Sellaiseksi on Suomen historia kirjoitettu

 Prof. Seppo Hentilä http://www.valt.helsinki.fi/blogs/shentila/

Yhteiskuntahistorian luentosarja kl 2011 to klo 16.15–17.45 U 35 ls alkaen to 20.1., kertaustentti 14.4.

Korvaavuus:* 3 op (luennot ja tentti tai oppimispäiväkirja) * 5 op (edellisten lisäksi esseetehtävä 2 op). Voidaan käyttää kohtiin 6 (sivuaineopiskelijat) 10.2a, 10.2b, 11.1, 11.3 tai 14.

Käy varaamassa 15.2.-28.2. itsellesi esseen aihe osoitteesta:<http://www.valt.helsinki.fi/blogs/shentila/post-77.htm>

Luento_ 2. 27.1.

Autonomia ja ns. sortovuodet

Keisarin uskollisimmat alamaiset

Suomalaisten sopeutuminen vuoden 1809 käänteeseen tapahtui helposti - eliitti siirtyi Venäjän palvelukseen, tavallisen kansan elämään muutoksella ei ollut juuri mitään vaikutusta

Venäjän uudet alamaiset osoittautuivat varsin lojaaleiksi uudelle vallalle; Ruotsissa suomalaisia pilkattiin "takinkäännöksen" vuoksi --- ”Finnlandisierung!”

Turun akatemiasta erotettu dosentti A. I. Arwidsson sai 1820-luvun alussa paljon julkisuutta kerrottuaan Ruotsissa, miten kaikki vapaa ajattelu Suomessa tukahdutettiin

Toinen dosentti J. V. Snellman lähti hänkin vuonna 1840 Ruotsiin arvosteltuaan yliopistoa vapauden puutteesta. Hän palasi kuitenkin pian ja alkoi arvostella kansasta vieraantunutta ruotsinkielistä yläluokkaa

Suomessa ei siedetty ylioppilaiden julistamia vapausaatteita.

Hallitus piti niitä kapinointina ja ulkomaisena yllytyksenä

Yksi syy yliopistoon, siirtämiseen Helsinkiin 1827 olikin Turussavaikuttanut vaarallisena pidetty 'Uppsalan henki'

Näissä oloissa opiskelijoiden radikalismi kääntyi romanttiseksi kansanpalvonnaksi.

Alettiin tutkia kansanrunoutta, etsiä Suomen kansan myyttistä menneisyyttä ja vaatia suomen kielelle virallista asemaa – sopi hyvin venäläisille, jotka pyrkivät torjumaan ruotsinkielisten vaikutusta

Suomen pieni värvätty sotaväki eli Suomen kaarti osallistui 1830 Puolan kapinan kukistamiseen Palkinnoksi uskollisuudesta Suomen lakeja ei 1830-luvulla yhdenmukaistettu Venäjän lain kanssa

Sen sijaan Puola menetti kokonaan autonomiansa, joka oli ollut vähintään yhtä laaja kuin Suomen Selkkauksia oli Viipurin läänissä, missä niin sanottujen lahjoitusmaiden suomalaiset talonpojat rettelöivät venäläisiä isäntiään vastaan

Uhittelu kukistettiinkovalla kädellä; samoin tapahtui Pohjanmaalla, missä herätysliikkeet ja puukkojunkkarit aiheuttivat vaivaa viranomaisille

Suomen kieli ja kulttuuri – venäläisessä suosiossa

Suuri juhlanaihe 1835 julkaistu Kalevala, kokoaja Kajaanin piirilääkäri Elias Lönnrot

Se oli kansaneepos, sankaritarina Suomen menneisyydestä

Teoksen myynti oli kuitenkin surkea: juhlittu kansa ei harrastanut lukemista

Kansankulttuuriin keskittyminen sopi hyvin venäläismielisten byrokraattien ajatusmaailmaan

He näkivät valtion vihollisen ruotsinmielisessä yläluokassa ja rohkaisivat siksi ylioppilaita kansallisissa harrastuksissa

Kansan syvät rivit palvoivat keisaria, joka koettiin etäiseksi hyväntekijäksi

Varsinkin Aleksanteri I oli Suomessa ylen suosittu; kuvaukset hänen kiertomatkastaan Suomessa vuonna 1819 herättivät ihastusta ja ihmettelyä vuosikymmeniä tapauksen jälkeenkin Vuonna 1825 valtaistuimelle noussut Nikolai I sanoi: ”Jättäkää suomalaiset rauhaan. He ovat suuressa valtakunnassani ainoita, jotka eivät ole aiheuttaneet minulle harmia.”

Uskollisuuden tulikoe oli Puolan kapina 1830: Suomalaiset pysyivät lojaaleina, yhtä opiskelijoiden ravintolaillassa juotua 'Puolan maljaa' lukuun ottamatta

Miksi suomalaiset eivät vaatineet omia valtiopäiviä?

Korkeimmat virkamiehet, myöskään suomalaiset, eivät pitäneet säätyjen kokoontumista tarpeellisena, koska asiat voitiin hoitaa muutoinkin eli hallitsijan määräyksinä

Myöskään senaatti ei kaivannut säätykokousta valtaansa jakamaan

Kansa puolestaan ei esittänyt juuri muita toivomuksia kuin helpotuksia veroihin

Hätä toimeentulosta oli todellinen, mutta uskottiin, että Keisari ja Jumala kyllä auttavat, jos vain tietävät kansan hädän

Esim. 1830-luvun kadon järkyttämä J. L. Runeberg pani talonpoika Saarijärven Paavon sanomaan: ”Koettelee, vaan ei hylkää Herra. Pane leipään puolet petäjäistä, kaksin verroin minä ojaa kaivan, mutta Jumalalta kasvun toivon.”

Kumpi olisi ollut parempi - ruotsalainen vai venäläinen Suomi?

Kyse tietysti jossittelusta eli kontrafaktuaalisesta spekuluoinnista, jota ei voida historian keinoin tutkia

Toteutumaton vaihtoehto auttaa kuitenkin näkemään toteutuneen selvemmin

Jos teesi kuuluu näin: Suomen joutuminen Venäjän yhteyteen 1809 takasi tulevalle kansalliselle liikkeelle otollisen maaperän, eikä Suomi olisi tänään ”Suomi” ilman sitä

Ja kääntäen: Ruotsi ei olisi sallinut Suomen kasvamista kielellisesti, kulttuurisesti ja valtiollisesti omaksi kokonaisuudeksi

Vasta-argumentti: Ruotsi salli 1905 Norjan irtautumisen unionista, Ruotsi muuttui vuoden 1809 jälkeen, se ei olisi enää 1800-luvun lopulla kahlinnut suomalaisia

Mutta: olisivatko suomalaiset itse edes halunneet suomenkielistä kansallista kulttuuria, jos olisimme pysyneet Ruotsin yhteydessä

Suomalainen eliitti, myös se, joka nousi säätykierron kautta suomenkielisestä rahvaasta, ruotsinkielistyi 1600- ja 1700-luvulla ja vielä 1800-luvun alussa

Ehkä suomalaiskansallista liikettä ei olisi ollenkaan syntynyt

Mikä on (ollut) Suomi ja keitä ovat (olleet) suomalaiset?

Ongelmana nykypäivän Suomi-käsitteen projisoituminen historiallisiin tilanteisiin, jotka ovat olleet tyystin toiset

Erotettava maantieteellinen Suomi (puhuttaessa alueesta) ja suomalaiset (jotka alueella ovat asuneet) sekä suomalaisuus (Suomeen kuuluminen) kansallisena identiteettinä, joka on voitu tiedostaa

Ruotsi-Suomen valtakunta – pötypuhetta

Suomesta puhuttiin Ruotsiin kuuluvana herttuakuntana jo Kustaa Vaasan poikien valtakaudella – hallinnollinen merkitys

Sitä tarkoittivat suunnilleen nyky-Suomen alueella sijaitsevat maakunnat, jotka olivat kuin mitkä tahansa Ruotsin maakunnat

Suomen ydinalueet hyvin lähellä keskusta, Tukholmaa

Ruotsin vallan aikana Suomi ei yksikkönä edustaututunut yhteisesti missään virallisessa merkityksessä; valtiopäivillä mukana omissa säädyissään

Heistä säätyläiset puhuivat ruotsia ja maaseudun rahvas enimmäkseen Suomea, mutta suomalaisia he eivät kokeneet olevansa --- säätyläiset ehkä pikemminkin ruotsalaisia

Vasta suomalaisuusliikkeen myötä 1800-luvulla ensin osa sivistyneistöä, josta suurin osa puhui ruotsia eikä koskaan oppinut suomea, alkoi väittää olevansa suomalaisia

Tavallisen kansan tietoisuudessa suomalaisuus ja Suomeen kuuluminen vasta 1900-luvulla – fennomaanien valistuksen myötä, kirkko, koululaitos, sanomalehdet

Suomen ja Venäjän konflikti: ns. sortokaudet

Erityisesti Puolan kapina 1863 nosti esiin Venäjällä vaatimuksen imperiumin tiiviimmästä yhtenäistämisestä

Kiihkovenäläiset, slavofiiliset ja panslavistiset voimat saivat keisarikunnan politiikassa entistä enemmän jalansijaa

Uusi uhka Venäjälle: Saksan yhdistyminen keisarikunnaksi 1871

Euroopassa alkoi suurvaltojen välinen kilpavarustelu Bismarckin syrjäydyttyä 1890 Saksan ulkopolitiikan johdosta Venäjä ja Saksa ajautuivat vastakkaisiin suurvaltablokkeihin Pelko Saksan hyökkäyksestä Suomen kautta Pietariin: Suomen geopolitiikan ikuisuusongelma oli syntynyt

Suomi ja Venäjä ajautuivat perustuslailliseen konfliktiin, kun imperiumin yhtenäistämispolitiikka ulotettiin vuodesta 1899 myös Suomeen

Kiihkovenäläiset ajoivat lehdistössään kaikkien vähemmistökansojen sulattamista imperiumiin - yksi kieli, uskonto ja kulttuuri

Panslavistit: Suomen autonomialla ei oikeudellisia eikä historiallisia perusteita, vaan suomalaiset olivat saaneet erioikeutensa viekkaudella, pettämällä röyhkeästi keisaria

Suomalaisten vuodesta 1809 jatkunut lojaalisuus keisari-suuriruhtinasta kohtaan lakkasi ja he nousivat vastarintaan

Ensimmäinen Suomea koskeva yleisvaltakunnallinen säädös v. 1890 annettu postimanifesti

Suomessa kiistanaiheeksi kysymys Suomen ja Venäjän lakien yhdenmukaistamisesta Suomen kenraalikuvernööriksi 1898 lujatahtoinen Nikolai Bobrikov- ohjelmanaan Suomen tiiviimpi liittäminen imperiumiin Ensimmäiseksi oli Suomen armeija yhdistettävä Venäjän sotalaitokseen Valtiopäivät vastustivat lakiesitystä, jolloin keisari antoi 1899 helmikuun manifestina tunnetun julistuksen

Manifestin perussisältö: Suomessa kuin Venäjälläkin säädetyt lait, jotka koskivat molempia, olivat yleisvaltakunnallisia Tällaiset lait oli säädettävä Venäjän perustuslakien mukaisessa järjestyksessä

Suomen paikallisen lainsäädäntöjärjestyksen mukaan voitiin säätää vain Suomea koskevia lakeja

Yleisvaltakunnallisissa laeissa Suomen valtiopäiville jäi vain lausunto-oikeus, joka ei sitonut Venäjän elimiä mitenkään

Kun Suomessa vallalla oma valtioidea, suomalaiset eivät tunnustaneet yleisvaltakunnallista lainsäädäntöä

Yhteiset lait tuli laatia suvereenien valtioiden välisinä sopimuksina

Helmikuun manifesti on historiassa saanut merkitystään suuremman maineen

Kostoisku, valarikko, keisari petti Suomelle antamansa hallitsijanvakuutuksen

'Valarikon viiva’ – kesän 1899 huipputulvan merkkinä

Manifesti vain yksi etappi pitkässä ja monivaiheisessa Venäjän imperiumin lainsäädännön yhtenäistämisessä

Manifestin nojalla säädettiin vain yksi laki, v. 1901 asevelvollisuuslaki, jota varten koko manifesti oli alun perin laadittukin

Suomen armeija lakkautettiin ja suomalaiset määrättiin asepalvelukseen Venäjän armeijaan

Suomalaisten oikeustaistelu

Helmikuun manifesti, kieliasetus, jolla venäjä määrättiin ylimpien virastojen kieleksi, ja asevelvollisuuslaki nostattivat Suomessa vastarintaa

Aikalaissanonta: ”Rautatiet ja Bobrikov loivat yhtenäisen Suomen - rautatiet taloudellisesti, Bobrikov poliittisesti”

Helmikuun manifesti ja suuren adressin kerääminen tekivät laajat kansalaispiirit tietoisiksi Suomen perustuslaeista

Suomalainen nationalismi sai korostetun legalistisen, perustuslaillisen sisällön - yhdisti kieliryhmiä

Suomi-neidon käteen kuvattiin lukemattomissa maalauksissa, piirroksissa ja veistoksissa LEX-kilpi. Niistä kuuluisin on Eetu Iston maalaus "Hyökkäys” vuodelta1899

Ulkomaille suunnatussa propagandassa, Pariisin maailmannäyttelyssä 1900 sekä Lontoon ja Tukholman olympiakisoissa 1908 ja 1912, korostettiin sitä, että suomalaiset taistelevat laillisten oikeuksiensa puolesta

Suomalaiset vastarintaan - Bobrikov hankki 1903 keisarilta diktaattorin valtuudet

Suhtautuminen venäläistämispolitiikkaan jakoi poliittisen kentän kahtia, myöntyvyyslinjan ja vastarintalinjan kannattajiin (perustuslaillisiin)

Vanhasuomalaiset ja nuorsuomalaiset

Perustuslailliset: laittomuuksiin vastattava passiivisella vastarinnalla; salainen Kagaali-järjestö

Venäläistämispolitiikan sivutuotteena sekä senaatti että virkamiehistö suomalaistuivat, sillä monet erotetuista perustuslaillisista virkamiehistä olivat ruotsinkielisiä

1904 aktiivinen vastustuspuolue

Kenraalikuvernööri Bobrikovin murha 1904, Eugen Schauman

Historiankirjoitus autonomian puolustajana

J.R. Danielson-Kalmarin vastine venäläiselle Ordinille

Perustuslaillinen historiankäsitys syrjäytti muut tulkinnat

Mihin kaikkiin tuleviin vaiheisiin se lopulta kelpasikaan?

1. Suomen itsenäistymisen perustelu – johdonmukainen jatkumo Porvoon valtiopäiviltä joulukuun kuudenteen 1917

2. Itsenäinen Suomi maailmansotien välillä idänpoliittisen uhan alaisena

3. Talvisota osoitti sen olleen totisinta totta

4. Ajopuuteorian perustelu – Suomi joutunut syyttään sotaan

5. Sotasyyllisyyden torjumisen perustelu

6. Takapakki: 1960-luvun paasikiveläinen historiantulkinta

7. Vieläkin pahempaa: 1970-luvun kekkoslainen historiantulkinta – itsenäisyytemme ”Leninin lahja”

8. Uusi elpyminen Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen – ÄHÄKUTTI !