurueestani saikin kovimmat junakyydit kos-kaan. Juna kulki keskimäärin 300 km:n matkavauhtia, joten Pariisiin junanvaihtoon pääsimme alle kol-messa tunnissa.

Lillen numismatiikkaliikkeitä:1) Comptoir des Monnaies Anciennes, 8 r Esquermoise, 59800 Lille- Suuri alan yrittäjä, 5 numisma-tiikkaliikettä pohjoisen Ranskan

alueella. Myynti pääasiassa netti-kaupan kautta, siellä heillä on n. 85000 eri kohdetta myynnissä. Liikkeet toimivat pääasiassa osto-paikkoina, kokoelmia, kultaa ym. Hyvin asiallinen ja hyvää englantia puhuva myyjä. Kertoi meille myös alueen muista liikkeistä.

2) AB Collections- Lillen Grande Placalla olevan van-han palatsin keskusaukiolla ole-va kirpputoripaikka. Herra Jean Mare:n myyntipaikasta löytyi an-tiikkia, numismatiikkaa, kirjoja, postikortteja ym.

3) Yvert & Tellier, Rue de Moli-nel 54, Lille- Ei ollut avoinna

4) Joaillerie de la Viellabourse- Grande Placalla sijaitseva pieni liike, ei ollut avoinna.

5) Monnaies or Argent, Rue de l´hopital, Lille- Iso liike, mutta ei ollut avoinna.

6) Compagnie nationale de lór, Rue de la Liberte, Lille- Ei ollut avoinna

Lillen ostot; muutamia venäläi-siä seteleitä ja vanhoja arpoja.

Kokonaisuutena numis/koris-matka oli antoisa. Paljon näkemis-tä ranskalaisesta kulttuurista ja katukuvasta sekä mahtavaa kori-palloa Euroopan huipulta!

Suomen koripallojoukkue me-nestyi hyvin ja alkusarjasta jatkoon mentiin. Em-kakkonen Serbia kui-tenkin näytti semifinaaleissa kaa-pin paikan ja Suomen kannattajat Lillestä joutuivat kotimatkalle. On-neksi matkaseurueessa oli muuta-ma taitava kännykän käyttäjä ja matkasuunnitelman muutokset ja uudet liput ja hotellivaraukset hoi-tuivat melkein kävellessä kisahallia kohti. Ranska-Turkki pelissä tehtiin uusi koriksen yleisöennätys, 26140 katselijaa. Suomalaisia Susijengi-faneja oli Montpellierissä nelisen tuhatta mutta jatkopaikassa Lilles-sä arviolta 50–100. Ylen urheilutoi-mittajat ottivat pienen kannattaja-ryhmämme Susijengi-laulun purk-kiin ja esittivät sen kanavillaan en-nen Suomi–Serbia -ottelua.

Hieno matka!

Timo Ruotsalainen, keräilijä ja koripallofani

30

JotSet OyTeollisuuskatu 13, 80100 JOENSUU

Lylykoskentie 1880130 JOENSUU

www.metallihokkanen.fi

Onnentoivotusten aikaan Teksti: Timo Ruotsalainen

Kerhomme jäsen, kemian tohtori, Suomen Numis-

maattisen Yhdistyksen varapu-heenjohtaja Juha Hyötyläi-nen täytti pyöreät puoli vuosi-sataa elokuussa.

Kerhossamme Juha on ker-ran pitänyt esitelmän keräily-harrastuksesta, keväällä 2012 Kiteellä.

Juha tunnetaan numisma-tiikan asiantuntijana monel-ta alan haaralta. Juhan päälaji keräilyssä on maailman metal-lirahat, joita oli jokin vuosi sit-ten kertynyt jo 30 000 erilais-ta kolikkoa, ja toisena Vaasan osakepankin setelit, joita Juha on hankkinut suuren määrän tutkiakseen niitä tarkemmin.

Juha päättikin pitää erikoi-set juhlansa vaimonsa Mari-kan kotikaupungissa Viron Rä-pinassa.

Juhlat olivat mahtavat, kol-mella eri kulttuurilla mauste-

tut. Suomen, Viron ja Venä-jän kutsuvieraita oli tuvan täy-deltä. Juhlassa oli kaikenlais-ta ohjelmaa, tanssia ja kilpai-luja, huumoria orkesterin ke-ra, ja pöydät notkuivat Virolai-sia antimia. Myös kurkunkos-tutus oli huomioitu. Syntymä-päiväsankari oli varannut pie-nen kaupungin ainoan hotellin vieraiden käyttöön.

Juhlan juontaja teki kysy-myksiä kaikille juhlavieraille. Kirjoittaja itse kiinnitti huomi-oita kysymykseen, mikä Ju-hassa on parasta. Tästä tein yhteenvetona että Juha on luo-tettava, rauhallisuuden esiku-va, asiantuntija numismatii-kassa.

Oli hienoa olla mukana juh-limassa!

Parhaimmat onnentoivotukset Juhalle Pohjois-Karjalan Numismaatikoilta

31

Adolf Andreas Woldemar Freedericksz – korkea-arvoisin suomalainen Venäjän hovissa

Teksti: Heikki Tarma

Freedericksz vasemmalla ja Venäjän pääministeri Pjotr Stolypin vuonna 1910.

Usein kuulee väitettävän, et-tä marsalkka Carl Emil Gus-tav Mannerheim olisi ollut

korkea-arvoisin suomalainen so-tilas Venäjän armeijassa. Olihan hän kenraalimajuri ja Hänen Ma-jesteettinsa henkikaartin ulaani-rykmentin komentaja. Hänellä oli paikka tsaarin seurueessa ja hän pääsi tsaarin puheille suoraan.

Mannerheimia korkeampi oli kui-tenkin suomalaissyntyinen Adolf Andreas Woldemar Freedericksz, joka ylsi tsaarin hierarkiassa toi-seksi korkeimmalle. Hänen paik-

kansa oli kävellä tsaarin välittö-mässä läheisyydessä.

Adolf Andreas Woldemar Free-dericksz syntyi Pietarissa vuonna 1838 ja hänen isänsä oli Voldemar Freedericksz ja äitinsä Emma Ma-tilda Helene von Wulff.

Adolf Andreas Woldemar Free-dericksz otettiin standaarijunkka-rina ratsastavaan henkivartiovä-keen vuonna 1856. Siitä hän yleni varsin nopeasti tullen kenraalima-juriksi vuonna 1879. Vuonna 1881 hänet määrättiin keisarin seuruee-seen saaden Hänen Majesteettinsa

Keisarin hovitallimestarin arvon.Freedericksz ennätti elinai-

kanaan palvella kolmea keisa-ria: Aleksanteri II, Aleksanteri III ja Nikolai II ja hän oli erityisesti Aleksanteri III ja Nikolai II tärkeä neuvonantaja. Suomessa vuonna 1899 alkaneet sortovuodet pakot-tivat Freedericksz’n toimimaan ko-timaataan vastaan ja hän oli suun-nittelemassa markan lopettamista ja sen korvaamista kokonaan rup-lalla.

Maaliskuussa 1917 Freedericksz vahvisti virkansa puolesta Nikolai II ilmoituksen kruunusta luopumi-sesta. Hän suoritti koko elämän-työnsä Venäjällä eikä ole Suo-messa saanut ansaitsemaansa arvostusta.

A. A. W. Freedericksz avioi-tui keisarinnan hovineiti Hedvig (Jadviga) Boguševskajan kans-sa ja perheeseen syntyi kaksi ty-tärtä.

Reserviin siirryttyään kenraa-li Freedericksz asui vuoden ajan suvun omistamalla Touvilan lah-joitusmaatilalla Viipurin läänis-sä, jonka suku oli saanut Kata-riina Suurelta vuonna 1774.

Myytyään tilan Karl Fazerille 1918 hän muutti Kauniaisiin ja asui siellä loppuelämänsä. Ken-raalin kuoltua vuonna 1927 va-paaherrallinen Freedericksz-su-ku sammui Suomessa. Kenraali Freedericksz on haudattu Kau-niaisten hautausmaalle.

Ratsuväenkenraali, kreivi A. A. W. Freedericksz oli sikä-li merkittävin autonomian ajal-la Venäjän armeijassa palvel-leista suomalaisista sotilashen-kilöistä, että hän oli keisarilli-sen hovin sisäpiiriin pitkäaikai-sesti kuulunut suomalaissyn-tyinen kenraali.

32

Kylässä Outokummun Rotaryklubilla Matti Virrantalo, kuvat: Outokummun Rotaryklubi

Viime talvena saimme yhteyden-oton Outokummun rotareilta.

Pyysivät käymään heidän vieraa-naan ja esittelemässä toimintaam-me. Pyynnön otimme mielihyvällä vastaan. Onhan mukavaa, että eri tahoilla ollaan kiinnostuneita mei-dänkin harrastustoiminnastam-me. Kohtalaisen helposti löytyi yh-teinen ilta ja niinpä huhtikuun 28. päivän alkuillasta suunnistimme Joensuusta Martin ja Timon kans-sa Outokumpuun Lounasravintola Rieppiin, jossa tuolloin sikäläinen rotaryklubi piti kokoustaan.

Vahvistukseksi saimme myös outokumpulaisen kerhomme jäse-nen Jouko Hirvosen. Rotareita pai-kalla oli kymmenisen henkilöä ja meidät otettiin ystävällisesti vas-taan klubin presidentti Mervi Lit-jan johdolla.

Klubilaiset olivat aidosti kiinnos-tuneita meidän toiminnastamme ja ilta sujuikin nopeasti numisma-tiikasta puhuttaessa ja tutustutta-essa mukanamme olleisiin kokoel-miin. Joillakin isäntäväen edusta-jillakin oli mukanaan omia rahako-koelmiaan ja niitäkin tutkittiin po-rukalla ja antoipa Timo joistakin hinta-arvioitakin.

Jouko piti illan aikana myös hy-vän esitelmän Suomen itsenäisyy-den ajan markka-arvoisista sete-leistä oikein ”kalvosulkeisten” ke-ra. Hänellä oli mukanaan hyvä se-telikokoelma näistä ja sen setelit kiersivät pöydässä katsottavina ja niistä oltiin aidosti kiinnostuneita.

Kaiken kaikkiaan varsin onnistu-nut ilta. Monen rotarykerholaisen toive oli, että vastaavanlaisia tilai-suuksia voisimme järjestää jatkos-sakin ja erityisesti avoimina kaikil-le asiasta kiinnostuneille.

Pöydissä kiertäneet kolikot ja setelit kiinnostivat ja herättivät keskustelua.

Rotaryklubin presidentti Mervi Litja sai muistoksi vierailustamme kerhomme 40-vuotisjuhlarahasarjan ja hopeisen Kiihtelys-jetonin.

Timolle silitysrautaMartti Puustinen luovutti 15.9. kerhoillassa Timo Ruotsalaisen kokoelmiin rautaisen silitysraudan. Rauta oli hankittu Tallinnan-reissulta ja päätyi Timon kokoelmiin, koska siellä ei kuulemma samanlaista ole aiemmin ollut.

Vierailusta jäi meillekin miellyt-tävä kuva ja tahdomme uskoa, et-tä isäntäväki oli tyytyväinen illan antiin. Mukava oli meidänkin kotiin ajella – ja ei yksin sen vuoksi, et-

tä oli saatu nauttia maittava ateria!Kiitokset Outokummun rotaryk-

lubille ja erityisesti sen presiden-tille Mervi Litjalle.

33

Saunaillassa VenturissaMatti Virrantalo

Puheenjohtaja-Martti oli kutsu-nut kesäkuun alussa pienen jou-

kon numismaatikkoystäviään mö-killeen Rääkkylän Venturiin. Lähes kaikki kutsun saaneet olivatkin ot-taneet kutsun vastaan ja saapuneet paikalle.

Sähköpostikutsun yhteydessä oli seikkaperäiset ajo-ohjeetkin, mut-ta kukapas niitä nyt luki saati yrit-tikään omaksua luottaen vaan, et-tä eiköhän sitä perille osata. Allekir-joittanutkin ajeli mopollaan paikal-le, mutta olipahan määränpää mo-nen kääntymisen takana. Tuli luo-tettua navigaattoriin ja ilman sitä ei varmaankaan ilta olisi riittänyt pe-rille löytämiseen. Ja taisipahan olla jollakulla toisellakin pieniä ongelmia perille löytämisessä.

Martti oli yhdessä Marja-vaimon-sa kanssa kattanut sellaisen iltapa-lapöydän, ettei paremmasta väliä. Ja Martin tuntien eivät pöydän anti-met ihan salaateista muodostuneet-kaan, vai olikohan siinä pöydässä sellaisia laisinkaan!

Sauna oli hyvin lämmitetty ja saatiin kunnon löylyt. Uskaliaimmat rohkenivat jopa uimaan, vaikka vesi ei tainnut kovin lämmintä ollakaan. Hieman viileä oli sääkin, mutta tyy-dytyksellä saatiin todeta, etteivät hyttysetkään olleet riesana.

Illan mittaan summattiin men-nyttä talvea ja kevättä ja suunnat-tiinpa katsetta vähän myös tulevan syksynkin tapahtumiin. Useam-malla suulla todettiin, että vapaa-ehtoisia tekijöitä tarvitaan entis-tä enemmän kerhon perustoimin-tojen pyörittämiseen, kuten juttu-jen kirjoittamiseen kerholehteen ja erityisesti huutokauppojen raken-tamiseen ja pyörittämiseen. Eri-tyisen onnistuneena pidettiin kah-ta kevään mittaan pidettyä numis-maattista iltaa. Toinen oli Rääkky-lässä paikallisen osuuspankin ti-loissa ja toinen Outokummussa si-

käläisten rotarien vieraana. Vas-taavanlaisia tapahtumia pidettiin tärkeänä järjestää jatkossakin.

Kiitokset Marjalle ja Martille, et-tä saimme vierailla kesänvietto-paikassanne. Hienolla paikalla on mökki ja komeat on muutenkin puitteet huljakkaa laituria myö-ten. Martin komea huvipursi tuntui olleen vielä tuolloin talviteloillaan mutta sen puutteessa puheenjoh-tajamme esitteli mökiltä löytynyttä hieman pienempää purttaan. Tosin pysytteli sen kanssa kuivalla maal-la ja niin saattoikin olla parempi!

34

Uusi näyttely rahamuseossa: Kansakunnan kuva – 150 vuotta tilastoja Suomesta

”Virallisen tilaston varsinainen taito on oikeiden kysymysten asettaminen ja oikeiden vastausten hank-kiminen sekä pysyminen aina niin puolueettomana, että tilasto totuuden valolla voi opastaa jokaista, joka osaa ja haluaa käyttää silmiään.” Näin totesi Ruotsin tilastollisen päätoimiston päällikkö Fr. Th. Berg vuonna 1862 lausunnossaan suomalaisen tilastoviraston perustamisesta.

Tilastot ovat järkevän talouspolitiikan ja yhteiskunnan kehittämisen perusta. Tilastokeskus täyt-tää 150 vuotta lokakuussa 2015. Suomen Pankin rahamuseossa avataan tiistaina 29.9.2015 vaihtu-va näyttely ”Kansakunnan kuva – 150 vuotta tilastoja Suomesta”. Näyttelyssä, joka on toteutettu Ti-lastokeskuksen ja Suomen Pankin yhteistyönä, esitellään suomalaisen tilastotuotannon kehitystä ja näytetään muutamia valittuja paloja nykyajan laajasta tilastotarjonnasta. Lisäksi näyttelyssä voi tu-tustua ns. tilastosuomalaisiin vuosilta 1900, 1956 ja 2014.

Näyttely avataan 29.9.2015, ja se on esillä 30.4.2016 asti. Suomen Pankin rahamuseo sijaitsee Helsingin Kruununhaassa osoitteessa Snellmaninkatu 2. Raha-

museoon ei ole sisäänpääsymaksua.Näyttelystä on tehty myös virtuaaliesitys.

Lisätietoja: rahamuseon intendentti Jaakko Koskentola, puh. 010 831 2981.

Huumorinurkka

Mies kulki yksinään rannalla ja löysi pullon lojumassa hiekassa. Hän kurkottui poimimaan pullon ja veti korkin ulos. Savupilven keskeltä tuli esiin henki. Hen-ki kiitti nopeasti miestä vapau-destaan ja tarjosi miehelle kol-me toivomusta.

– Tuota, olen aina halunnut käydä Hawaijilla, mutta pelkään lentämistä ja laivamatka saa mi-nut huonovointiseksi. Jos sinä te-kisit minulle tien Hawaijille?

– Tuota, siinä on paljon teke-mistä jopa minulle. Kaikki pyl-väät, jotka pitävät tien ylhääl-lä ja tarvitaan tonneittain tava-raa. Se voi kestää jopa kuukau-sia. Etkö voisi toivoa jotain muu-ta. En usko pystyväni siihen, vas-tasi henki.

– Okei sitten. Olenkin aina ha-lunnut ymmärtää naisten aja-tusten juoksua. Opeta minut siis ymmärtämään naista.

– Halusitko siihen tiehen 2 vai 4 kaistaa? sanoi henki nopeasti.

* * *

– Nämä ovat älypillereitä. Kun näitä syö, tulee viisaammaksi.

– Saisinko yhden, pyysi Sven.Mitään ei kuitenkaan tapahtu-

nut. Niinpä Sven otti vielä yhden lisää ja vielä yhden ja vielä ... kunnes huomasi:

– Nämähän ovat pelkkiä jänik-sen paskoja!

– Niin ovatkin. Näetkös nyt, si-nä alat viisastua.

* * *

Mielisairaalassa vieraillessani ky-syin johtavalta psykiatrilta, mi-ten voidaan päättää onko potilas sijoitettava laitoshoitoon vai ei.

– Helposti, vastasi johtava, täytämme kylpyammeen vedel-lä. Annamme sen jälkeen poti-laalle teelusikan, kahvikupin ja ämpärin. Potilasta pyydetään tyhjentämään amme.

– Ymmärrän, sanoin minä, nor-maali ihminen käyttäisi ämpäriä, koska se on suurempi kuin tee-lusikka tai kahvikuppi!

– Ei, vastasi johtaja, normaali ihminen vetäisi ammeen tulpan

irti – haluatko ikkunapaikalla ole-van sängyn?

* * *

– Hyvä rouva, ajatte tien väärää puolta, poliisi sanoo.

– Voi hyvä konstaapeli, kun tuo toinen puoli on niin täynnä au-toja.

* * *

Poliisi pysäyttää naisen: - Ajoitte ylinopeutta. Ajoitte 70

km/h, vaikka on 50:n nopeusra-joitus.

– Mutta kyltissähän lukee 70! – Se on valtatien numero. – Oho! Olisittepa sitten näh-

neet minut 190-tiellä...

* * *

Poliisipartio pysäytti Liisan. – Kuvasimme teidät juuri, kun

ajoitte ylinopeutta. – Voi kuinka ihanaa, Liisa sir-

kutti. Jos ne onnistuivat, niin ot-taisin mielelläni viisi värikopiota.

35

RajanRaha 3/20156. vuosikertaPohjois-Karjalan Numismaatikot ry:n julkaisuISSN-L 1798-761XISSN 1798-761X4 numeroa vuodessa

Vastaava toimittajaKari Tahvanainen

ToimitusKari Tahvanainen ja hallituksen jäsenet

Toimitus, ilmoitusmyynti ja sähköposti Osoitteenmuutokset kirjallisina: Pohjois-Karjalan Numismaatikot ry.Somerotie 1180230 JoensuuTai sähköpostitse: info@pk-numismaatikot.fi

Lehti ilmestyy vuonna 2015 neljästi3.2., 5.5., 13.10. ja 1.12.

Tilaushinta koko vuodeksi 2015Koko vuosikerta 50 €P-K:n Numismaatikot ry:n jäsenet 45 €Kannatusjäsenet 45 €Irtonumero 10 €

Ilmoitushinnasto 1.1.2014 alkaen toistaiseksiKoko sivu / takakansi, väri 350 €Etukannen jälkeinen/takakannen edellinen, väri 280 €Koko sivu, mustavalkoinen 200 €1/2 sivua, väri 185 €1/8 sivua 80 €Rivi-ilmoitus 50-100 merkkiä 8 €yli 100-150 merkkiä 10 €yli 150 alkavalta 50 merkiltä + 3 €Yhdistysten huutokauppasivut á 60 €Muut ilmoitukset sopimuksen mukaanIlmoitukset sähköpostilla: toimitus@rajanraha.fiLisää kotisivuillamme www.pk-numismaatikot.fi Lisävärit, ilmoitusliitteet ym. sopimuksen mukaan.Julkaisemme sitoumuksetta kirjoituksia eri harrastusaloil ta. Kirjoittajien teksteissään ilmaisemat mielipiteet eivät välttämättä edusta yhdistyksemme kantaa, ellei sitä ole erityisesti mainittu.

Taitto/PainoKustannushuone Oy / Tammerprint, Tampere

Rajan Raha 4/2015 ilmestyy 1.12.Lehteen tarkoitetun ilmoitus- ja muun aineiston tulee olla toimituksella 10.11. mennessä.Pohjois-Karjalan Numismaatikot rywww.pk-numismaatikot.fiVastaava toimittaja 2015 Kari Tahvanainen, 050 356 1903, kartsa.tahvanainen@gmail.com Toimituskuntana toimii yhdistyksen hallitusHallitusPuheenjohtajaMartti Puustinen, puh 0500 851851Sihteeri, rahastonhoitaja, jäsenasiatMatti Virrantalo, matti@virrantalo.fi, 040 566 6646Hallituksen jäsenet I varapuheenjohtaja Timo Ruotsalainen, 0500 572 712II varapuheenjohtaja Tuomo FlinkmanTeemu KortelainenJuha PöllänenHeikki ArppiMika RuotsalainenMauno SaarelainenSähköpostiosoite: info@pk-numismaatikot.fi Pankit päätilimme FI6157700520113132huutokauppatilimme FI2457700520202844Y-2323168-8

Kansi: Taitto: Kustannushuone Oy Suunnittelu ja toteutus: Raimo Vänskä, Teemu Kortelainen, Kari Tahvanainen Kannen kuvat: Kari Tahvanainen, Matti Virrantalo, Juha Marienberg

Harrastustamme tukevat: