www.porssisaatio.fi

M i t ä a r v o p a p e r e i s t at u l i s i t i e t ä ä ?

Opettajan opas

2

SisällysARVOPAPERIMARKKINOIDEN KEHITYS ........................... 4Pörssitoiminnan historia...................................................... 4Arvopaperimarkkinoidenmerkitys kasvaa.................................................................. 4Markkinat kansainvälistyvät ................................................ 4Säästämistavat monipuolistuvat ......................................... 5

ARVOPAPERIMARKKINOIDEN TEHTÄVÄT ........................ 6Säästöjen välitys................................................................. 6Rahoituksen hinnoittelu ja likviditeetti .................................. 6

MARKKINOIDEN KESKEISET KÄSITTEET.......................... 7Pääomat tuottaviin kohteisiin .............................................. 7Markkinoiden osapuolet ..................................................... 7Ensi- ja jälkimarkkinat ......................................................... 7Raha- ja pääomamarkkinat................................................. 7Käteis- ja johdannaismarkkinat ........................................... 7Osake- ja korkomarkkinat .................................................. 7

OSAKEYHTIÖN RAHOITUS ................................................7Yhtiö tarvitsee pääomaa......................................................7Osakepääoma.....................................................................8

ARVOPAPERIT SÄÄSTÖKOHTEENA.................................. 8Korkosijoitukset ................................................................. 9Osakkeet............................................................................ 9Sijoitusrahastot .................................................................10Pääomatulojen verotus ......................................................10

MIKÄ VAIKUTTAA OSAKEKURSSEIHIN? ..........................11Suhdannevaihtelut ............................................................11Mielialat ............................................................................11Maailman tapahtumat........................................................11

SIJOITUSRISKIEN PIENENTÄMINEN ................................12

PÖRSSI KOKOAA OSTAJAT JA MYYJÄT..........................12Toimeksianto välittäjälle .....................................................13Arvopaperit arvo-osuuksina...............................................13

TIEDON MARKKINAT ........................................................13Tietoa yhtiöstä...................................................................13Mitä tunnusluvut kertovat? ................................................14Kasvu- ja arvo-osakkeet ....................................................14Pörssilista pitää ajan tasalla ...............................................14

MARKKINOIDEN SÄÄNNÖT .............................................15

KUVIOIHIN LIITTYVIÄ POHDINNAN AIHEITA ...................15

3

“Mitä arvopapereista pitäisi tietää” -julkaisu on kirjoitettu opettajille aineistoksi taloustiedon ope-tukseen. Toivomme, että aineistoa voitaisiin käyttää soveltuvin osin eri kouluasteilla. Julkaisussakuvataan arvopaperimarkkinoita kansantalouden, yrityksen ja sijoittajan näkökulmista.

Viimeistään finanssikriisi on osoittanut tarpeen parantaa kansalaisten finanssilukutaitoa. Pe-ruskäsitteiden tunteminen on tärkeää omien raha-asioiden hoitamisessa, oli sitten kyse lainan-otosta tai sijoittamisesta. Myös talouskeskustelun ja -uutisten ymmärtämiseksi on tarpeen tunteamarkkinoiden keskeiset käsitteet.

Pohja oman talouden järkevään hoitoon luodaan parhaiten jo koulussa. Siksi on hyvä, että kou-lulaiset alkavat tutustua myös arvopaperimarkkinoiden tarjoamiin säästökohteisiin. Pörssisäätiötoivoo, että peruskoulut, lukiot ja muut oppilaitokset selvittäisivät arvopaperimarkkinoiden perus-teita sopivien oppiaineiden tunneilla.

Pörssisäätiö on tuottanut koulujen käyttöön myös video-ohjelmia, jotka löytyvät Pörssisäätiönverkkosivuilta www.porssisaatio.fi. Opettajien palaute on tervetullutta opetusaineiston kehittämistäsilmällä pitäen.

Tässä oppaassa esitetyt kuviot ovat ladattavissa power point -esityksenä Pörssisäätiön verk-kosivuilta. Sieltä löytyvät myös kaikki oppaat, joihin tekstissä viitataan.

Pörssisäätiö kiittää lehtori Markku Liuskaria ja lehtori Riitta Mikkolaa, jotka ovat kommentoineettätä opasta.

Helsingissä helmikuussa 2010Sirkka-Liisa Roine

Suomen Pörssisäätiö

Opettajalle

4

ARVOPAPERI-MARKKINOIDENKEHITYS

Pörssitoiminnan historia

Helsingin Pörssi aloitti toimintansa vuonna 1912, muttajärjestäytynyt arvopaperikauppa oli alkanut Suomessa jo1860-luvulla. Muualla maailmassa arvopaperikaupan pe-rinteet ovat huomattavasti pidemmät. Lontoossa arvo-papereilla käytiin kauppaa jo 1500-luvun loppupuolella.Maailman tunnetuin pörssi, New York Stock Exchangealoitti toimintansa vuonna 1792.

Kauppalaivojen varustamisella oli aikoinaan tärkeämerkitys osakemarkkinoiden kehitykselle. Siinä riskien jatuottojen jakamisen edut tulevat hyvin konkreettisestiesiin. Kun laivoja lähetettiin matkaan uuden ajan alussaEuroopasta Aasiaan, sekä laivaa että lastia uhkasivat mo-net vaarat. Onnistuneiden retkien tuotot olivat suuret,mutta laivan uppoaminen tai merirosvojen käsiin joutu-minen oli usein katastrofi yhdelle kauppahuoneelle. Sik-si kekseliäät kauppiaat ryhtyivät yhteistyöhön ja myivätosuuksia toistensa laivoihin. Samalla periaatteella ny-kyisiinkin osakeyhtiöihin myydään osuuksia eli osakkei-ta. Osakeyhtiö on edelleen hyvä yhtiömuoto riskien jatuottojen jakamiseen.

Osakeyhtiöillä ja osakerahoituksella on ollut Suo-menkin talouselämälle tärkeä merkitys. Kun teollisuus-yritykset ja liikepankit keräsivät 1800-luvulla rahoitusta yri-tyksen perustamiseen tai laajentumiseen, osakepääomaoli mahdollista saada kokoon vain pienissä erissä. Näinmyös riskit osakasta kohden jäivät pieneksi.

Arvopaperimarkkinoidenmerkitys kasvaa

Suomen rahoitusmarkkinat olivat pitkään hyvin pankki-keskeiset. Kun säännöstelyä alettiin 1980-luvun puoli-välistä lähtien asteittain purkaa ja pääoman liikkeitä va-pauttaa, arvopaperimarkkinoiden kasvuedellytykset pa-ranivat. Myös 1990-luvun lama ja pankkikriisi vauhditti-vat kehitystä. Korkotulojen verovapauden poistaminenparansi arvopaperisijoitusten kilpailuasemaa talletuksiinverrattuna.

Arvopaperimarkkinat toimivat tärkeänä rahoituska-navana yrityksille. 2000-luvun ensimmäisinä vuosina yri-tykset eivät juuri ottaneet rahaa osakemarkkinoilta, kos-ka lainarahoitusta oli saatavissa edullisesti kotimaisilta jakansainvälisiltä pankeilta sekä joukkolainamarkkinoilta.Tilanne muuttui finanssikriisin aikana, jolloin yhtiöt taas

tarvitsivat lisää osakepääomaa ja lainarahoituksensaanti vaikeutui ja hinta kallistui. Kotimarkkinoiden ja ko-timaisten sijoittajien merkitys osoittautui tärkeäksi.

Helsingin pörssiin tuli vuosituhannen vaihteessa useita uu-sia yhtiöitä, mutta sen jälkeen pörssiyhtiöiden määrä on vä-hentynyt. Oaskevaihdon arvoon vaikuttavat kaupankäynninvilkkaus ja kurssitason muutokset. Suomalaisten osakkei-den kauppaa on viime vuosina siirtynyt Helsingin pörssis-tä muille kauppapaikoille.

Pörssiyhtiöiden määrä kasvoi 1990-luvulla, muun muassasiitä syystä, että valtio toi pörssiin yhtiöitä. Vuosituhannenvaihteessa listautui paljon nuoria ja kasvavia yrityksiä. Sit-temmin pörssiyhtiöiden määrä on vähentynyt, koskapörssistä on etenkin yrityskauppojen ja fuusioidenvuoksi poistunut enemmän yhtiöitä kuin sinne on tullutuusia.

Eläkeyhtiöt ja kotitaloudet ovat sijoittaneet paljon ko-timaisiin pörssiyhtiöihin ja niistä on tullut merkittäviä yh-tiöitten osakkeenomistajia. Varallisuuden kasvaessayksityishenkilöiden sijoittaminen osakkeisiin ja sijoitus-rahastoihin on lisääntynyt. Arvopaperisijoittamista on li-sännyt myös koulutus- ja tulotason nousu.

Markkinat kansainvälistyvät

Ulkomaalaisten kiinnostus suomalaisiin osakkeisiin läh-ti toden teolla kasvamaan, kun ulkomaalaisomistus va-pautui 1993. Kiinnostusta lisäsi myös Suomen liittymineneuroalueeseen, mikä poisti valuuttakurssiriskin monienmaiden sijoittajilta. Suomalaiset pörssiyhtiöt ovat hyvinkansainvälisiä. Niiden liikevaihdosta valtaosa tuleevientikaupasta. Toimipaikoista ja tuotannosta sekä hen-kilöstöstä suuri osa on maamme rajojen ulkopuolella.Useiden yhtiöiden omistuksestakin jopa enemmistö onulkomaalaisilla.

Teknologian kehityksellä on ollut ratkaiseva merkitysarvopaperimarkkinoiden kansainvälistymiselle. Kau-pankäynti ei ole enää sidottu aikaan eikä paikkaan. In-ternetin välityksellä on mahdollisuus hankkia ja välittäätietoa nopeasti ja edullisesti eri puolilta maailmaa. Kau-

5

pat on helppo toteuttaa sähköisesti maantieteellisestäetäisyydestä huolimatta.

Sijoittamisen kansainvälistymisen vuoksi monet pörs-sit ovat yhdistyneet suuremmiksi, kansalliset rajat ylittä-viksi pörsseiksi. Finanssikeskukset ja pörssit kilpailevatjohtoasemasta keskenään. Pörssille kilpailijoiksi onsyntynyt myös niin sanottuja vaihtoehtoisia markkina-paikkoja. Ne houkuttelevat sijoittajia tekemään suurten javilkkaimmin vaihdettujen osakkeiden kaupan omissakaupankäyntijärjestelmissään. Pienten ja keskisuurtenyhtiöiden osakekaupasta sen sijaan suuri osa käydäänkansallisissa pörsseissä.

Helsingin Pörssi on nykyisin osa NasdaqOMX -pörs-siä, johon kuuluvat amerikkalaisen Nasdaqin lisäksi mui-den muassa Kööpenhaminan, Tukholman, Islannin, Tal-linnan, Riian ja Vilnan pörssit.

Yritysten ja sijoittamisen kansainvälistymisen vuoksi pörs-sikurssit kehittyvät maailmanlaajuisesti pitkälti samaan suun-taan, kuten Helsingin 25 eniten vaihdetun yhtiön (OMXH25), euroalueen 50 suuryhtiön (DJ Euro Stoxx 50) sekä sa-dan yhdysvaltalaisen ja kansainvälisen suuryhtiön Nasdaq100 -indeksit kertovat.

Kansainvälistyneillä markkinoilla kriisit leviävät nopeas-ti ympäri maailmaa. Muutaman viime vuoden aikanamaailmaa on koetellut pahin taloudellinen kriisi sitten1930-luvun. Kriisin syntyyn vaikutti mm. se, että rahaa olimaailmalla runsaasti tarjolla, mikä pudotti korkotasonmatalaksi. Tästä seurasi epäterve velkaantuminen, ku-lutuksen ja investointien liiallinen kasvu.

Rahan runsas tarjonta nosti muiden muassa asunto-jen ja osakkeiden hintoja. Kun korkotuotot olivat alhaiset,sijoittajat etsivät riskipitoisempia uusia sijoituskohteitaparantaakseen tuottoja. Tarkoitukseen kehitettiin inno-vatiivisia sijoitustuotteita, kuten arvopaperistettuja asun-toluottoja. USA:ssa asuntolainoja oli myönnetty henki-löille, jotka eivät pystyneet niitä hoitamaan. Asuntolainojapaketoitiin yhteen ja myytiin edelleen eri puolille maail-maa pieniriskisinä sijoituksina.

Vuonna 2007 USA:n asuntolainamarkkinoilla alkoi niinsanottu subprime-kriisi, kun asuntojen hintojen lasku

alkoi ja selvisi, etteivät lainanottajat selviä veloistaan.Kriisi levisi maailmanlaajuisesti ensin luottomarkkinoilleja sen jälkeen osake- ja pankkimarkkinoille, jolloin alet-tiin puhua finanssikriisistä. Valtiot ja keskuspankit jou-tuivat tukemaan pankkeja massiivisesti, jotta rahoitus-markkinoiden romahdus saatiin estetyksi ja vahinkojapienennettyä. Finanssialan yritysten konkurssien jakonkurssiriskien seurauksena pankit lakkasivat joksikinaikaa luottamasta toisiinsa, mikä johti suuriin ongelmiinpankki- ja arvopaperimarkkinoilla. Finanssikriisi muuttuitalouskriisiksi ja globaaliksi taantumaksi vuoden 2008loppupuolella. Kriisin seurauksena markkinoiden ja fi-nanssialan yritysten sääntelyä ja valvontaa ryhdyttiin tiu-kentamaan.

Euroopan unionin tavoitteena on lisätä sijoittamista ylirajojen ja saada markkinat toimimaan yhtenäisinä.EU:ssa on tämän vuoksi harmonisoitu pörssiyhtiöiden vel-vollisuuksia, sijoittajansuojaa ja sijoituspalvelujen tarjoa-mista koskevaa lainsäädäntöä. Sijoitus- ja säästämis-palvelujen tarjonta yli rajojen onkin lisääntynyt. Euroop-palaiset korkomarkkinat toimivat melko hyvin yhtenäise-nä alueena ja euribor-korot ovat olleet käytössä jo pitkään.

Kotitaloudet omistavat osakkeita suoraan ja lisäksi sijoi-tusrahastojen kautta. Kuviossa näkyy erikseen vain kotita-louksien suora osakeomistus. Myös suuri osa nykyisten jatulevien eläkeläisten eläkesäästöistä on sijoitettu osakkei-siin. Eläkeyhtiöiden omistukset sisältyvät ryhmään julkis-yhteisöt ja sijoitusrahastojen ryhmään rahoituslaitokset. Ul-komaalaiset omistavat Helsingin pörssissä noteerattavienyhtiöiden osakkeista puolet.

Säästämistavat monipuolistuvat

Suomalaiset kotitaloudet ovat viime vuosina vaurastuneetselvästi. Tilastokeskus on julkaissut varallisuustutki-muksen viimeksi 2004. Sen mukaan varallisuutta oli kes-kimäärin 147 500 euroa kotitaloutta kohden. Arvo on to-dennäköisesti kasvanut edelleen, koska asuntojen ja ar-vopapereiden arvot ovat nousseet. Vakituisiin, vapaa-ajan asuntoihin sekä sijoitusasuntoihin on sijoitettu kes-

6

kimäärin kolme neljäsosaa kaikista varoista. Loput va-roista on rahoitusvarallisuutta: talletuksia, pörssiosak-keita, sijoitusrahastojen osuuksia ja vakuutussäästöjä, joi-den määrä on myös lisääntynyt.

Kotitalouksien varallisuudesta valtaosa on kiinteää omai-suutta. Rahavarallisuuden määrä on kuitenkin kasvamassa.

Pitkäaikaisia säästöjä sijoitetaan entistä enemmän suo-raan arvopapereihin. Runsaat 770 000 suomalaista omis-ti osakkeita 2009 lopussa. Sijoitusrahasto-osuudenomistajia arvioidaan olevan 800 000. Jonkinlaisia arvo-paperisijoituksia on puolella suomalaisista kotitalouksista.

Kotitalouksien säästämisen edellytykset ovat paran-tuneet. Aikaisemmin arvopapereihin alettiin yleensä sääs-tää vasta, kun asunto- ja muut lainat oli maksettu. Asun-toluottojen maksuaikojen pidentyminen on tehnyt mah-dolliseksi alkaa sijoittaa, vaikka on vielä velkaa. Perintöjenkoot ovat kasvamassa ja perittyä varallisuutta sijoitetaanusein arvopapereihin. Myös koulutustason nousu lisää ar-vopaperisäästämistä.

Säästäminen vanhuuden varalle on lisääntynyt, kos-ka keskustelu eläkeläisten määrän kasvusta on saanutmonet huolestumaan eläketurvan riittävyydestä sekä so-siaaliturvan kattavuudesta tulevaisuudessa. Säästäminenverotuettuihin eläkevakuutuksiin on suosittua ja vuonna2010 tuli tarjolle pitkäaikaiseen säästämiseen uusi tuo-te, ps-tili, jota myös tuetaan veroeduin.

ARVOPAPERI-MARKKINOIDENTEHTÄVÄTSäästöjen välitys

Kansantaloudessa taloudet voidaan luokitella säästöyli-jäämäisiin talouksiin, joilla on rahaa enemmän kuin ne tar-vitsevat ja säästöalijäämäisiin talouksiin, joiden rahat ei-

vät riitä hankkeiden toteuttamiseen. Yksityishenkilöillä ali-jäämää on muun muassa silloin, kun omat varat eivät rii-tä asunnon hankintaan tai opintoihin. Yritykset joutuvatusein turvautumaan ulkopuoliseen rahoitukseen, kun nekasvavat, laajentavat liiketoimintaa ja investoivat muuten.

Arvopaperimarkkinoilla pörssiyhtiöt voivat hankkia rahoitustamyymällä osakkeitaan tai ottamalla joukkolainoja. Myös kun-nat, pankit ja valtio saavat arvopaperimarkkinoilla rahoitustajoukkolainojen avulla.

Rahoitusmarkkinat jaetaan pankki- ja arvopaperimark-kinoihin. Ne välittävät tehokkaasti säästöjä ylijäämätalo-uksilta alijäämätalouksille ja muuttavat säästöjä inves-toinneiksi. Näin ne toimivat kansantalouden voiteluai-neena ja vaikuttavat hyvinvointiin, kasvuun ja työllisyyteenmuilla toimialoilla.

Pankkimarkkinoilla pankit ja muut rahalaitokset ottavatvastaan säästäjiltä talletuksia ja välittävät varat edelleenluotonottajille. Riskin luoton takaisinsaannista kantaapankki, ei tallettaja.Arvopaperimarkkinat välittävät rahoitusta sijoittajiltasuoraan yrityksille, kunnille tai valtiolle. Käytännössä kui-tenkin välikätenä toimivat pankit ja pankkiiriliikkeet. Ris-ki varojen takaisin saamisesta jää sijoittajalle.

Rahoituksen hinnoittelu ja likviditeetti

Rahoitusmarkkinoiden tehtävä on myös hinnoitella korotja osakekurssit. Korkotasoon vaikuttavat keskuspankki-en päätökset ohjauskoroista, mutta lopullisesti hinnat kui-tenkin määräytyvät markkinoilla. Sijoittajat arvioivat käy-tettävissään olevan tiedon perusteella, millaista korkoahe vaativat lyhyt- ja pitkäaikaisista lainoista ja paljonkojonkin yrityksen osakkeista kannattaa maksaa, jotta hesaavat edellyttämänsä tuoton ja korvauksen ottamastaanriskistä. Rahoituksen tarvitsija puolestaan arvioi, mitenpaljon sen kannattaa rahoituksesta maksaa.

Arvopaperimarkkinat antavat säästäjille ja sijoittajillemahdollisuuden vaihtaa sijoituksensa kohteesta toiseeneli ne luovat likviditeettiä arvopapereille.

7

MARKKINOIDENKESKEISETKÄSITTEET

Pääomat tuottaviin kohteisiin

Arvopaperimarkkinoilla sijoittajalla on mahdollisuus saa-da hyvä tuotto sijoitukselleen, mutta myös riski menettääpääomaansa. Siksi sijoittajat pyrkivät valitsemaan koh-teita, joiden tuotto-odotukset ovat heidän arvionsa mu-kaan riskiin verrattuna parhaat. Osakemarkkinoilta ra-hoitusta hankkivan yrityksen on investointilaskelmissaanotettava huomioon, että investoinnista odotettavissa ole-van tuoton on oltava selvästi suurempi kuin mitä sijoittajatsaavat riskittömistä sijoituksista. Tähän perustuu myösusko siihen, että pitkäaikaiset osakesijoitukset ovat tuot-tavin sijoitusmuoto. Arvopaperimarkkinoilla pääomat va-likoituvat eli allokoituvat näin ollen riskiinsä nähden tuot-tavimpiin kohteisiin, mikä on kansantalouden kehitykselleja kasvulle eduksi.

Markkinoiden osapuolet

Arvopaperimarkkinat muodostuvat siellä toimivista ih-misistä ja yhteisöistä, kuten liikkeeseenlaskijoista, sijoit-tajista, arvopaperinvälittäjistä, muista sijoituspalveluyri-tyksistä ja pörssistä. Liikkeeseenlaskijat ovat suurehko-ja yrityksiä, kuntia, valtioita ja rahoituslaitoksia. Yrityksiä,joiden osakkeilla käydään kauppaa pörssissä, kutsutaanlista- tai pörssiyhtiöiksi. Sijoittajia ovat yksityishenkilöt jainstitutionaaliset sijoittajat, kuten eläkeyhtiöt, yritykset,pankit, vakuutuslaitokset, säätiöt ja rahastoyhtiöt.

Ensi- ja jälkimarkkinat

Ensimarkkinoilla arvopapereita myydään suoraan sijoit-tajille, kun yhtiö listautuu pörssiin, korottaa osakepää-omaa osakeannilla tai laskee liikkeeseen joukkolainoja.Arvopapereiden jälkimarkkinoilla, tavallisimmin pörssis-sä, sijoittajat käyvät kauppaa keskenään.

Raha- ja pääomamarkkinat

Arvopaperimarkkinat jakautuvat raha- ja pääomamark-kinoihin sen mukaan, miten pitkäaikaisia sijoituskohteetovat. Rahamarkkinat ovat alle vuoden mittaisten sijoi-tusten ja luottojen markkinat ja pääomamarkkinat ovatpitkäaikaisen rahoituksen, kuten osakkeiden ja yli vuodenmittaisten luottojen markkinat.

Käteis- ja johdannaismarkkinat

Arvopaperimarkkinat jaetaan myös käteis- ja johdan-naismarkkinoihin. Käteismarkkinoilla käydään kauppaaosakkeilla ja joukkolainoilla. Nimitys tulee siitä, että ar-vopaperit luovutetaan ostajalle heti maksua vastaan. Joh-dannaismarkkinoilla taas käydään kauppaa sopimuk-sista, jotka toteutetaan myöhemmin tulevaisuudessa.Johdannaissopimusten hinta “johdetaan” joidenkin ar-vopapereiden arvoista. Osakkeita koskevat johdan-naissopimukset antavat oikeuden ostaa tai myydäosakkeet määrätyn ajan kuluttua etukäteen sovittuun hin-taan. Tunnetuin johdannaisinstrumentti, optio on ehdol-linen eli optioon sijoittanut voi valita, toteuttaako kaupanvai ei. Futuuri on sen sijaan sitova eli kauppa on toteu-tettava sopimusajan päättyessä.

Osake- ja korkomarkkinat

Kaupan kohteina olevien arvopapereiden perusteella pu-hutaan osakemarkkinoista ja korkomarkkinoista taioman ja vieraan pääoman -ehtoisista markkinoista.Oman pääoman rahoitusta yhtiöt hankkivat laskemallaliikkeeseen osakkeita ja vieraan pääoman rahoitusta ot-tamalla luottoja pankeista tai laskemalla liikkeeseen jouk-kolainoja. Nimitykset oman ja vieraan pääoman -ehtoisettulevat siitä, miten rahoitusinstrumentit kirjataan yhtiön ta-seeseen ks. sivu 13.

OSAKEYHTIÖNRAHOITUSYhtiö tarvitsee pääomaa

Yrityksen perustaminen ja kehittäminen vaativat useinrunsaasti pääomaa, etenkin jos yrityksellä on halu kas-vaa ja kansainvälistyä. Yrittäjien omat varat eivät useinriitä, vaan elinkaarensa aikana yritykset joutuvat hank-kimaan rahoitusta eri tavoin.

8

Yritystoiminnan alkuvaiheessa riskit ovat suuret, jotenharvat yksityiset rahoittajat uskaltavat sijoittaa yhtiöön.Jos omat ja lähipiirin rahat eivät riitä, rahoitusta hankitaanusein julkisista rahoituslähteistä. Pankkien riskinotto-mahdollisuudet ja -halutkin ovat rajalliset ja siksi luotonsaamiseksi on oltava vakuuksia, joita yrityksillä ei ainaole. Rahoitusmarkkinoilla toimii myös riskinottoon valmiitapääomasijoittajia, jotka saattavat rahoittaa yhtiötä 5-10vuotta. Sen jälkeen ne haluavat irtautua sijoituksesta jo-ko myymällä omistusosuutensa takaisin yrittäjälle, toiselleyritykselle tai listaamalla sen pörssiin. Listautuminenpörssiin on mahdollista, kun yhtiö on vakiinnuttanut toi-mintansa. Listautunut yhtiö voi hankkia rahoitusta arvo-paperimarkkinoilta.

Yhtiö rahoittaa toimintaansa sisäisellä ja ulkoisella ra-hoituksella. Sisäistä rahoitusta on yhtiön tulorahoitus elisen toiminnasta tai tuotteista tuleva rahoitus. Se ei usein-kaan riitä investointien ja kasvun rahoittamiseen, vaan sii-hen yhtiö tarvitsee lisäksi ulkoista rahoitusta, jota yhtiö voihankkia korottamalla osakepääomaansa ja ottamalla vel-kaa.

Osakepääoma

Osakeyhtiö voi ottaa rahoitusta myymällä sijoittajille yh-tiöstä osuuksia eli osakkeita, jolloin näistä tulee yhtiönomistajia. Yhtiön osakkeiden yhteisarvo muodostaa senosakepääoman. Kaikki osakkeet ovat keskenään sa-manarvoisia.

Osakkeenomistaja saa oikeuden osinkoon sekäyleensä etuoikeuden merkitä uusia osakkeita, kun yhtiökorottaa osakepääomaa. Korottaessaan osakepää-omaa yhtiö laskee liikkeeseen uusia osakkeita. Osake-anteja toteutetaan usein niin sanottuina suunnattuina an-teina, jolloin poiketaan omistajien etuoikeudesta merki-tä uusia osakkeita. Silloin anti suunnataan joko yleises-ti yleisölle tai tietyille tahoille, esimerkiksi yrityskaupassamyyjälle. Osakkeenomistajalla on lisäksi oikeus osallis-tua päätöksentekoon yhtiökokouksessa. Osakkeen-omistajien taloudellinen riski rajoittuu vain sijoitettuihin va-roihin siinäkin tapauksessa, että yhtiö menisi konkurssiin.

Lainoista yhtiö maksaa korkoa ja osakepääomastaosinkoa. Osinkoja yhtiö voi maksaa vain, jos sillä on mah-dollisuus voitonjakoon. Kilpailukykyisen osingon mak-saminen on kuitenkin pidemmän päälle yhtiölle tärkeää.Sijoittajan näkökulmasta osinkotuoton ja arvonnousun onpitkällä tähtäimellä ylitettävä korkotuotto, koska osake-omistukseen liittyy suurempi riski kuin korkosijoitukseen.

Osakeyhtiön omistusmuutokset ovat joustavia. Osak-keenomistaja pääsee eroon omistuksestaan myymälläosakkeensa toiselle sijoittajalle, ja osakepääoma pysyyyhtiön käytössä. Yhtiöt voivat käyttää omia osakkeitaanmyös yritysoston maksamisessa. Osakkeen kauppahintaperustuu sijoittajien käsitykseen yhtiön arvosta. Jos yh-tiö on jo pörssissä, hinta perustuu pörssikurssiin.

Osakepääoma ja yhtiöön jakamatta jätetyt voitot ovat

yhtiön omaa pääomaa. Yhtiön vakavaraisuutta mitataanomien varojen suhteella kaikkien yhtiön käytössä olevi-en omien ja lainattujen varojen määrään eli taseen lop-pusummaan. Rahalaitokset pitävät huonoa vakavarai-suutta eli velkaantuneisuutta riskitekijänä, joka vaikeut-taa luotonsaantia ja nostaa luottojen korkoja. Pankkilai-nan edellytyksenä onkin yleensä, että yhtiöllä on riittävästiomia varoja. Ks. tilinpäätöksestä ja tunnusluvuistaenemmän osiossa Mitä tunnusluvut kertovat.

ARVOPAPERITSÄÄSTÖKOHTEENASuomalaisten kotitalouksien vaurastuminen on johtanutsiihen, että yhä useammat miettivät säästöjensä sijoit-tamista ja omaisuutensa koostumusta suunnitelmallisesti.Säästökohteiden valinnassa on tärkeää arvioida toden-näköistä sijoitusaikaa, koska se vaikuttaa sekä kohteenvalintaan että riskinottomahdollisuuksiin. Varojen jaka-minen ominaisuuksiltaan erilaisiin sijoituskohteisiin on hy-vä keino tavoitella taloudellista turvallisuutta.

Säästämistavan valinnan tavoitteena voi olla pitkäai-kaisten säästöjen ostovoiman suojaaminen, esimerkiksikun säästetään eläkeiän tarpeisiin. Hyvä on olla varau-tunut myös siihen, että rahaa voi tarvittaessa nopeasti ir-rottaa yllättäviin menoihin eli säästöjen likviditeettiin.Suunnitelmallinen säästäjä pohtii myös riskejä ja niidenhallitsemista. Kohteiden valinnassa kannattaa aina kiin-nittää huomiota myös tuottoon ja kustannuksiin.

Kotitalouksien sijoituskohteet jaetaan raha- eli fi-nanssisijoituksiin ja reaalisijoituksiin. Finanssisijoituksiaovat osakkeet, sijoitusrahastot, vakuutukset ja talletuksetsekä joukkolainat. Reaalisijoituksia taas ovat esimerkik-si asunnot, kiinteistöt ja metsä.

Arvopaperisijoitusten päävaihtoehdot ovat korkosi-joitukset ja osakesijoitukset. Nykyisin on tarjolla paljon si-joitustuotteita, joiden osina on erilaisia arvopapereita. Nii-den ymmärtämiseksi on hyvä tutustua ensin perusvaih-toehtoihin, joista tuotteita on kehitetty.

Osakkeet, joukkolainat ja sijoitusrahasto-osuudet

9

ovat likvidejä arvopapereita. Osakesijoituksen tuottoa eitiedä etukäteen, joten se on aina riskisijoitus, samoin kuinkaikki sijoitustuotteet, jotka sisältävät osakkeita. Pitkä si-joitusaika tasoittaa osakkeiden riskiä ja lisää tuottomah-dollisuuksia.

Talletukset voivat olla joko likvidejä tai määräaikanaerääntyviä. Sijoitus- ja eläkevakuutukset ovat epälikvidejäsijoituksia.

Sijoittamisessa riski ja tuotto kulkevat käsi kädessä.Mitä suurempia tuottoja tavoittelee, sitä suurempia riskejäjoutuu ottamaan.

Osakkeiden tuotto ylittää pitkällä aikavälillä selvästi korkosi-joitusten tuoton, vaikka osakkeiden arvot vaihtelevat välillä ra-justikin. OMXHCAP-indeksi kuvaa Helsingin pörssin kurssi-kehitystä. Osakkeiden tuotossa on mukana sekä osingotettä arvonnousu. Valtion viitelainaindeksi kertoo pitkien ja ra-hamarkkinaindeksi lyhytaikaisten korkosijoitusten tuotosta.

Korkosijoitukset

Korkosijoituksissa on sopivia kohteita kaikille säästäjillejoko ainoiksi sijoituksiksi tai osaksi sijoitusvarallisuutta.Korkosijoitusten päävaihtoehdot ovat talletukset, korko-rahastot ja joukkolainat.

Pankkitalletuksista ja pankkien takaamista perinteisistäjoukkolainoista sijoittaja saa yleensä takaisin sijoitta-mansa määrän ja usein koronkin tietää etukäteen. Suo-malaisissa pankeissa talletusten takaisinmaksu kon-kurssitilanteessa taataan 50 000 euroon saakka.

Inflaatio heikentää talletuksen ja joukkolainasijoituksenostovoimaa ja saattaa pitkäaikaisessa sijoituksessa syö-dä koko korkotuoton ja osan pääomastakin.

Joukkolainoja laskevat liikkeeseen yritykset, valtio,kunnat ja muut yhteisöt. Joukkolainasta myydään eri ko-koisina osina. Laina-ajat vaihtelevat yleensä kolmestavuodesta ylöspäin. Joukkolaina maksetaan takaisin vuo-sittain lyhennyksinä tai kerralla laina-ajan päättyessä. Ko-rot maksetaan tavallisesti kerran vuodessa. Useimmillajoukkolainoilla käydään laina-aikana kauppaa.

Joukkolainoista on kehitetty myös monenlaisia tuot-teita, joiden tuotot riippuvat jostakin muusta kuin korko-

tasosta, esimerkiksi indeksilainoja, joiden tuotto on si-dottu johonkin osakeindeksiin.

Joukkolainoissa on sekä turvallisia että riskipitoisia si-joituskohteita. Korkojen ja sijoitetun pääoman takaisin-maksuun liittyvää epävarmuutta kutsutaan luottoriskiksi.Korkotason muutosten vaikutusta sijoituksen tuottoon sa-notaan korkoriskiksi.

Joukkolainan korko on yleensä parempi kuin pankki-talletusten. Alhaisinta korkoa maksetaan valtion obli-gaatioista, koska niitä pidetään lähes riskittöminä. Suu-rimmat korot taas maksetaan vakuudettomista joukko-lainoista, joihin siis liittyy luottoriski. Mitä enemmän riskiälainan takaisinmaksuun liittyy, sitä enemmän liikkee-seenlaskijan on maksettava korkoa. Sijoittajan kannaltamuita lainoja korkeampi korko on korvausta riskinotosta.

Joukkolainojen luottoriskin arvioimiseksi on kehitettyluottoluokitus eli niin sanottu reittaus. Se on luokittajan ar-vio sijoittajan riskistä jäädä ilman korkoja ja kuoletuksia.Tunnettuja luokitusten antajia ovat Moody´s ja Standard& Poor´s, jotka luokittelevat niin yrityksiä, valtioita kuin yk-sittäisiä arvopapereitakin. Mitä paremman luokituksen yh-tiö saa, sen edullisemmalla korolla se saa rahoitusta jouk-kolainoilla ja päinvastoin.

Joukkolainan liikkeeseenlaskuhintaa kutsutaan emis-siokurssiksi ja sille luvattua korkoa nimelliskoroksi tai ku-ponkikoroksi. Koron saajan todellinen tuotto eli efektiivi-nen korko riippuu siitä, miten paljon hän lainasta maksaa.Kurssi ilmoitetaan prosenteissa niin, että kuponkikorontuottava nimellisarvo tai -kurssi on 100.

Sijoittajan tuotto muodostuu korosta ja mahdollisestamyyntivoitosta tai -tappiosta. Jos joukkolainan pitää ko-ko laina-ajan, rahansa saa takaisin nimellisarvon mu-kaisesti ellei liikkeeseenlaskija ole tehnyt konkurssia. Lai-na-aikana joukkolainan arvo määräytyy markkinoilla.

Joukkolainan arvo vaihtelee korkotason mukaan, kos-ka sijoittaja haluaa siitä yhtä hyvän tuoton kuin on saata-vissa juuri liikkeeseen laskettavista velkakirjoista. Kun ku-ponkikorko on kiinteä, on velkakirjan arvon muututtavamarkkinakorkojen mukaan. Kun korot nousevat, velkakir-jan arvon on siis laskettava ja vastaavasti, kun korot las-kevat, velkakirjan arvon on noustava. Kaupantekokurssiasettuu sellaiseksi, että uusi omistaja saa yhtä suuren ko-ron kuin uusista vastaavista lainoista on saatavissa.

Euroalueen valtion lainojen keskimääräinen tuotto vuo-sina 1993-2009 oli alle 6 % ja rahamarkkinoiden tuottovajaat 4 %.

Korkosijoituksista enemmän oppaassa Sijoittajankorko-opas.

Osakkeet

Osakesijoitukset ovat houkuttelevia, koska ne onnistu-essaan tarjoavat parhaan tuoton. Osakesijoittajan on kui-tenkin hyväksyttävä riski, että osakekurssit vaihtelevat. Si-joitus voi olla välillä voitolla välillä tappiolla.

Koska sijoittajalla on valittavana riskittömiä ja riskilli-

10

siä sijoituskohteita, rationaalinen sijoittaja valitsee riskil-lisen vain, jos voi olettaa saavansa riskinotosta korva-uksen. Niinpä sijoittajan tuottovaatimus osakesijoituksil-le on suurempi kuin parhaan riskittömän korkosijoitukseneli valtion obligaation tuotto. Lisätuottoa kutsutaan riski-lisäksi eli riskipreemioksi, jonka arvioidaan Suomessaolevan noin viisi prosenttiyksikköä.

Osakesijoituksen riski merkitsee epävarmuutta tuotonsuuruudesta eli toisaalta hyvän tuoton mahdollisuutta jatoisaalta tappion uhkaa. Parhaimmillaan osakkeen arvovoi moninkertaistua sijoitusaikana. Pahimmassa ta-pauksessa yhtiö menee konkurssiin, jolloin sijoittaja me-nettää osakkeisiin sijoittamansa varat. Pörssiyhtiöidenkonkurssit ovat kuitenkin olleet harvinaisia.

Yhtiön oman menestyksen vaikutusta osakkeen ar-voon kutsutaan yritysriskiksi. Yleisen taloudellisen kehi-tyksen ja osakekurssien kehityssuunnan vaikutustataas kutsutaan markkinariskiksi. Se ilmenee esimerkiksiniin, että kun kurssit ovat nousussa, lähes kaikkien osak-keiden kurssit nousevat, ja laskuvaiheessa vastaavastikaikki kurssit yleensä laskevat.

Vaikka useimmat mieltävät riskin vain tappion vaa-raksi, rahoitusteoriassa kaikkia epävarmuuksia pidetäänriskeinä, joita mitataan monilla eri mittareilla. Eniten käy-tetään volatiliteettia eli tuottojen keskihajontaa, joka ker-too, kuinka paljon jonkin aikajakson tuotto vaihtelee vas-taavan jakson pitkäaikaisesta keskiarvotuotosta. Mitä kor-keampi volatiliteettiprosentti, sen suuremmat ovat tuot-tojen vaihtelut eli riski.

Osakkeitten tuotto tulee osingoista ja arvonnoususta.Yhtiöt jakavat osakkeenomistajilleen osan voitoistaanosinkoina ja jättävät osan yhtiön käyttöön. Osingonjakoon mahdollista vain, jos yhtiö on tuottanut voittoa tai josse ei ole edellisinä vuosina jakanut kaikkia voittojaan.Osakkeen arvonnousu toteutuu myyntivoittona. Juuri ar-vonnousun ansiosta pitkäaikaiset osakesijoitukset ovattarjonneet inflaatiosuojan ja päihittäneet selvästi muidensijoitusvaihtoehtojen tuotot.

Suomen osakemarkkinat ovat pörssin perustamises-ta lähtien, vuosina 1912-2007 tuottaneet reaalisesti kes-kimäärin 10 % vuodessa. Tuotossa on mukana sekä ar-vonnousu että osinko. Tuotto on ollut samalla tasollamyös vuosina 1993-2009.

Osakkeet voivat olla erilaisia, jolloin puhutaan osa-kesarjoista. Kantaosakkeisiin liittyy usein suurempi ää-nivalta kuin muihin osakkeisiin. Etuoikeutetuilla osakkeillapuolestaan on usein etuoikeus osinkoon ennen muitaosakkeita. Yhtiöt erottelevat osakesarjoja erilaisin tun-nuksin, kirjaimin ja numeroin. Koska tunnukset eivät olejohdonmukaisia, erot on selvitettävä erikseen.

Osakkeista enemmän Osakkaan oppaassa.

Sijoitusrahastot

Suorien korko- ja osakesijoitusten vaihtoehtoja ovat si-joitusrahasto-osuudet. Ne sopivat etenkin pienehköjä

määriä sijoittaville sekä niille, joilla ei ole aikaa, halua taitaitoa seurata itse sijoitusmarkkinoiden tapahtumia. Si-joitusrahasto on hyvä vaihtoehto myös silloin, kun sijoit-taa sellaisille markkinoille, joita ei itse tunne.

Sijoitusrahasto toimii niin, että rahastoyhtiö kokoaa si-joittajien varoja sijoitettavaksi useisiin eri arvopapereihin,jotka yhdessä muodostavat sijoitusrahaston. Rahasto ja-kaantuu keskenään yhtä suuriksi rahasto-osuuksiksi. Ra-hastoon sijoittaneet omistavat sen arvopaperit yhdessä.Sijoituksista päättää ja varoja hoitaa rahastoyhtiö, joka voihallinnoida useita sijoitusrahastoja.

Sijoitusrahastolla on Finanssivalvonnan vahvistamatsäännöt, joista selviää, minkä tyyppinen sijoitusrahastoon kyseessä ja millaista sijoituspolitiikkaa se harjoittaa.Rahasto hoitaa varoja ammattimaisesti, ja se voi hyö-dyntää kurssi- ja korkomuutoksia nopeasti ja usein pie-nemmin kustannuksin kuin yksityinen sijoittaja.

Sijoituskohteiden mukaan sijoitusrahastot jaotellaan:osakerahastoihin, yhdistelmärahastoihin ja korkorahas-toihin. Yhdistelmärahasto sijoittaa sekä osakkeisiin ettäkorkokohteisiin. Lisäksi on olemassa rahastoja, jotka si-joittavat esimerkiksi jonkin osakeindeksin mukaan, kutenindeksirahastot sekä hedge fund-rahastoja, jotka ottavatmuita rahastoja suurempia riskejä kasvattaakseen tuot-tojaan.

Voitonjaon perusteella sijoitusrahastot jaetaan kas-vurahastoihin ja tuottorahastoihin. Kasvurahastot eivät jaavuosittain voittojaan, vaan lisäävät ne osuuden arvoon.Tuottorahastot taas jakavat vuosittain tuotto-osuuden. Sa-massa rahastossa voi olla sekä kasvu- että tuotto-osuuk-sia.

Sijoitusrahaston arvonnousu perustuu rahaston sijoi-tusten tuottoihin eli korkoihin, osinkoihin ja arvonnou-suihin. Yksittäisen rahaston tuottoon vaikuttaa merkittä-västi rahastotyyppi. Korkorahastojen tuotto riippuu kor-kotason liikkeistä ja osakerahaston tuotto osakemarkki-noiden kehityksestä. Sijoittajan saa tuottoa mahdollisestamyyntivoitosta ja vuotuisesta tuotto-osuudesta (tuotto-rahasto).

Sijoitusrahasto-osuuden omistajalle aiheutuu kulujaosuuden hankinnasta, lunastuksesta sekä mahdollises-ti myös säilyttämisestä. Lisäksi rahastoyhtiö veloittaa si-joitusrahastolta hallintopalkkion, joka vähentää osuudentuottoa, vaikka sitä ei veloiteta erikseen.

Useimpia sijoitusrahasto-osuuksia voi ostaa eli mer-kitä ja myydä eli lunastaa rahastoyhtiöistä kaiken aikaa.Osuuden hinta saadaan jakamalla rahaston varallisuu-den sen hetkinen arvo osuuksien määrällä.

Sijoitusrahastoista enemmän Sijoitusrahasto-op-paassa.

Pääomatulojen verotus

Sijoitusten tuottoja, kuten osinkoja, korkoja, sijoitusra-hastojen maksamia vuotuisia tuottoja ja myyntivoittoja

11

verotetaan niin sanottuina pääomatuloina. Vuonna 2010pääomatulojen vero on 28 %.

Verotuksesta enemmän Sijoittajan vero-oppaassa,www.porssisaatio.fi

MIKÄ VAIKUTTAAOSAKEKURSSEIHIN?Osakkeiden kurssit vaihtelevat kysynnän ja tarjonnan mu-kaan, mihin taas vaikuttavat monet tekijät. Pörssikurssitheijastelevat ennen kaikkea yritysten ja talouskehityksentulevaisuuden odotuksia.

Osakekursseihin vaikuttavat yhtiön oma menestys ja muu-tokset toimintaympäristössä. Huippu- ja pohjakurssien en-nustaminen on hyvin vaikeaa, siksi on viisasta sijoittaa useis-sa erissä.

Yksittäisen yhtiön osakekurssi perustuu sen omiin kas-vu- ja kannattavuusnäkymiin, mutta myös osakemarkki-noiden yleiseen kehityssuuntaan. Jos yhtiön odotetaanparantavan tulostaan, sen osakkeiden kurssi yleensänousee ja päinvastaisessa tilanteessa laskee. Osake-kurssiin vaikuttavat myös suhdanteet ja yhtiön toimialaakoskevat muutokset, kuten teknologian kehitys, raaka-aineiden saatavuus ja niiden hintakehitys. Osakkeidenhinnat kuvastavat kaikkia osakkeen arvon määrittämisenkannalta tärkeitä tietoja, tosia ja huhuja.

Suhdannevaihtelut

Kansantalouden suhdannevaihtelut tuntuvat pörssissä joetukäteen. Ennen laskusuhdannetta kurssitaso alkaa jo-pa vuotta aikaisemmin laskea ja vastaavasti ennen nou-sua kohota. Markkinoilla seurataan tarkoin tuotannonmuutoksia sekä kulutus- ja investointikysynnän kehitys-tä suhdannekäänteiden ennakoimiseksi.

Kysynnän muutoksia tarkkaillaan myös erilaisista ba-

rometreista ja esimerkiksi yhdysvaltalaisista yritysten os-topäälliköiden arvioita kuvaavista ISM-indekseistä ja ku-luttajien luottamusindekseistä.

Myös kuluttaja- ja tuottajahintojen sekä työllisyyslu-kujen muutokset ovat tärkeitä talouskehityksen suun-nannäyttäjiä. Nousukaudella seurataan, kasvaako talo-us liian nopeasti. Pula työvoimasta ja tuotantokapasi-teetista nostaa yleensä palkkoja ja hintoja, jolloin inflaa-tio kiihtyy. Taantuman päättymistä odotettaessa taas kiin-nostaa, koska kysynnän lasku on pysähtynyt ja tilauksetalkavat kasvaa.

Keskuspankki vaikuttaa rahapoliittisin keinoin suh-danteisiin. Korkeasuhdanteessa se hillitsee koron nos-toilla kulutuskysyntää ja investointeja. Matalasuhdan-teessa taas keskuspankki haluaa koron laskuilla elvyttääkysyntää.

Osakesijoittajat seuraavat tarkkaan korkomuutoksia.Ne vaikuttavat sijoittajien valintoihin korko- ja osakesi-joitusten välillä. Kun korot nousevat, sijoittajat vaihtavatosakkeita korkoa tuottaviin kohteisiin. Jotta osakesijoituskoronnousun jälkeen edelleen täyttää sijoittajan tuotto-vaatimuksen ks. sivu 10, yhtiön tuloksen pitää parantuatai osakkeen hinnan laskea. Kun korot ovat laskussa,osakekurssit voivat nousta, sillä osakkeiden kilpailukykykorkosijoituksiin verrattuna paranee.

Mielialat

Osakekursseille on luonteenomaista liioittelu sekä nou-suissa että laskuissa. Markkinoihin vaikuttavat myös psy-kologiset tekijät ja mielialat. Osakekurssien nousu saat-taa lisätä kulutuskysyntää ja vähentää säästämistä, kos-ka kuluttajat tuntevat vaurastuvansa osakesalkun pai-suessa. Kurssien lasku taas saattaa vähentää kysyntää,koska ihmiset säästävät enemmän, jotta heidän varalli-suutensa arvo palaisi entiselleen.

Osakemarkkinoilla on myös muotitoimialoja, muoti-yhtiöitä ja maantieteellisiä alueita, joilla hinnat nousevatkovan kysynnän vuoksi jopa niin, että syntyy hintakuplia,jotka aikanaan puhkeavat. Vastaavasti jotkin yhtiöt ja jo-pa kokonaiset toimialat voivat joutua sijoittajien epä-suosioon, jolloin niiden hinnat laskevat. Myös poliittisetpäätökset esimerkiksi verotuksen muutokset, heijastuvatkurssitasoon. Jos verotuksellisesti suositaan tai syrjitäänjoitakin sijoituskohteita, se näkyy niiden suosiossa.

Maailman tapahtumat

Maailmanpoliittisen tilanteen epävarmuus, kuten soda-nuhka laskee osakekursseja. Silloin sijoittajien riskinot-tohalut usein vähenevät ja he vaihtavat sijoituksiaan tur-vallisina pitämiinsä kohteisiin, kuten esimerkiksi kätei-seen, rahamarkkinasijoituksiin tai kultaan ja vetävät osa-kesijoituksiaan pois reuna-alueilta.

Rahoitusmarkkinoiden kriisit aiheuttavat arvopaperi-markkinoilla suuria ongelmia, kuten vuonna 2007 Yh-

12

dysvaltojen asuntolainamarkkinoilta alkanut finanssikrii-si. Se levisi maailmanlaajuisesti ensin luottomarkkinoilleja sen jälkeen osake- ja pankkimarkkinoille ks. sivu 5.

Osakekurssit voivat laskea myös skandaalien ja vää-rinkäytösten vuoksi, niin kuin kävi Yhdysvalloissa Enro-nin kirjanpidon vääristelyn tultua julki.

SIJOITUSRISKIENPIENENTÄMINENSijoitusriskien hallinnan lähtökohta on koko omaisuudenjakauman tarkastelu. Olemassa oleva varallisuus vai-kuttaa uusien kohteiden valintaan ja siihen, mihin sijoit-uskohteiden ominaisuuksiin on syytä kiinnittää huomio-ta. Tavoitteeksi voi ottaa esimerkiksi säästöjen hajautta-misen niin, että ne tuottavat hyvin eri suhdannevai-heessa, toiset laskun aikana ja toiset nousukaudella.Huomiota kannattaa kiinnittää myös siihen, että riskitpoikkeavat toisistaan ja aina on nopeasti käteiseksi muu-tettavaa omaisuutta.

Suomalaisten talletusten määrä on pysynyt suurena huo-limatta matalasta korkotasosta, mikä kertoo halusta karttaariskejä ja myös vaihtoehtojen heikosta tuntemisesta. Va-kuutustekninen velka tarkoittaa sijoitus- ja eläkevakuutuk-sia. Ryhmään muut kuuluvat joukkolainat ja käteinen raha.Sijoittamisen riskejä voi pienentää jakamalla rahansauseisiin eri kohteisiin.

Kaikkien varojen keskittäminen vain yhteen kohteeseenon riskipitoista. Epäonnistuminen ainoassa sijoituksessavoi viedä sijoittajan taloudellisiin vaikeuksiin. Siksi kan-nattaa jakaa eli hajauttaa varallisuus useaan eri kohtee-seen eikä panna kaikkia munia samaan koriin. Kun sääs-töt on jaettu moniin erilaisiin kohteisiin, onnistumiset yh-täällä tasoittavat epäonnistumisia toisaalla, ja koko si-joituksen tuotto on kohtuullinen.

Osa ihmisistä karttaa riskejä ja osa taas tahtoo ottaaniitä. Valtaosa sijoittunee ääripäiden väliin ja haluaa pie-nentää riskejään. Koko varallisuuden tarkastelussa ris-

kit pienenevät, jos esimerkiksi pitää osan varoistaan fi-nanssi- ja osan reaalisijoituksina.

Arvopaperimarkkinat tarjoavat hyviä vaihtoehtoja ha-jautukseen. Osakemarkkinoiden yleiseen laskuun elimarkkinariskeihin voi varautua jakamalla rahansa osak-keiden tai osakerahastojen ohella korkokohteisiin, kos-ka korko- ja osakemarkkinoiden nousut ja laskut sattuvatyleensä eri ajankohtaan. Tuoreimman finanssikriisin ai-kana tämä vanha sääntö ei tosin toiminut.

Kun sijoittaa osakkeisiin pitkäksi ajaksi, voi rauhassaodottaa kurssitason nousua eikä tarvitse myydä osak-keita alhaisiin kursseihin. Osakesijoituksia kannattaa vaih-taa korkosijoituksiin silloin, kun sijoitusaika lyhenee ja ra-hojen käyttöaika lähestyy.

Vanhan sanonnan mukaan kannattaa sijoittaa osak-keisiin, jos haluaa syödä hyvin ja obligaatioihin, jos ha-luaa nukkua hyvin. Tästä sopii jatkaa, että jos haluaa syö-dä ja nukkua hyvin, kannattaa sijoittaa osakkeisiin ja kor-kokohteisiin.

Arvopapereiden isohkot ostot ja myynnit kannattaa ja-kaa eri ajankohtiin, jolloin välttyy sijoittamasta kaikkea ra-haansa huippukurssiin tai myymästä kaikkea halvalla.Ajallinen hajautus on helppo toteuttaa myös säästämäl-lä säännöllisesti sijoitusrahastoon.

Yhtiöiden omaan menestykseen liittyvää yritysriskiä voipienentää ostamalla usean yhtiön osakkeita, hankkimallaosakesalkun eli portfolion. Yhtiöt kannattaa valita vieläniin, että ne ovat eri toimialoilta eivätkä riippuvaisia toi-sistaan. Hajautetun salkun saa jo noin kymmenen yhti-ön osakkeista.

Osakesijoitusten hajauttamishyöty on perinteisesti pe-rustunut siihen, että suhdannekierron huiput ja laskutajoittuvat eri toimialoilla ja eri maantieteellisillä alueilla eriaikoihin. Maantieteellisen hajautuksen hyödyt ovat viimevuosina vähentyneet sijoittamisen ja yritystoiminnan kan-sainvälistymisen vuoksi.

PÖRSSI KOKOAAOSTAJATJA MYYJÄTPörssi tarjoaa sijoittajille puolueettoman ja julkisen kau-pantekopaikan. Kaupat sujuvat nopeasti ja tasapuolises-ti, kun ostajien ja myyjien toimeksiannot kootaan yhteen. Li-säksi hintataso on luotettavampi kuin kahdenkeskisissäkaupoissa. Pörssikaupan kaikki osapuolet saavat tiedon to-teutuneiden kauppojen hinnoista ja määristä.

Helsingin pörssin pörssilistalla yhtiöt jaetaan markki-na-arvonsa perusteella suuriin (large cap), keskisuuriin(mid cap) ja pieniin yhtiöihin (small cap). Kokoryhmiensisällä yhtiöt on vielä luokiteltu toimialoittain.

Lisätietoja pörssilistoista www.nasdaqomx.com

13

Osakekaupat voi tehdä edullisimmin verkossa. Ensin pitäätehdä sopimus pankin tai pankkiiriliikkeen kanssa ja avataosakkeille arvo-osuustili. Osto- ja myyntitoimeksiannotlähetetään välittäjän kautta pörssiin, jonka järjestelmäkokoaa yhteen osto- ja myyntitarjoukset.

Toimeksianto välittäjälle

Sijoittajat asioivat osakkeita ostaessaan ja myydessäänarvopaperinvälittäjien kanssa eli käytännössä yleensäverkkopalvelussa, jossa asioiminen on vaivattomin jaedullisin vaihtoehto. Välittäjiä ovat mm. pankit ja pank-kiiriliikkeet. Sijoittaja voi tehdä kaupat myös pankin kont-torissa tai puhelimitse. Arvopaperinvälittäjät perivät pal-veluistaan palkkion. Vähimmäispalkkiot ovat sen verrankorkeita, että hyvin pienten sijoitusten tuotot saattavat hu-veta kuluihin.

Kun sijoittaja antaa osto- tai myyntimääräyksen, hänentäytyy päättää, paljonko hän on enintään valmis mak-samaan tai paljonko hän vähintään vaatii osakkeistaan.Sijoittaja voi asettaa rajahinnan eli hän ilmoittaa hinnan,jolla hän suostuu ostamaan tai myymään. Tällöin toi-meksiannon toteuttaminen voi kestää pitkään ja kauppasaattaa jäädä syntymättäkin, ellei hän muuta rajahintaa.

Määräyksen voi antaa myös “päivän hintaan” eli kau-pat tehdään siihen kurssiin, joka pörssissä syntyy. Tämäkauppa syntyy pian, mutta hinta voi aiheuttaa petty-myksen, jos kurssit heilahtelevat merkittävästi.

Kaupat tehdään pörssin kaupankäyntijärjestelmänavulla. Arvopaperinvälittäjät syöttävät järjestelmäänhintatarjouksensa tai siirtävät sinne asiakkaittensa an-tamat tarjoukset. Ylempi ostotarjous syrjäyttää alemmanja alempi myyntitarjous ylemmän. Kauppa syntyy auto-maattisesti, kun osto- ja myyntitarjoukset ovat yhtä suu-ret.

Arvopaperit arvo-osuuksina

Osakeomistukset kirjataan arvo-osuustileille, joistaomistajat saavat tiliotteen. Osakkeenomistaja saa omis-

tuksistaan ja niiden muutoksista tili-ilmoituksen, joka onvastaavanlainen kuin pankkitilin tiliote. Arvo-osuustilin voiavata joko pankissa, pankkiiriliikkeessä tai Arvopaperi-keskuksessa, jossa tilinpito on osakkeenomistajalle mak-suton.

Suomalaisten osakkeiden omistus on julkista. Tiedotosakekaupoista kirjautuvat yhtiöiden osakerekistereihin,joten ne pysyvät ajan tasalla. Kuka tahansa voi käydä ar-vopaperikeskuksessa (nykyisin Euroclear Finlandissa)tutkimassa listatun yhtiön osakerekisteriä. Ulkomaalais-ten ei tarvitse rekisteröityä omalla nimellään osakkeen-omistajaksi, vaan he voivat käyttää niin sanottua hallin-tarekisteröintiä.

Lisätietoja www.euroclear.eu

TIEDONMARKKINATSijoittajan on syytä tuntea eri sijoitusmuotojen ominai-suudet, ja on hyvä seurata markkinoiden tapahtumia. Ar-vopaperimarkkinoita voidaan kutsua myös tiedon mark-kinoiksi, koska hinta määräytyy niiden tietojen perus-teella, joita yhtiöistä ja niiden toimintaan vaikuttavista te-kijöistä on käytettävissä.

Tiedotusvälineistä pystyy seuraamaan markkinoi-den ja yhtiöiden kehitystä. Tietoa yhtiöistä saa myös yh-tiöiden verkkosivuilta ja niiden omista julkaisuista, kutenvuosikertomuksista ja osavuosikatsauksista.Perustietoa osakkeista ja sijoitusrahastoista saa esi-merkiksi Pörssisäätiön verkkosivuilta www.porssisaatio.fi

Tietoa yhtiöstä

Koko vuoden tilinpäätös ja osavuosikatsaukset sisältä-vät hyvää aineistoa yhtiöiden tarkasteluun sijoituskoh-teena. Niitä käyttävät lähteinään myös sijoitusanalyytikot,jotka tekevät yrityksistä analyysejä ja antavat suosituksia,kuten osta, myy tai pidä.

Yhtiön tilinpäätös kertoo siitä, miten yhtiöllä on men-nyt ja millainen sen taloudellinen tilanne on. Usein yhtiöarvioi vuosi- ja osavuosikatsauksissaan myös tulevai-suuden näkymiään. Tilinpäätös koostuu tuloslaskelmasta,taseesta ja rahoituslaskelmasta.

Tuloslaskelmasta selviää yrityksen liiketoiminnankannattavuus. Se kuvaa, miten liiketoiminta sujui päät-tyneellä kaudella ja viimeiseltä riviltä näkee, syntyikö ja-ettavaa voittoa vai menikö tappion puolelle. Tuloslas-kelma alkaa liikevaihdosta ja muista mahdollisista tu-loista. Tuloista vähennetään aluksi juoksevat kulut ja pois-tot, jolloin päädytään liikevoittoon. Siitä nähdään, mitenpaljon tulot ylittivät niiden hankkimiseen tarvitut menot elivarsinaisen liiketoiminnan kannattavuuden. Vielä on vä-hennettävä mm. rahoitustuotot ja -kulut, jotka voivat ol-

14

la plus- tai miinusmerkkiset sekä satunnaiset erät ja ve-rot ennen kuin päädytään viimeiselle tulosriville.

Tase taas kertoo yhtiön vakavaraisuudesta, varoista javeloista tilinpäätöspäivänä. Taseen vastaava-puoli näyt-tää, paljonko yhtiöllä on rahaa, arvopapereita ja saami-sia sekä varaston, koneiden, laitteiden, rakennusten yms.arvon. Taseen vastattavaa-puoli taas kertoo, miten yhtiöon rahoittanut kaiken vastaava-puolen omaisuuden elivieraan ja oman pääoman.

Rahoituslaskelmasta taas selviävät rahavirrat yhtiöönja yhtiöstä. Laskelmaan kirjataan muun muassa yhtiönsaamat maksut myynnistä ja maksut raaka-aineista se-kä saadut ja maksetut korot.

Mitä tunnusluvut kertovat?

Tilinpäätöslukujen perusteella lasketaan tunnuslukuja, jot-ka helpottavat eri yhtiöiden arvioimista ja vertailua. Tun-nusluvuissa verrataan hintaa jaettuna voitolla, osingollatai tasearvolla eli maksettua hinta suhteutetaan näihin yri-tyksen ns. fundamenttitekijöihin. Tarkastelemalla yhtiönmonen vuoden lukuja näkee sen kehityssuunnan.

Paljon käytettyjä arvostusmittareita ovat osakekohtai-nen tulos EPS (earnings/per share), P/E (price/earnings)eli hinta jaettuna osakekohtaisella tuloksella, osinkotuottoeli yrityksen maksama osinko jaettuna päivän kurssilla jaP/B (Price/Book) hinta/tasearvo eli osakkeen kurssi ja-ettuna kirjanpidollisella osakepääomalla per osake.

P/E -luku eli voittokerroin lasketaan jakamalla yhtiönosakkeen kurssi yhtiön ennustetulla tai viimeksi julkiste-tulla vuosivoitolla osaketta kohti. Luku kertoo yritykseenkohdistuvista tulevaisuuden kasvuodotuksista ja jonkinverran myös riskeistä.

P/E ja P/B kertovat osakkeen suhteellisesta edulli-suudesta tai kasvunäkymien laadusta. Korkea arvo hei-jastaa markkinoiden vahvaa uskoa yhtiön tulevaisuudenkasvuun tai sitten kielii yliarvostetusta osakkeesta.

Vaikka tunnusluvut ovat hyviä apuvälineitä, niiden käy-tössä on syytä olla varovainen. Aina ei suinkaan voi ver-rata esimerkiksi erikokoisten ja eri toimialoilla toimivienyhtiöiden tunnuslukuja keskenään.

Eri tunnusluvut voivat antaa sijoittajalle jopa ristiriitaistatietoa yrityksestä. Esimerkiksi P/E -luku voi antaa kovinerilaisen kuvan, jos sen mittaamiseen käytetään toteu-tunutta voittoa eikä tulosennustetta. Sijoittajan ei valin-noissaan kannata painottaa vain yhtä lukua, sillä silloinsalkusta tulee helposti liian yksipuolinen. Jos esimerkiksivalitsee vain alhaisen P/E-luvun yrityksiä, niin silloin eisalkkuun tule nopeasti kasvavia yhtiöitä.

Kasvu- ja arvo-osakkeet

Sijoittajat luokittelevat osakkeita mm. kasvu- ja arvo-osak-keisiin. Kasvuyhtiöt toimivat nimensä mukaisesti useinnopeasti kasvavilla aloilla, esimerkiksi informaatiotek-

nologiassa. Niiden kurssit voivat vaihdella jyrkästikin.Kasvuyhtiöt maksavat usein keskimääräistä pienempiäosinkoja tai eivät maksa lainkaan, koska ne tarvitsevatvoittonsa yhtiön investointeihin. Toisaalta niiden kurssi-en nousuodotukset ovat usein suuret.

Kasvuosakkeiden pörssikurssit heijastavat usein hy-vin pitkän ajan tuotto-odotuksia. Tämä näkyy muun mu-assa niin, että yhtiöiden P/E-luvut ovat korkeita. Kasvu-yhtiön markkina-arvo on moninkertainen verrattuna yh-tiön kirjanpitoarvoon eli substanssiarvoon.

Arvo-osakkeet käyttäytyvät kasvuosakkeita vakaam-min. Arvo-osakkeiden kurssit eivät nouse yhtä lailla kuinkasvuosakkeiden, mutta toisaalta ne pitävät paremminpintansa laskuissa. Öljy-, sähkö- ja rahoitusalan sekä niinsanotun perinteisen teollisuuden, kuten metsä- ja me-talliyhtiöiden osakkeet kuuluvat usein tähän luokkaan. Ar-vo-osakkeiden P/E- luvut ovat alhaisia ja markkina-arvotlähellä tasearvoja.

Pörssilista pitää ajan tasalla

Monet lehdet julkaisevat pörssilistan. Internetistä on näh-tävissä lähes ajantasaiset kurssit ja paljon muuta sijoit-tajaa kiinnostavaa tietoa.

Osakekurssien kehitystä seurataan indeksien avulla.Indeksit kertovat kurssikehityksen yleisestä suunnasta.Ne tiivistävät kehityksen yhdeksi tunnusluvuksi. Indeksienlaskijoita on useita ja kukin niistä tuottaa useita eri in-deksejä eri tarpeisiin.

Helsingin pörssi laskee indeksejä, kuten kaikkien suo-malaisten osakkeiden hintamuutoksia kuvaavaa OMX-Helsinki (OMXH-indeksiä) ja toimialakohtaisia indeksejä.

OMXH-indeksissä kunkin yhtiön paino on sen mark-kina-arvon osuus koko pörssin markkina-arvosta.OMXHCAP, joka on korvannut portfolioindeksin, on puo-lestaan painorajoitettu indeksi. Siinä ovat mukana kaik-ki yhtiöt, mutta yhden yhtiön paino on rajoitettu 10 pro-senttiin. OMXH 25 -indeksi kuvaa 25 rahamääräisesti eni-ten vaihdetun osakesarjan hintakehitystä. Siinäkin yhdenyhtiön paino on rajoitettu 10 prosenttiin.

Meillä seurataan myös amerikkalaisia Nasdaq-, DowJones- ja S&P -indeksejä, koska amerikkalaisten pörs-sien kehitys vaikuttaa maailmanlaajuisesti. Eurooppa-laisista indekseistä tunnetuimpia ovat Stoxx-indeksit.

Pörssilistan kiinnostavimmat tiedot ovat noteeraukset,arvopapereiden hinnat tai kurssit. Kaupat-sarakkeistaselviävät, prosentti- sekä euromääräinen muutos edel-lisen kaupantekopäivän päätöskurssista ja viimeinenkaupantekokurssi.

Vaihto-sarake kertoo yhtiön osakkeella tehtyjen kaup-pojen yhteisen arvon. Seuraavissa sarakkeissa näkyvätkurssimuutokset viimeisen kuukauden ja 12 kuukaudenaikana sekä vuoden ylin ja alin kaupantekohinta.

Euromääräinen osinko on joko viimeksi maksettu osin-ko(z) tai osinkoesitys (e) yhtiökokoukselle. Osinkopro-sentti kertoo, paljonko edellä mainittu osinko tuottaa, kunosakkeesta maksaa viimeisen kaupantekokurssin verran.

P/E:n E eli earnings on pörssiyhtiön 12 kuukauden liu-kuva, julkistettu osakekohtainen tulos. Tulosluvut päivi-tetään neljä kertaa vuodessa osavuosikatsauspäivänä taiseuraavana arkipäivänä.

Markkina-arvo-sarakkeesta näkyy yhtiön osakkei-den yhteisarvo. Se lasketaan kertomalla yhtiön osak-keiden lukumäärä viimeisellä kaupantekokurssilla.

MARKKINOIDENSÄÄNNÖTArvopaperimarkkinoiden säätelyn tavoitteena on sijoit-tajien luottamuksen ylläpito markkinoita kohtaan. Arvo-paperimarkkinalaki on ikään kuin sijoittajan kuluttajan-suoja. Lain mukaan listayhtiöillä on velvollisuus tiedottaaosakkeittensa arvoon vaikuttavista asioista kaikille sa-manaikaisesti, avoimesti ja riittävästi. Tietoa on annettavaniin, että sijoittajilla on edellytykset arvioida yhtiön tule-via tuottoja ja riskejä. Harhaanjohtava tiedottaminen jamarkkinointi on kielletty.

Yhtiön osakkeen kurssiin vaikuttavat tiedot ovat jul-kistamiseen saakka sisäpiirintietoja, joiden kertominen ul-kopuolisille ja hyväksikäyttö osakekaupoissa on kiellet-ty. Kielto koskee myös vahingossa tai sattumalta tiedonsaaneita. Sisäpiiriläiset eivät liioin saa antaa sisäpiirin-tietojen perusteella neuvoja toisille.

Sisäpiirintiedon hyväksikäyttöä pyritään torjumaan niin,että sisäpiiriläisillä on rajoituksia kaupankäynnissä ja hei-dän omistuksensa ja kauppansa ovat julkisia. Kuka ta-hansa voi käydä julkisesta rekisteristä katsomassa yhti-ön sisäpiiriläisten omistukset ja siinä tapahtuneet muu-tokset. Rahoitustarkastus ja pörssi valvovat markkinoitaja säädösten noudattamista.

KUVIOIHIN LIITTYVIÄ POHDINNAN AIHEITA1. Miksi osakkeita ostetaan?2. Miksi osakekurssien hinnat vaihtelevat?3. Kuka osakkeita omistaa?4. Mihin kotitaloudet voivat sijoittaa rahojaan?5. Mitä tarkoittaa sijoittamisen riski?

Miten riskiä voi vähentää?6. Kuka omistaa pörssiyhtiöt?7. Miksi sanotaan:

Älä pane kaikkia munia samaan koriin?8. Miten osakesijoitukset eroavat

pankkitalletuksista?9. Millaista tietoa sanomalehden pörssilista antaa?

Oppaan kuvitus: Anssi Keränen

15

P L 2 0 , 0 0 1 3 1 H e l s i n k i , w w w . p o r s s i s a a t i o . f i

Mi tä arvopapereis ta tu l is i t ie tää?Opet ta jan opas