sisÄlmys - poka.fi · pokan piirissa harjoitetaan t¨ an¨ ap¨ aiv¨ an¨ al¨ ahes kaikkia...

SISÄLMYS 3

Sisälmys1 Puheenjohtajan tervehdys 5

1.1 Tappajahauki 2002 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61.1.1 Sarjassa aikaisemmin ilmestyneet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6

2 Polyteknikkojen Kalastusseura 72.1 Yhteystiedot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82.2 POKAn hallitus 2002 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8

3 Syksy 93.1 Espoon aamuhauet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 93.2 Merikarvian Joukkue-SM . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 103.3 Espoo Bay Pike Fishing District . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 113.4 Viikonlopun hauistelua . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 123.5 Espoonlahden enkka . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 133.6 Lohta Vanhankaupunginkoskelta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 143.7 Rooperin kanssa Inkoossa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 143.8 Eka suumertsari VKK:lta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 153.9 Taneturisti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 153.10 Espoon ensimmaiset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 163.11 Heittelya Ramina . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 163.12 **tutuksen kautta voittoon! . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18

3.12.1 Sunnuntai . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 183.12.2 Maanantai . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18

3.13 Plakassa kalassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 193.14 Elamaa Vattuniemessa! . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 203.15 Foglo 13.-15.10.2001 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 213.16 Vetoa Virtasalmella ja Puulalla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 233.17 Porkkalan monsteri . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 243.18 POKA Kaunissaaressa 2001 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 243.19 Kaunissaaresta sunnuntaina 4.11. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 253.20 Metrihauki . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 263.21 PorkKALA . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 273.22 Rutakkopilkilla Vaasassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27

4 Talvi 294.1 Lahteelassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 294.2 Loviisan lauhdevirralla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 304.3 11 paivaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 314.4 Hyvaa syontia Paijanteella . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 334.5 NZ pikaraportti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 344.6 Made in Porkkala . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 354.7 Tainionvirta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 364.8 Monta madetta ja yksi mukavakin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 364.9 Pilkkikauden avaus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 374.10 Virtasalmella pilkilla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38

5 Kevat 39

Tappis 2002 c� 2002 POKA

4 SISÄLMYS

5.1 Siikakausi avattu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 405.2 Viikonlopun siianonginta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 405.3 Siianonginta osa N . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 415.4 Siikaa Karhusaaresta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 425.5 Sunnuntaina Karhusaaressa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 425.6 Huopanan sumarireissu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 435.7 Sii(kalassa) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 445.8 Enkkasiika & pommiuhka . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 445.9 Loviisassa haukijahdissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 455.10 Viikonlopun kalastukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 465.11 Nollaputki poikki . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 475.12 POKA kevatreissulla 24.4.-28.4.2002 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 47

5.12.1 Paivan suurin: 27.4. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 485.13 Viikonlopun naguilut . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 485.14 Tammisaaressa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 495.15 Avovesikauden avaukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50

5.15.1 24.-27.04. Brando . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 505.15.2 02.-05.05. Nauvo/Hinders . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50

5.16 PE -ruutana . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 515.17 Vihavuosi 10.-12.5.2002 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 525.18 Syottikalakuhassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 525.19 Loviisan reissu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 535.20 Pre-maraton SE . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 545.21 Kalamaraton . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 545.22 3spoilemassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 565.23 Silakkahven . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 565.24 Kuharieha Kuharaadossa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 575.25 Pervostelevan Tompan kanssa kuhassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58

6 Kesa 616.1 Jattikiiskia onkimassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 616.2 Lauantaina Virtasalmella . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 616.3 Vetamassa Tarjanteella . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 626.4 Vihavuodella 28.-30.6.2002 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 646.5 Lomakalasteluja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 656.6 Ongella Hiidenvedella . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 666.7 Lomailua Uukuniemella 21.6.-14.7.2002 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 666.8 VKK:n kausi avattu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 676.9 L0hinurit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 686.10 POKAn perhoreissu - Keskikesan Huopana . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 696.11 Repparirappari . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 706.12 Loviisan kalakesa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 716.13 Suutarin suutari . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 72

c� 2002 POKA Tappis 2002

5

1

Puheenjohtajan tervehdys

POKA on erilaisia kalastustapoja erittain monipuolisesti harrastava seura. Yhta ainoatatapaa on vaikeata nostaa esille suosituimpana, mutta perinteinen hauen heittokalastus sekakaikenlainen perhokalastus pitaa edelleen pintansa.

Tietynlainen ”ukkoutuminen” on ollut havaittavissa viime aikoina. Tarkoitus olisikinhokutella uusia opiskelijoita mukaan tapahtumiin entista hanakammin. Ne harvat aktiivitjotka pitavat seuraa ylla ovat kuitenkin sitakin intohimoisempia ja monet heista kuuluvatmyos yli sata paivaa vuodessa kalastaviin 100-klubilaisiin.

Hieno piirre POKAn toiminnassa on mielestani ollut jasenten jarjestamat pikkureissut eripaikkoihin, yleensa lyhyella varoitusajalla. Ilman niita seuran jarjestamat viralliset reissutsaattavat jaada liian vahiin ja toiminta saattaa hiipua entisestaan.

Taman vuoden tarkeimpiin tapahtumiiin kuului taas perinteinen kevatreissu. Vaikka kymppaei mennyt rikki talla kertaa samassa mokkikylassa majaileva Oraakkeli naytti mallia liki 14kilon kalalla. Aiemmin syksylla toteutettua Kaunissaaren meritaimenreissua vaivasi taaskovat tuulet, mutta siita huolimatta oli porukalla 24 varmaa havaintoa taimenesta! Kesallajarjestettiin myos savukalailta Otaniemessa, missa maisteltiin niin suutaria, rautua, kuhaa,ym. vaikka itse kalastaminen jai vahan vahemmalle johtuen ehka rantasaunan pienen puolenvuokraamisesta. Syysreissu on jo varattu Houtskarista. Tappajahauki ja -taimen ovat silloinjo rantamatalassa ja ahven parveutumassa syvanteiden lieppeille. Lyhyesta paivasta johtuenlaadukasta rimanalitusta on myos luvassa iltaisin, tule mukaan viihtymaan!

Asiasta kolmanteen. Monet ihmiset eivat ymmarra miten hyvat kalavedetpaakaupunkiseudulla on. Ainakin mina yllatyin siita. Haukea ja ahventa loytyy milteijokaisesta rannasta ja meressa elaneena ne ovat kaiken lisaksi melko hyvankokoiset.Lohikaloja noi narrata Vantaanjoesta ja siikoja onkia kevaalla vaikkapa Hanasaaresta, Laut-tasaaresta tai Suvisaaristosta... Mahdollisuudet ovat rajattomat! Uusia ennatyksia on myospyydetty. Kirkkaimpana karjessa Olli-Pekka Niemen pyytama huikea SE-hietatokko 6.4cm!Allekirjoittaneen pyytama PE (PokaEnnatys) sarki jatkaa sita vastoin onnellista vedenalaistaelamansa Siuntiossa edelleen. Kymppahaukiakin on ilmoitettu tana vuonna Rami Elorannanansiosta. Useimmat PE:t ovat kuitenkin jo niin kovia, etta niiden parantamiseen menee


6 1. Puheenjohtajan tervehdys

helposti useampia vuosia. Kehitysta kuvannee parhaiten haukiennatyksen kehitys: 13.1, 13.4ja 13.5 kiloa.

Monet ihmiset eivat myoskaan ymmarra etta kaloille olisi hyva suoda mahdollisuus kasvaaisoiksi, jotta kaloja loytyisi tulevaisuudessakin. On mielestani ihmeellista, etta esimerkiksikuhat ja taimenet pyydetaan poikkeuksetta pois keskenkasvuisina. Kysynkin: Koska sinasait viimeksi viisikiloisen taimenen tai kuhan? Pyyntikulttuurin suhteen POKA on usein ollutedellakavija ja siksi ajoittain myos keskeisessa osassa vallitsevassa aatekeskustelussa lahinnainternetissa julkaistujen yksityiskohtaisten reissukertomusten vuoksi. Jokaisen tulisikinmielestani miettia paljonko kalaa oikeastaan tarvitsee kotonaan. Ottamalla vain muutamanruokakalan kotiin voidaan jatkaa tata harrastusta viela pitkaan. Toivottavasti viihdyt seuras-samme! Kiitos ja anteeksi.

Tom Martonen

1.1 Tappajahauki 2002

Kahdestoista vuosikerta.

Painos:

� 150 kpl

Teksti:

� POKA

Valokuvat:

� POKA

Toimitus:� Aki Tilli

”Taitto”:

� Tommi Ullgren

Kiitamme:

� Kala-Pekka

� Wobbleri

Tappis webissa:

http://www.tky.hut.fi/˜poka/tappis02/

1.1.1 Sarjassa aikaisemmin ilmestyneet

� 1991 Tappajahauki

� 1992 Tappajahauen paluu

� 1993 Tappajahauen pedot

� 1994 Tappajahauen poika

� 1995 Tappajahauki ja Oparin aarteet

� 1996 Tappajahauen viidakkoseikkailuja

� 1997 Talttumaton tappajahauki

� 1998 Tappajahauki ja valkoinen nainen

� 1999 Kauhea tappajahauki

� 2000 Tappajahauki ja kultaleijona

� 2001 Tappajahauki ja pikkuvaki


7

2

Polyteknikkojen Kalastusseura

POKA on pian kolmetoistavuotias, alunperin hauen heittokalastuksen ymparille perustettuteekkarien kalastuskerho, jonka toiminta on nykyisellaan hyvin monipuolista.

POKAn piirissa harjoitetaan tana paivana lahes kaikkia Suomessa mahdollisia kalastus-muotoja. Uusia tekniikoita ja ideoita kokeillaan ennakkoluulottomasti ja aika ajoin POKAnjasenet ovatkin olleet aloittamassa uusia, valtakunnallisiksikin levinneita kalastuksellisiamuotivirtauksia.

Seuran jasenisto koostuu joukosta kalastusharrastuksen yleismiehia, joille mikaan laji ei olevieras. Taman lisaksi POKAsta loytyy leegio eri alojen taitajia, jotka harvoin jattavat om-inta kalastusmuotoaan. Pilkimme madetta ja perhokalastamme sorvia, kahlaamme luodoillasyyshaukien perassa ja istumme joen mutkassa suutariongella. POKAn jasenista loytyy opas-tusta ja kalaseuraa joka lahtoon.

Toiminnan runko koostuu lukuisista vuosittain toistuvista tapahtumista seka jatkuvallasyotolla tapahtuvista yksittaisten jasenten organisoimista spontaaneista kalareissuista. Vuo-den paatapahtumat ovat kevaan ja syksyn haukireissut, jotka jarjestetaan joko Ahve-nanmaalle tai saaristomerelle, marraskuun alun meritaimenreissu Kotkan Kaunissaareen,kesan perhokalastusreissu ja Korkeakosken kalastuslaiturin valtaus syyskuussa lohien paanmenoksi. Taman lisaksi tietysti legendaariset POKAn pikkujoulut seka eri teemojen ymparillejarjestettavat saunaillat.

POKAssa kalastus ei ole salailua, vaan uudet kalapaikat ja muu tieto loytavat tiensanopeasti seuran news-palstalle tky.kalayhd.poka. Reissuraportteja, uusia loytoja jakeksintoja seka kaikkea kalastuksellista pohdintaa - kannattaa lukea ja etenkin kir-joittaa. Lisakanavina toimivat POKAn postituslistat [email protected] (kaikkijasenet) ja [email protected] (hallitus). POKAn www-sivuilta loytyy hirmuinen maaralisainformaatiota.

Jokavuotinen Tappajahauki-julkaisu (siis tama, jota luet) on lapileikkaus vuoden aikanatky.kalayhd.poka -uutisryhmaan kirjoitetuista artikkeleista. Naita juttuja jopa niiden kirjoit-tajat lukevat kuin ensimmaista kertaa.

POKAan liityt maksamalla jasenmaksun tilillemme, tai jollekin hallituksen jasenelle (muistapyytaa kuitti). Jasenmaksu on 8,40 EUR perus- ja jatko-opiskelijoille ja 16,80 EUR vanhoille-ja ulkojasenille. Ulkojasenelta vaaditaan ennen liittymista jasenanomus, jonka hallituskasittelee. Jasenmaksu on lukuvuosikohtainen ja se maksetaan paasaantoisesti syyskuunaikana. POKAn pankkitili on Nordea Espoo-Otaniemi (tilinumero 130930-49155), jonnevoit maksaa jasenmaksun. Uusi jasen: Muista laittaa nimesi pankkisiirtolomakkeeseen, il-moita myos yhteystietosi (nimi, vsk, osoite, puhelin, sahkoposti) hallitukselle [email protected]. Tervetuloa mukaan toimintaan !


8 2. Polyteknikkojen Kalastusseura

2.1 Yhteystiedot

Postiosoite: TKY/POKA, PL 69, 02151 ESPOO

Sahkoposti: [email protected]

Kotisivu: http://www.tky.hut.fi/˜poka/

Pankkitili: Nordea 130930-49155

2.2 POKAn hallitus 2002

Puheenjohtaja:

� Tom Martonen, puh. 050-3421163

Sihteeri:� Tero Lehto, puh. 050-3774850

Rahastonhoitaja:

� Simo Rissanen, puh. 050-3599596

Uistinmestari:

� Teppo Juntunen, puh. 0400-631538

Tiedotusmestari:

� Aki Tilli, puh. 050-5894171

Protokollaministerio:

� Pauli Hemminki, puh. 041-5165475

� Anssi Keskinen, puh. 040-7777938


9

3

Syksy

Syksy on POKAlaisten kulta-aikaa, kayhan suurin osa jasenistostamme lahinna merellakalassa. Hauen perassa POKAlainen menee vaikka lapi harmaan kiven ja mahdollisuus SenSuuren saamiseen kasvaa koko ajan lahestyttaessa joulukuuta olosuhteiden muuttuessa yhaarktisemmiksi. Myohaissyksylla myos meritaimenet rantautuvat myos POKAlaisten ulot-tuville. Vaittavat kylla joidenkin pyytavan niita lapi vuoden... Jos hauki tai taimen tai eivaan muuten vaan nappaa, voi valilla vaihtaa vaikka ahveneen, jota voi lapi syksyn saadaparhaimmillaan massoittain. Nolliakin on toki myos tassa lajissa saatu.

Jos ei merikalastus kiinnosta, on varsinkin alkusyksysta lohijoilta viela saatavissa muutakinkuin kokemusta taimenen ja lohen muodossa. Myohaissyksylla taas siianonginta astuu ku-vaan mukaan.

3.1 Espoon aamuhauet

9.9.2001 Olli-Pekka Niemi

Kaytiin aamusella Martosen Tompan kanssa koukuttamassa Espoon haukia. Heratys viideltaja treffit satamassa kello kuusi. Keli oli kovahko ja vetta satoi enempi vahempi kaatamalla,mutta mikas sen hauskempaa.

Ekalla paikalla kunnon kala kavi antamassa salmo fatsolle pusun muttei pysynyt kyydissa -vain traktorirenkaat ja tarina jai muistoksi. Muutama tykitys lisaa mutta ei kelpaa. Vahanajan paasta salmoon viela seurio.

Tomppa heitti alussa perhoa, mutta kovassa tuulessa vaihtoi sitten virveliin ja koukuttikinpaivan kakkoskaislikossa ensimaisen hauen happihyppelylle hookout kasittelyyn. Tamanjalkeen menikin hetki ilman tapahtumia, johtuiko sitten kaatosateesta.

Sateen loputtua kalatkin taas vahan aktivoituivat. Salmo fatsoon tarppi ja seurio. Sittenedellisviikon 4.7 paikan liepeilta tuli velhoon kumma tapahtuma. Vaappu pysahtyi kesken ke-lauksen ja rupes tuntumaan raskaalta. Olin 100% varma etta pohjasta tuli ronkittua kunnonrakkispuska. Pumppaan roskaa lahmemmas ja lahemmas kunnes tajuan, etta roska uikinsivulle pain - horisen jotain, etta mulla on ehka kala vai oiskohan taa pohjassa. Ei ole yhtaanpotkua tullut. No saan pumpattia kohteen veneen vierelle ja haukihan siella oli. Katsekon-takti saa haukeen vipinaa ja kalamiehen hymyilemaan. Pinnahan siella on, silmapuntariarviona Espoon standardi, 4.7kg. Kala tulee koukkaus etaisyydelle, mutta eka koukkausepaonnistuu ja kala pakenee paatin alle. Saan vaannettya sen takaisin esiin ja koukkauskinonnistuu. Ikava kylla kituset vuotavat pahasti verta, joten hauelle biltemaa otsaluuhun.Yritan punnita haukea, mutta bonzo nayttaa -40kg. No hauki ei ole halpa kala. Jatkamme


10 3. Syksy

kalastusta ja Tom ronkkii kaislikosta kilohauen. Sitten mulle salmo fatsoon noin kiloinenhauki. Pari heittoa myohemmin fatsoon iskee parempi hauki, noin about pinna. Vaappuon huonosti kiinni etukoukusta ja irtoaa, mutta samalla kala tartuttaa itsensa rintaevastatakakoukkuun. Yritan saada kalan varovasti haavietaisyydelle, mutta kala irtoaa lopullisesti.Heitamme viela muutaman kaislikon tuloksetta. Aivan lopuksi palaamme viela 4.7 paikalleja Tomppa onkii noin puoltoista kiloisen hauen. Rannassa olimme noin 13:00.

Paluumatkalla Tom testaili viela bonzoani ja yllattaen se rupesikin toimimaan ja pinnan painooli hiukan pettymys - 3400g. Kiva kala kuitenkin.

Salmo Fatso on aika peli. En antanut sille mitenkaan erityisesti peliaikaa, mutta silti tapahtu-mia oli mukavasti: 2 tarppia, 2 seuriota, 1 kala ja 1 karkuutus. Tartuttavuutta pitas jotenkinparantaa ja lisaksi tosta tarvii ehdottomasti saada viela suspismalli...

3.2 Merikarvian Joukkue-SM

13.9.2001 Anssi Keskinen

Suurimman osa pokalaisista talikoidessa lohia korkkarilla, lahdimme Simon ja Jannen kanssaonkimaan hiukan pienempia lohikaloja Merikarvialle perhokalastuksen joukkue-SM-kisoihin.Kaksipaivaisiin kisoihin lahdettiin ehka hiukan altavastaajina - Simo oli meista ainoa, jokaoli ennen onkinut Marikarvialla, ja myos ainoa joka ylipaansa joskus oli ollut perhokalas-tuskisoissa.

Kisoissahan ei saa kayttaa apupainoja perukkeessa, joten varsinkin Jannella ja minulla oliohjelmassa ”kisaperhojen” sidontaa viela myohaan perjantai-iltana. Ainakin Jannelta syn-tyi sellaisia punttileecheja, etta ilman haulejakin varmasti paasisi vaikka Kiinaan asti. Itsekeskityin aina luotettavien kuparinymfien vaantamiseen, mutta talla kertaa vahan reilum-milla lyijymaarilla.

Lauantai-aamuna heratys oli aikainen, kun homma lahti kayntiin kisakeskuksesta Meri-campingin leirintaalueelta klo 8.00. Mukana oli perati 22 joukkuetta, joille kaikille jaettiinkalastus- ja tuomarointivuorot lauantaille ja sunnuntaille. Kisa-alue kasitti nelja koskea,joista jokainen oli jaettu neljaan pooliin. Kisassa oli kuusi kahden tunnin jaksoa, joistajokainen joukkue kalasti nelja ja valvoi kaksi. Yhdella poolilla meuhasi aina kerrallaan vainyksi joukkue.

Saannot korostivat tiimityota. Oleellista oli kalastaa niin, etta joukkue saisi kalaa mahdol-lisimman tasaisesti, silla jokaisesta nollasaaliista rankaistiin ankarasti. Pisteet jaettiin siten,etta eniten jaksolta kalaa saanut sai yhden pisteen, toiseksi tullut kaksi jne. ja kaikki nollansaaneet niin monta pistetta kuin jaksolla oli kalastajia. Vahiten pisteita saanut oli voittaja.

Lauantain ensimmainen jakso oli meille valvontavuoro Staavit-Vaaditin koskella. Tama oliehka meille hyvaksi, silla saimme kahden tunnin ajan seurata, millaisista paikoista kalojasaadaan ja milla perhoilla. Leechit nayttivat pelaavan, ja kirjolohta tuntui olevan joessarunsaasti. Valvomamme joukkueet mittauttivat kahdessa tunnissa kuuteen mieheen kym-menkunta kirbelia.

Toisella jaksolla paastiin tositoimiin Lankosken melko vahavetisilla alaosilla. Homma alkoilahes taydellisesti, kun Jannen vapa taipui mutkalle jo ensiheitoilla ja kirre paasi hetkeksimakoilemaan mittakourussa. Hetken paasta tyollistin itsekin mittamiehia samanlaisellakalalla, ja peraan viela kolmella muulla, joista yksi oli 40-senttinen taimen. Simokin sai kaksikalaa ja Janne yhden ennen ajan loppumista. Kaikkiaan saimme siis kahdeksan kalaa ekaltajaksolta, ja POKA oli selvasti karkitaistossa mukana!

Kolmas jakso oli taas Staavit-Vaaditilla, mutta hiukan ylemmalla poolilla kuin se mita olimmevalvomassa aamulla. Voimakasvirtaisessa poolissa vain oli vesi turhan korkealla ja tasaisen


3.3. Espoo Bay Pike Fishing District 11

voimakas virta teki kalastuksesta poolissa aika mielenkiinnotonta ja epauskottavaa. Kaikestahuolimatta Simo onnistui tartuttamaan poolista kirjolohen, mutta kala meni karkuun. Mu-nat pataan kaikille, ja tuntui silta, etta mestaruus oli nyt ainakin jo menetetty. Varsinkinkun alapuolella kalastanut porukka repi ylos kahdeksan kalaa. Tajusin kisoissa onkimisentyperimman puolen. Vaikka tietaisi mista kalaa saa, pitaa pysytella vain poolirajamerkkiensisapuolisella alueella, oli se sitten kuinka toivottoman nakoista tahansa.

Illalla lahdettiin kisakeskukseen saunomaan, ja saunasta sitten hoitelemaan muitajoukkueita pois pelista paikalliseen teinihelvettiin, Merikievariin. Siella osa joukkueista sit-ten viihtyikin lahes aamuun asti, mutta POKA tajusi vetaytya paikalta hyvissa ajoin ennenvalomerkkia. Olipahan silti hauska tutustua muualtakin Suomesta tulleisiin perhokalasta-jiin.

Sunnuntaiaamu alkoi neljannen jakson kalastuksella Holmankoskelta. Paikka oli oikeast-aan aika kalaisan nakoinen, vetta oli parhokalastukseen juuri sopivasti. Jostain syysta kalatvain olivat aika tiukassa, ja ainoa ylossaatu fisu oli saamani 39-senttinen kirjolohi hiukanmiedommasta virrasta. Jannellakin oli samoilta kohdilta kala kiinni, mutta harmittavasti seei pysynyt. Simo larvasti tyhjaa poolin kovavirtaisemmalla ylaosalla.

Viides jakso oli meille viimeinen kalastusjakso, ja paikaksi oli maaratty Puukoski. Tama poolioli suvantomainen, ja Simon mukaan paikka oli yksi joen varmimmista. Tata vahvisti myoshuhu edellisen joukkueen saamasta viiden kalan saalista kyseiselta poolilta. Meille pooli eiollut yhta antoisa, mutta Simo onnistui saamaan kirjolohen ja mina mittaharjuksen. Yritysoli viimeiseen asti kova, mutta vaikka kavin jopa uimassa puoli tuntia ennen jakson loppua,jaivat muut tapahtumat kirbelin karkuutukseen.

Kuudes jakso oli leppoisaa valvontaa Holmankoskella. Naimme siella myos mestaruudenratkaisuhetket, kun voittavajoukkuen, Lansirannikon Perhokalastajat 2:n, Mikko Hakalakaivoi kirjolohen kuopastaan kymmenen minuuttia ennen peliajan paattymista ja rikkoi ku-parisensa. Kaverit olivat ihan oikeasti riemuissaan tuosta tapauksesta, ja koskaan en olenahnyt kalamiehien iloitsevan kaverin kalasta niin paljon ja vilpittomasti!

Lopulta sijoituksemme oli yhdeksas, mihin olimme melko tyytyvaisia (ainakin siksi etta LoopTeam Finland jai taakse). Kisat olivat hyvin jarjestetyt ja kiva kokemus. Merikarvianjokisopii isonkin kisan pitopaikaksi mainiosti, tilaa ja kalaa riitti. Tottakai oli myos mukavatavata perhokalastajia eri puolilta Suomea. Taytynee harkita kalenteriin myos ensi vuonna.Kenties saisimme useammankin joukkueen kasaan?

3.3 Espoo Bay Pike Fishing District

13.9.2001 Tom Martonen

Oltiin Anssin kanssa kalassa tiistai-iltana Espoossa. Viidelta lahdettiin Anssin pihalta ja puolituntia myohemmin haettuamme bensaa jammulle alkoi kalastus. Kova tuuli hankaloitti hie-man kalastusta ja ensimmainen rekaus kului lahinna laahusankkurin virittelyssa, kamojensiirtelyssa ja oikean heittoasennon loytamisessa.

Seuraavaksi siirryttiin matalaan kaislikkopatkaan mista yleensa tulee edes halluja.Heittaessani laahusankkurin mereen sinkoutui myos samalla kummannakoinen otus veteen.Hetkea myohemmin tulitikkulaatikon kokoinen otus alkoi myos rapikoida ja paljasti itsensahiireksi (extreme maskays;-). Vapaamatkustaja alkoi uida kaislikon suuntaisesti ja Anssinkanssa odotettiin innoissa joutuuko hiiri hauen kitaan -ei joutunut. Kalastimme tarkastityyneessa olevan rannan ja aivan loppupaassa mun pintavaapun (Zara Spook) alla kay pyorre.Anssi paasee paikkaamaan perholla mutta kala hylkaa myos taman tarjouksen.

Teemme taktisen siirron lanteen pain. Keli sen kuin kovenee ja aika ajoin vene rekaa kon-troloimasti kaislikon sisalle. Sadekuurojakin tulee ja kaloista ei nay merkkiakaan. Ilta on


12 3. Syksy

jo pimenemassa kun vavassani tuntuu ”tops”. Kelaan nopeasti vaapun ylos ja totean ettakoukuissa ei ole levaa. Toinen heitto samaan paikkaan ja kiloinen hauki tarppaa ahvenpikku-nilsuun. Jatketaan kalastusta, mina pikkunilsulla ja puolhomokelauksella tuulesta johtuenja Anssi sinnikkaasti perholla. Hetkea myohemmin heitan pidemman heiton kaislikon su-untaisesti ja muutaman metrin kelauksen jalkeen tulee kunnon tarppi. Kalaa ui kiltisti vi-istosti venetta pain ja odotan etta mina hetkena tahansa raka rikkoo pinnan ja saan senkelattua plaanissa veneen viereen. Kala ei ollut ilmeisesti lukenut kasikirjoitusta koska sejatkaa matkaa veneen alle ja tekee muutaman vaisun syoksyn. Saan kalan veneen viereen janiskasta nostamalla se tulee laidan paremmalle puolelle. Koukku on puhkaissut kiduskaarenja paatan lopettaa kalan.

Heitimme viela muutaman heiton, mutta oli jo niin pimeata etta paatimme lahtea kotiin.Kotimatkalla tuumailtiin mista johtuen perholla ei tahdo saada kalaa (Anssilla 2kpl ja mulla1/2kpl nollareissuja) ja tultiin siihen tulokseen etta perho ei arsyta kalaa tarpeeksi ja vesi onehka liian sameaa.

Kotona punnittuna sain kalan painoksi tasan viisi kiloa ja pituudeksi 93 senttia. Suurin kalayli vuoteen ellei perati kahteen! No, ei se koko vaan se laatu.

3.4 Viikonlopun hauistelua

25.9.2001 Teppo Juntunen

Minakin olin Inkoossa viikonloppuna, tosin niin heikolla tuloksella etta ajattelin vaieta kokokurjuudesta.

Ajeltiin siis vene taas talviteloille kotipihaan ja matkalla yovyttiin Sommarossa. Lauantainaoltiin jo hyvissa ajoin saaressa ja ehdin jo todeta veden liian lampimaksi taimenelle. Tastahuolimatta tehokasta vaahdotusta parin tunnin verran silla kuuluisalla tuloksella. Myosahventa olisi voinut kalastaa, mutta jostain syysta ei nyt vaan kiinnostanut. Sunnuntaina


3.5. Espoonlahden enkka 13

heittelin jonkin aikaa uistinta mereen ilman sen kummempaa tavoitetta, lienee selvaa etteikalaa tullut. Siivekkaitakin liikkui huonosti.

Eilen paatin tehda sitten viela jotain typerampaa. Viidelta keksin etta voisin lahteahaukikalaan Otaniemesta. Vahan ennen kuutta vene oli jo tyhjennetty kahden kuukau-den lehdista ja moskasta ja suuntasin ehka Espoon kurjimmille haukiapajille. Laajalah-teen uhrasin kymmenen heittoa ennen kuin totesin sen liian lampimaksi ja matalaksi.Seurasaaren selalla heittoja varmaan ainakin kaksinkertainen maara ennen kuin tulinsamaan johtopaatokseen. Keilalahdellakin taisin kalastaa ainakin viiden heiton verran en-nenkuin siirryin vahahaukisuudesta kuuluisaan ita-espoon saaristoon. Siella heittelin joennestaan huonoksi tietamiani paikkoja kunnes silmaani osui Rysakari - no ajanpa sinne tai-menta kalastamaan! (en oppinut viikonlopusta mitaan). Kun lahestyin saarta oli kello jo yliseitseman ja rupesi hamartamaan, ei muuta kuin taydella kaasulla kierros saaren ympari jakeula kotia kohti.

3.5 Espoonlahden enkka


Olin jo etukateen paattanyt etten tanaan menisi kalaan. Sopivan pilvinen taivas ja tuulenvireheratti kuitenkin kalastusvaistot ja fisuun oli paastava. Ajattelin, etta viikonlopusta lahtienollut surkea syonti loppuisi tanaan ja niimpa vartin yli 5 olinkin matkalla Suvisaaristoon.

Suvisaaristossa kopaisin standardi kaislikot ja pari uuttakin mutta ilman havaintoja. Vesi olikohtuullisen kirkasta ja pintaveden lampotila 13 astetta.

Espoonlahdelle paastyani keli olikin yllattaen valitettavasti pilviplaka. Vesi oli kuitenkin Es-poostandardein kirkasta ja lampokin lupailevat 13 astetta. Heti alkuun sain yhden hauentumpin ja toisen karkuutin. Kumpikin kala otti siniseen peilibomberiin homokelauksella.Karkuutuksesta tuli tosin pieni moraalinen probleema: missa vaiheessa kala on saatu. Hetitarpin ja parin tikutuksen jalkeen tiesin puikkarin olevan kiinni ja hoin mielessani ”Irti!”. Nohkala sitten samantien irtosikin jossain 10m paassa veneesta. Hetken funtsittuani paatin, ettakala jonka haluaa vapauttaa mutta jota ei saa haavi/koukkaus etaisyydelle, on karkio - vaikkakalan karkuuttaa tahallaan. Noh nain olen tehnyt aina ennenkin, jostain syysta pysahdyinvain miettimaan asiaa hetkeksi.

Taman jalkeen heittelin pitkaan tyhjaa, kunnes vahan ennen seitsemaa illan alkaessahamartya totesin ettei sininen peili toimi enaa kun en kovin hyvin vaappua vedesta erot-tanut. Paatin antaa tilaisuuden tiikeri bomberille. Huomasin kaislikon reunassa pikkukalo-jen pakenevan ja pakopaikalle peraan nousseen pyorteen. Heitin bombsan keskelle renkaitaja parin metrin nypyttelykelauksen jalkeen tuli talli. Fisu tuntui kakspuolikkaalta: tiukkojavoimakkaitakin potkuja, mutta kohtuullisen tiheaan. Kala tuli hyvin kohti venetta kunnespysahtyi ja teki U-kaannoksen ja syoksyi pois. Pintaan tuli mukavat renkaat, taitaa ollajopa pinna. Muutaman syoksyn jalkeen sain kalan hinattua veneelle mutta eihan mokomasuostunut nousemaan naytille. Viela yksi syoksy, ja sitten sain kelattua kalan jo vasyneenatakaisin veneelle ja pintaan koukkausta varten. Fisu olikin hiukka vauraampi ja bombsapoikittain suussa. Vois olla enkka ja muistin samantien toissa sunnuntain kauhun hetketkun karkuutin moron. Totesin silloin vaapun olevan hyvin poikittain kiinni ja samantien kalaolikin irti. Toi fisu puri sinista kaapparia ja vaikka kaappari oli poikittain ei sita suupielistanakynyt juuri lainkaan!

Noh tama fisu pysyi kiinni ja koukkasin metrin verran haukea veneen pareammalle puolelle.Kala bombsaan ja lukemat 5700g. Uusi enkka, parani 200 grammaa. Valitettavasti kala vuotiverta joten biltemaa nuppiin.

Jatkoin viela hetken kalastusta, suurimmat halut oli kuitenkin poissa ja pimeakin tuli, joten


14 3. Syksy

parin heiton paasta lahdin paluumatkalle.

3.6 Lohta Vanhankaupunginkoskelta

27.9.2001 30.9.2001 Anssi Keskinen

Vanhankaupunginkoski tuli taas vakiotarkistettua eilen illalla. Yhtaan isoa kalaa en nahnytvuoron aikana saatavan ylos, mutta yhden kirjolohen sain ja pamputin, etta sain maksamal-leni kalliille (30mk) luvalle tayden vastineen. Jussi vasytteli 45-senttisen taimenen, jokakuitenkin kertomansa mukaan saattoi olla istari.

Kannattaa kayda, silla ainakin paikalla kuulee hyvia kalajuttuja, vaikkei mitaan saisikaan.Juttuja kuunnellessa tuntuu, etta alkaa olla ainoita ihmisia maapallolla, jotka eivat tuolta olelohta tai meritaimenta saaneet.

—

Enpas ole enaa! Tana aamuna syksyn eka pipo paassa heitetty keikka tuotti seka lohen ettameritaimenen. Lohi tosin oli vain kymmensenttinen poikanen , mutta meritaimen oli mitalli-nen (50+ cm) ja kirkas. Harmi vaan, etta se oli tyylipuhtaasti selasta kiinni.

Tane pitikin rehellisena miehena paastaa pois, mutta sainpas silti koskelta taas kotiin-viemistakin. Hiukka alle kiloinen kirbeli nappasi kosken alta ja ui hyppi suoraan haaviinparikymmenta minuuttia ennen kotiintuloaikaa. Lisaksi irroiteltavana kavi lukuisia istari-taimenia, joista suurin oli reilusti yli 40-senttinen. Naille naytti olevan myrkkya Arin viimetalvena sidottama pinkki katkaperho.

3.7 Rooperin kanssa Inkoossa

1.10.2001 Jukka Veltheim

Kaytiin sitten koeajamassa Rooperin stelthia. Paikaksi valittiin Inga kun oli tarkoitus kalas-taakin.

Rannassa korkkasimme Bilteman olutpullotelineet. Hyvin tuntuivat toimivankin. Koneentyhjakaynnissa havaitsimme saatovaraa, mutta siita ei ilman puhelintukea tullut juurimitaan. Lopullinen saato vaatinee asiakaskaynnin, mikali asialle nyt ylipaansa mitaan tarviitehda.

Vesille paastyamme molemmat kuvittelimme toisemme tietavan miten Ingassa pitaa ajaa. Ni-inpa ajoimme heti rampin jalkeen 30 cm veteen ja ruoppasimme siihen valmiin vaylan pe-runoiden kevatkynnolle. Nakojaan Ingalaisen kaytannon mukaan punavalkoiset hiihtosauvannakoiset tarkoittavat, etta joku on kaynyt lajittamassa rampin edessa, eika siita pida ajaa lapi.Taas navigointivalineista kompassin jalkeen toiseksi tarkein, kaiku, olisi osoittanut tarpeel-lisuutensa..

Vaylalle paastyamme joku katsoi meidan uppoumavauhtimme hiljaiseksi puoliplaanarillaanja pyrki ohitse. Rooperi tyonsi spaagia eteen ja torven 6 syliteria arjaisivat. Siina vaiheessakun taakse uskalsi katsoa, puolplaanari oli meidan ja sataman puolivalissa...

Eka rekaus tuotti tuplatarpin ja yhden muun. Eivat olleet kymppeja. Myohemmin saimmeviela yhden rokotiilin. Eipa siis sattunut mahtisyonti kohdallemme. Mielestani kyllaomituisen hammentava tunne kalastaa ilman kaikua. Tunne lienee vahan sama kuin

heittaa Meppsia ahventatilla, or something.

Satamoituamme naimme Ramin Pike Busterin ja lainasimme hanelta Gepsia. Samallasoitimme hanelle humppaa kiitokseksi stealhin hifilaitteista. Nyt siis koitti aika kellottaa


3.8. Eka suumertsari VKK:lta 15

huiput. Vain terve(?) itsesuojeluvaisto rajoitti huippunopeuden 42 kn kohdalle. Siina vai-heessa vene nousi sisimpien nousulistojen varaan ja hengenlahto tuntui olevan jannittavanlahella. Mun veikkauksen mukaan koneessa + PoroPulsessa riittaa potkua 45 kn kohdalle josja kun vaappuminen rauhoittuisi.

Sori Rooperi. Ma tiedan miten paljon Sa olisit halunnu kirjoittaa tan. Mutku mun hage olisuurempi...

3.8 Eka suumertsari VKK:lta


Eilen oltiin taas Jussin kanssa VKK:lla. Vesi oli vahan noussut sitten viime nakeman, jotenodotettavissa olikin hyva vuoro. Kamoja kasaillessani ja kello kuutta odotellessani paasin jopanakemaan, kun hyvan kokoinen kala oli hetken aikaa kiinni virtauslabran kohdalla.

Loysin itseni aika pian ”vakipaikastani” kosken loppuliu’usta. Siinakin virtasi nyt hiukanenemman kuin viime kerralla. Heittelin aikani, ja sain omituisen tuntuisen tarpin virrantoiselle puolelle heitettyani, joka ei kuitenkaan pysynyt ilmeisesti siksi etta siima oli virrassasellaisella mutkalla, ettei kalaan saanut kontaktia.

Jussi tuli paikalle, ja kysyi etta missa ne kalat on? Osoitin suvantoon ja sanoin etta tuolla,ja samassa tunsin tarpin. Kala kiinni, ja tuntui hiukan standardikirjolohta paremmalta. Eikuitenkaan mikaan jatti, joten haavimisessa ei ollut ongelmia. Reilu 50 senttinen hiukkasentummunut meritaimen oli purrut pikkutinselia, ja vaikka suukalan olisi saanut ottaakin, ajat-telin, etta kirjolohta on viela pakkasessa ja paastin fisun takaisin yrittelemaan kutuleikkeja.

Hamarassa menin viela niskalle. Heitin niskan pari kertaa lapi painoja koko ajan kasvattaen.Kun mitaan ei kuulunut, laitoin lopulta siimaan aivan jarjettoman lyijyvirityksen. Pari heit-toa silla setilla, ja siima tarttui pohjaan, joka liikkui! Huusin ylapuolella olevaa kaveria avuksihaavin kanssa, mutta kala oli liian nopea. Se tuli melkein heti rantaveteen puljaamaan, jarimpuili metrin paassa matalassa vedessa itsensa loysasta siimasta irti ennen kuin haavimiesoli paikalla. Harmitti hiukan. Kala naytti noin parikiloiselta, luultavasti oli taimen.

Loppuilta oli mulla hiljaisempaa. Niskalla viela vastarannalla piteli joku aija hetken kalaakiinni ennen kuin lahdin pois joskus hiukan ennen kymmenta.

3.9 Taneturisti


Tanaan piti taas paasta kalaan ja Otsokin suostui mukaan. Ainut ongelma oli etta Ot-son taytyi olla puoliltapaivin koululla joten kulkuneuvoksi jouduttiin valitsemaan Otaniemenkalastusalukseni.

Puoli kahdeksan jalkeen irrottiin Otaniemen sitkeasta kaislikosta kohti suurta sinista. Tuultaei paljoa ollut mutta edellispaivien maininki oli viela kohtuullisen kokoista mika takasi kas-tumisen. Melkein puolen tunnin paristelyn jalkeen paikka lopulta tyydytti ja ruvettiin heit-telemaan. Siiman paahan pistin juuri paketista revaistyn Salamanderin ja kiinnitin huomiotanaurettavan tylsiin vakiokoukkuihin. Enpa jaksanut taaskaan vaihtaa...

Ensimmaisella rekauksella ei paikasta tullut tarpin tarppia, mika ei nyt tietenkaan olelainkaan kummalista kun ollaan taimenkalassa. Pitkaan harkitsin jaksaako tuota paikkaanyt uudelleen kalastaa, mutta paatettiin kuitenkin viela kerran heittaa. Juuri kun vene on jolipumassa liian kauaksi rannasta ja ollaan siirtymassa seuraavaan paikkaan, ilmestyy veteenmiehekkaat pyorteet kun tempaisen uistimen vauhdilla vedesta. Suu auki osoittelen Otsolle


16 3. Syksy

pyorteita, uskomatta etta se olisi voinut olla kala. Heitan kuitenkin viela kerran rantaa kohti- pari kammenpyoraysta ja kala kiinni! ...irtoaa mesottuaan hetken pinnassa. Homma sai hetiuutta uskoa ja ajellaan taas takaisin pain. Muutama tyhja heitto saaren toisessa paassa ja sit-ten kolmella perattaisella heitolla tarppi! Eivat vaan jaa millaan kiinni, mietin jo koukkujenvaihtoa mutta kova keikunta ei helpota operaatiota joten jatkan heittelya. Muutama heitto jataas kala kiinni, parikiloinen tane hyppaa heti tarpista ilmaan mutta irtoaa sekin muutamansekunnin kuluttua. Nyt vasta vaihtuu koukut...

Senhan nyt arvaa etta taman jalkeen ei enaa tullut tarpin tarppia, vaikka saaren rantaatahkottiin pitkaan ja huolella. Tuulikin oli huomaamatta paassyt yltymaan ja metriset main-ingit hankaloittivat veneessa seisoskelua sen verran etta oli pakko luovuttaa. Sisempaa saansalamanderilla yhden ahvenen ja lisaksi naemme pienen taimenen loikan. Ensi kerralla eisiis valttamatta tarvitse ajaa ihan yhta kauas. Rantaan saavutaan puoli kaksitoista ja pienenpikataipaleen jalkeen Otsokin taitaa juuri ehtia kouluun.

Kotimatkalla laskin etta yhteensa minulla taisi olla 6 tapahtumaa joista kaksi pidempaankiinni. Jossain on siis vikaa, ehka suurin vika oli ne huonot koukut, mutta hyva asia eivalttamatta myoskaan ole se massiivinen vastaisku jonka on tottunut hauille antamaan.Tarppien jalkeen kun tempaisin vastaiskun niin salamanderi syoksyi yleensa lujaa vauhtiaotsaa kohti.

No, toisaalta eipa ollut haavikaan mukana. Taimenen repiminen veneeseen siina aallokossaolisi ollut mielenkiintoinen operaatio. Mutta veneen siirron suvisaaristoon taidan siirtaa vielatulevaisuuteen, sen verran jai kaivelemaan...

3.10 Espoon ensimmaiset

5.10.2001 Lari Alopaeus

Eilen paasin Opin kyydissa ottamaan ensituntumaa Espoon haukivesiin. Pirteassalansipuhurissa lahdettiin neljan maissa Otsolahdesta. 20 min siirtymaan jalkeen alettiinkalastella. Pari ekaa paikkaa antoi tyhjaa. Kolmannesta paikasta Opi avasi pelin. Makinsain ekan espoolais haukeni yhden tyhjan kaislikon jalkeen pienesta poukamasta, mista eikuulemma olisi pitanyt tulla kalaa. Sitten tulikin tyhjaa jonkin aikaa. Sitten tultiin tuuleltamelkeen suojassa olevaan kaislikkoon. Kokeilin ekaa kertaa suspinilsua pitkin pysaytyksintana syksyna mutta turhaan. Sitten heitin ekan heiton papukaija zaltilla noin 10 metrinpaahan ja puolessa valissa venkuttelua hauki ilmaisee olemassa olostaan. Pari pyrahdysta jaravistelua ja kala on koukussa. Punttari antaa tulokseksi 5,5 kg ja hauki takaisin uimaan.

Kalastusta jatkettiin, mutta isompia ei enaa nakynyt paitsi Opin nakemat pyorteet jossainvaiheessa veneen takana. Opille viela pari haukea ja mulle yksi. Loppu saldona siis kolmehaukea mieheen. Ensi tuntuman mukaan Espoon haukivedet vaikuttivat varsin hyvilta,mutta viikonlopuksi lahden puikkariongelle Rymattylaan.

3.11 Heittelya Ramina

7.10.2001 Rami Eloranta

Tanaan kavin pitkasta aikaa kalassa. Keikka alkoi mukavasti, kun jo toisella heitolla oli kalakiinni. Parikiloinen hauki sai pamppua. Oli kylla kaikkien sarkomatoosihaukien aiti. Hommajatkui mukavasti, kun sain viela pari haukea ja 300 g ahvenen.

Pitemman siirtyman jalkeen ensin pienokainen ja hetken paasta mukava kala Nilsulla.Painoa 4.4 kg. Siirryn eteenpain ja huomaan yhden mokin edessa pari venetta. Kierran paikan


3.11. Heittelya Ramina 17

kauempaa ja menen mielestani riittavan kauas heittelemaan ja saan kakspuokin. Heti vapau-tuksen jalkeen rannasta lahtee vene liikkeelle aivan kohti. Olen siis syytettyna ja mietin jopuolustuspuhetta. Ajavat viereen, tervehtivat ja kysyvat ”Ihan mielenkiinnosta, onko tanaantullut kalaa, heiteltiin nimittain koko eilispaiva ja saatiin vasta illalla kalaa”. ”On tullut,tanaan on selvasti parempi paiva, eilen oli ihan surkeeta” Olivat tyytyvaisia ja lahtivat heit-telemaan, toivottelivat viela kireita siimojakin peukun kanssa! Mina myos heille.

Hyvilla mielin jatkoin, tosin vahan pitempaan ilman tapahtumia. Yhden pienokaisen sainlopulta. Ja sitten taas useampi paikka ihan tyhjia.

Paadyin sitten paikkaan, johon usko oli kova, mutta paikalta ei koskaan ollut tullut 2 kalaaenempaa ja paras tapahtumakin oli 3-4 kiloisen karkuutus. Nyt osuin oikealla hetkella. Het-ken ehdin jo paikkaa epailla. Vain loiskahdus kertoi, etta paikalla on ainakin yksi kala. Eiottanut. Toisesta paikkaa sain pienokaisen ja naytti, etta siina se. Lopulta sen kerran selkeaottikulma loytyi. Heitin Nilsua ja saman tien Pulse notkahti kunnolla 2 kertaa ja hetkenpaasta irti. Ja ...kele! Kelaan pelkan siiman takaisin. Morko vei useamman sadan hauenottiyksilon. Rankka tuplamenetys. Vai oliko sittenkaan, aivan kuin vaappu olisi noussutjonkin ajan paasta pintaan. En uskaltanut ajaa lahelle, kun halusin saada moron. Heittomorkopompalla ja saman tien talli, ei jaa, eika ota silla heitolla uusiksi. Uusi heitto ja taasvarovainen talli, eika jaa. Eika sen jalkeen mitaan. Ei vaikka heitin koko pakillisen uistimia.Eri sektoriin heitto ja saan vitsina puoltoistakiloisen. Luovutan ja kayn katsomassa nainkovaapun vai jotain muuta. Kylla vaappu loytyy ja perukkeen edessa on viela metri siimaa. Jakaiken lisaksi etukoukusta on yksi sakara poikki. Kaveri tuli vahan asenteella kiinni...

Siirryn vahan kauemmaksi rauhoittelemaan tunnelmaa seka ottipaikalla, etta veneessa. Vai-htelen pari koukkua ja laitan siiman kuntoon. Testiheitto Nilsulla kauempana. Toinen ja jo onkala kiinni eli toimii taas. Hiipien kohti ottikulmaa. Parikymmenta metria ennen ottipaikkaaja Nilsua viedaan. Hyva kala. Pyorii syvemmalla, mutta naen sen. On yli 5 kilon, mutta voiolla paljon isompikin. Lopulta pyorii niin kivasti, etta sekin irtoaa. Tulee kirosana suusta.Saan viela vahan vajaa kolmekiloisen ja jonkun tarpin. Morkokulma on aivan hiljainen. Lop-ulta heitan viela sinibomberin vahan sivummalle kiinni kaislaan. Kun kayn sita hakemassa,niin huomaan etta sita vahtii vieressa kolmonen. Tuon rapellyksen jalkeen ottikulma hiljenee.Saan viela vahan sivummalta yhden. Myonnan tappioni ja lahden pois. Enemmankin hyvillamielin. Isojen ottipaikkoja ei ole koskaan liikaa.

Seuraavasta paikasta on kovat odotukset. Sielta yleensa tulee mukavasti kalaa ja onpa sieltakasikin noussut veneeseen. Heitan ensin tusinarannan ja yllattaen Nilsua nykaistaan, muttaei jaa. Haa, nyt tulee kalaa, kun tassakin oli tapahtuma. Sitkeasta heittelysta huolimatta jaiainoaksi. No johan on kumma, hermostuin niin etta huitaisin saman tien kunnon siirtyman.Ja taas tuotti ison kalan paikka sita itseaan.

Viela muutama hauki kavi naytilla ja sitten kotia kohti. Lahella satamaa nain viela Simonreimareita pujottelemassa. Mukavaa, kun nakee nykyaan lahes joka reissulla tuttuja.


18 3. Syksy

Niin ja niita haukia tuli 12, joista suurimmaksi jai nelonen. Mukava paiva, niita huonoja(=plaka) kun on ollut lahiaikoina ihan tarpeeksi. Paivan mietelauseeksi keksin ”Kalantulopalautti usko kalantuloon”. Huomasin heittelevani tanaan aivan eri innolla, melkeinpa Ram-ina. Lahiaikoina, kun on tullut lahdettya liian helpolla kotiin, vaikka vesilla on yleensahauskempaa...

3.12 **tutuksen kautta voittoon!


3.12.1 Sunnuntai

Sunnuntaina oli tarkoitus lahtea talla kertaa Akin kanssa tanen peraan. Liikkeelle paasimmeOtaniemesta vasta puolenpaivan jalkeen jolloin tuuli oli yltynyt sen verran ettei mun ve-neella enaa ollut mitaan asiaa uloimmille paikoille. Ajeltiin saarten suojassa suvisaaristonpuolelle missa heiteltiin pari tuntia sisempia tanepaikkoja ilman mitaan havaintoa kalaoista.Keikutus oli kuitenkin aika kovaa ja ilma vaikutti sopivalta hauelle joten kiusaus kaviylivoimaiseksi ja siirryttiin Espoonlahdelle haukikalaan.

Haukikalastusta hankaloitti hieman se etta mulla oli mukana vain tane/kuha pakki, kaikkivaaput oli himassa. Koko paivan heittelinkin sitten krokoa ja salamanderia. Toisaalta hauensyonti oli ehka kurjimpia koko Espoon kalastus historiassani joten oli aivan sama mita heitti.Asiaa ei varmasti auttanut lainkaan se etta kaikki paikat oli heitetty varmasti jo moneenkertaan lapi ennen meita. Pimeaan asti piiskaaminen tuotti minulle kaksi puikkaria, Akintyytyessa paria vahempaan.

Reissun ainut positiivinen puoli oli etta sain jarjestettya meille kyydin suvisaaristosta takaisinjoten pystyin jattamaan veneen parikymmenta kilometria lahemmaksi haukipaikkoja.

3.12.2 Maanantai

Sunnuntai iltana Otso soitti ja houkuttili kalaan. Kovin kauaa ei tarvinnut suostutella niinpaatettiin lahtea aamulla taas Espooseen. Aikaa ei ollut paljoa budjetoitu, takaisin taytyi ollaklo 12.

Vahan kahdeksan jalkeen startattiin Kaitalahdelta. Kova etelatuuli ei houkuttanuttanekalaan ja ilma suorastaan haisi hauelta. Edella mainittu kova tuuli yhdistettyna pil-viseen saahan ja eiliseen kurjaan hauen tuloon, lupasi talle paivalle hyvaa syontia.

Heti toisessa kaislikossa voodootani kaykin maistelemessa selva pinna joka kuitenkin irtoo- harmitti melkoisesti. Kun en muuta keksi vaihdan taas koukut. Seuraavasta kaislikostatarppaakin taas ja talla kertaa puikkari pysyy irroitukseen asti. Ei paljon lohduta. Kalojanousee tasaiseen tahtiin, ovat vain pienia. Nilsu vaihtuu siiman paassa tiheaan kun etsinoikeaa varia sille isolle. Otso rupesi kuitenkin pian saavuttamaan saamaani kaulaa kunheitteli krokolla, joten asemani sailyttamiseksi lyonpa minakin sen siiman paahan. Livum-mekin juuri sopivasti hyvalle paikalla josta nousee heti pari tuplaa. Sitten kroko pysahtyykaislikon reunassa kuin seinaan. Sanon heti Otsolle etta nyt on iso! Kala ei tahdo tullamillaan naytille vaan leikkii junaa pohjan tuntumassa. Pakitamme kauemmaksi kaislikostaja lopulta saan kalankin pumpattua nakosalle. Ei nayta kuitenkaan kovin pitkalta muttapaksu on kuin sika. Lukko nayttaa roikkuvan kiltisti kidan ulkopuolella joten voin rauhassakeskittya vasyttelyyn. Kala onkin tosi pirtea ja pitkahkon vaannon jalkeen Otso lopulta tyy-likkaasti haavitsee kalan. Puntari nayttaa 8,4kg ja siihen on tyytyminen. Pituutta vavanvarrella mitattuna oli vaivaiset 104cm. Pari kuvaa ja kala takaisin omaan elementtiinsa.


3.13. Plakassa kalassa 19

C&R kuva valitettavasti epaonnistui kun kala oli niin nopea. Otso taitaa saada viela yhdenpuikkarin mutta sen jalkeen tulikin jo kiire takaisin. Mulle haukia 8 ja Otsolle 4. Ainut pinnaoli tuo 8,4kg.

Pikainen siirtyma ensin Kaitalahteen ja sitten Otaniemeen suoraan laskareihin. Matkallapyyhin takista pahimmat limat pois ja tukin vahan verta vuotavia sormiani. Nyt saakin istuaaika rauhassa taalla atk-luokassa...

3.13 Plakassa kalassa


Viikonloppuna olin taas Rymattylassa. Ei saa luvannut kummia lauantaina. Luvattulansituuli olikin puolipilvista plakaa. Kalan tulo oli heikohkoa alkuun, mutta tapahtumiaalkoi tulla pikkuhiljaa. Lopulta alkoi kalatkin jaamaan koukkuihin, mutta ainoastaan zaltsai ne iskemaan. Olivatko kalat tosiaankin niin nirsoja? Ekat kymmenen haukea tuli zaltilla,vaikka muita tuli liotettua yhta paljon. Loppu paivasta alkoi muillakin tulla kalaa ja paivansaldoksi kertyi 19 haukea, suurin oli kolmonen. Kalat oli mukavan pirteita sitten kun sattui-vat koukkuihin kiinni jaamaan.

Sunnuntaina tuuli oli yhta kadoksissa aamulla kuin oli lauantaina ollut koko paivan. Parituntia kerkesin olla vesilla ennen kuin lahto kutsui. Yhden hauen ehdin samaan ylos astijuuri ennen lahtoa, vaikka tapahtumia olikin reilu puolitusinaa. Ensi kerralla ei tarvi pitaamitaan kiiretta vesille, kun ekat hauet tulevat vasta puolen paivan jalkeen. Tepolla nayttikylla aamulla tulevan ihan hyvin. No ehka nyt suurin syy oli olemattomassa tuulessa?


20 3. Syksy

3.14 Elamaa Vattuniemessa!


Eilen matikka alkoi pannia niin pahasti etta paatin lahtea Lauttasaaren legendarisille ot-tityrskyille Vattuniemeen. Paattarilta lyhyt kavely ja viidelta heitin ensimmaisen heitonvellovassa mainingisssa. Asetelmat olivat mielestani mita parhaimmat: Kova tuuli–�isotallot ja pilvista. Ohuella kuitusiimalla, ysijalkaisella vavalla ja 30 grammaisella raudallasai myos ihan siedettavat heittopituudet. Aikani heiteltyani saavuin niemennokkaan jonkaedessa oli pieni luoto. Heitin luodon ”akanvirtaan” ja uistin jai melkein saman tien pohjaan.Tempaisin siimasta ja uistin irtosi, samalla hetkella tuli painoa siimaan hiukan enemman.Kelasin rakkispuskan lahemmas ja kymmenen metrin paassa nain etta pinnassa rapikoi evas!Lahempana selvisi etta noin puolikiloinen lahna oli raivokkaasti iskenyt selallaan uistimeeni.Kalastin viela muutaman paikan lapi ja lahdin kotiin. Paikalla oli ainoastaan yksi toinenkalastaja ehka johtuen kovasta kelista. Merellakaan en bongannut kuin ehka yhden kalasta-van veneen. Oli muuten pirun hauskaa kahlailla ympariinsa tyrskyissa!


3.15. Foglo 13.-15.10.2001 21

3.15 Foglo 13.-15.10.2001

15.10.2001 Mauri Honkanen

Perjantai alkoi varhaisella heratyksella, kello taisi nayttaa aamuviitta. Suihku, jotain ma-hantaytetta, kamat autoon ja sitten jalka oikoisena kohti Helsinkia. Galkinilla olin puoliyhdeksan aikaan, ja Hiekkaharjussa taytimme pikapikaa auton toisella peramoottorilla ja Ti-mon kamoilla. Ja sitten annettiinkin siankorvaa koiralle ja suunnattiin Ruoholahteen.

Vajaa tyopaiva paatettiin 14:30, joten paasimme hyvissa ajoin starttaamaan kohti Saloa. Tax-freen puutetta kompensoimme suorittamalla herateostoksia Salon Alkossa, ja ruokaa sekajanojuomaa Aarnon autoon mahtui perati kaksi ostoskarryllista. Loppumatka reittia Hes-burger - Kaarina - Parainen - Nauvo - Korppoo sujui ajoituksellisesti aivan loistavasti, jotenGaltbyssa olimme tunnin etuajassa. Neljan tunnin lauttamatka oli melkoinen killeri, muttaloppujen lopuksi loysimme itsemme kuitenkin Overosta. Ajo mokille Sandaan oli kohtuullinen,ja perille loysimme isannan opastuksessa. Kello taisi olla noin kaksi yolla, joten mokitimmevain kohtuullisesti ja painuimme pehkuihin.

Karin kannykka heratti turhankin pitkaan, pirteasti (ja aikaisin) lauantaiaamuun. Tukevapekoni-muna-puuro-leipa-aamiainen meni jo vanhasta muistista, ja vesille paastiin jo puolikahdentoista aikaan venekunnilla Galkin-Parssinen ja Skog-Honkanen. Koska tarkoituksenaoli paaasiassa kalastaa ahventa, ajoimme suoraan ottipaikoille. Koko reissun paras syontiajoittui ensimmaiselle kymmenelle minuutille, jolloin Karilla oli ahven siiman paassa lahesjoka heitolla. Minulla taas ei ollut oikein tuntuma ja jigi kohdallaan (nimenomaan tassajarjestyksessa), joten lahinna uittelin jigia Karin kiskoessa kalaa. GP-pari kokeili ensin ra-jojaan yrittaen koukuttaa pariin otteeseen Golden Gaten, mutta kun saivat jigin osumaanveteen alkoi kalaakin tulla. Juuri kun olin paasemassa jollakin tavalla hommaan kiinnilopahti syonti ja hairikkohaukikin iski jigiin. Koska ahven ei enaa oikein syonyt, Karikikinseurasi ilkkumisen sijasta kuinka vasyttelin kukkakepilla ja 0.15 Firella 5,35-kiloisen hauen.Kaunis kala muutoin, ja siella se on edelleenkin harventamassa ahvenparvia.

Ahventa tuli hiljakseen, yksi silloin, toinen talloin, mutta hyva sai tuntuma olla jotta saikalan koukutettua. Paatimme laajentaa reviiria pohjoiseen ja kategoriaa hauenkalastukseen.Merkittavin tapahtuma oli kuitenkin uivan hirven pongaaminen salmessa kesken evaidensyonnin. Ajoimme lahemmaksi ja katsoimme rantautumisen, mutta jatimme kuitenkin tur-vallisen hajuraon. Suuntasimme sitten etelaan, mutta sielta ei tullut ahvenen ahventa. Sensijaan rakkista loytyi, ja yksi potra 3,8-kiloinen hauki. Totesimme olemattomassa tuulessahauenkalastuksen olevan sittenkin tylsempaa kuin ahvenien onkiminen, joten palasimmeaamuiselle ahvenmestalle. Nihkeaa, mutta olihan niita siella edelleen. Standardikoko olivalilla 200-400 grammaa, ja paivan suurin taisi olla Karin 600-grammainen. Rantaudut-tamme hamarissa totesimme noin sadan ahvenen odottavan fileerausveista. Alussa hommaoli aika hidasta auton valojen loisteessa, ja taisin osoittaa pienia kypsymisen merkkeja. Puo-livalissa urakkaa prosessointi alkoi jo sujua, joten ei siina sitten loppujen lopuksi mennytkaankuin yksi henkilotyopaiva. Sauna, aperatiivi, haran sisafile ja punkku tekivat tehtavansa:nukahdin sankyyni, mutta en jaksanut ottaa reppua pois altani. Ei tainnut juuri unia haitata.Vasymys painoi myos muita, jollakin taisi jaada lause kesken nukkumatin tullessa.

Meilla oli illalla ollut jotain juttua aamusyonnille lahdosta, mutta kannykan piipittaessa aa-muvarhaisella katsoin ikkunasta ulos ja totesin, etta ulkona on pilkkopimeaa. Ihmettelin,kun Kari ei vaivautunut kelloa sammuttamaan. Piipitys lakkasi, mutta alkoi jonkun min-uutin kuluttua uudelleen. Vasta silloin tajusin, etta hairikoiva puhelin olikin minun eikaKarin. Nolona luikin hiljentamaan aparaattia, mutta vahinko oli jo tapahtunut: koko mokkioli herannyt, halusi tai ei.

Torkuimme tunnin verran ja vaantaydyimme loppujen lopuksi veneille. Paraytimme edellisenpaivan ottipaikoille, jossa olikin menossa paivan sarastaessa luonnonnaytelma vailla vertaa.Koko parin hehtaarin alue suorastaan kiehui ahventen pintoessa ja hyppiessa valilla kokon-


22 3. Syksy

aan ilmaankin. Nakyma oli vahan sama kuin jossakin kirjokassissa johon viskellaan ruokin-tarakeita. Pieni kolaus veneessa tai kovaaanisempi keskustelu hiljensi ensin lahialueen het-keksi, mutta mulahtelu jatkui taas hetken kuluttua ja tyynta vedenpintaa rikkoivat ahventenparskeet. Kaloilla ei ollut mitaan mielenkiintoa jigeihimmeja lippakin kokeiltiin, turhaan.Tajusimme kuitenkin, etta alueella taytyi olla enemman ahvenia kuin kukaan hurjimmissakuvitelmissaankaan osasi ounastella. Tuhansia? Kymmenia tuhansia? Auringon noustessaaktiivisuus vahitellen laimeni ja palasimme mokille aamiaiselle ja paivaunille toivoen, ettaahvenmassat saisivat jostain paahansa alkaa syoda jigia.

Paivaunet tekivat teraa ja niista piristyneena lahdimme kiertamaan Sonnbodan saarta. Ve-neenkantoa tien yli Akin ja Timon viitoittamalla tiella ei tarvinnut tuolla lenkilla harras-taa, silla Sonnbodan ja Naversholman valista salmea oli ruopattu. Keli kierroksen aikana oliviikonlopun huonoin, mutta tuuli oli edelleen melkoisen leppoisaa ja vetta tihutti vain het-ken aikaa. Saarikierros ei sinansa tarjonnut sykahdyttavia elamyksia: Aarno taisi saadaPuukalalla hauen, joka muiden kalojen passiivisuudesta paatellen iski mielenhairiossa. Sonn-bodan pohjoispuolen ihan kelvollisen nakoiset haukipaikat antoivat tyhjaa ja ahvenpaikoil-takin saimme Karin kanssa vain huonosti merkityn verkon. Reissun ainoa ulkopuolinen kalas-tusporukankin pongasimme, ja ikava kylla porukan vene ehti vaahdottaa Karin vinkkaamanhot spotin siihen kuntoon, etta ohitimme sen. Ehdimme kuitenkin nahda kuinka veneen kip-pari innostuksissaan huitaisi vavallaan naispuolista kaveriaan keskelle naamaa.

Sonnboda-kierros meni siis evaiden syonniksi ja maisemien katseluksi. Niinpa loysimme it-semme taas illan lahestyessa ahvenpaikoilta, jossa kalat olivat edelleen paikalla ja raottivatsuutaan yhta nihkeasti kuin ennenkin. Tunnin-parin aikana nypimme kuitenkin 12 ahventasavustusta varten ja nipun fileekaloja, tosin talla kertaa huomattavasti maltillisemmin kuinedellisena iltana. Pienin taisi olla 300-grammainen ja suurin Aarnon ennatysahven 650 gram-maa. Rannassa Kari laittoi savuponton pohisemaan ja fileerauskin meni nyt jo rutiinilla.Saunan jalkeen nautimme alkupalaksi lampimia savukaloja ja paaruuaksi Kari paistoi ahven-fileita jotka Aarnon purjo-kermakastikkeen kanssa maistuivat vallan mahtavilta. Aarnonennatyskalaa juhlistimme juomalla pullon samppanjaa, ja kaksi pulloa valkoviinia, ja kon-jakkia ja... Ja sitten herasin sohvalta ja juhlakalu oli jo nukkumassa, mutta jatkoimme viskillaja Kumlingella ja Kokarilla ja sitten loputkin olivat valmiita nukkumaan. Ja viimeiseksivarmistettiin ettei yhtaan heratyskelloa ollut paalla.

Maanantaiksi tuli sitten kuhanuistelukeli, lahes tyynta, aurinko paistoi pilvettomaltataivaalta ja lampoa jotain +15 astetta. Karin kanssa meilla oli jotain haukiyritysta mokinomilla vesialueilla, vaikka emme ihan tosissaan uskoneetkaan haukea saavamme noissa olo-suhteissa. Hetken kuluttua liityimme Timon ja Aarnon seuraan ahvenia nypyttelemaan.Syonnista ei juuri voinut puhua, mutta Timo napsi kuitenkin kasialallaan ja pienella jig-illa ahvenia, ja Kari ja Aarnokin aina yhden silloin toisen talloin. Mulle parin-kolmen tun-nin nypyttely antoi vain kolme ahventa, mutta pienta kumikalaa syonyt 550-grammainenolikin sitten ennatysahveneni. Noissa olosuhteissa jiggaamistaito ja -tuntuma muuten kavivatvahan turhankin selkeasti ilmi, ja jossain vaiheessa en viitsinyt enaa juuri katsella Timoonpain. Karikin ihmetteli aaneen, miten toiseen veneeseen tulee kalaa koko ajan ja meille paljonvahemman. Yritin vaihtaa puheenaihetta melko nopeasti. Savukalamateriaalit otimme, muutvahaiset kalat paastimme takaisin. Puoli kolmen aikaan lahdimme kohti rantaa, ja kerrankinranta-aktiviteetit saatiin suorittaa valoisassa.

Pakkaus ja siivous sujui odotettua nopeammin, joten meilla jai ihan mukavasti aikaa syodasavuahvenia venerannassa. Overossa lauttaan tungettiin meidan lisaksemme rekka, joka ai-heutti pienoisia ahtamishaasteita. No, kun Golf laitettiin peraan poikittain ja Aarnon Fo-cuskin oli tarpeeksi kapea ja peilit siita sai kaannettya, jai Focuksen ja rekan valiin ruhti-naalliset viisi senttia rakoa. Lauttamatka torkuttiin, ajomatka meni joutuisasti ja Lohjanhar-julla jaettiin ahvenfileita. Tuusulan ja Hiekkaharjun pudotusten ja Linnatuulen kahvittelujenjalkeen olinkin sitten kotona jo viiden aikaan aamulla.


3.16. Vetoa Virtasalmella ja Puulalla 23

3.16 Vetoa Virtasalmella ja Puulalla

26.10.2001 Samuli Seppala

Viime viikonloppuna suuntasin lankomiehen luokse Virtasalmelle perinteiselle syysreissulle.Lauantain majoittumisen ja maailman parantamisen jalkeen ehdittiin sunnuntaina jo 09:00vesille tarkoituksena tutkia Maaveden Virtasalmen paadyn haukitilanne. Onginta muotonapidettiin pulikan ulkoiluttamista siimanpaassa moottorin tehdessa tyota. Kohdealueeksivalittiin yksi niemenkarki, josta vuosi sitten sain 8,1kg hauen ja lanko juuri samalla viikolla6,5kg ja 4,5kg hauet. Kun viehkeet oli saatu veteen alkoi jo luupaat hairita hienolla saallamukavaksi muodostuvaa uistelua ja ensimmaisen tunnin aikana saaliiksi tuli 6 haukea, joistasuurin 2,5kg ja pienimmat hiukka paalle kilo. Kaikista pienimmat ravistettiin irti ilmanlaskurin kasvatusta. Ottipeliksi osoittautui ahvensavyinen Emma. Sen ottirumban jalkeeniskivat limatuubit suun kiinni ja loppupaivan saldo oli pyorea nolla.

Maanantai oli muuten kuin edellisen paivan toisinto, paitsi kylma pohjoistuuli alkoi puhaltaahiukan puolen paivan jalkeen uistelu kavi lahes mahdottomaksi eika haluttu enaa edellisenpaivan toisintoa vaan lahettiin pois hyvilla mielin. Saldo tunnin syontipurskeella 5 haukea,joista suurin 2,4kg. Viehkeena toimi 15cm Nisset ja Sarki-possu.

Maanantaina pakattiin vene karrylle tiistaita varten, jolloin lahdettiin 7:00 aikaan ajelemaan-5 asteen pakkasessa kohti Kangasniemea, missa Karajaniemen rampilta laskettiin vene Pu-ulaan. Pikasiirtyman jalkeen saavuttiin uistelulupa-alueelle ja laskettiin kapulat vetoon. Ka-pulan ulkoiluttamista hiukan hairitsi kyseisen selan suuntainen suht rivakka luoteistuuli,joka ei hirveesti lupaillut lohikaloja paivan saaliiksi. Saavuttuamme Simpian selan luokseotimme suunna kohti Karttunselkaa, joka olisi mahdollisesti hiukan suojaisemmassa kuinsaariryppaan toinen puoli. Kuitenkin jo ennen salmen suuta iski Karin veneen perassa roikot-tamaan kapulaan komea kala, joka pitkalla takanakin naytti komeita loikkia ja voltteja tavoit-taen uutta korkeusennatysta. Uiden kelauksen aikana kuitenkin hyvin kiltisti veneen lahelle,jossa se paatti iskea meihin viela lisaruisketta adrenaliinia hyppaamalla useaan otteeseen.Lahelta katsottuna totesin kalan jopa isommaksi kuin oma enkka eli kokoluokkaa 60-65cmja sutjakan muotoinen olemus paljasti lajimaarityksen varmuudella jarviloheksi. Kala rupesisuhtkiltisti pyorimaan veneen vieressa, jossa kokomaaritys varmistui tuoksi ylla mainituksivaikka olikin hyvin pulska kala. Laskin haavin veteen kalan viereen ja odottelin kalan tule-van sopivan suuntaisesti haavin suun suhteen, kunnes kala teki pari potkua ja tunsin kuinkasen paa osui haaviin ja kuinka koukut jaivat havaksiin kiinni. Kaksi nykaisya haavissa ja senjalkeen nostin haavin ja uistimen pois vedesta. Syva v.....s! No ei muuta kuin uutta putkeeneli eteenpain ja kaannos ja samasta kohtaan uudestaan. Prrrr. Samassa vavassa ja vieheessasoi jalleen. Kala piti jalleen suurta hyppynayttelya pinnan paremmalla puolella, kunnes tulitaas kelauksessa kiltisti mukana veneen viereen, jossa talla kertaan annettiin kalan uida jarauhoittua ja sitten haavi veteen ja kala ylos.

Sitten jannityksella mittanauha esiin ja todettiin mitaksi juuri vaaditut 50cm. Tamakinkala oli todella pullea mahan etuosasta ja vaaka ilmoitti 1,5kg painoksi. Lajimaaritykseksitallekkin todettiin jarvilohi. Homma jatkui eteenpain ja seuraavaa tapahtumaan saatiin odot-taa 2-3h, jolloin mulle uloimmassa plaanarissa vedettyyn musta-siniselkaiseen 9cm vaappuuniski taas kala, joka naytti muutaman komean piruetin pinnan paalla ja tuli kuitenkin natistilahelle. Tama kala ei kuitenkaan pistanyt enaa lahella pahasti hanttiin ja saatiin haavittuanatisti ja mittaus paljasti totuuden. Paksuudesta huolimatta pituus jai 5cm vajaaksi eli 45cmja laskin taman taimenen vapauteen, jonka han kiitti ripealla pyrston potkaisulla. Paivan ain-oaksi epavarmaksi kalahavainnoksi jai 10m uitettuun 13cm kromi-HK:hon tullut tarppi, jotaei tullut ylos asti ihailtavaksi. Kaksi muutakin venetta naytti sahailevan samoja seutuja sekaviela kaksi troolaria, joiden perassa naytti lokit porraavan aika ahkeraan. Valitettavasti ky-seinen alue ei kuulunut lupa-alueeseen, joten ei paasty katsastamaan onko pinnan alla myospetokaloja syomassa muikkuja.


24 3. Syksy

Oman jannityksensa muodosti myos moottori paluumatkalla noin 4km paassa autolta, kunse ei enaa jostain syysta jaksanut kiertaa vaan rupesi hyytymaan ja pysyi kaynnissa vainryypyn kera. Aurinko alkoi laskea alas, vastatuuleen piti paasta ja lampotila oli laskenutpakkasenpuolelle. Onneksi kone kuitenkin kavi ja etenimme loppumatkan 9kmh ja saimmeveneenkin viela ylos hamarassa ennen tayspimeaa. Ei olisi ollut kiva jaada tuuli ajolle kovassaaallokossa ja pakkassessa pienella veneella keskella Puulaa, minne seka Kangasniemelta, ettaHirvensalmelta olisi ollut matkaa noin 10km. Turvavarusteet (Esim fikkari, raketti tai soihtu)olisi olleet paikallaan, jos niita olisi ollut...

3.17 Porkkalan monsteri


Aamulla startattiin Otsolahdesta noin 8:15. Ilma tuntui haukiselta, joten suunniteltu tunninsiirtyma Porkkalan vesille oli pakko keskeyttaa Suvisaariston haukikulmalla, jotta saimmepahimmat heittopaineet purettua. Varman kalan paikka antoi puhtaan nollan, joten tunnelmahiukan latistui. Espoon vesilta en ole saanut kunnon kaloja ainoatakaan lokakuun aikana,toisaalta kalaveneita alueella risteilee melkeimpa liikaakin, voi kun kaikki muut kalastaisi-vatkin vain sita taimenta...

Noh saavuimme sitten ennen kymmenta mestoille. Alkuun meni pitkaan ilman havaintoja- taasko taa on sita nollaa. Vispaan ahven zaltin kaislikon reunaan ja ihmettelen samallaaaneen, etta missa on hauki kun ilma tuntuu haukiselta ja paikankin pitaisi olla oikea. Muu-taman sekunnin pysaytyksen jalkeen tulee hirvea talli, siimaa katoaa silmanrapayksessametrin verran doorilta ja vapa on lentaa mereen. Irti. Pari uutta heittoa peraan mutta mon-steri ei enaa innostu. Rekaamme pieneen lahdukkaan, josta Jesselle puikkari. Taman jalkeenalkoi useamman tunnin nollasessio ja meikalaisella hilliton vieherumba. Vihdoin sininen peilibomberi toimii ja puikkari mullekin. Taas pitkaan nollaa kunnes sinikylki-keltavatsa nil-sulla puikkari. Sitten on pitkaan hiljaista kunnes joskus puolineljan maissa ahvenkaapparipysahtyy kaislikon reunaan ja pintaan nousee mukavat pyorteet. Nyt on kunnon kala kiinni.Ensin ajattelen kyseessa olevan jonkun nelosen, mutta kun kala ei millan tule lahemmaksi javetelee hirveita syoksyja, tajuan monsterin olevan kiinni. Vihdoin saan kalan naytille veneenviereen, kunnon sika. Kala lahtee taas, talla kertaa veneen alle. Kunnan Queen muodostaanatin U-kirjaimen gedun huilatessa veneen alla. Sitten taas mennaan, talla kertaa tietystipotkuriin. Onneksi moottori on pois paalta, mutta silti huolettaa ettei eva/potkuri nirhaa si-imaa. Onneksi alyan upottaa vavan veteen, ja saan siiman pois mottorin lahelta. Kala tekeeviela muutaman syksyn sinne tanne, kunnes lopulta antautuu veneen viereen koukattavaksi.Jesse suorittaa operaation taitavasti ja kala nousee laidan paremmalle puolelle. Filmia palaaja naama loistaa. Sitten suoritamme viela punnituksen, toivoin kymppaa mutta kala oli tasanysi. Ei silti harmita, haukienkka tuli! Lasken kalan varovaisesti veteen, ja kala lahteekinmelkein saman tien. Tarisen hetken ja Jesse heittelee viela muutaman heiton. Vartin yli neljaon kuitenkin pakko lahtea takaisin, ettei pimea yllata.

Paluumatkalla ajoimme viela kiville, kuitenkin vain reilulla tyhjakayntinopeudella. Kone eiottanut osumaa, mutta jaimme sen verran jumiin, etta uintireissuhan siita tuli veneen irrot-tamiseksi. Onneksi on pieris ja peltivene.

3.18 POKA Kaunissaaressa 2001

4.11.2001 Janne Halme

Perinteinen Kaunissaaren meritaimenreissu tehtiin Pyhainpaivan viikonloppuna, POKAn iki-varauksella Terhon Kalastajan Torpissa.


3.19. Kaunissaaresta sunnuntaina 4.11. 25

3.19 Kaunissaaresta sunnuntaina 4.11.

Koska perjantai-illalla sisaan ajetut kuonat olivat ehtineet lauantain aikana poistua elim-istosta, ja trubaduurien tuutulaulut olivat saaneet poikakuoron inhimilliseen aikaan yopuulle,oli sunnuntai-aamun kello kahdeksan heratys reilusti suorituskyvyn rajoissa. Runsaan jamaittavan meriaamiaisen jalkeen itsekin olin iskukunnossa, ja kalatoiveet korkealla silla olin-han saanut aamuvuoron Harrin veneeseen.

Tipautettuamme Anssin ja Teron pienkarille aloitimme rasvakarin ja suurkarin valiselta ri-utalta, jossa aallot murtuivat nayttavan nakoisesti ja keulassa istui mielellaan. Siis istui.Melko pian Harri kelasi kaksi hanskaa veneen viereen vapautettavaksi, ja pian itsellanikinalkoi eraassa sektorissa joku nypyttelemaan uistinta. Pari lisaheittoa ja pikkutane tarttuikyytiin. Ihmettella taytyy, miten kalat voivat viihtya moisessa pesukoneessa, mutta kaipa netietavat paremmin kuin mina...

Loppu aamuvuorosta kului kalojen puolesta hiljaisesti, lukuun ottamatta yhta tarppia. Akinkommandovenekin nakyi kalastavan riuttaa ja kareja turvallisesti suojan puolella. Suurkarinetelapaahan ei ilmeisesti kukaan ollut tetsannut riutan yli pyyhkivien vaahtopaiden lapi.Anssin ja Teron suurkarille siirrettyamme vaihtui keulahenkiloksi Tommi, ja mina jain tutki-maan Ahlstrominniemen apajia.

Niemea ei ilmeisesti oltu reissun aikana viela kauheasti koluttu, silla veneissa ja riutoilla oliriittanyt tilaa ja kysyntaa. Niemessa evastaukoa pitaessani yksi vieras vene tosin kokaisiriutan alkupaan seudun ja Simon venekunta rekasi niemen suojan puoleisen itareunan, jostaSimo sittemmin kivikkomatalan kohdalta mittakalan oli saanutkin.

Murkinat masussa aloitin itse niemen karjesta. Paikka naytti silmiini erittain hyvalta: tuulipuhalsi karjen ohi, ja kohdassa, josta aallot eivat enaa vyoryneet kaikella voimallaan suoraanrantaan, pystyi kuvitella taimenenkin pysyvan tolpillaan. Lieko syyna sitten se, etta usko olikova toissa vuonna paikalta saamani kalan vuoksi ja onkimisote sen mukainen, mutta pitkanheiton paatteeksi vapa kaartui juuri ennen kuin uistin saavutti uloimmat kuohaavat kivet.Aaneton huudahdus tukehtui kurkussa, ja kamppailu alkoi.

Taimen ei hypannyt, mutta tunsin sen selvasti mittakalaksi. Loysensin aavistuksen jarruaja ryhdyin paattavaisesti vetamaan kalaa lahemmaksi. Hopeinen kylki pyorahtelin kuohujenvalissa ja pian kala oli haavimisetaisyydella. En uskaltanut ottaa kalaa jalkoihin pyorimaan,vaan paatin kopata kalan ensimmaisella lahestymisella pieneen perhohaaviini. Kolmasosakalasta jai haavin ulkopuolelle, ja ennenkuin tajusinkaan oli kala ponkaissut haavista jaroikkui havakseen takertuneesta koukusta haavin vaaralla puolella. Kun ylimaaraisia kasiaei kasvanut tilanteeseen apuun, oli nopea paatos juosta kala koukusta roikkuen rannalle, jakuin ihmeen kaupalla se onnistuikin, ja kala irtosi vasta laskettuani sen kuivalle maalle. Tu-uletukset! Jahuu! Nakiko kukaan? Ihmeiden ihme. Kala oli solakka ja pitka, isompi kuintoissavuotiseni.

Setvittyani koukun haavista tarkistin kalan kavereiden lasnaolon, mutta tuloksetta. Heitintarkasti viela loput hyvan nakoiset paikat ja tyynen puolella olevan kivikon hieman nopeam-min, ennen kuin oli aika lahtea syomaan ja laittamaan mokkeja kuntoon. Pihalla kala pun-nittiin 2320 grammaiseksi. Ei hullumpi reissun lopetus. Mainio paikka tuo Kaunissaari.

Viikonlopun saldo:

� 24 varmaa kalahavaintoa

� 18 ylos asti

� joista 7 yli 40 cm

� joista 4 yli kilon (ainoat teurastetut):

Suurimmat:

� 3300g Aki Tilli Suurkari


26 3. Syksy

� 2320g Janne Halme Ahlstrominniemi, rannalta

� 1450g Simo Rissanen Ahlstrominniemi

� 1150g Anssi Keskinen Suurkari

Retkesta lisaa webissa:

http://www.kalastus.com/reissut/ksaari/

3.20 Metrihauki


Ei loytynyt viime-, eika tallakaan viikolla keulahomoa. Viimeviikolla olikin viisas veto jaadakotiin silla puolenpaivan kalastelu tuotti yhden puikkarin. Tanaan ei varmaan ois ollut turhakeikka keulahomollakaan. No, mitapa tuosta. Oma seura, paras seura. Ja siirtymatkin sujuu5 solmua vauhdikkaammin ilman turhaa massaa.

Aamulla erinaisten viivytysten jalkeen paasin venerantaan vasta kahdeksan jalkeen ja koneenruvettua temppuilemaan meni sita raplatessa aikaa viela yli puolituntia. Vasta yhdeksaltaolin aloituspaikoilla. Sateiden takia vesi oli melko sameaa ja tuuli kavi pohjoisesta eikaetelasta niinkuin luvattiin. Aluksi on aina kiva saada kalaa joten laitan siiman paahan sen”kesakalastukseen sopivan puikkarilusikan”. Muutaman kymmenen heiton kuluttua, pitkantiputuksen paatteeksi, vapaa nyokkaa. Kala tuntuu mukavan kokoiselta ja pian se onkin ve-neen vieressa. Varma 5+. Sitten kala kuitenkin syoksyy suoraan veneen alle, ja vaikka yritankiertaa perassa, irtoaa kala veneen toisella puolella. Taas harmittaa.

Pari heittoa lisaa ja tiputuksen paatteeksi tuntuu varova tonaisy, ehka vaan rehu, mutta siltitempaisen kunnon vastaiskun. Tuntuu pieni vempaus ja tapani mukaan kelailen akkia loysatsiimat pois. Paitsi talla kertaa on jotain vialla, tuntumaa kalaan ei loydy vaikka kuinka ke-laan. Luulen jo sen paasseen irti kunnes katson siiman ja veden leikkaus kohtaa, siima kiitaahirveaa kyytia venetta kohti! Kelaan minka ehdin mutta kala on jo veneen alla ja jatkaa vainmenoaan vaikka jarrukin on tosi tiukalla. Kala vetelee useita kymmenenkin metrin spurttejaja odotan innolla nakevani sen. Yllattavan pian hauki pulpahtaakin veneen vieressa pinnalle,onhan se iso mutta selitys sen menohaluihin loytyy siita etta kroko riippuu yhdesta koukunhaarasta hauen selassa! Nyt tulikin kiire, kaivelen nostokoukkua esille ja yritan saada kalaahollille mutta sitten se paattaa taas menna. Muutamien syoksyjen jalkeen se ottaa suunnaksikaislikon ja olen jo aivan varma etta sinne jaa. Venekin lipuu kaislikkoon eika minulla olemitaan mahdollisuutta pakittaa pois kun kone ei ole paalla. Vapa pystyssa revin kalaa vainpintaa kohtii niin kovaa kuin uskallan koko ajan pelaten etta lusikka kimmahtaa irti. Kuinihmeen kaupalla koukut eivat tartu kaisloihin tai irtoa ja saan koukattua kalan laidan parem-malle puolelle. Puntari heilahtelee taas enkkani tienoilla mutta kun en haukea viitsi lahdatatuomitsen sen 9,1 kg:ksi. Samalla paatan kayda ensi tilassa ostamassa kunnon puntarin.


3.21. PorkKALA 27

Uusi pituus enkka sentaan eli 114cm. Kasa kuvia keulapenkilla ja hauki takaisin massaakasvattamaan.

Tassa vaiheessa olisin oikeastaan jo voinut lahtea kotia, olihan takana sentaan ehkapaelamani jannittavin vasytys. Takki oli toisin sanoen tyhja. Seuraavaa kalaa saikin odotellavarmaan tunnin. Pari kiloinen puraisi pinkkinilsua. Taman jalkeen viela joku raka ja sittensuuntaankin ulos tanekalaan. Maininki on ihmeen isoa enka jaksa kauaa tyrskyissa keinuakun kalojakaan ei kuulu.

Lopuksi suuntaan viela paikalle jonne tiputin sen 5+:n. Jaan ankkuriin ja heittelen paikantarkasti ensin lusikalla, sitten magnumilla ja sitten pinkkinilsulla. Teen nilsulla pii-itkan stopin tasmalleen samassa paikassa jossa paivan ensimmainen hauki tarppasi ja taasjysahtaa. Laiska hauki on pian veneessa vaikka sen kerran koukusta tiputinkin. Silmapuntarisanoo 6kg ja puntari 7kg. Olikohan sama kala kuin aamulla? No, halla valia. Taas yksi keu-lakuva ja hauki kasvamaan.

Sitten viela hetki tyhjan heittelya ennen kuin katson parhaaksi poistua (havettavan aikaisineli klo 16.00). Kotona tarkastan puntarin ja vaikka se umpiruosteessa onkin, nayttaa seedelleen oikein. Taitaapa taas lykkaantya uuden osto.

3.21 PorkKALA

25.11.2001 Simo Rissanen

Kun veneen kanssa pelaaminen ei arktisissa olosuhteissa houkutellut, paatin lauantainalahtea Porkkalaan virpomaan rannalta. Aamulla heratys tuotti ylivoimaisia vaikeuksia,mutta onneksi kamppis kavi avaamassa Anssille oven ja matkaan paastiin vahan aikataulustamyohassa. Kaksi kalastajaa ehti rannalle ennen meita, mutta saimme kuitenkin pari en-simmaista tuntia heittaa korkkaamattomia paikkoja.

Aluksi oli itsellani oli vain pohjatarppeja, kun heittelin turhan nopeasti uppoavalla siimalla.Anssi kuitenkin naki tuikin ja paasi tarjoamaan perhoaan kalalle. Keltainen haili ei kelvan-nut. Parin tunnin virpomisen jalkeen lupaavasti alkanut nollan vetaminen keskeytyy, kunpohjatarppi alkoikin liikkua. Kala vaikutti mukavan kokoiselta, mutta sain vinssattua senyllattavan nopeasti rantaan. Mulla ei tosin ollut tarkoitus saada kalaa, joten olin jattanytkotiin haavin, puntarin ja puukon. No, onneksi Anssi santasi haavin kanssa apuun ja kalasaatiin pussitettua. Paikalle eksyneelta virvelin heittajalta loytyi myos puntari, jolla kalanpainoksi saatiin 2,5 kg. Kotona viela tarkastin punnitus tuloksen oikeaksi. Lisaa kalahavain-toja ei enaa tullut, eika muillakaan kalastajilla tainnut olla tapahtumia. Paivalla rannallaalkoi olla vakea jo ruuhkaksi asti.

Tanaan kavimme uudestaan Jussin kanssa. Jussilla oli tarppi. Mun ainoa kalatapahtuma olikyljesta rokastettu kuollut sayne.

3.22 Rutakkopilkilla Vaasassa


Kavin tana viikonloppuna Vaasassa ja mukana oli tietenkin virvelivehkeet. Oli melkoinenyllatys kun kalakaveri ilmoitti etta han oli kaynyt pilkilla ensimmaisen kerran jo kaksi viikkoasitten... No, lahdin penkomaan autotalliin ja loysin sielta polyttyneet pilkkivehkeet. Uusisoitto kaverille ja sovittiin lahto puoli kymmeneksi, kohde tuntematon.

Aamulla tavattiin bensaasemalla ja mukana oli minun lisaki nelja muuta heppua. Sanaasanomattakaan lahdettiin ajamaan saaristoon ja selvisi etta ollaan lahdossa pienelle lammelle


28 3. Syksy

jolla on yheys mereen parin muun lammen ja puron kautta. Vaikka oli hieman erimielisyyksiasiita mika lampi oikein on kyseessa ja mihin autoja kannattaa jattaa paastiin vihdoin pienenmetsataipaleen jalkeen kokeilemaan jaan vahvuutta. Jannitysta lisasi jaan ”narskuttaminen”johtuen kahdesta jaankerroksesta. Selvisi kumminkin etta jaata on turvalliset 20 senttia.

Alku oli hiljainen mutta hetken paasta kaveri huiputti ahvensintin ylos. Riemuitsemmekoska pelkasimme etta lampi olisi karsinyt happikadosta. Hetken paasta toisella hepullaon haukitarppi yhdessa pienessa lahdessa. Menen itse perasta ja kairaan reian toisellepuolelle muutama kymmenta senttia syvaa lahtea. Eika kesta kauaa kun siimassa alkaapotkia ja potra muutaman sadan gramman hauki nousee reiasta kissanruoaksi. Ensimmainenja toistaiseksi ainoa pilkkikalani tana talvena! Lahti tuotti viela haukikontaktin melkeinjokaisesta reiasta mutta kaverin vastaisku taisi olla hakusessa koska yksikaan ei tullut ylosasti. Alkukalan jalkeen saantipaineet olivat purkautuneet ja lahdettiin istumaan nuotiolle japurkamaan kesan kalaretket seka kertomaan eri kalavaleita. Paasin myos kehumaan poikienkotisivut kalastuksesta Vaasassa, yritysta on.

Jouduin lopettelemaan hiukan aiemmin kuin muut koska Merenkurkun perhokalastajienpikkujoulut olivat samana iltana. Reissu oli juuri sita mita odotin, mukavaa yhdessaoloa jajokunen kalakin tuli. Ensi reissulla (jouluna?) pistetaan tavoitteet hiukan korkeammalle, jospaasisi vaikka ihan ottimestoille ja saisi jotain syotavaa myos kotiin kannettavaksi. Kaveritkavivat sitten myos sunnuntaina kalassa yllattaen ihan MERELLA mutta kalojen koko jattikuulemma hiukan toivomisen varaa.


29

4

Talvi

Talvella avovesien vahetessa vahenevat myos POKAlaisten kalastuspaivat. Viela joulukuussaon tarjolla yleensa runsaasti avovetta, ja taimenkausi jatkuukin aivan avovesikauden loppuunasti hyvana. Hauen syonti alkaa olla satunnaista, mutta Sen Suuren saamisen mahdollisuuson aivan loppukaudesta suurimmillaan. Aivan viimeisilla avopaikoilla, virtaavissa salmissa,on mahdollista harrastaa siianongintaa koko talven lapi, kauden alkaessa tosissaan vastakevaan lahestyessa.

Kun avovetta ei ole, tai joittenkin kohdalla heti kun jaata on riittavasti, menee POKAlainenpilkille. Ahvenen narraaminen varsinkin ensijailla saattaa tuoda huimia tuloksia tai ainakinkokemuksia. Madetta aletaan nypyttaa myoskin, kunhan ns. aloituspaikat alkavat ollajaassa. Satunnaisesti pilkitaan myos kuhaa, siikaa, haukea tai itse asiassa mita vaan paahanpalkahtaa.

Ja jaiden alkaessa taas sulaa alkaa taas hiljalleen taimenen ja hauen kalastus...

4.1 Lahteelassa


POKAn pikkujoulun pikkutunneilla Opi alkoi vihjailla etta han haluaisi seuraa seuraavallepaivalle. Sunnuntaiaamuna noin seitsemalta kannykka yhtakkia soi ja selviaa etta olenlahdossa Opin kanssa Porkkalaan haukikalaan. Tuntia myohemmin han hakee minut Larustaja suuntaamme ensin Otsolahdelle missa vene odottaa laiturin paassa.

Perilla selviaa etta lahti onkin tukevassa jaassa koko sataman alueelta. Menemme veneenluo ja Opi kaynnistaa ”Possun” moottorin joka lahteekin melkein ekalla kayntiin, hienoa, eisitten muuta kuin liikkeelle rampille pain! rrrrrrRrrrrRrrRRRrRRRRAAAAAA... moottoriHUUTAA mutta proomu ei liiku mihinkaan. Kiiven keulan puolelta jaalle ja jaan sinne sei-somaan. Taahan kestaa miehen! Holmistyneet katseet muuttuu vielakin hassummiksi kunOpi toteaa etta ohjaus on jaatynyt. Paikallistamme ongelman rikiin mihin on muodostunutjaata joka estaa moottorin kaantymista. Kovat aijat luovuttaisivat jo tassa vaiheessa muttamehan ollaan hulluja joten jaamme odottamaan moottorin lampenemista ja jaan sulaamista.Siiheen menee puoli tuntia, jonka jalkeen paastaan liikkeelle. Opi ohjaa venetta vuoroin aja-malla eteen ja pakittamalla ja mina murran jaan tarvittaessa tasajalkaa hyppimalla. Tuntiamyohemmin paastaan vihdoin rampille nostamaan venetta. Onneksi veneen nostaminen su-juu ilman ongelmia johtuen nelivetoautosta ja paastaan matkaan kohti Porkkalaa.

Matka kestaa melkein tunnin ja pukkaamme veneen vesille Lahteelassa. Tassa vaiheessatoteamme etta on parasta pitaa kahvitauko koska on parasta olla skarppina talvihaukea


30 4. Talvi

kalastaessa muuten jaa tarpit pelkiksi halluiksi ja hallut pelkiksi tarpeiksi, jne. Vihdoinvesilla huomaamme etta aikaa on enaa noin kolme tuntia joten keskitymme kaymaan lapivain pienen alueen siina toivossa etta edes yksi ottipaikka loytyisi. Monta potentiaalista re-hevaa paikkaa loytyy mutta ne ovat mielestani liian matalia tahan aikaan vuodesta. Kun enkauheasti usko kalantuloon keskityn pitamaan hauskaa Opin uudella setilla: kuuden jalanjaykka vapa, 5tonnin doori ja jumalattoman painava jerkvaappu the Pig! Olisi ilmeisesti suo-rastaan uskomatonta jos hauki ottaisi sellaiseen talvella (haaste on annettu;-) mutta en maltamieltani ja jatkan vaan heittamista.

Vihdoin saavutaan syvempaan pitkaan kaislikkoon joten vaihdan sinisen uppoZaltin siimanpaahan. Opi on pitanyt aikamoista vieherumbaa ja on epatoivoisena vaihtanut punakeltaisenPikebeastin siiman paahaan. Jatketaan heittamista ja kikkailua ja saadaan toinen toistaparempia taretarppeja mutta yksikaan ei potki yhta kertaa enempaa. Kaislikon keskikohdallaheitan ”epaonnistuneen” heiton ja vaappu lasahtaa veteen viisi metria kaislikosta, maltanmieleni ja paatan uittaa vaappua normaalisti. Yhta akkia tunnen selvan tarpin ja paasenkelamaan parikiloisen hauen veneen viereen. Kala on lyhyt ja allottavan paksu, vissiin ihantavallinen kunto loppusyksyna. Jatketaan kalastamista uudella innolla mutta pimeys tekeevajaamatta tuloaan joten paatamme lopettaa fisustamisen siihen.

Rannassa trailerin vinssikampi viela hajoaa ja kun revin venetta ylos ote lipeaa jakampi yrittaa muotoilla etusormeni uuteen uskoon ...kannattaa pitaa vinssinjarru paalla.Lahtiessamme on jo pimeaa ja Porkkalantiella huomaan etta Opilla on hiukan omituisetajolinjat joten sovitaan etta mina ajan Kirkkonummelta Hesaan. Rankka viikonlopunviettokaksin pikkujoulujuhlin on jattanyt jalkensa minuunkin ja kotiin paastyani vajoan tajut-tomaan uneen puoleksi vuorokaudeksi...

4.2 Loviisan lauhdevirralla


Lauantaina tuli tilaisuus lahtea taas kerran kokeilemaan Loviisan ydinvoimalan legen-daarista lauhdevirtaa, mutta talla kertaa hieman toisenlaisella lahestymistavalla kuinaikaisemmin. Jussin isa on toissa voimalassa, ja tyolaisten lasten ikimuistoisella nautin-taoikeudella paasimme kopaisemaan tata privaatti”koskea” perhovapoinemme voimalan port-tien sisapuolelta.

Virtaamaahan lauhdevirrassa on n. 50 m3/s ja veden lampo pysyttelee aina kahdeksan as-teen ylapuolella, mika on kaiken jarjen mukaan talvisaikaan lohensukuisten fisujen mieleen.Ja ovathan voimalan tyontekijat fisuja saaneetkin, huhujen mukaan jopa yli kympin lohia.Valitettavasti kalapaikan yllapitaminen ei kuitenkaan ole taysin ilmaista, vaan vaatii jatku-van 2000 MW tehon, joka karkeasti rahaksi muutettuna tarkoittaa tuollaiset 50000 euroatunnissa...

Odotukset ovat ennakkoasetelman tietaen melko korkealla, kun hipsimme virran reunalle.Navakka tuuli ja vedesta jatkuvasti nouseva kostea hyory pakottavat tuulen ylapuolisellerannalle, silla vastapuolella on epainhimillisen kylmaa eika heittamisestakaan tahdo tullasiella mitaan. Aloituspaikka ei kuitenkaan ole yhtaan hassumpi, silla jo muutaman minuutinonkimisen jalkeen Jussi raportoi karkkutuksesta. Oli kuulemma miehekkaat otteet...

Itse jatkan kalastusta Jussin ylapuolella, kun tinselia purraan. Pieni taimen hyppaa ilmaan,mutta suostu pian rantaan irroitettavaksi. Pituutta selvasti alle 40 cm ja takaisin kasvamaan.Sitten ei tapahdukaan yhden loiskautuksen ja ahvenkarkion lisaksi mitaan ja lahdemme au-tolle pitamaan tuumaustaukoa.

Tauon jalkeen jaan kalaan pohjapadon ylapuolelle, sileaan virtaan. Huomaan kuinka n.kiloinen lohikala hyppaa ”niskan” taitteessa. Pari heittoa paikkaan ja Marabou Muddleria


4.3. 11 paivaa 31

purraan. Kiinni on! Huudan jussia avuksi, silla haavini on paikassa josta en sita saa haettua,ja ranta on jyrkka. Jussi kompuroi paikalle, ja nostaa kiloisen kirjolohen maihin. Kiva kala,mutta lienee poikkeus? Meritaimentahan taalta tultiin hakemaan...

Kalastus jatkuu ja pian purraan perhoani taas, talla kertaa pikkutinselia. Kohmeisillasormilla vaannetty solmu osoittautuu kuitenkin maanantaikappaleeksi, ja ehdin nahdakalasta vain hopeisen valahdyksen. Lohdutukseksi saan peraan satagrammaisen ahvenen.

Pian tarahtaa kuitenkin uudestaan, ja talla kertaa voimakkaammin kuin aiemmin talla reis-sulla. Kala ponkaisee vedesta ylos ja virheellinen lajimaaritykseni on ilmassa meritaimen.Ihan mukavan matsin jalkeen haavissa kala nayttaa kuitenkin aika tarkaan ensimmaisen kir-belin kaverilta rikkinaisine evineen. Jossain on varmaan kassi revennyt, tai sitten tankkiautoon kaynyt paikalla??? Paatemme antaa paikan rauhoittua hetken, ja menemme evastauolle.Jussi paattaa muuttaa strategiaansa.

Tauon jalkeen Jussi vaihtaa kuulapaiseen kirjolohiperhoon ja onnistuu saamaan yhden, tallakertaa ehjaevaisen kirjon, ja karkuuttamaan toisen. Lisaksi mies ottaa ahvensarjan voitonparilla raitapaidalla. Itse heitan aamun ykkosmestaa ilman tulosta. Jossain vaiheessaolemme molemmat sita mielta, etta nyt riittaa ja siirrymme saunan lampoon Jussin van-hempien luokse. Kalat luovutamme ”lupamaksuna” heille. Kiva reissu, voisi tehda tuommoisiauseamminkin.

4.3 11 paivaa


Epailen etta useimmat ihmiset eivat valttamatta tieda miten pitka aika 11 vuorokauttaon. Mina tiedan. Niin pitkaan odotin Vaasasssa joulupyhana etta lampotila kohosi yli 15pakkasasteen ja pilkkiminen olisi kutakuinkin siedettavaa. Vihdoin tammikuun 2-3. paivanvalisena yona lampotila kohosi 18 pakkasasteesta kahteen lampoasteeseen Norjasta tulleensaarintaman takia.

03.01.2002: Kymmenelta marssittiin jaalle Oxkangarissa n.30km Vaasasta pohjoiseen, minaja 3 muuta miesta. Oltiin toivekkaita saaliin suhteen koska paasimme korkkaamaan tatamerenlahtea, ahventen koko oli kuitenkin aina ollut hiukan pieni taalla. Jaata oli sellaiset20 senttia joten pystyi kulkemaan huolletta kaikkialla jaalla. Mielessa kavi silti aina sillointalloin ajatus nuorukaisesta joka ajoi mottorikelkalla jaan lapi ja hukkui vain kilometri aloi-tuspaikastamme pari viikkoa aikaisemmin.

Ahventa alkoi nousta tasaiseen tahtiin jokaisesta reiasta mutta ne olivat aika arkoja jajouduin ”pelastamaan” monet kalastamalla varikoukulla tasapainopilkin jalkeen, jolloinahvenet tarppasivat taas paattavaisesti. Valitettavasti vain joka kymmenes ahven oli otet-tavan kokoinen, joten siirryin pikkuhiljaa ulospain isompien ahventen toivossa, turhaan.

Kun palasin pidettiin pakollinen kahvitauko notskin aareessa ja jatkettiin sen jalkeentaas. Ahvenet olivat vielakin nirsompia kuin aloitusaikoihin ja nyt ne eivat edes tokkineetpienempaa tasapainoa joten siirryin varikoukkupilkkiin. Vesisateen yltyessa syonti vainheikkeni ja kalat eivat enaa ottaneet edes varikoukuun ja muut kaverit olivat jo siirtyneetroikkuun ja toukkiin ja saivat kalaa ihan hyvaan tahtiin! Koska mulla ei yleensa ole toukkiamukana jouduin noyraasti pyytamaan niita kavereilta ja niin kalantulo alkoi mullakin. On-neksi paatettiin lahtea kohta sen jalkeen. Mulla oli vain muutama ahven kissalle. Parhaitensai kaveri joka onki pystylla ja punaisella morrilla koko paivan, ehka viisi kiloa.

Ainoa havainto muista kaloista oli yksi karkuutettu siika. Kaverit kavivat viela seuraa-vana paivana kokeilemassa toisella puolella lahtea ja loysivat yllattaen 200-300 grammaistaahventa n.3-4 metrista.


32 4. Talvi

04.01.2002: Kun en jaksanut nousta pilkille aikaisin seuraavana paivana paatin tarkistaayhden ”urban legendin” jonka mukaan pursiseuran satamasta keskella kaupunkia loytyisihyvankokoista ahventa. Vahan ennen auringonlaskua kairasin viisi reikaa eri puolella sata-maallasta mutta puolen tunnin session tuloksena oli puhdas nolla. Juoru voi kuitenkin pitaapaikkansa koska (pienella) paikalla oli kayty jo yli kuukauden ajan saannollisesti. Jaata oli30 senttia.

05.01.2002: Seuraavana aamuna oltiin kaverin kanssa Revofjardenilla joka on iso sisaselkaRaippaluodossa. Huvittavaa on etta kyseinen kaveri oli minun lastenhoitajani 16-17 vuottasitten ja nyt oltiin kalassa yhdessa, niin ne vuodet vierahtaa. Saaolosuhteet olivat ihanteel-liset: 1 pakkasaste, tyynta, puolipilvista ja vahan lunta jaalla. Jaatakin oli ruhtinaalliset25 senttia minka myos kelkkailijat olivat huomanneet ja nyt kelkkoja vilisi jaalla. Parinkilometrin siirtyman jalkeen aloitettiin reikien poraaminen edeten kohti ”keskikarikkoa”.Pilkittiin maltillisesti 5-10 minuuttia joka reialla nauttien saasta ja yrittaen selvittaa millasyonnilla ahvenet olivat sina paivana. Merikotkakin lensi ohitsemme ja laskeutui verkko-jaatan viereen syomaan lahnoja joita verkonpitaja oli viskonut jaalle sadoittain. Ahventa tuliyksi sielta toinen taalta ja aina joutui pitamaan esileikkia tasurilla muutama minuuttia en-nenkuin ensimmainen ahven tokkasi pilkkiin ja ilmoitti nain olemassaolostaan. Silloinkinkalat tarttuivat yleensa vasta muutaman hutin jalkeen. Tama ei johtunut huonosta otista vainkalojen pienesta koosta. Keskikarikon lieppeilta loydettiin alue missa kaloja oli tiheamminja kaveri sai jopa 18 kalan putken seka muutaman muu kalan. Itse sain myos toistakym-menta ahventa mutta kun koko vain pieneni paatettiin loytaa vahan matkan paassa olevavedenalainen harjanne.

Etenimme niin etta olimme 50 metrin etaisyydella toisistamme ja siirryimme eteenpain n.30mkerralla tehokkaasti haravoiden merenpohjaa kalojen ja poikkeavuuksien etsinnassa. Pohjaoli kuitenkin yksitoikkoisesti mutaa ja syvyys pysytteli 5-5.5 metrissa. Puolen kilometrinetsinnan jalkeen pohja alkoi viimein kohota ja loysimme harjaanteen ”paa” missa vetta oli 3metria. Kaikki kalat olivat kuitenkin 4-5m valilla, joten lahdin etenemaan pitkin harjannettatalla syvyydella. Jokaisesta reiasta tuli muutama kala joita ehka hieman huonolla omatun-nolla pistin lihoiksi(150-200g). Yhdesta reiasta tarppasi ahven paattavasti varikoukkuunjoka yleensa merkitsee muita kaloja ymparilla odottamassa vuoroaan. Kaloja ei kuitenkaannakynyt ja olin jo vaihtamassa reikaa kun vavankarki painui luokille ja paivan suurin kalaalkoi taistellla elamastaan. Isot ja harvat nykaisyt viestittivat kuitenkin etta pitkanaama olitarpannyt ja sain vajaan kiloisen hauen helposti jaalle. Varikoukku oli natisti suunpielessa.Jatkoin pilkkimista ja sain samantien taas muutaman ahvenen samasta reiasta. Pimeysteki kuitenkin tuloaan ja ennen kotiinlahtemista otin hyvat linjat maamerkeista jotta paikkaloytyisi seuraavallakin kerralla.

Tuntia myohemmin parkkipaikalla kaytiin viela lapi paiva: Kaverilla oli n. 5 kiloa kalaa jaitsellani puolet vahemman. Kaverilla oli ylipaansa isompia ahvenia (isoin�350g) mika pis-tetaan sattuman piikkiin. Kaloja oli tasaisesti kaikkialla missa oli syvempaa kuin 3 metriaja syonti parani tasaisen varmasti iltaa kohden. Kaloja tuli yhta paljon tasarilla ja pystylla,mutta tasurilla tuli isompia. Minulla kalat tulivat ”isot edella” kaikissa reissa paitsi yhdessaja silloin tuli yksi 140g ja se jalkeen 180g, eli niiden kokoero ei ollut kovin huima. Tama mah-dollisti sen etta pystyin siirtymaan nopeasti seuraavaan paikkaan jos ensimmainen ja toinenkala olivat tavoitekokoa pienempia. Reikia tuli tehtya ehka n.40 paivan aikana mika on aikavahan mutta toisaalta tama ei ollut kilpailu. Kaveltya tuli ehka 10km.

06.01.2002: ”Revalla” taas, talla kertaa mukaan on raahautunut 4 muuta kaveria sen ISONahvenen toivossa. Joillakin heista elaa viela epausko Revaan koska saaliit ovat olleet tosiniukkoja viime talvina ja moni on jo lopettanut kaymisen kyseisella paikalla. Viela 15 vuottasitten (silloin ennen vanhaan) tarvittiin jopa 10-15 kiloa isoa ahventa sijoittuakseen hyvinkisoissa ja tasurimiehet jyrasivat alleen kaikki morri- ja roikkuhompotysonkijat. Ajan myotakalat vahenivat ja pienenivat ja voittajina olivat yha useammin pystyonkijat. Nyt kisatkaydaan niin etta vain 20 isointa ahventa lasketaan. Tama 4 vuoden tauon jalkeen koska


4.4. Hyvaa syontia Paijanteella 33

paikallisen vesialueen omistajat ”kostivat” kalastajille viehekortin tulon seka maakuntalais-ten pilkkijoiden teot kieltamalla pilkkikilpailujen pitamisen Revofjardenilla. Oli se varmaansokki ”aboriginaaleille” kun parhaimmillaan oli muutama linja-auto ja sata autoa suositum-massa lahdessa pilkkimassa meriahventa kevaalla. Jotkut naista ilomielisista pilkkijoistajotka olivat jopa Tampereelta asti laittoivat jokaisen sintin pussiin piittaamatta kalojenjalkikasvusta. Ja tuloksena oli tietenkin se etta kalat pienenivat tai jopa havisivat joistakinpaikoista mm. Revan kutulahdista. No, nyt saa taas pilkkia rauhassa niin muilta kalas-tajilta kuin kaloilta. Mita nyt joutuu kavelemaan pari kilometria pidemmalle kun puomitilmestyivat kaikkiin mokkiteihin kun kalastajaryntays alkoi. Toivottavasti kannat vahvistu-vat taas pienentyneen kalastuspaineen johdosta ja jarki on mukana paremmin seuraavallakerralla kun isot massat ”loytavat” kevatahvenen pilkkimisen ilot.

Niin, olosuhteet olivat samat kuin edellisena paivana ja porukka hajosi nopeasti pitkinselkaa ja kohta muut nayttivat vain pienilta pilkuilta taivaanrannassa. Mina suuntasin edel-lispaivan ottipaikkoille ja matkalla bonggasin 3 merikotkaa. Kaikki ei olekaan niin synkkaa,merikotkat ovat lisantyneet huimasti Raippaluodossa ja joskus niita on nahty jopa 5-8 ker-ralla kiertelemassa taivasta. Kalaa alkoi nousta saman tien eilispaivan rei-ista ja puoli paivaavierahti nopeasti kun kaloja oli liikkeella. Kavin lapi ehka 50*50 metrisen alueen ja jokaisestareiasta nousi melkein ruokakala + muutama pienempi. Kun aikaa oli jaljella pari tuntia soi-tan kaverille ja kyselen kalantuloa. Selviaa etta han on istunut aloituspaikoilla koko paivan jahanellakin on ehka 3-4 kiloa kalaa mutta kaikki ovat yli 250 grammaisia ja pari on ehka 400 gr.Paikallistan hanet pyytamalla etta han nouse ylos jakkarastaan ja kavelee 10 metria sivum-malle, samalla yksi pisteista taivaanrannassa liikahtaa nimellisesti. 40 min. kavelyn jalkeenolen perilla ja kaverin ahkion pohjalla on tosiaan natti kasa varttikiloisia, kaikki 100*100malueelta. Jatkan matkaa viela kilometrin ja saavun muiden luo, he pilailevat etta ”olenkokaynyt Ruotsissa?”. Heillakin on ihan hyvin kalaa ja hyvan kokoista. Kalat ovat ollet ta-saisesti 5-6 metrissa ja ne ovat olleet otillan. Lannistun, mina kun luulin etta minulla olihyva kalantulo. Lahdemme piakkoin kotiin ja selviaa etta Markulla on isoin ahven, 620 gram-mainen, ja sen lisaksi hauki. Parhaiten on tullut papukaija ja rautakala varisilla puntareilla.Kalantulo ja kalojen koko oli mukava yllatys kaikille ja hymy oli herkassa. Kiva paatos kalalo-malle!

Sanasto:

Puntari, tasari, tasuri = tasapainopilkki.

Varikoukku = varikoukkupilkki, kolmihaarakoukku yhdistetty pystyyn hakasella tai puolen-toista sentin siimapatkalla.

Pysty, roikku, tapsi = pystypilkki johon on yhdistetty pieni morri tai karviainen tapsilla,yleensa isompi kuin varikoukkupilkki.

”Pelastaa ahven” = siirtya pyytavampaan pilkkiin ahvenen saamiseksi jaalle.

Tokkia = ahvenen keino viestittaa etta pilkki on liian suuri kyseiselle syonnille. Aiheuttaaharmaita hiuksia pilkkijalle kun vastaisku toisensa jalkeen tuottaa vain nollaa.

4.4 Hyvaa syontia Paijanteella


Viikonloppu 19.-20.1. mokilla Sysmassa sisalsi vanhojen tuttujen pilkkipaikkojen testaamista,ja myos varsin positiivisin tuloksin. Lauantaina olimme liikkeella vasta puolen paivanjalkeen hienohkossa rantasateessa. Muita pilkki-ihmisia ei jaalla nakynyt, lieko syyna ollutrahmainen ja viimainen keli.

Tunnin kalattoman kiertelyn jalkeen suuntasin kokemuksesta alueen varmimmalle ahven-


34 4. Talvi

paikalle ”saarten valiin”. Yleensa paikalta on aina jotain saanut, silloinkin kun kalat ovattuntuneet olevan muualla kokonaan kadoksissa tai suu kiinni. Parhaimmillaan kalaa onsaanut vetaa yli tarpeidensa. Sellaista pienehkoa pilkkiahventa, joukossa silloin talloin isom-pia, joiden fileesta ei ihan paiva paista lapi. Seka sattumasiikoja, ja joinain tahtihetkina ihanyrityksellakin avannosta kurkkien.

Talla kertaa standardiahvenet ilmoittivat ottihalukkuudestaan hetken yrittamisen jalkeen.Nilsun pikkutasari naytti maistuvan hyvin, mutta varsinainen yhtajaksoinen tavarahissipaasi kunnolla vaihtiin kun vaihdoin siiman paahan varikoukkupilkin. Kaloja tuli nopeamminyksinkertaisesti siksi, etta pystypilkki sukelsi pohjaan tasaria nopeammin. Syykin kalojenlasnaoloon selvisi, kun yhden ahvenen suusta pullahti pilkin mittainen lapikuultava kalan-poikanen.

Parinkymmen metrin siirtyma auttoi reian hiljennyttya, ja taas sai viuhtoa kasilla.Syonti hyytyi lopullisesti vasta hamaran ensimerkkien myota ja saldoksi tuli styroksip-ilkkipontollinen eli arviolta kolmisen kiloa ahventa.

Sunnuntaina aloitus oli hieman kymmenen jalkeen ja paikka yllatyksettomasti sama saartenvali. Kalat olivat paikalla ja aktiivisia, ja kasa jaalla kasvoi taas hyvaa vauhtia. Yksi hauen-tumppikin antoi hieman jannitysta ja vaihtelua nostorytmiin. Jossain vaiheessa kalojen pienikoko alkoi tosin keljuttaa, ja paikkaa tuli vaihdettua isompien toivossa. Tominkin mainitsema”isot edella” -ilmio on naet tuttu taallakin.

Toinen havaitsemani ilmio on ”isot reunoilta”. Siihen paasee tutustumaan kayttamallavarikoukkupilkkia, jolla on avantoon tiputettaessa taipumus leijailla reilusti sivulle. Yleensakai tallaista pilkin toimintaa pidetaan huonona syvalta ongittaessa, koska pilkin ymparillekeraantyneiden kalojen arvellaan saikahtavan selan takaa yllattaen lahestyvaa pilkkia, jol-loin parempi olisi luotisuoraan kalan nenan eteen tippuva pilkki. Tama jarkeily pitaakinvarmaan paikkansa huonolla syonnilla. Nyt hyvalla syonnilla ja luonnonravinnon ollessaselvastikin pikkukalaa, sivulle ”eksynyt” pilkki poimi yleensa astetta isompia kaloja kuin suo-raan alla nykytelty. Lieko asialla jotain tekemista sen kanssa, etta isommat evakkaat olisivatparven reunustoilla ”suojelemassa” pienempia veljiaan? Tai sitten sivulta liukuvan pilkin liikevain houkuttelee isommat herkemmin iskemaan.

Naihin reunalta napanneisiin lukeutui talla kerralla melkein heti siiman suoristuttuakoukkuun iskenyt siika, joka tuli kiltisti ylos asti ja sittemmin venytti talousvaa’an vieterin590 grammaan. Heti siian saamisen jalkeen nopeasti parven toivossa takaisin tiputettuunpyytoon iski hauki, samaa C&R-kaliiberia kuin edeltavakin. Sormien kohmettuminen sai lop-ulta lopettamaan, ja ahvensaalis jai eilisen kokoiseksi.

Hyva ahvenhissi oli pitkasta aikaa mukava kokemus!

4.5 NZ pikaraportti


Palasimme Simon kanssa Uudesta Seelannista tanaan puolilta paivin. Tarkempaa raporttiaon tulossa myohemmin, varmaankin jopa kuvaweportaasin muodossa, mutta ennen sita heit-etettakoon pieni yhteenveto:

Kalastuspaivia tuli reissulla 21, eli vain yksi paiva jai kalastamatta poislukien tulo- jalahtopaivat. Kalastimme seka jarvella etta joella, joskin jokipaivia tuli selvasti enemman.

Taimenia/kirjolohia saatiin ehka 40 - 50 / nuppi, maaria ei laskettu tarkkaan, eika myoskaanrakia, joiksi laskimme suurinpiirtein alle 40-senttiset kalat. Joinain paivina kalaa tuli niinpaljon etta laskut menivat sekaisin, toisina paivina taas munat kopsahtivat komeasti pataan.

Isoin kirjolohi oli Waiau-joelta saamani 67-senttinen, jota ei punnittu mutta oli kylla pul-


4.6. Made in Porkkala 35

ska. Suurin taimen oli Simon 66-senttinen ja 3,1 kiloinen Lake Otamangakoulta. 60 senttiapaukkui ilmeisesti kaikkiaan 6 kertaa, ja lahelle tultiin viela useammin.

Merella kaytiin Heikin kanssa yhtena paivana: Simolle pari kahawaita ja osittain tuntemat-tomaksi jaaneita syottikaloja, mulle tarppeja.


http://www.tky.hut.fi/˜poka/retket02/NZ2002/

4.6 Made in Porkkala


Kun muilta ei mitaan irtoa niin kerrotaan nyt jotakin tastakin tapahtumasta jalkipolville.Paljoa kerrottavaa ei kylla ole.

Mina saavuin Jannen kanssa paikalle 18.30, parin asiaan kuuluvan ja kuulumattoman kaup-pareissun jalkeen. Parkkiksella bongattiin myos Tom ja Opi. Kaislikkopolku oli hieman veti-nen, ilmeisesti korkeasta vedesta ja lumenpainosta johtuen. Jannen kanssa siita kuitenkinkunnialla selvittiin saappaan varren juuri riittaessa. Myohemmin tullut Opi sen sijaan loysivetta uimiseenkin riittavasti.

Ulkotulet ja kenttakeittio viriteltiin kallioniemen tuntumaan. Pian paikalle saapuivatTom, Opi ja Samuli, hieman myohemmin joukkoon liittyi viela Hotky. Vahitellen paastiinpilkkimaankin ja pari tuntia vierahti kuulumisia vaihtaessa ja silakkaa liottaessa. Mateet jaikuitenkin talla kertaa saamatta.

Kylmahkoa ilmaa lukuunottamatta en ymmarra missa olisi paremmin voinut iltaansa viettaa.


36 4. Talvi

4.7 Tainionvirta


Olimme tanaan Anssin kanssa Tainionvirralla. Aamulla menimme suoraan hotspotille keiju-lankoskelle, mutta parkkipaikalla huomasin etta olin jattanyt kahluukengat kotiin. Pikaisenpohdinnan paatteeksi Anssi antoi vaelluskengat lainaksi, mutta villasukkia oli turha yrittaajalkaan. Mun osalta kahlaamiset jai tanaan aika vahalle. Aloitin kalastuksen niskalta, jossaoli jo kaksi virpan heittajaa. Olivat saaneet yhden kalankin ja toinen tuli ennen kuin kerkesinkunnolla aloittaa kalastuksen. En ilman kahlaamista paassyt heittamaan ottipaikoille, jotenlahdin Anssin seuraksi kosken loppuliukuun heittamaan jaan paalta. Loppuliuku oli taysinkuollut.

Virvelin heittajien lahdettya paasimme heittamaan niskalla paremmille paikoille ja melkonopeasti sainkin tarpin. Jotenkin tuli sellainen olo etta rannalta heittamalla en saanut heit-ettya tarpeeksi pitkalle, joten paatin kokeilla kahlaamista. Ehka varpaat ei paleltuisikaanparin heiton aikana. Ei tullut kalaa ensimmaisella, eika tosella heitolla, mutta olisiko ollutneljas tai viides heitto kun nappasi kala. Nyt kala pysyi kiinni ja ”tiukan” taistelun paatteeksivapautin 45 cm taimenen. Kahlasin takaisin rantaan ja jouduin juoksemaan ja hyppelemaanrannalla 10 minuuttia, ennenkuin tunto palasi varpaisiin.

Valilla kavimme pari tuntia vetamassa nollaa Ekonkoskella ja illaksi palasimme taas otti-paikoille. Nyt Anssilla oli ensin tarppi, ja hetken paasta aija veti vajaa 40 cm harjuksenylos. Anssin putki jatkuu valtavalla, ainakin 150g hauella, jolla todennakoisesti korjataanHauki-cupin helmikuun osakilpailuvoitto. Ennen poislahtoa nappasin viela vahan aamuistapienemman taimenen.

4.8 Monta madetta ja yksi mukavakin


Viikonloppuna tuli kokeiltua taas madepilkintaa Paijanteella kaksi vuotta takaperinloytamallani ottipaikalla. Talla kertaa olin lauantai-iltana hyvissa ajoin noin neljanmaissa illalla ottialueella, mutta matikoita ei pilkkiin tuntunut heti kopisevan. Muutenkinkalastusvire oli hieman kadoksissa ja kaavailin jo poislahtoa, kun paikalle saapui kolmemokkilaista lahirannasta mateet mielessaan. En enaa kehdannut lahtea, vaan innostuin po-railemaan lisaa reikia.

Seurue ei kuitenkaan jaksanut kauan tyhjaa nypytella ja lahtivatkin pimeyden laskeutuessapois, jolloin yllattaen siimassani kopsahti ja pikkumade pullahti avannostani ylos. Katselinpoispain kavelevan seurueen peraan, mutta olivat yli huutomatkan paassa, eli seuraavat ma-


4.9. Pilkkikauden avaus 37

teet olisi pilkittava yksikseen omaan pussin. No, eipa toisaalta hirveasti haitannut, vaikkajaettu ilo onkin paras ilo.

Pimeyden myota kalat, joita oli siella taalla hajanaisesti aktivoituivat ja iskivat mukavastiryostajaani, noin kuusisenttiseen kaksikoukkuiseen lyttyyn taottuun kupariputken patkaan.Ekasta mateesta leikkasin pyrston ja kiinnitin sen kuminauhoilla ryostajan paalle hajue-fektia antamaan. Silloin talloin iskeneet kalat pitivat mielenkiinnon ja jannityksen ylla ainayhdeksan tienoille, jolloin syonti hyytyi ja nalka kalastajan vatsassa sai laittamaan pillit pus-siin, johon oli illan mittaan kertynyt kaikkiaan 11 kappaletta limamikkoja. Koot pienimmastasuurimpaan grammoissa 50, 160, 330, 350, 350, 410, 440, 470, 510, 530, ja TADA-DA-DAA:1620!. Toisin sanoen uusi makeanveden made-enkkani. Oli vielapa koiraskala, niinkuinkaikki kohtalontoverinsakin.

Makeanvedenmadestuksessa hyvana puolena on ainakin tapahtumien runsaus, mutta kalo-jen keskipainossa ei kylla sitten ole hurraamista. Ensi kertaa varten taytynee viritella yksik-oukkuinen ja lyhyt pyyto, esim. mademorri, jotta pienimmatkin kalat tarttuisivat suusta javoisi vapauttaa. Vaikka toisaalta maistuivat ne pikkumateet tallakin kerralla kissoille ihankivasti ja meneehan tuollainen puolikiloinen viela keitossakin mainiosti.

4.9 Pilkkikauden avaus

25.2.2002 Rami Eloranta

Olin eilen Juhan kanssa Inkoossa avaamassa pilkkikauden. Tavoitteena loytaa kantavaa jaataja kauden avauskala. Aikaa ei ollut kauheasti, eika mitaan koko/maara-tavoitteita, jotentarkeaa oli paasta mahdollisimman helpolla. Aurinko paistoi lahes pilvettomalta taivaalta,joten hiki pukkasi heti jaalle paastyamme.

Lyhyen kavelyn jalkeen aloitettiin tunnustelurei’illa. Parikymmenta kierrosta joutui veivaa-maan, joten ensi viikolla ei ainakaan siina kohtaa ajella veneella. Kymmenisen reikaa porat-tuna saavuimme niemen karkeen, josta tuli reissumme todellinen ottipaikka.

Kauden ensimmainen ahven tuli pystypilkilla ja karpasen toukilla. Hyvan kokoinen. Oli aivanpakko punnita. 60 g. Sen peraan pari lisaa. Kunnes pieni kiiskenpoikanen tuhosi ottireian.

Sen jalkeen lahdimme pitkalle marssille uusia ottipaikkoja hakien. Saaliiksi vain pari kiiskea.Kun olimme kavelleet ottikarjesta jo jonnekin 100-200 metrin paahan reikia turhaan poraillen,paatimme lahtea takaisin pain. Saavuttuamme vihdoin takaisin ottipaikalle, hieman pilviakinilmaantui.

Siellahan ne ahvenet olivat olleet odottamassa. Hyvin nopeasti nostin ehka 100-grammaisenahvenen jaan paremmalle puolelle. Muutama reika ja taas sain YHDEN ahvenen. Reikiemmekeskella jai aivan selva ottipaikka, johon porasin reian. Vain muutama sekunti sen jalkeen,kun ehdin todeta Juhalle, etta tassa on se isojen ottipaikka, niin pystypilkkini kelpasi val-tavalle kalalle. Nostin sita varovasti ylospain. Lopulta avannosta nousi hurjan kokoinen,mutta laiha kala. Tunnistin sen ahveneksi. Punnitsin sen. Vaaka antoi lukemat 320 g.Hienoa, olin moninkertaistanut kauden ennatykseni!

Kun lisaa ei tullut, ahneuksissani aloin heilutella tasaria. Turhaan. Pakko oli vaihtaa takaisinpystypilkkiin, jotta kalaa tuli.

Ilma alkoi kylmeta ja mulla oli vahan tiukka aikataulu, joten luovutettiin n. 4 tunnin jalkeen.Saaliiksi sain 7 ahventa ja 3 kiiskea. Juhalla vahan vahemman. Ei hassummin...


38 4. Talvi

4.10 Virtasalmella pilkilla


Lankomies oli jo monena vuotena harrastanut haukien takykalapilkintaa seka alkutalvestaetta kevaalla ja kehunut sita erittain tuotteliaaksi. Viikonloppuna oltiin taas vieraana siellaja suuntasimme tietysti lauantaina vallan mainiossa saassa kalaan. Tuuli puhalsi varmaannoin 20m/s jostain lounaan suunnasta ja lampotila lahenteli n. -4, vahan valia tuli viela lu-mimyrakka mita lisasi viela maasta irtoava irtolumi ja ilmanpaine naytti 973mbar:ia. Mitaparahin kalastussaa siis. Tarkoitus oli siis napata Helmikuun haukicupin voitto ja taktiikkanaoli ensiksi pilkkia tarkoitukseeen sopivia pienia ahvenia. Paasimme pelipaikoille noin 0900 jameni melkein tunti ennen kuin saimme ensimmaisen ahvenen ylos. Sen jalkeen niita ru-pesi tulemaan tasaseen tahtiin, mutta talla kertaa ongelmaksi muodostui ahventen liian isokoko. Normaalisti ahvenpilkilla olisi ollut erittain tyytyvainen tuohon pannukarkeaan 200-300g kokoon, mutta nyt piti saada pienempia. Ahventen ottipeleiksi muodostui pystypilkkivarikoukkutapsilla toukalla lisattyna seka tasari varikoukulla.

No, kun oltiin saatu ampariin uimaan kasa sopivia ahvenia alkoi vasta varsinainen kohdekalastus. Ahveneen pistettiin niskasta yksi yksihaarakoukku ja samassa perukkeessa oli va-paana viela kaksi yksihaarakoukkua. Ahven laskettiin uimaan avannosta ja annetttin si-imaa, jotta se voisi hakeutua sopivaan paikkaan. Sen jalkeen siimaa jaanpaalle noin 15-25mja vapa pystyyn lumikasaan. Naita pistettiin 2 per nena ja sitten odottelemaan ja ahve-nia pilkkimaan viereen. Aluksi oli hyvin hiljaista, meni ehka noin tunti niin ettei tapah-tunut mitaan, mutta sitten huomasin ekan vavan kulkevan noin pari metria jaata pitkin jasantasin sen peraan. Alkumetreilla piti kylla viela ottaa etunojapunnerrusasento ennenkuinpaasi jatkamaan matkaa. Siimasta kiinni ja hitaasti vasytellen yritin saada haukea putkeen.Otteista paatellen kyseessa ei ollut mikaan mahtikala. En huomannut ottaa sohjokauhaamukaan vaan ainoastaan koukun, joten muutaman kerran jaahan/sohjoon tokattyaan vetosiimassa loppui ja ylos nousi pelkka koukutettu ahven.

Peli uudestaan toimimaan ja paasin omalle paikalle, kunnes samaa vapaa vietiin taas. Nytotin mukaan seka koukun etta sohjokauhan ja talla kertaa std raka pysyi jaan paremmallepuolelle asti. Sen verran pahasti oli syonyt koukun, ettei voinut enaa laskea takaisin. Kalaa ir-rottaessani vietiin toista vapaa vieressa ja jouduin neuvomaan vierelle saapunutta hamevakeanostamaan kala ylos, mutta tulokset jaivat yhta hyviksi kuin ensimmaisella kerralla. Taaskerran paikalle paastyani vietiin yhta vapaa ja siiman paassa tuntui muutama potku, kunneshiljeni ja tayn tarkastuksen jalkeen toiminta jatkui. Viela ennen pakollista evastaukoa kaviyhdessa vavassa hauki kokeilemassa onneaan laihoin tuloksin. Yhteensa siis noin 20 minsisalla iski 5 kertaa hauki, joista kuitenkin vain 1 ylos. Evastauon jalkeen tarkastettiin sekavaihdettiin takykalat, vaikka osa oli edelleen hengissa ja totesimme yhdessa vavassa olleensarjen seurassa olevan myos hauen. Siima oli siina vavassa jaatynyt jaahan kiinni, jotenedes vapa ei ollut kaatunut. Todennakoisesti kala oli iskenyt samaan aikaan muiden kalojenkanssa, mutta sita ei oltu vain huomattu. Tasta naki hyvin hauen syontiajan tarkkuuden.

Iltapaivalla sitten myos ahvenen syonti rupesi laantumaan ja pakkasimme tavarat ja poistu-imme noin klo 15. Tulokseksi jai siis mun hauki 700g seka Karille 500g hauki. Ahvenia tulikappalemaarissa joku noin 50 yhteensa, joista joku noin 10 oli �200g.


39

5

Kevat

Kevaan tullessa POKAlainen heraa talviuniltaan, pakkaa taimen- ja haukivermeensa jalahtee taas kalaan. Alkukevaasta usein jaatilanne sallii avovesilla kuitenkin vain siianongin-nan tai perhomiehien osalta sumukorentojen kuoriutumisen aikaan taimenen kalastuksenahvenen pilkinnan toisen kulta-ajan kanssa samanaikaisesti. Siianonginnan paras kausikuitenkin osuu huhtikuun lopulle ja toukokuun alkuun, samanaikaisesti hauen ja taimenensesongin kanssa. Kevaalla mahdollisuudet mahtisaaliiseen ovat niiden osalta parhaimmil-laan, mutta toisaalta kala saattaa valilla myos totaalisesti sulkea turpansa. Toukokuu onmyos sarkikalojen ja silakan onginnan kulta-aikaa. Ja aivan kuun lopulla alkaakin jo ilmojenlammettya hektinen kuhakausi... siina on kalastajalla valitsemista.


40 5. Kev at

5.1 Siikakausi avattu


Tanaan oli kalenteriin merkattu siianongintaa POKA-pilkista huolimatta. Mukaan olinsaanut yllytettya myos Jussin ja Simon, joiden kanssa lahdettiin aamulla yhdentoistakieppeilla matkaan.

Tarkoitus oli ensin paasta Suvisaaristoon onkimaan, mutta aika pian perille paastyammeselvisi, etta B-suunnitelmaan olisi siirryttava. Vaikka suunnittelemamme paikka oli ol-lut oivallisessa onkikunnossa toissapaivana, oli voimakas etelatuuli nyt pakannut ran-noille ahtojaata, ja onkiminen oli siten mahdotonta. Laitoimme kamat kasaan ja ajoimmeKarhusalmeen.

Karhusalmeenkin oli ilmestynyt jostain yon aikana jaata, mutta onneksi laiturin edusta olisentaan reilusti auki. Paikalla oli ennestaan naispuolinen siianonkija, joka naytti meille aa-mulla saamiaan neljaa siikaa. Hommaan alkoi loytya uskoa.

Virittelimme onget veteen, mina kaksi ja Jussi ja Simo kumpikin yhdet. Jaimme odottelemaantarppia kelissa, joka ei todellakaan ollut paras mahdollinen. Rantaa tuli vaakatasossa ja lai-turilla ei juuri ollut tuulensuojaakaan. Kalojen syontia emme oikein pystyneet havaitsemaan,silla vavat heiluivat tuulessa koko ajan. Kului ehkapa tuntu, eika kukaan saanut mitaan.Jussi ja Simo tulivat jarkiinsa ja paattivat poistua.

Mina jain viela paikalle. Melko pian poikien lahdon jalkeen naytti silta, etta ohi ajelehtivajaalautta vie siimat mennessaan, ja menin kelaamaan siimaani pois. Kun aloin kelata, tunsinsiiman paassa jotain painoa, ja epailin jo kalan tarttuneen. Pian kuitenkin tipuin haaveiluis-tani maan pinnalle, kun onkipainoni jai kiinni jaalauttaan, joka valui hiljakseen poispainvetaen siimaa kelalta. Kiristin siimaa kunnolla, ja siima onneksi kesti. Jaalautta alkoi tullakohti, ja kun paino sitten irtosi lautasta, sain ilokseni havaita etta painoni vieressa mulahti.Siella siis oli kuin olikin kala! Kelasin 34-senttisen siian ylos ja olin aarimmaisen tyytyvainen.Paasin kuin paasinkin pariloimaan tuoretta siikaa, vaikka annoskoko jaikin vaatimattomaksi:-).

Siina paivan tapahtumat sitten olivatkin, jos ei lasketa hieman ennen poistumista kelauksenaikana tuntunutta ylimaaraista painoa. Oliko kala, en tieda. Siian vasyttelyhan tuntuu jokatapauksessa samalta kuin kelaisi muovipussia pois vedesta.

5.2 Viikonlopun siianonginta


Voisin hieman tarinoida sunnuntain siikaonginnasta. Saavuin paikalle joskus ennenyhtatoista ja ilahduin kun huomasin etta paikalla oli jo runsain maarin POKAlaisia(paivanmittaan 11 henkea). Olisi ilmeisesti kannattanut jarkata seurakokous Karhusaareen kun onmuuten niin vaikeata haalia porukkaa kasaan.

Viritin vavat kuntoon, heitin mahtiheitot keskelle salmea ja aloin odottaa. Odottaminen eirasittanut koska keskusteltavaa naytti aina vain riittavan, aurinko paistoi ja oli lamminta.Sunnuntaipaiva parhaimmillaan. Siiatkaan eivat hairinneet meita. Vasta tunnin odot-telun jalkeen porukka paasi seuraamaan ensimmaisen siian morseviestitysta vavankarjesta.Antti malttoi kuitenkin hienosti mielensa ja paivan ensimmainen siika oli tosiasia! Hetkimyohemmin minun vapakarkeni alkaa vipata ja paasen kelaamaan pienen siian rantaan. Si-ian vasyttaminen on suunnilleen yhta jannittavaa kuin valkoisen muovipussin vasyttaminen,ainoa mika jannittaa on josko koukun ote pitaa vaiko ei (vertaa: kestaako S-marketin muovi-pussi kahden six-packin painon vaiko ei;-).


5.3. Siianonginta osa N 41

Molemmat siiat ovat ottaneet samalta alueelta ja pikkuhiljaa yha useampi siima osoittaasamaan suuntaan. Tovi myohemmin vapakarkeni vipattaa taas ja talla kertaa painoa toisessapaassa on jo ihan reilusti(700g). Mulle uusi siikaenkka ja upea fiilis! Koko ei tietenkaan vedavertoja korkkarin s(i)ioille mutta silti en voi olla hymyilematta. Kun vapakarkeni viestittaajo kolmannesta tarpista on jo leikki kaukana ja muut uhkaavat jaadyttaa hymyni raikkaassamerivedessa. Onneksi siika hylkaa syotin ja kun kelaan paketin pois on siimasotku valmis.Olisi kannattanut kuunnella Harrin neuvoja mutta kun olin niin innoissani...

Muita kaloja ei sitten enaa sina paivana saatu mutta joukko halluja ja tarppeja oli myosaamupaivan aikana. Osasyyna siihen etta kalat sattuivat nimenomaan minun koukkuihintaisi olla heittopituus koska kaytin .25mm simaa ja 50g painoa jotka mahdollistivat ylipitkatheitot. Vapamaara saattoi myos vaikuttaa. Kaikenlaisia virityksia nahtiin paivan aikana,itse kaytin liukupainoa n.metrin tapsilla. Uskon etta tarkeinta on etta koukku ei ole sidottupaasiimaan vain roikkuu vapaasti niin etta siika paasee imaisemaan syotin kunnolla su-uhunsa seka se etta annetaan siian niella syotin rauhassa. Tama ei ole C&R kalastustaainakaan viela. Ennen kotiin lahtemista kavin viela kyselemassa kalantuloa muilta ja selvisietta kaloista ei ollut havaintoja muuallakaan klo 13 jalkeen. Kotiin paastyani ja tarkistettuanimerivedenkorkeudet selvisi etta veden lasku loppui kello yhdelta(100cm–�40cm), samanlaistailmiota olen huomannut aiemminkin mutta viela on liian aikaista sanella totuuksia naissaasioissa. Kaiken kaikkiaan tosi hieno tapahtuma ja samanlaisia jarjestetaan varmaan jatkos-sakin jonain aurinkoisena kevatpaivana.

5.3 Siianonginta osa N


Eilinen siianonkireissu ”Koiraniemelle” oli riemuvoitto T&K:lle. Aloitin onginnan kolmenaikoihin ja tunti myohemmin Teppokin eksyi paikalle. Ranta oli kivinen ja kun oli tarkoi-


42 5. Kev at

tus siirtaa vapoja hiukan ilmeni etta ulompana kasvaa rakkispelto, siis ideaalinen madonpiilopaikka ja surkea siikapaikka. Kauempana nakyva onkija veti pari pienta siikaa japaatettiin siirtya lahemmas hanta.

Pohja oli taalla tasaisempi ja matalampi ilman rakkista. Tepon vihjeesta siirsin yhdenpaketeista vahan kauemmas ja siika tarppasi siihen minuutin sisalla. Natti 400 gram-mainen. Samalla toisella porukalla alkaa kayda vilske kun siikaparvi pyorahtaa paikallekahdenkymmenen minuutin aikana he kelailevat lahemmas kymmenta siikaa rantaan. Min-ultakin loytyy yksi ottivapa, nimittain (yllatys, yllatys) se pitkaheittoisin, jolla kelaan vielakolme standardisiikaa rantaan.

Kalat ottivat klo 16.55-17.40 valilla jonka jalkeen oli jo aika hamaraa ja vedenpinnalla muo-dostuva jaarite haittasi kalastusta. Kalojen pituudet olivat 37, 38, 38 ja 39cm. Painot arviolta400, 430, 440, 440g. Kalat olivat syoneet sukasmatoja ja loytyihan yhden mahasta perativiisi senttinen kalanpoikanen. Teppo otti suomunaytteet kaloista, joten saadaan ehka myosselville minka ikaisia ne olivat. Tanaan lahden taas samaan paikkaan kunhan se ei jaatynyteilen. Tervetuloa mukaan, tarkemmat ottipaikkatiedot loydat toisesta foorumista tai soitta-malla minulle...

5.4 Siikaa Karhusaaresta

18.3.2002 Juha Kajanen

Kavin avaamassa kauden lauantaina Karhusaaressa. Puolilta paivin ranta oli viela pahastijaassa, mutta paasin pystyttamaan vavat siihen samalla plantille, missa POKAn porukka oliollut edellisena viikonloppuna. Kolme tuntia istuskelua, ei tapahtumia, tappioina 2 pohjaanjaanytta tapsia. Mutta enpa nahnyt kenenkaan muunkaan mitaan saavan, joten se siita.

Eilen sunnuntaina uusi yritys, talla kertaa oli muutama tyokaverikin intoutunut mukaan.Paikka ja aika sama. Lopputuloksena kaverille yksi 350 g siika kahden korvilla. Ja pakkouskoa Tomin tekniikaan, kala tuli sille pitkaheittoisimmalle jampalle. Iso haspeli, iso punttija viela isompi heittaja ja syotti 10 - 15 m pidemmalle kuin muilla keskelle Karhusalmea.Taytynee alkaa syoda kaurapuuroa aamuisin, etta puntti lentaisi (jos vaikka saisi sittenkalaakin).

5.5 Sunnuntaina Karhusaaressa

25.3.2002 Antti Huovinen

Sunnuntain taktiikkana oli menna iltapaivalla onkimaan siikaa, kun aamusta paikat ovatkuitenkin jaassa ja ukkoja puolillaan. Laiturilla ja ’vastarannalla’ oli porukkaa joten ajat-telin onkia samaisesta niemesta jossa oltiin Pokan siikareissulla. Vaylalla juuri sopivastiheittosuuntaan oli kuitenkin pari verkkomerkin nakoista viiria joten siiryin niemen taakseetelarannalle. Siella olikin porukkaa oikein mukavasti, mutta yhteen valiin kuitenkin mahtuiniin etta sulamattoman riitteen yli pystyi heittamaan. Samalla kun pistin vapoja pyyntiin,joku siivosi askettain saatua kampelaa ja lahtikin saman tien pois. Riitteet kulkivat sinnetanne ja kun reilun tunnin kuluttua kelailin toista settia pois jaiden seasta olikin mukanapienehko siika. Suurin osa porukasta oli jo silloin lahtenyt pois ja kello oli 17 hujakoilla.Kunketaan muita ei enaa 17:30 ollut jaljella toisen vavan karki hieman elaa ja kelailen vielakinpienemman siian rannalle. Koukku oli tietenkin siella missa yleensa, joten poloista ei pystynytvapauttamaan. Hyvalta ne kuitenkin maistuivat.


5.6. Huopanan sumarireissu 43

5.6 Huopanan sumarireissu


POKAn talviperhoreissulle saimme kasaan vain kahden miehen iskuryhman. SaavuimmeJussin kanssa koskelle torstai iltana. Muutama kalastaja oli jo illalla ehtinyt kalaan ja kalaaoli tullut hyvin, vielapa pintaperhoilla.

Aamulla hipsimme intoa taynna joelle jo ennen lupa-ajan alkua. Aloitimme saunasuvannosta,mista myos eilen kalassa olleet jo olivat. Olin vasta sitomassa perhoa kiinni kun nain joensimmaisen tuikin, mutta taisin tarjota perhoa kalalle turhan varomattomasti, koska seei enaa tuikkinut uudestaan. Muu porukka lahtee melko nopeasti alaspain ja jonkun ajankuluttua lahdemme peraan vakoilemaan kosken loputkin ottipaikat. Koko koori oli rivissakosken alaosan kaislasaaressa, joten jaimme Jussin kanssa ihmettelemaan tilannetta lai-turille. Lahestulkoon ensimmaisella heitolla Jussilla kavi kala tallaamassa pinturiin. Hetkenpaasta uusi kala imaisee Jussin perhon ja nyt 54cm taimen jaa kiinni. Jussilla jatkui samatahti ja laiturin edesta loytyi myos pari yli 40 cm harjusta. Itsellani oli alempana yhta 38 cmharjusta lukuunottamatta hiljaisempaa. Ilmeisesti tuuli paasi alempana hairitsemaan, enkaoikein loytanyt tuikkivia kaloja heittoetaisyyden paassa. Muutaman tuikin nain ja vaihdoin0,14 perukkeen, kun kaloja ei kuulunut. Jussi oli jo saanut riittavasti kaloja ja alkoi ehdotellaruoka taukoa, mutta en suostunut lahtemaan ennen kuin taimen olisi ylhaalla. Onneksi kalaaei tarvinnut odottaa kauaa, kun kaislasaaren ylapaassa alkoi kala tuikkimaan. Hetken paastasain kalan ottamaan ja vasytyksen jalkeen vapautin 50 cm taimenen.

Jussin ottipaikalta laiturin edesta sain toisen taimenen, joka kuitenkin oli alamittainen.Lahdimme pitamaan taukoa, mutta matkan varrella pysahdymme viela saunasuvannolleheittamaan muutaman kerran. Kun sain lievassa myotatuulessa riittavan pitkan heiton on-nistumaan, kala imaisee perhon saman tien. 0,14 mm Peruke ei kuitenkaan kestanyt vas-taiskua. Solmin uuden perhon ja yritan uudestaan. Ensimmainen heitto jai vajaaksi, muttatoinen heitto onnistuu. 2 metria edellisen kalan alapuolelta tarppasi uudestaan, ja nyt perukekesti. Kalalla ei kuitenkaan ollut kahta perhoa suussa, eli kyseessa oli eri kala.

Suikalelihan ja perunamuussin aikana taivas meni pilveen, mutta menimme silti takaisin alasyrittamaan. Jussi jai taas paivystamaan laiturille ja itse kahlasin saareen. Tuikkeja ja korrejaoli aamuista vahemman. Muutaman tunnin aikana loydan 4 tuikkivaa kalaa, jotka kaikkisaan ottamaan. Mokasin jokaisen tarpin ensimmaisella kerralla ja lopulta sain kaksi kaloistaylos asti. Luulen etta vedin vastaiskun liian nopeasti, kun osasin odottaa tarppia. Teoriaatukee viela paluumatkalla saunasuvannosta saatu 50 cm taimen, kun maksimi heittopituudenpaassa vastaisku myohastyi ja kala jai silti kiinni.

Illalla juuri ennen hamaran tuloa kavin viela tarkastamassa ottipaikat, mutta syonti oli hiljen-tynyt kokonaan. Paivan saldona molemmille 6 taimenta, mulle 1 ja Jussille 2 harjusta. Illallasaunoimme tavallista huolellisemmin. Olimme jo ottaneet parit loylyt, kun Nyblomin Jannesaapui kaverinsa kanssa paikalle. Paatimme viela saunoa Jannen kanssa hetken ja lopultasaunoimme puoleen yohon asti.

Lauantaiaamuna suuntasimme tamperelaisten kanssa suoraan alaosan pelipaikoille. Kalojatuikki heti aamusta alkaen. Janne sai muutaman kalan melkein heti. Itse mokasin kaksiensimmaista tarppia, eika kalat suostuneet ottamaan uudestaan. Kavin myos alemmassakaislasaaressa, mista sainkin pari kalaa. Myohemmin ylempaa tuli viela pari lisaa. Jussiloysi taas parhaan ottipaikan vastarannalta ja veti n. 10 kalaa perakkain samoilta jalansi-joilta. Tyynen hetken sattuessa tuikkivia kaloja nakyi paljon, mutta perhoon niita ei olluthelppo saada ottamaan. Korrejakin oli niin paljon, etta kala loysi perhon oikeiden korrienseasta vain tuurilla. Valilla meni jo luottamus Huitilan potemkiniin, kun perho ei kelvannutsaannollisesti tuikkivalle kalalle. Kovin paljoa merkitysta perhoilla ei kuitenkaan tainnut ollakun sain valilla kalaa myos paikkari pintureilla ja Janne kaytti Coddard caddista. 3 tunninkahlaamisen jalkeen oli pakko menna rannalle lammittelemaan. Paatimme samalla kayda


44 5. Kev at

syomassa ja hakemassa Viitasaarelta lisaa evaita.

Iltapaivalla menin vastarannan hotspotille, josta sainkin aluksi hyvin kalaa. Koko oli vainsurkeaa. 7 perakkaista kalaa oli alamittaisia. Vahitellen syonti taas hiipui tuulen takiaja iltaa kohden saa kylmeni huomattavasti. Koukutuksista johtuen kalat tuntuivat oppi-van varomaan perhoja, joten tuikkivan kalan loytaminen ei tarkoittanut kalan saamista. Il-lalla otin viela vakisin yhden mittakalan, jonka jalkeen juoksin rannalle lammittelemaan.Tallaisena paivana ei kovin helposti malta tulla vedesta pois, ja valilla pelotti, etta palellut-taisin varpaani.

Lauantain ja sunnuntain valinen yo oli kylma, ja aamullakin oli viela pakkasen puolella. Kor-rien kuoriutuminen kaynnistyi edellisia aamuja myohemmin ja kalatkin tuntuivat olevan en-tista varovaisempia. Nyt ensimmaista kertaa koski oli taynna, joku oli jopa laskenut koskellaolevan 14 kalamiesta, vaikka lupia myydaan vain 12. Ruuhka painottui tietenkin alaosaanmissa myos me olimme. Aamupaivan saldona oli molemmille 3 kalaa, ja kun olimme saaneetkalaa riittavasti ja syonti ei ollut edellisten paivien tasolla, paatimme lahtea hyvissa ajoinajamaan kohti kotia.

Koko reissulla tuli molemmille n. 20 taimenta, joista ehka puolet oli mitantayttavia. Suurinosa kaloista oli toki istareita, mutta myos rasvaevallisia oli joukossa mukavasti. Parasta reis-sussa tietenkin oli, etta kaikki kalat tulivat pintaperhoilla. Kerrankin ajoitus osui nappiin.

5.7 Sii(kalassa)

2.4.2002 Antti Niemi

Koiraniemeen opin houkuttelemana paadyttiin eilen 1.4., mukana oli myos Jesse. Mestoillesaavuttiin joskus 17:n maissa ja paikalla olikin useampia vapoja, pian kavi ilmi etta suurinosa niista kuului eraalle vanhemmalle ukolle, joka kohteliaasti antoi meillekin tilaa pistamallamuutaman vapansa pakettiin. Eipa silti, ukko oli kylla saalistakin saanut, 5 min valein sillatuntui jotain tulevan... Saa oli puolipilvinen ja muutenkin mukava kevainen kalastussaa, eikakotiin tarvinnut lahtea tyhjin kasin: Opille 1 siika, 2 kampelaa ja 2 !kivinilkkaa! =), mulle 2siikaa ja Jesselle 1 reilumpi siika, ’bout 700g. Muut siiat oli semmosia 300-400 grammasia.Taytyypi ehka tanaan kayda toistamiseen, niin mukavaa touhua toi siianonginta olikin.

5.8 Enkkasiika & pommiuhka


Huovisen Antin mailin houkuttelemana paatin minakin uhrata aurinkoisen parituntisen si-ianonginnalle Koiraniemen mestoilla. Liityin iloisten pokalaisten joukkoon joskus puoli viiden


5.9. Loviisassa haukijahdissa 45

korvilla, paikalla oli tuolloin Simo, Antti ja Teppo. Viritellessani onkia veteen Simo korkkaareissun 30+ cm standardi siialla. Tomppakin saapuu paikalle ja iskujoukko onkin kasassa.Jutellaan niita naita ja tietysti puheet sivuavat muunmuassa tulevaa haukireissua, fiiliksetovat korkealla.

Jossain vaiheessa huomaan kahden vapani nytkyttelevan iloisesti, tuplatarppi! Alan kelaa-maan toista pakettia ylos, ja huomaan sen sotkeutuneen toisen settini kanssa. Mieli latistuuja olen varma ettei mulla ollutkaan tuplaa. Saan setit selvitettya ja ylos tulee stanu 30 cmsiika. Paatan kelata myos toisen paketin ylos ja huomaan etta siiman paassa on jotain stan-dardia kookkaampaa. Letku vapa ja haspeli pakottavat jopa pumppaamaan painoa pelkankelauksen lisaksi. Siiman paassa tuntuu myos mukavasti eloa ja lopulta hinaan rannallemelkoisen porsimuksen. Tomppa lainaa mulle puntaria ja lukemaksi tulee lahjomattomat1000g, siikaenkka! Teppo ottaa parit fotot ja suomunaytteen, josta selvinnee kalan ika. Pitu-utta siialla oli 49cm.

Poistuin paikalta noin vartin yli kuusi, silla olimme Kaisan kanssa suunnitelleet elokuvailtaa.Teatterin sijaan paatimme vuokrata leffoja, joten lahdin kaymaan Larun filmtownissa. Siellaollessani Kaisa soittaa kertoen etten paase kotiin! Taloyhtiomme pihalla on ilmeisesti pommi-uhka ja poliiseja on paikalla mustanaan. Kavi ilmi, etta pari sankaria oli ryostanyt taksin jaheilla on hallussaan rajahteita. Jostain syysta ryostajat olivat paatyneet sen taksin kanssameidan parkkipaikalle, joten alue oli nyt eristetty eika kotiin ei olisi hetkeen menemista.Tilanne laukesi joskus kahdeksan jalkeen ja paasin onnellisesti kotiin puoli yhdeksaksi.

5.9 Loviisassa haukijahdissa

9.4.2002 Antti Niemi

Mentiin lauantaina 6.4 Opin ja Akin kanssa kiusaamaan Loviisan haukia, reissu alkoi kutenaamureissut yleensakin, eli jokin aika suunniteltua aamu kuutta myohemmin.. Kuitenkin


46 5. Kev at

voimalan tornien viereen paastiin kohtuullisen ajoissa ja possu oli vesilla joskus ennen 09:00.

Pommitettiin siina sitten 3-4 varman tuntuista haukilahtea, mutta saldo oli pyoreat nolla japaatettiin siirtya pyhtaan puolelle, Opin ristimaan metrihauenlahteen. Siina sitten ajeltiinpossulla Loviisasta Pyhtaan vesille ja perkules, kylmahan siina ehti tulla. Aallokko oli senverran reilua etta takamus ja selka oli helkkarin lujilla ja itseasiassa kohtuullisen hellinasiirtyman jalkeen =).

Metrihauenlahtea rekattiin ja pommitettiin kaikenlaisilla vaapuilla, alkoi jo puskea pelko nol-lareissusta rintaan kunnes Opi vaihtoi itselleen kumiankan kehiin ja sita se ei sitten kauaavirponut kun odotettu lause ”nyt on kiinni” kajahti ilmoille. Laiska pinnahauki tuli veneeseenkiltisti ilman taistelua ja puntari naytti sille painoa tasan 3000g, reissu oli korkattu. Ja lu-onnollisesti veneesta alkoi lentaa hyvaan tahtiin kolmea kumiankkaa... Turhaan, silla hauk-inulikat olivat laiskalla ottipaalla ja aikamme viskottua Akin ehdotuksesta siirryttiin tanenvonkaamiseen.

Viriteltiin siispa tanevehkeet kuntoon ja siirryttiin Akin opastuksella muutamiin mestoihinsaamatta kuitenkaan aluksi mitaan. Oliskohan ollut 3. tanepaikka mihin mentiin ja maheitin truttakopion virtaavaan kohtaan kolmen kiven valiin. Harmikseni siima kuitenkin jou-tui tuulen viemana sen isoimman kiven paalle ja aloin vain kelailla pakettia pois, vavassaei tuntunut yhtikas mitaan ja brutaalisti jatkoin kelailua, kunnes Aki tokaisee et mulla onfisu kiinni! Todentotta, paastan siiman loysalle ja virvon siiman pois silta kivelta ja kelailenrapikoivaa kalaa veks. Opi heittaa katkeran kuuloisesti et alamittanen, olipa siina veikkailuakirrestakin... Veneessa kuitenkin fisu paljastuu taneliksi ja mittanauha nayttaa 45 senttiapituutta ja 850g painoa. Jos kyseessa ei olisi ollut mun kautta aikain eka meritane niin fisunolis voinu paasta kasvamaan viela, mutta talla kertaa esikoistanestani tuli kerrassaan mait-tavaa uunitaimenta kermahaudutteella ja taytyy sanoa etta oli kylla uskomattoman mait-tavaa =).

Taman tapahtuman jalkeen siirryttiin viela haukipuolelle, mutta tulos oli siita sitten olema-ton. Eli reissun kokonaissaldo Opille hauki, mulle tane, Aki joutui tallakertaa tyytymaannollaan mut eikohan haukireissu sit paikkaa tilastot. Possua nostaessa tuli jotain paikallisiakalamiehia juttelemaan ja totesivat taimenta tulleen todella naftisti viimeaikoina.. Mulle ri-itti yksikin =).

5.10 Viikonlopun kalastukset


Kavin taas mokilla viime viikonloppuna. Taru oli mukana, joten kalastus jai valillavahemmalle.

Perjantai iltana lahivesien haravointi tuotti aluksi sita itteaan. Tunnin jalkeen paripikkuhaukea. Kaislan vieresta tarttuu viela parempi kaappariin kala, joka oli varsin pirtea.Saan kalan suht pian veneeseen ja painoa mammalla 6,5 kg. Ihan kiva 1,5 tunnin iltasessio.

Lauantaina kiereltiin Tarun kanssa veneella vahan siella taalla puolesta paivasta eteenpain.Hiljaista oli. Mina heitin ja Taru luki kirjaa ja katseli lintuja. Tulikohan kolme haukea puo-liviiteen menessa. Sitten alkoi tunnin syonti purske jona aikana 8 haukkea, joista 4 pinnaa.Suurin talla kertaa 4,25 kg. Sitten hiljeni ja kuuden aikoihin palattiin mokille.

Sunnuntaina kavin viela yksin parin tunnin session. Kylma yo oli tehnyt tehtavansa. Kalattaysin yhteistyokyvyttomia. Lopulta mokkisalmesta sain pari pikkuhaukea ja poistuin vesiltajo kahden jalkeen.


5.11. Nollaputki poikki 47

5.11 Nollaputki poikki

10.4.2002 Aki Tilli

Koska maanantai-iltana oli valilla 16-19 sopivasti luppoaikaa, kavin tutustumassaKoiraniemen siika-apajoihin. Pelisuunnitelma oli menna bussilla tyrskariin ostamaan ma-toja ja kunnon liukupainoja ja kavella sitten sielta (kun kerran oli kaunis ilma) rantoja pitkinpaakallopaikalle. Paikalla oli melkoinen vapaviidakko, mutta aloittelijalla kavi tuuri, kuneras vanhempi selvasti gurun asteella oleva herrasmies luovutti lahtiessaan ilmeisesti kokorannan parhaan paikan kayttooni. Tasta huolimatta itsellani ei tullut tapahtumia pariin tun-tiin. Usko meinasi jo loppua kun lopulta puoli seitseman maissa toisessa vavassani nakyielamaa. Annettuani siialle ensin kunnolla loysaa ja aikaa madon mutusteluun sain vihdoinkinkelata rannalle elamani ensimmaisen meresta ongitun siian (pituus juuri ja juuri yli 20 cm).Syonti tuntui parantuvan koko ajan ja onnistuin viela ennen pakollista ja harmillisen aikaistalahtoani saamaan 2 muutakin siikaa(myoskin varsin pienia) ja 300g:n kampelan. Maistuivatpaistettuina hyvalle! Joskin taidan hankkia savustuspusseja seuraavaa kertaa varten, onhanseka savusiika etta -kampela kuitenkin viela hitusen parempaa..

5.12 POKA kevatreissulla 24.4.-28.4.2002

29.4.2002 Tero Lehto

POKAn kevatreissu 2002 suuntautui Paraisille, Bjorkholmenin mokkikylaan ja Saaristomerenaurinkoisille kalavesille. Reissua varittivat erityisesti POKAn saama julkisuus maammeprinttimediassa seka perinteikkaat artistimme.

Tilastot

Simo: 1834 haukea ja laja muita kaloja


48 5. Kev at

Suurimmat:

� 8,70 kg Tero Lehto

� 8,60 kg Janne Halme

� 7,20 kg Simo Rissanen



5.12.1 Paivan suurin: 27.4.

Koko porukan vesillelahto taisi venya perjantai-illan juhlimisesta johtuen, joten paasimmeOpin kanssa vesille vasta yhden paikkeilla Jannen jaadessa parantelemaan krapulaansa.Aluksi suuntasimme Heisalan luoteiskulman lahteen. Toisella rekauksella nappasi minullevajaa pinna, joka oli nielaissut 15 cm nilsun kiduksiinsa asti, joten joduin pamputtamaan sen.Taman jalkeen ei paikasta tullut enaa tapahtumia, joten lahdimme ajelemaan saaren toisellepuolelle.

Alkuasukkaan hatisteltya meidan lahdestaan (Ingholmen?) ajelimme lahteen, josta Janne sai8,6-kiloisensa. Lahdella oli jo yksi vene kalastamassa, mutta koska he siirtyivat samantienrantaan tauolle paatimme rekata paikan. Lahti oli todella hyvan nakoinen, mutta meille eitullut tarppiakaan. Kun paikalle tuli viela yksi vene lisaa paatimme jatkaa eteenpain.

Kiertelimme pitkan aikaa etsien uusia paikkoja, mutta missaan ei nakynyt kaloja. Lop-ulta ajoimme kartalla vaatimattoman nakoiseen paikkaan, joka paljastui todella mahtavaksi.Rakkispeltoa neljaan metriin asti ja peralla viela kuturutakko... Usko paikkaan meinasi siltihiipua kunnes Opille nappasi raka, minullekin vahan myohemmin pikkuinen. Evastauonjalkeen Opille kolmikiloinen blobi. Blobi sai pamppua ja seuraavan rekauksen lopulla min-ulle nappaa kala. Opi on kaynnistelemassa moottoria, kun alle pinnaksi tuomitsemani kalamuuttuu ensin kolmoseksi ja lopulta pinnassa kaydessaan enkkakalaksi. Hauki vetaa siimaaja menee minusta valittamatta noin viiden minuutin ajan, kunnes vasahtaa ja Opi koukkaasen veneeseen. Kala on todella lihavassa kunnossa ja epailemme kympin menevan rikki. Di-givaaka nayttaa 8,70 kg, joten oma ennatys on todellisuutta. Kuvien ottamisen jalkeen kalapaasee takaisin jatkamaan sukua. Rekaamme paikan viela pari kertaa, mutta kaloja ei nayjoten lahdemme takaisin mokeillepain.


http://www.tky.hut.fi/˜poka/retket02/K2002/

5.13 Viikonlopun naguilut


Kolmen viikon raastavan tauon jalkeen paasin taas Nauvoon. Perjantaina pimeassa ei ehtinytmuuta kuin todeta etta ainakin kotilahti naytti kokonaan sulalta.

Lauantaina sitten olinkin vesilla taydet 14 h. Paiva alkoikin suorastaan erinomaisesti, kunheti toisella heitolla ensimmainen hauki kavi irroitettavana. Seuraavasta lahdesta loytyikaislan vieresta puikkareita ja syvemmalta vauraampaa kalustoa, mista myos viikonlopunsuurin hauki, tasan 7 kg.

Valilla oli suuriakin ongelmia loytaa missa hauet piilivat, mutta lahtien huolellinen koluami-nen palkittiin aina. Eraassakin suuressa lahdessa heittelin ensin kaikki montut ja kaislan re-unojakin, kunnes loysin hauet matalasta 0,5m-1,0m vedesta aivan pienelta alueelta. Vene vainharmillisesti ajelehti paikan yli enka saanut kuin muutaman, mutta ehdin nahda parikym-menta. Hauet olivat siina ilmeisesti lammittelemassa. Samalla alueella pyori myos mukavan


5.14. Tammisaaressa 49

kokoisia sayneita joita oli kiva nakokalastaa. Mukana ollut lippakalusto oli niille liian suurtaja ne tyytyivat vain seurailemaan. Lauantaina haukia 16/4 seka raidallinen 500g takykala.Paiva oli sinansa onnistunut, etta jokaisesta lahdesta missa kalastin, sain myos vahintaanyhden hauen.

Sunnuntaina aikaa kalastamiseen oli vain muutama tunti. Taivas oli mukavasti pilvessamutta tuulta ei ollut lainkaan. Kalat olivat aarettoman varovaisia. Haukia 2 kpl, seurioita n.15 kpl ja tokseja n. 10 kpl seka yksi morko karkuutus. Todella arsyttavaa, kun haukia nakikoko ajan mutta vain alyttomalla pakin rapinalla ja kikkailulla ne sai edes tokkamaan, mistaoli viela pitka matka siihen etta ne tarttuisivat. Joskus on niin vaikeaa..

5.14 Tammisaaressa


Olimme sunnuntaina Anssin kanssa Tammisaaressa haukkestamassa. Aloitimme kalatuk-sen tutuilta kevat paikoilta, joissa tosin olin jo aikaisemmilla reissuilla tormannyt vahemmanystavallisiin ranta-asukkaisiin. Jo parin minuutin kuluttua joku tulee veneella vierelle ky-selemaan lupia. Puuttuvasta kalastuksenvalvojan kortista huolimatta naytamme kunnossaolevat luvat. Lyhyen keskustelun aikana aija kahteen kertaan varoittaa lahdella olevistaverkoista. Tama oli se melkein asiallinen Tammisaarelainen. 10 minuutin kuluttua aija saa-puu paikalle mukanaan vanhempi karttyisa aija, joka edusti sita toista 50 prosenttia Tam-misaarelaisista. Kiroilun ja rayhaamisen paatteeksi siirryimme naapurilahteen.

Myos tassa lahdessa oli aikaisemmin ollut ongelmia paikallisten kanssa, mutta nyt saimmekalastaa rauhassa. Lahdesta loytyi kolme green trouttia, joista isoin oli 4,4 kg.

Kun muista tutuista paikoista ei kaloja loytynyt lahdimme etsimaan uusia paikkoja. Mitaanhuippupaikkaa ei loytynyt, mutta jokunen kala tuli sielta taalta. Paras paikka oli eras matala


50 5. Kev at

ja kaislikkoinen salmi, josta molemmille n. 3 kg kalat ja joitakin pienempia. Salmessa muutenvirtasi selvasti ja vesi oli kirkkainta, mita paivan aikana loysimme.

Iltapaivalla alkoi paistaa aurinko, emmeka enaa sameassa vedessa ja taydellisessa plakassasaaneet kalaa.

5.15 Avovesikauden avaukset

7.5.2002 Juha Kajanen

5.15.1 24.-27.04. Brando

Kaverin mokilla ahventa jigaamassa lopputuloksena kahteen pekkaan 19 ahventa (4 kpl yli1 kg, loputkin � 400 g) ja oheistuotteina 81 haukea (suurin 4,7 kg, laja pinnoja, muuten 2kg:n molemmin puolin). Kaikki, siis ahvenet ja hauet, C&R, jigilla ei onneksi tule tappioita.Verkoilla ruokakalaksi 7 kpl kilon molemmin puolin olevia siikoja.

Oma saldo mainittavien (SUKL) ahvenien osalta 1300 g, 1100 g, 1050 g, 950 g, 800 g, haukien4,5 kg ja 4,1 kg + jotain reippaita kolmosia. Kuvia seuraa perasta, kunhan saan kehitettya.

5.15.2 02.-05.05. Nauvo/Hinders

Firman porukan kanssa liikenteessa. Torstai-iltana varusteiden purku ja saunomista.Kalaan perjantaiaamuna neljalla venekunnalla, joista koyhat (siis me vuokraveneilijat) jaivatlahivesille ja kaksi proystailijavenekuntaa singahtivat Houtskarin puolelle vetamaan nollaa.


5.16. PE -ruutana 51

Meidan veneeseen kolme haukea mokkikylan naapurista, kaksi ensimmaista vajaita parikilo-isia, minka jalkeen siirryimme alkuperaissuunnitelmien mukaisesti pommittamaan syvempiavesia. Suunnitelma toimi ja meikalainen paransi haukienkkaa neljalla kilolla ottamalla 9,2kilosen keltavihrealla ankalla noin viidesta metrista. Mamma tuli kiltisti koukaten veneeseenja pikadokumentoinnin jalkeen lahti hyvavointisena takaisin odottelemaan kutua. Tarinanloputtua meikalaisen kalastus ei oikein enaa oikein kaynnistynyt ja loppuilta vedettiinkinnollaa. Toisaalta eipa muutkaan paria pulikkaa lukuunottamatta mitaan saaneet.

Lauantaina jatkoimme suunnitelman mukaisesti ja piiskasimme edelleen syvempia paikkojakuin muut venekunnat ja plan onnistui jalleen loistavasti, valkopunaiseen ankkaan tarahti2,75 kg kuha ja niinpa kuhaenkkakin pomppasi mukavasti ylospain liki kaksi kiloa. Koskakala oli terveessa kunnossa, otti jo aamusella ja kylmavarustuksemme oli olematon, niinmyos kuha lahti onnellisena dokumentaation jalkeen jatkamaan uiskentelua. Kalastusmo-tivaatiokin lahti ilmeisesti taas kalan mukana, koska seuraavat pulikat nousivat veneeseenvasta joskus iltaseitseman korvilla (5 haukea + 1 ahven). Muiden venekuntien tilanne olivastaava, pari pulikkaa paivan aikana.

Sunnuntaiaamuna iski ukkosmyrsky Nauvoon ja paatimme poistua takavasemmalle eli kotiin.Yksi porukka jaksoi kuitenkin uskoa kelin paranemiseen ja paasivatkin puolenpaivan jalkeenvesille. Odottaminen kannatti, silla loppujen lopuksi sinnekin kolahti 8,0 kg hauki.

5.16 PE -ruutana


Kaytiin tanaan Tepon kanssa treenailemassa kalamaratonia varten. Ekoilla pelipaikoilla eilajirunsaus paassyt yllattamaan. Ahven- ja sarkisilppua nousi putkessa, mutta muista lajeistaei ollut mitaan havaintoa. Turhauduttuamme silpun ongintaan paatimme etsia ruutanalam-mikon. Eikun puhelinluettelosta kartta esiin ja latakoita etsimaan. Ajoimme latakoiden


52 5. Kev at

perassa jonkun verran kunnes loysimme latakon jossa oli potentiaalia.

Kasatessamme onkia huomasimme latakossa olevan selvasti elamaa, pienia mulauksia nakyisiella taalla. Alkuun oli hetken hiljaista, kunnes imutus alkoi. 5 imutusta myohemmin saldooli edelleen nolla, mutta kuudennella kerralla ruutana imutti matoa sen verran hartaasti,etta jo minuutin kohonupotuksen jalkeen maltoin tehda vastaiskun ja 15.5 cm ruutanaa nousirannalle poskilavistyksen saaneena. Taiteen saantojen mukaan fisusta otettiin kuva ja sittense paasikin takaisin pikkulampareeseensa.

Taisipa olla muuten PE.

5.17 Vihavuosi 10.-12.5.2002

16.5.2002 Otto Laurila

Anssi oli onnistunut varaaman koko kosken ajalle 10-12.5 ja sainkin hanelta luvat itselleni jakaverilleni Petterille. Saavuimme koskelle kolmen aikoihin perjantaina ja aloitimme kalas-tuksen neljan maissa. Kalaa ei heti tullut ja pian paikalle saapuikin Anssi ja Maukka.Anssi kertoi keskiviikon (?) loistavasta saaliista ja jatkoimmekin innokkaina kalastusta.Vaikka odotukset olivatkin korkeat, ei ensimmaisena iltana kukaan onnistunut kalaa saa-maan. Anssi ja Maukka jaivat yoksi kahvilan ylapuolella olevaan tilaan, jossa oli sangytneljalle ja jaakaappi. Petterin kanssa lahdimme mokilleni, joka sijaitsee noin 20 km:n paassakoskesta.

Koska koski on rauhoitettu klo. 12-15 jaimme Petterin kanssa aamulla mokille ja saavuimmekoskelle vasta 18.30. Minuutin kalastuksen jalkeen oli kosken alaosassa siimani paassa 55cm:n pulska luonnontaimen. Muutaman pitkan syoksyn jalkeen kala tuli melko nopeasti ylos.Myohemmin illalla oli Petterilla kosken ylaosassa noin 45 cm:n taimen kiinni, joka kuitenkinkarkasi haavituksessa. Itsellanikin oli hetken aikaa saman kokoinen kala kiinni. Illallalahdimme jalleen mokille ja kalastusta jatkoimme aamulla 6.30. Viiden minuutin kuluttua oliminulla kosken alaosassa kala kiinni ja pitkan taistelun jalkeen oli haavissa 47 cm:n taimen.

Anssi ja Maukka onnistuivat saamaan yhteensa 5 taimenta mitoiltaan 40, 44, 44, 52 ja 53cm. Koskelle ei tana vuonna oltu viela istutettu yhtaan taimenta ja kaikki saamamme kalatolivatkin erittain hyvakuntoisia luonnontaimenia. Suurin osa kaloista tuli tinselilla, muttaAnssi taisi onnistua saamaan ainakin yhden kaloistaan nymfilla. Kokonaisuudessaan onis-tunut reissu ja mukava paikka, etenkin nain lahella Helsinkia.

5.18 Syottikalakuhassa


Kavin tanaan reilu pari tuntia onkimassa ”kuhia” siina tavallisessa paikassa. Oli tihkusadeja puuskissa oli varmaan lahelle 15m/s tuulta luoteesta. Aloitin urakan onkimalla ahvenia japari pasuria rannan lahelta jonka jalkeen soudin pelipaikoille. Viritin kaksi vapaa liukuko-holla ja 8 gramman painolla seka Pro Leaderista tehdylla perukkeella. Koukkuna kaytin Ka-masanin 6 koon kolmihaaraa (selkaevan alle) seka saman kokoluokan yksihaarakoukkua (Ka-masan Wide Gap leukaan). Vaikka liotin kaloja pari tuntia eri paikoissa ne eivat kelvanneetoletetuille kuhille. Siina sivussa heittelin jigia ja noin tunnin jalkeen onnistuin rokastamaann. 0.5kg lahnan -takaisin.

Vaihdoin paikkaa muutamaan kertaan ja kerran ankkuri ei tahtonut irrota jolloin tulikiskaistua niin kovaa, etta kuharaato melkein horppasi vetta sisalleen. Onnistuin myossaamaan viininpunaisen, mutaisen Adidas -verryttelytakin, pitaisikohan soitella poliisille jakysella talvella hukkuneiden henkiloiden vaatetusta? 22.30 lopetin vitutuskayran noustua


5.19. Loviisan reissu 53

uusiin lukemiin pohjatarpeista, kelista, ym. johtuen. Onneksi parit hiprakkaiset neidit tarjo-sivat kaljan minulle varastostaan dosassa. Muita veneita ei nakynyt.

5.19 Loviisan reissu

20.5.2002 Aki Tilli

Parin paivan reissu on nyt takana, kalaa tuli Loviisaksi ihan kohtuullisesti, yhteensakolmisenkymmenta kappaletta kahdessa (ei aivan tayspitkassa) paivassa.

Lauantaiaamuna laskimme edellisiltana pohjaansa uuden maalin saaneen ison veneen vesilleja jaoimme porukan venekuntiin Hotkyn ja Paulin liikkuessa pienella veneella ja Hotkyn kasi-heppaisella ja minun ja Huovisen Antin liikkuessa isommalla purkilla. Omalta osaltani su-unnitelmana oli kiertaa Vahterpaa aloittaen Voimalanlahdelta. Luoteistuuli osui juuri sopi-vasti tuttuun kutulahteen, jonka suulta nousikin jo heti aluksi molemmille rakakoon hauet.Sisempana lahdessa jo vanhastaan tutuilla isomman kalan hotspoteilta onnistuin itse vielapoimimaan mustaselkaisella peilibomberilla ensin pirtean kakspuolikkaan ja sitten pitemmanvasyttamisen (lue saatamisen) jalkeen 4,25 kiloisen, ensimmaisen pinnahaukeni sitten Nau-von (vuoden 2001) kevathaukireissun!

Lahden sisin osa ei antanut kalaa, joten siirryimme eteenpain heitellen voimalanlahden tut-tuja kevatpaikkoja, joista yhdesta Antti veti paivan toisen pikkuhaukensa. Lopulta totes-imme maisemanvaihdon olevan paikallaan ja siirryimme Gaddbergson pohjoispuolen van-haa kanavaa pitkin Ahvenkoskenselan puolelle. Matkalla kohtasimme rajavartiolaitok-sen veneen, jonka sotilaallisen tiukkasanainen herrasmies teki veneellemme varustetarkas-tuksen (jonka lapaisimme rimaa hipoen, kun Antin takki tulkittiin kelluntasellaiseksi),seka valisti nopeusrajoituskylttien sisallosta ja nopeuden ”9 km/h” ja liu-ussa liikku-misen yhtaaikaisuuden mahdottomuudesta. Selvisimme sakoitta vakavalla varoituksella jasaikahdyksella.

Seuraava kohteemme oli etelaan aukeava matala lahti, jonka tyvenen puolella Antti leikkipossuillaan pikkuhaukien kanssa saaden kuitenkin vain yhden ylos ja kidanavaajattomassaveneessamme samantien lihakalaksi. Anttia moinen C&K-suoritus ilmiselvasti risoi ja jattisen jalkeen pikkuhauet rauhaan. Kun pikkuhaukket eivat pomperiani arvostaneet eika isom-piakaan lahdessa tuntunut olevan, oli aika jatkaa matkaa. Kellon ollessa jo melkoisen paljon,teimme seuraavaksi muutaman epavarman paikan valiin jattaen pitkan siirtyman ns. metri-hauen lahteen. Arpomisessa tuloksena oli ”ei voittoa”, silla pohjoistuulella ko. lahdesta eiaktiivisen kalan sijoja tuntunut olevan. Eli taas teimme pitkan siirtyman kohti Vahterpaanetelapuolista saaristoaluetta, josta loytyikin hyvannakoisia syyspaikkoja. Sielta Antti on-nistui viela huijaamaan yhden kohtuukokoisen hauen, jonka painoksi saatiin, kuten arvatasaattaa, 2,9 kg. Kun kaiun akku alkoi olla finito, seikkailimme puolisokeina loviisalaisessakivikossa kohti vaylaa, tuloksena vain 1 lieva kivilleajo. Kavimme viela lopuksi kopaise-massa uudelleen aloituslahtemme, joka kuitenkin antoi tylyn nollan paivan paatteksi. Ran-nassa saimme kuulla, etta toiseenkin veneeseen oli saatu pinnakoon kala, Paulin 3,5 kg,yhteismaaran noustessa jonkin verran meita paremmaksi.

Sunnuntaina suuntana oli ensin lauhdevirta, joka kuitenkin oli jo miehitetty ja verkotettu,joten emme paikalla kauaa viipyneet. Suuntasimme talla kertaa lanteen, pohjoistuulenaiheuttaessa selilla kuoppaisuutta ja veneessa sisuskalujen uudelleenorganisoinnin Antilleja kasvojen suolallapinnoittamisen minulle seka naamojen pienta kiristymista. Lopultapaasimme kuitenkin onnellisesti Hudoohon, jonka lahdesta sain itse pikkuhaukken Antinjaadessa havaintoon. Mitaan suurta kalakeskittymaa ei paikalta loytynyt ja suuntasim-mekin seuraavaksi pohjoisemmaksi, josta loytyi idyllinen pikkulahti rutakko-, kaislikkoreuna-, kaislikkoniemi- ja rakkispoukamaosioineen. Reuna antoi minulle kaksi ja poukama kolman-nen pikkuhauen ja tarpion. Paikka oli kuitenkin nopeasti heitetty ja teimme viela siirtyman


54 5. Kev at

sisaanpain. Vesi sameni kuitenkin sisaselan reunalla huomattavasti ja koko hyvannakoinenalue ei antanut kuin yhden hauen minulle, sekin aivan ulko-osalta. Lopulta tiuku naytti liikaaja lahdimme takaisin mokille. Seikkaileminen kivia vaistellen ei tuottanut kalastuksellisia tu-loksia, vaan paivan loppusaldoksi saatiin murskaavat Aki 5 rakaa-Antti 0, eli reissulla saatiinkuin saatiinkin loviisalaisittain perinteista patamunakasta. Mokilla selvisi, etta toinenkinvenekunta oli saanut jonkin verran, mutta pienia suurimman ollessa sentaan melkein kaksik-iloinen eika vajaa kiloinen kuten allekirjoittaneella.

Kokonaisuudessaan ihan kiva reissu.

5.20 Pre-maraton SE


Oli perjantai iltapaiva. Taivas ripautteli vetta vahan valia, ei kuitenkaan hairitsevasti. Olikalaisa keli.

Virittitelin magnumkaloille tarkoitetun onkisettini ja koukutin megaluokan karpasen toukanvaltaisaan #18 Kamasaniin. Rupesin onkimaan. Sain alkuun muutaman vahaarvoisenkolmipiikin, pettymyksia. Liian pienia ja ennekaikkea vaaraa lajia. Ongin hetken tyhjaakin,kunnes sitten kohoa imutettiin uudella tyylilla. Mielenkiintoista. Koho vajosi hitaasti syvyyk-siin millimetri millimetrilta. Odotin. Terava vastaisku, mutta kala ei tarttunut. Laskin syotinuudelleen samaan paikkaan, ja taas rupesin merenelava imuttamaan toukkaa upottaen hi-taasti kohon syvyyksiin. Odotin. Odotin toisenkin hetken. Nostin. Jes, kala kiinni! Vasyttelintuon valtavan vonkaleen rantaan ja huomasin ensisilmayksella potentiaalisen PE:n olevansiiman paassa.

Tunnistin lajin hietatokoksi, eli juuri siksi mita olin hakemassakin. Soitin viela Tepollevarmistaakseni lajin. Ihan tarkkaa lajimaaritysta en saaliilleni saanut, joten fisu mukaan jakotiin lajitunnistuskirjan aareen. Kirjan perusteella laji vaikutti hietatokolta, mutta paatinviela tunnistuttaa sen Tepolla, joten laiton kalan jaakaappiin. Onneksi.

Lauantai aamulla tutkin ennatyskalaluetteloa kalamaratonia silmallapitaen. Kiinnitinhuomioni hietatokkoon, aktiivivalinein 2000-luvun enkka oli 59mm. Etsin samantien kasiinimittanauhan ja suoritin mittauksen: 64mm! Uusi SE! Tepon avustuksella kala matkaayliopistolle viralliseen tunnistukseen A-luokan ennatysta varten.

5.21 Kalamaraton


Lauantaina Opin kanssa hotkyttiin kisan aloituspaikoille Honkaluotoon jo aamukymmenelta.Paikalla oli vain uneliaan nakoista kisan tuomaristoa joten mekin haimme viela vauhtia Ku-losaaresta Sparin ja kahvilan kautta.

Kahdeltoista kisa starttasi pistoolin pamahdukseen Eraan lehden paatoimittajan painaessaliipaisinta. Rauhallisesti massa valui parkkipaikalle ja hajosi ympari Helsinkia. Koska en-simmaista kymmenen lajin saajaa odotti palkinto, tarkoituksena oli kerata heti ”varmat”kalat ja sitten keskittya vaikeampiin. Aluksi suunnattiin hakemaan sita ”varmaa” ruutanaaMunkasta. Puolen tunnin nollan jalkeen todettiin ruutana iltaruokalijaksi ja suunnattiinKoivusaareen. Koivusaaressa tutuilla paikoilla oli kasittamattoman hiljaista. Pian kuitenkinsain ensimmaisen lajin eli sarjen ylos. Seuraava oli Opin naruttama kolmipiikki. KolmeltaOpi lahti noutamaan tiimimme kolmatta lenkkia, Tomia, ja mina jain raesateeseen onkimaan.Kun koko joukkue oli kasassa suuntasimme Opin kanssa lounastamaan Ruoholahden Macciin


5.21. Kalamaraton 55

ja matkalla tiputimme Tomin onkimaan meille silakkaa. Ruokailun jalkeen silakkaa ei ol-lut viela tullut joten Opinkin kanssa kasailimme litkat. Viiden minuutin nypytyksen jalkeenonnistuin rokastamaan silakan ja matka jatkui Vanhankaupunginlahdelle.

Vanhankaupunginlahti oli antoisa ja muutamassa tunnissa lajikirjoon saatiin lisata ahven,salakka, kiiski, sorva, pasuri ja turpa. Tassa vaiheessa lajeja oli yhdeksan ja koska tasati-lanteessa ratkaisisi se kenella oli ensin kymmenen lajia kasassa, paatimme kayda hakemassaruutanan. Talla kertaa se onnistui, joskin aikaa taisi vierahtaa puolisen tuntia. Ilta oli jopitkalla ja olimme vasta seitsemas joukkue joka sai kymmenen lajia tayteen.

Illan ja yon tavoitteena oli saada kivinilkka ja kampela seka mahdollisesti kuha. Kivinilkankoukutus onnistui heti ensimmaisesta paikasta Tomin toimesta. Sen jalkeen oli huomattavastihiljaisempaa ja ilmakin oli melko viilea, joten joskus puolenyon jalkeen poistuttiin tuulisestaLarusta ja ajeltiin ympari Helsinkia etsien auki olevaa kahvilaa tai sopivaa kuhan jiggaus-paikkaa. Kahville paastiin Mechelininkadun Essolla, jossa jatkosuunnitelmaksi muodostuiparin tunnin younet Tompalla Larussa ja haukivideoiden katselua.

Haukivideo oli kurja. Puoliunessa siita jai mieleen sossottavat Andenin veljekset jotkaonkivat pienia ja flegmaattisia haukia Tukholman saaristossa, zoomin naytellessa paaosaa.Videon jalkeen totesimme etta tunnin younet saavat riittaa ja niinpa herasimme kolmeltailoiseen kannykan piipitykseen. Eras joukkueen jasen oli tosin yrittanyt varastaa vartin lisaanukkuma-aikaa, mutta onneksi heratyksen suhteen oli backuppi.

Hieman unisina ajeltiin humalaisen Helsingin lapi Vuosaareen, mista piti saada hauki. Il-man haukea ei kehtaisi kotiin palata. Karttaa tutkailemalla paljastui etta alueen ilmeisestiparas haukispotti sijaitsi valitettavasti pelialueen ulkopuolella. Lisaksi tieta pitkin ei rantaanpaassyt, vaan tiedossa oli hikinen metsamarssi pelastuspuvut paalla.

Paikat nayttivat haukisilta, niilla oli haukea, mutta me emme niita saaneet. Havettaavielakin. Monen tunnin yritysta kuvannee parhaiten se hetki kun upposin saappaan var-sia myoten parin tonnin paska-ansaan jonka paikallinen alkuperaiselinkeinonharjoittaja olivirittanyt. Paska keikka, mutta tulihan tehtya.

Ainiin, tassa valissa eras joukkueemme jasen soi n:tta kertaa evaitaan ja joi kaljaatakapenkilla..

Vuosaaresta lahdettaessa kello oli jo yli seitseman ja aika alkoi kayda vahiin. SuuntasimmeVantaanjoelle, jossa piti olla kohtuullinen toro populaatio ja muihinkin lajeihin piti olla hyvatmahdollisuudet. Paikka ei ollut entuudestaan kenellekaan tuttu joten arvoin vain kartaltapaikan johon ajoimme. Saaliiksi saimme ainakin salakoita, sarkia, kiiskia ja jonkin kolmipi-ikin, ei siis kuitenkaan mitaan uutta.

Viimeiseksi kohteeksi valitsin Kivinokan Vanhankaupunginlahdelta joka naytti vallitsevantuulen suunnan huomioon ottaen hyvalta paikalta lahnan tavoittamiseen. Niemenkarki olikuitenkin valloitettu Eraan tiimiin toimesta ja jouduimme tyytymaan b-paikkaan. Kalaa tulisiitakin mutta ei mitaan uutta.

Jaljella oli enaa pullan onginta Honkaluodosta. Ensin kavimme nayttamassa lajimme tuo-maristolle joka amatoorimaisesti tuomitsi turpamme ensisilmayksella sarjeksi. Onneksi virhekuitenkin korjaantui. Tassa vaiheessa selvisi etta moni joukkue oli ilmoittanut kisaan nahki-aisen, joka oli rauhoitettu tahan aikaan vuodesta, mika tiesi etta joukkueemme tulisi nouse-maan. Useilla joukkuella oli myos vaaria lajimaarityksia etenkin sulkavan ja seipin suhteenjoten sijoituksemme vain parani.

Hieman vastentahtoisesti liityimme pullankiilto silmissaan vellovan kansan sekaan. Tun-nelmaa ei lainkaan parantanut megafooniin vitseja vaantava Onnenpyorasta tuttu juon-taja. Tom kaytti rankimpaa kyynarpaa taktiikkaa ja ankesi hotspotille josta pian naraut-tikin evamakkaran. Kala piti kayda ensin nayttamassa tuomaristolle, jonka jalkeen Tom va-pautti kalan saaden aikaan melkoista huomiota. Heti pullan saannin jalkeen pakkasimmekirjovehkeet ja keskityimme yrittamaan lahnaa ja hietatokkoa saaren ymparistosta siina


56 5. Kev at

kuitenkaan enaa onnistumatta. Kahdeltatoista kisa paattyi ja jaimme vain kiusalliset 3 lajiaykkossijasta.

Tana vuonna kisa kaatui osaltamme surkeaan starttiin ja Vuosaaren seikkailuun. Osa syynanaihin voi pitaa heikkoa valmistautumista. Kaiken kaikkiaan kisasta jai kuitenkin todellahyva maku ja ensi vuonna lahdetaan paremmin valmistautuneina varmasti uudelleen, ja en-nen kaikkea saadaan hauki.

Tassa viela meidan saamat lajit: sarki, kolmipiikki, silakka, ahven, salakka, kiiski, turpa,sorva, pasuri, ruutana, kivinilkka ja kirjolohi.

5.22 3spoilemassa


Tanaan aamulla ehdin pitkasta aikaa Espoon kalaisia vesia kokeilemaan. Reissu oli nyt en-simmainen jonka tein omalta venepaikalta Suomenojalta. Venekalustona on toistaiseksi vene-paikalla sailytysta vastaan liisattu Terhi 405 varustettuna 25 hp koneella.

Kaveriksi lahti Matti, joka on myos mukana tassa eraanlaisessa venekimpassamme. Suun-nitelma oli keskittya haukeen, mina perholla ja Matti uistimella. Suunnaksi otettiin luontev-asti lansi.

Kalastus alkoi Suvisaaristosta, joka oli yhta nihkea kuin yleeensakin. Vasta Espoonlahdenpuolella alkoi (taas kerran) tapahtua ja Matti koppasi kyytiin kaksi haukea, kiloisen ja kol-mosen. Perho ei sameassa vedessa pelittanyt yhta hyvin.

Matka jatkui etelaan, ja Matille tuli viela tarppi ja mulle munat padasta pelastanut raka.Sameaa tuntui vesi olevan Hirsalassakin, joskin ajoittain loytyi paikkoja, joissa kala voisiperhon nahdakin.

Mukava reissu, varsinkin kun vene osoittautui ihan toimivaksi peliksi. Kovempaan kayttoonse taitaa silti joutua kuitenkin vasta syksylla, kun kesaohjelma on aikalailla virtavesipainot-teinen.

5.23 Silakkahven


Eilen olin Espoon vesilla kalassa kumiveneellani. Auringonpaisteessa ja kohtalaisessa tuu-lessa soudin lahimpaan saarenrantaan ja, kas kummaa, vedesta alkoi nousta silakkaa ainajoka toisella heitolla. Aina valilla koukkuun erehtyi sarki, ahven tai pasuri. Saatuani muu-taman silakan viritin liukukoho ongen kasin Kamasan kolmihaarakoukulla jonka kiinnitinsilakan selkaevan alle. Viskasin koko komeuden mereen ja noin vartin paasta koho sukelsitavallista syvemmalle. Annoin kalan vieda takya pari kymmenta sekuntia jonka jalkeen ke-lasin loysat pois ja noin 300 grammaisen ahvenen veneeseen. Viritin toivekkaana uudensilakan mutta se saikin uida rauhassa puoli tuntia ennen kuin koho havisi veden alle. Enkuitenkaan malttanut mieltani tarpeeksi jonka johdosta kala sylkaisi silakan suustaan. Nainkavi viela muutaman kerran illan aikana.

Vahan ennen poislahtoa sattui viela niin etta heitin takyvirityksen 10m paahaan veneestaja lokki sukelsi sen peraan ennen kuin ehdin reagoida. Yhtakkia vasyttelin siis lokkia il-massa ja se oli selvasti paivan pirtein saalis. Lyhyessa vasytyksessa lokki oli tormata purjeve-neen mastoon ennen kuin hinasin sen puolivakisin veneen viereen. Koukku oli tehnyt pienenreian varpaiden valissa olevaan ihoon ja sain koukun helposti pois Hook-outilla. Olikohankalastaja vai lokki enemman sokissa? Paatin kuitenkin aina tahystaa taivaalle pain ennen


5.24. Kuharieha Kuharaadossa 57

kuin heitan tayn seuraavan kerran. Jotain on nykyaan vialla, kun ihmiset ruokkivat lintujakesyiksi kalalla. Taivaalla paivysteli koko ajan muutama lintu.

Menen taas jonain paivana tarkistamaan syonnin josko tulisi enemman isoja ahvenia sil-loin. Kotona peratessani kalan huomasin etta lihaa irtosi suunnilleen puolet vahemman kuintavallisesta kalasta joten kutu oli vissiin ollut rankka. Silakkadieetilla oleva ahven kas-vaa kuitenkin nopeasti ja minun saamallani kalalla oli viela ennestaan yksi kookas silakkaposkessaan. Tanaanko siihen kuhamestaan taas...

5.24 Kuharieha Kuharaadossa


Kaytiin eilen jiggaamassa kuhia Akin kanssa jossain pain Suomea. Aloitimme kalastamisenvahan ennen kymmenta ja huomasimme, etta Kustaa ja Antti olivat jo mestoilla. Kuhaa alkoiheti loytya ja jo hetken paasta Aki oli ammattilaisen varmuudella nostanut muutaman kuhanveneeseen seka karkuuttanut jokusen, minun tyytyessa ensimmaisen tarpin odottamiseen.Masennuin aika lailla kun kaiken maailman UFOjigeillani ei tullut kalaa. Kun Aki vetaaviela yhden minulla menee hermot ja pyydan samanlaisen hanelta lainaksi jolloin itsekin alansaada kaloja.

Valon ja tungoksen vahetessa alkaa taas kuhien aktiivisuus lisaantya ja ajoittain tuntuuetta kuhia on kaikkialla, koko on vain harmittavan pienta. Suurien kuhien toivossa otansalaisen jigirasiani esille ja laitan pinkin kaksihaarapyrstojigin siiman paahaan. Aki loytaakuitenkin kuhajigieni piilopaikan ja laittaa hankin valkoisen ottipelin pyyntoon. Sen jalkeenvedetaankin samoilta jalansijoilta kuhaa reilu kaksi tuntia aika rumasti. Melko nopeasti tar-tutan mukavan kuhan ja muutaman lyhyen syoksyn jalkeen Aki haavi minulle uuden enkan,1.55kg ja 56cm pitka! Jatkamme kalastusta ja Aki taas onnistuu saamaan ylos noin kah-den kilon kuhan. Tuntuu silta, etta isot kalat tulevat molemmille samoina hetkina ja niidenvalissa tulee taas monta pienta.

Noin kahdelta tunnen selvan tarpin taas ja teen tottuneesti vastaiskun ja yritan kelata ve-neeseen. Jotain on kuitenkin vialla koska kuha ei tulekaan plaanissa veneeseen vaan vapanyokkaa raskaasti muutaman kerran ja kala tekee lyhyita syoksyja. Saan kalan veneenviereen ja Aki haavii minulle taas uuden enkan, 2.95 kg ja 69cm pitka! Kala on niin paksuniskastaan etta en saa kunnon otetta kalasta irrotessani koukkua. Ihailen kalaa hetkenjonka jalkeen jatketaan kalastusta. Hoetaan toisellemme etta ison kalan ikkuna on nytauki. Ja niin se on. Heitan lyhyen heiton ja tunnen selvan tarpin jigin ollessa vajotusvai-heessa. Vetaessani vastaiskun vapa vain taipuu mutta kala ei liiku mihinkaan. Aki huomaanopeasti tilanteen ja tarttuu haaviin. Nyt on pikkukuhia harnatty tarpeeksi koska siimanpaassa on alkukuha! Kala tekee muutaman vaisun nyokkayksen paallaan veden alla ja li-ikkeet valittyvat puolen metrin pituisina riuhtaisuina vapakarkeen. Itsevarmasti ja voimiauhkien kala vie siimaa sivulle, aina silloin talloin tuntee muutaman vahvan potkun kaksinkerroin olevassa vavassa. Hetken kuluttua kala lahestyy jo pintaa ja minulla on jalat pettaajannityksesta ja kauhusta. Kala muistuttaa lahinna uppotukkia lahestyessaan venetta kunkohtalo astuu esille. Kala kantyy hiukan vedessa ja jigi pompahtaa kalan suusta muutamametri veneesta, valtava kala kantyy hitaasti vedessa ja lipuu takaisin syvyyksiin jattaen taak-sensa kunnioitusta herattavat pyorteet... Rojahdan penkille murtuneena miehena. Pettymysloistaa myos Akin silmissa. Aiemmin iltana saatu noin kolmekiloinen tuntuu yhta akkia lahespennulta. Ajatukset lentelevat paassa: Koska saan seuraavan kerran pidella tuon kokoistakalaa? Ikina?

Kokoan kuitenkin itseni koska onhan tassa pakastin taytettavaksi ja jatkan kalastusta.Kymmenen minuuttia myohemmin Akille tulee haamutarppi. Kelaan nopeasti jigin poisvedesta nahdessani Akin vakavan ilmeen; nyt on ISO! Kala tulee hitaasti pain venetta


58 5. Kev at

mutta irtoaa harmittavasti ennen kuin paastaan nakemaan sita. Kurkku suorana huudetutvoimasanat ovat laiha lohtu menetetylle kalalle. Aurinko on jo nousemassa ja kolmen jalkeenpaatetaan lahtea vaikka kala on edelleen syonnillaan(olivat muuten syonnillaan koko sen ajankun oltiin kalassa paitsi lyhyt hetki klo yhden kieppeilla), onhan minulla aamupaivalla alka-vaa duunia. Kuhien lisaksi saatiin muutama ahven ja lahna. Yhdestatoista kalasta vain 38senttinen pikkukuha osoittautuu naaraaksi. Lankkarilla olen viela jaada kiinni ylinopeudestamutta onneksi seta Poliisi jahtaa pahimpia kaahailijoita kuten tien sivussa odotteleva taksi.

5.25 Pervostelevan Tompan kanssa kuhassa

31.5.2002 Antti Huovinen

Huhut suurista kuhista ja saaliista olivat kantautuneet myos minun korviini. Pyydin op-paakseni suuren gurun maineessa olevan Tompan (nimi muutettu). Koska minulla oli kunniapaasta nain armoitetun kalamiehen mukaan vuokrasin eraalta etelasuomalaiselta taloyhtioltakalastukseen sopivan ja tehokkaalla moottorilla varustetun veneen. Olimme sopineet ettalahtisimme ajelemaan oletetuille ottimestoille puolenyon aikoihin. Tompan saapuessa totes-imme, etta tanaan taitaisi se kuuluisa ison kalan ikkuna olla reilusti auki silla haavia ei ollutmukana.

Ajoimme vauhdikkaasti ottimestoille ja ohjailin veneen sopivaan heittokulmaan Tompan neu-vojen mukaan. Tassa vaiheessa Tompan pervopuoli tuli ilmi ja han piiskasi vetta hullun lailla,mutta ilman tulosta niin kuin minakin. Vaihtelimme paikkaa muutaman kerran ja vaikkakuinka piti tulla kalaa niin ei mitaan tapahtumia. Tomppa kertoi, etta puolenyon jalkeenon vahan hiljaisempaa ja yhden jalkeen alkaa tapahtua. Siirryimme taas eteenpain ja kunyhdesta kohtaa sain yhden pienemman niin pistimme itsemme siihen ankkuriin. Jouduin ot-tamaan yhden pienemman, mitallisen kuhan kyllakin, kun se oli imaissut jigin aika syvalle.Tomppa toteaa, etta onhan tama pervostelu melkoista pakko nollan hakemista, mutta jatkaa


5.25. Pervostelevan Tompan kanssa kuhassa 59

uskollisesti piiskaamistaan.

Heittelemme vielakin samasta paikasta ja sitten jigini jaa ihmeellisesti pohjaan. Vapa onluokillaan ja ajattelen ettei se voi olla kala kun ei se tee mitaan. Yritan pumpata raskastamassaa, ja silloin paljastuu etta nyt on jotain elavaa kiinni. Rauhalliset potkut tuntuvatselkeasti ja kala tulee hitaasti venetta kohti. Nyt siiman paassa tuntuu olevan todellinenjatti, isoin kala mita on pitkaan aikaan ollut kiinni. Tomppa raivailee tilaa kasikoukkaustavarten, mutta ilmoitan ettei taida olla kiiretta kun kala vetelee siimaa. Pintaan ei ilmestykuin pyorteita kun kala painaa itsensa pohjaan aina kun olen saanut sen pumpattua hiemanylospain. Siimaa menee muutaman kerran jokunen metri, oikeastaan joka kerta kun saankalaa hieman ylospain. Aikansa uituaan kala tulee viimein pintaankin ja huomaamme sen ol-evankin rokastettu. Pettymys on valtava kun jo ennustettu nelonen vaihtuu kiloiseen. Tomppaottaa kalan kauniisti kyytiin ja puntari kertoo 2.05 eli pettymys ottaa hieman osumaa. Jatkansyytamista ja Tomppakin taitaa vaihtaa jossakin vaiheessa vaihtaa oikeat vehkeet esille jasaa muutaman kuhan. Sitten mulle tulee voimakas tarppi. Siimaa menee useampi metri uloskertalaakista. Mutta yhtakkia vapa loystyy melkein taydellisesti. Tajuan tilanteen ja kelaanhulluna ja saan kalaan jalleen tuntuman. Kala kaantyi ja ui reilusti venetta kohti ja onkinpikavauhtia veneen vieressa. Veneen vieressa muutamia lyhyita vetoja ja pian Tompan kasikay armottamasti. Silmapuntari antaa reilut 2 ja uskon sen olevan karvan verran yli 2.5mutta digi antaa 2.30 eli siihen on tyytyminen.

Vaikka kello on jo 2 niin viela loytyy joku paikallinen abo joka ei sieda kalastusta lahellamokkivesiaan, eika edes viikolla. HT- vene pyihkaisee matalikon vieresta kunniakierroksenja pistaa heti kohta parkkiin. Paatamme vaihtaa paikkaa kun kalantulo loppuu kuin seinaan.Kaymme viela lapi aikaisemmin heittelemiamme paikkoja ja muutama pienempi tulee ylos.Paatamme jattaa abon heittelemaan itsekseen. Kello oli jotain 3 hujakoilla kun pyihkaisemmerantaan. Talla kertaa emme viitsineet heittaa kaloja kalliolle vaan survoimme ne yhteistu-umin vittumaisen naapurin postiluukusta sisaan 8-). Kello oli 4:11 kun pistin paani tyynyyn.


60 5. Kev at


61

6

Kesa

Kesalla suurin osa POKAlaisista karkaa kesalaitumille, mutta kalastustahan se ei haittaa,painvastoin. Hyvaa haukikautta jatkuu vuodesta riippuen pitkalle kesakuuhun, joidenkin os-alta lapi koko kesan. Kuhakausi on kesakuussa parhaimmillaan muuttuen jigittelysta kuunloppua kohti yha enemman vetouistelulajiksi, kauden jatkuessa lahes koko kesan. Perhokalas-tajalla on kulta-ajat: koskikalastuskausi on parhaimmillaan, saaliina taimenta ja harjusta.Jos rahaa tai vermeita riittaa, on lohenuistelukausi paalla koko kesan, ja joestakin lohen-saantimahdollisuudet kasvavat koko kesan ajan.

6.1 Jattikiiskia onkimassa


Olin eilen 2-5 valissa kalassa siina tavallisessa paikassa. Ensimmaisen tunnin aikana en on-nistunut saamaan mitaan, mutta noin kolmelta eka kuha tarppasi. Kaloja oli harvakseltaan japienta. Silmamaaraisesti noin kolmannes oli alamittaisia ja toinen kolmannes edelleen pientavaikkakin mitan tayttavaa. Kotiin otin kaksi kuhaa 1,55kg (55cm) ja 900g (45cm). Lopuksikalastelin lahinna 6 tuuman valkoisella matojigilla ja pienella painopaalla joka karsi poispienimmat kuhat, jotka vain roikkuivat jigihannasta, seka vahensi pohjatarppien maaraa.Valissa kokeilin myos perholla ja onnistuin saamaan parikiloisen hyvin taistelevan ”albiino-hauen”.

Jigikalastuksen sivutuotteena tuli yksi leuan alta kiinni ollut kiloinen lahna, vaikka yritinkinuittaa jigia mahdollisimman rauhallisesti, seka ahvenen ja kiisken. Tuntui silta, etta kuhiaolisi vahemman nyt kuin mita oli viime viikolla. Saaliskalan koko on myos pienentynytalkukaudesta. Kaiken kaikkiaan sain reilut kymmenen kuhaa. Neljan aikaan sain viela seu-raa ”capitano & takatukasta” seka ”kiinalaisesta” joten paatin lyhyen siirtyman ja kokeilunjalkeen lahtea kotiin.

6.2 Lauantaina Virtasalmella


Viikonloppuna tuli taas pistaydyttya lankomiehen luona Virtasalmella ja lauantainalahdettiin heti aamusta kalaan. Tarkoituksena oli vedella puukapuloita perassa hauentoivossa. Edellisena viikonloppuna lankomies oli juuri saanut 8,6kg hauen, joten odotuksetoli taas isossa kalassa. Paiva alkoi ihan hyvin, paikalle tyypillinen alle kilon hauen tump-


62 6. Kes a

piluokka naytti aika aktiiviselta ja tasaiseen tahtiin ne alkoivat hairita kalastusta. Kolmentumpin irroituksen jalkeen tultiin vanhalle tutulle niemen karjelle, josta 1,5 vuotta sitten sain8,1kg hauen. Talla kertaa uimassa ollutta ahvensavyista Emmaa vietiin. Tarppi oli valtaisa jahuonosti paikallaan ollut vapateline antoi peraksi antaen ainakin 1-1,5m loysaa simaa kalalle.Kuitenkin kala viela pari kertaa potki ja sen jalkeen vapa loystyi. Muutaman pahan kuuloinensana paasi ilmaan ja kelasin vaapun veneelle todetakseni sen olevan kunnossa. Jos teline olisiollut kunnossa ja kala olisi saanut paremman vastaiskun, tulos olisi varmasti ollut taas 5+kgluokkaa. Ei auttanut kuin jatkaa yrittamista. Sen jalkeen hiljeni kylla jopa pikkutumppiensyonti.

Suuntasimme sen jalkeen seuraavalle selalle, missa jatkoimme vedatysta kuitenkin lahes tu-loksetta, joten paatimme menna viereiselle laavulle syomaan. Paikalle saapui myos toinenkalastaja, joka kertoi saaneensa jo muutamia kuhia pinnasta. Tama innostutti meitakin vai-htamaan kohdekalaa. Pistin toiseen vapaan HK-Varman ja toiseen Jessen. Heti 10 minuutinjalkeen Jessea nyitaan ja kelaan tyylikkaasti plaanissa alle 500g:n hauentumpin veneeseenirroitettavaksi. Sen jalkeen menee taas pitka tovi niin, ettei mitaan oikein tapahdu ja alammekerata kamppeita siirtyaksemme yrittamaan isoa kalaa niemen vieresta, kun huomaan Willenharjoittelevan kevyesti pakittamista. Syyksi paljastuu alamittainen kuha (30-35cm), joka oniskenyt musta-ruskea-kromi HK:hon. Se saa meihin uskoa ja paatimme heittaa uutta lenkkiaja taas noin 10min sisalla tulee toinen samankokoinen samaan vaappuun ja viela yksi noin10minuuttia edellisesta. Sen jalkeen naisvaelle annetut lupaukset velvoittivat jattamaankalastuksen. Pikkasen jai harmittamaan, kun naytti silta, etta kuha rupeaisi olemaan jopahyvalla syonnillaan.

Kuitenkin ennen illan ruokahetkea lahdin lankomiehen 12 vuotiaan pojan kanssa kavellenviereiselle lammelle heittelemaan haukea. Lammessa kuulema asusteli jokin iso morko, jokaoli kiusannut poikia viemalla uistimia seka molskahdellen veneen vieressa. Lammessa on run-saasti ruohoa ja muuta kasvillisuutta, joten sita oli hyvin vaikea kalastaa. Maksimi syvyyskinkoko lammessa on noin 3 metria. Koko ajan heitellessamme nakyi siella taalla erikokoisia pin-takaynteja. Ruohojen takia lahes ainoa viehe mita pystyi kayttaa oli minnow spoon. Aikammeheiteltyamme iski Alpon uistimeen kala ja han rupesi kelaan sita veneen viereen. Katselinvahan aikaa sita touhua ja totesin, ettei kyseessa ole ihan pelkka tumppi vaan se veteli siimaaihan mallikkaasti. Kaskin loysata jarruakin, kun rupesi nayttamaan kelan hiukan liian vahanantavan siimaa vaikka kala vetelee aika kovasti. Kalan nayttaydyttya totesin, ettei sentaanlammen morko ollut kyseessa, mutta 2-3kg olisi varmasti koko. Lopulta koukkasin kalanja pistin puntariin. 2,3kg lotko oli Alpon uusi ennatys ja voitte arvata, kuinka naama loistiylpeytta. Sen jalkeen ei saatu enaa edes tarppia. Pois lahdettyamme sai Alpo kantaa saaliinkotiin naytille ja meinasi poika menna sisaan asti kalan kanssa nayttamaan sita. Mukavaseurata joskus tuollaista intoa.

6.3 Vetamassa Tarjanteella

10.6.2002 Tero Saanisto

Perjantaina mentiin mokille Virroille ja lauantaiaamuna lahdettiin kuuden aikoihin appiukonkanssa uistelemaan. Appiukon taman vuoden ennatyshauki oli toukokuun alkupuolella tul-lut tasan nelikiloinen ja toinen samanmoinen oli karannut veneen vieresta pari viikkoa sit-ten, joten toiveet kohtalaisen kokoisista jarvihauista olivat korkealla. Varsinkin kun tamakesakuun alkupuoli juhannukseen saakka on vuodesta toiseen ollut Tarjanteella hyvaa hauki-aikaa. Kuhaankin olisi jo varmasti mahdollisuuksia vaikka kuhat tuntuivatkin viime vuosinajarvesta johonkin kadonneen.

Vetaminen alkoi lupaavasti ja ensimmaisen kymmenen minuutin aikana veneessa kavi ahvenja hauki, mutta sitten hiljeni totaalisesti. Seuraava hauki nousi veneeseen vasta puoliyhdeksan maissa ja sen jalkeen todettiin tilanne ja lahdettiin takaisin rantaan jatkamaan


6.3. Vetamassa Tarjanteella 63

kalastuksen keskeyttamaa aamukahvin nauttimista. Aamuinen tyyni ja aivan kirkas keli eitainnut olla kalojen mieleen. Ainoat ylos tulleet kalatkaan eivat olleet koolla pilattuja, joteniltapaivalla piti lahtea uudelleen ruokakalan pyyntiin.

Neljan jalkeen veneemme suuntasi jalleen vesille ja nyt otettiin suunta eri paikoille kuin aa-mulla. Tuulikin oli alkanut puhaltaa lounaasta ja rikkoi sopivasti veden pinnan. Vedimmeensin yhden matalikon yli ilman tarppia ja jatkoimme kohti kapeaa lahdenperaa, josta useinoli tullut haukia, ei tosin mitaan isompia. Jyrkkaa rantapenkkaa vetaessa laitavapa nyokkaakomeasti ja nappaan sen kateeni. Ei ainakaan pohja, kaiku nayttaa vetta veneen alla 12m.Kala potkii mukavasti ja totean appiukolle ruokakalan olevan nyt siiman paassa. Varmastireilu kakkonen. Kun kala kay ensimmaisen kerran pinnassa aika kaukana veneesta arvionousee yli kolmoseen. Kaannamme veneella niin, etta saamme kalan ”sisakaarteen” puolelleja sisaankelaus helpottuu. Appiukko kelailee potkurivirtavavan ja toisen laitavavan pois tieltaja loppuvasyttely alkaa. Lampimassa vedessa (pintavesi selallakin +22) hauki antaa muka-van vastuksen. Kunnon syoksyja ja jumputusta niin, etta kalastajallakin adrenaliinitasonousee. Pian se sujahtaa kuitenkin appiukon haaviin. Kalan noustessa veneeseen korjaanpainoarviota taas ylospain. Vaaka nayttaa 4.6kg ja 92cm. Stormin Thunder Crank Fire Tigeron kalan kiduksissa asti ja kala paatyy ruokapoytaan.

Jatkamme vetamista viela yhdelle karikolle, jossa ensin kaytamme veneessa yhdenpikkuhauen. Sitten karikon puoleinen uloin pikkuplaaneri tarahtaa kunnolla ja alkaa jaadajalkeen. Siella on paassa uintilevyllinen raksi ahvenella hoystettyna. Kala potkii aluksi tukev-asti, mutta sitten veto tuntuu lakkaavan lahes kokonaan. Kelaan plaanerin veneeseen ja ir-rotan sen. Siimassa tuntuu yha tasainen paino ja jatkan kelausta. Kala ei ole tullut pintaanviela olleenkaan, joten lajimaaritysta en saa tehtya. Kalan ollessa jo aika lahella venettase innostuu taas vetamaan, nyt sivulle pain. Juuri silloin tapahtuu sellaista mita ei pitaisi.Yksi paikallinen isanta on laskenut veneensa (sellainen n. 7 metrinen) vesille ja on heittanytselalla kokeilulenkin ja rantaan palatessaan paattaa sitten ajaa meidan ja karikon valista.Ensin pelastyn, etta se ajaa viela vedessa olevat siimat poikki, mutta ei se sentaan niin lahelletule. Veneen aikaansaamat aallot pakottavat meikalaisen kuitenkin istahtamaan veneen poh-jalle, kala saa hetkeksi loysaa ja irti! Perkele kuuluu muutaman kerran kun kelaan runnellunraksin veneeseen.

Sunnuntaiaamuna suunta on taas kohti kalapaikkoja. Keli on nyt pilvinen mutta taysin plaka.Ensin pyorimme eilisen karikon ymparilla, josta saamme kolme haukea, kaksi vaapulla ja yh-den raksilla. Kalat ovat pienia ja jatkamme eteenpain kohti yhden saaren rantamatalikkoa.Noin 3-4 neljan metrin syvyista epatasaista pohjaa jatkuu melko pitkaan ulospain kunnes sit-ten nopeasti syvenee yli 20 metriin. Vedamme sita penkan reunaa kun taas laitavapa vaantyymutkalle. Potkut ovat heti aluksi sen verran jamerat, etta veikkaan kalaa suuremmaksi kuineilinen. Kala kay ensimmaisen kerran pinnassa melko pian ja naemme n. metrin verrantummaa suomuista selkaa. Sitten mennaankin pitkan aikaa ilman nakokontaktia kalaan.Appiukko ohjailee venetta selalle pain kelaillen samalla muita siimoja pois tielta. Kelaankalaa sisaan ja siima osoittaa jo lahes suoraan alaspain veneen vieressa. Kala on kuitenkinsyvalla ja kun se lahtee nousemaan ylospain siima viistaa nopeasti pitkin pintaa taaksepain.Komea pyorahdys pinnassa ja taas mennaan syvalle ja sivulle. Lopulta kala alkaa tulla use-ammin pintaan ja tuntuu jo vasyneelta kun kelaan sita veneen viereen koukattavaksi. Sillaon kuitenkin viela voimia ja appiukon eka koukkaus menee ohi. Siita kala vasta riemastuuja hyppaa kokonaan ilmaan kastellen alastullessaan kalamiehet. Tamankertainen syoksy jaakuitenkin lyhyeksi ja pian se on uudestaan valmis koukattavaksi. Nyt koukku osuu tarkastikalan leuan alle ja hauki nousee veneeseen. Rapalan musta-hopea syvanne Fat-Rap on vainleuassa kiinni ja kala vahingoittumaton joten nopea punnitus, 6.1kg ja kala takaisin veteen.Tervetuloa takaisin noin 4kg painavampana. (Nimim. Kymppi viela rikkomatta).

Nyt tuntuu hyvalle ja istun alas veneeseen. Appiukon kalapakissa majaapitavasta votka-pullosta saadaan ottaa vuorokauden sisalla jo toiset hompsyt. (Aina kesan ennatyskalalle)Samalla alkaa tuuli kayda pohjoisesta, ja ensimmaiset sadepisarat ropista alas. Vedamme


64 6. Kes a

viela hetken ilman saalista ja sitten kelaamme vehkeet ylos. Uistelua harrastavamokkinaapuri oli saanut perjantaina 4.06kg hauen, joten sille piti viela soittaa, etta johdammenyt 2-1.

6.4 Vihavuodella 28.-30.6.2002


Viikonloppu tuli vietettya perhokalassa Vihavuodella. Mulle reissu oli eka perhoreissu 10vuoteen ja odotukset kalantulon suhteen lahes nollassa. Lahdin hakemaan kokemusta ja tun-tumaa mulle lahes uuteen kalastusmuotoon.

Saavuimme mestoille Anssin ja Paulin kanssa joskus kuuden maissa perjantai-iltana. Simoolikin jo paikoilla ja oli koukuttanut ainakin yhden luonnontanelin. Majoittauduimmepikaisesti kahvion ylapuolella olevaan nukkumatilaan ja viritimme setit kuntoon. Olin asen-noitunut jonkin sortin heittoharjoituksiin ja kuvittelin uittavani jotain siivellisia uppoperhojatai streamereita. Siiman paassa oli kuitenkin larva ja perukkeessa lyijypainoja, ja pian olinkinlarvastamassa vavanmittaisella siimalla kosken monttuja. Heittotaidot eivat talla reissullapaasseet kehittymaan...

Eka kalahavaintoni oli sillan ylapuolella, luulin perhon taas jaaneen pohjaan niinkuin tusinankertaa aiemminkin, joten nyin rytmikkaasti perhoa irti pohjasta. Hammastys olikin suuri kunpohja nousi pintaan, laiskytti vahan vetta ja syoksyi vauhdikkaasti toiselle puolelle koskea.Jossain vaiheessa syoksya peruke valitettavasti katkesi ja ensimmainen karkuutus oli tosia-sia. Perjantai-iltana oli pari muutakin tarppia, ja taisin saada myos jonkun sarjen ja ahvenen.Anssi ja Simo saivat useamman tanelin mieheen, Paulilla taisi viela olla mp. Nukkumaanmentiin joskus kahden jalkeen.

Lauantai aamuna heratys oli noin 9:00. Jugurttiaamiaisten siivittamana siirryimme makuu-pusseista kahluuhousuihin ja taas larvastamaan. Pikkuhiljaa tuntui silta, etta jonkunlainentatsi hommaan loytyi, ja uskoa tietysti valoi se, etta Anssilla, Simolla ja Paulilla oli tapahtu-mia ja mulla oli suurinpiirtein samanlainen setti pelissa. Yhdentoistamaissa lahella niskaaolevassa montussa majaileva taimen kelpuutti uittamani larvan. Anssi olisi todennut jiihaa,mutta mulla oli jannat paikat ja olin hiljaa. Kala tuntui olevan kunnolla kiinni ja junnasihetken montussa, kunnes teki pitkan syoksyn poikkivirtaan. Siimat kesti ja kala pysyi ki-inni tehden kuitenkin aina valilla syoksyja. Pikkuhiljaa sain vasyteltya kalaa ja tuotua sitarantaan, josta Pauli sitten natisti haavi kalan, 52cm luonnontaimenen. Tuntui hyvalta. Paulija Simo ottivat muutaman foton ja sitten olikin vuorossa kalan vapautus. Omalta osaltanireissun tavoitteet oli juuri ylitetty. Aamusession lopetimme 12:00 alkavaan rauhoitukseen.

Iltasession aloitimme joskus viiden korvilla. Mulla oli yksi tarppi ja taisin saada muutamansarjen/ahvenen. Pauli avasi tilin 40+ taimenella ja Simolla ja Anssilla oli myos tapahtu-mia. Illalla yhdentoistamaissa sillan alapuolella mulla tallaa taas kala kiinni. Tuntui aikahyvankokoiselta, kunnes NAPS, peruke poikki. Puoliyhden jalkeen yolla Simolla oli hyvatsessiot, puolessa tunnissa 4 kalaa kiinni, tosin vain yksi tuli ylos asti. Anssi puolestaan jah-tasi niskalla syonnostavia taneleita, jotka osoittautuivat kuitenkin sayneiksi (2 kpl, C&R).Nukkumaan mentiin taas kahden korvilla ja heratys noin ysilta. Aamusession aikana Paulisai viela yhden taimenen, muuten taisi olla hiljaisempaa.

Yhteensa taimenia tuli noin parisenkymmenta, Simolla jotain 10+, Anssilla 5+, Paulilla 2 jamulle 1. Ja tietysti aloittelijan tuurilla oma kalani oli reissun isoin. Kiitoksia Anssille, Simolleja Paulille tutoroinnista ja perhoista. Kaikki kalat olivat luonnonkaloja ja siten luonnollisestiC&R. Tosin Vihavuoden kalastussaantokin jo tahan velvoittaa.

Sunnuntaina Anssilla ja mulla reissu jatkui viela Herraskoskelle, Simon ja Paulin suun-natessa Helsinkiin pain...


6.5. Lomakalasteluja 65

6.5 Lomakalasteluja


Kahden viikon kesalomani lahestyessa loppuaan taytyy jotain pikaisesti raportoida lomankalastuksellisesta annista....

Lomahan alkoi Vihavuodella pari viikkoa sitten viikonloppuna, ja kuten Opin kirjoituksestavarmaan kavikin ilmi, kalastus oli loistavaa kuten mestassa tana kesana on ollut ennenkin.Ja Opin aivopeseminen perhokalastajaksi olisi tuskin paremmin voinut alkaakaan.

Opi oli saanut ekstravapaapaivan toista ja jatkoimme kahdestaan Vihavuodeltavuorokaudeksi Herraskoskelle, jonne Maukka ja Ullakin olivat tulossa sunnuntai-iltana.Lisaksi yksi lupa oli myyty ”ulkopuoliselle”.

Herraskoski ei ollut aivan yhta antelias kuin aikaisemmilla reissuilla, suurimman ja ainoanmitallisen kalan ylos asti (istarin) sain mina, pituutta 42 cm. Koskessa oli kuitenkin jalleenmyos oikeita kaloja, kirkkaita pikkuveijareita saatiin useita kokoluokassa 30 - 38 cm. Lisaksituntui olevan mukavasti paikallisia ruskeita 20 - 35 cm silitysrautoja.

Sama ilmio kuin joskus aikaisemminkin huomattiin, eli Herraskosken kalat ovat useinhyvinkin tarkkoja ruokailuajoistaan. Illalla joskus yhdentoista aikaan oli koskessa mieletonsyonti paalla, mutta valilla oli aivan hiljaista, ei sarkeakaan.

Isoihin kaloihin ei saatu kosketusta, mutta paivystin kylla pimeimman yon aikana niskaa,jonne jarvelta laskeutuikin kaloja syonnostelemaan. Harmi vain, etta ne eivat tulleet ihanheittohollille asti, lahin iso mulaus kavi ehka 15 m heittosateen ulkopuolella. Lohdutuspalk-intona sain sentaan niskalta standardin taimenistarin kokoisen saynavan.

Seuraavan kerran kalaan paasin torstain ja perjantain valisena yona. Duunikaveri Mikko oliKeski-Suomessa kaymassa ja olimme sopineet heittavamme puolen vuorokauden luvat Ku-usaalla.

Koskelle paastiin jo hyvissa ajoin, ja lahes alusta alkaen aloimme nyhtaa larvoilla alamittaisiapaavirran reunalle jaavista poteroista. Taalla syonti ei oikeastaan hiljentynyt missaan vai-heessa, ainoa huomio oli kalojen koon kasvu illan pimentyessa. Reunapoteroista alkoi loytyamittakalojakin, ja lukuisista karkuutuksista (kovassa virrassa joutuu kaskemaan kalaa ehkaliikaa?) huolimatta laskin etta itsellani kavi 5 luonnonkalan oloista (3 kirkasta) reilu 40-senttista vapautettavana. Mikollakin tulos oli samansuuntainen.

Jossain vaiheessa tuli eteen harvinainen ongelma: Saamme saaliiksi vain luonnonkaloja, joitaei viitsisi tappaa. Ruokakalallekin oli silti tilaus, joten mista saisimme saaliiksi istarin? Vas-taus loytyi niskalta. Parilla heitolla nappasi pulska ja sinansa natti, mutta kuitenkin selkea is-tukas, mukava 52-senttinen. Ja aika pian taman jalkeen viela alempaa sillan alta 44-senttinenistari. Ruokakalat olivat koossa ja jatkoimme loppuluvan luonnollisempien kalojen parissa.


66 6. Kes a

Seuraava viikko kuluikin sitten Hannan kanssa Norjassa Skoganvarren leirintaalueella ol-evassa mokissa mokitellen. Kalaan en hirveasti kerennyt, mutta oikeastaan joka paiva vahankuitenkin. Mokki oli kalaisan Ovrevann-jarven rannalla, ja myos vene oli kaytossa, joten aikapaljon tuli soudeltua jarvella harrien tuikkirenkaita etsien. Niita loytyikin ihan mukavasti,ja viikon aikana tuli pyydystettya jarvesta muutama kymmenen harria. Isoimmat kuitenkinolivat vain niukin naukin 40-senttisia. Isompaakin piti kylla oleman, mutta pysyivat piilossa.

Yhden (sikahintaisen) lohiluvankin sain heitettya vieressa virtaavalla Lakselvilla, mutta tu-los oli odotettu mp (kuten kai kaikilla muillakin). Lohilupaa lopetellessani sain kuitenkinsaalista, kun kavin aamuyosta katsastamassa laheisen ”patalammen” tilanteen. Kyseessa onhieno taydellisen kirkasvetinen lampi, jossa esiintyy vain taimenta. Penkoilta voi seurata,kuinka kalat kruisailevat pitkin rantoja, aivan kuin Uudessa Seelannissa! Taalla vain kalatolivat aika paljon pienempia, ja lammesta lohiluvan paatteeksi saamani puolikiloinen oli isoinmita nain.

Myos laheinen Luostejakka tuli kaytya katsastamassa. Taimenia sain sieltakin, mutta kovinpienia. Jylhassa rotkossa virtaileva joki olisi tarjonnut pari herkullisen nakoista poolia, muttaniihin laskeutuminen vaikutti liian vaaralliselta. Varmat viiden kilon tammukat jaivat siisrauhaan talta eraa.

6.6 Ongella Hiidenvedella

18.7.2002 Antti Aromaa

Viime viikonloppuna hella pakotti kaupungista maakuntaan. (Jotkut POKAlaiset kuulemmaasuvatkin Vihdissa...). Ennen reissua paatin jatkaa kaudelle asetettua onkitaitojen kar-tuttamista. Paallimmainen tarkoitus ongella oli saada Aurille (pian 2v.) kummasteltavaapaljuun.

Perinteisesti olen onkinut naita vesia erilaisilla koho-ongilla mato- tai leipasyotilla. Nyt tekni-ikka vahdettiin pater noster -onkeen. Siiman paahan sitaisin ekana kateen osuneen puolen-toista unssin puntin, koukkutapsiksi tuli 0,28 monofiili (perhoperukkeet odottivat himassapesukoneen paalla...), koukuksi pari #10 perhokoukkua. Koukut sitaisin kiinni perukkeensilmukoihin. Alkujaan piti pujottaa siimalenkki koukun lenkin lapi, mutta 0,28 ei naidenkoukkujen silmista kaksinkertaisena suju lapi.

Ensimmaisen heiton jalkeen pikainen odottelu ja suurimmat loysat pois siimasta, jatku-vasti pienia nykyja. Koukut nousevat tyhjina rantaan - uudet madonpalaset pyyntiin. Seu-raavalla kerralla sama juttu. Kaloja sain kuiville vasta laahaamalla pyyntia pohjaa pitkin (japienentamalla painon unssiin). Ohuempi tapsi ja pienemmat koukut olisivat varmaan anta-neet kalaa paikallaankin odotellen. Alle puolessa tunnissa saaliina ahvenia, sarkia, salakoita,lahna ja kiiskia.

Illalla oli tarkoitus pyytaa haukea samaan malliin takysella, vasy voitti saaliinhimon 1:0.Ehka ensi kerralla.

6.7 Lomailua Uukuniemella 21.6.-14.7.2002


Ensimmainen pitka 4 viikon loma tuli vietettya, josta 3 viikkoa mokillamme Uukuniemella.Edellisina kesina olin oppinut suht varman tavan saada taimenta. Tietylla alueella kovallavauhdilla pyoritaan ympyraa ja siiman paassa Dipsy + noin metrin tapsissa hyva uintinenja kirkas uistin. Kahden ensimmaisen viikon erilaisten tyo ja vierasvelvoitteiden takia enpaassyt kaymaan vesilla kuin noin 5 kertaa ja tulos oli jopa maaraakin suurempi pettymys.


6.8. VKK:n kausi avattu 67

Yhtaan edes tarpiksi luokiteltavaa havaintoa ei tullut. Kalaa oli kaiun mukaan mukavastiDipsyn ulottuvilla, mutta ei kuitenkaan ollut syonti paalla. Naapuri kehui saavansa kuitenkinkoko ajan hyvin.

Kahden viikon jalkeen noyrryin ja kokeilin samaa taktiikkaa kuin naapuri. Pinnasta ja kovaaseka aamulla etta illalla 7-9 ja jo rupesi tulosta tulemaan. Vauhti piti olla hiukan hillitontakovempi. Jarvemme potee suurta muikkukatoa talla hetkella ja taimenet nahtavasti ruokail-evat tuohon aikaan seka salakkaa etta kuorretta pinnasta. Vedossa olevalla vieheella ei tun-tunut olevan muuta valia kuin se, etta pysyi veden alla...

Ekana iltana tuli vajaan tunnin uistelun aikana kaksi, toinen n. 40cm ja toinen 46cm/1,1kgja lopetin huonojen sailytystilojen takia siihen. Seuraavana aamuna reilussa 1,5 tunnissaiski taas 46cm 1,1kg taimen seka saman mittainen, mutta 800g jarvilohi. Seuraavat paivatmenivat sitten venekauppoja hieroessa seka ns perheuistelua harrastaessa. Perheuisteluntoisena paivana tosin kavi n45cm taimen rimpuilemassa n10 minuutin verran veneen vieressa,kunnes tiemme erosi koukun irtoamisen johdosta. Kun sain uuden veneen uistelukuntoon olihelteet ruvenneet tekemaan tehtavansa ja ekana iltana tuli saaliiksi vain kolme� 42cm kalaa.Seuraavana aamuna taas vesille ja talla kertaa hiukan painotusta taas siimaan ja dipsyntakaa tuli loman suurin 1,2kg 46cm taimen. Seuraavan paivan ilta olikin sitten viimeinenmahdollisuus uistella ja nyt saaliiksi tuli 1,1kg 45cm taimen 60g kuusamon syvaajan takaa.

Yllattavaa oli se, ettei yhtaan ”suurta” iskenyt olisi melkein voinut kuvitella etta olisi jotainmuutakin kokoluokkaa kuin tuota 45-46cm, mutta ei, onneksi ei tullut myoskaan alamit-taisia montaa... Pinnasta tuli mittakalaa siihen asti, kunnes lampotila nousi �20 astetta,vaikka vesi oli noin lampoista tuntui kaloissa riittavan puhtia. Lahes kala kuin kala vaati10-15minuutin vasyttelyn eika millaan meinannut vasya. Yleensa kesalla mun mielesta neovat paljon rauhallisempia, jotkut yksilot paattivat esittaa myos ilmavoltteja suorinvartaloin.Taas tuli huomattua, etta nopeus on kaiken tarkein asia. Pitaa valita jokin nopeus ja siihensopivat uistimet. Jos uistin ei pysty uimaan sita nopeutta niin silla ei saa kalaa. Vaikka olilammin niin syvemmalta pyydettaessa ei tartte kuitenkaan vetaa niin nopeasti kuin pinnalta.Jos mun kaiun nopeusanturiin on yhtaan luottaminen niin vetelin pinnasta noin 8-10km/h jasyvemmalta noin 6-7km/h.

6.8 VKK:n kausi avattu


Tiistai-iltana avasin taman vuoden kauteni Vanhankaupunginkoskella. Mukana oli Mikkokaksine kavereineen seka Jussi, joka kuitenkin poistui pian luvanmyyjan tarjottua pelkkaaeioota. Iltavuorot tuntuvat olevan kysyttyja nykyaan, muilla vuoroilla ei juuri muita kalastajiaole.

Vuoron alku oli osaltani oikeastaan jatkuvaa kalantuloa, mutta ainoaksi mainittavaksi tapah-tumaksi jai 35+ taimen kosken alaosasta. Muulta osin saalis oli ahventa, turpaa ja pikkutai-menta. Kova tuuli hiukan hairitsi larvastusta kun vapa painui koko ajan sivulle eika tarppejatuntenut. Mikko taas meni vastarannalla heti alkuun kirjolohisarjassa 1-0 johtoon.

Koska vetta oli paljon, oli nousukalaakin alkanut tulla jokeen. Joskus yhdeksan aikaanpuskaradio kertoikin sitten kosken ylapuolelta saadusta nelikiloisesta kirkkaasta taimenesta.Kavimme katsomassa, ja todeksi oli uskottava. Ilmeisesti myos toinen taimen oli ollut kiinni.

Niinhan sita oli sitten pakko piiskata ylaosaa luvan loppuun asti puoleen yohon. Arvattavastien saanut tarppiakaan, mutta mikon kaverilla oli nousutaneli kiinni pitkaan. Ikava kylla use-ampikiloisen kalan jo osoittaessa vasymisen merkkeja 12 numeron koukkuun sidotun perhonote lipesi ja synkat kirosanat kuuluivat vastarannallekin.


68 6. Kes a

6.9 L0hinurit


Kaksi viikkoa kestaneen lapsenhoitovuoron jalkeen koitti vihdoin yksi vapaa ilta, jolloinpaasin kokeilemaan uutta venettani Espoon kalarikkaille vesille. Ainoa jarkeva ongintamuotomita keksin tahan aikaan vuodesta oli lohen hinaus ja paatin lahtea sita kokeilemaan. Pepaivaksi oli luvattu sellaista n 6ms tuulta ja illaksi 8-12ms, joten pyrin lahtemaan toista mah-dollisimman aikaisin, jotta voisin edes vahan aikaa pyoria oikeilla paikoilla.

Matkaan paasin kuitenkin vasta n 1530 ja Kyton kohdalla tuumasin viela hetken, koskaetelassa naytti olevan suht tummia pilvia. Paatin kuitenkin jatkaa matkaa ja paasinkin hel-posti Berggrund:in tasolle, jossa vastaan tuli kaksi uisteluvenetta nayttaen lopettavan hom-mansa siihen. Itse kavin virittelemaan vehkeita ja tarkastelin samalla etelan tummia pilvia,jotka naytti lipuvan itaa kohden. Aaltoa oli noin hiukan alle 1m, joten se ei paljoa uistelua hai-tannut vaan lahdin jatkamaan kohti etelaa yrittaen pysya suunnassa Helsinkin majakan sekaEspoon radiomastojen avulla. Hapean tunnustaa, mutta mulla ei ole, duunipaikasta huoli-matta, kompassia veneessa, viela.. Kalaa naytti olevan kivasti ja kohtuu isoja kaikujakin tuliaina valilla nayttoon, mutta kaikki lahinna 25-35m valilla. Takila olisi ollut kova sana, muttasellaista en ole viela ehtinyt hankkimaan, joten tyydyin yrittaan isoilla syvaaja levyilla, joidenoptimistinen syvyys voisi olla jopa 15m. Aikaa kului kuitenkin rattoisasti muun muassa Siljalinen laivaa suht lahelta tarkastellen, kunnes noin kahdeksan aikaan alkoi aallokko olemaankohtalaisen korkeaa ja paatin lahtea pois. Positiivinen yllatys oli se, etta ajo ulkoa Kytontasolle sujui suhteellisen helposti jopa liukunopeuksilla eika tarttenut kokkia hitaasti . Lop-puilta tuli pyorittya ja ihmeteltya vedenlampoja ympari Espoon saaristoa, jonkin verran nakyikuhan hinaajia, mutta en jaksanut ruveta itse enaa kokeilmaan, kun hamara oli tulossa.

Pois lahtiessa kavin tarkastamassa trailerin kunnon ja havaitsin jonkun tarvinneen minuaenemman liinavinssia. Aika hyva suoritus 1 viikon sailytyksen tappioksi. Toisaalta opinhanolla jattamatta sitakaan kiinni, varmasti houkuttaa vahemman varkaita sellainen traileri,


6.10. POKAn perhoreissu - Keskikesan Huopana 69

jossa ei ole vinssia...

6.10 POKAn perhoreissu - Keskikesan Huopana


POKAn perhoreissuun oli talla kertaa tullut mukaan 9 henkea ja heita odotti mielenkiin-toinen viikonloppu Suomen kuuluisimmalla taimenkoskella; Huopanalla. Majoitus todet-tiin samantien korkeatasoiseksi, ”niskatalolla” on hyvin varusteltu keittio, suihku, julmetunkokoinen olohuone (joka kuitenkin hyvien saiden johdosta jai kayttamatta), monta maku-uhuonetta seka pisteena i:n paalla rantasauna. Majoittuminen hoidettiin nopeasti alta poiskoska luvat olivat jo alkaneet ja kohta reilun puolen kilometrin koski oli taynna kalastajia.Pokalaisten lisaksi oli kolme ulkopuolista kalastajaa mutta heidan liikkeistaan tai saaliistaanoli vain vahaisia havaintoja koko viikonlopun aikana.

Itse maltoin mieleni ja menin niskalle kaljapullo kadessa virittelemaan vehkeita ja fiilistakuntoon. Istuttuani puoli tuntia en ollut viela nahnyt yhtakaan vaurasta kalaa pintomassajoten paatin perata niskamontut lapi sokkona. Eka heitto jai vahan lyhyeksi mutta toisellaheitolla sain jo skaterin viistamaan ensimmaisen montun paalta paatyen parin kiven valiinmuodotuneeseen nieluun. Nielun peilin alla majaillut istaritaimen ei sellaista arsykettakestanyt, vaan haki paattavaisesti suoraan alavirtaan roikottamani perhon pinnasta. Taimentalttui hetkessa koska en halunnut vasytella sita liikaa, olinhan mina lunastanut vain C&R-luvan. Vakaseton koukku oli tukevasti kiinni ylahuulessa ja mittailin haavinvarresta kalanpituudeksi 44cm. Reissun surkuhupaisesti suurin taimen oli tosiasia ja viela jo toisellaheitolla! Pienen elvyttelyn jalkeen kala palasi takaisin monttuun ehka oppineena etta viistavaperho on aina koukulla varustettu.

Aika moni muu kala sai saman opetuksen ja yllattaen Skaterit, Nalle Puhit ja Stimulaattoritnousivat jonkinlaiseen suosioon sina viikonloppuna. Streamerit taas tuottivat lahinna pet-tymyksia ehka sen takia, etta suurin osa kosken taimenista olivat pituudeltaan lahinna 40cm:n molemmin puolin ja oletettu jaljittelyn kohde oli 15-20 sentin sarki, jota oli aivan tolkut-tomasti koskessa. Muutama mulahteleva ja hyppiva isompi, arviolta 50-55 senttinen, taimennakyi lahinna yon pimeimpina hetkina. Perjantain saalis oli muutenkin heikko ja vain harvaoli paassyt ”isomman” kalan makuun. Itse paatin nukkua vain pari tuntia ja lahtea aamuyostakatsastamaan suosituimmat paikat nopeasti.

Herasin neljalta ja huomasin olevani myohassa kun ulkona oli jo melkein valoisaa, po-hjoinen sijainti oli tehnyt temppunsa ja olin kuvitellut etta aurinko nousisi samaan aikaanViitasaarella ja Helsingissa. Peli ei ollut kuitenkaan menetetty koska useimmat muutnayttivat nukkuvan ja paikat olisivat viela korkaamattomat. Muutama vuosi sitten toisen seu-ran jasenen kokemat kymmenet kalahavainnot viistavaan Nalle Puhiin samoilta jalasijoiltavalisuvannolla hiersi takaraivossa ja ensimmainen heitto lahtikin pari metria rannasta, etteirantavedessa ruokaileva kormy pelastyisi. Ei ollut paikalla, vaan jouduin heittamaan milteikymmenen heittoa ennen kuin ensimmainen kala kavi skateriin kiinni uuden sillan alla. Arvi-olta 40 senttinen kirkas luonnonkala hyppasi hullun lailla ja niin koukku oikeni muutamansekunnin paasta. Rentoutunut tunne valtasi kuitenkin paakopan, kun mietin etta sain kalannousemaan niin luonnottomasti uitettuun perhoon. Seuraava havainto tuli keskella vuolastavirtaa kun isompi taimen kavi hermostuneena pinnassa skaterini jo mentya ohi. Neljan tun-nin piiskaamisen jalkeen luovutin ja laksin takaisin mokille ottamaan paivaunet.

Heratessani oli paiva jo pitkalla joten lammitettiin sauna ja syotiin grilliruokaa, jonka jalkeenyksi toisensa jalkeen suuntasi askeleensa koskelle pain. Itse kavelin suoraan vanhalle sillalletarkkailemaan tilannetta. Melkein heti, kun tulin koskelle, iso taimen hyppasi keskella virtaaja hiivin rantaan yrittamaan sita. Puut estivat takaheiton tekemisen, joten jouduin turvau-tumaan rullausheittoon tarjotessani skateria kalalle -ei kiinnostunut. Kohta Harri tuli vas-


70 6. Kes a

tarannalle ja viittoilinkin hanelle etta iso taimen oli kaynyt mulahtamassa ja kohti tarjottiintaas streameria mestarillisin ottein, vaan ei kalan mielesta... Kosken loppuliu-ussa ei nakynytmitaan elamaa, mutta sidoin siiman paahan oranssin no.12 Klinkhammerin siita huolimattaja kauimmaisessa virranpyorteessa n. 20 metrin paassa taimen imaisi hyvin nakyvan perhonkomeasti suuhunsa oikein ”head and tail” tyyliin ja elama oli taas yhta juhlaa! Istukas olivain 38 senttinen, mutta rasvaeva oli jo kasvanut miltei kokonaan takaisin ja pienia pilkkujaoli jo ilmestynyt poskillekin. Hieno kala ja ilman muuta kalastuksellisesti paras muisto kokoreissusta. Seuraavaksi siirryin Kuninkaanvaylan loppupooliin, jossa pari kalaa kavi vielalyomassa hudin nopeasti kulkevasta perhosta. Streamerissa oli myos pari tallia mutta muutenhiljeni aivan taysin joten vetaydyin talolle yopalalle ja nukkumaan.

Sunnuntaiaamuna selvisi, etta syonti oli ollut lauantaina selvasti parempi kuin perjantainaja kaloja oli myos saatu jonkin verran larvoilla. Koko oli vain harmittavasti pysytellyt 35-40sentin kieppeilla. Anssilla oli sentaan ollut iso taimen pyorahtamassa streamerin perassa parikertaa mutta kolmannella yrittamalla kala oli saanut leuoilleen ja paennut. Harrilla oli myoshavainto paremman kokoisesta kalasta valisuvannolla, mutta se ei ollut kiinnostunut per-hoista. Hanella oli myos kaynyt pari kalaa kaantymassa skaterin alla joten paatin samantienlahtea valisuvannolle katsastamaan tilanteen. Uhkarohkea kahlaaminen ei kuitenkaan tuot-tanut muuta tulosta kuin kauhistuneet ilmeet vanhemmalla pariskunnalla rannassa joten vai-hdoin larvalitkan siiman paahan ja asken niin kuolleelta vaikuttanut monttu antoi samantien41 senttisen istukkaan. Paatin lopettaa kalastamiset siihen kun kerran olin jo huipulla jasamassa hetkessa Harri rantautti komean heiton paatteeksi skateriin iskeneen 40 senttisen.Juhan kanssa kaveltiin takaisin mokille jo kahden aikoihin pakkaamaan tavaroita ja valmis-telemaan lahtoa. Vahitellen muutkin palasivat mokille ilman suurempia saaliita, paitsi Jannejoka oli saalistanut kahluuhousut tayteen vetta jo toistamiseen. Onneksi edellisena iltanahanen saamansa mittataimen lammitti edelleen mielta ja sauna taas miesta. Iltapaivankaantyessa iltaan saimme kiittaa Huopanankoskea taas opettavaisesta reissusta ja huhut ker-tovat, etta seuraavan kerran vieraillaan aiemmin kesalla isompien taimenten ja korkeammanveden toivossa.

6.11 Repparirappari


Reilu viikko sitten perjantaina iltapaivalla nelja lohenkalastusnoviisia suuntasi auton keulankauas pohjoiseen, maaranpaana suhteellisen saalisvarmana pikkulohijokena tunnettu Rep-parfjordelva eli tuttavallisemmin Reppari. Matka sujui mukavasti yhdella henkiloautolla, kunJussi oli saanut lainattua katolle tilavan suksiboksin.

Repparista jai kalakohteena hyva maku suuhun. Siita huolimatta, etta tana vuonna kalaaoli kuulemma joessa vahan, oli sita silti enemman kuin mihin kukaan meista oli aiemmillalohireissullaan tottunut. Yhteensa saimme 14 lohta ja 1 raudun. Lohista 4 oli yli 5-kiloisiaja loput titteja. Jokainen paasi kalan makuun, ja todennakoisesti tulee myos joskus joellepalaamaan.

Ottiperhot olivat suurimmaksi osaksi hyvin pienia, 6-8 numeron koukkuihin sidottuja. Mustauppo-bomber, sarvijaakko ja harmaa pompero olivat toimivimmat sidokset. Siimat olivat su-urimman osan ajasta joko kelluva tai intermediate.

Joki ei ole kovin levea, joten yhden kaden valineilla parjaa varsin mainiosti. Isojen perhojen (jakalojen) takia sopivat luokat lienevat 7-9. Myos pintaperhon heittely luonnistuu yksikatisellaparhaiten. Pintaperhokalastusta kannattaa todella kokeilla, silla joella on todella monta poo-lia, joissa on varmasti kaloja, mutta uppoperhon uittaminen ei onnistu pyorteilevan virrantakia.

Reppari on maisemiltaan todella mukava joki, ja varsinkin vihrealla alueella on myos


6.12. Loviisan kalakesa 71

eramaisempia paikkoja, jos ringissa heittaminen ahdistaa. Alajuoksulla toki saadaan yleensasuurimmat kalat. Vesi on erittain kirkasta, mutta ilmeisesti kalat ovat taitavia naamioitu-maan, silla kovin montaa kalaa ei pohjalta bongattu.

Repparille lahtija tarvitsee kaytannossa valttamatta auton, silla kalastusalue on useammankymmenen kilometrin mittainen, ja luvat on kaytava arpomassa joka vuorokaudelle erikseenungdomssentterissa.

Retkesta ja Kyostista lisaa webissa:

http://www.tky.hut.fi/˜poka/retket02/reppari2002/

6.12 Loviisan kalakesa

26.8.2002 Aki Tilli

Kesallakin on tullut kalastettua, mutta raportointi vaan on olosuhteiden takia jaanyt. Ihankiva kalakesa on takana, vaikka isomukset ovat puuttuneetkin.

Alkukesan paras keikka oli, kun isa kavi pitkasta aikaa mokillamme ja paasin 3-4 tunniksiesittamaan kalaopasta. Kerrankin tuollaisessa tilanteessa sattui niin, etta hauki oli edes ko-htuullisella syonnilla. Suunnaksi otimme Hudon, jonka itareunan ottimestoille kavi sopivastietelan suunnasta kaartuvaa aallokkoa.

Heti ensimmaiselta, ns. ”varmalta” paikalta, pienesta kivikkopoukamasta, onnistuinpeilipompalla nappaamaan heti pirtean ”standardihauen” (reilun kiloisen puikkarin). Van-hasta tottumuksesta paastin kalan vapaaksi laidan maremmalla puolella koskematta kalaan.Sain rutiinilla homman tehtya ja noustessani taas pystyyn sain vastaani isan holmistyneenilmeen: ”Miksi sina noin teit?”. Olin taysin unohtanut, etta isa varmasti haluaisi kalaasyotavaksikin asti. Lupasin hyvin epailevalta nayttavalle isalleni, etta seuraavat kalat pis-


72 6. Kes a

tettaisiin sitten lihoiksi. Ei tainnut pappa uskoa, etta kalaa kovinkaan paljoa valttamattatulisi, enka itsekaan asiasta voinut olla aivan varma, sen verran vaihtelevaa syonti on Lovi-isassa parina viime vuotena ollut.

Jatkoimme taas kalastusta ja ei kulunut montaakaan heittoa, kun isa ilmoitti kalasta.Siitas sai, ajattelin haavia kaivaessani. Isan uusi halpisvapa ei kovin suurenmoisiavasytysominaisuuksia omannut, joten ihan kohtuullisen kokoinen luupaa teki syoksyn jostoisenkin ennen antautumistaan haavittavaksi. Nyt jo varsin tyytyvaiselta nayttanyt isa saipamputtaa parikiloisen paivan ensimmaiseksi ruokakalaksi.

Jatkoimme eteenpain saaden yhdesta luottopaikoistani kolme puikkariluokan haukea, joistavain yksi paatyi lihoiksi kahden muun hyvin pienen jatkaessa elamaansa. Loppureunaltaei sitten mitaan tullutkaan, ja siirryimme viela katsastamaan sisalahden paikkoja. Heti en-simmainen nurkka, jota aina olen pitanyt hyvan nakoisena vaikkei kalaa ole juuri tullutkaan,oli taydellisesti tuulessa. Ajattelin ”nyt tai ei koskaan” ja perkasimme isan kanssa paikanhyvin tarkasti ja systemaattisesti. Heitettyani aivan keskella poukamaa olevan kiven ohi ko-hti pohjukkaa kelailin siiman paassa ollutta pikkunilsua lahes homokelauksella kiven tasalleja pysaytin. Yksi ... kaksi... tumps. Melko varovainen otti, mutta aika hyva kala jai kiinni.Vasytys oli paivan toiseksi paras, mutta pian kala oli haavissa. Naytti omalla melkolailla har-jaantumattomalla silmapuntarilla 3,5 - 4 kiloiseksi, mutta paljastui myohemmin 3,3 kiloiseksi.Kuitenkin pinnahauet ovat viime aikoina olleet minulle sen verran harvinaista herkkua, ettahyvalta tuntui. Lihoiksi, tasta voisi ottaa itsellekin evasta.

Samoilla sijoilla minulle tarppasi viela puikkari, joka kuitenkin irtosi muutaman potkunjalkeen. Jatkossa ei enaa mitaan tullut, vaikka isalla oli useampikin tarppi. Taisi olla koukku-jen huonoutta yhdistettyna vastaiskun hienoiseen ruosteisuuteen... kaloista itselleni otintoisen 3,3 -kiloisen fileen, josta tuli aivan loistavan haukiwokin osa, loput menivatkin sittenisalle.

Muutoin keskityin alkukesasta lahinna lauhdevirran sayneitten kiusaamiseen, tavoitteenasavu- ja graavikaloja seka tietysti takaraivossa kummitteli PE. Ei tullut tana vuonna PE:ta(siis ainakaan viela...), sen sijaan jokunen ruokakalan koon ( n. 1,5 kg) ylittanyt sayne tulikylla, suurimpana 1,75 kg. Kevyilla kamoilla noiden kilon sayneitten vasyttely on kylla todellahauskaa puuhaa. Lauhdevirrasta loytyi myos hauen ottikulma, johon menetin ensin pariuistinta ennen kuin uskoin. Suurin ylossaatu jai 2,5 kg:n, pinnakoon kalan karattua lippasuupielessaan.

Keskikesalla keskityin lahinna ahvenen heittelyyn, kun pikkukuhan uistelu ei kerta kaikki-aan kiinnosta. Mitaan sen kummempaa ei tapahtunut, kalan koko oli edellisvuoden tapaanpienta parhaitten jaadessa taas 31 senttiin (=350 g). Kunnon ison ahvenen (kaikki valilla200-350 g) syonnoksen koin tana vuonna vain kerran elokuun alussa. Elokuun loppua kohdenahven on joko sulkenut turpansa tai sitten ne ovat siirtyneet paikoille, joita en ole loytanyt.Saman ilmion olen ennenkin huomannut, eli kun elokuun kuluessa ahventa pitaisi saadaparemmin (tai ainakin isompia), minulla kalantulo tyrehtyy lahes tyystin. Nyt sitten odotel-laankin veden viilenemista ja haukiaikoja. Ensimmaiset ”syksyn” luupaat onkin jo ongittu,mutta usko ei oikein viela ole mukana.

6.13 Suutarin suutari


Tinca tinca, siinapa vasta paansarky. Kevaalla jo Kalamaratonin aikoihin innostuin onkimis-esta hieman enemman. Tuolloin jai paahan hautumaan ajatus specimen-onginnasta, kohteenasarkikalat - erityisesti suutari. Kesa kului, oli kuhakausi, perhostelua ja sitten heinakuun lo-pussa tincamania. Suutari oli pakko saada.


6.13. Suutarin suutari 73

Yksin onkiminen on kivaa, mutta kaverin kanssa aina mukavampaa. Onneksi Tomppaa jaTeppoa ei koskaan tarvinnut erityisesti suostutella, joten yksin kavin ongella vain pari - kolmekertaa. Toita tehtiin hartiavoimin, tutkittiin karttoja, testattiin maskeja ja erilaisia syotteja.Tetsattiin ympari rantoja etsien aukkoja joista kalastaminen olisi mahdollista. Ongittiin jaodoteltiin. Tulostakin tuli:

� sarki, 450g PE, Tompalle

� pasuri, 450g PE, Tepolle

Suutaria ei vaan loytynyt, kunnes sitten eraana elokuisena lauantaina n:s paikka siella jos-sain...

Ensimmaisesta maskayksesta oli jo 4 tuntia kun akkia lumpeikon vieressa vesi sameni japintaan nousi harvakseltaan heinia ja kuplia. Samenemia tuli ja meni, tavaraa nousi pintaanvaihtelevia maaria. Valilla oli 10-15 min taukoja jolloin ei nakynyt kaloista merkkiakaan.Kunnes taas jossain vesi sameni... Joskus yhdeksan jalkeen illan jo pimetessa Teppo raportoitarpista ja kala varmistui suutariksi saman tien - vapa on luokilla ja jarru soi. Vasytys ottiaikansa ja haavin Tepolle natin naarassuutarin, 1.35kg. Jea! Jai vain valitettavasti illanainoaksi, joten mulla oli vielakin suutari hukassa. Onneksi paikka ei enaa ole!

Seuraavana paivana nappasi sitten vihdoin mullekin. Hiljaisuuden rikkoi heilurikarjenkulkunen, karjen pompattua yht’akkia aivan suoraksi. Vastaisku ja mahtava vaantovavantoisessa paassa. Kala veti upeita syoksyja ja pamautteli valilla pyrstollaan vetta todellakomeasti. Upean vasyttelyn paatteeksi Tomppa haavi mulle ekan suutarini, 1.6kg poikakalan.Hymyilytti ja oli aika hyva fiilis. Myohemmin Tomppa sai viela koholla yhden alle kilosen su-utarin.

Mita sen suutarin saamiseksi sitten tarvittiin:

� kilokaupalla leipajauhoa

� 20+ tolkkia maissia

� 2000+ km autolla


74 6. Kes a

� muutama kymmenen kilometria jalkapatikkaa

� 10+ reissua

� kymmenia tunteja

� muutama kilo Van Den Eynde valmismaskeja

� kaljaa

� limsaa

� kekseja

� matoja

� toukkia

� aikaa

� hermoja

� tupakkia

� monta plunausta

� yksi pari kumppareita

� uskoa

� toivoa

� halua

Mista niita suutareita sitten saa? No sielta lumpeikon vierelta sielta jostain.


sisÄlmys - poka.fi · pokan piirissa harjoitetaan t¨ an¨ ap¨ aiv¨ an¨ al¨ ahes kaikkia...

Documents