lut 08 7 · 2014. 10. 17. · luterilainen 7-8/2008 187 vapauteen kristus vapautti meidät....

182 Luterilainen 7-8/2008

MARTTI LUTHER

Oma-aloitteinen ja itsenäinen valin-ta uskonasioissa myötäilee kyllä lihaa,ja järki suostuu siihen hyvinkin. Muttajos sitä seuraat, teet aivan samoin kuinne, jotka jättivät teltan ja juoksivat pui-den alle ja lehtoihin. Se on Perkeleen, eiJumalan, mukaista. Paavalikin tuomit-see itsevalitun uskonharjoituksen, mis-sä ei ole kyseessä Jumalan sana, jokakutsuu, vaan valikoiva ja määräävä tah-don suunta.

Mooses on siis tarkoin pannut tä-män merkille, ettei Aabraham tahtonutjäädä tuohon pyhään paikkaan sen jäl-keen, kun oli uhritoimituksesta valmis.Hän palasi maallikon töihin ja entiseenvapaaseen palvontaansa, joka ei vieläollut mihinkään tiettyyn paikkaan si-dottua. Hänhän harhaili edelleen ilmankiinteää jumalanpalvelusta, mutta Ju-malan käskystä hän ajan tullen toimittiuhrin.

Aabraham palaa siis poikiensa eliorjiensa ynnä aasin pariin. Siellä hänjärjesti aterian ja ruokaili orjiensa japoikansa kanssa. Liittyyhän uhriin run-sas ja hilpeä ateria, se kuuluu siihenolennaisena osana.

Sen mukaan kuin laki määrää, pik-kukarjaa uhrattaessa rasva poltettiin,

lapa ja rintakappale annettiin uhrin toi-mittajalle. Loput lihoista kuuluivatuhriin osallistuneille, jos ei ollut kysepolttouhrista. He siis istuivat Herranedessä ja aterioitsivat ilolla, Jumalaakiittäen. — — —

Onpa varsin ihmeellistä, että Aab-raham poikansa uhraamista koskevanvaltavan koettelemuksen jälkeen kyke-ni heti toimimaan ja elämään tyyninmielin. Näyttää siltä, että tämä on kuu-lunut hänen tapoihinsa, vaikka laki eisitä vielä määrännytkään niin kuinmyöhemmin Mooses sääti aterioistauhritoimituksen jälkeen. Kun hän siisoli saanut takaisin poikansa ja uhran-nut oinaan, he kumpikin, isä ja poika,iloitsivat sydämen pohjasta ja varmas-tikin ilomielin kertoivat kaiken orjilleJumalaa iloissaan ylistäen. Tämän jäl-keen he palasivat Bersebaan Saaranluokse, mistä olivat lähteneetkin, ja jät-tivät tuon pyhän paikan, uhrin ja enke-lit, oltuaan Jumalan silmien alla.

Kirjasta Ensimmäisen Mooseksenkirjan selitys 18-24, Hämeenlinna2005, s. 347-348. Suomennos HeikkiKoskenniemi. Otsikko toimituksen.

Itsevalittu uskonharjoitus

ISSN 0355-7685N:o 7-8 heinä-elokuu 2008

Kirkon elämän kolme ydinkysymystä

Olemme kuluvana kesänä juhlineet kirkkokuntamme 80-vuotista ole-massaoloa. Tämän juhlan myötä olen tullut jälleen kerran, kenties osin en-tistä tarkemmin, paneutuneeksi seurakuntien varhaisiin vaiheisiin japastorien opetukseen menneinä vuosikymmeninä. Tämä tutustuminen onvienyt kirkon elämän ydinkysymysten äärelle. Olipa vuosikymmen, -satatai –tuhat mikä tahansa, ovat perustavat kysymykset aina samat.

Ensimmäinen kysymys koskee ihmisen pelastumista. Kirkon kannaltaon olennaista tunnustaa se tosiasia, että me ihmiset olemme langenneet.Lankeemus on niin syvä, ettei kukaan voi luonnollisin voimin saavuttaapelastusta, vaan jokainen jää luonnostaan auttamatta lain tuomion ja senhirvittävän rangaistuksen, iankaikkisen kuoleman valtaan. Tähän onnetto-muuteen vastaa se, mitä Jumala on tehnyt. Hän on antanut PoikansaVapahtajaksi. Jeesus tuli lain alaiseksi. Hän täytti kuuliaisuudellaan elä-mässä ja kuolemassa sen, mitä laki meiltä vaatii. Kaiken tämän hän tekiyksin meidän puolestamme, ei vähääkään sen tähden, että hän omasta puo-lestaan olisi ollut velvollinen sen tekemään. Tällainen Vapahtaja on Raa-matun sanoin “meidän syntiemme sovitus, eikä ainoastaan meidän, vaanmyös koko maailman syntien.” (1 Joh. 2:2) Kirkon olemassaolon ja elämänperustus on jo tapahtunut kaikkia ihmisiä koskeva syntien sovitus.


Toinen kysymys koskee pelastuksen omistamista. Jumala ei ole jättänytpelastuksen tietä meidän etsittäväksemme, vaan hän antaa varman tiedonsiitä, mistä syntien anteeksiantamus saadaan. Hän on säätänyt kasteen,evankeliumin sanan ja pyhän ehtoollisen syntien anteeksiantamuksen väli-neiksi. Kirkon elämän ydinkysymys on siis se, että sana ja sakramentitovat jatkuvasti oikeassa käytössä.

Kolmas kysymys on Pyhän Raamatun arvovalta. Raamattu eroaa muis-ta ns. pyhistä kirjoista siinä, että se esittää pelastuksen tienä juuri syntienanteeksiantamuksen tien. Raamattu on kaikilta osin totta, ja kirkon tuleepitäytyä siihen. Apostoli Paavali opetti tätä kahdelta kannalta. Ensiksi:“Minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa.” (Apt.24:14) Ja toiseksi: “Ei yli sen, mikä kirjoitettu on” (1 Kor. 4:6) Kun kirkkoteroittaa tärkeimpänä asianaan pelastuksen evankeliumia uskossa Jeesuk-seen, ei tämä periaate merkitse Raamatun muun opetuksen hylkäämistä,vaan kyse on siitä, että syntien anteeksiantamus uskossa Kristukseen onRaamatun ydin. Muut opinkohdat tukevat tätä ydintä.

Näiden kolmen ydinasian lisäksi huomionarvoista on, kuinka seura-kuntamme ja niiden varhaiset pastorit pitivät niitä esillä. Itse asioista eivoinut vähääkään antaa periksi. Kuitenkin he, kovista taisteluista huoli-matta, pitivät niitä esillä niin, että halusivat koota yhteiseen joukkoonkaikki, joilla on sama tunnustus. He myös tahtoivat, asiassa lujasti, muttaihmisiä ajatellen lempeästi, kehottaa toisia saman tunnustuksen alle.

80-vuotisjuhla herättää muistoja. Ne voivat sisältää rohkaisevia asioitavuosikymmenten takaa. Ne voivat sisältää pettymystä siinä mielessä, ettämonilla paikkakunnilla on seurakuntaelämä aiemmin ollut paljon vilk-kaampaa kuin nyt. Ne voivat sisältää aiheellista itsetutkistelua ja sen tun-nustamista, että oma uskollisuus on ollut heikkoa. Seurakuntaa eivät kui-tenkaan pidä yllä ihmisten teot. Siksi päättyköön muisteleminen siihen,että Kristuksen armotyö on aina voimassa. Kasteen, evankeliumin sanan jaehtoollisen myötä saadaan syntien anteeksiantamus tänäänkin. Jumalansana ei horju pienimmässäkään kohdassa, vaikka ajat ja ajankohtaiset ky-symykset muuttuvat. Nämä Jumalan antamat aarteet ovat seurakunnan jasen jokaisen jäsenen omaisuutta uskon kautta Vapahtajaan. Elä näistä Ju-malan lahjoista. Kutsu toisiakin, asiassa lujana mutta ihmisiä kohtaan lem-peänä, niitä nauttimaan.

Kimmo Närhi

185Luterilainen 7-8/2008

“Samuel otti kiven ja pani senMispan ja Seenin välille ja antoi sillenimen Eben-Eser ja sanoi: “Tähänasti on Herra meitä auttanut.” (1 Sam.7:12)

Hyvät Suomen TunnustuksellisenLuterilaisen Kirkon aikuisten raa-mattuleirin osanottajat, kalliit kristityt!Tämänvuotisella leirillämme juhlis-tamme sitä, että kirkkokuntamme onollut olemassa jo 80 vuotta. Kirkko-kunnan perustava kokous pidettiin 28.toukokuuta 1928. Kirkkokunta rekiste-röitiin seuraavana vuonna.

Tiedämme, että ihmisen elämässä80 vuotta on pitkä aika. Joukossammeon joitakin, mutta ei kovin monia, jot-ka ovat olleet seurakuntiemme jäseniäsilloin, kun kirkkokunta perustettiin.

Tekstimme tuo esiin oikean ilon ai-heen. Kiitämme ja riemuitsemme siitä,että Jumala on auttanut meitä tähänasti. "Ne teistä, jotka olette olleet seu-rakuntiemme elämässä pitkään muka-na, muistatte varmasti vaiheita, jolloinsydämessä ja huulilla on ollut rukous:Herra, emme tiedä, miten selviämmeeteenpäin. Auta meitä.” Jumala on sa-nansa mukaan auttanut, nostanut, kan-tanut ja pelastanut. Me nuoremmatolemme nähneet menneisyyttä vainlyhyemmältä matkalta. Kuitenkinyhdymme kiitokseen sen johdosta, ettäJumala on kanssamme tänään. Hänauttaa meitä sanansa kautta tänäänkin.

Tarvitsemme Jumalan avun syn-nin tähden

Miksi olemme tarvinneet ja tarvit-semme jatkuvasti Jumalan apua?Voimme ajatella juutalaisten historiaaVanhan liiton aikana. Profeetta Samuelkatseli taaksepäin. Hän tiesi, kuinkakansa oli monta kertaa vaihtaa Jumalanavun johonkin muuhun, itse valittuihinasioihin. Heillä oli lupaus Jumalanavusta. Kuitenkin hädän hetkillä mo-net olivat valmiit hylkäämään Jumalanavun, erämaavaelluksen aikana palaa-maan Egyptiin. Välistä he jopa tekivätitselleen epäjumalia. Ne, jotka käänty-mättä vaelsivat tuota tietä, perivätomasta syystään kadotuksen.

Vanhan ihmisen tähden jokaisellaon samanlaisia kiusauksia kuin aika-naan Israelin kansalla. Luonnostasiolet taipuvainen seuraamaan omaajärkeäsi Jumalan sanan sijasta. Jos Ju-malan apu ei näytä olevan lähellä etkänäe kuin vaikeuksia, on kiusaus vaih-taa Jumalan sana johonkin muuhun.Tämä tarkoittaisi seurakunnan, sanan-kuulon ja sakramenttien hylkäämistä jahalpana pitämistä. Se tie on epäuskontie, pohjimmaltaan sama tie kuin niilläisraelilaisilla, jotka hylkäsivät Jumalanavun.

Juhla-aika on itsetutkistelun aikaa.Sinun on tarpeen kysyä itseltäsi, oletkouskollisesti ja horjumatta turvannut Ju-

Tähän asti on Herra auttanut


malan apuun ilossa ja surussa. Vai olet-ko ollut välinpitämätön, niiden israeli-laisten kaltainen, jotka etsivät apua jailoa maailmasta? Tämä kysymys joh-dattaa sinut pyytämään Jumalan edes-sä: “Herra, auta minua tänäänkin, oleminulle, syntiselle, armollinen."

Jumalan apu antaa syntiselle rau-han

Juhla-aika muistuttaa erityisesti sii-tä, että Jumala ei ole vetänyt apuaanpois, vaan se on luonamme tänäänkin.Olet saanut pyhän kasteen ja siinä syn-tien anteeksiantamuksen. Evanke-liumin sana vakuuttaa sinua siitä, ettäsynnit ovat pyyhityt pois. Jumalan ar-mosta saat tulla nauttimaan Herran py-hää ehtoollista, jossa saat Kristuksentosi ruumiin ja tosi veren, jotka hän onantanut ja vuodattanut syntiesi anteek-siantamukseksi.

Näin tekstimme sanat: “Tähän astion Herra meitä auttanut.” kiinnittävätsydämen Jumalan tekoihin. Hän antoiKristuksen Vapahtajaksi. Hänen apun-sa on tullut ja tulee luoksemme armon-välineissä. Näin nuo jumalallisen avunsanat pyyhkivät pois sinun syntisi. Saatkatsoa Jumalan Karitsaan, joka on ot-tanut pois maailman synnit, sinunkinsyntisi.

Jumalan apu johdattaa iankaik-kiseen elämään

Tekstimme sanat “Tähän asti” ke-hottavat katsomaan eteenpäin. Tähänasti olet tullut. Vielä on matkaa jäljellä.Jumalan apu sisältää lupauksen perillepääsemisestä. Vapahtajan sovitustyömerkitsee kaikkien syntien poisotta-mista. Evankeliumin sana ja sakra-mentit antavat ja tarjoavat tuon an-teeksiantamuksen uskolla omistetta-vaksi. Kun uskot Jeesukseen, on sinul-la siinä uskossa jo iankaikkinen elämä.

Näin Jumalan apu antaa varmuu-den autuudesta. Se kehottaa uskollises-ti käyttämään Jumalan sanaa ja sakra-mentteja sekä kotona että seurakunnankokoontumisissa. Kun meillä on Juma-lan armo ja iankaikkinen elämä, on Ju-malan tahto, että levität näitä lahjojatoisillekin. Kristuksen uhri syntiensovitukseksi on rajaton, kaikkia koske-va. Siksi kerro toisillekin tästä avusta.Kutsu heitäkin saman armon ja anteek-siantamuksen turviin. Näin Jumalanapu, joka on tuonut sinulle iankaikki-sen elämän, tulee myös toisten au-tuudeksi.

Kimmo Närhi, aikuisten raamattu-leirin alkuhartaus 8.7.2008, muokattuja täydennetty 13.7.2008


Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudes-taan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. Katso, minä, Paavali, sanon teille, että josympärileikkautatte itsenne, niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi. Jaminä todistan taas jokaiselle ihmiselle, joka ympärileikkauttaa itsensä, että hänon velvollinen täyttämään kaiken lain. Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te,jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta.Sillä me odotamme uskosta vanhurskauden toivoa Hengen kautta. SilläKristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus,vaan rakkauden kautta vaikuttava usko. Te juoksitte hyvin; kuka esti teitä olemas-ta totuudelle kuuliaisia? Houkutus siihen ei ole hänestä, joka teitä kutsuu. Vähäi-nen hapatus hapattaa koko taikinan. Minulla on teihin se luottamus Herrassa,että te ette missään kohden tule ajattelemaan toisin; mutta teidän häiritsijännesaa kantaa tuomionsa, olkoon kuka hyvänsä. Mutta jos minä, veljet, vielä saar-naan ympärileikkausta, miksi minua vielä vainotaan? Silloinhan olisi ristinpahennus poistettu. Kunpa aivan silpoisivat itsensä, nuo teidän kiihottajanne! Teolette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksilihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa. Sillä kaikki laki on täytetty yhdes-sä käskysanassa, tässä: “Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Gal. 5:1–14.

Oikea evankeliumi vapauttaa meidät kiusaajan kahleista. Se antaa sydämelleJumalan rauhan syntien anteeksisaamisessa. Kristus on jo tehnyt kaiken autuu-teen tarvittavan meidän edestämme. Saamme omistaa sen uskolla sellaisina kuinolemme. Kun tämä meille kirkastuu, se kirvoittaa meidät lain orjuudesta. Se va-pauttaa meidät palvelemasta epäjumalia ja seuraamasta riivaajien oppeja. Sepäästää meidät ihmisorjuudesta ja harhakäsityksistä. Se tekee meistä Jeesuksenopetuslapsia. Toteutuu Jeesuksen sana: “Jos te pysytte minun sanassani, niin tetotisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus ontekevä teidät vapaiksi” (Joh. 8:31–32).

Ihmiset, jotka eivät tunne Kristusta ja hänen sovitustyötään, elävät monenlais-ten pelkojen ja harhojen alla. Heidän sydämissään ei vallitse Kristuksen rauha.Toisille tuovat pelkoja taikauskoiset käsitykset. Toisilla on tarve itse sovittaasyntejään ja vapautua lihan himoista sekä saavuttaa teoillaan tunnon rauha, muttaeivät koskaan onnistu. Toiset eivät usko mihinkään yliluonnolliseen. Kuitenkinheitä kalvaa ajatus: Entäpä jos sittenkin Jumala on olemassa ja tulee tilinteko kuo-leman jälkeen?

Säilytä vapautesiSeitsemäntenätoista sunnuntaina Pyhän Kolmiykseyden päivästä.

III vuosikerta. Epistolateksti.


1. Säilytämme vapauden pysymällä armonopissa ja torjumalla teko-opitUskosta luopuminen johtaa orjuuteen. Epäusko ei anna vapautta. Ihminen ei

voi olla koskaan riippumaton. Joko hän on onnellisesti riippuvainen Jumalasta taionnettomasti sidoksissa kiusaajaan. Kolmatta vaihtoehtoa ei ole. Jos ihminen onJumalasta riippuvainen, hän on sisäisesti vapaa eikä ole synnin orja. Tämä vapauson säilyttämisen arvoinen.

Niin kauan kuin ne asiat, jotka Jumala on jättänyt kristityn vapaaseen harkin-taan, säilyvät vapaina eikä niillä sidota omaatuntoa, niistä ei tule autuuden ehtoaeikä tekoja, joilla yritetään ansaita autuutta. Mutta heti kohta, kun niillä sidotaanomatunto, käy niin kuin apostoli sanoo tekstissämme: “Jos ympärileikkautatte itsen-ne, Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi... te olette langenneet armosta.”

Kristus on ostanut meidät vapaiksi lain kirouksesta. Jos lankeamme armosta,joudumme siihen orjuuteen, mistä Kristus on meidät ostanut vapaiksi. Niin jääm-me kiusaajan kahleisiin ja lain kiroustuomion alle.

Ei ole yhdentekevää, miten suhtaudumme Vanhan liiton seremonialakiin javapaan ratkaisuvallan asioihin. Jos meitä vaaditaan noudattamaan vapaita asioitaautuuden saamisen ehtoina ja muka Jumalan asettamina, meidän on noustava sel-laista lakihenkisyyttä vastaan.

Luterilainen tunnustus varoittaa myös myöntymästä vastustajien vaatimuksiinehdonvallan asioissa silloin, kun tilanne vaatii uskon tunnustamista jamyöntyminen koituisi harhan eduksi. Teko-opit on torjuttava selkeästi ja autuu-den tie yksin armosta uskon kautta Jeesukseen ilman lihan tekoja on säilytettäväpuhtaana ja avoimena.

2. Säilytämme vapauden torjumalla vaatimukset noudattaa seremonialakiaGalatian seurakuntiin oli tullut harhaopettajia, jotka autuuden saamiseksi vaa-

tivat noudattamaan seremonialain säädöksiä. Erityisesti he vaativat ympäri-leikkauksen käyttöön ottamista. Mutta muistakin säädöksistä oli kysymys, silläapostoli Paavali sanoo: “Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista javuosista. Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa näh-nyt.” (Gal. 4:10–11.)

Meidän aikanamme tapaamme erityisesti kolmella alueella sellaista opetustaja henkeä, jossa kristittyjä pyritään sitomaan uskossaan Vanhan testamentinseremonialakiin ja oloihin. Nämä ovat sapatti- ja ruokasäädökset sekä suhtautu-minen Israelin valtioon ja juutalaisiin.

Uudesta testamentista ei löydy yhtään kohtaa, jossa käskettäisiin noudatta-maan juutalaisille annettua sapattikäskyä tai muitakaan juhlasäädöksiä. Sen sijaanapostoli Johannes kirjoittaa: “Sen tähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivathäntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoiJumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi” (Joh. 5:18). Apostoli Paa-vali puolestaan sanoo: “Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomi-sesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain


ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen” (Kol. 2:16–17). Sapatti onsiis kumottu Kristuksen jumalallisella arvovallalla, ja kristityt ovat siitä vapaitahänen apostoliensa opetuksen mukaisesti. Sapatti seremonialain säädöksenä olivarjon tapainen kuva siitä levosta, joka tuli Kristuksessa. Sapatin tilalle ei Uusitestamentti aseta mitään muuta päivää.

Myös Luterilaiset tunnustuskirjat käsittelevät sapattikysymystä ja sanovat sii-tä: “Sanotunlaisia ovat säännökset sunnuntain, pääsiäisen, helluntain ja vastaavi-en juhlapäivien ja kirkkotapojen pitämisestä. Ne, jotka väittävät, että Herran päi-vän vietto on kirkon auktoriteetin perusteella välttämättömänä asetettu sapatinvieton sijalle, ovat väärässä. Raamattu on poistanut sapatin, ei kirkko. Evanke-liumin ilmoittamisen jälkeen voidaan kaikki Mooseksen lain seremoniat jättäähuomiotta. Koska kuitenkin oli välttämätöntä sopia määrätystä päivästä, jottakansa tietäisi, milloin sen tulee kokoontua, kirkko on selvästikin tätä tarkoitustavarten valinnut sunnuntain. Tätä on pidetty parhaana ilmeisesti siitäkin syystä,että ihmiset saisivat esimerkin kristillisestä vapaudesta ja käsittäisivät, etteisapatin yhtä vähän kuin minkään muunkaan päivän vietto ole välttämätön.”(Augsburgin tunnustus, 57–60. TK 1990, s. 77s.)

Edellä sanottu ei kumoa sitä, että ihmisen mieli ja ruumis tarvitsevat lepoa jaettä lepopäivä on ajallisen elämän kannalta suuri, tarpeellinen lahja. Hengellisenelämän kannalta taas sielu löytää levon Jumalan sanasta ja sakramenteista, joita kristi-tyt käyttävät yhteisesti mahdollisuuksien mukaan yhteisesti sopien kristillisessä va-paudessa. Jumalan sana ei sido heitä siinä mihinkään tiettyyn päivään.

Vanhassa testamentissa on monenlaisia ruokasäädöksiä. Nekään eivät oleenää voimassa, sillä Jeesus “sanoi kaikki ruoat puhtaiksi” (Mark. 7:19). Saammekristillisessä vapaudessa syödä sekä kasviksia että lihaa. Ruoat ja juomat eivät it-sessään sisällä mitään pahaa. Ne eivät ole kirottuja tai riivattuja. Kaikella, minkäJumala on luonut, on myös oikea käyttö. Väärinkäyttö sen sijaan on kiellettyä.

Vanhan liiton aikana Israelin maalla, valtiolla ja kansalla oli Jumalan asettamatarkoitus. Kun Vapahtaja tuli, hän naulitsi lain kaikkine säädöksineen ristiin jahävitti Israelin erityisaseman saattaen pakanat yhtäläiseen asemaan. Raamattu sa-noo: “Nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kauka-na, päässeet lähelle Kristuksen veressä. Sillä hän on meidän rauhamme, hän, jokateki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kunhän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseenitsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruu-miissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensäkautta vihollisuuden. Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rau-haa niille, jotka lähellä olivat; sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsyyhdessä Hengessä Isän tykö.” (Ef. 2:13–18.)

Myöskään se, että jokin kasvaa tai sitä tuotetaan Israelissa, ei anna sille mitäänpyhyyden hohtoa. Se ei ole siitä syystä parempaa muuhun verrattuna, sillä Juma-lan ajallinen siunaus ei rajoitu vain yhteen maahan, vaan hän on rakkaudessaanripotellut sitä kaikkialle. Tässäkään mikään valtio tai kansa ei ole erityisasemassa.


On tarpeen säilyttää raitis uskon henki kautta linjan, sillä “vähäinenkinhapatus hapattaa koko taikinan”.

Sen, joka vaatii yhdenkin seremonialain säädöksen noudattamista autuuteenvälttämättömänä, tulee muistaa, että niin tehdessään “hän on velvollinen täyttä-mään koko lain”. Lain alla ja lain rikkojana hän on sitten lain kiroustuomion alla.Vain evankeliumi, joka on ilmoitettu ilman lakia, auttaa sen alta.

3. Säilytämme vapauden, kun emme anna sen olla yllykkeenä lihalleApostoli muistuttaa meitä tekstissämme vielä evankeliumin vapauden oikeas-

ta ymmärtämisestä. Hän sanoo: “Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkäävain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkau-dessa. Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: ‘Rakastalähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’”

Kun Jeesus torjui fariseusten lakimaisen uskonnollisuuden, hän toistuvastipainotti kolmea asiaa.

Vapahtaja toi esille ensiksikin lain sisällön. Lakia ei täytetty sitä ulkonaisestinoudattamalla, esimerkiksi toimittamalla säädetyt uhrit tai olemalla työtä teke-mättä sapattina. Lain sisältö oli rakkaus, ja sen tuli vallita sydämessä ja ilmetä te-oissa. Jeesus sanoi: “Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sy-dämensä on minusta kaukana” (Matt. 15:8).

Toiseksi Jeesus osoitti ihmisen turmeluksen ja kykenemättömyyden täyttäälaki. Jeesus opetti: “Sydämestä lähtevät pahat ajatukset” (Matt. 15:19) ja: “Ku-kaan teistä ei lakia täytä” (Joh.7:19).

Kolmanneksi Jeesus saarnasi evankeliumia. Hän ei ollut tullut etsimään van-hurskaita, vaan syntisiä. Hän oli tullut antamaan henkensä heidän edestään ja kut-sumaan heitä luoksensa omistamaan pelastuksen ja vapautumaan yrityksestä itsepelastaa itsensä. “Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niinminä annan teille levon” (Matt. 11:28), hän julisti. Kaikki, mitä pelastukseen tar-vitaan, on valmista Kristuksessa.

Nyt apostoli muistuttaa meitä kaikkia siitä vapaudesta, minkä Kristus on meil-le hankkinut. Samalla hän avaa sydämemme näkemään lain sisällön oikealla ta-valla ja kutsumuksemme palvella armon voimalla toisiamme rakkaudessa. Siihenei sovi evankeliumin vääristely, ikään kuin armo muka antaisi luvan elää lihanmielitekojen mukaan.

Holtiton, lihallinen ja Jumalan käskyistä piittaamaton, aistillinen elämäntapaei ole oikeata kristillistä vapautta. Se itse asiassa tempaa ihmisen takaisin synninorjuuteen ja hävittää sydämestä uskon ja Pyhän Hengen.

Muistamme Raamatun sanan: “Armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsennekautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi” (Ef. 2:8–9).

Olemme saaneet kulkea kirkossamme yhteistä tietä 80 vuotta evankeliuminvapaudessa. Säilyttäkäämme tämä vapaus.

Markku Särelä


Ef. 2:19-22.Niin ette siis enää ole vieraita ette-

kä muukalaisia, vaan te olette pyhienkansalaisia ja Jumalan perhettä, apos-tolien ja profeettain perustukselle ra-kennettuja, kulmakivenä itse KristusJeesus, jossa koko rakennus liittyy yh-teen ja kasvaa pyhäksi temppeliksiHerrassa; ja hänessä tekin yhdessämuitten kanssa rakennutte Jumalanasumukseksi Hengessä.

Tämä Raamatun kohta puhuu meil-le pyhästä kristillisestä seurakunnasta.Sitä tutkiessamme kysykäämme:

Kuulunko minä tähän seurakuntaan?Efeson seurakunta koostui pääasi-

allisesti pakanuudesta kristinuskoonkääntyneistä. Juutalaisilla oli taipumuspitää heitä vähemmän arvoisina, Heolivat niitä “ympärileikkaamattomia”,jotka eivät olleet Aabrahamin lapsiakuten he. Nämä syytökset todennäköi-sesti vaivasivat näitä pakanuudesta tul-leita kristityitä. Sielunvihollinen var-maan käytti näitä syytöksiä hyväksensäja teki kaikkensa synnyttääksensä heis-sä epäilyksiä ja masentaaksensa heitä.

Apostoli Paavali siis vakuuttaanäille pakanuudesta kääntyneille, ettähe ovat varmasti Jumalan lapsia, seura-kunnan oikeita jäseniä. Hän sanoo“Niin ette siis enää ole vieraita” jne.Sana “siis” viittaa siihen, mitä hän onheille vähän ennemmin sanonut. Hänon korostanut heille sitä, että Jumala onheidät eläviksi tehnyt Kristuksen kaut-ta. Hän on muistuttanut heille, että he

ennen olivat kuolleet rikoksiinsa jasynteihinsä, vaelsivat “tämän maail-man menon mukaan, olivat vihan lap-sia niin kuin muutkin, olivat vieraat lu-pauksen liitolle, ilman toivoa ja ilmanJumalaa maailmassa. Mutta nyt he ei-vät enää ole tällaisessa asemassa.” Ju-mala, joka on laupeudesta rikas, suu-ren rakkautensa tähden, on tehnyt mei-dät, jotka olimme kuolleet rikok-siimme, eläviksi. Kristuksen kautta“on meillä molemmilla, (juutalaisillaja pakanoilla), pääsy yhdessä HengessäIsän tykö”. Ette siis enää ole vieraita jamuukalaisia, niin kuin ennen olitte, sa-noo Paavali. Nyt olette samassa ase-massa kuin kaikki Jumalan perheeseenkuuluvat. Jumalan silmissä ei ole "juu-talaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaaeikä vapaata, ei ole miestä eikä naista;sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa.”

Jumalan perheen eli pyhän kristilli-sen seurakunnan jäseneksi tullaan siissiten, että Jumala itse tekee hengel-lisesti kuolleesta hengellisesti elävän.Näkyvään seurakuntaan kuuluminen eimerkitse sitä, että ihminen ilman muu-ta kuuluu myös pyhään kristilliseenseurakuntaan. On mahdollista, että ih-minen on kastettu, on näkyvän seura-kunnan toimiva jäsen, tuntee kristin-opin, elää ulkonaisesti hurskasta elä-mää, mutta ei kuitenkaan kuulu Juma-lan perheeseen. Tähän perheeseen näetkuuluu ainoastaan se, jonka sydämenPyhä Henki on saanut lain kautta sär-keä; se, jolle hän on saanut kirkastaa

Kuulunko pyhään kristilliseen seurakuntaan?


Kristuksen, niin että hän on löytänythänessä lohdutuksen ja turvan syntiä jakuolemaa ja kaikkia pimeyden voimiavastaan. Tätä Pyhän Hengen työtä kut-sutaan myös uudestisyntymiseksi eliuskoon tulemiseksi.

Kuulunko pyhään kristilliseen seu-rakuntaan? Tutkikaamme itseämme tä-män kysymyksen valossa. Kysymyson tärkeä, sillä se, joka ei tähän seura-kuntaan kuulu, on “ilman toivoa ja Ju-malaa maailmassa” ja matkalla sinne,missä hän joutuu olemaan erotettunaJumalasta iankaikkisesti.

Tutkiessasi itseäsi ehkä hätäänty-neenä sanot: “Voi minua! En näeitsessäni muuta kuin syntiä. Näen vaintekemättömiä töitä, lukemattomia lai-minlyöntejä. Näen rakkaudettomuuttaja ylpeyttä, laiskuutta ja penseyttä. Neturhat sanat, jotka olen lausunut, kai-kuvat korvissani. Ne pahat teot, jotkaolen tehnyt, vyöryvät silmieni edessä.

Voi, miten voin seistä Jumalani edessä?”Tällaista näemme, kun katsomme

sydämeemme ja tekoihimme. Muttaajatellessamme kysymystä: Kuulunkopyhään kristilliseen seurakuntaan, onmeidän katsottava myös Kristukseen,joka on tämän seurakunnan Pää. Hänsanoo meille: “On totta, että oletvihoittanut pyhän ja vanhurskaan Ju-malan synneilläsi. Olet ansainnutkadotustuomion. Mutta minä, Jumalanoma Poika, olen tullut maailmaan ja si-nun sijaisenasi tehnyt edestäsi sen mitäJumala sinulta vaati, mutta mitä et pys-tynyt tekemään. Olen täyttänyt jokai-sen käskyn edestäsi. Ja olen kantanutsinun ja koko maailman syntikuormanomassa ruumiissani ristin puuhun.Siellä olen edestäsi kärsinyt sen ian-kaikkisen rangaistuksen, jonka ansait-sit synneilläsi. Siellä vuodatin vereni jaannoin henkeni puolestasi. Näin mak-soin syntivelkasi ja sovitin sinut ja


koko maailman Jumalan kanssa. Mi-nun tähteni Jumala antoi kaikkien syn-nit anteeksi. Hän lupaa, että kuka ikinäminuun uskoo, kuka ikinä turvaa sii-hen, että minun vereni puhdistaa hänetkaikesta synnistä, sille ei ole mitäänkadotustuomiota. Aivan sellaisenakuin hän on, hän kelpaa taivaaseen.”

Ystävä, jos sydämemme syyttäämeitä, niin Jumala on suurempi kuinmeidän sydämemme ja tietää kaikki.Älkäämme siis kysykö sydämeltäm-me, kuulunko pyhään kristilliseen seu-rakuntaan, vaan kysykäämme Jumalal-ta. Hän sanoo meille Sanassansa:“(Jeesuksessa) meillä on lunastus hä-nen verensä kautta, rikkomusten an-teeksisaaminen hänen armonsa rikkau-den mukaan.” Uskossa turvatkaammetähän lupaukseen. Silloin kuulummeJumalan perheeseen. Kuulumme sii-hen ihmeelliseen joukkoon, jota Juma-lan Henki kuljettaa kohti iankaikkista

kirkkautta, siihen seurakuntaan, johonkuuluu jokainen, joka sydämessänsäturvaa Jeesuksen ansioon.II Apostoli, kolmen eri kuvanavulla, kertoo efesolaisille: Mitämerkitsee kuulua pyhään kristil-liseen seurakuntaan?

Hän sanoo, että tämän seurakunnanjäseninä olemme pyhien kansalaisia,kuulumme Jumalan perheeseen jaolemme kiviä rakennuksessa. Jokaisel-la kuvalla hän tahtoo korostaa pyhänkristillisen seurakunnan eri puolia.

Sanalla “kansalainen” hän muistut-taa meille, että tämän seurakunnan jä-seninä meillä on kalliita oikeuksia jaetuja, samoin kuin maallisen valtakun-nan jäsenilläkin on tiettyjä oikeuksia jaetuja. Sana, jota tässä käytetään mer-kitsee enemmän kuin pelkkä kansa-lainen. Se merkitsee “muiden kanssasamaa kansalaisoikeutta nauttiva.”Olemme samassa asemassa Jumalan


silmissä kuin kaikki pyhät. Sielun-vihollinen usein kiusaa meitä yrittä-mällä saada meitä epäilemään kelvol-lisuuttamme Jumalan edessä: “Tuo jatuo kristitty on niin paljon lahjak-kaampi kuin sinä, hän on niin täynnähenkeä ja tekee niin paljon enemmänkuin sinä, että tuskin sinä voit pitää it-seäsi Jumalan valtakuntaan kuuluva-na.” — Mutta tässä Jumala vakuuttaameille, että jokainen Jeesukseen usko-va, olkoon hän kuinka heikko ja puut-teellinen, on kuitenkin samassa ase-massa kuin kaikki pyhät. On totta, et-temme ole samanlaisia pyhitykseennähden. Meillä on erilaisia lahjoja, toi-sella on vahvempi usko kuin toisella.Mutta jäsenyys Jumalan valtakunnassaei riipu meidän teoistamme eikä edesuskomme vahvuudesta. Olemme pe-lastetut armosta uskon kautta. Heik-kokin omistaa täydellisen anteeksi-antamuksen, taivaan kaikkine aar-teineen. Olemme samalla kalliillaverellä pestyjä kuin muutkin ja samaHenki asuu meissä. Olemme kaikkienpyhien kanssa kansalaisia.

“Olette Jumalan perhettä”. Kuuluaperheeseen on aivan eri asia kuin ollakansalainen jossakin valtakunnassa.Perheessä on isä ja äiti, jotka rakasta-vat lapsiaan ja kohtelevat ja hoitavatheitä rakkaudella. Suhde on hyvin lä-heinen. Kuuluessamme Jumalan per-heeseen on meillä myös rakas taivaalli-nen Isä. Hän ei ole meille enää ankaratuomari, joka vain uhkaa ja vaatii, vaanhän on nyt armollinen Isämme. Jee-suksessa olemme oppineet tuntemaanhänet tällaisena armollisena Isänä,joka antaa kaikki syntimme anteeksi,joka antaa meille kaikki tarpeemme,varjelee meitä kaikesta vaarasta, hoitaa

meitä hellästi, kantaa meitä käsivar-sillaan. Apostoli Paavali kirjoittaa:“Sillä te olette kaikki uskon kautta Ju-malan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseenkastetut, olette Kristuksen päällennepukeneet," ja "jos olemme lapsia niinolemme myöskin perillisiä, Jumalanperillisiä'”. Meitä odottaa turmeltu-maton, saastuttamaton ja katoamatonperintö taivaassa.

Apostoli sanoo myös, että pyhänkristillisen seurakunnan jäseninäolemme osa rakennuksesta. Rakennus-kuvalla hän tahtoo kuvata seurakun-nan kestävyyttä, lujuutta ja loistoa jasitä, että se jatkuvasti kasvaa.

Hän puhuu ensin rakennuksen pe-rustuksesta: “Apostolien ja profeettainperustukselle rakennettuja, kulmakive-nä itse Kristus Jeesus.” Jokaisen pyhänkristillisen seurakunnan jäsenen uskonperustuksena ovat apostolit ja profee-tat. Tässä ei tietystikään tarkoitetaapostoleita ja profeettoja henkilöinä.He ovat kuolleet, mutta he vielä elävätja toimivat kirjoituksiensa kautta. Jo-kainen ihminen, joka tulee uskoon, tu-lee uskoon näiden kirjoituksien eli Ju-malan Sanan kautta. Ja näiden kirjoi-tuksien keskipiste, niiden olemus, nii-den ydin on Jeesus Kristus. Sekä Van-han Testamentin profeetat että apostolitkirjoittivat hänestä. Ja hänet löydetäänainoastaan heidän sanastaan. Jolla eiole apostolien ja profeettojen sanaa,sillä ei ole myöskään Jeesusta. Ja jollaei ole Jeesusta, sillä ei ole oikeaa perus-taa. Hän ei ole elävänä kivenä Jumalanrakennuksessa.

Jos tahdot kuulua pyhään kristilli-seen seurakuntaan, ystävä, sinun onpysyttävä apostolien ja profeettojen sa-


nassa. Sinun on tarkattava, missä tätäsanaa puhtaasti julistetaan ja opetetaan.On totta, että pyhä kristillinen seura-kunta on näkymätön, mutta Jumala onsanonut meille, missä se ilmenee täällämaailmassa. Se ilmenee siellä missäKristuksen evankeliumia oikein opete-taan ja saarnataan ja missä sakramentitjaetaan Kristuksen käskyn mukaan.Nämä ovat ne merkit, jotka tulee olla jo-kaisella oikealla näkyvällä seurakun-nalla. Tällaiseen näkyvään seurakuntaantahtoo Jumalan lapsi kuulua.

Rakennuksen kulmakivestä, Jee-suksesta, Paavali sanoo: “Jossa kokorakennus liittyy yhteen ja kasvaa py-häksi temppeliksi Herrassa.” Kivi ase-tetaan kiven päälle. Seurakunta jatku-vasti kasvaa. Joskus meistä tuntuu siltä,että seurakunta aivan häviää maanpäältä, kun näemme miten monet luo-puvat uskostaan ja miten pimeydenvoimat saavat voittoja. Mutta tässämeille muistutetaan, että rakennus kas-vaa. Se kasvaa siihen asti kunnes valit-tujen täysi luku on saavutettu. —Muurilaasti, joka pitää kivet yhteenliitettyinä on usko Jeesukseen. Tämäyksi rakennus on Jumalan silmissä siissopusointuinen, kivet eivät ole siinä si-kin sokin, eivätkä ne ole epätasaisia jahiomattomia. Hän on itse jokaisenkiven hionut Pyhän Hengen kautta jajokaisen hän on pessyt puhtaaksi Poi-kansa verellä. Tällaisia olemme me py-hän kristillisen seurakunnan jäsenet Ju-malan silmissä, vaikka itsessämmeolemme vielä epätasaisia ja hiomat-tomia synnin tähden. Tästä johtuu, ettämaailma ei näe tätä rakennusta sellaise-na kuin se tässä raamatunkohdassa ku-vataan. Maailma näkee kyllä Jumalankivilouhimon hedelmää. Se näkee Ju-

malan lasten rakkauden tekoja, sen va-lon jota he heijastavat kun he Kristuk-sen rakkauden vaatimina kulkevat Ju-malan teitä. Mutta se näkee myös, ettänämä Jumalan lasten nimeä kantavateivät ole kaikki näkyvässä yhteydessä,se näkee myös heidän puutteensa jaheikkoutensa. Tämän on synti saanut ai-kaan. Tätä syntiä vastaan Jumalan lap-set taistelevat ja odottavat sitä päivää,jolloin he täydellisiksi tulevat.

Ja tällainen päivä aivan varmastitulee. Paavali sanoo: “Koko rakennusliittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temp-peliksi Herrassa.” Pyhällä temppelilläPaavali tarkoittaa Jumalan seurakuntaasellaisena kuin se on viimeisenä päivä-nä täydessä kirkkaudessaan, jolloinviimeinen valittu on siihen liitetty. Sil-loin kun viimeinen kivi on asetettu pai-kalleen ja kirkon telineet, eli tämämaailma, puretaan, silloin pyhä temp-peli seisoo kaikessa loistossaan kaikki-en nähtävänä. Silloin ei kukaan näekivissä mitään epätasaisuutta tai hio-mattomuutta. Tämän pyhän temppelinkirkkaus on oleva aivan häikäisevä.Silloin kuivuu Jumalan lasten silmistäse viime kyynelkin, sillä ei enää ole it-kua eikä mitään murhetta. Ja ne, jotkasuuresta ahdistuksesta ovat tulleet,saavat kasvoista kasvoihin nähdä hä-net, jonka veressä he vaatteensa val-kaisivat. Ja se uusi virsi, joka kaikui jotäällä ajassa, kaikuu silloin täysinsävelin Karitsan ylistykseksi, kiitok-seksi ja kunniaksi.

“Hänessä tekin yhdessä muittenkanssa rakennutte Jumalan asumuk-seksi Hengessä.” Ajatelkaamme, ystä-vät, tätä. Ajatelkaamme ja kiittäkääm-me. Aamen. Luterilainen n:o 6/1968, s. 64-66

R.E


1 Piet. 2:4-10: “Ja tulkaa hänentykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmi-set tosin ovat hyljänneet, mutta joka Ju-malan edessä on valittu, kallis, jarakentukaa itsekin elävinä kivinä hen-gelliseksi huoneeksi, pyhäksi papis-toksi, uhraamaan hengellisiä uhreja,jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovatJumalalle mieluisia. Sillä Raamatussasanotaan: “Katso, minä lasken Siioniinvalitun kiven, kalliin kulmakiven; jajoka häneen uskoo, ei ole häpeäänjoutuva.” Teille siis, jotka uskotte, se onkallis, mutta niille, jotka eivät usko, “onse kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, tul-lut kulmakiveksi” ja “kompastuskivek-si ja loukkauskallioksi.” Koska he eivättottele sanaa, niin he kompastuvat; jasiihen heidät on pantukin. Mutta teolette “valittu suku, kuninkaallinen pa-pisto, pyhä heimo, omaisuuskansa,julistaaksenne sen jaloja tekoja”, jokaon pimeydestä kutsunut teidät ihmeelli-seen valkeuteensa; te, jotka ennen “etteolleet kansa”, mutta nyt olette “Juma-lan kansa”, jotka ennen “ette olleetarmahdetut”, mutta nyt “olette armah-detut.”

Emily Dickinson oli yksi kuului-simmista ja huomattavimmista amerik-kalaisista runoilijoista 1800-luvulla.Hänen nimensä ja runonsa olivat tun-nettuja. Mikä teki Emily Dickonsoninniin kuuluisaksi? Hän tuli kuuluisaksi

siksi, että hänen runonsa käsittelivätindividualismia ja humaanina olemis-ta. Surullista oli, ja tätä monet hänenrunojensa lukijat eivät tienneet, ettäEmily Dickinson vastusti avoimestiJumalaa ja kirkkoa. Hän puhui yksi-löistä ja humaanina olemisesta sellaisi-na asioina, joita ihmiset halusivat kuul-la, mutta kaikki tämä oli puhetta ihmi-sistä sellaisina kuin he ovat synnin jaepäuskon vallassa. Koko uransa ajanEmily Dickinson puhui ja kirjoitti siitä,että kaikki tulisi kyseenalaistaa, tulisielää vain itseään varten ja olla “vapaaajattelija”. Lopulta hänen elämänsä olitäynnä yksinäisyyttä, tarkoitukset-tomuutta ja vihamielisyyttä Jumalaakohtaan. Yksi hänen runoistaan antaaselvän kuvan siitä, millaiseksi hänenelämänsä tuli ilman Jumalaa. Hän kir-joitti: “Minä olen “ei kukaan”! Kukasinä olet? Oletko sinäkin “ei kukaan?”

Tänä päivänä monet ihmiset tunte-vat, ajattelevat ja ELÄVÄT kutenEmily Dickinson tuntien olevansa “eikukaan”. Monet ihmiset kysyvät:“Kuka minä olen” Mikä on elämän tar-koitus ja minun paikkani siinä?” Olenvarma siitä, että mekin olemme taistel-leet tällaisten kysymysten kanssa.Tekstissä, joka on edessämme tänäänapostoli Pietari vastaa kysymykseen:“Kuka minä olen?” Hän muistuttaa,että meillä on tärkeä merkitys Jumalan

Uskova lähetystyön tekijänä


suunnitelmissa. Koska me kuulummehänelle Jeesuksen Kristuksen kautta,Jumala kutsuu meitä kirkokseen.

1. Olemme eläviä kiviäPietari todella puhuu ihmisistä. Ta-

vallisesti emme kuvaa kiviä sanalla“elävä”. Tavallisesti kuvaamme niitäteräviksi tai sileiksi, tasaisiksi, pyö-reiksi tai rosoisiksi. Kivet ovat kaunii-ta. Ne ovat kylmiä. Ne ovat varmastikovia. Mutta kuinka moni meistä kos-kaan ajattelee kiviä elävinä? Kuitenkintällä tavoin Pietari kuvaa meitä – ihmi-siä, joille on tapahtunut jotakin. Meolemme “yhdessä hänen (Kristuksen)kanssaan haudatut kasteen kautta kuo-lemaan, että niinkuin Kristus herätet-tiin kuolleista Isän kirkkauden kautta,samoin pitää meidänkin uudessa elä-mässä vaeltaman.” (Room. 6:4) Rak-kaat ystävät, olemme ihmisiä, joidensydämissä ylösnousseen Herran henkija voima hallitsevat; olemme Jumalankansa, eläviä kiviä, jotka ovat tulleetkokemaan ylösnousseen Kristuksenjokapäiväisessä elämässään. Tämäkaikki on tapahtunut siksi, että kuu-lumme Jeesukselle Kristukselle, jokaon Elävä Kivi.

Vuosisatoja aiemmin psalmin kir-joittaja oli kirjoittanut “kivestä, jonkarakentajat hylkäsivät”. Siitä tuli “kul-makivi” (Ps. 118:22) Psalmin kirjoitta-ja puhui Jeesuksesta, luvatusta Mes-siaasta ja siitä, mitä Messiaalle tapah-tuisi “rakentajien” käsissä. Pietariosoittaa, että Messias on Jeesus Kris-tus. “Rakentajat” ovat johtajia, niitä,

joiden tuli pitää huolta kirkosta. Juurihe vastustivat Jeesusta kaikkein voi-makkaimmin. Niin kuin Emily Dickin-son ja niin monet ihmiset ympärilläm-me, uskonnolliset johtajat hylkäsivätkaikkein tärkeimmän, korvaamatto-man “kiven”, Jeesuksen Kristuksen.Vaikka ihmiset hylkäsivät Jeesuksen jaheittivät hänet sivuun, oli Jumala va-linnut hänet iankaikkisuudesta. Pietarioli vuorella, jolla Jeesus kirkastui mo-nien silmien edessä. Jumala sanoi hä-nestä: “Tämä on minun rakas Poikani,johon minä olen mielistynyt”; hänenpäälleen vuodatettiin pyhä henki ja hä-nessä asui Jumalan koko täyteys.

Tämä Jeesus Kristus, kallisarvoi-nen Jumalalle, tuli maailmaan ollak-seen kallisarvoinen meille. Hänen kuo-lemansa ja ylösnousemuksensa mer-kitsevät syntien anteeksiantamusta, jasen myötä olemme tulleet sovitetuiksiJumalan kanssa. Tällä Vapahtaja ontehnyt meidät Jumalan lapsiksi ja hä-nen perillisikseen ajassa ja iankaikki-suudessa, niin että perimme kaikensen, minkä Jumala on valmistanut niil-le, jotka häntä rakastavat (1 Kor. 2:9).Vaikka tänäkin päivänä on ihmisiä, jot-ka hylkäävät Jeesuksen; vaikka he pi-tävät evankeliumia Kristuksesta hul-lutuksena ja loukkauskivenä, meilletämä evankeliumi on Jumalan voimapelastukseksi (Room. 1:16). Vaikkamonet räikeästi kieltävät Jeesuksen,kuten Emily Dickinson teki, on Jeesuskuitenkin kallis meille, jotka uskom-me, sillä hänen elämänsä kautta meilläon elämä nyt ja iankaikkisesti. Pietarimuistuttaa meitä, että olemme kutsutut


ulos pimeydestä, meidät on tehty “elä-viksi kiviksi” ja Kristuksessa tiedäm-me vastauksen kysymyksiin “Kukaminä olen?” ja “Mikä on elämäni tar-koitus?” Pietari kertoo meille, että elä-mämme ja jokaisen kristityn elämäntarkoitus on LÄHETYSTYÖ. Olemmetässä maailmassa sitä varten, ettäjulistaisimme evankeliumia Kristuk-sesta, hänestä, joka on kutsunut meidätja tuonut meidät pois pimeydestä.

2. Meidät on tehty eläväksi temp-peliksi

“Elävät kivet” on sopiva kuvaussiksi, että olemme yhteydessä EläväänKiveen, Jeesukseen Kristukseen. Löy-

dämme itsemme kaikkien muiden“elävien kivien” joukosta, niiden jou-kosta, joista muodostuu uskontunnus-tuksessa mainittu “pyhä kristillinenseurakunta, pyhien ihmisten yhteys”.Kirkko on Herran “hengellinen” temp-peli, joka on rakennettu apostolien japrofeettojen perustukselle. JeesusKristus itse on kirkon kulmakivi, jotailman mitään kirkkoa ei ole olemassa.“Elävät kivet” ovat niitä, joille Herraon arvokas, ja Jeesus on aina arvokasmeille, kun huomaamme ja muistam-me mitä olimme ennen ja mitä olemmenyt. Pietari sanoo tekstissämme: “(te)ennen “ette olleet kansa”, mutta nytolette “Jumalan kansa”, jotka ennen


“ette olleet armahdetut”, mutta nyt“olette armahdetut.” (1 Piet. 2:10)Emme ole orpoja tässä maailmassa.Meillä on varma käsitys siitä, keitäolemme: olemme Jumalan kansa, jon-ka hän on armahtanut JeesuksessaKristuksessa.

Identiteettimme perustuu siihen,että kuulumme Jumalalle. Identiteet-tiimme kuuluu myös se, että meillä onyhteys toisiimme, veljiin ja sisariinKristuksessa. Olemme yhteydessä toi-siimme saman uskon, samojen huolen-aiheiden, saman rakkauden, toivon jatarkoituksen myötä. Jumala armahtimeitä Kristuksen kalliin veren kautta,otti meidät omikseen ja nimesi peril-lisikseen. Mutta tässä ei ole kaikki. Nythän asuu meissä niin kuin temppelis-sään, hän täyttää jokaisen uskovan sy-dämen. Rakkaat ystävät, sanommePaavalin kanssa: “Minä olen Kristuk-sen kanssa ristiinnaulittu, ja minäelän, en enää minä, vaan Kristus elääminussa; ja minkä nyt elän lihassa, senminä elän Jumalan Pojan uskossa, hä-nen, joka on rakastanut minua ja anta-nut itsensä minun edestäni.” (Gal.2:19,20) Sama kirkastettu Kristus, jos-ta Pietari todisti, on sama Jeesus, jokaelää meissä, hänen kirkossaan, hänenelävissä kivissään. Ei ole ihme, ettäPietari käytti Jumalan kansasta sanoja:“valittu suku, kuninkaallinen papisto,pyhä heimo, omaisuuskansa, julis-taaksenne sen jaloja tekoja”, joka onpimeydestä kutsunut teidät ihmeelli-seen valkeuteensa.” (1 Piet. 2:9) Meolemme hengellinen temppeli, kutsuttuuhraamaan hengellisiä uhreja, jotka

ovat Jeesuksen Kristuksen kautta Ju-malalle mieluisia. Niin, olemme “Ju-malan omaisuuskansa”. Emily Dickin-son puhui siitä, että pitäisi keskittyäomaan itseensä, elää itseään varten jaolla yksilö. Hänen kapinallinen elä-mänsä johti hänet kieltämään Jeesuk-sen elävänä kivenä, kulmakivenä, jokapitää kaiken yhdessä. Ilman häntä elä-mä on kuin kylmää kivimurskaa, se ontarkoituksetonta ja päättyy kuolemaan.

3. Olemme olemassa tehdäksem-me Jumalan tahdon

Kirkon olemassaolon tarkoitus ontehdä Jumalan tahto. “Pyhä heimo” onkansa, joka on asetettu erikseen täyttä-mään Jumalan tahtoa. Apostoli Paavalikirjoitti Rooman kristityille: “Niinminä Jumalan armahtavan laupeudenkautta kehoitan teitä, veljet, antamaanruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalal-le otolliseksi uhriksi; tämä on teidänjärjellinen jumalanpalveluksenne.”(Room. 12:1) Pietari puhuu tekstis-sämme samasta asiasta sanoen: “rakentukaa itsekin elävinä kivinähengelliseksi huoneeksi, pyhäksi pa-pistoksi, uhraamaan hengellisiä uhre-ja — — — te olette omaisuuskansa,julistaaksenne sen jaloja tekoja”, jokaon pimeydestä kutsunut teidät ihmeel-liseen valkeuteensa.”

Ennen olimme pimeydessä, muttanyt elämämme on todistusta, vältämmemielellämme asioita, jotka sotivat sie-lua vastaan, lihan himoja ja syntejä,jotka niin helposti saartavat meidät jaheikentävät suhdettamme Jumalaan.


Panemme mielellämme pois syntisenluotomme, joka vaarantaisi iankaikki-sen päämäärämme ja veisi meiltä Ju-malan lapseuden. Todellakin taistelem-me vanhaa aatamiamme, synnillistäluontoamme vastaan. Galatalaiskir-jeessään Paavali kuvaa lihan tekoja:“Haureus, saastaisuus, irstaus, epä-jumalanpalvelus, noituus, vihamieli-syys, riita, kateellisuus, vihat, juonet,eriseurat, lahkot, kateus, juomingit,mässäykset ja muut senkaltaiset.”(Gal. 5:19-21)

Kirkon lähetystyö ja työ omassaympäristössämme ilmenee siinä, ettäpanemme pois pimeyden teot. Sen li-säksi elämämme heijastaa “hengellis-ten” uhrien uhraamista. Nämä ovat va-paita lahjoja, jotka Jumala omalla voi-mallaan saa aikaan; ne ovat otollisiahänelle, koska ne ovat peräisin siitäuudesta suhteesta, joka meillä on hä-nen kansaan Kristuksessa Jeesuksessa.Niinpä lähetystyömme on meissä asu-van ja vaikuttavan Jumalan työtä, se onelämää joka mukautuu Jumalan tah-toon. Jumalan nimi tulee kirkastetuksi.“Hengelliset uhrit” tarkoittaa elämää,jota Jumala vaikuttaa meissä. Hän te-kee meistä toisista välittäviä yksilöitä,olemme ihmisiä, joilla on uusi arvo-järjestys. Ihmiset näkevät Hengen he-delmän, hedelmän, jota Jumala vaikut-taa meissä sanan julistuksen kautta. Ih-miset näkevät meissä aavistuksen voi-tosta, toivosta, ilosta, välittämisestä,anteeksiantamuksesta ja lämmöstä. Ih-miset näkevät meidän puhuvan Her-rastamme eikä pitävän uskoa itselläm-me. Ihmiset näkevät meissä luottamuk-

sen, joka perustuu Herramme ylös-nousemukseen ja näkyy siinä, että ha-luamme pysyä Kristuksen omina ja vä-littää toisistamme. Tämä on lähetys-työn sydän. Ihmiset kuulevat Kris-tuksesta hänen sanassaan ja näkevätuskon hedelmiä hänen kansansa elä-mässä.

Lähetystyö kotimaassa ja siellä,missä asumme, on sitä, että julistammesen jaloja tekoja, joka on kutsunut mei-dät pimeydestä ihmeelliseen valkeu-teensa. Olemme pelastava jäännösmaailmaa varten. Me, jotka emme en-nen olleet kansa, olemme nyt Jumalankansa. Elämämme keskus on Kristus,kulmakivi, johon perustuu se, keitäolemme. Aiemmin emme olleet armah-detut, mutta nyt olemme armahdetut.Lähetystyö on päivittäistä elämistä Ju-malan armosta, sillä hän antaa kaikkisyntimme anteeksi. Hän nostaa meidätlapsikseen ja lähettää hänen nimessäänjulistamaan anteeksiantamusta hänennimessään ja osoittamaan häntä, jossaolemme saaneet armon. Kun päivittäinelämme Jumalan armosta ja laupeu-desta, jaamme sitä keskuudessamme“opettaen ja neuvoen toinen toistammepsalmeilla, kiitosvirsillä ja hengel-lisillä lauluilla”. (ks. Kol. 3:16) Mejaamme sitä päivittäin toisille kun ha-luamme olla Jumalan työvälineitä javetää toisiakin Jumalan kansan yhtey-teen uskossa Jeesukseen. Olemme ih-misiä, joissa Jumalan armo ja Kristuk-sen voima vaikuttavat nyt ja aina hä-nen tulemisensa päivään. Aamen.

Rev. Edward Brockwell


Kotimaa-lehden internetsivuillakerrottiin 30.6.2008 Yhdysvalloissatehdyn tutkimuksen tuloksista. Eriuskontokuntien edustajilta oli kysytty,voivatko heidän mielestään monet us-konnot johtaa iankaikkiseen elämään.Huomiota herättävää oli, että ns. evan-kelikaaleista 59% vastasi kysymykseenmyöntävästi. Evankelikaalit eivät ole mi-kään tietty kirkkokunta, vaan nimityksel-lä tarkoitetaan erilaisia ns. herätys-kristillisiä seurakuntia. Kaikkien protes-tanttisten kirkkojen edustajista 66% jaroomalaiskatolisista 79% oli sillä kannal-la, että iankaikkinen elämä voidaan saa-vuttaa monien uskontojen kautta.

USA:n uskonnollisen kentän asian-tuntija Markku Ruotsila toteaa, että yh-den tutkimuksen perusteella ei pidätehdä kovin pitkälle meneviä johto-päätöksiä. Kuitenkin hän pitää yllämainittua evankelikaalien suurtamyönteisten vastausten osuutta huo-mattavana ja uutena tietona. Hän myösviittaa siihen, että tutkimustuloksissa1990-luvun alkupuolelta on ollut näh-tävissä, että evankelikaalien usko onmuuttumassa sisällöltään entistä epä-dogmaattisemmaksi, siis opiltaan väl-jemmäksi.

Yhdysvaltojen ja Suomen olot ero-avat jossain määrin toisistaan. Kuiten-kin yleisuskonnollisuus ja siihen liitty-vä opillinen väljyys ovat kasvamassa

Yleisuskonnollisuus nousussa?täälläkin. Hyvin harva enää puhuuopin puhtauden ja yksimielisyydenmerkityksestä kirkossa. Kansankir-kossa tästä asiasta on periaatteessa luo-vuttu jo vuonna 1869 hyväksytyn kirk-kolain myötä. Se merkitsi käytännössäsitä, että kirkossa saa opettaa monen-laisia oppeja. Tämän tien johdonmu-kainen seuraus on, että pelastumistaiankaikkiseen elämään voitaisiin etsiämyös toisten uskontojen piiristä.

Nämä ilmiöt merkitsevät sitä, ettätunnustuksellisten luterilaisten seura-kuntien tulee pysyä vanhalla perus-tallaan ja julistaa evankeliumia yksinKristuksen armotyön tähden. Apostolitteroittivat sekä tämän evankeliuminavaruutta syntiselle että sen ainut-laatuisuutta: “Olkoon siis teille tiet-tävä, miehet ja veljet, että hänen (Jee-suksen) kauttansa julistetaan teillesyntien anteeksiantamusja että jokai-nen, joka uskoo, tulee hänessä van-hurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä teette voineet Mooseksen lain kauttavanhurskaiksi tulla.” (Apt. 13:38,39)ja: “Hän (Jeesus) on ‘se kivi, jonka te,rakentajat, hylkäsitte, mutta joka onkulmakiveksi tullut.’ Eikä ole pelastus-ta yhdessäkään toisessa; sillä ei oletaivaan alla muuta nimeä ihmisille an-nettu, jossa meidän pitäisi pelastu-man.” (Apt. 4:11,12)

Kimmo Närhi


Seurakuntiemme väkeä kokoontui ai-kuisten raamattuleirille 8.-13.7. Tälläkerralla leirin teemana oli kirkko-kuntamme 80-vuotisjuhla. Eri päivinätarkastelimme aihetta eri näkökan-noilta. Kokonaisten leiripäivien tee-mat olivat: Yksin Raamattu, yksinKristuksen tähden, kotimaan toimintaja ulkolähetystyö. Näitä aihepiirejätarkastelimme sekä menneiden vuosi-kymmenten että nykypäivän näkökul-masta. Leirillä opettivat kirkkokun-tamme kaksi edellistä johtajaa, pastoritRupert Efraimson ja Markku Särelä,nykyinen johtaja, pastori Kimmo När-hi sekä Rev. Edward Brockwell.Leirille oli tavan mukaan kutsuttu

Aikuisten raamattuleiri - STLK 80 vuotta

myös ulkomaisia vieraita. Tähän liittyikaksi vastoinkäymistä. Pastori PavelLuchenko Valko-Venäjällä ei saanuthänelle lähetettyä kutsua. AlexanderTumanov Izhevskistä Venäjältä olitulomatkalla Moskovassa, jossa hänenrahansa ryöstettiin, ja matka keskeytyi.Tämä osaltaan muistuttaa niistä koette-lemuksista ja vaikeuksistakin, jollaisiaulkolähetystyössä välistä tulee.Leirillä julkaistiin myös juhlakirja,pastori A. Aijal Uppalan “Kirkko-kysymys”. Se on kokoomateos, johonon koottu pastori Uppalan kirkko-opilliset kirjat 1920-luvun lopulta alka-en sekä hänen tätä aihetta koskevatmuut kirjoituksensa ja artikkelinsa.

Aamulla ja illalla leiripäivien ajan Siitamajan kalliolta kajahti lippulaulu kylä-läisten kuultavaksi. Juhlaleirin päivittäinen vahvuus oli yli 50 leiriläistä.


“Leirillämme vieraili myös teologian tohtoriReijo Arkkila Marjatta-puolisonsa kanssa. Ku-vassa oikealta pastori Markku Särelä, TT ReijoArkkila sekä pastorit Rupert Efraimson ja Kim-mo Närhi.”

Viimeinen niistä on kirjoitettu vuonna1984. Näin kirja sisältää ajallisestikinmitattuna hyvin laajan selvityksen siitäkirkko-opillisesta perustasta, jollaseurakuntamme ovat syntyneet ja ovatedelleen olemassa. Leiri kaikkineopetuksineen teroitti mieliin Jumalansuurta armoa. Hän on antanut syntisilleVapahtajan. Syntien anteeksiantamuk-

sen evankeliumi kokoaa ihmisiä tai-vaan tielle ja myös seurakunniksi yhte-yteen toinen toistensa kanssa. Tämäevankeliumi tulee osaksemme armon-välineissä, pyhässä kasteessa, evanke-liumin sanassa ja ehtoollisessa. Näinon meillä turvapaikka Vapahtajan jahänen sanansa suojassa.

Kimmo Närhi

Sunnuntaina kokoonnuttiin jumalanpalvelukseen.

Pastori A. Aijal Uppalan “Kirkkokysymys”.onkokoomateos, johon on koottu pastori Uppalankirkko-opilliset kirjat 1920-luvun lopulta alkaensekä hänen tätä aihetta koskevat muut kirjoituk-sensa ja artikkelinsa.


Oriveden Siitamajalla pidettiin 8.-21.6.2008 rippikoulu. Sen päätteeksi ju-hannuspäivänä 21.6. konfirmoitiin seuraavat nuoret: Helsingin Tunnustukselli-sessa Luterilaisessa Seurakunnassa Erika Anna Julia Bäckström, Lauri PetteriLepistö ja Janne Mikael Närhi sekä Tampereen Tunnustuksellisessa Luterilaises-sa Seurakunnassa Kia Jasmin Tuulia Finnilä, Marko Petteri Kursula, Antti Mika-el Rouhu, Ville-Juhani Saari, Joakim Andreas Virta ja Kukka-Maaria MatildaVirta.

STLK:n rippikoulu 2008

”Hirrrveän paljon lukemista” tokai-si oppilas rippikoulun ensimmäiselläviikolla. Opettaja mietti hetken, päätyisiihen, ettei tosiasioita kannata kiistää,ja sanoi: ”Niin on.” Rippikoulussammeopiskellaan Vähä katekismus ja Kris-tinoppi lähes kannesta kanteen, osiaVähästä katekismuksesta ja raamatun-lauseita ulkoakin. Se tarkoittaa paljonlukemista.

Opettajan mieleen tuli kuitenkinmyös toinen tosiasia. Hän sanoi: ”Älähätäile, tämä helpottuu koko ajan.””Miten niin?”, vastasi oppilas. Opettajaselitti: ”Rippikoulun opetus perustuuyhteen ydinasiaan. Jeesus tuli maail-maan ja sovitti meidän ja koko maail-

man synnin. Alkupuolella puhummeJumalan laista. Se näyttää, miksi tarvit-semme syntien sovitusta. Jälkipuolellapuhumme tarkemmin Jeesuksesta, hä-nen hyvistä teoistaan ja siitä, kuinkaJumala kasteessa, evankeliumin sanas-sa ja ehtoollisessa antaa armonsa meil-le. Kun tätä ajattelet, asiat menevät hel-posti kohdalleen.”

Tämä pieni keskustelunpätkä sopiirippikoulun ytimen pikakertaukseksinyt konfirmoiduille, aiemmin rippi-koulunsa käyneille ja myös tiedoksi tu-leville rippikoululaisille. Jumala teitätänä kesänä konfirmoituja runsaastisiunatkoon.

Kimmo Närhi

Rippikoulu helpottuu koko ajan


Aiemmin tänä vuonna STLK on julkaissut useita kirjoja: Pastori MarkkuSärelän Saarnakirjan toinen osa (ovh 15 e), Virpi Apponen: Tieni johdata taivaa-seen (uusintapainos) (ovh 8 e), Eeva Voima ja Outi Lappalainen: Helmiä (erityi-sesti lapsille) (ovh 4 e) ja Kristinoppi ruotsiksi (ovh 10 e)

KirjallisuuttaKesän aikana on olemme saaneet

painosta seuraavat kirjat: A. AijalUppala: Kirkkokysymys (Kirkko-opil-liset teokset pääosin 1930-luvulta ja ai-heeseen liittyvät myöhemmät kirjoituk-set) (ovh 20 e), C. M-Zorn: Täksi päi-väksi (hartauskirja) (ovh 20 e) ja Mark-ku Särelä: Rauha teille/3 (saarnakirja)(ovh 15 e). Toivotamme lukijoillesiunattuja hetkiä uutuuskirjojen äärellä.


Juhlistimme aikuisten raamattuleirillä myös kirkkokuntamme 80-vuotisjuhla-kirjan julkistamista. Tuo kirja on edesmenneen pastorin A. Aijal Uppalan kirja“Kirkkokysymys – Minkälaista kirkkoa Luther tahtoi”. Kirja on kokoomateos, jase sisältää yhteensä 15 pastori Uppalan kirjaa ja artikkelia kirkkokysymyksestä.Osa teksteistä käsittelee kirkkokysymystä opilliselta kannalta, osa keskittyy jo-honkin historialliseen tilanteeseen.

On mitä suotavinta, että seurakuntiemme jäsenet ja muutkin tarkoin tutustuisivatjuhlakirjaan. Tämän helpottamiseksi ja innostukseksi tässä tärkeässä asiassa tah-domme lehdessämmekin tuoda esiin joitakin palasia kirjan laajasta opetuksesta.

Kirjan lukemisen aluksi kannattaa tutustua sivuilla 478-480 oleviin Raamatunja luterilaisen tunnustuksen opetuksiin kirkkokysymyksestä. Tällä kerralla tuom-me esiin muutamia lainauksia noilta sivuilta.1. Puhdas Jumalan sana – seurakunta- yksi usko

“Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älköön sinulla olko muita jumalia.” 1. käsky.“Pyhitetty olkoon sinun nimesi.” 1. rukous.“Kuinka Jumalan nimi meidän tykönämme pyhitetään?Kun Jumalan sana opetetaan selvästi ja puhtaasti ja myös me, Jumalan lapsina,

sen mukaan pyhästi elämme; siihen auta meitä, rakas taivaallinen Isä! Mutta jokaopettaa ja elää toisin kuin Jumalan sana opettaa, hän häpäiseen meidän keskuu-dessamme Jumalan nimen; siitä varjele meitä, taivaallinen Isä!” (VähänKatekismus) “Mutta minä kehotan teitä, veljet, — — että kaikki olisitte puheessayksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisittesovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.” (1 Kor. 1:10)2. Uskon tunnustaminen ihmisten edessä

“Sen tähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnus-tan isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, senminäkin kiellän isäni edessä, joka on taivaissa. Älkää luulko, että minä olen tulluttuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.” (Matt.10: 32-34)3. Suhtautuminen toisenlaiseen opetukseen

“Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.” (Matt. 7:15)

“Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan.” (Gal. 5:9)4. Eroaminen väärästä yhteydestä

“Miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella onuskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat?Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: “Minä

Juhlakirjan kalliita opetuksia


olen heissä asuva vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja heovat minun kansani.” Sen tähden: “Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaaheistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaanija olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herrakaikkivaltias.” (2 Kor. 6:15-18).

5. Pitäytyminen oikein opettavaan seurakuntaan“Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niin kuin muutamien on

tapana, vaan kehottakaamme toisiamme sitä enemmän, kuta enemmän näemmetuon päivän lähestyvän.” (Hebr. 10:25).

“Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon… Mutta meemme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotkauskovat sielunsa pelastukseksi.” (Hebr. 10:36,39)

Profeetta Sakarjan selitys, 14:11-20Uskonpuhdistaja Martti Lutherin slittämä ja hänen itsensä saksaksi julkaisema

vuoden 1527 joulukuun lopussa. W2 XIV, 1768-1975. Suomentanut MarkkuSärelä. Lehdessämme oli numeroon 10/2006 saakka sarja Martti LutherinSakarjan kirjan selityksestä. Tämä sarja eteni 14. luvun 10. jakeeseen saakka.Tämä viimeinen jakso jäi silloin julkaisematta, ja julkaisemme sen nyt.

Jae 11. He asuvat siellä, eikä ole enää kirousta, sillä Jerusalem on asuva tur-vassa.

20. Pyhä, uusi Jerusalem on oleva täynnä kansaa ja kuitenkin aivan pyhä japuhdas niin, ettei siinä ole kirousta, toisin sanoen ketään ei eroteta siitäpahuutensa tähden, sillä he kaikki ovat pyhiä ja vanhurskaita Kristuksessa; eivät-kä vain pyhiä ja vanhurskaita, vaan myös turvassa. Sillä heillä on hyvä omatuntoKristuksessa ja he ovat iloisia ja suuressa rauhassa.

Jae 12. Ja tämä on oleva vitsaus, jolla Herra rankaisee kaikkia niitä kansoja,jotka sotivat Jerusalemia vastaan: hän mädättää heidän lihansa, kun he vielä sei-sovat jaloillaan, heidän silmänsä mätänevät kuoppiinsa ja heidän kielensämätänee heidän suuhunsa.

21. Kristittyjen vainoajat eivät jää rankaisematta ja tapahtuu, että he kuolevatoudolla tavalla niin, että he mädäntyvät itseensä, menettävät voimansa javahvuutensa vielä silloin, kun he luulevat seisovansa. Niinpä roomalaisetkukistuivat niin, ettei tiedetä miten. Heillä oli tarpeeksi lihaa, siis maata ja väkeäja he olivat voimissaan. Heiltä ei puuttunut silmiäkään eli viisaita, järkeviä hallit-sijoita. Ei puuttunut kieliä eli opettajia ja viisaita neuvonantajia. Se ei kuitenkaan

Profeetta Sakarjan selitys


auttanut. Samoin kuin kuvataan Troijan tuhoutuneen silloin, kun sen väki oli par-haimmillaan. Ja Jerusalem tuhoutui silloin, kun se oli vahvimmillaan. Babylonsamoin. Miksi? Siksi, että Jumala lakkasi olemasta heidän apunaan, ja oli tullutheidän rangaistuksensa ja hävityksensä hetki, ja kuten hän tässä sanoo, heidän kie-lensä suuhun, silmien kuoppiin ja ruumiin luiden ympärille täytyy mädätä, se on,niiden täytyy menettää voimansa, onnensa ja voittonsa. Kun se tapahtuu, niin sitätulee seurata:

Jae 13. Silloin Herra saattaa heidät suuren hämmingin valtaan, niin että hekäyvät kiinni toinen toisensa käteen ja toisen käsi kohoaa toisen kättä vastaan.

22. Se on, kun he ovat käyneet voimattomiksi, he vielä lisäksi tulevat riitaisiksikeskenään ja käyvät toisiinsa käsiksi, niin että he pian kukistuvat, kuten tapahtuiRooman valtakunnalle. Herra saattaa heidät hämminkiin, kun hän ottaa pois suoje-levan kätensä eikä enää säilytä rauhaa. Eivätkä ainoastaan pakanat keskuudessaanturmellu sillä tavalla, vaan

Jae 14. Myös Juuda on sotiva Jerusalemia vastaan.23. Se on, myös kristikunnassa on oleva lahkoja. Nekin turmeltuvat sisäisesti,

kuten yleensä harhaoppiset ovat keskenään aina eripuraisia, vaikka he ovat yksi-mielisiä pauhatessaan oikeita kristittyjä vastaan. Minulla on huoli, että niin käykerran myös Saksanmaalle, koska tyrannit vainoavat evankeliumia niin kauheasti.Lahkohenget ovat jo nyt keskenään erimielisiä ja tuhoavat itsensä nopeasti, vaikkaovatkin yksimielisiä evankeliumin vastustamisessa.

Niin kaikkien pakanakansojen rikkaudet kootaan joka taholta: kullat ja hopeatja ylen paljon vaatteita.

24. Se on, niiden tähän asti kokoama rikkaus, minkä tähden he myös pauhaavatevankeliumia vastaan, temmataan niiltä pois. Niinhän juutalaisetkin menettivätmaan ja kansan, minkä vuoksi he taistelevat Kristusta vastaan. Samoin tulee käy-mään kaikille vatsanpalvojille ja papeille, jotka nyt vainoavat evankeliumiahuolehtiessaan kovasti omaisuudestaan ja aarteistaan. Heidän täytyy tuhoutua jamenettää kaikki häpeällisesti.

Jae 15. Samoin on vitsaus kohtaava hevosia, muuleja, kameleja, aaseja jakaikkea karjaa, mitä niissä leireissä on – samankaltainen vitsaus.

25. Se on, myös nämä häviävät ja vähenevät ja niitä ryöstetään. Pakanoidenkaikki mahti ja voima siis kukistuu, josta he ovat kerskuneet ja jolla he ovatuhkailleet kurjia kristittyparkoja vastaan.

Jae 16. Mutta kaikki niiden pakanakansain tähteet, jotka ovat hyökänneetJerusalemia vastaan, käyvät vuosi vuodelta sinne ylös kumartaen rukoilemaankuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa.

26. Niistä pakanoista, jotka eivät jää epäuskoon muiden tavoin, tulee kristittyjäja he palvelevat Kristusta. Ja muiden edessä, hän sanoo, he viettävät joka vuosilehtimajanjuhlaa. Miksi ei pääsiäisjuhlaa tai helluntaijuhlaa? Edellä hän on kyllinpuhunut siitä, että Jerusalem hävitetään. Sen vuoksi tämän täytyy olla uusilehtimajanjuhla uudessa Jerusalemissa. No hyvä, uusi lehtimajanjuhla on sitä, ettäkristityt elävät täällä maan päällä vieraina ja kulkijaimina ja tahtovat päästä tule-


vaan kaupunkiin niin kuin ne, jotka asuvat lehtimajoissa. He ajattelevatviipyvänsä niissä vain lyhyen ajan, esimerkiksi viikon verran, ja palaavat ainakotiin. Tämä ei ole mitään muuta kuin sitä, että kristityt elävät täällä maan päälläiloisina uskossa ja toivossa ja odottavat tulevaista autuutta. Sellaiseen juhlaan hemenevät joka vuosi, siis päivittäin, ja harjoittautuvat tässä uskossa ja toivossa jne.

Jae 17. Ja mitkä maan sukukunnista eivät käy ylös Jerusalemiin kumartaenrukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, niille ei tule sadetta.

27. Ne, jotka kieltäytyvät viettämästä sellaista hengellistä juhlaa ja jotka etsi-vät enemmän vatsansa ja itsensä etua kuin Kristusta, siinä sana putoaaorjantappuroiden sekaan ja tukahtuu, niin ettei se tuota hedelmää [Luuk. 8:7].Heidän ylitseen käy rangaistus, niin ettei sada, se on, heidän kiittämättömyytensätähden Jumalan sana otetaan lopulta heiltä pois.

Jae 18. Ja jos egyptiläisten sukukunta ei käy eikä tule sinne ylös, ei sadetta tuleheillekään.

28. Mitä egyptiläiset kyselevät sen perään? Eiväthän he tarvitse sadetta, eikäheillä ole koskaan sadetta, kuten Mooses kirjoittaa [5 Moos. 11:10]. Mutta hänmainitsee egyptiläiset erikseen siksi, että olisi pakko ymmärtää sade hengellisesti,mikä sade on tarpeellinen egyptiläisillekin kuten kaikille pakanoille.

Jakeet 18b-19: Heitä on kohtaava se vitsaus, millä Herra rankaisee niitäpakanakansoja, jotka eivät tule sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa. Tämä onoleva egyptiläisten synnin palkka ja kaikkien niiden pakanakansojen synnin palk-ka, jotka eivät käy sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa.

29. Hän käyttää tässä monia sanoja tästä vitsauksesta ja lehtimajanjuhlasta,kun [heidän laiminlyöntinsä] luetaan synniksi, joka ei jää rankaisematta. Ne eivätole kuitenkaan turhia sanoja. Sillä todellakaan maan päällä ei ole suurempaa ar-moa kuin se, että Jumalan sanaa saarnataan; eikä myöskään suurempaa kurjuuttakuin se, että Jumalan sanaa ei saarnata, kuten myös Jes. 5:6–7 julistaa tätä samaavitsausta viinitarhalle. Sillä missä Jumalan sana ei sada, siinä ei ole mitään hyvää,ei ajatusta, sanaa eikä tekoa, ja kaikki työ ja vaivannäkö menee hukkaan, kutenjuutalaisten, pakanoiden, munkkien ja pappien on mennyt aivan hukkaan.

Jae 20. Silloin on hevosten varustus oleva Herralle pyhä.30. Pyhä Hieronymos sanoo pilanteoksi sitä, kun eräät tässä kohden sanovat

profeetan puhuvan Kristuksen naulasta, josta kuningatar Helena olisi teettänytkeisari Konstantinuksen hevoselle suitset, koska latinankielinen teksti sanoo:Quod est super frenum equi, sanctum erit Domino. Profeetta sen sijaan haluaasanoa, että kristikunnassa maallikot, jotka hoitavat maallisen esivallan virkaa,ovat yhtä pyhiä ja Jumalalle samalla tavalla otollisia kuin papit. Niin eivät siisvain papit, kuten ennen aikaan, vaan myös maalliset hallitsijat ovat pyhiä, sillä hepalvelevat Jumalaa, Room. 13:4. Lisäksi he voivat yhtä hyvin uskoa ja olla kristit-tyjä kuin muutkin, kuten luemme sadanpäällikkö Korneliuksesta, Apt. 10:31 ss.,ja käskynhaltija Paulus Sergiuksesta, Apt. 13:7, ja sen jälkeen kuninkaista jaruhtinaista. Lyhyesti, kaikki pitää alistettaman Kristukselle, sekä suuret että vä-häiset, sekä korkeat että alhaiset säädyt.


Ja padat Herran temppelissä ovat uhrimaljain vertaisia, jotka ovat alttarinedessä.

31. Vanhassa testamentissa olivat vain ne astiat pyhiä, jotka olivat pyhitetyt jasäädetyt alttaria ja jumalanpalvelusta varten, mutta Uudessa testamentissa kaikkipadat tai ruukut ovat koko Herran huoneessa niin pyhiä kuin Vanhassa olivatalttarimaljat, se on, Uudessa testamentissa ovat kaikki jumalanpalveluksessa ole-vat kristityt pyhiä, vihittyjä ja kykeneviä papinvirkaan, niin ettei tästä lähin olemitään eroa vihittyjen ja vihkimättömien välillä, koska heidät kaikki on vihittyKristuksen Hengellä, niin ja mikä vielä enemmän:

Jae 21. Sillä kaikki padat (tai ruukut) Jerusalemissa ja Juudassa ovatpyhitetyt Herralle Sebaotille.

32. Se on, he tulevat kaikki läpeensä olemaan pappeja ja pyhiä. Riippumattasiitä, ovatko he virassa ja palveluksessa, heidät on siihen kuitenkin vihitty. Sillälain aikana kaikki ruukut eivät olleet pyhiä.

Kaikki uhraajat tulevat ja ottavat niitä ja keittävät niissä.33. Se on, vanha pappeus ja sen pyhyys päättyy ja loppuu, sillä uusi pappeus

tekee jokaisesta, joka uskoo, pyhän ja vihityn. Sen tähden se, joka vain haluaauhrata eli saarnata ja palvella Jumalaa, ottaa haluamansa kristityn, joka voi häntäopettaa ja keittää, että hänet valmistettaisiin ja uhrattaisiin Jumalalle vanhan ihmi-sen puolesta, Room. 12:1. He ovat näet kaikki pappeja ja Jumalan opettamia [Jes.54:13; Joh. 6:45; Jer. 31:34]. Ja tässä tulee profeetta itse esiin ja selittää vanhanpappeuden ja sen viran, etteivät kevytmieliset henget pääse esittämään suurta tai-toaan vertauskuvineen ja tulkintoineen. Nykyäänhän meidän lahkohenkemmekerskuvat kallisarvoiseksi tietää, mitä on imago (kuva) ja veritas (totuus), ja niinvanhan pappeuden olemus tulisi esiin. Aivan kuin ne olisivat pääkohtia eikä niitäolisi koskaan aikaisemmin esitetty. Kuitenkin tämä profeetta on itse paljastanutmonia Vanhan testamentin kuvia, kuten hän tässä tekee pappeudelle ja edelläMooseksen liitonarkille yms.

Eikä silloin ole enää yhtään kanaanilaista Herran Sebaotin huoneessa.34. Ennen aikaan kansassa oli joitakin kanaanilaisia, kuten luemme Joosualta

[Joos. 16:10; 17:12] ja Tuomareilta [Tuom. 1:29–30], ettei maassa ollut vain Isra-elin kansaa, mutta Kristuksen aikoina kristityissä ei ole oleva yhtään epäpyhää.Heidän kaikkien täytyy olla yhtä Hengessä ja uskossa niin ettei siihen jää harha-oppisia eikä muita vääriä kristityitä. Niin, he erottavat itse itsensä siitä kuin aka-nat, Ps. 1:4.

35. Niin siis nämä viimeiset tekstin kohdat saavat minussa aikaan sen, ettenymmärrä tämän luvun puhuvan viimeisestä tuomiosta, vaan kristikunnasta. Silläviimeisen päivän kanssa ei sovi yhteen hyvin se, että kaikki padat ovat pyhiä jaratsujen varustus on pyhä ja että on synti halveksia lehtimajanjuhlaa eivät myös-kään juuri mitkään kohdat, paitsi jaettu Öljymäki. Mutta ne sopivat aivan hyvinkristikuntaan, joka elää maan päällä uskossa ja sanassa. Jos joku voi selittää tä-män paremmin, sillä on siihen tarpeeksi tilaa ja lehtimajaa. Mutta Kristusauttakoon ja varjelkoon meidät yksinkertaisessa merkityksessä. Amen.


Helsinki, Fabianinkatu 13 A 1:Jumalanpalvelus keskiviikkoisin klo19. 27.8. saakka ja sunnuntaisin klo 117.9. alkaen HPE 20.8.

Siitamaja: Jumalanpalvelus su 27.7,10.8. ja 24.8. klo 11.

Lahti, Rajakatu 7.Jumalanpalvelukset su klo 16. HPE16.8.

Kuusankoski, Kettumäentie 2:Jumalanpalvelus su 27.7. ja24.8.(HPE) klo 11 .

Kastettu

Pyhässä kasteessa on Jumalanarmon osallisuuteen ja Tampe-reen Tunnustuksellisen Luterilai-sen Seurakunnan jäseneksi otettuPinja Helmi Särelä, syntynyt9.5.2008, kastettu 14.6.2008.

TunnustuksellinenLuterilainenKirkko

Yhteystiedot:Pastori Kimmo Närhi,Rajakatu 7, 15100 Lahti,puh. 03-7823097, 040-7567659,Fax: 03- 734 2484, Sähköposti:[email protected]:n verkkosivut:www.luteri lainen.com

Radio YLE 1Iltahartaus ti 26.8. klo 18.50

Pastori Kimmo Närhi

Toimintatietoja

Seurakuntien tilinumeroita: Tampere: 570002-240523. Helsinki: 127030-18973.Luterilainen -lehti : 800017-303309Kirkkokunta: 1) 220518-21559. Pyydetään merkitsemään viitenumerot seuraavasti:kotimaan työ 70302, ulkolähetys 75006, opintorahasto 75103, lahjoitukset Luterilaisel-le 54108. 2) Tilit/ kirjamyynti 800018-1477085.

Luterilainen-lehti ilmestyy kerran kuussa, kolme kaksoisnumeroa.Julkaisija: Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko.Tilaushinta 2008: Kotimaassa 25 e vuosikerta, ulkomaille 35 eToimitus: Päätoimittaja: Kimmo Närhi, Rajak. 7, 15100 Lahti,puh. 03 -7823097, 040-756 7659, fax 03-734 2484.Sähköposti: [email protected]: Tuula Matikainen (Vesa), Kimmo Pälikkö (taitto, kuvitus)

Tilaukset, maksut, osoitteenmuutokset yms. os.:Luterilainen c/o Leena Särelä, Ullanmäentie 11 A 11, 02750 Espoo,Sähköposti: [email protected] pankkitilin numero: 800017-303309.

Kirkon internet-sivut: www.luterilainen.com

Hinta 2,50 euroa Oriveden Sanomalehti Oy

Sisällys:Itsevalittu uskonharjoitus,Martti Luther...............................................182Kirkon elämän kolme ydinkysymystä, KN..........................................183Tähän asti on Herra auttanut, KN...............................................185Säilytä vapautesi, MS...................................................................187Kuulunko pyhään kristilliseen seurakuntaan? RE (1968)......................191Uskova lähetystyön tekijänä, EB...................................................196Yleisuskonnollisuus nousussa? KN.......................................................201Aikuisten raamattuleiri - STLK 80 vuotta, KN....................................202STLK:n rippikoulu 2008.....................................................................204Juhlakirjan kalliita opetuksia, KN.................................................206Profeetta Sakarjan selitys, 14. luku/jatkoa, Martti Luther.......................207Toimintatietoja..............................................................................................211

Kansi: "Tähän asti on Herra meitä auttanut." 1. Sam 7:12, Kimmo Pälikkö

lut 08 7 · 2014. 10. 17. · luterilainen 7-8/2008 187 vapauteen kristus vapautti meidät....

Documents