SISUSTUSALAN JA TYÖELÄMÄN VASTAAVUUS –MITEN KOULUTUKSET VASTAAVAT ODOTUKSIIN JA TARPEISIINLaadullisen osaamisen ennakointiselvitys Opetushallituksen taideteollisuusalan koulutustoimikunnalle

SIOn julkaisusarja 1/2013Toimitus: Marika LaakkoTaitto: Teollisuustaiteen Liitto Ornamo, Minna Borg

Kansikuva: Mikael Lindén Merikiinteistö 2011, suunnittelu Suunnittelutoimisto Päivi Bergroth

1. Johdanto

Tämä selvitys on toteutettu Opetushallituksen taideteollisuusalan koulutustoimikunnan tilauk-sesta. Selvityksen toteuttajana on Teollisuustaiteen Liitto Ornamon suurin jäsenjärjestö Sisustusark-kitehdit SIO ry.

Tämän selvityksen tarkoituksena on selvittää sisus-tusalalta löytyviä tutkintoja ja niiden tuottaman osaamisen vastaavuutta työelämässä. Sisustuksen kentällä on useita koulutuksia, jotka edustavat eri koulutusaloja. Osa tutkinnoista on käsi- ja taide-teollisuusalalla, osa rakentamisen ja osa tekniikan ja liikenteen toimialoilla.

Sisustusala on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Koulutus vetää puoleensa paljon hakijoita ja käy läpi yhteiskunnallista murrosta, kattaen rakentamisen kentän huonekalualalla tai maisemarakentajasta sisäpintakäsittelijän tehtäviin.

Pelkästään toisella asteella on lukuisia koulutusta ja tutkintoja järjestäviä tahoja - niin ammatillisessa koulutuksessa kuin ammatillisessa aikuiskoulutuk- sessa. Koulutukset ovat sekä laadullisesti että sisällöllisesti hyvin vaihtelevia, vaikkakin tutkin-tonimikkeet muistuttavat toisiaan. Tutkintonimik-keitä ja niihin liittyvää osaamisen kirjoa ei ole ollut kootusti yksissä kansissa. Tämän lisäksi toimialaa rikastuttaa vapaa sivistystyö ja täydennyskoulutus, jotka eivät ole tutkintoon johtuvaa koulutusta.

Selvityksen tavoitteina on koota kuva sisustusalan koulutuksen kokonaisuudesta, (tutkinnoista sekä tutkintojen sisällöistä) sekä siitä mihin eri työteh-täviin tutkinnot valmistavat ennakoiden samalla alan muuttuneita työtehtäviä.

Sisustusalalla rakentamisen tehtävissä työsken-televien pätevyyksistä säädetään Maankäyttö- ja rakentamislaissa (A- ja B -pätevyysvaatimukset). Uutta asetusta ollaan parhaillaan valmistelemassa ympäristöministeriössä, joten alan tutkintojen selkeä kirjaaminen on hyödyllistä. Tällä on suora vaikutus koulutuksen ja osaamisen laadullisen arviointiin sekä alalta valmistuvien työtehtäviin.

Lisäksi selvitystyön tavoitteena on yhtenäistää ja havainnollistaa sisustusalalla olevien ammattini-mikkeiden terminologiaa, joka on hyvin kirjavaa. Käytössä olevat ammattinimikkeet eivät välttämättä ole samoja kuin tutkintonimikkeet. Ammattinimik-keitä ovat mm. sisustussuunnittelija, tilasuunnitteli-ja, sisustusarkkitehti, kalustesuunnittelija, sisustus-ompelija, sisäpintakäsittelijä ja artenomi.

Näiden lisäksi alan rajanpinnassa ovat muut raken-tamisen, huonekaluvalmistuksen tai vaikkapa vi-herrakentajan, floristin tai markkinointiviestinnän ammattilaiset sekä kaupan alan myyjät yleisesti.

Laadullisella ennakointiselvityksellä vastataan myös kysymykseen mihin eri koulutuksista valmistuu. Tämä selkeyttää sekä työelämää, kuluttajia että opiskelijoita tunnistamalla eri koulutuksien osaamisalueet. Selvitys koostuu alan tarkemmasta avaamisesta, seuraavassa osassa käydään läpi tutkinnot kouluasteittain ja niihin liittyvät ammat-tinimikkeet ja neljäs osa peilaa työelämän tarpeita. Viides osa pohtii sisustusalan tutkintojen ja työelämän yhteensopivuutta. Lopuksi käymme läpi tulevaisuudentarpeita alan muille selvityksille. Tuloksia käsiteltiin kaikille avoimessa paneeli- keskustelussa IKEA-tavaratalossa 18.6.2013.

SISUSTUSALAN JA TYÖELÄMÄN VASTAAVUUS –MITEN KOULUTUKSET VASTAAVAT ODOTUKSIIN JA TARPEISIIN

2. Sisustusala käsitteenä

Sisustusalan tutkintoja löytyy Opetushallituksen koulutusalaluokittelussa usealta alalta; tekniikan ja liikenteen, kulttuurin ja luonnonvara- ja ympäristö-aloilta. Alan monipuolisuus tarkoittaa sitä, että alalla toimii hyvin paljon erilaisia osaamisprofiileja, joiden tarkempi määrittely jätetään tämän selvityksen ulkopuolelle.

Ala pitää sisällään toimialoja niin rakentamisen kuin ammatillisen, tieteellisen ja teknisen toiminnan ja teollisuuden piiristä. Pääosa alan ammattilaisista on kuitenkin taideteollisen muotoilun ja suunnittelun parissa (TOL 741). Toimialaluokituksen mukaan ala pitää sisällään vihersisustuspalvelut ja ylipäätään palveluiden toteutuksen. Sisustusalalle kuuluu koko-naisvaltainen toimivan ympäristön suunnittelu; yksityisten ja julkisten tilojen tilasuunnittelusta erilaisten materiaalivalintojen ja suunnitelmien to-teutukseen tilan/ympäristön koko elinkaaren aikana. Sisustusalalle kuuluu myös kalustemuotoilu ja yllä mainitut vihersisustuspalvelut. Näiden lisäksi alaan kuuluu mm. käsi- ja taideteolliset suuntautuneisuu-det ja sisustukselliset käsityöt.

2.1 Laadullisen ennakoinnin selvityksetSisustusalalla ei ole aikaisemmin selvitetty tutkinto-jen ja työelämän osaamisen vastaavuutta ja sisustusa-lan työtehtävien nimikkeistöä. Hannu Simin ja Tuula Puoskarin tekemä ”Laadullinen ennakointi taideteol-

lisuusalalla” -raportti vuodelta 2012 antaa rakenteel-lista pohjaa selvityksessä ilmeneville näkökulmille. Aiemmat selvitykset ovat keskittyneet muihin toimi-aloihin tai ne ovat näkökulmiltaan huomattavasti laajempia ja teoreettisempia. Tämä pieni selvitystyö on käytännönläheinen ja tarkoitettu laajasti hyödyn-nettäväksi työelämässä, koulutuksen ja tutkintojen suunnittelussa sekä ohjaamaan kuluttajavalintoja.

Mukana olevat selvitykset ja raportit:- Kiinteistö- ja rakentamisalan osaamistarveraportti, VOSE-hanke 2011- Ammattitaito on aina muodissa. Tekstiili- ja vaatetusalan koulutusselvitys OPH 2012– Koulutustoimikuntien laadullisen ennakoinnin selvitysten yhteenveto, Mantere & Saarimaa 2013– Laadullinen ennakointi taideteollisuusalalla, Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymä 2012 – Liiketalousalan osaamistarpeet, Juuti 2013– Osaamistarpeet kiinteistö- ja rakentamisalalla, OTUS ja RIL 2012– Tulevaisuuden osaamistarpeet kulttuurialan tutkinnoissa, Työterveyslaitos 2013– Muotoile Suomi -kansallinen muotoiluohjelma– Miten ammatillista osaamista ja oppimista uudis-tetaan erilaisissa oppimisympäristöissä? Nokelainen 2013– Mikä on sisustaja? Sisustajan perustutkinnon osaamistarveselvitys, Salminen 2013

3. Koulutukset tutkintoasteittain

3.1 Ammatillinen toisen asteen koulutus ja tutkinnotAmmatillisen peruskoulutuksen tavoitteena on antaa opiskelijoille ammattitaidon saavuttamiseksi tarpeel-lisia tietoja ja taitoja sekä valmiuksia itsenäisen ammatin harjoittamiseen. Koulutuksen tavoitteena on lisäksi tukea opiskelijoiden kehitystä hyviksi ja tasapainoisiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille jatko-opintojen, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja sekä tukea elinikäistä oppimista.

Ammatillisessa koulutuksessa tulee ottaa erityisesti huomioon työelämän tarpeet. Koulutusta järjestet-täessä tulee olla yhteistyössä elinkeino- ja muun työelämän kanssa. (§ 6 laki ammatillisesta koulutuk-sesta)

Toisen asteen ammatillinen koulutus ja tutkinnot muodostuvat ammatillisena peruskoulutuksena suoritettavista perustutkinnoista ja aikuisten näyttö- tutkintoina suoritettavista perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkinnoista. Sekä nuoret että aikuiset voivat opiskella samoihin ammatillisiin perustutkin-toihin. Ammatillinen lisä- ja täydennyskoulutus on mahdollista työuran eri vaiheissa.

3.1.1 Kulttuuri

Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto ArtesaaniYmpäristön suunnittelun ja rakentamisen koulutus-ohjelmaArtesaani osaa suunnitella työnsä sekä lukea ja tehdä ammattialaansa liittyviä suunnitelmia. Hän osaa tehdä ammattialansa materiaali-, työmenekki- ja kustannuslaskelmia sekä esitellä ja arvioida omaa työtään. Artesaani noudattaa ja ylläpitää turvallisia työmenetelmiä ja työtapoja sekä oikeaa asennetta arvostavaa työturvallisuuskulttuuria, joka sisältää

työturvallisuutta sekä terveyttä ja työkykyä edistävän toiminnan. Artesaani osaa käyttää työssään tarvit-tavaa tietotekniikkaa. Tutkinnon suorittanut työs-kentelee toisen palveluksessa, itsenäisenä yrittäjänä tai ammatinharjoittajana. Tyypillisiä työtehtäviä ovat korjaaminen ja restaurointi, ohjaus, palvelu sekä myyntityöt. Suuntautuneisuus voi vaihdella hyvinkin paljon. Esimerkiksi seuraavat suuntautuneisuudet löytyvät käynnissä olevista koulutuksista; lavaste-rak-ennus, mallinrakennus, sisustus, sisustusala, sisustus-puuseppä, sisustuksen suunnittelu ja sisustusteks- tiilit, sisustusrakentaja, sisustussuunnittelu, sisustus-rakentaminen, tilasomistus, tilasuunnittelu ja toteu-tus, viherrakennus ja visualisti.

3.1.2 Tekniikka ja liikenne

Verhoilu- ja sisustusalan perustutkintoSisustajaSisustaja on ammattilainen, joka tuntee ja kykenee osallistumaan laaja-alaisesti sisustusalan työtehtäviin kuten verhoilualan, maalausalan, puu-sepänalan ja rakennusalan sisätöihin. Hän pystyy toimimaan yhteistyössä asiakkaan, sisustusarkkitehtien ja sisus-tussuunnittelijoiden kanssa sekä muiden projektissa työskentelevien ammattilaisten kanssa. Hän tuntee sekä suunnittelutyön että toteutuksen tarpeet verhoi-lu-, maalaus- ja rakennussisätöiden sekä puusepän- töiden osalta. Hän osaa laatia sisustusarkkitehtien suunnitelmien pohjalta koko työkentän kattavat työselitykset ja työkuvaukset työntekijöille, ja hänellä on hyvät yhteydet sisustukseen liittyvien ammattialo-jen työntekijöihin, tavarantoimittajiin ja tukkuliik-keisiin.

Sisustaja työskentelee laaja-alaisesti sisustustöissä yhteistyössä alan ammattilaisten kanssa monipuoli-sissa projekteissa muun muassa asuntoja ja julkisia tiloja korjaavissa ja uudisrakentamista tekevissä yrityksissä, alan tarvikkeita myyvissä liikkeissä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana ja yrittäjänä.

VerhoilijaTeollisen verhoilijan on kyettävä tarkkaan ja tasa-laatuiseen verhoilutyöhön ja harjaannuttava tuotan-tolaitoksen oikeaan työrytmiin. Lisäksi hänen on hallittava huonekaluompelun ja kaavoituksen perus-teet. Hänen on osattava leikata ja muotoilla erilaisia päällysmateriaaleja ja pehmusteita. Alalla työsken-televällä tulee olla valmiudet käyttää myös ohjelmoi-tavia koneita ja laitteita, joten hänen on kehitettävä ja laajennettava ammattitaitoaan nykyteknologian suuntaan ja hallittava tietotekniikan perusteet. Teol-lisuuden verhoilija toimii usein myös uusien mallien tekijänä, jolloin hänen on osattava lukea suunnitteli-joiden laatimia piirustuksia ja osallistuttava tuotanto-tekniseen kehittämistyöhön.

Tekstiili- ja vaatetusalan perustutkintoSisustusompelijakaavoittaa ja valmistaa ommeltavia sisustustekstiilejä koteihin ja julkisiin tiloihin, tunnistaa sisustusmate-riaalit ja värien ja valaistuksen vaikutukset, mitoittaa ja valmistaa tuotteet, työskennellä sisustusliikkeissä, kangaskaupoissa ja sisustustavarataloissa, toimia myös yksityisyrittäjänä tai valmistaa tuotteita alihan-kintatyönä muille yrityksille, toimia luotettavasti, laatutietoisesti, oma-aloitteisesti ja asiakaspalvelu- ja yhteistyöhenkisesti.Tutkinnon suorittanut työskentelee tekstiilimateriaal-ien valmistajana, neule- ja vaatevalmistajana, päähi-neiden, jalkineiden ja muiden asusteiden valmista-jana tai sisustusompelijana. He voivat työskennellä myös kaavoittajina ja pienten malli- ja tilaussarjojen valmistuksessa muissa maissa toimivalle alan teol-lisuudelle.

Suunnitteluassistentin perustutkintoSuunnitteluassistenttiSuunnitteluassistentin perustutkinnon suorittanut osaa lukea, tulkita, mallintaa ja tehdä tekniseen suunnitteluun liittyviä dokumentteja. Hänellä on alan tehtävissä tarvittavat matemaattiset valmiudet ja fysiikan perustiedot sekä monipuoliset tekniset

perusvalmiudet käyttää alan teknisiä laitteita. Laaja-alaisten elinkaaripalvelumallien yleistyessä teknisen suunnittelun alan yrityksissä suunnitteluassistentin perustutkinnon suorittanut toimii erilaisissa vuoro-vaikutustilanteissa yhteistyökykyisesti sekä ilmaisee näkökantansa selkeästi ja luottamusta herättäen. Tutkinnon suorittanut voi työskennellä avustavissa tehtävissä rakennus-, LVI-, sähkö-, kone- ja infra-alan yrityksissä sekä valtion ja kuntien organisaati-oissa.

3.2 Aikuisten ammatti- ja erikoisammattitutkinnotLaki ammatillisen aikuiskoulutuksesta sanoo, että tarkoituksena on ylläpitää ja kohottaa aikuisväestön ammatillista osaamista, antaa opiskelijoille valmi-uksia itsenäisen ammatin harjoittamiseen, kehittää työelämää ja edistää työllisyyttä sekä tukea elinikäistä oppimista. Lain tarkoituksena on lisäksi edistää tutkintojen tai niiden osien suorittamista. (§ 2 Laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta)

Sisustusalan ammattitutkintoAmmattitutkinnossa on viisi osaamisalaa, joista opis-kelija valitsee yhden. Osaamisalat ovat sisustusraken-taminen, sisustus- ja huonekalutekstiilit, laivasisusta-minen, sisäpintakäsittelyt ja kalusteet. Sisustusrakentamisen valinnut hallitsee erilaisten huonetilojen seinien, kattojen ja lattioiden pienet rakenteiden korjaukset ja muutokset. Sisustusraken-tamisen työhön kuuluvat väliseinien aukkojen teko ja niiden peittäminen sekä katon alas laskeminen. Työhön kuuluu myös huoneita jakavien kevyiden väliseinien purku ja teko sekä putkien peittäminen koteloilla. Sisustusrakentaja tekee myös ovien ja ik-kunoiden asentamista sekä listoitusta.Sisustus- ja huonekalutekstiilit osaamisalaan kuuluu tuotteiden materiaalituntemus ja esittely asiakkaille, tuotteiden asennus asiakkaan tilaan sekä huonekalu- ja kalustepäällisten mitoitus, leikkuu ja kiinnitys. Tutkinnon osan ammattitaitovaatimuksiin sisältyy myös kiinnitys- ja asennustyöhön kuuluvien raken-teiden tuntemus.

Laivasisustuksen osaamisalalla tarkoitetaan erilaisten tilojen, kuten hyttien, laivaravintoloiden ja laivakeit-tiöiden sekä erilaisten toiminta- ja oleskelutilojen sisustamista.

Sisäpintakäsittelyn tutkinnon osassa tarkoitetaan huonetilojen seinien, kattojen, lattioiden, ovien, ik-kunoiden tai kiinteiden kalusteiden pintakäsittely- töitä, kuten maalausta, kuultokäsittelyä tai koristepin- noitusta. Tämän osaamisalan ammattitaitovaatimuk-siin kuuluu myös katto- ja seinäpintojen päällystämis- tä tapeteilla ja muilla seinäpäällystysmateriaaleilla. Kalusteet -osaamisalan valinneen kuuluu suunnitella, mitoittaa, hankkia ja valmistaa kiinto- ja irtokalus-teita asuntoihin ja julkisiin tiloihin kuten ravintolat, toimistot, juhlasalit ja sekä erikoistiloihin kuten veneet tai asuntovaunut ja -autot. Tällaisia kalusteita ovat esimerkiksi keittiön ja kylpyhuoneen kiintoka-lusteet, toimistojen irtokalusteet kuten erilaiset säily-tyskalusteet ja pöydät sekä veneiden ja asuntovaunu-jen säilytyskalusteet, istuimet ja tasot.

Sisustusalan erikoisammattitutkintoErikoisammattitutkinnon osaamisalat ovat samat kuin sisustusalan ammattitutkinnon osaamisalat. Ammattitutkinnon kahden pakollisen osan (osaa- misala ja yhteinen ammattitaito) sijaan erikoisam-mattitutkinnossa suoritettavia tutkinnon osia on neljä.

Sisustusrakentaminen -tutkinnon osan suorittaja osaa suunnitella työnsä asiakkaalle yleiset raken-nusalan määräykset ja ohjeet huomioiden. Tutkin-non osan suorittaja osaa suunnitella työnsä asiak-kaalle yleiset rakennusalan määräykset ja ohjeet huomioiden. Tutkinnon osan suorittaja tuntee ja osaa työstää yleisimpiä rakennusalalla käytettäviä ja käytettyjä väliseinämateriaaleja, välikattomateriaale-ja, valmiita ja puolivalmiita rakennusosia, tarvikkeita ja päällysteitä, osaa tehdä aukkoja kantaviin välisei-niin ja peittää, alaslaskea kattoja. Hän osaa purkaa ja rakentaa kevyet väliseinät sekä koteloinnit ja tämän lisäksi osaa tehdä aukkoja kantaviin välisei-niin ja peittää niitä.

Sisustus- ja huonekalutekstiilien tutkinnonosan suoritus voi sisältää asunnon sisustus- ja huoneka-lutekstiilit, laivan sisustus- ja huonekalutekstiilit tai esimerkiksi julkisten tilojen, kuten ravintoloiden, juhlatilojen ja -salien tai toimistojen sisustus- ja huonekalutekstiilit.

Laivasisustamisen erikoisammattitutkinnon osaa-minen on kuvaukseltaan yhteneväinen ammatti-tutkinnon kanssa. Tutkinnon suorittanut hallitsee erilaisten tilojen, kuten hyttien, laivaravintoloiden ja laivakeittiöiden sekä erilaisten toiminta- ja oleskelu-tilojen sisustamisen.

Sisäpintakäsittelyllä tässä tutkinnon osassa tarkoitetaan huonetilojen seinien, kattojen, lattioi-den, ovien, ikkunoiden ja kiinteiden kalusteiden pintakäsittelytöitä, kuten maalausta, kuultokäsittelyä ja koristepinnoitusta. Tämän tutkinnon osan ammat-titaitovaatimuksiin kuuluu myös katto- ja seinäpin-tojen päällystämistä tapeteilla ja muilla seinäpääl-lystysmateriaaleilla. Osaamisen määrittely on hyvin yhteneväinen ammattitutkinnon vastaavan osan kanssa. Kalusteet -osion suorittanut osaa suunnitella mitoittaa, hankkia ja valmistaa kiinto- ja irtokalustei-ta asuntoihin ja julkisiin tiloihin, kuten ravintoloihin, toimistoihin ja juhlasaleihin, tai erikoistiloihin, kuten veneisiin tai asuntovaunuihin ja -autoihin.

3.3.1 KulttuurialaKulttuurialan ammattikorkeakoulututkinnon tavoit-teena on antaa valmiudet toimia elinkeino- ja kulttuu- rielämän erilaisissa tuotesuunnittelu-, tuotekehittely-, työnjohto-, ohjaus- ja organisaatiotehtävissä, alan yritysten ja yhteisöjen suunnittelu-, markkinointi- ja asiantuntijatehtävissä sekä itsenäisenä yrittäjänä.

Muotoilija (AMK)Muotoiluteollisuuden suuntautumisvaihtoehtoTähän kuuluu muoti- ja vaatetussuunnittelu, design-er-stylisti, pakkausmuotoilu ja grafiikka, sisustusark-kitehtuuri ja kalustemuotoilu, teollinen muotoilu, tilasuunnittelu, graafinen suunnittelu, teollinen kalustemuotoilu, ajoneuvomuotoilu ja tekstiilisuun-nittelu. Muotoilija (AMK) toimii innovaatio-, tuote-, palvelukehitys- ja markkinointitehtävissä ja työs-kentelee esimerkiksi muotoilualan konsulttitoimis-toissa, mainostoimistoissa, painotaloissa, yritysten viestintätehtävissä, kaupan alalla tai teollisuudessa. Muotoilija voi työskennellä myös yrittäjänä.Käytetyt ammattinimikkeet vaihtelevat pääaineiden nimikkeiden mukaan; valmistuneet käyttävät mm. pakkausmuotoilija, sisustusarkkitehti, sisustussuun-nittelija, teollinen muotoilija -ammattinimikkeitä.

Taideteollisuuden suuntautumisvaihtoehtoKorumuotoilussa keskitytään erityisesti jalometal-lialan tuntemukseen. Korumuotoilija suunnittelee ja valmistaa uniikki- ja piensarjatuotettavia koruja, jalometallituotteita ja pienesineitä.

Muotoilija (ylempi AMK)Ylempi ammattikorkeakoulututkinto on työelämä-lähtöinen, ammatillinen tutkinto, johon voi hakea hankittuaan vähintään kolme vuotta alan työkoke-musta perustutkinnon jälkeen. Koulutus kestää 1–1,5 vuotta päätoimisina opintoina, ja sen suunnit-televat usein eri ammattikorkeakoulut yhteistyössä työelämän kanssa. Lähtökohtana ovat alueen yritys-ten osaamistarpeet. Kulttuurialan ylempää ammat-tikorkeakoulututkintoa on suuntautumisvaihtoeh-doilla design business ja muotoilun tutkimus, design tai interior architecture design (IMIAD).

3.4. KorkeakoulututkinnotTaideteolliselta alalta yliopistosta valmistuu esimer-kiksi ympäristön ja esineiden muotoilijoita, viestin-nän ja uusmedian ammattilaisia, taiteen opettajia, kuvataiteen ammattilaisia ja taideteollisuuden tutki-joita. Yliopistoille on ominaista tieteellinen tutkimus ja siihen perustuva ylin opetus.

Taiteen maisteriSuuntautumisvaihtoehdot sisustuksen alalle ovat sisustusarkkitehtuuri ja huonekalusuunnittelu ja sisustus- ja tekstiilimuotoilu. Sisustusarkkitehtuurin suuntautumisessa koulutetaan suunnittelijoita, joilla on kyky yhdistää työssään yhteiskunnallinen tarve ja vastuu, oman ajan kaune-uskäsitteen luova tulkinta ja tuotantomenetelmien taidokas hyväksikäyttö.

Kalustesuunnittelussa perehdytään teollisesti valmis-tettavien kalusteiden ja kalustekokonaisuuksien hahmottamiseen ja suunnitteluun. Työssä tarvi-taan kalustemateriaalien sekä niiden yhdistelytek-niikoiden tuntemusta. Sisustus- ja tekstiilimuotoilun opetus sisältää tekstiilien suunnittelun ja valmistuk-sen, tekstiilitaiteen sekä tilasuunnittelun opintoja.

3.3. AmmattikorkeakoulututkinnotSuomen korkeakoulujärjestelmä muodostuu kahdes-ta rinnakkaisesta sektorista: ammattikorkeakouluista ja yliopistoista. Ammattikorkeakoulut suuntautuvat työelämään ja perustavat toimintansa sen asettamiin korkean ammattitaidon vaatimuksiin. Yliopisto-opinnot kehittävät opiskelijoiden tieteellistä ajattelua ja valmiutta tiedon arviointiin sekä uuden tiedon tuottamiseen.Koulutus on hyvin suosittua, ja hakijoiden määrä on moninkertainen aloituspaikkoihin verrattuna. Aloituspaikkoja on karsittu kaikilta aloilta ja kulttuu-ri- ja taidealoilta on lopetettu kokonaisia koulutus-ohjelmia. Opiskelupaikkojen käytön tehostamiseksi sovelletaan yhden korkeakoulupaikan sääntöä, jonka mukaan hakija voi ottaa vastaan vain yhden yhteishauissa mukana olevan korkeakoulupaikan samana lukukautena alkavasta koulutuksesta.

3.5. TäydennyskoulutusAmmattikorkeakoulut järjestävät erikoistumisopin-toja, seminaareja, lyhytkursseja ja muuta täydennys-koulutusta. Tampereen ammattikorkeakoulu tarjoaa seuraavia koulutuksia täydennyskoulutuksina: sisustusassistentti ja sisustussuunnittelu. Tutkintoon johtamaton koulutus ammattikorkeakoulun toimesta sekoittaa niin opiskelijoita, työelämää ja kuluttajia. Useat sekoittavat koulutuksen tutkinnoksi, jo käytet-tyjen nimienkin vuoksi.

Juuri valmistunut, kansallinen muotoiluohjelma ”Muotoile Suomi” painottaa muotoilun täydennys-koulutusta yhtenä strategisen tavoitteen toimenpi-teenä. Tämän lisäksi peruskoulutuksessa sekä toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa muotoilukas-vatuksella tulisi olla vahvempi rooli. Alan ammatti- tutkintoon valmistavaa koulutusta on ympäri Suo-men, jota ei pidä sekoittaa täydennyskoulutukseen.

3.6. Vapaa sivistystyöOlennainen piirre vapaassa sivistystyössä on, että se ei ole tutkintotavoitteista eikä sen sisältöjä säädellä lainsäädännössä. Sitä tarjoavat mm. kansanopistot, opintokeskukset ja kesäyliopistot. Tämä toiminta on pääsääntöisesti harrastuspohjaista.

3.7. Yksityiset tahotSisustusalan suosion kasvu ja kasvaminen on synnyt-tänyt alalle myös yksityistä opetusta tarjoavia tahoja, joissa koulutus ei ole valtakunnallisiin tutkintoi-hin johtavaa. Tällaiset koulutukset ovat yleistyneet lyhyen ajan sisällä ja niiden suosio kasvaa. Tämä asettaa haasteita työelämälle, koska opetuksen tasoa/opiskelijoiden osaamista ei säädellä mitenkään. Useat näissä opiskelleet luulevat suorittaneensa alan tutkin-non ja markkinoivat itseään ammattikentällä virheel-lisesti.

Seuraavat tahot järjestävät sisustusalan kursseja ja koulutusta, joka ei johda sisustusalan valtakunnalli-siin tutkintoihin. (Ammatillisesta aikuiskoulutukses-ta annetun lain 13 § 1 momentissa tarkoitetut tutkin-not, liite 77/2010 ammatillisista perustutkinnoista)

Sisustusakatemiawww.sisustusakatemia.fi

AJK-jatkokoulutuswww.ajk-jatkokoulutus.fi. Huomioitavaa on, että he puhuvat peruskoulutuk-sesta myös sisustussuunnittelun kohdalla. Heillä on ainoastaan markkinointiviestinnän ammattitutkin-non ja visuaalisen markkinoijan osaamisalan tutkin-nonjärjestämisoikeudet, joka voi sekoittaa heidän muiden kurssien määritelmiä.

Harmonia Designwww.harmoniadesign.fi

Rakennustekniikan opisto www.rato.fi

4. Työelämän tarpeet

Tämä luku esittelee työelämän näkemyksiä sisus-tusalalla vaadittavista ominaisuuksista. Mukana keskusteluissa on myös oppilaitosten edustajia, jotka ovat osallistuneet selvitykseen työelämälähtöisen näkökulman kautta. Keskustelut sisustusalan kou-lutuksesta ja työelämän vaatimuksista seuraavien henkilöiden kanssa:

Ahlroos Tatu, rakennuspiirtäjä, sisustusarkkitehti SIO opettaja, Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä ja Tampereen ammattikorkeakoulun täydennyskoulutus

Ahonen Salla, sisustus- ja kommunikaatiopäällikköIKEA Suomi

Anttila Katja, ylioltermanni, Mestarikiltaneuvosto ry

Bergroth Päivi, sisustusarkkitehti SIO, Valtion muo-toilutoimikunnan puheenjohtaja 2010-2013

Fagerström Jorma, sisustusarkkitehti SIOMuotoilun koulutusohjelmavastaavaKymenlaakson ammattikorkeakoulu

Grönqvist Päivi, kehitysjohtaja, Eurokangas Oy

Hovitie Satu, sisustusarkkitehti SIOSuunnittelutoimisto Coop+Hovitie

Ihalainen Noora, sisustusompelun ammatinopettaja Stadin ammattiopisto

Johansson Tom, sisustusarkkitehti SIO vastuuopettaja, Lahden muotoiluinstituutti

Karhunen Anita, sisustusarkkitehti SIO Suunnittelutoimisto Karhunen

Korolainen Marjo, arkkitehti SAFA & sisustusarkkitehti SIO, opettaja Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu

Lahtinen Annaleena, sisustusarkkitehti SIOlehtori, Metropolia ammattikorkeakoulu

Pakkanen Sari, markkinointipäällikköEFG Toimistokalusteet Oy

Pänkäläinen Pasi, sisustusarkkitehti SIO, opettaja Metropolia ammattikorkeakoulu

Puputti Mikko, varatoimitusjohtajaOrient-Occident Oy

Pöntinen Jarno, teollinen muotoilija, lehtoriNTM, Stadin ammattiopisto

Silvennoinen Tuula, sisustusarkkitehti SIOopettaja, Salon seudun ammattiopisto

Soini Merita, projektipäällikköMetropolia ammattikorkeakoulu

Sopanen Marja, arkkitehti SAFA, opettajaTaiteiden ja suunnittelun korkeakoulu

Toivanen Hannu, kauppias, K-Rauta Ruoholahti

Työelämä on muuttunut paljon viime aikoina ja se muuttuu jatkuvasti. Vastatakseen määritettyihin kvalifikaatiovaatimuksiin, eli työelämässä vaadit-tavaan ammattitaitoon selviytyä tehtävässä, menes-tyksekkäästi, työntekijöillä tulee olla kompetenssia eli kykyä suoriutua tehtävistä (Nokelainen 2013). Sisustusalalla trendit näyttelevät suurta osaa, vaikka ammatillinen ydinosaaminen onkin tärkeää ja sillä on vahva asema ammattitaidon perustana. Alan osaamisen ja työelämän kannalta on havaittavissa muutamia keskeisiä teemoja, joista lähemmin seuraavissa kappaleissa.

4.1. Kaupallinen osaaminenKaikissa keskusteluissa nousi esiin alalla tarvittava kaupallinen osaaminen. Erityisesti toisen asteen tutkintorakenteissa on erikseen mainittu kustan-nuslaskelmien hallitseminen sekä alan tarvikkeita myyvissä liikkeissä työskentely. Kaupallisesta osaa-misesta puhuttaessa on syytä erottaa myynnillinen ja markkinoinnillinen osaaminen. Myynnillinen osaaminen korostuu sekä yrittäjyydessä että toisen palveluksessa työskentelyssä. Markkinointiosaami-nen on erittäin merkityksellistä yrittäjille; valmista asiakaskuntaa on harvoin olemassa.

MyyntityöMyyntityössä osaaminen jakaantuu tuote- ja palve-lumyyntiin. Yrittäjät myyvät pääsääntöisesti vain palveluita, tosin erilaisia sisustustavaraliikkeitä on jonkun verran. Työntekijäasemassa olevilla tulee hallita pääasiassa tuotemyynti, heillä palvelumyynti on harvinaisempaa. Työelämän edustajien toive oli, että alalle valmistuvilla olisi kaupalliset perustiedot ja -taidot hallinnassa. Budjetinhallinta perustasolla kuulostaa helpolta, mutta osaaminen nähtiin olevan vaillinaista yllättävän usealla osaajalla. Keskusteluis- sa nousi esiin mielenkiintoinen käänne. Moni työn- antaja näki myyntikoulutuksen ajavan substanssi-osaamisen ohi, ja palkkaavansa kaupallisen koulu-tuksen saaneen henkilön myyntitehtäviin sisustusa-lan osaajan sijaan. ”Hyvä myyjä myy mitä tahansa, hyvä suunnittelija ei osaa myydä!” -myytti puoltaa eri koulutusasteiden tutkintojen olemassaoloa, mutta

suunta on hälyttävä. Monissa tutkintokuvauksissa valmistuvien kerrotaan soveltuvan myyntitehtäviin. Onko tämä suuntaus sellainen, johon tulisi kiinnittää huomioita? Oman osaamisen myyminen poikkeaa tuotteiden myynnistä. Hyvin monet alalle valmis-tuvat työllistävät itsensä pienyrittäjinä. Osaamisen myyminen vaatii oman itsensä likoon laittamista. Tätä helpottaa iän ja kokemuksen tuoma varmuus, joten (peruskoulupohjalta) toisen asteen tutkinnon jälkeen yrittäjäksi ryhtyvä voi olla haasteiden edessä. Itsevarmuuden ja aloitteellisuuden sitominen opetet-taviksi aineiksi on miltei mahdotonta, mutta asiakas-palvelutaitojen opettamisessa olisi syytä kiinnittää myös henkilökohtaisten ominaisuuksien merkityk-sellisyyteen. Asiakas- ja käyttäjälähtöinen ajattelu vahvistuu koko ajan ja huomioitava on myös kult-tuurisidonnainen ymmärrys (Mantere & Saarimaa, 2013). Tosin kulttuuriymmärrys ei vaikuta erityisen vahvasti sisustusalaan. Oman asiantuntijuuden myyminen edellyttää asiakaspalvelutaitoja, joiden korostamista ja vahvistamista ei voi painottaa liikaa. Asiakaspalvelutaidot korostuvat myös tiimityössä, jota luovalla alalla on paljon.

MarkkinointiMarkkinoinnillinen osaaminen on sidoksissa oman osaamisen myymiseen. Huomionarvoista on se, että markkinointityöhön kuuluu sekä potentiaalisten asiakkaiden lähestyminen, että jo sovitut asiakas-kohtaamiset. Mahdollisten asiakkuuksien huomioi-minen viestinnässä, yritysilmeessä, työntekijöiden perehdyttämisessä ja sidosryhmätoiminnassa muo-dostaa kokonaisuuden, jolla liiketoiminta saa suo-tuisan kasvuympäristön. Simi ja Puoskari korostivat (Laadullinen ennakointi taideteollisuusalalla, Joki-laaksojen koulutuskuntayhtymä 2012) markkinointi- ja viestintäkoulutuksen roolia taideteollisuusalan opetussuunnitelmissa. Tämä saa vahvaa kannatusta, ja erityinen painoarvo on sähköisillä välineillä. VOSE-hankkeessa (Kiinteistö- ja rakennusalan osaamistarpeet 2011) esiin nostetut eriytyneet asiakastarpeet luotaavat osaamisen tasoja hieno-varaisemmin ja sisustusalalla kannattaisi kiinnittää huomiota asiakaspalvelutaitoihin yleisesti.

4.2. Oman osaamisen jäsentäminenvalmistumisvaiheessaOpiskelijoiden varmuus omasta osaamisesta on ratkaiseva tekijä työssäoppimispaikoissa, kesätöissä ja harjoittelupaikoissa. Haastatteluissa kävi ilmi, että monet eivät tiedä tarkasti mihin ovat valmistumassa tai mitä nimikettä he käyttävät kuvaamaan os-aamistaan. Yksi tapa jäsentää osaamistaan on kertoa ammattijärjestöön tai yhdistykseen kuulumisesta, jolloin työelämä saa signaalin viiteryhmästä ammat-tikentällä. Osaamisen jäsentäminen liittyy esiinty-mistaitoihin, jolloin suullinen ja kirjallinen viestintä ja näiden taitojen vahvistaminen tulee kuulua pa-kollisiin opintoihin. Osaaminen kannattaa jaotella, esimerkiksi suulliseen ja kirjalliseen osaamiseen tai kuten Osaamistarpeet kiinteistö- ja rakentamisalalla -selvityksessä (Otus ja RIL 2012) perustaitoihin, syventäviin taitoihin, välineosaamiseen ja sovelta-vaan osaamiseen. Omien vahvuuksien miettiminen ja heikkouksien parantaminen on tuloksellista jo opiskeluvaiheessa.

TyöelämässäTyöelämässä oman osaamisen todentaminen on hel-pompaa kuin opiskelujen aikana. Tosin työelämässä osaamisen kehittäminen on tärkeää, mutta täyden-nys- ja jatkokoulutuksen tarpeen osoittaminen on problemaattista. Kuten Rajander-Juuti (Liiketalouden osaamistarpeet 2013) painottaa, oman osaamisen hallinta kuuluu tulevaisuuden oppimisosaamiseen. Työelämässä kannattaa huomioida myös kunkin työntekijän oppimispolku. Työnantajan on syytä ot-taa täydennys- ja jatkokoulutus osaksi työntekijöiden toimenkuvia. Ongelmaksi keskusteluissa työelämän edustajien kanssa muotoutuikin se, että tieto näistä koulutuksista ei ole saavutettavissa. Jos työntekijä on epätietoinen olemassa olevista kouluttautumis-mahdollisuuksista, työnantaja on vähintään saman haasteen edessä. Resurssit eivät riitä ottamaan selvää koulutuksista, ja selkeä, määritelty tieto vaatimuk-sista ja tavoitteista puuttuu. Asian tekee yhä haasteel-lisemmaksi uusien kurssien ja koulutusten synty-minen alalle. Tieto on hyvin usein vaillinaista tai se on mainittu seikkaperäisesti lisä- ja täydennyskoulu-

tusta tarjoavien tahojen sivuilla. Toivottavaa on, että seikkaperäisyys on tahatonta, eikä tarkoituksellista oppilasmäärän kasvattamiseksi. Monille voi tulla yllätyksenä, ettei koulutus johdakaan valtakunnal-liseen tutkintoon.

Yllätyksenä voi tulla myös se, että teoria ja käytäntö poikkeavat toisistaan. Keskusteluissa nousi esiin työkokemuksen vahvuus koulutukseen nähden. Tämä tarkoittaa sitä, että osaaminen on koulutuksen/tutkinnon kautta helposti näytettävissä, mutta oma osaaminen on työkokemuksen kautta katsottuna haasteellisempi. Työssäoppimispaikat ja harjoittelut nähtiin tärkeinä foorumeina ohjata omaa osaamista, ja yritykset näkivätkin ”työssäoppimisen” organisaa- tiossa merkittäväksi pääomaksi työntekijälle. Se, miten osaaminen näytetään, riippuu henkilökoh- taisista ominaisuuksista. Voidaankin todeta, että selkeät määrittelyt tutkintonimikkeissä ja tieto toteu-tuneesta sijoittumisesta työelämään auttavat ammat-tilaisia oman osaamisen artikuloinnissa.

Puhuttaessa omasta osaamisesta, niin valmistumis-vaiheessa kuin työelämässäkin, kannattaa muistaa, ettei liioittele kykyjään. Oppilaitos tai koulutuksen tarjoaja voi kertoa mahdollisista koulutksen tarjoa-mista taidoista harhaanjohtavasti. On mahdotonta, että kaikki saman koulutuksen käyneet olisivat osaamiseltaan yhtenäisiä. Henkilökohtaiset ominai-suudet vaikuttavat paljon. Yksittäinen luonteenpiirre voi määrätä työelämään sijoittumisen. Useat yritykset hakevat yhteisöönsä ”hyvää tyyppiä”. Yritysmaail-massa voidaan toimia kaupallisten tai henkilökoh-taisten intressien mukaan, valtionhallinnossa rekry-tointia säätelevät määrätyt pätevyysvaatimukset. Jos tehtävään valitaan alemman asteen tut- kinnon suorittanut, on kyse persoonasta ja/tai työ- kokemuksesta, ei ylemmän tutkinnon aliarvioinnista. Tutkinnon aliarvioinnilla viitataan siihen, että jotkut tutkinnot soveltuvat paremmin esimerkiksi suunnit-teluun kuin toiset. Joidenkin tutkintojen vahvuus on tekemisessä ja alan ymmärtämisessä, toiset tutkinnot vahvistavat yrittäjämäistä suunnittelua. Yrittäjämäi-

nen osaaminen sisältää toki enemmän mm. kirjan-pito-, budjetinhallinta- ja markkinointitaitoja kuin näiden perusteiden hallintaa. Keskusteluista voidaan karkeasti todeta, että mitä korkeampi tutkinto, sen vahvemmat valmiudet toimia yrittäjänä. Haasteelli-seksi tämän kuvion tekee luovien alojen tunnusomai-sen korkea yrittäjyysaste. Suuri osa sisustusalan am- mattilaisista toimii yrittäjäpohjalta. Vahva trendi sisustusarkkitehtuurissa on parin-kolmen vuoden kokemuksen hankkiminen suunnittelutoimistosta, jonka jälkeen perustetaan oma yritys. Pystyykö kou-lutus vastaamaan tähän? Epäilen, että ainakin kehi-tettävää löytyy. Oppimisen näkeminen elinikäisenä polkuna toimii mainiona kielikuvana; jokaisen on vain löydettävä omat tienviittansa.

4.3. Ammattinimikkeiden viidakkoLukuisat tv-ohjelmat, sisustuslehdet, sosiaalinen media ja muu mainonta ovat olleet viimeiset vuodet täynnä sisustusalan tekijöitä, trendejä ja toteutuksia. Haasteellisuutta nimikkeiden käytössä lisää vielä se, että tutkinnot eivät välttämättä anna suoraa vastausta nimikkeen käyttöön. Harva enää hakee töitä maiste-rina, niin kuin muutama kymmenen vuotta sitten. Muotoilijan ammattikorkeakoulututkinto (muo-toilija AMK) ei suoraan kerro tekijän osaamisesta. Kiinteistö- ja rakentamisalan osaamistarveraportissa todettiin (Otus ja RIL 2012), että myöskään raken-nusalan AMK-koulutus ei avaa työnantajalle hakijan osaamisprofiilia. Toisen asteen sisustajan tutkinto on selvempi, tosin sekin on joltain osin harhaan-johtava. Osaamista kuvaisi paremmin ”sisustusraken-taja” tutkinnon sisällön huomioiden. Sisustusalalla käytettävät nimikkeet eivät ole suojattuja, joten osaajat voivat käyttää mitä nimikettä haluavat. Monet käyttävät mahdollisimman laajoja nimikkeitä, jolloin heidän osaamistaan ei heti lokeroida. Esimerkiksi suunnittelija -nimike sisältää niin tila-, palvelu-, kon-septi- ja tuotesuunnittelun, kun taas tilasuunnittelija tiivistää osaamisen paljon kapeammalle. Nimikkei-den vaihtelu työroolien kesken on yleistä (Sisustuk-sen toimialan tutkimus, 2011). Myös Salmisen (Mikä on sisustaja? Sisustajan pe-rustutkinnon osaamistarveselvitys 2013) opinnäyte-

työssä painotetaan, ettei sisustajan ammattinimike ollut kaikille työtä varten haastatelluille tuttu. Kos-ka tutkinnoissa on yhä enemmän osaamisaloja ja tutkintonimikkeitä, on vastuu yhä enemmän os-aajalla itsellään. Työelämän haaste on pysyä ajan tasalla muuttuvien tutkintonimikkeiden suhteen. Tieto tuntui olevan vaikeasti löydettävissä. Kuka ottaisi haasteen vastaan tiedon saatavuuden helpot-tamisen suhteen? Ja miten saamme tietoa kuluttajille ja työelämälle, jotka painivat tarkoituksenmukaisen ammattilaisen löytämisen parissa? Millaisella tiedolla jokainen löytäisi osaajansa ja jokainen osaaja oman asiakaskuntansa? Olisiko koulutuksenjärjestäjillä ideoita tilanteen helpottamiseksi?

Kuka on suunnittelija?Yrittänyttä ei laiteta! Näin voisi todeta myös luovilla aloilla. Kuka meistä on kyvykäs määrittelemään muiden taiteellista osaamista? Suureksi suunnitte-lijaksi ei kaikista ole, se täytyy myöntää. Kuten jo aiemmin totesin, jotkut tutkinnot soveltuvat parem-min suunnitteluun kuin toiset. Uskon, että kysyntä kyllä muovaa yrittäjän osaamisprofiilia ajan myötä. On harvinaista, että liiketoiminta elää jos luvattua palvelua ei voida toteuttaa. Asiakkaat ”äänestävät” kyllä jaloillaan. Yritys ei osta suunnittelupalveluita kalustesuunnittelijalta, jonka suunnittelemat tuotteet eivät mene kaupaksi. Kaupalliset intressit määritte-levät sisustusalan nimikkeiden käyttöä. Suunnittelija -nimikettä käytetään laajemmin ammattikorkea-koulu- ja korkeakoulutasolla. Poikkeuksena tästä ovat erilaiset täydennys- ja lisäkoulutukset, jotka on nimetty ”suunnittelija” -vetoisesti.

Keskusteluissa kävi ilmi, että enemmistö näiden kou-lutusten osallistujista kutsuu itseään sisustussuun-nittelijoiksi. Huomioitavaa on nimikkeen suosio. Sisustusarkkitehti on nimikkeenä harvinaisempi, ja näyttää, että sen käyttöä vierastetaan. Onko syynä ammatillisten järjestöjen näkyvä toiminta vai mikä? Suunnittelijuuden perimmäinen kysymys lieneekin jokaisen omatunto nimikkeen käytössä. Ammatilliset edellytykset taataan koulutuksessa, ja mitä korkeam-pi koulutus, sitä paremmat ovat lähtökohdat.

Yksi keino erottautua alalla on erilaisten pätevyyk- sien hankkiminen tai ammatillisten järjestöjen jäsenyydet. Nämä eivät tietenkään tarkoita sitä, että kuluttajat tai työelämä ymmärtäisivät päätellä osaa-mistasoa näistä lisäyksistä. Jäsenyydet ja pätevyydet ovat merkki tietyn ammattitaidon omaamisesta, vaikka ne eivät anna takuita suunnittelijan urasta.

Sisustuksen alalla suunnittelija on liitetty usein sisus-tussuunnittelijaksi. Sisustussuunnittelijalla viitataan pääsääntöisesti yksityisten tilojen suunnittelijaan tai pienempimuotoisten muutosten tekijään. Suun-nittelija -nimikkeellä on epätarkka vaikutus, koska sitä käyttävät kaikki muutkin luovien alojen ammat-tilaiset. Onko niin, että sisustuksella on sanana liian pehmeä kaiku, ja sen käyttöä vältellään?

5. Yhteenveto koulutuksen ja työelämän yhteensopivuudestaSelkeä viesti työelämän puolelta oli tutkintojen runsaus. Runsauden suurin haaste on tiedon ajan-kohtaisuudessa. Koulutustarjonnan monipuolistuessa työelämällä ei ole resursseja etsiä tietoa hakijoiden tutkinnoista ja kursseista. Sekava nimikkeiden käyttö hämmentää myös, tosin sen ratkaisu on pääosin alan ammattilaisten harteilla. Yhtenäinen käyttö toisi alalle sujuvuutta ja antaisi selkeitä merkkejä kulutta-jille. Tämä palvelisi kaikkia osapuolia. Täytyy muistaa, että sisustusalalla työskentelevä ammattilainen vastaa aina työstään asiakkaalleen. Hän varmistaa, että lopputulos on toimiva asiakkaan tarpeisiin ja täyttää vaaditut lait ja asetukset sekä määritykset ja ohjeet.

Ammattilaisten oman osaamisen markkinointi on edelleen vahva ominaisuus, vaikka selkeiden menet-

telyjen myötä sen painoarvo voikin vähentyä. Oman osaamisen markkinointi kuuluu myös ryhmätyötai-toihin, joita peräänkuulutettiin useissa keskusteluis-sa. Ryhmässä toimimisen taidot koettiin tärkeinä, tutkinnosta riippumatta. Työntekijöiden henkilkoh-taisista ominaisuuksista ei pysty linjaamaan yhtä ainoaa oikeaa, vaan useat korostivat viime kädessä persoonan ratkaisevan. Tästä voikin todeta, että koulutus voi vahvistaa yksilön persoonallisuutta sallimalla omanlaiset tyylit ja elämänarvot. Kaikkien ei tule näyttää samalta. Kuten aiempi selvitys ki-inteistö- ja rakentamisalalle (Otus ja RIL 2012) pain-otti, oikea asenne on perustaitojen ja -tietojen ohella tärkein ominaisuus vastavalmistuneella. Tämä pätee varmasti myös jo työelämän kokemusta omaavaan.

Sisustusalan osaajien sijoittumisesta voidaan tehdä karkea erottelu. Toisen asteen tutkinnon suorittaneet sijoittuvat enemmän rautakauppoihin, sisustus- ja rakennustarvikeliikkeisiin, kun taas ammattikorkea-koulu- ja taiteen maisteri -tutkinnon suorittaneet sijoittuvat arkkitehti- ja sisustusarkkitehtitoimistoi-hin. Molemmissa ryhmissä osa päätyy yrittäjiksi ja osa toisen asteen tutkinnon suorittaneista jatkaa opintojaan.

Tutkintojen nimet ovat sinänsä selkeitä, lukuun ottamatta sisustajan toisen asteen tutkintoa. Sekaan-nuksen alalla aiheuttaa se, että ammattilaisten käyt-tämät ammattinimikkeet vaihtelevat tutkintojen ja koulutusasteiden välillä. Kaupallinen osaaminen, ryhmätyö- ja projektinhallintataidot ovat avainase-massa työllistyttäessä sisustuksen toimialalle, ase-masta huolimatta. Tämä näkökulma kannattaa huomioida myös koulutuksessa ja opiskelijoiden ohjauksessa.

6. LopuksiSisustusalan selvityksien hyödyllisyys on kiistaton osaamisen ja työelämän vaatimusten näkökulmasta.

Taru Salminen on tehnyt tänä vuonna Hämeen am-mattikorkeakouluun opinnäytetyönään ja samalla Maalariammattikoulun Kannatusyhdistys ry:n osaamistarveselvityksen ”työelämälähtöinen kou-lutus ja tulevaisuuden osaamistarpeet” sisustajan perustutkinnosta ja näyttötutkinnosta.

Selvitysten helppo lähestyminen nostaa niiden käytettävyyttä.

Alati muuttuva koulutusmaailma saa selvityksistä hyödynnettäviä näkökulmia. Kuluttajat ja työelämä saavat ajankohtaista tietoa alan osaajien taidoista ja oppilaitosten henkilökunnalla on laajemmat ja päi-vitetyt tiedot ohjata alasta kiinnostuneita opiskeli-joita. Tekstiili- ja vaatetusalan koulutusselvityksessä nostetaan esille järjestöjen rooli selvitysten tekijöinä, nimenomaan työelämän näkökulmasta.

Ennakointia olisi tehtävä mm. työllistäjien näkökul-masta. (OPH 2012:16) Haasteeseen vastataan varmas ti mielellään, tosin siinä voi tulla resurssien rajalli-suus vastaan. Koulutustoimikuntien hankeapurahat vastaavat omalta osaltaan tähän.

Marika Laakko