1VILKKU 6 | 2014

6

TAMPEREEN KAUPUNGIN HENKILÖSTÖLEHTI 6 | 2014

13

Kapua portaitaKapua portaitaja venytteleja venytteletyöpäivän aikanatyöpäivän aikana

AmmattilainenAmmattilainenhallitseehallitseetunteettunteet

Mahdi suunnittelee Mahdi suunnittelee kaupunkia Teheranissa kaupunkia Teheranissa ja Tampereellaja Tampereella

7

2 VILKKU 6 | 2014

NÄIN SEN NÄIN

VILKKU Tampereen kaupungin henkilöstölehti 50. vuosikerta • JULKAISIJA Tampereen kaupungin viestintäyksikkö • TOIMITUKSEN OSOITE Vilkku, Tam pereen kau punki, PL 487, 33101 Tampere • VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Tuuli Oinonen 040 801 2587 tai tuuli.oinonen@tampere.fi • VILKKU INTER NETISSÄ www.tam pere.fi /vilkku • TAITTO Marja Muhonen • PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, Tampere ISSN-L 0357-1777 • SEU RAAVA VILKKU ilmestyy joulukuussa. Etukäteen sovittu aineisto on toimitettava 19. marraskuuta mennessä päätoimittajalle. Toimituksella on oikeus aineiston käsittelyyn ja lyhentämiseen. • KANNEN KUVA Susanna Lyly. Arkkitehti Mahdi Yaghoubian on toiminut vuosia arkkitehtina Teheranissa. Parhaillaan hän työskentelee vuorotteluvapaan sijaisena Tampereen kaupungin kaavoitusyksikössä. • OSOITTEENMUUTOKSET omalle palkanlaskijalle. • PAINOSMÄÄRÄ 15 250 kpl. • JUTTUVINKIT JA PALAUTTEET päätoimittajalle.

Tiken metallipajassaaherretaan itsenäisesti

Atalan koulun väkipeukuttaa työtä

Teklun rehtori iloitseeTredu-yhteistyöstä

Uudistuen ja eteenpäin katsoenSyksy on suunnittelun ja kehittämisen aikaa. Tarkistetaan ne asiat, jotka tänä vuonna oli vielä tarkoitus saada tehdyksi, suunnitellaan tulevan vuoden toimintaa sekä käydään asiakkaiden ja henkilöstön kanssa läpi ensi vuoden palvelutarpeet.

Nopeassa tahdissa tulevat muutostarpeet taloushallintoon, omaan toimintaan tai asiakaskuntaan edellyttävät meiltä muutoskykyä ja osaamisen kasvamista. Yksi tär-keimmistä asioista on esimiesten kyky kehittyä ja uudistaa. Esimiestyössä kehittyminen tarkoittaa sitä, että esimies ymmärtää kokonaisuuden, on ajan hermolla esimiestyön eri tilanteissa ja kasvaa sekä itse että vie kasvunsiemeniä myös alaistensa viljeltäviksi.

Esimiehen kasvun keinoina Taloushallinnon palvelu-keskuksessa käytetään erityyppisiä koulutuksia omista kehittämispäivistä ulkoisiin koulutuksiin, esimiesten kierrätystä, arviointeja ja vertaistukea.

Kyky tarkastella kokonaisuuksia ja muutosten vaiku-tuksia toimintaan on yksi hyvän esimiestyön edellytys. Esimerkiksi Tampereella konsernihallintoon suunnitellut muutokset, yksiköiden toiminnan tarkastelu säästö-

kohteiden löytämiseksi tai ikäihmisten palveluiden organisaatiorakenteiden muutokset vaikuttavat monin tavoin asiakkaiden palvelemiseen ja yhteisten tukipalvelujen toimin-taan. Taloushallinto voi muuttaa toimintatapoja esimerkiksi Essin avulla tai tilauksel-listen ostolaskujen lisäämisen kautta. Nämä kaikki muutokset vaikuttavat siihen, että työn sisältö muuttuu ja omaa osaamistaan kannattaa lisätä.

Muutostilanne on hyvä hetki tarkastella työntekijän osaamista ja vahvuuksien hyö-dyntämistä. Samalla voidaan myös varmistua siitä, että oikea henkilö toimii oikeassa tehtävässä. Esimerkiksi työkierron kautta tai henkilöstön tehtäviä muuttamalla voidaan saada uutta intoa ja kehitysajatuksia.

Muutosten läpivieminen mahdollistetaan hyvällä esimiestyöllä, yhteistyöllä eri toi-mijoiden kesken, uskalluksella päästää vanhasta irti ja katsomalla rohkeasti tarpeeksi pitkälle eteenpäin.

Heli HirveläTaloushallinnon palvelukeskuksen johtaja

8

10

Muutostilanne on hyvä hetki tarkastella osaamista.

SUSA

NN

A L

YLY

KER

TTU

LIU

KK

ALA

4

SUSA

NN

A L

YLY

KER

TTU

LIU

KK

ALASISÄLTÖ

3VILKKU 5 | 2014

TAPETILLA

Kipala kehittää esimiestyötä

TEKSTI Päivi StenroosKUVA Kerttu Liukkala

T aloushallinnon palvelukes-kus eli tutummin Kipala on koko kymmenvuotisen toi-mintansa ajan ollut aktiivinen esi-miestyön kehittäjä. Keskeise nä ideana on, että koko palvelukes-kus hyötyy, kun esimiehet saavat uusia eväitä työhönsä.

– Meillä pidetään esimiesten omia iltapäiviä 4–5 kertaa vuodes-sa. Tänä vuonna pyörii myös sisäi-nen esimiesvalmennus, jonka ta-voitteena on vahvistaa esimies-

ten valmiuksia ja ymmärrystä ko-ko palvelukeskuksen toiminnas-ta, kertoo talouden tukipalvelu-jen palvelupäällikkö Nina Suni.

Yksi esimiestyön monipuolis-taja on johtamisen erikoisammat-titutkinto Jet, jota ovat Kipalassa päässeet vuorollaan suorittamaan kaikki halukkaat. Palveluvastaa-va Jenni Käpylä teki opintonsa ensimmäisten joukossa.

– Ajattelen niin, että kun ker-ran olen esimiestöihin lähtenyt, tilaisuus opiskeluun ja oman työn eteenpäin viemiseen kannattaa il-man muuta käyttää hyväksi, Kä-pylä toteaa.

Kipalan väki on tehnyt Jet-opintoja porrastetusti. Kaikki ei-

Johtamisen erikoisammattitutkinto Jet• Suoritetaan käytännön johtamistyössä omalla työpaikalla.• Sisältää ryhmätyöskentelyä, itsenäistä opiskelua ja verkko-opiskelua.• Lähiopetuspäiviä on noin 14 eli noin yksi kuukaudessa.• Kaikille yhteinen tutkinnon osa on johtajana toimiminen.• Tutkinnon valinnaiset osat ovat henkilöstön, asiakkuuksien, tuotannon ja verkostojen johtaminen.• Tutkintoon kuuluu kehittämishanke, joka tehdään yhdestä valinnaisesta osasta.

vät voi opiskella samaan aikaan, koska osa väestä toimii kollego-jensa tutkintojen arvioitsijoina. Palveluvastaava Kirsi Kuukkanenviimeistelee parhaillaan omaa Jet-tutkintoaan.

– Olin jo aiemmin kollega-arvi-oit sijana, joten tiesin aloitta es sa-ni, mitä opinnoilta voi odottaa ja halusin ehdottomasti mukaan, Kuukkanen kertoo.

Opintoja omassa työssäOpintojen sovittaminen arkeen on sujunut Jenni Käpylän ja Päi-vi Kuukkasen mukaan hyvin. Lä-hiopetuspäiviä on sen verran har-vakseltaan, että päivät saa sijoittu-maan kiireisenkin kalenteriin, ja vastapainoksi ne ovat tarjonneet monipuolista tietoa ja hedelmäl-lisiä vertaiskeskusteluja.

Oppisopimuksella suoritet-tavan Jet-tutkinnon tehtävät taas liittyvät opiskelijan omaan työhön ja tiimiin, joten ”läksyjen” teke-minen on mielekästä.

– Itse asiassa tämä on hyvä tapa ottaa aikaa tiimin asioiden kehit-tämiseen, Kuukkanen mainitsee.

Työpaikalla tehtävä kehittä-mis hanke on merkittävä osa Jet- tut kintoa. Myyntilaskutustii miäjohtavan Käpylän aiheena oli osaa- misen kehittäminen ja pe rehdy -tys suunnitelma, ja hän teki omasta tiimistään osaamiskartoi tuksen . Palkanlaskennan Lipari-tii miä joh- tava Kuukkanen saa pian loppuun

projektinsa, joka käsittelee säh-köisen tiedonsiirron käyttöön-ottoa.

Hankkeet tuottavat siis käy-tännön hyötyä sekä tekijälleen et-tä koko tiimille. Niihin on myös sitouduttu, sillä jokainen tutkin-toa suorittava tarvitsee arvioitsi-jakseen sekä työnantajan edusta-jan että kollegan.

– Työnantajan vankasta tues-ta ja kiinnostuksesta on ollut pal-jon apua, Käpylä sanoo.

Tulokset näkyvät arjessaEntä tutkinnon vaikutukset? Kä-pylä ja Kuukkanen sanovat, että niistä on vaikea kirjoittaa tyhjen-tävää listaa, mutta esimiehenä toi-miminen on opintojen aikana ja sen jälkeen muuttunut ja moni-puolistunut. Koulutuksessa käsi-teltyjä asioita pulpahtelee arjen työssä esille säännöllisesti.

– Esimerkiksi vasta pari viik-koa sitten kaivoin Jet-mapin esille ja etsin sieltä haastattelurungon rekrytointia varten. En tee haas-tatteluja kovin usein, joten sain siitä tarvitsemaani tukea, Jenni Käpylä sanoo.

– Koulutus on auttanut myös esimerkiksi hahmottamaan esi-miehen roolia paremmin: mitä oikeuksia ja velvollisuuksia on, mihin kaikkeen pitäisi huoma-ta puuttua ja miten sen voi käy-tännössä tehdä, Päivi Kuukkanen kertoo. •

– Jet-tutkinto on tarjonnut moni-

puolista tietoa, kiinnostavia keskusteluja ja mahdollisuu-

den kehittää omaa työtä, kertovat Kipalan palvelu-vastaavat Kirsi Kuukka-

nen ja Jenni Käpylä.

4 VILKKU 6 | 2014

TAPETILLA

Uudisrakennuksesta puolet on lukiota ja toinen puoli Tredun laajennustiloja, ker-too Teknillisen lukion rehtori He-lena Tuusa.

– Käytännössä yksikään luok-ka ei ole lukion luokka tai Tredun luokka, vaan kaikkia käytetään ris-tiin. Idea pohjautuu yhteistyö-hön ja kustannustehokkuuteen, eli tilat halutaan pitää mah dol-li simman ahkerassa käytössä, Tuusa jatkaa.

Luokkien yhteiskäyttö ei ole ainut yhteistyön muoto, vaan myös lukio- ja ammattikouluope-tuksen välillä toimitaan yhdessä.

– Teklun soveltavissa kursseis-

Neliapilan muotoinen Teklu hurmaa valoisuudellaan

sa on tarjolla tekniikkaan painot-tuneita kursseja, kuten robotiik-kaa ja cad-mallinnusta, joiden ope-tuksesta vastaa Tredu. Teklu taas opettaa Tredun ammattiin opiske-levia nuoria lukioaineissa sekä koordinoi kaikkea lukio-opetusta Tredun toimipisteissä, kertoo He-lena Tuusa.

Uuden tilan liittämisessä van-haan on onnistuttu. Arkkitehti Joona Koskelon suunnittelemas-sa rakennuksessa pohjapiirustus on neliapilan muotoinen. Keski-osassa ovat avarat oleskeluaulat ja käytäviä ei juuri ole.

– Uudesta lukiosta pyrittiin tekemään käytännöllinen kohtuu-

hinnalla. Saimme lisäksi todel-la kauniit tilat, iloitsee Helena Tuusa.

Ict-liitännät antavatmahdollisuuksiaSuunnnittelu kerää kiitosta myös ict-asioista vastaavilta. Kampuk-sen atk-tukihenkilönä työskente-levä Juha Kujansuu arvostaa Tek-lun hyvin suunni teltuja ict-liitän-töjä. Rakennuksessa on otettu huomioon nykypäivän tarpeet se-kä tulevaisuuden mahdollisuudet.

– Melkein mihin tahansa saa haluamansa laitteen asennettua . Ei tarvitse lähteä poraamaan sei-niin reikiä, vaan tiloissa on val-

Tampereen teknillinen lukio eli Teklu aloitti lukuvuotensa tänä syksynä uusissa valoisissa tiloissa. Lukio on rakennettu Tampereen seudun ammattiopiston Tredun tilojen yhteyteen – rakennuksista on suora kulku toiseen. Vaikea sanoa, mihin loppuu Tredu ja mistä alkaa Teklu, sillä tilat ovat yhteiskäytössä.

miina monipuoliset pistorasiat. On mahdollisuuksia muokata ym-päristöä jälkeenpäin.

– On iso bonus työhöni, että saan nyt keskittyä enemmän asiak-kaiden auttamiseen ja vähemmän laitteistojen asennukseen.

Kahvila ja ruokailutilatuovat säpinääJaana Hietaranta on työskennel lyt kolme viime vuotta ruokapal ve lu -esimiehenä Tredun toimi pis tees sä .

Uusi rakennus laajensi myös keittiöväen työtiloja. Keittiö on entinen, mutta uusi ruokailutila on rakennettu vanhan yhteyteen. Lisäksi lukion aulaan on raken-

TEKSTI Kerttu LiukkalaKUVAT Susanna Lyly

Juha Kujan-suun mukaan Tam-

pereen teknillisen lukion ict-liitännät on rakennettu

tulevaisuutta silmällä pitäen. Melkein mihin vain voi asentaa laitteen kuin

laitteen.

– Uudet sähköiset laitteet

auttavat opetuksessa. Parasta työssäni ovat kuiten-

kin oppilaat, kertoo äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Riikka

Kristeri-Kulman seuranaan oppilaat Jesse Ketonen ja

Esa Räisänen.

5VILKKU 6 | 2014

Tampereen teknillinen lukio• perustettu syksyllä 2012, jolloin Hervannan lukio lopetti toimintansa• muuttanut uuteen rakennukseen syksyllä 2014 (Hepolamminkatu 10, L-talo)• opetuksessa painotetaan matematiikkaa ja tekniikkaa, valittavana myös yleislukio • 260 opiskelijaa, joista poikia 2/3 ja tyttöjä 1/3• kahvila auki arkisin klo 7.30–17, myös lounasta

jat käyttivät työskentelyyn enem-män opettajainhuonetta, jota Kris-teri-Kulman muistelee lämmöllä.

– Kaipaan ainoastaan opetta-jainhuonetta. Se oli opettajien yh-teinen kokoontumispaikka. Nyt kun kaikki käyttävät omia työpis-teitään, muita opettajia näkee vä-hemmän. Tilanne taitaa olla sama jokaisessa uudessa koulussa, jos-sa uusien työpisteiden takia ehdi-

tään harvemmin opettajainhuo-neeseen.

Kristeri-Kulmanin mielestä on mukava työskennellä juuri val-mistuneissa tiloissa. Eniten iloa opettajan työhön tuovat kuiten-kin oppilaat.

– Opiskelijat ovat parasta täs-sä työssä. Niin hyvässä kuin pa-hassakin on ihanaa, kun oppilaat tulevat tutuiksi. •

nettu uusi kahvila. – Vanhan ja uuden ruokailuti-

lan välinen palo-ovi ja luiska koet-tiin aluksi haasteellisiksi. Ensim-mäisten viikkojen aikana käytän-nöt hiottiin kuntoon, ja nyt ruoat saadaan jouhevasti tuotua kaukaa keittiöstä uuteen ruokasaliin. Lin-jastoja on nyt myös useita. Enää ei synny pitkiä jonoja, kunhan nouda-tetaan sovittuja ruokailuvuoroja.

Tampereen Aterian työnteki-jät urakoivat joka aamu. Aamu-yhdeksältä keittiöltä lähtee 350 annosta Kangasalan ja Lempäälän Treduihin. Paikan päällä ruokai-lee päivittäin 750–800 henkilöä. Lisäksi kahvilan tilaukset ovat li-sääntyneet ja tilaustarjoiluja jär-jestetään koulutuspäiville.

Apuna Tampereen Aterialla ovat toisi naan Tredun elintarvi-kealan opiskelijat.

– Tampereen päivää varten opiskelijat valmistivat meille sa-ta kiloa mustaamakkaraa, kertoo Jaana Hietaranta.

Omassa työssään parhaimpa-na puolena Hietaranta pitää mo-nipuolisuutta. Työ ei ole pelkäs-tään kouluruoan valmistusta, vaan vaihtelua tuovat kahvila-myymä-lä sekä tilaustarjoilut, joiden tila-ukset saattavat tulla joskus hyvin-kin lyhyellä varoitusajalla.

– Näin isossa talossa ei koskaan tiedä, mitä päivä tuo tulles saan.

Ikävä vain vanhaaopettajainhuonettaÄidinkielen ja kirjallisuuden leh-tori Riikka Kristeri-Kulman ke-huu lukion uusia sähköisiä lait-teita. Interaktiivisen ja tavallisen projektorin avulla oppitunneilla pääsee heti näyttämään internetin sisältöjä oppilaille ja ohjaamaan niiden käytössä.

Myös opettajien työtiloihin on tullut muutos. Nykyisin opettajil-la on omat viihtyisät työpisteet, joissa riittää tilaa omille tavaroil-le. Vanhassa koulurakennuksessa työpisteet olivat huonot ja opetta-

Ruokapalvelu-esimies Jaana Hieta-ranta palvelee vahti-

mestari Teppo Tallia uudessa kahvila-myymälässä. – Ainoas-

taan yhtenä aamuna olen vahingossa ajanut vanhalle

lukiorakennukselle, naurahtaa Teppo

Talli.

6 VILKKU 6 | 2014

mien debriefi ngiä eli jälkipuintia . Sitä tarvitaan esimerkiksi liiken-neonnettomuuksien, tulipalojen, hukkumisten, itsemurhien ja hen-kirikosten vuoksi. Poliklinikalla on 1–6 kriisi-istuntoa viikossa.

Jälkipuinti järjestetään pahim-man sokkivaiheen jälkeen. Siihen kutsutaan mahdollisimman mo-ni osallinen: omaisia, läheisiä, sil-minnäkijöitä ja pelastustyönteki-jöitä. Hyvin erilaisille osallisille pidetään omat istunnot. Usein pide tään myös seurantaistunto, jossa pohditaan, miten elämä on jatkunut.

– Tapahtunutta käydään tar-kasti läpi, jottei jäisi aukkoja, joi-

V aikeimpia ovat lasten kuo-lemat. Vanhempien poh-jaton suru on raskasta koh-data. Iällä ei ole merkitystä. Seit-semänkymppiset voivat surra 40- vuotiasta lastaan yhtä paljon kuin heitä nuoremmat 3-vuotiasta, sa-novat sairaanhoitajat Sini Hyvö-nen ja Susann Höckert-Sydän-mäki työstään debriefi ng-istun-tojen vetäjinä.

Se, minkä työntekijä kokee eri-tyisen pahana, on Hyvösen mu-kaan kuitenkin henkilökohtaista. Tämä yritetään ottaa huomioon työnjaossa Tampereen akuutti-psykiatrian poliklinikalla, joka hoitaa traumaattisten tapahtu-

Oma jälkipuinti kuuluu

ta mielikuvitus täyttää. Ihmisten tunnetilat vaihtelevat laidasta lai-taan. Joskus huomaa jonkun ole-van vielä niin sokissa, ettei hän pysty keskustelemaan. Toiset pys-tyvät paremmin miettimään asi-oita, Höckert-Sydänmäki ja Hyvö-nen kertovat.

He sanovat tärkeimmiksi teh-tävikseen läsnäolon ja kuuntele-misen. Tilannetta on osattava joh-dattaa oikeaan suuntaan.

– Vetäjältä vaaditaan kykyä myötäelämiseen. Toisen murhe pitää pystyä kohtaamaan. Tarkoi-tus ei ole ottaa surua pois, vaan auttaa näkemään, miten voi sel-vitä ja että elämä jatkuu, Hyvö-nen kuvailee.

Ammattilainenhallitsee tunteetRankkojen asioiden työstämisen toistuvasti jaksaa, kunhan oma jälkipuinti on hoidettu hyvin.

– Työntekijät purkavat asioi-ta yhdessä jokaisen istunnon jäl-keen, ja työnohjausta on kerran kuukaudessa. Kun työskentelen sairaanhoitajana, vastapuoli tie-tää, että olen ammatti-ihminen. Debriefi ng- istunnoissa olen mu-kana enemmän ihmisenä, mutta ammatillisuus näkyy vuorovaiku-tuksessa ja kykynä säädellä tun-teita, Hyvönen arvioi.

Jos tunteet saisivat liikaa val-taa, auttaminen olisi vaikeaa. Ko-konaan niitä ei voi silti kätkeä. Höckert-Sydänmäki myöntää, et-teivät kyyneleet aina ole kaukana.

– Debriefi ng on eri tavalla ras-kasta kuin poliklinikkatyö. Se vaa-

TAPETILLA TEKSTI Jaana KalliomäkiKUVA Susanna Lyly

Debriefi ng• Debriefi ng eli psykologinen jälkipuinti on äkillisen, järkyttävän tapahtuman käsittelyä ryhmässä 1–5 vuorokauden kuluttua tapahtuneesta.• Syynä voi olla onnettomuus, väkivalta tai läheisen äkillinen kuolema. • Istunnoissa on 2–3 koulutettua vetäjää.• Tarkoitus on ehkäistä kriisin aiheuttamia jälki- reaktioita ja edistää toipumista.• Jälkipuinti voidaan joskus järjestää myös kotiin.• Tampereen ja Oriveden jälkipuinnista vastaa Tampereen kaupungin akuuttipsykiatrian poliklinikka.

Debriefi ng-toiminnasta

vastaava hoitaja Sini Hyvönen ja hoitaja Susann Höckert-Sydänmäki vetävät traumaattisten kokemusten jälkipuinteja. Oma purku-

mahdollisuus on kriisi-työssä tärkeää.

tii opettelua, sopeutumista ja pur-kamista, Hyvönen listaa.

Ensitöinä hoidettiinlentoturman jälkipuintiJälkipuinti siirtyi akuuttipsyki at-rian poliklinikalle viime maalis-kuussa. Aiemmin kaupunki hank-ki sen ostopalveluna. Ensimmäi-nen iso voimainponnistus koettiin pian aloituksen jälkeen, kun Jämi-järvellä sattui lento-onnettomuus. Paikalliset viranomaiset järjestivät ensivaiheen kriisihoidon, mutta jälkipuintia hoidettiin ja koordi-noitiin Tampereella.

Istuntoja vetää poliklinikan seitsemästä mielenterveys- ja päih detyöhön erikoistuneesta sai -raanhoitajasta kuusi. He sai vat työhön tarvittavan koulutuk sen. Höc kert-Sydänmäellä oli ko ke -mus ta jo aiemmasta työpaikas-taan . Debriefi ng-toiminnan koor-dinoinnista poliklinikalla vastaa Sini Hyvönen.

Tieto kriisiavun tarvitsijoista saadaan poliisilta ja muilta viran-omaisilta. Istunnoissa käytetään välillä työparina kahta Setlement-ti Naapurissa vastaavaa työtä teh-nyttä vapaaehtoistyöntekijää.

Akuuttipsykiatrian poliklinik-ka hoitaa vaikeista mielentervey-den häiriöistä kärsiviä asiakkaita. Työhön kuuluvat myös päivystys ja konsultaatiot Acutassa. Jälkipuin-teja varten on omat työvuoronsa.

– Toimintojen yhteensovitta-minen on ollut iso haaste. Kum-pikin on hoidettava poliklinikan tilanteesta riippumatta, Hyvönen sanoo. •

kriisityöhön

7VILKKU 5 | 2014

TIESITKÖ?

T ampereen kaupungin työ-paikoilla jatkuu vielä mar-raskuun ajan kampanja ar-kiaktiivisuuden hyötyjen puoles-ta. Liikettä työpäivään -kampan-ja kannustaa henkilöstöä kiin-nittämään huomiota arjen valin-toihin sekä kokeilemaan vaihto-ehtoisia työskentelytapoja. Kam-panjan vaihtuvista teemoista uu-tisoidaan viikoittain Loorassa.

Kampanjan taustalla on tie-teellinen näyttö runsaan istu-misen ja liikkumattomuuden aiheuttamista terveyshaitoista. Päivittäiselle istumiselle ei ole määritelty ylärajaa, mutta seitse-mää tuntia pidetään maksimina. UKK-instituutin tutkimuksen mukaan aikuiset viettävät val-veillaoloajastaan kolme neljäs-osaa eli noin yhdeksän tuntia is-tuen tai makuulla. Seisoen viete-tään noin kaksi ja puoli tuntia.

Istumisen aikana lihastyö ja energiankulutus vähenevät, mikä lisää diabeteksen, sydän ja -veri-

suonitautien riskiä sekä lihomi-sen todennäköisyyttä. Runsaa-seen istumiseen liittyvät myös lisääntyneet tuki- ja liikuntaelin-ten ongelmat.

Lii kuntasuositukset ylit tä-vällä vapaa-ajan liikunta har ras-tuksella ei voi suojautua runsaan istumisen aiheuttamilta haitoil-ta. Sen vuoksi on tärkeää, että jokainen arvioi uudelleen omia työskentelytottumuksiaan ja liik-kumistaan työpäivän aikana.

Voit valita portaissa kapua-misen hissillä matkustamisen si-jaan, istumatyön tauottamisen , venyttelyn, taukojumppaa tai työasentojen vaihtelemisen työ-päivän aikana. Jos sinulla on säh-köpöytä käytössäsi, muista hyö-dyntää sitä. •

Tee työtäs liikkuen

K aupungin henkilöstölle suunnatun toimintamal-likyselyn vastaajista hie-man yli puolet oli sitä mieltä, että toiminnan kustannustie-toisuus on lisääntynyt. Kyse-lyyn vastasi 3 430 työntekijää eli 26 prosenttia henk ilöstöstä.

Toimintamallin arvioinnin väliraportin mukaan kaupun-gin organisaatiossa suhtaudu-taan varsin kriittisesti tilaaja–tuottaja-malliin. Sen koetaan li-sänneen toiminnan byrokraatti-suutta. Myös johtamisessa näh-dään paljon parannettavaa.

– Tutkimus tarjoaa meille hy-

vän peilin uudistaessamme toi-mintamalliamme vastaamaan tulevaisuuden tarpeisiin. On olennaista tunnistaa vahvuu-det, joille rakentaa, ja kehittä-misalueet, joihin puuttua. Kus-tannustietoisuuden kasvu on sel-keä vahvuus, toteaa Tampereen pormestari Anna-Kaisa Ikonen.

Tampereen nettokäyttökus-tannukset ovat kasvaneet toimin-tamallin aikana vuosina 2007–2012 vähemmän kuin keskimää-rin muissa vertailukaupungeissa.

Tampereen kustannuksia verrattiin kuuden suurimman kaupungin kesken eli Helsin-

gin, Espoon, Vantaan, Turun ja Oulun kustannuksiin. Välira-portissa todetaan, että menojen kasvua hillitsevä kehitys saattaa johtua toimintamallista, mutta myös muista tekijöistä.

Tilaaja–tuottaja-mallissa ta-voitteena ollut tilaajan ja tuotta-jan tehtävien eriyttäminen on onnistunut, joskin tuotannon johtokuntien rooli on epäselvä. Tampere ostaa palveluistaan noin kolmanneksen kaupun-gin ulkopuolelta ja kaksi kolmas-osaa omalta tuotannolta. Tutki-jaryhmän näkemyksen mukaan ulkopuolisia hankintoja varten

tarvitaan tilaajaosaamista, joten tilaamisesta ei voida luopua ko-konaan, mutta se voidaan orga-nisoida eri tavoin.

Arviointityössä tarkastellaan tilaaja–tuottaja-mallia, pormes-tarimallia ja asiakaslähtöistä pro-sessimallia. Arviointi toteute-taan monitieteellisenä yhteis-työhankkeena Tampereen yli-opiston kanssa. Arviointi päät-tyy tämän vuoden lopussa. •

Strategiajohtaja Reija Linnamaa040 572 9610

KER

TTU

LIU

KKA

LA

Looran etusivu

Henkilöstösuunnittelija Satu Kuivasto040 806 4083

Toimintamalli on lisännyt kustannustietoisuutta

Viestintä-sihteeri Marja-

Riitta Koponen innostui kokeilemaan jumppapalloa

vuorotellen perinteisen työtuolin kanssa. Hän tekee

usein töitä myös seisoen sähköpöydän

ääressä.

8 VILKKU 6 | 2014

Nekalan porukka vastaa kiin-teistöjen korjaus- ja kun-nossapidosta. Historialli-sesti joukko jatkaa maineikkaan talonrakennusosaston töitä. Ny-kyisin uudisrakentaminen on kui-tenkin pääosin annettu yksityisil-le rakennusliikkeille.

– Ylläpidämme kaupungin rakennuksia. Nekalan verstaiden lisäksi ammattilaisemme työsken-televät myös eri kohteissa teke-mässä esimerkiksi koulujen ja päi-väkotien pikkuremontteja, ker too rakentamispäällikkö Tapio Sep-pälä.

Hän kehuu työyhteisön hyvää henkeä, josta kertovat pitkät työ-suhteet.

– Viihtyvyyteen vaikuttaa var-masti se, että meillä jokainen tietää, mitä tekee, ja jokainen voi myös vaikuttaa työhönsä.

Sote-töitä itsenäisestiTilakeskuksen metalliverstas ei ole ulkoapäin korea, mutta Neka-lassa on silti toiminnalliset tilat koneineen. Varastonhoitaja Arsi Oksanen on vastannut varaosis-ta ja materiaalien tilaamisesta jo neljännesvuosisadan. Työ on va-paata ja itsenäistä.

– Perustehtävä on pysynyt melko muuttumattomana. Suu-rin mullistus oli atk-järjestelmän tulo. Sitä ennen kaikki hoidettiin papereilla.

Oksanen siirtyi aikoinaan kau-pungin palvelukseen kaupan alalta.

TEKSTIT Matti WacklinKUVAT Kerttu Liukkala

LÄHIKUVASSA

Tilakeskus

• työntekijöitä lähes 400• hallinnoi noin 800:aa kiinteistöä• tehtäviin kuuluvat rakennus- ja kehityshankkeiden ohjaus ja toteutus, kiinteistönpito, isännöinti, siivous sekä kiinteistönhoito• lähes kaikki tilat ovat vuokrattuina• kaupungin omistamien rakennusten lisäksi hallinnassa on ulkoa vuokrattuja huoneistoja, lähinnä päiväkoteja, palveluasuntoja ja työterveyshuollon tiloja• tiloja vuokrataan ensisijaisesti kaupungin eri toimialoille

Tilakeskuksen kiinteistö-teknisessä tuotannossa tekee rakentamisen parissa töitä noin 90 hengen porukka, johon kuuluu rakennusammattilaisten lisäksi niin puuseppiä kuin metallin taitajia. Tuotannon keskuspaikka on Nekalassa.

Talonrakennus-osaston historia jatkuu

Tapio Pohja takaa, että Tilakeskuksen puusepänverstaalla tehdään laatua.

Tampellan konepajakoulusta aikoinaan valmistunut Mustikka on ollut kaupungin töissä jo pari-kymmentä vuotta.

– Teen esimerkiksi pyörätuo-leille luiskia ja kaiteita liikunta-

– Työpaikan vaihto ei ole käy-nyt mielessä. Täällä kaikki ovat pu-heväleissä keskenään ja valmiita auttamaan toinen toistaan.

Levyseppä Hannu Mustikkaon erikoistunut asunnon muutok-

siin liittyviin metallitöihin. Sosi-aali- ja terveyspalvelut ovat vam-maispalvelulain mukaan velvol-lisia kustantamaan muutostöitä, kun tilanne sitä edellyttää. Tilauk-set ohjataan Tilakeskukselle.

9VILKKU 6 | 2014

Tampereen Tilakeskuksen toimitusjohtajan Virpi Ek-holmin työhuoneen kaapin päällä Frenckellissä on pikkurui-set punaiset saappaat, jotka lah-joitti hänen edeltäjänsä, 17 vuot-ta tehtävää hoitanut Ilkka Ojala.

– Kun minut valittiin, taisin sanoa, että Ilkka jättää suuret saappaat täytettäviksi. Ilkka kai halusi vähän suhteellistaa tilan-netta, kun lahjoitti minulle sie-vät pikkusaappaat.

Ojala on ollut tärkeä mentori, kun Ekholm on aloittanut työtään.

Tilakeskus hallinnoi noin 800:aa kiinteistöä. Sen johtajana helmikuussa aloittanut Virpi Ek-holm haluaa panostaa asiakas-yhteistyöhön.

– Teemme työtä tilojen käyttä-jien eteen. Siksi on tärkeä madal-taa eri hallinnonalojen väliin his-torian saatossa kasvaneita raja-ai-toja ja kehittää yhteistyötä, jotta asiat sujuisivat mahdollisimman mutkattomasti.

Ekholm palkattiin tehtävään SRV Pirkanmaan aluejohtajan pai-kalta. Tampereelta valmistunut rakennusalan diplomi-insinöö-ri sanoo, että suurin ero yksityi-sen ja kuntapuolen toimintata-voissa liittyy investointien rahoi-tukseen. Kunnissa eletään määrä-rahamaailmassa, kun yksityisel-lä puolella mennään joustavilla projektirahoituksilla.

– Olen oppinut tuntemaan yk-sikköpalavereissa Tilakeskuksen

osaavia ammattilaisia. Silti vie-läkin tulee vastaan työntekijöitä, joihin en ole aiemmin törmännyt, mikä ei ole ihme, sillä meitä on liikelaitoksessa 400 työntekijää.

Ekholmin aikana Tilakeskuk-sessa on aloitettu oma esimiesval-mennus, joka sekin syventää toi-mitusjohtajan tietämystä omas-ta henkilökunnastaan.

– Itse olen osallistuva ja avoin esimies. Pidän keskusteluista ja an-nan mielelläni vastuuta ihmisille.

Vähemmällä enemmän Kuntatalouden ongelmat tuntuvat Tampereellakin. Säästöt ovat vält-tämättömiä. Tilakeskuksessa se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että sen hallinnoimien tilojen vuokrat jää-dytetään tämän vuoden tasolle, mikä käytännössä tarkoittaa pie-neneviä tuloja.

– On opittava tekemään vä-hemmällä enemmän. Siihen tar-vitaan innovaatioita, joiden avulla pystytään säästämään rahaa, sa-noo Virpi Ekholm.

Rakenteitakin voi aina kyseen-alaistaa. Ekholm muistuttaa, että niin on tehty myös aikaisemmin. Pääkirjasto Metsonkin 1980-lu-vulla rakentanut Tampereen oma rakennusosasto oli aikoinaan ko-ko kaupungin merkittävimpiä ra-kennusliikkeitä, mutta sittemmin suurten kohteiden uudisrakenta-misesta on luovuttu.

Yksi esimerkki toimintatapo-jen muutoksista on koulujen ja päi-

Virpi Ekholm astui punaisiin saappaisiin

10 VILKKU 6 | 2014

Ateria vähentää hävikkiä myymällä tähderuokaa

Kaikissa Tampereen Aterian päiväkodeis-sa ja kouluissa sekä osassa oppilaitoksia myy-dään päivän ruokailusta yli jäänyttä lounasta mukaan talojen henkilökunnalle.

Koukun Helmen ravin-tokeskus on viime keväästä alkaen luovuttanut mahdol-lisen ylijääneen ruoan hy-väntekeväisyyteen. Sekä lahjoituksella että myyn-nillä halutaan vähentää päivittäistä ruokahävikkiä entisestään.

Ruoan myyntiä mu-kaan kokeiltiin kevään aika-na muutamissa kouluissa. Saatujen hyvien kokemus-ten ansiosta myynti laajen-nettiin syyskuussa kaikkiin päiväkoteihin, kouluihin ja lukioihin, joissa ateriapal-velusta vastaa Tampereen Ateria. Tähteeksi jäänyttä ruokaa myydään mukaan myös osassa Tredun toi-mipaikkoja.

Ensisijainen ruokahä-vikin vähentämisen keino on edelleen ruokapalvelu-henkilökunnan ammatti-taito ja pitkä kokemus ruo-an menekistä. Huolimatta arvioinnista hävikkiä tulee silti aina jonkin verran. Toi-sinaan linjastoon jää vain muutama annos ja toisi-naan enemmän esimerkik-si oppilaiden poissaolojen vuoksi.

Aterian henkilökunta liputtaa tähderuoan hyö-tykäytön puolesta. Viime kevään kokeilusta saatiin henkilökunnalta positii-visia kommentteja, joissa toivottiin toiminnan va-kinaistamista ja laajenta-mista. •

Tykkään työstäni -kampan-ja saa aikaan kysymystul-van Atalan koulun 4A-luo-kan luokkapalaverissa. Oppilaat esittävät innokkaasti kysymyk-siä siistijä Minna Heimosaa-relle ja vahtimestari Juha Les-kiselle heidän työstään. Kalle Pekkarinen haluaa tietää, on-ko työnteko vaikeaa.

− Toisinaan työni on vaikeaa, koska minun pitää osata säätää useita erilaisia koulun vempai-mia, kuten äänentoistolaitteita. Uusiin asioihin tarvitsee koulu-tusta, Leskinen kertoo oppilaille.

− Jos lattialle on tiputettu kynänteroittimen roskia ja ken-gät on jätetty nostamatta teli-neisiin, lattioiden pyyhkiminen hankaloituu, yli 15 vuotta sii-voojana työskennellyt Heimo-saari kuvailee.

Oppilaat kuuntelevat vastauk-sia keskittyneinä. Atalan kou-lussa on aloitettu säännölliset luokkapalaverit, jotka ovat va-paita, keskustelevia ja toimin-nallisia tunteja. Ensimmäisen luokkapalaverin aiheena on työelämä.

− Tykkään työstäni -kampan-

jan avulla pyrimme saamaan lapset keskustelemaan työelä-mästä ja työn arvostamisesta. Opettajat voivat itse suunnitella tuntien sisällön, opettaja Päivi Virkamäki kertoo.

Aina ei tarvitseolla hauskaaAtalan koulun työntekijät ovat suhtautuneet Tykkään työstä-ni -kampanjaan myönteisesti. He ovat pukeutuneet värikkäi-siin kampanjapaitoihin ja poh-tineet myös itse, mikä vaikut-taa työn mielekkyyteen.

TEKSTI Päivi PajulaKUVAT Susanna Lyly

Atalan koulussa

jutellaan työelämästä

TEKTEKTEKTEKTEKKSTISTISTISTISTITS PäPäPäPäPääP iviiviiviiviivii PaPaPaPaPaPajuljuljuljuljuljulu aaaaaaKUVKUVKUVKUVKUVK VU ATATATATATA SuSuSuSuSuSuS sansansansansannnna na na na na naa LylLylLylLylLylLylLL yyyyyy

Opettaja Päivi Virkamäki, siistijä

Minna Heimosaari ja vahtimestari Juha Leskinen kertovat oppilaille tykkää-

vänsä työstään, koska saavat hoitaa työtehtävänsä

itsenäisesti.

11VILKKU 6 | 2014

Osallistu kokouksiin etänä

Kaupungin voimassa oleva matkustusohjeistus muut-tuu. Matkustamisen pitää ol-la työtehtävän hoitamisen ja työ-ajan tehokkaan käytön kannalta perusteltua. Seminaareihin, koko-uksiin ja muihin vastaaviin tilai-suuksiin on osallistuttava ensisi-jaisesti videoneuvotteluna tai jol-lakin muulla etäyhteydellä.

Kaikki matkat hankitaan mat-kavaraajien kautta. Matkan varaa-minen edellyttää aina hyväksytyn matkasuunnitelman esittämistä. Muutoin kuin matkavaraajan kaut-ta tilatut matkat tai liput maksaa matkustaja itse.

Uuden matkustussäännön mukaan esimies tai päättävä toi-mielin ratkaisee tapauskohtaises-ti, edellytetäänkö matkaraportin tai muun selvityksen laatimista. Matkalle osallistumisesta saata-va hyöty kaupungille täytyy esit-tää jo ennen matkaa, koska pää-tös matkalle osallistumisesta teh-dään suunnitelman perusteella.

Matkustussääntöön on lisät-ty periaate kaupungin johdon ja Euroopan ulkopuolisten matko-jen hyväksymisestä, jonka kau-punginhallituksen henkilöstö-jaosto hyväksyi helmikuussa.

Ohjeistusta on uudistuksen yhteydessä selkeytetty ja tiivis-tetty. Matkustussääntö täydentää työehtosopimuksen matkustami-seen liittyviä määräyksiä ja mää-rittelee matkakustannusten kor-vaamisessa noudatettavat menet-telytavat. Matkustussääntö koskee henkilöstöä ja luottamushenkilöi-tä. Kaupunginhallituksen henki-löstöjaosto hyväksyi matkustus-säännön syyskuussa.

Konsernimääräys oli aiemmin osin vanhentunut ja matkustamis-käytäntöjä oli tarkistettava myös taloudellisista syistä. Matkus-tussääntö päivitetään tästä läh-tien vuosittain. •

Henkilöstöasiat > Matkusta-minen: Matkustussääntö 2014–2015

− Jokainen meistä haluaa olla tietenkin hyvä omassa työssään ja ymmärtää työnsä merkityksen. Viihdyn Atalan koulun mukavassa työyhteisös-sä hyvin. On tärkeää, että pu-humme myös työn epäkohdis-ta. Vain siten voimme kehittyä, Päivi Virkamäki sanoo.

Kun oppilailta kysytään, pi-tääkö töissä olla aina hauskaa, he vaikenevat ensin. Sitten po-jat alkavat pyörittää päätänsä.

− Ei tarvitse, mutta töitä on tehtävä, että pärjää elämässä, am-mattilaisjääkiekkoilijan urasta

haaveileva Jesse Vesikko tietää.Virkamäki uskoo, että töis-

sä viihtyy, kun työnantaja ja esi-mies arvostavat työntekijöi-tä ja työntekijät pystyvät vai-kuttamaan työtapoihinsa. Sil-loin voi venyä uskomattomiin suorituksiin.

Atalan koulun henkilökun-ta näyttää tulevaisuuden toi-voille Tykkään työstäni -kam-panjan avulla mainiota esi-merkkiä. Oppilaat huomaavat helposti, jos aikuinen on inno-kas ja pitää siitä, mitä tekee. Pulpettirivissä reunimmaise-

na istuva Vesikko on varma, että hänen Päivi-opettajansa tykkää työstään.

− Ei hän olisi muuten tääl-lä ja opettaisi meitä, suorasa-nainen poika toteaa.

Palkasta puhuttaessa oppi-laat ajattelevat viisaasti. Mo-nen mielestä isona olisi ki-vaa tienata kohtuullisesti. 4A-luokan oppilas Anna Jääskeläi-nen hymyilee ja miettii hetki-sen rahaa.

− Ei sitä kauheasti tarvit-se saada, mutta vähän kuiten-kin. •

Opettaja Päivi Virkamäki antaa

Noora Haavalle ja Miku Yliselle tehtäväksi pohtia, mitä he itse voivat tehdä

osoittaakseen arvos-tusta toisten työtä

kohtaan.

12 VILKKU 6 | 2014

Typa eli työllisyydenhoidon palveluyksik-kö auttaa maahanmuuttajia tarjoamalla pääasiassa tuettuja työkokeilupalvelui-ta. Typalle ei ole tällä hetkellä sellaista tavoi-tetta, että esimerkiksi tietty osuus kaupungin työntekijöistä olisi maahanmuuttajataustaisia.

– Tuettu työkokeilu on tarkoitettu maa-hanmuuttajataustaisille työttömille kielitai-don parantamiseksi, suomalaiseen työelä-mään tutustumiseksi ja ammattivaihtoehto-jen kartoittamiseksi, kertoo verkostosuunnit-telija Abdulkadir Hashi Typasta.

– Palveluun kuuluu työkokeilujakson suunnittelu ja kokeilupaikan haku, tuki asi-akkaalle ja työnantajalle, työkokeilun aikai-nen kielikoulutus sekä työkokeilun jälkeinen jatko-ohjaus seuraavaan soveltuvaan palve-luun. Tavoitteena on loppupeleissä työllis-tyä eli kiinnittyä työelämään ennemmin tai myöhemmin, Hashi summaa.

Työkokeilupaikkoja etsitään kaupungin lisäksi yksityiseltä ja kolmannelta sektoril-ta. Työkokeilupalvelun tavoitteena on edistää maahanmuuttajien työllistymistä ja amma-tillista kouluttautumista sekä vahvistaa maa-hanmuuttajien ja suomalaisen yhteiskunnan sopeutumista toisiinsa. Lisäksi yrityksille ja kaupungin eri yksiköille tarjotaan mahdolli-suus saada päteviä maahanmuuttajataustai-sia työntekijöitä.

Henkilöstösuunnittelija Jaana Halonen kaupungin henkilöstöyksiköstä kertoo, että maahanmuuttajien työllistämistä halutaan edistää.

– Kesätyöntekijöiden määrää on seurat-tu. Viime kesänä maahanmuuttajataustais-ten osuus oli ilahduttavat 6,5 prosenttia. Ai-kaisempina vuosina määrä on ollut 2–3 pro-sentin välillä, sanoo Halonen.

Kaupungin tavoite on työllistää maahan-muuttajataustaisia niin, että heitä on vähin-tään 2 prosenttia kaikista kesätyöntekijöistä. •

KAKSI MEISTÄ

Silvana Berki hyödyntää elämän-kokemustaan työssä sosiaalipal-velujen neuvonnassa ja ammen-taa aiheita siitä myös runoihin. Hä-neltä ilmestyi elokuussa runoteos Kun taivas aivastaa. Berki viittaa monesti johonkin runoonsa, kun hän miettii kohtaamisiaan asiakkaiden kanssa.

Albanialaissyntyinen Silvana Ber-ki saapui Suomeen vuonna 1991 pit-kän ja monivaiheisen pakomatkan jäl-keen. Hän rakastaa nykyistä työtään ja iloitsee myös runokokoelmastaan. Oman paikan etsiminen suomalaises-sa yhteiskunnassa on ollut kuitenkin kivikkoinen tie.

– Kuin lintu -runossani kuvaan sitä, että minulla on kaksi kotimaa-ta. Lintu ei voi kuitenkaan laskeutua kumpaankaan maahan. Oikeastaan vasta tämän kirjan jälkeen koin, että kuulun johonkin ja lintu pystyi las-keutumaan, hän hymyilee.

Usein suomalaiset kysyvät maa-hanmuuttajalta, onko hän ajatellut palata kotimaahansa.

– Vaikka ihmiset eivät tarkoita pa-haa, kysymys loukkaa. Pakolaiset ovat joutuneet usein pakon edessä jättä-mään kotimaansa vaikeat olosuhteet.

Monen vuoden ja vuosikymmenen jäl-keen olisi taas edessä uusi kotoutumi-nen, sillä synnyinmaakin on muuttu-nut paljon, Berki huomauttaa.

Neuvontatyössä saa olla kasvokkainSilvana Berki on työskennellyt kau-pungilla vuodesta 2004 lähtien erilai-sissa sosiaalialan tehtävissä, ja työko-kemusta on myös lähikunnista. Hän on kouluttautunut ahkerasti ja opis-kelee tällä hetkellä Tampereen yliopis-tossa sosiaalityötä.

Monipuolisesta työkokemukses-ta ja koulutuksesta on hyötyä nykyi-sessä työssä.

– Neuvontatyö sopii henkilölle, jolla on pitkä työkokemus ja paljon tietoa. Pidän työstäni, koska saan olla kasvokkain asiakkaiden kanssa. Ha-luan yleensä ratkaista asiat mahdol-lisimman nopeasti, enkä jätä niitä roikkumaan. Yhdellä asiakkaalla oli juuri ongelmia sähkölaskun kanssa, ja soitin heti sähkölaitokselle. Meillä käy paljon asiakkaita, emmekä sulje ovia ennen kuin viimeinenkin asia-kas on palveltu.

Berkillä on taustansa ja monikult-tuurisen sosiaalityökoulutuksensa ansiosta herkkyyttä ja taitoa kohda-ta maahanmuuttaja-asiakkaita.

– Yritän luoda kommunikaatiosil-toja ja kertoa asioista mahdollisim-man yksinkertaisesti.

– Suomen kielen oppiminen on ulkomaalaiselle usein vaikeaa, mutta selviytymisen ja kotoutumisen vuok-

Lintu löysi maata jalkojensa alle

TEKSTIT Tarja Nikupaavo-OksanenKUVAT Susanna Lyly

Työkokeilussa voi ottaa

ensi askelia työelämään

Silvana Berki työskente-

lee sosiaalipalvelujen neuvonnassa, joka sijaitsee keskustassa Kelan talossa. –

Pidän kovasti neuvontatyöstä ja siitä, että saan käyttää

työssäni eri kieliä, hän sanoo.

13VILKKU 6 | 2014

Arkkitehti Mahdi Yaghoubianin työ-pöydällä on paljon suunnitelmia ja dokumentteja. Levitettynä on myös suunnitelma Tesoman alueesta, jonka täy-dennysrakentamisen yleissuunnitelmatyö-hön hän on osallistunut.

– Työ on ollut mielenkiintoista, ja olen saanut hyvää kokemusta siitä, kuinka yleis-suunnitelmia tehdään Suomessa. Työhön on sisältynyt myös konsulttien tapaamisia, asukastilaisuuksia sekä tutustumiskäynte-jä, hän kertoo.

– Tesoma on rauhallinen asuinalue ja siellä on paljon vihreää. Asukkaat suhtau-tuvat täydennysrakentamiseen hyvin ja ha-luavat asuinalueelleen uusia taloja.

Multisillassa alkaa täydennysrakentami-sen Ehyt-yleissuunnitelman teko ensi vuo-den alusta, ja Yaghoubian on mukana hank-keen valmistelutöissä.

Suomessa ja Tampereella Yaghoubian on

si sitä on tietysti opeteltava. Toivoi-sin kuitenkin, että suomalaiset suh-tautuisivat suvaitsevammin heihin, joilta suomen kieli ei vielä suju hyvin. Työelämässä pitäisi huomioida muut-kin taidot, Silvana Berki muistuttaa.

Berki on sitä mieltä, että hyvin-vointivaltio passivoi liikaa ja jättää ih-misryhmiä yhteiskunnan ulkopuolel-le. Silmät-runossa hän kuvaa neuvojan työhuoneeseen astuvaa murusilla elä-vää kansalaista, joka on kadottanut taitonsa ja tahtonsa.

– Olisi hyvä, että työtön voisi tehdä esimerkiksi vapaaehtoistyötä pari tun-tia päivässä. Silloin hän joutuisi läh-temään kotoaan ja tapaisi muitakin ihmisiä.

– Yritän kannustaa asiakkaita miet-timään sitä, että työ on aina pa rem pi vaihtoehto kuin korvaukset, ja siitä saa myös enemmän rahaa. Töitä on tarjol-la, mutta ne eivät aina kelpaa. Kom-munistinen Albaniakin tarjosi ilmai-sen terveydenhuollon ja koulutuksen, mutta jokaisen oli tehtävä työtä, hän pohdiskelee. •

Arkkitehti Mahdi Yaghou-

bian työskentelee kaavoitusyksikössä kol-

matta kertaa. Avulias mies tarttuu mielellään erilaisiin

tehtäviin ja osaa kysyä apua myös työ-

kavereilta.

Mahdi Yaghuobian paneutuu kaupunkisuunnitteluun

ollut kolmisen vuotta. Iranista hänet toi tän-ne vaimon jatko-opiskelu Tampereen teknil-lisessä yliopistossa, jossa hän itsekin jatko-opiskelee yhdyskuntasuunnittelua ja tekee tohtorinväitöskirjaansa avoimista kaupun-kitiloista Teheranissa ja Tampereella. Suo-men kieltä arkkitehti on opiskellut kielikurs-seilla, ja se sujuu jo varsin hyvin.

– Sitä pitää opiskella vielä lisää, hän tuu-mii. Ja työpaikallahan kieltä väkisinkin oppii.

– Suomen opiskelua helpottaa se, että yksi kirjain äännetään yleensä yhdellä ta-valla. Vaikeinta Suomessa ovat sanojen eri taivutusmuodot.

Yhtäläisyyksiä ja erojaMahdi Yaghoubian on toiminut arkkitehtina 12 vuotta Teheranissa, jossa on yli 8 miljoo-naa asukasta. Hän näyttää kuvia moderneis-ta kortteleista ja upeista rakennuksista, joita on suunnitellut. Sikäläisellä arkkitehtuurilla on pitkät perinteet tuhansien vuosien ajalta.

– Myös Teheranissa on paljon täydennys-rakennushankkeita. Suurin ero Tamperee-seen on se, että yksityiset omistavat maapoh-jan. Esimerkiksi tiet ja kadut ovat puolestaan julkisessa omistuksessa. Rakennushankkeis-ta siis päättävät yksityiset, mutta heidänkin on tietysti noudatettava kaavamääräyksiä.

Miljoonakaupunki Teheranissa raken-nukset eivät ole kovin korkeita maanjäris-tysvaaran vuoksi.

– Useimmissa on viisi kerrosta, mutta korkein talo on 55-kerroksinen. Luontoa suurkaupungista ei juuri löydy, vaan kaik-ki viheralueet ovat rakennettuja puistoja.

Yaghoubian on työskennellyt Iranissa etupäässä konsulttiyrityksissä. Myös Suo-messa hän harjoitteli konsulttiyrityksessä ja pitää työkulttuuria molemmissa maissa varsin samanlaisena.

– Rakentamisstandardeissa on eroja, sillä Iranissa puuta käytetään vain sisustuksessa.

Mahdi Yaghoubian tekee kolmatta työ-jaksoaan maankäytön suunnittelu -yksikös-sä, tällä kertaa vuorotteluvapaan sijaisuutta.

– Kaikki työkaverit haluavat auttaa. Ja minulla on tosi paljon kysymyksiä työka-vereilleni, hän naurahtaa.

Kaavoituksen väki on saanut Yaghoubia-nilta tietoa siitä, millaista kaupunkisuun-nittelu on Iranissa. Hän piti hiljattain yksi-kölle esitelmän arkkitehdin työstä Iranis-sa ja siitä, kuinka Teheran kasvoi pienes-tä paikkakunnasta miljoonakaupungiksi. •

14 VILKKU 6 | 2014

P irkanmaalla on kehitetty huoneistokohtainen auto-maattinen sammutuslait-teisto ikäihmisten turvaksi. Työ palkittiin syyskuussa Jyväsky-lässä Palosuojelurahaston inno-vaatiopalkinnolla. Pirkanmaan pelastuslaitoksen pelastuspääl-likkö Seppo Männikkö ja Ca-verionin liiketoimintayksikön johtaja Jukka Suoja osallistui-vat keskeisesti kehitystyöhön.

Miehet ovat mukana Pir-kanmaan turvallisuusklusterin osaamisverkostossa, joka pa-rantaa iäkkäiden henkilöiden

asumisturvallisuutta ja pyrkii vähentämään palokuolemia.

Jos asukas ei pysty riittävän nopeasti poistumaan asunnosta tulipalon sytyttyä, hänen turval-lisuutensa pitää varmistaa es-tämällä tilanteen kehittyminen hengenvaaralliseksi. Tämä on mahdollista vain automaattisel-la sammutuslaitteistolla.

Huoneistokohtainen sam-mutusjärjestelmä rajaa ja sam-muttaa tulipalon sekä antaa lisä-aikaa asukkaan pelastamiseen . Samalla kun laitteisto auttaa vä-hentämään vakavia henkilö-

vahinkoja, se myös rajoittaa merkittävästi omaisuusva-hinkoja.

– Ikäihmis-ten kotona asu-

misessa havait-tiin koko ajan laaje-

neva paloturvallisuus-ongelma. Yhä useampi vanhus asuu kotonaan yhä pidempään ja entistä huonokuntoisempa-na. Tavallisen asunnon palotur-vallisuus ei riitä heille, Seppo Männikkö tiivistää innovaati-on lähtökohdan.

– Uhkatiedon jakaminen on pelottelua, jos ei esitetä keinoja vaikuttaa uhkaan. Nyt voimme tarjota vastauksen yksin asu-vien ikäihmisten paloturvalli-sempaan asumiseen, Männik-kö jatkaa.

Aiemmin ei ole ollut saata-villa huoneistokohtaista sam-mutuslaitteistoa, joka täyttää asun tosprinkleristandardin vaa -ti mukset. Osaamisverkosto aloit-ti tällaisen laitteiston kehi tystyön kiinteistöteknisiä ja teollisuuden palveluja tarjoa van Caverio nin kanssa noin kaksi vuotta sitten.

Standardinmukaisuuden li-säksi laitteistolle asetettiin vaa-timukseksi mahdollisimman helppo asennettavuus, siirret-tävyys ja kohtuullinen hinta.

– Laitteistoa lähdettiin ke-hittämään määriteltyjen vaa-timusten mukaan valitsemal-la ensin standardinmukaiset komponentit. Toimivuuteen, toimintavarmuuteen ja lait-teen sijoittamiseen liittyvät sei-kat on erityisesti otettu huomi-oon suunnittelussa, Jukka Suo-ja kertoo. •

Ikäihmisten palo-turvallisuus paranee

TEKSTI Marika Haapala

Rai auttaa kotihoitoa palo-turvallisuudessa

Kotihoito ja pelastuslaitos ovat selvittäneet Tampe-reella, miten voisi tunnis-taa ne kotihoidon asiakkaat, joi-den elämässä on eniten paloturva-riskejä. Ratkaisu on löytynyt Rai-järjestelmästä, jota käytetään apu-na kotihoidon asiakkaiden hoidon tarpeen arvioinnissa.

Järjestelmästä pystytään poi-mimaan kuulosta, kognitiivises-ta kyvystä, liikkumiskyvystä ko-tona, muistista ja toimintakykyä rajoittavasta lääkityksestä kerto-vat kysymykset, jotka vaikuttavat vanhuksen kykyyn pelastautua pa-lon sattuessa. Mallin avulla asiak-kaalle voidaan toimintakyvyn mu-kaan suositella esimerkiksi turva-tekniikan käyttöä.

Tampereen mallia esiteltiin valtakunnallisessa Rai-seminaa-rissa lokakuun alussa.

Kotihoidon asiakkaiden koti-en paloturvallisuutta on parannet-tu lokakuussa päättyneessä Hy-vinvointia ja laatua -vanhuspal-velulain toimeenpanohankkeessa.

Rain hyödyntämisen lisäksi esimerkiksi kotihoidon ja pelas-tuslaitoksen yhteisillä kotikäyn-neillä pelastuslaitoksen projekti-työntekijä on pystynyt antamaan niin asukkaille kuin kotihoidon työntekijöillekin vinkkejä, miten kodin paloturvallisuutta voisi pa-rantaa.

Lisäksi omaisille on tehty pa-loturvallisuuskysely, ja kotihoi-don asiakkaille ja omaisille on laadittu esite, jossa neuvotaan, miten pienilläkin asioilla kodin paloturvallisuutta voi parantaa. •

Viranomais-palveluille perustetaan oma yksikkö

V iime keväänä Tampe-reella selvitettiin, voitai-siinko viranomaispal ve-lujen toiminnot yhdistää pal-velu kes kukseksi. Selvityksen perus teella päädyttiin siihen, että viran omaispalveluille pe-ruste taan oma yksikkö ensi vuo-

den alusta lähtien. Muutos liit-tyy konsernihallinnon organi-saation uudistumiseen.

Ensin uuteen yksikköön siir-tyvät kaupunkimittaus, raken-nusvalvonta, ympäristönsuoje-lu, ympäristöterveys, katutila- ja pysäköinninvalvonta sekä jä-

tehuolto. Yksikkö tulee sijoittu-maan konsernipalveluihin Ha-lon, Kipalan ja Typan rinnalle.

Tavoitteena on luoda yhte-nevä, tarkoituksenmukainen ja tehokas toimintamalli laaduk-kaiden viranomaispalvelujen tuottamiseksi. •

TEKSTI JA KUVA Veijo Kaján

15VILKKU 6 | 2014

Keväällä perustettu kaupun-gin työntekijöiden lenkkei-lyporukka Mansen maratoo-narit on aloittanut toimintansa vauhdikkaasti. Lenkkeilijät ovat juosseet yhdessä lähes viikoittain, ja Mansen maratoonareita on näh-ty jo ainakin Tallinnan ja Helsingin maratoneilla sekä Pirkan hölkässä.

Yksi porukan lenkkeilijöis-tä on terveyspalvelujen neuvon-nassa työskentelevä sairaanhoita-ja Merja Mattila. Hän on saanut yhteisistä lenkeistä piristystä ja vaihtelua omaan harrastukseensa.

– Heti ensimmäisestä lenkistä lähtien tuntui siltä kuin olisim-me tunteneet jo pitkään. Muka-vassa porukassa kilometrit rullaa-vat nopeammin.

Liian kovaa juoksuvauhtia ei tarvitse pelätä. Mansen maratoo-narit valitsevat vauhdin aina osal-listujien mukaan. Välillä joukko jaetaan: toinen porukka juoksee reippaammin ja toinen hitaam-min. Viikolla juostaan 10 kilomet-rin lenkkejä ja joka toinen sun-nuntai on vuorossa 20 kilomet-rin reitti. Jokainen voi valita oh-jelmasta itselleen sopivat harjoi-tuskerrat.

– Pitkät lenkit ovat sellaisia, joissa tutustumme toisten juok-sijoiden tuttuihin reitteihin. Sa-malla näemme itselle uusia kau-punginosia ja kaupungissa tehty-jä muutoksia. 20 kilometrin ai-kana ehtii nähdä paljon, kertoo Merja Mattila.

Jos on juossut yhden puolima-ratonin, kokemus riittää Mansen maratoonareiden vauhtiin. Jouk-koon pääsee mukaan kysymällä Timo Ahoselta, missä ja milloin maratoonarit treenaavat seuraa-van kerran. Tulevista lenkeistä ja muusta yhteistoiminnasta saa myös tietoa liittymällä Mansen maratoonareiden suljet tuun Fa-cebook-ryhmään.

– Porukassa lenkkeily on mah-tava yhdistelmä. Saa liikkua ulko-na hyvässä seurassa, ja juoksun jälkeen tulee todella hyvä olo. Roh keasti vain mukaan mukavaan sakkiin, kannustaa Merja Matti-la. •

timo.ahonen@tampere.fi , 050 345 0796

TEKSTI JA KUVA Kerttu Liukkala

Mahtava sakki juoksee viikoittain yhdessä

06.30Vilkaisu keittiön ikkunasta: aamu-usvaa Nattarin yllä. Jo kuusi vuotta minua kuljettanut Viima-koira on tavoilleen uskollinen – tuntee kellon.

VILKKU 6 | 201416 KUVA

T R

ITVA

KU

HA

JA

AN

NE

NIE

MI

VILKKUVAT

RITVA KUHA työskentelee toimistosihteerinä Hatanpään puistosairaalan psykogeriatrialla. Lisäksi hän on Palhoniemen huoltokodin etäsihteeri. Pienen työyksikön etuna on työnkuvan monipuolisuus.

13.00Opiskelija Jarkko Helminen, vahtimestari Kari Lehtonenja suunnittelija Pertti Vartolaovat mukana etäkoulutuksessa, jossa kuulemme videoneuvot-telun streamaus- ja tallennus-palveluista. Tallennettuja koulu-tustilaisuuksia voi siis seurata vaikka omalta tietokoneelta. Iltapäivällä naputtelen vielä puhtaaksi johtoryhmän kokous-muistion, asiatarkastan Soneran laskut ja kirjoitan työsopimuksia. Uusi SAP-päivitys nopeuttaa sopimusten tekemistä.

Ritvan päiva

09.15Sosiaalityöntekijä Anne Niemi ja sairaala-huoltaja Minna Mäkelä iloitsevat kanssani päivän C-vitamiineista. Taukotilaan on tuotu omenoita Siivikkalasta ja aronian-marjoja Längelmäeltä.

10.00Osastonhoitaja Merja Jaakola poikkeaa huoneeseeni. Hän tarvitsee apua osastoesitteen päivittämisessä.

08.30Tästä se alkaa: työsopimus Palhoniemeen Antille, HH-lomakkeita Kipa-laan ja mappiin.