Ruokapankki jakaa 1400 joulukassia vähävaraisille Sivu A 4

Kohtaamisia ja hyvää mieltä diakonia- päivässäSivut A 12–13

Tule mukaan joulun tapahtumiin ja tunnelmaanSivut B 1–16

Ku

va:

Aar

ne

Orm

io

Ku

va:

Han

nu

Ju

kola

Ku

va:

Han

nu

Ju

kola

siltalehti.fi

Tamperelainen seurakuntalehti

Mutkikas matka kohti hiilineutraaliutta

Sivut A 6–7

Ku

va: H

ann

u Ju

kola

Joulukuu 2019

Vaikeudet ovat kasvattaneet muusikko Laura Voutilaista:

Olen saanut rukouksesta apuaSivut A 8–10

A 2 SILTA 12/2019

PÄÄKIRJOITUSKirsi Airikkapäätoimittaja

HE

LM

I

JoulukuuTampere 4.12.2019

Pakotonta joulua ja uusia perinteitäMoni kärsii adventin ja joulun aikaan ahdistuksesta. Kauppo-jen ruuhkat ja hyörinä saavat aikaan hermostuneen olon. Ympäris-tön paineen takia moni alkaa pakonomaisesti tehdä runsain määrin juhlavalmisteluja. Samaan aikaan joulunviettoon kohdistuu monia odotuksia sekä omassa mielessä että lähipiirissä.

Kuulostaako tutulta? Mitä jos viettäisit kerrankin joulua niin, et-tet antaisi itsesi ahdistua perinteiden painosta tai sukulaisten sää-tämisestä? Kaikilla tulisi olla oikeus päättää, miten haluaa joulun-sa viettää – tai olla viettämättä.

Ei ole pakko matkustaa satojen kilometrien päähän sukuloimaan, jos ei jaksa.

Joulu tulee, vaikkei tee suursiivousta kodissa. Pesuhuoneen kaa-kelinsaumoja ei tarvitse pestä hammasharjalla. Marttojen hyvä ohje pätee edelleen: älä siivoa kaappia, jos et aio viettää jouluasi siellä.

Joulu tulee jokaiseen kotiin, vaikkei pöytä notku itse valmiste-tuista herkuista. Mitä jos tänä vuonna vähemmän olisikin enem-män? Ilmastonmuutoksen torjumiseen voi osallistua laittamalla kasvispitoisen ja edellisvuosia vaatimattomamman tarjoilun.

Annetaan siis tänä vuonna itsellemme ja lähimmäisillemme mahdollisuus pakottomaan jouluun ja myös uusien perinteiden luomiseen. Se olisi yksi tapa osoittaa armoa.

Viime vuonna liki 3000 tamperelaista juhlisti jouluaattoa Kirk-kopuiston tapahtumassa. Se aloitti uuden perinteen Tampereella,

ja samalla uudistuu raikkaalla tavalla jo tänä vuonna. Vain Tampe-reella nimittäin on mahdollista, että kristillistä ja joulutonta joulua voidaan viettää samaan aikaan.

Viime vuoden tapaan Kirkkopuiston tapahtuma alkaa joulurau-han julistuksella, ja perinteistä hengellistä ohjelmaa on yöhön asti.

Kirkkopuiston joulun uusi avaus on Suomen Punaisen Ris-tin Aattokahvila. Se on tarkoitettu kaikille ihmisille, jotka haluavat tulla yhteen, mutta jotka eivät halua viettää hengellistä joulua. Ilta-päivä kuluu yhdessäolon, pienen tarjoilun ja ohjelman merkeissä.

Parasta Kirkkopuiston joulussa on, että siihen voi osallistua juu-ri siten kuin itse haluaa – pakottomasti. Tärkeintä on, ettei kukaan jää tahtomattaan jouluna yksin.

Omannäköinen jouluvapaa tarjoaa monille ihmisille tilaisuuden rauhoittumiseen ja itselleen tärkeisiin asioihin keskittymiseen. Us-kon, että se tuo merkitystä elämään ja antaa voimia.

Kannattaa myös rohkeasti luoda uusia perinteitä ja hankkia ko-kemuksia. Tutkijoiden mukaan aivotkin virkistyvät, kun tekee asioi-ta eri tavalla kuin aiemmin.

Jos et ole vielä tutustunut Tampereen seurakuntien hartauksiin ja osallistunut konserttiin, tee se tänä jouluna. Voit yllättyä myön-teisesti.

Oma toiveeni on, että voin tänä vuonna osallistua jouluyön har-tauteen lempikirkossani, jonka lähelle olemme muuttaneet hiljat-tain. Ehkä siitä tuleekin uusi perinne.

Merkityksellistä ja virkistävää joulua Sillan lukijoille. ✦

TULEVAT PYHÄT 4.12.2019–8.1.2020

”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.” (Joh. 1: 1–5)

” Tärkeintä on, ettei kukaan jää tahtomat-taan jouluna yksin.

Ku

va:

San

na

Kro

ok

KUKA PELKÄÄ JEESUS-LASTA?Nuoruuteni jouluina kiertelin kodeissa kyselemässä: ”Onko täällä kilttejä lapsia?” Vastaus oli myönteinen, ja leikissä päästiin eteenpäin. Joulupukin rooli kartutti esiintymiskokemusta ja kehitti tilannetajua. Aattoiltana lasten silmät loistivat, kun odotettu vieras vihdoin tuli. Joku silti pelkäsikin joulupukkia. Nykyään moni aikuinen pel-kää Jeesusta, jonka lahjat ovat täynnä rakkautta: Hän antaa anteeksi, vaikka emme aina niin kilttejä olekaan.

PALSTAN TEKSTIT: Jukka-Pekka Ruusukallio

6.12. ItsenäisyyspäiväKiitämme rauhasta! (Matt. 20: 25–28)

8.12. Toinen adventtiMeillä joululedit, heillä öljylamput. (Luuk. 12: 35–40)

15.12. Kolmas adventtiEdelläkävijä ja tienraivaaja Johannes Kastaja (Matt. 11: 11–19 tai Joh. 1: 35–37)

22.12. Neljäs adventtiJoosef tekee päätöksen. (Matt. 1: 18–24)

24.12. JouluaattoKeisari Augustuksen käskystä alkoi matka Betlehemiin. (Luuk. 2:1–14)

24.–25.12. JouluyöPaimenten yö (Luuk. 2:1–14)

25.12. JoulupäiväJeesus-lasta ihmettelemässä (Luuk. 2:1–20)

26.12. TapaninpäiväEi joulun, vaan marttyyrien punainen (Ap. t. 6: 8, 11–15, 7: 51–60)

29.12. Pyhä perhe temppelissä (Luuk. 2: 33–40)

31.12. UudenvuodenaattoAika on jättää vanha vuosi. (Saarn. 3: 1–8)

1.1. UudenvuodenpäiväJeesuksen nimessä (Joh. 14: 12–14)

5.1. Herran huone, siunauksen paikka (Luuk. 2: 41–52)

6.1. LoppiainenTähti johdatti kaukaiset kumartajat perille. (Matt. 2: 1–12)

Jouluseurat su 15.12. klo 18 Seurakuntien talon Näsin sali Järj. Herättäjä-Yhdistys ja Tuomiokirkko- seurakunta

A 3SILTA 12/2019

Miten Yhteisvastuun keräysvarat käytetään?Suomalaiset lahjoittivat Yhteisvas-tuulle tänä vuonna runsaat kolme mil-joonaa euroa. Tampereella kerättiin noin 92 000 euroa. Varoilla avustetaan vähävaraisten lasten ja nuorten kou-luttautumista Suomessa ja haurais-sa maissa.

❶Kuinka keräyskohteet valikoitu-vat, keräysjohtaja Tapio Pajunen?– Kohteet valitaan vuodeksi kerrallaan. Järjestöiltä ja muilta toimijoilta tulee esityksiä kohteista ja kumppaneista. Yhteisvastuun keräystoimisto yhdes-sä kumppaniverkoston ja sosiaalialan asiantuntijoiden kanssa valmistelee ja Kirkkopalvelujen hallitus tekee päätök-sen. Asiasta pyydetään vielä lausunto kirkkohallituksen täysistunnolta.

– Keskeisiä kriteereitä ovat teeman diakonisuus, eli hätä on suurin ja koh-de, jota ei muutoin riittävästi tueta; asian ajankohtaisuus ja se, että teema on sovitettavissa sekä kotimaiseen että kansainväliseen auttamistyöhön.

❷Miten kerättyjen varojen käyttöä seurataan?– Kirkon Ulkomaanapu toimittaa vuo-sittain raportit varojen käytöstä. Koti-maisten hankkeiden ja kumppaneiden kohdalla käytännöt vaihtelevat. Kirkon Diakoniarahasto toimittaa myös ke- räystoimikunnalle raportin.

– Yhteisvastuuvaroilla rahoitetuissa hankkeissa, joissa on järjestökumppa-neita, toimintaa ja taloutta valvoo sekä

ohjaa ammatillinen ohjausryhmä. Ke-räystoimikunta hyväksyy ohjausryh-män laatimat suunnitelmat sekä pää-tökset.

– Lopuksi Kirkkopalvelujen tilintar-kastajat ja poliisihallitus hyväksyvät ra-portit niin kotimaisesta kuin kansain-välisestä avustustyöstä.

❸Totesitte, että vuoden 2017 ihmiskauppahanke on tehnyt te-hokasta työtä. Miten työ aloitettiin käytännössä, ja jatkuuko se?– Yhteisvastuuvaroin käynnistettiin verkostohanke, jossa toimijoina ovat ProTukipiste, Monika-naiset, Rikosuh-ripäivystys ja Pakolaisneuvonta. Toi-mintaan liittyivät mukaan myös sisä-ministeriön alainen ihmiskaupan uh-rien auttamisjärjestelmä sekä useil-la paikkakunnilla seurakuntien diako-niatyö.– Hanke jatkuu, ja toiminta on näillä näkymin pysyvää. Merkittävästi aiem-paa suurempi määrä ihmiskaupan uh-reja on onnistuttu tunnistamaan ja oh-jaamaan joko viranomaisten tai järjes-töjen auttamisen pariin.

❹Tehdäänkö yhteistyötä muiden kuin kirkon järjestöjen ja hankkei-den kanssa?– Kohteiden valinnassa kuullaan mo-nen alan toimijoita. Keskeinen on kir-kon ja seurakuntien diakoniatyö, jolta kuulemme, missä asioissa tarve on täl-lä hetkellä suurin. Sosiaalialan viran-

omaisten ja järjestöjen kanssa käydään säännöllisesti neuvotteluja, joissa yh-tenä teemana on tulevien vuosien ke-räyksen teemat ja kumppanit.

– Kumppaneina on viime vuosi-kymmeninä ollut hyvin usein ei-kir-kollinen toimija. Esimerkiksi ihmis-kauppahankkeessa valintakriteerinä oli erittäin vahva ammatillisuus ja erikois-tuminen kyseiseen teemaan. Valinnas-sa haetaan vahvaa ammatillisuutta ja tuloksekkuutta.

❺Miltä tulevaisuus näyttää?– Keräyksen tulevaisuuden näen va-loisana siitäkin huolimatta, että tulos takavuosina koki muutaman merkit-tävän pudotuksen käteisen rahan käy-tön vähenemisen vuoksi. Nyt on käyt-töön otettu lahjoitusvälineitä Mobile-Pay -sovelluksesta alkaen.

– Yhteisvastuuta tarvitaan jatkossa-kin muun muassa kirkon diakonise-na äänenä, joka huutaa niiden puoles-ta, jotka eivät saa ääntään kuuluviin, ja samalla tuo näkyväksi piilossa ole-vaa hätää. Ensi vuoden teemamme on vanhemmuuden tukeminen ja kump-paneina Mannerheimin Lastensuoje-luliitto sekä Pelastakaa Lapset.

– Seurakunnissa perhetyö, kasvatus ja diakonia toimivat vahvasti auttaen ja tukien perheitä, vanhempia ja lapsia, joiden kohdalla vanhemmuus ei ihan-teellisella tavalla toteudu. ✦

Asta Kettunen

Tampereen Tuomiokirkkoseurakunnassa tämän vuoden keräysvaroilla autetaan lasten ja nuorten koulunkäyn-nin ja opiskelujen kustannuksissa. Seuraavan keräyksen oman osuuden käytöstä päätettäneen tammikuussa. Pirjo Heikkinen ja Mari Vuorisalmi keräsivät Raatihuoneen nurkalla, samalla kun työntekijät tempautuivat soittamaan ja laulamaan kadulle.

Ku

va: P

irjo H

eikkin

en

Messukylän kirkkoherraksi haki seitsemänTampereen Messukylän seurakun-nan kirkkoherran virkaa haki seitsemän henkilöä, joista yksi peruutti hakemuk-sensa myöhemmin.

Viran hakijat ovat Oriveden seura-kunnan kappalainen Juha Itkonen, Kangasalan seurakunnan kappalainen Auni Kaipia, Mänttä-Vilppulan seura-kunnan vs. kirkkoherra Saila Munuk-ka, kirkkohallituksen rippikoulutyön ja seurakuntakasvatuksen asiantuntija Ja-ri Pulkkinen, Messukylän seurakunnan kappalainen Ari Rantavaara ja Sasta-malan seurakunnan vt. kirkkoherra Ul-la Ruusukallio.

Tampereen tuomiokapituli on haasta-tellut hakijat kokouksessaan 20. marras-kuuta ja tehnyt hakijoista kelpoisuus-päätöksen sekä antanut seurakunnalle lausunnon hakijoista.

Messukylän seurakunnan seurakun-taneuvosto valitsee uuden kirkkoherran helmi–maaliskuussa 2020.

Valintaprosessin etenemisestä ja eh-dokkaista kerrotaan Tampereen seura-kuntien verkkosivuilla ja Silta-lehdessä.

Ehdokkaat ovat tavattavissa kirkko-herranvaalin keskustelutilaisuudessa, joka järjestetään tiistaina 14. tammikuu-ta kello 18 Linnainmaan seurakuntakes-kuksessa, Korpikodinkatu 2. Keskustelu-tilaisuus esitetään myös suoratoistona verkossa YouTube-kanavalla.

Jari Kuusi Eteläisen seurakunnan kirkkoherraksiIsojoen seurakunnan kirkkoherra Ja-ri Kuusi on valittu Tampereen Eteläisen seurakunnan kirkkoherraksi. Seurakun-taneuvosto valitsi Kuusen äänin 9–8.

Valinnasta on jätetty seurakuntaneu-vostolle kaksi eriävää mielipidettä. Ää-nestyksessä vastaehdokkaana oli Mänt-tä–Vilppulan seurakunnan vs. kirkko-herra Saila Munukka.

Uusi kirkkoherra aloittaa virassa 1. maaliskuuta 2020, kun nykyinen kirk-koherra Jussi Mäkinen jää eläkkeelle.

Jari Kuusen ajatuksia: siltalehti.fi/sivustot/silta/juttusilta/ajassa

kysymystä

Jari Kuusi on valittu Eteläisen seurakunnan kirkkoherraksi.

A 4 SILTA 12/2019

Palvelusivusto ruoka-apua etsiville ja järjestäjilleTammikuussa 2020 julkaistava Ruo-ka-apu.fi -sivusto palvelee syötävää etsiviä ihmisiä sekä tapahtumia ja ja-kelua järjestäviä tahoja.

Sivustolta on mahdollista löytää ajantasaiset tiedot ruoka-aputapah-tumista ja yhteisöllisistä ruokailuis-ta alueittain. Tapahtumia voi tarkas-tella kartan, listan tai lukujärjestyk-sen avulla.

Tapahtumia voivat ilmoittaa luotet-tavat toimijat, kuten yhdistykset, seu-rakunnat ja kunnalliset toimijat.

– Ruoka-apu.fi on rakennettu yh-teiskehittämisen periaatteella sekä osallistamalla ruoka-avun tarjoajia ja niissä asioivia ihmisiä. Mukana ovat olleet kymmenet ruoka-aputoimi-jat ja tulevat käyttäjät, kertoo projekti-päällikkö Reetta Nick Osallistava yh-teisö -hankkeesta, joka on tuottanut palvelun yhteistyökumppaneineen.

Palvelun rahoittaa Sosiaali- ja ter-veysjärjestöjen avustuskeskus STEA, ja hanketta hallinnoi Kirkkopalvelut.

Mukana jo satoja sitoutuneita toimijoitaPääkäyttäjinä toimivat käynnistysvai-heessa hankkeen työntekijät, mutta sivuston ylläpito jatkuu myös hank-keen päätyttyä.

– Sivuston käyttämiseen sitoutu-neita toimijoita on valtakunnallisesti jo satoja tässä vaiheessa, kertoo Nick.

Palvelu on kaikille maksutonta. Kieleksi voi valita suomen, ruotsin tai englannin.

Tapahtumien ilmoittamiseksi tar-vitaan kirjautumistunnukset, jotka haetaan sivustolta löytyvällä lomak-keella.

Ruoka-apua etsivän ei koskaan tar-vitse kirjautua tai syöttää tietojaan verkkosivulle.

– Sivusto on suunniteltu mobii-likäyttöliittymä edellä, eli käyttämi-nen on helppoa myös älypuhelimella. Ruoka-apu.fi täyttää myös AA-luokan saavutettavuusvaatimukset verkko-palveluille, kertoo Reetta Nick.

Ruoka-apu.fi -sivustolla tarjotaan opastusmateriaaleja ja mahdollisten pulmatilanteiden ratkaisemiseen.

– Asiakaspalvelumme on käyt-töönoton tukena. Tulemme mielel-lämme myös esittelemään palvelua ja järjestämme koulutuksia, lupaa Nick.

Kirsi Airikka

Tilaa Ruoka-apu.fi -palvelun esittely tai käyttöönottokoulutus: info@ruoka-apu.fi ruoka-apu.fi

Aito-keskus kasvatti kulujaTampereen seurakuntien henkilöstö-kuluihin varatut määrärahat olivat ylit-tymässä. Yhteinen kirkkovaltuusto päättikin myöntää henkilöstökuluihin yhteensä 250 000 euron lisämäärärahan. Se katetaan edellisten vuosien säästöillä.

Määräaikaisten palkkojen laskettua

suurempi tarve liittyy erityisesti leirikes-kusten kasvaneeseen käyttöön Aito Toi-mintakeskuksen myötä.

Leirikeskusten käyttö on kasvanut ja ruokahuolto keskittynyt Aitoon. Palk-kasummaa on kasvattanut myös se, että Aiton muutostöihin ja työnjohtoon on palkattu määräaikaisia työntekijöitä ul-

koisen palvelun oston sijaan.Pättinniemen kaavoitus on viivästy-

nyt, ja leirikeskusten uudistamisen pai-nopiste on nyt Aitossa. Aito-keskuksen tämän vuoden muutos- ja peruskor- jaustöiden kokonaismäärärahaa nostet-tiin 150 000 eurolla. Tämän jälkeen vuo-den 2019 määräraha on 700 000 euroa.

Tampereen seurakuntien Ruokapankki jakaa tä-nä vuonna 1400 jouluista ruokakassia tampe-relaisille vähävaraisille ihmisille.

– Ruuan noutamisesta lahjoittajilta sekä pakkaamisesta ja jakelusta huolehtivat edel-

lisvuosien tapaan Ruokapankin työntekijät, työhön tutus-tujat sekä iso joukko vapaaehtoisia, kertoo Ruokapankin elintarvikeavun vastaava Petri Ahokainen.

Pakkaaminen aloitetaan torstaina 19. joulukuuta, ja se jatkuu seuraavan viikonlopun ajan. Kassit kuljetetaan nou-topisteisiin tai koteihin aatonaattona 23.12. ja jouluaattona 24.12. Tavoitteena on, että ruoka-apu on toimitettu avun saa-jille jouluaattona kello 15:een mennessä.

– Työvuorot on suunniteltu huolellisesti jokaiselle päi-välle, ja vuoroissa tehdään yhteensä yli sata työpäivää, ker-too työhönvalmentaja Anita Aaltojärvi.

Kassi täytetään jouluruuallaKassin sisältö on edellisvuosien tapaan runsas.

– Tuotteet on pakattu Clas Olhsonin siniseen kestokas-siin, sillä yritys lahjoitti Ruokapankille 1400 kassia, kiittää Ahokainen.

Kasseihin pakataan muun muassa kinkkua, kalkkunaa, silliä, joululaatikoita, puuroriisiä, hedelmiä, kahvia, joulu-leipää, pipareita ja makeisia.

– Jokainen ruoka-avun piirissä oleva saa varmasti mielei-sen kassin itselleen, sillä tänä vuonna voi valita yhden nel-jästä vaihtoehdosta. Peruskassiin on pakattu kinkkua. Mui-ta vaihtoehtoja ovat sianlihaton, kasvis- tai gluteeniton kas-si, kertoo Aaltojärvi.

Aaltojärven ja Ahokaisen mukaan uudetkin lahjoituk-set ehtivät vielä mukaan, jos yritykset haluavat tulla mu-kaan hyvän tekemiseen.

– Näin saisimme vielä sujautettua mukaan jonkin yllätys-tuotteen ilahduttamaan ruokalahjan saajia, hymyilee Aal-tojärvi.

Pakettiautot hoitavat jakelunRuoka-avun antaminen vähävaraisille on tärkeä osa Tam-pereen seurakuntien diakoniatyötä. Jouluavun lisäksi Ruo-kapankki jakaa vuosittain noin 22 000 kassia tamperelaisil-le vähävaraisille.

Lisäksi ruokaa toimitetaan aterioiden raaka-aineeksi monille yhteistyökumppaneille ja Tampereen seurakun-tien ruokailuihin.

Ruokapankin toiminnan mahdollistavat vapaaehtois-työntekijät, työkokeilijat, opiskelijat, EU:n ruoka-apu se-kä kauppojen ja elintarvikevalmistajien lahjoittama hävikki.

– Lahjoitusruuan määrä vaihtelee melko paljon. Sitä saa-daan 21 000–40 000 kiloa kuukaudessa, kertoo Petri Aho-kainen.

Ahokaisen mukaan ongelmana on kuitenkin iso hävik-ki, mikä lisää työtä.

– Osa lahjoitusruuasta on jo ihmisravinnoksi kelpaama-tonta, ja biojätteeseen joudutaan laittamaan tavarasta kes-kimäärin 15 prosenttia.

Vanha kauppa-auto, Ruokanysse, lopetti liikennöinnin kesällä. Nykyisin ruuan noutaminen ja jakelu hoidetaan kol-men pakettiauton avulla. Kasseja jaetaan 15 jakelupisteessä ympäri kaupunkia.

– Uutta vanhaan verrattuna on, että nykyisin kassit jae-taan ihmisille sisätiloissa. Kenenkään ei enää tarvitse jonot-taa ulkona. Uusi jakelujärjestelmä toimii pääosin jo hyvin, kertoo Ahokainen.

Ruokapankin asiakkaat ovat pienituloisia, kriisiavun tar-peessa olevia ihmisiä ja perheitä. Avun piiriin pääsee, kun ottaa yhteyttä oman seurakunnan diakoniatyöntekijään tai seurakuntien avunvälitykseen. Ruokapankin asiakkaan ei tarvitse olla kirkon jäsen. ✦

Kirsi AirikkaLahjoitukset Ruokapankille: Petri Ahokainen, petri.ahokainen@evl.fi, p. 0500 863 625Tietoja Tampereen seurakuntien auttamistyöstä sivulla B 16

Ruokapankki jakaa 1400 joulukassia

Ruokapankin työharjoittelijat Teemu Lemmetty (vas.), Ismael Mohamed, Eino Perttunen ja Tuija Mäkinen pakkasivat vihanneksia ruokakasseihin marraskuussa.

Ku

va:

Han

nu

Ju

kola

A 5SILTA 12/2019

Tampereen seurakunnat turvaa tulevaa

Tampereen ev.lut. seurakun-tayhtymän yhteinen kirk-kovaltuusto hyväksyi mar-raskuun kokouksessaan toiminta- ja taloussuunni-

telman vuosille 2020–2022 sekä talous-arvion vuodelle 2020.

Toimintasuunnitelma on kiteytetty vi-siossa muotoon ”Tamperelaisen on mah-dollista olla kristitty itselleen merkityk-sellisellä tavalla.” Seurakuntien ja yksiköi-den toimintasuunnitelmissa tämä näkyy monipuolisena kiinnittymisenä tampe-relaiseen arkeen ja juhlaan.

Erityisinä painopisteinä vuonna 2020 ovat kuluvan vuoden tapaan kristittynä elämisen tukeminen sekä tuen ja avun saamisen mahdollistaminen. Avun saa-misen lisäksi tavoitteena on parantaa ja kehittää avun antamisen tapoja.

– Tavoitteena on, että voimme tarjota vapaaehtoisille merkityksellisiä tehtäviä muun muassa Mummon Kammarissa ja siten myös vastata esimerkiksi vanhus-ten kasvaneeseen avun tarpeeseen, ker-too diakonia- ja yhteiskuntavastuun joh-taja Ilkka Hjerppe.

Avun antamiseen liittyy myös yhtei-söllisyyden tukeminen. Seurakuntien hä-vikkiruokailuissa yhdistyvät avun saami-nen, avun antaminen ja yhteisöllisyys. Yhdessä tehty ruoka antaa voimaa ar-keen.

Tilat vähenevätToimintasuunnitelman lisäksi kokouk-sessa hyväksyttiin Tampereen seurakun-tayhtymän uusi kiinteistöstrategia vuo-sille 2019–2023.

Se tavoittelee seuraavien vuosien aika-na tilannetta, jossa seurakuntayhtymällä

ja sen yksiköillä on käytössään tarkoituk-senmukaiset sekä kustannuksiltaan koh-tuulliset tilat. Niiden on tarkoitus muo-dostaa toiminnallisesti käyttökelpoinen verkosto yhtymän taloudellisen kanto-kyvyn puitteissa.

Strategiakaudella tavoitteena on vä-hentää tiloista noin 30 prosenttia nykyi-sestä. Samalla useissa Tampereen kirkois-sa pyritään monipuolistamaan kirkkoti-lojen käyttöä.

Strategian myötä seurakunnat sitou-tuvat kirkon Hiilineutraali kirkko 2030 -strategiaan.

Talousarviossa seurakuntien toimin-takulut ovat 45,6 miljoonaa euroa, jois-ta kaksi kolmasosaa katetaan verotuloil-la ja yksi kolmasosa toiminnan tuotoilla. Talousarviossa toiminnan tulos on mii-nuksella 96 000 euroa, mutta talousarvi-on loppusumma on vajaat 400 000 euroa ylijäämäinen.

Seurakuntien rahavarat vähenevät 1,2 miljoonaa euroa pääasiassa tulevaisuu-teen varautuvan kiinteistöjen korjaami-sen vuoksi. ✦

Sami Kallioinen

Ku

va: U

ole

vi S

alon

en

Aitolahden kirkossa sisäilmakorjauksiaAitolahden kirkossa on käyttäjien pa-lautteiden ja oireilujen takia teetätet-ty laaja sisäilmatutkimus. Sen perus-teella rakennuksessa on tarpeen tehdä korjauksia. Niistä osa tehdään heti ja osa voidaan siirtää myöhemmäksi sekä peruskorjausten yhteyteen.

Ensimmäiset korjaukset on tarkoitus tehdä vielä tämän vuoden aikana. Kir-kon normaali käyttö kuitenkin jatkuu. Tutkimuksiin ja korjauksiin varattiin 25 000 euron lisämääräraha.

Mummon Kammari on merkittävä tuen ja avun jakaja sekä vapaaeh-toisten yhteen tuoja. Kuva on viime kevään peräkonttikirppikseltä.

Ku

va: A

ava A

nttin

en

Sukuselvitysten teko muuttuu joustavammaksiTämän vuoden alussa Tampereella alet-tiin hoitaa kirkonkirjojenpidon tehtäviä myös neljän muun seurakunnan eli Hä-meenkyrön, Jämsän, Mänttä-Vilppulan ja Ruoveden puolesta.

Tähän sisältyvät muun muassa virka-todistusten laatiminen, avioliiton estei-den tutkinta sekä kasteiden, avioliittojen, kirkkoon liittymisten ja kirkosta eroamis-ten rekisteröiminen. Seurakuntalaisen ei enää tarvitse pyytää perunkirjoitusta var-ten tarvittavaa sukuselvitystä joka seura-kunnasta erikseen.

– Yhteistyö seurakuntien välillä on su-junut kivuttomasti, sanoo rekisteripäällik-kö Kari Salonen.

– Pienten seurakuntien jäsenten osalta on saattanut aluksi tulla pientä hämmen-nystä, että asia hoidetaankin Tampereella. Toisaalta aluekeskusrekisteri palvelee nyt joka arkipäivä.

Viimeistään vuonna 2022 on mahdol-lista saada vainajan koko muuttohisto-ria yhdelle todistukselle valtakunnallises-ti. Tällainen KirDi-järjestelmä on Tampe-reella jo koekäytössä.

Ensi vuoden alusta mukaan tulee 11 uutta seurakuntaa, ja tarvitaan myös lisää työntekijöitä. Silloin aluekeskusrekisteris-sä on johtajan ja rekisterisihteerin lisäksi 14 toimistosihteeriä.

– Kirkkohallitus on linjannut, että kaik-kien seurakuntien on kuuluttava johonkin aluekeskusrekisteriin vuonna 2022. Niinpä on todennäköistä, että aluekeskusrekisteri laajenee edelleen kahden vuoden aikana.

Tampereen hiippakunnassa on vielä 20 seurakuntaa, jotka eivät ensi vuoden alus-sa kuulu aluekeskusrekisteriin. Iso osa niistä on jo tehnyt periaatepäätöksen liit-tymisestään.

Asta Kettunen

Vauvan oma RapinaraamattuSisältää psalmiin 139 pohjautuvan laululeikin. Vastustamaton pehmokirja, joka rapisee. 9,90 €

Yllätä lahjalla, jolla on merkitystä. pipliakauppa.fi

.

9,90€

HopeariipuksetIKUINEN YSTÄVÄ Tyylikästä suomalaista muotoilua. 41 €

HERRAN SIUNAUS Laattariipuksen käärössä siunaava teksti muinaisella kielellä. 36 €

Pvoimasanoja

IPLiA.

pipliakauppa.fi ■

LAHJARAAMATTU

On aika ihmeiden

TEKSTI: Asta Kettunen KUVA: Hannu Jukola

Tampereen seurakunnat näyttää suuntaa

A 6 SILTA 12/2019

Tampereella on otettu kirkon hiili-neutraaliustavoite sen verran tosis-saan, että entiseen menoon tottunei-ta voi pyörryttää.

– Tampereella on lähdetty liikkeel-le selvästi nopeammin kuin koko kir-kon tasolla, kiinteistöpäällikkö Heik-ki Päätalo arvioi.

Hän myöntää olevansa ylpeä Tampereen seura-kuntien tuoreessa kiinteistöstrategiassa otetuista, ym-päristönäkökulmasta aika isoista askelista.

– Lausuntokierroksella paperi muuttui strategias-ta toimenpideohjelmaksi ja käsikirjaksi. Asiat, jotka aikaisemmin oli merkitty tavoitteiksi, ovat nyt toi-menpiteitä. Tavoitteet taas pystytty tiiviisti sitomaan ylätasolle.

– Itsekin näin strategian valmistelun aikana ympä-ristöasioiden merkittävyyden myös koko yhteisölle, monella tavalla.

Vauhti näkyy siinäkin, mitä on jo tehty. Säilytet-täväksi luokitetuista kiinteistöistä laaditaan kattavat energiaselvitykset, ja ensi vuonna hiilijalanjälkeä pys-tytään seuraamaan kiinteistöjen kokonaisuudessa. Energiatehokkuutta parantavien hankkeiden määrä-tietoinen toteuttaminen alkaa ensi vuonna, ja rahoi-tus tähän on jo olemassa.

Kasvisruokaa tarjotaan jo leirikeskuksissa, mutta määrää voi vielä lisätä. Tesomalla on aloitettu jäte-huollon ja kierrätyksen pilottihanke.

– Sähköautojen latausmahdollisuus on vielä työn alla.

Strategia katsoo vuosiin 2019–2023. Lisäksi tavoit-teita ja taloutta on tarkasteltu vuoteen 2030 asti.

Rahat ja muut resurssit oletettavasti vähenevät jat-kossakin, mikä muuttaa toimintaedellytyksiä ja tuo eteen kipeitä kiinteistöpäätöksiä: mitä säilytetään ja

mistä luovutaan, mitä kunnostetaan ja mitä ylläpi-detään.

On myös mietittävä esimerkiksi sitä, millaisia soit-timia rakennuksissa voi tulevaisuudessa olla ja miten niitä huolletaan.

Kun koko kirkon tavoite öljylämmityksestä luopu-miseen on vuodessa 2025, se on Tampereella jo vuo-dessa 2023. Fossiilisella polttoaineella tuotetusta säh-köstä luovutaan vuoden 2021 alussa.

Kirkko tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2030 mennessä.

– Tämän strategian toimenpiteillä ei vielä päästä siihen, mutta tämä on sillä tiellä ja etenee määrätie-toisesti. Kyllä me uskomme kunnianhimoiseen ta-voitteeseen.

Ei viherpesuaKirkkohallitus myönsi ympäristödiplomin Tampe-reen seurakunnille keväällä 2015. Sitä varten on teh-ty ympäristöohjelma, joka ulottuu vuoteen 2022. Nyt valmisteilla on seuraava diplomikausi vuosille 2020-2024.

Ympäristödiplomikauden uusia tavoitteita löytyy sekä kiinteistöstrategiasta että talous- ja toiminta-suunnitelmasta.

– Ensimmäisenä tulevat mieleen jätehuolto, ener-giankäyttö ja lämmitys, sanoo yhteiskunnallisen työn diakoni Sari Peltonen, joka toimii myös seurakun-tayhtymän ympäristötoimikunnan sihteerinä.

– Talous- ja toimintasuunnitelmassa keskeinen uu-distus on se, että koska olemme sitoutuneet Hiili-neutraali kirkko 2030 -ohjelmaan, ympäristöasioiden huomioimisen pitää näkyy kaikessa toiminnassa, ei vain erillisinä yksittäisinä toimenpiteinä.

Hän painottaa, etteivät asiat ole yksinkertaisia.– Meillä on esimerkiksi monenlaisia, eri-ikäisiä

kiinteistöjä laajalla alueella, erilaisia sähkö- ja lämmi-tysratkaisuja ja eri rakenteita. Jokaista kiinteistöä pi-tää tarkastella ja ratkaisuja miettiä eri tavalla.

Ratkaisut voivat myös iskeä toisiaan korville. Esi-merkiksi kiinteistöjen lämpötilaa ei voi alentaa niin paljon, että rakenteet vaarantuvat. Energiaa kuluu hy-vän sisäilman ylläpitoon. Hehkulampuista saa kirk-koihin ja toimistoihin myös lämpöä.

– Me emme viherpese. Esimerkiksi lamppujen vaihdossa mennään ulkovalaistus edellä, Päätalo painottaa.

Toimitilojen keskittyessä siirtymisiin voi kulua enemmän energiaa. Johtoryhmä onkin päättänyt ko-keilla tarvittaessa etäosallistumista kokouksiin.

– Niissä tilanteissa, joissa ei ole mahdollista tai jär-kevää liikkua paikasta toiseen pitkiäkin matkoja, etä-kokoukset ovat hyvä vaihtoehto, Peltonen muistuttaa.

Rohkeita esimerkkejäKun ilmastoahdistus näkyy jo kouluissa ja seurakun-tien varhaiskasvatuksessa, tarvitaan näyttöä siitä, et-tä aikuiset ottavat asian vakavasti.

– Mikä voi olla seurakuntien rooli esimerkin näyt-

Kiinteistö-strategiassa keskeistä:

• tilojen merkittävä (noin 1/3) vähentäminen

• kirkkotilojen käytön monipuolistaminen

• jäljelle jäävien tilojen kehittäminen

• korjausvelan haltuunotto

• sitoutuminen Hiilineutraali kirkko 2030 -strategiaan

Tampereen seurakunnat näyttää suuntaa

A 7SILTA 12/2019

Kirkot ovat keskellä kylää niin katu- kuin mielikuvissakin. Tampereen seurakuntien ja kaupungin ilmastokumppanuus on valmisteilla. Ajatuksia tuuletetaan ja ratkaisuja etsitään myös muiden yhteistyökumppaneiden kanssa.

täjinä ja toivon kantajina? Meidän jos kenen pitäisi näyttää esimerkkiä, Päätalo sanoo.

Hän myöntää istuvansa pallilla, jolta asioille on mahdollista tehdä paljonkin, ja jotakin konkreettis-ta. Vaikka toimintakin aiheuttaa hiilidioksidipäästö-jä, on kiinteistöillä niissä iso rooli.

– Täytyy tehdä rohkeita peruslinjauksia. Jos tilo-jen vähentäminen ei onnistu, toiminnan osuus tu-lee supistumaan.

– Kirkot on nostettu käytön monipuolistamisasias-sa etualalle, koska ne ovat keskimäärin aika vähäisellä käytöllä. Ylipäätään meidän on pyrittävä löytämään mahdollisuuksia käyttää enemmän hienointa tilaam-me, kirkkosalia.

Eri kaupunginosissa on kannettu huolta, miten seurakuntalaisten toiveet otetaan huomioon aluei-den kehittämisessä.

Päätalo korostaa, että tilaratkaisut tekevät seura-kuntaneuvostot. Maaseudulla kirkkotilojen käytön monipuolistamisessa on vielä isompi työ.

Kirkon on vaikutettava aktiivisesti yhteiskunnalli-sena toimijana ja keskustelijana. Luottamushenkilöt antavat esimerkkiä. Tavoitteet on myös saatava työyh-teisöistä koteihin ja näin levitettyä laajemmalle. Jou-lussakin kirkolliset toimijat toimivat kulutuksen vas-tavoimana, hyvän olon ja kohtuullisuuden edistäjänä.

– Se jos mikä on esimerkillistä, että eletään todek-si sellaisia arvoja, joita halutaan edistää. Mutta mit-kä ovat niitä konsteja, joilla tämä saavutetaan, onkin jo toinen juttu.

Tarvitaan myös radikaaleja ihmisiä, jotka ajattele-vat luovasti. Silloin voi löytyä ideoita, joita ei ole tul-tu ajatelleeksikaan.

– On ihan hyvä, että syntyy keskustelua ja näke-

mykset joutuvat vastakkain.Seurakuntayhtymä on edistänyt kävelyn, pyöräi-

lyn ja julkisen liikenteen käyttöä liikkumisessa. Esi-merkiksi pyörähuollon tempauksia voisi laajentaa jo-ka seurakuntaan. TAKK:n järjestämässä Kestävän Kehityksen koulutuksessa innovoitiin kirkon brän-diä vahvistavat roska-astiat. Entä istutetaanko kas-telahjaksi puu?

Kirkon hiilineutraalisuustavoite pohjaa siihen, et-tä neljä viidesosaa päästöistä vähennetään ja yksi vii-desosa kompensoidaan. Tampereen seurakunnilla on vähän metsäomaisuutta, jolla kompensoida päästöjä: olisiko yksi mahdollisuus ostaa lisää metsää?

Mitattaviin tavoitteisiinNiin seurakuntakiinteistöjen käyttöön ja energiate-hokkuuteen kuin liikennöintiinkin etsitään uusia kei-noja.

Taloudellisen ajotavan koulutus on merkitty vuo-sien 2018–2022 ympäristöohjelmaan. Myös yksityis- autoilla tapahtuvan ajon tulisi olla ekologista ja ta-loudellista. Kulkuvälineitä hankittaessa ympäristö-ominaisuudet ovat yksi valintakriteeri.

– Ajoneuvojen hankinnassa ei voi sitoutua tiettyyn ratkaisuun, Päätalo huomauttaa.

Leiri- ja kurssikeskusten ympäristöselvityksiä ja niiden pohjalta laadittavia ympäristöohjelmia on eh-dotettu tehtäviksi ensi vuonna.

Toiminta- ja taloussuunnitelmassa vuosille 2020–2022 painotetaan, että ympäristökysymykset otetaan aiempaa vahvemmin huomioon talousarviovarojen suuntaamisessa. Ihmisten on voitava luottaa kirkon toimivan ympäristövastuullisesti.

Tänä vuonna pyrkimys näkyy esimerkiksi päätök-sessä avustaa Suomen Lähetysseuran Ympäristöpan-kin ilmastonmuutoksen vastaista työtä.

– Suunnitelmassa ja yhtymän strategiassa ympäris-töasiat voitaisiin huomioida vielä paremminkin. Hyp-päämisessä tavoitteiden asettamisesta asian edistämi-seen on paljon tekemistä. Henkisellä tasolla asiaan on sitouduttu, mutta toimenpiteiden pitää olla konk-reettisia ja tavoitteiden mitattavia, Päätalo painottaa.

Myös Tampereen hiippakunta päätti vastikään, et-tä sen strategiatyön kärki on ympäristötoimien edis-tämisessä. ✦

HIILINEUTRAALI KIRKKO 2030 -TAVOITTEET:

1Vähennetään kiinteistöjen hiilidioksidipäästöjä.

2Vähennetään toiminnan hiilidioksidipäästöjä.

3Päästöt kompensoidaan.

4Kirkko vaikuttaa aktiivisesti yhteiskunnallisena toimijana

ja keskustelijana.

5Seurakunnat ovat sitoutuneita ilmastotyöhön.

Muusikko Laura Voutilaisen elämän tärkeimpiä asioita ovat hänen poikansa sekä ystävät ja läheiset. Joulu on hyvä hetki olla rauhassa läheisten kanssa.

”Vaikeudet ovat lahjoja elämältä. Ne tapahtuvat meitä varten, ei meille.”

A 8 SILTA 12/2019

A 9SILTA 12/2019

TEKSTI: Timo Haapala KUVAT: Hannu Jukola

HILJAISUUDEN HETKET KANTAVAT

Kahvikupin ääressä istuva Laura Voutilainen näyttää hehkuvan ja on selvästikin innoissaan ja onnel-linen: uusi Minun tähteni -joulule-vy Higher Ground Vocals -kuoron kanssa on juuri ilmestynyt. Sen li-säksi hän kiertää parhaillaan Suo-mea uuden levynsä innoittamana kyseisen kuoron kanssa. Se on mo-

nelle tuttu myös Suomi Love -ohjelmasta. Kiertue käy 14 kaupungissa.

– Idea tähän levyyn tuli, kun kävin viime vuonna heidän jouluisessa konsertissaan, Voutilainen sanoo.

– Kokemus teki minuun niin suuren vaikutuksen, että se jäi soimaan sisimpääni pitkäksi aikaa.

Uusi levy on voimakkaasti gospel-vaikutteinen, mutta sisältää siitä huolimatta perinteisiä suomalaisia joululaulu-ja sekä kaksi uutta jouluista kappaletta. Vaikka levy onkin autenttisen kuuloista gospel-musiikkia, ovat suomalaisten laulujen sukujuuret levyllä vahvasti läsnä.

– Tämän levyn tekeminen oli erilaista myös kuorolle ja koko tekijätiimille, sillä hekään eivät ole tehneet aiemmin vastaavaa duettolevyä.

– Studiossa tunnelma oli taianomainen, itkimme ja nauroimme levytyssessiossa. Tekemisen riemu oli valta-va: tuntui, että jokin suurempi voima oli silloin läsnä.

Kun tunteen saa mukaan levylle, se välittyy myös kuuli-joille – ehkäpä siksi levy onkin jo ollut menestys.

Elämän tempo vaihtelee kuten musiikissaElämässä, kuten musiikissakin, on monia puolia: välillä tahti on nopea, välillä hitaampi, ja joskus siinä saattaa ol-la myös synkkiä säveliä.

– Vaikeudet elämässäni ovat kasvattaneet minua paljon, Laura Voutilainen sanoo.

Vaikeudet aiheuttavat tunnereaktioita, ja niiden koke-minen taas tuo vahvan elämisen tunteen.

Ollessaan parisen vuotta sitten televisiossa suositus-sa Vain Elämää -ohjelmassa hän yllättäen avautui ohjel-man aikana. Tuolloin moni katsoja samaistui hänen aja-tuksiinsa.

– Vaikeudet ovat lahjoja elämältä. Ne tapahtuvat meitä

varten, ei meille. Nykyään pyrin aina miettimään, että mi-kä tässä tilanteessa on minulle viestinä. Mitä tämän avul-la minussa korjataan? Silloin uskallan olla sinut kyseisen asian kanssa ja katsoa sitä silmiin.

– Näin valokeila kääntyy itseeni ja alan ymmärtää, että tämän myötä minusta kuoritaan sipulikerroksia, jotta to-tuus itselleni paljastuisi, Voutilainen kertoo.

Tällä tavoin ajatellessaan hän on monesti huomannut, että kohdatut vaikeudet ovatkin olleet lopulta hyödyksi ja muuttuneet elämältä saaduiksi lahjoiksi.

– Kun olen ymmärtänyt kurkottautua jotain kohti – jo-tain, josta saan neuvoa elämässäni eteenpäin – olen jokai-sella kerralla vahvistunut. Näin jopa oma minuuteni on voinut rakentua sen kautta, ja olen voinut syntyä uudel-leen paremmaksi ja kehittyä.

Kun kysyn, mistä hän ammentaa voimansa vaikeina het-kinä, hän on hetken hiljaa, kunnes vastaa:

– On ollut aikoja, jolloin olen tuntenut olevani täydel-lisessä pimeydessä ja eksyksissä. Silloin olen ristinyt käte-ni ja rukoillut. Olen saanut rukouksesta apua, joskus no-peastikin, ja konkreettisesti.

Hiljaiset keskustelut itseni kanssa ovat tärkeitäLaura Voutilainen on kehittänyt itselleen monenlaisia kei-noja pysyäkseen keskittyneessä tilassa. Hän viettää päivit-täin hiljaisia hetkiä ja meditoi, huolehtii jatkuvasti kunnos-taan ja syö terveellistä ruokaa.

– Keskustelen itseni kanssa ja kysyn itseltäni: mikä mi-nulle on tänään hyväksi? Pysyn aina itseni puolella, sillä nykyään osaan vältellä kielteisyyttä ja itseni syyllistämis-tä, hän kertoo.

Ulkoilu ja rauhalliset kävelyhetket sekä venyttely avaa-vat kehoa ja auttavat pitämään hyvällä mielellä.

– Elän vaihetta, jossa olen puolivälissä elämää, artisti sanoo hymyillen.

– Minulle on tullut vahva tarve selvittää, mistä tässä elämässä on kyse ja miten minun on tämä loppuelämä-ni tarkoitus käyttää.

Hän kertoo olevansa tällä hetkellä uudelleen luomisen tilassa, ja käyttää paljon aikaa ollakseen itsekseen. Noina hiljaisina hetkinä hän käy sisäistä keskustelua, mistä kai-kesta hän on valmis luopumaan ja mitä tulee tilalle.

”On ollut aikoja, että olen tuntenut olevani täydellisessä pimeydessä ja eksyksissä. Silloin olen ristinyt käteni ja rukoillut. Olen saanut rukouksesta apua.”

Elämässä olleet vaikeudet ovat kasvattaneet Laura Voutilaista ja auttaneet häntä löytämään harmonian ja voiman sisältään. ”Vaikeudet voivat olla hyödyksi. Ne ovat olleet minulle elämän ojentamia lahjoja”, miettii muusikko.

A 10 SILTA 12/2019

– Sisäisten keskustelujeni myötä minuuteni kasvaa. Otan yhä enemmän uudenlaista vastuuta urastani ja elä-mästäni, sekä siitä, minkälaisia projekteja haluan tehdä ja olen valmis ylipäätään tekemään.

– Minulla on vahva tunne, että kokeiluni on tehty, enkä tee enää sellaista, mikä ei tunnu hyvältä. Haluan keskittyä musiikilliseen uraani ja kirkastaa sitä.

– Uusi joululevy on ydinminääni, josta nautin ja joka on minulle tärkeää. Siinä on syvällinen viesti, joka antaa itsel-leni paljon. Uskon, että se myös kuuluu levyltä.

Itsensä arvioiminen kuuluu ihmisluonteeseenVoutilaisen kokemuksen mukaan itsensä arvioiminen ja kyseenalaistaminen artistina eivät koskaan katoa, vaan kuuluvat ihmisluonteeseen. Omat uskomukset määrit-tävät meitä itseämme: onnistummeko vai emme. Pään si-sällä oma mieli saattaa puhua kielteisestikin, joten on tär-keää, että uskoo itseensä ja oppii vaimentamaan mielensä.

– Olen oppinut uskomaan itseeni hiljentymällä ja kuun-telemalla itseäni. Ei riitä, että muut sanovat minun olevan hyvä, vaan usko ja tieto siitä on tultava sisältäni, hän sanoo.

– Tämän uuden joululevyn aikanakin kyseenalaistin vä-lillä itseäni ja kykyjäni, kunnes hiljennyin ja kävin asian it-seni kanssa läpi. Lepo ja rauhoittuminen auttavat aina, sa-moin musiikki itsessään.

Hän kokee, että aikuistuminen tapahtuu hänelle vasta nyt. Hän on oppinut ottamaan vastuun elämästään ja sen lisäksi omista tunteistaan.

– En voi kaataa murheitani kenenkään niskaan, vaan olen oppinut käsittelemään vastaantulevat asiat sisälläni. Olen innostunut itseni johtamisesta ja haluan kehittää it-seäni myös sen avulla. Sen lisäksi kommunikointi, että osaa kertoa toisille mitä haluaa ja tietenkin kuunnella toi-sia vastavuoroisesti, on tärkeää.

Luottavaisin mielin tulevaisuuteenLaura Voutilainen on tyytyväinen elämäänsä. Hän haluaa vaalia fyysistä terveyttään paljon enemmän kuin ennen, sillä hän on oppinut kunnioittamaan terveyden mukanaan tuomaa energisyyttä ja hyvää oloa.

– Haluan keskittyä löytämiini hyviin käytäntöihin elä-mässäni, ja rauhoittumiseen.

Aikoinaan hän myös viihtyi kirjoittamisen parissa ja kirjoitti paljon monenlaisia tekstejä, mutta se jäi jossakin vaiheessa hieman taustalle.

– Nyt kirjoitan jälleen mielelläni, osallistun tälläkin het-kellä moniin kirjoittajaryhmiin aktiivisesti.

Joulu lähestyy, ja uuden joululevyn myötä Laura Vouti-lainen on jo päässyt hyvin suuren juhlan tunnelmiin. Elä-män tärkeimpiä asioita ovat hänen nyt jo isot poikansa, sekä ystävät ja läheiset – joulu onkin hyvä hetki olla rau-hassa läheisten kanssa.

Jouluaan hän kertoo viettävänsä suomalaisen perinteen mukaan perheen ja läheisten kesken.

– Ehkä silloin lauletaan muutama joululaulukin, Laura Voutilainen sanoo ja hymyilee. ✦

”Minulle on tullut tarve selvittää, mistä tässä elämässä on kyse ja miten minun on tämä loppuelämä tarkoitus käyttää.”

LAURA VOUTILAINEN

• Syntynyt 17.5.1975 Jyväskylässä

• Ensimmäinen albumi Laura Vouti-lainen julkaistiin 1994

• Suomen Eurovision-laulukilpailun edustaja 2002

• Osallistui 2017 Vain Elämää -ohjelman kuudennelle tuotantokaudelle

• Useita esiintymisiä teatterissa sekä ääninäyttelijänä muun muassa Disneyn ja DreamWorksin animaatio-elokuvissa

• Kiinnitetty Killer Queenin rooliin Queen-yhtyeen musiikkiin pohjautu-vassa We Will Rock You -musikaalissa, joka saa ensi-iltansa Messukeskuk-sessa vuonna 2020

• Uusi levy Minun tähteni yhteistyössä Higher Ground Vocals -kuoron kanssa ilmestyi marraskuussa

• Uusi single Silmät kiinni julkaistiin lokakuussa

”Uutta levyä tehdessä tunnelma studiossa oli taianomainen, itkimme ja nauroimme yhdessä levytyssessiossa. Tekemisen riemu oli valtava: tuntui, että jokin suurempi voima oli silloin läsnä”, miettii muusikko Laura Voutilai-nen, joka teki joululevyn yhteistyössä Higher Ground Vocals -kuoron kanssa.

A 11SILTA 12/2019

Ammattilaiset palvelevat

Asianajotoimisto ACTAS OyVäinölänkatu 1, 33100 Tampere

Puh. 010 548 6060www.actas.fi

Tarja KeskinenPSYKOTERAPEUTTI

(Valvira, Kela)psyk. sairaanhoitaja

diakonissa

puh. 010 271 4760s-posti:

ajanvaraus@tarjakeskinen.fiwww.tarjakeskinen.fi

Verhoiluliike Yli-HeikkiläNyyrikintie 1, Tampere, puh. 040 739 1822 www.kolumbus.fi/timylihe

Verhoilemme teidän keittiöntuolit, sohvat, nojatuolit.Kankaista hyvät valikoimat.Kotiesittelyt ja kuljetukset.

Verhoilua 25 vuoden kokemuksella

KOTI KAUNIIKSI

Kaihtimet ja markiisit sekä liukuovet ja kaapistot

Kaihdin Pukkila OySatamakatu 8, 33200 Tamperema-pe klo 10-17, la 10-14 (03) 3122 0900 I 0400 633 227

l Sälekaihtimet ja varaosatl Parveke- ja terassikaihtimetl Rulla-, vekki- ja laskoskaihtimetl pimennys- ja screenkaihtimetl Verhokiskot ja -tangotl Liukuovet ja kaapistotl Taite- ja tilanjako-ovetl Markiisit ja screenit l Tahoma automaatiojärjestelmäl SomfyProtectwww.kaihdinpukkila.fiKaihdin Pukkila OySatamakatu 8, 33200 Tamperema-pe klo 10-17, la 10-14(03) 3122 0900 I 0400 633 227

Messukylän Joulu -lehti etsii uutta toimituskuntaa

Messukylän perinneseura ry halusi 20 vuotta sitten pe-rustaa jäsenilleen julkaisun, johon tallennettaisiin Messu-kylän entisen pitäjän historiaa ja kulttuuriperintöä.

Lehden ensimmäinen numero ilmestyi vuonna 2000 ni-mellä Messukylän perinneseuran joululehti, jossa oli 24 sivua eikä yhtään värikuvaa.

– Vuosien mittaan sivumäärä on kasvanut, ja lehdessä on enemmän kuvia ja värejä. Ikääntyvää lukijakuntaa ajatellen myös teksti on suurikokoista, kertoo yhdistyksen aktiivi Taina Petrell, joka on ollut tekemässä lehteä alusta lähtien.

Nykyisin lehden nimi on Messukylän Joulu. Lehti on saanut hyvän vastaanoton, mutta sen jatko näyttää epä-varmalta.

– Kuten monen muunkin kotiseutulehden kohdalla on käymässä, vanhat tekijät poistuvat rivistä ja uusia ei löydy. Kyse on myös osaamisesta ja sitoutumisesta. Parhaillaan etsitään uutta toimituskuntaa lehden tekoon, kertoo Tai-na Petrell, joka itse aikoo luopua lehden toimittamisesta.

Painatusta ja postitusta lukuun ottamatta lehteä on teh-ty tähän asti talkoilla.

– Se on ollut tekijöilleen mieluisa harrastus, josta on ker-tynyt ennemmin kuluja kuin tuloja. On kuitenkin saatu tal-teen melkoinen kokonaisuus Messukylän pitäjän historiaa.

Tämän vuoden numero on edeltäjiensä tapaan moni-puolinen lukupaketti. Joulun yksinäisistä on kirjoittanut Messukylän seurakunnan pastori Hannele Juutinen. Mes-sukylän pappilan eli Takahuhdin seurakuntatalon historiaa on selvittänyt Tampereen seurakuntien entinen arkiston-hoitaja Paula Munne-Ojala.

Takahuhdin koulun 80-vuotistaipaleesta on monisivui-nen kuva-reportaasi, jonka ovat kirjoittaneet Juha Javanai-nen ja Aarno Lyly.

Lehteä on myynnissä 10 euron hintaan Sokoksella, Tam-pere-Seurassa sekä Messukylän ja Koilliskeskuksen kir-jastoissa.

110 € 2019

Kalle Päätalon syntymästä 100 vuotta, Takahuhdin pappila 100 vuotta, Messukylän Sos.Dem. Naisyhdistys 100 vuotta, Takahuhdin koulu 80 vuotta,

Messukylän Joulu -lehti 20 vuotta jaKaukajärven kadonnut kartanokaunotar,

Taiteilija Olli Joki maalasi lehteä varten kansikuvan Messukylän vanhasta kivikirkosta. Maalaus- ta käytettiin useissa numeroissa ja siitä teetettiin kesä- ja tal-vipostikortteja. Sama kuva on kannessa myös nyt, 2019.

Näkymättömästä lapsesta koululaiseksiÄärimmäinen köyhyys on mo-nien lasten arkea Angolassa. Kol-mivuotiaan Maria Martinhan van-hemmat olivat vasta teinejä tyttären-sä syntyessä.

Tyttö on päässyt Suomen Lähe-tysseuran tukemaan päiväkotiin, jos-sa hän saa kaksi ateriaa päivässä, ter-veydenhuoltoa ja opetusta. Hänel-le hankitaan myös henkilötodistus.

Onnellinen lapsi -hanke tähtää siihen, että päiväkotien lapset voisi-vat aloittaa koulunkäynnin. Henki-lötodistuksen hankkiminen on tär-keää, sillä ilman sitä ei voi aloittaa koulua.

Julkisten palveluiden piiriin pää-see vain virallisesti rekisteröity ih-minen. Henkilötodistus puuttuu ar-violta 95 prosentilta alle 5-vuotiais-ta. Sen saadessaan lapsi tulee näky-väksi.

Rekisteröinti on myös kallista – kymmenen euroa on monelle lii-kaa – ja sitä varten on osattava käy-dä toimistoissa ja hankkia tarvitta-vat liitteet.

Miten ruokkia lapsia?Lourdes Ndjaukalla on seitsemän lasta ja viisi lastenlasta. Hän asuu kahden lapsensa ja 5-vuotiaan lap-senlapsensa kanssa. Nuorimmainen omista lapsista opiskelee 10. luokal-la, ja hän käy Onnellinen lapsi -ilta-päiväkerhossa. Lapsenlapset ovat päiväkodissa. Töitä ei ole tarjolla.

– Miten huolehdit lapsista, jos ei ole teetä eikä leipää, Lourdes Nd-jauka kysyy.

– Olin joskus kodinhoitajana, mutta työnantaja ei aina maksanut palkkaa.

Hän tutustui Onnellinen lapsi -ohjelmaan, kun työntekijät kier-sivät kodista kotiin kertomassa sii-tä. He auttoivat myös lasten rekis-teröinnissä.

Ndjauka on oppinut keskukses-sa lukemaan ja kirjoittamaan sekä saanut ruoka-apua ja rahallista tu-

kea. Apua voi saada myös lääkäris-sä käyntiin.

Ndjauka osallistuu keskukses-sa jumalanpalveluksiin ja raamat-tupiiriin.

– Tässä kaupunginosassa on pal-jon rikollisuutta ja elämä on turva-tonta. Tarvitsemme rukousta ja Ju-malan Sanaa.

Koulutarvikkeet maksavatOnnellinen lapsi -hanketta toteuttaa angolalainen lasten oikeuksia edistä-vä ATOS-kansalaisjärjestö. Hanke tavoittaa lähes 3 000 ihmistä.

Hankkeen kolme keskusta sijait-see Lubangon kaupungin köyhillä ja väkivaltaisilla asuinalueilla ete-läisessä Angolassa. Päiväkodit tar-joavat 3–5-vuotiaille turvallisen op-pimisympäristön, esikouluopetusta ja päivittäiset ateriat.

Lapset oppivat päiväkodissa An-golan koulukieltä portugalia. Per-heitä autetaan henkilötodistusten hankkimisessa lapsille. Hankkee-seen kuuluu myös terveysohjelma.

Lähetysseura tukee yhtä näistä päiväkodeista. Viime vuoden alus-sa päiväkodissa aloitti 130 lasta, ja tä-nä vuonna koulupaikan sai 30 lasta. Koululaisille järjestetään myös va-paa-ajan toimintaa, kuten musiik-kia ja urheilua, ja heitä tuetaan läk-syjen teossa.

Koulu on ilmainen, mutta kou-lupuku ja tuoli maksavat kumpikin noin 4 euroa. Reppu, vihko, kynä ja kumi maksavat 3–8 euroa. Köyhille perheille tämäkin on liikaa.

Lisäksi vuosittain 30 aikuista saa lukutaito-opetusta. Äärimmäisessä köyhyydessä eläville perheille tar-jotaan ruoka-apua sekä tuetaan it-senäiseen tulonhankintaan.

Teija LievonenKirjoittaja on Suomen Lähetys-

seuran työntekijä Angolassa.

Onnellinen lapsi -hankkeelle kerätään varoja Kauneimmat Joululaulut -tilaisuuksien koleh-deilla. Tilaisuudet sivulla B 6

Kolmivuotias Maria Martinha on päässyt Suomen Lähetysseu-ran tukemaan päiväkotiin, jonka värikkäässä ja virikkeellisessä ympäristössä on mukava kehittää taitojaan.

Ku

va: T

eija L

ievo

ne

n

Tamperelainen

seurakuntalehtisiltalehti.fi

A 12 SILTA 12/2019

TEKSTI: Kirsi Airikka KUVAT: Hannu Jukola

Levonmäen seurakuntako-din ovi käy puolilta päivin tasaiseen tahtiin lokakui-sena perjantaina. Talos-sa on meneillään Messu-kylän seurakunnan perin-teinen Hyvän mielen dia-

koniapäivä. Eteisaulassa vastassa on diakoni Janne

Kankainen, joka toivottaa tulijat tervetul-leiksi lämpimän hymyn kera.

Ensimmäistä kertaa diakoniapäivään osallistuva Valentina Rekko tutkii vaate-rekkejä kierrätyspisteessä.

– Toin itsekin tänne vaatteita, ja samalla tein löytöjä itselleni. Onpa kiva tapahtuma. Seuraavaksi menen syömään jauhelihakeit-toa, kertoo hyväntuulinen Rekko.

Hänen hyvään mieleensä on monta syy-tä.

– Olen innoissani, koska palaan taas opiskelemaan Ikaalisten käsi- ja taideteol-lisuusoppilaitokseen, jonka aikoinani jätin

kesken. Iloitsen myös syksyn ensilumesta, ruskasta ja 19-vuotiaasta tyttärestäni.

Luonnosta voi ammentaa Tyytyväiseltä näyttää myös Martti Kinna-ri, joka hänkin löysi itselleen vaatteita kier-rätyspisteestä. Mies on nykyisin eläkkeellä. Sitä ennen hän oli työttömänä 22 vuotta.

– Jäin työttömäksi, kun kumitehdas sul-jettiin. Ei silloinkaan aika tullut pitkäksi, mutta siitä alkoi kuitenkin uusi elämä, kos-ka työ alkoi käydä terveyden päälle.

Kinnari kertoo elävänsä täyttä elämää ja olevansa tyytyväinen mies. Hänen voima-varojaan ovat luonnossa liikkuminen, eri-tyisesti kalastus, marjastus, sienestys sekä lintujen tarkkaileminen. Myös hengellisyys antaa voimia.

– Elämässä pärjää melko pienellä sum-malla. Olen tehnyt omat valintani. En juo kaljaa enkä istu kapakoissa. Luonnosta saa runsaasti ilmaista ruokaa. Kalaa tulee niin paljon, että sitä riittää naapureillekin.

– On harmi, että monet työttömät eivät osaa hyödyntää luonnon antimia. Lienee-kö syynä laiskuus vai luonnosta vieraantu-minen, pohtii Kinnari.

Mies vierailee myös Messukylän seu-rakunnan diakonian ja Baptistikirkon yh-teisöruokailuissa. Hyvän ruuan lisäksi ne tarjoavat mukavaa yhdessäoloa muiden ih-misten kanssa.

Diakoniapäivän parturi- ja kampaamo-huoneessa käy kuhina. Kaikki tuolit ovat täynnä, kun 13 Tredun toisen vuosikurs-sin parturi-kampaaja -opiskelijaa on työn touhussa.

– Käymme tapahtumissa leikkaamas-sa hiuksia, ja diakoniapäivässäkin olem-me olleet useita kertoja. Opiskelijat saa-vat hyvää kokemusta erilaisista hiuksista, ja samalla he kuvaavat aikaansaannoksen-sa, kertoo työtä johtava hiusalan opettaja Leena Huhta.

Parturi-kampaaja-opiskelija Saana Les-kinen on tyytyväinen päivän rentoon tun-nelmaan.

– On myös kiva saada harjoitella hius-ten leikkaamista ja kampauksia oikeiden asiakkaiden kanssa.

Taidepaja antaa tilaa luovuudellePaula Majava kutsuttiin diakoniapäivään ohjaamaan taidepajaa. Hän on suunnitel-

Hyvää mieltä ja yhdessäoloa”Tämä on mukava ja yhteisöllinen päivä, jossa ihmiset kokoon-tuvat yhteen.”

Juha Paananen

Juha Paananen tuli diakoniapäivään tyttärensä Adelen kanssa.

Parturi-kampaaja -opiskelijat Saana Leskinen (vas.) ja Veera Hokkanen leikkasivat kävijöiden hiuksia diakoniapäivässä.

A 13SILTA 12/2019

lut tehtävän, jossa osallistujat saavat maa-lata tai askarrella suojelusenkelin. Jokainen saa käyttää luovuuttaan ja tehdä omanlai-sensa enkelin.

– Olen ammatiltani taideaineiden opet-taja, joten tämä oli minulle mieleinen pyyntö. Toimin myös vapaaehtoisena py-häkoulunopettajana Eteläisessä seurakun-nassa, kertoo Majava.

Taidepajassa pistäytyy myös Han-na-Leena Kujanpää. Hän iloitsee, kun saa nauttia taidetuokiosta ja ruokailusta rau-hassa. Hänen yhdeksänkuinen vauvansa viihtyy sillä välin lastenohjaajien hoidossa.

– Levonmäen seurakuntakoti on tul-lut tutuksi, sillä asumme lähellä ja käym-me täällä perhekerhossa lapsen kanssa, ker-too äitiysvapaalla oleva Kujanpää.

Kolmilapsisen perheen isä, sairaanhoi-taja-opiskelija Juha Paananen tulee dia-koniapäivään kahdeksanvuotiaan tyttä-rensä Adelen kanssa. Isä seuraa hymyil-len, kun tytär tekee kierrätyspisteestä mu-kavia löytöjä.

Paananen kertoo olleensa aikoinaan ak-tiivinen seurakuntanuori, mutta perhe-elä-män ruuhkavuosissa seurakuntaelämä on jäänyt.

– Ylipäätään tuntuu, että nuorille aikui-sille ei ole kovin paljon toimintaa tai vapaa-ehtoistyötä tarjolla seurakunnissa.

Diakoniapäivä on Paanaselle tuttu asia, koska hän on osallistunut siihen useita ker-toja.

– Tämä on mukava ja yhteisöllinen päi-vä, jossa ihmiset kokoontuvat yhteen. Tar-jolla on monenlaista apua, ja tunnelma on ystävällinen.

– Luulen kuitenkin, että monikaan ei tie-dä diakoniapäivästä, ja näissä käy vähän ih-misiä suhteessa avuntarvitsijoihin, arvelee Paananen, ja toivoo, että päivistä tiedotet-taisiin paremmin.

Hemmottelua ja läsnäoloaDiakoniapäivän osallistujat saavat halutes-saan myös hemmottelua, kun vapaaehtoi-set hierojat pehmittävät kireitä lihaksia hie-rontahuoneessa.

Rukouspisteessä on mahdollisuus kes-kustella henkilökohtaisista asioistaan ja purkaa tuntojaan, ja halutessaan rukoilla kuuntelijan kanssa.

Diakoniapäivän lounaaksi on tarjolla jauhelihakeittoa ja kasvissosekeittoa se-kä jälkiruuaksi pullakahvit. Aito-keskuk-sessa valmistettuja keittoja tarjoilee jouk-ko Messukylän seurakunnan diakonian va-paaehtoisia.

Muusikko Samu Saarinen esittää päivän väelle omia kappaleitaan ja kertoilee samal-la elämänsä vaiheista.

Tuttuja ja uusia kasvojaDiakoniapäivän toteuttamisesta vastasivat Messukylän seurakunnan diakoniatiimin työntekijät sekä 36 vapaaehtoista. Päivä jär-jestettiin 10. kerran.

Ajatuksena on, että kaikki saavat tulla mukaan nauttimaan yhdessäolosta. Siksi päivästä on tiedotettu useissa seurakunnan ryhmissä, ja tapahtumaa kierrätetään vuo-rovuosin Messukylän seurakunnan lähikir-koilla ja seurakuntakodeissa.

– Tavoitteena on, että monenlaiset ja monenikäiset kävijät tapaavat. Ihmiset kohtaavat toisensa tasavertaisina ja arvok-kaina ihmisinä, miettii diakoni Onerva Toikko.

Diakoni Sinikka Leijon mukaan tavoite onnistui, sillä päivään osallistui sekä dia-konian tuttuja asiakkaita että uusia kasvo-ja lähialueelta.

Pois lähtiessä mieleen jäi lämmin tunne diakoni Janne Kankaisen sanoista:

– Muista huolehtia itsestäsi ja sinulle tär-keistä ihmisistä. ✦

Anneli Laine (oik.) sovitteli takkia kierrätyspäällikkö Hilkka Branderin avustamana.

Lahjoita puhdasta ja siistiä Messukylän seurakunnan vaate-varastoon voi lahjoittaa aikuisten vaatteita ja kenkiä.

– Lahjoitukset tulee tehdä saa-jaa arvostaen. Vain siistit ja puh-taat vaatteet kelpaavat. Nuhjuiset vaatteet ja kuluneet kengät mene-vät auttamatta roskiin, muistut-taa vapaaehtoinen kierrätyspääl-likkö Hilkka Brander, joka on jo vuosia organisoinut vaateke- räystä Messukylän seurakunnas-sa.

Brander jaksaa vapaaehtois-työtään vuodesta toiseen, sillä tehtävä on palkitseva.

– Vaatekeräys on ollut hyvä apu monelle ihmiselle. Ikimuis-toisin oli kerta, kun sain kerättyä kaikki tarpeelliset tavarat erääl-le asunnottomalle miehelle, jo-ka pitkän odotuksen jälkeen sai oman kodin, muistelee Brander.

Tavaraa voi tuoda Mes-sukylän seurakuntatalolle keskiviikkoisin kello 14–16, osoitteeseen Messukylänkatu 36. Jos tarvitset vaatteita, ota yhteyttä Messukylän seurakunnan diakoniatyöhön. Yhteystiedot sivulla B 16

Ajan ilmiöt näkyvät diakoniassa Diakoniatyöllä riittää haasteita, ja ajan ilmiöt heijastuvat seurakuntien auttamistyöhön.

Yksi viime aikojen ongelmista on, että mo-nilla perheillä on asumiseen ja sisäilmaan liit-tyviä ongelmia.

– Vuokrat ovat usein kalliita eikä asuntoja voi noin vain testata. On otettava se, mikä on tar-jolla, sanoo diakoni Onerva Toikko.

– Muutot aiheuttavat paljon lisäkustannuk-sia, eivätkä kotivakuutukset niitä korvaa. Var-sinkin yksinhuoltajat ovat isoissa vaikeuksissa, lisää diakoni Sinikka Leijo.

Toinen perhediakoniassa näkyvä ilmiö on vä-hävaraisten perheiden harrastuskulut.

– Vähävaraisten perheiden lapset ja nuo-ret kokevat eriarvoisuutta, koska he eivät voi harrastaa samoja asioita kuin jotkut ystävän-sä. Niinpä perheet tekevät runsaasti avustus-hakemuksia Tukikummisäätiölle harrastusten rahoittamiseksi, kertoo Leijo.

Hänen mukaansa avustuksen saaminen on

kuitenkin vain hetkellinen apu. Sama perhe voi hakea tukea vain kerran, eikä summa usein kata edes yhden vuoden harrastusmaksuja.

– Monet harrastukset ovat jo kohtuuttoman kalliita. On tosi ikävää, jos lapsi joutuu lopetta-maan mieleisen harrastuksen siksi, että perheel-lä ei yksinkertaisesti ole siihen varaa.

Onerva Toikko tuo esiin myös monille vä-hävaraisille ikäihmisille tutun ongelman. Jos joutuu syömään useita lääkkeitä, voi edessä ol-la tilanne, että pieni eläke ei riitä lääkkeiden ja muun elämisen maksamisen.

– Sama tilanne on monilla pitkäaikaistyöt-tömillä.

Pikavippien ja lainojen hallitsematon otta-minen on syössyt ihmisiä isoon talousahdin-koon. Se heijastuu myös seurakuntien diako-niatyöhön.

– Monet ihmiset ovat velkaantuneet pahoin, ja heidän auttamisensa on kaikkein vaikeinta, huokaa Toikko.

Hanna-Leena Kujanpää (oik.) virkistyi Paula Majavan ohjaamassa taidepajassa.

”Monet ihmiset ovat velkaantuneet pahoin, ja heidän auttamisensa on kaikkein vaikeinta.”

Onerva Toikko

A 14 SILTA 12/2019

Kiskot veivät luokse: Terhi Hölsä ja hänen sisarensa vierailivat koko aikuisikänsä toistensa luona Tampereen ja Oulun seutujen välillä. Junamatkoihin liittyy monenlaisia muistoja, suurin osa iloisia.

Sisaruksen suru jää vähälle huomiolle

Aikuisen ihmisen menehtyessä sisaruk-sen suru voi jäädä piiloon. Sitä ei esi-merkiksi ole tutkittu yhtä paljon kuin leskien ja vanhempien surua. Tieto antoi Terhi Hölsälle aiheen pro gra-du -tutkielmaan.

– Aihe on itselleni tärkeä, sillä menetin isosiskoni kolme vuotta sitten hänen ollessaan 44-vuotias.

Pari vuotta sitten hän päätti aloittaa teologian opin-not Helsingin yliopistossa.

– Olin kahdeksan vuotta kotiäitinä. Siinä vaihees-sa sisko sairastui, ja oli aikaa pohtia, mihin suuntaisin. Seurakuntatyö alkoi kiinnostaa ja uskonelämä tulla tärkeämmäksi.

Hölsä on työskennellyt myös terveydenhoitajana ja on terveystieteen maisteri. Osa-aikatyön aikana lap-si- ja perhetyössä Nokialla alkoi kutsumus papin työ-hön kolkuttaa.

Tie opintoihin viivästyi aiotusta, mikä oli onni, koska pääsykoepäivänä vietet-tiinkin siskon viimeistä synty-mäpäivää.

– Siinä oli johda-tuksen makua.

Motivaatio opintoihin on ollut niin kova, ettei kul-keminen Pälkäneeltä Helsinkiin ole tuntunut raskaalta.

Pastoraaliteologian tutkinnon aihepiiri – suru, kär-simys ja kuolema – oli valmiina mielessä. Teema on kiinnostanut häntä aina. Jo 18-vuotiaana sairaanhoi-to-oppilaitoksessa Hölsä oli tehnyt aiheesta esseen.

Terveyskeskustyö on antanut varmuutta kuoleman kohtaamiseen, ja kriisin läpikäynti omaisen roolissa ka-risti lopunkin jännityksen.

Voimaa uskostaVaikeimmissa hetkissä Jumalan läsnäolo ja lohdutus olivat ihmeellisesti läsnä.

– Uskosta koin saavani lohdutusta. Sitä ei etukäteen olisi osannut kuvitella, että mua kannetaan ja hoide-taan kuitenkin, Hölsä miettii.

Muille samaa kokeneille hänellä ei ole valmiita sa-noja jaettavaksi.

– Itse ajattelen, että on tärkeintä antaa heidän ker-toa, mitä haluavat, jos haluavat. Jokaisen vakaumus-ta kunnioittaen pitää miettiä, kuinka kenetkin kohtaa.

Vallalla on kahta lähestymistapaa:– Ennen ajateltiin, että surutyö on prosessi, ja kun

se on tehty, suhde pitää katkaista. Uudemman näke-myksen mukaan ihmissuhde jatkuu, vaikka ihminen on kuollut, ja välillä suru nostaa päätään.

Oma sureminen alkoi siinä vaiheessa, kun tieto sis-kon sairaudesta tuli. Kuolema on ollut tämän tien yk-si vaihe.

Hölsää kiinnostavat myös rituaalit. Niiden ei tarvit-se olla hartaita tai uskontoon liittyviä, mutta esimer-kiksi kynttilän sytyttäminen voi merkitä yllättävän pal-jon. Niinpä hän haluaa kannustaa niiden pariin sekä omaisia että kirkon työntekijöitä.

– Itse esimerkiksi voitelin siskoni jalat. Sairaalaan vein oman käsiristini. Kun rukoilin, pidin sitä kädes-sä, ja jätin sen sitten hänen huoneeseensa.

– Pitkään poltin kynttilää, nykyään juon siskon an-tamasta muumimukista aamukahvin.

Matkan varrella kaipaus on muuttunut yllättävän vä-hän. Siskon lapset ovat matkanneet mukana.

– Heitä näen niin paljon kuin mahdollista. Yhteinen suru ikään kuin kevenee ja jakaantuu.

Kun ennen käytiin teattereissa ja konserteissa sis-kon kanssa, nyt niissä käydään 20-vuotiaan kummity-tön kanssa. Perinteen jatkuminen on tärkeää.

TEKSTI: Asta Kettunen KUVA: Hannu Jukola

Lisää:siltalehti.fi

Hyv

ä ty

ypp

i

A 15SILTA 12/2019

HENGEN LEIPÄÄ

Hengen leipää on Silta-lehden juttusarja, johon toimitus pyytää kirjoituksia seurakuntalaisilta sekä seurakuntien työntekijöiltä.

Lukijalta

Odotus muuttuu täyttymykseksiAdventin aika on perheessämme iloista odotuk-sen aikaa. Alamme adventtina pikku hiljaa koris-tella kotia joulua varten.

Vapaapäivinä pesen ikkunat, ja mieheni laittaa sitten puhtaiden ikkunoiden väliin kyntteliköt. Ul-kovalot sytytämme adventin ajan alkaessa.

Otamme joulutavaralaatikostamme ullakoltam-me adventtikynttelikön, ja laitan siihen aina neljä punaista pitkää kynttilää. Iltaisin pidämme kyntti-lähetken lapsemme kanssa. Sytytämme kynttilän ja laulamme virren 13, Nyt sytytämme kynttilän.

Sitten tulee adventin rukous: ”Sua Jeesusta jou-lun lasta, me ootamme päälle maan. Me oomme niin pieniä vasta, käy meitä sä siunaamaan.” (Ko-tien rukouskirja)

Kirjasta löytyy muitakin vaihtoehtoja. Kerromme toisillemme päivän kohokohdat. Laulamme joulu-lauluja Kauneimmat joululaulut -monisteesta. Jo-kainen saa esittää yhden toiveen.

Sitten rukoilemme meille tärkeiden asioiden ja ihmisten puolesta: lastemme ja lastenlasten puo-

lesta, vaarin puolesta. Lopuksi rukoilemme Isä meidän -rukouksen ja Herran siunauksen.

Tässä tuokiossa kaikki päivän touhu ja hulina jäävät pois. On aika hiljentyä ja olla yhdessä per-heen kanssa. Tässä hetkessä on myös Jeesus läs-nä.

Odotamme myös tytärtämme Hollannista jou-luksi kotiin. Kun on oikein ikävä jotakuta, jota ei ole nähnyt pitkään aikaan, on aina ihana tietää, milloin hän saapuu.

Joulua saamme viettää odotuksen muuttues-sa täyttymykseksi. Adventin aika on odotuksen ai-kaa: me odotamme, milloin maailman Vapahta-ja syntyy.

Työssäni olen mukana Lielahden kirkon Joulu-vaelluksessa. Harjoitukset ja esitykset ihanan po-rukan kanssa tuovat joulun sanoman iholle. Pai-menet, tietäjät, Maria, Joosef, seimen lapsi – ne kuuluvat jouluun.

Muovisen joulukuusemme latvassa loistaa van-ha hopeinen tähti, Beetlehemin tähti. Kuusen kynttilät loistavat valoa. Se muistuttaa meitä siitä valosta, joka syntyi tänne pimeään maailmaan.

”Kiitos adventista ja joulunajasta. Ole lähelläm-me Jeesus, ja auta meitä ottamaan vastaan joulu, sinun juhlasi.” (Kotien rukouskirja) ✦

Tuija-Riitta HeiskanenHarjun seurakuntapastori

” Me odotamme, milloin maailman Vapahtaja syntyy.

Teologia avaa tietä avarampaan ajatteluunHistoriallis-tieteellinen eksegetiikka ja pastoraalipsy-kologia voivat parhaimmillaan vapauttaa ihmisen hy-väksymään tosiasiat ja elämän ja tutkimuksen paljas-tamat realiteetit omassa elämässään. Kaikkea, mitä Ju-malan ja kristinuskon nimissä saarnataan, ei siis pi-dä uskoa.

Uskosta ei myöskään pitäisi tehdä vaatimusta jo protestanttisen perinteemmekin mukaan, vaan rehel-liset epäilijät pitäisi myös hyväksyä. Saanko olla tosi? Siihen pitäisi voida vastata myöntävästi. Voitaisiin jo-pa puhua epäilijöiden Jumalasta, niin kuin äiti Teresaa nimitämme epäilijöiden suojeluspyhimykseksi, kos-ka hän joutui vanhoilla päivillään epäilemään kaikkea, mitä siihen asti oli uskonut.

Epäileminen on inhimillistä. Vahva usko sitä vas-toin on usein kouristuksenomaista oikeassa olemis-ta ja toisinajattelijoiden, toisinuskovien ja uskonnotto-mien tuomitsemista.

Vaikka Raamattu uskoa ylistääkin, myös epäusko on siellä jatkuvasti läsnä. Johannes Kastaja epäili vanki-lassaan, Pietari kielsi, Juudas kavalsi, Jeesuksen omai-set pitivät Jeesusta mieleltään järkkyneenä ja Tuomas oli oikea skeptikko: Jeesuksen opetuslapsilla ei ollut uskoa edes sinapinsiemenenkään vertaa.

Teologian on elettävä nykyajassa. Emme voi enää palata Raamatun antiikin ajan uskomuksiin, jossa rii-vaajat aiheuttivat sairauksia ja pelkkä usko tai sanalla käskeminen ”paransi” niitä. Otamme vakavasti tieteen käsityksen maailman ja elämän synnystä, eikä kreatio-nismihömppä kuulu teologisten tiedekuntien opetus-ohjelmaan.

Raamatun käsitykset ja niiden kirjaimelliset tulkin-nat ovat auttamattomasti vanhentuneita. Uskontun-nustuksetkin voimme ymmärtää nykyään runoutena, ja ne kuulostavatkin paremmilta laulettuina, niin kuin professori Heikki Räisäsen muistan sanoneen.

”Maallinen” tiede tuo valoa pimeyteen. Samoin kuin luonnontieteet, myös teologia voi tieteenä vapauttaa ihmisen elämään tätä päivää iloineen ja suruineen ja hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.

Valitettavasti Raamattua käytetään vielä kristallipal-lona mille tahansa ideologialle, kaikille ”taivaallisille il-moituksille” ja Jumalan tahdon tulkinnoille. Kari Can-tell ilmaisi tämän kirjassaan Tiedemiehen mietteitä us-kosta seuraavasti: ”Ihmisten omat salaiset tiedosta-mattomat toiveet, halut, aggressiot ja pelot tulevat sil-loin vaarallisen lähelle. Jumalaa käytetään pirullisel-la tavalla omien tarkoitusperien oikeuttamiseen ja to-teuttamiseen.”

Suomi on osa monikulttuurista maailmaa, johon kuuluu monia uskontoja. Helsingin yliopistossa on aloitettu myös islamin historiallinen ja tieteellinen tut-kimus ja opetus kristinuskon rinnalla. Islam ja kristin-usko eivät ole niin kaukana toisistaan kuin on usein haluttu nähdä. Ne ovat lähisukulaisia, mitä muun muassa hiippakuntadekaani Ari Hukari on asiantunte-vasti valottanut.

Kummassakin uskonnossa on valitettavasti jyrkkää fundamentalismia ja väkivaltaista ääritulkintaa, mut-ta myös suvaitsevaa ja toisen uskonnon kunnioitta-mista ja pyyteetöntä rakkautta. Kun arvostelemme is-lamia, meidän tulisi muistaa myös se, mitä kristilli-nen Eurooppa on historiansa aikana tehnyt Jumalan-sa nimissä.

Kun otamme ”hirren” pois omasta silmästämme, näemme realistisemmin muutakin maailmaa. Emme etsi enää ”laupiasta samarialaista”, vaan tarvitsemme laupiaita suomalaisia toteuttamaan Jeesuksen visiota ”Jumalan valtakunnasta”.

Timo Teinikivi

Kohti kirkkauttaSyksyn ja alkutalven pimeyden keskellä kaipaam-me valoa. Vanha kansa totesi päivän pidentyneen ku-konaskeleen jo tapaninpäivänä. Osaammeko olla yh-tä positiivisia uudenvuodenaattona ja nähdä valon li-sääntyneen pidemmällä kukonaskeleella? Onko meis-sä toivo virinnyt?

Raamatussa ei puhuta kukonaskelvalosta, vaan lu-vataan pimeydessä vaeltavalle kansalle suuri valo ja kuoleman varjon maahan kirkkaus (Matt. 4:16).

Tuota kirkkautta tarvitsemme ohjaamaan meidät mammonan sokeuttamat kohtuuden tielle maapal-lomme pelastamiseksi ja toimimaan oikeudenmukai-sesti lähimmäistemme hyväksi – kotoisten ja kaukais-ten. Sen valon turvin kuljemme kohti iankaikkisen elä-män kirkkautta.

Risto Moisio

LaupeusKun tuli puheeksi lähimmäinen, niin puhe muuttui puheeksi laupeudesta. Todettiin, että laupeuden har-joittajalla pitää olla öljyt, voiteet ja sidetarpeet, ja hä-nen pitää osata voidella ja sitoa.

Lisäksi hänellä tulee olla aasi tai muu kuljetusneu-vo sekä rahaa, millä hän voi maksaa vuodepaikasta ja jatkohoidosta. Ja se vuodepaikkakin pitää olla valmii-na jossakin.

Ilman näitä resursseja ei voi olla laupeutta. Pelkkä puhe laupeudesta ei ole laupeutta.

Jeesuksen kerrotaan olleen sitä mieltä, että laupeus on enemmän kuin polttouhrit ja kaikki muut uhrit. Kristityille, toisin kuin Jeesukselle, tärkeintä on uhri, Golgatan veriuhri.

Markku Kiander

Ku

va: A

sta Ke

ttun

en

A 16 SILTA 12/2019

KOLUMNI

siltalehti.fi6. vuosikerta • Kustantaja / julkaisija: Tampereen ev. lut. seurakunnat• Toimitus: päätoimittaja Kirsi Airikka 050 381 0970, toimitussihteeri Asta Kettunen 050 438 2716, s-posti: toimitus@siltalehti.fi ja etunimi.sukunimi@evl.fi. Osoite: Seurakuntien talo,Näsilinnankatu 26, PL 226, 33101 Tampere.• Kaupalliset ilmoituksetTamperelainen – ilmoitusmyynti Tero Taipale 040 641 1163, Susanna Ruusunen 0400 134 212, etunimi.sukunimi@tamperelainen.fiAineistot: tre.ilmoitukset@tamperelainen.fi. Valmistetta-

vat ilmoitukset ilmestymistä edeltävän viikon ma klo 14, valmiit ilmestymistä edeltävän viikon ke klo 12.• Jakelu: Tamperelainen. Jakelupalaute: jakelupalaute.fi/silta. Susanna Ruusunen 0400 134 212, susanna.ruusunen@media.fi• Tilaukset: sari.laakso@evl.fi, 03 219 0111• Taitto: Timo Saarinen / www.pelagus.fi• Painosmäärä: 95 000 kpl • Paino: Alma Manu, Tampere• ISSN: ISSN 2342-0979 (painettu), ISSN 2342-0987 (verkkojulkaisu)

• Seuraavat lehdet ilmestyvät: ke 8.1,2020 aineisto 13.12.2019 mennessä, ke 5.2, aineisto 15.1. mennessä

Karelia Blues”Partaalle sen ranta-ahteen, hän muistoissa käy Impilahteen. Hymähti äiti, no tuskinpa sie tykkäi-sitkään. Vuosiin ei kelvanneet ruuat ei kielet ei mit-kään. Usot sie, ei tiä enkelitkään, minne vie, mie-rontie.

Näin kirjoittaa Juice Leskinen äidistään Einis-tä. Juicen äeti, Eini Kuikka, oli karjalaisevakko, Ra-ja-Karjalan Impilahdelta. Sitkeän ja taipumattoman äidin läsnäolo näkyy – arvostaen ja arvioiden – monissa Leskisen teksteissä ja tarinoissa.

Oma mummuni oli saman ikäpolven tyttö, sa-masta pienestä karjalaiskunnasta. Impilahti oli kau-nis, mystillinen osa Raja-Karjalaa, jonka arvoituk-sellisuutta todensi Matrona Kyyrösen kaltaiset loit-sijat ja runonlausujat. Impilahden tiedetäänkin ole-van Kalevalan runojen löytöaluetta.

Kielemme kukoistus on saanut pontta Impilahden kaltaisista paikoista. Aikamme tunnetuimpiin filo-sofeihin ja runoilijoihin kuuluneet Aleksanteri Aho-la-Valo sekä Pentti Saarikoski olivat niin ikään syn-tyjään Impilahdelta.

Myös sanataiteilija, lauluntekijä Gösta Sundqvis-tin äiti oli Karjalan evakko. Suurien sanataiturien

karjalaisjuuret kertovat samaa totuutta: evakoissa ja heidän lapsissaan on omanlaistansa myötätuntoa, kykyä katsoa maailmaa heikomman näkökulmasta.

Marraskuun viimeisenä päivänä, kahdeksan-kymmentä vuotta sitten, syttyi sota. Sota, joka yllät-ti suomalaiset, vaikka siihen oli jo henkisesti varau-duttu. Aivan kuten lukuisten muidenkin evakko-matkalle lähteneiden tyttöjen, myös minun mum-muni rooliksi koitui taluttaa lehmiä turvaan sodan jaloista. Jalkaisin taitettu matka vei satojenkin kilo-metrien päähän.

Sopeutuminen uusiin asuinpaikkoihin ei käynyt kivuitta. Suuri osa Laatokan pohjoispuolen rajakar-jalaisista oli ortodokseja. Outo kieli ja kulttuuri ai-heuttivat aluksi ristiriitoja.

Luterilaisessa Suomessa ortodoksisuus miellettiin vielä ”ryssän uskonnoksi”, joka toi mukanaan käsi-tyksen epäluotettavuudesta. Näin ajateltiin, siitäkin huolimatta, että rajakarjalaiset olivat yhtä lailla tais-telleet sodassa menettäen kotinsa, omaisuutensa ja juurensa.

Sota ei kuitenkaan vienyt ihmisyyttä. Kukaan meis-tä ei koskaan kuullut mummun valittavan tai kat-keroituvan. Kuten lukuisat muutkin evakot, ei hän-kään vaatinut paljoa elämältään. Mummu oli aina vähään tyytyväinen.

Ehkä menetys tuo mukanaan viisauden. Viisau-den, joka on vihaa tai katkeruutta väkevämpi. Impi-lahtelainen runoilija Pentti Saarikoski on kirjoitta-nut: ”En pelkää ketään, rakastan maailman ihmisiä. Se on minun politiikkani.” ✦

Linda HuhtinenKirjoittaja on tamperelainen runoilija, radiojuontaja ja avaruuden ystävä.

Ku

va: H

ann

u Ju

kola

Mikko Pelttarin ja Jenna Kun-naksen kirjan tavoitteena on auttaa lapsia ja aikuisia keskustele-maan ilmaston-muutoksesta vakavasti mutta turvallisesti. Lapset kun joka tapauksessa kuulevat maapallon ongelmista.

Tietoa seikkailun kautta– Lampi on joten-kin sairas.

Tästä huomios-ta alkaa Aatoksen ja Jujun seikkailu Usvalammen pe-lastamiseksi. En-siksi tuntuu, ettei kivi liikkuisi ikinä. Mutta entä kun kaikki yhdistävät voimansa?

Näkymätön myrsky (Otava 2019) on alakoululaisille tarkoitettu seik-kailukirja, joka auttaa pohtimaan ilmastokysymyksiä. Se sopii luet-tavaksi sekä yksin että yhdessä ai-kuisen kanssa, mutta antaa tukea myös aikuiselle, joka miettii, kuin-ka puhua asiasta lapsen kanssa.

Juju ihmettelee, että monet isot kyllä huomaavat, kuinka kummalla tolalla asiat olivat, mutta se ei tunnu haittaavan heitä. Hän pohtii myös, että harva iso haluaisi oikeasti jättää pienille huonomman maailman. Miksi sitten ei etsitä vaihtoehtoja?

– Minä toivon, että kaikki ei olisi ihan pilalla ennen kuin minä ja tu-levat pienet ovat isoja.

Vaari tietää, että maa ja kas-vit tarvitsevat rakkautta. Hänestä on myös alkanut tuntua maailman olevan päälaellaan. Outoina aikoi-na kummallisena pidetyksi joutu-minen ei ehkä olekaan paha asia.

Kirjan ote on myönteinen, vaik-ka pulma on vakava. Asiasta on puhuttu, mutta sitä ei ole osattu uskoa tai ymmärtää. Ja jos ei näe, on helppo uskotella itselleen, ettei koko asiaa ole olemassa. Vielä on kuitenkin toivoa.

Jenna Kunnaksen värikäs ku-vitus tukee Mikko Pelttarin teks-tiä niin, että seikkailun tuntu säilyy.

Kirjan lopussa on ilmastonmuu-toksesta tietoisku, joka sekin so-pii kaikille. Tekstissä jopa anne-

taan vinkkejä sen ymmärtämiseen, miksi muutos on niin vaikea.

Vastuu ilmaston suojelemises-ta on aikuisten. Näyttää kuitenkin siltä, että nämä tarvitsevat lapsia hoksauttamaan, että jotain on to-della tehtävä.

Vaikka ei voi paljain silmin näh-dä, voi tietää.

Suussa päivystää sammakkoriviMököttäjät ko-koontuvat, isä hörähtelee unis-saan ja ukki nuk-kuu kuin tukki. Tykkääminen pa-nee punastuttu-maan.

Minä tykkään nyt (WSOY 2019) on kirja täynnä tunteita ja niiden tutkimista. Miltä tuntuu, kun tun-tee olevansa ujo tai erilainen, kun hikattaa tai kikattaa, jännitys vat-saa nipistää?

Eppu Nuotion runot on jaotel-tu teemoittain, ja niiden lopussa on sanataideopettajien Anna Antto-sen ja Kati Inkalan laatimia tunne-taitotehtäviä. Voi esimerkiksi pelata tunnekorteilla ja keksiä salakielen.

Ilon värit hehkuvat ja surun pi-sarat kuultavat Liisa Kallion kuvissa ja grafiikassa.

Kirjassa on mukavia oivalluksia, jotka ovat peräisin Berliinin, Frank-furtin ja Düsseldorfin Suomi-kou-lujen 3–23-vuotiailta. Jos rakastaa, niin voi antaa toiselle jäätelöä.

Sisäisen eheyty-misen prosessiKadun kukka. Prostituutiosta vapauteen (Päivä Osakeyhtiö 2019) kertoo nuoren naisen todellisen selviytymistari-nan ihmiskaupan ja prostituution keskeltä Etelä-Afrikassa.

Hän pelastuu ja eheytyy kristin-uskon avulla. Rakkautta koko ikän-sä etsinyt nainen saa uuden alun elämälleen ja antaa nyt vertaistu-kea muille saman kokeneille.

Vuoden 2019 kristilliseksi kirjak-si valittu teos voitti myös yleisöää-nestyksen. Kirjoittajat ovat Maarit Eronen ja Jane Jones.

Eronen kertoo, että kirjoitus-prosessissa oli vaikeaa käydä uu-delleen läpi päähenkilön rankko-ja kokemuksia. He itkivät ja rukoili-vat yhdessä paljon. Kirjasta tuli Ka-dun kukan sisäisen eheytymisen prosessi.

Asta Kettunen

Ku

va: S

amp

o K

orh

on

en

Kolumnistien esittelyt ja kommentointi: siltalehti.fi

SILTA

” Sota ei kuitenkaan vienyt ihmisyyttä.

Eppu Nuotio

Ku

va:

Ku

rt N

uo

tio

/ W

SO

Y

A 17SILTA 12/2019

Avoinna:Ma-pe 9–20 La 10–18 Su 12–18

Tervetuloa apteekkiasioille Koskikeskuksen apteekkiin!

Koskikeskus 1. kerros, Koskenrannan käytävä Hatanpään valtatie 1, 33100 Tampere Puh. 010 411 6800info@koskikeskuksenapteekki.fi www.koskikeskuksenapteekki.fi

Tampere itsenäisyys- juhlien paraati-paikkaItsenäisyyspäivän 6.12. valtakunnallinen paraa-ti järjestetään tänä vuonna Tampereella.

Paraatin ohjelma alkaa seppeleenlaskulla Kale-vankankaan hautausmaal-la kello 9. Seppeleenlaskut järjestetään myös Aitolah-den, Lamminpään, Messu-kylän ja Teiskon hautaus-mailla sekä Vapaudenpat-saalla Hämeenpuistossa.

Seppeleet lasketaan niin ikään kello 11 Talviso-dan Henki -muistomerkil-lä Emil Aaltosen puistossa Tammelassa.

Sanaa kirkossaParaatin jumalanpalvelus järjestetään kello 10 Tuo-miokirkossa. Jumalanpal-veluksen pitää tuomioro-vasti Olli Hallikainen. Mu-siikista vastaavat kantto-ri Eveliina Ylikoski, urkuri Esa Toivola ja Puolustus-voimien varusmiessoitto-kunta, jota johtavat aliup-seerioppilas Matti Skyt-tä ja aliupseerioppilas Lau-ra Knych.

Paraatikatselmus alkaa kello 12 Tampereen sta-dionilla Ratinassa, ja ohi-marssi kello 13 Tampereen valtatiellä. Ohimarssia on mahdollista seurata Tam-pereen valtatien varrelta.

Puolustusvoimien mo-nipuoliseen kalustonäyt-telyyn voi tutustua kello 9–15 Ratinannniemessä.

Paraatin järjestelyistä vastaa Panssariprikaati.

Koko ohjelma: puolustus-voimat.fi/paraatit

Zimbabwen isoäidit huolehtivat orvoista lapsistaGwain kylässä Zimbabwessa, eteläisessä Af-rikassa, luterilaisen kirkon isoäitien ryhmä on sulkenut hellään syliinsä satoja orpoja ja mui-ta heikossa asemassa eläviä lapsia.

Tarina sai alkunsa 79-vuotiaasta Gladys Dzivasta, joka on eläkkeellä oleva opettaja ja Gwain kyläpäällikön vaimo. Hän toimii edel-leen isoäitiryhmän puheenjohtajana.

Toiminta alkoi vuonna 2003 isoäitien va-paamuotoisena kokoontumisena. Sitten alettiin valmistaa lapsille koulupukuja. Syn-tyi idea kerhosta, johon kutsuttiin ilman van-hempia eläviä lapsia.

– Ihmisiä kuoli kuin kärpäsiä aidsin vuok-si. Lapsia haluttiin auttaa, ommeltiin lisää pu-kuja. Toiminta laajeni, ja lisää isoäitejä liittyi mukaan.

Gwain isoäitien hanke, Gwai Grandmot-hers’ Group, oli syntynyt. Nykyisin se on re-kisteröity järjestö, jonka työtä Suomen Lähe-tysseura tukee. Se saa myös ulkoministeriön kehitysyhteistyötukea.

Nyt ryhmien toiminta ulottuu noin neljä-sosaan Gwain alueesta. Orpoja tai muutoin haavoittuvassa asemassa olevia lapsia sillä on noin 9 500.

– Orpojen suuri määrä johtuu laajalle le-vinneestä hiv-epidemiasta, poliittisesta väki-vallasta, köyhyydestä, sairauksista ja liiken-neonnettomuuksista, kertoo hankekoordi-naattori Dorothy Moyo.

Vain murto-osaa lapsista voidaan auttaa. Suoraan isoäitien työstä hyötyviä lapsia on runsaat 400, epäsuorasti hyötyvien määrä on nelinkertainen. Joillakin lapsilla toinen van-hemmista on elossa, toisilla huoltajana toimii sukulainen tai muu läheinen. On myös per-heitä, joissa lapset asuvat yksinään.

Isoäidit huolehtivat, että lapset saavat ruo-kaa ja oppivat elämisen perustaitoja. Lapsil-le opetetaan hygieniaa ja kodinhoitoa, ompe-

lutaitoja, kanankasvatusta ja puutarhanpitoa. Hitsausta ja puutöitäkin opetetaan – siihen apua saadaan muutamalta isoisältä.

Toivo elää kituen Presidentin valintaan ja 30 vuotta hallinneen Mugaben jälkeiseen aikaan liitettiin paljon odotuksia. Tilanne ei kuitenkaan ole osoit-tautunut toiveikkaaksi.

– Omaa virallista valuuttaa ei ole, hallitus on vararikossa, palkat jäävät maksamatta ja laajalle levinneestä korruptiosta on raportoi-tu usein. Tilanne on hyvin surullinen, Mo-yo kertoo.

Hinnat ovat nousseet ja ruuasta ja lääk-keistä on pulaa. Maan tilanne koskettaa myös Gwain aluetta ja isoäitien toimintaa. Alueen pääelinkeino on omavaraisviljely. Yleisimmin viljellään maissia, pähkinöitä ja hirssiä.

Käteistä saatetaan saada kasvattamalla pienkarjaa sekä myymällä lihaa naapurus-toon. Useat pystyvät kasvattamaan vain osan tarvittavasta ravinnosta.

Vesi haetaan joista ja patoaltaista, joissa se on epäpuhdasta ja aiheuttaa sairauksia. Haku-matkat lankeavat tyttöjen ja naisten harteille. He kantavat päänsä päällä 20 litran sankoja, usein kilometrien mittaisen matkan, vähin-tään kolme kertaa päivässä.

Tässäkään isoäidit eivät ole jääneet toimet-

tomiksi. Rakenteilla on vedenjakelusysteemi, joka valmistuessaan tuo helpotusta suurelle määrälle ihmisiä.

Lapset voivat paremminIsoäitien työ on tuloksellista. Lapset menes-tyvät koulussa tuen avulla, ja taidot ovat li-sänneet lasten omanarvon ja itsetunnon ko-kemusta.

– Liikunta on ollut suuri menestys. Se on myötävaikuttanut lasten hyvinvointiin, vä-hentänyt stressiä ja lievittänyt traumoja, Mo-yo kertoo.

– Yritämme pitää lapsista huolta ja lohdut-taa heitä, varsinkin niitä, joilla ei ole vanhem-pia, Dziva lisää.

Apu tulee suureen tarpeeseen. Aids-kuole-mat ovat vähentyneet, mutta useat lapset jää-vät edelleen vaille vanhempia. Monet aikui-set myös lähtevät muualle, muun muassa Ete-lä-Afrikkaan, etsimään elantoa.

– Rakkaus on se voima, jonka avulla tätä teemme. Jos et rakasta, et voi pitää huolta jon-kun toisen lapsesta, Gladys Dziva toteaa. ✦

Heidi TirriSuomen Lähetysseura

Isoäitien hankkeelle kerätään varoja Kauneimmat Joululaulut -tilaisuuksien kolehdeilla. Tilaisuudet sivulla B 6

Gladys Dziva (vas.), Emely Mpofu ja Lydia Ziga kuuluvat isoäitien ydinryhmään. Zimbabwen luterilaisen kirkon isoäitien ryhmä huolehtii sadoista orvoista ja muista heikossa asemassa elävistä lapsista.

Ku

va: H

eid

i Tirri

A 18 SILTA 12/2019

Nooa Mustajärveä ei jän-nitä.

– Ihan kiva, hän arvelee ideasta nukkua yötä kir-kossa.

Nooa on varma asiastaan, onhan hän myös aikaisemmin ollut luokan kanssa kaksi yötä leirikoulussa Rekolassa, joten kokemusta on. Leirikoulussa tehtiin keh-ruukepit, joilla voi kehrätä villaa.

Topi-veli ja pikkusisko Peppi ovat mu-

Salapoliisit etsivät rasteja.

Ku

vat: Ju

ha-P

ekka A

alton

en

Ku

vat: K

ati Arp

pe

-Pe

rämäki

Kalevassakin valvottiinKalevan kirkossa pidettiin tietovisa, pe-lattiin Katakombissa, leivottiin, tehtiin he-delmäsalaattia ja pitsaa.

– Yhteiset puuhat sujuivat tosi hie-nosti. Olimme videoyhteydessä Ylöjär-ven kirkkoon, jossa ekaluokkalaiset olivat vanhempiensa kanssa yötä kirkossa, ker-too nuorisotyönohjaaja Kati Arppe-Pe-rämäki.

Pimeässä leikittiin piilosta ja valvottiin tosi myöhään. Kaikki olivat ensimmäistä kertaa yötä kirkossa, ja lapsista kaksi oli ihan ekaa kertaa yötä poissa kotoa.

– Palautteen mukaan lapsilla oli kivaa ja yökyläily kirkossa mukavaa.

Yö kirkossa on osa 100 vuotta iloa – kou-lulaiset kirkossa -juhlavuoden valtakunnal-lista toimintaa. Ideaan on saatu vaikuttei-ta kotimaan lisäksi Norjasta ja Tanskasta.

Kirkkokäsikirjan mukaan Valvomisen sunnuntain sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta.

Lisää kuvia ja kokemuksia: siltalehti.fi

Kirkko: Erilainen yöpaikka

Ella Kouvonen tiesi heti, että haluaa nukkua nimenomaan tässä.

Koodin ratkaisijat Eveliina Leuku, Viola Kiss ja Olivia Kiss ryhmäytyivät.

Taika Putkonen ja Pinja Srikaimook löysivät vastaukset hyvin.

Samu ja Manu Finnilä taisivat taskulampun käytön.

Saara Pirt-tijoki, Aala Vuolle ja Hilla Talasoja pelasivat Unoa.

Annika Mäkiharju, Elma Laurell ja Helena Räsänen (oik.) mittelivät taitoaan biljardissa.

– Veli ei ennen ole ollut vieraissa pai-koissa yötä, Nooa muistelee.

Miika Ritolaakaan ei jännitä yhtään:– Eilen pelasin yhtä kauhupeliä.Lapset ovat vallanneet 70-vuotiaan

Härmälän kirkon Valvomisen sunnuntai-ta edeltäväksi illaksi ja yöksi.

Yö kirkossa -tapahtumaa ovat yli kah-denkymmenen kasvuikäisen lisäksi viet-tämässä pastori Kaisa Kahra ja Päivi Re-po, kanttori Maria Tuokko sekä nuoriso-työnohjaajat Anne-Katriina Niemi ja Jen-na Laurikainen.

Esittelykierroksella käy ilmi, että Marian lempikouluaine koulussa oli kuvaamataito,

kana. Sitä paitsi Ella Kouvonen ja Samu Finnilä olivat ennen samalla luokalla kou-lussa, joten tuttuja on ennestään.

Kalevassa nukuttiin ihan alttarin ääressä.

A 19SILTA 12/2019

Aavevieraat on Tanssiteatteri MD:n näyttämöteos, jossa kysytään ihmisen sosiaalisen ja kehollisen evoluution suhdetta tulevaisuuteen.

TEKSTI: Janne Aejmelaeus KUVA: Hannu Jukola

Esitykselle keskeinen lavastus muodostuu näyttämölle sym-metrisesti asetetuista mustis-ta laatikoista. Katsomosta avautuva näkymä muistuttaa

urbaania katumaisemaa, joka muodos-taa tanssijoille heidän liikkeitään ohjaa-vat koordinaatiston.

– Teosta suunnitellessani halusin, että Hällän saliin astuva ihminen kokee ikään kuin astuvansa sisään kiehtovaan, elämyk-sellisesti rikkaaseen tilateokseen, pohtii teatterin taiteelliseen suunnitteluryhmään kuuluva koreografi Samuli Roininen.

– Näyttämölle asetetut särmiöt antavat myös huimasti tilaa katsojan omalle mie-likuvitukselle, assosiaatioille. Tilan ristiin valotetuissa mustissa laatikoissa voi nähdä vaikkapa muistolehdon tai hylätyn leikki-kentän leluineen.

Abstrakti, graafinen tila on koti neljäl-le tanssivalle hahmolle, mutta samalla se on jotakin outoa ja vierasta. He tutkivat omituista maastoa pureutuen lapsen in-nolla siihen, mitä heistä on tullut. Myös suhdetta kehoon tutkitaan, ikään kuin se olisi jokin esine.

– Esitys maalaa dystopisen kuvan tu-levaisuudesta. Tässä maailmassa ihmiset ovat menettäneet yhteytensä niin itseen-sä kuin toisiin sekä maailmaan. Tilan ra-kenteet muodostavat hämmentävän pe-

lin, jota hahmot eivät ymmärrä. He ovat muuttuneet aaveiksi, joista on jäljellä vain ihmisen ääriviivat.

Tila alkaa murtua– Tila alkaa esityksen aikana murtua. Ky-seessä on prosessi. Tila alkaa hajota ja saa vähitellen orgaanisia piirteitä, kunnes se on täysin muuttunut. Jäljelle jää vain mus-ta, laavamainen pinta. Tanssivat aaveet joutuvat reagoimaan näihin muutoksiin ympäristössä, jossa liikkuminen käy het-ki hetkeltä hankalammaksi.

Roininen kertoo ajatusten vihjaavan, että hajoamisella ja katoamisella – aaveek-si muuttumisella – on taipumus myös lo-pulta kirkastaa ihmiselle joitakin elämään keskeisesti liittyviä asioita.

– Saatamme joutua tilaan, missä het-kellisesti näemme elämän ja maailman selvästi.

Aavevieraat esittävät joukon haastavia kysymyksiä; miten abstrakti ympäristö, jossa hahmot elävät, on muuttanut heidän kehollisuuttaan? Mikä on ollut sopeutu-misen hinta ja voidaanko tästä tilasta löy-tää tie ulos?

Hahmot etsivät, kukin yksilöllisellä ta-vallaan, vihjeitä mahdollisista vastauksis-ta. Toinen tutkii särmiöitä ravistellen, toi-nen haluaa hajottaa, vain rakentaakseen uudelleen.

– Esityksessä käsitellään painavia tee-moja, mutta komiikka ei näiden teemojen äärellä koskaan ole kaukana. Tanssijoiden

ilmaisussa on myös selkeitä yhtymäkohtia mimiikkaan, kertoo Roininen.

Ääni seuraa liikettäRomulus Chiciucin teosta varten tekemä äänisuunnittelu on saanut inspiraationsa tanssijoiden ja näyttämön mustien laati-koiden suhteesta.

– Äänet seuraavat tanssijoiden liikettä, ikään kuin mustista laatikoista rakentu-va lavastus olisivat suuret urut. Liikkeil-lä on äänelliset seuraukset – ne lähettävät aaveille signaaleja, joita tanssijat alkavat pikkuhiljaa uskoa.

Esityksen teemoja innostuneesti poh-tiva Roininen ei kuitenkaan halua antaa katsojalle vahvoja lukuohjeita. Hän ha-luaa tukea ihmisten omien tulkintojen syntymistä.

– Sen verran voin paljastaa, että teok-sen loppuratkaisu on toiveikas ja sisältää viittauksia ihmisen evoluutiolle keskei-seen empatiaan. Myös näyttämön peittä-vien mustien laatikoiden merkitys tulee lopulta ratkeamaan, Roininen hymyilee.

Aavevieraiden liikkeellinen maailma todentuu Roinisen pitkäaikaisten yhteis-työkumppaneiden, tanssijoiden Jonna Aaltosen, Suvi Elorannan, Anniina Kum-puniemen ja Mari Rosendahlin kanssa. ✦

Aavevieraiden esitykset jatkuvat 24.1.2020 saakka. Ohjelma ja liput osoitteesta tanssiteatterimd.fi

Aavevieraiden suunnitteluryhmään kuuluva koreografi Samuli Roininen toivoo, että esitykseen saapuva ihminen kokee ikään kuin astuvansa sisään kiehtovaan, elämyksellisesti rikkaaseen tilateokseen.

Aavevieraat etsii yhteyttä

Kaisa lukee mielellään fantasiakirjoja ja Päivi pitää sillistä, uusista perunois-ta sekä halloumijuustosta.

Veera Koskinen haluaisi isona olla kokki, Taavi Turunen tykkää grillauk-sesta ja Semi Tiikkaja puukäsitöistä. Minka Järvinen pitää leivästä ja Lau-ri Tuokko pipareista. Lemmikkejäkin on, kuten Mökö, Kulmu ja Vilpas.

Taskulamput ovat jo valmiina ja in-nokkaat odottamassa rastirataa pimen-netyssä kirkossa.

– Hajaannutaan, keksii joku.– Näitä ei löydy mistään, kun ne on

liian vaikeita!Joku on nimittäin napannut rastin

paikkaa osoittaneen heijastimen.– Hei, me ratkaistiin se!– Mistä toi kuuluu, ihmetellään,

kun kirkon ehtookellot rupeavat ku-majamaan kello 18.

Piiloleikissä Lauri löytyy ehtoollis-pikaritelineen alta. Pianon takana on joku, onneksi ei sentään ketään katos-sa.

Urkuhetken jälkeen alkaa pitsan teko ja huomisen messun valmistelu. Hämärässä kirkossa Päivi kertoo, mi-ten Jeesus ruokki ihmiset kahdella lei-vällä ja viidellä kalalla.

Aamun jumalanpalvelukseen osal-listujat ovat valmistelleet esirukouk-sen, kolehdinkeruun, virsitaulut ja lauluesitykset. Lapset ovat auttaneet myös saarnan valmistelussa.

Pastorin messukenkä-äänestykses-sä mustat nahkakengät ovat voittaneet Reino-tohvelit. Tunnelma jumalanpal-veluksessa on lämmin ja iloinen.

– Jos kokemus jäi tällä kertaa väliin, ei hätää, ensi keväänä yövymme Vii-nikan kirkossa koko perheen voimin, Jenna lupaa. ✦

Asta Kettunen

A 20 SILTA 12/2019

Joulu tuo hengähdyksen ja mielenrauhaa

Laulaja Antti Railio astuu Tam-pereen tuomiokirkkoon hy-myn kera.

– Tämä on kyllä niin hie-no paikka, Voice of Finlandis-

ta tuttu mies huokaa heti ovesta päästyään. Aiemmin Railio on sanonut, että kir-

kot ovat kunnioitusta herättäviä esiinty-mispaikkoja ja että hän on etuoikeutettu saadessaan konsertoida kirkkomiljöössä.

– Olen pienestä pojasta asti käynyt ja laulanut kirkoissa. Ne ovat paikkoja, joissa aistii hartauden. Kirkoissa ihmiset ovat jo-tenkin avoimia ja enemmän läsnä. Ja akus-tiikka toimii. Minulla on laaja-alainen, vah-va ääni, joten toisaalta pienikin virhe kuu-luu, hän pohtii.

Pari vuotta sitten Railio tuli Tuomio-kirkkoon laulaakseen hääparille kappa-leensa Samaan marmoriin. Lopulta piti tulla kahdesti:

– Ensin tulin vuoden liian aikaisin. Luu-lin tulleeni väärään kirkkoon, hän nauraa.

Tällä kerralla kotipaikkakunnalta Seinä-joelta mukana on ”henkilökohtainen ma-nageri” Siiri Hirvonen. Kesällä he astuvat avioon Pohjanmaalla kirkossa, jossa tapa-sivat viime vuonna. Ennen häitä tehdään uusi levy ja tiivis keikkaputki. Parhaillaan käynnissä on joulukiertue.

Tunnelmoiden etelästä pohjoiseenRailio kiertää toista kertaa joulun alla suo-malaisia kirkkoja Helsinki–Rovaniemi-ak-selilla. Mukana on bändi ja ohjelmassa muun muassa Kassu Halosen säveltämä ja Edu Kettusen sanoittama Mielenrauhaa vuodelta 2012.

– Sen laulun sanat kiteyttävät ajatustani joulusta. Se on minulle merkityksellinen kappale, hän kertoo.

– Kahta vain joululahjaa, kahta vain mä toivoisin. Vain pientä hetken hengähdystä ja mielenrauhaa tietenkin. Mä toivon vain, vain jouluntaikaa, et sydän ois ees hetken ai-kaa huoleton ja joulu tois tuon hetken toivon, nahkatakkiin pukeutunut artisti laulaa Tuo-miokirkon penkkiin rennosti nojaten.

Sama laulu toi nimen tuoreelle levylle, joka oli Railion unelmissa kauan.

– Joululevyni on rockhenkinen, mutta maltillisen eeppinen teos. Ajattelin, onko mitään järkeä tehdä tuttuja lauluja samoin kuin aina ennen. Aluksi muutamat uudet sovitukset tuntuivat vieraalta, mutta lau-lettuani ne ymmärsin niiden nerokkuu-den. Kun soitin yhden kappaleen anopil-leni, hän sanoi, että se oli kaunein versio, jonka oli kuullut.

– Lapsena ehdottomat joululaulusuo-sikkini olivat Varpunen jouluaamuna ja Ave Maria, Railio muistelee.

Hän sanoo itseään jouluihmiseksi ja jou-lumoodiaan rauhalliseksi. Jouluun laskeu-tuminen alkaa pari päivää ennen aattoa.

– Joulu on perheen kanssa hiljentymis-tä ja rauhoittumista. Joulu pyhitetään lähei-syydelle, poismenneiden muistelemiselle, hyvälle ruualle ja perheen kanssa olemisel-le. Meillä on kahdeksanhenkinen uusper-he, artisti-isä kertoilee.

Ennen sitä Täällä Pohjantähden alla -kier-tue kaartaa 14 paikkakunnan kirkkoihin, joista Tampereella Tuomiokirkkoon. Sen jälkeen suuntana ovat pohjoisemmat kirkot. Tänä sunnuntaina Railio on mukana Tam-pere-talon Raskasta joulua -konsertissa. ✦

Elisa af Hällström

Raskasta joulua Tampere-talossa 8.12. klo 19Täällä Pohjantähden alla Tampereen tuomiokirkossa 13.12. klo 19

Laulaminen on minulle kutsumusammatti ja pidän pääsääntöisesti itseäni tulkitsijana, kertoo Antti Railio.

Kuva: Hannu Jukola

Vähemmän on enemmänMoni miettii, voi-siko kristikunnan suurta juhlaa viet-tää ekologisem-min, ja pienentää joulun hiilijalan-jälkeä. Aineetto-mat lahjat ja autta-minen tuovat mer-kitystä elämään, eivät tavarat.

Monien perinteisiin kuuluu notkuva herkkupöytä. Olisiko vähemmän kuiten-kin enemmän? Keventäminen on paitsi terveydellinen asia, myös ekoteko.

Jouluna käytetään nautintoaineita: suk-laata, kaakaota, kahvia ja viiniä. Kun hankit Reilun kaupan tuotteita, viljelijätkin saavat kelvollisen korvauksen työstään.

Kirsi Airikka siltalehti.fi/ ekovinkki

Joulukuun ekovinkki:

Ku

va: M

arita Ah

lgre

n

Porkkala tehdään porkkanasta ja savuaromista.