rexelle kesäkuu 2011
DESCRIPTION
Cornish Rex CRX ry:n jäsentiedoteTRANSCRIPT
Cornish Rex CRX ry:n jäsentiedote
Kesäkuu 2011
2
Hallitus ja toimihenkilöt
Puheenjohtaja, Rexelle aineisto
Tuija Ahtikari-Alaoutinen
p. 040 4145 364
Sihteeri
Helena Ylönen
p.040 7164 623
Varapuheenjohtaja
Maikki-Noora Karvinen
Pentuvälittäjä, jäsenrekisterin pitäjä
Marja Stigell
Taloudenhoitaja
Kirsi Koukku
p.044 2934 560
Jäsenet
Helena Ylönen
Juha Ylönen
Marika Pesonen
Virve Bakir
Maikki-Noora Karvinen
Marja Stigell
Hallituksen ulkopuoliset luottamushen-kilöt
www-sivujen päivitys,
DNA-yhdyshenkilö
Mika Viitanen
Rexellen taitto
Joel Haverinen
Rexelle ilmestyy sähköisenä 4 kertaa vuodessa
Kirjoittajien mielipiteet ovat heidän omiaan eivätkä välttämättä ole yhten-eviä toimituksen tai yhdistyksen mielipit-eiden kanssa.
Ilmoitushinnat:
kaikki koot 10e/lehti, 20e 4 lehteä jäsenten ilmoitukset maksutta
Jäsenmaksut 2011
Varsinainen jäsen 12e
Perhejäsen 5e
Kasvattajan maksama pentujäsen (yksi vuosi) 5e
Ainaisjäsen 100e
Yhdistyksen tilinumero:
EKSP 410810-284761, viite 5005
Maksaessasi toisen henkilön tililtä, mainitse kenen jäsenmaksua asia koskee
Yhdistyksen nettisivut:
http://www.cornish-rex-finland.netto-imituksen tai yhdistyksen mielipiteiden kanssa.
3
Aurinkoista kesää kaikille Cornish Rex ry:n jäsenille!
“Kissoilla on oma mielipiteensä ihmisistä. Kissa ei puhu paljon, mutta vähästäkin voi päätellä tarpeeksi ollakseen haluamatta kuulla koko asiaa.”
-Jerome K. Jerome-
Puheenjohtajan palsta
Sisältö yFGHJK
2 HALLITUS JA TOIMIHENKILÖT
3 PUHEENJOHTAJAN PALSTA
4-6 TERVEELLISTÄ KISSANRUOKAA
7 SIKARIPUNKKI KISSALLA
8-13 KISSAN ROKOTUKSET
14 KISSAJUTTUJA
15 TIEDOTE - MARJA STIGELL
16 KASVATTAJALISTA
4
Terveellistä kissanruokaa - OSA 3:Kotiruokaa kissalle
Jospa tekisin kissanruuan itse?
On mahdollista valmistaa hyvälaa-tuista, ravinteikasta kissanruokaa itse, sillä edellytyksellä, että
a) käyttää vain hyvälaatuisia raaka-aineita
b) ei jätä mitään kissalle tärkeää ravin-netta pois reseptistä
c) ymmärtää kissan ainutlaatuisen ravintotarpeen ja eri ravinteiden merkityksen sekä niiden oikean suh-teen ja määrän kissan ruuassa.
Itsetehty kissan ravinto oikein valm-istettuna voi olla se paras ja terveel-lisin vaihtoehto kissalle, mutta väärin tehtynä se on taatusti se huonoin vaihtoehto, joka johtaa vakaviin puutteisiin, sairauksiin ja pahimmas-sa tapauksessa ennen aikaiseen van-hentumiseen/kuolemaan.
Raakaravinto vaiko keitetty?
Kissan on luonnostaan raa’an lihan syöjä. Se ei grillaa tai keitä hiiriään... Kissan elimistö ja ruuansulatuselimet (vatsan alhainen, hapan, pH-arvo ja erittäin lyhyt suoli) ovat luotu sulat-tamaan raakaa lihaa ja kevyitä hiiren ja linnun luita. Emme saa kuitenkaan unohtaa, että kissanpennun elimistö oppii vähitellen sulattamaan raaka-ruokaa ja monet kissat, jotka eivät ole saaneet raakaa lihaa pienestä asti, eivät sitä heti edes pysty sulat-tamaan.
Monet raakaravinnon puolustajat väittävät, että raa’an lihan mukana kissa saa tärkeitä entsyymejä. Tosi-asia on, että teuraseläin, josta liha on peräisin, on lihaa ostettaessa ollut jo useamman päivän kuolleena. Emme siis voi puhua “elävästä” ravinnosta.
Patogeeniset bakteerit ovat vaaralli-sia sekä kissalle että omistajalle. Siksi raaka-aineiden tuoreus ja hygienia ovat hyvin tärkeitä, jos päättää ruok-kia kissaa raa’alla lihalla. Kissa toki selviää normaalisti pienestä bak-
teerimäärästä, sillä kissan vatsahapot ovat tuhtia tavaraa, mutta pahentu-maan alkaneen lihan bakteerikanta on niin suuri, että ainakin kissanpennut ja immuunipuolustukseltaan heikot kis-sat voivat sairastua. Kissa ei tosin hevillä moista lihaa edes syö, sillä se ei ole raa-donsyöjä.
Bakteerivaaran vuoksi en suosittele valmiiksi jauhettua lihaa raaka-aineena. Parempi on ostaa isompi lihanpala ja jauhaa lihamyllyllä se itse välittömästi ennen ruuan valmistusta. Jauhetussa lihassa bakteerit lisääntyvät erittäin no-peasti.
Ongelmallista on myös, jos ostaa jo valmiiksi pakastettua lihaa. Jos liha on välillä ehtinyt vähän sulamaan (esim. kuljetuksen aikana), ja se pakastetaan uudelleen, niin bakteerit lisääntyvät räjähdysmäisesti. Raaka liha tulisi ostaa mahdollisimman tuoreena ja käsitellä se heti ja pakastaa valmiina annoksina. Ker-ran pakastettua lihaa ei missään tapauk-
sessa saa pakastaa raakana uudelleen.
Tauriinilisä aina välttämätön
Totta tosin on, että mm. kissalle niin tärkeä tauriini tuhoutuu suureksi osaksi kypsennyksessä. Se on yksi hyvä argu-mentti raa’an lihan puolesta. Myös rasva-hapot säilyvät paremmassa muodossa, kun niitä ei kuumenneta.
Suosittelen silti tauriinilisää sekä raakara-vintoon että kypsennettyyn ruokaan, sillä esim. naudan lihassa on vähemmän tauriinia kuin hiiressä. Aptus Multicat-tableteissa on tauriinia. Lisäksi voi antaa kissoille “namuiksi” valmistettuja tauriini-tabletteja. Sydän on hyvä tauriinin lähde. Sydän ei kuulu sisäelimiin vaan on täyttä lihaslihaa.
Meillä kissat syövät (valmisruuan lisäksi) lampaan lihaa raakana (naudanlihan voi myös antaa raakana) ja kanaa vain kyp-
5
sennettynä. Lampaanviulut ostan suo-raan tuottajalta. En suosittele lihaa, joka pakasteena myydään erityisesti koiria ja kissoja varten, vaan kannattaa ostaa se joko suoraan tuottajalta tai sitten liha-tiskistä, josta ostaa lihan omaankin käyt-töön.
Vihanneksia ja viljaa ei koskaan tulisi an-taa kissalle keittämättä – niistä se saat-taa saada pahoja vatsanväänteitä. Hiiren vatsassa olevat kasvinosat ovat ns. esisu-laneita. Kypsennys vastaa tätä “esisulatu-sta”.
Barffaajat ja Internetin laskimet
Kissan syö hiiren mukana erilaisia vita-miineja ja kivennäisaineita JOKA PÄIVÄ. Monet barffaajat (“Bones and raw food”-teorian kannattajat) sen sijaan usein lisäävät vitamiineja enemmän tai vähem-män säännöllisesti raakaruokaan (tai luottavat siihen, että käytetyissä ainek-sissa on tarpeeksi vitamiineja), mikä on hyvin kyseenalainen käytäntö ja johtaa pidemmän päälle puutetiloihin. Kun teemme itse ruokaa kissalle – oli se sitten kypsennettyä tai raakaravintoa, meidän tulee huolehtia siitä, että matkimme hii-ren ravintoainekoostumusta: kissan on saatava kaikki tärkeät ravintoaineet ruo-astaan joka päivä.
En myöskään suosittele käyttämään In-ternetistä löytyviä Barf-laskimia, sillä ne eivät ota huomioon mm. eri kiven-
näisaineiden biologista saatavuutta. Esi-merkki: laskimeen annetaan käytetyn lihan määrä. Laskin ilmoittaa, kuinka paljon kalsiumia (esim. kalsiumkarbo-naattia) on lisättävä, jotta kalsiumin ja lihassa olevan fosforin suhde saataisiin kissalle sopivaksi (1.1:1 – 2:1; kalsiumia tulisi aina olla enemmän kuin fosforia). Laskuri ei kuitenkaan ota huomioon, että esimerkiksi kalsiumkarbonaatin biologi-nen saatavuus on hyvin alhainen, kun taas kalsiumsitraatti tai -kelaatti imeytyy hyvin elimistöön, mikä saattaa johtaa siihen, että kalsiumin ja fosforin suhde ruoassa on oikea, mutta kissan elimistö ei silti saa tarpeeksi kalsiumia ...
Valmiit reseptitOn mahdollista valmistaa hyvää kis-sanruokaa itse, jos vähän perehtyy kis-san ravintotarpeisiin ja käyttää mieluiten ammattilaisten (ravintotieteilijöiden tai ravinto-oppiin perehtyneiden eläin-lääkäreiden) valmiiksi laskemia resep-tejä.
Valmisruokaa ja lihaa lisukkeeksi?
Jos ruokit pääasiassa täyspitoista valmis-ruokaa, ja lisukkeiden osuus koko päivän ruoka-annoksesta ei ole enempää kuin 10%, niin voit antaa lihaa tai juustoa tai kermaviiliä lisukkeeksi. Jos lisukkeiden määrä ylittää 10%, niin nämä lisukkeet, joiden ravintokoostumus ei ole tasapai-nossa (esim. lihassa on paljon fosforia
mutta ei kalsiumia) vievät nopeasti koko ruokinnan epätasapainoon ja joitakin ravinteita on yhtäkkiä liikaa ja toisia liian vähän.
Kissat eivät “luonnossa” syö hiiriensä lisäksi mitään lihanpaloja. Kissan ravintoa ovat hiiret ja linnut, jotka ovat täydellisiä ravintopaketteja - kaikki ravintoaineet löytyvät oikeissa suhteissa. Jos halutaan antaa itse-tehtyä ruokaa joko valmisruuan lisäksi tai pelkästään sellaisena, suo-sittelen aina tätä “hiiren” mallia.
Reseptiesimerkki
Käytämme vähärasvaista lihaa, koska vähärasvaisen lihan proteiinimäärä on aina suurempi kuin rasvaisem-man vaihtoehdon. Kissahan tarvitsee paljon hyvälaatuista eläinperäistä proteiinia. Silloin tällöin voi käyttää kokonaista keitettyä broileria nah-koineen (mutta ehdottomasti ilman luita!), jolloin eläinperäisen rasvan määrä saadaan reseptissä suurem-maksi. Tällöin jätetään myös öljy sillä kertaa kokonaan reseptistä pois.
Reseptien kalsiumin sekä vitamiinien lähteenä käytetään Orionin Aptus-tuotteita, koska tiedän, että niitä saa koko Suomesta apteekeista ja eläinkaupoista. Calfosumin biologi-nen saatavuus on erittäin hyvä, joten en ota muita kalkinlähteitä reseptissä huomioon. Multicatin tilalla on mah-dollista käyttää myös muita moni-vitamiinivalmisteita, joista löytyvät kaikki B-ryhmän vitamiinit, vitamiini A, D, E sekä tauriini.
Resepti 1:
500 g raakaa vähärasvaista naudan-lihaa tai lampaanlihaa (lihamyllyn läpi jauhettuna) tai keitettyä vähäras-vaista broilerin tai kananlihaa (keit-tiökoneella karkeaksi jauhettuna). Li-hasta osa voi olla sydäntä ja toisinaan (korkeintaan) viidesosa maksaa.
10 g rypsiöljyä ja 5 g lohiöljyä TAI 15 g rypsiöljyä, jos kissa ei pidä kalasta
100 g höyrytettyä mietoa vihan-nessekoitusta ilman herneitä, sipulia ja paprikaa (minä käytän Hokkaido-kurpitsan, kesäkurpitsan ja parsakaa-lin sekoitusta, koska kurpitsan kuitu on erittäin hyvää vatsan ja suolen
“Kissan juoma-astian paikka ei ole ruokakupin
vieressä!”
6
toiminnalle, mutta kurpitsan voi kor-vata myös porkkanoilla), joka muusa-taan sauvasekoittimella/keittiöko-neella
15 g Aptus Calfosum jauhetta
0,5 teelusikallista (eli 2,5g) jodisuolaa
Kaikki aineet sekoitetaan keskenään hyvin. Seokseen voidaan lisätä vähän joko lähdevettä, keitettyä vettä tai – mikä parasta – kanan keitinlientä, jotta saadaan se mukavan kosteaksi. Älä lisää liikaa vettä (seos saa olla kosteaa, muttei “soppamaista”), muuten alla annetut energiamäärät eivät enää täsmää ja joudut ruok-kimaan isompia annoksia. Voidaan pakastaa annoksina.
TÄRKEÄÄ: Ruoka-annoksen lisäksi annetaan Aptus Multicat-tablet-teja pakkauksen ohjeen mukaan (1 tabletti kissan 2 kg elopainoa kohti ja kasvaville pennuille 1 tabletti per painokilo) niinä päivinä, kun tätä itsetehtyä ruokaa annetaan. Näin varmistetaan tärkeiden vitamiinien saanti ja tauriinilisä. Muita vitamii-nivalmisteita ei tule samaan aikaan käyttää!
Reseptin energiamäärä
Jos reseptissä käytetään vähärasvais-ta naudanlihaa, 100 grammassa on n. 130 kcal.
Jos reseptissä käytetään keitettyä broilerin/kananlihaa (ilman nahkaa), 100 grammassa on n.150 kcal.
Jos reseptissä käytetään keitettyä broileria nahkoineen (tällöin öljy jätetään reseptistä pois!), 100 gram-massa on n. 200 kcal.
Jos reseptissä käytetään vähä/keski-rasvaista lammasta (esim. lampaan viulua, josta näkyvä rasva on leikattu pois), 100 grammassa on n.180 kcal.
Kalsiumin ja fosforin suhde on käytet-ystä lihasta riippuen 1.2:1 – 1.4:1.
Aikuisen kissan energiantarve on ak-tiivisuudesta riippuen 60-70 kcal per KG elopainoa.
Muutama sana vielä vedestä.
Kissat juovat tarpeeksi, jos juomaastia
on mieleinen, sen paikka sopiva sekä vesi on raikasta ja maistuvaa. Kissan juoma-astian paikka ei ole ruokakupin vieressä! Kissa aavikon eläimenä on varustettu vaistolla, joka sanoo, että saalista ei saa koskaan syödä vesilähteen ääressä (kal-lisarvoinen vesi saattaisi saastua saaliin jämistä) ... Lisäksi ruokakupin hyvät tuok-sut saattavat saada kissan unohtamaan, että tarkoitus olikin juoda. Kannattaa si-joittaa vesikippo aina muutaman metrin päähän ruokapaikasta – mielellään kis-san usein kulkeman reitin äärelle. Meillä on useita vesiastioita “ripoteltu” taloon, jotta kissat aina “törmäävät” niihin ja muistavat juoda.
Kissan juomakuppi (kuten ei myöskään ruokakuppi!) ei koskaan saa olla muo-via. Juokaapas vettä muovipullosta, niin tiedätte, kuinka pahalta se haisee ja maistuu... Lisäksi monet kissat saattavat reagoida allergisesti muoviin. Lasinen kippo on paras ja helpoin pitää puh-taana. Ruokalautasena käy myös hyvin posliini – siis sellainen lautanen, jolta it-sekin syömme.
Jotkut kissat pitävät vesijohtovedestä, toiset eivät. Meillä muutamat juovat mieluummin (vähäsuolaista ja hiilihapo-tonta) kivennäisvettä. Joidenkin mielestä
lähdevesi on poikaa. Kannattaa kokeilla.
Hyvää ruokahalua kissoillenne, terveyttä ja pitkää ikää!
Copyright:
Elina Sistonen MA CCN (Small Animal Nu-tritionist; Certified Cat Nutritionist)
Osterweg 40
D-25899 Niebüll
sähköposti: [email protected]
www.cats-country.co.uk
www.cats-country.info
7
Olen parin kolmen vuoden aikana saanut hälyttäviä viestejä uudesta ongelmasta kissoilla. Ongelma sinän-sä ei ole uusi, mutta koska se on kis-soilla ollut niin harvinainen, ainakin täällä suomessa, niin voidaan puhua uudesta ongelmasta. Kysymyksessä on kissan sikaripunkki. Tämän otuk-sen läsnäolo suomessa on ollut niin harvinaista, etteivät eläinlääkäritkään ole aluksi kyenneet tunnistamaan sitä pelkästään oireiden perusteella.
Kissan sikaripunkkeja on kahta sort-tia, toinen elää ihon pinnalla ja on siksi ehkä harmittomampi, koska se on helpompi hävittää, mutta toinen versio elelee karvatupissa ja ihon alla, joten se on hankalampi hoidettava ja löydettävä. Ainoa keino löytää sikari-punkki on ottaa iholta raapenäyte tai toisen punkin kohdalla jopa syvem-mälle menevä ihonpala ja toimittaa se tutkittavaksi.
Ensimmäisiä oireita on kissan etu-jalkojen nuoleminen sisäpuolelta ja kainaloista. Sieltä karvat lähtevät en-simmäisenä (saamieni tietojen mu-kaan). Sitten kutina siirtyy vartalolle ja kaulalle joista karva lähtee laikuit-tain. Kissan olo on kutinan takia var-sin surkea, kuten kuvitella saattaa. On arveltu, että jotkut tietyt sairau-det edesauttaisivat sikaripunkkien
yleistymistä, koska yleiskunto on huono. On myös arveltu, että punkit eivät leviä kovin hyvin kissasta toiseen, mutta saa-mieni tietojen mukaan punkista puhtai-ksi todetut kissat ovat saaneet uuden tar-tunnan, ilmeisesti näyttelystä. Punkki on sitä mukaa sitten levinnyt taas kaikkiin talouden kissoihin. Jos tämä otus leviää näyttelyiden kautta, tilanne on todella hankala. Sitähän ei näe millään näytte-lypöydältä tai assarien ja tuomarien vaat-teilta eikä siihen tiettävästi ole olemassa mitään sopivaa desinfiointiainetta joka tappaisi sen siihen paikkaan. Punkin elinaika on suht lyhyt, joten en luulisi että se tarttuu näyttelyhäkistä, jota ei ole käytetty muutamaan viikkoon. Näyt-telyhäkin desinfiointi ei luultavasti asiaa paljon auta paitsi höyrypesurilla, vaikka onkin suotavaa ihan muiden ötököiden takia.
Punkkien kanssa tekemisiin joutuneet ovat kertoneet, että sitä on tullut mm. tuontikissojen mukana, kuten valitet-tavasti muitakin otuksia. Tietysti uutta verta pitää tuoda, mutta nyt olisi syytä katsella tuontikissaansa myös sillä silmäl-lä, että sillä on tällainen salamatkustaja.
Punkin poistoon on, ensimmäisiä diag-nooseja tehtäessä, kokeilullisesti käytet-ty Strong Holdia, mutta se ei auttanut. Lääkettä tähän ongelmaan etsittiin maailmanlaajuisesti ja sitä löytyi sitten
Amerikasta, missä kyseinen ongelma on ilmeisesti tutumpi. Suomen viranomai-set eivät ole suhtautuneet kovin myön-teisesti tämän lääkkeen maahantuon-tiin, vaikka eivät osanneet parempaakaan esittää. Suomesta tai ainakin ruotsista saa tiettävästi yhtä lääkettä, Lime Sulfu-ria, jolla kissa pestään useaan kertaan. Joissakin tapauksissa, saamieni tietojen mukaan, aine ei ole tehonnut toivotusti. Voin arvailla, että kysymyksessä on ollut karvatupessa elelevä punkki, johon se ei ole tehonnut. Toinen lääke, jota amerik-kalaiset suosittelevat ja käyttävät varsin yleisesti, on Ectodex, jota suomeen ei saa sitten millään. Se on myös pesuneste, jol-la kissa pestään ja sen on todettu autta-van myös hankalamman punkin häätöön.
Internetistä saa jonkin verran tietoa si-karipunkeista, mutta kuten sielläkin to-detaan, punkki on ollut niin harvinainen, että sitä ei ole paljon tutkittu eikä hoitoja keksitty. Hakusanalla Demodex cati tai Demodex catoi löydätte aiheesta netistä useitakin artikkeleita, tosin ne ovat yllä mainitusta syystä melko suppeita.
Tellervo
Sikaripunkki kissalla
a) Demodex gatoi aikuisena b) Demodex gatoi muodonmuutosvaiheessa c) Demodex cati
C
8
Rokottamisen tarkoituksena on antaa suoja erilaisia tarttuvia tauteja vastaan. Yleisimmin rokotetaan virusperäisiä tau-teja vastaan, koska niille ei ole olemassa hoitokeinoja. Rokotussuosituksissa huo-mioidaan taudin yleisyys ja rokotteen tehokkuus sekä haittavaikutusten vähäi-syys, näiden pohjalta Suomessa suositel-laan kaikkien kissojen rokottamista kis-saruttoa ja kissaflunssaa vastaan.
Panleukopeniaviruksen aiheuttama kis-sarutto on ollut hyvin yleinen tauti kis-soilla, ja se johtaa yleensä sairastuneen kissan kuolemaan. Rokote antaa erittäin hyvän suojan tautia vastaan, koska tau-tia aiheuttava virus on aina samantyyp-pinen virus.
Kissaflunssan osaltakin rokotesuoja on melko hyvä, vaikka kissaflunssa voi ai-heutua monien viruskantojen kautta, ja niissäkin tapauksissa, joissa rokote ei anna täyttä suojaa tautia vastaan, tauti yleensä sairastetaan lievempänä, jos ro-kotesuoja on olemassa. Kissaflunssa on erittäin yleinen tauti kissoilla ja tartun-tamahdollisuus on olemassa kaikkialla siellä missä on tai on ollut lähiaikoina kis-soja. Kissat voivat olla tartuttajia myös oireettomina, ja kerran sairastunut kissa
saattaa kantaa loppuelämänsä virusta elimistössään, mm. herpes-virus jää yleensä pysyvästi kissalle. Kissa, jolla vi-rus on elimistössään, ei ole tartunnan-aiheuttaja jatkuvasti, mutta tauti saat-taa puhjeta uudestaan esim. stressin seurauksena. Kissaflunssarokotteet an-tavat yleensä suojan kahta yleisintä vi-rustyyppiä, eli herpestä (rinotrakeiitti-vi-rus) ja calici-viruksia vastaan. Kissaflunssa ei yleensä ole vaarallinen aikuiselle kis-salle, sen sijaan alle 16-viikkoiset kis-sanpennut sairastuessaan voivat saada huomattavasti aikuista kissaa pahempia oireita, ja toisaalta vanhalle kissalle, jolla vastustuskyky on heikentynyt, voi sairas-tuminen olla kohtalokasta.
Ulkomailla matkustaville kissoille myös rabies- eli vesikauhurokotus on tarpeen. Rokotus vaaditaan lähinnä kansanterveydellisistä syistä, rabieshan on niitä harvoja tauteja, joka voi tart-tua eläimestä ihmiseen, mutta toki kis-sakin sairastuessaan siihen on vaarassa. Suomessa viimeisestä tavatusta rabies-tapauksesta on jo toistakymmentä vuot-ta, mutta Suomea ei edelleenkään las-keta rabiesvapaaksi alueeksi. Sen sijaan lähinaapurustossamme itään päin (Viro
ja Venäjä), Keski- ja Etelä-Euroopassa, USA:ssa ja Kanadassa, joista yleisimmin tuontikissamme tulevat ja kissamme matkustavat, rabiesta tavataan, toki yleensä vain luonnonvaraisilla eläimillä, koska lemmikkieläinten rokotukset vaa-ditaan niin näyttelyissä kuin maahantuo-taessakin. Lähinaapurimme länteen päin eli Ruotsi ja Norja, sen sijaan ovat rabies-vapaita alueita, ja näihin maihinhan lem-mikkieläinten vienti sitten sisältääkin melkoiset säädökset rabieksen osalta. Suomessa ei nykyisin vaadita kissanäyt-telyihinkään rabiesrokotusta, eikä kissaa turhaan kannata rokottaakaan rabiesta vastaan, ellei ole aikomusta lähteä kissan kanssa ulkomaille.
Näiden lisäksi Suomessa voidaan ro-kottaa kissa klamydiaa vastaan, mutta kyseessä on bakteeriperäinen, siten hoidettavissa oleva, tauti, rokotteen teho ei myöskään ole kovin hyvä ja toisaalta rokotteella on todettu jonkin verran enemmän sivuvaikutuksia, kuin edellä mainituilla rokotteilla. Samoin kissa voidaan rokottaa leukoosia (FeLV) vastaan, mutta rokote ei niinikään ole kovinkaan tehokas, eikä tautikaan kovin yleinen. Suomessa ei ole hyväksytty mui-
Kissan rokotukset
9
ta rokotteita kissoille, vaikka maailmalla on rokotteita joitain muitakin tarttuvia tauteja vastaan. Näiden rokotteiden te-hosta ja haittavaikutusten vähäisyydestä ei olla vielä vakuuttuneita, osittain jopa epäillään niiden olevan haitallisia.
RokotetyypitRokotetyyppejä on kahdenlaisia: joko ns. “eläviä” tai tapettuja eli inaktivoituja rokotteita.
Eläviä viruksia sisältävät rokotteet
Elävät rokotteet sisältävät eläviä, mutta heikennettyjä viruksia tai bakteereita. Ne eivät aiheuta tautia (tai tauti sairaste-taan hyvin lievänä), mutta muodostavat immuunivasteen. Elävien rokotteiden etuna on se, että ne antavat yleensä pidemmän ja paremman immuniteetin, eli rokotuskertoja tarvitaan harvemmin,
suojaava vaikutus tulee nopeasti rokot-tamisen jälkeen, aiheuttavat vähemmän yliherkkyysreaktioita, koska niissä ei tar-vita immuunivasteen tehoa parantavia adjuvantteja ja ne ovat edullisempia. Haittoina elävillä rokotteilla on se, että ne saattavat aiheuttaa jäännösvirulens-sia ja voivat muuttua virulentimmaksi säilytyksessä tai käytössä, on olemassa kontaminoivien mikrobien vaara (eli rokotettu eläin tartuttaa ympäristöön-sä tautia), kahden samanaikaisesti käytettävän rokotteen anto voi aiheuttaa interferenssiä (eli ilmiö, jossa esim. elävä rokotevirus estää toisen rokoteviruksen lisääntymisen rokotetussa eläimessä. Elävällä rokotteella ei ole tehoa, mikäli rokoteviruksen lisääntyminen estyy), voivat olla vaarallisia sairaalle tai tiineelle eläimelle ja säilytys vaatii katkeamatto-man kylmäketjun (yleensä rokotteet säi-lytetään kylmäkuivattuina).
Suomessa hyväksytyt eläviä viruksia sisältävät kissarokotteet Felidovac L - kissarutto
Felidovac L sisältää kylmäkuivattuja, eläviä, heikennettyjä, soluviljelmissä kasvatettuja kissaruttoviruksia. Annos 1 ml ihonalaisesti (lapa-alueelle) tai lihaksen sisäisesti (reisilihakseen).
Perusimmunisointi: 1. rokotus 8 - 10 viikon iässä, 2. rokotus 12-16 viikon iässä. Yli 12 viikon ikäisille riittää yleensä yksi rokotuskerta. Tehosterokotukset: 1-2 vuoden välein. Ei kantaville, sairaille, eikä yleiskunnoltaan heikoille kissoille. Vain loisten varalta lääkityille kissoille. On tärkeää, että rokotettavat kissat eivät ole kosketuksissa sairaiden kissojen kanssa 3 päivää ennen ja jälkeen rokotuksen.
Dohycat CHP - kissaflunssa ja -rutto
Dohycat CHP sisältää kylmäkui-vattu-ja, eläviä, heikennettyjä kissan solu-viljelmissä kasvatettuja herpes-, cali-ci- (kissaflunssa) ja panleukopenia (kissarutto) -viruksia. Annos 1 ml ihonal-aisesti tai lihaksen sisäisesti.
Perusimmunisointi: 1. rokotus alkaen 9-10 viikon iästä, 2. rokotus 3-4 viikon kuluttua ensimmäisestä. Jos pen-nut rokotetaan ennen 9 viikon ikää, ne on rokotettava 3-4 viikon välein 12 viikon ikäiseksi asti. Täysikasvuiset kis-sat rokotetaan kaksi kertaa 3-4 viikon välein. Tehosterokotus: vuosittain. Ei kantaville, sairaille eikä yleiskunnolta-an heikoille kissoille.
Nobivac Tricat - kissaflunssa ja -rutto
Nobivac Tricat sisältää eläviä, aviru-lentteja, soluviljelmissä kasvatettuja kylmäkuivattuja kissan rinotrakeiitti-, calici- ja panleukopeniaviruksia. Annos 1 ml ihonalaisesti tai lihaksen sisäisesti.
Perusimmunisointi: Ensimmäinen ro-kotus voidaan antaa 12 viikon ikäisenä. Toinen rokotus annetaan 3-4 viik-koa ensimmäisen rokotuksen jäl-keen. Jos rokotesuojaa tarvitaan ai-kaisemmin, voidaan ensimmäinen rokote antaa jo 9 viikon ikäiselle pen-nulle, jolloin toinen rokotus tulisi an-taa 3 viikon kuluttua ensimmäisestä. Rokotteen turvallisuutta tiineenä oleville kissoille ei ole tutkittu. Rokote on kon-traindisoitu tiineille kissoille. Rokotet-tava vain kliinisesti terveitä kissoja.
10
Kissaa ei saa altistaa tartunnalle 7 vuo-rokauteen toisen rokotuksen jälkeen. Rokotteen yhteisvaikutetta muiden lääkeaineiden kanssa ei ole riittävästi tutkittu, joten sitä ei tule antaa yhdessä muiden lääkkeiden tai rokotteiden kanssa. Rokote suositellaan annettavaksi huo-neenlämpöisenä.
Felirab PT - kissarutto ja rabies
Felirab PT sisältää kylmäkuivattuja, eläviä, heikennettyjä soluviljelmissä kasvatettuja kissaruttoviruksia (FPL) ja kylmäkuivattuja, inaktivoituja rabies-viruksia. Adjuvanttina alumiinihydroksidi. Annos 1 ml ihonalaisesti (lapa-alueella)
Perusimmunisointi: Yli 12 viikkoa van-hat pennut rokotetaan kerran. Jos pennut rokotetaan ennen 12 viikon ikää, ne on rokotettava uudestaan 12-16 viikon iässä. Seuraavat te-hosterokotukset 1-2 vuoden välein. Ei kantaville, sairaille eikä yleiskunnolta-an heikoille kissoille.
Tapetut eli inaktivoidut rokotteet
Tapetut eli inaktivoidut rokotteet kasva-tetaan kuten elävät rokotteet, mutta kas-vatuksen lopuksi ne inaktivoidaan. Im-muunivasteen tehostamiseksi käytetään erilaisia adjuvantteja. Tapettujen rokot-teiden etuina on se, ettei kahden sama-naikaisen rokotteen käyttö aiheuta inter-ferenssiä (eivät siis heikennä rokotteiden tehoa), ei aiheuta jäännösvirulenssia eikä kontaminoivia mikrobeja muo-dostu (eli eivät aiheuta tartuntavaaraa ympäristössä), eivätkä yleensä ole vaaral-lisia sairastuneille tai tiineille eläimille, ja ovat pysyviä säilytyksessä. Haittana tapetuilla rokotteilla on heikompi im-muunivaste, adjuvanttien käyttö lisää yliherkkyysreaktioita ja niiden valmistus on kalliimpaa.
Suomessa hyväksytyt inak-tivoituja viruksia sisältävät kis-sarokotteetFel-O-Vax PCT - kissaflunssa ja -rutto
Fel-O-Vax PCT sisältää soluviljelmissä kas-vatettuja, formaliinilla inaktivoituja kissan rinotrakeiitti (FRV) -, calici (FCV) ja panleu-kopeniaviruksia (FPL). Kolmoisadjuvantti. Annos 1 ml lihaksen sisäisesti tai ihonal-aisesti.
Perusimmunisointi: yli 12 viikkoa van-hat kissat rokotetaan kaksi kertaa 3-4 viikon välein. Jos pennut rokotetaan ennen 12 viikon ikää, ne on rokotettava uudestaan 12-16 viikon iässä. Rokotteen edustajan ilmoittama alin ikäsuositus on 5-6 viikkoa. Tehosterokotus vuosittain. Myös kantavat kissat voidaan rokottaa.
Fel-O-Vax IV - kissaflunssa ja -rutto sekä klamydia
Fel-O-Vax IV sisältää soluviljelmissä kas-vatettuja, formaliinilla inaktivoituja kis-san rinotrakeiitti (FRV) -, calici (FCV) ja panleukopeniaviruksia (FPL) sekä inak-tivoitu klamydia (Chlamydia psittaci). Kolmoisadjuvantti. Annos 1 ml lihaksen sisäisesti tai ihonalaisesti.
Perusimmunisointi: yli 12 viikkoa van-hat kissat rokotetaan kaksi kertaa 3-4 viikon välein. Jos pennut rokotetaan ennen 12 viikon ikää, ne on rokotettava uudestaan 12-16 viikon iässä. Rokotteen edustajan ilmoittama alin ikäsuositus on 5-6 viikkoa. Tehosterokotus vuosittain. Ei sairaille eikä yleiskunnoltaan heikoille kissoille.
Fevaxyn Pentofen - kissaflunssa ja -rutto, klamydia ja leukoosi
Fevaxyn Pentofen sisältää sisältää solu-viljelmissä kasvatettuja, inaktivoituja
kissan rinotrakeiitti (FRV) -, calici (FCV), panleukopeniaviruksia (FPL) ja kissan leukemiaviruksia (FeLV) sekä inaktivoitu klamydia (Chlamydia psittaci). Kolmois-adjuvantti. Annos 1ml lihaksen sisäisesti.
Perusimmunisointi: yli 9 viikkoa van-hat pennut rokotetaan kaksi kertaa 3-4 viikon välein. Jos pennut rokotetaan ennen 12 viikon ikää ja niillä on su-uri riski saada leukemiavirustartunta, ne suositellaan rokotettavaksi kolm-esti. Tehosterokotukset vuosittain. Vain terveet, FeLV-negatiiviset ja loisten varalta lääkityt kissat rokotetaan. Roko-tus ei vaikuta kissan leukemiavirusin-fektion kulkuun, jos kissa on jo leuke-miaviruksen infektoima. Infektoitunut kissa erittää leukemiavirusta rokotuk-sesta riippumatta. Infektoituneet kissat levittävät tartuntaa herkkiin kissoihin. Tämän vuoksi suositellaan, että kissat, joilla on ollut huomattava riski altistua leukemiavirukselle, testataan leuke-miaviruksen varalta ennen rokotusta. Testitulokseltaan positiiviset kis-sat on eristettävä muista ja testattava uudelleen 1-2 kuukauden kuluttua. Rokotteen turvallisuutta ei ole tutkittu kantavilla kissoilla. Kantavien kissojen rokottamista ei suositella.
Rabiesrokotteet
Madivak
Madivak sisältää kanan fibroblastisolu-viljelmässä kasvatettuja, beta-propio-
11
nilaktonilla inaktivoituja rabiesviruksia (Flury LEP-kanta). Adjuvanttina alumi-inihydroksidi. Annos 1 ml ihonalaisesti. Kissanpennut voidaan rokottaa aikaisin-taan 7 viikon iässä. Jos emä on rokotettu, ensimmäinen rokotus suositellaan annet-tavaksi 3-4 kuukauden iässä. Tehostero-kotukset annetaan kahden vuoden välein. Jos eläin on rokotettu alle vuoden ikäisenä, on ensimmäinen tehostero-kotus annettava jo vuoden kuluttua. Ei sairaille eikä yleiskunnoltaan heikoille kissoille.
Nobivac rabies vet
Nobivac rabies vet sisältää BHK-21-solu-viljelmissä kasvatettuja, beta-propio-nilaktonilla inaktivoituja rabiesviruksia (Pasteut RIV-kanta). Adjuvanttina alumi-inifosfaatti. Annos 1 ml lihaksen sisäisesti tai ihonalaisesti.
Kissanpennut: Ensimmäinen rokotus annetaan 4 kk:n iässä. Tehosteroko-tukset: Ensimmäinen uusintarokotus annetaan vuoden iässä, tehostero-kotukset kahden vuoden välein. Ei sairaille eikä yleiskunnoltaan heikoille eläimille. Tiineet eläimet voidaan rokot-taa.
Rabdomun
Rabdomun sisältää BHK-21 (baby ham-ster kidney)-soluviljelmässä kasvatettuja,
aziridiinilla inaktivoituja rabiesviruksia (Flury LEP-kanta). Adjuvanttina alumi-inihydroksidi. Annos 1 ml ihonalaisesti. Kissanpennut voidaan rokottaa aikaisin-taan 7 viikon iässä. Jos emä on rokotettu, ensimmäinen rokotus suositellaan an-nettavaksi 3-4 kk:n iässä.
Tehosterokotukset: annetaan kah-den vuoden välein. Jos eläin on rokotettu alle vuoden ikäisenä, on ensimmäinen tehosteroko-tus annettava jo vuoden kuluttua. Ei sairaille eikä yleiskunnoltaan heikoille kissoille.
Rabisin
Rabisin sisältää hamsterista peräisin ol-evassa NIL-soluviljelmässä kasvatettuja, beta-propionilaktonilla ja lämpökäsit-telyllä inaktivoituja rabiesviruksia (Wis-tar G 57-kanta). Adjuvanttina alumiini-hydroksidi. Annos 1 ml ihonalaisesti. Kissanpennut voidaan rokottaa aikaisin-taan 7 viikon iässä. Jos emä on rokotettu, ensimmäinen rokotus suositellaan an-nettavaksi 3-4 kk:n iässä.
Tehosterokotukset: annetaan kah-den vuoden välein. Jos eläin on rokotettu alle vuoden ikäisenä, on ensimmäinen tehosteroko-tus annettava jo vuoden kuluttua. Ei sairaille eikä yleiskunnoltaan heikoille kissoille.
Kissanpentujen rokotusKissanpennut saavat n. 10% tarvitse-mistaan vasta-aineista emoltaan ennen syntymää, loput vasta-aineet (passiiviset vasta-aineet) pentu saa ensimmäisen 4-6 tunnin aikana syntymästä imemästään emon ternimaidosta. Näiden vasta-ai-neiden avulla pentu saa tarvitsemansa suojan ensimmäisten viikkojen ajaksi. Samalla ne kuitenkin myös estävät pen-nun oman vasta-ainetuotannon käyn-nistymistä, ja siten myös rokotteiden kautta saadun suojan muodostumista. Vähitellen maternaaliset vasta-aineet häviävät pennun elimistöstä ja pennun oma vasta-ainetuotanto käynnistyy. Välissä on kuitenkin vaihe, jolloin ma-ternaalisten vasta-aineiden määrä on riittämätön antamaan pennulle täyttä suojaa tauteja vastaan, mutta toisaalta pennun oma vasta-ainetuotantokaan ei ole vielä kehittynyt riittäväksi antamaan pennulle suojaa. Maternaaliset vasta-ai-
neet säilyvät eri aikoja pennulla, riippuen emolta saadusta vasta-ainemäärästä (jo-hon vaikuttaa mm. se, kuinka pitkä aika on kulunut emon rokottamisesta ennen pentujen syntymää. Se kuinka hyvä suoja emolla on vaikuttaa myös siihen, kuinka paljon vasta-aineita siirtyy ternimaitoon) sekä saadun ternimaidon määrästä. Syn-nytyksen jälkeen kannattaa varmistaa, että jokainen pentu saa riittävästi terni-maitoa ensimmäisen 4-6 tunnin aikana. Eri pennuilla samassa pentueessa voi siis myös olla erilainen määrä vasta-aineita veressään. Maternaalisten vasta-aineit-ten määrä alkaa vähetä kissanpennun elimistöstä 4-6 viikon iässä ja ovat hävin-neet pennulta kokonaisuudessaan 12-16 viikon ikään mennessä.
Maternaalisten vasta-aineitten määrä kissanpennun elimistössä vaikuttaa ro-kotteen antaman suojan tehokkuuteen. Toisaalta kuitenkin pentujen rokot-tamisen aloittamiseen vaikuttaa merkit-tävästi myös se, kuinka suuri mahdol-lisuus kissanpennulla on saada tartunta ympäristöstään. Tartuntariskiin vaikut-taa taloudessa olevien kissojen määrä sekä niiden mahdollisuus tuoda tartunta muualta, esim. näyttelyistä, sekä tieten-kin se, jos taloudessa elävät kissat jo ovat tartunnanaiheuttajia. Kaikki nämä tekijät vaikuttavat siihen, milloin kissanpentu-jen rokottaminen tulisi aloittaa. Samoin kissanpennun tuleva elämäntehtävä ja olosuhteet vaikuttavat rokotusohjel-maan, onhan kissanpennun saatava riit-tävä suoja tauteja vastaan jo ennen kuin
12
se lähtee ensimmäiseen näyttelyynsä tai muuttaa uuteen kotiinsa, varsinkin jos tulevassa elinympäristössä on mahdol-lisuus saada tartunta, vaikkei tartuntaris-ki kasvatuskodissa olisikaan suuri.
Rokotuksen tehokkuus on paras, jos rokotus annetaan silloin kun kaikki ma-ternaaliset vasta-aineet ovat hävinneet pennun elimistöstä, mutta vasta-aineet häviävät eri aikoina kissanpentujen eli-mistöstä ja jos tartuntariski on suuri, on rokotuksilla pyrittävä minimoimaan se aika, jolloin kissanpennun vastustuskyky on riittämätön. Joka tapauksessa väliin jää aika, jolloin kissanpennun vastus-tuskyky on riittämätön, joten toisaalta on myös pyrittävä varmistamaan mahdolli-simman vähäinen tartuntamahdollisuus, ja tarvittaessa eristää pennut muista kissoista, jopa omasta emostaan, jos emo on mahdollinen tartunnanlähde. On myös muistettava se seikka, että kis-sanpentu sairastuessaan saa yleensä huomattavasti vakavampia oireita kuin aikuinen kissa.
Jos taloudessa on vain yksi tai kaksi kis-saa, jotka eivät käy näyttelyissä eivätkä ole sairastaneet tai sairasta tarttuvia tauteja, on kissanpennun tartuntariski pieni ja kissanpentujen rokotusohjelma voidaan käynnistää siten, että se saa ro-kotuksista parhaan mahdollisimman te-hon. Silloin ensimmäinen rokotuskerta kannattaa ajoittaa ajankohtaan, jolloin pennut ovat noin 12-viikkoisia. Rokotus tehostetaan toisella rokotuksella, joka annetaan 3-4 viikon kuluttua ensimmäis-estä. Jos kissanpentu tarvitsee uudessa kodissaan rokotussuojan, voidaan ro-kotuksia aikaistaa mutta aina kuitenkin siten, että viimeinen rokotuskerta joka tapauksessa annetaan vasta kun pen-nulta varmasti ovat maternaaliset vasta-aineet hävinneet elimistöstä, eli pentu on yli 12-viikkoinen ja rokotusten väli on 3-4 viikkoa, joten tarvittaessa kissanpen-nut rokotetaan kolme kertaa.
Jos taloudessa on useita kissoja, joista osa käy näyttelyissä tai osa kissoista on taudinkantaja, on syytä pyrkiä mini-moimaan pentujen tartuntariski. Pentue on syytä pyrkiä eristäminen muista kis-soista, varsinkin siinä vaiheessa kun kis-sanpentujen vastustuskyky on alhaisim-millaan. Tartunta voi siirtyä pentuihin myös ihmisten välityksellä, joten kädet-kin kannattaa pestä ennen kuin koskee pentuihin. Pentueen rokottaminen on myös silloin syytä aloittaa siinä vaiheessa, kun on oletettavaa että osalla pennuista
ei enää maternaalisten vasta-aineiden määrä riitä antamaan heille riittävää suojaa, mutta niin alhaisella tasolla, että pennun oma vasta-ainetuotanto pystyy käynnistymään. Osalla pennuista saat-tavat silloin maternaaliset vasta-aineet ehkäistä rokotteen tehon, joten useam-milla rokotuskerroilla varmistetaan että kaikille pennuille muodostuu riittävä suoja. Rokotukset aloitetaan 6-8 viikon iässä, ne tehostetaan 3-4 viikon välein siten, että viimeinen rokotuskerta ajoit-tuu yli 12 viikon ikään. Ensimmäisillä ro-kotuskerroilla on syytä käyttää tapettuja rokotteita, viimeisellä kerralla voi halut-essaan myös käyttää elävää rokotetta.
Jos pentu ei ole saanut ternimaitoa ensimmäisen 4-6 tunnin aikana syn-tymästään, on myös syytä aloittaa pentueen rokotusohjelma mahdollisim-man aikaisessa vaiheessa ja varmistaa kolmella rokotuskerralla että pentu on saanut riittävän suojan.
Jos kissanpentu tarvitsee rabiesrokotuk-sen (muuttaa maahan, jossa rabiesroko-tus maahantuotaessa vaaditaan tai tar-koituksena on myöhemmässä vaiheessa käydä kissan kanssa ulkomailla näyttely-issä), rabiesrokotus annetaan viimeisellä rokotuskerralla.
Pentueen rokotuksissa on myös huo-
mioitava, että kissanäyttelyiden sään-töjen mukaan kissa tulee olla rokotettu kissaruttoa ja kissaflunssaa vastaan, ja ensimmäisen kerran annettu rokotus tu-lee voimaan vasta tehosteen jälkeen. Ro-kotus tulee myös olla annettu vähintään 15 vrk ennen näyttelyä. Jos siis kissan-pentu lähtee näyttelyyn heti kuin se on mahdollista eli 3 kk:n ikäisenä, tulee ro-kotusohjelma ajoittaa siten, että pentu saa riittävät rokotukset myös näyttelyitä ajatellen. Silloin rokotusohjelma on aloi-tettava siten, että lasketaan ensimmäis-estä näyttelypäivästä taaksepäin 15 vrk, jolloin saadaan toisen rokotuskerran vi-imeinen mahdollinen aika. Ensimmäin-en rokotuskerta ajoitetaan sitten tästä päivästä 3-4 viikkoa aikaisemmaksi. Jos kissanpentu osallistuu näyttelyyn heti 3 kk ikäisenä, kannattaa harkita kolmatta rokotuskertaa sen jälkeen, kun kissa on käynyt näyttelyssä, jos vain tämä voidaan ajoittaa sopivaan kohtaan (eli seuraava näyttely ajoittuu siten, että rokotuksesta ehtii kulua 15 vrk).
Aikuisen kissan rokotuksetPerusrokotusten jälkeen suositellaan, että kissa rokotetaan 1 vuoden ikäisenä (ei siis vuosi edellisten rokotusten jäl-keen), sen jälkeen vuosittain uusintaro-
“Rokotetuilla eläimillä tode-taan yleisesti lyhytaikaista
kuumetta rokottamisen
jälkeen”
13
kotukset. Vaikka elävät, heikennetyt kissaruttorokotteet antavat suojan kah-deksi vuodeksi, yleensä mukana on kis-saflunssarokote, jonka suoja on aina vain yksi vuosi, on kyseessä elävä tai tapettu rokote. Siinä tapauksessa, että käytetään ainoastaan elävää kissaruttorokotetta, voidaan uusintarokotus antaa kahden vuoden välein.
Jos kyseessä on kissa, jonka perusroko-tus on jäänyt hoitamatta, tai edellisestä rokotuskerrasta on huomattavan pitkä aika, suositellaan että, ensimmäinen ro-kotus tehostetaan toisella rokotuksella, joka annetaan 3-4 viikon kuluttua ensim-mäisestä rokotuksesta ja tämän jälkeen uusintarokotukset annetaan vuosittain.
Rokotukset astutusten yhteydessä ja tiineyden aikana
Ennen astutusta kannattaa varmistaa, että emokissan rokotukset ovat kunnos-sa. Mitä parempi rokotussuoja emolla on, sen paremman suojan hän antaa myös pennuilleen. Siten naaraskissa kannattaa rokottaa ennen astuttamista. Myös tiineenä oleva naaraskissa voidaan rokottaa, silloin tosin on varmistuttava siitä, että rokotus tehdään tapetulla ro-kotteella (eli muista kertoa eläinlääkäril-lesi siitä, että kissa on tiineenä, vaikkei se vielä kissasta näkyisikään ulospäin). Jos halutaan varmistaa ehdottoman hyvä vasta-ainesuoja myös tuleville pennuil-le, voidaan tiineenä oleva kissa rokot-taa vielä 2-4 viikkoa ennen synnytystä uudestaan. Tällä pyritään varmistamaan emon ternimaidon mahdollisimman suuri vasta-ainepitoisuus.
Rokotusten haittavaikutuksistaRokotteiden käyttöön liittyy aina hait-tavaikutusten mahdollisuus, vaikkakin harvoin. Useimmiten oireet menevät ohi itsestään parin päivän sisällä. Vaikka rokotteet testataan ennen käyttöönot-toa, testiaineisto on pieni ja siten käytön yhteydessä saattaa tulla esille myös uu-sia, ennen tuntemattomia haittavaiku-tuksia.
Tunnettuja (odotettavissa olevia) hait-tavaikutuksia ovat kuumereaktiot, huonovointisuus, paikalliset oireet pis-toskohdassa, kipu ja osittain allergiset reaktiot. Eläviä rokotteita käytettäessä kuumereaktiot ja huonovointisuus ovat yleisempiä, paikallisoireet puolestaan ta-
pettuja rokotteita käytettäessä (adjuvan-tin, säilyteaineen tai inaktivointiaineen seurauksena). Rokotetuilla eläimillä to-detaan yleisesti lyhytaikaista kuumetta rokottamisen jälkeen, lisäksi voi esiintyä ruokahaluttomuutta, levottomuutta, ripulia ja oksentelua. Paikallisoireina voi ilmaantua turvotusta, joka yleensä on suurimmillaan 48 tun-nin kuluessa rokotuksesta ja häviää sitten vähitellen. Kovempia paukamia voi syntyä, jos rokotteessa on adjuvanttina alumiinisuolo-ja.
Odottamattomiin haittavai-kutuksiin kuuluvat kaikki ne haittavaikutukset, joita ei ole mainittu valmisteyhteenvedossa. Näitä ovat esimerkiksi allergiset reaktiot ja vierasainereaktiot. Allergiset reak-tiot voivat ilmetä muutaman minuutin tai kolmen tunnin sisällä tai vasta 8-21 päivän kuluttua rokottamisesta. Aller-gisten reaktioiden riski nousee kolman-nen ja neljännen rokotuskerran jälkeen. Anafylaktisen reaktion kehittyminen on käytännössä ainoa tilanne, joka vaatii nopeaa toimintaa. Kissalla anafylaktisen reaktion oireet ovat voimakas pään alu-een kutina, hengitysvaikeudet, syanoosi, salivaatio, oksentaminen ja kollaasi. Ro-kottamisen jälkeen tulisi seurata eläimen tilaa vähintään 15 minuutin ajan mah-dollisen anafylaktisen reaktion havait-semiseksi.
Vierasainereaktioihin voidaan laskea granulooman muodostuminen rokotus-kohtaan. Harvinaisemmista haittavaiku-tuksista, joihin lasketaan myös sarkooma, saadaan hyvin vähän tietoa. Sarkooma-tapauksia on tilastoitu Iso-Britanniassa 0,021 tapausta 10000 myytyä rokote-annosta kohden, USAssa, jossa rokotteet poikkeavat Euroopassa käytetyistä, 1-10 tapausta 10000 rabies- tai FeLV-rokote-annosta kohden. Sarkooman yhteyttä kissojen rokottamiseen on epäilty pit-kään, mutta vasta nyt asiaa on ryhdytty tutkimaan tarkemmin. Toistaiseksi sar-koomia ei ole pystytty yhdistämään mihinkään tiettyyn rokotteeseen tai rokotetyyppiin. Suositellaan kuitenkin standardoitujen rokotuskohtien käyt-tämistä, jotta saataisiin selville liittyvätkö rokotukset tietyn rokotteen käyttöön, ja jotta sarkoomien kirurginen poisto olisi helpompaa. Tällä hetkellä tutki-mustyöryhmien suosituksen mukaan ra-biesrokotteet tulisi oikeaan takaraajaan
ja FeLV-rokotteet vasempaan takaraa-jaan. Muut rokotteet annetaan oikealle olkapään/lavan alueelle välttäen kes-kilinjaa ja lapojen välistä aluetta. Ihonalle rokottamista suositellaan, koska näin mahdolliset kasvaimet voidaan havaita aikaisemmin.
Mahdollisista haittavaiku-tuksista tai rokotesuojan pettämisestä eläinlääkärit tekevät ilmoituksen Lääke-laitokselle. Lääkelaitos kirjaa haittavaikutukset rekisteriin, arvioi ja luokittelee ne. Kes-keisintä syy-yhteyden arvi-oinnissa on ajallinen yhteys rokotteen antoon. Jokin muu tekijä voi myös aiheuttaa sa-
manaikaisen haittavaikutuksen, siten tu-lisikin ensin selvittää mahdolliset muut vaihtoehtoiset syyt. Näistä eräs toden-näköinen syy voi olla vaikkapa samanai-kainen infektio. Käytännössä on mahdo-tonta tietää johtuuko oire rokotuksesta vai muusta tekijästä. Todennäköisenä tai varmana yhteyttä voidaan pitää jos oire ilmenee rokotuskohdassa tai jos rokot-teen tiedetään aikaisemmin aiheutta-neen samantapaisia haittavaikutuksia.
Lähdeaineistoa:
EELA: Eläinrokotteet 2003
Kissalehti 4/2000: Mikä auttaa kissanpoi-kaa vastustamaan tulehdustauteja (Mar-jatta Rajala)
2000 Report of the American Association of Feline Pratitioners and Academy of Feline Medicine Advisory Panel on Feline Vaccines Euroopan lääkearviointiviraston tiedote: Advisory notice to veterinary surgeons re-garding the development of fibrosarcomas at sites of injection of veterinary medicinal product in cats
14
Kleptomaanikissa varasti 600 esinettä 3 vuodessa
Torstai 17.2.2011 klo 10.22
Kameravalvonta paljasti varastelevan Dusty-kissan.
Naapurusto San Monteossa Kaliforniassa sai ihmetellä kolmen vuoden ajan ka-donneita pyyhkeitä, kenkiä, pesusieniä, pehmoleluja, alushousuja ja rintaliivejä.
Epäilyt alkoivat kohdistua yhteen teki-jään, jolloin Jean Chu ja Jim Coleman asensivat kotiovelleen valvontakameran. Parin viikon öisen kuvaamisen jälkeen Dusty-kissa jäi kiinni itseteossa.
Rikollisella urallaan Dusty on kähveltänyt yli 600 esinettä. Katti ei ole ensimmäinen kuuluisuutta saanut varasteleva kissa. Viime kesänä Iltalehti uutisoi Oscarista, joka erikoistui alushousujen varastami-seen. Varastelevat kissat eivät kuitenkaan ole läpeensä pahoja, vaan päin vastoin. Dustyn tapauksesta kertoneen Annar-bor-sivuston mukaan lahjojen tuominen isäntäväelle on hellyydenosoitus.
15
Kulkukissa Larry rottajahtiin Downing Street 10:ssa
Tiistai 15.2.2011 klo 19.54
Britannian pääministerin virka-asun-non henkilökunta on saanut täyden-nystä.
Kunnianarvoisan Downing Street 10:n suojaksi on hankittu aiemmin kulkukis-san päiviä viettänyt Larry.
Nelivuotiaan tulokkaan tehtävänä on pyydystää taloa vaanivat rotat.
- Olen iloinen voidessani toivottaa Lar-ryn tervetulleeksi uuteen kotiinsa, laus-ahti kissasta kertonut pääministeri David Cameron.
Larry löytyi löytöeläinkodista, ja se läpäisi virka-asunnon henkilökunnan ja pääministerin lasten tiukan seulan. Kolli osoitti löytöeläinkodissa sen verran reipasta saalistusmieltä, että se vakuutti valintaraadin. Myös kissan seurallisuus painoi vaa’assa.
Kissan hankintaan päädyttiin sen jäl-keen, kun Lontoon keskustassa sijaitse-van virkatalon portailla havaittiin rotta.
16
Minut valittiin paremman puutteessa, ja ilmeisen pakon sanelemana yhdistyksen jäsenrekis-terin ylläpitäjäksi ja pentuvälittäjäksi vuodelle 2011, syyskokouksessa 9.10.2010 ERY-SYD:in näyttelyn yhteydessä .
Ei minulla ole asian tilaan valittamista, vaan päin vastoin. On kiva toimia sen asian eteen, jonka tuntee omakseen ja kohde on sydäntä lähinnä.
Laittakaa minulle tiedot jakeluosoitteistanne ja s-postiosoitteistanne. Mieluiten se s-pos-tiosoite, jota käytte aktiivisesti lukemassa. Etenkin hotmail, luukku ja gmail osoitteet ovat usein niin eksoottisia, ettei niistä voi päätellä jäsenen tietoja mitenkään. Selvennys osoitteen omistajasta, ja jakeluosoitteesta on paikallaan. Näin varmistat yhdistyksen postin ja Rexellen perille tulon vastakin.
Harmillista, että yhdistyksen kokouksiin saadaan paikalle vain kourallinen ihmisiä, vaikka kokoukset järjestetään aina jonkin näyttelyn yhteydessä.
Ette arvaakkaan miten hyvästä seurasta, tunnelmasta, ja kivasta hengestä yhteisen harrastuk-sen parissa jäätte paitsi :)
Jos harrastatte kissojenne kanssa näyttelyitä, tai vaikka ette harrastaisikaan, niin ilmoittakaa ihmeessä cornarinne seuraavaan näyttelyyn, jonka yhteydessä yhdistyksen kokous pidetään. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, ei huono ajatus, vai mitä.
Nykyisin voimin saamme nihkeästi kasaan tiedotteen 4 kertaa vuodessa.
Meidän kaikkien voimin saamme juuri sellaiset tiedotteet, kuin haluamme.
Oman, muutaman vuoden kokemuksellani Cornareista riittää juttua muillekkin jaettavaksi.
Mitä mahtaakaan sitten pitkän linjan kasvattajilla ja harrastajilla, olla muistissa muillekkin kerrottavaksi. Ei muuta kuin vapaata tekstiä tulemaan Tuijalle. Ilot ja surut jakoon.
Tätä kirjoittaessani meillä kamppaillaan maaliskuun, ja vuoden vanhan leikkaamattoman kollin kourissa. Ei paras mahdollinen yhdistelmä ! Voi apua !
Mihin se iloinen, leikkisä, pikkuinen hörökorvapoika katosi? Nyt meillä jurottaa sumea nup-pinen laiha finninaama, jonka elämää hallitsee täysin 2 rusinaa peräpäädyssä. Hiljainen tuo onneksi on, mutta alavesiventtiili vuotaa pahasti.
Jos jollakulla on vastaavia kokemuksia, ja peräti Niksi-Pirkka konsteja “putkirikkoiseen” kol-liin, niin mieluusti keinot ja hyväksi haivaitut pesuaineet jakoon muillekkin Rexellen kautta :)
Aurinkoista kevättä ja kesän odotusta kaikille !
Terveisin
Marja Stigell
Hei vaan, Cornish Rex Finland
17
FI*Angelfalls Carita Haanperä ja Mika Tan-huanpää [email protected]. 0400 76 4580
FI*Creolo Marja-Liisa Moisio Valtaojantie 1420810 Turkupuh. 040 57 53 103
FI*Kolminniemen Mirva Salminen-Kautto ja Pasi Kautto kolminniemenkissala@luukku.comwww.kolminniemi.vuodatus.netKonnevesipuh. 050 59 29 668 /Mirva050 56 90 897 /Pasi
FI*Lavender’s Helena ja Juha Ylönen [email protected]://personal.inet.fi/koti/juha. ylonen/ Partaharjuntie 13476100 Pieksämäkipuh. 040 71 64 623 / 040 73 30 649
FI*Saca’s Kirsi Rintapää ja Mika Viitanen [email protected] www.netikka.net/viirin/ Böle 65610 Mustasaari puh. 040 55 44 682
FI*Seer’s Kirsi Koukku ja Tellervo Haapaslo-Koukku [email protected]://personal.inet.fi/koti/tell-ervo.haapasalo-koukku/ Omenapellontie 5 C 21152100 Lahtipuh. 044 29 34 560 /Kirsi
FI*SpeedOnIiris [email protected]. 040 96 02 094
Cornish Rex CRX ry:n kasvattajat
FI*Tajomer Marja-Riitta ja Mirva [email protected]/TAJOMER Hippoksentie 31 B 21 20520 Turku puh. 0400 61 1828
FI*Tuiscalo’s Tuija Ahtikari-Alaoutinen [email protected] 64 A15840 Lahtipuh. 040 761 9981
FI*VippeCat Virve Bakir vippecat @ gmail.comwww.cornishrex.suntuubi.comKotikonnuntie 3 D 5300940 Helsinkipuh. 045 63 18 732
Iloista kesää!