HELSINKI_HELSINGFORS 3 / 2004

O S T R O B O T N I A

Olipa kerran musiikki

Uruguayn itäinen valtakunta

Tuttua mutta vierasta

Den gyllene vardagens härliga små bekymmer

Pääkirjoitus

Juomakulttuurin globalisaatio

Ilmakuoppia

Olipa kerran musiikki

En gul österbottning i Tölö

Uruguayn itäinen valtakunta

Vapaata elämääkö?

Sotamies Korteniemi pelastui

Tuttua mutta vierasta

Den gyllene vardagens härliga små bekymmer

Sonnia lomittamassa

Terveisiä Itävallasta

Ruuatta

Sarjakuva

04

05

08

10

12

14

22

25

28

30

32

34

36

39

O S T R O B O T N I AHELSINKI_HELSINGFORSHTTP://BOTTA.OSAKUNTA.FI/OSTRO 3 / 2004

Sisällys

Päätoimittaja - Chefredaktör AN N E I J Ä S

anne.ijas@helsinki.fi

Kansikuva - Omslagsbild ME T T E NI E L S E N

metteloven@hotmail.com

Graafinen suunnittelu - Grafisk design AL E X A N D R E AN D R É

alexandre.andre@helsinki.fi

Julkaisija - Utgivare PO H J A L A I N E N VA LT U U S KU N TA

Töölönkatu 3 A - 00100 Helsinki

Ostrobotnia on kolmen pohjalaisen osakunnan yhteinen noin neljä kertaa vuodessa ilmestyvä jäsenjulkaisu.

ILMOITUSHINNAT: 1sivu 300 €, 1/2 sivua 150 € ja 1/3 sivua 75 €PAINO: Fram, Vaasa PAINOS: n. 1000 ISSN: 0787-8451

04

Istun ystäväni kanssa kahvilassa. Kuulumistenvaihdon jälkeen ja mukeista hörpättyämmekaivamme kalenterit esiin ja sovimme yhteisettapaamiset pariksi viikoksi eteenpäin. Tähänköon tultu? Vapaa-aikakaan ei ole enää spontaa-nia vaan elämä pyörii enemmän tai vähemmäntäyden päiväjärjestyksen ympärillä.

Päivän sana on ajan tasalla pysyminen. Senlisäksi, että oma elämä on järjestyksessä ainatulevaisuuden visioita myöten, on kunnonkansalaisen huolehdittava myös kanssakulki-joistaan, maailman poliittisesta tilanteesta janäytettävä ahkeralta. Vuorokaudessa on rajalli-nen määrä tunteja, mutta mistään ei saisi tinkiä,jos aikoo elää odotusten mukaisesti.

Hetkinen! Havahduin muutama päivä sittenoman ahdistukseni keskeltä pikkuriikkiseenajatukseen: olin kaatamassa odotusten jatoiveiden ryöppyä niskaani, kun huomasin,etten enää edes tiennyt mitkä ahdistuksenkasassa olevat asiat olivat omiani ja mitä ulko-puolelta minulle tuputettiin. Totesin yli-kuumenemisen olevan korvieni välissä jajatkoin oikeasti tärkeitä töitäni uudella innolla.Miksi tehdä opiskeluajasta painajainen kunne(kin) vuodet elää vain kerran?

Lenkkipolulla ehdin seurailla kohmeisista mar-joista humaltuneiden tilhien taapertamista japikku oravia hämmästelemässä putoilevialehtiä. Syksykin melkein meni jo. Mietin, mitäopintonsa aloittaneille fukseille kuuluu. Heilleon muiden ulkoisten ja sisäisten paineidenlisäksi kasautunut jännitystä siitäkin, että kaikkion uutta - usein alkaen ostoksien tekemisestä.

Valveillaoloaika pitäisi osata jakaa järkevästiopiskelun, työn, sosiaalisten suhteiden ja itsen-

sä kehittämisen välillä. Olen joka syksy luvan-nut itselleni, että alan osakunta-aktiiviksi ja jokakerralla on tullut muka parempaa ja kiireel-lisempää tekemistä. Silti riennoissa, kokouksis-sa ja muussa toiminnassa on ollut poikkeukset-ta hauskaa, kun vain on saanut itsensä perilleasti. Jokin ei siis täsmää..

Olen oikeastaan jo aloittanut uuden elämäni.Kalenteriin voi merkitä pakollisten rutiinienlisäksi myös vapaa-ajan. Jos tuntuu, ettei oleaikaa harrastuksille tai ystäville - ota aikataulu-raamattusi käteen ja tee merkintä omasta ajas-ta, kuten teet kaikesta muustakin. Maanantaikello 9-10: känniset tilhet ja pieniä oravia.

Kiireistä ja ohjelmoitua elämää on tässälehdessä käsitelty monesta näkökulmasta. Josalkaa ahdistaa, muunlaistakin luettavaa kansienvälistä löytyy. Varaa kalenteristasi aikaa juttujenlukemiseen ja jos olet mielestäsi liian kiireinen- koe hetkellinen mutta kumman rauhoittavatunne, ettet ole yksin ajatuksinesi.

Pääkirjoitus

AN N E I J Ä S

Päivitellään päivityksiä

Globalisaatio leviää yllemme yhtä varmasti kuinavaruusaluksen varjo New Yorkin pilvenpiirtä-jiin elokuvassa "Independence day", siitä huoli-matta, että tänä vuonna kului vasta 60 vuottaNormandian maihinnoususta, ajasta jolloinlukuisat kansat taistelivat itsemääräämis-oikeudestaan ja kulttuuri-identiteetistään.Globalisaatio on salakavalampi valloittaja kuinyksikään Tsingis-Kaan tai Napoleon. Kukaan eitiedä mistä se tulee. Arjalaisen ilosanomansijasta se levittää arvoja, jotka jokainen huolto-aseman reiska ja vasemmistoälykkö voi nielläpureksimatta. Täten se istuu yhtä huomaamat-ta yhteiskuntaamme kuin HI-virus apinaan. Enaio käsitellä nyt asioita, mitä globalisaatio tekeekolmannelle maailmalle. Kirjoitan siitä, mitätämä sanahirviö tekee kulttuurillemme, yhdellesen tärkeimmistä osa-alueista.

Uuden maailman maihinnousu

Jo tuhansia vuosia sitten ihmiset keksivät, ettäkäyneestä rypälemehusta voisi saada jotainsuurempaa aikaan. Viinin valmistus muinaisessaRoomassa oli vielä lapsenkengissä: viinit, joitakeisarit ja rikas yläluokka joivat, ei edes osakun-nan isäntä kelpuuttaisi pöytäjuhlille. Satojenvuosien saatossa taito kuitenkin kehittyi kiitosmunkkien, jotka uhrasivat seksielämänsä tarjo-takseen paremman seksielämän tulevillesukupolville. Pian huomattiin, että viini onmonipuolisempi kuin yksikään muu elintarvike.Eri alueet Euroopassa loivat omat alueelle jaruokakulttuurilleen sopivat viinit.

1900-luvulla muutoksen tuulet kuitenkin alkoi-vat puhaltamaan. Australian, Yhdysvaltojen,Etelä-Amerikan ja Chilen (ns. uusi maailma)viininviljelys alkoi kukoistamaan. Huolimattasiitä, että nämä kaikki sijaitsevat maantieteelli-

sesti hyvin kaukana toisistaan, kaikki pyrkivättuottamaan samanlaista viiniä: tuhteja jahedelmäisen täyteläisiä cabernet sauvignonejasekä tammikypsytettyjä chardonnayta. Siinämissä eurooppalainen perii muutamankymmenen hehtaarin viinitilan vanhemmiltaanja uhraa sille elämänsä, uuden maailman uus-rikas ostaa monta sataa hehtaaria viinipeltoa jaluo vuodessa oman tuoteperheensä, joka val-taa kymmenen vuoden päästä Iso-Britannianmarkkinat ja jättää ranskalaiset kollegansanuolemaan näppejään.Kahdessa vuosikymmenessä usea viini on kuol-lut sukupuuttoon, kun kysynnän ja tarjonnanlain takia usea viininviljelijä on joutunut luo-pumaan kulttuuriperinnöstään ja alkaa valmis-tamaan sellaista viiniä jota tehdään kaikkiallamuuallakin. Enää viinipullon ostaminen ei olejännittävää, sillä etiketissä lukee kuinmehupurkin kyljessä mitä tulet saamaan. Ontullut korkea aikaa puuttua asiaan politiikanpuolesta.

Alkoholiverotus, poliittinen ase?

Suomalaisilla ei koskaan pohjoisen sijaintinsavuoksi viinikulttuuri ole kukoistanut.Ulkomaiset tuotteet kattavat huomattavanosan myynnistä. Yksi ylpeys meillä on kuitenkinaina ollut: suomalainen kuiva valkoviini. Toistase on kuin kermaiset ja eksoottisenhedelmäiset uuden maailman tuotteet. Jospidät Liebfraumilchistä, voit lopettaa artikkelinlukemisen tähän. Suomalainen kuiva valkoviiniei ole tarkoitettu aloittelijoille. Se on hiukankypsempään ja kokeneempaan makuun. Yhtäaikaa pehmeä ja yhtä aikaa polttaa suuta.Virkistävä hapokkuus puuttuu, muttakorkeahko alkoholipitoisuus tekee sen hyvintäyteläiseksi. Aromi ei ole kovin hedelmäinen,

05

Juomakulttuurin globalisaatio

OU T I HU H DA N KO S K I

mutta sitäkin persoonallisempi. Useatasiantuntijat luonnehtivat tyypillistä tuoksuamm. termeillä leikattu ruoho, kumina jaaamukasteinen leikkokukka.Suomalaiset ovat vuosikymmeniä valittaneetkorkeasta alkoholiverotuksesta, mutta näinmyöhemmin on selvinnyt että poliitikot näkivättulevaisuuteen. Kauaskatseisuus on maksanutitsensä takaisin. Muilla eurooppalaisilla ei olemitään mahdollisuuksia vaikuttaa uuden maail-man ylivaltaan markkinoilla lähitulevaisuudessa,sillä arvolisävero on niin matala, että sitä ei voimuuttaa mihinkään suuntaan. Sekä korottami-nen että madaltaminen romahduttaisi valtiontalouden. Suomalainen alkoholiverotus onkuitenkin ollut pitkään niin tiukka, että sekäpieni että suuri lasku saisi markkinat kukoista-maan.Suomalaisten viiniharrastuksen kasvaessa useatAlkon johtajat ovat olleet jo vuosiahuolestuneet miten perinteinen tuote pärjääuudelle maailmalle. Tästä on eduskunnassamyös esitetty tuloksetta useita aloitteita.Viimeinen pisara oli, kun etelänaapurimme liit-tyi Euroopan unioniin, joka tarkoitti sitä, ettätulisi olemaan mahdollisuus tuoda maahanrajattomasti virolaista kuivaa valkoviiniä, joka eikylläkään vastaa suomalaista laatua, mutta jokakylläkin on hinta-laatu -suhteeltaan parempi.Oli korkea aika nostaa suomalaisen kuivanvalkoviinin suhde vastaavalle tasolle tuntuvallaveronalennuksella.

Kilpailuvalttimme

Suomalaiset ovat aina olleet kiinnostuneet,mitä heistä ajatellaan maailmalla. Nokian ja TheRasmuksen menestyttyä maailmalla myösruoka- ja juomakulttuuri on saanut huomiota.Mutta onko meillä mahdollisuuksia saada

markkinarakoa muualla Euroopassa uudenmaailman ylivallan aikana?Eräs ainutlaatuinen piirre viinissä on, miten seoikean ruuan kanssa muuttuu suuremmaksikokonaisuudeksi. Viini tunnetusti sopii yleensäsen ruuan kanssa, mikä on valmistettu siellämissä viinikin. Koska ruuanlaitto on nykyäänmuuttunut kansainväliseksi, eri keittiöitä yhdis-televäksi, on viinikin vastaa ajan haasteisiin.Suomalaisen kuivan valkoviinin tekee erityisek-si se, että sitä voi käyttää kuin shampanjaa:parhaiten se toimii aperitiivina, mutta toisaaltasopii juotavaksi läpi aterian. Se on mainiokumppani oli sitten kyseessä salaatti, tuhti pihvitai suklainen jälkiruoka. Se ei jää kakkoseksiedes suolaiselle graavilohelle tai salmiakille.Yleensä viinistä sanotaan, että se tulisi nauttiahuoneenlämpöisenä, mutta täytyy muistaa ettäkun tämä sääntö luotiin, Suomessa ei tuolloinollut vielä sähkölämmitystä. Täten sen voiviilentää 7-asteiseksi ellei viileämmäksikin.Kellariin Suomalaista kuivaa valkoviiniä ei oletarkoitettu, sillä se ei juuri kehity vanhetessaan.Toisaalta se säilyy paljon paremmin kuin muutvalkoviinit myös kierrekorkkisessa pullossa.Uuden maailman rinnalla Suomi on ollutinnokkaana lanseeraamassa tätä vaihtoehtoaluonnonkorkille. Jos viini sopii nautittavaksi nyt,onko järkeä laittaa korkkia, joista 5% on vial-lisia? Lääketieteelliseltä kannalta valkoviinimmeon vakavasti otettava haaste punaviinilleflavonoideineen. Asiantuntijoiden mukaanihmiset, jotka juovat punaviiniä lasin päivässä,sairastavat dementiaa vähemmän kuin raittiit taisuurkuluttajat. Suomalaista kuivaa valkoviiniätarvitsee kuitenkin tähän tarkoitukseen ottaavain ruokalusikallinen, joten sen terapeuttinenindeksi on huomattavasti korkeampi.Puhtautensa takia se sopii paremmin myös dia-beetikoille.

06

Eilen, tänään ja huomenna

Toistaiseksi alkoholiverotuksen pudotus onnäyttänyt varsin positiiviselta toimenpiteeltä.Suomalaisen kuivan valkoviinin myynti on kas-vanut hitaasti, mutta varmasti. Nyt kun kil-pailukykyinen hinta ohjaa myös nuorison kulu-tusta isänmaallisempaan suuntaan, voimmeluottaa että tulevaisuudessa ainakinPohjoismaat säilyttävät jonkinlainen kosketuk-sen kulttuuriperimäänsä. Edustajamme EU:nparlamentissa ovat ottaneet esille, että myösmuut jäsenvaltiot voisivat ottaa politiikastammemallia riippuen kyseisen maan verotuksesta.Maltillinen prosentin vuosittainen veronkoro-tus Euroopan ulkopuolisiin alkoholijuomiinvoisi pitkällä aikavälillä pelastaa eurooppalaisenviinikulttuurin.

07

Rist

o

Älä koskaan, koskaan kysy lentokone-insinööriltä miten lentokone pysyy ilmassa. Älämatkusta matemaatikkojen kanssa jos et haluatietää montako niittiä lentokoneen rungostavoisi irrottaa rakenteen siitä kärsimättä. Äläkysy lentohenkilökunnalta sinua mietityttäviäasioita, koska et halua tietää vastauksia. Älämatkusta tietyillä lentoyhtiöillä, joko turvalli-suus- ja/tai matkustusmukavuussyistä, muutenmenetät mielenterveytesi rippeetkin.

Lentäminen EI ole hauskaa. Se on neutraaliasiirtymistä paikasta toiseen ahtaassa metal-liputkessa seurassa jota et itse voi valita ja jotaet voi hylätä seuraavalla asemalla. Muttalentämisenkin kestää, jos siihen osaa suhtautuaja käyttää tilanteita hyväksi!

Avaudu lentopelostasi jo check in'issä! Jos etpelkää kovin paljon, liioittele! Saat koneenhenkilökunnan erityishuomion ja voit käyttäänäin luotua henkilökohtaista suhdetta hyväksesiesimerkiksi kun haluat jotain mitä muut eivätko. lennolla saa. Henkilökunta suhtautuuyleensä hienosti pelkääviin matkustajiin, jasinulta kysytään tämän tästä mitä tilanteesihelpottamiseksi voisi tehdä. Et koskaan saisimuuten yhtä nopeasti huopaa, tyynyä, juo-tavaa, kuulokkeita tai lasten touhusalkkua. Taihyvin harvoissa tilanteissa komean aus-tralialaisen stuertin polvellesi istumaan…

Lisää lentopelkoosi klaustrofobia! Check insujuu hienosti kun kerrot että voit istua vain jaainoastaan käytäväpaikalla sekä toivoisit kovastiahtaan paikan kammosi vuoksi että viereesi jäisityhjä paikka. Kohteliaasti pyytäen saat tällä tak-tiikalla reilummin jalkatilaa, ylimääräisen tarjot-timen viereesi sekä ennen kaikkea yli puolenmetrin hajuraon kanssamatkustajiin - joita et

siis ole voinut itse valita.

Muista allergiasi! Parhaassa tapauksessa lento-yhtiöiden sössimisen korvaamiseksi saatensimmäisen tai business-luokan aterian, jokavoittaa aina kelmueineet. Ole kohtelias japyytele anteeksi aiheuttamaasi vaivaa, mutta ethaluaisi aiheuttaa taakkaa henkilökunnalletukehtumalla väärin valmistettuun annokseesi.Pyri olemaan tarkka toiveannoksesi määrit-telyssä, muuten voit saada yllätysaterian.Lentokoneruuan ihmeelliseen maailmaan voittutustua osoitteessa www.airlinemeals.net.

Käytä hyväksesi pitkiä miehiä! Lentokoneetovat ahtaita, lisätilaa saa vain exit-paikoilta.Joten muista jo matkaa varatessasi kertoa ettämiehesi/seuralaisesi on yli 185 senttimetriäpitkä, terve mies, joka nyt ei vain mahdupahimpiin keskirivin ahdistuspaikkoihin istu-maan. Terveydentila on tärkeä, koska koneenevakuoimista silmällä pitäen exit-paikoille eisijoiteta polvivammaisia tai pää paketissamatkaavia. Joten terve, komearaaminen mieson aina hyödyksi matkalla!

Pukeudu siististi! Vain australialaisille kelpaavatsortsit siistiksi asuksi, sillä siellä eivät ensim-mäisen luokan matkustajat erotu muistamuuten kuin kultaisella tai platinaisella kortilla.Lentokoneet ylibuukataan, koska aina osa jäähaamumatkustajiksi. Joskus haamuja onkinkeskimääräistä vähemmän ja kone täyttyy ylikapasiteetin. Silloin fiksusti käyttäytyvä JA siististipukeutunut henkilö pääsee helposti matkusta-maan paremmilla paikoilla, sekä nauttimaanparemmasta ruuasta ja juomasta. Varsinkinjuomasta. Aito samppanja oikeasta lasistahakkaa aina mennen tullen saksalaisen kuohu-juoman muovimukista.

08

Ilmakuoppia

TI I N A ME T S O

Kun siirto parempaan maailmaan on kohdalle-si sattunut, maksimoi hyöty. Kööpenhamina-Helsinki välillä ehtii hyvinkin juomaan jopakolme pikkupulloa samppanjaa kanssamatkus-tajien ja henkilökunnan olemassaoloa han-kaloittamatta. Helsinki-Lontoo taas mahdollis-taa jopa viiden kuohupullon nauttimisen!Tällaisessa tapauksessa muista olla varovainenperillä, sillä pikku kuplissa Lutonkin vaikuttaaaivan hauskalta puuhamaalta. Hilpeässäkuplahumalassa järjestetty matkatavarakärryral-li saapumisaulassa on onneksi aivan eri asiakuin kaatokännissä matkatavarahihnalla ajele-minen. Ainakin henkilökunnan mielestä…

Ole joustava mutta tiukka! Koneetmyöhästelevät ja ovat usein ylibuukattuja. Joskoneesi tai jatkoyhteytesi myöhästyy neljä tun-tia, olet oikeutettu saamaan ilmaisen aterian.Tätä eivät useimmat lentoyhtiöt mainosta,mutta ruokalipun saat jos osaat kysyä. Jos etpääse omalle lennollesi, muista hinnoitellajoustavuutesi. Lennon vaihtamisesta oletoikeutettu saamaan välirahaa ja ruokailun,tilanteesta riippuen. Jos et ole pakkotilanteessavoit päästä hyvinkin suotuisiin tuloksiin suostu-malla vaihtoon.

Matkusta reittilennoilla! Kilpailu on kovaa, jahyödyttää tarkimpia. Halpislentojen rinnallakannattaa aina tarkistaa suurempien yhtiöidenerikoistarjoukset reittiliikenteessä. Pienen hin-taeron voitat usein takaisin jo kentän sijainnistajohtuvissa matkakuluissa. Reittilennoilla saatenemmän tilaa, palvelua ja myös baarinantimia ilmaiseksi. Silkkaa säästöä joka minipul-lollinen. Älä unohda myöskään Eestin ja Latvianmahdollisuuksia, mm. Finnair dumppaa lento-jaan etelänaapurien markkinoille. Varsinkinvanhaan N-liittoon suuntautuvat matkat ovat

Baltian yhtiöillä turvallisia ja edullisia, venäläisillälähinnä vain edullisia. Tarjouksia löydätwww.estonian-air.ee tai latvialaisen vaihto-ehdon www.airbaltic.com sivuilta.

09

"Vaatteet on mun aatteet", toteaa sinisilmäinentyttö nahkavaatteissaan mustien huuliensalomitse. Saman lauseen todenmukaisuuttaminulle vakuuttaa myös pikkuveljeni pitkän-huiskea ystävä, jota haluaisin kovasti neuvoavaatetusasioissa - hänen housunsa kun näyt-tävät tipahtavan jalasta hetkenä minä hyvänsä,eikä paidassakaan voi väittää olevan liian vähänkasvunvaraa. "Anna kun edes autan kiristämäänvyötä."

Eiväthän nämä nuoret aivan väärässä ole, vaat-teet todellakin heijastavat aatteita. Enhänminäkään kuljeskele julkisilla paikoilla lem-pilökäpöksyissäni, jotka ovat large-kokoa, vaansulloudun mieluimmin small - tight fit -farkkui-hini, saappaisiin, kauluspaitaan ja jakkuun. Kaivaatetukseni kertoo minustakin jotain.Kertoohan se siitäkin tytöstä, joka seisoi odot-tamassa metroa vielä omia farkkujani tiukem-missa housuissa vatsan paljaaksi jättävässäpaidassa napakoru nätisti välkkyen valoissa.Tytössä oli jotakin tuttua. Kyseinen nuorinainen muistutti paljon MTV:llä paljon vilahdel-lutta neitosta, Britneyhän hänen nimensä taisiolla. Samassa tajuan, että pikkuveikkani kaverionkin Eminem-kopio, ja taisin nähdäNightwishin levyjä mustahuulisen tytön käsissä.Ai niin, ja muistinko mainita, että kuuntelin itsetänä aamuna ennen kouluun lähtöä Chopininpianoteoksia ja Vivaldin Neljää vuodenaikaa?

Olipa kerran aika, jolloin musiikilla ei ollut juurimitään tekemistä aatteiden eikä vaatteidenkanssa, aika, jolloin ei tunnettu cd-levyjä, eimusiikkivideoita, ei kasetteja, televisioita,radioita eikä gramofoneja. Silloin elämä olivapaata: yhteisöt, joissa elettiin, olivat pieniä, janiiden elämään oli helppo sopeutua.Yhteisöön kuului syntymällä siihen ja tekemällä

10

Olipa kerran musiikki

MA R I A RA N TA

Rist

o

töitä. Musiikki oli osa yhteistä elämää: maanpölistessä peltotöissä työnteko tuntui rat-toisammalta yhdessä lauleskellessa, ja illalla töi-den jälkeen tanssittiin ja laulettiin yhdessä pirt-tien hämärässä valossa. Mikään hyvä eikuitenkaan kestä ikuisesti: useat pöliseviin pel-toihin ja maalaisidyllien rauhaan tympääntyneetihmispolot päättivät 1800-luvun tienoilla muut-taa kaupunkeihin etsimään uudenlaista elämää.Uuteen, jännittävän suureen ihmisyhteisöönkuuluminen tuntui hienolta ajatukselta, muttamonet joutuivat huomaamaan, ettei isossayhteisössä menestyminen ollut aivan selviö.Ensimmäinen askel yhteisössä menestymiseenoli siihen kuuluminen, mikä loi takuulla painei-ta useammalle kuin kahdelle jyväjemmarille.

Jo maalaiskodeissa yhteisöllisyyden tuntualuonut musiikki osoittautui mukavaksi keinoksiluoda yhteishenkeä: yhteisen musiikin myötätulivat samalla yhteiset puheenaiheet.Vähitellen alun perin monien erilaisten pientenmusiikkikulttuurien edustajat kadottivat aiem-man oman musiikkimakunsa ja minuutensakuullessaan uuden maailman musiikkia, olihanyhteinen musiikkimaku omiaan luomaanyhteistä identiteettiä. Ihmiset alkoivat pitää siitämusiikista, josta muutkin pitivät ja josta heidätohjelmoitiin pitämään. Jopa muusikot alkoivatsoittaa musiikkia, jota heidät oletettiin soitta-van. Kaupungeista tuli kulttuurimassojen sijaanmassakulttuureita - minästä tuli me.

Ei tarvinnut olla synnynnäinen bisnesmies taju-takseen, että myymällä kivaa, kaikille sopivaamusiikkia ansaitsisi paljon rahaa. Yhteisenmusiikkimaun luominen ja kehittäminen osoit-tautui monelle melkoiseksi rahasammoksi,musiikkimaun luominen ei nimittäin oleylivoimaisen vaikeaa. Täytyy vain soittaa yhden

musiikin tyylisuunnan tekeleitä radiokanavallapäivät pitkät niin, ettemme minä ja me -paratosaa enää kuunnella, vastaanottaa saati pitäämistään muusta musiikkilajista. Kun kuunteletradiota, mitä kuulet? Kuuletko yhdeltä kanaval-ta Sanna Kurki-Suoniota, Ismo Alankoa, AnttiTuiskua, Lenni-Kalle Taipaletta, Guns 'n'Rosesia, Franz Lisztiä, Cradle of Filthiä, BarryWhitea, John Cagea ja Maria Kalaniemeä?Luulenpa, että et. Silloinhan pääsi menisi aivansekaisin, etkä enää tietäisi, millaista musiikkiameidän pitäisi kuunnella ja ostaa.

Musiikilla on nykyisin siis uudet päämäärät jauudet syyt olla olemassa - musiikin tehtävä onuseimmiten palvella jotain massakulttuurilletärkeää elementtiä, musiikkia käytetään jono-tusviihteenä, mainostunnareissa ja aatejulistuk-sissa. Ani harvoissa tapauksissa musiikki eläävain itsensä tähden. Vaikka itse periaatteellises-ti kamppailen musiikin monipuolisuuden jaitsenäisyyden tähden ja vaikka pyrin vaihta-maan radiokanavia automatkalla ahkerasti, olenauttamattomasti aikani kasvatti: minutkin onohjelmoitu nauttimaan tietynlaisesta musiikista.Uusimmat päivitykset sisäiseen musiikki-tietokantaani ja -ohjelmistoihini toi musiikki-tieteen opintojen aloittaminen. Nyt minun onosattava kuunnella musiikkia kriittisemmin kuinkoskaan aiemmin jo täyttääkseni pelkästäänhumanistin kriteerit. Edessäni on siis oravan-pyörä, minut ohjelmoidaan olemaan ei-ohjel-moitu. "Tieto lisää tuskaa", huokaisen. Samaanhengenvetoon totean: "Anna kun nostan noitasun housuja."

11

"Ja, det ska jag... Nej, det går bra... Visst har jagätit... Jo... Hälsa! Hej då!"

Det var mamma som ringde - igen. Nåja, dethänder faktiskt mer sällan nu än det gjorde ibörjan av september. Hon har nog vant sig nuvid det faktum att jag lämnat Österbotten ochmin lilla by i Nykarleby för huvudstaden.

Nu är det här ändå inte första gången jag intebor hemma. Efter studenten hade jag utveck-lat allergi mot böcker och jag ville pröva pånågot helt nytt, så jag beslöt mig för att stickautomlands, närmare bestämt till Paris. Därsysslade jag med icketeoretiska grejer sombland annat diskning och städning på profes-sionell nivå - mycket trevligt. Många erfaren-heter och en del mycket goda vänner rikarekom jag hem i tid för att varva ner och riktablicken mot Helsingfors.

Men även om jag varit mycket längre bort ochi en mycket större stad känns det väldigt nyttoch spännande. Det är nu jag börjar mitt livsom studerande, vilket innebär nya människor,nya platser, en fin festkultur och någrastudieveckor nu som då. Det kändes att "dethär måste lyckas", jag kommer ju att bo härganska länge.

Jag var den enda från min närmaste krets somtänkt mig en framtid i storsta'n. De andraverkade vilja fortsätta synas i Vasavimlet ellerkolla in Åbokänslan. Att jag knappt kändenågon här gjorde tanken på att flytta lite mindreangenäm, men på samma gång blev det merav ett äventyr. Jag var nog ganska positiv införstarten, till och med de egentliga studiernalockade. Det var ju en stund sedan jag hållit ien bok. Dessutom vet jag att bästa medlet

mot hemlängtan är en tågbiljett, något somman kan unna sig ibland.

Jag hör tyvärr till den typen av människor somalltid skjuter upp saker i det oändliga, så jag varmycket nära att stå utan bostad i september. Isista stund fick jag ändå tag i ett underhyresrumi en lägenhet med mycket bekvämt läge.Dessutom bodde där också en fransyska, såjag fick försöka hålla upp vad jag lärt mig åretföre. Men hur jag kommer överens med dentant som äger stället är inget som lämpar sig itryck. Sånt är livet! Fransyskan passade inteheller tanten i smaken, så hon fick snabbt se sigom efter ny bostad och bestämde sig till slut atthelt strunta i Finland.

Så, hur skulle det bli att se hesabor runt sigvarje dag? Lite nervöst kändes det nog att gå ingenom dörrarna till Såssåkåm, men denkänslan försvann genast. Det första jag såg varen grupp på cirka sju österbottningar:Välkommen till ankdammen! Där fanns en job-barkompis, en bekant från gymnasiet och enkompis kompis samt hennes kusin. Jag kändefler människor här på ett eller annat sätt än minvän som börjat på Peffan i Vasa. Måste tilläggaatt antalet stadilaisia på klassen inte var speciellthögt.

Turerna till Vasa Nations näste på Tölögatanom torsdagarna har blivit lite av en vana redan.Vi brukar inte vara så många gulisar där, men visom kommer trivs. Första gången jag for dit föratt hämta mitt lilla röda klistermärke påmindetill en del om första skoldagen. De andraförstaåringarna där var antingen bekanta frånförr eller deras vänner, och där får man dessu-tom utan större problem prata på hur breddialekt man vill. Det börjar nästan kännas lite

12

En gul österbottning i Tölö

EVA NY M A N, gu l journa l i s t s tuderandva lokuva: AN D E R S ST E N B E R G

svårt att välja mellan de evenemang som natio-nen ordnar och de som skolan sköter. Jag hardå ingen lust att missa något!

Nu någon månad efter flytten har jag kommitin i en del rutiner. Jag har slutat gå vilse i centrum,hittat anledningar att besöka exotiska platsersom Böle och Botby, lärt mig nya sitsvisor ochhittat en massa pampeser på mer eller mindreoväntade ställen. Jag trivs bra här hittills och jagtror faktiskt att det kommer att fungera ganskabra. Förhoppningsvis blir det ett riktigt mysigtandrahem någon gång.

Så, hur ser framtiden ut? Kommer jag attförtränga min dialekt och hitta mig en finnpojk?Nää, sådant ska man inte oroa sig för. På agen-dan står just nu letandet efter en alternativlägenhet/box/parkbänk, en resa mot nordvästoch än en dykning in i sitsvärlden.Huvudstaden ska utnyttjas till fullo, men längeleve Vasa!

13

Gulisar på VN:s gulisintagning.Vasungar blir det av alla gulisarna.

Makaan sängylläni tuijottaen tupakan tummen-tamaa kattoa ja sen kahta eteläamerikkalaistahämähäkkiä. Huoneeni on verrattain suuri jahyvin kalustettu, lasivitriinissä on isäntäper-heeni pojan matkamuistoja kaukomailta.Yöpöydällä matkaherätyskellon viisari osoittaaaamukahdeksaa, vieressä lojuva lämpömittarikuuttatoista. Ikkunastani ihastelen takapihaa,kevättä, nurmikkoa, parimetristä piha-aitaa ja"Luaa", mustaa labradorinnoutajaa. Se on ainuttapaamani uruguaylainen, jonka tiedän osaavansuomea.

"La rambla"

Uruguaylaisessa auringossa on se hyvä puoli,että kun se paistaa, se paistaa kovaa. Jos leveysasteet ovat pohjoiselle pallonpuoliskolleverrannollisia, pääkaupunki Montevideo onMarokon korkeudella. Ilman merituulenraikasta henkäystä olisin jo sandaalit läpsyenjuoksemassa kilometrin matkaa kotoani "laramblalle", rannalle. Vaikka ei olla tropiikissa,kesä on pitkä ja silloin tarkenee, keskilämpötilaon tammikuussa 25'C. Eniten lonkkaa kolottaaheinäkuussa, jolloin asteita on keskimäärinreilut kymmenen, pakkasaamutkaan eivät oletavattomia. Lunta ei kuitenkaan tule.

Tarkkaan ottaen Montevideon rantaviiva kuu-luu jokeen nimeltä "Rio de la Plata", joka laskeemyöhemmin mereen. Vesi on kuitenkin josuolaista. Kyseinen joki on maailman levein,ennätyskohdasta on vastarannalle matkaa senminkä Helsingistä Turkuun. Meren läheisyysmahdollistaa niin paikoittaiset surffausaallotkuin etelän suunnasta kylmän viimankin, jokatiputtaa varsinkin talvella auringon laskettualämpötilaa tuntuvasti.Puolet kolmesta miljoonasta uruguaylaisesta

asuu pääkaupungissa Montevideossa. Mikälirambla sattuu kesähelteillä täyttymään, voihypätä suomalaisittain edulliseen kaukoliiken-teen bussiin ja karauttaa maaseudulle. Junia eiole. Rio de la Platan ja Atlantin rantaviivaa onsatoja kilometrejä, joten tilaa riittää. Miami-ilmiö ei ole vielä täällä vallalla, joten iso osarannoista on luonnonkauniita ilman maisemiavarastavia hotelleja.

Töllötin ja jääkaappi

Kun aikoinaan ujuttauduin rinkkani kanssasisään isäntäperheeni keittiöön ensimmäistäkertaa, etsiskelin silmilläni turhaan astian-kuivauskaappia tai tiskikonetta. Lautasetpestään pesusienellä ja kuivataan telineessälavuaaripöydällä. Tunnelma on kapea kuinsolukeittiössä, ruuanlaittoon mahtuu yksi kokkikerrallaan. Ateriointia varten on olohuoneessapyöreä pöytä, jonka ympärille huushollinasukkaat, äiti, tytär, tyttären poikaystävä ja minäkokoonnumme sanattomasta sopimuksestajokailtaiselle kaapelitelevisiosessiolle. Koulussaopin, että naapurissa Brasiliassa on tutkimuk-sien mukaan yleisempää, että keskivertoper-heestä löytyy töllötin kuin jääkaappi.

Ruokaa ei varastoida, leipää ja makeita herkku-ja ostetaan se mikä kulutetaan. Täällä syötäväon Helsingin hintoihin jo paatuneelle edullista.Hedelmät ja vihannekset ovat perunannäköistä mutta makeaa "el boñato" -juurikastalukuun ottamatta lähes samat kuin Suomessa.Johtuen edullisista raaka-aineista ja huokeastatyövoimasta myös viikoittainen ravintolassakäynti on Kelan ulkomaanopintotuellanikinmahdollista. Tai päivittäinen, kun paikallinenyliopisto ei järjestä kuppilaa kummempaakouluruokailua.

14

Uruguayn Itäinen ValtakuntaJ A R I KE R Ä N E N

va lokuvat : ME T T E NI E L S E N

R e p u b l i c a O r i e n t a l d e l U r u g u ay

Peson voima

Paikalliset nimittävät rahaansa leikisti hopeaksi,"la plata". Tavallista on tehdä ostokset pienissäputiikeissa, verstaissa tai lähikaupoissa. Aivankaikkea mahdollista ei täällä tunnu olevansaatavilla, pieniä mutta niinkin itsestään selviäyksityiskohtia kuten tiskiharjaa, suihkusaippuaatai leivinpaperia en ole onnistunut löytämään.Sen sijaan apteekkien valikoima poikkeaalumiseen kotimaahan edukseen, niistä löytyylähes kaikki kodin kemikaalit sekä yllättäenmyös valtion postipalvelut.

Vähemmän yllättäen, kaikki dollareissa hin-noitellut ulkomaiset kulutustavarat ovat

Uruguayssa kalliita. Zaran muotipöksyjä jatietokoneita saa halvemmalla niin Suomestakuin muutaman sadan kilometrin päästäBuenos Airesista.

10 miljoonaa märehtijää

Perinteisesti tämän maan veturi on edelleenmaatalous ja jättimäinen liha- ja maitokarja.Paradoksista on, että valuuttakursseista johtuentavallisille kansalaisille liha on nykyään liiankallista. Uruguaylaiset rakastavat kotieläimiään,ainakin paistettuna, keitettynä, marinoituna jagrillattuna. Aikoinaan maa piti hallussaankärkipaikkaa Guinnessin kirjoissa asukastakohden maailman suurimmasta punaisen lihankulutuksesta. Nyt keskiluokkaan kuuluva isän-täperheeni tyytyy pistelemään kotlettia vainkerran viikossa.

Maan talouskehitys on junnannut paikallaan tailaskenut alamäkeä kymmenkunta vuotta ainakymmenvuotisen diktatuurin kaatumisesta läh-

tien vuonna 1985. Edeltäneestä kukoistuksestaei ole jäljellä kuin maine Uruguaysta Etelä-Amerikan helmenä. Viimeisin naula arkkuun oliArgentiinan talouskriisi vuonna 2002.Devalvaatio höyläsi hetkessä rahan arvonpuoleen. Niin syvää kriisiä ei maan talous ollutkoskaan kokenut.

Uskoa tulevaisuuteen lienee. Tai ainakin pallontoisella puolella, kun suomalainen metsäjättiBotnia S.A. solmi lokakuussa maankäyttö-sopimuksen miljardiluokan sellu-tehtaalle,jonka sijoituspaikkana on Fray Bentos,Uruguay.

Valtaeliitti

Uruguayssa presidentillä on Suomeen verrat-tuna enemmän sananvaltaa.Vaalit ovat tänä syksynä, joten innokkaidenpoliitikkojen päitä on joka puhelintolpat jatalonseinät pullollaan. Samalla kertarytinällävaihdetaan myös hallitus ja eduskunnanta

painen. Kansa ei äänestä henkilöitä vaanvalmista listaa, jossa on koko ronkka valtion-päämiestä myöten valmiiksi aseteltuna jaministerisalkut jaettuna. Eri puolueidentekemiä listoja on kymmeniä.

Nykyinen oikeistojohtoporras ei suuresti nautikansan luottamusta. Lokakuisten mielipide-tutkimusten mukaan ensimmäistä kertaaUruguayn parisataavuotisessa historiassademokratian kahvaan noussee vasemmisto.Isäntäperheeni on siitä riemuissaan, argentiina-laista äitiä lukuun ottamatta kaikki äänestävät.

Uruguay

- itsenäinen vuodesta: 1828- asukasluku: 3 313 000- pinta-ala: 176 215 km2 (52 % Suomesta)- bruttokansantuote: 8,6 Mrd euroa

(8 % Suomen BKT:sta)

Hintavertailu

- lounas: 1,5-3 €- illallinen: 4 - 10 €- 1 L olutta: 1 €- 1 L maitoa: 0,30 €- bussilippu 250 km: 7 €- parturi: 4 €

Bussimusiikkia

Ennen yhdeksänkymmentälukua Uruguayssaei juuri ollut kerjäläisiä eikä katukaupustelijoita.Turistista on tietysti miellyttävää, että tavara-talon merkkituotteet ovat levittäytyneet

kätevästi kadulle, tai että elävästä musiikistapääsee nauttimaan paikallisliikenteen busseissa,eikä konsertista tarvitse maksaa artistille kuinkillingin tai pari. Ilmiönä se kuitenkin kertookarua tarinaansa tapahtumista kulissien takana.

Pääkaupungin lentokentällä on ollut vilkasta,kun yli satatuhatta nuorta veronmaksajaa onmuuttanut muualle töihin ja onneaan etsimään.Migraatio on helppoa, koska suurella osallaväestöstä on vanhempien tai isovanhempienkautta perintönä sukulaisia sekä usein myös

kaksoiskansalaisuus jossain toisessa maassakuten Espanjassa, Italiassa tai Argentiinassa.Myös perheeni kolmikymppinen poika on töis-sä Euroopassa.

Finlandia

Huomaan nukahtaneeni uudestaan. Avaansilmäni, nousen ylös ja totean perheenäidin jolähteneen töihinsä. Puen kaulaliinan, ja avaanikkunan ja istahdan penkilleni kuuntelemaanylilentävien suihkukoneiden jylinää. Aamunviileä merituuli tarjoilee Uruguayn talvenviimeisiä henkäyksiä. Puut ja kukat tuoksuvat,tuntuu sangen hullulta, että pian on keskikesä jajoulukuu.

Kirjoittaja on tekniikan ylioppilas, joka on asunutvaihdossa Uruguayssa heinäkuusta 2004.

19

MALLASKOSKI- pohjalaista oluen valmistuksen

perinnettä vaalien

Seinäjoella, lakeuksien keskellä, sijaitsee yksimaamme perinteikkäimmistä oluen valmista-jista: Mallaskosken panimo.Nykymuodossaan Mallaskoski on valmis-tanut oluitaan vuodesta 1999 lähtien, muttaMallaskosken juuret ulottuvat huomattavastikauemmaksi - aina tanssivalle 20-luvullesaakka. Vuodesta 1921 lähtien limonadiavalmistanut Joh. Walleniuksen Hedelmä-vesi- ja mehutehdas koki nimenmuutoksenvuonna 1929, jolloin yritys aloitti myösoluen valmistuksen. Silloin vielä vuolaana vir-ranneen joen kupeeseen rakennettu olut-tehdas sai nimekseen, kuinkas muuten,Mallaskosken Tehtaat Oy. Lakeuksien olut-legenda sai alkunsa.

Mallaskosken tunnetuin ja suosituin tuote oliKuohu-olut, jota sotien jälkeen myytiin kym-menillä paikkakunnilla. Muita tuotteita olivatyhä mukana olleet wirvoitusjuomat sekätalouskalja (!). Mallaskosken Tehtaidentuotanto oli jo tuolloin varsin kiitettävällätasolla nykypäiväänkin suhteutettuna, yli 4miljoonaa pulloa olutta ja yli 1,5 miljoonaapulloa limonadia vuodessa.

Niin kuin monelle muullekin panimolleSuomessa tapasi käydä, niin kävi myösMallaskosken Tehtaille - isommat tulivat jaostivat yrityksen. Ja vain lopettaakseentoiminnan. 1960-luvun puolivälissäMallaskosken Tehtaat vaihtoi omistajaa use-ampaankin kertaan, päätyen värikkäiden vai-heiden kautta Hartwallille, joka lopettituotannon Seinäjoella.

www.mallaskoski.fi

Oluen valmistus palasi Seinäjoelle

Lähes 35 kuivan vuoden jälkeen Runeberginpäivänä, vuonna 1999, tehtiin Pohjanmaallaolut-historiaa. Oy Mallaskoski Ab:n ensim-mäiset uuden sukupolven Kuohu-oluet olisaatu valmiiksi upouudessa panimotehtaassa,joka sijaitsi samalla paikalla kuin aiempiMallaskosken Tehtaat. Nuorten miesten sin-nikkyys ja yritteliäisyys oli palkittu, panimo olisaatu perustettua Seinäjoelle ja vanhojenreseptien mukaisesti valmistettu olut olionnellisesti saatu synnytettyä! Kuinka kaikkisitten tapahtui, se on huima tarina yrit-teliäisyydestä ja itseensä uskomisesta tämänpäivän Suomessa.

Vuonna 1997 nuori mies nimeltä Ville-Veikko Vaaranmaa päätti lähteä toteuttamaanunelmaansa uuden panimon perustamisestaSeinäjoelle. Ensi töikseen hän rekisteröinimiinsä Mallaskoski-nimen ja Kuohu-tuote-merkin. Kerättyään ympärilleen panimoalas-ta innostuneen viiden nuoren miehenjoukon, tämä 27-vuotias panimoteknolo-giaan erikoistunut elintarviketeknologianinsinööri, tuolloin vielä Atrian tuotekehi-tysinsinööri, puhui ympäri Seinäjoen päät-täjät rakennuttamaan panimoa aivan keskus-tan kupeeseen. Kaupunginisien avarakat-seisuuden myötävaikutuksella rakennustyötpääsivät vauhtiin vuoden 1998Provinssirockin jälkeen, ja kesti vain kuusikuukautta kunnes Seinäjoella oli jälleen pani-mo pystyssä. Vieläpä samassa paikassa kuinyli 30 vuotta aiemmin! Mallaskoski Kuohuijälleen…

Vanhat reseptit yhä arvossaan

Mallaskosken kaikki oluet ovat pohjahiiva- elilageroluita, ja vain ja ainoastaan täysmallas-oluita. Tämä on tärkeä erityispiirre verrates-sa Mallaskosken tuotteita useisiin muihinkotimaassa valmistettuihin oluihin. Maltaatovat 100%:sesti kotimaista ohraa, joka itsejauhetaan panimolla omassa myllyssä.Humala tulee Tshekistä. Ja vesi, se on ehtaapohojalaasta pohjavettä AlajärvenLappakankaalta. On muuten Suomen paras-ta panimovettä, tiedetään panimolta kertoa.

Hiivan rooli on oluen valmistuksessa ehdo-ton, ja Mallaskosken tapauksessa sekinsisältää aimo annoksen tarinaa. Mallaskoskenkäyttämä hiiva on nimittäin samaa hiivaa, jotakäytettiin aikoinaan Mallaskosken Tehtaillaoluen valmistuksessa. Mallaskosken ykkös-hiiva löytyi vuosikymmenten jälkeenHelsingin yliopiston bioteknologian laitok-selta, jossa sitä oli vaalittu 1950-luvulta läh-tien! Vielä kun todetaan, että vanhanMallaskosken Tehtaiden perustajan pojan-poika Juhani Wallenius on toiminut uudenMallaskosken käynnistyessä sen panimomes-tarina ja nykyisen panimomestarin JyriOjaluoman oppi-isänä, voidaan todetaKuohu-oluen valmistuksen nykypäivänämukailevan mahdollisimman tarkkaan van-hoja reseptejä.

Ja nuo reseptit ovat yhä tänä päivänäkinarvossaan, tästä kertovat hyvät sijoituksetalan eri kilpailuissa (mm. Tumma Kuohu;Helsinki Beer Festival -99). Parasta palautet-ta tulee kuitenkin suoraan asiakkailta -"Tarjoilija, saisinko toisen Kuohun!"

M A I N O S

22

Herään. Taas myöhässä. Aina myöhässä.Minun on aina pakko painaa torkkua pakollisetneljä kertaa, vaikka tiedän myöhästyväni.Mikään ei ole ihanampaa kuin tietoisuus siitä,että saa nukkua vielä kokonaiset kymmenenminuuttia. Ainiin, unohdin että myös mikään eiole kauheampaa kuin tietoisuus siitä, että se onvain kymmenen minuuttia.Kylmää vettä kasvoille, aamupuuro tulemaan,Juuso ja Peltsi päälle, lehdet oven välistä, tee-pussi mukiin ja vaatteet päälle. Aamuna, jolloinen tiedä, mitä pukisin päälleni, olen paniikissa.Minuutit kuluvat, ehkä farkkujen kanssasopisikin paremmin villatakki kuin kauluspaita.Päädyn villatakkiin, sitä ei sentään tarvitse silit-tää! Tässä välissä puuro on jo melkein palanutpohjaan, mutta teevesi on jo kuumaa. Auts,poltan kieleni. Samalla kun odotan puuronjäähtymistä, peilin eteen, loppusilaus ja puolenminuutin meikki. Huh.Aamut. Hektisiä, mutta ohjelmoituja. Tarkkaminuuttiaikataulu pitää huolen siitä, että

metroon ehdin varmasti. Laskelmoin, ettäjuostessani naapuritalon kulmalle, säästänminuutin. Täydellistä. Ehdin metroon. Hiemanpunaisena, mutta ehtiihän sitä rauhoittualehteä lukiessa. Luen, tarkkailen ihmisiä jamietin päivän ohjelmaa.

Aamupäivä alkaa olla pulkassa. Kahden luen-non välissä ehdin kirjastoon lainamaan varaa-mani kirjan, soittamaan hammaslääkärille,tekemään kaksi matematiikan laskua ja näpyt-telemään kaverille nimpparionnittelut. Toisellatauolla lähetän professorille virallisen sähkö-postin, luen 12 saapunutta, joista vastaan kah-teen. Hienoa. Monta asiaa jo hoidettuna. Syömään. Ah, päivän sosiaalinen hetki, johonvoi tuhlata jopa pari ylimääräistä minuuttia.Kyselen ystävieni kuulumiset, kerron itsetärkeimmät ja olen varma, että aivoissani onliian paljon tilaa sosiaaliselle elämälle. Ei auta.Kielikeskuksen ranskan kurssi kutsuu. Tuhatta jasataa sinne. Miksi minun luentoni ovat ainaylimmässä kerroksessa ja hissistä ei oletietoakaan. Argh. Väsymys alkaa painaa ja aja-tus herpaantuu passe composen opettelustaedellisen viikon bileisiin. Terästäydyn ja luenepäsäännöllisiä verbejä. Tankkaan niitä pieniinsosialisoituneisiin aivoihini, eipä tarvitse sittenkotona enää opetella. Kaikki aika hyödyksi.Selailen myös kalenteriani, mitä on ohjelmassaseuraavaksi. Ai niin, päiväjärjestys sekoittuu.Kummitäti tarjoaa kahvit. Au revoir Francais,ilmaista pullaa en jätä koskaan syömättä.Halauksia, juttelua elämästä, sukulaisista.Kyselyä, koskas tulet käymään? En tiedä -Espoon perukoille kuitenkin kestää niinkinkauan kuin tunti. Ehkä tällä viikolla. Tai seu-raavalla. Tai sitä seuraavalla.

Ilta on tullut ja huomaan ruskan saapuneen

Vapaata elämääkö?

MI I N A PE LT O L A

va lokuvat : JA A K KO JÄ Ä T M A A

Helsinkiin. Ruskaa en ehdi kauaa ihailla, silläratikka ei minun haaveilujani odota. Apua.Kiihtyvyyteni kadun toiselta puoleltaratikkapysäkille on kehittynyt huippuunsa.Ehdin. Kolmen minuutin matkalla ehdin myössoittaa pikkuveljelle, kuunnella ystävän sydän-suruja, perua laulutunnin, juoda puoli litraavettä ja miettiä, miten ehdin mahdollisimmannopeasti liikuntasaliin. Kohti aerobickia. Askelviereen, greippi, jaksaa, jaksaa, painaa, painaa.Hyvä olo, mutta taas on kiidettävä valon-nopeudella. Kirmaan kuin hullu kohti osakun-taa. Onneksi siellä silloin tällöin ihmiset ovatmyöhässä. Ratikka vai kävely, ikuinen ongelma.Ratikka, ehdin vielä tarkistaa muistilapustani,mitä kaikkea pitikään muistaa. Sosialisoidunhetkeksi, osakuntahan on ystäviä täynnä.Pian aivoni onneksi peräänkuuluttavat asioita,joita oikeasti tulin hoitamaan! Yksille Urkkiin. Enhän minä oikeasti ehtisi, pait-si laskelmoin ehtiväni, jos kirjoitan pari rästiin-jäänyttä viestiä metrosta matkalla kotiin, luenseuraavan päivän fysiikan labraohjeet, järjestänluentomuistiinpanoni ja mietin seuraavanpäivän ohjelman. Kyllä, huomennakin on hek-tistä. Aamulla luentojen jälkeen kuntosalille,iltapäivällä pianotunnille, sitten kokoukseen,vanhaa kaveria illalla tapaamaan, kämpänsiivous ja voi ei - laskarit (aina viimeisenäiltana). Olen kotona 23.30, äkkiä nukkumaan, niinehdin juuri ja juuri nukkua kahdeksan tuntia.Pakko vielä tarkistaa sähköposti ja juutunnettiin. Äh. 00.25, nyt pää tyynyyn. Uni ei tule.Klo 01.56, voi ei, olen vieläkin hereillä. Ja sitten taas -piip,piip. Ei voi olla totta, taasmyöhässä.

Olemme nykyisin niin ohjelmoituja.Päivärytmit ovat minuutin tarkkoja, jos metroon minuutin myöhässä, koko päivä on pilalla.Kuulostaa kliseiseltä, mutta emmekö voisinauttia elämän pikku asioista, rauhoittua ja kat-sella ympärillemme? Luultavasti emme.Olemme aikataulujen vankeja. Kahlittuja ohjel-moituja vankeja. Välillä minuakin kyllä puree laiskuuskirppu, joka

antaa aihetta siihen, että voin maata sängylläkuunnellen musiikkia potematta huonoomatuntoa tai juoda tequilan vielä neljältä yöllä,vaikka aamulla olisikin tärkeitä luentoja.Ainahan ne tärkeitä olisivat. Mutta tärkeää onmyös elää. Elää ja olla. Nauttia elämästä, antaaitselleen aikaa, antaa ystävilleen aikaa, tehdäkaikkea kivaa. En kannusta rappioitumaan, onhyvä myös opiskella välissä, mutta niin -ehtiihän sitä. Tämä ei ollut täysin todenmukainen kuvausomasta elämästäni, mutta se olisi voinut olla.Se olisi voinut olla kertomus kenen tahansaelämästä.Lopetetaan suorittaminen, keskitytään oleel-liseen ja olemattomaan, ei huolestuta turhista,nukutaan ja syödään tarpeeksi. Nautitaan.Ollaan. Rakastetaan. Eletään. Pidetäänhauskaa. Siinä on elämisen iloja jo vaikka kuin-ka paljon.

Niin. Seuraavana aamuna nukun pommiin.Tarkoituksella. Minua nääs väsyttää. Klo 10.30sisäinen kelloni herättää. Mmm. Ihanaa.Lempimusa soimaan, kunnon aamupala, ehdinjopa lukea Hesarinkin. Sitten lenkille. Niinonnellista. Elämä - ei tehdä siitä vaikeaa. Tehdään siitäyksinkertaista ja onnellista. Vapaata.

23

25

RESERVIN JÄÄKÄRI

JUHO KORTENIEMI

PELASTAKAAS O T A M I E SKORTENIEMI!

Osa 3: Sotamies KorteniemiPelastui!

TJ 0! Aamut aika wäbääää!!!!!

Puolen vuoden mittainen taistelu on päättynyt.Hengissä ollaan, ei haavoittuneena, eikaatuneena. Mikä armeija? Olenko joskus ollutsiellä? Kolme kuukautta ja risat on heinäkuises-ta vapautumisesta vasta vierähtänyt, ajatuksetovat kuitenkin jo muualla. Ei osaa ihminenarvostaa vapauttaan, vaan unohtaa kaikki koet-telemukset heti kun helppoon elämään pääseetaas kiinni. Rämpimistä, palelemista,marssimista, liian huonoja juttuja,pakkiruokailua, odottelua. Hups! Kyllä taidansittenkin vielä jotain muistaa.

Kesä tuli lumi suli

Toinen puolikas armeija-ajastani oli hiukan eri-lainen kuin alkuajat. Koulutus eteni leireihin,

käytiin Lapissa loppusotaa ja JÄPIä, sekäKuhmossakin pitempiä aikoja. Toisaalta ilmatparanivat kesää kohti, ei tarvinnut aina palella.Sukset vaihdettiin pyöriin. Ei niissä muna-mankeleissa tainnut paljon vaihteita olla, muttaei ne suksetkaan kyllä luistaneet.Tärkeintä oman itsensä kannalta oli sairastelunväheneminen. Edellistä juttua (TJ oli 111aamua) kirjoittelin sairastuvalta. Kaikki pöpötkuolevat kuitenkin joskus, vaikkakin uuttatyrkkäsi heti tilalle. Joka tapauksessa kuumeilutjäivät vähemmälle ja olin välillä jopa oikeastiterve. Tein kuitenkin koko inttiaikana melkokarua tilastoa: Kolmasosa koko ajasta sairaana.Neljä antibioottikuuria puoleen vuoteen.Varuskuntasairaalassa 11 yötä. Kotihoidossa 7yötä. Sairastelun syy jäi hiukan epäselväksi.Miksi juuri minä olin koko ajan pipi? Olikofysiikka liian huono, enkö kestänyt talvi-ilmoja?Toisaalta olen aina pitänyt talvesta enkä nytvarsinaisesti pakkasia ole pelännyt. Ja oikeitaurheilijoitakin pyöri sairaalassa yhtä lailla. Pöpötkai pitivät tuoksustani.Niinpä olin lopulta erityisen ylpeä, kun selvitinkaikki leirit terveen kirjoissa läpi. Leirit paransi-vat motivaatiota, sehän oli oikeaa sotimista!

Tämä on kyllä kuin sotahullun suusta.Kasarmilla tuli kuitenkin aika niin pitkäksi jaturhauttavaksi, potutus oli jotenkin erilaistaleireillä kuin kassulla. Ongelma oli se, ettäkasarmilla ei oikein tuntunut olevan punaistalankaa, miksi olemme täällä? Päivällä tehdäänjotain mahdollisimman vähäisellä motivaatiolla,illalla syödään munkkia. Kyllä tympäsi. Ei olevielä muistot kultaantuneet, ainakaantarpeeksi.

Käteen ei jäänyt känsiä, edes?

Alkuajasta yritti ajatella positiivisesti, ehkäpäarmeijasta jää jotain käteen koko loppuelämäniloksi. Edes känsiä. No ei jäänyt ainakaan niitä.Täytyy kyllä nyt melko pitkään miettiä. Siisjohtajakoulutuksessa kun ei ollut niin mitäs sitäsitten. Omat elämäntapani eivät parantuneetmihinkään, ei kukaan ole ainakaan kehunut.Muutama kilo kyllä väheni ruumiinpainosta. Ensaanut uusia harrastuksia, metsästämään en

syksyllä ehtinyt, enkä asu vapaaehtoisestiteltassa kovin usein. En harrasta skeet-, pis-tooli-, tai ilmakivääriammuntaa. En makuultaenkä pystystä, en edes polvelta. Naisjutuilla enjaksa vieläkään rehennellä, vaikka ehkä pitäisi.Piereskelen vain silloin kun pierettää.Ryyppäämässä en jaksanut armeija-aikanakäydä ollenkaan, enkä oikein sen jälkeenkään.Valitettavasti miehinen maailma jäi siis täysinsaavuttamatta.

Ryhmädynamiikasta ja psykologiasta oppijotain. Nimittäin sen, että pari ääliötä tekeekaikkien olon vaikeaksi. Lisäksi näki, ketä olilapsena lellitty vähän liikaa ja kuka oli muutenvaan tosi laiska. Kuka halusi vain omaa paras-taan, kuka jaksoi parin valvotun vuorokaudenjälkeen ajatella vähän muitakin. Eli yhteen-vetona teekkarin järjellä: Mukavat on mukaviaja ärsyttävät ärsyttäviä.Eniten hyötyä oli oppimisesta odottamaan. Sitäarmeijassa tehdään paljon. Loppusodasta

26

Missä foorumissa tilittävät Seinäjoen Gonat ja Raahen Spadet?Tietysti sotilaskodin vessassa!

Kuva

: J. K

orte

niem

i

tultiin 18 tunnin junamatkalla, ei se ollut enäämitään koulutuksen silloisessa vaiheessa. Oppihyväksymään sen, että kello liikkuu aina täs-mälleen samalla vauhdilla. Yleisesti ottaen oppipitämään aivojaan täysin narikassa, tuo taito,joka alati kriittiseltä ihmiseltä voi unohtua.Tehdään vaan mitä käsketään eikä pohditakäskyn historiallista, moraalista, järjellistä, tun-teellista, eettistä, tai muutakaan taustaa taioikeutusta sen tarkemmin. Intissä kiertää ainamyös mitä kummallisempia juoruja, niin sanot-tuja tornihuhuja. Nyt tietää, että kaikkea mitäosakunnalla kuulee tai seiskasta lukee ei kanna-ta uskoa.Armeija-aikana oppi kuitenkin arvostamaanveteraaneja. Nehän oli oikeasti pirun koviaäijiä! Monta vuotta pitivät ryssää rajan takana,sittemmin ajoivat sakemannit Lapista henkensäkaupalla. Palelivat ja rymysivät metsissä, samal-la jatkuvan pelon ja huhujen myllertäessäpsyykettä. Itse en tehnyt koulun puolestamitään koko aikana, osa veteraaneista kävilomalla tenteissä ja samalla vonkaamassa mor-sianta. Ainakin jos olivat edellisestä tykistökeski-tyksestä hengissä selvinneet. Tehokastaporukkaa! Yksittäisten ihmisten elämä menisuurjohtajien pelinappuloiksi. Siinä on tämänpäivän individualistilla miettimistä. Toisaaltasairastelu itseni tapaan entisajan sodissakaan eiollut harvinaista. Parikin sukulaista on sankari-vainajia keuhkokuumeen ja muiden tautienansiosta. Sotimisen asiantuntija en yhden intinperusteella taida todellakaan vielä olla.

Poikia miesten vaatteissa

Kaiken kaikkiaan hommasta olisi kai pitänytinnostua enemmän. Ajatella itsensä isänmaanpuolustajaksi, kovaksi sotilaaksi. Semmoisenajatusmaailman luominen päähän ei kuitenkaankovin helpolla onnistunut, kun seurasi lapsel-lista menoa prikaatilla. Osa pojista kyllä kasvoivähän miehekkäämmiksi armeijassa, osa leikkiyhä heti kun silmä vältti. Periaatteessa oltiin niinkovia jätkiä, mutta vähän kauemmin seurattuataisi pojat olla vielä poikia. Ei ollut luutnantinvalta niin suuri kuin oman äidin. Itsekin olen

välillä 5-vuotiaan tasolla, mutta murrosikä olionneksi jo ohi armeijaan mennessä.Välillä tunsi itsensä itsekkääksi, kun varsinkinloppumetreillä oli jatkuvasti tunne, että tuhlaaarmeijassa omaa aikaansa. Ei voi olla töissä,opiskelut hidastuu, sosiaalinen elämä kärsii.Omaa elämää menee hukkaan. Kun pitäisi ollakuitenkin yhteisellä asialla kaikkien parhaaksi.Täytyy nostaa hattua vuoden oleville, sillä itseturhauduin menoon jo 4 kuukauden jälkeenniin , että vuosi olisi tuntunut karsealta ajatuk-selta. Kaiken kaikkiaan armeija oli "mielenkiin-toinen" kokemus, mutta ilmankin olisi tullutloistavasti toimeen. Opiskelumotivaatio kylläkasvoi! Sitäkin odottaa mielenkiinnolla,kysytäänkö missään nykyajan työpaikassa soti-laspassia? Eli valitaanko kahdesta samantyyp-pisestä mieshakijasta se, kumpi on vänrikki.Onneksi asiat unohtuvat, tämän jutun kirjoit-tamiseen joutui jo tosissaan kaivamaan muistinsyövereitä!

27

28

Outoa. Taas kotona. Ihmiset puhuvat suomea.Lapset puhuvat suomea. Ymmärrän mitä junankuulutuksissa sanotaan.

Tätä olin kaivannut. Joskus enemmän, joskusvähemmän. Mitä lähemmäksi kotiinlähtökuitenkin tuli, sitä vähemmän kotiin halusin.Kiertelin vaihtovuoden jälkeen päämäärät-tömästi Eurooppaa, vaikka jossain vaiheessaolisin ollut valmis pakkaamaan laukkuni ja tule-maan kesken kotiin. Pakokauhu hiersi lähtöäedeltävinä päivinä. Lentokentältä lähetin kave-rille viestin ja pyysin tulemaan vastaan.Pelkäsin, että jos laskeudun Helsinki-Vantaalleja kohtaan yksinäni harmaan pääkaupunki-seudun yön ja siniset töykeät bussit, käännyn jaotan ensimmäisen lennon pois. Lapsellista,tottakai. Koti-ikävä oli jossain vaiheessa todel-lisuutta. Totta kai tiedän, että Suomi on koti-maani, jossa haluan vanheta ja lapseni kasvat-taa. Täällä on sosiaaliturvaa ja muuta turvaa,rauhaa ja luontoa, minun heimoni. Muttatoisiin maihin ja tapoihin kiintyy myös. Siihenjuurettomuuteen, siihen, että saa olla poissa,ulottumattomissa. Saa, pitää ja voi olla poissaihan kaikesta, tarpeellisesta ja tarpeettomasta.Ei tarvitse välittää, huolehtia, murehtia ja stres-sata. Jos muuttaisin pidemmäksi aikaa pois, kaimurheet seuraisivat perässä.

Kumminkin ahdisti, kun menin lentokentälle.Olin 2 tuntia 15 minuuttia etuajassa, koskamatkalaukkuni pullottivat ja halusin varmistaaylipainoni pääsyn ruumaan. Finnairin luukuillaoli jo kahden linja-autollisen jono. Hirvitti. Kaksibussilastia keski-ikäisiä aurinkomatkaajia. Enymmärtänyt mistä he puhuivat, mitä heillepitäisi vastata. Pidättelin itkua ja konjakin-punaiset kasvot tivasivat minulta "missäs tytäron matkustellut" koko matkan ajan. Tajuntani

Tuttua mutta vierasta

EL I N A HA R J U N P Ä Ä

mylvi minulle, ettei halua maahan, joka ontäynnä tuollaisia ihmisiä.

Kotona. Kaikki on liian tuttua. Ihmiset kadullaliian ylipainoisia, liian rumia, liian harmaita.Näen kaverin vanhat farkut ja olen kuollamuuttumattomuuteen. Pysähtyneisyys saahengen salpautumaan. Miten kaikki voivat käyt-täytyä yhä samalla tavalla kuin vuosi sitten, ihankuin en olisi koskaan poissa ollutkaan? Mitenpuhua yhä samoista asioista, vaikka niin paljonon tapahtunut? Eikö kukaan huomaa, kuinkaerilainen olen nyt? Älkää kohdelko minua enäänäin, se oli toinen Elina silloin. Tai ainakin luulinniin.

Toisaalta, jos jokin on muuttunut, en haluasopeutua vaan panikoin, kun en tiedä mistäänmitään. Kolme ystävää on vaihtanut pääainetta.Seitsemän tuttua on jättänyt kumppaninsa,suunnilleen saman verran hankkinut uuden.Olen nimissä sekaisin, kättelen ja pokkuroin.Nailon Beat on hajonnut, Arvi Lind kadonnut,uusia julkkiksia laulaa kaikkialla ja miljonäärijussion kaikkien huulilla. Mikä on mäyräkoira taimetroseksuaali? En ymmärrä enkä haluaopetella.

Vanhat tutut asiat pitää myös opetella, taioikeammin muistaa uudestaan. Ne samatasiat, jotka piti opetella poismuuttaessa toisin-päin. Että kengät pitääkin täällä ottaa pois, ettäpitää halata eikä poskisuudella, että pitää ollakännissä. Juoppobussissa puristan käsiänyrkkiin ja muistan kaiken liian selvästi

Tämä on minun maani. Tiedän sopeutuvanipian. Aina olen sopeutunut. Kaikki muutkinovat sopeutuneet. Tiesin, että paluu ei olehelppoa, luin sen jostain. Mutta että se on

rankempaa kuin poislähtö, ja kestää kauem-man. Silloin kun lähdin Suomesta, tiesin tule-vani takaisin. Tiesin, että kaverit ovat vielä tääl-lä, kun tulen takaisin, ainakin fyysisesti. Osaakavereista, jotka jätin Belgiaan ja ympäri maail-maa, en tule koskaan näkemään. Osan olen jotavannut uudestaan, osa pysyy toivottavastiikuisina ystävinä. Ikävä pois ja luo on hetkittäinkestämätöntä.

Miksi niin tuttu voi olla joskus niin vierasta?Miksi pitää mennä kauas, että näkisi lähelle?

29

30

Över våra liv regerar vi som drottningar ochkungar. Nästan i alla fall. Nästan eftersom viomges av regler, rutiner och system somnågon annan satt upp. Regler vi måste följa föratt vardagen ska fungera på ett smidigt sätt.

Som barn blir vi vana med olika rutiner. Derutiner man hade som barn fanns väl till för attskapa trygghet. En trygghet vi fick genom engodnattsaga, mat på bestämda klockslag, väck-ning och läggdags. Alla de där rutinerna ärsådana jag idag kämpar för att hålla, kanske integodnattsagan, men sällan äter jag mat påsamma tid två dagar i sträck och sällan går jagoch lägger mig på vettiga tider. Egentligen trorjag att det handlar mest om en vana att levaefter vissa mönster, och i själva verket tror jagvi alla vill ha en viss rutin i vår vardag, fastän vihävdar att omväxling förnöjer och att vi aldrigska fastna i tråkiga rutiner.

Snabbt vänjer vi oss dock med nya vardagsru-tiner. Åk bara till Kreta en vecka och du harefter två dagar nya rutiner du följer. "stiga uppsent, ligga på stranden, lunch, mera stranden,besöka kyrka, middag, fest och sova längeigen". Bara efter en vecka borta är man så vanvid allt som var konstigt vid ankomsten på flyg-platsen i det nya landet att det känns konstigtatt komma hem igen.

För att förenkla vår vardag finns det regler viföljer. I hemlandet behöver man inte reflekteraså mycket över dessa regler eftersom vi blirinprogrammerade från födseln. Men direkt dusätter foten över gränsen i ett annat landpåbörjas en process. Processen att bli någon. Idet svenska samhället är du någon om du harett personnummer! Utan det kan du vända till-baka redan i hamnen, i alla fall om du tänkte

Den gyllene vardagens härliga små bekymmer

KATA R I N A TÖ R N Q V I S T

stanna en längre tid. Jag lärde mig mitt person-nummer -801208-0460- och *simsalabim* dörrarnaöppnades. Allt jag är finns i det numret!Systemet tar väl hand om oss, men kanskekväver det oss också? Genom de magiskanumret -801208-0460- kan du nu öppna ett telefon-abonnemang utan extra kostnad. Du kan få ettlånekort på biblioteket, vilket inte går annarseftersom du inte finns i systemet. Du kan tilloch med öppna ett bankkonto. Det vill sägaalla de saker du behöver för att livet ska kunnafungera någorlunda smidigt blir smidiga i ochmed personnumret.

Tysk effektivitet brukar man prata om. Jag fun-derar på vad som menas med begreppeteftersom tysk effektivitet under min tid somutbytesstudent i Tyskland ledde till att jagomprövade mina åsikter och konstaterade attdet finns ingen "german efficiency" längre.Fanns den någonsin ens? Aldrig, i mitt då 21-åriga liv, har jag väl köat så mycket, stått utan-för så många dörrar och sökt efter rätt dörr föratt få rätt stämpel på rätt papper, bara för att gåtill nästa dörr och visa upp det rätta pappretmed den rätta stämpeln. Men tack vare att jagföljde systemet öppnades alla dörrar. Och tackoch lov att jag är finländare. Vi är i alla fallnågorlunda populära i Tyskland. Det var intealla, mina studiekompisar från de nya EU-län-derna i Östeuropa fick springa efter ännu flerastämplar och visa ännu flera papper. Jag måddedåligt! Samtidigt som jag förstås var glad att detstår Finländare och EU-medborgare i mittpass. Man antog i alla fall inte redan från börjanatt jag skulle bli en belastning, det vill säga ensådan som kanske vill arbeta och till slut använ-da sig av systemet. För vi ska ju bara ge. Inte få.

Vad kan man göra å andra sidan? Är vi utom-lands så vill vi ju gärna stanna så länge som vihar planerat. Vi vill ju inte bli utslängda pågrund av en så enkel sak som att vi inte fick tagi rätt stämpel. Vi vill ju gärna ha en telefon-anslutning så vi kan telefonera, så då är det juenklast att göra som vi blir tillsagda. Det villsäga, jag har fattat att jag är -801208-0460-.Och jag har fattat att "Ordnung muss sein".

Tillbaks i det svenska systemet var det en lätt-nad att åtminstone vara ett personnummeroch inte längre en stämpel på ett papper.Tillbaks i Österbotten är jag till och med ettnamn och har ett ansikte. Det är lätt att tyckaatt man själv har det bästa systemet i världen.I alla fall om man inte behöver kämpa för att tasig igenom det. Lättast är det troligen om manhåller sig till sitt eget land och tittar sig omkringoch konstaterar hur bra det är där. För vissthar vi det bra. Å andra sidan har jag aldrig varitutlänning i mitt eget land heller och behövt gåigenom processen om att ansöka om uppe-hållstillstånd. Bara nästan! Jag vaknade snabbtupp när jag efter några år utomlands fick i prin-cip känna mig som en utlänning i mitt foster-land. Min förskönade bild om Finland som ettidealsamhälle där allt fungerar perfekt utan attman behöver kämpa med att jaga stämplarraserades på ett enda besök hos magistraten.Jag fick frågor som: Varför vill du bo i Finland?Vad ska du göra här? Har du tänkt att finskastaten ska ta hand om dig när nu blir sjuk? - Jaa… nå typ, svarade jag.

Jag undrar hur det är om man är en "riktig"utlänning i Finland? Hur många papper ochstämplar behöver man för att bli något ochvara någon i Finland? Eller finns det ettlösenord?

31

32

Kell' sonni on, se sonnin kätkeköön. Nimittäintyppipönttöön auton peräkonttiin. Esille ote-taan vain tarvittaessa, sulatetaan ja asennetaanlehmään itämään. Noin reilun 9 kuukaudenkuluttua nauta pyöräyttää kauniin vasikan. Taruon totuutta helpompaa, teoria se vasta hupi-tarinaa onkin.Ei opintoviikko silti ojaan kaada, se ei olekaanhuuhaata tai tyhjää ilmaa. Sillä voi saada vaikkatyöpaikan. Varsinkin jos voi esitellä itsensäseminologina ja porhaltaa tukka tuubilla pitkinsorateitä, johtotähtenä kiimainen lehmä.Otollisten aikojen johdattelemana pikkuruinenVolkswagen poloni ujeltaa liian pienellä vaih-teella, kun ajoin sittenkin 30 kilometriäharhaan. Kaivattu kiima on muualla! Apua! Aikakuluu! Kevyt paniikki iskee, kun huomaa ole-vansa 3 kuntaa sivussa määränpäästään.Onneksi vain kevyt paniikki. Raskas paniikkiiskee toisessa läänissä. Epätoivo vieraassamaassa.Työstään voi todella oppia jotakin, olen huo-mannut. Eräs opetus on se, että kartat ovathuonoja, ja väärinpäin. Toisena opetuksenatulee samaan asiaan viitaten, että pelkkä kylän-nimi osoitteena ei välttämättä riitä, kunharhailee yhdellä sadasta samannimisestä tiestäväärän kunnan puolella. Grande panico onodotettavissa, kun törmää kylttiin, jossa lukeeMoskova 5.On myöskin turha luulla, että kurssin käyneenäosaisi jotakin. Empiirispohjaisiin kokemuksiinliitettäneen se, kuinka on kannattavaa olla yhtäaikaa rallikuski, suunnistaja ja akrobaatti.Kumiset käsivarret olisivat hyödylliset erinäisis-sä liiskaamistapauksissa. Joskin hauista kannat-taa myös treenata. Psykologin pätevyys onaivan ehdoton, sikäli mikäli aikoo tulla toimeenhankalien omistajien kanssa. Elukat ovat enim-mäkseen ihan kivoja, paitsi potkivat laronoven

kokooset raivopäähiehot. Meteorologin tut-kinto ei ole välttämätön, kunhan osaa puhuasäästä sujuvasti ja myötäillä viljelijäväestönhuolta tulevasta sadosta.Itse asiakkaista puhumattakaan sen ihmeempiä.Suuressa epähuomiossa joskus tulee manattuasitä loputonta sonnan määrää, joka turskahtaakunnioitettavalla voimalla kauluksesta sisään janaamalle. En enää ihmettele, miksi Afrikassasiitä tavarasta tehdään taloja! Ainakin se onuusiutuvaa raaka-ainetta. Suomen oloihin sentarkemmin puuttumatta, olen iloinen että tääl-lä käytetään muita materiaaleja rakentamiseen.Mutta silti sonta on pehmeää ja lämmintä,kesäsonta se vasta iloisen vetelää on!

Hurlumhei! Sorkka se pahaa jälkeä tekee,varsinkin suoraan sääreen tähdättynä jaeritoten kun tietää viikon sisällä tulevan ystävänhäät ja juhlapuku on polveen asti. Jäi kivakuvio. On väärää tietoa, että lehmät eivätpotki taaksepäin. Helpostihan se sujuu!Juhlapukuteknisesti olisi vain mukavampaa, jososuma tulisi reiteen, se kun on paremminpehmustettukin. Myöskään polvi ei olesuositeltava kohde, koska siinä tapauksessaiskun vastaanottaja rääkäissee n. 180 desibelinvoimalla kun iskun luovuttajan silmät pyörivät 3kierrosta myötä- ja 4 kierrosta vastapäivään.Näky on esteettisesti epäilyttävä ja taiteellisesti

Sonnia lomittamassa

EL I N A V I I TA S A A R I , e lä in lääket ie teen yo

Rist

o

tahditon, mutta yritys jatkuu. Suoli on täynnäilmaa ja kivikova, siis lehmän. Neurogeenisenhyperemian vallatessa kasvoja alkaen niskastaja leviten poskipäiden kautta nenään ja ähinänlaadun muuttuessa yhä epätoivoisemmaksi,alkaa omistajan kasvot vakavoitua. Tuleekohantuosta mitään. Vielä hetki sitten astelinmäärätietoisena kovat piipussa pitkin navettaatuumien: "näytä minulle lehmä, minä siemen-nän sen!" Sekunnin päästä sitä huomaa nau-taeläimen emättimen olevan umpisolmussa jakohdunkaulan liihottavan aivan muualla kuinmissä sen pitäisi. Se löytyi lännestä, mutta ylimiljoona poimua odottaa vielä päihittäjäänsä.Erityisen haastavaksi toimenpiteen tekee se,

kun samassa karsinassa on 5 villiä hiehoa ja yksiniistä pitää siementää. Siinä ne juoksevatympyrää ja …hmm… se oli tuo joka onkiimassa. Korvanumero sen paljasti.Eräänlaisen nautarodeon päätteeksi vasta-hakoinen neiti köytetään paikoilleen neljänmuun heitellessä volttia ympärillä.Tilanteeseen liittyi köysi, vanerilevy ja teko-nivel. Ja ruoka. Ruoka on mukava asia. Ehtisipäjoskus vaikka syömäänkin päivällä. Valtavasta sivistyksen määrästä on syytä poimiayksitellen hyödylliset asiat. Tästä nivoutuutehokas paketti sorminäppäryyttä ja tuntumaaeri asioihin. Rektaalidiagnostiikka tiineystarkas-

tuksissa helpottuu kokemuksen karttuessa jalehmän ollessa tarpeeksi pitkällä tiineyden tilas-sa. On varsin yksinkertaista tehdä tiineysdiag-noosi, jos anamneesissa kerrotaan, että sen pitijo poikia ja kokeiltaessa ensimmäisenä käsiosuu vasikkaan, joka tönäisee häiritsevääkouraa takaisin. Suloista! Tiine on, ei se voimatokaan olla. Jos ei mikään liiku ja tiineys onvasta alkumetreillä, on valitettavaa mutta pakkovain tarjota akateemisella ylpeydellä ja var-muudella vastaukseksi jotakin että,emmäosaasanoaseonvieläniinalussakannat-taakokeillamyöhemmin ja toivoa, että itsellä onsilloin vapaapäivä.Heinäkuussa särkyi sitten lopullisesti myyttisiitä, kuinka seminologi ajaa aina pienelläpunaisella autolla. Valitettavan yhteensattuman(tilanteeseen liittyi pieni punainen ja kaksi isoatraktoria) vuoksi seminologi vaihtoi pienenpunaisen autonsa suureen valkoiseen autoon,johon kovasti tykästyi. Jo tutuksi käyneet tilal-liset ihmettelivätkin, että onkos sulla uusi auto.Onhan se, ja komia onkin! Myytti pienestäpunaisesta istuikin tiukassa, kun tilallisetkin jojuttelivat, että ettekös te siementäjät aina ajakinpunaisella autolla??? Valkoinen on oikein hyväja ajaa tarvittaessa lujaakin, antaa pienenpunaisen vähän levähtää… Huomion arvoinenseikka hurjilla kesähelteillä on kuitenkin se, ettäkukaan ei ole huomauttanut ja sakolla uhannutsitä, joka jättää seminologin yksin kuumaanautoon tai peräsuoleen roikkumaan kumiessupäällä. Lämpöhalvaus saattaa uhata poloistaseminologia ja sitten ei kukaan enää siemennänautoja. Onneksi kesällä ei kuitenkaan ole ollutliiemmin hikihelteitä.

33

34

Terveisiä syksyisestä Dornbirnista, Vorarlbergista!Vieläkin vuoret jaksavat säväyttää, lakeuksienjälkeen on vaikea uskoa, että siinä ne vainkököttävät kuin suuret kivenjärkäleet. Lyhyetvälimatkat ovat myös luksusta. Wien on aikakaukana täältä ja maisematkin vaihtuvattasaisemmiksi sielläpäin, mutta muutensijaintinsa puolesta täältä on helppo ja nopeamatkustaa eri maihin - miten olisi lounasSaksassa, kahvi Liechensteinissa ja hiemanshoppailua Sveitsissä?

"Työpaikkani" täällä Dornbirnissa onnuorisotiedotuskeskus nimeltään "aha" - Tippsund Infos für Junge Leute. Työaikani on noin32 tuntia viikossa, viikonloput yleensä vapaita,ja olen oikeutettu kahteen lomapäiväänkuukaudessa. Omaa aikaa riittää siis myös,mutta ei täällä ehdi tylsistyä. Itävalta, uusielämä, ympäristö, ihmiset ja kieli ovat aluetta,joka työllistää minut ihan tarpeeksi vapaa-aikanakin. Joka päivä alkaa sopeutua parem-min, toisaalta samalla myös uutuudenviehätysvähenee - enää ei kaupassakäyntikään tunnusen kummallisemmalta kuin Kontumarketissaasioiminenkaan. Eikä pyykkiä tarvitse lähteäpesemään sanakirja kainalossa.

Ensimmäiset päivät olivat kuitenkin kaikessakiinnostavuudessaankin aika pökerryttäviä, tun-tui, että päässä oikeasti raksutti kun piti niinkovasti keskittyä kaikkeen uuteen. Alkupäivinäkakistelin kielen kanssa kuin kala kuivalla maal-la, vaikka olinkin viisi vuotta saksaa lukenut. Nytsujuu jo vähän paremmin, mutta kyllä petrat-tavaa riittää vielä runsain määrin. On pakkovain jaksaa ahkerasti kysellä, kuunnella, nauraaitselleen ja ajatella, että tästä ei voi liikkua kuineteenpäin!Onneksi käyn kielikurssilla kaksi kertaa viikossa,

siellä on todella hauskaa ja opettaja puhuu niinselkeää saksaa, että korvani suorastaanlepäävät! Muuten koko Itävallassa ja etenkintäällä Vorarlbergin alueella puhutaan hyvin vah-vaa murretta - en siitä kovinkaan vielä ymmär-rä, mikä on välillä turhauttavaa. Kaikki kuitenkinosaavat myös "hochdeutschia" (saksan kir-jakieltä), koska sitä käytetään kirjoitettaessa javirallisissa instituutioissa, myös kouluopetuk-sessa. Joten joskus täytyy vain pyytää: "KönnenSie bitte Hochdeutsch sprechen?"

Viikko sitten meillä oli Wienissä tulovalmennusja tutustuin omin nokkineni vähän myöskaupunkiin.Teki kyllä hyvää täyttää taas vähänsuurkaupunkikiintiötä, siellä oli kunnonmetrolinjatkin ja kaikki (näyttänee olevanminulle yksi suurkaupungin kriteereistä)! EiWienikään silti liian suuri paikka näyttänyt ole-van siihen, että törmää toiseen osakunta-laiseen Sissin linnassa…kyllä meistä viidestämiljoonasta suomalaisesta riittää joka paikkaan,pohjalaisista puhumattakaan!Seikkailunhaluisena piipahdin Bratislavassasamalla reissulla - sielläkin yksi suomalainenbongasi minut hostellissa. Minkäs teet, mari-paidassa tallustellessa on kuin käveleväSuomen lippu muille maanmiehille. Tälletytölle kyllä nostan hattua, hän kertoi valmis-tuneensa sekä opettajaksi että viestinnän mais-teriksi, kun ei kuulemma oikein muutakaankeksinyt. "No mikäs siinä, opiskele, valmistu, jayhteiskunta on tyytyväinen", hän totesi huolet-tomasti. Kumpaakaan hommaa ei ollutkuitenkaan tehnyt päiväkään ja nyt oli lähtenytmaailmalle heilumaan. Ihailtavan rohkeaa.

On niin ihanaa pitää välivuotta ettei mitäänrajaa. Saa nähdä, miten opiskelumotivaatiollekäy tämän vuoden aikana - nyt sitä ei ainakaan

Liebe Grüße aus Österreich!

LO T TA PE LT O L A

ole - mutta koko elämälleni tämä tekee hyvää.Tuntee olonsa vapaaksi ja oppii hirveästi uusiaasioita. Ei luennoitsijan puheesta tai tenttikir-joista, vaan käytännöstä, maailmasta ja ihmi-sistä. Kuten toivoinkin, toisessa maassa jaympäristössä eläessä saa uuden perspektiivinomaan elämäänsä ja suomalaisuuteen. Sain melkein sätkyt, kun äiti ilmoitti, että Kelaltaoli tullut jokin kirje, jossa vaaditaan erillistäilmoitusta ulkomaillaolostani. Sillä hetkellä aloininhota kaikenlaisia paperikahleita. Ei edesallekirjoitusta löytynyt kirjeen lopusta, voin vainkuvitella, kuinka paperi on vain tulostunutkoneesta minun nimeni kera. Luulisi, että olisi-vat tyytyväisiä, kun kiltisti peruutin opin-totuenkin mutta vielä mitä, kehtaavat tänne astihäiritä! Niin no, luultavasti voinen vain katsoapeiliin ja syyttää omaa huolimattomuuttanipaperiasioissa, mutta silti pikkasen laittoi suut-tumaan. Vieläpä kun kukaan ei Suomessa -eiedes Kelan toimisto, jossa toki asioin etukäteen- kertonut minulle, että tämäkin vaaditaan.Ajattelin irtisanoutua yhteiskunnasta.Mutta kuten aina, kolikolla on myös toinenpuoli - ilman yhteiskuntaa, valtioita taiEuroopan unionia tuskin olisin nytkään täällä. Jaloppujen lopuksi, jos vähänkin vertaa, niin kylläsuomalainen yhteiskunta on aika mannaa. Kaisitä aina pitää vähän valittaa, ja haluaisi poimiajyvät akanoista, asiassa kuin asiassa.

Kaikenkaikkiaan elo sujuu mainiosti, vaikka eielämä täälläkään koko ajan pelkkää ruusuillatanssimista ole - välillä myös kyllästyy opettele-maan uuden maan tapoja ja kieltä, aina kunilmaisu ei niin helposti lennä. Joka tapauksessakaiken tämän takia olen lähtenytkin, ja monetasiat ovat vielä yhtä suurta ihanaa seikkailua.Paljon on opeteltavaa ja koettavaa, vielä en olenähnyt kenenkään pitävän nahkahousuja tai

kuullut jodlaavan, mutta onhan tässä vielä seit-semän kuukautta aikaa!Salmiakkia ja lakritsia kaipaan ehdottomanpaljon (kavereiden antamat selviytymis-salmiakit ovat jo kadonneet kiitettävänvauhdikkaasti), Dornbirnista en ole löytänytvieläkään mistään kaupasta mustia makeisia.Lisäksi on ikävä joitain käytännön asioita, kutenritilällistä astiakaappia ja tiskiharjaa.Juustohöylää täällä ei käytetä, mutta onneksisuomalainen sukulaiseni Wienissä lahjoittiminulle ylimääräisen, helpottaa elämää!Kunnon saunominen tekisi välillä myös terää.Kävin työkollegoiden kanssa syyskuussaeräässä kylpylässä, jossa oli myös "suomalainensauna", mutta ei siellä voinut edes löylyäheittää…Muuten täältä löytyy myös uusia ja mielenkiin-toisia makuelämyksiä - miten olisi vaikkapa"Süßer Radler" - olutta ja spriteä?

Eräällä tapaamallani saksalaisella oli kokemuksiamyös suomalaisesta opiskelijaelämästä ja häntotesi: " Saksassa opiskelijat joko juhlivat taiopiskelevat, mutta Suomessa heiltä onnistuumolemmat!" Kyllä minua hymyilytti ja olinmyös ylpeä. En taatusti ole ainoa, joka onjoskus pitkälle venyneiden pöytäjuhlien jälkeenraahautunut tenttiin. Pitäkäähän lausumaavoimassa - tai ainakin juhlikaa, ettei syksynpimeys ehdi masentaa!

35

36

Vuosi synnissä rypemistä ulkomailla takana.Rikoin varmaan joka ainoaa käskyä (paitsi entainnut usein himota naapurin karjaa), tein luul-tavasti kaikki seitsemän kuolemansyntiä (use-asti) sekä elostelin muutenkin reippaamman-laisesti. Koska en pysty kompromisseihin, täy-tyi lopettaa kaikki kerrasta. Halusin tietääpystyväni olemaan vielä kunnon kansalainen. Eiviinaa, laulua ja naisia, irtosuhteita ja kahvia. Eiruokaa. Päätin nousta oman elämäni sankariksija kokeilla paastoa.

Hämmästyttävän vähällä suostuttelulla sainitselleni taisteluparin. Kaksin on kivempi kärsiäkuin yksin - en ehkä lipsahtelisi, jos joku muuvahtisi vieressä. Tehokasta vastuunsiirtoa,myönnän. Jos jokin menee pieleen, voinainakin syyttää jotakuta toista.

Sijaiskärsijäni lateli kyselijöille paaston syiksitavattoman asiantuntevaa jargonia kehon,mielen ja kai karmankin puhdistumisesta. Enkeksinyt mitään kunnon syytä. Kai halusin vaankokeilla, miltä sekin sitten tuntuisi, paastoami-nen.

Haimme luontaistuotekaupasta tarvittavat väli-neet. Suolihuuhtelupussi vaikutti aika vasten-mieliseltä jo etukäteen. Hihittelimme kuin teini-tytöt. Valmiiseen paastopakettiin olisi kuulunutmm. maukkaita selleri- punajuuri- jahapankaalimehuja. Päädyimme ostamaan vainluomuyrttiteet ja muut kuivatavarat sieltä, jasuuntasimme epäluontaiskauppaan mehuos-toksille. Nami nami hedelmämehuja. Jo ennenkuin paasto oli alkanut, suunnittelimme seu-raavalla viikolla menevämme yhdessä syömäänkaupungin suurimman pitsan. Kauhuissani jomietin, miten pystyn olemaan neljä päivääsyömättä. Tiedän, että nälän tunnetta ei pitäisi

R u u a t t a

EL I N A HA R J U N P Ä Ä

tulla, mutta enpä juuri koskaan nälkäänisyökään. Millä pystyn vastustamaan kaikkiaherkkuja 2+4+3 päivää.

Viikkoa ennen paastoa pitäisi jättää kaikkinautintoaineet kuten kahvi, alkoholi ja tupakkapois ohjelmistosta. Muutama tuttu jo epäiliminun olevan raskaana, kun olin muutamassapakollisessa illanvietossa selvin päin. "Ihanoikeesti, voit sä mulle kertoa."

Kaksi päivää piti syödä vain kevyttä ruokaaennen varsinaista coitusta. Mitä ihmettä onkevyt ruoka? Onko ruisleipä kevyttä?Päättelimme, että ainakaan pihvit eivät ole järinkevyitä. Pidättäydyin varmuuden vuoksihedelmä-leipä-ruokavaliolla.

Päivä yksi

Aamutuimaan kiskon herkullisen suolajuomantyhjään masuun, että elimistö saadaan puhtaak-si kuona-aineista heti paaston ensimetreillä.Messengerin välityksellä käymme ystävättärenikanssa kiivaahkoa sananvaihtoa suolan vaiku-tuksista. Kuvottavaa.Molkosanilla - jokin ihmeheralitku, jonka pitäisi olla hyväksi suolistolle -maustettu vesi on tavattoman pahaa."Raikkaaksi janojuomaksi" mainostettu liemi saa minut pykimään. Kaveri kuvaili hajuasanalla "navetallinen". Luomumehut ovat aivansiedettävän makuisia, jos yrittää olla mais-telematta liikoja. Tee, jota luontaiskaupanmyyjä suositteli inhimillisempänä vaihtoehtonapaasto-ohjeissa mainitun kultapiiskuteen sijaanon sekin aivan juotavaa. Toivoni viriää, ehkätästä selviänkin. Lounaaksi nauttimani bio-kasvisliemivalmiste on sen sijaan rikos ihmisyyt-tä vastaan. Päätän hakea marketista kaupallistavastinetta, luomu kun on muutenkin vain suur-

ta huijausta. Illalla parivaljakkoni soittaa ja ker-too oksentaneensa 3 kertaa. Se siitä leikistä sit-ten. Ei sota yhtä miestä kaipaa, keitän lisää yrt-titeetä ja jatkan taistelua syömistä vastaan. Salaatietenkin ajattelen, että heikot sortuu elontieltä. Tuhahtelen ja keitän lisää kamomilla-teetä.

Päivä kaksi

Lisää heralitkua, lisää luomumehuja, lisääkasvislientä. Ja tietenkin lisää suolihuuhtelua.Ohjeissa sanotaan, että siihen tottuu ja siitätulee luonnollinen osa paastoa. Kyllä on luon-nollisuudesta kaukana maata vessan lattialla japelehtiä muoviletkujen kanssa. Tunnen ajoittainhuonoa omaatuntoa siitä, että olen niinturhamainen länsimaalainen, että voin itse vali-ta olevani syömättä. Lapset näkevät nälkääympäri maailmaa, ja minä leikin ihmemehuillaja liemillä. Jos itse näkisin nälkää oikeasti,ottaisin varmaan paastoamisen silkkana vittuilu-na. Toisaalta, ei kai kerroshampurilaisten japuolen kilon pihvien syöntikään millään lailla

37

Rist

o

nälänhätää poista. Niin tai näin, aina on huonoomatunto.

Televisiossa mainostetaan Hesen purilaisia. Oikun tekee mieli. Nälkä ei ole vieläkään, muttamieli tekee. Naapurissakin syödään siskon-makkaroita. Vaikka ne ovat minusta todellaepäilyttävää ruokaa, haluaisin silti syödä niitäsaavillisen. Illalla nuuhkin toisen naapurinkarkkipussia ja mietin, olisiko paaston sääntöjenvastaista vähän nuoleskella niitä. Enhän silloinsöisi mitään. Ehkä se ei kuitenkaan sopisi siihenkuona-ainehöpinään.

Päivä kolme

Päätän pysytellä kotona, kun ulkona maailmas-sa on niin paljon houkutuksia. Huono valinta.Kun olen yksinäni kammioni hämärissä, ei mi-nulla ole muuta tekemistä kuin ajatella ruokaa.

Juon mehua, luen tenttiin, juon mehua. Juonlisää mehua ja mietin miltä ruisleipä maistuu.Käyn kävelylenkillä ja juon kamomillateetä.Omenamehu alkaa maistua puulta.

Paastoesitteissä luvattiin ihanaa ja kevyttä oloa.Energian pitäisi pursua ulos korvistakin. Mietin,olenkohan tehnyt jotain väärin. Ei minulla nälkäole, eikä ole kipujakaan niin kuin toisilla. Muttaei olo mitenkään erityisen puhdistunutkaanole. Kunhan olla möllötän vaan, niin kuin nor-maalistikin. Opasvihkosen mukaan minunpitäisi suurin piirtein tuntea, kuinka olen har-moniassa maailmankaikkeuden kanssa, ja kuin-ka elämä on sopusointuista ja ihanaa.Paskanmarjat.

Päivä neljä

Yliopiston avajaiskarnevaalit. Karkkia silmän-kantamattomiin. Enkä voi syödä niitä.Harmittaa niin paljon, ettei veri ole kiertääpäässä. Illalla on jo kuitenkin voitokas olo. Envakavasti puhuen ikinä uskonut pystyvänisiihen. Minulla on keskittymiskyky kuin sam-makolla ja itsehillintää kuin uhmaikäisellätenavalla. Tunnen olevani vastuussa omastaelämästäni ja tekeväni itse minua koskevatpäätökset. Viimeinen ilta, ja todellakin pystyinsiihen.

Seuraavina päivinä saan jo syödä vähän.Ensimmäiseksi aamiaiseksi söin ohjeidenmukaisesti 15 mustikkaa ja olin ihan ähkyssä.Vatsalaukku on pienentynyt. Muutama kilokinon lähtenyt, mutta ne tulivat tietenkin takaisinhetikohta kun aloin syödä taas. Tuntuu kum-malliselta syödä puolikas voileipä ja jättää sekesken, koska en jaksa loppuun. Ruokaa eiyksinkertaisesti pysty syömään liikaa, maha eivain vastaanota liikaa ruokaa.Tietenkään en ihan malttanut pysyä tarvittavas-sa kohtuudessa paastonjälkeisten totut-telupäivien ajan, vaan ostin karkkia, söin ne, jasain aikaan saatanalliset vatsanväänteet.Kumminkin pidän itseäni voittajana, kaikestahuolimatta.

Muutama tuttu paastoaa kerran vuodessa. Enusko, että minusta on siihen. Neljän päivänJaakobin paini riitti minulle. Todistin itselleni,että pystyn tarvittaessa hallitsemaan itseäni jakehoani. Nyt pitäisi vielä vakuuttaa maailmasiitä.

38