PÄÄKIRJOITUSItsenäisyytemme100-vuotisjuhlatovatovella.Vuosi2017onkinmonellatapaapuhallinmusiikillemerkittävävuosi.Vuosisatasittenmaammeolitäynnäsoittokuntia.Kansaasivistettiinjärjestämälläjuhliajajulkaisemallalehtiä.Elettiinkansallisenheräämisenaikaa,jossamusiikillaoliaivanerityinenrooli.Mm.seitskoitasyntyikuin”sieniäsateella”kutenaikalaislehtiasianilmaisi.Myösaatteenpaloroihusijajohtitunnettuihinseurauksiin.Kahtiajakonäkyyvieläkin,vaikkeiseenääilmenevappumarsseinakutentakavuosina.Politiikkaonmuuttunutvastenmielisenyksilökeskeiseksi.Omistaeduistapidetääntukevastikiinni,vaikkeiseolisiedesrationaalista.Lisääpitääsaada…etenkinmuilta.RaumallakinrakennusyhtiövalloittaanäemmäasemakaavanjatuhoaaUNESCOnmaailmanperinnönensivuonna.Tähäneikyettyedes60-luvunpimeimpinävuosina..Musiikissapienyhtyeetsopivatmainiostiajanhenkeenjatv-ruutuihin.Lisäksinesaavatsekäpalsta-ettämainostilanosakseen.Tämäonjohtanutsiihen,ettämyösvaltaapelataanmusiikintyylilajienkesken.Klassinenmusiikkisopiitähänkilpailuunhuonosti.Siltionyleistä,ettäpinttynytrockhahmosaakiksejäsinfonioistajapäinvastoin.Musiikkionmuutenkinyhämonimuotoisempaajasoittajienkoulutuslaaja-alaistaSiltiraja-aitojapiirrelläänainasiinävaiheessa,kunkuvaanastuuraha.Valtavamääräharrastajapuhallin-orkestereistakärsiitästä.Suurtenorkestereidenkulurakenneonnykyvaatimuksineeniso.Myöstaustaorganisaatioonuseinlaaja,silläkyseessäonetenkinnuoriso-orkestereidenosaltaensiarvoisentärkeästäsosiaalisestapalvelusta.NämätosiseikatonhyväksyttäväjasaatavaoikeaanvaloonSatavuottasittenmusiikintarveoliniinsuuri,etteisitävoiedesymmärtää.Seyhdistiilonjasurunkokemukset.Seoliosaarkeajajuhlaa.Silläaukaistiinihmissielu.Nämäarvoteivätolemuuttuneet,vaikkaympärilläpörrääbittiefektejäjadesibelitpuhaltavatkaakkoon.Seantaayhäniinsoittajallekuinkuulijalle.Seeitarvitsesanoja.Sekohdentuumieleen.Isojaorkestereitatarvitaanjajuhlavuonnaneovaterityisessäasemassa.Puhallinmusiikkivenyyjapaukkuu,muttatuojoukkoonmyöshartauttajahiljaisuutta.Jouluonhyväntahdonaikaa.Semuistuttaameitäsiitä,millaisiavoisimmeolla,joshyväksyisimmetoisemmeainasamoinkuinjoulukuun24.päivänä.Hyvääjouluajaihmisläheistäuuttavuotta2017,RaineAmpuja

www.facebook.com/groups/spolli

SPOLHALLITUSPuheenjohtaja,jäsenasiat,kansainvälisetasiat,ansiomerkitRaineAmpuja,spol.pj(at)gmail.comVarapuheenjohtajaAnuKoskinen,anu.koskinen(at)lprmo.fi0400490434Sihteeri,internetTiiuTuominen,spol.sihteeri(at)gmail.com,0409637701TaloudenhoitoMaritaRantamäki,marita.rantamaki(at)gmail.com0405139059JäsenlehtiJukkaViitasaari,jukka.viitasaari(at)kolumbus.fi0503233698TiedotusMinnaKajander,minna.kajander(at)gmail.comKoulutusJuusoWallin,juuso.wallin(at)gmail.com0405255865MuuthallituksenjäsenetPekkaLyytinen,pekka.lyytinen(at)elisanet.fi0414515516JaakkoKosunen,jaakko.kosunen(at)kuopio.fi0447181390

P

Kansikuva,SannaSorvo2016

PUHALLINORKESTERI-lehtiPäätoimittaja:RaineAmpujaToimittajajasisällöntuottaja:JukkaViitasaariAineistotseuraavaanlehteen20.2.2017mennessäjukka.viitasaari(at)kolumbus.fiILMOITUSHINNASTO:Takakansi 450€Sisäsivut:1/1 300€1/2 200€1/4 120€1/8 75€Kolmestaperäkkäisestä1/1ilmoituksestasaaneljännenilmaiseksi.Tarkemmatohjeetspol.pj@gmail.com

www.spolli.com

”M

PUHALLINORKESTEREIDENSM-KILPAILUTTURKUSigyn-sali22.–23.4.2017Kilpailusarjatjapakollisetteokset:A-sarja,LauriPorra:Near&Distantwww.finnbandshop.comtaispol.pj@gmail.comB-sarja,JukkaViitasaari:TallTaleswww.finnbandshop.comtaiviitasaurus@gmail.comC-sarja,TielmanSusatosov.RaineAmpuja:ThreeDanseryeDanceswww.finnbandshop.comtaispol.pj@gmail.comVapaa-sarja,eipakollistateostaLauantai-iltana22.4.tarjoammekilpailuunosallistuvilleikimuistoisengaala-konsertinTurunkonserttitalossa.

INFO:www.posmk.fireijo.borman(at)turunkonservatorio.fiToivotammeteidätkaikkilämpimästitervetulleiksiSuomenTurkuun!

SPOLjuhliivuonna201740-vuotistaivaltaan.Tämänjohdostakeräämmevalokuviajakertomuksiako.ajalta.Nevoilähettää

osoitteeseen:spol.pj@gmail.comtailiittääfb-ryhmäämme:SPOL–SUOMENPUHALLINORKESTERILIITTO

SUOMENPUHALLINORKESTERILIITONMYÖNTÄMÄTANSIOMERKIT:

Yläneensoittokunta120vuotta30.10.2016KULTAINEN

• AimoTähkävuori• HeikkiMajuri• LasseKulmala• EsaVirtanen

Lahdenveteraanisoittokunta4.11.201618.30ERIKOISANSIOMERKKI

• MattiOlaviKettunen

SeinäjokiSymphonicBand25vuotta6.11.2016HOPEINEN

• JarnoYli-Kohtamäki• AnneKotamäki• AnttiIlvesoksa• JuhaKotkaniemi• SamiKärnä

PRONSSINEN

• SonjaSampo• HannaSariola• TeresaRosenlund• NikoKultti• MarkusSiltala

Merikarvianpuhallinorkesteri25vuotta13.11.2016HOPEINEN

• MariiaJokimäki-Tähkänen• PetriTähkänen

PRONSSINEN

• JanneKarjanlahti• AurooraLaine• KristiinaPitkäranta

LieksanNuorisopuhallinorkesteri5.12.2016KULTAINEN

• JarnoKorpinenPRONSSINEN

• TiinaNylanderKUPARINEN

• MikaLipponen,• JereNevalainen,• SamuliPursiainen,• JariSiponen,• MariaSuhonen,• MineaSuhonen,• TanjaTurunen

VUODENSOTILASMUUSIKKOTOMMITENHU

Vuoden2016sotilasmuusikkoPuolustusvoimienvarusmiessoittokunnanvarapäällikkö,kapteeniTommiTenhuontyöskennellytmäärätietoisestijakehittänytvaltakunnallisestisotilasmusiikkialanvarusmieskoulutustajareserviläistoimintaa.Vara-amiraaliKariTakanenluovuttiVuodensotilasmuusikko-palkinnonkapteeniTommiTenhulleSotilasmusiikinperinnepäivänkonsertissaHelsinginMusiikkitalossa22.11.2016.KenraaliJaakkoValtasenvuonna1990myöntämäpalkintoonjaettu27kertaa.kuvaPuolustusvoimat

Enemmän puhallinorkestereita!Enemmän puhallinorkestereita!

Musiikin maisteri Petri Komulainen valittiin Taideyliopiston Sibelius-Akatemian puhallinorkesterijohdon lehtoraattiin. Työ alkoi elokuussa, mutta millainen mies paikalle valittiin? Komulainen on opiskellut musiikkia laaja-alaisesti Suomessa ja Saksassa sekä valmistunut Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi sekä orkesterinjohdosta että esittävästä säveltaiteesta. Hän on toiminut Sinfonia Lahden käyrätorven varaäänenjohtajana vuodesta 2001 alkaen ja Zagros Ensemblen taiteellisena johtajana vuodesta 2013 alkaen.

Enemmän puhallinorkestereita!Uusi Puhallinorkesterijohdon lehtori, Petri Komulainen (MuM) tunnetaan monipuolisen ammattilaisuransa ja korkean koulutuksensa lisäksi myös Akateemisen Puhalllinorkesterin perustamisesta.- Suoritin varusmiespalveluksen Haminassa 1994 Kvintoli -nimisessä varusmiessoittokunnassa. Käyrätorvisektiossa soittivat minun lisäkseni muiden muassa Tuomas Setälä, Tero Toivonen ja Jari Kamsula, jotka kaikki toimivat ammattimuusikkoina. Muutenkin orkesterin taso oli hyvä ja meininki kannustava. Meidän porukka perusti myöhemmin Akateemisen puhallinorkesterin Helsinkiin, Komulainen muistelee.

Haasteellinen tehtävä

Petri Komulainen kertoo opettamisen olevan lähellä sydäntään. Hän onkin tehnyt sitä jo yli kymmenen vuoden ajan niin Sibelius-Akatemiassa tuntiopettajana, eri mestarikursseilla kuin yksityisesti. - Puhallinorkesterijohdon lehtoraatti on erittäin haastava ja mielenkiintoinen toimi, ja siinä pääsee monipuolisesti kehittämään sekä Sibelius-Akatemian että koko Suomen puhallinmusiikkia, pohtii Komulainen.

Komulaisen lehtoraattiin kuuluu puhallinorkesterijohdon luokan opetus ja organisointi. - Tällä hetkellä minulla on kahdeksan päätoimista opiskelijaa, joista kaksi on ulkomaalaista ja yksi armeijan kapellimestariksi opiskeleva. Tämän lisäksi työhöni kuuluu Academy Windsin toiminnan ideointi, konserttien johtaminen, opintosuunnitelman uudistaminen, yhteistyö armeijan kanssa ja niin edelleen, luettelee virkaansa kuuluvia tehtäviä tuore lehtori.

Puhallinorkesterijohdon lehtoraatti on viiden vuoden määräaikainen toimi. Yhdeksi suureksi tavoitteeksi kaudelleen Komulainen mainitsee maaliskuussa 2018 Helsingissä järjestettävät Valtakunnalliset puhallinpäivät, jossa Sibelius-Akatemialla on laaja pedagoginen osuus.

Sibelius-Akatemiassa on alkanut Academy Woodwindsin ja Academy Brassin toiminta säännöllisesti konsertoiden. Academy Windsillä on konsertti Helsingissä Musiikkitalon konserttisalissa 25.2.2017, jolloin esitetään Magnus Lindbergin Gran Duo, Stravinskin Pianokonsertto ja Musorgskin Näyttelykuvat.

Sibelius-Akatemian opettajat vierailulle Suomen Kulttuurirahaston tuella

Puhallinkapellimestariluokka vierailee säännöllisesti eri soittokunnissa. Joulukuun alussa he viettivät kaksi päivää Pirkanmaan musiikkiopiston vieraana. Petri Komulainen kertoo, että Suomen Kulttuurirahaston tuella on käynnistetty valtakunnallinen projekti, jossa akatemian opettajat vierailevat eri paikkakunnilla pitämässä mestarikursseja lapsille ja nuorille. Projektin tavoitteena on nostaa puhallinmusiikin tasoa Suomessa, ja saada kaikkiin puhallinsoittimiin lisää innokkaita soittajia.

Lehtori haastaa Suomen Puhallinorkesteriliiton jäseniä ideointiin:- Ottakaa aktiivisesti minuun yhteyttä ja ehdottakaa eri yhteistyön muotoja. Kannustakaa nuoria hakemaan Sibelius-Akatemiaan ja ryhtymään ammattimuusikoiksi. Puhallinorkesterijohdosta valmistuneet ihmiset ovat erittäin taitavia ja toivon, että heille tarjottaisiin mahdollisimman paljon haastavia töitä ympäri Suomea, Petri Komulainen vetoaa.

Puhallinorkesteri merkityksellisemmäksi

Puhallinmusiikin vision tulevaisuudesta Komulainen muotoilee monesta näkökulmasta. Silloin puhallinorkesterinjohdon luokalta valmistuu koko ajan erittäin taitavia kapellimestareita, jotka omalla ammattitaidollaan ja energiallaan perustavat uusia orkestereita ja nostavat jo olemassa olevien orkestereiden tasoa.

Tänä päivänä oboen ja fagotin soittajista on pulaa, mutta jo nyt on akatemiaan alkanut hakeutua soittajia harvinaisimpiinkin puhaltimiin. Yhteistyöllä ja projektien avulla saadaan tilanne sellaiseksi, että jatkossa musiikkiopistoihin hakeutuu tasaisesti soittajia eri soitinryhmiin, heitä opastavat asiaan innostuneet, tasokkaan koulutuksen saaneet ammattilaiset, ja sen kautta Sibelius-Akatemiaankin ja aikanaan ammattiin hakeutuu myös monipuolisemmin soittajia.

Tällä hetkellä Komulaisen näkemyksen mukaan Suomessa on paljon perinteikkäitä orkestereita, joita ovat vetäneet työlleen omistautuneet ihmiset. Puhallinorkesteri vaatii toimiakseen tarpeeksi soittajia, ja tämä on haaste pienemmillä paikkakunnilla. Hänen mielestään orkestereita voisi olla nykyistä paljon enemmän ympäri Suomea.- Omassa unelmassani puhallinmusiikilla olisi yhtä tärkeä rooli yhteiskunnassa kuin Norjassa on. Entinen opiskelijamme Tanja Räsänen kävi juuri luokallamme luennoimassa Norjan musiikkielämästä. Olimme kaikki erittäin inspiroituneita, mainitsee Petri.

Suomessa puhallinmusiikkikulttuurilla on monia haasteita: musiikkiopistoihin hakeutuu aivan liian vähän lapsia opiskelemaan, ja monia orkestereita on lakkautettu viime vuosina. Tarvitaan lisää optimismia ja luovaa hulluutta à la Marja Ikonen, Rantasalmi.- Puhallinmusiikin nousu lähtee yksittäisistä ihmisistä, jotka uskovat omaan työhönsä. He tarvitsevat ympärilleen joukon vapaaehtoisia, jotka kantavat käytännön järjestelyistä suuren osan. Tällä hetkellä orkestereiden johtajat joutuvat tekemään aivan liian suuren osan käytännön töistä, eikä itse taiteelliselle ideoinnille ja orkesterin kehittämiselle jää tarpeeksi energiaa ja aikaa.

Komulainen toivoo lisäksi, että kapellimestarikursseja järjestetään enemmän ja tarjotaan jo työelämässä oleville johtajille mahdollisuus kehittyä. Monissa soittimissa on huutava pula soittajista. Musiikkiopistojen on kannustettava lapsia valitsemaan tasapuolisesti kaikkia puhallinorkesterin soittimia. Alkeisopetuksen tasoa täytyy nostaa, ja saada päteviä opettajia jokaiseen soittimeen ja jokaiseen Suomen kolkkaan. Petri Komulainen:- Pienen maamme vahvuus on ollut koulutus, ja sen tulee olla näin myös tulevaisuudessa. Puhallinorkesterit ovat luonteva paikka jatkaa omaa soittoharrastustaan, joka helposti loppuu musiikkiopiston päättötodistukseen. Missä muualla kuin puhallinorkesterissa voivat soittaa rinnakkain pienet lapset ja vanhukset?

Minna Kajander ja Petri Komulainen petri.komulainen@uniarts.fi

Kuva: Kimmo Varjoranta

mailto:petri.komulainen@uniarts.fimailto:petri.komulainen@uniarts.fi

Carmina BuranaSotilassoittokuntien perinnepäivää vietetään aina 24. marraskuuta, ja sen merkeissä soittokunnat pitävät konsertteja useilla paikkakunnilla. Tänä vuonna Kaartin soittokunnan perinnepäiväkonsertin ohjelmaksi Puolustusvoimien ylikapellimestari musiikkieverstiluutnantti Jyrki Koskinen oli valinnut Carl Orffin suuren merkkiteoksen, vuonna 1936 sävelletyn näyttämökantaatin Carmina Buranan.

Teos esitettiin neljällä paikkakunnalla: Oulaisissa 17.11., Kokkolassa 18.11., Lahdessa 21.11. ja Helsingissä 22.11.2016. Kaksi ensimmäistä konserttia olivat osa Oulaisten musiikkiviikkoa, ja Lahdessa konsertti toteutettiin yhteistuotantona Sibeliustalon kanssa. Itse olin kuulemassa tätä huikeaa esitystä Lahdessa. Kaartin soittokunta on tehnyt tämän teoksen edellisen kerran vuonna 2004, ja tuolloin kuoroyhteistyö ja kiertueen toteutus olivat kutakuinkin samankaltaiset kuin nyt. Musiikkineuvos Tapani Tirilä oli silloinkin mukana tekemässä konsertteja, ja itse asiassa hän ehdotti, että Carmina Burana tehtäisiin uudestaan, ja tähän ideaan tartuttiin. Sovituksen solisteillle, kuoroille ja puhallinorkesterille on tehnyt Juan Vicente Mas Quiles.

Carmina Burana vaatii suuren esittäjistön, ja niinpä lavalla oli Kaartin soittokunnan lisäksi lähes 200 laulajaa. Tapani Tirilä oli koonnut suurkuoron, jossa mukana olivat Laaksojen kamarikuoro Vox Ardens, Naiskuoro Välke, Oulaisten Nuoriso-kuoro ja Keski-Pohjanmaan kamarikuoro sekä Lahden ja Helsingin konserteissa lisäksi naiskuoro Philomela ja Akademiska sångföreningen -mieskuoro. Yhteistyö kuorojen kanssa mahdollistui Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen tuella.

Solistit olivat maan eturivin laulajia: sopraano Kaisa Ranta, baritoni Ville Rusanen ja tenori Aki Alamikkotervo (Oulaisissa ja Kokkolassa tenori Niall Chorell). Esitykset johti itseoikeutetusti ylikapellimestari Jyrki Koskinen itse.

Konsertin aluksi Kaartin soittokunta soitti päällikkökapellimestarinsa musiikkimajuri Pasi-Heikki Mikkolan johdolla Einojuhani Rautavaaran Helsinki-fanfaarin kunnioittaakseen heinäkuussa edesmenneen säveltäjän muistoa. Tämän jälkeen Mikkola toivotti yleisön tervetulleeksi ja pahoitteli, etteivät käsiohjelmat olleet saapuneet konserttiin ajoissa. Niinpä hän kertoi yleisölle soitettavat teokset, lavalle samaan aikaan saapuneiden kuorojen nimet ja esitteli solistit. Näin jälkeenpäin ajateltuna oli oikeastaan onni, että käsiohjelman sai vasta ovelta kotiin lähtiessä, sillä nyt konsertissa voi täysin siemauksin keskittyä kuuntelemaan esitystä ilman, että syntyi houkutusta samalla lukea ohjelmaa tai seurata tekstien käännöksiä.

Ja kyllä kannatti lähteä tätä konserttia kuuntelemaan kauempaakin! Kokonaisuus toimi kaikin puolin upeasti, kapellimestari piti koko ison koneiston vankalla ammattitaidolla hyppysissään niin, ettei intensiteetti hetkeksikään kadonnut. Yleisö sai nauttia taidokkaasta ja ennen kaikkea tunteita koskettavasta musisoinnista teoksen alusta loppuun. Elämän koko kirjo on oikeastaan läsnä tässä kantaatissa. Vaikka teos kesti yli tunnin, missään vaiheessa ei tullut pitkästymistä, vaan osa toisensa jälkeen niin orkesteri, kuoro kuin solistitkin loihtivat kuultavaksi valtaisan kirjon sävyjä ja tunnelmia, jotka pitivät kuulijan otteessaan. Tuli tunne, että teos esitettiin paitsi suurella kokoonpanolla, myös suurella sydämellä. Balanssit toimivat hyvin, ja salin akustiikka toimi todella hyvin tässä esityksessä; se sai kuulumaan kaiken selkeästi eikä kuulokuva puuroutunut suurimmissakaan fortekohdissa.

Kuoroa teoksessa on käytetty monipuolisesti vaihdellen mies-, nais- ja sekakuoron välillä, ja pääsipä lapsikuorokin ääneen. Kuoron lavasijoittelu (miesäänet keskellä) tuki myös oivallisesti kokonaisuutta. Artikulaatio oli selkeää, laulu hyvin nyanssoitua ja laulajat seurasivat tarkasti kapellimestaria. Kuorojen johtajat olivat yhdessä kapellimestarin kanssa tehneet suuren valmistelutyön, mikä kuului hienossa lopputuloksessa.

Solistit olivat sisäistäneet laulunsa ja roolinsa enemmän kuin hyvin. Sopraano Kaisa Ranta käytti heleää ääntänsä todella kauniisti ja linjakkaasti tuoden esiin juuri sen laulujen viattoman nuoren naisen, joka miettii suhdettaan rakkauteen. Aki Alamikkotervon kontratenorisoolossa joutsenlaulun tuska ja turhautuminen olivat käsinkosketeltavia. Suurimman vaikutuksen solisteista minuun teki baritoni Ville Rusanen. Huikea äänenkäyttö, artikulaation ja äänenvärin vivahteet ja ennen kaikkea itse laulujen sisällön esittäminen eivät varmaankaan jättäneet ketään kylmäksi! Rusanen jopa kirvoitti yleisön antamaan väliaplodit kapakkalaulunsa Estuans Interius jälkeen, mikä kantaattiesityksissä ei liene kovin tavallista. Pidin kaikkien solistien esitystavasta tässä teoksessa, koska poissa olivat liika vibrato ja Orffin tyyliin sopimaton turha “oopperamaisuus”. Laulut esitettiin koskettavasti tekstien sisältöjä kunnioittaen.

Orkesteri teki tasaisen varmaa ja ilmeikästä työtä niin säestysosuuksissa kuin omissa orkesterinumeroissaankin. Jo vuosi sitten kuullessani Kaartin soittokuntaa Sibeliustalossa ajattelin, että tässä salissa orkesterin sointi oli erityisen hyvää, ja nyt tämä mielikuva vain vahvistui. Akustiikka antaa orkesterin soinnille sopivaa pehmeyttä ja pyöreyttä niin, että välillä jopa unohtaa kuuntelevansa puhallinorkesteria. Tästä huolimatta sointi säilyy kirkkaana, bassoäänet kuuluvat ja rytmiset elementit pysyvät selkeinä. Sibeliustalon sali sopi Carmina Buranan esitykseen erityisen hyvin myös siksi, että siellä yleisö on sopivan lähellä esittäjiä, ja sen myötä musiikki suorastaan tuli iholle positiivisella tavalla. Uskaltaisin jopa väittää, ettei yleisön ja esittäjien välistä yhteyttä pääse samalla tavalla syntymään Helsingin Musiikkitalon suuressa salissa kuin mitä nyt syntyi.

Aika ajoin on kuulunut puhetta sotilassoittokuntien arvostuksesta verrattuna muihin ammattiorkestereihin. Totesin taannoin eräässä yhteydessä, että soittokuntien arvostuksen ja profiilien nosto tapahtuu nimenomaan orkestereiden oman musiikillisen osaamisen ja tekemisen kautta. Tämä Carmina Burana, jos mikä, on malliesimerkki tällaisesta toiminnasta! Rohkea teosvalinta, huolellinen valmistautuminen ja kaikin puolin toimiva kokonaisuus tuottivat lopputuloksen, johon ei jäänyt toivomisen varaa. Tällaisia esityksiä kyllä kelpaisi esittää missä tahansa ja siten muuttaa kuvaa sotilassoittokuntien nykytilasta.

“Carmina Burana on kulttuurihistoriaa. Teoksen ajattomuus, energisyys, herkkyys, tunteen palo, varjoisatkin puolet elämästä, mutta kuitenkin kantavana voimana pulppuava elämänmyönteisyys – siinä Carmina Buranan elementtejä, jotka aikojen kuluessa ovat puhutelleet niin aikuisia kuin nuoria” (Jyrki Koskisen ja Tapani Tirilän tervehdys käsiohjelmassa). Ja niin puhuttelivat nytkin. Kerrassaan upea konsertti, kiitos tästä elämyksestä!

Teksti: Anu KoskinenKuva: Puolustusvoimat/Marko Nevanperä

Jouni Auramo 50 vee!

Kun Jouni Auramo on saavuttanut tuon varhaisen keski-iän merkkipaalun, on hän ehtinyt olla mukana hyvin monessa Suomen musiikkielämän tehtävässä. Viimeisimpänä luottamuksen osoituksena hänet valittiin Suomen Musiikkioppi-laitosten liiton (SML) puheenjohtajaksi syksyllä 2015. Sitä on edeltänyt kuitenkin jo pitkä työsarka orkesterimuusikkona, soitonopettajana, Lieksan Vaskiviikon toiminnanjohtajana, musiikkioppilaitosten rehtorina sekä johtajana puhallin-orkestereissa, joista tärkeimmät ovat Lieksan Nuorisopuhallinorkesteri, Tuulimyllyn puhaltajat sekä Pirkanmaan puhaltajat – kaikki SM-tasolla!

JouniAuramo

50 vee!

Jouni Auramo 50 vee!Kaikki alkoi Marttilan soittokunnassa vuonna 1973, jolloin Jounille annettiin trumpetti käteen soittoharrastuksen lähtölaukauksena. Tuota pikaa trumpetti vaihtui kuitenkin tenoritorveksi. Vaikka nappulatorvi vaihtui vuosien varrella aina vain paremmaksi, hankittiin Partaharjun musiikkileiriltä 1977 soittokunnalle uusi pasuuna, josta tuli Jounin soitin. Uuden soittimen innoittamana alkoivat soittotunnit Turussa silloisessa Kansan konservatoriossa (myöhemmin Varsinais-Suomen musiikkioppilaitos). Ensimmäisenä opettajana oli Viljo Nousiainen, jonka laadukkaasta alkeisopetuksesta Jouni muistaa vieläkin mainita.

Tässä välissä perheeseen oli muodostunut matalien vaskien kvartetti veljien ja isän innostuttua myös pasuunan, baritonitorven ja tuuban soitosta. Esiintymisiä oli paljon seurakunnan tilaisuuksissa; olihan Marttilan seurakunnan kanttori Ahti Räty myös Marttilan soittokunnan johtaja.

Lukioaikana syntyi kiinnostus hakeutua Turun konservatorioon Heikki Moision oppiin. Tehokkaassa opissa I-tutkinto valmistui abivuoden keväänä, ja samalla alkoi kyteä ajatus ammattiopinnoista. Turun konservatoriossa vietetty aika oli aktiivista. Harjoitukset ja esiintymiset kvartetin kanssa sekä Laivaston soittokunnan perinteiset vuosipäiväkonsertit synnyttivät puhallinmusiikkiin kipinän, jota useat musiikkileirit ja Partaharjulla syntynyt Rinkeli-orkesteri vain vahvistivat.

Vuonna 1987 tie vei Sibelius-Akatemiaan Simo Kanervan pasuunaluokaööe, josta Jouni valmistui musiikin maisteriksi vuonna 1992. Puhallinorkesterisoitto ei tuolloin kuulunut opetussuunnitelmaan, mutta yhteissoittokokemusta kertyi mm. Harald Brass Quintetissä, Academy Brassissa sekä orkesteriperiodeissa. Ajat olivat tuolloin hyvät, ja opiskelijoillekin tarjoutui runsaasti mahdollisuuksia keikkailla Helsingin ja lähialueiden orkestereissa. Tämä sekä myös opetustyö pitivät opiskeluajan taloudellisesti turvattuna. Opetuksessa painotettiin jo tuolloin koesoittojen merkitystä, ja vinkistä oli otettu vaarin, koska onnistuneen koesoiton myötä Jouni sai pasuunan varaäänenjohtajan paikan Oulun kaupunginorkesterista vuonna 1990.

Oulun aikana palautui jälleen tuntuma puhallinorkesterisoittoon, kun Oulun varuskuntasoittokunta, kaupunginorkesterin puhaltajat sekä konservatorion opettajat alkoivat pitää yhdessä puhallinorkesteriperiodeja. Vuonna 1992 perustettiin myös barokkipasuunoihin erikoistunut Art Trombo -kvartetti (Jouni, Vesa Lehtinen, Esa Fagerholm ja Martti Vesola), joka toimi aina vuoteen 2002 asti.

Taustalla kytenyt kiinnostus organisaatio- ja hallintoasioihin muuttui viralliseksi, kun Oulun kaupunginorkesteri tarvitsi intendentin sijaista neljäksi kuukaudeksi. Samaan aikaan toisaalla käytiin keskusteluja Lieksan Vaskiviikon toiminnanjohtajan Erkki Eskelisen seuraajasta. Monivuotisena Lieksan kävijänä Jouni tunsi kiinnostusta vaskiviikkoa ja siihen liittyvää Pielisen Karjalan musiikkiopiston rehtorin virkaa kohtaan. Eskelisen jäädessä eläkkeelle Jouni valittiin rehtoriksi, ja samalla hän hoiti vaskiviikkojen toiminnanjohtajan tehtäviä. Tehtäviin sisältyi Lieksan Nuorisopuhallinorkesterin johtaminen.

Aika orkesterin johtajana oli hyvin intensiivistä; keikkoja ja konsertteja oli usein, ja matkoja tehtiin lähes vuosittain. Toimintaa leimasi voimakas yhteisöllisyys niin soittajien kuin vanhempienkin kesken. Ideoita tuli kaikilta osapuolilta, ja esimerkiksi ajatus kesäsoittokunnasta oli lähtöisin orkesterin lyömäsoittajalta. Tämä hieno hanke nuorien työllistämiseksi toteutettiin kahtena kesänä Lieksassa, ja vielä kymmenen vuotta myöhemmin Tuulimyllyn Puhaltajien kanssa EU-rahoituksen turvin. Myös teemakonsertit olivat keskeisellä sijalla toiminnassa.

Marttilan soittokunnan puikoissa

Jouni Auramo 50 vee!

Aika orkesterin johtajana oli hyvin intensiivistä; keikkoja ja konsertteja oli usein, ja matkoja tehtiin lähes vuosittain. Toimintaa leimasi voimakas yhteisöllisyys niin soittajien kuin vanhempienkin kesken. Ideoita tuli kaikilta osapuolilta, ja esimerkiksi ajatus kesäsoittokunnasta oli lähtöisin orkesterin lyömäsoittajalta. Tämä hieno hanke nuorien työllistämiseksi toteutettiin kahtena kesänä Lieksassa, ja vielä kymmenen vuotta myöhemmin Tuulimyllyn Puhaltajien kanssa EU-rahoituksen turvin. Myös teemakonsertit olivat keskeisellä sijalla toiminnassa.

Oman lukunsa toimintaan toivat kilpailut. Kaikki eivät ehkä halua käydä kilpailuissa, mutta Jounin mielestä kilpailut antavat orkesterille selkeän tavoitteen, parantavat harjoittelua sekä yhteishenkeä. Huomattavana meriittinä voi mainita, että aina kun Jounin johtama orkesteri on ollut SM-kisoissa, niin sijoitus on ollut kolmen parhaan joukossa. Orkesterin johtaja on saanut motivaationsa siitä, kun nuoret innostuvat ja paneutuvat asiaansa. Parhaat tulokset ovat tulleet vuorovaikutuksen tuloksena, jolloin kaikki ovat voineet osallistua ongelmien ratkaisuun. Yksi mieleenpainuvista kilpailusuorituksista oli Oulaisten SM-kisoissa vuonna 2001, jolloin Lieksan nuoriso-puhallinorkesteri soitti 11.11. klo 11 sijoittuen B-sarjassa ensimmäiseksi. Orkesterin johtajana Jouni on pyrkinyt olemaan kaverillinen auktoriteetti niin, että jokainen on voinut vapaasti tulla puhumaan asioista eikä kenenkään ideoita teilata suoralta kädeltä, vaan aina ensin mietitään. Samaa ajatusta hän pitää tärkeänä rehtorin työssä.

Lieksan vuosien jälkeen seurasi muutto Hämeenkyröön kesällä 2003. Rehtorista oli tullut Tampereen Musiikkijuhlien toiminnan-johtaja. Hämeenkyrössä asuessaan Jouni verkostoitui paikallis-ten puhallinvaikuttajien kanssa, ja suunnitelmat uudesta puhallinorkesterista saivat alkunsa. Talven ponnistelun tuloksena syntyi puhallinorkesteri Puhallica, joka toimii tälläkin hetkellä kansalaisopiston alaisuudessa usealla kokoonpanolla 60–70 soittajan voimin. Jouni ehti pitää orkesterin ensimmäisen harjoituksen, kun uudet tehtävät jo odottivat Huittisissa.

Rehtorin työt Huittisten musiikkiopistossa alkoivat syksyllä 2004, ja silloin Säkylässä toimivan Tuulimyllyn Puhaltajien johtaja Timo Mäntyranta pyysi Jounia orkesterin uudeksi johtajaksi. Vastaus oli myönteinen, samalla Tuulimyllyn Puhaltajat liitettiin musiikkiopiston orkesteriksi ja kolme uutta alkeisryhmää aloitti Huittisissa, Harjavallassa ja Säkylässä. Toimintamallina oli perustaa paikkakunnille lähiorkestereita, ja taitojen kehittyessä soittajat ohjattiin Säkylään isoon orkesteriin.

Näin orkesterin kokoa sai nostettua melko nopeastikin. Edellä mainitun kesäsoittokunnan lisäksi toteutettiin mm. levytys ja Kiinan matka, joka olikin sillä erää Jounin viimeinen esiintyminen tämän orkesterin kanssa.

Matkan jälkeen Tuulimyllyn Puhaltajat valittiin Vuoden Puhallinorkesteriksi vuonna 2010. Palkinto jaettiin tuolloin ensimmäistä kertaa. Samoin kuin Lieksassa, Tuulimyllyn Puhaltajilla oli vahva tukiyhdistys, joka osallistui aktiivisesti varainkeruuseen sekä toiminnan suunnitteluun ja ideointiin. Yleisesti ottaen maaseudulla perheet sitoutuivat hyvin vahvasti lastensa soittoharrastukseen, ja harjoituksiin tultiin säännöllisesti pitkienkin matkojen päästä. Huittisten vuosiin ajoittui aktiivisuutta myös Tampereella, kun Jouni oli perustamassa tänä syksynä 10 vuotta täyttävää Tampereen puhallinorkesteriyhdistys Tampua, joka sittemmin järjesti mm. kahdet SM-kilpailut ja yhdet puhallinpäivät.

Kuusi vuotta meni Huittisissa Tuulimyllyn Puhaltajien kanssa sekä rehtorin tehtävissä, kunnes vastaavat tehtävät kutsuivat Tampereella. Pirkanmaan musiikkiopiston rehtorina Jouni aloitti syksyllä 2010 ja on edelleen samoissa tehtävissä. Pirkanmaan Puhaltajia (aikaisemmalta nimeltään PMO-puhallinorkesteria) hän johti viisi vuotta ensin yksin, mutta melko pian mukaan otettiin toinen kapellimestari. Kaiken kaikkiaan PMO:ssa on kymmenkunta opettajaa puhallinorkestereiden johtotehtävissä; kaikissa orkestereissa mennään kahden kapellimestarin taktiikalla. Vaikka kapellimestarin tehtävät ovat jääneet vähemmälle hallinnollisten töiden lisääntyessä, orkestereiden kautta on ollut helppo päästä mukaan yhteisöön, ja oppilaat sekä vanhemmatkin ovat tulleet nopeasti tutuiksi.

Matkoja orkesterien kanssa on tehty säännöllisesti varsinkin Lieksan ja Huittisten aikaan. Kaikki niihin liittyvät ponnistelut, valmistelut ja varainkeruut ovat olleet omiaan vahvistamaan orkesterin ja taustayhteisön yhteisöllisyyttä ja aktiivisuutta. Vaikka kilpailut ja matkat ovat osa näyttävää toimintaa, vähintään yhtä tärkeänä Jouni pitää arkista aherrusta, normikeikkailua ja konserttitoimintaa. Tämä juuri tekee mahdolliseksi ne muutamat huippukokemukset, joita yksittäiselle yksittäiselle soittajalle osuu ehkä muutaman kerran orkesterissaoloaikana.

Myös perheen tuki ja mukana eläminen ovat olleet Jounille ensiarvoisen tärkeää. Oulussa syntyneet pojat Oskari ja Matias Matias ovat nyt jo omillaan, Annen kanssa täynnä on lähes 30 30 vuotta yhteistä eloa.

LNPO Vaskiviikolla 2000

Jouni Auramo 50 vee!

Jouni Auramo 50 vee!Mikä sai muusikon innostumaan hallintotehtävistä?

– Ajautuminen järjestely- ja hallintoasioihin tapahtui melko huomaamattomasti. Oulun aikaan tuli järjesteltyä yhtä ja toista, mutta varsinainen kiinnostus heräsi, kun Lieksan Vaskiviikoille haettiin uutta toiminnanjohtajaa.

Koko urasi ajan muusikkona, opettajana ja hallintohenkilönä mukana ollut jokin merkittävä puhallinorkesterikuvio. Mistä on tullut innostus orkestereiden johtamiseen?

– Tekemisen kautta. Kun on huomannut, että se on hauskaa, nuoriso viihtyy ja itsekin viihtyy. Joskus lähteminen voi olla vaikeaa, mutta kun sen aloittaa, menee treeneihin, leirille tai keikalle, sitten se on ollut tosi mukavaa. Vuorovaikutus nuorison kanssa on siinä parasta.

Kerro vinkkejä orkesterin johtajalle, joka haluaa viedä orkesterinsa Kiinaan?

– Ensiksi pitää olla oikea kontakti- tai luottohenkilö sekä paikallinen matkatoimisto ja tulkki, joka toimii matkanjohtajana. Paikalliset oppaat saattavat osata englantia, mutta järjestelyjen käynnistäminen vaati kiinan kieltä osaavan tulkin. Kallis matka vaatii myös paljon varojen keruuta sekä vapaaehtoistyötä.

Aloitit tänä vuonna SML:n puheenjohtajana. Miltä meno maistuu?

– Tämä on vielä aika uusi mutta kylläkin mielenkiintoinen juttu. Siinä näkee kokonaisuutta vähän eri kantilta, kun puhutaan rahoituksesta sekä toimintaa ohjaavista instansseista, ministeriöistä ja opetushallituksesta. Musiikin työryhmässä tehdään parhaillaan opetussuunnitelman perusteita. Se on hyvin erilaista työtä, mihin ei aikaisemmin olisi ehkä ollutkaan riittävästi kokemusta ja näkemystä. Nyt on varmaan sen aika ja pystyy jollain tavalla tekemään sen, ja silti huomaa, että jostain asiasta ei tiedä riittävästi ja joutuu hankkimaan taustatietoja. Lisäksi siinä on aika paljon edustamista eri työryhmissä ja pitää olla aika skarppina, mitä niissä tilanteissa sanoo ja mitä tietoa syöttää eteenpäin. Mutta toistaiseksi se on ollut mielekästä.

Minkälaisena näet musiikin-/soitonopetuksen tulevaisuuden? Tuleeko nykymuotoinen yksilöopetus säilymään vai onko paineita siirtyä enemmän Ruotsin mallin mukaiseen ryhmäopetukseen?

– Ryhmäopetus on lisääntymässä. Yhteismusisointia pitää olla kaikilla jossain muodossa. Kun ollaan orkesterisoittimissa, niin oppilaitoksen pitää pystyä jonkinlaista orkesteritoimintaa järjestämään – jollei yksin, niin yhdessä naapurin kanssa. Yksilö- vai ryhmäopetus? Uskoisin, että molemmat tulevat säilymään mutta variaatioita tulee lisää; soittotunnista voi napata vaikka osan ajasta pienryhmäopetukseen.

Miten jää aikaa harrastuksille?

– Yleistä on, että rehtoreilla, soitonopettajilla tai muusikoilla saattaa olla paljon harmaata aluetta, josta ei tiedä, onko se työtä vai harrastusta. Jos nyt ei lasketa musiikkia harrastukseksi, niin matkailun lisäksi kuntoilu, erityisesti juoksu on tällä hetkellä ja oikeastaan ollut jo monta vuotta ainoa harrastus. Siinä kunto kasvaa, ja aikaa löytyy aina, ei se ole siitä kiinni. Jos on töitä paljon tai lapset kotona, niin sitten mennään niiden kanssa. Maratoneja on takana kaksi ja puolikkaita kymmenkunta, mutta sekään ei ole tärkeää. Pääasia on, että pysyy hyvässä kunnossa ja pää puhdistuu.

Minkälaisia terveisiä haluat lähettää SPOL:in jäsenille?

– Pitkää huolta toisistanne ja arvostakaa harrastustanne, missä sitten kukin onkaan. Yhdessä tekeminen on tärkeää. ”Menestys alkaa sanasta ME”.

Teksti: Pekka Lyytinen, kuvat: Oskari Auramo ja Jounin muistojen albumi...

Kesäpäivä Hamina TattoossaKesäpäivä Hamina Tattoossa

Valmistautuminen Suomen näkyvimpään ja ulkomaillakin arvostettuun sotilasmusiikitapahtumaan alkoi jo vuoden alkupuolella Hamina Tattoon ohjelmaan tutustumisella ja lippujen ostolla. Tiedossa olisi jälleen kerran huikeita esiintyjiä useasta maasta, uljasta soitantoa ja silmiä hiveleviä univormuja.

Maistiaisia tulevasta sain Minitattoon merkeissä Helsingin Senaatintorilla elokuun ensimmäisenä, Hamina Tattoon avajaispäivänä. Suurkirkon portaat täyttyivät sotilasmusiikin ystävistä lämpimässä auringonpaisteessa. Mukana olivat soittokunnat Suomesta, Ruotsista, Kiinasta, Sveitsistä sekä Trinidad ja Tobagosta, joka on maailman ainoa steel-rumpuja soittava sotilassoittokunta.

Saapuessani Haminaan toiseksi viimeisenä tattoopäivänä lämmitti kesäaurinko järjestäjiä ja juhlaväkeä. Yleisöä oli saapunut runsaasti, ja aamun ensimmäinen konsertti Kesäpuistossa soikin täydelle ”salille” virolaisen Kaitseväe Orkesterin viihdyttäessä nurmella istuvaa yleisöä. Koko kaupunki soi, meni minne tahansa. Järjestäjät olivat huolellisesti miettineet aikataulun; melkein kaikkia päivän esiintyjiä ehti kuuntele-maan, vaikka ohjelmaa oli ripoteltu eri puolille kaupunkia. Se juuri teki päivästä niin hauskan, sillä vaihtuva miljöö loi tunnelmaa väen siirtyessä usein yhdessä paikasta toiseen.

Liki jokaisena päivänä viikon aikana oli järjestetty konserttituokio eri puolilla Haminan linnoituksen vanhoja pihoja. Porttien taakse kätkeytyviä kauniita puutarhoja oli hauska päästä näkemään, ja musiikki ja soittajat tulivat hyvin lähelle kuulijaa. Suosio oli suurta, sillä kaikki halukkaat eivät mahtuneet esimerkiksi Paukkusen talon pihalle Trinidad ja Tobagon steel-rumpuja soittavan, talon terassille mahtuvan pienemmän kokoonpanon yleisöksi. Niin suurta mielenkiintoa herätti ensimmäistä kertaa Skandinaviassa vieraileva orkesteri.

Riehakkaaksikin yltyvä tunnelma ja terveiset Karibialta siivittivät yleisöä tanssimaan orkesterin mukana eksoottisten rytmien ja tuttujen hittien tahdissa. Iloisesti hymyilevien ja pehmeästi soittonsa tahdissa liikkuvien orkesterilaisten katseleminen tuotti hyvää mieltä pitkäksi aikaa.

Ennen päivän toista pihakonserttia suuntasin RUK:n päärakennuksen kentälle ihmettelemään Puolustusvoimien sotakalustoa ja simulaattoripelejä sekä kuuntelemaan ja katsomaan Varusmiessoittokunnan täsmällistä esiintymistä. Edellisenä päivänä samalla kentällä oli esiintynyt Rakuunasoittokunta.

Lebedeffin kauppakartanon pihakonsertti oli huikeaa kuultavaa. Piha oli melko suuri, joten paikalle saapuikin suuri joukko Ranskan tykistösoittokunnasta. Mukana oli myös kaksi säkki-pillin soittajaa, mikä toi tuulahduksen ranskalaisen sotilas-musiikin historiasta.

Rumpuryhmän ilmiömäinen taiturointi kirvoitti yleisön riehakkaisiin suosionosoituksiin. Rumpukapuloiden taiturimaiset liikkeet naulitsivat katseet ja rytmikuvioiden täsmällisyys hämmästyttivät kuulijaa. Ylimääräisiä esitysnumeroita orkesterilta saimme peräti tuplasti, sillä yleisö osoitti suosiotaan äänekkäästi. Tätä on sotilasmusiikki parhaimmillaan.

Kesäpäivä Hamina TattoossaSeuraavaksi kiiruhdin Pormestarin talolle, jonka pihalle oli istutettu valtoimenaan kasvavia kesäkukkia. Tulin puutarhaan, jossa aika pysähtyi. Kaunis rakennus ja pajuaidoilla rajatut hiekkatiet loivat rauhalliset puitteet Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan jousiston konsertille. Kapellimestarina oli yliluutnantti Tommi Suutarinen. Harmonikkataiteilija jääkäri Sami Salonen soitti orkesterin solistina Astor Piazzollan Oblivionin ja Libertangon. Yleisöä hellittiin myös suomalaisilla jousiorkesterille sovitetuilla marsseilla. Sovittajina olivat Tommi Suutarinen, Tero Haikala ja Aino Koskela. Ennio Morriconen Cinema Paradiso loi liikuttavan ja unenomaisen tunnelman Pormestarin talon pihakonserttiin kaikessa kauneudessaan. Muita esityksiä olivat mm. Hietasen ja Wesslinin säveltämä Nocturne ja Edvard Griegin Holberg -sarjan 1. osa.

Pormestarin talon tilaisuuden jälkeen seurasin jousiorkesteria Haminan katuja pitkin Marian kirkkoon, jossa Varusmiessoitto-kunnan jousiorkesteri piti konsertin yhdessä reserviläisjousi-yhtyeensä kanssa täydelle kirkolle. Idea reserviläisorkesterista sai alkunsa vuonna 2014 palveluksessa olevien jousisoittajien kesken. Reservinvänrikki Lauri Grünthal kertoi, että ajatus musisoida vielä yhdessä palvelusvuoden jälkeen toteutui nyt ensimmäistä kertaa Hamina Tattoossa. Kymmenen soittajaa saatiin mukaan konserttiin, jossa reserviläiset esittivät ensin Tsaikovskyn Serenadin 1. osan ja Astor Piazzolan Oblivionin ja Remembrancen. Varusmiessoittokunnan jousiorkesterin liityttyä mukaan seurasi ohjelmassa mm. Sibeliuksen Impromptu, Andante Festivo, Parolan marssi ja Jääkärimarssi.

Ennen illan marssishowta istahdin perheeni kanssa paikalliseen ruokaravintolaan. Erikoisten oluiden ystävänä mieheni tiedusteli ravintolan valikoimaa. Hauskana yllätyksenä oli Tattoo-olut, jota oli pantu juhlaviikon kunniaksi. Yhdeksän Hamina Tattoossa vierailevan kapellimestarin kuvaa koristi komean muotoisia pulloja. Saatuamme pöytäämme pullon Laivaston soittokunnan kapellimestarin Petri Junnan kuvalla, heräsi mielenkiintomme muitakin etikettejä kohtaan. Ruokailtuamme mieheni kävi kaupassa ostamassa koko sarjan komeita pulloja kotiin vietäväksi.

Ilta Haminassa huipentui värikkääseen kuviomarssiesitykseen. Kaikki Hamina Tattoossa mukana olevat sotilassoittokunnat saapuivat Hamina Bastionin historialliselle tapahtuma-areenalle. Kuultavaa ja nähtävää riitti. Upeat univormut sekä taidokas soitto marssikoreografeineen ei jättänyt ketään kylmäksi. Bastionin akustiikka on hyvä ja miljöö takasi tunnelman. Tänä vuonna mukana olivat Kiinan kansan vapautusarmeijan edustussoitto-kunta, The Military Band of the People’s Liberation Army, johon 1,4 miljardin kiinalaisen joukosta on valikoitunut 45 muusikon kerma.

Sveitsistä oli saapunut puolustusvoimien keskussotilassoittokunta mukanaan yksi maailman parhaista rumpuryhmistä, Ranskasta armeijan suuri tykistösoittokunta, Rennes Artillery Band säkki-pilleineen ja Kaitseväen orkesteri Virosta. Ruotsista esiintyivät Kuninkaallisen laivaston soittokunta sekä Kuninkaallisen henki-vartioston musketöörit, joka ensivierailullaan Haminassa toi areenalle rumpu-, huilu-, tykki-, ja kivääriryhmänsä. Kauimpaa saapunut ja eksoottisimman marssishow’n esittänyt vieras oli saapunut Trinidad ja Tobagosta. The Defence Force Steel Orchestran steel-rumpujen helinä ja värikkäät tanssijat sekä puujaloilla liikkuva karnevaalihahmo toivat uudenlaisen näkö-kulman sotilasmusiikkiin. Niinkin voi sotilasmusiikkia esittää!

Suomesta mukana olivat vitivalkoisissaan soittava Turussa toimiva merivoimien edustussoittokunta, Laivaston soittokunta, ja upeat nuoret osaajat Puolustusvoimien varusmiessoittokunnasta kivääriryhmineen. Jälkimmäinen edustaa asevelvollisuus järjes-telmämme korkeaa osaamista ja suoritustasoa. Marssishow-näytöksen solistina loisti upea musikaalitähti Maria Ylipää. Marssishow´n finaalin, jossa suurin osa sotilassoittokunnista saapui areenalle soittamaan mm. Porilaisten marssia, johti Puolustusvoimien ylikapellimestari musiikkieverstiluutnantti Jyrki Koskinen.

Teksti ja kuvat: Satu Asplund-Jokinen,

Bastion-kuvat: Puolustustusvoimat/Samuel Ahonen

Teekkaritorvien kaksivuotinen Ultra Bra -projekti huipentui perjantaina 11.11.2016 Pohjankartanon juhlasalissa pidettyyn päätöskonserttiin. Perinteikkään oululaisen puhallinorkesterin, seitsemän laulusolistin ja sähköisen kompin muodostama, nelikymmenkymmenhenkinen suurkokoonpano kokoontui toistaiseksi viimeistä kertaa pelaamaan yhdessä krokettia noin kolmensadan kuulijan kanssa.

Ultra Bran laajasta tuotannosta kuultiin monipuolinen kattaus tuttuja hittejä ja harvemmin kuultuja helmiä, joihin mahtui niin Pärnun syksyistä tunnelmointia kuin Tyttöjen välisen ystävyyden riemua. Mukana olivat myös Teekkaritorvien vuodentakaisen yleisöäänestyksen voittajat, tilaussovitukset Ilmiöitä, Poika vuoden takaa ja Sokeana hetkenä. Konserttisarjan johti Pohjan sotilassoittokunnan entinen apulaiskapellimestari, pasunisti Heikki Siikaluoma.

”Ultra Bra -projekti sai alkunsa, kun esiin nousi toiveita tehdä jotain normaalista poikkeavaa Teekkaritorvien 45-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Kompin ja laulajien mukanaolo tuo soittajille mukavasti uudenlaista haastetta”, kertoili Heikki Niemi, orkesterin trumpetisti ja silloinen varapuheenjohtaja ennen projektin ensi-iltaa keväällä 2015. Vuonna 1970 perustettu orkesteri on kasvanut vallattomasta teekkariseitsikosta välillä jopa vakavissaan harjoittelevaksi poikkitieteelliseksi viihdeorkesteriksi. Torvilla on vuodessa keskimäärin yli kolmekymmentä keikkaa erilaisissa yksityisissä ja julkisissa tilaisuuksissa, mutta vappupäivän Rotuaari-konsertin lisäksi orkesteri ei kovinkaan usein järjestä varsinaisia omia julkisia konsertteja.

Edellisestä isommasta yhteistyöprojektistakin oli kulunut jo kymmenen vuotta. Tuolloin orkesteri toteutti yhdessä Oulun Teekkarikuoro Teekun kanssa Saalastinsalissa yhteiskonsertin, jonka solistina toimi Mauri Antero Numminen. Niinpä soittajilla oli intoa tehdä perinteisen vuosijuhlakonsertin lisäksi jotain uutta ja erilaista. Sopivaa teemaa mietittäessä Ultra Bra nousi pian esiin.

”Ultra Bra on yksi niistä bändeistä, joka saa minut joskus toivomaan, että olisin ollut vähän vanhempi 90-luvulla”, totesi Teekkaritorvissa käyrätorvea soittava, projektin aikana myös bassonvarteen ja laulumikkiin tarttunut Tatu Palo Muhoksen UB-konserttia juontaessaan. Useimmilla soittajilla oli iästään riippumatta jo ennen projektia jonkinlainen kosketus Ultra Bran musiikkiin, ja sama on näkynyt keikkojen yleisössä. Osa on saapunut fiilistelemään omia keikkamuistoja useampaankin konserttiin, osa kuulemaan kappaleita ensimmäistä kertaa livenä. Vaikka Ultra Bra lopetti toimintansa vuonna 2001, tuntuvat kappaleet edelleen tuoreilta ja ajankohtaisilta.

Teekkaritorvet esittää: Ultra Bra!

Teekkaritorvet esittää: Ultra Bra!

Poikkeuksellisen esiintymiskokoonpanon ja taidokkaiden sovitusten ansiosta konserttisarja on ollut muutakin kuin nostalginen tribuutti. Ilman Anni Sinnemäen lyriikoita ja moniäänistä stemmalaulua olisi kappaleista jäänyt paljon uupumaan, mutta onneksi syksyllä 2014 pikaisen etsinnän jälkeen peräti kahdeksan Oulun yliopiston musiikkikasvatuksen laitoksen opiskelijaa innostui lähtemään laulusolisteiksi projektiin. Puhallinmusiikin monitaituri Samppa Leinon sovitukset kunnioittavat Kerkko Koskisen monipuolista sävelkieltä, ja tuovat siitä esiin uusia puolia. Sovitukset antavat laulun lisäksi tilaa myös kompille ja suurelle puhallinorkesterille. Instrumentaalisooloissa on kuultu muun muassa kitaraa, saksofonia ja oboeta. Sähköisten soitinten mukanaolo tässä laajuudessa oli muuten ensimmäinen kerta Teekkaritorvien historiassa. Ultra Bra -projektiin osallistuneet soittajat ja laulajat ovatkin kaikki saaneet uudenlaista kokemusta ja oppia yhteismusisoinnista.

Alusta alkaen tuntui järkevältä hyödyntää hankittuja sovituksia ja harjoiteltua ohjelmistoa useampaan kertaan, myös kotikunta Oulun ulkopuolella. Varaslähtö otettiin Torniossa jo ennen konserttisarjan virallista käynnistymistä. Varsinainen ensi-ilta Saalastinsalissa myytiin loppuun, mikä kertoo osaltaan siitä, että projekti on tuonut Teekkaritorville ja samalla ylipäätään oululaiselle puhallinmusiikille myös uutta yleisöä ja tavallista suurempaa medianäkyvyyttä. Muutama uusi soittajakin on saatu houkuteltua orkesteriin nimenomaan Ultra Bran avulla. Kahden vuoden aikana on esiinnytty useamman kerran oululaisissa yökerhoissa ja paikallisilla kesäfestareilla, täytetty legendaarinen Jumprun patio äärimmilleen, sekä konsertoitu Limingassa ja Muhoksella. Orkesterin lisäksi projektin käytännön toteutuksesta on vastannut GrooveThing ja tuottaja Toni Marjanen.

Aina ei ole ollut ihan helppoa sovittaa yhteen muutenkin aktiivisesti paikallisessa musiikkielämässä toimivien laulajien, komppisoittajien ja ison orkesterin ”tavallisia” keikkoja ja harjoituksia ja laajamittaista projektia. Jokainen kahden vuoden aikana mukana ollut soittaja ja laulaja, kapellimestari, tuottaja, sekä yhdistyksen toimihenkilöt ja hallitus ansaitsee näin yhteisen matkan päätyttyä suuren kiitoksen osallistumisestaan! Päätöskonsertissa ja karonkassa oli luonnollisesti ilmassa myös haikeutta, mutta ennen kaikkea iloa ja ylpeyttä yhteisestä saavutuksesta. Mikäs sen parempi elämys kuin päästä yhdessä kuulemaan, laulamaan ja soittamaan näin upeaa musiikkia!

Faktaa:

• Oululainen opiskelijapuhallinorkesteri Teekkaritorvet perustettiin vuonna 1970

• nykyään monipuolinen ja poikkitieteellinen viihdeorkesteri, jossa on soittajia fukseista tohtoreihin

• orkesteri harjoittelee viikoittain ja keikkailee ahkerasti läpi vuoden

• mukana on lähes 40 aktiivijäsentä

• toteutti Oulussa suuren suosion saavuttaneen Ultra Bra-konserttisarjan 2015-2016

Teksti: Aili Penttilä, Hanne Kettunen & Heikki Niemi, kuvat: Teemu Partanen

Teekkaritorvet esittää: Ultra Bra!

Eikä Seppo tehnyt kepposta, mutta bändi käy –TAM TAM. Kolmisenkymmentä soittajaa ja 130 vuotta, nämä takasivat muhkean juhlakonsertin Juantehtaan Soittajilta 20. marraskuuta.

Raimo Maarasen johdolla kuultiin monipuolinen, viihdyttävä konsertti. Tavoitteellinen muusikkous, tasapainoinen soitinjakauma ja sopivan haastava ohjelmisto olivat takeina onnistumiselle. Orkesterista ja kapellimestarista huokui motivoitunut musikaalisuus.

Ohjelmalehtistä lukiessa huomasin, että konsertissa kuultavista sävellyksistä ainoastaan yksi oli vanhempi kuin itse juhliva orkesteri. Mozartin Turkkilaisella marssilla päräytettiin konsertti käyntiin. Sen jälkeen tehtiinkin musiikillinen matka Persialaiselta torilta (Albert W. Ketelbey) reggaena Savitaipaleelle (Markku Johansson). Matka jatkui My Fair Ladyn (F. Loewe) kyydissä swingin maailmaan (Glenn Miller). Vihdoin päädyttiin avaruuden Star Wars (J. Williams) kautta ankean kauniiseen syksyyn, kun Kuolleet lehdet (J. Kosma) päätti konsertin. Ylimääräisenä kuultu Rekiretki (L. Anderson) on kuin vihje siitä, että tämän hienon orkesterin matka sen kuin jatkuu.

Jos kuntaliitoksista nyt niitä hyötyjä haetaan, niin reilun kuukauden kuluttua Kuopioon liittyvän Juankosken myötä saamme kaupunkiin yhden aktiivisesti toimivan puhallinorkesterin lisää. ”Juankoski, you are wellcome!”

Teksti: Jaakko Kosunen, kuvat: Veli Heikkinen ja Aake Roininen (alla)

Juankoski here I come!

Nuoria Juankosken musiikkiopiston puhaltajia: Mimmi Mikkanen, Nea Jääskö ja Kerttu Ruotsalainen.

Solistina Ville Karjalainen.

Laitilassa kummittelee...

...ja vähän Ukissakin Eläköön Halloween!

Laitilan soittokunta ja Vakka-Suomen Musiikkiopisto ovat löytäneet toisensa. Tulokset alkavat näkyä musiikin tasossa ja tarjonnassa. Loka-marraskuun vaiheessa järjestettiin lastenkonsertti kummallakin paikkakunnalla. Paljon kärpäsiä kuoli yhdellä iskulla. Ohjelma oli valittu mahdollisimman halloween-henkiseksi: pelottavaksi, jännittäväksi, tunteikkaaksikin.

Alkuun junioripuhallinorkesteri soitti kappaleet Huh! (Viitasaari) ja Haunted House (Andrew Will). Pienet soittajat ja isommatkin esiintyivät tyylikkäästi, innostuneesti ja kurinalaisesti. Asiaa helpotti kapellimestarina toiminut Iina Loponen, partiolais-henkinen musiikin ammattilainen. Tämä oli kuitenkin vasta alkua. Tunnelma salissa alkoi tiivistyä. Kun pienten esitykset päättyivät, lavalle hiipi kolmisenkymmentä toinen toistaan pelottavampaa soittokunnan valiokummitusta. Joku yleisön pienimmistä ehti jo huutaa pappaa avuksi. Siirryttiin konsertin toiseen osaan.

Tempertonin Thrillerillä aloitettiin ja Mollipopin kautta mentiin Vanhaan holvikirkkoon, jossa tummakaapuinen Riku Kivioja lauloi sydäntä koskettavasti. Jatkossa oopperassa kummitteli ja Go, go, go Josephin mukana meni muistikin.

Nyt tarvittiin jo rauhoittavaa. Apua saatiin "Beautysta ja Beastistä". Taitavasti Pasi Venho soitti alttosaksofonillaan solistin osuudet. Tilanne salissa on hallinnassa! Viimeiset kolme kappaletta antoivat sopivasti sykettä loppuun. The Haunted Carousel, Pink Panther meets R2D2 ja Ghostbusters takasivat kunniallisen päätöksen konsertille. Taputuksia...

Mainittava on vielä hieno erikoisuus. Karuselli -kappaleessa illan nuori solisti Lauri Raisto soitti iPadia. Olin huomaavinani, että hän seurasi tarkkaan nuotteja ja niiden mukaan silitteli kyseistä laitetta. Vaikutelma oli jännittävä, vähän pelottava ja taidokas.

Kun tämän kirjoittajalla (minä) on jo aika paljon vuosia takana ja vähän soittoakin, voin ilokseni todeta, että vielä voin oppia uuttakin. Nyt tiedän mikä on iPad!

Joku arvon kuulijoista tai lukijoista saattaa ihmetellä, miten jäyhässä Vakka-Suomessa, jossa elää vakava, hitaasti lämpiävä ihmisrotu, saatetaan irrotella ja pelotella jopa kummituksilla, joita on muutenkin aina pelätty. Selitys löytyy. Laitilan musiikkielämä ja sen myötä soittokuntamme sai huomattavan idearikkaan ja taitavan maestron Itä-Suomesta. Olemme nyt vahvoilla.

Kiitos Minna Kajanderille ja Iina Loposelle konsertista. Salakuuntelijana vähän tärisytti olla suuren yleisön joukossa, mutta kyllä kannatti.

Teksti: Markku Rytsölä, marraskuussa 2016 Laitilan Kodjalassa. Kuva: Kari Penttinen

Puhallinorkesteri Louhi...Kolmisen vuotta sitten syyskuisena perjantaina ilmaantui nuori mies polkupyörällä puhallinorkesteri Louhen harjoitukseen Myyrmäen kirkolle. Hän oli Florian Kruse, saksalainen vaihto-opiskelija, joka osallistui koko Suomessa viettämänsä lukuvuoden ajan aktiivisesti orkesterin toimintaan. Lisäksi hän halusi ja osasi alusta asti puhua meille suomea!

Florian palasi Saksaan alkukesällä 2014, mutta kevyesti kehitelty ajatus vierailla puolin tai toisin jäi elämään. Florianin oma orkesteri on noin 50 soittajan Sinfonisches Blasorchester (SBO) Germering, joka toimii Münchenin liepeillä sijaitsevassa noin 30000 asukkaan Germeringin kaupungissa. Syyskuussa 2015 Florian pistäytyi Suomessa tapaamassa tuttuja ja eipä aikaakaan, kun Louhi päätti lähteä miltei kaikkien soittajien voimin Saksaan. Torstaina 13.10.2016 suuntasi pääjoukko kohti Müncheniä. Matkustimme eri lennoilla ja monelta suunnalta, mutta perjantaina aamupäivällä olivat kaikki 32 soittajaa ja kahdeksan seuralaista perillä Germeringissä, missä oli Suomeen verrattuna vielä miltei kesäinen sää.Matkan taiteellinen johtaja oli kapellimestarimme Okko Kivikataja.

Yhteinen konsertti SBO Germeringin kanssa sunnuntaina 16.10. oli matkan päätapahtuma. Sen lisäksi otimme itse yhteyttä Münchenin alueen suomalais-saksalaisiin yhteisöihin ja tarjosimme heille esiintymistä. Yhteiseen ohjelmaan kuuluivat lisäksi harjoitukset SBO:n kanssa torstaina ja sunnuntaina ennen konserttia, Louhen oma harjoitus perjantaina ja orkesterin ilta ilman soittimia Zum Dürnbräu -ravintolassa lauantaina. Muina aikoina retkeiltiin vaihtelevina ryhminä Münchenissä ja lähialueilla. Paikallisjunat toimivat erittäin hyvin ja ryhmälipulla matkustaminen oli edullista. Ruoka-aikoina schnitzel, makkara ja hapankaali tulivat tutuiksi.

Ensimmäisen päivän iltana tapasimme SBO Germeringin. Louhi harjoitteli ensin omaa ohjelmaansa, johon saimme SBO:lta avuksi lyömäsoitinkaluston ja viisi lyömäsoittajaa. Juha Piston Leu`dd oli heille kohtalainen haaste, mutta siihen oli myös paneuduttu. Pienen alkuverryttelyn jälkeen teoksen idea alkoi avautua ja yhteistyö sujua. Harjoitusilta jatkui yhdessä koko SBO:n kanssa. Orkesteri on Münchenin alueella miltei ainut orkesteri, joka keskittyy sinfoniseen puhallinmusiikkiin. Siitä syystä sinne hakeutuu nuoria soittajia, jotka muuttavat Müncheniin opiskelemaan ja haluavat jatkaa musiikin harrastamista. Orkesteri on perustettu vuonna 2001 jatkamaan Germeringin perinteisen Stadtkapellen toimintaa. Kaupunki tukee orkesteria vuosi- ja kohdeavustuksilla. Suuren puhallinorkesterin lisäksi yhdistyksellä on monipuolista nuorisotoimintaa ja yhteistyötä paikallisen musiikkikoulun kanssa. Yhdistyksen toiminnassa on kaikkiaan mukana noin 300 henkilöä.

Yhteiseksi ohjelmanumeroksi pääkonserttiin SBO halusi Finlandian. Orkesterin kapellimestari Stefan Gast on innokas Sibeliuksen musiikin ystävä ja niinpä Louhi täytti toiveen, vaikka itse olisimme ehkä valinneet jonkin toisen teoksen.

....pistäytyi Etelä-Saksassa Ensimmäisessä harjoituksessa selvisi, että Finlandia oli Saksassa harjoiteltu huolella eikä teknisesti tai tulkinnallisesti ollut paljonkaan huomautettavaa. Muutamilla napakoilla ja myönteisillä täsmäohjeilla Okko otti koko joukon tahtipuikkonsa alle ja meistä tuli yksi orkesteri.

Perjantai-iltana orkesteri kokoontui Sollniin Schützenlust -ravintolaan suomalais-saksalaisten toimijoiden järjestämiin iltamiin. Sitä varten oli koottu konserttiohjelma erilaisten pienyhtyeiden ja ison orkesterin esityksistä ja lopuksi kaksi tanssisettiä. Toisen setin otti vastuulleen vaskikvintetti Väärä Vitonen, jonka jäsenet ovat 60-prosenttisesti myös Louhen soittajia. Käyrätorvisektiomme avustajaksi lähteneen V5-alttotorvensoittajan ja yhden Louhen trumpetistin avulla kvintetti oli koossa. Yleisö oli pieni joukko Saksassa pitkään asuneita suomalaisia puolisoineen, tunnelma oli lämmin ja kaikki viihtyivät musiikin ja päivällisen parissa myöhään iltaan.

Matka huipentui sunnuntaina 16.10. Germeringin Stadthallen Orlando-salissa konserttiin, jossa Louhi soitti alkupuoliskolla Leu`ddin lisäksi Sibeliuksen Preludion ja Timo Forsströmin teoksen Life in the Capital City. Väliajan jälkeen SBO aloitti oman osuutensa Alfred Reedin teoksella A Northern Legend, jota seurasivat Sparken Orient Express, Klaus-Peter Bruchmannin Askania ja Straussin valssi Wienerwaldin tarinoita. Lopuksi lavalle kokoontui 85 soittajan yhteisorkesteri esittämään Okon johdolla Finlandian. Raikuvien aplodien jälkeen soitimme Stefan Gastin johdolla ylimääräisenä marssin Mir sein die Kaiserjäger ja vielä Okon kanssa Finlandian loppuosan hymnistä eteenpäin. Konsertissa oli noin 350 kuulijaa.

Hieno päivä päättyi yhteiseen karonkkaan kreikkalaisessa ravintolassa. Maanantaina 17.10. Louhi palaili kotiin lukuun ottamatta muutamia onnekkaita, jotka jäivät vielä hetkeksi Müncheniin.

Puhallinorkesteri Louhi on toiminut Vantaalla 46 vuoden ajan. Matka Germeringiin oli orkesterin viides ulkomaanmatka. Tavoitteenamme matkoilla on päästä kuulemaan muita orkestereita tai – kuten tällä kertaa – soittamaan yhdessä. Matka onnistui mainiosti ja oli orkesterille kuluvan syksyn kohokohta.

Kuukauden kuluttua kotiinpaluusta orkesteri sai sähköpostiviestin Florian Kruselta. Näyttää siltä, että Vantaalle matkustaa keväällä 2018 muuan sinfoninen puhallinorkesteri Germeringistä!

Teksti: Liisa Vanne, kuva: Achim Pusch

Puhallinorkesteri Louhi ja Sinfonisches Blasorchester Germering, johtaa Stefan Gast

Jo keväällä otettiin yhteyttä Ahti Laineeseen, jonka sovituksia oli matkan varrella makusteltu. Ohjelmisto laajeni uusilla laulukappaleilla. Konsertin ohjelma rakennettiin ottamalla mukaan vanhoja tuttuja kappaleita ja meille uudempaa materiaalia. Laulusolistit olivat se kirsikka kakun päälle. Tällaisessa mittakaavassa ei oltu ennen päästy säestämään. Kauneimmat joululaulut ovat asia erikseen. Matkan varrella vakiokokoonpano täydentyi rumpalilla ja parilla monitoimimuusikolla sekä soittokunnan muualle muuttaneilla kasvateilla. Ja outoja alkoi tapahtua: harjoitukset todella alkoivat kuudelta, opeteltiin kuuntelemaan enemmän soittokavereiden tekemisiä ja pidettiin harjoitusviikonloppukin. Huhut kertoivat, että myös kotona oli harjoiteltu eri mittakaavassa kuin aiemmin. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua!

Ja lopulta koitti juhlapäivä kaikenlaisten käytännön järjestelyjen jälkeen. Konserttiin oli kutsuttu vanhoja soittajia ja orkesteria johtaneita matkan varrelta. Kaikki halukkaat pääsivät osallistumaan yhteissoittokappaleeseen, ja yllätysnumerona esiintyi Takapotku-orkesteri tuoden tuulahduksen historiikissakin mainitusta "Otsolan musiikkikorkeakoulusta". Pitkään orkesterissa toimineille luovutettiin Suomen Puhallinorkesteriliiton myöntämät ansiomerkit, kuultiin tarinoita vuosien varrelta monessa muodossa ja saatiin lahjoituksena trumpetti tulevia soittajia silmällä pitäen. Ja suoriuduttiin ohjelmistosta suorastaan mukiinmenevästi. Tyytyväisille konserttivieraille soitettiin vielä ylimääräisenä Kultainen nuoruus, taisi joku kehotusten mukaan laulaa solistien mukanakin.

Juhlat onnistuivat yli odotusten, ja järjestelyt toimivat, kiitos siitä Yläneen yhtenäiskoulun reippaille joukoille, palkkahenkilökunnalle tekniikkaa unohtamatta sekä suurelle tiimille vapaaehtoisia! Kun mukaan lasketaan vielä kaksi kertaa täysi salillinen yleisöä, niin voidaan todeta, että todella teitte tilaisuudestamme juhlan.

Tästä on hyvä jatkaa kohti tulevia vuosia. Soittokunnalla on jatkuvana tavoitteena saada puhallinorkesteritoiminta säilymään Yläneellä ja vilpittömästi toivomme konsertin antaneen innoitusta soittoharrastuksen aloittamiseen tai jatkamiseen. Kuten konsertissa useamman kerran todettiin, meillä on harjoitukset sunnuntaisin kello 18. Nuottitelineen kokoamisenkin ehtii oppia paikan päällä, vaikka se pääsyvaatimuksena mainittiinkin.

Teksti: Kirsi

Kujala, kuvat:

Heikki Vaittinen

...Yläneen koulukeskuksen juhlasalissa 30.10.2016 klo 12 ja 16. Kapellimestareina Jari Kulmala ja Ahti Laine, laulusolisteina Kyösti Mäkimattila ja Elina Kulmala. Yläneen soittokunnan 120-vuotinen taival huipentui suureen juhlakonserttiin. Tai oikeammin kahteen, kun loppuunmyydystä konsertista päätettiin järjestää pikauusinta myöhemmin samana päivänä. Ensimmäistä kertaa kutsuttiin mukaan laulusolisteja, vierailevia soittajia ja projektikapellimestari, jotta saataisiin uutta väriä soitantaan. Ja töitä luonnollisesti tehtiin paljon. Lopputulos olikin sitten sen mukainen.

Perinteitä ja uusia tuulia Yläneen soittokunnan 120-vuotisjuhlakonsertti...

Kultainen ansiomerkki: Lasse Kulmala, Heikki Majuri, Aimo Tähkävuori ja Esa Virtanen (puuttuu kuvasta).

Erikoisansiomerkki: Erkki Kulmala ja Tapio Rastas.

Merikarvian Puhallinorkesterin 25-vuotisjuhlakonsertti keräsi salin täyteen kuulijoita isänpäivänä 13.11.2016 Merikarvian Mieslaulajain-talolle. Orkesteri on perustettu 1991 nimellä Merikarvian nuorisopuhaltajat, ja nimenvaihdos tehtiin syksyllä 2015. Orkesteri toimii myös osittain Merikarvian bigbandinä, jota konsertissa myös kuultiin. Juhlakonsertin menossa mukana olivat lisäksi Merikarvian kamarikuoro Proosit johtajanaan Solja Virta ja ihana Lasten Laulupaja johtajanaan Maria Lindgren. Konsertti oli eräänlainen kasvutarina, jossa tarinankerronta ja musiikki nivoutuivat hienoksi kokonaisuudeksi.

Konsertissa kuultiin teoksia laidasta laitaan klassisesta latinorytmeihin. Konsertti huipentui, kun orkesteri säesti You Raise me up -kappaleen Lasten Laulupajan ja Kamarikuoro Proosien laulamana. Lavalla oli tuolloin lähes 60 henkilöä. Konsertissa jaettiin Suomen Puhallinorkesteriliiton myöntämiä ansiomerkkejä. Pronssisen merkin saivat Kristiina Pitkäranta ja Janne Karjanlahti, hopeisen Mariia Jokimäki-Tähkänen ja Petri Tähkänen sekä erikoisansiomerkin Timo Pitkäranta. Merikarvian Puhallinorkesteri ry muisti myös orkesterin perustajaa Tauno Koskista yhdistyksen kunniajäsenyydellä. Puhallinorkesteria konsertissa johti Petri Tähkänen, bigbandiä myös Timo Jauhiainen.

Teksti: Mariia Jokimäki-Tähkänen, kuvat:Matti Toivanen.

25 vuotta suut messingillä Merikarvialla

25 vuotta sinnikästä Seinäjoki Symphonic Bandin toimintaa

Orkesteri koottiin syksyllä 1991 silloisen Etelä-Pohjanmaan musiikkiopiston rehtori Antti Vainion ehdotuksesta musiikki-opiston eri toimipisteiden parhaista puhallin- ja lyömäsoittajista edustamaan musiikkiopistoa Suomen musiikkioppilaitosten liiton valtakunnallisessa orkesteri- ja kamarimusiikkitapahtumassa Oulussa 1.-3.11.1991. Orkesterin kokosi musiikkiopiston pasuunansoitonopettaja Petri Salo.

Ensimmäiset harjoitukset pidettiin Seinäjoen kaupungintalon valtuustosalissa lauantaina 14.9., ja ensimmäinen konsertti oli samassa paikassa sunnuntaina 20.10. Vaikka orkesteri koottiin vain tätä yhtä tapahtumaa varten, siitä innostuneena toimintaa päätettiinkin jatkaa, ja seuraavana vuonna soitettiin Crocodilesin kotipeleissä sekä Vaahteraliigan loppuottelussa Töölön pallokentällä, mihin tehtiin kuviomarssikin.

Syksyllä 1992 osallistuttiin puhallinorkesterien suomenmesta-ruuskilpailuihin Oulaisissa, mistä oli tuomisina kunniakas A-sarjan neljäs sija tasoluokituksena kultamitalitaso. Tähän saakka oli toimittu Etelä-Pohjanmaan musiikkiopiston puhallin-orkesterin nimellä, mutta 1993 nimi muutettiin Etelä-Pohjan-maan Nuorisopuhallinorkesteriksi. Uusi konserttipaikaksi saatiin, kun Törnävä-sali valmistui. Samana vuonna orkesteri teki myös ensimmäisen ulkomaanmatkan Norjan Hamariin.

Vuonna 1994 orkesteri teki ensimmäisen CD:n, jonka nimeksi tuli Tico-tico. 1995 Seinäjoki-sali valmistui, ja pääsimme ensimmäistä kertaa saliin, joka oli suunniteltu varsinaisesti musiikin esittämistä varten. 1996 orkesterin nimeksi vaihdettiin lyhyempi ja kansainvälisempi Seinäjoki Symphonic Band, millä nimellä on toimittu siitä lähtien.

Orkesteri on 25-vuotisen toimintansa aikana tehnyt kymmenen ulkomaanmatkaa, neljä CD:tä (Tico-tico 1994, Niin paljon kuulluu rakkauteen 1995, Made in Finland 1996 ja White Christmas 1999), järjestänyt kolmet kansainväliset puhallin-orkesterikilpailut: Seinäjoki Wind Music Festival 1998, 2000 ja 2002 sekä järjestänyt Valtakunnalliset Puhallinpäivät 1999.

Orkesteri on osallistunut puhallinorkesterien maailman-mestaruuskilpailuihin Hollannin Kerkradessa 1997, voittanut yhden kansainvälisen puhallinorkesterikilpailun Ruotsin Östersundissa 1994 sekä osallistunut kuusi kertaa suomen-mestaruuskilpailuihin. Konsertteja on järjestetty noin 60 Suomessa ja 15 ulkomailla. 25-vuotisjuhlakonserttiin saapui esiintymään myös toistakymmentä ”vanhaa” 1990-luvulla orkesterissa soittanutta, joista osa on nykyisiä ammatti-muusikoita.Tässä juhlakonsertissa orkesterissa soitti 51 soittajaa.

Teksti: Petri Salo, kuvat Jukka Hannila

Neljännesvuosisata puhallinsinfonikkoinaSPOL:n hallituksen jäsenenä iskee toisinaan nakki mennä jakamaan himoittuja ansiomerkkejä juhliville jäsenorkestereille. Tällä kertaa tehtäväni oli erityisen mieluinen. Petri Salon johtama Seinäjoki Symphonic Band muutti osaltaan 1990-luvun lopussa omia käsityksiäni puhallinorkesterin sointimahdollisuuksista. Juhliva orkesteri täytti 6.11.2016 Seinäjoki-salin lavan melko totaalisesti, sektiot pullistelivat nykyisiä ja entisiä aktiivijäseniä. Monelle SSB onkin ollut ponnahduslautta musiikin ammattilaiseksi. Ainoastaan lyömäsoitinsektioon (vain perkussio ja padat) ei ollut ollut tunkua, minkä sitten huomasikin mm. mallettiperkussioiden ajoittaisena poissaolona.

SSB soi tasaisesti ja puhtaasti, mutta valitettavasti Salon lisäksi ainoana 25 vuotta palvelleen Tero Parkkisen tuubasoolon (James Curnow: Concertino fo Tuba and Band) aikana myös liialla äänenvoimakkuudella. ”Hippoosen koria” tuubismi erottui vain vaivoin ainakin minun istuimeltani kuunneltuna. Osasyy lienee myös sovituksessa, sillä Jan de Haanin Banja Lukassa kamarimusiikilliset sävyt tulivat upeasti esille. Toisen Janin, Van der Roostin kimurantti Ponte Romano eteni myöskin vaivatta.

Thomas Dossin pibliaaninen Genesis ja Johann de Meijn 1. sinfonian Lord of the Ringsin Gandalf saivat arvoisensa tulkinnat. Derek Bourgeoisin Serenade oli nimensä mukainen, ”vähä köykääsempää”. Orkesterin kapellimestarilleen yllätysnumerona esittämä Tico-tico loihti tilaisuudelle niin välittömän luonteen, kuin Seinäjoella nyt ylipäänsä on mahdollista. Vankat aplodit palkittiin todella tyylikkäästi edenneellä Jerry Nowakin Celebration Marchilla. Mutta oi, olisin niin suonut kuulevani Made in Finland-CD:ltä läytyvän Atso Almilan Teatterimuistonkin...

Loppukaneetissaan Petri Salo jo visioi 30-vuotisjuhlakonserttia! Sinne!

Teksti: Jukka Viitasaari, kuvat Jukka Hannila ja Tuomo Viherjuuri (ansiomerkit)

Eturivissä: Niko Kultti, Hanna Sariola, Sonja Sampo, Teresa Rosenlund ja Juha Kotkaniemi (viime mainittu hopeinen, muut pronssisia)

Takarivissä Sami Kärnä, Antti Ilvesoksa, Anne Kotamäki, Markus Siltala, Jarno Yli-Kohtamäki (Siltala pronssinen, muut hopeisia)

Petri Salo

Tero Parkkinen

Tarjolla oli jälleen korkeatasoista opetusta, monipuolisia konsertteja ja iloista vaskimenoa, kun Kymi Brass soi pyhäinpäiväviikonloppuna Kouvolassa! Jo 16. kerran soineella festarilla nautittiin perinteisen reseptin mukainen kattaus monipuolisia konsertteja, brass band -soitantaa sekä soitonopetusta. Pohjois-Kymen musiikkiopiston isännöimä viikonloppu toi kaupunkiin tällä kertaa myös vaskimusiikin varhaispedagogiikan seminaarin, joka houkutteli vaskiopettajia mukaan ympäri Suomen.

Avajaiskonsertissa kuultiin solistivirtuoosien kavalkadi, kun trumpetisti Tomas Gricius, käyrätorvisti Tommi Viertonen sekä taiteilijoiden Jukka Myllys ja Petri Keskitalo yhtye Tubhonium valloittivat Kouvolan keskuskirkon. Herraseuran pianistina toimi ansiokkaasti pianisti Kristina Tekoriute Griciene. Perinteisellä perjantai-illan ravintolakeikalla brassiyleisöä viihdytti vaskiseitsikko Con Brassica.

Lauantaina vaskipedagogiikan seminaari sekä brass bandit pääsivät täyteen vauhtiin. Tällä kertaa Kymi Brassin lukujärjestykseen putkahti myös suuri käyrätorviyhtye,

jonka soitantaa saatiin nauttia muiden yhtyeiden ohella sunnuntain päätöskonsertissa.

Lauantaina Kymi Brass sukelsi halloween-hengessä fantasian maailmaan, kun leffa- ja pelimusiikin turkulainen lähettiläs, kamarimusiikkiyhtye Quinsonitus konsertoi Simelius-salissa. Upeassa konsertissa kuultiin ja nähtiin otteita lukuisista elokuvista ja peleistä. Lauantai-illan päättivät tunnelmallisella keikalla teatterin klubilla Siiri Nordin goes Brass sekä taitelijoiden Myllys ja Keskitalo vaskiduo Tubhonium.

Sunnuntain päätöskonsertissa kuultiin jälleen upeaa soitantaa brass bandien, käyrätorviyhtyeen ja erilaisten kamarimusiikki-ryhmien soittamana. Ohjelman huipensi päätösnumerona kuultu Kymi Brass Band I:en ja kapellimestari Eero Lehtimäen tulkitsema Green Hornet, jossa solistina toiminut trumpetisti Tero Lindberg väläytti taiturimaista osaamistaan. Kymi Brass XVII kajahtaa 3.-5.11.2017.

Teksti: Päivi Stenvall, kuvat:Roo Saarinen ja Joona Virtanen

Tero Lindberg

toi valonpilkettä marraskuuhun!

Tubhonium Con Brassica

Nurmijärven Puhallinorkesteri järjesti jälleen muutaman vuoden tauon jälkeen kaivatun ja kysytyn puhallinviikonlopun Kiljavalla. Suomen 100-vuotisjuhliin vuonna 2017 tähtäävän kaksivuotisen projektin ensimmäinen osa keräsi 1.-2.10.2016 Kiljavanrantaan n. 60 innokasta alan harrastajaa. Soittajia oli saapunut paikalle ympäri Etelä-Suomen, Porin VPK:n soittokuntakin oli edustettuna neljän soittajan voimin.

Tamas Paraczky, Nurmijärven Puhallinorkesterin kapellimestari, oli yhdessä orkesterin hallituksen kanssa valinnut leirin ohjel-maksi mielenkiintoisen ja kunnianhimoisen ohjelmiston. Leiri-läisille lähetettiin etukäteen nuotit kolmesta pääteoksesta, jotka olivat Einar Englundin musiikki elokuvaan Valkoinen Peura (sovitus Petri Junna), Anssi Tikanmäen Maisemakuvia Suomesta (sovitus Heikki Elo) ja Timo Forsströmin Sons of the Midnight Sun. Pienempinä ns. välinumeroina lauantaina ohjelmaan lisättiin konsertin avauskappaleeksi Selim Palmgrenin Tuhkimo-valssi, Toivo Kärjen Muista minua ja Erik Lindströmin Etkö uskalla mua rakastaa.

Lauantai kului tiukalla aikataululla soittaen ja valmiin ruoka-pöydän herkkuja nauttien. Kolme kapellimestaria harjoitutti suurta orkesteria Kiljavanrannan tilavassa urheilusalissa. Ohjelman vaativuus olisi voinut heikkohermoisemmat kaput ja soittajat jo kauhistuttaa kokonaan, mutta Annen, Tamaksen ja Juuson vankkumaton usko soittajiin ja ehtymätön into ja kannustus saivat kaikki ylittämään itsensä. Illalla kapujen oli vain päätettävä, soitetaanko Valkoinen peura (5 osaa) ja Maisemakuvia Suomesta (4 osaa) kokonaisuudessaan.

Kummastakin päätettiin jättää yksi osa ensi vuoteen. Kuten viikonlopun palautelomakkeistakin kävi ilmi, yksi harjoittelupäivä lisää olisi ollut tarpeen. Ensi syksyn viikonloppua suunniteltaessa tämä toive otetaankin varmasti huomioon.

Illan ohjelmassa oli saunomista, uintia ja illanviettoa perinteisine seuraleikkeineen ja karaokeineen. Kolmeen joukkueeseen jaettu soittajajoukko osasi niin uskomattoman määrän eläinaiheisia lauluja, että jollei tuomari olisi päättänyt kisaa tasapeliin, oli-simme istuneet laulamassa vielä aamullakin!

Sunnuntaiaamuna aamiaisen jälkeen koko soittokunta siirtyi hyvässä järjestyksessä Klaukkalan Isoniitun koululle, missä kaput johtivat joukkonsa kenraaliharjoitukseen. Kevyen lounaan jälkeen konsertti alkoi klo 13, ja orkesteri soitti, kuten asiaan kuuluukin, leirin parhaan vetonsa juuri oikeaan aikaan ja paik-kaan. Kaikille jäi hyvä mieli ja vakaa aikomus tulla uudelleen ensi syksynä.

Leirin ja konsertin kapellimestareiksi oli kutsuttu Tamaksen lisäksi kapellimestarit Anne Peltonen Kotkasta ja Juuso Wallin Porista. Tamas johti Valkoisen Peuran, Juuso Maisemakuvia Suomesta ja Anne muut. Konsertissa Tamas (klarinetti) ja Juuso (käyrätorvi) hurmasivat yleisön solisteina kappaleissa Muista minua ja Etkö uskalla mua rakastaa. Kaikki kapellimestarit myös vuorollaan avustivat lyömäsoittimissa.

Teksti: Anneli Rajala, kuvat: Anna-Sofia Kallio, Juha Maanselkä ja Eero Vesanto.

Eipä tästä megatapahtumasta ollut pirkanmaalaisessa lehdistössä mitään juttua, joten saatettakoon nyt tietoon, että PMO:n eli Pirkanmaan musiikkiopiston megatapahtuma Ilo irti näppärästi täytti Tampere-talon ison salin - sekä katsomon että lavan. Oppilaitoksella kävi onni, sillä lauantaina 24.9.2016 järjestettyä konserttia voitiin harjoitella edeltävänä iltana itse pääkallonpaikalla Tampere Filharmonian konsertoidessa Lapualla Kalevi Kiviniemen kanssa.

Kaksijakoisen tapahtuman ensimmäisessä setissä lavalle astuivat yli 200 puhaltajaa ja lyöjää. PMO 200 -orkesterissa olivat mukana puhallinorkesterit Windus I, Windus II, Windus III, Pirkanmaan Puhaltajat ja Hurrikaani. Kapellimestareina toimivat Anna-Leena Lumme, Anu Pihl, Päivi Pöyhönen ja Heli Seppälä.

Ohjelmisto oli taiten valittu, ja avausteos Ants Marching/Odet to Joy (Piano Guysien nettihitti) vielä harkiten sovitettu siten, että pikku winduslaiset uivat sujuvasti varttuneempien PiPulaisten joukkoon. Oikeuksiinsa pääsivät myös massasolistinumerot Flutopia ja Pienen pieni veturi (PMO:lta oloneuvostuneen Petri Juutilaisen sovitus) nuorine trumpettisolisteineen. Marja Ikonen pääsi loistamaan sekä säveltäjänä (Entrata) että sovittajana (Kukkuu, kukkuu).

Ne 200 urhoollista...

Päivi Pöyhönen

PMO:n rehtori Jouni Auramo loisti ylpeyttä, spiikkasi sujuvasti ja esittipä hän neljän muun kollin kanssa kansantanhuvaikutteista tanssiakin Lord of the Dancen aikana. Harvoin kuultu Timo Hytösen Iloa ilmassa -juhlamarssi kiteytti mukavasti koko spektaakkelin, josta en nyt muuta osaa marista kuin hieman suttuisen tuubasoundin, mikä varmaankin johtui lavalle ahtautumisen ongelmista.

PMO 200 -puhallinorkesterin jälkeen lavalle vyöryivät n. 300 jousisoittajaa Mauno Järvelän Näppäri-koulukunnasta, mutta se on jo aivan toinen juttu.

Heli Seppälä ja Anu Pihl

Anna-Leena Lumme

Teksti: Kauko Radila, kuvat: Kimmo Kotilainen

Ruskatrööttä 20 vuotta Kiteellä 7.-9.10.2016Ruskatrööttä juhli pyöreitä vuosiaan lokakuun alussa Kiteen koulukeskuksen puitteissa. Juhlatrööttä keräsi Kiteelle ennätysmäärän osallistujia – talkooväki ja muut järjestäjät mukaan lukien leirivahvuus oli yli 400 henkeä! Orkestereita oli viisi A:sta E:hen, ja niitä saapuivat johtamaan Päivi Pöyhönen (E), Mia Kuczynski (D), Arrigo Christian Blom (C), Hanna Lehtonen (B) ja Eero Lehtimäki (A). Juhlavuoden teemasäveltäjänä toimi Lahden konservatorion trumpetinsoiton lehtori ja säveltäjä Kari Karjalainen.

Viikonloppuun kuului toki ahkeraa harjoittelua, mutta myös muuta: lauantai-illan mittaan pääsi seuraamaan moottorisaha- ja tulinäytöksiä, tutustumaan steel-pannuihin ja boomwhacker-putkiin sekä jammaamaan discon tahdissa. Viikonloppu huipentui sunnuntaina iltapäivällä leirin päätöskonserttiin. Siellä kuultiin Karjalaisen teemasävellykset ja paljon muuta, niin perinteistä kuin uudempaakin puhallinmusiikkia – Tsaikovskin Marche Slavesta Bizetin Carmenin kautta uudempaan poppiin, Trainin tunnetuksi tekemään kappaleeseen 50 ways to say goodbye. Syksyllä 2017 Ruskatrööttä puhkutaan Lieksassa.

Teksti: Anniina Peltonen, talkoolainen ja apuohjaajaKuvat: Kari Hakulinen ja Mari Hirvonen

VIII Forum of the Baltic states wind orchestra conductors

Riika 29.-30.10.2016

Rakkaitten, saman meren kanssamme jakavien veljeskansojen puhallinorkesterikapellimestarit ovat verkostoituneet ja kokoontuneet foorumin ääreen useiden vuosien ajan. Tällä kertaa kutsu kävi myös meille Suomeen, ja edustamaan lähtivät Marja ja Janne Ikonen Rantasalmelta. Myös Tiiu Tuominen SPOL:n hallituksesta oli mukana. Marja kutsuttiin pitämään International Master Class otsikolla: "CV of beginners' band. Conductor - an expressive music teacher." Allekirjoittaneelle suotiin kunnia pitää vastaava tilaisuus otsakkeella "Body percussion as a tool of expression in the education of young musicians." Tapahtuman primus motorina toimi Riikan musiikkiakatemian puhallinorkesterinjohdon opettaja ja pitkäaikainen puhallinaktiivi Janis Purins. Kapellimestari-foorumia edelsi myös parin päivän mittainen puhallinorkesteri-kapellimestarikilpailu, jonka osallistujia saatiin seurata myös foorumin konserteissa.

Riika on kaupunkina varsin viehättävä. Foorumin tapahtumat olivat helposti saatavilla ja keskitetysti musiikkiakatemian ja vieressä sijaitsevan yliopiston tiloissa. Idealtaan ja toteutuk-seltaan tapahtuma vastasi jossain määrin meidän jokavuotisia puhallinpäiviämme, kokoluokka oli hieman pienempi ja esimerkiksi uusien nuottijulkaisuiden esittelyn sijaan ohjelmassa painottuivat erilaiset master classit ja workshopit.

Soitinesittelijöitä oli paikalla kiitettävästi, mutta nuottitarjonta oli pettymys. Tarjolla oli pääasiassa soitinoppaita ja muutama laatikollinen pääasiassa amerikkalaisten kustantajien tavan-omaisinta tarjontaa. Joukossa oli mukavana yllätyksenä yhdet kappaleet Jukka Viitasaaren ja Raine Ampujan nuoriso-puhallinteoksista. Myytävänä oli myös käytettyjä puhallin-orkesteri- ja vaskiyhtyenuotteja, jopa pelkkinä valokopioina muutaman euron hintaan.

Yleisilmapiiri oli kuitenkin tutunoloinen - melkein kuin kotona olisi ollut! Päällimmäisenä jäi mieleen erityisesti konserttien korkea taso. Sekä puhallinorkesterien että musiikkiopistotasolta ammattiopiskelijoihin ulottuvien soolo- ja kamarimusiikki-esitysten perusteella voi todeta Latvian puhallinmusiikki-kulttuurin olevan hyvissä kantimissa.

Sisällöltään mielenkiintoisin ja antoisin oli uuden latvialaisen musiikin konsertti, joka sisälsi monipuolisen valikoiman sinfoniselle puhallinorkesterille kirjoitettua musiikkia, joista parhaat teokset olivat persoonallisuudessaan ja keksinnässään parasta aikoihin kuulemaani. Erityisesti mieleeni jäi Madara Pètersonen teos Laiks, joka muistutti ostinatomaailmallaan

Steve Reichin varhaisia teoksia. Kappaleen jännittävä ominais-piirre oli äänentoiston läpi toistettu metronomin nakutus! Useat teoksista olivat raikkaita ja välttivät puhallinorkesterimusiikin kuluneimpia kliseitä, joita niitäkin tosin saatiin tasapuolisuuden vuoksi kuulla konsertin loppupuolella - hyvin esitettynä tosin. Riemastuttava kapellimestarivierailija oli venäläinen Petr Kazimir Krasnoyarskin Musiikkiakatemiasta. Hänen vilpitön ja raivokas innostuksensa sai myös yleisön lämpenemään. Musikkiopisto-oppilaiden kamarimusiikkikonsertissa saimme myös yllättyä iloisesti Antti Nissilän triosta Atkláta Júrá.

Foorumin osallistujat olivat pääosin Baltian maista ja Venäjältä. Vierailevia luennoitsijoita oli baltialaisten ja meidän lisäksemme myös Italiasta, Yhdysvalloista, Iso-Britanniasta, Venäjältä ja Alankomaista. Suuri osa luennoista oli paikallisilla kielillä tai venäjäksi ja esimerkiksi meidän molempien luennot tulkattiin latviaksi. Todellista kansainvälistä toveruutta saimme kokea, kun kun kuuntelimme Latviassa liettualaisen venäjäksi pitämää äänenkäytön luentoa, joka sitten simultaanitulkattiin meille englanniksi. Voimme suositella foorumissa vierailua kaikille puhallinmusiikin parissa työskenteleville tai aiheesta muuten kiinnostuneille!

Teksti: Janne Ikonen, kuva: Māris Buholcs

Janis Purins

Alkusyksystä Raine Ampuja soitti ja kertoi, että Janis Purins etsii luennoitsijaa tapahtumaan VIII Forum of the Baltic States for Wind Orchestra Conductors and Ensemble Leaders. Luentoa / demoa pyydettiin erityisesti innostavasta alkeispuhallinorkesteriopetuksesta, ja olin tietysti otettu, että minua kysyttiin tähän tehtävään. Koska Riikan puhallinpäivät osuivat sopivasti syyslomaviikolleni lokakuun loppuun, oli minun mahdollista lähteä matkaan.

Pääasiassa puhallinpäivien – samoin minun luentoni – osallistujat olivat Latviasta, Liettuasta ja Virosta, mutta osallistujia oli myös monista muista maista. Pidin esityksen englanniksi ja onneksi sain tulkin, joka käänsi sen myös latviaksi, niin ehkä noin puolet yleisöstä ymmärsi sanalliset osuudet. Musiikki puhui sitten puolestaan lopuille kuulijoille.

Olin valinnut mukaan tekemiäni kappaleita ja yhden Janne Ikosen sävellyksen vaikeusasteella 0–2 grade. Esimerkkikappaleissa tuli esille muun muassa alkeistason sävellykset, jotka on räätälöity kunkin soittimen helpoimpiin (esim. kolme helpointa) säveleen. Tai sellaiset kappaleet, joissa säveltasoilla ei ole merkitystä, vaan musiikki luodaan muilla tavoin mielenkiintoiseksi. Tätä esimerkkiä varten olin saanut latviankielisen käännöksen Sigita Herralalta kappaleeseen Synkkä ja myrskyinen yö, jonka kertojaksi sain demo-orkesterini varsinaisen kapellimestarin Janis Graholskisin. Kappale perustuu erilaisiin sointiväreihin ja jännitystarinaan kappaleen pohjalla.

Kerroin omasta työstäni Rantasalmella Järvi-Saimaan kansalaisopistossa, jossa painottuu yhteissoitto Rantasalmen puhallinorkesterissa ja monien asioiden opiskelu yhdessä, kun soittotunnit ovat vain 20 minuuttia, ja ne täytyy käyttää opettajan kanssa tärkeimpään eli instrumentin hallintaan liittyviin asioihin. Näin ollen kapellimestarille jää oikeastaan kaikki muu musiikillinen opetusvastuu – etenkin alkuvaiheessa, kun harrastajat eivät ole vielä käyneet musiikin perusteissa, joita meillä suositellaan noin 10-vuotiaille ja sitä vanhemmille opiskelijoille. Meillä orkesteri alkaa joskus jopa aiemmin kuin soittotunnit, kuten tämän syksyn alkeisorkesterissa!

Kerroin esityksessä myös Junior Tattoo -hankkeesta ja kahdella kappale-esimerkillä valotin hieman, mistä on kyse. Noustaan seisomaan, liikutaan hieman musiikin tahdissa ja ennen kaikkea – pidetään hauskaa yhdessä. Tässä suhteessa olin onnekkaassa asemassa, sillä yhteishenki johtamassani demo-orkesterissa oli todella hyvä. Mukana oli aivan nuoria (esim. pieni lyömäsoittaja ensimmäisellä keikallaan ikinä!) ja myös aikuisia harrastajia. Kuitenkin soitossa tehtiin asioita tasaveroisina. Harjoituskuri oli erinomaisen hyvä ja selvästi tavoitteet korkealla.

Vaikka vierailuni orkesterissa oli lyhyt – kahdet treenit ja yksi keikka, ehti siinä ajassa kuitenkin tutustua moniin uusiin ihmisiin ja huomasi, miten yhteisöllistä toiminta Lasten ja nuorten keskuksen (Rigas Skolenu Pils) orkesterissa on. Uskon, että orkesterille oli mukavaa soittaa aivan uudenlaisia kappaleita täysin erilaisen kapellimestarin johdolla. Lisäksi kieliasiat olivat hauskoja, kun orkesterilaiset saivat itse toimia tulkkina kapellimestarien välillä – minä kun puhuin suomea ja englantia, ja Janis Graholskis latviaa ja saksaa, joten helpointa oli hoitaa kommunikointi pätevien nuorten tulkkien avulla!

Teksti: Marja Ikonen, kuva: Māris Buholcs

Kansainvälistä yhteistyötä Riikassa

Seitsikkomusiikkia ItaliassaTurkulainen Sointu-Seitsikko halusi levittää vaskiyhtyemusiikin ilosanomaa Suomen rajojen ulkopuolelle. Kohteeksi osui Sanremo, kaunis luoteisitalialainen merenrantakaupunki, jonne tuubistimme Antero Saarto on perustanut tukikohtansa. Syyskuun lopulla sää oli viilennyt pohjoismaalaisille sopivaan 24 celsiusasteeseen, joten sinne! Aivan kaikille ajankohta ei sopinut, joten kapellimestarimme Juhani Listo sai tarttua ykköskornettiin. Myös tenoriin tarvittiin sijainen, ja tämä ongelma ratkesi mainiolla tavalla: Antero löysi tutusta venesähkötöitä tekevästä firmasta Paolo Avellan, joka täytti vakanssin vaatimukset erinomaisesti venttiilipasuunansa kanssa.

Kaksi esiintymistä oli sovittu etukäteen: oma konsertti 350 metrin korkeudessa sijaitsevassa Cerianan kylässä yhdessä sikäläisen soittokunnan kanssa sekä osallistuminen anglikaanisen seurakunnan St. Paulin kirkon messuun Monacossa.

Konserttisalin sadan hengen katsomo tulikin lähes täyteen uteliaista kyläläisistä. Yleisesittelyn suoritti kylän puhallinorkesterin Banda Musicale Cerianan kapellimestari Angelo Cavini, ja oman osuutemme juontajana toimi reipas tenoristimme Paolo. Suosio oli suuri, ja raikuvimmat suosionosoitukset saivat ilmeisen tutut kappaleet Lazzarella, melodia Federico Fellinin elokuvasta Amarcord – taattua Nino Rota -laatua sekä Louis Armstrongin aikanaan koko maailmalle tunnetuksi tekemä What a Wonderful World. Ylimääräisten numeroiden jälkeen saimme nauttia kollegoiden järjestämästä iltapalasta ja seurustelusta italianenglanniksi.

Instrumentit olivat mukana kiivetessämme seuraavana päivänä lounaalle Montalto Ligureen, mainioon pieneen La Finistrella -nimiseen ravintolaan. Omistajapariskunta kokki Gianni ja tarjoilijana häärivä brittivaimonsa Stephanie loihtivat nautittavaksemme uskomattoman hienon ja maittavan lounaan. Erinomaisesta ateriasta kiitollisina soitimme muutaman kappaleen, joista isäntäväkemme aivan erityisen kiinnostuksen herätti George de Godzinskyn Sulle salaisuuden kertoa mä voisin.

Sunnuntaina seitsikkomme matkasi Monte Carloon Monacoon. Siellä osallistuimme messuun, jonka tarkoituksena oli siunata lemmikkieläimiä. Koiria, kissoja ja marsuja olikin saapunut paikalle seurakunnan lasten tuomina, ja olipa itse kirkkoherrallakin koira mukanaan. Eräällä pikkutytöllä oli leikkikoira, joka sai siunauksen niinkuin kaikki muutkin eläimet. Tilaisuus oli hyvin liikuttava, ja kirkkoherra piti erittäin lämminhenkisen saarnan ja perusteli eläinten siunaamisen Raamatun pohjalta vakuuttavasti. Lopuksi oli Sointu-Seitsikon vuoro soittaa muutama sävelmä kauniissa ja erittäin hienon akustiikan omaavassa kirkossa. Vastaanotto oli lämmin, eikä varmasti vähiten yhtyeen kokoonpanon ansiosta. Ovathan seitsikon soittimet oikeasti samaa perhettä, mikä takaa yhtenäisen, urkumaisen soinnin.

Esitysten onnistumiseksi oli tehtävä työtä – sen lisäksi, että olemme harjoitelleet 45 vuotta lähes samalla soittajistolla. Juhani Listo antoi meille aamuisin klinikkaopetusta mm. James Stampin metodia noudattaen, ja yhteisharjoituksiin kokoonnuimme saapumispäivästä alkaen hotellimme puutarhassa henkilökunnan ja katuyleisön iloksi. Sävellysten lisäksi myös sovituksilla on tärkeä merkityksensä. Melkoinen osa niistä on Erik Wikströmin käsialaa. Hän on aikanaan johtanut Turun VPK:n soittokuntaa. Jo vuosia eläkkeellä oltuaan hän sovittaa yhä toivomuksiemme mukaista ohjelmistoa sekä myös soittaa itse trumpettia nykyisessä kotikaupungissaan Tampereella niinikään VPK:n soittokunnassa. Toki myös vanhat mm. Väinö Tuomisen kynästä lähteneet seitsikkonuotit kuuluvat kantarepertuaariimme. Niille peruskiville Sointu-Seitsikon aikanaan perustimme: kaksi vihkosta Solistiseitsikko Otavan hallussa olleita Väinö Tuomisen sovituksia ja sävellyksiä.

Sanremon vierailumme päättyi juhlallisesti altistimme Matti Huvilan 70-vuotislounaaseen kaupungin parhaassa ravintolassa sataman tuntumassa. Restaurant Flipper tarjosi parastaan, ja omistajat Libero ja Deborrah saivat näytteen ohjelmistostamme sekä viimeisimmän levymme.

Teksti: Timo Laes PsL, lehtori emeritusKuvat: Tove Saarto

Lokakuun harmauteen saatiin aimo annos valoa, väriä ja kimalletta, kun Rantasalmen puhallin-

orkesteri järjesti tribuuttikonsertit Queen-yhtyeen musiikista 16.10.2016. Molemmat konsertit myytiin

loppuun, joten myös päivää aiemmin olleeseen kenraaliharjoitukseenkin päästiin myymään paikkoja niille, jotka jäivät vaille varsinaista

konserttilippua.

Rantasalmen puhallinorkesterin aiemmat tribuuttikonsertit Ultra Bra -yhtyeen ja Abban musiikeista olivat olleet suosittuja jo nekin, mutta nyt esitetty Queen keräsi tuplamäärän yleisöä Tornado-saliin. Orkesterin maine on kiirinyt jo Rantasalmen ulkopuolelle, ja kuulijoita konserttiin saapui myös kaukaa. Lisäksi A-orkesterin solistiksi saapunut Kai Linsén toi saliin varmasti sellaistakin yleisöä, joka siellä ei aiemmin ollut vieraillut.

Kai Linsén tuli suurelle yleisölle tutuksi The Voice of Finland -kilpailussa vuonna 2015. Rantasalmen puhallinorkesterin kapellimestari Marja Ikonen seurasi kilpailua ja kuunteli seudulta lähtöisin olevan Kaitsun laulua sillä korvalla, että se sopisi oikein hyvin Freddie Mercuryn laulujen tulkitsemiseen. Niinpä yhteistyötä lähdettiin suunnittelemaan, ja ensimmäi-seksi valittiin konserttikappaleet sellaisella periaatteella, että sekä solisti että kapellimestari saivat valita mukaan joitakin mielestään parhaita.

Lähes kaikki konsertissa esitetyt biisit sovitettiin tätä produk-tiota varten Rantasalmen kokoonpanoille: A- ja B-puhallin-orkestereille, Aikuisten puhallinorkesterille ja Aikuisten viihdeorkesterille sekä Soul Systemille. Vain muutama kappale löytyi orkesterin nuotistosta valmiina sovituksina, ja niitä käytettiinkin muun muassa instrumentaalibiiseiksi lauletun musiikin väliin.

Onneksi Suomesta löytyy paljon ahkeria ja asiansa osaavia arraajia, ja kaikki valitut laulubiisit saatiin sovitettua konserttia varten – kiitos Timo Forsström, Esko Heikkinen, Samppa Leino, Liisa Lipas, Janne Vihavainen ja Jukka Viitasaari!