metsähallituksen luonnonsuojelu vuosikertomus 1999 · maa- ja metsätalousministeriö asettaa...

Metsähallituksen luonnonsuojeluVuosikertomus 1999

Toim. Marja Hokkanen ja Anu Vauramo

Vantaa 2000

Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisujaSarja B No 55

ISSN 1235-8983ISBN 952-446-183-8 (nidottu)ISBN 952-446-184-6 (URL: http://www.metsa.fi/julkaisut/pdf/luo/b55.pdf)

Oy Edita AbHelsinki 2000

Kansikuva: Majava. Jari Kostet.

© Metsähallitus 2000

ESIPUHE

Tulosalueemme toiminta-ajatus kirkastui vuoden 1999 aikana samalla kun luontopalveluko-konaisuuteen pohjautuva toimintamalli ajettiin kunnolla käytäntöön. Toimintamme perus-pilareiksi valettiin jo vuonna 1998 perinteiset luonnonsuojelutehtävät ja yhteiskunnallisetvirkistyspalvelut sekä niitä täydentävä asiakaspalvelu. Nämä ympäristöministeriön, maa- jametsätalousministeriön ja Metsähallituksen pääosin rahoittamat, aiemmin erilliset tehtävä-kokonaisuudet niveltyvät toisiinsa ja täydentävät toiminnallisesti toisiaan. Uusi toiminta-malli lisää tehokkuutta, joustavuutta ja asiakaslähtöisyyttä. Tavoitteenamme on säilyttäävastuullemme uskotun kansallisomaisuuden ja muiden alueiden luonnonarvot. Tarjoammesamalla kansalaisille luontoa koskevaa tietoa ja mahdollisuuksia luonnossa virkistäytymi-seen luonnonarvoja vaarantamatta.

Vaikka uskomme itse uuden toimintamallin erinomaisuuteen, meillä on vielä paljontekemistä sidosryhmätyön ja viestinnän saralla, jotta myös asiakkaat, kansalaiset ja päättäjätovat työmme tuloksista yhtä vakuuttuneita ja kokevat saavansa toiminnastammehaluamansa hyödyn tai lisäarvon. Tuoreet tutkimustulokset kansalaisten maksuhalukkuu-desta antavat ilahduttavasti osviittaa siitä, että kansalaiset olisivat valmiita lisäämäänyhteiskunnan panostusta luonnonsuojelu- ja retkeilyalueiden hoitoon. Jokamiesretkeilijöidenasiakastyytyväisyydestä kertoo myös Suomen Ladun Metsähallitukselle 1999 myöntämäSuomen Liikuttaja -tunnustus.

Perinteiset luonnonsuojelutehtävät ovat laajentuneet sekä asiantuntijatehtäviksi alueidenkäytön suunnittelussa, luonnonvara- ja alue-ekologisessa suunnittelussa suojelualueidenulkopuolella että vastuulajien suojeluksi koko maassa. Kokonaisvaltainen alueellinentarkastelu, lajikohtainen valtakunnallinen koordinointi ja kestävän kehityksen eri osienyhteensovittaminen edistävät kaikki suojelualuejärjestelmän tehoa ja tuloksellisuutta sekäsaavutettujen tulosten pysyvyyttä. Samalla ne liittävät luonnonsuojelun eri toiminnallisialohkoja toisiinsa. Metsähallituksen mittava, rajan tuntumassa oleviin alueisiin painottuvalähialueyhteistyö pohjautuu samantapaiseen tarkasteluun.

Tehtävämme on ylläpitää suojelualueilla luonnontilaa tai ainakin pyrkiä siihen, ettäpoikkeamat luonnontilasta ja -dynamiikasta olisivat mahdollisimman pieniä ja lyhytaikaisia.Hoidossamme on myös alueita, joiden suojeluun kuuluu merkittäviä maisemallisia taikulttuurihistoriallisia arvoja. Tällöin hoidon tavoitteena on menneiden sukupolvienmuovaaman maiseman ja sen yksityiskohtien ja siihen leimallisesti liittyvien uhanalaistunei-den lajien säilyttäminen. Metsän sukkession ei anneta muuttaa tällaisia harvinaisiahistoriallisia kokonaisuuksia. Eräillä alueilla taas virkistyskäyttö- ja maisema-arvot ohjaavatalueiden hoitoa.

Myös luonnontilaisina säilytettävien alueiden hoito on haasteellista. En tarkoita vainsuojelualueille kertyneitä hoitoja ennallistamisrästejä, vaan alun perin lähes luonnontilaisiasuojelualueita, joiden luonto on vähitellen muuttunut luontaisten häiriötekijöiden puutteentai muutosten takia. Esimerkiksi alkuperäisluonnon pyhäkkönä pidetty Ulvinsalonluonnonpuisto on tutkimusten mukaan liiaksi kuusettunut, koska alue ei enää viimevuosikymmeninä ole palanut. Etelä-Suomen vanhoista metsistä puuttuvat haavan tietytikäluokat, joitakin on taas ehkä liikaakin verrattuna luonnontilaan riippuen hirvikantojenkehityksestä. Ilmaston muutoksen vaikutuksia voi vain arvailla.

Koska luonnontilaisuus ja luontainen ekosysteemien dynamiikka tuntuvat jäävän haaveiksisuurillakin suojelualueilla, ovat pienet alueet yhä useammin luonteeltaan säästiöitä, joissatietyt uhanalaiset lajit säilyvät. Joskus ne esiintyvät jopa paikallisesti luonnottoman runsaina.Ehkä näin pitääkin olla. Ehkä Etelä-Suomessa olisi parasta keskittyä uhanalaisten lajiensuojeluun ja laatia hoitotoimien kiireellisyysjärjestys yksinkertaisesti vain tältä pohjalta.Ainakin se on ensiapuna välttämätöntä, ellei uhanalaista lajistoa haluta menettää. Kentiespohjoisessa on vielä mahdollista pyrkiä luonnontilaisiin tai niiden kaltaisiin ekosysteemeihinhäiriöineen ja lajeineen. Näin ainakin niillä alueilla, joilla porojen liikalaidunnus ei oleongelmana.

Metsähallitus on mukana suojelualuejärjestelmää arvioivassa SAVA-hankkeessa, joka ontuottanut lisätietoa alueiden edustavuudesta ja verkoston ekologisesta toimivuudesta,samoin omalta osaltaan myös Natura 2000 -ohjelman valmistelussa. Lisäksi Etelä-Suomenmetsien suojelun puutteiden arviointi aloitettiin vuonna 1999 ympäristöministeriönasettaman erillisen työryhmän selvityksenä. Jatkossa suojelualuejärjestelmän suunnittelunsijaan pääpaino tulee siirtymään nykyistä enemmän suojelutulosten seurantaan ja niihinreagointiin.

Kokonaisvaltaista tarkastelua tarvitaan myös suojelu- ja retkeilyalueiden yleisökäytöstä,luontomatkailun kehittämismahdollisuuksista ja tarvittavista asiakaspalvelupisteistä,luontokeskuksista ja -tuvista. Vuoden 1999 aikana retkeilyalueiden kehittämistarpeita onarvioitu ja pyritty asettamaan tärkeysjärjestykseen. Vastaavanlainen työ suojelualueista ontehty jo aiemmin. Yhdessä ne tarjoavat hyvää aineistoa luonnon virkistyskäytön jaluontomatkailun kehittämiseksi.

Asiakaspalvelussa päästiin yhtenäisen ulkoisen ilmeen luomisesta uudistettujen jayhtenäistettyjen toimintamallien soveltamiseen. Vuosi oli myös opettavainen luontokeskus-ten ja niiden näyttelyiden rakentamisen suhteen. Hämeen luontokeskus eteni mallikkaastihyvässä yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Periaatteessa samantapainen, muttaepäonninen Kuhankuonon luontokabinetti -hanke taas osoitti yhtenäisten ohjeiden jamenettelytapojen tarpeen sekä niiden puutteesta aiheutuvat sudenkuopat. Eksoottisinnäyttelyhanke oli Kiinaan Hunanin maakuntaan valmistunut Changshan luontokeskusSuomi-osastoineen.

Koska vuoden 1999 aikana toiminnan rahoitus oli tehtäviin nähden erittäin niukka,kehittämistyössä kiinnitettiin erityistä huomiota toiminnan laadun ja kustannustehokkuudenparantamiseen. Luonnonsuojelun tulosalueen koko maan kattava ja yhteistyöhakuinenorganisaatio alueellisine luontopalveluineen antaakin erinomaiset edellytykset parhaidenkäytäntöjen etsimiseen, tunnistamiseen ja monistamiseen. Vuoden 1999 strategisetkehityshankkeet painottivat tuloksellisuuden ja laadun mittareiden ja seurannankehittämistä sekä tiedonhallinnan ja suunnitteluprosessien parantamista. Yhteiset tehokkaattoimintamallit lujittavat edelleen luontopalveluiden selkeää toiminta-ajatusta ihmistä jaluontoa ymmärtävänä ja palvelevana kokonaisuutena.

Vantaalla 28.12.1999Rauno Väisänenluonnonsuojelujohtaja

SISÄLTÖ

ESIPUHE............................................................................................................................1

SISÄLTÖ ............................................................................................................................3

1 METSÄHALLITUKSEN LUONNONSUOJELU......................................................71.1 Toiminnan tavoitteet.......................................................................................71.2 Toimialue..........................................................................................................8

1.2.1 Luonnonsuojelutarkoituksiin hankitut maa- ja vesialueet ..........91.2.2 Uudet suojelualueet...........................................................................9

1.3 Organisaatio.....................................................................................................91.4 Henkilöstö ......................................................................................................111.5 Rahoitus ja varainkäyttö...............................................................................12

1.5.1 Luonnonsuojelutehtävät .................................................................121.5.2 Yhteiskunnalliset virkistyspalvelut...............................................13

1.6 Ympäristöjärjestelmä ....................................................................................14

2 ALUEIDEN KÄYTÖN OHJAUS ..............................................................................152.1 Alueiden suunnittelu....................................................................................15

Boreaalisten luonnonmetsien suojelun ja muidenmaankäyttömuotojen yhteensovittaminen Syötteen alueella..............16

2.2 Sidosryhmäyhteistyö ....................................................................................162.3 Virkistyskäyttö...............................................................................................17

2.3.1 Kansallispuistot................................................................................182.3.2 Retkeilyalueet ...................................................................................19

2.4 Palveluvarustus .............................................................................................202.4.1 Suuret rakennushankkeet ...............................................................202.4.2 Luontorakenteet ...............................................................................212.4.3 Polttopuuhuolto ...............................................................................222.4.4 Jätehuolto ..........................................................................................22

2.5 Valvonta..........................................................................................................23

3 ASIAKASPALVELU JA LUONTO-OPASTUS.......................................................233.1 Asiakaspalvelu...............................................................................................233.2 Luonto-opetus................................................................................................243.3 Luontokeskukset ...........................................................................................263.4 Luontotuvat, luontopolut ja nähtävyyskohteet ........................................273.5 Viestintä..........................................................................................................28

4 LAJIEN SUOJELU SEKÄ LUONTOTYYPPIEN HOITO JAENNALLISTAMINEN...................................................................................................29

4.1 Uhanalaisten lajien suojelu ..........................................................................294.2 Ennallistaminen ja seuranta.........................................................................334.3 Elinympäristöjen hoito .................................................................................344.4 Luontokartoitus .............................................................................................364.5 Kasvillisuusselvitykset .................................................................................374.6 Eläimistöselvitykset ......................................................................................38

4.7 Muut tutkimukset ja selvitykset..................................................................39

5 MAANKÄYTTÖÖN VAIKUTTAMINEN ..............................................................395.1 Natura 2000 ....................................................................................................39

5.1.1 Life-hankkeet ....................................................................................395.2 Suojelualueverkon edustavuusarviointi (SAVA) .....................................415.3 Luonnonvarasuunnittelu .............................................................................415.4 Alue-ekologinen suunnittelu.......................................................................425.5 Uusien suojelualueiden perustamisvalmistelu.........................................44

6 KANSAINVÄLINEN TOIMINTA ...........................................................................446.1 Lähialueyhteistyö ..........................................................................................45

6.1.1 Lähialueyhteistyö Venäjän kanssa ................................................456.1.2 Lähialueyhteistyö Ruotsin, Norjan ja Viron kanssa....................46

6.2 Yhteistyö Kiinan Hunanin maakunnan metsäosaston kanssa................466.3 Muu kansainvälinen toiminta .....................................................................46

LIITTEETLiite 1. Taulukot…………………………………………………………………49Liite 2. Yhteystiedot……………………………………………………………..61Liite 3. Palvelupisteet…………………………………………………………...62

7

1 METSÄHALLITUKSEN LUONNONSUOJELU

Metsähallitus on valtion liikelaitos, joka hoitaa myös yhteiskunnallisia suojelu- javirkistyspalveluita. Palveluiden tuottaminen rahoitetaan pääosin valtion budje-tista. Yhteiskunnallista tehtävistä huolehtivat luonnonsuojelun ja omaisuuspal-veluiden tulosalueet. Metsähallituksen liiketoiminnan tulosalueita ovat metsäta-lous, Laatumaa, luontomatkailuun erikoistunut Villi Pohjola sekä MetsähallitusConsulting. Lisäksi Metsähallitus omistaa siemen- ja taimiyhtiö Forelia Oy:n.

1.1 Toiminnan tavoitteet

Eduskunta asetti vuoden 1999 talousarviossa Metsähallituksen luonnonsuojelu-tehtävien palvelu ja muut tavoitteet. Luonnonsuojelutehtävissä Metsähallitustaohjaa ympäristöministeriö, joka tarkensi eduskunnan tavoitteita ja asetti vuoden1999 tulostavoitteiksi seuraavat tehtäväkokonaisuudet:

• Luonnonsuojelualueiden peruspalveluiden kehittäminen ja ylläpitokohdennetaan pääasiassa tärkeimpiin kansallispuistoihin ja muillevilkkaassa käytössä oleville suojelualueille. Metsähallitus laatii selvi-tyksen suojelualueiden hoidon ja käytön kannalta kiireellisimmistä suun-nittelukohteista.

• Soiden perinneympäristöjen ja metsien ennallistaminen kohdennetaanluonnon monimuotoisuuden kannalta kaikkein kiireellisimpiin koh-teisiin. Metsähallitus jatkaa perinneympäristöjen entistämistä sekä soi-den ja metsien ennallistamista ja hoitoa osana käynnissä olevia Life-hankkeita: perinnebiotooppien entistäminen Saaristomeren kansallis-puistossa 1997–2000, Keidassoiden, aapasoiden ja korpien ennallistami-nen Natura 2000-alueilla 1996–1999 Länsi-Suomessa ja Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan aapasoiden ja korpien ennallistaminen Natura 2000-alueilla1997–2000.

• Metsähallitus vastaa useiden uhanalaisten lajien valtakunnallisestasuojelusta ja seurannasta. Metsähallitus vastaa maakotkan, muutto-haukan, tunturihaukan ja naalin kantojen valtakunnallisesta seurannastasekä merikotkan kannanseurannasta Oulun ja Lapin lääneissä. Metsähal-litus vastaa EU:n Life-rahoituksella toteutettavasta kiljuhanhen suojelu-projektista. Metsähallitus vastaa eräiden kasvilajien (arnikki, karvamaksa-ruoho, lännenhanhikki, pohjanailakki, tummaneidonvaippa, tuoksualve-juuri) valtakunnallisesta seurannasta ja hoidosta.

• Metsähallitus osallistuu Natura 2000 –verkoston toteuttamiseen Metsä-hallitus avustaa ympäristöministeriötä uusien suojelualueiden säädös-valmistelussa mm. laatimalla ehdotuksen Pohjanmaan ja Kainuun van-hojen metsien suojelualueiden säädöksiksi. Valmistelussa noudatetaanosallistavan suunnittelun periaatteita. Metsähallitus osallistuu Natura2000 -seurannan suunnitteluun ja toteutukseen SYKEn ja alueellisten ym-päristökeskusten kanssa.

• Metsähallitus osallistuu Suomen suojelualueverkon edustavuuden ar-viointiin.

8

• Metsähallitus osallistuu lähialueiden luonnonsuojeluyhteistyöhön.Metsähallitus hoitaa Venäjän lähialueyhteistyötä toimivan yhteistyönluomiseksi itärajan tuntumassa olevien suojelualueiden välillä. Metsähal-litus osallistuu aktiivisesti Suomen ja Viron ympäristönsuojelun luonnon-suojeluyhteistyöhön.

• Metsähallituksen luonnonsuojelun tulosalue osallistuu luonnonvara-suunnitteluun ja alue-ekologiseen suunnitteluun.

Metsähallitus toimitti ympäristöministeriölle erillisen selvityksen tulostavoittei-den saavuttamisesta.

Maa- ja metsätalousministeriö asettaa retkeilyalueiden hoidon ja muiden yhteis-kunnallisten virkistyspalveluiden tavoitteet. Tehtävien hoidosta tehdään vuosit-tain sopimus maa- ja metsätalousministeriön ja Metsähallituksen kesken. Metsä-hallitus toimitti maa- ja metsätalousministeriölle erillisen selvityksen tulosta-voitteiden saavuttamisesta.

1.2 Toimialue

Metsähallituksen luonnonsuojelun tulosalue hoitaa lakisääteisiä luonnonsuojelu-alueita (taulukko 1) ja luonnonsuojelutarkoituksiin varattuja alueita (494 000 ha)sekä erämaa-alueita (12 kpl, 1 489 000 ha). Luonnonsuojelutarkoituksiin varatutalueet ovat pääasiallisesti luonnonsuojeluohjelmiin kuuluvia alueita, joita ei olevielä perustettu luonnonsuojelualueiksi. Yleiset vesialueet (2,7 miljoonaa ha) siir-rettiin Metsähallituksen luonnonsuojelun hoitoon vuonna 1999.

Taulukko 1. Metsähallituksen lakisääteiset suojelualueet 31.12.1999.

Aluetyyppi Lukumäärä Pinta-ala, ha

Kansallispuistot 29 688 000Luonnonpuistot 14 144 000Soidensuojelualueet 173 421 000Lehtojensuojelualueet 45 1 000Muut luonnonsuojelualueet 117 62 000

Yhteensä 378 1 316 000

Luonnonsuojelun tulosalue hoitaa maksuttomat, jokamiehenoikeuteen perustu-vat yhteiskunnalliset virkistyspalvelut. Kaikki ulkoilulain nojalla perustetut val-tion retkeilyalueet (39 000 ha) ovat tulosalueen hoidossa, samoin runsaat sataMetsähallituksen päätöksellä perustettua virkistysmetsää.

Metsähallituksen hoidossa on yli 3 000 kilometriä retkeilyreittejä sekä 1 500 kilo-metriä vesireittejä. Luonnonsuojelun tulosalue vastaa Metsähallituksen maillaolevien reittien palveluvarustuksesta.

9

Luonnonsuojelun tulosalue osallistuu myös Metsähallituksen talouskäytössäolevien alueiden suunnitteluun. Vuoden 1999 alussa perustettu asiakaspalvelu-ketju on myös sen vastuulla.

1.2.1 Luonnonsuojelutarkoituksiin hankitut maa- ja vesialueet

Metsähallitus osti tai vaihtoi alueita luonnonsuojelutarkoituksiin vuonna 1999noin 16 700 hehtaaria. Näihin hankintoihin käytettiin yhteensä 105 milj. mk. Senlisäksi saatiin Kuusamon yhteismetsältä ennakkohaltuunottona vanhojen metsi-en suojelualue (13 500 ha), josta maksettiin ennakkokorvauksena 80 milj. mk ai-emmin maksettujen 25 milj. mk:n lisäksi. Maanhankinta kohdistui pääosin vah-vistettuihin suojeluohjelmiin ja toteutti samalla tulevaa Natura 2000 –verkostoa.Tämän lisäksi Metsähallitus sai hallinnansiirroilla pääosin ympäristöministeriöltä13 250 hehtaaria maata ja 1 020 hehtaaria vesialueita. Nämä ovat valtaosaltaanalueellisten ympäristökeskusten luonnonsuojelutarkoituksiin hankkimia alueita.

Kuusamon vanhojen metsien lisäksi merkittävimpiä aluehankintoja olivat Valk-musan kansallispuistoon liitetty Munasuo (550 ha) ja Helvetinjärven kansallis-puistoon hankittu noin 500 hehtaarin suuruinen lisäalue. Patvinsuon kansallis-puistoon saatiin maanvaihdossa 330 hehtaaria ja Petkeljärven-Putkelanharjunrantojensuojeluohjelman kohteeseen 520 hehtaaria. Karttulassa KekkisenjärvenNatura-alueen pinta-ala kasvoi 340 hehtaarilla. Vuoden 1999 aikana yhteensä 16kansallispuiston koko kasvoi maanhankinnan tai hallinnansiirtojen myötä.

1.2.2 Uudet suojelualueet

Suojelumetsät ovat Metsähallituksen päätöksellä perustettavia alueita, jotka py-ritään saattamaan luonnontilaisiksi puusukupolven aikana. Metsähallitus perustiyhdeksäntoista uutta suojelumetsää (yht. 5561 ha) joulukuussa. Nämä alueet si-jaitsevat Itä-Suomessa, Pohjanmaalla ja Kainuussa, ja useimmat niistä kuuluvatainakin osittain johonkin luonnonsuojeluohjelmaan.

1.3 Organisaatio

Luonnonsuojelun tulosalue hoitaa luonnonsuojelutehtävien lisäksi jokamiehen-oikeuteen perustuvat kansalaisten maksuttomat yhteiskunnalliset virkistyspal-velut ja Metsähallituksen asiakaspalvelut. Laajan tehtäväkokonaisuuden tulos-alueen alueyksiköt tunnetaankin nimellä ”luontopalvelut”.

Luonnonsuojelun tulosalueessa on kuusi alueyksikköä: Etelä-Suomen, Länsi-Suomen, Itä-Suomen, Pohjanmaan-Kainuun ja Perä-Pohjolan luontopalvelut sekäYlä-Lapin luonnonhoitoalueella toimiva Ylä-Lapin luontopalvelut. Vantaan Tik-kurilassa toimivat luonnonsuojelun keskusyksikkö ja luonnonsuojelun kehittä-misyksikkö.Luonnonsuojelun tulosalueen toiminta perustuu tiimityöskentelyyn. Valtakun-nallisina tiimeinä jatkoivat luonnonsuojelun johtoryhmä ja luontorakennetiimi.

10

Lisäksi keväällä perustettiin retkeilytiimi, jonka tehtävänä on kehittää yhteiskun-nallisia virkistyspalveluita.

Kuva 1. Yhteiskunnallisten virkistyspalvelujen kehittäminen kuuluu retkeilytiimin tehtäviin.Piirros: Juha Ilkka.

Metsähallituksen sisäisten palveluiden uudelleenjärjestelyjen yhteydessä ke-väällä 1999 luonnonsuojelulle siirtyi vastuu tulosalueen rakentamisen asiantun-tijatehtävistä, tietojärjestelmistä ja palkanlaskennasta. Luonnonsuojelun tulosaluevastaa myös vuoden 1999 alusta perustetun asiakaspalveluketjun toiminnasta.Ketjuun kuului vuoden lopussa 17 palvelupistettä.

11

1.4 Henkilöstö

Luonnonsuojelun tulosalueessa työskenteli kertomusvuonna 226 vakinaista hen-kilöä, 35 enemmän kuin vuotta aiemmin. Lisäys aiheutui yhteiskunnallisten vir-kistyspalvelujen ja Metsähallituksen yhteisten asiakaspalvelutehtävien siirtymi-sestä luonnonsuojelun vastuulle.

Käytetty kokonaistyöpanos oli 446 henkilötyövuotta (taulukko 2), joka jakaantuijokseenkin tasan vakinaisten ja määräaikaisen henkilöstön kesken. Luonnonsuo-jelutehtävien osuus tästä oli 73 % ja yhteiskunnallisten virkistyspalvelujen 27 %.Yhteiskunnallisten virkistyspalvelujen työpanoksesta 86 % käytettiin kolmessapohjoisimmassa alueyksikössä.

Taulukko 2. Luonnonsuojelun tulosalueessa käytetyt työpanokset (henkilötyövuosina) vuonna1999. Ls-tehtävät = Luonnonsuojelutehtävät, Yht. k. virk. p. = Yhteiskunnalliset virkistyspalve-lut. Luonnonsuojelutehtävät sisältävät asiakaspalvelun liiketoiminnan rahoituksen. Yksikkö Vaki- Määrä- Yhteensä Ls- Yht. k.

naiset aikaiset tehtävät virk.p. Keskusyksikkö 10 1 11 11 0Kehittämisyksikkö 18 5 23 21 2Etelä-Suomen lp 24 23 47 44 3Länsi-Suomen lp 18 18 36 33 3Itä-Suomen lp 26 21 47 39 8Pohjanmaan-Kainuun lp 47 84 131 90 41Perä-Pohjolan lp 51 45 96 60 36Ylä-Lapin lp 32 23 55 30 25 Yhteensä 226 220 446 328 118

Keväällä valmistui koko tulosalueen yhteinen koulutusstrategia, jossa todettiinhenkilöstön kehittämisen tärkeys mm. kilpailutekijänä. Yhtenä päätöksenä olikoulutuksen lisääminen. Koulutuksen painopistettä aiotaan siirtää organisaationkehittämisestä työssä tarvittavan asiaosaamisen parantamiseen.

Metsähallituksen luonnonsuojelu järjesti itse koulutustapahtumia, joissa paran-nettiin henkilöstön lajituntemusta, tutustuttiin uhanalaisten kasvien seurantame-netelmiin ja täydennettiin oman alueen erityispiirteiden tuntemusta. EsimerkiksiPerä-Pohjolassa järjestettiin kurssi luonnonsuojelubiologian perusteista ja Ylläk-sellä pidettiin kääpäkurssi. Koulutusta järjestettiin myös yhteistyössä tutkimus-ja oppilaitosten kanssa. Metsähallituksen luontopalveluiden henkilöstöä osallis-tui yliopistojen täydennyskoulutukseen ja jatko-opiskeluun.

12

1.5 Rahoitus ja varainkäyttö

Luonnonsuojelun tulosalue käytti vuonna 1999 toimintaansa varoja kaikkiaan135,5 milj. mk. Luonnonsuojelutehtävien osuus tästä oli 97,9 milj. mk ja yhteis-kunnallisten virkistyspalveluiden 31,8 milj. mk. Lisäksi Metsähallituksen yhtei-sen asiakaspalveluketjun menoihin käytettiin liiketoiminnan tulosalueiden ra-hoitusta 5,8 milj. mk.

1.5.1 Luonnonsuojelutehtävät

Luonnonsuojelutehtävien rahoitus (97,9 milj. mk; taulukko 3) kasvoi edelliseenvuoteen verrattuna vain hivenen (1998 96,0 milj. mk). Lisäys tapahtui EU-rahoituksessa. Ympäristöministeriön ja työministeriön rahoitus säilyi aivan edel-lisen vuoden tasolla. Tärkeimmän rahoittajan, ympäristöministeriön, osuus ra-hoituksesta oli 69 %.

Taulukko 3. Luonnonsuojelun tulosalueen rahoitus vuonna 1999. Rahoituslähde 1 000 mk (%) Luonnonsuojelutehtävät

* Ympäristöministeriö 67 383 69* Työministeriö 13 660 14* Euroopan unioni 8 158 8* Tulo- ja muu rahoitus 8 682 9

Yhteensä 97 883 100

Yhteiskunnalliset virkistyspalvelut* Maa- ja metsätalousministeriö 20 325 64* Työministeriö 11 533 36


Työministeriön rahoituksesta 7,6 milj. mk (55 %) oli rakentamisinvestointeihinkäytettyä työllisyystyöohjelmarahoitusta ja 6,1 milj. mk (45 %) ”palkkaperusteisiatyöllistämistukia”. Jälkimmäisistä 79 % käytettiin Pohjanmaan-Kainuun alueella.Työllisyystyöohjelmarahoitusta käytettiin lähinnä Etelä- ja Itä-Suomessa, Poh-janmaa-Kainuun alueella sekä Perä-Pohjolassa.

EU-rahoituksesta Life-rahaston osuus oli 4,6 milj. mk (57 %) ja EU:n aluekehitys-rahaston osuus 3,4 milj. mk (43 %). EU-rahoitus käytettiin valtaosin kymmenessähankkeessa (liite 1), joista seitsemän sai rahoitusta Life-rahastosta ja kolme alue-kehitysrahastosta. Life-rahaston varat on tarkoitettu luonto- ja lintudirektiivienpriorisoitujen lajien ja elinympäristöjen suojeluun sekä Natura 2000 -alueidenkehittämiseen. EU:n Life-rahaston ja aluekehitysrahaston osuus on yleensä kor-keintaan puolet hankkeen kokonaiskustannuksista, ja toinen puoli on kansallistarahoitusta.

13

Luonnonsuojelutehtävien rahoituksesta 39 % käytettiin eteläisissä alueyksiköissä(Etelä-, Länsi- ja Itä-Suomi) ja 44 % pohjoisissa yksiköissä (Pohjanmaa-Kainuu,Perä-Pohjola ja Ylä-Lappi; liite 1). Edelliseen vuoteen verrattuna rahoitus lisään-tyi yksikkötasolla eniten Etelä-Suomessa (tärkein syy Tammelan rakennushanke)ja Perä-Pohjolassa (tärkein syy Kellokkaan rakennushanke), ja rahoituksen vähe-neminen oli selvintä Pohjanmaa-Kainuun alueella, jossa ei nyt ollut edellisenvuoden laajuudessa laajoja työllisyystyöohjelmahankkeita.

Luonnonsuojelutehtävien rahoitus jakautui tehtäväalueittain (taulukko 4) jok-seenkin samalla tavalla kuin edellisenä vuonna. Luontovalistuksen ja asiakaspal-velun osuus nousi kuitenkin hieman ollen nyt ensi kertaa yhtä suuri kuin (suo-jelu)alueiden käytön ohjaus. Yleisöpalveluihin ja niiden kehittämiseen käytettiinsiten yhteensä 74 % varoista. Lajien ja luontotyyppien hoidon ja ennallistamisenosuus pieneni jälleen hieman ollen nyt 18 %. Näin siitäkin huolimatta, että esi-merkiksi Life-rahoituksesta ¾ käytetään tähän tarkoitukseen.

Taulukko 4. Luonnonsuojelutehtäviin käytetyt varat toiminnoittain vuonna 1999.

Toiminto Yks. 1 000 mk %

Luonto-opastus ja asiakaspalvelu 36 714 37Lajien ja luontotyyppien hoito ja ennallistaminen 18 068 18Suojelualueiden ym. käytön ohjaus 36 026 37Maankäyttöön vaikuttaminen 5 423 6Kansainväliset tehtävät ym. 1 652 2


Luonnonsuojelun rakennushankkeisiin varoja käytettiin yhteensä 12,8 milj. mk,josta työministeriön osuus oli 59 %, EU:n aluekehitysrahaston 21 % ja ympäris-töministeriön 17 %. Selvästi laajin rakennushanke oli Tammelan luontokeskuk-sen ja sen näyttelyn rakentaminen (5,3 milj. mk, liite 1). Muita mittavia hankkeitaolivat Kellokkaan ja ja Kainuun luontokeskuksen kehittäminen, Pyhäniemen pe-rinnetilan kunnostus sekä Polvikosken sillan rakentaminen Koitajoen tulevallesuojelualueelle.

1.5.2 Yhteiskunnalliset virkistyspalvelut

Yhteiskunnallisiin virkistyspalveluihin käytetyistä varoista maa- ja metsätalous-ministeriön osuus oli 64 % ja työministeriön 36 % (taulukko 3). Näiden varojenkäyttö keskittyi erittäin selvästi maan pohjoisosiin: kolmen pohjoisen luontopal-velut -alueen osuus varainkäytöstä oli yhteensä 83 % (liite 1).

Käytetystä rahoituksesta valtion retkeilyalueiden osuus oli 27 %, erämaa-alueiden, virkistys- ja muiden retkeilykohteiden ja reittiverkoston osuus yhteensä64 % ja muiden tehtävien (esim. paikallinen maastoliikenne ja maksuttomat sää-döspohjaiset palvelut) 9 %.

14

Virkistyspalveluihin liittyviin rakentamisinvestointeihin varoja käytettiin 4,2milj. mk, joka oli lähes yksinomaan työministeriön rahoitusta. Merkittävimpiärakentamiskohteita olivat (liite 1) mm. Kylmäluoman retkeilyalue (Taivalkoski),Iso-Syöte ympäristöineen (Pudasjärvi) sekä Vika-Vaattungin alue (Rovaniemenmlk.).

1.6 Ympäristöjärjestelmä

Ulkopuolinen virallinen arviointilaitos Det Norske Veritas (DNV) myönsi Metsä-hallitukselle vuonna 1998 kolmeksi vuodeksi kansainvälisen ISO 14001 standar-din mukaisen ympäristösertifikaatin. DNV tekee määräaikaisauditointeja tarkis-taakseen, että Metsähallitus edelleen täyttää standardin vaatimukset. Vuoden1999 määräaikaisauditoinnissa ilmeni luonnonsuojelun toimialueella yksi lieväpoikkeama Patvinsuon kansallispuistossa koskien käymäläjätteen jälkikompos-tointia.

Ympäristö- ja laatujärjestelmä on johtamisen ja kehittämisen työväline. Koulu-tuksella, sovituilla toimintatavoilla sekä auditoinneilla varmistetaan, että ympä-ristöasiat otetaan huomioon kaikessa toiminnassa. Luonnonsuojelun tulosalueenympäristöjärjestelmän käytännön toteutuksesta vastaa ympäristöryhmä, joka si-säisin auditoinnein varmistaa, että henkilökunta ja sopimusyrittäjät tuntevatheitä koskevat ympäristöjärjestelmän vaatimukset. Sisäisiä auditointeja tehtiin32, ja näissä havaittiin yhteensä 63 poikkeamaa eli kehittämiskohdetta. Poikkea-mista vakavin oli öljyvuoto maahan Merenkurkun saaristossa.

Ympäristö- ja laatujärjestelmä perustuu merkittävien ympäristöön vaikuttavientekijöiden tunnistamiseen ja niiden huomioon ottamiseen toiminnassa. Ympä-ristöperiaatteissaan Metsähallitus mm. sitoutuu ekologisen, taloudellisen ja sosi-aalisen kestävyyden periaatteisiin sekä ympäristönsuojelun tason jatkuvaan pa-rantamiseen. Jokainen tulosalue on tehnyt omaa toimintaansa koskevan ympä-ristönäkökohtakartoituksen. Kartoitusten perusteella on laadittu Metsähallituk-sen ympäristöohjelma, -päämäärät ja -tavoitteet sekä tulosaluekohtaiset tavoit-teet.

Luonnonsuojelun ympäristöryhmä arvioi vuoden aikana työhön liittyvän mat-kustamisen hiilidioksidipäästöt merkittäväksi ympäristövaikutukseksi. Kokotulosalueen hiilidioksidipäästömäärä arvioitiin runsaaksi 1 110 tonniksi, joka ja-kautui liikennevälineittäin seuraavasti: lentokone 11 %, henkilöauto 56 %, linja-auto 1 %, juna 1 %, moottorikelkka ja mönkijä 13 %, vene 18 % sekä matkustaja-lautta 1 %.

Metsähallituksen ympäristöjärjestelmää esitellään tarkemmin Metsähallituksenympäristöraportissa, jota voi tilata Metsähallituksesta tai siihen voi tutusta inter-netissä (ks. http://www.metsa.fi/yritysinfo/index.htm).

15

2 ALUEIDEN KÄYTÖN OHJAUS

Luonnonsuojelun tulosalue pyrkii ohjaaman alueiden yleistä käyttöä suunnitte-lulla, reittien ja palvelurakenteiden rakentamisella sekä luontoon ja luonnossaliikkumiseen liittyvällä valistuksella.

Kertomusvuonna uusittiin vuodelta 1992 peräisin oleva alueiden käyttöä ohjaavasuositus "Luonnonsuojelualueiden hoidon periaatteet". Tämä ohje on osa Metsä-hallituksen ympäristöjärjestelmää. Sen englanninkielinen versio on ilmestynytMetsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja-sarjassa B, no 54. Suomenkielinenlaitos löytyy Metsähallituksen www-sivuilta (http://www.metsa.fi/julkaisut/pdf/luo/perusperiaate.pdf

2.1 Alueiden suunnittelu

Kansallispuistoihin ja erämaa-alueille sekä osalle muita luonnonsuojelualueitalaaditaan hoitoja käyttösuunnitelma, jossa määritellään alueen hoidon ja käytöntavoitteet. Useimmiten tehdään ensin hoidon ja käytön yleispiirteet sisältävärunkosuunnitelma ja myöhemmin yksityiskohtia sisältävät erityissuunnitelmat.Suunnitelmat laaditaan avoimesti osallistavan suunnittelun periaatteiden mukai-sesti.

Ympäristöministeriö vahvisti kertomusvuonna Saaristomeren kansallispuistonrunkosuunnitelman. Erityissuunnitelmista osan vahvistaa ympäristöministeriö jaosan Metsähallitus. Ministeriö vahvisti vuonna 1999 Nuuksion kansallispuistonmetsien ja ojitettujen soiden ennallistamissuunnitelman.

Retkeilyalueiden hoitoja käyttösuunnitelmat vahvistaa Metsähallitus.

Ylläs-Aakenuksen alueen vanhojen metsien suojelun toteuttaminen

Kittilän, Muonion ja Kolarin kunnissa sijaitsevan Ylläs-Aakenuksen vanhojenmetsien suojelukohteen toteuttaminen alkoi vuonna 1999 EU:n Life-rahaston tu-kemana. Projekti on nelivuotinen ja sen kokonaisbudjetti on kymmenen miljoo-naa markkaa. Hankkeesta vastaa Perä-Pohjolan luontopalvelut.

Hankkeen tavoitteena on laatia suunnitellun Ylläs-Aakenustunturin luonnon-suojelualueen hoitoja käyttösuunnitelma. Muita tavoitteita ovat yksityismaidenhankinta valtiolle, reittien kehittäminen ja luontopolkujen rakentaminen sekäluonto- ja lajistokartoitusten teko ja niiden tulosten soveltaminen luonto-opetuksen ja -kasvatuksen sekä luontokeskuksen näyttelyn tarpeisiin.

Kertomusvuonna palkattiin projektiin työntekijät Rovaniemelle ja Kellokkaanluontokeskukseen. Osana projektia tehdään biotooppikartoitus, jonka maastotyötsaatiin valmiiksi. Myös maanhankintaan liittyvät maastotyöt valmistuivat ja

16

maanostoneuvottelut aloitettiin. Maanhankinnasta vastaa MetsähallituksenLaatumaa tulosalue.

Boreaalisten luonnonmetsien suojelun ja muiden maankäyttömuotojen yh-teensovittaminen Syötteen alueella

Pudasjärvellä alkoi kolmivuotinen projekti boreaalisten luonnonmetsien suojelunja muiden maankäyttömuotojen yhteensovittamisesta Syötteen alueella. Projek-tista päävastuun kantaa Pohjanmaan-Kainuun luontopalvelut, jolla yhteistyö-kumppaneina ovat Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, Oulun yliopisto jaOulun riistanhoitopiiri. Projektin kokonaisbudjetti on 9,1 milj. mk.

Projektin päätavoitteena on suunnitella Syötteen maankäyttö siten, että arvok-kaat luontotyypit ja lajit suojellaan ja samalla turvataan paikallisten asukkaidenmahdollisuudet elinkeinojen harjoittamiseen. Alueelle laaditaan hoitoja käyttö-suunnitelma, luontomatkailusuunnitelma ja opastussuunnitelma. Suunnitelmienlaatiminen edellyttää peruskartoituksia luonto- ja kulttuuribiotoopeista sekämaa- ja kallioperästä ja osallistavaa suunnittelua paikallisväestön kanssa. Muitatavoitteita ovat mm. alueella olevien yksityismaiden hankinta valtiolle, reittienkehittäminen sekä luontopolkujen ja opastuksen rakentaminen.

Alueen suunnittelu aloitettiin tiedottamalla asiasta tiedotusvälineissä ja kartoit-tamalla mielipiteitä kyläkokouksissa.. Maankäytön historiaa esittelevän luonto-keskuksen paikkaa selvitettiin yhteistyössä Pudasjärven kunnan kanssa. OsanaLife-hanketta aloitettiin myös liito-oravatutkimus.

2.2 Sidosryhmäyhteistyö

Metsähallitus toimii alueiden hoitoa ja käyttöä suunnitellessaan osallistavansuunnittelun periaattein. Paikallisten tahojen mielipiteet otetaan suunnittelussahuomioon ja tavoitteet sovitetaan mahdollisuuksien mukaan paikallisiin näkö-kantoihin. Luonnon virkistyskäytön ja suojelu- ja muihin erikoisalueisiin tukeu-tuvan luontomatkailun kehittäminen parantaa myös työllisyyttä.

Retkeilyn painopistealueilla selvitettiin mm. luontomatkailuhankkeita ja niidenkehittämistarpeita. Itä-Suomen luontopalvelut valmisteli Itä-Savon kuntayhty-män kanssa laajaa Pihlajavedeltä Kermajärvelle ulottuvaa PILIKE-hanketta. Pro-jektin tavoitteena on luoda uusia elinkeinomahdollisuuksia paikallisille asuk-kaille ja yrityksille.

Luonnonsuojelun tulosalueen tavoitteena on luoda hyvät ja toimivat suhteet alu-eilla toimiviin matkailuyrittäjiin. Jotta alueiden käytössä ei syntyisi ristiriitati-lanteita, pyritään yrittäjien kanssa tekemään käyttöoikeussopimuksia, joissamääritellään alueella harjoitettava toiminta ja sen periaatteet. Sopimuksissa ko-rostetaan Metsähallituksen ympäristöjärjestelmän vaatimuksia.

17

Tärkeä osa luontomatkailun kehittämistä on matkailuyrittäjille järjestetty koulu-tus. Kuhmossa koulutettiin ”Elimyssalolta Vienansalolle luontomatkailu ja luon-nonsuojelu” -hankkeessa matkailuyrittäjiä Kainuun ja Vienan Karjalan luonnon-ja kulttuuriympäristöstä ja lintumatkailusta. Ylänteellä koulutettiin Ylänteenmatkailuyhdistys Kurjenkellon jäseniä, jotka opastavat ryhmiä mm. Kurjenrah-kan kansallispuistossa kulkevalla Kuhankuonon retkeilyreitillä. Oulangan kan-sallispuistossa järjestettiin paikallisille yrittäjille matkailukäytön periaatteita kos-kevia tilaisuuksia. Vaasassa järjestettiin matkailuyrittäjille koulutustilaisuus ym-päristöasioista.

Kunnat ja maakuntaliitot ovat Metsähallitukselle luontevia yhteistyökumppa-neita. Vaasan kaupungin kanssa laadittiin esisuunnitelma Pohjanmaan Museoonsijoitettavasta Merenkurkun luontoa ja luonnonsuojelualueita esittelevästä näyt-telystä. Yhteistyö Maksamaan kunnan kanssa jatkui Mikkelinsaarten luontoase-man kehittämisessä. Asikkalan kunnan vetämässä työryhmässä suunniteltiin yh-dessä muiden sidosryhmien kanssa Päijänteen kansallispuiston Pulkkilanharjuntoimintojen kehittämistä ja liikenneturvallisuuden ja maisemakuvan paranta-mista. Hämeen liiton, Lammin kunnan ja Hämeen ammattikorkeakoulun kanssaaloitettiin Evo-keskuksen näyttelyn suunnittelu. Myös Pohjois-Karjalan biosfää-rialueen rahoitus pyrittiin varmistamaan olemalla yhteydessä ministeriöihin jakansanedustajiin.

Paikalliselle väestölle ja luontoharrastajille järjestettiin suojelualueilla talkoita,joilla on myös luontokasvatuksellista merkitystä. Yhteistyökumppaneina olivatmm. Suomen WWF, paikalliset luonnonsuojeluyhdistykset, oppilaitokset, alueel-liset ympäristökeskukset ja kylätoimikunnat.

2.3 Virkistyskäyttö

Metsähallitus sai lokakuussa Suomen Ladun myöntämän Vuoden liikuttaja -palkinnon. Palkinnon myöntämisperusteluissa korostetaan Metsähallituksen pit-käjänteistä työtä jokamiehenoikeuteen perustuvan retkeilyn hyväksi.

Metsähallitus julkaisi yhdessä SuomenMatkailuliiton ja Suomen Ladun kanssaSuomen retkeilyoppaan. Opas on laajinteos Suomen maksuttomista retkeilypal-veluista ja –kohteista. Kirja opastaaluonto- ja eräretkien suunnittelussa jaretkikohteiden valinnassa. Opas neuvoomyös, kuinka retkeillään ympäristöäsäästäen.

Kuva 2. Suomen retkeilyoppaasta saa monia hyö-dyllisiä retkivinkkejä.

18

Metsähallituksen ja Metsäntutkimuslaitoksen yhteistä kävijätutkimusta jatkettiinosana Luonnon valtakunnallinen virkistyskäyttö -hanketta. Tutkimuksessa sel-viteltiin kävijäkunnan rakennetta, toiveita ja odotuksia. Tutkimukseen kuuluumyös virkistyspalveluiden taloudellisen merkityksen arvioiminen. Osana han-ketta julkaistiin ”Nuuksion ja Seitsemisen kansallispuistojen virkistyskäyttö ke-säkaudella 1996: kävijät ja kävijätyytyväisyys” Metsähallituksen luonnonsuoje-lujulkaisuja Sarja A, no 107.

Elokuussa juhlittiin Hossan ja Kylmäluoman retkeilyalueiden 20-vuotisjuhlia.Pääjuhlia vietettiin Hossan uudella Seipiniemen leiriytymisalueella, jonne ko-koontui lähes sata ihmistä. Juhlapuheissa Metsähallitus sai kiitosta retkeilyaluei-den ylläpidosta ja hoidosta.

2.3.1 Kansallispuistot

Euroopan kansallispuistopäivää vietettiin 24.5. monin tavoin. Kansallispuisto-päivän juhlaseminaari järjestettiin Inarin Siidassa yhteistyössä ympäristöministe-riön ja Metsäntutkimuslaitoksen kanssa. Seminaarissa linjattiin Suomen luonnon-suojeluverkon kehittämissuuntia ja pohdittiin suojelualueiden vaikutusta ympä-ristöönsä. Seitsemisen kansallispuistossa järjestettiin Länsi-Aureen ympäristö-koululaisille patikkaretki, jossa harjoiteltiin erätaitoja. Myös Oulangan luonto-keskuksessa juhlittiin päivää koululaisten kanssa.

Lounais-Suomen ympäristökeskus palkitsi Puurijärven–Isonsuon kansallispuis-ton valvojan Sirpa Ellän Hyvä ympäristöteko -kunniakirjalla kiitokseksi ympä-ristön hyväksi tehdystä työstä.

Kansallispuistojen virkistyskäyttö oli vilkasta vuonna 1999. Kävijöitä oli kaikki-aan lähes 800 000. Suosituimpia olivat edelleen Oulangan, Urho Kekkosen jaNuuksion kansallispuistot (liite 1). Muiden luonnonsuojelualueiden kävijämäärätvaihtelivat muutamista kymmenistä kymmeniin tuhansiin.

Metsähallituksen luonnonsuojelun tulosalue valitsee tunnukset kaikille kansal-lispuistoille ja eräille muille luonnonsuojelualueille. Tunnusten tavoitteena on li-sätä kansallispuistojen tunnettavuutta. Rokuan, Hiidenportin, Torronsuon jaKurjenrahkan kansallispuistojen tunnukset valmistuivat kertomusvuonna. Vuo-den lopussa oli yhteensä 18 kansallispuiston tunnukset valmiina.

19

Kuva 3. Kurjet lentävät Kurjenrahkan kansallispuiston tunnuksessa. Piirros: Jari Kostet

2.3.2 Retkeilyalueet

Valtion retkeilyalueilla vieraili liki 400 000 retkeilijää. Suosituin kohde oli edel-leen Ruunan retkeilyalue (liite 1). Muista retkeilyalueista suosituimpia olivatsuurten matkailukeskusten ympäristöt: esimerkiksi Inarin Juutuan retkeilualu-eella vieraili 200 000 ihmistä. Retkeilyreiteistä lienevät suosituimpia UKK-reitti jaKuusamon Karhunkierros.

Metsähallituksen 12 erämaa-alueella Lapissa vieraili noin 42 000 retkeilijää. Kos-ka he tekivät useamman päivän vaelluksia, viipymä oli yhteensä noin 170 000vuorokautta.

20

2.4 Palveluvarustus

Luonnonsuojelu- ja retkeilyalueille rakennetaan palveluvarustusta vähentämäänluonnon häiriintymistä ja kulumista sekä helpottamaan luontoon tutustumista.

Retkeilyn turvallisuuteen kiinnitetään erityistä huomiota. Autiotuvat ovat pe-rinteisesti olleet retkeilijöiden turvana Lapissa. Monet rakennukset palvelevatkävijöitä myös taukopaikkoina ja tietolähteinä, sillä niissä on usein myös tietoaalueen luonnosta ja palveluista.

2.4.1 Suuret rakennushankkeet

Luonnonsuojelun tulosalueen hallinnassa oli vuoden 1999 lopussa 1 057 raken-nusta.

Uudisrakentamisessa pyritään noudattamaan kestävän kehityksen periaatteita.Rakennusmateriaalit valitaan kestävyyden, turvallisuuden ja huollettavuudenperusteella. Niissä kiinnitetään huomiota myös kierrättävyyteen ja käytön jälkei-seen hyötykäyttöön. Talotekniikan järjestelmät ja laitteistot suunnitellaan energi-an käytön kannalta tehokkaiksi. Rakennuksissa hyödynnetään uusinta tekniikkaakuten maalämpöä ja aurinkoenergiaa.

Tammelassa sijaitseva Hämeen luontokeskusrakennus valmistui syksyllä ja ra-kennus luovutettiin Metsähallitukselle 1.10.1999. Rakennuksen on suunnitellutArkkitehti Kim Eklund Arkkitehtitoimisto Sigge Oy:stä. Luontokeskuksen näyt-tely valmistuu helmikuussa 2000, jolloin se avataan yleisölle. Ruostejärven ran-nalla, Hämeen Härkätien varrella sijaitseva luontokeskus on rakennettu vanhanrakennusperinteen mukaiseksi talorykelmäksi umpipihoineen. Rakennuksenkerrosala on 712 m2 ja tilavuus 3 060 m3. Rakennuksen lämmitysmuotona on ve-sikiertoinen lattialämmitys ja lämmön lähteenä on maalämpö. Aurinkopaneelillatuotetaan sähkö huoltorakennuksen valaistukseen. Rakennusmateriaalit ovat pe-rinteisiä: puu, kivi ja lasi sekä katemateriaalina huopa. Julkisivun käsittelyssä onkäytetty perinteisiä värejä ja öljyjä.

Rakentamiskustannukset olivat rakennuksen osalta 7,0 milj. mk ja näyttelynosalta 1,5 milj. mk. Hanke toteutettiin EU- hankkeena. Rahoituksesta 50 % saatiinEuroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) ja kansallinen rahoitus 50 % työministe-riöltä.

Hämeen luontokeskus on laaja yhteistyöhanke. Suunnittelussa ovat olleet muka-na mm. Tammelan ja Forssan edustajat, Hämeen liitto, Hämeen virkistysalueyh-distys, luontoihmiset sekä lähikuntien asukkaat ja yhdistykset.

Huomattavimmat korjaus- ja muutostyöt tehtiin Ylläksen Kellokkaan ja Kainuunluontokeskuksissa, Högbackan huoltotukikohdassa Nuuksion kansallispuistossaja Korteniemen perinnetilalla Liesjärven kansallispuistossa. Kellokkaaseen ra-kennettiin auditorio ja näyttelytila vaihtuville näyttelyille. Luontokeskuksen

21

muutostyö jatkuu vuonna 2000 toimistotilojen rakentamisella. Kainuun luonto-keskukseen Kuhmoon rakennettiin asiakaspalvelutila sekä tehtiin muita pieniämuutostöitä. Nuuksion kansallispuiston Högbackan huoltotukikohdan päära-kennus (kerrosala 82 m2) kunnostettiin sisätilojen osalta kansallispuiston henki-lökunnan toimisto- ja sosiaalitiloiksi. Korteniemen perinnetilan peruskorjaustajatkettiin riihien kattamisella päreillä, piharakennusten korjaustöillä ja pääraken-nuksen viimeistelytöillä.

Suomussalmen Hossan luontokeskuksen osittainen peruskorjaus- ja laajennus-työn suunnittelu käynnistyi syksyllä. Luontokeskukseen on tarkoitus tehdä asia-kaspalvelutila ja auditorio sekä laajentaa luontokeskusta rakentamalla toimisto-tiloja ja näyttelytila. Lisäksi peruskorjataan kahvila- ja myyntiloja vastaamaannykyisiä vaatimuksia. Lisärakentamisen laajuus on 105 kerrosala-m2. Rakennus-työt on tarkoitus aloittaa vuonna 2000.

Nuuksion kansallispuiston Kattilan luontotalon suunnittelu käynnistyi syksyllä1999 hankesuunnittelun aloittamisella. Kattilan rakennuksista ja niiden lähiym-päristöstä on tarkoitus muodostaa kansallispuiston tavoitteiden mukainen luon-to-opetukseen ja kurssitoimintaan keskittynyt luontotalo. Opetus tapahtuu Kat-tilaan suuntautuvien opintoretkien, luontokoulun, leirikoulun ja harrastuskurssi-en muodossa. Kattilaa tullaan käyttämään sekä päivätoimintaan että yöpymi-seen, ja se on avoin myös yleisölle. Rakennukset ja palvelut pidetään vaatimat-tomina, ja niissä pyritään ekologisiin ja helppohoitoisiin ratkaisuihin. Vanhat,pieteetillä korjatut rakennukset ja niiden energia-, materiaali- ja jätehuoltoratkai-sut toimivat myös opetuskohteina.

Hattuvaaran ja Polvikosken väliselle metsätielle Koitajoelle rakennettiin uusisilta. Silta on liimapuupalkkisilta, jonka jännemitta on 22,7 m. Silta sijaitseesuunnitellulla Koitajoen suojelualueella. Silta palvelee mm. Euroopan Unioninitäisimmälle rajapyykille tapahtuvaa liikennettä.

Luonnonsuojelun merkittävimmät rakennushankkeet vuonna 1999 ovat liitteessä 1.

2.4.2 Luontorakenteet

Luontorakentamisen periaatteet valmistuivat syksyllä. Niiden avulla pyritäänyhtenäiseen, laadukkaaseen ja ekologisesti kestävään rakentamiseen. Luontora-kennetiimi etsi ratkaisuja mm. kompostointiin ja kompostikäymäläongelmiin.

Luontorakentaminen oli vilkasta: mm. Puurijärven–Isonsuon kansallispuistoonvalmistui laavu, tulentekopaikka, käymälä ja laituri, Torronsuon kansallispuis-toon, Lenholmin lehtojensuojelualueelle ja Sompion luonnonpuistoon lintutornit,Rokuan rantojensuojelualueelle liikuntaesteisille soveltuva kota, Karvion virkis-tyskalastusalueelle katettu nuotiokehä, Kevon luonnonpuistoon viisi ekokäymä-lää ja Kevon reitille kahluiden penkit sekä uusitut kahluiden vaijerirakenteet.Hossan retkeilyalueelle valmistunut Seipiniemen leiriytymisalue on tarkoitetturyhmille ja sinne mahtuu noin 60 henkeä.

22

Metsähallitus on mukana Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen pienen pyöreänpuun käytön kehittämisessä. Siinä pyritään kehittämään kuitupuumittaisellepuulle kuivaus- ja pintakäsittelymenetelmä, joka estäisi puun halkeilun kuivana.

Polkujen ja reittien avulla kävijät ohjataan sellaisille kohteille, joilla liikkuminenei häiritse luonnoltaan herkkiä tai arvokkaita alueita. Polkuja ja reittejä rakennet-tiin yhteistyössä yhdistysten, kuntien ja yritysten kanssa. Vuonna 1999 tehtiinpitkospuita mm. Puurijärven-Isonsuon ja Torronsuon kansallispuistoihin, Kyl-mäluoman retkeilyalueelle, Napapiirin luontokolmioalueelle ja Martimoaavan-Lumiaavan-Penikoiden soidensuojelualueelle. Liikuntaesteisille soveltuvaa pol-kua rakennettiin Miekojärvellä ja Hepokönkäällä. Rokuan alueelle tehtiin patik-ka- ja hiihtoreittejä kansallispuistoon ja rantojensuojelualueelle. Olokselle raken-nettiin retkeilypolku sekä Levin ja Ylläksen alueen reitistöä parannettiin. Saa-riselän alueella levennettiin Laanila-Kakslauttasen valaistua ulkoilureittiä 14 ki-lometrin matkalla. Oulangan kansallispuiston Taivalkönkäälle rakennettiin uusiriippusilta.

2.4.3 Polttopuuhuolto

Tulipaikkojen, tupien ja kämppien lämmönlähteenä käytetään puuta. Polttopuunkulutus vaihtelee riippuen kohteesta, kävijämäärästä ja palvelurakenteista. Polt-topuut hankitaan suojelualueilla alueen ulkopuolelta ja kuljetetaan käyttökohtei-siin yleensä talviaikaan. Polttopuun kulutusta pyritään vähentämään tulipaikanhyvällä suunnittelulla ja tulipaikkoja muuraamalla. Havaintojen perusteellapolttopuun menekki pienenee, mikäli puut ovat rankoina tai korkeintaan pölk-kyinä eikä valmiina halkoina.

2.4.4 Jätehuolto

Metsähallituksen ympäristöjärjestelmässä (ks. luku 1.6) luonnonsuojelun tavoit-teeksi on asetettu jätemäärien, erityisesti kaatopaikkajätteen, vähentäminen. Jäte-huoltoa ja jätemäärien seurantaa kehitettiin ympäristöjärjestelmän vaatimustenmukaisesti. Jätehuoltoa keskitettiin vähentämällä jätepisteitä ja opastamalla kä-vijöitä viemään omat roskansa pois. Taukopaikkojen jäteastioita poistettiin mm.Patvinsuon kansallispuistosta.

Kompostointia ja lajittelua tehostettiin mm. Käsivarren erämaa-alueella, jolle ra-kennettiin jätteiden lajittelupisteet kahdeksalle autio- tai varaustuvalle. Linnan-saaren kansallispuistoon valmistui kymmenelle telttailualueelle kompostoritkäymäläjätteen jatkokompostointia varten.

Kainuussa palkattiin kaksi jätehuoltoneuvojaa neuvomaan ja opastamaan kävi-jöitä jäteasioissa retkeilyreiteillä ja virkistyskalastuspaikoilla. Tuloset olivat lu-paavia, sillä roskaaminen vähentyi ja kalanperkuujätteiden määrä lampien ran-noilla pieneni selvästi.

23

Metsähallitus teki yhteistyötä Pidä saaristo siistinä ja Pidä Lappi siistinä yhdis-tysten kanssa useilla alueilla.

2.5 Valvonta

Alueiden valvonta on ensisijassa ennaltaehkäisevää eli opastusta, neuvontaa jayhteistoimintaa. Luonnonsuojelun tulosalue teki valvontayhteistyötä poliisin se-kä meri- ja rajavartiolaitoksen kanssa. Valvonta keskittyi suojelu- ja retkeilyalu-eilla luonnonsuojelulain ja -säädösten valvontaan. Vuonna 1999 havaittiin lähin-nä metsästys-, kalastus- ja maastoliikennerikkomuksia sekä runsaasti luvattomiatulentekoja kesäaikana.

Yhteistyötä Metsähallituksen omaisuuspalveluiden erävalvonnan kanssa jatket-tiin. Erityiskohteena luonnonsuojelu- ja retkeilyalueilla oli salametsästys. Luon-nonsuojelualueilla turvattiin valvonnalla myös lintujen pesimärauhaa.

Ylä-Lapissa pidettiin yhteinen erävalvonta-koulutus Metsähallituksen ja rajavar-tioston henkilökunnalle.

3 ASIAKASPALVELU JA LUONTO-OPASTUS

Luonnonsuojelun tulosalue vastaa suojelu-, erämaa- ja retkeilyalueiden yleisö-palveluista. Se jakaa tietoa luonnonsuojelusta ja yhteiskunnallisista virkistyspal-veluista sekä tarjoaa leirikouluja opetusohjelmia.

3.1 Asiakaspalvelu

Luonnonsuojelun tulosalue vastaa koko Metsähallituksen yhteisestä asiakaspal-velusta. Asiakaspalvelun laadun yhtenäistämiseksi sekä kustannusten alentami-seksi luotiin vuoden alusta luontokeskuksista ja palvelupisteistä yhtenäinen ket-ju. Ketjuun kuului vuoden lopussa 17 asiakaspalvelupistettä. Uusin ketjun piste”Kiehinen” avattiin syksyllä Saariselällä. Ketjun pisteissä kävi vuoden aikana yli500 000 asiakasta.

Asiakaspalveluketjun tavoitteena on palvelun parantaminen: asiakas saa kaikkiMetsähallituksen tuotteet ja palvelut samasta palvelupisteestä. Pisteiden vali-koimaan kuuluvatkin kaikki Metsähallituksen tarjoamat tuotteet ja palvelut ainametsästysluvista julkaisuihin. Lisäksi Vantaan Tikkurilan asiakaspalvelupistehoitaa postimyynnin.

Asiakaspalvelupisteet saivat tunnuksekseen majava Kasperin. Hahmon loi yksiPohjoismaiden tunnetuimpia kuvittajia, ruotsalainen Bengt Good. Kasperi-tunnuksen saivat sekä retkeilyalueiden että kansallispuistojen vilkkaimmatluontokeskukset ja muutamat taajamien palvelupisteet.

24

Luonnonsuojelun tuotteita saa asiakaspalvelupisteiden lisäksi luontotuvilta sekäKylmäluoman opastuskeskuksesta ja Savukosken luontokeskuksesta.

Kuva 4. Metsähallituksen asiakaspalvelupisteiden tunnuksena on Kasperi, joka toivottaa asiakkaattervetulleiksi. Piirros: Bengt Good.

3.2 Luonto-opetus

Luonto-opetuksen tavoitteena on tehdä tunnetuksi luontoa ja herättää mielen-kiintoa sitä kohtaan vuorovaikutteisesti, uusia näkökulmia ja asiayhteyksiä etsi-en. Luontokeskusten ja luonnonsuojelualueiden merkitys luonto-opetukselle tu-lee jatkuvasti kasvamaan kaupunkilaistumisen ja ihmisten luonnosta vieraantu-misen myötä. Luonnonsuojelun tulosalue pyrkii tukemaan luonto-opetusta tar-joamalla sille puitteet. Koulujen opettajat vastaavat kuitenkin varsinaisesta ope-tuksesta.

Maasto-opastuksella pyritään lisäämään osallistujien omaa havaintoherkkyyttäkaikkia aisteja käyttäen ja oppimaan elämysten kautta. Leikkien avulla ja osittainperinteisillä, koulumaisilla tehtävillä pyritään lisäämään luontotietoutta sekä

25

kiinnostusta luontoa kohtaan. Maasto-opastusta järjestettiin vain koululais- jamuille ryhmille. Palveluiden saatavuutta parannettiin tekemällä yhteistyötä pai-kallisten matkailuyrittäjien kanssa.

Metsähallituksella on valmiita luonto-opetuspaketteja koululaisille eräissä luon-tokeskuksissa. Rokuan kansallispuistoon valmistui luontorastisto, johon liittyyrunsaasti mm. luonto-opetukseen tarkoitettua oheismateriaalia. Keväällä val-mistui ”Veteen piirretty raja – Perämeren kansallispuiston vuosi” –video. Sen te-kijät ovat Länsi-Lapin ammatti-instituutin Tornion viestintä- ja kuvataidekoulu-tuslinjalta.

Luontokeskuksissa pyritään järjestämään toimintaa mahdollisimman monilleikäryhmille. Seitsemisen Näädänpolku on tarkoitettu päiväkoti-ikäisille, Seitse-misen seikkailuretki ykkös- ja toisluokkalaisille, ”Vanha metsä” -teemapäivä ylä-asteelle, liito-orava-luento lukiolaisille sekä metsäammattilaisille. Luonto-opetussisältää myös opastettuja kierroksia luontokeskusten näyttelyissä.

Luonnonsuojelualueiden mahdollisuuksia luonto-opetuksessa esiteltiin interne-tissä (ks. htpp//www.metsa.fi/luo/) ja esitteissä sekä Hossassa pidetyillä luon-tokouluopettajien talvipäivillä. Lisäksi Itä-Savon 57 ala-asteelle postitettiin ke-väällä ja syksyllä tietoa Linnansaaren kansallispuiston ja Järviluonnonkeskuksentarjonnasta.

Koululaiset käyttävät suojelu- ja retkeilyalueita myös leirikoulutoimintaan. Siida– Saamelaismuseo ja Ylä-Lapin luontokeskus on mukana Lappilaiset leirikoulut -projektissa, jossa tuotetaan rooleihin ja tekemiseen perustuvia ohjelmapakettejaleirikoululaisille. Ohjelmat saatiin keväällä testausvaiheeseen. Seitsemisen kan-sallispuiston Kortesalon leirikoulutilalla käynnistyi kausi maaliskuussa ja yöpy-misiä kertyi 55 vuorokaudelta. Kortesalo herätti kiinnostusta mm. opettajapäi-villä. Seitsemisessä avustettiin leirikouluja vaellusten sekä luontopolkukysy-mysten suunnittelussa. Rantasalmen ympäristökasvatusinstituutin hoitama leiri-koulujen organisointi toi Järviluonnonkeskukseen ja Linnansaaren kansallis-puistoon edellistä vuotta enemmän leirikouluja.

Talkoilla on luontokasvatuksellista merkitystä, kun tekemisen kautta opitaan uu-sia asioita luonnosta. Talkoita järjestettiin useissa kansallispuistoissa yhteistyö-kumppaneiden kanssa.

26

3.3 Luontokeskukset

Metsähallituksella on kolmetoista luontokeskusta. Retkeilyalueiden kolme en-tistä opastuskeskusta (Hossa, Teijo ja Ruunaa) nimettiin vuoden alusta luonto-keskuksiksi. Suurin osa luontokeskuksista on saanut Kasperi-tunnuksen.

Luontokeskusten tilat ovat perusrakenteeltaan samantyyppisiä, mutta maantie-teellinen sijainti ja toimintaympäristön erot luovat erilaisia mahdollisuuksia kä-vijöille, opetukselle ja oppimiselle. Luontokeskuksessa on perusnäyttelyn lisäksiyleensä opintotila, jonka kirjoista, näytekokoelmista ja atk-ohjelmista löytyy kiin-nostavaa tietoa. Luontokeskuksissa järjestetään myös yleisötilaisuuksia ja näyt-telyitä (ks. http://www.metsa.fi/luo/).

Siida – Saamelaismuseo ja Ylä-Lapin luontokeskus sai Kansainvälisen museo-neuvoston (ICOM) Suomen komitean myöntämän Vuoden 1998 museoteko –pal-kinnon. Perusteluina mainittiin, että Siida tarjoaa kansainvälisestikin mitattunanykyaikaiset ja korkeatasoiset puitteet alueen luonnon ja kulttuurin tutkimiselle,tallentamiselle ja esittelylle. Tunnustus kohdennettiin usealle toimijalle sen vuok-si, että ainutlaatuisella resurssien yhdistämisellä on saatu aikaan niin paikallisvä-estöä kuin matkailijoitakin palveleva kokonaisvaltainen tietoja elämyskeskus.Lisäksi Euroopan museoliiton arvioijat kävivät tutustumassa Siidaan elokuussa,sillä Siida on ehdolla Euroopan vuoden museoksi 1999. Valinta julkistetaan vuo-den 2000 alussa.

Metsähallitus pystyi pitämään kuusi luontokeskusta avoinna ympäri vuoden(Koilliskaira, Savukoski, Siida, Teijo, Järviluonnonkeskus ja Seitseminen). Myösmuut luontokeskukset olivat talvella avoinna koulujen lomakausina. Luontokes-kuksissa vieraili lähes 350 000 kävijää. Asiakkaita oli eniten Siidan, Oulangan jaKellokkaan luontokeskuksissa (liite 1). Lisäksi Kylmäluoman retkeilyalueenopastuskeskukseen tutustui vuoden aikana 40 000 kävijää ja Iso-Syötteen retkei-lyalueen opastuskeskukseen 75 000 kävijää. Tunturi-Lapin luontokeskuksessa,jossa Metsähallitus oli tammikuun jälkeen Metsäntutkimuslaitoksen vuokralai-sena, vieraili vuonna 1999 yli 23 000 asiakasta. Heistä suuri osa käytti myös Met-sähallituksen palveluja.

Luontokeskuksiin tutustutaan yleensä ryhmissä, joista valtaosa oli koululais-ryhmiä. Ryhmien osuus luontokeskusten kävijöistä oli 22 %. Ulkomaalaistenosuus näyttelyvieraista oli noin 18 % . Huomattava määrä luontokeskusten asia-kaskontakteista tapahtuu puhelimitse ja myös yhä enenevässä määrin internetinvälityksellä.

Ylläksen Kellokkaaseen valmistui kevättalvella lisätiloja ja uusi perusnäyttely,joka kertoo tuntureiden, soiden ja metsien synnystä. Näyttelyn kohderyhmänäovat kaikki ikäryhmät lapsista aikuisiin. Kainuun luontokeskuksessa uusittiinMetsän sylissä suo –näyttelyä. Pirkanmaan liitto avusti Seitsemisen luontokes-kuksen perusnäyttelyn uudistamista ja Näädänpolun rakentamista.

27

Luontokeskuksissa on tilat myös vaihtuville näyttelyille. Luontokeskusten ylei-sötilaisuudet liittyvät tavallisesti kiertäviin näyttelyihin ja ajankohtaisiin luonto-aiheisiin. Siidassa vietettiin kesäkuussa lapsille tarkoitetun ”Sopulin silmin” -luontonäyttelyn avajaisia. Kesän ja syksyn mittaan näyttelyyn kävi tutustumassarunsaasti päiväkoti-ikäisiä lapsia. Siidaan valmistui myös kiljuhanhesta ja sensuojelusta kertova näyttely ”Lauluhanhen siivin maailmalla”.

Seitsemisen luontokeskuksen 10-vuotisjuhlaa vietettiin Metsähallituksen 140-vuotisjuhlan yhteydessä toukokuussa. Ohjelmassa oli juhlapuheita, Länsi-Aureenympäristökoulun näytelmä sekä kaivonkatsontaa Koveron torpalla. Liesijoenvanha myllykin pyöräytettiin päivän kunniaksi käyntiin. Tammisaaren luonto-keskuksessa vietettiin Tammisaaren saariston kansallispuiston 10-vuotisjuhliaEuroopan kansallispuistopäivänä 24.5. Päivän aikana keskuksessa kävi noin 140henkilöä.

Luontokeskuksissa on myös tarjolla muitakin kuin Metsähallituksen palveluita.Sinisimpukan luontokeskuksessa toimii Kasnäsin kylän kirjasto. Paikallisestiluontokeskukset ovat suosittuja kokoustiloja.

3.4 Luontotuvat, luontopolut ja nähtävyyskohteet

Luontotuvat ovat auki vain osan vuodesta, yleensä kesäkauden. Metsähallituk-sen 18 luontotuvalla vieraili noin 94 000 kävijää (liite 1). Kävijämäärät vaihtelivatsijainnin ja aukiolon mukaan; keskimäärin tuvilla kävi runsaat 5 000 kävijää.Suosituimmat kohteet olivat Puurijärven-Isonsuon kansallispuiston (Kokemäki jaHuittinen) Karhiniemi ja Parikkalan Siikalahden lintuvesien suojeluohjelmankohteella oleva luontotupa ja Nuuksion kansallispuiston Haukkalampi.

Lauhanvuoren kansallispuiston luontotupa ”Muurahainen” avattiin kesäkuussa.Sen näyttelyssä esitellään Lauhanvuoren luontoa. Näyttelyn käsikirjoituksen tekiHeikki Willamo ja näyttelyarkkitehtuurista vastasi K. ja Y. Wiherheimo. Luon-totupa on osa laajempaa Isojoen–Lauhanvuoren ohjelmasopimusta, joka kuuluuEuroopan unionin 5b-ohjelmaan.

Eräät nähtävyyskohteet, kuten Liesjärven kansallispuiston vanha metsänvartija-tila Korteniemi, Seitsemisen kansallispuiston kruununmetsätorppa Kovero jaKaavin Telkkämäen luonnonsuojelualueen vanha kaskitila olivat avoinna kesä-ajan.

Maasto-opasteita uusittiin mm. Espoon Laajalahden luonnonsuojelualueella sekäLiesjärven, Nuuksion ja Lemmenjoen kansallispuistoissa. Utsjoen kirkkotuvillesekä Karigasniemelle pystytettiin uudet opastustaulut. Saariselän uusi reittiporttisai opastustaulut, joissa esitellään Ylä-Lappia ja Urho Kekkosen kansallispuistoa.Merenkurkun luontoasemille vietiin saariston linnustosta kertovaa opastusmate-riaalia.

28

Luontopoluilla esitellään kohdeopastein ja luontopolkuvihkosten avulla alueidenerityispiirteitä. Vuonna 1999 valmistui kymmenen uutta luontopolkua (liite 1).

3.5 Viestintä

Metsähallituksen luonnonsuojelu- ja retkeilyalueita sekä niiden luontoa ja pal-veluja esitellään internetissä. Sivuilla esitellään Metsähallituksen kansallispuistot,erämaa-alueet ja kaikki valtion retkeilyalueet yhteystietoineen sekä ylläpidetääntapahtumakalenteria. Keväällä uudistettiin internet-sivujen ulkoasu. Luonnon-suojelun sivuja oli vuoden lopussa 533 sivua. Näistä yli puolet tehtiin kertomus-vuoden aikana. Uutuutena olivat mm. erämaa-alueita esittelevät internet-sivut.Sivuista on ruotsiksi 7 % ja englanniksi 35 %. Käyntejä sivuilla oli noin 400 000(270 000 vuonna 1998). Suosituimmat sivut olivat kansallispuistoista, erämaa- jaretkeilyalueista sekä autiotuvista kertovat sivut. (ks. http://www.metsa.fi/luo jahttp://www.metsa.fi/retkeily/ ).

Puistoväki, Metsähallituksen luonnonsuojelun sisäinen tiedote, ilmestyi vuodenaikana kuusi kertaa. Yhteistyökumppaneiden kiinnostusta kuvaa se, että tiedot-teen levikki nousi yli 650 kappaleeseen.

Metsähallituksen luonnonsuojelualueista ja retkeilyalueista on saatavilla mak-suttomia esitteitä. Suojelualueiden esitteitä oli satakunta nimikettä. Koskauseimmat esitteet on käännetty ruotsiksi, englanniksi tai saksaksi, on esitteitäyhteensä yli 200 nimikettä. Lisäksi oli maksullisia julisteita kansallispuistoista(10 kpl) ja elinympäristöistä (3 kpl) sekä muutamia kirjoja.

Metsähallituksen luonnonsuojelun julkaisusarjojen tarkoituksena on tehdä tun-netuksi alueilla tehtäviä tutkimuksia ja selvityksiä sekä edistää tulosten hyödyn-tämistä. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisujen A-sarjassa julkaistaan pe-russelvitykset ja tutkimukset, B-sarjassa puolestaan hoitoja käyttösuunnitelmatsekä oppaat. Metsähallituksen luonnonsuojelun julkaisusarjoissa julkaistiin yh-teensä 22 uutta nimekettä ja otettiin kaksi uusintapainosta.

Luonnonsuojelun ensimmäisenä verkkojulkaisuna julkaistiin internetissä”Metsähallituksen luonnonsuojelualueiden hoidon periaatteet. Metsähallituksenluonnonsuojelualueiden tavoitteet, tehtävät ja hoidon yleislinjat” (ks.htpp://www.metsa.fi/julkaisut/index.htm). Samasta internet-osoitteessa löyty-vät myös Metsähallituksen vuosikertomus ja ympäristöraportti.

Metsähallitus tuki Siidassa tammikuussa pidettyä alkuperäiskansojen elokuva- jatv-tuotantotapahtumaa, joka esitteli saamelaisten ja Australian aborigiinien uuttaja ajankohtaista elokuva- ja tv-tuotantoa. Ennätyspakkasissa katsottiin elokuviaSiidan viereen lumesta tehdyssä Revontuli-elokuvateatterissa. Tapahtuman pää-järjestäjänä oli Saamelaistaiteen tuki -yhdistys. Tapahtuma kasvoi vuodenvaih-teessa 1999–2000 Skábmagovat Kaamoksen kuvia kulttuuritapahtumaksi. Se ke-räsi saamelaiset yhdessä maailman muiden alkuperäiskansojen kanssa tervehti-mään rummuttamalla uutta vuosituhatta.

29

Metsähallitus tuki Kuusamon luontokuvatapahtumaa (Kuusamo Nature IVPhoto). Tämä kansainvälinen luontokuvaajatapahtuma kokosi Pohjoismaidenparhaat luontokuvaajat valokuvanäyttelyiden, yleisötapahtumien ja ruskaret-keilyn pariin. Edellisvuosien tapaan valokuvakilpailun parhaita töitä oli esilläOulangan luontokeskuksessa.

Luonnonsuojelu oli hyvin esillä tiedotusvälineissä. Kansallispuistopäivän ta-pahtumista kerrottiin runsaasti. Lehdistötiedotteita tehtiin kymmeniä, ja tiedo-tustapahtumia oli lukuisia. Suojelualueiden kuulumiset ja tapahtumat olivat hy-vin esillä erityisesti paikallislehdissä ja -radioissa.

4 LAJIEN SUOJELU SEKÄ LUONTOTYYPPIEN HOITOJA ENNALLISTAMINEN

4.1 Uhanalaisten lajien suojelu

Luonnonsuojelun tulosalue vastaa uhanalaisten lajien suojelusta ja hoidosta Met-sähallituksessa. Työ sisältää lajien esiintymistä koskevia selvityksiä ja seurantaasekä lajikohtaisia hoitotoimia. Uhanalaisten lajien esiintymätiedot tallennetaanvaltakunnallisiin ja alueellisiin uhanalaisrekistereihin ja Metsähallituksen paik-katietojärjestelmään. Tietoja käytetään hyväksi mm. luonnonvarasuunnittelussa,alue-ekologisessa suunnittelussa ja yleensäkin alueiden hoitoa ja käyttöä suun-niteltaessa.

Ympäristöministeriön an-tamien tavoitteiden mu-kaisesti Metsähallitus vas-tasi vuonna 1999 arnikin,karvamaksaruohon, län-nenhanhikin, pohjanaila-kin, tummaneidonvaipanja tuoksualvejuuren valta-kunnallinen seurannasta jahoidosta. Kaikki nämä lajitovat Metsähallituksenluonnonsuojelun kohdela-jeja eli sellaisia uhanalaisialajeja, joiden esiintymistäpääosa sijaitsee Metsähal-lituksen alueilla.

Kuva 5. Luonnonsuojelun tulos-alue on valinnut arnikin yhdeksikohdelajikseen. Piirros: Juha Ilk-ka.

30

Eläinlajeista kuuluvat maakotkan, muuttohaukan, tunturihaukan ja naalin kan-tojen valtakunnallinen seuranta sekä merikotkan kannan seuranta Oulun ja La-pin lääneissä Metsähallituksen tehtäviin. Myös nämä lajit ovat Metsähallituksenluonnonsuojelun kohdelajeja. Lisäksi Metsähallitus vastasi EU:n Life-rahoituksella toteutettavasta kiljuhanhen suojeluprojektista. Myös raakku eli jo-kihelmisimpukka ja saimaannorppa ovat Metsähallituksen kohdelajeja.

Uhanalaisten kasvilajien suojelussa keskityttiin pääasiassa seurantaan. Arnikintunnetuista esiintymistä noin 90% on Metsähallituksen mailla ja sen esiintymienkokoa ja elinvoimaisuutta on seurattu vuodesta 1995. Kesällä seurannassa olikahdeksan esiintymää. Lisäksi tarkastettiin Enontekiössä ja Utsjoella vanhojaesiintymiä. Kuusamossa päivitettiin arnikin ja pohjanailakin suojelusuunnitel-mien toimenpideosat. Pohjanailakin ainoan Suomessa olevan kasvupaikan seu-rantaa jatkettiin Oulangan kansallispuistossa. Karvamaksaruohon toinen esiin-tymä Suomesta löytyi kesällä Enontekiön Annjalonjin luonnonsuojelualueelta.Aiemmin tunnetulla esiintymällä, Muonion Olostunturilla, on seurattu vuosittainesiintymän kokoa ja lajin elämänkiertoa vuodesta 1996 lähtien. Alueelle raken-nettiin osittain pitkostettu luontopolku ohjaamaan kesäaikaista kulkemista yh-teistyössä Kemijoki Arctic Technology Oy:n ja Tunturituuli Oy:n kanssa.

Lännenhanhikin esiintymiä seurattiin ja Saaristomeren kansallispuistossa esiin-tymiä hoidettiin niittämällä, laiduntamalla ja kitkemällä. Lähes kaikki tum-maneidonvaipan esiintymät sijaitsevat Metsähallituksen suojelualueilla. Vuonna1999 seurattiin seitsemää esiintymää. Lisäksi yhdeltä esiintymältä poistettiinpuustoa. Vanhoja esiintymiä tarkastettiin 37, joista yhdessätoista ei löydettymaanpäällisiä versoja. Uusia esiintymiä löydettiin neljä. Kaikki Euroopan tuok-sualvejuuren esiintymät sijaitsevat Kevon luonnonpuistossa tai sen välittömässäläheisyydessä. Yhden esiintymän seurantaa jatkettiin ja myös muut esiintymätkartoitettiin.

Vuonna 1999 tarkastettiin kaikki 335 aiemmin tunnettua maakotkareviiriä sekänoin 70 vihjettä uusista reviireistä. Vihjeiden perusteella löytyi 30 uutta reviiriä,joista 26 sijaitsi poronhoitoalueella. Vuoden aikana todettiin 101 onnistunutta pe-sintää ja niissä 114 rengastusikäistä poikasta. Tulos oli hieman edellisvuotta hei-kompi johtuen kahden poikasen pesien vähäisestä määrästä. Maakotkien pesä-tarkastuksiin osallistui noin 35 vapaaehtoista pesätarkastajaa. Metsähallituksenoman työn määrä oli noin kaksi henkilötyövuotta.

Metsähallitus selvitti pesintätuloksen paliskunnittain uuteen maakotkien poro-taloudelle aiheuttamien vahinkojen korvausjärjestelmään liittyen ja kävi neuvot-telut kaikkien 56 paliskunnan kanssa. Aiheesta tehtiin myös esite ”Maakotkanporotaloudelle aiheuttamien vahinkojen korvaaminen" yhteistyössä ympäristö-ministeriön ja Lapin ympäristökeskuksen kanssa. Lisäksi kotkille rakennettiinpesäalustoja ja järjestettiin tai kustannettiin talviruokintaa.

Vuoden 1999 aikana saatiin päätökseen kaksivuotinen projekti tehostetustamuuttohaukkojen pesäpaikkojen tarkastuksista. Tulosten perusteella maammemuuttohaukkakanta näyttäisi olevan edelleen 100–130 paria eli kasvua vuosi-

31

kymmenen alusta ei ole tapahtunut. Pesintätulos oli erittäin hyvä Oulun läänissä,mutta Lapissa se jäi vuosikymmenen alun tasoa alhaisemmaksi. Uusia pesäpaik-koja löytyi kahdeksantoista, joista 13 sijaitsi Oulun läänissä. Toisaalta muutamavanha reviiri näytti autioituneen. Yhteensä löydettiin 62 asuttua reviiriä, joissa olikaikkiaan 143 poikasta. Maastotöissä oli kymmenkunta vapaaehtoista pesätar-kastajaa ja Metsähallituksen omaa työtä tehtiin noin viisi henkilötyökuukautta.

Tunturihaukan suojeluun ja seurantaan liittyen Ylä-Lapissa aloitettiin pahta-kartoitus, jossa kolmen vuoden aikana pyritään tutkimaan ja luokittelemaankaikki merkittävimmät pahdat. Pahtakartoituksessa ja muussa seurannassa löy-dettiin 16 asuttua tunturihaukan pesää, mikä on keskimääräistä parempi tulos.Pahtakartoitusta ja muuta tunturihaukan seurantaa varten Metsähallituksenomaa työtä tehtiin noin 1,5 henkilötyökuukautta.

EU:n Life-projektin puitteissa 120 tunnettua naalin pesäpaikkaa tarkastettiin tal-vella ja toisen kerran kesällä, mutta yhtään asuttua pesää ei löydetty. Havaintojayksittäisistä naaleista tehtiin parikymmentä eri puolilla Ylä-Lappia. Kettuja ta-pettiin poikkeusluvalla naalien pesiltä ja pesimäalueilta noin 130 yksilöä. Van-hoista naalinpesistä tehtiin myös pesärekisteri. Pesien tarkastuksiin osallistuioman kenttähenkilökunnan lisäksi myös vapaaehtoisia.

Kesän aikana tarkastettiin Oulun ja Lapin lääneissä kaikki tunnetut merikotka-reviirit. Uusia reviirejä löydettiin kolme ja uusia reviirejä vanhoilta pesäpaikoiltaneljä. Poikasia oli kaikkiaan 14. Neljä vapaaehtoista pesätarkastajaa osallistuityöhön, johon Metsähallituksen omaa työtä käytettiin tämän lisäksi noin kuu-kauden verran. Saaristomerellä merikotkan talviruokintaa jatkettiin kahdessapaikassa.

EU:n Life-rahoituksella tukema Suomen kiljuhanhipopulaation suojeluprojektijatkui. Vuonna 1999 ei varmistettu yhtään kiljuhanhen pesintää Suomen Lapista,mutta pesimäkauden alussa nähtiin kiljuhanhia mm. Tenojokilaaksossa. Tietoakiljuhanhesta ja sen uhanalaisuudesta on lisätty projektin aikana sekä Suomessaettä lajin talvehtimisalueilla Kiinassa, Venäjällä ja Kazakstanissa. Vuonna 1999valmistuivat lajia esittelevät näyttelyt Siidaan ja Kiinan Hunanin pääkaupunkiinChangshaan. Lisäksi Metsähallituksen internet-sivuilla julkaistiin kiljuhanhestakertovat sivut (ks. htpp://www.metsa.fi/luo/projektit/kiljuh/index.htm). Vuo-den aikana tuotettiin yhteensä 28 julkaisua, kaksi esitettä ja 14 sisäistä raporttiatai muistiota kiljuhanhesta ja sen suojelusta.

Saimaannorpan suojelussa jatkettiin kannan muutoksen eli syntyvyyden jakuolleisuuden seurantaa. Kevään pesälaskennoissa löydettiin 40 poikasta. Pesä-laskentoihin osallistui 40 henkilöä, joista noin puolet Metsähallituksen omaa vä-keä. Pesälaskennan ja vuosien 1977–98 syntyvyys- ja kuolleisuustietojen perus-teella talvikannan kooksi arvioitiin 200–220 yksilöä ja kannan kasvukertoimeksi1.01.

Norpista yli puolet kuolee kalanpyydyksiin. Niinpä kuuteille vaarallisten kalan-pyydysten käyttöä rajoitettiin huhtikuun puolivälistä kesäkuun loppuun yhteen-

32

sä 283 km2 kokoisella alueella. Rauhoitussopimuksia oli voimassa 72 kalastus-kunnan tai muun vesialueen omistajan kanssa. Lisäksi aikuisillekin norpille vaa-ralliset kalastusvälineet kieltävä maa- ja metsätalousministeriön päätös tuli voi-maan toukokuun alusta lähtien.

Saimaannorpalle määriteltiin EU:n direktiivien mukainen suotuisan suojelun tasoja keinot, joiden avulla tason edellyttämä 400 yksilön kanta voidaan saavuttaa.Myös Suomen luonnonsuojelualueverkoston edustavuuden arviointi valmistuisaimaannorpan osalta.

Ylä-Lapissa tehtiin jokihelmisimpukoiden eli raakkujen kartoitusta yhteistyössäInarin urheilusukeltajien kanssa Inarijoella, josta on vanhoja tietoja jokihel-misimpukan esiintymisestä. Joelta löydettiin ainoastaan kaksi noin 20 vuotta sit-ten kuollutta raakkua. Inarijoen latvaosat vaatisivat vielä lisäkartoitusta koko-naistilanteen selvittämiseksi. Pohjanmaalta löydettiin yksi uusi raakkuvesi, jossaon elinvoimainen kanta. Lisäksi osallistuttiin Lapin ympäristökeskuksen hank-keeseen Siikajoen-Juujoen raakkukannan selvittämiseksi.

Metsähallitus on valinnut kymmenen kohdelajia uhanalaisten eliöiden suojeluntehostamiseksi. Toiminta näiden lajien suojelemiseksi vuonna 1999 on esiteltyMetsähallituksen ympäristöraportissa. Muiden uhanalaisten eliölajien suojelemi-seksi tehdyt merkittävimmät toimenpiteet on kerätty liitteeseen 1.

Useilla luonnonsuojelutarkoituksiin hankituilla alueilla esiintyy uhanalaisia eli-öitä. Esimerkiksi vuonna 1995 löydetty erittäin uhanalainen pikkunoidanlukko-esiintymä tuli vuoden 1999 joulukuussa toteutuneen maakaupan myötä osaksiSaaristomeren kansallispuistoa. Kyseessä on tämän direktiivilajin ensimmäinensuojeltu esiintymä Suomessa. Joroisten Saarikkolammen letto hankittiin valtiollekuluneen vuoden aikana. Alueella esiintyy useita uhanalaisia putkilokasvi- jasammallajeja, kiinnostavimpana taarna, jonka Saarikkolammen esiintymä on ai-noa koko manner-Suomessa. Kasvuston laajuus on säilynyt suurin piirtein sama-na vuodesta 1949 lähtien, mutta lajin kukinta on vaihdellut suuresti vuosittain.Vuonna 1999 tavattiin 15 kukkivaa yksilöä.

Uhanalaisten esiintymiä hoidettiin ja seurattiin. Esimerkiksi Huosiaisniemenlehtojensuojelualueella on hoidettu horkkakatkeron kasvupaikkaa vuosina 1997ja 1998 harventamalla sammalpeitettä. Hoidon ansiosta laji löytyi niemestä jäl-leen elokuussa 1999 vuoden tauon jälkeen. Paikalla kasvoi ennätykselliset 29 yk-silöä. Saaristomeren kansallispuistossa pelastettiin mitä ilmeisemmin kahdeksanlajin yhteensä 23 esiintymää aktiivisin hoitotoimin, joita on tehty pääasiassa 1990-luvun loppupuoliskolla. Isojärven kansallispuistossa jatkettiin ketokatkeroidenseurantaa; kukkivien yksilöiden määrä oli lähes vuoden 1997 tasolla. HailuodonPöllännokassa raivattiin ja niitettiin rantaniittyä viisi hehtaaria. Yhteensä hoi-dettua alaa on siellä nyt kymmenen hehtaaria. Tavoitteena on niittykasvillisuu-den hoito sekä alueellisesti uhanalaisen lapinsirrin elinympäristön parantaminen.Pöllännokan lapinsirrikanta onkin kasvanut hoitotoimien seurauksena vuoden1996 neljästä parista 13 pariin.

33

Parikkalan Siikalahden uhanalaisten vesikasvien, hentonäkinruohon ja jouhivi-dan sekä keltahierakan, seurantaa jatkettiin jo kolmantena peräkkäisenä vuonna.Hentonäkinruohoa esiintyi enemmän kuin aiempina vuosina. Jouhividan esiin-tymät olivat hieman edellistä vuotta pienempiä, mutta silti runsaita. Kolmen seu-rantavuoden jälkeen käy selvästi ilmi, että vesikasvien vuosien välinen vaihteluon hyvinkin suurta. Keltahierakka on löytänyt uusia kasvupaikkoja Siikalahdenhoitotoimien yhteydessä muodostuneista maapaljastumista ja ruoppausjäte-kasoista. Perinteisesti keltahierakka on kasvanut pääasiassa piisamin tekemilläkeoilla. Siikalahden piisamikanta on romahtanut, kun alueella viihtyvä saukkoon syönyt piisameita.

Uhanalaisrekisteriin kirjattiin uusia esiintymätietoja uhanalaisista eliöistä. Myösvanhojen tietojen tallentamista jatkettiin. Esimerkiksi Itä- ja Länsi-Suomen luon-topalvelut tallensivat kaikki alueidensa valtionmaiden tunnetut pikkusieppo-esiintymät ja Pohjanmaalla suunniteltiin ja systematisoitiin päivityskäyttöä. Perä-Pohjolassa koottiin uhanalaisten itiökasvien tietoja yhteistyössä Oulun yliopistonkasvimuseon kanssa uhanalaisrekisteriin. Metsähallituksen ympäristöjärjestel-mään (ks. luku 1.6) liittyen luonnonsuojelun tulosalue syötti uhanalaisten putki-lokasvien tiedot paikkatietojärjestelmään alue-ekologisten suunnitelmien yhtey-dessä.

4.2 Ennallistaminen ja seuranta

Luonnonsuojelualueiden hoidon tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden säi-lyttäminen. Tähän pyritään mm. luonnonhoidon ja ennallistamisen keinoin. En-nallistamista tarvitaan usein alueilla, joiden luonnontilaa ihminen on muuttanutesimerkiksi ojituksilla tai metsänviljelyllä. Ennallistamisessa pyritään yhdellätoimenpiteellä (esimerkiksi metsän poltolla tai suo-ojien tukkimisella) palautta-maan alue luonnontilaan tai mahdollisimman lähelle sitä. Vuoden 1999 ennallis-tamistoimet kohteittain ovat liitteessä 1.

Vuonna 1999 seurattiin ennallistumisen onnistumista soilla mm. Olvassuonluonnonpuistossa ja Rimpijärven soidensuojelualueella. Ojien tukkiminen pa-toamisen sijasta ja ojituksen seurauksena kasvaneen puuston poisto hakkuutäh-teineen edistivät tulosten perusteella ennallistumista.

Metsien ennallistamisen tutkimushanketta jatkettiin yhteistyössä Suomen ympä-ristökeskuksen kanssa. Vuonna 1999 keskityttiin raportointiin: tutkimusjärjeste-lyistä ja koealueiden kuvauksista ennen ennallistamistoimia valmistui raportti-luonnos. Lisäksi kirjoitettiin metsien ennallistamisopasta ja metsien ennallistami-sen ekologiaa käsittelevää kirjallisuuskatsausta.

Vuonna 1999 ennallistettiin soita 604 hehtaaria ja metsiä 110 hehtaaria Metsähal-lituksen mailla. Lisäksi ennallistettiin muutamia puroja ja teitä.

34

Keidassoiden, aapasoiden ja korpien ennallistaminen Natura 2000-alueilla

EU:n Life-rahaston tukema hanke keidassoiden, aapasoiden ja korpien ennallis-tamisesta Natura 2000 -alueilla päättyi vuoden lopussa. Metsähallitus ennallistihankkeen aikana yhteensä yli 1500 hehtaaria keidassoita, aapasoita ja korpia 17Natura 2000 -alueella vuosina 1996–1999 Etelä- ja Pohjois-Hämeessä, Satakunnas-sa sekä Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla. Projektin tavoitteena oli palauttaaennallistettavien soiden luonnontila. Ennallistaminen tehtiin täyttämällä ja pa-toamalla ojia ja poistamalla ojituksen seurauksena kasvanutta puustoa ja taimik-koa. Ennallistamistoimien vaikutuksesta pohjavedenpinnan taso on noussut, mi-kä yhdessä suomaiseman avautumisen kanssa on luonut edellytykset suokasvil-lisuuden ja -eläimistön palautumiselle.

Projektiin osallistui Etelä-Suomen, Länsi-Suomen ja Pohjanmaan-Kainuun luon-topalveluiden lisäksi Pirkanmaan ympäristökeskus. Projektin kustannukset oli-vat yhteensä 4,7 miljoona markkaa.

Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan aapasoiden ja korpien ennallistaminen EU:n Life-rahaston tukemassa aapasoiden ennallistamishankkeessa valmistuivat vuonna1998 ja Oulun läänissä myös vuonna 1999 inventoitujen suokohteiden ennallis-tamissuunnitelmat. Kilsiaapa-Ristivuoman soidensuojelualueella ennallistettiin69 hehtaaria suota. Osana Life-hanketta Martimoaavalla uusittiin 800 metriä pit-kospuita ja avattiin lasten luontopolku, ja Hirvisuolle perustettiin selkärangatto-mia eläimiä esittelevä luontopolku ja uusittiin opastetauluja. Myös näyttävä aa-pasuojuliste valmistui mm. hankkeen tiedotustarkoituksiin.

4.3 Elinympäristöjen hoito

Elinympäristöjen hoito sisältää erilaisia luonnonhoitotöitä, joita tehdään uhan-alaisten ja harvinaisten lajien elinympäristöjen ja perinnebiotooppien säilyttämi-seksi. Perinnemaisemien hoidon tavoitteena on maisemansuojelu, eliöstönsuojeluja kansanperinteen vaaliminen.

Lintuvesien suojeluohjelman kohteella Parikkalan Siikalahdella estettiin järvenumpeenkasvua niittämällä osmankäämikasvustoa avovesialueen lisäämiseksi.Linnusto näyttää hyötyneen aiempien vuosien hoitotoimista: sekä laji-, että pari-määrät ovat kasvaneet.

Vuonna 1999 perinnemaisemia hoidettiin yhteensä runsaalla 600 hehtaarilla.Yleisin hoitomuoto oli laidunnus (548 ha). Suurin osa hoidetuista alueista sijait-see Saaristomeren kansallispuistossa.

Vuoden 1999 luonnonhoitokohteet löytyvät liitteestä 1. Uhanalaisten lajien hoitoon käsitelty luvussa 5.1.

35

Saaristomeren kansallispuiston perinnebiotooppien hoito ja entistäminen -Life

Euroopan Unionin Life-rahaston tukema hanke ”Saaristomeren kansallispuistonperinnebiotooppien hoito ja entistäminen” päättyi vuonna 1999. Vuoden 1999 ai-kana entistettiin hakoja ja niittyjä noin neljä hehtaaria. Myös laitumien määrää li-sättiin kymmenellä hehtaarilla. Kolmen vuoden aikana on niittyjen ja hakojenpinta-alaa lisätty runsaalla 30 hehtaarilla ja hoidettujen perinnebiotooppien ko-konaismäärä on noussut 303 hehtaarista 363 hehtaariin. Projektin päätavoitteenaoli raivata umpeenkasvaneita niittyjä ja laidunmaita, jotta elinympäristöjen riit-tävä suojelun taso voitaisiin säilyttää. Projektissa rakennettiin kaksi uutta luon-topolkua ja uusittiin viisi vanhaa. Lisäksi viidessä saaressa on nyt uusitut opas-tustaulut. Perinnebiotooppien hoidosta valmisteltiin kirjaa ja eliöistä ja niidenseurannasta neljää julkaisua.

Kuva 6. Saaristomeren perinnebiotooppien eliöistä ja niiden seurannasta valmisteltiin jul-kaisuja. Piirros: Laila Nevakivi.

36

Arvokkaiden Lounais-Suomen kosteikkojen suojelu ja hoito -Life

EU:n Life-rahaston tuella käynnistyi viiden lounaissuomalaisen kansainvälisestiarvokkaan lintuveden hoidon ja käytön suunnittelu sekä toteuttaminen. Kohteetovat Mietoistenlahti (Mietoinen), Koskeljärvi (Eura, Mynämäki, Laitila), Otajärvi(Laitila, Pyhäranta, Kodisjoki), Omenajärvi (Kiikala, Suomusjärvi) ja Oukkulan-lahti (Askainen, Lemu, Masku). Hanke on nelivuotinen.

Projektin aikana tehdään hoitoja käyttösuunnitelmia ja aloitetaan välttämättö-mimmät kunnostustyöt ja luodaan pohjaa alueiden jatkohoidolle. Umpeenkasva-neita niittyjä entistetään, rantaniittyjä kuivattavia ojia täytetään ja sopivilla pai-koilla aloitetaan laidunnus. Pienpetojen vähentäminen on osa hankkeessa toteu-tettavaa luonnonhoitoa. Hanke sisältää myös alueiden luontoarvojen inventoin-teja ja tutkimusta. Luontoretkeilyä edistetään rakentamalla mm. luontopolkuja,opastustauluja, linnustontarkkailupaikkoja ja opastuspisteitä. Hanke sisältäämyös maanhankintaa.

Yllä mainittujen viiden alueen suunnitteluun, hoitoon ja kunnostamiseen on va-rattu yhteensä 8,5 milj. mk. Etelä-Suomen luontopalvelut vastaa hankkeesta, jos-sa ovat mukana myös Metsähallituksen Laatumaa, Suomen ympäristökeskus,Lounais-Suomen ympäristökeskus, Varsinais-Suomen ja Satakunnan riistanhoi-topiirit sekä kosteikkoalueiden suurimmat kunnat. Vuonna 1999 työt aloitettiinsuunnittelulla ja yleisötilaisuuksilla.

4.4 Luontokartoitus

Ylä-Lapin luonnonhoitoalueella ja Urho Kekkosen kansallispuistossa jatkui bio-tooppikartoitus. Hanke on osittain Euroopan unionin rahoittama (6b-hanke).Kuviotietojen tallennus LUOTI-tietojärjestelmään saatiin valmiiksi ja kartoitus-tietojen raportointi aloitettiin. Lisäksi biotooppikartoituksen tietojärjestelmäätestattiin vuoden aikana. Hanke päättyy vuonna 2000.

Osana EU:n Life-rahaston tukemaa hanketta ”Ylläs-Aakenuksen alueen vanhojenmetsien suojelun toteuttaminen” aloitettiin Ylläksellä biotooppikartoitus. Tässäkartoituksessa käytetään samaa menetelmää kuin Ylä-Lapin ja Urho Kekkosenkansallispuiston biotooppikartoituksessa. Myös Luoston vanhojen metsien suo-jeluohjelmakohteen kartoitus aloitettiin samalla menetelmällä. Sekä Ylläkselläettä Luostolla valmistuivat maastotyöt ja ilmakuvatulkinta aloitettiin. Kartoituk-set valmistuvat vuonna 2000.

37

4.5 Kasvillisuusselvitykset

Lajistoselvitysten tuloksia tarvitaan suojelualueiden hoitoa varten. Monet Metsä-hallituksen teettämät kasvillisuus- tai kasvilajistoselvitykset liittyvät uhanalaisiinlajeihin (ks. luku 5.1). Heikentynyt rahatilanne vähensi selvitysten määrää eteläi-sessä Suomessa. Tärkeimmät Metsähallituksen luonnonsuojelun tekemät taiteettämät kasvillisuus- ja kasvilajistokartoitukset on kerätty liitteeseen 1.

Haapakeitaan soidensuojeluohjelman kohteella Satakunnassa saatiin valmiiksivuonna 1998 aloitettu kasvillisuuskartoitus, joka palvelee sekä alueen hoidon jakäytön suunnittelua että ennallistamissuunnittelua. Kartoituksen tulosten pe-rusteella suuri osa alueen soista on ennallistettava. Hanke liittyi EU:n aluetukira-haston tavoiteohjelman 5b Isonjoen-Lauhanvuoren -kehittämishankkeeseen.

Ruunaan retkeilyalueen aarniosista ja muilta lahopuustoisimmilta kuvioilta kar-toitettiin kääpälajistoa. Alue osoittautui yllättävän monipuoliseksi ja alueeltalöytyi 16 valtakunnallisesti uhanalaista kääpälajia, joilla on yhteensä 70 esiinty-mää. Löydettyjen uhanalaisten lajien joukossa olivat mm. kanadankääpä ja sit-kankääpä, jota ei ole aikaisemmin löydetty Itä-Suomesta. Kanadankääpä kasvaakauan maassa maanneissa kuorettomissa männynrungoissa ja sitkankääpä jä-reillä kuusimaapuilla. Koko maasta tunnetaan vain muutamia näiden lajienesiintymiä.

Urho Kekkosen kansallispuiston alueella tehtiin uhanalaisten putkilokasvienesiintymien tarkistus ja uusien kasvistotietojen kokoaminen kesällä 1999. Kar-toituksen tavoitteena oli vanhojen uhanalaisesiintymien koordinaattitietojen täs-mentäminen ja uusien havaintojen tekeminen sekä uhanalaisista putkilokasveistaettä muusta kasvillisuudesta. Työssä käytettiin lähtötietoina LuonnontieteellisenKeskusmuseon kasvistorekisterin kasvihavaintoja sekä uhanalaisten eliöiden re-kisteriä, UHEXia. Vinkkejä kasvistollisesti arvokkaista alueista saatiin myös van-hoista alueen kasvillisuuskuvauksista. Maastotyöt pyrittiin kohdentamaan tär-keimpien uhanalaisesiintymien lisäksi eri puolille puistoa ja erilaisille elinympä-ristöille, jotta saataisiin mahdollisimman kattava otos alueen biotoopeista. Kas-vistotietoja kerättiin eri puolilta puistoa 20 Atlas-ruudulta (1 × 1 km). Kartoituk-set jatkuvat kesällä 2000. Puiston alueelta on havaittu 6 valtakunnallisesti ja 42alueellisesti uhanalaista putkilokasvilajia. Uusia uhanalaisia putkilokasvejapuistosta ei kesällä 1999 löytynyt. Puistolle uusina lajeina voitaneen kuitenkinmainita kulttuurin seuralaislajit pujo, vadelma ja mustaherukka, jotka kaikkilöytyivät kämppien läheisyydestä.

Ylläksen Natura 2000 -alueella tehtiin putkilokasvien, jäkälien ja kääpien kartoi-tuksia osana LIFE-hanketta. Kartoitukset tuottavat perustietoa alueen lajistosta jauhanalaisista lajeista sekä niiden elinympäristöistä mm. hoitoja käyttösuunni-telmaa ja opastustoimintaa varten. Yhteistyötä tehtiin Luonnontieteellisen kes-kusmuseon kanssa putkilokasvi- ja kääpäselvityksissä. Tähänastisten selvitystenperusteella alueelta on tietoja noin 220 putkilokasvista, 230 jäkälästä ja 90 kää-västä. Kartoituksessa löytyi 21 Kittilän Lapin eliömaakunnalle uutta jäkälälajia.Valtakunnallisesti uhanalaisia putkilokasveja löytyi kuusi, jäkäliä kolme ja kää-

38

piä 19 lajia. Näistä suurin osa on alueelle uusia. Erityisesti kääpien suhteen alueon erittäin merkittävä. Kartoituksia on tarkoitus jatkaa ja laajentaa kesällä 2000.

4.6 Eläimistöselvitykset

Useat Metsähallituksen teettämät eläimistöselvitykset liittyvät uhanalaisiin lajei-hin (ks. luku 5.1). Uhanalaisia lajeja lukuun ottamatta tärkeimmät eläinseurannatja -selvitykset ovat liitteessä 1.

Oulangan kansallispuistosta löytyi Suomelle uusi harmoyökköslaji Xestia atrata,jonka suomenkieliseksi nimeksi on ehdotettu tummaharmoyökköstä. Siitä on Eu-roopasta vain kaksi aiempaa havaintoa, molemmat Ruotsista. Seuraavat esiinty-mät ovatkin Uralilla ja siitä itään. Lajia löytyi kaikkiaan kolme yksilöä. Lajin mu-na- tai toukkavaiheita ei toistaiseksi tunneta.

Itäisen Suomenlahden kansallispuiston kovakuoriaisselvityksissä löytyi neljä yk-silöä jymypallovesiäisiä ajautuneina rannoille. Laji on edellisessä uhanalaisar-vionnissa määritelty maastamme hävinneeksi lajiksi. Lisäksi löytyi myös toinenSuomesta hävinneeksi tulkittu laji, mustahälvekäs, joka pyydystettiin Kilpisaarenmetsästä. Näiden lisäksi löydettiin yksi vaarantunut laji, kuusi silmälläpidettäväätaantunutta lajia ja yksi silmälläpidettävä harvinainen laji.

Ruunaan retkeilyalueella tehtiin koskialueen pohjaeläinlajiston kartoitus opin-näytetyönä Joensuun yliopistolle. Tavoitteena on selvittää pohjaneläinlajistonkoostumus ja mitä lajistoa kalat käyttävät ravintonaan. Näytteiden määritys ontoistaiseksi kesken, mutta alustavissa määrityksissä löydettiin mm. erittäin har-vinainen päivänkorentolaji, jota on aikaisemmin tavattu vain kerran Suomesta:1900-luvun alussa Kokemäenjoelta.

Linnansaaren kansallispuistossa jatkettiin vesi- ja lokkilinnuston pesimätuloksenseurantaa. Seuranta liittyy pienpetojen, erityisesti minkin vaikutusten arviointiin.Kansallispuistosta on viime vuosina pyydystetty minkkejä. Ainakin luodoilla pe-sivien lokkilintujen pesimätulos on parantunut alueilla, jossa minkkikanta onpienentynyt. Selkälokin pesintä onnistui kertomusvuonna Linnansaaressa aiem-piin vuosiin verrattuna hyvin ja kansallispuiston 35 selkälokkiparia tuottivat 24lentokykyiseksi varttunutta poikasta.

39

4.7 Muut tutkimukset ja selvitykset

Tärkeimmät muista kuin eläimistöön tai kasvillisuuteen liittyvistä selvityksistäon liitteessä 1. Kaikkien tutkimusten ja selvityksien määrässä näkyi eteläisenSuomen luontopalveluiden heikentynyt rahatilanne: selvityksiä pystyttiin teke-mään vain hyvin vähän.

Pohjois-Karjalan vanhojen metsien suojelukohteiden verkon toimivuutta tutkit-tiin erityisesti haavalla esiintyvien lajien osalta. Hankkeessa kartoitettiin vanho-jen metsien eläviä ja kuolleita puuyksilöitä. Kerättyjen tietojen perusteella laadi-taan analyysi haapojen tämänhetkisestä esiintymisestä ja simulaatiomallienavulla ennustetaan haavan esiintymistä ja erilaatuisen haaparesurssin saata-vuutta noin 50 vuoden aikaperspektiivillä. Tulosten analysointi on vielä kesken.

Vuosina 1998–99 hankittiin aineistoa Pirkanmaan suojelualueiden edustavuudenarviointia varten. Hankkeessa olivat mukana Metsähallituksen lisäksi Pirkan-maan ympäristö- ja metsäkeskukset, Pirkanmaan liitto, Suomen Ympäristökeskussekä Tampereen ammattikorkeakoulu. Kesällä 1999 mitattiin lahopuita ja muutapuustoa vanhan metsän kohteilta (25 kpl). Vastaavasti Pirkanmaan ympäristö-keskus mittasi useita vanhoja talousmetsäkohteita. Tulosten analysointi on vieläkesken.

5 MAANKÄYTTÖÖN VAIKUTTAMINEN

5.1 Natura 2000

Natura 2000 on Euroopan unionin alueverkosto, johon Suomi on unionin jäsene-nä velvoitettu liittämään ns. luonto- ja lintudirektiiveissä mainittujen tärkeidenluontotyyppien ja lajien esiintymiä. Kaikkia kyseisten luontotyyppien ja lajienesiintymiä ei ole tarkoitus suojella, vaan verkostolla pyritään saavuttamaan suo-tuisan suojelun taso, jolla lajien ja luontotyyppien luontaiset levinneisyysalueetsäilyvät ennallaan tai laajenevat. Suomen esitys Natura 2000 -suojelu-alueverkostoksi sisältää valtion maita yhteensä noin 3,3 miljoonaa hehtaaria 711eri alueella. Nämä ovat valtaosaltaan olemassa olevia suojelualueita ja suoje-luohjelmiin kuuluvia alueita.

Metsähallitus osallistui loppuvuodesta Suomen Natura 2000 -ehdotuksessapuutteellisesti edustettuina olevien lajien ja elinympäristöjen täydennyksen val-misteluun yhteistyössä ympäristökeskusten kanssa. Se myös toteutti Natura 2000-verkostoa hankkimalla alueita luonnonsuojelutarkoituksiin.

5.1.1 Life-hankkeet

Euroopan unionin Life-rahaston varoja voi anoa luonto- ja lintudirektiivien prio-risoitujen lajien ja elinympäristöjen suojeluun sekä Natura 2000 -alueiden kehit-tämiseen. EU:n aluekehitysrahaston ja Life-tuen osuus on yleensä korkeintaan

40

puolet koko hankkeen kustannuksista. Taulukossa 5 ovat ne EU:n Life-projektit,joissa Metsähallituksen luonnonsuojelu on päävastuullinen tai merkittäviltä osinmukana. Uhanalaisiin lajeihin liittyvät hankkeiden tulokset on esitetty kappa-leessa 5.1, soiden ennallistamiseen liittyvien hankkeiden tulokset kappaleessa 5.2ja luonnonhoitoon liittyvien hankkeiden tulokset kappaleessa 5.3.

Taulukko 5. Euroopan unionin Life-projektit, joissa Metsähallituksen luonnonsuojelu on päävas-tuullinen tai merkittäviltä osin mukana.

Nimi Aika

Keidassoiden, aapasoiden ja korpien ennallistaminen Natura 2000 -alueilla 1996–1999Saaristomeren kansallispuiston perinnebiotooppien entistäminen 1997–1999Perämeren maankohoamisrannikon uhanalaisten luontotyyppien ja lajien 1997–2001

suojelu sekä kulttuuriperinnön ja kestävän käytön edistäminen Rahjansaaristossa.

Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan aapasoiden ja korpien ennallistaminen 1997–2001Natura 2000 -alueilla

Suomen ja Ruotsin kiljuhanhipopulaation suojelu 1997–2000Arvokkaiden Lounais-Suomen kosteikkojen suojelu ja hoito 1999–2003Boreaalisten luonnonmetsien suojelun ja muiden maankäyttömuotojen yh- 1999–2002

teensovittaminen Syötteen alueellaYlläs-Aakenuksen alueen vanhojen metsien suojelun toteuttaminen 1999–2003Metsäpeuran rotupuhtauden turvaaminen 1998–2001Naalin suojelu Suomessa ja Ruotsissa 1998–2002________________________________________________________________________________

Metsähallitus osallistui myös useisiin muihin Life-projekteihin. Metsäpeuranrotupuhtauden turvaamisprojektissa (1998–2001) korotettiin ja kunnostettiin peu-ra-aitaa yli 40 kilometriä Kainuussa ja osallistuttiin hankkeen tiedottamiseen. Pe-rämeren maankohoamisrannikon uhanalaisten luontotyyppien ja lajien suojeluunsekä kulttuuriperinnön ja kestävän käytön edistämiseen Rahjan saaristossa -hankkeessa (1997–2001) aloitettiin hoitoja käyttösuunnitelman teko. Metsähal-litus osallistui myös Merenkurkun saaristo -projektiin (1997–2000). Muista hank-keista, jossa Metsähallitus on mukana, kerrotaan luvuissa Uhanalaisten lajiensuojelu (luku 5.1), Luonnontilan ennallistaminen ja seuranta (luku 5.2) jaElinympäristöjen hoito (luku 5.3).

41

5.2 Suojelualueverkon edustavuusarviointi (SAVA)

Vuonna 1997 käynnistettiin Metsähallituksen ja Suomen ympäristökeskuksenyhteistyöhanke, jonka tarkoituksena on selvittää maamme suojelualueverkostonnykyistä tilaa sekä arvioida sen kykyä turvata Suomen luonnon monimuotoi-suus. Päävastuu arvioinnista on Suomen ympäristökeskuksella.

Metsähallitus on toimittanut Suomen ympäristökeskukselle aineistoa suojelu-alueverkon edustavuusselvitystä varten. Väliraportti suojelutason riittävyydestäeräiden uhanalaisten lintu- ja nisäkäslajien osalta valmistui alkuvuonna ja loppu-raportti vuoden lopussa. Loppuraportti julkaistaan Metsähallituksen luonnon-suojelujulkaisuja –sarjassa keväällä 2000.

5.3 Luonnonvarasuunnittelu

Luonnonvarasuunnitelmat ovat laajoja, kokonaisvaltaisia luonnonvarojen kestä-vään käyttöön tähtääviä suunnitelmia, joissa sovitetaan yhteen Metsähallitukseneri tulosalueiden tarpeet sekä metsien hoidon ja käytön eri mahdollisuudet.Suunnitelmat korvaavat perinteiset metsätaloussuunnitelmat ja kattavat myössuojelu- ja virkistysalueet. Suunnitelmat tehdään osallistavan suunnittelun peri-aattein: kaikilla kiinnostuneilla on mahdollisuus kertoa valtion metsiä koskevatmielipiteensä, toiveensa ja tarpeensa. Luonnonvarasuunnitelmat tehdään Metsä-hallituksen asettamien ympäristötavoitteiden (luku 1.6) mukaisesti. Metsähalli-tuksen luonnonsuojelun tulosalue on aktiivisesti mukana luonnonvarasuunni-telmien laadinnassa.

Pohjanmaan luonnonvarasuunnitelma vuosille 2000–2009 valmistui syksyllä.Suunnitelma-alue sisältää 952 000 hehtaaria Metsähallituksen maita ja vesiä 50kunnan alueella. Tästä suojelukohteita on 178 600. Suunnitelmassa esitetään pe-rustettavaksi Taivalkoskelle Lauttasuon suojelumetsä (760 ha) ja Iihin Röytänsuojelumetsä (35 ha). Muut suojelumetsäesitykset perustuvat Pohjois-Suomenvanhojen metsien suojelutyöryhmän mietintöön.

Länsi-Lapin luonnonvarasuunnitelma valmistui maaliskuussa. Suunnittelualuee-seen kuului neljässätoista kunnassa olevia Metsähallituksen maita ja vesiä noin1,7 miljoonaa hehtaaria, josta erityyppisiä suojelualueita on 298 000 hehtaaria. Pe-rä-Pohjolan luontopalvelut oli mukana hankkeen projekti- ja johtoryhmissä jaosallistavan suunnittelun työryhmässä sekä vastasi suunnitelman luonnon mo-nimuotoisuutta käsittelevästä osiosta. Suunnitelmassa esitetään perustettavaksiTervolaan Louepalon suojelumetsä ja Muonioon Olostunturin suojelumetsä. Li-säksi suunnitelmassa esitetään ojitettujen hillasoiden ennallistamista kokeiltavanpienialaisesti. Myös luonnonsuojelua koskevaa tiedotusta aiotaan lisätä Länsi-Lapin asukkaille, sidosryhmille ja muille luonnonsuojelun palveluja käyttävilleasiakkaille.

Itä-Suomen luonnonvarasuunnittelu aloitettiin toukokuussa ja suunnitelma valmis-tuu kesällä 2000. Suunnitelma kattaa seuraavan kymmenvuotiskauden ja 570 000

42

hehtaaria Metsähallituksen hallinnassa olevia maita ja vesiä. Suojelukohteita onyhteensä noin 75 000 hehtaaria. Yhteistyötä varten perustettiin kolme maakun-nallista työryhmää (Pohjois-Karjala, Pohjois-Savo ja Järvi-Suomi), jotka avustavatvarsinaista projektiryhmää maankäytön periaatesuunnitelman laadinnassa. Kan-salaismielipiteitä kartoitettiin syyskesällä. Itä-Suomen luontopalvelut osallistuisyksyn aikana suojelupainotteisten maankäyttö- ja tuotantovaihtoehtojen laa-dintaan.

Itä-Suomen luonnonvarasuunnittelussa käytettiin yhtenä osallistamiskeinona 14paikkakunnalle suunnattua torikiertuetta, jolla kerättiin palautetta ja esiteltiinMetsähallituksen toimintaa. Kiertueen aikana noin 1000 henkilöä täytti palaute-lomakkeen. Vastaajista noin kolmannes oli naisia. Luonnonsuojelun tulosalueentehtäviä koskevia kommentteja saatiin lähes 800. Olemassa oleviin suojelu- javirkistysalueisiin oltiin tyytyväisiä ja niitä pidettiin hyvin hoidettuina.

Itä-Suomen luonnonvarasuunnittelun maakunnallisissa työryhmissä nähtiinyhtenä Metsähallituksen vahvuutena yhteistyöhakuisuus ja avoimuus. Moni-muotoisuuden uhkana monet pitivät kiristyviä tulostavoitteita, samoin pelättiinilmaispalvelujen karsimista ja jokamiehen oikeuksien kaventumista. Mahdolli-suuksina nähtiin hyvin laajasti luontomatkailu, luonnonhoitotyöt ja muu paikal-listen elinkeinoja kehittäminen.

Myös Ylä-Lapissa alkoi luonnonvarasuunnittelu vuonna 1999. Suunnitelma-alueon noin 2,7 miljoonaa hehtaaria. Luontopalvelut osallistuu monin tavoin suun-nitteluun. Tulosalueen edustajat vastaavat Enontekiön ja Utsjoen paikallistyö-ryhmistä. Lisäksi järjestettiin alueen kunnissa yleisötilaisuuksia ja Inarissa, Utsjo-ella ja Enontekiöllä koulutustilaisuuksia.

5.4 Alue-ekologinen suunnittelu

Metsähallitus aloitti alue-ekologisen suunnittelun vuonna 1994. Suunnittelun ta-voitteena on säilyttää ja lisätä metsäluonnon monimuotoisuutta. Tarkoitus onkehittää metsien rakennetta luonnonmetsien kehityskulkua jäljitellen. Tavoitesaavutetaan varmistamalla lajien elinympäristöjen säilyminen ja jatkuvuus säi-lyttämällä talousmetsäalueillakin vanhojen metsien ja lehtimetsien osuus riittä-vänä, luomalla leviämismahdollisuuksia uhanalaisille lajeille sekä kohdentamallaluonnon ennallistamiseen tähtäävät toimenpiteet mahdollisimman hyvin. Suun-nittelussa kerätään tietoa tärkeistä elinympäristöistä eli avainbiotoopeista, sa-moin kuin virkistys- ja kulttuurikohteista. Lopputuloksena on verkosto, johon si-sältyy metsätalousalueiden lisäksi virkistyspainotteisia ja suojeltavia alueita.Metsähallituksen asettamien ympäristöpäämäärien tavoitteena on, että kaikissaMetsähallituksen talousmetsissä ovat alue-ekologiset suunnitelmat valmiinavuoden 2000 loppuun mennessä. Suunnitelma-alueiden koko vaihtelee muuta-mista tuhansista hehtaareista yli 100 000 hehtaariin. Yleensä suunnitelma-alueillaon sekä talousmetsiä että luonnonsuojelualueita.

43

Alue-ekologinen suunnittelu tehdään tulosalueiden yhteistyönä. Uusia luonto-kohteita haetaan metsätalouskuviotietojen ja osallistavan suunnittelun avulla.Alue-ekologisissa suunnitelmissa kokonaan metsänkäsittelyn ulkopuolelle jäävi-en valtakunnallisesti uhanalaisten lajien esiintymien sekä muiden arvokkaidenluontokohteiden osuus suunnittelualueen pinta-alasta vaihtelee paljon ollen kes-kimäärin vajaa 5 %. Metsähallitus teki joulukuussa päätöksen 19 uuden suojelu-metsän (5 561 ha) perustamisesta Itä-Suomeen, Pohjanmaalle ja Kainuuseen sekä94 (2 843 ha) uuden luonnonsuojelualueen säädösvalmistelujen aloittamisesta.Näistä alueista valtaosaa on esitetty perustettavaksi alue-ekologisissa suunnitel-missa.

Kuva 7. Alue-ekologisessa suunnitelmissa esitetään usein perustettavaksi suoje-lumetsiä tai lakisääteisiä luonnonsuojelualueita. Piirros: Jari Kostet.

44

Luonnonsuojelun tehtävänä on tarkistaa mahdollisia uhanalaisesiintymiä ja kar-toittaa myös muuta lajistoa. Kuorevedeltä löytyi alue-ekologisessa inventoinnissauhanalaisen suikeanoidanlukon esiintymä. Suomussalmen Malahvian ja Kukku-rin kiistanalaisilla alueilla tehtiin yhteistyössä metsätalouden kanssa tarkentavialajistoinventointeja. Itä-Lapista löydettiin uhanalaisia kääpiä yli 80 uudesta koh-teesta. Näistä kaksi oli erityisesti suojeltavien lajien kasvupaikkoja

Vuoden 1999 lopussa Metsähallituksen valmiit, hyväksytyt alue-ekologisetsuunnitelmat kattoivat noin 3,8 miljoonaa hehtaaria; noin puolelle tästä alueestavalmistui suunnitelma kertomusvuoden aikana. Alue-elologisten suunnitelmienmaastotyöt oli saatu päätökseen vuoden lopussa noin kuuden miljoonan hehtaa-rin (94 % koko suunnittelualueesta) osalta.

5.5 Uusien suojelualueiden perustamisvalmistelu

Ympäristöministeriö antoi Metsähallituksen tehtäväksi avustaa ministeriötä suo-jelualueiden säädösvalmistelussa mm. laatimalla ehdotus Pohjanmaan ja Kai-nuun vanhojen metsien suojelualueiden säädöksiksi.

Metsähallitus lähetti ympäristöministeriölle ehdotuksen Syötteen alueen perus-tamisesta kansallispuistoksi keväällä 1998. Valmistelua jatkettiin mm. antamallalausunto ministeriön säädösehdotuksesta ja osallistumalla neuvotteluihin kunti-en ym. tahojen kanssa.

Säädösvalmistelu käynnistyi keväällä Pohjanmaan ja Kainuun alueella. Vuodenalussa perustettiin kumpaankin maakuntaan työryhmä, joissa olivat myös sidos-ryhmät edustettuina. Yksityishenkilöt ja yhteisöt pääsivät vaikuttamaan yleisöti-laisuuksissa, joissa Koillismaalla herättivät eniten keskustelua Kuusamossa sijait-sevat suojeluohjelmakohteet, joihin kohdistuu matkailukäytön paineita. Kai-nuussa puolestaan keskusteltiin metsästyksestä ja Suomussalmen ja Puolangankuntien kansallispuistoesityksistä. Säädösten kirjoittaminen aloitettiin, ja ne saa-daan valmiiksi Metsähallituksen osalta vuonna 2000. Kaiken kaikkiaan säädös-valmistelussa on 112 kohdetta, yhteispinta-alaltaan noin 71 000 hehtaaria.

6 KANSAINVÄLINEN TOIMINTA

Metsähallituksen luonnonsuojelun kansainvälinen toiminta oli sekä suojelu-alueyhteistyötä Suomen lähialueilla sijaitsevien suojelualueiden kanssa että toi-mintaa kansainvälisissä luonnonsuojelujärjestöissä. Lähialueyhteistyössä pää-kumppanina oli Venäjä ja organisaatioyhteistyössä Euroopan kansallispuistoliittoEUROPARC ja kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN (The World Conser-vation Union). Luonnonsuojelun asiantuntijoita työskenteli myös MetsähallitusConsultingin projekteissa mm. Karjalan tasavallassa ja Ukrainassa.

45

6.1 Lähialueyhteistyö

Lähialueyhteistyössä toimittiin Venäjän, Viron, Ruotsin ja Norjan luonnonsuoje-lualueiden, luonnonsuojeluviranomaisten ja tutkimuslaitosten kanssa pääpainonollessa Venäjällä. Kukin luontopalvelualue vastasi yhteistyöstä omalla kohdal-laan rajan toisella puolella sijaitseviin suojelualueisiin. Luonnonsuojelun keskus-yksikkö vastasi lähialueyhteistyön koordinoinnista.

6.1.1 Lähialueyhteistyö Venäjän kanssa

Yhteistyö kohdistui rajan tuntumassa jo toimiviin tai suunniteltuihin Venäjänsuojelualueisiin. Yhteistyön pitkän aikavälin tavoitteena on luoda Suomen ja Ve-näjän raja-alueelle monipuolinen yhteistyöverkosto, jossa suojelualueparit toimi-sivat verkoston ytiminä. Yhteyksiä luotiin myös Luoteis-Venäjän suojelualueliit-toon ja Venäjän keskushallinnossa kansallispuistoista vastaavaan Venäjän Fede-raation metsäpalveluun. Venäjä-yhteistyö toteutettiin osana Suomen ja Venäjänluonnonsuojelun yhteistyösopimusta, joten Metsähallituksen luonnonsuojeluosallistui myös Suomen ja Venäjän luonnonsuojelun yhteistyöryhmän toimin-taan.

Metsähallituksen luonnonsuojelun lähialueyhteistyö Venäjällä sisälsi vuonna1999:* lajistoinventointeja ja -tutkimuksia kuten linnuston laskentoja sekä perhos- ja

maanilviäisselvityksiä Suomenlahden alueella, laatokannorpan suojelua edis-täviä inventointeja Sortavalan ja Valamon saaristossa, vanhojen metsien lajis-toselvityksiä Kutsassa ja yhteistyötä petolintukantojen tilan selvittämiseksiMurmanin alueella,

* kävijöiden ja luontomatkailun edellyttämän palveluvarustuksen (luotopolut,pitkospuut, tulipaikat ja majoitustuvat) rakentamista Paanajärven kansallis-puistossa ja Kostamuksen luonnonpuistossa sekä luontokeskusten suunnit-telua Sortavalan saariston suojelualuetta varten,

* tiedon keräämistä uusien suojelualueiden perustamiseksi Sortavalan saaris-tossa, Kalevalan alueella, Kutsassa ja Lapin metsässä,

* luonto-opetuksen ja -valistuksen kehittämistä, luontokursseja ja -opetustaKostamuksen luonnonpuiston kanssa,

* Suomen luonnonsuojelualueita esittelevän aineiston kääntämistä venäjäksipalvelemaan sekä opetusta, valistusta että luontomatkailua,

* Venäjällä toteutettujen biologisten inventointien suomenkielisten raporttienkääntämistä venäjäksi palvelemaan uusien suojelualueiden perustamissuun-nittelua.

Luonnonsuojelun tulosalueen asiantuntijat osallistuivat myös Metsähallitus Con-sultingin johdolla toteutettavaan ”Karelia Parks Development” -nimiseen Tacis -projektiin Karjalan tasavallassa sekä ”Trans-Karpatian Environment Network” -nimiseen Tacis-projektiin Ukrainassa ja Romaniassa.

46

6.1.2 Lähialueyhteistyö Ruotsin, Norjan ja Viron kanssa

Merenkurkun alueella tehtiin yhteistyötä Ruotsin kanssa osallistumalla mm. Me-renkurkun neuvoston asettamaan luonnonsuojeluviranomaisten yhteistyöryh-män toimintaan. Lisäksi osallistuttiin Merenkurkun saariston matkailun ja luon-nonsuojelun yhteensovittamisen Interreg IIc Achipal -projektiin.

Ruotsin ja Norjan kanssa tehtiin tiiviisti yhteistyötä suurpetojen ja petolintujenseurannan kehittämiseksi. Kokemuksia ja seurantatuloksia vaihdettiin useissayhteisissä kokouksissa. Lisäksi osallistuttiin Ruotsin kanssa yhteiseen Life-projektiin naalien suojelemiseksi.

Metsähallitus osallistui Suomen ja Viron ympäristöministeriöiden luonnonsuo-jelun yhteistyöryhmän toimintaan. Metsähallituksesta oli työryhmän Suomenosapuolen sihteeri. Lisäksi Metsähallitus osallistui putkilokasviyhteistyöhön,jonka projektin seminaari ja maastoretkeily järjestettiin Kilpisjärvellä. Metsienennallistamisprojektin seminaari järjestettiin Seitsemisen kansallispuistossa.

6.2 Yhteistyö Kiinan Hunanin maakunnan metsäosastonkanssa

Metsähallitus jatkoi edelleen yhteistyötä Hunanin maakunnan metsäosastonkanssa. Projektin koordinointiryhmä piti kokouksen Suomessa elokuussa. Syys-kuussa avattiin yhteistyön tuloksena syntynyt luontokeskus Hunanin pääkau-pungissa Changshassa. Suomesta luontokeskuksen avajaisiin osallistuivat PenttiTakala, Rauno Väisänen sekä Hannu Sipinen, joka vastasi luontokeskuksen Suo-men osaston toteutuksesta. Lisäksi jatkettiin ”Hunanin maakunnan biodiversi-teetin säilyttäminen” -toimintaohjelman (Biodiversity Action Plan) muokkaa-mista julkaistavaksi.

6.3 Muu kansainvälinen toiminta

Perä-Pohjolan ja Ylä-Lapin luontopalvelut osallistuivat Arktisen Neuvoston alai-seen CAFF-työskentelyyn (Conservation of Arctic Flora and Fauna) ja sen val-mistelemaan sirkumpolaarisen suojelualueverkon seurantaraportin CPANin(Circumpolar Protected Areas Network) laatimiseen Suomen osalta. Tiina Ka-nerva Etelä-Suomen luontopalveluista osallistui Pohjoismaiden neuvoston luon-to- ja virkistystyöryhmän toimintaan.

Euroopan kansallispuistoliiton EUROPARCin vuosikokous pidettiin syyskuussaPuolan Zakopanessa teemalla "Transcending borders – Parks for Europe". Met-sähallitusta kokouksessa edustivat Rauno Väisänen ja Lassi Karivalo. Metsähal-litus järjesti yhdessä ympäristöministeriön ja metsäntutkimuslaitoksen kanssaEuroopan kansallispuistopäivänä 24. päivänä toukokuuta juhlaseminaarin Ina-rissa teemalla Kansallispuistot 2000 luvulla.

47

Metsähallitus osallistuu aktiivisesti IUCN:n (The World Conservation Union)työhön. Syyskuussa osallistuttiin kansainvälisen seminaarin järjestämiseen luon-nonsuojelualueiden hoidon tehokkuuden arvioinnista. Seminaarin pääalustajanaoli Marc Hockings Queenslandin yliopistosta Australiasta. Luonnonsuojelunasiantuntijoita oli mukana IUCN:n toiminnassa mm. kansallispuisto- ja ympä-ristökasvatuskomissioiden jäseninä. Rauno Väisänen osallistui IUCN:n suojelu-aluekomission WCPA:n (World Commission of Protected Areas) suojelualueidensosiaalista markkinointia käsitelleeseen kokoukseen ja PARC:in (Protected AreaResource Centre) kehittämistä koskeneeseen kokoukseen. Stig Johansson kutsut-tiin WCPA:n ”Management Effectiveness” -työryhmän jäseneksi.

COST-hankkeiden (European Cooperation in the Field of Scientific and TechnicalResearch) tavoitteena on edistää tieteellistä ja teknistä yhteistyötä Euroopassa.Rauno Väisänen osallistui ”Forest Reserves Research Network in Europe” -hankkeeseen (”COST Action E4”). Hän osallistui myös eurooppalaisten kosteik-kojen suojelua edistävään vuosittaiseen ”Delta chiama Delta” -seminaariin Itali-assa.

Luonnonsuojelun tulosalue osallistui WWF:n suunnitteleman ja luontomatkai-luun painottuvan PAN Parks -suojelualueverkoston jäsenyyskriteeristön kehit-tämiseen. Oulangan kansallispuisto on alustavasti mukana tässä verkostohank-keessa.

Skotlannin luonnonsuojelualueiden hoidosta vastaavan Scottish Natural Herit-age´n johtokunnan puheenjohtaja John Markland, toimitusjohtaja Roger Crofts,aluejohtaja Jeff Wattson ja päätutkija Michael Usher vierailivat Suomessa heinä-kuussa tutustuen Metsähallituksen ja erityisesti luonnonsuojelun toimintaan.Tikkurilassa käynnin lisäksi vierailu suuntautui Ylä-Lapin luontopalveluidenkohteisiin Inarissa ja Utsjoella.

Venäjän metsäpalvelun (Federalnaja lesnaja sluzhba) edustajat vierailivat Metsä-hallituksessa erityissuojelualueiden hallinto-osaston johtaja Viktor Popovin joh-dolla. He tutustuivat mm. Oulangan ja Paanajärven kansallispuistojen yhteistyö-hön. Kansallispuistot ovat Venäjällä osa Venäjän metsäpalvelun hallintoa.

Metsähallituksen ja Kiinan Hunanin maakunnan metsäosaston väliseen yhteis-työsopimukseen liittyen Hunanin metsäosaston nelihenkinen valtuuskunta vie-raili Metsähallituksessa elokuussa ulkomaan asioiden osaston johtaja Cai ShengDingin johdolla. Yhteistyökokousten jälkeen tehtiin ekskursio Evolle sekä Puuri-järven-Isonsuon ja Liesjärven kansallispuistoihin.

IUCN:n suojelualueiden hoidon tehokkuuden mittareiden kehittäjä australialai-nen Marc Hockings vieraili Metsähallituksessa syyskuussa. Hän tutustui hoidontehokkuuden mittaamisen kehittämishankkeeseen sekä vieraili Tammisaarenkansallispuistossa.

48

Etelä-Suomen luontopalvelut järjesti ympäristö-, ulko- sekä maa- ja metsä-talousministeriöiden pyynnöstä useita Nuuksion kansallispuiston esittelyitä mi-nisteriöiden kansainvälisille vieraille.

Luonnonsuojelun tulosalue osallistui yhdessä muiden tulosalueiden kanssa lu-kuisten ulkomaisten ryhmien vierailujen järjestämiseen. Vieraita kävi mm. Uk-rainan ympäristöministeriöstä, Irlannin metsähallituksesta, Iso-Britannian Forest-ry Commissiosta, Ranskan metsähallituksesta, Latvian ympäristö-, liikenne- jamaatalousministeriöstä, Venäjän alueiden metsähallintovirastoista, Iranin ympä-ristöministeriöstä ja Aldo Leopold Wilderness Research Instituutista USA:sta.

Liite 1. 1 (12)49

TAULUKOT

Taulukko 1. Euroopan unionin tukemat hankkeet, joissa Metsähallituksenluonnonsuojelu oli merkittävästi mukana vuonna 1999.

Taulukko 2. Luonnonsuojelutehtävien ja yhteiskunnallisten virkistyspalvelu-tehtävien varainkäytön jakautuminen yksiköittäin vuonna 1999.

Taulukko 3. Luonnonsuojelun merkittävimmät rakennushankkeet vuonna1999.

Taulukko 4. Kansallispuistojen arvioidut kävijämäärät vuonna 1999Taulukko 5. Valtion retkeilyalueiden arvioidut kävijämäärät vuonna 1999.Taulukko 6. Metsähallituksen luontokeskusten kävijämäärät ja aukiolovuoro-

kaudet vuonna 1999.Taulukko 7 Metsähallituksen luontotupien kävijämäärät vuonna 1999.Taulukko 8. Vuonna 1999 valmistuneet luontopolut.Taulukko 9. Tärkeimmät uhanalaisten eliölajien suojelemiseksi tehdyt toimen-

piteet vuonna 1999.Taulukko 10. Ennallistamishankkeet vuonna 1999.Taulukko 11. Perinnemaisemien hoitokohteet vuonna 1999.Taulukko 12. Tärkeimmät luonnonhoitokohteet (ha) vuonna 1999.Taulukko 13. Tärkeimmät kasvillisuus- ja kasvilajistokartoitukset vuonna 1999.Taulukko 14. Tärkeimmät eläimistöselvitykset vuonna 1999.Taulukko 15. Tärkeimmät muut selvitykset vuonna 1999.

Taulukko 1. Euroopan unionin tukemat hankkeet, joissa Metsähallituksen luonnonsuojelu oli mer-kittävästi mukana vuonna 1999. Luvut tarkoittavat vain EU-rahoitusta. Yksikkönä 1 000 mk. Life-rahaston tukemat hankkeet

* Saaristomeren kansallispuiston perinnebiotooppien hoito ja entistäminen 1 531* Keidassoiden, aapasoiden ja korpien ennallistaminen Natura 2000 –alueilla 551* Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan aapasoiden ja korpien ennallistaminen 661

Natura 2000 –alueilla* Arvokkaiden lounais-Suomen kosteikkojen suojelu ja hoito 208* Suojelun ja muiden maankäyttömuotojen yhteensovittaminen Syötteen alueella 121* Ylläs-Aakenuksen vanhojen metsien suojelu 518* Suomen ja Ruotsin kiljuhanhipopulaation suojelu 1 017

Aluetukirahaston tukemat hankkeet* Tammelan luontokeskuksen ja sen näyttelyn rakentaminen 2 752* Isonjoen-Lauhanvuoren kehittämishanke 252* Elimyssalolta Vienansaloon –luontomatkailu- ja luonnonsuojeluhanke 307

Liite 1. 2 (12) 50

Taulukko 2. Luonnonsuojelutehtävien ja yhteiskunnallisten virkistyspalvelutehtävien varainkäy-tön jakautuminen yksiköittäin vuonna 1999. Ls-tehtävät = luonnonsuojelutehtävät, Virkistysp. =yhteiskunnalliset virkistyspalvelut. Yksiköiden nimissä lp = luontopalvelut. Yksikkö Ls-tehtävät Ls-tehtävät Virkistyspalv. Virkistyspalv.

1 000 mk % 1 000 mk % Keskusyksikkö 3 361 3 0 0Kehittämisyksikkö 5 481 6 621 2Etelä-Suomen lp 18 159 19 804 3Länsi-Suomen lp 8 950 9 1 486 5Itä-Suomen lp 11 255 11 2 217 7Pohjanmaan-Kainuun lp 22 160 23 11 216 35Perä-Pohjolan lp 13 071 13 9 788 30Ylä-Lapin lp 8 014 8 5 726 18MH:n sisäiset palvelut 7 432 8 0 0 Yhteensä 97 883 100 31 858 100

Taulukko 3. Luonnonsuojelun merkittävimmät rakennushankkeet vuonna 1999. Kp = kansallis-puisto. Kohde Yks. 1 000 mk LuonnonsuojelutehtävätNuuksion kp: Högbackan päärakennuksen kunnostus ja palveluvarustuksenrakentaminen 184Torronsuon ja Liesjärven kansallispuistot: palveluvarustuksen rakentaminen 335Hämeen luontokeskuksen ja sen näyttelyn rakentaminen 5 307Puurijärven-Isonsuon kp: palvelurakenteiden rakentaminen 169Seitsemisen kp: Koveron kruununmetsätorpan pärekaton uusiminen ym 160Lauhanvuoren kp: Muurahaisen luontotuvan näyttelyn rakentaminen 107Pyhä-Häkin kp: Poika-Ahon torpan entisöinti 123Mikkelinsaarten merivartioaseman kunnostus 161Savonlinnan toimitilojen (Aino Ackten puistotie) kunnostus 144Pyhänimen perinnetilan kunnostuksen jatko (Mäntyharju) 831Koitajoen alue: Polvikosken sillan rakentaminen 739Rokuan kp: reitistöjen rakentaminen ja kunnostus 417Iso-Syötteen alueen palvelurakenteet 222Kuusamon Karhuntassun toimitilojen laajennus & lunastus 456Oulangan kp: Taivalkönkään riippusilta, Hautajärven varastorakennus ym 350Ylimaan autokatoksen rakentaminen (Taivalkoski) 208Hepokönkään (Puolanka) palveluvarustuksen uusiminen 139Kainuun luontokeskuksen asiakaspalvelutilojen uusiminen 655Kellokkaan toimitilojen ja näyttelyn kehittäminen 1 418Palvelupiste Etiäisen näyttelyn uusiminen 174Urho Kekkosen kp: pitkospuut välillä Kemihaara-Mantolaakso 110

Liite 1. 3 (12)51

Kohde Yks. 1 000 mk Yhteiskunnalliset virkistyspalvelutRiuttaskorven virkistysmetsän palveluvarustuksen rakentaminen 258Metsäpeuranmaa -hanke 103Kylmäluoman retkeilyalueen palveluvarustuksen kunnostus ja täydennys 704Iso-Syötteen retkeilyalue: Anninkosken sillan rakentaminen 272Syöte-Puolanka moottorikelkkauran rakentaminen 336Hossan retkeilyalue: Seipiniemen leiriintymisalue ym 166Hepokönkään (Puolanka) palveluvarustuksen uusiminen 192Vuokin polkujen ja kahden sillan uusiminen 248Sallan toimitilojen laajennus ja kunnostus 121Savukosken ja Pelkosenniemen moottorikelkkaurien kunnostaminen 151Vika-Vaattunki -alueen reitit ja rakenteet 378Vanhojen kämppien entisöinti ja kunnostus (mm. A. E. Järvisen kämppä) 117Kittilän retkeilyreittien rakentaminen ja kunnostus 181Ylläksen-Aakenuksen tulevan suojelualueen ulkopuoliset reitit ja opasteet 203Ivalonjoen Kultalan portaat (Hammastunturin erämaa-alue) 150Saariselkä, Laanila - Kakslauttanen: valaistun latu-uran levennys 350

Taulukko 4. Kansallispuistojen arvioidut kävijämäärät vuonna 1999. Alue Kävijöitä Alue Kävijöitä Helvetinjärvi 30 000Hiidenportti 4 500Isojärvi 8 000Itäinen Suomenlahti 10 000Kauhaneva-Pohjankangas 6 000Kolovesi 3 500Kurjenrahka 15 000Lauhanvuori 26 000Lemmenjoki 10 000Liesjärvi 25 000Linnansaari 25 000Nuuksio 80 000Oulanka 150 000Patvinsuo 13 000Perämeri 10 000

Petkeljärvi 15 000Puurijärvi-Isosuo 25 000Pyhä-Häkki 12 000Päijänne 7 000Riisitunturi 6 000Rokua 20 000Saaristomeri 50 000Salamajärvi 10 000Seitseminen 37 000Tammisaaren saaristo 30 000Tiilikkajärvi 5 000Torronsuo 8 000Urho Kekkonen 150 000Valkmusa 6 000

Yhteensä 797 000

Liite 1. 4 (12) 52

Taulukko 5 . Valtion retkeilyalueiden arvioidut kävijä-määrät vuonna 1999. Valtion retkeilyalue Kävijöitä Evo 60 000Hossa 35 000Iso-Syöte 80 000Kylmäluoma 40 000Oulujärvi 25 000Ruunaa 120 000Teijo 38 000 Yhteensä 398 000

Taulukko 6. Metsähallituksen luontokeskusten kävijämäärät ja aukiolovuorokaudetvuonna 1999. Luontokeskus Kävijöitä Aukiolovrk Hossan luontokeskus 27 000 273Järviluonnonkeskus 19 000 240Kainuun luontokeskus 9 000 145Kellokas - Ylläksen luontokeskus 36 000 237Koilliskairan luontokeskus 23 000 287Oulangan luontokeskus 45 000 259Ruunaan luontokeskus 15 000 153Savukosken luontokeskus 6 000 322Seitsemisen luontokeskus 28 000 254Siida - Ylä-Lapin luontokeskus 90 000 317Sinisimpukan luontokeskus 17 000 224Tammisaaren luontokeskus 20 000 215Teijon luontokeskus 8 000 265 Yhteensä 343 000 2 926

Liite 1. 5 (12)53

Taulukko 7. Metsähallituksen luontotupien kävijämäärät vuonna 1999. Luontotupa Suojelualue Kävijöitä Berghamn Saaristomeren kansallispuisto 4 000Enonkoski Koloveden kansallispuisto 4 100Haapasaari Itäisen Suomenlahden kansallispuisto 2 000Haukkalampi Nuuksion kansallispuisto 8 000Hautajärvi Oulangan kansallispuisto 7 900Iurima (Jurmo) Saaristomeren kansallispuisto 3 000Karhiniemi Puurijärven-Isonsuon kansallispuisto 10 000Kelvennetupa Päijänteen kansallispuisto 5 529Kilpisjärvi, Siilastupa 8 470Koirasalmen luontotupa Salamajärven kansallispuisto 1 500Lemmenjoen luontotupa Lemmenjoen kansallispuisto 4 057Muurahainen Lauhanvuoren kansallispuisto 4 000Oravi Linnansaaren kansallispuisto 4 500Petkeljärvi Petkeljärven kansallispuisto 4 000Rödjan Tammisaaren saariston kansallispuisto 7 000Siikalahden luontotupa Siikalahden lintuvesien suojeluohjelman kohde 8 000Suomun opastustupa Patvinsuon kansallispuisto 4 000Utsjoen opastustupa Kevon luonnonpuisto 3 900 Yhteensä 93 956

Taulukko 8. Vuonna 1999 valmistuneet luontopolut. (ssa = soidensuojelualue, lsa = luonnonsuo-jelualue ja rso = rantojensuojeluohjelman kohde). Alue Kunta Polku ja pituus Aihe Kansallispuistot

Seitseminen Kuru, Ikaalinen Näädänpolku 0,5 km EläimetSaaristomeri Dragsfjärd, Nauvo, Holma 2,2 km Perinne-

Korppoo, Hiittinen maisemaHolma 2 km Kasvit

Torronsuo, Liesjär- Tammela Muurahaisen Pieneliötvi (Hämeen luon- polku 0,4 kmtokeskus)

Muut luonnonsuojelualueetMartimoaapa–Lumi- Simo Hangassalmi Suoukon polkuaapa–Penikat ssa 2,5 kmHirvisuon ssa Pudasjärvi, Yli- 1 km Selkärangatto-

kiiminki mat eläimetKolvananuuro lsa Kontiolahti 2 km Geologia

Muut alueetPihlajavesi rso Savonlinna, Punka- Iso Kankainen

harju, Sulkava 2 kmNapapiirin luonto- Rovaniemen mlk Könkäänvaara Ikimetsäkolmio noin 4 km

Könkäänsaari,1 km Linnutliikuntarajoitteiset

Liite 1. 6 (12) 54

Taulukko 9. Tärkeimmät uhanalaisten eliölajien suojelemiseksi tehdyt toimenpiteet vuonna 1999.(Taulukko sisältää muut uhanalaiset lajit kuin Metsähallituksen ja Metsähallituksen luonnon-suojelun kohdelajit.) Kp= kansallispuisto, lsa = luonnonsuojelualue, lha = lehtojensuojelualue, lho= lehtojensuojeluohjelman kohde, sso = soidensuojeluohjelman kohde, lvo = lintuvesiensuojeluoh-jelman kohde, rso = rantojensujeluohjelman kohde._____________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

Eliölaji Esiintymispaikka Mitä tehty / saavutettu_____________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

Idänkurho Pihlajavesi, rso Seurantaa jatkettuLinnansaari, kp Esiintymäaluetta niitetty, seurattu

Taarna Saarikkolammet, sso Seurantaa jatkettuHirvenkello Telkkämäki, lsa Seurantaa jatkettuSääskenvalkku Huosiaisniemi, lha Seurantaa jatkettuHentonäkinruoho Siikalahti, lvo SeurattuJouhivita Siikalahti, lvo SeurattuKeltahierakka Siikalahti, lvo SeurattuSuoneidon- Polvela, lho, sso Seurantaa jatkettuvaippa Saarikkolammet, sso Arvioitu hoitoja seurantatarve

Tervola Ennallistamisen vaikutustenseuranta

Ketokatkero Isojärvi, kp Täsmähoidettu ja seurattuHorkkakatkero Huosiaisniemi, lha Täsmähoidettu ja seurattuKesähorkkakat - Saaristomeri, kp Hoidettu laiduntamallakero ja niittämällä sekä seurattuHirvenkello Nuuksio, kp Yksilömääräseurantaa jatkettuNeidonkenkä Useita talousmetsiä 13 peräpohjolalaisen esiintymän

kartoitusRuijanesikko Perämeri, kp Seurattu lammaslaidunnuksen vai-

kutusta 2 esiintymäänLehtonoidanlukko Lemulanrinne, lho YksilöseurantaAho- ja pohjan- Perämeri, kp Tutkittu niiton vaikutustaneidonlukkoAhonoidanlukko Huosiaisniemi, lha Seurantaa jatkettuPikkunoidanlukko Saaristomeri, kp Hoidettu laiduntamallaSuikeanoidan- Saaristomeri, kp Hoidettu laiduntamallalukko Urho Kekkonen, kp Esiintymäpaikkojen niittäminenMeritatar Saaristomeri, kp Hoidettu laiduntamallaMerilettotähtimö Saaristomeri, kp Hoidettu laiduntamallaPikkupunka Saaristomeri, kp Hoidettu laiduntamalla

ja seurattuSakarahanhikki Saaristomeri, kp Hoidettu laiduntamallaMeriotakilokki Saaristomeri, kp Hoidettu laiduntamallaLehtotakiainen Saaristomeri, kp Hoidettu laiduntamalla

ja seurattuVallikynsimö Saaristomeri, kp Hoidettu laiduntamallaMetsäomenapuu Saaristomeri, kp Hoidettu laiduntamallaLännenhanhikki Saaristomeri, kp Hoidettu laiduntamalla

ja niittämälläRantakaura Saaristomeri, kp Hoidettu laiduntamallaLähdesara Saaristomeri, kp Hoidettu laiduntamallaOkaruusu Saaristomeri, kp Hoidettu laiduntamallaOtalehtivita Saaristomeri, kp Hoidettu laiduntamallaMerihaarikko Saaristomeri, kp Hoidettu laiduntamalla

Liite 1. 7 (12)55

Vanhan metsän Kainuun luonnonsuo- Täydennetty suojelu-lajisto jelualueet ja uudet Met- alueverkostoa

sähallituksen päätöselläperustettavat alueet

Selkälokki ja Itäinen Suomenlahti, kp Seurantoja jatketturäyskäIsoapollo Itäinen Suomenlahti, kp Selvitetty siirtomahdollisuuksiaHarmaahylje Useilla alueilla Suomen- Laskettu yksilöt lepäilyluodoilta

lahdella_____________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

Taulukko 10. Ennallistamishankkeet vuonna 1999. Alueen nimi Sijaintikunta Suo Metsä Vesistö Muu Kansallispuistot

SaaristomeriSalamajärvi Kivijärvi 9,0Liesjärvi Tammela 6,5 0,5 350 m, tieTorronsuo Tammela 1,0Nuuksio Vihti 14,0Nuuksio Espoo puro 1 kmKauhaneva– Kauhajoki, 20,0Pohjankangas KarviaSeitseminen Kuru 60,0 12,0 puro 0,1 km

Soidensuojelualueet

Siikaneva Ruovesi 16,0Törmäsenrimpi Pyhäntä 20,0Kilsiaapa– Rovaniemen mlk 69,0Ristivuoma

Muut luonnonsuojelualueet

Elimyssalo Kuhmo 8,0Komio Loppi 0,8

Luonnonsuojelualuevaraukset

Orhijoki Marttila 2,0Leppisuo Loimaa 0,2Kurunvuori Korpilahti 2,0Veneneva Lumijoki 400,0Kermajärvi Heinävesi 12,0Muut alueetPinkjärven Eurajoki 10,0 50,0suojelumetsä Yhteensä 603,5 ha 109,5 ha 1,1 km 0,35 km

Liite 1. 8 (12) 56

Taulukko 11. Perinnemaisemien hoitokohteet vuonna 1999. 1=kaski, 2=kaulaus, 3=lehdestys,4=niitto ja 5=laidunnus Alueen nimi Sijaintikunta 1 2 3 4 5 Muu Tavoite Luonnonpuistot

Kevo Utsjoki 0,5 Niittylajiston ylläpito

Kansallispuistot

Saaristomeri Korppoo, Nau- 0,2 26,0 331,0 20,0 Raivaus (3,0), kulotusvo, Houtskari, (2,0), lehdesniittyjenDragsfjärd kevätsiivous (15,0)

Tammisaaren Tammisaari 1,7 1,5 Niittylajiston ylläpitosaaristoItäinen Suomen- Pyhtää 0,1 1,0 Niittylajiston ylläpitolahtiLiesjärvi Tammela 2,0 Niittylajiston ylläpitoPuurijärvi-Isosuo Huittinen, 1,0 40,0 Niittylajiston ylläpito

KokemäkiHiidenportti Sotkamo 1,0 Niittylajiston ylläpitoIsojärvi Kuhmoinen 2,5 2,0 Niittylajiston ylläpitoPyhä-Häkki Saarijärvi 2,0 Niittylajiston ylläpitoPerämeri Kemi 0,4 30,0 Maiseman ja lajiston

ylläpitoHelvetinjärvi Ruovesi 1,0 Niittylajiston ylläpitoSeitseminen Ikaalinen 2,0 Niittylajiston ylläpitoLemmenjoki Inari 0,4 Niittylajiston ylläpitoOulanka Kuusamo 5,6 2,5 1,0 Maiseman ja lajiston yllä-

pitoLinnansaari Rantasalmi 0,2 2,5 65,0Kolovesi Enonkoski 0,2Patvinsuo Lieksa 1,0Tiilikkajärvi Rautavaara 0,5Urho Kekkonen Inari 0,5 Niittylajiston ylläpito,

uhanalaisen lajiston hoito

Muut luonnonsuojelualueetElimyssalo Kuhmo 3,5 Niittylajiston ylläpitoLaajalahti Espoo 30,0 Niittylajiston ylläpitoEspoonlahti Espoo 10,0 Niittylajiston ylläpitoTelkkämäki Kaavi 0,3 2,0Huosiaisniemi Juankoski 0,6 0,6

LuonnonsuojelualuevarauksetSiikalahti Parikkala 3,1Lemulanrinne Kisko 1,0 Lehtolajiston ylläpitoRekijokilaakso Somero 10,0 Niittylajiston ylläpitoTiilitehtaanmäki Kristiinan- 10,0 10,0 Niittylajiston ylläpito

kaupunkiJalajanvaara Tohmajärvi 1,0Rahja Kalajoki 5,0 Maiseman ja kasvilajiston

ylläpitoPöllännokka Hailuoto 5,0 Lapinsirrin ja niittykasvil-

lisuuden suojelu

Liite 1. 9 (12)57

Kristianslund Tammisaari 0,2 Tammimetsän hoito

Valtion retkeilyalueetHossa Suomussalmi 0,2 Niittylajiston ylläpito

Muut alueetLepola Sodankylä 1,4 Niittylajiston ylläpito,

uhanalaisen lajiston hoitoPälvi Sodankylä 0,2 Niittylajiston ylläpito,

uhanalaisen lajiston hoito Yhteensä 0,5 1,2 0,2 67,9 547,6 22,0

Taulukko 12. Tärkeimmät luonnonhoitokohteet (ha) vuonna 1999. (Perinnemaisemat ks. taulukko 11.) 1= Lehtolajiston hoito, 2 = Lintuveden hoito, 3 = Uhanalaisen lajin elinympäristön hoito, 4 = Maise-manhoito, 5= Muu syy. Alueen nimi Sijaintikunta 1 2 3 4 5 Tavoite Kansallispuistot

Linnansaari Rantasalmi 2,1 Kalliosinisiiven (0,1) javalkoselkätikan (2,0)elinympäristön hoito

Tammisaaren Tammisaari 1,1 Lehtolajiston ylläpitosaaristo


Marjovuori Iitti 1,0 Valkoselkätikkametsänhoito

Vehoniemen- Kangasala 30,0 Maiseman, lehto- ja harju-harju lajiston ylläpitoSuoramajärvi Kangasala 5,0 Lehtolajiston ylläpito

Luonnonsuojelualuevaraukset

Siikalahti Parikkala 7,0Puruvesi Punkaharju 0,2 Harjusinisiiven

elinympäristön hoitoUuhiniemi Hartola 18,0 Valkoselkätikkametsän

hoitoKuruvuori Korpilahti, 15,0 Valkoselkätikkametsän

Luhanka hoito Mikkelinsaaret Maksamaa 0,3 Muinaismuistoalueen

hoitoKokemäenjoen Pori 20,0 Umpeenkasvunsuisto estäminen

Erämaat

Hammas- Inari, Sodan- 30,0 LuonnonhoidollinenTunturi kylä, Kittilä kulotus Yhteensä 6,1 7,0 46,3 30,0 30.3

Liite 1. 10 (12) 58

Taulukko 13. Tärkeimmät kasvillisuus- ja kasvilajistokartoitukset vuonna 1999 ( lho = lehtojen-suojeluohjelman kohde, sso = soidensuojeluohjelman kohde, vmo= vanhojen metsien suojeluohjel-man kohde, vra = valtionretkeilyalue sm = suojelumetsä ). Alueen nimi Sijaintikunta Selvitys Tyyppi

KansallispuistotLiesjärvi Tammela Kääpälajisto SelvitysNuuksio Espoo Niityt KartoitusRokua Vaala Kasvillisuuden Seuranta

kuluminenPatvinsuo Lieksa Kääpäkartoitus KartoitusUrho Kekkonen Savukoski, Kasvillisuus ja kasvisto Selvitys

Sodankylä


Heiskelä Padasjoki Kuusenpoistoalojen Seurantakasvillisuusruudut

Syysniemi-Haapasuo Leivonmäki Ennallistumisen arviointi Seuranta

Luonnonsuojelualuevaraukset ja muut alueet

Luosto (vmo) Sodankylä, Pelko- Putkilokasvilajisto Selvityssenniemi

Ylläs (vmo) Kittilä, Muonio, Biotooppikartoitus KartoitusKolari Putkilokasvilajisto Kartoitus

Jäkälälajisto KartoitusKääpälajisto Kartoitus

Haapakeidas (sso) Honkajoki, Isojoki, Kasvillisuuskartoitus SelvitysSiikainen

Oittila (lho) Korpilahti Kuusenpoistoalat SeurantaKasvillisuusruudut

Pinkjärvi (sm) Eurajoki Kääpälajisto SelvitysTololanmäki Paltamo Kasvillisuuden kuviokar-Selvitys

toitus ja hoitotarveEvo (vra) Lammi Kääpäinventointi SelvitysRuunaa (vra) Lieksa Kääpäkartoitus SelvitysMalahvia Suomussalmi Kasvillisuusselvitys SelvitysKoitelin koski Kiiminki Kasvillisuuden Seuranta

kuluminen

Liite 1. 11 (12)59

Taulukko 14. Tärkeimmät eläimistöselvitykset vuonna 1999. Alueen nimi Sijaintikunta Selvitys Tyyppi KansallispuistotUrho Kekkonen Savukoski Myyrien runsaus ja lajisto Seuranta ja

kartoitusTiilikkajärvi Rautavaara Linnustokartoitus SeurantaPetkeljärvi Ilomantsi Yöperhoset SeurantaLinnansaari Rantasalmi Linnusto SeurantaLemmenjoki Inari Lemmenjoen latvojen Selvitys

ja Naukusjängän linnustoSeitseminen Ikaalinen, Kuru Hyönteispyynti SeurantaPäijänne Padasjoki, Asikkala Perhoset InventointiItäinen Suomenlahti Vehkalahti, Kotka, Kovakuoriset Selvitys

Virolahti, Pyhtää Perhoset SelvitysLinnut Seuranta

Puurijärvi-Isosuo Huittinen, Kokemäki Kosteikkolinnusto SeurantaLintujen pesinnät laidun- Selvitysalueilla

Nuuksio Espoo Lähteiden selkärangat- SelvitystomatPerhoset SeurantaPölyttäjähyönteiset Seuranta

Salamajärvi Kivijärvi Kulohyönteiset SeurantaOulanka Kuusamo Perhosinventointi Selvitys

Soidensuojelualueet

Siikaneva Ruovesi Kulohyönteiset Seuranta


Komio Loppi Harjuperhoslajisto SelvitysUddskatan Hanko Perhoset SeurantaTingankoskenmäki Miehikkälä Kovakuoriaiset SelvitysEtelä-Kainuun luonnonsuo- Riistakolmiolaskentojen Selvitysjelualueet tulokset suojelualueiden

metsäkanalintujenseurannassa

Etelä-Kainuun luonnon- Riistakolmiolaskennat Seurannatsuojelualueet


Reposuo Lieksa Linnustokartoitus SelvitysKirjovaara Eno Yöperhoset SeurantaLuutasuon ympäristö- Loppi Linjalaskenta SelvitysarvometsäHäntälän notko Somero Pikkuapolloinventointi SelvitysKaaliaiskorpi Kovakuoriaiset SelvitysTorvensuo-Viidansuo Ylikiiminki Linnuston linjalaskenta SelvitysHuhtaneva-Lumineva Siikajoki Linnuston linjalaskenta SelvitysTarvantovaara Enontekiö Kalasto ja kalastus SelvitysKäsivarsi Enontekiö Suurpetojen laskenta SeurantaInarinjoki Inari Raakut SelvitysMerenkurkku Maalahti Saaristolinnusto SelvitysMatovaara Etelä-Kuhmo hyönteiset SelvitysMalahvia Suomussalmi Hyönteiset ja linnusto SelvitysEvo Lammi Kulohyönteiset SeurantaRuunaa Lieksa Koskien pohjaeliöstö SelvitysLouevaara Rovaniemen mlk Maanilviäislajisto Selvitys

Liite 1. 12 (12) 60

Taulukko 15. Tärkeimmät muut selvitykset vuonna 1999. (Em = erämaa-alue, vmo= vanhojenmetsien suojeluohjelman kohde, vra = valtionretkeilyalue). Alueen nimi Sijaintikunta Selvitys Tyyppi Kansallispuistot

Patvinsuo Lieksa Metsänreunan ja metsien tutkimuspirstoutumisen vaikutuksetekologisin vuorovaikutus-suhteisiin

Urho Kekkonen Sodankylä, Savu- Kulumisen kartoitus ja kartoitus jakoski, Inari seuranta seuranta

Linnansaari Rantasalmi, Kävijät selvitysSavonlinna,Kangaslampi


Pönttövaara vmo Lieksa Metsien käytön historia ja selvitysmetsien luonnontilaisuus

Pahkavaara vmo Lieksa Metsien käytön historia ja selvitysmetsien luonnontilaisuus

Pohjois-Karjalan vanho- Verkon toimivuus haavalla tutkimusjen metsien suojeluohjel- esiintyvien lajien turvaami-man kohteet seksiHammastunturin em Kielismaan luonto- ja kartoitus

maisema-arvotMikkelinsaaret Muinaismuistot selvitysKäsivarren em Enontekiö Rajavartiolaitoksen toiminta selvitysKäsivarren em Enontekiö Kävijät selvitysKäsivarren ja Pöyris- Enontekiö Hoito- ja käyttösuunnitelma- selvitysjärven em luonnosten vaikutukset saa-

melaiskulttuuriinMerenkurkku Maalahti, Kalakämpät selvitys

MustasaariMerenkurkku Matkailu- ja virkistyskäyttö selvitysSyöte vra ym Pudasjärvi Kävijät selvitys

61 Liite 2.

YHTEYSTIEDOT

Luonnonsuojelun keskusyksikköMetsähallitus, Vantaa (Tikkurila)PL 94, (Vernissakatu 4)01301 VANTAAPuhelin 0205 64 100Telefax 0205 64 4350

Ylä-Lapin luontopalvelutMetsähallitus, IvaloPL 36, (Ivalontie 10)99801 IVALOPuhelin 0205 64 7700Telefax 0205 64 7736

Perä-Pohjolan luontopalvelutMetsähallitus, RovaniemiPL 8016, (Koskikatu 44–46)96101 ROVANIEMIPuhelin 0205 64 7600Telefax 0205 64 7670

Pohjanmaan-Kainuun luonto-palvelutMetsähallitus, KuusamoTorangintaival 293600 KUUSAMOPuhelin 0205 64 6800Telefax 0205 64 6801

Länsi-Suomen luontopalvelutMetsähallitus, ParkanoPL 38, (Satakunnankatu 25)39701 PARKANOPuhelin 0205 64 5000Telefax 0205 64 5250

Itä-Suomen luontopalvelutMetsähallitus, SavonlinnaAkselinkatu 857130 SAVONLINNAPuhelin 0205 64 5500Telefax 0205 64 5901

Etelä-Suomen luontopalvelutMetsähallitus, Vantaa (Tikkurila)PL 94, (Vernissakatu 4)01301 VANTAAPuhelin 0205 64 100Telefax 0205 64 4350

Luonnonsuojelun kehittämisyksikköMetsähallitus, Vantaa (Tikkurila)PL 94, (Vernissakatu 4)01301 VANTAAPuhelin 0205 64 100Telefax 0205 64 4350

Liite 3. 1(2) 62

METSÄHALLITUKSEN PALVELUPISTEET

Metsähallitus,Tikkurilan palvelupistePL 94, (Vernissakatu 4)00301 VANTAAPuhelin 0205 64 123Telefax 0205 64 4234Sähköposti [email protected]

Palvelupiste TikankonttiEteläesplanadi 2000130 HELSINKIPuhelin 0205 64 125Telefax 0205 64 4655Sähköposti [email protected]

Siida / Ylä-Lapin luontokeskusInarintie99870 INARIPuhelin 0205 64 7740Telefax 0205 64 7750Sähköposti [email protected]

Metsähallitus, Ivalon palvelupistePL 36, (Ivalontie 10)99801 IVALOPuhelin 0205 64 7701Telefax 0205 64 7736

Metsähallitus,Enontekiön palvelupiste99400 ENONTEKIÖPuhelin 0205 64 7950Telefax 0205 64 7951

Koilliskairan luontokeskus99695 TANKAVAARAPuhelin 0205 64 7251Telefax 0205 64 7250Sähköposti [email protected]

Savukosken luontokeskusSamperintie 3298800 SAVUKOSKIPuhelin 0205 64 7500Telefax 0205 64 7521Sähköposti [email protected]

Luontokeskus Kellokas95970 ÄKÄSLOMPOLOPuhelin 0205 64 7039Telefax 0205 64 7040Sähköposti [email protected]

Palvelupiste Etiäinen96930 NAPAPIIRIPuhelin 0205 64 7820Telefax 0205 64 7821Sähköposti [email protected]

Palvelupiste KiehinenHonkapolku 399830 SAARISELKÄPuhelin 0205 64 7200Telefax 0205 64 7210Sähköposti [email protected]

Oulangan luontokeskusLiikasenvaarantie 13293999 KUUSAMOPuhelin 0205 64 6850Telefax 0205 64 6851Sähköposti [email protected]

Kainuun luontokeskusLentiirantie 342 A88900 KUHMOPuhelin 0205 64 6380Telefax 0205 64 6391Sähköposti [email protected]

Palvelupiste KarhuntassuTorangintaival 293600 KUUSAMOPuhelin 0205 64 6804Telefax 0205 64 6801Sähköposti [email protected]

Kylmäluoman opastuskeskusPajuluomantie 2093540 TYROVAARAPuhelin (08) 846 151Telefax (08) 846 142

63 Liite 3. 2 (2)

Hossan luontokeskusJatkonsalmentie 689600 SUOMUSSALMIPuhelin 0205 64 6041Telefax 0205 64 6040Sähköposti [email protected]

Seitsemisen luontokeskusSeitsemisentie 11034530 LÄNSI-AUREPuhelin 0205 64 5270Telefax 0205 64 5271Sähköposti [email protected]

JärviluonnonkeskusPL 41, (Ohitustie 7)58901 RANTASALMIPuhelin 0205 64 5916Telefax 0205 64 5915Sähköposti [email protected]

Ruunaan luontokeskusRuunaantie 12981750 PANKAKOSKIPuhelin 0205 64 5757Telefax 0205 64 5759Sähköposti [email protected]

Sinisimpukan luontokeskusMeripuistontie25930 KASNÄSPuhelin 0205 64 4620Telefax 0205 64 4621Sähköposti [email protected]

Tammisaaren luontokeskusStallörsparken10600 TAMMISAARIPuhelin 0205 64 4613Telefax 0205 64 4614Sähköposti [email protected]

Teijon luontokeskus25570 TEIJOPuhelin 0205 64 4700Telefax 0205 64 4709Sähköposti [email protected]

Hämeen luontokeskusHämeen Härkätie 81831380 LETKUPuhelin 0205 64 4630Telefax 0205 64 4639Sähköposti [email protected]

Luonnonsuojelusta ja retkeilystä löydät lisätietoja internetistä osoitteestahttp://www.metsa.fi.

Metsähallituksen asiakaspalvelupiste– kaikki Metsähallituksen tuotteet ja palvelut saatavilla

Vuonna 2000 ilmestyneet Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisut

Sarja A

No 111 Nieminen, Marko & Kaitila, Jari-Pekka 2000: Saaristomeren kansallispuistonniittyjen ja hakojen perhoset. 221 s. (80,–)

No 112 Vauras, Jukka 2000: Saaristomeren kansallispuiston suursienet. 91 s. (60,–)

No 113 Clayhills, Tom, Rinne, Veikko & Koponen, Seppo 2000: Saaristomeren kansallis-puiston niveljalkaiset: perinnebiotooppien ja hiekkasaarten kovakuoriaiset, lu-teet, kaskaat ja hämähäkit. 87 s. (60,–)

No 114 Sirén, Ari 2000: Jussarö – ett lots- och gruvsamhälle i Ekenäs skärgård. 64 s. (60,–)

No 115 Erkkonen, Joel 2000: Evon ja Syötteen alueiden kävijät 1998. 54 s. (60,–)

Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja Sarja B

No 55

1350 kplOy Edita Ab

Helsinki 2000

Julkaisuja voi tilata osoitteella:

MetsähallitusAsiakaspalvelutPL 94, 01301 VANTAAwww.metsa.fi/luo/tuotteet

Puhelintiedustelut: 0205 64 123

ISSN 1235-8983ISBN 952-446-183-8(nidottu)ISBN 952-446-184-6 (URL: http://metsa.fi/julkaisut/pdf/luo/b55.pdf)

metsähallituksen luonnonsuojelu vuosikertomus 1999 · maa- ja metsätalousministeriö asettaa...

Documents