1

Sisällys

Taustaa .....................................................................................................................................2

Komppania sotakuntoon ...................................................................................................6

Porrassalmen taistelu ja Kemin komppania..............................................................8

Läsäkosken rannalla .........................................................................................................10

Läsäkosken silta poltetaan..............................................................................................12

Tulikaste ................................................................................................................................15

Kemin komppania Savon prikaatin osana ................................................................18

Ankara sotatalvi ..................................................................................................................20

Pääkatselmus Ylä-Kuonassa ..........................................................................................22

Ylä-Kuonan mysteeri ........................................................................................................24

Kustaan sodan tilinpäätös ..............................................................................................27

Liite 1. Kemin komppanian summittainen reitti Kustaan sodassa ...................................29

Liite 2. Muhoksen pitäjän ruotusotilaat Kustaa III:n sodassa ..........................................30

Lähteet ....................................................................................................................................33

2

Taustaa

Ruotsi kohosi suurvallaksi käymällä jatkuvia sotia noin sata vuotta 1500-luvun puolivälistä alkaen. Ruotsi kävi sotia Venäjää, Puolaa ja Tanskaa vastaan ja osallistui myös komikymmenvuotiseen sotaan Saksassa. Ruot-sin menestys johtui paitsi toistuvien väenottojen vuoksi kansan äärimmil-leen jännitetyistä sotilaallisista ponnisteluista myös naapurimaiden heik-koudesta tuona aikana. Venäjä mm. oli 1600-luvun alkupuolella sisäisten valtaistuinriitojen vuoksi heikkouden tilassa.

Suurvalta-asema romahti 1700-luvun alussa Suuressa Pohjan sodassa 1700-21. Venäjä miehitti Suomen ja täällä koettiin isonvihan aika 1713-21. Uudenkaupungin rauhassa 1721 Ruotsi luovutti Venäjälle Liivinmaan, Viron ja Kaakkois-Suomen. Raja tuli kulkemaan pääasiassa nykyistä Suo-men kaakkoisrajaa pitkin. Venäjästä tuli Itämeren valtias ja tätä asemaa vahvistaakseen tsaari Pietari Suuri oli aloittanut uuden pääkaupungin, Pietarin, rakentamisen Neva-joen suulle jo 1703.

Syypääksi suurvalta-aseman menetykseen Ruotsissa katsottiin nuori ku-ningas Kaarle XII ja yleensä ottaen ku-ninkaalla ollut itsevaltainen asema. Vuo-sien 1719 ja 20 hallitusmuodot siirsivät vallan painopisteen valtiopäiville. Ruot-sissa alkoi ns. vapauden aika.

Vapaudenajan valtiopäiväelämä meni po-liotikoinniksi ja kahden puolueen hattu-jen ja myssyjen riitelyksi. Parissa vuosi-kymmenessä Suuren Pohjan sodan muis-tot unohtuivat ja hattu-puolueessa alet-tiin haikailla menetetyn suurvalta-ase-man perään. 1741-43 käytiin hattujen sota. Ruotsalaiset olivat laatineet jo en-nen sotaa rauhanehdot aluevaatimuksi-neen valmiiksi, mutta sota ei mennyt suunnitelmien mukaisesti. Armeija an-tautui ja Venäjä miehitti taas Suomen.

Ruotsin valtakunta laajimmillaan

3

Rauha solmittiin Turussa 1743 ja Ruotsi menetti Kymijoen itäpuoliset alueet, niiden mukana mm. Haminan, Lappeenrannan ja Savonlinnan.

Vasta Hattujen sota havahdutti Ruotsin vahvistamaan Suomen puolus-tusta. Viaporin ja Svartholman linnoitusten rakentaminen aloitettiin, pe-rustettiin saaristolaivasto ja Savon puolustusta vahvistettiin Savon pri-kaatilla.

Sisäisesti Ruotsia heikensivät edelleen puolueriidat. Naapurivaltiot Ve-näjä, Tanska ja Preussi suunnittelivat jopa Ruotsin jakoa samaan tapaan kuin hiukan myöhemmin tehtiin Puolan kohdalla.

Tässä vaiheessa Kustaa III nousi isänsä kuoleman jälkeen valtaistuimelle. 1771 hän teki vallankaappauksen upseeriston tuella. Valtaneuvokset ja kiihkeimmät puoluemiehet vangittiin ja valtiopäivät pakotettiin hyväksy-mään uusi hallitusmuoto 1772. Valta jaettiin aluksi kuninkaan ja säätyjen kesken, mutta myöhemmin vuoden 1789 yhdistys- ja vakuuskirjalla ku-ninkaasta tuli lähes itsevaltias.

1700-luvun loppu tunnetaan Ruotsin historiassa kustavilaisena aikana. Kus-taa III pyrki olemaan valistunut itseval-tias ja hän ihaili ja otti mallia Ranskan hovista. Aateliston piirissä hänen toi-mensa herättivät vastarintaa. Ennen kaikkea aateliston vallan väheneminen valtiopäivien merkityksen vähentyessä herätti aatelistossa katkeruutta. Ameri-kan vapaussodan päättyminen heijastui Euroopassa yleisenä lamakautena, joka ulottui Ruotsiinkin ja myös Oulujokivar-teen. Tervan ja mastopuiden menekki Britanniaan väheni.

Vaientaakseen sisäisen tyytymättömyy-den Kustaa III turvautui itsevaltiaiden monesti muulloinkin käyttämään kei-

noon; voitokas sota ulkoista vihollista vastaa yhdistäisi kansan. Tavoit-teena Kustaalla oli samalla palauttaa Ruotsin suurvalta-asema.

Kustaa III:lle oli tärkeää saada Venäjä näyttämään hyökkääjältä. Kunin-kaalla ei hallitusmuodon mukaan ollut oikeutta aloittaa hyökkäyssotaa. Lisäksi Venäjän olisi vaikeaa saada Tanskaa avukseen, jos se näyttäisi hyökkääjältä.

Kustaa III, Lorens Pasch 1777, Nationalmuseum

4

Keväällä 1788 kuningas järjesti väärennettyjä raportteja Venäjän sotaval-misteluista Suomen rajan tuntumassa ja sai tällä verukkeella luvan liike-kannallepanoon 21. toukokuuta ja kesäkuussa joukkoja siirrettiin Ruot-sista Suomeen.

Kustaa tilasi oopperansa räätäliltä kasakkaunivormuja, jotka lähetettiin Savon prikaatiin. Tarkoitus oli väärässä asepuvussa järjestää tekosyy so-dalle. Näytelmää ei kuitenkaan tarvittu, koska venäläissotilaat eksyivät ai-van omia aikojaan Puumalan Vuolteensalmessa rajan väärälle puolelle. Tästä syntyi 28. kesäkuuta 1788 pieni kahakka, joka riitti syyksi: Savon prikaati ylitti rajan, valtasi Savonlinnan ja aloitti Olavinlinnan piirityksen.

Venäjä julisti sodan Ruotsille 11. heinäkuuta 1788. Ruotsin pääarmeija oli jo tätä ennen ylittänyt Kymijoen määränpäänään Pietari.

Tämäkään Ruotsin sota ei mennyt suunnitelmien mukaan, mutta parem-min kuin edellinen hattujen sota. Ruotsi sai voiton Porrassalmen taiste-lussa ja Ruotsinsalmen meritaistelussa. Rauha solmittiin Värälässä 14. elokuuta 1790 ilman rajamuutoksia.

Suomen historiassa on korostettu sotaan liittyvää upseeriston kapinalii-kettä, Liikkalan noottia ja Anjalan liittoa, joissa on nähty ensimmäisiä pyrkimyksiä Suomen irrottamiseksi Ruotsista. Joukko upseereita lähetti elokuun 9. päivä Liikkalan sotaleiristä kirjeen Venäjän keisarinnalle Kata-riina II:lle. Kirjeessä pidettiin Ruotsin aloittamaa sotaa laittomana ja toi-vottiin naapurisopua sekä Turun rauhassa Venäjälle luovutettujen aluei-den palauttamista Ruotsille. Anjalaan 12. elokuuta kokoontuneet 113 up-seeria puolustivat kirjelmässään Liikkalan nootin allekirjoittaneita, pitivät sotaa laittomana ja Ruotsin tilannetta sodassa toivottomana. He vaativat rauhaa ja armeijan kotiuttamista. Samalla kuitenkin oltiin valmiita puo-lustamaan maata viimeiseen veripisaraan, ellei Venäjä suostuisi rauhante-koon.

Kapina kuihtui nopeasti, kun Kustaa III aloittama sota Tanskaa vastaan kääntyi voitoksi ja nosti Ruotsissa isänmaallisen innostuksen. Myös Ve-näjä hylkäsi vaatimukset Vanhan Suomen alueiden palauttamisesta. An-jalan liittoon osallistuneet upseerit pidätettiin. Liikkalan nootin allekir-joittajat ja kymmeniä muita Anjalan liiton miehiä tuomittiin kuolemaan sodan aikana ja sen jälkeen. Silti ainoastaan Johan Henrik Hästesko to-della teloitettiin.

5

Kustaan sodan tapahtumat sijoittuvat pääosin Turun rauhassa

Venäjälle 1743 luovutetun alueen rajaseuduilla. Raja on merkitty

karttaan punaisella yhtenäisellä viivalla.

6

Komppania sota-

kuntoon

Keskiviikkona elokuun 13. päivä Oulun torilla kuuluivat ruotsinkieliset so-tilaskomennot ja komppanian verran miehiä järjestäytyi kaupunkilaisten seuratessa rivistöksi. Pohjanmaan rykmentin Kemin komppaniassa pi-dettiin katselmusta. Mukana olivat myös Muhoksen pitäjän 28 ruotusoti-lasta.1

Miehistöä käytiin läpi tarkalla syynillä ja vanhoille tai muuten huonokun-toisille myönnettiin armotta ero. 150 miehen komppaniasta eron sai kaik-kiaan 53 sotilasta eli yli kolmannes koko komppanian vahvuudesta. Ti-lalle otettiin saman verran uusia sotilaita joko heti tässä katselmuksessa tai pian sen jälkeen.2

Sota Venäjää vastaa oli alkanut kesäkuussa, mutta Kemin komppania oli ollut ruotusopimuksensa mukaisesti puolustamassa kotimaakuntaansa eikä ollut mukana huonosti menneissä taisteluissa Etelä-Suomessa. Tais-teluista ja tappioista oli kuitenkin tullut tietoja ja niitä vahvistivat naapu-rikomppanioiden muutamat paikalla olleet sotilaat. Pyhäjoen ja toisen majurin komppaniat olivat olleet etelässä taisteluissa, mutta kotimaakun-taan oli jäänyt 16 sotilasta, jotka nyt olivat mukana Oulun katselmuk-sessa. 3 Nämä miehet kertoivat etelän sodasta juttujaan, joita muhoslai-setkin kuuntelivat silmät ymmyrkäisinä. Osa oli sitä mieltä, että Pyhäjo-kiset liioittelivat ja saattoi näin ollakin. Useimmat Kemin komppanian miehistä vakuuttuivat siitä, että kyllä tästä itsekin vielä sotaan joudutaan, kun komppaniaa näin uusittiin.

Erojen myöntäminen ja toisaalta uusien sotilaiden värvääminen kertovat siitä, että osa ruotusotilaista halusi erota palveluksesta sodan vaarojen vuoksi ja toisaalta sodanjohto halusi täydentää joukkoja uusilla nuorilla ja motivoituneilla sotilailla. Vertailu muihin Pohjanmaan rykmentin komp-panioihin osoittaa, että samaa tehtiin toisissakin komppanioissa, mutta ei

1 Kansallisarkisto, Kemin komppanian Cassations munstrings rulla, 1788, ES2290-2291 POHJR 247 . 2 Kansallisarkisto, Kemin komppanian rekrytointirulla, 1788, ES2290-2291 POHJR 247 . 3 Kansallisarkisto, Pyhäjoki Compagnie, hemma i Landet warande Corporaler och Solldater 1788, ES2290-

2291 POHJR 247.

7

määrällisesti yhtä paljon. Selittävänä tekijänä näyttää olevan se, että muut komppaniat olivat osallistuneet Suomenlinnan linnoitustöihin ja sen jälkeen sotatoimiin Etelä-Suomessa kesällä 1788. Kaatuneita tai muuten menehtyneitä sotilaita oli paljon ja heidän tilalleen otettiin jo en-nen elokuuta uusia sotilaita.4

Osa eron saaneista näytti olevan katselmuksessa huonommassa kun-nossa kuin koskaan ja valitti vaivojaan. Kyllä Muhoksen miehetkin tä-män huomasivat ja näkivät ihmeparantumisia, kun eron saanut sotilas hyppeli iloisena ja huojentuneena ja oli kuin eri mies katselmustilantee-seen verrattuna.

Muhoksen pitäjän alueella otettiin uudet sotilaat kaikkiaan seitsemään ruotuun. Sanginjärven kylän Määtän ruodun Matts Fältille myönnettiin ero ja hänen tilalleen otettiin 23-vuotias renki Anders Jurvakainen soti-lasnimellä Fält. Niskan Pyykön ruodun sotilaaksi värvättiin muhoslainen 20-vuotias Eskil Pelikka sotilasnimellä Trygg. Utajärven Hiltulan ruo-tuun tuli 30-vuotias Joose Tuppurainen sotilasnimellä Blinck ja Pyhänsi-vun Wimparin ruotuun 24-vuotias muhoslainen renki Juho Siira sotilas-nimellä Blomster. Muhoskylän Henttulan ruotuun värvättiin 23-vuotias Pekka Iisakinpoika Heikura Muhokselta sotilasnimellä Gåpå ja Tikkasen ruotuun 26-vuotias muhoslainen Jaakko Pyhäjärvi sotilasnimellä Enberg. Laitasaaren Pelkosen ruotuun tuli 35-vuotias muhoslainen Juho Musto-nen sotilasnimellä Laurin.5

Sotaan valmistautuvan Kemin komppanian aseistus ei ollut uutta. Kivää-rit eli musketit olivat niinkin vanhoja kuin vuoden 1749 mallia ja niissä oli saman vuosimallin pistimet. Lyhyitä miekkoja, hukareita, ei ollut yleisesti käytössä. Niitä oli miehistöllä vain 19 kappaletta. 6

Komppania määrättiin ensin marssimaan Kajaaniin turvaamaan täällä itärajaa. Matka kuitenkin pysähtyi Iihin, koska rauha Kainuussa haluttiin säilyttää ja venäläisiä ei haluttu provosoida hyökkäämään rajan yli.7

4 Esim. Riksarkivet, Pyhäjoen komppanian päätatselmus 11.1.1790,

https://sok.riksarkivet.se/bildvisning/A0029105_00134. 5 Kansallisarkisto, Kemin Komppanian Rekrytointirulla, ES2290-2291 POHJR 247. 6 Riksarkivet, Kemin komppanian pääkatselmus 15.3.1790,

https://sok.riksarkivet.se/bildvisning/A0029105_00258. 7 Hannu. Romppainen, Kuninkaallinen Kajaanin Pataljoona : Ruodut, Päällystö Ja Sotamiehet Rajaseudun

Turvana 1788-1809 ([Oulu] : Opuspaja, 2008), s. 105.

8

Porrassalmen

taistelu ja Kemin

komppania

Kesäkuun 13. päivä 1789 käytiin Mikkelin lähellä Porrassalmen taistelu. Siinä Ruotsin sotajou-kot saivat ensimmäisen voit-tonsa venäläisistä sitten Suuren Pohjansodan alkuvuosien. Poh-janmaan rykmentti ehti melkein mukaan taisteluun tultuaan vii-meiset lähes 70 kilometriä pika-marssia 21 tunnissa ja juostuaan viimeiset kymmenen kilometriä. Taistelu oli jatkunut aamu kuu-desta asti ja ruotsalaiset olivat saaneet aamupäivällä torjuttua kaksi venäläisten hyökkäystä. Viimeisenä oli torjuttu venäläisten eliitti-joukon, krenatööri-pataljoonan, hyökkäys ennen puoltapäivää. Sen jäl-keen oli iltapäivä odoteltu uutta hyökkäystä, mutta sitä ei enää tullut. Pohjalaisten tulo illalla noin klo 20 taistelupaikalle varmisti lopullisesti sen, että venäläiset aloittivat vetäytymisen kohti Ristiinaa. Sen verran pohjalaiset ehtivät mukaan taisteluun, että avasivat musketeillaan tulen kohti irtautuvia venäläisjoukkoja salmen toisella puolelle.8 9

8 Sakari Viinikainen ja Heli Mäki, Teatterikuninkaan Sota : Kustaa III:n Ja Katariina Suuren Taistelu

Kymijoesta (Jyväskylä : Docendo, 2015), pp. 131–43. 9 Yleiskuvaus Porrassalmen taistelusta mm. Jussi T Lappalainen, Kustaa III:n Maasota : Savo Ja Kymenlaakso 1788-1790, Helsinki : Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2014, ss. 63–67.

Kapealla kannaksella Porrassalmessa ruotsalaiset sai-vat voiton hyökkäävistä venäläisistä.

9

Kemin komppania ei ehtinyt taisteluun mukaan. Se oli vasta matkalla rintamalle.

Komppanian kokoontuminen oli pitkien matkojen vuoksi vienyt aikaa, sa-moin matka rintamalle oli pitkä. Myös se, että Kemin komppania määrät-tiin nyt ensimmäistä kertaa sotaan maakunnan ulkopuolelle, lienee ai-heuttanut ruotusotilaissa vetkuttelua ja vitkastelua.

Komppanian virallinen päällikkö, kapteeni Gustaf Adolf Montgomery oli sodan alusta asti komennettuna rajavalvonnan järjestämiseen Kajaanissa ja Karjalassa. Komppanian virkaatekeväksi päälliköksi määrättiin Carl Gustaf Favorin toisen majurin komppaniasta.

Reilun viikon kuluttua Porrassalmen taistelusta komppania oli vasta mat-kalla rykmentin kuormaston kanssa Lahdesta Heinolaan, kun sitä vastaan tuli eversti von Stedingksin lähettiupseerin, joka oli viemässä raporttia kuninkaalle. Tämä kertoi kapteeni von Favorinille, että ruotsalaiset oli-vat joutuneet 19. kesäkuuta perääntymään Porrassalmelta ja Mikkelikin oli joutunut venäläisten käsiin. Lähettiupseeri antoi määräyksen, että kuormaston oli palattava takaisin Lahteen. Lisäksi kapteeni von Favori-nin piti komppanioineen ylittää veneillä Puulavesi, ottaa paikat Läsäkos-ken luona ja estää venäläisten pääsy Kangasniemelle.10

Kangasniemen historiateoksen mukaan määräyksen antoi majuri Georg Henrik Jägerhorn. Venäläisten pääsy Kangasniemelle oli estettävä, jotta siellä makasiineissa olevat varastot eivät joutuisi vihollisen käsiin11 Jä-gernhorn oli Savon prikaatin upseeri, joka myötävaikutti keskeisesti Por-rassalmen taistelun kulkuun niin, että se päättyi ruotsalaisten voittoon. Hän kunnostautui myöhemmin myös Parkumäen ja Kärnäkosken taiste-luissa ja syyskuussa 1790 hänet ylennettiin everstiksi ja nimitettiin Savon jääkärirykmentin, Karjalan jääkäreiden, Karjalan rakuunarykmentin sekä Kymenkartanon pataljoonan komentajaksi.

Jägerhorn otti Kemin komppanian komentoonsa ja tämän seurauksena komppania joutui osaksi Savon prikaatia ja eroon muusta Pohjanmaan rykmentistä koko Kustaan sodan ajaksi.

10 C.-B. J Petander, Kungliga Österbottens Infanteriregemente under Gustaf III:S Tid, Arkiv För Svenska

Österbotten, ISSN 0358-7061 ; 13. (Vasa : Svensk-Österbottniska samfundet, 1975), pp. 99–100. 11 Antero Manninen, Kangasniemen Historia. 1 ([Kangasniemi] : Kangasniemen seurakunta, 1953), p. 403–404.

10

Läsäkosken ran-

nalla

Kemin komppania lähti etenemään pitkin metsäteitä kohti Puulavettä ja saapui sen etelärannalle. Rannalta löydetyillä veneillä onnistuttiin ylittä-mään vesistö ja saavuttiin Läsäkoskelle. Joki ylitettiin kosken yli johta-nutta puusiltaa pitkin. Sen jälkeen silta poltettiin ja asetuttiin puolustus-asemiin noin 100 metriä leveän virran koillisrannalle.

Läsäkoskella komppania sai tässä sodassa tulikasteensa. Venäläiset yritti-vät kaksi kertaa tulla yli koskesta, mutta heidät lyötiin takaisin.12

12 Petander, s. 100.

Läsäkoskea ei ole enää. Nälkävuosina 1866-70 sen paikalle rakennettiin noin 2 km pitkä kanava.

11

Kuten aikaisemmin on mainittu, Kemin komppanian päällikkönä oli tässä taistelussa kapteeni Carl Gustaf Favorin. Muut upseerit olivat luutnantti Esaias Ludvig Löthman, vänrikki Johans Rose´n, vääpeli, vänrikki Mag-nus Fredrik Clementeoff, kersantti Anders Johan Stierncreutz, lippumies, vänrikki Georg August von Essen, majoittaja, Vääpeli Jacob Abraham Stierncreutz ja varusmestari Ludvig Fredrik von Essen.13

Miehistöä lähimpänä olivat kuitenkin korpraalit, joista Henrik Norander johti Utajärven miehiä ja Johan Suckberg Muhoksen miehiä.

Henrik Norander oli 22-vuotias Keräsen ruodun ruotusotilas, joka nuo-resta iästään huolimatta oli kohonnut korpraaliksi. Johan Suckberg sitä vastoin oli jo kokenut sotilas, iältään 40-vuotias ja ollut ruotusotilaana 20 vuotta.14

Kemin komppanian asemat Läsäkoskella. (Petander, s. 102.)

13 Petander, s. 58. 14 Riksarkivet, Kemin komppanian pääkatselmusrulla 15.3.1790. https://sok.riksarkivet.se/bildvis-

ning/A0029105_00260

12

Läsäkosken silta

poltetaan

Petanderin teoksessa oleva maininta Läsäkosken taistelusta ei sisällä mi-tään tarkempaa kuvausta enkä sellaista ole muistakaan teoksista löytänyt. Kangasniemen historia -teoksessa sanotaan, että ”von Favorin torjui me-nestyksellisesti useita venäläisten partiojoukkojen yrityksiä päästä Kan-gasniemen varastojen kimppuun”15. Tämän perusteella kyse ei ollut mis-tään suuresta venäläisjoukosta.

Ehkä Muhoksen miesten tulikaste tapahtui jokseenkin näin:

Ruotusotamies Johan Blomster saapui komppanian mu-kana Läsäkosken rannalle. Koski ylitettiin siltaa pitkin ja sen vastarannalle pysähdyttiin. Korpraalit antoivat mie-hille lepotauon ja von Favorin käski upseerit palaveriin.

Miehistö istahti joenvarrelle ja availi kiristäviä vaattei-taan. Kustaa III:n määräyksestä Pohjanmaan rykmentis-säkin oli otettu käyttöön uudet sotilaspuvut, joissa haluttiin matkia kuninkaan esikuvan mukaista Ranskan armeijaa. Pukumalli 1779 oli erittäin epäonnistunut. Erään aikalai-sen mukaan, "kun uudet sotilaspuvut otetaan käyttöön al-kaa Ruotsin kansan suurnaamiaiset”; ranskalaiset puoles-taan puhuivat "papukaijasotilaista". Jussikin otti päästään kapealierisen töyhdöin ja napein koristellun huopahatun, joka oli marssin aikana kastunut hiestä läpimäräksi. Nuttu ja lyhyt jakku saivat olla päällä, mutta monien muiden sotilaiden tavoin hän riisui korkeavartiset saappaat jalastaan ja antoi jalkojensa hieman tuulettua raikkaassa kesätuulessa.16

15 Manninen, ss. 403–4. 16 Sotilaspuvuista: C.-B. J Petander and Stig. Roudasmaa, Pohjanmaan Rykmentti 1626-1809 : Tiivistelmä C-B. J. Petanderin Laajasta Kuninkaallisen Pohjanmaan Rykmentin Historiasta ([Kustannuspaikka

13

Kohta vänrikki von Essen ja muut upseerit ottivat korpraalit käskynja-olle. von Essenin puustelli oli Muhoksen Hakkarilassa17 ja hän tuntui ot-tavan vastuuta erityisesti Muhoksen pitäjän ruotusotilaista. Jussi näki, että nyt alkoi tapahtua. Suckberg, jota miehet sanoivat Supperiksi, tuli kiireellä takaisin ja otti oman ryhmänsä koolle. ” Meijän tehtävä on panna silta palamaan. Kerätään rannalta oksia ja muuta palavaa ai-nesta ja sytytetään niillä silta.”

Puolet komppaniasta alkoi etsiä hyviä asemapaikkoja joen rannalta sil-lan molemmin puolin ja toinen puoli mukaan lukien Muhoksen miehet alkoivat kerätä joen rannalta ja metsästä kuivia oksia, heinää jo muuta helposti palavaa materiaalia. Apuna olivat muutamat komppanian mu-kana olleet kirveet ja sotilaiden lyhyet miekat, hukarit.

Molemmille rannoille sillan alle kerättiin kasa oksia ja heinää ja keskelle siltaa komean kokoinen kokko. Kun ne sytytettiin, tuli tarttui siltaraken-teisiin ja pian koko silta oli tulessa. Miehet katselivat tulta ja siitä nou-sevaa savua.

Supperi vei korpraalikuntansa muiden jatkoksi jokivarteen. ” Kun rys-sät tullee niin tähän rannalle paririvviin. Muuten voitte alakaa ruokai-leen.”

Se ryhmä miehistä, jotka eivät olleet siltaa sytyttämässä, olivat jo ruo-kailemassa. Ruokailu tapahtui kattilakunnittain. Jussi kuului kattila-kuntaa, jossa oli häntä lähimpien ruotutorppien sotilaita, Petter Hägg, Johan Storm, Henrik Leijon ja Lars Pikman. Pekka eli Peter oli Jussin kanssa lähes saman ikäinen, 23-vuotias ja värvätty vasta huhtikuussa. Stormin Jussi, Leijonin Heikki ja Pikmanin Lauri olivat Jussia ja Pekkaa vanhempia, Storm ja Lauri 40-kymppisiä kokeneita sotilaita ja Heikki-kin yli kolmenkymmenen.18

Miehillä oli käytössään armeijan toimesta isompia ja pienempiäkin pa-toja, joissa ruokaa valmistettiin. Ruokailu-astiat olivat puisia kuppeja. Sotilaan varusteisiin kuului kuparinen kenttäpullo, jossa pystyi kuljetta-maan vettä tai muuta juotavaa, sekä kuparisia pieniä kannellisia keitto-

tuntematon] : [kustantaja tuntematon]), ss. 150–51. Kuva: sotamies (Uudenmaan rykmentti) vuodelta

1779 pukumallissa (C. G. Roos: Samling av Svenska Armeens Uniformer, Ruotsin sota-arkisto) 17 Laitasaari sivusto <http://www.laitasaari.fi/runeberg-ja-von-essen-suvut-laitasaaressa/>

http://www.laitasaari.fi/runeberg-ja-von-essen-suvut-laitasaaressa/. 18 Riksarkivet, Kemin komppanian pääkatselmusrulla 15.3.1790,

https://sok.riksarkivet.se/bildvisning/A0029105_00260.

14

astioita, joihin yksittäinen sotilas pystyi ottamaan ateriansa kuin kent-täpakkiin. Sotilaan normaaleihin ruokailuvälineisiin kuului lusikka ja puukkokin. Käsinkin syötiin.19 20

Ruotsin armeijan huolto perustui yhteistyöhön joukko-osastojen komen-tajien ja paikallisen siviilihallinnon kanssa. Sotilaiden piti saada päivit-täin suolaa, ohrajauhoja, kuivaa leipää ja vaihdellen suolalihaa, tuo-retta lihaa tai suolakalaa. Myös voita tuli toisinaan olla sotilaille antaa. Lisäksi armeijan hevosille tarvittiin heiniä ja kauraa.21

Nyt Jussin oli kumppaneineen kuitenkin syötävä mukana olevaa kuivaa muonaa, sillä komppanian muonavankkurit oli täytynyt päästää muun kuormaston kanssa takaisin Heinolaan. Puulaveden yli niitä ei tieten-kään oltu voitu kuljettaa. Niinpä syötiin kuivalihaa ja leipää ja ryypät-tiin päälle vettä. Joillakin oli säästynyt myös suolakalaa.

Kapteeni von Favorin oli lähettänyt partion Kangasniemelle hankki-maan sieltä makasiineista muonaa ja värväämään talonpoikia tuomaan hevosilla muonan Läsäkoskelle.

Sinä iltana ei ryssiä kuulunut. Lopulta von Favorin määräsi, että varti-oita lukuun ottamatta, miehet saivat mennä yöpuulle. Jussi meni katti-lakuntansa kanssa hiukan taaemmaksi rannasta ja etsi suojaisen paikan tuuhean kuusen alta. siihen hän keräsi alustaksi hiukan heiniä ja laittoi maata. Vielä ei uni tullut. Hän kuunteli yön ääniä. Vesi koskessa solisi mukavasti ja sitä vasten erottui vielä pikkulintujen laulua ja joskus var-tiomiesten hiljaista puhetta. Poltetusta sillasta tuli savun hajua. Ajatuk-set menivät väkisinkin kotiin: ” Mitenhän se Anna siellä pärjäsi.”

19 Suomen sota sivusto http://www.elisanet.fi/apila/SP/30.Leirit.htm . 20 Suomen sota sivusto Ruotuarmeijan huolto <http://www.elisanet.fi/apila/SP/15.Huolto.htm>

http://www.elisanet.fi/apila/SP/15.Huolto.htm. 21 Jussi T Lappalainen, Lars Ericson Wolke, and Ali Pylkkänen, Suomen Sodan Historia 1808-1809,

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia, ISSN 0355-1768 ; 1200. (Helsinki : Suomalaisen

Kirjallisuuden Seura, 2008), ss. 33–34.

15

Tulikaste

Jussi heräsi vartiomiehen huutoon: ” Hälyytys! Ryssät vastarannalla”!

Jussi sieppasi muskettinsa ja ryntäsi rannalle! Joen toisella puolella tiellä näkyi kohti palanutta siltaa ratsastava tusinan ratsumiehen joukko. Ratsastajat tulivat kevyttä ravia, mutta pysähtyivät muutaman sadan metrin päähän rannasta. Totta kai he olivat huomanneet sillasta vielä nousevan savun ja olivat varuillaan.

Korpraalit ottivat omat sotilaansa komentoonsa. Komppania järjestäy-tyi palaneen sillan molemmin puolin kahteen riviin. ”Ladda!”, huusi komppanian päällikkö ja upseerit sekä korpraalit toistivat käskyn.

Jussi ei ollut kovin paljon ehtinyt harjoitella musketilla ampumista, mutta kuitenkin sen verran hän oli ehtinyt olla mukana harjoituksissa Muhoksella kirjonmenojen jälkeen, että lataaminen sujui kohtalaisen no-peasti. Hän kaivoi paperipatruunan patruunataskusta, puraisi siitä kulman pois, ripotella ruutia sankkipannuun ja laittoi pannun kansijou-sen kiinni. Seuraavaksi hän työnsi patruunan kuulineen musketin piip-puun ja painoi sen latauspuikolla syvälle piipun pohjalle.22

Kasakat olivat pitäneet palaveria ja nyt joukosta lähti viisi ratsastajaa täyttä laukkaa kohti jokirantaa ja poltettua siltaa.

”Första raden, lägg an!”, huusi von Favorin ja upseerit toistivat käskyn. Jussi käänsi hanan auki ja nosti musketin poskelleen. Sydän tuntui jys-kyttävän ja muutenkin jännitys kohosi. Hän seurasi tähtäimellä yhtä ratsastajaa.

Kun ratsastajat pääsivät rantaan, he käänsivät laukan joen suun-taiseksi. Juuri tässä vaiheessa Jussi kuuli komentohuudon: ” fyr!”, tulta! Hän painoi liipaisimesta. Kuului aluksi sankkiruudin sihinä ja muuta-man sekunnin kuluttua ase laukesi yhdessä muiden muskettien kanssa. Kuului hiukan epätasaisesti aseiden kovia pamahduksia ja joki peittyi sakeaan ruutisavupilveen. Samalla levisi myös mustanruudin haju ym-päristöön. Jussista tämä kaikki tuntui jotenkin kiihottavalta.

22 Piilukko- ja mustaruutiaseista mm. Lauri Lehtinen, ‘Asetekniikan Historia’, Tekniikan Historia, 5 (2016)

https://www.tekniikkatalous.fi/tekniikka/aluksi-tuliaseen-kayttokelpoisuuden-ratkaisivat-lukon-nopeus-

ja-luotettavuus-sitten-keksittiin-patruuna-6737186.

16

”Första raden bakom och ladda! Andra raden lägg an!” ” Kuului seu-raava komento. Jussi muiden mukana astui takana olevan rivin läpi ja alkoi latata asettaan uudelleen. Samalla hän vilkuili nyt eteen jääneen miehistörivin läpi tilannetta vastarannalla. Ruudinsavun hälvettyä nä-kyi, että yksi ryssistä makasi maassa ja myös yksi hevonen teutaroi tus-kissaan rannalla kuulien lävistämänä. Kasakat ratsastivat laukkaa tietä pitkin poispäin.

von Favorin käski komppa-niaa varmistamaan aseet. Tämä tapahtui siten, että hana laskettiin varovasti pois viritystilasta. Komp-panian kaksi parasta ampu-jaa sai tehtäväksi lopettaa hevosen kärsimykset ja se onnistui heiltä yhdellä yh-teislaukauksella.

Komppania jäi asemiin sillan molemmin puolin odottamaan ryssien saapumista uudelleen vastarannalle. Hieman ennen puoltapäivää tietä pitkin lähestyikin noin komppanian verran jalkaväkeä. Suustaladatta-valla muskettia ei voinut ladata kuin pystyasennossa ja taistelut käytiin useimmiten lineaaritaktiikan mukaisesti siten, että osapuolet järjestäy-tyivät kahteen tai kolmeen riviin noin 100 -200 metrin päähän toisis-taan. Aluksi ammuttiin yhteislaukauksia ja lopuksi syöksyttiin pistimet ja miekat tanassa vastustajan kimppuun. Niin näytti tapahtuvan nytkin paitsi, että joki esti ryntäyksen käsikähmään. Venäläiset ryhmittyivät hyvissä ajoin ennen kosken rantaa tien molemmin puolin kahteen rivis-töön. Aseet ladattiin ja sen jälkeen rivistöt lähtivät kohti rantaa ja kos-ken vastapuolella olevia ruotsalaisia, jotka odottivat aseet tähtäysasen-nossa. Edelleen Kemin komppanian taktiikkana oli, että etummainen rivi ampuu ensin yhteislaukauksen ja siirtyy taakse lataamaan aseita. Takimmainen rivi taas astui ensimmäisen rivin yhteislaukauksen jäl-keen pari askelta eteenpäin ja ampui oman yhteislaukauksensa heti kun ruutissavu hälveni.

Jussi odotti paikallaan ensimmäisessä rivissä musketti tähtäysasen-nossa. Kannatti tähdätä vihollista keskelle vartaloa, oli hänelle opetettu ja niinpä hän tähtäsi omalla kohdallaan rivissä lähestyvää sotilasta kes-kelle vyön solkea. Jännitys kohosi ja siihen sekoittui kuoleman pelkoa; Olihan hän selvästi vihollisen tähtäimessä.

Ruotusotilas ja musketti. Tukholman armeijamuseo.

17

”Fyr!” Kuului von Favorinin terävä huuto ja Jussi painoi liipaisinta. Ase pamahti jälleen, mutta samanaikaisesti kuului myös vastarannalta yh-teislaukaus. Jussi astui taaksepäin ja tunsi, kuinka kuula suhahti hänen käsivartensa ohi lähes hipaisten takin hihaa.

Nyt jatkettiin ampumista puolin ja toisin. Erillisiä ampumakäskyjä ei annettu vaan kumpikin puoli ampui niin nopeasti kuin pystyi välillä la-taamaan aseet. Joki täyttyi ruudinsavusta eikä vastarantaa näkynyt, mutta aina vaan aseet ladattiin ja ammuttiin kohti vihollisen oletettua sijaintia. Vastarannalta lähtevät yhteislaukaukset ja suuliekit ohjasivat ammuntaa.

Lopulta Jussi huomasi, ettei tulitukseen enää vastattu. Hän lopetti am-pumisen ja niin tekivät vähitellen muutkin Kemin komppanian sotilaat.

Savu hälveni pikkuhiljaa ja paljasti vastarannan. Siellä lojui useita vi-hollisen ruumiita ja joitakin haavoissaan valittavia. Hämmästyksek-seen miehet huomasivat, ettei keneenkään heistä ollut osunut vihollisen kovasta tulituksesta huolimatta.

Seuraavana päivänä komppania torjui vielä yhden venäläisten yrityk-sen päästä joen yli. Kangasniemen makasiinit oli turvattu. Komppania oli saanut tulikasteensa. Kukaan miehistä ei ollut aikaisemmin ollut taistelussa, koska Kemin komppania oli Pommerin sodan aikana ollut maakunnan turvana eikä sodassa ja edellisenä sotakesänä kotimaakun-nassa.

Musketti ja pistin

18

Kemin komppa-

nia Savon pri-

kaatin osana

Kemin komppania oli edelleen heinäkuussa Kangasniemellä liitettynä 2.majuri Göran Ludvig Oxenstiernan rykmenttiin ja von Stedingsin Savon prikaatin pääjoukkoihin.23 Elokuussa 1789 komppania liitettiin Mikkeliin koottuihin joukkoihin, joita komensi Georg Henrik Jägerhorn, Parku-mäen voiton jälkeen everstiluutnantiksi ylennettynä.24

Kemin komppania jäi puolustamaan Mikkeliä eikä edelleenkään osallistu-nut taisteluihin, joita käytiin mm. Laitaatsillalla lähellä Savonlinnaa. Syyyskuun lopulla Mikkeliin tuli vahvistukseksi pataljoona Älvsborgin rykmentistä pääarmeijasta. Pääarmeija oli nimittäin saanut tietää vakoi-lijoilta, että venäläiset suunnittelivat 3000 miehellä hyökkäystä Mikke-liin.

Komppania oli mukana manööverissä, joka tehtiin lokakuun alussa Kuoli-monjärvelle. Everstiluutnantti Jägerhornin käskystä noin 400 miehen joukko-osasto eteni kohti Kyyröä, jossa oli ruotsalaisten uloin vartio-paikka. Kasakoiden leiri Kuolimonjärven rannalla vallattiin ja sen jälkeen järven rantaan sytytettiin lukuisia tulia, jotka saatettiin nähdä järven yli Savitaipaleelle. Tarkoitus oli hämätä venäläisiä luulemaan, että rannalla oli suurempikin joukko. Lisäksi Suomenniemen Kirkonkylässä valaistiin lukuisilla tulilla ohikulkeva tie. Joukot kulkivat usean tunnin ajan tämän valaistun tieosuuden läpi, palasivat sivuteitä takaisin ja kulkivat jälleen valaistun alueen läpi. Juoni onnistui ja venäläiset saatiin uskomaan, että noin 4000 miehen joukko-osasto oli tullut rajan yli. Venäläiset ottivat Kymijoelta lisäjoukkoja Mikkelin suunalle ja vähensivät näin painetta pääarmeijalta. Jägerhornin suunnitelma oli saavuttanut tavoitteensa.25

23 Petander, s. 119. 24 Petander, ss. 135–36. 25 Viinikainen ja Mäki, ss. 218–19.

19

Mikä oli tarkkaan ottaen Kemin komppanian osuus tässä manööverissä ei ole tiedossa. Komppanian virkaatekevä päällikkö Kapteeni Carl Gustaf von Favorin oli kuollut 3. lokakuuta ja tämän jälkeen komppaniaa tosiasi-assa johti luutnantti Esaias Ludvig Löthman.26

Lokakuun alussa taistelut taukosivat ja molemmin puolin vetäydyttiin tal-vileiriin, Savon prikaati 12. marraskuuta. Prikaatin pääosa majoittui Kal-lislahden ja Parkumäen alueelle.27

Kemin komppania, joka kuului edelleen everstiluutnantti Jägerhornin osastoon Mikkelissä, liitettiin viimeiestään tammikuussa 1790 Karjalan prikaatiin ja se majoittui aluksi Varkauteen.28

Uusi Karjalan prikaati käsitti kahdeksan pataljoonaa Uudenmaan, Karja-lan, Oulun, Kuopion ja Pielisen jalkaväkeä ja jääkäreitä sekä joukon Kar-jalan rakuunoita. Prikaatin päätukikohta oli Ylä-Kuonassa ja päällikkönä everstiluutnantti ja maaherra Simon Wilhelm Carpelan.29

26 Petander, ss. 139–40. 27 Petander, s. 147,150. 28 Petander, s. 150. 29 Jussi T Lappalainen, Kustaa III:N Maasota : Savo Ja Kymenlaakso 1788-1790, Historiallisia Tutkimuksia,

ISSN 0073-2559 ; 265. (Helsinki : Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2014), s. 118.

20

Ankara sotatalvi

Primitiivisissä olosuhteissa, joissa Pohjanmaan rykmentti joutui viettä-mään talven, alkoi pian raivota kenttätauti. Päivittäin kuoli useita soti-laista. Rykmentin pääosan alueella Ruuskalan, Sydänmaan ja Parkumäen kyliin perustetuissa kenttäsairaaloissa kuoli syyskuun alusta joulukuun loppuun mennessä 75 sotilasta.

Savossa puuttui yksi sotilaalle tärkeimmistä asioista, nimittäin ruokava-rastot. Alue oli ollut vihollisen valloittaman eikä paikallisella väestöllä ol-lut mitään mahdollisuutta järjestää ruoan ja juoman jakelua sotajoukoille. Pohjanmaan rykmentin komentaja Eversti Carl Gustaf Ehrnrooth kirjoitti tämän vuoksi rykmentin everstiluutnantille Gustaf von Numersille, joka oli sairauden vuoksi kotonaan Pohjanmaalla. Ehrnrooth ehdotti, että von Numers antaisi sopivalle henkilölle tehtäväksi muonavarastojen järjestä-misen Pohjanmaalta rykmentille Savoon. Kotimaakunnasta pitäisi kul-jettaa sekä ruokatavaroita että juomaa rintamalle.

Mikäli ruokatarvikkeita ei löytyisi, tulisi ainakin saada armeijalle palovii-naa. Joukoille tuli toimittaa 200 kannua ranskalaista paloviinaa pataljoo-naa kohti (Kannu = 2,617 litraa). Maksu 24 killinkiä kannulta otettaisiin sotilaiden palkkarahoista.

Petanderin mukaan luultavasti paloviinan toimittaminen onnistui, mutta saatiinko ruokavarastoja toimitettua, ei tiedetä.

Joukoilla oli ruoan lisäksi pulaa rehusta ja lämpimistä vaatteista. Vapaa-ehtoisten apu kotimaakunnassa tuli todelliseen tarpeeseen. Maaherra Adolf Tandefelt oli jo kesällä 1789 aloittanut ruokatarvikkeiden ja vaattei-den keräyksen Vaasan läänissä. Mm. Vaasan kaupungissa leivottiin lei-pää, joka sitten kuljetettiin Savoon.

Venäläiset eivät talvikuukausina häirinneet sotilaita.

Kokonaisuudessa vuoden vaihteessa Suomessa olevan armeijan vahvuus oli 27716 miestä, joista 6077 oli sairaana. Menetykset vuoden 1789 aikana oli 9736 miestä.30

30 Petander, ss. 150–51.

21

Talven aikana Savon rintamalle tuotiin kaksi uutta prikaatia ja valmistau-duttiin hyökkäämää venäläisiä vastaa keväällä. Painopistealue olisi Suo-menniemellä. Hyökkäys alkoi huhtikuun 15 päivänä ja venäläiset yllätet-tiin puolustusasemissaan Parta- ja Kärnäkoskella.31

Karjalan prikaatin, johon Kemin komppania nyt kuului, oli suunniteltu te-kevän hyökkäyksen Tohmajärveltä etelään jo helmikuun puolivälissä, mutta tämä offensiivi ei toteutunut. Prikaatinkomentaja eversti Carpela-nilla oli ollut alusta asti suuria vaikeuksia joukkojen ylläpidossa. Köyhä Karjalan maakunnassa oli puutetta ruokatavaroista ja rehusta, joita sen vuoksi piti kuljettaa joukoille osin Oulusta ja osin Helsingistä. Tiet olivat pitkiä ja kuljetus vei aikaa.

Suunniteltu offensiivi toteutui vasta huhtikuun puolivälissä noin 1000 miehellä Tohmajärven alueella. Karjalan prikaatia täydennettiin touko-kuun puolivälissä liittämällä siihen aikaisempien joukko-osastojen lisäksi Kajaanin pataljoona ja Oulun kevyt jalkaväkirykmentti.

Kun joukot saatiin näin myöhään koottua, osoittautui, että muonitusva-rastot olivat lähes tyhjät. Uudenmaan rykmentti ja Oulun kevyt jalkaväki-rykmentti lähtivät pois taistelualueelta, jotteivat olisi kuolleet nälkään. Näin ollen hyökkäys kuivui kokoon.

Hyökkäyksen sijaan jäljellä oleva Karjalan prikaati asettui rajavartiointi-tehtäviin.32

31 Petander, p. 156. 32 Petander, p. 162.

22

Pääkatselmus

Ylä-Kuonassa

Vuoden 1790 Kemin komppani-assa pidettiin kaksi pääkatsel-musta. Ensimmäinen pidettiin 15. maaliskuuta Kerimäellä Ylä-Kuonan kylässä, missä komppa-nia vartioi noin 3 kilometriä le-veää ja 8 kilometriä pitkää kan-nasta Puruveden ja Kuonanjär-ven välissä. Sieltä käsin oli Kustaan sodan aikana hyvä seu-rata venäläisten liikennettä Ola-vinlinnaan ja sieltä pois. Kemin komppania oli siirtynyt tänne viimeistään maaliskuun alku-puolella.

Toinen katselmus pidettiin Var-kaudessa 15. syyskuuta, kun sota oli jo loppunut ja rauha solmittu Värälässä.

Maaliskuun katselmusrullasta käy selville, miten komppania oli selvinnyt ankarasta talvesta ja mikä oli komppanian vahvuus.

Komppanian päällikkö kapteeni Gustaf Adolf Montgomery oli tullut komppaniaan ja hänen lisäkseen paikalla katselmuksen aikana oli vain kaksi muuta upseeria: luutnantti Esaias Ludvig Löhtman ja kersantti An-ders Johan Stierncreutz. Vänrikki Rose`n oli määrätty pääarmeijan mu-kaan, vääpeli Clementeoff Kemin seudulle, vänrikki G.A, von Essen Kajaa-nin komppaniaan, vääpeli J.A. Steirncreutz Oulun vapaajoukkoon ja va-rusmestari L.F. von Essen Kajaanin komppaniaan.

Korpraaleista Muhoksen miesten korpraali Johan Suckberg oli sairaana.

Ylä-Kuonan kannas nykyään

23

Talven aikana miehistöstä oli kuollut kuusi. Heistä Eskil Trygg ja Abram Höger olivat Muhoksen pitäjän ruotusotilaita. Trygg oli 20-vuotias nuori muhoslainen naimisissa oleva mies ja värvätty Oulun katselmuksessa 1788. Abram Höger oli otettu eron saaneen Simon Hägin tilalle 25.5.1789. Hän kuoli 16.1.1790, joten sotilasura jäi puolen vuoden pi-tuiseksi.

Kolme ruotusotilasta oli karannut, mutta heistä kaksi oli palannut takai-sin ruotuun.

Yhteenvetona miehistön tilanteesta maaliskuun katselmusrulla kertoo seuraavaa:

Terveinä oli 103 ruotusotilasta

Sairaana 14

Komennettu Pohjanmaalle 21

Kajaanin sairaalassa 1

Oulussa huollon tehtävissä 1

Vapaat ruodut= talvella kuolleet 6

Yhteensä 150

24

Ylä-Kuonan

mysteeri

Venäläiset yllättivät Kemin komppanian vapunpäivänä 1.5.1790 Komppa-niasta jäi venäläisten vangiksi 12 miestä. Näiden joukossa olivat Muhok-sen ruoduista Steffan Skått, Josep Blick, Johan Storm, Hendric Höök, Matts Trumpet, Johan Laurin ja Petter Gren. Tiedot vangitsemisista pe-rustuvat syyskuun 1790 katselmusrullaan.33 Näistä Skått, Storm, Höök ja Gren palasivat vankeudesta vuoden 1791 kevään ja kesän aikana. Vankeu-den on täytynyt olla traumaattinen kokemus. Tähän viittaa se, että Hyrkkään ruodun sotilas Johan Storm palasi vankeudesta 22. huhti-kuuta 1791, mutta karkasi ruodus-taan 22. syyskuuta samana vuonna.34

Siitä, mitä tarkkaan ottaen tapahtui, ei ole lähdetietoja. Petanderin mu-kaan se, että komppanian katselmuksessa samana syksynä, ei ole kirjattu kaatuneita eikä haavoittuneita, mutta 12 vangiksi jäänyttä sotilasta, täytyy merkitä ruotsalaisten joutumista täydellisesti yllätetyiksi. 35

Petander olettaa, että jää olisi vielä kantanut niin, että venäläiset olisivat sitä kautta saartaneet komppanian asemat.

Kun lähdetietoja ei ole, pitäisi asia historiantutkimuksen metodiopin mu-kaan jättää käsittelemättä. Kun tämä ei ole aivan virallista historiantutki-musta voinen esittää joitakin omia arvelujani.

Ensimmäisenä tulee mieleen Suomen armeijallekin niin tuttu asia: viina. Lähisotiemme historiasta löytyy esimerkkejä viinalla läträämisestä. Tun-netuimmat tapaukset ovat Petroskoin valtaus ja Lapin sodassa Tornion 33 Riksarkivet, Kemin komppanian pääkatselmusrulla 15.9.1790,

https://sok.riksarkivet.se/bildvisning/A0029105_00446. 34 Riksarkivet, Kemin komppanian pääkatselmusrulla 6.7.1795,

https://sok.riksarkivet.se/bildvisning/A0029106_00260. 35 Petander, ss. 162–63.

Esimerkki katselmusrullasta: Johan Storm on joutunut

vangiksi 1. toukokuuta Ylä-Kuonassa

25

maihinnousun jälkeiset tapahtumat. Näissä kummassakin tapauksessa suomalaiset sotilaat löysivät vihollisen taakseen jättämän viinavaraston. Petroskoin valtauksen jälkeen 1. lokakuuta 1941 sotilaat löysivät venäläis-ten viinatehtaan ja sieltä usean tuhannet litran viinasammion. Alkoi vael-lus tehtaalle ja pian sotilaita pyöri ympäripäissään. Laulettiin, ammuttiin ilmaan ja räjäytettiinpä jokunen rakennuskin. Juhlinta kesti päiväkausia.

Tornion Röyttässä -sattumalta Petroskoin valtauksen kanssa samana päivänä 1. lokakuuta, mutta nyt vuonna 1944 -maihinnoussseet noin 3000 sotilasta löysivät saksalaisten viinavaraston Pikku-Berliinin varas-toalueelta. Tästä alkoi juopottelu keskellä taisteluja ja pitkin yötä, jota jal-kaväkirykmentti 11:n komentaja Wolf H. Halsti kutsui Tornion taikayöksi: ”Väsyneet ja nälkäiset soturini imivät, kuten intiaanit ainakin, itseensä tu-lilientä kuin sienet ja hetkessä oli helvetti irti. Hoilattiin ja kiljuttiin, am-muttiin ja lyötiin rikki mitä eteen sattui.”

Jatkosodan asemasotavaiheeseen liittyy viinan valmistus ja korvikkeiden juonti. Korvikkeina käytettiin autojen pakkasnestettä, polttopullojen si-sällöistä suodatettua alkoholia, alkoholibensiiniä, tenttua ja mitä tahansa ainetta, jossa oli alkoholia jossakin muodossa. Asemasodassa oli aikaa myös valmistaa alkoholia: tehtiin kiljua ja jopa pontikkaa. Tislausväli-neitä tuotiin lomareissuilta ja valmistettiin itse mitä kekseliäimmin ta-voin. Rankkiin käytettiin näkkileipää, karjalaiskylistä löydettyä viljaa ja perunoita, mutta jopa kuivatettuja ulosteita.36

Palatkaamme Ylä-Kuonaan toukokuun alussa 1790. Kemin komppania oli ollut eristyksissä muusta Pohjanmaan rykmentistä koko talven. Huh-tikuussa tuskin pystyttiin valmistamaan kiljua eikä viinarankkikaan käy-nyt. Mutta olisiko vasta nyt rykmentin talvella tilaama paloviinaosuus ta-voittanut komppanian. Oltiin leppoisissa vartiointitehtävissä ja oli Wal-purin yö. Viinaa pidettiin tuon ajan Ruotsin armeijassa välttämättömänä miesten terveydelle, erityisesti talviaikaan. Sen tai tupakan loppuminen koettiin lähes katastrofiksi.37 Viinan väärinkäytöstä leiriolosuhteissa on myös muita esimerkkejä Kustaan sodan ajalta. Esimerkiksi Kymijoen rin-tamalta sodan juututtua asemasodaksi kesällä 1790, löytyy tapauksia, joissa miehistöä on rangaistu miestä väkevämmän etsimisestä ja häm-mästyttävän kekseliäistä tavoista sen löytämisestä.38

36 Jonna Pulkkinen and Mika Wist, Viinalla Terästetty Sota : Alkoholi Sotavuosina 1939-1944, 2017. Teos

antaa kattavan kuvauksen alkoholin käytöstä talvi- ja jatkosodassa. Kuivatuista ulosteista tislattuun

pontikkaan liittyy sanonta: ‘Ei paskempaa!’, jonka itsekin olen kuullut eräiden kirkasta viinaa ottaneiden vanhempien miesten sanovan. Lause on jäänyt elämään, vaikka viina on kirkastunut. 37 Esim. Lappalainen, s. 126. 38 Viinikainen ja Mäki, s. 192.

26

Toinen spekulaatio liittyy säätilanteeseen. Olisiko toukokuun alussa ollut mahdollista, että päivällä auringon lämmittämälle järvenselälle olisi illan ja yön ajaksi noussut sumua, jonka suojissa venäläiset olisivat päässeet yl-lättämään Kemin komppanian. Tällaisesta tapauksesta löytyy esimerkki Kymen rintamalta Anjalasta muutamaa päivää myöhemmin. Keskiviik-kona 5. toukokuuta illasta nousseen sumun suojissa venäläiset jääkärit pääsivät ylittämään Kymijoen ja yllättämään ja valtaamaan ruotsalaisten tykkipatterin lähes laukaustakaan ampumatta. Kaiken lisäksi patterin päällikkö oli poissa, ilmeisesti kallistelemassa maljoja takana olevassa lei-rissä. Turhaan hän yritti juosta takaisin patterilleen, kun sen tykit oli jo käännetty kohti ruotsalaisia.39

Ehkä kaikki edellä mainitut seikat vaikuttivat: jää kantoi, yöksi nousi sumu ja miehistö juhli Walpurin yötä. Totuus jäänee ikuiseksi arvoi-tukseksi.

39 Viinikainen ja Mäki, s. 259.

27

Kustaan sodan

tilinpäätös Kemin komppania mukaan lukien sen Muhoksen pitäjän ruotusotilaat ei enää osallistunut taisteluihin Kustaan sodassa. Taistelut jäivät komppa-nian osalta vähäisiksi, Läsäkosken kahakaksi ja Ylä-Kuonan mysteeriksi. Kaatuneita ei tullut, mutta sairauksiin oli kuollut kuusi ruotusotilasta, 13 oli jäänyt vangiksi ja yhdeksän oli karannut.

Kesäkuussa komppania siirtyi Mikkeliin ja heinäkuussa sieltä Varkauteen.

Kokonaisuudessaan Pohjanmaan rykmentin menetykset Kustaa III:n so-dassa olivat Petanderin mukaan seuraavat:

Taulukko 1.

Pohjanmaan rykmentin menetykset kuolleina, vangittuina ja karan-

neina 1788-179040

Komppania Kuolleet Vangiksi

joutuneet

Karan-

neet

Yh-

teensä Kaatu-

neet

Sota-sai-

raalassa

kuolleet

Yh-

teensä

Henkikomppania 4 49 53 8 1 62

Everstiluutnantin

komppania

2 49 51 5 3 59

1.majurin komppania 3 56 59 1 - 60

2. majurin komppania 3 49 52 1 1 54

Ilmolan

komppania

1 61 62 - - 62

Pyhäjoen komppania 5 49 54 2 4 60

Närpiön komppania 6 51 57 2 - 59

Kemin komppania 0 6* 6* 13 9 28*

Yhteensä 24 367 391 32 18 441

*= olen korjannut lukumäärän.

Kaatuneiden määrä oli merkittävän pieni, kuten se oli kokonaisuudes-saankin Suomessa olevissa joukko-osastoissa. Rykmentti oli kuitenkin ol-lut Kemin komppaniaa lukuun ottamatta kovissa taisteluissa esim. Parku-mäessä ja Laitaatsillassa 1789, mutta kuolleita aiheuttivat enimmäkseen

40 Petander, s. 172.

28

taudit. Näin oli koko armeijassa. Niiden joukossa, jotka menehtyivät kenttäsairaaloissa, täytyi kylläkin olla monia, jotka kuolivat haavoihinsa. Jopa karkulaisten määrä on pieni.41

Sodan jälkeen myönnettiin kuninkaan käskystä urhoollisuusmitaleja tais-teluissa kunnostuneille aliupseereille ja sotilaille. Pohjanmaan rykmen-tistä hopeisen mitalin sai ainakin vääpeli Jakob Forsström ja neljä soti-lasta. Kemin komppaniaan mitaleita ei tullut.42

Ruotusotamies Johan Blomster ja muut Muhoksen pitäjän sotilaat eivät ajatelleet mitaleita. He olivat onnellisia, kun saivat Varkauden katsel-muksen jälkeen palata kotiseudulleen. Korpraali Johan Suckberg toi so-tilaansa Muhoksen kirkolle. Luovutettuaan aseensa ja varusteensa, Jussi lähti astelemaan kohti Pyhänsivua ja Aholaa. Hän oli mies par-haassa iässään, 26- vuotias. Askel nousi kevyesti ja toisin paikoin hän pisti juoksuksi. Oli kiire Annan sekä lasten Jussi ja Elsan luokse.

41 Petander, s. 173. 42 Petander, ss. 185–86.

29

Liite 1. Kemin komppanian summittainen reitti Kustaan sodassa

Oletuksena reitissä on, että komppania tuli sota-alueelle rantatietä ja kotiutui Varkaudesta

Kuopion kautta. Muhoksen miehet taivalsivat yli 2000 kilometriä. Vielä pitempi matka ker-

tyi Lapin perukoilta olleille ruotusotilaille.

30

Liite 2. Muhoksen pitäjän ruotusotilaat Kustaa III:n sodassa

Kylä/ (torpan

paikka)

Ruodun nro

ja nimi

Katsastus- ja

päästörulla

13.8.1788 Oulu

Rekrytointi-lu-

ettelo

13.8.1788 (tai

myöhemmin)

Pääkatselmus

15.3.1790

Yli-Kuona

Pääkatselmus

11.9.1790 Varkaus

Särkijärvi Sotilas, ikä, palve-

lusvuodet, pituus k= kortte-

lia, t= tuumaa, g=

naimisissa

o= ei naim.

Nimi, ikä, koti-

paikka, avio, soti-

lasnimi

pituus j = jalkaa, t =

tuumaa

(Pinoniemi) 26 Keränen Tyhjä Korpraali Hendric

Norander, 22, 4,

5j9t, o

Korpraali Hendric

Norander, 22½, 5,

5j9t, o

Juorkuna 27 Wesala Paul Sill, 24½v,

½, 11k4t, o Paul Gylland,

24v, o, Sill

Paul Sill, 25, 3,

5j11t, g

Paul Sill, 25½, 3½,

5j11t, g,

Sanki 28 Wänälä Steffan Skått, 41,17 1/3,

11k3t, o

Steffan Skått, 40, 19, 5j10t, g

Vapaa, Stefan Skått joutunut vangiksi 1.

toukokuuta Ylä-Kuo-

nassa

29 Määttä Johan Sparf, 35

¼, 8 ¼, 11k1½t, g Johan Sparf, 36, 9,

5j6½t, g

Johan Sparf, 36½, 9 ½,

6j6½t, g, Kuopion sai-

raalassa

Niska 30 Määttä Matts Fält, 47,

21, 11k1½t, g

Myönnetään

ero

Renki Anders

Johansson Jur-

vakainen, 23

v, g, Fält

Anders Fält, 24, 1

1/3, 5j7t, o

Anders Fält, 24 ½, 2,

5j7t, o,

31

Pyykkö

vapaaehtoinen

Adam von Get-

tern, o

Eskil Pelikan,

20v, Muhos,

g, Trygg

Tyhjä, Eskil Trygg

kuollut 2.12.1789

Johan Trygg värvätty

maaliskuussa ja 9.

heinäkuuta karannut

Kallislahdella.

Ahmas 32 Seppä-

nen

Hans Smed, 37

1/3, 7 1/3,

11k2t, g

Hans Smed, 45, 9,

5j7½t, g

Hans Smed, 45½, 9½,

5j 7½t, g

33

Pyykkö

Lars Jägäre, 38,

13 11/12, 11k½t,

g

Lars Jägäre, 42, 15,

5j8t, g

Lars Jägare 42½, 15½,

5j8t, g, sairaana

Kylmälä 34 Kylmälä Zachris Stålt, 25, 3 1/3, 11k3t, o

Zacris Stålt, 27, 5, 5j9t, o

Zachris Stålt, 27½, 5½, 5j9t, o

35 Kärsämä Matts Lärcka,

29 ¾, 8 ¾ ,

11k3t, o

Matts Lercka,

31,11½, 5j91/4t, o

Mats Lärcka, 31½, 12,

5j9 ¼

t, o

Utajärvi 36 Hiltula Johan Blick, 46,

36, 5 ¼ , 11k4t,

g

Myönnetään

ero

Joseph Tuppu-

rainen, 30v, g,

Blinck

Josep Blinck, 31,1

1/3, 5j6t, g

Vapaa, Josef Blick jou-

tunut vangiksi 1. tou-

kokuuta Ylä-Kuonassa

Sotka-

järvi

(Hamara) 37 Paavola Johan Ekorn,

33, 8½, 11k3t, g Johan Ekorn, 33½,

11, 5j10t, g

Johan Ekorn, 34, 11½,

5j10t, g

31

Pyhänsivu (Ahola)

38 Wimpari

Sigfrid Bloms-

ter, 39, 17 1/3,

11k1t, g

Myönnetään

ero

Johan Siira,

24½ v, g, Mu-

hos,

Blomster

Johan Blomster, 26,

11/3, 5j9t, g

Johan Blomster, 26½,

2, 5j9t, g

(Kukkonen) 39 Pelkola Simon Hägg, 44,

8 1/3, 11k1½t, g Tyhjä, Simon Hägille

ero 25.5.1789. Sa-

masta päivästä vär-

vätty Abram Höger,

joka kuoli 16.1.1790

Petter Hägg, 23, ¼,

5j8t, g, värvätty huh-

tikuussa

Muhos-

kylä

40 Hyrkäs Johan Storm,

35, 7 1/3 , 12k3t,

o

Johan Storm, 40, 9,

6j2½t, o

Vapaa, Johan Storm

joutui vangiksi touko-

kuun 1. pnä Ylä-Kuo-

nassa

41 Kerälä Hendrich Leijon,

35, 8½, 11j1t,0 Hendrich Leijon,

39½, 11, 5j8t, g

Henrik Lejon, 33. 11½,

5j8t, g

42 Kassinen Lars Pikman, 27, 14 1/3, 11k4½t,

o

Lars Pikman, 39,16, 5j11t, g

Lars Pikman, 39½, 16½, 5j11t, g

43 Hyväri

Korpraali Johan

Suckberg, 38,

18, 11k5½t, o

Korpraali Johan

Suckberg, 40½,

19½, 5j10½t, g

Korpraali Johan Suck-

berg, 41, 20, 5j10½t,

g

44 Henttula vapaaehtoinen

Fabian Hugo

Mastgoinerie, o

Pehr Isaacson

Heikura, 23 v,

Muhos, g,

Gåpå

Pehr Gåpå, 24½, 1¾,

5j7t, g

Pehr Gåpå, 25,2, 5j7t,

g, sairaana Karjalassa

45 Tikkanen Isaac Enberg,

32, 8½, 11k3½t,

o

Myönnetään

ero

Jacob Pyhä-

järvi, 26v, Mu-

hos, g, Enberg

Jacob Enberg, 27,

11/3, 5j8t, o

Jacob Enberg, 27½, 2,

5j8t, o

46 Puhakka Hendric Höök,

42, 21, 11k4½t,

g

Hendric Höök, 46,

29 ¾, 5j9½t, g

vapaa, Hendric Höök

joutui vangiksi touko-

kuun 1. pnä Ylä-Kuo-

nassa

47 Keinä-

nen

Matts Trumpet,

34, 8 ¾, 11k2½t,

g

Matts Trumpet, 36,

11, 5j8½t, g, keuh-

kotauti saa eron

vapaa, Matts Trumpet

joutui vangiksi 1. tou-

kokuuta Ylä-Kuonassa

Laitasaari

48 Pelkonen Paul Laurin, 50,

21, 11k3½t, o

Myönnetään

ero

Johan Musto-

nen, 35v, Mu-

hos, g, Laurin

Johan Laurin, 36, 1

7/12, 5j7t, g

Henrik Laurin, 26, ¼,

6j1½t, g, Johan Lau-

rinille myönnetty ero

15.3, mutta joutui

vangiksi Ylä-Kuonassa

1.5.

49 Kähkö-

nen

Hoitaa lippu-

mies Magnus

Friedrich Stier-

creutz

Hoitaa lippumies

Magnus Friedrich

Stiercreutz

vapaa

50 Laihiai-

nen

Petter Rääf, 30,

8½, 11k1t, o Petter Rääf, 34½,

11½, 5j7t, g(mies

vaihtunut, mutta

samanniminen)

Petter Rääf, 35, 12,

5j7t, g (mies vaihtunut,

mutta samanniminen)

51 Määttä Korpraali Hen-

dric Herman

Hägg

Korpraali, hoitaa va-

rusmestari Hendric

Herman Hägg

Korpraali, hoitaa va-

rusmestari Hendric

Herman Hägg

32

52

Nykyri

Matts Wärn, 27,

1½, 11k3t, o Matts Wärn, 28½,

3, 5j9 ¼ t, g

Matts Wärn, 29, 3½,

5j9 ¼

t, g

53 Määttä Jöran Ekholm,

44, 7 1/3,

11k2t, o

Jöran Ekholm, 45,

10, 5j8t, o, on heik-

kona kuumeesta ja

haavoja jaloissa, saa

eron

Erik Ekholm, 25, ¼,

5j7t, g (Jöran Ekhol-

mille ero 15. maalis-

kuuta)

54 Koskela hoitaa lip-pumies Carl

Friedric Stiern-

creutz

rek. 14.3.1789 Pehr Wäisänen,

31 v, 11k 3t, g

Gren

Petter Gren, 32, 1, 5j9t, g

vapaa, Petter Gren joutui vangiksi 1.5.

Ylä-Kuonassa.

33

Lähteet

Kansallisarkisto, Kemin komppanian Cassations munstrings rulla, 1788, ES2290-2291

———, Kemin komppanian rekrytointirulla, 1788, ES2290-2291

———, Pyhäjoki Compagnie, hemma i Landet warande Corporaler och Solldater 1788, 1788, ES2290-2291

Laitasaari sivusto <http://www.laitasaari.fi/runeberg-ja-von-essen-suvut-laitasaaressa/>

Lappalainen, Jussi T, Kustaa III:N Maasota : Savo Ja Kymenlaakso 1788-1790, Historiallisia Tutkimuksia, ISSN 0073-2559 ; 265. (Helsinki : Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2014)

Lappalainen, Jussi T, Lars Ericson Wolke, and Ali Pylkkänen, Suomen Sodan Historia 1808-1809, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia, ISSN 0355-1768 ; 1200. (Helsinki : Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008)

Lehtinen, Lauri, ‘Asetekniikan Historia’, Tekniikan Historia, 5 (2016)

Manninen, Antero, Kangasniemen Historia. 1 ([Kangasniemi] : Kangasniemen seurakunta, 1953)

Petander, C.-B. J, Kungliga Österbottens Infanteriregemente under Gustaf III:S Tid, Arkiv För Svenska Österbotten, ISSN 0358-7061 ; 13. (Vasa : Svensk-Österbottniska samfundet, 1975)

Petander, C.-B. J, and Stig. Roudasmaa, Pohjanmaan Rykmentti 1626-1809 : Tiivistelmä C-B. J. Petanderin Laajasta Kuninkaallisen Pohjanmaan Rykmentin Historiasta ([Kustannuspaikka tuntematon] : [kustantaja tuntematon])

Pulkkinen, Jonna, and Mika Wist, Viinalla Terästetty Sota : Alkoholi Sotavuosina 1939-1944, 2017

Riksarkivet, Kemin komppania pääkatselmusrulla 15.3.1790, 1790

———, Kemin komppania pääkatselmusrulla 6.7.1795

———, Kemin komppanian pääkatselmusrulla 15.3.1790

———, Kemin komppanian pääkatselmusrulla 15.9.1790

———, Pyhäjoen komppanian päätatselmus 11.1.1790, 1790

Romppainen, Hannu., Kuninkaallinen Kajaanin Pataljoona : Ruodut, Päällystö Ja Sotamiehet Rajaseudun Turvana 1788-1809 ([Oulu] : Opuspaja, 2008)

Ruotuarmeijan huolto <http://www.elisanet.fi/apila/SP/15.Huolto.htm>

Suomen sota sivusto <http://www.elisanet.fi/apila/SP/>

Viinikainen, Sakari, and Heli Mäki, Teatterikuninkaan Sota : Kustaa III:N Ja Katariina Suuren Taistelu Kymijoesta (Jyväskylä : Docendo, 2015)

34