Kurkijokelaisen, hiitolaisen ja karjalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä

Sivuillamme TÄNÄÄN

Nro 21• Perjantaina 27. toukokuuta 2005 56. VUOSIKERTA Irtonumerohinta 1 E

Tervetuloa haastamaanja tapaamaan tuttuja!

Kurkijokelaisten59. pitäjäjuhlat

30.–31.7. Loimaan Hirvikoskella.

Ei tiedä huonekalukaanelämänsä vaiheita. Senuseiden kymmenien vuosi-en mittaiseen elinkaareensaattaa mahtua monenlaisiavaiheita erilaisten ihmistenasunnoissa, kohtaloissa jajopa evakkomatkojen kuri-muksissa. Matkoilla, joillasaattaa tulla ryppyjä pin-taan enemmän, kuin mitäikä edellyttäisi. Näin onkäynyt tämän tarinan peili-

piirongille.Airi-vaimoni isän Heik-

ki Ristolaisen eno VäinöAiranne, ent. Lindström,valmistui kansakoulunopettajaksi Sortavalan se-minaarista joskus 1910-lu-vulla. Hän toimi opettajanamuun muassa Helylän jaRytyn kansakouluissa lä-hellä Sortavalaa. Sieltä hänsiirtyi Pieksämäelle ja edel-leen Helsinkiin joskus

1920-luvun puolivälissä.Hän teki työnsä ohessa pal-jon käden taitoja vaativiahuonekaluja. Eräs sellainenoli varsin suurikokoinentammipuinen peilipiironki,joka on valmistunut joskus1920-luvulla.

Piironki oli jotenkin jat-kosodan aikana päätynyt te-kijänsä sisarenpojan HeikkiRistolaisen kotiin Kurkijo-en Alholle. Sieltä se Ilma-

joelle suuntautuneen evak-komatkan jälkeen kulkeutuiRistolaisten uuteen kotiinMellilän Isoperään. Suuri-kokoisen piirongin peilinkummallakin puolella ovatkaapit, joissa on kristalli-hiottu lasi. Tämä piironkikomisti Ristolaisen muutenpientä ja vaatimatonta tu-paa.

Heikki Ristolaisen kes-kimmäinen tytär Airi meninaimisiin elokuussa 1951allekirjoittaneen kanssa jamuutti karjalaisen tavanmukaan miniäksi miehensäkotiin, eli meille. MellilänPenninkulmalle juuri val-mistuneeseen uuteen ta-loomme oli saatu hanki-tuiksi välttämättömät huo-nekalut.

Airin nuorempi veliKyösti sairasti astmaa, jalääkäri suositteli hänelle il-mastonvaihdosta. NiinpäHeikki Ristolainen teki ra-dikaalin ratkaisun ja myimaatilansa Mellilästä jamuutti Jyväskylään. Muut-to oli sikäli onnistunut, ettäKyösti parani astmastaan.

Kun Ristolaisella pidet-tiin vuonna 1956 ennenmuuttoa huutokauppa, niinsiellä myytiin myös edellämainittu peilipiironki. Senosti Tauno Tonder MellilänLapinsuolta. Se siis siitä sil-lä kertaa. Heinosen miniäl-lä Airilla ei ollut sanansijaaeikä kai tuolloin rahaakaanhuutokaupassa myytyynpiironkiin. Ei, vaikka mieliolisi tehnytkin.

Aika kului. Runsaan 20vuoden jälkeen me puoles-tamme olimme tehneet ra-dikaalin elämänmuutoksenja muuttaneet Kokemäelle.Niinpä Airi, uuden työpaik-kansa ansiosta sai “omaarahaa” ja hän joskus Tonde-rilla kylässä käydessämmekysyi, voisiko hän ostaa ky-

Ihan naarmuitta ei piironki ole evakkomatkastaan selvinnyt.

Kurkijokelaisenpeilipiironginevakkovuodet

seisen piirongin takaisin.Airi jopa tarjosi sellaistahintaa, että sillä olisi saanutuuden piirongin tilalle. Syl-vi ja Tauno Tonder olisivatkai suostuneet kauppaan,mutta heidän poikansa Mat-ti asettui vastahankaan. Sesiis siitä sillä kertaa.

Näin kului jälleen vuosialähes 30 vuotta. Tauno Ton-der siirtyi ajasta iäisyyteenmuutama vuosi sitten ja hä-nen leskensä Sylvi tämänvuoden alkupuolella. Ton-derin tilan pellot oli myytyjo aiemmin, ja sitten tuliaika myydä myös raken-nukset tontteineen ja teh-dyn kaupan jälkeen tyhjen-tää talo uusille omistajille.

Airi oli jälleen valppaa-na ja kyseli piirongin pe-rään. Ja niinhän siinä sittenkävi, että käytyämme kat-somassa piironkia perikun-nan tyhjentäessä taloa Airihavaitsi, kauppaneuvottelu-

jen jälkeen, olevansa pii-rongin omistaja.

Olkoonkin niin, ettei pii-ronki palannut entisille so-danjälkeisille sijoilleen, sil-lä Airi oli muuttanut sieltäja asui jo neljännessä pai-kassa sen jälkeen. Kuiten-kin hän tuntee nyt mieles-sään, että piironki on palan-nut kotiin ja pysyy sielläniin kauan, kuin meilläelinpäiviä on. Ja senkin jäl-keen se pysyy suvussa, toi-vottavasti.

En tiedä, onko tämä1920-luvulla tehty peilipii-ronki antiikkia. En tiedämyöskään sen todellista ar-voa. Mutta sen tiedän, etteise enää ole kaupan. Airinmielestä se on kotona, lähes50 vuoden jälkeen. Se onpaljon se.

Arvi Heinonen

Kaatuneitten muistopäivänä HelsingissäTänä vuonna oliSuur-Jaakkima-laiset ry:n vuorojärjestää Pääkau-punkiseudunKarjalaiset yhtei-söt Pääsky ry:nkanssa Kaatu-neitten muisto-päivän seppeleen-laskun Hietanie-men hautaus-maalla Karjalaanjääneiden vaina-jien muistomer-killä. Seppeleenlaskun jälkeen oliyhteinen kahviti-laisuus Karjala-talolla. Mukanaoli myös Kurkijo-ki-Seura ry:nedustus.

Muistojeni Karjala TV2:ssa ...... 3Kirkonseudun marttakerho ....... 4Pieni kalareissu ........................... 5Eino Heikinmaan muistelut......6-7Onerva: Peruna........................... 7Miljoona, miljoona ruusua......... 8

Sunnuntain juhlapuhuja onprof. Matti Saarnisto.

Perjantaina 27. toukokuuta2 – 2005 – N:o 21

27.5.2005

Kesäjuhlat Lahjaksisaatu elämä

Hartaus sunnuntaiksi 29.52. sunnuntai helluntaista

Nyky-yhteiskuntamme on sekaisin. Arvot ovat päälaellaan.Ahneus ja itsekkyys kasvavat. Rikkaat rikastuvat ja köyhätköyhtyvät. Rakkaudettomuus ja välinpitämättömyys läheisistäihmisistä ja lähimmäisistämme näkyvät niin laajemmassa yh-teiskunnallisessa pahoinvoinnissa kuin myös perheidemme ih-missuhteiden rikkinäisyydessä. Elämän tahti kiihtyy. Lastenlevottomuus näkyy kouluissa. Työpakoilla ei jakseta työskennel-lä tappotahdilla ja kiristyvillä tulostavoitteilla. Sairastummeyhä nuorempina. Päihdeongelmat lisääntyvät. Mikä meitä vai-vaa?

Olemme mitä todennäköisemmin hukanneet näkökulmanelämän kokonaisvaltaisesta ymmärtämisestä. Haluamme itsejälleen tulla Jumalan kaltaiseksi sekä hallita elämämme ja ym-päristömme tapahtumia. Määrittelemme onnellisuuden paljok-si omistamiseksi, luonnon ulkomaanmatkaksi tai arvokkaaksimaisematauluksi, koululuokan 40 oppilaan “pienryhmäksi”,työn tehokkuuden maksimoimiseksi ja saneerauksiksi, rakkau-den hetkelliseksi tunteeksi, terveyden lääkkeiden syömiseksi,hauskanpidon päihteiden käytöksi - ja itsemme kaiken keskipis-teeksi.

On aika viheltää peli poikki. Pysähtyä ja hyväksyä elämäntosiasiat. Meillä on omat rajamme. Ihminen pysyy ihmisenä jaJumala Jumalana. Elämä on Jumalan lahja. Jumala on luonutihmisen kuvakseen ja puhaltanut häneen elämän hengen. Ih-minen on hengen, sielun ja ruumiin kokonaisvaltainen luomus.Pyrkiessään mahdollisimman onnelliseen elämään hänen tuleehakea elämän tasapainoa kaikilla sen osa-alueilla ja tehdä seoikeassa tärkeysjärjestyksessä.

Ihmisen oman suunnitelman mukainen tärkeysjärjestys me-nee usein niin, että laskemme elämämme tärkeimmäksi osa-alueeksi ruumiin eli ulkonaisen elämämme osa-alueen. Ajatte-lemme, että hankkimalla suuren omaisuuden, valtaa, vauraut-ta ja hienot kulissit olemme onnellisia. Aivan kuin ulkonainenelämän hyvä toisi samalla rauhan sisimpäämme, henkeemme.Valitettavasti näin ei tapahdu. Pelkälle ulkonaisen elämän har-halle rakennettu onnellisuus on naamari, jonka takana on on-neton ja yksinäinen ihminen. Tämä rauha osoittautuu ennenpitkää vääräksi rauhaksi. “Huolettomasti he parantelevat mi-nun kansani vammoja. He sanovat: Nyt on rauha, kaikki onhyvin!, vaikka rauhaa ei ole.” (Jer.6:14)

Jumalan suunnitelman mukainen tärkeysjärjestys elämänonnellisuuden löytämiseksi on se, että löydämme ensin omaansisimpäämme, henkeemme ja sydämeemme, levon ja rauhanoman itsemme, ympäristömme ja Jumalamme kanssa. Kun ih-misen elämän tasapaino lähtee hänen sisimmästään, se vaikut-taa sieltä koko ihmisen elämään - myös ulkonaisen elämäntasapainottumiseen ja elämän arvojen oikein järjestymiseen.

“Minä anna teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänneuuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämenpois ja annan teille elävän sydämen. Minä annan henkeni tei-dän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ot-tamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan.”(Hes. 36:26-27)

Vesa MäkeläKirjoittaja on Vaasan vankilan

vankilapastori ja Vuoden pappi 2004.

1. Minä vuonna Suomisiirtyi viisipäiväiseentyöviikkoon?

2. Kuka oli Jahvetti Moila-nen?

3. Kenen sanoittama onvirsi ”Enkeli taivaanlausui näin?”

4. Mikä on kirveli?5. Mikä jakki on?6. Kuka kirjailija loi Kons-

ta Pylkkäsen hahmon?

7. Mitä nimikettä käyte-tään hiuslisäkkeestä?

8. Minkä niminen onRuotsin hallitsijasu-ku?

9. Kuka suomalainenministeritason henki-lö joutui poliittisenmurhan uhriksi vuon-na 1922?

10.Mikä on seminologi?

Kuolleita

Rakkaamme

EinoNUMMIJOKI* 7.7.1921 Kurkijoki Haavikkot 27.4.2005 kotonaan Loimaalla

Rakkaudella muistaenMarkku ja Merja

Minna, Ari, Pauliina ja MikaelMaarit, Klaus, Aino ja IidaHannamari, Antti ja Sara

Mauno ja ArjaJopi, Jali ja Riku

Reijo ja AnuTommi ja HennaTero

SeppoMikko, Saara ja Ville

Sukulaiset ja ystävätEi kauniimmin täältä lähteä voiskuin nukkua, nukkua hiljaa pois.On hiljaisuus ja suru sanaton,mut tiedämme sun hyvä olla on.Ansaitset unen rauhaisanja kiitoksemme kaikkein kauneimman.

Niin äkkiä lähdit luotamme pois,emme vielä sua antaneet ois.Ukolle kiitos päivistä lapsuuden.

LastenlapsetLastenlastenlapset

Siunattu läheisten läsnä ollessa. Lämmin kiitos osanotosta.

Rakkaamme

MarttaKAKKINEN

* 5.8.1914 Kurkijokit 26.4.2005 Lieksa

Siunaus toimitettu. Kiitämme osanotosta.Kiitos kaikille äitimme hoitoon osallistuneille.

o.s. Terilä

Syvästi kaivatenSakari ja Annikki

Heikki, Päivi, Matti ja AnniAnna-Riitta

Anna-Kaisa, Jukka, Juha, Aino jaSimo

Hannu, Minna, Ville ja OlliRiitta, Pentti, Aapo ja IsakEeva, Kari, Leevi ja Sohvi

sisarusten lapset perheineensukulaiset ja ystävät

Väsyneenä silmät suljit,siihen hiljaa nukahdit.Yli rajan silloin kuljit,rauhan rannan saavutit.

Rakkaamme

Anna HelviKAUKONEN

* 21.4.1925 Kurkijoellat 3.5.2005 Ilmajoella

Siunaus toimitettu 21.5.2005 läheisten läsnä ollessa.Lämpimät kiitokset osanotosta.

o.s. Jussilainen

Jo Karjalan kunnailla lehtii puu,jo Karjalan koivikot tuuhettuu.Käki kukkuu siellä ja kevät on,vie sinne mun kaiho pohjaton.

Mä tunnen vaaras ja vuoristovyösja kaskies sauhut ja uinuvat yösja synkkäin metsies aarniopuutja siintävät salmes ja vuonojes suut.

Siell’ usein matkani määrätöinläpi metsien kulki ja näreikköin.Minä seisoin vaaroilla paljain päin,missä Karjalan kauniin eessäin näin.

(Valter Juva)

Äitiä ja mummaa kaivatenKari ja Maarit, Maija ja Rauli, MattiPirjo ja Alpo, Juha, KaisaTaina ja Juha, Liina ja AnttiLiisaMuut sukulaiset ja ystävät

Sanan Voimaa

27.5. Hän on meidän Juma-lamme ja me hänen laitu-mensa lampaat, joita hä-nen kätensä kaitsee. Ps.95:7

28.5. Jeesus sanoo: “Pysy-kää minussa, niin minäpysyn teissä. Eihän oksapysty tuottamaan hedel-mää, ellei se pysy puussa,ja samoin ette pysty te-kään, ellette pysy minus-sa. Minä olen viinipuu, teolette oksat. Se, joka py-syy minussa ja jossa minäpysyn, tuottaa paljon he-delmää.. Ilman minua teette saa aikaan mitään.”Joh. 15:4-5

29.5. Jeesus sanoo: “Kartta-kaa tarkoin kaikenlaistaahneutta. Ei kukaan voirakentaa elämäänsäomaisuuden varaan, vaik-

ka sitä olisi kuinka pal-jon tahansa.” Luuk.12:15

30.5. Jumala lunastaa mi-nut, hän tempaa minuttuonelan otteesta. Ps.49:16

31.5. He luottavat rikkau-teensa, kerskailevat suu-rella omaisuudellaan.Mutta henkeään ihminenei voi lunastaa, ei hän voikäydä kauppaa Jumalankanssa. Ps. 49:7-8

1.6. Tehän tunnette Herram-me Jeesuksen Kristuksenarmon: hän oli rikasmutta tuli köyhäksi tei-dän vuoksenne, jotta terikastuisitte hänen köy-hyydestään. 2 Kor. 8:9

2.6. Kun herään unesta,sinun läsnäolosi ravitseeminut. Ps. 17:15

Kesä tuli. Lopultakin, sanovat monet. Kurki-jokelaisten pitäjäjuhlia kuten monia muitakinkesäjuhlia suunnitellaan ja järjestellään parhail-laan. Kodeissa, joissa nuoria valmistuu ylioppi-laiksi tai ammattiin, puuhaillaan kiireisesti.Kaikki pitää saada valmiiksi juhlapäivää varten.

Minä käännän ”katseeni” Tei-hin, hyvät vanhemmat ja iso-vanhemmat, ja pyydän Teitämuistamaan kiireisenkin juhlan-ne keskellä lehteämme. Ottakaamuutama ylimääräinen kuvaajatellen meitä muitakin. Haluaisimme osallis-tua juhliinne jälkikäteen lukemalla lehtemme si-vuilta ”juhlakalusta”, juhlanne aiheesta sekäkatselemalla kuvaa, jonka haluatte meille lähet-tää.

Juhla, josta kirjoitatte, on toki voinut olla joviime vuonna tai aiemmin. Mukava olisi näinalkavan kesän kynnyksellä lukea nuorista juhli-joista. Hääparit juhlivat kesän mittaan. Ristiäi-

siäkin vietetään monissa kodeissa. Herätetäännäin yhdessä tuleva polvi löytämään tämä leh-temme.

* * *Kurkijoki-museo avaa jälleen kesäksi ovensa.

Aukio-oloajat ovat lauantaisin ja sunnuntaisin klo12-16. Ensimmäinen aukiolopäi-vä on 4.6. Silloin kannattaa suun-nata kulkunsa Kojonperälle, koh-ti Kojonperäntie 446:ta. Kauem-paakin Loimaan suuntaan yliop-pilasjuhliin tulevat voisivat ottaa

tämänkin mahdollisuuden huomioon. Muina ai-koina museolle pääsee siitä erikseen sopien.

Maria Kauppinen ja museotoimikunta ovatkoko talven tehneet töitä, jotta saisimme sukeltaasyvälle Kurkijoen historiaan. Tänä kesänä muse-olla on nähtävissä ja kuultavissa jälleen uutta.Moderni tekniikka, ns. multimedia tuo eteemmetuulahduksia entisajoista.

Raija Hjelm

”Elämänkaaren suuretjuhlat, joita suomalaisissa

perheissä vietetään, kertovatmeille ja muille

kulttuuristamme.”

Perjantaina 27. toukokuuta 2005 – N:o 21 – 3

Ken tietää?

Kustantaja ja julkaisija: KURKIJOKI-SÄÄTIÖwww.kurkijoki.fi

Toimitusneuvosto: Kurkijoki-Säätiön hallitusToimitus: Päätoimittaja Raija Hjelm

ja kaikki Kurkijokelaisen ystävät

Konttori: Koulukuja 7, 32200 LoimaaAvoinna: Tiistaisin ja perjantaisin klo 9–14

puh./fax (02) 762 2551, matkapuh. 050-521 3336

Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättä jääneistä nume-roista ei suoriteta korvausta. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestätai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enimmillään ilmoituk-sesta maksetun hinnan palauttamiseen.

ILMOITUSHINNAT: (Kaikki ilmoitukset)Etusivu ............ 60 centtiä/mm + alv 22 %Muut sivut ....... 45 centtiä/mm + alv 22 %

Säännöllisistä ja jatkuvista ilmoituksista huomattava alennus. Väri-ilmoi-tukset sopimuksen mukaan. Puhelimitse annettuihin ilmoituksiin sattu-neista virheistä lehti ei vastaa. Ilmoitusaineistojen jättöaika: keskiviikko klo16 mennessä.

TILAUSHINNAT:

vuosi ............... 35 euroa6 kk ................ 20 euroa3 kk ................ 12 euroaPohjoismaat .....39 euroaMuualle ........... 46 euroa

Lehti ilmestyy perjantaisin, mutta vuoden aikana on joitakin kak-soisnumeroita juhlapyhien aikoihin. Painosmäärä 2000 kpl.

E-mail:toimitus@kurkijokelainen.inet.fiTilinumero: LSOP 523900-4897

Sivunvalmistus:Etusivu Frontpage, LoimaaPaino: Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki

ISSN 0782-5668

Kuva 17-05 viikko 21 (27.5.05)Kuva Kurkijokimuseon kokoelma

Kelanauhuria katselevista miehistä on tunnistettu Aarne Roiha ja Pekka Kyytinen oikealla.Keitä ovat muut miehet ja missähän kuva on otettu?Tiedot kuvasta pyydetään osoitteeseen Kurkijokimuseo, Kojonperäntie 446, 32260 Kojonperätai puhelimitse 050-4036050 Maria Kauppinen tai sähköpostilla kurkijokimuseo@auria.net

80 vuotta täyttää30.5. Salossa

Rauni Erkki HiltunenKurkijoen Lopotista.

Onnittelut!Siskot ja veli perheineen

Perheuutisia

pe 27.5. Ritvala 28.5. Almasu 29.5. Oiva, Oliver,

Oliviama 30.5.Pasiti 31.5. Helka, Helgake 1.6. Teemu,

Nikodemusto 2.6. Venlape 3.6. Orvokki, Violala 4.6. Toivo,

Puolustusvoi-main lippujuh-lan päivä

su 5.6. Sulevima 6.6. Kustaa, Kusta-

vi, Kyösti

Tervehdys, Uimosensuku! Uimosen sukuseuranjäsenmäärä on lisääntynytkoko ajan. Jäsenhankintaon edelleen käynnissä, jo-ten jokainen voi omallapaikkakunnallaan ottaa yh-teyttä Uimosiin, jotka eivätvielä ole liittyneet seuraam-me.

Sukuseurassa on esitettytoiveita sukukokouksen pi-tämisestä eri paikkakunnil-la ympäri Suomea, jolloinsaataisiin kokousmatkat ta-sapuolisiksi ja tutustuttai-siin uusiin paikkoihin. Seu-ra kokoontuu joka kolmasvuosi, ja tänä vuonna setaas on. Pitopaikaksi onpäätetty Hotelli Lakeus,jonka osoite on Torikatu 2,60100 SEINÄJOKI.

Tarkoitus on kokoontuayhteen viikonlopuksi 6.-7.8. Lauantaina pidetäänvarsinainen sukukokous jailtaa vietetään yhdessä.Sunnuntaina on yhteistä oh-jelmaa aamupäivällä. Ko-

koukseen voi ilmoittautua15..7. saakka. Soitto AijaUusoksalle, puh. (013) 311031 tai 050-581 7660. Ma-joitusvaraukset jokaisen ontehtävä itse suoraan HotelliLakeuteen puh. (06) 4195111. Ennakkovaraus ontehty. Huoneen hintaan, 67euroa, sisältyy aamiainen jailtasauna. Ilmoittakaa, halu-atteko osallistua yhteiseenpäivälliseen, joka järjeste-tään Pihvipaikka Matado-rissa.

Lauantain 6.8. ohjelmaalkaa klo 13.30 tervetulo-kahvilla Hotelli Lakeudes-sa, jossa myös Yrjö Uimo-sen akvarellinäyttely. Päiväjatkuu Yrjön ja Unton vii-konlopun avauksella, varsi-naisella sukukokouksellaklo 15. Seppo Luhtasaariesittelee Sukujutut-ohjel-man. Päivällinen alkaa klo18, minkä jälkeen on yh-dessä oloa ja seurustelua.

Sunnuntaipäivänsä 7.8.halukkaat aloittavat juma-

lanpalveluksella Alvar Aal-lon suunnittelemassa Lake-uden Ristin Kirkossa. Klo11.30 Yrjö kertoo evakko-matkastaan. Muutkin jä-senet voivat tässä yhteydes-sä kertoa omia kokemuksi-aan. Klo 13 tutustutaan vie-lä johonkin kohteeseen Sei-näjoella.

Toivottavasti mahdolli-simman moni Uimonen jaUimosista kiinnostunutsaapuu yhteiseen viikonlo-punviettoon Seinäjoelle. Jä-senmaksun eräpäiväksi onpäätetty 31.5.2005. Hintaon 10 euroa vuodessa kai-kilta 18 vuotta täyttäneiltä.

Sukuneuvosto on suun-nitellut järjestävänsä mat-kan esimerkiksi Pietariin taijonnekin muualle vuonna2006. Miettikääpä valmiik-si, löytyisikö halukkaita yh-teiselle matkalle. Tapaami-siin Seinäjoella.

Uimosen EinoTurusta

Uimoset kokoontuvatelokuussa SeinäjoellaSilkkisukat olivat ennen

sotaa muotitavaraa, varsin-kin nuorilla naisilla. Van-hemmat saattoivat käyttääpumpulisia tai jopa lam-paanvillaisiakin ihan ”py-häsukkinakin”.

Kyllä kotikutoiset ”päs-sinpökkimät” olivat nuo-remmillakin naisilla käytös-sä ainakin kylmän sään ai-kana, kun ennen sotia eivätolleet housupuvut juurikaankäytössä.. Ani harva pistituolloin pitkikset jalkaansa,mutta jos pisti, nekin olivatomatekoiset. Tehdas- taiompelimovalmisteisia hou-suja ei ainakaan maaseutu-kaupoissa ollut myynnissä.

Mutta silkkisukkia kyllä-kin oli, ja itsekin ehdin joniihin tutustua sen verran,että ”silmäpakoja” tuli. Nii-tä sitten otettiin kiinni ohu-ella virkkauskoukulla.Muistan niiden takana ol-leet saumat. Kun sukka ve-dettiin jalkaan, oli kova”tsiigaaminen” taakse päin,kulkiko sauma suorassa pit-kin pohjetta. Usein kysäis-tiinkin kaverilta: ”Ovatko

saumat suorassa?”Se oli sitä aikaa, kun ei

oltu näitä keinokuitusukkiakeksittykään. Silkkisukkaoli arvossaan, ja sitä myöshoidettiin sen mukaisesti.Oli kyllä saumattomiakinsukkia, mutta saumallisetolivat ”pyhäsukkia” jaikään kuin arvokkaampia.Pumpulisukka oli se arki-sukka.

Kun olin rippikouluikäi-nen, leikattiin minulta um-pisuolenlisäke. Kotiinpäästyäni kävelin vähänkyyryssä, kun leikkausarpikipeytyi. Oli kevät, ja mie-leni teki kovin ulkona kä-velemään. Meillä oli kanatvapaasti käveleviä ”onnel-lisia” elukoita, joiden isän-tänä oli komea moniväri-nen kukkoherra.

Lienee kukon hermoihinottanut minun kävelytyyli-ni, kun se aina ilmestyi jos-takin nokkimaan takaa päinkinttujani. Tämä kävi taasminun hermoilleni ja rupe-sin kukkoa vitsalla kuritta-maan. Sain vielä veljeniVeikon kaverikseni.

Keran osui vitsani kukonpäähän, sillä seurauksella,että kukolta puhkesi toinensilmä. siinä sitten mietittiinja tultiin siihen tulokseen,että siltä on lyötävä pääpoikki. Eihän sitä voinutyksisilmäisenäkään katsel-la, ja kun mokoma ei anta-nut hoitaakaan silmäänsä.Ei siis muuta kuin lihoiksikoko kukko.

Isäni ei syönyt kanaaeikä kukkoa, mutta lähi-kauppias himoitsi sen sortinherkkua. Niin kukko kynit-tiin ja vietiin kauppiaalle.

Minulle luvattiin rahoil-la uudet silkkisukat, kunentiset oli kukko nokkinutsäpäleiksi. Mutta niistä uu-sista sukistani toinen olisaumallinen ja toinen sau-maton. Sain joka päiväkuulla huomautuksen: ”Mi-täs puhkaisit kukolta sil-män.”

Kaikesta huolimatta se-kin sukkapari tuli käytettyä,tosin väkinäisesti. Taisi su-kista tulla arkisukat jo uu-tena, mutta itse tapauksenmuistan niin kauan, kuinLuoja suo. Tämä muistelmasilkkisukkakaudelta. Läm-pöistä kesää odotellessa.

Aino KoppiNoormarkku

Silkkisukat

YLEn digitaalisella tee-makanavalla vuoden vaih-teessa esitetty 10-osainenMuistojen Karjala –ohjel-ma lähetetään 31.5. alkaenaina tiistai-iltaisin klo 18.20puolen tunnin mittaisinaohjelmaosuuksina. Ohjel-masarja perustuu vuosina2000-2002 Helsingin yli-opiston kansantieteen opis-kelijoiden keräämään haas-tatteluaineistoon ”Karjalai-sesta siirtokarjalaiseksi” jahyvin laajaan elokuva- javalokuva-aineistoihin sekäeri lähteistä saatuihin van-hoihin valokuviin.

Muistojeni Karjala TV2:ssaVpl. Pyhäjärveltä oleva

haastatteluaineisto on var-sin niukkaa. Vpl. Pyhäjär-vi-Säätiön taholta ei osattupaneutua henkilöhaastatte-luihin riittävän aktiivisesti.Sen sijaan ohjelman tekijätsaivat säätiön kahden valo-kuvanäyttelyn aineistoataustakuviksi. Ohjelman eriosissa näkyykin haastatte-luun hienosti liittyvinä lä-hes 50 eri valokuvaa maise-mista, henkilöistä ja tapah-tumista elävöittämään jos-takin muusta kannaksen pi-täjästä olevaan haastattelua.Kunkin ohjelmajakson lo-

pussa kiitetään kuvanlähet-täjiä.

Olen katsonut ko. ohjel-masarjan kokonaisuudes-saan läpi ja voin lämpimäs-ti suositella ohjelmaa kai-kille. Jos mahdollista kan-nattaa varautua taltioimaanko. ohjelmat videonauhoil-le. Kurkijokelaisille tiedok-si, että Kurkijoen osuudetsijoittuvat sarjan keski-osiin. Haastattelut ovat hy-vin onnistuneet.

Reino Äikiä

Kurkijokelaisen numerossa 19/13.5.2005 tiedusteltiin Raikaan sisarusten nimiä. Ku-ten viime numerossa jo kerroimmekin, naiset ovat vasemmalta Tilda Suveri, Iida Tuovi-nen ja Anna Paksujalka. Takana kissa sylissään seisova mies ei kuitenkaan ole sisarustenveli vaan Iida Tuovisen aviomies Johan Tuovinen Juuasta. Kiitos tiedosta!

Hiitolan Pitäjäseuran retki Karviankirkkopyhään 29.5. Lähtö Porin lin-ja-autoasemalta klo 7.45. Jäsenilleilmainen kuljetus, muut 5 euroa. Kir-kon esittely, messun jälkeen ohjel-mallinen tilaisuus Karvian Karjalais-ten vieraana. Ruokailu Loma-Rai-sossa. Ilmoittautuminen ja lisätieto-ja Raija, puh. (02) 633 4975 tai 040-538 7401. Tervetuloa.

Ulvilan Karjalaseura täyttää 60vuotta su 12.6. Juhlat alkavat juma-lanpalveluksella Ulvilan kirkossa klo10.

Hiitolan Nuorisoseura tekee 11.-14.7. matkan Itä-Suomeen. LähtöPorista. Käyntikohteita Lahti, Lap-peenranta, Mikkeli, Savonlinna, Ke-rimäki, Punkaharju. Ilm. 31.5. men-nessä Erkki Rahkola, puh. (02) 5373644.

Muistettavaa

KarjalankoivuKarjalan koivukumartaa meille,kun olemmematkalla.

Karjalan koivuon huolissaanmaisemansasäilymisen puolesta.

Karjalan koivutoivottaa tervetulleeksikaikki maisemansaihailijat.

Karjalan koivuvihannoi pianjoka kesäistäkauneuttaan.

Heimo Suontausta

Kurkijokelaisentoimituksessa

(Koulukuja 7)karjalaisaiheisia

tuotteita myynnissä.

Nyt myösKurkijoki-pinssi 3,50 EEEEE jaRainar Hakulisen piirtämä

Kurkijoki-kartta (1974) 8 EEEEE

Perjantaina 27. toukokuuta4 – 2005 – N:o 21

Kerhomme perustamis-kokous pidettiin 15.12.1948, tosin marttatoimintaaoli epävirallisesti jo aikai-semminkin. Kerhommekunniajäsen Anna Pos-kiparta kuuluu perustajiin.Käydessämme kukkater-vehdyksellä edesmennei-den kerhomme jäsentenhaudoilla Loimaalla ja mo-nella muullakin hautaus-maalla havaitsimme, ettäyli 50-vuotiaan kerhommenykyinen jäsenmäärä 20 onvain puolet edesmenneistäjäsenistämme.

Vuosikymmenten varrel-la kerhomme toiminta onmuuttunut. Pois ovat jää-neet perunajauhon teko,saippuan valmistus ja jokatoinen viikko toistuvat om-

peluseurat. Kiireinen, taval-lisesti kodin ulkopuolellatyöskentelevä, lapsia ilta-kaudet autolla harrastuksiinkiidättävä martta ei enääehdi varaamaan itselleensäännöllisiä marttakerhoai-koja, joten toiminta onmuuttunut kerran kuukau-dessa tapahtuvaksi tapaa-misiksi vaihtuvien aiheidenmerkeissä.

Kerhomme hallituksenjäsenmääräksi on päätettyviisi sekä puheenjohtaja,jona toimii Minna Yli-Puntari, sihteerinä RiittaSario ja rahastonhoitajanaKatri Ahokas. Muut halli-tuksenjäsenet ovat Aili Lai-ne, Eeva Silvennoinen jaAnne Mäki. Lisäksi yhdis-tyksemme on valinnut puu-

Vanhassa kuvassamme Kirkonseudun ensimmäisiä martta-kerholaisia. Rukit ja puikot ovat ahkerassa käytössä. Kahvi-pöydän tarjottavina ainakin pullaa ja kuivaa kakkua.

Kirkonseudunmarttakerho

tarha-, terveys- ja nuori-somartat sekä emäntäleh-den tilausmyyjän.

Kerhomme jäsenistölläon avuja, joita hyödynnäm-me kerhossamme. Esimer-kiksi Laineen Aili pitäes-sään luonaan marttailtaaopasti sukankutojia oikea-oppisen kantapään neulo-misessa. Oikein hortono-min opastuksella leikka-simme marjapensaita ja he-delmäpuita sekä pereh-dyimme varttamiseen, jokaolikin tosi tarkkaa puuhaa.Lisäksi olemme pitäneetmarttaillan taimikasvatuk-sen ja siemenhankintojenmerkeissä ja tutustuneetmyrkyttömään tuholaistor-juntaan kotipihoilla.

Pesuvatien ja pyyhkei-

den kanssa vaelsimme Yli-maahan, kun puheenjohta-jamme oli järjestänyt jalka-hoitajan pitämään meillehemmotteluillan. Kädentai-toja olemme harjoitelleetpajutöiden ja servettiteknii-kan parissa sekä pääsiäisas-karteluilla Taitomanninavun ja ideoiden tuella.

Pikkujoulupuurot ja las-kiaisrokat on syöty sihtee-rin kutsuessa meidät kotiin-sa. Kesäteatteriretkien yh-teydessä olemme pistäyty-

neet muuallakin kuten Bii-sonitilan maistuvalla ateri-alla. Lapsille on järjestettyisänpäiväkakkukurssi jarantaretki Kalikkaan.

Marttojen joulumyyjäis-pöydässä on ollut käsitöitäja leivonnaisia useanavuonna. Äskettäin osallis-tuimme Kurkijoen Martta-yhdistyksen kahvitustem-paukseen Hongkonginmyymälässä. Tulevana ke-sänä olemme päättäneet ke-rätä ja kuivata viljankorsia

ja muuta sopivaa materiaa-lia syksyn kuivakukka- jaolkityöaskartelua varten.Mietintämyssyssä on myösmatonkudontaa.

Onnea kattojärjestöllem-me Kurkijoen Marttayhdis-tykselle sen juhliessa syk-syllä satavuotista taival-taan.

Kirkonseudunmarttakerhon 16 marttaa

ja neljä marttia

Rantaleirillä Kalikassa oli mukava tunnelma. Makkara maistui reippaan liikunnan jälkeen.Tuore kuva Kirkonseudun marttakerholaisista on otettu kokoontumisessa Silvennoisellatänä keväänä. Vasemmalta Riitta Sario, Aili Laine, Katri Ahokas, Helena Yli-Puntari, Min-na Yli-Puntari, Anne Mäki ja Eeva Silvennoinen.

1905-2005

KurkijoenMarttayhdistys ry

Suvussani kerrotaan tari-naa isoisäni isän Konstanti-nin ja hänen vaimonsa rak-kaustarinaa Tsaarin ajanPietarista 1800-luvun jäl-kimmäiseltä puoliskolta.Varmaan jokaisella sukunihaaralla on omat muistonsa,mutta äitini, joka miniänäollessaan osallistui vanhanparin hoitoon, on kertonuttarinan minulle tässä muo-dossa. Tosin jälkeenpäinolen saanut vahvistusta ker-tomukselle Arvi-sedältä jasisaruksiltani.

Vanha ukko Konstantinoli jäänyt pienenä orvoksi,ja sukulaiset olivat ottaneethänet hoiviinsa. Konstantinkuitenkin halusi omaa elä-määnsä ja karkasi kasvatus-kodista kahdeksanvuotiaa-na Pietariin. Pieni yksinäi-nen poika lähetettiin kruu-nunkyydillä takaisin suku-laisten luo.

Kun Konstantin täytti15 vuotta, hän matkusti toi-sen kerran Pietariin ja menialuksi lukkosepän oppipo-jaksi. Tässä työpaikassahän joutui siivoushommiin,

Konstantin Mikonpoika Rouhiainen, 1.5.1845 – 6.3.1928, jaMaria Vilhelmiina s. Isakson, syntyi 12.3.1851 Joensuussaja kuoli 8.1.1929 kotonaan Sorjossa.

Sukuni tarinaeikä hän päässyt lainkaanlukkoihin käsiksi. Toiseksihän oli talon ruuassa ja saiusein puuroa, joka oli kei-tetty toukkaisista jauhoista.Taas Konstantin karkasi jahakeutui nuohoojan oppiin.

Nuohoojamestari oli Pa-rikkalan Syväorosta kotoi-sin, joten hänellä voi ollavaikutusta Konstantininmyöhempiin vaiheisiin.Pietarissa oli tuolloin pal-jon suomalaisia nuohooji-na. Suomalaiset olivat luo-tettavia, lukutaitoisia japystyivät nousemaan kor-keankin piipun päähän, toi-sin kuin veli venäläiset.

Nuohoojana Konstantintoimi silloinkin, kun saikutsun ystävänsä häihinmukapojaksi, eli sulhaspo-jaksi. Siihen aikaan Pieta-rissa oli tapana, että sulha-sella ja morsiamella oli mo-lemmilla yhtä monta sul-haspoikaa ja morsiusneitoa.

Maria Vilhelmiina oli si-sarensa morsiusneitona, jasiinä häiden tuoksinassanuoret ’tykästyivät’ toisiin-sa. Maria oli kertonut käy-

vänsä usein kirkossa. Eipähän lopulta kovin useinkäynyt, ainakaan siinä kir-kossa, jonka ovipielessäKonstantin häntä odottelijoka pyhä.

Vasta seitsemäntenä py-hänä tärppäsi! Kirkonme-nojen jälkeen Konstantin jaMaria päättivät aloittaa kir-jeenvaihdon yhteyttä pi-tääkseen ja paremmin tu-

tustuakseen. Maria ei ollutoikein tyytyväinen omaankirjoitustaitoonsa, vaanpyysi sisartaan kirjoitta-maan puolestaan. Sisar eihalunnut Marialle nuohoo-jaa mieheksi, olihan Mariasentään hienossa perheessäpalveluksessa, joten hänpisti omiaan Marian kirjei-siin.

Kun nuoret tapasivattaas, Konstantin ihmettelikirjeiden sisältöä, jolloin hehuomasivat sisaren petolli-suuden. Konstantin sanoiMarialle: ”Kirjoita itsevaikka millaisia harakan-varpaita, ei se mitään hai-ta.” Näin heidän suhteensasai uuden käänteen, ja rak-kaus alkoi roihuta. Jonkinajan kuluttua he päättivätpalata Suomeen ja perustaaperheen.

Konstantin saikin Turus-ta nuohoojan paikan ja pianhän sai mennä satamaanvastaan morsiantaan. Kos-ka heidät piti pikapuolinvihkiä, Konstantin ei olluthankkinut omaa huonettaMarialle. Hän ajatteli, ettähe asuisivat yhdessä siihenasti. Tämä ei käynytkäänMarialle, vaan topakkanahän vaati, että hänellä pitiolla oma huone. Vasta vihit-

tynä hän muuttaisi Kons-tantinin kanssa yhteen asu-maan.

Vuokraemäntä auttoiasuntojärjestelyissä, ja kunheidät sitten vihittiin, herät-ti turkulaisten keskuudessasuurta ihmetystä Marianvalkoinen morsiuspuku.Täällä morsiamet käyttivätyleisesti mustaa vihkipu-kua.

Näin alkoi kertomus-ten mukaan avioliitto, jokakesti yli 50 vuotta. Marialleja Konstantinille syntyikaksi poikaa, Nikolai jaAleksander ja tytär Veera.Nikolai oli isäni isä. Alek-sander ja Veera matkustivatAmerikkaan. Isäni sedänAleksanderin piti tulla ta-kaisin Suomeen. Hänelläoli jo matkalippukin ostet-tuna, kun kaivoksessa ta-pahtui räjähdys, ja hän me-nehtyi.

Veera avioitui Kanadas-sa, ja hänen jälkeläisiäänasuu siellä vieläkin. Kerttu-serkku pitää heihin yhteyttäedelleen. Arvi-setäkin lä-hettää ja saa terveisiä Kana-dasta hänen kauttaan.

Terttu

MartatKurkijokelaisessa:

25.2. Aromäen-Piltolanmko

1.4. Elisenvaaran mko27.5. Kirkonseudun

mko1.7. Metsämaan mko2.9. Raholan mko23.9. Rummunsuon

mko4.11. Yhdistyksen

juhlanumero

Perjantaina 27. toukokuuta 2005 – N:o 21 – 5

1. Siinain vuorelta kaikui kerranihmislapsille käsky Herran,neljäs käsky, tuo suuri, vakaatäyttäjilleen mi onnen takaa,nuorta polvea velvoittaa,ettei hylkisi vanhempaa,isää, äitiä, jotka meilläovat oppaina elon teillä.

2. Sama käskypä eelleen yhävielä kaikuvi suuri, pyhä.Kirkkahimmin sen sanat ainaloistaa äitien sunnuntaina.Kevätkukkanen kuiskuttaapi,tuulet tuhansin kertoaapi:Sun on maasi tää sukus kehto,jos on täytetty onnen ehto.

3. Herran siunaus elon tielläseuraa meitä, kun ilomielläisää, äitiä palvelemme,koskaan mieltänsä loukkaa emme.

Neljäskäsky

-Oheisen runon lähetti meille Aili Heinonen, joka onlausunut sen äitienpäiväjuhlassa Ihojärven koulullavuonna 1944. Runon on kauniilla käsialallaan kirjoit-tanut muistiin opettaja Katri Immonen.

lapsi armas äidin rukousten,isän ilo, kohde toivomusten!Piennä hän jo pyhän käskyntäyttää,meille jalon esikuvan näyttääensi kutsun kohta kiiruhdella,viipymättä neuvot noudatella.

6. Jeesus sentään esikuva parhainolkoon elon keväässä jo varhain.

Nöyrä, kuuliainen kuoloon astikäskyn kalliin täytti ihanasti.Ristin puulla viime hetkinänsävielä muisti hellää äitiänsä,jonka hoiviin ystävän nyt heitti,kuolon yö kun kohta katseenpeitti.

7. Näin on meillä esikuvat jalot,viittoo matkallamme taivaanvalot.Sentään tiedän, ett’ on monenmontalasta pahaa, tottelematonta.Hylkivät he äitiä ja isää,näille murhetta vain tuovat lisää,jättäin vanhat yksin, turvaa vaille,kun on mieli kauas muille maille.

8. Niinpä moni äiti yksinänsäelon iltaa viettää mökissänsä.Muistan mummon, joka turhaanvuottaakotiin poikaa, vaikka tuskaatuottaamaammon sydämelle viestit pahat,jotka pojastansa kertovat,ett’ on vuoksi pyyteittensä halpaintaakse joutunut hän rautasalpain.

9. Paha, kiittämätön useastiäidille oon ollut tähän asti.Anteeks’ anon, hyväks’ lupaantulla,niin nyt vakaa aikomus on mulla,

ettei äidin sydän haavaa saisi,kyyneleitä silmät vuodattaisi,pettyisi ei isä toiveissansa,joit’ on kohdistunut poikahansa.

10. Neljäs käsky tää kauaskantaa,velvoituksensa suuren antaakoko kansalle kauniin maamme.Siispä mielehen painakaamme:”Entispolvea kunnioi,työllään suurta mi kerran loi!”Äidit, isät nuo aikain takaavielä ohjeita meille jakaa.

11. Neljäs käskypä tähden laillaloistaa elämän korpimailla.Kultakirjaimin sydämihinpiirtyköhön se pienoisihin.Tulkoon voimaksi elämähän,tielle saattaen eksyvän,sanan saakohon kauas kyliintuoden tuhlarit äidin syliin.

12. Viivy, kunpa sen Luoja sallis,aina luonamme, äiti kallis!Kärsi, rohkaise, anteeks’ anna!Hengen siivillä lasta kanna.Suureks’ saatua kalleimpasanna itkeä helmassas!Taatto taivahan olkoon myötä,auttain, siunaten äidin työtä!

Lyyli Laitinen

Helpoks muuttuvi velvoitus,min on voimana rakkausisän, äitien meille suoma,heille lahjana taivaan tuoma.

4. Muistan taasen Joosef-nuorukaisen,pojan isällensä kuuliaisen,puhdassydämisen, viisaan, jalon,vankilassakin mi taivaan valonnäki, siellä lohdutteli muitasurun kahlehilla sidotuita. –Kaikkialla oli Herra myötäsurut poistain, siunaelle työtä.

5. Entä Samuel, tuo taimitaivaan,kukkimahan suotu elon vaivaan,

Olin ehkä 14-15-vuotias,kun olin ihan yksin kalasta-massa Laatokalla oikein aa-van meren puolella. Salmi-vesien puolella kyllä olinkalastellut yksin sekä viisivuotta nuoremman veljenikanssa. Olimme vetäneetuistinta, verkkokalastaneetym. pikku kalastaneet.

Koska isäni oli ammatti-kalastaja ja me lapset olim-me kasvaneet kalastusam-matin ympyröissä, niin ve-renperintö veti jo ihan pik-ku poikana rannalle kalojanarraamaan, ensin onkiva-pa kädessä. Siitä se vähitel-len kehittyi iän karttuessaammattimaiseksi elintavak-si.

Tällä kertaakin oli tar-koitus mennä yhdessä isänkanssa kalaan, ja täkykala-kin eli syöttikalat oli johommattu valmiiksi, muttaisällepä tuli yhtäkkiä välttä-mätön meno jollekin kii-reelliselle asialle. Isä sanoi:”Kun tuli nuo syötitkinhommattua, ja nyt ne mene-vät haaskuun.” Minä sanoinitsevarmana: ”Kun on näintyyni ilma, niin kyllä minäsen pienen 200 koukun sii-man saan veteen yksinkin.”

Äiti alkoi laittaa minulleevästä, voileipiä ja jotainkypsää lihaa ja keittää ka-nanmunia. Minä sanoin:”Kyllä minulla on siellä ai-kaa keittää, kun saan siimanensin veteen.” Kiirehdinlähtemään, kun oli pitkämatka soudettavana, ennenkuin pääsisin pyyntipaikal-

le. Tiesin, että siimanlasku-kin oli paljon hitaampaayksin, kun täytyi hoitaa ai-rojakin sen verran, ettävene kulkisi hiljaa eteen-päin. Silloin kerkeäisin lait-taa syötin joka koukkuun,jotka olivat järjestyksessälaatikonreunakorkissa kiin-ni. Siima puolestaan juoksilaatikosta.

Kun eväät olivat pussis-sa ja pyyntivehkeet venees-sä, alkoi noin 6-7 kilomet-rin soutumatka. Suurin osamatkasta oli salmia pitkin,ennen kuin alkoi aavaa Laa-tokkaa kohti soutaminen.Noin kilometrin päässäLauvatsaaren päästä oliRaippaluodot (kolme luo-toa yhteensä), johon olinmenossa.

Luotojen selkäpuolella,meren puolella, oli sopivansyvyistä vettä, ettei tarvin-nut kovin pitkiä ankkurilan-koja, kun kivi täytyi lan-ganpäässä laskea pohjaan,että kohojen kanssa pintaanlaskettu siima pysyisi pai-koillaan, ettei merivirta taituuli pääsisi sitä kuljetta-maan. Meri oli ihan tyyni,ja siimani tuli veteen ihanasiantuntemuksella, vaikkaaikaa siinä meni yksinäniainakin kolme kertaa niinpaljon kuin mitä kahdeltaolisi mennyt. Sen tiedän,

koska isän kanssa oli sitäsamaa siimaa laskettu jos-kus kahdestaan.

Kun työ oli tehty siihensaakka, alkoi lepovuoro.Soudin rantaan, vedin ve-neen keulan rantakiville.Ettei vene jättäisi minua au-tiolle saarelle, laitoin vielä”kokkanarun” kiven ympä-rille, että se varmasti pysyi-si.

Siinä luodolla oli jokutuulen tuivertama tasalat-vainen männynkäkkärä jasen tyvipuolella oli kuiviaja hyvin tervaksia oksia.Sellaisen hakkasin kirveel-lä poikki ja siitä sain hyviätulipuita. Tulen tein rantaki-vikolle, ettei tuli pääsisikarkaamaan. Laatokanmyrskyiset aallot olivat pi-

täneet huolen, että kivikkoaoli paljaana aika korkeallerantakallioille asti. Nuotionsain syttymään helposti.Otin pienen sangallisen pa-dan veneestä. Pata ja kirvesolivat veneessä aina vakio-varusteina, kun kalareissul-la oltiin.

Kalastaja kokkinaKävin keittämään ensin

niitä kananmunia, että voi-sin käydä syömään. Sen jäl-keen keittäisin teevettä.Kun sinne ei voinut kesä-kuumalla ottaa maitopulloaevääksi, tee korvasi mai-don. Laitoin pataan vettävähän runsaastikin ja kaik-ki neljä äidin mukaani lait-tamaa munaa.

Katsoin, että vesi alkoi

kiehua ja laskeuduin siinälähellä olevalle sileälle kal-liolle kyljelleni ja yritin las-kea ja ajatella aikaa, milloinnoin viisi minuuttia olisikulunut. Siinä ajassa muni-en pitäisi olla kypsät. Mi-nulla ei ollut kelloa vieläsiihen aikaan.

Tuli räiskyi, ja kalalokitpitivät kovaa kirkunaansaniin kuin tavallisestikin.Siinä katsellessani pieniävalkoisia pilviä taivaallauni oli tullut ihan varkain.En ymmärtänyt, miten siinäniin kävi. Kun heräsin, ih-mettelin, missä olin. Se sel-keni aika pian, kun silmäniosuivat nuotion paikalle.Siinä oli ihan hiljaista, nuo-tio oli sammunut ajat sitten.Vesi padassa oli kuivunuthyvin vähiin.

Ajattelin, että kyllä mu-nat ainakin kypsiä olivat.Huomasin, että aurinkokinoli sillä aikaa muuttanutpaikkaansa ison joukon län-teen päin. Kun nuori po-jankloppi nukkuu hyvissäolosuhteissa, niin ei hänihan pian herää, vaikkeipehmeää patjaa alla ollut-kaan.

Kun kävin evästä syö-mään, niin kuori lähti mu-nista hyvin irti, mutta mu-nanvalkuainen oli vähänkumman värinen. Se oli vä-hän sinertävä. Koitin hau-kata, ei onnistunut. Kävinpuukolla leikkaamaan, oliniin kuin olisi yrittänyt ku-mia leikata. Munat vein ki-vikolle, että saisivat lokit-

Pieni kalareissukin koitella, jos saisivatosan niistä.

Söin voileivät paljaal-taan. En malttanut käydäenää teevettä keittämään,kun siimakin oli vielä ve-dessä ja kotiin oli pitkä mat-ka.

Siiman nosto kävi hyvinillansuussa, kun alkoi käy-dä pieni tuulenvire ja aloinvetää loppupäästä päin.Tuuli kuljetti venettä senverran, mitä kerkesin sii-maa vetää.

Saaliiksi sain kohtalai-sesti siikaa, muistaakseniehkä parinkymmenen paik-keilla, mutta lokit olivatnokkineet puolelta kymme-neltä siialta mahat auki. Sii-ka on herkkä kala. Joskoukku menee liian syvällekitaan, niin kala nouseepyörtyneenä vedenpinnalleselälleen. Kun lokki nokkiikalan mahan auki ja ilma-kupla menee puhki, kalapainuu alas. Sen pahem-maksi kala ei tule. Itselle sekelpaa syötäväksi, muttamyyntiin siitä ei silloin ole.Kotiin pääsin vähän myö-hempään illalla.

Sen pituinen se pieni ka-lareissu oli. Tämä reissu onjäänyt erikoisesti mieleeni,koska se oli ensimmäinenyksin tekemäni kalastus-matka. Ne pienet kommel-lukset tietenkin ovat autta-neet muistamaan erityisestituon retken.

Juho SupponenVampula

Muistat sie viel…

Aikanaan maalla asues-samme oli silloin jokaisessatalossa kotieläimiä. Oli leh-miä, lampaita, possuja ja lä-hes jokaisessa talossa kissa,toisissa koirakin. Lisäksi he-vonenhan se piti olla ja pik-ku karjaa lisäksi. Vasikat ja

lampaanvuonat olivat useinlasten lemmikkejä. Niilleannettiin nimetkin.

No, lasten leikitkin olivatvähän samantapaisia puuhiakuin aikuisillakin. Meilläkinoli yhtenä mukavana puuha-na käpylehmien valmistami-

Käpylehmätnen ja niillä leikkiminen.

Lähimetsästä lähdettiinhakemaan tarkoitukseen so-pivia kuusen- ja männynkä-pyjä. Ne valikoitiin tarkastiniin, että ne olivat sopivankokoisia ja sopivasti suomut”pörhöllään”, jotta saatiinpulskia lehmiä ja lampaita.

Lehmät tehtiin kuusenkä-vyistä laittamalla niille ti-kuista jalat. Ne yritettiin saa-da seisomaan suorina. Siitähuolimatta aina joskus joku

lehmä oli ”lynkällään” mil-loin minnekin päin. Lopultajokaisella oli sopiva määräkarjaa, ja niille tehtiin ai-taukset.

Lampaat taas tehtiin män-nynkävyistä. Olivathan nesitten sopivasti pienempiäkuin lehmät.

Kyllä sujui leikki näidenomatekoisten lehmien jalampaiden kanssa mukavas-ti. Sikojakin tehtiin joskus,kun löydettiin sopivia sian-

kärsäisiä ulpukoita rantave-destä. Harvemmin vain pos-sut olivat leikeissä mukana.

Kymmenisen vuotta sit-ten, kun olin vielä työelä-mässä mukana, kokeilimmelasten kanssa, syntyisikö”nykylasten” käsissä noitamukavia lapsuuteni leikki-kavereita. Käpyjä löytyi, janiitä innolla porukan kanssakerättiin. Me laitoimme niil-le kuitenkin jalat valmiistaaskartelutikuista ja kyllähän

noita elukoita alkoi syntyäsuurella innolla.

Varsinkin eräs Tuomas-poika oli ihan haltioissaanaikaan saannoksistaan, kol-mesta komeasta lehmästä.Niinpä hän julistikin suurel-la äänellä muille: ”Nämäminä säästän iankaiken.”Lienevätkö vielä tallella?

Terttu Ketola

Perjantaina 27. toukokuuta6 – 2005 – N:o 21

Ensimmäinenkaupunkimatkani

Oli sunnuntaiaamu, jaisä tuli herättämään minut.Hän sanoi: ”Pane päällesipyhävaatteet, sillä nyt lähe-tään autoajelulle.” En tien-nyt yhtään, mihin sitä men-tiin. Juotuamme aamutsai-jut ja syötyämme voileivätsiirryimme kiireen vilkkaatienvarteen odottamaan au-toa. Arvasin, että sieltä tuli-si Lipiäisen auto.

Silloin vasta isä ilmaisi,että olimme menossa Sorta-valaan laulujuhlille, silläsiellä vietettiin Kalevalan100-vuotisjuhlia. Matka su-jui ilman mitään kommel-luksia. Edes rengaskaan eipuhjennut, mikä oli kuule-mani mukaan hyvin yleistäsiihen aikaan.

Minulle se oli muistaak-seni toinen automatkani. En-simmäinen automatkani oliKurkijoen kirkolle muis-taakseni Lakkosen Adolfinja Hiltusen Saimin vihkiäi-siin, joten autokyyti oli jo-tain ihmeellistä ja siksi nau-tinto jo sinänsä Yksi asiaminua aluksi hiukan jännittieli se, kuinka auto jaksaisiajaa jyrkät ylämäet ylös asti.

Olin kuullut, että Loks-kummun sepän autolla saat-toi joutua ajamaan pakillajyrkän ylämäen, sillä se olipaljon hitaampi kuin yk-kösvaihde, ja jaksoi vetääjyrkänkin ylämäen Muttatässä autossa oli sen verranvoimakas moottori, että sejaksoi vetää kaikki mäet ai-van hyvin, vaikka ne näyt-tivätkin ihan hirveen jyrkil-tä, kun niitä katseli vastak-kaiselta mäeltä. Hyvin kai-kesta selvittiin ja perillä ol-tiin hyvissä ajoin.

Kalevala-juhlaAuto saatiin pysäköidä

uuden Karjalan sillan lähel-le merkitylle paikoitusalu-eelle, joka sijaitsi pitkän kel-taisen rakennuksen seinänvieressä.. Rakennus oli Sor-tavalan sairaala, jossa muunmuassa minä poika olen ensi

parkaisuni päästänyt.Kun auto oli saatu pysä-

köityä, läksimme kävele-mään juhlapaikalle. Se si-jaitsi Vakkosalmen puistos-sa, jonne oli rakennettu lau-lulava laulajia varten, joitaoli useampia satoja. Mesaimme hyvät paikat katso-mosta, sillä juhlakulkue eiollut vielä saapunut.

Kaupungin keskustaanpystytetty Runonlaulajanpatsas paljastettiin ensin.Sieltä läksi juhlakulkue Vak-kosalmen puistoon, jossasiis oli Kalevalan 100-vuo-tisjuhlan pääjuhla. Kun kul-kue alkoi lähestyä juhlapaik-kaa, se tuntui nuoresta pojas-ta juhlalliselta. Lippukulku-eet, soittokunnat ja kansal-lispukuihin pukeutuneet lau-lajat, joita oli useita satoja, jalisäksi paljon juhlakansaasaapui kulkueena puistoon.

Kun juhlakansa ja laula-jat olivat sijoittuneet pai-koilleen, alkoi juhlaohjel-ma, joka oli hyvin laulu-voittoista. Se oli mielen-kiintoista kuunneltavaa,vaikken minä mikään laulu-poika ollutkaan. Olihansiellä jotain kuvaelmiakinja joitain lausuntaesityksiä-kin.

Yksi kuvaelma jäi mi-nulle erikoisesti mieleen,kun Väinämöinen lauloiJoukahaisen suohon. Ai-kansa siinä toisiaan laula-malla uhitellen ryhtyi Väi-nämöinen jo tosi toimiin jarupesi laulamaan Jouka-haista suohon. Se meni joyli ymmärrykseni, kun Jou-kahainen vähän kerrallaanpainui aina syvemmälle jasyvemmälle niin, ettei hä-nestä näkynyt enää muutakuin lakki.

Sitä en muista, painuikoJoukahainen niin syvälle,ettei näkynyt mitään. Oli seniin ihmeellinen tapaus,että piti kauan aikaa ihme-tellä, kuinka oli mahdollis-ta, että toinen vajosi tuollatavalla suohon. Sellaista olisilloin kymmenvuotiaanpojan ajatusmaailma.

Väliajalla me kävimmetutustumassa Kuhanvuo-reen, jossa Vakkosalmenlaululavakin sijaitsi. Ku-hanvuoren korkeimmallakohdalla sijaitsi näkötorni,josta oli laajat näköalat kau-pungille ja laajalle Laato-kan lahdelle. Väliajallasaimme myös tutustua ru-nonlaulajiin, jotka lauleli-vat Kalevalaa niin, että kak-si kalevalaista miestä istuipenkillä vastakkain ja pitelitoinen toisiaan käsistä jalauloi kalevalaista runouttasamalla kumartuen lauluntahdissa toinen eteen ja toi-nen taakse päin. Heidänlaulamansa säkeet saattoi-vat kuulua esimerkiksi:”Veli kulta veikkoseni, kau-nis kasvinkumppanini, lähenyt kanssani laulamahan,saa kera sanelemahan, su-kuvirttä suoltamahan, laji-virttä laulamahan jne.”

Kävellessämme vastaantuli meidän kylän opettajaHelga Grunsdröm, joka olimyös minun opettajani.Isän kanssa keskusteltuaanhän sanoi minulle: ”Sinuntäytyy syksyllä kirjoittaaaine tästä Kalevalan laulu-juhlasta.” Silloin ajattelin,etten varmaan kirjoittaisi.Muistan, että syksyllä mi-nua jännitti, jospa opettajamuistaisi tuon reissun japyytäisi minua kirjoitta-maan siitä aineen. Mutta eisiitä ole puhuttu mitään senjälkeen. Nyt siitä on kulu-nut 67 vuotta.

Mentyämme väliajanjälkeen takaisin juhlaken-tälle alkoi jälleen ohjelma,jossa oli lauluesityksiä sekäkansantanhuja ja lausunta-esityksiä. Niin saatiin Kale-valan 100-vuotisjuhlat lop-puun, ja kotimatka alkoi.Parkkipaikalle oli kaikki-aan pysäköinyt vähän yli 20autoa. Sellainen oli auto-kanta silloin.

Kotimatka sujui aivanmainiosti, sillä tiesin, ettäauto jaksaisi vetää jyrkätkinylämäet. Sitäkään ei tarvin-nut jännittää. Tuo oli yksi

nuoruusaikani muistorik-kaimmista päivistä.

HelavalkeatSeuraavana päivänä oli

joukko nuoria kokoontunutyhteen, minä muiden jou-kossa. Ei meillä mitään eri-koista syytä kokoontumi-seemme ollut mitä nytomaksi iloksi, kun ei vieläuimaankaan oikein tehnytmieli, sillä vedet olivat vie-lä kylmiä.

Kun minä olin kertonut,että olin edellispäivänä Sor-tavalassa Kalevalan sata-vuotisjuhlissa ja että sielläoli ollut aika paljon auto-ja, niin päätimme hetimennä maantien varteen,näkyisikö niitä.. Autoja eimuuten kovin paljon nor-maalisti kulkenut, muttajospa nuo juhlat toisivat vä-hän lisää niitä meidänkinteille. Auto oli siihen aikaanmeistä nuorista näkemisenarvoinen kulkuväline.

Nuo Kalevala-juhlat oli-vat muistaakseni Hellun-tain tienoissa, ja olimmekuulleet vanhemmilta, ettäennen vanhaan oli poltettuhelavalkeita noihin aikoihinnoitien ja maahisten lepyt-tämiseksi. Samalla oli toi-vottu hyvää vuodensatoa.Niinpä mekin sytytimmeomat helavalkeamme jatoivoimme näkevämmepaljon autoja, mutta ei niitäkovin paljon kulkenut, mut-ta muutamia sentään.

Eivät nuo valkeat muu-tenkaan meille mitään on-nea tuoneet. Kävi nimittäinniin, että minua pari vuottanuorempi sisareni oli tullutsinne polkupyörällä ja läh-

tenyt ajelemaan jonnekin jaaikonut palata vielä sinnenuotiopaikalle, joka sijaitsiaika jyrkän mäen alla. Kunhän oli ollut palaamassanuotiopaikalle ja laskenutsitä mäkeä alas aika vauh-tia ja vähän heikolla ajotai-dolla, hän oli mäen allaajautunut pehmeään hiek-kaan, jossa hän oli menettä-nyt pyöränsä hallinnan jalentänyt pyörineen aika ku-perkeikan.

Onneksi hiekka, johonsisareni suistui, oli pehme-ää. Kaipa ne hyvät haltijatsuojelivat Ellaa niin, etteitullut mitään murtumia,mutta nahka kärsi aika pal-jon sannan raapimisesta.

Siihen loppui meidän hela-valkeittemme pito ja auto-jen laskeminen. Sammu-timme nuotion ja suunta-simme matkan kohti kote-jamme, jonne oli matkaatoisilla yksi toisilla kaksikilometriä. Ne taisivat ollaensimmäiset ja viimeisethelavalkeat, joissa minäolen ollut mukana.

Maatalouskerho-toiminta

Maatalouskerhotoimintaoli aika vilkasta meidän ky-lässä niin kuin monessamuussakin kylässä koko pi-täjän alueella. Kun oli täyt-tänyt määrätyn iän, niin voiryhtyä kerholaiseksi, jokokeittiökasvipuolella tai sit-ten vasikan- tai vaikkapakanankasvatuspuolella.Vanhempi sisareni oli ollutjo pari vuotta mukana ker-holaisena ja kasvattanutkeittiökasveja. Taisipa jo-nain vuonna olla sipulia oi-kein myyntiinkin asti.

Minä olin kolmenavuonna kerholaisena ennentalvisotaa. Ensimmäisenävuonna viljelin muistaakse-ni joitain keittiökasveja,mutta sitä seuraavina kahte-na vuonna ainoa kasvini olisokerijuurikas. Ensin kas-vuala oli 25 aaria, mutta toi-sena vuonna jo puoli heh-taaria. Se jäikin sitten vii-meiseksi kerhopalstakseni.

Sokerijuurikas oli tullutSuomeen uutena viljelys-kasvina jäädäkseen. Olihuomattu, että se menestyySuomenkin olosuhteissa,siksi Suomeen rakennettiinSalon ja Antrean tehtaat.Salon tehdas oli tietenkinLänsi-Suomea ja Antreantehdas Itä-Suomea varten.

Sokerijuurikas tutuksiSuomen Maatalouskerho

otti sokerijuurikkaan vilje-lyn tunnetuksi tekemisenohjelmistoonsa. Se alkoimyös tarjota sokerijuuri-kasta vanhemmille kerho-laisille viljeltäväksi, silläsiitä oli mahdollisuus saadarahallistakin tulosta. Lisäk-si sen naatit olivat hyväänautakarjanrehua. Se ei tar-vinnut mitään varastosuo-jaa, sillä se jalostettiin teh-taalla sokeriksi jo samanasyksynä. Sen jäätyminen-kään ei tehnyt sitä aivan ar-vottomaksi.

Vertailuna esimerkiksilanttu, punajuuri ja porkka-na, jotka vaativat hyvät säi-lytystilat, jotta ne säilyivätkevättalveen asti, jolloinniistä olisi saanut parhaanhinnan. Myös kotitaloudes-sa ne olivat arvokkaita vita-miinilähteitä.

Toisaalta sokerijuurikasvaati hyvän lannoituksen.Esimerkiksi maan ph-arvonpiti olla vähintään viisi taiyli. Paras silloisten suosi-tusten mukaan oli kuudenkieppeillä. Kun neuvojakävi meillä syyskierroksel-la ja kysyi isältä, voisiko tä-män poika ottaa sokerijuu-rikasta kerhopalstaansa.

Koska isällä ei ollut mi-tään sitä vastaan, että jotainuuttakin voisi kokeilla, niinneuvoja otti mahdolliseltakylvöalueelta maanäytteet,josta näkisi, olisiko se sopi-vaa aluetta sokerijuurik-kaalle. Näytteet otettiin va-jaan hehtaarin alalta, jostaensimmäisenä vuotenaotettiin juurikkaalle noin 25aaria. Tarkoituksena oli,että jos siitä tulisi tulosta,niin lisättäisiin toinen puo-likas seuraavana vuonna.

Kun sitten kevättalvellapälviä alkoi ilmaantua pel-loille, tuli kerhoneuvojataas käymään kevätkierrok-sellaan ja toi tullessaan ana-lyysit ottamastaan maasta.Vähän jännitti, olisivatkomaat sopivia juurikasmaitavai täytyisikö luopua kokojuurikashommasta. Olin jotalven aikana totutellut sii-hen, että seuraavana kesänäkerhopalstassani kasvaisisokerijuurikasta, jota eimuilla kylän kerholaisillatietääkseni ollut.

Lähes sopiva maaNeuvoja otti paperit sal-

kustaan ja alkoi sieltä lu-kea: ”Tuossahan ne ovat.Eivät nämä mitenkään huo-noja ole muuten kuin hap-pamuuden suhteen olisi toi-vomisen varaa noin prosen-tin verran, mikä on kylläaika paljon. Mutta kyllä mi-nun mielestäni kannattaakylvää, vaikka kokeilumie-lessä, että näkee, kasvaakojuurikas muuten näissä

Eino Heikinmaan Lapsuusmuistoja-sarjan osa 11Oi niitä aikojaentisiä ja lapsuusvuosia noitaMuistelmani alkavat aivan lapsuusvuosistani Kurkijoen Saa-reksen kylästä 16-vuotiaaksi nuorukaiseksi asti. 4.1.1942sain kutsun IS-joukkoihin Kurkijoelle, ja siitä alkoi Suomenarmeijan palveleminen aina 23.10.1945 saakka. Nämä tari-nat olen kirjoittanut aivan muistinvaraisesti, en ole mitäänmuistiinpanoja käyttänyt. Ne muutamat päivämäärät, jotkatästä löytyvät, on otettu teoksista, jotka on myös mainittu.

Eino Heikinmaa

Sokerijuurikasviljelyn pioneerina

Sokerijuurikas olitullut Suomeen uutenaviljelyskasvinajäädäkseen.”

Sortavalan laululava täyttyi monisatapäisestä kansallispukuisesta laulajajoukosta.

Perjantaina 27. toukokuuta 2005 – N:o 21 – 7

Eskon puumerkki

maissa. Vähän monihaarai-siahan ne voivat olla, muttakyllä niistä vaivanpalkansaa.

Ja onhan se aina opettele-mista uuden kasvin viljele-minen, oli se sitten mitä hy-vänsä niin, että kyllä minunnähdäkseni pojan kannattai-si antaa yrittää tällaisessakinmaassa. Siinä on montamuutakin opittavaa kutenkylvö, harvennus ja harauk-set, jotka vaativat omat tai-tonsa, vaikka ne tullaanopastamaan, kun se aika tu-lee. Kylvö suoritetaan mah-dollisimman aikaisin hyvinmuokattuun ja tasaiseenmaahan noin 35 senttimetrinrivivälein.”

Lannoituksesta neuvojaantoi myös ohjeita, ja isätuntui seuraavan niitä tar-kasti ja kyseli vielä lisää sii-tä, mikä oli jäänyt epäsel-väksi. Neuvoja opasti: ”Kyl-vettävälle alueelle olisihyvä, jos siihen saisi jostainsammutettua kalkkia. Seauttaisi jo tänä vuonna, mut-ta sitä tuskin mistään saa, jase on aika kallista ostaa.Mutta jos teillä on säästynyttuhkaa, niin kylväkää sitä.Silläkin on kalkin tapainenvaikutus, mutta täksi vuo-deksi siitä ei ole paljon apua.Mutta säästäkää nyt kaikkituhkat ja kylväkää tuohontoiseen lohkoon, joka tuleeensi vuonna kylvettäväksi,niin se voi auttaa jo ensivuoden satoon.”

Kylvö jaharventaminen

Niin saimme rautaisan-noksen sokerijuurikkaan vil-jelyksestä, joten sen jälkeenoli hyvä ryhtyä juurikkaanviljelyyn. Kun kevät oliedistynyt niin pitkälle, ettäpäästiin maan muokkauk-seen, se ei tuottanut mitäänvaikeuksia, sillä maanlaatuoli hyvin muokkautuvaamultamaata ja loivaa rinnet-tä.

Kun vielä apulannat olilevitetty ja viimeinen tasausoli suoritettu, oli kylvönvuoro. Se suoritettiin Fix-merkkisellä yksiriviselläkylvökepillä. Se olikin tark-kaa työtä, jotta tuli oikea ri-viväli ja suorat rivit. Kylvö-keppi oli kai saanut nimensäsiitä, että se muistutti viisisenttiä läpimitaltaan olevaapeltikeppiä, jonka toisessapäässä oli lautaset niin kuinnormaalissakin lautasko-neessa. Kun sitä työnnettiinmaanpintaa pitkin, niin pyö-rivät lautaset pyörittivätsyöttäjää putken alapäässä,joka syötti säädetyn määränsiementä maahan. Pyörivätlautaset peittivät lopuksi sie-menen.

Ensimmäiset taimet il-mestyivät jo runsaan viikonkuluttua kylvämisestä, ja li-sää ilmestyi aika hyvään tah-tiin. Niin alkoi harvennuk-seen valmistautuminen. Mi-nulle se ei ihan mitään uuttaollut, sillä olin jo joutunutturnipsia harventamaan. So-kerijuurikkaan taimet olivatvain paljon hennompia kuinturnuksen. Kaiken lisäksimonet rikkaruohot olivataika lailla samantapaisiakuin itse sokerijuurikas,mutta kyllä pian sitä oppituntemaan, mikä on juurikas

ja mikä rikkaruoho.Kun harvennus oli saatu

tehtyä, alkoi melko pian en-simmäinen haraus, joka olitehtävä aika varovasti sil-loin, kun taimet olivat vieläaika pieniä. Mutta se oli teh-tävä riittävän usein, ettei rik-karuoho päässyt valtaamaankoko juurikaspeltoa. Meilläse tehtiin työnnettävälläPland Junior –käsiharalla,johon kuului leikkaavia jamöyhentäviä teriä.

Harauksen avulla pidet-tiin maa kuohkeana ja rikka-ruohoista vapaana, lisäksi ri-vien kohdat täytyi möyhen-tää kuokalla ja samalla pois-taa myöhemmin itäneet tai-met ja rivin kohdalla olevatrikkaruohot. Siinä riittikinkerhopojalle hommia kokokesäksi. Lisäksi piti pitääkirjanpito kaikista menoistaja töistä, mitä oli tehnyt itseja kuinka paljon oli vierastatyövoimaa käytetty kerho-palstan hoitoon.

Ensimmäinen satoKun muut kesätyöt olivat

lopuillaan, alkoi juurikkaannosto, joka oli pelkkää käsi-työtä. Naatista sokerijuuri-kas vedettiin ylös maasta.Normaalisti lähti kaksi juu-rikasta kerrallaan. Sitten ko-puteltiin kahta juurikastavastakkain, millä karisteltiinniistä multa pois ja laitettiinriviin. Sen jälkeen listittiinlistinveitsellä naatit pois jaheiteltiin pieniin kasoihin,joista ne ajettiin johonkinsopivaan paikkaan, mistä nesaatiin mättää autoon teh-taalle vietäväksi.

Ensimmäinen juurikassa-toni ei ollut mikään hyvä,koska juurikkaat olivat sel-laisia karvaturreja, niin kuinneuvoja oli epäillytkin. Mut-ta ne olivat kuitenkin aivantehtaalle käypää tavaraa. Janiin oli ensimmäinen vuote-ni sokerijuurikkaan viljelijä-nä lopussa.

Vuoden tulos ei ollut mi-tenkään mieltä ylentävä,mutta kuitenkin sen verrantuli tulosta, että siitä riittivielä innostusta yrittää seu-raavanakin vuotena. Sainmyös tehtaalta hiukan vilje-lijäsokeria, mikä oli merkit-tävä etu, sillä sokeri oli sii-hen aikaan rahanarvoista ta-varaa. Sen lisäksi karja sai

naateista ravitsevaa ja tuo-retta rehua.

Jo ennen syyskyntöä al-koi seuraavan kesän juuri-kasmaan kunnostaminen.Siihen ajettiin melkoinenkarjanlantamäärä ennenkyntämistä. Sitten talven ai-kana sille levitettiin happa-muuden vähentämiseksikaikki tuhka, mitä talossatalven aikana syntyi.

Seuraavana keväänäodottelin jännityksellä, mi-hin aikaan päästäisiin kylvö-hommiin. Toivoin, että pel-lolle pääsisi varhain, silläjuurikas vaatii pitkän kasvu-ajan. Kevät olikin suhteelli-sen aikainen. Tarkalleen enkylvöaikaa muista, muttajuurikkaan kannalta kokokesä oli suotuisa, joten oli

odotettavissa hyvää satoa. Jakyllä se olikin aivan kohta-lainen. Neuvojakin, joka olijuurikaskuormaa hakevanauton mukana, ihasteli juu-rikkaiden laatua ja mallia japyysi: ”Saisinko ottaa muu-tamia malliksi siitä, millaisiajuurikkaiden oikein pitäisiolla?”

Suurimmat sokerijuurik-kaani olivat noin kilon pai-noisia ja sopusuhtaisia, ei-vät mitään karvaturreja.Vaikka kesä 1939 oli kaikinpuolin hyvä, niin kaikestahuolimatta synkät pilvet lei-jailivat Euroopan ja Suo-menkin taivaalla.

LeiripäivätMaatalouskerholiitto jär-

jesti joka vuosi maakunnal-lisia leiripäiviä, joissa kah-dessa minäkin kerkesin käy-dä. Toiset niistä pidettiinKurkijoella ja toiset, joissakävin, olivat SortavalassaVakkosalmen laululavalla.Siellähän minä olin ollut ai-emminkin, kun siellä vietet-tiin Kalevalan 100-vuotis-juhlia.

Leiripäivien ohjelma olihyvin - sanoisinko – kevyt-tä, ei mitään pitkiä puheita,ja esitelmätkin olivat yleen-sä kiinnostavista aiheista jasopivan mittaisia. Siellä olipaljon pikku kilpailuja kutenperunankuorintaa, vastante-koa, köydenpunontaa jamyös urheilukilpailuja, tie-tysti myös henkistä ohjel-maa kuten laulu- ja lausun-taesityksiä. Yhtenä tärkeänäosana niillä oli seurustelutoisten pitäjien kerholaistenkanssa.

Kurkijoella pidetyiltä lei-ripäiviltä on mieleeni jäänyterityisesti aamu-uinti, jokaoli koitua minulle kohtalok-kaaksi. Meitä läksi kolme taineljä poikaa aamu-uinnille.Menimme siitä maatalous-opiston oppilasasuntolan jaruokalan ohi kulkevaa pol-kua pitkin kauempana ole-valle uimalaiturille. Siltäjohti raput veteen.

Joku kerkesi ennen minuaja laskeutui rappuja pitkinveteen ja kokeili syvyyttälaiturin päästä. Todeten sennoin metrin syvyiseksi hänläksi siitä uimaan. Minä olintottunut hyppimään veteen,koska Ahvenlammin ja Iijo-

en vedet olivat niinkirkkaita, että niissänäki, kuinka syvää mis-säkin kohdassa oli.

En arvannut, ettäkahden metrin päässä

oli vettä ainoastaan noinpuolen metrin verran. Voivain arvata, miltä tuntuu,kun hyppää laiturilta suo-raan päin pohjaa. Onneksisiinä kohtaa pohja oli vainpehmeää savivallia, jonkaaallot olivat siihen muodos-tanut. Joka tapauksessa seoli sellainen tälli, että niska-ni oli kipeä monta päivää.Lisäksi kasvoni olivat savenja kuran peitossa, josta sel-visin pesemällä ne kunnolla.

En puhunut siitä kenelle-kään, koska minua oli varoi-tettu, etten saisi hypätä pääedellä tutkimatta ensin ve-den syvyyttä. Siitä olisi voi-nut olla arvaamattomat seu-raukset.

Voi vain arvata,miltä tuntuu, kun hyppäälaiturilta suoraan päinpohjaa.”

PerunaPistä poskeen perunaa,kyllä nälän tunne katoaa,samat vitamiinit saat, olipa se siikliä,sabinaa tai ostaraa.

Kokkaile uuniperunaksi, muusiin jaleivontaan:rosamundaa, pitoa, rekordia tahipuikulaa.

Kun talven tuulet viheltää, vaarmaankuuma keitto lämmittää,kuori siihen nikolaa, amatsonee taivaikkapa ukamaa.

Laita salaattiin, laatikkoon, mikseipävaikka Janssoniin,siikli, bintje ja olumpia, et silloin petytuloksiin.

Reseptissä sanotaan: paistin kanssa ainaperunaa,keitä silloin famboa, sabinaa, herthaa taimatildaa.

Sellainen se on mehevävartinen,tärkkelyspitoinen,koisokasviheimoinen peruna, potatti,pottu, maaomena.(kukankin voi laittaa korvan taa!)

Fagervikin ruukki saksalaisinemestareineen,vaiko Pommerin sota toivat perunanSuomeen?Eipä tuota asiaa muistiin merkitty,mutta siitä asti on täällä perunaakäytetty.

Jos nenäsi on kuin suuri bintje, se sovi eiollenkaan.Kun naama rusottaa rosamundan tapaan,onkohan silloin siirrytty perunaiseenpulloruokintaan?

Pommes myös on perunaa ja vaikka mitenmonessa muodossa.Nuoriso shipsejä pupeltaa, mitäpäsmuuta, sehän on perunaa!

Maahan ne pannaan ja maasta nenostetaan,Siispä vaan innolla tuotetta jalostamaanja nauttimaan.

OnervaKirjoitettu 1997

Amerikkalainen, eng-lantilainen ja venäläinensotilas kehuskelivat sillä,kuinka hyvät olot heidänarmeijoissaan heillä kulla-kin oli. Venäläinen aloittija kertoi, että heidän soti-laillaan oli niin hyvät olta-vat, että he saivat syödäk-seenkin 2000 kcal päiväs-sä. Englantilainen laittoitietenkin paremmaksi jakehui, että heidän armei-jassaan päivässä sai ener-giaa 4000 kilokaloria.

Amerikkalainen ei voi-nut jäädä huonommaksivaan kaksinkertaisti edelli-sen ilmoittaman määrän jasanoi, että Yhdysvaltainarmeijan palveluksessaolevien vuorokausiannos-ten kalorimäärä oli yh-teensä 8000 kcal. Sitävenäläinen ei millään jak-sanut uskoa ja totesikin:”Ei kukaan voi syödä kaa-lia niin paljon.”

Hymyähuuleen

Tie täynnä kulkijoita,pieniä, suuria evakoita.Kukaan ei tiedä,minne hän jatkaa,pakoa tätäraskasta matkaa.

Määräys saapui:Lähtö on eessä.Järkytys mielessä,silmät on veessä.Kaipaava katsekotia päin,viimeisen kerransen nyt mä näin.

Vuolaina vuotavatkyynelten vanat,kurkkuhun tarttuvathiljaiset sanat.Miksi on mentäväoudoille teille?Annettiin raskastaakka tää meille.

Rauhaa me toivoimme,lähteä saimme.Luojalta lohtuatuskaamme haimme.Rukous hartaanakorkeimman puoleen,lohtua antoituskaan ja huoleen.

Terttu Ketola

Maaliskuun muisto

Perjantaina 27. toukokuuta8 – 2005 – N:o 21

Haapasen HautaustoimistoTÄYDELLINEN HAUTAUSPALVELU

Puh. 762 2700 ja 762 2857Heimolinnankatu 16, 32200 LoimaaLiikeajan jälkeen Reunanen puh. 762 2700

Matkap. 0500 531 814, 050 561 0547

KukkaBoxPuh. 762 2669

Vastapäätä LoimaanAluesairaalaa

Asianajajia

AsianajotoimistoHEIKKI RANTANENJulkinen kaupanvahvistaja

Kauppalankatu 9–11 B, Loimaap. (02) 762 2888, fax 762 2313heikki.rantanen@kolumbus.fi

AsianajotoimistoJARI HEIKMAN OY

Asianajaja,varatuomari Jari Heikman

varatuomari Kaarina Nylamovaratuomari Katri NieminenTuruntie 8–14, II krs. Loimaa,

puh. (02) 762 4400, fax 763 1301jari.heikman@aatsto.inet.fi

www.heikman.com

ASIANAJAJAon asianajajaluetteloon hy-väksytty lakimies, jolla onsäädetty kokemus ja taito.Asianajajan toimintaa valvo-vat Asianajajaliitto ja oikeus-kansleri. Asianajotoimistothoitavat myös maksuttomiaoikeudenkäyntejä ja oikeus-turva-asioita.

Varatuomari

HAUTAKIVETVuodesta 1921luotettavaa ja yksilöllistäpalvelua

PUHELIN (02) 760 511

MUSIIKKIVÄENPALVELUPAIKKA

Puh. 7622 950,Oikokatu 3

Avoinna: ma-pe 10-17.30 la 10-14.00

EHT-liitonjäsenErikoishammasteknikko

MARKO ROSENDAHLVastaanotto Heimolinnankatu 14 Loimaa

Ajanvaraus puh. (02) 763 1179

Käytäthän ilmoittajiemme palveluita!

LAATUAEDULLISUUTTA

AMMATTILAISELTA• Kellohuoltopalvelu• Käsikaiverrukset• Konekaiverrukset• Korukorjaus/ kivi-istutustyöt• Sormuksien valmistus• Ja nyt myös lasikaiverrus

KELLOLIIKEJuhani Lankinen Ky

Kauppalankatu 2, LoimaaPuh. (02) 763 2760

(Kaupungintaloa vastapäätä)

KAIKKI PAIKAN PÄÄLTÄ

ALASTARON OP, LOIMAAN OP, LOIMAAN SEUDUN OP,MELLILÄN SEUDUN OP, METSÄMAAN JA NIINIJOEN OP

Onnittele Osuuspankin lahjashekillä,verkkolahjakortilla tai

rahastolahjakortilla

Onnea ylioppilaille jaammattiin valmistuneille!

Miljoonat ruusut ja mo-net muut kukat juhlistavatylioppilaiden, ammattiinvalmistuvien ja muutoinkoulutyönsä päättävienjuhlintaa touko-kesäkuunvaihteessa. Päättäjäisjuhli-en tärkein kukka on edel-leenkin leikkoruusu. Senmyyntimäärä liikkuu useis-sa miljoonissa. Kun mu-kaan lasketaan kaikenko-koiset ja -väriset lajikkeet,määrä noussee lähes yh-deksään miljoonaan ruu-suun. Ruusuista noin puo-let on kotimaisia, loput tu-levat useista maista eripuolilta maapalloa.

- Suosituin juhlakukkaon pitkään ollut pitkävarti-nen punainen taivaaleanpunainen ruusu,mutta yhä useammin kou-lutyönsä päättävää onnitel-laan oransseilla, keltaisilla,valkoisilla, sinisillä tai mo-nivärisillä kukkakimpuilla.Eikä kukkakaan vält-tämättä ole aina ruusu; ger-berat, krysanteemit, kallat,liljat ja monet muut kukatsoveltuvat yhtä hyvin niinjuhlaan kuin arkeenkin.Viime vuosina suosiotaanovat lisänneet myös pienetkiitoskimput, joita koulu-laiset ojentavat päätöspäi-vänä opettajilleen, selvittääElina Raukko Kauppapuu-tarhaliitosta.

Toukokuun lopun kou-lunpäättäjäisjuhlat ovatyksi vuoden neljästä suu-resta kukkasesongista. Pää-siäinen ja äitienpäivä ovatmyynnillisesti samanko-koisia koulunpäättäjäistenkanssa, ja vain joulu onnäitä suurempi. Noin kah-

den viikon mittaisen myyn-tijakson arvoksi Kauppa-puutarhaliitto arvioi noin 50miljoonaa euroa.

Kevätjuhlien kukkia kan-nattaa hieman hoitaa, jottaniistä saisi mahdollisimmanpitkän ilon. Kukat eivät sie-dä kuumaa, joten älä jätäniitä auringonpaisteeseenesimerkiksi auton takaikku-nalle, vaan laita ne mieluim-min takakonttiin. Kun laitatleikkokukat maljakkoon,viillä sitä ennen terävälläveitsellä varsista pois parin

sentin pätkät. Kukkavirkis-tettä kannattaa käyttää, sil-lä se lisää kukkien kestoauseilla päivillä.

Yöksi maljakko on hyvänostaa ulos, sillä viileä öi-nen kevätilma hidastaakukkien luonnollista van-hentumista. Lisää vettä javirkistettä, kun vesi malja-kossa vähenee. Kukinnanjälkeen kukat laitetaankompostiin.

Kauppapuutarhaliitto ry

Valmistuvia onnitellaanmiljoonilla kukilla ONKS

TIETOOVASTAUKSET1. vuonna 19702. keskeinen henkilö

ns. läskikapinassa3. Martti Lutherin4. mauste- ja lääkekas-

vi5. nautaeläin mm. Tii-

betissä ja Himalajal-la

6. Veikko Huovinen7. tupee8. Bernadotte9. Heikki Ritavuori10. keinosiementäjä

SPAR LOIMAAKauppias Sami Toivonenpuh. (02) 763 6850ma - pe 7-21, la 7-18, su 12-21

RuokakauppaSinun makuusi

762 2848

LOP-Kultapiste

763 2150

040-765 7028

Ritvanja OilinEines-keittiö

76368520762 4432

762 2062

762 1413

Ainutlaatuisellenaiselle ja lapselle

kg

Kariniemen Broilerinmaustetut filepihvit

590 g (10,15 kg) 599rasia

KOFF III-olut12-pack6,70 + 1,20 (1,69 l) 790

HK Naudanpaistijauheliha

400 g (4,98 kg)

1,99rasia

Norjalainen Merilohi

4,59kg2 kalaa/tal.

Norjalainen Merilohi2–3 kg

Atria Peruna-, punajuuri- tai italiansalaatti

500 g (2,58 kg)

129rasia

Hovi Tuorejuustot200 g (9,95 kg)

199rasia

HK Kabanossigrillimakkarat

400-500 g (5,73-4,58 kg)

229pkt

Atria Marinoituporsaan pihvifilee

n. 800 g

799kg

Suomalainen Naudanulkofilepihvi myöspunaviini marinoituna 1590

kg

Tarjoukset voimassa: perjantai – lauantai 27.-28.5.2005