puheenjohtaja samu salo vieraili porissa lokakuussa · puheenjohtajan tervehdys pääkirjoitus...

SATAKUNNAN INSINÖÖRIT RY:N JÄSENLEHTI www.satakunnaninsinoorit.fi 4/2016

Puheenjohtaja Samu Salo vieraili Porissa lokakuussa

4/2016Kannen kuva: Jari Vihervirta - Puheenjohtaja Samu Salo tapasi Porissa SATIn ja Lousin hallitukset.

SATAKUNNAN INSINÖÖRIT RY:N HALLITUS 2016

Jari VihervirtaTiedottaja

044 739 1395jari.vihervirta@ satakunnaninsinoorit.fi

Jani VälimaaVarapuheenjohtaja

044 302 7528jani.valimaa@ satakunnaninsinoorit.fi

Timo SeppänenTaloudenhoitaja

040 547 [email protected]

Mika Hietikko

040 591 5555mika.hietikko@ satakunnaninsinoorit.fi

Pasi Nokelainen

050 408 3131pasi.nokelainen@ gmail.com

Markku UusitaloPuheenjohtaja


Minna Suominen


Maiju MikkonenOpiskelijajäsen


Pia LuovulaToimistosihteeri

02 641 4131sati@ satakunnaninsinoorit.fi

Timo RuokoKenttäpäällikkö IL


Nuppu StrandbergOpiskelijajäsen

nuppu.m.strandberg@ student.samk.fi

Mikko Vettenranta


SATAKUNNAN INSINÖÖRIT RY:N VALTUUSTOPuheenjohtaja: Reijo Vuorio | Varapuheenjohtaja: Riku Laine

PAIKALLISYHDISTYSTEN PUHEENJOHTAJATAla-Satakunnan Insinöörit: Reijo Vuorio, [email protected] Insinöörit: Jani Välimaa, [email protected] Insinöörit: Minna Suominen, [email protected]

EDUSTUKSET INSINÖÖRILIITTO IL RY:SSÄHallituksen jäsen: Jari VihervirtaYrittäjien valiokunnan jäsen: Pasi NokelainenJärjestövaliokunnan jäsen: Mika HietikkoKoulutus ja elinkeinopolittisen valiokunnan jäsen: Jarkko MyllyniemiInsinööri-lehden toimitusneuvoston puheenjohtaja: Jari Vihervirta

SATIn toimistoIsolinnankatu 24, 5 krs28100 PORIpuh. (02) 641 4131, faksi (02) 641 [email protected]

SATAKUNNAN INSINÖÖRIEN TIEDOTUSLEHTI - SATIKKAPäätoimittaja: Jari Vihervirta Taitto: Jari VihervirtaToimitussihteeri: Pia Luovula Toimittaja: Jenni HuhtapeltoPainopaikka: Brand ID Oy Pori Painos: 2500 kplJulkaisija: Satakunnan Insinöörit ry ISSN: 1235-4244Ilmestyminen: 4 kertaa vuodessa

Pääkirjoitus

Puheenjohtajan tervehdys

Verkostosaneerausta verkossa

Vesi- ja viemäriputkistojen sisäpuoliset saneerausmenetelmät

Treeneissä: Paljasjakakengät

Ilmalämpöpumppu SATIn toimistoon

IL:n asiamiehen palsta: Tutustukaa lakialoitteeseen

Rättiteollisuutta ja asiamieshommia

Esihistorian opastuskeskus Naurava lohikäärme

Tapahtumailmoitukset

4

5

6

8

10

12

13

14

16

Sähköinen näköislehti luettavissa:www.satakunnaninsinoorit.fi/satikka/nakoislehti

6

1012

Pu

heen

joh

tajan ter

veh

dys

Pääkir

joitu

s

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Joulu on tulossa jo muuta-man viikon päästä ja väkisin saa vanhemmankin miesinsi-nöörin herkistymään ja miettimään lahjoja lastenlapsille ja ehkä myös muille. Mutta se mikä on erittäin mielenkiintois-ta ja hämmentävää insinöörielämässä, on se monitahoinen viestintä, että ay-liike on turha ja aika on ajanut sen ohi. Mo-nessa artikkelissa on kehuttu, että kaikki sopimukset hoi-detaan paikallisilla sopimuksilla. Nyt myös talousnobelisti Bengt Holmström on esittänyt mielipiteenä, että ay-liikettä ei tarvita vaan eri ammattialojen rajapinnat ovat lähentyneet ja moniosaajat valtaavat työmarkkinat. Minun mielestäni tämä moniosaaminen ja raja-aitojen poistuminen tuo ay-liikkeelle uudet haasteet ja entistä tärkeämmän roolin olla kansallisella tasolla neuvottelupöydissä tuomassa realistisia tutkimustuloksia ja muitakin palautteita itse työntekijöiltä ja olla sopimassa miten tulkitaan ja sovelletaan mahdollisia ylemmän tason ”perälautoja”. Tästä hyvänä esimerkkinä on tänä syksynä monilla työpaikoilla hämmennystä herättänyt Kiky-sopimus. Itse sain havaita, että ilman meidän ay-liik-keiden luottamushenkilöiden tuomia vaihtoehtoja ja vies-tejä miten muualla maassa on sovittu, olisimme olleet mo-nissa Kiky-neuvotteluissa työmaalla umpikujassa ja tehneet huonoja päätöksiä. Nyt on saatu lukea miten eri työpaikat ovat laatineet itselle sopivat ratkaisumallit huomioiden kou-lutukset, kuntoilun ja yleisen hyvinvoinnin nimissä ja kui-tenkin lopputulos on Kiky-sopimuksen hengen mukainen.

IL.n edustajakokous teki talouspäätöksen, että liitto-maksu pidetään samalla tasolla kuin se oli v 2016 eli 375€/vuosi, sisältäen IAET-kassamaksun. SATIn Valtuusto päätti myös pitää SATIn jäsenmaksun samana eli 42€/vuosi. Joten niin IL:n kuin SATIn taloudessa ei muutoksia jäsenmak-suissa. Joten kaikki osaavat lukea, että vuodesta 2017 tulee haastava ja menoja on hillittävä. Niin IL:n kuin SATIn jä-senkehitys on ollut miinusmerkkinen vuoden 2016 aikana. SATIn taloudessa jäsenmaksun suuruus ja jäsenmäärän pienentyminen tarkoittaa esim, että jäsentapahtumien oma-vastuuosuudet pitää harkita tarkkaan ja myös miettiä miten avec-hinnoittelu hoidetaan tietyissä tapahtumissa. Tähän SATIn hallituksessa vallitsee hyvä yhteisymmärrys ja muu-tamia esimerkkejä on laadittu. Mutta olemme me SATIssa myös saaneet aikaiseksi vuoden 2016 aikana jäähdytyslait-teiston toimistolle. Joten ensi kesällä ei meidän enää tarvitse hikoilla Jazz-brunssin aikana.

Tänä vuonna 15.12 pidämme SATIn Yhdistyksen ko-kouksen ja valitsemme uuden valtuuston. Toivon runsas-ta osanottoa jäseniltämme ja kokoushan pidetään Sati 75v hengessä ravintola Vaakunassa, tervetuloa mukaan. Uuden valtuuston jäsenille järjestämme koulutustilaisuuden helmi-kuussa. Tästä tietoa heti kokouksen jälkeen.

Hyvää Joulun odotusta ja rauhallista Joulun aikaa sekä katse rohkeasti Uuteen Vuoteen 2017, nähdään SATIn ta-pahtumissa, tervetuloa rohkeasti mukaan toimintaamme!

Markku UusitaloPuheenjohtaja

Vuodenvaihde on aina kiireistä aikaa meille järjestöaktii-veille. Yhdistyksissä on aika vetää suuntaviivat tulevan vuo-den 2017 toiminnalle. Suurin osa itseäni koskevista syysko-kouksista on onneksi jo takana.

Insinööriliiton edustajakokous pidettiin Helsingissä marraskuussa. Edustajakokous hyväksyi liiton toiminta-suunnitelman ja talousarvion vuodelle 2017 käytännössä hallituksen edustajakokoukselle esittämässä muodossa. Kokouksessa esitetyt muutokset olivat stilistisiä. Edustaja-kokous valitsi Insinööriliiton hallituksen uudeksi jäseneksi Tietoalan vaalipiiristä Jyrki Kopperin viisi vuotta hallituk-sessa olleen ja eroa pyytäneen Esa Koskisen tilalle. Koppe-rin henkilökohtaiseksi varajäseneksi edustajakokous valitsi Antti Mannisen.

Satakunnan Insinöörien valtuusto kokoontui kautensa viimeiseen kokoukseen Porin raatihuoneelle marraskuun lopulla. Vuoden 2017 toimintasuunnitelman ja talousarvion hyväksymisen lisäksi valtuusto teki muutamia henkilövalin-toja. Satakunnan Insinöörien uudeksi varapuheenjohtajaksi valtuusto valitsi Mika Hietikon, joka on toiminut SATIn hallituksessa jo usean vuoden ajan. Varapuheenjohtajan paikalta väistynyt Jani Välimaa jatkaa hallituksen jäsenenä. Muita muutoksia hallituksen kokoonpanoon ei tullut.

Joulukuun puolessa välissä on aika valita SATIlle uusi valtuusto seuraavalle nelivuotiskaudelle. Toivon, että yh-distyksen jäsenistöä on tuolloin paikalla mahdollisimman paljon.

Satikasta ja sen tekemisestä painetussa muodossa on käyty keskusteluja läpi vuoden. Painetun lehden tekemisen ja postittamisen kustannukset valitettavasti nousevat vuosi vuodelta. On siis järkevää kartoittaa mitä muita vaihtoeh-toja jäsenvietintään voisi tulevaisuudessa olla. Toisaalta on hyvä arvioida onko Satikka meille Satakunnan Insinööreille sen tekemisen vaatiman varsin merkittävän taloudellisen panostuksen arvoinen.

Ainakin ensi vuonna tullaan jatkamaan nykyisellä for-maatilla, eli tulette myös vuonna 2017 saamaan neljä painet-tua Satikka-lehteä. Viime vuoden alusta lähtien Satikka on julkaistu sähköisenä näköislehtenä Issuu-palvelussa ja se on luettavissa myös SATIn nettisivun kautta. Näköislehti löytyy esimerkiksi tämän lehden sisältö-sivulla olevaa QR-koodia hyödyntämällä. Valitettavasti näköislehti on ainakin toistai-seksi löydetty varsin huonosti. Tähän mennessä julkaistuille seitsemälle lehdelle on kertynyt yhteensä vain 576. Satikan edellistä numeroa on viimeksi kuluneen 30 päivän aikana luettu 54 minuuttia. Keskimääräinen lukuaika yhtä kävijää kohti on samalla aikavälillä ollut 1 minuutti 44 sekuntia. Kaikista lukijoista 85 % on käyttänyt palvelua tietokoneella.

Nyt on kuitenkin aika lähettää vuoden viimeinen lehti painettavaksi ja toivottaa kaikille satilaisille hyvää joulua ja menestystä vuodelle 2017!

Jari VihervirtaPäätoimittaja

Satikka 4/2016Satikka 4/20164 5

Simuloinnilla kivijalkaa tuotannon uudistamiseen

Verkostosaneerausta verkossaVesihuollon opetusta järjestetään monessa ammattikorkeakoulussa, mutta opetus keskittyy alan perusaineisiin; vedenkäsittelyn prosesseihin ja verkoston perustamiseen. Verkostosaneeraus on jäänyt opetustarjonnassa selkeästi vähemmälle huomiolle, vaikka aihealueen hallitseville osaajille olisi kasvavaa kysyntää työelämässä. Saneerauksia nimittäin toteutetaan huomattavasti vähemmän kuin niille olisi tarvetta. Vesihuollon verkostojen saneeraustarve ja koulutustarpeen kasvu ovatkin olleet keskustelujen aiheena jo useamman vuoden ajan.

Maanalaisten vesi- ja viemäriputkien hy-vän kunnon varmistaminen on vesihuol-tolaitosten toiminnan kannalta tärkeää. Näiden verkostojen kunnossapito ja sanee-raaminen kuuluvat vesilaitosten ydintehtä-viin. Vesiverkostojen uusiminen ja korjaa-minen ovat tunnetusti kalliita projekteja ja saneerauksen läpivieminen vaatii lisäksi omaa eritysosaamistaan. Saneeraustavoista yleisimpien auki kaivamisen ja vaihtami-sen rinnalle on viime vuosina tullut erilai-sia sisäpuolisia saneeraustekniikoita, kuten putken sujuttuminen ja sukittaminen. Sa-neeraaminen voidaan toteuttaa myös eri-laisia pinnoitustekniikoita käyttäen.

Saneeraustekniikoita ei ole juurikaan käsitelty ammattikorkeakoulujen opetuk-sessa. Näin alalle työllistyneet ovat opis-kelleet saneeraustekniikat työn ohessa. Tämän selkeän työelämälähtöisen tarpeen innoittamana ammattikorkeakoulut Hä-meestä (HAMK), Satakunnasta (SAMK) ja Turusta (Turku AMK) lähtivät yhdessä kehittämään vesihuollon opetusta. Koko-

naan verkossa toteutettavaa vesihuolto-alan oppimisympäristön ensimmäiseksi opetusaiheeksi valittiin verkostosaneeraus, jonka opetusta ei sellaisenaan ole toteutet-tu missään ammattikorkeakoulussa. Aihe on ajankohtainen ja koskettaa yhtä lailla julkisia toimijoita kuin yksityissektoriakin.

Ajasta ja paikasta riippumatonta opetusta

Kurssin kehittelystä vastasi kolmen opet-tajan tiimi, mutta taustaryhmään kuului edustajia myös työelämästä ja muista yh-teistyökorkeakouluista. Verkostosanee-rauskurssin toteutustavaksi valittiin verkkokurssi, jotta opiskelijat eri paik-kakunnilla voisivat osallistua kurssille samanaikaisesti. Verkkototeutuksen kat-sottiin lisäävän työelämässä olevien am-mattilaisten osallistumismahdollisuuksia kurssille. Ajatuksena oli, että opetuspaket-tia voisi jatkossa tarjota perusopetuksen li-säksi myös esimerkiksi vesihuoltolaitosten

ja konsulttitoimistojen henkilöstölle am-matillisena erikoiskoulutuksena.

Opetusta kehitettäessä pyrittiin selke-ästi työelämälähtöisyyteen ja käytännönlä-heisyyteen. Tehtävät perustuivat vesihuol-tolaitoksilta saatuihin aineistoihin, jotta kurssista saatiin työelämää tukeva, konk-reettinen kokonaisuus. Tehtävien tueksi kuvattiin saneeraustyömailla asennusvide-oita, haastatteluita ja valokuva-aineistoa.

Pilottiryhmän kokemukset rohkaisevia

Verkostosaneerauksen opetusmateriaa-lia testattiin opiskelijoilla keväällä 2016. Kurssille osallistui opiskelijoita kolmes-ta ammattikorkeakoulusta Turusta, Hä-meenlinnasta ja Satakunnasta. Kurssia veti kolme opettajaa, joista kukin edusti omaa ammattikorkeakouluaan, eli samalla pilotoitiin myös yhteisopettajuutta. Verk-kokurssipilotti mahdollisti opetuksen jär-jestämisen aihealueessa, jota ei ollut yhtä

laajasti tarjolla yhteistyökorkeakoulujen opetussuunnitelmissa.

Verkkokurssin vetämisessä opettajan rooli on erilainen kuin lähiopetuksessa. Toisaalta vesihuollon opettajien määrä kussakin korkeakoulussa on vähäinen ja näin opettajillekin muodostuu hyvä tuki-verkosto toisistaan. Ohjauksen tuominen opiskelijoille näkyvämmäksi nousi selke-äksi kehityskohdaksi seuraavia toteutus-kertoja pohdittaessa. Verkko-opetus ei vähennä ohjauksen tarvetta, mutta verkon ylitse järjestettävässä ohjauksessa on omat haasteensa.

Pilottikurssista saatu opiskelijapalaute oli rohkaisevaa. Kurssi koettiin mielek-kääksi ja verkon ylitse tapahtuvaa oppi-mista kiiteltiin yllättävän tehokkaaksi. Toisaalta kurssin työmäärä yllätti monet osallistujat ja ohjausta olisi kaivattu lisää. Oppimateriaali koettiin tiiviiksi, mutta toi-saalta valtaosa koki oppineensa asiat. Pa-laute oli myönteistä siitäkin näkökulmasta, että opiskelijoista vain puolet oli osallistu-

nut verkkokursseilla aikaisemmin. Palautteen perusteella huomattiin, että

verkkokurssilla opiskelu vaatii opiskelijal-ta itsenäisempää otetta opiskeluun ja hy-vää oman aikataulun hallintaa. Näin ollen verkkokurssit soveltunevat opiskelujen loppuvaiheessa tai jo työelämässä oleville paremmin kuin opiskelujensa alkuvaihees-sa oleville opiskelijoille.

Verkko-opetus soveltuu myös täydennyskoulutukseen

Pilottikurssin opiskelijapalautteen perus-teella voi todeta, ettei monen ammatti-korkeakoulun yhteistyönä toteutettavaa verkko-opetusta kannata arastella. Samalla periaatteella voitaisiin tarjota monipuo-lista korkeakouluopetusta ja täydennys-koulutusta myös muissa aiheissa, joille on kysyntää työelämässä, mutta osoitettavissa vain niukasti perusopetusresursseja. Ver-kostosaneerauskurssin myönteisen palaut-teen rohkaisemana SAMK ja Turun AMK

aikovat yhdistää voimansa jälleen keväällä 2017 ja toteuttaa verkkokurssin uudestaan.

On hyvä muistaa, että vesiala on myös yksi kansallisesti merkittäviä kärkialoja. Alaa ruotineen selvityksen mukaan vien-tipotentiaaliakin löytyy, mikäli alan kou-lutukseen ja tutkimukseen panostettaisiin enemmän. Toivottavasti jatkossa jo työelä-mässä olevat ammattilaiset löytävät verk-kokurssien kautta täsmätäydennyskoulu-tusta työelämän tarpeisiin.

Teksti: Aino Pelto-Huikko, toimii tut-kijana SAMK:n Vesi-Instituutti WanderissaKatariina Kiviluoto, toimii hankeasian-tuntijana Turun ammattikorkeakoulussa

Kuvat: Katariina Kiviluoto, Henrik Roms

Työkokous turkulaisella saneeraustyömaalla.

Satikka 4/20166 Satikka 4/2016 7

Vesi- ja viemäriputkien saneeraus on ajankohtaista sekä monissa taloyhti-öissä että vesihuoltolaitoksissa verkos-tojen ikääntymisen vuoksi. Vanhoja putkia ei välttämättä tarvitse vaihtaa uusiin, vaan vanhat putket voidaan jät-tää paikoilleen ja saneerata esimerkiksi sujutusmenetelmillä. Näitä sisäpuolisia saneerausmenetelmiä käytetään sekä kiinteistöjen että vesihuoltolaitosten verkostoissa.

Sisäpuolisten saneerausmenetelmien käyttöturvallisuuden ja kestävyyden var-mistaminen edellyttävät tarkoituksenmu-kaisten tuotteiden lisäksi oikeita asennus-tapoja ja hyvää työn laatua.

Satakunnan ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehittämisyksikkö Vesi-Instituutti WANDER on selvittänyt sekä vesijohtojen saneerauspinnoitteiden tur-vallisuutta että viemäreiden sisäpuolisten saneerausmenetelmien laadunvarmistus-ta /1, 2/.

Kiinteistöjen vesijohtojen pinnoittaminen Suomessa

Pinnoitteista liukenevat aineet voivat olla terveydelle haitallisia, aiheuttaa haju- ja makuhaittoja tai edistää mik-robikasvua. Pinnoitteille tulee tehdä asianmukaiset testaukset, jotta voidaan

Vesi- ja viemäriputkistojen sisäpuoliset saneerausmenetelmät

varmistaa, että niistä ei liukene veteen mitään terveydelle haitallista. Suo-messa ei ole vesijohtojen sisäpuolisille saneerauspinnoitteille viranomaisläh-töisiä vaatimuksia. Kiinteistöjen me-tallisten käyttövesijohtojen saneerauk-sissa käytettävät epoksipinnoitteet on pääsääntöisesti testattu VTT Expert Services Oy:ssä muoviputkien tyyp-pihyväksynnässä käytetyillä testaus-menettelyillä. Vesi-Instituutin rapor-tissa /1/ on esitetty eurooppalaisiin arviointi- ja testausmenetelmiin perus-tuva materiaalihyväksyntämenettely.

Kiinteistöjen vesijohtojen sisäpuolisen pinnoitustyön voidaan katsoa edellyttä-vän rakennusvalvontaviranomaisen lupa-harkintaa, koska työllä voi olla vaikutusta rakennuksen käyttäjien turvallisuuteen tai terveydellisiin oloihin.

Vaikka pinnoitteet olisi todettu tur-vallisiksi laboratoriotestauksissa, niiden turvallisuus saneerauskohteessa riip-puu oleellisesti työsuorituksen huolel-lisuudesta. Pinnoite on valmistettava ja kovetettava valmistajan ohjeiden mukaisesti. Pinnoittaminen edellyttää riittävän hyväkuntoista putkistoa, joka puhdistetaan ruosteesta ja epäpuh-tauksista. Pinnoitus tehdään puhtaalle ja kuivalle pinnalle. Pinnoitteen tulee antaa kovettua täysin ennen veden las-

kemista verkostoon, jotta se saavuttaa lopulliset ominaisuutensa.

Talousveden laatu varmistetaan vesinäytteillä

Pinnoituksen ja verkoston huuhtelun jäl-keen veden annetaan seistä putkistossa määräajan, vähintään neljä tuntia, ja kai-kista päätepisteistä otetaan vesinäyte tes-tausta varten. Vesinäytteistä testataan haju, maku ja pinnoitemateriaalikohtaisten ke-mikaalien pitoisuudet. Lisäksi yksittäisestä hanasta otetaan vesinäyte vastaavaa määri-tystä varten aamulla siten, että vesi on seis-syt putkessa yön yli.

Toistaiseksi ei ole tietoa siitä, liukenee-ko saneerauspinnoitteista käytön aikana talousveteen aineita, joista voisi olla haittaa ihmisten terveydelle. Epoksipinnoitteis-ta mahdollisesti liukenevan bisfenoli A:n turvallisuusriskiä ei toistaiseksi ole voitu nykytiedon pohjalta luotettavasti arvioida. Bisfenoli A on epoksipinnoitteiden raaka-aine, jota saattaa vapautua tuotteista veteen epätäydellisen kovettumisen seurauksena.

Vesijohtomateriaaleista riippumatta on hyvä juoksuttaa vesi kylmäksi ennen sen ottamista juotavaksi tai ruoanlaittoon.

Viemärisaneerauksessa standardisoidut menetelmät

Vesihuoltolaitosten verkostoja saneerataan sukkasujutus- ja muotoputkisujutusmene-telmillä. Sukkasujutus on yleistynyt myös kiinteistöjen viemäreiden saneerauksissa. Sukkasujutuksessa vanhan putken sisälle asennetaan paineilman avulla polyeste-rikudoksesta tehty putki, joka kylläste-tään esimerkiksi kaksikomponenttisella epoksilla.

Viemäriputkien sujutusmenetelmille on olemassa eurooppalaisia EN- ja kan-sainvälisiä ISO-standardeja. Ne on tarkoi-tettu maanalaisten verkostojen korjaami-seen eli vesihuoltolaitosten verkostoille ja kiinteistöjen tonttiviemäreille, mutta niitä käytetään soveltuvin osin myös kiinteistö-jen viemärien sisäpuolisten saneerausten vaatimusten asettamisessa. Standardeis-sa esitetään tekniset vaatimukset, niiden osoittamiseen käytettävät testausmenetel-mät sekä tuotevalmistajan ja urakoitsijan laadunvalvontaan liittyvät toimenpiteet. Tilaaja tarkastaa työmaakohtaisen loppu-tuotteen vaatimustenmukaisuuden.

Kiinteistöviemärien saneerauksia tehdään myös pinnoituksilla ja lujitteita sisältävillä pinnoituksilla. Näille sanee-rausmenetelmille ei ole standardeja eikä käytettäville materiaaleille tai lopputuot-teen ominaisuuksille ole myöskään muulla tavoin asetettu yleisesti hyväksyttyjä kri-teerejä. Suunnittelijoiden ja tilaajien onkin

vaikea vertailla eri valmistajien tai urakoit-sijoiden menetelmiä ja valita kuhunkin käyttökohteeseen parhaiten soveltuvat ma-teriaalit ja pinnoitustavat. /2/

Työturvallisuus ja lopputuotteen laatuun vaikuttaminen tärkeää

Sujutuksissa ja pinnoituksissa käytetään monenlaisia kemikaaleja, joista esimerkik-si epoksikemikaalit voivat aiheuttaa aller-gista kosketusihottumaa. Työterveyslaitos on laatinut yhdessä alan yritysten kans-sa ohjeistuksen epoksityön turvalliseen suorittamiseen.

Eri saneerausmenetelmillä voi olla erilaiset käyttökohteet, takuut ja oletettu kestoikä tai rajoituksia käytölle. Putkis-tosaneerauksen tilaajan ja hänen asiantun-tijansa tulee osata vertailla eri menetelmiä ja ymmärtää, mitä on tilaamassa. Standar-dien avulla urakoitsija voi antaa tilaajalle tuotteesta riittävän yksityiskohtaiset, ym-märrettävät ja vertailukelpoiset tiedot pää-töksenteon pohjaksi.

Teksti: Tuija Kaunisto, Aino Pelto-Huikko, Vesi-Instituutti WANDER/Satakunnan ammattikorkeakoulu Kuva: Pixabay

Kirjallisuus1. Pelto-Huikko, A. & Kaunisto, T. Vesijohtojen saneerauspinnoitus. Vesi-Instituutti WANDERin raportteja. 2012. (https://www.samk.fi/download/27089_Vesijohtojen_saneerauspinnoitus_raportti.pdf).2. Kaunisto, T. & Pelto-Huikko, A. Vie-märeiden sisäpuoliset saneerausmenetel-mät. Satakunnan ammattikorkeakoulu. Sarja B. Raportit. 9/2014, Vesi-Instituutti WANDERin julkaisuja 2 (http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-633-128-0)


Treeneissä: Paljasjalkakengät

Treeneissä

Paljasjalkakengät – kohti luonnollisempaa lenkkeilyä

Treeneissä

Lenkkareita ja kävelyjalkineita löytyy ny-kyään joka jalalle. On pronaatiotuettua, supinaatiotuettua, extravaimennettua; polkujuoksuun, asfaltille, liukkaalle kelille. Juuri kun tuntui siltä, että kaikki mahdol-liset vaimennukset ja tuennat oli kehitetty, alkoi ulkoilu- ja juoksumaailmaa valloittaa uusi trendi: paljasjalkajuoksu, paluu juok-sutyyliin jota esi-isämme kaukana men-neisyydessä harjoittivat.

Oikeaoppinen paljasjalkajuoksija juok-see tietysti paljain jaloin. Koska useimmil-la meistä on kuitenkin jaloissa jonkinlai-nen tuntoaisti, on kehitetty niin kutsuttu paljasjalkakenkä. Valmistajasta ja mallista riippuen paljasjalkakengän pohja on joi-takin millejä paksu, ohuimmillaan poh-ja on vain yhden millimetrin paksuinen eikä kenkää suositella asfaltille tai muille koville ja kenkää kuluttaville alustoille. Vaelluskenkämalleissa pohja on hieman paksumpi ja kengässä on nilkkaa tukeva varsi. Ikonisimpia ja helpoimmin tunnis-tettavia paljasjalkakenkiä ovat Vibramin Fivefingersit, joissa jokaiselle varpaalle on osastonsa ja kenkä näyttää järeältä, nau-hoitetulta sukalta. Suurin osa paljasjalka-kengistä kuitenkin näyttää päältä päin kat-sottuna tavalliselta kengältä ja esimerkiksi Suomessa suunnitellun Feelmaxin valikoi-masta löytyy myös nahkapäällysteisiä, kau-pungikengän näköisiä malleja.

Ei joka jalalle

Vaikka ajatus luonnollisemmasta lenkkei-lystä houkuttaisi, kenkiä ei kannata suin

päin sännätä vaihtamaan paljasjalkamal-liin. Monilla meistä on jaloissa erilaisia virheasentoja ja muita vaivoja, jotka voivat vaikeuttaa tuetuista kengistä luopumista. Jos tällä hetkellä käyttää tuettuja kenkiä tai kokee, että jaloissa on juoksua tai kävelyä haittaavia vaivoja, kannattaa käydä jalka- tai fysioterapeutin pakeilla. He osaavat myös suositella oikeanlaisia harjoitteita, joilla jalat saadaan parempaan kuntoon.

Kenkien valinta

Omaan jalkaan sopivan kengän löytää vain kokeilemalla. Varsinkin talven lähestyessä urheiluliikkeet vähentävät paljasjalkaken-kätarjontaansa entisestään, mutta verkko-kaupoista onneksi löytyy valikoimaa ym-päri vuoden. Omasta kokemuksesta voin suositella aiemminkin mainittua Feelma-xia, jonka kengät sopivat varsin hyvin myös leveälle jalalle. Kun kengällä haetaan illuusiota kengättmyydestä, ei liian kapei-den ja puristavien kenkien hankkiminen aja asiaa. Jotkut taas ihastuvat Fivefingers-seihin niin, etteivät laittaisi juhliinkaan muuta jalkaansa. Päätyi mihin merkkiin tahansa, kannattaa muistaa, että ohuesta pohjasta huolimatta nyt ollaan ostamassa kenkää, ei sukkaa. Kärjessä saa olla hiukan tilaa jalalle, eikä kenkä välttämättä heti istu joka kohdasta sukkamaisen hyvin. Toisaal-ta pehmeä ja joustava kenkä antaa jalalle enemmän elintilaa kuin ”perinteinen”, jäykkä ulkoilukenkä.

Myös paljasjalkakengistä löytyy malleja eri vuodenaikoihin. Ohut pohja ei kuiten-

kaan paljoa eristä, joten talvella ulkoilevan kannattaa varautua joko pysymään koko ajan lämmittävässä liikkeessä tai laitta-maan kenkään lämpimän pohjallisen tai ainakin paksummat sukat. Osa meistä ei poistu koiranilmalla sisätiloista, jolloin kosteudenpitävällä päällisellä ei sinällään ole lisäarvoa, mutta monille se tuo muka-vuutta aamukasteisille lenkeille.

Varovasti alkuun

Luultavasti olet kulkenut vuosikymmeniä vaimennetuissa kengissä. Siirtymistä pal-jasjalkakenkiin ei kannata toteuttaa niin, että lähtee kertarysäyksellä sille samalle lenkille kuin aina ennenkin. Useimpien jalka vaatii totuttelua oikein kävely- tai juoksutyylin löytämiseen, polun epäta-saisuuksien tuntumiseen ja kenkien ke-veyteen. Kannattaakin aloittaa lyhyillä matkoilla ja melko tasaisilla poluilla. Kova asfaltti on mille tahansa paljasjalkaken-gälle, tai oikeastaan kengän sisällä olevalle jalalle, huono alusta. Kun kengässä ei ole minkäänlaista vaimennusta, isku kovaan pintaan tuntuu huomattavasti rajummalta. Kannattaa myös muistaa, ettei varpaiden suojana ole juuri mitään; jos isket varpaasi polulla olevaan juureen, kipu on ihan eri luokkaa kun välissä ei olekkaan paksua lenkkaria. Aluksi jaloista myös kipeytyvät sellaiset lihakset, joiden olemassaolosta et tiennyt mitään, niitä kun ei ole tarvittu tu-ettujen kenkien kanssa. Onneksi nämäkin lihakset vahvistuvat pikku hiljaa käytössä ja kipu jää taakse. Jos kipu jatkuu ja pahe-

nee, kannattaa konsultoida ammattilaista.Kun alkukankeuksista on selvitty, voi

paljasjalkakenkiä käyttää ihan niinkuin muitakin kenkiä. Niillä voi tehdä vain pieniä pyrähdyksiä tai pitkiä sunnuntai-kävelyjä, mikä sopii kenenkin tapoihin ja kunnolle. Jos hyvin käy, kenkien keveys antaa illuusion siitä, että juoksua voisi jat-kaa kuinka kauan tahansa. Kunhan varoo niitä juuria!

Teksti: Jenni HuhtapeltoKuvat: Jenni Huhtapelto, Pixabay

Paljasjalkakenkä taipuu ja kiertyy

Satikka 4/201610 Satikka 4/2016 11

Vuosi lähenee loppuaan. Yhdistysten syyskokoukset ovat ajankohtaisia. Niissä pää-tetään taas ensi vuoden toiminnasta ja myös toimijoista. Satakunnan Insinööreillä on erikoisvuosi, sillä tänä syksynä pidetään yhdistyksen kokous 15.12. Siellä valitaan SATIn valtuusto seuraavalle nelivuotiskaudelle. Muistakaa ilmoittautua kokoukseen.

Länsi-Suomen piirikin piti syyskokouksensa. Siellä hyväksyttiin ensi vuoden toiminta-suunnitelma ja budjetti. Piirin puheenjohtajaksi vuodeksi 2017 valittiin Marianne Saarela Merenkurkun Insinööreistä. Tämän vuoden puheenjohtajana on ansiokkaasti toiminut Rauman Insinöörien puheenjohtaja Minna Suominen, mistä Minnalle lämpimät kiitokset.

Liiton edustajakokous on marraskuun lopussa ja siellä päätetään liittomme ensi vuoden toiminnasta. Yksi liittomme tärkeimmistä painopisteistä vuodelle 2017 on jäsenhankinta ja jäsenpito. Insinööriopiskelijaliitto saa kyllä hankittua hyvin jäseniä mutta ensimmäinen osa niistä häviää jo valmistumisen yhteydessä ja seuraava suuri kato tapahtuu parin vuoden kuluttua valmistumisesta, kun jäsen saa ensimmäisen täy-den jäsenmaksun. Näihin kohtiin pyritään nyt tarttumaan ja osoittamaan jäsenistölle, että heidän kannattaa olla Satakunnan Insinöörien ja Insinööriliiton jäsen.

Työttömäksi jäädessään monelle tulee halu päivittää osaamistaan tai vaihtaa ko-konaan alaa. Tällä hetkellä tilanne on se, että työtön joutuu anomaan TE-toimistolta mahdollisuutta aloittaa omaehtoisen opiskelun työttömyysetuudella. Työvoimaviran-omaiset sitten tekevät päätöksen perustuen omaan näkemykseensä koulutuksen työl-listävästä vaikutuksesta. Tästä on seurannut ongelmia, koska jos aloitat opiskelun ilman tätä päätöstä, sinut todetaan päätoimiseksi opiskelijaksi, jolla ei ole oikeutta työttömyy-setuuteen. Samoin päätökset ovat vaihdelleet paljon eri TE-toimistojen alueilla. Onhan itsestään selvää, että paras asiantuntija oman työllistymisensä suhteen on työtön itse. Tähän ajatukseen pohjautuen on liittomme varapuheenjohtajat Kalle Kiili ja Lasse Laurikainen tehneet kansalaisaloitteen: Opiskelu työttömyysetuudella mahdollistetta-va kaikille työpaikkansa menettäneille. Aloitteen mukaan työttömän pitää voida opis-kella kaksi vuotta työttömyysetuudella omalla ilmoituksella. Ehtona tälle on kahdeksan vuoden työhistoria viimeisen kymmenen vuoden aikana. Lakialoitteeseen voit tutustua tarkemmin osoitteessa: kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2096. Allekirjoittamalla aloitteen voit parantaa osaltasi työttömän mahdollisuutta parantaa työllistymismahdollisuuttaan.

Timo RuokoKenttäpäällikkö

Insinööri tuli töistä kotiin ja vaimo kertoi heti eteisessä: Tiedät kai sen vanhan malja-kon, joka on teidän suvussa kulkenut sukupolvesta toiseen. Tänään nuorin sukupolvi pudotti ja särki sen. (Johnny-Kai Forsselin ja Risto Tuomaisen toimittamasta kirjasta Insinöörikaskut)

Tutustukaa lakialoitteeseen

Ilmalämpöpumppu SATIn toimistolleSATIn toimistoon on jo pidempään ol-lut toiveena saada jäähdytystä. Toimiston lämpötila on läpi vuoden erittäin korkea ja erityisesti kevään ja alkusyksyn välise-nä aikana työskentely toimistolla on ollut haasteellista huoneiston korkean läm-pötilan vuoksi. Toimitiloissa järjestetään paljon kokouksia ja juhlatilaisuuksia ja ison ihmismäärän vuoksi lämpötila nou-see vieläkin tuskastuttavammaksi. Korke-an lämpötilan lisäksi ilma ei ole kiertänyt työ- ja toimistotiloissa riittävästi ja sitä on yritetty parantaa ikkunoita auki pitämällä, joka taas on lisännyt vedon tuntua, mutta ei kuitenkaan ole alentanut toimiston läm-pötilaa edes tyydyttävästi.

SATIn hallituksen ja opettajien kanssa sovittiin tänä keväänä, että jäähdytykseen tarkoitettu ilmalämpöpumppu vihdoin hankitaan ja sitä varten oli jo parisen vuotta kerätty rahaakin yhteiseen kassaan. Aloitin pumppuprojektin toukokuun alus-sa ottamalla ensin yhteyttä talon hallituk-seen ja isännöitsijään. Selvittelimme miten ja mihin pumpun saisimme laittaa. Lopul-ta saimme yhteisymmärryksen asiasta ja pääsin pyytämään tarjouksia Satakunnan

alueen ilmalämpöpumpputoimittajilta.Halusin saada tarjoukset toimittajilta, jot-ka pystyvät antamaan toimivan ratkaisun avaimet käteen periaatteella. Pyysin tarjo-uksia yhdeltätoista toimittajalta, joista suu-rin osa nosti kädet pystyyn varsin nopeasti kun selvitin heille minkälaiseen paikkaan laite tulee. Toimistomme sijaintihan on monin tavoin hankala ilmalämpöpumpun kannalta. Olemme viidennessä kerroksessa ja ulkoseinään ei saa pumppua asentaa sille korkeudelle ja ulkoseinän kylmäaineputki-en viennit pitää mennä yhdessä kourussa alaspäin. Seinällä vaakatasossa puhaltimil-le kulkevat kylmäaineputket eivät saa tulla näkyviin ulospäin lainkaan. Onneksi toi-miston kohdalla ulkoseinässä kulkee vaa-katasossa suoja/koristepelti, jonka taakse saimme putket piiloon.

Meillä oli tarve saada jäähdytys toi-miston neljään eri huonetilaan, eli tarvit-simme neljä eri puhallinyksikköä ja yhden ilmalämpöpumpun. Pumpun paikka mää-riteltiin Herttuantorin parkkipaikan hallin katolle ja seinään kiinnitettynä. Hallin kat-to on toisen kerroksen korkeudessa ja siitä piti putkittaa toimistoomme viidenteen

kerrokseen. Tarvitsimme siis normaalia te-hokkaamman pumpun.

Kävimme varteenotettavat tarjouk-set läpi toukokuun loppupuolella. Kolme tarjoajaa pystyi tarjoamaan koko paketin laitteineen ja asennuksineen, päädyimme tekemään sopimuksen laitetoimittaja Polar Lämpö nimisen porilaisen yrityksen kans-sa ja heidän asennusporukkansa tuli Mitta-rihuolto Pentti Ahokas Oy:ltä.

Projektihan ei ole mikään kunnon pro-jekti, ellei siihen liity tiettyä määrää vas-toinkäymisiä ja niinhän niitä tuli tähän-kin projektiin. Tässä muutama: Pumpun maahantuoja ei saanutkaan laitteitamme sovittuna aikana Suomeen, joten juhan-nusviikolle sovittu asennus jäi tekemättä. Sitten taloyhtiön isännöitsijä ilmoitti, ettei pumppua saakaan asentaa, eikä varsinkaan tehdä reikiä ulkoseinään. No uudestaan jo hieman tuskastuttavankin väännön jälkeen saimme kuitenkin taloyhtiön luvan pum-pun asennukseen. Pumppukin lopulta saa-tiin, mutta elokuuhun alustavasti sovittua asennusta siirsimme vielä syyskuulle, kos-ka asentajilla oli vielä lomia pitämättä ja loman jälkeen tuli vielä sairastuminenkin.

Varsinainen asennustapahtuma aloitet-tiin erinäisten yhteensattumien vuoksi vas-ta syyskuun viimeisellä viikolla 27.9.2016 tuomalla ensin rakennustelineet alakerran hallin katolle. Sen jälkeen timanttipora-mies tuli tekemään reiät neljän eri huoneen ulkoseiniin putkienläpivienneille. Sitten pumppuyksikön asennus parkkihallin ka-tolle ja kylmäaineputkien veto talon ulko-seinälle. Viimeiseksi sisäyksiköiden asen-nukset, sekä kylmäaineen täyttö. Nämä kaikki saatiin valmiiksi syyskuun viimei-sellä viikolla, mutta sähköjen viivästyttä-mänä toimitus valmistui vasta lokakuun ensimmäisen viikon lopulla.

Hankala ja ammattitaitoa vaativa il-malämpöpumpun asennusprojekti saatiin toki vietyä läpi, ei kuitenkaan alkuperäi-sen aikataulun mukaan, eikä ilman pikku hankaluuksia. Nyt toimistolla on asiallinen työilman lämpötila ja tapahtumien järjes-täminenkin on nyt mielekkäämpää sää-dettävän sisäilmanlämpötilan vuoksi. Ensi kesää odotellessa.

Teksti ja kuvat: Timo Seppänen

Mittarihuolto Pentti Ahokas Oy:n asentajat sisäyksikön kimpussa.


Timo Ruoko on kaikille Satakunnan In-sinöörien jäsenille tuttu mies. Kahden vuosikymmenen aikana Insinööriliiton Länsi-Suomen alueasiamiehenä Ruoko on ehtinyt ratkaista monen jäsenen työsuhtei-siin liittyviä ongelmia, mutta kuuden vuo-sikymmenen aikana hän on ehtinyt kokeil-la muutakin kuin asiamiehen uraa.

Elokuussa tuli kuluneeksi tasan kuusi-kymmentä vuotta siitä, kun Timo Ruoko syntyi Porin sairaalassa. Syntymätodis-tukseen kirjattiin kotipaikaksi Pori, vaikka oikeastaan sen pitäisi olla Porin maalais-kunta, sillä tuore äiti asui Kyläsaaressa. Ky-läsaaren kansakoulu olikin Ruokon ensim-mäinen opinahjo, mutta viimeisen luokan hän kävi Ilomantsissa. Keskikoulu tuli suo-ritettua viidellä eri paikkakunnalla, kun kansakoulunopettajavanhemmat muutti-vat ahkerasti työn perässä. Vanhempien ammatin perusteella Ruoko katsoo ansain-neensa elinikäisen oikeuden vinoilla opet-tajakunnalle ja omien sanojensa mukaan myös käyttää tätä oikeutta säännöllisesti.

Vaikka keskikouluvuodet kuluivat use-ammalla paikkakunnalla, lukioon men-nessä perhe oli palannut Poriin tuttuihin maisemiin. Timo Ruoko kirjoitti ylioppi-laaksi Meri-Porin lukion kaikkien aikojen kolmannelta kirjoittaneelta luokalta. Lu-kion jälkeen tie vei sotaväkeen Turkuun 2. erilliseen ilmatorjuntapatteristoon ja aliupseerikouluun Kouvolaan. Alikersan-tin, nykyään reservin ylikersantin, sotilas-arvo taskussa kelpasi palata kotikonnuille aloittamaan insinööriopinnot. Kun Porin teknillisen oppilaitoksen prosessitekniikan insinöörien luokka Y520 valmistui kevääl-lä 1980, oli Ruoko tutkintopaperien saavi-en joukossa.

Tasakymmenien lisäksi Ruokon per-heessä on tänä vuonna juhlittavana myös korallihääpäivä; Timo ja Kristiina-vaimo nimittäin vihittiin vuonna -81. Kirjurin-luodon Kupla-hallin tansseissa tavanneella pariskunnalla oli jo takana useampi vuosi yhdessä asumista. Esikoinen Petteri syn-tyi vuonna -83 ja Tero-Petri -87. Toisin kuin kenties montaa muuta insinöörin lasta, Petteriä ja Tero-Petriä ei erityisesti

kehotettu opiskelemaan insinööreiksi. Sii-tä huolimatta tai ehkä juuri siksi molem-mat valitsivat insinöörialan. Petteri seurasi isänsä jalanjälkiä niin tarkasti, että valmis-tui samasta oppilaitoksesta kemianteknii-kan linjalta. Nykyään hän asuu vaimoineen Turussa ja työskentelee teollisten jäteve-denpuhdistuskonttien parissa. Tero-Petri vei tekniikan alan opiskelun vielä hiukan pidemmälle ja väittelee ensi vuonna tek-niikan tohtoriksi. Hän asuu Tampereella Liisa-vaimon ja pariskunnan kahden lap-sen kanssa.

Nuorempi työntutkija

Palataan vuoteen 1980, kun tuore proses-sitekniikan insinööri aloitteli työuraansa. Ensimmäinen valmistumisen jälkeinen työpaikka löytyi Kemiran Vuorikemian tehtaalta prosessinhoitajana. Puolentoista vuoden jälkeen Ruoko kävi työntutkimus-kurssin ja työskenteli vuoden Voitto Pohjo-la Oy:llä työntutkijana, tehden muun mu-assa selvityksiä tuotteiden läpimenoajoista. Itse asiassa, Timo Ruokolla on edelleen oi-keus käyttää titteliä nuorempi työntutkija, tutkintonimike kun ei vanhene.

Seuraava työkokemus sijoittuu van-hempien esimerkkiä seuraten koulumaa-ilmaan, opettajan sijaiseksi peruskouluihin ja ammattikouluun. Työ oli siitäkin muka-vaa, että työaika oli noin 50 % kokopäivä-työstä ja palkka lähes sama, joten varsinkin vanhempi lapsista sai nauttia isän läsnä-olosta lapsuusaikana.

Värimestari

Opetushommien jälkeen oli aika vaihtaa taas hetkeksi maisemaa, kun Karjaalainen Finnpile Oy kaipasi värimestaria. Kym-menen vuoden aikana ehti tulla ylennys värjäämö- ja paino-osaston osastopäälli-köksi. Aiemmin perushoitajaksi opiskellut Kristiina opiskeli Karjaan-vuosien aikana sisätautis-kirurgiseksi erikoissairaanhoi-tajaksi. Sitten kotimaiseen ”rättiteollisuu-teen” iski 90-luvun lama, siinä missä se iski kaikkeen muuhunkin teollisuuteen.

Kun Insinööriliitto etsi Porin toimistolle alueasiamiestä, Ruoko päätti hakea paik-kaa ja sai sen. Oli taas edessä paluu Po-riin, tällä kertaa koko perheen voimin ja Mäntyluotoon.

Kenttäpäällikkö

Alueasiamiehen ja nykyään myös kenttä-päällikön työ ei ole aina helpoin ja simppe-lein homma. Matkapäivien vuosiennätys on 141, nykyään luku pyörii hiukan sadan yläpuolella. Auton matkamittariin kertyy kymmeniä tuhansia kilometrejä pelkkää työajoa ja työnkuva on tiivistettynä kaikki se, mitä liitto tekee. Insinööriliiton oman lehden toimittaja halusi joskus tietää, mitä alueasiamiehet oikeastaan tekevät. Kun vastaukseksi ei kelvannut ”edustavat liittoa alueellaan”, alueasiamiestiimi päätti koos-taa power point-esityksen aiheesta. Touhu kävi kuitenkin tylsäksi, kun kymmenen diaa täyttyi eikä loppua tuntunut tulevan. Oikeastaan ainoa asia, mitä aluetoimistoil-la ei hoideta, on laskutus; se on kokonaan Pasilan toimiston heiniä.

Vaikka työ ei aina olekaan kovin kevyt-tä, Timo Ruoko aikoo jatkaa vielä useita vuosia pestissään. Vielä ei ole tullut sel-laista tunnetta, ettei töihin haluaisi mennä. Ja on työnteko kuitenkin kevyempää kuin olisi heittäytyminen kokoaikaisen isoisän rooliin; vaikka lastenlasten kanssa touhua-minen mukavaa onkin, on ukki päivän pi-tuisen leikittämisen jälkeen huomattavasti uupuneempi kuin normaalin työpäivän jälkeen. Insinöörit ovat siis kuitenkin hel-pompia kuin 6- ja 4-vuotiaat.

Teksti ja kuva: Jenni Huhtapelto

Rättieollisuutta ja asiamieshommia


Satakunnan Insinöörien Syyskauden avajaiset vietettiin Eurassa esihistorian aikaa opiskellen. Euran kunnan ylläpitä-mä Naurava lohikäärme on Suomen en-simmäinen esihistorian opastuskeskus. Toiminta-ajatuksena on kertoa elämyk-sellisesti Euran esihistoriasta, erityisesti paikkakunnan rikkaasta viikinkiajasta (800–1050 jKr.).

Näyttelytiloissa on esillä alkuperäisiä

esinelöytöjä sekä erilaisia kopioita. Kävi-jöillä on mahdollisuus kokeilla itse erilaisia muinaistekniikoita. Myös näytteillä ole-viin esinekopioihin ja tekstiileihin on lupa koskea.

Naurava lohikäärme on saanut nimen-sä Osmanmäen kalmistosta löydetyn vii-kinkiaikaisen keihäänkärjen koristekuvion mukaan. Rautaisen keihään putkiosaa ko-ristaa hopeoitu lohikäärmeornamentti.

”Euran emännän maailma”

Nauravan lohikäärmeen ensimmäisessä huoneessa tutustutaan naisten elämään. Voit muun muassa perehtyä tekstiilien val-mistukseen rautakautisilla menetelmillä sekä ihastella ensimmäistä Euran muinais-puvun ennallistusta, joka on kokonaan käsi-työtä. Puku perustuu Luistarin kalmistosta löydettyyn hautaan, josta löytyi runsaasti pronssikorujen alla säilyneitä tekstiilipaloja.

Vitriineissä on esillä Luistarin naisten hautojen esineistöä. Rikkaita hautoja on löydetty myös Käräjämäen kalmistosta, joka sijaitsee Eurajoen toisella puolella, vastapäätä Nauravaa lohikäärmettä. Run-saat korut, työvälineet ja aseet kertovat va-rakkaista isännistä ja emännistä – kaikilla ei suinkaan ollut varaa pronssikoruihin tai ulkomailta tuotuihin aseisiin.

Naurava lohikäärme sijaitsee vanhassa kivinavetassa Eurantiellä.

Ala-Satakunnan Insinöörit järjesti opastetun kierroksen Nauravassa Lohi-käärmeessä. Mukana oli 15 henkilöä. Op-paana toimi Sirkka Nurmi, joka kertoi ja antoi meidän itse kosketella esineitä, esi-merkiksi viikinkiajan kilpeä ja miekkaa.

Kierroksemme päättyi samassa raken-nuksessa Nauravan lohikäärmeen kanssa toimivaan lounasravintola Idylliin, jos-sa nautimme iltapalan hyvien tarinoiden kera. Kiitos kaikille mukana olleille. Ensi-vuonna tapaamme Syyskauden avajaissa Panelian Rivimyllyllä, tervetuloa.

Teksti ja kuva: Markku Uusitalo

Esihistorian opastuskeskus

Naurava lohikäärme

Ala-Satakunnan Insinöörit kutsuu SATIn jäseniä seuralaisineen tutustumaan Sinituote Oy toimintaan.

Torstaina 26.1.2017 klo 18.00

Tilaisuus tarkoitettu kaikille SATIn jäsenille + avec. Paikkoja max 20 hlöä.Tarjoilusta johtuen pyydämme

Ilmoittautumiset maanantaihin 23.1.2017 mennessä:SATIn toimistoon Pialle sähköpostitse: [email protected]

tai markku.uusitalo@satakunnaninsinöörit.fi

Tervetuloa!

Sinituote Oy, KokemäentehdasSatakunnatie 11932800 Kokemäki


SATI kutsuu jäseniään perheineen Porin Teatterin pienelle näyttämölle

Varaukset vain sähköpostilla, [email protected] varataan ja maksetaan 13.1.2017 mennessä, jonka jälkeen liput

ovat noudettavissa toimistolta 16.1 alkaen.Varmista puhelimitse 02 641 4131, että toimistolla ollaan paikalla.

Voit myös sopia muun toimitustavan.

Herra Hakkarainen seikkailee on esitys perheen pienimmille.

Mauri Kunnaksen tutut ja rakastetut hahmot joutuvat hauskoihin ja vauhdikkaisiin

tilanteisiin kun maailman kuuluisin unissakävelijä Herra

Hakkarainen lähtee öisille reissuilleen.

Herra Hakkaraisen ystävä Masa Marsu joutuu selvittämään

kuka kumma on vienyt Herra Hakkaraisen äidin

kultahampaan ja miksi rouva kaupunginjohtaja on niin

huolissaan oudoista yöllisistä tapahtumisista.

Esitys sopii kaikille yli 3 -vuotiaille ja kestää n. 1h 10min

sisältäen väliajan.

Liput 10 € / kpl

8.2.2017 klo 18

SATI kutsuu jäseniään seuralaisineen Porin Teatterin pienelle näyttämölle

19.1.2017 klo 19

Varaukset vain sähköpostilla [email protected]. Liput varataan ja maksetaan 9.1.2017 mennessä. Maksetut liput ovat noudettavissa toimistolta heti. Varmista puhelimitse

02 641 4131, että toimistolla ollaan paikalla. Toimisto on suljettu 27.12.2016-5.1.2017. Voit sopia myös muun toimitustavan.

Liput 10 € / kpl


puheenjohtaja samu salo vieraili porissa lokakuussa · puheenjohtajan tervehdys pääkirjoitus...

Documents