sairaus ja ahdistus - kardemummo · tule pyhä henki, paranna ja sovita (come holy spirit, heal and...

S a i r a u s j a a h d i s t u s

K r i s t i l l i s e n u s k o n m a h d o l l i s u u s j a l u p a u s

Ekumeeninen seminaari24.3.2006

Diakonissalaitoksen kirkkoHelsinki

M u i s t i o

Sairaus ja ahdistus - 2 - kristillisen uskon mahdollisuus ja lupaus

Sisältö

Saatteeksi .......................................................................3

SEN:n Eettisten kysymysten jaosto.................................4

Seminaarin muistiinpanotVartti aikaa ahdistuneelle...............................................5Seurakunta, sairaala ja parantamisen eetos.................. 16Paneelikeskustelu:Kristillisen uskon mahdollisuus ja lupaus ..................... 24

LiitteetSairaalan hiljainen huone.............................................. 31Rukous pandemian varalta............................................ 34

Liitteet, jotka saa SEN:n internet-sivuilta:Vartti aikaa ahdistuneelle (Raimo Puustinen)Ihmisen kasvu, muutos ja ahdistus (Esa Fabrin)Sairaan ihmisen kohtaamisesta (Esa Fabrin)Masentuneen ihmisen ahdistuksesta (Esa Fabrin)Seurakunta, sairaala ja parantamisen eetos (Inkeri Elomaa)Seurakunta ja parantamisen eetos (Arto Antturi)Sairaus ja ahdistus –kristillisen uskon mahdollisuus ja lupaus (Kirsti Aalto)Healing, sanoin, teoin ja sävelin (Päivi Jussila)

Seuraavissa lehdissä on ollut teemasta artikkeli:Sana 30.3.Kotimaa 31.3.RV 5.4.Askel 4/2006.Kirkko ja koti 28.4.NNKY-Näky 4/2006


Saatteeksi

Sairaalasielunhoidon ja terveydenhuollon ammattilaisia sekä myös muilla aloilla toi-mivia henkilöitä kokoontui 24.3.2006 Helsingin Diakonissalaitoksen kirkkoon pohti-maan kristillisen uskon mahdollisuuksia ja lupauksia tilanteisiin, joissa sairaus ja kuo-lema aiheuttavat ahdistusta.

Tapahtuma oli jatkoa edellisenä vuonna pidetylle seminaarille Rukous, saira-us, parantuminen – kristillisiä näkökulmia, jossa käsiteltiin kristillisten perinteidennäkemyksiä parantumisesta, eheytymisestä ja tervehtymisestä. Seminaarissa ihmepa-rantumiset nousivat keskustelun keskiöön. Teemaa käsiteltiin myöhemmin myös laa-jasti mediassa. Seminaarin annista on informaatiota internetissä: www.ekumenia.fi >Etiikka ja ekumenia.

Sairaus ja ahdistus – kristillisen uskon mahdollisuus ja lupaus -seminaarintaustalla oli mm. terveydenhuollon henkilökunnan huoli siitä, miten kohdata sairau-den ahdistama ihminen tiukan aikataulun puitteissa. Onko kristinuskolla annettavaatällaisessa tilanteessa? Seminaarissa kuultiin neljä alustusta, ja niitä seurasi paneeli.Seminaariin liittyi edellisen vuoden tapaan Candlelight Lecture ja illanvietto. Osanot-tajia oli 80 joista puolet osallistui illanviettoon.

Tämän, aikaisemman ja seuraavan seminaarin järjestämiseen on johdattanutekumeenisessa liikkeessä viime vuosina käyty keskustelu healing-teeman ympärillä.

Jeesus Kristus parantaa ja sovittaa – Todistuksemme Euroopassa (JesusChrist Heals and Reconciles – Our Witness in Europe) oli Euroopan kirkkojen konfe-renssin (EKK) yleiskokouksen teemana vuonna 2003. Kokouksessa korostettiin pa-rantumisen ja eheytymisen vaikutusta ihmisten ja kansojen väliseen sovitukseen.

Samana vuonna Luterilaisen maailmanliiton (LML) yleiskokouksen teema oliMaailman tervehtymisen puolesta (For the Healing of the World). Pohdintojen keski-össä olivat teologisten keskustelujen, väkivallan vastustamisen sekä lähetyksen jauskontodialogin merkitys maailman tervehtymiseen.

Tule Pyhä Henki, paranna ja sovita (Come Holy Spirit, Heal and Reconcile)oli teemana Kirkkojen maailmanneuvoston Maailmanlähetyksen ja evankelioimisenkonferenssissa Ateenassa 2005.

Henkilökohtainen parantuminen ja tervehtyminen jäivät näissä yhteyksissävähälle huomiolle. Suomen ekumeenisen neuvoston (SEN) Eettisten kysymysten ja-oston aloittaman prosessin tarkoituksena on nostaa esiin erityisesti tätä aluetta. Sarjankolmas seminaari järjestetään 16.3.2007 ja otsikkona on: Olenko minä veljeni vartija?Puuttuminen työyhteisössä.

Käsillä olevassa muistiossa julkaistaan tekemäni muistiinpanot, esittely sairaalan hil-jaisesta huoneesta ja rukous pandemian varalta.

Seminaari jakautui kolmeen jaksoon ja iltaohjelmaan: 1) Vartti aikaa ahdistu-neelle, 2) Seurakunta, sairaala ja parantamisen eetos, 3) paneelikeskustelu: Kristilli-sen uskon mahdollisuus ja lupaus. Iltaohjelman Candlelight Lecture aiheesta: Healingsanoin, teoin ja sävelin.

Aino-Maija VuorinenLK

http://www.ekumenia.fi


Suomen ekumeenisen neuvoston Eettisten kysymysten jaosto

Eettisten kysymysten jaoston tarkoituksena on tarjota SEN:n jäsenyhteisöille ja tark-kailijoille mahdollisuus keskinäiseen vuorovaikutukseen eettisten kysymysten käsitte-lyn edistämiseksi. Jaoston tehtävänä on käsitellä ajankohtaisia eettisiä kysymyksiäekumeenisesta näkökulmasta. Erityistä huomiota kiinnitetään terveydenhuollon etii-kan kysymyksiin ja ihmisarvoon liittyviin kysymyksiin.

Eettisten kysymysten jaosto on toiminut vuodesta 1988, jolloin perustettiin Tervey-denhuollon etiikan jaosto, joka toimintansa alkuvaiheessa keskittyi erityisesti Kirkko-jen maailmanneuvoston (KMN) lääketieteen komission (Christian Medical Commis-sion, CMC) esillä pitämiin kysymyksiin. Kirkkojen maailmanneuvoston rakenteenuudistumisen myötä CMC:n toiminta on nykyään osa KMN:n ohjelmaa Mission andEvangelism: health, healing and wholeness.

Vuonna 2000 Terveydenhuollon etiikan jaoston toimintasektoria laajennettiin käsit-tämään eettisiä kysymyksiä laajemmin ja nimi muutettiin Eettisten kysymysten jaos-toksi.

Jäsen- ja tarkkailijayhteisöt voivat nimetä edustajia jaostoon kolmivuotiskaudeksikerrallaan. Toimikaudella 2004–2006 jaoston jäsenet ovat:

Suomen ev.lut. kirkkoTerveydenhuollon lehtori Helena LaurialaLL, TK Kalle MäkiYlilääkäri Liisa Maria Voipio-Pulkki

Suomen ortodoksinen kirkkoLL Seppo PesonenErikoislääkäri, FT Raimo Puustinen

Katolinen kirkko SuomessaLL Markku Vähätalo

Suomen AdventtikirkkoTM Leif Hongisto

Suomen kristillinen rauhanliikePääsihteeri Risto Pontela

Suomen Kristillinen YlioppilasliittoTeol. yo Eetu KeijonenValt. yo Hanna Kuisma (varajäsen)

SihteeriPastori Kaisa Iso-Herttua (lut.)


Seminaarin muistiinpanot

AvausYlilääkäri Liisa-Maria Voipio-Pulkki

– Kysymyksessä on jo ”perinteinen” paastonajan seminaari.– Tällä kerralla ammattikeskeisempi kuin edellinen. Mukana on sekä sairaalasielun-hoidon että terveydenhuollon ammattilaisia.– Seminaarikansiossa jaossa Kirkon (ev.lut.) sairaalasielunhoidon toimikunnan aset-taman työryhmän esittely aiheesta: Sairaalan hiljainen huone.LIITE 1

I jaksossa aiheena:Vartti aikaa ahdistuneelle

Jakson puheenjohtaja: Liisa-Maria Voipio-Pulkki

Kaksi alustusta:1) FT, yleislääketieteen erikoislääkäri Raimo Puustinen2) Sairaalasielunhoidon johtaja Esa Fabrin

Raimo Puustinen

Alustaja kertoi työskentelevänsä yleislääkärinä ja olevansa ortodoksisen kirkon jäsen.Hän painotti, että hänen näkemyksensä eivät edusta kirkon virallista kantaa vaan käy-tännön yleislääkärin näkökulmaa.

LIITE 2 (diaesitys) Vartti aikaa ahdistuneelle

– Yleislääkäri kohtaa vastaanotollaan päivittäin eriasteisesti ahdistuneita ihmisiä.Tämä koskee myös kirkon sielunhoidon palveluksessa olevia. He kohtaavat samanihmisen ahdistuksen ja yrittävät työskennellä niillä välineillä, joita heillä on.

Puustinen kävi aihetta läpi esimerkin avulla.

Vastaanotolle tuli ahdistunut potilas. Potilas kysyi, mikä häntä vaivaa, miksi hän onaina niin ahdistunut. Asiaa selviteltyämme kerroin hänelle, että hän sairastaa ahdistu-neisuushäiriötä, sillä tämän sairauden diagnostiset kriteerit (dia 1) täyttyivät hänenkohdallaan. Lääketiede on löytänyt ahdituneisuuden taustaksi erilaisia fysiologisiasyitä, kuten serotoniinin aineenvaihduntahäiriön. Kerroin, että ahdistuneisuushäiriötävoidaan hoitaa korjaamalla serotoniiniaineenvaihduntaa. Kesken kaiken potilas huusi:“Lopeta! Älä puhu tuollaisella lääkärin äänellä!”

Potilaan ahdistus voi olla lääkärille kestämätöntä ja menemme helposti lukkoon suo-jellaksemme itseämme. Tämä suojautuminen ilmenee esimerkiksi siten, että turvau-dumme lääketieteelliseen ammattikieleen ja biologiaan.– Hakusanalla ahdistuneisuus löytyi kansainvälisistä lääketieteellisistä tietokannoistan. 100 000 viitettä– Hakusanalla lääkärin ahdistus löytyi vain kolme viitettä, eivätkä nekään liittyneetlääkärin ahdistukseen.


Puustinen kertoi, että hänen opiskeluaikoinaan psykiatriassa puhuttiin transferenssis-tä, mutta tämä tunteen siirtoa kuvaava käsite näytää jääneen pois käytöstä psykiatrianmuuttuessa yhä biologisemmaksi.

– Eräs tapa tutkia potilaan ja lääkärin kohtaamisessa esiin tulevia ilmiöitä on kauno-kirjallisuuden tutkiminen. Kustannusyhtiö Duodecim on julkaissut kirjan Jo löytytuhat ja yksi tautia, joka on antologia sairaudesta, parantamisesta ja lääkärin työstäsuomalaisessa kirjallisuudessa.

Helinä Siikala kirjoittaa lääkärin työstä kirjassaan Matkalla jo perillä, jossa lääkäri-kirjailija kuvaa hyvin lääkärin ahdistusta potilaan sairauden edessä

Lääkärin ensimmäinen tehtävä ahdistuneen potilaan hoidossa on voittaa oma ahdistu-neisuutensa. Miten vastaamme potilaan ahdistuneisuuteen? Mitä välineitä meillä on?

Anton Tšehov kuvaa ahdistuneen potilaan ja lääkärin suhdetta novellissaanEräs tapaus lääkärin elämässä kokoelmasta Suudelma ja muita novelleja

– Tehtaanomistajan tytär oireilee, hän on täynnä hätää ja pelkoa, sydän tykyttelee jahän kärsii unettomuudesta.– Tehtaanomistaja soittaa Moskovaan professorille, joka lähettää apulaislääkärin kat-somaan tilannetta.– Apulaislääkäri keskustelee potilaan kanssa, jolloin potilas alkaa avautua ja saadaotetta oireisiinsa.– Keskustelun aikana ”potilas hymyili, kohotti päätään ja katsoi tohtoria surullisesti jaodotti tohtorin aloittavan keskustelun.”- “Tohtori tiesi mitä hänelle piti sanoa … Mutta hän ei tiennyt miten puhua. Mitä sa-noja käyttää… Ja onko edes tarpeen puhua mitään?”– Lääkärin eräs keskeinen ongelma onkin, mitä sanoa potilaalle, miten vastata hänenahdistuneeseen vetoomukseensa.– Usein me peitämme puheeseen omaan ahdistuneisuutemme. Meillä lääkäreillä onpaljon keinoja peittää sitä: me voimme myös lähettää potilaan laboratorioon tai fysi-kaaliseen hoitoon tai jatkotutkimuksiin.

Toisessa esimerkissä alustaja kertoi potilaan kuolemasta eräässä suomalaisessa kes-kussairaalassa:– Potilashuoneessa mies oli juuri kuolemassa ja omaiset olivat vuoteen ympärillä.– Hoitaja ja lääkäri seisoivat sivummalla. Nuori pastori tuli huoneeseen ja jäi lääkärinviereen seisomaan..– Potilas lakkasi hengittämistä, lääkäri totesi potilaan kuolleeksi, monitorit sammutet-tiin, tippa suljettiin, silmät painettiin kiinni.– Lääkäri menee nuoren papin viereen ja kuiskasi:– Sinun vuorosi.– Mitä minä teen?– No rukoile vaikka!

Pappi rukoili Isän meidän -rukouksen. Tämä pieni ele liitti kaiken jälleen yhteen.


– Kun hoidamme potilaita, ekumeenisuus toteutuu ihmisten ekumeniana. Tällöin eiole merkitystä lääketieteellisillä kiistoilla tai miten ymmärrämme kristinuskon opilli-set hienoudet.

– Ihmisten ekumenia – ei opillinen ekumenia, on auttamistyön eettinen perusta

Keskustelu

Liisa-Maria Voipio-Pulkki

– Ammattilainen selviää ahdistavistakin tilanteista.– Mutta mitä tehdä, jos oma tilanne kriisissä? Onko vinkkejä?

Raimo Puustinen

– Lääkärien ammattikunnassa ei ole tapana puhua henkilökohtaisita taakoista.– Lääketiede on perinteisesti ollut miesten toimintaa ja siihen on kuulunut tiettymachoilu. Tehdään mielipuolisia työrupeamia, jonka taustalla on jaksamisen ja sel-viytymisen eetos.

– Mitä eroa on lääkärillä ja Jumalalla?– Jumala ei kuvittele olevansa lääkäri.

Inkeri Elomaa

– Nyt lääkäreistä valtaosa on naisia ja machoilu jäänyt sikseen.

Lääkäreiden omalääkärinä toiminut naishenkilö

– Suuri osa nuorista lääkäreistä käyttää psyykenlääkkeitä ja suuri osa resepteistä kir-joitetaan itse, eikä hoitosuhdetta ole.

Sairaalapappi NN

– Kohtaan ihmisiä viimeisellä puomilla.– Eksistentiaalinen ahdistus kuuluu normaalille kuolevalle, se ei ole sairaus.

Raimo Puustinen

– Ihminen ahdistuu normaalistikin milloin mistäkin.– Milloin ahdistuksesta tulee sairaus?– Diagnoosi on vaikea ja diagnostiset kriteerit elävät koko ajan.


– Ahdistus on luonnollista.– Ilmeisesti voimavara ainakin muutostilanteissa.– Ahdistuksen kohtaamisen työkaluna on ammatillinen osaaminen – se, että hoitaatyönsä kunnolla.


Inkeri Elomaa

– Toimin omassa työssäni syöpälääkärinä.– Ahdistuneisuus voi parhaimmillaan toimia käyttövoimana, jolloin ihminen puristaakaikki voimavaransa liikkeelle – sitääkseen paremmin tautia ja siitä johtuvaa pahaaoloaan.

Veli-Matti Hammari

– Potilas kertoi, että hänellä on burn out – ahdistus – derpressio. Sitten hän sai syöpä-diagnoosin.– Potilas oli tyytyväinen ja ahdistus väheni, sillä löytyi konkreettinen sairaus, ei tar-vitse kärsiä kipua sisällä.

Raimo Puustinen

– Ahdistus on pahimmillaan kuolemaan johtava sairaus.

Esa FabrinSairaalasielunhoidon johtaja, Tampere

LIITE 3 (diaesitys) Ihmisen kasvu, muutos ja ahdistus

– Pelkäsin verta enkä halunnut medisiinan kanssa tekemisiin.– Kun siunaan vainajia, tiedän että arkussa on maatuvaa ihmislihaa.– Mutta minä otan käsikirja ja luen: Maasta olet sinä tullut…– Olenko hullu – tämähän on puhtaanapitolaitoksen hommaa! Ja minä vielä sinutte-len, ikään kuin kuollut olisi siinä.– Lähdin sairaalaan peloissani ja ahdistuneena.– Jos joku kysyy: oletko sinä uskossa? En vastaa tunteella ja paatoksella: "Kyllä minäolen!" vaan vain ikään kuin ihmetellen: "Olen minä vielä… "– Jokaisen on käytävä ahdistus läpi. Raamatussa ahdistus liittyy kasvuun, kun ei tiedämitä tulossa.– Vaikka vanhat vaatteet eivät mahdu päälle, se ei tarkoita, että jatkossa pitää ollailman vaatteita.– 30 vuoden kuluessa usko tullut yksinkertaiseksi – se on ihmettelyä.– Ihminen kasvaa ja muuttuu ja ahdistus liittyy muutokseen.– Onko muutos positiivinen kasvun asia?– Löysin kasvamisen.– Kasvussa koetellaan persoonan perusrakenteita – onko elämä hyvä asia?– Luottamuksen pohjalle rakentuva uskon suhde muuttuu.– Siitä on tullut persoonainen dialogisuhde. Ei häviä, mutta tullut yksinkertaisemmak-si.– Luottamussuhde kasvaa merkittävyydessään, syvyydessään ja intiimiydessään.– Uskonsuhteeni on myös salaisuus. Uskossani on paljon sellaista, mitä en haluaisikenellekään kertoa: se on niin intiimi asia.– Uskossani on samoja piirteitä kuin pitkässä parisuhteessa. Luottamussuhde kasvaamatkan varrella. Uskoni on luottamuksen sävyttämä rakkaussuhde. Joskus lyödäänovi kiinni, ja joskus taas on ikävä, kun ei näe pitkään aikaan. Jos siihen tulee häiriötä,tulee ahdistus.


– Mark 4:33 ”...sen mukaan kuin he sitä saattoivat ymmärtää.”– Tämä on normaali ilmiö hoitosuhteessa. Autettava ja auttaja tekevät diagnoosintoisistaan. Tähän on haastavaa suostua. On oltava aito omassa persoonassaan.– Kun tapaan asiakkaan ensimmäisiä kertoja, niin hän tekeekin minusta diagnoosin:Mitä tuolle kannattaa ja voi ja uskaltaa puhua? Potilas voi tehdä minusta myös väärändiagnoosin!– Tietyt elämän luottamukseen liittyvät asiat eivät ole ryppyotsaisuuden tai loogisenpäättelyn tulosta.– Syöpäsairaan kiekkomailoja valmistaneen tehtaan laaduntarkkailijan näkökulma:Lyön mailaan joko ykkösen tai kakkosen. Ykkönen kelpaa mestaruussarjan peleihin,kakkonen on sekundaa. Nyt kun minulla on syöpä, niin olen saanut leimakseni senkakkosen: sekundaa, ei kelpaa enää elämän eturivin peleihin.– Lapsen maailma tärkeä työpaja, jossa muodostuu perusrakenteita elämälle. Omakäsitys itsestä ja itsetunto hahmottuvat täältä. Riitta Juva: Vanhemmat ovat Jumalankuvan ensimmäinen työpaja.

– Matti Kuronen oli vankilassa maininnut Isä meidän -rukouksen. Siellä joku ahdis-tui, kun mieleen tuli kaikki se väkivalta ja viha ja ne tunteet, joita isä oli aiheuttanut.Niinpä Matti rukoili: Me rukoilemme sinua, joka olet niin kuin meidän äitimme jasisaremme ja veljemme.– Katse ja kosketus ja tunnesävy ovat tärkeitä.– Pitääkö ihmisen olla aikuinen kokeakseen uskon todeksi?– Mikä kantaa elämän alkumatkassa? Jotkut vanhukset ovat elämän viisastuttamia, eivain kuluttamia.– Elämä on jatkuvaa liikkeelläolemista. Siihen kuuluu kapinointia, epävarmuutta jaepäilystä - myös suhteessa uskoon. Ja kaikki nämä aiheuttavat ahdistusta.

– Sielunhoitajan tehtävänä ei ole nopeuttaa Jumalan tekoja: Jeesus puhui vertauksiasen mukaan kuin he kykenivät ottamaan vastaan.– Joillakin ahdistus ilmenee kovana puheripulina.– En ole puhunut mitään, mutta he kiittävät: Kiitos, kun olen saanut puhua.– Toisilla on ummetus: He eivät kykene puhumaan mitään.

Kertomus eräästä potilaasta:– Kun lääkäri oli kertonut potilaalle kaikenlaista syövästä ja sen hoidosta, kysyi hänpotilaalta yllättäen: ”Käyttekö te muuten pilkillä?”– Kyllä.– No, käytättekö pysty- vai tasapainopilkkiä?Seuraavalla kerralla potilas sai ottaa lääkärin luvalla sairaalaan mukaan kairan, pilkinja saappaat.– Lääkäri tajusi, että on liian rankkaa puhua syövästä koko ajan, joten puhui yhdensauman pilkistä, joka avasi jotain ahdistavan teeman keskellä.

LIITE 4 (diaesitys) Sairaan ihmisen kohtaamisesta

– Usein tulee miksi-kysymys.– Miksi jotain on tapahtunut, voidaan tehdä päätöksiä tulevaisuudesta.– Sairastaminen herättää ihmisessä ristiriitaisia ajatuksia ja tunteita itsensä ja ympä-ristönsä suhteen. Halun pohtia elämänsä ”historiaa” ja mieltä odotuksia ja toivei-ta/pettymystä ja katkeroitumista. Kipuun ja yksinäistymiseen liittyy itsetunnon laskua


ja masennusta.– Yleensä muuttuneessa elämäntilanteessa ahdistavinta on se, mistä ei ole lupa tai eikykene puhumaan. Saako rukoilla, että kuolisi?– Suru ei ole sairaus. Se on elämään kuuluva terve tapa luopua menetetystä. Surema-ton, patoutunut suru voi ajan kanssa muodostua osaltaan sairastuttavaksi tekijäksi.– En halua puhua näistä asioista.– Jotkut yhteisötkin vaikenevat kun kuolemasta on kysymys.– Usein menee näin: ”Älä nyt tommosia höpsi!”– Olen sanonut, että meillä rukoillaan ihan jumalanpalveluksessakin, että ”anna mi-nulle päivieni päättyessä autuas loppu ja riemullinen jälleennäkeminen kaikkien rak-kaitteni kanssa”.– Voimme siis liittyä tähän rukoukseen, ja näin ilmeisesti on lupa rukoilla kuolemaa.– No, sitten tulee kysymys, että voisitko sinä rukoilla, että kuolisin– Se onkin vaikeampi tilanne.– Lähi-ihmiset tulisi aktivoida, jos vain mahdollista, jos ihminen kokee itsensä taa-kaksi.

– Minua kiinnostavat Jeesuksen mallit toimia.– Kuulen kyllä usein kommentin: ”Aina sä Esa vaan siitä Jessestä, kun mua ei kiin-nosta.”Jeesuksen malli kohdata sairaita:– Matteus 9: 35–36– Filippiläiskirje 2: 5–7– Accept = ottaa vastaan, luokseen, lähelleen, hyväksyä– Approve = oikeuttaa, pitää oikeana, vahvistaa– Empatia = ehtoja vailla oleva myötäeläminen; rakastava, ei-omistava lämpö– Hän eli ihmisenä ihmisen keskellä

– Esirukous on rakkauden teko, ei saa olla auttajan persoonaton tapa, jossa tarkoitusselvitä vaikeasta tilanteesta.– Joskus tulee kysymys: Ootsä sellanen pappi joka rukoilee sairaiden puolesta?– Millainen pappi ei rukoile sairaiden puolesta? Onko sellaisia olemassa?– Rukouksesta välittyy voimaa, toivoa, rohkeutta, siis hyviä asioita.– Siksi siitä ei voi eikä saa tulla auttajan persoonaton toimintatapa itselle vaikean ti-lanteen ratkaisemiseksi.

– Huomaa esirukouksen malli sekä Hippokrateen ajatus: potilaalle ei saa tuottaa lisäävahinkoa. ”Primum artis est non nocere”– Jos tuotetaan kipua, siinä tulee olla selkeät tavoitteet paremman elämän toteutumi-seksi.

– Rukoilen sairaiden puolesta, mutta ei silloin tarvitse tapahtua mitään kauhean eri-tyistä.– Mitä sä Esa ajattelet rapturesta?– En mä oikein tiedä noista alkuaikojen hirviöistä, joita elokuvissa on.– Sä et taida oikein tietää, mitä se rapture on? Se on ylöstempaaminen, valisti potilas.Mä olen vähän ajatellut, että jos minun täällä sairaalassa ollessa tulisi se rapture, niinse olisi hyvä asia.– Ei uskaltanut kohdata tilannetta, vaan haki ratkaisuksi rapturen, koska jossakin hen-gellisessä tilaisuudessa oli puhuttu tempaamisesta.


– Joskus rukouksen seuraus on toteamus: Mä olen toipumaan päin!

Tarina miehestä, jolla mennyt potenssi ja voimat hoidon myötä.– No mitä sä haluaisit tehdä, mitä kaipaat?– Tanssia. Mutta kun ei kukaan varmaan enää lähde tai hae, kun mä olen tämmönen.

Tähän Esa, että mene nyt ihmeessä, kun kerran haluat.– Seuraavan kerran kohdattaessa potilas veti sivuun ja sanoi, että olisi vähän asiaa:– Mitä sä höpsö pappi minua hömpötit!– Potilas oli mennyt päivätansseihin, ja siellä oli meneillään naistenhaku. Hakija tuli-kin ja oli kehunut: ”sä oot sit ihana viemään!”, mutta kun sitten tuli loppukumarruk-sen ja halauksen aika, niin potilaan peruukki jäi naisen käteen.– Oleksä jotenkin sairas, tämä kysyi.– No, on mulla syöpä, mutta ei se tanssitaitoa ole vienyt.– Ja niin töyhtö pantiin takaisin päähän ja tanssi jatkui.– Kyllä potilas oli sitten pikkasen eri asenteella kohtaamassa tulevia hoitoja.

– Sairaus voi tuottaa myös tiettyjä etuja. Sairaitten puolesta rukoilevalle repliikki: -Älä rukoile mun puolesta, mä oon sairaseläkkeellä!– Liika terveys tuottaa vastuuta ja tekemistä, - ja siksi ahdistusta.

– Syöpäpotilaiden kuntoutumiskurssilla annoin piirtämistehtävän: Minulla on tämäsyöpä.– Yhden ihmisen piirustus sisälsi paljon mustia möykkyjä, mutta alanurkassa oli auk-ko.– Kysyin, että mikä tämä on.– Se on se, mitä sanoit, siis se syöpä. ”Niin kuin hiirenkolo ja minä oon mennyt sinneja mä oon nyt siellä”.– Esa tähän: ”Musta on siis iso kissa, jolla on pieni hiiri hallussaan.”

– Löytää usein itsensä Psalmien ja Virsikirjan teksteistä. Ihminen elää terveyden jasairauden ”jännitteessä”. Jännite vaihtelee elämänvaiheista riippuen, jokaisessa onsamanaikaisesti sekä tervettä että sairasta.– Kukaan ei ole vain ”parantumattomasti”(sic!) terve tai sairas!– Ihmisessä vaikuttavat myös itsesuojelun ja toipumisen voimavarat.– Sureminen mahdollistaa toipumisen menetyksestä.

– ”Terveys on ihmisen kykyä rakastaa ja tehdä työtä” (Freud) Hartmannin lisäys:”sekä tarvittaessa – kun se on väistämätöntä – kärsiä ja olla masentunut”.

– Minulla on tämä sairaus (haaste: mitä tämä nyt merkitsee?) < jännite >– Tällä sairaudella on minut (itsesääli: olen olosuhteiden uhri)– Viljan korsi kasvaa solmukohdistaan lujuutta ja pituutta.”

– Itsesääli ja uhriajattelu voivat olla parantumisen esteenä. Näkee vain sairauden.Usein on nin, että syöpä hallitsee ja estää kaiken ja rajoittaa.

– Terve usko on suhteessa elämäntilanteeseen ja koettuihin tosiasioihin ja vahvistaakykyä nähdä elämässä kaunista ja myönteistä.– Terve usko antaa voimaa vastustaa/rajata itsesäälin houkutusta, luo turvallisuutta ja


toivoa, auttaa vapautumaan jatkuvasta syyllisyyden ja huonouden tunteesta.– Luo luottamusta: elämä on tällaisenakin arvokas ja mielekäs antaa voimaa tähänhetkeen ja avoimuutta tulevaan.

– Ns. sairas uskonnollisuus on enemmänkin viesti psyykkisesti sairaan elämänhistori-asta ja kasvuympäristöstä, jossa häiriintyneisyys ja uskonnollisuus ovat yhdistyneet.

– Sairaan puolesta rukoileminen tapahtuu sekä sielunhoidollisessa kohtaamisessa ettäsairastavan ihmissuhdeverkostossa (mm. seurakunnan kokoontumisissa).– ”Anna hänelle se terveys, jonka olet hänelle jo hänet luodessasi tarkoittanut jonkahän tällä hetkellä elämässään tarvitsee.” Raamatun ihmisten eräs tärkeä rukousmuotoon valitus- ja itkurukous.– Se auttaa yksityistä ihmistä liittämään oman kärsimyksensä, kipunsa ja ahdistuksen-sa yhteisön ”kantamaan” sukupolvien kokemukseen.– Vrt. Psalmit ja Virsikirjan mm. ”Terveys ja sairaus”-osaston virret.– ”Herra, riennä minua auttamaan!”

LIITE 5 (diaesitys) Masentuneen ihmisen ahdistuksesta


– Kiitos, kokemus ja näkemys ovat puhuneet. Tämä koskee molempia alustuksia.

Keskustelu

Raimo Puustinen

– Kerroit potilaasta, joka ei hoitoja välittäisi ottaa, mutta ei uskalla kertoa lääkärille.– Potilaslain mukaan potilas päättää, mitä hoitoja ottaa, mitä ei.– Onko sielunhoidollisessa keskustelussa esiin tulevien ongelmien kertominen hoita-valle lääkärille rippisalaisuuden vastaista? Voiko sielunhoitaja mennä sanomaan lää-kärille, että älä nyt enää jatka hoitoja, kun potilas ei itse halua?

Esa Fabrin

– Tällaisissa tilanteissa henkilö on yleensä masentunut ja kehotan puhumaan lääkärinkanssa.– Rohkaisen ottamaan puheeksi ja kysyn, että voinko itse ottaa puheeksi lääkärinkanssa.– Asia pitäisi puhua yhteisesti hoitavan yhteisön kesken ja lähipiiri pitää aktivoidamukaan.– Ei ole rippisalaisuuden piiriin kuuluvaa, kyllä voin aktivoida yhteisöjä.

Raimo Puustinen

– Lääkäreillä on ammattikunnan sisäinen eettinen palvelujärjestelmä. Lääkärien eetti-selle foorumille voidaan lähettää kysymyksiä.– Toistuvasti tulee kysymyksiä koskien esimerkiksi tilanteita, joissa vuodeosastollaoleva vanhus haluaisi olla rauhassa ja kuolla, ja ”tytär Kirkkonummelta” nostaa mete-lin ja haluaa, että äitiä hoidetaan kaikin mahdollisin keinoin.


– Joudutteko te sielunhoitajat painimaan näiden kysymysten kanssa?

Esa Fabrin

– Kohtaan työssäni todellisuutta, joten viuhahtaminen osastolla ei vastuullista yhteis-työtä. On nähtävä perhekeskeinen työtapa.– Sairaalasielunhoitajina voitaisiin välittää tilanneta, olla pappina henkilökunnan jaomaisten välissä.– Hyvä työtoveruus sairaaloiden sisällä on tärkeä.

Kirsti Aalto

– Kuinka kohdata parempaa hoitoa vaativa ”tytär”?– Lääkärit varmaan ymmärrätte, että tytär syyllisyyttä täynnä, kun ei ole tehnyt tar-peeksi äitinsä suhteen.– Lääkärin olisi löydettävä aikaa tyttärelle ja kuunneltava hänen syyllisyyttään. Tytärkokee oleensa huono tytär ja yrittää nyt hyvittää ja ostaa itselleen hyvää omaatuntoa.– Seurauksena kuilu vanhuksen ja menetyksen kanssa tuskailevan tyttären toiveidenvälillä. Tärkeää olisi, että tytär saataisiin puhumaan äitinsä kanssa. Tätäkään ei var-masti ole tahpahtunut.

Liisa-Maria Vopio-Pulkki

– Tärkeä huomio tuo viimeinen, myös muiden sisarusten kanssa on tytär saatava pu-humaan.– Ongelmana ovat lisääntyvät valitukset loppuvaiheen hoitovalinnoista.– Pitäisi olla talokohtaiset selkeät ohjeet, ettei tarvitse syyllistää sitä ammattilaista,joka sillä hetkellä on paikalla.

Päivi Jussila

– Potilas pitäisi saada mukaan keskusteluun. Voisiko lääkäri kysyä potilaalta itsel-tään, ei tyttäreltä, Jeesuksen tavoin, mitä sinä haluat minun sinulle tekevän?– Voiko kuolemaa rukoilla? Esalle kommentti, että itse ajattelen: ”miksi ei?”– Islamilainen afrikkalainen sananlasku: "Paranemista on kahdenlaista: toipuminen jakuolema." Voisiko länsimaisessa kulttuurissa ajatella näin?

Esa Fabrin

– Olen pohtinut kuolevien ihmisten kanssa asiaa ja tullut tulokseen: Ei kuolema olevapautus/vapahtaja, vai onko?– Ihmisten odottavat, kun kuolisin, kun kuolee, niin on hyvä olla. Onko kuolema Va-pahtaja?– Mikä on paremmin, kun kuolee? Vastaus on: ei kipua, kun on tyhjää täälläkin, niinei siellä sen ihmeempää.– Onko opetus, kun kuolee, niin on hyvä olla? No sitten ainakin tulevat koolle perin-töä jakamaan, kun eivät tulleet tänne sairaalaan.


Kirsti Aalto

– Saahan ihminen toivoa vaikka kuolemaa. Eihän toinen voi määritellä, mitä toinensaa toivoa. Ja aina pitää muistaa rukous: "Tapahtukoon Sinun tahtosi… "

Tuula Pasuri

– Meillä oli tänään aamulla syöpätautien klinikalla raamattuteologi Mika Aspinenluennoimassa taivasnäkemyksestä VT:ssa ja UT:ssa ja siitä, mitä ajatuksia ihmisilläon näiden perusteella kuoleman jälkeisestä elämästä. Hienoa, että lääkäritkin halusi-vat osallistua ja saada tietoa siitä, mitä ihmiset odottavat.

Veli-Matti Hammari

– Sen kannalta joka haluaa kuolla, niin ilmiselvästi kuolema usein on vapautus.– Skitsofreenikon tai depressiivisen, joka haluaa kuolla taustalla lähes aina halu poiskuolemankauhusta elämään, joka on vapautus. Ennen kuolemaa ei voi tietää, onko sevapautus.– Olennaista on se, miten kuolemaa haluava asian näkee.

Esa Fabrin

Kertomus potilaasta, jolla oli syvä masennus pitkän aikaa.– Lääkkeet ja muut hoidot eivät auttaneet. Hän tuli tapaamaan minua ja halusi laulaa"Maan korvessa kulkevi… "– Kun hän lähti, ajattelin, että lähtikö hän nyt tekemään itsemurhaa. Menin osastollekysymään hänen vointiaan ja sain kuulla, että hän oli tehnyt itsemurhan.– Ajatuksena oli, että hoidetaan asiat kuntoon ja poistutaan. Kyllä kuolemaa saa ru-koilla! Se tulee kuulua ikään kuin hoitosuhteeseen, se on sen sisällä. Siinä ei saa ollapakotetta.


– Liittyykö ahdistus vain kuolemaan? Kohtaavatko lääkärit ja papit ahdistusta vainkuoleman kohdatessaan?– Mietin tässä, että olen omassa työssäni joutunut määrittelemään:- lähipalveluja- seudullisia palveluja- alueellisia palveluja- valtakunnallisesti keskitettäviä palveluja.– Lähipalvelun määritelmä kuuluu: kaikki käyttävät.– Tällä kriteerillä kuolema ja kuoleman voittaminen kuuluvat lähipalveluihin.– Miksi se on meille niin äärimmäisen vaikea asia?– Täällä on keskusteltu vain kuolemanuhasta ja itsemurhista. Kuitenkin Stakesin tilas-tojen mukaan Suomen itsemurhia selittäviksi tekijöiksi on keskittymässä:- matala tulotaso,- suuri työttömyys,- alkoholin liikakäyttö.– Psykiatrisen hoidon resurssit ovat rajalliset


Nämä ovat kaikki hoidettavissa olevia asioita. Ei ahdistus liity vain kuolemaan, vaanse on vahvasti läsnä myös elämässä. Ahdistus on läsnä tavallisessa lääkärin työssä jatavallisessa papin työssä.

Riitta Alaja

– Kun ihminen sairastuu hän on monenlaisten palveluiden tarpeessa. Koko perheenhuomioiminen nyt somaattisissakin sairaaloissa ymmärretty. Meidän toiminnoissam-me tämä on vuoden keskeinen teema. Koko perheen tarpeet yhden sairastuessa huo-mioitava.– Alaikäisille lapsille ei ole tohdittu kertoa vanhemman lähestyvästä kuolemasta.Miten somaattisesti sairastuneiden lapsia tulee hoitaa?– Psykiatrisesti sairastuneiden lapsiin on kiinnitetty pidempään huomiota. Tarvitaanhyvin moniammatillista apua.


– Terve usko – toipilaan usko.

Esa Fabrin

– Meillä on aika paljon sellaista ”minun uskoani”, joka on lähellä taikauskoa. Etsim-me aina jostakin tuo sopii ”minulle”. Kun uskoa kootaan kuin tilkkutäkkiä, niin ky-symys kuuluu: kestääkö se?– Luther on sanonut, että ensimmäinen käsky on annettu, koska ihminen on parantu-mattomasti taikauskoinen. Siksi se kuuluu: Minä olen Herra, sinun Jumalasi, älä pidämuita jumalia!

– Sielunhoidossa tapasin ihmisen, joka oli käynyt vyöhyketerapiassa ja oli Seppo Jun-tusen kokoukseen menossa. Hän kysyi, että voiko tulla sen jälkeen keskustelemaankanssani.– Jälkeenpäin hän kertoi, että kyllä siinä joku voima on, kun ihmisiä kaatui ja miettiolisiko samaa kuin vyöhyketerapiassa, kun siitä tulee hyvä olo. Kysyin, että eiköSeppo kertonut olevansa Pyhän Hengen lähettiläs. Ai jaa, en minä sitä niin ajatellut,hän sanoi. Mutta tosiaan: onhan se Seppo pappi.

Sairaalapappi NN

– En ole kuullut täällä tänään viestiä toivosta. Ihmisille eri asiat antavat toivon. Tämäliittyy myös siihen, että onko kuolema vapauttaja.– Olen töissä kehitysvammasairaalassa, ja siellä erään lapsen hautajaisia valmistelta-essa vanhemmat halusivat, että ehdottomasti laulettaisiin "Musta Saara". Se on mi-nusta maailman kauhistuttavin laulu, mutta jotenkin kuulin kuitenkin siinä sen, ettäsanoissa on toivo: ehkä heidän lapsensa on nyt terve, sellainen kuin muut lapset.– Sanoin, etten varmaankaan enää löydä sanoja, enkä nuotteja.– Laulua ei hautajaisissa laulettu.– Sain kuitenkin siunauspuheeseeni tästä ajatuksen, että mikä on vanhempien toivo javoin liittyä siihen, en ”Mustan Saaran” kautta, mutta eri tavoin. Toivoa en voi tosiltaviedä. Toivon ylläpitäminen, toivon kannattaminen on tärkeätä.



– Tämä oli erinomainen päätöspuheenvuoro tähän. Meillä on ollut hieno interaktiokahden profession viitekehyksen välillä.

II jaksossa aiheena:Seurakunta, sairaala ja parantamisen eetos

Puheenjohtaja: rovasti Risto Pontela

Avauspuheenvuoro:– Täällä on kuultu antoisia keskusteluja.– Tuleeko paastonajan seminaarista pitkäkin perinne?– Yhteiskunnassa on muitakin kuin terveydenhuoltoon liittyviä aiheita, joista tulisikeskutella. Suomalainen yhteiskunta muutoksessa – kuntarakenne ja palvelut

Sopeutumista on edessä ja paljon kysymyksiä, joihin pitäisi voida paneutua. Toivot-tavasti Suomen ekumeeninen neuvosto tuo jatkossakin niihin oman panoksensa anta-massa.– Seurakunta, sairaala ja parantamisen eetos– Kuinka paljon ammatissaan pystyy toteuttamaan omaa tehtäväänsä?– Organisaatio herkästi hukuttaa yksilön.– Ihmisen tekemä, mutta ei ihmisen näköinen.

Alustajien esittely:

Professori Inkeri Elomaa on työskennellyt 34 vuotta HYKS:ssä, josta 25 vuotta syö-päklinikan lääkärinä; jäänyt hiljattain eläkkeelle lääkehoidosta vastaavan ylilääkärinvirasta. Ollut monella tavalla mukana syöpälääkkeiden kehittämisessä. Toiminutmyös pitkään puheenjohtajana HYKS:n syöpätautien klinkan eettisessä toimikunnas-sa.

Pastori Arto Antturi toimii Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntapastori-na. Hän on psalmitutkija, joka on paneutunut muutenkin Vanhaan Testamenttiin, onjatkotutkija. Arto on toiminut myös Tuomasmessun pastorina ja tuntee sitäkin kauttanyky-kaupunkilaisen kysymyksiä ja etsintää. Arton tausta on helluntailaisuudessa.

Inkeri Elomaa

LIITE 6 (diaesitys) Seurakunta, sairaala ja parantamisen eetos

– Aiheenani on sairaala ja parantamisen eetos.– Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Tämän Jeesus on sanonut syödessäänsyntisten ja publikaanien kanssa, josta kuvastuu sen aikainen käsitys sairaista.– Koskaan ei ole ollut niin paljon terveitä ihmisiä kuin nyt, lapsikuolleisuus on pieni,ei ole sotaa ja infektiot on saatu kuriin.– Toisaalta nyt on enemmän sairaita kuin koskaan.– Sitten Jeesuksen ajan on miesten keski-ikä noussut parikymmentä vuotta ja naistenyli kolmekymmentä vuotta. Nyt on paljon iäkkäitä. Meillä on siis aikaa sairastaa!


– Yli 75-vuotiaita on yli 7 %, työttömiä yli 15 %, kuka maksaa viulut? Se on yksiahdistusta aiheuttava syy.– Voimme parantaa yli puolet kaikista sairauksista. On paljon uusia kalliita lääkkeitä.– Terveydenhuollon rahoja rajoitetaan. Nyt puhutaan kustannustehokkuudesta jasäännöstelystä. Hoitotakuu pyrkii tasapuolistamaan hoitoon pääsyn, mutta samalla setarkoittaa enemmän potilaita samalla henkilökunnalla ja ajalla. Jää vähemmän aikaapotilaille. Arvomaailma on muuttunut terveydenhuollon suhteen.

– Yhteiskunta on sysännyt terveyden yksilön vastuulle. Osittain se on hyvä asia, mut-ta jokainen ei voi lähteä ylös, ulos ja lenkille.– WHO määrittelee terveyden fyysiseksi, psyykkiseksi ja sosiaaliseksi tasapainotilak-si ja sairaus on tämän tasapainotilan häiriö.– Huomatkaa, ettei tässä ole mitään hengellistä ulottuvuutta, onhan se sinne piilotettu,mutta sitä ei ole määritelty.– Amerikkalaiset, joille politiikka on yhtä kuin terveys ja uskonto ja uskonto yhtäkuin politiikka, ovat ajat sitten keskineet termin spiritual health. Sitä ei ole käännettysuomalaiseen terveyskäsitteistöön, mutta voisi tarkoittaa "hengellistä terveyttä", jonkapäämäärä on mielenrauha ja rakkaus.– Jos meillä on tällainen hengellinen ulottuvuus, niin me pyrimme muovaamaan tule-vaisuuttamme tämän arvon mukaan. Se tarkoittaa, että tulevaisuudella on ennustetta-vuutta. Tulevaisuus ei silloin olekaan kuin tsunami, joka vain tulee ja jolle ei voi mi-tään.

– Sairaus aiheuttaa ahdistuneisuuden. Se on vyyhti. Tämä vyyhti on selvitettävä. Ah-distuneisuuden syyt tulee nimetä, vasta sitten voimme auttaa.

Ahdistuneisuuden syitä on:- fyysisiä, kuten kipu, kuume, väsymys, heikkous - usein juuri nämä tuovat lääkäriin- psyykkisiä: kuten masennus, epäluulo, pelot, syyllisyys, viha, kateellisuus- sosiaalisia: kuten syrjäytyminen työstä, ihmissuhteista, harrastuksista- hengellisiä: armahtaako Jumala? Saanko synnit anteeksi?

– Lääkäri hoitaa ja Jumala parantaa (Aku Räty). On rinnakkain lääkärin vala ja uskonlupaus.

– Eetosta miettiessäni otin sivistyssanakirjan esiin. Siellä oli vaikka mitä, mutta poi-min ne, mitkä minusta istuivat aiheeseeni:- eettinen katsomustapa- arvoperusteinen suhtautumistapa- sisin siveellinen mielensuunta- syvimmän eetoksensa vaatimuksien toteutus

– Lääkärin etiikan kirjasta löytyvät lääkintä- ja hoitoetiikan perusperiaatteet (ks. dialiitteestä)– Lääkärin kannalta hoidon valinnassa on tärkeää hyödyn maksimointi – mahdolli-simman pitkäksi ajaksi hyvä tulos.– Lääkärinvalan velvoitus on muistaa, että sairaala- ja terveydenhuoltojärjestelmä onapua hakevaa potilasta varten! Potilas on kaiken keskipiste. Häntä varten on kokoterveydenhuolto luotu; ei hoitohenkilökuntaa varten.


– Potilaalla on perusoikeus hoitoon ilman syrjintää. Potilaalla on itsemäärämisoikeushyväksyä tai hyljätä toimenpide, jota hänelle esitetään. Potilas on vaativa ja tietävänykyään. Ei enää auktoriteettiuskova kuin 30 vuotta sitten.– Potilas haluaa ”sen ja sen täsmähoidon siihen ja siihen” tautiin.– Lääkärin velvoitus on auttaa ihmisiä parhaan taitonsa mukaan. Lääkäri on riippuma-ton asiantuntija ja itsenäinen päättäjä. Lääkäri määrää tutkimukset ja hoidot, hän eikäkukaan muu. Se on laissa niin.– Vuonna 2003 vastaanotollani oli 12 kertaa tuomari potilaan mukana. Silloin potilaskoki epävarmuutta siitä, saiko hän parasta ja uusinta hoitoa. Juristi tuli turvaamaanpotilaan hoito-oikeuksia. Niin siinä vain joka kerta kävi, että kun otettiin lääkärinetiikan kirja ja lakikirja esiin, tuomarit selittivät potilaalle, että kyllä he parhaan hoi-don saivat. Luottamus löytyi; kurja vain että se tuli lopulta kalliiksi!– Lääkärin tulee nähdä miten potilas kokee sairauden ja yrittää olla ymmärtäväinen jaempaattinen.– Kaikki lääkärit eivät omaa empaattisuuden taitoa, hoitajat ovat siinä usein eteväm-piä. Lääkärit ovat vähän tunneköyhiä, kun kaikki tehdään tutkimuksen ja tieteen pe-rusteella.– Nykyisin hoitosuositukset määräävät hoidon ja byrokratia ajankäytön. Lääkärin työei ole enää niin autonomista kuin kunnanlääkärinä ennen.– Lääkäri-potilassuhde on aina luottamuksellinen. Hyvä lääkäri tekee asiat ymmärret-täväksi, selittää miksi hoidetaan ja miten. Hän ei suutu, jos saa pinon nettineuvoja,joita pitäisi lukea.– Kultainen sääntö toimii ohjenuorana: Tee hänelle, niin kuin toivot, että sinullekintehtäisiin. Eikös tämä ole evankeliumia?– Hoitopäätös on aina kahden kauppaa, johon eivät ulkopuoliset tahot tai raha saavaikuttaa. Hoitopäätöksen tulee perustua tieteeseen ja kokemukseen. Tällekin apajalleon monta tulossa: kuntien rahatalous, hoitosuositukset, hoitotakuu.

– Hoitopäätöksiä linjaa ennuste:Parantava hoito – lääketieteellistä toimintaa– Tavoitteena terveys, parantaminen.– Angiinassa annetaan viikko hoitoa, keuhkokuumeessa 2 viikkoa, parantuvassa syö-vässä puoli vuotta.– Selkeää, tietää mitä tekee.– Ihana osa työtä. Tämä on juuri sitä, mistä piispa Eero Huovinen puhui tullessaanpää nuokuksissa tsunamialueelta: kyllä lääkäreillä on helppoa. Kun he näkevät, ettäpää on auki, käsi irti ja jalka poikki, niiin siitä vaan töihin, eikä mitään vaikeutta tie-tää, että miten auttaa.Oireenmukainen hoito – vuorovaikutusta ja kuulemista– Vaatii ammattitaitoa.– Vuorovaikutusta.– 80-luvulla tukihoitoja oli helposti saatavilla.– Helposti sai psykososiaalista hoitoa, kuntoutusta ja sairaalasielunhoitoa.– Nyt rahapula on vähentänyt tukihoitoja, tärkeintä on hoitaa itse tauti.– Potilaat kaipaavat kuitenkin eheytystä.Saattohoito – läsnäoloa ja kosketusta– Läsnäoloa, paijaamista, kädestä kiinnipitämistä.– Sairaalasielunhoitajat tässä meitä auttavat.– Omaiset ja hoitohenkilökunta auttavat.– Suuret linjat.


– Ihminen elää jatkumossa, muistaa mitä on menneisyys, tietää mitä on nykyisyys jahaaveilee tulevaisuudesta.– Toivo on tulevaisuudessa.– Toivon herättäminen toipumista, selviämistä, sopeutumista varten.– Auttaa, jos siinä on kristillinen lupaus.

Alustaja kertoi tarinan:– Äiti oli kuolemassa. Vuoteen äärellä istui aviomies ja 3-, 5- ja 7-vuotiaat lapset.Sitten äiti kuoli.– Äiti nukkui pois, sanoi isä.– Pääsikö äiti paratiisiin? kysyi seitsemänvuotias.– Pääsi, vastasi isä.– Silloin kolmevuotias hyppäsi alas sängynlaidalta, solmi ensimmäistä kertaa itsekengännauhansa, ryntäsi käytävään ja hyppäsi vastaantulevan sairaanhoitajan syliin.– Äiti kuoli, hän sanoi iloisesti. Mutta paratiisissa tavataan!

Parantumisesta– Neljä miestä kantaa halvaantuneen miehen Jeesuksen luokse.– Halvaantunut laskettiin katon läpi Jeesuksen eteen.Jeesus näki heidän uskonsa ja sanoi halvaantuneelle: sinun syntisi ovat sinulle anteek-siannetut. Tuli kauha napina ja kuiskailua väen piirissä.Eikö se nyt tehnytkään ihmettä. Eihän tuo halvaantunut tuosta mihinkään lähtenyt!– Miksi tämä kertomus tekee minuun vaikutuksen? Siksi, että se mitä potilas montakertaa ajattelee, mitä hänelle pitäisi tehdä ja toivoo, että se hänelle tehtäisiin, ei vält-tämättä tapahdukaan siten kuin hän toivoo, vaan niin kuin joku muu toivoo.– Tässä tapauksessa Jeesus.– Kun Jeesus kuuli napinan hän sanoi ”Mitä luulette, kumpi on helpompaa, antaasynnit anteeksi vai parantaa?”– Ja sitten hän sanoi halvaantuneelle, jonka näki uskovan: ”Ota vuoteesi ja käy!”– On monta tasoa miettiä parantamista, tekee sen sitten ihminen tai Jumala.– Hoidot eivät aina tapahdu niin kuin potilas toivoo. Lääketieteellinen hoito ei ainajohda potilaan parantumiseen, mutta voi parantaa hänen tilaansa, eheyttää.– Syntien anteeksianto pelastaa potilaan, joka kokee parantuneensa, vaikkei lääketie-teellisesti olekaan parantunut.

Eetos tulevaisuuden kustannuspaineissa– Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, kun raha ei riitä kaikkeen.– Hoitoon kuvastuu tasapainoilu kustannuspaineessa.– lääkärin arvopohja heijastuu hoitopäätöksiin.– Miten kunta näkee resurssinsa, heijastuu terveydenhuoltoon.– Erilaisia tapoja ratkaista kustannukset kertoo arvoista.– Jos niihin mahtuu kristillinen arvopohja, se takaa vilpittömän auttamisen halun jamikä parasta, kantaa vastuun ei ainoastaan potilaan ja esimiehen edessä, vaan myösJumalan edessä.– Paras perusta kuoleman ja ahdistuneisuuden edessä on kristillinen arvopohja. Näinminä uskon.


Risto Pontela

Monet kiitokset monipuolisesta ja napakasta esityksestä.

Keskustelu

Ilkka Seppälä

– Kiitän Inkeriä tästä hyvästä ja hengellisesti rakentavasta puheenvuorosta. Yhdynkaikkeen mitä sanot. Terveyskeskuslääkärinä minulle on ollut tärkeätä kristillinenusko ja seurakunnan yhteys. Koen saaneeni voimia olla potilaalle myös läheinen.– Potilaan ystävällinen kohtelu ei vie yhtään enempää aikaa kuin epäystävällinen,mutta saat tyytyväisen potilaan.

Jakson toinen alustus:Arto Antturi

Seurakunta ja parantamisen eetosLIITE 7

– Kiitän eettisten kysymysten jaostoa kutsusta, johon haluan parhaani mukaan vastataomasta näkökulmastani sekä ekumeenisesti että pastorina. Isälläni oli kaksi päivääsitten 80-vuotispäivä. Juhlien yhteydessä aloin miettiä, mitä olen isältä, joka on hel-luntaisaarnaaja, oppinut. Sielunhoidon suhteen olen saanut ensimmäiset oppituntininiin kutsutuissa jälkikokouksissa. Jälkikokous on se, mikä helluntailaisilla on tapanapitää hyvän herätyskokouksen jälkeen. Ihmiset tulevat ”eteen” ja heidän puolestaanrukoillaan. Jouduin usein odottamaan isää tuntitolkulla ennen kuin kaikkien puolestaoli rukoiltu ja kaikkien ongelmat kuunneltu. Parantuminen on seurakunnan työn kes-kuksessa.

– Inkeri nosti esityksessään esille syntien anteeksiantamisen. Jotkut teologit ovat vii-me aikoina kysyneet, onko tämän päivän ihmisillä käsitystä tarpeesta saada synnitanteeksi. Jos tällaista tunnistettua tarvetta ei ole, kohtaako puhe synnistä ja anteek-siantamisesta? Entä osataanko kohdata sitä tarvetta, jonka ihmiset itse tunnistavatitsessään?

– Alustukseni on rajattu koskemaan seurakuntia, niiden todellisuutta. Seurakunnillaon erittäin pitkä historia Suomessa. Ensin olivat seurakunnat, sitten vasta kunnat. Seu-rakunta voi siis suomalaisessa yhteiskunnassa tarkoittaa alueellista ja hallinnollistayksikköä. Jos näin on, voitaisiin otsikon perusteella esittää kysymys: Voivatko kunnatparantaa tai toimia toipumista edistävänä yhteisönä?

Tästä historiallisesta todellisuudesta ja taustasta johtuen on syytä erottaa toisistaan:1) seurakunnan ihanne,2) seurakunnan todellisuus,3) seurakunnan mahdollisuudet.

1. Ihanneseurakunta löytyy Apostolien teoista, jossa Luukas esittää idealisoidunkuvan alkuseurakunnan elämästä. "Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apos-tolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä (koinonia), mursivat yhdessä


leipää ja rukoilivat." (Apt 2:42). Palaan tähän lähtökohtaan myöhemmin.

2. Seurakuntaelämän todellisuus näyttää yleensä hyvin toisenlaisesta, kuin raama-tullinen ihanne. Sitä kuvaa yhdeltä kannalta hyvin selvitysmies Erkki Huhdan 55-sivuinen raportti Helsingin seurakuntarakenteen kehittämisestä. Siinä esitetään, ettäHelsingin 24 seurakuntaa yhdistettäisiin kymmeneksi suurseurakunnaksi. Seurakunta-sana on tässä raportissa ja sen edustamassa ajattelussa varattu tarkoittamaan hallinnol-lista yksikköä. Sen sijaan hengellistä elämää eletään raportin mukaan parhaiten "pie-nemmissä jumalanpalvelusyhteisöissä". Sanaa ”seurakunta” ei näistä pienemmistäyksiköistä haluta, osata tai voida käyttää. Käytännön tasolla tilanne on ristiriitainen.Seurakunta (hallinnollinen yksikkö) toimii työyhteisönä ja siellä päätetään toiminnanlinjoista. Samalla työntekijöiden pitäisi yhdessä seurakuntalaisten kanssa rakentaa"pienempiä yhteisöjä", joita hallinto ei kuitenkaan varsinaisesti tunnista. Ainakin Hel-singin tuomiokirkkoseurakunnassa jää vielä nähtäväksi, voiko tällainen ajatus ollen-kaan toimia. Tästä hieman karusta ja paperinmakuisesti todellisuudesta on hyvä no-peasti palata juurille.

3. Seurakunnan mahdollisuudet parantavana yhteisönä liittyvät Apt 2:42 tekstiin,jossa esiintyy kreikan sanan koinonia, keskinäinen yhteys. Latinan sanakirjat antavatsanalle kolme vastinetta: communicatio (osalliseksi tekeminen), participatio (osalli-sena oleminen) ja societas (yhteisönä oleminen). Nämä kolme ulottuvuutta esittävätelävälle ja parantavalle seurakuntaelämälle oivan haasteen ja tähtäyspisteen.

Communicatio on osalliseksi tekemistä. Seurakunnan elämässä se tarkoittaa, että ih-miset tehdään osalliseksi evankeliumista. Kristillisen uskon mahdollisuus (mikä onseminaarin teema) piilee kristillisessä uskossa! Ilman selvää, sitoutunutta, jopa kiih-keaa suhdetta evankeliumiin, seurakunta menettää suuntavaistonsa ja alkaa pelätä.Uskon vastakohta ei ole epäily vaan pelko, sillä usko on luottamusta. Kirkko, jokapelkää tulevaisuutta, tuottaa tutkimusta, joka kertoo, että kirkolla menee huonosti.Mutta seurakunta, joka tekee ihmiset osallisiksi evankeliumista, on tervehdyttäväyhteisö. Sveitsiläisen lääkäri Paul Tournier muistuttaa paikan merkityksestä ihmisenhenkiselle ja hengelliselle hyvinvoinnille (Ihmisen paikka WSOY 1971). Tarjoaakoseurakunta paikan ihmiselle, jolla ei elämässään ole omaa paikkaa? Sen pitäisi tarjota.Onko seurakunnalla tarjota sellainen totuus, joka vapauttaa? Totuus on sana, jota sekäpelkäämme että pelkäämme kadottaneemme sen maailman tuuliin. Siksi seurakunnantyössä tulisi kysyä, olenko ohjaamassa ihmisiä osalliseksi johonkin sisältöön kun ju-listan evankeliumia? Täällä todettiin, että yrityksen parasta tyky-toimintaa on tehdäbisnestä, siis sitä, mitä varten yritys on olemassa. Käänteisesti, jos yhteisö on menet-tänyt käsityksen tehtävästään, niin mikään tyky-toiminta ei pelasta sitä. Näin ollenparasta seurakunnallista tyky-toiminta on sen ydinbisnes, olla ohjaamassa ihmisiäosalliseksi johonkin.

Participatio liittyy siihen tapaan, jolla ollaan yhteisössä jäseninä. Jeesuksen perhevas-taisena pidetty sana Mk 3:31–35 on tässä mielessä kiinnostava. Jeesus suhtautuu pen-seästi äitiinsä ja veljiinsä, kun nämä etsivät häntä, ja sanoo: "Se, joka tekee Jumalantahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini." Lause on säilynyt meille todennäköi-sesti siksi, että Markuksen evankeliumin kirjoitusaikaan usko Jeesukseen saattoi mer-kitä perheen ulkopuolelle joutumista. (Tänään luemme lehdistä afganistanilaisestamiehestä, jota uhkaa kuolemantuomio vain siksi, että hän on kääntynyt kristityksi.Kristityt ovat olleet ja ovat edelleen kaikkein vainotuin ihmisryhmä maailmassa.)


Jeesus tarjoaa rajallisen ja usein ristiriitaisen perheyhteisön tilalle toisen yhteisön:Jeesuksen veljeyden, sisaruuden tai äitiyden. Kristillisen seurakunnan mahdollisuustervehdyttävänä yhteisönä perustuu siihen, että se liittää ihmisen ensisijaisesti Jeesuk-seen Kristukseen ja vasta sitä kautta toisiinsa.

Societas viittaa yhteisön muotoon, minkälaisista suhteista ja rooleista yhteisö muo-dostuu. Raamattu puhuu ehkä yllättävänkin paljon siitä, mikä merkitys johtajuudellaon yhteisön elämälle. Mooseksesta, joka on raamatullisen johtajan esikuva, sanotaan,että hän oli "hyvin nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä"(4Ms 12:3). Samalla tavalla Uusi testamentti nostaa seurakunnan johtamisen esiku-vaksi toisten palvelemisen. Yhteisön arvoja voi arvioida sen perusteella, minkälaisiapalkitsemisjärjestelmiä se luo. Yhteisö, joka palkitsee pyrkyryyttä, sairastuu. Kristilli-sen uskon mahdollisuus tervehdyttävänä yhteisönä perustuu siihen, että se "palkitsee"nöyryyttä. Rahalla ei pystytä saavuttamaan sellaisia palkitsemisen tasoja kuin hengel-lisellä palkitsemisella.

Lopuksi

– Tournierin mukaan isänmaa ja kirkko ovat liian suuria ja abstrakteja käsitteitä. Metarvitsemme puiston penkin tai paikan kirkossa, pienen, paikallisen ja konkreettisen.Näin ollen on kysyttävä, tarjoammeko me paikkaa ihmisille, joilla ei ole paikkaa? Jamikä on se paikka, jonka seurakunta hengellisenä yhteisönä tarjoaa, erityisesti ihmi-sille, joilla ei lapsuudessa ole ollut paikkaa?

– Palaan vielä isäni Kai Antturin 80-vuotisjuhliin, joiden lopuksi hän käytti liikutta-van kiitospuheen. Hän kertoi siinä avoimesti oppineensa vasta nyt vanhana tunte-maan, mitä on masennus: ”Kun aikoinaan kohtasin masentuneita, sanoin, että oletkuin korkeushyppääjä, joka on asettanut riman liian korkealle. Kun se sitten kertatoisensa jälkeen putoaa, niin totta kai siinä masentuu. Mutta tänään tiedän, että ei ma-sennusta niin voiteta, siihen pitää suhtautua toisella tasolla.” Monet juhlavieraistaitkivät avoimesti, kun isä kertoi, miten seurakunnan yhteinen juhla lauluineen, puhei-neen ja rukouksineen tekee masentuneenkin terveeksi. Juuri siitä seurakunnassa onkysymys. Yhteys parantaa.

Keskustelu

Jussi Pohjonen

– Inkerin esityksessä tuli esille niukat rahat ja priorisointi, termi jota ei saa käyttää.– Pitäisikö viritellä keskustelua valtakunnallisesta priorisoimisesta?– Jokaisella näkemyksiä mihin turhaan käytetään rahaa, jonka voisi siirtää terveyden-huoltoon. Kohta suunnistajille rakennetaan sisähalli!

Inkeri Elomaa

– Voin kertoa että, jos kovasti jotain tahtoo, niin kyllä se menee perille, se vaan vievoimia ja aikaa. Neljä kertaa olen saanut lisärahaa, kun olen huutanut mediassa.– Se vaatii räävän suun ja pahan luonteen!


Rovasti NN

– Esityksesi lopussa toit esille sen tärkeyden, että paikattomille osoitetaan paikkaa.Luterilaisen kirkon suurin ongelma on, että seurakunnan jäsenet kokevat olevansapaikattomia.– Voisiko olla, että jumalanpalvelus ei olisi ainoastaan kirkossa pyhäaamuna klo 10?

Raimo Puustinen

– Kirkon piirissä näkyy tapahtuvan samaa kuin terveydenhuollossa: pyrkimys kohtisuuria yksiköitä ja kustannustehokkuutta. Suuria yksiköitä, vai pieniä lähellä ihmisiä?– Isossa yksikössä ihmiset organisaatioalisteisia. Ihmiset eivät tule omalääkärille vaanvirkamiehen luokse.


– Ongelmat eivät johdu pelkästään yksiköiden koosta, vaan johdosta. Monet ongelmatjohtuvat siitä, että meitä on johdettu jotenkin huonosti.

Veli-Matti Hammari

– Kun on ikävä ja inhottava, voi jotain saada.– Ikävä ja inhottava kollektiivi.– Kohti suurempia yksiköitä – työllistävät toinen toisiaan – palaverit vievät aikaa pe-rustyöltä. Tähän on voitava vaikuttaa.

Tuula Pontela

– Esimerkkinä Malmin srk: Hallinnollisesti iso – toiminnallisesti pieniä yksiköitä.– Siellä ollut ihan mukava toimia.

Arto Antturi

– Toivon tältä seminaarilta herättelyä.– Uskon sataprosenttisesti siihen että Kristuksen kirkolle tulee käymään hyvin.


III jaksoPaneeli: Kristillisen uskon mahdollisuus ja lupaus

Kirsti Aalto, Arto Antturi, Inkeri Elomaa, Esa Fabrin, Kalle Mäki,Raimo Puustinen, Markku Vähätalo

Kirsti Aalto

LIITE 8 (diaesitys)

– Munchin huuto– Mietin mikä kuva parhaiten nousee mielee ja se on tämä huuto– Se väistämättä siihen kuuluu– Tämä teema kristillisen uskon mahdollisuus ja lupaus– Mahdollisuus on sielunhoito– Usko on luottamus kannetuksi tulemisesta– Lupaus on toivo huomisesta

Hiironniemen runon sanat: lähettäisit jostakin huulet kysymään: kuinka sinä voit?

– Liisa-Marian kanssa puhuimme, että miten auttaa, kun käytettävissä on vain 15 min.Tässä on esitettynä, miten keskustelu kulkee kun vain 15 min aikaa.

Keskustelun kulku:1. Kuinka sinä voit ja vastauksen kuuntelu2. Konfrontaatio, vastakkain asetteluTäytyy asettaa ihminen vastakkain hänen elämänsä kipeän asian kanssa.Ei saisi olla julma vaan siihen pitäisi yhdistää rakkaus ja lempeysMistä voimme parhaiten keskutelutekniikkaa oppia: Jeesus.3. Jeesuksen tapa keskustella- Mitä haluat että minä sinulle tekisin?- Simon, näetkö tämän naisen.- Nainen mitä itket? – suoraan asiaan- Älkää pelätkö minä se olen- Paljon luvattu- Jeesus ei uhrannut small talkille aikaa4. Siunaus, rohkaisu, lähettäminen- Mene rauhassa- Ei lintuinfluenssa nyt tänne tule, ei vuoret kaadu, tsunami tulee, jos on tullakseen.- Ole turvallisella mielellä- Täytyy uskaltaa luvata.

Sielunhoitajille”Olkaa rohkeat, pitäkää hyvästä kiinni, älkää vastatko pahaan pahalla. Rohkaiskaaarkoja, tukekaa heikkoja, auttakaa sorrettuja, kunnioittakaa kaikkia ihmisiä.”

Inkeri Elomaa

Kerron jutun oikeasta elämästä:– Kilpaurheilija sai rintasyövän kesken kauden. Kyseessä oli äkäinen, uusiva syöpä.


– Alkuhoitojen jälkeen hän pääsi vapaalle, puolen vuoden päästä alkoi uusi hoitojak-so. Hoito epäonnistui ja potilas alkoi vihata kaikkia.– Hän oli löytänyt uskonsisaria, jotka rukoilivat hänen puolestaan. Hän meni luon-taishoitoihin ja puolen vuoden päästä hänet tuotiin henkihieverissä takaisin. Hän vi-hasi nyt lisäksi uskonsisaria ja ehkä Jumalaakin.

Kerroin hänelle seuraavan tarinan:Tuli tulva Pohjanmaalle ja vesi nousi. Talossa asui uskovainen nainen, joka nousitoiseen kerrokseen. Paikalle souteli venekunta, ja sieltä kehoitettiin:– Astu veneeseen, niin sinä pelastut, sillä vesi nousee.– En minä huku, Jumala pelastaa minut, totesi nainen ja jäi taloonsa.Sade jatkui, tulva nousi ja nainen kiipesi katolle. Tuli sitten toinen venekunta ja taassama kehoitus. Ja jälleen sama vastaus.Sade jatkui edelleen ja vesi nousi yhä. Ja jälleen tuli venekunta, nyt siis jo kolmas.Mutta vieläkään ei nainen lähtenyt minnekään.Ja niin kävi, että nainen hukkui.Taivaassa nainen motkotti Jumalalle:– Ethän sinä pelastanutkaan minua!– Lähetinhän minä sinulle kolme kertaa apua, totesi tähän Jumala.

Tähän potilas vastasi:– Kiitos, nyt minä vasta ymmärrän.Hän kuoli parin päivän päästä.

Esa Fabrin

– Erään keskustelukumppanin pohdiskelua: Olen monessa asiassa pettynyt itseeni jaihmisiin, ja miettinyt mikä on se pienin usko joka pelastaa, ettei tulisi liikaa uskottua.– Vastukseni: Se on se katse Jeesuksen puoleen. Jo se katse riittää ristillä.

– Ihmiset etsivät paikkaansa. Kerran ihminen tuli huoneeseeni ja kysyi onko tämäpapin huone. Vastasin, että on kyllä.Hän sanoi:– Mä tulin tänne, sähän oot pappi, mul olis yks kysymys. Anttilassa on sellaien tiskimissä on informaatio ja palautukset. Niin sähän oot se Jumalan paikallinen edustajaniin voinko sinulle puhua sen, mitä Jumalalle olisin sanonnu? Ihan niin kuin Anttilas-sakin.

Kalle Mäki

– Kun sairastaa, on aikaa ajatella. Voi nähdä asiat uudella tavalla ja voi löytää uudenperspektiivin. Tarvitaanko joskus sairautta tähän?

– Sairaus, kritstillisen uskon mahdollisuus. On asioita, joita vain sairas voi nähdä.Sairaus katkaisee rutiinin, on pakko ajatella, voi nähdä asioita uudella tavalla, voiavautua uusi perspektiivi.

– Tampereen tuomiokirkon kaidetta kiertää kuva jossa nuoret pojat kantavat orjantap-puraköynnöstä, jossa on myös ruusuja. Joku pojista katsoo eteenpäin, toinen taakse-


päin. Joku vilkuilee jalkoihinsa, toinen tähyää taivaalle. Joku on kokonaan vailla vas-tausta. Tämä kuvaa erilaista tapaa suhtautua elämään mutta myös sairauteen.

– Vaikea sairaus panee pohtimaan kysymyksiä. Se avaa mahdollisuuden löytää. Joskuulemme kysymykset, joita sairailla on, voimme olla vierellä kulkemassa.

– Mitä sinä tahdot minun tekevän sinulle pitäisi olla meidän kysymyksemme. Kunihminen kysyy on, oikea aika olla rinnalla. Sairas, joka on löytänyt Jumalan, on kuinliekki sairauden keskellä.

Raimo Puustinen

– Onko henkilökohtaisen uskon suuntauksella merkitystä lääkärin työssä?– Lääketiede pyritään pitämään erillään uskosta. Käytännön työssä henkilökohtainenusko kuitenkin näyttäytyy tavalla tai toisella.– Ahdistunutta ihmistä kuunnellessa herkistyy kuuntelemaan, mikä osa on ahdistustaja mikä on aitoa tervettä synnintuntoa.– Kun mies tulee Thaimaasta, ja sitten viikon kuluttua tulee tiettyjä oireita, niin yritänherkällä korvalla kuunnella, mikä osa ahdistuksesta on synnintuntoa, mikä muuta.– Vastaanotollani on pieni ikoni enkeleistä Aabrahamin vieraana muistuttamassa siitä,että kun väsyn potilaiden valitukseen, koskaan ei tiedä, kuka vastaanotolla oikeastaanistuu.

Markku Vähätalo

– Toivoisin, että uskaltaisimme näyttää enemmän omia kantojamme.

Kysymys Kirsti AallolleMiten suhtaudutaan lintuinfluenssan, sodan ja nälän aiheuttamaan ahdistukseen?Moni kysyy mikä pelastaa?

Kirsti Aalto

– Emme voi selittää pois mailman tapahtumia, sotia on, maanjärsityksiä tulee, muttajatketaan elämää.– Thaimaassa on toinen usko, mutta ihmiset uskalsivat nopeasti tarttua huomiseen,luterilaisen tulkinta tästä on, että suru torjutaan.– Minusta on tosiasia, että on eri uskoja ja meidän tulee kirkastaa oma uskommeja tietää missä me seisomme.– Voimme kohdata turvallisesti tulevaisuuden.– Patriarkka Bartholomeus: sairaus ei tunne kansallisuutta eikä uskoa.

Kysymys Markku VähätalolleMikä on lääkärin vastuu aktiivisen hoidon lopettamisesta?

Markku Vähätalo

– Ongelma kalliit hoidot: onko ihminen siinä kunnossa, että hyötyy hoidosta?– Pitää harkita mikä tämä hoito on, sivuvaikutukset ja hyödyn arvio.– Pyrin siihen, että potilas ja omaiset päätyisivät samaan johtopäätökseen.


– Suurin osa potilaista odottaa ja toivoo tietoa.

Kalle Mäki

–Lääkärin etiikka -kirjassa käytännöllisellä tavalla pohdiskellaan tällaisia eettisiäkysymyksiä.– Ei valmiita vastauksia vaan lähtökohtia– Kuka tahansa voi perehtyä tähän kirjaan.

Raimo Puustinen

– Tämä kysymys koskee erityisesti vanhuksia. Potilaslaki on selkeä: potilas päättäähoidosta yhdessä lääkärin kanssa.– Hoitosuunnitelma yhdessä potilaan kanssa – dementoitunut vanhus?– Riippuu täysin lääkärin kyvystä asettua omaisten puolelle hoitosuunnitelmaa laati-essa.

Kysymys: Voiko potilaalle todeta, että sinä kuolet kohta?

Esa Fabrin

– Lääkärin on kerrottava potilaalle hänen hoitoonsa liittyvät tosiasiat– Kysymys on enemmän siitä: Missä vaiheessa, miten? Ja kuinka paljon kerrotaan?– Kertomisen yhteydessä, tulisi kertoa, milloin tulee seuraavan kerran samana päivä-nä tapaamaan ja katsomaan miten asia etenee.– Jakaa asia omaisten kesken.

Raimo Puustinen

– Voiko tai pitääkö kertoa? Asia ei ole yksinkertainen.– Suomessa kerrotaan, monissa Euroopan maissa ei.– Rationaliset protestantit kohtaavat maailman sellaisena kuin se näyttäytyy.

Markku Vähätalo

– Suurin ongelma on ennusteiden antaminen.

Liisa-Maria Voipio Pulkki

– Kertomisessa on kulttuurieroja.

Esa Fabrin

– Katolisissa maissa yritetään etsiä omaisten kautta tapaa kertoa.

Arto Antturi

– Tilanteessa on kolme osapuolta: vaativa henkilö, hänen taustallaan oleva yhteisösekä vaatimuksen silmilleen saava.


– Mooses ”repi pelihousunsa” yhdessä kapinointivaiheessa, ja siitä seurasi, että Juma-la esti pääsyn luvattuun maahan.

– Usein on kyse vaatijan hengellisestä kamppailusta, kun hän vaatii minulta pappinasellaista mikä kuuluu Jumalalle.

Risto Pontela

– Kysymys on vaikea.– Tämän päivän ihmiset vieraantuneet luonnosta.– Nykyään me kuvittelemme, että me voimme vaatia jotakin. Sata vuotta sitten mei-dän isovanhempamme eivät voineet. Luulempa, että vasta penisilliinin jälkeen onkeksitty, että voi vaatia jotain.– On lohdullista, että me olemme vain ketjun osa.

Kirsti Aalto

– Jumalalta me joudumme ottamaan vastaan niin hyvää kuin pahaakin. Tämä on sie-lunhoitajalle aika kova konfrontaation paikka.

Kysymys Kirsti Aallolle:Eikö Raamattu anna selvän kuvan, että on taivas ja helvetti, jossa tuska jatkuu?Voiko kukaan antaa lupaa itsemurhaan?

Kirsti Aalto

– Ihmisen rinnalla, joka pohtii itsemurhaa, on kuljettava niin pitkälle kuin omat jalatkantavat ja oltava rohkea. Joka päätyy itsemurhaan, on tehnyt ratkaisunsa.– Sielunhoitajina tulee auttaa omaisia syyllisyydentunnossa.– Minne itsemurhantekijä joutuu, sitä emme tiedä, emmekä onneksi päätä.

Veli-Matti Hammari

– Raamatusta ei löydy itsemurhan tekemisen tuomiota. Puhutaan Juudaksesta ja muis-ta, mutta silloin puhutaan heidän teoistaan. Armoa riittää hirsipuunkin yli.

– Yhä harvemmin ajatuksiini sopii itsemurha, siihen on niin usein sairaudesta johtuvasyy. Mutta kun joku sanoo, että teen itsemurhan, niin tietenkin vältän tukemasta häntä- vaikka yhä useammin ymmärränkin häntä. Kun elämälle ei löydy mitään mieltä,täytyy pidättäytyä sanomasta, että tee vain se. Se tuntuu niin luonnolliselta.

Kysymys Inkeri Elomaalle:Voiko lääkäri kysyä niin kuin Jeesus: mitä sinä haluat minun sinulle tekevän?

Inkeri Elomaa

– Voi – kunhan muistaa, ettei hän ole Jeesus.


Raimo Puustinen

– Näin voi kysyä, kun on vaihtoehtoja mitä voidaan tehdä.– Ruohonjuuritason lääkärinä ei voi kysyä sitä. Kun ongelma on jäsentynyt, niin tuokysymys voidaan esittää.

Arto Antturi

– Tuomasmessussa meillä on aikaa esirukoukseen on vain 2-5 minuuttia henkilöäkohden. Silloin kysyn usein: - Mitä haluat, että Jumala tekee sinulle tänään?

– On joskus hienoa nähdä, miten ihminen saattaa ikään kuin helpottua, kun hän vastaatuohon kysymykseen - vaikka esimerkiksi vain yhdellä sanalla: rohkeutta.

Kysymys Kalle Mäelle:Miten puhua 8-12-vuotiaille lapsille kuolemasta ja taivaasta?

Kalle Mäki

– Keskustelu lapsen vanhempien kanssa olisi paikallaan:Miten vanhemmat näkevät tilanteen lapsen kohdalla?– Ovatko sitä mieltä että lapsen kanssa voisi puhua useamminkin uskonasiaoista, jostämä voisi eheyttää häntä.– Tampereella on seurakunnan palkkaamia lastenhoitajia.– Jos on tällaisia yhteyksiä, niin voi konsultoida heitä miten keskustelussa tulee edetä.

Viimeinen kysymysKerro yhdellä lauseella mikä on kristinuskon keskeinen sanoma nykyihmiselle?

Arto Antturi

– Jumala ei ole vihainen, vaan hän on rakkaus: Joh. 3:16. Opi tuntemaan Jumala!

Kalle Mäki

– Nuorempana oli tapana liftata ja tuolloin kysyin usein: Mitä Jeesus Kristus merkit-see sinulle? Siitä avautuu usein hedelmällinen keskustelu, kaksi minuuttia tai kaksituntia.

Markku Vähätalo

– Jumala on rakkaus - nimenomaan tässä järjestyksessä.

Kirsti Aalto

– Sinua kantavat ikuiset käsivarret. Ja: Jumalan armo ei sinusta väisty.


Inkeri Elomaa

– Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.– Olkaa turvallisin mielin.

Raimo Puustinen

– Rakkaus synnyttää levollisuutta.

Esa Fabrin

– Johanneksen evankeliumin (Joh 1:15) uusi ja alkutekstille oikeutta tekevä käännös:Valo loistaa pimeydessä - pimeys ole saanut sitä valtaansa.– Kaikki yhdessä myötävaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat (Room8:28).

Päätöspuheenvuoro:Risto Pontela

– Paljon kysymyksiä jää elämään, ehkä joitain vastauksiakin olemme saaneet. Kris-tinuskon mahdollisuus ja lupaus, mitä ne oikein ovat?– Mahdollisuus vahvimmillaan: ihmisillä säilyy toivo, huomennakin jaksamme elää.– Onko lupaus siinä, että emme ole yksin? Meillä on toisemme, meillä on yhteys,tulevaisuus ja iankaikkinen elämä.– Näitä ajatuksia itse ajattelen tässä päätteeksi.


LIITE 1SUOMEN EVANKELIS-LUTERILAINEN KIRKKOEVANGELISK-LUTHERSKA KYRKAN I FINLANDSairaalan hiljainen huone

Sisustus, varustus ja aineisto

”Rakkaalla lapsella on monta nimeä”, sanoo sananlasku. Sairaalan hiljaisen huoneennimitykset vaihtelevat. Niitä kutsutaan esim. kappeliksi, meditaatiohuoneeksi, hiljaisuu-den huoneeksi tai hiljaisuuden kappeliksi. Valitsemme tässä nimityksen sairaalan hil-jainen huone, ja tarkoitamme erityistä huonetta, joka on varattu hiljaisuudelle, hartau-delle ja rukoukselle sairaalassa. Sisustuksen, varustuksen ja saatavilla olevan aineis-ton tulee tukea huoneen tarkoitusta. Taiteella ja kauneudella on tärkeä rooli rauhallisenja viihtyisän ilmapiirin luomisessa. Kappeli, jossa sanotaan jäähyväiset vainajalle ja jos-ta vainaja noudetaan, vaatii erityisen sisustuksen ja varustuksen.

Sairaalan hiljainen huone on potilaita, omaisia, vierailijoita ja henkilökuntaa varten. Nesairaalat, joissa on hiljainen huone, viestittävät hoidon kokonaisnäkemystä. Sairaalahaluaa osoittaa kunnioitusta koko ihmistä ja hänen erilaisia tarpeitaan kohtaan. Pelkälläolemassaolollaan viestittää sairaalan hiljainen huone hoidon ihmisläheisyyttä.

Sairaalan hiljaisen huoneen sisustuksesta, varustuksesta ja aineistosta voidaan hetitodeta, että ei ole mahdollista antaa tyhjentäviä suosituksia, jotka pätevät kaikissa tilan-teissa. Paikalliset olosuhteet vaihtelevat esim. paikkakunnalla olevien uskonnollisten,kulttuuristen (etnisten) ja kielellisten vähemmistöjen esiintymisen suhteen. Oman sai-raalan käytettävissä olevat tilat vaikuttavat myös hiljaisen huoneen muovaamiseen jasisustamiseen. Mutta luovuudella ja kunnioittavalla asenteella pääsee pitkälle. Tässänostamme lähinnä esiin joitakin seikkoja, jotka on tärkeää ottaa huomioon suunnitelta-essa sairaalan hiljaista huonetta.

Hiljaisen huoneen käyttö

Hiljainen huone voi olla hyvin pieni, niin että siinä on tilaa vain muutamalle henkilölle.Silloin huone on lähinnä henkilökohtaista meditaatiota ja rukousta varten. Jos huone onsuurempi, niin että siinä on tilaa useammalle tuolille, ovat käyttömahdollisuudet laa-jemmat. Sellaista huonetta voi käyttää henkilökohtaiseen mietiskelyyn, mutta siellä voi-daan myös järjestää hartaustilaisuuksia, jumalanpalveluksia, ehtoollistilaisuuksia taimusiikkihetkiä. Joissakin hiljaisissa huoneissa on toimitettu kasteita, avioliittoon vihki-misiä ja muistotilaisuuksia. Joissakin hiljaisissa huoneissa on varustus yhteisten harta-uksien radiointia varten sairaalan osastoille. Suuremmissa hiljaisissa huoneissa voi-daan käyttää soitinta, esimerkiksi sähköurkuja yhteislaulun säestykseen. Monet hiljai-set huoneet, suuret ja pienet, on varustettu musiikkilaittein niin, että niissä voi kuulok-keilla kuunnella levyjä tai kasetteja; meditaatiomusiikkia. Laitteita voi käyttää yksityinenvierailija, mutta joissakin sairaaloissa soitetaan hiljaista musiikkia tiettyjen tuntien ajan.

Aukioloajat

Myös hiljaisen huoneen aukioloajat riippuvat paikallisista olosuhteista. On erilaisia käy-täntöjä. Jotkut sairaalat pitävät hiljaisen huoneen avoinna aina, vuorokauden ympäri.Jotkut pitävät sen auki päiväsaikaan arkipäivinä ja toiset taas ilmoittavat sovitut au-kioloajat.

Päätettäessä aukioloajoista on myös tärkeää miettiä turvallisuuskysymyksiä. Miten ai-neistoa ja varusteita valvotaan, jotta voidaan minimoida varkauksien tai ilkivallan riskit?


Miten on suhtauduttava valojen ja kynttilöiden käyttöön paloturvallisuuden kannalta?Useissa sairaaloissa kynttilän sytyttäminen on kielletty paloturvallisuuden vuoksi.

Varustus ja aineisto

Hiljaisessa huoneessa voi olla erilaista kirjallista aineistoa. Siellä voi myös olla laitteetmusiikin kuuntelua varten ja siellä voi olla symboleja, jotka korostavat huoneen kon-templatiivista luonnetta. Mainitsemme seuraavassa muutamia esimerkkejä. Listaa voipidentää loputtomiin, mutta sille joka suunnittelee hiljaisen huoneen varustelua, on pai-kallisten olosuhteiden tunteminen keskeistä. Ketä varten hiljainen huone luodaan? Mit-kä kielet, mitkä elämänkatsomukset, mitkä kulttuurit ja uskonnot ovat edustettuina kävi-jöiden joukossa? Sanotaan, että ihmisen kunnioittamiseen kuuluu myös hänen arvo-jensa, uskontonsa ja elämänkatsomuksensa kunnioittaminen. Tämän toivomme tule-van näkyviin hiljaisen huoneen suunnittelussa.

• Kirjallinen aineisto• erikieliset Raamatut• erikieliset ja eri uskontokuntien virsi- ja laulukirjat• eri uskontokuntien hartaus-, meditaatio- ja rukouskirjat• rukouskortteja (jaettavaksi)• Rukoushetki sairaan luona -kaava• Rukoushetki kuolevan luona -kaava• Saattohartauden kaava (jaettavaksi)• kirjallista aineistoa, jossa käsitellään reaktioita kriiseissä ja surussa; in-

formaatio tahoista, joista voi saada tukea ja apua• lehtiä (esim. Kotimaa, Sana, Askel)• informaatio sairaalasielunhoidosta Suomessa (KS:n esite)• päivitetyt yhteystiedot oman sairaalaan sairaalapappeihin• informaatio sairaalan hartaushetkistä, jumalanpalveluksista, ehtoollistilai-

suuksista, musiikkihetkistä

• Musiikkilaitteet, joihin kuuluu kuulokkeet, levyjä ja kasetteja; CD-soitin• Kynttelikkö, paikka jossa voi sytyttää rukouskynttilän• Vieraskirja tai mietekirja, johon voi kirjoittaa muutamia rivejä• Rukouslaatikko, johon voi pudottaa esirukouspyynnön

On selvitettävä, kuka rahoittaa hiljaisen huoneen varustuksen ja aineiston ja kuka uu-distaa ja päivittää materiaalin. Eri uskonsuuntien sopivan materiaalin löytäminen ei ainaole helppoa. Yksinkertaisinta on ehkä kääntyä seudulla olevien tahojen virallisten edus-tajien puoleen. Ohjeita ja vihjeitä saa Lääkintöhallituksen opassarjan vihkosesta nro 2,Uskonnollinen ja vakaumuksellinen näkökulma kuolevan potilaan hoitoon, 1984 tai Kir-kon sairaalasielunhoidon keskuksen vihkosesta Vakaumuksen kunnioittaminen, 1996.

Uskonnolliset symbolit ja monikulttuurinen yhteiskunta

Sairaaloiden hiljaisessa huoneessa on monella taholla haluttu ottaa huomioon sairaa-lan elämänkatsomuksellinen neutraalisuus antamalla hiljaiselle huoneelle yleisuskon-nollinen, tunnustukseton luonne. Eri uskontojen siirrettäviä symboleja on saatavilla jane voidaan halutessa ottaa esiin. Tässä voi olla kyseessä tasapainoilu: elämme moni-kulttuurisessa yhteiskunnassa, joka edellyttää eri uskonnollisten ja kulttuuristen suunti-en kunnioittamista. Mutta samanaikaisesti suomalainen yhteiskunta värittyy perintei-sesti myös tänään vahvasti kristillisen, evankelis-luterilaisen uskontulkinnan mukaan.Eri kulttuureiden edustajia on sekä potilaissa että hoitohenkilöstössä.


Suomesta tuli 1990-luvulla huomattavasti monikulttuurisempi kuin aikaisemmin, kunmaahanmuuttajien ja pakolaisten määrä moninkertaistui. Vuonna 2003 Suomessa oli107.000 ulkomaalaista kansalaista, useimmat Venäjältä, mutta myös Virosta, Ruotsis-ta, Somaliasta, Jugoslaviasta, Irakista jne. Samana vuonna (2003) oli Suomessa125.000 henkilöä, joilla oli toinen äidinkieli kuin suomi tai ruotsi. Venäjää puhuvienhenkilöiden määrä lisääntyi voimakkaasti. Huolimatta siitä, että maahanmuutto on li-sääntynyt, on Suomi edelleen Euroopan homogeenisimpiä maita, kun vain 2 % kansa-laisista on ulkomaalaisia.

Suomi on myös uskonnollisessa mielessä homogeeninen maa. Vuonna 2003 kuului84,2 % kansasta Suomen ev.-lut. kirkkoon, 1,1 % ortodoksiseen kirkkoon ja 1,1 % jo-honkin muuhun rekisteröityyn uskonnolliseen yhteisöön. Muut eivät kuuluneet mihin-kään rekisteröityyn uskonyhteisöön. Rekisteröityjen muslimien määrä oli noin 2 600,mutta muslimien määrä on itse asiassa paljon suurempi, ehkä yli 20 000. Heidän mää-räänsä on vaikea arvioida, koska maahanmuuttajat rekisteröidään ainoastaan kielen jaalkuperäismaan mukaan, ei uskonnollisen kuulumisen mukaan. Kaikki nämä tosiasiatkoskevat koko maata. Omalla paikkakunnalla voi tilanne olla toinen, mikä on tärkeääottaa huomioon suunniteltaessa sairaalan hiljaista huonetta.

Kirkko tai kappeli

Helsingissä on kaksi sairaalaa, joilla on oma kirkko: Koskelan sairaala ja Diakonissalai-toksen sairaala. Pitkäniemen sairaalassa Nokialla on oma kirkko, jolla on tärkeä tehtä-vä potilaiden ja henkilöstön sielunhoidossa. Kirkon sairaalasielunhoidon toimikunnanpuheenjohtaja, ylilääkäri Kati Myllymäki on todennut julkaisussa Kuolemaan liittyväteettiset näkökulmat terveydenhuollossa (ETENE, Helsinki 2002), että hiljentymishuoneon sairaalassa yhtä luonnollinen ja tarpeellinen kuin lentoasemien tai ostoskeskustenhiljainen huone.

”… saatte vähän levähtää” lupaa Jeesus opetuslapsilleen (Mk 6: 31). Sairaiden ja kuo-levien hoitaminen on vaativaa työtä, henkisesti ja fyysisesti kuluttavaa. Pitkään sairas-tavan luona käyminen voi ajoittain tuntua omaisesta ylivoimaiselta. Hiljentymishuoneviestittää hoitajille, lääkäreille ja omaisille: ”Saatte levähtää!” Virvoitus, pyhän kosketusmahdollistuu sairauden, kärsimyksen ja kuoleman keskellä.

Hiljaisen huoneen lisäksi sairaala tarvitsee jäähyväishuoneen, kappelin, jossa omaisetvoivat sanoa jäähyväiset kuolleelle rakkaalleen. Vainajan näkeminen ja pienen rukous-hetken viettäminen sairaalan kappelissa on tärkeä osa alkanutta surutyötä. Sairaala-pappien työhön kuuluu nykyään saattohartauksien toimittaminen. Saattohoidossa ko-rostetaan vainajan kunnioittavaa käsittelyä ja jäähyväisten sanomisen tärkeyttä. Se ta-pahtuu tilassa, joka on sisustettu lämpimästi, kauniisti. Rauhallinen tila voi hoitaa ja loh-duttaa surun tultua.

Anna palautetta!

Hiljaisen huoneen sisustuksen, aineiston ja varustuksen suunnittelu on luova prosessi.Myös kun hiljainen huone on valmis, jatkuu prosessi. Hiljainen huone elää jatkuvastisairaalan ja yhteiskunnan kehittyessä. Uutta kirjallisuutta ja uutta aineistoa ilmestyy.Hiljaisesta huoneesta saadut kokemukset opettavat meille, mikä toimii ja mikä ei. Siksion tärkeää, että jaamme kokemuksemme keskenämme.

Kirkon sairaalasielunhoidon toimikunnan asettamaSairaaloiden hiljainen huone -työryhmä[email protected] (09) 180 2358

mailto:[email protected]


Rukous pandemian varalta

Rukoilemme niiden puolesta, joita sairaus pelottaaja epätietoisuus tulevasta ahdistaa.Anna heille rohkeutta ja luottamusta sinun hoitoosi.Rukoilemme hoitoja kriisityössä olevien puolesta.Anna heille viisauttaja voimaa kärsivien kohtaamiseen.

Kiitämme kaikista niistä, jotka sinun työtovereinasihoitavat ja parantavat sairaita ja kuolevia.Hoida rakkaudella luomakuntaasi.Auta meitä elämään rohkeasti sinuun turvaten.Ole meidän kanssamme elämässä ja kuolemassa.Aamen.

Rukouksen ovat laatineet Suomen ev.lut. kirkonKirkkohallituksen jumalanpalveluselämänja musiikkitoiminnan johtaja Kai Vahtolaja sairaalasielunhoidon johtaja Kirsti Aalto

sairaus ja ahdistus - kardemummo · tule pyhä henki, paranna ja sovita (come holy spirit, heal and...

Documents