satakunnan museo rhs - pori

1Sanna Ihatsu – CasaCo Studio Oy – 16.10.2018

Pori SATAKUNNAN MUSEORAKENNUSHISTORIASELVITYS

3

Pori SATAKUNNAN MUSEORAKENNUSHISTORIASELVITYS

Sanna Ihatsu – CasaCo Studio Oy – 16.10.2018

4

Tilaaja: Porin kaupunkisuunnittelu ja Satakunnan Museo.

Tekijä: arkkitehti Sanna Ihatsu

CasaCo Studio Oy

Etukannen kuvat

Vasen yläkuva: Näkymä Hallituskadulta, kuva Ari Hietala 1976 SM 85407.

Keskikuva: Henkilökunnan kierreporras kattoikkunoineen.

Alakuva: Terassin kaidedetalji.

Iso kuva: Pysyväisnäyttelytilat portaikkoineen, Pentti Pere 1995, SM 168749

5SISÄLTÖ

Sisältö

Rakennuksen alkuperäinen arkkitehtuuri 28

Käytetyt rakenteet ja rakennusmateriaalit 32Perustus ja alapohja 32Ulkoseinät 32Väli- ja yläpohjat 32Väliseinät 32Portaat 33Vesikate 33Hormit, iv-piiput ja -kanavat 33Ulkotasot, tukimuurit ja ulkoportaat 33Eristykset 33Sisäpuolen seinät 34Lattiat ja jalkalistat 35Kattopinnat 35Ikkunat, ikkunapenkit 36Ovet 36Kalusteet ja varusteet 36Tekniset järjestelmät 36

Käytön historia 37Muutosvaiheet 39

Perustiedot 7

Johdanto 8Selvityksen tarkoitus 9Käytetyt lähteet 9

Satakunnan Museon historiaa 10

Suunnittelun vaiheet 12Suunnittelu käynnistyy 12Museon paikka muuttuu 14Suunnitelmat Rantapuistoon etenevät 15Suunnitelmat vastatuulessa 17Uuden tilaohjelman mukaiset suunnitelmat laaditaan 18Pääpiirustukset valmistuvat 20

Taustavoimat ja esikuvat 21Taustavaikuttajat ja rahoitus 21Rakennuksen esikuvia 23

Rakennuksen suunnittelijat 25Olaf Küttner 25

Rakentaminen 26

6

Tontin vaiheet 41Kaavatilanne ja ympäristö 42Rakennuksen asema kaupunkikuvassa 42Ympäröivä rakennuskanta 44

Museon sulautumista ympäristöön pidettiin tärkeänä 44

Julkisivujen säilyneisyys, erityispiirteet ja arvot 45Erityispiirteet 45Arvot 46Säilyneisyys 46

Sisätilojen säilyneisyys, erityispiirteet ja arvot 50Pysyväisnäyttelytilat 50Tilapäisnäyttelytilat 53Aula, vaatetila, tuulikaappi 54Kahvio 56Työpajatila eli entinen luentosalitila 57Toimistotilat käytävineen 58Arkisto ja kirjasto 59WC-tilat, yleisö ja henkilökunta 60Tekstiilikonservaattorin työtilat eli entinen asunto 61Pohjakerroksen käytävä- ja aulatilat 62Restaurointi, konservointi, valokuvaus ja pimiö sekä pesutilat 63Varastot 64Valaisimia 65Yksityiskohtia 66Tekniikkaa 67

Laajentamisen edellytykset 74Julkisivujen arvojen ja ominaispiirteiden huomiointi 74Sisätilojen arvojen ja ominaispiirteiden huomiointi 75Palauttavia toimenpiteitä 75Esikuvina olleiden museoiden laajennusten tarkastelu 76

Lähteet 78Arkistot 78Kirjalliset lähteet 78Vuosikertomukset, pienpainatteet 78Selvitykset, raportit 78Sähköiset lähteet 79Suulliset lähteet 79

SISÄLTÖ

7

Perustiedot

SUOJELUSTATUS Ei suojelustatusta, asemakaavassa teksti: ”Kaikissa toimenpiteissä tulee korostaa ympäristön kulttuurihistoriallisten rakennusten muodostamaa kokonaisuutta sekä korttelialueen sijaintia Porin kansallisen kaupunki-puiston alueella.”

MERKITTÄVIMMÄT SUUNNITTELIJAT 1962–1973 Arkkitehtitoimisto Olaf Küttner Ky2000 Arkkitehti Oy Asmala

RAKENTAMISAIKA1971–1973

KOHDE Satakunnan museo

KATUOSOITE Hallituskatu 11, Pori.

KIINTEISTÖTIEDOTnettopinta-ala 3575m2

Kokonaistilavuus 18 725m3

kokonaiskerrosala 4 603m2

ASEMAKAAVA Hyväksytty 17.1.2014

NYKYINEN OMISTAJA JA KÄYTTÄJÄ Porin kaupunki

NYKYINEN KÄYTTÖTARKOITUS Maakuntamuseo

ALKUPERÄINEN KÄYTTÖTARKOITUS Museo

RAKENNUTTAJAPorin kaupunki

PERUSTIEDOT

8

Johdanto

Museokäyttöön suunniteltuja uudisrakennuksia ei ollut tuolloin vielä tehty kovinkaan runsaasti Suomessa tai maailmalla, joten suunnittelu-kysymys oli vaikea. Suomen Museoliitto oli jo varhaisesta vaiheesta mu-kana ohjaamassa hanketta ja vaikutti vahvasti lopullisen suunnitelman suunnitteluratkaisujen muotoutumiseen.

Satakunnan Museo nimitettiin maakuntamuseoksi vuonna 1980 toimin-ta-alueenaan Satakunnan maakunta. Jo perustamisestaan lähtien mu-seo oli kerännyt ja tallentanut aineellista ja henkistä kulttuuriperintöä koko Satakunnan alueelta. Vuonna 1996 museo laati Museoviraston kanssa sopimuksen yhteistyöstä ja työnjaosta kulttuuriympäristön vaali-misessa. Viimeksi sopimus uusittiin vuonna 2012. Sen perusteella Sata-kunnan Museo vastaa nykyisin sekä arkeologiseen kulttuuriperintöön, rakennusperintöön että korjausrakentamiseen liittyvistä asiantuntija- ja viranomaistehtävistä toimialueellaan.5

Satakunnan Museon vuonna 1973 valmistuneen rakennuksen julkisivu-

Satakunnan Museo sijaitsee Kokemäenjoen varrella, historiallisen Kivi-Porin tuntumassa, osoitteessa Hallituskatu 11. Vuonna 1973 valmistunut museorakennus on yksi harvoista museokäyttöön suunnitelluista raken-nuksista Suomessa. Se oli myös sotien jälkeen laajin museorakennushan-ke ja ensimmäisiä kulttuurihistorialliseen käyttöön suunniteltuja museo-rakennuksia Suomessa.1

Porin Suomalainen Seura perusti Satakunnan Museon vuonna 1888. Ih-misillä olleita muinaisesineitä kerättiin lahjoituksina. Kokoelma kasvoi ja aluksi esineitä säilytettiin opettaja Matti Kauppisen kotona. Kerätylle kokoelmalle ei tahtonut löytyä sopivia näyttelytiloja ja museo siirtyi mo-nesti. Porin kaupungin omistukseen museo tuli vuonna 1899.2

Vuonna 1903 museo siirtyi Iltaman taloon. Jo 1930-luvulla museosta tuli kokoelmiltaan yksi Suomen suurimmista. 1960-luvun alussa vain Turun museolla oli suuremman kokoelmat kuin Satakunnan Museolla.3

Iltamassa museo toimi vuoteen 1973 saakka, jolloin uusi museo valmistui Hallituskadulle. Museo avattiin yleisölle Porin päivänä 30.9.1973. 4

Museon suunnittelu oli pitkä prosessi. Uuden museon rakentamispää-töksestä kesti vielä 13 vuotta ennen kuin rakennus valmistui. Sitä viiväs-tytti museon sijoituspaikan muuttuminen, tilaohjelman muuttuminen sekä Suomen Museoliiton kommentit suunnitelmista. Ne vaikuttivat si-ten, että rakennus suunniteltiin kertaalleen kokonaan uudelleen.

1 https://www.pori.fi/satakunnan-museo/vierailulle-museoon/satakunnan-museo; SK 30.6.1973.

2 https://www.muporiokaunis.fi/sivu/iltaman-talo-eli-nykyinen-kirjaston-tontti.3 Koivuniemi 2004, 498; https://www.muporiokaunis.fi/sivu/iltaman-talo-eli-nykyinen-

kirjaston-tontti.4 https://www.muporiokaunis.fi/sivu/iltaman-talo-eli-nykyinen-kirjaston-tontti.5 https://www.pori.fi/satakunnan-museo/vierailulle-museoon/satakunnan-museo/tietoa-

satakunnan-museosta/satakunnan-museon.

JOHDANTO

9

korjaus on tulossa ajankohtaiseksi. Vuonna 2014 tehdyn kuntotutkimuk-sen mukaan julkisivujen pesubetonielementeissä on todettu vaurioita. Ainoana suositeltavana korjaustoimenpiteenä on esitetty ulkokuorien uusimista. Mittavan korjauksen lähestyessä kaupungissa on herännyt ajatus museorakennuksen laajentamisesta julkisivukorjauksen yhtey-dessä. Porin kaupunginhallitus on kokouksessaan 5.3.2018 päättänyt valtuuttaa konsernihallinnon valmistelemaan yleistä arkkitehtikilpailua Satakunnan Museon laajennuksesta sekä siihen läheisesti liittyvien tont-tien kehittämisestä. 6

Museorakennus sijaitsee Kokemäenjoen kulttuurimaisemassa ja Kivi-Porin vanhojen kaupunkirakennusten tuntumassa. Rakennus on jokimai-semasta katsottuna uuden ja vanhan kaupunkirakenteen rajapinnassa. Suunnitteluaikana sen ulkonäöllistä soveltuvuutta jokinäkymään tutkit-tiin hyvin tarkkaan.

Suunnitteluajankohdasta tähän päivään Kivi-Porin jokimaisema on py-synyt melko ennallaan. Hallituskatua vastapäätä olevan Karhukorttelin rakennuskanta on muuttunut ja muuttuu edelleen, kun lisää rakennuksia valmistuu. Museon laajentaminen tulee myös tekemään muutoksia joki-maisemaan.

Laajennusosan tärkeä tehtävä on sovittaa Kivi-Porin ja Karhukorttelin rakennuskanta toisiinsa.

Selvityksen tarkoitusSelvitys on laadittu rakennuksen muuttamista ja laajentamista koskevan arkkitehtikilpailun taustaselvitykseksi. Se antaa tiedot rakennuksen ny-kytilanteesta, suunnittelu- ja muutosvaiheista, sen arvoista sekä raken-nuksen asemasta kaupunkikuvassa.

Selvityksessä on käyty läpi rakennuksen pitkä suunnitteluprosessi, jot-ta olisi helpompi ymmärtää, miten lopputulokseen on päädytty ja mitä seikkoja suunnitteluvaiheessa on pidetty tärkeinä.

Julkisivujen erityispiirteet ja arvot on selvitetty. Myös sisätilojen osalta on käyty läpi tila- tai tilaryhmäkohtaisesti alkuperäisen tai nykyisen käy-tön kannalta oleelliset tilat ja niiden erityispiirteet sekä arvot.

Selvityksen lopussa on yhteenvetona suosituksia tulevalle arkkitehtikil-pailulle rakennuksen arvojen ja ominaispiirteiden huomioimiseksi.7

Käytetyt lähteetSuunnitteluvaiheiden, esikuvien ja muiden taustatietojen selvittämises-sä merkittävinä lähteinä ovat olleet museolautakunnan vuosikertomuk-set sekä vuonna 1966 julkaistu pienpainate ”Satakunnan museon uuden museotalon suunnittelu ja rakentaminen.”

Alkuperäisestä arkkitehtuurista ja rakennusmateriaaleista on tietoläh-teenä käytetty alkuperäisiä lupapiirustuksia, rakennustyöselitystä ja huoneselitystä.

Merkittävin kuvalähde on ollut Satakunnan Museon kuva-arkisto. Myös Satakunnan Kansan kuva-arkistoa ja lehtileikkeitä on hyödynnetty.

Selvityksessä olevat kuvat, jotka ovat ilman lähdeviitettä, ovat selvityk-sen tekijän ottamia.6 Tarjouspyyntö Satakunnan Museon rakennusta koskevasta

rakennushistoriaselvityksestä 18.4.2018, päivitetty 7.6.2018.7 Satakunnan museo rakennusta koskeva rakennushistoriaselvitys, tarjouspyyntö 4.5.2018

JOHDANTO

10

Satakunnan Museon historiaa

tisten sairaalarakennusten korjaamisesta ja lisärakennuksen rakentami-sesta. Kuitenkin toisen maailmansodan myötä rakennukset otettiin puo-lustusvoimien käyttöön. Vuonna 1940 ehdotettiin uuden museo- ja kir-jastotalon rakentamista Otavan viereiselle tontille. 1940-luvun lopussa neuvoteltiin Junnelius-palatsin ostamisesta ja vuonna 1955 virastotalon valmistuttua yritettiin Raatihuoneesta saada sopiva museorakennus.11

Museon esineistöä, satakuntalaista kulttuuriperintöä, kerättiin erityises-ti 1900-luvun alkupuolella ja 1930-luvulle tultaessa museosta tuli kokoel-miltaan yksi Suomen suurimmista. 1960-luvun alussa maakunnallisista museoista vain Turun kaupungin historiallisella museolla oli suuremmat kokoelmat kuin Satakunnan museolla.12

Porin Suomalainen Seura perusti Satakunnan Museon vuonna 1888. Aluksi ihmisillä olevia muinaisesineitä kerättiin lahjoituksina. Ensimmäi-senä kesänä esineitä kertyi noin 60. Seuravana kesänä talteen saatiin noin 650 esinettä, joita säilytettiin opettaja Matti Kauppisen kotona.

Museo siirtyi Porin kaupungin omistukseen ja hallintaan vuonna 1899.8

Kerätylle kokoelmalle ei löytynyt sopivia näyttelytiloja ja sitä siirrettiin kolmesti. Pisimpään kokoelma oli näytteillä Rantakadulla Grönfeldtin talossa eli nykyisellä Suomalaisella klubilla (1894–1903),9 kunnes vuonna 1903 museo siirtyi Gallen-Kallelan kadulle (entinen Torikatu) Iltaman ta-loon. Sen paikalla sijaitsee nykyään kirjasto. Talosta oli aluksi käytössään vain alakerta ja myöhemmin koko talo, joka käsitti 7 näyttelytilaksi tar-koitettua huonetta, yhden tilapäisnäyttelytilan, varastotilaa sekä ulkova-rastotilaa ja konservointihuoneen. Näyttelytilat olivat yhteensä 375m2, toimistotiloja oli 25m2 ja varastoja 175m2. Lisäksi museolla oli varastoja Ruhtinaankatu 11:n piharakennuksessa sekä Liinaharjan talli- ja navetta-rakennuksessa.10

Vuonna 1908 suunniteltiin museon käyttöön ostettavan ns. Nevanderin talo, mutta suunnitelma ei toteutunut. Vuosina 1923–24 valtionarkeologi Julius Ailio laati suunnitelman museotalon laajentamiseksi ja korjaami-seksi, mutta sekin suunnitelma jäi toteutumatta. Vuonna 1937 säädetyllä lailla Eduskunta lahjoitti entisen yleisen sairaalan tontit rakennuksineen Satakunnan Museon tarpeisiin. Vuonna 1937 valmistui suunnitelma en-

8 https://www.muporiokaunis.fi/sivu/iltaman-talo-eli-nykyinen-kirjaston-tontti.9 https://www.muporiokaunis.fi/sivu/iltaman-talo-eli-nykyinen-kirjaston-tontti.10 Satakunnan museon uuden museotalon suunnittelu ja rakentaminen, 1966, 3; Koskinen

1989, 110; Koivuniemi 2004, 498.11 Satakunnan museon uuden museotalon suunnittelu ja rakentaminen, 1966, 3-4;

Koskinen 1989, 111.12 Koivuniemi 2004, 498

SATAKUNNAN MUSEON HISTORIAA

11

Museon tilat eivät kuitenkaan enää olleet tarkoituksenmukaiset. Puut-teelliset tilat estivät edustavien näyttelyjen pystyttämisen. Rakennus oli kylmä ja paloturvallisuus oli kyseenalainen, kun taloa lämmitettiin 16 uunin avulla. Alakerran näyttelytilaa ei voitu jakaa palo-osastoihin, säh-köjohdot olivat vanhat ja välipohja oli puinen.13

Vuonna 1960 museolautakunta päätyi käsitykseen, ”ettei mikään vanha rakennus omiin tarkoituksiinsa suunniteltuna ja aikansa teknillisen tason mukaisesti rakennettuna, täytä museon asettamia sangen spesifisiä vaa-timuksia edes perinpohjaisesti korjattuna.” Lautakunta päätyi ehdotta-maan kaupunginvaltuustolle 1.3.1960 uuden museorakennuksen rakenta-mista laatimansa tilaohjelman mukaan.14

Kesti kuitenkin vielä yli 10 vuotta ennen kuin Satakunnan Museo sai sille tarkoitetut, asianmukaiset tilat ja museo joutui kamppailemaan tilaon-gelmien kanssa. Museonjohtaja Unto Salo kirjoitti edelleen muistiossaan 18.10.1966 Iltaman talon puutteista: ”Museo ei voi siinä toimia museotyön vaatimusten mukaisesti eikä tarjota kaupungin kansa- ja oppikouluille sekä vapaalle kansansivistystyölle tai taiteenharrastukselle niitä kult-tuuripalveluksia, joihin se kokoelmiensa vuoksi kykenisi; tältä kannalta nykyinen olotila on kulttuuripoliittisten mahdollisuuksien tuhlausta.”15

13 Satakunnan museon uuden museotalon suunnittelu ja rakentaminen, 1966, 3; Koivuniemi 2004, 498.

14 Satakunnan museon uuden museotalon suunnittelu ja rakentaminen, 1966, 4.15 Satakunnan museon uuden museotalon suunnittelu ja rakentaminen, 1966, 3;

Koivuniemi 2004, 498.

Nykyistä museorakennusta edeltänyt Iltaman talo. Kuvat 9.9.1973 Satakunnan Kansassa julkaistua artikkelia varten otettu. Satakunnan Kansan kuva-arkisto.

Iltaman talon pohjapiirros 1935. SM.

SATAKUNNAN MUSEON HISTORIAA

12

Suunnittelun vaiheet

600 000mk:n määrärahan suunnittelua varten. Museolautakunnan vuo-sikertomuksen mukaan: ”Kaupunginvaltuuston myönteinen kannanotto on osoituksena siitä, että Porin kaupunki on alkanut tarkistaa perinteel-lisen kunnallispolitiikkansa linjaa, ja se on samalla antanut museolau-takunnalle mahdollisuuden ryhtyä uuden museotalon konkreettiseen suunnitteluun. Lautakunta toteaa tyydytyksellä, että museotalohanke on täten periaatteessa tunnustettu kaupungin kiireelliseen ja välttämät-tömään rakennusohjelmaan kuuluvaksi.”19

11.12.1962 pitämässään kokouksessa kaupunginvaltuusto hyväksyi ohjeen luontoisena vuosiksi 1963–1971 laaditun rakennusohjelman, jonka mu-kaan uuden museotalon rakentaminen olisi vuorossa vuosina 1964–66.20

Suunnitelmat eivät kuitenkaan valmistuneet ohjelman mukaisesti, sillä ensin muuttui museon paikka ja sitten tilaohjelma. Suunnittelutyö alkoi kertaalleen alusta, kun Suomen Museoliitto ei pitänyt ensimmäistä eh-dotettua luonnosta onnistuneena.

Uuden museorakennuksen suunnittelu oli pitkä prosessi, joka kesti yli 10 vuotta. Sinä aikana muuttui sekä rakennuksen paikka että tilaohjelma. ”Suunnitelmaa kehitettiin huolellisesti ja kiirehtimättä, ja lukuisista yksi-tyiskohdista neuvoteltiin lautakunnan ja suunnittelevan arkkitehtitoimis-ton sekä Suomen Museoliiton kesken” 16.

Suunnittelu käynnistyy2.3.1960 pidettyyn museolautakunnan kokoukseen museonjohtaja Salo oli laatinut hyvin seikkaperäisen ehdotuksen museokysymyksen ratkai-semiseksi tilaohjelmineen. Sen mukaan kaupungin arkkitehtiosasto oli alustavasti tutkinut museon sijoitusta tontille 52/9/2, eli nykyisen Norta-mon puiston paikalle, ja todennut sen kelvolliseksi museon rakentamista varten. Museolautakunta ehdotti että museotalo rakennettaisiin esite-tyn tilaohjelman mukaan ja että kaupunki ryhtyisi kiireellisiin toimenpi-teisiin uuden museorakennuksen suunnittelutyön ja rahoittamisen jär-jestämiseksi.17

Vuonna 1960 laaditussa tilaohjelmassa oli uudelle museorakennukselle varattu työskentely- ja arkistotiloja 222m2, yleisötiloja 275m2, näyttelytilo-ja 2 490m2, varastotiloja 440m2, asuntotiloja 110m2 ja lämmitystiloja 150m2. Tilojen yhteenlaskettu summa oli 3 687m2 ja kuutiotilavuus 18 400m3.18

Valtuusto päätti 22.11.1960 luovuttaa tontin 52/9/2 Satakunnan Museon uutta rakennusta varten ja päätti ottaa seuraavan vuoden talousarvioon

16 Satakunnan museon uuden museotalon suunnittelu ja rakentaminen, 1966, 5. 17 Museolautakunnan pöytäkirja 2.3.1960.18 Satakunnan museon uuden museotalon suunnittelu ja rakentaminen, 1966, 4; Museolautakunnan toimintakertomus 1960.19 Satakunnan museon uuden museotalon suunnittelu ja rakentaminen, 1966, 4; Museolautakunnan toimintakertomus 1960.20 Museolautakunnan toimintakertomus 1963.

SUUNNITTELUN VAIHEET

13

Kaupunginarkkitehti Olaf Küttnerin tarkastelu siitä, miten museorakennus mahtuisi tontille 52/9/2. Laadittu 10.5.1960. SM.


14

Museon paikka muuttuuKaupunginvaltuuston päätöksen mukaan museotalo oli tarkoitus suunni-tella Raatihuoneenpuiston varteen, tontille 52/9/2. Sijoitusta tarkemmin tutkittaessa kuitenkin todettiin, että viereiset rakennukset, Otava ja Po-rin teatteri, rajoittivat ratkaisumahdollisuuksia. Lisäksi useat kaupunki-laiset toivoivat tontin säilyttämistä lasten leikkipuistona.21

22.2.1961 museolautakunta päätti antaa Arkkitehtitoimisto Olaf Küttner Kommandiittiyhtiön tehtäväksi tutkia voitaisiinko uusi museotalo sijoit-taa Rantapuistoon, joka sijainniltaan olisi museon kannalta yhtä edulli-nen, mutta joka kuitenkin antaisi rakennuksen suunnittelulle vapaammat kädet. Suunnittelutyö tuli tehdä kaupunginvaltuuston hyväksymän tila-ohjelman sekä määriteltyjen periaatteiden mukaan.22

Selvittelyn perusteella todettiin, että Rantapuiston rinnemaasto hel-pottaisi museon sisäisten liikennekysymysten ratkaisua. Näkökohdat saatettiin kaupungin rakennustoimiston asemakaavaosaston tietoon ja käydyissä neuvotteluissa asemakaavaosaston taholta luvattiin tutkia uutta sijoitusta Rantapuistoon. Asemakaava-arkkitehti Olavi Nieminen ja museon johtaja kävivät rakennushallituksessa, jossa ilmoitettiin, että museo voidaan rakentaa Rantapuistoon, mikäli museolle varattu tontti samalla muutetaan puistoksi.23

Museolautakunta ehdotti kaupunginvaltuustolle, että uusi museotalo ra-kennettaisiin Rantapuistoon, missä olisi riittävästi tilaa sekä vapaammat suunnittelumahdollisuudet. Kaupunginvaltuusto teki asiasta myönteisen periaatepäätöksen 26.2.1963 ja hyväksyi 8.10.1963 asemakaavamuutok-sen, minkä sisäministeriö vahvisti 2.1.1964.24

Asemakaavassa Rantapuistoon muodostettiin noin 3000m2 laajuinen yleisen rakennuksen tontti25 ja tontti, johon museotalo ensin piti suunni-tella, muutettiin puistoksi. Uudistetun asemakaavan mukaan Rantapuis-toon voitiin rakentaa kerrosalaltaan enintään 4200m2 laaja, kolmikerrok-sinen sekä enintään 13 metriä korkea yleinen rakennus.26

21 Satakunnan museon uuden museotalon suunnittelu ja rakentaminen, 1966, 4.22 Satakunnan museon uuden museotalon suunnittelu ja rakentaminen, 1966, 5; Koskinen

1989, 111.23 Museolautakunnan toimintakertomus 1962.24 Satakunnan museon uuden museotalon suunnittelu ja rakentaminen, 1966, 4.25 Koskinen 1989, 111.26 Museolautakunnan toimintakertomus 1963.

Asemakaavamuutos 20.7.1963. Museolle suunniteltu tontti muutettiin Nortamon puistoksi ja Rantapuiston tontti kaavoitettiin museorakennusta varten. Suomen Museoliiton arkisto.


15

Suunnitelmat Rantapuistoon etenevät30.8.1961 akkitehti Küttner selosti näkemystään ja alustavia suunnitel-miaan uudeksi museotaloksi. Sen perusteella lautakunta päätti allekir-joittaa sopimuksen jatkosuunnittelusta ja jätti suunnittelutyön arkkitehti Küttnerin ja museonjohtaja Salon hoidettavaksi, edellyttäen että pide-tään kiinteää kosketusta lautakuntaan ja että lautakunnan edutajat ja arkkitehti tutustuvat uusimpiin museorakennuksiin Suomessa ja Pohjois-maissa. Suunnittelusopimus museotalon piirtämisestä allekirjoitettiin 19.1.1962, kun kunnanvaltuusto oli tehnyt päätöksen museon suunnitte-luun vuodeksi 1962 ehdotetusta määrärahasta.27

Arkkitehdit Olaf Küttner ja Reijo Louhimo esittelivät mittakaavaan 1:200 laaditut luonnokset, pienoismallin ja panoramakuvan 19.6.1963 pidetyssä kokouksessa. Kaupungin rantakuvasta oli laadittu panoramakuva, johon museo oli sijoitettu. Siitä nähtiin, että suunniteltu museotalo jäisi huo-mattavasti raatihuonetta sekä muita Hallituskadun varrella olevia raken-nuksia matalammaksi, eikä siten häiritsisi rantanäkymää. Lisäksi näky-mää pehmensivät Rantapuiston reunimmaiset puut, jotka suurimmaksi osaksi voitiin suunnitelman mukaan jättää paikoilleen.28

Kokouksessaan 27.12.1963 lautakunta tutustui edelleen kehitettyihin 1:100 mittakaavaisiin luonnoksiin, ja hyväksyi luonnokset jatkosuunnit-telun pohjaksi. Lautakunta päätti samalla pyytää tutkimaan, voitaisiinko uusi museotalo lämmittää kaupungintalon lämmityksestä käsin, jolloin uuteen museotaloon ei tarvittaisi ko. teknisiä tiloja eikä lämmittäjän asuntoa. Myös arkkitehtuurille olisi edullista, jos savupiippu voitaisiin jättää pois.29 Kaupunginhallitus päätti seuraavana vuonna, että museo-talo voidaan lämmittää kaupungintalon lämpökeskuksesta käsin.30

6.2.1964 museolautakunnan kokouksessa julkisivumateriaalista oli nä-kemys: ”Kaupunkikuvan asettamien vaatimusten mukaisesti arkkitehti Küttner piti kuitenkin todennäköisenä, että rakennus joko rapataan ulko-puolelta tai sen pinta päällystetään kivensekaisilla betonielementeillä.”31

27 Museolautakunnan toimintakertomus 1962; Museolautakunnan pöytäkirja 30.8.1961, SM28 Museolautakunnan pöytäkirjat 19.6.1963 ja 6.2.1964. 29 Museolautakunnan toimintakertomus 1963.30 Museolautakunnan toimintakertomus 1964.31 Museolautakunnan pöytäkirja 6.2.1964

Arkkitehtitoimisto Olaf Küttner ky:n 30.5.1963 laatimat luonnokset Rantapuiston tontille. SM.


16

Jo luonnosvaiheessa suunnitteluperiaatteina oli sijoittaa rakennus Rantapuis-toon siten, että puistossa olevat puut säilyvät mahdollisimman hyvin. Joen ja pappilanpuoleinen puurivi erottivat museorakennuksen vanhasta kaupunkiku-vasta. Rakennuksesta haluttiin suhteellisen matala, jotta se jäisi puiden taakse sekä raatihuoneen, pappilan ja teatterin rakennuksia matalammaksi, jolloin se ei pyrkisi jatkamaan kaupungin vanhaa rantakuvaa. Rakennus jäsenneltiin kaksi-osaiseksi osin siitä syystä, ettei rannan puolelle muodostuisi massiivista, vanhan arkkitehtuurin kanssa kilpailevaa fasadia. 32

Luonnoksen museorakennus oli pääosin kolmikerroksinen. Väestönsuojan ja teknisten tilojen osalla se oli nelikerroksinen. Maanpäällinen osa rannan puo-lella oli kolmikerroksinen ja Hallituskadun puolella kaksikerroksinen. Eri käyttö-tarkoituksia palvelevat tilat oli luonnoksessa sijoitettu kahteen erilliseen siipeen. Näyttelysiipi oli sijoitettu poikittain Hallituskatua vastaan. Toimistosiipi oli Halli-tuskadun suuntainen. Siipiä yhdisti nivelosa, jossa oli aula ja sisäänkäynti. Aula sijaitsi toisessa kerroksessa eli Hallituskadun tasalla. 33

32 Satakunnan museon uuden museotalon suunnittelu ja rakentaminen, 1966, 5.33 Satakunnan museon uuden museotalon suunnittelu ja rakentaminen, 1966, 5.

Arkkitehtitoimisto Olaf Küttner ky:n 17.12.1963 laatimat luonnokset Rantapuiston tontille. SM.


17

Suunnitelmat vastatuulessa Päivitetyt luonnokset lähetettiin Suomen Museoliitolle lausunnolle, en-nen valtuustolle esittelyä. Museoliitto antoi 5.9.1964 lausunnon, jossa totesi tontin olevan asemansa puolesta sopiva, mutta suunniteltu raken-nus ei massoiltaan eikä julkisivujen jäsennöinniltään ole ympäristöönsä sopeutuva eikä muutenkaan julkiselle rakennukselle asetettavia esteet-tisiä vaatimuksia täyttävä. Museoliitto piti nykyaikaisen museorakennuk-sen suunnittelua maassamme ja muuallakin harvinaisena suunnitteluteh-tävänä ja katsoi, että sen vuoksi museorakennuksesta olisi julistettava avoin arkkitehtuurikilpailu.34

22.9.1964 museolautakunta palautti Museoliitolle saamansa lausunnon ja pyysi perustellumpaa lausuntoa museaalisista ja funktionaalisista näkö-kohdista. Museoliitto antoi uuden lausunnon 13.10.1964. Siinä se totesi, että epäkohtana oli tilapäisnäyttelyhallin sijoitus toiseen kerrokseen, kun tilan pitäisi olla muusta museotoiminnasta erotettavissa sekä vah-timestarin asunnon sijoittaminen varsinaisen näyttelysiiven yhteyteen. Toimistotilojen sisäänkäynnin tulisi olla erillinen vaikkakin pääsisään-käynnin läheisyydessä. Pohjakerroksen sisäänkäynnille toivottiin väljyyt-tä ja puun konservointihuoneen rinnalle puutyöverstasta ja tekstiilikor-jaamon yhteyteen laboratorio- ja pesutiloja. Kerrosten välille toivottiin toista porrasyhteyttä. Valaistusratkaisuja pidettiin epäonnistuneina. Pääsisäänkäyntiä vastapäätä sijoitettuja ikkunapintoja pidettiin häikäi-sevinä, kun tilassa tulisi sopeuttaa kävijät hämäryyteen. Myös näyttelyti-loihin sijoitettuja ikkunanauhoja pidettiin epäsopivina ja kattoikkunoita oli suunnitelmassa liikaa. Myös taidehallin sijoittamista rakennukseen pi-dettiin kyseenalaisena. Katsottiin, että oma erillinen rakennus olisi sille parempi vaihtoehto.35

Museotalon suunnittelija katsoi joutuneensa epäasiallisen arvostelun kohteeksi ja ilmaisi halunsa vetäytyä suunnittelusta. Asia annettiin val-tuuston päätettäväksi. Lisäksi tilaohjelma katsottiin tarpeelliseksi päivit-

tää ja lautakunta päätti kokouksessaan 20.4.1965 ehdottaa kaupungin-valtuuston hyväksyttäväksi uuden tilaohjelman, jossa oli mm. seuraavia muutoksia edelliseen tilaohjelmaan nähden:

• Museoon oli rakennettava lain edellyttämä väestönsuoja.

• Museotalo lämmitettäisiin kaupungintalon lämmityskeskuksesta, jolloin lämmitystilat voitiin jättää pois.

• Suunnittelun kuluessa oli tullut vireille taidemuseohanke, jolloin museon taidenäyttelytilat olivat tarpeettomat, mutta sama tila-määrä osoitettiin tilapäisnäyttelyille.

• Työskentelytiloja tarvittiin enemmän, kun taas varastoja näyttely-tiloja voitiin pienentää.

• Museon valaistus voitiin suunnitella enemmän keinovalon varaan kuin aiemmin oli edellytetty.

• Huonekorkeuksille annettiin täsmällisemmät arviot. 36

Museolautakunta ehdotti 20.4.1965, 13.6.1966 ja 9.8.1966 tekemiensä päätösten mukaisesti kahta eri vaihtoehtoa suunnittelun jatkamiseksi. Joko Satakunnan Museon uudesta rakennuksesta julistettaisiin uuden tilaohjelman mukainen avoin suunnittelukilpailu tai suunnittelun jatka-minen annettaisiin Arkkitehtitoimisto Olaf Küttner Kommandiittiyhtiön tehtäväksi. Rakennus ja kiinteistölautakunta puolsi uuden tilaohjelman hyväksymistä ja suunnittelun järjestämistä arkkitehtiosaston normaalina työnä. 37

34 Suomen Museoliiton lausunto Porin kaupungin museolautakunnalle 5.9.196435 Porin kaupungin museolautakunnan lausuntopyyntö Suomen Museoliitolle 22.9.1964;

Suomen Museoliiton lausunto Porin kaupungin museolautakunnalle 13.10.196436 Satakunnan museon uuden museotalon suunnittelu ja rakentaminen, 1966, 5-10.37 Satakunnan museon uuden museotalon suunnittelu ja rakentaminen, 1966, 11.


18

Kaupunginjohtaja Oiva Kaivola totesi omassa lausunnossaan, että: ”Tä-hänastisen suunnittelutyön tuloksena valtuustolle esitettävät alustavat luonnokset ovat syntyneet varsin pitkän kypsyttelyn jälkeen ja tarjoavat toiminnallisesti hyvin perustellun ratkaisun uudeksi museotaloksi. Ne muutokset, joita tilaohjelmaan on esitetty, on osittain otettu huomioon jo näissä luonnoksissa, ja muut eivät liene sitä luokkaa, ettei luonnosten muokkaaminen niiden mukaisiksi olisi mahdollista. Tämän johdosta pidän tarkoituksenmukaisena, että suunnittelun jatkaminen annettaisiin Arkki-tehtitoimisto Olaf Küttner Kommandiittiyhtiön tehtäväksi. Museolauta-kunnan esittämä vaihtoehtoinen ehdotus avoimen suunnittelukilpailun julistamisesta merkitsisi huomattavaa menoerää antamatta kuitenkaan takeita siitä, että tuloksena olisi arkkitehtoonisesti tai funktionaalisesti parempi ratkaisu. Museotalon suunnittelu arkkitehtiosaston työnä mer-kitsisi samoin tähän asti käytettyjen varojen hukkaan heittämistä; mu-seorakennuksen erikoislaatuisen ja tarkkaa syventymistä vaativan prob-lematiikan vuoksi suunnittelu arkkitehtiosastolla kaupungin muun raken-tamisen aiheuttamassa suunnittelupaineessa ei tunnu perustellulta.” 38

Uuden tilaohjelman mukaiset suunnitelmat laaditaanKaupunginvaltuusto teki 1.11.1966 päätöksen, jolla valtuusto yksimielisesti hyväksyi museolautakunnan tekemän ehdotuksen uuden museon tila-ohjelman tarkistamiseksi. Valtuuston aiemmin hyväksymään suunnitel-maan verrattuna uusi tilaohjelma sisälsi enemmän työ- ja tutkimustiloja sekä suuremman kirjaston ja arkiston, jolloin se kykenisi paremmin toi-mimaan aktiivisena tutkimus- ja opetuslaitoksena. Toisaalta uuden tai-demuseohankkeen sekä eräiden teknillisten järjestelyjen vuoksi voitiin supistaa näyttely-, asunto-, ja teknisiä tiloja. Kaupunginvaltuuston pää-töksen perustana olevassa kaupunginjohtaja Oiva Kaivolan lausunnossa oli museotalon aikaansaanti asetettu laajempaan kulttuuripoliittiseen ja kaupunkisuunnittelun taustaan.39

Vuonna 1967 jatkettiin uuden museotalon suunnittelua kaupungin-valtuuston edellisenä vuonna hyväksymän uudistetun tilaohjelman ja muiden päätösten mukaan. Tällöin todettiin, että aiempien luonnosten muokkaaminen uuden ohjelman vaatimusten mukaan ei käynyt päinsä, vaan Arkkitehtitoimisto Olaf Küttner Kommandiittiyhtiön oli laadittava kokonaan uusi ratkaisuehdotus.40

Uusia suunnitelmia laadittaessa neuvoteltiin useaan otteeseen Suomen Museoliiton kanssa. Arkkitehti Olaf Küttner esitti 7.9.1967 lautakunnal-le aiemmin tekemiinsä suunnitelmiin verrattuna aivan toiselta pohjalta tehdyn ratkaisun. Samassa kokouksessa Suomen Museoliiton pääsih-teeri, maisteri Riitta Heinonen esitti luonnoksista kiitettävän lausunnon. Lisäksi lautakunta totesi, että museon tila- ja liikennekysymykset oli rat-kaistu onnistuneesti ja suunniteltu rakennus vastasi yllättävän tarkasti ohjelmaa sisäisen jakonsa ja neliö- ja kuutiomäärän suhteen. Lautakunta hyväksyi yksimielisesti luonnokset ja valtuutti suunnittelijan jatkamaan suunnittelua niiden pohjalta.41

Vuosina 1970–75 kaupunginjohtajana toiminut Heikki Koski kirjoittaa muistelmissaan: ”Kun aloitin sosiaali- ja sivistystoimen apulaiskaupungin-johtajan uudessa virassa talvella 1968, tontti- ja suunnittelukysymykset oli siis ratkaistu, suunnittelu oli luonnospiirustusvaiheessa ja rahoitus oli auki. Sekä paikka että suunnittelu askarruttivat minua. Jos kuitenkin olisi aloitettu alusta, uusi paikka etsimällä ja arkkitehtikilpailu järjestämällä, hanke olisi viivästynyt useita vuosia. Samoin olisivat viivästyneet muut kulttuuritoimen investoinnit. Näin ollen vaihtoehtoja ei enää todellisuu-dessa ollut.”42

38 Satakunnan museon uuden museotalon suunnittelu ja rakentaminen, 1966, 12–13.39 Museolautakunnan toimintakertomus 1966.40 Museolautakunnan toimintakertomus 1967.41 Museolautakunnan toimintakertomus 1967.


19

Maantasokerroksen suunnitelmien kehittyminen, kun suunnittelu aloitettiin uu-den tilaohjelman mukaisena alusta.

Vasemmalla ylhäällä luonnokset 30.1.1967.

Vasemmalla alhaalla luonnokset maaliskuussa 1967.

Oikealla alhaalla luonnokset 20.5.1967.

SM.


20

Pääpiirustukset valmistuvat6.5.1968 museolautakunta allekirjoitti sopimuksen uuden museotalon rakennesuunnittelusta insinööritoimisto INETON kanssa, sopimuksen sähkösuunnittelusta insinööritoimisto Risto Mäenpään kanssa, sopi-muksen LVI-suunnittelusta Insinööritoimisto Olavi Pohjalaisen kanssa ja sopimuksen sisustussuunnitelmasta 17.5.1968 sisustusarkkitehti Tauno Kivisen kanssa. Uuden museon pääpiirustukset sekä niihin liittyvä raken-nustapaselostus ja kustannusarvio valmistuivat syksyllä 1968.43

Lautakunta hyväksyi pääpiirustukset, jotka lähetettiin kaupunginhalli-tuksen ja -valtuuston hyväksyttäviksi. Samassa yhteydessä lautakunta totesi, että uuteen museotaloon voidaan edullisesti rakentaa 190m2 li-sävarastotila, kun museorakennuksen edessä oleva alue jouduttaisiin laatoituksen vuoksi joka tapauksessa perustamaan.44

Museon tonttia n:o 367/1/2 ja Museopuistoa koskeva asemakaavamuu-tosehdotus tehtiin vuonna 1969. Sillä haluttiin tontin muoto suunnittelun kannalta paremmin sopivaksi. Kaupunginvaltuusto hyväksyi muutoseh-dotuksen 11.8.1969. Tontin numeroksi tuli tuolloin 394/1/2. Sisäministeriö vahvisti muutoksen seuraavana vuonna.45

28.5.1970 maistraatti hyväksyi uuden museotalon pääpiirustukset ja myönsi rakennusluvan. Kesäkuussa valmistuivat urakkapiirustukset, jot-ka arkkitehti esitteli lautakunnalle. Kaupunginvaltuusto päätti yksimieli-sesti kokouksessaan 14.12.1970, että museotalon rakennustyöt aloitetaan syksyllä 1971.46 Museorakennuksen luovutustilaisuus oli 29.6.1974.47

42 Koski 2014, 95.43 Museolautakunnan toimintakertomus 1968.44 Museolautakunnan toimintakertomus 1968, 1969.45 Museolautakunnan toimintakertomus 1969.46 Museolautakunnan toimintakertomus 1970.47 Museolautakunnan toimintakertomus 1973.

1. kerroksen pääpiirustus rakennuslupaa varten 30.8.1968. Porin kaupungin tekni-nen palvelukeskus, arkisto.


21

Taustavoimat ja esikuvat

Uuden museotalon tärkeyttä pohjustettiin tiedotusvälineissä jo 1950-lu-vulta lähtien. Joulukuussa 1953 oli Suomen Kuvalehdessä aukeaman juttu otsikolla ”Satakunnan Museo – unohtunut kulttuurilaitos”. Kirjoi-tuksessa ihmeteltiin miksi valtio luovutti vuonna 1937 Porille museota varten vanhan yleisen sairaalan rakennukset Isolinnankadulta, mutta ne joutuivatkin Porin sotilaspiirin käyttöön. Museon johtaja Unto Salo kirjoitti useita artikkeleita Satakunnan Museosta porilaisiin lehtiin ja koko maan lehdistöön levitettiin kirjoituksia Satakunnassa suoritetuis-ta kaivauksista ja esihistoriallisista löydöistä. Toukokuussa 1959 Suomen Kuvalehdessä (18/1959) oli runsaasti kuvitettu kirjoitus ”Rikas, sullottu Satakunnan Museo” ja Kuvaposti 5.11.1959 kirjoitti pitkän kuvauksen otsi-kolla ”Tulenarka Museo”. 18.1.1959 museonjohtaja ”kuvaili radiossa miltä museo tulee näyttämään tulevaisuudessa, kun on päästy niin pitkälle, että museolla on uudet suojat.”52

Taustavaikuttajat ja rahoitusMuseolautakunta koostui kaupunginvaltuuston valitsemista edustajista. Sen puheenjohtajana toimi kokoomuslainen Väinö Hahta, joka museon-johtaja Unto Salon mukaan oli: ”puheenjohtajana siksi, että juuri hän oli valtuustossa aikanaan esittänyt, että kaupungin olisi ratkaistava museo-kysymys, korjattava Satakunnan Museon alennustila. Vasemmistoenem-mistöinen valtuusto pani hänet, ehkä hiukan vahingoniloisena vastaa-maan sanoistaan. Ja hän vastasi: vuodesta toiseen hän jaksoi toimia mu-seolautakunnassa ja puhua asiansa puolesta.”48 Museon vihkiäisjuhlassa paljastettiin Väinö Hahdan muotokuva, jonka Hahta oli kaupunginjohtaja Kosken muistelmien mukaan ansainnut: ”siksi sitkeästi hän oli jaksanut lobata uuden museorakennuksen puolesta. Mutta sen hän oli aina teh-nyt omalla leppoisalla ja ystävällisellä tavalla.”49

Muita lautakunnan aktiivisia museon puolestapuhujia Salon mukaan oli-vat Satakunnan Kansan entinen päätoimittaja Antero Lamminen, met-säneuvos Erik Reinius, rehtori Pauli Söderlund ja autonkuljettaja Aaro Laine.50

Museolautakunta saattoi tehdä esityksiä, mutta kaupunginhallituksel-la oli poliittinen voima. Se oli sidoksissa kaupunginvaltuustoon ja sitä kautta yleiseen porilaiseen mielipiteeseen. Siihen pyrittiin vaikuttamaan lehtikirjoittelulla ja näkyvyyttä saavilla arkeologisilla tutkimuksilla, joita museonjohtaja Salo toi julkisuuteen ahkerasti.51

48 Salo 2014, 177–178.49 Koski 2014, 98.50 Salo 2014, 177–178.51 Salo 2014, 179–180.52 Museolautakunnan toimintakertomus 1959; Koski 2014, 94.

TAUSTAVOIMAT JA ESIKUVAT

22

Museotalon rahoituksesta käytiin neuvotteluja Sigrid Jusélius Säätiön ja Opetusminiseriön kanssa. Säätiön kanssa 5.11.1968 kaupunginjohta-ja Oiva Kaivolan johdolla käydyissä neuvotteluissa sovittiin siitä, että Säätiö osallistuu museon rakennuskustannuksiin 230 000 mk:n mää-rärahalla, mistä korvauksena Säätiö saa käyttöönsä vuorineuvos F. A. Juséliuksen kodin interiöörien sisustamista varten noin 80m2 näyttelyti-laa. Museosuunnitelma esiteltiin 12.2.1968 museon vieraiksi saapuneille Opetusministeriön kansliapäällikkö Heikki Hosialle sekä osastopäällikkö Matti Aholle, jotka katsoivat Opetusministeriön voivan osallistua uuden museotalon rakennuskustannuksiin.53

Porin entisen kaupunginjohtaja Heikki Kosken mukaan museon rakenta-mista vauhditti se, että museon tilat sijaitsivat tontilla, jolle ajateltiin ra-kentaa kirjasto-työväenopistotalo. Kirjastoa kaupungin päättäjät pitivät ykköshankkeena. ”…jos kirjastoa ei olisi ollut vauhdittajana Satakunnan Museon rakentaminen olisi saattanut yhä viivästyä”, kirjoitti kaupungin-johtaja Heikki Koski muistelmissaan.54

Porin kaupungin pitkän tähtäimen toiminta- ja taloussuunnitelma ”Po-rin kaupungin toiminta ja talous 1968-77” valmistui syyskuussa 1967. Siinä oli todettu, että museorakennuksen alustavat luonnospiirustukset olivat valmiina ja kokonaiskustannukset kalustohankintoineen olivat noin 3,5 milj. mk. Satakunnan rahastosta arveltiin saatavan 290 000 mk, Sigrid Juséliuksen Säätiöltä 200 000 mk ja valtiolta saman verran. Suunni-telman mukaan: ”museoesineistön arvon, nykyisten tilojen ahtauden, hajanaisuuden ja epätarkoituksenmukaisuuden sekä rahoituksen suh-teellisen edullisuuden vuoksi uuden museotalon rakennushanke olisi toteutettava ensimmäisessä mahdollisessa vaiheessa, mikä suunnitel-massa merkitsee vuosia 1970–2”. Suunnitelma oli virallinen taloudellinen kannanotto museon rakentamiseksi.55

Museon kokonaiskustannusarvio oli noin 5 miljoonaa markkaa.56

53 Museolautakunnan toimintakertomus 1968.54 Koski 2014, 95.55 Koski 2014, 95–96.56 Museolautakunnan toimintakertomus 1973.

Porin kaupungin museolautakunta vuonna 1961. Vasemmalta oikealle: Aimo Tam-mivuori, Veikko Österlund, Väinö Hahta, Aaro Laine, Unto Salo, Erik Reinius. Ku-vasta puuttuu Nestor Martikainen. Museolautakunnan toimintakertomus 1961, SM.


23

Rakennuksen esikuviaMuseon johtaja Unto Salo teki opintomatkan Skandinaviaan ja Tanskaan vuodenvaihteessa 1960–1961 tutustuakseen uusiin museorakennuksiin ja museotekniikkaan. Matkan aikana solmittiin läheiset suhteet Satakun-nan Museon ja useiden pohjoismaisten museoiden välille.57

Vuotta myöhemmin Museolautakunta ehdotti, että sen edustajina lähe-tettäisiin tutustumis- ja opintomatkalle Skandinavian ja Pohjois-Saksan uusiin museoihin kaupunginarkkitehti Olaf Küttner, varapuheenjohtaja Aaro Laine ja museonjohtaja Unto Salo. Kaupunginhallitus antoi tähän suostumuksensa. Opintomatka tehtiin 3.-19.12.1961, ja silloin tutustuttiin 21 museoon:

Linköping: Östergötlands och Linköpings stads museum

Jönköping: Länsmuseet

Lund: Kultturen, Stads kunsthall

Malmö: Malmö museum, Tekniska museet

Humlebæk: Lousiana

Frederikssund: J.F.Willumsens Museum

Kiel: Kunstgeschichtliches Museum

Schleswig: Landesmuseum

Göteborg: Rösskha konstslöjdmuseet, Sjöfartsmuseum

Oslo: Norsk Sjöfartsmuseum, Norsk Teknisk Museum

Lillehammer: De Sandvigske Samlinger

Tukholma: Statens historiska museum, Statens sjöhistoriska museum, Tekniska Museet, Vasavarvet, uudet näyttelyt Nordiska Museetissa

57 Museolautakunnan toimintakertomus 1960.58 Museolautakunnan pöytäkirja 27.12.1962; Museolautakunnan toimintakertomus 1961.59 Museolautakunnan toimintakertomus 1962.60 http://www.jyvaskyla.fi/keskisuomenmuseo/museot/keskisuomenmuseo, viitattu

29.8.2918.

Museolautakunnan toimintakertomuksen mukaan: ”Matka oli hyvin opettavainen ja avartava. Retkeläiset näkivät, miten hyviä museoratkai-suja oli saatu aikaan sekä väljillä että ahtailla tonteilla. Samoin nähtiin, että uusissa museoissa oli useimmiten päädytty ilmastointiin ja lattia- sekä kattolämmitykseen. Myös museoiden rakennusorganisaatioperi-aatteiden kannalta matka oli antoisa.”58

Museolautakunta sekä arkkitehti Olaf Küttner ja koulunjohtaja Aimo Tammivuori tekivät 6.–7.6.1962 matkan vastavalmistuneeseen Keski-Suo-men museoon Jyväkylään.59 Vuonna 1961 Ruusupuiston Älylään valmistu-nut museo on arkkitehti Alvar Aallon suunnittelema.60

Lousiana-museo, Humlebæk, Tanska. Kuva Helle Krog, Wikimedia Commons.


24

Juhlapuheessaan Satakunnan museon vihkimistilaisuudessa professori Unto Salo toteaa: ”… tämä rakennus [ei] ole syntynyt naapurimuseois-ta irrallisina. Ne hyvät tulokset, joita museotyössä oli saavutettu Turus-sa, Tampereella, Helsingissä, Lahdessa, Vaasassa sekä monissa muissa paikoissa, kannustivat museolautakuntaa, ja aivan erityisen inspiraation lähteenä oli Keski-Suomen Museo. Näistä saadut vaikutteet ja myös ul-komaiset esimerkit saivat museolautakunnan asettamaan päämääränsä korkealle, niin korkealle, että sen saavuttaminen tuntui toisinaan lähes mahdottomalta. Lautakunta ei kuitenkaan menettänyt uskoaan, joka nyt nähdään meidän ympärillämme konkreettisena, toteutuneena. Rohke-nen sanoa, että Satakunnan Museon uusi rakennus on Suomen oloissa poikkeuksellinen: se on suurin historiallinen museorakennus, mitä meillä on Kansallismuseon jälkeen tehty.”

Marja-Liisa Rönkkö kirjoittaa Suomen museohistoriaa kirjassa: ”Mukana olleena muistan, että suunnittelu- ja rakennustyön aikana keskusteltiin Gerrit Rietveldin 1964-1965 piirtämän ja 1973 avatun Amsterdamin van Gogh –museon ratkaisuista. Ainakin Satakunnan Museon julkisivuvaiku-telman sekä kolmen näyttelykerroksen läpi kulkevan valokuilun voidaan ajatella saaneen vihjeitä Rietveltiltä.”61

Satakunnan museo toimi yhtenä esikuvana Sara Hildénin taidemuseolle. Sen suunnitteluvaiheessa rakennustoimikunta tutustui kotimaisiin ja ul-komaisiin esimerkkeihin, joista yksi oli Satakunnan Museo. Sara Hildénin taidemuseossa on samankaltaiset pesubetoniset julkisivuelementit kuin Satakunnan museossa. 62

61 Rönkkö ym, 2010, 251.62 Sara Hildénin taidemuseo, rakennushistoriaselvitys ja rakennetun ympäristön selvitys

2017, 15-17.

Keski-Suomen Museo, kuva Tiia Monto, Wikimedia Commons.

Amsterdamin van Gogh-museo, kuva Jankie, Wikimedia Commons.


25

Rakennuksen suunnittelijat

1979 toimiston nimeksi tuli Arkkitehtitoimisto Küttner Ky. Olaf Küttner suunnitteli Poriin lukuisia merkittäviä julkisia rakennuksia sekä kaupun-ginarkkitehtina että oman toimistonsa nimissä. Niistä tunnetuimpia ovat Porin sairaanhoito-oppilaitoksen asuntola, Satakunnan keskussairaalan S-osa, Porin kaupunginkirjasto, Porin palo- ja poliisitalo ja Satakunnan Museo. Küttner suunnitteli myös peruskorjauksia ja muutostöitä, kuten Junneliuksen palatsin saneerauksen Porin kaupungintaloksi 1960-luvun alussa.64

Rakennuksen arkkitehtisuunnittelu, pääsuunnittelu: Olaf Küttner/Ark-kitehtitoimisto Olaf Küttner Ky

Avustava arkkitehti: Reijo Louhimo/Arkkitehtitoimisto Olaf Küttner Ky

Rakennustyön ylin valvonta: Olaf Küttner/Arkkitehtitoimisto Olaf Kütt-ner Ky

Rakennesuunnittelu ja kantavien rakenteiden valvonta: Insinööritoi-misto Ineto

Sähkösuunnittelusta ja sähkötöiden valvonta: insinööri Veikko Ruoho/ Insinööritoimisto Risto Mäenpää

LVI-suunnittelu ja valvonta: Insinööritoimisto Olavi Pohjalainen.

Sisustussuunnittelu: Sisustusarkkitehtitoimisto Tauno Kivinen.

Akustisten rakenteiden suunnittelu ja työnaikainen valvonta: Insinööri-toimisto Mauri Parjo Oy.63

Suomen Museoliitolla oli merkittävä rooli suunnittelun ohjauksessa.

Olaf KüttnerArkkitehti Olaf Küttner (1915–1974) toimi Porin kaupunginarkkitehtina vuodesta 1951 aina kuolemaansa 1974 saakka. Vuonna 1957 Olaf Kütt-ner perusti oman arkkitehtitoimiston Arkkitehtitoimisto Olaf Küttner Ky:n, jonka toimintaa jatkaa hänen poikansa Michael Küttner. Vuonna

63 Museolautakunnan toimintakertomus 1971. Rakennustyöselitys 25.5.1970, 1; Museolautakunnan pöytäkirja 6.2.1964.

64 http://www.kuttner.fi/ viitattu 13.6.2018; Helsingin Sanomat 1.7.1974, HS Aikakone. Viitattu 13.6.2018; Vuorinen, 2012, 86; http://satasafa.safa.fi/Ark_kartta_Pori_netti1.pdf, Viitattu 13.6.2018.

Arkkitehti Olaf Küttner, kuva Satakunnan Kansan kuva-arkisto, julkaistu Satakunnan Kansassa 2.10.1971.

RAKENNUKSEN SUUNNITTELIJAT

26

Rakentaminen

Rakennusalalla tapahtuneet työnseisaukset aiheuttivat rakennuksen valmistumisen myöhästymisen kuukaudella. Valmis rakennus luovutet-tiin museolautakunnalle 29.6.1973.69

Yhdentoista vuoden suunnittelutyön ja lähes 70 vuoden odotuksen jälkeen uuden museon rakennustyöt alkoivat. Rakennuslautakunta teki 2.8.1971 päätöksen urakkasopimuksesta porilaisen Rakennus OY J. Kos-kisen kanssa. Urakkatarjous teknisten töiden osalta oli 3 356 000 mk. 65

Rakennustyöt aloitettiin koepaalutuksella 4.10.1971 ja perustusta ryhdyt-tiin kaivamaan marraskuun ensimmäinen päivä, jolloin rakennustyömaal-le oli järjestetty museon toimesta pieni juhlatilaisuus: Museolautakun-nan jäsenet aloittivat symbolisesti perustan kaivamisen vanhoilla, mu-seon kokoelmista tuoduilla ojalapioilla, minkä jälkeen kaupunginjohtaja Heikki Koski räjäytti merkkipanoksen ja esitti kaupunginhallinnon ter-vehdyksen.66

Vuoden 1972 alkuun mennessä oli rakennustyössä päästy runkotyövai-heeseen. Harjannostajaisia vietettiin 28.4.1972.67

Toukokuun 1972 loppuun mennessä rakennus saatiin vesikattoon ja jul-kisivuelementit, ikkunat ja ovet asennettua paikoilleen. Rakennustyöt keskeytyivät rakennusalan työnseisauksien vuoksi 9.6.–1.11.1972 väliseksi ajaksi, jona aikana kuitenkin talon lämmityslaitteet saatettiin kuntoon ennen kylmiä kelejä 19.9.1972. Vuoden loppuun mennessä oli väliseinä-muuraukset suoritettu, lattiatyöt tehty suurimmaksi osaksi ja rakennuk-sen sisätilojen työt aluilla.68

65 Museolautakunnan toimintakertomus 1971.66 Museolautakunnan toimintakertomus 1971.67 Museolautakunnan toimintakertomus 1972.68 Museolautakunnan toimintakertomus 1972.69 Museolautakunnan toimintakertomus 1973.

Rakennustyöt aloitettu puiden kaadolla ja paalutuksella. Kuva 1971, kuvaamo Rai-ta SM 46068.

RAKENTAMINEN

27

Museon rakennusvaihe 1972, kuva Jari Pyy SM 49233. Terassin rakentaminen ja julkisivuelementtien asennus käynnissä, kuva Jari Pyy SM 49234.

RAKENTAMINEN

28

Rakennuksen alkuperäinen arkkitehtuuri

näyttelytason lisäksi varastotilat ja tavaran vastaanottotilat, konservoin-tihuoneet, valokuvaamo ja vahtimestarin asunto sekä väestönsuoja.72

Pääsisäänkäynti on Hallituskadun puolella, josta päästään aulaan. Aulan yhteydessä on tilapäisnäyttelytila, pysyväisnäyttelyn keskitaso, luento-sali eli nykyinen työpajatila ja kahvio. Nykyisestä poiketen aula oli alun perin takaseinältään suoljettu tila eli kahvion ja aulatilan välissä oli um-pinainen seinä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan hämyisän aulatilan tehtävänä oli totuttaa kävijä näyttelytilojen niukkaan valaistukseen. Au-latilaan tuli valoa yläikkunoiden kautta sisäänkäynnin lasiovien kautta.73

Aulatilan umpinaisen takaseinän vierestä johti lyhyt käytävä oikealla ole-viin pysyväisnäyttelytiloihin ja vasemmalla oleviin tilapäisnäyttelytiloi-hin. Molemmat näyttelytilat voitiin sulkea koristeellisella portilla, joiden mallina oli ollut satakuntalaiset juustomuotit.74

Aulasta on pääsy toimistotiloihin, joihin johti myös erillinen ovi Hallitus-kadulta. Toimistotilat on ryhmitelty käytävän varteen ja käytävän toiselle puolelle on sijoitettu kirjasto, arkisto ja holvi. Kirjastossa ja arkistossa on

Ulkopuolen arkkitehtuuria kuvataan museolautakunnan toimintakerto-muksessa seuraavasti: ”Rakennus on ulkopuolelta jäsennelty kolmeen vaakasuoraan osaan: Alinna on hiukan sisäänvedetty, vain idässä, poh-joisessa ja lännessä näkyvä pohjakerroksen betoniseinä, sen päällä koko rakennuksen kiertävä nauhaseinä, jonka kiveä jonkin verran jäljittelevät betonielementit jäsentelevät pystysuunnassa; ylinnä on voimakkaasti si-säänvedetty pysyväisnäyttelyn kolmannen osan betoniseinänauha. Oma osuutensa on ulkoarkkitehtuurissa lisäksi kattokupujen muodostamalla kaariryhmällä. Kolmas kerros muodostaa rakennuksen arkkitehtoonisen painopisteen. Rakennus on suhteellisen matala, massoiltaan rauhallisen vaakasuora. Ikkunoiden vähäisen luvun vuoksi se on sisäänpäin kään-tynyt: katsojan mielenkiinnon herättäjä ja museokäynnin johdantona on aula, jonka laajalle ehyelle takaseinälle on tarkoitus teettää museon henkeä symboloiva fresko, mosaikkityö tai muunlainen taideteos.”70

Museorakennus edustaa ajalleen tyypillistä modernia rakennustapaa, jossa museaalisesta käyttötarkoituksesta seuraa tarkoituksenmukainen perusmuoto ja luonnonvalolta suojaava aukoton kokonaishahmo.71

Alkuperäisen suunnitelman mukaan rakennus on osin kaksi- ja osin kol-mikerroksinen. Pysyväisnäyttelytilat on sijoitettu kolmeen näyttelyta-soon. Toisessa kerroksessa sijaitsee pysyväisnäyttelytilan lisäksi aula ja siihen liittyvät yleisötilat, tilapäisnäyttelytila, luentosali ja kahvio sekä toimisto- ja tutkimustilat. Pohjakerroksessa sijaitsevat alimman pysyväis-

70 Museolautakunnan toimintakertomus 1967.71 Muistio: Yleisen arkkitehtuurikilpailun valmistelu Satakunnan Museon laajennuksesta.72 Museolautakunnan toimintakertomus 1967.73 Suomen Museoliiton lausunto 13.10.1964; alkuperäiset piirustukset.74 Alkuperäiset piirustukset; Satakunnan Kansa 30.6.1973.

RAKENNUKSEN ALKUPERÄINEN ARKKITEHTUURI

29

kattoikkunat, jotka on myöhemmin laitettu vesikaton puolelta umpeen. Kahvio on sijoitettu joenpuoleiselle sivulle, pysyväis- ja tilapäisnäyttelyn väliin. Se oli alkujaan ainut yleisötila, josta oli näkymä joelle.75

Pohjakerroksessa lastauslaiturilla sijaitsi tavaran kuljetukseen tarkoi-tettu ovi, josta päästiin pakkaus- ja puhdistustilaan. Se toimi kerroksen keskeisenä tilana, josta oli yhteys muihin kerroksen tiloihin sekä portai-den ja luiskan välityksellä pohjakerroksen pysyväisnäyttelytilaan. Pak-kaustilan viereen oli sijoitettu hissi, jonka tehtävänä oli tavaran kulje-tus ylemmille näyttelytasoille sekä kahvioon. Pohjakerroksesta päästiin myös vahtimestarin asuntoon, jonne oli myös oma sisäänkäynti ulkoa, sekä työtilojen ohi kulkevaan käytävään. Sen varrelle oli joen puolelle sijoitettu kolme konservointihuonetta sekä valokuvaamo ja toiselle puo-lelle käytävää varastotilat ja väestönsuoja talon maanalaiseen osaan.76

Pysyväisnäyttely muodostui kolmesta päällekkäisestä näyttelytasosta, joista kaksi ylintä sijaitsi laajan valoaukon ympärillä, jossa kattovaloa an-toivat muovikupuiset kattoikkunat. Muilta osin näyttelytilat olivat ikku-nattomia ja valaistus oli suunniteltu lähinnä keinovalon varaan. Tasojen välissä, valoaukon reunassa kulki leveä porras. Kultakin näyttelytasolta johti ovi myös varauloskäytävänä toimivaan portaikkoon.77

Myös tilapäisnäyttelyn valaistus oli kattovalon ja keinovalon varassa. Kattokuvuilla valaistiin myös arkisto ja osaksi kirjasto, jossa itäseinällä oli myös ikkunaryhmä. Toimistotiloihin oli järjestetty ikkunavalaistus samoin kuin konservointihuoneeseen ja vahtimestarin asuntoon.78

75 Alkuperäiset piirustukset; Museolautakunnan toimintakertomus 1967.76 Museolautakunnan toimintakertomus 1967.77 Museolautakunnan toimintakertomus 1967.78 Alkuperäiset piirustukset; Museolautakunnan toimintakertomus 1967.

Kellarikerroksen pohjapii-rustus 30.8.1968, kaupungin tekninen palvelukeskus.

1. kerroksen pohjapiirustus 30.8.1968, kaupungin tekni-nen palvelukeskus.


30

Pysyväisnäyttelytilan portaikon päällä oleva kattoikkuna alumiiniri-tilöineen noudattelee valoaukon polveilevaa muotoa. Kuva 1973 Jari Pyy SM 58091.

Pysyväisnäyttelyti-lan portaan vieres-sä oleva valoaukko luo tilaan korkeu-den tuntua. Kuva 1973, Jari Pyy SM 58086.

2. kerroksen pohjapiirustus 30.8.1968, kaupungin tekninen palvelukeskus.


31

Varastotiloja 1973, kuva Jari Pyy SM 58102.

Pysyväisnäyttelytilan ja aulan välissä oleva portti, jonka aihee-na ovat olleet satakuntalaiset juustomuotit. Kuva Jari Pyy 1973, SM 58782.

Kahvio puusälekattoineen vuonna 1973. Kahvion ja aulan välissä oli kahvion myyntitiski. Kuva Jari Pyy SM 58099.


32

Käytetyt rakenteet ja rakennusmateriaalit

käytetty kiviainespintaisia pesubetonielementtejä. Elementtien leveys vaihtelee 2–2,4 metrin välillä, korkeus on noin 4 metriä.80

Väli- ja yläpohjatVälipohjat on rakennettu kantavina massiivilaatta-palkisto-rakenteina. Yläpohjat on rakennettu lämpöeristettyinä massiivilaatta-palkistoraken-teina. Näkyviin jäävissä kantavissa rakenteissa on betonipinnat valettu puhtaaksivaluna, jossa laudoitus on pystysuorassa.81

Väliseinät, pilaritVäliseinät ovat teräsbetonirakenteisia tai 1/2 kiven vahvuisia, muurattuja seiniä. Wc-tilojen kevyet väliseinät ovat neliöputkirunkoon kiinnitettyjä laminaattipintaisia kimpilevyelementtejä. 82

Pysyväisnäyttelytiloissa ja toimistotiloissa on kantavat pilarit.

Tässä luvussa on kerrottu mitä rakenteita ja rakennusmateriaaleja raken-nuksessa on alun perin käytetty. Tiedot on kerätty rakennustyöselostuk-sesta sekä huoneselityksestä.

Perustus ja alapohjaRakennus on perustettu pilarien varaan. Etelä-Rantakadun puoleinen seinä ja tontin koillisosan pilarit on perustettu teräsbetonipaalujen va-raan. Alapohja on tehty osin maanvaraisena ja osin kantavana massiivi-laattapalkistorakenteena. 79

UlkoseinätJulkisivut ovat elementtipintaisia ja rakennuksessa on paikallavalettu si-säkuori. Elementit on kiinnitetty työmaalla sisäkuoreen teräskiinnikkeillä. Elementit ovat pääasiassa pesubetonipintaisia, osin lautamuottipintai-sia. Elementtisaumat on pesubetonipintaisissa elementeissä toteutettu epdm-kumilla. Sokkelit ovat lautamuottipintaisia ja pinnoittamattomia elementtejä. Sokkelin elementtisaumat ovat elastisella saumamassalla massattu.

Pohjakerroksen ulkoseinäpinta on tehty paikallavalettuna puhtaana be-tonipintana, laudoitus pystysuoraan ja viimeistely hiekkapuhalluksella. Perusmuurin ulkopuoli toimii rakennuksen eteläpuolella pohjakerrok-sen ulkoseinäpintana. 1.–2 kerroksen ulkoseinäpinnan verhouksena on

79 Rakennustyöselitys 25.5.1970, 11–12; 42–46.81 Vahanen 17.11.2014; Rakennustyöselitys 25.5.1970, 42, 44–46. 82 Rakennustyöselitys 25.5.1970, 42–46.80 Rakennustyöselitys 25.5.1970, 46–47.

KÄYTETYT RAKENTEET JA RAKENNUSMATERIAALIT

33

PortaatPysyväisnäyttelyjä yhdistävä porras on tehty teräsbetonirunkoisena. Portaan kummallakin sivulla on 160cm korkea, puhtaaksivalettu betoni-palkki, jonka portaan yläpuolinen osa muodostaa kaiteen. Syöksyn ala-pinta on suora. Kaikki portaan näkyvät osat on valettu puhtaaksivaluna, laudoitus pystysuoraan. Kierreporras sekä kaksi muuta pienempää por-rasta on tehty teräsbetonilaattarakenteena ja sen kaide on tehty neliö-putki-lattateräsrakenteisena, käsijohde muovia. 83

VesikateVesikate on rakennettu 3-kertaisena huopakatteena. Vesikattojen alus-ta on tuuletettu ulkoseinäelementtien saumojen kautta. Sen lisäksi on käytetty lähinnä kattokupujen reunoilla Ikovent-tuulettimia tai vastaa-via. Räystäiden katteena on käytetty vielä lisäksi Koonkote-ruiskutusta.84

Hormit, iv-piiput ja -kanavatKaikki pystysuorat iv-kanavat ja muut putki- ym. nousut on verhottu 1/2 tai 1/4 kiven tiilimuurauksilla.85

Ulkotasot, tukimuurit ja ulkoportaatRakennuksen ja Hallituskadun väliin on tehty laatoitettu terassi, jota ra-joittaa puhtaaksivalettuina betonirakenteina tehdyt tukimuurit ja beto-nirakenteinen kaide. Ulkotaso, lastauslaituri sekä niihin liittyvät askelmat on päällystetty Alta-laatoilla. Porras on varustettu putkiprofiilikaiteella 30 x 60mm.86

EristyksetEristysmateriaalina on käytetty pääosin mineraalivillalevyjä.87

83 Rakennustyöselitys 25.5.1970, 49–50.84 Rakennustyöselitys 25.5.1970, 37–38, 47.85 Rakennustyöselitys 25.5.1970, 48.86 Rakennustyöselitys 25.5.1970, 48–49.87 Rakennustyöselitys 25.5.1970, 21.

Pesubetonielementtien asennusta, julkisivuelementtejä nostetaan katetun jalka-käytävän ylitse. Kuva Jari Pyy 1972, SM 49239.


34

Sisäpuolen seinätSisäpuolisissa seinissä on käytetty puhtaaksimuurattua kalkkihiekkatiil-tä varastotiloissa, käytävissä, kirjastossa, arkistossa, luentosalissa ja tek-nisissä tiloissa. Toimistoissa ja porrashuoneissa seinät ovat olleet sekä puhtaaksimuurattua kalkkihiekkatiiltä että rapattua reikätiiltä. Rapattua reikätiiltä on käytetty restaurointi- ja konservointitiloissa, puku- ja pesu-tiloissa, asunnossa ja wc-tiloissa.

Betonipintaisia seiniä on käytetty näyttelytiloissa, sisääntulohallissa, va-lokuvaamossa, valokuvalaboratoriossa, pimiössä, käytävissä, restauroin-titilassa, teknisissä tiloissa, arkistossa, holvissa, kirjastossa sekä väestön-suojassa. Betonipinnat ovat puhtaaksivalettuja ja niissä näkyy muottilau-dan jälki.

Pesu- ja pukutiloissa, wc-tiloissa, valokuvalaboratoriossa, pimiössä, res-taurointi- ja konservointitiloissa, keittiössä ja siivoustiloissa on käytetty Pukkilan värillisiä E-seinälaattoja, koko 150x150x7 mm ja 1. kerroksen wc- ja pesutiloissa värillisiä C-seinälaattoja 96 x 196 x 10mm. 1. kerroksen yleisö wc-tiloissa sekä pesu- ja pukuhuoneissa laatoitus on tehty kaut-taaltaan ja muissa tiloissa se on vain lavoarin takana tai keittiöissä ylä- ja alakaappien välissä.

Ulkotasolla ja tuulikapeissa on käytetty alumiinikasettiverhousta. Ilmas-tointikonehuoneissa on käytetty alumiinilevyverhousta, jossa on taustal-la mineraalivillalevy.

Kangasverhousta on käytetty näyttelytilojen seinissä.88

88 Rakennustyöselitys 25.5.1970, 30–33; Huoneselostus 28.5.1970.

Puhtaaksimuurattujen kahi-tiiliseinien muurausta. Kuva 1972, Jari Pyy SM 49240.


Puhtaaksimuurattu seinä ja alkuperäiset ikkunat. Kuva Jari Pyy 1973 SM 58203:1.

35

Lattiat ja jalkalistatLattiat väestönsuojissa, varastoissa ja teknisissä tiloissa ovat betonilatti-oita, jotka ovat joko teräshierrettyjä, puuhierrettyjä tai konehierrettyjä.

Sementtimosaikkilaattoja on käytetty käytävissä, tavarankäsittelyhallis-sa ja roskahuoneessa. Niiden jalkalistat ovat olleet mäntypuisia, kokoa 32 x 12 cm, paitsi roskahuoneessa, jossa jalkalistat ovat olleet betonia.

Sintrattuja Pukkilan neliönmallisia 10 x 10 cm sileitä lattialaattoja on käy-tetty puku- ja pesutiloissa, konservointitilassa ja wc-tiloissa. Niiden jal-kalistat ovat olleet Pukkilan suoria sintrattuja jalkalistalaattoja 15 x 7 cm.

Luonnonkivisiä Alta-kvartsiittilaattoja on käytetty tuulikaapissa, lastaus-laiturissa, sisäänkäynnin ulkotasolla, kioskissa, sisääntulohallissa ja vaa-tetilassa. Kioskin, sisääntulohallin ja vaatetilan jalkalistat ovat olleet teakia , muualla betonia.

Asbestimuovilaattoja on käytetty porrashuoneissa, arkistossa, kirjastos-sa, käytävässä ja työhuoneissa. Niiden jalkalistat ovat 7 cm korkeita muo-vijalkalistoja.

Muovimattoa on käytetty pimiössä, valokuvalaboratoriossa, valokuvaa-mossa, puhelinvaihteessa, sähköteknisissä tiloissa, keittiössä, varastossa ja restaurointihuoneessa. Muovimatto on nostettu 7 cm seinälle. Toises-sa restaurointihuoneessa on käytetty mäntyponttilautalattiaa mäntypui-sine jalkalistoineen.

Linoleumlattioita ja mäntypuisia jalkalistoja on käytetty asunnossa.

Neulausmenetelmällä valmistettua nailonpohjaista huopamattoa ja te-ak-puista jalkalistaa on käytetty näyttelytiloissa, pääportaassa, kahvios-sa, luentosalissa ja museon johtajan huoneessa.89 Kaikki neulahuopama-tot on myöhemmin vaihdettu muihin materiaaleihin.

AlakattopinnatKellarin lähes kaikkien tilojen katot sekä ylempien kerrosten jakohuonei-den katot olivat puhtaaksivalettuja ja muottibetonipintaisia. Porrashuo-neiden katot ovat hienorapattuja.

Kasettiverhouskattoja on näyttelytiloissa. Kasettiverhouskatto muodos-taa noin 32 x 64 cm:n ruudukon. Kasetit muodostuvat U:n muotoisista, pellistä taivutetuista koururakenteista.

Käytävätiloissa, roskahuoneessa ja tavarankäsittelyhallissa on kattopin-tana käytetty Paraisten Kalkkivuori Oy:n luonnonvalkoista Minerit C-ripalevyä.

Paraisten Kalkkivuori Oy:n Luja-levyjä on käytetty pimiössä, valokuvala-boratoriossa, puku- ja pesuhuoneessa, wc-tiloissa, kylpyhuoneessa, va-rastoissa, holvissa, arkistossa, keittiössä ja siivoustiloissa.

19 x 95 mm höylättyä mäntylautaa on käytetty 8 mm:n raoin tuulikaa-peissa, porrashuoneessa, käytävissä, eteishallissa, vahtimestarin tilassa ja vaatetilassa sekä asunnon olohuoneessa, käytävässä ja eteistiloissa.

Lastulevyverhouksia on käytetty asunnon vaatehuoneessa, makuuhuo-neissa ja keittiössä.

Alumiinisäleverhouksia on käytetty lastauslaiturilla, ulkotasolla ja tuuli-kaapeissa.

Ruiskutettavaa asbestiakustiikkarappausta on käytetty sisääntulohallis-sa. 90

89 Rakennustyöselitys 25.5.1970, 24–29,49–50; Huoneselostus 28.5.1970.90 Rakennustyöselitys 25.5.1970, 33–36; Huoneselostus 28.5.1970.


36

Ikkunat, ikkunapenkit Ikkunapenkit ovat konservointi- ja restaurointitiloissa teräshierrettyä betonia ja asuintiloissa sekä toimistoissa laminaattilevypintaisia.91

Ikkunat tehtiin kahvion ikkunaa lukuunottamatta puurakenteisia, kaksin-kertaisina, vaaka-akseloituina kiertoikkunoina. Kahvion ikkunat tehtiin teräskarmirakenteisina. Ikkunalasit olivat pääosin kaksinkertaisista läm-pölaseista.92

Vesikatolla on kupumaisia kattoikkunoita, jotka on asennettu Leca-beto-nirakenteisten kuilujen päälle. Kattokupuja varten tehtiin jokaista kupua varten painekyllästetystä puusta liimattu puukehäräkenne, jolle kuvut asennettiin. Eristyksinä käytettiin mineraalivillaa. Kuvut olivat kaksinker-taisia laippakupuja tai pyöreitä kehyskupuja. Kupujen välisaumat ja reu-naliittymä vesieristettiin Koonkote pvc-ruiskutuksella.93

OvetOvet ovat kovalevypäällysteisiä huullettuja laakaovia ja laminaattipin-taisia huullettuja laakaovia. Lisäksi on laminaattipintaisia heiluri-lasiovia sekä kovalevypäällysteisiä työntö-laakaovia. Kellarin ulko-ovet ja tuuli-kaappien ovet ovat mäntypaneloituja.

Osa ovista on alumiiniprofiilisia lasiovia, Aluma AB:n ovi- ja ikkunasar-jasta nro 65.

Metallirakenteiset ovet tehtiin erikoispiirustusten mukaan ja niihin liitty-vät lasiseinät olivat samanlaista rakennetta ovien kanssa.94

Kalusteet ja varusteetKomeroiden ja kaapistojen runko-osat ja ovet olivat koivureunalistoitet-tua maalattua lastulevyä. Osa kalusteista oli jalopuupintaisia, joissa las-tulevyrakenne oli päällystetty jalopuuviilulla ja reunalistat olivat samaa jalopuuta. Osa lastulevypintaisista kalusteista oli päällystetty Perstorp

91 Rakennustyöselitys 25.5.1970, 37; Huoneselostus 28.5.1970.92 Rakennustyöselitys 25.5.1970, 39–40, 58.93 Rakennustyöselitys 25.5.1970, 39–40, 58.94 Rakennustyöselitys 25.5.1970, 52–53.95 Rakennustyöselitys 25.5.1970, 63–64.96 Rakennustyöselitys 25.5.1970, 66–67.97 Rakennustyöselitys 25.5.1970, 71.98 Rakennustyöselitys 25.5.1970, 84.99 Rakennustyöselitys 25.5.1970, 50.

Konkret-laminaatilla, jolloin reunalistat olivat tammea. Vetimet olivat lankavetimiä Primo 132, tai vastaavia.95

Kirjaston hyllyt olivat teräshyllyjä malli Kirjastohylly/ Oy Hj. H. Kasten Ab. Teräshyllyt on myöhemmin korvattu liukuhyllyillä. Varastoon 036 si-joitettiin liukuhyllystö malli Concentra, Oy G.W.Sohlberg Ab.96

Kaikkiin ikkunoihin, kahvion ikkunaa lukuun ottamatta, tehtiin 19mm:n lastulevystä verhokiskojen suojalevy, joka kulki seinästä seinään ja ik-kunan yläreunasta alaslaskettuun kattoon ulottuvana, tai niissä tiloissa, missä ei ollut alaslaskettua kattoa se tehtiin noin 20cm korkeana.97

Sisääntulon tasolle asennettiin rakennusalueelta purettu vanhan kirkon muistokivi. Samalle tasolle asennettiin myös 4 kpl lipputankoja. Raken-nuksen eteläsivulle kiinnitettiin erikoispiirustusten mukaan tehty vaaku-natunnus sekä teksti SATAKUNNAN MUSEO. Vaakuna ja teksti olivat kuparirakenteisia.98

HissiRakennuksessa on henkilö-tavarahissi, jonka nostokorkeus on 9,45 m ja jossa on neljä pysähdystasoa. Sen kori on teräslevyrakenteinen.99


37

Käytön historia

Museorakennus vihittiin käyttöön 28.9.1973 ja avattiin yleisölle seuraava-na päivänä eli ”Porin päivänä”.101

Museon perusti yksityinen yhdistys, Porin suomalainen seura, joka tar-josi museota kaupungille. Vuodesta 1899 museon hallinnosta vastasi kaupungin keskushallinnon alainen itsenäinen johtokunta. Vuonna 1957 toteutettiin hallinnollinen muutos, jolloin johtokunnan tilalle tuli viisijä-seninen kaupunginvaltuuston valitsema kaupunginhallituksen alainen museolautakunta.102

Vuonna 1972 museon palveluksessa oli museonjohtajan lisäksi viisi ko-kopäiväistä viran- ja toimenhaltijaa sekä yksi osapäiväinen työntekijä. Lisäksi museolla oli projektityöntekijöitä esim. kirjastossa sekä valoku-vaus- ja konservointitöissä. 103

Jo muuttopäivänä kävi ilmi, että museon varastotilat ovat kokoelmiin nähden riittämättömät. Sen vuoksi vuonna 1977 kaupunginvaltuusto päätti luovuttaa museon varastoksi puolustusvoimain käytössä olleen varikkorakennuksen, joka toimi museon keskusvarastona.104

Uusi museorakennus mahdollisti, että entistä suurempi osa kokoelmis-ta saatiin varastojen kätköistä näytille. Lisäksi kokoelmaesineitä voitiin kunnostaa ja restauroida paremmin ja enemmän kuin ennen. Korvaa-mattoman arvokkaat esineet saatiin palo- ja murtoturvallisiin tiloihin.105

101 Museolautakunnan toimintakertomus 1973.102 Koskinen 1989, 112.103 Koskinen 1989, 113.104 Koskinen 1989, 111.105 Museolautakunnan toimintakertomus 1973.

Satakunnan Kansan uuti-nen 30.6.1973, jossa mu-seonjohtaja Risto Kos-kinenarvioi Satakunnan Museon olevan maam-me uudenaikaisin museo ja toisen maailmansodan jälkeen suurin toteutettu museorakennusprojekti.

KÄYTÖN HISTORIA

38

Uuden museorakennuksen valmistuminen mahdollisti mm. tilapäisnäyt-telyiden järjestämisen. 1950-luvulta museon valmistumiseen saakka ti-lapäisnäyttelyitä oli vanhoissa tiloissa pystytty järjestämään vuosittain yhdestä kolmeen kappaletta. Uusi museo erityisine tilapäisnäyttelytiloi-neen tarjosi toiminnalle erilaiset mahdollisuudet. Vuoteen 1987 mennes-sä uudessa museossa oli järjestetty yhteensä 272 näyttelyä ja museon näyttelyihin oli tutustunut siihen mennessä lähes 560 000 henkeä.106

1980–90-luvuilla museon toiminta laajeni rakennuksen ulkopuolelle, kun museolle perustettiin uusia toimipaikkoja. 1980-luvun alussa 5. kaupun-ginosasta kaavoitettiin museotarkoituksiin tontti, joka tuli Satakunnan Museon hoitoon 1990-luvun alussa. Vuonna 1995 siellä aloitti korjaus-rakentamista edistävä korjausrakentamiskeskus Rakennuskulttuuritalo Toivo sekä vuonna 1998 lasten kulttuuriperintökasvatuksesta vastaava Korsmanin talo. Vuonna 2000 avattiin vanhan puhelinlaitoksen tiloihin luonnonhistoriallinen museo Luontotalo Arkki.107 Yleisölle vuonna 2006 avattu Rosenlew-museo toimii entisessä kruunun viljamakasiinissa Aitta-luodossa.108

Satakunnan Museo on toiminut maakunnallisena keskusmuseona va-kinaisesti vuodesta 1980 lähtien ja jo neljä vuotta aiemmin aloitetussa aluemuseokokeilussa. Vuodesta 1996 museo on toiminut myös kulttuu-riympäristöhoidon asiantuntijaviranomaisena rakennusten suojelua kos-kevissa kysymyksissä, joihin museo on ottanut kantaa Museoviraston kanssa tekemänsä rakennusperinnön suojelua ja tutkimusta koskevan yhteistoimintasopimuksen perusteella. 109

Museon näyttelyt esittelevät Porin ja Satakunnan historiaa. Pysyvä näyttely Elon merkkejä kertoo menneiden ja nykyistenkin sukupolvien Porista ja Satakunnasta, seudun elämästä, ilmiöistä ja persoonista. Vaih-tuvissa näyttelyissä syvennytään aina uusiin ja mielenkiintoisiin aiheisiin sekä paikallisen historian ilmiöihin.110 Museorakennuksen yleisö- ja näyt-

106 Koskinen 1989, 116.107 Koivuniemi 2004, 500.108 https://www.pori.fi/satakunnan-museo/vierailulle-museoon/satakunnan-museo/tietoa-satakunnan-museosta/satakunnan-museon, viitattu 9.8.2018.109 Koivuniemi 2004, 500.110 https://www.pori.fi/satakunnan-museo/vierailulle-museoon/satakunnan-museo, viitattu 9.8.2018111 https://www.pori.fi/satakunnan-museo/vierailulle-museoon/satakunnan-museo/tietoa-satakunnan-museosta/satakunnan-museon, viitattu 9.8.2018.

telytiloissa toteutettiin korjaus- ja muutostyöt vuonna 2001, jolloin ra-kennettiin myös uusi perusnäyttely Vesien sylistä Satakunnaksi. Kolmas perusnäyttely Elon merkkejä avattiin vuonna 2018.111

Rakennuttajan edustaja Porin apulaiskaulunginjohtaja Ylermi Säteri luovuttaa tilat museolautakunnalle. Kuvassa tilapäisnäyttelytila, jonka suuruus on 381m2, eli enemmän kuin vanhan museorakennuksen kaikki näyttelytilat yhteensä. Kuva Satakunnan Kansan arkisto, julkaistu SK 30.6.1973.

KÄYTÖN HISTORIA

39

MuutosvaiheetVuonna 1980 haettiin lupaa toimenpiteelle, jossa 2. kerroksen katolla olleet akryylimuoviset kattokuvut poistettiin ja aukko katettiin sivuikku-nallisella katoksella. Muutoksen suunnitteli Porin kaupungin Rakennus-viraston Talosuunnitteluosasto.112

Museorakennuksen vesikaton korjaustyö saatiin päätökseen vuonna 1996 ja samana vuonna ilmastointilaitteisto uusittiin perus- ja tilapäis-näyttelytiloihin ja uusittiin murtosuojausjärjestelmä. Terassin korjaustyö aloitettiin vuonna 1996 ja saatiin päätökseen vuonna 1998. Tuolloin sok-kelin eteen valettiin mansetti ja betonikaiteisiin tehtiin pellitykset.113

Vuosina 1997–99 pohjakerroksen varastotilojen hyllystöt uusittiin lasi-, posliini- ja esinevarastossa. Tekstiilivarastoon hankittiin uudet ryijylaa-tikot. 114

Vuosina 1999–2001 tehtiin Vesien sylistä Satakunnaksi -projekti, johon liittyi museorakennuksen yleisötilojen korjaus- ja muutostöitä. Ne sisäl-sivät uuden sisäänkäynnin avaamisen rakennuksen eteläsivulle Eteläran-taan, museokahvion, museokaupan, kokoustilojen, henkilökunnan sosi-aalitilojen sekä uuden sisäänkäynnin yhteyteen sijoitetun museokahvion terassin rakentamisena. Museon perusnäyttelytilat kunnostettiin uuden näyttelyn rakentamista varten ja perusnäyttelytilaan rakennettiin erilli-nen koululaistila. Perusnäyttelyn arkkitehtisuunnittelusta vastasi arkki-tehti Taina Väisänen, T:mi Takt. 115

112 Lupa-aineisto 357/80, Porin rakennusvalvonnan arkisto.113 Satakunnan Museon toimintakertomukset 1996, 1998; haastattelutieto Liisa Nummelin.114 Satakunnan Museon toimintakertomukset 1997–1999.115 Satakunnan Museon toimintakertomus 2000.

Vuonna 1980 tehtiin muutos, jossa 2. kerroksen katolla olleet kattokuvut pois-tettiin ja aukko katettiin sivuikkunallisella katoksella. Toimenpide tehtiin, jotta näyttelytiloihin tulevan luonnonvalon määrää saatiin vähennettyä. SM.

KÄYTÖN HISTORIA

40

Arkkitehti Oy Asmala laati vuonna 2000 suunnitelman uudesta sisään-käynnistä terasseineen ja portaikkoineen. Myös kellarin lastaustilaa laajennettiin. Tilapäisnäyttelytilasta lohkaistiin osa henkilökunnan huo-neeksi ja pysyväisnäyttelytilasta osa neuvotteluhuoneeksi. Keittiö- ja sosiaalitilat rakennettiin entisen tilapäisnäyttelyn sisäänkäynnin koh-dalle ja uusi sisäänkäynti tilapäisnäyttelyyn avattiin vaatesäilytystilan kohdalle. Samalla eteläpuolelle lisättiin myös kaksi uutta ikkuna-aukkoa. Samassa yhteydessä suunniteltiin myös uudet kyltit sisäänkäynnin yhte-yteen. Muutostyöt toteutti kaupungin teknisen palvelukeskuksen raken-nusyksikön talonrakennusosasto. 116

Vuonna 2002 Porin kaupungin teknisen palvelukeskuksen toimitilayksik-kö toteutti museossa kostutinjärjestelmän muutostöitä, joissa tuloilma-koneeseen lisättiin uusi kostutin ja samalla tehtiin kiinteistöautomatiik-kaan tarvittavat muutostyöt. 117

Vuonna 2007–10 on tehty 1. kerroksen yleisö-wc-tilojen muutoksia. Siinä lisättiin inva-wc vanhojen wc-tilojen yhteyteen. Samalla uusittiin vesi- ja viemärilaitteistoja. Muutoksen suunnitteli Porin kaupungin teknisen palvelukeskuksen toimitilayksikkö. Käsikirjastoon asennettiin uusi liuku-hyllyjärjestelmä ja uusittiin viisi työpistettä. Pienen tilapäisnäyttelytila Kamarin pinnoitteet uusittiin ja valaistusta parannettiin. Vuonna 2010 uusittiin toimistosiiven ikkunat.118

Vuonna 2011 uusittiin museorakennuksen hälytys- ja kulunvalvontajärjes-telmä. 119

Vuonna 2012 käynnistyi museorakennuksen ilmanvaihtojärjestelmän sa-neeraus, joka valmistui seuraavana vuonna. Rakennukseen asennettiin uudet ilmanvaihtokoneet kostuttimineen. Toimisto- ja työtiloissa uusit-tiin pinnoitteita sekä valaistusta. Valokuvalaboratorion tilat muutettiin toimistotyötilaksi.120

Pohjakerrokseen asennettiin vuonna 2013 uusi sähkökeskus ja raken-nuksen länsipäätyyn rakennettiin muuntamo. 121

Vuonna 2014 tehtiin julkisivujen kuntotutkimus. Kuntotutkimuksessa (Vahanen Pori 17.11.2014) julkisivujen pesubetonielementeissä on todettu vaurioita. Ainoana suositeltavana korjaustoimenpiteenä esitettiin ulko-kuorien uusimista.122

Vuonna 2015 pohjakerroksessa uusittiin osa työtilojen ikkunoista sekä asennettiin ilmastoinnin tuloilman lämmityspatteri ja uusi tuloilmakana-va. 123

Vuonna 2017 aloitettiin uuden perusnäyttelyn rakentaminen. Porin Tai-de- ja Taideteollisuusyhdistys lahjoitti 110-vuotisjuhlansa yhteydessä Po-rin kaupungille ja Satakunnan Museoon esille asennettavaksi taiteilija Jarmo Mäkilän pronssisen veistoksen nimeltään Jump. Se sijoitettiin museon pääsisäänkäynnin yläpuolelle. Veistoksen julkistamistilaisuus järjestettiin 7.10.2017. 124

116 Lupa-aineisto 609-2000-902, Porin rakennusvalvonnan arkisto; Satakunnan Museon toimintakertomus 2000. Haastattelutieto Juhani Ruohonen.117 Satakunnan Museon toimintakertomus 2002.118 Lupa-aineisto 609-2007-841, Porin rakennusvalvonnan arkisto; Satakunnan Museon toimintakertomus 2007-10.119 Satakunnan Museon toimintakertomus 2011.120 Satakunnan Museon toimintakertomus 2012-13.121 Satakunnan Museon toimintakertomus 2013.122 Satakunnan Museon toimintakertomus 2014; Kuntotukimus, Vahanen 17.11.2014.123 Satakunnan Museon toimintakertomus 2015.124 Satakunnan Museon toimintakertomus 2017.

KÄYTÖN HISTORIA

41

Tontin vaiheet

Museotontin tuntumassa oli vuonna 1701 rakennettu puukirkko, jota oli laajennettu useaan otteeseen. Se oli ainut rakennus, joka säilyi vuoden 1801 tuhoisassa kaupunkipalossa. Kirkon ympärillä oli hautausmaa, joka oli käytössä vuoteen 1809 saakka. 1840-luvulla hautausmaan paikalle to-teutettiin kirkkotori. Kirkko tuhoutui kuitenkin vuoden 1852 kaupunkipa-lossa. Palon jälkeen kirkon tontti kaavoitettiin puistoksi. Museon edessä on vanhan kirkon muistomerkki. Se otettiin talteen rakennuspaikalta en-nen rakennustöiden aloittamista.125

Satakunnan Museo suoritti kaivauksia paikalla ennen varsinaisen raken-nustyön aloittamista. 7.6.–30.6.1971 sekä 6.10.–17.11.1971. Kaivausten perus-teella voitiin todeta, ettei vanha kirkko ja sitä ympäröinyt hautausmaa ulotu museotontille. Kirkko ja hautausmaa ovat sijainneet tontilta ete-lään Hallituskadun ja sen eteläpuolella olevien rakennusten alla. Tontilta löytyi yhteensä viiden rakennuksen perustukset tai jäännökset.126

125 Satakunnan Museon näyttelyteksti; Rakennustyöselitys 25.5.1970, 10–11.126 Kaivauskertomukset 18.11.1971 ja 26.11.1971.

Museotontin liepeillä sijaitsi vuosina 1701–1852 puinen kirkko. Valokuva Satakun-nan Museon näyttelyn pienoismallista. Museon tontti sijaitsee kirkon ja rannan välissä.

TONTIN VAIHEET

42

Kaavatilanne ja ympäristö12.6.2000 hyväksytyssä yleiskaavassa museo sijaitsee ”keskustatoimin-tojen alueella”. Asemakaavassa tontti on merkitty merkinnällä YM1, eli ”Museorakennusten korttelialue. Kaikissa toimenpiteissä tulee korostaa ympäristön kulttuurihistoriallisten rakennusten muodostamaa kokonai-suutta sekä korttelialueen sijaintia Porin kansallisen kaupunkipuiston alueella.” Viimeisin asemakaava on hyväksytty 17.1.2014.127

Rakennuksen asema kaupunkikuvassaMuseo sijaitsee Kokemäenjoen varrella, osoitteessa Hallituskatu 11, ai-van historiallisen Kivi-Porin tuntumassa. Kivi-Pori on vuoden 1852 palon jälkeen rakennettujen kaupunkitalojen ja julkisten rakennusten muo-dostama yhtenäinen, rikaspiirteinen klassistisen ja kertaustyylien raken-nuksista koostuva kivikaupunginosa. Se on Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö (RKY). Kivi-Porin alue rajautuu museora-kennuksen itä- ja eteläpuolelle.128

Vaikka Satakunnan Museo ei kuulu Kivi-Porin RKY-alueeseen, se on kui-tenkin osa hiukan laajempaa, Satakunnan maakuntakaavassa niin ikään Kivi-Porin nimellä huomioitua kulttuuriympäristöä. Maakuntakaavaan liittyvässä kohdekuvauksessa mainitaan nimeltä myös Satakunnan Mu-seon rakennus.129

Jokimaisemassa museorakennus sijaitsee historiallisen Kivi-Porin ja uudem man rakennuskannan rajapinnassa. Satakunnan Museo on osana kehittyvää Jokikeskusta paikalla, josta jokimaiseman yli avautuu näkymä Kirjurinluodolle.130

127 https://www.pori.fi/kaupunkisuunnittelu/kaavat/yleiskaavat/voimassa-olevat-yleiskaavat; Porin kaupungin karttapalvelu.128 http://www.rky.fi – Kivi-Pori, viitattu 29.8.2018.129 Satakunnan kulttuuriympäristöt eilen, tänään, huomenna, 290–292.130 Muistio: Yleisen arkkitehtuurikilpailun valmistelu Satakunnan Museon laajennuksesta.

Porin kartta vuodelta 1938, SM. Museon tontti ympyröity punaisella.

Ilmakuva vuodelta 1946. Museon tontti ympyröity punaisella. https://www.sata-kunnankansa.fi/ilmakuva/

TONTIN VAIHEET

43

Valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen rajaukset. Museorakennus ympyröity punaisella. Paikkatietoikkuna.

Ajantasainen asemakaava. Museorakennus ympyröity punaisella. Porin sähköi-nen karttapalvelu.

Museon pohjoispuolella virtaa Kokemäenjoki, jonka ”molemmilla ran-noilla välittyvät Porin luonteenomaiset piirteet: etelärannalla hallinnon ja kaupan Kivi-Pori ja pohjoisrannalla teollisuuden Pori. Kirkon kohdalla rantoja yhdistää vanha terässilta. Lännessä joki haarautuu saariksi, joi-ta on pitkään käytetty kaupunkilaisten virkistykseen. Jokimaisema on osa toukokuussa 2002 Ympäristöministeriön päätöksellä perustettua Porin kansallista kaupunkipuistoa.” Kokemäenjoen kulttuurimaisema on ”laajakulttuurimaisema, jossa yhdistyvät kaupunkitaiteelliset, arkkiteh-toniset, teollisuushistorialliset sekä luonnonympäristöön liittyvät arvot. Valtakunnallisesti merkittävä.” 131

Hallituskadun vastakkaisella puolella sijaitsee Karhukortteli, jossa toimi Sinebrychoffin omistama Porin oluttehdas. Tehdas lopetti toimintansa vuonna 2009. Korttelin rakennukset on purettu ja paikalle ollaan raken-tamassa asuinrakennuksia.132

Karhukorttelin itäosa liittyy Satakunnan Museon, Teatterin ja Hotelli Otavan sekä Nortamonpuiston ja Raatihuoneenpuiston julkisten tilojen kokonaisuuteen. Karhukortteliin kaavoitetut kevytliikenteen reitti ja tori luovat toteutuessaan mielenkiintoista kaupunkitilaa sekä pienimittakaa-vaisia yhteyksiä arvorakennusten välille, joita pitkin on luonteva kulkea myös keskustan ja Kirjurinluodon välillä.133

131 Satakunnan kulttuuriympäristöt eilen, tänään, huomenna, 290.132 https://yle.fi/uutiset/3-7591031133 Muistio: Yleisen arkkitehtuurikilpailun valmistelu Satakunnan Museon laajennuksesta.

TONTIN VAIHEET

44

Ympäröivä rakennuskantaMuseorakennuksen länsipuolella, viereisellä tontilla sijaitsee Merikap-teeni Oscar Heinen rakennuttama uusrenessanssityylinen kivinen kau-punkitalo, joka on valmistunut vuonna 1892. Se on suunniteltu arkkitehti Ricardo Björnbergin toimistossa. Nykyisin rakennus on Porin seurakun-tien virastotalona. Heinen talon länsipuolella on arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnittelema empiretyylinen raatihuone, joka valmistui vuonna 1841. Heinen taloa vastapäätä, Hallituskadun toisella puolella, sijaitsee uusrenessanssityylinen Porin teatteri, joka on valmistunut vuonna 1884 arkkitehti J. E. Stenbergin suunnitelmien mukaan.134

Raatihuoneen pohjoispuolella sijaitsee arkkitehti C. J. von Heidekenin suunnittelema kivinen pakkahuone, joka valmistui vuonna 1858. Vanha pakkahuone muutettiin vuosina 1977–81 Porin Taidemuseoksi arkkitehti Kristian Gullichsenin suunnitelmien mukaan. Rakennus korotettiin ja laa-jennettiin vuonna 1896 arkkitehti Gustaf Nyströmin suunnitelmin ja sitä laajennettiin 1990-luvun lopulla maanalaisella siivellä. 135

Museon sulautumista ympäristöön pidettiin tärkeänäMuseo sijoitettiin kaupungin liikennekeskuksena toimivan Kauppatorin läheisyyteen, mikä mahdollisti sen, että se oli helposti saavutettavissa. Erityisesti julkisia liikennevälineitä käyttävien koululaisluokkien pääsyä museoon pidettiin tärkeänä. Pidettiin myös hyvänä, että museo toimin-tansa puolesta tukisi alueella sijaitsevien teatterin, raatihuoneen ja kau-pungintalon kulttuuris-hallinnollista luonnetta. Lisäksi tontilla ei ollut muuta erityistä varattua käyttötarkoitusta, jolloin se oli helppo osoittaa museon käyttöön.136

Suunnittelussa pidettiin tärkeänä, ettei rakennus kilpaile vanhojen ra-kennusten kanssa korkeuden eikä julkisivujen puolesta. Rakennukses-ta haluttiin suhteellisen matala, jotta se jäisi puiden taakse sekä raati-huoneen, pappilan ja teatterin rakennuksia matalammaksi, jolloin se ei pyrkisi jatkamaan kaupungin vanhaa rantakuvaa. Tärkeää oli myös, ettei rannan puolelle muodostuisi massiivista, vanhan arkkitehtuurin kanssa kilpailevaa fasadia.137

134 Satakunnan kulttuuriympäristöt eilen, tänään, huomenna, 293.135 Satakunnan kulttuuriympäristöt eilen, tänään, huomenna, 293.136 Satakunnan museon uuden museotalon suunnittelu ja rakentaminen, 1966, 4-5.137 Satakunnan museon uuden museotalon suunnittelu ja rakentaminen, 1966, 5.

Luonnosvaiheen päiväämätön piirustus, noin vuodelta 1963. Rakennuksen asemaa suhteessa Kivi-Porin rakennuksiin tutkittiin jo suunnittelun alkuvaiheesta saakka. SM.

TONTIN VAIHEET

45

Julkisivujen säilyneisyys, erityispiirteet ja arvot

Tässä luvussa on käsitelty rakennuksen julkisivujen säilyneisyyttä, eri-tyispiirteitä ja arvoja. Luvun lopussa on säilyneisyyskaavio sekä tauluk-komainen kooste julkisivujen arvoista ja erityispiirteistä. Arvotus on teh-ty työryhmässä, johon ovat kuuluneet museonjohtaja Juhani Ruohonen ja rakennustutkija Liisa Nummelin Satakunnan Museosta sekä arkkitehti Sanna Ihatsu.

ErityispiirteetJo suunnittelun alkuvaiheessa haluttiin, että uusi rakennus on selvästi alisteinen ja matalampi kuin jokivarren vanhat rakennukset. Lopullisessa suunnitteluratkaisussa ylin kerros on pinta-alaltaan pienempi ja vedetty muusta rakennusmassasta sisään, jotta rakennuksen korkeuden vaiku-telma olisi todellista matalampi.

Julkisivut ovat umpinaiset ja niiden umpinaisuutta on korostettu järjes-tämällä ikkuna-aukot enimmäkseen nauhamaisiin ryhmiin, siten että yh-tenäistä umpinaista pintaa on paljon. Myös sisäänkäyntien järjestäminen rakennusrungon sisäpuolelle korostaa laatikkomaista vaikutelmaa.

Julkisivuissa käytetyt materiaalit ovat tyypillisiä 1960-luvun arkkitehtuu-rille. Sokkeli ja ylin kerros on muottilautapintaista betonia ja pohjaker-ros ja ensimmäinen kerros on päällystetty pesubetonielementeillä, jotka ovat pitkiä ja kapeita.

Yksityiskohtia on niukasti ja ne ovat vähäeleisiä: Kulmissa on käytetty erityisiä pesubetonisia kulmaelementtejä, joen puoleinen julkisivu on sokkeliltaan hieman sisään vedetty. Joen puolella, ylimässä kerroksessa sekä kahvion ikkunassa on käytetty sahanlaitaista porrastusta. Sisään-käyntien terassit ovat päällystetty Alta-kivilaatoilla, jotka jatkuvat sisä-tiloihin tuulikaappien ja aulan välityksellä, kuten myös metalliset pane-likatot. Pääsisäänkäynnin edessä on terassi, jossa on betoniset kaiteet.

JULKISIVUJEN SÄILYNEISYYS, ERITYISPIIRTEET JA ARVOT

Julkisivuelementit ovat kapeat ja korkeat ja jäljittelevät kiveä. Kulmissa on erityi-set kulmaelementit.

46

ArvotRakennuksen umpinaisuus ja mataluus verrattuna ympäröiviin raken-nuksiin ovat sen maisemallisia arvoja. Mataluutta on korostettu järjes-tämällä ylin kerros varsinaisen rakennusruongon sisäpuolelle. Itäpuolen puusto erottaa rakennuksen Kivi-Porin vanhoista rakennuksista.

Rakennuksella on museohistoriallista arvoa. Suunnitteluaikana kulttuu-rihistorialliseen museokäyttöön tehdyt uudisrakennukset olivat harvi-naisia niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Suomen Museoliitto oh-jasi suunnittelua merkittävästi. Ilman Museoliiton kannanottoja raken-nuksesta olisi tullut aivan toisen näköinen.

Tarve museorakennuksen rakentamiselle liittyi 1960-luvun kaupungistu-miseen ja sen myötä muodostuneeseen kulttuurirakennusten tarpee-seen kaupungeissa. Samoihin aikoihin keskusteltiin Porissa myös mui-den kulttuuripuolen rakennusten, kuten taidemuseon ja kirjaston raken-tamistarpeista.

Rakennuksen arkkitehtonisia arvoja ovat sen umpinaisuus ja pelkistet-ty muoto, joka on alisteinen vanhan Kivi-Porin rakennuksille. Tasakatto ja sisäänvedetyt sisäänkäynnit korostavat rakennuksen laatikkomaista muotoa. Ryhmiin järjestetyt nauhamaiset ikkunat korostavat rakennuk-sen umpinaisuutta.

Myös julkisivumateriaalit ovat 1960–70-lukujen vaihteen arkkitehtuurille tyypillisen pelkistettyjä: pesubetonielementtejä ja muottilaudoitettua betonia. Pelkistetyt materiaalit korostavat umpinaisuutta. Sisäänkäyn-nin terassi on ainut laatikkomaisesta rungosta poikkeava elementti. Sen taso on samaa laattaa kuin aulatiloissa käytetty Alta-kivilaatta ja sisään-käynnin metallipanelikatto jatkuu tuulikaapeissa, mistä tulee vaikutelma, että ulkotila jatkuu sisätilaan lasiseinän ja -ovien välityksellä.

Julkisivujen yksityiskohdat ovat myös pelkistettyjä: Sisäänkäynnin yh-teydessä on betoninen kaide. Kulmissa olevat elementit jatkuvat sym-

metrisesti kulmien yli. Katolla on ajalle tyypillisiä kupuikkunoita. Pääsi-säänkäynnin julkisivussa on kuparisilla kirjaimilla teksti ”SATAKUNNAN MUSEO” ja sen vieressä Porin vaakunasta tuttu karhu.

2. kerroksessa ja kahvion ikkunoissa on joen puolella sahalaitamainen porrastettu aihe, joka toistuu myös sisätiloissa, portaikon ympärillä.

SäilyneisyysJulkisivut ovat säilyneet lähes alkuperäisessä asussaan. Ainoat muutok-set ovat olleet vuonna 1980 tehty ylimmän kerroksen ikkunamuutos, jos-sa katolla olleet kupuikkunat korvattiin sivuikkunarivistöllä. Myös muita kattoikkunoita on poistettu.

Vuonna 2000 tehtiin pohjoispuolen julkisivuun kaksi uutta ikkunaa ja yksi ikkuna muutettiin oveksi. Samalla rakennettiin kahviosta ulos johta-va terassi ja sisäänkäynti portaineen. Lisäksi eteläpuolella betonikaide-osuus korvatiin ”Satakunnan museo”-tekstikyltillä.

2010-luvulla on rakennuksen ikkunat vaihdettu. Katolle on asennettu iv-tekniikkaa, joista näkyvimmät ovat kostuttimet.


Terassin betonikaiteen yksityiskohta. Sisäänvedetty sokkeli.

47

Muutettu 1980-luvulla.



Ilman väriä olevat osat ovat alkuperäiset.

Julkisivut, säilyneisyyskaavio


48

Yhteenveto arvoista ja erityispiirteistä perusteluineen


49JULKISIVUJEN SÄILYNEISYYS, ERITYISPIIRTEET JA ARVOT

50

Sisätilojen säilyneisyys, erityispiirteet ja arvot

Tässä luvussa on käsitelty rakennuksen sisätilojen säilyneisyyttä, erityis-piirteitä ja arvoja tila- tai tilaryhmäkohtaisesti. Luvun lopussa on säilynei-syyskaaviot sekä taulukkomainen kooste sisätilojen arvoista ja erityis-piirteistä. Arvotus on tehty työryhmässä, johon ovat kuuluneet museon-johtaja Juhani Ruohonen ja rakennustutkija Liisa Nummelin Satakunnan Museosta sekä arkkitehti Sanna Ihatsu.

Pysyväisnäyttelytilat

Erityispiirteet

Pysyväisnäyttelytilat on järjestetty kolmeen kerrokseen portaan ja va-loaukon ympärille. Seinillä ei ole lainkaan ikkunoita. Tilojen muoto on puolisuunnikas, tontin rajoja seuraileva. Näyttelytiloissa on näkyvissä pilaririvit ja katot ovat ristikkomaisia alumiinisälekattoja. Seinät ovat muottilaudoitettuja betoniseiniä, joiden yläosassa on akustointiverhous. Kantavien rakenteiden, betonisten seinien ja teknisten järjestelmien näyttäminen on tyypillistä ajan arkkitehtuurille.

Umpinaisuus, betonin käyttö ja ylävalo olivat suunnitteluajankohdan mu-seorakentamisen uusimpia ajatuksia toimivista näyttelytiloista. Suomen Museoliitto ohjasi suunnitteluratkaisua näiden ominaisuuksien osalta.

Säilyneisyys

Tilan muoto, alakatot, betoniseinät ja pilarit ovat säilyneet. Tilojen väri-tys on muutettu vaaleasta tummaksi. 1. kerroksesta on erotettu näyttely-tilasta neuvottelutila ja pohjakerroksessa verstastilat. Neulahuopamat-to on vaihdettu linoleumiksi. Ylävalon määrää on vähennetty 1980-luvun korjauksessa. Kattoikkunoihin asennettu loisteputket.

Tiloissa on arkkitehtonisia ja museohistoriallisia arvoja ja ne ovat säi-lyneisyyden kannalta arvokkaita.

SISÄTILOJEN SÄILYNEISYYS, ERITYISPIIRTEET JA ARVOT

51

Portaan viereinen valoaukko tuo näyt-telytiloihin avaruu-den tuntua.

Sälekatto.

Yläkuvassa museon pysyväisnäyttelyiden alin kerros vuonna 1976, kuva Sven Raita, SM 82554. Alakuvassa alimman kerroksen näyttelytilat nykyisin.


52

Portaikko

Erityispiirteet

Betonirakenteinen, veistoksellinen portaikko yhdistää kolmessa kerrok-sessa olevat näyttelytilat toisiinsa. Sen vieressä on laaja valoaukko, jon-ka reuna on porrastettu sahalaitamaisesti. Sama aihe toistuu valoaukon alakatossa sekä julkisivuissa kahvion ikkunassa ja ylimmän kerroksen joen puoleisessa seinässä.

Valoaukon ja portaikon reunoilla kulkee betoninen muottilaudoitettu umpikaide, jossa on puinen käsijohde.

Ylävalo siivilöityy alumiinisäleikön läpi.

Säilyneisyys

Portaikko kaiteineen on säilynyt alkupeäisenä lukuunottamatta sen väri-tystä. Aiemmin betonipinnat olivat vaaleita ja nyt ne ovat tummia.

Alakaton ritiläaihe on säilynyt, mutta ylävalon määrää on vähennetty 1980-luvun korjauksessa, jossa kattokuvut on korvattu sivuikkunoilla ja kattovaloaukkoihin on asennettu loisteputkivalaisimet. Neulahuopamat-to on vaihdettu linoleumiksi.


Kuva vuodelta 1973, Jari Pyy, SM 58091.

Portaikko nykyi-sin.


53

Tilapäisnäyttelytilat

Erityispiirteet

Pysyväisnäyttelytilat on järjestetty aulatilan läheisyyteen. Seinillä ei ole lainkaan ikkunoita. Alakatot ovat ristikkomaisia alumiinisälekattoja. Ete-läpuolen reunassa on betoninen lippa, jonka tehtävänä on ollut ohjata kattoikkunoista tulevaa ylävaloa. Seinät ovat muottilaudoitettuja beto-niseiniä. Betonisten seinien ja teknisten järjestelmien näyttäminen on tyypillistä ajan arkkitehtuurille.

Umpinaisuus, betonin käyttö ja ylävalo olivat suunnitteluajankohdan mu-seorakentamisen uusimpia ajatuksia toimivista näyttelytiloista. Suomen Museoliitto ohjasi suunnitteluratkaisua näiden ominaisuuksien osalta.

Säilyneisyys

Tilojen muoto on alun perin ollut puolisuunnikas, mutta se on myöhem-min muutettu neliöksi, kun siitä on erotettu varastoja verstastilat. Ala-katot, betoniseinät ja betonilippa ovat säilyneet. Kattoikkunat ovat lai-tettu myöhemmin umpeen. Neulahuopamatto on vaihdettu linoleumiksi.


Yläkuvassa tilapäisnäyttelytila. Suomen mitalitaiteen killan kansainväli-nen mitalinäyttely ”XV Fidem 1973” Satakunnan Museossa 17.10.–11.11.1973. Kuva Visa Nurmi SM 57662. Alakuvassa tilapäisnäyttelytila nykyisin.


54

Aula, vaatetila, tuulikaappi

Erityispiirteet

Lattiat ovat Alta-kivilaatoilla päällystetyt. Samat kivilaatat jatkuvat ulko-terassilta lasiovien kautta tuulikaappiin sekä aula- ja vaatetiloihin. Aulan katossa on ylävaloa antavat kattoikkunat ja valo suodattuu ikkuna-auk-kojen alapinnassa olevan ritilän läpi. Suomen Museoliitto ohjasi suun-nitteluratkaisua siten, että aulatila oli alun perin umpinainen tila, jonka ainoat luonnonvalolähteet olivat kattovalo sekä sisäänkäynnin lasisei-nät ja -ovet. Aulatilan tehtävä oli Museoliiton mukaan sopeuttaa kävijä vähitellen näyttelytilojen hämäryyteen. Aulatilan seinät ovat muotti-laudoitettua betonia. Vaatetilassa on puupanelointi sekä seinässä että katossa. Tuulikaapissa on seinissä ja alakatossa metallipanelointi. Katon panelointi jatkuu myös sisäänkäynnin alakatossa.

Säilyneisyys

Alkuperäiset pintamateriaalit sekä väli- ja ulko-ovet värityksineen ovat säilyneet. Kahvilan ja aulatilan välinen seinä on purettu ja kulku tilapäis-näyttelytiloihin on muutettu vaatetilaan. Samalla vaatetilan naulakoita ja seinäpanelointeja on purettu. Tilallinen idea hämärästä tilasta, joka totuttaa kävijän näyttelytilojen valaistukseen ei ole säilynyt. Aulatilan alkuperäiset kalusteet on korvattu uusilla.


Yläkuvassa aula alkuperäisessä asussa. Takaseinä on umpinainen. Kuva Ari Hietala, SM85408:2.

Alakuvassa aulatila nykyisin. Kahvila on yhdistetty aulaan.


55

Yläkuvassa aulan alkuperäinen infotiski vuonna 1973. Kuva Jari Pyy SM 58080. Alakuvassa nykyinen info- ja kahvilatiski.

Vaatetila ja sen viereen tehty tilapäisnäyttelyn sisäänkäynti.

Sisäänkäynnin alakatto-panelointi jatkuu samanlai-sena myös tuulikaapissa.


56

Kahvio

Erityispiirteet

Kahviotilassa on sahalaita-aiheinen ikkuna. Sahalaita aihe toistuu eri puolilla rakennusta. Seinät ovat muottibetoniset. Alakattona on puuris-tikkokatto.

Säilyneisyys

Tilassa on tehty paljon muutoksia. Aulatilan ja kahvion välinen seinä on purettu ja alkuperäinen kahvion kalustus purettu. Yhdestä ikkunasta on tehty uusi sisäänkäynti terasseineen ja portaineen. Uusi oviaukko on avattu henkilökunnan kahvitilaan. Alkuperäinen neulahuopamatto on vaihdettu muovimatoksi.

Alakatto on säilynyt ja samoin kaksi sahalaitamaisesti porrastettua ikku-naa. Seinäpinnat ovat säilyneet muottibetonisina.

Tilassa on arkkitehtonisia arvoja ja se on säilyneisyyden kannalta ar-vokas.

Kahvio 1973, kuva Jari Pyy SM 58100.

Kahvio nykyisin.


57

Työpajatila eli entinen luentosalitila

Erityispiirteet

Huonetilassa on lautakatto, johon valaisimet on upotettu. Lautakaton keskivyöhyke on lautapaneleista ja reunavyöhykkeet rimoitusta.

Säilyneisyys

Tilaan on rakennettu varastokomeroita.

Lasiseinä on levytetty umpeen huoneen puolelta. Alakatto valaisimi-neen on säilynyt. Valaisinkiskoja on lisätty.

Neulahuopamatto on vaihdettu parketiksi.

Tilassa on arkkitehtonisia arvoja ja se on säilyneisyyden kannalta ar-vokas.

Luentosali vuonna 1973, kuva Jari Pyy SM 58096.

Nykyinen työpajatila. La-siseinä on levytetty tilan puolelta umpeen. Seinä näkyy edelleen toimisto-käytävän puolelta.


58

Toimistotilat käytävineen

Erityispiirteet

Toimistotilasiipeen tullaan oman ulko-oven kautta, joka on pääsisään-käynnin välittömässä läheisyydessä. Tuulikaappi on alumiinipanelikattoi-nen, aivan kuten sisäänkäynnin alakatto. Seinät ovat metallipaneloituja. Tuulikaapista tullaan pieneen aulatilaan, jonka vieressä on vaatesäilytys.

Toimistotilat on sijoitettu käytävän varrelle. Käytävä päättyy ikkunaan. Seinät ovat puhtaaksimuurattua kahi-tiiltä. Pilarit ovat muottilaudoitet-tua betonia. Alakatto on puupanelikatto ja sen reunassa kulkee valovyö-hyke.

Huoneiden seinät ovat puhtaaksimuurattuja kahi-tiiliseiniä. Katot ovat akustointilevyillä verhoiltuja ja loisteputkivalaisimin varustettuja. Lattiat ovat asbestimuovilaatoilla verhoillut.

Säilyneisyys

Kaikkien seinien materiaalit ovat säilyneet alkuperäisinä. Toimistohuo-neissa seinien lämmin valkoinen sävy on alkuperäinen. Myös alakatot ovat alkuperäiset. Huoneiden lattiat ovat alkuperäiset lukuunottamatta museonjohtajan huoneen lattiaa, joka on muutettu neulahuopamatosta linoleumiksi. Myös käytävän lattiamateriaali on vaihdettu. Ovet heloi-neen ovat alkuperäiset. Kiintokalusteet ovat säilyneet.

Tiloissa on arkkitehtonisia arvoja ja ne ovat säilyneisyyden kannalta arvokkaita.

Toimistosiiven aula ja käytävä vuonna 1973, kuva Jari Pyy SM 58101.

Toimistohuone nykyisin. Aula ja käytävä nykyisin.


59

Arkisto ja kirjasto

Erityispiirteet

Arkisto ja kirjasto sijaitsevat toimistokäytävällä, vastakkaisella seinällä kuin toimistotilat. Kirjaston päädyssä on ikkunat, mutta muuten tilat ovat rankennuksen sisäosissa siten, että vain ylävalon järjestäminen on ollut mahdollista.

Säilyneisyys

Alkuperäiset pintamateriaalit ovat säilyneet: Lattiat ovat asbestimuovi-laatoista, seinät puhtaaksimuurattuja kahi-tiiliseiniä, kirjaston katossa on akustointilevyt ja arkiston katossa maalatut lastulevyt.

Yläikkunat on laitettu vesikaton puolelta umpeen ja valoaukkoihin asen-nettu loisteputkivalaisimet.

Kirjaston alkuperäiset hyllyt on korvattu liukuhyllyillä.

Tilat ovat säilyneisyyden kannalta arvokkaita.

Arkisto nykyisin.

Kirjasto nykyisin.


60

WC-tilat, yleisö ja henkilökunta

Erityispiirteet

Julkisen tilan wc:t ovat olleet kauttaaltaan laatoitettuja ja puupanelika-toin varustettuja. Henkilökunnan wc-tilat ovat olleet vaatimattomampia, laatoitus on ollut vain lattiassa ja lavoaarin takana.

Säilyneisyys

Muut wc-tilat ovat säilyneet alkuperäisillä paikoilla, mutta kahvion hen-kilökunnalle on rakennettu 2000-luvulla omat sosiaalitilat ja niihin liitty-vä wc-tila on uusi.

Asiakkaille tarkoitettu naisten wc on säilynyt pintamateriaalien, välisei-nien, käsienpesutason ja peilien osalta alkupräisenä. Muissa 1. kerroksen wc-tiloissa on laatoituksia muutettu.

Naisten yleisö-wc on säilyneisyyden kannalta arvokas.

Aulan viereinen naisten wc nykyisin. Pintamateriaalit väliseinät ja käsienpesutaso ovat alkuperäiset.


61

Tekstiilikonservaattorin työtilat eli entinen asunto

Erityispiirteet

Asunnon sijoittaminen yleisötilojen yhteyteen oli tyypillistä 1960–70-lu-vuilla. Asumiseen kuului talon huoltoon ja vartiointiin liittyviä tehtäviä. Asuntoon oli oma ulko-ovi talon länsipuolelta. Asunnon pintamateriaa-leina käytettiin ajalle tyypillisiä materiaaleja: linoleum-lattioita, lastule-vy- ja lautakattoja. Väritys oli ajalle tyypillisen kirkas. Kalusteissa oli ajal-le tyypilliset lankavetimet.

Säilyneisyys

Asunnon huonejako on säilynyt ennallaan. Myös pintamateriaalit ja ka-lusteet ovat hyvin säilyneet. Alkuperäinen värimaailma on säilynyt melko hyvin. Toisen makuuhuoneen seinät on myöhemmin maalattu vaaleiksi. Huoneistoon on myöhemmin asennettu ilmanvaihtokanavia.

Entinen asunto on säilyneisyyden kannalta arvokas.

Asunnossa on säily-nyt alkuperäisiä pin-tamateriaaleja, värejä ja kiintokalusteita.


62

Pohjakerroksen käytävä- ja aulatilat

Erityispiirteet

Pohjakerroksen käytävä- ja aulatilat ovat suunniteltu tavaroiden siirtelyä ja kuljetusta varten. Materiaalit on valittu kestäviksi: Seinät ovat muotti-laudoitetusta betonista ja lattiat mosaikkibetonia.

Säilyneisyys

Seinien alkuperäinen muottilautabetoni alkuperäisine maaleineen on säilynyt. Mosaikkibetonilattiat ovat alkuperäiset. Alakatot on uusittu. Käytävälle johtavat metalliset palo-ovet ja tuulikaapeista johtavat pane-liovet ovat alkuperäiset ja niiden väritys on myös alkuperäinen.

Käytävä- ja aulatilojen pinta-materiaalit alakattoja lukuun-ottamatta ovat säilyneet. Myös seinien, lattian ja ovien väritys on alkuperäinen.


63

Työtilat, konservointi, valokuvaus ja pimiö sekä pesuti-lat

Erityispiirteet

Pesutilat, restaurointi, konservointi ja valokuvaus ovat sijainneet poh-joispuolen tavarankuljetusta varten järjestetyn sisäänkäynnin tuntumas-sa, josta tavaroiden siirtely on onnistunut helposti.

Säilyneisyys

Alkuperäisiä pintamateriaaleja on säilynyt työtiloissa ja pesutiloissa: Toisessa konservointihuoneessa on alkuperäinen laatoitus ja kalusteita. Myös pesutiloissa on alkuperäistä laatoitusta. Vanhassa restaurointihuo-neessa eli nykyisessä näyttelymestarin työtilassa on alkuperäinen lau-talattia. Betonikatot, kahi-tiiliseinät, rapatut seinät ja betoniseinät ovat alkuperäiset. Pesutilassa alakatto on vaihdettu.

Alkuperäisiä pintamateriaaleja ja kalusteita on säilynyt työtiloissa ja pesutilassa.


64

Varastot

Erityispiirteet

Varastotilat on järjestetty pohjakerrokseen, käytävän eteläpuolelle. Itä-päässä oleva väestönsuoja toimii varastotiloina, jotka ovat tyhjennettä-vissä, mikäli väestönsuojaa tarvitaan.

Säilyneisyys

Varastotilojen betoniseinät, -lattiat ja -katot ovat säilyneet.

Varastotiloja nykyasussa.


65

Valaisimia Kuvakooste alkuperäisistä valaisintyypeistä.


66

Yksityiskohtia

Pohjoispuolen sisäänvedetyn julkisivun alakatto. Pyöreä yläikkuna henkilökunnan käyttöön tarkoitetun kierreportaan päällä.

Pysyväisnäyttelyn ja aulan välissä oli alunperin koristeellinen portti, joka on myöhemmin purettu. Kuva Jari Pyy 1973 SM 58782.

Puhtaaksimuurattu väliseinä ja muottilautabetoni. Alkuperäinen painike. Alkuperäinen kyltti.


67

TekniikkaaKuvakooste säilyneistä teknisistä yksityiskohdista.


Sähköjärjestelmät katkaisijoineen ovat pää-osin alkuperäiset.

Rakennuksessa oli kutsuvalojärjestelmä, jolla voitiin antaa henkilökun-nalle yhteisesti sovittuja merkkejä ja välittää puhelut oman työpisteen ulkopuolelle. Viiden lampun eri kuvioiden lisäksi myös vilkkumistaajuus mahdollisti monta erilaista hakua.

Henkilökunnan aulatiloissa olevat palohälytinlait-teet.

Alkuperäinen kiertovesipatteri.

68

Pohjakerros

Tilat erotettu pysyväisnäyttelytilasta - tilan alkuperäinen muoto muuttunut

Arvoja heikentäviä muutoksia tehty

Erityisen tärkeä tilakokonaisuus

Tärkeä tilakokonaisuus

Yhteyden arvo heikentynyt

Arvokas yhteys

Tärkeä näkymä valoaukon kautta

69





Arvokas yhteys

1. kerros

Tilat erotettu tilapäisnäyttelytilasta - tilan alkuperäinen muoto muuttunut

Alkuperäinen yhteys tilapäisnäyttelytilaan suljettu

Uusi yhteys tilapäisnäyttelytilaan avattu

Yhteys kahvion ja aulan välille avattu

Yhteys päänäyttelytilaan säilynyt

Lasiseinä laitettu umpeen luentosalin puolelta.

Tärkeä näkymä ja porrasyhteys

Tärkeä näkymä joelle ja sahalaita-aihe

Tärkeä sahalaita-aihe


Betonilippa

KäytävänäkymäKäytävänäkymä

Kattoikkunat Kattoikkunat peitettypeitetty

Kattoikkunat peitettyKattoikkunat peitetty

Säilynyt wc

Säilynyt vaatesäilytys

Säilynyt kattovalo

70

Tärkeä sahalaita-aihe





Arvokas yhteys

2. kerros


PyöreäPyöreäkattoikkunakattoikkuna


71

Yhteenveto arvoista ja erityispiirteistä perusteluineen


72 SISÄTILOJEN SÄILYNEISYYS, ERITYISPIIRTEET JA ARVOT

73SISÄTILOJEN SÄILYNEISYYS, ERITYISPIIRTEET JA ARVOT

74

Laajentamisen edellytykset

Tässä luvussa on annettu suosituksia rakennuksen arvojen ja ominai-suuksien huomioimiseksi laajennushankkeessa.

Laajennusosan tärkeä tehtävä on sovittaa Kivi-Porin ja Karhukorttelin rakennuskanta toisiinsa.

Julkisivujen arvojen ja ominaispiirteiden huomiointi Harjakorkeuden alisteisuus ympäristön rakennuskannalle. Suunnitte-lun alkuvaiheista saakka pidettiin oleellisena, että museorakennus ei kil-paile Kivi-Porin vanhojen rakennusten kanssa ja että sen räystäskorkeus jää vanhoja jokivarren rakennuksia matalammaksi. Maisema on parhail-laan muutoksessa. Hallituskadun toisellepuolelle, rakennuksen lounai-kulmaan on rakenteilla 4. kerroksinen asuintalo, mikä tulee olemaan kor-keampi rakennus kuin Kivi-Porin rakennukset. Museorakennus sijaitsee Kivi-Porin ja uuden Karhukorttelin rajapinnassa ja voi toimia puskurina uudelle ja vanhalle rakentamiselle.

Umpinaisuuden säilyminen: Laatikkomainen, pelkistetty muoto. Niu-kasti ikkunoita, jotka on ryhmitelty nauhoiksi. Laajat ikkunattomat be-tonipinnat.

Yksityiskohtien säilyminen: porrastetut sahalaita-aiheet, kulmaele-mentit, sokkelin sisäänveto joen puolella, terassi betonikaiteineen, ku-pariteksti vaakuna-aiheineen, kupumaiset kattoikkunat.

Pelkistettyjen materiaalien säilyminen: Muottilaudoitettu betoni, lau-doitus pystysuuntainen. Korkeat ja kapeat kivipintaiset elementit.

Puuston säilyminen Kivi-Porin ja museorakennuksen välissä.

LAAJENTAMISEN EDELLYTYKSET

75LAAJENTAMISEN EDELLYTYKSET

Museon laajennusosa ei saa häiritä Kivi-Porin historiallista maisemaa. Jokimaise-maan on museorakennuksen taustalle nousemassa Karhukorttelin kerrostaloja, jotka ovat jokimaiseman nykyisen rakennuskannan harjakorkeut ta korkeampia. Museorakennuksen Hallituskadun puoli sekä sen länsipää kestävät paremmin korkeuteen kohdistuvia muutoksia kuin jokivarren puoli sekä itäpää. Itse museo-rakennus ei kestä nykyistä 2. kerroksen harjakorkeutta korkeampaa rakennetta, tai joen puolen 1. kerroksen ja kellarin kanssa samaan linjaan tulevaa korotusta, ilman että sen alkuperäinen olemus oleellisesti muuttuu. Mikäli 1. kerroksen ka-tolle tuleva laajennusosa on laaja-alainen, voisi olla edullista, että se värinsä ja materiaalinsa puolesta erottuu selkeästi uudisosaksi.

76

Sisätilojen arvojen ja ominaispiirteiden huomiointiNäyttelytilojen umpinaisuuden säilyminen. Näyttelytilat ovat olleet ik-kunattomia ja umpinaisia tiloja, joihin on tullut vain ylävaloa.

Vestoksellisten betonirakenteiden säilyminen: päänäyttelytilan por-taikko valoaukkoineen ja sahalaitamaisesti porrastuvine kaiteineen, tila-päisnäyttelytilan betonilippa ja kierreportaan pyöreä kattoikkuna.

Ylävalon säilyminen: 2. kerroksen päänäyttelytilan sekä aulan kattoik-kunat.

Oleellisten alkuperäisten materiaalien säilyminen: aulatilan Alta-kivi-laatat, vaatetilan puuverhoukset, muottibetoniseinät, puhtaaksimuura-tut kahi-tiiliseinät, kahvion puuritiläkätto, entisen luentosalin puukatto, näyttelytilojen alumiiniritiläkatot, kattoikkunoiden alumiinisäleiköt, kel-larin mosaikkibetonilattiat.

Palauttavia toimenpiteitäEsimerkkejä toimenpiteistä, joilla rakennuksen alkuperäistä arvoa ja ominaispiirteitä voitaisiin voimistaa:

Aulatilojen kulkujärjestelyiden ja umpinaisuuden palauttaminen. Au-lan tehtävänä oli alun perin ”vähitellen sopeuttaa yleisön näkökykyä suh-teellisen niukkaa valaistusta salliviin näyttelytiloihin.” Suunnitelmissa oli myös: ”Museokäynnin johdantona on aula, jonka laajalle ehyelle takasei-nälle on tarkoitus teettää museon henkeä symboloiva fresko, mosaikki-työ tai muunlainen taideteos.”Tämä ei kuitenkaan koskaan toteutunut.138


138 Museolautakunnan toimintakertomus 1967; Suomen Museoliiton lausunto 13.10.1964.139 Suomen Museoliiton lausunto 13.10.1964.

Näyttelytilojen alkuperäisen muodon palauttaminen.

Alkuperäisten kattoikkunoiden hyödyntäminen.

Alkuperäisen värityksen palauttaminen. Esimerkiksi päänäyttelytilan portaikon ja kaiteiden vaalea väritys.

Suomen Museoliiton suunnittelun aikaiset ohjeet: Suomen Museoliit-to ohjasi lopullista suunnitteluratkaisua merkittävästi. Museoliiton anta-massa lausunnossa 13.10.1964 on annettu yksityiskohtaisia suunnittelu-ohjeita. Esimerkiksi: ”Mitä tulee ehdotettuihin näköalaikkunoihin, ovat ne paikallaan mikäli niitä ei sijoiteta varsinaisen näyttelan yhteyteen vaan eri pääteemoja erottavien lepotaukojen kohdalle.”139

77

140 http://www.jyvaskyla.fi/keskisuomenmuseo/museot/keskisuomenmuseo, viitattu 29.8.2918.141 https://www.vangoghmuseum.nl/en/organisation/the-building142 https://www.jfwillumsensmuseum.dk143 https://marmuseum.no/en/exhibitions


Esikuvina olleiden museoiden laajennusten tarkasteluOn hyvä perehtyä rakennuksen esikuvina toimineiden museorakennus-ten myöhempiin laajennuksiin. Esimerkiksi Jyväskylän Keski-Suomen museota laajennettiin vuosina 1989–90. Silloin Alvar Aallon suunnittele-maan rakennukseen tehtiin peruskorjaus ja laajennus Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co:n Elissa Aallon johdolla.140

Myös ulkomaalaisia esikuvina olleita museoita on myöhemmin laajen-nettu. Arkkitehti Gerrit Rietveldin vuosina 1963-64 suunnittelemaa Van Gogh museota on laajennettu arkkitehti Kisho Kurokawan suunnittele-malla näyttelysiivellä, joka valmistui vuonna 1999. Vuonna 2015 avattiin uusi sisäänkäyntihalli. 141

J.F. Willumsensin taidemuseo valmistui 1957 arkkitehti Tyge Hvassin suunnitelmien mukaan ja arkkitehti Theo Bjergin suunnittelema uusi sii-pi valmistui vuonna 2005.142

Oslon merimuseon suunnittelivat Trond Eliassen, Birger Lambertz-Nils-sen ja Stein Nord ja se valmistui vuonna 1958. Museota on laajennettu useaan otteeseen, vuosina 1964, 1974, 1995 ja 2000.143

78

Lähteet

Sastamala, Vammalan Kirjapaino Oy, Sastamala 2014.

Vuorinen Juha: ”Villa Mairean varjossa... Satakuntalaisen modernin arkkitehtuurin arvottamisen problematiikasta”, teoksessa ”Satakunnan kulttuuriympäristöt – eilen, tänään, huomenna”, Satakunnan Museo 2012; Pori.

Vuosikertomukset, pienpainatteetPorin kaupungin museolautakunnan toimintakertomukset vuosilta 1959–1975.

Satakunnan museon uuden museotalon suunnittelu ja rakentaminen, Satakunnan kirjateollisuus Oy:n kirjapaino, Pori 1966.

Selvitykset, raportitLyyra-Seppänen Anna: Sara Hildénin taidemuseo, rakennushistoriaselvi-tys ja rakennetun ympäristön selvitys. Pirkanmaan maakuntamuseo 2017.

Küttner Olaf: Satakunnan Museon Rakennustyöselitys 25.5.1970. Porin kaupungin teknisen palvelukeskuksen arkisto.

Kauhanen Isto: Pori, Rantapuisto, Kertomus arkeologisesta kaivauksesta 7.6.–30.6.1971. 18.11.1971.

ArkistotMuseolautakunnan pöytäkirjat

Rakennusvalvonnan arkisto

Satakunnan Museon kuva-arkisto

Satakunnan Museon piirustusarkisto

Suomen Museoliiton arkisto

Kirjalliset lähteetKoivuniemi Jussi: Joen rytmissä, Porin kaupungin historia 1940–2000.Printel Oy, Karisto Oy:n kirjapaino, Hämeenlinna 2004.

Koski Heikki: Porilainen marssi, Merkintöjä ja muistikuvia vuosilta 1965–1975. Satakunnan Museon julkaisuja 22/2014. Vammalan Kirjapaino Oy.

Koskinen Risto: Miten saada tämmöinen museumi toteutetuksi. Sata-kunnan Museo 1888–1988. Suomen Museo 1988, Suomen muinaismuisto-yhdistys, Vammalan kirjapaino Oy, Vammala 1989.

Rönkkö Marja-Liisa: Museorakennukset ja näyttämisen taide. Suomen museohistoria. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1265, Tie-to, Kariston Kirjapaino Oy, Hämeenlinna 2010.

Salo Unto: Iso tammi, lehvän taittajan tarina. Warelia Tyrvää-Vammala-

LÄHTEET

79

Kauhanen Isto: Pori, Rantapuisto, Kertomus uuden museotalon perus-tuksen kaivausten yhteydessä 6.10.–17.11.1971 tehdyistä arkeologisista ha-vainnoista. 26.11.1971.

Vahanen Oy, Raportti, Satakunnan Museo, Pori, Julkisivurakenteiden Kuntotutkimus 17.11.2014.

Sähköiset lähteethttp://www.jyvaskyla.fi/keskisuomenmuseo/museot/keskisuomenmu-seo, viitattu 29.8.2918.

https://www.vangoghmuseum.nl/en/organisation/the-building, viitattu 8.10.2018.

https://marmuseum.no/en/exhibitions, viitattu 8.10.2018.

https://www.jfwillumsensmuseum.dk, viitattu 8.10.2018.

http://www.discoveringfinland.com/fi/destination/satakunnan-museo/, viitattu 9.8.2018.

https://www.pori.fi/satakunnan-museo/vierailulle-museoon/satakun-nan-museo/tietoa-satakunnan-museosta/satakunnan-museon, viitattu 9.8.2018.

https://www.muporiokaunis.fi/sivu/iltaman-talo-eli-nykyinen-kirjaston-tontti, viitattu 9.8.2018.

Satakunnan kulttuuriympäristöt eilen, tänään, huomenna. Satakunnan Museo, toim. Niina Uusi-Seppä, Eura Print Oy 2012.

https://kartta.museoverkko.fi, viitattu 4.9.2018

http://satasafa.safa.fi/Ark_kartta_Pori_netti1.pdf, Viitattu 13.6.2018.

http://www.kuttner.fi/ viitattu 13.6.2018

Helsingin Sanomat 1.7.1974, HS Aikakone

https://www.pori.fi/kaupunkisuunnittelu/kaavat/yleiskaavat/voimassa-olevat-yleiskaavat, viitattu 26.9.2018.

https://www.satakunnankansa.fi/ilmakuva/, viitattu 26.9.2018.

Porin kaupungin karttapalvelu. Viitattu 26.9.2018.

Suulliset lähteetMuseonjohtaja Juhani Ruohonen, Satakunnnan Museo

Rakennustutkija Liisa Nummelin, Satakunnnan Museo

LÄHTEET

80

CasaCo Studio Oy

Otalammentie 116

03300 OTALAMPI

[email protected]

p. 050-339 0840

satakunnan museo rhs - pori

Documents