mtt elo 1/2012

1/2012 asiakaslehti

Makea vesi on kultaakin kalliimpaas. 4

Ministeriö yhdistäätutkimuslaitoksets. 6

Vastuullisuutta mittaamaans. 10

Lisää biokaasua liikenteeseen?s. 19

2 MTT ELO l www.mttelo.fi

Tapio Tuomela

Yhdessä ylöspäin Vastuullisuuden merkitys ihmisten arvomaailmassa ja valin-noissa vaikuttaisi kasvaneen: ainakin aiheesta keskustellaan paljon enemmän kuin muutama vuosi sitten. Tämä kertoo vastuullisuuden tärkeydestä, mutta myös siitä, että yhteis-kuntamme on kohtalaisen hyvinvoiva. Isolla osalla kansa-laisista on varaa miettiä, onko tuote vastuullisesti ja kes-tävien normien mukaan tuotettu. Omien eettisten arvojen mukaisista elintarvikkeista voidaan maksaakin enemmän. Hinta ei ole enää ykköskriteeri.

Kaikki eivät kuitenkaan pysty ostamaan vapaan kanan munia tai luomulihaa vaikka haluaisivat. Pienituloiset jou-tuvat vertailemaan hintoja ja ostamaan edullista, koska ra-haa ei muuhun ole. On elettävä.

Yrityksillä on tärkeä rooli kestävän kehityksen edistämi-sessä. Vastuullisesti tuotettujen tuotteiden ja elintarvikkeiden tulisi olla jokaisen saatavilla ja sopia kaikkien tulotasoon. Tästä löytyy jatkossa haastetta monelle yritykselle, mutta myös menestyksen avain. Kuluttajat tulevat varmasti vas-taan. Oleellista on vastuullisuusviestintä – löytyykö tuottees-ta riittävästi tietoa vaikkapa pakkauksen kyljestä tai netistä?

MTT:n uunituoreen, yrityksille suunnatun Vastuullisuus ruokaketjussa -kirjan mukaan tulevaisuudessa menestyvät sellaiset yritykset, jotka pystyvät toimimaan vastuullises-ti, löytämään vastuullisuudesta uudenlaista liiketoimintaa sekä kääntämään heikkoutensa ja uhkakuvansa mahdol-lisuuksiksi. Tämä edellyttää vastuuasioiden priorisointia ja aitoa viemistä käytäntöön.

Vastuullinen toiminta on jatkuvaa ylöspäin yrittämistä, eikä se onnistu kaikilta yrityksiltä. On yrityksiä, jotka vain reagoivat ulkoa tuleviin paineisiin, esimerkiksi kansalaisjär-jestöaktivismiin. Toisen ääripään yritykset rakentavat koko bisneksensä vastuullisuusajattelun pohjalle tai luovat uusia vastuullisuusinnovaatioita. Samalla ne kehittävät kysyntää vastuullisuudelle.

Kun tarjolla olisi runsaasti kestävästi tuotettuja elintar-vikkeita, se kannustaisi kuluttajiakin vastuullisiin valintoi-hin ja ajatteluun. Ehkä eettiseksi ja laadukkaaksi miellettä-vää ruokaa ei heitettäisi roskiin niin paljon kuin nyt. Syntyisi positiivinen noste, jossa kuluttajat ovat ikään kuin yritysten kumppaneita – eivät pelkästään ostajia.

Ulla Jauhiainenpäätoimittaja

PÄÄKIRJOITUS

¯

MTT ELO l www.mttelo.fi 3

Veikko Somerpuro

Sisältö:Lehmän näkökulma

huomioonEläinten ehdoilla tehty navetta

nostaa maidontuotantoa.Sivu 12

KolumniHyvä ja paha eivät ole

absoluuttisia totuuksia.Sivu 13

Osaamista BalkanilleKosovon maataloutta kehitetään

myös suomalaisosaamisen avulla.Sivu 14

LyhyestiSivu 16

MTT ELO 1/2012Maa- ja elintarviketaloudentutkimuskeskuksen asiakaslehti5. vuosikertaISSN 1797-7312 (painettu) ISSN 1799-2400 (verkkojulkaisu)

TILAUKSET:Tarja Lintula, MTT,[email protected]

MTT ELO netissä:www.mttelo.mtt.fi Julkaisija: MTT, puh. 029 5300 700,[email protected] www.mtt.fiPäätoimittaja: Ulla Jauhiainen, MTTToimitussihteeri: Minna Nurro, Viestintätoimisto LumitähtiKannen kuva: Rodeo/Ossi LehtonenLayout ja taitto: ID BBNPaino: Forssa Print Oy

PääkirjoitusVastuullisuus pitäisi olla joka kukkaron

ulottuvilla, miettii Ulla Jauhiainen. Sivu 2

Jalanjälki pinnallaTutkimus ryhtyy jäljittämään

ruoan vesijalanjälkeä. Sivu 4

Kolmesta tulee yksi MTT, Metla ja RKTL fuusioidaan

luonnonvaratutkimuskeskukseksi. Sivu 6

Jopa 400 miljoonaa kiloa Tutkimus kertoo karua faktaa

suomalaisesta ruokahävikistä. Sivu 7

Rahoituksen puute rassaaMTT ja Helsingin yliopisto

yrittävät elvyttää luomututkimusta.Sivu 8

Julkisuutta riittääMinisteri toivoo ruoan arvostuksen

näkyvän myös tuottajahinnoissa.Sivu 9

Vastuun siemenistä kasvoi puuMTT on kehittänyt mittareita

vastuullisuuden määrittämiseksi.Sivu 10

1/2012 asiakaslehti

Anita Polkutie

Lue lisää netistä: www.mttelo.fi

Valmistettu Novatech 135 ja 250 g/m2

-paperille, jolle on myönnetty EU:n ympäristömerkki rek.nro FI/11/1

TEKSTI: Kirsi Koivuporras l KUVA: Rodeo/Lev Dolgachov

amiaispöydässä suuhun sujahtaa pari palaa ruisleipää, joiden päälle on pil-kottu eiliset illallislihapullat ja höylät-ty juustoa. Toisessa kädessä höyry-

ää jättikuppi kahvia. Pannunpohjat lähtevät työmatkalle mukaan termospullossa.

Aamiaistouhujen lomassa tulee harvoin tuumailtua, että 1,25 kahvidesilitran valmis-tamiseen on kulunut 140 litraa vettä, juusto-kiloon keskimäärin 5 000 litraa ja yhteen ki-loon naudanlihaa peräti 15 400 litraa vettä.

Makea vesi on suomalaiselle itsestään-selvyys, mutta globaalisti katsoen koko ajan niukentuva luonnonvara. Veden riittävyys on yksi maapallon suurimmista haasteista seu-raavien vuosikymmenten aikana. YK:n arvi-oiden mukaan 2/3 maailman väestöstä kär-sii vesipulasta jo vuonna 2025.

on valttiaVesivaroiltaan rikas Suomi voisi kehittää koti-eläintuotannosta ekologisen vientivaltin ja osal-listua globaaleihin vesitalkoisiin pienentämäl-lä muissa maissa syntyvää vesijalanjälkeään.

Vesi



Osa jalanjäljestä piilossaKestävän ruoantuotannon ja -kulutuksen edistämiseksi on tärkeää pystyä mittaa-maan yksittäisen ihmisen, yrityksen tai koko valtion kokonaisvedenkulutusta. Työ-kaluksi tähän on kehitetty vesijalanjälki.

– Vesijalanjäljen laskemisessa otetaan huomioon koko tuotantoketju kasvatuk-sesta jalostukseen ja markkinoille. Mukaan lasketaan tällöin myös elintarvikkeen pak-kaukseen käytetty vesimäärä, selventää professori Sirpa Kurppa MTT:stä.

Vesijalanjälkeen mukaan laskettavan piiloveden määrään vaikuttavat myös tuotantotekniikat ja olosuhteet. Esimer-kiksi kahvin vesijalanjäljestä suurin osa on piilovettä.

Maatalouden osuus maailman vesija-lanjäljestä on noin 70 prosenttia. Rosvon osa langetetaan usein lihantuotannolle. Totta onkin, että lihantuotanto kuluttaa paljon enemmän vettä kuin viljelykasvi-en kasvattaminen. Raskain vesijalanjäl-ki on naudanlihalla.

– Sillä on looginen perusta, sillä lehmä juo vähintään 40 litraa vettä päivässä, ja lisäksi lasketaan kaikki rehuntuotantoon kulutettu vesi, toteaa Kurppa.

Suomessa vettä riittää

Lihantuotannon vesitaloutta tarkastelta-essa on kuitenkin merkitystä sillä, missä ja miten lihaa tuotetaan. Suomessa ma-keanveden varannot ja sademäärät suh-teessa haihduntaan ovat hyvät, kastelua ei juuri tarvita ja vesitalousjärjestelyt ovat hallinnollisesti kiistattomia.

– Me olemme maailman kärkipäätä kotieläintuotteiden vedenkäytön ekolo-gisuudessa. Suomalaisen lihan syöjä voi olla varma, ettei ole tuottanut ongelmia veden suhteen, sanoo Kurppa.

Suomessa karjatalouden ongelmana ovat kuitenkin vesistöihin valuvat ravinteet.

– Meillä on matalat järvet, ja vesi yleen-säkin pienissä altaissa. Ravinteilla rikastu-nut vesi ja erityisesti eläinten lanta ja virt-san ravinteet pitäisi saada mahdollisimman hyvin kierrätettyä, huomauttaa Kurppa.

Jopa polttava kysymys

Vesi onkin Suomen maatalouden kilpailu-valtti, sillä täällä tuotetulla ruoalla on pieni vesijalanjälki. Kulutamme vuosittain vain

kaksi prosenttia uusiutuvista makeanve-den varannoistamme.

Täällä vedestä ei tarvitse kilpailla, kuten esimerkiksi kuivuudesta kärsivässä Mek-sikossa, jossa vesikysymys on polttava.

Meksikon tärkeimpiin vientituottei-siin kuuluvat muun muassa kahvi, vihan-nekset ja hedelmät. Etenkin kahvinvilje-ly kuluttaa paljon vettä. Lisäksi Meksiko on vuonna 1944 tehdyn vesisopimuksen perusteella velvoitettu toimittamaan vettä Yhdysvalloille Rio Granden alueella. Sa-maan aikaan noin 12 miljoonaa meksiko-laista on vailla puhdasta vettä.

Syömme muiden vettä

Suomi ei kuitenkaan ole vedenkäytön mal-lioppilas. Vesijalanjälkemme muodostuu täällä kulutetusta vedestä, maahan tuo-tujen tuotteiden valmistuksessa käyte-tystä vedestä ja suomalaisten vientituot-teiden vedestä.

Suomen kokonaisvesijalanjälki on kes-kimääräistä hiukan raskaampi, ja siitä noin 47 prosenttia syntyy ulkomailla. Miksi?

– Juuri tätä keskustelua halutaan he-rätellä: miten kotimainen tuotanto ja elin-tarvikkeiden tuonti rinnastuvat? Kurp-pa toteaa.

Piilovesi pienemmäksi

Valtioiden ulkomaiseen vedenkäyttöön eniten vaikuttavia maataloustuotteita ovat naudanliha, soija, vehnä, riisi, puuvilla ja maissi. Maailmankaupassa piilovettä kul-kee runsaasti etenkin puuvillan ja soija-papujen mukana.

Puuvillan tuontia on vaikea vähentää, mutta Suomessa karjan rehuksi tuota-vaa soijaa voitaisiin korvata kotimaisella valkuaisella. MTT:n tutkimuksen mukaan pystyisimme tuottamaan paljon nykyistä enemmän valkuaiskasveja, kuten rypsiä, rapsia, hernettä ja härkäpapua.

– Esimerkiksi härkäpapu voisi olla huo-lellisesti jalostettuna erinomainen. Miksei siitä saisi tofutyyppistä ruokaa myös ih-misen ravinnoksi, Kurppa pohtii.

MTT:llä on suunnitteilla hanke, jossa ke-hitetään vesija ravinnejalanjälkiä koske-vaa asiantuntemusta.

Anita Polkutie

Laatulihaa maailmalle!

Globaalissa maailmassa vesikysymyk-set ovat yhteisiä. Professori Sirpa Kurp-pa esittää, että hyvästä vesitaloudesta rakennettaisiin vientivaltti suomalaisel-le kotieläintuotannolle.

Maailmassa on alueita, joilla lihan-syönnin lisääntymisellä olisi terveyttä edistäviä vaikutuksia. Suomessa lihan tuotanto-olosuhteet ovat hyvät sekä ekologisesta että laadullisesta näkö-kulmasta.

– Meidän pitäisi hyödyntää omia luonnonvarojamme innovatiivisesti ja luoda mahdollisimman hyvän ja terveel-lisen lihan konsepti. Suomessa esimer-kiksi elintarviketurvallisuus on korkea-luokkaista. Voisimme viedä ulkomaille sekä mahdollisimman hyvää lihaa että sen tuottamisen konseptia. Samalla teh-täisiin globaali palvelus, Kurppa visioi.

Hän korostaa, että samalla kun ko-tieläinsektorin kilpailukyky nostettaisiin mahdollisimman korkealle, pitäisi ravin-teet ja harmaan veden hallinta ottaa tiu-kasti haltuun.


Maa- ja metsätalousministeriö julkisti maa-liskuussa aikeensa yhdistää MTT, Metsän-tutkimuslaitos sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Tavoitteena on tehostaa uu-siutuvien luonnonvarojen tutkimusta sekä helpottaa tutkimuksen priorisointia ja tu-losohjausta pitkällä aikavälillä. Myös sääs-töjä haetaan.

olmesta tutkimuslaitoksesta muo-dostetaan uusi luonnonvaratut-

kimuskeskus vuoteen 2016 mennessä. Ministeriö asetti urakkaa valmistelemaan projektiryhmän, johon kuuluvat kunkin lai-toksen ylijohtajat sekä ministeriön tutki-musjohtaja.

Fuusion taustalla on LYNET-yhteistyö, joka ministeriön näkökulmasta ei kuiten-kaan tuottanut tulosta niin nopeasti kuin oli toivottu. Kansliapäällikkö Jaana Hu-su-Kallio maa- ja metsätalousministe-riöstä perustelee päätöstä ensisijaisesti tutkimuksen tehostamisella ja uusiutu-vien luonnonvarojen tutkimuksen profii-lin nostolla. Hän toteaa säästöjen olevan vasta toissijainen tavoite, joskin melko it-sestään selvä.

– MTT:n, Metlan ja RKTL:n yhdistä-misellä halutaan estää esimerkiksi se ti-lanne, että hyvät hankkeet kilpailevat keskenään rahoituksesta. Myös LYNET-yhteistyötä jatketaan edelleen ja laajen-netaan muihinkin valtion sektoritutkimus-laitoksiin, Husu-Kallio sanoo.

Tutkimusaloja ei karsita

Kansliapäällikkö arvioi yhdistymisen vah-vistavan entisestään etenkin biotalouden tutkimusta ja mahdollisuuksia Suomessa. Muitakaan tutkimusaloja ei ole tarkoitus karsia fuusion yhteydessä.

Husu-Kallio ei odota yhdistymisen sujuvan täysin ongelmitta, mutta arvioi hankaluuksien liittyvän ennemmin arki-siin asioihin kuten palkkaukseen, nimik-

keisiin ja sisäisen viestinnän organisoin-tiin kuin suuriin linjoihin.

– Helppoa tässä fuusiossa on se, että MTT, Metla ja RKTL ovat kaikki tutkimus-laitoksia, joita yhdistää korkealaatuinen tutkimus ja asiantuntijatyö, hän toteaa.

Looginen uudistus

Tutkimuslaitosten yhdistäminen ei tullut yl-lätyksenä MTT:n ylijohtajalle Erkki Kemp-paiselle. Hän pitää sitä loogisena jatku-mona sekä LYNET-yhteistyölle että valtion koko tutkimusjärjestelmän kehittämiselle.

Ylijohtaja pitää fuusiota pitkällä ai-kavälillä hyvänä uudistuksena, joskin se vaatii suuren määrän työtä erilaisten jär-jestelmien ja toimintatapojen yhteenso-vittamiseksi. Tutkimuslaitosten käytän-nön työhön edessä oleva yhdistyminen ei vielä vaikuta.

– Näen fuusion pikemminkin tutkimus-alojen vahvistumisen kuin karsiutumisen kautta. Esimerkiksi biodiversiteettiin, maa-perään ja bioenergiaan liittyvän tutkimuk-sen ponnistusvoima kasvaa, hän arvioi.

Kemppainen katsoo ison talon tarjo-avan uusia mahdollisuuksia myös alueel-lisen toiminnan järjestämiselle. Henkilös-tölle se merkitsee esimerkiksi sitä, että työpisteensä voi tulevaisuudessa valita aiempaa vapaammin.

Tukitoiminnot yhteen

Fuusiota valmisteleva projektiryhmä ko-koontui ensimmäisen kerran epäviralli-

sesti jo maaliskuussa. Aikataulu on tiuk-ka, sillä työn on määrä olla valmis kuluvan vuoden loppuun mennessä.

– Alamme välittömästi miettiä, miten tutkimuksen tukitoiminnot eli talous-, hen-kilöstö- ja tietohallinto sekä muu infra-struktuuri laitetaan yhteen. Tutkimukses-sa sellaista perusosaamista, joka voidaan yhdistää, on esimerkiksi laboratoriopuo-lella, Kemppainen kertoo.

Projektiryhmä perehtyy aiemmin to-teutettuihin valtion laitosten yhdistämi-siin, esimerkiksi Eviran, Terveyden ja hy-vinvoinnin laitoksen sekä Aalto-yliopiston muodostamiseen. Tehtävänä on myös laa-tia fuusiolle etenemisaikataulu.

TEKSTI: Minna Nurro

MTT, Metla ja RKTL YHDISTETÄÄN

Projektiryhmän jäsenet:

ylijohtaja Hannu Raitio, Metla (pj.)

ylijohtaja Erkki Kemppainen, MTT

ylijohtaja Eero Helle, RKTL

tutkimusjohtaja Mikko Peltonen, MMM

Tutkimus- budjetti/milj. € henkilöstölaitos (v. 2010) htv (v. 2010)

MTT 53,8 764

Metla 55,9 754 (v. 2011)

RKTL 24 321

K


Rodeo/Andres Rodriguez

lintarviketeollisuuden hävikki on noin kolme prosenttia raaka-ai-neesta. Se vastaa 75–140 mil-joonaa kiloa vuosittain eli noin

20 kiloa suomalaista kohti. Elintarvikete-ollisuudessa hävikki tarkoittaa raaka-ai-netta, josta piti tehdä ihmisravintoa, mut-ta joka jostain syystä päätyikin jätteeksi.

– Kun elintarvikkeita jalostetaan, syn-tyy väistämättä hävikkiä jonkin verran, tut-kimuspäällikkö Juha-Matti Katajajuuri MTT:stä muistuttaa.

Esimerkiksi maitokiloja haaskaantuu runsaasti, mutta meijerialan hävikki vas-taa ruokateollisuuden keskiarvoa. Leipo-moteollisuudessa hukataan tuotannosta jopa kahdeksan prosenttia, mutta se saa-daan pääosin hyödynnettyä biopolttoai-neena tai rehuteollisuudessa.

Foodspill-tutkimuksen elintarvikete-ollisuus-osioon osallistuivat alan isot yri-tykset eli Arla Ingman, Ingman Ice Cream, Valio, Atria, HK Ruokatalo, Kokkikartano ja Saarioinen. Näiden lisäksi tutkijat sai-vat hävikkitietoja vaihtelevasti muista elin-tarvikealan yrityksistä.

Joka kahdeksas kilo hävikkiin

Foodspill-tulokset perustuvat ensimmäi-siin Suomessa lähes koko elintarvikeket-justa kerättyihin tietoihin. Aiemmissa ulko-maisissa tutkimuksissa on päätelty koko elintarveketjun hävikiksi 25–50 prosenttia tuotannosta. Katajajuuren mukaan haita-ri on leveä, koska arvio perustuu lähinnä kirjoituspöytälaskelmiin. Toisaalta se si-

sältää myös alkutuotannon osuuden, joka ei ollut mukana Foodspill-hankkeessa.

– Suomessa vuosittainen hävikkisuhde on selvästi matalampi: ketjun yhteenlas-kettu ruokahävikki ilman maataloutta on 10–15 prosenttia Suomessa kulutetusta ruoasta, Katajajuuri haarukoi.

Aiemmin MTT:n tutkijat ovat kartoitta-neet, että kotitalouksissa pilaantuu joka vuosi keskimäärin 123 miljoonaa kiloa ruokaa, ravintola-alalla 80 miljoonaa ja kaupoissa 70 miljoonaa kiloa. Kaupan osuus sisältää kuljetukset ja varastoin-nin. Kotien, ravintoloiden, kaupan ja elin-tarviketeollisuuden hävikkikilojen summa nousee täten jopa 400 miljoonaan kiloon.

Haaskaus on haaskausta

Foodspill-hankkeella oli selvä päämäärä: saada ensimmäinen, edes karkea koko-naiskuva suomalaisen ruokaketjun hävi-kistä. Tämä antaa selkänojan sen poh-dinnalle, miten ehkäistä merkittävästi ruokahävikin syntyä.

Kaikki ruoan haaskaus on luonnolli-sesti turhaa. Katajajuuri pitää haaskaus-ta yhtenä suurimmista ruoan tuotannon ja kulutuksen kohtaamisen vastuuasioista – ja tämä kohtaaminen on epätasapainos-sa. Ruoan osuus kotitalouksien ympäris-tökuormasta on jopa kolmasosa.

– Kun ruokaa menee hukkaan kotona tai kaupassa, tuotantoketjun aiemmissa vaiheissa ympäristöä on kuormitettu tur-haan, Katajajuuri puntaroi.

Helposti vähennettävissäKatajajuuri pitää tavallisen kuluttajan syyl-listämistä turhana, sillä hän arvelee, että moni ei tiedosta ruokahävikin aiheutta-maa turhaa kuormitusta. Asia on monel-le yhä uutinen.

Tie parannukseen on yksinkertainen. Kuluttaja voi vähentää ruokahävikkiä eten-kin syömällä ensiksi pilaantuvimman ruo-an – tämä helpottuu, jos laittaa herkim-män ruoan jääkaapissa hyvin näkyville. Lisäksi ruokaa pitää ottaa lautaselle vain se määrä, minkä syö.

Ruokahävikkitutkimusta rahoittivat MTT:n lisäksi maa- ja metsätalousminis-teriön Laatuketju, monet elintarvike- ja ruokapalveluyritykset sekä Motiva ja Jä-telaitosyhdistys.

TEKSTI: Hannu Kaskinen

E

Satoja miljoonia kiloja

Hävikki milj. kg/vuosi

0

30

60

90

120

150

elin

tarv

iket

eolli

suus

ravi

tsem

usal

a

kaup

pa

koti

talo

us

ruokaa haaskataanMTT:n tutkijat ovat selvittäneet suomalaisen ruokahävikin tehtaal-ta pöytään asti. Foodspill-tutkimuksessa kävi ilmi, että kokonais-hävikki voi olla jopa 400 miljoonaa kiloa vuodessa.


uomen maabrändivaltuuskunta esitti, että vuoteen 2030 mennes-sä puolet suomalaisesta maatalo-ustuotannosta tulisi olla luomua.

Tällä hetkellä Suomen kaikista maatilois-ta vain reilut kuusi prosenttia kuuluu luo-muvalvontaan. Tuotannossa on yhä pul-lonkauloja, joita viime vuonna perustettu Pro Luomu ry selvittää muun muassa vä-hittäiskaupan näkökulmasta.

– Luomuketjun tehokkuutta voi selvit-tää myös tutkimuksen keinoin, muistutta-vat ohjelmajohtaja Jyrki Aakkula MTT:stä ja agroekologian professori Juha Hele-nius Helsingin yliopistosta.

Maabrändivaltuuskunta antoi tutki-muslaitoksille tehtäväksi luomuinstituu-tin perustamisen. Ehdotus tuli saumaan, jolloin erillinen luomututkimus on Suo-messa käytännössä lakannut rahoituk-sen supistuttua muutamaan sataantu-hanteen euroon.

Uutta yhteistyötä vireillä

Uutta yhteistyötä on herätelty MTT:n ja Helsingin yliopiston työryhmässä. Maa-liskuun lopussa luovutetussa raportissa esitettiin osapuolten yhteinen näkemys

luomututkimuksen kehittämiseksi. Ra-hoitus on yksi – mutta ei ainoa – kivi tut-kijoiden kengässä.

– Luomutuotantoa on pidetty Suo-messa marginaalisena ja sen tutkimusta jopa tekijöitään leimaavana. Tästä syys-tä tutkijakunnalta puuttuu luomun kehit-tämiseen liittyvien tutkimuskysymysten tuntemusta, Helenius sanoo.

MTT:n kokeellinen luomututkimus on lähivuosina muutosten edessä. Karilan maatilan luomututkimuspellot Mikkelissä myydään säästösyistä ja tutkimus joudu-taan järjestämään uudelleen. HY:n Viikin kampuksella luomua kehittävää tutki-musta on hyvin vähän, ja yliopiston Ru-ralia-instituutti Mikkelissä on keskittynyt koulutukseen ja muihin tutkimus- ja ke-hittämishankkeisiin.

Luomuinstituutti ei riitä

Mikkeliin perustettavaksi ehdotettu luomu-instituutti kokoaisi yhteen paikalliset luo-mutoimijat, joista näkyvimpiä ovat MTT, HY, ja Aalto-yliopiston Pienyrityskeskus. Etelä-Savon maakuntaliitto on myöntänyt rahoituksen instituutin käynnistyshank-keelle, ja sen perustamisesta päätetään

tämän vuoden aikana. – Instituutti ei yksin ratkaise tutkimuk-

sen ongelmia. Sillä on paljon myös alu-eelliseen kehittämiseen liittyviä tehtäviä, Aakkula toteaa.

– Instituutin rooli olisi edistää luomun tutkimusosuuden kasvua MTT:ssä ja Hel-singin yliopistossa. Uutta ”omaa” tutkimus-rahaa sille ei ole tiedossa, Helenius lisää.

Tutkimusohjelma tulossa?

Siksi MTT ja HY suunnittelevat yhteistä luomututkimusohjelmaa, johon on tarkoi-tus hakea ulkopuolista rahoitusta Suomen Akatemialta, Tekesiltä ja EU:lta.

– Tarvitaan monitieteistä perustutki-musta, jonka kysymykset nousevat luo-mutuotannon erityistarpeista, vaikkapa kotieläinten hyvinvoinnista ja ravinteiden kierrätyksestä, Helenius sanoo.

Myös Aakkulan mielestä tutkimuksen tulee kattaa koko repertuaari viljelyjärjestel-mien biologiasta ja teknologiasta luomun ympäristö- ja terveysvaikutuksiin. Vaikka resurssit ovat tiukassa, luomututkimuk-selle olisi tärkeää saada legitiimi asema.

Suomalainen luo-mututkimus on vii-

me vuosina hiipunut rahoituksen puut-

teessa.

TEKSTI: Anna-Maria Mäki-KuuttiKUVA: Janne Lehtinen

Mihin menet, luomututkimus?

Viime vuosina luomututki-muksen rahoitus on supis-tunut alle kymmenekseen entisestä. Nyt tutkimus-ta yritetään saada uuteen nousuun MTT:n ja Helsin-gin yliopiston yhteistyöllä: ne suunnittelevat yhteistä luomututkimusohjelmaa.

S


iime kesänä maa- ja metsätalous-ministeriksi nimitetty Jari Kos-kinen on tuttu mies ministeri-ön virkaatekeville. Kokoomusta

edustava hauholainen maanviljelijä toi-mi ministerinä edellisen kerran vuosina 2002–2003.

Kahdeksassa vuodessa maailma on muuttunut piirun verran. Ministerin pöy-dän takaa katsottuna parempaan suun-taan on menty siinä, että ruoasta on tul-lut paitsi makuasia myös todellinen issue: median kestokulutushyödyke ja intohimo-ja herättävä puheenaihe.

– Keskustelu ruoasta ylipäätään on ol-lut positiivista. Lähi- ja luomuruoka yhdis-tetään automaattisesti kotimaiseen tuo-tantoon, ja meneillään oleva buumi on tuonut uusia toimeentulomahdollisuuk-sia maatiloille, Koskinen arvioi.

Luomuun vielä pitkä tie

Luomu on ollut myös juhlapuheissa pin-nalla siitä asti, kun maabrändityöryhmä esitti luomualan nostoa puoleen Suo-men viljelyalasta vuoteen 2030 mennes-sä. Tällä hetkellä luomun osuus on noin 7,5 prosenttia, joten tavoitteeseen on mat-kaa. MTT:n tekemän selvityksen mukaan se vaatisi maataloudelta melkoisia raken-teellisia muutoksia.

– Onhan se aikamoinen haaste. Kulut-tajat lopulta ratkaisevat: jos he ovat val-miita maksamaan luomusta, tuottajia var-maan löytyy. Luomutilojen kannattavuus on tutkimusten mukaan vähän parempi kuin tavanomaisten tilojen, ja tuottajien kiinnostus luomua kohtaan on lisääntynyt. On sitten eri asia, millä vauhdilla muutos tapahtuu, Koskinen pohtii.

Ajan henki on tunnistettu myös maa- ja metsätalousministeriössä, jossa on valmisteilla 1,5 miljoonan euron kehittä-misohjelma lähi- ja luomuruoalle. Lisäksi

TEKSTI: Minna NurroKUVA: Veikko Somerpuro

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen iloitsee ruoan arvostuksen nousus-ta, joka ilmenee esimerkiksi TV:n kokkiohjelmien runsautena sekä lähi- ja luo-muruokatrendinä. Arvostuksen hän soisi näkyvän myös tuottajahinnoissa.

Kotimaisen ruoan tulevaisuus mietityttää ministeriä

Tittelin takanaNIMI: Jari Antero Koskinen

SYNTYNYT: 1960 Hauholla

ASUU: Hauholla omalla maatilalla

PERHE: puoliso Minna Koskinen sekä lapset Anniina (1991) ja Juhani (1993)

KOULUTUS: valtiotieteiden maisteri, Helsingin yliopisto 1988

EDELLISET TYÖTEHTÄVÄT: Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin johtokunnan jäsen (Lontoo), 2009–2011 kansanedustaja, 1996–2009

HARRASTUKSET: jääkiekko, sähly, golf

LEMPILÄTKÄJOUKKUE:

HPK (”tietysti!”)

MIELIRUOKA: lasagne

Maa- ja metsä-talousministe-ri Jari Koskinen pitää kunnos-taan huolta mm. sählymai-lan varressa.

ministeriö on myöntänyt hankerahoitus-ta Pro Luomu ry:n toimintaan.

Riittääkö uusia tuottajia?

Ruoan yleisestä nosteesta huolimatta suomalaisen ruoantuotannon tulevai-suus huolestuttaa ministeriä. Kova työ ja heikot tuottajahinnat eivät houkutte-le nuoria alalle.

– Ruoantuottajia kuitenkin tarvitaan jatkossakin. Luulisi, että ruoan arvostuk-sen nousu näkyy jossain vaiheessa hin-noissakin, Koskinen miettii.

Hän muistuttaa, että eri tuotannonaloil-la tilanne on erilainen. Esimerkiksi meije-riteollisuus on pystynyt pitämään tuotta-jahinnat hyvällä tasolla ja menestyy myös vientimarkkinoilla. Sen sijaan lihasektori on kannattavuuskriisin kourissa.

– Jotain muutoksia maataloudessa voi tapahtua lähi- ja luomuruoka-ajatte-lun kautta, mutta isot rakenteet muuttu-vat kuitenkin hitaasti, hän tuumii.

V


astuullisuuden alustava määri-telmä tehtiin edellisessä, vuonna 2009 päättyneessä tutkimushank-keessa. Siinä MTT ja Kuluttajatut-

kimuskeskus laajan sidosryhmäjoukon kanssa kiteyttivät elintarvikeketjun vas-tuullisuuden seitsemään ulottuvuuteen: ympäristö, tuoteturvallisuus, ravitsemus, työhyvinvointi, eläinten hyvinvointi, talou-dellinen vastuu ja paikallisuus.

– Jos nämä ulottuvuudet olivat silloin siemeniä, niin nyt ne ovat monihaaraisia puita, vertaa hankkeen vastuullinen joh-taja, tutkija Pasi Heikkurinen MTT:stä.

Jatkohankkeessa elintarvikeketjun vastuullisuutta mallinnettiin liiketoimin-tamahdollisuudeksi. Työn aikana jokai-nen ulottuvuus sai tarkempia tunnuksia ja ominaisuuksia. Mittarit on valittu ja ke-hitelty niiden pohjalta.

Tutkijat korostavat, että kirjaan koottu mittaristo on vasta ehdotus ja keskuste-lun pohjustus. Kirjan taustaryhmä odottaa kiinnostuneena mielipiteitä siitä, ovatko valitut mittarit tärkeitä ja mitä muita mit-tareita voisi käyttää.

Ylittää lain vaatimukset

Kirjassa esitetyt vastuullisuuden mittarit

mittaavat toimintoja, jotka ylittävät Suo-men lainsäädännön vaatimukset. Jokais-ta ulottuvuutta kohti on useita mittareita: yhteensä niitä on 87.

Talousulottuvuudessa menestystä kar-toitetaan paitsi osakkeenomistajien, myös työntekijöiden ja laajemmin yhteiskunnan kannalta. Perinteisten kannattavuuden ja jatkuvuuden rinnalla seurataan esimerkiksi henkilöstön palkkatasoa suhteessa alan yleiseen palkkatasoon.

Ympäristön kohdalla mitataan esimer-kiksi energiatehokkuuden parantamista ja organisaation hiilijalanjäljen pienentämis-tä. Eläinten hyvinvoinnin mittaaminen puo-lestaan perustuu eurooppalaiseen Welfa-re Quality -mittaristoon, joka terveyden ja ravitsemuksen ohella huomioi mahdolli-suuden lajityypilliseen käyttäytymiseen.

Pasi Heikkurisen mukaan mittareiden valinta on vaatinut rajauksia ja kompro-misseja. Esimerkiksi monimuotoisuus on tärkeä arvo, mutta ongelmana on, miten saada se kiinnitettyä yrityksen toimintaan.

Eettinen puoli bisnekseen

Heikkurinen kertoo, että vastuullisuuden mallia ja laadittua mittaristoa voidaan hyödyntää sekä strategisessa että ope-

MTT:n tuore julkaisu tarjoaa mittareita ruokaketjun vastuullisuuden johtami-seen ja kehittämiseen. Tutkijat toivovat mittarien herättävän keskustelua, joka vie vastuullisuusajattelua eteenpäin. TEKSTI: Päivi Haavisto l KUVAT: Anita Polkutie

rationaalisessa johtamisessa ja kuluttajil-le viestinnässä.

– Kirja on yrityksille vastuullisuuden kehittämisen sisäinen apuneuvo, ei vie-lä viestinnän työkalu. Näemme, että vas-tuullisuus on kokonaisvaltainen asia, jonka yritys ensin toteuttaa ja vasta sitten vies-tii siitä nostamalla esiin kuluttajia kiinnos-tavia asioita.

Hän painottaa, että vastuullisuus tuo liiketoimintaan monialaisen näkökulman, ei pelkästään kilpailuetua, kuten laatu.

– Vastuullisuus sisältää myös eettisen puolen. Kaikki laadukkaat tuotteet eivät välttämättä ole vastuullisia. Esimerkik-si ravitsemuksellisesti laadukas tuote ei aina ole vastuullinen ympäristön tai eläin-ten hyvinvoinnin kannalta.

Sidosryhmien vuoropuhelua

Ruokaketjun vastuullisuusmittariston kehit-tänyt tutkimushanke perustui edeltäjänsä tavoin vilkkaaseen sidosryhmäkeskuste-luun. Asiantuntija- ja yritystyöpajoihin osal-listui kymmeniä tutkijoita, viranomaisia ja elintarvikeyritysten edustajia.

Isossa sidosryhmätyöpajassa oli mu-kana myös kansalaisjärjestöjen edustajia ja alkutuottajia. Lisäksi kuluttajat arvioivat

V

vastuullisuudelle versoi mittareita

Ruokaketjun


vastuullisuuden kriteereitä yli 1 300 vas-taajan kyselyssä.

MTT:n ohella hankkeessa ovat olleet mukana Jyväskylän yliopisto ja Kulutta-jatutkimuskeskus. Yritysyhteistyökump-paneina ja rahoittajina ovat olleet Fazer Leipomot Oy, HK Ruokatalo Oy, Raisio-konserni ja SOK.

Hankkeen päärahoittaja on TEKES ja se kuuluu MTT:n Vastuullinen ruokaketju – Hyvinvoiva kuluttaja -tutkimusalueeseen.

Heikkurinen, P. & ym. (2012). Vastuullisuus ruokaketjussa: Eväitä johtamiseen, mit-taamiseen ja viestintään. MTT: Jokioinen.

vastuullisuudelle versoi mittareita

Ruokaketjun

Ruokakulttuurin professori Johanna Mä-kelä Helsingin yliopistosta katsoo, että Suomi voisi olla jopa edelläkävijä vas-tuullisuuskeskustelussa.

– Meillä on vahvaa kiinnostusta yh-teiskuntavastuullisuuteen. Olisiko tässä suomalaisen ruokaketjun tilaisuus luoda erityisyyttä ja osoittaa vahvuutensa kan-sainvälisesti?

Mäkelä osallistui vastuullisuuden mit-tarien kehittämishankkeeseen työsken-

Suomi voisi olla edelläkävijänellessään Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimuspäällikkönä. Hänen mukaansa kuluttajia kiinnostavat erityisesti tuotetur-vallisuus ja elintarvikkeiden jäljitettävyys, ympäristö ja eläinten hyvinvointi.

– Kuluttajat odottavat yrityksiltä avoi-muutta ja läpinäkyvyyttä. Kuluttajille vies-timinen ja heidän toiveidensa kuuntele-minen on tärkeää. Yritykset voisivat nyt pohtia, millä keinoin ja mitä kanavia käyt-täen tätä vuoropuhelua voisi rohkaista.

uurten karjojen määrä lisääntyy ja yhä suurempia navettoja ra-kennetaan. Kehitys on niin no-peaa, että viitisentoista vuotta sitten rakennetut yhden robotin

navetat alkavat jäädä pieniksi. Tutkimus seuraa valppaasti kehitystä

ja tuottaa täsmällistä tietoa suurten navet-tojen suunnittelijoille ja rakentajille. Arkki-tehti Tapani Kivinen MTT:stä veti hanket-ta, jossa tutkittiin tarkasti sata suurehkoa lypsykarjanavettaa eri puolilla Suomea. Tarkastelluilla tiloilla oli 40–80 lehmää.

Parempi tuotos ja terveysHavainnoitsijat kävivät navetoissa mit-taamassa sentilleen toimivuuden kannal-ta tärkeät pisteet, kuten käytävien, parsi-en ja ruokintapöytien mitoitukset. Samalla he arvioivat toimintojen sujuvuutta. Kar-joista kerättiin kattavasti tuotanto- ja ter-veysdataa, ja kaikki tieto yhdistettiin tilas-tollisesti käsiteltäväksi malliksi.

– Joka kohteesta kerättiin noin tuhat erilaista muuttujaa. Niiden tilastollinen tar-kastelu toi esiin, että mittojen ollessa koh-dallaan lehmien maitotuotos on suurem-pi ja terveys parempi kuin ahtaammissa

pihatoissa, Kivinen kertoo.Navetan investointikulu saadaan siis tuottavuuden kautta takaisin.

Lehmä tarvitsee tilaa

Parren on oltava sopivan pehmeä, sopivasti kuivitettu ja oikean mittai-

nen, jotta lehmä menee sinne mielel-lään. Pään liikkeille on oltava tilaa. Mit-tauksissa selvisi, että liian alas asennetun niskapuomin nostaminen oikealle kor-keudelle parantaa lehmän päivätuo-tosta jopa kaksi litraa. Isossa karjassa muutos tuo vuodessa kymmeniä tuhan-

sia maitolitroja lisää.

TEKSTI: Raila Aaltonen l KUVA: Tapani Kivinen

Onnistuneessa navetassa parret ovat mukavat, käytävät tilavat, ja valoa ja ilmaa riittää. Navetan toimivuuden salaisuus on paljastettu ankaralla jalkatyöllä ja tuhansien mitta-usten tilastollisella käsittelyllä.

Kivinen T. & ym.: Lehmän mittainen pihat-to – onnistuneen lypsylehmäosaston pää-kohdat. Maito ja me -lehti 1/2011, liite.

Käytävien on oltava riittävän leveitä: Kivinen neuvoo mitoittamaan ruokintakäy-tävät mieluiten nelimetrisiksi. Arat lehmät arvostavat myös sitä, että käytävät eivät pääty umpiperiin.

Kivisen mukaan etenkin vanhimmis-sa yhden robotin pihatoissa toimivuutta heikentää robotin edustan ahtaus. Vapaa-ta tilaa tulisi olla 4–6 metriä. Jos robotte-ja on kaksi peräkkäin, niiden edessä tu-lisi olla seitsemän metriä tilaa ruuhkien välttämiseksi.

Tutkimuksessa kerätty tieto parhaista ratkaisuista on tulossa tuetun lypsykarja-rakentamisen mitoitusohjeeksi. Jatkohank-keessa selvitellään jo isojen, 80–160 leh-män tilojen ryhmittelystrategioita.

Kasvatus eriytyy iän mukaan

Kivinen näkee, että eri ikäryhmiin kuuluvien eläinten kasvatus eriytyy: maidontuotan-toyksikössä on lehmien lisäksi poikimatilat ja pikkuvasikoiden yksilökarsinoita, mutta ternivaiheen jälkeen vasikat siirretään ig-luihin tai pieneen vasikkapihattoon. Nuor-karjalle on oma pihattonsa, josta eläin pa-laa kantavana hiehona lehmien pihattoon.

Jatkohankkeen tulokset ovat valmiit keväällä 2013, mutta Tapani Kivinen antaa jo nyt vinkin laajennusta suunnitteleville:

– Uudet rakennukset kannattaa suun-nitella lypsylehmille ja nuorkarjalle erik-seen. Silloin niiden hoito ja ruokinta to-teutuu tarkoituksenmukaisimmalla tavalla.

S

Oikea mitoitustekee navetasta viihtyisän

Hyvän ja pahan

ONGELMA

Janne Lehtinen



irkkojen saarnastuoleissa ku-vaillaan nykyisin yhä harvem-min helvetin kauhuja. Synnin palkka ei ole välttämättä kuo-

lema. Vaikka papisto jättää seurakunta-laisen rauhaan, viranomaiset, joukkotie-dotus ja aatteelliset yhteisöt – vedoten uskomuksiin, filosofioihin ja tieteellisiin tutkimuksiin – asettavat kansalaisen va-litsemaan hyvän ja pahan välillä. Huo-no omatunto on tiedostavan kuluttajan ikuinen matkakumppani.

1960-luvun nuoriso saattoi joutua boikotoimaan eteläafrikkalaista bran-dya ja Jaffa-appelsiineja tai osuustoi-minnallisia ja yksityisiä kauppiaita. Nyt joudumme valitsemaan ruokaa tuotan-totavan, hiilijalanjäljen tai joulemäärän perusteella. Kirottu rasva peittoaa yht-äkkiä eilen terveellisiksi julistetut ke-vyttuotteet.

Kehitysmaan tunnistaa valtion ta-loudellisista vaikeuksista. Sillä on vä-hän teollisuutta. Talous pohjaa lähin-nä maatalouteen. Mahdollinen vienti on enimmäkseen maataloustuotteita ja jalostamattomia raaka-aineita. Mo-nen kehitysmaan ilmasto ei välttämät-tä suosi maanviljelystä, siksi nälänhätä on nykypäivää. Suotuisassa ilmastossa taas maanviljelyksen ongelmana on ko-neiden ja lannoitteiden puute.

Yleensä yli puolet väestä elää viral-lisen talouden ulkopuolella. Valtio teol-listaa, jos saa investointilainaa rikkailta. Kehitysmaa on yleensä velkakierteessä.

Oleilin taannoin kahdessa erilaisessa kolmannen maailman valtakunnassa. Etio-pia kuuluu epäsuotuisan ilmaston maata-lousmaihin. Kahvipensaan alkusijoilla tuo-tetaan kuitenkin runsaat kolme prosenttia

maailman raakakahvista. Määrä on kym-menes Brasilian tuotannosta, mutta silti merkittävä vientitulon lähde.

Kahvin maailmanmarkkinahintojen vaihtelun vuoksi moni maajussi viljelee myös kepeää khat-huumetta. Kahvi ja khat ovat silkkaa luomua, koska lannoit-teisiin ei ole varaa. Etiopialaisen luomun terveellisyys selviää, jos kahvin ja khatin terveellisyys todistetaan.

Kuuba saa ulkomaanvaluuttansa pää-asiassa turismista, tupakanviljelystä, tu-pakanlehtien jalostamisesta sekä ruoko-sokerin tuotannosta. Kuuban ilmasto on

TEKSTI JA KUVA: Kai Linnilä

Kuubalaisen Vuelta Abajon tupakkaa pidetään maailman parhaana, ja siitä kääritään kal-leimmat sikarit. Punainen maa, kompostilannoitus ja pasaatituulten viilentämä trooppi-nen ilmasto takaavat, että kuivatukseen ja fermentointiin menevät ensiluokkaiset lehdet.

¯ KOLUMNI ¯

K

kaikin puolin otollinen maanviljelykselle. Maaperä on suotuisa, ja kastelu onnis-tuu sateiden ja runsaiden jokien ansiosta.

Maatalous ei kuitenkaan kestä nyky-aikaisen viljelijän katsetta. Pellot muo-kataan härkien ja harvojen alkeellisten maatalouskoneiden voimalla. Lannoit-teena käytetään kompostia, koska apu-lantaan ei ole varaa. Tupakanviljely ja ja-lostus ovat työvoimavaltaista käsityötä. Upeaa terveellistä luomua, kunhan sika-rit ja sokeri julistetaan osaksi globaalia mielenterveystyötä.

Hyvän ja pahan

ONGELMA


osovon maatalous kehittyy nope-aa vauhtia, ja nopeimmin kehit-tyvä sektori on maidontuotanto. Maidon laatu ei kuitenkaan ole

hyvä, ja tiloilla on jonkin verran alkupe-räisrotuja kuten Buscha tai tuontirotuna Tyrol Grey, jotka eivät tuota paljon maitoa.

Koko maan keskituotoksen on arvioi-tu olevan noin 2 200 litraa vuodessa. Ko-sovossa on kuitenkin myös suuria tiloja, joiden keskituotos on huomattavasti kor-keampi, ja rotuina esimerkiksi Black tai Red Holstein. Navetat ovat pääosin par-sinavetoita.

Kosovolaisen tilan keskilehmäluku on noin kaksi, ja peltoa on keskimäärin kak-si hehtaaria. Ruokinta on yleisesti ottaen hyvin kuivaheinävaltaista, lisäksi annetaan maissisäilörehua, vehnää, ohraa, maissia, auringonkukkaa ja soijaa. Peltokoneet ovat pääosin vanhanaikaisia ja pieniä.

Vuoret ympäröivät Pristinan aluetta. Met-sissä kasvaa paljon tammea ja jonkin ver-ran havupuita.

MTT:ssä Maaningalla tutkimusmestarina työskente-levä Tiina Kokko vieraili maaliskuussa osana opin-tojaan Kosovossa tutustumassa maan maitotalou-teen. Suomalaiseen teki vaikutuksen kosovolaisten kova tahto kehittää sodan runteleman maansa maataloutta.

Kosovon maitotalous kehittyy

TEKSTI JA KUVAT: Tiina Kokko

K


Isäntä Hakif Zuka Graufi on ylpeä Tyrol Grey -karjastaan.

Sodan jäljet näkyvät yhä

Kosovo julistautui itsenäiseksi 17.2.2008, mutta tietyt maat kuten Ser-bia eivät ole itsenäisyyttä vieläkään tun-nustaneet. Kosovon sota käytiin vuosi-na 1996–1999 ja se oli yksi Jugoslavian hajoamissodista.

Sodan jäljet näkyvät Kosovon yleis-ilmeessä esimerkiksi kesken jääneinä rakennuksina, joita on paljon varsinkin Pristinan ulkopuolella. Osa asukkais-ta pakeni sotaa ja rakennukset odotta-vat omistajiaan puolivalmiina. Joissa-kin keskeneräisissä asunnoissa näkyi asuvan ilmeisesti kodittomia.

Pristinan keskustassa näkee jon-kin verran romaneja, jotka lapsia myö-ten yrittävät ansaita rahaa esimerkiksi autojen ikkunoita pesemällä. Kosovon työttömyys on hyvin korkea, noin 40–50 prosenttia. Pelloilla oli ennen hyvät kastelujärjestelmät, mutta ne tuhottiin sodassa. Väestöstä suuri osa on alle 30-vuotiaita.

Kosovon maitotalous kehittyy

maidon laatua ja pitoisuuksia, maitotuo-tosta, ruokintaa, lannankäyttöä, veden laatua, jätteiden lajittelua sekä viljelijöi-den tulevaisuudensuunnitelmia.

Viljelijät uskovat alaan

Suurimmat kehittämiskohteet liittyvät mai-tohygienian parantamiseen, lypsykonei-den huoltoon, kunnollisten lantaloiden rakentamiseen, jätteiden keräilyyn sekä kiimantarkkailuun. Positiivisinta vierai-lussa oli viljelijöiden oma usko tulevai-suuteen, kiinnostuneisuus maitotaloutta kohtaan ja luottamus siihen, että maito-talous on hyvä bisnes.

Mielestäni leimaa-antavaa kosovolai-sille on tahto, jolla he haluavat työllistää itsensä. He haluavat tehdä töitä ja halua-vat tehdä sen hyvin! Ihmiset tuntuivat ole-van hyvin lämpimiä, avoimia ja positiivisia.

Osa tilallisista oli hyvin otettuja, kun Suomesta asti tultiin katsomaan heidän tilaansa. Lisäksi osa muisteli hyvällä Mart-ti Ahtisaarta, jolla oli tärkeä rooli Kosovon rauhanneuvottelijana. Tällä tiellä kannat-taa jatkaa, jotta hyvä maineemme vain paranee.

Kosovolaisittain normaali navetta, tämä tosin hieman iso keskiarvoon nähden.

Vain osa maidosta meijeriinVain noin kymmenen prosenttia tuotetus-ta maidosta lähetetään meijeriin. Iso osa maidosta juotetaan vasikoille tai käyte-tään omiin tarpeisiin tilalla. Usein tilal-liset vievät myytävän maitonsa itse yk-sityisiin maidonkeruupisteisiin, joista se siirretään eteenpäin. Suurilta tiloilta mei-jerit hakevat maidon.

Kosovon maaperä on hyvää maata-loutta ajatellen, mutta kesällä kuivuus voi vaivata. Maassa tuotetaan menestyksek-käästi esimerkiksi paprikaa.

Matka viivästyi talven takia

Vierailuni Kosovoon liittyi Savonia-ammat-tikorkeakoulun ylemmän agrologintutkin-toni opinnäytetyöhön, jossa arvioidaan kosovolaisen maatalouden kehittämistar-peita. Teen työn TAGAK-hankkeelle (Trai-ning of Agricultural Advisors in Kosovo), jonka tarkoituksena on kouluttaa 20 maa-talousneuvojaa Kosovoon ja luoda yhteis-työssä Pristinan yliopiston kanssa neuvo-jien koulutusmalli. Opinnäytetyön tuloksia hyödynnetään koulutusmallin suunnitte-lussa. Hanke alkoi lokakuussa 2011 ja kestää kaksi vuotta.

Vieraillut tilat ovat lähellä Pristinaa, ja reissu tehtiin 11.–18.3.2012. Alun pe-rin vierailu piti tehdä jo helmikuun lopul-la, mutta talvi sattui olemaan hyvin rank-ka runsaan lumisateen ja pakkasen takia, eikä osalle tiloista olisi päässyt ollenkaan lumen takia.

Tiloilla oli jo maaliskuussa normaali-tilanne, ja lumi oli jo lähes sulanut pois. Paikoittain pelloilla oli jäljellä tulvia.

Vierailukohteina 13 tilaa

Kaikkiaan vierailin 13 tilalla, jotka olivat keskimääräistä isompia: niillä oli 6–115 lehmää ja peltoa 6–450 hehtaaria. Rotui-na olivat Black Holstein, Simmental, Red Holstein, risteytykset, Tyrol Grey, Brown Swiss, MontBeliarde sekä Buscha. Ti-loista yhdeksällä oli kannukone-lypsy, kolmella putkilypsykone ja yhdellä tilalla lypsettiin käsin.

Otin tiloilla paljon kuvia. Kuvauksen kohteena olivat lehmät ja vasikat sekä niiden elinolot, lantakuilut, lantalat, rehu-varastot, koneistus, lypsyhygieniaan liit-tyvät asiat sekä lypsykoneet.

Lisäksi joka tilalla käytiin läpi 4-sivui-nen kyselylomake, jossa selvitettiin mm.


Kasvaako pihallasi tai pellollasi vanhoja, paikallisia kasveja? Kerro siitä MTT:n kas-vigeenivaratutkijoille, jotka etsivät viljelys-sä yhä olevia maatiaiskantoja.

Hakusessa ovat niin ruis, kaura, ohra kuin vehnä sekä ryvässipulit. Tutkijat ilah-tuisivat myös todella vanhoista humalan ja aitaorapihlajan kasvustoista. Niin ikään etsitään siemenestä syntyneitä ja paikal-liseen viljelyyn levinneitä omena- ja pää-rynälajikkeita.

Tutkijoita kiinnostaa, kuinka alkupe-räinen siemenpuu on syntynyt, elääkö se yhä ja kuinka lajike levisi paikalliseen viljelyyn. Pohjoisimmat etsittävät paikal-lislajikkeet ovat Kempeleeltä ja Suomus-salmelta ja eteläisimmät Tammisaaresta.

Myös perimätietoa kaivataan

Tutkija Maarit Heinonen MTT:stä kertoo, että erityisen arvokasta on perimätieto pai-kallislajikkeen nimestä ja syntyhistorias-ta. Lisäksi etsitään vanhoja puuyksilöitä.

– Toivomme tietoja esimerkiksi Lückin päärynälajikkeesta, jonka tiedetään syn-tyneen Turun sokeritehtaan sokerimes-

tari Lückin kylvämästä siemenestä, hän havainnollistaa.

Esimerkiksi Pieksämäen omenasta puolestaan tiedetään, että se on syntyjään Pieksämäen Moision tilalta 1800-luvun puolivälistä. Emopuu on kuollut 1900-lu-vun alussa.

– Löytyykö yhä Pieksämäen omenala-jiketta Keski-Suomesta – entä vanhoja puuyksilöitä tätä lajiketta? tutkija pohtii.

Tutkimus on osa eurooppalaista han-ketta, jossa kartoitetaan maatiaiskas-vien nykyviljelyn laajuutta ja pyritään varmistamaan niiden viljely myös tule-vaisuudessa. Hankkeessa etsitään eri puolilta Suomea noin 70 paikallista ome-nalajiketta ja noin 20 paikallista pääry-nälajiketta. Löytyneistä kasveista teh-dään kantavertailuja DNA-analyysilla. Lista etsintäkuulutetuista maatiais-lajikkeista on netissä osoitteessa www.mtt.fi/kasvigeenivarat. – Minna Nurro

Lisätietoja: [email protected], puh. 029

5317199 ja [email protected], puh. 029

5317347

Lückin päärynä

WANTED alive: maatiaiskasvit

KYSYMYKSIÄ KULUTTAJALLE

Ympäristöinsinööri Tiina Kumpula asuu Tampereella miehensä ja kahden lapsen-sa kanssa. Vastuullisten ruokavalintojen tekeminen vaatii hänen mielestään mel-ko paljon vaivannäköä.

1. Mitä teillä syödään? – Arkisin nopeasti tai edellisenä päivänä valmistettua perusruokaa, viikonloppui-sin pyritään kokkaamaan vähän pitem-män kaavan mukaan toisinaan uuttakin testaillen. Perheen vanhimman lapsen jä-tettyä ruokavaliostaan lihan ja kanan on viime aikojen tavoitteena ollut löytää koko perheelle maistuvia kasvisruokia.

2. Mihin kiinnität huomiota ruokaostoksilla? – Tärkeysjärjestys menee teoriassa suun-nilleen näin: tuotantomaa (suosimme ko-timaista ja lähituotantoa), lisäainemäärät, luomua vai ei, hinta, pakkausmateriaali-en määrä ja laatu. Lisäksi tulee katsottua parasta ennen -päiväykset. Käytännössä ostoskorin sisältöön vaikuttavat lisäksi lasten toiveet, valmistamisen helppous, sijainti hyllyssä ja herkkujen houkutukset.

3. Mistä löydät tarvitsemaasi tietoa? – Yksittäisistä tietolähteistä eniten käy-tössä on netti. Lehtiä lukiessa tulee kiin-nitettyä huomiota aihetta käsitteleviin jut-tuihin. Tosin tässäkin asiassa tieto lisää toisinaan tuskaa, mistä syystä en nyky-ään hakemalla hae niin paljon tietoa kuin ehkä joskus tein.

4. Pelastuuko maailma vastuullisella kulutuksella?– Tuskinpa. Vastuullinenkin länsimainen kulutus aiheuttaa joka tapauksessa suu-remman kuormituksen kuin mitä maapal-lon kantokyky sallisi. Mikäli vastuullisella kuluttamisella tarkoitetaan askeleita oma-varaistalouden suuntaan ja ns. turhan ku-lutuksen lopettamista, vastaus voisi olla kenties. – Minna Nurro

KUVA: Minna Nurro

¯ LYHYESTI¯

Hilma Kinnanen


MTT julkistaa ensi syksynä suosituksen elintarvikkeiden hiili-jalanjälkien laskentaa varten. Suosituksesta on tarkoitus laa-tia ruokaketjun yrityksille selkeä ja käyttökelpoinen kokonai-suus, ja se on vapaasti kaikkien käytettävissä. Tavoitteena on elintarvikkeiden hiilijalanjälkien pienentäminen.Tutkimuspäällikkö Juha-Matti Katajajuuri MTT:stä toteaa, että tuotteiden hiilijalanjälkien laskentaa ohjaavia erilaisia ohjeistuksia on maailmalla olemassa jo entuudestaan. Nii-den käyttö on kuitenkin haasteellista, koska ne ovat kaikil-le tuotannonaloille suunnattuja, ja siksi hyvin yleisiä ja pitkiä.

– MTT:ssä tekeillä oleva suositus keskittyy ruokaan, ja sen toivotaan vaikuttavan tuotantoketjujen kehittämiseen sekä yhtenäistävän hiilimerkintöjen taustalla olevaa lasken-taa, hän paljastaa.

Suosituksen sisältöä käsittelevä viimeinen työpaja järjes-tetään 21.5.2012 Helsingissä. – Minna Nurro

Niina Pitkänen

Elintarvikkeiden hiilijalanjäljen laskentaohje tulossa syksyllä

Pienessä lampaanluun sirussa on piillyt historiallisesti merkit-tävä tieto: Suomessa on hyödynnetty kotieläimiä jo neoliitti-sen kivikauden loppupuolella eli noin 2000–1500 vuotta en-nen ajanlaskun alkua.

Tämän todistaa MTT:n FinnArch-hankkeen tutkimusryhmä, jonka tutkima lampaanluun siru on paljastunut noin 3 700 vuo-den ikäiseksi. Luunsiru löydettiin jo 1930-luvulla Ähtävänjoki-suun kaivauksilta Pohjanmaalta. Iän varmisti Uppsalan yliopis-tossa tehty radiohiiliajoitus. – Luulöytömme on ensimmäinen varma todiste siitä, että ruo-antuotannossa hyödynnettävien eläinten kasvatus alkoi aina-kin neoliittisen kivikauden lopulla, kertoo professori Juha Kan-tanen MTT:stä.

Lammas ennen nautaa?

Löytö kertoo myös sen, että lampaita on saatettu kasvattaa Suomessa ennen nautakarjaa. Suomen Akatemialta rahoitus-ta saavassa FinnArch-hankeessa on jo aiemmin todistettu, että Suomessa on pidetty nautakarjaa 3 300 vuotta sitten. Nakkila-

Suomessa hyödynnettiin kotieläimiä jo kivikaudella

laisesta muinaishaudasta löytynyt naudan hammas ajoitettiin varhaiselle pronssikaudelle.

Lampaanluun siru osoittautui kuitenkin vieläkin vanhem-maksi. Tämä tulos on nostanut esiin kysymyksen siitä, voisiko lammas olla Suomen vanhin tuotantoeläin?

– Koira on tullut ensin metsästäjien mukana, mutta lammas saattoi olla ensimmäinen ruoantuotannossa hyödynnetty eläin Suomessa. Tätä ovat arkeologitkin pohtineet aiemmin, luotaa Kantanen. – Kirsi Koivuporras

FinnArch-hankkeessa selvitetään, sisältävätkö vanhoilta kaivauksilta löy-tyneet luunäytteet mui-naiskarjan DNA:ta.

¯ LYHYESTI¯

Au

li B

läu

er


Suomessa kasvatetun kirjolohen ympä-ristövaikutukset ovat pienentyneet kulu-neen kymmenen viime vuoden aikana. Kalankasvatuksen rehevöittävä vaiku-tus, energiankulutus ja happamoittavat päästöt pienenivät reilulla viidenneksel-lä. Hiilijalanjälki kutistui yhdeksän pro-senttia. Syynä on etenkin rehunkulutuk-sen väheneminen.

Kotimaisen kasvatetun kirjolohen koko elinkaaren ympäristövaikutukset tutkittiin MTT:n, Riista- ja kalatalouden tutkimus-laitoksen ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistyöhankkeessa. Edellisen kerran nii-tä tarkasteltiin kymmenen vuotta sitten.

Tutkija Frans Silvenius MTT:stä ker-too, että ympäristövaikutukset laskettiin kalan koko tuotantoketjulle alkaen rehun ja sen raaka-aineiden tuotantoprosessis-ta poikaskasvatukseen, kalan verkkoal-laskasvatukseen, perkaamoon, pakka-ukseen ja fileointiin asti.

Kalalla hillitty hiilijalanjälki

Kun kirjolohifileen hiilijalanjälkeä verrattiin tutkimuksessa lihatuotteisiin, naudanlihan hiilijalanjälki osoittautui noin kuusi kertaa suuremmaksi kuin kirjolohifileellä.

Rode

o/Fr

olov

An

drey

Kotimainen kirjolohi kasvaa entistä kevyemmin

Sian- ja broilerinlihan tuotantoketjussa kasvihuonekaasupäästöt olivat vähimmil-lään samaa suuruusluokkaa kuin kirjolo-hella. Enimmillään sianlihan päästöt oli-vat 2,5-kertaiset ja broilerinlihan päästöt 1,5-kertaiset kirjolohifileeseen nähden.

Kalankakka jää vesistöön

Rehevöittävien typpi- ja fosforipäästöjen osalta vertailun tulos asettui toisin päin: yksi tuotettu kirjolohikilo rehevöittää ve-sistöjä noin kolme kertaa enemmän kuin yksi naudanlihakilo ja neljä kertaa enem-män kuin yksi sianlihakilo. Broilerinlihan

etumatka kirjoloheen nähden on vielä suurempi. Tämä johtuu siitä, että karjan-lannan ravinteita voidaan hyödyntää pel-toviljelyssä, mutta kalankasvatuksen ei.

Kalankasvattamoilla on otettu kulu-neen vuosikymmenen aikana käyttöön ravinnekuormitusta vähentäviä kasva-tusmenetelmiä.

– Perinteiseen verkkokassikasvatuk-seen verrattuna kiertovesikasvatus vä-hentää ravinnekuormitusta, mutta johtaa suurempaan hiilijalanjälkeen, jos sähkö-energia tuotetaan fossiilisilla polttoaineil-la, Silvenius summaa. – Niina Pitkänen

¯ LYHYESTI¯


Paikallisiin biomassoihin perustuva ym-päristöystävällinen kaasuautoilu tarvitsisi poliittista vetoapua päästäkseen vauh-tiin. W-Fuel-tutkimushankeessa havait-tiin, että Etelä-Suomessa on runsaasti käyttökelpoisia biomassoja liikennebio-kaasun valmistamiseen, mutta kaasu-autojen vähäisen määrän takia tuotanto tarvitsisi tukea ainakin 10 vuoden siirty-mäkauden ajan.

Tällä hetkellä kaasukäyttöisiä autoja on Suomessa yhteensä noin 900. Tutkija Saija Rasi MTT:stä toteaa, että kaasu-autokannan kasvattaminen olisi helpoin-ta aloittaa kaupunkien julkisesta liiken-teestä ja takseista.

– Etelä-Suomessa olisi biomassoja lä-hes 50 suuren biokaasulaitoksen tarpei-siin, mutta jo muutama uusi laitos riittäi-si siihen, että liikennebiokaasun kysyntä lähtisi käyntiin, hän tiivistää.

W-Fuel-hankkeessa selvitettiin liiken-nebiokaasun tuotantomahdollisuuksia Turun ja Salon seudulla, Helsingin alu-eella sekä Kymenlaaksossa. Hankkees-sa oli mukana myös Harjun ja Lääne-Vi-run maakunnat Virossa.

Investointituki tarpeen

Jos Etelä-Suomen autokannasta esimer-kiksi 1,5 prosenttia olisi kaasukäyttöisiä

vuonna 2020, Turun ja Salon seudulle riit-täisi yksi 7,4 MW:n laitos ja Kymenlaak-soon tarvittaisiin yksi 5,9 MW:n laitos. Helsinkiin ei tarvitsisi rakentaa yhtään uutta biokaasulaitosta, vaan liikennebio-metaanin tarve tulisi katetuksi jo suun-nitelmissa olevilla laitoksilla.

Hankkeen laskelmien mukaan tuotan-toinfrastruktuurin rakentamiseen tarvit-taisiin 30 prosentin investointituki, ja siir-tymävaiheessa maatalouden biomassoja käsittäville laitoksille 30–50 €/MWh tuo-tantotukea. Kun valtaosa biometaanis-ta saataisiin myytyä liikennepolttoaine-markkinoille, lisätukea ei enää tarvittaisi.

Toiminnan kannattavuus riippuu myös fossiilisten polttoaineiden hinnoista, joten tuotantotuki tulisi sitoa niiden hintaan.

Ympäristöhyödyt selvät

Hankkeessa todettiin, että biometaanin liikennekäyttö vähentäisi selvästi kas-vihuonekaasupäästöjä Turun ja Salon seudulla sekä Kymenlaaksossa. Pääs-töt vähenisivät näillä alueilla yhteensä noin 440 000 tonnia.

Myös Helsingissä khk-päästöt piene-nisivät, mutta eivät yhtä selkeästi kuin hankkeen muilla alueilla. Tämä johtuu siitä, että pääkaupunkiseudun biomas-soista on tarkoitus joka tapauksessa

Saija

Ras

i

Biokaasuautoiluvauhtiin poliittisella vetoavulla?

tuottaa biometaania sähkön- ja läm-möntuotantoon.

EU:n rahoittamaan W-Fuel-hankkee-seen osallistuivat MTT:n lisäksi Helsingin seudun ympäristöpalvelut, Tallinnan Tek-nillinen yliopisto, Tukholman ympäristö-instituutin Tallinnan osasto sekä useita alan toimijoita. – Minna Nurro

¯ LYHYESTI¯

Elonkierto kutsuu Jokioisilla sijaitseva maaseutu- ja kotieläinpuisto Elonkierto avataan jälleen touko-kesäkuun vaih-teessa yleisölle. Elonkierto esittelee käytännölli-sesti, mistä ruoka tulee ja miten ruoan-tuotanto vaikuttaa ympäristöömme. Esittelypolun varrella pääsee näke-mään läheltä tutut kotieläimem-me ja useimmat suomalaiset viljelykasvit. Kierroksella voi tutustua myös vanhoihin lää-keyrtteihin ja menneen maa-ilman maatalouskoneisiin.Elonkierrossa pidettävillä luennoilla puhuttavat tänä kesänä muun muassa luo-muruoka ja sudet. Katso Elonkierron kesän tarkka ohjelma netistä www.mtt.fi/elonkierto. Tervetuloa!

Jan

ne

Leh

tinen

LUE JA KOMMENTOI

Asiakaslehti ja blogit verkossa

www.mttelo.mtt.fi

mtt elo 1/2012

Documents