Talentian tavoitteet hallitusohjelmaan

2015

Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry:n tavoitteena on, että tuleva vuonna 2015 muodostettava hallitusohjelma sisältää seuraavat asiat:

1) ehkäisevään työhön osoitetaan riittävät resurssit

2) sote-uudistuksen toimeenpanossa sosiaalialaa

vahvistetaan ja sosiaalialan palveluissa lähiyhteisöllisyys

ja paikallistuntemus säilyvät

3) sote-henkilöstön työhyvinvointia parannetaan ja

psykososiaalista kuormitusta vähennetään.

Ehdotamme hallitusohjelmaan seuraavia tavoitteita hallinnonaloittain:

Sosiaali- ja terveysministeriö

1) Sosiaaliset investoinnit

Lasten, nuorten ja lapsiperheiden ennaltaehkäiseviin palveluihin osoitetaan koko hallituskauden mittainen sosiaalinen investointiohjelma, jonka tavoitteena on vähentää korjaavien palveluiden tarvetta.

Toteutetaan ja rahoitetaan valtakunnallinen lastensuojelun palveluiden perusparannusohjelma. Ohjelmalla parannetaan lastensuojelun toimintaedellytyksiä mm. lisäämällä lastensuojelun henkilöstöresursseja, toteuttamalla sitovat henkilöstömitoitukset sekä investoimalla henkilöstön koulutukseen, menetelmien kehittämiseen ja tutkimukseen.

Tietoa lastensuojelun tilasta:

Nykyisellä lastensuojelun henkilöstöllä on työn hallittavuuden näkökulmasta

kaksinkertainen työtaakka. 0−17-vuotiaiden asiakkaiden suhteellinen osuus

samanikäisestä väestöstä on lastensuojeluasiakkuudessa jopa 9−12 % kun

nykyinen henkilöstö kykenisi vastaamaan laadukkaasti noin 5 % osuudesta.

Tämäkin tarkoittaisi vielä keskimäärin noin 30–40 lapsen asiakasmitoitusta

työntekijää kohden.

Valviran 2014 julkaiseman lastensuojelun henkilöstöselvityksen mukaan

puolessa suomen kunnista on yli 40 lasta vastuusosiaalityöntekijää kohden ja

21 % kuntia on yli 60 lasta vastuusosiaalityöntekijää kohden.

Kuusikkovertailun perusteella keskimääräinen lapsimäärä työntekijää kohden

kuudessa suurimmassa kaupungissa on 60–70. Osassa kunnista on Valviran

mukaan jopa yli 100 lasta työntekijää kohden ja pahimmillaan asiakkaita oli

yli 160. Talentian suositus on 20−30 lasta vastuusosiaalityöntekijää kohden.

Lastensuojelun ylikuormitustilannetta ei ole purettu vaikka 2012

Kuntakyselyssä kunnat toivoivat, että ylikuormitustilanne on purettava ja

asiakkaille on varattava riittävästi aikaa. 2014 astui voimaan laki, jonka

mukaan lapselle on annettava palvelussa riittävästi aikaa ja että lapsella on

oikeus tavata sosiaalityöntekijää riittävästi. Puolet työajasta tulisi käyttää

lasten ja perheiden kohtaamiseen mutta lain velvoitteita ja riittävää

vuorovaikutusta edellyttävää käytäntöä ei kyetä noudattamaan.

Lastensuojeluilmoitusten määrät ovat erittäin suuria. Vuonna 2013 julkaistun

kuuden suurimman kaupungin vertailun mukaan esimerkiksi Helsingissä oli

vuonna 2012 jopa 13 263 ilmoitusta ja Vantaalla 7986.

Lastensuojelun avohuollon asiakasmäärä on kymmenessä vuodessa lähes

kaksinkertaistunut. Vuonna 2012 asiakkaana oli 87 196 lasta ja nuorta.

Asiakastyön resurssit eivät ole vahvistuneet siten, mitä asiakasmäärän kasvu

olisi edellyttänyt, vaan työn kuormitus on lisääntynyt.

Liite 1. Lastensuojelun mitoitus

2) Sote-uudistus

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen tulee toteuttaa siten, että järjestämisen, rahoituksen ja tuottamisen mallit edistävät sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota ja sosiaalihuolto on uudistuksessa tasavertaisessa asemassa terveydenhuollon kanssa. Henkilöstö ja henkilöstöjärjestöjen edustajat tulee ottaa valmisteluun mukaan kattavasti alueellisesti ja valtakunnallisesti:

Uudet sote-organisaatiot on perustettava kuntien toimesta uusina kuntayhtyminä, ei vain vaihtamalla sairaanhoitopiirin nimeä ja korjaamalla perussopimusta.

Sote-palveluiden tuottamisen organisoinnissa sosiaalialaa on vahvistettava ja palveluiden lähiyhteisöllisyyttä ja paikallistuntemusta parannettava.

Palvelujen tulee toimia seudullisina peruspalveluina. Lähipalvelut on turvattava ja hallintorajoja ylittävä yhteistyötä kuntiin jäävien palvelujen kanssa on kehitettävä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä sosiaalihuollon ja perusterveydenhuollon palvelujen resursointiin, organisointiin ja integraatioon.

Sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden erityispalvelut on organisoitava siten, että erityisosaamista keskitetään mutta samalla turvataan erityisosaamisen saavutettavuus liikkuvilla palveluilla ja peruspalvelujen konsultaatiolla.

Sote-alueiden tutkimus-, kehittämis- ja koulutustoimintaa tulee toteuttaa yhteistyössä sosiaalialan osaamiskeskusten, perusterveydenhuollon yksiköiden ja sote-organisaatioiden sekä alueen korkeakoulujen ja valtion sektoritutkimuslaitosten kuten esim. THL:n kanssa. Sosiaalialan tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoitusta sote-alueilla on lisättävä. Evo-rahoitus on laajennettava sosiaalialalle.

Yksityiset palvelujen tuottajat ja järjestöt täydentävät julkisia palveluita.

Sote-organisaatioiden hallinto tulee järjestää siten, että johdossa ja asiantuntijoissa on edustettuina tasapainoisesti sosiaali- ja terveydenhuollon osaamista (lääkärit, hoito-ja sosiaalialan ammattihenkilöt), jotta sote-integraatio voidaan toteuttaa. Sote-organisaatioiden perustamisessa on erityisesti painotettava sosiaalihuollon asemaa erikoissairaanhoidon ja terveydenhuollon rinnalla. STM:n on ohjeistettava kuntia asiassa.

Sosiaalialan ammattihenkilöstön edustajille on taattava paikat ja riittävä osallistumismahdollisuus sote-valmisteluryhmiin. Sote-alueilla ammattihenkilöstön edustajien tietoa ja kokemusta on hyödynnettävä:

1) palvelujen saatavuuden ja saavutettavuuden arvioinnissa ja hyvinvoinnin sekä terveyden edistämisen tavoitteiden asettamisessa sekä keinojen valinnassa,

2) sote-alueilla valmisteltavien henkilöstön tehtävärakenteita koskevien muutosten valmistelussa

3) palvelujen kilpailutuksessa.

3) Sote-henkilöstön työhyvinvointi

Sote-henkilöstön täydennyskoulutuksen ohella työnohjaus on erittäin merkittävässä asemassa sekä jaksamisen että osaamisen kehittymisen näkökulmasta. Täydennyskoulutukselle ja työnohjaukselle on säädettävä työnantajan järjestämisvelvollisuus. STM:n tulee antaa täydennyskoulutuksen ja työnohjauksen sisällöstä, laadusta ja määrästä sekä seurannasta ja arvioinnista tarkemmat ohjeet.

Sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen ammatillista johtamista on vahvistettava kaikilla hallinnon tasoilla.

Riittävät resurssit ovat henkilöstön osaamisen ohella sosiaali- ja terveyspalvelujen hyvän palvelun ja työn tuottavuuden sekä tuloksellisuuden edellytys. Keskeisiin sosiaalipalveluihin, kuten lastensuojeluun, aikuissosiaalityöhön ja vammaispalveluihin säädetään asiakastyöhön henkilöstömitoitus.

Sote-uudistuksen suunnittelussa ja toteutuksessa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, kuinka muutokset vaikuttavat henkilöstöön. Sote-uudistuksen toimeenpanossa tulee seurata henkilöstöresursseissa ja henkilöstön asemassa tapahtuvia muutoksia. Työnantajan vaihdostilanteet hoidetaan hyvää yhteistoimintaa edellyttäen.

Psykososiaalinen kuormitus ja työväkivalta ovat kasvavia uhkia sote-henkilöstön työhyvinvoinnille ja työterveydelle. Työnantajan velvoitteita puuttua psykososiaaliseen kuormitukseen työssä, kiusaamiseen, häirintään ja muuhun psyykkiseen väkivaltaan samoin kuin fyysiseen väkivaltaan ja väkivaltatilanteiden jälkihoitoon ja tilastointiin täsmennetään lainsäädännössä.

Työturvallisuuslakia on täydentävä psykososiaalisen kuormituksen ja työväkivallan ehkäisemiseksi.

Opetus- ja kulttuuriministeriö

1) Sosiaalialan tutkimus ja koulutus

Sosiaali- ja terveydenhuollon työ perustuu tutkittuun tietoon. Sosiaalialan yliopistollinen perustutkimus ja käytäntötutkimus sekä ammattikorkeakoulujen soveltava tutkimus turvataan.

Sosiaalityöntekijöiden yliopistokoulutuksen aloituspaikat nostetaan pysyvästi 320:een, johon osoitetaan strateginen valtakunnallinen lisäys yliopistojen rahoituskehykseen. Lisäksi samassa yhteydessä turvataan ammatillisen lisensiaattikoulutuksen rahoitus.

2) Varhaiskasvatus

Varhaiskasvatusta kehitetään opetustoimen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kanssa monialaisena toiminnallisena lasten ja lapsiperheiden palvelukokonaisuutena. Kuntien on järjestettävä varhaiskasvatuspalvelut yhteistyössä opetuksesta, lastensuojelusta ja muusta sosiaalihuollosta, neuvolatoiminnasta ja muusta terveydenhuollosta vastaavien sekä muiden tahojen kanssa.

Varhaiskasvatus on hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuus, jossa tarvitaan monipuolista osaamista. Kasvatuskumppanuus perheen kanssa on yhä keskeisempi osa varhaiskasvatusta. Jatkossakin lastentarhanopettajan kelpoisuus tulee saavuttaa tasavertaisesti joko sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinnon tai varhaiskasvatuksen kandidaatin koulutuksen kautta.

Lastentarhanopettaja- ja erityislastentarhanopettajapulan helpottamiseksi luodaan joustavat opintopolut, jotka antavat mahdollisuuden täydentää sekä kasvatustieteen kandidaatin että sosionomin tutkintoa varhaiskasvatuksen opinnoilla lastentarhanopettajan kelpoisuuden saavuttamiseksi.

Osana esiopetusuudistusta tulee säätää, että varhaiskasvatukseen suuntautuneen sosionomi (AMK) -tutkinnon suorittaneet saavat lisäkoulutuksella kelpoisuuden toimia lastentarhanopettajana varhaiskasvatuksen esiopetuksessa. Lisäksi tulee avata lastentarhanopettajana toimiville sosionomeille (AMK) opintopolut erityislastentarhanopettajan opintoihin. Näillä muutoksella edistetään koulutuksellista tasa-arvoa ja helpotetaan varhaiskasvatuksen henkilöstön saatavuutta.

Liite 2. Talentian esitykset varhaiskasvatuksen henkilöstön kelpoisuuksien

joustavoittamiseksi.

Liite 1. Lastensuojelun mitoitus Talentian mielestä laadukkaan lastensuojelutyön turvaamiseksi mitoituksen tulisi olla 20−30 lasta työntekijää kohden. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan nyt eduskunnassa olevan sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain toimeenpanon seurantaa esimerkiksi vuoden 2016 toukokuun loppuun. Seurannassa tulee arvioida varhaisen tuen lisäyksen ja sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain muutosten vaikutusta asiakasmäärä/työntekijä mitoitukseen. Hallitusohjelmassa on heti vuoden 2016 alussa satsattava ehkäisevään toimintaan, jolla voidaan lisätä varhaista tukea ja vähentää lastensuojelun tarvetta. Vuoden 2015 budjettiin esitetty lisäys on riittämätön. Tarvitaan sosiaalista investointia lasten-, nuorten ja lapsiperheiden varhaiseen tukeen ja ehkäisevään työhön vähintään 35 miljoonaa euroa. Tällä satsauksella voidaan vähentää lastensuojelun tarvetta ja saada lastensuojelun avohuollon lapsimäärää alhaisemmaksi. Mikäli työntekijä/asiakassuhde ei korjaannu riittävästi on mitoitus otettava lakiin. On säädettävä lastensuojeluun henkilöstömitoituksen ehdottamaksi ylärajaksi 30 lasta/työntekijä ja asetettava tavoitteeksi, että viiden vuoden kuluessa päästään 20 lasta/työntekijä mitoitukseen. Mitoitus edellyttää lastensuojeluun henkilöstölisäystä, joka voidaan toteuttaa siten, että lisätään lastensuojeluun sekä sosiaalityöntekijöitä että sosionomeja (AMK). Henkilöstömitoituksen lisäämisen kustannusvaikutusta Talentia on arvioinut seuraavasti. Laskelma perustuu STM:n kesällä 2014 julkaisemaan lakiluonnokseen uudeksi sosiaalihuoltolaiksi (edellinen luonnos ennen varsinaista hallituksen esitystä). STM:n mukaan avohuollon asiakkaina on 87 200 lasta. Talentia arvioi mm. edellä olevan Valviran selvityksen pohjalta, että keskimäärin työntekijöillä on vastuullaan 60 lasta. Tästä voidaan laskea, että lastensuojelussa olisi n. 1453 työntekijää. Henkilöstömitoitus 40 lasta / työntekijä edellyttää n. 730 uutta vakanssia eli 365 sosiaaliohjaajaa ja 365 sosiaalityöntekijää. Kokonaiskustannus olisi 19,4 + 15,6 = 35 miljoonaa (sosiaalityöntekijän palkkauskustannus 53 030 euro/v ja sosionomin (AMK) 42 662 euroa/vuosi). Henkilöstömitoituksen korjaaminen nykyrakenteessa 30 lasta/työntekijä edellyttää 70 miljoonan satsausta. Henkilöstömäärän lisäyksellä yhdessä lasten-, nuorten ja lapsiperheiden varhaiseen tukeen ja ehkäisevään tehtävällä sosiaalisella investoinnilla päästään vaikuttavampaan lastensuojelutyöhön ja sijaishuollon tarpeen vähentämiseen. Parantamalla lastensuojelun toimintaedellytyksiä voidaan työn painopistettä muuttaa varhaisempaan vaiheeseen. Toisaalta lapsiperheiden peruspalveluihin kuten perhetyöhön ja kotipalveluun satsaaminen vähentävät lastensuojelun tarvetta.

Yhteenvetona voidaan todeta, että toteuttamalla seuraavan hallituskauden alussa 70−100 miljoonan euron sosiaalinen investointi lastensuojeluun voidaan päästä Talentian mitoitustavoitteeseen 20−30 lasta/työntekijä. Sosionomi (AMK) -koulutuksen koulutusmäärät riittävät uusien työntekijöiden saatavuuden turvaamiseen. Sosiaalityöntekijöiden koulutusTA on lisättävä. Tämä on mahdollista tekemällä seuraavassa Kesussa strateginen valtakunnallinen päätös sosiaalityöntekijäkoulutuksen lisäämisestä ja luomalla järkevä ja koko maassa samanlainen opintopolku sosionomista sosiaalityöntekijäksi. Opintopolku ja koulutus on organisoitava siten, että koulutus voidaan suorittaa työn ohessa.

Liite 2. Talentian esitykset varhaiskasvatuksen henkilöstön kelpoisuuksien joustavoittamiseksi

1. Päiväkodin henkilöstön kelpoisuudet määritellään nykyisin sosiaalihuollon

ammatillisen henkilöstön kelpoisuuslaissa (L272/2005) siten, että

lastentarhanopettajan ja päiväkodinjohtajan tehtävään ovat kelpoisia sekä

sosinonomi (AMK) -tutkinnon ja kasvatustieteen kandidaatin tutkinnon

suorittaneet, vain jos tutkintoon sisältyy varhaiskasvatuksen opinnot.

2. Talentia esittää, että joustavoitetaan lastentarhanopettajan kelpoisuutta

siten, että jatkossa kelpoisia ovat myös ne sosionomi (AMK) -tutkinnon tai

kasvatustieteen kandidaatin tutkinnon suorittaneet, jotka ovat suorittaneet

varhaiskasvatuksen opinnot tutkinnon lisäksi.

3. Muutetaan opetustoimen henkilöstön kelpoisuusasetusta (986/1998 7§)

siten, että sosiaalialan koulutustaustan eli sosionomi (AMK) -tutkinnon

omaava lastentarhanopettaja voi saada sopivan mittaisella

lisäkoulutuksella (esim. 15−25 op) kelpoisuuden toimia päiväkodissa

esiopetusryhmän varhaiskasvatuksen opettajana.

4. Huolehditaan, että kaikilla lastentarhanopettajilla/varhaiskasvatuksen

opettajilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet hakeutua

erityislastentarhanopettajan opintoihin. Tämä edellyttää, että yliopistot

määrittävät sosiaalialan koulutustaustaiset hakukelpoisiksi.

Toimenpiteiden vaikutukset Lastentarhanopettajan kelpoisuus tulee säilyttää nykyisellä ja luoda edellä mainitut joustavat koulutuspolut. Kaikki tämä yhdessä luo lapsille vakaan ja turvallisen varhaiskasvatusympäristön, varhaiskasvatuksen henkilöstön asiantuntevan ja monialaisen osaamisen, työvoiman saatavuuden, pysyvän henkilöstön, joustavan henkilöstön liikkuvuuden, työurien pidentymisen, työmotivaation ja työhyvinvoinnin paranemisen, kohtuullisen opintopolkujen pituuden, kustannusten pienentymisen ja tarkoituksenmukaisen voimavarojen kohdentumisen. Tarkemmat perustelut Varhaiskasvatuksen korkeakoulututkinnon suorittaneista lastentarhanopettajista noin kolmanneksella on sosiaalialan koulutustausta ja 2/3:lla kasvatusalan koulutustausta. Varhaiskasvatuksessa työskentelevillä korkeasti koulutetuilla sosiaalikasvattajilla ja sosionomeilla on korkeakoulututkinnon tuoma laaja osaaminen varhaiskasvatuksesta, pedagogiikasta ja sosiaalipedagogiikasta. Sosiaalialan koulutustaustainen lastentarhanopettaja on kelpoisuusehdot täyttävä lastentarhanopettaja 1−5 -vuotiaiden lasten ryhmissä. Vuoteen 2004 asti sosiaalialan koulutuksen suorittaneet lastentarhanopettajat saivat esiopettajan kelpoisuuden lisäopinnoilla.

Nykyisen lainsäädännön mukaan lastentarhanopettaja joutuu suorittamaan 3 vuoden (180 op) kasvatustieteen kandidaatin tutkinnon saadakseen kelpoisuuden toimia esiopetusryhmän lastentarhanopettajana. Työtehtävät eivät kuitenkaan muutu perusteellisesti. Talentian tekemän selvityksen mukaan sosiaalialan koulutustaustan omaavat lastentarhanopettajat ovat hyvin koulutusmyönteisiä ja heillä on halukkuutta ammattitaidon kehittämiseen ja esi- ja alkuopetuksen opintojen suorittamiseen. Tämän voimavaran hyödyntäminen on koko yhteiskunnan etu. Sosiaalialan koulutustaustaisilla lastentarhanopettajilla on suhteessa enemmän määräaikaisia työsuhteita kuin kasvatusalan tutkinnon suorittaneilla lastentarhanopettajilla. Sosionomien määräaikaisia työsuhteita lisää se, että heillä ei ole esiopetuskelpoisuutta. Päiväkotien henkilöstön turha vaihtuvuus lisääntyy määräaikaisuuksien myötä. Tämä heikentää varhaiskasvatuksen laatua ja lapsen oikeutta turvalliseen ja laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Lisäksi vaihtuvuus lisää varhaiskasvatuksen kustannuksia huomattavasti. Määräaikaiset työsuhteet johtuvat osin siitä, että varhaiskasvatuksessa on vallalla erilaisia työkäytäntöjä. Joissakin päiväkodeissa kasvatustehtävissä toimivat siirtyvät lapsiryhmän mukana ja toisissa noudatetaan ns. työnkiertoa, jolloin työntekijät työskentelevät eri lapsiryhmissä toimintakausittain. Päiväkotien työkäytännöt voidaan turvata sillä, että kaikilla korkeasti koulutetuilla varhaiskasvatuksen ammattilaisilla on yhtäläiset mahdollisuudet täydentää osaamistaan ja saada koulutuksen myötä kelpoisuus sekä esiopetusta antavan lastentarhanopettajan tehtävään kuin myös erityislastentarhanopettajan tehtävään. Joustava työvoiman käyttö on varhaiskasvatuksessa kaikkien osapuolten etu. Motivoitunut ja sitoutunut henkilöstö voi työssään hyvin, mikä tukee työssä jaksamista ja jatkamista ja pidentää siten työuria. Sosiaalialan koulutustaustaisen lastentarhanopettajan työmarkkina-asemaa voidaan vahvistaa merkittävästi turvaamalla lisäkoulutukset varhaiskasvatuksen eri tehtäviin. Esiopetuksen vaikutukset vähentävät valtion ja kuntien kustannuksia, kun esiopetus toimii osallistavana ja syrjäytymistä ehkäisevänä toimena. Tämä edellyttää osaavaa ja riittävää henkilökuntaa tukemaan lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia. Tähän sosiaalialan koulutustausta antaa hyvät eväät. Tulevaisuudessa lastentarhanopettajien tarve lisääntyy, mikä koskee myös esiopetusryhmien lastentarhanopettajia. Opettajia jää eläkkeelle ja samanaikaisesti lasten määrä sekä lastentarhanopettajien osuus esiopetusryhmissä lisääntyy. Lasten määrää tulee jonkin verran lisäämään myös esiopetuksen muuttuminen velvoittavaksi. Esiopetusryhmän lastentarhanopettajia saadaan lisää kun mahdollistetaan sosiaalialan koulutustaustaisille lastentarhanopettajille esi- ja alkuopetuksen koulutus ja sitä kautta kelpoisuus esiopetusryhmän lastentarhanopettajaksi.

Nykyisin on jo työvoimavajetta lastentarhanopettajista ja erityisesti erityislastentarhanopettajista. Työvoimavaje painottuu valtakunnallisesti eri alueille. Ruotsinkielisten lastentarhanopettajien saatavuus on myös vaikeutunut. Yleisesti lastentarhanopettajapulaan voidaan vaikuttaa mahdollistamalla sosionomien tutkinnon täydentäminen lastentarhanopettajakelpoisuuden saamiseksi. Nykylainsäädännön mukaan sosionomitutkintoon tulee sisältyä vaadittavat varhaiskasvatuksen opinnot lastentarhaopettajan kelpoisuuden saamiseksi. (Laki ja asetus sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista L272/2005, A 608/2005). Erityislastentarhanopettajapulaan voidaan vaikuttaa toteuttamalla selkeä opintopolku sosiaalialan koulutustaustaisille lastentarhanopettajille erityislastentarhanopettajaksi. Tämä on nykyisen lainsäädännön mukaan mahdollista, mutta yliopistot eivät ole vielä hyödyntäneet tätä opiskelijapotentiaalia kovinkaan hyvin. Vain Itä-Suomen yliopiston erityislastentarhanopettajaopintoihin voi hakea sosionomitutkinnon suorittanut lastentarhanopettaja.