1857

Munasarjakystat – tarvitseeko aina leikata tai edes seurata?

Munasarjakysta on tavallinen löydös gynekolo-

gisessa kaikukuvauksessa. Ennen vaihdevuosi-

ikää munasarjakysta todetaan 7,8 %:lla oireet-

tomista naisista, ja vaihdevuosi-iän ohittaneilla

naisilla esiintyvyys on 2,5−18 %. Munasarjakysta

löydetään joko sattumalta, alavatsakivun vuoksi

tehdyssä kaikukuvauksessa tai epäilyttävän pal-

paatiolöydöksen perusteella. Kaikukuvauk sen

helpon saatavuuden myötä oireettomia muna-

sarjakystia löydetään yhä useammalta naiselta.

Valtaosa kystista on hyvänlaatuisia, ja usein ne

häviävät itsestään. Näin ollen naista on tarpee-

tonta altistaa leikkauksen riskeille, jos kystaa ei

epäillä pahanlaatuiseksi eikä se aiheuta oireita.

Munasarjan normaali koko vaihtelee kuukau-tiskierron mukaan. Ovulaatiohetkellä follikke-li on halkaisijaltaan noin 20–25 mm (KUVA 1). Ovulaation jälkeen sen tilalle muodostuu keltarauhanen, joka harvoin ylittää kooltaan 30 mm:ä. Hedelmällisessä iässä olevan naisen munasarjan normaali koko on nykykäsityksen mukaan 3,5 x 2 x 1,5 cm ja vaihdevuosi-ikäi-sellä naisella 1,5 x 0,7 x 0,5 cm. Vaihdevuosi-ikäisellä poikkeavuutta on syytä epäillä, jos munasarja on kaksi kertaa suurempi kuin vas-takkainen munasarja. Tilavuuden voi tarvit-taessa laskea kaavalla 0,5 x pituus x korkeus x leveys.

Munasarjakystien esiintyvyys

Oireettomista fertiili-ikäisistä naisista 7,8 %:lta löytyy yli 2,5 cm:n kokoinen munasarjakysta

(Borgfeldt ja Andolf 1999). Vastaavasti oireet-tomista vaihdevuosi-ikäisistä naisista kysta löydetään 2,5−18 %:lta (Modesitt ym. 2003, Castillo ym. 2004). Esiintyvyys on usein sitä pienempi, mitä suurempi aineisto on kysy-myksessä. Vaihdevuosi-ikäisten naisten seu-lonta-aineistossa kohdun sivuelimen hyvän-laatuinen poikkeavuus todettiin 0,8−1,8 %:lla ja pahanlaatuinen muutos 0,1 %:lla (Myers ym. 2006). Fertiili-ikäisillä naisilla kystat ovat useimmiten toiminnallisia, eli niiden koko ja olemassaolo vaihtelevat kuukautiskierron mukaan. Jos kypsynyt munarakkula ei puh-kea, syntyy follikkelikysta. Jos taas ovulaation jälkeen syntyvä keltarauhanen vuotaa verta, voi kehittyä keltarauhaskysta. Follikkelikystat ovat yleisempiä kuin keltarauhaskystat. Hor-monikierukka lisää toiminnallisten kystien esiintyvyyttä, yhdistelmäehkäisypillerit taas vähentävät sitä.

TEEMA: HYVÄNLAATUISET GYNEKOLOGISET KASVAIMET

Paula Kuivasaari-Pirinen ja Maarit Anttila

Duodecim 2011;127:1857–63

Kuva 1. Fertiili-ikäisen naisen normaali munasarja kaiku-kuvauksessa.

1858

ei löytynyt kystisistä tuumoreista, vaikka nii-den läpimitta oli yli 10 cm.

Kaikukuvauksessa hyvänlaatuiselta ja pa-hanlaatuiselta vaikuttavan kystan ominai-suuksia on lueteltu TAULUKOSSA 1. Lisäänty-misikäisen naisen munasarjamuutokset ovat useimmiten hyvänlaatuisia, vaikka ne olisivat-kin sekakaikuisia tai kiinteitä. Tavallisimmin kyseessä on silloin endometriooma tai hemor-raginen kysta. Kiinteä muutos on useimmiten varrellinen myooma tai dermoidikysta.

Sen sijaan riski pahanlaatuisuudesta kasvaa, mikäli kaikukuvauksessa on todettu sekakai-kuinen tai kiinteä munasarjamuutos esipuber-teetissa tai vaihdevuosi-iässä olevalla naisella. Esipuberteetissa sivuelinmuutoksen pahan-laatuisuusriski on 5−35 % (Givens ym. 2009). Tämä johtuu itusolulinjan kasvainten lisään-tyneestä esiintymisestä tässä ikäryhmässä. Pa-hanlaatuisuusriskiä suurentaa tiedossa oleva geneettinen alttius, aiempi muu kuin gyneko-loginen syöpä ja askites. Tuhannen potilaan kaikukuvausaineistossa, jossa morfologinen löydös rinnastettiin lopulliseen histologiseen löydökseen, yksilokeroisen kystan syöpäriskik-si todettiin 0−3 %, monilokeroisen kystan 8 %, monimuotoisen muutoksen 36 % ja kiinteän 39 % (Granberg ym. 1989). Aineistossa, jossa leikattiin seurannassa häviämättömän sivuelin-muutoksen takia 656 iältään 27−59-vuotias-ta potilasta, todettiin 21 %:lla syöpä. Yleisin hyvänlaatuinen muutos oli endometriooma (21 %). Muita yleisiä löydöksiä olivat seroo-

TauluKKo 1. Erotusdiagnostisia kaikukuvauslöydöksiä.

Hyvänlaatuiset Pahanlaatuiset

Yksilokeroinen

Kaiuton

Sileät seinämät

Ei virtauksia

Läpimitta alle 10 cm

Kiinteät komponentit, usein nodulaarisia tai papillaarisia

Kiinteissä komponen-teissa virtausta

Väliseinän paksuus yli 2–3 mm

Askites

Toisen munasarjan koko suurempi kuin kaksin-kertainen

Kuva 3. Sekakaikuinen, kystisiä ja kiinteitä rakenteita sisäl-tävä munasarjakasvain.

Kuva 2. Yksilokeroinen munasarjakysta.

HYVÄNLAATUISET GYNEKOLOGISET KASVAIMET

P. Kuivasaari-Pirinen ja M. anttila

Munasarjakystien luokittelu ja pahanlaatuisuusriski

Kohdun sivuelinmuutokset voidaan kaiku-kuvauksen perusteella luokitella kystisiksi (KUVA 2), kiinteiksi tai sekakaikuisiksi. Vii-meksi mainitut ovat kasvaimia, joissa on sekä kiinteitä että nestesisältöisiä alueita (KUVA 3). Tuoreessa kaikukuvausmorfologiaan perustu-vassa tutkimuksessa 395 naisen munasarjakys-tat luokiteltiin mainitulla tavalla (McDonald ym. 2010). Histologian mukaan puolella nai-sista, joilla oli kiinteä tai sekakaikuinen tuu-mori, todettiin syöpä. Jos kaikukuvauslöydök-seen yhdistettiin suurentunut CA 125 -arvo (yli 35 kU/l), syöpä todettiin 77 %:lla naisis-ta. Kaikilla naisilla, joilla todettiin askitesta (14 %:lla), oli kysymys pahanlaatuisesta muu-toksesta. Sen sijaan yhtään munasarjasyöpää

1859

si kystadenooma (15 %), kypsä teratooma (12 %), hemorraginen kysta (7 %) ja musinoo-si kystadenooma (5 %). Semimaligneja muna-sarjakasvaimista oli 3 % (Guerriero ym. 2002).

Perinteisin munasarjamuutosdiagnostiikas-sa käytettävä merkkiaine on seerumin CA 125. Kun raja-arvo on 35 kU/l, testin herkkyys on 85,5 % ja tarkkuus 86,4 % (McDonald ym. 2010). Sen ongelmana on kuitenkin heiken-tynyt tarkkuus fertiili-ikäisillä naisilla. Arvo voi olla suurentunut myös hyvänlaatuisissa tiloissa, kuten endometrioosissa, raskaudessa ja infektioissa. Jos tähän testiin yhdistetään uudempi merkkiaine HE4, tarkkuus ja herk-kyys paranevat (Moore ym. 2008). HE4 onkin erinomainen apuväline endometriooman ja munasarjasyövän erotusdiagnostiikassa, sillä se on syövässä suurentunut (Huhtinen ym. 2009).

Onko munasarjakysta tai hyvänlaatuinen munasarjakasvain syövän esiaste?

Brittiläisessä kaikukuvausseulonta-aineistossa hyvänlaatuisten munasarjakasvainten pois-to ei merkittävästi vähentänyt kuolleisuutta munasarjasyöpään 15 vuoden seuranta-aika-na. Tämä viittaisi siihen, ettei hyvänlaatuinen munasarjakasvain etene syöväksi (Crayford ym. 2000). Toisaalta histopatologisissa tutki-muksissa munasarjasyöpäkasvaimista on löy-tynyt alueita, joissa todetaan hyvänlaatuista ja semimalignia kasvainkomponenttia ( Jordan ym. 2006). Yhteenvetona kaikukuvausseu-rannoista sekä histopatologisista ja molekyyli-biologisista tutkimuksista voidaan todeta, että

todennäköisimmin seroosit munasarjasyövät eivät etene hyvänlaatuisen esiasteen kautta syöväksi, toisin kuin ei-seroosit munasarja-syövät. Erityisesti musinoosit munasarjakas-vaimet etenevät todennäköisesti semimalignin kasvaimen kautta syöviksi ( Jordan ym. 2006).

Vaihdevuosi-ikäisten naisten seulonta-aineistossa (8 794 potilasta) todettiin 215 naisella yksilokeroinen kysta. Yksi näistä osoittautui syöväksi (esiintyvyys 0,6 % kaikis-ta todetuista yksilokeroisista kystista) (Cas-tillo ym. 2004). Seurattavista naisista (104 potilasta) 44 %:lla kysta hävisi spontaanisti, useimmiten (74 %:lla) kahden vuoden aikana (mediaani seuranta-aika 48 kk). Seurannassa olleilla syöpiä ei todettu. Laajassa 2 763:n yli 50-vuotiaan naisen seulontatutkimuksessa yksilokeroista munasarjakystaa 3−6 kuukau-den välein seurattaessa todettiin kymmenelle potilaalle kehittyvän munasarjasyöpä (Mo-desitt ym. 2003) (TAULUKKO  2). Tosin näistä seitsemällä oli kaikukuvauksessa muitakin löy-döksiä, kuten kiinteitä tai papillaarisia alueita. Lisäksi kahdella todettiin syöpä kystan häviä-misen jälkeen ja yhdellä naisella syöpä todet-tiin vastakkaisessa munasarjassa. Seurantatut-kimuksissa yksilokeroisen kystan spontaani häviäminen on todettu 49−69 %:lla potilaista (Levine ym. 2002, Modesitt ym. 2003). Mer-kittävää näyttöä yksilokeroisten kystien muut-tumisesta syöväksi seurannan aikana ei siis ole (TAULUKKO 2).

Oireet

Munasarjakystiin voi liittyä kipua ja painon tunnetta. Potilaan oireet voivat auttaa myös

Munasarjakystat – tarvitseeko aina leikata vai täytyykö edes seurata?

TauluKKo 2. Yksilokeroisten kystien seurantatutkimuksia.

Viite n* Seuranta- aika

Mediaani/ keski arvo

Kysta ennallaan

(%)

Spontaani resoluutio

(%)

Syöpiä

Castillo ym. 2004 215 6–87 kk 27 kk / − 69 44 1

Valentin ym. 2002 162 0,3–8 v 3 v / − 34 54 0

Modesitt ym. 2003 2 763 4 vrk – 14 v − / 6,3 v 69 7

van Nagell ym. 2007 3 746 4 kk – 16 v − / 4,6 v 83 0

*Seurattujen potilaiden lukumäärä

1860

sivuelinmuutoksen erotusdiagnostiikassa. Dysmenorrea ja yhdyntäkivut viittaavat endo-metrioosiin. Pitkäkestoinen vatsakipu, tihen-tynyt virtsaamistarve, painon lasku ja turvotus sekä epämääräiset suolistovaivat voivat olla viite munasarjasyövästä. Tulehdusoireet kuten kuume viittaavat tulehdusprosessiin. Oireet määräävät useimmiten myös hoidon tarpeen. Munasarjakystiin liittyy myös sivuelimen kier-tymän riski. Useimmiten torsiosta kärsivät fertiili-ikäiset naiset, mutta se on mahdollinen myös lapsilla ja vaihdevuosi-ikäisillä. Verrat-tuna yksilokeroiseen kystaan on teratoomassa kiertymäriski suurempi. Suurimmillaan riskin on todettu olevan silloin, kun kystan koko on 8−12 cm (Husson ja Fauconnier 2010).

Munasarjakystien diagnostiikka

Kliinisessä tutkimuksessa kystat jäävät usein huomaamatta. Esimerkiksi kaikukuvauksella todettavista alle 5 cm:n kystista 84 % jäi ha-vaitsematta palpaatiossa (Castillo ym. 2004). Tärkein diagnostinen keino on emättimen kautta tehtävä kaikukuvaus. Tällä tutkimuk-sella kokenut lääkäri pystyy näkemään muna-sarjan myös 90 %:lla vaihdevuosi-ikäisistä nai-sista (Parsons 2002). Löytämistä vaikeuttavat muun muassa kohdun poisto ja lihavuus (BMI yli 35).

Vuonna 2006 julkaistussa systemoidussa kirjallisuuskatsauksessa arvioitiin eri diagnos-tisten menetelmien kykyä erottaa hyvänlaatui-set sivuelinkasvaimet pahanlaatuisista (TAU-

LUKKO 3). Kystan koko saattaa vaikeuttaa tarkkaa kai-

kukuvausdiagnostiikkaa. Seinämämuutosten, kuten papillaaristen rakenteiden, toteaminen vaikeutuu, kun kystan koko ylittää 7,5 cm (Ekerhovd ym. 2001). Kiinteät muutokset fertiili-ikäisellä naisella ovat useimmiten var-rellisia myoomia, joita on 20−30 %:lla yli 30-vuotiaista naisista (Lev-Toaff ym. 2009). Hedelmällisessä iässä olevalla naisella useim-mat kiinteät munasarjaperäiset muutokset ovat hyvänlaatuisia dermoideja ja kompleksi-set muutokset endometrioomia tai hemorra-gisia kystia.

Dopplerkaikukuvauksella esiin tuleva veri-suonitus voi auttaa hyvänlaatuisen ja pahan-laatuisen muutoksen erottamisessa toisistaan. Mitattavien indeksien (resistenssi eli RI ja pulsatiliteetti eli PI) ei ole todettu merkittä-västi parantavan diagnostiikkaa morfologiseen kaikukuvaukseen verrattuna (Guerriero ym. 1998). Syöville tyypillisiä heikkoja virtausvas-tuksia (kuten PI alle 1 tai RI alle 0,4) voidaan todeta myös tulehduksellisissa prosesseissa, endometrioomissa, keltarauhaskystissa ja koh dun ulkoi sissa raskauksissa (Fleischer ym. 1991).

Kolmiulotteisen morfologisen kaiku ku-vauk sen ei ole todettu parantavan komplek-sisen munasarjamuutoksen diagnostiikkaa (Alcazar ym. 2003), mutta sen yhdistäminen kolmiulotteiseen väridopplerkaikukuvaukseen voi parantaa erotusdiagnostiikkaa, koska sen avulla voidaan todeta pahanlaatuisille kasvai-mille tyypillisiä sentraalisia verisuonia (Geo-mini ym. 2006).

Kasvainmerkkiainetuloksen yhdistämi-nen dopplerkaikukuvaukseen saattaa paran-taa myös erotusdiagnostiikkaa, sillä 100 %:n tarkkuus ja 100 %:n positiivinen ennustearvo saavutettiin, kun RI oli alle 0,5 ja CA 125 oli yli 65 kU/l (Mancuso ym. 2004). Erotusdiag-nostista kykyä parantaa myös liitännäislöy-dösten havainnointi kaikukuvauksessa. Näitä ovat esimerkiksi askites, pleuraneste, etä-pesäkkeet maksassa ja hydronefroosi. Fysiolo-gisena neste määränä vatsaontelossa pidetään 15 mm:n nestekerrosta anteroposteriorisuun-nassa (Brown ym. 2010).

TauluKKo 3. Eri menetelmien luotettavuus muna-sarjakasvainten diagnostiikassa (Myers ym. 2006).

Herkkyys (%)

Tarkkuus (%)

Bimanuaalinen palpaatio

45 90

Kaikukuvaus-morfologia

86–91 68−83

Magneettikuvaus 91 87

TT 90 75

PET 67 75

CA 125 > 35 kU/l 78 79

HYVÄNLAATUISET GYNEKOLOGISET KASVAIMET

P. Kuivasaari-Pirinen ja M. anttila

1861

Varmaan diagnoosiin päästään kuitenkin vain leikkauksella. Neulanäytteiden ottami-nen ei ole suositeltavaa, koska jopa 56 %:ssa ta pauksista solujen määrä on liian vähäinen diagnoosin tekoon ja syövissä punktio voi levittää soluja vatsaonteloon (Higgins ym. 1999).

Munasarjakystien hoito

Sivuelinmuutoksen hoidon tarpeen määrää-vät syöpäriski, kipu- tai paineoireet sekä he-delmällisyys. Oireileva tai syöpään viittaava sivuelinmuutos vaatii leikkauksen. Kystapunk-tiota tai aspiraatiota ei suositella, koska uusiu-tumisriski on 25 % (Zanetta ym. 1996).

American College of Obstetrics and Gyne-cologyn (ACOG 2007) suosituksen mukaan alle 10 cm:n yksilokeroista kystaa voidaan seu-rata sekä ennen menopaussia että sen jälkeen. Seurannassa 70 % yksilokeroisista kystista hä-viää sekä fertiili- että vaihdevuosi-ikäisellä nai-sella. Häviämiseen vaikuttaa kystan koko: mitä suuremmasta kystasta on kyse, sen epätoden-näköisemmin se häviää spontaanisti (Zanetta ym. 1996). Vaihdevuosi-ikäisellä suositeltavin lisätutkimus on CA 125 -määritys.

Brittiläisen gynekologiyhdistyksen toimin-taohjeet vaihdevuosi-ikäisten naisten muna-sarjakystan hoitoon (RC OG 2003, TAULUK-

KO 4) perustuvat RMI:n laskemiseen. Mikäli RMI-pisteet ovat alle 25, kystaa seurataan

korkeintaan vuoden ajan 4 kuukauden välein. Jos kysta ei ole kasvanut, seurannat voidaan lo-pettaa. RMI-pisteiden ollessa 25–250 tehdään laparoskopia tai laparotomia. Tätä suuremmis-sa pisteissä syövän todennäköisyys on 70 % (Davies ym. 1993), jolloin suositellaan gyne-kologisen onkologin suorittamaa laparotomiaa (staging).

Gynekologisen onkologin hoitoon potilas tulisi lähettää, kun premenopaussissa todetaan CA 125 -arvon olevan yli 200 kU/l, potilaalla on askitesta tai epätarkkarajainen fiksoitunut kasvain, kliinisessä tutkimuksessa todetaan etäpesäkkeeksi sopiva löydös tai suvussa en-

YDINASIAT

88 Munasarjan8 normaali8 tilavuus8 on8 fertiili-ikäisellä8naisella8 alle8 208cm38 ja8 vaihdevuosi-ikäisellä8 alle8108cm3.

88 Kaikukuvauksessa8 yksilokeroiseksi8 todettu8 kysta8on8fertiili-ikäisellä81008%:n8ja8vaihdevuosi-ikäisel-lä8 naisella8 958%:n8 todennäköisyydellä8 hyvänlaa-tuinen.

88 Oireileva8 munasarjakysta8 tai8 kaikukuvauksessa8seka8muotoinen8 eli8 kystisiä8 ja8 kiinteitä8 alueita8 si-sältävä8muutos8on8leikattava.

Munasarjakystat – tarvitseeko aina leikata vai täytyykö edes seurata?

TauluKKo 4. RMI-arvo (Risk of Malignancy Index) lasketaan kertomalla menopaussivaihepisteet, kaikuku-vauslöydöspisteet ja CA 125 -arvo keskenään.

RMI:n laskentaperusteetPisteet

Vaihe Premenopaussi 1

Postmenopaussi 4

Kaikukuvauslöydös Jos yksi seuraavista tai simplex-kysta 1

Jos kaksi tai enemmän seuraavista: monilokeroisuus kiinteät alueet, yli 3 mm:n papillit askites molemminpuolinen muutos intra-abdominaaliset metastaasit

3

CA 125 -arvo Luku sellaisenaan

1862

simmäisen asteen sukulaisella on munasarja- tai rintasyöpä (ACOG 2002). Vaihdevuosi-ikäinen potilas tulisi lähettää gynekologisen onkologin hoitoon, kun CA 125 -arvo on yli 35 kU/l.

American College of Radiologyn asiantun-tijapaneeli totesi vuonna 2007 omassa kliini-sessä suosituksessaan, että kaikukuvauksessa yksilokeroiseksi todettu kysta on fertiili-ikäi-sellä 100 %:n ja vaihdevuosi-ikäisellä naisella 95 %:n todennäköisyydellä hyvänlaatuinen. Munasarjakystien seurannasta ei pysty kuiten-kaan laatimaan selviä tieteelliseen näyttöön pohjautuvia suosituksia. Lisäksi asiantuntija-paneelit suosittelevat myös niiden potilaiden seurantaa, joilla kaikukuvauksessa todetaan endometriooma tai dermoidi, joita ei leikata niihin liittyvän pienen syöpäriskin takia (1 % ja 0,2−2 %) (Levine ym. 2010).

Esimerkki yksilokeroisten kystien hoitokaa-viosta on esitetty TAULUKOSSA 5.

Lopuksi

Munasarjakystat ovat varsin yleinen löydös niin hedelmällisessä iässä olevilla kuin meno-paussin ohittaneilla naisilla. Kystasta johtuvat oireet ja pahanlaatuisuusriski määräävät hoi-don tarpeen. Koska yksilokeroiset kystat ovat käytännössä aina hyvänlaatuisia, ei niitä tarvit-se poistaa, ellei niistä ole oireita. Mikäli kystan koko on yli 10 cm fertiili-iässä olevalla naisella

ja vastaavasti yli 7 cm vaihdevuosi-ikäisellä naisella, on leikkaus kuitenkin suositeltava, sillä kystan suuri koko heikentää diagnoo-sin tarkkuutta ja jättää epäilyttävät rakenteet mahdollisesti huomaamatta. Päätöksen tueksi varsinkin vaihdevuosi-ikäisillä naisilla voidaan määrittää merkkiaine CA 125. Mikäli tämä on suurentunut (yli 35 IU/ml) tai arvo suuren-tuu seurannassa, on operaatiota vahvasti har-kittava. Epäselvissä tapauksissa voidaan lisäksi määrittää HE4. Fertiili-ikäisillä naisilla alle 5 cm:n kokoista yksilokeroista kystaa ei tar-vitse seurata, vastaavasti vaihdevuosi-ikäisellä naisella vasta 3 cm:n kokoinen yksinkertainen kysta vaatii seurannan. Monimuotoisten kys-tien osalta apuna voi käyttää RMI-pisteytystä. Leikkaukseen edetään, mikäli pisteet ovat yli 200. Kiinteä tai kiinteitä alueita sisältävä munasarjakasvain edellyttää aina leikkausta. Leikkaamattoman endometriooman ja tera-tooman seurantaa tulisi myös harkita, sillä nii-hin liittyy pieni syöpäriski. ■

PAULA KUIVASAARI-PIRInEn, LL, erikoistuva lääkäriNaistentaudit ja synnytykset, SyöpäkeskusKuopion yliopistollinen sairaala

MAARIT AnTTILA, dosentti, erikoislääkäriNaistentaudit ja synnytykset, SyöpäkeskusKuopion yliopistollinen sairaala

SIDoNNaISuuDETPaula Kuivasaari-Pirinen: Ei sidonnaisuuksia

Maarit Anttila: Ei sidonnaisuuksia

HYVÄNLAATUISET GYNEKOLOGISET KASVAIMET

P. Kuivasaari-Pirinen ja M. anttila

TauluKKo 5. Yksilokeroisen kaiuttoman kystan hoitokaavio.

Fertiili-ikäinen nainen

Kystan koko alle 5 cm à ei seurantaa

Kystan koko 5–7 cm à seurantakäynti vuoden kuluttua à ei kasvua à seuranta voidaan lopettaa

Kystan koko 7–10 cm à seurantakäynti 6 kk:n kuluttua à ei kasvua à seurantakäynti vuoden kuluttua

Kystan koko yli 10 cm à leikkaus suositeltava

CA 125 harkiten. Oireita à leikkaus

Vaihdevuosi-ikäinen nainen

Kystan koko alle 3 cm à ei seurantaa

Kystan koko 3–7 cm à seurantakäynti 6–12 kk:n kuluttua

Kystan koko yli 7 cm à leikkaus suositeltava

CA 125 ensimmäisellä käynnillä. Oireita tai CA 125 -arvo suurentuu à leikkaus

1863

Summary

Ovarian cystsOvarian cysts are found in 7.8% of asymptomatic fertile aged women. Post-menopausal women exhibit a prevalence of 2.5 to 18%. An ovarian cyst is detected either as an incidental finding, in ultrasonography performed for lower abdominal pain, or on the basis of a suspicious finding in pelvic examination. With easy availability of ultrasonography asymptomatic ovarian cysts are detected in an increasing number. Most cysts are benign and often vanish spontaneously. Therefore in the absence of suspected malignancy or harmful symptoms, it is unnecessary to expose the woman to the risks of the operation.

KIRJallISuuTTa• Alcazar JL, Merce LT, Laparte C, ym. A

new scoring system to differentiate benign

and malignant adnexal masses. Am J

Obstet Gynecol 2003;88:685−92.

• ACOG. American College of Obstetri-

cians and Gynecologists. ACOG Committee

Opinion: number 280. The role of general-

ist obstetrician-gynecologist in the early

detection of ovarian cancer. Obstet Gyne-

col 2002;100:1413–6.

• ACOG. American College of Obstetri-

cians and Gynecologists. Management of

adnexal masses. ACOG Practice Bulletin

No. 83. Obstet Gynecol 2007;110:201−14.

• Borgfeldt C, Andolf E. Transvaginal

sonographic ovarian findings in a random

sample of women 25–40 years old. Ultra-

sound Obstet Gynecol 1999;13:345−50.

• Brown DL, Dudiak KM, Laing FC.

Adnexal masses: US characterization and

reposting. Radiology 2010;254:342−54.

• Castillo G, Alcazar JL, Jurado M. Natural

history of sonographically detected simple

unilocular adnexal cysts in asymptomatic

postmenopausal women. Gynecol Oncol

2004;92:965−9.

• Crayford T, Campbell S, Bourne T, ym.

Benign ovarian cysts and ovarian can-

cer: a cohort study with implications for

screening. Lancet 2000;355:1060−3.

• Davies AP, Jacobs I, Woolas R, ym. The

adnexal mass: benign or malignant?

Evaluation of a risk of malignancy index.

Br J Obstet Gynaecol 1993;100:927−31.

• Ekerhovd E, Wienerroith H, Stau-

dach A, ym. Preoperative assessment of

unilocular adnexal cysts by transvaginal

ulstra sonography: a comparison between

ultrasonographic morphologic imaging

and histopathologic diagnosis. Am J

Obstet Gynecol 2001;184:48−54.

• Fleischer AC, Rodgers WH, Rao BK,

ym. Assessment of ovarian tumor

vascularity with transvaginal color Doppler

sonography. J Ultrasound Med 1991;10:

563−8.

• Geomini PM, Kluivers KB, Moret E, ym.

Evaluation of adnexal masses with three-

dimensional ultrasonography. Obstet

Gynecol 2006;108:1167−75.

• Givens V, Mitchell G, Harraway-Smith

C, ym. Diagnosis and management of ad-

nexal masses. Am Fam Physician 2009;80:

815−20.

• Granberg S, Wikland M, Jansson I.

Macroscopic characterization of ovarian

tumors and the relation to the histo-

logical diagnosis: criteria to be used for

ultrasound evluation. Gynecol Oncol 1989;

35:139–44.

• Guerriero S, Ajossa S, Mais V, ym. The

diagnosis of endometriomas using color

Doppler energy imaging. Human Reprod

1998;13:1991−5.

• Guerriero S, Alcazar JL, Coccia ME,

ym. Complex pelvic mass as a target of

evaluation of vessel distribution by color

Doppler sonography for the diagnosis of

adnexal malignancies: results of a multi-

center European study. J Ultrasound Med

2002;21:1105−11.

• Higgins RV, Matkins JF, Marroum MC.

Comparison of fine needle aspiration

cytologic findings of ovarian cysts with

ovarian histologic findings. Am J Obstet

Gynecol 1999;180:550−3.

• Huhtinen K, Suvitie P, Hiissa J, ym.

Serum HE4 concentration differentiates

malignant ovarian tumours from ovarian

endometriotic cysts. Br J Cancer 2009;21:

1315−9.

• Husson C, Fauconnier A. Adnexal

torsion: a literature review. Eur J Obstet

Gynecol Reprod Biol 2010;150:8–12.

• Jordan S, Green A, Webb P. Benign

epithelial ovarian tumors – cancer

precursors or markers of ovarian cancer

risk? Cancer Causes Control 2006;17:

623−32.

• Levine D, Gosink BB, Wolf SI, ym. Simple

adnexal cysts: the natural history in post-

menopausal women. Radiology 1992;

184:653−9.

• Levine D, Brown DL, Andreotti RF, ym.

Management of symptomatic ovarian and

other adnexal cysts imaged at US. Society

of Radiologists in Ultrasound Consensus

Conference Statement. Ultrasound Q 2010;

26:121−31.

• Lev-Toaff AS, Horrow MM, Andreotti

RF, ym. Clinically suspected adnexal mass.

American College of Radiology, ACR

Appropriateness Criteria, 2009.

• Mancuso A, De Vivo A, Triolo O, ym.

The role of transvaginal ulstrasonography

and serum CA 125 assay combined with

age and hormonal state in the differential

diagnosis of pelvic masses. Eur J Gynecol

Oncol 2004;25:207−10.

• McDonald JM, Doran S, DeSimone CP,

ym. Predicting the risk of malignancy in

adnexal masses. Obstet Gynecol 2010;115:

687.

• Modesitt SC, Pavlik EJ, Ueland FR, ym.

Risk of malignancy in unilocular ovarian

cystic tumors less than 10 centimeters in

diameter. Obstet Gynecol 2003;102:594–9.

• Moore RG, Brown AK, Miller MC, ym.

The use of multiple novel tumor bio-

markers for the detection of ovarian

carcinoma in patients with a pelvic mass.

Gynecol Oncol 2008;108:402−8.

• Myers ER, Bastian LA, Havrilesky LJ, ym.

Management of adnexal mass. Evidence

Report/Technology Assessment No. 130.

AHQR Publication No. 06-004. Rockville,

MD: Agency for Healthcare Research and

Quality 2006.

• Parsons A. Whither the simple ovarian

cyst in postmenopausal women? Ultra-

sound Obstet Gynecol 2002;20:112−6.

• RCOG. Royal College of Obstetricians

and Gynecologists. Ovarian cysts in post-

menopausal women. Guideline No. 34,

2003.

• Tingulstad S, Hagen B, Skeldestad

FE, ym. The risk of malignancy index to

evaluate potential ovarian cancers in local

hospitals. Obstet Gynecol 1999;93:448−52.

• Valentin L, Akrawi D. The natural history

of adnexal cysts incidentally detected

at transvaginal ultrasound examination

in postmenopausal women. Ultrasound

Obstet Gynecol 2002;20:174.

• van den Akker PA, Aalders AL,

Snijders MP, ym. Evaluation of the Risk

of Malignancy Index in daily clinical

management of adnexal masses. Gynecol

Oncol 2010;116:384−8.

• van Nagell JR, DePriest PD, Ueland

FR, ym. Ovarian cancer screening with

annual transvaginal sonography. Cancer

2007;109:1887−96.

• Zanetta G, Lissoni A, Torri V, ym. Role

of puncture and aspiration in expectant

management of simple ovarian cysts: a

randomised study. BMJ 1996;313:1110−3.

Munasarjakystat – tarvitseeko aina leikata vai täytyykö edes seurata?