kuntien ympäristönsuojelun hallintokysely...

Matti Sahlberg

Kuntien ympäristönsuojelun hallin-tokysely 2017

Helsinki 2018

ISBN 978-952-293-588-5 (pdf)

2

Sisältö

1 Kyselyn tausta ja johtopäätökset ......................................................... 3

Bakgrund till och slutsatser av enkäten .......................................................... 6

2 Toiminnan organisoituminen ................................................................ 9 2.1 Viranhaltijaorganisaatio ........................................................................... 9 2.2 Luottamuselimet ja viranhaltijayhteistyö .................................................. 11 2.3 Kuntayhtymät ja kuntien yhteiset toimielimet ........................................... 13 2.4 Kunnan oma toimielin ........................................................................... 16 2.5 Viranhaltijayhteistyö ............................................................................. 17 2.6 Epävirallinen yhteistyö .......................................................................... 18 2.7 Suunnitelmat liittyen toiminnan uudelleenorganisointiin ............................. 18 2.8 Maakunta ympäristönsuojelutehtävien hoitajana ....................................... 20 2.9 Esittelijät ............................................................................................. 22 2.10 Kunnan ympäristönsuojelumääräykset ..................................................... 24 2.11 Ympäristönsuojelun sähköinen valvontatietojärjestelmä ja

sähköinen asiointimahdollisuus ............................................................... 24

3 Henkilöstö ...........................................................................................25

4 Työajan käyttö eri tehtäviin ................................................................27 4.1 Ympäristönsuojeluviranomaisen erityistehtävät ......................................... 29 4.2 Ympäristönsuojeluviranomaisen yleistehtävät ........................................... 30 4.3 Muut ympäristönsuojelutehtäviä hoitavalle yksikölle kuuluvat tehtävät ......... 31

5 Toimintamenot ja kate ........................................................................34

6 Päätökset ............................................................................................35 6.1 Lupaan tai päätökseen käytetty työaika ................................................... 37 6.2 Päätöstoimivallan delegointi viranhaltijoille ............................................... 38

7 Toiminnan kehittäminen ......................................................................40 7.1 Koulutustarpeet .................................................................................... 40 7.2 Asiantuntijatuen riittävyys ..................................................................... 41 7.3 Toiminnan riippumattomuus ................................................................... 42 7.4 Käytössä tai valmisteilla olevat ympäristöpoliittiset toimenpiteet ................. 44

Lähteet ..........................................................................................................46

Liite 1. Kyselylomake .....................................................................................47

3

1 Kyselyn tausta ja johtopäätökset

Suomen Kuntaliitto lähetti keväällä 2017 kyselyn ympäristönsuojelun hallinnon nykyti-lasta kuntien ympäristönsuojelun johtaville asiantuntijoille. Tietoja pyydettiin ympäris-tönsuojelun organisoitumisesta, resursseista, toiminnasta ja kehityskohteista. Vastaa-van tyyppinen kysely on toteutettu noin neljän vuoden välein vuodesta 1996 lähtien. Kyselyn tuloksia voidaan hyödyntää muun muassa ympäristönsuojelun toiminnan ke-hittämisessä, organisaatiouudistuksissa ja resursoinnin vertailussa. Tuloksia voidaan niin ikään hyödyntää taustatietona ympäristönsuojelulainsäädännön uudistamisessa sekä maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksessa, jonka valmistelu on käyn-nistymässä. Kyselyn teknisestä toteutuksesta ja raportoinnista vastasi tilastotutkija Matti Sahlberg. Kyselyn valmisteluun tai johtopäätösten tekemiseen osallistuivat myös ympäristöpäällikkö Miira Riipinen sekä asiantuntijat Jenni Kuja-Aro ja Lotta Mattsson.

Kyselyn vastausprosentti oli vastanneiden kuntien lukumäärän perusteella 43,4 pro-senttia. Ahvenanmaan kunnat eivät olleet mukana kyselyn kohdejoukossa. Vastannei-den osuus oli kohtalainen, mutta heikompi kuin vuonna 2013 laaditussa edellisessä vastaavassa kyselyssä. Saadun palautteen perusteella kyselyn ajoittuminen lomakau-teen sekä kyselyn laajuus vaikuttivat vastausaktiivisuuteen. Vastanneet alueet kattoi-vat noin 68 prosenttia maan väkiluvusta. Vastausprosentti kuntakokoluokittain esite-tään kuvassa 1. Ahkerimmin vastasivat 30 001 - 50 000 asukkaan kunnat (93 prosent-tia), ja toiseksi eniten suurimmat, yli 100 000 asukkaan kunnat (78 prosenttia). Hei-koiten vastasivat pienimmät, alle 2 000 asukkaan kunnat (22 prosenttia). Vastausak-tiivisuus eri kuntakokoluokissa noudatti samaa trendiä kuin edellisissä kyselyissä.

Noin 44 prosentissa kunnista ympäristönsuojelu on järjestetty kuntien välisenä yhteis-työnä tai kuntayhtymässä, minkä johdosta osa vastauksista koski usean kunnan muo-dostamaa yhteistoiminta-aluetta. Tämän vuoksi vastauksia on pääsääntöisesti analy-soitu ympäristönsuojelun yksiköittäin ja yksiköiden kokoluokittain, eikä tällöin yhteis-toiminta-alueiden vastauksia ole eritelty yksittäisten kuntien tasolle. Samoin jos yh-teistoiminta-alueelta vastaanotettiin useamman kunnan vastaus, muodostettiin niistä pääsääntöisesti yksittäinen vastaus. Ympäristönsuojelun tehtävät hoidettiin kuntien yhteislautakunnassa tai muussa kuntien yhteisessä toimielimessä 36 prosentissa kun-nista, ja kuntayhtymässä 8 prosentissa kunnista.

Kysely laadittiin samaan aikaan kuntien rakennusvalvonnan hallintoa koskevan vastaa-van tyyppisen kyselyn kanssa. Rakennusvalvonnan hallintoa koskevasta kyselystä on laadittu erillinen raporttinsa. Ympäristönsuojelun ja rakennusvalvonnan hallinnonalat toimivat kuntien viranhaltijaorganisaatioissa usein läheisessä yhteistyössä, ja on selvi-

Kuntien ympäristönsuojelun hallintokysely 2017

4

tetty, että kyseisten hallinnonalojen on usein järkevää järjestäytyä yhteistoiminnalli-sesti (Parviainen 2017). Nyt laadittujen kyselyiden perusteella rakennusvalvonnan ja ympäristönsuojelun välinen yhteistyö onkin viime vuosina lisääntynyt, ja ympäristön-suojelutehtävien sijoittuminen samaan toimielimeen rakennusvalvonnan kanssa on yli kaksinkertaistunut viimeisten viiden vuoden aikana. Lisäksi noin 16 prosentilla kun-nista on vireillä suunnitelmia ympäristönsuojelun ja rakennusvalvonnan yhteistyön tii-vistämisestä. Ympäristönsuojelun ja rakennusvalvonnan yhteistyö vaikuttaa siis lisään-tyvän myös tulevaisuudessa.

Kyselyn tuloksista voidaan lisäksi nostaa seuraavia keskeisiä kehityskulkuja liittyen toi-minnan organisoitumiseen, resursointiin ja kehitystarpeisiin:

Ympäristönsuojelun tehtävät hoidettiin kunnan omassa toimielimessä edelleen 56prosentissa kunnista. Kuntien yhteisten ympäristönsuojelusta vastaavien lauta-kuntien määrä lisääntyi 2000-luvun alusta lähtien, mutta ei enää vuosina 2012-2017.

Merkittävä enemmistö vastaajista (96 %) ei näe varteenotettavana vaihtoehtoa,jossa maakunta toimisi ympäristönsuojelun tehtävien järjestäjänä.

Ympäristönsuojeluasioiden esittelijänä toimii yhä useammin ympäristö- tai ympä-ristönsuojeluasioiden johtaja.

Ympäristönsuojelun henkilöstöresurssit laskivat vuosina 2012–2017 ollen vuonna2017 arviolta noin 650 henkilöä.

Vuosina 2012–2017 erityistehtävien (lupa- ja valvontatehtävien) osuus käytetystätyöajasta lisääntyi 12 prosenttiyksikköä, ja muiden tehtävien osuus väheni 10 pro-senttiyksikköä.

Ympäristönsuojelun toimintamenojen kate taksan mukaisilla maksuilla oli yksi-köissä keskimäärin 20 prosenttia.

Sähköinen asiointimahdollisuus ympäristönsuojelun lupa-asioissa oli 14 prosentillavastanneista yksiköistä. Sähköinen valvontatietojärjestelmä oli käytössä 40 pro-sentilla vastanneista yksiköistä.

Ympäristönsuojelun yksiköissä tarvittaisiin koulutusta eniten juridiikasta ja lain-säädännöstä, ja seuraavaksi eniten digitalisaatiosta ja sähköisistä järjestelmistä.Lainsäädännön soveltaminen ja toiminnan toteuttaminen oli koettu haastavaksiyleisimmin vesilain mukaisissa tehtävissä, ja toiseksi yleisimmin ilmasto- ja ympä-ristöpoliittisissa tehtävissä.

5

Neljännes kyselyyn vastanneista koki, että ympäristönsuojelun viranhaltijoita onpainostettu organisaatiossa. Lähes kolmannes vastanneista koki, että päätöksen-teon riippumattomuus on joskus uhattuna.

Noin kolmanneksessa kunnista on tehty tai on valmisteilla ympäristöohjelma, -tie-kartta tai vastaava. Samoin noin kolmanneksessa kunnista on tehty tai on valmis-teilla ilmastostrategia tai vastaava ohjelma.

Vastanneista kunnista 63 prosenttia oli mukana jossain kansallisen tai alueellisentason ilmasto- tai ympäristöverkostossa. 21 prosenttia oli mukana vastaavantyyppisessä kansainvälisessä verkostossa.

Kuva 1. Kyselyyn vastanneiden kuntien osuus kuntakokoluokittain.

22%31%

53%47%

93%

58%

78%

0%

20%

40%

60%

80%

100%

Kunnan asukasluku

Vastanneiden kuntien osuus kuntakokoluokittain


6

Bakgrund till och slutsatser av enkäten

Finlands Kommunförbund sände våren 2017 en enkät om miljövårdsförvaltningen till kommunernas ledande sakkunniga inom miljövård. Vi bad om uppgifter om hur miljö-vården organiserats, dess resurser, verksamhet och behov av utveckling. Motsvarande enkäter har genomförts ungefär vart fjärde år sedan 1996. Enkätresultaten kan utnytt-jas bland annat för utveckling av miljövårdens verksamhet, vid organisationsomställ-ningar och för jämförelse av resursfördelningen. Resultaten kan dessutom användas som bakgrundsfakta i omarbetningen av miljöskyddslagstiftningen och i totalreformen av markanvändnings- och bygglagen, vars beredning håller på att inledas. Statistikut-redare Matti Sahlberg stod för enkätens tekniska utförande och rapporteringen. I be-redningen av enkäten och i sammanställningen av slutsatserna deltog också Miira Rii-pinen, miljöchef, samt sakkunniga Jenni Kuja-Aro och Lotta Mattsson.

Svarsprocenten uppgick till 43,4 av de kommuner som fått enkäten. Ålandskommu-nerna ingick inte i målgruppen. Svarsprocenten var försvarlig men lägre än år 2013 då en motsvarande enkät gjordes. Utgående från responsen påverkades svarsaktiviteten av att enkäten var omfattande och inföll under semesterperioden. De kommuner som svarat representerar 68 procent av landets befolkning. Flitigast var kommuner med 30 001 - 50 000 invånare (93 procent) och näst flitigast var de största med över 100 000 invånare (78 procent). Svarsprocenten var lägst i små kommuner med färre än 2 000 invånare (22 procent). Svarsaktiviteten i de olika stora kommunerna följer samma mönster som tidigare enkäter.

Cirka 44 procent av kommunerna har ordnat miljövården som ett samarbetet mellan kommuner eller i en samkommun, vilket innebär att vissa svar gäller samarbetsområ-den. Därför har svaren analyserats i första hand per miljövårdssenhet och enligt en-heternas storlek utan att svaren fördelats på de enskilda kommunerna inom samar-betsområdet. Om flera kommuner inom samma samarbetsområde svarat har vi i regel gjort dem till ett enda svar. Miljövårdens uppgifter sköttes i en gemensam nämnd eller i ett annat gemensamt organ i 36 procent av kommunerna och i samkommuner i 8 procent av kommunerna.

Enkäten gjordes samtidigt med en motsvarande enkät om förvaltningen av byggnads-tillsynen i kommunerna. Den enkäten presenteras i en separat rapport. Byggnadstillsy-nen och miljövården verkar ofta i ett nära samarbete inom kommunernas tjänsteinne-havarorganisation. Enligt utredningar är det ofta klokt att de båda förvaltningarna

7

samverkar organisatoriskt (Parviainen 2017). Enligt enkäterna har samarbetet mellan byggnadstillsynen och miljövården ökat och fallen där miljövårdsuppgifterna under-ställts samma organ som byggnadstillsynen har fördubblats under de fem senaste åren. Dessutom har cirka 16 procent av kommunerna planer på ett tätare samarbete mellan miljövård och byggnadstillsyn. Samarbetet mellan miljövård och byggnadstill-syn tycks med andra ord öka i framtiden.

Bland enkätresultaten kan man dessutom lyfta fram följande viktiga utvecklingsvägar i organiseringen, resursfördelningen och utvecklingsbehoven:

Miljövårdens uppgifter sköttes fortfarande i kommunens eget organ i 56 procentav kommunerna. Kommunernas gemensamma nämnder för miljövård ökade i an-tal i början av 2000-talet men inte längre under åren 2012-2017.

En avsevärd majoritet av uppgiftslämnarna (96 %) anser inte att landskapet sommiljövårdsmyndighet vore ett beaktansvärt alternativ.

Det är allt oftare miljödirektören eller direktören för miljövårdsärenden som före-drar miljövårdsärenden.

Personalresurserna inom miljövården minskade under 2012-2017 till cirka 650personer år 2017.

Under 2012-2017 ökade andelen arbetstid för specialuppgifter (tillstånds- och till-synsuppgifter) 12 procentenheter medan andelen arbetstid för övriga uppgifterminskade med 10 procentenheter.

Av miljövårdens verksamhetsutgifter täckts i medeltal 20 procent med avgifter en-ligt taxa.

I 14 procent av enheterna som svarat på enkäten fanns möjlighet att sköta till-ståndsärenden inom miljövården elektroniskt. Ett elektroniskt tillsynssystem fannsi 40 procent av enheterna.

Vid miljövårdsenheterna behövs det mest utbildning inom juridik och lagstiftning,samt i digitalisering och system för elektronisk kundtjänst. Tillämpningen av lag-stiftningen och genomförande verksamheten ansågs mest utmanade i uppgiftersom omfattas av vattenlagen och näst mest i klimat- och miljöpolitiska uppgifter.

En fjärdedel av dem som svarat upplevde att tjänsteinnehavare inom miljövårdenblivit utsatta för påtryckningar i organisationen. Nästan en tredjedel upplevde attbeslutsfattandets oavhängighet ibland varit hotad.

Ungefär en tredjedel av kommunerna har utarbetat eller bereder ett miljöpro-gram, en färdplan eller liknande. Och ungefär en tredjedel har utarbetat eller be-reder en klimatstrategi eller ett liknande program.


8

Av de kommuner som svarat var 63 procent med i ett nationellt eller regionalt kli-mat- eller miljönätverk. Och 21 procent var med i ett motsvarande internationelltnätverk.

9

2 Toiminnan organisoituminen

2.1 Viranhaltijaorganisaatio

Vastaajia pyydettiin ilmoittamaan ympäristönsuojelutehtävien hoidon paikka kunnan tai yhteistoiminta-alueen viranhaltijaorganisaatiossa. Taulukossa 1 ja kuvassa 2 on yh-teenveto ympäristönsuojelutehtävien sijoittumisesta vuonna 2017. Yleisimmin tehtävät sijoittuivat erilliselle vastuualueelleen osana teknistä osastoa tai samaan yksikköön ra-kennusvalvonnan kanssa. Myös vaihtoehdon ”muu” valinneista useat järjestivät ympä-ristönsuojelun rakennusvalvonnan tai ympäristöterveydenhuollon kanssa.

Taulukko 1. Ympäristönsuojelutehtävien sijoittuminen viranhaltijaorganisaatiossa vuonna 2017.

Organisaatio vastanneet yksiköt, lkm

vastanneet yksiköt, %

Erillinen ympäristövirasto/yksikkö 1 1 % Keskushallinnon ympäristötoimisto/vastuualue 1 1 % Teknisen osaston/yksikön erillinen ympäristötoi-misto/vastuualue 32 39 % Yhdessä rakennusvalvonnan kanssa 30 36 % Yhdessä ympäristöterveydenhuollon kanssa 10 12 % Muu 9 11 %


10

Kuva 2. Ympäristönsuojelutehtävien sijoittuminen viranhaltijaorganisaatiossa vuonna 2017.

Aikaisemmissa ympäristönsuojelun hallintokyselyissä kysymys ympäristönsuojeluteh-tävien sijoittumisesta on raportoitu siten, että yhteistoiminta-alueita ei ole otettu mu-kaan laskelmiin. Tarkasteltaessa samalla tavalla vuoden 2017 tuloksia ilman yhteistoi-minta-alueita (65 erillistä kuntaa) jakauma ei merkittävästi muutu. Tällöin yhdessä ra-kennusvalvonnan kanssa toimi 35 prosenttia, osana teknistä osastoa 43 prosenttia, yhdessä ympäristönterveydenhuollon kanssa 3 prosenttia, ja muulla tavalla 18 pro-senttia.

Vertailtaessa ympäristönsuojelutehtävien sijoittumista ilman yhteistoiminta-alueita edellisten kyselyiden tuloksiin havaitaan, että vaihtoehto teknisen osaston tai yksikön erillinen ympäristötoimisto tai vastuualue nousi ensin vuoden 1996 37 prosentista vuo-den 2012 66 prosenttiin, ja nyt se on laskenut 43 prosenttiin. Vaihtoehto yhdessä ra-kennusvalvonnan kanssa oli vuosina 1996–2009 noin 15–20 prosenttia, vuonna 2012 vain 12 prosenttia, ja nyt merkittävästi suurempi eli 35 prosenttia. Merkittävin muutos vuosina 2012–2017 on siten ollut yhdessä rakennusvalvonnan kanssa toimivien ympäristönsuojeluhallinnon yksiköiden määrän kasvu. Rakennusvalvonnan kanssa toimivien yksiköiden määrä on viidessä vuodessa yli kaksinkertaistunut, mahdollisesti jopa kolminkertaistunut. Kuvassa 3 esitetään vertailun vuoksi vuoden 2013 kyselyn mukainen tilanne.

1%Erillinen

ympäristövirasto tai yksikkö

1%Keskushallinnon

ympäristötoimisto tai vastuualue 11%

Muu39%

Teknisen osaston tai

yksikön erillinen

ympäristö-toimisto tai vastuualue

36%Yhdessä

rakennusvalvon-nan kanssa

12%Yhdessä

ympäristöntervey-denhuollon kanssa

Ympäristönsuojelutehtävien sijoittuminen

viranhaltijaorganisaatiossa vuonna 2017 (n=83)

11

Kuva 3. Ympäristönsuojelutehtävien sijoittuminen kunnan hallinto-organisaatiossa vuonna 2013.

2.2 Luottamuselimet ja viranhaltijayhteistyö

Kunnan ympäristönsuojelutehtäviä hoitavien luottamuselinten osalta on olemassa kolme perusvaihtoehtoa. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen on joko kunnan oma toimielin (lautakunta, valiokunta, johtokunta tai jaosto) kuntien yhteinen toimielin (KuntaL 49 §, 51 §)) tai kuntayhtymä (KuntaL 49 §, 55 §). Toimielin tai kuntayhtymä voivat olla juuri tätä tehtävää varten perustettuja tai niillä voi olla myös muita tehtä-viä. Ympäristönsuojeluviranomaiselle säädettyjen tehtävien hoitaminen kuntien yhteis-työnä perustuu vapaaehtoisuuteen.

Taulukossa 2 ja kuvassa 4 esitetään eri tyyppisten ympäristönsuojelusta vastaavien toimielinten jakauma eri vuosina. Kyselyissä kerättyjä tietoja on täydennetty myös ky-selyyn osallistumattomien Manner-Suomen kuntien tiedoilla. Kunnan oma toimielin (eli yleensä lautakunta) on edelleen yleisin ympäristönsuojelusta vastuussa oleva toimielin noin 56 prosentin osuudella. Yhteislautakuntien osuus lisääntyi 2000-luvun alusta läh-tien voimakkaasti samaan aikaan kun kuntien omien toimielinten osuus väheni. Vuo-desta 2012 vuoteen 2017 eri tyyppisten toimielinten osuudet pysyivät kuitenkin lähes ennallaan.

9%Erillinen

ympäristöviras-to tai yksikkö

1%Keskushallinnon

ympäristötoimisto tai vastuualue 13%

Muu

66%Teknisen

osaston tai yksikön erillinen

ympäristö-toimisto tai vastuualue

12%Yhdessä

rakennusvalvonnan kanssa

Ympäristönsuojelutehtävien sijoittuminen kunnan hallinto-

organisaatiossa vuonna 2013 (n=103, ei sisällä yhteistoiminta-alueiden

vastauksia)


12

Taulukko 2. Ympäristönsuojelusta vastaavat toimielimet vuosina 1996–2017.

Kuntien lukumäärä Ympäristönsuoje-lusta vastaava toi-mielin

Vuosi 1996

Vuosi 2001

Vuosi 2005

Vuosi 2009

Vuosi 2012

Vuosi 2017

Kunnan oma toimielin 350 367 323 215 173 166 Kuntien yhteinen toi-mielin 8 8 42 95 114 105 Kuntayhtymä 70 57 51 22 17 24

Kuntia yhteensä 428 432 416 332 304 295

Kuva 4. Ympäristönsuojelusta vastaavien toimielinten osuuksien muutokset vuosina 1996–2017.

82%

2%

16%

85%

2%

13%

78%

10%

12%

65%

29%

7%

57%

38%

6%

56%

36%

8%

0%

20%

40%

60%

80%

100%

Kunnan oma toimielin Kuntien yhteinentoimielin

Kuntayhtymä

Ympäristönsuojelusta vastaava toimielin

Vuosi 1996 Vuosi 2001 Vuosi 2005 Vuosi 2009 Vuosi 2012 Vuosi 2017

13

2.3 Kuntayhtymät ja kuntien yhteiset toimielimet

Vuonna 2017 ympäristönsuojelun tehtävät hoidettiin muualla kuin kunnan omassa lau-takunnassa 166 kunnassa1. Niistä 24 kuului kuntayhtymiin ja 105 yhteislautakuntiin tai muihin kuntien yhteisiin toimielimiin. Vuonna 2013 muualla kuin kunnan omassa lauta-kunnassa tehtävät hoidettiin 131 kunnassa. Vuonna 2013 kuntien ympäristönsuojelu-tehtävät hoidettiin yhteistyönä neljässä kuntayhtymässä, joihin kuului 17 kuntaa. Yh-teislautakuntia tai muita kuntien yhteisiä toimielimiä oli puolestaan 35 ja niihin kuului 114 kuntaa.

Seuraavissa taulukoissa 3 ja 4 on lueteltu vuoden 2017 kyselyyn vastanneet kuntayh-tymät ja yhteislautakunnat niihin kuuluvine kuntineen, minkä lisäksi on lueteltu kyse-lyyn vastaamattomien kuntien osalta tiedot helmikuussa 2018 poimittujen tietojen pohjalta.

1 Kyselyyn vastaamattomien kuntien osalta tiedot perustuvat kuntien verkkosivuilta helmikuussa 2018 kerättyihin tietoihin.


14

Taulukko 3. Ympäristönsuojelusta vastaavat kuntayhtymät. (Kyselyyn vastaamatto-mien kuntien tiedot poimittu kuntien verkkosivuilta).

Kuntayhtymä

Kuntien luku-määrä

Luottamuselimen nimi Kunnat

Oulunkaaren ympäristöpalvelut 3 Ympäristölauta-kunta

Ii, Pudasjärvi, Utajärvi

Pelkosenniemen-Savukosken kansanterveystyön kuntayhtymä

3 Ympäristöterveys-lautakunta

Kemijärvi, Pelkosenniemi, Sa-vukoski

Peruspalvelukuntayhtymä Se-länne

4 Ympäristölauta-kunta

Haapajärvi, Kärsämäki, Pyhä-järvi, Reisjärvi

Pohjois-Satakunnan peruspalve-lukuntayhtymä

6 Ympäristö- ja ter-veyslautakunta

Honkajoki, Jämijärvi, Kan-kaanpää, Karvia, Merikarvia, Siikainen

Suupohjan peruspalveluliikelai-toskuntayhtymä

4 Ympäristölauta-kunta

Isojoki, Karijoki, Kauhajoki, Teuva

Ylä-Savon SOTE 4 Ympäristölauta-kunta

Iisalmi, Kiuruvesi, Sonkajärvi, Vieremä

Taulukko 4. Ympäristönsuojelusta vastaavat kuntien yhteiset toimielimet. (Kyselyyn vastaamattomien kuntien tiedot poimittu kuntien verkkosivuilta).

Kuntien yhteinen toimielin

Kuntien luku-määrä Isäntäkunta Muut kunnat

Askolan rakennus- ja ympäristö-lautakunta

4 Askola Myrskylä, Pornainen, Pukkila

Haminan lupavaliokunta 3 Hamina Miehikkälä, Virolahti

Heinolan ympäristötoimi 3 Heinola Sysmä, Hartola

Hämeenlinnan ympäristö- ja ra-kennuslautakunta

2 Hämeenlinna Hattula

Imatran seudun ympäristötoimi (Imatran seudun ympäristölauta-kunta)

4 Imatra Parikkala, Rautjärvi, Ruokolahti

Inarin kunnan sosiaali- ja terveys-lautakunnan ympäristöjaosto

2 Inari Utsjoki

Keski-Savon ympäristölautakunta 5 Leppävirta Heinävesi, Joroinen, Pieksämäki, Varkaus

Keski-Uudenmaan ympäristölau-takunta

5 Tuusula Järvenpää, Kerava, Mäntsälä, Nurmijärvi,

Keurusselän ympäristönsuojelu-jaosto

2 Keuruu Mänttä-Vilppula

Kosken Tl ympäristönsuojelulau-takunta

4 Koski Tl Aura, Marttila, Pöytyä

Kotkan ympäristölautakunta 2 Kotka Pyhtää

Kouvolan rakennus- ja ympäristö-lautakunta

2 Kouvola Iitti

Kuopion ympäristö- ja rakennus-lautakunta

2 Kuopio Suonenjoki

Kuusamon ympäristöterveys- ja ympäristönsuojelutulosyksikkö

3 Kuusamo Posio, Taivalkoski

Lappeenrannan lupalautakunta 5 Lappeenranta Lemi, Savitaipale, Taipalsaari, Luumäki

(Jatkuu seuraavalla sivulla.)

15

Kuntien yhteinen toimielin

Kuntien luku-määrä Isäntäkunta Muut kunnat

Loviisan rakennus- ja ympäristö-lautakunta

2 Loviisa Lapinjärvi

Meri-Lapin ympäristölautakunta 2 Tornio Keminmaa, Tervola

Mikkelin seudun ympäristölauta-kunta

6 Mikkeli Hirvensalmi, Kangasniemi, Män-tyharju, Pertunmaa

Nousiaisten ympäristölautakunta 5 Nousiainen Masku, Mynämäki, Raisio, Rusko

Oulun seudun ympäristötoimi -lii-kelaitoksen johtokunta

6 Oulu Hailuoto, Liminka, Lumijoki, Mu-hos, Tyrnävä

Pielaveden, Keiteleen ja Vesan-non yhteinen ympäristölauta-kunta

3 Pielavesi Keitele, Vesanto

Pohjoisen Keski-Suomen Ympä-ristötoimi

7 Viitasaari Kannonkoski, Kinnula, Kivijärvi, Kyyjärvi, Pihtipudas, Saarijärvi

Pyhäjärviseudun ympäristölauta-kunta

2 Säkylä Eura

Rantasalmen ympäristölauta-kunta

3 Rantasalmi Juva, Sulkava

Rovaniemen ympäristölautakunta 5 Rovaniemi Kolari, Pello, Ranua, Ylitornio

Sastamalan seudun sosiaali- ja terveyspalvelut, ympäristöjaosto

2 Sastamala Punkalaidun

Uudenkaupungin ympäristö- ja lupalautakunta

4 Uusikaupunki Kustavi, Taivassalo, Vehmaa

Valkeakosken sosiaali- ja ter-veyslautakunnan ympäristöjaosto

3 Akaa Urjala, Valkeakoski

Länsirannikon valvontalautakunta (Västkustens tillsynsnämnd)

5 Mustasaari Kaskinen, Korsnäs, Mustasaari, Närpiö

Ympäristöpalvelut helmi (Haapa-veden ympäristöterveyslauta-kunta)

2 Haapavesi Pyhäntä


16

2.4 Kunnan oma toimielin

Vuonna 2017 kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät hoidettiin peruskun-nassa 65:ssä 128:sta vastanneesta kunnasta, ja yhteensä noin 56 prosentissa kun-nista. Taulukosta 5 ilmenee kunnan ympäristönsuojeluasioita hoitavien toimielinten (eli käytännössä yleensä lautakuntien) yleisimmät nimet ja niiden muutokset vuosien 1996 ja 2017 välillä. Kuvassa 5 on myös esitetty lautakuntien yleisimmät nimet vuonna 2017. Yksinomaan ympäristö- tai ympäristönsuojeluasioita hoitavien lautakuntien osuus on vuosien kuluessa vähentynyt.

Kuva 5. Ympäristönsuojeluasioita hoitavien kunnan omien lautakuntien yleisimmät ni-met vuonna 2017.

3

4

5

7

11

12

20

0 5 10 15 20 25

Viranomaislautakunta

Kaupunkiympäristölautakunta taivastaava

Lupalautakunta tai vastaava

Tekninen lautakunta

Muu

Rakennus- ja ympäristölautakunta taivastaava

Ympäristölautakunta

Vastausten lukumäärä

Lautakunnan nimi, jos ympäristönsuojelun tehtävät hoidetaan omassa kunnassa (n=62)

17

Taulukko 5. Ympäristönsuojeluasioita hoitavien kuntien omien toimielinten nimet vuo-sina 1996–2017.

Vuosi, prosenttia vastauksista

Toimielimen nimi 1996 2001 2005 2009 2012 2017

Ympäristö(nsuojelu)lautakunta 51 % 52 % 54 % 46 % 41 % 32 % Rakennus- ja ympäristö(nsuojelu)lauta-kunta 10 % 14 % 14 % 18 % 25 % 19 %

Tekninen lautakunta 6 % 10 % 12 % 9 % 11 % 11 %

Lupalautakunta tai vastaava 8 % Kaupunkiympäristölautakunta tai vas-taava 6 %

Viranomaislautakunta 5 % Tekninen- ja ympäristö(nsuojelu)lauta-kunta 1 % 1 % 2 % 1 %

Valvontalautakunta 5 % 5 % 2 % 2 %

Perusturvalautakunta 1 % 2 % 1 % 1 %

Rakennuslautakunta 3 % 3 % 2 %

Maaseutulautakunta 2 % 1 % 1 % 2 % Maaseutu- ja ympäristö(nsuojelu)lauta-kunta 1 % 1 % 2 %

Terveyslautakunta 1 % 1 % 1 % Kaavoitus- ja ympäristö(nsuojelu)lauta-kunta 1 % 1 % 2 % 1 % Terveys- ja ympäristö(nsuojelu) lauta-kunta 1 % 1 %

Ympäristö- ja valvontalautakunta 1 %

Sosiaali- ja terveyslautakunta 2 % 1 % 1 %

Kunnanhallitus 3 %

Muu 7 % 4 % 8 % 13 % 15 % 18 %

Vastanneita yksiköitä 366 320 168 121 103 62

2.5 Viranhaltijayhteistyö

Kunnilla on myös mahdollisuus viranhaltijayhteistyöhön, jolloin ympäristönsuojeluteh-täviä hoitava toimielin on peruskunnassa, mutta kunnilla on sopimus yhteisestä virasta (KuntaL 23 §) tai viranomaistehtävien hoidosta (KuntaL 54 §).

Seuraavassa taulukossa on esitetty kyselyssä ilmoitetut tilanteet, joissa kunnilla on so-pimus kuntien yhteisestä virasta tai viranomaistehtävien hoidosta. Lisäksi esitetään il-moitettu kuntakohtainen osuus yhteistyön työpanoksesta. Sopimuksia ilmoitettiin 9 kappaletta, ja niiden piiriin kuului 24 kuntaa (taulukko 6).


18

Taulukko 6. Ilmoitetut viranhaltijayhteistyöt ja kuntakohtaiset osuudet työpanoksesta.

Kunta ja osuus työpanoksesta Alajärvi (77 %), Vimpeli (23 %) Eurajoki, Pomarkku, Pori (100 %) Forssa, Jokioinen (30 %) Heinola, Hartola (18 %), Sysmä (18 %) Lempäälä, Vesilahti (20 %) Nousiainen (14 %), Raisio (22 %), Masku (26 %) Orivesi (83 %), Juupajoki (17 %) Petäjävesi (60 %), Multia (40 %) Ylivieska, Kannus (25 %), Merijärvi (5 %)

Vuonna 2013 viranhaltijayhteistyösopimuksia ilmoitettiin 9 kappaletta ja niissä oli mu-kana 26 kuntaa, vuonna 2009 puolestaan 15 kappaletta ja 33 kuntaa. Edelleen vuonna 2005 sopimuksia ilmoitettiin 25 kappaletta (64 kuntaa), vuonna 2001 31 kappaletta (70 kuntaa), ja vuonna 1996 29 kappaletta (61 kuntaa). Viranhaltijayhteistyön määrä on siten vähentynyt vuosien mittaan.

2.6 Epävirallinen yhteistyö

Vastaajilta kysyttiin myös, tehdäänkö ympäristönsuojelun organisaatiossa epävirallista seudullista yhteistyötä lähikuntien kanssa esimerkiksi säännöllisten tapaamisien tai postituslistojen muodossa. Kysymykseen vastanneista 83 prosenttia vastasi, että epä-virallista yhteistyötä tehdään. 17 prosenttia vastasi, ettei epävirallista yhteistyötä tehdä. Molemmissa vastauskategorioissa oli kaikenkokoisia yksiköitä.

2.7 Suunnitelmat liittyen toiminnan uudelleenorganisointiin

Ympäristönsuojelun yksiköiltä kysyttiin, onko kunnassa (tai ympäristönsuojelun yksi-kössä) vireillä suunnitelmia uudistaa ympäristönsuojelun organisointia (kuva 6). Vas-tauksia raportoitaessa on tässä kohdassa otettu yksittäisten kuntien vastaukset erik-seen huomioon, mikäli yhteistoiminta-alueilta on vastattu useamman kunnan osalta. Ympäristönsuojelutehtävien kunnallista yhteistyötä koskevia suunnitelmia oli 21 pro-sentilla vastaajakunnista. Ympäristönsuojelua koskeva organisaatiomuutos oli vireillä 16 prosentilla, ja vastaavasti ympäristönsuojelun ja rakennusvalvonnan yhteistyön tii-vistäminen oli vireillä 16 prosentilla vastaajakunnista. Ympäristönsuojelun ja raken-nusvalvonnan lisääntyneen yhteistyön trendi vaikuttaa siis jatkuvan myös tulevaisuu-dessa. 11 prosenttia ilmoitti, että on olemassa suunnitelmia ostaa ympäristöviranhalti-

19

japalveluja toiselta kunnalta. 9 prosenttia ilmoitti, että ympäristönsuojelun ja kaavoi-tuksen yhteistyötä ollaan tiivistämässä. Suurin osa vastaajista, 64 prosenttia, ilmoitti, ettei kunnassa ole vireillä mitään edellä mainituista suunnitelmista.

Kuva 6. Suunnitelmat liittyen toiminnan uudelleenorganisointiin.

9%

11%

16%

16%

21%

0% 5% 10% 15% 20% 25%

Ympäristönsuojelun ja kaavoituksenyhteistyön tiivistäminen

Ostaa ympäristöviranhaltijapalvelujatoiselta kunnalta

Ympäristönsuojelun ja rakennusvalvonnanyhteistyön tiivistäminen

Organisaatiomuutos, joka koskeeympäristönsuojelua

Ympäristönsuojelutehtäviä koskevakunnallinen yhteistyö (Kuntalaki 49 §)

Prosenttia vastauksista

Onko kunnassa vireillä suunnitelmia, joiden tavoitteena on... (n=80-86)


20

2.8 Maakunta ympäristönsuojelutehtävien hoitajana

Kysymykseen ”Pidetäänkö kunnassasi maakuntaa varteenotettavana vaihtoehtona ym-päristönsuojeluviranomaistehtävien hoitajana?” vastasi 79 ympäristönsuojelun yksikön edustajaa. Vastaajista peräti 96 prosenttia ei näe maakuntaa varteenotettavana vaih-toehtona tehtävien hoitajana (kuva 7). Neljä vastaajaa jätti vastaamatta kysymykseen tai ei osannut sanoa vastausta.

Kuva 7. Maakunnan roolin varteenotettavuus ympäristönsuojelutehtävien hoitajana.

Vastaajilta pyydettiin lisäksi kommentteja maakunnan mahdollisesta roolista ympäris-tönsuojeluviranomaistehtävien hoitajana. Kaikkein eniten vastauksissa korostui se, että ympäristönsuojelun tehtävien tulee olla lähellä kunnan muita toimialoja, kuten ra-kennusvalvontaa, maankäytön suunnittelua ja teknistä toimea. Maakuntataso nähtiin useassa vastauksessa liian kaukaisena myös palvelutason kannalta. Lisäksi tuotiin esiin esimerkiksi se, että ympäristönsuojelutehtävät liittyvät myös kunnan kehittämi-seen strategiatasolla, ja että tehtävät ovat muitakin kuin viranomaistehtäviä, kuten kuntien ympäristöohjelmien valmistelua. Muutamassa vastauksessa tuotiin esiin myös mahdollisia hyviä puolia tehtävien sijoittumisessa maakuntaan. Niitä voisivat olla tasa-puolisuuden ja riippumattomuuden lisääntyminen. Lisäksi jotkin erityisasiat liittyen esi-merkiksi vesistöihin tai muihin laajoihin kokonaisuuksiin nähtiin parissa vastauksessa järkevänä toteuttaa myös maakuntatasolla.

81:stä vastaajasta 9 prosenttia ilmoitti, että kunnassa tai maakunnassa on valmisteltu kunnan, maakunnan ja valtion välistä tulevaa yhteydenpitoa ja sen keinoja ympäristö-asioissa (kuva 8). Toimintamuotona ovat tällöin olleet lähinnä aiheeseen liittyvät työ-ryhmät, joissa on alustavasti kartoitettu maakuntauudistuksen vaikutuksia.

96%

4%

0% 20% 40% 60% 80% 100%

Ei

Kyllä


Pidetäänkö kunnassasi maakuntaa varteenotettavana vaihtoehtona

ympäristönsuojeluviranomaistehtävien hoitajana? (n=79)

21

Kuva 8. Kunnan, maakunnan ja valtion välisen tulevan yhteydenpidon ja sen keinojen valmistelu ympäristöasioissa.

91%

9%

0% 20% 40% 60% 80% 100%

Ei

Kyllä


Onko kunnassanne tai maakunnassanne valmisteltu kunnan, maakunnan ja

valtion välistä tulevaa yhteydenpitoa ja sen keinoja ympäristöasioissa? (n=81)


22

2.9 Esittelijät

Kunnan omassa lautakunnassa ympäristönsuojeluasioiden esittelijänä ja esittelijän si-jaisena toimivilla oli vuosina 2001–2017 taulukoissa 7 ja 8 esitetyt ammattinimikkeet. Ympäristönsuojeluasioiden esittelijänä toimii yhä useammin ympäristö- tai ympäristön-suojeluasioiden johtaja, mikä kertoo osaltaan ympäristönsuojelun vakiintumisesta ja kasvusta toimialana.

Esittelijän sijaisena toimii useimmissa tapauksissa rakennustarkastaja. Myös sijaisten osalta ympäristö- tai ympäristönsuojeluasioiden johtavien viranhaltijoiden osuus on noussut viime vuosina. Jotkin yksiköt ilmoittivat usean ensisijaisen esittelijän nimik-keen. Useassa vastauksessa todettiin, että sijainen päätetään erikseen tapauskohtai-sesti.

Taulukko 7. Ympäristönsuojeluasioiden esittelijän nimikkeet vuosina 2001–2017.


Nimike 2001 2005 2009 2012 2017 Ympäristö(nsuojelu)johtaja/ -päällikkö 13 % 23 % 29 % 31 % 53 %

Ympäristö(nsuojelu)sihteeri 36 % 39 % 27 % 26 % 22 %

Tekninen johtaja 2 % 5 % 7 % 15 % 13 %

Rakennustarkastaja 25 % 10 % 13 % 12 % 7 %

Ympäristö(nsuojelu)tarkastaja 1 % 1 % 4 % 3 % 7 %

Ympäristöinsinööri 4 %

Lääkäri/eläinlääkäri 2 % 4 % 1 %

Kunnaninsinööri 5 % 3 % 1 % 2 %

Ympäristövalvonnan johtaja 3 %

Kaavoitusarkkitehti/-johtaja 2 % 1 % 2 %

Perusturvajohtaja 1 % 1 %

Rakennusmestari 2 % 1 % 1 %

Terveystarkastaja 2 % 1 % 1 %

Maaseutusihteeri/-asiamies 2 % 1 %

Muu* 2 % 12 % 10 % 6 %

Vastanneita yksiköitä 158 103 83

*Ryhmä ”Muu” koostui vuonna 2017 seuraavista nimikkeistä: Asiakkuusjohtaja, Kaavoittaja, Kaupunginarkki-

tehti, Kaupunkiympäristön toimialajohtaja, Kiinteistöjohtaja.

23

Taulukko 8. Ympäristönsuojeluasioiden esittelijän sijaisen nimikkeet vuosina 2001–2017.


Nimike 2001 2005 2009 2012 2017

Rakennustarkastaja 24 % 21 % 26 % 26 % 26 %

Ympäristö(nsuojelu)tarkastaja 6 % 16 % 15 % 10 % 18 % Ympäristöterveyden (valvonnan) johtaja/päällikkö 4 % 9 % 12 %

Ympäristö(nsuojelu)päällikkö 2 % 2 % 2 % 4 % 10 %

Tekninen johtaja 7 % 7 % 9 % 11 % 10 %

Ympäristö(nsuojelu)sihteeri 4 % 5 % 10 % 9 % 8 %

Ympäristö(nsuojelu)suunnittelija 2 % 7 % 4 % 2 % 6 %

Lääkäri, eläinlääkäri 5 % 6 % 2 % 3 % 4 %

Kiinteistöjohtaja/-päällikkö 3 %

Kaavoittaja/kaavoitusjohtaja 2 % 1 % 1 % 2 %

Puheenjohtaja 4 % 5 %

Kunnaninsinööri 5 % 3 % 2 % 1 %

Terveystarkastaja 6 % 7 % 2 % 1 %

Rakennusmestari 15 % 1 % 5 % 2 %

Maaseutusihteeri/-asiamies 2 % 1 % 1 %

Palotarkastaja/-päällikkö 3 %

Muu* 2 % 11 % 21 % 30 % 14 %

Ei sijaista 4 % 3 % 3 %

Vastanneet yksiköt 139 103 78

*Ryhmä ”Muu” koostui vuonna 2017 seuraavista nimikkeistä: Elinvoimajohtaja, Hallintojohtaja, Johtava ter-

veystarkastaja, Maankäyttöinsinööri, Maankäyttöjohtaja, Rakennusmestari, Rakennustarkastuspäällikkö,

Tarkastusinsinööri, Tiimipäällikkö, Yhdyskuntateknikko, Yksikön päällikkö, Ympäristönsuojelun viranhaltija,

Ympäristöpäällikön sijainen.


24

2.10 Kunnan ympäristönsuojelumääräykset

Kunnan ympäristönsuojelumääräykset oli vastaushetkellä tehty 82 prosentissa vastan-neista kunnista. Niitä valmisteltiin 8 prosentissa kunnista, ja niitä ei ollut tehty 10 pro-sentissa kunnista. Kysymykseen vastasi 93 kuntaa.

2.11 Ympäristönsuojelun sähköinen valvontatietojärjes-telmä ja sähköinen asiointimahdollisuus

Vastaajilta kysyttiin, onko ympäristönsuojelulla käytössään sähköinen valvontatietojär-jestelmä. 40 prosenttia vastanneista yksiköistä ilmoitti järjestelmän olevan käytössä (taulukko 9). Yleisimpiä järjestelmiä vastausten perusteella olivat Trimble Locus (11 vastaajaa), Facta (7 vastaajaa) ja Digia Tarkastaja (6 vastaajaa). Kysyttäessä, minkä toimialojen käytössä järjestelmä on, eniten mainintoja keräsi rakennusvalvonta, ja seuraavaksi kaavoitus ja mittaustoimi. Useita mainintoja sai myös ympäristöterveys.

Taulukko 9. Sähköisen valvontatietojärjestelmän käyttöosuus ympäristönsuojelun yksi-köissä vuonna 2017.

Yksikkökoko (asukasluku) Vastanneet yksiköt

Sähköinen valvontatietojär-jestelmä käytössä

2 000–6 000 14 14 %

10 001–30 000 29 28 %

30 001–50 000 11 73 %

50 001–100 000 8 63 %

6 001–10 000 13 23 %

yli 100 000 7 100 %

Koko maa 82 40 %

Kysymykseen, onko ympäristönsuojelun lupa-asioissa käytössä sähköinen asiointimah-dollisuus, vastasi myöntävästi 14 prosenttia vastanneista 83 yksiköstä. Yleisimmin se oli käytössä yli 100 000 asukkaan yksiköissä (50 %, 8 vastaajaa). Lisäkysymyksellä täsmennettiin, miten sähköinen asiointi on vaikuttanut käsittelyn kestoon. Vain 10 yk-sikköä vastasi lisäkysymykseen. Niiden osalta sähköinen asiointi oli nopeuttanut asi-ointia 3 yksikössä, hidastanut asiointia 1 yksikössä, ja ei ollut vaikuttanut asioinnin kestoon 6 yksikössä.

25

3 Henkilöstö

Henkilöstöä koskeviin kysymyksiin saatiin tiedot yhteensä 83:sta ympäristönsuojelua hoitavasta yksiköstä. Vastanneissa yksiköissä oli töissä yhteensä 440 henkilöä, joista osa-aikaisia oli 83 (51,3 henkilötyövuotta (HTV)). Henkilötyövuosia ei kysytty erikseen kokoaikaisen henkilöstön osalta, mikä olisi tarkentanut analyysiä. Vastausten perus-teella voidaan muodostaa karkea laskennallinen arvio koko maan ympäristönsuojelun henkilöstön lukumäärästä, jos vastaukset yleistetään koko maan asukasluvun tasolle. Tällöin henkilöitä on arviolta 650, joista 100 kuuluu toimistohenkilöstöön.

Arvion perusteella viiden vuoden aikana henkilöstö on vähentynyt, ja toimistohenki-löstö on vähentynyt enemmän kuin ammatillinen henkilöstö. Vuoden 2012 kyselyssä kokonaishenkilöstö oli arviolta 821 henkilöä (670 HTV), josta ammatillista henkilöstöä oli 627 henkilöä (549 HTV) ja toimistohenkilöstöä 193 henkilöä (125 HTV). Vuoden 2008 kyselyssä kokonaishenkilöstö oli arviolta 703 henkilöä (571 HTV), ja vuoden 2005 kyselyssä 604 henkilöä (374 HTV). Eri vuosien arviot henkilöstön määrästä eroa-vat keskenään vastaajien eroista ja jossain määrin myös laskentatavoista johtuen, jo-ten vertailua henkilöstön kokonaismäärästä tulee pitää vain suuntaa-antavana. Voi-daan joka tapauksessa tulkita, että henkilöstöresurssit lisääntyivät vuosina 2005–2012, mutta vuosina 2012–2017 ne vähenivät jälleen aikaisemmalle tasolle.

Taulukossa 10 esitetään henkilöstön lukumäärä yksikkökokoluokittain ja eriteltynä am-matilliseen ja toimisto- tai muuhun henkilöstöön. Henkilöstön lukumäärä oli yksikköä kohden pienin alle 10 000 asukkaan yksiköissä (noin 1 ammatillinen henkilö ja 0,5 toi-misto- tai muuta henkilöä per yksikkö). Alle 6 000 asukkaan yksiköissä resurssien vä-hyyttä korostaa vielä se, että yli puolet henkilöstöstä toimi osa-aikaisena. Henkilöstön määrä seuraa yksikkökokoa, ja suurimmissa yli 100 000 asukkaan yksiköissä oli keski-määrin 23 ammatillista henkilöä ja 2 toimisto- tai muuta henkilöä per yksikkö. Koko maan keskiarvo oli 4,5 ammatillista henkilöä ja 0,8 toimisto- tai muuta henkilöä per yksikkö. Asukaslukuun suhteutettuna henkilöstöä oli pienemmissä yksiköissä hieman enemmän kuin suuremmissa yksiköissä, mutta tilanne oli kuitenkin varsin tasasuurui-nen, jos otetaan huomioon osa-aikaisen henkilöstön osuudet.

Taulukossa 11 kuvaillaan ympäristönsuojelun ammatillisen henkilöstön määrää koulu-tustaustan perusteella eri yksikkökokoluokissa. Koko maan tasolla eniten oli luonnon-tieteellisen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita (keskimäärin 2,7 henkilöä per yksikkö), toiseksi eniten AMK- tai alemman korkeakoulututkinnon teknisen tutkinnon suorittaneita (keskimäärin 0,6 henkilöä per yksikkö) ja kolmanneksi eniten teknisen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita (keskimäärin 0,5 henkilöä per yksikkö).


26

Taulukko 10. Ympäristönsuojelun ammatillisen henkilöstön ja toimisto- tai muun hen-kilöstön määrä keskimäärin eri kokoisissa yksiköissä vuonna 2017.

Vastan-neet yk-siköt

Ympäristönsuojelun ammatillinen henkilöstö Toimisto- tai muu henkilöstö

Yksikkökoko (asukasluku)

Henkilöä / yksikkö

Henkilöä / 1 000 as.

Osa-ai-kaisten osuus

Henkilöä / yksikkö

Henkilöä / 1 000 as.

Osa-ai-kaisten osuus

2 000–6 000 13 0,9 0,22 52 % 0,4 0,10 78 % 6 001–10 000 14 1,1 0,13 7 % 0,5 0,06 76 % 10 001–30 000 28 2,4 0,13 16 % 0,9 0,05 39 % 30 001–50 000 12 3,8 0,10 11 % 0,6 0,02 29 % 50 001–100 000 8 5,9 0,08 13 % 0,9 0,01 83 % yli 100 000 8 22,9 0,09 15 % 2,1 0,01 0 %

Koko maa 83 4,5 0,10 15 % 0,8 0,02 39 %

Taulukko 11. Ympäristönsuojelun ammatillisen henkilöstön määrä koulutustaustan mu-kaan keskimäärin eri kokoisissa yksiköissä vuonna 2017.

Ympäristönsuojelun ammatillisten henkilöiden määrä koulutustaustan mukaan keskimäärin per yksikkö

Ylempi korkeakoulututkinto

Ammattikorkeakoulutut-kinto tai alempi korkea-

koulututkinto

Toisen asteen am-mattitutkinto (opis-

totaso)


Vas-tan-neet yksi-köt

Luon- non- tie-teel- linen

Tekni-nen

Yh-teis- kunta/ hal-linto- tie-teel- linen

Laki- mies

Muu


Tekni-nen

Yh-teis- kunta/ hal-linto- tie-teel- linen Muu


Tekni-nen Muu

2 000–6 000 14 0,3 0,1 0,3 0,1 0,2 0,1 0,1 0,1

6 001–10 000 13 0,4 0,2 0,1 0,3 0,1 0,1

10 001–30 000 29 1,5 0,4 0,1 0,0 0,6 0,0 0,0

30 001–50 000 12 2,4 0,6 0,2 0,7 0,1

50 001–100 000 8 3,9 0,6 0,3 0,1 0,6 0,8 0,1

yli 100 000 7 15,4 1,3 0,1 0,1 0,7 1,1 0,1 0,6 0,9 0,1

Koko maa 83 2,7 0,5 0,0 0,0 0,1 0,1 0,6 0,0 0,1 0,1 0,2 0,0

27

4 Työajan käyttö eri tehtäviin

Ympäristösuojeluviranomaisen tehtävät voidaan jakaa luonteeltaan neljään eri koko-naisuuteen:

‐ Erityistehtäviä ovat kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle erityislainsää-dännössä määrätyt tehtävät eli ympäristönsuojelu-, jäte-, vesi-, vesihuolto-, maa-aines-, maastoliikenne- ja vesiliikennelaeissa säädettyjen päätös- ja lupa-asioiden valmistelu, lupien ja päätösten valvonta sekä muu valvonta (yleinen laillisuusvalvonta).

‐ Yleistehtäviä ovat ympäristönsuojelun suunnittelu ja kehittäminen; ympäris-tön tilan seuranta; ympäristönsuojelun yleinen ohjaus, neuvonta ja tiedotus; osallistuminen kaavojen valmisteluun; lausunnot muille viranomaisille (esim. kaavoitus, valtion ympäristöluvat) sekä yhteistyötehtävät eri viranomaisten ja yhteisöjen kanssa.

‐ Muut tehtävät ovat ympäristönsuojeluun liittyviä tai sitä sivuavia tehtäviä, jotka voidaan hoitaa samassa toimielimessä kuin ympäristönsuojelutehtävät. Tällaisia tehtäviä ovat muun muassa toimiminen leirintäalue-, rakennusval-vonta- ja terveydensuojeluviranomaisena, kaavoitus, tekninen toimi (tai osia sen tehtävistä) sekä kunnalle kuuluvat jätehuollon järjestämisen viranomais-tehtävät.

‐ Hallintotehtäviä ovat kunnan yleishallintoon liittyvät tehtävät, kuten talous- ja henkilöstöasiat.

Taulukossa 12 ja kuvassa 9 esitetään, miten ympäristönsuojelun työaika jakautui vas-tausajankohtana eri tehtäväkokonaisuuksiin. Erityistehtäviin kului kaikissa yksikköko-koluokissa yli puolet työajasta (50–63 prosenttia). Yleistehtäviin kului toiseksi eniten aikaa (20–36 prosenttia). Hallintotehtäviin ja muihin tehtäviin kului keskimäärin noin kymmenesosa työajasta. Muihin tehtäviin kuluva aika oli suurempi pienemmissä yksi-köissä, ja vastaavasti yleistehtävien työajan osuus oli suurempi yli 50 000 asukkaan yksiköissä. Voidaankin arvioida, että suuremmissa yksiköissä työajan käyttö kohden-tuu enemmän ”varsinaisiin” ympäristönsuojelun tehtäviin, ja resursseja liikenee myös yleiseen ympäristönsuojelun edistämiseen.

Kuvassa 10 esitetään työajan jakauma vuosina 2012 ja 2017. Viiden vuoden aikana erityistehtävien osuus nousi 12 prosenttiyksikköä, kun muut tehtävät samalla vähen-tyivät 10 prosenttiyksikköä. Tämä kertoo toisaalta työajan käytön kohdentumisesta ni-menomaan ympäristönsuojeluun, mutta samalla myös erityistehtävien (lupa- ja val-vontatehtävät) määrän lisääntymisestä suhteessa muihin tehtäviin viranhaltijayksi-kössä.


28

Taulukko 12. Ympäristönsuojeluviranomaisen työajan jakautuminen eri tehtäväkoko-naisuuksiin vuonna 2017.


Vastanneet yksiköt

Erityisteh-tävät

Yleistehtä-vät

Muut tehtä-vät

Hallintoteh-tävät

2 000–6 000 14 54 % 20 % 19 % 7 %

6 001–10 000 13 58 % 23 % 9 % 11 %

10 001–30 000 29 59 % 20 % 12 % 8 %

30 001–50 000 12 63 % 23 % 6 % 8 %

50 001–100 000 8 57 % 34 % 2 % 7 %

yli 100 000 7 50 % 36 % 4 % 11 %

Yhteensä 83 58 % 24 % 10 % 8 %

Kuva 9. Ympäristönsuojeluviranomaisen työajan jakautuminen eri tehtäväkokonai-suuksiin vuonna 2017.

24 %Yleistehtävät

10 %Muut tehtävät

8 %Hallintotehtävät

48 %Lupa-, päätös- ja rekisteröintiasiat

27 %Lupien,

päätösten ja rekisteröintien

valvonta

25 %Muiden kuin

lupien, päätösten ja

rekisteröintien valvonta

58 %Erityistehtävät

Ympäristönsuojeluviranomaisen työajan jakautuminen vuonna 2017

(n=83)

29

Kuva 10. Ympäristönsuojeluviranomaisen työajan jakautuminen vuosina 2012 ja 2017.

4.1 Ympäristönsuojeluviranomaisen erityistehtävät

Vastaajia pyydettiin arvioimaan ympäristönsuojeluviranomaisen erityistehtäviin käyte-tyn työajan jakautumista kolmeen kokonaisuuteen. Vastaukset esitetään yksikkökoko-luokittain taulukossa 13. Eniten aikaa, lähes 50 prosenttia, kului lupa-, päätös- ja re-kisteröintiasioihin – suurimmilla yksiköillä jonkin verran vähemmän kuin pienemmillä yksiköillä. Erityistehtävien työajan jakautumisessa ei tapahtunut merkittäviä muutok-sia vuosina 2012–2017. Lainsäädännön muutoksista (luvitettavien kohteiden vähentä-minen ja valvontasuunnitelmavelvoite) huolimatta lupa- ja päätösasioihin käytettävän ajan osuus ei ole pienentynyt eikä suunnitelmallisen valvonnan osuus ole kasvanut.


30

Taulukko 13. Työajan jakautuminen ympäristönsuojeluviranomaisen erityistehtävissä vuonna 2017.


Vastanneet yk-siköt

Lupa-, päätös- ja rekisteröinti-asiat

Lupien, päätös-ten ja rekiste-röintien val-vonta

Muiden kuin lu-pien, päätösten ja rekisteröin-tien valvonta (yleinen lailli-suusvalvonta)

2 000–6 000 14 54 % 28 % 19 %

6 001–10 000 13 48 % 25 % 27 %

10 001–30 000 28 48 % 24 % 28 %

30 001–50 000 12 51 % 27 % 22 %

50 001–100 000 8 44 % 35 % 21 %

yli 100 000 6 43 % 32 % 26 %

Yhteensä 81 48 % 27 % 25 %

4.2 Ympäristönsuojeluviranomaisen yleistehtävät

Vastaajia pyydettiin niin ikään ympäristönsuojelun yleistehtävien osalta ilmoittamaan, miten käytetty työaika jakautuu eri tehtäväalueisiin. Vastaukset esitetään taulukossa 14. Keskimäärin eniten (yli 20 %) ajasta vieviä osa-alueita olivat ympäristönsuojelunyleinen ohjaus, neuvonta ja tiedotus sekä lausunnot muille viranomaisille. Työajan ja-kautuminen vaihteli yksikkökokoluokittain: suunnittelu- ja kehittämistehtävät vievätenemmän työaikaa suuremmissa yksiköissä, yleinen ohjaus ja neuvonta taas pienem-missä. Osallistuminen kaavojen valmisteluun on yleisempää suuremmissa yksiköissä.Lausuntopyynnöt sitä vastoin vievät pienemmän osan ajasta yli 50 000 asukkaan yksi-köissä. Koko maassa yleistehtävien työajan jakautuminen oli vuonna 2017 pysynytjokseenkin samalla tasolla kuin vuonna 2012.

Taulukko 14. Työajan jakautuminen ympäristönsuojelun yleistehtävissä vuonna 2017.


Vas-tan-neet yksi-köt

Ympäris-tönsuoje-lun suun-nittelu ja kehittämi-nen

Ympäris-tön tilan seuranta

Ympäris-tönsuoje-lun ylei-nen oh-jaus, neu-vonta ja tiedotus

Osallistu-minen kaavojen valmiste-luun (työ-ryhmät yms.)

Lausunnot muille vi-ranomai-sille (esim. kaavoitus, valtion ympäristö-luvat) ja yhteisöille

Yhteistyö-tehtävät eri viran-omaisten ja yhteisö-jen kanssa

2 000–6 000 13 14 % 16 % 27 % 7 % 22 % 14 %

6 001–10 000 13 12 % 13 % 28 % 9 % 22 % 15 %

10 001–30 000 26 14 % 11 % 23 % 11 % 27 % 14 %

30 001–50 000 12 11 % 16 % 16 % 16 % 29 % 12 %

50 001–100 000 8 28 % 17 % 18 % 12 % 13 % 13 %

yli 100 000 6 22 % 22 % 16 % 15 % 14 % 12 %

Yhteensä 78 15 % 14 % 22 % 11 % 23 % 14 %

31

4.3 Muut ympäristönsuojelutehtäviä hoitavalle yksikölle kuuluvat tehtävät

Vastaajilta kysyttiin, mitä muita tehtäviä hoidettiin lautakunnassa tai toimielimessä ympäristönsuojelutehtävien ohella. Muiden tehtävien lukumäärää kuvataan taulukossa 15 sekä tämän kyselyn, että aikaisempien kyselyiden osalta. Aikaisempien kyselyiden tehtävälistaus poikkesi jonkin verran nyt laaditusta. Yleisimmin ympäristönsuojelun li-säksi hoidettavana oli yli kahdeksan muuta tehtävää (31 % vastaajista). Vuonna 2012 yleisin vastaus oli neljä tehtävää (24 % vastaajista), ja vuonna 2009 kolme tehtävää (18 % vastaajista). Muiden tehtävien lukumäärän keskiarvo oli 7,3 tehtävää yksikköä kohden, kun vuonna 2012 se oli 4,7. Kehityskulku vaikuttaa siltä, että muiden tehtä-vien määrä on lisääntynyt yksikköä kohden. Siitä ei kuitenkaan voi päätellä, että mui-hin tehtäviin liittyvä työmäärä olisi välttämättä lisääntynyt, sillä lukuihin voi vaikuttaa esimerkiksi viranhaltijayhteistyön lisääntymisen aiheuttama yksiköiden tehtäväkirjon laajeneminen. Kuten luvun 4 alussa todettiin, muiden tehtävien osuus käytetystä ko-konaistyöajasta on itse asiassa vähentynyt.

Taulukossa 16 kuvataan, mitä muita tehtäviä ympäristönsuojelun yksiköissä hoide-taan. Yleisimmin yksiköiden muihin tehtäviin lukeutuivat talousjätevesien käsittelyvaa-timuksista poikkeaminen (85 % vastaajista) sekä luonnonmuistomerkkipäätökset yksi-tyismaalla (80 % vastaajista). Taulukossa on erikseen lueteltu ne toimielimessä hoi-dettavat tehtävät, jotka eivät kuulu ympäristönsuojeluun. Niistä rakennusvalvonta oli kaikkein yleisin (67 % vastaajista). Taulukossa 17 luetellaan lisäksi ne muut tehtävät, jotka mainittiin avoimissa vastauksissa. Niistä useimmin, neljä kertaa, mainittiin maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset suunnittelutarveratkaisut ja poikkeamisluvat.

Taulukko 15. Ympäristönsuojeluviranomaisen muiden tehtävien lukumäärä vuosina 1996–2017.


Tehtävien lukumäärä 1996 2001 2005 2009 2012 2017

Ei muita tehtäviä 9 % 15 % - 6 % 2 % 1 %

1 muu 17 % 2 % - 4 % 1 % 2 %

2 muuta 24 % 6 % - 12 % 5 % 1 %

3 muuta 20 % 9 % 2 % 18 % 22 % 5 %

4 muuta 12 % 14 % 4 % 16 % 24 % 10 %

5 muuta 7 % 16 % 2 % 14 % 15 % 12 %

6 muuta 5 % 13 % 13 % 11 % 13 % 8 %

7 muuta 3 % 8 % 15 % 7 % 8 % 11 %

8 muuta 3 % 5 % 11 % 4 % 5 % 19 %

Yli 8 muuta - 13 % 53 % 7 % 5 % 31 %

Vastanneet yksiköt 369 393 244 164 129 83


32

Taulukko 16. Ympäristönsuojeluviranomaisen muiden tehtävien yleisyys vuonna 2017.

Yksikkökoko (asukasluku) Tehtävä (Ympäristönsuojeluun liit-tyvä)

2 000– 6 000

6 001–10 000

10 001–30 000

30 001–50 000

50 001–100 000

yli 100 000

Koko maa

Hulevesiasiat (MRL 13 A -luku) 38 % 15 % 37 % 50 % 25 % 29 % 34 %

Ilmansuojelutehtävät (YSL 145-146 §) 38 % 77 % 41 % 58 % 100 % 100 % 60 %

Leirintäalueviranomainen 54 % 77 % 81 % 83 % 63 % 57 % 73 %

Luonnonmuistomerkkipäätökset yksi-tyismaalla (LSL 26 §)

38 % 92 % 96 % 67 % 75 % 100 % 80 %

Maisematyöluvat (MRL 128 § 130 §) 54 % 46 % 44 % 58 % - 57 % 45 %

Meluntorjuntatehtävät (YSL 150-152 §) 54 % 69 % 41 % 50 % 88 % 86 % 58 %

Talousjätevesien käsittelyvaatimuksista poikkeaminen (YSL 156 d)

69 % 92 % 96 % 83 % 63 % 86 % 85 %

Veden johtaminen ja ojittaminen asema-kaava-alueella (MRL 161 A § 2 mom.)

54 % 31 % 37 % 42 % 13 % 43 % 38 %

Ympäristön tilan seuranta (YSL 143 §) 54 % 85 % 63 % 67 % 100 % 100 % 73 %

Vastanneet yksiköt 13 13 27 12 8 7 80


Tehtävä (Muut toimielimen tehtävät) 2 000–

6 000 6 001–10 000

10 001–30 000

30 001–50 000

50 001–100 000

yli 100 000

Koko maa

Asuntoasiat 15 % - - 8 % 13 % 25 % 6 %

Jätehuollon järjestämisen viranomais-tehtävät (Jätelaki 646/2011 23 §)

15 % - 4 % - - 13 % 4 %

Kaavoitus 38 % 21 % 14 % 8 % - 25 % 15 %

Kunnan terveydensuojeluviranomainen (ympäristönterveydenhuolto)

- 14 % 4 % 33 % 75 % 75 % 19 %

Maaseutuasiat - 7 % 4 % - - - 2 %

Mittaustoimi 38 % 14 % 7 % 8 % - - 10 %

Rakennusvalvonta 92 % 86 % 89 % 83 % 63 % 38 % 67 %

Tekninen toimi/tekniset palvelut/tekni-nen hallinto (tai osia sen tehtävistä)

62 % 7 % 14 % - - 13 % 14 %

Yksityistieasiat 46 % 7 % 21 % 17 % 13 % 13 % 17 %


33

Taulukko 17. Muita ympäristönsuojeluviranomaisen ilmoittamia tehtäväalueita.

Muita ilmoitettuja tehtäväalueita

Elintarvikevalvonta

Eläinlääkintähuolto

Eläinsuojelu

Liikuntapalveluiden tekninen osa

Lääkelaki

Maa-ainesten ottaminen

Maasto- ja vesiliikennelaki

MRL:n poikkeamisasiat ja suunnittelutarveratkaisut

Puistotoimi

Terveydensuojelu

Tielautakunnan asiat

Tupakkalaki

Vesialueen omistajalle kuuluvat kalastuslain mukaiset tehtävät


34

5 Toimintamenot ja kate

Ympäristönsuojelun yksiköiden taksaan liittyen vastaajilta kerättiin tiedot taksan päivi-tysvuodesta sekä arviot taksan tuntihinnasta ja toimintamenojen katteesta taksan mu-kaisilla maksuilla. Tiedot esitetään yksikkökokoluokittain taulukossa 18. Koko maassa taksan tuntihinnan keskiarvo oli 53 euroa. Ympäristönsuojelun toimintamenojen kate taksan mukaisilla maksuilla oli koko maassa keskimäärin 19,7 prosenttia. Taksan tun-tihinta oli sitä korkeampi, mitä suuremmasta ympäristönsuojelun yksiköstä oli kyse. Toimintamenojen kate oli suurin 2 000 – 10 000 asukkaan yksiköissä sekä yli 100 000 asukkaan kaupungeissa.

Taulukko 18. Ympäristönsuojeluviranomaisen taksa ja toimintamenojen kate taksan mukaisilla maksuilla vuonna 2017.


Taksan päivi-tysvuoden keskiarvo

Taksan omakustan-nusarvio eli tunti-hinta, euroa

Toimintamenojen kate taksan mu-kaisilla mak-suilla, arvio, pro-senttia

2 000–6 000 2013 46,4 (n=13) 27,7 (n=11) 6 001–10 000 2014 49,1 (n=14) 32,2 (n=11) 10 001–30 000 2015 53,1 (n=28) 13,2 (n=25) 30 001–50 000 2016 53,9 (n=10) 12,1 (n=11) 50 001–100 000 2016 59,1 (n=7) 12,9 (n=8) yli 100 000 2016 64,9 (n=7) 28 (n=7)

Koko maa 2015 53,0 (n=81) 19,7 (n=71)

35

6 Päätökset

Ympäristönsuojelun yksiköiltä pyydettiin tiedot vuosina 2013–2016 tehtyjen lupapää-tösten ja käsiteltyjen ilmoitusten (muiden kuin ympäristölupapäätösten ja rekisteröin-tien) lukumäärästä (taulukko 19). Ympäristölupapäätöksistä ja rekisteröinti-ilmoituk-sista ei kerätty tietoja, koska oletus oli, että tiedot saisi poimittua Suomen ympäristö-keskuksen kunnista keräämästä aineistosta. Myöhemmin kuitenkin osoittautui, että vuositasolla tietoja ei ollut saatavilla, joten kyseiset tiedot jäivät lisäämättä tähän ra-porttiin. Ympäristölupapäätösten ja rekisteröinti-ilmoitusten kokonaismäärä kuntakoh-taisesti vuonna 2017 ilmenee Suomen ympäristökeskuksen raportista (Attila, Kaminen, Mikkola-Pusa, Nguyen & Suoheimo 2017). Raportin mukaan kunnissa oli syksyllä 2016 yhteensä 12 035 toiminnassa olevaa, ympäristönsuojelulain nojalla luvanvaraista toi-mintaa tai toimintakokonaisuutta ja 1 268 ympäristönsuojelun tietojärjestelmään re-kisteröityä kohdetta.

Vuosina 2004–2012 kuntien ympäristönsuojelun yksiköiden päätösten lukumäärä oli koko maassa arviolta noin 8 000 vuosittain, kun mukana olivat myös ympäristölupa-päätökset. Vuosina 2013–2016 eniten päätöksiä tehtiin kategorioissa meluilmoitukset, nitraattiasetuksen mukaisen poikkeamisilmoituksen käsittelyt sekä vesihuoltolain mu-kaiset päätökset.


36

Taulukko 19. Ympäristönsuojeluviranomaisen päätökset kyselyyn vastanneissa yksi-köissä vuosina 2013–2016 lukuun ottamatta ympäristölupapäätöksiä ja rekisteröinti-ilmoituksia.

Päätös 2013 2014 2015 2016 Ilmoitus koeluonteisesta toiminnasta (YSL 119 §) 4 8 9 6 Ilmoitus poikkeuksellisesta tilanteesta muussa kuin ym-päristöluvanvaraisessa toiminnassa (YSL 120 §) 18 18 26 18 Jätehuoltomääräyksistä poikkeamista koskeva päätös 55 33 24 14 Jätelain mukaiset päätökset (roskaantuneen alueen sii-voamismääräys, rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaise-minen) 132 126 130 125 Luonnonsuojelulain mukainen päätös (luonnonmuisto-merkki yksityisellä maalla) 6 7 6 10 Maa-aineslain mukainen päätös 181 184 157 200 Maastoliikennelain mukainen päätös 24 29 39 29 Maisematyöluvat (MRL 128 §, 130 §) 110 125 111 136 Meluilmoitus 790 794 776 809 Nitraattiasetuksen 4 §:n mukaisen poikkeamisilmoituk-sen käsittely (lannan aumaus) 626 532 450 478 Talousjätevesien käsittelyvaatimuksista poikkeaminen (YSL 156 d, tarpeen tehdä vasta 31.10.2019 alkaen) 5 0 0 9 Veden johtaminen ja ojittaminen asemakaava-alueella (MRL 161 A § 2 mom.) 2 1 2 3 Vesihuoltolain mukaiset päätökset (vapautus vesi- ja viemäriverkostoon liittymisestä ja liittymään määräämi-nen) 449 352 295 412 Vesilain mukainen päätös (ojaerimielisyys) 14 11 22 13 Vesiliikennelain mukainen päätös 2 1 2 2 Ympäristönsuojelulain mukaisia valvontamääräyksiä (YSL 180) 34 45 35 23 Ympäristönsuojelumääräyksistä poikkeamista koskeva päätös 154 171 164 175 Muu 127 129 140 121

Yhteensä (n=74) 2 733 2 566 2 388 2 589

37

6.1 Lupaan tai päätökseen käytetty työaika

Ympäristönsuojeluviranomaisen keskimäärin aikaa vievimpiä tehtäviä henkilötyötun-tien (HTT) perusteella olivat vuonna 2016 ampuradan ympäristölupa (49,2 HTT), maa-aineslain ja ympäristölain mukainen yhteiskäsittelytapa (49 HTT) sekä louhinta- ja murskaamotoimintaan liittyvä ympäristölupa (43,7 HTT). Henkilötyötunteihin sisälly-tettiin aika hakemuksen vireille tulosta päätökseen sekä asiantuntijavalmistelijan ja muun henkilöstön työtunnit. Vuonna 2012 kärjessä olivat jakeluasemien (65 HTT), lämpökeskusten (63 HTT) ja murskaamoiden (46 HTT) ympäristöluvat. Keskimäärin vähiten vuonna 2017 kului aikaa meluilmoituksiin sekä asfalttiasemien, kemiallisten pesuloiden ja jakeluasemien rekisteröinti-ilmoitusten käsittelyyn. Kuvassa 11 esitetään tehtäviin keskimäärin käytetty työaika, taulukossa 20 taas esitetään eniten aikaa vie-neiden tehtävien keskimääräiset työajat per yksikkökokoluokka.

Kuva 11. Lupaan, päätökseen tai rekisteröinti-ilmoituksen käsittelyyn keskimäärin käy-tetty työaika vuonna 2016.

6,8

8,7

8,9

9,2

10,6

12,6

33,1

37,7

38,2

38,8

43,7

49,0

49,2

0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 50,0 60,0

Meluilmoitus (n=48)

Asfalttiasema, rekisteröinti-ilmoituksenkäsittely (n=33)

Kemiallinen pesula, rekisteröinti-ilmoituksen käsittely (n=18)

Jakeluasema, rekisteröinti-ilmoituksenkäsittely (n=38)

Orgaanisten liuottimien käyttö,rekisteröinti-ilmoituksen käsittely (n=16)

Lämpökeskus, rekisteröinti-ilmoituksenkäsittely (n=32)

Eläinsuoja, ympäristölupa (n=38)

Murskaamo, ympäristölupa (n=31)

Maa-ainesten otto, maa-aineslupa (n=43)

Jätteiden käsittely, ml. maankaatopaikat,ympäristölupa (n=40)

Louhinta ja murskaamo, ympäristölupa(n=46)

Maa-aineslain ja ympäristönsuojelulainmukainen yhteiskäsittelylupa (n=30)

Ampumarata, ympäristölupa (n=31)

Henkilötyötuntia

Lupaan, päätökseen tai rekisteröinti-ilmoituksen käsittelyyn keskimäärin käytetty

työaika (HTT) hakemuksen vireille tulosta päätökseen


38

Taulukko 20. Keskimäärin eniten aikaa vievimpien lupapäätösten käsittelyyn käytetty keskimääräinen työaika eri kokoisissa ympäristönsuojeluviranomaisyksiköissä vuonna 2016.

Yksikkö-koko (asukas-luku)

Vas-taus-ten luku-määrä

Lupien käsittelyyn käytetty keskimääräinen työaika (HTT/päätös)

Ampu-marata, ympä-ristö-lupa

Maa-ai-neslain ja ympä-ristön-suojelu-lain mu-kainen yhteis-käsitte-lylupa

Lou-hinta ja murs-kaamo, ympä-ristö-lupa

Jättei-den kä-sittely, ml. maan-kaato-paikat, ympä-ristö-lupa

Maa-ai-nesten otto, maa-ai-neslupa

Murs-kaamo, ympä-ristö-lupa

Eläin-suoja, ympä-ristö-lupa

2 000– 6 000 11 42,5 23,7 27,1 23,1 23,1 23,3 25,7 6 001– 10 000 8 45,3 59,2 45,2 43,5 31,9 43,0 45,0 10 001–30 000 19 43,8 44,2 47,4 38,2 37,2 37,6 33,6 30 001–50 000 8 55,0 60,0 44,4 41,7 49,2 38,8 31,0 50 001–100 000* 7 65,9 69,9 57,0 51,4 54,4 54,3 38,1

Koko maa 53 49,2 49,0 43,7 38,8 38,2 37,7 33,1

*Sis. lisäksi Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksen alueen, jossa on yli 100 000 asukasta.

6.2 Päätöstoimivallan delegointi viranhaltijoille

Vastaajia pyydetiin ilmoittamaan, mitä päätös- tai muita asioita on delegoitu viranhal-tijoille. Vastaukset esitetään yksikkökokoluokittain taulukossa 21. Yleisesti ottaen yli 10 000 asukkaan yksiköissä tehtäviä on delegoitu enemmän kuin sitä pienemmissä yk-siköissä. Koko maassa yleisimmin delegoituja tehtäviä olivat meluilmoitukset (92 %). Seuraavaksi yleisimpiä olivat ympäristönsuojelulain mukaiset rekisteröinti-ilmoitukset (70 %) ja ilmoitukset koeluonteisesta toiminnasta (69 %).

Kohdassa ”muu” mainittuja muita ilmoitettuja delegoituja asioita olivat esimerkiksi lau-sunnot muille viranomaisille (erilaisin rajauksin), ilmoitus poliisille esitutkintaa varten (YSL, JL), ympäristöluvissa esitettyjen tarkkailu- ja tutkimussuunnitelmien hyväksymi-nen, toiminnan keskeyttäminen kiireellisissä tilanteissa (YSL 181 §, MAL 15 §), maa-aineslain mukaisten vakuuksien hyväksyminen sekä tiedonsaanti- ja tarkastusoikeudet (YSL, JL).

39

Taulukko 21. Ympäristönsuojeluviranomaisen viranhaltijoille delegoitujen päätös- tai muiden asioiden yleisyys vuonna 2017.


Tehtävä 2 000–6 000

6 001–10 000

10 001–30 000

30 001–50 000

50 001–100 000

yli 100 00

Koko maa

Vesilain mukaiset päätökset 8 % 7 % 11 % - - 13 % 7 % Maa-aineslain ja ympäristön-suojelulain mukaiset yhteiskä-sittelyluvat (MAL 4 a § ja YSL 47 a §) 8 % 7 % 14 % - - 13 % 8 %

Ympäristölupapäätökset 8 % 7 % 29 % - - 13 % 13 % Maa-aineslain mukaiset pää-tökset 8 % 21 % 21 % 8 % - 13 % 14 % Luonnonsuojelulain mukaiset päätökset (luonnonmuisto-merkki) 8 % 14 % 32 % 8 % 13 % 13 % 18 % Maisematyölupapäätökset (jos toimivalta) 23 % 7 % 18 % 42 % - 13 % 18 % Jätehuoltomääräyksistä poik-keamista koskevat päätökset 15 % 14 % 18 % 25 % 38 % 25 % 20 % Vesihuoltolaitoksen vesi- ja viemäriverkostoon liittämis-määräykset 8 % 21 % 39 % 25 % 25 % 38 % 28 % Vesiliikennelain mukaiset päätökset 23 % 36 % 39 % 17 % 63 % 38 % 35 % Maastoliikennelain mukaiset päätökset 38 % 36 % 46 % 25 % 63 % 38 % 41 % Ympäristönsuojelulain mukai-set valvontamääräyspäätök-set (YSL 180) 38 % 29 % 46 % 58 % 75 % 38 % 46 % Jätelain mukaiset päätökset (esim. roskaantuneen alueen siivoamismääräys) 31 % 36 % 61 % 67 % 63 % 25 % 49 % Vesihuoltolain mukaiset va-pautuspäätökset 23 % 36 % 64 % 58 % 88 % 63 % 54 % Ympäristönsuojelumääräyk-sistä poikkeamista koskevat päätökset 23 % 50 % 71 % 83 % 75 % 88 % 64 % Nitraattiasetuksen 4 §:n mu-kaiset poikkeamisilmoitukset 69 % 36 % 82 % 67 % 63 % 63 % 66 % Ilmoitukset poikkeuksellisista tilanteista 62 % 57 % 79 % 67 % 75 % 50 % 67 % Jätelain mukaiset rekiste-röinti-ilmoitukset (JL 100 §) 54 % 50 % 82 % 67 % 88 % 50 % 67 % Ilmoitukset koeluonteisesta toiminnasta 69 % 43 % 82 % 83 % 75 % 38 % 69 % Ympäristönsuojelulain mukai-set rekisteröinti-ilmoitukset 46 % 64 % 79 % 58 % 88 % 88 % 70 %

Meluilmoitukset 77 % 79 % 100 % 100 % 88 % 100 % 92 % Muu 15 % 21 % 25 % 17 % 38 % - 20 %



40

7 Toiminnan kehittäminen

7.1 Koulutustarpeet

Kyselyssä tiedusteltiin, kuinka paljon ympäristönsuojelun yksiköt käyttävät aikaa kou-lutukseen, ja mistä ympäristönsuojelun asiakokonaisuuksista koulutusta tulisi jatkossa järjestää. 80 vastanneen yksikön mukaan ympäristönsuojelun ammatillinen henkilöstö käyttää vuosittain koulutukseen aikaa keskimäärin 4,6 henkilötyöpäivää vuodessa henkilöä kohden. Eniten koulutusta kaivattiin juridiikasta ja lainsäädännöstä, seuraa-vaksi eniten digitalisaatiosta ja sähköisistä järjestelmistä (kuva 12). Erikseen kysyttiin, minkä asioiden osalta lainsäädännön soveltaminen ja toiminnan toteuttaminen on ollut haastavinta osaamisen tai resursoinnin puutteiden takia (kuva 13). Eniten vastauksia sai tällöin vesilain mukaiset tehtävät (ojituserimielisyydet ja muu valvonta), ja toiseksi eniten ilmasto- ja ympäristöpolitiikka.

Kuva 12. Ympäristönsuojelun asiakokonaisuudet, joista tarvittaisiin lisää koulutusta.

679

15181819

2629

4362

0 10 20 30 40 50 60 70

muu, mikäilmansuojelu

ympäristö- ja ilmastopolitiikkaluonnonsuojelu

kunnallis- ja yleishallintovesiensuojelu ja -hoitopsykologia ja viestintä

kemia ja ekotoksikologiaympäristötekniikka

digitalisaatio/sähköiset järjestelmätjuridiikka ja lainsäädäntö


Mistä ympäristönsuojelun asiakokonaisuuksista tarvittaisiin lisää

koulutusta? Valitse enintään kolme aihetta. (n=84)

41

Kuva 13. Asiat, joiden osalta lainsäädännön soveltaminen on käytännössä ollut haasta-vinta.

7.2 Asiantuntijatuen riittävyys

Kysyttäessä, kokevatko vastaajat saavansa riittävästi asiantuntijatukea ELY-keskuk-selta tai muualta valtionhallinnosta, 66 prosenttia vastasi myöntävästi ja 34 prosenttia kielteisesti (kuva 14). Tyytyväisimpiä valtion asiantuntijatukeen olivat suurimpien kau-punkien edustajat. Muutoin vastaukset hajautuivat varsin tasaisesti eri kuntakoko-luokittain.

4

5

9

10

11

14

15

15

16

17

21

23

29

41

0 10 20 30 40 50

Vesihuoltolain mukaiset tehtävät

Meluntorjunta

Muu

Maatalouden ympäristönsuojelu

Hajajätevesiasiat

Neuvonta ja valistus

Ilmansuojelu

Maa-ainesten oton luvitus ja valvonta

Luonnonsuojelu

Pilaantuneisiin ja ylijäämämaihin liittyvätvalvontatehtävät

YSL:n mukainen teollisuuslaitosten luvitus javalvonta

Jätelain valvonta

Ilmasto- ja ympäristöpolitiikka

Vesilain mukaiset tehtävät(ojituserimielisyydet ja muu valvonta)


Minkä asioiden osalta lainsäädännön soveltaminen on käytännössä ollut

haastavinta? Valitse enintään kolme aihetta. (n=88)


42

Kuva 14. Asiantuntijatuen riittävyys ELY-keskukselta tai muualta valtionhallinnosta.

7.3 Toiminnan riippumattomuus

Viranhaltijoille esitettiin kaksi kysymystä koskien ympäristönsuojeluhallinnon toimin-nan riippumattomuutta. Ensiksi kysyttiin, kokeeko vastaaja, että viranhaltijoita on pai-nostettu organisaatiossa (kuva 15). Vastanneista 23 prosenttia vastasi myöntävästi. Kysymyksessä ei tarkemmin eritelty, mikä lasketaan painostukseksi. Toinen kysymys oli, kokeeko vastaaja, että laillisuusvalvontaviranomaisen riippumattomuus vaarantuu toimielimen päätöksenteossa (kuva 16). Vastanneista 29 prosenttia koki, että riippu-mattomuus vaarantuu. 8 prosentin mukaan niin tapahtuu useita kertoja vuodessa, ja 21 prosentin mukaan kerran vuodessa tai harvemmin. Koettua painostusta tai riippu-mattomuusongelmia esiintyi kaikenkokoisissa kunnissa suurimpia kaupunkeja lukuun ottamatta. Usea vastaaja toi esiin, että ongelmat liittyvät tyypillisesti ristiriitatilantei-siin ympäristönsuojeluviranomaisen näkemysten ja kuntajohdon elinkeinopoliittisten näkemysten välillä.

34%

66%

0% 20% 40% 60% 80% 100%

Ei

Kyllä


Saatteko riittävästi asiantuntijatukea ELY-keskukselta tai muualta valtionhallinnosta? (n=92)

43

Kuva 15. Ympäristönsuojelun viranhaltijoiden koettu painostus.

Kuva 16. Laillisuusvalvontaviranomaisen koettu riippumattomuus toimielimen päätök-senteossa.

77%

23%

0% 20% 40% 60% 80% 100%

Ei

Kyllä


Koetko, että ympäristönsuojelun viranhaltijoita on painostettu

kunnassasi/organisaatiossasi? (n=90)

71%

21%

8%

0% 20% 40% 60% 80% 100%

Ei

Kyllä, noin kerran vuodessa taiharvemmin

Kyllä, useita kertoja vuodessa


Koetko, että laillisuusvalvontaviranomaisen riippumattomuus vaarantuu toimielimen

päätöksenteossa? (n=89)


44

7.4 Käytössä tai valmisteilla olevat ympäristöpoliittiset toimenpiteet

Taulukossa 22 esitetään, miten yleisesti eräitä ympäristöpoliittisia toimia oli tehty tai oli valmisteilla kunnissa vuonna 2017. Kyselyyn vastanneista kunnista 46 eli noin puo-let vastasi kysymykseen. Kysymykseen vastanneiden lukumäärästä ei kuitenkaan voi päätellä, että kysyttyjä toimenpiteitä ei olisi tehty tai ollut valmisteilla niissä kunnissa, jotka jättivät vastaamatta kysymykseen. Todennäköisesti tehdyt tai valmisteilla olevat ympäristöpoliittiset toimenpiteet ovatkin kunnissa hieman taulukossa esitettyjä tietoja yleisempiä.

Vastausten perusteella noin kolmasosassa kuntia on joko tehty tai valmisteilla ympä-ristöohjelma, -tiekartta tai vastaava. Ainakin kolmanneksessa kunnista on laadittu tai ollaan laatimassa myös ilmastostrategia tai vastaava ohjelma. Luonnon monimuotoi-suusohjelma tai vastaava on tehty tai valmisteltu vain muutamassa vastaajakunnassa. (Vastauksista ei kuitenkaan voida päätellä sitä, että luonnon monimuotoisuusasiat ovat ohjelmatyön ulkopuolella. Luonnon monimuotoisuutta edistäviä tavoitteita ja toimenpi-teitä voi sisältyä myös kunnan mahdolliseen ympäristöohjelmaan, metsien hoidon ja käytön linjauksiin tai muuhun vastaavaan.) Hankintastrategia, jossa on huomioitu ym-päristönäkökohtia, on tehty tai on valmisteilla arviolta ainakin neljänneksessä kun-nista. Arviolta ainakin neljännes kunnista käyttää hankinnoissa energiatehokkuus- ja/tai ympäristökriteereitä. Kriteereitä käytetään erityisesti teknisissä hankinnoissa, ja joissain kunnissa jopa kaikissa hankinnoissa.

Taulukko 22. Kunnassa tehdyt tai valmisteilla olevat ympäristöpoliittiset toimenpiteet.


Mitkä seuraavista toimista kunnassa on tehty tai val-misteilla? Tehty

Valmis-teilla

Ei vas-tausta

Ympäristöohjelma, -tiekartta tai vastaava 26 % 3 % 70 % Ilmastostrategia tai vastaava 32 % 3 % 65 % Luonnon monimuotoisuusohjelma tai vastaava 4 % 2 % 93 % Hankintastrategia, jossa on huomioitu ympäristönäkö-kohtia 13 % 11 % 76 % Hankinnoissa käytetään energiatehokkuus- ja/tai ympä-ristökriteerejä 23 % 7 % 70 %

Vastaajilta kysyttiin myös heidän edustamansa kunnan osallistumisesta eräisiin ympä-ristöpolitiikkaan ja kestävään kehitykseen liittyviin yhteistyöverkostoihin ja sopimuk-siin (taulukko 23). Vastanneista 63 prosenttia oli mukana jossain kansallisen tai alu-eellisen tason ilmasto- tai ympäristöverkostossa, mutta vain 21 prosenttia oli mukana vastaavan tyyppisessä kansainvälisessä verkostossa. 60 prosenttia vastaajakunnista

45

oli tehnyt tai oli tekemässä energiatehokkuussopimuksen kaudelle 2017–2025. 38 pro-senttia vastaajakunnista on nimennyt erikseen henkilön tai henkilöitä ilmasto- tai energiatyöhön. Keskimääräinen työpanos on tällöin ollut noin 1 henkilötyövuosi.

Taulukko 23. Kunnan osallistuminen ympäristöpolitiikan ja kestävän kehityksen yhteis-työhön.

Ympäristöpolitiikka ja kestävä kehitys...

Vas-tan-neet yksiköt Kyllä Ei

Kunta on mukana jossakin kansallisessa tai alueellisessa ilmasto/ympäristöverkostossa (esim. Kuntaliiton ilmasto-kampanja, Hinku, FISU, seudullinen/maakunnallinen ym-päristö/ilmastoverkosto tms.) 71 63 % 37 % Kunta on mukana jossain kansainvälisessä ilmasto/ym-päristöverkostossa (esim. ICLEI, Covenant of Mayors tms.) 61 21 % 79 % Kunta on tehnyt tai tekemässä energiatehokkuussopi-muksen kaudelle 2017–2025 70 60 % 40 % Kunnassa on nimetty henkilö/henkilöitä ilmasto- tai ener-giatyöhön (esim. ilmastokoordinaattori, energia-asiantun-tija) 66 38 % 62 %

Taulukossa 24 esitetään, kuinka vastaajakunnissa suoritettiin yleistä ympäristön tilan seurantaa vuonna 2017. Yleisintä on maaperän tilan seuranta, vähiten yleistä taas il-man laadun seuranta. Eniten kuntien välistä yhteistyötä tehdään vesistöjen tilan seu-rannassa.

Taulukko 24. Yleinen ympäristön tilan seuranta vastaajakunnissa.

Tehdäänkö kunnassa yleistä ympäristöntilan seurantaa? (n=88)

Kunta te-kee itse-näisesti

Yhteistyössä naapuri-kunnan/kuntien kanssa Ei tehdä

Vesistöjen tilan seuranta 28 % 45 % 13 % Ilman laadun seuranta 55 % 17 % 26 % Melun seuranta 72 % 14 % 5 % Maaperän tilan seuranta 75 % 7 % 2 %


46

Lähteet

Attila, Mikko, Kaarina Kaminen, Johanna Mikkola-Pusa, Emmi Nguyen & Pirke Suo-heimo (2017). Kuntien valvomat ympäristöluvanvaraiset ja rekisteröidyt toiminnat. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 10/2017. Suomen ympäristökeskus (SYKE).

Parviainen, Jarno (2013). Kuntien ympäristönsuojelun hallintokysely 2013. Suomen Kuntaliitto.

Parviainen, Jarno (2017). Rakennusvalvonnan, ympäristönsuojelun ja ympäristöter-veydenhuollon uudelleen organisoinnin lähtökohdat. Valtioneuvoston selvitys- ja tutki-mustoiminnan julkaisusarja 17/2017. Valtioneuvoston kanslia.

Valpasvuo Vesa, Hakanen Maija & Marjut Mynttinen. Kuntien ympäristönsuojelun hal-lintokysely 2009. Suomen Kuntaliitto.

47

Liite 1. Kyselylomake


48


50


52


54


56


58


60

kuntien ympäristönsuojelun hallintokysely...

Documents