LEHTIMÄEN OPISTON

JOULUNASTA 2013

NRO 111

Kansanopistojouluja

Kansanopistourani 42 joulujuhlaa ovat takanapäin ja on aika siirtyä nauttimaan toisten järjestämistä juhlista

tarvitsematta jännittää, miten juhla onnistuu.

Juhlat, niin kevät- kuin joulujuhlatkin ovat aina lukukauden huippuhetkiä, joihin valmistaudutaan monin

tavoin, jännitetään, saadaan mieliinpainuvia elämyksiä ja kokemuksia evääksi elämään.

Jokainen juhla on erilainen ja jää mieleen ainutkertaisena. Niinhän se on, että tässä joulujuhlassa olemme

vain me kaikki läsnä, ensi joulu on erilainen, emme ole enää sama joukko jakamassa yhteistä hetkeä.

Kokemiini 42 joulujuhlaan on sisältynyt monenlaista. Yhtä joulujuhlaamme sävytti opiskelijamme äkillinen

kuolema päivää ennen joulujuhlaa, toisena jouluna iloitsimme ensimmäisen ”opistovauvan” syntymästä.

Koko elämänkaari on sisältynyt opistoelämään suruineen ja iloineen.

Joulujuhlassa 1993 mietimme kovasti, pystyykö opisto jatkamaan toimintaansa, kun normaali valtionapu ei

riittänyt, korotuksia ei ollut. Toki opetusministeriöön, kansanedustajiin ja muihin vaikuttajiin oli oltu

yhteydessä lähes koko opiston toiminta-ajan. Uusi kansanopistojen valtionosuuslaki oli valmisteilla ja oltiin

siirtymässä menoperusteisesta valtionavusta suoriteperusteiseen valtionosuuteen, mutta auttaisiko se

meitä. Opiston koko henkilökunta oli vuoden aikana tehnyt 10 talkoopäivää eli lahjoittanut 10 työpäivän

palkan opiston hyväksi.

Jouluviikolla sitten tapahtui ihme: hyväksyttiin uusi valtionosuuslaki ja asetus, johon sisältyi 75 %:n korotus

yksikköhintaan erityiskansanopistoille. Se oli ruhtinaallinen päätös ja joulua saattoi viettää rauhallisin,

onnellisin mielin ja opiskelijoille ilmoittaa, että opiston toiminta jatkuu.

Päätös auttoikin muutaman vuoden, mutta sitten alkoi kansanopistojen mieletön kilpailu tuottaa

opiskelijaviikkoja mahdollisimman paljon mahdollisimman edulliseen hintaan. Yksikköhinnan kehitys pysähtyi

ja ainakin opistomme osalta jäi kauaksi todellisista kustannuksista. Saavutettu 75%:n korotus valui hiekkaan –

ongelma, joka on jatkunut näihin päiviin asti ja nyt ollaan samassa tilanteessa kuin 20 vuotta sitten. Tarvitaan

jälleen ihmettä !

Opistoa kehitetään ja uusia suunnitelmia tehdään. Olen vuosien varrella usein miettinyt, mitä opistossa

pitäisi opettaa, mikä on todella tärkeää. Usein olen pysähtynyt opiston perustamisajan kouluhallituksen

pitkäaikaisen osastopäällikkö Kosti Huuhkan - suuresti kunnioittamani, mutta myös pelkäämäni henkilön

kirjoitukseen Kansanopisto-lehdessä. Kokenut kansansivistäjä totesi, että kansanopistossa pitäisi oppia kolme

asiaa: rakkaus, mielihyvä ja suru. Rakkaus, voima, joka luo yhteyden yli kaikkien minuuden rajojen. Mielihyvä,

kokemus, että olen saanut jotakin aikaan. Ei suurta ja ihmeellistä, pienikin aikaansaannos saa elämän

tuntumaan elämisenarvoiselta, Suru, kokemus, joka syventää elämää ja puhdistaa sen pinnallisuuden

turhasta rihkamasta. Vain kolme tärkeää asiaa, jotka kuitenkin vaikuttavat huomattavasti siihen, kuinka

koemme elämämme.

Jokaiseen joulujuhlaamme on kuulunut jouluevankeliumi, niin myös joulujuhlaan v. 1971. Jouluun kuuluu

aina ihme: rakkauden, rauhan ja tasavertaisuuden sanoma. Meille on

tänä päivänä syntynyt Vapahtaja. Kiitokseni koko opiston 42 vuoden

aikaisille opiskelijoille, heidän lähi-ihmisilleen, opiston hallinnolle ja

työntekijöille, kaikille työtämme tukeneille ja yhteistyökumppaneille

kokemistani kansanopistojouluista. Tehkäämme yhdessä työtä, että

opistojoulut jatkuvat ja Hyvän elämän akatemia tarjoaa nuorilleen

mahdollisuuden rakkauden, mielenhyvän ja surun kokemiseen

elämän tärkeimpinä rakennusaineina.

Onnellisen joulun toivotuksin kiitollisena kokemastani

Sisko Halonen - opiston rehtori 1.8.1971 – 31.12.2013

Tervehdin lämpimästi kaikkia Nasta-lehden lukijoita!

Olen opiston uusi rehtori ja kuten kuvasta näkyy työni aloitin opistolla loppu kesästä. Kotoisin olen

Keski-Pohjanmaalta Kannuksesta. Sairaanhoitajaksi olen valmistunut Kokkolasta ja myöhemmin olen

jatkanut opintoja Tampereen yliopistossa hoitotiede pääaineena opettajan koulutusohjelmassa.

Seinäjoen ammattikorkeakoulussa olen työskennellyt tutkijana, kouluttajana ja viimeiset viisi vuotta

ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikön ja Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin

vastaavana koulutussuunnittelijana. Kaikki opinnäytetyöt olen tehnyt vammaistyöhön liittyen.

Vammaisten lasten ja nuorten tukisisäätiössä Helsingissä olen viimeksi opiskellut vauvaperhetyön

kouluttajaksi. Eskoon sosiaalipalvelujen kuntayhtymän hankkeissa olen ollut mukana

varhaiskasvatuksen asiantuntijaryhmässä. Järjestötyössä olen ollut aktiivisesti mukana toimien mm.

Järvi-Pohjanmaan vammaisneuvoston puheenjohtajana.

Elokuussa opistolle tullessani huomasin heti, että henkilökunta on ammattitaitoista ja että opistolla on

hyvä henki sekä tekemisen meininki. Opistolla tehtävä työ vaatii henkilöstöltä paljon. Onneksi opisto on

saanut motivoituneita ja innokkaita opiskelijoita, jotka omalla esimerkillään kannustavat

henkilökuntaakin huippusuorituksiin .

Jouluiset somisteet pihamailla ja sieltä täältä kajahtavat joululaulut virittävät meidät taas joulun suureen

juhlaan. Jouluna unohdetaan arjen kiireet ja annetaan aikaa läheisille. Lahjoja ei välttämättä tarvita,

mutta toisaalta onhan niitäkin ihan mukava saada…

Tärkeintä on, että huomioidaan lähimmäinen ja annetaan hänen ymmärtää, miten arvokas ja rakastettu

hän on. Kaikilla ei ole mahdollisuutta viettää aikaa läheistensä kanssa. Rakkaat ihmiset asuvat pitkien

matkojen päässä tai sairaus voi estää jouluisen yhdessäolon. Itse kuulun tänä jouluna niihin, jotka ovat

vasta menettäneet läheisen ystävän. Menetysten kautta voi kuitenkin oppia arvostamaan elämää ja

ihmisiä lahjana, josta on pidettävä huolta silloin, kun se vielä on mahdollista.

Rauhaisaa Joulua sinulle ja läheisillesi, toivottaa Eija Saarimaa

Lehtimäen opistonrehtorit Sisko

Halonen ja Eija Saarimaa.

Kuva:Elina Suosalo, Uutisnuotta

Sisko Halonen Opiston juurilla

Kuka oli perustamassa opistoa? - Tampereen Saukonpuiston opiskelija, kehitysvammainen

Pentti Partala lausui ääneen toiveen, että voi kunpa meillä olisi oma koulu. Saukonpuistossa

kehiteltiin ideaa Heimo Lipsasen ja Aarno Kartilan toimesta. Opistoa suunniteltiin

Tampereelle. Piirrustukset ja tontti olivat valmiina, vain rahat puuttuivat, kertoo Sisko. Sisko

Halonen työskenteli naistoimikunnassa keräten rahaa Opistoa varten. Kesäkursseja

järjestettiin Hoikassa, Jyväskylässä ja Etelä-Pohjanmaalla. Sisko Halonen työskenteli näillä

kursseilla. Koska Tampereelle Opistoa ei saatu, 1969 Eino Uusitalo ehdotti, että Opisto

aloittaisi toimintansa Lehtimäellä, valtion keskikoulun tilojen vapautuessa.

Monta opiskelijaa Opistossa oli? - Ensimmäisenä vuonna oli 32 opiskelijaa ja silloin asuttiin

luokkahuoneissa. 1972 valmistui solut ja silloin oli 64 opiskelijaa.

Oliko alkuaikoina muualta opiskelijoita? - Kaikki opiskelijat tulivat ympäri Suomea,

laajemmalta alueelta kuin nykyään. Hakemuksia tuli kolmenkertainen määrä kuin

opiskelijoita voitiin ottaa.

Mikä on ollut suurin määrä opiskelijoita Opiston historiassa? – Eniten opiskelijoita on ollut -

80 luvun lopulla eli noin 90 opiskelijaa lukuvuonna. 1990 luvulta eteenpäin kurssien ja

opiskelijoiden määrä on ollut noin 2000-2500 henkilöä vuosittain.

Mitä silloin Opistolla opiskeltiin? - Äidinkieltä, laskentoa, konekirjoitusta, kotitaloutta,

kudontaa, liikuntaa ja puutöitä. Liikunta tunneilla hiihdettiin ja käveltiin paljon. Puutyö

pidettiin Taimelan tiloissa, muistelee Sisko. Sisko Halonen oli alusta asti Lehtimäen Opiston

rehtorina. 1971 on toimittu nykyisissä tiloissa.

Oliko musiikkia enemmän vai vähemmän kuin nykyisin? - Musiikkia oli vähän vähemmän

kuin nykyään. Silloin soitettiin pianoa, laulettiin enemmän ja opiskeltiin rytmiikkaa. Opiston

vihkijäisissä 1972 esiintyi opiskelijoiden kuoro.

Ketkä olivat ensimmäiset työntekijät? - Sisko Halonen oli rehtorina ja opettajana. Esko

Halonen oli erityisopettajana. Marja Vappula opetti kotitaloutta. Erkki Tavast oli puutyön ja

laskennon opettaja ja Liisa Tavast opetti kudontaa. Emäntänä työskenteli Arja Kujala, Eila

Roponen työskenteli siivoojana ja Matti Roponen talonmiehenä. Airi Laasjärvi oli

sairaanhoitajana ja Leena Ylivinkka toimistossa.

Kuinka kauan olet ollut Opistolla töissä? - 42 vuotta ja 4 kuukautta.

Teitkö muita töitä ennen rehtoriksi tuloa? – Kouluaikana olin kotiapulaisena, ylioppilaaksi

tulon jälkeen olin vuoden töissä Sveitsissä alppisairaalassa. Tampereella opiskeluaikoina

työskentelin kehitysvammaisten avohuollon työntekijänä ja silloin mm. ulkoilin

kehitysvammaisten kanssa. 1960-luvulla olin kesäkursseilla opettajana.

Mitä sinulla on jäänyt parhaiten mieleen menneestä ajasta täällä Opistolla? - Mieleen on

jäänyt useita tapahtumia. Yksi mieleenpainuva tapahtuma on ollut Pentti Partalan

toimiminen opiston apupoikana ja hänen kauniit hautajaiset vuonna 1998. Lisäksi Mertsi

Palmrothin euroviisuvoitto, uusien tilojen sekä rakennusten valmistuminen ovat olleet

mieleenpainuvia hetkiä. Myös eräs, aikoinaan huolta aiheuttanut, nykyään jo hauska muisto

on, kun opiskelijoilla alkoi loma ja he olivat menneet väärään junaan. Silloin ei ollut

kännyköitä ja asioiden selvittäminen sekä opiskelijoiden löytäminen oli suuremman työn

takana.

Mikä on ollut muistoihin jäänyt hauska tapahtuma? – Niitäkin on useita, mutta näin

yhtäkkiä mieleen tulevat esimerkiksi joulujuhlien kommellukset näyttämöltä tippumisineen

ja vuorosanojen unohtamisineen sekä Kuortaneen uimahallissa vieraillessamme kaksi

henkilökunnan jäsentä piti opiskelijasta kiinni ja kuljettiin kattosuihkun alla edestakaisin,

jotta saatiin opiskelija joka suunnalta suihkutettua. Myös opiskelijat ovat tehneet jekkuja

esimerkiksi piiloon menemällä ja säikyttelemällä.

Mikä on Opiston lempiruokasi? – Kaalilaatikko ja hernekeitto.

Onko kesäkursseja ollut alusta asti vai milloin ne ovat alkaneet? – Kesäkursseja on ollut

aivan opiston historian alusta asti. Silloin niitä oli vain muutama, mutta ne kestivät nykyistä

pidempään. 5-6 viikon kursseina oli mm. kotiapulaiskurssi, jolloin harjoiteltiin käytäntöä

Lehtimäkeläisissä perheissä ja CP-vammaisten kesäkurssi. Perhekurssit alkoivat -70 luvun

loppupuolella ja yhteistyötä tehtiin Mannerheiminlastensuojeluliiton sekä Seinäjoen

keskussairaalan kanssa. Kelan kanssa perhekursseja on järjestetty -80 luvulta alkaen.

Millaisena näet Opiston tulevaisuuden? –Haastavana. Ajat ja erityisesti yhteiskunta ovat

muuttuneet. Talous huolestuttaa. Ideana kansanopistossa opiskelu on aivan erinomainen.

Silloin voi kehittää itseään, kasvaa aikuisuuteen ja oppia löytämään oikea kanava omaan

tulevaisuuteen esimerkiksi jatko-opiskelun tai mielenkiintoisen työn merkeissä.

Opiston toimittajakurssi kiittää Siskoa miellyttävästä haastatteluhetkestä.

Kuva: Mikko Lehtonen

Peppi ja Matti Leinonen Tampereelta esiintyivät Siskon eläkejuhlassa laulaen Opiston

marssin. Peppi ja Matti opiskelivat 1971-72 Opiston ensimmäisellä vuosikurssilla. He menivät

naimisiin 28.12.1980

Mun sydämeni tänne jää - rehtori Sisko Halosen eläkejuhla

Sisko Halonen, Lehtimäen opiston rehtori 1.8.1971 – 31.12.2013

Vuoden 2013 merkittävin tapahtuma on ollut pitkäaikaisen rehtorimme Sisko Halosen eläkkeelle

jääminen. Tieto eläkkeelle jäämisestä tuli kevättalvella ja syksyllä ajatuksena oli pitää juhlatilaisuus

opiston väelle; opiskelijoille ja henkilökunnalle, opiston ystäville vuosien takaa sekä

yhteistyökumppaneille. Juhlan ajankohtaa mietittiin hallituksessa ja päätettiin, että se olisi ihan tämän

vuoden loppupuolella. Juhlapuhujaksi pyydettäisiin opiston rinnalla kulkijaa ja opiston ystävää,

sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko. Ministerin oma aikataulu vaikutti paljolti juhlapäivään, ja

syyskuun lopussa varmistui, että se olisi maanantai 25.11.2013.

Minulla on ollut kunnia toimia juhlajärjestelyissä vastaavana. Ohjelmarunkoa suunnittelin lokakuun

aikana ja varsinaiset kutsut lähetettiin lokakuun puolivälissä. Vieraiksi kutsuttiin opiston nykyisten

opiskelijoiden ja henkilökunnan lisäksi opistolta eläkkeelle jääneet työntekijät, pitkäaikaisia

työntekijöitä neljän eri vuosikymmen ajalta, opiston naistoimikunta, opiston nykyisen ja entisten

hallituksen jäsenet, alueen kansanedustajat, opetus- ja kulttuuriministeriön, opetushallituksen, Raha-

automaattiyhdistyksen ja Kelan edustajia sekä lähimpiä yhteistyötahoja eri puolilta Suomea.

Eritysvieraiksi kutsuttiin ensimmäinen vuosikurssi 1971 – 1972. Sisko-rehtorin kanssa katsoimme

ohjelmaa läpi pari viikkoa ennen juhlapäivää ja hän valitsi esitettävät musiikkikappaleet. Ruokalistaa

tarkastelimme myös yhdessä.

Juhlapäivä valkeni kauniin talvisena. Siniristiliput liehuivat saloissa, kun vieraat alkoivat saapua.

Rehtori Eija Saarimaa ja minä vastaanotimme juhlavieraat, jonka jälkeen he tervehtivät Sisko-

rehtoria ja hänen perhettään. Tervehdyksiin varasimme aikaa kaksi tuntia ja hyvin se aika riitti

yhteisiin muistoihin. Lisäksi vieraat ehtivät lounastaa opistomme ruokasalissa.

Tervehdyssanat, hallituksen puheenjohtaja Jorma Kauppila

Puheenjohtaja Jorma Kauppila toivotti juhlavieraamme tervetulleeksi. Hän korosti puheessaan

tilanteen olevan opistolla ainutlaatuinen, koska opiston ensimmäinen rehtori on vaihtumassa. Pitkä

työura on ollut vertaansa vailla. Tervehdyksensä lopuksi Jorma kiitti Siskoa näistä neljästä

vuosikymmenestä.

Tervehdys opiston isältä, Ministeri Eino Uusitalo

Ministeri Eino Uusitalon tervehdys tuli nauhoitettuna ministerin kotoa. Hän kertoi olevansa

kiitollinen opistolla tehtävästä työstä, joka palvelee koko valtakuntaa. Ministerin toivomus päättäjille

oli, että opiston työtä on jatkettava ja toimintaedellytykset työn jatkumiselle on turvattava. Hän kiitti

puheessaan rehtoria, joka ollut valmis käyttämään kaiken voimansa ja taitonsa vammaisten hyväksi.

”Kiitos kaikesta.”

Mieleltäni valmis

Harri Granlund esitti Erkki Valkeuden kitarasäestyksellä laulun ”Mieleltäni valmis”. Kappale on

Erkin käsialaa ja hänen esipuheensa mukaan se kertoo suuresta sydämestä, joka rehtori-Siskolla on.

Muistoja opiston Nasta-lehdistä

Opiskelijat esittivät katkelmia opiston Nasta-lehdistä vuosien varrelta. Krista Luokkanen luki Seija

Toivosen jutun ”Syksystä kevääseen” vuodelta 1975. Ben Dollowski kertoi Johannes Varjosen

ajatuksista ”Talvinen opiskelupäivä” vuodelta 2011. Asko Hietala luki Osmo Vartiaisen jutun

vuodelta 1997 aiheena ”Työttömyys”. Harri Granlund esitti Henna Ryöpyn kirjoituksen

”Leirikoulumatka Rodokselle” vuodelta 1989 sekä Minna Randelin luki Sari Suomisen ”Joulurunon”

vuodelta 1997. Nasta-lehtien juttuja juhlaan olivat koonneet Terhi Hintsa ja Helena Lehto.

Kansanopistoyhdistyksen tervehdys, pääsihteeri Jyrki Ijäs

Kansanopistoyhdistyksen pääsihteeri toi oman puheenvuoronsa alkuun tervehdyksen Opetus- ja

kulttuuriministeriöstä johtaja Kirsi Kangaspunnalta ja opetusneuvos Kirsi Lähteeltä sekä

Opetushallituksesta opetusneuvos Pirjo Koivulalta. Omassa tervehdyksessään hän totesi, että Sisko

juhlii tänään läheisten ja opistoperheen kanssa. Kansanopistot ovat oma perheensä, ja sieltä on

lähtenyt myös opinnollisen kuntoutuksen ajatus. Jyrki päätti tervehdyksensä ajatuksiin: ”Valoa

kaikille.”

Maailma on kaunis

Jutta Tahvanainen esitti laulun, kitaralla häntä säesti Erkki Valkeus.

Juhlapuhe, sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Paula Risikko esitti puheessaan ajankohtaisen katsauksen Vammaispoliittisesta ohjelmasta. Hän

korosti vammaisten tasa-arvoista elämää yhteiskunnan kansalaisina. Ministeri esitti toteamuksen

siitä, että vammaisen äänen on kuultava, mutta kuuluuko se ja jos kuuluu, kuulemmeko sen?

Rehtorille suunnatuissa sanoissaan, ministeri sanoi, että rehtorilla on ollut elämässään tarkoitus ja se

tarkoitus on ollut Lehtimäen opisto. Hän kertoi myös, että on oppinut rehtorilta paljon asioita, mm.

periksiantamattomuutta, pitkäjänteisyyttä, ahkeruutta, rohkeutta, työhön ja asiaan sitoutumista sekä

toivoa. ”Kiitos sinulle, Sisko.”

Mun sydämeni tänne jää

Jutta Tahvanainen lauloi toisena kappaleena koskettavan esityksen, pianosäestys Virpi Kataja.

Sanoja vuosien varrelta, rehtori Sisko Halonen

Puheensa aluksi Sisko totesi, että sydän jää opistolle, mutta osa siitä on lähtenyt jo perheiden ja

opiskelijoiden mukaan, mutta jotakin jää myös hänelle itselleen ja omille läheisilleen.

Siskon lämminhenkinen puhe oli tiivistelmä neljänkymmen vuoden rehtorinurasta iloineen ja myös

suruineen. Näiden vuosikymmenen aikana on rakennettu ja luotu opistoa, ja aina on oltu

taloudellisesti tiukoilla. Siskon puheen aikana taustalla pyöri kuvakooste opistolla eletystä ajasta.

Sisko pyysi omaan puheenvuoroonsa myös ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat, Peppi ja Matti

Leinosen, jotka esittivät Opiston marssin. Sisko totesi myös, että nyt on opittava olemaan armollinen

itselleen ja nyt on tullut aika antaa aikaa itsellekin. Lopuksi hän kiitti meitä kaikkia ja toivotti onnea

uudelle rehtorille tehtävään.

Ajatuksia, kehitysvammaistyön pastori Pekka Keltto

Oman puheenvuoron aluksi Pekka Keltto lauloi Siskolle koskettavasti. Hän korosti puheessaan että

Siskolla on ollut työssään tarkoitus, suunta ja kasvaminen. Ajatuksiensa lopuksi hän tulkitsi Jaakko

Löytyn ajatuksia: ”Anna sydän avara…”

Kohti tulevaa, rehtori Eija Saarimaa

Loppupuheenvuorossaan opiston uusi rehtori Eija Saarimaa kertoi, että tulevaisuuteen näkeminen on

mahdollista vasta, kun tuntee juuret. Hän sanoi, että opisto on monelle nuorelle ainoa paikka, kun

muut ovet ovat sulkeutuneet, ja toivoi myös vakautta rahoitukseen. Puheenvuoro päättyi uuden ja

vanhan rehtorin lämpimään halaukseen.

Yhteinen päätösvirsi

Yhteisesti laulettuna virtenä tilaisuuden päätteeksi oli Jumalan kämmenellä, sen säesti Virpi Kataja.

Juhlamme juonsi opiskelija Tero Venhe.

Kiitos kuluneista vuosista ja kauniita eläkepäiviä ! Eveliina Nokua-Keisanen, talouspäällikkö

Satu Halonen toimittajakurssin haastattelussa

Kun olit lapsi miksi halusit isona? - Halusin joulukuuseksi tai lääkäripossuksi.

Onko sinulla sisaruksia? - Minulla on yksi pikkuveli, joka on minua kuusi vuotta

nuorempi.

Mitä teet mieluiten vapaa ajalla? - Minä kuntoilen, luen kirjoja ja vietän aikaa

lasteni kanssa.

Seuraatko urheilua? - En paljon ja, jos seuraan niin enemmän yksilölajeja.

Omistatko lemmikkieläimiä? - Minulla on Hippula – kissa, Töppö-koira, Sissi –

hevonen.

Mitkä ovat hyvät ja huonot puolesi? - Hyviä puoliani ovat rehellisyys ja luotettavuus.

Huonoja puoliani ovat suorasanaisuus sekä temperamenttisuus.

Oletko sukua presidentti Tarja Haloselle? - En tietääkseni.

Ketä ihmistä ihailet eniten ja miksi? - Ihailen äitiäni pitkän työuran vuoksi, sekä

vanhinta tytärtäni Inaa, koska hän on uskaltanut lähteä nuorena ulkomaille

opiskelemaan.

Mikä on ollut paras lukemasi kirja? - Märtha Tikkasen Punahilkka.

Kuinka kauan työskentelit opistolla? - Vuonna 1982 sain opistolta ensimmäisen

palkan kesätyöntekijänä. Työskentelin silloin tallilla. Vuodesta 1993 olen työskennellyt

psykologina ja ratsastusterapeuttina.

Mitä työtehtäviisi on kuulunut näiden vuosien aikana? - Työtehtäviini on kuulunut

kaikkea mahdollista. Olen kouluttanut ja ohjannut henkilökuntaa, toiminut

esimiehenä, käynyt tukikeskusteluja opiskelijoiden kanssa, opettanut opiskelijoita,

tehnyt hallinnollisia töitä ja työskennellyt Kelan kurssityössä.

Mikä on rakkain muistosi opistolta? - Yhtä yksittäistä muistoa on vaikea nimetä,

mutta eniten sydäntä lämmittävät entisten opiskelijoiden yhteydenotot. On hienoa

kuulla kuinka heidän elämänsä on jatkunut opiston vuosien jälkeen.

Mitä sinulle on jäänyt erityisesti mieleen pitkän urasi aikana? - Se kuinka paljon

uutta voi oppia joka päivä, varsinkin opiskelijoilta. Erilaisuus on rikkautta.

Mikä oli lempi ruokasi opistolla?

- Maksapihvit ja puolukkahillo.

Mitä teet tulevaisuudessa?

- Menen töihin Ähtärin psykiatrian poliklinikalle.

Millaisia toivomuksia sinulla on opiston tulevaisuudesta?

- Toivon opiston työn jatkuvan

ja säilyttävän hyvän elämän akatemian idean.

Satu Halonen saa talouspäällikkö Eveliina

Nokua-Keisasen ojentamana henkilökunnan

läksiäislahjan.

Opiston uusi rehtori Eija Saarimaa vastasi opiskelijoiden laatimiin

kysymyksiin

Mikä on sinun nimesi ja ikäsi? -Eija Saarimaa, 43 vuotta

Keitä kuuluu perheeseesi? - Aviomies ja kolme lasta – kaksi vanhinta on jo kotoa

lähtemässä pois ja sitten meillä on ihan pikkuinen 2,5 vuotias Topias poika.

Mikä on kotipaikkakuntasi? -Soini, Laasalan kylä

Onko sinulla eläimiä kotona? - Iivari metsästyskoira (vanhimman pojan, mutta äiti hoitaa)

Harrastatko jotakin vapaa-aikanasi? - Lukemista ja kävelyä

Mikä on sinun lempiruokasi? - Makaronilaatikko

Mikä on lempivuodenaikasi? - Kevät, olen syntynyt keväällä….

Kuka on lempikirjailijasi/laulajasi? - Kirjoja luen laidasta laitaan, lapsuuden kodissa sain

lempinimen ”nuokkuva novelli”, koska luin yötä myöten kirjoja. Lauluja kuuntelen laidasta

laitaan – ehkä hevimetalli ei kuitenkaan kuulu suosikkeihini.

Mikä on lempiviikonpäiväsi, ja miksi? - Perjantai – silloin on viikonloppu lähellä.

Oletko ollut aikaisemmin rehtorina? - En

Millaiset ovat ensi vaikutelmasi uudesta työstäsi? - Mukavat työkaverit ja innokkaat

opiskelijat ja tietysti paljon työtä

Miten aiot kehittää opetus-toimintaa? - Opetuksen kehittäminen on aina yhteistyötä.

Opetussuunnitelman ja opiskelija-arvioinnin kehittämistä jatketaan tulevana vuonna.

Opiskelijahuoltosuunnitelma on tarkoitus saada valmiiksi lähiaikoina.

Kuuluuko työhösi opetusta? - Kyllä kuuluu, tosin tässä alkuvaiheessa olen saanut

vapautuksen opetustyöstä. Perhekursseilla olen pitänyt pari luentoa vanhemmille.

Onko uusia rahoitussuunnitelmia? - On toki Yritetään pitää entiset rahoittajat ja saada

heiltä enemmän apuja – ja tietysti koko opiston toimintaa pitää arvioida ja miettiä talouden

näkökulmasta, että voisimmeko tehdä jotain toisin. Nämä on niitä asioita, joita jokainen taho

joutuu tänä päivänä pohtimaan.

Tuleeko opistolle remonttia? - Jos ei remonttia, niin toivottavasti uudempia tiloja! Pientä

korjattavaa löytyy aina ja tilat yritetään pitää kunnossa – eli pientä pintaremonttia riittää.

ALEKSIN MUUTTO OMAAN KOTIIN

Aleksin muuttovalmennus alkoi n. kaksi vuotta sitten. Mänttä-Vilppulaan oli suunnitteilla

kehitysvammaisten hoitokoti ja asukkaiden määrää kartoitettiin. Aleksi osallistui

haastatteluihin ja alkutapaamisiin yhdessä vanhempien ja opintojenohjaajien kanssa ja

eikä mennyt aikaakaan, kun saimme kuulla Aleksin olevan yksi tulevan Kaarikatu-asuntolan

asukkaista.

Rakentaminen Vilppulassa alkoi joutuisasti ja mekin osallistuimme

muuttovalmennustapaamisiin. Syksyn 2013 aikana Aleksi on vähitellen totutellut uuteen,

omaan kotiin viemällä sinne omia tavaroita ja olemalla öitä siellä.

Toivomme, että Aleksi saa hyvän elämän Kaarikadun kodissaan ja hänen lauluistaan saavat

siellä niin asukkaat, kuin henkilökuntakin nauttia.

Kiitokset lämpimästä, huomioonottavasta ja aktiivisesta yhteistyöstä Aleksin

vanhemmille! ”On Aleksi valmiina muuttoon, se Vilppulaan nyt vie

mistä oman kodin nyt saatkin, siellä toivomme viihtyvän niin.

On laukut pakattuna sulla ja Lehtimäki taakse nyt jää

tänne ystävä armas surren, sua jäämme me kaipailemaan.

Toivomme sä luoksemme tulla, voisit milloinka vain uudestaan,

ja kuitenkin sydämissämme, sua vain aina muistellaan.

Me kanssasi riemuita saimme ja kuunnella lauluasi.

Monta ihmettä näytit sä meille, jotka yhdessä jaoimme.

Me tiedämme, että sä lähdet vain, koska muuta et voi.

Ja me toivomme, että nyt sulle aina laulu onnesta soi."

-Sävel: Peppi Pitkätossun jäähyväislaulu-

MUUTTOVALMENNUS

Muuttovalmennus on pääasiassa kehitysvammaisille henkilöille ja heidän läheisilleen suunnattua tukea ja

toimintaa tulevassa elämänmuutoksessa. Muuttovalmennuksen tavoitteena on muuttavan henkilön sekä

hänen läheistensä valmistautuminen ja sopeutuminen uuteen tilanteeseen ja henkilön saattaen vaihto

uuteen kotiin. Kehitysvammaisen henkilön itsenäistyessä ja muuttaessa omaan kotiin, voi muutos tuntua

isolta myös läheisistä, joiden positiivinen asenne muuttoa kohtaan auttaa muutostilanteessa.

Kehitysvammaisen henkilön muuttaessa hänen lähiympäristönsä ja myös ihmissuhteensa muuttuvat, jolloin

kotiutumiseen tarvitaan erityistä tukea.

Opintojenohjaajat Hanna ja Riitta

Kuvasatoa Sisupäiviltä Vähästäkyröstä

Päivä oli hauska ja saimme

tavata muita partiolaisia.

Konnavartiolaiset Antti,

Minna, Laura, Karoliina,

Janne, Meri ja Vili

MIKKO LEHTONEN TAVOITTAA HERKÄSTI SUOMEN VALON

Lehtimäen opistolla saimme ihailla kymmenen kuvan otannan Mikko Lehtosen luontokuvia. Mikko

on harrastanut valokuvaussta vuodesta 2004 alkaen. Hän innostui ympäristöstä, luonnosta ja

kaikista eläimistä kaikkina vuodenaikoina. Alkukipinän kuvaamiseen Mikko sai tutkimalla

valokuvaajien kansioita. Hannu Hautalan kuvat herättävät suurta kunnioitusta luontoa kohtaan.

Kun kysyn Mikolta, että onko sinulla aina kamera mukana vai tuleeko tilanteita, jolloin kameraa ei

ole mutta valo olisi hieno, hän vastaa, että kamera on aina mukana ja kameran lisäksi pieni

äänityslaite on taskussa. Kysymykseeni, että mitä täytyy olla hyvässä valokuvassa, hän vastaa, että

kaikki; maisemat, eläimet, valo!

Mykistyneen kiitollisina saimme katsella hienoja kuvia Mikon tuhansien kuvien kansioista. Näyttelyn

oli sponsoroinut Mikon oma työpaikka ja näyttely siirtyi opistolta sinne. Kiitos Mikko! Parasta jatkoa

sinulle hienovireiseen luonnon havainnointiin ja sen taltiointiin! Leena Valkeus

Lehtimäen opistolla

Minulla on mukava olla. Pitkästä aikaa olen opiskellut ja on paljon hyviä hetkiä. Olen käynyt

uimahallilla, sen jälkeenulkona kävellyllä ja kuvailemassa lähiluontoa.

Täällä on muutama vanha kaveri ja on uusia ystäviä pikkusen. Minä tunnen tämän Lehtimäen

opiston kuin minun taskuni.

Täällä on hyvää ruokaa ja tvt -tunnilla käyn pari kertaa viikossa ja on jotain muutakin.

Käsityö tekeminen on mukavaa tekemistä. Minä asun asvassa huone 1. On hyvä henkilönkunta,

naiset ovat kaunis ja herttainen.

Minä sanon: ”Mukava olla täällä! Terveiset kaikille!”

Mikko Lehtonen 22.11.2013

Mikko Lehtosen luontokuvia

Syksyn teemapäivät

Syksyn aikana vietimme kaksi teemapäivää. Ensimmäisenä teemapäivänä

tutustuimme 70- ja 80-lukujen elämään opistolla. Toisena teemapäivänä

oli vuorossa opiston elämää 1990-luvulta tähän päivään. Teemapäivien

tarkoituksena oli tehdä opiskelijoille tutuksi Sisko rehtorin vuosikymmenet

opistolla. Idea tähän tuli Eija rehtorilta.

70- ja 80-luku opistolla

Päivä alkoi työpaja työskentelynä. Opiskelijat kiersivät opintoryhmittäin

neljässä työpisteessä. Lounaalla söimme 70-luvulla suosittua ruokaa.

Iltapäivällä oli vuorossa tietokilpailu ryhmittäin, kysymykset olivat 70- ja

80-lukujen henkilöistä ja tapahtumista kotona ja koulussa. Päiväkahvilla

herkuttelimme pitkopullalla. Hyvää oli. Teemapäivän päätteeksi oli

discotanssit, tietenkin teeman mukaisen musiikin tahdissa. Disco rantautui

Suomeen 70-luvun alussa ja edelleen suosittu viikonlopun ohjelma

opistolla.

Kutomossa leikattiin matonkuteita 70-luvun tyyliin ja jokainen sai kutoa

kangaspuilla poppanaan oman raidan.

Juhlasalissa laulettiin

karaokessa 70- ja 80-

luvun hittejä. Ben ja Tomi

innostuivat laulamaan

duona. Olisikohan

meneillään Krokotiili rock

vai Paratiisi. Karaokepaja

oli kaikkein suosituin, osa

osallistujista innostui jopa

tanssimaan.

Lintupajassa askarreltiin

paperisilpusta ja

tapettiliisteristä lintuja.

Lintujen valmistaminen

vaati paljon aikaa, joten

siitä riitti työtä molempiin

teemapäiviin. Näyttää

siltä, että Merin lintua

vasta aloitellaan

tekemään.

kuva 1

kuva 2

kuva 4

kuva 3

Janne poseeraa 70-luvun tyyliin kalustetun olohuoneessa. (kuva 1) Opiskelijat

tutustuvat 70-luvun nuorten maailmaan, äänilevyihin, c-kasetteihin ja koulukirjoihin.

Etualalla 70-luvun kattausta. (kuva 2)

Opistolta eläkkeelle jääneet Terttu ja Kaija esittelivät elämää opistolla

vuosikymmenten aikana. (kuva 3) Harri esittelee Lea Lavenin uusinta älppäriä.

Tunnistatko Harrin olkapään takaa kurkkivan 70-luvun nuorison idolin? (kuva 4)

Discossa soi mm. Frederik, Tapani Kansa, Badding, Juice ja Vicky Rosti sekä

ulkomaiset discohitit.

”Näyttelyluokkaan” kävivät myöhemmin tutustumassa,

veteraanikurssilaiset sekä Hyvän olon kurssilaiset. Myös Lehtimäen

yhtenäiskoulun oppilaat kutsuttiin vierailemaan näyttelyssä.

90- ja 2000 – luku opistolla

Toisena teemapäivänä työpajoja oli kuusi. Aerobik, boccian pelaaminen ja

smoothien valmistus olivat uusia teemoja. Lintujen työstämistä jatkettiin

käsityöluokassa, myös karaokea laulettiin, tietenkin 90- ja 2000-luvun

lauluin. ”Näyttelyluokassa” tutustuttiin tietotekniikan kehitykseen. Esillä oli

erilaisia lankapuhelimia, kännyköitä ja kameroita. Lounaaksi nautittiin

lasagnea, jonka jälkeen siirryttiin pelaamaan Ruutu Ässää opintojen

ohjaajien johdolla. Teemapäivä päättyi sählyotteluun opiskelijat vastaan

henkilökunta. Opiskelijat olivat tällä kertaa voittaja joukkue!

Teemapäivän aluksi kokoonnuttiin

juhlasaliin kuuntelemaan päivän

ohjelmaa.

Bocciaa pelattiin

aulakahviossa ja

airobictunti juhlasalissa.

Bocciaa pelattiin aulakahviossa ja

airobictunti juhlasalissa

Lauluvuorossa Aleksi, Erkki säätää

tehoja.

Antti on saanut lintunsa valmiiksi.

Emman lintu kaipaa vielä viimeistelyä.

Teemapäivänä kuunneltiin musiikkia

levysoittimella.

Opiskelijoiden ajatuksia teemapäivästä

1970-1980 lukujen teemapäivä oli opiston ensimmäinen. Jokainen opiskelija

sai kutoa Pirkon ja Terhin ohjauksessa oman väriraitansa poppanaan. Kudonta

oli Opiston yksi tärkeimmistä oppiaineista 1970- luvulla. Minun mielestä

kutominen oli ihan ok hommaa. Terhi ja Helena kokosivat upean näyttelyn

teemapäivän vuosikymmenistä. Näyttelyssä oli esillä leluja, vaateita, astioita,

kirjoja, huonekaluja, tekniikkaa, esineitä ja musiikkia

Toinen Lehtimäen opiston teemapäivä oli 1990 –luvulta 2000 -luvulle.

Näyttelyssä oli lisätty tietotekniikan aikakautta, joka käsitti 1990 -luvun mallin

tietokoneista ja kännyköistä ym. tietotekniikasta, jotka ovat muuttuneet tähän

päivään asti. Työpajoissa oli mukava olla ja se oli sopivaa vaihtelua arkisiin

koulupäiviin.

Harri

Eilen 20.11.2013 klo 14.45 oli Lehtimäen opistolla sählykisa opiskelijat vastaan

henkilökunta.

Peli ratkesi jo pelin alkuvaiheessa opiskelijoille, sillä opiskelijoiden

ensimmäinen ketjupelaaja Jouni Seppälä teki ensimmäisen maalin

maalivahdin syötöstä. Se kävi niin nopeasti, että henkilökunta ei ehtinyt sanoa

edes kissa, kun pallo oli maalissa. Niin se peli alkoi, ja niin se peli jatkui. Pakko

sanoa, että Jouni Seppälä oli opiskelijoitten tähtipelaaja, sillä pienen hetken

sen ensimmäisen maalin jälkeen Jouni teki toisen maalin syötöstä.

Opiskelijat johti 4-0 henkilökuntaa ennen kuin he tekivät ensimmäisen maalin.

Opiskelijoitten 1-ketju oli Jouni Seppälä, Jussi Puttonen ja Michael Veranen. 2-

ketju Tapani Kannisto, Tatu Salin ja Tommi Ahola. 3-ketju oli Benjamin

Dollowski, Toni Aulu ja Mikko Lehtonen. Maalissa oli Mikko Lahtinen. Ennen

taukoa tulos oli 6-3 opiskelijoille.

Ja sen jälkeen alkoi toinen puolierä. Silloin opiskelijoilla ei mennyt hyvin. silloin

henkilökunta alkoi ottaa kiinni maalinteoissa, mutta opiskelijat voittivat silti

ylivoimaisesti. Lopputulokseksi jäi 12-6 opiskelijoille. Se oli rehti peli ja pakko

sanoa, että olin itsekin ihmeissäni, kun henkilökunta hävisi noin pahasti.

Terveisin Ben

Joulu tuntureilla

Kylmyys, joka tuntuu luissa ja ytimissä saisi kenet tahansa pysymään

sisällä. Tunturin juurella menee kuitenkin pieni hahmo. Olin lähtenyt

tuulesta ja kylmyydestä huolimatta Lapin luonnon keskelle. Tuhannet

tähdet olivat seuranani kävellessäni eteenpäin syvässä hangessa. Hetken

kuluttua sain näköpiiriini matkani pään. Olin saapunut tunturin laelle.

Pysähdyin kokonaan ja kohotin katseeni taivaalle. Tähtien lomassa

loimusivat revontulet. Näky sai henkeni salpaantumaan ja tunsin itseni

voimattomaksi luonnon voimien edessä. Tämän kauneuden takia sieluni

veti minua takaisin Lappiin. Mieleni sai rauhan ja tunsin saaneeni takaisin

jotain, joka oli ollut kauan kadoksissa.

Krista Luokkanen

Joulu on jo ovella

Lumihiutaleet laskeutuvat hiljalleen kasvoilleni, kuin antaen lupauksen talven tulosta.

Sydämeni pakahtuu oudosta onnesta ja odotuksesta lumihiutaleiden laskeutuessa

maahan. En koskaan ymmärrä näitä tunteita, jotka tulevat aina pintaan talven

lähestyessä Ehkä odotan jotakuta, joka haluaisi viettää kanssani onnellista joulua. Se

on ollut ainoa toive elämässäni, joka on pysynyt elossa syvällä sydämessäni. Eräs on

kuitenkin saanut toivoni vahvistumaan ja antanut elämääni valoa, jota olen vuosia

kaivannut. Joululla on juhlana monta merkitystä, mutta minulle se on rakkauden

juhla.

Lempeä tuuli tuiskuttaa hiuksiani, kuin vahvistaen ajatukseni. Tunnen katseen

takanani ja käännyt katsomaan rakkaudesta tuikkivia mustia silmiä. Hän ojentaa

kätensä minua kohti ja käperryn hänen sylinsä lämpöön. Lumi sataa edelleen

hiljalleen maahan, mutta nyt en enää koskaan odota joulua yksin.

Krista Luokkanen

Amerikkalaiset suklaaleivät

Aineet: vehnäjauho, sokeri,

rouhittu suklaa, margariini,

kananmuna, leivinjauhe ja

vanilliinisokeri.

Työvälineet: pelti,

leivinpaperi, puntari,

puuhaarukka, veitsi,

vispilät, juomalasi, tee- ja

ruokalusikka,

sähkövatkain, desimitta, 2

muovikulhoa.

Laita uuni

kuumenemaan

176 asteeseen.

Laita uuni

tasalämmölle.

Laita muovikulho puntarille

ja mittaa kulhoon 100

grammaa rouhittua

suklaata.

Sen jälkeen laita

muovikulhoon 1

teelusikallinen

leivinjauhetta.

Lisää muovikulhoon 3

desiä vehnäjauhoja.

Sekoita jauhot ja suklaa

sekaisin.

Leikkaa veitsellä paketista

150 grammaa margariinia.

Laita margariini toiseen

muovikulhoon ja lisää

joukkoon 2 desiä sokeria.

Riko lasiin yksi kananmuna

ja varmista, ettei tule

kuoria.

Lisää margariinin ja sokerin

joukkoon 1 teelusikka

vanilliinisokeria.

Vaahdota rasva ja sokeri

pehmeäksi vaahdoksi.

Lisää vaahdon

joukkoon yksi

kananmuna.

Tältä sen

pitäisi näyttää

ollessaan

valmis.

Sekoita kananmuna

vaahdon joukkoon.

Lisää jauhoseos vaahdon

joukkoon.

Sekoita seos sekaisin

puuhaarukalla.

Nosta kahdella lusikalla

seoksesta kekoja ja laita

leivinpaperille.

Laita keko leivinpaperille ja

jätä pellille reilusti väliä,

koska keksit leviävät

paistuessaan.

Pellillä pitäisi olla 9 pientä

kekoa.

Laita pelti uuniin

keskitasolle ja anna

keksien paistua 10 – 20

minuuttia.

Ota keksit pois uunista

tämännäköisenä ja muista

käyttää patalappuja

Ota

leivinpaperi

pois pelliltä

ja anna

jäähtyä

hetken. Voit

nauttia

kekseistä

lopuksi

vaikka

kahvin

kanssa.

OPISTON AMPUMAKERHON SYYSKISAN

TULOKSET 2013

KIVÄÄRI A-SARJA

1.Toni Aulu 181 pistettä

2. Michael Veranen 176 ”

3. Tommi Ahola 169 ”

KIVÄÄRI B-SARJA

1.Tiia Kivelä 157 pistettä

2. Benjamin Dollowski 155 ”

3. Martin Uitto 134 ”

KIVÄÄRI PISTOOLITAULUUN

1.Janne Hautaviita 182 pistettä

2. Antti Nikander 99 ”

KIVÄÄRI KAHDELLA TUELLA PISTOOLITAULUUN

1. Vesa Vihavainen 189 pistettä

2. Annikka Saarinen 160 ”

Opiskelijakunnan vaalit ja joulutervehdys

Eiliset vaalit olivat kiinnostavat. Kun menin aulakahvioon, minulle annettiin lappu

käteen. Sitten menin koppiin, siellä oli ehdokkaiden kuvia. Minun piti kirjoittaa lappuun

jonkun ehdokkaan numero, jota halusin äänestää. Valinta oli helppo, koska olin tehnyt

päätöksen jo aiemmin. Sen jälkeen menin Antin luokse, joka oli vaalivirkailijana, hän

laittoi siihen leiman ja minä laitoin sen laatikkoon. Viimeiseksi sain ottaa korista karkin.

Minusta oli mukavaa olla vaaleissa.

Tapani Kannisto

Eiliset opiskelijakunnan hallituksen vaalit olivat mielenkiintoiset ja kiinnostavat.

Koskaan ei ole ollut Opiston historian aikana äänestysprosentti 100%, nyt oli.

Ehdokkaina olivat Krista, Jussi-Pekka, Ben, Harri, Annariina, Vesa, Jouni, Tiia, Meri, Pasi,

Annika ja Guri. Vaalien ääniharava oli Harri Granlund, joka sai 9 ääntä. Seuraavaksi tuli

Ben, joka sai 8 ääntä ja kolmanneksi tuli Jouni, joka sai 6 ääntä ja kuudella äänellä myös

Annariina ja Tiia myös pääsivät opiskelijakunnan hallitukseen. Varalle tulivat Meri ja

Pasi.

Ehdokkaana oli aika jännittävä olla, koska en ole ikinä ollut mukana missään ehdolla ja

myös kivaa.

Harri Granlund

Syksyllä opiskelijakunnan hallitukseen valittiin uudet jäsenet ja hallitus on suunnitellut

tulevaa toimintaa. Opiskelijakunnan taloudellinen tila on erittäin hyvä, joten syksyn

aikana hankimme uudet karaoke laitteet. Karaoken laulaminen on opistolla erittäin

suosittua. Opiskelijat ottivat uudet karaoke laitteet hyvin vastaan.

Hallituksen puolesta hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! toivottaa Harri Granlund puheenjohtaja

Jouluntaikaa

Tonttu on ikkunassa ja katselee joulutähtiä.

Tonttu kurkistelee kissoja sekä lapsia, onko ne kiltisti.

Sisällä on joulukuusi, lapset koristelevat kuusta.

Lapset hiipivät hiljaa omaan sänkyyn.

Tontut paketoivat lahjoja.

Jouluaamuna joulupuuro maistuu hyvältä ja

joulupukki tulee myös syömään ja antaa lahjoja.

Emma, Anu, Marja, Meri, Maria, Laura

Hyvä joululahja

Joulusaunassa saunotaan, vettä kiukaalle kauhotaan.

Vaatteet kauniit puetaan, joululauluja lauletaan.

Keittiössä joulukinkku tuoksuu, perhe joulupöytään juoksee.

Joulukuusen latvassa loistaa taikatähti,

joulupukki ja porot Lapista lahjoja jakamaan lähti.

Jouluvalot ikkunassa loistaa kuin timanttisia kukkia,

ja yhdessä kaikki odottavat joulupukkia.

Emma, Anu, Marja, Meri, Maria, Laura

Jouluruno

Nyt alkaa joulu, jo loppuu koulu.

Jouluna sataa lunta, minä en nää unta.

Äiti paistaa joulutorttuja, onneksi ne eivät ollutkaan korppuja.

Nyt koristellaan kuusi, tonttu jo eteisestä huusi.

Latvaan laitetaan tähti, tonttu juoksujalkaa lähti.

Joulupukki oveen kolkuttaa, porot metsässä jolkuttaa.

Joulupukki kilteille lahjat antaa, tontut ne tupaan kantaa.

Kaikille hyvää joulua toivotetaan, rauhaisaa uutta vuotta anellaan.

Karolina, Meri, Laura

Hanna Lehtiniemi

Kuvan on maalannut Pauliina Virtanen yhdessä

avustajansa kanssa. Teos on tehty maalaamalla

Pauliinan käsi, jalka ja sormenpäät. Kädellä on

painettu kuusi, jalkapohjalla on painettu hirven pää,

sormenpäillä on tehty puolukoita jne.