päihteet puntarissa · naisilla käyttö vähenee jyrkästi jo 25–34-vuotiaiden ikäluokassa....

Päihteet puntarissa

Opas työpaikkojen päihdetyöhön

Julkaisija: Työturvallisuuskeskus, työelämän päihdeasiantuntijatKirjoittajat: Anne Boström, Heikki Bothas, Maarit Järvinen,

Ari Saarto, Hannu Tamminen ja Juha TeiriläTarkistetun painoksen toimitus: Hannu Tamminen

Ulkoasu ja taitto: UnionimediaPaino: Erweko Oy

10. painos 2016ISBN 978-951-810-581-0



Tuotenumero 24112

2 Työturvallisuuskeskus

Lukijalle....................................................3

Päihteet puntarissa.................................4Hyvä päihdeilmasto auttaa hallitsemaan työyhteisön päihderiskejä.........................5Päihdeilmastot ja niiden muutokset.........5

Kaksinaisajattelua.................................6 Päihteiden käyttö – tabusta avoimen keskustelun aiheeksi.................................7Huumeet suomalaisessa yhteiskunnassa – käytön yleisyys.......................................7

Riskien todennäköisyys........................8Työpaikat huumeettomiksi vai päihteettömiksi?..............................9Ihmettelystä puheeksi........................10

Päihteiden vaikutukset työntekoon ja työyhteisöön........................................10

Päihdetyö työpaikalla...........................11Työpaikan päihdeohjelma......................11

Päihdeohjelman runko.......................11Ohjelman tasot...................................12

Ennakoiva toiminta.................................12Ennalta ehkäisevä toiminta................12Koulutus.............................................13Koulutuksen tavoitteet.......................13Havahduttamiskoulutus työyhteisöille......................................13Puheeksiottovalmennus.....................13

Päihteiden ongelmakäytön tunnistaminen ja varhainen puuttuminen......................14

Puheeksiotto.......................................14 Korjaava toiminta....................................15

Oma-aloitteinen hoitoon hakeutuminen.......................15Hoitoonohjaus....................................15Miten ohjata hoitoon – hoitoonohjausneuvottelu.................15Päihdeongelman toistuessa................15

Kuntoutus ja hoito erikoisyksiköissä.....16 Seuranta ja jatkohoito.........................16

Luottamuksellisuus.................................16Toimeentuloturva....................................16Puuttuminen ongelmatilanteissa............17

Päihtyneenä työpaikalla.....................17Puhalluttaminen.................................17Puhalluttaminen työterveyshuollossa............................18

Sisältö

Ohjeita puuttumistilanteissa...................18 Ohjeita työtoverille.............................18Ohjeita esimiehille..............................18Ohjeita luottamushenkilölletai työsuojeluhenkilöstölle..................19Käytännön ohjeita...............................19

Työterveyshuollon vastuut ja velvollisuudet......................................19

Työterveyshuolto toimii koordinaattorina työpaikan ja hoitopaikan välillä..........................19Salassapitovelvollisuus päihdeongelmissa...............................19Mini-interventio työterveyshuollossa..............................20Mini-intervention perusperiaatteet.....20

Huumetestaus..........................................21 Huumetestausta harkiten....................21Työpaikan huumetestit.......................21Testaus työhön tullessa.......................22Testaus työsuhteen aikana..................22Terveyssyistä tehdyt testit...................22

Taustatietoa toimijalle..........................24Päihteitä koskeva lainsäädäntö..............24Tietoa päihteistä......................................24 Alkoholi...................................................25

Veren alkoholipitoisuusja alkoholin palaminen......................25Suurkulutus – riskikulutus.................26Alkoholin vaikutus terveyteen............27

Lääkkeiden päihde- ja riippuvuuskäyttö, sekakäyttö.............28

Huumeet.............................................28Eri aineet – eri oireet..........................29 Kannabis.............................................29Stimulantit – piristeet..........................29Hallusinogeenit...................................30

Päihdeasiaa koskevaa kirjallisuutta........32

Työturvallisuuskeskus 3

Alkoholia terveydellisesti tai sosiaalisesti haitallisen runsaasti käyttäviä on työelä-mässä tutkimusten mukaan miehistä jopa 15–20 % ja naisista 10–15 %. Näistä vain pieni osa on alkoholista riippuvaisia. Huumeiden käytöstä työelämässä ei ole Suomessa luotettavia tutkimustuloksia, mutta käytännön havaintojen mukaan käyttö on yleistynyt, joskin se on edelleen alkoholin ongelmakäyttöä harvinaisem-paa.

Päihteistä aiheutuvat terveyshaitat ovat tulevaisuudessa keskeinen terveytemme uhkatekijä. Alkoholi on työikäisen väes-tön merkittävin yksittäinen terveyshaitta ja toiseksi yleisin kuolemansyy. Päihde-riippuvuus ja päihteiden haitallinen käyttö ovat siis keskeisiä työkykyyn hei-kentävästi vaikuttavia tekijöitä, ja niiden vaikutukset ulottuvat väistämättä myös työelämään.

2000-luvun poikkeuksellisen suuret alkoholipoliittiset muutokset ovat näky-neet työpaikoilla lisääntyvinä päihderis-keinä ja -haittoina. Taustalla on toisaalta työhön ja työpaikoille heijastuva yleinen alkoholinkulutuksen kasvu eli yhä märempi vapaa-aika. Erityisesti suurkulu-

tuksen riskit ja haitat tullevat lisäänty-mään. Suurkulutuksen riskit ja haitat hei-kentävät pääasiassa henkilöstön terveyttä, työkykyä ja jaksamista, mutta ne johtavat osin myös lisääntyvään riippuvuuskäyt-töön eli alkoholismiin.

Lähivuosina on lisäksi odotettavissa, että huumeet muodostavat nekin työpai-koilla lisääntyviä haasteita. Alkoholiin ja huumeisiin liittyvät päihde- ja riippuvuus-riskit heijastuvat työyhteisön päihdeilmas-toon osin samanlaisin ja osin erilaisin tavoin. Työpaikoilla tulee siten olemaan sekä yleisiä, kaikkia päihteitä ja riippu-vuuksia koskevia että aine- ja riippuvuus-kohtaisia, toisistaan poikkeavia päihdeil-mastoja.

Päihteet puntarissa -opas on tarkoitettu kaikille työpaikan päihdeasioiden ja -ilmaston kehittämisestä kiinnostuneille tehtävästä tai työpaikan toimialasta riip-pumatta. Opas on laadittu niin työnanta-jien, työntekijöiden, työsuojelun kuin työterveyshuollonkin käyttöön. Opasta voidaan käyttää työpaikoilla käytävän päihdekeskustelun tueksi, koulutustilai-suuksissa sekä työpaikan päihdeohjelman laatimisessa.

Lukijalle



Hyvä päihdeilmasto auttaa hallitsemaan työyhteisön päihderiskejä

Työyhteisössä ilmenevien päihdehaittojen taustalla eivät ole yksinomaan henkilö-kohtaiset ongelmat, eivätkä toisaalta myöskään huonot työolot sellaisinaan pakota ketään käyttämään päihteitä. Olennaisempi merkitys on työyhteisön kulttuurilla eli työyhteisöllisillä ja päihtei-siin liittyvillä ajattelu- ja toimintatavoil-lamme. Nämä vaikuttavat suuresti siihen, miten asioihin suhtaudumme, miten niistä keskenämme puhumme ja miten käytän-nön tilanteissa toimimme.

Hyvä päihdeilmasto mahdollistaa työ-paikan päihderiskien ja -haittojen tarkoi-tuksenmukaisen käsittelyn. Itsestään sel-vänä voidaan pitää, että päihteet eivät kuulu työhön eivätkä työpaikalle, koska ne ovat työelämän pelisääntöjen vastaisia ja aiheuttavat päihteiden käyttäjälle itsel-leen ja koko työyhteisölle merkittäviä riskejä ja haittoja.

Työpaikan päihteettömyys ei kuiten-kaan käytännössä aina toteudu, tehtiin mitä tahansa. Siksi on varauduttava myös kohtaamaan päihteisiin liittyvät riskit ja haitat. Tämä tapahtuu vain, mikäli keskei-sin tekijä eli päihteiden käyttäjä kohda-taan aidosti ihmisenä ja työyhteisön jäse-nenä. Vastaavasti päihteiden käyttäjän tulee olla vakuuttunut siitä, että työyh-teisö antaa hänelle hänen tarvitsemansa tiedot, taidot, tuen ja tarvittaessa mahdol-lisuuden hoitoon.

Työpaikan huono päihdeilmasto tai päihdeohjelman puuttuminen voi pahim-millaan johtaa siihen, että päihteiden käyttäjät eivät uskalla tai halua puhua kenellekään asiasta, eivät saa tarvittavaa tietoa ja tukea ja ottavat näin turhia ris-kejä. Pääasia on huolehtia siitä, että työ-paikka on turvallinen ja tuottava yhteisö, joka tukee henkilöstön työkykyä ja jaksa-mista niin hyvinä kuin huonoinakin het-kinä.

Päihdeilmastot ja niiden muutokset

Aikanaan niin työpaikoilla kuin osin koko yhteiskunnassakin oli vallalla alkoholi-haittoja ja raittiutta korostava asenneilma-piiri. Aina kun puhuttiin alkoholista, korostettiin vain sen aiheuttamia haittoja ja perustilaksi koettiin se, ettei alkoholia käytettäisi yhteiskunnassamme lainkaan. Tällainen suhtautumistapa saattaa par-haimmillaan pitää ihmisiä ”kaidalla tiellä”, eikä mitään alkoholihaittojakaan tietysti synny, jos alkoholia ei käytetä. Liika- ja ongelmakäyttö tunnistetaan tällaisen asenneilmaston vallitessa ehkä jo varhai-sessa vaiheessa ja ongelmainen saadaan nopeasti ohjattua häntä auttavaan hoi-toon.

Käytännössä tähän asenneilmastoon liittyy kuitenkin usein sellaista tiukkaa moralisointia ja tuomitsemista, joka tavoitteiden vastaisesti lisää käytön ja haittojen vähättelyä ja suoranaista kieltä-mistä. Alkoholista tulee tabu, josta on vaikea puhua avoimesti ja asiallisesti. Alkoholin käyttäjät, niin liika- kuin koh-tuukäyttäjätkin, oppivat kulutuksensa vähättelyyn ja kieltämiseen, koska pelkää-vät tosiasioiden kertomisen aiheuttavan heille kielteisiä seurauksia. Tätä voi olla vaikea ymmärtää enää nyt 2000-luvulla, mutta vielä 1980-luvulla Suomessa oli yhteisöjä ja paikkakuntia, joissa tällainen tiukka raittiusasenne oli hyvin yleistä. Ilmapiiri muistuttaa sitä, miten tänä päi-vänä suhtaudutaan huumeisiin. Alkoholin osalta tilanne oli sikäli erikoinen, että sitä oli jo pitkään käyttänyt yli 90 % väestöstä; asenneilmasto ei siten vastannut suuren enemmistön arkitodellisuutta.

Jos tiukka haittakeskeinen raittiusajat-telu on yhteisöissä ja yhteiskunnassa hyvin yleistä, se pakottaa alkoholin tai muiden päihteiden käyttäjät myös piilou-tumaan omiin päihdekeskeisiin ryhmiinsä jatkamaan käyttöä ja puolustamaan sen


myönteisiä puolia. Käyttäjät jakavat kes-kenään omia käyttökokemuksiaan ja oppivat osin yhdessä myös keinoja hallita käytön riskejä. Peruspulmana kuitenkin on, ettei yleinen – asiallinenkaan – päih-devalistus tavoita enää näitä käyttäjiä, eivätkä he myöskään kovin helposti uskalla tulla hakemaan tarvitsemaansa tietoa, taitoa, tukea ja hoitoa muilta. Tämä pahentaa päihderiskejä ja -haittoja enti-sestään.

Samaan päädytään myös, jos päih-teidenkäyttäjien läheiset eivät ole huo-maavinaankaan päihteiden käyttöä ja käyttäjiä vaan katsovat asioita välinpitä-mättömästi läpi sormiensa tyyliin ”oma-han on asiansa, jos ryyppää aivonsa ja työpaikkansa”. Asiallisen palautteen ja rajojen puuttuminen toimii tällöin liika-käyttöä mahdollistavana tekijänä.

KaksinaisajatteluaTiukkaa päihteettömyyttä tai kylmää välinpitämättömyyttä huomattavasti ylei-sempää on ollut sellainen kaksinaisajat-telu, jossa moralisoivaan ja tuomitsevaan suhtautumistapaan yhdistyy – niin kum-malta kuin se kuulostaakin – päihteiden-käytön ihannointia. Tällöin omaa alkoho-linkäyttöä saatetaan pitää hyväksyttävänä, mutta jonkun toisen alkoholinkäyttöä tuomittavana; vaikkapa vain siksi, että itse juo vain viiniä kun taas toinen juo kirkasta viinaa. Ajallemme on myös tyy-pillistä se, että runsastakin alkoholinkäyt-töä voidaan pitää hyväksyttävänä, mutta satunnainen kannabiksenkäyttö tuomi-taan hyvin vahvoin argumentein. Paitsi, että kannabiksen käyttö on laitonta, se myös yleisesti mielletään alkoholia huo-mattavasti vaarallisemmaksi, ja ”huumei-den käyttäjänhän täytyy olla rikollinen ja muutenkin epäluotettava ja uhkaava”.

Kaksinaisajattelun hyvänä puolena on se, että päihdeasiat nähdään monipuoli-semmin ja joustavammin kuin vain tyyliin ”raittius on aina hyvä juttu ja päihteiden-

käyttö aina huono juttu”. Alkoholissa tai muissa päihteissä kyetään näkemään myös niiden myönteiset puolet. Ymmärre-tään, että alkoholia ei käytetä terveyden, perheen ja työpaikan tuhoamiseksi vaan että rentouduttaisiin, ruokailtaisiin tai kestettäisiin arjen paineita. Tähän tarkoi-tukseen alkoholi ei ehkä ole se paras vaihtoehto, mutta yleistyvät kulutusluvut kertovat, että suurin osa meistä on valin-nut alkoholin arjen ilojen ja surujen kyyti-pojaksi.

Jos kaksinaisajattelu on epäjohdonmu-kaista eikä perustu asiatietoihin, pulmana on se, että päihteen käyttäjä ei voi kos-kaan olla oikein varma siitä, miten lähei-set hänen puheisiinsa ja päihteenkäyt-töönsä suhtautuvat eli pitävätkö he käyt-töä ja käyttäjää hyvänä vai huonona. Epätietoisuus ruusuista ja risuista johtaa-kin käytännössä samaan kuin tiukka alkoholikielteinen raittiusajattelu eli vähättelyyn ja kieltämiseen – varmuuden vuoksi.

Alkoholinkäyttöä ja -käyttäjiä koskevat omatekoiset, yksinkertaistavat ja yleistä-vät luokittelut olivat hyvin yleisiä vielä 1980-luvulla, mutta sen jälkeen on vähi-tellen opittu lähestymään päihdeasioita johdonmukaisemmin ja enemmän asiatie-don varassa. Nyt tiedetään esimerkiksi, että perusannoksissa olutta, viiniä ja vii-naa on aivan sama määrä alkoholia, eikä oluen juonti ole siinä mielessä mitenkään parempi juttu kuin viinankaan – kunhan viinaa ei juoda esimerkiksi samaan nope-ahkoon tahtiin kuin olutta usein juodaan. Enää kenenkään ei pitäisi olla tietämätön pitkistä palamisajoista ja ajatella, että ”kyllähän sitä voi pullon viinaa illalla juoda ja aamulla lähteä auton rattiin ja töihin”.


Päihteiden käyttö – tabusta avoimen keskustelun aiheeksi

Ennen 1970-lukua ei päihteisiin työpai-koilla oikein osattu suhtautua asiallisesti, vaikka mm. monet miesvaltaiset työpaikat olivat varsin märkiä. Työmaajuopottelu saattoi olla yleistäkin, mutta sitä peiteltiin ja tarvittaessa liikakäyttäjä laitettiin vähäksi aikaa ”juoppolomalle kuivu-maan”. Pitkään jatkunut liikajuominen johti yleensä työpaikan menettämiseen. 1970-luvun alussa työmarkkinajärjestöt, yhteistyössä päihdetyön ammattilaisten kanssa, laativat suosituksen päihdehaitto-jen vähentämisestä työelämässä. Sen kes-keisimmät toimintatavat olivat tiedotus ja koulutus sekä päihdeongelmaisten hoi-toonohjaus. Alkoholin lisäksi päihdesuo-situs kattoi myös muut päihteet, mukaan lukien huumeet, jotka maamme ensim-mäisen huumeaallon aikana olivat työyh-teisöjenkin pulmana. Huumeaallon laan-nuttua päihdetoiminta keskittyi alkoho-liin.

1980-luvun alussa tehtiin laajoja arvi-ointitutkimuksia hoitoonohjauksen toimi-vuudesta. Hoitoonohjaus näytti toimivan osin varsin hyvin. Sillä oli onnistuttu tar-joamaan päihdeongelmaisille hoitoa irti-sanomisen sijasta ja yleensäkin vähentä-mään työyhteisön päihdehaittoja. Sormien läpi katseleminen oli vähentynyt, ja työ-paikat olivat alkaneet kuivua. Hoitoonoh-jaustoiminnan lisäksi tätä muutosta tuki myös työn ja työyhteisöjen yleinen kehi-tys eli mm. työn vaatimusten (tarkkuus, aikataulut jne.) lisääntyminen sekä oman auton käyttö työmatkoilla.

Toisaalta arviointitutkimuksissa havait-tiin, että hoitoonohjausta toteutettiin jos-kus hyvin mekaanisesti. Pahimmillaan se jäi vain kirjalliseksi menettelytapaoh-jeeksi työpaikan hyllylle. Alkoholi säilyi edelleen tabuna, josta oli vaikea puhua. Asioita alettiin käsitellä kunnolla vasta, kun ongelmat olivat jo päässeet kehitty-

mään liiankin pitkälle. Päihteitä ei myös-kään osattu lähestyä työn ja työyhteisön omista näkökulmista vaan päihteiden ongelmakäyttöä pidettiin lähinnä henkilö-kohtaisena sairautena, jonka käsittely kuuluu enemmän päihdehoitopaikoille kuin työyhteisölle itselleen.

1980-luvun lopulla kehittämistyö kes-kittyikin keskusteluilmapiirin avaamiseen ja hoitoonohjausta laaja-alaisemman, työ-yhteisön omiin näkökulmiin perustuvan työyhteisön päihdeohjelman luomiseen. Päihdeasiat kytkettiin osaksi työkykyä ylläpitävää toimintaa ja työyhteisön kan-nustavaa ja muutenkin modernia kehittä-mistä. Tämä merkitsi mm. omatoimisuu-den edistämistä ja työpaikan avaintoimi-joiden näkemistä kannustavina valmentajina – ei kontrollihenkisinä ”juoppojen seulojina”. Ongelmakeskeisyy-den sijasta päihdeasioita alettiin lähestyä ennaltaehkäisevästi, varhaisvaiheessa, ratkaisuhenkisesti ja myönteisen ajattelun mukaisesti. Yksilötason lisäksi otettiin huomioon myös yhteisöllisiä näkökulmia.

Huumeet suomalaisessa yhteiskunnassa – käytön yleisyys 2010-luvulla

Suomen ensimmäinen huumeaalto 1960-luvulla oli ohimenevä ilmiö. 1990-luvun alusta lähtien huumeiden kokeilu ja käyttö ovat kuitenkin kasvaneet huo-mattavasti aikaisempaa korkeammalle tasolle.

Vuoden 2010 väestökyselyn mukaan noin 17 prosenttia suomalaisista on kokeillut jotain laitonta huumetta elä-mänsä aikana. Yleisin kokeiltu aine on kannabis eli hasis tai marihuana. Vuoden 2010 väestökyselyn mukaan 15–69-vuoti-aassa väestössä joskus kannabista kokeil-leiden osuus oli 17 prosenttia. Naisista kokeilleita oli 13 prosenttia ja miehistä noin 20 prosenttia. Kokeilut painottuvat nuorten 25–34-vuotiaiden aikuisten ikä-luokkaan, jossa kokeilijoiden osuus oli 36


prosenttia. Sukupolvien välinen ero on siten selvä.

15–24-vuotiaiden kannabista kokeillei-den osuus pysyi lähes samana, kun taas 25–34-vuotiaiden osuus kolminkertaistui kasvaen nuorempien tasolle. Näin kanna-biksen käytön kytkeytyminen yksin-omaan nuorisokulttuuriin näyttäisi hei-kentyneen, samalla kun kokeilijasukupol-ven käyttö näyttäisi muuttuvan pysyväksi. Huomattava on myös ero huumeiden käytöllä sukupuolten välillä. Nuorim-massa ikäryhmässä miesten ja naisten käyttötaso on lähes sama, mutta sen jäl-keen miesten käyttö lisääntyy, kun taas naisilla käyttö vähenee jyrkästi jo 25–34-vuotiaiden ikäluokassa.

Viimeisen kuukauden aikana kanna-bista kokeilleita oli 15–34-vuotiaiden jou-kossa edelleen 3 prosenttia ja 35–44-vuo-tiaiden joukossa enää prosentti, mikä osoittaa, että kannabiksen pitkäaikainen ja säännöllinen käyttö ei ainakaan vielä ole levinnyt laajemman väestöpohjan ilmiöksi. Uudempi ilmiö 2010-luvun lopun suomalaisessa huumeiden käytössä on kannabiksen kotikasvatuksen nopea lisääntyminen.

Kannabiksen ohella myös amfetamiinin ja ekstaasin käyttö on lisääntynyt alle kolmekymppisten keskuudessa. Amfeta-miineja oli joskus elämänsä aikana kokeillut 2,1, ekstaasia 1,7, kokaiinia 1,5, ja opiaatteja 1,0 prosenttia väestöstä. Nuorten 25–34-vuotiaiden ikäluokassa vastaajista amfetamiineja oli kokeillut 6,4, ekstaasia 5,9, kokaiinia 4,3, ja opiaatteja vajaa 3 prosenttia. Käytön yleistymisen jatkumista on hyvin vaikea arvioida, sillä nuorison parissa vaikuttavia trendejä ja alakulttuureja sekä aineiden tarjonnan määrää on vaikea ennakoida. Uusi suku-polvi ei silti aina ole edellistä pahempi, sillä alkoholinkäyttö näyttää jo vähenty-neen aivan nuorimmissa ikäluokissa.

Kasvavista luvuista huolimatta on syytä huomata, että suurin osa nuorista ei ole

kokeillut huumeita ja suurin osa käytöstä-kin on kokeilua: vuoden 2010 kyselyyn vastanneista viimeksi kuluneen vuoden aikana kannabista kokeilleita oli 4 pro-senttia ja muita aineita kokeilleita selvästi alle 1 prosentti. Viimeisen kuukauden aikana kannabista kokeilleiden osuus oli 1 prosentti. Suomen huumetilanne poik-keaa huomattavasti esimerkiksi Britanni-asta, jossa kokeilu ja käyttö ovat lisäänty-neet myös vanhemmissa ikäryhmissä. Vaikka nuoruuteen liittyvät kokeilut rajo-jen etsimisineen eivät vielä välttämättä ennusta tulevia päihdeongelmia, on nii-hin suhtauduttava vakavasti. Tutkimusten mukaan runsas alkoholinkäyttö on kui-tenkin huomattavasti vakavammin otet-tava merkki mahdollisista ongelmista.

Riskien todennäköisyysValtakunnallisten väestötutkimusten ja erilaisiin rekisteriaineistoihin pohjautu-vien tutkimusten avulla pystytään selvittä-mään eri aineiden käytön yleisyyttä mutta ei sitä, kuinka yleistä niiden käyttö on työaikana. Työpaikat eivät yleensä ole kovin otollisia ympäristöjä päihteiden käytölle, ja tottumattoman käyttäjän käy-töksen muutos havaittaisiin työpaikalla helposti. Toisaalta juuri tottuminen aineen vaikutuksiin voi madaltaa kynnystä olla päihtyneenä myös töissä. Huumeiden käyttö liittyy usein nuoruuteen ja vapaa-aikaan, mutta aineesta riippuvaiset joutu-vat käyttämään niitä myös arkirutiineista selvitäkseen. Tämän vuoksi kovista huu-meista riippuvaiset ovat usein syrjäyty-neitä ja työelämän ulkopuolella.

Huumeiden käyttö vapaa-ajalla ei vält-tämättä vaikuta työpaikalla sen enempää tai vähempää kuin vapaa-ajan alkoholin-käyttökään. Kyse ei ole vain aineista vaan myös niiden käyttötavoista. Kaikki huu-meet eivät aiheuta jatkuvaan käyttöön ajavaa riippuvuutta, eikä ”koukku” seuraa suoraan kokeilusta. Käyttäjiin usein liitet-tyjä käsityksiä epärehellisyydestä tai


varastelusta ei voida yhdistää kokeilijoi-hin tai käyttönsä hallitseviin, sillä tutki-musten mukaan omaisuusrikollisuuden ja huumeiden käytön yhteys koskee lähinnä amfetamiinin ja heroiinin suonensisäisiä käyttäjiä.

Aineiden vaikutuksista ja riskeistä on hyvä olla perillä, mutta työnjohdon tär-kein tehtävä päihdeongelmien ennaltaeh-käisyssä on luoda riittävän kattava järjes-telmä työn seurantaan. Ongelmallinen käyttö nimittäin näkyy pupilleja varmem-min työsuorituksen laadussa. Käytön tun-nusmerkkien ilmaantumista ei näin ollen ole varaa odotella työtehtävissä, joihin esimerkiksi liittyy riski aiheuttaa vakavaa vahinkoa muiden ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle.

Työpaikat huumeettomiksi vai päihteettömiksi?Laillisten ja laittomien päihteiden välille tehdään usein selvä ero, mutta työtehtä-vien menestyksekkään hoitamisen kan-nalta päihteen laillisuudella tai laittomuu-della ei juuri ole merkitystä. Kahvin voi-malla käyvistä suomalaisista voi tuntua oudolta ajatella, että vanhassa Preussissa toimi kahvipoliiseja tai että Venäjällä nuuskaajalta saatettiin katkaista nenä. Päihteen laillisuus ja laittomuus vaihtelee ajasta, paikasta ja käyttötarkoituksesta toiseen.

Monet markkinoille tulevat niin sanotut muuntohuumeet ovat vaarallisista vaiku-tuksistaan huolimatta laillisia, kunnes ne erikseen kielletään. Lisäksi monia lääk-keitä käytetään lääkitsemistarkoitusten ohella myös päihteinä. Jyrkkää erottelua eri päihteiden välillä (alkoholi, huumeet, lääkkeet väärin käytettyinä) on vaikea tehdä. Helposti syntyy sellainen kuva, että yhden päihteen käyttäminen olisi hyväksyttävämpää kuin toisen. Työpai-koilla olisikin järkevintä painottaa päih-teettömyyttä huumeettomuuden sijaan.

Päihteitä voidaan tutkia myös laajem-min riippuvuuksien näkökulmasta. Täl-löin huomio kiinnitetään ongelmallisen päihteiden käytön lisäksi myös esimer-kiksi ongelmapelaamiseen, internet-riip-puvuuteen ja työriippuvuuteen. Viimeksi mainittukin aiheuttaa jatkuessaan ongel-mia myös työnantajille.

Vaikka aineet ja riippuvuudet poikkea-vatkin luonteeltaan toisistaan, olisi hyvä, jos kaikkia niitä voitaisiin käsitellä pääasi-assa samalla tavalla. Päihdyttävinä aineina ja päihteiden käyttäjien näkökulmasta niillä on enemmän yhteisiä kuin erottavia piirteitä. Käytännön toiminnankin kan-nalta on epäjohdonmukaista suhtautua alkoholiin suvaitsevasti mutta huumeisiin hyvin tuomitsevasti ja moralisoivasti – eli samalla tavoin kuin alkoholiin vielä 1980-luvulla. Huumeiden tabuluonteen vahvistuminen tuottaisi työyhteisöille samanlaisia lukkoja ja pulmia, joista alko-holin kohdalla on juuri vaivoin päästy eroon.

Tämä ei merkitse huumeiden hyväksy-mistä eikä niiden laittomuuden vähätte-lyä. Huumeet eivät myöskään tulle ilme-nemään työpaikoilla läheskään yhtä suu-rena haasteena kuin alkoholi. Huumeiden aiheuttamat riskit ja haitat ovat silti aina merkittäviä, ja siksi on tärkeää varmistaa, että niistä voidaan keskustella ja niitä käsitellä yhtä avoimesti ja asiallisesti kuin alkoholiakin. Huumeiden osalta tämä tarve on niiden outouden ja laittomuuden vuoksi myös moninkertainen tutumpiin laillisiin päihteisiin verrattuna.

Työyhteisöissä on odotettavissa tietyn-lainen kulttuurinen yhteentörmäys vii-meistään siinä vaiheessa, kun nuorempi ikäpolvi astuu yhä vahvemmin työelä-mään. Heidän suvaitsevammat ja omiin-kin kokemuksiin perustuvat huumeasen-teensa ja käyttötapansa kohtaavat van-hempien ikäpolvien alkoholimyöntei -semmät mutta huumekielteisemmät asen-teet. Alkoholin osalta samantyyppinen


kulttuurinen yhteentörmäys tapahtui aikanaan, kun nuorempi polvi astui työ-elämään. Työpaikalla vallitsi märkä työ-paikkakulttuuri, ja uusien työntekijöiden oli tällöin aluksi vaikea ymmärtää, että työpaikalla voitaisiin työaikanakin käyttää alkoholia ja silti tehdä töitä. Mutta koska se oli yleistä, tulijat tottuivat siihen nope-asti, eikä muutos toiseen suuntaan ollut sittemmin mikään helppo prosessi.

Ihmettelystä puheeksiTyöpaikan suhtautumista päihteiden käyt-töön on syytä käsitellä työpaikan yhteis-toimintamenettelyssä. Erillisten alkoholi- tai huumeohjelmien sijaan tulisi luoda molemmat kattava päihdeohjelma. Työter-veyshuoltolaissa velvoitetaan työnantajaa laatimaan kirjallinen päihdeohjelma, mikäli työnhakijoille tai työntekijöille on tarkoitus tehdä huumetestauksia.

Huumeettomuus voidaan ottaa ohjel-man tavoitteeksi, mutta ideologian ei tulisi syrjäyttää käytännöllistä suhtautu-mista ja tosiasioiden hyväksymistä. Jos työpaikka ajatellaan tai todetaan huu-meettomaksi, on olemassa riski, että koko aiheesta ei tarvitse enää puhuakaan.

Päihdeohjelman runkona voidaan pitää henkilöstön tiedon lisäämistä ja asentei-den muokkaamista. Päihdeohjelma luo pelisäännöt, mutta se myös tukee päihde-ongelmista puhumista työpaikoilla. Ohjelma voi sisältää välineitä riskien kar-toitukseen, ja siinä selvitetään päihdeon-gelmaisen oikeudet hoitoon ja kuntoutuk-seen. Ohjelman yhteydessä on hyvä poh-tia myös alkoholin asemaa työyhteisössä yleisemminkin. Onko alkoholitarjoilu luontevaa tai tarpeen esimerkiksi työky-kypäivän aikana? Miten löytää tasapaino alkoholin positiivisten ja negatiivisten vaikutusten välillä?

Huumeiden kokeilusta tai käytöstä puhuminen voi tuottaa yllättäviä tuloksia, sillä varsin monet myöntävät kokeilunsa. Esimerkiksi työhöntulotarkastuksen yhtey-

dessä käytävää keskustelua ei pitäisi kui-tenkaan tulkita työntekijän kannalta ras-kauttavaksi, sillä menneisyyden kokeilu-jen myöntäminen ei suinkaan tarkoita, että henkilöllä olisi paraikaa ongelmia aineiden kanssa – pikemminkin päinvas-toin. Keskusteluissa on hyvä pitää mie-lessä, että pelotteluun pohjautuva ainei-den riskeistä valistaminen ei toimi jo aineita kokeilleiden tai niitä käyttävien parissa. Varsinkin monet niin sanotuista viihdekäyttäjistä lääkkeidenkäyttöä työ-aikana ei voida missään nimessä hyväk-syä.

Mikäli käyttö on jo ongelmallisella asteella, on syytä kääntyä ammattilaisten puoleen. Työpaikan hoitoonohjaussopi-musten mukaan työntekijää hoidetaan esimerkiksi paikallisella A-klinikalla. A-klinikkatoimessa hoito sisältää tyypilli-sesti terapiakeskusteluja, jotka käynniste-tään elämäntilanteen kartoituksella ja hoidon tarpeen arvioinnilla. A-klinikkatoi-men yksiköissä osa työstä sijoittuu neu-vonnan tai ohjauksen tasolle. Silloin asia-kas tuo pohdittavaksi melko konkreettisia käytännön ongelmia. Terapia on hoito-työtä, johon asiakas tuo usein jäsentymät-tömän ja epämääräisen ahdistuksensa, jolle sitten ryhdytään etsimään muotoja ja nimiä. Päihde- ja riippuvuusongelmien hoidossa myös vertaisryhmätoiminnalla on tärkeä rooli. 12 askeleen ohjelmaan perustuvia ryhmiä on alkoholisteille (AA), huumeongelmaisille (NA) ja peliongel-maisille (GA).


Päihteiden vaikutukset työntekoon ja työyhteisöön

Päihteiden ongelmakäyttö on huomattava terveydellinen, sosiaalinen ja taloudelli-nen ongelma, joka mm. työelämässä aihe-uttaa erilaisia haittoja, kuten tapaturmia, sairauksia, lisääntyneitä poissaoloja sekä työtehon vähenemistä.

Päihteet vaikuttavat haitallisesti työsuo-rituksiin monella tavalla ja tasolla.

Päihde-ongelmaisen työsuoritus on yleensä huono, ja hänellä on taipumusta tehtävien laiminlyöntiin ja poissaoloihin, mistä seuraa työn laadun ja tuottavuuden heikkenemistä sekä lisäkuormaa ja ongel-mia työtovereille. Useissa tehtävissä päih-tyneenä tai vieroitusoireisena työskentely voi aiheuttaa turvallisuusriskin joko työn-tekijälle itselleen tai hänen työtovereil-leen, ulkopuolisille henkilöille tai asiak-kaille. On aloja, joissa päihteiden käyttö voi aiheuttaa terveyden menettämisen uhkaa tai jopa suuronnettomuuksia.

Työelämän kannalta päihteiden väärinkäyttöä yleensä on, kun• työaikaa ei noudateta, aamuisin myö-

hästellään tai poistutaan työstä kesken työajan

• päihteiden vuoksi jäädään tulematta työhön

• tullaan työhön krapulassa tai ollaan työssä päihtyneenä

• nautitaan päihteitä työpaikalla• päihteiden vuoksi työkyky ja terveys

vaarantuvat ja tapaturma-alttius lisään-tyy.

Päihteiden väärinkäyttö on usein jatkunut piilevänä vuosikausia, ja työtoverit tai esimiehet ovat saattaneet hyvää tarkoit-taen peitellä ja suojella ongelmaista ja näin myötävaikuttaa tilanteen vaikeutumi-seen. Ennen pitkää hoitamaton päihdeon-gelma työpaikalla johtaa siis lähes aina hankaliin työyhteisöongelmiin ja ilmapii-rin huononemiseen.

Alkoholi ja huumeet vaikuttavat sinänsä samalla tavoin työsuoritukseen ja työyhteisöön,mutta huumeiden vaikutuk-set ovat vielä alkoholiakin vaikeammin ennakoitavissa ja aineen ja yhteisvaiku-tusten mukaan voivat aiheuttaa yllättäviä-kin reaktioita vielä pitkään akuutin käy-tön jälkeen. Varsinkin huumeiden varhais-käyttöä voi olla mahdoton tunnistaa oireiden perusteella. Huumeiden käyt-töön liittyy lisäksi aina yhteys huumeita välittävään kriminaaliin yhteisöön ja sitä kautta riski rikolliseen toimintaan työpai-kalla ja työyhteisössä kasvaa. Näistä syistä ei huumeiden käyttöä edes vapaa-ajalla voida pitää työnäkökulmasta hyväksyttä-vänä. Sama koskee myös päihteinä käy-tettäviä rauhoittavia ja kipua lievittäviä lääkkeitä, joiden sekakäyttö alkoholin ja huumeiden kanssa on Suomessa suhteel-lisen tavallista.


Työpaikan päihdeohjelma

Päihdetyön tulisi olla ns. läpäisyperiaat-teella mukana kaikessa työpaikan työhyvinvoinnin kehittämisessä ja nor-maalina osana työpaikan johtamistoimin-taa kaikilla tasoilla. Päihdetyön tulisi olla kirjattuna työpaikan työsuojelun toiminta-ohjelmiin, työkykyä ylläpitävän toiminnan ohjelmiin ja työterveyshuollon toiminta-suunnitelmiin. Päihdeasioiden tulisi kuu-lua myös henkilöstön perehdyttämisohjel-miin. Tämän tulisi tapahtua yhteistoimin-tana työpaikan johdon ja henkilöstön edustajien kanssa.

Päihdetyön ei siis tulisi olla mikään irrallinen saareke vaan luonteva osa muu-tahenkilöstötyötä. Työpaikan johto ja esi-miehet ovatkin avainasemassa,ja heidän asenteellaan on ratkaiseva merkitys päih-detyötä kehitettäessä ja erityisestipäihde-työn käytännön toteutumisessa.

Työsuojeluhenkilöstön ja työterveys-henkilöstön tulisi asiantuntijoina edistää päihdeasioistapuhumista osana työpaikan arkea ja antaa oikeaa tietoa päihteistä ja päihdeongelmista.

Heidän tulisi korostaa työyhteisön vas-tuuta yksittäisistä henkilöistä ja ohjataak-tiiviseen, varhaiseen puuttumiseen ja asi-oiden puheeksiottoon turvallisessaja välit-tävässä ilmapiirissä. Jokaisella työntekijällä on tietysti myös ensisijainen vastuu omasta käyttäytymisestään, tervey-destään ja työkyvystään.

Päihdeohjelman toteutukseen löytyy erilaisia valmiita vaihtoehtoisia malleja, joita muokkaamalla saadaan jokaiselle työpaikalle soveltuva päihdeohjelma. Mal-leja löytyy esimerkiksi Työturvallisuuskes-kuksesta, Myllyhoitoyhdistyksestä sekä päihdealan ohje- ja oppikirjoista.

Päihdetyö työpaikalla

Päihdeohjelmaa laadittaessa tulisi pohtia seuraavia kysymyksiä:• Miten henkilöstölle ja erityisesti esimie-

hille ja työsuojeluhenkilöstölle anne-taan tietoa päihdeasioista?

• Kuka tai ketkä ovat vastuussa tiedotta-misesta ja kouluttamisesta?

• Kuka tai ketkä ovat vastuussa ongel-miin puuttumisesta sekä milloin ja millä tavalla ongelmiin puututaan?

• Perustetaanko työpaikalle asioita käsit-televä erillinen päihderyhmä?

• Miten hoitoonohjaus ja kuntoutus tapahtuu?

• Kuka toimii yhteyshenkilönä ja miten seuranta tapahtuu?

• Miten työterveyshuolto toimii eri tasoilla?

• Miten ja millaisia testejä käytetään?

Päihdeohjelman runko

Päihdeohjelman tarkoitusPäihdeohjelma on osa työpaikan työky-kyä ylläpitävää toimintaa, jonka tarkoituk-sena on edistää terveyttä ja työkykyä eri-tyisesti vaikuttamalla päihteiden käyttöön liittyviin elintapoihin.

Päihdeohjelman tavoitteet• Työyhteisön päihdetyö painottuu enna-

koivaan toimintaan• Asiallinen suhtautuminen päihdeasioi-

hin• Päihteetöntä elämää kunnioittava suh-

tautuminen, myös päihdehaitoista toi-puvan ymmärtäminen ja tukeminen

• Päihteiden hallittu käyttö ja käytön vähentämistä kannustava ilmapiiri

• Kyky puuttua päihdehaittoihin riittävän aikaisessa vaiheessa

• Päihdehaittojen minimointi tulokselli-suuden ja työelämän laadun eduksi


Soveltamisalue ja vastuut• Koskee ja velvoittaa kaikkia työyhtei-

sön jäseniä• Jokainen työntekijä vastuullinen

omasta toiminnastaan, myös toiminnas-taan muita kohtaan

• Työnantaja vastuullinen toimija ja tukija

• YT-henkilöt aloitteellisia• Työterveyshuolto asiantuntijana

Koulutus ja perehdyttäminen• Henkilöstön koulutus• Toimijoiden ja esimiesten koulutus• Päihdeohjelma osa perehdyttämisohjel-

maa

Ohjelman tasot

Ennakoiva toiminta• Päihteistä käytävä keskustelu • Kaikille suunnattu tiedottaminen ja

kampanjat; oman kulutuksen seuranta ja hallinta sekä tieto terveyshaitoista

• Asiallinen tieto alkoholista ja huu-meista uskomusten ja myyttien tilalle

• Yhteisestä ohjelmasta sopiminen

Korjaava toiminta• Varhaisen puuttumisen käytännöt (esi-

miehet, työtoverit)• Mini-interventiot (työterveyshuolto

Kuntoutus• Hoitoonohjausmalli

Toimenpiteet kriisitilanteissa• Päihtymyksen toteaminen• Päihtyneen poistaminen työpaikalta• Suulliset ja kirjalliset varoitukset• Työsuhteen purkaminen

Ennakoiva toiminta

Ennalta ehkäisevä toiminta Työpaikan päihdehaittoja voidaan ehkäistä, vähentää ja lieventää ennalta ehkäisevällä toiminnalla. Päihteistä tiedot-taminen, opastus ja koulutus ovat osa työ-kykyä ylläpitävää toimintaa ja kohdiste-taan siten koko työyhteisöön. Näillä toi-menpiteillä pyritään vaikuttamaan työpaikan asenteisiin ja päihdeilmastoon sekä jokaisen työntekijän terveyskäyttäy-tymiseen. Työpaikkojen päihdetyön pai-nopisteen tulisikin olla juuri ennaltaeh-käisevässä toiminnassa, joka tarjoaa työ-yhteisöille laajimmat keinot ja vaikuttamisen mahdollisuudet päihde-asioissa.

Osana ennalta ehkäisevää toimintaa työpaikoilla tulisi myös antaa tietoa päih-teiden terveyshaitoista, päihdeongelman tunnistamisesta sekä erilaisista hoitomah-dollisuuksista.

Ennalta ehkäisevä toiminta on myös osa työpaikan työturvallisuutta, työsuoje-lua sekä yhteistoimintaa. Tavoitteena on havahduttaa työyhteisöjä pohtimaan päih-teiden käyttöä, tiedostamaan mahdolliset ongelmat sekä kannustamaan oma-aloit-teiseen hoitoonhakeutumiseen ennen vaikean riippuvuuden ja palautumatto-mien haittojen ilmenemistä.

Alkoholi- ja muu päihderiippuvuus on sairaus, joka usein vuosien kuluessa kehittyy suurkulutuksen ja ongelmakäy-tön kautta varsinaiseksi sairaustilaksi. Tilan kehittymiseen voidaan työpaikalla vaikuttaa eri vaiheissa aktiivisella, avoi-mella ja välittävällä suhtautumisella. Tut-kimusten mukaan näyttää siltä, että erityi-sesti oma-aloitteisella hoitoon hakeutumi-sella ja varhaisella puuttumisella voidaan saavuttaa hyviä tuloksia. Toisaalta milloin-kaan ei ole liian myöhäistä aloittaa kun-toutusta.

Työterveyshuolto tekee ennalta ehkäi-sevää ja korjaavaa työtä päihdeongel-


missa terveystarkastusten ja sairaskäyn-tien yhteydessä.

Esimiehet tekevät ennalta ehkäisevää työtä mm. kehittämiskeskustelujen yhtey-dessä sekä päivittäisessä kanssakäymi-sessä alaistensa kanssa. Esimiehen oma suhtautuminen ja asenne päihdeasioihin vaikuttavat työpaikan päihdeilmastoon ja -kulttuuriin. Esimies jakaa työyhteisölle tietoa yhteisistä menettelytavoista ja peli-säännöistä ja muokkaa työilmapiiriä vas-tuuntuntoisemmaksi päihdeasioiden suh-teen.

Työsuojelun yhteistoiminta edellyttää, että työnantaja ja työntekijät yhdessä toteuttavat kartoituksen huumeiden ja muiden päihteiden käytöstä osana riski-enarviointia. Tässä yhteydessä listataan ne tehtävät, joissa työntekijän päihteiden käyttö voi aiheuttaa vaaratilanteen työnte-kijälle itselleen, työtoverille, asiakkaalle, ulkopuoliselle henkilölle tai yleiselle tur-vallisuudelle.

KoulutusPäihdetietoisuuden lisääminen tukee omaehtoista päihteidenkäytön hallintaa ja parantaa työyhteisön kykyä käsitellä päihdeasioita. Koulutuksen tavoitteena on rakentaa tervettä työyhteisöä, joka ennalta ehkäisee ja hoitaa aktiivisesti työyhteisössä syntyviä ongelmia. Koulu-tuksessa käsitellään suhtautumista päih-teisiin työelämässä ja kerrotaan työpaikan päihdeohjelmasta. Esimiehiä ja työyhtei-söjä koulutetaan myös tunnistamaan päihdeongelma työpaikalla sekä puuttu-maan niihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Koulutuksen tavoitteet• Yhteisötason asennemuutoksen aikaan

saaminen siten, että päihteiden käyttö ja siihen liittyvät ongelmat tunnistetaan jo varhaisvaiheessa ja mielletään hoi-dettavissa olevana sairautena, josta puhuminen ja siihen puuttuminen on työtoverin auttamista.

• Yksilötason tietoisuuden lisääminen suhteessa sekä omaan päihteiden käyt-töön että työtoverista välittämiseen.

• Puheeksiotto- ja hoitoonohjausval-miuksien kouluttaminen johdolle ja esimiehille sekä avainhenkilöstölle (luottamus- ja työsuojeluhenkilöstö).

• Yhteisten pelisääntöjen ja toimintaoh-jeiden ts. päihdeohjelman esittelemi-nen ja ohjelmaan sitouttaminen.

• Varhainen puuttuminen päihdeongel-miin ja hoitoon ohjaaminen päihdeoh-jelman mukaan.

Havahduttamiskoulutus työyhteisöille• Havahduttaminen on tietoiskutyyppi-

nen 2–3 tunnin koulutustilanne, jossa mm. pohditaan omaa sekä työtoverien suhdetta päihteisiin. Koulutus auttaa tunnistamaan varhaisoireet, poistaa häpeää ja syyllisyyttä sekä rohkaisee avoimeen keskusteluun ja puheeksiot-toon.

• Kohderyhmänä esimiehet, avainhenki-löt ja koko henkilöstö.

Puheeksiottovalmennus • Koulutuksessa valmennetaan päihde-

ongelman varhaiseen tunnistamiseen ja harjoitellaan puheeksiottoa. Päihdeoh-jelman soveltaminen, hoitoonohjaus ja toipumisen tukeminen ovat myös osa valmennusta.

• Kohderyhmänä yrityksen johto, esimie-het ja avainhenkilöt havahduttamiskou-lutuksen jatkoksi.


Päihteiden ongelmakäytön tunnistaminen ja varhainen puuttuminen

Työpaikalla yksilön päihdeongelma ei ole yksityinen asia. Se voi näkyä mm. lyhyinä, usein toistuvina sairauspoissa-oloina, myöhästymisinä, luvattomina pois-saoloina, työvuorojen yllättävinä vaihta-misina, työtehon heikkenemisenä tai sen epätasaisuutena, virhesuorituksina ja/tai lisääntyneinä tapaturmina.

Päihteiden väärinkäyttö näkyy usein yksilön • ulkoisen olemuksen muutoksina• luonteen ja käytöksen muutoksina:

hermostuneisuutena, riidanhaluisuu-tena, hyökkäävyytenä, selittelynä, valehteluna

• väsymyksenä, ylivilkkautena, alakuloi-suutena, masentuneisuutena

• suorituskyvyn heikkenemisenä, työte-hon heikkenemisenä

• työtehtävien laiminlyöntinä• eristäytymisenä työyhteisöstä• ongelmien kieltämisenä.

Töihin tullaan krapulassa, jälkihumalassa tai päihtyneenä:• alkoholin haju• huonovointisuus• hikoilu• tärinä • päihteiden nauttiminen salaa työpai-

kalla työaikana.

Usein sekä päihteiden käyttäjä että työyh-teisö pyrkivät salaamaan ongelman. Mitä varhaisemmin päihdeongelma havaitaan ja hoidetaan, sitä vähäisemmät ovat yleensä sen aiheuttamat haitat niin yksi-lölle kuin työyhteisöllekin.

Puheeksiotto Puheeksiotolla tarkoitetaan ensimmäistä mahdollisimman varhaista puuttumista päihdeongelmaan. Se koskee henkilöä, jolle on syntynyt tai mahdollisesti synty-mässä päihteiden liikakäytöstä sosiaali-nen tai terveydellinen ongelma.

Puheeksiotto päihdeongelmaisen kanssa voi tapahtua kenen tahansa aloit-teesta, esimerkiksi työtoverin, esimiehen tai työterveyshuollon. Puheeksiottotilan-teeseen esimiehen kanssa asianomainen henkilö voi pyytää mukaansa luottamus-henkilön tai työsuojeluvaltuutetun. Kes-kustelusta on hyvä tehdä kirjallinen muis-tio.

Keskustelun perusteella arvioidaan hoi-don tarve. Jos keskustelussa ilmenee tarve hoitoon, esimies ohjaa henkilön työ-terveyshuoltoon hoidon suunnittelua var-ten.

Mikäli hoidon tarvetta ei ole, esimies ja työntekijä sopivat seurantakeskustelusta 2–3 kk:n kuluttua. Tämä kirjataan myös muistioon.

Jos seurantakeskustelun perusteella ei päihdeongelmaa todeta, asia on siltä osin loppuun käsitelty. Jos päihdeongelma ilmenee uudestaan, esim. vuoden kulu-essa puheeksiotosta, pidetään hoitoonoh-jausneuvottelu.


Korjaava toiminta

Oma-aloitteinen hoitoon hakeutuminenHenkilö, jolle on kehittymässä tai kehitty-nyt ongelma päihteiden väärinkäytöstä, voi hakeutua oma-aloitteisesti työterveys-hoitajan tai työterveyslääkärin puoleen. Hoitoa halutessaan henkilö voi myös itse hakeutua suoraan päihdehoitoa antavan erikoisyksikön puoleen. Omaehtoinen ongelman tunnistaminen ja hoitoon hakeutuminen parantavat yleensä hoito-tuloksia. Kun päihdeongelmainen hakeu-tuu itse hoitoon, asia on luottamukselli-nen henkilön niin halutessa.

Työtoverin ja luottamushenkilön tulee rohkaista päihdeongelmaista varhaisessa vaiheessa hoitoon hakeutumisessa ja ohjata hänet työterveyshuoltoon. Työyh-teisössä tulee tuntea vastuuta työtove-reista. Hoidon jälkeinen seuranta voidaan sopia työterveyshuollon tehtäväksi.

HoitoonohjausHoitoonohjausmenettelyn tavoitteena on rohkaista työyhteisöä puuttumaan havait-semaansa päihdeongelmaan riittävän ajoissa, jotta sen seurauksia voidaan lie-ventää. Vastuu hoitoonohjauksesta kuu-luu ensisijaisesti työnantajalle ja sitä kautta lähimmälle esimiehelle. Työter-veyshuolto on mukana hoidon tarpeen ja tarvittavien tukitoimien arvioimisessa. Hoitoonohjauksessa kaikkia työntekijöitä kohdellaan samalla tavalla heidän työteh-tävästään tai asemastaan riippumatta.

Miten ohjata hoitoon – hoitoon-ohjausneuvotteluEllei puheeksiotto ole ollut riittävä toi-menpide, pidetään hoitoonohjausneuvot-telu, jossa ovat läsnä asianosaisen ja toi-mivaltaisen esimiehen lisäksi työterveys-hoitaja ja tarvittaessa työterveyslääkäri sekä työsuojeluvaltuutettu tai luottamus-henkilö.

Neuvottelussa käsitellään asianomaisen päihdeongelmaa ja sovitaan kuntoutustoi-menpiteistä sekä tehdään kirjallinen kun-toutussopimus. Asianomainen ja työter-veyshoitaja ja/tai tarvittaessa työterveys-lääkäri tekevät kuntoutussuunnitelman, josta ilmenevät hoito- ja seuranta-ajat ja hoitopaikka.

Hoidettavan on todistettava käyvänsä säännöllisesti hoitopaikassa ja toimitet-tava esimiehelle tietoja hoidon edistymi-sestä niiltä osin kuin ne liittyvät työjärjes-telyihin. Työterveyshuollon edustaja toi-mii yhdyshenkilönä hoitopaikan ja työnantajan välillä. Usein työntekijä käy lisäksi työkyvyn seurannassa omassa työ-terveyshuollossa.

Asianomaisen noudattaessa hoitosuun-nitelmaa, ja mikäli päihteiden käyttöä tai ongelmakäyttäytymistä ei esiinny sovitun määräajan puitteissa, voidaan ongelma katsoa työpaikan taholta selvitetyksi. Hoi-don loputtua pidetään loppupalaveri, jossa sovitaan mahdollisesta jatkoseuran-nasta työterveyshuollossa.

Mikäli päihdeongelmainen kieltäytyy hoitoonohjauksesta, esimies voi antaa asianomaiselle kirjallisen varoituksen tai ryhtyä työsuhteen purkumenettelyyn.

Päihdeongelman toistuessaMikäli päihdetapaus toistuu hoidon tai varoituksen jälkeen tai henkilö jättää työ-velvoitteensa päihteiden takia täyttämättä, voidaan työsuhde purkaa. On kuitenkin muistettava, että päihdekuntoutuksessa ns. ”retkahdukset” ovat tavallisia eivätkä välttämättä merkki kuntoutuksen epäon-nistumisesta. Näin ollen jokaisen päihde-kuntoutujan tilanne tulisi arvioida yksilöl-lisesti ennen toimenpiteisiin ryhtymistä.


Kuntoutus ja hoito erikoisyksiköissä

Kuntoutus ja hoito järjestetään ongelman vakavuuden ja luonteen mukaan joko avo- tai laitoskuntoutuksena. Paikalliset olosuhteet ja hoitopaikkojen tarjonta vai-kuttavat myös hoitopaikan valintaan.

Hoito pyritään toteuttamaan ensisijai-sesti avohoitona työssäkäynnin ohella.

Hoitoonohjauksen yhteydessä työpai-kalla sovitaan mahdollisista työajan ja työn järjestelyistä sekä tietojen saannista työnantajalle hoidon ja kuntoutuksen edistymisestä suunnitellulla tavalla.

Hoitoonohjauksessa tehdään hoito-suunnitelma esim. 24 kuukaudeksi, joka sisältää hoidon erikoisyksikössä sekä jatkoseurannan työterveyshuollossa ja hoitosopimuksen.

Laitoshoito (katkaisu- ja kuntoutus-hoito) kestää yleensä 1–6 viikkoa. Hoito toteutetaan moniammatillisen hoitoryh-män toimesta. Laitoshoito on tarkoitettu henkilöille, joille avohoidon palvelut eivät riitä. Laitoshoidossa oleva on oikeutettu sairauspäivärahaan, mikäli lääkäri arvioi hoidettavan työkyvyttömäksi. Vaihtoehtoi-sesti voidaan hakea kuntoutusrahaa.

Katkaisuhoitoa voidaan myös antaa avohoitona. Avohoito on yleensä A-klini-kalla annettua tukihoitoa päihdetera-peutin, päihdelääkärin tai psykologin vastaanotolla.

Päihdehoitomuodot1. Avohoito2. Katkaisuhoito3. Laitoshoito

Seuranta ja jatkohoitoPäihderiippuvuussairauden vakavuus ja sairauden uusiutumisen mahdollisuus edellyttävät pitkäkestoista toipumisohjel-maa. Seurantaa tekevät sekä esimies että työterveyshuolto hoitosopimuksen ja -suunnitelman mukaisesti. Seurannan

kesto on esim. 24 kuukautta, ja sen tar-koituksena on tukea hoitoon ohjattua.

Mikäli päihdeongelma ts. sairaus uusiu-tuu, on hoitoon ohjanneella esimiehellä mahdollisuus harkita uusintahoitoon ohjaamista. Uusintahoidosta kieltäytymi-nen voidaan katsoa työsuhteen päättämis-perusteeksi.

Luottamuksellisuus

Kaikkia päihdeongelmia koskevia tietoja ja asiakirjoja käsitellään samalla tavalla kuin muitakin luottamuk-sellisia terveystietoja. Kukaan päihdeon-gelman käsittelyssä ja hoitoonohjauksessa mukana oleva henkilö ei saa ilman asian-omaisen lupaa antaa tietoja asiasta muille kuin niille, jotka osallistuvat ongelmaisen tukemiseen ja hoitamiseen. Luottamuksel-lisuuden varjolla ei kuitenkaan tule estää päihdeongelman avointa käsittelyä työyh-teisön ongelmana.

Toimeentuloturva

Työpaikoilla on hyvä sopia hoito- ja kun-toutusajan palkanmaksun periaatteista. Hoito toteutetaan usein avohoitona, jol-loin päihdeongelmainen käy hoidossa työssäkäynnin ohella. Avohoidon osalta tulisi sopia siitä, voiko hoito tapahtua osittain tai jopa kokonaan työaikana.

Laitoshoidon osalta useilla työpaikoilla on esim. sovittu niin, että kun työntekijä on vapaaehtoisesti hakeutunut laitoshoi-toon, hoidosta on etukäteen sovittu työn-antajan kanssa ja hoito perustuu lääkärin todistukseen, sovelletaan työpaikalla nou-datettavia sairaus- ja/tai kuntoutusajan palkkaa koskevia määräyksiä.

Kuntoutushoidon ajalta henkilö voi saada Kelan kuntoutusrahaa. Kuntoutus-rahan saaminen edellyttää kuntoutuksen myöntäjän kuntoutuspäätöstä. Kuntou-tusta voi hakea joko päihdehuoltolain, kansanterveyslain tai työterveyshuoltolain


nojalla. Kuntoutuksen myöntäjinä ovat pääosin kunnat ja Kansaneläkelaitos. Myös työnantaja voi halutessaan kustan-taa työntekijöilleen päihdekuntoutusta osana työterveyshuoltoa.

Kuntoutusrahan tarkoituksena on tur-vata kuntoutujan toimeentulo siltä ajalta, jonka hän osallistuu joko Kansaneläkelai-toksen, julkisen terveydenhuollon tai työ-terveyshuollon järjestämään kuntoutuk-seen. Myös itse kuntoutuksensa maksa-ville voidaan tietyissä tilanteissa maksaa kuntoutusrahaa.

Puuttuminen ongelmatilanteissa

Päihtyneenä työpaikallaEsimiehen tulee poistaa päihtynyt tai päihteitä nauttiva henkilö välittömästi työpaikalta päihtyneen oman, työyhteisön ja asiakkaiden turvallisuuden vuoksi. Kun työtoveri havaitsee päihtymyksen tai päihteiden nauttimisen, tulee hänen ilmoittaa asiasta välittömästi esimie-helle. Päihtymisen toteamiseksi riittää yleensä aistinvarainen havainto.

Puhalluttaminen työpaikallaPuhallustesti työpaikalla on tapa varmis-taa, että työntekijät ovat työkykyisiä. Työ-kyky voi olla alentunut lukuisista muista-kin syistä, jotka vaativat toimenpiteitä tai tukea. Jos ulkoiset merkit viittaavat sii-hen, että kyseessä saattaa olla päihtymys, työntekijä voi puhaltamalla osoittaa, ettei kyseessä ole päihtymys.

Päihtymys työpaikalla voi muun ohella vaarantaa työturvallisuuden tai asiakastur-vallisuuden, joten esimiehellä on velvolli-suus varmistaa, että riskiä ei tässä suh-teessa ole. Vastuunsa puitteissa esimiehellä on oikeus selvittää asia ja toteuttaa tarvit-tavat toimenpiteet riskin poistamiseksi.

Puhallustestin voi tehdä terveydenhuol-lon ammattihenkilö tai työpaikalla alko-metrin käyttöön koulutettu, kyseiseen tehtävään nimetty henkilö. Työpaikoilla käytettävien alkometrien tulee olla ammat-tikäyttöön tarkoitettuja ja ne tulee huoltaa ja kalibroida säännöllisesti. Monilla työpai-koilla tehdään vuoro- ja viikonlopputyötä, jolloin menettelytavat ohjeistetaan myös niiden ajankohtien osalta.

Epäillessään päihtymystilaa, esimies voi pyytää työntekijää puhaltamaan alko-metriin, mielellään todistajan läsnä ollessa. Jos työntekijä kieltäytyy puhalta-misesta, päihtymystila joudutaan arvioi-maan aistinvaraisesti. Tarvittaessa työ keskeytetään sen päivän osalta.

Puhallustestistä kieltäytymistä ei voida pitää päihtymyksen myöntämisenä. Työn-tekijä voi halutessaan pyytää myös henki-löstön edustajan paikalle. Myös työntekijä voi tehdä aloitteen testin tekemiseksi.

Eräissä tilanteissa työn tekeminen alko-holin vaikutuksen alaisena voi sellaise-naan olla rikos. Esimerkiksi kuljetusalalla työskentelevä saattaa syyllistyä rattijuopu-mukseen. Tällöin poliisi osallistuu päihty-myksen selvittämiseen ja voi velvoittaa puhallustestiin.

Edellä kuvattujen tapahtumien jälkeen esimiehen tulee järjestää viipymättä neu-vottelu työntekijän kanssa ja edetä päih-deohjelman puheeksiotto-ohjeiden mukaan, jotka on kuvattu tarkemmin sivuilla 14–16.


Puhalluttaminen työterveyshuollossaPäihtymysepäilyn herättyä työntekijä voi-daan ohjata välittömästi omalle työterve-ysasemalle työkyvyn selvittämistä varten. Suositeltavaa on, että joku lähtee varmis-tamaan, että käynti sujuu asianmukaisesti. Työterveysasemalla käynti voi olla tar-peen muutoinkin, mikäli terveydentilan ja työkyvyn heikkeneminen muusta syystä sitä edellyttää.

Työterveyshenkilöstö voi käyttää puhalluttamista myös osana terveydenti-lan tutkimusta yhteisymmärryksessä työn-tekijän kanssa. Samalla arvioidaan työky-kyisyys. Mikäli potilas on työkyvytön ja poissaolo tarpeellinen, arvioidaan, onko kyseessä päihteiden käytöstä vai sairau-desta aiheutuva työkyvyttömyys. Työky-vystä annetaan lausunto: sopiva/ tietyin rajoituksin/ ei sopiva terveytensä puo-lesta kyseiseen tehtävään.

Ohjeita puuttumistilanteisiin

Jokaisella on vastuu omasta päihdekäyt-täytymisestään, ja jokaisen tulee arvioida omaa päihteiden käyttöään rehellisesti. Kun itse toteaa, että omalle päihteiden käytölle olisi hyvä tehdä jotakin, on yleensä vielä voimia itsensä auttamiseen. Tukea käytön vähentämiseen ja uuden elämäntavan opettelemiseen voi hakea mm. työterveyshuollosta. Työterveyshuol-losta saa tietoa hoitoon hakeutumisesta sekä aineistoa päihdehaittojen ja ongel-mien ehkäisyyn. Omakohtainen ongel-man havaitseminen ja hoitoon hakeutu-minen antavat mahdollisuudet hyvään hoitotulokseen.

Omaehtoinen hoitoon hakeutuminen on yksinomaan työterveyshuollon ja asi-anosaisen välinen asia. Se ei myöskään vaikuta työsuhteen ehtoihin.

Ohjeita työtoverille Päihdeongelmaisen työtoverin auttami-sessa on tärkeää välitön puuttuminen; odottamisesta on vain haittaa. Peittelemi-nen ja suojeleminen ovat vääränlaista hienotunteisuutta. Kun on herännyt epäi-lys, että työtoverilla on päihdeongelma, on asia syytä ottaa heti puheeksi hänen kanssaan. Ongelmasta voi myös kertoa henkilön esimiehelle - vaikka se tuntuu-kin vaikealta. Myös jonkun toisen, esimer-kiksi luottamusmiehen, työsuojeluvaltuu-tetun tai työtoverin, kanssa voi keskus-tella ja neuvotella tavasta käsitellä asiaa ja saada ongelmainen hakeutumaan hoi-toon. Luottamuksellista tukea saa myös työterveyshuollosta.

Ohjeita esimiehilleEsimies ottaa päihteiden käytön puheeksi jo perehdytyksessä ja kertoo työpaikan päihdeohjelmasta.

Päihteiden käytön varhaisoireet ovat havaittavissa jo ennen kuin liiallinen päihteiden käyttö paljastuu niiden takaa. Tarkkaavainen esimies huomaa muutok-set alaisensa käytöksessä ja aistii, kun työyhteisössä kaikki ei ole hyvin.

Joskus myös päihdeongelmaisen lähei-set ottavat yhteyttä asiassa.Työnjohtaja tai esimies ei hoida vaan ottaa asian esille. Puheeksiottotilanteesta on hyvä tehdä kirjallinen muistio. Varsi-nainen hoitoonohjaus tapahtuu työpai-kalla yhteistyössä esimiehen, luottamus-henkilön ja työterveyshuollon kanssa. Sopimus hoitoon hakeutumisesta ja sitou-tumisesta tehdään myös kirjallisena. Päih-deongelmainen ohjataan hoitoon päihde-asioihin erikoistuneeseen yksikköön. Työ-paikalla on hyvä sopia siitä, kenellä on oikeus tai velvollisuus puuttua asiaan esimiehen ollessa poissa.


Ohjeita luottamushenkilölle tai työsuojeluhenkilöstölleHenkilöllä, joka toimii luottamushenki-lönä, työsuojeluvaltuutettuna tai -asiamie-henä, on tehtävänsä ja koulutuksensa ansiosta valmiutta ja tietoutta ymmärtää ja tarttua ongelmaan ripeästi. Tukea ja ohjausta saa myös työterveyshuollosta.

Käytännön ohjeita• Hanki tietoa päihteistä ja päihderiippu-

vuudesta.• Kysy: haluaako henkilö irti päihteistä?• Anna päihdeongelmaisen ottaa vastuu

tekemisistään. • Lopeta ”väärä” ymmärtäminen. Tehtä-

väsi ei ole pohtia syitä toisen juomi-seen.

• Lopeta vääränlainen auttaminen. Älä yritä enää ”pelastaa” päihdeongel-maista.

• Lopeta itsesi syyttely. Vika ei ole sinussa.

• Älä lähde mukaan selittelyyn!• Et hoida!

Työterveyshuollon vastuut ja velvollisuudet

Työterveyshuollon perustehtävä on ylläpi-tää ja edistää terveyttä ja työkykyä sekä ennakoida riskejä – myös päihdeasioissa. Työterveyshuolto toimii päihdeasioissakin riippumattomana ja puolueettomana asi-antuntijana.

Työterveyshuolto voi toimia omalla tahollaan aktiivisesti opastamalla työnte-kijöitä alkoholin haitattomaan käyttöön ja ohjaamalla huumeettomaan elämään ter-veystarkastusten ja muun työkykyä kehit-tävän toiminnan yhteydessä. Alkoholin suurkulutuksen ja ongelmakäytön suh-teen voidaan tehdä nk. mini-interventio. Tämä on lyhytneuvontaa, joka on todettu tehokkaaksi terveystarkastusten ja vas-taanottotyön yhteydessä.

Päihdeongelman varhainen tunnistami-nen sekä päihdeongelmaisen hoitoonoh-jaus ja hoidon toteutumisen seuranta kuuluvat työterveyshuollon tehtäviin. Työterveyshuolto on mukana päihdeon-gelmaisen hoidon tarpeen ja työpaikalla tarvittavien tukitoimien arvioimisessa.

Työterveyshuolto toimii koordinaattorina työpaikan ja hoitopaikan välilläTyöterveyshuolto voi kompetenssinsa mukaan osallistua myös riippuvaisten ihmisten hoitoon ja kuntoutukseen. Työ-terveyshuollon rooli päihdeasioissa on kuitenkin yleensä hoitoon ohjaava, ei hoitava. Varsinainen hoito tapahtuu pää-asiallisesti päihdeongelmiin erikoistu-neissa hoitopaikoissa, joiden kanssa työ-terveyshuolto toimii yhteistyössä ja yhte-yshenkilönä.

Esimiehen tulee informoida työterveys-huoltoa päihdeongelmien näkymisestä työpaikalla sekä mahdollisen päihdeon-gelmaisen työssä selviytymisestä. Työter-veyshuolto informoi edelleen hoitopaik-kaa. Jos hoito keskeytyy tai jos ongelmia ilmenee, hoitopaikka on yhteydessä työ-terveyshuoltoon, ja työteveyshuolto ker-too tilanteesta edelleen esimiehelle.

Työterveyshuollon salassapitovelvollisuus päihdeongelmissaSalassapitovelvollisuus rajaa työterveys-huollon mahdollisuudet ainoastaan hen-kilön ohjaukseen ja neuvontaan, ellei tämä anna lupaa ottaa yhteyttä esimie-heen.

Vaitiolovelvollisuuden purku tehdään henkilön luvalla hoitoonohjaustapauk-sissa.

Omaehtoisessa hoitoon hakeutumi-sessa luottamuksellisuus ja salassapito ovat itsestäänselvyys.


Mini-interventio työterveyshuollossaMini-interventiolla (lyhytneuvonta) tarkoi-tetaan työterveyshuollon menetelmää puuttua alkoholin riskikäytön varhaisto-teamiseen työterveyshuollon asiakaskon-takteissa mm. terveystarkastuksien ja sai-raanhoitokäyntien yhteydessä.

Mini-intervention avulla pyritään vai-kuttamaan työntekijän liialliseen alkoho-linkäyttöön jo varhaisvaiheessa. Työter-veyshuollossa selvitetään asiakkaan alko-holin käyttöä ja kulutusta.

Riskikäytön varhais- toteamisen ohella potilaalle• tiedotetaan alkoholin käyttöön liitty-

vistä haitoista• motivoidaan asiakasta kulutustottumus-

ten muuttamiseksi• pyritään henkilökohtaiseen vähentä-

mis- tai lopettamistavoitteeseen• annetaan suulliset ja kirjalliset ohjeet

tavoitteen saavuttamiseksi sekä sovi-taan muutamasta kontrollikäynnistä.

Tuen ja oikeanlaisen tiedon saanti edistää henkilön motivaatiota muutokseen, käyn-nistää pohdintaa ja auttaa päätöksessä vähentää alkoholin käyttöä tai tarvittaessa pidättäytyä alkoholista kokonaan.

Mini-intervention perusperiaatteet Tavoitteena on havahduttaa päihteiden käyttäjä tiedostamaan ongelmansa ja hakeutumaan hoitoon oma-aloitteisesti ennen vaikean riippuvuuden ja palautu-mattomien haittojen ilmenemistä.

Mini-interventio voi lyhimmillään sisäl-tää vain yhden käynnin, jossa potilaalle annetaan myös kirjallista tietoa alkoholin haitoista sekä käytön vähentämisen hyö-dyistä ja keinoista.

Kohtuukäyttö on tavoitteena tavalli-sempi kuin absolutismi. Voidaan suosi-tella esimerkiksi pidättäytymistä alkoho-lista kuukaudeksi.

Varsinainen mini-interventio-ohjelma koostuu kolmesta käynnistä työterveys-huollon vastaanotolla. Tarvittaessa käyn-tejä voi olla enemmänkin.

Mini-interventioon osallistuvat seulo-taan terveystarkastuksiin tulevista tai niistä työterveyshuollon vastaanotolle hakeutuneista potilaista, joiden kohdalla tulee esiin huoli omasta alkoholinkäy-töstä tai muita alkoholin suurkulutukseen viittaavia oireita.

Mini-interventiotoiminnan malliohjelman kulku muodostuu kolmesta käynnistä:• Ensimmäisellä käynnillä työntekijän

alkoholinkäyttö otetaan puheeksi. Niille työterveyshuollon määräaikais- tai ikäryhmätarkastuksiin tuleville, joilla haastattelun perusteella todetaan alkoholin suurkulutusta tai ongelmia alkoholin käytön suhteen, jaetaan AUDIT-kyselylomake. Tarvittaessa lomaketta käytetään myös muiden käyntien yhteydessä. Lomake täytetään ja palautetaan välittömästi käynnin aikana. Jos AUDIT-pisteet ovat miehillä vähintään 10 ja naisilla vähintään 8, asiakas ohjataan laboratorio-tutkimuk-siin (esim: GT, ASAT, ALAT, CDT, MCV) ja hänelle varataan aika toiselle käyn-nille. Mikäli AUDIT-pisteet ovat 20 tai yli, voidaan asianosainen ohjata tarvit-taessa päihdepalveluihin tai seuran-taan.

• Toisella käynnillä selvitetään erityisesti alkoholinkäyttö, elämäntilanne jne. Käydään läpi laboratoriotulokset sekä todetaan mahdollinen alkoholin suur-kulutus. Tutkittavalle annetaan tietoja alkoholista ja keskustellaan alkoholin-käytön vähentämisestä tai lopettami-sesta. Tällöin voidaan esimerkiksi sopia realistinen viikkokulutuksen tavoite. Asiakkaalle annetaan kirjallista aineis-toa, mm. juomapäiväkirja. Tutkittavalle annetaan lähete laboratoriokontrolliin.


Asiakasta kuunnellaan, rohkaistaan ja tuetaan.

• Kolmannella käynnillä, noin kuukau-den kuluttua edellisestä, tarkistetaan laboratoriokontrollitutkimuksen tulok-set ja annetaan palautetta. Tarkastetaan juomapäiväkirja ja keskustellaan tulok-sesta. Suunnitellaan yhdessä tarvitta-essa uusi viikkokulutuksen tavoite ja sovitaan seurannasta ja kontrolleista.

Asiakkaalle tarjotaan mahdollisuutta puhua kokemuksistaan ja elämäntilan-teestaan kaikilla käyntikerroilla. Erityisen tärkeitä ovat viimeisen vuoden aikana tapahtuneet muutokset ja kriisit.

Huumetestaus

Huumetestaus on lisääntynyt vuosi vuo-delta suomalaisissa yrityksissä ja organi-saatioissa. Arvioiden mukaan yli puolet suurista yrityksistä tekee huumetestejä, joista kolmasosa tehdään kaikille uusille työntekijöille. Arviot testien vuosittaisesta määrästä vaihtelevat 75000 – 100 000 välillä. Muutama prosentti testeistä antaa positiivisen tuloksen.

Huumetestausta harkitenLaki yksityisyydensuojasta työelämässä säätelee testausta ja siihen liittyviä menet-telytapoja. Testaaminen ei ole mahdollista kaikilla työpaikoilla ja kaikissa tehtävissä. Lain mukaan testaaminen on mahdollista sellaisissa työtehtävissä, jotka edellyttävät tarkkuutta, luotettavuutta, itsenäistä har-kintakykyä tai hyvää reagointikykyä. Työnantaja voi pyrkiä testillä suojaamaan seuraavia intressejä: henki ja terveys, työ-, liikenne-, tietoja valtionturvallisuus, ympäristö, liikenne- ja ammattisalaisuudet tai työnantajan omaisuus. Testaaminen edellyttää, että työpaikalla on työterveyshuoltolaissa määritelty päihdeohjelma.

Testaukseen liittyvien rajoitteiden tie-dostaminen ja pohtiminen tulisi tehdä jo ennen testauksen käyttöönottoa. Osa huumausaineista voi jäädä huomaamatta kapea-alaisen seulonnan takia, eikä tes-teissä huijaaminenkaan ole mitenkään mahdotonta. Todennäköisimmin testillä löydetään kannabiksen satunnaiskäyttäjiä, sillä kannabis on yleisin ja pisimpään testeissä näkyvä huume.

Työhöntulovaiheessa suoritettu testi ei erota työ- ja vapaa-ajankäyttöä. Kehitteillä olevilla sylkitesteillä voitaneen jo lähivuo-sina selvittää paremmin hiljattaista huu-meidenkäyttöä. Nykyisiä yleisimmin virt-sasta tehtäviä testejä voitaisiin verrata lähinnä siihen, että työtekijöiden maksa-arvojen tutkimisella pyrittäisiin selvittä-mään, ovatko he alkoholin vaikutuksen alaisena töissä.

Testin tärkein anti on viestittää työnte-kijöille tai -hakijoille, että huumeiden käyttöön ja päihtyneenä työskentelyyn suhtaudutaan työntekijänsä testaavassa yrityksessä vakavasti. Ainakin yhden yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan huumetestaus voi vähentää näin myös alkoholin käyttöä työaikana. Ennen testa-uksen käyttöönottoa on syytä keskustella sille asetettavista tavoitteista. Työpaikasta ei saada huumeetonta vain testaamalla, mutta erilaisia riskejä voidaan toki pyrkiä vähentämään.

Huumetesti toimii työhönottovaihetta paremmin niissä tilanteissa, joissa epäil-lään huumeiden käyttöä mutta keskuste-lut eivät tunnu johtavan mihinkään rat-kaisuun. Huumeeton työpaikka on kaik-kien etu, joten yhteisten ratkaisumallien löytäminen työantajan ja työntekijöiden välillä ei yleensä ole kovin vaikeaa. Toi-meen on vain tartuttava.

Työpaikan huumetestit Työpaikan huumetestien lähtökohtana on varmistaa turvallisuuden ja työntekijöiden hyvinvointi sekä ennalta ehkäistä päihde-


ongelmia. Tavoitteena on huumeeton työpaikka.

Huumausaineen käyttäjällä tarkoitetaan sellaista henkilöä, joka käyttää huumaus-ainesäädöksissä mainittuja aineita muussa kuin lääkinnällisessä tarkoituksessa taval-lisesti virkistyäkseen, rentoutuakseen, päihtyäkseen tai lievittääkseen vieroitus-oireita.

Huumausaineiden käytöstä työnteki-jälle aiheutuu psyykkisen ja fyysisen ter-veydentilan muutoksia, kuten hidastu-nutta reaktionopeutta, alentunutta vireys-tilaa ja työmotivaatiota, muistikatkoja, persoonallisuuden muutoksia tai psyykki-siä sairauksia.

Alentunut työ- ja toimintakyky aiheut-taa työssä työturvallisuuden vaarantu-mista, poissaoloja sekä työtehtävien lai-minlyöntiä ja työilmapiiriongelmia. Lisäksi huumeiden käyttö aiheuttaa sosi-aalisia ongelmia etenkin perheoloissa sekä taloudellisia vaikeuksia. Käytön rahoittamisen tarve voi aiheuttaa riskin rikolliseen toimintaan ja ympäristöön kohdistuvaa huumeiden myyntiä.

Huumetestejä voidaan tehdä joko terveys- tai muista syistä:• työhönoton yhteydessä työhön valitulle • tietyissä ammateissa työskenteleville,

myös työsuhteen aikana • työsuhteen aikana mahdollisen päih-

teidenkäytön selvittämiseksi tai kun testin tekeminen muutoin on perustel-tua huumeiden käyttöä epäiltäessä.

Testaus työhön tullessa Työantaja voi niin halutessaan vaatia teh-tävään valitulta työnhakijalta huumetestiä lainsäädännön sallimissa puitteissa.

Huumetestejä voidaan lain mukaan tehdä työhön tullessa seuraavissa tapauksissa:

1.yrityksen nimeämissä tietyissä työtehtä-vissä, jotka edellyttävät

• tarkkuutta• luotettavuutta• itsenäistä harkintakykyä • hyvää reagointikykyä

2. jos työtehtävissä toimiminen huumei-den vaikutuksen alaisena tai huumeriip-puvaisena voi vaarantaa• henkeä, terveyttä tai työturvallisuutta• liikenneturvallisuutta • tietoturvallisuutta• liike- ja ammattisalaisuutta tai se voi

lisätä merkittävien ympäristövahinko-jen riskiä tai aiheuttaa työnantajalle taloudellista vahinkoa.

Huumetestaukseen osallistuminen vaadi-taan em. tehtäviin tullessa vain sellaiselta tehtävään valitulta henkilöltä, jonka työ-sopimus tehdään ehdollisena, kunnes testitulos on käytettävissä.

Testaus työsuhteen aikanaTyönantaja voi velvoittaa työntekijän menemään huumetestiin mahdollisen päihteidenkäytön selvittämiseksi:• jos työnantajalla on perusteltu aihe

epäillä, että työntekijä on huumausai-neiden vaikutuksen alaisena työssä

• jos työnantajalla on perusteltu aihe epäillä, että työntekijällä on riippuvuus huumeista ja työntekijä toimii sellai-sissa tehtävissä, jotka vaativat mm. eri-tyistä tarkkuutta ja luotettavuutta, tai mikäli laissa mainitut intressit vaaran-tuvat vakavasti.

Terveyssyistä tehtävät testitTestit, jotka tehdään työterveyshuollossa normaalin terveyden- tai sairaanhoidon yhteydessä, liittyvät sairauksien tunnista-miseen tai terveyden edistämiseen ja ovat siten osa työhönsopivuus- ja työkykyar-viota. Annettavassa lausunnossa otetaan kantaa työntekijän sopivuuteen toimia tietyssä tehtävässä.


Testit, jotka tehdään muilla perusteilla kuin työkyvyn arvioimiseksi, eivät ole osa työterveyshuollon toimintaa. Työnantaja toimii näissä testiin lähettäjänä.

Työnantajan näin pyytäessä työterveys-huolto voi toteuttaa testit muuna kuin työterveyshuollon toimintana.

Mitkään huumetestit eivät ole työter-veyshuollon kustannuksiin kuuluvia eivätkä oikeuta Kelan työterveyshuollon korvaukseen, vaan työnantaja maksaa kulut kokonaisuudessaan.

Huumetestien hinta vaihtelee määrityk-sen laajuuden mukaan.

Testiin osallistuminen on työntekijälle vapaaehtoista. Tietyissä lain määräämissä tapauksissa työnantajalla on kuitenkin oikeus vaatia huumetestausta, jolloin tes-tistä kieltäytyminen saattaa johtaa toimen-piteisiin. Huumetestauksessa tulee myös muistaa, että negatiivinen tulos ei sulje pois huumeidenkäyttöä (esim. eri ainei-den puoliintumisaika / milloin aine otettu) eikä positiivinen tulos aina tar-koita huumeiden käyttöä (esim. tietyt lääkkeet saattavat antaa positiivisen tuloksen).

Työpaikan päihdeohjelmaan on hyvä kirjata menettelytavat huumetestauksien osalta, ts. kuka vastaa tai ketkä vastaavat käytännön toimista, kenelle testitulokset toimitetaan ja kuka toimittaa sekä miten toimitaan silloin, kun työnhakijan/työnte-kijän huumetestitulos on positiivinen.

Päihteitä koskeva lainsäädäntö

Päihdeasioiden hoitoa työelämässä ohjaa-vat useat lait ja suositukset. Työmarkkina-järjestöjen sopimuksissa (päihdesuositus 1972, hoitoonohjausmalli 1976, päihde-suositus 2006 ja 2015) ja päihdehuolto-laissa (41/1986) painotetaan ennaltaeh-käisyä ja elämäntapojen muuttamista sekä hoitoa ja kuntoutusta. Päihdetyö on kir-jattu työterveyshuoltolainsäädännössä (1383/2001) myös työterveyshuollon toi-minnaksi ja osaksi työkykyä ylläpitävää toimintaa.


Työturvallisuuslaissa (738/2002) työn-antajan velvollisuudeksi on säädetty työ-paikan turvallisuudesta ja terveellisyy-destä huolehtiminen. Laissa säädetään myös sekä työnantajan että työsuojelu-henkilöstön osallistumisesta työkykyä ylläpitävään toimintaan. Lisäksi työsuoje-luhenkilöstö sekä yksittäinen työntekijä ovat velvollisia välittömästi ilmoittamaan työpaikalla havaitsemistaan turvallisuutta vaarantavista puutteista ja riskeistä. Päih-teiden ongelmakäyttö muodostaa riskin ja uhan työpaikan turvallisuudelle ja ter-veellisyydelle. Ennalta ehkäisevä päihde-työ sekä siihen liittyvä korjaava toiminta on osa työkykyä ylläpitävää toimintaa ja siten myös työnantajien ja työsuojeluhen-kilöstön tehtäviä.

Laissa yksityisyyden suojaksi työelä-mässä (759/2004) annetaan ohjeita alko-holin ja huumeiden käytön toteamiseksi työpaikalla. Alkoholipuhallustestin voi tehdä työpaikalla, mutta huumetestauk-sen saa suorittaa vain koulutuksen saanut terveydenhuollon ammattihenkilö tietyin edellytyksin. Jos testaustoimintaa harjoite-taan, tulisi työpaikalla olla työterveys-huoltolain (1383/2001) mukainen päihde-ohjelma. Testaustoiminnasta sosiaali- ja terveysministeriö on antanut tarkemmat ohjeet.

Työsopimuslain (55/2001) perusteella työnantaja voi irtisanoa tai purkaa työ-suhteen, jos työntekijä vaarantaa työtur-vallisuutta välinpitämättömyydellään tai esiintyy työpaikalla päihtyneenä tai vas-toin kieltoa käyttää työpaikalla päihdyttä-viä aineita.

Laissa potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) säädetään jokaisen Suomessa pysyvästi asuvan oikeudesta hoitoon. Päihderiippuvuus on sairaus ja asettaa näin päihdeongelmasta kärsivän tasa-arvoiseen asemaan muiden terveys- ja sairaanhoitopalveluja käyttävien kanssa.

Laissa terveydenhuollon ammattihenki-löistä (559/1994) säädetään salassapito-

Taustatietoa toimijalle

velvollisuudesta. Tämän mukaan tervey-denhuollon ammattihenkilö ei saa luvatta luovuttaa sivulliselle yksittäistä henkilöä tai perhettä koskevia terveystietoja. Työ-terveyshuoltoa sitoo terveydenhuollon ammattihenkilöille säädetty salassapito-velvollisuus. Oikeudesta poiketa salassa-pidosta on säädetty työterveyshuoltolaissa (1383/2001).

Muu lainsäädäntöAlkoholilaissa (1143/1994) säädetään mm. alkoholipitoisten juomien valmistuk-sesta, maahantuonnista, hallussapidosta, käytöstä ja mainonnasta. Lain tarkoitus on alkoholin kulutusta säätelemällä ennalta ehkäistä alkoholin käytöstä aiheutuvia terveydellisiä, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia haittoja.

Huumausainelaissa (373/2008) määri-tellään huumausaineiksi luokiteltavat aineet. Laki sisältää yleiskiellon, joka mm. kieltää huumausaineiden valmistuksen, jakelun, kaupan, hallussapidon ja käytön.

Ajokorttidirektiivissä (2006/126/EY) sää-detään moottoriajoneuvon kuljettamiseen vaadittavista terveydellisistä vähimmäisvaa-timuksista. Direktiivin mukaan ajokorttia ei saa antaa tai uusia sellaiselle henkilölle, joka on riippuvainen esim. alkoholista tai psyykeen vaikuttavista aineista ja näin mah-dollisesti riski liikenneturvallisuudelle.

Lisää lainsäädännöstä: www.finlex.fi.

Tietoa päihteistä

Päihteillä tarkoitetaan kemiallisia aineita, joilla ihminen muuttaa mielialaansa ja kokemuksiaan, ts. humaltuu. Päihteiksi lasketaan alkoholi ja huumeet sekä päih-tymistarkoitukseen käytettyinä lääkkeet ja liuottimet. Myös kofeiini ja nikotiini ovat päihteitä.


Alkoholi

Alkoholijuomissa olevaa etyylialkoholia eli etanolia kutsutaan yleisnimellä alko-holi. Muitakin alkoholeja on, mutta nämä eivät sovellu nautittavaksi. Alkoholi on eniten käytetty päihde nikotiinin ja kofeii-nin jälkeen.

Alkoholi vaikuttaa keskushermostoon sekä mielihyvää tuottavasti että huumaa-vasti.

Pieninä määrinä nautittuna alkoholilla on virkistävä ja mielihyvää kohottava vaikutus; alkoholi poistaa jännitystä, kohottaa itsetuntoa ja vähentää estynei-syyttä. Alkoholin suosio seurustelu-juomana ja stressinpoistajana perustunee-kin näihin seikkoihin.

Veren alkoholipitoisuuden noustessa ts. ihmisen humaltuessa sekä fyysinen että psyykkinen suoritus- ja toimintakyky heikkenevät. Tämä näkyy mm. keskitty-miskyvyn ja reaktionopeuden huonone-misena, liikkeiden kömpelyytenä, puheen sammalteluna ja äänekkyytenä, silmien punoituksena ja hikoilun lisääntymisenä. Arvostelukyky heikkenee, eikä humaltu-nut välttämättä itse ymmärrä suoritusky-kynsä heikentyneen.

Veren alkoholipitoisuus ja alkoholin palaminenAlkoholin pääasiallinen imeytyminen tapahtuu ohutsuolessa, josta se verenkier-ron mukana kulkeutuu kaikkialle elimis-töön ja jakaantuu kehon koko nestemää-rään. Alkoholi poistuu elimistöstä joko hajoamalla muiksi aineiksi tai poistumalla sellaisenaan. Pääosa alkoholista hajoaa maksassa (90–98%), ja loppu poistuu joko hengityksen, hien tai virtsan mukana.

Veren alkoholipitoisuus ilmoitetaan promilleina, ts. montako grammaa puh-dasta alkoholia on litrassa verta, ja sitä voidaan mitata joko verinäytteestä tai uloshengityksestä alkometrillä. Veren alkoholipitoisuus voidaan laskea, kun

tiedetään nautitun juoman sisältämä alko-holimäärä grammoina, kehon nestetila-vuuskerroin sekä ruumiinpaino.

Veren alkoholipitoisuus lasketaan seuraavasti:

Nautittu alkoholimäärä (g)Nestetilavuuskerroin X ruumiinpaino

Miehen nestetilavuuskerroin = 0,75Naisen nestetilavuuskerroin = 0,66

Koska naisten kehon vesipitoisuus on pienempi kuin miehillä, nousee naisen veren alkoholipitoisuus hieman suurem-maksi kuin samankokoisen miehen samasta määrästä alkoholia. Veren alko-holipitoisuuden laskeminen on kuitenkin pulmallista monestakin syystä: alkoholin määrää saattaa olla vaikea arvioida, ja ruokailu sekä juomisen tapa ja laatu vai-kuttavat alkoholin imeytymisnopeuteen ja -tasoon.

Alkoholin poistumisnopeus on vakio (n. 1 gramma tunnissa / 10 painokiloa), eikä sitä voi nopeuttaa esim. lenkkeilyllä, saunomalla tai kahvia juomalla. Pullo keskiolutta tai 12 cl mietoa viiniä (molemmissa 12 g alkoholia) poistuu normaalikokoisesta henkilöstä noin kah-dessa tunnissa. Eri henkilöiden välillä saattaa alkoholin palamisnopeudessa esiintyä jonkin verran eroja, mutta samalla henkilöllä se kuitenkin on vakio.

Myös humalatilan voimakkuus samasta määrästä alkoholia saattaa vaihdella hen-kilöstä toiseen. Tähän vaikuttavat mm. synnynnäinen alkoholinkestokyky ja tot-tuminen alkoholin käyttöön. Runsas ja jatkuva alkoholinkäyttö saattaa nostaa henkilön alkoholin kestokykyä merkittä-västi; henkilölle kehittyy ns. toleranssi. Toleranssilla tarkoitetaan alkoholin jatku-van käytön yhteydessä tapahtuvaa alko-holin vaikutuksen vähenemistä. Henkilö, jonka kestokyky on lisääntynyt, tarvitsee


yhä suurempia määriä alkoholia saavut-taakseen tietyn humalatilan. Jatkuva ja runsas alkoholinkäyttö heikentää kuiten-kin ajan myötä henkilön kestokykyä ja terveyttä.

Suurkulutus – riskikulutusSuurkulutuksen yleistyessä vaikeutuvat myös maallikkoarviot siitä, mikä on koh-tuullista ja mikä jo liikaa. Vuosien 1919–1932 kieltolain aikana perusnormina pidettiin varsin yleisesti raittiutta, ja sil-loin mikä tahansa määrä alkoholia oli liikaa. Kieltolain jälkeen, vahvan alkoholi-monopolin aikana, vallitsevana normina oli kohtuus. Tällöin liialliseksi käytöksi määrittyi päivittäinen tai muuten runsas käyttö. Kun alkoholi on arkipäiväistynyt keskieurooppalaisella tavalla, yleiseksi normiksi on vähitellen muotoutunut suur-kulutus. Liikakäytön rajaa on nykyisin varsin vaikea arvioida. Enemmän tunnu-taan kiinnitettävän huomiota rajuun humalahakuiseen juomiseen ja sen aihe-uttamiin sosiaalisiin riskeihin kuin jatku-vaan mutta kertaa kohden kohtuullisem-paan juomiseen ja sen terveysriskeihin.

Arvioinnin taustalla oleva ”normaalija-kauma-ajatteluhan” asettaa aina skaalan toiseen päähän 10 % raittiita ja toiseen päähän 10 % suurkuluttajia. Yleisen kulu-tustason noustessa kohtuullisena eli nor-maalina ja yleisenä pidettävään 80 %:iin mahtuu nykyisin varsin paljon jo sellaisia-kin alkoholinkäyttäjiä, joiden kulutustaso on asiantuntija-arvioiden perusteella tosi-asiassa suurkulutusta.

Terveydenhuollossa käytettävällä käsit-teellä alkoholin suurkulutus tarkoitetaan alkoholinkäyttöä, joka mahdollisesti muo-dostaa terveysriskin. Riskikäyttöä arvioi-dessa alkoholin kulutusta arvioidaan annoksina, joissa yksi annos vastaa 12 grammaa puhdasta alkoholia:

1 annos = 12 grammaa= 1 pullo keskiolutta

= lasi (12 cl) puna- tai valkoviiniä

= annos (8 cl) väkevää viiniä

= annos (4 cl) viinaa


Alkoholin suurkulutuksen rajat:

Annoksia Miehet NaisetSuurkulutus 24 annosta/vko

= 24 pulloa keskiolutta tai= 3 ½ pulloa mietoa viiniä tai= 1 ¾ pulloa viinaa

16 annosta/vko= 16 pulloa keskiolutta tai= 2 1/3 pulloa mietoa viiniä tai= 1 1/5 pulloa viinaa

Kertakulutus 7 annosta/kerta= 7 pulloa keskiolutta tai= 1 pullo mietoa viiniä tai= ½ pulloa viinaa

5 annosta/kerta= 5 pulloa keskiolutta= 2/3 pulloa mietoa viiniä= 1/3 pulloa viinaa

Riskirajat ovat viitteellisiä, sillä yksilölliset tekijät, kuten henkilön paino, mahdolliset sairaudet, lääkitys ja perinnölliset taipu-mukset, voivat vaikuttaa niihin.

Alkoholin vaikutus terveyteenTavallisimpia runsaan alkoholinkäytön aiheuttamia haittoja ovat unihäiriöt, masennus, pelkotilat, keskushermoston ja ruuansulatuskanavan sairaudet. Runsas alkoholinkäyttö lisää myös huomattavasti tapaturmariskiä.

Unilääkkeenä, nukahtamisen helpotta-miseksi, alkoholi toimii ainoastaan tila-päisesti käytettynä. Alkoholin nukahta-mista nopeuttava vaikutus heikkenee jo muutaman illan toiston jälkeen. Tyypilli-nen alkoholin aiheuttama unihäiriö on aamuyön katkonainen uni, jolloin uni jää vaillinaiseksi. Runsas ja jatkuva alkoholin käyttö saattaa vähitellen johtaa masen-nustilaan; alkoholi on menettänyt tehonsa mielihyvän tuottajana. Alkoholin ja masennuksen yhteyttä on tutkittu, eikä aina ole helppo arvioida, johtuuko masennus runsaasta alkoholin käytöstä vai onko runsaan alkoholinkäytön taus-talla masennus.

Alkoholi pieninä määrinä saattaa suo-jata sepelvaltimotaudilta. Suurina määrinä ja jatkuvasti käytettynä alkoholi kuitenkin lisää sydäninfarktin ja sydänperäisen äkkikuoleman riskiä. Alkoholi nostaa verenpainetta, aiheuttaa rytmihäiriöitä ja vaurioittaa sydänlihasta. Alkoholia run-saasti käyttävät ovat usein myös tupakoit-sijoita. Tämä lisää sydän- ja verisuonisai-rauksien riskiä entisestään. Korkean verenpaineen seurauksena myös aivove-renkierron sairauksien riski kohoaa.

Runsaat alkoholimäärät ärsyttävät ruu-ansulatuskanavaa ja aiheuttavat mm. närästystä, oksentelua ja ripulia. Pitkäai-kainen alkoholinkäyttö saattaa myös joh-taa ravinnon imeytymishäiriöihin.

Pitkään jatkunut ja runsas alkoholin-käyttö lisää myös vaaraa sairastua paran-tumattomaan fyysiseen sairauteen, kuten maksakirroosiin, keskushermoston rap-peutumiseen ja krooniseen haimatuleh-dukseen. Suomessa esim. 90 % maksakir-rooseista on alkoholin aiheuttamia. Run-saasti alkoholia käyttävillä on lisäksi moninkertainen riski sairastua suun, nie-lun, kurkunpään, ruokatorven ja mahan syöpään.


Lääkkeiden päihde- ja riippuvuus-käyttö, sekakäyttö

Yleisimmät päihteinä käytetyt ja riippu-vuutta aiheuttavat lääkkeet ovat bentso-diatsepiinit sekä pitkä- ja lyhytvaikutteiset unilääkkeet. Myös särky- ja kipulääkkeitä käytetään muuhun kuin hoitotarkoituk-seen. Suurina annoksina käytettyinä nämä lääkkeet saattavat aiheuttaa päihtymysti-lan.

Unilääkkeitä, rauhoittavia lääkkeitä tai kipulääkkeitä on käyttänyt väärin elinai-kanaan 6,5 prosenttia väestöstä, joko ei-lääkinnällisiin tarkoituksiin, ilman lääkä-rin määräystä tai lääkärin määräämää suurempina annoksina. Käytön tavallisim-pana motiivina mainittiin se, että pystyisi nukkumaan. Ikäluokassa 25–34-vuotiaat lääkkeiden väärinkäyttäjien osuus oli 9,9 prosenttia.

Lääkkeiden päihdekäyttö lisääntyi huo-mattavasti 1990-luvulla; bentsodiatsepiini-riippuvus on tällä hetkellä Suomen kol-manneksi merkittävin päihdeongelma. On kuitenkin muistettava, että valtaosa bent-sodiatsepiinien käyttäjistä käyttää niitä hoitotarkoitukseen, yhteisymmärryksessä hoitavan tahon kanssa.

Bentsodiatsepiinien aiheuttama päihty-mystila muistuttaa paljolti alkoholin aihe-uttamaa päihtymystilaa ja näkyy sekavuu-tena, väsymyksenä sekä liikekoordinaa-tion heikkenemisenä. Suurina annoksina nautittuina bentsodiatsepiinit vaikuttavat käyttäjänsä psyykeen minäkuvan, persoo-nallisuuden ja todellisuuden tajun muu-toksina.

Päihteiden ja lääkkeiden sekakäyttö on lisääntynyt. Yhtenä syynä tähän on yhä kasvava päihdeongelmista (alkoholi ja huumeet) kärsivien määrä. Tavallisin sekakäytön muoto on alkoholi ja rauhoit-tavat lääkkeet. Sekakäyttöä voi esiintyä ilman, että sitä tietoisesti tavoiteltaisiin. Tahatonta sekakäyttöä syntyy muun muassa siitä, kun runsaan juomisen

aiheuttamia häiriöitä hoidetaan uni- ja rauhoittavilla lääkkeillä. Lääkkeiden tosi-asiallinen vaikutus hermostoon kestää usein kauemmin kuin niiden koettu vai-kutus, jolloin lääke ei välttämättä ole ehti-nyt hävitä elimistöstä ennen seuraavaa alkoholin nauttimiskertaa.

Lääkkeiden tahallinen käyttö alkoholi-humalan tehostajana lisää erilaisia päihty-mystilan riskejä. Sekakäytön tavallisimpia seurauksia ovatkin alkoholin korostuneen tehokas vaikutus, muistinmenetykset sekä käytöshäiriöt.

Säännöllinen sekakäyttö johtaa lääkkei-den sietokyvyn kasvuun ja lääkeriippu-vuuteen. Sekariippuvuuden hoito on usein vaikeampaa kuin pelkän alkoholi-riippuvuuden hoito.

Huumeet

Valtaosalla suomalaisista on hyvin kieltei-nen suhtautuminen kaikkiin laittomiin huumeisiin, mutta erityisesti nuoret ovat lieventäneet suhtautumistaan kannabik-seen (hasis ja marihuana). Suurin osa huumekokeiluista onkin juuri kannabik-sen kokeilukäyttöä, joka useimmiten jää muutamaan kertaan. Kannabiksella on varsin näkyvä rooli monissa nuorison alakulttuureissa, mutta säännöllisempikin käyttö loppuu usein aikuistumisen myötä.

Huumeiden käyttäjistä ei ole järkevää puhua yhtenä yhtenäisenä joukkona. Tyy-pillisintä on jaotella käyttäjät kokeilijoi-hin, satunnaisesti käyttäviin ja ongelma-käyttäjiin. Viime vuosina on alettu puhua myös niin sanotuista huumeiden viihde-käyttäjistä. Viihdekäyttäjän tavoitteena on maksimoida käytöstä saatavat hyödyt ilman käytöstä aiheutuvia haittoja. Viihde-käyttäjät voidaan vielä tarkemmin ryhmi-tellä erityisesti amfetamiinia, ekstaasia tai kokaiinia käyttäviin juhlijoihin, psykedee-lejä, kuten LSD:tä ja sieniä, käyttäviin tajunnan laajentajiin ja kannabiksen tapa-käyttäjiin.


Ongelmakäyttäjällä tarkoitetaan erityi-sesti opiaatteja, amfetamiinia tai kokaiinia pitkäaikaisesti tai suonensisäisesti käyttä-vää. Huumausaineiden ongelmakäyttäjiä on arvioitu olevan koko Suomessa 14 000–19 000. Ongelmakäytön alueellista jakautumista tarkasteltaessa kaikista Suo-men ongelmakäyttäjistä noin 50–60 pro-senttia oli Etelä-Suomesta ja näistä sel-västi yli puolet pääkaupunkiseudulta. Ongelmakäyttö liittyy usein sosiaaliseen syrjäytymiseen ja huono-osaisuuteen, jotka usein ovat pikemminkin käytön syy kuin seuraus.

Eri aineet – eri oireetKäyttäjäryhmät eroavat toisistaan, mutta niin eroavat myös aineet. Vaikka eri ainei-den sekä aineiden ja lääkkeiden seka-käyttö onkin varsin tavallista, ei huu-meista voi puhua yhtenä kokonaisuutena, sillä niin erilaisia ovat eri aineiden käyttö-tavat, vaikutukset ja riskit.

Myös työpaikoille aineista aiheutuvat ongelmat ovat erilaisia. Käyttötavoista ongelmallisin on piikittäminen siihen liittyvien tartuntatauti- ja yliannostusris-kien vuoksi. Suonensisäinen käyttö liittyy lähinnä amfetamiinin ja opiaattien ongel-makäyttöön.

Monia lääkkeitä käytetään myös päih-tymiseen. Rauhoittavat sekä kipu-, aller-gia- ja yskänlääkkeet ovat tavallisimmin väärinkäytettyjä lääkkeitä. Lääkkeiden päihdekäyttö liittyy usein monipäihderiip-puvuusongelmaan, jolloin myös alkoholia käytetään runsaasti.

Lääkkeiden ja huumausaineiden väliin jää tutkimuskemikaaleiksi tai muuntohuu-meiksi nimettyjä aineita, jotka ovat lailli-sia joissain maissa mutta laittomia toi-sissa. Erityisesti Internetin vaikutuksesta aineet voivat yleistyä nopeasti tietyissä alakulttuureissa.

KannabisSuomessa yleisimmin käytettyä huumaus-ainetta, kannabista (hasis ja marihuana), käytetään yleensä polttamalla. Välittömät vaikutukset ilmenevät puheliaisuutena ja iloisuutena, mutta myös erilaiset paniikki-tilat ovat mahdollisia. Fyysisiä vaikutuksia ovat pulssin kiihtyminen ja silmien veres-täminen. Kannabis heikentää lähimuistin toimintaa, joten käyttäjän ajattelu voi olla varsin katkonaista. Kannabikseen ei yleensä kehity voimakasta riippuvuutta.

Stimulantit – piristeetAmfetamiinin runsas suonensisäinen käyttö on eräs suomalainen erityispiirre. Amfetamiinia käytetään myös nuuskat-tuna tai esimerkiksi juomaan sekoitet-tuna. Amfetamiinin välittömiä psyykkisiä vaikutuksia ovat hyvänolon ja energisyy-den tunne. Käyttäjästä tulee puhelias ja levoton. Jo suhteellisen pienillä annok-silla ruokahalu vähenee, hengitys ja sydä-men lyöntitiheys nopeutuvat, verenpaine kohoaa ja pupillit laajenevat. Piristävän vaikutuksensa vuoksi amfetamiinia ja sen johdannaisia saatetaan käyttää valvomista vaativissa työtehtävissä. Myös itsevar-muutta ja energisyyttä lisäävää kokaiinia saatetaan käyttää töissä jaksamiseen.

Yleensä pillereinä nautitun ekstaasin ensivaikutuksena on voimakas hyvänolontunne, jota seuraa energisyy-den, puheliaisuuden ja usein sosiaalisuu-den lisääntyminen. Joillekin ekstaasi aihe-uttaa pahoinvointia sekä raajojen ja leuan jäykistymistä. Muita ekstaasin välittömiä vaikutuksia ovat suun kuivuminen, ruo-kahaluttomuus, sydämen sykkeen koho-aminen ja pupillien laajeneminen. Ekstaa-sin käyttö liittyy usein nuorten viikonlop-puisin tapahtuvaan juhlimiseen. Aineesta ei tavallisesti tule vieroitusoireita, mutta käytön jälkeinen masennus voi kestää muutaman päivän.

Toisen juhlimiskulttuureissa yleisty-neen aineen gammahydroksibutyraatin


(GHB) eli gamman välittömät vaikutukset muistuttavat jonkin verran alkoholia. Usein nestemäisessä muodossa olevan aineen annostelu vaatii tarkkuutta, sillä suuret annokset johtavat helposti tajutto-muuteen.

HallusinogeenitHallusinogeenien, kuten LSD:n, tai psyy-keen vaikuttavien sienten, kuten suippo-madonlakin, vaikutukset ovat hyvin yksi-löllisiä. Yleisimmin aineiden käyttöön liittyy verenpaineen kohoaminen, pupil-lien laajeneminen ja sydämen lyöntitihey-den nopeutuminen. Eri hallusinogeenien yhteisenä piirteenä on aistihavaintojen voimakas muuttuminen, joten käytöskin poikkeaa selvästi normaalista. Hallusino-geenit eivät aiheuta fyysistä riippuvuutta, ja niiden käyttäjät pitävät käyttövälit yleensä varsin pitkinä.

MuuntohuumeetMuuntohuumeet ovat Suomessakin kas-vava trendi. Muuntohuumeita luonnehtii erityisesti niiden käytön suunnitelmalli-suus. Muuntohuumeiden käyttäjä ei pyri

vain sekavaan olotilaan vaan hakee huu-meista jotain tiettyä hyötyä ja fiilistä. Käyttäjät ovat usein hyvin tietoisia ainei-siin liittyvästä lainsäädännöstä ja monet valitsevat käyttämänsä aineet vähäisen rangaistavuuden perusteella.

Muuntohuumeiden käytön havaitsemi-nen on erittäin vaikeaa. Se saattaa näkyä joko epätavallisina muutoksissa työssä jaksamisessa tai työsuorituksessa. Usein työteho lopulta heikkenee, mutta tämä-kään ei ole piristeiden tapauksessa varma tuntomerkki.

Vaikka muuntohuumeiden käyttäjät ajattelevat tilanteen olevan täysin hallin-nassa, näin ei useinkaan ole. Käyttäjät kyllä tietävät riskit, mutta niiden toteutu-mista omalla kohdalla ei nähdä mahdolli-sena. Usein muuntohuumeiden vaikutuk-sista ja pitoisuuksista ei myöskään ole tietoa. Sivuvaikutuksilta ummistetaan helposti silmät eikä käsitys aineiden vai-kutuksesta itseen muutenkaan vastaa todellisuutta. Näissä tapauksissa voidaan tarvita lähipiirin tai ammattilaisten toimia käyttäjän havahduttamiseen.

Kannabistuotteet Käyttö Vaikutus Käytön tunnistus Haitat

• Marihuana• muistuttaa kuivaa

heinää tai maus-tetta, vihertävää tai ruskeaa kasvi-rouhetta

• polttamalla sät-känä, tupakkaan sekoitettuna tai piipussa

• tuottaa mielihyvää jo muutamassa minuutissa, vai-kutus kestää 2–3 tuntia,

• psykomotorinen vaikutus jopa 12 tuntia käytön jälkeen, vaikuttaa lamaavasti kes-kushermostoon

• punoittavat silmän valkuaiset, silmät, nielu ja suu kui-vuvat, vilkastunut ääreisverenkier-to, tyypillinen haju vaatteissa, puheliaisuus, aktiivisuus, hilpeys tai sisäänpäin-kääntyneisyys, näön, ajantajun ja tunnon häiriöitä

• persoonallisuuden latistuminen, aloitekyvyttö-myys, aivojen tietojenkäsittelyn heikkeneminen,

• odottamatonta väkivaltakäyttäy-tymistä stressiti-lanteissa

• Hasis • kova levy, kakku

tai puikko, väri ruskeasta lähes mustaan, makean hajuinen

• polttamalla usein piipussa, myös sätkänä ja tupak-kaan sekoitettuna

• ks. edellä • ks. edellä • ks. edellä


Stimulantit – piristeet Käyttö Vaikutus Käytön

tunnistus Haitat

• Amfetamiini• jauhoa, tabletteja,

kapseleita tai liuosta, väri valkoi-sesta punertavaan tai kellertävään

• ruiskeena lihak-seen tai suoneen, myös nuuskaa-malla tai suun kautta nautittuna

• kiihotustila, hyvä ja itsevarma olo, pulssin ja veren-paineen koho-aminen, unen- ja näläntunne ka-toaa, jälkioireena väsymys, heikotus ja nälkä

• laajentuneet sil-mäterät, kiihtynei-syys, sanavalmius, itsetietoisuus

• suun limakalvot kuivat, pistosjäljet

• pitkäaikaisessa käytössä: aggres-siivisuus, laihtumi-nen ja sekavuus

• unettomuus, väsymys, levotto-muus, masentu-neisuus

• levoton olo, ny-kimistä kasvoilla, tärisevät kädet / sormet, huono stressinsietokyky

• nopeahko psyyk-kinen ja fyysinen riippuvuus

• Ekstaasi• jauhoa, kapseleita

tai erivärisiä ja muotoisia tablet-teja

• suun kautta, tabletteina, liuok-sina tai jauheena

• tarmokas olo, hyvänolon tunne, keskittymisvaike-uksia, masennusta

• rytmihäiriöt, nestehukka

• tuskatilat, seka-vuus ja vainohar-hat, mielialahäi-riöitä,

• laajentuneet mus-tuaiset, verenpai-neen ja sykkeen nousua

• pitkäaikaisessa käytössä muistin heikkenemistä ja motorisia häiriöitä

Hallusinogeenit Käyttö Vaikutus Käytön tunnistus Haitat

• LSD• hajuton ja väritön

neste• erivärisinä ja muo-

toisina tabletteina

• suun kautta, tippoina tai imey-tettynä pieniin paperipalasiin

• kesto 3–8 tuntia, kohonnut vireysti-la, mielialan vaih-telut, aistinharhat, paniikkioireet, ahdistus,

• todellisuudentajun heikkeneminen

• laajentuneet mustuaiset, ajan ja etäisyyksien arviointi heiken-tynyt, aistimusten voimistuminen

• hikoilu ja vapina, verenpaine ja syke kohonneet

• persoonallisuuden muutokset

• pitkäaikaisessa käytössä:

• masennus, psykoosit, hallit-sematon käytös, impulsiivisuus

Huumeidenkäytön tunnistaminen tai pit-käaikaisen käytön tunnusmerkkien etsi-minen ei ole ongelmatonta tai selkeää, sillä vaikkapa pupillien koosta tai alaku-loisuudesta ei kannata tehdä kovin pit-källe meneviä johtopäätöksiä. Voinnin kysyminen on hyvä keino lähestyä myös käyttöepäilytapauksissa, sillä asioille voi löytyä monia selityksiä.

Käyttöepäilytapauksissakin on syytä pitää mielessä eri aineiden erilaiset vaikutuk-set, sillä on aivan eri asia, ollaanko teke-misissä satunnaisesti kannabista polttavan vai heroiinia suonensisäisesti käyttävän kanssa.


Lisätietoa

Huumeet työelämässä. Työturvallisuus-keskus 2014

Hyvää työpäivää! – pikaohje työpaikan päihdeasioihin. Työturvallisuuskeskus 2009

Lupa puuttua – päihdeasiat puheeksi – Varhainen puheeksiotto. Työturvallisuus-keskus 2009.

Päihteet työssä – kiitos ei! Tietolehti työ-paikan päihdeasioiden perehdyttämiseen. Työturvallisuuskeskus 2011

Työturvallisuuskeskuksen verkkosivuilla on oppaaseen liittyviä lomakkeita sekä linkkejä alan muihin julkaisuihin sekä päihdetyön asiantuntijaorganisaatiohin.http://www.ttk.fi

Päihdehaitat hallintaan!Suositus päihdeongelmien ennaltaehkäi-systä, päihdeasioiden käsittelystä ja hoi-toonohjauksesta työpaikoilla 2015.Työmarkkinain keskusjärjestöjen suositushttp://www.ttk.fi

Työturvallisuuskeskus, p. 09 616 261, www.ttk.fi



Päihteet puntarissa -opas on tar-koitettu kaikille työpaikan päihde-asioiden ja -ilmaston kehittämi-sestä kiinnostuneille tehtävästä tai työpaikan toimialasta riippumatta. Opas on laadittu niin työnantajien, työntekijöiden, työsuojelun kuin työterveyshuollonkin käyttöön. Opasta voidaan käyttää työpai-koilla käytävän päihdekeskustelun tueksi, koulutustilaisuuksissa sekä työpaikan päihdeohjelman laatimi-sessa.

Kansikuva: Katri Lehtola

päihteet puntarissa · naisilla käyttö vähenee jyrkästi jo 25–34-vuotiaiden ikäluokassa....

Documents