Sanna Luoto

NAISTEN TYÖHOUSUJEN TUOTEKEHITYS SK TUOTE

OY:LLE

Opinnäytetyö

KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU

Tekstiili- ja vaatetustekniikan koulutusohjelma

Kesäkuu 2008

KESKI-POHJANMAAN TIIVISTELMÄ

AMMATTIKORKEAKOULU

Tekstiili- ja vaatetustekniikan koulutusohjelma

Työn tekijä: Sanna Luoto

Työn nimi: Naisten työhousujen tuotekehitys SK Tuote Oy:lle

Päivämäärä: 13.5.2008 Sivumäärä: 31 + 8 liitettä

Työn ohjaaja: Leena Simonen insinööri (ylempi AMK)

Työelämäohjaaja: Vesa Peltomäki

SK Tuote Oy on Mustasaaressa toimiva muoviteollisuuden yritys. Opinnäytetyön

tarkoituksena oli kaavoittaa naisten työhousut kyseisen yrityksen naistyöntekijöille.

Tuotekehityksen apuna käytettiin naistyöntekijöiden mielipiteitä ja vaatimuksia siitä,

millainen tuotteen tulisi olla. Tavoitteena oli saada aikaan asiakkaille mieluiset työhousut.

Opinnäytetyöhön kuului työhousujen kaavoitus, sarjonta eri kokoihin, mallikappaleiden

valmistus, tuotekorttien sekä taso- ja poikkileikkauskuvien tekeminen. Työhousuista tehtiin

sekä pidempi että lyhyempi malli. Tuotekehitys aloitettiin keväällä 2008 housujen

peruskaavan piirtämisellä. Työskentelyä jatkettiin kaavoitusohjelmalla tietokoneella.

Työhousut sarjottiin eri kokoihin ja niistä tehtiin sovituskappaleet sekä mallikappaleet.

Opinnäytetyön haasteena oli toteuttaa SK Tuote Oy:n naistyöntekijöiden toiveet ja

vaatimukset työhousuista. Ratkaisevia seikkoja olivat vyötärön korkeus, lahkeiden muoto

sekä taskujen määrä ja malli. SK Tuote Oy:n naistyöntekijät olivat tyytyväisiä mallin

ulkonäköön. Toivon mukaan työhousujen kaavoja voidaan käyttää myöhemmin

tuotannossa, jos työhousut halutaan teettää kaikille naistyöntekijöille. Tuotekehitystä

täytyy luultavasti jatkaa myöhemmin, kun mallikappaleiden koekäytöstä saadaan

palautetta.

Avainsanat: tuotekehitys, kaavoitus, sarjonta, työhousut

CENTRAL OSTROBOTHNIA ABSTRACT

UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES

Author: Sanna Luoto

Name of thesis: Development Process of Women’s Work Trousers for SK Tuote Oy

Date: 13 May, 2008 Number of pages: 31 + 8 Appendices

Instructor: Leena Simonen Master of Engineering

Supervisor: Vesa Peltomäki

SK Tuote Oy is a Finnish plastic industry company located in Mustasaari. The aim of this

thesis was to make patterns for women’s work trousers for the employees of SK Tuote Oy.

The opinions and demands of female employees concerning what the product should be

like, were used to aid in the development process. The aim of this thesis was to make cozy

work trousers for the customers.

The development process of this thesis included patternmaking, grading to sizes, making of

samples, designing specification sheets, pattern charts, and cross-section pictures. There

were two types of work trousers which were made; a longer and shorter model. The

development process began in spring 2008 by making the basic patterns. The work was

continued with computer-aided patternmaking software. The patterns for the work trousers

were graded to different sizes and models for fitting and samples were made.

The challenge of this thesis was accomplished according to the wishes and demands for

work trousers of female workers of SK Tuote Oy. The main items were the height of

waistline, shape and length of legs, number and model of pockets. The female employees

of SK Tuote Oy were satisfied with the look of the model. Hopefully the patterns of the

work trousers can be used in the production if trousers are wanted to be produced for all

the female employees of SK Tuote Oy. The development process might continue later

when there is some feedback of the models which will have been tested in practice.

Keywords: development process, patternmaking, grading, work trousers

SISÄLTÖ

1 JOHDANTO 1

2 SK TUOTE OY 2

3 TUOTEKEHITYS 3

3.1 Tuotekehitys yleisesti 3

3.1.1 Tuotekehityksen taustan määrittely 4

3.1.2 Tiedon kerääminen 4

3.1.3 Ideointi ja luonnostelu 5

3.1.4 Valinta ja karsinta 6

3.1.5 Suunnittelu ja prototyyppi 6

3.1.6 Tuotteen testaus 7

3.2 Tuotekehitys vaatetusteollisuudessa 7

3.2.1 Tiedonkeruu 7

3.2.2 Luonnostelu 8

3.2.3 Kaavoitus ja prototyyppi sekä tuotetiedon raportointi 9

3.2.4 Kaavojen sarjonta ja nollasarja 9

4 VAATTEEN KAAVOITUS JA SARJONTA 11

4.1 Mittataulukot suomalaisessa vaatetusteollisuudessa 11

4.1.1 Naisten vaatetuksen mittataulukko N-2001 ja kokomerkinnät 12

4.2 Peruskaava ja kaavan muuntelu 13

4.3 Prototyypin sovitus 13

4.4 Sarjonta 14

4.5 Kaava-asetelmat 15

5 NAISTEN TYÖVAATE 16

5.1 Naisten työvaatteen historiaa Suomessa 16

5.2 Työvaatteen tulevaisuus 17

6 TYÖVAATTEEN SUUNNITTELU 18

6.1 Työvaatekankaat ja niiden ominaisuudet 18

6.2 Työvaatteen mitoitus ja suunnittelu 19

6.3 Työvaatteen pesu ja huolto 20

7 NAISTEN TYÖHOUSUJEN TOTEUTUS 21

7.1 Mittojen ottaminen ja mittataulukon valinta 22

7.2 Peruskaavan piirtäminen, prototyypit sekä digitointi 23

7.3 Sarjonta ja versiot 24

7.4 Asetelmat ja kaavojen tulostus 25

7.5 Mallikappaleiden ompelu 26

7.6 Tuotetiedon raportointi 28

8 YHTEENVETO JA POHDINTA 29

LÄHTEET 31

LIITTEET

1. SK Tuote OY: mittaustulokset

2. Pienoisleikkuuasetelmat

3. Tuotteen valokuvat edestä ja takaa

4. Tasokuvat

5. Poikkileikkauskuvat

6. Tuotekortit

7. Osaluettelot

8. Työvaiheluettelo

1

1 JOHDANTO

Opinnäytetyön tarkoituksena oli valmistaa kaavat ja mallikappaleet naisten työhousuista.

Idea naisten työhousuista tuli muoviteollisuudessa toimivan SK Tuote Oy:n naistyönteki-

jöiltä, jotka eivät olleet tyytyväisiä nykyään tarjolla oleviin työhousumalleihin. SK Tuote

Oy toimi myös opinnäytetyön toimeksiantajana. Visuaalinen suunnittelu toteutettiin syk-

syllä 2007 Malliston ja esitteen suunnittelu -kurssilla. Koska visuaalisesta suunnitelmasta

pidettiin, oli luonnollista jatkaa työhousujen kehittämistä edelleen. Tähän kehitysprosessiin

kuuluivat kaavoitus, mallikappaleiden valmistus, sarjonta, sovituskappaleiden ompelu sekä

tuotekorttien ja saumojen poikkileikkauskuvien tekeminen. Opinnäytetyö sisältää siis edel-

lä luetellut asiat.

Työn lähtökohtana oli tehdä SK Tuote Oy:n naisille sopivat työhousut. Ongelmana oli rat-

kaista housujen mallia ja pituutta koskeva pulma sekä se, että pitkät lahkeet ovat kesällä

liian kuumat teollisuushallissa. Osalle SK Tuote Oy:n naisista nykyisin käytössä olevat

työhousut olivat liian pitkät tai lyhyet. Tämän lisäksi housut olivat yleensä joko miesten

perusmallia tai käyttäjien mielestä liian ”mummomaista” naisten mallia. Loppujen lopuksi

päädyttiin suunnittelemaan kahdet eripituiset ja -malliset työhousut, joissa on kesäksi ly-

hennysmahdollisuus.

Tässä työssä kerrotaan naisten työvaatteesta ja työvaatteen suunnittelusta sekä tuotekehi-

tyksestä niin yleisesti kuin vaatetusteollisuuden näkökulmasta. Tarkemmin keskitytään

tuotekehityksen osalta kaavoituksen ja sarjonnan saloihin, koska ne käsittävät suurimman

osan opinnäytetyön toteutuksesta. Lopuksi käydään läpi se, kuinka työ toteutettiin, ja arvi-

oidaan sekä pohditaan työn suoritusta.

2

2 SK TUOTE OY

SK Tuote Oy on muovisia kattojen kiinnikkeitä ja läpivientejä valmistava yritys, jonka

pääpaikka ja tuotanto sijaitsevat Mustasaaressa. Yrityksellä on myös oma yksikkönsä Es-

poossa. SK Tuote Oy:llä on yhteensä noin 80 työntekijää. Vuonna 1975 perustettu yritys

sai alkunsa, kun ensimmäinen tasakatoille suunnattu kiinnike, jolla lämpöeristeet saatiin

kiinnitettyä kantavaan profiilipeltiin, keksittiin. Nimensä yritys sai tämän ensimmäisen

kiinnikkeen nimestä: sienikiinnike. Samana vuonna kiinnikkeiden valmistus aloitettiin teet-

tämällä niitä toisella yrityksellä. Vuonna 1980 yritys alkoi itse valmistaa kiinnikkeitä oma-

kotitaloihin, ja samana vuonna alkoi vientitoiminta. Nykyään SK Tuote Oy vie tuotteitaan

30:een eri maahan. (SK Tuote Oy 2008.)

SK Tuote Oy:llä on nykyään kaksi tuoteryhmää: Vilpe ja SK Fastening. Vilpe-

tuoteryhmään kuuluvat läpiviennit, poistoputket, huippuimurit, tiivistyslaipat, alipainetuu-

lettimet ja kattokaivot sekä jyrkille että loiville katoille. SK Fastening on erityyppisten

katto- ja seinäkiinnikkeiden tuoteryhmä. (SK Tuote Oy 2008.)

SK Tuote Oy:n toiminta-ajatus perustuu helposti asennettavien kattotarviketuotteiden

suunnitteluun ja valmistukseen lähinnä kateasennusliikkeille, LVI-tukkureille, urakoitsi-

joille sekä katevalmistajille. Yrityksen missio on tarjota kestäviä ja laadukkaita tuotteita

kateasennuksiin, kiinnikkeisiin ja ilmastointiin sekä olla omalta osaltaan mukana rakenta-

misen kehityksessä. (SK Tuote Oy 2008.)

3

3 TUOTEKEHITYS

Tuotekehitys tarkoittaa uuden tai jo olemassa olevan tuotteen kehittelyä, jonka lähtökohta-

na on täyttää tuotteen käyttäjän tarpeet. Samalla tulee kuitenkin ottaa huomioon liiketalou-

delliset näkökohdat sekä resurssit. Tuotekehitys on yleensä projektityyppistä toimintaa,

joka kattaa kaiken ideasta tuotteen varsinaiseen valmistukseen saakka. (Jaakkola & Tunke-

lo 1987, 12, 17, 87.)

Tuotesuunnittelu ja -kehitys ovat merkityksiltään hyvin lähellä toisiaan. Tuotekehitys on

lähinnä markkinoinnin näkökulmasta toteutettua tuotteen kehittelyä, kun taas tuotesuunnit-

telu keskittyy enemmän tuotteen kehittämiseen suunnittelun kannalta. Näillä molemmilla

on kuitenkin samantyyppiset toimintavaiheet. (Häti-Korkeila & Kähönen 1985, 56.)

3.1 Tuotekehitys yleisesti

Ennen varsinaisen tuotekehitystyön aloittamista projektille on tehtävä oma suunnitelmansa.

Selvitettävänä on aikataulu, käytettävissä olevat laitteet ja välineet, resurssit ja kustannuk-

set ja lisäksi se, kuinka laaja työ on ja mikä on suunnittelijan asema työn edetessä. Suunni-

telman pohjalta laaditaan tuotekehityksen vaiheet sisältävä aikataulu. Tämän avulla voi-

daan myöhemmin seurata työn etenemistä sekä tavoitteiden saavuttamista. (Häti-Korkeila

& Kähonen 1985, 82−84.)

Varsinainen tuotekehitystyö lähtee liikkeelle tarpeen ja idean määrittämisestä, josta kehitys

jatkuu aina tuotteen valmistukseen saakka. Tuotekehitysprosessin voi toteuttaa yksi henki-

lö tai ryhmä ihmisiä. Kehitystyön tekijä voi olla, ja useimmiten onkin, eri henkilö kuin

loppu tuotteen valmistaja. Tällöin kehitysvaiheissa tulee ottaa huomioon ne keinot, joilla

siirretään toteutuksessa tarvittava tieto valmistajalle ymmärrettävässä muodossa. (Häti-

Korkeila & Kähönen 1985, 73, 105.)

4

3.1.1 Tuotekehityksen taustan määrittely

Lähtökohtien ja tarpeiden selvitys on tarpeen, jotta tiedetään, mikä on ideoinnin perusta.

Samalla selvitetään, mitä tehdään, kenelle ja miksi. Tässä vaiheessa tulee miettiä käyttäjäl-

le ominaiset piirteet sekä huomioida se, missä ympäristössä tuotetta käytetään. (Risikko &

Marttila-Vesalainen 2005, 14−15.)

Tuotekehityksen lähtökohtien määrittämisessä selvitetään, miksi tuotekehitystä lähdetään

toteuttamaan. Useimmiten uuden tuotteen tai jo olemassa olevan tuotteen kehittelyn syyt

pohjautuvat useaan eri lähtökohtaan. Vanhan tuotteen kehitysprosessi lähtee liikkeelle lä-

hes aina tuotteen käyttäjien sekä asiakkaiden parannusehdotuksien sekä tarpeiden muuttu-

misen pohjalta. Jos kuitenkin kyseessä on tuotteen kysynnän heikkeneminen, tulee miettiä,

onko vanhan tuotteen kehitys tarpeellista vai olisiko täysin uusi tuote parempi vaihtoehto

nostamaan kysynnän tasoa. Joissakin tapauksissa uusi kilpailija alalla johtaa tuotekehityk-

sen aloittamiseen. Syy kehitysprosessin aloittamiseen voi olla myös yllättäen keksitty idea

tuotteesta tai markkinarako, joka on sopiva yrityksen tuotantoon. Yksi vaihtoehto tuoteke-

hityksen lähtökohdaksi ovat erityyppiset tutkimukset sekä kirjallisuuslähteet. Tuotekehi-

tyksen lähtökohtien määrittämisen jälkeen tulee huomioida, miten tuote sopii yrityksen

tuoteohjelmaan sekä liikeideaan. On myös selvitettävä, mihin yrityksen resurssit riittävät.

(Jaakkola & Tunkelo 1987, 101−102, 109.)

3.1.2 Tiedon kerääminen

Tuotekehityksen rajat ja mahdollisuudet määritellään tiedonkeruun avulla. Tässä vaiheessa

tutkitaan tarkemmin tuotteen loppukäyttäjän ominaisuudet ja odotukset sekä analysoidaan,

onko tuote tarpeellinen. Samalla kartoitetaan tuotteen kilpailijat, minkä pohjalta mietitään

mahdollisuudet markkinoilla. Tuotannon kannalta on oleellista tutkia, ovatko valmistus-

menetelmät mahdollisia nykyisillä laitteilla vai tuleeko uuden tuotteen ohella uusia inves-

tointeja. Standardit ja lait tulee tarkistaa materiaalien sekä tuotteen teknisen puolen osalta.

Tärkeä on myös rajata tuotteen hintataso, jotta tiedetään, minkälaisia materiaaleja sekä

valmistusmenetelmiä tuotteeseen voidaan käyttää. (Häti-Korkeila & Kähönen 1985,

86−87.)

5

Koska tuotekehitys on yleensä uusien alueiden tutkimisen ja mahdollisuuksien ”temmel-

lyskenttä”, tulee sen pohjautua johonkin tarkempaan tietoon. Tuotteelle asetetut vaatimuk-

set ovat tiedonkeruun pohjalta merkittäviä, koska ne voivat muodostua tuotteen tärkeim-

miksi kilpailutekijöiksi. Tuotevaatimuksissa määritellään kriteerit tietyille asioille. Näitä

asioita ovat muun muassa tuotteen välttämättömät ominaisuudet, huollettavuus, käytön

turvallisuus ja soveltuvuus ympäristöön, tuotantotekniset seikat, ulkonäkö sekä hinta- ja

laatutaso. (Jaakkola & Tunkelo 1987, 124−127.)

3.1.3 Ideointi ja luonnostelu

Ideointi voi olla järjestelmällistä idean hakua, tai se voi syntyä kuin itsestään. Tässä vai-

heessa jokainen ajatus on otettava huomioon, koska jokin niistä voi olla juuri se ratkaiseva

näkökulman avaaja, mistä lopullinen idea syntyy. Ideoinnissa ei siis kannata tyrmätä heti

tilanteeseen sopimatonta ajatusta. Ryhmässä toteutettu ideointi tuo eri näkökulmia sekä

monipuolisuutta ideoihin. (Häti-Korkeila & Kähönen 1985, 93.)

Ideoinnin pohjana voidaan käyttää yrityksen sisäisiä sekä ulkoisia lähteitä. Ulkoisiin läh-

teisiin kuuluvat muun muassa tuotteiden käyttäjät, messut, erilaiset tutkimukset aiheesta

sekä kirjallisuus. Yrityksen sisältä tulevat aloitteet ovat sisäisiä lähteitä. Näihin kuuluvat

myös ideariihet, keskustelut, kokoukset ja neuvottelut sekä yrityksen suorittama tutkimus-

ja kehitystyö. Ideoita syntyy jatkuvasti, ja niitä kannattaa kerätä koko ajan. Mitä enemmän

ideoita syntyy, sitä varmemmin niistä löytyy jokin toteutuskelpoinen idea. (Jaakkola &

Tunkelo 1987, 116.)

Ideointia voidaan siis toteuttaa jatkuvasti ja järjestelmällisesti. Joskus ideoita ei ole val-

miiksi tarjolla tuotekehitystä varten. Tällöin voidaan käyttää luovia ongelmanratkaisume-

netelmiä, kuten esimerkiksi aivoriihtä, tuumatalkoita sekä morfologista analyysiä, jossa

ongelma hajotetaan osiin ja ratkaistaan yksi kerrallaan. Menetelmiä on paljon, mutta niillä

kaikilla on yhteisiä piirteitä. Aluksi täytyy määrittää, mikä on ongelma. Tämän jälkeen

ideointia toteutetaan vapaasti. Asetettujen kriteerien perusteella vapaan ideoinnin sadosta

korjataan jatkokäsittelyyn kehityskelpoiset ideat, joiden perusteella kehitetään toteuttamis-

kelpoinen idea. (Jaakkola & Tunkelo 1987, 120.)

6

Luonnostelu voi kuulua osana ideointiin, mutta se voidaan toteuttaa myös erikseen. Luon-

nokset auttavat arvostelua ja vertailua, koska ne on esitetty konkreettisemmassa muodossa.

Tuotteen eri osista voidaan tehdä tarkempia luonnoksia sekä malleja, jotta ne olisivat hel-

pommin ymmärrettävissä. (Häti-Korkeila & Kähönen 1985, 94.)

3.1.4 Valinta ja karsinta

Lopulliseen kehitykseen sopivan idean löytyminen vaatii ideoiden vertailua ja karsintaa.

Karsinta suoritetaan erilaisten kriteerien avulla. Tätä ennen ideoita on arvioitava ja vertail-

tava keskenään eri näkökulmista. Jos karsinta suoritetaan ryhmässä, on siinä oltava muka-

na toteutuksen ja markkinoinnin sekä suunnittelun ammattilaisia. Vertailussa voidaan käyt-

tää apuna myös tuotteen käyttäjien mielipiteitä. Valinta on hyvä suorittaa useassa vaihees-

sa, jos ideoita on paljon. (Häti-Korkeila & Kähönen 1985, 98.)

Karsinnan kriteerit voivat muuttua eri vaiheissa vaativammiksi. Kun ensimmäisessä karsin-

tavaiheessa arviointi pohjautuu ulkomuotoon ja muihin laadullisiin ominaisuuksiin, viimei-

sessä vaiheessa kriteerit ovat käytettävyyden ja teknisten ominaisuuksien vertailua. Valin-

nan ja karsinnan tapahtuessa tuotekehityksen ulkopuolelle jäävät ideat kannattaa säilyttää

myöhempiä tuotekehitysprojekteja varten. Useiden vaiheiden jälkeen karsinnan avulla löy-

detään parhaiten sopiva tuoteidea. (Jaakkola & Tunkelo 1987, 134.)

3.1.5 Suunnittelu ja prototyyppi

Suunnittelu ja prototyyppi -vaiheessa tuoteidea tai luonnos kehitellään valmiiksi suunni-

telmaksi toteutusta varten. Tuotteen yksityiskohdat suunnitellaan vaatimusten mukaan to-

teutuskelpoisiksi. Tällöin otetaan huomioon kaikki tuotteeseen liittyvät seikat standardeista

ja laeista aina muotoiluun saakka. Näiden kahden vaiheen yhteydessä jatketaan ideointia,

jota arvioidaan ja vertaillaan. (Häti-Korkeila & Kähönen 1985, 99, 101.)

Prototyyppi tai koekappale valmistetaan luonnosten ja ideoiden pohjalta. Tämä on kokei-

luvaihe, jossa tutkitaan tuotteen toimivuutta käytännössä. Prototyyppejä valmistetaan yksi

tai useampia, ja mitä arvostellaan toteutukseen liittyvien asioiden pohjalta. Tässä vaiheessa

7

huomataan, miten tuote todellisuudessa vastaa muotoilun ja teknisen toteutuksen vaati-

muksia. (Anttila 1993, 201.)

3.1.6 Tuotteen testaus

On hyvä testata tuotetta mahdollisimman oikeanlaisissa olosuhteissa ennen sen varsinaisen

tuotannon ja myynnin aloittamista. Tällä tavoin saadaan selville mitä muutoksia ja korja-

uksia tuotteeseen tulisi tehdä. Tuotteesta valmistetaan yleensä koesarja tuotannon mene-

telmien ja välineiden testaamiseksi. Näin varmistetaan toimiva tuote sekä valmistus. (Jaak-

kola & Tunkelo 1987, 161–162.)

3.2 Tuotekehitys vaatetusteollisuudessa

Sanoilla tuotekehitys ja tuotesuunnittelu tarkoitetaan usein samaa asiaa. Vaatetusteollisuu-

dessa suunnittelulla tarkoitetaan kokonaisen vaatemalliston tai yhden vaatekappaleen

suunnittelua. Tuotesuunnittelun kehitysprosessiin osallistuu vaatetusteollisuudessa useita

eri tahoja. Pääsuunnittelijan ohella yleensä prosessissa ovat mukana muun muassa malli-

mestari, tuotannon ja markkinoinnin edustajat sekä vaatteen loppukäyttäjät testaajina.

Suunnittelun lähtökohtana on toteuttaa vaate, jossa toiminnallisuus, suojaavuus sekä ulko-

näkö tukevat toisiaan. (Risikko & Marttila-Vesalainen 2005, 12, 14.)

3.2.1 Tiedonkeruu

Vaatteen suunnitteluprosessi alkaa tiedonkeruulla. Pohjaa suunnittelutyölle saadaan muun

muassa alan messuilta ympäri maailmaa, markkina-analyyseistä, ajankohtaisista tapahtu-

mista, lehdistä, myyntien seurannasta sekä vallitsevista muotisuuntauksista maailmalta.

Tärkein ideoiden lähde ovat vaatteen loppukäyttäjät, joiden toiveet ja tarpeet tulee huomi-

oida suunnittelussa. (Eberle, Hermeling, Hornberg, Kilgus, Menzer & Ring 2002, 212.)

Markkina-analyyseillä saadaan tieto siitä, mitä ihmiset ostavat ja mikä on heidän ostovoi-

mansa. Seuraamalla muita teollisuudenaloja tiedetään vallitseva taloudellinen tila, joka

8

vaikuttaa ihmisten ostokäyttäytymiseen. Jos taloudellisesti menee hyvin, ihmisillä on pa-

remmin varaa ostaa vaatteita. Samalla tulee seurata oman alan kehitystä. Tässä vaiheessa

tulisi myös tutkia, kenelle tuotteita ollaan tekemässä; kerätään tietoa asiakkaista muun mu-

assa ikäryhmien, rodun, koulutuksen, siviilisäädyn ja ostokäyttäytymisen mukaan, jotta

tiedetään, minkä tyyppisille ihmisille vaatetta suunnitellaan. Erilaiset elämäntavat vaikut-

tavat myös siihen, millaisia vaatteita ihmiset haluaisivat ostaa. (Johnson & Moore 2001,

107−119.)

Tiedonkeruuta tehdään myös uusimpien trendien parissa. Tarkastelun kohteena ovat mallit,

muodot, värit, uusimmat materiaalit, materiaalien ja työn hinnat sekä se, missä vaatteita

valmistetaan. Messuilta ja lehdistä saa tietoa tulevan kauden väreistä, malleista ja materiaa-

leista. Jos suunnittelija on tehnyt aikaisemmin malliston, sitä on hyvä analysoida, jotta tie-

detään, mitä tulisi tehdä toisin. Tutkimusta voi tehdä myös ostamalla vaatteita tai kiertele-

mällä katsomassa näyteikkunoita. Näin voidaan saada ideoita ja samalla nähdään kilpaili-

joiden tämän hetkiset tuotteet, joiden pohjalta voidaan ennustaa, mitä he tekevät tulevai-

suudessa. (Johnson & Moore 2001, 120−121, 134, 136)

3.2.2 Luonnostelu

Luonnostelu aloitetaan tekemällä ”ideamaailma”, johon kootaan malliston tai tuotteen läh-

tökohtia, kuten värejä, malleja ja tyylejä. Samalla etsitään materiaalinäytteitä, kuvia, sanoja

sekä muita tuotteisiin liittyviä aineistoja, joista suunnittelija voi saada inspiraatiota. Tämän

jälkeen luonnostellaan vaatteet mallikuviksi ihmisen päällä kuvattuna. (Johnson & Moore

2001, 164.)

Luonnostelun avulla pyritään piirtämällä kuvaamaan vaate jokaista yksityiskohtaa myöten.

Tässä vaiheessa tulee ottaa huomioon käytettävän materiaalin ominaisuudet sekä toimi-

vuus. Vaatteen muotoon vaikuttavat materiaali, käyttökohde, käyttäjien tarpeet sekä käyttä-

jien persoonallisuus. Useista luonnoksista ja malleista kootaan mallistopalaverissa vaate-

mallisto. (Eberle ym. 2002, 212, 218−219.)

Luonnosteluvaiheen yhteydessä tulee huomioida myös tuotteen hinnoittelu. Tuotteen hinta

koostuu pääosin materiaalista, mallin muodosta ja yksityiskohdista, työstä sekä kuljetuksis-

9

ta. Materiaaleista ja lisätarvikkeista voidaan selvittää, olisiko joku vastaava, halvempi

vaihtoehto parempi. Samoin voi myös ajatella mallista, voisiko sen toteuttaa toisin, keinol-

la, joka olisi halvempi. Jokainen tuotteeseen liittyvä seikka voidaan tarkistaa kulujen mu-

kaan, jottei tuotteesta tule liian kallis asiakkaalle. Pitää myös muistaa, että sekä itselle että

jälleenmyyjälle tulee jäädä jotain käteen myynnin yhteydessä. (Johnson & Moore 2001,

171−172, 182.)

3.2.3 Kaavoitus ja prototyyppi sekä tuotetiedon raportointi

Malliston luonnosten pohjalta valmistetaan kaavat vaatteen valmistusta varten. Kaavoitus

tapahtuu joko käsin tai tietokoneen avustuksella. Yrityksillä on useimmiten valmiina vaat-

teiden peruskaavat, joiden avulla voidaan muunnella uudet kaavat. Jos valmiita kaavoja ei

ole, voidaan kaavoitus aloittaa peruskaavan piirtämisellä. Kaavojen avulla valmistetaan

prototyyppi, jolla testataan kaavojen istuvuus. Ellei malli ole vaatimuksien mukainen, se

tulee korjata tai se hylätään kokonaan. Prototyypin valmistuksen ohella kerätään tietoa

kaavoituksen, leikkuun ja ompelun osalta erilaisille lomakkeille tuotantoa varten. (Eberle

ym. 2002, 143, 212.)

Valmistukselle tärkeät tiedot kerätään lomakkeille. Tuotekortti on peruslomake, josta käy-

vät ilmi yhden mallin tiedot mallin nimestä ja valmistusmäärästä yritykselle tärkeisiin se-

sonki- ja tuotenumeroihin asti. Tuotekortti sisältää yleensä tuotekuvan, mallin kuvauksen,

materiaalinäytteen ja tarvittavien tarvikkeiden kuvauksen sekä määrän. Tuotekortissa voi-

daan myös kertoa erityiset valmistustekniset ohjeet. Laatuohjeet kerätään erilliselle lomak-

keelle. Osaluettelossa kerrotaan tuotteen eri osat ja materiaalikortissa valmistukseen tarvit-

tavat materiaalit yhden tuotteen osalta. Kaavojen valmistuksen yhteydessä kerätään luettelo

kaavoista piirroksina sekä leikattavien osien määrästä. Tätä kutsutaan kaavaluetteloksi.

Työvaiheluettelo sisältää tuotteen valmistuksen järjestyksen sekä käytettävät välineet ja

laitteet. Ennen lopullisen tuotannon aloitusta tehdään työohjeet sarjatuotantoa varten. Jo-

kainen lomake auttaa omalta osaltaan tuotteen valmistukseen tarvittavan tiedon siirtämistä.

(Eberle ym. 2002, 200–201.)

10

3.2.4 Kaavojen sarjonta ja nollasarja

Sarjonta tarkoittaa kaavojen muuttamista eri kokoihin. Hyväksytyn prototyypin jälkeen

kaavat sarjotaan haluttuihin kokoihin tiettyjen sarjontasääntöjen mukaan. Tämä voidaan

tehdä manuaalisesti tai tietokoneella. Käsintehtynä sarjonnassa lasketaan joka kokoon tie-

tyistä kaavan kohdista pisteitä, jotka yhdistetään alkuperäistä kaavaa mukailevilla viivoilla.

Tietokoneella sarjottaessa sarjontasäännöt syötetään tietokoneeseen, jolloin ohjelma piirtää

viivat itse. Tietokoneella työskenneltäessä kaavat sijoitetaan asetelmaksi tietokoneen näy-

töllä ja tulostetaan piirturilla oikeankokoisena paperille. (Eberle ym. 2002, 144–145)

Kaavojen valmistuttua jokaisesta malliston mallista valmistetaan nollasarja, joka käsittää

yleensä kolme eri kokoa yhdestä mallista. Näillä tarkistetaan eri kokojen istuvuus. Valmis-

tuksesta saadut tiedot kerätään lomakkeilla myöhempää tuotantoa varten. Sekä nollasarja

että lomakkeet tarkistetaan mallistopalaverissa. Korjauksia tehdään niin kauan, kunnes

malli ja lomakkeet ovat hyväksyttäviä. (Eberle ym. 2002, 212.)

11

4 VAATTEEN KAAVOITUS JA SARJONTA

Vaatteen valmistukselle perustan antavat kaavat, jotka kuvaavat tuotteiden osat tasokuvina.

Kaavoja tarvitaan, jotta vaatteen osien leikkaaminen käytettävästä materiaalista olisi hel-

pompaa. Kaavoitukseen tarvittavat mitat lasketaan erityyppisillä menetelmillä, mutta ylei-

sesti tarvittavia mittoja ovat henkilön vartalon mitat, laskentakaavojen avulla saadut mitat

vartalon mitoista (esimerkiksi selän leveys), yleiset taulukkomitat ja valmiin vaatteen mi-

tat. Näitä mittoja käyttämällä voidaan piirtää peruskaava vaatteesta joko käsin tai tietoko-

neen avustuksella. Joillakin yrityksillä on jo valmiina peruskaavat tuotteista, ja niiden avul-

la muunnellaan uudet kaavat. (Eberle ym. 2002, 143, 213.)

Kaavoja voidaan myös tehdä mallinuken avulla. Tällä tavalla toteutetussa kaavoituksessa

nuken tulee vastata mahdollisimman hyvin loppukäyttäjää. Mallinuken päälle muotoillaan

kaavapaperi tai kangas halutun mallin mukaan, jolloin nähdään heti, mikä malli sopii par-

haiten käyttäjälle. Nukessa täytyy olla merkattuna keskietulinja, keskitakalinja, sivulinjat,

olkalinjat, rinnanympärys, vyötärönympärys, lantionympärys ja kädentienympärys. Nämä

merkkaukset helpottavat kaavapaperin tai kankaan asettelemista oikeaan asentoon ja koh-

taan mallinuken päälle. (Anttila & Jokinen 2005, 100−103.)

4.1 Mittataulukot suomalaisessa vaatetusteollisuudessa

Sarjavalmistuksessa voidaan käyttää valmiita mittataulukoita kaavoituksen perustana. Tä-

mä mahdollistaa edullisen tavan valmistaa eri kokoisia vaatteita. (Eberle ym. 2002, 213.)

Suomen vaatetusteollisuudelle on laadittu omat mittataulukot, jotka on tehty suomalaisen

väestön mittauksien pohjalta. Naisten mittataulukko N-2001 on koottu vuosien 1999−2001

aikana ja se käsittää kaksi ikäryhmää, jotka on jaettu kuuteen pituusluokkaan ja kuuteen

vartalotyyppiin. Naisten mittataulukossa on myös jokaiseen vartalotyyppiin kolme eri vyö-

tärönympärysvaihtoehtoa. Miesten PASSELI-mittataulukko on tehty vuonna 1988. Se pe-

rustuu vuonna 1969 tehtyyn mittataulukkoon sekä yritysten mittaustietouteen ja ulkomais-

ten mittataulukoiden vertailuun. Miesten PASSELI-mittataulukossa on viisi vartalotyyppiä

ja viisi pituusryhmää. Lasten PASSELI-mittataulukko on vuodelta 1984. Lasten mittatau-

lukko on laadittu valmistajien mittaustietouden ja ulkomaisten mittataulukoiden pohjalta

12

asiantuntijatyönä. Lasten PASSELI-mittataulukossa on kolme pituusryhmää sekä kolme eri

vartalotyyppiä. (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry.)

4.1.1 Naisten vaatetuksen mittataulukko N-2001 ja kokomerkinnät

Naisten vaatetuksen mittataulukossa N-2001 on kaksi eri ikäryhmää: 15−64-vuotiaat sekä

yli 64-vuotiaat. Molemmat ikäryhmät on jaoteltu kuuteen pituusluokkaan neljän senttimet-

rin välein. Tämän lisäksi ikäryhmät on jaettu kuuteen eri vartalotyyppiin (TAULUKKO 1).

Jokaisessa mittataulukossa on myös kolme vyötärönympärysvaihtoehtoa: hoikka, normaali

ja tukeva. Pituuden lisäksi mittataulukoissa on 70 mittaa, jotka on koottu mittaustutkimuk-

silla 1550 suomalaisen naisen avulla. (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry.)

Standardeissa on määritelty, miten kokomerkintä tulisi ilmaista vaatteissa. Päällys-, neule-

ja alusvaatteiden koko pitäisi ilmoittaa vartalon kaaviokuvan avulla, johon on merkitty

tuotteen tunnusmitat. Esimerkiksi housujen kokomerkinnässä ilmoitetaan lantionympärys

sekä pituusmittana joko jalan sisäpituus, sivun pituus tai vartalon koko pituus. Kokokoodit

ilmoitetaan numeroilla 32−56 ja pituusluokka numeroilla 152, 156, 160, 164, 168, 170,

172 tai pituusluokkien vaihteluvälillä. Vartalotyyppi ilmaistaan isoilla kirjaimilla ja vyötä-

rönympärysmitta senttimetreinä. Yli 64-vuotiaiden ikäryhmä merkitään kirjaintunnuksella

E. (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry.)

Pituusluokat

15−64-vuotiaat

Pituusluokat

yli 64-vuotiaat

Vartalotyypit

156 cm 152 cm AC hyvin rintava

160 cm 156 cm AB rintava

164 cm 160 cm A kapea lantio

168 cm 164 cm B normaali lantio

172 cm 168 cm C lanteikas

176 cm 170 cm D leveä lantio

TAULUKKO 1. Naistenvaatteiden mittataulukon N-2001 rakenne. (mukaillen Tekstiili- ja

vaatetusteollisuus ry 2001.)

13

4.2 Peruskaava ja kaavan muuntelu

Peruskaava on paidan, hihan, hameen tai housujen kaavat, jotka tehdään omien mittojen ja

tiettyjen laskusääntöjen mukaan. Tällaisesta kaavasta saadaan runko, jota voidaan käyttää

erilaisten kaavojen muokkaamisen pohjana. Peruskaavaa täytyy muokata niin, että se istuu

hyvin. Tämä tehdään siksi, että peruskaavassa olleet virheet eivät siirry sen pohjalta tehtä-

viin kaavoihin. (Armstrong 1995, 56−57.)

Peruskaava voidaan piirtää joko käsin tai tietokoneella kaavoitusohjelmalla. Käsin piirretyt

kaavat voidaan myös siirtää tietokoneelle digitoimalla ne digitointitason avulla. Tällöin

kaavat muuttuvat numeeriseen muotoon, jota tietokone ymmärtää. Peruskaavaa voidaan

myös muokata kaavoitusohjelmilla. Näillä ohjelmilla voidaan esimerkiksi muokata kaavan

ääriviivoja tai asentoa sekä lisätä tai poistaa hakkeja ja sisämerkkejä. Tietokoneella tehdyt

tai muokatut kaavat tallennetaan tiedostoihin, joista ne saadaan uudelleen käyttöön aina

tarvittaessa. (Eberle ym. 2002, 143.)

Peruskaavan pohjalta voidaan siis muokata monenlaisia kaavoja. Muokkaus tapahtuu

yleensä ääriviivojen muuntamisella sekä muotolaskosten siirtämisellä tai poistamisella.

Näillä menetelmillä voidaan määritellä, minkä muotoinen vaatteesta tulee. Ennen muok-

kaamista kannattaa kuitenkin huomioida se, että alkuperäinen peruskaava kannattaa säästää

sellaisenaan, koska sitä voidaan käyttää uudelleen apuna kaavojen valmistamisessa. (Arm-

strong 1995, 80.)

4.3 Prototyypin sovitus

Vaatteen istuvuus, käyttömukavuus ja malli tarkistetaan sovituksessa. Samalla tehdään

myös mahdollisten virheiden korjauksia. Sovituskappale valmistetaan yleensä lopullista

materiaalia vastaavasta, mutta edullisemmasta kankaasta. Tässä yhteydessä tarkistetaan

taskujen ja nappien paikat, kaulukset, vyötärökaitale ja erilaiset käänteet sekä helman, hi-

han ja lahkeen pituus. (Anttila & Jokinen 2005, 12, 39, 41.)

Sovituksessa voidaan tehdä korjauksia istuvuuden parantamiseksi. Esimerkiksi housujen

istuvuuteen vaikuttavat muun muassa lahkeen pituus, istumapituus, sivujen kaarevuus ja

14

haarakoukkujen muoto. Jos housut on tehty tietylle henkilölle, vartalon muodot vaikuttavat

istuvuuteen. Yleensä huonosti istuvissa housuissa syntyy pusseja, kiristyksiä ja/tai väljyyk-

siä eri puolille sovitettavia housuja. (Anttila & Jokinen 2005, 57−70.)

4.4 Sarjonta

Sarjonta on kaavan muuttamista eri kokoihin. Tämä voidaan tehdä manuaalisesti tai tieto-

koneen avustuksella. Kaava sarjotaan pienempiin ja suurempiin kokoihin käyttämällä apu-

na mittataulukosta laskemalla saatuja arvoja. Sarjonta tapahtuu kaavan pituus- ja leveys-

suunnassa annettavilla sarjonta-arvoilla kaavan kulmissa, hakkien ja linjojen kohdalla ole-

ville pisteille, joita kutsutaan sarjontapisteiksi. Kaava voi olla saumanvaraton tai sauman-

varallinen sarjottaessa. (Harjunpää & Kuoppala 2001, 6.)

Sarjonta-arvot lasketaan tiettyjen laskentakaavojen mukaan. Arvoja lasketaan niin monelle

koolle kuin kokolajitelmaan halutaan. Kokojen väliset erot lasketaan mittataulukosta mil-

limetreinä. Jos laskettuja eroja pyöristetään liikaa, se vaikuttaa yllättävän suuresti ääriko-

koihin. Jokaiseen kaavan sarjontapisteeseen ei aina löydy valmista laskukaavaa, joten jos-

kus sarjonta vaatii kokeilemista. (Harjunpää & Kuoppala 2001, 6.)

Sarjonta tehdään peruskooksi valitulle kaavalle, jota muutetaan koosta toiseen pienemmäk-

si tai suuremmaksi. Kaavan tulee olla täysin suorassa sarjonnan aikana, koska muutokset

tehdään x- ja y-akselin suuntaisesti. Aluksi kaavaan määritellään nollapiste, joka on jokai-

sessa koossa samassa kohdassa. Tämä on piste, jonka kohdalta piirretään x- ja y-akseli,

jolloin nollapiste toimii origona. Akselien linjojen eli nollalinjojen kohdalla sarjonnassa ei

tapahdu muutosta kuin akselin suuntaisesti. Koska sarjonta-arvot määritellään näiden akse-

lien avulla, osa arvoista on positiivisia ja osa negatiivisia. (Harjunpää & Kuoppala 2001,

6.)

Sarjonnan jälkeen kaavat tarkistetaan yhteen ommeltavien saumojen kohdalta, joiden pi-

tuuksien tulisi täsmätä. Virheitä voi tulla, koska yleensä sarjottavat kaavat eivät vastaa tar-

peeksi tarkasti kirjoissa esiintyvien valmiiden sarjontamallien kaavoja, jolloin esimerkiksi

leikkaussaumat ovat eri kohdissa. Tietokoneella virheet johtuvat ohjelmien automaattisesta

kaarien pyöristämisestä. (Harjunpää & Kuoppala 2001, 11.)

15

Tietokoneella tehty sarjonta tehdään syöttämällä sarjonta-arvot sarjontapisteisiin. Ohjelma

sarjoo automaattisesti peruskoon kaavan eri kokoihin. Sarjontakartat voidaan nähdä tieto-

koneen näytöllä pienoiskoossa, jolloin kaikki koot ovat päällekkäin. Samalla huomataan

heti, mitä korjauksia sarjonta vaatii. (Eberle ym. 2002, 144.)

4.5 Kaava-asetelmat

Sarjonnan jälkeen kaavoista tehdään leikkuuta varten asetelma. Tätä tehtäessä tulee huo-

mioida kankaan tai neuleen ominaisuudet, kuten esimerkiksi kankaan langansuunta, kuvio

sekä nukan suunta. Kaava-asetelma voidaan tehdä käsin tai tietokoneella. Käsin tehtynä

kaavapiirros tehdään kankaalle tai kaavapaperille niin, että kaavojen väliin jää mahdolli-

simman vähän tyhjää tilaa. Apuna voidaan käyttää pienoiskaavoilla tehtyä pienemmässä

mittakaavassa olevaa kaava-asetelmaa. (Eberle ym. 2002, 146.)

Kaava-asetelma voidaan siis tehdä myös tietokoneella. Tietokoneohjelmilla asetelmat teh-

dään joko manuaalisesti tai tietokoneen ”älyä” hyödyntäen. Manuaalisesti tehtynä kaavan

osat järjestetään itse tietokoneen näytölle asetelmaksi. Automaattinen kaavojenasettelu

tekee asetelman itsestään asetettujen kriteerien mukaan jättäen mahdollisimman vähän tilaa

kaavojen väliin, jolloin hukkaprosentti on pienin mahdollinen. Valmis kaava-asetelma tal-

lennetaan tiedostoon, tulostetaan piirturilla tai lähetetään suoraan automaattileikkurille.

(Eberle ym. 2002, 146.)

16

5 NAISTEN TYÖVAATE

Työvaate on vaate, jonka tarkoituksena on useimmiten suojata työtä tehtäessä, mutta se voi

myös ilmaista ammattia. Työvaatteena on myös joillakin aloilla tavallinen arkivaatetus.

Nykyään työvaatetus voidaan jakaa neljään eri pääryhmään: imago- ja yritysvaatetukseen,

työssä käytettävään tavalliseen vaatetukseen, suojavaatetukseen sekä ammattivaatetukseen.

Suoja- ja ammattivaatetuksessa on yleensä tiettyjä lakisääteisiä vaatimuksia, jotka työvaat-

teen tulee täyttää. (Tabell 2005, 11−14.)

5.1 Naisten työvaatteen historiaa Suomessa

Naisten työvaatepukeutuminen on muuttunut suuresti parin viimeisen vuosisadan aikana.

1800-luvun alussa naiset eivät juuri käyneet töissä, joten erillisiä työvaatteita ei paljoakaan

ollut. Yleensä naiset käyttivät esiliinaa suojatakseen itsensä lialta ja pölyltä erilaisissa koti-

töissä sekä maataloustöissä. Teollisen vallankumouksen sekä kaupungistumisen aikana

naisten määrä tehtaissa kasvoi. 1800-luvun loppupuolella Suomessa astui voimaan työsuo-

jelulainsäädäntö, joka koski lähinnä teollisuuden työntekijöitä. Tämä oli ensimmäinen ker-

ta, kun työvaatteen työturvallisuuteen kiinnitettiin huomiota. Tällöin alettiin puhua yleises-

ti, että naisten hameet, mekot ja esiliinat olivat pituuden vuoksi vaarallisia tehtaissa työs-

kenneltäessä. (Mäkinen, Antikainen, Ilmarinen, Tammela & Hurme 1996, 12−14.)

Työvaatteita alettiin pitää omana pukeutumisena 1910-luvulla, jolloin työ- ja arkivaatteet

eivät olleet enää samat. Työturvallisuuslaki määräsi 1930-luvulla, että työnantajan täytyi

hankkia työpuvut sekä muut tarpeelliset suojavälineet työntekijöille ja huolehtia niiden

kunnossapidosta. Samoihin aikoihin joissakin suomalaisissa tehtaissa vaadittiin naisilta

housupukua, koska hameenhelmoista oli tulossa työturvallisuusriski. Pikku hiljaa työvaat-

teet jaettiin omiin ryhmiinsä: arki-, suoja- ja ammattivaatetukseen. (Mäkinen ym. 1996,

14−15.)

Naiset käyttivät suojavaatetuksena työtakkia 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Takkien

muodot ja materiaalit vaihtelivat aikajakson muodin sekä tapahtumien mukaan. Sotien ai-

kana naisten määrä tehtaissa kasvoi paljon, koska miehet olivat rintamalla. Tämä esti työ-

17

vaatteiden kehitystä. Vasta 1950-luvulla naisten työtakkeja alettiin valmistaa teollisesti.

(Mäkinen ym. 1996, 15−16.)

Tekokuituja alettiin käyttää vaatetuksessa 1960-luvulla, jolloin lähes jokainen vaate oli

valmistettu näistä helppohoitoisista materiaaleista. Uudet materiaalit toivat työvaatteisiin

värikkyyttä ja vahvuutta, mutta samalla työturvallisuusriskin. Joissakin työtehtävissä teko-

kuituvaatteet saattoivat sulaa ihoon kiinni, mikä vain pahensi palovammojen laatua. Teko-

kuitujen käyttö vaikutti työvaatteiden muotoon, etenkin naisten vaatetuksessa. Tällöin

myös unohdettiin, että työvaatteen tulee olla sopiva työn tekemiseen, ja vaatteista tehtiin

liian kapeita. (Mäkinen ym. 1996, 17.)

Yhteiset eurooppalaiset direktiivit astuivat voimaan vuonna 1989, ja niissä käsitellään

myös suojavaatetusta. 1990-luvulla työvaatetusta koskevia standardeja kehiteltiin ja niitä

kehitetään edelleen jatkuvasti. Standardeissa esitetään vaatimukset suojaamisesta, toimi-

vuudesta ja näiden molempien testauksesta. Nykyisin työvaatteen toimivuus on noussut

yhdeksi tärkeimmistä kriteereistä työvaatteen suunnittelussa. Tätä varten tehdään järjes-

telmällisesti työ- ja suojavaatetutkimuksia, jotka aloitettiin jo 1980-luvun alussa. (Mäkinen

ym. 1996, 15, 17−18.)

5.2 Työvaatteen tulevaisuus

Suomessa, kuten muuallakin Euroopassa, vaatetusteollisuus on käynyt läpi suuria muutok-

sia. Kiina-ilmiö on siirtänyt suurimman osan tuotannosta Aasiaan, minkä vuoksi kotimai-

nen vaatteenvalmistus on hiipunut lähes kokonaan. Työvaatteen merkitys Suomessa voi

kasvaa, koska erikoisosaaminen ja laadukas työ ovat ne, mitä on jäänyt Kiina-ilmiön jäl-

keen jäljelle. Suurimmaksi osaksi Suomen työvaateteollisuus on kuitenkin muuttumassa

pelkkään suunnitteluun. (Tabell 2005, 7.)

Työvaatteesta on tulossa yhä enemmän työajan ulkopuolelle sopiva vaate. Vaikutteita saa-

daan muotivirtauksista ja katumuodista. Samalla kankaisiin lisätään funktionaalisia omi-

naisuuksia, joilla voidaan lisätä esimerkiksi erilaisia suojausominaisuuksia. (Finlayson

Forssa Oy 2006.)

18

6 TYÖVAATTEEN SUUNNITTELU

6.1 Työvaatekankaat ja niiden ominaisuudet

Työvaatteessa merkitseviä tekijöitä ovat malli, väri ja materiaali. Nykyisin näiden ohella

työvaatteen suunnittelussa tulee huomioida vaatteen edustavuus, työnantajan tunnistetta-

vuus sekä yksilöllisyys. Näillä kaikilla voidaan vaikuttaa työvaatteen ominaisuuksiin. (Ta-

bell 2005, 16−17.)

Teollisuudessa käytettyjen työvaatteiden kankaat ovat yleensä puuvillaa tai puuvilla-

polyesterisekoitetta. Kun puuvillan sekaan laitetaan polyesteriä, se lisää materiaalin keve-

yttä ja kestävyyttä sekä helppohoitoisuutta, mittapysyvyyttä ja värinkestoa. Puuvillan

osuus sekoitteessa on tuoda mukavampi tuntu kankaaseen sekä lisätä kosteudenimukykyä.

(Eberle ym. 2002, 11−13, 225.)

Työvaatteen suunnittelussa täytyy huomioida, mitä ominaisuuksia materiaalilta on vaadit-

tava. Nämä ominaisuudet jaetaan neljään ryhmään: suojaukseen, käyttömukavuuteen, kes-

tävyyteen sekä pesuun ja huoltoon. Suojausominaisuuteen kuuluvat kuumuudelta, kemi-

kaaleilta, vedeltä, kosteudelta, kylmyydeltä ja tuulelta sekä mekaanisilta vaaroilta ja säh-

köistyvyydeltä suojaaminen. Käyttömukavuuden peruselementtejä ovat malli, koko, taipui-

suus, keveys sekä pukemisen ja riisumisen helppous. Käyttömukavuuteen vaikuttavat

myös lämmöneristävyys sekä vesihöyryn- ja ilmanläpäisevyys. Näiden lisäksi työvaatteen

tulee olla tunto-ominaisuuksiltaankin mukava. Kestävyysominaisuuksiin voidaan luetella

murto-, repäisy- ja hankauslujuus sekä värinkesto. Saman sarjaan voidaan lisätä sauman

lujuus, liestyminen, rispaantuminen ja metalliosien kestävyys. Pesu- ja huolto-

ominaisuuksia työvaatekankailla ovat mittamuutokset, siliävyys, nyppyyntyminen ja vä-

rinkestävyys. (Mäkinen ym. 1996, 87−97.)

Edellisessä kappaleessa lueteltuja ominaisuuksia mitataan materiaalimittauksilla. Testauk-

set suoritetaan tekstiililaboratorioissa. Mittaustuloksia verrataan standardien vaatimuksiin.

Testauksilla saadaan selville, millaiset materiaalit sopivat parhaiten mihinkin käyttötarkoi-

tukseen. (Mäkinen ym. 1996, 98.)

19

6.2 Työvaatteen suunnittelu ja mitoitus

Jokainen ihminen on erilainen ja myös erikokoinen. Vaatetusteollisuuden tärkeimpänä teh-

tävänä voidaan pitää oikean kokoisten ja muotoisten vaatteiden valmistusta. Naisten mitta-

taulukossa (N-2001) on jaettu naiset ensin kahteen ikäryhmään ja sen jälkeen kuuteen pi-

tuusluokkaan sekä kaiken päätteeksi vielä kuuteen eri vartalotyyppiin. Suurin osa suoma-

laisista naisista sopii ryhmään, jonka vartalotyyppi on normaali lantio, jossa lantion- ja

rinnanympäryksen erotus on +4 cm. Kuitenkaan osalle tämä malli ei sovi. (Eberle ym.

2002, 213−214.)

Työvaatteiden mitoituksessa tulee ottaa huomioon se seikka, että joissakin työtehtävissä

liikkuvuus on suuri, jolloin työvaatteessa täytyy olla varaa liikkua. Tätä varten pitää selvit-

tää, millaisia asentoja ja liikkeitä työpaikalla on. Materiaaleilla on suuri vaikutus siihen,

kuinka suuria väljyysvaroja työvaatteeseen tehdään. Mitoitukseen vaikuttaa myös se, tu-

leeko työvaatteen alle mahtua esimerkiksi lämpimiä alusvaatteita. (Mäkinen ym. 1996,

119, 124−125.)

Työvaatteella voidaan viestiä yrityksen imagoa sekä työtehtäviä. Nykyään värit ovat yhä

tärkeämpi osa työvaatteen suunnittelua. Usein värit valitaan yrityksen tunnusvärien mu-

kaan. Suunnitteluprosessissa tulee huomioida myös materiaali sekä malli. Kaikkien näiden

tulee sopia hyvin yhteen. Suurin vaikuttaja suunnittelussa on kohderyhmä, jolle työvaate

tehdään. On hyvä kuunnella, mitä toiveita ja tarpeita kohderyhmän henkilöillä on työvaa-

tetta silmällä pitäen. Esimerkiksi taskujen määrä ja malli voivat olla hyvin tärkeä osa työ-

vaatetta teollisuudessa. Suunniteltaessa työvaatetta täytyy muistaa työturvallisuus sekä

standardit, jotka vaikuttavat kyseiseen työhön. Suunnitteluprosessissa on aina välillä hyvä

pitää palaveria työvaatteen tilaajan kanssa ja kysellä uusia ideoita. Lopulta suunnitellusta

työvaatteesta tehdään prototyyppi, johon voidaan tehdä muutoksia. Koekäyttöön tehtävä

koesarja tuotteesta on hyvä tapa kokeilla, toimivatko materiaali, malli sekä värit niin kuin

haluttiin. (Mäkinen ym. 1996, 131, 135, 139, 144−145.)

20

6.3 Työvaatteen pesu ja huolto

Työvaatteissa pesu ja huolto ovat tärkeä tekijä käyttöiän ja -ominaisuuksien kannalta. Pesu

ja huolto riippuvat materiaalista ja siitä, kuinka likaisia työvaatteet ovat. Tehtaissa voi nä-

mä kaksi toimintoa olla järjestetty omassa tai ulkoisessa pesulassa sekä korjauspisteessä.

Vaihtoehtoisesti työntekijät voivat pestä työvaatteensa myös joissain paikoissa itse. Vaat-

teet voidaan pestä kahdella tapaa: vesipesussa tai kemiallisesti. Tämä määräytyy materiaa-

lin, rakenteen, värin, viimeistyksen ja lian mukaan. (Mäkinen ym. 1996, 181−182)

Työvaatteen suunnitteluvaiheessa täytyy ajatella, millaista pesua ja huoltoa vaatteen tulee

kestää. Koska työvaatteet pestään ja huolletaan usein pesuloissa, vaatteen tulee olla sopiva

laitospesuun. Huoltoon vaikuttavia tekijöitä ovat kangaskerroksien määrä, lisätarvikkeet

(esimerkiksi vetoketjut ja tarranauhat), yksityiskohdat, materiaali sekä napitus. Korjauksi-

en varalta hihoissa, lahkeissa ja helmoissa pitäisi olla pidennysvara sekä vetoketjujen ja

tarranauhojen tulisi olla helppoja vaihtaa. Suurin osa työvaatteen kustannuksista kohdistuu

pesuun ja huoltoon. Tätä asiaa yritysten kannattaa miettiä hankkiessaan työvaatteita. (Mä-

kinen ym. 1996, 193−199.)

21

7 NAISTEN TYÖHOUSUJEN TOTEUTUS

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kaavoittaa naisten työhousut SK Tuote Oy:lle. Kaavat piti

myös sarjoa eri kokoihin ja valmistaa mallikappaleet koekäyttöön. Tämän lisäksi tehtiin

tuotekortit sekä taso- ja poikkileikkauskuvat, jotka ovat opinnäytetyön liitteinä. Työn to-

teutus tapahtui kevään 2008 aikana. Pohjan kaavoitukselle antoi syksyllä 2007 tehty visu-

aalinen suunnittelu. Suunnittelussa hyödynnettiin SK Tuote Oy:n naistyöntekijöiden haas-

tattelua, jossa kaikki saivat sanoa, mitä toiveita ja odotuksia heillä on työhousuista. Mieli-

piteiden pohjalta suunniteltiin malli, joka oli samalla naisellinen, mutta kuitenkin työhou-

sun näköinen. Malli kuvattiin sekä edestä että takaa (KUVIO 1). Työhousuihin haluttiin

matalampi vyötärö, paikka avaimelle, kännykkä-, kynä-, reisi-, puukko- ja takatasku sekä

sivutaskut ja henkilökorttitasku. Mallissa piti olla myös hieman levenevät lahkeet ja lyhen-

nysmahdollisuus kesää silmällä pitäen. Toivelistalla oli myös leveä vyötärökaitale ilman

kuminauhaa.

KUVIO 1. Mallikuva edestä ja takaa

22

Mallissa taskut sijoitettiin niin, että takatasku on vasemmalla puolella. Ratkaisuun päädyt-

tiin, koska oikealla puolella oli enemmän taskuja kuin vasemmalla puolella ja takatasku ei

ollut kovassa käytössä. Tämä ratkaisu tasapainotti kokonaisuutta.

Koska työntekijöistä oli havaittavissa selvästi vartalomalliltaan kahden tyyppisiä työnteki-

jöitä, päätettiin housuista kaavoittaa kaksi eri mallia. Toinen malli kaavoitettiin pidemmäl-

le ja hoikemmalle tyypille, kun taas toinen tehtiin lyhyemmälle ja tukevammalle vartalo-

mallille. Kaavoituksessa huomioitiin siis vartalotyyppi sekä pituus.

7.1 Mittojen ottaminen ja mittataulukon valinta

Kaavoitus aloitettiin ottamalla mitat SK Tuote Oy:n yhdeksältä naistyöntekijältä. Mitoista

otettiin vain rinnan-, vyötärön- ja lantionympärys sekä pituus, koska työntekijät eivät olleet

kovin innostuneita mittauksesta ja mittaaminen tapahtui kesken työpäivän, joten mittaa-

misaika oli rajallinen. Näillä mitoilla voitiin kuitenkin määrittää vartalotyyppi ja päättää,

mitä mittataulukkoa kaavojen piirtämisen apuna käytettiin. Mitat otettiin mittanauhalla ja

tulokset merkattiin erilliselle paperille. Pituuden mukaan työntekijät oli helppo jakaa kah-

teen ryhmään. Pidempien henkilöiden keskiarvopituudeksi saatiin 169,8 cm ja lyhyempien

keskiarvoksi 159,75 cm. Mittaustulokset ovat liitteenä (LIITE 1).

Mittojen ottamisen yhteydessä sovittiin, että työhousujen kaavat piirretään housujen perus-

kaavan mukaan, eikä käytetä aikaisempia työhousuja kaavoituksen mallina. Tällöin myös

päätettiin käyttää yleistä naisten vaatetuksen mittataulukkoa N-2001, jonka ovat kehittä-

neet Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry ja Kuopion yliopiston vaatetusfysiologian laborato-

rio. Mittataulukon mukaan vartalotyyppi määritetään vähentämällä rinnanympärys lan-

tionympäryksestä. (TAULUKKO 2) Tällä perusteella pidemmän mallin vartalotyypiksi

saatiin C-tyyppi ja lyhyemmän mallin tyypiksi AB eli rintava. C-tyypin lantion- ja rin-

nanympäryksen erotukseksi saatiin keskiarvo 8,6 cm, jolloin mittataulukon N-2001 mu-

kaan vartalotyyppi oli C-tyyppi eli lanteikas. Lyhyemmän mallin lantion- ja rinnanympä-

ryksen erotukseksi saatiin keskiarvo −2,25 cm, joka osuu aika lailla puoleen väliin A- ja

AB-tyyppien lukemia. Molemmissa tapauksissa oli hiukan hajontaa, mutta yhdessä sovit-

tiin, että pidempi malli tehdään vartalotyypille C ja lyhyempi tyypille AB.

23

vartalotyyppi lantionympärys-

rinnanympärys

AC hyvin rintava −8 cm

AB rintava −4 cm

A kapea lantio 0 cm

B normaali lantio +4 cm

C lanteikas +8 cm

D leveä lantio +12 cm

TAULUKKO 2. Vartalotyypit N-2001-mittataulukon mukaan (mukaillen Tekstiili- ja vaa-

tetusteollisuus ry 2001)

Mittojen ottamisen ja vartalotyyppien määrityksen jälkeen valittiin N-2001-mittataulukosta

molempiin malleihin sopiva taulukko vertailemalla mittauksen tuloksia mittataulukoiden

arvoihin. Naisten vaatetuksen mittataulukossa N-2001 on jaettu mittataulukot aluksi iän

mukaan kahteen eri ryhmään: 15−64-vuotiaat ja yli 64-vuotiaat naiset. Nämä ryhmät on

edelleen jaettu kuuteen pituusluokkaan ja vielä kuuteen vartalotyyppiin. Käytettäviksi mit-

tataulukoiksi valittiin 15−64-vuotiaiden mittataulukoista pidemmälle mallille pituuden

mukaan 172 cm ja vartalotyypin mukaan C. Lyhyemmälle mallille valittiin saman ikäryh-

män taulukoista pituudeksi 160 cm ja vartalotyypiksi AB.

7.2 Peruskaavan piirtäminen, prototyypit sekä digitointi

Työhousujen kaavoja alettiin piirtää housujen peruskaavan piirtämisjärjestyksen mukaan

kaavapaperille. Peruskaavasta saatiin hyvä pohja lopullisten kaavojen muokkaamiseen,

jotta kaavat vastasivat SK Tuote Oy:n työntekijöiden toivomuksia. Peruskaavat piirrettiin

molempien valittujen mittataulukoiden mukaan. Pidemmästä mallista peruskaava piirrettiin

koosta C38 ja lyhyemmästä mallista AB44. Peruskaavoihin tehtiin muutoksia lahkeiden

leveyteen ja muotoon eri kohdissa sekä vyötärön korkeuteen. Samalla kaavoihin lisättiin

myös sivutaskut. Vyötärökaitale tehtiin kaarevaksi, koska vyötäröä oli madallettu. Suora

vyötärökaitale olisi ollut yläosasta liian leveä.

24

Kun muutokset oli tehty, valmistettiin ensimmäiset prototyypit. Nämä housut tehtiin eri

kankaasta kuin lopulliset työhousut tulisivat olemaan. Prototyyppien sovituksella saatiin

tietoa siitä, miten housut istuvat kohderyhmälle. Sovituksessa huomattiin, että lyhemmässä

mallissa vyötärönkorkeus oli liian matala. Pidemmässä mallissa ei ollut ongelmia, vaan se

oli sopiva sellaisenaan. Myös jokaisesta taskusta tehtiin prototyypit. Sovituksen yhteydessä

päätettiin, mihin taskut sijoitetaan.

Lyhyemmän mallin kaavaa muutettiin vyötäröltä korkeammaksi prototyypin sovituksessa

saatujen huomioiden takia. Tämän jälkeen kaarevia osia sisältäneet paperikaavat digitoitiin

tietokoneelle Lectra-digitointitason ja Modaris-ohjelman avulla. Digitoinnissa kaavojen

ulkoreunan lisäksi hakit ja muotolaskosten paikat sekä osa sisämerkeistä digitoitiin. Pel-

kästään suorista viivoista koostuneet kaavat piirrettiin suoraan Lectra Modaris -

kaavoitusohjelmalla. Samalla kaavoitusohjelmalla tehtiin pieniä muokkauksia ja tarkistuk-

sia kaavoihin. Tässä vaiheessa kaavoihin lisättiin loput sisämerkit ja hakit taskujen kohdis-

tusta varten. Kun peruskaavat olivat valmiina, niihin lisättiin saumanvarat. Molemmat mal-

lit tallennettiin omana tiedostonaan, jotta kaavanosat eivät sekoittuneet keskenään.

Malleihin lisättiin Modaris-ohjelmassa valmiina olleet kokolajitelmat. Pidemmälle mallille

valittiin kokolajitelma C34−C38−C52, joka tarkoitti sitä, että pienin koko oli 34 ja suurin

koko 52 sekä peruskoko 38. Lyhemmän mallin AB kokolajitelmaksi valittiin

B34−B40−B52, joka muutettiin käytettyä mittataulukkoa vastaavaksi. Kokolajitelma oli

siis AB38−AB44−AB56. Tämä tarkoittaa sitä, että lyhyemmän mallin pienin koko oli 38,

suurin 56 ja peruskoko oli 44.

7.3 Sarjonta ja versiot

Sarjonta aloitettiin laskemalla mittataulukoista eri kokojen väliset erot millimetreinä. Näi-

den lukemien avulla voitiin laskea sarjontasääntöjen mukaisesti tiettyjen pisteiden sarjonta-

arvot. Sarjontasääntöinä käytettiin Naisten vaatteiden sarjonta -kirjan (Harjunpää & Kuop-

pala) sääntöjä. Lasketut arvot syötettiin Lectra Modaris -ohjelmassa muokattuihin kaavoi-

hin. Jokainen hakki ja sisämerkkikin sarjottiin. Ohjelmalla nähtiin suoraan, miltä sarjonta-

kartta näytti kunkin kaavan osalta sarjonnan edetessä ja sen jälkeen. Joitakin kaavan osia ei

25

tarvinnut sarjoa, koska ne pysyivät samankokoisina koosta toiseen. Tällaisia kappaleita

olivat kaikki muut taskut paitsi etutaskut sekä litsi, tampit ja vyölenkit.

Sarjonnan jälkeen kaavoista tehtiin versiot Lectra Modaris -ohjelmalla. Tällöin samasta

kankaasta leikattavat kaavanosat tallennetaan omiin versioihinsa. Kummastakin mallista

tehtiin kaksi eri versiota, koska housuissa käytettiin kahta eriväristä kangasta. Tämä hel-

potti leikkuuasetelmien tekemistä, koska molemmille kankaille piti tehdä oma asetelmansa.

7.4 Asetelmat ja kaavojen tulostus

Kaavoista tehtiin leikkuuasetelmat Lectra Diamino -ohjelman avulla. Kaavat haettiin oh-

jelmaan hakemiston kautta, joka hyödynsi Lectra Modaris -tiedostoja sekä malleista että

versioista. Diamino-ohjelmassa määriteltiin käytettävän kankaan leveys. Tämän lisäksi tuli

määrittää, miten ohjelma saa kääntää kaavoja automaattiasettelu-toiminnolla. Ohjelmassa

olisi voinut asetella kaavat manuaalisesti, mutta tässä tapauksessa käytettiin koneen ”älyä”,

joka hetken odottelemisen jälkeen löysi parhaimman mahdollisen leikkuuasetelman. Sa-

malla tavalla tehtiin asetelmat molempien mallien kummallekin versioille.

Asetelmien teon jälkeen kaavat tulostettiin Lectra Investronica Partner -piirturilla. Tulos-

tuksen apuna käytettiin Lectra JustPrint -ohjelmaa, jolla valittiin tulostettavat asetelmat.

Kaavoista tulostettiin lyhemmän mallin peruskoko AB44 sekä pidemmän mallin koko C36.

Molemmista koosta tulostettiin molemmat versiot.

Lyhemmän mallin peruskoosta tehtiin uusi prototyyppi, koska kaavoja oli muuteltu aika

paljon ensimmäisen prototyypin jälkeen. Muutoksia oli tehty vyötärön korkeuteen sekä

takakappaleen haarakaaren pituuteen. Tällä kertaa malli oli sopiva prototyypin testaajille.

Sovituksen jälkeen päätettiin lyhyemmästä mallista tulostaa koon AB42 kaavat mallikap-

paletta varten.

Kaavoista tulostettiin myös pienoiskaavat sekä -asetelmat koossa 1:10. Pienoisasetelmat

ovat liitteenä (LIITE 2). Nämä kaavat olivat pidemmän mallin peruskoosta C38 ja lyhy-

emmän mallin peruskoosta AB44. Tulostus tapahtui Lectra JustPrint -ohjelman avulla.

26

7.5 Mallikappaleiden ompelu

Molemmista malleista ommeltiin yksi mallikappale eli ei kokonaista nollasarjaa, koska

näin oli sovittu toimeksiantajan kanssa. Pidemmästä mallista ommeltiin koko C36 ja lyhy-

emmästä mallista koko AB42, asiakkaan toiveiden mukaisesti. Mallikappaleet tehtiin mus-

tasta ja punaisesta TenCate Protect Tecawork KG 317 -työvaatekankaasta. Tämä kangas

valittiin, koska polyesteri tekee kankaasta lujan ja kestävän, kun taas puuvilla tuo kankaa-

seen mukavamman tunnon sekä paremman kosteudenimukyvyn. Punaista kangasta käytet-

tiin mustan päävärin tehostevärinä reisi- (KUVIO 2) ja takataskun (KUVIO 3) läpässä sekä

tampeissa (KUVIO 4), puukko-, kynä- ja kännykkätaskussa (KUVIO 5), kellotaskussa

(KUVIO 6), ja vyölenkeissä (KUVIO 7). Ompelun aikana tehtiin muutoksia prototyyppien

ompelun yhteydessä valmistettuihin ompeluohjeisiin.

KUVIO 2. Reisi- ja henkilökorttitasku KUVIO 3. Takatasku

27

KUVIO 4. Lahkeensuun tamppi

KUVIO 5. Puukko-, kynä- ja kän-

nykkätasku

KUVIO 6. Kellotasku KUVIO 7. Vyötärökaitale ja kaksoisnapitus

Mallikappaleiden ompelemisen yhteydessä huomattiin, miten sarjonta oli onnistunut val-

mistettujen kokojen osalta. Ongelmia ei juuri ollut, koska ommeltavat koot olivat lähellä

peruskokoja. Ainoastaan henkilökorttitasku teetti ompelun aikana hiukan ongelmia, koska

sen materiaali oli muovia, joka venyi ommeltaessa. Valokuvat pidemmän mallin mallikap-

paleesta edestä ja takaa ovat liitteenä (LIITE 3).

28

Mallikappaleita valmistettiin siis yksi molemmista malleista. Koska kokonaista nollasarjaa

ei tehty, jäi sarjonnan tarkistus vajaaksi tässä vaiheessa. Tämän vuoksi sarjontakartat tulos-

tettiin piirturilla ja tarkistettiin käsin.

7.6 Tuotetiedon raportointi

Tuotteesta tehtiin tasokuvat, joissa näkyivät kaikki työhousujen yksityiskohdat (LIITE 4).

Nämä kuvat toteutettiin Autodesk AutoCad -ohjelmalla. Samalla tietokoneohjelmalla teh-

tiin myös saumojen poikkileikkauskuvat (LIITE 5). Pitemmälle ja lyhyemmälle mallille ei

tehty omia taso- ja poikkileikkauskuvia, koska molempien mallien yksityiskohdat sekä

saumarakenteet olivat samanlaiset.

Tarvittavat lomakkeet eli tuotekortit (LIITE 6), osaluettelot (LIITE 7) sekä työvaiheluette-

lo (LIITE 8) toteutettiin Microsoft Word -ohjelmalla. Tuotekortit tehtiin molemmille mal-

leille erikseen, koska lomakkeessa ilmoitetaan mallin kokojen perusmitat: vyötärön- ja

lantionympärys, pituus sekä sivun pituus. Tuotekorteissa kerrotaan myös tuotteen ja kan-

kaan ominaisuudet, lisätarvikkeiden määrä ja laatu sekä se, mihin lisätarvikkeita käytettiin.

Osaluettelosta ilmenee tuotteessa käytettyjen kaavanosien nimet sekä se, mistä kankaasta

kaavanosat leikattiin. Tämän lisäksi lomakkeissa ilmoitetaan selitykset kaavanosien nimil-

le, jotta ne olisi helpompi tunnistaa. Osaluettelossa jokainen kaavanosa on numeroitu, jotta

työvaiheluettelon merkinnät olisivat ymmärrettävissä. Kyseinen lomake on molemmissa

malleissa samanlainen, koska kaavanosat ovat samannimiset sekä pidemmässä että lyhy-

emmässä mallissa.

Työvaiheluettelo on molemmissa malleissa sama, koska tuotteet ommeltiin samassa järjes-

tyksessä. Tässä lomakkeessa kerrotaan lyhyesti ompelujärjestys sekä se, mitkä osat olivat

mukana missäkin työvaiheessa. Työvaiheluettelossa on myös ilmoitettu kappaleiden sau-

manvarat sekä tikkauksien kohdat.

29

8 YHTEENVETO JA POHDINTA

Opinnäytetyön tarkoituksen oli ratkaista työhousujen muotoa ja mallia koskevat ongelmat,

jotka esiintyivät SK Tuote Oy:n naistyöntekijöillä. Tämän vuoksi haluttiin aloittaa tuote-

kehitystyö sellaisten työhousujen saamiseksi, jotka sopisivat kyseisen yrityksen naistyön-

tekijöille. Mallin piti olla samalla nuorekas ja naisellinen sekä sopiva teollisuustyöhön.

Malleja kaavoitettiin kaksi erilaista, koska työntekijöiden pituudet ja vartalotyypit olivat

selkeästi kahta tyyppiä.

Kaavoitus aloitettiin peruskaavojen piirtämisellä, jonka jälkeen näistä kaavoista kuositel-

tiin työntekijöille mieleiset housut. Kaavojen digitoinnin ja sarjomisen jälkeen valmistettiin

molemmista malleista, sekä lyhyemmästä että pidemmästä mallista, mallikappaleet. Työn-

tekijöiden toiveen mukaan kooksi valittiin pidemmästä mallista C36 ja lyhyemmästä mal-

lista AB42.

Tuotteen malli ja väritys olivat SK Tuote Oy:n naistyöntekijöille mieleisiä. Ongelma oli

kuitenkin se, että mallikappaleet eivät mahtuneet työntekijöille, joille ne oli tarkoitettu,

koska he halusivat pienemmän koon itselleen kuin prototyyppien sovituksen yhteydessä oli

havaittu olevan oikea koko. Mutta asiakas on aina oikeassa, joten mallikappaleet tehtiin

pienemmistä kokonumeroista, toisin kuin aluksi oli suunniteltu. Täytyy kuitenkin todeta,

että tekijän vastuulla oli saada asiakkaalle oikean kokoiset housut. Tilanne korjattiin anta-

malla mallihousut muille työntekijöille kokeiltaviksi ja käyttöön.

Ei riitä, että malli ja väri ovat mieleisiä, vaan housujen tulee myös istua käyttäjälleen eli

housuissa ei saisi olla esimerkiksi kiristyksiä tai ylimääräisiä pusseja. Koska toimeksianta-

ja halusi vain kahdet mallihousut eli nollasarjaa ei kokonaisuudessaan tehty, jäi istuvuuden

tarkistus sarjotuista kokonumeroista heikoksi. Tuotekehitysprosessia pitäisi siis vielä jat-

kaa, kun koekäytössä olleista mallihousuista saadaan palautetta.

Työhousujen tuotekehityksessä jäi runsaasti parannettavaa. Kaavoitus olisi voitu aloittaa jo

olemassa olevan tuotteen muokkaamisella eikä peruskaavan piirtämisellä, jolloin hyvä is-

tuvuus olisi voinut olla varmempi saavuttaa. Koska SK Tuote Oy:lle kehitetyissä työ-

housuissa oli lähinnä tarkoitus madaltaa vyötäröä, muuttaa lahkeen pituutta ja muotoa sekä

muokata taskuja, olisi valmiin mallin käyttö ollut helpompaa. Kaavoituksen normaalia

30

haastavammaksi teki se, että asiakkaat olivat Mustasaaressa, jolloin kaavakokeilujen mää-

rää oli pakko rajata. Tähän ratkaisuun päädyttiin siksi, koska välimatka oli melko suuri.

Peruskaavan piirtäminen oli kohtuullisen helppoa, koska sitä olin tehnyt ennenkin. Kaavo-

jen digitointi tietokoneelle vaati hiukan muistelemista, mutta kaavoitusohjelman käyttö oli

tutumpaa ja sujui lähes ongelmitta. Kaava-asetelman tekoon käytettyä tietokoneohjelmaa

en ollut koskaan ennen käyttänyt. Muutaman kokeilun jälkeen asetelmat kuitenkin tulivat

valmiiksi ja ne saatiin tulostettua sekä oikeassa koossa että pienoiskoossa.

Toivon mukaan työhousujen tuotekehitys jatkuu edelleen myöhemmin, kun palaute koe-

käytöstä saadaan. Kaavat myydään näillä näkymin eteenpäin, jolloin housuista voidaan

tehdä nollasarja, jotta suurempien kokojen sarjonnan onnistumista voidaan kokeilla käy-

tännössä. SK Tuote Oy:n naistyöntekijät olivat kiinnostuneita saamaan uudet työhousut

käyttöön koko joukolle näistä kahdesta mallista.

Koska työhousut valmistettiin SK Tuote Oy:n naistyöntekijöiden mittojen avulla, ei työ ole

kovinkaan hyvin yleistettävissä. Työn tekemisen yhteydessä tuli kuitenkin esille, että nai-

sille suunnattuja työvaatteita teollisuustyöhön ei ole valtavasti tarjolla. Tässä työssä toteu-

tetut työhousut eivät ole niin sanottua normaalikokoa, joten suurimmalle osalle naisista

kyseiset työhousut eivät istu oikein, jolloin ylimääräisiä pusseja sekä kiristyksiä syntyy.

Ihmisiä on monen mallisia sekä pituisia, jolloin housujen valmistus on haasteellista. Suo-

malaisista naisista suurin osa kuuluu N-2001-mittataulukon B-vartalotyyppiin ja pituus-

luokkaan 164 cm 15−64-vuotiaiden ikäryhmässä. Työhousut kannattaisi valmistaa edellä

mainitun vartalotyypin ja pituusluokan mukaan ja suunnitella malli niin, että housuissa

olisi mahdollisuus tarvittaessa lyhentää tai pidentää lahjetta sekä muuttaa tuotetta leveys-

suunnassa jonkin verran.

31

LÄHTEET

Anttila, P. 1993. Käsityön ja muotoilun teoreettiset perusteet. 1.−2. painos. Helsinki:

WSOY.

Anttila, R. & Jokinen, R. 2005. Provning och forming. Jyväskylä: Gummerus.

Armstrong, H. J. 1995. Patternmaking for Fashion Design. 2. painos. New York: Addison-

Wesley Longman.

Finlayson Forssa Oy. Uutiskirje 1/2006. PDF-tiedosto. Saatavissa: http://finlaysonforssa-fi-

bin.directo.fi/@Bin/3129f9ca1ef66f4f46927512212c794f/1197963865/application/pdf/137

60/Finl_newsl.pdf. Luettu: 18.12.2007.

Eberle, H. & Hermeling, H. & Hornberg, M. & Kilgus, R. & Menzer, D. & Ring, W.

(suom. Luoto, P.) 2002. Ammattina vaate. Helsinki: WSOY.

Harjunpää, R. & Kuoppala, U. 2001. Naisten vaatteiden sarjonta. Helsinki: Hakapaino Oy.

Häti-Korkeila, M. & Kähönen, H. 1985. Tuotesuunnittelun perusteita. Helsinki: WSOY.

Jaakkola, J. & Tunkelo, E. 1987. Tuotekehitys − ideoista markkinoille. Espoo: Wei-

lin+Göös.

Johnson, M. J. & Moore, E. C. 2001. Apparel Product Development. 2. painos. New Jer-

sey: Prentice Hall.

Mäkinen, H. & Antikainen, T. & Ilmarinen, R. & Tammela, E. & Hurme, M. (toim.) 1996.

Toimiva työ- ja suojavaatetus. Helsinki: Työterveyslaitos.

Risikko, T. & Marttila-Vesalainen, R. 2005. Vaatteet ja haasteet. Helsinki: WSOY.

SK Tuote Oy. WWW-dokumentti. Saatavissa: http://www.sktuote.fi/Fin/yritys. Luettu:

1.5.2008.

Tabell, R. 2005. Asiantuntijuus työvaatetusalalla. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino.

Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry. Mittataulukot. WWW-dokumentti. Saatavissa:

http://www.finatex.fi/html/mittataulukot.htm. Luettu: 20.5.2008.

LIITE 1

SK TUOTE OY: MITTAUSTULOKSET

Lyhyemmät henkilöt:

Pidemmät henkilöt:

Henkilö Lantion-

ympärys

(LY)

Vyötärön-

ympärys

(VY)

Rinnan-

ympärys

(RY)

Pituus RY−LY LY−VY

E 91 74 85 171 6 17

F 108 96 104 171 4 12

G 105 80 91 169 14 25

H 105 95 95 168 10 10

I 96 74 87 170 9 22

keskiarvo: 169,8 8,6

Henkilö Lantion-

ympärys

(LY)

Vyötärön-

ympärys

(VY)

Rinnan-

ympärys

(RY)

Pituus RY−LY LY−VY

A 100 81 103 160 −3 19

B 100 88 105 158 −5 12

C 96 83 95 161 1 13

D 100 92 102 160 −2 8

keskiarvo: 159,75 −2,25

LIITE 2/1

LEIKKUUASETELMA C38

Kangas 1:

Kangas 2:

LIITE 2/2

LEIKKUUASETELMA AB44

Kangas 1:

Kangas 2:

LIITE 3

TUOTTEEN VALOKUVAT EDESTÄ JA TAKAA

LIITE 4/1

TASOKUVAT

LIITE 4/2

TASOKUVAT

LIITE 5/1

POIKKILEIKKAUSKUVAT

LIITE 5/2

POIKKILEIKKAUSKUVAT

LIITE 5/3

POIKKILEIKKAUSKUVAT

LIITE 6/1

TUOTEKORTTI Tuote Naisten

työhousut

Malli Pidempi Malli C

Laatija Sanna Luoto

Päiväys 5.5.2008

Koko

Mittauskohde

34 36 38 40 42 44 46 48 50 52

Lantionymp. pituus sivun pituus

88 172

107,9

92 172

107,9

96 172

107,9

100 172

107,9

104 172

107,9

108 172

107,9

112 172

107,9

118 172

108,1

124 172

108,1

130 172

108,3

matala vyötärö

leveä vyötärökaitale

takatasku

reisitasku

puukkotasku

kynätasku

kännykkätasku

kellotasku

henkilökorttitasku

lyhennysmahdollisuus

Materiaali

TenCate Protect Tecawork KG 317

65% Polyesteri, 35% puuvilla

215g/m2

Tarvikkeet

Painonappi

8 kpl

Ø 15 mm

Farkkunappi

2 kpl

Ø 17 mm

Vetoketju

1 kpl

6 mm hammasketju

pituus 16 cm

Läpinäkyvä muovi

(henkilökorttitasku)

950 mm X 650 mm

Kuminauha

2 cm leveä

pituus 12 cm

Tarranauha

2 cm leveä

pituus 5 cm

Ohjeet

Tikinpituus

3 mm

Lanka

Nm 80−100

Kaksoistikkaus

1 mm ja 6 mm päähän

reunasta

taskut

Painonapit

taka- ja

reisitaskunläpät sekä

tampit

Farkkunapit

vyötärökaitale

Kuminauha

kännykkätasku

Tarranauha

kännykkätasku

LIITE 6/2

TUOTEKORTTI Tuote Naisten

työhousut

Malli Lyhempi malli AB

Laatija Sanna Luoto

Päiväys 5.5.2008

Koko

Mittauskohde

38 40 42 44 46 48 50 52 54 56

Lantionymp. pituus sivun pituus

84 160 99,5

88 160 99,5

92 160 99,5

96 160 99,5

100 160 99,5

106 160 99,7

112 160 99,7

118 160 99,9

124 160 99,9

130 160

100,1

matala vyötärö

leveä vyötärökaitale

takatasku

reisitasku

puukkotasku

kynätasku

kännykkätasku

kellotasku

henkilökorttitasku

lyhennysmahdollisuus

Materiaali

TenCate Protect Tecawork KG 317

65% Polyesteri, 35% puuvilla

215g/m2

Tarvikkeet

Painonappi

8 kpl

Ø 15 mm

Farkkunappi

2 kpl

Ø 17 mm

Vetoketju

1 kpl

6 mm hammasketju

pituus 16 cm

Läpinäkyvä muovi

(henkilökorttitasku)

950 mm X 650 mm

Kuminauha

2 cm leveä

pituus 12 cm

Tarranauha

2 cm leveä

pituus 5 cm

Ohjeet

Tikinpituus

3 mm

Lanka

Nm 80−100

Kaksoistikkaus

1 mm ja 6 mm päähän

reunasta

taskut

Painonapit

taka- ja

reisitaskunläpät sekä

tampit

Farkkunapit

vyötärökaitale

Kuminauha

kännykkätasku

Tarranauha

kännykkätasku

LIITE 7/1

Osaluettelo Tuote Naisten työhousut

Malli Pidempi malli C

Ohjeen

laatija Sanna Luoto

Päiväys 5.5.2008

Kangas 1 = väri 1

2 = väri 2

Koodi Kappale Pääll. kpl

Tuki kpl

Kangas Kpl

etukplv vasen etukappale x - 1 1

etukplo oikea etukappale x - 1 2

takakplv vasen

takakappale

x - 1 3

takakplo oikea

takakappale

x - 1 4

etpussiv vasen

etutaskupussi

x - 1 5

etpussio oikea

etutaskupussi

x - 1 6

etutaskv vasen etutasku x - 1 7

etutasko oikea etutasku x - 1 8

litsi litsi x - 1 9

vyöka vyötärökaitale x - 1 10

vyöka2 vyötärökaitale x - 1 11

vyöka3 vyötärökaitale x - 1 12

vyöka4 vyötärökaitale x - 1 13

kännykkät kännykkätasku x - 1 14

reisitask reisitasku x - 1 15

takatasku takatasku x - 1 16

taskuläpp reisitaskun läppä x - 2 17

taskuläp2 takataskun läppä x - 2 18

puukkotas puukkotasku x - 2 19

kellotask kellotasku x - 2 20

kännläppä kännykkätaskun

läppä

x - 2 21

kynätasku kynätasku x - 2 22

tamppi tamppi x - 2 23

tamppi2 tamppi x - 2 24

vyölenkit vyölenkit x - 2 25

LIITE 7/2

Osaluettelo Tuote Naisten työhousut

Malli Lyhempi malli AB

Ohjeen

laatija Sanna Luoto

Päiväys 5.5.2008

Kangas 1 = väri 1

2 = väri 2

Koodi Kappale Pääll. kpl

Tuki kpl

Kangas Kpl

etukplv vasen etukappale x - 1 1

etukplo oikea etukappale x - 1 2

takakplv vasen

takakappale

x - 1 3

takakplo oikea

takakappale

x - 1 4

etpussiv vasen

etutaskupussi

x - 1 5

etpussio oikea

etutaskupussi

x - 1 6

etutaskv vasen etutasku x - 1 7

etutasko oikea etutasku x - 1 8

litsi litsi x - 1 9

vyöka vyötärökaitale x - 1 10

vyöka2 vyötärökaitale x - 1 11

vyöka3 vyötärökaitale x - 1 12

vyöka4 vyötärökaitale x - 1 13

kännykkät kännykkätasku x - 1 14

reisitask reisitasku x - 1 15

takatasku takatasku x - 1 16

taskuläpp reisitaskun läppä x - 2 17

taskuläp2 takataskun läppä x - 2 18

puukkotas puukkotasku x - 2 19

kellotask kellotasku x - 2 20

kännläppä kännykkätaskun

läppä

x - 2 21

kynätasku kynätasku x - 2 22

tamppi tamppi x - 2 23

tamppi2 tamppi x - 2 24

vyölenkit vyölenkit x - 2 25

LIITE 8

Työvaiheluettelo

Tuote Naisten työhousut

Malli Pidempi malli C

Ohjeen

laatija Sanna Luoto

Päiväys 5.5.2008

Osat

Työvaihe Saumanvara, Päärme, Käänne

Tikkaus (reunasta)

25 Vyölenkkien valmistus 10 mm 1 mm

24 Tampin valmistus 10 mm 1 mm

23 Tampin valmistus 10 mm 1 mm

14 Kännykkätaskun kuminauhojen

sekä tarranauhan ompelu,

kääntö ja tikkaus

10 mm 1 mm

21 Tarranauhan kiinnitys kännyk-

kätaskun läppään, läpän ompe-

lu, kääntö ja tikkaus

10 mm 1 mm, 6 mm

19 Puukkotaskun yläreunan

päärmäys ja tikkaus

20 mm 1 mm, 6 mm

22 Kynätaskun yläreunan päär-

mäys ja tikkaus

20 mm 1 mm, 6 mm

2, 14 Kännykkätaskun kiinnitys etu-

kappaleeseen

10 mm -

2, 21 Kännykkätaskun läpän kiinnitys

etukappaleeseen

10 mm -

2, 22 Kynätaskun kiinnitys etukappa-

leeseen

10 mm -

4, 19 Puukkotaskun kiinnitys taka-

kappaleeseen

10 mm 1 mm, 6 mm

20 kellotaskun yläreunan päärmä-

ys ja tikkaus

20 mm 1 mm, 6 mm

6, 20 Kellotaskun kiinnitys etutasku-

pussiin

10 mm 1 mm, 6 mm

18 Takataskun läpän ompelu,

kääntö ja tikkaus

10 mm 1 mm, 6 mm

16 Takataskun yläreunan päärmä-

ys ja tikkaus

20 mm 1 mm, 6 mm

LIITE 8 3, 16 Takataskun kiinnitys takakap-

paleeseen

10 mm 1 mm, 6 mm

3, 18 Takataskun läpän kiinnitys ta-

kakappaleeseen

10 mm 1 mm, 6 mm

17 Reisitaskun läpän ompelu,

kääntö ja tikkaus

10 mm 1 mm, 6 mm

15 Henkilökorttitaskun muovin

ompelu reisitaskuun

5 mm 2 mm

15 Reisitaskun laskoksen ompelu - 1 mm

15 Reisitaskun yläreunan päärmä-

ys ja tikkaus

20 mm 1 mm, 6 mm

3 Takamuotolaskoksen ompelu - -

4 Takamuotolaskoksen ompelu - -

2, 8 Etutaskun ompelu etukappa-

leeseen, kääntö ja tikkaus

10 mm 1 mm, 6 mm

1, 7 Etutaskun ompelu etukappa-

leeseen, kääntö ja tikkaus

10 mm 1 mm, 6 mm

6, 8 Etutaskupussin ompelu etutas-

kuun

10 mm -

5, 7 Etutaskupussin ompelu etutas-

kuun

10 mm -

1, 3 Sivusaumojen ompelu 10 mm -

2, 4 Sivusaumojen ompelu 10 mm -

1, 3, 15 Reisitaskun kiinnitys si-

vusauman kohdalle

10 mm 1 mm, 6 mm

1, 3, 17 Reisitaskun läpän kiinnitys si-

vusauman päälle

10 mm 1 mm, 6 mm

1, 3, 23 Tampin kiinnitys sivusauman-

kohdalle nurjalle puolelle

10 mm -

2, 4, 24 Tampin kiinnitys sivusauman-

kohdalle nurjalle puolelle

10 mm -

1, 3 Sisäsaumojen ompelu 10 mm -

2, 4 Sisäsaumojen ompelu 10 mm -

1, 2, 3, 4 Haarasauman ompelu 10 mm -

1, 2, 3, 4 Haarasauman ompelu 10 mm -

9, 1, 2 Vetoketjun ompelu vetoketju

halkioon, litsin kiinnitys

10 mm -

10, 11 Vyötärökaitaleiden ompelu yh-

teen takasaumasta

10 mm -

LIITE 8 12, 13 Vyötärökaitaleiden ompelu yh-

teen takasaumasta

10 mm -

10, 11, 12,

13

Vyötärökaitaleiden ompelu yh-

teen yläreunasta

10 mm -

1, 2, 3, 4, 5,

6, 10, 11,

12, 13, 14

Vyötärökaitaleen ompelu vyö-

tärölle

10 mm -

10, 11, 12,

13

Vyötärökaitaleen tikkaus

- 1 mm

1, 2, 3, 4 Lahkeensuiden käänteiden om-

pelu

30 mm -

1, 2, 3, 4, 5,

6, 10, 11,

12, 13, 25

Vyölenkkien kiinnitys - -

Napinläpien ompelu

- -

Farkkunappien kiinnitys

- -

Painonappien kiinnitys: 2 taka-

taskuun, 1 reisitaskuun, 4

tamppeihin

- -

Trenssaus - -