powerpoint presentation · voi olla mielekästä työtä ammattilaisille. armi asikaisen sanoin...

Arjen touhuista arvokkaita taitoja s. 14

Ikäihmisten perhehoidon vahvuus on arjen eläminen yhdessä s. 11

Tässä numerossa mm.

1 / 2019

Kuntoutuksella kiinni elämässä s. 8

Puheenjohtajan palsta

Kinestetiikan käyttöönotto muuttaa hoito- ja hoivakulttuuria!

Kinestetiikka Tampere-talossa

Mieli täynnä odotusta Tampereen tapahtumassa

Kuntoutuksella kiinni elämässä

Ikäihmisten kuntoutus

Kinestetiikka kuntoutuksessa

Ikäihmisten perhehoidon vahvuus on arjen eläminen yhdessä

Armi Asikainen perhehoitajana – Hoitoa, jota kaivattaisiin enemmän

Arjen touhuista arvokkaita taitoja

Hei mä osasin!

Kinestetiikan tutoriksi oppimassa

Pyörätuolirugby - Arkikin muuttui pikkuhiljaa selviytymisestä elämäksi

Yhdistys tiedottaa

3

4

5

7

8

9

10

11

13

14

17

18

20

22

Suomen Kinestetiikkayhdistys ry JÄSENLEHTI • 1/20193

PUHEENJOHTAJAN PALSTA

ONNISTUNUT TAMPERE-TALON LUENTOPÄIVÄ5.3 on ohitse ja kaikki odotuksemme tulivat yli-tettyä. Kiitos kaikille osallistujille, luennoitsijoilleja järjestäjille. Päivää muistelemme vielä pitkään.500 osallistujaa on saavutus, josta emme uskal-taneet edes unelmoida! Tässä lehdessä voittelukea tunnelmia päivän tapahtumista. Työ kines-tetiikan parissa kuitenkin jatkuu ja alammesuunnitella vuoden 2020 opintopäivää.

Vuoden 2019 ensimmäisen lehden teematkäsittelevät kuntoutusta ja oppimista sen eri muo-doissa. Pekkasen, Holman ja Tolvasen artikkeli”Arjen touhuista arvokkaita taitoja” kuvaa hyvinmillaisia taitoja tarvitaan jo lapsena. Mielestäniartikkelin sisältöä voidaan hyödyntää hyvin myösaikuisen henkilön kuntoutumisen edistämisessa jatoimintakyvyn ylläpitämisessä. Perhehoito saapaljon palstatilaa! On hienoa lukea, millaisiamahdollisuuksia perhehoito tarjoaa ja miten sevoi olla mielekästä työtä ammattilaisille. ArmiAsikaisen sanoin ”hoitoa, jota kavaittaisiin lisää”.

Pyörätuolirugbya työkseen ”harrastavan” Tuuk-ka Nisson tarina luo uskoa elämään vaikean vam-mautumisenkin jälkeen. Tuukkan kertomus arjenmuuttumisesta pikkuhiljaa selviytymisestä elä-mäksi on hienoa luettavaa. Kiitos Tuukkalle, kunjakoi nämä kokemukset kanssamme. Kiitos kuuluukaikille lehteemme kirjoittaneille, olemme saa-neet taas kerran mukavan lehden luettavaksi.

Muutama sana vuoden 2018 toimintakerto-muksesta. Sen laatiminen näyttää joka vuosi,miten paljon kinestetiikan saralla on saatu aikaan.Vaikka silloin tällöin tuntuu, että pitäisi saadavielä enemmän. Vuonna 2018 kouluttajat, yh-teistyössä yhdistyksen sekä sosiaali- ja terveys-alan järjestöjen kanssa toteuttivat 151 perus-kurssia, joihin osallistui noin 3000 hoitoalanammattilaista. Lisäksi järjestettiin 16 syventävääkurssia, viisi liikkumista ja asentohoitoa tukevaaasentohoitokoulutusta ja 10 omaishoitajakurs-sia/työpajaa sekä kaksi esimiehille suunnattuakurssia. Kinestetiikan informaatiotilaisuuksia eripuolilla Suomea pidettiin 14. Uusia tutoreita val-mistui 27.

-

Vuonna 2018 sertifioitiin useita laatuyksiköitä:Oulunkylän kuntoutussairaalan osasto 2B, Sas-tamalan Anninpirtti, Kuusamon Niittyvilla, Mylly-puron monipuolinen palvelukeskus osasto 5 jaKoskelan monipuolinen palvelukeskus osasto F3.Neuroliiton Pihapihlajan ja Sastamalan Tupahoi-van sertifikaatit uusittiin.

Palaan vielä lopuksi kuntoutukseen. Mitä semerkitsee ihmiselle, joka sitä syystä tai toisestatarvitsee? Millaisia tavoitteita eri ihmisillä on, onhyvin yksilöllisistä. Luulenpa kuitenkin, että jo-kainen haluaa saavuttaa sellaisen olotilan, ettäelämä on merkityksellistä ja mielekästä. Omallakohdallani ajattelen tällä hetkellä, että jos kun-toutusta tarvitsen jossain vaiheessa niin pystyisinolemaan läsnä lapsenlapseni elämässä pitkään.

Antoisia lukuhetkiä kaikille ja hyvää keväänodotusta.

Virpi Hantikainen, pj

Tyttäreni poika Henri Mayr ruokailua harjoittelemassa


KINESTETIIKAN KÄYTTÖÖNOTTO MUUTTAA HOITO- JA HOIVAKULTTUURIA!

VIIMEVIIKKOISET UUTISET VANHUSTENHOIDONtilasta ovat surullisia. Voidaan kysyä, mitenolemme antaneet tilanteen ajautua näin pahaksi.On hyvä asia, että epäkohdat ja epäeettisettoimintamallit tulevat esille, koska vain näkyvilläolevia ongelmia voidaan korjata. On ymmär-rettävää, että esille tulleet asiat herättävät voi-makkaita tunteita ja tunteiden ilmaisemiseen onannettava mahdollisuus. Emme voi kuitenkaanjäädä liian pitkäksi aikaa reagoimaan vaintunteella, vaan meidän täytyy löytää ratkaisu-keinot tilanteen korjaamiseksi.

Resurssien lisääminen vanhustenhoitoon onvälttämätöntä, mutta sen lisäksi tarvitsemmetoimintatapojen kehittämistä. Tavoitteeksi on ase-tettava se, että kaikissa toimintaympäristöissä,joissa ikäihmisiä hoidetaan, hoivataan ja kun-toutetaan, toiminta on ihmisarvoa kunnioittavaa.Huomiota on kiinnitettävä siihen, miten ikä-ihminen kohdataan ja miten asioita hänen kans-saan tehdään. Ikäihmisen tulee saada olla itseaktiivinen toimija!

Kinestetiikka voimavaralähtöisenä toiminta-mallina sopii hyvin kaikkeen kohtaamiseen. Kines-tetiikka on innovatiivinen ja käytännössä toimivalähestymistapa, jonka avulla terveyden- ja sosi-aalihuollon ammattilaiset ja omaishoitajat voivatedistää tuen tarpeessa olevan henkilön omienvoimavarojen ylläpitämistä ja edistämistä sekäoman tuki- ja liikuntaelimistönsä terveyttä.

Kinestetiikka-työkalun käyttäminen antaa a-siakkaalle/potilaalle sekä työntekijälle hyvinvoin-tia ja jaksamisen tunnetta. Kinestetiikka on kun-toutujalähtöinen, aktivoiva työskentelytapa, jollahenkilön omia voimavaroja saadaan tehokkaastikäyttöön. Kinestetiikka auttaa myös omaishoitajiaheidän vaativassa työssään. Kinestetiikka mahdol-listaa sen, että jokaisella hoidon ja hoivan tar-peessa olevalla ihmisellä on mahdollisuus tullakohdatuksi kunnioittavasti, voimavarat huomi-oiden.

Johtajien ja esimiesten tehtävänä on varmistaariittävät tiedot ja taidot, joilla voi ohjata jaavustaa avun tarpeessa olevia asiakaslähtöisestija heidän hyvinvointiaan lisäten.

Kinestetiikka sopii jokaisen työyhteisön toimin-tatavaksi niin kotihoidossa, yhteisökodeissa, kun-toutusyksiköissä kuin sairaaloissakin. Koko henki-lökunnalla on oltava valmiudet toimia saman-suuntaisesti asiakkaiden kanssa, jonka vuoksi ko-ko työyhteisön kouluttaminen on tärkeää. Yh-tenäinen toimintatapa luo omaisellekin turval-lisuuden ja luottamuksen tunnetta.

Niissä työyhteisöissä, joissa lähdetään yhdessäopettelemaan kinestetiikkaa, tapahtuu kulttuu-rinen muutos sekä kohtaamisessa että autta-misessa. Kinestetiikan laatuyksikkösertifikaattejaon tällä hetkellä myönnetty toistakymmentä eripuolille Suomea. Kokemukset ovat hyviä ja uudentoimintatavan koetaan korostavan asiakasläh-töisyyttä ja syventävän moniammatillista tiimi-työtä.

Merja Mäkisalo-RopponenMuistiliiton hallitus puheenjohtajaKinestetiikkayhdistyksen kummi

Merja Mäkisalo-Ropponen


KINESTETIIKKA TAMPERE-TALOSSA 5.3.2019

NYT SE ON NÄHTY JA KOETTU!

Toistaiseksi suurin ja mahtavin Suomessa järjes-tetty kinestetiikan tapahtuma täytti Tampere-talon Sorsapuistosalin 5.3.2019. Upea tapahtumaoli loppuunmyyty ja monet jäivät pääsylippuavaille. Osallistujia oli paikalla maamme joka kol-kasta Hangosta Kuusamoon. Kaukaisimmat osal-listujat tulivat liikenneyhteyksien vuoksi Tampe-reelle jo edellisenä päivänä. Hienoa esimerkkiänäyttivät yksiköt, joissa oli tehty päätös vuokratabussi ja tulla paikalle koko porukalla!

Päivän aikana lavalle nousi asiantuntevia luen-noitsijoita yksi toisensa jälkeen ja esitykset päät-tyivät kuuluviin taputuksiin. Kattava ja mielenkiin-toinen ohjelma sai huomattavat kiitokset osal-listujilta, kuten eräs osallistuja kommentoi: ”Odo-tin paljon, sain enemmän”.

Luennoista tuli esiin monia arkisia asioita, joillaomais- ja perhehoitajat sekä hoitohenkilökuntavoivat ylläpitää ja edistää avustusta tarvitsevientoimintakykyä sekä positiivista elämänasennetta.Geriatrian dosentti Harriet Finne-Soveri muistuttikuinka myönteinen vaikutus liikkumisella onaivojen kykyyn käsitellä asioita: ”Vanhat ihmisetovat kuin nuoret. Nuorilla on vain enemmänpotentiaalia käsitellä asioita”. Hän jatkoi kuinkamuun muassa päivittäisen energiantarpeen täyt-tyminen tulee varmistaa kuntouksen onnistumi-seksi: ”Toimintavajaan ihmisen hoitaminen onmonien asioiden yhtäaikaista ymmärtämistä”. Fin-ne-Soveri visioi maamme tulevan valtaamaan yli65-vuotiaat ja hoitajat: ”Tulevaisuus on am-mattitaitoisen ihmisen, joka osaa hommansa”. Japeräänkuuluttaa elämänarvoista elämää elämänloppumetreillä, kymmenillä metreillä, kilometreil-lä. Luento sisälsi myös tietotusvälineiden otsi-koissa näkyviä asioita: ”Hoitajamitoutus pitäsisaada linkitettyä asiakkaiden tarpesiin. Ei kiin-nitetä huomiota yksittäiseen asiaan. Arjen toi-mijat, hoitajat, auttavat asiakkaan saavuttamaanoman potentiaalin.

Vuorovaikutuksen tärkeydestä saattohoidossakertoi kinestetiikkakouluttaja Kirsi Hagström: ”Sa-nattoman viestinnän merkitys korostuu saat-tohoidossa. Liikkeen ja avustuksen laadun mer-kitys lisääntyy. Ei mitä teen, vaan miten teen”.Hän puhui myös kivusta ja kuolemanpelon vaiku-tuksesta kipuun sekä kuinka hoitaja saattaaavustaessaan tietämättään aiheuttaa kipua avus-tettavalle: ”Kipukokemus pelottaa, kivun pe-lätään tulevan ja näin ollen se koetaan raskaam-min”. Hagström jatkoi kertomalla tunteiden vai-kutuksesta kipuun sekä lääkkeettömästä hoi-dosta: ”Tunteet vaikuttavat kipuun ja kipu tun-teisiin. Koskettaminen on yksi luonnollista kivun-hoitoa, koskettamista tulee hyvä olo”.

Jaana Ahonen, yhdistyksen sihteeri

– ”Odotin paljon, sain enemmän”–

Jaana Ahonen elementissään


Esimies Auli Kanerva kertoi sastamalaisen Annin-pirtin tarinaa ja kiteytti avustajan toimintatavan:”Aina ei voi valita mitä tekee. Usein voi valitamiten tekee. Aina voi valita millä asenteella te-kee”. Anninpirtissä on menty askelta edemmäksi.He ovat ottaneet asiakkaiden omaiset mukaankinestetiikan työpajoihin harjoittelemaan muunmuassa lattialta nousemista. ”Siltä varalta, joskotona sattuu jotain” - sanoo hoitotyössä mu-kana oleva Kanerva.

Saamani luentopäivän palaute uhkuu onnis-tumista ja tyytyväisyyttä, on todellakin iloittu päi-västä! Osallistuja Kati Intala kommentoi: ”Kyllä olihuikea päivä. Mielenkiintoista asiaa koko rahalla!Hyvä, että esimiehen roolia kinestetiikan jalkau-tumisessa korostettiin moneen kertaan esityk-sissä”.

Päivän tunnelmaa lisäsivät salin edustallaolevat näytteilleasettajat kuten yhdistyksenyhteistyökumppani Tuki-ja osaamiskeskus Eskooja laatuyksikkö Tupahoiva. Kinestetiikkayhdis-tyksen oman pöydän ympärillä kävi valtaisakuhina, esitteet sekä tapahtumahintaiset kines-tetiikan kirja ”Toimintamalli voimavarojen yllä-pitämiseen liikkeen avulla” ja dvd ”Pienikin voi-mavara on mahdollisuus” vaihtoivat omistajaa.Myös sadat vihreät kinestetiikkakassit lähtivätkeikkuen maailmalle.

Kuusamolainen kinestetiikkatutor Sari Ervastikertoo: ”Aivan huikeaa oli ensinnäkin 500 osal-listujaa, on mahtavaa huomata, että kinestetii-kalla on nyt imua ja tarvetta. Mehän olemme tokihuomanneet sen jo vuosia sitten. Mieleen-painuvinta oli mm. Merja Mäkisalo-Ropposenavauspuheenvuoro, uskomatonta miten hänkiteytti myös kinestetiikan merkityksen. Heti seu-raavaksi tulee mieleen Anninpirtin esimiehenesitys joka oli huikea. Jotenkin minulla tuli mieleensiinä tuo Mäkisalo-Ropposen mainitsema löysä-päisyys ja luovuus! Positiivista oli että tut-kimustietoa saada enemmän ja enemmän kines-tetiikan alueelle mm. omaishoidon alueelta. KirsiHagströmin luento antoi myös eväitä saatto-hoitotilanteisiin, joihin henkilökohtaisesti koin tar-vetta. Mahtavaa oli nähdä myös tuttuja ja vaihtaakuulumisia.

Luentopäivä onnistui yli kaikkien odotusten! Kii-tokset kaikille mukana olleille, yhdessä teimmepäivästä voimaanuttavan kinestetiikkatapahtu-man!

Jaana, jolle voi lähettää ideoita ensi [email protected]

– ” Aina ei voi valita mitä tekee. Usein voi valita miten tekee. Aina voi valita millä asenteella tekee”–

Sali täyttyi viimeistä tuolia myöten

Kummimme Merja Mäkisalo, Virpi Hantikainen ja Marjo Vallius-

Hyttinen

Harriet Finne-Soveri

Myyntitykkimme Tarja Vehkaoja

Pauliina Unkeri Fysiogeriatria Oy ja Virpi

Hantikainen


MIELI TÄYNNÄ ODOTUSTA TAMPEREEN TAPAHTUMASSA

MIKÄ SAA MINUT AIKAISIN YLÖS SÄNGYSTÄ JOAAMU-VIIDELTÄ…KINESTETIIKKA. Ajamaan 2 ja1/2h aamun hämärissä Tampereelle…kinestetiik-ka. Olenko tullut höperöksi...en mielestäni (ystä-väni voivat tietysti olla toista mieltä). Kun elä-mässä tulee eteen asia joka saa sinut heräämään,soveltamaan aiempaan tieto-taitoasi ja mieltä-mään työsi tarkoituksen aivan uudella tavalla…seon kinestetiikka.

Niin siis otan mukaan kaksi kollegaani, hurau-tamme autolla Tampereelle ja istahdamme Tam-pere-talon saliin. Mieli on täynnä odotusta, antaa-ko päivä mitään vai viekö se kenties mennessään?Tuleeko mahdollisesti tietoähky?

Lupaavasti alkaa kansanedustaja Merja Mäki-salo-Ropposen avauspuheenvuorolla. Koen yhtey-den hänen löysäpäisyys kommentissa, ammatil-linen ristiriita, aito kohtaaminen...asiaa. OppiäitiVirpi Hantikainen jatkaa haasteista mahdol-lisuuksiin vanhustenhoidossa, tulee mieleen omatkokemukset kentällä…asenne.

Geriatrian dosentti Harriet Finne-Soveri ja ft,hallituksen jäsen Marjo Vallius-Hyttinen jakavatfaktatietoa ja näkökulmaa, ft, kinestetiikkatutorAnne Pasanen kertoo yhdessä TtT Pia Vähä-kankaan kanssa Kinestetiikan moniammatillisestatoimintamallist KiMosta. Yleisö kuuntelee keskit-tyneesti.

Aivohalvausasiakkaat ovat lähellä sydäntäni jafysioterapeuttien Anu Paakkunaisen ja MaijaErvastin luento herättää ajatuksia minussa jaantaa taas lisää arjen työhön.

Anninpirtin tarina muutoksesta työyhteisössäja kinestetiikan juurruttamisessa on ihanan väri-käs ja selväsanainen, ryppyotsaisuus ei kuulu van-hustyöhön ja muutoksen saamiseen, asenteenmuutokseen. Eikä voi vähätellä esimies Auli Ka-nervan ulosantia, vivahteikasta kerrontaa jasuoraan kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Fysioterapeutti Anne Haapalan tekeillä olevatutkimus kinestetiikasta omaishoidon puolella onhieno asia koska sen kautta saamme tule-vaisuudessa painoarvoista faktaa ja tutkittuatietoa kinestetiikan tuomista mahdollisuuksista.

Saattohoidon puolelta tuli hieno luento ft KirsiHagströmiltä, jäinkin miettimään asiaa oman työ-ni kohdalla ja miten sitä voi kentällä toteuttaa.

Päivän viimeisen luennon Jyväskylän Gradianlähihoitajan opetussuunnitelmasta kinestetiikantiedon ja taidon jakajana opiskelijoille olimielenkiintoa herättävä, odotan siltä paljon jat-kossa. Työssäni olen jo kohdannut heidän opis-kelijoita ja he ovat kertoneet mitä ovatkoulutuksessaan saaneet jo takataskuun työelä-mään. Opettaja Sari Jokiselle ja Henna Pernullenostan hattua kaiken opetussuunnitelman muu-toksen keskellä.

Kinestetiikkapäivä Tampere-talolla hurahti no-peasti ja siitä jäi paljon mieleen. Samalla kunkatselin sitä 500 päistä joukkoa, ajattelin että onmahtava nähdä että meitä on niin monta pai-kanpäällä, meitä jotka koemme että kinestetiikkaon toimintamalli, ajattelutapa, ihmistä aidostikohtaava ja toimiva tapa lähestyä ja tukea heidänarjen mielekkyyttä omien voimavarojen kauttaohjaten. Näemme että todellakin;

- Pienikin voimavara on mahdollisuus-

Mikä saa minut aikaisin ylös sängystä?

Sari Hakaniemi, lh, viittävailla valmiskinestetiikkatutor

Sari Hakaniemi


KUNTOUTUKSELLA KIINNI ELÄMÄSSÄ

SOSIAALI-JA TERVEYSMINISTERIÖ ON MÄÄRI-TELLYT KUNTOUTUKSEN TAVOITTEEN olevan e-distää sairaan, vammaisen tai vajaa toimin-takykyisen ihmisen toimintakykyä, itsenäistäselviytymistä, hyvinvointia, osallistumismahdol-lisuuksia ja työllistymistä. Kuntoutukseen kuuluuterveydenhuollon puolella lääkinnällinen kuntou-tus ja sosiaalihuollossa vammaisten kuntoutus,päihdekuntoutus ja sosiaalinen kuntoutus. Useinkuntoutus on moniammatillista yhteistyötä.

Kun kyseessä on sairaus tai vamma, jokavaikeuttaa opiskelua, työtä tai itsenäistä selviy-tymistä elämän eri vaiheissa on kuntoutuminen jasiihen motivoituminen sekä sitoutuminen tärke-ää. Suurin kuntoutuksen järjestäjä on Kansanelä-kelaitos. Muita järjestäjiä ovat julkinen tervey-denhuolto sekä yhdistykset ja liitot. Kuntoutuksenaloittamista varten tarvitaan henkilökohtainen jatavoitteellinen suunnitelma, myös kuntoutuksenkesto sekä myönnettävät palvelut määräytyvätaina yksilökohtaisesti. Kuntoutuksen varhainen a-loittaminen edesauttaa tavoitteen saavuttamista.

Kuntoutuksen tarve voi olla näkymätönympäristölle. Esimerkkinä mainittakoon pitkäai--kaistyöttömille järjestettävä kuntouttavaa työ-toiminta. Sairauden tai vamman aiheuttaessauhan työkyvyttömyydestä tai ansiokyvyn olen-naisen heikentymisen perusteella järjestetäänammatillista kuntoutumista. Ammatillista eli työ-kykyä edistävää kuntoutumista on esimerkiksiammatillinen uudelleen- ja täydennyskoulutus,jolla pyritään myös ehkäisemään mahdollista syr-jäytymistä. Kuntoutuspsykoterapia avulla puo-lestaan voi yksilö pystyä elämään tasapainoistaelämää mielenterveyssairaudesta huolimatta.

Sosiaalisella kuntoutuksella tuetaan syrjäy-tymisuhan ja vaikeasti syrjäytyneiden yksilöidenpysymistä ja/ tai paluuta osalliseksi yhteiskuntaanvahvistamalla heidän sosiaalista toimintakykyä jasosiaalisen vuorovaikutuksen edellytyksiä. Sosiaa-linen kuntoutus merkitsee muun muassa proses-sia, jolla pyritään parantamaan yksilön kykyä sel-viytyä arkipäivän välttämättömistä toiminnoista,vuorovaikutussuhteista sekä oman toimintaym-päristön rooleista. Tähän pyritään helpottamallaasumista, liikkumista ja yleistä osallistumista ku-ten myös huolehtimalla taloudellisesta turval-lisuudesta.

Liikennevakuutuslaitokset ovat mukana kun-touksen kustantajana kun kuntouksen tarve joh-tuu liikennevahingosta, ammattitaudista tai työ-tapaturmasta.

Kuntoutuksen tiedetään olevan onnistunut kunse lisää yksilön turvallisuuden tunnetta hänenottaessaan pienenkin askeleen kohti oman elä-män hallintaa. Usein onnistuminen näkyy myösympäristössä esimerkiksi yksilön toimintakyvynkohentumisena, hänen tyytyväisyytenä omaansuoritukseensa ja oman elämänhallintaan. Kun-toutujan polku kulkee usein läpi kuntoutusosa-alueiden. Kinestetiikan toimintamalli on vahvanaosana fyysisessä, psyykkisessä ja sosiaalisessakuntouksessa antaen paljon käyttäjälleen. Toimin-tamallin omaksunut kuntoutuja saa tunteenitsenäisestä toiminnasta ja kokee olevansa keski-össä avustustilanteessa saaden siitä mielen vir-keyttä. Hän kokee esimerkiksi oman kehon reak-tion liikkeeseen. Toimintamallin omaksunut avus-taja kokee avustustaitojensa kehittymistä ja py-sähtyy kuuntelemaan hänkin omaa kehoaan sekämieltään. Hän pohtii toimintansa ja liikkeen tar-koitusta yksilöllisesti eri kuntoutujien kohdalla.Hän kuuntelee kuntoutujaa ja yhdessä he työs-kentelevät kohti tavoitetta.

Lähteet:

Sosiaali- ja terveysministeriö https://stm.fi/sotepalvelut/kuntoutus viitattu 16.3.2019

Kansaneläkelaitos viitattu 16.3.2019 https://www.kela.fi/mita-kuntoutus-on

Wikipedia viitattu 16.3.2019 https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuntoutus


– ” Kuntoutuksen tiedetään olevan onnistunut kun se lisää yksilön turvallisuuden tunnetta hänen

ottaessaan pienenkin askeleen kohti oman elämän hallintaa”–

https://stm.fi/sotepalvelut/kuntoutus

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuntoutus


IKÄIHMISTEN KUNTOUTUS

KUNTOUTUS AIHETTA VOISI LÄHESTYÄ monestaerilaisesta näkökulmasta. Artikkelini käsitteleeikäihmisten kuntoutusta, joka on vain yksi kun-toutuksen alue, mutta työn puolesta itselleni tu-tuin sektori. Kinestetiikka on vienyt sydämeni jatoimin myös kouluttajana. Kuntoutus/voimavara-lähtöinen kuntoutus, välillä on hyvä ihan oikeastipysähtyä asian äärelle. Miten toteutan voima-varalähtöistä työskentelyä omassa arjessani ja a-siakaskontakteissa? Miten työpaikalleni tuleva ul-kopuolinen henkilö näkee kuntoutuksen toteutu-van käytännössä, jopa pienissä asioissa?

Pitkiä palstamillimetrejä kertyisi, jos alkaisin a-vaamaan nyt erilaisia mittareita, joilla voidaantoimintakykyä mitata ja määritellä. Tärkeää on ai-na asettaa asiakkaan tarpeet keskiöön ja ottaamyös läheiset mukaan heti alkumetreillä. Moni-ammatillinen työyhteisö on valtava voimavara,kun osaamme kuunnella toisiamme ja arvostaatoistemme osaamista niin, että työtiimistä saa-tava ammattitaito kiteytyy aina asiakkaalle hyö-dyksi. Kaikkien tulos- ja tehokkuusvaatimustenkeskellä emme voi kuntoutuksessakaan unohtaapientä ihmistä, häntä varten me olemme ja hänon se päähenkilö, jota meidän tulee kuunnella.

Kauan sitten itsekin jo opin, että ihminen ontodellakin kokonaisuus. Lisäksi näiden runsaidenvuosien jälkeen ikäihmisen lähellä kulkijana tuokäsitys on vahvistunut vain kaiken aikaa. Jos ma-sentaa, ei oikein jaksa liikkua, ja jos ei jaksa liik-kua, esim. kaatumisriski kasvaa. Jos taas sosi-aalisia kontakteja ei ole saattaa mieliala painuavarjojen puolella.

Tärkeää olisi tulevaisuudessa yhä enemmänkehittää kotikuntoutusta, erilaisia toimintamallejakotikuntoutukseen laitoskuntoutuksen rinnalle.Tarkkana pitää olla, että asiakkaalla on mah-dollisuus siirtyä sujuvasti palvelusta toiseen, jotteiviivettä palvelujen saatavuudelle kertyisi koh-tuuttoman paljon. Yhteistyö, kirjaaminen ja hyvätiedonkulku korostuu tässäkin.

Kuntoutuksen keinoin autetaan ihmistä hyvin e-rilaisissa tilanteissa esim. akuutin sairastumisentai trauman jälkeen tai muutoin havaitun toimin-takyvyn laskun vuoksi. Ennaltaehkäisevää toi-mintaa ei myöskään voi kylliksi korostaa. Kun-toutusta ei myöskään voi ihmiseltä itseltään ns.ulkoistaa, että joku muu tekisi sen ikään kuinkuntoutujan puolesta. Siksi joskus saa laittaa am-mattitaitoa kunnolla kehiin, jotta saisi heräteltyäihmisessä oman sisäisen kuntoutujan.

Liikkuva henkilöstö on tätä päivää ja mobiili ko-vin tuttu jo sananakin. Mobiiliin vaan tarvitaan tu-levaisuudessa varmaan vahvistusta. Eri ammatti-ryhmiä toimii jo nyt myös mobiilisti kuten lääkäri,hoitaja fysioterapeutti ja palveluohjaaja. Ikäih-misten ollessa yhä pidempään kotona ja useinmyös runsaiden apujen turvin, voisi olla tarpeenjalkauttaa lisää palveluja heidän luokseen. Myösdigitalisaation ja hyvinvointiteknologian hyödytkannattaa ottaa käyttöön myös kuntoutuksen sa-ralla esimerkkinä muistisairaan apuvälineet. Yli-päätään muutkin apuvälineet edistävät ja tukevatosaltaan kuntoutumista. Asumisen puitteet onsyytä laittaa kuntoon siinä määrin kun se on mah-dollista.

Miten edistää kuntoutusta lisää: henkilöstöäpitää kouluttaa jatkuvasti. Kuntoutuksen toteut-tamista edistää osaltaan yhtenäiset arviointityö-kalut. Yhtenäinen kirjaaminen helpottaisi kovasti,tällöin tiedot olisi löydettävissä helpommin. Tuo-ko tulevaisuuden SOTE joskus tähän parannustajää nähtäväksi, tällä hetkellä kun kaikki tietokan-nat eivät keskustele keskenään.

KUNTOUTUS KUNNIAAN! Terveisin Merja

Ihminen on todellakin kokonaisuus

Merja Koskinen, geronomi, muistihoitaja, kinestetiikkakouluttaja

Merja vauhdikkaan harrastuksensa

parissa


KINESTETIIKKA KUNTOUTUKSESSA

OLEMME PALJON VIIME AIKOINA saaneet lukeamediassa kirjoituksia vanhustenhuollon tilantees-ta ja yleensäkin hoivakotien tilanteesta; erityisestihenkilöstömitoitukseen ja laatuun liittyvistä asi-oista. Haasteita hoitotyössä kyllä riittää, painis-kellen valtavien säästötavoitteiden ja uusien yh-teiskunnallisten muutosten parissa. Tulevaisuu-dessa häämöttävä sotemuutos ja maakuntauu-distus muuttavat valtavasti totuttuja käytäntöjä.Se on selvää. Me elämme muutosten aikaa.

Samaa muutosta tapahtuu meissä kaikissa ih-misissä, ikääntyessämme, ”biologisen kellon tikit-täessä”. Kehon koostumus muuttuu, lihasvoimamuuttuu, tasapainon hallinnan tapamme muut-tuvat ja meidän toimintatapamme muuttuvat. Mesosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset muu-tumme ja meidän asiakkaat työssämme muut-tuvat. Olisi tärkeää löytää jokaiselle sopiva keinoylläpitää toiminnallisuutta ja vähentää biologisenkellon tuomien muutosten vaikutusta. Eläen kokoajan muutoksessa mukana.

Kinestetiikka kuntoutuksessa toimintafilosofia-na mahdollistaa asiakkaan, avustettavan, voima-varojen mahdollisimman hyvän huomioimisen jaavustajan, kuntouttajan, voimavarojen huomi-oimisen. Itse olen käyttänyt lääkinnällisessä fysio-terapiassa ikääntyvien kuntoutuksessa mahdolli-simman paljon kinestetiikan antamia mahdolli-suuksia. Jos mietitään esimerkiksi hoitokodissaasuvaa muistisairasta ihmistä, jonka päiittäinentoiminta on hyvin pitkälti siirtymisien, ruokailujenja muiden päivittäisten toimintojen toteuttamista,pärjään hyvin huomioimalla kinestetiikan käytönpäivittäisessä arjessa. Toki mahdolliset murtumatja niiden aiheuttamista toimintakyvyn muutok-sista selviämiseen tarvitaan myös muita toimia.

Kinestetiikkaa hyödyntäen lääkinnällinen fy-sioterapia voi alkaa yhteisellä vuoteesta ylös-nousulla asiakkaan voimavarojen mukaan.

Sitten esimerkiksi siirtyminen apuvälineen kanssaympäristöön, jossa mahdollistetaan lattialle menoja avustetaan asiakasta tarpeen mukaan lattiallemenossa. Lattialla ollessa kannattaa hyödyntäälattialla olemisen vapaus ja edetä niin, että emmerajoita asiakasta vaan mahdollistamme hänellekaiken sen, mitä hänen voimavaransa mahdollis-tavat. Lattialla voi tehdä hyvin monipuolista kun-toutusta. Tämän jälkeen ylös yhdessä erilaisinkinestetiikan keinoin ja asiakas on taas montakokemusta rikkaampi, mutta ennen kaikkea hänon saanut valtavasti vahvistusta ja kuntoutustakehoonsa. Uskon, että lattiakokemus on tuonuthänelle myös vahvistusta kaatumisenpelkoon.Monestihan kaatumisenpelko on sitä, että pelä-tään, että ei päästä enää lattialta ylös. Tämämyytti pitää purkaa ja sen pystyy helposti teke-mään, hyödyntäen kinestetiikkaa kuntoutuksessa.

Joten toivon, että me kaikki mietimme kun-toutusta niin, että emme aseta rajoja vaan mah-dollistamme erilaisia toimintatapoja sekä – filo-sofioita kuntoutuksessa, myös lääkinnällisessäkuntoutuksessa.

Hyvää kevättä kaikille!

Marjo Vallius-Hyttinen, ft, kinestetiikka tutor, hallituksen jäsen, yksikön johtaja Ykköskoti Onnela Mehiläinen

– emme aseta kuntoutuksessa rajoja vaan mahdollistamme erilaisia

toimintatapoja . –

Marjo talvisissa maisemissa


”Tämä on ihan kuin kotona!”

PERHEHOITAJIA VOIDAAN HYVÄSTÄ SYYSTÄ kut-sua ikäihmisten hyvän arjen asiantuntijoiksi. Per-hehoidon peruskivenä on ihmisen tunteminen jakohtaaminen ihmisenä sekä arjen eläminen yh-dessä. Perhehoidon toimintaympäristönä koti onerityinen. Erityisen siitä tekee se, että perheen jakotiympäristön kuntouttavat elementit ovat luon-tevasti läsnä ja avaavat erilaisia mahdollisuuksiayhteiseen tekemiseen ja elämänmakuiseen ar-keen. Kotoa tutut arjen asiat ovat siltoja elämänjatkuvuuteen, ja ne voivat edelleen tuoda päiviinmielekästä sisältöä. Esimerkiksi kotiaskareet japihan, puutarhan tai eläinten hoito, ulkoilu taiharrastukset voivat jatkua omien voimavarojen,tahdon ja aiemman elämäntavan mukaisesti.

Ikäihmisten toimeksiantosuhteisella perhehoi-dolla tarkoitetaan osa- tai ympärivuorokautisenhoivan ja huolenpidon järjestämistä ikäihmisen o-massa kodissa tai perhehoitajan yksityiskodissa.

Perhehoito on kunnan järjestämä sosiaalipalvelu,johon haetaan esimerkiksi palveluohjauksen kaut-ta. Perhehoito voi olla pitkäaikaista, jolloin ikäih-minen asuu perheessä pysyvästi, mahdollisestiusean vuoden ajan. Se voi myös olla lyhytaikaista,esimerkiksi omaishoitajan vapaan järjestämiseksitai sairaalajakson jälkeen toipilasaikana, jolloinikäihminen tarvitsee vielä tukea kuntoutumiseen-sa.

Perhehoidon avulla voidaan tarjota ikäih-miselle apua ja tukea moniin hoivan ja huo-lenpidon tarpeisiin. Kokemusten mukaan per-hehoito sopii erityisesti ikäihmiselle, joka kokeekotona turvattomuutta, hän on pelokas tai häm-mentynyt ja arkiselviytymisessä on eri syistä vai-keuksia. Silloin, kun kotiin annettavat palveluteivät pysty vastaamaan ikäihmisen tuen, turvan jaavun tarpeisiin, mutta ikäihminen ei kuitenkaantarvitse ympärivuorokautista hoitoa, perhehoitovoi turvata elämänlaatua ja hyvinvointia.

11

IKÄIHMISTEN PERHEHOIDON VAHVUUS ON ARJEN ELÄMINEN YHDESSÄ

Minna Laine, Perhehoitoliitto ry

Eila Kautto auttaa perhehoitaja Marianne Riikolaa ruuanlaitossa. Etenkin perunoiden ja porkkanoiden kuoriminen sujuu Eilalta sutjakasti.

Kuva: Perhehoitoliitto ry/Petteri Kivimäki..

– ”Tämä on ihan kuin kotona”–


Yhä useampi kunta on ottanut perhehoidon pal-veluvalikoimaansa. Noin puolet kunnista järjestivuonna 2018 ikäihmisten perhehoitoa joko perhe-kodeissa tai ikäihmisen omassa kotona. Perhe-hoidossa olevien ikäihmisten ja perhehoitajienmäärä on lisääntynyt noin 30 % vuosittain 2010-luvulla. Tästä huolimatta edelleen tarvitaan paljontyötä perhehoidon tunnetuksi tekemisessä, toisenihmisen kodissa järjestettävään hoitoon liittyvienennakkoluulojen kumoamisessa ja perhehoidonsaamisessa oikea-aikaiseksi ja todelliseksi palve-luvaihtoehdoksi.

Perhehoitajaksi voi ryhtyä siitä kiinnostunut,tehtävään valmennettu sekä ominaisuuksiltaan javalmiuksiltaan tehtävään soveltuvaksi hyväksyttyhenkilö. Noin puolella ikäihmisten perhehoitajistaon sosiaali- tai terveysalan ammatillinen koulutus.Tehtävänsä luonteen johdosta perhehoitajat ku-vaavat usein perhehoitajuutta elämäntavaksi. Per-hehoidossa eletään ainutkertaista elämää, jaettuaarkea ja ollaan paljon yhdessä. Niiden myötä ikä-ihmisen kanssa muodostuu kiintymys- ja ihmis-suhde. Vaikka perhehoitajuus on usein sitovaa jamuuttaa väistämättä omaa totuttua arkea, perhe-hoitajaksi ryhtyvät painottavat myönteisinä puo-lina muun muassa mahdollisuutta toimia arvo-jensa mukaisesti, omannäköisen arjen elämistä jakiireetöntä läsnäoloa.

Perhehoitaja avaa sydämensä ja usein myöskotinsa toisille ihmisille. Mahdollisuus olla omaitsensä eikä hoidettavan tai potilaan roolissa, itse-määräämisoikeuden vaaliminen, yhdessä olemi-nen ja toimiminen, päivän kuulumisten vaihta-minen, yhteiset ruokailutilanteet sekä hyvä,lämmin hoiva ja huolenpito ovat esimerkkejä asi-oista, joiden vaalimiseen perhehoidossa panos-tetaan. Arjen pienistä, arvokkaista hetkistä, toisenihmisen ja hänen elämänsä arvostamisesta koos-tuu ikäihmisen ja perhehoitajan hyvä päivä – hyväelämä.

– ” Arjen pienistä, arvokkaista hetkistä, toisen ihmisen ja hänen

elämänsä arvostamisesta koostuu ikäihmisen ja perhehoitajan hyvä

päivä – hyvä elämä.”–

– ” perhehoitajaksi ryhtyvät painottavat myönteisinä puolina

muun muassa mahdollisuutta toimia arvojensa mukaisesti”–

TIETOLAATIKKOPerustietoa toimeksiantosuhteisesta perhehoidosta:

• Perhehoitoa säätelee perhehoitolaki.• Perhehoitajan tehtävään on

lakisääteinen ennakkovalmennus.• Perhehoitaja solmii

toimeksiantosopimuksen kunnan kanssa.

• Perhehoitaja ei ole työsuhteessa kuntaan, eikä yrittäjä.

• Perhehoitajalla voi olla neljä hoidettavaa kerralla. Jos perheessä on kaksi perhehoitajaa ja vähintään toisella soveltuva koulutus, hoidettavia voi olla kuusi.

• Kunta maksaa perhehoitajalle hoitopalkkion ja kulukorvauksen.

• Hoitopalkkiosta kertyy eläkettä.• Kunta ottaa perhehoitajalle

tapaturmavakuutuksen.• Perhehoitaja voi saada

käynnistämiskorvausta.• Perhehoitajalle kertyy vapaata.• Kunta järjestää perhehoitajan tuen

esim. täydennyskoulutuksen, työnohjauksen ja hyvinvointi- ja terveystarkastukset.

• Kunta valvoo perhehoitoa.• Kunta perii ikäihmiseltä

asiakasmaksun.

• Vuonna 2017 perhehoidossa oli noin 1500 ikäihmistä (STM ja Perhehoitoliitto).


ARMI ASIKAINEN PERHEHOITAJANA

KERRON HIEMAN ALUKSI ITSESTÄNI, lähinnä työ-historiaani. Olen vuonna 87 valmistunut kunto-hoitajaksi ja vuosikymmenien varrella tehnyt töitälaaja-alaisesti vanhusten, kehitysvammaisten,vammautuneiden ja mielenterveyskuntoutujienkanssa palvelutaloissa sekä kotihoidossa. Kunto-hoitajan tehtävien lisäksi olen tehnyt myös perus-hoitotyötä, sekä hierontatyötä toiminimellä viiti-sen vuotta.

Kotikuntoutuksessa ollessani kotikäynnit per-heissä olivat minulle tuttua juttua, ja kun näinilmoituksen ikäihmisten perhehoitoon liittyvästäennakkovalmennuksesta, innostuin asiasta oitis.Jos vain minulla olisi perhehoitoon soveltuva(ainakin suurempi) koti, ottaisin meille vaikkalyhytaikaista perhehoitoa tarvitsevia perheen-jäseniä. Tällaista hoitoa sosterin alueelle kaivat-taisiin. Silloin omaishoitaja voisi viettää vapaitaankotona, kun hoidettava olisi perhehoidossa.

Itse aloitin kiertävänä perhehoitajana heinä-kuussa 2018. Perhehoidon koordinaattori/pal-veluohjaajan kanssa käydään perheessä ensikäyn-ti, missä perhe kertoo tilaanteestaan ja toiveis-taan ja yhdessä suunnitellaan miten perhehoitojuuri tässä perheessä aloitetaan. Aluksi perhe-hoito voi olla vaikka kaksi tuntia viikossa. Tutus-tutaan ja tunnustellaan...se voi olla jopa yökylässäoloa ja kaikkea tältä väliltä. Perhehoito tuntuuvain siltä, että tää on miun juttu! Perustehtävistäsovitaan perheen kanssa yhdessä, mutta yleensäsaamme avustettavan kanssa yhdessä suunnitellaja toteuttaa milloin ja miten asiat kulloinkin ha-luamme tehdä ja toteuttaa. Tehtävät vaihtelevatja avustettavatkin ovat toimintakyvyltään hyvineri kuntoisia. Päivään voi kuulua avustamista pu-kemisissa, vessa-asioissa, ruokailussa ja pesey-tymisessä. Mutta voidaan yhdessä tehdä ruokaa,leipoa, ulkoilla, käydä ongella, pelata, lukea jalaulaa, katsoa YouTube videoita (tää on hyvä!),rentoutua/hieroa (jalkojen hieronta tai Intialai-nen), jumppata (pallot, kuminauhat yms.), kat-sella valokuvia,

muistella vanhoja asioita eli kaikkea perusjuttua.Ja joskus ollaan tekemättä mitään, siis joskus!

Perhehoitajan työssä juuri nyt pidän iha-nimpana asiana KIIREETTÖMYYDEN! Kinestetiik-kaa toimintatapana pyrin käyttämään ihan kaikes-sa avustaessani toista ihmistä. No joskus sitä eivaan omasta mielestään onnistu niin hyvin kuinhaluaisi ja toivoisi, mutta olen opetellut tässä asi-assa olemaan itselleni armollinen. Paras kiitos onavustettavan hymy, nyökkäys tai että sanoo ettäteet tämän toisella tavalla kuin puoliso.

Perhehoidossa on ensin tutustumis- ja tunnus-teluvaihe. Huomaan tämän olevan hyvin herkkääaikaa. Kuulen omaishoitajan usein avustamis-tilanteessa sanovan, että ”näin olen tehnyt ja ettäväärinhän olen tietysti tehnyt”. Tilanteeseen onvaan pikkuhiljaa tultu ja toisen avuntarve on li-sääntynyt. Miehet käyttävät yleensä raakaa voi-maa avustaessaan, ja usein tehdään liikaa toisenpuolesta. Pääasia kun saadaan arki sujumaan. Kunaluksi pääsen itse näkemään ja kokemaan avus-tettavan voimavarat, voi tästä sitten lähteä pieninaskelin viemään uusia toimintatapoja perheenarkeen. Perhehoito mahdollistaa kinestetiikanjalkautumista, koska perhehoitajana käyn tuossaperheessä jopa 1-2 kertaa viikossa.

Hoitoa, jota kaivattaisiin enemmän

Armi AsikainenKuntohoitaja, perhehoitaja, kinestetiikka tutor

Armi puskee hangessa eteenpäin


ARJEN TOUHUISTA ARVOKKAITA TAITOJA

Artikkeli on julkaistu CP-liiton lehdessä 3/18

ITSESTÄ HUOLEHTIMISEN JA ARJEN TAITOJENharjoittelu ovat tärkeä osa lapsen kasvua jakehitystä. Päivittäisten toimintojen harjoittelu an-taa myös loistavia mahdollisuuksia vahvistaa mo-nipuolisesti lapsen motorisia taitoja.

Motorisilta taidoiltaan heikoimmilla lapsilla onusein liikuntataitojen oppimisen lisäksi vaikeuksiaerilaisissa motoriikkaa vaativissa arjen toimin-noissa. Vaikeudet voivat heijastua lapsen arjessamonenlaisiin päivittäisiin toimintoihin ruokailustapukeutumiseen ja itsestä huolehtimiseen, liikku-miseen ja leikkeihin.

Motorisen oppimisen vaikeudet voivat ilmetäjoko hieno- tai karkeamotoriikan alueella tai kum-mallakin sekä mahdollisesti myös havaintomo-toristen taitojen vaikeuksina. Lapsella voi ollahuomattavia vaikeuksia oppia uusia motorisia tai-toja tai soveltaa jo opittuja taitoja uusissa tilan-teissa. Lapsen motorista kehitystä tulisi johdon-mukaisesti seurata ja tukea kotona ja varhais-kasvatuksessa jo riittävän varhaisessa vaiheessaoli sitten kyse liikuntataidoista tai arjen toimin-noista.

Avaimia ja ymmärrystä lapsen arkeen

Lapsi oppii ja kehittyy tutkimalla sekä oman ke-hon kautta kokemalla. Päivittäisten toimintojenoppiminen ja hallitseminen vahvistavat lapsen ko-kemusta itsestään osaavana yksilönä sekä luopohjaa myönteiselle minäkuvalle ja kyvylle selviy-tyä itsenäisesti arjen tilanteista.

Ruokailu

Kaataako lapsi usein juomalasin, sotkeutuvatkovaatteet tai putoilevatko ruokailuvälineet? Mil-lainen ote lapsella on ruokailuvälineistä? Onkoruokailu ikätovereihin verrattuna hidasta? Odot-taako lapsi puolesta tekemistä tai jumiutuukoruokailutilanne ilman apua? Jäävätkö lihapullat,nakit ja perunat pilkkomatta – nehän voi tokinapata haarukkaan kokonaisenakin?

Lapsi tarvitsee monenlaisia taitoja selvitäkseenitsenäisesti ruokailutilanteista. On osattava käyt-tää haarukkaa ja veistä, pilkkoa, voidella, avata jasulkea purkkeja ja paketteja, kaataa juoma kup-piin, kuoria, höylätä juustoa, kantaa tarjotinta jne.

14

Pekkanen Johanna, Holma Johanna ja Tolvanen Nita

Kuva iStock

Arjen askareet ovat lapselle hyviä tilanteita harjoitella motorisia taitoja.Kuva iStock


Myös syöminen on motorinen toiminto. Tur-vallinen ruokailu vaatii ruuan riittävää hienon-tamista pureksimalla, mikä edellyttää ruuan siir-tämistä suussa edestä taakse purupinnoille. Syö-misen vaikeudet voivat näkyä esimerkiksi mutus-teluna ja ruuan valikoimisena.

Jos yksittäistä ruuan pilkkomisen tai tarjottimenkantamisen taitoa palastellaan osiin, mitä kaikkeaosaamista taito edellyttääkään?

Ruuan pilkkominen. Miten lapsi tarttuu haa-rukkaan? Mihin suuntaan kuuluu leikata? Mitenlapsi eriyttää käsien toimintaa siten, että toinentekee liikettä ja toinen pysyy paikallaan? Mistäkohtaa pilkotaan? Miten istutaan niin vakaasti,että käsillä työskentely on mahdollista? Roik-kuvatko jalat ilmassa vai yltävätkö ne alustalle?Mitä jos vielä pitäisi kuoria ennen pilkkomista?

Tarjottimen täyttäminen ja kantaminen. Asettaako lapsi lautaset ja lasit tarjottimelle tasa-painoisesti? Jos lasin ja lautasen asettaa vain toi-selle laidalle, keikkuuko tarjotin tai läiskyykö juo-ma yli? Miten lapsi havainnoi ympäristöään jamihin suuntaa tarkkaavuuttaan? Tukeeko lapsitarjotinta omaan kehoonsa sitä kantaessaan?

Arjen askareet

Osallistuminen arjen askareisiin kotona voi par-haimmillaan tuottaa lapselle onnistumisen koke-muksia ja välitöntä hyvää mieltä, koska usein te-kemisen jälki on konkreettisesti nähtävissä. Lapsituntee olevansa avuksi, apuri, jota ilman yhteisöpärjäisi huonommin. Kotityöt, kuten pöydän kat-taminen, pyyhkiminen, lakaiseminen tai imu-roiminen, tiskikoneen tyhjentäminen ja täyttä-minen tai tiskaaminen, ovat hyviä oppimisenpaikkoja. Esimerkiksi jo yksivuotias voi pyyhkiäpöytää, jos aikuinen sietää työn jäljen.

Peseytyminen

Onko lapsella haluttomuutta peseytyä tai jääkötulos vajavaiseksi, jopa likaiseksi? Tarvitseekolapsi apua enemmän kuin ikäisensä? Pesey-tymisen voi hyödyntää mahdollisuutena oppiauusia taitoja. Kainaloita ja varpaan välejä pese-mällä voi harjoitella kehon keskilinjan ylitystä.Vesileikkien avulla voi harjoitella kaatamista ilmansotkemisen aiheuttamaa vaivaa. Peseytyessä ke-ho saa paljon tuntoärsykkeitä ja lapsi voi harjoi-tella kehon osien nimeämistä saippuoidessaan.Samalla lapsen kehotietoisuus vahvistuu.

Pukeutuminen ja riisuminen

Osaako lapsi pukeutua ja riisua itse? Menevätkövaatteet oikein päin päälle ja kengät oikeisiinjalkoihin? Ehtiikö lapsi mukaan ulkoleikkeihinsamaan aikaan muiden kanssa? Osaako lapsi sitoanauhat, avata ja sulkea nappeja tai vetoketjun?Pukeutuuko lapsi seisten vai lattialla istuen?Vaikeudet voivat näkyä pukeutumisesta kieltäy-tymisenä, palvelun odottamisena tai pyytä-misenä, vetoketjut saattavat jäädä auki ja useinsukat ovat nurinpäin niin, että kantaosa näyttääylöspäin.

– Jos yksittäistä ruuan pilkkomisen tai tarjottimen kantamisen taitoa palastellaan osiin, mitä kaikkea

osaamista taito edellyttääkään? –

Vinkki! Anna lapsen kokeilla pilkkomista ensin muovailuvahalla. Harjoittele sen jälkeen erilaisten ruokien, esimerkiksi lihapullan, banaanin ja porkkanan, pilkkomista. Tämä auttaa lasta hahmottamaan kuinka paljon voimaa pilkkomiseen tarvitaan. Samalla ruokien koostumus ja tuoksu tulevat tutuiksi.

Vinkki! Anna lapsen kantaa tarjottimella ensin vain yhtä esinettä kerrallaan. Tarjottimeen voi merkata lasin ja lautasen paikat valmiiksi tai käytä kahvallista tarjotinta. Huomioi ympäristön tuomia haasteita lyhentämällä kannettavan matkan pituutta ja ohjeista lasta kohdistamaan katseensa tarjottimesta ympäristöön ja takaisin tarjottimeen.

15


Riittävän nopea pukeutuminen mahdollistaa osal-listumisen yhteisiin leikkeihin. Pukeutumiseen jariisumiseen liittyviä harjoiteltavia tärkeitä taitojaovat muun muassa sukkien ja sukkahousujen pu-keminen, rusetin tekeminen, vetoketjun ja nap-pien aukaiseminen ja kiinnilaittaminen. Esim. ta-kin pukeminen vaatii toiminnan suunnittelua:kuinka takin hihat löydetään ja miten takin saavedettyä hartioille.

Mitä kaikkea lapsi voi sukan pukemisestaoppia? Sukkaa pukiessa lapsen istumatasapainontulee olla niin vakaa, että hän pystyy viemäänpainonsa kehon toiselle puolelle, kiertämään var-taloaan vastakkaiselle puolelle sekä ylittämäänkeskilinjan toisella kädellä. Käsien toimiessa ke-hittyy hienomotoriikka, kahden käden yhteistyö jasilmäkäsikoordinaatio. Sukkaa pukiessaan myöslapsen näönvarainen hahmottaminen, voima-säätely ja avaruudellinen hahmottaminen har-jaantuvat.

Fyysinen jaksaminen

Jaksaako lapsi kulkea lyhyitä matkoja lähi-ympäristössään esimerkiksi kävellen päivähoitoontai esikouluun? Miten lapsi liikkuu muun lii-kenteen seassa? Kaatuileeko, kompuroiko tai tör-mäileekö lapsi usein? Liikkuminen on lapselleluontainen tapa tutustua itseensä, toisiin ihmisiinja ympäristöön sekä oppia tärkeitä arjen taitoja, eisiis vain siirtyä paikasta toiseen. Liikunta-, ta-sapaino- ja välineen käsittelytaitojen eli moto-risten perustaitojen avulla voi siis harjoitella myösarjen taitoja tai niiden eri osa-alueita ja toisin-päin.

Toimiva arki edellyttää myös taitoa ja kykyäliikkua omassa lähiympäristössä. Sitä, että jaksaakantaa omat välineensä, pystyy osallistumaanlähiympäristöön suuntautuviin retkiin ja kulke-maan turvallisesti niin portaissa kuin maastossa.

Miten voin tukea ja auttaa lasta onnistumaan?

Ennen harjoittelun aloittamista on hyvä pohtiamitä lapsen tarvitsee oppia ja mikä on paras hetkipäivässä taidon harjoittelulle. Rajoitatko vai tu-etko lapsen omatoimisuutta vai tarvitaanko toi-mintatapojen muutoksia, jotta lapsi voisi oppiakyseisen taidon? Onko taito pilkottu riittävänpieniin osiin, jotta lapsi kokee onnistuneensa jamotivaatio kasvaa. Muista palkita myös yrittä-minen!

Vinkki! Mieti ensin, miten itse toimit ja mitä vaiheita tekeminen vaatii. Ohjeista ja pilko suoritusta lapselle..

Vinkki! Hyvä muistaa ohjatessa

- Pilko- Sanoita- Kannusta- Anna aikaa- Juhlikaa, kun taito on opittu

Pukeutuminen vaatii jo monimutkaista toiminnan suunnittelua ja hyvää

koordinaatiota. Onnistumisista kannattaa iloita yhdessä lapsen kanssa.

Kuva iStock

16


HEI MÄ OSASIN!

Hei mä osasin!!

LAUSE ON TUPAHOIVAAN TULLEEN UUDENTYÖNTEKIJÄN SUUSTA, joka ensin ohjattuna jasittemmin yksin rohkaistuneena avusti ihmisensylinkautta tuoliin. Sitä ilon määrää on vaikeapukea sanoiksi, mitä tämä lause herätti minussaesimiehenä, johtajana. Kinestetiikasta valais-tuneena (suotaneen anteeksi tämä lähes uskon-nollinen ilmaus) tehtäväni on saada kaikki omallaesimerkilläni toimimaan ihmistä kuunnellen javaljastaen kaikki hänen voimavaransa käyttöön.Miten tämä kaikki on siis mahdollista, kysytäänminulta usein.

No, kaikkihan alkaa siitä, että minä uskon, ettäkinestetiikan käyttö tässä työssä on hyödyllistäsekä asukkaille että heidän kanssaan työskente-leville, kaikille. Ihmisille tulee heti kertoa, ettäkinestetiikka ei ole vain jokin yksittäinen tempputai että liittyisi vain ergonomiaan tai kuntoutu-kseen. Se on toimintatapa, joka on sisäänra-kennettuna kaikkeen, mitä ihminen tekee vuoro-kauden jokaisena tuntina. Myös koskettaminenon oleellinen osa tätä toimintaa. Miten kosketat,voidaan esimerkillä osoittaa. Miltä tuntuu, kuntakaapäin yllättäen tartut toista olkapäästä taiyhtäkkiä sanot jotakin kovalla äänellä. Ei ole ihme,vaikka ihminen tässä tilanteessa puolustautuu.

Asiaan uskomisen ja esimerkkinä toimimisenlisäksi toiminnan juurtumista tulee myös valvoa jasitä pitää vaatia kaikilta. Asiantuntijan työtä onjoskus vaikea mennä ohjaamaan, mutta posi-tiivisella asenteella ja perustellen asiansa onhelpompi esittää. ”Minä olen tuossa tilanteessatehnyt näin, saanko näyttää?” Ja jos näkee sel-keitä virheitä niihin on puututtava, totta kai. Onmyös pyrittävä luomaan ilmapiiri, jossa kaikilla onoikeus sanoa ja esittää omia tapojaan tehdä. Yhtäoikeaa tapaahan ei ole, myös siitä tulee muis-tuttaa.

Vaikka itse olenkin tehnyt nyt Tupahoivassakauimmin kinestetiikka kärjellä työtä, teen edel-leen ”virheitä”. Sen ääneen sanominen tuo muil-lekin oikeuden joskus epäonnistua. Olemmehanihmisiä. Mutta aina voi yrittää uudelleen, kysyäkollegalta ja pohtia yhdessä. Tupahoivassa teem-me tätä lähes päivittäin ja matka jatkuu…

Palatakseni tuohon alkuun on myös tärkeää,että iloitaan toisten onnistumisista ja kannus-tetaan oppimaan lisää. Kun liekin on saanut syt-tymään sitä ei voi mikään sammuttaa.

Tämän vuoden Kinestetiikan opintopäivillämeitä valaistuneita oli koolla yli 500. Osallistujienmäärä on jatkanut kasvuaan joka vuosi. Käsinkosketeltava me-henki yhdisti kaikkia, kun kuun-telimme asiantuntijoiden esityksiä hiirenhiljaa javäliajoilla vaihdoimme kuulumisia, verkostoi-duimme ja sovimme seuraavia tapaamisia.

Iloitaan toisten onnistumisista ja kannustetaan oppimaan lisää

Auli Härkälä, kinestetiikka tutor

Tupahoivan johtaja

Auli Tupahoivan osastolla Tampere-talolla 5.3.2019

– On niin huippua kuulua tähän yhäti kasvavaan

joukkoon! –


KINESTETIIKAN TUTORIKSI OPPIMASSA

OSALLISTUN TAMMIKUUSSA 2019 TAMPEREELLAalkaneeseen kinestetiikan tutor koulutukseen yh-dessä 20 muun sosiaali-, terveys- ja opetusalanammattilaisen kanssa. Tavoitteena meillä on val-mistua tutoriksi vielä ennen tulevaa kesää.Kouluttajana on Turun hoitotieteen laitoksen do-sentti, esh, TtT Virpi Hantikainen, joka on ra-kentanut kinestetiikka koulutukset varmalla pe-dagogisella näkemyksellä monipuoliseksi ja mo-tivoivaksi kokonaisuudeksi.

Kinestetiikan tutor koulutus muodostuu teoria-opinnoista, käytännön harjoittelusta ja projek-tityöstä. Lähiopetusta on yhteensä viisi päivää jaitsenäistä työskentelyä 60 tuntia. Koulutukseenvoi hakea suoritettuaan kinestetiikan perus- jajatkokoulutuksen sekä oltuaan potilas-/asiakas-työssä, jossa on toiminut kinestetiikan periaat-teiden mukaan.

Kinestetiikka tutoreita on tällä hetkellä eripuolella Suomea n. 100 henkilöä ja heidän tehtä-vänään on ohjata hoitotyötä tekeviä henkilöitäsekä terapeutteja kinestetiikan periaatteiden

soveltamisessa käytännön tilanteisiin. Tärkeätehtävä on myös tukea kokonaisia työyhteisöjäkinestetiikan periaatteiden jalkautumisessa toi-mintaan.

Itse lähdin tutor koulutukseen, koska työsken-telen sosiaali- ja terveysalan toisen asteen oppi-laitoksessa lähihoitajien opettajana sekä sote-alan työelämäasiakkaiden tarpeisiin räätälöidyssäsyventävässä koulutuksessa. Olen vakuuttunut ki-nestetiikan tarpeellisuudesta hoito- ja tera-piatyössä ja haluaisin itse kehittyä ammat-tilaiseksi, joka hallitsee tätä kokonaisuutta yhäparemmin. Kinestetiikan perus- ja syventävätkurssit ovat olleet minulle tärkeitä työni sisällön jamotivaation kannalta. Opiskelijat niin perus-opetuksessa kuin työelämässäkin arvostavat tätäoppia hyvin paljon. Olen nähnyt omin silmin, jakuullut monta tarinaa, kuinka potilaat/asiakkaatsekä heitä hoitavat/avustavat henkilöt ovat hyö--tyneet kinestetiikan oppien soveltamisestaerilaisiin arjen tilanteisiin.

18

Kirsi Myller-Pirinen ft, TtM, LehtoriSuomen Diakoniaopisto, Helsinki

– haluaisin itse kehittyä ammattilaiseksi, joka hallitsee tätä kokonaisuutta yhä paremmin . –

Lähihoitaja Tanja Saksman Heseva koti, Helsinki, Kirsi, Konnun asukas Leena ja hänen puolisonsa


Kinestetiikka koulutuksessa hienoa on vahvateoriapohja käsitteineen ja sen suora sovelta-minen todellisiin asiakas-/potilastilanteisiin sekäosallistujien moniammatillisesta taustasta ja työ-kokemuksesta syntyneet keskustelut ja käytännönesimerkit. Meitä kannustetaan myös verkostoi-tumaan ja ajatusten vaihtoon lähiopetuspäivienvälissä ja koulutuksen jälkeen.

Tammikuun lähipäivillä sain tilaisuuden avustaaja ohjata Konnun asukasta Leenaa yhdessä toisentutor-opiskelijan, Hesevassa työskentelevän lähi-hoitajan, Tanja Saksmanin sekä Leenan puolisonkanssa. Tanja on valmistunut opettamastani ryh-mästäni lähihoitajaksi 10 vuotta sitten. Hänellä olimonta hienoa oivallusta minulle opetettavanapitkän kinestetiikka työkokemuksensa varrelta.

Tapaamme tutor opintojen parissa seuraavankerran toukokuun lähiopetuspäivillä. Siihen men-nessä meillä opiskelijoilla on tehtävänä liikkumis-ja avustusanalyysin tekeminen yhdelle asiakkaal-le/potilaalle, käytännön ohjaustilanteen suun-nittelu ja toteutus työntekijöille, yhden kines-tetiikan informaatiotilaisuuden toteuttaminentyöyhteisössä sekä projektityön suunnitelma.

Tutorin toiminta omassa työyhteisössä

• Laatii kalenterivuosittain vuosisuunnitelmanmiten hän aikoo toteuttaa tutortoimintaa

• Kartoittaa ja kokoaa yhteen yhteistyössä lähi-esimiehen ja työyhteisön kanssa henkilöstöntoiveet ja tarpeet tutorin antamasta tuesta

• Työyhteisön henkilökunnan motivoimisen ja si-toutumisen tukeminen

• Ohjaaminen ja opastaminen päivittäisen toi-minnan yhteydessä

• Työntekijöiden tukeminen esim. haastavissatilanteissa avustamisessa (vieriohjaaminen)

• Kinestetiikan työpajojen toteuttaminen

• Informaatiotilaisuuksien pitäminen

• Uusien työntekijöiden ja opiskelijoiden pereh-dytys kinestetiikan toimintamalliin

• Kehittää ja ohjaa kinestetiikan avustustapojenkirjaamista

• Lähiesimiehelle/johdolle tiedottaminen mah-dollisista epäkohdista sekä kinestetiikan jal-kautumisen ja henkilöstön sitoutumisen seu-ranta yhteistyössä johdon kanssa

Tutorin toiminta oman työyhteisön ulkopuolella

• Informaatiotilaisuuksien pitäminen

• Oikeus ohjata työntekijöitä sekä omaishoitajia

• Oikeus pitää työpajoja työntekijöille sekäomaishoitajille

• Verkostoituminen/tutortoiminnankehittäminen

• Jos organisaatiossa on useampia tutoreita,tutori osallistuu aktiivisesti tutoreiden yhteis-ten kehittämistilaisuuksien suunnitteluun ja to-teutukseen

• Osallistuu aktiivisesti tutoreiden alueellisiinverkostoitumistapaamisiin

• Verkostoituu Suomen Kinestetiikkayhdistys ry:nkanssa ja hankkii sitä kautta uutta päivitettyätietoa kinestetiikasta

• Oman tietotaidon ylläpitäminen ja kehit-täminen osallistumalla vähintään kahden vuo-den välein Suomen Kinestetiikkayhdistyksenjärjestämille tutoreiden ja kouluttajien yhte-isille koulutuspäiville

– koulutuksessa hienoa on vahva teoriapohja käsitteineen ja sen suora soveltaminen todellisiin asiakas-/potilastilanteisiin . –

– Odotan innolla seuraavaa lähiopetusjaksoamme. –

Tutorin toimenkuvaKinestetiikan tutor on suorittanutSuomen Kinestetiikkayhdistys ry:ntutorkoulutuksen ja toimii työyh-teisössään kinestetiikan jalkautumi-sen tukijana. Tutorilla on mahdolli-suus toimia myös työyhteisönsä ulko-puolella.


PYÖRÄTUOLIRUGBY

PYÖRÄTUOLIRUGBY ON ALUNPERIN TETRAPLE-GIAN SAANEILLE SELKÄYDINVAMMAISILLE ke-hitetty joukkueurheilulaji. Lajin kehittivät Ka-nadassa pelaajat, joiden toimintakyky ei riittänytpyörätuolikoripallon pelaamiseen. Sittemmin lajinluokittelu on muuttunut paljon avoimemmaksi, janykysäännösten mukaan lajiin voi saada luo-kituksen mikäli toimintavajetta on vähintään kol-messa raajassa. Luokittelijat luokittelevat pelaajat0.5-3.5 pisteen luokkiin, niin että mitä parempitoimintakyky, sitä isommat pisteet. Kentällä tuleeolla neljän pelaajan koostumus, eikä yhteispis-teytys saa ylittää 8.0 pistettä. Poikkeuksen tähänsääntöön tuovat naispelaajat. Jokaista kentälläolevaa naispelaaja kohden saa olla 0.5 pistettä e-nemmän. Lajia pelataan siihen eritoteen val-mistetulla pallolla, joka muistuttaa hyvin paljonlentopalloa, mutta on hieman raskaampi ja pin-noitettu. Pyörätuolirugby on erittäin fyysinen jataktinen pallopeli sekä ainoa paralympialaislaji,jossa täyskontakti pyörätuoleilla on sallittu.

Vammauduttuani (c-7 tason motorisesti täydel-linen selkäydinvamma, tetraplegia) 16-vuotiaanavuonna 2004, ihastuin lajin fyysisyyteen ja täys-kontaktiin. Mitä enemmän olen pelannut niinolen tykästynyt kasvavassa määrin lajin taktiseenpuoleen, ja siihen kuinka fyysisesti heikompanavoi voittaa fyysisesti paljonkin vahvempia ole-malla taktisesti edellä.

Pyörätuolirugbyn vaikutusta muutenkaan elä-määni kokonaisuudessaan ei voi väheksyä, silläuskoisin, että erityisesti ensimmäisinä vuosinavammautumisen jälkeen oli todella tärkeää saadaonnistumisen kokemuksia, vertaistukea muiltapelaajilta sekä selkeät syyt parantaa fyysistäkuntoa. Fyysisen kunnon kasvaessa arkikin muut-tui pikkuhiljaa selviytymisestä elämäksi, ja tämäpuolestaan näkyi positiivisesti psyykkisestikin.Ensimmäisen ulkomaanreissunkin tein maajouk-kueen kanssa vain huomatakseni, että kuinkavaivattomasti matkustaminen sujuu pyörätuo-linkin kanssa.

Olen pelannut, kuten mainittua, pyörätuolirugbyasyksystä 2004, eli ensi vuonna tulee täyteen 15vuotta. Tälle ajanjaksolle mahtuu lukemattomiaonnistumisia ja epäonnistumisia, mutta kaikki neovat kehittäneet minua niin pelaajana kuin ih-misenä. Viime vuosina olen ollut todella onnekasja päässyt kiertämään Eurooppaa enemmän jaenemmän, jopa toistakymmentä kertaa vuodessa.Henkilökohtaisena kruununa pidän sitä, että mi-nut kutsuttiin Lontooseen viime kaudeksi pelaa-maan heidän joukkueensa kanssa Ison-Britanniansarjan turnaukset. Valitettavasti jouduin jättä-mään viimeiset kaksi turnausta väliin, sillä louk-kaantuminen piti minut sivussa 4 kuukautta alku-vuodesta. Se katkaisi tuon yhteistyön.

Arkikin muuttui pikkuhiljaa selviytymisestä elämäksi

Tuukka NissoSuomen pyörätuolirugbymaajoukkueen pelaaja

Tuukka vauhdissa

– erityisesti ensimmäisinä vuosina vammautumisen jälkeen oli

todella tärkeää saada onnistumisen kokemuksia.–


Itselläni viikkoharjoittelu koostuu normaalistiyhdestä lepopäivästä ja kahdesta päivähar-joituksesta, joista toinen on palauttava ja useinolkapäitä tukeville lihaksille suunnattu harjoitus,ja toinen on raskaampi harjoitus kuten crossfit,kuntosali, laji tai koti HIIT-treeni. Rutiininomaisetviikot kuitenkin rikkoutuvat aika usein pelimat-kojen vuoksi, jolloin oman kropan tarkka kuun-teleminen on palautumisen kannalta erittäintärkeää. Elämäni rakentuu tällä hetkellä vahvastipyörätuolirugbyn ympärille, mutta nautin siltiedelleen liki joka hetkestä, minkä vietän lajinparissa. Niinhän sitä sanotaan, että jos haluaasaada, on pakko antaa. Väitän myös, että ilmantätä mahtavaa lajia en olisi juuri tässä tällähetkellä, täysin omatoimisena, liki tasavertaisenayhteiskunnan jäsenenä, joka voi tehdä juuri sitämitä milloinkin haluaa, velvoitteiden puitteissatietty.

Suosittelisinkin lajia kaikille, jotka ovat ikinäedes harkinnut kokeilevansa tai muuten vaan tyk-käävät adrenaliinin täyteisestä pallopelistä. Tällähetkellä etsimme jatkuvasti lisää pelaajia jouk-koomme. Lajiimme on helppo tulla sisään, ja us-kon että ihmiset, jotka ovat lajia tulleet kokei-lemaan, eivät varmasti ole päätöstänsä katuneet.

Lisätietoa ja kuvia lajista

https://www.instagram.com/tuukkanisso/?hl=en

https://www.instagram.com/wrugbyfin/

https://www.vammaisurheilu.fi/liikunta-ja-urheilu/lajit/pyoratuolirugby

https://www.paralympia.fi/etusivu/luokittelu-2/luokittelu/pyoratuolirugby/

Tunnelmia Tuukan elämästä pyörätuolirugbyn parissa

https://www.instagram.com/tuukkanisso/?hl=en

https://www.instagram.com/wrugbyfin/

https://www.vammaisurheilu.fi/liikunta-ja-urheilu/lajit/pyoratuolirugby

https://www.paralympia.fi/etusivu/luokittelu-2/luokittelu/pyoratuolirugby/


Hallitus 2019

Virpi Hantikainen, puheenjohtaja

Raimo Lappalainen, varapuheenjohtaja

Tarja Vehkaoja, rahastonhoitaja

Jaana Ahonen, sihteeri

Marjo Vallius-Hyttinen, viestintävastaava

Minna Sulanen, varajäsen, sosiaalinen me-dia

Kehittämistyöryhmä

Kinestetiikkayhdistyksen hallitus on perustanuttoimintansa tukemiseksi kehittämistyöryhmän,joka toimii tiiviissä yhteistyössä hallituksen kans-sa. Kehittämisryhmässä on asiantuntijuutta mo-nelta alalta

• Akuutti- ja tehohoitotyö Kirsi Hagström /Vaasan sairaanhoitopiiri

• Kehitysvammahuolto Seppo Hauta Seinä-joki/Eskoon tuki- ja osaamiskeskus

• Viestintä Marjo Vallius-Hyttine/Kines-tetiikkayhdistyksen hallitus

• Oppilaitokset Sari Lehtonen /Amiedu, Helsinki

• Esimiehet Mari Tervonen/Roihuvuoren mppk, Helsinki, Maarit Ristolainen/Myllypuron mppk Helsinki ja Pauliina Lehikoinen/Coronaria palvelukoti Elämänpuu, Tampere.

Laatusertifikaatti Koskelan monipuo-lisen palvelukeskuksen osasto F3:lle

12.12.2018

Koskelan monipuolisen palvelukeskuk-sen osasto F3 on ensimmäinen Hel-singin kaupungin arviointi- ja kuntou-tusyksikkö, jolle luovutettiin Kinestetiik-kayhdistyksen laatusertifikaatti. Sertifi-kaatti luovutettiin 2019. Yhdistys onnit-telee suuremmoisesta työstä!

YHDISTYS TIEDOTTAA

Laatusertifikaatti Oulunkylän kun-toutussairaala osasto 3A:lle

5.2.2019

Helsingissä sijaitseva Oulunkylänkuntoutussairaalan osasto 3 A saikinestetiikan laatusertifikaatin. O-sasto 3 A on ensimmäinen sairaa-latasoinen, akuuttia geriatristakuntoutusta tarjoava kuntoutus-osasto, jolle luovutettiin Kines-tetiikkayhdistyksen laatusertifi-kaatti. Yhdistys onnittelee suurem-moisesta työstä!

LAATUSERTIFIKAATIT

YHDISTYS

Suomen Kinestetiikkayhdistys ry JÄSENLEHTI •1/201923

Opinnäytetyö kinestetiikasta sairaanhoi-tajan koulutuksessa

VAASAN AMMATTIKORKEAKOULUSSA JUHAKOIVULUOMA JA NOORA KUOPPALA ovattehneet opinnäytetyön aiheesta Sairaanhoitaja-opiskelijoiden kokemuksia kinestetiikasta voima-varalähtöisenä toimintamallina (2018)

Opinnäytetyössään Koivuluoma ja Kuoppalaovat selvittäneet opiskeluvaiheessa olevien sai-raanhoitajaopiskelijoiden kokemuksia kinestetii-kasta. Tutkimuksen tavoite on tuottaa hyödyn-nettävää tietoa Kinestetiikkayhdistykselle sekäkehittää sairaanhoitajankoulutuksen sisältöä. Sai-raanhoitajaopiskelijoille järjestettiin työpaja, jokasisälsi kinestiikan perusteiden läpikäymisen sekäkäytännön harjoituksia.

Haastateltavat opiskelijat kokivat kinestetiikanlisäävän vuorovaikutusta potilaan ja hoitajienvälillä sekä tuovan uusia näkökulmia yksilöl-lisempään ja voimavaralähtöisempään hoito-työhön. He kokivat kinestetiikan myös vähentävänsairauspoissaoloja sekä työn kuormittavuutta.Tutkimustuloksen mukaan sairaanhoitajaopiske-lijat hyötyisivät kinestetiikan voimavaralähtöisentoimintamallin koulutuksesta sekä olisi hyödyllistäsisällyttää se osaksi sairaanhoitajaopintoja.

Linkki:https://www.theseus.fi/handle/10024/160452

Yhdistys kiittää tekijöitä tämän tärkeän aiheenottamisesta opinnäytetyöhönsä.

Kinestetiikka lähihoitajanopetussuunnitelmassa

Olemme aikaisemmin tiedottaneet yhteis-työstämme GRADIA Jyväskylän kanssa liittyenkinestetiikan toimintamallin sisällyttämisestä lähi-hoitajan opetussuunnitelmaan. Nyt tämä on to-dellista ja testaamme suunnitelman toimivuuttavuoden 2019 aikana. Tampereen opintopäivällä5.3.2019 Gradian opettajat ja kinestetiikkatutoritSari Jokinen ja Henna Pernu esittivät kinestetiikanrakentumisen opintojen eri vaiheisiin. Ilmoitam-me arvioinnin tuloksista loppuvuodesta ja toi-vomme, että olemme luoneet yhdessä toimivanmallin, jota muut oppilaitokset voivat jatkossahyödyntää.

Yhdistyksen vastuuhenkilöinä ovat

pj Virpi Hantikainen [email protected]

ja

vpj Raimo Lappalainen [email protected].

Yhteydenotto aiheeseen liittyen Virpi Hantikaiseen

YHDISTYS TIEDOTTAA

Sari Jokinen, Henna Pernu ja Marjo Mäenpää-Lakka Gradia Jyväskylästä

https://www.theseus.fi/handle/10024/160452

mailto:[email protected]

mailto:[email protected]


MUISTIKUNTOUTUS JA KINESTETIIKKA KOULUTUS


Kehittyvä vanhustyö-tapahtuma Helsingissä 12.2.2019

12.2.2019 Globex Oy järjesti Kehittyvä vanhustyö-tapahtuman Helsingissä, Finlandia-talolla. Vuo-sittainen tapahtuma oli loppuunmyyty ja niinpäväkeä oli runsaasti, osallistujia sekä näytteil-leasettajia. Yhdistystä edustamassa olivat AnitaTanttu, Raimo Lappalainen sekä Jaana Ahonen.

Kinestetiikkayhdistys oli mukana omalla näyttä-vällä messuosastollaan sekä ohjelmassa. Osastol-la vieraili paljon ihmisiä ja paikalla oli useita kines-etiikan toimintatavan omaksuneita hen-kilöitä jauutisia onnistumisista vaihdeltiin innolla. Toki my-ös oli heitä, jotka kuulivat kinestetiikasta ensim-mäistä kertaa ja niinpä peruskurssit kiinnostivat.

Kouluttajat Anita Tanttu ja Raimo Lappalainen(kuvat yllä) pitivät työnäytökset aiheina arkisettilanteet sekä saattohoito. Työnäytökset saivatpaljon positiivista huomioita sekä kiitosta. Yh-distys puolestaan kiittää työnäytöksiin osallis-tuneita vapaaehtoisia.

YHDISTYS MUKANA TAPAHTUMISSA

Kehittyvä vanhustyö-tapahtuma Tampereella 6.3.2019

Kehittyvä vanhustyö-tapahtuma järjestettiin6.3.2019 Tampereella, Tampere-talossa. Tapahtu-ma oli osa suuria Sosiaalialan asiantuntijapäiviäkuten myös edellisen päivän kinestetiikan lu-entopäivä. Yhdistys osallistui tapahtumaan VirpiHantikaisen luennolla Voimavaralähtöinen toimin-tamalli laadukkaaseen hoitotyöhön sekä näytteil-leasettajana. Kinestetiikkapöydän takana häärä-sivät Tuula Hoivala ja Jaana Ahonen.


Virpi Hantikainen pienenä pisteenä suuren yleisön joukossa

YHDISTYS MUKANA TAPAHTUMISSA


www.kinestetiikka.fi

”Pienikin voimavara on mahdollisuus”

powerpoint presentation · voi olla mielekästä työtä ammattilaisille. armi asikaisen sanoin...

Documents