Bolivia FilippiinitSierra LeoneKenia Nepal

R i s k i e n k e s k e l l ä

Riskien hallitsemisen tavoitteena on toimia siten, ettei pahin tapahtuisi. Tähän hallintaan liittyy varautuminen, mutta erityisesti katastrofeihin johtavien tekijöiden tunnistaminen, tiedostaminen ja niihin asianmukaisella tavalla reagoiminen.

Riskialueilla elävät ihmiset ovat tietoisia siitä, että alueella on maanjäristyksen, tulvien tai kuivuuden uhka. Mutta usein heillä joko ei ole vaihtoehtoa – rannikot ja joet tarjoavat

kalastuselinkeinon tai tulva-alueilla on erittäin hedelmällinen maaperä − tai kulttuurilliset, sosiaaliset ja uskonnolliset syyt saavat ihmiset uhmaamaan tiedostettujakin riskejä. Alueella saattaa esimerkiksi olla toimiva varoitusjärjestelmä, mutta paikallinen väestö uskoo, että sen käyttämisestä ei ole hyötyä, koska katastrofi on korkeampien voimien käsissä.

Katastrofivalmiuden kehittämiselle on vain rajalliset mahdol-lisuudet, jos näitä taustatekijöitä ei oteta huomioon. Punainen Risti auttaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä lisäämällä heidän kykyään tunnistaa, ennaltaehkäistä ja varautua heitä uhkaaviin onnettomuuksiin, kriiseihin ja katastrofeihin. Tähän liittyy myös kulttuuristen vahvuuksien ja osaamisen ymmärtäminen. Jotta katastrofivalmiutta voidaan parantaa, on riskien vähentämisessä ensin tunnistettava ne syyt, joiden vuoksi ihmiset elävät riskialttiilla alueilla tai joiden vuoksi he eivät tee tiedostetuille riskeille mitään.

Syiden ymmärtäminen vaatii, että katastrofivalmius ja -kestävyys rakennetaan yhdessä paikallisen väestön kanssa. Katastrofin sattuessa ihmiset eivät ole vain uhreja, vaan heillä

on myös kyky auttaa välittömästi itse itseään ja toisiaan. Valtaosa avusta on ensisijaisesti paikallisten ihmisten toisilleen antamaa, ja siksi yhteisöjen omien osaamisten vahvistaminen, muun muassa ensiaputaitoja kehittämällä vahvistamalla, on Punaisen Ristin kehitysyhteistyön kärkitehtäviä.

Punaisen Ristin erityisvahvuus onkin järjestön mahdollisuudessa luoda verkostoja kaikilla yhteiskunnan tasoilla paikallisesti, kansallisesti ja globaalisti. Työmme tavoitteena on katastrofikestävä perhe, yhteisö ja yhteiskunta, joka ei ainoastaan varaudu katastro-feihin vaan kykenee myös palautumaan niistä mahdollisimman vähillä vaurioilla.

Katastrofiavun ja pitkäkestoisen kehitysyhteistyön muodosta-man jatkumon tuloksena yhteisöjen tulisi olla entistä vahvempia; katastrofikestävyys merkitsee paitsi kykyä selvitä ja palautua katastrofin aiheuttamista menetyksistä myös kykyä hyödyntää niiden mahdollisesti mukana tuomia riskinhallinnan resursseja siten, ettei samaan katastrofiin ajauduta enää uudestaan.

Tämä lehti kertoo pitkäjänteisen työmme tuloksista eri puolilla maailmaa.

Kristiina Kumpulapääsihteeri

Kulttuuri vaikuttaa katastrofivalmiuteen

Sisällys

Bolivia Ilmaston­muutokseen varaudutaan valmiusohjelmalla.

Julkaisija: Suomen Punainen Risti, Tehtaankatu 1a, 00140 Helsinki, www.punainenristi.fi Toimitussihteeri: Sanna Ra Tekstit: Viivi Berghem, Jenni Jeskanen, Heta Muurinen, Sanna Ra Oikoluku: Salla Niemi Valokuvat: Tatu Blomqvist, Mirva Helenius, Aapo Huhta, Jari Lindholm, Jarkko Mikkonen, Maija Tammi Kannen kuva: Jarkko Mikkonen Ulkoasu: Jussi Latvala / Juju Design Painopaikka: Forssa Print

Historian pahin ebolaepidemia riehuu Länsi­Afrikassa.

Koululaiset tutustuvat riskeihin tabletti­sovelluksella.

Oikea tieto pitää äidit ja lapset terveinä syrjä­seuduilla.

Katastrofivalmius­opit leviävät koulusta koteihin vuoristokylissä.

Elämä super­taifuuni Haiyanin jälkeen palaa uomiinsa.

Sierra Leone Suomi Kenia Nepal Filippiinit26 34 141038 04

2 3

Mitä pienet edellä, sitä vanhemmat perässä

Teksti: Viivi Berghem Kuvat: Jarkko Mikkonen

Sumun verhoamat vuoret seu-raavat toisiaan. Välissä valkoiset lumihuiput välähtävät kuin pedon torahampaat. Vehreä laakso kät-

kee sisäänsä Budhi Morangin pikkukylän, jonne johtaa vuorenrinnettä kiemurteleva kapea polku. Se on 11-vuotiaan Samip Limbun koulutie. ”Sateella pelkään, että vuoret vyöryvät koulumatkalla päälleni.” Luonnononnettomuudet ovat Samipin kotikylän vitsaus.

”Olen kokenut maanjäristyksen kahdesti. Toisella kerralla olin kouluni pihalla, ja kello oli juuri soimassa koulupäivän alkamisen merkiksi. Maa alkoi täristä, ja opettajat ryntäsivät ulos luokkahuoneista huutaen: nyt on maanjäristys! Kaikki oppilaat kerääntyivät avaralle pihamaalle. Minua pelotti, vaikka olin ystävieni seurassa”, Samip muistelee.

Samip Limbu, 11,

istuttaa puuta osana

katastrofivalmius­

ohjelmaa. Puiden juuret

sitovat maa­aineista, ja

estävät maanvyörymiä,

joita Samipkin pelkää

koulumatkallaan.

4 5

Ram Nawamin koulussa opettaja viheltää pilliin, ja koko luokka sukeltaa pulpettien alle. Koululai-

set tietävät, että maanjäristyksen iskiessä kannattaa hakeutua raskastekoisen huo-nekalun alle. Pulpetti suojelee putoavilta esineiltä ja rakennuksen osilta.

Pilli vislaa uudestaan, ja taivaansinisiin uniformuihin puetut lapset juoksevat ulos luokkahuoneesta. Samip pitää koulukirjaa päänsä suojana, kun hän hakee paikkaansa kiemuraisesta jonosta. Koulun piha on turvallinen, sillä avaraa paikkaa eivät uhkaa sortuvat rakennukset, kaatuvat puut tai sähkölinjat. Lapset palaavat pulpettiensa äärelle. Maanjäristyssimulaatio on ohi.

Koululaiset vievät Katastrofivalmiutta KyliinNepalin väestö on nuorta; reilu kolman-nes nepalilaisista on alle 15-vuotiaita. Siksi Budhi Morangin kylän katastrofi-valmiusohjelmassa kohderyhmänä ovat lapset ja nuoret. Ram Nawamin koulu myös yhdistää kylän asukkaita. Koulussa valikoiduille lapsiryhmälle opetetaan katastrofivalmiutta, ja opitut taidot siirtyvät heidän kauttaan eteenpäin perheenjäsenille, ystäville sekä kouluto-vereille.

”Olen osallistunut Punaisen Ristin järjestämään ensiapu- ja katastrofivalmi-uskoulutukseen. Opetan muita oppilaita

vähintään kerran kuussa. Valmistun koulusta tämän lukuvuoden jälkeen, mutta kaikki se mitä olen oppinut ja opettanut jää elämään tänne”, kertoo teini-ikäinen Yogendra Tamang.

Samip seuraa tarkkaavaisena, miten Yogendra sitoo painesidettä ensiapuhar-joituksessa potilaan käden ympärille. ”Haluan oppia lisää. Se pelastaa minut maanjäristykseltä”, toteaa Samip hiljaisel-la, mutta päättäväisellä äänellä.

Käytyään katastrofivalmiuskurssin koululaiset auttavat omaa kyläyhteisöään valmistautumaan katastrofeihin. Punaisen Ristin nuoret vapaaehtoiset tekevät aktiivista tiedotustyötä näytelmien,

kilpailujen ja erilaisten tapahtumien kautta sekä edistävät vanhempiensa ja ystäviensä tietoutta riskeistä.

”Ihmiset kykenevät auttamaan itse itseään eivätkä altistu niin pahoin katastrofeille, jos he tunnistavat riskit ja tietävät miten varautua katastrofeihin”, Yogendra tietää.

HaavoittuvuusKartoitus tuo turvaaPurppuranpunainen jauhe levittyy vaalealle betonille. Viereen piirtyy turkoosilla joki, joka tulvii poikkeuksetta rankkasateiden aikaan. Pienistä kivistä rakentuu koulua mutavyöryiltä suojaava

muuri. Tuuli kaappaa mukaansa lehdet, jotka juuri aseteltiin kuvaamaan kou-lulaisten istuttamia puita. Puut sitovat maa-aineista rankkasateiden uhatessa kyläläisiä. Samalla ne suojaavat viljelmiä ja vesistöjä. Maissinjyväkeko kertoo valmiusvaraston paikan, joka on perustet-tu kylään katastrofien varalta.

Koululaisten rakentama kylän pienoismalli on haavoittuvuus- ja kapa-siteettikartta, jonka avulla määritellään riskit ja suunnitellaan toimenpiteet niiden aiheuttamien vaaratilanteiden ehkäise-miseksi. Vaikka luonnononnettomuuksia ei aina voi estää, pienillä teoilla voidaan tehdä paljon.

”Kartoitamme maanvyörymille tai vaikkapa tulipaloille alttiit paikat ja kokoontumispaikat maanjäristysten varalle. Näin olemme valmiita katastrofin iskiessä”, kertoo Yogendra.

Katastrofien ja KöyHyyden yHteysBudhi Morangin vuoristokylä on tiettömän taipaleen takana, kuten moni muukin Punaisen Ristin katastrofivalmi-usohjelman yhteisö. Köyhyyden lisäksi maantieteellisesti eristäytynyt kylä on altis toistuville luonnononnettomuuksille, kuten monsuunitulville, maanjäristyk-sille ja -vyörymille. Katastrofiriskiä

Koululaiset

harjoittelevat maan­

järistysten varalle.

Maanjäristyksen

iskiessä kannattaa

mennä suojaan

tukevarakenteisen

huonekalun, kuten

pulpetin alle.

Samip Limbu saa

”haavan” ensiapu­

harjoituksessa.

Ensiapu on

Punaisen Ristin

katastrofivalmiuden

ydintoimintaa.

Ylempi kuva:

Koulupäivä alkaa

aina kokoontu­

misella koulun

pihalla. Lapset

voimistelevat

opettajan johdolla

ja laulavat Nepalin

kansallislaulun.

Koulun piha on hyvä

kokoontumispaikka

myös maan­

järistyksen iskiessä.

Nepalin väestöstä

yli kolmannes on

alle 15­ vuotiaita. Sen

vuoksi katastrofi­

valmius ohjelman

pääkohderyhmä

ovat lapset ja

nuoret.

Evakuointi­

harjoituksia aletaan

tehdä jo esikoulu­

iässä. Pikkuoppilaita

Dhankutassa.

Alempi kuva:

Koulun pihalle

rakentuu kylän

pienoismalli eli

haavoittuvuus­ ja

kapasiteettikartta,

jonka avulla

määritellään riskit

ja suunnitellaan

toimenpiteet

vaaratilanteiden

ehkäisemiseksi.

6 7

Nepal

• Pääkaupunki: Katmandu

• Pinta-ala: 147 181 km²

• Väkiluku: 30 986 975

• Väestötiheys 184/km²

• Suomen Punaisen Ristin yhteistyökumppani vuodesta 2006

lisää entisestään ilmastonmuutoksen seurauksena arvaamattomiksi muuttuneet sääolosuhteet. Kyläläisten ainoa kestävä ulospääsytie köyhyydestä edellyttää kykyä hallita heitä uhkaavia riskejä, jotta ne eivät kasva katastrofeiksi.

Vuonna 2003 Nepalin väestöstä yli 53 prosenttia eli alle 1,25 dollarilla päivässä, mikä on yleisin äärimmäisen köyhyyden mittari. Vuoteen 2010 mennessä äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten määrä oli puolittunut lähes 24 prosenttiin. Samaan aikaan kaksi kolmasosaa nepalilaisista oli noussut vain hitusen parempaan tulotasoon eli sinnittelemään alle 2,5 dollarilla päivässä. Nepal on edelleen köyhä maa: lähes 90 prosenttia nepalilaisista elää alle neljällä dollarilla päivässä.

Mikä tahansa näin niukkaan toimen-tuloon vaikuttava epäonni – maanjä-ristyksessä tuhoutunut koti, tulvaveden pois huuhtoma sato, perheenjäsenen sairaus- tai kuolemantapaus – voi suistaa takaisin äärimmäiseen köyhyyteen. Ihmiset sukkuloivat usein äärimmäisen köyhyyden ja köyhyyden välimaastossa, kunnes heillä on tarpeeksi voimavaroja toipua vastoinkäymisistä niin, etteivät ne enää syökse heitä takaisin epätoivoiseen tilanteeseen.

Punaisen Ristin hankkeen avulla Budhi Morangin kylästä tulee katastro-fikestävä. ”Kyse ei ole vain katastrofeihin varautumisesta vaan myös kyvystä selvitä ja palautua katastrofin aiheuttamista menetyksistä entistä vahvempana ja viisaampana siitä, miten samaan tilanteeseen ei ajauduta enää uudestaan. Katastrofin tapahtuessa ihmisillä tulee olla kyky auttaa itse itseään ja toisiaan”, toteaa Suomen Punaisen Ristin ohjelma-suunnittelija Harri Hiekkanen.

Budhi Morangin kaltaisessa syrjäisessä kylässä se myös välttämätöntä. Pelastajat tulevat läheltä ja auttajat kaukaa.

Budhi Morangin

vuoristokylässä

elanto saadaan

etupäässä

pienviljelystä ja

karjanhoidosta.

KatastrofiN tapahtuessa ihmisillä tulee olla KyKy auttaa itse itseääN ja toisiaaN.”

Kyse ei ole vain katastrofeihin varautumisesta vaan myös kyvystä selvitä ja palautua katastrofin aiheuttamista menetyksistä entistä vahvempana ja viisaimpana

”

8 9

Keskipäivällä Konoramadhan kylässä on niin kuuma, että ilma seisoo. Muutama akasiapuu ja risuaidat heinästä rakennettu-jen majojen ympärillä heittävät kylään sen harvat varjopaikat.

Sofia Bocha, 38, istuu kotinsa pihalla kyykyssä ja pitelee selkäänsä. Hän odottaa yhdeksättä lastaan ja kärsii kovista selkäkivuista. Huolta aiheuttaa myös pieni tytär, jonka kasvoissa on ollut pitkään sieni-infektio.

”Lääkkeestä huolimatta iho ei ole parantunut. Muillakin lapsilla on terve-ysongelmia: ripulia ja kuumetta”, Bocha kertoo.

Tässä rauhaisassa kylässä Kenian Pohjois-Tanassa lähellä Somalian rajaa asuu munyoyaya-heimoon kuuluvia islaminuskoisia nomadeja. Kylässä on pieni kansalaisjärjestön ylläpitämä koulu, mutta ei kauppoja. Lähin terveysasema on kymmenen kilometrin päässä. Valtaosa kyläläisistä on luku- ja kirjoitustaidotto-mia.

Kuivuuskausista kärsivällä alueella on jatkuvasti pulaa vedestä ja ruoasta. Kilometrin päässä virtaa Tanajoki, jonka tulvatasangolla Bocha ja hänen miehensä viljelevät elannokseen mangoja ja banaaneja.

Kamelinmaitoa vauvoille – Keniassa halutaan luopua vahingollisista perinteistäJatkuvat raskaudet koettelevat

naisten voimia, ja miehillä on vaikeuksia elättää suur­

perheitään. Aliravitut lapset eivät saa rokotteita. Terveys tiedon

levittäminen naisille on kuitenkin saanut aikaan orastavia

muutoksia Kenian syrjäkylissä.

Perinteiset elämäntavat ovat säilyneet Pohjois-Tanassa vuosisatojen ajan lähes muuttumattomana. Mies tuo perheeseen työnteolla rahaa ja tekee päätökset. Naisen tehtävänä on rakentaa talo, synnyttää ja hoitaa lapset. Nainen menee naimisiin ja saa ensimmäisen lapsensa noin 15-vuotiaana.

Tapoihin kuuluu myös synnyttää kotona, ja joissakin perheissä silvotaan tyttöjen sukuelimet. Keniassa arviolta 27 prosenttia naisista silvotaan, mutta maan eri alueiden välillä on kuitenkin suuria eroja.

Varsinkin silvotut naiset menettävät synnytyksissä runsaasti verta ja kuolevat usein vakaviin synnytyskomplikaatioihin. Moni nainen on jatkuvasti raskaana ja saattaa synnyttää vuoden aikana kaksi kertaa.

Vastasyntyneitä ruokitaan kamelin-maidolla tai vedellä imettämisen sijaan.

Kiusallista tietoaPuolitoista vuotta sitten Konoramadhassa kohistiin, kun kylän oma poika Harun Abdullah Mansa ryhtyi Kenian Punaisen Ristin vapaaehtoiseksi. Punaisen Ristin ihmisiä oli nähty ennenkin neuvomassa viljelijöitä selviämään kuivista kausista. Heiltä sai myös työkaluja ja siemeniä.

Mutta Mansa tuli kylään tyhjin käsin ja otti puheeksi kiusallisia yksityisasioita, kuten perhesuunnittelun. Varsinkin miehet olivat haluttomia keskustelemaan aiheesta, sillä he eivät olleet tottuneet puhumaan perheen sisäisistä, intiimeistä asioista ulkopuolisille.

Mansa työskentelee Kenian ja Suomen Punaisen Ristin yhteisessä EU:n rahoitta-

massa kolmivuotisessa hankkeessa, jonka tarkoituksena on ehkäistä äitien ja lasten terveysriskejä Pohjois-Tanassa. Alueen ter-veystilanne on synkkä: 88 lasta tuhannesta kuolee ennen 5-vuotissyntymäpäiväänsä aliravitsemukseen ja sairauksiin. Vain alle kymmenen prosenttia naisista käyttää ehkäisyä.

Harun Mansa käy joka kuukausi Sofia Bochan ja 19 muun perheenäidin kotona kertomassa perhesuunnittelun lisäksi terveellisestä ravinnosta, terveysaseman palveluista sekä imetyksen tärkeydestä lapsen hyvinvoinnille. Näillä keinoilla äidit voivat varautua paremmin omiin ja lastensa terveysriskeihin.

”Kun hanke alkoi, yhteisössä ei tiedetty mitään sairaaloista. Synnytyksissä auttaa kylässä asuva nainen. Aviomiehet eivät vie vaimojaan klinikalle, koska he eivät

Teksti: Jenni Jeskanen Kuvat: Tatu Blomqvist

Saadia Malata lastensa Husnan,

13, Musan, 2, ja Ayubin, 8,

kanssa kotona Madogossa.

Keskimääräinen lapsiluku

Pohjois­Tanassa on 5−6.

Punaisen Ristin vapaaehtoinen

Harun Abdullah Mansa vierailee

kuukausittain kahdenkymmenen eri

kylissä asuvan perheen äidin luona

puhumassa terveydestä.

10 11

Käynnissä on Muaman viikoittainen terveystietoisku. Hän valistaa naisia ravintopitoisista ruoista, jotka auttavat tuottamaan rintamaitoa. Hän kannustaa tuomaan lapsen klinikalle rokotettavaksi kaksivuotiaaksi asti ja kertoo keinoista patistaa isä mukaan lapsenhoitoon. Muama puhuu myös ehkäisyn eduista ja naisen silpomisen haitoista, vaikka kohtaakin vastustusta.

Tuloksia kuitenkin syntyy. Kenian Pu-naisen Ristin vapaaehtoisten ansiosta yhä useampi Pohjois-Tanassa asuva nainen synnyttää terveysasemalla. Samalla äitien ja lasten kuolleisuus on vähentynyt ja rokotettujen lasten määrä kasvanut.

Esimerkiksi Bangalen paimento-laisalueen terveysasemalla hoidetaan keskimäärin kymmenen synnytystä kuussa, kun vielä vuosi sitten lähes kaikki synnytykset tapahtuivat kotona. Ehkäis-yruiskeen käy ottamassa kuukausittain 20 naista aiemman 4−5 sijaan. Monet tietävät jo, että ehkäisypistos ei aiheuta hedelmättömyyttä.

 Puolitoista vuotta kyliä kiertänyt Muama toteaa, että edistysaskeleet vaativat aikaa ja kärsivällisyyttä. ”Ihmi-sillä on omat pitkät perinteensä, joiden muuttaminen on vaikeaa. Naiset eivät voi tehdä juuri mitään ilman miesten lupaa.

Eikä lukutaidottomassa yhteisössä aina ymmärretä, että tieto on arvokasta.”

eHKäisy on naisten salaisuusKun 28-vuotias Saadia Malata syn-nytti ensimmäisen lapsensa kotonaan, 15-vuotiaana teinityttönä, hän menetti niin paljon verta, että oli vähällä kuolla. Sen jälkeen on siunaantunut vielä kaksi poikaa, mikä on vähän verrattuna Malatan lapsuudenperheeseen, jossa oli 17 lasta.

Malatan salaisuus on ehkäisyruiske, jonka hän käy ottamassa Madogon terveysasemalla. Perinteisesti ajatellaan, että suuri lapsiluku on siunaus, joten moni nainen käy ottamassa ruiskeen

miehensä tietämättä. Malatankin mies heitti ehkäisypillerit menemään ja oli vaimolleen vihainen.

”Kolmannen lapsen jälkeen miehenikin on hiljaa hyväksynyt ehkäisyn. Hän ymmärtää, että pienessä perheessä lapsille on enemmän tilaa. Ehkäisy on muuttanut elämäni”, Malata sanoo. Satunnaisia hanttihommia tekevällä aviomiehellä on ollut vaikeuksia elättää perhettään. Nyt hän ymmärtää, että pienestä perheestä on etua, kun on vähemmän ruokittavia.

Saadia Malata kuuluu Punaisen Ristin terveyshankkeen kohderyhmään. Suurim-man muutoksen Malata on huomannut nuorimmassa lapsessaan. ”Sairaalassa syntynyt kuopukseni on paljon terveempi

verrattuna kahteen vanhimpaan lapseeni. Voin itsekin paremmin.”

2-vuotias Musa sai neuvolassa Calmette-, tuhkarokko- ja poliorokotuk-set. Malata täysimetti nuorimmaistaan puolivuotiaaksi asti eikä antanut hänelle suolattua vettä kuten sisaruksille.

”Saadialla on vähän rahaa, mutta nyt hänellä on tietoa. Sen ansiosta hän osaa tehdä parempia valintoja esimerkiksi ruokaostoksilla, mikä vaikuttaa suoraan perheen terveyteen, Janet Muama huomauttaa.

Vain oikean tiedon turvin Tanajoen alueen asukkaat voivat varautua terveys-riskeihin ja pitää huolta perheestään ja yhteisöstään.

satuNNaisia haNtti hommia teKevällä aviomiehellä oN ollut vaiKeuKsia elättää perhettääN.Nyt hän ymmärtää, että pienestä perheestä on etua, kun on vähemmän ruokittavia.

kotona, kuten tähänkin asti. Synnytys alkaa yhtäkkiä enkä tiedä, mistä saisimme auton. En mitenkään ehtisi sairaalaan.”

vapaaeHtoinen Haastaa vaHingolliset perinteetMadogon pienen terveysaseman käytävällä istuu kymmenkunta raskaana olevaa naista rivissä ja kuuntelee tarkkaavaisesti. Välillä he purskahtavat nauruun. Punaisen Ristin vapaaehtoistyöntekijän Janet Muaman suu ja kädet käyvät, kun hän luennoi raskauden eri vaiheissa uhkaavista riskeistä.

Kenia

• Pääkaupunki: Nairobi

• Pinta-ala: 580 367 km²

• Väkiluku: 45 010 056

• Väestötiheys 58,1/km²

• Suomen Punaisen Ristin yhteistyökumppani vuodesta 2006

(oik.) Vapaaehtois­

työntekijä Harun

Abdullah Mansa

kyselee yhdeksättä

lastaan odottavalta

Sofia Bochalta,

onko hän käynyt

neuvolassa ja joko

kotiin on tullut

käsienpesupaikka.

(vas.) Kenian

Punaisen Ristin

vapaaehtoistyön­

tekijää Janet

Muamaa motivoi, kun

hän saa rohkaistua

naisen synnyttämään

sairaalassa tai

viemään lapsensa

rokotettavaksi.

(oik.) Esikoistytär

Husna Mohamed

auttaa äitiään ruoan­

laitossa ja kodin­

hoidossa. Perheen

ravinto koostuu

riisistä, pavuista sekä

maissijauhosta ja

vedestä valmistetus­

ta ugalista.

(vas.) Punaisen

Ristin sadalle vapaa­

ehtoiselle Pohjois­

Tanassa on hankittu

tukeva rakenteiset

polkupyörät työsken­

telyä helpottamaan.

Vapaaehtoiset

kiertävät kylissä,

jotka sijaitsevat

kaukana toisistaan.

halua mieslääkärin hoitavan naisia”, Mansa kertoo.

sairaalasynnytys väHentää risKejäAluksi Sofia Bocha ei ollut innostunut Mansan neuvoista mutta alkoi vähitellen pitää niitä hyödyllisinä.

Bocha on kävellyt jo kahdesti terveystarkastukseen neuvolaan. Lapsi on todettu terveeksi, mutta äitiä on neuvottu syömään enemmän vihreitä vihanneksia. Se on helpommin sanottu kuin tehty, sillä

suurperheessä ei ole varaa terveydenhoi-tajan suosittelemiin ruokiin. Nyt perhe säästää kuitenkin osan viljelemistään banaaneista itselle syötäväksi eikä myy kaikkia.

Mansan puheisiin nykyaikaisista ehkäisymenetelmistä Sofia Bocha suhtautuu vielä varautuneesti.

”Mieheni on kieltänyt käyttämästä ehkäisyä, ja uskontommekin on sitä vastaan”, Bocha perustelee. Islamissa tosin ei ole yksiselitteistä ehkäisykieltoa, vaan erilaisia paikallisia tulkintoja.

Madogon terveys asemalla on jo varauduttu Bochan yhdeksänteen synnytykseen. Hänelle on laadittu synnytyssuunnitelma ja kehotettu synnyt-tämään klinikalla riskien välttämiseksi. Silvotulla Bochalla olisi siellä paremmat mahdollisuudet selvitä verenhukasta. Synnytys olisi täysin ilmainen ja lapsi saisi rokotukset.

Sairaalaan on Konoramadhasta pitkä matka, ja Sofia Bochaa kauhistuttaa ajatus synnyttämisestä tien pientareella matkalla sairaalaan. ”Aion ehdottomasti synnyttää

12 13

Taifuunin jälkeenFilippiineille 8. marraskuuta 2013 iskenyt Haiyan­taifuuni on voimakkain koskaan mitattu myrsky. Jopa 100 metriä sekunnissa pyyhältänyt taifuuni repi tieltään yli miljoona kotia, noin 7 000 ihmistä kuoli ja yli 28 000 loukkaantui.

Suomen Punainen Risti toimi heti. Pahiten tuhoista kärsineelle Samarin saarelle lähetettiin terveysasema

ja terveydenhoitohenkilökuntaa. Logistiikka yksikkö Leytellä auttoi avus-tustarvikkeiden kuljetuksissa ja jakeluissa. Aklanissa SPR antoi välitöntä ruoka-apua 4 600 perheelle. Myös tavalliset suomalai-set halusivat auttaa Filippiinien myrskyn uhreja: katastrofirahaston Haiyan-keräys tuotti 1,93 miljoonaa euroa.

Samarilla alkoi vimmainen jälleen-rakennus. Kesällä Suomen Punainen Risti koulutti 100 kirvesmiestä, jotka rakensivat 200 väliaikaista myrskynkestävää taloa.Niiden käyttöikä on 5−10 vuotta. Lisäksi 1 834 perhettä avustettiin antamalla heille käteistä rahaa sekä aaltopeltiä osittain tuhoutuneiden talojen korjaamiseksi asumiskelpoisiksi Aklanissa ja Samarilla. Nyt ihmiset ovat pikkuhiljaa pääsemässä jaloilleen.

Samarin saaren aave­

mainen rantaviiva noin

viikko sen jälkeen, kun

taifuuni Haiyan pyyhki

mennessään talojen katot

ja katkoi kookospalmuja.

Teksti: Sanna Ra Viivi Berghem Kuvat: Mirva Helenius Maija Tammi Jarkko Mikkonen Tatu Blomqvist

14 15

0 kk myrskyn jälkeen

11.–25.11.2013

Kaatuneet puut

murskasivat

taloja alleen Bogon

kaupungissa,

Cebun saarella.

Punaisen Ristin

vapaaehtoiset

kuorma­autossa

matkalla jakamaan

hätäapua myrskyn

uhreille.

Aamu paljasti super­

taifuunin aiheuttamat

tuhot Aklanin maa­

kunnassa, Panayn

saarella. Suomen Punai­

nen Risti tuki alueella

vuodesta 2011 alkaen

katastrofivalmiusohjel­

maa, jossa koulutetut

vapaaehtoiset avustivat

ennakkoevakuoinneissa

ja antoivat ensiapua.

Taifuuni tuhosi torin ja

myyntikojut Samarin

saarella. Saarivaltiota

koettelee vuosittain keski­

määrin 20 taifuunia, joista

Haiyan oli toistaiseksi

kaikkein voimakkain.

Taclobanin kaupunki

kärsi valtavista tuhoista.

Filippiinien Punaisen

Ristin Edwin Santos ja Jeff

Carando Mendos saapuivat

Manilasta auttamaan

Taclobanin paikallis osastoa

avustustyössä.

16 17

Suomen Punaisen

Ristin terveysasemalla

syntynyt ensimmäinen

vauva Rainne Micaelle

riippumatossa kotonaan.

Synnytykset olivat

yksi terveysaseman

keskeisimmistä tehtä­

vistä, sillä paikallinen

terveyskeskus tuhoutui

myrskyssä täysin.

ManilaFilippiinien Punainen Risti koordinoi maan pääkaupungissa valtavaa avustusoperaatiota, jota Suomen Punainen Risti on tukenut edellä mainittujen avustusten lisäksi hätäaputarvik-keilla, kuten teltoilla, pressuilla, huovilla ja hyttysverkoilla. SPR lähetti myös kenttäviestintäyksi-köitä operaation tueksi.

BalangigaSuomen Punaisen Ristin klinikka perustettiin Balangigan kaupunkiin Itä-Samarin maakuntaan, minne taifuuni iski ensimmäisenä. Lähes kaikki rakennukset tuhoutuivat, ja avunsaajia oli paljon. SPR tuki Itä-Samarin alueella myös paikallisten terveysasemien kunnostusta.

Tacloban & OrmocSuomen Punaisen Risti logistiikkayksikkö vastasi Leyten saarella Taclobanissa ja Ormo-cissa varastoista, joiden kautta lähetettiin avustustarvikkeita.

Basey & MarabutSuomen Punainen Risti tuki Länsi-Samarin alueella jälleenra-kennusprojektia, jossa perheille jaettiin rakennustarvikkeita taifuunin kestävän asumuksen rakentamiseen. Perheet raken-sivat asumukset puuseppien avustuksella, ja päämateriaalina käytettiin alueella kasvavaa kookospuuta. Lisäksi tuettiin vahingoittuneiden asumusten korjausta.

AklanVälittömän hätäavun lisäksi Suomen Punainen Risti on tehnyt pitkäkestoista kata-strofivalmiustyötä Aklanin maakunnassa vuodesta 2011. Paikallisia vapaaehtoisia on koulutettu varautumaan luonnononnettomuuksiin neljän rannikkokunnan paikallisyhtei-söissä ja Caloocanin kaupungis-sa Suur-Manilan alueella.

Hyvän varautumisen ansiosta Aklan selvisi vähillä uhriluvuilla. Alueella tuhoutui kuitenkin runsaasti asuinrakennuksia ja elinkeinoja, joiden jälleenraken-tamista SPR niin ikään tuki.

CebuCebun lentokenttä toimi Haiyan-avustusoperaation keskuksena. Suomen Punaisen Ristin terveysasema saapui Cebuun samalla rahtikoneella logistiikkayksikön ja hätämajoi-tustarvikkeiden kanssa.

6 kk myrskyn jälkeen

22.3.– 3.4.2014

taifuunin reitti

18 19

6 kk myrskyn jälkeen

22.3.– 3.4.2014

Mary Rose Zonio, 3,

Casit­anissa, Libacaossa.

Moni filippiiniläinen

asui jo ennen taifuuni

Haiyania väliaikaismajoi­

tuksessa ja odotti pääsyä

pysyvämpään kotiin.

Leto, 16, lueskelee

tuhoutuneen ravintolan

varjossa Taclobanissa.

Pienyrittäjyys vilkastui

heti myrskyn väistyttyä.

Suomen Punainen

Risti jakoi 663 perheelle

elinkeinotukea ja tuki

20 yhteisön yhteisiä

elinkeinoprojekteja

Aklanissa.

Rojun keskellä leikkivät lapset

saivat pintahaavoja, joita

hoidettiin Suomen Punaisen

Ristin terveysasemalla.

Nuoriso pelaa­

massa koripalloa

iltahämärässä

Taclobanissa.

Jupiter Sarsan talo

Guadalupessa, Libacaos­

sa tuhoutui täysin.

20 21

filippiinit

• Pääkaupunki: Manila

• Pinta-ala: 300 000 km²

• Väkiluku: 105 720 644

• Väestötiheys 300/km²

• Suomen Punaisen Ristin yhteistyökumppani vuodesta 2006 Suomen Punainen

Risti koulutti

100 kirves miestä.

Kaatuneet kookos­

palmut ovat hyvää

materiaalia myrskyn

kestäviä taloja

varten.

Jälleenrakennuksen

perusajatus on

rakentaa talot en­

tistä kestävimmiksi.

Oikeanlaiset liitokset

ja materiaalivalinnat

varmistavat, että

talot kestävät tulevat

myrskyt paremmin.

Rosalina Repeles, 90,

ja Jaira Zaballero, 5,

kotonaan. Sikojen ja

kanojen kasvatuksesta

elantonsa saava perhe

sai Punaiselta Ristiltä

käteisavustusta ja

onnistui jatkamaan

elinkeinoaan.

Joyn Repeles, 21,

lastensa John Reyn, 2,

ja Rodjen, 10 kk, kanssa.

Perhe voi hyvin, mutta

talo vaatisi vahvistusta

tulevia myrskyjä varten.

10 kk myrskyn jälkeen

22.–25.9.2014

22 23

Olet esittänyt, että riskien tiedostamisen pitäisi olla ihmisoikeuskysymys?Valtion tulisi informoida riskialueiden kansalaisia. Jos asun esimerkiksi seismisellä vyöhykkeellä, mutavyöryherkällä alueella tai tulvatasangolla tietämättäni, tulisi minun saada tieto tästä.

Se on oikeutta tietoon, ilman tällaista tietoa en voi tehdä mitään suojellakseni itseäni, perhettäni tai yhteisöäni. Siksi maat, jotka pimittävät tällaista tietoa, täytyy haastaa lopettamaan tällainen käytäntö.

Punainen Risti voi auttaa prosessia siten, että heidän paikalliset kumppaninsa kannustavat paikal-lishallintoa ottamaan työnsä tosissaan. Paras aika asian esille nostamiseen on luultavasti katastrofin jälkeen, kun ihmiset ovat tietoisia ongelmasta ja haluavat varmistaa, ettei sama tapahdu uudelleen. Surullista kyllä, meidän täytyy ensin odottaa katastrofia ennen kuin voimme tehdä sille jotain.

Miten sukupuoli ja tasa-arvo vaikuttavat valmiuteen?Tilastot osoittavat, että monissa maissa tulvissa kuolee enemmän naisia kuin miehiä. Monesti näkee poikia uimassa, muttei ikinä tyttöjä. Kun asiasta kysyy, saa selville että vain ani harva tyttö osaa uida. Tulva-alttiilla alueilla pitäisi olla olemassa periaate: kaikkien lasten tulee osata uida seitsemään ikävuoteen mennessä.

Monet naisten kuolemista luonnononnet-tomuuksissa liittyvät kulttuuripiirteisiin. Usein miehet työskentelevät tehtaissa tai pelloilla, ja naiset ovat kotona lasten kanssa – koti on paljon haavoittuvampi kuin tehdas. Naisille ei myöskään usein anneta samaa tietoa kuin miehille.

Punaisen Ristin tulisi olla rohkea ja tunnistaa tämä ongelma ja haastaa se myös perinteisissä yhteiskunnissa. Mielestäni meidän ei pitäisi todellakaan hyväksyä asioiden vallitsevaa tilaa. Meidän pitäisi etsiä keino kyseenalaistaa kaikki

sellainen, joka estää naisia ottamasta selvää riskeistä ja suojelemasta itseään ja perhettään.

Miten korruptio vaikuttaa katastrofivalmiuteen?Emme tiedä kuinka suuri ongelma tämä todella on, mutta se saattaa olla paljon suurempi kuin luulemmekaan. Esimerkiksi maanjäristyksen tuhoista tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että 85 prosenttia kaikista maanjäristyskuolemista viimeisen 30 vuoden ajalta on sattunut 30 maailman korruptoituneimmassa maassa.

Korruptio on merkittävä tekijä menetyksissä, erityisesti rakennuksissa. Mitä tulee maanjäristyk-siin, 96 prosenttia kuolemista johtuu rakennusten romahtamisesta. Se tarkoittaa rakennuksia, jotka on rakennettu ilman teräsvahvisteita tai joissa sementti on sekoitettu merihiekasta, joka aiheuttaa korroosiota – ja tämä aiheuttaa kuolemia.

Korruptio ilmenee huonolaatuisena raken-tamisena, ja siihen osallistuvat rakennuslupien hyväksyjät, tarkastajat ja isot rakennuttajat, jotka ottavat lahjuksia vastaan. Korruptiota tapahtuu, koska valtion työntekijät ottavat vastaan rahaa selän takana ja laittavat sen omiin taskuihinsa.

Mitä Punaisen Ristin liike voi tehdä? Ensinnäkin voidaan vahvistaa tilivelvollisuuskäy-täntöjä, jotta rahan kulkua pystyy seuraamaan ja varmistamaan, ettei se katoa. Lisäksi voisi ehkä työskennellä pienemmissä hankkeissa. Kun tehdään isoa ohjelmaa yhden ison hankkijan kanssa, on aina riski että hankkijat muodostavat kartellin.

Punainen Risti voi kannustaa hallituksia olemaan niin ammattimaisia kuin mahdollista. Arkkitehdit, insinöörit ja muut ammattilaiset tarvitsevat eettisen koodiston. Ennen kuin meillä on strategia tai suunnitelma, tarvitsemme eettisen pohjan. Se kostuu läpinäkyvyydestä, tilivelvolli-suudesta, tasa-arvoisuudesta ja kaikista Punaisen Ristin periaatteista.

Mielestäni myös käteisavustus on hyvä tapa toimia. Kun antaa käteisavustusta pankin kautta, avunsaajan ja Punaisen Ristin välillä ei ole välikäsiä. Mitä suorempi viestintäyhteys avunsaajan kanssa on, sitä parempi.

Miksi käteisohjelmia vierastetaan? Aiemmin on ollut haluttomuutta tarjota käteistä katastrofista selviytyneille sillä perusteella, että ajateltiin ihmisten käyttävän sen huonosti: pelättiin, että he ostavat rahalla sopimattomia asioita eivätkä huolehdi omasta hyvinvoinnistaan sen turvin. Tutkimukset osoittavat, että asia ei ole näin. Käteistä saaneet käyttävät sen erittäin vastuullisesti, ja he voivat itse päättää, haluavatko veneen, viltin vai asunnon.

Käteisen antamiseen liittyy luottamusta. Se myös hyödyttää ihmisiä tutustuttamalla heidät pankkisysteemiin. Käteistä täytyy antaa tarpeen mukaisesti. Nykyään näkee yhä luovempia tapoja käyttää käteistä. Vanha tapa, jossa kertoisin ihmiselle, että hän tarvitsee kolme peittoa, on aika holhoavaa. Ei hän tarvitse minua kertomaan, mitä hän tarvitsee. Hän tietää itse ja odottaa, että joku tulee auttamaan.

Mitkä ovat suurimmat tulevaisuuden haasteet valmistautumisessa? Monin paikoin suurin haaste on suurkatastrofin mahdollisuus, joka olisi samaa luokkaa kuin Haitin maanjäristys, suurtaifuuni Haiyan tai Japanin tsunami.

On todisteita siitä, että katastrofit saavat aikaan entistä enemmän tuhoa. Se johtuu osittain siitä, että ihmisiä asuu enemmän rannikkoalueilla, väestö lisääntyy ja kaupungistuu. Mutta trendi on vähemmän kuolleita, enemmän vahinkoja. Vahinkojen lisääntyminen johtuu siitä, että on paljon enemmän sellaista mikä voi tuhoutua, ja olemme siinä suhteessa alttiimpia ja haavoittuvam-pia. Kuolonuhrien väheneminen selittyy puolestaan paremmilla aikaisen varoituksen järjestelmillä.

Järjestöjen täytyy ymmärtää, että heidän täytyy kehittää valmiussuunnitelmia ja riskiarviointia nähdäkseen mitä paikalliset ongelmat ovat ja kuinka niihin valmistaudutaan. Ja että tiedon jakaminen on välttämätöntä yhteisön ja paikallis-hallinnon tasolla.

Tytöt eivät ui – eli kuinka kulttuurierot vaikuttavat valmistautumiseenKööpenhaminan yliopiston globaalin terveyden vieraileva professori Ian Davis on yksi maailman johtavia jälleen­rakennusasiantuntijoita. Entinen arkkitehti on myös yksi Maailman katastrofiraportin kirjoittajista. Vuoden 2014 raportin teemana olivat kulttuurierot katastrofivalmiudessa.

Teksti: Sanna Ra Kuva: Jarkko Mikkonen

”oN todisteita siitä, että Katastrofit saavat aiKaaN eNtistä eNemmäN tuhoa.

Mutta trendi on vähemmän kuolleita, enemmän vahinkoja.”

24 25

Mutavyöryjä, tulvia ja kuivuuttaBolivian vuoristokylissä tiedetään jo mitä ilmastonmuutos tarkoittaa.Riskialttiissa Etelä­Boliviassa luonnon ja ihmisen aiheuttami­in riskeihin on alettu varautua. Ennaltaehkäisy tulee huomatta­vasti halvemmaksi kuin tuhojen paikkailu luonnonkatastrofin jälkeen. Mitä enemmän ihmiset pystyvät valmistautumaan riskeihin, sitä nopeammin yhteisöt selviytyvät niistä.

Bermejo-joKi virtaa KapeaNa NoroNa BoliviaN

ja argeNtiiNaN rajalla, luoNNoN suojelu alueella,

jossa voi Nähdä flamiNgoja ja KoNdoriKotKia. Kuivalla

Kaudella metsäpalot ovat yleisiä, mutta sade Kaudella joKi muuttuu vaaralliseKsi.

”Bermejon kaupungin suurin riski on jokien tulviminen, sillä kaupunkimme

kohdalla Rio Grande de Tarija -joki yhdistyy Bermejo-jokeen. Virta kaataa puita,

ryöstäytyy uomasta ja tulvii pihoille ja asutukseen eikä viemäröinti toimi.”

– Bermejon kaupunginjohtaja José Gutiérrez

Teksti: Sanna Ra Kuvat: Tatu Blomqvist

26 27

ilmastoN lämpeNemiseN taKia vuoristo- viljelmillä sadot ovat pieNeNtyNeet.

Miriam Heredia Cruz, 16, asuu Sucressa, San Antonion asuinalueella, jossa on sadekaudella maanvyörymien vaara. Hän sai koulussa Bolivian Punaisen Ristin katastrofivalmius­koulutuksen, johon kuuluu muun mu­assa ensiapua, evakuointiharjoituksia ja riskien tunnistamista.

”Aikaisemmin en tiennyt riskeistä, vaan ajattelin, ettei meille voi tapahtua mitään. Mutta kun olen oppinut näitä taitoja, tiedän että emme ole turvassa. Laadimme perheen hätäsuunnitelman, jossa tunnistetaan kodin heikkoudet ja tiedetään missä on turvallisinta olla vaaran hetkellä,” Miriam sanoo.

Sadekaudella Miriamin kotitalon ohi virtaa valtoimenaan vettä ja hän on nähnyt kuinka mutavyöry saartoi naapurikorttelin talon. ”Hätä harjoittelu on erittäin tärkeää, koska sitten kun maanvyörymä tulee, tiedämme kuinka toimia ja voimme tehdä käytännössä sitä mitä meille on opetettu koulussa,” Miriam tietää.

Samaan aikaan sateet ja tulvat ovat voimistuneet ja kuivuuskaudet koventuneet. Kuivuus lisää metsäpaloja, mikä on yksi Bolivian suurimmista ympäristöuhista.

28 29

ilmastoNmuutos tuNtuu jo Nyt Boliviassa. viimeiseN 30 vuodeN aiKaNa puolet aNdieN jäätiKöistä

oN sulaNut lämpötilojeN Noustua. siitä oN seuraNNut suurteN vesimassojeN aiheuttamia tulvia,

mutta pitKällä aiKavälillä vesipulaa.Hallinnollinen pääkaupunki La Paz ja sen sisarkaupunki El Alto

saavat vetensä Tuni Condoiri -vuoresta, jonka lumihuipun on arvioitu katoavan vuoteen 2045 mennessä. El Altossa on jo nyt

pulaa vedestä, koska jäätiköiltä ei enää tule vettä ja vesivoimaa. Muutos on tapahtunut paljon ennustettua nopeammin.

30 31

”Lukiomme suurimmat riskitekijät löytyvät huonosta infrastruktuu­rista ja eroosiosta, tulipaloista ja ympäristön saastumisesta. Myös rankkasateet ovat ongelma.”

”Olemme tulleet tietoisiksi näistä ongelmista Punaisen Ristin kanssa tekemämme yhteis­työn kautta. Olemme tehneet yhteistyötä perheiden, opettajien ja oppilaiden kanssa, jotta havaitsi­simme haavoittuvaisuudet ja riskit koulussamme.” – Opettaja Soledad Canelo, Victoria Vega lukio, Sucre

”Pidän eniten ensiavusta. En ole lääketieteen asiantuntija, mutta osaan homman! Haluan opastaa

muita koululaisia ja kotiväkeä siitä mitä olen oppinut. Teen etupäässä

ensiapuharjoituksia, mutta kaikissa toiminnoissamme olemme valmiita

auttamaan muita.”

”Kerran koulussa oli tulipalo. Koulun prikaati sammutti tulipalon, ja

olin mukana sammutustöissä. Haluan jatkaa vapaaehtoisena

vielä lukion jälkeen.” – Bolivian Punaisen Ristin vapaa ehtoinen

Karina Tejerina, 17, Bermejo.

Bolivia

• Pääkaupunki: Sucre (perustuslaillinen) La Paz (hallinnollinen)

• Pinta-ala: 1 098 581 km²

• Väkiluku: 10 631 486

• Väestöntiheys: 8/km²

• Suomen Punaisen Ristin yhteistyökumppani vuodesta 2006

Katastrofivalmius haNKKeeN tavoitteeNa oN vahvistaa

yhteisöjeN KyKyä tuNNistaa eliNpiiriNsä KesKeisimmät risKit

ja edistää NiihiN varautumista paraNtamalla ihmisteN

terveyttä ja turvallisuutta.

Kaupungeissa keskeisimpiä riskejä ovat perusterveydenhuollon, vesi- ja

sanitaatiojärjestelmien sekä jätehuollon puute, maanvyörymät, tulvat ja tulipalot.

32 33

TautiEbolavirus aiheuttaa verenvuoto kuumetta, joka johtaa usein kuolemaan. Ebola tarttuu suorassa kosketuksessa sairastuneen tai kuolleen henkilön ruumiineritteistä, kuten verestä, syljestä, virtsasta ja ulosteesta. Tauti ei tartu oireettomasta ihmisestä. Ebolan oireita ovat kuume, päänsärky, nivel- ja lihaskivut, yleinen heikkous, ripuli, oksennus, vatsakivut, ruoka-haluttomuus ja verenvuodot.

Ebolaan ei ole vielä lääkettä, mutta tartunnan voi välttää suojautumalla ja välttämällä kontaktia tartunnan saaneen kanssa. Sairastuneiden oireita lievitetään nesteytyshoidolla ja kipulääkkeillä. Ebolaan sairastuneiden kuolleisuus on noin 60 prosenttia. Raportoitujen toden-näköisten, vahvistettujen ja epäiltyjen tapausten kokonaismäärä oli Maailman terveysjärjestö WHO:n 8.12. julkaisemien lukujen mukaan 17 800 ja 6 331 kuoleman-tapausta.

EbolaVapaaehtoisetEbolaepidemiasta kärsivien Länsi-Afrikan maiden kansalliset Punaiset Ristit ovat tehneet työtä alueella välittömästi epidemian alettua. Paikalliset vapaaehtois-työntekijät ovat siinä keskeisessä roolissa. He tiedottavat epidemiasta yhteisötasolla. Tämä tapahtuu muun muassa kotikäynnein, draaman ja radiolähetysten kautta, jotta pelko ja stigma vähenisivät ja jotta uusilta tartunnoilta vältyttäisiin.

Suomen Punainen Risti on tukenut Sierra Leonessa yhteisöperustaista terveysohjelmaa vuodesta 2007 lähtien. Ohjelmassa yhteisöt oppivat esimerkiksi parantamaan perushygieniaa ja äiti-lapsiterveyttä sekä ehkäisemään malariaa ja tartuntatauteja. Ebola epidemian alettua työtä on muokattu siten, että viesteihin on otettu mukaan tietoa ebolan ennalta ehkäisystä ja suojautumisesta.

läNsi-afriKaN pahiN eBolaepidemia alKoi maalisKuussa 2014 guiNeaN KaaKKoisosissa. sieltä

se levisi pääKaupuNKiiN CoNaKryyN seKä Naapuri-maihiN liBeriaaN ja sierra leoNeeN. tappavaa

vereNvuototautia ei ole aiemmiN esiiNtyNyt läNsi-afriKassa, ja siKsi sitä ei aluKsi tuNNistettu

eBolaKsi. aiemmiN ugaNdassa ja KoNgoN demoKraattisessa tasavallassa esiiNtyNeet

epidemiat eivät leviNNeet KoviN laajalle.

Ebolan leviämistä Länsi-Afrikassa on lisännyt, että ihmiset liikkuvat paljon myös maarajojen yli.

Lisäksi paikallisissa kulttuureissa vainaja valmistellaan hautajaisiin pesemällä, ja hänelle jätetään hyvästit

halaamalla ja koskettamalla. Tapa on edesauttanut viruksen leviämistä, sillä ebolavirusta on erittäin runsaasti juuri

vainajissa. Nyt hautajaismenoja on ollut pakko muuttaa.

Teksti: Sanna Ra Kuvat: Aapo Huhta Maija Tammi Jari Lindholm

Hautaustiimi

valmistautuu

hakemaan naisen,

jonka epäillään me­

nehtyneen ebolaan

Kailahunissa, Sierra

Leonessa. Tiimi pu­

keutuu kyläyhteisön

edessä, jotta työ

olisi mahdollisimman

ymmärrettävää

kaikille.

Sairastuneiden

patjat ja käyttö tavarat

täytyy polttaa tar tun­

tojen ehkäisemiseksi.

Mamie Yongai saa

mukaansa ruokaa,

rahaa, uusia vaatteita

ja uuden patjan. Tär­

keintä on kuitenkin

terveen paperit.

Mamie Yongaille

järjestettiin happy

shower ­juhla

ebolasta parantu­

misen kunniaksi.

Hän pääsee pois

klinikalta ja voi

palata pääkaupun­

kiin Freetowniin

lastensa luo.

Aruna Sokay Banya

kiertää Kenemassa

tiedottamassa

ebolan ensioireista

ja varhaisen

hoitoon saapumisen

tärkeydestä.

Sierra Leonen Punai­

sen Ristin tartuntoja

seuraavan ja psyko­

sosiaalisen tuen

tiimi käy tapaamassa

karanteenissa eläviä

asukkaita Kontolossa,

Freetownissa.

34 35

HautausSierra Leonessa Punaisen Ristin työ on keskittynyt tiedottami-seen, tautitapausten löytämiseen ja ebolavirukselle altistuneiden seurantaan, ebolaan kuolleiden ruumiista huolehtimiseen sekä sairastuneille ja heidän perheilleen tarjottavaan henkiseen tukeen.

Yksi tärkeimmistä työtehtävistä on kuolleiden arvokas hautaaminen. Monet siihen erikoistuneet Punaisen Ristin vapaaehtoisten ryhmät ovat joutuneet omien asuinyhteisöjensä hylkäämäksi, sillä ebolan stigma on niin voimakas.

Ebolaan liittyy paljon ennakkoluuloja ja vääriä uskomuksia, joita vapaaehtoiset yrittävät hälventää. Yleinen harhaluulo on, että valkoisiin suojapukuihin kätkeytyneet vapaaehtoiset varastavat ebolaan kuolleen sisäelimet. Siksi perheenjäseniä on pyydetty seuraamaan hautaamista turvalliselta lähietäisyydeltä.

Nykyhautajaisissa vainaja suljetaan kloorattuun ruumis-pussiin, joka kannetaan klooratuilla paareilla suojapukuihin pukeutuneiden vapaaehtoisten voimin. Myös vainajan koti suihkutetaan kloorilla ja hänen patjansa ja vaatteensa poltetaan.

SairaalaSyyskuussa 2014 Punaisen Risti avasi Kenemassa, Sierra Leonessa, klinikan, jossa hoidetaan ebolaan sairastuneita. Sairaalassa on työskennellyt useita suoma-laisia ja muita länsimaalaisia terveyden-hoitoalan ammattilaisia yhdessä paikallisen henkilökunnan kanssa. Osa potilaista on toivottoman heikossa kunnossa jo saapuessaan sairaalaan pitkien matkojen päästä. Osa potilaista taas paranee. Mitä nopeammin apua hakee, sen suurempi todennäköisyys on, että selviytyy.

Parantuneet saavat lähtiessään ruokaa, rahaa, keittiötarvikkeita, patjan ja vaatteita, sillä ebolapotilaiden vanhat vaatteet joudutaan polttamaan viruksen leviämis-vaaran takia. Suomen Punainen Risti on siksi vienyt vaateapua Sierra Leoneen. Parantuneen paluuta kotiyhteisöön helpottaa myös sairaalasta saatu todistus siitä, että hän on parantunut.

sierra leone

• Pääkaupunki: Freetown

• Pinta-ala: 71 740 km²

• Väkiluku: 5 743 725

• Väestötiheys 76/km²

• Suomen Punaisen Ristin yhteistyökumppani vuodesta 2007

Elokuvailta Keneman ebolaklinikalla.

Hoitajat ja potilaat voivat katsoa samaa

elokuvaa, mutta eri puolilta valkokangasta.

Potilaat pitävät eniten toimintaelokuvista.

Joachim Gardemann

jonglööraa ebola ­

klinikan lasten­

tarhan lapsille.

Keneman klinikan

mittasuhteet

ymmärtää ilmasta

käsin.

Isata Esther

Gebie ja Abu

Bangura odottavat

kookospähkinöiden

avaamista Kene­

man ebolaklinikalla.

Korkean riskin alue

on rajattu muusta

klinikasta.

Vainaja suljetaan

kaksinkertaiseen

kloorattuun

ruumispussiin.

Tämän jälkeen

ruumis haudataan

kauemmas kylästä

kahden metrin

syvyyteen.

Keneman ebolakli­

nikan hautaustiimin

tärkein työkalu on

kloorisäiliö ja suojava­

rusteet. Turvallinen,

kunnioittava hautaus

on yksi tärkeimmistä

tehtävistä taistelussa

ebolan leviämistä

vastaan.

36 37

Muutamat lapsista ovat jopa sitä mieltä, ettei täällä ole riskejä lainkaan.

”Ei Suomessa voi tapahtua mitään, täällä on just kivaa”, toteaa Dean David.

”Tuolla Suomen alapuolella on hiv ja aids, mutta sekin on aika kaukana. Aika kaukana ne kaikki on”, toteaa Vili Björklund tutkiessaan maapalloa.

Vili pohtii mahdollisuutta, että Suomeen tulisi isompi maanjäristys.

”Suomessahan on maanjäristyksiä, mutta ne ovat yleensä niin pieniä, ettei niitä huomaa.”

”Tulvia tänne voi tulla, jos jäät sulaa”, tietää Tomi Häkkinen.

oHjeita KusKeilleInnostamme lapsia etsimään kuvan, jossa näytetään, miten malaria etenee verenkierrossa hyttysen pistettyä. Usuttaminen tuottaa tulosta, ja useampi vastaa kiinnostavimmaksi riskiksi malarian tai hyttysen.

Kaikki lapset tiesivät entuudestaan ainakin jotain melkein kaikista sovelluk-sen riskeistä. Kaikkein vieraimpia olivat hiv ja aids sekä konfliktit. Ne saattavat olla luonteeltaan asioita, joista aikuiset eivät lapsille juuri puhu.

Yasmine Awuah-Abbar tuumii, että Suomessa riski joutua liikenneonnetto-muuteen on mahdollinen.

Hän keksii kuitenkin nopeasti monia tapoja ennalta ehkäistä onnettomuuksia:

”Ei pidä ajaa niin lujaa, pitää katsoa enemmän tietä, eikä saa puhua samalla puhelimeen”, hän neuvoo autokuskeja.

”Jos ebola tulee Suomeen, voidaan kuolla kaikki. Ja täällä Suomessa voidaan jäädä auton alle, tulla kidnapatuksi tai joku voi puukottaa”, luettelee viidesluokkalainen Theo Hoeppener tyynenä.

Eihän tämän ihan näin pitänyt mennä. Näen mielessäni, mitä lapset tulevat kertomaan Punaisen Ristin kouluvierai-lusta illalla vanhemmilleen.

”Theo, kumpi on todennäköisempää, jäädä auton alle vai tulla kidnapatuksi?”

Muut ryhmän pojat nauravat, ja Theo kiihtyy:

”Joku voi tulla pakettiautolla ja viedä!”Mutta ei hän vaikuta olevan oikeasti

peloissaan. Oiva Hietasen, Jehja Sallou-min ja Theo Hoeppenerin ryhmällä on hauskaa. He tutustuvat Riskien keskellä -sovellukseen, jonka avulla voi tutustua maailman suurimpiin riskeihin luonnon-katastrofeista sairauksiin.

ebola tunnetaan ”Eikö se ebola alkanutkin Liberiasta?” kysyy Jehja yllättävän asiallisena.

Ebola on selvästi lapsille tutuin riski. He ovat kuulleet siitä tiedotusvälineiden kautta.

”Siihenhän ei ole parannuskeinoa. Onhan se paha asia, että se vaan jyllää vapaana ja kiusaa syyttömiä ihmisiä”, sanoo Tomi Häkkinen.

”On se aika pelottava sairaus, kun siihen ei ole lääkettä”, toteaa Yasmine Awuah-Abbar.

Kukaan ei kuitenkaan vaikuta kovin huolestuneelta tilanteesta. Oppilaille on selvää, ettei tartuntariskiä Suomessa ole. Ebolaa ja muitakin globaaleja riskejä pohditaan luokassa teoreettisina mahdollisuuksina.

turvallinen suomiRiskien keskellä -sovelluksessa voi tutkia kartalta, missä päin maailmaa mitkäkin riskit ovat erityisen suuria. Sen avulla on helppo havaita, että tietyille alueille kasaantuu monia riskejä. Suomi on varsin turvassa ja sen huomaavat myös koululaiset.

Koululaiset tutustuivat globaaleihin riskeihinEbola on yksitoistavuotiaille tutumpi kuin hiv tai aids, ja Suomi on heistä varsin turvallinen paikka. Vantaalaisen Martinlaakson koulun viidesluokkalaiset tutustuivat Punaisen Ristin uuteen Riskien keskellä ­tablettisovellukseen.

Teksti: Heta Muurinen Kuvat: Tatu Blomqvist

Missä maapallolla on sotia, tautejatai luonnononnettomuuksia? Millaisia

vaikutuksia niillä on ihmisten elämään, ja miten Punainen Risti voi auttaa?

sovelluskaupoista tai osoitteesta

riskienkeskella.fi

Lataa tablettisovellus ilmaiseksi

”ei suomessa voi tapahtua mitääN, täällä oN just Kivaa”, toteaa deaN david.”Tuolla Suomen ala-puolella on hiv ja aids, mutta sekin on aika kaukana. Aika kaukana ne kaikki on”, toteaa Vili Björklund

“Tulvia tänne

voi tulla, jos jäät

sulaa”, tietää Tomi

Häkkinen. Kaikki

oppilaat tietävät

ainakin jotain

melkein kaikista

sovelluksen

riskeistä.

38

Suomen Punainen RistiTehtaankatu 1a00140 Helsinki

puh 020 701 2000

www.punainenristi.fi

Tätä julkaisua on tuettu Ulkoasiainministeriön

kehitysyhteistyövaroista.