Kurkijokelaisen, hiitolaisen ja karjalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä58. VUOSIKERTA Irtonumero 2 E (sis. alv 22 %)Nro 23 • Perjantaina 23. marraskuuta 2007X

Adventtiaika ........................................3Antti Kiiskin hautajaiset ....................4Elisenvaaran koulun juhlat............ 5-7Häyhät kotiseutumatkalla ..................8Heikinmaa: Sota-aika, osa 4 ..............9Räsäset Kurkijoella, osa 4 ...........10-11Vaarin kanssa Kurkijoella ...............12

Seuraavat Kurkijokelaiset ilmestyvät14.12. (joulunumero), 28.12.2007, 11.1.2008,…

Sivuillamme

TÄNÄÄN mm.Sivuillamme

TÄNÄÄN mm.

Ennen varsinaisen päivä-juhlan alkua Elisenvaarankoulun rehtori Mika Virta-nen, lukion rehtori, sivis-tysjohtaja Heikki Vainio jasivistyslautakunnan pu-heenjohtaja Juha Lehtinenottivat juhlasalissa onnitte-luja vastaan. Ensimmäisik-si onnittelijoiksi ennättivätKurkijoki-Seuran, Kurkijo-ki-Säätiön ja Kurkijokelai-sen edustajat Sakari Karsi-la, Pertti Hartikka, PirkkoRiikonen ja Raija Hjelm.Mukana oli myös lahjanideoinut Kari Rahiala, jokasen myös esitteli.

Yhteinen lahja oli ope-tustarkoitukseen suunnitel-tu Mikael Agricola -juliste-sarja ja oheiskirja. Kurkijo-ki-Säätiö luovutti muistok-si uudehkon pöytästandaa-rinsa.

Koulun kirjastoon olihistorianopettajan johdollapystytetty koulun historias-ta kertova näyttely. Muka-na olivat myös samat esi-neet kuin Kurkijoki-muse-olla viime kesänä. Lisäksioli löydetty paljon muutanäytteille asetettua. MyösKurkijoki-Säätiöllä ja Kur-kijokelaisella oli näyttely-huoneessa oma esittelypöy-tänsä.

Niin sanottuun pikkusa-liin eli pieneen voimistelu-saliin oli koottu oppilaidentaide- ja käsityönäyttely.Eräässä luokkahuoneessaesiteltiin koulun kansainvä-lisyyttä. Toiseen luokkaanoli pystytetty non-stoppinapyörinyt luokkakuvanäytte-ly.

Monipuolinenohjelma

Kun päiväjuhla alkoi,aurinko paistoi niin tutuksitulleista suurista ikkunois-ta. Myös juhlijoiden kas-voilta paistoi päivä. Iloinenpuheensorina täytti juhlasa-

lin, kun kantelisti, musii-kintohtori Arja Kastinenaloitti soittonsa lattiallakyykyssä ollen. Pian yleisöhuomasi hennon kanteleenäänen ja hiljeni kuuntele-maan taiturin soittoa.

Seuraavana vuorossa olivähän jykevämpää soitan-taa. Pöytyäläinen vaskipu-hallinkvintetti Ytybrassesitti johtajansa Matti Lai-hon koulun 70-vuotisjuh-laan säveltämän Elisenvaa-ran koulun kunniamarssin.Marssi täytti siis samassatilaisuudessa 10 vuotta.

Rehtori Heikki Vainiontervehdyssanat ja Kurkijo-ki-Säätiön tervehdyksenesittäneen Pertti Hartikanpuhe ovat toisaalla lehdes-sämme. Elisenvaaran kou-lun ja lukion yhteinen kuo-ro lauloi laulut Ohikiitävääja englanniksi Finlandia-hymnin.

Tieto onvain tietoa

Juhlapuhuja taitelijapro-fessori Heljä Liukko-Sund-ström on käynyt Elisenvaa-ran yhteiskoulua vuosina1951-1955, jolloin koko si-sarusparvi on eronnut kou-lusta ilmeisesti perheenmuuton vuoksi. Koulunmatrikkeli kertoo edelleen,että Heljä Liukko oli saanutuseita palkintoja piirustuk-sessa ja maalauksessa kou-lun kulttuurikilpailuissa.

Juhlapuheessaan, jonkaprofessori Liukko-Sund-ström piti räiskyvään ja va-paaseen tyyliinsä puhuja-

pöntöstä mutta ilman mi-tään papereita, hän kertoi,että koulu oli jo hänen aika-naan hyvässä maineessa.Siitä syystä heidänkin äitin-sä, joka oli opettaja, lähettilapsensa aina Mynämäeltäasti Elisenvaaran yhteis-kouluun. Koulu oli myöstaiteeseen suuntautunut.Professorin mielestä kou-lussa elää ”salaperäinentunne”.

Liukko-Sundström ononnellinen kahdesta valin-nastaan: siitä, että hän kävioppikoulunsa juuri Elisen-vaarassa ja Taideteollisenkorkeakoulun ns. Ateneu-min, jossa myös oli sama”salaperäinen” henki. Hänei menestynyt koulun tieto-puolisissa aineissa kovinhyvin, sillä hänellä nousi

kulttuurissa menestyminenns. hattuun. Hänen opetta-jansa olikin sanonut, kunantoi hänelle neljä nelostatodistukseen, että se johtuiem. hattuun nousemisesta.

Heljä Liukko-Sundströmon sitä mieltä, että tieto onvain tietoa. Vasta kun lapsisisäistää sen tiedon, hän ontodella oppinut ja sivisty-nyt. Hän on huomannut,että taidemaailma on jäänyturheilun jalkoihin, eikä lap-silla enää ole toiveidenmaailmaa. Ennen vanhaanköyhätkään eivät olleetköyhiä, jos heillä oli toivei-den maailma. Mutta myössen hän on oppinut, etteimikään hyvä synny nopeas-ti.

Juhlapuhuja oli erittäintyytyväinen käytyään kat-

sastamassa koulun oppilait-ten taidenäyttelyn, sillä häntoivoo, että koulusta tulisilisää opiskelijoita Taidete-olliseen korkeakouluun.Aina kun uusia oppilaita onvalittu, hän kyselee, onkonäiden joukossa yhtään Eli-senvaaran koulua käynyttä.Lopuksi hän totesi, että hänoppi Elisenvaarassa avoi-meksi ja sen, että kannattaapyrkiä hyväksi ihmiseksi.

Ajankuviakoulunkäynnistä

Elisenvaaran koulun jalukion oppilaat olivat teh-neet ja esittivät ”A-sonaattikahteen ääneen…” -nimi-sen kuvaelman koulun-käynnin arjesta kaikiltakahdeksalta vuosikymme-neltä. Hyvin sopivat villa-sukat sekä esiliinat ja huivitkoulun alkutaipaleelle. Pa-pin ja kanttorin vetämä aa-muhartaus hitaine virren-veisuineen tuntui oppilaistapitkäveteiseltä. Evakkoonpiti lähteä 1940-luvulla, ha-luttiinpa tai ei.

Voimistelunopettaja jatamburiini sekä nykyihmi-sen silmissä hauskannäköi-sissä voimistelupuvuissavenyttelevät ja ”liitelevät”

Elisenvaaran koulujuhli näyttävästi

Elisenvaaran yhteiskou-lu perustettiin Kurkijo-en Elisenvaaraan 80vuotta sitten. Erinäistenlopettamisten, evakkoonlähtöjen, uudelleenperustamisten jälkeen sealoitti toimintansa1.9.1948 KarinaistenKyrössä sillä paikalla,missä se 80-vuotiaanaviime lauantaina järjestikaikkien aikojen juhlan-sa. En tiedä, paljonkokoululla mahtoi päivänaikana kaiken kaikkiaanihmisiä käydä, muttajuhlasali oli täynnä sekäpäiväjuhlassa ettäiltajuhlassa. Heidänlisäkseen koululla kävivielä muita vierailijoita.

”A-sonaatti kahteen ääneen…” eli ajankuvia koulunkäynnin arjesta eri vuosikymmentenvarrelta. Tässä 1950-luvulta tyttöjen voimistelutunti. Opettajalla oli tamburiini, ja kaikkinäytti kovin tutulta myös 1960-luvulla koulua käyneen mielestä.

Juhlapuhuja taiteilijaprofessori Heljä Liukko-Sundström (oik.) istui juhlasalissa koulunopinto-ohjaajan Tarja Rauta-Kiiskin (kesk.) ja Marjo Saarelan (vas.) kanssa.

koulutytöt kuuluivat liikun-tatunnille olennaisesti1950-luvulla, myös osittain1960-luvulla. Mitä lähem-mäksi nykyaikaa saavuttiin,sitä tutummiksi myös ajan-kuvat tulivat. Moderni mu-siikinopettaja toi 1960-lu-vun oppitunnille Beatles-musiikin. Myös Abba,Michael Jackson ja punk-musiikki kaikui kuvaelmanedetessä kohti 2000-lukua.

Entinen Elisenvaaran lu-kion oppilas HuK Anne Pe-rämäki esitti yksinlauluapianisti Henriikka Koskensäestämänä. Hän esitti lau-lut Joseph Haydn’in Me-renneidon laulun englan-niksi, Gabriel Faurén sävel-lyksen Au bord de léau (Ve-den äärellä) ranskaksi jaLeevi Madetojan Yrtit tum-mat suomeksi.

Heljä Liukko-Sundströmja moni nykyisin koulunhenkilökuntaan kuuluva,entinen lukion rehtori An-neli Rantala-Loikkanensekä sivistyslautakunnanpuheenjohtaja Juha Lehti-nen saivat Elisenvaarankoulun pöytästandaarinmerkittävästä panoksestakoulun hyväksi. Henkilö-kunnalta ”vaaditaan” noinkymmenen vuoden työura,jotta standaarin saisi. MyösHeikki Vainio sai yllätyk-sekseen vastaanottaa stan-daarin.

Päiväjuhlan päätössanatlausui sivistyslautakunnanpuheenjohtaja Juha Lehti-nen. Lopuksi laulettiin yh-teisesti Karjalaisten ja Var-sinaissuomalaisten laulut.Sen jälkeen juhlaväkeäodottikin ruokasalissa upe-asti katetut kahvipöydätkarjalanpiiraineen, pulli-neen, pikkuleipineen ja täy-tekakkuineen. Iloinen pu-heensorina täytti myös ruo-kalan, kun entiset kouluto-verit tapailivat toisiaan pit-kienkin aikojen jälkeen.

Raija Hjelm

Toimitus on kiinni 1.11.-9.12.

Perjantaina 23. marraskuuta2 – 2007 – Nro 23

23.11.2007

Kuka minutsilloinruokkii?

Hartaus sunnuntaiksi 25.11.Tuomiosunnuntai

Armas juhlakausi

Toimitus: Koulukuja 7, 32200 LoimaaAvoinna: Tiistaisin ja perjantaisin klo 9–14

puh./fax (02) 762 2551, matkapuh. 050-521 3336Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättä jääneistä nume-roista ei suoriteta korvausta. Toimitus pidättää oikeuden muokata ja ly-hentää lähetettyjä aineistoja. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestätai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enimmillään ilmoituk-sesta maksetun hinnan palauttamiseen.

ILMOITUSHINNAT:4-väri .............. 60 centtiä/mm + alv 22 %Mustavalk. ...... 45 centtiä/mm + alv 22 %

Säännöllisistä ja jatkuvista ilmoituksista huomattava alennus. Väri-ilmoituksetsopimuksen mukaan. Puhelimitse annettuihin ilmoituksiin sattuneista virheistälehti ei vastaa. Ilmoitusaineistojen jättöaika: keskiviikko klo 16 mennessä.

TILAUSHINNAT:

vuosi ............... 35 euroa6 kk ................ 20 euroa3 kk ................ 12 euroaPohjoismaat ..... 39 euroaMuualle ........... 46 euroa

Lehti ilmestyy pääasiassa joka toinen perjantai. Painosmäärä 2000 kpl.

toimitus@kurkijokelainen.inet.fiTilinumero: LSOP 523900-4897

Sivunvalmistus:Etusivu Frontpage, LoimaaPaino: Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki

ISSN 0782-5668

Kustantaja ja julkaisija: KURKIJOKI-SÄÄTIÖwww.kurkijoki.fi

Toimitusneuvosto: Kurkijoki-Säätiön hallitusToimitus: Päätoimittaja Raija Hjelm

ja kaikki Kurkijokelaisen ystävät

Haapasen HautaustoimistoTÄYDELLINEN HAUTAUSPALVELU

Puh. 762 2700 ja 762 2857Heimolinnankatu 16, 32200 LoimaaLiikeajan jälkeen Reunanen puh. 762 2700

Matkap. 0500 531 814, 050 561 0547

“Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaaeivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänneruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin lin-nut!” (Matt.6:26)

Köyhimpien suomalaisperheiden lapset elävät aivan erilai-sessa todellisuudessa kuin hyvin toimeentulevien perheiden lap-set. Työttömän ansio on 23,90 euroa päivässä, lapsikorotuksetpäälle. Vähimmäisturva on jäänyt 2000-luvulla 20 prosenttiajälkeen keskimääräisen ansiotason noususta. Näin totesi Stake-sin tutkija äskettäin Aamulehdessä.

“Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun olijano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja teotitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut.Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olinvankilassa, ja te tulitte minun luokseni.” (Matt.25:35-36)

Kun ei ole varaa parturiin ja siisteihin vaatteisiin, kynnyspyrkiä työmarkkinoille nousee entisestään. Pitkäaikainen talou-dellinen huono-osaisuus saa seurakseen liian usein myös päih-de- ja mielenterveysongelmia, todettiin tuossa samaisessa Aa-mulehden jutussa.

Kuka meillä ruokkii nälkäiset, kuka juottaa janoiset? Tämäkysymys johdattaa meidät Tuomiosunnuntain evankeliumiteks-tiin, jossa toisille istuimen eteen kootuille sanotaan: “Tulkaatänne, te Isäni siunaamat” ja toisille: “Menkää pois minunluotani, te kirotut.” Kumpikin ryhmä kysyy yhtä hämmentynei-nä: “Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi,kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa?” Näillehämmästelijöille tuomari vastaa: “Totisesti: kaiken, minkä teolette tehneet tai jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisim-mistä, sen te olette tehneet tai jättäneet tekemättä minulle.”

Vaikka aikaamme leimaakin yksilöllisyys ja yksityisyys,muistuttaa moni asia meitä myös siitä, että olemme yhteisvas-tuullisia. Pakokaasuillamme tuhoamme ilmastoa, ja sen seu-rauksena jossain päin maailmaa viljasadot tuhoutuvat ja ihmi-set kuolevat nälkään. Minä vaadin veroihini alennusta, ja senseurauksena köyhimpien toimeentulotukea ei voida nostaa eikähoitajille maksaa kunnon palkkaa.

Mutta enhän minä tiennyt! Enkö minä todellakaan tien-nyt? Ja vaikka tiesinkin – so what? Minulla menee nyt ihanmukavasti, ei minun tarvitse koko maailman huolia niskoilleniottaa.

Hän päätti: “Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennanisommat niiden sijaan. Niihin minä kerään koko satoni ja kai-ken muun, mitä omistan. Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinunelää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi.Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!” (Luuk.12:18-19)

Sitten kun itse olen sairas enkä enää pysty asumaan omassakodissani, onhan minulla maksettuna vakuutus, jota vastaansaan hoitoa ja huolenpitoa – vai onko! Ja kuka silloin on se ih-minen, joka minua hoitaa ja millä palkalla? Hänkö minulleantaa ruoan ja riittääkö sitä meille molemmille? Millaisessapalvelutalossa minä sitten mahdankaan asua? Mahtaakohanvakuutukseni ja säästöni kattaa kaiken tämän? Sitä minä entiedä! Toivottavasti Jumala minut silloinkin vielä ruokkii!

Ilkka HjerppeKirjoittaja on Tampereen seurakunta-

yhtymän yhteiskunnallisen työn pastori.

1. Kuka toimi eduskuntam-me puhemiehenä kokosota-ajan?

2. Onko karhu kanta-, kär-ki- vai varvasastuja?

3. Millä tavalla tunnistathenkilötunnuksesta hen-kilön sukupuolen?

4. Minä vuonna eduskun-tamme hyväksyi äänin152-45 Suomen EU-jä-senyyden?

5. Kenelle profeetalle pyhi-tetty luostari sijaitsee Is-

raelissa Karmel-vuorel-la?

6. Kuinka monta hopearuu-sua on Suomen vaaku-nassa?

7. Minä vuonna kieltolakituli Suomessa voimaan?

8. Kuka oli Suomen ensim-mäinen naisministeri?

9. Millainen romaani onavainromaani?

10. Milloin tapahtui Tsher-nobylin ydinvoimalaon-nettomuus?

Mudemme, mumini ja sisaremme

AnniSOVIJÄRVI

* 9.2.1919 Kurkijokit 27.10.2007 Turku

Levolle lasken, Luojani,armias ole suojani.Jos sijaltain en nousisi,taivaaseen ota tykösi.

Kiitollisina muistaen

Tiina ja TimoTuomo ja Niina

Avaveljet perheineen

Siunaus toimitettu läheisten läsnä ollessa.Lämpimät kiitokset osanotosta ja myötäelämisestä.

Muistamme kiitollisina myös Myllykodin henkilökuntaaMuden erittäin hyvästä huolenpidosta.

o.s. Hartikka

Rakkaammesukumme vanhin

AnniRIIKONEN

* 23.9.1907 Kurkijoellat 8.11.2007 PöytyälläKiittäen ja kaivatenMartta ja Veijo

Annastiina ja Dan, AmeliéVille ja Sanna, Camilla, Viola

Pekka ja PirkkoOutiSamuliHenrikki ja Noora, Rasmus

Leena ja JouniMikko

veli ja veljien lapset perheineenmuut sukulaiset ja ystävät

Minun päiväni olivat määrätytja kirjoitetut sinun kirjaasiennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.

Ps. 139:16Ystävällisenä kutsuna ilmoitamme, että siunaus toimitetaanKarinaisten kirkossa lauantaina 1.12.2007 klo 12.00, jonkajälkeen muistotilaisuus Karinaisten seurakuntatalossa.

o.s. Jussilainen

MuistonaKurkijoen kauneillamaillaUskoin eloni ensi huolet.Rakensimme leikkimajat,Kilvan kisaa löimme.Ilta päivän päättehenä,Juosten kotiin kuljimmeOman äidin antimille.Elimme onnea tuntien,Lieden liekki hiljaasammui,Luomet silmäin kiinnipainui.Aamu uutena virisi.

Juho Uimonen

Elisenvaaran koulun 80-vuotisjuhla on ohi. Hyvämieli juhlasta jäi. Koulun opettajille ja oppilaille sekäjuhlatoimikunnalle tuhannet kiitokset. Kyllä huoma-si, että juhlan eteen oli tehty paljon sekä suunnittelu-että käytännön työtä. Uskon vahvasti, että kaikki työon ollut kannattavaa: koulun yhteishenki on takuullavahvistunut entisestään. Kannattaa kiinnittää erityi-sesti huomiota siihen, että jokainen,ihan jokainen osallistui jollakin ta-valla. Ne oppilaat, joita ei näkynytkoululla varsinaisena juhlapäivänä,olivat tehneet osuutensa jo ennakko-valmistelujen aikana.

Sain koulun ensimmäisen opetta-jan ja johtajan Saimi Sorri-Hukkasentyttäreltä Hellikki Mattlarilta tälläviikolla kirjeen. Hän on käynyt Elisenvaaran yhteis-koulua jo Kurkijoella ja osallistunut jokaiseen kou-lumme tasavuotisjuhlaan aina 1950-luvulta lähtien.Hän lopetti tästä juhlasta kertovan kirjeensä: ”Voi ettäoli Elämäni Jubileumi!” Voin sydämestäni yhtyä hä-nen ylistykseensä.

Juhlakausi jatkuu, sillä viikon päästä alkaa advent-

tiaika, jolloin alamme valmistautua vuoden ehkä suu-rimpaan juhlaamme, jouluun. Noin kahden viikonkuluttua juhlimme isänmaamme itsenäisyyden 90-vuotispäivää. Noin 2 000 ”onnekasta” on jälleen kut-suttu Tasavallan Presidentin vastaanotolle presiden-tinlinnaan. Tiedän, että siellä on ollut ja ehkä on tänä-kin vuonna useampia Kurkijokelaisen lukijoita. Olisi

mielenkiintoista lukea lehtemme pals-toilta omiemme kokemuksia noistakuuluisista juhlista. Nimittäin sen ver-ran uteliaita me linnan porttien ulko-puolelle jääneet olemme.

Toki itsenäisyysjuhlia vietetäännäyttävästi varmasti jokaisessa läänis-sämme ja kunnassamme. Ja kuka es-tää meitä itse kutakin järjestämästä

yksityiset juhlamme 90-vuotiaan Suomen kunniaksi.Muistamme myös, että joukossamme on yhä kymme-niä tuhansia sotaveteraaneja, jotka ovat taanneet meil-le nämä juhlat. Oikein hyvää ja juhlallista itsenäisyys-päivää jokaiselle Kurkijokelaisen lukijalle!

Raija Hjelm

”Siel tuhansissa järvissäYön tähdet kimmeltääJa kanteleitten pauhinaSiel kaikuu ympär kallioiJa kultanummen hongat soi:Se ompi Suomenmaa.”

Aleksis Kivi

Joulunumerossa kerromme lisää Elisenvaaran koulun juhlasta. Kirjoita Sinäkin.

Perjantaina 23. marraskuuta 2007 – Nro 23 – 3

SananVoimaa

pe 23.11. Ismola 24.11. Lempisu 25.11. Katri, Kaija,

Kaarina,Katariina,Katriina, Katja,Kaisa, Kaisu,Kati, Riina

ma 26.11. Siskoti 27.11. Hilkkake 28.11. Heinito 29.11. Aimope 30.11. Antti, Antero,

Attela 1.12. Oskarisu 2.12. Anelma,

Unelma, 1.adventtisunnuntai

ma 3.12. Meri, Vellamoti 4.12. Airi, Airake 5.12. Selmato 6.12. Niilo, Niko,

Nikolai, Niklas,Itsenäisyyspäivä

pe 7.12. Sampsala 8.12. Kyllikkisu 9.12. Anna, Anne,

Anneli, Anni,Annikki,Annika, Anu,Annukka, 2.adventtisunnuntai

ma 10.11. Juttati 11.11. Tatu, Tanelike 12.12. Tuovito 13.12. Seija

23.11. Rakkaat ystävät! Kunte tätä kaikkea odotatte,pyrkikää siihen, että Her-ra aikanaan voisi havaitateidät puhtaiksi ja moit-teettomiksi ja teillä olisirauha. 2. Piet. 3:14

24.11. Opeta meille, mitenlyhyt on aikamme, ettäsaisimme viisaan sydä-men. Herra, käänny jopuoleemme. Kuinka kau-an vielä viivyt? Ps.90:12–13

25.11. Kaikki kansat koo-taan hänen eteensä, jahän erottaa ihmiset toisis-taan, niin kuin paimenerottaa lampaat vuohista.Hän asettaa lampaatoikealle ja vuohet vasem-malle puolelleen. Matt.25:32-33

26.11. Kuningas vastaa heil-le: ”Totisesti: kaiken,minkä te olette tehneetyhdelle näistä vähäisim-mistä veljistäni, sen teolette tehneet minulle.”Matt. 25:40

27.11. Yhä minä katselinyöllisiä näkyjä ja näin,miten taivaan pilvienkeskellä tuli eräs, näöl-tään kuin ihminen. Hänsaapui Ikiaikaisen luo.Dan. 7:13

28.11. Meidän tulee ainakiittää Jumalaa teidänvuoksenne, veljet. Siihenon täysi syy, koska teidänuskonne kasvaa kasva-mistaan ja koska rakkaustoisianne kohtaan yhälisääntyy teissä kaikissa.2. Tess. 1:3

29.11. Me voimmekin ylpei-nä kertoa Jumalan seura-kunnissa teistä ja teidänkestävyydestänne ja us-kostanne kaikissa vai-noissa ja ahdingoissa,joiden keskellä elätte. 2.Tess. 1:4

30.11. Herra, kuule rukouk-seni, ota vastaan pyyntö-ni! Sinä uskollinen, sinävanhurskas, vastaa mi-nulle! Älä vaadi palveli-jaasi tuomiolle, sillä si-nun edessäsi ei yksikäänole syytön. Ps. 143:1-2

1.12. Vastaa minulle, Herra!Vastaa pian, kauan enenää jaksa! Älä kätkeminultakasvojasi, muutoin olenhaudan partaalla. Ps.143:7

2.12. Monet levittivät vaat-teitaan tielle, toiset taaslehviä, joita he katkoivattienvarresta. Ja ne, jotkakulkivat hänen edelläänja perässään, huusivat: -Hoosianna! Mark. 11:8-9

3.12. Iloitse, tytär Siion!Riemuitse, tytär Jerusa-

lem! Katso, kuninkaasitulee. Vanhurskas ja voit-toisa hän on, hän on nöy-rä, hän ratsastaa aasilla,aasi on hänen kuninkaal-linen ratsunsa. Sak. 9:9

4.12. Koettelemuksissa tei-dän uskonne todetaanaidoksi, ja siitä koituuJeesuksen Kristuksenilmestyessä ylistystä, kirk-kautta ja kunniaa. 1. Piet.1:7

5.12. Kohotkaa korkeiksi,portit, avartukaa, ikiai-kaiset ovet! Kirkkaudenkuningas tulee. Kuka onkirkkauden kuningas?Ps. 24:7-8

6.12. Jeesus vastasi: “Toti-sesti, totisesti: jokainen,joka tekee syntiä, on syn-nin orja. Orja ei pysytalossa ikuisesti, muttapoika pysyy. Jos Poikavapauttaa teidät, te olettetodella vapaita.” Joh.8:34-36

7.12. Kun syötte itsennekylläisiksi, kiittäkää Her-raa, Jumalaanne, siitähyvästä maasta, jonkahän on teille antanut.Varokaa unohtamastaHerraa, Jumalaanne. 5.Moos. 8:10–11

8.12. Jumala ei kylläkäänole kaukana yhdestäkäänmeistä: hänessä me eläm-me, liikumme ja olemme.Ovathan muutamat tei-dän runoilijannekin sa-noneet: ”Me olemmemyös hänen sukuaan.”Ap.t. 17:27-28

9.12. Jeesus sanoo: “Pitäkäävaatteenne vyötettyinä jalamppunne palamassa.Olkaa niin kuin palveli-jat, jotka odottavat isän-täänsä häistä valmiinaheti avaamaan oven, kunhän tulee ja kolkuttaa.”Luuk. 12:35–36

10.12. ”Ymmärrättehän, ettäjos talon isäntä tietäisi,minä yön tuntina varastulee, hän ei antaisi mur-tautua taloonsa. Olkaatekin valmiit, sillä Ihmi-sen Poika tulee hetkellä,jota ette aavista.” Luuk.12:39–40

11.12. Voimistakaa uupuneetkädet, vahvistakaa horju-vat polvet, sanokaa niille,jotka sydämessään hätäi-levät: “Olkaa lujat, älkääpelätkö. Tässä on teidänJumalanne!” Jes. 35:3-4

12.12. ”Silloin aukenevatsokeiden silmät ja kuuro-jen korvat avautuvat,rampa hyppii silloin kuinkauris, mykän kieli lau-laa riemuaan.” Jes. 35:5-6

13.12. Kestävyys on teilletarpeen, jotta pystyisittetäyttämään Jumalan tah-don ja siten saisitte omak-senne sen, minkä hän onluvannut. Hepr. 10:36

Loimaan Seudun Karjalaseuran,Loimaan Karjalakuoron ja Elisen-vaaran Marttojen yhteinen joulu-juhla su 25.11. klo 15 Loimaan kau-punginkirkon yläsalissa, Turuntie32. Joulupuuro- ja torttukahvitarjoi-lu. Tervetuloa.

Mellilän Karjalaiset kok. pikkujou-lun merkeissä pe 30.11. klo 18 Lee-na ja Martti Meskasella, Joenperän-tie 146, Mellilä.

Kurkijoen Marttayhdistys ry:nkaikkien toimintaryhmien martatmukaan adventtijuhlaan Pohjan ti-lalle Loimaan Kauhanojalle, Joen-peräntie 262, I adventtisunnuntaina2.12. klo 13. Seurakunnan dia-koniatyö ja Kauhanojan Martat toi-vottavat kaikki tervetulleiksi.

Vampulan Karjalaisten pikkujoulusu 2.12. klo 18 Mirja Uotilassa, Tu-runtie 240, Vampula. Pikku paketitmukaan. Tervetuloa.

Elisenvaaran Martat kok. joulu-ruokailun merkeissä ma 3.12. klo15 Evirassa (Siementarkastuslai-tos), Tampereentie 51, Loimaa. Ter-vetuloa.

Pääsky ry:n järjestämät joulumyy-jäiset la 8.12. klo 9-17 Karjalatalonjuhlasalissa.

Kurkijoki-Seura ry:n joulujuhla su9.12. klo 14 Karjalatalon yläsalissa.

Lappeenrannan kurkijokelaiset.Tervetuloa to 13.12. klo 13 EevaKemppisen kotiin, Ainonkatu 37 B5, Lappeenranta.

Hiitolan ja Kurkijoen sukututki-muspiiri kok. to 13.12. klo 18 Kar-jalatalon Wärtsilä-salissa, Käpylän-kuja 1, Helsinki. Teema: suku Jus-silainen. Saapua voi jo klo 15 alka-en. Seuraavat kokoukset (huom.muutos!) la 19.1.2008 klo 14 ja to14.2.2008. Tervetulleita ovat kaikkihiitolaisia ja kurkijokelaisia sukujatutkivat ja tutkimusta aloittavat. Li-sätietoja Veikko Revolta puh. 050-560 6049, sähköposti: veikkore-po@ hotmail.com.

Kurkijoki-Seura ry:n

Joulujuhlasunnuntaina 9.12. klo 14 Karjalatalon yläsa-lissa, Käpylänkuja 1, Helsinki. Puhujana Kar-jalan Liiton hallituksen varapj Risto Kuisma.Monenmoista ohjelmaa, joulupuuro ja -kohvit.Kaikki 6 euron ovirahalla. Arpajaiset.

Kaik mukkaa. Uotta lämpimäst tervetulleita.

Tapahtumia

Ensimmäinen adventti-sunnuntai aloittaa adventi-najan, mikä tarkoittaa jou-lun odottamista ja jouluunvalmistautumista. Silloinalkaa myös uusi kirkkovuo-si.

Tänä vuonna ensimmäi-nen adventtisunnuntai sat-tuu 2. päivälle joulukuuta.Adventin aikaan kuuluuneljä adventtisunnuntaita.Ensimmäinen sijoittuu ka-lenterissa marraskuun 27.päivän ja joulukuun 3. päi-vän väliin.

Ensimmäistä adventtia

Adventtiaika= lähelle tulemista= odottamista= jouluun valmistautumista

nimitetään myös Hoosian-na-pyhäksi. Lauletaanhansilloin kaikissa kirkoissam-me Hoosianna-hymni, jon-ka ainakin vanhempi väkiosaa ulkoa.

Adventtisunnuntaina sy-tytetään palamaan adventti-kynttilät. Palavien kyntti-löiden lukumäärää lisätäänaina sitä mukaa, kuinkamones adventti on menos-sa.

Adventtiaikana kirkoissajärjestetään paljon muitakintilaisuuksia. On joulukon-sertteja ja vuosi vuodelta

suosituimmiksi tulleet kau-neimmat joululaulut. En-simmäistä adventtisunnun-taita sävyttää ilo, liturginenväri on valkoinen ja pää-tekstinä on kertomus Jee-suksen saapumisesta aasil-la ratsastaen Jerusalemiin.Sillä tavalla tuo teksti liittääjoulun pääsiäisen tapahtu-miin.

Sana ”adventti” merkit-see Herran tulemista (lati-naksi ”adventur Domini”).Iloitkaamme joulun odo-tuksesta ilman paineita jastressiä. Valmistellaan jou-lumme kaikessa hiljaisuu-dessa ja rauhassa.

Sytytetään nuo adventti-kynttilät yksi toisensa jäl-keen. 23. päivänä joulukuu-ta eli jouluaatonaattona syt-tyy sitten se neljäskin kynt-tilä. Olkoon joulunne iloa javaloa täynnä.

Terttu Ketola

Jouluna voi antaa toisel-le hyvän mielen ja muistaaläheisiä erilaisin tavoin.Aina lahjan ei tarvitse ollamateriaa tai rahalla hankit-tua, vaan se voi olla pieniteko, jolla muistetaan apuakaipaavia lähiympäristössätai kauempana maailmalla.Nykypäivän kiireessä omanajan antaminen voi olla semerkittävin lahja.

Joulu on monelle yksi-näistä aikaa. Useimmissaseurakunnissa voi tarjoutuajuttu- ja ulkoiluseuraksivanhukselle. Pari tuntia vii-kossa on tärkeä asia yksi-näiselle. Joulunaikaan van-huksille viedään myös jou-lutervehdyksiä. Esimerkik-si Tampereella Mummonkammari -vapaaehtoistyönkeskuksessa voi osallistuamyös joulutervehdystenvientiin.

”Tällä tavalla koskete-taan ihmisten sydäntä jasaadaan lisää ihmisiä mu-kaan liikkeeseen. Aikai-sempina jouluina mukanaon ollut opiskelijoita, jotkaovat lomallaan tulleet teke-mään vapaaehtoistyötä”,kertoo toiminnanjohtajaMaarit Tammisto Mummonkammarista.

HelsinkiMissio etsii va-paaehtoistyönteki jö i täkampanjallaan “Me tarvit-semme mummoa ja mum-mo meitä”. Kaikilla ei olemahdollisuutta sitovaanauttamistyöhön, joten kam-panja tarjoaa helpompaaosallistumismahdollisuutta.

Koulukirjoja taihuussi kehitysmaahan

Konkreettinen lahja tuotunteen, että yksikin ihmi-nen voi vaikuttaa. Kirkon

Hyvän mielenjoululahjat auttavatlähellä ja kaukana

Ulkomaanavun Toisenlai-sen lahjan avulla on mah-dollista istuttaa puuntaimi,lahjoittaa vuohi tai vaikka-pa antaa huussi kehitysmaa-han. Verkkosivujen lahjava-likoimasta löytyy myös pit-käaikaista hyötyä tuottavialahjoja, kuten lukutaito jaammatti.

Suomen LähetysseuranOnnen lahja voi olla rokotekymmenelle lapselle, puh-dasta vettä tai koulukirjoja.Tukemalla avustushankkei-ta lahjoittaa samalla hyvänmielen. Lisätietoja saa esi-merkiksi seuraavilta kotisi-vuilta:www.toisenlainenlahja.fi,www.sley.fi taiwww.piplia.fi.

Kirkon tiedotuskeskus

Mielenterveyden kes-kusliitto on valinnut toimit-taja Lauri Karhuvaaranvuoden 2008 Hyvän mielenlähettilääksi. Karhuvaarankunnioittava ihmiskäsitysheijastuu hänen työhönsä.Vaikka hän toimittajantyössä joutuu jatkuvasti te-kemisiin järkyttävien ja su-rullisten asioiden kanssa,hän ei suostu olemaan kyy-ninen, vaan uskoo edelleenihmisiin ja ihmisyyteen.

Lauri KarhuvaaranTV:stä tuttu ja turvallinenaamuhahmo on onnistunutluomaan hyvää mieltä ja

Lauri Karhuvaaraon Hyvän mielenlähettiläs 2008

jatkuvuutta pirstaleisessamaailmassamme. Karhu-vaaran esiintyminen va-kuuttaa siitä, että kaiken-laisten uhkakuvien ohellamedia voi parhaimmillaanolla myös mielenterveydenkannalta eheyttävä väline.

Lauri Karhuvaara on tv-työnsä ohella myös tunnet-tu juontaja ja hengennostat-

taja mm. erilaisten vam-maisjärjestöjen tilaisuuk-sissa. Hyvän mielen lähet-tilään viestikapulan hänelleluovutti kuluvan vuodenHyvän mielen lähettiläs,taiteilija Krisse Salminentorstaina 22.11. mielenter-veysmessuilla HelsinginWanha Satamassa.

Aikaisempina Hyvänmielen lähettiläinä ovat toi-mineet risteilyisäntä, hy-väntekeväisyystyön moni-osaaja Petri Lehtinen(2004), taikuri Jarmo Lutti-nen (2005) ja Isä Mitro(2006). Hyvän mielen lä-hettilään titteli ei ole pal-kinto vaan tehtävä, jonkavalittu henkilö on ottanutsuorittaakseen sitoutumallaviemään henkisen hyvin-voinnin viestiä edelleenkineteenpäin.

Mielenterveydenkeskusliitto

Perjantaina 23. marraskuuta4 – 2007 – Nro 23

Vuonna 1935 kesäkuus-sa haudattiin Kurkijoellaisoisäni Antti Kiiski. Hänenkotinsa oli ElisenvaaranKiiskilä. Sieltä on Lopottiinmatkaa viitisentoista kilo-metriä ja Lopotista Otsan-lahdelle vielä viisi kilomet-riä. Linja-auto liikennöi kir-konkylään säännöllisesti jamuutakin autokyytiä oli josaatavissa, mutta suuri osaomaisista ja muusta saatto-väestä lienee kulkenut tuonmatkan hevoskyydillä. Pek-ka Kyytinen on ottanut va-lokuvan hetkellä, jolloinhevoskulkue on ohittanutkirkon matkallaan Otsan-lahdelle.

Ensimmäisillä rattaillaistuvat ilmeisesti vanhinlapsista eli Aino-tätini jahänen miehensä EemilSoikkeli Huutomäeltä. Seu-raavilla kärryillä on kuusentaimien keskellä arkku. Senjälkeen näkyvä hahmo voi-si olla isäni Pekka, joka oniältään lapsista seuraava.Taustalla näkyvät kirkko jaLinnamäki.

Kurkijoki kylästä kylään-kirjassa kerrotaan, kuinkasaattoväki hautausmaalletultuaan pysähtyi paarihuo-neen kohdalla. Kanttorialoitti virren, ja toisen sä-keistön kohdalla lähdettiinhänen johdollaan kävele-mään kohti avointa hautaa:ensimmäisenä pappi, seu-raavana arkku omaistenkantamana, sitten surevatlähimmät ja muu saattovä-ki. Arkku laskettiin hau-taan.

Seuraavassa valokuvas-sa suoritetaan ruumiinsiu-nausta. Toimitusta suoritta-vaa pappia en tunne, muttarovasti Arokallio seisoo va-

semmalla. Viimeisessä hau-ta on luotu umpeen ja kukaton laskettu. Myös risti ni-milaattoineen on paikal-laan.

Haudan takana keskelläseisoo kaksi tyttöä. Pienem-pi heistä on Silja Hämäläi-nen o.s. Kuusimäki ja toi-nen on Maija-Liisa Halo-nen o.s. Soikkeli. He ovatserkkujani ja elävät tänäkinpäivänä. He muistavat ukonhautajaisista hyvin vähän,mutta muistavat sen, ettäsilloisen tavan mukaisestiarkku oli ollut avoimenaKiiskilän pihassa ennenlähtöä ja että heillä oli uu-det hatut.

Tytöistä oikealle on täti-ni Kaisu Korhonen o.s.Kiiski, setäni Veikko Kiis-ki, joka oli lapsista nuorin.Takaa näkyy Eemil Soikke-lin pää, sitten toinen vävyVilho Kuusimäki ja aivankuvan laidassa tätini AnniKuusimäki o.s. Kiiski.

Hautaluettelostapoimittua

Isoisän hautapaikka eiole keskimmäisen hautaus-maan ostettujen hautojenluettelossa, joka löytyy in-ternetin Kurkijoki-sivuillaTapio Nikkarin valokuvaa-mana ja puhtaaksikirjoitta-mana. Mutta luettelossa onisoäitini Maria Kiiskin o.s.Veripää nimi sekä päiväys17.3.1922, joka on hänenkuolinpäivänsä.

Haudan sijainti on E1:25. Nimen vieressä onhimmeä lisäys “2sta”. Iso-isän siunaustilaisuudessaotettujen valokuvien voi-daan näin olettaa olevantästä samasta paikasta lä-hellä Tuonelan joeksi kut-

suttua Soskuanjokea. Tässäkohtaa hautausmaa-alue onkartalla vain neljän hautari-vin levyinen ja kapeneeedelleen, kunnes kaukaisinosa on taas laajempi.

Hautausmaalta vuonna1935 otetuissa valokuvissanäkyy useita hautoja, muttaristien laatoista ei pysty lu-kemaan nimiä. Mielenkiin-toista on, että ostettujenhautojen luettelossa on E1:25 -hautapaikka mainittujo aikaisemmin:”20.1.1917, Kristina Wal-lenius o.s. Kiiski, lukkariNiklas Walleniuksen leski,Otsanlahti”. Päiväys on hä-nen kuolinpäivänsä.

Kristinan puoliso lukka-ri Niklas Wallenius olikuollut jo aikaisemmin.“Kuollut 23.3.1904 Otsan-lahdella, haudattu Kurkijo-ki”, sanotaan KurkijoenKiiskien sukukirjassa. Kris-tina Wallenius oli AnttiKiiskin sisar, syntynytvuonna 1857 ElisenvaaranKiiskilässä.

E-alueelta löytyy lisääsukulaisia. Vuonna 1911 onostettu hauta E 2:03 nimel-lä Komonen Maria Juh.tr,tal. Pekka Kiiskin li., Eli-senvaara 19. Hänen mie-hensä Pekka (Petter) oliAntti Kiiskin vanhempiveli, kuollut 1905 ja hau-dattu Kurkijoelle, paikkaaei ole tarkemmin mainittu.

29.11.1918 on annettuhautapaikka E 1:30 “mak-sutta” lukkari-urkuri SilasPalmulle Otsanlahdelta.Hän oli Kristina Walleniuk-sen vävy. Vaimo Helmikuoli paljon myöhemmin.Toinen maksuttomaksi mai-nittu hautapaikka tällä alu-eella on vuonna 1910 an-

nettu suntio Karl FredrikBackmanille.

Vuonna1921 on ostettuhauta E 1:20 nimellä KiiskiWarpu Pektr, tal. HeikkiKiiskin li. Hän voisi ollaAntti Kiiskin vanhin sisarWalborg/Walpuri. Avio-mies Heikki (Henrik) Kiis-ki oli sukukirjan mukaankuollut jo vuonna 1885Helsingissä.

5.6.1925 on ostettu hau-tapaikka E 1:06 nimelläRastas Anna Antintr, tal.Antti Veripään li, Elisen-vaara. Hän on isoisoäitini,joka miehineen muutti Kor-pisaaresta Elisenvaaraan,kun tytär Maria meni nai-misiin Antti Kiiskin kanssavuonna 1893. He olivatmyyneet talonsa, niin onkerrottu, ja mummo hoitiemännyyttä tyttärensä apu-na Kiiskilässä. Isoisä Veri-pää oli kuollut jo vuonna1908 Elisenvaarassa. Hau-tapaikka ei ole tiedossa.

“Verpään mummosta”isäni Pekka on kertonut pal-jon. Mummo oli ollut hyvinläheinen tyttärensä lapsille.Mummolla oli aina kudinkädessään, kävellessäänkinhän neuloi. Hän kaatoi kah-via kuppiin nostaen pannunkorkealle kupin yläpuolelleja antoi kahvin valua kup-piin ohuena norona.

Serkkuni Maija-LiisaHalonen o.s. Soikkeli onkertonut, että Veikko, hänenvain neljä vuotta vanhempi

enonsa - silloin kahdeksan-vuotias - oli vienyt hänetkädestä taluttaen aittaan,missä mummon ruumis ma-kasi lakanan peittämänä.“Koita, miten kylmät jalatmummolla on”, oli Veikkosanonut ja nostanut lakananreunaa. Ja Maija-Liisa olikoettanut.

Läheistensäkeskellä

Jos kaikki aviopuolisotoli haudattu lähekkäin sa-malle alueelle, mukaan lu-ettuina jo ennen vaimojaankuolleet Antti-ukon veli jaappi, pääsi ukko viimeiseenlepoonsa paikkaan, jossa jolepäsivät lähekkäin hänenvaimonsa, appivanhempan-sa, veli vaimoineen, mah-dollisesti kaksi sisarta mie-hineen ja lisäksi toisen sisa-ren vävy.

Otsanlahden keskimmäi-nen hautausmaa on vihittykäyttöönsä vuonna 1894.Se sijaitsee harjanteellaSoskuanjoen mutkassa.Alueella E on kartan mu-kaan noin 70 hautapaikkaa.Hautapaikkaluettelossa on33 nimeä, ja niistä kaksi en-simmäistä on vuodelta1910.

Tiedot ovat peräisin Kur-kijoki-sivuilta internetissäsekä kirjoista “Kurkijokikylästä kylään” ja “Kurki-joen Kiiskien suku”. Lisäk-si Tapio Nikkari on ystäväl-lisesti vastannut kyselyihi-

ni ja tarkistanut joitakin tie-toja. Mustavalkeat valoku-vat on ottanut Pekka Kyyti-nen, ja ne kuuluvat PekkaKiiskin kokoelmaan.

Kesäkuussa 2006 kä-vimme sisareni Tuulankanssa Kurkijoen hautaus-mailla sanomalehti “Kurki-jokelaisen” järjestämänmatkan yhteydessä. Kurki-joki-Säätiön pystyttämätkomeat puiset muistoristitlaattoineen, joissa kerro-taan suomalaisesta ajasta,seisoivat paikoillaan. Van-hin hautausmaa oli metsit-tynyt täysin, mutta löytyijokunen hautakivi, pystyssätai kaadettuna.

Minulla ei ollut silloinvielä tietoa keskimmäisenhautausmaan kartasta jahautaluettelosta, joten vainkävelimme ja katselimme.Tiesimme, että jo vuosisa-tojen ajan sukumme jäseniäoli haudattu näille kolmel-le hautausmaalle. Puut oli-vat kasvaneet suuriksi jaentiset tiet ja polut kadon-neet, muutama hautakivi olijäljellä. Valkeat tähtimöt jasiniset lemmikit peittivätmaan, oli kaunista ja rau-hallista. “Tuonelan virrak-si” kutsuttu Soskuanjokinäkyi alhaalla sinisenä vuo-na, mutta rinne oli niin vai-keakulkuista ryteikköä, ettätyydyimme katselemaansitä ylhäältä käsin.

Marjaliisa Laine

Hauta on luotu umpeen, kukat laskettu ja risti paikallaan. Maija-Liisalla ja Siljalla on uu-det hatut.

Hautajaiset Kurkijoella vuonna 1935

Antti Kiis-kin hauta-jaiskulkuematkallaOtsanlah-delle. Taus-tallaKurkijoenkirkko jaLinnamäki.

Vainaja siunataan haudan lepoon. Vasemmalla rovasti Arokallio.

Perjantaina 23. marraskuuta 2007 – Nro 23 – 5

• Elisenvaaran koulu 80 v. • Elisenvaaran koulu 80 v. •• Elisenvaaran koulu 80 v. • Elisenvaaran koulu 80 v. •

Yleisöltä

Kurkijoki-Säätiön valtuuskunnanpuheenjohtaja Pertti Hartikalle

Kiitos ansiokkaasta ter-vehdyksestänne Elisenvaa-ran yhteiskoulun ja sen pe-rinteen jatkajien Elisenvaa-ran lukion ja Elisenvaarankoulun 80-vuotisjuhlassaKyrössä lauantaina 17.11.Toitte aluksi varsin seikka-

Mieluisaksi tehtäväksenion langennut tuoda Kurki-joki-Säätiön tervehdys javiesti koulun alkuhistorianlehdiltä, mutta myös tämänpäivän kurkijokelaistaustai-silta ihmisiltä – aivan tästäpäivästäkin. Laatokan ran-nan kulttuurin ystävät teki-vät itsenäisyytemme en-simmäisellä vuosikymme-nellä merkittävän kulttuuri-teon: perustivat Elisenvaa-ran koulun!

Koulun alkuhistoria ha-kee vertaistaan. Kesällä1927 Kalle Ojanperä saiidean: perustetaan yhteis-koulun kannatusyhdistys jasitten koulu. Adolf Martti-la, Kalle Vikman (Vairila)ja useat muut samanhenki-set syttyivät ajatukselle.Vauhti oli hirveä. Joukkokasaan 24.7., perustava ko-kous 9.8. ja koulu alkuun1.9.

Vauhti oli samaa tahtiakuin aikanaan Viipurin Pa-maus –seuran perustami-sessa vuonna 1891: kuu-kaudessa ideasta toimeen.Ei Elisenvaaran väki malt-tanut odotella perustamislu-paakaan, joka onneksi saa-tiin 30.4.1928. Kouluhalli-tuskin siunasi ohjesäännön3.8.1928.

Tuskin Suomesta löytyytoista koulua, joka aloitet-tiin Tasavallan Presidentinkodissa. Lauri Kristian Re-lander oli valittu presiden-tin virkaan vuonna 1925, jahänen kotinsa sai toimia en-simmäisen vuoden kouluta-lona. Presidentin äiti InaRelander hääri koulun ra-hastonhoitajana lähes talvi-sotaan saakka. Kyvykkäim-mät voimat oli paikkakuntauhrannut sivistyksen altta-rille ja koulun menestyksel-le.

Vaikka koulu koki vuon-na 1946 historiansa vai-keimman hetken: lakkau-tuksen, ei perusjoukossausko jatkoon koskaan men-nyt. Uusi perustaminenvuonna 1942 kävi samalla

hengästyttävällä vauhdillakuin aikanaan ensimmäi-nen perustaminenkin. Sil-loinkin moottorina toimikoulun legendaarinen sieluSaimi Hukkanen.

Koulu perustettiin jäl-leen uudelleen vuonna1944, nyt Suolahden kaup-palassa Rauma-Raahe Oy:nkonttoritiloihin. Aikailu eikuulunut kuvaan: keväälläevakkoon ja syksyllä kou-lutyöhön.

Koulussa haikailtiin,minne kurkijokelaiset jaelisenvaaralaiset olivat ka-donneet oppilaitoksen ni-milistasta. Toki joitakinlöytyikin. Samanaikaisestiidean sai tällä kertaa isäniViljo Hartikka, joka aloittisitkeän taiston koulun siir-tämiseksi kurkijokelaistenasuinalueille.

13-vuotiaana koulupoi-kana muistan elävästi, kunisäni otti nahkaisen salk-kunsa ja suuntasi rautatie-asemalle ja Helsinkiin. Entarkkaan muista, montakomatkaa piti tehdä, mutta vi-hoviimein kouluhallituksel-ta irtosi lupa: Elisenvaaranyhteiskoulu voitiin siirtääalkuperäisten asukkaittensavaikutuspiiriin ja kaikeksiriemuksi suolahtelaisille:he saivat luvan perustaaoman koulun.

Rakasopinahjo

Intomielisten ihmistenjoukko löytyi Kyröstä. Väi-nö Pänkäläinen, VeikkoHankomäki, Leo Leppä-aho, Toivo Ahtimo, vaineräät mainitakseni aloittivatainutkertaisen urakan, jakoulun ovet tällä mäelläavautuivat 1.9.1948. Tie-don lippua oli heiluttamas-sa kukas muu kuin SaimiHukkanen.

Meillä tässä ja nyt on sit-keä, nopea ja ainutkertainenoppilaitos, joka vuosiensaatossa on avannut tiedonaarteet monille lahjakkailleihmisille yhteiskunnan eri

Kurkijoki-Säätiö, Kurkijoki-Seura ry ja Kurkijokelainen veivät koululle yhteisenä lahjanaan Mikael Agricolasta kertovanjulistesarjan asiasta lähemmin kertovine kirjoineen. Lahjan ideoi kamarineuvos Kari Rahiala (kuvassa vasemmalla). Onnit-telemassa myös Säätiön hallituksen varapuheenjohtaja Pirkko Riikonen sekä päiväjuhlassa Säätiön tervehdyksen esittänytvaltuuskunnan puheenjohtaja Pertti Hartikka. Kaikki ovat koulun entisiä oppilaita. Pirkko Riikonen on toiminut koulussamyös opettajana.

Kurkijoki-Säätiön tervehdyk-sen koulun juhlassa esittivaltuuskunnan puheenjohtajaPertti Hartikka. Hän on kou-lun Kyrön vuosien ensimmäisiäylioppilaita vuodelta 1953.

Seniorit kartuttamaanopintostipendirahastoa

aloille, jopa kansainvälisiinvastuullisiin tehtäviin.

Nyt juhlimme 80-vuoti-asta, siis jo varsin kypsässäiässä olevaa kouluamme.Suomi juhlii 90-vuotistataivaltaan itsenäisenä kan-sakuntana, jonka kantavinavoimina ovat sivistys, kult-tuuri ja tieto. En tiedä, onkokoulussa sama vauhti kuinalkuvuosina, mutta koulunovesta sisään tullessani tu-lin kuin entiseen rakkaa-seen kouluun. Hyvältänäyttää.

Kurkijoki-Säätiö, jokanyt edustaa pakkoluovute-tun Kurkijoen väestöä, senkulttuuria ja elämää täälläSuomen sydänmailla, kat-

soo kouluaan suurella rak-kaudella ja lämmöllä. Kou-lu on syntynyt rakkaudestatietoon. Koulua on hellinkäsin siirrelty paikasta toi-seen, jotta sen sydän säilyi-si elävänä.

Hyvä juhlaväki, henkilö-kohtaisesti koulu on minul-le rakas. Olen tullut hyväk-sytyksi koulun oppilaaksikeväällä 1944 Elisenvaa-rassa ja uudelleen neljän-nelle luokalle 1.9.1948 Ky-rössä. Olen tullut tästä kou-lusta ylioppilaaksi ensim-mäisten joukossa keväällä1953.

Sukuni edustajana pai-kalla istuu veteraaniveljeni,joka kävi Elisenvaaran kou-

lua 1935-1940. Sukummeedustajista monet ovat saa-neet ylioppilaslakkinsa täs-tä oppilaitoksesta. Isäni tekioman työpanoksensa – osinjo Elisenvaarassa ja sittenKyrössä. Sukuni osoittaakunnioittavat kiitoksensatälle oppilaitokselle.

Tiedämme, että pienenmaan voima on sivistykses-sä ja sitkoisessa kansassa.Elisenvaaran koulu on tuo-nut oman arvokkaan panok-sensa tähän pääomaan.

Ja lopuksi, olisimmekome tämän koulun senioritvalmiit koulun järjestämäntaksvärkkikeräyksen tuo-maa pesämunaa kartutta-maan itse kukin niin, että

Kurkijoki-Säätiön siipiensuojaan perustaisimme se-niorirahaston, joka opinto-stipendien muodossa loisinapanuoran menneeseenhistoriaansa ja eläisi kuiten-kin nykypäivää? VetoanTeihin, hyvät seniorit, tul-kaa mukaan. Säätiö avaarahastotilin.

Kunnioittavat onnittelutja menestyksen ja pitkäniän toivotukset juhlivallekoululle Kurkijoki-Säätiönkautta kaikilta sen edusta-milta koulun ystäviltä jalämmin kiitos Teille koulunmenestyksen eteen työtätehneille.

Pertti Hartikka

peräisesti ja hauskastikinesiin koulun perustamisvai-heen vauhdikkaat kuviot.

Haluaisin kuitenkin tar-kentaa erään kohdan noiltahistorian alkumetreiltä.Koulu todella aloitti toi-mintansa Relanderien

omistaman maalaistalon sa-lissa syksyllä 1927. Saavantilan rakennukset, osa mais-ta ja muistakin maatiloistavaihtoi omistajaa17.11.1927, jolloin isoisäniPekka Kiiski osti ne Ilmarija Lauri Kr. Relanderilta, ja

näin koulu jatkoi toimin-taansa isovanhempieniomistamissa tiloissa.

Samoin mainitsemanneRelanderien tonttilahjoitusoli historiallisena faktanaPekka ja Aleksandra Kiis-kin sekä Ina Relanderin lah-joitus koulun rakennuspai-kaksi. Nimet ovat äskeises-sä järjestyksessä, koska neovat juuri näin lahjakirjas-sa, jonka kopion lähetin 80-vuotisjuhlanäyttelyyn, jos-sa se oli nähtävillä yhdessäSaavan tilan kauppakirja-kopion kanssa, joka sekin

sisältää maininnan koulunensimmäisen syksyn toi-minnasta. Alkuperäisetasiakirjat ovat sukuni hal-lussa.

Koulun historian alku-vaiheet ovat oikein kirjat-tuina mm. Rainar Hakuli-sen kirjoittamassa ja Eli-senvaaran yhteiskoulun ra-haston julkaisemassa histo-riateoksessa Elisenvaaranyhteiskoulu 1927-1944.Tästä aiheesta ei sen enem-pää. Pidin kuitenkin tar-peellisena tehdä tämä tar-kennus, koska mielestäni

maanviljelijän tekemä lah-joitus on yhtä arvokas kuinmaanviljelysneuvoksetta-renkin ja palveli aikanaanomalta osaltaan koulun ra-kentumista ja kehittymistä.

Kiitos Kurkijoki-Sääti-ölle kurkijokelaisen henki-sen ja aineellisen perinnönvaalimisesta historian mo-ninaisissa vaiheissa. Hyvääloppusyksyä ja joulunalus-aikaa Teille ystävällisestitoivottaen Aleksandra jaPekka Kiiskin jälkikasvunpuolesta

Anneli Kiiski

Perjantaina 23. marraskuuta6 – 2007 – Nro 23

• Elisenvaaran koulu 80 v. • Elisenvaaran koulu 80 v. •• Elisenvaaran koulu 80 v. • Elisenvaaran koulu 80 v. •

Valkoisin pöytäliinoinpeitetyt pitkät pöydät, val-koiset koulun vaakunoinkoristellut palavat kynttilät,kukkia, iloisia ihmisiä juh-la-asuissaan, puheensori-naa. Sellainen oli ensivai-kutelma juhlasalista kouluniltamien, muistojen illan al-kaessa.

Raija Hjelmin juontamaohjelma alkoi vähän aika-taulusta myöhässä ihmistenetsiessä paikkojaan, tuttu-jaan luokkatovereitaan. Il-lan aloitti koulun oppilaatMia Frantti, Kaisa Koski jaTytti Nuolemo esittämälläMian sävellyksen Haaveis-ta pitää pitää huolta. HeikkiVainion lausumat terveh-dyssanat ovat toisaalla leh-dessämme.

Iltajuhlaan yläkoulunoppilaat, siis 13-15 -vuoti-aat nuoret olivat valmista-neet kaksi kuvaelmaa. En-simmäinen oli muumiaihei-nen tarina. Niin Muumi-pappa, -mamma ja –peikkosekä Niiskuneiti, PikkuMyy kuin Haisulikin touhu-sivat vauhdikkaasti. Kävipäpaikalla taikalampun hen-kikin. Tutut muumilaulunsävelet täyttivät katsomon.

Juhlapäivällisen oli val-mistanut Pitopalvelu JanneKruunari. Myös Janne-isäntä on koulun entisiä op-pilaita. Ruokailun aikanaoli hyvää aikaa seurustellasekä oman pöydän että naa-puripöydän tuttujen kanssaja tai tehdä tuttavuutta uu-sien ihmisten kanssa. Alku-palapöydästä löytyi muunmuassa graavia ja lämmin-savustettua lohta, lehtisa-laattia isoäidin tapaan tar-joiltuna, rosollia, sienisa-laatti, piimäjuustoa ja liha-hyytelöä.

Lämpimänä ruokanameille tarjottiin karjalan-paistia, juuresmosaiikkia,kukkakaali-parsakaaligra-tiinia tykötarpeineen. Lei-päpöydässä oli niin sulhas-piirakoita munavoin kerakuin saaristolaislimppua-kin. Kotikaljaa, vettä jamaitoa saimme suun kos-tukkeeksi. Niitä tarjoilivatkoulun oppilaat, reippaattarjoilijat, jotka jo päivä-

kahvilla olivat olleet hyvä-nä apuna pöytien siivouk-sessa. Myös ruoka-astiathoituivat tarjoilijoiden toi-mesta nopeasti näkymättö-miin. Jälkiruokana oli rai-kas puolukkakiisseli ker-mavaahtonokareen kera.

VäinämöisestäPikku Myyhyn

Kun vatsat olivat täynnä,jaksoimme keskittyä illantoiseen kuvaelmaan, jokakertoi Mikael Agricolan nä-kemästä unesta. Siinä sil-miemme eteen marssivatsuomalaisen kaunokirjalli-suuden hahmoja aina Väi-nämöisestä NiskavuorenLoviisan ja Kiven Kuller-von kautta Linnan Tunte-mattoman sotilaan Hieta-seen ja Tove Janssonin Pik-ku Myyhyn asti. Mukanaoli toki monta muutakinhahmoa.

Viime kevään ylioppilaatSanni Pekkala ja Anna-Mari Merta lauloivat musii-kinopettaja Hanna Jakobs-sonin säestäminä Mamyblue, Odota en ja Kielletytkäskyt. Neitokaisten miel-lyttävän ja tasokkaan esi-tyksen jälkeen lavalle astuipuolitoista vuotta sitten kir-joittanut Lauri Tilkanen,joka opiskelee Teatterikor-keakoulussa. Hän lauloiniin ikään Hanna Jakobsso-nin säestäessä laulun So inlove.

Jututtaessani Lauri Til-kasta hän kertoi, että hän onharrastanut näyttelemistämonta vuotta, mutta kylläitsekin yllättyneensä pää-systä Teatterikorkeakou-luun ensi yrittämällä. Kou-luun otetaan niin vähän op-pilaita vuodessa, että suurinosa joutuu hakemaan sinneuseaan otteeseen. Maanan-tai-iltana 19.11. Lauriaodotti suuri kunnia päästämuutaman toverinsa kanssaSuomen Kansallisteatterinlavalle Ida Aalbergin 150-vuotisjuhlan kunniaksi jär-jestetyssä juhlassa.

Koulun historiasta, mat-kasta Kurkijoelta Suolah-den kautta Kyröön ja tähänpäivään kertoi kuvakollaa-si, joka alkoi komeasti Kar-

jalaisten laululla ja päättyiKarjalan kunnailla –lau-luun. Muutamat yläilmois-ta otetut kuvat koulustanäyttivät selkeästi, mitenkoulu on vuosikymmentenaikana laajentunut. Jälleenollaan aloittamassa uuttarakennusprojektia, kunkoulukeskus laajenee entis-tä enemmän kaikkia kunta-laisia palvelevaksi kulttuu-rikeitaaksi tulevine kunnan-kirjastoineen ja auditorioi-neen.

Kahvi- ja teetarjoilunjälkeen pääsivät vauhtiiniloiset tahdittajamme eliYtybrass. Ytybrassin on en-tinen ”elisenvaaralainen”Väinö Laiho perustanutPöytyällä vuonna 1993.Hänen poikansa Matti joh-taa nykyistä kvintettiä. Mu-kana soittaa muitakin Väi-nön lapsia. Luulenpa, ettäVäinö Laiho sisaruksineenoli koulun musikaalisinperhe 1960-luvulla. Nyt siisseuraava polvi jatkaa.

Valssit, humpat, tangotja foksit houkuttelivat juh-laväen tanssiparketille.Löytyipä nuoremmasta pol-vesta letkajenkkaajiakin.Hyvä mieli jäi juhlasta.

Koko koulun väki osallistuijoko ennakkoon ja/tai juh-lan aikana järjestelyihin. Sekertoo siitä koulun hyvästä,ehkä salaperäisestäkin hen-gestä, josta Heljä Liukko-Sundström puheessaanmainitsi. Oppilaat hoitivatniin videokuvauksen, valo-kuvauksen kuin äänimiksa-uksenkin. Tekniikka voipettää yllättävästi, joten enyhtään ihmettele, että opet-taja, jonka vastuulla se oli,oli huojentunut, kun ilta oliohi.

Raija Hjelm

Juhlavat iltamat

Ytybrass nykyisessä kokoonpanossaan: vasemmalta Suvi Keto, trumpetti, Markus Virtala, trumpetti, johtaja Matti Laiho,tuuba, Esko Laiho, käyrätorvi sekä Anna-Maija Laiho-Ihekweazu, vetopasuuna.

Elisenvaaran yhteiskoulu nykyasussaan eräänä sumuisena aamuna.

Kauniisti koristeltu ruoka-pöytä ennen kuin emännät

alkoivat kantaa sille ruoka-astioita. Taustalla aulan

seinällä riippuva muisto-laatta, joka on omistettu

koulun sankarivainajille.Oikealla kameran ulottu-

mattomissa uusi sukupuu,joka myös muistuttaa oppi-

laille koulun historiasta.

Anna-Mari Merta ja SanniPekkala lauloivat Mamy

bluesta, siitä, etteivät enääodottaisi sekä kielletyistä

käskyistä.

Perjantaina 23. marraskuuta 2007 – Nro 23 – 7

• Elisenvaaran koulu 80 v. • Elisenvaaran koulu 80 v. •• Elisenvaaran koulu 80 v. • Elisenvaaran koulu 80 v. •

Hyvä juhlayleisö. Mi-nulla on suuri kunnia toi-vottaa teidät tervetulleiksitähän 80-vuotisjuhlaan.Kurkijoen pitäjään Elisen-vaaran asemanseudulle pe-rustettiin yhteiskoulu 80vuotta sitten. Sodan jälkeenkoulu siirtyi uuden rajantälle puolelle ja sijoittui ny-kyiselle paikalleen vuonna1948. Tästäkin on kulunutensi vuonna jo 60 vuotta.Tänä päivänä Elisenvaaranyhteiskoulun perinteitä jat-kavat Elisenvaaran yläkou-lu ja Elisenvaaran lukio.Vuodesta 1998 alkaenmyös yläkoulun nimi on ol-lut moninaisten nimiyhdis-telmien jälkeen uudelleenElisenvaaran koulu. Hyväniin.

80-vuotisjuhlinnan mer-keissä on haluttu muistuttaanuoria erityisesti koulunhistoriasta, perinteistä jajuurista, jotka ovat Karja-lassa nykyisen Venäjänpuolella. Oppilaiden kanssa80-vuotisjuhlimista jatke-taan vielä itsenäisyyspäivänyhteydessä,

jolloin isänmaammekintäyttää pyöreät 90 vuotta.Pyrimme siihen, että Teidänvanhemman väestön koke-mukset ja muistot koulun-käynnistä aina koulummesyntysijoilta lähtien siirty-vät nuoremmille sukupol-ville, kun siihen vielä onmahdollisuus.

Elisenvaaran lukion rehtori, Pöytyän kunnan sivistysjohtajaHeikki Vainio toivotti juhlayleisön tervetulleiksi sekä päivä-että iltajuhlassa.

Rehtori Heikki Vainio päiväjuhlan tervehdyssanoissa:

Kohti hyvää tulevaisuuttaKoulu ja lukio elävät

muutoin vahvasti tätä päi-vää. Täällä Elisenvaarankoulunmäellä katsotaanluottavaisina tulevaisuu-teen. Koulullamme on ollutjo pitkään hyvin monipuo-lista kansainvälistä toimin-taa (mm. Comenius- jaCimo-projektien kautta).Meillä on ystävyyskoulujamm. Italiassa, Ranskassa jaSaksassa. Näiden projek-tien kautta opiskelijat huo-maavat kielitaidon merki-tyksen konkreettisesti. Eli-senvaaran koulukeskus onAuranmaalla yrittäjyyskas-vatuksen edellä kulkijoita.Peruskoulussa yrittäjyys-kasvatus on oppilaiden va-linnaisaineena ja lukiossaopiskelijoilla on mahdolli-suus valita yrittäjyyskursse-ja Nuori Yrittäjyys -ohjel-man kautta. Pyrimme kas-vattamaan nuoret vastuun-tuntoisiksi ja asioistaanhuolehtiviksi kansalaisiksi.

Tänä päivänä lukion onkehitettävä ja monipuolis-tettava kurssitarjontaansa.Näin se pystyy mukautu-maan yhteiskunnan ja mm.talouselämän muutoksiin javastaamaan kilpailuunopiskelijoista. Elisenvaaranlukio tarjoaa opiskelijoilleylimääräisiä kursseja mm.liikunnassa, ilmaisutaidos-sa ja musiikissa. Tämänseurauksena lukiossa opis-kelee monia pesäpalloa har-

rastavia nuoria ja tällä het-kellä mm. joukkueellinen

jääkiekkoa aktiivisestipelaavia poikia. Musiikissaon valittavana bändikursse-ja ja itsensä ilmaisemisestakiinnostuneille opiskelijoil-le on tarjolla teatteri-ilmai-sun kursseja. Ilmaisutaidonopiskelijat esittävät tänääntähän juhlaan kootun ja har-joitellun näytelmän.

Pöytyän kunnan päättä-jät ja aikaisemmin Auran,Karinaisten ja Pöytyän kun-nan päättäjät ovat nähneetElisenvaaran koulunmäenkehittämisen ja sitä kauttanuorisoon panostamisentärkeäksi. Siitä syystä mm.koulun oppilashuollon jaerityisopetuksen henkilös-töresurssit ovat erinomai-set. Vielä on perustettavalukion opinto-ohjaajan vir-ka. Tänä päivänä lukiolaisettarvitsevat entistä enem-män ohjausta opiskeluunsaja jatkovalintoihinsa. Var-maan ei ole enää kenelle-kään epäselvää, kuinka tär-keää on tällä hetkellä oppi-lashuoltoon panostaminen.Onhan meitä kaikkia jär-kyttänyt pari

viikkoa sitten koululai-tosta kohdannut murhenäy-telmä Tuusulassa.

Elisenvaaran koulunmä-estä on tulossa koko Auran-maata palveleva oppimisenkeskus, kun tänne rakenne-taan lisärakennus, johon

siirtyy myös Kyrön kirjas-to. Kirjaston yhteyteen onsuunniteltu teknisesti kor-keatasoinen atk-piste, jostakäyttäjien on helppo ottaayhteys mm. opiskelua jär-jestäviin tahoihin. Oppi-miskeskus sisältää auditori-on, missä voidaan järjestäälähiopetusta suuremmille-kin joukoille. Auditorio pal-velee myös kulttuuritoi-minnan keskuksena.

Olen halunnut hyvin ly-hyesti valottaa Teille, hyväjuhlayleisö, miltä Elisen-vaaran koulukeskuksessanäyttää tänään ja miltä tääl-lä tullee näyttämään tulevi-na vuosina. Pitkä on olluttaival Karjalasta tänne Var-sinais-Suomeen, muttaoman käsitykseni mukaan,hyvin on matkaa taivallettutoinen toistamme tukien jasynnyinjuuret

muistaen. Illalla kokoon-numme vielä muistelemaanentisiä aikoja Iltamien mer-keissä.

Lopuksi toivotan teidättervetulleiksi tähän juhlaanKyllikki Saastamoisen”Kouluaikaa muistellessa”-runon sanoin:

Oi lapsuusaika ihanaja koulumuistot sen.Ne aarteinani rakkainajäi iäks mielehen.Niin usein mailles, Karjala,nyt muistot kurkottaa…Ja silloin tuntuu: sielusta

jäi osa rajan taa.Jäi osa kotiin kalliiseenja lapsuusaikahan.Vain muiston kukkaankultaiseenma täällä tuijotan…Ja vaikka kauan vieraissajo koito kuljin ma,en onnellista lapsuuttakai koskaan unhoita.Siks sulle laulu pieni soi,oi opinahjoni,

kun sielun silmiin menneettoiniin tuttu nimesi.Nyt teitä, rakkaat ”openi”,näin muistan kiitoksin,kun lapsuustietä tasoittine kehut – moitteetkin.Ja sinun, koulutoverin,myös tapaa terveiset.Sa missä lienet, kuitenkin,on muistot yhteiset…

Elisenvaaran lukionrehtori, sivistysjohtajaHeikki Vainio lausuimyös juhlivan iltama-väen tervetulleeksi.

Arvoisa iltajuhlayleisö.Minulla on ilo toivottaa tei-dät tervetulleiksi Elisenvaa-ran yhteiskoulun 80-vuotis-juhlan Iltamiin. Elisenvaa-rassa oma koulutalo sijaitsimäellä Saavankalliolla. Tä-män vuoksi me mielelläm-me puhumme vielä tänään-kin, että koulumme sijaitseemäellä, vaikka tämä meidänmäennyppylämme ei olemitään verrattuna Saavan-kallion korkeuksiin Kurki-joella. Yksi todellinen yhtä-läisyys on vielä olemassa:sekä Elisenvaarassa ettäKyrössä on rautatieasema,vaikka henkilöjunat eivätenää nykyisin Kyrön ase-malla pysähdykään. Vaivoisiko tähän sanoa toi-veikkaana, että tällä hetkel-lä eivät pysähdy…

80-vuotisjuhlinnan mer-keissä on haluttu muistuttaanuoria erityisesti koulunhistoriasta, perinteistä jajuurista, jotka ovat Karja-lassa nykyisen Venäjänpuolella. Juhlavuoden kun-niaksi koulun aulan seinäl-

Sukupuu kertoo oppilaille koulun vaiheistale maalattiin koulun suku-puu. Työn teki paikallinentaiteilija, koulumme opetta-ja Seija Lehto. Sukupuuhunkirjoitettiin neljä koulum-me historiaan liittyvää vai-hetta: perustaminen Kurki-joelle Elisenvaaraan, sodan

jälkeinen sijoittuminenmuutamaksi vuodeksi Suo-lahdelle ja sieltä edelleennykyiselle paikalle Kari-naisten Kyröön. Kuntalii-toksen jälkeen Elisenvaa-ran koulukeskus sijaitseePöytyällä Kyrössä. Tämän

juhlavuoden jälkeen jokai-sen koululaisen tulee oppiamuistamaan koulumme his-toria vähintään näiltä osin.

Elisenvaaran lukionopiskelijat tekivät historiankurssiin liittyen muistelma-kirjoituksia Elisenvaaran

yhteiskoulun menneiltävuosikymmeniltä haastatte-lemalla koulun entisiä oppi-laita. Näitä opiskelijoidentekstejä on julkaistu Kurki-jokelainen-lehdessä koulun80-vuotisjuhlanumerossa,joka ilmestyi 26.10. Tämä

juhlalehti jaettiin kouluntoimesta kaikkiin talouksiinAurassa ja Pöytyällä. Näi-den haastattelujen ja muis-telmakirjoitusten kauttasiirtyi paljon arvokasta pe-rinnetietoutta vanhemmaltapolvelta nykynuorisolle.Kiitos teille, jotka olette ol-leet mukana opiskelijoidenhaastateltavina. Tässä yhte-ydessä lausun myös suuretkiitokset Kurkijokelainen-lehdelle ja sen päätoimitta-ja Raija Hjelmille yhteis-työstä tässä kirjoituskilpai-lussa. Neljälle parhaallekirjoittajalle on luovutettutänään päiväjuhlassa kan-nustuspalkinnot.

Tänä iltana saammemuistella ja meidän tulee-kin muistella mennyttä ai-kaa ja erityisesti omaa kou-luaikaamme. Ruokailun jäl-keen meillä on tilaisuusnähdä kuvakollaasi kou-lumme menneiltä vuosi-kymmeniltä. Huomaamme,kuinka paljon koulunkäyntion muuttunut vuosikymme-nien saatossa.

Toivotan teille omastapuolestani miellyttäviämuistelu- ja keskustelutuo-kioita entisten luokkatove-reiden kanssa.Elisenvaaran koulun 80-vuotisjuhla oli yleisömenestys. Sekä päiväjuhlaan että juhlaillalliselle saapui kumpaankin noin 240

juhlijaa. Kuva on otettu vähän ennen päivänjuhlan alkamista.

Perjantaina 23. marraskuuta8 – 2007 – Nro 23

Oli heinäkuun kolmas-toista päivä ja perjantai,kun osa Antti Häyhän suku-haaraa suuntasi kohti juuri-aan Kurkijoen Aromäelle.Matkan järjestäjänä ja vetä-jänä toimi Erkki Antinpoi-ka ja mukaansa hän saiomat sekä sisarustensa lap-set. Ja olihan meitä sivustasukuun tulleitakin mukanamelkein toinen mokoma.

Perjantai kolmastoistapäivä ei tuonut huonoa on-nea matkalle, ellei siksi kat-sota Suomen puoleisen hy-vän sään muuttumista satei-seksi Venäjälle tultaessa.Matka alkoi Loimaalta ai-kaisin aamulla, ja sukulai-sia poimittiin mukaan Nur-mijärveltä, Lahdesta jaKouvolasta. Niinimäen pik-kubussia ohjasti Timo Lak-konen, jonka kyydissä ete-nimme niin hyvät kuin huo-notkin tiet ongelmitta.

Rajan ylitys tapahtuiVärtsilässä. Tarkoitukse-namme oli tutustua meno-matkalla Sortavalaan, mut-ta sateen takia se jäi kierto-ajeluksi kaupungissa. Seu-raavan kerran pysähdyim-me sateen tauottua Lahden-pohjassa, jossa pääsimmeverryttelemään jalkojammepitkän istumisen jälkeen.Tutustuimme entisen suo-malaisen kauppalan katu-kuvaan ja kauppoihin, os-tokset jäivät vähiin.

Matka jatkui kohtiVätikkää Aino ja Vilho Hei-nosen vieraiksi heidän ke-säpaikkaansa. Perillä oltiinillansuussa, ja heti alkuunisäntäväki toivotti meidätsydämellisesti tervetulleik-si. Aino-emännän laittama-na ja osittain nyyttikesteinsaimme aikaan maittavanillallisen, joka nautittiin ul-kosalla pitkän pöydän ää-ressä. Ilta jatkui saunomi-sen, uimisen ja seurustelunmerkeissä pitkälle kesäil-taan, itikat seurana myös.Kaikille löytyi petipaikkakaton alta, ainoastaan isän-täväki oli järjestänyt itsel-leen telttayöpymisen.

Lauantaiaamu valkeni

sateisena, niinpä pukeu-duimme sadevaatteisiin jakumisaappaisiin. Bussisuuntasi nokkansa Maasil-lan, Räihävaaran ja Mikri-län kautta Elisenvaaraan.Vilho toimi oppaana. Räi-hävaarassa pysähdyimmeHäyhän Iida-mummon syn-tymäkodin kohdalla katse-lemaan pellon yli Heinosentalon paikkaa. Sade ja kas-villisuus esti lähemmän tu-tustumisen.

Isovanhempienkotipihalla

Elisenvaarassa pysäh-dyimme asemalla pommi-tusten uhrien muistomerkinkohdalla ja jatkoimme mat-kaa pääkohteeseemme Aro-mäen Häyhälle. Sadekinvähitellen lakkasi, jotenHäyhän nuoren polven olimukava tutustua isovan-hempiensa pihapiiriin. Erk-ki kertoili muistoja lapsuus-ja nuoruusvuosistaan sekäkoulumatkasta, joka olietenkin talvella tosi lyhyt.Sukset vain jalkaan ja koti-

pihasta mäkeä alas, niinvauhti vei notkelman kaut-ta koulumäkeä ylös kou-luun.

Talon kivijalka ja uuninpaikka olivat jäljellä. Siinä-hän niitä valokuvia oli hyväottaa, seistiin kuin korok-keella. Siitä matka jatkuipari kilometriä Lopottiinpäin ja poikettiin kahvitau-on ajaksi Heikki Hämäläi-sen talon pihaan. Kuljetta-jamme keittämän kahvinjälkeen otettiin suunta Haa-vikolle päin niin pitkällekuin bussilla pääsi.

Kävellen lähdimme etsi-mään Seijan isän Eino Hir-vosen kotipaikkaa. Tien-paikka heinikosta löytyipienen etsimisen jälkeen, jaosa joukosta lähti taivalta-maan metsän keskellä ole-vaa tietä pitkin. OhitimmeKiiskin pihan ja pysäh-dyimme pienelle kumpa-reelle syömään isoja mansi-koita ennen Hirvosen pihaa,jossa Erkki selvitti raken-nusten paikkoja.

Seijan toive toteutui, ja

Ismo Häyhä ja Hans de Bruin lähdössä Vilho Heinosenkyydillä Laatokalle.

Kotiseutumatka juurillemme

hän sai istua isänsä suvuntalon kivijalan päällä jasyödä kotipaikan mansikoi-ta. Seuraava pysähdys oliLopotissa Linnamäen juu-rella. Siitä osa porukastalähti kiipeämään mäenpäälle ja loput tien toisellapuolella olevaan museoon.Vielä tutustuttiin kauppojentarjontaan ja käytiin kirkonraunioilla ja muistomerkeil-lä.

Retkipäivä kallistui jo il-taa kohti, kun saavuimmemajapaikkaamme vaihta-maan vaatteita jatkaaksem-me matkaa Ihojärvelle.Siellä Vera ja Gennadi Ni-kitin viljelevät kesäpaikas-saan perunoita, mansikoitaynnä muita puutarhatuottei-ta. He tarjosivat meille run-saan aterian ja esittelivät pi-haa ja rakennuksiaan.

Vätikänhiekoilla

Paluumatkalla Vilho jär-jesti kiertoajelun Kojonsaaressa kertoen sen histo-riaa sekä suomalaisten että

venäläisten aikakaudelta.Pieni pysähdys, ja kävelim-me Vätikän hiekkarantaanihailemaan Laatokan lainei-ta sekä valokuvaamaan.

Vaiherikkaan retkipäi-vän päätteeksi pääsimmejälleen saunomaan ja ui-maan. Iltaa vietimme vieläseurustellen ja sulatellenpäivän tapahtumia. Meille,Aromäen kylän eri reunoil-la syntyneille tämä kotimat-ka oli toiveiden täyttymys.Edellisestä käynnistä olikulunut vuosia, eikä läh-töön oltu saatu kunnon sy-säystä ennen viime kesää.

Ei heinäkuussa enääkukkunut käki eivätkä kuk-kineet sinivuokot ja tuomet,mutta olihan kotimaisematallella. Jalkojen alla tuttu

tuvan paikka, jonka lattial-la lapsuuden leikit leikittiin,naurut naurettiin ja vähäisetmurheet saivat lohdun äidinhelmassa. Oli tilaa ja ava-ruutta sisällä ja ulkona,mikä vaihtui sota-ajan lap-sen kiertolaisuuteen, ahtaa-seen huoneeseen ja alativaihtuviin kouluihin eripaikkakunnilla.

Yön levon jälkeen koti-matkalla käytiin erittäinkuoppaista tietä pitkinkääntymässä Äyräpäänmuistomerkillä. Pysähdyt-tiin myös Viipurin torilla, jahalukkaat tekivät ostoksiakauppahallista. Sen jälkeenylitettiin raja Vaalimaalla.

SaimiHeikintytär Portsasta

Serkukset isovanhempiensa talonpaikan edessä. Eturivissä vasemmalta Annan tytär SeijaSilander, Ainon tytär Tarja Alén, Erkin poika Ismo Häyhä. Takarivissä vasemmalta Erkintytär Anne de Bruin, Jussin tytär Riitta Tammisalo, Ainon tytär Kirsti Schmalenberg, Jussintytär Kristiina Kokkonen, Ainon poika Aarno Alén sekä Ainon poika Markku Alén.

Seija isänsä kodin kivijalalla nauttimassa ahomansikoista.

Aino ja Vilho Heinonen vastaanottamassa matkalaisia.

Perjantaina 23. marraskuuta 2007 – Nro 23 – 9

Oi niitä aikojaentisiä ja nuoruusaikoja noita

Eino Heikinmaa:

Sota-aika, osa 4

Lomaltatakaisin

Seuraavana aamunakoitti arki ja todellisuus.Joulu oli ohi, ja tehtävätkutsuivat. Puolenpäivän ai-kaan meni juna Elisenvaa-raan, joten siihen oli ehdit-tävä. Elisenvaarasta lähtiauto Lopottiin. Siten enjoutuisi apostolinkyydillämenemään, senkin olen ko-kenut.

Päivän valjettua läksinkävelemään Akkaharjuun,koska junien aikatauluistaei ollut niin tarkkaa tietoa jakaiken lisäksi oli aika kovapakkanen. Käveleminen-hän ei ole mitään herkkuakovalla pakkasella, ja olin-han jo Akkaharjuun kävel-lyt, joten tiesin, miltä setuntuu.

Matka Elisenvaaraan on-nistui oikein hyvin. Junanpysähdyttyä entisen asema-rakennuksen raunioidenkohdalle oli käveltävä muu-tama sata metriä takaisin-päin, koska asema sijaitsiväliaikaisesti Kamarah-koon menevän tien varrellasijaitsevassa parakkiraken-nuksessa.

Kun saavuin parakille,mistä auto lähti Lopottiin,huomasin, että se näytti ole-van jo aivan täynnä. Kyse-lin kuskilta, mahtuisikohansiihen vielä. Pahalta näytti,lava tuntui olevan aivantäynnä seisojia, ja siellä oli-jat sanoivat, ettei sinne yk-sinkertaisesti mahtunutenää ketään. Samaan tulok-seen tuli myös toinen soti-las.

Aikamme siinä ihmetel-tyämme toinen meistä lei-killään sanoi: ”Onhan tuos-sa etulokasuojan päällä is-tuinpaikat. Istutaan niissäselkä päin tuulta pidellentoisiamme kädestä kiinni.”Kysyimme kuljettajalta,voisimmekohan siten mat-kustaa siihen saakka, kun-nes joku jäisi pois kyydistä.Saimme siihen kuljettajaltaluvan. Siinä sitä sitten mat-kustettiin jotain 5-6 kilo-metriä. Oli se aika kylmääkyytiä, kun pakkastakin oliaika lailla. Mutta ken leik-kiin ryhtyy, se sen kestä-köön.

Ensimmäisessä pysäh-dyksessä jäi jo useampihenkilö pois kyydistä, jol-loin me päästiin sinne laval-le. Eipä tarvinnut kävelläLopottiin, mikä olisi olluttoinen vaihtoehto, mutteikovin houkutteleva sellai-nen.

Niin oli joululoma pidet-ty ja arki edessä. Samojatöitä sain jatkaa kuin ennenjouluakin. ”Ei mitään uuttaauringon alla”, sanoo van-ha suomalainen sananlasku.Mutta nuoriin poikiin se eiaina pitänyt paikkaansa, sil-lä elämä opetti aina uutta,sen tulin itsekin sinä kevät-talvena huomaamaan.

Kutsuntoihinvuonna 1943

Aika kului nopeasti,ehkä liiankin nopeasti. Kunjoskus vilkaisin sanomaleh-teä, kiinnitin huomioni kut-suntailmoituksiin, joissakuulutettiin jo minua vuot-ta vanhempia. Silloin ha-vahduin todellisuuteen:

seuraavalla kerralla olisi jominun vuoroni.

Se pani vähän ajattele-maan asioita toisessa järjes-tyksessä. En siihen mennes-sä ollut kiinnittänyt paljon-kaan huomiota, jos joku olilähtenyt pois joukosta, silläaina sellaista sattui. Eikäsitä kukaan kehunut: ”Nytminä pääsen jo oikein ar-meijaan.” Tosi asiassa sevei monen pojan totiseksi,sillä täällä olo oli lastenleikkiä armeijaan verrattu-na.

Elettiin maaliskuun en-simmäistä viikkoa, olin juu-ri täyttänyt kahdeksantoistavuotta, ja oli kulunut tasankuukausi siitä, kun olinnähnyt sen kutsuntaa kos-kevan ilmoituksen. En oi-kein ollut uskoa todeksisitä, kun minulle ojennettiinkirjekuori, joka sisälsi kut-suntaan saapumismääräyk-sen. ”Näinkö pian? Eihäntästä ole kuin kuukausi, kunoli edelliset kutsunnat. Janyt jo uudestaan.” Se vetimielen matalaksi.

Minäkin joutuisin tositoimiin. Muutama muukinpoika oli saanut kutsun,enkä vain minä yksin. Mut-ta kyllä se joka tapauksessavakavaksi veti. Loppukuu-kausi meni kuin siivillä. Olihuhtikuun alku ja minullaviimeinen päivä Is-joukois-sa. Kutsuntatilaisuus oli2.4.1943. Sen jälkeen saipukea siviilit ylle ja siihenpäättyi palvelu Is-pojissa jaalkoi

Vapaata, kunnes 12.4.piti astua armeijan ”suuriinsaappaisiin”.

Rauhalankasarmi

Taas alkoi uusi jakso mi-nun elämässäni, kun kaunii-na keväisenä päivänä 12.4.astelin Rauhalan kasarmil-le Lahdenpohjaan. Kasarmisijaitsi aivan kauppalantuntumassa. Se oli myösLaatokan laivaston tuki-kohta.

Kyllä minua hiukan jän-nitti, miten kaikista alku-touhuista oikein selviäisin.Olin joskus pikkupoikanakuunnellut vanhempienpoikien juttuja heidän en-simmäisestä päivästään so-taväessä. Ajattelin itsekse-ni, että ehkä tilanne olisitoisenlainen, koska oli sota-aika.

Jo pääovella kasarminpihalla oli opastus, mihinpäin piti mennä, joten hyvinosasin toimistoon, jossa il-moittauduin palvelukseen.Sieltä annettiin valmiiksikirjoitettu paperi, josta il-meni mihin komppaniaan,joukkueeseen ja ryhmäänjouduin. Minulla ne olivatkaikki kolmosia.

Paperi kädessä läksin et-simään omaa paikkaani,joka löytyi toisen tai kol-mannen kerroksen perältä.Ovessa luki 3komp 3jouk.Astuin sisään, ja siellähänoli jo poikia aika lailla. Oli-pa siellä muutamia tuttuja-

kin: Anttosen Reino, jokaoli koulukaverini, ja muuta-mia muitakin Kurkijoenpoikia.

Kun ilmoittautumisaikaoli loppunut, niin yksi ryh-mänjohtaja opasti meidätvarusvarastolle, joka sijait-si pienen matkan päässävarsinaisesta kasarmiraken-nuksesta. Siellä oli myösetappi, joka tuli tutuksi pai-kaksi myöhemmin monellemeistä. Jokainen sai omatvarusteensa ja pussin, mi-hin laitettiin siviilivarus-teet. Mitään vaihtomahdol-lisuutta varastolla ei ollut.Saimme kuitenkin vaihtaavarusteita keskenämme, josniin halusimme.

Jännitti hiukan mitäkaikkea sieltä oikein löytyy,kun seurasi mitä kaikkeasinne säkkiin oikein laitet-tiin, mahtaakohan nuo kaik-ki olla oikein sopivaa kokoaja niin poispäin, mutta sit-tenhän sen näkee kun säkintyhjentää. ja kokeilee.

Kun olimme pukeneetsaamamme varusteet yl-lemme ja katselimme toi-siamme, oli hämmästyk-semme suuri. Olimmekoollenkaan Suomen armei-jan varusteissa, kun asetak-kejakin oli ainakin neljääeri mallia, aina 1800-luvul-ta alkaen ruotsalaismalli-seen asetakkiin saakka?Minun kohdallani taisi sat-tua kaikkein huonoin tuuri,sillä sain sen ruotsalaismal-lin numero 56, mikä oli sitäsuurinta mallia, ja kantajaoli ryhmänsä toiseksi pie-nin. Voitte vain kuvitella,millaiselta 160-senttinenpoika näytti.

AlokkaanaHuuhanmäessä

Alokasaika Rauhalassakesti kolme viikkoa, jonkajälkeen meidät siirrettiinHuuhanmäen varuskun-taan, jossa meillä oli valati-laisuus 15.5. Ennen siirtoaHuuhanmäkeen meille pi-dettiin varustarkastus jameidät määrättiin varusva-rastolle, jossa meille annet-tiin sopivammat varusteet,ei mitään uusia mutta kui-tenkin sopivan kokoiset japuhtaat päällysvarusteet.Niin olimme valmiit muut-tomarssiin.

Huuhanmäki oli Suomenensimmäisiä paikkakuntia,joihin siirrettiin varuskuntiakaupungeista. Viipurissa si-jainnut Viipurin Rykmenttisiirrettiin Huuhanmäkeen1930-luvun puolivälin tie-noilla. Kuulin kerrottavanettä ne olivat Euroopan uu-denaikaisimmat kasarmitsiihen aikaan.

Meidät sijoitettiin kasar-mi numero yhteen, ja meil-le annettiin panssaritorjun-

takoulutusta tykeillä, vaik-ka meidän virallinen asela-jimme olikin Rannikkoty-kistö. Mutta annettiin meil-le myös opetusta panssari-torjuntatykin käytössäkin,sillä sodassa ei etukäteentiedä, mitä kaikkea sielläjoutuisi tekemään.

Toinen mistä meille pianilmoitettiin, oli valatilai-suus, joka tulisi olemaan15.5., jolloin tulisi kulu-neeksi kuukausi ja kolmepäivää siitä, kun astuimmesotapalvelukseen. Tähän ti-laisuuteen meitä käskettiinsuhtautumaan vakavasti:”Tämän jälkeen olette Suo-men armeijan sotilaita, joil-ta näin sota-aikana vaadi-taan paljon.” Nämä kaikkiasiat vetivät nuoren miehenmielen totiseksi, muttanämä ovat vain minun hen-kilökohtaisia mietteitäni.

Ylipäällikönvierailu

Pian koitti se päivä, jol-loin meistä nuorista pojistatuli Suomen armeijan soti-laita. Aamulla käskynjaonyhteydessä oli ensiksi va-rustarkastus, jossa todettiin,että jokainen oli parhaassamahdollisessa asussa. Sit-ten ilmoitettiin, että Ken-raali Mannerheim tulisimeitä tervehtimään. Se tun-tui hiukan uskomattomalta,mutta kyllä se sittenkin olitotta.

Oli kuuma ja aurinkoi-nen päivä, kun marssimmevaruskunnan kentälle vala-tilaisuutta varten. Olimmesitä jo aikaisemmin muuta-man kerran harjoitelleet, jo-ten tiesimme, mihin koh-taan kentälle järjestäytyi-simme. Jäimme odottele-maan Mannerheimin saa-pumista.

Koska oli helteinen ja oi-kein hiostava päivä ja olim-me pukeutuneet asetakkei-hin, niin kaikki eivät sitäkestäneet. Niinpä siitä vie-reltänikin muutama poikarupesi huojumaan ja tasa-paino petti. Heidät siirret-tiin vain taakse hetkeksi is-tumaan kenenkään huo-maamatta, sillä paikalle olikokoontunut paljon yleisö-äkin.

Pian odotus palkittiin.Alkoi kuulua lentokoneit-ten ääntä, ja kolme suoma-laista hävittäjää kaarteliHuuhanmäen yläpuolella.

Samaan aikaan Mannerhei-min autosaattue kaarsi esi-kunnan pihaan. Autostanousi Suomen armeijanYlipäällikkö meitä tervehti-mään: ”Hyvää päivää, nuo-ret sotilaat.” Me vastasim-me kaikki yhtenä miehenä:”Hyvää päivää, Herra Ken-raali.”

Valatilaisuuteen kuuluipaljon muutakin ohjelmaa,mutta juhlallisin hetki oli,kun Suomen armeijan yli-päällikkö, sotamarsalkkakenraali Mannerheim kävimeitä nuoria poikia terveh-timässä. Tuntui juhlallisel-ta, että meitäkin arvostet-tiin niin paljon.

Helluntaiksilomalle

Seuraava päivä oli Hel-luntain lauantai, ja oli mah-dollista anoa pyhiksi lomaa.Minäkin anoin lomaa, jostatieto saataisiin vasta lauan-taina puolen päivän jälkeen,sillä meillä oli vielä aamu-päivällä maastossa taistelu-harjoitus, josta tultiin vastapäiväruokailuun.

Kun tulimme kasarmille,minulla oli vajaa tunti aikaaAkkaharjuun menevälle ju-nalle. Ajattelin, että jos sai-sin lomapaperit heti, niinehtisin päiväjunaan eikätarvitsisi odottaa iltajunaa.Siksi menin toimistoon hetiennen muita. Ja olihan seloma minulle myönnetty, japaperitkin luvattiin kym-menessä minuutissa.

Toivoin, että todella sai-sin ne paperit silloin, kun neoli luvattu, niin ehtisin päi-väjunaan, jos en menisiruokailuun niin kuin toiset.Ja niinhän siinä kävi, ettäsain paperit aikailemattakäteeni. Silloin meikä poi-kaa vietiin vikkelästi Huu-hanmäen pysäkkiä kohti.Hiukan minua jännitti, eh-tisinkö ajoissa perille. Jaehdinhän minä. Tuntui mu-kavalta, kun pääsi lomalle.

Eihän se junamatka kes-tänyt kuin parikymmentäminuuttia: Ihalassa vain py-sähdys, ja sitten oltiin joAkkaharjussa, josta oli tun-nin kävelymatka, ja sittenolinkin jo kotona. Tuntuimukavalta, kun sai istuakotipöydän ääreen.

Muutaman tunnin kulut-tua sain jälleen lähteä Ak-kaharjun asemalle. Nimit-täin Kiiskin Elsa-täti saapuiLahdenpohjasta junalla Ak-kaharjuun, josta minä siishain hänet hevoskyydillämeille Helluntaita viettä-mään. Linja-autoja ei sil-loin vielä kulkenut. Py-säkiltä olisi ollut vain kilo-metrin matka meille.

Elsa-tädin junassa menisuurin osa armeijakavereis-tani lomalle. He ihmetteli-vät, kuinka minä olin josiellä ja vieläpä siviiliva-rusteissa. Kun loman jäl-keen tavattiin, niin kerroin,että olin lähtenyt lomalleaikaisemmin. Sen enempääen kommentoinut.

Pianhan se parin vuoro-kauden loma oli pidetty,mutta vaihtelu oli ollut vir-kistävää. Seuraavaan lo-maani kului aikaa yli puolivuotta, sillä se oli juuri en-nen joulua, mitä en tieten-kään vielä Helluntaina

osannut arvata.

Etulinjaantotuttautumista

Huuhanmäessä olo ei ol-lut kovin pitkä, sillä pianHelluntain jälkeen meidätsiirrettiin Ihalaan Hepolam-mille, jossa oli varuskunnanleirikeskus, siellä elettiinluonnon keskellä telttama-joituksessa. Silloin siellä eiollut mitään pysyviä raken-nuksia, joten se kuvasi ti-lannetta etulinjassa, sotati-lan aikana.

Hepolammin koulutus-jakso oli vain noin kuukau-den mittainen. Siellä myössuoritimme kivääriammun-tamerkkiin vaadittavat ly-hyemmät matkat, pidem-mät matkat suoritimmeHuuhanmäen ampumara-dalla.

Aseet, joilla merkit suo-ritettiin, olivat vanhoja so-tilaskivääreitä, joihin olilaitettu pienoiskiväärin pat-ruunoihin sopiva piippu.Sillä tavoin säästettiin ki-väärin patruunoita tärkeäm-piin tehtäviin. Tuontapaisetammunnat voitiin tehdänoillakin panoksilla, silläsiellä ei ollut virallista am-pumarataa, mikä meitä mo-nia ihmetytti.

Saimme myös henkistäravintoa eli viihdykettä, sil-lä eräänä päivänä ilmoitet-tiin, että illalla meille tulisiesiintymään ns. viihdytys-kiertue. Siinä oli mukanaHarmony Sisters, minkävoin muistaa väärinkin.Joka tapauksessa mukanaoli kolme kaunista laulavaatyttöä.

Jatkuu…

Onhan tuossaetulokasuojan päälläistuinpaikat. Istutaanniissä selkä päin tuultapidellen toisiammekädestä kiinni.”

Olimmekoollenkaan Suomenarmeijan varusteissa,kun asetakkejakin oliainakin neljää erimallia, aina 1800-luvulta alkaenruotsalaismalliseenasetakkiin saakka?

Sitten ilmoitettiin,että KenraaliMannerheim tulisimeitä tervehtimään.

Hain äskettäin töitä jatapasin monia hyvää tar-koittavia henkilöstöpäälli-köitä. He joutuivat lähettä-mään hylätyille hakijoillekirjeet, joissa kerrottiin,että joku toinen oli tullutvalituksi.

Eräs poikkeuksellisenmyötätuntoinen henkilös-töpäällikkö kertoi asianseuraavasti: ”Valitettavas-ti onnistuimme löytämäänhakijan, joka täyttää vaati-muksemme.”

* * *Mieheni on lääkäri. Yksihänen uskollisimmistapotilaistaan on viehättävävanha rouva, joka on oikeaterveyden perikuva. Siitähuolimatta hän on jo use-an vuoden ajan käynytlääkärintarkastuksessajoka kuukauden ensimmäi-senä tiistaina. Yhtenävuonna hän ei kuitenkaantullut maaliskuussa.

Seuraavana päivänämieheni sai kirjeen: ”Hyvätohtori, suonette anteeksi,etten saapunut eilen. Envoinut tulla, koska olinsairas.”

Hymyähuuleen

Perjantaina 23. marraskuuta10 – 2007 – Nro 23

Ilmi Kärävä:

Räsäset Kurkijoellaosa 4

Arkea ja juhlaaKurkijo ella

Vaikka Kurkijoki olilaaja pitäjä, kaikki tarpeel-linen ja mielenkiintoinenoli Lopotilta kävely-, pol-kupyörä- tai venematkanpäässä. Kurkijoen Lopotil-la oli kaksi sekatavara-kauppaa, osuuskauppa jaKeski-Karjalan osuusliike.

Osuuskauppa oli hyvinvarustettu, sieltä ostettiinsokerit ja jauhot, näkkilei-vät ja juustot. Meidän tyt-töjen mekkokankaatkinostettiin sieltä. Mutta kunme tarvitsimme juhlavaat-teita, äiti ajoi linja-autollaViipuriin kangasostoksille.Kotiompelijamme HelenaHakulinen ompeli niistäkankaista sitten juhlamek-koja. Hän ompeli kaikkimuutkin vaatteemme.Kengät ostimme suutariJuvosen kaupasta.

Kurkijoella oli kaksileipomoa, Nieminen jaRäty, joista kummastakinostimme mainioita vesirin-keleitä. Kurkijoen Kaupin-mäessä oli hyvä kirjakaup-pa, jossa kauppias Kauppimustine täyspartoineen oliitse myymässä kaikkeamitä kirjakaupoissa siihen

aikaan myytiin, myös eri-laisia leluja. Lopotilla olikaksi taksia, Pekka Veija-laisen ja autoilija Kuosanvuokra-autot.

Tammikuun yhdeksän-tenä eli Velin päivänä

meillä oli aina kahvikutsutsamoin kuin Pärttylin päi-vänä 24.8. eli isän synty-mäpäivänä. Vieraina olivatKurkijoen maamiesopistonlehtorit vaimoineen ja Lo-potilta lääkäri ja opettajatsekä pappilan väki, kirk-koherra Nuottamo (aik.Nyholm) ja myöhemmin

kirkkoherra Heliövaarasekä kappalainen Silven-noinen.

Kirjat jalehdet

Jokaisena arkipäivänäpostinkantajamme Iida toitilaamamme sanomalehdetmuun postin mukana. Tie-tysti tärkein oli Uusi Suo-mi, mutta Käkisalmen san-omiakin luimme paljon.

Käkisalmen sanomienpäätoimittajana oli AugustVuorelainen, jonka tytärSirkka oli Elsan luokkato-veri ja ainoa poika ”Yki”oli meidän Sirkkammeluokkatoveri. Sekä Sirkkaettä Yki kävivät luonam-me Kurkijoella. Päätoimit-tajaa kutsuttiin Laulu-Vei-koksi.

Äidille tuli kerran vii-kossa ilmestyvä Kotimaa-lehti. Aikakauslehdistä tär-kein oli Hakkapeliitta. Jo

1930-luvulta alkaen meil-le oli tilattu myös NationalGeographic Magazine,jossa oli kauniita värivalo-kuvia. Tätä amerikkalaistalehteä kertyi hyllyyn nope-asti suuret määrät.

Meillä käytettiin paljonaikaa kirjojen lukemiseen.Keittiötä ja ruokahuonettalukuun ottamatta oli asun-tomme jokaisessa huo-neessa kirjahyllyjä.

Tässä kohtaa sopii mai-nittavaksi, että vaikka lä-hes jokaisessa huoneessaoli kirjoja, samalla tavallaoli asunnossamme myösjäkäliä: niitä oli säilöttynälähes kaikkialle liinavaate-kaappeja myöten. Äitimuistuttikin meitä toistu-vasti lapsina, ettei kannatamennä naimisiin luonnon-tieteilijän kanssa.

Kirjoja oli jokaisen per-heenjäsenen ikään ja ma-kuun. Topin mielikirja oli

Jo 1930-luvultaalkaen meille oli tilattumyös NationalGeographic Magazine,jossa oli kauniitavärivalokuvia. Tätäamerikkalaista lehteäkertyi hyllyyn nopeastisuuret määrät.

Kun Tauno Äikääsoitti Kurkijoenkirkossa, Topi istui ainaurkujen vieressäkuuntelemassa,katselemassa,ihmettelemässä janauttimassa.

Tiedemies Veli Räsänen kotonaan jäkäliä tutkimassa. Evakkoon saatiinpelastettua koko jäkäläkokoelma, noin 20 000 jäkälänäytettä.

Räsäsen tytöt rakkaan lauluharrastuksensa parissa; pieni Ilmi soittaa pianoa. Mukana olivat myös Karttusen Anja ja ClevenAnni.

Professori Itikaisen tutki-musmatkat. Ja kun ikä li-sääntyi, Topi alkoi lukeapoikien seikkailukirjoja.Minun suosikkini oli ensinJänis Vemmelsääri ja sit-ten Peter Pan, Anni Swa-nin sadut sekä nuorisokir-jat.

Isot siskot lukivat Al-cottin ja Montgomerynkirjoja sekä TopeliuksenVälskärin kertomuksia.Äiti luki kaikkea, mitä metytötkin luimme, ja lisäksijoitain uskonnollisia kirjo-ja.

Isän huoneessa oli huo-mattava, pääasiassa tie-teellinen kirjasto, johon si-sältyi lukuisia erillispai-noksia pääasiassa luon-nontieteiden alalta. Arvok-kaimmat kirjat olivat salinkirjakaapissa: suuri perhe-raamattu, 10-osainen tieto-sanakirja sekä Suomeakoskevat maantieteellisetteokset ja vapaussotaa kä-sittelevät kirjat.

Talvisodan päätyttyäHelsingin yliopiston silloi-nen rehtori Kaarlo Linko-la lähetytti Elisenvaarastameille suuren kuorma-au-ton, jonka avulla evak-koon pelastettiin isän jäkä-läkokoelma, noin 22 000jäkälänäytettä, ja koko tie-teellinen kirjasto. Samaanautoon mahtui vielä flyy-gelimme sekä muita huo-nekaluja ja suurin osamuista kirjoistamme.

Musiikkiharrastuksena

Musiikki oli koko per-heellemme tärkeä harras-tus. Jokainen meistä osasilaulaa. Isä oli opiskelu-vuosinaan laulanut YL:nkuorossa Heikki Klemetinjohdolla. Myös äiti lauloipaljon, lastenlauluja olles-samme pieniä ja myöhem-min hengellisiä lauluja.

Isä soitti hyvin pianoa.Muistaakseni meillä oliaina ollut flyygeli. Me lau-loimme isän säestykselläesimerkiksi “Oi kiitos säLuojani armollinen”, jon-ka sanat olivat Eino Lei-non ja sävel Oskar Meri-kannon. Isä soitti paljonmarsseja. Kun hän soitti jalauloi “Sotilaspoikaa”,Topi rupesi itkemään.

Aino vanhimpana saipianotunteja kanttoriHeikki Miettiseltä, Sirkkaaja minua isä itse opettisoittamaan. Minä opin

kaikki harjoituskappaleetulkoa samoin kuin kaikkilaulutkin, samoin Topi.Siksi kumpikaan meistä eimalttanut seurata nuotteja.Vasta yli 10-vuotiaaanaminä opin soittamaan nuo-teista.

Topille ostettiin viulu.Opiskeluaikanaan Topi oliTurussa viulunsoittajanaSavo-karjalaisen osakun-nan soittajissa. Hän soittiaina korvakuulolta ilmannuotteja, ja hyvin meni.

Linnavuoren rinteessäoli Lars Sonckin piirtämäkaunis opiston aittaraken-nus, jonka parvekkeellameillä oli kesäiltoina tapa-na laulaa. Siksi me kut-suimmekin aittaa lauluai-taksi. Kuorolaulajiimme

kuuluivat kaikki Räsäsentytöt ja Cleven Anni sekäKarttusen Anja.

Anni ja Anja osasivatkyllä laulujen sanat, muttaheillä kummallakaan ei ol-lut sävelkorvaa. Niinpäheidän laulunsa oli vainmörinää, kuitenkin henauttivat laulamisesta.

Lauloimme kansanlau-luja, suosikkimme oli“Karjalan kunnailla”, jotaen ole kertaakaan voinutlaulaa Karjalan menetyk-sen jälkeen. Itken aina,kun kuulen muiden sitälaulavan. Mielestämmekaunein laulu oli “Viiritliehuu, venhot vettä vierii,illan rusko kultii Mälarin,airon loiske, torven kaikukiirii, rannan lehdikoihintuoksuviin…” Ihmettelin,mistä se “torven kaiku”tuli.

TaunoÄikää

Eräänä päivänä isä olikutsunut meille kotiinTauno Äikään, joka opis-keli Viipurin musiikkiopis-tossa sekä pianon- että ur-kujensoittoa. Isä oli tavan-nut Lopotilla tuttavammeurkuri Heikki Miettisen,jonka seurassa Tauno oli.Heikki ja Tauno olivat il-meisesti olleet kirkossasoittamassa urkuja. Tau-

Linnavuoren rinteessä sijaitsi Lars Sonckin piirtämä Opiston museorakennus, jota Räsäsen tytöt käytti-vät ”lauluaittanaan”

Perjantaina 23. marraskuuta 2007 – Nro 23 – 11

(tai lähialueyhteistyölah-joitusta?) vastaan heikentä-mään entisestään suoma-laisten omistajien asemaaVenäjällä.

Kari Silvennoinen onsyystäkin ärsyyntynyt.Länsimainen asianajaja eiole tottunut siihen, että oi-keus on hallintovallan käsi-varsi. - Emme saaneet oi-keudenmukaista oikeuden-käyntiä alioikeustasollaVenäjällä, valitamme tuo-miosta Leningradin piirinvalitustuomioistuimeenPietariin.

Viipurin oikeudenkäyn-tijärjestely osoittaa, etteiVenäjällä ole mahdollistasaada oikeutta, ei edesmuodollisesti kestävää oi-keusprosessia. Pinnan allakuitenkin näyttää olevaneriäviä mielipiteitä oikeu-denkäytöstä. Miksi muu-toin piirioikeuden tuomariSavukoski olisi yhtäkkiäsyrjäytetty ja tilalle laitettutuomari Smirnov? Smirnovvaikuttaa päätöksen ripey-den ja sisällön perusteellaolevan täydellisesti Putininhallinnon käsikassara javalmis taivuttelemaan oi-keutta tarpeen mukaan.

- Harkitsen asian vie-mistä heti EIT:hen tapahtu-

Esk

on p

uum

erk

ki

non kotona oli vain urku-harmoni, mutta meillä oliflyygeli, jonka soittoonTauno sai heti luvan.

Oli suuri onni meille,että Taunon piti kesälläkinharjoitella pianonsoittoa.Tauno asui 15 kilometrinpäässä meistä Ihojärvellä,mutta polkupyörällä hänpääsi mukavasti Kurkijo-elle soittamaan.

Ensimmäisenä kesänäTauno soitti flyygelilläm-me Merikannon “Romans-sia” sekä soitti ja lauloi“Merellä”. Sitten tuli Sibe-liuksen “Ristilukki” ja vih-doin Chopinin “FantasiaImpromptu”, jota tahdoim-me vuodesta toiseen kuul-la uudelleen.

Kun Tauno soitti Kurki-joen kirkossa, Topi istuiaina urkujen vieressäkuuntelemassa, katsele-massa, ihmettelemässä janauttimassa. Vuosikym-meniä myöhemmin kunTauno oli jäänyt eläkkeel-le Johanneksen kirkon ur-kurin virasta, olin kutsunutlounaalle kotiimme Munk-kiniemen KartanontielleKurkijoen opistolaisia ys-täviämme, kaikki sisarenija Topin. Taunokin tuli jasoitti pienellä Hellas Figa-rollani “Impromptun”.Vielä toisenkin kerran tä-män jälkeen hän tuli soit-tamaan Räsäsen tytöille jaTopille. Kyynel silmässäme kuuntelimme ja muis-telimme Kurkijoen kesäil-toja.

Vuoden 2006 joulu-kuussa Tauno täytti 89vuotta. Olin lähettänyt hä-nelle syntymäpäiväkortin.Tauno soitti minulle synty-mäpäivänsä jälkeen ja sa-noi: “Kiitos, että sain tullaKurkijoella kesäiltoinateille soittamaan. Mie soi-tin Fantasia Impromptun.”Minä jatkoin tähän: “Ilta-aurinko paistoi Laikkalan-lahteen, ja me istuimme jakuuntelimme. Ja kun au-rinko laski ja ilta pimeni,me kiipesimme Linnavuo-relle katsomaan – kiilto-matoja.”

Tämä on samalla minunviimeinen muistoni vii-meisestä kesästämme Kur-kijoella.

Isä, äiti jaKurkijoki

Tietysti Kurkijoki olimeille jokaiselle maailmanparas paikka. Isäkin, jokasyntyjään oli pohjalainen,ihastui Kurkijokeen, senluontoon ja ihmisiin. Ke-säisin hän ajeli polkupyö-rällä pitkin pitäjää opetta-massa omenapuiden jalos-tamista ja mehiläisten hoi-toa. Hän tutustui ihmisiinja myös osti Kurkijoeltamaapalstan eläkeasunnonrakentamista varten.

Äitikin oli onnellinenKurkijoella. Kirkko ja kau-pat olivat lähellä. Emmeme joka sunnuntai käyneetkirkossa. Pienenä ollessanikirkonmenot tuntuivat ainaliian pitkiltä. Myöhemminkun olimme oppineet luke-maan virsien sanat virsikir-jasta, kirkossa oli paljonmukavampaa, kun sai itselaulaa mukana.

jatkuu...

Viipurissa toimivan Le-ningradin oblastin piirioi-keus järjesti 31.10. perus-teellisen yllätyksen. Vara-tuomari, asianajaja KariSilvennoinen on ViipurinLuostarinkatu 26:n omista-jan Kalle Paulan edustajanaajanut oikeudessa kiinteis-tön palauttamista sen suo-malaiselle omistajalle. Vas-ta 25.10. ilmiotettiin, ettäjutun istuvat tuomari vaih-detaan ja prosessi aloitetaanalusta.

Keskiviikkona 31.10.uusi tuomari Gennadi Smir-nov antoikin jutussa lopul-lisen tuomion. Suomalais-ten vaatimukset tontin pa-lauttamiseksi Kalle Paulal-le ja hänen merkitsemisen-sä kiinteistörekisteriinomistajana hylättiin.

Perusteluiksi venäläinenoikeusistuin katsoi kolmeasiaa:

1) Neuvostoliitossa eiollut perimysoikeutta30.4.1941, jolloin KallePaulan isä, Kaarle Paulakuoli.

2) Tontin omistusoike-us oli siirtynyt Neuvostolii-tolle jatkosodan päättyessä.

3) Kanne oli nostettuliian myöhään.

Suvereenia demokratiaatoteuttava Venäjä lähti sitenpäätöksessään siitä, etteilänsimaisella perimysjär-jestyksellä ole mitään mer-kitystä. Kaarle Paula ei kui-tenkaan ollut Neuvostolii-ton kansalainen, vaan suo-malainen.

Oikeuden päätös onrankka isku kaikille ulko-maisille tahoille, jotkaomistavat suoraan tai välil-lisesti jotain Venäjällä. Ve-näjän oikeuslaitos ei tun-nusta ulkomaista perimys-tä. Siihen verrattavaa onomistusoikeuden siirtymi-nen kaupan tai lahjoituksenmuodossa. Oikeuden pää-töksestä voi tulla Venäjäntulevia investointeja arvioi-den todella vakavia seura-uksia.

Toisena perusteena to-

dettu omistusoikeuden siir-tyminen Neuvostoliitolleon sellaista uutta oikeutta,josta ei ole ollut tietoa.Neuvostoliitto oli YK:n jä-sen ja se, samoin kuin Ve-näjä, on ratifioinut mm.YK:n ihmisoikeusjulistuk-sen. Sen 17. artiklassa vah-vistetaan omistusoikeudenpysyvyys.

On hyvä muistaa, ettäPariisin rauhansopimukses-sa Neuvostoliitto jalomieli-sesti lupasi suosittaa Suo-mea YK:n jäseneksi ja osal-liseksi sen kaikkiin yleisso-pimuksiin sen jälkeen, kunSuomi olisi allekirjoittanutPariisin rauhansopimuksen– oikeudenmukaisuudenperiaatteiden mukaisesti.

On hyvä muistaa, etteiNeuvostoliitto laatinut min-käänlaista lakia, jolla kiin-teistöjen omistusoikeus oli-si siirtynyt sille. Ei myös-kään Venäjä ole sellaista la-kia laatinut.

Moskovan sopimuksessa1940 tai Pariisin rauhanso-pimuksessa 1947 ei ole sa-naakaan mainintaa siitä,että kiinteistöjen omistusoi-keus jotenkin siirtyisi Neu-vostoliitolle. Suomen valtioei omistusoikeutta olisi voi-nut siirtääkään, koska Suo-mi demokraattisena maanaei harjoita omaisuuden so-sialisointia.

Nyt voidaan havaita jäl-leen kerran, ettei sopimuk-silla ole mitään virkaa, neovat olleet Neuvostoliitolleja ovat Venäjälle vain tar-koituksenmukaisesti sovel-lettavia papereita.

Venäläisen oikeuden-käytön pohjalta voi vain sy-västi ihmetellä Suomen val-tionjohdon suhtautumistakansainvälisten sopimustenpitämiseen. Vielä enemmänvoi ihmetellä sitä intoa, mil-lä Maanmittaushallitus tar-joaa Venäjälle tietoa ja kon-sulttiapua kiinteistörekiste-rien rakentamiseksi Karja-laan ja muualle Venäjälle.Suomalainen viranomaista-ho pyrkii siten korvausta

neen röyhkeän oikeuden-loukkauksen takia jo tässävaiheessa. Ymmärrän asiansiten, että vaalien lähestyes-sä Venäjällä asia piti saadanopeasti pois julkisuudesta,sanoo Silvennoinen.

Ottaen huomioon EIT:nvenäjänkielinen päätös suo-malaiselle kantajalle ja pää-töksen sanamuoto, jossaSuomen oikeuslaitos katsot-tiin jollakin tavoin alistei-seksi Venäjän oikeuslaitok-selle, voidaan olla varmojapäätöksen poliittisuudestamyös nyt, jos Silvennoinenlähtee hakemaan hetiEIT:stä oikeutta.

Sotapakolaisten, kauniis-ti suomalaisittain sanoenevakkojen, omistusoikeus-kysymys on arka asia, jotavaltaapitävät eivät haluapöydälleen. Tuomarit halu-avat välttää tilannetta, jossahe joutuvat ilmoittamaan,että YK:n ihmisoikeusjulis-tuksella ja Euroopan ihmis-oikeussopimuksella onkinjotain juridista merkitystä japakolaisten oikeutta pitääkunnioittaa. On hyvä pitäämielessä mm. Yhdysvalto-jen korkeimman oikeudentäysin toisenlainen päätösns. Maria Altmanin tapauk-sessa.

Viipurin oikeus yllätti pikatuomiollaViipurin piirioikeuden

päätös on tyrmäävä oikeus-prosessin näkökulmasta. Seon tyrmäävä myös peruste-luiltaan. On perusteltua ky-sellä, mikä Venäjällä oike-astaan on muuttunut verrat-tuna Neuvostoliittoon. Val-lassa on yksi klaani. Maatajohtaa tuntematon klaani,jolla on keulakuva. KGB-FSB –pohja on valloittanuthallintoelimet. Väkivallankulttuuri on voimissaan.Oikeus on hallinnon apuvä-line.

Tämä Venäjä on Euroo-pan Neuvoston jäsen, YK:nturvallisuusneuvoston py-syvä jäsen, pyrkimässäWTO:oon, Nato-kumppani.Tämä Venäjä pitää mm.Karjalaa, Salla-Kuusamonalueita, Petsamoa ja eräitäSuomenlahden saaria ja Vi-ron Setumaata hallussaanvastoin Atlantin julistusta jakansainvälisiä sopimuksia.

Tämä Venäjä pitää hal-lussaan esim. 1 milj. km2Mantsurian alueita ja Japa-nille kuuluneita Sahalininsaarta ja Kuriilien saaria.Olisiko läntisen maailmanaika nykyistä syvällisem-min miettiä tätä kokonais-asetelmaa?

ProKarelia

Ajan menoaKallelle peukkuu piettii,jot pääsis keskel Viipuriipykäämää pytinkii.Panin miekii käät ristii,vaik en uskontkaa,eikä auta Keskusta-nuoriPaavo Väyrynenkää.Ihte sitä pittää raataa,näyttää kauppakirjaa, karttaa,vaik joutais niil pyyhkii- en sano mitä.

Yks poika tek hirmuteon:pyssy on älyttömän kääs pahast.Myö kauhistellaa, pääs on ku tahast.Neuvojii riittää, toivon varas ollaa.Suru pohjaton monis kois on.

Ei osata sovus sottuija,kaik käyvät lakkoo.Ilmas ol sellane uhan enne,jättää työnsä valkone ja hento.Ei kelpaa entiselviisii:olin tekevinnäin ja hyö maksavinnaa.

Iso raha viep työttoisel puolel maalimaa,kahtoot sit mite myötääl suu pannaa.Täälki raja vuotaa väkkee,hyö halval työt tekköö,toiset elätiks otetaa.Heikompaa tää hirvittää,enpä ossaa kettää kivittää.

Anna

ONKSTIETOOVASTAUKSET

1. Väinö Hakkila2. kanta-astuja3. Tunnuksen toiseksi vii-

meinen merkki on nai-silla parillinen ja mie-hillä pariton luku.

4. vuonna 19945. Elialle6. yhdeksän7. vuonna 19198. Miina Sillanpää9. romaani, jossa henki-

löillä ja tapahtumilla onvastineensa todellisuu-dessa

10. keväällä 1986

Perjantaina 23. marraskuuta12 – 2007 – Nro 23

ERLUND-talo Hengittävä hirsitalo. Rakenteissa eimuoveja eikä epäorgaanisia aineita.Englannin MTV:n valinta Suomenedustajaksi Grand Designs-ohjelmaan.

Asu terveellisesti, hengitä vapaastiunelmiesi talossa, Erlund-talossa!

Kotimaan myynti:Juhani Eklund p. 0400-530 979e-mail: myynti@erlund-house.com

MELLILÄN HIRSITYÖYsitie 345, 32300 MELLILÄ

ERLUND-talo

KukkaBoxPuh. 762 2669

Vastapäätä LoimaanAluesairaalaa

MUSIIKKIVÄENPALVELUPAIKKA

Puh. (02)7622 950Oikokatu 3, LoimaaAvoinna: ma-pe 12-18, la 10-14

EHT-liitonjäsenErikoishammasteknikko

MARKO ROSENDAHLVastaanotto Heimolinnankatu 14 Loimaa

Ajanvaraus puh. (02) 763 1179

Asianajajia

AsianajotoimistoHEIKKI RANTANENJulkinen kaupanvahvistaja

Kauppalankatu 9–11 B, Loimaap. (02) 762 2888, fax 762 2313heikki.rantanen@kolumbus.fi

AsianajotoimistoJARI HEIKMAN OY

AA, VT Jari HeikmanAA, VT Katri Ranta-Eskola

VT Kaarina NylamoTuruntie 8–14, II krs. Loimaa

Puh. (02) 762 4400, fax 763 1301jari.heikman@aatsto.inet.fi

www.heikman.com

ASIANAJAJAon asianajajaluetteloon hy-väksytty lakimies, jolla onsäädetty kokemus ja taito.Asianajajan toimintaa valvo-vat Asianajajaliitto ja oikeus-kansleri. Asianajotoimistothoitavat myös maksuttomiaoikeudenkäyntejä ja oikeus-turva-asioita.

Varatuomari

T I L A A

Kurkijokelainen,Koulukuja 7, 32200 LOIMAA

puh. (02) 762 2551tai 050-521 3336

toimitus@kurkijokelainen.inet.fi

R is ton hu lva t toman hauska uutuus . Nä i l le ju tu i l le on pakko nauraa - ja makeast i .

Kirjakaupoista. 25 € • www.kustannushd.fi

Arto PietiläVesikoski - virtaava kultaTar ino i ta nahka tehtaa l ta .Er i ty isen anto isa k i r ja ent is i l l e työntek i jö i l l e . Pa l jon kuv ia .

“Kaikessa on väkeväst i ja vahvast i e le tyn e lämän maku." Lo imaan Leht i , Kar i Nummila .

Nenonen, Heinonen….Luen nimiä muistoki-vestä. Tutun kuuluisia,vaikka kaikki ovatkuolleet yli 50 vuottaennen syntymääniaivan toisella laidallasilloista Suomea.

Olemme juuri saapuneetKurkijoelle Karjalaan, Vaa-rin kotipitäjään. Ensi näke-mältä kylä näyttää aika su-

rulliselta. Entisestä hotellis-ta on jäljellä enää kivijalka,ja Neuvostoliiton aikaisiarakennuksia seisoo tyhjil-lään. Jonkun rakentaminenon jäänyt kesken, toinenkiiltää uutuuttaan, muttaseisoo käyttämättömänä.

Suomalaisten rakenta-mat talot erottaa kuitenkinyhä suorina seisovista sei-nistä ja ryhdikkäästä katos-ta. Apteekkarin talon sei-nässä lukee Apteekki, aivan

suomeksi. Kylien nimetkinon helppo lukea kunhan tai-taa kyrilliset aakkoset; Eli-senvaara, Kurkijoki, Alho.

Pitäjän keskustasta kau-empana, Lapinlahden ky-lässä, luonto on vehreää,mutta pellot kasvavat hiljal-leen umpeen. Heinän japuiden seasta löytyvät en-tisten talojen paikat. ”Tuos-sa asuivat Jussilaiset, sielläkävin pyhäkoulua”, Vaarikertoo. Kuuntelen innostu-

Jouko Heinonen ja Johanna Lähteenmäki Lapinlahden koulun kivijalalla.

Vaarin kanssaKarjalassa 3.-5.7.

neena, ikioma historian op-pituntini. Pienen metsän sii-meksestä löytyy sodan ai-kainen tykkiasema. Sitä ol-tiin poikien kanssa käytysalaa katsomassa sodan ai-kana.

Välillä heinää on päänyläpuolelle ja vanhaa tietähädin tuskin erottaa metsäs-tä. Kivijalat seisovat kui-tenkin paikallaan, ja mie-lessäni kuvittelen sotiaedeltäneet näkymät. Van-han kuusiaidan takaa, met-sän reunasta, löytyy kansa-koulun kivijalka. Miten hie-no paikka kyläkoululle!

Vielä hetken matkaa jakauempana metsän reunas-sa on navetan kivijalka.Tässä se oli, Vaarin koti.Talo tuossa, sauna erikseen,kellarikin on vielä jäljellä,mutta katto on jo vähän ro-mahtanut. Hetken etsinnänjälkeen löytyy myös kaivo,jossa on vielä vettä. Tuonnemetsän reunaan tipahti so-dan aikana pommi, niin ettäVaari tipahti sängystä.Kuoppa on yhä jäljellä met-sän reunassa.

Siinä me istumme kalli-olla ja maistelemme Maa-mon mukaan laittamia kar-jalanpiirakoita ja -paistia.Mahdottomalta tuntuu ku-vitella, millaista on ollutlähteä pois, pakata elämän-sä tietämättä tulevasta.Ajattelivatko he palaavan-sa? Aavistivatko he, että ta-kaisin tultaisiin vain vierai-lulle, että elämä rakentuisikokonaan jonnekin muual-le? Että tässä istuttaisiin 60vuotta myöhemmin per-heen kanssa ja ihasteltaisiinkauniita maisemia? Eivätvarmaan, eikä tulevaisuuttakuulukaan tietää. Mutta mi-nulle kävi onnekkaasti,minä sain Vaarin ja juuretKarjalasta, toiselle puolelleSuomea.

Johanna Lähteenmäki

Tervehdyksen voi myös tuoda toimitukseen. Sen voi myös soit-taa, lähettää tekstiviestinä tai sähköpostilla, jolloin tervehdyk-sen hintaan lisätään laskutuksen postituskuluina yksi euro.

Huom. Toimitus on kiinni loman takia itsenäisyyspäiväviikoneli 1.-9.12.

Kurkijokelainen, Koulukuja 7, 32200 LOIMAAPuh. (02) 762 2551 tai 050-521 3336toimitus@kurkijokelainen.inet.fi

JoulutervehdysKurkijokelaisessa

5 €/kplJoulutervehdykset sukulaisille ja ystäville julkaistaan seu-raavassa Kurkijokelaisen numerossa 14.12. Tervehdyksenlähettäminen on helppoa. Sen voi lähettää 5 euron setelinkera kirjekuoressa. Mukaan tiedot, jotka haluat tervehdyk-seen.Esimerkki: Maija (s. Meikäläinen) ja Kalle

Karjalainen, Hiitola Hömmöja Kurkijoki Lapinlahti –Loimaa

TaisteluosastoRuotsalo

24.6.1941 muodostettiin1. Divisioonan käskylläTaisteluosasto Ruotsalo,Loimaan miesten rykment-ti. Jo seuraavana aamunavihollisen pommituslaivueantoi rykmentille ensim-mäisen tuiman herätyksen,kun Lahden asemanseutuapommitettiin. Kenelläkäänei jäänyt epäselväksi, ettäSuomen kimppuun oli jäl-leen hyökätty ja että oli tosikysymyksessä. Evl LauriRuotsalon komentama ryk-mentti (JR 35) päätti kantaavastuunsa. Isänmaa oli jäl-leen vaarassa.

Taisteluosasto Ruotsalo,joka on Koukkamiehet-sar-jan neljäs itsenäinen teos,perustuu tositapahtumiinkuten sarjan aiemmatkinkirjat. Kerronta on rykmen-tin sotilaiden omasta kynäs-

KustannusHD:nkirjauutuuksia

Arto PietiläTaisteluosastoRuotsalon jul-kistamistilai-suudessa. Kirjaon Arto Pieti-län kirjoitta-man Koukka-miehet-sarjanneljäs itsenäi-nen teos.

tä. Syksyn 1941 sotatapah-tumien kuvaamiselle antaalisämakua esikuntaupseeri,luutn. Arvo Turusen suora-sukainen kerronta yhdessäetulinjan taistelijoidenkanssa.

Tuhannentarinan talo

Arto Pietilän toimittamaVesikoski, virtaava kultakertoo entisestä huomatta-vasta nahkatehtaasta, ny-kyisestä Vesikoski-talosta,joka seisoo ikivanhan jakauniin Vesikosken partaal-la, kaikille loimaalaisille tu-tussa paikassa. Koski jatehdas ovat osa Loimaata,osa Loimaan teollista histo-riaa, yrittämisen historiaa jakosken historiaa.

Äskettäin ilmestyneessäkirjassa keskitytään vuosiin1907-2007. Vesikoski onollut tunnettu paikannime-

nä vuosisatoja, tehdasmil-jöönä 100 vuotta. Vesikos-ki, virtaava kulta -kirjassaelämää ja työtä tehtaallamuistelevat monipuolisestija avoimesti pitkäaikaiset

työntekijät ja tehtaan silloi-nen johto, Yrjö ja Eeva Sal-misen jälkeläiset. Myös ny-kyinen “patruuna” MattiMäkilä ja arvokkaan suoje-lukohteen entisöinti saa kir-jassa huomiota. Vesikoski-talossa on jälleen monipuo-lista toimintaa ja yrittämis-tä.