Susanna Frilander

KULTTUURIPAJATOIMINTA NUORTEN SOSIAALISEN

TOIMINTAKYVYN JA OSALLISUUDEN EDISTÄJÄNÄ

Opinnäytetyö Sosionomin koulutusohjelma

Tammikuu 2021

Tekijä/Tekijät

Tutkinto

Aika

Susanna Frilander Sosionomi (AMK) Tammikuu 2021

Opinnäytetyön nimi Kulttuuripajatoiminta nuorten sosiaalisen toimintakyvyn ja osallisuuden edistäjänä.

62 sivua

Toimeksiantaja Sosped Säätiö, Kulttuuripaja Kajo Mikkeli

Ohjaaja Lehtori Mauno Saksio

Tiivistelmä Tämä opinnäytetyö käsittelee kulttuuripajatoimintaa sosiaalisen kuntoutuksen menetel-mänä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kulttuuripajatoiminnan sosiaalista toimintakykyä ja osallisuutta edistäviä ja estäviä tekijöitä ja niiden ilmenemistä toimintakyvyn kehittymi-sessä nuorten kokemuksien kautta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa tietoa yhtäältä Kulttuuripaja Kajolle toiminnan kehittämiseksi, toisaalta nuorille itselleen tehden heidän toi-mintakykyänsä kehittyminen näkyväksi sekä yhteiskunnallisesti kulttuuripaja menetelmän hyötyjen tuomiseksi myös vahvemmin Sosiaali- ja terveyspalveluiden julkisen sektorin tie-toisuuteen. Teoreettisessa osassa tarkastellaan sosiaalista kuntoutusta sosiaalisen toimintakyvyn ja osallisuuden näkökulmasta. Opinnäytetyö vastaa tutkimuskysymyksiin: Miten arki ja oma toimintakyky on muuttunut ennen ja jälkeen toimintaan osallistumisen? Mitkä ja miten kult-tuuripajan toiminnat ovat edistäneet tai estäneet toimintakyvyn kehittymistä? Miten nuori on kokenut kulttuuripajan vertaistoiminnan ja miten kokemus on vaikuttanut omaan toimintaky-kyyn? Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena. Aineiston keruu toteutettiin tee-mahaastatteluina yhteistyössä Mikkelin Kulttuuripaja Kajon sekä Kajon toimintaan osallistu-neiden seitsemän 18–35- vuotiaan vertaisohjaajien kanssa. Haastatteluiden tavoite oli sel-vittää Kajon toiminnassa mukana olleiden nuorten kokemuksia toimintaan osallistumisesta ja kokemusten vaikutuksista heidän toimintakykynsä ja osallisuuden kehittymiseen. Haastattelujen aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä ja teemoittelulla. Tulokset osoittavat, että kulttuuripaja toimintaan osallistuminen mahdollisti sosiaalisen toi-mintakyvyn ja osallisuuden kehittymisen. Kajon toiminta mahdollisti yksinolon tilasta siirty-misen sosiaalisen osallisuuden tilaan. Tulosten mukaan toimintakyvyn kehittymiseen vai-kuttivat erityisesti tekeminen, kuulumisen kokemus vertaisyhteisössä ja yksinäisyyden lie-veneminen. Opinnäytetyö tuottaa tietoa, jossa yhdistyy aiempi tutkimustieto ja haastattelu-jen tuottama nuorten kokemustieto. Johtopäätöksenä Kajon toimintaan osallistuminen edisti nuorten sosiaalisen toimintakyvyn ja osallisuuden vahvistumista, joka ilmeni itseluottamuksen kasvuna, voimaantumisena, motivaation lisääntymisenä ja kykynä suunnata tulevaisuuteen.

Asiasanat taidepajat, sosiaalinen kuntoutus, sosiaalinen toimintakyky, osallisuus, nuoret aikuiset

Author (authors)

Degree

Time

Susanna Frilander

Bachelor of Social Services

January 2021

Thesis title Cultural workshop activities improving young adults' social func-tioning and social inclusion

62 pages

Commissioned by Sosped Foundation, cultural workshop Kajo, Mikkeli

Supervisor Lecturer Mauno Saksio

Abstract This thesis examines culture workshop activities used as a social rehabilitation method for young adults. The objective of the thesis was to find out which workshop activities improve or prevent the ability to function socially and the development of inclusiveness. The pur-pose of the thesis was to produce academic data, on one hand, for the commissioning cul-ture workshop Kajo' s development, and on the other hand, for the interviewees' personal knowledge. Another purpose was to promote the workshop method to social and health care services in the Finnish public sector. The theoretical part of the thesis examined social rehabilitation from the perspective of the ability to function socially and social inclusiveness. This thesis answers the questions of how young adults' everyday life and ability to function socially were improved or prevented by participating in workshop activities. Which activities improved or prevented the develop-ment of social functioning and how? How did the participants experience the workshop's peer support activities and how did these experiences affect their social functioning ability? The thesis was implemented as qualitative research. Data was gathered using individual theme interviews. Interviews were implemented in cooperation with the culture workshop Kajo in Mikkeli and seven of Kajo' s regular participants between the ages 18 to 35. The purpose of the interviews was to gather information of their experiences as participants in the workshop activities. The interview materials were analysed using content and theme analysis. This thesis produces combined data which uses both previous academic research and analysed data of young adults' experiences. The results showed that participation in workshop activities improved the ability to function socially and the sense on inclusiveness. Participation in Kajo' s workshops enabled transi-tion from loneliness to social inclusiveness for interviewed young adults. According to the results, the most successful improvement was participation in collective planning and activi-ties, experiences of belonging and reduced loneliness. In conclusion, participation in work-shop activities improved social functioning and inclusiveness which manifested as better self-confidence, empowerment, increased motivation and an ability to plan one' s future.

Keywords art workshops, social rehabilitation, social functioning ability, inclusiveness, young adults

SISÄLLYS

1 JOHDANTO ................................................................................................................ 7

2 KULTTUURIPAJA ....................................................................................................... 9

2.1 Työelämäkumppani Kajo ..................................................................................... 10

2.2 Sosped-säätiö ..................................................................................................... 11

2.3 GFP-malli ............................................................................................................ 12

2.4 Vertaistoiminta ..................................................................................................... 13

3 SOSIAALINEN KUNTOUTUS KÄSITTEINÄ .............................................................. 13

3.1 Sosiaalinen kuntoutus ......................................................................................... 13

3.2 Sosiaalinen toimintakyky ..................................................................................... 15

3.3 Kuntoutumisvalmius ............................................................................................ 17

3.4 Toimijuus ............................................................................................................. 18

3.5 Autonomia ........................................................................................................... 18

3.6 Syrjäytyminen ja sen uhka ................................................................................... 19

3.6.1 NEET-aste ..................................................................................................... 19

3.6.2 Yksinäisyys .................................................................................................... 20

3.7 Osallisuus ............................................................................................................ 20

3.8 Vertaisuus ja vertaistuki ....................................................................................... 22

4 AIHEALUEEN AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET ........................................................ 22

5 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS .................................................................................... 25

5.1 Laadullinen tutkimus ............................................................................................ 25

5.2 Teemahaastattelu ................................................................................................ 26

5.3 Aineiston keruu .................................................................................................... 28

5.4 Sisällönanalyysi ................................................................................................... 30

6 TULOKSET ............................................................................................................... 32

6.1 Sosiaalinen Osallisuus ........................................................................................ 32

6.1.1 Sosiaalinen vuorovaikutus ............................................................................. 32

6.1.2 Osallisuus ...................................................................................................... 33

6.1.2.1 Resurssiosallisuus ......................................................................................... 33

6.1.2.2 Asiakasosallisuus eli osallisuus omassa prosessissa .................................... 33

6.1.3 Valtaistuminen ............................................................................................... 34

6.1.3.1 Mahdollisuus toimijuuden muutokselle ........................................................... 34

6..1.3.2 Motivaatio toimijuuden muutokselle .............................................................. 35

6.2 Sosiaalinen Toimintakyky .................................................................................... 35

6.2.1 Sosiaaliset taidot ........................................................................................... 35

6.2.2 Arkitaidot ....................................................................................................... 36

6.2.3 Yhteisötaidot .................................................................................................. 37

6.3 Toimintakyvyn kehittymistä edistävät elementit ................................................... 38

6.3.1 Matala kynnys osallistua ................................................................................ 39

6.3.2 Yhteisöllisyys ................................................................................................. 39

6.3.3 Ryhmätoiminta ............................................................................................... 40

6.3.4 Vertaisohjaajatoiminta ................................................................................... 41

6.3.5 Mielekäs tekeminen ....................................................................................... 41

6.3.6 Kajo sosiaalisena tilana ................................................................................. 42

6.4 Toimintakyvyn kehittymistä estävät elementit ...................................................... 42

6.5 Vertaistoiminnan vaikutus toimintakykyyn ............................................................ 43

6.5.1 Hyväksyvä ilmapiiri ja turvallinen tila .............................................................. 43

6.5.2 Sosiaalinen tila .............................................................................................. 44

6.5.3 Kuulumisen tila .............................................................................................. 45

6.5.4 Vertaisuuden tila ............................................................................................ 46

6.5.5 Oppimisen ja opettelun tila............................................................................. 46

7 JOHTOPÄÄTÖKSET ................................................................................................. 47

7.1 Tekeminen edistäjänä ......................................................................................... 48

7.2 Yksinäisyyden lieveneminen edistäjänä............................................................... 49

7.3 Toimintakyvyn ja osallisuuden muutos................................................................. 50

7.4 Toimintakyvyn muutoksen estäjät ........................................................................ 51

7.5 Vertaistoiminta edistäjänä.................................................................................... 52

8 POHDINTA................................................................................................................ 53

KUVALUETTELO

7

1 JOHDANTO

Minulla on ollut opiskelun alkupuolelta asti halu ja tavoite päästä opinnäyte-

työssäni tutkimaan sosiaalista kuntoutusta ja erityisesti kulttuuripajamallia, eri-

tyisesti sen vaikutuksia nuorten aikuisten toimintakyvyn edistäjänä. Innoituk-

sen asiaa kohtaan sain Kulttuuripaja Trombissa vietetystä harjoittelusta, syk-

syllä 2017. Yhden kariutuneen (hanke muutokset) opinnäytealoituksen jälkeen

sain opettajaltani vinkin syksyllä 2019, Mikkelissä alkaneesta uudesta kulttuu-

ripaja hankkeesta. Yhteydenotto Kulttuuripaja Kajoon loppusyksystä 2019

poiki molempia hyödyttävän yhteistyön, josta muodostui tässä raportoitu opin-

näytetyöni.

Opinnäytetyöni tutkii 18–35-vuotiaiden nuorten aikuisten subjektiivisia koke-

muksia Sosped-säätiön Kulttuuripaja Kajo-hankkeen vertaistoiminnassa Mik-

kelissä. Tutkimuksen toteutin laadullisena teemahaastatteluna ja yksilöhaas-

tatteluina Mikkelin Kulttuuripaja Kajon toimintaan osallistuneille vertaisohjaa-

jille.

Tutkimuksessani etsin vastausta tutkimusongelmaan, miten kulttuuripajatoi-

mintaan osallistuminen oli vaikuttanut nuorten sosiaaliseen toimintakykyyn ja

osallisuuden kokemukseen nuorten itsensä kokemana. Tutkimuskysymyksien

tarkoitus oli löytää nuoren sosiaalisen- ja arjentoimintakyvyn eroavaisuuksia

ennen osallistumista toimintaan verrattuna aikaan osallistumisen jälkeen. Ta-

voitteeni oli nuorten kokemusten kuuleminen, tiedon lisääminen kulttuuripaja

toiminnan vaikutuksista osallistujien toimintakyvyn edistämisessä sekä Kult-

tuuripaja Kajon toiminnan kehittäminen.

Tässä opinnäytetyössä tutkimuksen pohjalla on sosiaalisen kuntoutuksen yh-

distelmämääritelmä, joka koottiin alan kansainvälisessä seminaarissa 1983

seuraavanlaiseksi; "Sosiaalinen kuntoutus on prosessi, jonka tavoitteena on

toimintakyvyn saavuttaminen. Tällä tarkoitetaan henkilön kykyä suoriutua eri-

laisista sosiaalisista tilanteista tarpeidensa tyydyttämiseksi ja oikeutta saavut-

taa paras mahdollinen osallistuminen yhteiskuntaan". Määritelmässä ajatus

sosiaalisen kuntoutuksen yhteisö- ja ympäristöluonteesta nousi vahvasti esille.

8

Kuntoutuksen onnistuminen vaati yksilön elinolosuhteiden ja kuntoutusmene-

telmien tapauskohtaista tarkoituksenmukaisuutta. Samoin sosiaalisen toimin-

takyvyn edistämisessä yksilön ja ympäristön suhteen merkitys ja vuorovaiku-

tuksellisuus nähtiin nyt keskeisenä tavoitteena. (Lindh, Härkäpää ja Kostamo-

Pääkkö 2018, 26–27.)

Opinnäytetyöhöni sekä kulttuuripajatoiminnan ytimeen liittyy erityisesti määri-

telmään sisältyvä ajatus, että sosiaalisen kuntoutuksen tavoite on toimintaky-

vyn tukeminen (henkisessä) kasvuprosessissa, toimintavajeiden minimoimi-

nen sekä yksilön jo olemassa olevien valmiuksien vahvistaminen (Lindh ym.

2018, 27).

Nuorten hyvinvointi on yhä ajankohtainen aihe. Aikuisuuteen siirtymisestä on

tullut yhä monimutkaisempaa ja vaikeampaa suurelle nuorten aikuisten ryh-

mälle valtakunnallisesti. Nuorten siirtyminen peruskoulusta opiskelu- sekä työ-

elämään on osoittautunut haasteelliseksi. Opiskelu- ja työelämän säännöt ja

vaatimukset ovat aikuisten määrittelemiä, ja niihin sopeutuminen erityisesti

hauraista (syrjäytyminen, mielenterveysongelmat) oloista tuleville nuorille on

todettu olevan haastavaa ilman tukea. (Juvonen 2013.)

Syrjäytyminen on työllisyyspoliittisesti liitetty pääasiassa kustannusnäkökul-

maan ja enimmäkseen työmarkkinoilta syrjäytymiseen, vaikka se sisältää pal-

jon muutakin. Kettunen, Steffansson ja Pehkonen-Elmin (2018) mukaan us-

kottava kustannusten arvioiminen onnistuu vasta, kun sosiaalinen kuntoutus

laajasti ymmärretään muutoksen tavoitteluksi, ja sen mittaamiseen panoste-

taan kehittämällä mittarit, joilla tietoa voidaan kerätä systemaattisesti. Yhteis-

kunnallista ymmärrystä sosiaalisen kuntoutuksen positiivisista vaikutuksista on

lisätty esimerkiksi Sosku-hankkeen (Raivio 2018) myötä, mutta vakuuttelua

tarvitaan yhä. Opinnäytetyöni tulokset osoittivat, että kulttuuripaja malli edistää

nuorten hyvinvointia ja sosiaalista toimintakykyä sekä osallisuutta.

Opinnäytetyöni tavoite oli vahvistaa tietoisuutta kulttuuripajatoiminnan hyö-

dyistä nuorten hyvinvoinnin edistäjänä ja siinä erityisesti toimintakyvyn ja osal-

lisuuden vahvistajana. Kulttuuripajamalli on maksuton sekä tekijänoikeuksien

rajoittamaton. Sitä voi vapaasti hyödyntää, joko sellaisenaan tai omiin tarpei-

9

siin muokattuna esimerkiksi kaupungin nuorten työpajoilla ja vahvan sosiaali-

sen kontrollin alaisessa toiminnassa kaupunkien etsivässä nuorisotyössä ja

TE-palveluiden toiminnassa. Kulttuuripajamallia onkin viime vuosina jo käy-

tetty esikuvana, joissakin kunnissa ja järjestöissä. Esimerkkinä Kakspy ry:n

vuonna 2015 aloittama Toiminnallisen vertaisuuden nimellä toteutettu vertais-

ohjaajatoiminta Haminan ja Karhulan klubitalojen yhteydessä (Raittila &

Suortti 2018, 18; Raivio ym. 2016, 40).

2 KULTTUURIPAJA

Kulttuuripajatoiminta on suunnattu 18–35-vuotiaille, "joilla on jokin mielenter-

veyden haaste tai muuten haastava elämäntilanne (Sosped.fi. s.a.) ". Kulttuu-

ripaja hankkeita on ollut vuodesta 2009 lähtien, jolloin ensimmäinen hanke,

Kulttuuripaja Elvis, aloitti Helsingissä. Vuodesta 2011 lähtien Elvis on ollut

Helsingin Kaupungin hallinnoima. (Raivio ym. 2016.) Toiminta on vakiinnutettu

monella paikkakunnalla (esim. Tampere, Lohja, Kajaani) kaupunkien, STEA:n

tai muun järjestörahoituksen esimerkiksi alueellisten psykiatristen kannatusyh-

distysten turvin. Esimerkkinä Jyväskylän Kulttuuripaja Trombi, jossa osallistu-

jat ovat pääsääntöisesti mielenterveyden haasteista kärsiviä nuoria aikuisia,

hanke vakiinnutettiin ja hallinnointi siirtyi Suvimäen Klubitaloa ylläpitävälle

Psykiatrisen kuntoutuksen tuki ry:lle vuoden 2018 alusta.

Kulttuuripajalla sosiaalisen kuntoutuksen menetelmänä toiminnallisen vertais-

tuen tavoitteena on tukea nuoria aikuisia, joka kamppailevat elämän- ja mie-

lenterveyden haasteiden kanssa. Laaja-alaiset elämän haasteet, joihin mielen-

terveyden haasteet voidaan lukea, sekä syrjäytymisen uhka tuottavat yksinäi-

syyttä ja sosiaalisen tuen tarvetta. (Sosped.fi. s.a.)

Toimintaryhmät painottuvat taiteeseen ja kulttuuriin. Sosped:n hallinnoimissa

kulttuuripaja hankkeissa yleisesti suosittuja ryhmiä ovat esimerkiksi bändi-,

musiikki-, maalaus-, luovan kirjoituksen-, käsityö-, valokuvaus-, liikunta-, ret-

keily- ja peli- ryhmät. Ryhmien suunnittelu- ja ohjaamisvastuu on koulutetuilla

vertaisohjaajilla. Jokaisessa eri kulttuuripajassa toteutuvat ryhmät saavat al-

kunsa nuorten omien mielenkiinnonkohteiden mukaan, jonka takia eri paikka-

kunnilla toimintaryhmien tarjonta vaihtelee toisiinsa verrattuna. (Sosped.fi.

s.a.)

10

Kulttuuripajamallista tehdyt arvioinnit ovat osoittaneet, että työn tuottamat kus-

tannussäästöt kertyvät välillisesti, nuorten kokeman elämänhallinnan ja toimin-

takyvyn muutoksen kautta, vähentyneinä terveyspalvelujen käyttömäärinä

(640000 €/ v.) sekä työllistymisestä saatuina veroeuroina. EU:n raportin mu-

kaan mielenterveyden haasteiden tukemiseen käytetty euro tuottaa itsensä ta-

kaisin yli viisinkertaisesti. (Raivio ym. 2016,107.)

2.1 Työelämäkumppani Kajo

Opinnäytetyön työelämäkumppanina toimii Kulttuuripaja Kajo Mikkelissä. Ku-

ten muutkin Sosped-säätiön hankkeet Kajon toiminta on suunnattu 18–35-

vuotiaille, "joilla on jokin mielenterveyden haaste tai muuten haastava elämän-

tilanne (Sosped.fi. s.a.) ". Lähtöajatuksena Mikkelissä oli, että haluttiin tavoit-

taa nuoria aikuisia myös laajemmista lähtökohdista, ei vain mielenterveyskun-

toutuksen nimissä. Kulttuuripaja Kajossa haluttiin painottaa toiminnan sopi-

vuutta kaikille, yleisesti erilaisia haasteita kohdanneille nuorille aikuisille. Kuka

tahansa mikkeliläinen nuori aikuinen, joka kiinnostui toiminnasta ja mielsi, että

siitä voisi olla hyötyä oman elämäntilanteen selkeyttämisessä oli tervetullut toi-

mintaan mukaan.

Kulttuuripaja Kajo sijaitsee Mikkelissä, osoitteessa Savilahdenkatu 5–7,

50100 Mikkeli. Toimintaan on palkattu kaksi ammatillista ohjaajaa. Vertaisoh-

jaajakoulutuksia on toiminnan alusta (1.4.2019) lukien pidetty kolme ja niistä

on valmistunut yhteensä 19 vertaisohjaajaa vuoden 2020 marraskuuhun men-

nessä. Toiminnassa on mukana aktiivisia vertaisohjaaja koulutuksen käyneitä

nuoria aikuisia marraskuussa 2020 15 henkilöä. Toiminnassa mukana olevien

osallistujien ikäjakauma kohdentuu 18–35-vuotiaisiin, mutta kävijäpainotus si-

joittuu 18–29-vuotiaisiin. Osallistujista vähän enemmän on naisia kuin miehiä.

Kulttuuripaja Kajon toiminnan piiriin nuoret ovat ohjautuneet Mikkelin alueelta

eri toimijoiden ja kanavien kautta, mm.; Ohjaamo Olkkari, Etsivä nuorisotyö,

Essoten eri palvelut (aikuissosiaalityö, mielenterveys- ja päihde vastaanotto),

Mikkelin Kaupungin nuortentyöpajat, Verve-kuntoutus, Some-kanavat; Face-

book ja Instagram sekä kaverien kutsu. (Kajon kävijätilastointi 2020.)

11

Osallistujamäärät ovat kasvaneet 1,5 vuoden toiminnan aikana vakuuttavasti.

Kajon toiminta alkoi 2019 huhtikuussa 10 osallistujalla ja vuoden 2019 lop-

puun mennessä heitä oli jo 130 henkilöä. Vuoden 2020 joulukuun lopussa

osallistujamäärä oli kasvanut 252 osallistujaan. Tilastoista voi nähdä todellisen

käyttömäärän kasvun käyntien lukumäärän kautta. Kaikkien yksittäisten käyn-

tien määrä vuonna 2019 oli 1167 kpl. Vuonna 2020 käyntien lukumäärä oli

noussut melkein 100 % eli 2191 kpl käyntikertaan + Discord- alustan, verkko-

pohjaisen keskustelualustan, käynnit kevään koronasulun aikana. (Kajon kävi-

jätilastointi 2020.)

Kajossa toiminnan aikana vertaisohjaaja koulutuksen suorittaneista 19 nuo-

resta, 6 nuorta (n.30 %) aloitti opinnot Kajon aikana, 5 nuorta oli opiskelijoita

jo tullessaan Kajolle ja 3 nuorta on työllistynyt työmarkkinoille. Kulttuuripaja

Kajo on tarjonnut harjoittelupaikan 10 opiskelijalle ja työkokeilijoina on ollut 2

henkilöä vuoden 2020 loppuun mennessä. (Kajon kävijätilastointi 2020.)

Vertaisohjaajat, jotka ovat lähteneet opiskelemaan, heistä Kajolla käy yhä 7

nuorta opiskelupäivän lisäksi ohjaamassa ryhmää, osallistujana tai esimerkiksi

tekemässä etäopintojaan, ettei tarvitse sulkeutua täysin yksin kotiin. Kajon toi-

minnasta he hakevat samoja elementtejä kuin ennen opintojaan eli yhteisön-

ja vertaistukea sekä sosiaalista ulottuvuutta muihin liittymisen sekä harrasta-

misen kautta. Kajon toimintaan osallistumisen keskeyttämisen syitä ei ole ti-

lastoitu, mutta syitä olivat esimerkiksi toiselle paikkakunnalle muutto, opinto-

jen, työn tai toisen toiminnan aloittaminen. (Kajon kävijätilastointi 2020.)

2.2 Sosped-säätiö

Kulttuuripaja Kajo hankkeen hallinnoijana toimii Sosped-säätiö, viralliselta ni-

metään Sosiaalipedagogiikan säätiö. Sen perustivat vuonna 1984 Antti-Veikko

Perheentupa ja hänen vaimonsa Britt-Marie. Säätiön alusta asti työ on perus-

tunut sosiaalipedagogiikkaan. Toiminnan ydinajatus oli jo tuolloin 1980-luvulla,

ymmärrys yksilön kasvun ja kehityksen yhteydestä ympäröivään sosiaaliseen

yhteisöön. Perustajat tiedostivat, että ihmisen kasvu ja kehitys edellyttävät ky-

kyä omien tunteiden tunnistamiseen oppimisen mahdollistumiseksi. (Sos-

ped.fi. s.a.) Sosped-säätiö on muotoillut asian seuraavasti; "sosiaalipedago-

giikan yhtenä tavoitteena on turvata ihmisten tasa-arvoiset mahdollisuudet

12

osallistua yhteiskunnan toimintaan, yhteisöjen elämään sekä omaan elä-

määnsä vaikuttamiseen sosiaalisen muutoksen kautta. Sosiaalipedagogiikan

avulla kehitetään keinoja osallisuuden ja hyvinvoinnin vahvistamiseksi. Yhtei-

sössä yksilö huomioidaan ominaisuuksineen, ja oppiminen tapahtuu vertai-

suuden sekä kohtaamisten kautta. Oppimisessa huomioidaan erityisesti tun-

netietoisuus". Työ kohdentui erityisesti "ihmisryhmien tukemiseen, jotka yh-

teiskunnallisen tilanteen seurauksena ovat ajautuneet ongelmiin tai jääneet

vaille julkista tukea". (Sosped.fi. s.a.)

Toiminnan perusarvoja ovat kohtaaminen, vertaisuus, osallisuus, yhteisölli-

syys ja kokemustieto. Alusta asti perustajien kiinnostuksen kohteina ovat ol-

leet sekä mielenterveys- että kehitysvammaistyö. Sosiaalipedagogisen työn

tavoitteita (saman suuntaisia sosiaalisen kuntoutuksen kanssa) tarkastelta-

essa sekä Sosped-säätiön historiaa, ideologiaa sekä toiminta-ajatusta, niin

ymmärtää miksi Niemikotisäätiön kehitystyön (2005–2009) tuloksena syntynyt

kulttuuripaja malli (Raivio 2016, 40) on otettu Sosped-säätiön hoidettavaksi.

Säätiön hallinnollinen tuki antaa Kulttuuripajamallin edistämiselle juuri oikean-

laisen tukevan selkänojan.

2.3 GFP-malli

Ohjattu toiminnallinen vertaistuki GFP-malli (guided functional peer support

model) koostuu vertaisohjaajakoulutuksesta, toiminnan ohjaamisesta ja siihen

osallistumisesta, itsearvioinnista sekä vertaistyönohjauksesta. Toiminta on

suunnattu 18–35-vuotiaille nuorille aikuisille, joilla on tai on ollut elämässään

(mielenterveyden) haasteita. Toiminta on vapaaehtoista, matalankynnyksen

maksutonta ryhmätoimintaa. Kulttuuripaja kouluttaa vertaisohjaajat, mutta

osallistuminen toimintaan ei vaadi koulutusta. Vertaisohjaajakoulutus antaa

mahdollisuuden toimia ohjaajana toiminnallisissa ryhmissä muille vertaisille.

Vertaisohjaajina voi toimia myös yli 35-vuotiaat. Ohjattu toiminnallinen vertais-

tuki auttaa nuoria löytämään ja palauttamaan omia voimavarojaan ja vahvuuk-

siaan sekä vahvistamaan kykyjään saavuttaakseen oman elämänsä tavoit-

teita. Toiminnassa mukana oleminen ja yhteisöllisyys edistää nuorten toimin-

takykyä ja hyvinvointia, koulutukseen/työhön hakeutumista, kouluun palaa-

mista ja sosiaalisuuden vahvistumista. (Raivio 2016, 39–43.)

13

2.4 Vertaistoiminta

Vertaistoiminta on kansalais- ja vapaaehtoistoiminnan muoto, jossa erityispiir-

teenä on osallistujia yhdistävät omakohtaiset kokemukset. Vertaistoimintaan

hakeutuvilla on yleisesti tarpeita elämänmuutokseen ja vertaistoiminnan vuo-

rovaikutteisuus toimii heille eheytymisen välineenä. Vertaistoiminta mahdollis-

taa omien kokemusten peilaamisen suhteessa toisiin ja uusien näkökulmien

muodostamisen omasta itsestä. Vertaistoimintaa toteutetaan yhteisössä,

jonka tuki on aktiivisesti läsnä. (Raivio 2016; Purola 2016, 22–23.)

Vertaistoiminnassa osallistujien vastavuoroisesti toisilleen antama tuki on su-

vaitsevaista, yhteisöllistä, tasa-arvoista ja ehdottoman luottamuksellista. (Sos-

ped.fi. s.a.) Vertaistoiminta on ennaltaehkäisevää, jonka vaikutukset kantavat

tulevaisuuteen (Purola 2016, 23). Vertaistoiminta vaikuttaa erityisen paljon toi-

pumisen myönteiseen etenemiseen. Stigman kokemuksen väheneminen, vas-

tavuoroisuus, sosiaalisen kuulumisen tunteen vahvistuminen sekä yksinäisyy-

den ja eristäytymisen väheneminen ovat myös vertaistoiminnasta saatuja hyö-

tyjä (Kippola-Pääkkösen 2018, 180,184.)

Vertaisohjaajilla on vaarana uupua ja erityisesti niillä, jotka intohimoisesti heit-

täytyvät ohjaamaan suurilla tuntimäärillä. Järjestöjen tuleekin ottaa asia huo-

mioon ja tarjota heille riittävää työnohjausta ja keskustelutukea väsymisen ja

uupumisen estämiseksi. (Jurvansuu & Rissanen 2018,1.)

3 SOSIAALINEN KUNTOUTUS KÄSITTEINÄ

3.1 Sosiaalinen kuntoutus

Sosiaalihuoltolain (1301/2014) 17. § määrittää sosiaalisen kuntoutuksen sosi-

aalityön ja sosiaaliohjauksen keinoin annettavaksi tehostetuksi tueksi sosiaali-

sen toimintakyvyn vahvistamiseksi, syrjäytymisen torjumiseksi ja osallisuuden

edistämiseksi. Sosiaaliseen kuntoutukseen kuuluu:

1) sosiaalisen toimintakyvyn ja kuntoutustarpeen selvittäminen;

2) kuntoutusneuvonta ja -ohjaus sekä tarvittaessa kuntoutuspalvelujen yh-

teensovittaminen;

3) valmennus arkipäivän toiminnoista suoriutumiseen ja elämänhallintaan;

4) ryhmätoiminta ja tuki sosiaalisiin vuorovaikutussuhteisiin;

14

5) muut tarvittavat sosiaalista kuntoutumista edistävät toimenpiteet.

(SHL soveltamisopas 2017, 56.)

SHL soveltamisoppaan (2017, 56–57) mukaan kuntoutuksen

taustalla on kokonaisvaltaisen työskentelyn välttämätön tarve silloin, kun on-

gelmat ovat kasautuneet ja pitkittyneet tai kun sosiaalisen kuntoutuksen toi-

menpiteet ovat tarpeellisia henkilön sosiaalisen toimintakyvyn vahvistamiseksi

ja osallisuuden edistämiseksi. Kuntoutuksen suunnittelussa sekä tavoiteaset-

telussa on otettava huomioon pitkittyneen työttömyyden seuraukset, neurolo-

gisten häiriöiden, vammaisuuden sekä mielenterveys- ja käyttäytymishäiriöi-

den tuottamat laaja-alaiset tarpeet sekä traumaattiset kokemukset.

Nuorten sosiaalinen kuntoutus on 29-vuotiaaksi asti nuorisopalvelutakuun

(SHL 17, 36, 42. §) alainen. Nuorten sosiaalisen kuntoutuksen tavoite on

nuorten parempi sijoittuminen työ-, työkokeilu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntou-

tuspaikkoihin sekä niiden keskeyttämisen ehkäisy. (SHL soveltamisopas

2017, 57.)

Sosiaalinen kuntoutus on kuntoutuksen osa-alue, mutta myös menetelmä,

jonka tavoite on edistää yksilön yhteiskunta- ja sosiaalista osallisuutta sosiaa-

listen-, arki- ja yhteisötaitojen harjoittelun avulla. Sosiaaliseen kuntoutukseen

ohjattujen asiakkaiden elämän haasteiden kasautuneisuus (SHL soveltamis-

opas 2017,56) luo tarpeen, erityisesti yksilön henkistä kasvua ja voimaantu-

mista edistäville sosiaalipedagogisille menetelmille. Asiakkaan tavoitteiden

asettamisessa tulee huomio kiinnittää erityisesti asiakkaan hyvinvoinnin para-

nemiseen sekä oman elämänsä toimijuuden ja hallinnan takaisin saamiseen.

Kuntoutuksen nykytilanne on asiakkaan näkökulmasta eriarvoistava, koska

kunnittain toimintatavat ja menetelmät vaihtelevat. Kuntoutus kuuluu kuntien

vastuualueisiin sosiaalihuoltolain (1301/2014) mukaan. (Piirainen 2018, 42;

Raivio 2018, 66, 97–98.)

Yksi sosiaalisen kuntoutuksen tarpeista, erityisesti nuorten aikuisten kohdalla,

piilee syrjäytymisen ytimessä eli sosiaalisten suhteiden puutteessa ja sitä

kautta sosiaalisen tuen puutteessa. Sosiaalisella tuella tai sen puutteella on

todettuja vaikutuksia ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Järvikoski ja Härkä-

15

pää (2011) kirjoittaa suoran vaikutuksen- sekä puskurimallista. Kiinteiden lä-

heisverkostojen tuki edustaa suoran vaikutuksenmallia edistäen suoraan ter-

veyttä ja hyvinvointia. Tukiverkostojen ja niiden tuen puute haasteellisessa

elämän vaiheessa voi vastaavasti aktivoida sairauksien, esimerkiksi masen-

nuksen kehittymistä. Puskurimallissa sosiaalinen tuki tai jo tieto sen saami-

sesta toimii negatiivisten vaikutusten puskurina. Puskurimalli on sosiaalisen

tuen interventio silloin, kun ei ole kiinteitä suhdeverkostoja. Sosiaalisen kun-

toutuksen menetelmänä kulttuuripaja toimintaa voi hyvin kuvailla puskurimal-

liksi, jossa sosiaalisen tuen kohdentuminen juuri elämän kriisikohtaan ehkäi-

see sairastumista ja edistää terveys -ja hyvinvointi vaikutuksia ja sosiaalisen

kuntoutuksen tavoitteita. (Järvikoski ja Härkäpää 2011, 89–90.)

3.2 Sosiaalinen toimintakyky

Sosiaalisen toimintakyvyn paraneminen on sosiaalisen kuntoutuksen ensisijai-

nen tavoite. Psykososiaalinen toimintakyky tai -kompetenssi nimityksiä käyte-

tään myös puhuttaessa sosiaalisesta toimintakyvystä (Kannasoja 2013, 26).

Sosiaalinen toimintakyky määritellään ihmisen kyvyksi toimia sosiaalisissa ti-

lanteissa sekä -rooleissa tavalla, joka mahdollistaa yhteiskunnallisen osalli-

suuden ja täysivaltaisen kansalaisuuden. Ihmisen sosiaalinen toimintakyky ei

kehity tyhjiössä, vaan tarvitsee kehittyäkseen sosiaalisen vuorovaikutusympä-

ristön, jossa se joko vahvistuu tai heikkenee. Sosiaalisen toimintakyvyn kehit-

tymiseen vaikuttaa yksilön yhteys ympäristöön ja muihin ihmisiin sekä yhteis-

kuntaan. Yksilön sosiaalista toimintakykyä heikentää vastaavasti verkostojen,

yhteisön ja suhteiden puuttuminen. (Kannasoja 2013; Kostilainen ja Nieminen

2018; Lindh ym. 2018.)

Sirpa Kannasojan (2018) artikkeli Sosiaalinen toimintakyky -käsitteen suoma-

lainen kehityshistoria, jäsentää mielestäni parhaiten sosiaalisen toimintakyvyn

sisältöä. Kannasoja (2018) kirjoittaa artikkelissaan Jouko Kananojan johta-

masta 1980-luvun sosiaalisen toimintakyvyn Ihminen yhteisössä- mallin kes-

kustelusta. Kananoja pilkkoi sosiaalisen toimintakyvyn osiin eli sosiaaliseen ja

toimintaan. Sosiaalinen merkitsi suhteita ja yhteisöissä elämistä ja sisälsi vas-

tuun kanssaihmisistään. Toimintaa Kananoja tarkasteli kolmen elementin

kautta; tietoisuus, resurssit ja persoonallisuus. Tietoisuus tarkoitti tiedosta-

16

mista itsestä ja laajennetusta elinympäristöstä sekä oman itsen tavoitteelli-

sesta roolista elämänprojektien suhteen. Resurssit olivat taloudellisia, sosiaali-

sia sekä energiaresursseja. Sosiaaliset resurssit tarkoittavat esimerkiksi erilai-

sia taitoja, tietoa ja sosiaalisia suhteita. Energiaresurssit tarkoittavat toiminta-

kyvyn kontekstissa esimerkiksi psyykkistä aktiivisuutta, kognitiivisia taitoja ja

emotionaalista energiaa. Persoonallisuudesta Kananoja nosti esille persoonal-

lisuuden kehitykseen sisältyvän kyvyn liittyä muihin ihmisiin sekä itsesäätely-

kyvyn. Persoonallisuuden merkitys korostui kyvyssä säädellä psyykkistä ener-

giaa, jotta yksilö kykenisi säätelemään omia tarpeitaan ja tunteitaan. (Kanna-

soja 2018, 45.)

Sosiaalinen toimintakyky ei tarkoita kykyä tai taitoja. Luotettavien mittareiden

puuttuessa näin usein virheellisesti kuitenkin ajatellaan, vaikka tutkijat ovat

asian pyrkineet oikaisemaan. Sosiaaliset- sekä arki- ja yhteisötaidot, pitää ym-

märtää vain sosiaalisen toimintakyvyn selittäjinä, ei sosiaalisen toimintakyvyn

osa-alueina. (Kannasoja 2018, 56.)

Raivion (2018) kuva Sosiaalisen toimintakyvyn vahvistuminen ja osallisuuden

lisääntyminen (kuva 1) esittää tyhjentävästi toimintakyvyn kehityksen proses-

simaisuuden. Asiakastasolla toimintakyky vahvistuu sosiaalisen kuntoutuksen

voimavaraistavan ulottuvuuden kautta. Järjestelmätasolla sosiaalinen kuntou-

tus toteutuu asiakkaan toimintakyvyn tukemisena eli muutostyönä ja toivon

herättämisenä.

17

Kuva 1 Sosiaalisen toimintakyvyn vahvistuminen ja osallisuuden lisääntyminen. (Raivio

2018,18)

3.3 Kuntoutumisvalmius

Sosiaalisen kuntoutumisen ja toimintakyvyn kehittymisen edellytyksenä kun-

toutumisvalmius on yksi keskeisiä käsitteitä. Tuusa ym. (2018, 129) kokoaa

kuntoutumisvalmiuden käsitteen seuraavista elementeistä;

1. valmius sitoutua oman elämäntilanteen muutostyöhön sekä tavoitteiden

asettamiseen

2. kyky suuntautua tulevaisuuteen

3. kyky yhteistyöhön ja sosiaalisiin suhteisiin

4. valmius osallistua muutosprosessiin, jota kuntoutuspalvelu tukee.

Kuntoutumisvalmius on ajassa muuttuva ja kehittyvä, sen kehittyminen on riip-

puvainen yksilön suhteesta itseensä ja ympäröivään elämismaailmaan. Val-

miuden ilmenemiseen vaikuttavat yksilön omat pohdinnat, lähipiirin tuki sekä

myös muiden elementtien vaikutus. Kuntoutuksen aikana yksilön valmiutta he-

rätellään aktiivisesti eli varmistetaan, että kuntoutuja kokee tulevansa kuul-

luksi, saa aina tarvittaessa keskusteluaikaa, saa oikeanlaista ja kohdennettua

tietoa eri vaihtoehdoista päätösten teon tueksi ja voi luottaa palveluun sekä

18

työntekijöihin. Kuntoutumisvalmiuteen vaikuttaa vahvasti myös tuen oikea-ai-

kaisuus, joka on myös yksi keskeisiä kuntoutumista eteenpäin vievistä ele-

menteistä. (Tuusa ym. 2018, 129, 131.)

3.4 Toimijuus

Kuntoutujan oma aktiivisuus, toimijuus ja autonomia on mainittu keskeisinä

kuntoutumisen etenemisen elementteinä. Toimijuutta ei voi olla ilman toiminta-

kykyä, koska Juvosen (2013, 164) mukaan toimijuus kehittyy yhteisöissä ja

yhteydessä toisiin ihmisiin, samoin kuin toimintakykykin. Tuusa ym. (2018,

130) puolestaan mainitsee, että kuntoutuksessa toimijuus liittyy yksilön omaan

kokemukseen kuntoutustarpeesta, tietoisuuteen toimintakyvyn muutoksesta

tai sen mahdollisuudesta, jotka palauttavat meidät takaisin kuntoutumisvalmiu-

den käsitteeseen.

Toimijuus on yksilön oman elämänsuunnitelman rakentamista suhteessa sosi-

aaliseen ympäristöön, yhteiskunnan asettamissa rajoissa. Elämän haasteet

voivat aiheuttaa katkoksia elämän suunnitelmissa. Kuntoutusta voidaan pitää

siirtymänä, jonka aikana yksilö pääasiassa hiljaisesti ja yksityisesti puntaroi

valintojensa vaikutuksia ja vaihtoehtoja. Elämän uudelleen suuntaaminen vaa-

tii toimijuutta ja toimijuus edellyttää ymmärrystä miten omat valinnat vaikutta-

vat tavoitteiden saavuttamiseen. Kuntoutuja tekee myös havaintojensa perus-

teella tarvittavia muutoksia tavoitteisiinsa sekä suunnitelmiinsa. (Tuusa ym.

2018, 129–130; Härkäpää 2015.)

3.5 Autonomia

Juvonen (2013) kirjoittaa väitöskirjassaan autonomiasta eli itsemääräämisen

käsitteestä "jokaiselle ihmiselle kuuluvana moraalisena oikeutena tehdä kyky-

jensä mukaisia ja vapaita omaan elämäänsä liittyviä valintoja ja päätöksiä

sekä toteuttaa niitä". Autonominen ihminen on ideaali ja siinä itsenäinen, riip-

pumaton ja autenttinen. Ideaalia autonomiaa rajoittaa monet ympäröivien ih-

missuhteiden, yhteisön ja yhteiskunnan asettamat normit ja säädökset. Kun-

toutuksessa asiakkaan autonomia joutuu ristiriitaan kuntoutuksen interventio-

eli väliintulo- elementin kanssa. Interventiossa pitääkin pyrkiä tiedostamaan,

mitä elämän ja ajattelun valmiuksia nuorilta aikuisilta voi odottaa ja miten yh-

19

teiskunnan puolelta tulevaa kontrollia mitoitetaan. Kuntoutuksessa järjestelmä-

tasolla autonomian rakennuspalikoina tuleekin nähdä arjentaitojen harjoittelu,

yhteiskunnassa pärjäämiseen tarvittavan tiedon tarjoaminen sekä nuoren ar-

vostava kohtaaminen, että asiakas saa valmiuden ymmärtää omat päätök-

sensä ja niiden seuraukset. (Juvonen 2013, 164–165.)

3.6 Syrjäytyminen ja sen uhka

Syrjäytyminen tai sen uhka on sosiaalisen kuntoutuksen lakisääteinen pe-

ruste. Syrjäytyminen on ilmiönä vaikeasti määritettävä ja monitasoinen. Perus-

asteen tutkinnon varaan ja koulutuksen ja/tai työelämän ulkopuolelle jääminen

edesauttavat syrjäytymistä. Yksilön psyykkisten, fyysisten ja taloudellisten re-

surssien heiketessä syrjäytymisen vaikutukset kasautuvat heikentäen elämän-

hallintaa ja hyvinvointia. Syrjäytymisen syitä ovat mm. ylisukupolviset tai muut

sosiaaliset ongelmat, läheisten sosiaalisten verkostojen vaje, yhteiskunnalli-

nen ulkopuolisuus, ennestään haavoittuvassa asemassa oleminen, oppimis-

vaikeudet sekä päihde- ja mielenterveyden ongelmat. Sosiaaliseksi syrjäyty-

miseksi prosessi etenee, kun ihminen ei enää ole yhteiskunnan aktiivinen toi-

mija vaan ajautunut sosiaalisten verkostojen ulkokehälle, jopa ulkopuolisuu-

den tilaan. (Kettunen ym. 2018, 59; Järvikoski & Härkäpää 2011,148; Aalto-

nen ym. 2019, 309; Kostilainen & Nieminen 2018, 100; Linnakangas & Suikka-

nen 2004.)

Nuorilla syrjäytymisprosessi voi olla myös väliaikaista ja ns. muutosta (opiske-

lupaikka, välivuosi) odottavaa (Aaltonen ym. 2019, 307). Olisikin mielekkääm-

pää käyttää nuoresta muuta nimitystä, kuin syrjäytynyt, esimerkiksi puolival-

mis, sen leimaavuuden takia. (Aaltonen ym. 2015, 3).

3.6.1 NEET-aste

Nuorten syrjäytymisen yhteydessä puhutaan yleisesti myös NEET-asteesta,

(Not in Education, Employment, or Training), joka mittaa tilastoja työmarkki-

noiden näkökulmasta. NEET- statuksella, työllisyyden ja koulutuksen ulkopuo-

lella, olevia 15–29-vuotiaita nuoria oli vuonna 2017 Työvoimatutkimuksen mu-

kaan 11,9 % ja yhdistetyn Tilastokeskuksen rekisteritietojen mukaan 14,9 %

saman ikäisestä väestöstä. Huomionarvoista on, että NEET-nuorista suuri osa

vain "vierailee" statuksen piirissä ja ovat varsinaisesti liikkeessä työ- tai opis-

20

kelupaikkojen välillä, aloittamassa armeijan, tai esimerkiksi lähdössä ulko-

maille opiskelemaan tai vapaaehtoistyöhön. NEET-status voi kuitenkin muut-

tua riskiksi, jos sille jää tai joutuu jäämään pitkäksi aikaa. Pitempiaikaisen

NEET-statuksen takaa paljastuu syrjäytymisen riskitekijöitä kuten olemattomia

työmahdollisuuksia, mielenterveys- ja päihdeongelmia, muuta sairautta, kogni-

tiivisia vaikeuksia tai vammaisuutta. (Vauhkonen& Hoikkala 2020, 28, 34.)

3.6.2 Yksinäisyys

Syrjäytyminen on Vauhkosen & Hoikkalan (2020,29) mukaan myös elämänti-

lanteita kuvaavaa, eli "yksinäisyyttä, kiusatuksi tai syrjityksi joutumista, masen-

nusta, onnettomuutta ja köyhyyttä". Yksinäisyys on nuorilla merkittävä syrjäy-

tymisen riskitekijä. Nuorten itsenä mukaan juuri sosiaaliset syyt, kuten ystä-

vien puute vaikuttaa syrjäytymiseen. (Vaarama ym. 2014, 326.)

Hyvinvoinnin kokemukseen liitetään sosiaalisten suhteiden ja erityisesti ystä-

vien tarjoama tuki, turvallisuuden ja luottamuksen tunteet, yhteenkuulumisen

ja liittymisen kokemukset. Yksinäisyys, ryhmästä pois sulkeminen ja vertais-

ryhmän tuen puute ovat vastaavasti tutkimuksissa liitetty masennukseen ja

heikkoon itsetuntoon sekä ongelmiin tunteiden hallinnan alueella. (Korkiamäki

2014, 38.)

On osoitettu, että pitkittyneesti "sosiaalisiin suhteisiin luottamuksensa menet-

täneet" ovat haavoittuvampia kohtaamaan stressin, terveysongelmien ja vai-

keuksien (työ ja toimeentulo) kasautumista. Haasteet indikoivat tukien varaan

jäämistä ja vaikeuksien pitkittymistä. (Vaarama ym. 2014, 326—327; Mylly-

niemi 2009, 128.)

3.7 Osallisuus

Sosiaalinen osallisuus määrittyy syrjäytymisen vastakohdaksi ja yksilön mah-

dollisuudeksi päästä osalliseksi perushyvinvoinninlähteistä (aineelliset ja ai-

neettomat) sekä olla vastavuoroisessa suhteissa toisiin ihmisiin elämänpiiris-

sään, yhteisöissä ja yhteiskunnassa. Osallisuus ilmenee yksilötasolla päätös-

valtana omaa elämää koskevissa päätöksissä, mahdollisuutena säädellä ole-

misiaan ja tekemisiään sekä ymmärrettävänä, hallittavana ja ennakoitavana

21

toimintaympäristönä sekä tietyissä rajoissa palveluihin ja yhteisiin asioihin vai-

kuttamisena. Osallisuus toteutuu erityisellä tavalla, kun ihminen kokee ole-

vansa tärkeä osa yhteisöä ja olevansa hyödyksi toisille. (Isola ym. 2017, 3, 5.)

Härkäpään (2015) mukaan osallisuus koostuu esimerkiksi oppimisesta ja tie-

don hankinnasta ja kyvystä käyttää sitä, arjen taidoista, vuorovaikutuksesta ja

toimijuudesta omassa elämässään. Osallisuus on ihmisen elämässä aina

muutoksessa oleva prosessi.

Raivion (2018) Osallisuuden ulottuvuudet- kuvassa 2 osallisuus edellyttää ih-

misen pääsyä riittäviin aineellisiin ja aineettomiin resursseihin (HAVING), toi-

mijuutta oman elämän keskeisissä päätöksissä (ACTING) ja merkittäviä sosi-

aalisia suhteita ja kuulumista sekä jäsenyyttä yhteisöihin ja ryhmiin (BELON-

GING).

Kuva 2 Osallisuuden ulottuvuudet. (Raivio 2018,5)

22

3.8 Vertaisuus ja vertaistuki

Vertaisuus määrittyy vahvasta vastavuoroisuudesta samanlaisia elämänkoke-

muksia kokeneiden ihmisten välillä. Vertaisuus luo erityisen yhteisymmärryk-

sen ja luottamuksen ihmisten välille, kuin olisi "samasta paikasta kotoisin".

Vertaisten kanssa voi kokea ryhmään kuulumista, aitoa välittämistä, kuulluksi

ja hyväksytyksi tulemista ja kannustusta. Vertaisryhmässä on mahdollisuus jä-

sentää omia kokemuksia ja identiteettiä suhteessa itseen ja muihin sekä

saada siten kokemukselle uutta perspektiiviä. Vertaistuen voima on vaikeiden

kokemusten jakamisen mahdollisuudessa, oman toiminnan ja persoonan tar-

peellisuuden sekä toisille ihmisille hyödyksi ja avuksi olemisen kokemuksessa.

Vertaisryhmä antaa ihmiselle mahdollisuuden kokemukseen, ettei ole yksin

haastavan elämänkokemuksen kanssa, vaan monet muutkin ovat käyneet läpi

saman. Vertaisryhmässä koettu vahva luottamus, oikeus olla oma itsensä ja

tasa-arvo luo tilaa uskaltautua kertomaan syvälle piilotettuja tunteita ja rank-

koja kokemuksia. (Appelqvist- Schmidlechner ja Wessman 2014, 77, 80–82;

Jurvansuu ja Rissanen 2018, 3; Purola 2016, 22.)

4 AIHEALUEEN AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET

Tuusa ja Ala-Kauhaluoma (2014) tekivät selvityksen nuorten sosiaalisesta

kuntoutuksesta. Selvityksen tulokset osoittavat, että kuntien järjestämät sosi-

aalisen kuntoutuksen palvelut ovat yhä voimakkaasti hankerahoitteisia. Kol-

mannen sektorin ja järjestöjen panos palvelujen järjestäjänä on vahva. Palve-

luja ei ole tasa-arvoisesti saatavilla ja puutteita on havaittu palvelutarjonnassa

sekä nuorten ohjaamisessa palveluihin. Selvityksen mukaan kuntien ja järjes-

töjen sosiaalisen kuntoutuksen palveluiden sisältö vastaa hyvin sosiaalihuolto-

lain määrittelyjä, mutta resursseja ja sitoutunutta sujuvampaa yhteistyötä täy-

tyy lisätä toimijoiden välillä, valtakunnallisesti sekä alueellisesti, että palvelujen

saatavuus saavuttaisi lainsäädännön määrittelemän tason. Menetelmien ja toi-

minnan sisällöllinen kehittäminen ja palvelujen suunnittelu vaatii myös lisää

tutkimukseen perustuvaa tietoa, kokeiluja ja koulutusta.

Selvityksen mukaan sosiaalisen kuntoutuksen keskeiset menetelmät ovat yk-

silö- ja ryhmämuotoisia sekä valmennusta, joiden avulla edistetään nuorten

osallisuutta, elämänhallintaa, vuorovaikutustaitoja, tulevaisuudensuunnitelmia,

arjessa selviytymistä ja itsenäistä asumista. Selvitys toi esille mahdollisuuden

23

vapaaehtoisuuteen perustuvaan työhön sekä vertaistuen ja nuorten oman toi-

minnan hyödyntämiseen, joka tukee osallisuutta sekä työ- ja opiskelukyvyn

edistämistä. (Tuusa ja Ala-Kauhaluoma 2014.)

Kannasoja (2013) tutki väitöskirjassaan nuorten sosiaalista toimintakykyä. Tut-

kimustulosten mukaan nuorten sosiaalinen toimintakyky liittyy tulevaisuuden

tavoitteisiin. Nuorten toimintakyvyn ulottuvuudet, suunnitelmallisuus, lojaalius

ja itsevarmuus, ovat perhesidonnaisia ja kehittyvät perheen vaikutuksessa. Ne

myöskin vahvistuvat tai heikentyvät perheen toimintakyvyn muuttuessa. Tulok-

set vahvistavat ymmärrystä, että sosiaalinen toimintakyky kehittyy suhteissa

toisiin ihmisiin, perheeseen, yhteisöön ja yhteiskuntaan. Hyvän toimintakyvyn

selittäjänä perhe ei ole ainoa, muutkin nuoret elinympäristöt kuten koulu ja

nuorten palvelut vaikuttavat. (Kannasoja 2013.)

Juvonen (2013) tutki nuorten toimijuutta väitöskirjassaan Sosiaalisesti kontrol-

loitu, hauraasti autonominen. Nuorten toimijuuden rakentuminen etsivässä

työssä. Tutkimuksen tulokset vahvistavat käsitystä, että toimijuus kehittyy yh-

teisöissä ja yhteydessä toisiin ihmisiin. Yleisesti nyky-yhteiskunnassa sisäl-

tönä oleva riippumattomuuteen ja yksilökeskeisyyteen painottuva malli aiheut-

taa nuorille yksinäisyyttä ja epävarmuutta. Yhteiskunnan asettamien, kulttuu-

risten ikäkausisiirtymien odotusarvo jää täyttymättä, jos nuorella osoittautuu

olevan vaikeuksia löytää paikkaansa aikuisten määrittämien vaatimusten maa-

ilmassa. Tämä voi kehittyä kriisiksi nuoren aikuistumisen prosessissa ja sy-

sätä nuoren täysivaltaisen kansalaisuuden ulkopuoliseen tilaan aiheuttaen

syrjäytymisen riskin. Siirtymät voivat olla erityisen vaikeita hauraista oloista tu-

leville, jo ennestään syrjäytymisvaarassa oleville nuorille. Näillä nuorilla pää-

tösten tai valintoja tekeminen elämäänsä liittyen on haastavaa, arki voi olla yk-

sinäistä ja vailla tukea. Tutkimuksen mukaan nuoret tarvitsevat erityistä tukea

liittymisessä muihin ihmisiin, koska " autonominen toimijuus rakentuu ihmisten

välisissä suhteissa ja syvissä keskinäisissä riippuvuuksissa". (Juvonen 2013.)

Raivion (2018) loppuraportti Enemmän sosiaalista toimintakykyä, lisää osalli-

suutta! Yhteiskehittäen vaikuttavampaa sosiaalista kuntoutusta. Sosiaalisen

kuntoutuksen kehittämishanke (SOSKU) 2015–2018:sta osoitti, että sosiaali-

nen kuntoutus on ihmisen voimavaroja ja henkilökohtaista kasvua tukevaa toi-

mintaa. Ihmisten osallisuuden kokemus voimistui palveluissa, jotka vahvistivat

24

sosiaalisia-, arjen ja yhteisössä toimimisen taitoja. Raportista selvisi myös,

että palveluiden yhteiskunnallinen vaikuttavuus todentui sekä palveluiden

käyttäjien osallisuuden voimistumisena ja yhteiskuntaan integroitumisena,

mutta myös asiakkaiden lähipiirin saamista hyödyistä arjessaan. Näitä kol-

mansille osapuolille aiheutuvia vaikutuksia kutsuttiin ulkoisvaikutuksiksi. Ul-

koisvaikutuksina havaittiin lähipiirin turvallisuuden tunteen ja asiakkaaseen

luottamisen vahvistumisena, asiakkaan kykynä olla hyödyllinen lähipiirissään

kuten antaa naapuriapua, tehdä vapaaehtoistyötä sekä jopa kuntoutua oike-

aan palkkatyöhön. Sosiaalinen kuntoutus vaikutti palveluriippuvuudesta irtau-

tumisena ja hyvinvointierojen tasoittumisena.

Hanke kohdentui yhteiskehittämiseen ja loppuraportin tulosten mukaan sitä

voi hyvinkin tarkastella sosiaalisen kuntoutuksen menetelmänä asiakaslähtöi-

syytensä ja osallistavuutensa takia. Yhteiskehittämistoiminnassa asiakkaiden

osallisuutta ja voimaantumista edistää heidän kokemustietonsa arvostus, joka

asemoi asiakkaat uudelleen palveluiden käyttäjistä kehittäjiksi ja toimijoiksi.

Sosiaalisen kuntoutuksen ryhmätoimintojen nähtiin tarjoavan osallistujille eri-

tyisen hyvän paikan sekä sosiaalisten- ja vuorovaikutustaitojen taitojen harjoit-

teluun, että vertaistuelliseen toimintaan vastaavissa elämäntilanteissa olevien

kanssa. (Raivio 2018, 31,57,66–68.)

Toiviaisen (2019) väitöskirja Suhteisia elämänpolkuja - yksilöiden elämänhal-

lintaa? tutki koulutuksessa ja työn marginaalissa olevien nuorten toimijuutta ja

ohjausta. Tulokset osoittivat, että nuorten toimijuus kehittyy suhteissa (kuten

toimintakykykin), läheisten, ystävien ja yhteisöjen suhdeverkostoissa. Toimi-

juuden tukeminen edellyttää luottamuksen syntymistä ammattilaisen ja nuoren

välille sekä nuoren itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Ohjaaminen pitää

sisällään sosiaalisten suhteiden merkityksen huomioimisen ja nuoren elämän

suuntaa määrittävät yhteiskunnalliset, institutionaaliset ja kulttuuriset reunaeh-

dot. Ohjaustoiminta on yhdessä tekemistä, ajatusten jakamista, vertaisuutta ja

yhteisöllisyyttä. (Toiviainen 2019, 204–206.)

25

5 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS

Opinnäytetyöni on menetelmältään laadullinen haastattelututkimus, joka poh-

jaa fenomenologishermeneuttiseen perinteeseen (Aaltola ja Valli 2007). Tutki-

muksen toteutin yksilöhaastatteluina, aineiston analysoin sisällönanalyysillä ja

teemoittelemalla. (Valli ja Aaltola 2015; Tuomi ja Sarajärvi 2002.) Teemoiksi

tutkimuskysymysten mukaan muodostuivat sosiaalinen toimintakyky, vertais-

toiminta ja osallisuus.

Tutkimuskysymykset olivat;

1. Miten nuoren arki on muuttunut verrattuna ennen ja jälkeen Kajon toi-

mintaan osallistumisen?

2. Miten nuoren kokemus omasta toimintakyvystä on muuttunut verrat-

tuna ennen ja jälkeen Kajon toimintaan osallistumisen?

3. Mikä tai mitkä Kajon toiminnat ovat edistäneet tai estäneet toimintaky-

vyn kehittymistä; miten se näkyy?

4. Miten nuori on kokenut vertaistoiminnan ja mikä on sen vaikutus

omaan toimintaan tai itselle?

Käyttämäni keskeiset teoreettiset käsitteet operationalisoin haastattelutee-

moiksi. Operationalisointi metodina käytin yksinkertaista "teemat teoriasta"

menetelmää (Eskola ja Vastamäki 2015, 35).

5.1 Laadullinen tutkimus

Laadullinen tutkimus on kiinnostunut ihmisen omakohtaisista kokemuksista ja

kokemusten merkityksestä yksilön sosiaalisessa ja kulttuurisessa todellisuu-

dessa ja elämismaailmassa. Laadullinen tutkimus hakee vastausta kysymyk-

seen, mikä merkitys kokemuksilla on yksilön elämään ja mitä hän pitää itsel-

leen tärkeänä. Merkitykselliset asiat näyttäytyvät yksilön toiminnassa, ajatus-

maailmassa ja esimerkiksi tulevaisuuden suunnitelmien asettamisena. Itselläni

tutkimuksen kohteena oli kokemuksen merkitys, jota pyrin tavoittamaan nuo-

ren elämismaailman hetkistä ja tilanteista. (Vilkka 2015, 75.)

26

Tässä tutkimuksessa lähestyin aihetta fenomenologisella otteella. Fenomeno-

logia tutkii ilmiöitä ja kokemuksia, tässä tutkimuksessa nuorten henkilökoh-

taista kokemusmaailmaa. Ihmisen kokemusta tutkitaan yhteydessä hänen

omaan sosiaaliseen ja kulttuuriseen todellisuuteen. (Vilkka 2015, 104). Ihmistä

on mahdoton ymmärtämää erillään tästä yhteydestä. Fenomenologia pyrkii

ymmärtämään merkityksiä, joista kokemukset muodostuvat. Tutkimussuun-

tauksen oletus on, että ihmiset toimivat intentionaalisesti, tarkoitusperäisesti.

Kokemuksilla on aina jokin tietty merkitys jokaiselle ihmiselle. Kaikella mitä

teemme tai ajattelemme, on jokin merkitys ja fenomenologia tutkii juuri tuota

merkitystä. (Aaltola ja Valli 2007; Laine 2007, 29.)

Fenomenologiassa oletetaan, että tutkijalle on muodostunut esiymmärrys tut-

kittavasta kohteesta, joko arjessa tai elämänkokemuksen kautta. Laine

(2007,33) kuvaa sen "esituttuutena", ymmärryksenä tutkimuskohteesta ennen

tutkimusta. Tutustuin tutkimuksen kohteena olevien nuorten demograafiseen

ryhmään, kulttuuripaja toiminnan toimintaympäristöön sekä kulttuuripaja me-

netelmään työn sekä opiskelun kautta mutta myös kirjallisuuden ja aiempien

tutkimusten kautta. Esiymmärrykseni tutkimuskohteesta muodostui opiskelu-

harjoittelun aikana Jyväskylän Kulttuuripaja Trombissa vuonna 2017.

5.2 Teemahaastattelu

Laadullisessa tutkimuksessani käytin aineistonkeruumenetelmänä teema-

haastattelua. Haastattelin yksittäin seitsemää (7), kulttuuripajatoiminnassa

mukana olevaa tai aiemmin toimintaan osallistunutta, vertaisohjaajakoulutuk-

sen käynyttä nuorta aikuista heidän omista kokemuksistaan Kulttuuripaja Ka-

jon toiminnasta. Haastattelujen tarkoitus oli nostaa esiin nuorten kokemukset

pajatyöskentelyyn osallistumisesta sekä aineiston analyysin tulosten avulla li-

sätä myös haastateltujen itsensä ymmärrystä mitä kokemukset heille merkitsi-

vät. (Vilkka 2015, 78, 80; Kananen 2014, 148.)

Haastattelut sujuivat kokonaisuudessaan hyvin ja mukavassa lämpimässä il-

mapiirissä. Nuoret jännittivät haastattelua jonkin verran ja kerroin haastattelun

alkuvaiheessa, että minäkin jännitin, joka laukaisi nuorten jännitystä. Haastat-

telun lämmittelykysymykseksi olin laittanut laajan kysymyksen arjesta, jonka

27

tarkoitus oli siirtää nuorten ajatukset kohti aihealuetta ja miettimään omaa elä-

määnsä. Kysyin yksinkertaisesti, mitä sinulle kuuluu tänään? Vastaukset olivat

kuin koko haastattelu pienoiskoossa ja antoivat minulle heti monta lankaa, jo-

hon tarttua jatkokysymyksenä.

Laadullisessa tutkimuksessa kerätyn aineiston laatu merkitsee haastateltavien

määrää enemmän. Tärkeintä on, että analyysin tulokset vastaavat tutkimuson-

gelmaan, tutkimuskysymyksiin ja selittää tutkittavaa ilmiötä. Ihmisen omakoh-

taisia kokemuksia tutkittaessa jokaisen yksilön kokemukset ovat ainutkertai-

sia. (Valli ja Aaltola 2015, 20; Vilkka 2015, 97,99.)

Teemahaastattelu on tutkijan ja tutkittavan välinen vuorovaikutustilanne (Ka-

nanen 2014,148). Tilanteena se on ennakoitu, tutkijan suunnittelema tutkimus-

prosessin osa. Tutkija on etukäteen perehtynyt tutkittavaan ilmiöön saadak-

seen ennakkoymmärryksen aiheesta. Haastattelu on vaitiolovelvollisuuden

alainen niin, että tutkittavat eivät esiinny omilla nimillään vaan koodeina. Tutki-

jalta vaaditaan jonkin asteista motivointia haastattelun aikaansaamiseksi ja

sen aikana. (Hirsjärvi ja Hurme 2004, 43,102; Tuomi ja Sarajärvi 2002, 85–

88.)

Teemahaastattelulla on oma logiikka, jonka mukaan kysymyksissä edetään

yleisestä yksityiseen (suppilo), laajasta teemasta yksityiskohtaisempaan tie-

toon (Kananen 2014,151). Haastattelutilanne vaatii joustavuutta toistaa tai tar-

kentaa kysymyksiä tilanteen tai edellisen vastauksen mukaan. Tutkija voi

pyytä informanttia myös avaamaan vastauksia. Haastattelun teemat käydään

läpi satunnaisessa, tilanteeseen sopivassa järjestyksessä. Haastattelu etenee

tarkentavien kysymysten avulla vastaajan omin sanoin sekä haastateltavaa

mukaillen. (Tuomi ja Sarajärvi 2002, 85, 87.)

Haastattelutilanteesta tein myös havaintoja. Havainnoinnin tarkoitus oli syven-

tää aineistoa, liittämällä siihen havainnoinnilla saatua kuvailevaa tietoa. Muis-

tiinpanot havainnoista dokumentoin haastattelupäiväkirjaan heti haastattelun

jälkeen, joka toimi myös esianalyysinä. Kirjaamisessa käytin tarkoituksenmu-

kaisuus periaatetta, eli kirjasin vain sen, mikä oli tutkimuksen kannalta oleel-

28

lista, liittyen tutkimuksen aihepiiriin. (Grönfors 2015,150,157-158.) Tutkimus-

haastatteluissa ei lopulta esiintynyt merkittäviä tutkimukseen liittyviä havain-

toja.

Ainoa poikkeava havainto haastatteluista selvisi vasta aineiston analyysisvai-

heessa. Ilmeni, että haastateltavista kukaan ei vastannut kysymykseen nega-

tiivista kokemuksista toiminnassa. Tämä saattoi viitata haastattelun mahdolli-

suuteen tuoda esiin ilmiöön tai asiaan liittyvät kulttuuriset lainalaisuudet kuin

siihen varsinaisesti liittyvän käytöksen. Jos näin oli niin, haastateltavat kokivat

mahdollisesti arkuutta tai pelkoa ilmaista negatiivisia tunteita positiiviseksi

koetusta kulttuuripaja toiminnasta. (Tuomi ja Sarajärvi 2002, 94.)

5.3 Aineiston keruu

Valmistauduin opinnäytetyöni haastatteluihin Kulttuuripaja Kajon nuorille suun-

natulla esittelyllä itsestäni ja työni aiheesta. Esittely oli samalla myös kutsu

osallistua tutkimukseeni. A4-kokoinen esittelyjuliste kiinnitettiin Kajon ilmoitus-

taululle vuoden 2019 lopussa. Kajon ohjaajat kertoivat nuorille asiasta ja sai-

vat innostuneen vastaanoton aiheelle. Olimme ohjaajien kanssa yhteisesti in-

noissamme opinnäytetyöni alkulaukauksesta.

Suunnitelman valmistuttua toukokuussa 2020 lähetin Kulttuuripaja Kajon nuo-

rille opinnäytetyön tutkimustiedotteen ja osallistumisen suostumuslomakkeen

allekirjoitettavaksi. Asiakirjat allekirjoitettiin kahtena kappaleena, jolloin nuorille

jäi itselleen omat kappaleet.

Haastattelussa pyysin myös vastausta kysymykseen; Onko suostumus yhä

voimassa? Kaikki, joille kysymyksen esitin, vastasivat kyllä. Unohdin kysyä ky-

symyksen viimeiseltä haastateltavalta, mutta häneltä oli kirjallinen suostumus.

Saatuani tutkimusluvan myös Sosped-säätiöltä, toimitin kaikki asiakirjat ohjaa-

valle opettajalleni. Edellä mainitut vaiheet lisäsivät tutkimukseni eettisyyttä.

Haastattelukysymykset tein teoriatietoa apuna käyttäen. Operationalisoin ky-

symykset Kanasen (2014, 35) mukaan. Tutkimusongelmaa pilkkomalla muo-

29

dostin tutkimuskysymykset, joiden kautta pystyin muodostamaan myös apuky-

symykset ja pääteemat. Kaikki yhdessä edistivät varsinaisten haastattelukysy-

mysten muodostamista.

Ennen varsinaisia haastatteluja suoritin harjoitteluhaastattelun 18.6.2020 Jy-

väskylässä Kulttuuripaja Trombilla. Halusin testata haastattelukysymyksiäni ja

harjoitella itse haastattelua. Harjoitus osoittautui hyödylliseksi, koska pystyin

sen avulla muokkaamaan kysymyksiä ja kysymyslomakkeen muotoa tuke-

maan haastattelustruktuuria. Koska en ollut ennen tehnyt tutkimushaastatte-

luja, haastattelu jännitti minua ja halusin valmistautua kunnolla. Osoittautui,

että vasta ensimmäisen varsinaisen tutkimushaastattelun ja haastatteluteemo-

jen järjestyksen vaihtamisen jälkeen olin tyytyväinen tilanteeseen ja loput

haastattelut etenivät sujuvasti.

Haastattelut toteutin Mikkelissä, Kulttuuripaja Kajon tiloissa kesä- ja heinä-

kuun 2020 vaihteessa. Haastattelupäiviä oli ajoitettu kahdelle peräkkäiselle vii-

kolle kaksi per viikko ja yhteensä neljä. Nuoret saivat valita itselleen sopivan

ajan neljästä tarjolla olevasta vaihtoehdosta, 23.6., 25.6., 30.6. ja 2.7. Aluksi

jokaiselle päivälle ilmoittautui kaksi haastateltavaa, mutta lopulta aikataulujen

muutosten jälkeen perjantai 25.6. peruuntui kokonaan ja haastattelut toteutui-

vat kolmen päivän aikana.

Haastateltavat valikoituivat vapaaehtoisina Kulttuuripaja Kajon noin 20 sään-

nöllisen pajakävijän joukosta. Valintakriteereitä ei ollut, koska päädyin ajatuk-

seen, että kaikilla piti olla yhtäläinen oikeus osallistua. Haastatteluun osallistu-

jat pystyivät aikuisina ihmisinä päättämään itse, oliko heillä tarpeeksi tietoa ja

kokemusta tutkittavasta aiheesta eli tässä tapauksessa kulttuuripaja toimin-

taan osallistumisesta. (kts. myös Tuomi ja Sarajärvi 2002, 98.)

Haastattelupaikka oli haastateltaville tuttu ja rento sekä epämuodollinen (kts.

myös Valli ja Aaltola 2015; Eskola ja Vastamäki 2015, 30). Haastatteluajat tar-

jottiin iltapäivälle osittain toivoen, että paikka olisi rauhallinen. Toive toteutui

yhtenä päivänä. Kahtena päivänä viereisessä tilassa olleiden ryhmien tuotta-

mat äänet haittasivat ajoittain kysymysten ja vastausten kuuluvuutta, mutta

selvisimme tilanteesta. Haastattelun suunniteltu pituus oli maksimissaan 1,5

30

tuntia. Toteutuneet haastattelut kestivät noin tunnin. Ensimmäisen haastatte-

lun jälkeen huomasin, että sopiva haastattelun pituus olisi tunti ja sen ylime-

nevä aika olisi liikaa sekä itselleni että haastateltavalle. Taukoa pidettiin haas-

tateltavan toiveen mukaan.

Haastateltaviksi oli ilmoittautunut alun perin kahdeksan (8) kulttuuripajaan

aiemmin osallistunutta tai yhä aktiivista nuorta. Opinnäytetyön suunnitteluvai-

heessa haastateltavat alkoivat kuitenkin tehdä itselleen uusia suunnitelmia, ja

heidän uudelleen sitouttamisensa haastatteluihin vaati motivointia sekä mi-

nulta, että heidän omalta ohjaajaltaan Kajosta. Lopulta haastateltavista nuo-

rista saatiin sitoutumaan ja saapumaan paikalle seitsemän (7) henkilöä, joista

naisia oli neljä (4) ja miehiä kolme (3). Ikäjakauma asettui 20–35 vuoden vä-

lille.

Paikan päällä toteutettujen seitsemän (7) haastattelun lisäksi, yksi haastatel-

tava halusi täydentää vastauksiaan puhelinhaastattelulla viikkoa myöhemmin.

Haastattelu tehtiin 8.7.2020 puhelimen välityksellä ja tallensin sen Tape a

Call-applikaatiolla sekä litteroin aineiston. Puhelinhaastattelun liitin yksilöhaas-

tattelun litteroinnin jatkeeksi.

5.4 Sisällönanalyysi

Tutkimuksessani käytin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä ja temaattista ana-

lyysiä pelkistämisen apuna (Valli ja Aaltola 2015, 43; Tuomi ja Sarajärvi 2002,

141–143). Aineiston haastattelu äänitykset litteroin laadullisen tutkimuksen

mukaisesti tekstimuotoon ilman taukoja, äännähdyksiä ja huokaisuja. (Valli ja

Aaltola 2015, 42.) Litteroinnin jälkeen anonymisoin aineiston eli tunnistamisen

merkit poistettiin ja vaihdettiin koodeiksi. Redusointivaiheessa koodasin ai-

neiston ajatuskokonaisuudet teemojen alle niin, että koodi kertoo haastatelta-

van numeron, sukupuolen ja sivunumeron mistä kohtaa litteroinnissa vastaus

löytyy. Näin lisäsin tutkimuksen luotattavuutta aineiston läpinäkyvyyden

kautta.

Tutkimukseni aineistoa järjestelin myös teemoittelemalla vastauksista havait-

tuja ilmaisuja teemojen alle. Alustavassa analysoinnissa, jo haastattelujen ai-

kana huomioin ajatuskokonaisuuksista eri teemoja, jotka antoivat viitteitä

31

haastateltavalle erityisen merkityksellisistä asioista. (kts. myös Valli ja Aaltola

2015. 20, 43.)

Analysointivaiheessa aineiston litteroinnin jälkeen luin aineistoja, tutustuin

vastauksiin ja tein alustavaa teemoittelua ja analyysia. Analyysissä käytin en-

sin miellekarttaa, järjestelin vastauksia isolle paperille, tutkimuskysymysten

mukaan teemoitteltuna. Keräsin jokaisen tutkimuskysymyksen eli teeman alle

kaikki sitä teemaa koskevat vastaukset koko aineistosta. Kävin läpi vastauksia

teemoittain koodaten ja konstruoiden sisältöjä. Lopulta taulukoin tiedot tietoko-

neella ja jatkoin teemojen pilkkomista alaluokkiin, yläluokkaan ja pääluokkaan.

Jokaisen teeman ja tutkimuskysymyksen taulukoin erikseen. Näin jokaisen

teeman analyysi on eroteltavissa ja jokaiseen tutkimuskysymykseen löytyy

vastaukset analyysin tuloksista omassa taulukossaan. Alla Tuomi ja Sarajär-

ven (2002) mukaan kuvattu sisällönanalyysin vaiheet litteroinnin jälkeen taulu-

kossa 1.

Taulukko 1. Sisällönanalyysi Tuomen & Sarajärven (2002, 123) mukaan.

1. Redusointi eli pelkis-

täminen

Pelkistettyjen ilmausten etsiminen ja merkit-

seminen (esim. värillä, koodeilla). Analyysiyksi-

kön määrittäminen; tässä tutkimuksessa ajatus-

kokonaisuus. Ajatuskokonaisuuden koodaus.

2. Teemojen hahmotta-

minen. Teemat muo-

toutuivat tutkimusky-

symysten mukaan

Samankaltaisuuksien etsiminen ilmauksista tee-

moittain ja järjestäminen niiden mukaan. Mind

map.

3. Klusterointi eli ryhmit-

tely

Pelkistettyjen ilmausten ryhmittely ja yhdistämi-

nen alaluokiksi.

4. Alaluokkien yhdistäminen ja yläluokkien hahmottaminen

5. Abstrahointi eli kokoa-

van käsitteen muodosta-

minen

Yläluokkien yhdistäminen pääluokaksi.

32

6 TULOKSET

Ihmisen sosiaalinen toimintakyky ei kehity tyhjiössä, vaan tarvitsee kehittyäk-

seen sosiaalisen vuorovaikutusympäristön (Juvonen 2013). Olen tässä opin-

näytetyössä, sen tuloksissa ja johtopäätöksissä käyttänyt itse kehittämääni

termiä TILA. Tällä TILA käsitteellä tarkoitan tekstissä sitä sosiaalista vuorovai-

kutusympäristöä, joka toimintakyvyn kehittymisen tarvitaan. Esimerkkeinä so-

siaalisen osallisuuden tila, joka tarkoittaa vuorovaikutusympäristöä, jossa sosi-

aalinen osallisuus mahdollistuu, kasvaa ja kehittyy sekä kuulumisen tila, joka

tarkoittaa vuorovaikutusympäristöä, jossa yksilölle mahdollistuu kokemus ryh-

mään tai yhteisöön kuulumisesta.

6.1 Sosiaalinen osallisuus

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että Kajon toimintaan osallistuminen muutti

nuorten osallisuuden tasoja ja muotoja sekä toi esiin osallisuuden ulottuvuuk-

sien merkityksen osana toimintakyvyn edistymistä. Kajon toiminta mahdollisti

yksinolon tilasta siirtymisen sosiaalisen osallisuuden tilaan.

6.1.1 Sosiaalinen vuorovaikutus

Kajon toiminta mahdollisti sosiaalisen toimintakyvyn vahvistumisen nuorten

sosiaalisessa tilassa tapahtuneiden muutosten kautta. Tämä ilmeni itseilmai-

sun vahvistumisena, vuorovaikutustaitojen paranemisena sekä kykynä liittyä

muihin. Nuorten kommentteja sosiaalisuuden lisääntymisestä haastatteluissa:

-kuulun ryhmään; olen ystävystynyt monien kanssa; olen tärkeä jollekin;

saan jakaa asioita muiden kanssa; olen päässyt pois yksinolon tilasta.

Kajon vertaisyhteisö tuotti mahdollisuuden kuulumisen ja jäsenyyden koke-

mukseen. Haastateltavien yksinäisyyden kokemus lieveni toiminnassa muo-

toutuneiden uusien ystävyyksien ja kaverisuhteiden kautta sekä sosiaalinen

verkosto laajeni. Eräs nuori kiteytti asian seuraavasti:

-"arjessa on läsnä semmoinen tunne, että on tärkeä jollekin, miten

mulla menee ja pääsee puhumaan niistä".

33

Nuorten vastauksista voi päätellä, että toimintakyvyn paranemiselle erityisen

merkittäviä kokemuksia olivat kuulumisen kokemukset ja ystävien saaminen.

6.1.2 Osallisuus

Tulosten mukaan Kajon toiminta antoi nuorille mahdollisuuden päästä osal-

liseksi erilaisista osallisuuden ulottuvuuksista.

6.1.2.1 Resurssiosallisuus

Nuoret saivat Kajon toiminnassa mahdollisuuden päästä osalliseksi erilaisista

resursseista. Resurssit ilmenivät esimerkiksi toiminnan fyysisenä paikkana ja

toimintatilana, matalan kynnyksen toimintana, yhteisönä ja opiskeluna. Nuoret

kertoivat haastatteluissa resursseista esimerkiksi seuraavia kommentteja:

-materiaaleina; mielekästä tekemistä; vertaisohjaajakoulutus; työkokei-

lupaikka; ryhmät; yhteistä tekemistä; hengailupaikka.

Resurssiosallisuus mahdollisti myös tekemisen lomassa sosiaalisten suhtei-

den rakentumisen, kuten eräs nuori asian ilmaisi:

-" mä maalaan ja siinä samalla tulee sosiaalista".

6.1.2.2 Asiakasosallisuus eli osallisuus omassa prosessissa

Kajon toiminnassa nuori pääsi osalliseksi omaan kuntoutumisprosessiinsa ak-

tiivisena toimijana arjentaitojen harjoittelemisen ja niiden vahvistumisen

kautta. Tämä ilmeni itsestä huolehtimisen ja arjesta selviytymisen paranemi-

sena. Nuoret kertoivat seuraavia esimerkkejä haastattelussa:

- tarttui tehtäviin helpommin; vireystila ja motivaatio kasvoivat; asenne

muuttui;

-"semmoinen dominoefekti, tavallaan kun yksi asia lähti arjessa suju-

maan, vaikka se, että herää tiettyyn aikaan, niin sitten pikkuhiljaa kaikki

muukin lähti".

34

Asiakasosallisuuden kehittyminen ilmeni myös autonomian, itsemääräämisoi-

keuden ja kyvykkyyden sisäistämisenä ja vahvistumisena. Tämä toteutui toi-

minnan vapaaehtoisuudessa ja saavutettavuudessa. Haastattelussa tuli ilmi,

että nuorten mukaan Kajo oli esimerkiksi paikka, joka/jossa/johon:

-halusi olla; kykeni menemään; oli lupa mennä; oli lupa olla; pystyi halu-

tessaan menemään; on virallisesti meidän tilamme.

Asiakasosallisuus ilmeni tuloksissa myös Kajossa ja kulttuuripajatoiminnassa

yleisesti käytetyn avoimen dialogimenetelmän kautta, joka varmistaa kävijän

oman äänen kuulemisen ja mahdollistaa täyden huomion nuoren omiin asioi-

hin. Nuoret kuvasivat haastattelussa asiaa esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

- positiivinen palaute; pääsi puhumaan; aina mahdollisuus puhua; saa

mielialan kääntymään; työnohjaus; voi kysyä; ei ole yksin tämän

kanssa; saa tukea; ovat rentoja, turvallisia.

6.1.3 Valtaistuminen

Nuorten toimintakyky kehittyi, Kajon toiminnassa mukana olon aikana, myös

nuorten psyykkisessä tilassa tapahtuneiden muutosten vaikutuksesta. Ne il-

menivät itseluottamuksen vahvistumisena ja valtaistumisen kokemuksena.

6.1.3.1 Mahdollisuus toimijuuden muutokselle

Kajon ydintä olevat yhteisöllisyys ja vuorovaikutuksellisuus mahdollistivat toi-

mijuuden muutoksen. Ilmenemismuotoina olivat itseluottamuksen kasvu ja val-

taistuminen, jotka edistivät nuorten oman toimijuuden syntymistä. Mahdolli-

suus toimijuuden muutokselle näyttäytyi yleisenä jaksamisen ja voinnin para-

nemisena sekä oman kuntoutumisvalmiuden mahdollistumisena. Seuraavana

nuorten kommentteja haastatteluista:

- vireystila on noussut; on enemmän energiaa; ei vie kaikkia voimia.

35

6..1.3.2 Motivaatio toimijuuden muutokselle

Valtaistuminen edisti motivaatiota muuttaa omaa elämää ja viedä elämän pro-

jekteja eteenpäin. Motivaatio toimijuuden muutokselle näyttäytyi itseluottamuk-

sen ja -arvostuksen vahvistumisena. Nuoret kertoivat haastatteluissa esimerk-

kejä seuraavasti:

-saa olla oma itsensä; kuulun omana itsenäni; olen tärkeä jollekin; olen

oppinut olemaan itsen kanssa; teen jotain hyödyllistä.

Itseluottamuksen kasvu ja oman itsen arvostus edistivät nuorten toimintakykyä

ja mahdollistuivat merkityksellisten sosiaalisten suhteiden syntymisestä muihin

Kajon vertaisohjaaja nuoriin.

6.2 Sosiaalinen Toimintakyky

6.2.1 Sosiaaliset taidot

Kajon toimintaan osallistuminen edisti nuorten aikuisten sosiaalisen toiminta-

kyvyn vahvistumista. Kajon toiminnassa sosiaalisten tilanteiden ahdistus lie-

veni, joka mahdollisti sosiaalisten taitojen harjoittelun ja vahvistumisen. Posi-

tiivinen muutos näkyi 21 mainintana vastauksissa.

Esimerkkejä maininnoista liittyen sosiaalisten taitojen muutokseen:

- olen puhunut oppaalle; toimii itselle luontaisella tavalla; nyt uskaltaa

viedä tilaa ja ottaa tilaa; pystynyt puhumaan ja tuomaan asioita esille;

puhuin toiselle ihmiselle; sosiaalinen kanssakäyminen on helpottunut ja

tervehtynyt.

Sosiaalisten tilanteiden ahdistuksen lieveneminen ilmeni monilla tavoilla.

Nuorten yleinen jaksaminen parani, itseilmaisu- ja muista huolehtimiskyky

vahvistui sekä kyky liittyä muihin ja ylläpitää yhteyksiä kehittyi. Nämä edistivät

itseluottamusta ja rohkeutta. Nuoret kuvailivat toimintakyvyn muutoksen esi-

merkiksi seuraavasti:

36

-jaksaa pitää yhteyttä ystäviin; rohkaistunut puhumaan ihmisille; luotta-

mus muihin kehittynyt; pois yksinolon tilasta; on saatavilla; nautin ihmis-

ten seurasta; jaksoin touhuta enemmän koirien kanssa.

Nuoret kuvasivat sosiaalisen ahdistuksen lievenemisen vaikutuksen erityisesti

rohkeuden lisääntymisenä. Nuoret kertoivat esimerkiksi seuraavista kokemuk-

sista:

-uskaltanut sanoa omia ideoita; saanut esiintymiskokemusta; rohkaistu-

nut puhumaan ihmisille; mennä yksin.

Sosiaalisten taitojen paraneminen näyttäytyi tuloksissa nuorelle mahdollisuu-

tena päästä aloittamaan oman elämän toimijuuden haltuun ottaminen ja jokai-

selle kansalaiselle kuuluvana autonomian ja yhteiskunnallisen osallisuuden

saavuttamisena.

6.2.2 Arkitaidot

Tulokset osoittivat, että psyykkisen olotilan paraneminen oli yhteydessä myös

arjen toimintakyvyn vahvistumiseen. Psyykkisen tasapainon paraneminen ja

hyvinvoinnin lisäys näkyi haastattelujen vastauksissa 24 eri mainintana. Esi-

merkkejä maininnoista liittyen arjen toimintakykyyn:

- olen saanut diagnoosin ja lääkityksen; päässyt terapiaan; vointi lähti

nopeasti nousuun; otan hitaasti ja rauhallisesti, ettei kaikki voimat

mene; nyt saa hoidettua asiat; energiaa tehdä enemmän; selviää talou-

den- ja kodinhoidosta; elämänlaatu parantunut, joka vaikuttaa psyykki-

seen vireystilaan ja vointiin.

Nuoren arjen toimintakyky vahvistui psyykkisen hyvinvoinnin paranemisen ja

voimaantumisen mahdollistamana. Nämä ilmenivät yhtäältä itsestä huolehtimi-

sen paranemisena, josta nuoret kertoivat esimerkiksi seuraavasti:

-hyvä olo kun nukkuu tarpeeksi ja syö hyvin; otan hitaasti ja rauhalli-

sesti, ettei kaikki voimat mene; diagnoosi ja lääkitys; olen päässyt pa-

himmasta toivottomuudesta irti.

37

Toisaalta ne ilmenivät arjesta selviytymisenä, josta nuoret kertoivat seuraa-

vasti:

-se vaikuttaa jaksamiseen ja miten arki pyörii; selviää talouden- ja kodin

hoidosta; helppo pitää päivärytmiä; elämänlaatu parantunut; motivoitu-

nut tekemään asiat.

Psyykkisen tilan paraneminen ilmeni myös kykynä tehdä tulevaisuuteen suun-

taavia suunnitelmia ja päätöksiä. Nuoret kuvasivat asiaa seuraavasti:

-tehnyt elämän isoja päätöksiä; hain kouluun; pitää ruveta tekemään, ei

voi tähänkään jäädä.

Arjen taitojen paraneminen näyttäytyi tuloksissa sekä konkreettisina mahdolli-

suuksina selvitä paremmin arjen toimista ja velvollisuuksista, mutta myös hy-

vinvoinnin ja tulevaisuuden suunnittelun motivaation lisääntymisenä.

6.2.3 Yhteisötaidot

Tulosten mukaan yhteisötaitojen kehittyminen selittää sosiaalisen toimintaky-

vyn vahvistumista. Haastatteluvastauksissa tuli 50 mainintaa yhteisötaitoihin

liittyen. Esimerkkejä yhteisötaitojen vahvistumisesta:

-minä riitän; en enää pelkää ihmisiä; on pystynyt osallistumaan; uskal-

lan toimia vaikeissa tilanteissa; luottaa itseen ja muihin; vaikeat tilanteet

eivät ole enää uhka; pystyy olemaan rennompi; pystyn tähän; tähän on

voinut tulla, kun on halunnut; voimaannuttavia ja ihania harrastuksia;

olen lähtenyt mukaan juttuihin.

Yhteisötaidot vahvistuivat, jo aiemmin mainittujen psyykkisen tilan parantumi-

sen ja sosiaalisen ahdistuksen lievenemisen seurauksena. Nämä ilmenivät it-

sen ja ympäristön tiedostamisena, jotka olivat selvästi nuoren omassa proses-

sia tärkeitä eteenpäin vieviä voimia. Ne tuottivat oman itsen hyväksymistä, it-

seluottamuksen ja autonomian vahvistumista. Nuoret tiedostivat olevansa toi-

mijoita omassa elämismaailmassaan. Nuoret kertoivat kokemuksistaan esi-

merkiksi seuraavia asioita:

38

-oman toiminnan tiedostaminen vie eteenpäin; kotiin yksin jäämi-

nen ei tee hyvää.

Nuorilla omien vahvuuksien ja oman toiminnan havaitseminen tuotti itseluotta-

musta ja voimaantumisen tunnetta, josta seurasi motivaatio muutokselle.

Psyykkisen tilan paraneminen ja sosiaalisen ahdistuksen lieveneminen ilme-

nevät myös tunteiden hallinnan, osallistumisen, harrastamisen ja tulevaisuu-

den suunnittelu kyvyn vahvistumisena. Nuoret kertoivat aiheesta seuraavia

esimerkkejä:

- en enää pelkää ihmisiä; en enää ota itseeni; vaikeat tilanteet eivät ole

enää uhka; pystyin luottamaan ryhmään; arjessa soitan ja maalaan; on

pystynyt osallistumaan; kiinnittää huomiota asioihin.

Itseluottamuksen kasvaminen ja voimaantuminen mahdollistivat myös tulevai-

suuteen suuntaamisen. Nuoret kertoivat asiasta seuraavasti:

-on uskoa tulevaisuuteen; sain varmuuden kouluun hakemiseen.

Kajon toiminnassa mukana oleminen on kehittänyt nuorten luottamusta yhtei-

söön ja muihin ihmisiin sekä itseensä, ja sitä kautta mahdollistanut rentoutumi-

sen ja osallistumisen jännittämisen ja vetäytymisen sijasta. Lisääntynyt luotta-

mus muihin on mahdollistanut haastavien tilanteiden ja niihin sisältyvien tun-

teiden hallinnan harjoittelemisen Kajon turvalliseksi koetussa yhteisössä ja il-

mapiirissä. Yhteisötaitojen harjoittelu ja hallinta on edistänyt tulevaisuuteen

suuntaamista ja mahdollistanut koulutuksen miettimisen ja jopa kouluun hake-

misen.

6.3 Toimintakyvyn kehittymistä edistävät elementit

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että Kajon toimintaan sisältyvät elementit ja

menetelmät paransivat nuorten toimintakykyä usealla eri tavalla.

39

6.3.1 Matala kynnys osallistua

Kajon matalan kynnyksen osallistumista edistivät fyysisesti turvalliseksi koettu

paikka, luottamuksellinen ilmapiiri sekä ohjaajien tuki ja läsnäolo. Nämä ilme-

nivät kykynä liittyä muihin ja vuorovaikutustaitojen paranemisena. Nuoret ker-

toivat kokemuksistaan fyysistä paikkaa ja turvallista ilmapiiriä koskien seuraa-

vasti:

-saa olla oma itsensä; on paikka, jonne mennä; ihmiset eivät tuo-

mitse; tänne saa tulla; hyvä ilmapiiri; täällä ei tarvitse jännittää.

Ohjaajien turvallinen, rento ja kannustava läsnäolo sekä avoimen dialogin työ-

ote ovat osa matalaa kynnystä osallistua Kajon toimintaan. Ohjaajien tuesta

nuoret kertoivat seuraavaa:

-saa tukea; ne ovat rentoja ja turvallisia; sai kannustusta ja positii-

vista palautetta; aina mahdollisuus puhua, sai työnohjausta; ei ole

yksin tämän kanssa.

Kajon helposti lähestyttävä sosiaalinen tila ja hyväksyvä ilmapiiri edistivät

osallisuutta ja liittymistä muihin. Ohjaajien toiminta rakensi luottamusta nuor-

ten ja yhteiskunnan välille. Nuorten itseluottamus vahvistui suhteessa osalli-

suuteen, kykyyn liittyä muihin ja yhteiskuntaan. Seurauksena motivaatio suun-

tautua tulevaisuutta parani.

6.3.2 Yhteisöllisyys

Kajon yhteisöllisyys nuorten kohtaamisen sosiaalisena tilana ja vertaisuuden

toteutumispaikkana edisti kykyä luoda ihmissuhteita ja liittyä muihin. Nuoret

kertoivat asiasta seuraavasti:

-minä riitän; hyväksytty tällaisena; auttaa oman itsen hyväksymi-

sessä; vertaistuki; kokemusten jakaminen; toisten esimerkki; po-

rukkaan kuuluminen; on ihmisiä.

Yhteisöllisyyden mahdollistaman yksinäisyyden ja eristäytymisen vähenemi-

sen ja kuulumisen kokemuksen lisääntymisen seurauksena nuoret pääsivät

40

osalliseksi sosiaalisesta tilasta, jossa tuki, kannustaminen, hyväksyntä ja posi-

tiivinen palaute sekä kokemusten jakaminen olivat toiminnan ydintä. Yhteisölli-

syyden sosiaalinen tila tuotti nuorille voimaantumista, joka vahvisti itseluotta-

musta ja motivaatiota suunnitella tulevaisuutta.

6.3.3 Ryhmätoiminta

Kajon tarjoama ryhmätoiminta edisti itseilmaisua, vuorovaikutustaitoja sekä

kykyä osallistua ja harrastaa. Nuoret kertoivat asiasta seuraavasti:

Itseilmaisu:

-opetellaan ja tehdään yhdessä; tekeminen edistää uskaltamista;

lähtee meistä itsestä; saa kokeilla;

Vuorovaikutustaidot:

-ihmisiin luottamisen harjoittelua; hyvä palaute innostaa ja edistää

arjesta selviytymistä; sosiaalisten tilanteiden harjoittelu ja osallis-

tuminen helpottuu; turvallisesti eri rooleissa; osallistuminen oman

kyvyn mukaan; ryhmään osallistumista piti harjoitella.

Kyky osallistua ja harrastaa:

-35-vuotiaille asti toimintaa; onnistumisen kokemuksia; motivoi jat-

kamaan; auttaa tarttumaan asioihin; ei tarvitse tykätä; ei pakoteta.

Ryhmät toimivat vapaaehtoisena ja turvallisena, eri roolien ja toisiin luottami-

sen harjoittelun ja sosiaalisen osallisuuden toteutumisen paikkoina. Ryhmissä

opeteltiin ja tehtiin yhdessä, sai kokeilla ja sai palautetta, sai onnistua ja huo-

mata osaavansa, mutta ei ollut pakko tykätä vaan sai myös lähteä kesken

pois. Ryhmätoiminta tarjosi myös paikan osallistua 35-vuotiaaksi asti sekä

harjoitella ja opetella työelämä ja opiskelutaitoja niille, joita auttoi valmiiden ja

ennakoitavien aikataulujen sekä struktuurin olemassaolo. Ryhmissä toteutui

kokemus turvallisesta ja hyväksyvästä osallisuudesta, joka edisti ennen kaik-

kea itseluottamuksen ja toimijuuden vahvistumista, kun kyky selvitä arjessa ja

luottamus omiin kykyihin ja taitoihin parani. Nämä toimivat voimaantumisen ja

motivaation vahvistumisen katalysaattoreina.

41

6.3.4 Vertaisohjaajatoiminta

Kajon vertaisohjaaja toiminta edisti itsen ja ympäristön tiedostamista, itseilmai-

sua, kykyä selvitä arjesta sekä ottaa vastuuta. Nuoret kertoivat kokemuksis-

taan seuraavasti:

-oppinut itsestään uusia puolia; omat vahvuudet; vertaisuus; yh-

dessä kokemusten jakaminen; itsetunto vahvistuu; voimaannutta-

vaa; sain varmuuden kouluun hakemiseen; minä osaan.

Kajon vertaisohjaaja toiminnassa vastuun ottaminen ryhmätoiminnan sisällön

suunnittelusta ja ryhmän "johtaminen" mahdollistivat nuorille onnistumisen ko-

kemuksia omien vahvuuksien ja osaamisen konkretisoiduttua. Vertaisohjauk-

sen tuottamat onnistumisen kokemukset toimivat toimijuuden, voimaantumi-

sen ja itseluottamusta kasvualustoina ja kasvattivat rohkeutta sekä motivaa-

tiota suuntautua tulevaisuuteen. Kokemus motivoi esimerkiksi hakemaan kou-

luun, kuten eräs nuori asian ilmaisi:

-"oli ensin saanut epävirallisesti olla ohjaaja".

6.3.5 Mielekäs tekeminen

Kajon tarjoama mielekäs tekeminen edisti itseilmaisua, vuorovaikutustaitoja,

liittymis- ja osallistumiskykyä sekä paransi itseluottamusta.

Nuoret kuvailivat aihetta vastauksissaan seuraavasti:

-se edistää uskaltamista; tekemällä oppii; se helpottaa olemista;

tekemisen kautta päässyt mukaan; juuri nyt näillä taidoilla riitän

olemaan tässä; oman kiinnostuksen mukaan; tekeminen auttaa

sosiaalisessa.

Kajon toiminnan ydin on tarjota mielekästä tekemistä. Tulosten mukaan teke-

minen ja sen merkityksellisyys olivat toiminnassa kaikkein tärkeintä. Tekemi-

nen toimi fasilitaattorina. Se oli kuin portti, jonka kautta rohkeus kasvoi, pääsi

mukaan ryhmään ja liittymään muihin. Tekeminen edelsi osallisuutta sosiaali-

sesta, voimaantumista ja itseluottamuksen vahvistumista. Kajon toiminnassa

42

yhdessä tekemisen vaikutus oli kuin sivuosan esittäjä, joka paljastuikin eloku-

van ohjaajaksi.

6.3.6 Kajo sosiaalisena tilana

Kajo sosiaalisena tilana edisti itsen ja ympäristön tiedostamista, muihin liitty-

misen ja osallistumisen kyvyn kehittymistä. Nuoret kuvasivat kokemuksiaan

seuraavasti:

-jatkuvuus mahdollistaa edistymisen; turvapaikka; edistää sosiaa-

listen taitojen oppimista; oppinut ottamaan rennommin; olen koke-

nut oman oloni niin luontevaksi ja turvalliseksi, että olen voinut an-

taa itselle aikaa; täällä ei tarvitse jännittää; uskaltaa olla esillä.

Kajon sosiaalinen tila oli vuorovaikutustaitojen turvallinen, "arjessa jatkuvasti

läsnä" oleva, opettelupaikka. Kajon turvallisessa ilmapiirissä nuoret olivat

päässeet irti jännittämisestä, voineet ottaa rennommin sekä voineet antaa it-

selle aikaa sopeutua paikkaan ja uskaltaa olla esillä. Kajo sosiaalisena tilana

oli mahdollistanut kasvamisen ja oppimisen ihmisenä sekä itsen ja ympäristön

tiedostamisen. Nämä mahdollistivat itseluottamuksen kasvamisen ja voimaan-

tumisen.

6.4 Toimintakyvyn kehittymistä estävät elementit

Haastatteluissa tuli esille kolme toimintakyvyn kehittymistä estävää elementtiä

Kajon toiminnassa. Kaikki elementit sijoittuivat yhteisötaitojen haasteisiin.

Ensimmäinen ilmeni itsen ja ympäristön tiedostamisen alueella, erityisesti

omien rajojen tiedostamissa. Eräs nuori kuvasi asian seuraavasti:

- "oli vaikea valita monesta vaihtoehdosta, kun halusin tehdä kaik-

kea”.

Toinen elementti ilmeni tunteiden hallinnan, tulevaisuuden suunnittelun ja so-

peutumisen kyvyn alueilla, erityisesti sisäisen turvallisuuden tunteen haastei-

den kohdalla. Nuori kertoi kokemuksestaan seuraavasti;

-"vaikea jättää turvallinen ja tuttu tila ja lähteä eteenpäin".

43

Kolmas elementti ilmeni itsen ja ympäristön tiedostamisen, tunteiden hallinnan

ja sopeutumisen kyvyn alueilla – erityisesti sopeutumisessa ryhmään ja ympä-

ristön tarpeiden huomioimisen alueella. Nuoret kuvasivat kokemuksiaan haas-

tatteluissa seuraavasti:

-olisi ihan hyvä saada toisenlaisiakin kokemuksia; aina ollaan

kaikki samassa; välillä haluaa lopettaa, koska ärsyttää; haittaa

omaa edistymistä.

Toimintakyvyn estäviä elementtejä tuli ilmi tuloksissa yllättävän vähän. Tulos-

ten mukaan voi päätellä, että nuorten kokemukset estävistä elementeistä si-

joittuivat oman kuntoutumisen prosessissa tiettyyn sisäisen kasvun vaihee-

seen ja kasvuprosessin edetessä myös nämä haasteet helpottivat.

6.5 Vertaistoiminnan vaikutus toimintakykyyn

Tulokset osoittivat, että Kajon vertaistoiminta edisti nuorten itseluottamusta,

voimaantumista ja motivaatiota tehdä muutoksia omassa elämässään. Osalli-

suus lisääntyi toimijuus-, jäsenyys- ja yhteisöosallisuuden alueilla.

6.5.1 Hyväksyvä ilmapiiri ja turvallinen tila

Kajon tarjoama vertaistoiminnan hyväksyvä ja turvallinen ilmapiiri edisti sosi-

aalista toimintakykyä toimijaosallisuuden vahvistumisen kautta. Se ilmeni

nuorten kykynä osallistua ja harrastaa.

Nuoret kuvasivat hyväksyvää ilmapiiriä seuraavasti:

-helppo tulla; otetaan vastaan hyvin.

Nuorten kertoivat kokemusten vaikutuksista seuraavaa:

- paikka minne mennä; eniten vienyt elämässä eteenpäin; pääsi

tekemään sitä mitä haluaa; tukenut arkirytmiä.

Turvallisesta ilmapiiristä nuoret kertoivat seuraavaa:

44

-turvallinen ympäristö; ei tuomita; yhteisö vaatimusten ulkopuo-

lella; yhteisöllisyys.

Kokemusten vaikutuksista nuoret kertoivat seuraavia esimerkkejä:

-ihmiset välittävät ympärillä; minut hyväksytään semmoisena kuin

olen; yhteisö vaatimusten ulkopuolella; yhteisöllisyys; yhteisö on

ollut prosessissa tukena; oppinut rajan laittamista; uskalsi lähteä

pois huonosta suhteesta.

Tulokset osoittivat, että nuoret kokivat Kajon vertaistoiminnan ilmapiirin turval-

liseksi. Kajo oli vapaa alue tuomitsemisesta ja hylkäämisestä, vapaaehtoisuu-

dessaan vaatimusten ulkopuolella ja se antoi nuorille kokemuksen, että he oli-

vat hyväksyttyjä semmoisena kuin olivat. Turvallinen ilmapiiri voimaannutti

osaa nuoria tekemään suuria elämää muuttavia päätöksiä, koska he olivat

päässeet toiminnassa opettelemaan omia tarpeita ja rajoja sekä omien vah-

vuuksien tiedostamista.

6.5.2 Sosiaalinen tila

Kajon tarjoama vertaistoiminnan sosiaalisuuden tila edisti toimintakykyä osalli-

suuden vahvistumisen kautta. Se ilmeni nuorten itseilmaisun ja muihin liittymi-

sen kyvyn vahvistumisena.

Nuoret kuvasivat asiaa seuraavasti:

-päässyt tekemisen kautta juttuihin mukaan; riittää, kun on kiin-

nostunut; vapaaehtoisuus.

Kokemusten vaikutuksia nuoret kuvasivat seuraavasti:

-maalaan ja samalla tulee sosiaalista; voi harjoitella ja käsitellä

miten toimia sosiaalisissa tilanteissa; ei ole pakko; tutustunut ihmi-

45

siin paremmin; ovat parhaita kavereita; kasvattava kokemus; tu-

kee jatkossa töissäkin; kotiin yksin jääminen ei ole hyväksi; opet-

tanut kärsivällisyyttä.

Kajon vertaistoiminta tarjosi nuorille mahdollisuuden sosiaaliselle kohtaami-

selle ilman vaatimuksia. Tekemisen varjolla sai tilaisuuden tutustua ja jopa ys-

tävystyä ihmisiin. Tekemisen kautta nuoret myös oppivat työelämätaitoja sekä

kärsivällisyyttä. Vertaistoiminnan kautta nuorten itseluottamus ja kyky liittyä

muihin vahvistui ja osallisuus omassa kuntoutumisprosessissa lisääntyi.

6.5.3 Kuulumisen tila

Kajo vertaistoiminta mahdollisti ryhmään kuulumisen ja osallisuuden tunteen

vahvistumisen. Se ilmeni nuoren kykynä liittyä muihin ja yhteisöosallisuuden

lisääntymisenä omassa elämänpiirissä sekä jäsenyysosallisuutena omassa

kuntoutumisprosessissa.

Nuoret kuvasivat asiaa seuraavasti:

-vähentää yksinäisyyttä; on sosiaalista elämää; vähentää ulko-

puolisuutta; edistänyt jaksamista; näkee maailman vähän eri ta-

valla; antanut korjaavia kokemuksia; on perhe.

Kokemukset vaikuttivat nuorten mukaan seuraavasti:

-ei uskonut, että olisi tässä pisteessä ilman tätä paikkaa ja näitä

ihmisiä; tullut perhe, joka oli korjannut kokemuksia lapsuudesta,

ystävyyssuhteista ja ihmissuhteista; ei ole koskaan aiemmin ollut

näin paljon sosiaalista elämää; ei ole ollut semmoista, että olisi

kuulunut johonkin.

Tulosten mukaan vertaistoiminta lisäsi sosiaalista elämää ja siten vähensi yk-

sinäisyyttä ja ulkopuolisuutta. Sosiaalisuus lisäsi psyykkistä jaksamisen tun-

netta, vahvisti itseluottamusta, voimaannutti ja antoi perspektiiviä nähdä maa-

ilma vähän eri tavalla, myös muiden kautta.

46

6.5.4 Vertaisuuden tila

Kajon vertaistoiminta tarjosi vertaistuen mahdollisuuden, joka edisti toiminta-

kyvyn vahvistumista. Se ilmeni itsen ja ympäristön tiedostamisen kyvyn vah-

vistumisena.

Nuoret kertoivat aiheesta seuraavilla kommenteilla:

-samanlaisista taustoista; yhdistää ihmisiä; yhteisö on ollut pro-

sessissa tukena; ei tuomita; yhteisö vaatimusten ulkopuolella.

Kokemukset vaikuttivat nuorten mukaan esimerkiksi seuraavasti:

-tajuaa etten ole yksin tässä; yhteisymmärrys yhdistää; kokemus-

ten jakaminen; saanut mahdollisuuden puhua.

Vertaisuus tarjosi tukea ja erityisesti tunteen, etteivät nuoret olleet yksin elä-

män haasteiden kanssa. Nuorten kokemus oli, että he tulivat samanlaisista

taustoista, mikä yhdisti heitä ja mahdollisti kokemusten jakamisen sekä mah-

dollisuuden puhua ja tulla ymmärretyksi. Vertaisuus edisti itsen ja ympäristön

tiedostamisen kykyä ja lisäsi yhteisö- ja jäsenyysosallisuutta omassa proses-

sissa sekä elämänpiirissään.

6.5.5 Oppimisen ja opettelun tila

Kajon vertaistoiminta tarjosi oppisen ja opettelemisen tilan, joka mahdollisti

sosiaalisen toimintakyvyn kehittymistä. Se ilmeni itsen ja ympäristön tiedosta-

misen kyvyn vahvistumisena, itseluottamuksen kasvuna, voimaantumisena ja

motivaatiota muutoksena.

Nuoret kuvailivat asiaa seuraavilla tavoilla:

- itsensä hyväksyminen; kokemus, että riittää; samalla haastavaa

ja palkitsevaa.

Kokemukset vaikuttivat nuorten mukaan esimerkiksi seuraavasti:

47

-usko tulevaisuuteen parantanut; saanut itsevarmuutta; muuttunut

rohkeammaksi ja saanut sosiaalisia taitoja sekä varmuutta; on

opetellut ja oppinut; elämänlaatu on parantunut; vaikuttaa psyyk-

kiseen vireystilaan ja vointiin.

Nuoret kokivat olevansa riittäviä omana itsenään ja niillä taidoilla mitä heillä

oli. Kokemus riittämisestä edisti itsen hyväksymistä ja vahvisti itseluottamusta.

Prosessissa myös nuorten tulevaisuuden usko ja elämänlaatu parani, rohkeus

ja sosiaaliset taidot vahvistuivat sekä psyykkinen vireystila ja vointi paranivat.

Itsensä hyväksyminen oli nuorille ratkaisevan suuri askel eteenpäin omassa

kuntoutumisen prosessissa. Eräs nuori kuvasi asian osuvasti:

-"mulla on tulevaisuus ja elämä, asioita mitä odottaa, kykenen te-

kemään ja mulla on paljon osaamista ja annettavaa ihmisille".

7 JOHTOPÄÄTÖKSET

SHL soveltamisoppaan (2017, 56–57) mukaan sosiaalisella kuntoutuksella ta-

voitellaan kokonaisvaltaisesti henkilön sosiaalisen toimintakyvyn vahvista-

mista ja osallisuuden edistämistä. Kuntoutuksen suunnittelussa sekä tavoite-

asettelussa on otettava huomioon pitkittyneen työttömyyden seuraukset, neu-

rologisten häiriöiden, vammaisuuden sekä mielenterveys- ja käyttäytymishäiri-

öiden tuottamat laaja-alaiset tarpeet sekä traumaattiset kokemukset.

Tutkimuksessani etsin vastausta tutkimusongelmaan, miten kulttuuripajatoi-

mintaan osallistuminen oli vaikuttanut nuorten sosiaaliseen toimintakykyyn ja

osallisuuden kokemukseen nuorten itsensä kokemana. Tutkimuskysymyksien

tarkoitus oli löytää nuoren sosiaalisen- ja arjentoimintakyvyn eroavaisuuksia

ennen osallistumista toimintaan verrattuna aikaan osallistumisen jälkeen.

Tutkimuskysymykset olivat;

1. Miten nuoren arki on muuttunut verrattuna ennen ja jälkeen Kajon toi-

mintaan osallistumisen?

48

2. Miten nuoren kokemus omasta toimintakyvystä on muuttunut verrat-

tuna ennen ja jälkeen Kajon toimintaan osallistumisen?

3. Mikä tai mitkä Kajon toiminnat ovat edistäneet tai estäneet toimintaky-

vyn kehittymistä; miten se näkyy?

4. Miten nuori on kokenut vertaistoiminnan ja mikä on sen vaikutus omaan

toimintaan tai itselle?

Tutkimuksen johtopäätökset ovat, että Kulttuuripaja Kajon toimintaan osallistu-

minen edisti nuorten sosiaalisen toimintakyvyn ja osallisuuden vahvistumista,

joka ilmeni itseluottamuksen kasvuna, voimaantumisena, motivaation lisäänty-

misenä ja kykynä suuntautua tulevaisuuteen. Toimintaan osallistuminen mah-

dollisti nuorille:

o psyykkisesti ja fyysisesti turvallisen ja yhteisöllisen tekemisen ti-

lan.

o sosiaalisten-, arjen- ja yhteisötaitojen harjoittelu- sekä oppimisti-

lan.

o yksinäisyyden tilan pienenemisen ja sosiaalisen tilan kasvamisen.

o sosiaalisten tilanteiden ahdistuksen lievenemisen ja osallisuus-

sekä toimijakokemusten vahvistumisen.

7.1 Tekeminen edistäjänä

Kulttuuripaja Kajon vertaistoimintaan osallistuminen mahdollisti nuorten arjen

toimintakyvyn vahvistumisen sosiaalisessa tilassa tapahtuneiden muutosten

kautta. Yhtäältä heidän psyykkisessä tilassaan ja toisaalta heidän sosiaali-

sessa tilassaan tapahtui positiivisia muutoksia. Tulosten mukaan Kajon toimin-

nassa mielekäs tekeminen nousi tärkeimmäksi yksittäiseksi tekijäksi eri toi-

minnan elementtien joukossa. Eräs nuori ilmaisi asian seuraavasti:

-"se pointti, että tekeminen edistää uskaltamista kuin, että uskalta-

minen tekemistä… Sitä kuvittelee, että pitäisi uskaltaa, että vois

tehdä, mutta se menee toisin päin".

49

Nuorten vastausten mukaan tekeminen oli avain kuulumiseen, sosiaalisuu-

teen, oppimiseen, uskaltamiseen, arjesta selviytymisen kyvyn paranemiseen,

olon helpottamiseen ja omien vahvuuksien ja taitojen löytymiseen.

Kulttuuripaja Kajon toiminta mahdollisti nuorille osallisuuden erilaisten elämän-

taitojen harjoitteluun, mikä selittää toimintakyvyn vahvistumista. Nuorille mah-

dollistui matalan kynnyksen ryhmätoimintojen kautta tehdä asioita vertaistoi-

mintayhteisössä. Yhteisöllinen tekeminen kasvatti luottamusta ryhmään ja it-

seen. Luottamuksen vahvistuminen edesauttoi sosiaalisten tilanteiden ahdis-

tuksen lievenemistä ja psyykkisen tilan paranemista, joka mahdollisti toiminta-

kykyä selittävien taitojen harjoittelun. Tekemisen lomassa syntynyt luottamus

ja ryhmään kuulumisen kokemukset vahvistuivat ja yksinäisyys väheni. Nuor-

ten sosiaalisten suhteiden ja ryhmään kuulumisen tarve vahvisti tutkimustie-

toa, että toimintakyky vahvistuu suhteissa (kts. myös Juvonen 2013).

Johtopäätöksenä Kajon toiminnassa yhteisöllinen mielekäs tekeminen mah-

dollisti sosiaalisten-, arjen- ja yhteisötaitojen harjoittelun ja oppimisen turvalli-

sessa ilmapiirissä. Näiden taitojen vahvistuminen selittää nuorten sosiaalisen

toimintakyvyn paranemista, joka ilmeni itseluottamuksen, voimaantumisen ja

motivaation vahvistumisena sekä tulevaisuuteen suuntautumisena.

7.2 Yksinäisyyden lieveneminen edistäjänä

Kaikilla haastatteluun osallistuneilla nuorilla oli pitkittyneitä yksinäisyyden jak-

soja elämässään. Tuloksista voi päätellä, että yksinäisyys ja sen arvet olivat

rappeuttaneet sosiaalisen toimintakyvyn ja itseluottamuksen sekä lisäsi sosi-

aalisten tilanteiden ahdistusta. Tuloksissa oli saman suuntaisista kokemuk-

sista myös Myllyniemen (2009, 128) tutkimuksen kanssa, eli haasteesta luot-

taa toisin ihmisiin ja ylipäätään kykyyn rakentaa sosiaalisia suhteita vuosia

kestäneiden pettymysten jälkeen. Isola ym. (2017) kirjoittaa yksinäisyyden pa-

kottavuuden tunteesta, joka tuli sanatarkasti ilmi erään nuoren käänteisessä

haastatteluvastauksessa. Hän kertoi seuraavasti:

-"olen päässyt pois yksinäisyyden tilasta".

50

Haastattelun vastauksissa toistui monesti virke, "ei tarvitse olla yksin" tai "on

muita ihmisiä ympärillä", eri variaatioina, mutta tarkoittaen vastakohtaa pakko-

yksinäisyydelle. Nuorten menneisyys oli täyttynyt yksinäisyydestä ja Kajon toi-

minnan kautta se oli lieventynyt tai jopa joissain tapauksissa kadonnut koko-

naan. Tärkein löytö yksinäisyyttä koskevissa vastauksissa oli että, kulttuuri-

paja toiminta poisti pakkoyksinäisyyden, tarjoamalla vaihtoehtona vapaaehtoi-

sen omiin voimavaroihin suhteutetun sosiaalisen tilan ja yhteisöön kuulumisen

mahdollisuuden. Sosiaalisuuden mahdollistuminen avasi nuorille energiare-

sursseja omaehtoiseen toimijuuteen ja toimintakyvyn paranemiselle.

Kajon toiminnassa kaikkien haastateltujen nuorten sosiaalinen ahdistus lie-

veni, joka mahdollisti muihin ihmisiin liittymisen kyvyn vahvistumisen ja siten

yksinäisyyden kokemusten vähenemisen ja sosiaalisen verkoston laajenemi-

sen. Kajossa kuulumisen kokemus ja vertaisohjaaja yhteisön jäsenyys mah-

dollistui.

Johtopäätöksenä Kajon yhteisöllisessä toiminnassa nuorten sosiaalinen toi-

mintakyky vahvistui, kun he pystyivät siirtymään yksinolon tilasta sosiaalisen

osallisuuden tilaan. Se on linjassa Juvosen (2013) väitöskirjatutkimuksen

kanssa toimintakyvyn vahvistumisesta suhteissa.

7.3 Toimintakyvyn ja osallisuuden muutos

Tutkimuksessa kävi ilmi, että ennen kulttuuripaja toimintaan osallistumista,

nuorten kohdalla osallisuuden esteet olivat saman suuntaisia Isola ym. (2017)

ja Raivion (2018) tutkimusten kanssa. Esteitä olivat merkityksellisen tekemi-

sen puuttuminen, yksinäisyys, psyykkinen voimattomuus sekä sosiaalinen ah-

distus. Nämä vaikuttivat nuorten arkeen syrjäyttävästi ja osallisuutta sekä

psyykkisiä resursseja heikentäen. (Isola ym. 2017,16; Raivio 2018.)

Kajossa toimiminen mahdollisti osallisuuden lisääntymistä itsestä huolehtimi-

sen sekä arjessa selviytymisen taitojen parantuessa. Arjessa selviytymisen

parantuminen kuvattiin erään nuoren mukaan:

-"dominoefektiksi, kun yksi asia lähti arjessa sujumaan, niin sitten

pikkuhiljaa kaikkia muukin lähti".

51

Arjen taitojen harjoittelu edisti nuoren osallisuutta omassa kuntoutusprosessis-

saan ja arjessa selviäminen edisti nuoren omaa toimijaosallisuutta yhteiskun-

nassa mm. työ- ja koulutusosallisuuden muodossa. Tulosten mukainen pa-

rempi arjenhallinta ja toimintakyvyn vahvistuminen toteuttivat selkeästi myös

nuorisolain sisältöä syrjäytymisen ehkäisynä. (Myllyniemi 2015, 6.)

Kajo esiintyi vastauksissa myös yhteisöosallisuuden tapahtuma paikkana. Se

toteutui yhtäältä vertaisohjaajien tiiviinä sosiaalisena yhteisönä ja toisaalta se

näyttäytyi arkipäiväisemmin, mutta yhtä tärkeänä arjen sisältönä, järkevänä ja

hyödyllisenä tekemisenä ja osallistumisena toimintaan.

Johtopäätöksenä voi todeta, että Kulttuuripaja Kajon toimintaan osallistuminen

edisti sosiaalista toimintakykyä, kun sosiaalinen ahdistus lieveni ja psyykkinen

tila parani. Nuorten yleinen jaksaminen parani ja vireystila kohosi, jotka edes-

auttoivat osallisuuden mahdollistumista, sosiaalisen, arjen ja yhteisön tasoilla.

Lisäksi tulokset antavat ymmärtää Sosiaali- ja terveyspalveluiden moniamma-

tillisen yhteistyön tärkeyden. Nuorten kokemusten mukaan, osallistumiskykyä

ja tunteiden hallintaa edistivät myös, kulttuuripaja toiminnasta erillisten, palve-

lukontaktien kautta saatu oikea-aikainen tuki ja hoito, kuten diagnoosi ja lääki-

tys. Edellä mainitut nuorten kokemukset vahvistavat Tuusa ja Ala-Kauha-

luoman (2014) selvityksen huomiota palveluntarjoajien yhteistyön kehittämis-

ja resurssitarpeesta sekä valtakunnallisesti että alueellisesti. Tuusa ja Ala-

Kauhaluoma (2014) peräänkuuluttivat myös lisää tutkimustietoa.

7.4 Toimintakyvyn muutoksen estäjät

Kannasoja (2018) on kirjoittanut persoonallisuuden vaikutuksesta toimintaky-

vyn kehitykseen. Kannasojan (2018) mukaan persoonallisuudella on merki-

tystä kykyyn säädellä psyykkistä energiaa, eli miten yksilön kyky säädellä

omia impulssejaan ja tunteitaan toteutuu. Tutkimukseni tulokset viittaavat Kan-

nasojan (2018) kanssa samansuuntaisesti, että persoonallisuuden kehitys vai-

kuttaa muihin ihmisiin liittymis- sekä itsesäätely kykyyn.

52

Tulosten mukaan omien rajojen tunnistamisen haasteet, voivat aiheuttaa hen-

kistä ja fyysistä väsymistä, kun on halu tehdä kaikkea eikä välttämättä ole ky-

kyä tunnistaa omia jaksamisen rajoja ja levon tarvetta. Tuloksissa esiintyi

myös muiden ihmisten tarpeiden hyväksymisen ja sopeutumisen haasteita,

jotka vaativat pitkäjänteistä sosiaalisten tilanteiden harjoittelua.

Johtopäätöksenä mielenterveyden haasteiden ja yksinäisyyden syrjäyttämät

nuoret tarvitsevat erityistä tukea (mm. ohjaajien tuki ja keskustelu mahdolli-

suus) liittymisessä muihin ihmisiin, itsesäätelyn harjoittelemisessa ja uupumi-

sen estämiseksi. Toimintakyky ja toimijuus sekä rakentuvat että säilyvät ihmis-

ten välisissä suhteissa ja murenevat niiden puuttuessa. (Jurvansuu ja Rissa-

nen 2018, 3; Juvonen 2013.)

7.5 Vertaistoiminta edistäjänä

Vertaistoiminta näyttäytyi tulosten mukaan hyvin vahvasti oppimisen ja opette-

lun tilana nuorten kokemuksissa. Vapaaehtoinen vertaistoiminta oli erään nuo-

ren kuvaamana “yhteisö vaatimusten ulkopuolella” oleva tila, jossa pystyi

omaehtoisesti harjoittelemaan ja opettelemaan turvallisessa ympäristössä so-

siaalista kanssakäymistä, toisiin luottamista ja päästä osalliseksi vertaisten yh-

teisöön. Tulokset vahvistavat jo aiemmin mainittua tutkimustietoa, että hyvin-

vointi ja toimintakyky syntyy suhteissa toisiin ihmisiin, ei pelkästään lähipii-

rissä, vaan myös yksilön luontevan toimintaympäristön tarjoamissa suhteissa,

kuten vertaisyhteisöissä. (Kannasoja 2013.)

Johtopäätöksenä vertaistoiminta vahvisti sosiaalista toimintakykyä, koska Ka-

jon vertaistoiminnan yhteisöllinen ja sosiaalinen tila mahdollistivat toimintaky-

vyn vahvistumista selittävien taitojen kehittymistä. Vertaistoiminta vähensi yk-

sinäisyyttä ja ulkopuolisuutta, lisäsi liittymisen kokemuksia, osallisuutta, toimi-

juutta ja sosiaalista elämää. Osallisuuden kokemus lisäsi itseluottamusta ja it-

sensä hyväksymistä, joka tuloksissa näyttäytyi merkittävänä eteenpäin vie-

vänä voimana. Nuorille, jotka ovat viettäneet lapsuutta ja nuoruutta yksin ryh-

män ulkoringillä, liittyminen toisiin ihmisiin ja kuuluminen ryhmään olivat hyvin

merkityksellisiä kokemuksia.

53

8 POHDINTA

Opinnäytetyöni tarkoitus oli tutkia Kulttuuripaja Kajon toimintaan osallistujien

kokemuksia kulttuuripaja menetelmän toimivuudesta ja miten he kokivat osal-

listumisen muuttaneet heidän toimintakykyään verrattuna aikaan ennen osal-

listumista. Tutkimuksen aiheen taustalla on oma monivuotinen kiinnostukseni

kulttuuripajatoimintaa kohtaan ja opiskeluharjoitteluni Jyväskylän Kulttuuripaja

Trombi hankkeessa vuonna 2017.

Eräs opettajani ohjeisti Tutkimus ja kehittämismenetelmät 2- kurssin aikana,

että tärkeintä on valita aihe, joka jaksaa kiinnostaa pitkän tutkimusprosessin

loppuun asti. Olen kiitollinen omasta valinnastani, koska sen avulla jaksoin

puskea eteenpäin työssä. Jos nyt saisin valita uudestaan aiheen ja metodien

kohdalla, ainoa muutos olisi, että ottaisin mukaan kvantitatiivisen tutkimuksen

osan, mielenkiinnosta nähdä mitä ulottuvuuksia se antaisi jo nyt vaikuttaville

tuloksille.

Kulttuuripaja Kajon toiminta on Sosped-säätiön hallinnoima hanke, jonka tar-

koituksena on tarjota mielekästä, matalankynnyksen, vapaaehtoista ja maksu-

tonta toimintaa 18—35-vuotiaille nuorille aikuisille, joilla on ollut tai on haas-

teita elämässään. Opinnäytetyöni tavoite oli tuottaa tietoa Sosped-säätiön ja

Kulttuuripaja Kajon tarpeisiin, mutta myös vahvistaa yleistä sekä nuorten it-

sensä tietoisuutta kulttuuripaja toiminnan vaikuttavuudesta nuorten hyvinvoin-

nin lisääjänä osallisuuden ja toimintakyvyn parantuessa ja erityisesti yksinäi-

syyden lieventäjänä. Tutkimus onnistui mielestäni tehtävässään tuottaa nuor-

ten kokemustietoa kulttuuripajatoiminnan toimintakykyä edistävistä ja estä-

vistä tekijöistä.

Opinnäytetyöni tutkimuksen luotettavuus on todentunut hyväksyttyjen tieteel-

listen menetelmien mukaan (Tuomi ja Sarajärven 2002). Opinnäytetyön pro-

sessi on raportissa avattu ja sisältää hyvän tutkimuksen, etiikan ja luotettavuu-

den perustelut.

54

Toteutin tutkimukseni laadullisena tutkimuksena ja teemahaastatteluina.

Tutkimuksen rajaaminen sosiaaliseen toimintakykyyn oli yhtäältä helppoa,

koska heti tutkimuksen alusta lähtien tutkimuskysymysaihiot viittasivat toimin-

takykyyn. Keskeiseksi käsitteeksi toimintakyvyn rinnalle nousi osallisuus uu-

simman tutkimustiedon ja haastattelujen tulosten kautta. Rajaaminen oli toi-

saalta myös vaikeaa, koska sosiaalisen kuntoutuksen käsitteen alle sijoittuu

paljon elementtejä. Itselläni oli alkutavoitteena myös halu tutkia yksinäisyyden

teemaa ja sen merkitystä syrjäytymisen riskinä. Päädyin kuitenkin rajaamaan

aihetta ja tämän opinnäytetyön kautta pääsin tutkimaan kultuuripajatoiminnan

positiivisista vaikutuksista yksinäisyyteen.

Yksinäisyyden lieveneminen ja mielekäs tekeminen nousivat vahvasti esiin

haastatteluissa ja ne asettuivat keskeisimmiksi tutkimuksen löydöksiksi. Juvo-

sen (2013) mukaan toimintakyky ja toimijuus kehittyvät suhteissa toisiin ihmi-

siin, yhteisöön ja yhteiskuntaan. Näin ollen voidaan olettaa, että yksi tärkeim-

mistä toimintakykyä edistävistä elementeistä oli yksinäisyyden lieveneminen

yhteisöllisessä toiminnassa. Tulokset osoittivat, että toimintakyvyn kehityksen

estäjänä pitkäkestoinen yksinäisyys oli rapauttanut nuorten toimintakykyä ja

osallisuutta. Toisaalta "pakkoyksinäisyyden"(kts. s. 48) poistuminen toimi edis-

täjänä, kun kulttuuripaja toiminnan yhteisöllisyys mahdollisti sosiaalisuuden

vahvistumisen ja siten lisäsi energiaresursseja omaehtoiselle toimijuudelle ja

toimintakyvyn vahvistumiselle.

Tekemisen suuri tärkeys nousi vasta analyysissä esille ja aivan uudelle ta-

solle. Tulosten mukaan tekeminen oli katalysaattori sosiaalisen toimintakyvyn

vahvistumiselle. Tekeminen oli avain uskaltamiseen sekä olon helpottumiseen

ja vasta niiden kautta mahdollistui kuuluminen, sosiaalisuus ja eri taitojen op-

piminen sekä omien vahvuuksien löytyminen.

Tutkimuksessa toteutuivat myös Sosped-säätiön omat sosiaalipedagogisen

toiminnan tavoitteet:

"yhteisössä yksilö huomioidaan ominaisuuksineen, ja oppiminen

tapahtuu vertaisuuden sekä kohtaamisten kautta. Oppimisessa

huomioidaan erityisesti tunnetietoisuus". (sosped.fi.s.a.)

55

Haastattelujen tekeminen oli etuoikeutettu kokemus, kun sai olla kuuntelijana

nuorten kertoessa elämästään ja kokemuksistaan. Haastateltavia havain-

noidessani, mielestäni heitä yhdisti tietynlainen sanaton tyytyväisyys mahdolli-

suudesta kertoa tarinansa ihmiselle, joka oli aidosti kiinnostunut heistä ja hei-

dän elämästään. Haastattelussa he jakoivat kanssani vaikeat menneet koke-

mukset, mutta myös nykyiset ilon ja onnistumisen tunteet, kun toimintakyky,

toimijuus ja itsevarmuus olivat parantuneet sekä mahdollistaneet tulevaisuu-

den suunnittelemisen ja monella kouluun hakemisen sekä opiskelun. Yksi

opinnäytetyöni tavoitteista oli nuorten kuuleminen ja heidän oman tilanteensa

näkyväksi tekeminen myös heille itselleen, jossa mielestäni tutkimukseni saa-

vutti tavoitteen. Tutkimukseni tulokset monipuolisuudessaan toivottavasti

myös tavoittavat julkisen sektorin nuorten sosiaalisen kuntoutuksen palvelujen

suunnittelijat ja vakuuttavat, että kulttuuripajamalli toimii sosiaalisen kuntou-

tuksen metodina tehokkaasti toimintakyvyn ja osallisuuden edistäjänä.

Pohtiessani tuloksia suhteessa aikaisempaan tietoon, koen onnistuneeni saa-

vuttamaan saman suuntaisia tuloksia kuin teoreettisena viitekehyksenä käyttä-

mäni tutkimukset osoittivat. Tulokset vahvistivat aiempia tutkimuksia osoitta-

malla, että toimintakyky ja toimijuus kehittyvät suhteissa toisiin ihmisiin, yhtei-

söön ja yhteiskuntaan (Juvonen 2013) ja nuorten kohdalla toimintakyvyn selit-

täjänä voi toimia, ei vain perhe, vaan myös elinympäristö kuten koulu (Kanna-

soja 2013) tai kulttuuripajan vertaisohjaajayhteisö.

Tutkimukseni osoitti myös, että sosiaalisen kuntoutuksen keskeiset menetel-

mät eli yksilö- ja ryhmätoiminnat edistävät nuorten osallisuutta, elämänhallin-

taa, vuorovaikutustaitoja, tulevaisuuden suunnittelu kykyä ja arjessa selviä-

mistä saman suuntaisesti Tuusa ja Ala- Kauhaluoman (2013) selvityksen ja

Raivion (2018) loppuraportin tulosten kanssa. Lisäksi Tuusa ja Ala-Kauha-

luoman (2013) mukaisesti tutkimus osoitti, että nuorten vapaaehtoisuuteen pe-

rustuva työ eli vertaisohjaajuus edistää erityisellä tavalla nuorten toimintaky-

kyä, osallisuutta, voimaantumista sekä kykyä suuntautua tulevaisuuteen (työ-

ja koulutus). Raivion (2018) raportin kanssa samansuuntaisesti tulokset osoit-

tivat, että vertaisohjaajien toimijuus muuttui palvelun käyttäjistä palvelun kehit-

täjiksi.

56

Toiviaisen (2019) väitöskirjan kanssa yhdensuuntaisesti toiminnassa nuorille

oli merkityksellistä, että heidän itsemääräämisoikeuttaan ja sosiaalisten suh-

teiden merkitystä kunnioitetaan. Kulttuuripajatoiminnassa myös toteutui Toivi-

aisen (2019) tutkimuksen mukaisesti ohjaustoiminnan elementteinä tekemi-

nen, ajatusten vaihto, vertaisuus ja yhteisöllisyys.

Lisätutkimuksena olisi ehdottomasti kiinnostavaa saada seurantatutkimus tä-

hän opinnäytetyöhön haastateltujen nuorten tilanteesta esimerkiksi 2 vuoden

kuluttua. Kiinnostavaa olisi saada tietoa minkälaista kehitystä on tapahtunut

kahdessa vuodessa? Esimerkiksi miten haastateltujen koulutus- ja työosalli-

suus, sosiaalinen toimintakyky ja yhteiskuntaan integroitumisen kehittyminen

on edistynyt?

57

LÄHTEET

Aaltola, J. ja Valli, R.(toim.) 2007. Ikkunoita tutkimusmetodeihin II, näkökulmia

aloittavalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetel-

miin. 2.korjattu ja täyden-netty painos. Jyväskylä: PS-kustannus.

Aaltonen, S., Berg, P.& Ikäheimo, S. 2015. Nuoret luukulla - Kolme näkökul-

maa syrjäytymiseen ja nuorten asemaan palvelujärjestelmässä. PDF-doku-

mentti. Saatavissa: http://www.julkari.fi/bitstream/han-

dle/10024/125695/URN_ISBN_978-952-302-442-7.pdf?sequence=1&isAllo-

wed=y [viitattu 8.10.2020].

Aaltonen, S., Kivijärvi, A. ja Myllylä, M. 2019. Työn ja koulutuksen ulkopuolella

olevien nuorten aikuisten koettu hyvinvointi. Yhteiskuntapolitiikka 84 (2019):3,

301-311. Saatavissa: https://www.julkari.fi/bitstream/han-

dle/10024/137076/YP1903_Aaltonenym.pdf?sequence=3 [viitattu 8.10.2020].

Appelqvist- Schmidlechner, K. & Wessman, J. 2014. Straght From Transilva-

nia – Nuorten mielenterveyskuntoutujien toiseuden kokemuksia. s. 73- 85. Te-

oksessa: Gissler, M., Kekkonen, M., Känkänen, P., Muranen, P. & Wrede-

Jäntti, M (toim.) 2014. Nuoruus toisin sanoen. Nuorten elinolot-vuosikirja

2014.THL. Saatavissa: https://www.julkari.fi/bitstream/han-

dle/10024/120384/THL_2014_TEE019_09062015.pdf?sequence=5&isAllo-

wed=y. [viitattu 18.11.2020].

Eskola, J. & Vastamäki, J. 2015. Teemahaastattelu: opit ja opetukset. Teok-

sessa: Valli, R ja Aaltola, J. (toim.) 2015. Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1. Me-

todinvalinta ja aineiston keruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. 4.uudistettu ja

täydennetty painos. Jyväskylä: PS-kustannus.

Gissler, M., Kekkonen, M., Känkänen, P., Muranen, P. & Wrede-Jäntti, M

(toim.) 2014. Nuoruus toisin sanoen. Nuorten elinolot-vuosikirja 2014.THL.

Saatavissa: https://www.julkari.fi/bitstream/han-

dle/10024/120384/THL_2014_TEE019_09062015.pdf?sequence=5&isAllo-

wed=y. [viitattu 18.11.2020].

Grönfors, M. 2015. Havaintojen teko aineistokeräyksen menetelmänä. Teok-

sessa: Valli, R. ja Aaltola, J. (toim.) 2015. Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1. Me-

todinvalinta ja aineiston keruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. 4.uudistettu ja

täydennetty painos. Jyväskylä: PS-kustannus.

Hirsjärvi, S. ja Hurme, H. 2004. Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teo-

ria ja käytäntö. Helsinki: Yliopistopaino.

Härkäpää, K. 2015. Asiakkaan toimijuuden ja osallisuuden tukeminen,

Lapin yliopisto 20.-21.4.2015. Avauspuheenvuoro. PDF-dokumentti. Saata-

vissa:

58

https://www.luc.fi/loader.aspx?id=298f538c-6d69-48d1-a71f-bc8cf67cc931.

[viitattu 17.11.2020].

Isola, A-M., Kaartinen H., Leeman, L., Lääperi, R., Schneider, T., Valtari, S. &

Keto-Tokoi, A. 2017. Mitä osallisuus on? – Osallisuuden viitekehystä rakenta-

massa. PDF-dokumentti. THL. Työpaperi 33/2017. Saatavissa: http://www.jul-

kari.fi/bitstream/handle/10024/135356/URN_ISBN_978952-302-917-0.pdf?se-

quence=1&isAllowed=y. [viitattu 17.11.2020].

Jurvansuu, S. & Rissanen, P. (2018): Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen ver-tais- ja vapaaehtoistoimijoiden väsymisen ja uupumisen tunteet. PDF-dokumentti. Tietopuu: Tutkimussarja 1/2018: 1-15. Doi: https://doi.org/10.19207/TIETOPUU5 . [viitattu 8.10.2020]. Juvonen, Tarja (2013). Sosiaalisesti kontrolloitu, hartaasti autonominen. Nuor-

ten toimijuuden rakentuminen etsivässä työssä. PDF-dokumentti. Väitöskirja-

tutkimus. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura. Saata-

vissa: https://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/kuvat/verkkojulkaisut/sosi-

aalisesti_kontrolloitu.pdf. [viitattu 17.11.2020].

Järvikoski, A. & Härkäpää, K. 2011. Kuntoutuksen perusteet. Helsinki:

WSOYpro Oy.

Kajon kävijätilastointi 2020. Puhelinkeskustelu 19.11. 2020. [viitattu

8.11.2020].

Kananen, J. 2014. Laadullinen tutkimus opinnäytetyönä. Miten kirjoitan kvali-

tatiivisen opinnäytetyön vaihe vaiheelta. Jyväskylän amk:n julkaisuja-sarja. Jy-

väskylä: Suomen Yliopisto-paino Oy – Juvenes Print.

Kannasoja, S. 2013. Nuorten sosiaalinen toimintakyky. jyx.jyu.fi. PDF-tiedosto.

Department of Social Sciences and Philosophy, University of Jyväskylä.

Väitöstutkimus. Saatavissa: https://jyx.jyu.fi/bitstream/han-

dle/123456789/42447/1/978-951-39-5459-8_vaitos23112013.pdf. [viitattu

8.10.2020].

Kannasoja, S. 2018. Sosiaalinen toimintakyky – käsitteen suomalainen synty-

historia. s. 39- 60. Teoksessa: Lindh, J., Härkäpää, K. ja Kostamo-Pääkkö,

K.(toim.) 2018. Sosiaalinen kuntoutuksessa. Rovaniemi: Lapland University

Press.

Kettunen, A., Steffansson, M. ja Pehkonen-Elmi, T. 2018. Taloudellisia perus-

teluja sosiaaliselle kuntoutukselle. s. 58- 81. Teoksessa: Kostilainen, H. & Nie-

minen, A.(toim.) 2018. Sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmia ja mahdollisuuk-

sia. diak.fi. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://dialogi.diak.fi/wp-con-

tent/uploads/sites/8/2018/10/Diak_Tyoelama_13_verkko.pdf [viitattu

8.10.2020].

59

Kippola-Pääkkönen, A. 2018. Vertaistuen hyödyt ja haasteet kuntoutuksessa.

s.174-191. Teoksessa: Lindh, J., Härkäpää, K. ja Kostamo-Pääkkö, K.(toim.)

2018. Sosiaalinen kuntoutuksessa. Rovaniemi: Lapland University Press.

Korkiamäki, R. 2014."Jos minä nyt voisin saada ystäviä" – Ulkopuolisuus ver-

taissuhteissa nuorten kokemana. s. 38- 50. Teoksessa: Gissler, M., Kekko-

nen, M., Känkänen, P., Muranen, P. & Wrede-Jäntti, M (toim.) 2014.Nuoruus

toisin sanoen. Nuorten elinolot-vuosikirja 2014.THL. Saatavissa:

https://www.julkari.fi/bitstream/han-

dle/10024/120384/THL_2014_TEE019_09062015.pdf?sequence=5&isAllo-

wed=y. [viitattu 18.11.2020].

Kostilainen, H. & Nieminen, A.(toim.) 2018. Sosiaalisen kuntoutuksen näkökul-

mia ja mahdollisuuksia. diak.fi. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://dia-

logi.diak.fi/wp-content/uploads/sites/8/2018/10/Diak_Ty-

oelama_13_verkko.pdf. [viitattu 2.5.2020].

Kulttuuripaja Kajo. sosped.fi. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://sos-

ped.fi/kulttuuripajakajo/. [viitattu 23.4.2020].

Laine, T. 2007. Miten kokemusta voidaan tutkia? Fenomenologinen näkö-

kulma. s. 28-45. Teoksessa: Aaltola, J.& Valli, R. 2007. Ikkunoita tutkimusme-

todeihin II, näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtö-

kohtiin ja analyysimenetelmiin. 2. korjattu ja täydennetty painos. Jyväskylä:

PS-kustannus.

Lindh, J., Härkäpää, K. ja Kostamo-Pääkkö, K. (toim.) 2018. Sosiaalinen kun-

toutuksessa. Rovaniemi: Lapland University Press.

Linnakangas, R. & Suikkanen, A. 2004. Varhainen puuttuminen. Mahdollisuus

nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä. WWW-dokumentti. Sosiaali- ja ter-

veysministeriön selvityksiä: 2004:7. Saatavissa: http://julkaisut.valtioneu-

vosto.fi/bitstream/handle/10024/74401/Selv200407.pdf?sequence=1&isAllo-

wed=y. [viitattu 8.10.2020].

Myllyniemi, S. (toim.) 2015. Arjen jäljillä. Nuorisobarometri 2015. OKM. Nuori-

soasian neuvottelukunta. Nuorisotutkimusverkosto. Nuorisoasiain neuvottelu-

kunnan julkaisuja ISSN 2341-5568 (verkkojulkaisu), nro 54. PDF-dokumentti.

Saatavissa:

https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2016/01/Nuorisobaro-

metri_2015_ISSUU.pdf. [viitattu 20.11.2020].

Myllyniemi, S. (toim.) 2009. Taidekohtia. Nuorisobarometri 2009. Nuorisotutki-

musverkosto/ Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 97. PDF-dokumentti. Saata-

vissa: https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2013/05/Nuorisobaro-

metri_2009.pdf. [viitattu 17.11.2020].

Piirainen, K. 2018. Yhdenmukaisuutta ja tapauskohtaisuutta sosiaalisen kun-toutukseen - palveluohjaus julkisen toimijan ratkaisuna. s. 39-57. Teoksessa:

60

Kostilainen, H. & Nieminen, A.(toim.) 2018. Sosiaalisen kuntoutuksen näkökul-mia ja mahdollisuuksia. diak.fi. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://dia-logi.diak.fi/wp-content/uploads/sites/8/2018/10/Diak_Tyoelama_13_verkko.pdf [viitattu 12.11.2020].

Purola, A. 2016. Vertaistoiminta on kansalaistoimintaa. s. 22-23. Teoksessa:

Raivio, M., Raivio, J., Purola, A., Vuorinen, M. ja Koikkalainen, R.(toim.) 2016.

Minun kulttuuripajani. Tarinoita toivosta, kohtaamisesta ja mielenterveydestä.

PDF-dokumentti. Helsinki: Sosped säätiö. Saatavissa: https://sosped.fi/wp-

content/uploads/2019/03/Minun-Kulttuuripajani_sosped.pdf [viitattu

8.10.2020].

Raittila, J. & Suortti, O. 2018. Toiminnallinen vertaisuus mielenterveyskuntou-

tujien aktivoinnin menetelmänä, "Toimintaa talon täydeltä"-päivät. PDF-doku-

mentti. Opinnäytetyö. Kaakkois-Suonen ammattikorkeakoulu XAMK. Saata-

vissa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/153814/Rait-

tila_Jarce%20Suortti_Oona.pdf?sequence=1&isAllowed=y. [viitattu

11.11.2020].

Raivio, H. (toim.) 2018. Enemmän sosiaalista toimintakykyä, lisää osallisuutta!

Yhteiskehittäen vaikuttavampaa sosiaalista kuntoutusta. Sosiaalisen kuntou-

tuksen kehittämishankkeen (SOSKU) 2015–2018 loppuraportti. THL. PDF-do-

kumentti. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-070-9. [viitattu

8.11.2020].

Raivio, H. (2018). Sosiaalinen kuntoutus voimavaraistamisena. SOSKU-syys-

seminaari 7.9.2018. THL. Tampere. PP-tiedosto. Saatavissa: https://www2.sli-

deshare.net/THLfi/sosiaalinen-kuntoutus-voimavaraistumisena. [viitattu

13.11.2020].

Raivio, M., Raivio, J., Purola, A., Vuorinen, M. ja Koikkalainen, R.(toim.) 2016.

Minun kulttuuripajani. Tarinoita toivosta, kohtaamisesta ja mielenterveydestä.

PDF-dokumentti. Helsinki: Sosped Säätiö. Saatavissa: https://sosped.fi/wp-

content/uploads/2019/03/Minun-Kulttuuripajani_sosped.pdf. [viitattu

8.11.2020].

Sosiaalihuoltolain soveltamisopas 2017. finlex.fi. WWW-dokumentti. Saata-

vissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/han-

dle/10024/80391/05_17_Sosiaalihuoltolain%20soveltamisopas.pdf?se-

quence=1. [viitattu 16.11.2020].

Sosiaalihuoltolaki. finlex.fi. Sosiaalinen kuntoutus.17§. WWW-dokumentti.

Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141301#Pidp447456992.

[viitattu 8.10.2020].

Sosped säätiö. 2019. sosped.fi. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://sos-

ped.fi/toiminta/vertaisuus/. [viitattu 8.11.2020].

61

Sosped säätiön historia. 2018. sosped.fi. WWW-dokumentti. Saatavissa:

http://www.sosped.fi/saation-historia/. [viitattu 11.11.2020].

Toiviainen, S. (2019) Suhteisia elämänpolkuja - yksilöiden elämänhallintaa?

Koulutuksen ja työn marginaalissa olevien nuorten toimijuus ja ohjaus. Väitös-

kirja. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura. Julkaisuja 217, Tiede.

Helsinki.

Saatavana: https://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisut/verkkokauppa/ki-

rat/2077-suhteisia%20el%C3%A4m%C3%A4npolkuja. [viitattu 8.10.2020].

Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2002. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Uudis-

tettu laitos 2018. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Tuusa, M. ja Ala-Kauhaluoma, M. 2014. Selvitys nuorten sosiaalisesta Kun-

toutuksesta. PDF-dokumentti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja

muistioita 2014:42. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Saatavilla: http://jul-

kaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/70320/URN_ISBN_978-952-

00-3545-7.pdf. [viitattu 8.10.2020].

Tuusa, M., Seppänen-Järvelä, R., Henriksson, M., Juvonen-Posti, P., Peso-

nen, S., Syrjä, V. & Savinainen, M. 2018. Yhteistoiminta ja toimijuus kuntoutu-

mista edistävinä vaikutusmekanismeina. s.125- 148. Teoksessa Lindh, J.,

Härkäpää, K. ja Kostamo-Pääkkö, K.(toim.) 2018. Sosiaalinen kuntoutuk-

sessa. Rovaniemi: Lapland University Press.

Vaarama, M., Karvonen, S, Kestilä, L, Moisio, P & Muuri, A. (toim.) 2014. Suo-

malaisten Hyvinvointi. Teema 22. THL. WWW-dokumentti. Saatavissa:

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-015-3. [viitattu 25.11.2020].

Valli, R. ja Aaltola, J. (toim.)2015. Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1. Metodinva-

linta ja aineiston keruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. 4.uudistettu ja täyden-

netty painos. Jyväskylä: PS-kustannus.

Vauhkonen, T. & Hoikkala, T. 2020. Syrjäytymisen lasku. Tutkimus syrjäytymi-

sestä, sen kustannuksista ja kohdennetun nuorisotyön vaikuttavuudesta. PDF-

dokumentti. Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja

153, Kenttä. Saatavissa: https://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/syrjayty-

misen_lasku.pdf. [viitattu 17.11.2020].

Vilkka, H. 2015. Tutki ja kehitä. 4. uudistettu painos. Jyväskylä: PS-kustannus.

62

KUVALUETTELO

Kuva 1 Sosiaalisen toimintakyvyn vahvistuminen ja osallisuuden

lisääntyminen. (Raivio 2018,18) .................................................................... 17

Kuva 2 Osallisuuden ulottuvuudet. (Raivio 2018,5) ....................................... 21