S O S . - D E M . N A I S L I I T O N

X X I I I

E D U S T A J A K O K O U K S E N

P Ö Y T Ä K I RJ A KOKOUS PIDETTIIN HELSINGISSÄ

TOUKOKUUN 27 JA 28 PÄIVINÄ 1962

L i i t t e e n ä :

Liiton toimintakertomus vv. 1959—1961 ja kokoukselle esitetyt alustukset

TYÖVÄENLIIKKEEN KIRJASTO

KIRJASTO

*1290645225*

329.14-055.2(480) Sos.dem Naiset 2 K Sos.dem. naisliiton XXIII edustapkokouk

S I S Ä L L Y S L U E T T E L O

Sivu

Kokouksen avaus 5 Kutsuvieraiden tervehdykset 10 Valtakirjojen tarkastajien lausunto ja edusta ja valtuuksien

hyväksyminen 17 Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen 22 Kokouksen virkailijat 23 Pöytäkirjan painattaminen 24 Kokouksen esityslista, työohjelma ja kokoussäännöt 24 Valiokunnat 26 Liiton toimintakertomukset vv. 1959—1961 27 Liiton tilikertomukset vv. 1959, 1960 ja 1961 28 Vastuuvapauden myöntäminen 28 Puheenjohtajan vaali 29 Liiton toimikunnan jäsenten vaali 29 Liittoneuvoston vaali 30 Tilintarkastajien vaali 30 Jäsenmaksujen suuruus 31 Toinen kokouspäivä 32 Haudoilla käynti 32 Katsaus poliittiseen ja taloudelliseen tilanteeseen 32 Julkilausuma 41 Toimintasuunnitelmia 43 Rauhankysymys sosialidemokraattisessa naisliikkeessä 46 Sairausvakuutus saatava aikaan 50 Kroonillisten sairaiden ja toipilaiden hoitomahdollisuuksia

parannettava 50 Liittotoimikunnan vaali 52 Jäsenmaksut 52 40-tuntinen työviikko 53 Koulu-uudistuksen toteuttaminen 55 Nuorten asumistuki 56 Samapalkkaisuuden toteuttaminen 57 Perheyhteisömuotoisiin lastenkoteihin 58 Lastenhuoltolaitosten kehittäminen 58 Perheenäitien työtä helpotettava 59 Yksinäisten perheenhuoltajaäitien asemaa parannettava 61

Sivu

Sairaaloita ja hoitokoteja vanhuksille 62 Vanhuksille apua 62 Naisten kansaneläkeikäraja 60 vuoteen 62 Keski-ikäisten naisten työnsaantikysymys 63 Perheenäitien työtä helpotettava 65 Sos.-dem. naisten toiminnan tehostaminen 65 Varhaisnuorisotyön tehostaminen 66 Muutos vaalilakiin 67 Kokouksen päättäminen 68 Pöytäkirjantarkastajien lausunto 69

LIITTEEN SISÄLLYSLUETTELO

Esityslista ] 3 Sos.-dem. Naisliiton toimintakertomukset vuosilta 1959—60—61 5

Alustuksia:

Toimintasuunnitelmia i 43 Jäsenmaksut i 47 Sairausvakuutus saatava aikaan .i 47 40-tuntinen työviikko 48 Koulu-uudistuksen toteuttaminen 49 Nuorten asumistuki 50 Samapalkkaisuuden toteuttaminen 51 Rauhankysymys sosialidemokraattisessa naisliikkeessä 51 Perheyhteisömuotoisiin lastenkoteihin 55 Lastenhuoltolaitosten kehittäminen 57 Kroonillisten sairaiden ja toipilaiden hoitomahdollisuuksia

parannettava 58 Perheenäitien työtä helpotettava 59 Yksinäisten perheenhuoltajaäitien asemaa parannettava 59 Sairaaloita ja hoitokoteja vanhuksille 61 Vanhuksille apua 61 Keski-ikäisten naisten työnsaantikysymys 62 Naisten kansaneläkeikäraja 60 vuoteen 63 Sos.-dem. naisten toiminnan tehostaminen 64 Varhaisnuorisotyön tehostaminen 65 Muutos vaalilakiin 68

Sos.-dem. Na i s l i i ton XXIII edustajakokous

Hels ingissä t o u k o k u u n 27. ja 28. p:nä 1962,

P ö y t ä k i r j a

KOKOUKSEN AVAUS

Sos.-dem. Naisliiton XXIII edustajakokous alkoi touko­kuun 27 päivänä 1962 klo 11 Helsingin Työväentalon juhla­salissa. Sali oli koristettu Suomen ja Sos.-dem. Naisliiton lipuin, laakeripuin, kukin ja viherkasvein. Näyttämön ylä­puolella oli suurikokoinen liiton merkki. Trio Hopeavuon soiton jälkeen liiton puheenjohtaja Martta Salmela-Järvi­

nen astui puhujakorokkeelle pitäen seuraavan avauspu­heen:

Sos.-dem. Naisliiton toimikunnan puolesta toivotan teidät kaikki sydämellisesti tervetulleiksi tähän liittomme XXIII edustajako­koukseen. Melkein tasan kuusikymmentä vuotta takaperin, tar­kemmin sanoen heinäkuun 19 päivänä 1902 kokoontuivat Suomen työläisnaisten edustajat toiseen edustajakokoukseensa Turussa. Liitto oli tullut perustetuksi v. 1900 ja Turussa pidetty kokous oli ensimmäinen katselmus kaksi vuotta kestäneen toiminnan jälkeen. Tarkastellessamme tämän Turun kokouksen esityslistaa voimme to­deta, että siinä tehtiin päätöksiä kokonaista 28 asiasta ja vertail-lessamme sitä tämän kokouksen esityslistaan havaitsemme, että se oli tavattoman laaja ja monitahoinen, mutta niinpä voimmekin sanoa, että naisten ympärillä ylipäänsä ja työläisnaisten ympärillä erikseen oli noina aikoina suorastaan valtamerellinen ratkaisemat­tomia kysymyksiä, joihin etsittiin vastausta. Tällä hetkellä mo­net niistä ovat jo tulleet ratkaistuiksi ja ne liittyvät siinä määrin jokaisen naisen arkipäiväiseen elämän menoon, ettei nuorempi pol­vi enää edes ymmärrä, mitä epäselvää näissä kysymyksissä joskus on saattanut olla.

Vuoden 1902 jälkeen on pidetty kaksikymmentä edustajakokous­ta. Kun nyt taaksepäin tarkastelemme tätä kokousten sarjaa, ha­vaitsemme, että niitä on pidetty monenlaisissa olosuhteissa sekä tyynen seesteisissä ilmoissa että myrskyjen raivotessa. Olemme

6

kokeneet »tyyntä ja tuulta, myötä- ja vastamaata» niinkuin kan­sanlaulussa sanotaan. Toisinaan on kokouksiamme värittänyt iloi­nen toiveikas mieliala, toisinaan on maamme kohtalonpäivien synkkä varjo pimentänyt meidänkin yhdessäolomme hetket. Mut­ta synkimmälläkin hetkellä on jaksettu uskoa tulevaisuuteen, näh­dä tummemmankin pilven takaa aamuruskon punerrus.

Monen täällä nyt läsnäolevan mieleen on varmaan jäänyt unoh­tumattomana viimeksi pidetty edustajakokouksemme lokakuussa 1959. Liittomme oli joutunut ankaran hajoitushyökkäyksen koh­teeksi. Useita sen vanhoja, yli viisikymmentä vuotta sekä liitos­samme että sosialidemokraattisessa puolueessa toimineita järjes­töjä oli erotettu puolueesta ja monet yhdistykset ja piirijärjes­töt olivat taas voimassaolleiden sääntöjen vastaisesti ilmoittaneet eroavansa liitosta. Tietysti on aivan luonnollista, että liiton jäse­nyydestä eroamiseen on sekä yksityisellä henkilöllä että yhdistyk­sellä täysi oikeus, demokratia ei tunne mitään pakkojärjestäyty-mistä, mutta voitiin myös todeta, että jäsenjärjestöissä ei saatu keskustella eikä vapaasti päättää asioista ilman ulkopuolista pai­nostusta. Näin monet yhdistystemme jäsenet havaitsivat joutu­neensa eroamaan liitosta vastoin omaa tahtoaan. Ei ole senvuoksi ihmeellistä, että viimeinen edustajakokouksemme työskenteli an­kean painostavan mielialan vallitessa. Tuntuu aina tuskalliselta erota vanhoista tovereista, varsinkin kun olimme tottuneet siihen, että yhdistyksissä asiat saattavat riidellä, niistä ollaan eri mieltä, mutta ihmisinä ollaan tovereita ja ystäviä. Tämäkin osoittautui katteettomaksi toiveajatteluksi, sillä eivät ainoastaan asiat riidel­leet vaan entiset toverit esiintyivät meitä kohtaan »vihan pyrstöt pystyssä». Mutta toteamme myöskin, että näistä ankeista mieli­aloista huolimatta vuoden 1959 kokous päättäväisesti ja määrätie­toisesti viitoitti tiemme eteenpäin sillä linjalla, jota pidimme oi­keana. Että se oli oikea, sen havaitsemme nyt kokoontuessamme tänään. Voimme todeta seuraavaa:

Liittomme uudet säännöt on merkitty yhdistysrekisteriin. Näin ollen väite, joka viime edustajakokouksessamme ja vielä sen jäl­keenkin esitettiin, että kokouksemme muka olisi ollut laiton, ei pi­tänyt paikkaansa.

Uusien sääntöjen mukaisesti ovat liittomme osastot nyt jo suu­rimmaksi osaksi vakiinnuttaneet toimintansa ja merkityt yhdistys­rekisteriin itsenäisinä yhdistyksinä. Ja meillä on tässä edustaja­kokouksessa ilo todeta, että liiton jäsenistön nyt muodostavat itse­näiset yhdistykset, joita on enemmän kuin koskaan aikaisemmin yli kuusikymmentä vuotisen toiminnan aikana. Entisessä toimin­nassa meidän perusjärjestömme muodostuivat n.s. jaostoista, jot­ka eivät missään suhteessa olleet itsenäisiä järjestöjä. Naiset ovat vihdoinkin oivaltaneet, että heidän asemansa yhteiskunnan täysi­valtaisina kansalaisina vaatii heitä asennoitumaan myöskin va­paasti ja itsenäisesti järjestö- ja puolue-elämään.

Voimme myös todeta, että arvostelu, joka meidän taholtamme kohdistui sosialidemokraattisessa puolueessa v. 1957 puoluekokouk­sessa niukalla enemmistöllä valtaanpäässeen oikeistosuuntauksen kannanottoihin ja toimenpiteisiin on ollut sekin oikeaan osunutta. Jos tähän arvosteluun valtaa pitävän ryhmän taholla olisi suhtau­duttu sillä ainoalla oikealla tavalla, joka kansanvaltaisessa järjes­telmässä on sekä kirjoitettuna että kirjoittamattomana lakina, että

7

enemmistönkin tulee sietää arvostelua eikä lähteä sen esittäjiä suo­ralta kädeltä eroittamaan, niin olisi varmaan monilta ikäviltä ko­kemuksilta Suomen työväenliikkeessä säästytty. Sosialidemokra­tia olisi säilyttänyt maassa sen valta-aseman, mikä sille suurena kansanvaltaisena ryhmänä kuuluu. Ei ainoastaan työväenluokan vaan koko maamme ja kansamme kohtaloiden vuoksi tämä olisi ollut tarpeellista, sen voimme nykyisin jo selvästi havaita. Tämä on jo todettu sosialidemokraattisen puolueen sisällä, niinkuin vii­me aikoina julkisuuteen tulleet muielenilmaisut ovat osoittaneet, vaikka siellä yhä edelleenkin vanhaan tuttuun tyyliin pyritään toisin ajattelevien mielipiteet pimentämään.

Mutta nämä asiat eivät enää häiritse meidän toimintaamme. Mainitsin niistä vain todetakseni, että ne ovat taaksejäänyttä elä­mää ja että olemme selviytyneet tuosta vihan ja vainon kaudesta. Emme ole tulleet eristetyiksi, luottamusta toimintaamme kohtaan tunnetaan edelleen. Yhteistoimintamme Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattisen Liiton, ammattiyhdistysliikkeen ja T1TL:n sosialidemokraattien kanssa on ollut läheistä ja saumatonta ja olemme tunteneet kohtalonyhteisyyttä Sos.-dem. Nuorisoliiton kanssa, joka on joutunut jakamaan samanlaiset vaiheet. Vähä­arvoiseksi ei ole merkittävä sitäkään kannatusta, minkä sosiali­demokraattiset naiset saivat niin valitsijamies- kuin eduskuntavaa­leissakin TPSL:n listoilla. Tietenkään ei ennätetty rakentaa sel­laista tiedoitusverkostoa, joka vanhoilla puolueilla on tukenaan vaalitaistelussa, mutta siitä huolimatta kerääntyi koko maassa TPSL:n vaalilistoille yli 100.000 ääntä. Vaalijärjestelmämme suo­sii kuitenkin suuria vaaliliittoja ja kun ymmärrettävistä syistä TPSL:llä ei tällaisiin liittymisiin ollut mahdollisuutta, saatiin näil­lä yli 100.000 äänellä valituksi eduskuntaan vain kaksi edustajaa. Mainittakoon, että Suomalainen Kansanpuolue lähetti eduskun­taan 13 edustajaa 145.000 äänellä. Mutta me naiset voimme omal­ta osaltamme olla tyytyväisiä tulokseen, tulivathan naisehdokkaat kärkisijoille hyvin monessa vaalipiirissä ja Sos.-dem. Liiton edus­kuntaryhmän muodostaa kaksi meidän liittomme jäsentä.

Suhteemme myös muihin järjestöihin ovat pysyneet hyvinä ja läheisinä. Meillä on ilo nähdä täällä vierainamme useiden suur­ten valtakunnallisten järjestöjen edustajia ja todeta, että myös sivistys- ja raittiustoiminta on täällä edustettuna. Nämä ovat aina olleet niitä asioita, jotka ovat läheisesti kuuluneet liittomme har­rastuspiiriin samoinkuin sosiaalinen toimintakin. Se on saanut alkunsa liittomme piirissä ja liittomme tekemin aloittein ja voim­me nähdä sen viime aikoina voimakkaasti kehittyneen. Hiljattain pidetyt sosiaalisten järjestöjen, Ensi Kotien Liiton, Äitien Loma-huollon ja Koteja Vanhuksille r.y:n edustajakokoukset ja sosiaali­set neuvottelupäivät olivat voimannäyte, joka osoitti, että työ näil­läkin alueilla on ripeästi edistymässä. Tämä tosin antaa paljon lisätyötä liittomme jäsenille, jotka muodostavat näiden sosiaalis­ten järjestöjen kantajoukon, mutta tämä työ on rakasta puuhaa, koska senkin avulla voidaan edistää sosiaalisen oikeudenmukaisuu­den toteuttamista.

Hyvät toverit! Olemme kokoontuneet edustajakokoukseemme arvioimaan tehtyä työtä ja siinä saavutettuja tuloksia. Ajatuk-siemme palautuessa menneeseen ajanjaksoon pysähtyvät ne myös­kin muistelemaan niitä tovereita, joita ei enää näy keskuudes-

8

samme. Kaipaavin mielin toteamme, että moni kohta on jäänyt tyhjäksi riveissämme, että emme enää näe täälläkään entisiä hyviä ystäviä. Jokaisessa järjestössä on tämä kutsu käynyt, jokaisessa toveripiirissä kaivataan jotakuta hyvää uskollista työntekijää ja toveria. Näiden joukossa on myös monia sellaisia, jotka sangen pitkän päivätyön tehneinä ovat merkinneet nimensä sos.-dem. naisliikkeen historiaan. Heitä muistakaamme unohtamatta niitä­kään, jotka omalla kohdallaan ehkä suurelle joukolle näkymättö­minä ovat tehneet työtä yhteisen asiamme hyväksi.

Liittomme kunniapuheenjohtaja Olga Tainio oli eräs niitä sosia­lidemokraattisen naisliikkeemme perushahmoja, jotka ovat olleet mukana alusta asti. Nuorena tyttönä hän liittyi Helsingin Työ­väenyhdistyksen naisosastoon, jonka piirissä aloite liiton perusta­miseksi tehtiin. Hän oli jäsenenä siinä toimikunnassa, joka sai tehtäväkseen laatia kutsun perustavaan kokoukseen ja yhdessä Ida Aalle-Teljon kanssa, joka oli toimikunnan puheenjohtaja, hän sen allekirjoitti. Liiton perustamisesta lähtien hän oli innokkaasti mu­kana kuuluen useat vuodet liittotoimikuntaan ja ollen monien edustajakokoustemme taitava sihteeri. Sosiaalinen toimintamme sai hänestä innokkaan työntekijän. Hän oli Helsingin Ensi Koti ry:n johtokunnan jäsen ja sen varapuheenjohtaja ja kun Ensi Ko­tien Liitto perustettiin vuonna 1945, tuli hän myöskin liittotoimi­kuntaan ja toimi useat vuodet liiton puheenjohtajana. Myös van­hainkotitoimintaan hän osallistui ja oli Helsingissä sijaitsevan Vanhojen Huolto ry:n perustajajäseniä ja sen rakentaman Käpy-rinteen vanhainkodin toiminnassa hyvin keskeisesti mukana. An­kara sairaus riisti häneltä silmien valon viimeisinä elämänvuosi-naan, mutta se ei kyennyt sammuttamaan hänen valoisaa tulevai-suudenuskoaan eikä luottamustaan sosialidemokratiaan. Hän siir­tyi luotamme marraskuun 13 päivänä 1961 80 vuotiaana.

Raskaan menetyksen koki toimintamme, kun liittomme varapu­heenjohtaja Aino Malkamäki siirtyi luotamme lokakuun 16 päivä­nä 1961. Hänellä olisi inhimillisesti katsoen pitänyt olla vielä käy­tettävänään useita työn ja toiminnan vuosia, sillä hän oli kuolles­saan vasta 65 vuotias. Aino Malkamäki oli tunnettu hahmo edus­tajako kouksissamme monien vuosikymmenien ajan, sillä hän tuli kansanedustajaksi jo vuonna 1922 ja oli eduskunnan jäsenenä yh­teensä yli 30 vuotta. Hän oli Tulevaisuus-lehden ahkera avus­taja ja juhliemme ohjelmaa rikastuttivat hänen monet kauniit aatteelliset runonsa.

Vanhimpien jäsenten joukkoon kuului myös toveri Alma Luh­tala, joka ehti korkeaan ikään, yli yhdeksänkymmenen vuotiaak­si. Alma Luhtalassa meni manan majoille eräs jo liittomme pe­rustamisvaiheissa mukana ollut toveri, joka uskollisesti vuosikym­menet seurasi toimintaamme ja oli edustajakokouksissa edustajana.

Anni Haverinen, Karjalan sosialidemokraattisten naisten moni­vuotinen kansanedustaja siirtyi luotamme vuonna 1959 joulukuun 16 päivänä. Viesti kaukaa merien takaa on meille tuonut tiedon, että liiton perustajajäsen Aino Syrjälä vuonna 1960 on siirtynyt tuntemattoman rajan taakse Brooklynissa.

Näiden ja kaikkien muidenkin nimeltä mainitsemattomien mut­ta ei silti unohduksiin jääneiden tovereiden muistolle teemme kun­niaa ja kiitämme heitä uskollisesta aherruksestaan vähäväkisen

9

kansamme hyväksi. Pyydän, että me seisaalleen nousten hetken hiljaisuudella palautamme ajatuksemme näiden tovereiden muis­tolle.

Hetken hiljaisuuden jälkeen puheenjohtaja Martta Salmela-Jär­vinen jatkoi: Hyvät toverit! Suunnatessamme katseemme eteen­päin tulevaan toimintaamme, näemme sen lähimmät piirteet hah-moiteltuina siinä esitysvihkossa, johon teillä toivottavasti jo järjes-töjenne kokouksissa on ollut tilaisuus syventyä. Voimme todeta, että siihen sisältyy monia sellaisia kysymyksiä ja alustuksia, jot­ka monta kertaa aikaisemminkin ovat olleet kokouksissamme kes­kustelun aiheina, mutta jotka nyt jälleen vaativat huomiotamme. Erikoisesti on merkillepantava, että eräs näistä alustuksista, ni­mittäin kysymys samapalkkaisuudesta, juuri näinä päivinä on tul­lut siinä mielessä »epäajankohtaiseksi», koska hallitus on antanut eduskunnalle esityksen samapalkkaisuus sopimuksen ratifioimiseksi. Mutta erityisesti haluaisin kiinnittää huomiota alustukseen, joka koskee rauhankysymyksen asemaa nykyisessä maailmassa ja erityi­sesti sosialidemokraattisessa naisliikkeessä. Me elämme levotto­massa maailmassa ja ihmiskunnan elämää ja olemassaoloa vaanii entistä uhkaavampana tuho, jonka alkulähteenä on ihminen itse. Luonnonvoimat, tarttuvat taudit, kylmä ja nälkä eivät ole pysty­neet lopettamaan ihmisen olemassaoloa eikä pyyhkäisemään hänen vaikutustaan olemattomiin taivaankappaleelta, jonka nimi on Maa, mutta ihminen itse on pystynyt valmistamaan ja kehittämään vä­lineet, joilla kenties tämä tuhotyö voidaan aikaansaada.

Samassa yhteydessä voimme todeta, että maailman kansat nyky­aikaisten monipuolisten ja tehokkaiden tiedoitusvälineiden ansiosta nyt on saatu entistä vastaanottavaisemmiksi kaikenlaiselle propa­gandalle. Jo toista maailmansotaa edeltäneenä aikana jouduttiin toteamaan, miten peloittava vaikutus tällaisella massapropagan-dalla saattaa olla, kun kokonaiset kansakunnat sen avulla saatet­tiin sellaisen suorastaan pakkomielteen valtaan, että niiden on pyrittävä maailmanherruuteen ja tuhottava toiset heitä vastusta­vat kansakunnat. Tämä kiihoitus johti lopulta maailmanlaajui­seen sotaan, jonka tapahtumiin meidänkin kansamme kohtalot järkyttävällä tavalla kietoutuivat. Tämä sota maksoi ihmiskun­nalle miljoonien henkien ja arvaamattomien kulttuuriarvojen me­netykset, mutta tuntuu siltä, että mitään ei ole opittu eivätkä maailman kansat ole viisastuneet kokemuksistaan. Jälleen on käynnissä voimakas propagandataistelu, jossa sanat sinkoilevat ja ajatuksia lausutaan, ajatuksia, joiden sisälläpito jälleen viittaa väkivaltaisten ratkaisujen ihannoimiseen ainoina mahdollisina kansojen välisissä ristiriidoissa. Suuri englantilainen filosofi Bert­rand Russell lausui muutama päivä sitten yhdeksänkymmenvuotis-päivänään antamassaan haastattelussa, joka esitettiin Suomen Te­levisiossa, että ihmiskunta on vuosituhansien ajan usein ollut kie­toutuneena tämäntapaisiin ideologioiden välisiin väkivaltaratkai-suihin. Hän palautti mieliin, miten kristinuskon ja islamin välejä yritettiin noin seitsemänsadan vuoden ajan selvitellä verellä ja raudalla, miten katolilaisuus ja protestantismi samoin taistelivat keskenään vuosikymmeniä, olivathan suomalaisetkin kuten muis­tetaan mukana kolmikymmenvuotisessa sodassa kaukana omasta syntymämaastaan. Mutta tämä kuuluisa filosofi huomautti, vasta sitten, kun ideologiset erimielisyydet unohdettiin ja suhteita pyrit-

10

tiin solmimaan rauhanomaisin sopimuksin, on päästy pysyvään rauhantilaan näillä alueilla. Kyllä kaiketi muhamettilaiset pitä­vät kristittyjä yhä edelleen uskottomina, katolilaisten mielestä lu­terilaiset vieläkin ovat kerettiläisiä, mutta asioista sovitaan keski­näisin sopimuksin rauhanomaisessa kanssakäymisessä ja ideologiat saavat pitää huolta itsestään. Voimme olla vakuuttuneita siitä, ettei lännen demokratian ja idän kommunismin välejä järjestetä atomipommilla eikä kommunismin ideologiaa pystytä tuhoamaan väkivallalla, siihen tarvitaan toinen, voimakkaampi, oikeudenmu­kaisempi ja parempi ideologia. Tätä kysymystä pyrkii selvittele­mään kokouksellemme esitetty liittotoimikunnan laatima alustus ja kuten jo mainitsin, pidän tätä kysymystä yhtenä kaikkein tär­keimmistä tämän kokouksen esityslistalla olevista asioista.

Arvoisat läsnäolijat. Toivotan vielä kerran teidät kaikki sydä­mellisesti tervetulleiksi ja julistan Sos.-dem. Naisliiton XXIII edus­tajakokouksen avatuksi.

KUTSUVIERAIDEN TERVEHDYKSET

Lapsiryhmä tervehti kokousta laulaen Salli Hantusen johdolla ja kukittaen sen jälkeen kokoukseen saapuneet veteraanit. Puhuja­korokkeelle astui suosionosoitusten kaikuessa Anni Rinne, joka esit­tämässään veteraanien tervehdyksessä lausui seuraavaa: Aivan en­siksi täytyy minun teille, hyvät toverit, läheltä ja kaukaa tänne saapuneet, toivottaa, että teistäkin kerran tulisi vanhoja, että saat­te ruusun rintaanne ja veteraaninimityksen. Pyydän kertoa teille meidän vanhojen puoluetovereiden ajatuksia. Ne voi tuoda esiin Runebergin sanoin: »Mennyttä aikaa muistelen niin mielelläni vie­lä». Usein kun me vanhat toverit tapaamme toisiamme tulee mie­leen aikaisemmin eletyt taistelunvuodet, joita työväenliikkeessä on saanut kokea. Nyt ei käydä ensimmäistä taistelua eri linjojen kesken. Maassamme oli kansalaissodan jälkeen repäisevä liittoko­kous, silloin kun kommunisteista oli erottava. Silloin oli paljon suuremmista asioista kysymys kuin nyt tässä yhteisessä oman maan keskeisessä linjakamppailussa. Olen erittäin kiitollinen sii­tä, että suuri osa meistä vanhoista on ajatellut juuri samalla tavoin kuin minäkin. He ovat pitäneet kiinni vanhasta sosialidemokratian periaatteesta. Aina kun on ajatellut menneitä vuosia, niin on tul­lut mieleen, että kyllä me oikeassa olemme ja vaikka toisin ajat­televat her Jaavatkin, ei se enää meihin pysty. Meihin nähden on turha tehdä agitatsionia, me muistelemme kyllä taistelun vuosia, mutta olemme varmat siitä, että naisliitto on vakaana seisonut kaikkien taistelujen läpi työläisnaisen hyväksi, hänen taloudelli­sen ja henkisen elämänsä kohottamiseksi ja tulee olemaan tästä eteenkinpäin. Te muistatte, että nyt viimeisinä viikkoina vaalien jälkeen on hyvin usein vedottu siihen, kuinka meidän liittomme sai vähän kansanedustajia, vain kaksi naisihmistä, joista varsin­kin ukkelit pyrkii sanomaan: siellä on vain kaksi akkaa. Tekee mieleni muistelemaan runoa, jossa sanotaan: »Vähät voimat ne suuria aikaansaa, kun on intoa innostusta, kun on tahtoa työhön ja toimintaan, kun on toivoa, uskallusta, ja kun on uskoa oikean voittohon, ajatukset kun naisilla suuret on». Väärensin runoilijaa,

11

sillä hän sanoo »ajatukset kun nuorilla suuret on», mutta koska kuulijat ovat naisia, niin rohkenin sen tehdä. Luulen esittäväni meidän vanhempien naisten ajatukset jos sanon, että naisliitto on tehnyt näinä taistelunvuosina raskaan työn, mutta voittanut siinä työssä. Se sopii niin mainiosti niihin runon sanoihin, kun on oikea, minkä puolesta kamppailee. Olkaa vakuutetut, te nuorem­mat liittokokousedustajat, että on välttämätöntä tuntea vanhaa ja nähdä historia täällä ajan melskeiden keskellä siinä valossa, jossa se on nähtävä voidakseen oikeaa linjaa noudattaa. Pyydän kaik­kien meidän vanhuksien puolesta kiittää liittotoimikuntaa ja liiton työntekijöitä siitä uskollisesta avusta ja työstä ja siitä huomaavai­suudesta, mitä olette meitä vanhuksia kohtaan osoittaneet. Ihmis­elämässä on neljä ikäkautta: lapsuus, nuoruus, miehuus ja van­huus, enkä minä vielä ole vanha, olen vasta 81 vuotta täyttänyt. Hyvää juhlamieltä!

Puheenjohtaja kiitti Anni Rinnettä hänen kauniista sanoistaan ja esitteli kokoukselle saapuneet kutsuvieraat.

Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattista Liittoa edusti­vat toinen puheenjohtaja Vilho Turunen ja järjestösihteeri Torsti Toivonen. Vilho Turunen esitti tervehdyksessään seuraavaa: Esit­täessäni teille Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattisen Lii­ton puoluetoimikunnan tervehdyksen sisarjärjestömme Sos.-dem. Naisliiton 23. liittokokoukselle, totean Sos.-dem. Naisliiton olevan järjestön, joka sosialidemokraattisista järjestöistä ehjimpänä, tais­telu- ja toimintakykyisimpänä on selvinnyt siitä kriisistä, joka vii­me vuosina on koetellut maamme kansanvaltaista työväenliikettä. Se että asia näin on, ei ole mikään sattuma. Se on käsitykseni mukaan osoitus siitä uskollisuudesta, jota työläisnaiset tuntevat itse luomaansa keskusjärjestöä ja sen edustamia aatteita kohtaan.

Mikään järjestö sinänsä ei ole eikä saa olla itsetarkoitus. Jär ­jestö on välikappale niiden arvokkaiden tavoitteiden ja päämäärien toteuttamiseksi, jotka järjestön jäsenet ovat itselleen ja järjestöl­leen asettaneet. Järjestö voi vaatia jäsenistöltään uskollisuutta. Sen on kuitenkin — varsinkin kun on kysymys työväenjärjestöstä, pyrittävä ja pystyttävä luomaan jäsenilleen ja kannattajilleen tur­vallisuutta, oikeudenmukaisuutta ja edellytykset ihmisarvoiseen elämään synnyinmaassamme. Käsittääkseni tässä toiminnassa Sos.-dem. Naisliitto on onnistunut ja siksi jäsenistö, ystävät ja kannattavat luottavat siihen.

Maailmassa vallitsevan kahden mahtavan ideologian — kapitalis­min ja kommunismin — välissä kansanvaltainen sosialidemokraat­tinen liike haparoi vailla selvää päämäärää. Kansainvälisessäkään mittakaavassa kansanvaltainen sosialistinen liike ei ole ottanut täysin selvää kantaa näiden kahden maailmankatsomuksen välil­lä. Epäselvyys tavoitteista ja päämääristä on monissa maissa ai­heuttanut vakaviakin ristiriitoja kansanvaltaisen työväenliikkeen sisällä. Näin myös meillä Suomessa.

Eräs kysymys, johon tässä avajaistilaisuudessa haluaisin viitata, on sosialidemokraattien suhtautuminen aseelliseen varusteluun ja rauhan kysymyksiin. Elämme nopeasti teknillistyvää aikakautta. Tämä aikakausi on tuonut mukanaan myös hirvittävät tuhoaseet ihmisen inhimillisen elämän tuhoamiseksi. Valitettavasti kansain­välisellä sosialidemokraattisella liikkeellä ei ole ollut eikä ole sel­vää ja johdonmukaista ohjelmaa asevarusteluihin nähden. On elet-

12

ty päivä kerrallaan ja suhtauduttu asioihin käytännön politiikan sanelemien tavoitteiden mukaisesti. Kuitenkin työväenliikkeen perinteittensä ja ohjelmiensa mukaisesti tulee olla ennenkaikkea rauhan liikettä. Ihmisen elämä on niin arvokas, että toisella ih­misellä ei saa olla voimaan tai säätyyn perustuvaa oikeutta tu­hota väkivaltaisesti tä tä elämää.

Toteaisin, että nimenomaan suhtautuminen sotilaspoliittisiin liittoutumiin ja asevarusteluihin on ollut eräs juopa, joka monissa maissa on hajottanut sosialidemokraatteja eri leireihin.

Olen pannut ilolla merkille sen, että melkein poikkeuksetta kai­kissa maissa nimenomaan sosialidemokraattiset naiset ovat — mo­nasti huutavan äänenä korvessa ja jopa omia puoluejohtajiaan-kin uhmaten — nousseet taisteluun sotilaspoliittisia liittoutumia ja asevarusteluja vastaan. Nämä työväenliikkeen vanhat perinteet ovat elähdyttäneet myös Suomen sosialidemokraattisia naisia. Pa­nen ilolla merkille, että tässäkin liittokokouksessa tulee tästä asias­ta käsiteltäväksi alustus.

Kantakoot sosialidemokraattiset naiset maassamme edelleenkin korkealla rauhan, ystävyyden ja pelosta vapaan yhteiskunnan tais­telulippua. Se on vahva pohja, jolle on hyvä rakentaa.

Ihmiskunnalla on edessään kaksi mahdollisuutta: joko hirvit­tävin teknillisin keinoin tuhota itsensä ja palata johonkin luola-ihmisen aikakauteen. Toinen mahdollisuus on rakentaa vihasta, pelosta ja riistosta vapaa yhteiskunta, jossa jokainen yksilö voi elää ihmisarvoista elämää. Kansanvaltaisina sosialisteina me ha­luamme olla rakentamassa ja tukemassa viimeksimainittua vaihto­ehtoa. Se on meidän velvollisuutemme ihmiskuntaa, yhteiskuntaa ja tulevia sukupolvia kohtaan.

Näissä merkeissä pyydän esittää kunnioittavat onnittelut ja toi­vottaa työllenne menestystä sekä tässä liittokokouksessa että myös ennenkaikkea rakennustyössänne liittokokouksen jälkeen.

Sos.-dem. Nuorisoliiton puheenjohtaja Pentti Kymensalo lausui tervehdyksessään: Mieluisa tehtäväni on jo toisen kerran tuoda Sos.-dem. Nuorisoliiton tervehdys Sos.-dem. Naisliiton edustajako­koukselle. Me olemme sos.-dem. nuorisoliikkeessä aina ymmärtä­neet ja viime aikoina entistä paremmin tajunneet, että teidän työnne yli kuudenkymmenen vuoden aikana on todella tuottanut sellaisia tuloksia, joista teidän ja meidän kaikkien sosialidemo­kraattien on syytä olla iloisia ja tyytyväisiä. Vaikkei sos.-dem. naisliike olisi saanut tässä maassa mitään muuta aikaan kuin luo­nut vanhainkodit, ensi kodit ja lomakodit, niin sen työllä olisi ol­lut riittävästi saavutuksia. Tämä ei kuitenkaan ole arvokkainta mitä sos.-dem. naisliike on aikaansaanut, nämä ovat vain osana kokonaisuudesta, jonka tuloksena työläisnainen on nostettu sel­laisesta kurjuudesta, jota tämän päivän nuoret tytöt ja pojat tus­kin osaavat kuvitella. Jos heille siitä kertoo, niin he sanovat, että se ei ole totta. Työnne on edelleenkin tehokasta, laajaa ja moni­puolista. Kokouksenne työlistalla on kysymyksiä rauhasta sosiaa­lisiin kysymyksiin ja järjestötyöhön saakka, mikä osoittaa, että teidän työtänne edelleenkin sävyttää sosialidemokratian henki ja aate. Sosialidemokraattisen Nuorisoliiton edustajakokouksessa muutama viikko sitten muodostui tärkeimmiksi kysymyksiksi so­siaalipoliittiset uudistukset, jotka ovat samoja kuin teidänkin alus-tusvihkossanne olevat työajan lyhentäminen, sairausvakuutus, kou-

13

lulaitoksen uudistaminen ja monet muut. Kokouksessamme kes­kusteltiin myös sosialidemokratian ajankohtaisista ongelmista, rauhantyöstä, aatteellisesta kasvatustyöstä ja yhteistyöstä koko so­sialidemokraattisen työväenliikkeen sisällä. Olemme sitä mieltä, että näistä kysymyksistä on syytä keskustella myös muissa järjes­töissä, sillä kaikille lienee selvää, että ellei meillä ole tietoa pää­määrästä ja tavoitteita, joihin me pyrimme, ellemme ole sosialis­teja sisäisesti ja koko olemukseltamme, niin meidän työmme ei voi johtaa tuloksiin. Ellemme pysty yhteisvoimin astumaan eteenpäin, niin emme voi saavuttaa sitä, mitä sosialidemokratialta odotamme. Yhteistyö onkin nuorisoliiton ja naisliiton kesken ollut mitä par­hainta. Olen vakuuttunut siitä, että täällä tehtävät päätökset rakentavat sosialidemokraattista naisliikettä, koko sosialidemo­kraattista työväenliikettä ja koko maamme kansanvaltaista yhteis­kuntaa.

Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton ja sen naisjaoston puolesta esitti SAK:n naisjaoston sihteeri Helvi Raatikainen ter­vehdyksessään seuraavaa: Minulla on suuri ilo kiittää kutsusta ja siitä että ammattiyhdistysliike saa olla edustettuna tässä kokouk­sessa. Ammattiyhdistysliike ja sosialidemokraattinen työväenliike ovat kulkeneet rinta rinnan työväen elinehtojen puolesta taistel­len. Ne ovat saavuttaneet suuret tuloksensa silloin, kun ne ovat toimineet yhdessä keskinäisen luottamuksen hengessä. Silloin kun keskinäinen luottamus on järkkynyt, on siitä ollut työväenluokal­le kohtalokkaita seurauksia. Ammattiyhdistysliikkeen vuoro on nyt kokea se hyökkäys, josta sos.-dem. naisliike niin hyvin on sel­vinnyt. Ammattiyhdistysliikkeen tulee olla yhteistä ja voimakasta joukkoliikettä poliittisiin katsomuksiin ja uskonnollisiin vakau­muksiin katsomatta sosiaalisten uudistusten puolesta käytävää va­paustaistelua ja voidakseen olla voimakas, sen tulee olla myös hen­kinen vapausliike. Tämän kokouksen työlistalla on myös kysymys rauhasta. Vuonna 1910 sosialidemokraattisten naisten kansain­välinen kongressi päätti, että yleinen aseistariisunta on suoritetta­va, että naisten tasa-arvoisuuden puolesta on taisteltava. Tällä hetkellä on samapalkkaisuuskysymys toteutumassa ja me olemme silloin saavuttamassa erään suurista päämääristämme. Toinen suuri kysymys, joka on taisteltava ja voitettava, on kysymys rau­hasta. Ammattiyhdistysliike ja sosialidemokraattinen työväenliike ovat taistelleet niitä syitä vastaan, jotka ovat aiheuttaneet ihmis­kunnalle sodan. Näitä syitä ovat kapitalistinen yhteiskuntajär­jestelmä, rotuviha, henkinen riisto ja painostus ja ennakkoluulot. Näitä vastaan meidän tulee taistella ja kun me yhdessä taiste­lemme, niin meidän suuri päämäärämme kerran toteutuu. — Toi­von työllenne ja kokouksellenne menestystä.

Työväen Urheiluliiton ja sen naistoimikunnan edustaja rouva Outi Nurmi lausui seuraavaa: Tuon teille tervehdyksen suomalai­sen työväenliikkeen siltä osalta, jonka tehtävänä on aloittaa kas­vattaminen työväenliikkeen henkeen. Nyt on aika, jolloin ilma on jälleen seestymässä. Olemme kaikki varmoja siitä, että naisliike, joka on aikoinaan ollut taistelemassa naisillemme äänioikeutta, yhteiskunnallista tasa-arvoisuutta ja muita meille nykypolvelle luonnostaan kuuluvia asioita, on myös tarpeellinen nyky-yhteis-kunnassa. Haluaisin vakuuttaa teille, että on tulemassa uusi pol­vi, joka ajattelee, että se mitä olemme saavuttaneet, ei ole niin it-

14

sestään selvää ja joka tarvitaan pitämään kiinni siitä, mikä meille luonnostaan kuuluu. Toivomme, että tämän kokouksen päätöksis­tä on meille kaikille iloa tulevana toimintakautena.

Työväen Sivistysliiton tervehdyksessä esitti opintoneuvoja Kert­tu Värn: Sosialidemokraattisen naisliikkeen työ on samansuuntais­ta Sammon taontaa kuin Työväen Sivistysliitonkin työ. Puheen­johtaja mainitsi tervehdyspuheessaan, että me tarvitsemme voima­kasta, parempaa ja oikeudenmukaisempaa ideologiaa ja siinä ra­kennustyössä toivomme Työväen Sivistysliiton ja naisliiton yhteis­työssä pääsevän parempiin tuloksiin.

Kansalaisjärjestöjen Kulttuuri- ja Raittiusliiton edustaja Reino Joenpolvi lausui seuraavaa: Edustan täällä uutta, hyvin nuorta mutta kuitenkin elämänhaluista järjestöä ja toivon, että tämä pie­ni taimi saisi myös tukea naisten hellästä kädestä, jotta siitä vart­tuisi elinvoimainen kasvi, joka yhdessä teidän kanssanne jaksaisi tehdä työtä vähempiosaisen kansanosan hyväksi. Monet tietävät miten suuri vitsaus maassamme on juoppous, alkoholin väärin­käyttö. Me olemme lähteneet pelastamaan monet kodit siltä on­nettomuudelta, jota alkoholi tuo tullessaan. Tähän työhön me pyydämme teidän tukeanne.

Työväen Matkailuliiton tervehdyksen esitti maisteri Pekka Railo: Retkeily, matkailu ja virkistävä lomanvietto, joka aikaisemmin oli vain ylhäisten ja varakkaiden etuoikeutena, on viime aikoina yhä lisääntyvammassa määrin muuttunut ja muuttumassa kaikkien kansalaisten ja väestöpiirien virkistyksen ja terveyden lähteeksi. Tähänhän vaikuttaa taloudellisen ja yhteiskunnallisen sivistyksen kohoaminen ja yleistyminen ja kulkuvälineiden teknillinen kehitty­minen. Sen seurauksena on nykyaikana tarpeellinen rentoutumi­nen ja opintojen edistyminen. Ennenkaikkea siitä on seurauksena, että ikinuoren ystävämme Anni Rinteen toivomus siitä, että teistä kaikista joskus tulisi vanhoja, ei toteudu, sillä huolimatta siitä, että ikää karttuu, ei enää ole pakko tunnustaa itseään vanhaksi, vaan elää nuorena, kunnes jää auton alle tai muuten poistuu elä­vien kirjoista. Teidän järjestönne on myös jo vuosisadan alusta asti ollut uranuurtajana lomanvieton edistämisessä. Teidän jär­jestönne on myös Työväen Matkailuliiton perustajajäsen ja pu­heenjohtajanne on myös alusta saakka ollut johtokunnassa, joten suhteemme ovat aina olleet hyvät ja joustavat ja uskon ja toivon, että työväenliikkeessä vallitsevasta rikkinäisyydestä huolimatta jaksamme matkailuliitossa pysyä yhtenäisinä. Toivotan onnea tei­dän työllenne ja toivon, että työsuunnitelmassa oleva retkeilyn edistäminen saisi riittävästi huomiota osakseen.

Työläisnuorisoliiton edustaja Martta Kulonen tervehti kokousta: Täällä jo hymyillään, kun nähdään tämännäköinen henkilö esit­tämässä varhaisnuorten tervehdystä. Se johtuu siitä, että kaik­kein pienimmät, jotka jo kävivät esittämässä tervehdyksensä, ovat vielä siinä iässä, että heidän mukanaan täytyy olla täysi-ikäisiä tyttöjä, muuten heidän järjestönsä ei pääse pyörimään. Tämä liitto on vielä niin nuori, että sillä ei ole kunnollista nimeä. Se on rekisteröity Työläisnuorisoliiton nimellä, mutta tulemme tämän kesän aikana muuttamaan sen. Me toivomme, että nämä kaik­kein pienimmät saavat naisliitolta sen tuen, jota me olemme aina tottuneet lapsille ja varhaisnuorille saamaan. Äidit ja naisethan ovat tässä maassa aloittaneet lasten työn ja he sitä myös ylläpitävät

15

yhä edelleen. Toivon, että alustusvihkossa oleva varhaisnuoriso­työtä käsittelevä alustus saisi sille kuuluvan huomion osakseen. Toivon, että »äitien kokous» sujuisi hyvin ja tekisi hyviä päätök­siä, jotka myös edistäisivät varhaisnuorten toimintaa.

Suomen Pienviljelijäin Liiton edustaja Salli Hautunen lausui seuraavaa: Minulla on mieluisa tilaisuus tuoda Suomen Pienviljeli­jäin Liiton tervehdys tälle kokoukselle, Alussa lauloimme: touon aika lähenee, niin, se aika on parhaillaan käsillä ja liittomme mie­het ovat niitä toukoja tekemässä ja niin ollen allekirjoittanut, joka on tässä kokouksessa edustajana, sai tehtäväkseen tervehdyksen esittämisen. Suomen Pienviljelijäin Liitolla ja naisliitolla on sama sarka hoidettavana. Molempien tehtävänä on vähäväkisen kan­sanosan aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin kohottaminen. Mo­lemmat työskentelevät omilla erilaisilla menettelytavoillaan, mutta päämäärä on sama. Onnea ja menestystä edustajakokoukselle.

Äitien Lomahuollon edustaja Elli Nurminen totesi, että Äitien Lomahuolto on yksi niistä neljästä sosiaalisesta järjestöstä, jotka ovat syntyneet, kasvaneet ja kehittyneet Sos.-dem. Naisliiton pii­rissä. Tässä salissa on hyvin runsaasti lomakotiyhdistysten jäse­niä ja toimihenkilöitä ja muistamme miten muutamia viikkoja sit­ten kokoonnuimme omaan edustajakokoukseemme tehden hyviä päätöksiä. Me toivomme, että se hyvä yhteistyö, joka aina on vallinnut äitiliiton ja tyttären kesken, edelleen jatkuisi ja että me voisimme löytää uusia voimia sosiaalisen työmme piiriin, jonka tarkoituksena on levon, tuen ja virkistyksen antaminen kaikille äideille, lapsille ja vanhuksille. Tervehdimme kokousta ja toivo­tamme hyviä päätöksiä sekä menestystä sille työlle, jota lähdem­me jatkamaan.

Ensi Kotien Liiton ja Koteja Vanhuksille r.y:n terveiset esitti Kaisa Hiilelä: Järjestyksessä seuraa edelleen Sos.-dem. Naisliiton tytärjärjestöjä, Ensi Kotien Liitto ja Koteja Vanhuksille. Ajatus ensikotityöstä on Sos.-dem. Naisliiton piirissä hyvin vanha, vuosi­kymmenten takainen ja käytännölliseenkin työhön se johti jo yli kaksikymmentäviisi vuotta taaksepäin. Ensi Koteja, niinkuin te hyvin tiedätte, maassamme toimii tällä hetkellä kahdeksan. Kai­kissa niissä tehdään työtä niitä suuntaviivoja noudattaen, joita ai­koinaan on Sos.-dem. Naisliiton piirissä vedetty. Ensi Kotien Lii­ton piirissä tunnetaan hyvin suurta kiitollisuutta naisliittoa koh­taan siitä työstä, minkä liitto on alullepannut ja tunnetaan sen työn arvo, minkä Sos.-dem. Naisliiton naiset ovat poliittisella ja valtiollisella työsaralla suorittaneet nimenomaan ensikotityönkin tueksi. Samalla kun yhdyn niihin ajatuksiin, joita Äitien Loma-huollon puheenjohtaja esitti, tuon esiin oman kiitoksemme näi­den kahden järjestön puolesta ja toivotan kokoukselle onnea ja menestystä.

Kotineuvontaliiton tervehdyksen esitti Liisa Mustonen: Esittäes­säni pikkusisaren, Kotineuvontaliiton tervehdyksen kiitän siitä suuriarvoisesta työstä, jota naisliitto on suorittanut vähäväkisten naisten ja perheiden hyväksi. Naisliitto on myös pannut alulle kodeille perin tärkeän valistus- ja opastustoimintaliiton. Meistä Kotineuvontaliitossa tuntuu, että hoivaa ja huolenpitoa me jatku­vasti tarvitsemme tässä elämän ristiaallokossa, joka meidänkään kohdallamme ei ole mennyt jälkiä jät tämättä. Jotakin olisi teh­tävä ja pian työväenliikkeen eheyttämiseksi, muuten kaikki sen

16

saavuttamat arvot ja ihanteet menettävät merkityksensä. Koti-neuvontaliitto pyrkii toimimaan niin, että luottamukselliset suh­teet jatkuvasti voimistuisivat ja sille viitoittamanne tie koituisi kaikkien Suomen kotien onneksi.

Oy Ursulan tervehdyksessä Terttu Sainio lausui: Oikeastaan Ursula on paikallinen helsinkiläinen yhtiö, mutta sillä on naislii­ton kautta juurensa laajaan maakuntaan teidän välityksellänne. Usein kuulee kysyttävän, kuka Ursulan oikein omistaa. Ursulan pääosakkaina ovat Helsingin Ensi Koti, Vanhainkoti Käpyrinne, Kallioniemen ja Kotorannan lomakodit, joissa kaikissa työskente­levät yhdessä nämä riitelevät osapuolet. Käyttämättä enemmän aikaa Ursulan esittelyyn, jossa monet tänään asuvat, toivotan työlle mitä parhainta menestystä.

Suomen Naisjärjestöjen Keskusliiton edustaja, rouva Saara Ran­tanen lausui tervehdyksessään seuraavaa: Suomen Naisjärjestöjen Keskusliiton puolesta on minulla ilo tuoda lämmin tervehdys tälle edustajakokoukselle. Meidän keskusjärjestössämme on usein ih­metelty ja ihailtu Sos.-dem. Naisliiton sinnikästä ja aktiivista toi­mintaa päämääränsä saavuttamiseksi, mutta erikoisesti olemme ihailleet sitä, että te olette niin selvästi ymmärtäneet järjestötoi­minnan merkityksen, sen seikan, että yksin ja irrallisena emme voi mitään saavuttaa, mutta sitäkin enemmän silloin, kun meitä on yhdessä suuret joukot puhaltamassa samaan hiileen. Suomen Naisjärjestöjen Keskusliitto kiittää monista yhteistoiminnan vuo­sista ja esittää jatkuvan menestyksen toivotuksen.

Kansalaisjärjestöjen Raittiustoiminnan Keskusliiton tervehdyk­senä opettaja Kaarina Sundell lausui: Tuon teille terveiset KRK:sta, joka edustaa Suomen raittiusliikettä koko laajuudessaan. Teillä on suuri työ edessänne, jota olette myös kovasti tehneet ja teillä on äitien lomatoiminta hyvin sydämellänne, mutta siihen miten te taistelette rauhan aatteen puolesta, siis taisteluun tais­telua vastaan, siihen toivon tällä kokouksella olevan suuria ideoita, niin että voisitte sitäkin viedä eteenpäin.

Puheenjohtaja Martta Salmela-Järvinen kiitti kokouksen puo­lesta kaikkia järjestöjen edustajia. Me olemme näistä tervehdyk­sistä voineet todeta, että meillä on hyvät ja ystävälliset suhteet ja rauhanomainen kanssakäyminen näin monien eri aloilla toi­mivien järjestöjen kanssa. Voimme todeta, että kaikki nämä jär­jestöt, jotka täällä ovat esiintyneet, kohtaavat vastakaikua myös meidän jäsenistömme keskuudessa. Toivon että hyvät ja ystäväl­liset suhteet edelleen säilyisivät ja että niiden varassa voisimme jatkaa toimintaamme kaikilla yhteiskuntaelämän eri aloilla ja erityisesti sillä alalla, jolle me olemme asennoituneet sosialidemo­kraattisen naisliikkeen piirissä.

Puheenjohtaja esitteli kokoukselle saapuneet kirjalliset terveh­dykset. Veteraani jäsen Helmi Peiramo kirjoitti:

Kiitän sydämellisesti kutsustanne saapua seuraamaan naisliiton edustajakokousta. Kutsuanne en valitettavasti voi noudattaa, sillä vointini on tällä hetkellä niin huono, etten jaksa lähteä pitkälle matkalle enkä osallistua kokoukseen. Toivotan kokoukselle menestystä ja olen hengessä mukana. Sydämellisesti teitä tervehtien ja huomaavaisuudestanne kiittäen.

17

Liiton entinen puheenjohtaja, suurlähettiläs Tyyne Leivo-Larsson lähetti Oslosta seuraavan tervehdyksen:

Kiitän ystävällisestä kutsusta edustajakokoukseen, mutta valitettavasti olen estynyt tulemasta. Elän hengessä mu­kana ja lähetän parhaan menestyksen toivotukseni kokouk­sen työlle ja samalla sydämelliset terveiseni kaikille teille yhteisesti ja jokaiselle erikseen. Uskollisina ihanteillemme luomme edellytykset onnellisten ihmisten maailmalle.

Puheenjohtajan ehdotuksesta päätettiin kokouksen puo­lesta lähettää tervehdys sekä Helmi Peiramolle että Tyyne Leivo-Larssonille.

Seurasi lounastauko, jolloin nautittiin puheenjohtaja Martta Salmela-Järvisen tarjoama lounas ja tutustuttiin A-salissa pidettyyn tekstiilinäyttelyyn. Ennen lounaalle lähtöä laulettiin yhteisesti Työväen marssi.

VALTAKIRJOJEN TARKASTAJIEN LAUSUNTO JA EDUSTAJAVALTUUKSIEN HYVÄKSYMINEN

Kokouksen jatkuessa klo 15 toimitti sihteeri Aune Seme nimenhuudon, jossa todettiin seuraavien järjestöjen edus­tajien olleen läsnä:

Helsingin piiri:

Kallion Sos.-dem. Naisyhdistys Koskelan Sos.-dem. Naiset Puistolan Sos.-dem. Naiset Pääkaupungin Ty:n Naiset Sos.-dem. Maatalousmiehet r.y:n

Naisjaosto Sos.-dem. Virkanaisten Klubi Vaillilam Sos.-dem. Naisyhdistys Viipurin Sos.-dem. Naisyhdistys

Vakinainen edustaja Vara-edustaja

Emmi Leimu Anni Korhonen Elma Eerikäinen Jenny Nilles-Leppä Taimi Taisto

Ida Ristimäki Helvi Raatikainen Salli Hantunen Alma Ukkonen Hilda Tervonen Elsa Joenpolvi

Uudenmaan piiri: Gresan Sos.-dem. Naisjaosto Korson Sos.-dem. Naisyhdistys Kuivannen Sos.-dem. Naisyhdistys Leppävaaran Sos.-dem. Naiset Lohjani Sos.-dem. Naisyhdistys

Niipperin Sos.-dem. Naiset Nummen Sos.-dem. Naisyhdistys Otalammin Sos.-dem. Naiset Pitkäjärven Sos.-dem. Naisyhdistys Tapiolan Sos.-dem. Naisyhdistys

Fanny Borgman Elisabeth Järvinen Raija Loukkola Ida Gustavsson Ida Rosendahl Elin Sundvik Ester Teikari Helvi Ahlgren Toini Karjalainen Anna Timonen Milja Penttilä

Fanny Hauta-aho

Maire Karppelin Aune Kanervo

Ellen Rantanen

2

18

Turun eteläinen piiri:

Halikon Sos.-dem. Naiset Maskun Sos.-dem. Naiset Piikkiön Sos.-dem. Naiset Raunistulam Sos.-dem. Ty:n Naiset Salon Sos.-dem. Naisyhdistys Turun Linnan Sos.-dem. Naiset Turun Sos.-dem. Naiset

Vakinainen edustaja Vara-edustaja

Helvi Mäkinen Martta Mäkelä Jenny Koski Sylvi Kaskinen Kaisu Randell Maija Sinivaara Alli Saimi Naima Kangas Kerttu Suominen

Turun ja Porin 1. pohjoinen pii Eurajoen Sos.-dem. Naisyhdistys Eurai—Kauttaan Sos.-dem.

Naisyhdistys Harjavallan Sos.-dem. Naiset Ikaalisten Sos.-dem. Naisyhdistys Jämijarven Sos.-dem. Naisyhdistys Porin Sos.-dem. Naiset Rauman seudun Sos.-dem. Naiset Uuskoiviston Sos.-dem. Naiset

Elsa Hakala

Hilja Karhu Sylvi Kokki Fanny Salonen Ester Sillanmäki Laura Brander-Wallin Mirja Saarinen Mirja Nordman Impi Friman

Hämeen eteläinen piiri: Humppilan Sos.-dem. Naisyhdistys Ada Peltola Hameenlinnan Sos.-dem. Naiset Irma Palminen Jokioisten Sos.-dem. Naisyhdistys Vera Salminen Lahden kajup. Sos.-dem. Naiset Martta Lampen Riihimäen Karjalaisten Sos.-dem.

Naisyhdistys Alma Kaiponen Riihimäen Sos.-dem. Naisyhdistys Irja Manninen Toijalan Sos.-dem. Naisyhdistys Jenny Alho Valkeakosken Sos.-dem. Nais­

yhdistys ! Vieno Jahn Viialani Sos.-dem, Naisyhdistys Irja Lehtonen

Kaarina Kostiainen Maire Rindell

Martta Putkonen

Elina Saarinen

Elli Salo

Hämeen pohjoinen piiri: Eerolan Sos.-dem. Naisyhdistys Kalevan Sos.-dem. Naisyhdistys Kuljun Sos.-dem. Naisyhdistys Lielahden Sos.-dem. Naisyhdistys Mäntän Sos.-dem. Naisyhdistys Sammon Sos.-dem. Naisyhdistys

Liisa Siiro Ellen Vettenranta Aino Henriksson Meeri Lahti Aino Myllymäki Aino Toivonen

Hilja Lintunen

Jenny Valkama

Ester Salminen

Kymen piiri: Hovilan,—Turvalam Sos.-dem.

Naisyhdistys Imatran Sos.-dem. Naiset Joutsenon Sos.-dem. Naiset Karhulan Sos.-dem. Naiset Kotkan seudun Sos.-dem. Naiset

Hellin Vainio Helmi Hirvonen Tyyne Lehto Meeri Hokkanen Vieno Pennanen

19

Lappeenrannan Sos.-dem, Nais­yhdistys

Lauritsalan Sos.-dem. Naisyhdistys Myllykosken Sos.-dem. Naisyhdistys Otsolan Sos.-dem. Naisosasto Teppanalan Sos.-dem. Naisyhdistys

Vakinainen edustaja Vara-edustaja

Kerttu Karhu Kerttu Salin Raulia. Ruohisto Raili Ryman Helga Blomqvist Maila Vehviläinen Taimi Tuomi

Mikkelin piiri: Kerimäen Anttolan Sos.-dem.

Naisyhdistys Löydön Sos.-dem. Naisyhdistys Mikkelin Sos.-dem. Naisyhdistys

Mäntyharjun Sos.-dem. Naisyhdistys Pieksämäeni' Sos.-dem. Naisyhdistys Savonlinnan seudun Sos.-dem.

Naisyhdistys

Siiri Sairanen Lyyli Liukkonen Aili Collan Hilja Sajalahtl Aune Lähdesmäki

Martta Tiitinen Rauha Perkinen

Hilma Mielikäinen Lempi Kostiainen

Kuopion läntinen piiri: Kuopion kaupungin Sos.-dem. Naiset Könönpellon Sos.-dem. Naisyhdistys Paloisten Sos.-dem. Naisyhdistys Varkauden Sos.-dem. Naisyhdistys

Greta Pellinen Lempi Venäläinen Laina Kuittinen Martta Vihavainen

Aino Korhonen Liisa Kilpeläinen

Pohjois-Karjalan piiri: Etelä-Vuokon Sos.-dem. Naiset Joensuun kaupungin Sos.-dem.

Naistoverit Lieksan Sos.-dem. Naistoverit Pankakosken Sos.-dem. Naiset Outokummun Sos.-dem. Nariset Utrae Sos.-dem. Naiset

Aurora Kortelainen

Lyyli Raninen Hanna Karppinen Lempi Heikura Laina Leskinen Aino Pakarinen

Aili Jetsonen

Keski-Suomen piiri: Hankasalmen Sos.-dem. Naisyhdistys Jokivarren Sos.-dem. Naisyhdistys Jyskän Sos.-dem. Naisosasto Jyväskylän Sos.-dem. Naisyhdistys Laukaan Sos.-dem. Naisyhdistys Lohikosken Sos.-dem. Naisyhdistys Palokan Sos.-dem. Naiset Tikan Sos.-dem. Naiset Tikkakosken Sos.-dem. Naisyhdistys Vaajakosken Sos.-dem. Naisyhdistys Äänekosken' Sos.-dem. Naisyhdistys

Marjatta Tuokko Elma Hämäläinen Kaija Meijanen Kaisa Taipale Eila Kanervo Hilkka Lilja Anna-Liisa Pirttinen Helena Kykkänen Aino Toivonen Kerttu Hintikka Vieno Jauhiainen Karin Friman

Eva Repo

Anna Eriksson

Aune Lehtonen

Elsa Kuparinen

Helena Manninen Irma Rahkonen

20

Pohjanmaan piiri: Vakinainen edustaja Vara-edustaja

Kokkolan Sos.-dem. Naisyhdistys Bertta Myllyniemi Eila Ahtinen

Oulun piiri: Haukiputaan Sos.-dem. Ty:n

Naisjaosto Raisa Kropsu Elsa Ervasti Kempeleen kk:n Sos.-dem. Ty:n

Naisjaosto Suoma Silvennoinen Otanimäen seudun Sos.-dem. Alno> Karttunen Kerttu Karppinen

Naisyhdistys Oulun Vaaran Sos.-dem. Naisyhdistys Hanna Eskola

Lapin piiri: Jäätilan Sos.-dem. Naisyhdistys Irene Pulkkinen Rovaniemen Sos.-dem. Naisyhdistys Aino Honkonen

VALTAKIRJAINTARKASTAJIEN LAUSUNTO

Sos.-dem. Naisliiton liittotoimikunnan valitsemina valtakirjain tarkastajina olemme tarkastaneet liiton XXIII edustajakokoukseen lähetetyt 105 edustajan valtakirjat ja verranneet niitä liittovero-ja edustajakokousverotilityksiin ja niissä esiintyviin jäsenmääriin. Tässä tarkastuksessa olemme todenneet, että kaikki valtakirjat on lähetetty sääntömääräisenä aikana ja liittoverot ja edustajako-kousvero muiden osalta tilitetty sääntömääräisenä aikana paitsi Tikan Sos.-dem. Naiset r.y:n, Jämsänkosken Sos.-dem. Naisyhdis­tys r.y:n ja Haukiputaan Sos.-dem. Ty:n Naisjaoston kohdalta, jotka ovat tilittäneet edustajakokousveron sääntömääräistä aikaa myöhemmin.

Ehdotamme, että kaikille 105 edustajalle myönnetään täydet edustusoikeudet.

Helsingissä toukokuun 25 päivänä 1962.

Aune Seme Irja Salmela

Päätös: Yksimielisesti hyväksyttiin edustusoikeudet kai­kille nimenhuudossa läsnäolleille vakinaisille edustajille, joita oli 92 järjestöstä yhteensä 95.

Nimenhuudossa mainituille varaedustajille myönnettiin läsnäolo-, esitys- ja puheoikeus samoinkuin seuraaville piiritoimikuntien edustajille, veteraaneille, liittotoimikun­nan jäsenille, liiton toimihenkilöille ja kutsuvieraille:

21

Piiritoimikuntien edustajat: Helsingin piiri Uudenmaan piiri Turun eteläinen puri Turun ja Porin pohjoinen piiri Hämeen eteläinen piiri Hämeen pohjoinen piiri Kymen piiri Mikkelin piiri Kuopion piiri Keski-Suomen piiri Pohjanmaan piiri Oulun piiri

Lapin piiri

Anna-Liisa Ahtola Maire Karppelin Vappu Heinonen Laila Virta Kaarina Kostiainen Aino Ruoholahti Elli Helin Aino Räisänen Kaarina Uimonen Lempi Venäläinen Kirsti Laukkanen Julia Tienaho Katri Honkala Salli Kellosalo

Salme Näppä Annikki Koivusaari

Veteraanit: Hilda Aalto, Helsinki Lyyli Ahmala, Helsinki Anni Jyrkänne, Helsinki Klaara Kuukkanen, Helsinki Sofia Nyrkkö, Helsinki Anni Rinne, Helsinki Laina Helin, Espoo

Mandi Helin, Turku Mimmi Karjalainen, Riihimäki Rauha Ojala, Tampere Selma Halinen, Mikkeli Olga Mehtonen, Lapinlahti Olga Eronen, Jyväskylä Tyyne Savolainen, Äänekoski

Liittotoimikunta: Martta Salmela-Järvinen, Elli Nurminen, Vappu Heinonen, Aili

Siiskonen, Sylvi Katajainen, Kaisa Hiilelä, Terttu Sainio, Helvi Raatikainen, Laura Brander-Wallin, Martta Kulonen ja Vieno Mustonen.

Liiton toimihenkilöt: Aune Seme, Irja Salmela, Anu Karvinen, Helinä Tuomi, Sirkka

Suominen, Liisa Lahtinen, Hilja Kopra, Aino Räisänen.

Tilintarkastajat: Terttu Salminen.

Kotineuvontaliitto: Hilda Leander, Vappu Peltola, Aili Kiljunen, Terttu Menlös.

Kutsuvieraat: Työväen ja Pienviljelijäin Sos.-dem. Liitto: Vilho Turunen ja

Torsti Toivonen Sos.-dem. Nuorisoliitto: Pentti Kymensalo SAK ja sen naisjaosto: Helvi Raatikainen TUL:n Naistoimikunta: Outi Nurmi Työväen Sivistysliitto: Kerttu Värn Kansalaisjärjestöjen Kulttuuri- ja Raittiusliitto: Reino Joenpolvi

22

Työväen Matkailuliitto: Pekka Railo Työläisnuorisoliitto: Martta Kulonen Suomen Pienviljelijäin Liitto: Salli Hantunen Äitien Lomahuolto: Elli Nurminen Ensi Kotien Liitto ja Koteja Vanhuksille: Kaisa Hiilelä Kotineuvontaliitto: Liisa Mustonen Oy Ursula: Terttu Sainio Päivän Sanomat: Seppo Repo

Avajaistilaisuudessa olivat lisäksi läsnä seuraavien järjestöjen edustajat:

Suomen Naisjärjestöjen Keskusliitto: Saara Rantanen ' Kansalaisjärjestöjen Raittiustoiminnan Keskusliitto: Kaarina

Sundell.

Edellisten lisäksi oli kokousta seuraamassa 24 liiton jäsentä eri puolilta maata. Yhteensä oli kokouksessa läsnä 211 henkeä.

KOKOUKSEN LAILLISUUDEN JA PÄÄTÖS­

VALTAISUUDEN TOTEAMINEN

Liiton sääntöjen 8 §:n mukaan on kutsu varsinaiseen edustajakokoukseen julkaistava vähintään viisi kuukautta ennen kokousta ja edelleen sääntöjen 12 §:n mukaan on toimikunnan tiedonannot toimitettava järjestöille liiton äänenkannattajan tai kiertokirjeen välityksellä. Tästä edustajakokouksesta on ilmoitettu järjestöille joulukuun 14 päivänä 1961 lähetetyssä kiertokirjeessä numero 7, Päivän Sanomissa joulukuun 20 päivänä 1961 sekä Tulevaisuus-lehden tammikuun numerossa 1962 näin kuuluvalla ko­kouskutsulla:

Kutsu Sos.-dem. Naisliiton XXIII edustajakokoukseen

Sos.-dem. Naisliiton XXIII edustajakokous pidetään Helsingissä toukokuun 27. ja 28. ja sitä seuraavina päivinä 1962 Helsingin työ­väentalon juhlasalissa alkaen ensinmainittuna päivänä klo 11.00.

Edustajakokoukseen ovat oikeutettuja lähettämään liiton sään­töjen 9 §:n mukaan kukin järjestö yhden edustajan jokaista jä­senmäärän alkavaa satalukua kohden. Laskuperusteena pidetään kuluvan vuoden kolmannen neljänneksen jäsenmäärää. Edusta­jia valittaessa valitaan myös tarpeellinen määrä varaedustajia.

Valituille edustajille järjestön puolesta annettavat valtakirjat on lähetettävä liiton toimistoon viimeistään toukokuun 6 päivään 1962 mennessä.

23

Edustajakokous vero, joka on 200 mk jäseneltä, peritään jokaiselta järjestöltä vuoden 1961 kolmannen neljänneksen jäsenmäärän mu­kaan, ja on se suoritettava toukokuun 6 päivään 1962 mennessä.

Ellei edustaja valtakirjaa ole lähetetty eikä edustajakokouskuluja suoritettu menettää yhdistys edustusoikeutensa.

Vakinaisten edustajien matkakulut maksaa liitto suorittamalla rautatielipun hinnan toisen luokan mukaan ja linja-automatkat. Edustajien päivärahat sekä mahdolliset varaedustajien matkaku­lut suorittaa edustajat lähettänyt järjestö tai asianomainen itse.

Esityksiä liiton edustajakokoukselle ovat oikeutettuja tekemään kaikki liiton jäsenet 8 §:ssä mainitulla tavalla. Alustukset ja esi­tykset on lähetettävä liittotoimikunnalle helmikuun 27 päivään 1962 mennessä.

Helsingissä joulukuun 14 päivänä 1961

SOS.-DEM. NAISLIITTO ry.

Martta Salmela-Järvinen Aune Seme puheenjohtaja sihteeri

Näin ollen on tästä kokouksesta ilmoitettu sääntöjen määräämällä tavalla. Sääntöjen 8 §:n mukaan on liittotoi-mikunnan lähetettävä edustajakokoukselle aiotut esitykset lausuntoineen järjestöille vähintään kuusi viikkoa ennen kokousta, Edustajakokoukselle aiotut esitykset lausuntoi­neen lähtivät liitosta huhtikuun 13 päivänä 1962 eli kuusi viikkoa ennen kokousta.

Päätös: Todettiin yksimielisesti edustajakokous lailli­sesti kokoon kutsutuksi ja päätösvaltaiseksi.

KOKOUKSEN VIRKAILIJAT

Liittotoimikunnan ehdotuksen mukaisesti valittiin yksi­mielisesti kokouksen puheenjohtajiksi Martta Salmela-Jär­vinen Helsingistä, Elli Nurminen Helsingistä, Martta Viha­vainen Varkaudesta ja Vieno Jauhiainen Äänekoskelta, sihteereiksi valittiin Aune Seme, Irja Salmela ja Helinä Tuomi Helsingistä sekä pöytäkirjan tarkastajiksi Anna Timonen Espoosta ja Ida Ristimäki Helsingistä sekä va­ralle Jenny Nilles-Leppä Helsingistä. Ääntenlaskijoiksi valittiin Aino Myllymäki, Mänttä, kokoonkutsujana, Kert-

24

tu Suominen, Turku, Laina Leskinen, Outokumpu, Maila Vehviläinen, Imatra, Impi Friman, Uusikoivisto, Irja Leh­tonen, Viiala, ja liittotoimikunnan edustajaksi Vieno Mus­tonen.

PÖYTÄKIRJAN PAINATTAMINEN

Hyväksyttiin liittotoimikunnan ehdotuksen mukaisesti, että pöytäkirja laaditaan lyhyesti tärkeimpiä puheenvuo­roja selostaen ja painatetaan. Pöytäkirjaa lähetetään yksi kappale niille järjestöille, joiden jäsenmäärä on alle 100, muille lähetetään kaksi kappaletta.

KOKOUKSEN ESITYSLISTA, TYÖOHJELMA JA KOKOUSSÄÄNNÖT

Liittotoimikunnan laatima esityslista (alustusvihkon si­vuilla 3 ja 4) hyväksyttiin yksimielisesti siten muutettuna, että esityslistan kohdat 20 ja 27 käsitellään yhdessä kohdan 20 yhteydessä, kohdat 25 ja 26 ja samoin kohdat 30, 31 ja 32 käsitellään yhdessä. Kohta 12: poliittinen tilanneselos­tus päätettiin käsitellä toisen kokouspäivän aamuna klo 9.

Hyväksyttiin yksimielisesti seuraava liittotoimikunnan ehdotus kokouksen työohjelmaksi:

Työ oh j elm a

Sunnuntaina toukokuun 27. pnä:

Klo 11 Trio Hopeavuo Avauspuhe: Liiton puheenjohtaja

Martta Salmela-Järvinen Lasten tervehdys Kutsuvieraiden tervehdykset Työväen marssi

Klo 13—15 Lounastauko (Salkussa lounaslippu) Klo 15—17.30 Asioiden käsittelyä Klo 19 Vallilan Sos.-dem. Naisyhdistyksen 30-v.

juhla H:gin Työväentalon juhlasalissa

25

Maanantaina toukokuun 28. pnä:

Klo 9—12 Klo 12—14 Klo 14—

Asioiden käsittelyä Lounastauko (Näyttelyn esittely klo 13.00) Asioiden käsittelyä Kokouksen lopettaminen

Tiistaina toukokuun 29. pnä:

Klo 10 Retkeilyä

Kokouspäivinä on tilaisuus tutustua Tekstiili- ja asuste-alan näyttelyyn A-salissa. Avoinna sunnuntaina klo 12— 20, maanantaina klo 9—16.

Hyväksyttiin yksimielisesti seuraavat kokoussäännöt:

1. Puhe- ja päätösvaltaisia ovat edustajakokouksessa lii­ton osastojen valitsemat vakinaiset edustajat. Vara­edustaja käyttää äänioikeutta vakinaisen ollessa esty­neenä. Vakinaisen edustajan on poistuessaan jätettävä, äänestyskorttinsa varaedustaj alle.

2. Esitys- ja puheoikeutettuja ovat liittotoimikunnan ja liittoneuvoston jäsenet, tilintarkastajat, Sos.-dem. Lii­ton naiskansanedustajat, Sos.-dem. Naisliiton piiritoimi­kuntien edustajat ja liiton toimihenkilöt sekä ne henki­löt, joille kokous erikoisella päätöksellä antaa puhe­oikeuden.

3. Jokaisella äänioikeutetulla edustajalla on päätöksiä teh­täessä yksi ääni. Äänten mennessä tasan voittaa se kanta, johon toimiva puheenjohtaja yhtyy. Vaaleissa ratkaisee arpa.

4. Vaalit toimitetaan umpilipuin, ellei kokous yksimieli­sesti toisin päätä.

5. Äänestykset toimitetaan nostamalla esiin kullekin edus­tajalle jaettu punainen osanottajakortti.

6. Puheenvuorot on pyydettävä kirjallisesti.

7. Puheenvuorot on esitettävä puhuj apaikalta. Puheen­vuoron käyttäjän on mainittava nimensä puheenvuoron

26

alkaessa. Puheenvuoro saa kestää korkeintaan 10 mi­nuuttia, alustajan^ puheenvuoro 15 minuuttia.

8. Asia, jota ei ole mainittu esitysvihkossa, ei voi tulla edustajakokouksessa päätettäväksi, ellei se ole liittotoi­mikunnan esittämä, tai ellei kokouksen päätösvaltais­ten edustajain enemmistö siihen suostu. Tämä ei kui­tenkaan koske asioita, joista mainitaan yhdistyslain 14 §:ssä.

VALIOKUNNAT

Liittotoimikunnan ehdotus eri valiokunnista ja niiden kokoonpanosta hyväksyttiin yksimielisesti. Asetettiin seuraavat valiokunnat:

Järjestävä valiokunta: Kokouksen puheenjohtajat ja sih­teerit,

Menettelytapavaliokunta: Elisabet Järvinen, Korso (Uu­simaa) kokoonkutsujana, Hilkka Lilja, Jyväskylä (Keski­suomi), Emmi Leimu, Helsinki, Vieno Pennanen, Kotka (Kymi), Aino Toivonen, Tampere (Hämeen pohj.), Hanna Karppinen, Lieksa (Pohjois-Karjala), Hilma Mielikäinen, Savonlinna (Mikkelin p.) ja liittotoimikunnan edustajiksi Martta Salmela-Järvinen, Martta Kulonen ja Irja Salmela.

Ohjelmavaliokunta: Sylvi Kaskinen, Turku (Turun et.) kokoonkutsujana, Aune Lähdesmäki, Mäntyharju (Mikke­lin p.), Helga Blomqvist, Otsola (Kymi), Bertta Myllynie­mi, Kokkola (Pohjanmaa), Elin Sundvik, Lohja (Uusimaa), Fanny Salonen, Ikaalinen (Turun ja Porin pohj.), Raisa Kropsu, Haukipudas (Oulun p.) ja liittotoimikunnan edus­tajiksi Martta Salmela-Järvinen, Helvi Raatikainen, Aili Siiskonen ja Sylvi Katajainen.

Sosiaalivaliokunta: Hilda Tervonen, Helsinki kokoonkut­sujana, Kaisa Taipale, Jyväskylä (Keski-Suomi), Hanna Eskola, Oulu (Oulun p.), Helmi Hirvonen, Imatra (Kymi), Ellen Vettenranta, Tampere (Hämeen pohj.), Irma Palmi-nen, Hämeenlinna (Hämeen etel.) ja liittotoimikunnan edustajiksi Elli Nurminen, Laura Brander-Wallin, Vappu Heinonen ja Aino Räisänen.

Talousvaliokunta: Kerttu Karhu, Lappeenranta (Kymi) kokoonkutsujana, Kerttu Hintikka, Vaajakoski (Keski-

27

Suomi), Salli Hantunen, Helsinki, Vieno Jahn, Valkeakos­ki (Hämeen etel.), Aili Collan, Mikkeli (Mikkelin p.), Lai­na Kuittinen, Iisalmi (Kuopion p.), Aino Honkonen, Rova­niemi (Lapin p.) ja liittotoimikunnan edustajiksi Terttu Sainio, Kaisa Hiilelä ja Aune Seme.

LIITON TOIMINTAKERTOMUKSET V. 1959—1961

Vieno Jauhiaisen siirtyessä puheenjohtajan paikalle ryh­dyttiin käsittelemään liiton toimintakertomusta vuosilta 1959—1961. (Alustusvihkon sivuilla 5—42.)

Alustavassa puheenvuorossaan Irja Salmela lausui seuraavaa: Me olemme varmaan kaikki huomanneet, kuinka toisenlaisissa merkeissä olemme nyt kokoontuneet kuin kolme vuotta sitten. Ei ole enää jännittynyttä tunnelmaa eikä selvittelyä siitä, onko tämä kokous laillinen vai ei ja kellä tässä kokouksessa on oikeus äänes­tää. Olemme nyt päässeet selkeille vesille. Tämä on tulosta siitä, että viime edustajakokouksessa muutimme sääntömme ja yhdistys­rekisteri tämän sääntömuutoksen hyväksyi. Niiden mukaisesti olemme toimineet kuluneen kolmivuotiskauden aikana. Uusien sääntöjen mukaisesti kaikki piirijärjestöt on merkitty yhdistysre­kisteriin ja uusia naisyhdistyksiä on perustettu paljon. Rekisteröi­tyjen naisyhdistysten määrä on monin verroin suurempi kuin mitä se koskaan on ollut liittomme 60 vuotisen historian aikana. Vielä on myös jäljellä huomattava joukko naisjaostojakin. Olemme sa­malla saaneet mukaan paljon uusia ja nuoria tovereita, kuten jo tästä kokouksestakin näkyy. Uusien voimien mukaantulo merkit­see kuitenkin sitä, että meidän pitäisi pystyä niitä jatkuvasti kou­luttamaan ja pitäisi opettaa nämä uudet voimat tulemaan yhtei­siin kokouksiin ja tilaisuuksiin. Koulutus vie jonkunverran aikaa. Ne, jotka tähän kokoukseen ovat tulleet, ovat varmaan huoman­neet, että yhteiset tilaisuudet ovat hyvin antoisia ja niihin kan­nattaa lähteä. Tämän vuoden alkupuoliskon tärkeimmät tapahtu­mat oli tietysti kahdet vaalit. Toimintakertomuksen kohdalla kan­nattaa huomioida se, että liitto vähäisistä varoistaan huolimatta painatti lentolehtiset kumpaakin vaalia, sekä presidentin valitsija­miesvaaleja että eduskuntavaaleja varten. Mitä vaalien tulokseen tulee, niin me saimme ääniä, mutta emme saaneet edustajia. Nais­ehdokkaat saivat kyllä ääniä, mutta miehet saivat vähäsen. Lo­pullinen selostus vaalityöstä tulee vasta seuraavassa edustajako­kouksessa toimintakertomukseen. Meille on tämän kolmivuotis­kauden aikana yritetty selittää, että tämä on kuolevaa naisliiket­tä, mutta kun katselimme liiton 60-vuotisjuhlia, kunnallispäiviä ja muita tilaisuuksia, olemme voineet todeta, että nämä ennustukset ovat olleet ennenaikaisia. Meillä on tietysti ollut suuria vaikeuk­sia. Liittomme talous ei, niinkuin ei yleensäkään poliittisten jär­jestöjen talous, ole vankalla pohjalla. Varojen niukkuus on pakot­tanut vähentämään toimihenkilöiden määrän niin vähään kuin suinkin. Se merkitsee sitä, että ei ehditä tehdä niin paljon kuin pitäisi. Ei olisi kyetty tekemään sitäkään, mitä nyt on aikaan-

28

saatu, elleivät liittotoimikunnan jäsenet olisi hyvin aktiivisesti osal­listuneet toimintaan. He ovat liittotoimikunnan jaostojen jäseninä tehneet hyvin suuren osan suunnittelevasta työstä ja kiltisti läh­teneet maakuntaan puhumaan. Erittäin suuri merkitys on ollut sillä, että olemme voineet antaa suuriakin tehtäviä piiritoimikun­tien suoritettaviksi, joissa toimikuntien jäsenet ovat asian harras­tuksesta ja innostuksesta niitä aktiivisesti hoitaneet ja niin on saatu koneisto pyörimään.

Päätös: Toimintakertomus hyväksyttiin kohta kohdalta yksimielisesti.

LIITON TILIKERTOMUKSET V. 1959, 1960 JA 1961

Käsiteltiin liiton tilikertomukset vuosilta 1959, 1960 ja 1961, joista alustavan puheenvuoron käytti taloudenhoitaja Aune Seme:

Hän mainitsi mm., että liiton toiminta on kuluneen kolmivuo­tiskauden aikana ollut reipasta ja vilkasta, mutta taloudellisesti se on ollut vaikeata. Se on ollut vaikeata perusjärjestöissä, joissa useissa tapauksissa on saatu alkaa alusta, mutta myös itse liitossa on ollut vaikeuksia, Tulevaisuus-lehden levikki on pienentynyt, niin että se on tuottanut tappiota ennenkaikkea sen vuoksi, että peruskulut pysyvät jatkuvasti jokseenkin samoina. Olemme joutu­neet rasittamaan järjestöjä ylimääräisellä valistusverolla, rahan­keräyksellä ja monella muulla tavalla. Vaikkakaan tilanne ei ole epätoivoinen, niin se vaatii kuitenkin kaikilta sitkeitä ponnistuk­sia. Tässä yhteydessä on syytä esittää liittotoimikunnan lämpimät kiitokset toveri Hilda Aallolle, joka on tehnyt liitolle lahjoituksen liiton toiminnan tukemiseen. Hämeen pohjoinen naispiiri on myös. osoittanut ymmärtämystä liittoa kohtaan lahjoittaessaan osuuten­sa keräystuloksesta liiton taloudessa käytettäväksi. Savonlinnan, Viialan, Humppilan ja Vaajakosken naisyhdistykset ovat myös teh­neet liitolle lahjoituksia. Kaikille edellämainituille lämpimät kii­tokset. Ne voidaan myös asettaa esimerkiksi muille naisyhdistyk­sille, joilla on mahdollisuuksia lahjoitusten tekoon. Teille jaetuista tilipapereista te näette, että kyllä meillä omaisuutta on, jos sitten on velkaakin. Taseista voidaan havaita, että liittoverojen osuus on tuloista hyvin pieni osa, joten verojen korotus on hyvin p e - ' rusteltu.

Päätös: Vuosien 1959, 1960 ja 1961 tilinpäätökset vahvis­tettiin.

VASTUUVAPAUDEN MYÖNTÄMINEN

Kun puheenjohtaja oli lukenut vuosien 1959, 1960 ja 1961 tileistä tilintarkastajien antamat lausunnot, myönnet­tiin yksimielisesti tilivelvollisille tili- ja vastuuvapaus vuo­sien 1959, 1960 ja 1961 tileistä.

29

PUHEENJOHTAJAN VAALI

Helvi Raatikainen: Liiton puheenjohtajaa valittaessa kolme vuotta sitten saimme puheenjohtajan tehtäviä hoitamaan toverin, joka sangen ansioituneena työväenliikkeen jäsenenä oli rohkea ja uskalias käymään käsiksi niiden asioiden hoitoon, jotka sillä het­kellä näyttivät lähes toivottomilta. Olemme nyt yksimielisesti hy­väksyneet viimeisen kolmivuotiskauden toimintakertomuksen. Lii­ton toiminta on siten ollut meidän kaikkien toiveita vastaava. Tästä lankeaa sangen suuri osuus ja kunnia nykyiselle puheenjoh­tajallemme. Hänen kokoava persoonallisuutensa ja rehellinen aat­teellisuutensa on suuresti vaikuttanut siihen, että naisliitto on jäl­leen jaloillaan. Ehdotan Martta Salmela-Järvistä uudelleen pu­heenjohtajaksi vakuuttuneena siitä, että me todella olemme osu­neet oikeaan puheenjohtajan vaalissa kolme vuotta sitten. (Suo­sionosoituksia.)

Päätös: Martta Salmela-Järvinen valittiin yksimielisesti liiton puheenjohtajaksi seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi.

Martta Salmela-Järvinen kiitti hänelle osoitetusta luottamuk­sesta ja sanoi olevansa varmasti vakuuttunut siitä, että Sos.-dem. Naisliitolle on kasvamassa paljonkin uusia puheenjohtajaehdokkai­ta. Kun muistelen liiton edustajakokouksia niiden neljänkymme­nen vuoden ajalta, jolloin olen niitä seurannut, niin edustajain penkkiriveissä on tapahtunut valtava kehitys. Siellä osataan pu­hua, esiintyä ja arvostella ja siellä osataan varmasti astua pu­heenjohtajan nuijan varteen. En ole siis sen vuoksi tälle paikalle jäänyt, etten uskoisi olevan työlleni jatkajia, mutta omalta koh­daltani olen ajatellut, että ehkä tässä työväenliikkeessä vielä on olemassa sellainen aikakausi, jolloin tarvitaan vielä tällainen puut­tuva rengas menneen ja tulevan ajan välillä. Kaikessa elämässä vallitsee jatkuvaisuuden laki, mikä on kerran alkanut, se jatkuu, se voi muuttaa muotoaan, mutta se on kuitenkin aina sitä samaa. Se on ihmisen toimintaa, ihmisen pyrkimistä kohti parempia ja korkeampia elämänmuotoja. Sitä on myös meidän pyrkimyksem­me sosialidemokraattisessa naisliikkeessä. Toivon voivani olla luot­tamuksenne arvoinen ja tiedän, että minun ja tänään valittavan liittotoimikunnan työtä helpottaa tietoisuus siitä, että yhdistyksis­sä on pystyviä, tarmokkaita ja työhönsä innostuneita naisia, jot­ka vetävät mukana, niin että meidän ei tarvitse yksinämme tätä rekeä vetää. Yhteisvoimin me jaksamme ja kun me olemme sel­vinneet tämän kolmivuotiskauden, joka on ollut kaikkein raskain, niin tästä eteenpäin me kyllä selviämme yhteisvoimin rakentaen liittoamme, sosialidemokratiaa ja työväenluokan suurta tulevai­suutta.

LIITON TOIMIKUNNAN JÄSENTEN VAALI

Liittotoimikuntaan ehdotettiin valittavaksi Elli Nurmi­nen, Terttu Sainio, Helvi Raatikainen, Rauha Ruohonen, Kaija Jokela, Sylvi Katajainen, Martta Kulonen, kaikki

30

Helsingistä, Elisabeth Järvinen Helsingin maalaiskunnasta, Vappu Heinonen Turusta, Impi Lukkarinen Jyväskylästä, Aili Siiskonen Mikkelistä, Aino Räisänen Lappeenrannasta, Ellen Vettenranta ja Kaisa Hiilelä Tampereelta, Laura Bränder-Wallin Porista, Hanna Karppinen Lieksasta ja Alma Kaiponen Riihimäeltä.

Hilda Tervonen esitti, että liittotoimikunnan vaalissa kiinnitettäisiin huomiota siihen, että liittotoimikunnan matkakustannukset eivät tulisi kovin kalliiksi.

Päätös: Liittotoimikunnan vaali lähetettiin menettelyta­pa valiokun t aan.

LIITTONEUVOSTON VAALI

Liittoneuvostoon valittiin piirien ehdotusten mukaan yk­simielisesti seuraavat:

Helsingin piiri Uudenmaan piiri Turun etel. piiri Turun ja Porin pohj.

piiri Hämeen etel. piiri Hämeen pohj. piiri Kymin piiri Mikkelin piiri Kuopion piiri Pohj.-Karjalan piiri Keski-Suomen piiri Pohjanmaan piiri Oulun piiri Lapin piiri

Vakinainen edustaja Elsa Joenpolvi Elisabeth Järvinen Sylvi Kaskinen

Laura Bränder-Wallin Alma Kaiponen Kaisa Hiilelä Aino Räisänen Aili Siiskonen Liisa Kilpeläinen Hanna Karppinen Vieno Jauhiainen Martta Miettinen Katri Honkala Edith Pitkäniemi

Varaedustaja Alma Ukkonen Elin Sundvik Jenny Koski

Impi Friman Kaarina Kostiainen Aino Toivonen Maila Vehviläinen Kaarina Uimonen Lempi Venäläinen Lyyli Raninen Fanni Front Meeri Peltokangas Hanna Eskola Martta Kallo

TILINTARKASTAJIEN VAALI

Valittiin yksimielisesti liiton tilintarkastajiksi edelleen Vera Sumu ja Terttu Salminen vakinaisiksi ja Lahja Si­monen ja Bertta Latvala varalle.

31

JÄSENMAKSUJEN SUURUUS

(Alustusvihkon sivulla 47.)

Aune Seme: Liittotoimikunnan esitys merkitsee pientä lisärasi­tusta nykyiseen verrattuna. Liiton jäsenvero on tähän asti ollut vain yksi markka kuukaudessa ja se on niin pieni, että sillä ei ole mitään merkitystä liiton taloudessa. Vuonna 1913 jäsenmaksu oli 60 penniä jäsentä kohden vuodessa, mikä nykyiseksi rahaksi ar­vioituna on 128:40. Nykyinen korotusehdotus ei nosta veroa edes tähän määrään. Tätä taustaa vastaan katsoen korotus ei ole koh­tuuton. Opintovero on myös ehdotettu. korotettavaksi kolmeen­kymmeneen markkaan vuodessa, jotta opintorahastoon kertyisi enemmän varoja apurahoja varten. Jäsenvero kaikkineen tulisi korotuksen jälkeen olemaan 150 markkaa vuodessa. Liittotoimi-kunta toivoo, että tämä korotusesitys tulisi hyväksytyksi. On huo­mattava, että nämä summat tarkoittavat nykymarkkoja ja rahan­uudistuksen jälkeen muuttuvat sen mukaisesti.

Kerttu Karhu mainitsi, että Lappeenrannan Sos.-dem. Naisyh­distys asettui kokouksessaan yksimielisesti korotuksen kannalle pitäen sitä kohtuullisena ja olisi ehkä ollut valmis menemään suu­rempaankin korotukseen.

Ester Teikari kannatti myös korotusta. Heidän yhdistyksensä on pitkän aikaa ihmetellyt jäsenmaksujen pienuutta ja odotta­nut niiden korotusta.

Laina Helin oli myös sitä mieltä, että korotus on tarpeen. Me järjestöissä odotamme liitolta toimintaa ja senvuoksi ehdotan, että jäsenmaksu korotettaisiin niin tuntuvaksi, että sillä on merkitystä liiton taloudessa. Kyllä me sen mielellämme maksamme.

Fanni Salonen: Ymmärrämme, että jäsenmaksu on pieni ja kan­natamme sen korotusta, mutta huomauttaisimme ainaisista ke­räyksistä. Toivoisimme että keräyslistoja tulisi vähemmän koro­tuksen jälkeen. Pienissä yhdistyksissä keräysten suorittaminen on aina yhden henkilön tehtävä, joten se käy rasittavaksi. Porilaiset ovat samaa mieltä, joten puhun heidänkin puolestaan.

Anni Rinne: Jäsenvero on korotettava. Ihan vähällä korotuksel­la ei taloudellista asemaa paljon auteta. Kyllä me muutenkin ku­lutamme rahaa tarpeettomaan, niin että me voimme maksaa liiton kassaankin hiukan enemmän. Se menee silloin oikeaan paikkaan.

Aune Seme: On ollut hauska kuulla näitä puheenvuoroja. Kui­tenkaan en uskalla luvata, että korotuksen jälkeen lopetetaan kaik­ki keräykset, sillä keräykset riippuvat ajankohdasta ja monista muista syistä. Esim. kansainvälisen naistenpäivämerkin myynti on luonteeltaan senlaatuinen, että suorastaan perinteellisistä syis­tä sitä olisi jatkuvasti tehtävä. Liittotoimikunta tulee erittäin harkiten tämän jälkeen asettamaan ylimääräisiä rasituksia jär­jestöjen kannettavaksi.

Fanny Borgman kannatti myös korotusehdotusta. Mitä keräyk­siin tulee, niin vaikka ne eivät ole hauskaa työtä, niin ne on suo­ritettava.

32

Siiri Sairanen huomautti, että iiittovero ei ole ollut suuri, mutta siitäkin on maristu. Kun useimmat jäsenemme ovat TPSL:n jä­seniä, niin tuntuu siltä, että tämä korotusesitys riittää eikä olisi syytä mennä suurempaan.

Hilma Mielikäinen ilmoitti savonlinnalaisten kannattavan liitto­toimikunnan esitystä.

Tyyne Lehto kannatti liittotoimikunnan esitystä ja ilmoitti, että merkkejä tulemme myymään, sillä niillä on vaikutusta ulospäin.

Vieno Jahn kannatti myös korotusta.

Päätös: Asia lähetettiin talousvaliokuntaan.

Ilmoitusasioiden jälkeen, joissa kutsuttiin valiokunnat kokouksiin ja kutsuttiin kokouksen osanottajat samana il­tana pidettävään Vallilan Sos.-dem. Naisyhdistyksen 30-vuotisjuhlaan, laulettiin ensimmäisen kokouspäivän pää­tökseksi Vala.

Martta Vihavaisen toimiessa puheenjohtajana jatkettiin edustajakokousta toisena kokouspäivänä klo 9. Suoritetus­sa nimenhuudossa todettiin 93 varsinaisen edustajan ole­van paikalla.

Puheenjohtaja ilmoitti, että liittotoimikunnan ehdotukses­ta ovat lauantaina iltapäivällä liittotoimikunnan edustajat käyneet laskemassa kukkia eräiden veteraanien haudoille. Kukkatervehdys vietiin Helsingissä Ida Aalle-Teljon, Anni Huotarin, Maria Paason, Aino Lehtokosken, Hilja Pärssi­sen, Hilda Seppälän, Laura Härmän, Fiina Pietikäisen ja Olga Tainion haudoille, Turussa Aino Malkamäen, Tekla Tuomolan ja Riikka Koskisen haudoille ja Jokioisissa Mii­na Sillanpään haudalle.

KATSAUS POLIITTISEEN JA TALOUDELLISEEN TILANTEESEEN

Martta Salmela-Järvinen: Saksalainen tunnettu näytelmäkirjai­lija Berthold Brecht, jonka näytelmiä meilläkin on esitetty, sanoo eräässä näytelmässään, jonka nimi on Galileo Galilei: Te saatat­te keksiä kaiken, mitä suinkin vain on keksittävissä, mutta teidän

TOINEN KOKOUSPÄIVÄ

HAUDOILLA KÄYNTI

33

edistysaskeleenne merkitsevät etääntymistä ihmisyydestä. Kuilu teidän ja ihmisyyden välillä saattaa kasvaa niin suureksi, että kun te eräänä päivänä päästätte riemuhuudon jonkin keksintönne joh­dosta, vastaukseksi siihen voikin tulla yleismaailmallinen kauhun­huuto. Katsoin tänä aamuna, mitä tietosanakirja sanoo tästä näy­telmäkirjailijasta ja siinä sanottiin, että hän kirjoitti kommunis­tisia tendenssinäytelmiä. Tämä kuvaa sitä, miten ylipäänsä on suhtauduttu niihin varoituksiin, joita nerokkaat taiteilijat ja kir­jailijat ja tiedemiehet ovat esittäneet varoittaakseen ihmiskuntaa niistä vaaroista, jotka sitä uhkaavat nykyaikaisen sotatieteen ta­holta. Tämä Brechtin näytelmä oli kirjoitettu ennen toista maail­mansotaa, ennenkuin atomiasetta oli keksitty. Nyt todetaan, että ydinaseet nostattavat yleismaailmallisen kauhunhuudon. Nyt to­detaan, että ydinaseet saattavat merkitä koko ihmiskunnan tuhoa. Jo näiden aseiden kokeileminenkin on vaarallista, koska niiden ai­kaansaama radioaktiivinen säteily voi vahingoittaa ihmisiä hyvin­kin laajoilla alueilla. Atomiaseita on tällä hetkellä vain neljällä suurvallalla, Yhdysvalloilla, Neuvostoliitolla, Englannilla ja Rans­kalla, mutta siinä on aivan tarpeeksi. On laskettu, että näiden ydinaseiden voimalla elollinen elämä maapallolla voidaan hävittää noin viiteen kertaan. Uusia sotilasvaltoja on nousemassa. Täl­lainen uusi, hyvin huomattava sotilasvalta on Länsi-Saksa. Vuon­na 1945 Saksa oli hävinnyt maa ja sillä oli maahanlyöty armeija ja sen vastustajat vannoivat, että sen ei ikinä enää anneta raken­taa itselleen armeijaa. Vuonna 1961 se oli hampaisiin asti varus­tautunut maa, jolla on täysin nykyaikaisesti aseistettu armeija. On kuvaavaa, miten saksalaisten omat mielipiteet ovat tänä kau­tena muuttuneet. Vuonna 1949 kirjoitti Saksan nykyinen puolus­tusministeri Strauss: »Joka vielä kerran tar t tuu kivääriin, siltä käsi pudotkoon pois.» Vuonna 1958 hän esitti vaatimuksen, että myöskin Länsi-Saksalle on annettava atomiaseita. Tähän asti ei­vät sen liittolaiset, Natoon kuuluvat maat, jotka ovat varustaneet Saksan, ole uskaltaneet sille atomiaseita antaa, koska he eivät ole aivan varmoja siitä, etteikö näitä käytettäisi myös entisiä ystäviä vastaan. Länsi-Saksan puolustusministeri Straussia kuvaillaan eräässä porvarillisessa kuvalehdessä mm. näin: Hän on kovaääni­nen rämäpäinen mies, sitä itsekeskeistä tyyppiä, joka saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Hänestä ennustetaan Adenaue-rin seuraajaa. Tässä tuntuu olevan jotain tutunomaista, sillä mi­nun ikäiseni ihmiset ja ehkä hiukan nuoremmatkin muistavat, että Saksassa aikoinaan oli eräs vanha herra, jonka nimi oli Hinden-burg, joka oli liittokansleri ja eräs toinen herra, juuri sitä rämä­päistä itsekeskeistä tyyppiä, joka sai kylmät väreet kulkemaan ih­misten selkäpiitä myöten. Tämä herra on vielä tuoreessa muistis­sa, vaikka hän onkin jo vainaja. Hän johti, ei ainoastaan Saksan, vaan koko Euroopan, koko maailman ennennäkemättömään kamp­pailuun. Vaara on nyt sitä suurempi, koska myöskin Itä-Saksa on aseistettu. Itä-Saksassa on armeija, jolla ei ole armeijan nimeä, vaan se on virallisesti kansanpoliisi. Ja näitä kahta vastakkaista mahtia erottaa toisistaan tällä hetkellä paitsi ideologinen erimie­lisyys, Berliinissä vain betonimuuri ja piikkilankaesteet, jotka ovat hyvin helposti kaatuvaa ainetta. Tämän muurin yli sinkoilevat vihamieliset ajatukset, teot ja pyrkimykset, jotka minä päivänä tahansa saattavat saada sellaiset mittasuhteet, että Euroopassa

3

34

jälleen taistellaan. Viimeisen sadan vuoden aikana ovat Saksan ongelmat sytyttäneet viisi sotaa, joista kaksi viimeistä, ensimmäi­nen ja toinen maailmansota, ovat olleet kauheimmat. Ensimmäi­nen maailmansota maksoi 9.700.000 ihmishenkeä, mutta toisen maailmansodan yhteydessä päästiin jo paljon huomattavampiin lukuihin. Se maksoi 55.000.000 ihmishenkeä ja 35 miljoonaa sota­vammaista. Voimme kysyä, paljonko maksaa seuraava sota. Olem­me jälleen aivan samassa asteessa kuin vuonna 1939, jolloin Bert­hold Brecht kirjoitti tuon näytelmänsä ja lausui nuo varoittavat sanat. Nytkin kun varoittavia sanoja puhutaan, tulee helposti lei­matuksi kommunistiksi. Yhä edelleenkin sanotaan, että on kom­munistista tendenssiajattelua, jos pyritään vastustamaan atomi­sotaa tai yleensä sotaa. Länsimaiden sosialistit ovat viime aikoi­na pitäneet tärkeänä vain taistelua kommunismia vastaan, vaikka sodan vaara jatkuvasti näyttää lisääntyvän. Tämä pitkälle kehi­tetty tekniikka voi johtaa jopa siihenkin, niinkuin eräs atomi-asioiden tuntija hiljattain lehdissä kirjoitti, että sota voi alkaa vaikkapa lyhytsulusta jonkun näissä teknillisissä ohjauslaitteissa tapahtuvan virheen vuoksi. Mutta on myöskin muistettava, että sotaa voidaan käydä vaikka kivi- ja puukirvein ja taistelu sotaa vastaan ei siis kohdistu vain atomiaseisiin, vaan sen pitää koh­distua sitä vihaa ja vääryyttä vastaan, sitä vastenmielisyyden liet­sontaa vastaan eri kansojen keskuudessa, joka johtaa sotaan ja nostattaa kansat keskinäisiin kamppailuihin. Taistelun pitää käy­dä sen vaatimuksen puolesta, että kansakuntien ja valtioiden kes­kinäiset erimielisyydet on saatava selvitetyiksi neuvottelujen ja rauhanomaisten keskustelujen avulla, koska sodat eivät kuiten­kaan loppujen lopuksi johda minkäänlaisiin ratkaisuihin, niinkuin eivät ole johtaneet tähänkään asti. Muistakaamme vaan, että toinen maailmansota alkoi vuonna 1939. Mitään lopullista rau­hansopimusta ei ole vieläkään tehty.

Sota jatkuu myös toisilla linjoilla. Se on verettömämpää, mut­ta se saattaa olla kansakunnille ja kansalaisille hyvin tuskallista. Se on kauppasotaa. Sitä käydään tälläkin hetkellä kaikkialla maa­ilmassa. Tämän sodan rintamatekijät kantavat vähän erilaisia ni­miä. Julkisuudessa näemme kolme kirjainta, EEC, johonka kuu­luvat määrätyt Euroopan maat, jotka ovat keskenään sopineet määrätyistä kauppasopimuksista ja määrätyistä tavoista, millä näi­den maiden kesken kauppaa käydään. Lyhyesti sanoen tämä EEC, johon nyt pyrkivät liittymään Norja, Tanska ja Englanti, on sel­lainen yhteistyöjärjestö, johon liittynyt kansakunta on jo hyvin pitkälle luopunut itsemääräämisoikeudestaan. Eräs tanskalainen lehti kirjoitti jokin aika sitten, kun oli kysymys Tanskan liitty­misestä EEC:hen — lehti oli vastustavalla kannalla liittymiseen nähden, eikä se ollut sosialistinen eikä kommunistinen lehti vaan oikeistolainen, että Tanskan EEC:hen liittymisen vastustaminen on taistelua isänmaan, kodin ja uskonnon puolesta. Me tunnem­me tämän tunnuslauseen sisällön, me olemme sen monta kertaa kuulleet vaalitaisteluissamme, mutta siellä se esitettiin toisessa mielessä. Sanottiin, että EEC-sopimukseen liittyvät maat luopu­vat suvereenisesta oikeudestaan hoitaa talouselämää omilla alueil­laan. EEC:hen liittyminen merkitsee esim. sitä, että joku saksa­lainen tehdas voi ostaa jonkun tehtaan Tanskasta senvuoksi, että se mahdollisesti kilpailee tämän saksalaisen tehtaan kanssa. Sen-

35

jälkeen se voi määrätä ostamastaan tehtaasta niinkuin se omas­taan määrää, se voi panna tehtaan portit kiinni, jotta tämä ei kilpailisi saksalaisen tuotannon kanssa. Tässä on kysymys tans­kalaisten omasta kotimaasta, jonne voi tulla vieras ja määrätä oman halunsa mukaan. Tanskalaisilla työmiehillä on oikeus saa­da työtä muusta EEC:hen liittyneestä maasta, heillä on tilaisuus siirtyä työhön Saksaan, Ranskaan, Italiaan, mihin tahansa. Mut­ta kun he siirtyvät näihin maihin, miten käy heidän tanskalaisen isänmaansa, joka menettää nämä poikansa. He saattavat saksa-laistua, ranskalaistua, italialaistua eikä heidän kotimaansa hyödy enää heidän työvoimastaan eikä ehkä lopullisesti heidän olemassa-olostaankaan. Lopuksi oli vielä ehkä hiukan humoristinen totea­mus, että taistelua voidaan käydä myöskin uskonnon puolesta. Tanskalaiset ovat luterilaisia, mutta suurin osa EEC:n maista on katolisia, Ranska ja Italia kokonaan ja hyvin suuri osa Länsi-Saksasta on katolisen kirkon vaikutuspiirissä, samoin Belgia ja osa Hollantiakin. Kun tunnetaan paavin ja katolisen kirkon suuri vaikutusvalta, pelätään myös, että tanskalaisten puhdas luterilai­nen usko joutuu vaaraan, jos tähän kaupalliseen ja poliittiseen yhteyteen mennään. Tällaisiakin ilmenemismuotoja voi siis kaup­pasota saada.

Me tunnemme toisen yhtymän, EFTA:n, johonka Suomikin on päässyt osajäsenenä, erikoissopimuksen avulla. Se tarkoittaa sitä, että Suomi näistä Efta-maista tulevista tavaroista myöntää mää­rätynlaisia tullialennuksia ja vähitellen näiden maiden tuotteet pääsevät meidän maassamme kokonaan tullivapaiksi. Me olem­me jo täälläkin saaneet hiukan esimakua siitä, mitä kauppasota merkitsee, kun Länsi-Saksa on kieltäytynyt ostamasta meiltä kananmunia. Muutama vuosi sitten oli nälkä ja puute ja silloin kelpasi mikä tahansa, mutta nyt sanotaan ei kiitos ja se merkit­see ehkä meidän maassamme monille sadoille ja tuhansille pien-viljelijäperheille hyvin vaikeata ansion menetystä. Sitä paitsi se merkitsee suurta taloudellista tappiota, sillä mihinkä sitä yhtäkkiä teurastaa ja saa kaupaksi ne kanat, jos ne on pakko kirveen alle panna. Tällaisia seuraamuksia saa kauppasota ja voimme arvata, että tämä on vasta alkua, että jatkoa seuraa, kunhan edemmäksi eletään.

Taloudellinen tilanne on muuten tällä hetkellä koko maailmassa ollut suhteellisen hyvä ja niin on myöskin ollut meidän maassam­me. Vuosi 1960 oli kaikkein parhain. Vuonna 1961 oli jo havait­tavissa laskua ja vuonna 1962 alkaa olla jo kriisin tuntua. Kaik­ki maamme ulkopuolella sattuvat tapahtumat heijastuvat myös meidän maassamme poliittiseen kenttään. Mm. Länsi-Saksan so­sialidemokratia on käynyt läpi samat käänteet, jotka sen vallassa-olevat piiritkin ovat käyneet, se on ensin ollut esim. yleisen asevel­vollisuuden vastustaja, mutta tällä hetkellä ei oikeastaan enää ole suurtakaan eroa Adenauerin puolueen ja Länsi-Saksan sosialide­mokraattisen puolueen välillä, ja vaalien edellä Adenauer saat­toikin kyynillisesti todeta, että heillä on yhteinen ohjelma. Mei­dän maahamme on saatu sieltä läheisiä vaikutteita. Oikeistosuun­taus on ulottanut vaikutuksensa kaikkiinkin länsimaiden sosialide­mokraattisiin puolueisiin ja niinpä niissä sitten onkin nähtävissä samat hajaantumisilmiöt kuin meidänkin maassamme, koska puo­lueiden jäsenistön on ollut hiukan vaikea tajuta äkkinäisiä kan-

36

nanmuutoksia ja -määrittelyjä. Tämä suuntautuminen on hei­jastunut meidän maamme poliittiseen kenttään ja porvarillisten­kin puolueiden esiintymiseen. Meitä neuvotaan jatkuvasti, että meidän jollakin tavalla pitäisi ryhdistäytyä, ja omaksua samanlai­nen »länsimainen» asenne kommunistisia maita vastaan, toisin sa­noen siirtyä väkivaltaista ratkaisua tavoittelevaan vastustusase-maan. Tässä yhteydessä on todettava, että maamme asennoitu­minen vuosien ja vuosikymmenien aikana on juuri tässä suhteessa ollut virheellistä. Meille on aina selitetty, että me olemme jon­kinlainen jumalan valittu kansa, jota kaikkivaltias erityisesti suo­jaa ja ohjaa. Sitä kuulee kymmenissä saarnoissa ja imeläsanai-sissa puheissa melkein harva se päivä. Ei jaksa ymmärtää millä oikeudella me suomalaiset tällaista väitämme. Ei ainakaan ole Kristuksen opin mukaista itsensä asettaminen etuoikeutettuun asemaan, sillä sen mukaan kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia Ju­malan edessä eikä Jumala ole valinnut mitään kansaa erityiseksi suosikikseen suojatakseen ja kuljettaakseen sitä maailman ja elä-mänkohtaloiden lävitse vieläpä silloinkin, kun se omassa tyhmyy­dessään puskee päänsä päin honkaa. Mutta joka tapauksessa täl­laisen näkemyksen varassa meidän maamme politiikkaa on pyritty viime aikoinakin hoitamaan ja tämä näkemys oli ominaista myös­kin presidentinvaalitaistelulle.

En ole halunnut tässä yksityiskohtaisesti kahlata tämän kolmi­vuotiskauden poliittisissa tapahtumissa, koska ne kuitenkin ovat viime edustajakokouksestamme lähtien myöskin julkisessa elämäs­sä ikäänkuin supistautuneet ja suuntautuneet yhteen ainoaan asiaan, tämän maan presidentin vaaliin. Varmasti monet olivat yllättyneitä, kun helmikuun 21 päivänä ilmoitettiin, että sosiali­demokraattisen puolueen puoluetoimikunnan edustajat olivat käy­neet kumartamassa entistä oikeuskansleri Honkaa asettumaan presidenttiehdokkaaksi. Monet meistä arvasivat, että asia oli ollut pussissa ennenkuin se joutui säkkiin ja nyt asioiden kulku onkin paljastunut senjälkeen, kun pankinjohtaja Junnila julkaisemas­saan kirjassa melko avomielisesti selittää, mitä oikeastaan ta­pahtui. Heitä oli muutamia miehiä kokoontunut keskustelemaan siitä, millä tavalla tämän maan asioita olisi hoidettava ja minkä­lainen mies tämän maan presidentiksi olisi saatava. Näitä miehiä olivat pankinjohtaja Junnilan lisäksi professori Nils Meinander, puoluesihteeri Kaarlo Pitsinki ja tullineuvos Veikko Vennamo. Nä­mä herrat ryhtyivät valitsemaan Suomen kansalle presidenttiehdo­kasta. He pitivät yhteisiä neuvotteluja senjälkeen kun oli enem­män pohjaa pehmustettu ja luotu suuntaviivat tulevaa Honka-liittoa varten ja neuvotteluun kutsuttiin lisää väkeä. Nämä lisä­henkilöt olivat kansanedustajat Olavi Lindblom, Torsten Aminoff ja Väinö Tanner. Kun sitten keskusteltiin, kuka tämän yhtymän toimesta presidenttiehdokkaaksi asetettaisiin, oli paljon ehdokkai­ta mutta huomattavasta nimikokoelmasta syystä taikka toisesta kaikki muut karsiutuivat, niin että jäljelle jäi vain entinen oikeus­kansleri Honka, josta näissä muistelmissaan pankinjohtaja Jun­nila lausuu, ettei hän mikään täysosuma ollut. Edelleen pankin­johtaja ilmoittaa, että kysymys oli vain sisäpoliittisista asioista eikä ulkopoliittisiin puututtu, mutta kuitenkin hän kirjassaan sa­noo, että maan idän politiikka on ollut epäonnistunutta. Olavi Lindblom lähetettiin pehmittelemään Honkaa, koska hänellä oli

37

tähän herraan vanhoja suhteita palkkaneuvoston ajoilta, niiltä ajoilta, jolloin Olavi Lindblom oli ammattiyhdistysliikkeen palve­luksessa. Vielä keskusteltiin siitä, mikä puolue ilmoittaisi Hon­gan presidenttiehdokkaakseen ja päädyttiin siihen, että parasta on tehdä se sosialidemokraattisen puolueen taholta, koska tämän puo­lueen äänestäjät lienevät vaikeimmin saatavissa Hongan taak­se. Edelleen pankinjohtaja Junnila mainitsee, että mitään ylivoimaisia vaikeuksia ei ollut saada puolueorganisatiota ja var­sinaista aktiivista puolueväkeä suunnitelman taakse. Olin tilai­suudessa esittämään tilannekatsauksen eräässä meidän kokoukses­samme viime vuoden alkupuolella, jolloinka sosialidemokraattisen puolueen piirikokouksia ei vielä ollut pidetty, ja lausuin tilanne­katsausta pitäessäni, että olin melko varma siitä, että tämä asia hyväksytään jokaisessa sosialidemokraattisen puolueen piirikokouk-sessa yksimielisesti, mikä myöskin sitten tapahtui. Näin oli sitten Honka-liittoutuma lopullisesti muodostunut ja ennakkosuunnitel­ma, joka oli tehty munkkiniemeläisissä yksityiskodeissa tammi­kuun lopulla ja helmikuun alussa, oli valmiina. Suomen kansalle esiteltiin tasavallan presidentiksi ehdokas oikeuskansleri Olavi Honka. Mutta sitten tuli solmu lankaan, ulkopoliittisia seikkoja ei oltu otettu huomioon eikä sitä, mitä muualla maailmassa ta­pahtuu. Ei myöskään sitä, että meillä on itäisen naapurimaam­me kanssa eräitä sopimuksia, jotka velvoittavat meidät huolehti­maan siitä, että jos Saksan tai sen kanssa liittoutuneiden maiden aloitteesta tai toimesta sota syttyy, Suomen on puolustettava ra­jojaan, niin että täältä kautta ei uhka kohdistu Neuvostoliittoon ja jollei maamme tähän puolustautumiseen pysty, se saa apua Neu­vostoliitosta. Tällainen on vapaasti tulkittuna vuoden 1948 ystä­vyys- ja avunantosopimuksen sanamuoto ja tämä sopimus on vah­vistettu uudelleen vuonna 1958. Lokakuun 31 päivänä maallemme saapui nootti, jossa meidän hallitustamme kehoitettiin saapumaan neuvotteluihin tilanteen mahdollisesti aiheuttamista toimenpiteis­tä. Tasavallan presidentti joutui matkustamaan aina Siperiaan Novosibirskiin saakka keskustelemaan Neuvostoliiton johtohenkilöi­den kanssa. Siihen ne honkahuminat kaatuivat. Junnila kertoo kirjassaan, että kun hän kuunteli uutisia radiosta 31.10. 1961 niin hän sanoi vaimolleen, että siinä menivät saman tien presidentin vaihtamismahdollisuudet. Se oli tietenkin kumma juttu, kun ei Honkaa ehdokkaaksi asetettaessa millään tavoin oltu ajateltu ulko­politiikkaa vaan kysymys oli koko ajan ollut vain sisäpoliittisista asioista. Joka tapauksessa siihen tämä asia kuihtui enkä ryhdy-kään yksityiskohtaisemmin selostamaan niitä monia mutkia, jotka sitten aiheuttivat sen, että tasavallan presidentti katsoi aiheelli­seksi eduskunnan hajoittamisen ja uusien vaalien toimittamisen. Tammikuun puolivälissä presidentin valitsijamiesvaaleissa suora­nainen äänivyöry saatiin Kekkosen vaalilistoille ja muut puolueet jäivät aivankuin lehdellä soittamaan, mutta vajaat kolme viikkoa myöhemmin tämä hyöky heilahti takaisin ja palasi hyvin suureksi osaksi niille puolueille, jotka taitamattomalla propagandallaan oli­vat välikohtauksen aikaansaaneet. Se on probleemi, jota joutui meidän kansamme kohdalta hyvin vakavasti ajattelemaan. Olem­me aina puhuneet siitä, että nukkuvien puolue pitäisi saada val­veille, se pitäisi saada äänestämään. Nyt se heräsi ja lopputulos oli, että saatiin vankka porvarillinen enemmistö eduskuntaan, mut-

38

ta jouduttiin myös maan hallitsemisen kannalta oikeastaan entis­tä pahempaan umpikujaan. Hallitusneuvottelut kestivät 44 päi­vää. Kansa ihmetteli, mitä varten hallitusta ei voida saada ko­koon. Porvarilliset puolueet eivät uskaltaneet lähteä maan halli­tukseen ilman, että täältä työväenluokan siiveltä olisi myös joita­kin mukana. Tässä oli asioiden ratkaisemis vaikeus. Sos.-dem. Liiton eduskuntaryhmä oli vaaleissa kutistunut niin pieneksi, että siitä oli vaan meitä kaksi tyttöä jäljellä, eikä se siis oikein ollut hallituskelpoinen ryhmä. Niin päädyttiin lopulta enemmistöhalli­tukseen, jossa kaikki porvarilliset puolueet ovat edustettuina ja kolme ammattiyhdistysmiestä. Suomen Sosialidemokraatti kerkisi jo nimetä nämä kolme ammattiyhdistysmiestä skogilaisiksi. Nyt on propagandahyökkäys käynnissä tätä hallitusta vastaan. Suomen Sosialidemokraatti kirjoitti jo etukäteen, että esittipä hallitus mitä tahansa, me vastustamme aina. On mielenkiintoista nähdä, kun hallituksen esityksinä tulee sosiaalisia lakeja eduskuntaan, niitä­hän on sinne tulossa samapalkkaisuuskysymys, laki elatusapujen ennakkoperinnästä ja on luvassa muitakin — on mielenkiintoista nähdä kuinka lujasti sosialidemokraattiset edustajat panevat vas­taan näiden lakien hyväksymistä. Mutta epäilemättä hallituksel­la on vaikeuksia. Ne ovat taloudellista laatua siitä syystä, että valtion budjetti maalaisliittolaisen vähemmistöhallituksen aikana paisui aika huomattavaksi ja tulopuolta ei pidetty tarpeeksi sil­mällä. Sellaista hallitusta tähän maahan ei vielä ole saatu, joka panisi toimeen laajoja sosiaalisia uudistuksia, korottaisi virka­miesten palkkoja samalla vähentäisi valtion tuloja alentamalla veroja. Ei ihminen voi itseään niskasta nostaa, se on vanha to­tuus myös hallituksen kohdalla. Nyt onkin sitten tulossa vasta­vaikutus, siitähän on jo edellä ollut »saneerausohjelma» esimerk­kinä. Se on herättänyt jo paljon arvostelua. Meidän eduskunta­ryhmämme on ollut sitä mieltä, että tässä ohjelmassa on sekä hy­vää että pahaa. Emme näe mitään pahaa siinä, että tupakan ja viinan hintoja nostetaan, itse kullakin on mahdollisuus panna suu säkkiä myöten ja ostaa sen verran vähemmän, että entisellä bud­jetillaan tulee tässä suhteessa toimeen. Olemme myös siitä iloi­sia, että ohjelmassa ei ole merkkejä siitä, että sosiaalisista uudis­tuksista halutaan tinkiä. Mutta pahoittelemme sitä, että lapsi­lisistä jo tingittiin 250 miljoonaa ja että Arava-määrärahoista pyritään tinkimään 1.750 miljoonaa, mutta olemme sitä mieltä, että esim. osakeyhtiöveron korottaminen on ajankohtainen ja tar­peen vaatima. Bensiinin hinnan korotuksiin suhtaudumme va­rauksin, koska se saattaa merkitä liikennemaksujen korottamista. Olemme pidättäytyneet ennakkoarvostelusta, koska jokaista halli­tusta on arvosteltava tekojensa mukaan, niin myöskin tätä por­varillista hallitusta, jossa on kolme ammattiyhdistysliikkeen edus­tajaa, ne eivät siellä määrää kannanotoista. Hallituksessa, niin­kuin muuallakin, päätökset ovat enemmistöpäätöksiä, milloin eivät ole yksimielisiä.

Vaalien edellä sos.-dem. opposition ryhmä teki eduskunnassa hyvää työtä. Silloin saatiin aikaan monia uudistuksia, lapsilisien, kansaneläkkeiden ja äitiysavustusten korotukset ja näistä kaikista oli ryhmällämme alotteet. Mainitsen, että Sos.-dem. opposition ryhmällä oli alote lapsilisien korottamisesta jo 1958 valtiopäivillä, jolloin esitimme, että lapsilisiin olisi otettava lisää viiden miljar-

39

din markan määräraha. On mainittava myös lomalain uudistus, joka saatiin aikaan, työntekijäin eläkelait jne. Mutta on huomat­tava, että vasemmistoenemmistö, josta niin paljon puhuttiin, oli liian niukka, se oli vain yhden äänen enemmistö ja aina se yksi ääni ei ollut käytettävissä. Sitäpaitsi, eduskunnalla on valtiopäi­väjärjestyksen mukaan mahdollisuus äänestää kaikki epämieluiset lait yli vaalien, mikä myös hyvin useassa tapauksessa tapahtuu. Näinhän kävi myös Arava-lain, joka nähtävästi huomenna tulee eduskunnassa käsittelyyn ja lopulliseen ratkaisuun. Arava-lain ratkaisu on tärkeä senvuoksi, että vuokrasäännöstely tämän vuo­den kesäkuun viimeisenä päivänä loppuu ja muuttoaikaa on syys­kuun ensimmäiseen päivään. Nyt on niin, että säännöstely on ollut voimassa vain Helsingissä, mutta se on kuitenkin hyvin laa­jalle vaikuttava asia. Helsingissä joutuu noin 125.000 asukasta tämän säännöstelyn lakattua vuokranantajan armoille. Vuokrat on keinottelutarkoituksessa jo nostettu huippuhintoihin. Tämä asia ei ole yksinomaan Helsingin asia, se koskee myös koko maata, sillä Helsingin vuokrat heijastuvat kautta maan ja vaikuttavat vuokratasoon kaikkialla.

Hinnat ovat osoittaneet noususuuntaa. Maalaisliittolainen hal­litus näytti jo hyvää esimerkkiä nostamalla rautatietariffia. Näyt­tää siltä, että EPTA-sopimuksen avulla saadut alennukset, joista niin paljon puhuttiin, nekin jäävät kauppaportaaseen. Eräitä tul­leja on alennettu jo 20—30 prosentilla — nyt on muistettava, että vain tulleja on alennettu, jos siis jostakin tavarasta on ollut tullia esim. 100 markkaa, niin tulli on nyt 70 markkaa — mutta tä tä­kään ei ole saatu. Se on jäänyt kaupan portaissa voittomarginaa­liin ja sinne kyllä mahtuu. Maataloustuotteitten hinnat ovat myöskin näyttäneet olevan nousussa.

Näistä asioista on meidän kokouksissamme keskusteltava, näitä asioita on tarkkailtava ja pidettävä silmällä esim. hintakysymyk­siä jne. Mutta on otettava huomioon, että asioista pitää saada oikeita, täsmällisiä tietoja. Ei kelpaa, että sanotaan, että kaikki niin kauheasti kallistuu, hinnat nousevat joka päivä, vaan pitää tiedustella hintoja ja tarkkailla, missä kohdin ne ovat nousseet, mitä ne mahdollisesti ovat olleet viime vuonna. Sellaisilla tiedoilla on merkitystä eikä jollain ylimalkaisella sanonnalla, että hinnat vain nousevat ja nousevat. Usein voi olla niin, että nousut esiin­tyvät vain joidenkin määrättyjen artikkeleiden kohdalla. Mitä erikoisesti tulee elintarvikkeiden hintoihin, niin niissä on aina huomattavat kausivaihtelut. Jokainen joka itse tuottaa elintar­vikkeita, tietää, että keväällä hinta on toinen kuin syyskesällä, jolloin koko sato on valmistunut ja täytyy se saada yhdellä kertaa myydyksi. En tarkoita tällä sitä, ettei pitäisi arvostella, mutta huomautan, että vain asiallisella arvostelulla on pohjaa eikä sel­laisella, jossa ei esitetä konkreettisia numeroita ja perusteita eikä näytetä, että ollaan oikeassa.

Ohimennen on vielä mainittava sovintosuunnitelmista. Niistä on jatkuvasti ollut puhetta ja me keväällä luimme Helsingin Sa­nomista, että Ruotsalainen Työväenliitto oli hyväksynyt jonkin­laisen julkilausuman, jossa se vaatii, että sovintoneuvottelut on pantava käyntiin. Mutta senjälkeen ei asiasta ole kuulunut mi­tään. Käsitykseni on, että näillä ei totta tarkoitettukaan. Mutta on ollut havaittavissa pyrkimystä ainakin täällä Helsingissä ja

40

ehkä vähän muuallakin maassa, johdattaa yksityisiä, esim. meidän liittomme jäseniä vähin äänin takaisin sosialidemokraattiseen puo­lueeseen. Ollaan ystävällisiä ja hymyileviä, ehkäpä kutsutaan kah­villekin ja sanotaan, että mitäpäs me nyt tässä turhaan riidel­lään, senkun vaan ollaan niinkuin ei oltaisikaan riidoissa. Täl­laiseen kutsuun voi suhtautua vähän samalla tavalla kuin se en­tinen Savon äijä siihen vaalipuhujaan, joka tarjosi myös kuulija­kunnalleen kahvit — tämä tapahtui jo ensimmäisten vaalien ai­kana vuonna 1907, silloinkin jo oli vain viisaita Savon ukkoja — kun kahvit oli saatu, ukko sanoi vaalipuhujalle, että »kyllähän myö kahvit juotiin, mutta yhtään iäntä et soa». Voimmehan me juoda ne kahvit, mutta kaikessa ystävyydessä huomauttaa tarjoojalle, että ei meillä ole mitään vihaa eikä kaunaa sinua kohtaan, mutta ei se sovinnon tekeminen tällä tavalla käy. Siinä on ensin rat­kaistava muutamia määrättyjä asioita ja sitten vasta niiden joh­dosta ryhdyttävä keskustelemaan. Mitä meihin tulee Sos.-dem. Naisliittona, niin me voimme vain sanoa että sovinnosta voidaan keskustella senjälkeen kun se asema, joka Sos.-dem. Naisliitolla on ollut työväenliikkeessä yli 60 vuotta, on edelleenkin taattu ja liitto on asetettu täysiin oikeuksiinsa. |

Olen koonnut tämän esitykseni pääkohdat julkilausumaan, jonka pyydän esittää keskustelun pohjaksi. (Julkilausuman sanamuoto päätöksen yhteydessä.)

Tilannekatsauksen johdosta käydyssä keskustelussa lausuttiin seuraavaa:

Fanni Salonen: Tilanneselostusta kuunnellessani tuli mieleeni nykyisessä eduskunnassa tapahtuvat useat kyselyt. Silloin kun oli maalaisliittolainen hallitus, ei sosialidemokraattisen puolueen ta­holta tehty yhtään kyselyä, mutta nyt niitä tehdään ihan sopimat­tomaan aikaan. Esimerkiksi voidaan mainita, että viime syksynä, kun oli kotimaista omenaa vaikka kuinka paljon markkinoilla, tuotiin niitä ulkoa eikä silloin tehty asiasta kyselyä, mutta nyt on puutarhuri Linna kysynyt, mitä varten tuodaan ulkolaisia hedel­miä maahan, kun tähän aikaan ei kotimaisia hedelmiä olekaan. Tämä on räikeä esimerkki siitä, kuinka sopimattomaan aikaan ky­selyjä tehdään eduskunnassa. On merkillepantavaa, kuinka niitä, jotka vielä ovat sos.-dem. puolueessa, vaikka ovatkin oppositiossa puolueen johtoa kohtaan, imarrellaan ja hyssytellään, annetaanpa vielä kunnallisia luottamustehtäviä, jotta he pysyisivät puolueessa. Naisia yritetään kaikenlaisilla yksilöllisilläkin keinoilla pitää puo­lueessa.

Anni Rinne: Me tiedämme monia syytöksiä ulkopolitiikasta toi­sin ajattelevien taholta, mutta minun mielestäni ulkopolitiikkaa on viime aikoina hoidettu niin, että maamme asema on pysynyt rau­hallisena. Turha pröystäily vie usein kadotukseen. Me vanhat viipurilaiset tiedämme, millaista oli ulkopolitiikan hoito ennen toista maailmansotaa. Ulkopolitiikkaa on hoidettava niin, että maamme säästyy sellaisilta kärsimyksiltä, jotka koko Suomen kan­sa ja ennenkaikkea karjalaiset saivat aikanaan kokea. Uskoisin, että presidentti Kekkonen sai juuri sentähden niin paljon ääniä, että ihmissieluissa kaikkialla oli sodan pelko. En puutu eduskun-takyselyihin, mutta eiköhän niitä tehdä, jos asiat vaativat. Alun

41

alkaen olin hallituskysymyksessä sitä mieltä, että kun ryhmämme eduskunnassa jäi niin pieneksi, niin SAK:n oli syytä mennä hal­litukseen.

Hilda Tervonen kannatti esitettyä julkilausumaa, sillä hänen mielestään siihen oli tiivistetty kaikki se, mitä tällä hetkellä ha­luamme sanoa. Mitä sovinnon tekemiseen puolueriidassa tulee, niin on huomattu, että sitä täällä Helsingissäkin tehdään kahvi-kestien voimalla. Osuuskauppavaaleihin vedoten yritetään vetää ihmisiä takaisin puolueeseen ja eräs henkilö pyysi viemään Mar­talle sellaisia terveisiä, että he eduskunnassa liittyisivät sos.-dem. ryhmään, kyllä heidät sinne otetaan varmasti vastaan. Terveiset menivät perille heti seuraavana päivänä lupauksen mukaan. Kaipa heitä muutenkin on hyvitelty, mutta kun heille ei ryypyt kelpaa, niin muuten ei saa kääntymään. Tilanne on Helsingissäkin jo muuttunut, nyt sanotaan jo kohteliaasti päivää ja tulevat vielä juttelemaankin. Sovinto voi tulla kuitenkin vasta sitten, kun sos.­dem. puolueen johto myöntää olleensa väärässä ja tehneensä vir­heitä.

Irja Lehtosen mielestä tilannekatsaus sisälsi kaiken sen mikä tällä hetkellä on sanottava. Hän korosti sitä, että vaikka ammat­tiyhdistysliikkeen edustajat ovat vähemmistönä hallituksessa, niin he voivat siellä kuitenkin paljon aikaansaada, kuten mm. makka­ran hintojen korotusyrityksessä saatiin nähdä. Hän kannatti myös julkilausuman hyväksymistä.

Päätös: Seuraava julkilausuma ja tilanneselostus hyväk­syttiin yksimielisesti:

Sos.-dem. Naisliiton XXIII edustajakokous toteaa, että maailman kansat elävät edelleen jatkuvan varustautumisen ja siitä johtuvan sodan uhkan keskellä. Ihmisaivojen energiaa ja kansojen työllä koottuja rikkauksia käytetään sellaisten tuhoaseitten keksimiseen ja rakentamiseen, joiden avulla nyt jo uskotaan voitavan hävittää koko inhimillinen kulttuuri ja elollinen elämä maapallolta. Pelkkä näiden aseiden kokeileminenkin jo vaarantaa miljoonien ihmisten hengen ja terveyden. Tilanteen vaarallisuutta lisää kahden erilai­sen ideologian synnyttämä viha ja katkeruus, joka pyrkii johta­maan maailman kansat keskinäiseen kamppailuun, jossa jomman kumman on hävittävä. Kuitenkin on jo ilman muuta todettavissa, että tällaisesta taistelusta ei kumpikaan osapuoli selviydy voitta­jana.

Sos.-dem. naiset toteavat, että kansainvälisten ongelmien ra t ­kaisu sodan ja väkivallan avulla ei tule onnistumaan, vaan että on pyrittävä kaikin tavoin lisäämään kansakuntien välistä ymmärtä­mystä, sillä vain se johtaa maailmanrauhan turvaamiseen. Ei ole etsittävä sitä, joka erottaa, vaan sitä joka yhdistää.

Kansanvaltainen, rauhalliseen kehitykseen nojautuva sosialismi, jonka innoittamana meidän liittomme ja sen järjestöt ja jäsenistö ovat toimineet ja toimivat, tahtoo rakentaa parempaa maailmaa, vastustaa oman voiton pyyntiä, taloudellista harvainvaltaa ja kai­kenlaisia pakkojärjestelmiä. Kaikille kansoille on luotava mah-

42

dollisuus oman kulttuurinsa ja hyvinvointinsa rakentamiseen ja tässä pyrkimyksessä on ns. hyvinvointivaltioiden autettava niitä, jotka vasta ovat kehittämässä tuotantoa ja yhteiskuntaelämäänsä. Tässä rauhallisessa pyrkimyksessä kilpailkoot kansat keskenään, osoittakoon paremmuutensa se, joka tehokkaammin pystyy anta­maan apua heikommassa asemassa oleville.

Omassa maassamme olemme taakse jääneenä toimintakautena eläneet noususuhdanteen aikaa, jolloin niin työllisyys kuin muut­kin taloudelliset olosuhteet ovat maassamme olleet paremmat kuin koskaan aikaisemmin. Kuitenkin on tilanteessa valitettavasti aivan viime aikoina ollut havaittavissa selviä huonontumisen merk­kejä. Hinnat pyrkivät jatkuvasti kohoamaan, eikä ole ollut vai­kea havaita, että hintojen nousu on käynnissä ei suinkaan kohoa­vien kustannustekijöiden takia, vaan pääasiassa tuotanto- ja liike-elämään pesiytyneen häikäilemättömän keinottelun ansiosta. Eri­tyisesti on tämän keinottelun huomattu vaikuttaneen vuokrien nousuun jota odotettavissa oleva säännöstelyn päättyminen saat­taa vieläkin kiihdyttää. Tosin säännöstely enää on ollut voimassa vain Helsingissä, mutta pääkaupungin korkea vuokrataso heijas­tuu muuallekin, aina kaukaisempiin maaseutukaupunkeihin ja asu­tuskeskuksiin.

Kokous on tyydytyksellä todennut, että uusi hallitus, jossa myös­kin työmarkkinajärjestöjen edustajia on mukana, on viime aikoi­na asetellut sulkuja perustelemattomille hintojen korotuksille ja vaatii, että näin edelleenkin tapahtuisi. Samoin on lausuttava tunnnustus hallitukselle siitä, että eräitä tärkeitä sosiaalisia lakeja ja naisten samapalkkaisuutta koskevan suosituksen hyväksyminen jo on valmisteltu esitettäväksi eduskunnalle. Tätä johdonmu­kaista sosiaalisille uudistuksille myötämielistä linjaa suosittelem­me edelleenkin. Mikäli valtion kassatilanteen kannalta on tarpeen ryhtyä lisäämään valtion maksukykyisyyttä, on sen tapahduttava sosiaalista turvallisuutta vaarantamatta.

Tutustuttuaan oman järjestönsä toimintaan ja työkenttään ko­kous toteaa, että liittoamme vastaan suunnattu hajoitusisku on täydellisesti epäonnistunut. Liittomme toiminta on kuluneen kol­mivuotiskauden aikana selkeytynyt ja vahvistunut, osastomme ovat nyt kaikki itsenäisiä rekisteröityjä yhdistyksiä, jotka vastaa­vat omasta toiminnastaan ja työskentelevät päämäärästään tie­toisina sosialidemokratian aatesisällön ja tavoitteiden mukaisesti. Edessämme on monia vaativia tehtäviä, joiden suorittaminen tuot­taa iloa ja tyydytystä ahkerille, vastuuntuntoisille järjestönaisille. Ne antavat myös sisältöä elämään, kohottavat arkielämän yläpuo­lelle ja pitävät vireillä uskoa oikeuden ja totuuden voittoon. Ne ovat työtä tulevaisuuden, perheemme, lastemme ja koko ihmiskun­nan elämän puolesta. Niiden avulla rakennamme myöskin omaa suomalaista isänmaatamme työväenliikkeen ja sosialidemokratian parhaimpien perinteiden mukaisesti. Tähän työhön kutsumme jokaista oikeinajattelevaa naista, niin perheenäitiä kuin yksinäistä­kin, niin maaseudulla kuin kaupungeissakin elävää, jokaisella meil­lä on oma paikkamme sosialidemokratian lipun juurella, kulke­massa kohti hyvinvointia, vapautta ja tasa-arvoisuutta.

Sos.-dem. Naisliiton XXIII edustajakokous.

43

TOIMINTASUUNNITELMIA (Alustusvihkon sivuilla 43—46)

Aune Seme: Meidän toimintasuunnitelmaamme sisältyy ikään­kuin kaksi toimintasuunnitelmaa. Toinen edustaa niitä yhteis­kunnallisia ja poliittisia tavotteita, jotka edustajakokouksissa tu­levat esille eri alustusten muodossa. Toinen käsittelee niitä toi­mintamuotoja, joilla me pyrimme saavuttamaan vaikutusvaltaa pystyäksemme toteuttamaan asettamiamme tavotteita. Tähän suunnitelmaan sisältyy monia vanhoja koettuja toimintamuotoja, jotka vielä hyvin palvelevat meidän toimintaamme.

Meidän koko toimintamme on työtä vaalien hyväksi, vaikutus­vallan lisäämiseksi. Jopa meidän yksityinen elämämmekin vai­kuttaa siihen, luottavatko ihmiset meihin ja siihen liikkeeseen, jo­ta me edustamme.

Juhla- ja retkeilytoimintaa on syytä entisestään tehostaa. Juh­lien avulla saamme toimintamme näkymään ulospäin ja voimme niissä selostaa tavoitteitamme ja pyrkimyksiämme suurelle ylei­sölle. Retkeilyjen avulla saamme tarpeellista vaihtelua toimin­taamme.

Kasvatus- ja kurssitoiminta on muuttuvissa olosuhteissa erikoi­sen tärkeää varsinkin kun meillä tällä hetkellä on paljon uusia järjestöjä ja uusia jäseniä. Uusien jäsenten kasvattaminen tie­toisiksi ja vastuuntuntoisiksi merkitsee liittomme tulevaisuudelle hyvin paljon.

Julkaisutoiminnan kohdalla toivoisin, että erikoisesti Tulevai­suus-lehdestä käytäisiin keskustelua ja nimenomaan siitä, mitä mahdollisuuksia meillä on tilaajamäärän lisäämiseen ja lehden tunnetuksitekemiseen.

Järjestöverkoston lujittaminen perustamalla uusia naisyhdistyk­siä ja rekisteröimällä naisjaostoja on seuraava kohta. Uusien sään­töjen mukaan ei liittoon voida hyväksyä muita kuin rekisteröityjä naisyhdistyksiä. On syytä huomauttaa, että vanhat jaostot pysy­vät edelleen liiton jäseninä, vaikka onkin toivottavaa, että ne kaik­ki saataisiin rekisteröidyiksi seuraavaan eedustajakokoukseen mennessä.

Piirijärjestöjen toiminta pitäisi saada aktiivisemmaksi jo senkin vuoksi, että meillä ei ole mahdollisuuksia toimitsijoiden palkkaa­miseen lähiaikoina. Me vetoaisimme erityisesti kaikkiin piiritoi­mikuntien jäseniin, jotta he koettaisivat päästä arkuudestaan ja uskaltaisivat lähteä käymään piirin naisjaostojen kokouksissa vie­mässä terveisiä niin liitolta kuin piiriltäkin. Kaikilla heillä on siihen edellytykset, kun vain päästään alkuvaikeuksista.

Kokousten järjestämisessä ja hoitamisessa pitäisi nähdä vaivaa, niin että niissä on mielenkiintoista ohjelmaa ja että asiat käsitel­lään niissä selkeästi ja hauskasti, niin että muodostuvat jäsenille virkistäviksi tilaisuuksiksi.

Lopuksi kiinnitän huomiota Savonlinnan retkeilypäiviin, jotka pidetään elokuun lopussa. On tärkeätä, että saisimme mahdolli­simman runsaan joukon liikkeelle sekä järjestöväkeä että asiam­me ystäviä. Yhteismatkojen järjestäminen omilla linja-autoilla on varmaan omiaan lisäämään osanottoa, vaikkapa niin, että useammat naisyhdistykset yhdessä vuokraavat linja-auton mat-

44

kaa varten. Savonlinna on kyllä niin kaunis paikkakunta, että se kyllä jokaisen suomalaisen kannattaa ainakin kerran elämässään nähdä.

Irja Salmela: Vaikka me tässä käsittelemmekin kolmen vuoden toimintasuunnitelmaa, niin on kuitenkin syytä tuoda esille kaik­kein ensimmäiseksi tuleva tilaisuus, nimittäin puhetaidon kurssit, jotka pidetään kuukauden kuluttua. Varmasti monet edustajat täällä ovat tunteneet, että heillä olisi paljon asiaa, kun uskaltai­si tulla sanomaan sen tänne mikrofoniin. Tässä suhteessa puhetai­don kurssit auttavat, vaikkakaan niillä ei valmiita puhujia koulu-tettaisikaan. Nyt pitäisi naisyhdistysten piirissä harkita, olisiko teillä kursseille halukkaita tulijoita.

Toimintasuunnitelma päätettiin käsitellä kohta kohdalta.

Alkulause hyväksyttiin keskustelutta. Kohdassa vaalitoiminta käytiin seuraava keskustelu:

Terttu Sainio: Tiedustelisin jäsenistön mielipidettä vaalipropa­gandan suorittamisesta. Molemmissa viime vaaleissa toimitettiin naisliiton puolesta lentolehtiset. Toimikunta oli molempiin tyyty­väinen ja on myös kentältä saanut kiittäviä lausuntoja. Olisi hy­vä tietää vastaisen varalle, pidättekö lentolehtisiä hyvänä vaali-työmuotona vai onko mielessänne virinnyt muita yhtä hyödyllisiä tai hyödyllisempiä vaalimainontakeinoja.

Jenny Nilles-Leppä: Vaikkakin lentolehtisten levityksessä on vaikeuksia ja paljon työtä, ne kuitenkin ovat tärkeitä, mutta jaet­taessa on otettava huomioon, että niitä ei umpimähkään panna minne tahansa. Henkilökohtainen propaganda on kaikkein paras ase, mutta kun siihen ei ole tarpeeksi aikaa ja mahdollisuuksia, niin lentolehtisiä tarvitaan.

Katri Honkala: Naisliiton lähettämät lentolehtiset olivat hyviä, mutta ne olisivat olleet vielä parempia jos niissä kuvien avulla olisi esitelty sosiaalisia saavutuksiamme. Ehdokkaiden kuvat eivät olisi olleet niin tärkeitä kuin omien sosiaalisten laitosten kuvat. Monet ihmiset eivät viitsi lukea, mutta kuvat herättävät heidän mielen­kiintonsa. Eduskuntatalon kuva lentolehtisessä ei sano tarpeeksi korpiseuduilla asuvalle äidille, mutta jos siinä olisi ollut joku sa­massa piirissä olevan sosiaalisen laitoksen kuva, niin se olisi ollut vaikuttavampi.

Vieno Jauhiainen: Vaaliasioita mietittäessä yritetään löytää ne keinot, jotka olisivat parhaita. Lentolehtiset ovat hyviä ja tehok­kaita, jos jakaminen tapahtuu harkiten, ei kuitenkaan liiaksi har­kiten. Vaalien alla joutui toteamaan monta tapausta, joissa ar­vioi henkilöiden kannan väärin. Kun asioista keskusteltiin, niin herättiin huomaamaan, että nämä henkilöt olivatkin meidän äänes­täjiämme. Jos lentolehtisiä riittää, niin ei pidä tulla liian varo­vaisiksi niiden jakamisessa. Näiden keskustelujen jälkeen olemme kaupanneet asianomaisille henkilöille Tulevaisuus-lehteä ja saa­neetkin tilauksia. Kyllä ne ehdokkaidenkin kuvat ovat lentolehti­sissä tärkeitä vaikka niissä muitakin kuvia olisi. Kyllä on hyvä, että nimeltä tunnettujen henkilöiden kuvat on lentolehtisissä. Jos olisi tarpeeksi varoja käytettävissä, pitäisi lentolehtisiä painattaa paikallisia olosuhteita silmälläpitäen.

45

Aino Räisänen: Myös vaalien välisenä aikana pitäisi olla lento­lehtisiä, joilla vetoaisimme niihin naisiin, joita me odotamme ja toivomme mukaan toimintaamme, kuten oli aikoinaan »Me odo­tamme sinua»-lehtinen. Vaalien välillä tapahtuvan työmme täy­tyisi olla tehokasta, niin että meidän voimamme aina lisääntyy. Jos vain varat sallivat, olisi tehtävä tällainen työläisnaisiin ja perheenäiteihin vetoava lehtinen. Olisi tuotava esille se, mitä Sos.-dem. Naisliitto on saanut aikaan.

Fanny Borgman: Kannatan lentolehtisten jakelua vaikkakaan se mielestäni ei käy joka paikassa. Suurissa keskuksissa jaetaan niin paljon kaikenlaisia lentolehtisiä, että ihmiset heittävät lentolehti­set pois edes niihin vilkaisematta, joten ne menevät hukkaan. Pe­rusjärjestöjen pitäisi jo nyt alkaa vaalirahaston keräys, niin että ne voisivat vaalien tullen lähettää lentolehtiset postissa.

Meeri Hokkanen: Lentolehtisissä ei ole vain kuvitus tärkeä, vaan myös se teksti, jossa asiat esitellään. Sen tulisi olla niin selvä, että kaikki todella käsittävät, mitä sillä tarkoitetaan. Olisi ajois­sa ryhdyttävä keräämään varoja lentolehtisiä varten, niin että voi­taisiin iskeä silloin, kun siihen on tarvetta. Kymen piirissä oli Eteenpäin-lehdessä ilmoitus, jossa kehoitettiin sos.-dem. opposi­tioon kuuluvia äänestämään leskisläisiä. Tällaisen väärän mai­nonnan torjumiseen meillä pitäisi olla varoja, niin että oikaisu voitaisiin toimittaa tehokkaasti ja nopeasti. Kannatan Aino Räi­säsen ehdotusta vaalien välillä toimitettavista lentolehtisistä.

Puheaika päätettiin rajoittaa kahteen minuuttiin.

Alma Kaiponen: Vaalien väliaikana tehty työ on tärkeätä ja saattaa olla niin, että vaalien väliaikoina levitetyt lentolehtiset tulevat paremmin luetuiksi kuin vaalien edellä jaetut.

Vieno Jahn: Ei pitäisi jakaa kovin monia lentolehtisiä vaalien edellä vaan kiinnitettäisiin huomiota siihen, että ne ovat laadul­taan hyviä. Me emme saa hävetä vaalimainosten jakamista, niin­kuin usein tapahtuu, ei siihen ole mitään syytä. Pitää reilusti tun­nustaa, mitä me olemme.

Tyyne Lehto: Lentolehtiset ovat paikallaan mainonnassa, mutta yhtä hyvää on suusta suuhun mainonta. Paikallisen yhdistyksen täytyy tuntemuksensa perusteella laatia paras mahdollinen jako­suunnitelma ja miettiä, mitkä ovat tehokkaimmat aseet.

Ester Sillanmäki: Lentolehtisten pitäisi tulla ajoissa maaseudul­le, niin että jää myös aikaa niiden jakamiseen.

Päätös: Toimintasuunnitelman kohta vaalitoiminta hy­väksyttiin yksimielisesti.

Juhla- ja retkeilytoiminnan kohdalla käytettiin seuraa­vat puheenvuorot:

Kerttu Karhu: Liiton juhla- ja retkeilytoiminnassa on kiinnitet­tävä entistä enemmän huomiota mainontaan, niin että liiton ase­ma tulisi julkisuudessa mahdollisimman hyvin näkyviin. Silloin

46

meillä on mahdollisuus lisätä jäsenmääräämme ja tehdä valistus­työtä ja kohottaa liittomme siihen asemaan, missä se oli ennen puolueessa tapahtunutta hajaannusta. Olemme jo päässeet vakiin­tuneeseen asemaan jota hajoitustoiminta ei enää pysty järkyttä­mään. Tästä meidän on hyvä jatkaa eteenpäin.

Kaarina Uimonen: Hyväksyn liiton ehdotuksen tällä kohtaa, mutta Mikkelin piirin puolesta toivotamme jo etukäteen kaikki tervetulleiksi Savonlinnan retkeilypäiville. Toivomme, että kaikis­sa järjestöissä ryhdytään matkavalmisteluihin ja saavutaan jou­kolla. Elokuun 25 päivänä kaikki tiet johtavat Savonlinnaan.

Aune Lähdesmäki: Mikkelin piiristä tulevana edustajana yhdyn tietysti Kaarina Uimoseen ja toivotan kaikki tervetulleiksi Savon­linnaan. Meillä pyydettiin tuomaan sellaiset terveiset, että vas­taisuudessa pyrittäisiin välttämään TPSL:n ja naisliiton retkeily­päiviä saman kuukauden aikana. Tuottaa suuria vaikeuksia sa­man kuukauden aikana lähteä kaksi kertaa matkalle. Moni läh­tisi mielellään kumpaankin paikkaan, mutta siihen ei ole talou­dellisia mahdollisuuksia.

Päätös: Toimintakertomuksen kohta juhla- ja retkeily­toiminta hyväksyttiin yksimielisesti ja päätettiin ryhtyä kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin Savonlinnan retkei­lypäivien onnistumiseksi,

Kokous keskeytettiin klo 12 ruokailutauon ajaksi ja ke-hoitettiin osanottajia tauon aikana tutustumaan A-salissa pidettävään tekstiilinäyttelyyn. Talousvaliokunnan ko­koonkutsuja Kerttu Karhu kutsui valiokunnan kokouk­seen klo 12 liiton toimistoon, i

Kokousta jatkettiin kello 14 ja Elli Nurminen siirtyi pu­heenjohtajaksi. Jatkettiin toimintasuunnitelmien käsitte­lyä ja kohdat Kasvatus- ja kurssitoiminta, Julkaisutoimin­ta, Järjestöverkostomme lujittaminen ja laajentaminen, Piirijärjestöt, Kokoustoiminta ja lopuksi hyväksyttiin yksi­mielisesti.

RAUHANKYSYMYS SOSIALIDEMOKRAATTISESSA

NAISLIIKKEESSÄ

(Alustusvihkon sivuilla 51—55)

Helvi Raatikainen: Täällä on jo arvovaltaisella taholla puhuttu nykyisestä kansainvälisestä tilanteesta, niin että siihen ei ole pal­jon lisättävää. Ranskalainen kirjailija Romain Rolland on jossain yhteydessä sanonut, että kauneinta, mitä ihmisaivot ovat koskaan keksineet, ovat jumalat ja julminta on sota. Ihminen, joka en­simmäisenä löi peltonsa ympärille aidan ja sanoi, tämä on minun, hän julisti ihmiskunnalle sodan. Me voimme lyhyesti todeta sen.

47

että sota on syntynyt yhteiskunnassa, joka perustuu niin suurel­ta osalta yksityisomistukseen ja yksityisomaisuudesta kehittynee­seen kapitalistiseen talousjärjestelmään. Tämä talousjärjestelmä toistuvine pulineen ja suurine työttömyyskausineen oman sisäisen ristiriitansa vuoksi myös syöksyy sotaan.

Meillä sosialidemokraattisessa työväenliikkeessä, nimenomaan naisliikkeessä on rauhankysymys elänyt itse meidän toiminnassam­me. Meidän liikkeessämme on pyritty voittamaan niitä syitä, jot­ka aiheuttavat sodan. Näiden syiden poistamisessa me olemme myös varmasti työväenliikkeessä edenneet pitkälle. Meidän on kuitenkin todettava se, että tällä hetkellä maailmassa on kahden suuren ideologian välinen taistelu käynnissä, toiselta puolelta ka­pitalistinen maailma porvarillisine ideologioineen ja toiselta puolen ns. sosialistinen maailma, joka edustaa kommunistista ideologiaa. Meidän, jotka edustamme kansanvaltaista sosialismia, on määri­teltävä kantamme näihin suuriin ideologisiin kysymyksiin, jolloin me joudumme suorittamaan sangen laajaa ja monipuolista yhteis­kunnallista valistusta ja sellaista valistusta, joka opettaa ihmiset ajattelemaan rauhan kysymyksiä. Rauhantyö on toiselta puolen laajaa kasvatustyötä ja toiselta puolen se on käytännöllistä rau­hanpolitiikkaa, jossa nimenomaan meidän suomalaisten sosialide­mokraattisten naisten tulee määritellä kantamme niihin kysymyk­siin, jotka ovat meidän kansallisen ulkopolitiikkamme avainkysy­myksiä ja määräävät meidän toimintamme tässä kylmän sodan maailmassa.

Tämä liittotoimikunnan esitys on pääasiallisesti aatteellista vä­lienselvittelyä sodan ja rauhan välillä. Se on kaikessa lyhykäisyy­dessään sosialistinen analyysi siitä, mihin sota on meidän yhteis­kuntamme johtanut. Meidän on tässä edustajakokouksessa saa­tava itsellemme myös käsitys siitä kansainvälisestä tilanteesta, missä tällä hetkellä olemme ja missä me joudumme tekemään maallemme tärkeitä ratkaisuja.

Maailman lehdistö ja radio kertoo meille päivittäin uutisia ydin­asekokeiden suorituksista. Sen lisäksi on nimenomaan tiedemies­ten varoituksia siitä, mihin joudutaan, jos ryhdytään ydinaseiden käyttöön. Sotahan voi syttyä, niinkuin liittomme puheenjohtaja jo sanoi, lyhytsulusta tai jostakin teknillisestä virheestä, jonka ihminen jostakin syystä, kenties väsymyksestäkin, voi tehdä.

Minkälaiselta nyt sitten kansainvälinen tilanne näyttää? Maail­massa on kaksi suurpoliittista napaa, Yhdysvallat ja Neuvostoliit­to. Jos nämä sopivat keskenään rauhasta, voidaan rauha pitkiksi ajoiksi myös turvata. Jos näiden kahden suurvallan välinen jän­nitys kasvaa, sodan uhka lisääntyy. Rauhantyö, joka ei kohdistu näiden kahden välisen jännityksen heikentymiseen, ei ole lainkaan olennaista. Kaikki toiminta, joka johtaa näiden kahden välisen jännityksen lisäämiseen tai pyrkimykseen käyttää rauhan aatetta propagandana toisen tai toisen hyväksi kylmässä sodassa, ei ole rauhantyötä vaan sodan lietsomista. Tämä sama analyysi ja toi­selta puolen myös yhteenveto koskee vapauden aatteen väärinkäyt­töä. Tässä taistelussa ja tätä taustaa vasten on Suomen ja myös Suomen naisten rauhantyötä katsottava. Suomen työväenliikkeel­lä on suorastaan avainasema ja valtavat mahdollisuudet toimia rauhan puolesta, mikäli vain voimat siihen riittävät. Tuhannet ja taas tuhannet ajattelevat ihmiset maailman eri osissa ovat ih-

48

metelleet sitä, että kansallissosialistisen Saksan rinnalla Neuvosto­liittoa vastaan sotaa käynyt Suomen kansa, joka kohtalonsa rat­kaisun hetkinä ei voinut nojautua liian kaukana lännessä sijait­sevien voimamahtien apuun, saattoi säilyttää kansallisen itsenäi­syytensä. Ja on suorastaan ihme myöskin se, ettei Suomi ole jou­tunut Tshekkoslovakian tielle. Tämä osoittanee osaltaan, että meil­lä on mahdollisuus taistella puolueettomuuspolitiikkamme puit­teissa, meillä on mahdollisuus taistella tämän politiikan puolesta ja sen hengessä suorastaan laumapsykoosinkin luonteisia ennak­koluuloja vastaan rauhallisen rinnakkaiselon aatteen puolesta.

On todettava, että totalitääristä ajattelua esiintyy siellä ja tääl­lä, jopa sosialidemokratiankin nimen ja kyltin alla. Kolmekym­mentäluvulla Hitlerin ja Mussolinin vallan kasvaessa lännen de­mokratiat kamppaillessaan oman syvän taantumuksensa kanssa ja niiden kapitalistien pelätessä vsemmistolaisuutta näkivät Hitle-rissä suojan tätä vasemmistolaisuutta vastaan. Tämän johdosta ne antoivat kansallissosialismille hiljaista tukea, tämän johdosta ei syntynyt lännen demokratioiden ja Neuvostoliiton välillä sel­laista sopimusta, joka olisi voinut estää sodan. Päinvastoin teh­tiin sopimus, jolla rauhallinen Tshekkoslovakia uhrattiin. Myön-nytyspolitiikka johti kuitenkin siihen, että lännen demokratiat joutuivat taistelemaan hengeen ja vereen elämästään. Neuvosto­liiton liittolaisina ne joutuivat taistelemaan ja kyseenalaista on, olisivatko lännen suuret demokratiat ilman tätä liittolaisuutta sel­viytyneet.

Mikä on sitten tämän päivän maailmankuva? Tuntuu siltä, että kolmekymmentäluvun kehitys toistuu. Taasen maailmanrauha voi­taisiin turvata Neuvostoliiton ja nimenomaan Yhdysvaltain välisel­lä sovulla, mutta maailman kapitalistit juonittelevat tätä vastaan, koska se voisi asettaa maailman kapitalisminkin arvovallan kysy­myksen alaiseksi ja taasen pelataan uudelleen Länsi-Saksan kans­sa siinä mielessä, että uusi militarisoitu Saksa olisi maailman kapi­talismin turvana. Tästä johtuu Berliinin kriisi, tästä johtuu jat­kuva kylmä sota. Taasen on tekeillä eräänlainen anti-komintern sopimus, Euroopan talousyhteisö, jonka avulla Saksa pyrkii palaut­tamaan entisiä asemia. Saksalaiset upseerit liikkuvat jo Tans­kassa ja Norjassa ja luovat strategisia suunnitelmia Itämeren poli­tiikalleen, suunnitelmia, jotka koskevat viime kädessä myös meidän maatamme. Taasen osoittautuu, että näillä kaavailuilla on avoi­mia tai piileviä kannattajia Suomessakin kuten aina aikaisemmin­kin maamme kohtalon vaiheissa. Onko meillä voimaa ja päättä­väisyyttä osoittaa, että emme halua toistamiseen joutua mukaan kansainväliseen juonitteluun, toimia joidenkin kansainvälisien voi­mien ponnahduslautana. Tämä ei ole yksinomaan puhtaasti ulko­poliittinen kysymys sanan ahtaassa merkityksessä, se on punaise­na lankana myös sisäisessä voimien mittelyssämme.

Näitten kysymysten selvittely on sosialidemokraattisten naisten rauhantyön keskeisimpiä ongelmia.

Martta\Salmela-Järvinen: Tämä on tärkeä asia, johon on syytä kiinnittää huomiota. Ruotsin Sos.-dem. Naisliiton edustajako­kouksessa viime keväänä sama kysymys oli hyvin laajan käsittelyn alaisena. Perusjärjestöistä oli tullut kymmenkunta aloitetta, jot­ka koskivat suhtautumista atomipommiin. Ruotsin Sos.-dem. Nais­liitto oli edustajakokousta edeltäneenä aikana hyvin ennakkoluu-

49

lottomasti suhtautunut tähän asiaan. Liiton puheenjohtaja oli mukana sellaisissa komiteoissa yhdessä porvareiden ja kommunis­tienkin kanssa. Pyrkimyksenä oli taistella sitä vastaan, että Ruot­sin puolustuslaitos ottaisi käytäntöön atomiaseita. Tämä oli sitäkin merkittävämpää, koska Ruotsin sosialidemokraattinen puo­lue, joka on hallituspuolue, oli toisella kannalla tähän asiaan näh­den ja mm. puolustusministeri oli julkaissut aivan päinvastaisia mielipiteitä — hänellä oli tuo vanha mielipide, kun kerran toiset­kin aseistautuvat niin me emme voi jäädä toiselle sijalle. Mutta Inga Thorsson, Ruotsin Sos.-dem. Naisliiton puheenjohtaja, ajoi innokkaasti vastakkaista kantaa. Hän oli mukana julkaisemassa kirjasta, johon oli kirjoittanut artikkelin samoin kuin monet muutkin huomattavat henkilöt sekä porvarit että myös kommunis­teihin lukeutuvat. Kirjasessa asetuttiin voimakkaasti vastustamaan atomiaseistusta. Ruotsin Sos.-dem. Naisliiton erikoisasenteella on varmasti ollut se vaikutus, että liitto on pysynyt hyvin voimak­kaana ja jakamattomana. Sos.-dem. puolue saa olla kiitollinen naisliitolle siitä, että se on, ylläpitämällä arvostelevaa mielipidettä, lisännyt puolueen voimaa. Edustajakokouksen avajaisissa Inga Thorsson piti puheen Tukholman kaupungintalossa pidetyssä suu­ressa juhlassa, joka samalla oli Ruotsin sos.-dem. naisliiton 40-vuotisjuhla. Tässä puheessa hän mm. mainitsi, että häneltä on joskus kysytty, onko Ruotsin sosialidemokraattinen naisliitto enemmän vasemmalla kuin puolue, koska se harrastaa sellaista kuin atomipommin vastustamista, vaikka puolueen kanta tässä asiassa oli tiedossa. Inga Thorsson vastasi itse tähän kysymyk­seen sanoen, ettei liitto suinkaan edusta puolueessa mitään vasem-mistosiipeä, mutta asia on vain niin, että vaikka he ovat tässä asiassa hiukan eri mieltä kuin puolueen johtavat piirit, heidän puo­lueessaan vallitsee demokraattinen vapaus ja mahdollisuus vaih­taa mielipiteitä myöskin puolueen sisällä. Tietysti tunsin pienois­ta kateutta, koska muistin, miten ahtaista ja vaikeista oloista itse olimme lähteneet. Pääministeri Tage Erlander piti samassa tilai­suudessa puheen tervehtien 40-vuotiasta naisliittoa huomauttaen, että naiset ovat silloin tällöin olleet hiukan »hankalia». Puolue on siis ollut hiukan kiusaantunut naisten erityisasenteesta, mutta kun kysymys on ollut niin laaja ja kauaskantoinen, ei ole tahdottu naisten liittoa kovin vahvalla nuijalla lyödä.

Minun mieltäni kiinnitti erikoisesti se, että kysymyksen yhtey­dessä oli saatu syntymään paljon keskustelua ja myös arvovaltaa Ruotsin Sos.-dem. Naisliitolle ja myöskin siksi, että tämä asia on meille ohjelmallisena kysymyksenä tavattoman tärkeä. Meidän­kin liitossamme tarvitaan tällainen suuren luokan poliittinen ky­symys, jolla kiinnitetään naisten huomiota. Siitä syystä sitä on entistä voimakkaammin meilläkin viljeltävä.

Kehoittaisin kaikkia teitä, jotka kotonanne järjestöissä keskus­telette asioista ja ehkä olette keskustelukysymysten puutteessa, ottamaan esille tämän kysymyksen ja vaihtamaan siitä avoimesti ja ennakkoluulottomasti mielipiteitä omissa kokouksissanne, ompe­lukerhoissanne ja opintokerhoissanne, sillä se on todella kysymys, jota ei yhdellä eikä kahdella kerralla saa selväksi.

Aino Ruoholahti: Silloin kun Hitler pääsi valtaan, sanottiin, että naiset vaikuttivat siihen ratkaisevasti. Tällä hetkellä saamme ky­syä itseltämme, olemmeko jälleen lähestymässä samanlaista tilan-

50

netta. Yleinen käsitys on, että tavalliset ihmiset eivät voi vai­kuttaa siihen käytetäänkö atomiaseita vai ei, jos joku valtion pää­mies haluaa painaa nappia, niin minkä tavalliset ihmiset sille voi. Jos yleinen mielipide on tarpeeksi voimakas, niin sen täytyy myös vaikuttaa valtioiden päämiehiinkin ja senvuoksi meidän on aina tästä asiasta puhuttava juhlissa, kokouksissa ja kaikissa tilaisuuk­sissa, meidän on vaikutettava ympäristössämme, järjestöissämme ja kodeissamme. Olen kiitollinen siitä, että tämä asia on näin voi­makkaasti tullut esille tässä kokouksessa ja toivon, että me kaikki viemme sen eväinä kotiin.

Päätös: Alustus hyväksyttiin yksimielisesti ja päätettiin kehoittaa järjestöjä kokouksissaan ja muissa tilaisuuksis­saan asiaa käsittelemään.

SAIRAUSVAKUUTUS SAATAVA AIKAAN

(Alustusvihkon sivuilla 47—48)

KROONILLISTEN SAIRAIDEN JA TOIPILAIDEN HOITOMAHDOLLISUUKSIA PARANNETTAVA

(Alustusvihkon sivuilla 58—59)

Aili Siiskonen: Kysymys sairausvakuutuslain aikaansaamisesta ei' suinkaan ole uusi. Se on ollut esillä naisliiton edustajakokouk­sissa jo useita kertoja aikaisemmin ja se oli esillä kansamme kes­kuudessa jo ennen ensimmäisiä eduskuntavaaleja. Te olette var­masti monet lukeneet Kiannon Punaisen Viivan. Siinä köyhän salotöllin vaimo toivoo, että edes saisi apteekista rohtoja ilmaiseksi sairaille lapsille. Tämä vaimo ei saanut lapsille lääkkeitä sen­vuoksi, että hänellä ei ollut rahaa. Vaikka me olemme näinä ku­luneina vuosikymmeninä edistyneet sosiaalisella kentällä tavatto­man paljon, niin siitä huolimatta eräs kaikkein tärkeimpiä on saavuttamatta ja se on juuri sairausvakuutuslaki. Me olemme saaneet kansaneläkelain, mutta suuri osa kansaneläkkeestä me­nee sairauskuluihin, apteekkeihin ja lääkäreihin ja varsinaiseen toimeentuloon jää hyvin vähän. Jo tämänkin vuoksi sairausva­kuutuslain aikaansaaminen olisi ensiarvoisen tärkeää.

Kun sosialidemokraattisen opposition eduskuntaryhmä yritti tehdä voitavansa viime eduskunnan aikana, jotta laki olisi saatu valmiiksi vasemmistoenemmistöisessä eduskunnassa, emme siinä onnistuneet. Siihen vaikutti se, että leskisläinen ryhmä ei ollut liioin kiinnostunut tämän asian hoitamisesta kiireellisenä. Asia jäi siten erikoisvaliokunnassa loppuun käsittelemättä. Viime vaa­lien jälkeen on leskisläinen lehdistö sitten pitänyt paljon ääntä juuri sairausvakuutuslain aikaansaamisesta ja luvannut nyt tehdä kaiken mahdollisen sen aikaansaamiseksi, nyt kun siihen ei ole yhtä hyvät mahdollisuudet. Tämä osoittaa sen, että silloin kun asia olisi voitu hoitaa, he eivät olleet siihen valmiita.

51

Me olemme täällä kaikki varmasti yksimielisiä siitä, että olisi tehtävä kaikki, mitä suinkin tehtävissä on, jotta sairausvakuutus­laki saataisiin aikaan. Se ei suinkaan ole tähdellistä vain van­husten vuoksi, vaikka sillä heillekin olisi suuri merkitys, se on tähdellistä kaikkien niiden ihmisten takia, jotka joutuvat pitkäl­listen sairauksien vuoksi taloudellisiin vaikeuksiin. Tällöin olisi nimenomaan kiinnitettävä huomiota avohuoltoon siten, että lää­käri- ja lääkekulut aivan ensimmäisinä korvattaisiin. Mikäli käy niin, että sairausvakuutus jouduttaisiin asteittain toteuttamaan, niin olisi välttämätöntä, että lääkäri- ja lääkekulut ensin korvat­taisiin. Sairaalakulujen korvaaminen pitäisi myös huomioida sa­moin myös äideille synnytyskulut.

Toinen kysymys koskee kroonillisten sairaiden hoitomahdolli­suuksien parantamista. Kunnalliskotiemme sairasosastot, niin hy­viä kuin ne eräissä paikoissa ovatkin, ovat kaikesta huolimatta sellaisia laitoksia, joissa ei kovinkaan paljon kiinnitetä huomiota ihmisen parantamismahdollisuuksiin, vaan ne pikemminkin ovat muodostuneet eräänlaisiksi kuoleman esikartanoiksi siinä mielessä, että niissä saatetaan makuuttaa ihmistä vuosikausia kiinnittämät­tä liioin huomiota varsinaiseen lääketieteelliseen hoitoon. On mo­nia kunnalliskotien sairasosastoja, joissa lääkäri käy vain kerran viikossa ja hänen käyntinsä on kiireistä juoksua potilashuoneiden lävitse. Hoitoon ei kiinnitetä niinkään paljon huomiota varsin­kaan niissä tapauksissa, missä hoito tulisi kunnalle maksamaan. Kroonillistenkin tautien kohdalla on päästävä siihen, että saadaan erikoisia sairaaloita, joissa potilaita hoidetaan kaikkien niiden me­netelmien mukaan, joiden avulla nykyaikainen lääketiede pystyy auttamaan.

Eräissä kaupungeissa tätä menetelmää käytetään mm. Helsin­gissä, jossa ehkä ollaan pitemmällä kuin muualla. Toinen on Lahti, jossa on erikoinen kroonillisten tautien sairaala, siellä nämä poti­laat hoidetaan samalla tavoin kuin muutkin sairaat. Kaikki sairaat hoidetaan samalla tavoin maksoivat he sitten itse vai maksoiko sen kaupunki.

Meidän olisi nimenomaan kunnallisissa luottamustehtävissä ol­lessamme kiinnitettävä huomiota tähän seikkaan ja pyrittävä pää­semään eroon sairasosastoista ja siirtymään kunnollisiin ajanmu­kaisiin sairaaloihin ja sairaanhoitoon.

Kroonillisten tautien sairaaloissa on saatu hyviä kokemuksia sii­nä mielessä, että potilaiden hoitoaika lyhenee huomattavasti ja potilaat usein toipuvat jopa työkykyisiksikin. Näin on käynyt var­sinkin reumasairauksien kohdalla. Kuntouttamistoiminta on myös tärkeätä ja on tuottanut hyviä tuloksia.

Kun me olemme päässeet sosiaalisen lainsäädännön ja muiden­kin parannusten avulla siihen, että ihmisten keski-ikä on huo­mattavasti kohonnut, meidän on jatkuvasti kiinnitettävä huomiota siihen, että lisääntyneet elinvuodet olisivat ihmiselle rikasta elä­mää, elämisen arvoista aikaa.

Kunnallisessa elämässä meidän on kiinnitettävä huomiota sai­raaloiden ja kuntouttamislaitosten aikaansaamiseen kroonikkoja varten, esim. kuntayhtymien yrityksinä ja vielä siten, että poti­laat olisivat päivän sairaalassa, jossa he saisivat hoitoa, ja viettäi­sivät yöt kotonaan. Tätä on kokeiltu sekä Helsingissä että Lah­dessa.

52

Muussa yhteydessä täällä tullaan keskustelemaan asuntokysy­myksestä, mutta tässä yhteydessä on syytä huomauttaa, että kroo­nisten sairauksien vaivaamille ihmisille kunnollinen lämmin asun­to on välttämätön. Jos ihminen saadaankin toipumaan sairaala­hoidossa, on tärkeätä, että hän voi sairaalasta palata kunnon asun­toon ja että hänellä on kunnollinen toimeentulo.

Päätös: Hyväksyttiin yksimielisesti molempien alustus­ten perustelut ja ponnet.

LIITTOTOIMIKUNNAN VAALI

Elisabeth Järvinen: Menettelytapavaliokunta asetti kokouksessa asetettujen ehdokkaiden lisäksi Aune Semen ehdokkaaksi perus­tellen sitä sillä, että liiton sihteerin pitäisi olla myös liittotoimi­kunnan jäsen, ja toivoo, että edustajakokous tämän menettelyn hyväksyy. Asetetuista ehdokkaista Helvi Raatikainen on pyytä­nyt kieltäytyä liittotoimikunnan jäsenyydestä senvuoksi, että hä­nellä on ilmoituksensa mukaan niin paljon tehtäviä, että hän ei voisi osallistua liittotoimikunnan työhön sillä tunnollisuudella kuin hän haluaisi. Valiokunta myöntyi tähän vaikkakin pahoitteli asiaa. Ammattiyhdistysliikkeen naisista tulee vakinaiseksi menettelytapa-valiokunnan ehdotuksen mukaan Sylvi Katajainen ja varalle Rau­ha Ruohonen, niin että heidän edustuksensa kyllä säilyy.

Menettelytapavaliokunta ehdottaa yksimielisesti, että liittotoimikuntaan valittaisiin vakinaisiksi jäseniksi Elli Nurminen, Impi Lukkarinen, Vappu Heinonen, Sylvi Ka­tajainen, Terttu Sainio ja Aune Seme sekä varajäseniksi Kaisa Hiilelä, Aili Siiskonen, Laura Branåer-Wallin, Mart­ta Kulonen, Rauha Ruohonen ia Elisabeth Järvinen.

Päätös: Menettelytapavaliokunnan ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti.

JÄSENMAKSUT

Salli Hantunen: Talousvaliokunta käsitteli jäsenmaksu-kysymystä liittotoimikunnan ehdotuksen pohjalta ja otti huomioon myös keskustelussa esitetyt näkökohdat. Ta­lousvaliokunta ehdottaa, että jäsenmaksut hyväksyttäisiin liittotoimikunnan esityksen mukaisesti, siis varsinainen jä­senmaksu 120 mk ja opinto vero 30 mk vuodessa. Lisäksi talousvaliokunta evästykseksi ehdottaa, että sitä seuraa-

53

vassa liittokokouksessa voitaisiin hiukan tästä korottaa ja mentäisiin asteittain ylöspäin parempiin taloudellisiin mahdollisuuksiin.

Päätös: Talousvaliokunnan ehdotus hyväksyttiin yksi­mielisesti.

40-TUNTINEN TYÖVIIKKO

(Alustusvihkon sivuilla 48—49)

Helvi Raatikainen: Laki kahdeksan tunnin työajasta säädettiin maassamme marraskuun 27 päivänä 1917. Tuosta ajankohdasta on jo kulunut yli 46 vuotta eikä työlainsäädännössä ole aikaansaa­tu olennaisia parannuksia. Ammattiyhdistysliikkeen avulla toi­saalta on tämän ajanjakson aikana tosin aikaansaatu työviikon lyhennystä kahdella kolmella tunnilla, mutta tätä tuskin voidaan pitää riittävänä edistyksenä noin pitkän ajan kuluessa, jolloin uudet työntekijäpolvet ovat astuneet työelämän piiriin ja toiset ovat poistuneet. Tämä paikallaanpolkeminen on tapahtunut uuden teknillisen vallankumouksen aikana, joka on toisaalta tehnyt työn yhä rasittavammaksi ja toisaalta on merkinnyt sellaista tuottoi­suuden nousua, että työviikon tuntuva lyhennys on mahdollinen ilman kansantaloudellisia vahinkoja. Uusi teollinen vallankumous on monella alalla merkinnyt suorastaan työmenetelmienkin vallan­kumousta. Tosin jotkut keksinnöt ja työmenetelmien parannukset ovat merkinneet määrättyä helpotusta raskaimpien fyysillisten työponnistusten kohdalla, mutta luonteenomaista koko kehityk­selle tuotantoprosessissa on voimakas kiihtyminen. Tarkkasilmäi­set työ- ja aikatutkijat ovat sekunttimittari kädessä kartoittaneet jokaista liikettä tarkoituksella aikaansaada jokaisen työsekunnin osan hyväksikäyttö. On selvää, että tämä työmenetelmien tiivis­tyminen merkitsee työvoiman lisättyä kulutusta. Nimenomaan henkinen rasitus on kasvanut työn vaatiessa yhä herpaantumat-tomampaa keskitystä samalla kun työ on tullut useammassa ta­pauksessa yhä yksipuolisemmaksi ja mielenkiinnottomammaksi. Niistä pyrkimyksistä huolimatta, jotka ovat tähdänneet työympä­ristön viihtyisyyden ja terveydellisten olosuhteiden parantamiseksi työssäoloaika on yhä ratkaisevammin irroitettu työntekijän omasta henkilökohtaisesta elämästä. Voitaneenkin sanoa, että siitä het­kestä, jolloin tehtaanpilli soi aamulla siihen hetkeen, kunnes teh-taanpilli uudelleen iltapäivällä soi, työmies voi vain poikkeusta­pauksessa elää omaa elämäänsä. Työaikaa on meidän kuitenkin katsottava kokonaisuutena, joka merkitsee sitä, että siinäkin ta­pauksessa, jolloin me vain olemme itse tehtaassa, itse työpaikalla, me keskitetysti suhtaudumme työntekoon ja olemme työssä, sensi­jaan työntekoon liittyy eräitä muitakin näkökohtia, jotka puhu­vat sen seikan puolesta, että 40-tuntinen työviikko tulisi olla jo jokaisen työntekijän kohdalla todellisuus. On todettava, että työ­ajan rasittavuutta ja sen täydellistä vaikutusta eräänlaisissa jär­jestelyissä ei ole läheskään riittävästi tutkittu. Puhumattakaan

54

sellaisista työaloista, joilla varsinaisia ammattitauteja on todetta­vissa, on ilmeistä, että kiihtynyt työvauhti rasittaa hermostoa, sy­däntä ja muutakin elimistön toimintaa. Ei ole olemassa varmoja tietoja, onko fysiologisesti edullisempi työskennellä tiiviimmin vii­den päivän ajan, jonka jälkeen seuraa kahden päivän lepoaika vai kuusi päivää viikossa mikäli tuntimäärä on sama. On ajateltavis­sa, että intensiivisen viiden päivän työn jälkeen elimistön mahdol­lisuudet käyttää lepoa hyväkseen ovat ainakin lepoajan alkuvai­heessa alentuneet. Näistä asioista olisi meidänkin maassamme nähdäkseni tehtävä enemmän tutkimustyötä ja nimenomaan on tähän seikkaan kiinnitettävä huomiota ei ainoastaan ammatti­yhdistysliikkeen piirissä, jossa siihen on jo kiinnitetty huomiota, vaan myöskin työväenliikkeen muissakin piireissä ja nimenomaan meidän naisten keskuudessa. Selvää on, että lepoajan hyväksi­käyttö on taloudellinen kysymys. Levon hyväksikäyttö vähenee huomattavasti, jos rahat loppuvat keskellä lepoaikaa. Työmiehen ja työssäkäyvän naisen koko työelämän aikaa olisi näin ollen kä­siteltävä kokonaisuutena, jonka puitteissa eläkeikä, vuosiloman jär­jestely, työtauot ja lepohetket sekä työviikon pituus samoinkuin näihin järjestelyihin liittyvät toimeentulokysymykset olisi pyrit­tävä käsittelemään kokonaisratkaisuna. Tällöin inhimillisten ja sosiaalisten näkökohtien lisäksi olisi kiinnitettävä huomiota myös tuotannollisiin ja työllisyysnäkökohtiin.

Tällä hetkellä esiintyy pahaa jälkeenjääneisyyttä lainsäädän­nössämme nimenomaan työaikalain kohdalla. Samalla meidän on myös vaadittava ja pyrittävä siihen, että työajan, eri työmuoto­jen ja erilaisten töiden järjestelyjen fysiologiset rasitusilmiöt alis­tettaisiin tähänastisesta paljon huolellisemman tutkimuksen koh­teeksi. Sama teollinen kehitys, joka on tehnyt työn kuluttavam­maksi, on myös voimakkaasti nostanut työn tuottavuuden työn­tekijää ja työtuntia kohti. Vaikkakin tyytyisi käyttämään mitta­puuna markkinatalousmaissa yleensä käytettyä kolmen prosentin työn tuottavuuden vuosittaista nousua, tämä merkitsee sitä, että mainittuna ajanjaksona tuottavuus työntekijää kohti on noin kol­minkertaistunut. Ellei kehitystä olisi olleet jarruttamassa toistu­vat lamakaudet, mikä on muuten kapitalistisen talousjärjestelmän sangen luonteenomainen ja pysyvä piirre, kehitys olisi varmaan­kin ollut vielä nopeampaa. Kun kehitys nyt jatkuu entistä no­peampanakin automation ja rationalisoinnin sekä kiristyvän kan­sainvälisen taloudellisen kilpajuoksun merkeissä, voitaneen tode­ta, että tuottoisuuden kasvu yhä lisääntyy. Selvänä todistuksena tästä on, että tuotannon nopeasta nousua viimeisenä vuonna on seurannut paljon hitaampi työllisyyden kasvu. Tähän piirteeseen ovat markkinatalousmaiden ammattijärjestöt nimenomaan Euroo­passa mutta myöskin Amerikassa kiinnittäneet jatkuvasti huo­miota. On vaadittu, että työllisyyden ja työn tuottavuuden seu­rauksena ei saa olla työllisyyden heikennys, jolloin työssäoleva ku­lutetaan liian nopeasti loppuun ja toisten työhalua ja kuntoa hei­kennetään työttömyydellä. Toisin sanoen, kun me vaadimme 40-tuntista työviikkoa itsellemme ansiotasoa alentamatta, niin tässä on kaksi eri näkökohtaa, toinen työssäolevan työntekijän fyysilli-sen kunnon säilyttäminen ja kehittäminen, vapaa-ajan lisääntymi­nen, joka johtuu siis tuotannon noususta, toiselta puolen työajan lyheneminen merkitsee työllisyysongelman ratkaisua eli uusien

55

työelämään tulevien työntekijöiden työnsaantimahdollisuuksien li­sääntymistä.

On paljon puhuttu siitä, että jos meillä Suomessa lyhennetään työaikaa 40 tuntiin viikossa ansiotasoa alentamatta, niin me emme kykene kilpailemaan kansainvälisillä markkinoilla. Kuitenkin tä­hänastiset esimerkit niistä maista, joissa työaikaa on lyhennetty, kertovat päinvastaista, nimittäin että nämä maat siitä huolimat­ta, että niissä on työaikaa lyhennetty, ovat kuitenkin olleet entistä kilpailukykyisemmät. Nämä ovat työnantajakapitalistien tekemät huomautukset tätä työväenliikkeen ja nimenomaan ammattiyhdis­tysliikkeen suurta työaikatavoitetta kohtaan.

Kun meillä tässä työlistalla on 40-tuntinen työviikko eräänä vaa­timuksenamme, merkitsee se niitä suuria yhteisiä yhtymäkohtia ammattiyhdistysliikkeen ja sosialidemokraattisen työväenliikkeen, työssäolevien naisten ja sosialidemokraattisten naisten yhteisestä vaelluksesta ja pyrkimyksestä. Senjälkeen kun 40-tuntista työ­viikkoa on pidetty sanoisinko »skogilaisen» työväenliikkeen suu­rena tavoitteena meidän vaalitaisteluissamme, olemme tulleet niin pitkälle tässä asiassa, että nykyisen hallituksen ohjelmassa on sen toteuttaminen. Varmasti kaikki muistatte hallitusneuvottelujen ajalta, miten kiperäksi kysymykseksi juuri 40-tuntinen työviikko muodostui. 40-tuntinen työviikko on kuitenkin tämän hallituksen eräs suurimpia tavotteita ja on asetettu toimikunta, jonka tehtä­vänä on pohtia niitä mahdollisuuksia, mitä meillä on sen aikaan­saamiseksi tässä maassa vaarantamatta tuotantoa ja talouselä­määmme kuitenkin edellyttäen, että työntekijöiden ansiotasoa ei samanaikaisesti alenneta, joka merkitsee sitä, että ammattiyhdis­tysliike meni hallitukseen saatuaan hyväksytyksi sellaisen halli­tusohjelman, joka sisälsi myös 40-tuntisen työviikon toteuttamisen.

Kun meillä on 40-tuntinen työviikko toteutettu, joudumme uu­sien ongelmien eteen.

Päätös: Alustus ja sitä koskeva päätösehdotus hyväksyt­tiin yksimielisesti.

KOULU-UUDISTUKSEN TOTEUTTAMINEN

(Alustusvihkon sivuilla 49—50)

. Helvi Raatikainen: Se koulu-uudistus, joka pyritään tässä maas­sa nyt toteuttamaan on pääkohdiltaan sitä, mitä sosialidemokraat­tinen työväenliike on halunnut toteutettavaksi. Meidän koulu-uudistuksemme on aina tähdännyt ja nytkin tähtää siihen, että jokaisella lapsella vanhempien yhteiskunnallisesta ja taloudellises­ta asemasta huolimatta täytyy olla samanlaiset mahdollisuudet koulusivistykseen. Se on eräs demokratian perusolemus, se on eräs yksilön perusvapaus. Työväenliikkeen taistelussa me tarvit­semme ihmisiä, joilla on riittävät tiedot ja taidot. Me näemme nämä asiat jokaisen yksilön kehityksen välttämättömyytenä, mut­ta me näemme myös kaikissa vaiheissa yhteiskunnassa tapahtu­van luokkataistelun, jota käydään myös sivistysrintamalla. Mei-

56

dän asiamme edistyvät hitaasti senvuoksi, että meillä ei ole riittä­västi niitä henkisiä pääomia, joita me tarvitsemme. Me emme suinkaan tyydy siihen, että koululaitos antaa meille lukutaidon ja kirjoitustaidon ja opettaa meidät laskemaan. Me vaadimme kou­lulaitokselta, että jokaisen lapsen lähtiessään koulusta täytyy olla sosiaalisen mielenlaadun omaava kansalainen ja että hän suhtau­tuu yhteiskunnallisiin kysymyksiin sillä edistyksellisellä kriitilli-syydellä, mikä vain on mahdollista demokratian ja myös sosialis­min toteutumisessa. Demokraattinen sosialismi on pitkä ja hidas, mutta se kypsyy hitaasti ja varmasti ja se tapahtuu ilman veren­vuodatusta. Jokaisen koulusta lähtevän, tapahtui se miltä asteel­ta tahansa, tulee olla tietoinen omasta kansalaisvelvollisuudestaan. Koulu-uudistuksessa on myös tärkeätä, että kaikki kansalaiset saa­vat määrätyn peruskasvatuksen, jonka jälkeen he voivat omien taipumustensa ja harrastustensa mukaan siirtyä joko ammatti-opetuslinjalle tai jatkaa eteenpäin yliopistoihin tai korkeakoului­hin. Se juopa, joka vallitsee yhteiskunnassa nykyisen koululaitok­sen ansiosta, on poistettava ja se tapahtuu yhtenäiskoulun raken­teen ja opetusohjelman vuoksi ja koululaitoksen hengen vuoksi. Kouluopetuksen pitää olla kasvatusta elämää varten. Koulukomi­tean mietinnöstä on käyty laajaa keskustelua. Sitä vastaan on esitetty vastalauseita hyvinkin arvovaltaiselta taholta ja senvuoksi on tärkeätä, että me taistelemme yhtenäiskoulun rakentamisen puolesta.

Alma Kaiponen: Olen itse saanut käydä vain kansakoulun ja tun­tenut suurta katkeruutta elämää kohtaan siitä, että se on pidellyt niin kovakouraisesti, että opintielle ei ole päässyt. Olen aina toi­vonut, että minun aikanani aukeisi kaikille mahdollisuudet men­nä opintiellä niin pitkälle kuin voimat myöten antavat. Työajan lyhennys, josta äsken puhuttiin, suo vanhemmille mahdollisuuden keskustella lastensa kanssa ja tehdä heille selväksi, mitä koulu merkitsee, sillä monet ovat aikuisena tulleet huomaamaan, mitä ovat menettäneet jättäessään koulunkäyntinsä kesken. Jotkut epäilevät sitä, kuka tekee raskaat työt, kun kaikki koulutetaan herroiksi. Tieto ei ole taakaksi ja on varmaa, että nuoret pysty­vät paremmin elämänsä järjestämään, jos heillä on mahdollisuus käydä koulua. Meidän kaikkien on puhuttava tämän asian puo­lesta. Samalla on syytä painaa mieleen, että kiinnitetään huo­miota siihen, että järjestötoimintaan osallistuminen on tärkeätä, että jatkuvasti on taisteltava elinehtojen puolesta, se on tulevai­suuden kannalta välttämätöntä.

Päätös: Alustus ja sitä koskeva päätösehdotus hyväksyt­tiin yksimielisesti.

NUORTEN ASUMISTUKI

(Alustusvihkon sivu 50)

Vappu Heinonen: Ongelma, joksi asuntokysymys on muodostu­nut, on ollut nähtävissä erittäin kipeänä useitten vuosien ajan. Yleinen mielipide on vähitellen kypsymässä siihen, että asunto-

57

jen riittävä tuotanto vaatii nykyistä tehokkaampia toimenpiteitä. Yksityisen kansalaisen kannalta asuntokysymys on erittäin tärkeä, ruoan ja vaatetuksen ohella se kuuluu elämän perusedellytyksiin. Oman asunnon saanti ei ole niinkään yksinkertainen asia, se poik­keaa muista välttämättömyysmenoista jo kustannustensa takia. Se kysyy melko suuria pääomia. Kun pienimpienkin asuntojen kustannusten arvioidaan nykyoloissa nousevan noin neljän viiden vuoden palkan suuruiseksi, on tavallisen palkkatyöläisen turvau­duttava vuokra-asuntoon, jossa he joutuvat vuokraisännän ar­moille. Epäkohdat asuntokysymyksissä ovat johtaneet siihen, että yhteiskunnan osuus asuntotuotannossa on lisääntynyt. Täysin oikeutettuna on pidettävä vaatimusta oman asunnon saamisesta. Se ei ole enää tavoitteena vain varttuneilla ihmisillä vaan myös nuoret pyrkivät siihen. Oman asunnon saaminen on omiaan lisää­mään turvallisuuden tunnetta. Mutta kun oman asunnon hank­kiminen ilman yhteiskunnan tukea on nuorison valtaosalle ylivoi­mainen tehtävä, ovat tässä alustuksessa mainitut toimenpiteet täy­sin puollettavia. Samoja periaatteita, joita noudatetaan opiskeli­joille myönnettävissä takuulainoissa, pitäisi soveltuu myös nuor­ten ihmisten asunnon hankkimiseen. Meillä on Arava-lainsäädän­tö edistämässä asuntotuotantoa kaupungeissa ja vastaavat määrä­rahat myös maaseudun asuntotuotantoa varten. Niiden merkitys on ollut erittäin myönteinen. Asuntoja ei kuitenkaan ole saatu riittävästi. Siksi olisi löydettävä muita keinoja nuorten asunto­kysymyksen ratkaisemiseksi. Valtion takuut asuntolainoille ja kodinperustamislainojen jälleenmyöntäminen — nämähän on mo­nena vuonna jääneet saamatta, sillä näitä määrärahoja ei ole vah­vistettu, vaikka eduskunta on ne hyväksynyt — merkitsisi suurta parannusta.

Päätös: Alustus ja päätösehdotus hyväksyttiin yksimie­lisesti.

SAMAPALKKAISUUDEN TOTEUTTAMINEN

(Alustusvihkon sivu 51)

Helvi Raatikainen: Samapalkkaisuusasian käsitteleminen siinä muodossa, kun alustusvihkossa kerrotaan, on hiivan heittämistä uuniin leipien jälkeen. Tämän kysymyksen käsittely on nyt siinä vaiheessa, että hallitus on antanut esityksen Kansainvälisen Työ­järjestön tä tä asiaa koskevan sopimuksen N:o 100 ratifioimiseksi, joka merkitsee sitä, että valtio on silloin hyväksynyt sen periaat­teen, että naisille ja miehille maksetaan samanarvoisesta työstä sama palkka. Tässä yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota sii­hen, että senjälkeen kun eduskunta tämän asian hyväksyy, alkaa varsinainen taistelu ja toiminta tämän asian puolesta työehto­sopimus- ja palkkaneuvotteluissa. Siinä vaiheessa tarvitaan voi­makasta ja yhtenäistä ammattiyhdistysliikettä ja nimenomaan sitä, että naiset ovat ammatillisesti järjestäytyneitä ja mukana taiste­lemassa tämän asian puolesta.

58

Samapalkkaisuuskysymyksellä on laaja historiallinen taustansa. Se on ensimmäisen kerran hyväksytty kaikkien maiden sosialide­mokraattien tavotteeksi ja ammattiyhdistysliikkeen tavotteeksi vuonna 1910. Vuonna 1951 Kansainvälinen Työjärjestö hyväksyi tämän periaatteen. Vuonna 1954 meillä asetettiin komitea tutki­maan samapalkkaisuusperiaatteen toteuttamismahdollisuuksia. Se antoi joulukuun lopulla 1960 mietintönsä, joka on sangen laaja, monipuolinen ja mielenkiintoinen.

Sopimuksen ratifioiminen on toinen puoli samapalkkaisuuden to­teuttamisessa, toinen puoli asiaa on, miten se toteutetaan työehto­sopimuksissa. Toivon, että täällä olevat edustajat työpaikoillaan ja joka paikassa muuallakin selvittävät tätä asiaa ja muistavat myös sen, et tä naisten ammatillinen järjestäytyminen on kysymys, joka kuuluu meille kaikille naisille. Meillä on työssä olevista nai­sista vain 20 prosenttia ammatillisesti järjestäytyneitä, naapuri­maassamme Ruotsissa on LO:n. jäsenenä 1.500.000, joista 350.000 on naisia. Tällaisella ammattiyhdistysliikkeen voimalla saadaan samapalkkaisuus toteutetuksi ennen sopimuksen ratifioimista, niin­kuin Ruotsissa on jo tapahtunut. Me saamme olla iloisia, että olemme tässä vaiheessa ja olemme ylpeitä siitä, että SAK:n pää­sihteeri sosiaaliministerinä teki tämän esityksen hallitukselle.

Päätös: Alustus ja päätösehdotus hyväksyttiin yksimie­lisesti.

PERHEYHTEISÖMUOTOISIIN LASTENKOTEIHIN

(Alustusvihkon sivut 55—56)

LASTENHUOLTOLAITOSTEN KEHITTÄMINEN

(Alustusvihkon sivut 57—58)

Aino Räisänen: Sosiaalisessa kentässä ja lähinnä laitoshoitoa ajatellen kiintyy huomio lastensuojelutyössä lastenkotien merki­tykseen niiden lasten osalta, jotka eri syistä ovat joutuneet vaille oman kodin hoivaa ja kodin luonnollista ympäristöä. Voidaan to­deta, että lasten ja nuorison huollossa on viimeisten vuosikymmen­ten aikana huomattavasti kuljettu eteenpäin sekä saatu aikaan ratkaiseviakin muutoksia ja uudistuksia, mihin on ollut vaikutta­massa sosiaalisen lainsäädännön kehittyminen ja yleisen mielipi­teen muuttuminen sosiaaliselle työlle edulliseksi. Lastensuojelu­työn hoitohenkilökunnan ja toimihenkilöiden jatkuva kouluttami­nen ja alalle pyrkivien henkilöiden lukumäärä on ilahduttavasti lisääntynyt. Aikaisempien vuosikymmenien lastenkotien kurjuu­desta ja lasten kovasta kohtelusta on päästy vähitellen inhimilli­sempään kohteluun ja hoitoon ja kasvatukseen laitoshoidon alalla. Mutta vieläkin on olemassa monia epäkohtia, joihin on syytä kiin­nittää huomiota. Lasten kasvatus ja hoito on lastenkodeissa ensi sijaisesti tehtävään koulutettujen naisten tehtävänä. Lastenko-

59

teihin pitäisi kuitenkin saada myös mieshoitajia ja poikien ohjaa­jia, koska lastenkodeissa on hoidettavana sekä tyttöjä että poikia. Lastenkodissa isän tehtävää hoitava toimenhaltija olisi tärkeä mur­rosikäisten poikien kasvatustyötä täydentämässä. Olisi vähitellen pyrittävä perheyhteisömuotoisiin lastenkoteihin, joita eräissä poh­joismaissa on hyvällä menestyksellä ollut toiminnassa. Sosiaali­ministeriön ja lastensuojeluviranomaisten olisi kiinnitettävä huo­miota tämän asian korjaamiseen ja lainsäädäntötietä olisi lasten­suojelua edelleen kehitettävä ja saatava näihin tarkoituksiin lisää määrärahoja.

Lastenseimien tarve on maassamme edelleen erittäin suuri, joten lastentarhojen, lasten seimien ja päiväkotien perustamista ja yllä­pitoa varten pitäisi saada entistä enemmän valtion tukea. Samal­la on todettava, että Ensi Kotien saama tuki on liian pieni, jotta ne voisivat kunnolla suorittaa suuren sosiaalisen tehtävänsä yksi­näisten äitien ja heidän lastensa hyväksi.

Päätös: Alustukset ja päätösehdotukset hyväksyttiin yk­simielisesti.

Martta Salmela-Järvinen siirtyi kokouksen puheenjoh­tajaksi.

PERHEENÄITIEN TYÖTÄ HELPOTETTAVA

(Alustusvihkon sivu 59)

Elli Nurminen: Perheenäitien työn helpottaminen on hyvin mie­lenkiintoinen asia myös silloin, kun me käsittelemme kysymystä naisten osallistumisesta järjestötehtäviin. Tämä asia on ollut Sos.-dem. Naisliiton työlistalla koko sen ajan, kun liitto on ollut toiminnassa. Vuonna 1926 aloitti liitto kotitaloudellisen valis­tus- ja neuvontatyön, mutta myös lainsäädäntötyön yhteydessä on pyritty asiaa hoitamaan. Miina Sillanpää teki aikoinaan alotteen eduskunnassa, että asetettaisiin valtion komitea, jonka tehtävänä olisi tutkia niitä mahdollisia toimenpiteitä, joilla voitaisiin helpot­taa perheenäitien työtä. Tämä oli varsin vaikea asia saada edus­kunnassa läpi. Miina Sillanpää ehti kuolla, ennenkuin myöhem­pien aloitteiden perusteella asetettiin valtion komitea, joka sai kä­siteltäväkseen maaseudun vähävaraisten- ja pienviljelijä-äitien työn helpottamisen. Komitean työn tuloksena saatiin sittemmin säädetyksi laki vesijohtojen ja viemäreiden aikaansaamiseksi val­tion varoilla. Myöhemmin myös kunnat ovat myöntäneet varoja tähän tarkoitukseen. Asia ei ole kuitenkaan edistynyt niin nopeasti kuin olisi ollut toivottavaa. Valtion osoittamat varat ovat aina olleet tarkoitukseen riittämättömät. Ei ole tietääkseni tähän men­nessä suoritettu tutkimusta siitä, miten paljon pien vii j eli jäkodit ja muut vähävaraiset ovat saaneet vesijohtoja koteihinsa. Tämä oli muuten ainoa asia, jonka komitea ehti saada valmiiksi ennätys­ajassa eikä sille senjälkeen ole annettu varoja eikä uusia tehtäviä, vaikka sitä ei ole kokonaan lopetettukaan. Se oli muuten siitä mie­lenkiintoinen komitea, että sen jäseninä oli yksinomaan naisia,

60

vaikka alunperin siihen oli jo valittu miehinen puheenjohtajakin. Mutta kun eduskunnan naiset puuttuivat asiaan, muodostettiin ko­mitea naisista.

Sos.-dem. Naisliitto oli aikoinaan perustamassa myös Kotitalous-keskusta, jonka piirissä jatkuvasti suoritetaan tutkimuksia ei ai­noastaan työvälineiden käyttökelpoisuudessa vaan myös työajan lyhentämismielessä. Yleiset varat vain ovat olleet riittämättömät tämänlaatuiseen toimintaan. Parina viime vuotena on Kotitalous-keskus saanut valtiolta tutkimustyötään varten noin miljoonan markkaa, kun sensijaan maataloudelliseen tutkimukseen ja sen ko­neellistumisen opettamiseen uhrataan satoja miljoonia valtion va­roja vuosittain.

Kotineuvontaliiton piirissä on kotitaloudellisessa neuvontatyössä mahdollisuuksien mukaan pyritty noudattamaan uusia menetelmiä ohjaustyössä. Viime vuosina on voitu todeta, että myös kotita­louden alalla on kehitys mennyt eteenpäin. Keittiöiden kohdalla on tapahtunut uudistuksia ja alan teollisuuslaitokset kilpailevat siitä, kuka keksii parempia uutuuksia keittiökalustuksiin ja työ­välineisiin. Elintarviketeollisuus pyrkii niin ikään entistä enem­män valmistamaan puolivalmisteita ja säilykkeitä, jotka uudis­tukset ovat omiaan suuresti helpottamaan perheenäitien työtä.

Kunnalliset kodinhoitajat tekevät toistaiseksi työtään pääasias­sa niissä kodeissa, joissa perheenäiti on sairaana tai muuten työ­kyvytön, näin ennenkaikkea kodinhoitajien vähyyden vuoksi kun­nissa. Hyvin miellyttäviä esimerkkejä on kuitenkin siitä, että ko­dinhoitajia on lähetetty myös perheisiin, joista äiti lähtee lomalle.

Huoltoemäntätyöhön olisi jatkuvasti kiinnitettävä huomiota. Ny­kyisin emme saa tästä työtä tilastollisia tietoja liitolle, vaikka olemme niitä järjestöiltä jatkuvasti pyytäneet. Meille on sanottu, että kyllä sitä työtä tehdään, vaikka siitä ei haluta tehdä nume­roa. Me tarvitsemme kuitenkin numerollisia tietoja tämänlaatui­sesta työstä, voidaksemme osoittaa sos.-dem. Naisliiton jäsenten vapaaehtoisen sosiaalisen työn määrän.

Työnjakoa kodeissa voidaan myös suositella. On vielä vallalla sellainen ajatustapa, että kotitaloustyö ei kuulu isälle eikä pojille. Jos isä ottaa osaa kodin töihin, hän on myös esimerkkinä pojille. Se on perheenäidin työn helpotuksen lisäksi oikeaa uuden suku­polven kasvatusta.

Kotineuvontaliitto järjestää jatkuvasti kodinhoidollisia valistus-sekä neuvontapäiviä ja kursseja, joita suosittelemme järjestöille. Me tarvitsisimme kuitenkin enemmän varoja ja työvoimaa, jotta pystyisimme työskentelemään laajemmalla sektorilla ja myös en­tistä paremmin auttamaan perheenäitejä.

Päätös: Asia lähetettiin sosiaalivaliokuntaan päätösehdo­tuksen laatimista varten.

61

YKSINÄISTEN PERHEENHUOLTAJAÄITIEN ASEMAA PARANNETTAVA

(Alustusvihkon sivut 59—61)

Vappu Heinonen: Kysymys yksinäisten perheenhuoltajaäitien asemasta ei ole uusi sen paremmin kuin muutkaan täällä esilläole­vat asiat. Tätä asiaa ei ole huomattu vasta nyt, vaan ne epäkoh­dat jotka ovat olleet yksinäisten perheenhuoltajaäitien kohdalla ovat olleet tiedossa jo vuosikausia. Sos.-dem. Naisliitto on koko toimintansa ajan kiinnittänyt huomiota yleensä vähävaraisten väestöpiirien aseman parantamiseen ja erikoisesti on pyritty huo­mioimaan juuri ne piirit, joihin yksinäiset perheenhuoltajaäiditkin kuuluvat mutta tulokset tältäosin ovat olleet laihanlaiset, vaikka asiaa on pyritty hoitamaan eduskunta-alotteitten pohjalla ja sitä on jatkuvasti pidetty esillä myös naisliiton piirissä. Viime vuo­sina säädetyllä sosiaalisella lainsäädännöllä on parannettu vähä­varaisten perheitten asemaa yleensä, mutta mitään erikoistoimen­piteitä ei ole saatu juuri näiden perheenhuoltajien osalle.

Yksinäisten perheenhuoltajaäitien vaikeaan asemaan vaikutta­vat monet tekijät, ei ainoastaan taloudelliset vaikeudet vaan myös kasvatusvaikeudet. Myös työelämän piirissä on vaikeuksia, nais­ten palkat vielä tällä hetkellä ovat huomattavasti alhaisemmat kuin miesten, samapalkkaisuuskysymyksen myönteinen ratkaisu koituisi näittenkin huoltajaäitien hyväksi.

Vuoden 1918 jälkeen oli punaisten leskien asema maassamme hyvin vaikea, koska silloin sosiaalinen lainsäädäntö oli aivan ole­matonta. Silloin ryhdyttiin naisliiton taholta toimenpiteisiin, jot­ta näille äideille olisi saatu valtiovallan tuki, mutta niin ei kuiten­kaan tapahtunut silloin.

Viimeisinä vuosikymmeninä on säädetty monia lakeja, jotka ulot­tuvat lapsiperheiden piiriin, kuten äitiysavustuslaki, perhelisälaki, lapsilisälaki ja monet muut lait. Punaisten leskien aseman kor­jaukseen päästiin vasta vuonna 1948 siinä yhteydessä, kun hyväk­syttiin sotilasvammalaki, joka turvasi eläkkeen niille kaatuneitten omaisille, joiden huoltajat olivat viimeisissä kahdessa sodassa me­nettäneet henkensä. Punaisten leskille annettiin vasta tässä vai­heessa ylimääräinen eläke samojen perusteiden mukaisesti. Sos.­dem. Naisliitto oli myös alotteentekijänä silloin, kun viimeisten sotien jälkeen ryhdyttiin hoitamaan sotaleskien asiaa. Monet näis­tä leskistä olivat vailla ammattia eikä heillä ollut taloudellisia mahdollisuuksia itse hankkia ammattitaitoa. Silloin säädettiin laki ammattiopintojen avustuksesta ja sotaleskien ja sotaorpojen työhuollosta, mutta tällaiset toimenpiteet eivät ole ulottuneet si-viilileskiin eikä yksinäisiin äiteihin. Tämän vuoden tammikuussa järjesti liitto maatakäsittävän kokouksen, jossa tuotiin elävästi esille ne vaikeudet, joita näissä piireissä esiintyy. Tässä kokouk­sessa valittiin toimikunta, jonka tehtäväksi jäi yhdessä naisliiton liittotoimikunnan kanssa etsiä sellaisia keinoja, joilla tätä kysy­mystä voitaisiin hoitaa. Se, että tämä asia on esillä tässäkin liit­tokokouksessa osoittaa asian tärkeyden ja on syytä toivoa, että tässäkin asiassa päästäisiin eteenpäin ja siviilileskille annettaisiin tukea samojen periaatteiden mukaan kuin sotaleskillekin.

62

Päätös: Alustus ja päätösehdotus hyväksyttiin yksimieli­sesti.

Vieno Jauhiainen siirtyi kokouksen puheenjohtajaksi.

SAIRAALOITA JA HOITOKOTEJA VANHUKSILLE

(Alustusvihkon sivu 61)

VANHUKSILLE APUA

(Alustusvihkon sivut 61—62)

NAISTEN KANSANELÄKEIKÄRAJA 60 VUOTEEN

(Alustusvihkon sivu 63)

Martta Salmela-Järvinen: Esilläolevat kolme alustusta koske­vat samaa asiaa vaikkakin eri puolilta katsottuna. Vanhusten huolto on hyvin monitahoinen asia. Voimme tyydytyksellä merki­tä, että nykyään ei enää rakenneta vaivaistaloja eikä kunnallis­koteja, vaan kunnissakin pyritään rakentamaan vanhainkoteja ja hoitokoteja. Tosin niissä ei ole riittävästi paikkoja, sillä jonoa on vähän joka puolella pääsyä odottamassa. Tämän lisäksi on meillä liittomme piirissä alkanut vanhainkotitoiminta, jonka jär­jestöjen toimesta tällä hetkellä parhaillaan rakennetaan kolmea vanhainkotia, Oulussa, Jyväskylässä ja Tampereella. Tämän li­säksi jo on kolme valmista vanhainkotia. Mutta tämä kaikki apu on aivan riittämätöntä. Rakennustyötä on varmasti jatkettava ja edelleen on pyrittävä kunnissa vaikuttamaan siihen suuntaan, että kunnat rakentavat vanhainkoteja ja riittävästi tukevat yksi­tyisten rakentamia vanhainkoteja. Me täällä Helsingissä olemme ainakin todenneet sen, että kunta aivan kylmäverisesti käyttää hy­väkseen meidän rakentamaamme vanhainkotia ja antaa sille aivan minimaalista tukea, koska se tässä kodissa voi paljon halvemmin kustannuksin kuin omissa laitoksissaan hoidattaa niitä vanhuksia, joille se on velvollinen antamaan tukea. Tällä tavoin kunta oi­keastaan hyötyy siitä, että yksityiset järjestöt pitävät yllä van­hainkotia. Tämä menetelytapa ei ole oikea ja sellaista pitäisi vas­tustaa.

Alustuksessa mainitaan kunnallisten kodinhoitajien tehtävästä vanhusten auttamisessa. Kunnallisten kodinhoitajien työkenttä on parhaillaan laajenemassa mutta koko työn suunnitelma ja oh­jelma on menossa pahasti vinoon. Kodinhoitajien virat on alun perin perustettu kotien ja perheiden tueksi mutta nyt on kantau­tunut maaseudulta viestejä, että hyvin useassa kunnassa kodinhoi­taja on eräänlainen terveyssisaren apulainen, joka käy vain niissä kodeissa, joissa terveyssisar käy ja joissa kodinhoitaja-apua tarvi­taan terveyssisaren ohella. Se on hyvää ja tarpeellista apua, mut- j

63

ta se ei ole kodinhoitaj alain mukaista toimintaa. Kunnat yrittävät lyödä montakin kärpästä yhdellä iskulla, t.s. hoitaa terveydenhoi-totoimintaa ja kodinhoitajatoimintaa samalla työvoimalla. Jos työtä karttuu liian paljon, niin kodinhoitaja väsyy ja tämä onkin syynä siihen, että hyvin monissa kunnissa on kodinhoitajien paik­koja vapaana senvuoksi, että ihmiset niissä ajetaan niin loppuun, että he eivät jaksa. On otettava vielä huomioon, että maalais­kunta on hyvin suuri ja kodinhoitajan matkat muodostuvat pit­kiksi ja vievät paljon aikaa. Kunnissa olisi kiinnitettävä huomiota tähän toimintaan ja pyrittävä lisäämään kodinhoitajien määrää, niin että heiltä jäisi aikaa myös vanhuksille. Edelleen on huomat­tava, että lakia on noudatettava ja sen puitteissa pyrittävä elä­mään.

Jotta näistä alustuksista saataisiin yhtenäinen vanhusten ase­maa käsittelevä päätöslauselma, ehdotan että ne hyväksyttäisiin seuraavanlaisina.

Päätös: Esitetyt kolme alustusta hyväksyttiin yksimieli­sesti ja samoin yksimielisesti Martta Salmela-Järvisen eh­dottama päätöslauselma:

1. Edustajakokous velvoittaa liittotoimikuntaa tukemaan toimenpiteitä vanhusten eläkkeiden korottamiseksi, heidän asunto-olojensa parantamiseksi ja heidän auttamisekseen kunnallisia kodinhoitajia lisäämällä sekä naisjärjestöjen naapuriavun muodossa.

2. Samoin on pyrittävä saamaan aikaan sairaaloita tai hoitokoteja, joissa vanhukset saisivat asianmukaisen turva­paikan ja hoidon.

3. Kansaneläkeikä olisi saatava alennetuksi 60 vuoteen kaikkien naisten kohdalta.

Martta Salmela-Järvinen siirtyi kokouksen puheenjoh­tajaksi.

KESKI-IKÄISTEN NAISTEN TYÖNSAANTIKYSYMYS

(Alustusvihkon sivut 62—63)

Laura Brander-Wallin: Keski-ikäisten naisten työnsaantikysy­mys on eräs yhteiskuntamme pulmakysymyksiä. Ennenvanhaan kun perheenäidit jäivät yksinään huolehtimaan perheestään asu­tuskeskuksissa heistä tuli palvelijattaria, siivoojia ja pyykkäreitä, mutta nyt tilanne on muuttunut, maaseudulta on siirtynyt naisia paljon asutuskeskuksiin ja nainen on astunut moniin palvelu- ja työtehtäviin. Kun työntekijöitä on riittävästi saatavilla, on va­raa jät tää vanheneva työvoima käyttämättä, vaikka vanhemmilla

64

työntekijöillä olisikin enemmän kokemusta ja tottumusta taka­naan. Jos perheenäiti haluaa palata entiseen ammattiinsa kun lapset ovat kasvaneet suuriksi on se vaikeata ja jos keski-ikäinen nainen joutuu pakosta esim. työn loppumisen vuoksi pois työpai­kastaan, on vaikea saada uutta. Meidän omassa sosiaalisessa toi­minnassamme me emme ole kysyneet työntekijöiden ikää päinvas­toin me olemme todenneet, että esim. kesäkoteihin on siitä huoli­matta ollut vaikea saada henkilökuntaa. Luin kerran eräästä leh­destä, että naisen pitäisi ymmärtää, että kun hän kodin piiristä siirtyy jälleen työelämään hankkimaan toimeentuloaan, hänen pi­täisi käsittää, että hän ei enää hallitse ammattiaan niinkuin hal­litsee sellainen, joka on sitä jatkuvasti hoitanut. Työmenetelmät ovat muuttuneet, mahdollisesti koneet ovat muuttuneet ja sen­vuoksi häntä ei voida hyväksikäyttää siinä määrin kuin aikai­semmin.

Järjestöjen piirissä me tarvitsisimme esim. tottuneita kirjanpi­täjiä ja mahdollisesti omia tilitoimistoja ja olen joskus ajatellut, että eikö sos.-dem. naiset voisi itse perustaa tällaisia tilitoimisto­ja niin, että jotkut vanhenevat naiset saisivat niissä jatkuvaa työtä.

Kunnat eivät hoida näitä kysymyksiä. Me tiedämme kuinka vaikea on yli neljänkymmenen, jo yli kolmenkymmenen vuoden ikäisen naisen päästä kunnan töihin. Kunta katsoo eläkeikää, sa­moin valtio. Liike-elämä pitää taas nuoruutta parempana. Jota­kin on vinossa. Kaikki mitä on tehty, on se, että kuntiin on pe­rustettu työtupia, joissa jotkut osatyökykyiset naiset saavat työtä, on järjestetty ammattikursseja työttömille, vaikka niiden avulla ei kovinkaan pitkälle päästä eikä kaikissa kunnissa ole edes saatu niille osanottajia, tietyömaille on muodostunut eräänlainen nais­ten ryhmä, joka ei pääse sieltä irti ja siihen melkein loppuukin valtion ja kuntien toimenpiteet.

Kalevan Sos.-dem. Naisyhdistyksen alustuksessa viitataan am­mattikoulutukseen ja siinä ollaan aivan oikeassa. Erikoisesti nais­ten kohdalla ammattikasvatus on heikosti hoidettu. Tuntuu myös siltä, että jatkuvasti aliarvioitaisiin taloustyön merkitystä. Teol­lisuus, kauppa ja liikenne huolehtivat jossain määrin koulutuk­sesta mutta hyvin monet jäävät kokonaan koulutuksen ulkopuo­lelle. Kasi- ja pienteollisuus voisi maaseudulla antaa apuaan. Val­tion käsi- ja pienteollisuusneuvottelukunta jakaessaan määrära­hoja pienteollisuuden edistämiseen käsittelee aina myös sen ky­symyksen, paljonko voidaan ottaa työntekijöitä työhön, paljonko voidaan järjestää esim. naisille työtä juuri niiden lainojen avulla joita valtio jakaa.

Emme voi tässä kokouksessa päästä kiinteisiin ja selviin johto­päätöksiin siitä, mitä voitaisiin tehdä, joten esitän loppuponneksi seuraavaa: Edustajakokous velvottaa liittotoimikunnan huolehti­maan siitä, että ryhdytään toimenpiteisiin asian hoitamiseksi niin, että suoritetaan tutkimus keski-ikäisten naisten työnsaantimahdol­lisuuksista ja niiden järjestämisestä ja että eduskuntaryhmä jät­tää hallitukselle kyselyn, mitä hallitus on asiassa tehnyt ja mitä se aikoo tehdä.

Ellen Vettenranta: Kalevan Sos.-dem. Naisyhdistys on huoles­tuneena todennut, että vanhenevan naishenkilön on vaikea saada työtä varsinkaan jos hänellä ei ole erikoista ammattia. Ammatti­kasvatukseen olisi kiinnitettävä erikoista huomiota. Yhdistyksem-

65

me on halunnut kiinnittää tähän asiaan huomiota senvuoksi, että Tampere on naisten kaupunki, jossa teollisuuden palveluksessa on paljon naisia ja siellä tämä kysymys on ongelma. Kannatamme Laura Brander-Wallinin päätösehdotusta ja toivomme, että se yk­simielisesti hyväksyttäisiin. Tämä asia on erikoisen tärkeä yksi­näiselle naiselle, jolla ei ole mitään turvaa kenestäkään lähimmäi­sestään vaan jonka täytyy luottaa omaan ansiotyöhönsä.

Martta Salmela-Järvinen: Ponnessa sanotaan, että eduskunta­ryhmän pitää jät tää hallitukselle kysely. Tämmöinen kysely voi­daan jättää, mutta minä arvaan jo mitä siihen vastataan. Siihen vastataan, että työnvälitystoimistoissa ei tällä kertaa ole tarjolla keski-ikäistä eikä minkään muunkaan ikäistä naistyövoimaa. Ehdotan, että Laura Brander-Wallinin ehdotus tutkimuksen osalta hyväksytään ja jos osoittautuu, että naisia on tällä hetkellä työt­tömänä, asiasta jätetään kysely.

Päätös: Hyväksyttiin yksimielisesti seuraava päätöslau­selma:

Edustajakokous velvoittaa liittotoimikunnan huolehti­maan siitä, että suoritetaan tutkimus keski-ikäisten nais­ten työnsaantimahdollisuuksista ja niiden järjestämisestä ja jos tutkimuksessa tullaan siihen tulokseen, että tässä asiassa on suuria epäkohtia, Sos.-dem. Liiton Eduskunta­ryhmä tekee hallitukselle kyselyn, mitä hallitus on asiassa tehnyt ja mitä se aikoo tehdä.

PERHEENÄITIEN TYÖTÄ HELPOTETTAVA

Sosiaalivaliokunnan ehdotus, että edustajakokous ke-hoittaa Sos.-dem. Naisliiton liittotoimikuntaa yhdessä Koti­neuvontaliiton kanssa tekemään voitavansa asian edelleen kehittämiseksi, hyväksyttiin yksimielisesti.

SOS.-DEM. NAISTEN TOIMINNAN TEHOSTAMINEN

(Alustusvihkon sivut 64—65)

Elli Nurminen: Järjestöjen on vaikea saada toimihenkilöitä, kai­killa on kiire ja sopivat henkilöt ovat jo monilla tehtävillä kuor­mitettuja, niin että järjestöjen toiminta kärsii. Nyt edellytetään vakaumukselliselta jäsenistöltä entistä enemmän tukea ja aktiivi­suutta järjestöjen piirissä. Ajankohtaisen tärkeätä olisi saada toi­mivien perusjärjestöjen lukumäärää lisätyksi ja niihin lisää aktiivisia jäseniä. Me tarvitsemme nyt taistelijoita ja poliittisesti valistuneita työntekijöitä.

5

66

Vallilan Sos.-dem. Naisyhdistys esitti tämän alustuksen siinä mielessä, että olisimme ehtineet keskustella niistä toimenpiteistä, joita suositeltaisiin järjestöille, jotta saisimme toimintamme vilk­kaammaksi ja kokouksemme viihtyisiksi sekä illanviettomme enem­män nykyaikaa vastaaviksi. Myös tiedoitustoimintaan olisi kiin­nitettävä paljon enemmän huomiota, niin että huomattaisiin että me olemme toimeliaita ja aktiivisia. Mutta nyt on kokous jo ve­nynyt niin pitkälle, että vetoankin vain toimintasuunnitelmaan ja toivon, että siihen kaikissa järjestöissä kiinnitetään riittävää huo­miota, f

Päätös: Alustus ja päätösehdotus hyväksyttiin yksimieli­sesti.

VARHAISNUORISOTYÖN TEHOSTAMINEN

(Alustusvihkon sivut 65—67)

Martta Kulonen: Niin kauan kun maassamme on sosialidemo­kraattista työväenliikettä ja naisliikettä ollut, niin siihen on sisäl­tynyt myös varhaisnuorisotoiminta aivan alusta lähtien. Me tie­dämme mitä vaiheita nuorisotyö on kärsinyt viime aikoina. Se on joutunut saman sorron alaiseksi kuin kaikki muutkin järjestöt ja siitä syystä on tämä asia tämän kokouksen työlistalla. Maa­hamme on jo perustettu varhaisnuorisojärjestö, josta jo muussa yhteydessä mainitsin. Olisi toivottavaa, että naisyhdistykset kaut­ta maan pohtisivat keskuudessaan, voitaisiinko yhdistyksen kes­kuuteen perustaa lasten osasto. Voitaisiin myös perustaa useam­pien yhdistysten avulla kannatusyhdistys, joka perustaa lasten­osastoja. Lastenosastot kuuluisivat tähän uuteen varhaisnuoriso­järjestöön. Tässä vaiheessa on vaikea antaa täsmällisiä tietoja, mutta kun te saatte myöhemmin tätä asiaa koskevia kirjeitä tä­män liiton taholta, niin ne toivottavasti johtavat myönteisiin toi­menpiteisiin. Olemme varmat, että naiset nyt niinkuin aikaisem­minkin ottavat sydämelleen kasvavan polven kasvatuksen ja kehit­tämisen.

Martta Salmela-Järvinen: Ajatus tyttöosastojen perustamisesta miellyttää erikoisesti eikä niiden aikaansaaminen varmaankaan tuottaisi suuria vaikeuksia, kun ne eivät vaatisi kovin suuria tilo­jakaan. Kun vuonna 1924 perustettiin uusi sosialidemokraattinen raittiusliitto, josta meidät on nyt savustettu ulos, vieläpä Anni Rin­nekin, niin siihen alettiin perustaa lastenosastoja. Helsingissä se tapahtui niin, että Anni Huotari, Lydia Saarikivi ja minä koko-simme omat lapsemme sinne ja siitä tuli se lastenosasto, joka on vieläkin toiminnassa. Ei siinä sen kummempia tarvita.

Terttu Sainio: Varhaisnuorissa on meidän tulevaisuutemme ihan tosiasiassa. Jo kymmenen ja viimeistään kahdenkymmenen vuo­den kuluttua naisliikekin on niiden käsissä, jotka meidän jälkeem­me tulevat ja kaikkien järjestöjen tulevaisuus on nuorisotyön va­rassa. Se että tämä järjestö on vasta syntyvaiheessaan, ei saisi ketään pelottaa eikä asiaa saisi senvuoksi väheksyä. Tässä suh­teessa ei tarvitse olla suurellisia eikä kainostella järjestömme nuo-

67

ruutta tai pienuutta. Nuorison tulevaisuuden kannalta varhais­nuorisotyö on myös heille itselleen hyväksi käytännöllisessä elä­mässä. Sellaiset nuoret ihmiset, jotka ovat joskuskin olleet mu­kana järjestötoiminnassa, ovat paljon paremmalla puolella. He ovat edellä niitä tovereitaan, jotka eivät ole sellaiseen osallistu­neet. Me tulemme tätä työtä kukin aikanaan pieneltä osaltamme tukemaan.

Anni Rinne: Minäkin olen joskus hetkisen ollut varhaisnuoriso­työssä Sos.-dem. Raittiusliiton palveluksessa ja olen joutunut nä­kemään ne vastukset, mitä varsinkin alussa on. Naisyhdistykset ottivat lastenosastojen toiminnan sydämen asiakseen niihin aikoi­hin, kun työ aloitettiin 20-luvulla. Varhaisnuorisotoimintaa eteen­päin vietäessä tarvitaan varoja ja huoneistoja. Varojen hankinta on vaikeata esim. juhlia pitämällä. Valtio tukee kuitenkin huo­mattavasti lasten raittiustyötä. Meidän on nykyisin vaikea saada työväentaloja tätäkään tarkoitusta varten, niin ymmärtämättömiä ollaan, vaikka nähdään, että kaduille sortuu poikia ja tyttöjä, joil­le pitäisi saada aatteita ja harrastuksia juuri herkimmässä nuoriso-iässä. Missä naiset vaan saavat valloitettua huoneiston niin muis­takoot, että mikään ei ole tärkeämpää kuin työ nuorison hyväksi. Olen joutunut toteamaan, että nuorena saadut vaikutteet vaikut­tavat kautta elämän ja ne harrastukset, jotka silloin opitaan, kes­tävät läpi elämän. Nuorison keskuudessa kannattaa tehdä työtä raittiiden elämäntapojen kasvattamiseksi, raittius tuo heille mui­ta hyviä harrastuksia.

Päätös: Alustus ja päätöslauselmaehdotus hyväksyttiin yksimielisesti.

MUUTOS VAALILAKIIN

(Alustusvihkon sivu 68)

Aune Seme: Viimeisten vaalien yhteydessä jouduimme kouraan-tuntuvasti toteamaan, että meidän vaalilakimme ei olekaan niin tasapuolinen kuin mitä me olemme kenties tahtoneet uskoa. Olem­me todenneet, etteä meidän ryhmämme on tarvinnut yli 50.000 ääntä saadakseen yhden edustajan läpi, kun muut ryhmät ovat tarvinneet siihen noin 10.000—12.000 ääntä. Voimme tässä yhtey­dessä todeta, että asia on virinnyt muuallakin kuin meidän pii­rissämme, hallituksen ohjelmassa on tämä asia nimittäin otettu huomioon. On tullut myös tietoon, että vaalilain tarkastuskomi­tea on saanut oikeusministeriöltä tehtäväkseen kiireellisesti tut­kia, miten nykyistä suuremman suhteellisuuden toteuttaminen oli­si valtiollisissa vaaleissa käytännössä mahdollista. Tässä yhtey­dessä voimme vain toivoa, että asiassa päästään myös käytännön tuloksiin seuraaviin vaaleihin mennessä, niin että pienemmätkin ryhmät saavat äänestäjien lukumäärää vastaavan edustuksen. .

Päätös: Alustus ja päätösehdotus hyväksyttiin yksimieli­sesti.

68

KOKOUKSEN PÄÄTTÄMINEN

Eduskuntataloon tehtävää tutustumiskäyntiä koskevan ilmoitus­asian jälkeen puheenjohtaja Martta Salmela-Järvinen lausui lo­puksi: Me olemme päässeet tämän pitkän esityslistamme loppuun. Olemme tulleet kaksi päivää kestäneiden keskustelujen päätepis­teeseen. Voimme todeta, että kokouksemme on ollut monessa suh­teessa erilainen kuin se, mistä me lähdimme noin kaksi ja puoli vuotta sitten. Me olemme nyt voineet keskustella asioista vapaasti ilman minkäänlaista pelkoa siitä, että meidät ymmärretään vää­rin tai että käsityksiämme aiotaan väärin tulkita. Olemme myös voineet todeta, että liittomme on kasvanut, voimistunut ja vahvis­tunut, ehkä ei niinkään paljon laajuudessa kuin laadussa. Usein­kin on niin, että laatu korvaa laajuuden. Pienemmälläkin ryh­mällä päämäärästään tietoisia jäseniä voidaan saada aikaan pal­jon enemmän kuin suuremmalla hajanaisella ryhmällä. Te lähdet­te nyt kukin kotiseuduillenne eväänänne täällä esitetyt ajatukset, alustukset ja puheenvuorot. Te olette nyt kukin viemässä koti­paikkakunnillenne viestiä, jota nämä alustukset ja esitykset ovat tahtoneet valmistaa. Jokainen varmasti lähtee tästä ko­kouksesta vakaasti päättäneenä parhaansa mukaan yrittää to­teuttaa näitä päätöksiä ja omassa yhdistyksessään ja omalla paik­kakunnallaan edistää niiden käytäntöönsaattamista. Me emme kesälläkään jouda lepoon, sillä hyvin monet meistä ovat kesäkoti-yhdistysten jäseniä ja toimihenkilöitä, joita odottaa kiinteä työ. Meillä on pari muutakin tilaisuutta tämän kesän aikana, heti ju­hannuksen jälkeen puhetaidon kurssit ja syksyllä Savonlinnassa retkeilypäivät, jolloin saamme irroittautua ja vapautua arkisesta elämästä. Tarkoituksenamme ei ole pitää mitään juhlallisia ja arvokkaita päiviä vaan kohtaamme reippaan, innostavan retkei­lyn merkeissä ja tuomme jokainen mukanamme iloisen mielialam­me. Toivotan teille jokaiselle hauskaa kotimatkaa ja pyydän, että viette terveiset täältä liiton keskuksesta liiton jäsenille ja kaikille sen toiminnan ja työn kannattajille. Julistan kokouksen päätty­neeksi.

Lopuksi laulettiin Työväen marssi.

Martta Salmela-Järvinen Elli Nurminen

Martta Vihavainen Vieno Jauhiainen

Kokouksen puheenjohtajat

Aune Seme Irja Salmela Helinä Tuomi

Kokouksen sihteerit

69

Anna Timonen Ida Ristimäki

PÖYTÄKIRJANTARKASTAJIEN LAUSUNTO

Olemme tänään tarkastaneet Sos.-dem. Naisliiton Helsingissä toukokuun 27 ja 28 päivinä 1962 pidetyn XXIII edustajakokouksen pöytäkirjan ja todenneet sen kokouksen menon mukaiseksi.

Helsingissä lokakuun 11 päivänä 1962.