talous ja yhteiskunta 3/2004

&3/2004

T a l o u sY h t e i s k u n t a

Harmaa talous

TyömarkkinatViro

Harmaa talousPalkkaerot

Koulutuksen tuotto

Talousennuste 2004-2005

3 2004

Heikki TaimioPääkirjoitus ............................................................................. 1

Talousennuste 2004–2005 ..................................................... 2

Paula PaavilainenEuroopan laajentuneet työmarkkinat ..................................... 6

Epp KallasteViron ja Suomen työmarkkinoiden erot: kannustimetmuuttoliikkeen takana .......................................................... 12

Reija LiljaHaasteena harmaa talous ..................................................... 18

Petri Böckerman ja Pekka IlmakunnasHeijastuvatko epämukavat työolot työntekijöidenpalkkoihin vai työtyytyväisyyteen? ........................................ 23

Rita AsplundKoulutus ja palkkaerot ......................................................... 27

Matti PohjolaTalouskasvun puolustus ....................................................... 32

Ilpo SuoniemiKolumni: Veronalennukset ja työllisyys ................................ 38

Suhdanteet yhdellä silmäyksellä ........................................... 40

32. vuosikerta4 numeroa vuodessa

Julkaisija:Palkansaajien tutkimuslaitosPitkänsillanranta 3 A (6. krs)00530 HelsinkiP. 09–2535 7330Fax: 09–2535 7332www.labour.fi

Toimitus:Päätoimittaja Jukka PekkarinenToimittaja Heikki TaimioP. 09–2535 [email protected]

Taitto ja tilaukset:Irmeli HonkaP. 09–2535 [email protected]

Toimitusneuvosto:Sari Aalto-MatturiUlla AittaPeter J. BoldtLea HaikalaTuomas HarpfPekka ImmeliEsa MäistiSeppo NevalainenJari Vettenranta

Tilaushinnat:Vuosikerta 20,00 €Irtonumero 6,50 €

Painopaikka:Jaarli Oy

Valokuvaus:Maarit Kytöharju

Kansi:Graafikko Markku Böök

Kannen kuva:Aimo Hyvärinen

ISSN 1975–181X

&3/2004

T a l o u sY h t e i s k u n t a

Harmaa talous

TyömarkkinatViro

Harmaa talousPalkkaerot

Koulutuksen tuotto

Talousennuste 2004-2005

AJANKOHTAISTA

Heikki Taimio

Saha, vaneritehdas, juustola, pukuteh-das – joukkoirtisanomisia. Eihän tuossamitään ihmeellistä ole, ainahan sano-taan, että teollisuuden pitää pyrkiäkorkeampaan teknologiaan ja jalostus-asteeseen. Kun globalisaatioon onmenty mukaan, niin omistajan etu sa-nelee sijoituspaikan valinnan. Uusiatyöpaikkoja syntyy muualle – muttaminne?

Vuonna 2003 Suomessa oli kes-kimäärin 67,3 %:n työllisyysasteel-la 2 365 000 työllistä, joista noin 68 %työskenteli palvelualoilla ja muut maa-ja metsätaloudessa, teollisuudessa jarakentamisessa. Palvelualojen osuus oli3–7 prosenttiyksikköä matalampi kuinmuissa pohjoismaissa, joissa julkinensektori työllistää selvästi enemmän.Sama pätee suhteessa anglosaksisiinmaihin (Australia, Kanada, Iso-Britan-nia ja Yhdysvallat), joissa yksityinen pal-velusektori on laajempi. Kaikissa noissamaissa on Suomea selvästi korkeampityöllisyysaste.

Japania ja Itävaltaa lukuun ottamat-ta kaikissa Suomea korkeamman työl-lisyysasteen maissa palvelualojen osuus

työllisistä on suurempi kuin meillä.Rakennemuutos on siis omiaan kas-vattamaan palvelualoja. Palvelualojentyöllisyysosuuden nostaminen lähellepohjoismaista ja angloamerikkalaistatasoa merkitsisi jopa 300 000 uuttatyöpaikkaa palvelualoille. Silloin 75 %:ntyöllisyysaste tulisi ulottuville.

Tuollainen kehitys näyttää luonnolli-selta mutta erittäin haasteelliselta. Vainpieni osa työpaikkojen lisäyksestä ehkäsaavutettaisiin Holm-Vihriälä-mallintapaisella panostuksella matalapalkkai-sen työn tukemiseen, jos se toteutuisialkuperäisessä laajuudessaan (700 mil-joonaa euroa).

Julkisen sektorin työllisyyden tuntu-va lisääminen edellyttäisi väistämättäverojen korottamista lähemmäs poh-joismaista tasoa. Ne kuitenkin naker-taisivat yksityisten palvelujen työllisyyt-tä. Toisaalta veronalennukset voisivatlisätä yksityisiä palveluja angloamerik-kalaiseen tapaan, mutta ne pakottaisi-vat tasapainottamaan valtiontalouttajulkisten palvelujen leikkauksilla. Kuin-ka syvä on suo siellä, entä vetelätäällä?�

Rakenne-muutoksenvalinta-tilanne

� Euroopan unionin syventyminenja laajentuminen on lisännyt kiinnos-tusta palkkoihin ja niiden eroihin erimaissa. Tietoa on kuitenkin ollutniukasti saatavissa. OECD:n Emp-loyment Outlook sisältää karkeitapalkkatietoja mm. koulutusasteen,iän ja sukupuolen mukaan. Euros-tatin ECHP ( European Communi-ty Household Panel – www.stat.fi/tk/kk/datashop/echp.html ) tarjo-aa parasta vertailukelpoista tilasto-aineistoa.� ECHP:n palkka-aineistoa on käy-tetty mm. Jutta Moisalan ja RoopeUusitalon viime keväänä ilmesty-neessä tutkimuksessa ”Palkka- jatuloerot EU-maissa” (Palkansaajientutkimuslaitoksen Tutkimuksia no.90). Sille jatkoa on Jutta MoisalanTyöpaperi (no. 202) ”Earnings inEurope: A Comparative Study onWage and Income Disparities in theEuropean Union”. Ks. www.labour.fi/tutkimusjulk/tutkimusjulk.htm.Aiheesta tulee lisää tietoa myöhem-min syksyllä ilmestyvissä Valtioneu-voston kanslian vetämän globalisaa-tiohankkeen taustaselvityksissä.� Rita Asplund koordinoi kahtaeurooppalaista tutkimusprojektia, joistaPuRE (www.etla.fi/PURE) käsitte-lee koulutuksesta yksilölle koituvia hyö-tyjä ja EDWIN (www.etla.fi/edwin)koulutuksen ja palkkaerojen välisiäyhteyksiä. Hollantilaisen WiemerSalverdan koordinoimassa LoWER-projektissa (www.uva-aias.net/lower.asp) tarkastellaan erityisestimatalapalkka-aloja. Näistä projek-teista on valmistunut ja tulossa usei-ta tutkimuksia palkkaerojen syistä.� Palkansaajia kiinnostaa varmastioman palkkansa vertaaminen muis-sa EU-maissa vastaavissa tehtävissätoimivien työntekijöiden palkkoihin.Tähän tarjoaa mahdollisuuden hol-lantilaislähtöinen Wageindicator-il-maispalvelu (www.wageindicator.org), joka on nyt laajentunut yhdek-sään EU-maahan, myös Suomeen(www.palkkalaskuri.org).

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s2

Palkansaajientutkimuslaitos

Ennusteryhmä:Eero LehtoMerja KauhanenIlpo SuoniemiHeikki Taimio

Ennuste julkaistu 24.8.2004

Euroalueen kasvu nojautuu edelleenpitkälti vientiin. Tähän liittyen myösteollisuustuotannossa on tapahtunutkäänne parempaan. EU-maissa hyväkuluttajaluottamus on pitänyt yllä yk-sityisen kulutuksen kasvua vain Poh-joismaissa ja Isossa-Britanniassa. Man-ner-Euroopassa kuluttajaluottamus onedelleen hataraa ja yksityisen kulutuk-sen selvää vauhdittumista saadaan vieläodottaa. Hitaahko kasvu ja uudelleen

Odotettu suhdannekäänne toteutui touko-

kesäkuussa teollisuustuotannon ja viennin

vauhdittamana. Kokonaistuotannon määrän

ennustetaan kasvavan tänä vuonna 3,3

prosenttia ja ensi vuonna 3,6 prosenttia.

vahvistunut euro hillitsevät inflaatiota,mikä osaltaan siirtää EKP:n koron-nostoja ensi vuoden puolelle.

Euroalueen ja EU-maiden talouskas-vu kuitenkin vahvistuu ensi vuonna2,5 prosentin tuntumaan ennen kaik-kea kotimarkkinoiden elpyessä, mikäedellyttää kotitalouksien luottamuksenkohentumista nykyisestä. Viennin mer-kitys kasvun vauhdittajana pieneneesamalla. Ei kuitenkaan voida sulkea

Teollisuus-tuotanto elpynyt– kansantalous uuteennousuun

Talousennuste 2004–2005

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s 3

Kansainvälinen talous.

Kokonaistuotannon määrän kasvu (%) 2003 2004e 2005e

Yhdysvallat ........................................... 3,0 4,1 3,5Euro–12 ............................................... 0,5 1,8 2,4

Saksa ................................................ –0,1 1,6 2,2Ranska .............................................. 0,5 2,0 2,6Italia .................................................. 0,3 1,0 1,6

EU–25 .................................................. 0,9 2,1 2,5Ruotsi ................................................ 1,6 3,0 3,2Iso-Britannia ..................................... 2,2 3,0 2,6

Japani .................................................... 2,5 4,2 3,5Venäjä ................................................... 7,3 7,5 7,0Kiina ..................................................... 9,1 9,0 7,5

Lähde: BEA, IMF, OCED, Palkansaajien tutkimuslaitos.

pois sitä mahdollisuutta, että korkeaöljynhinta ja siihen liittyvä USA:n kas-vun hidastuminen yhdessä euron vah-vistumisen kanssa tyrehdyttävät oras-tavan kasvun ennen kuin kotitaloudetja yritykset rohkaistuvat lisäämään ku-lutusta ja investointeja. Se heikentäisiSuomen vientiin perustuvan talouskas-vun edellytyksiä.

USA:n kokonaistuotannon kasvuahidasti kuluvan vuoden toisella neljän-neksellä ennen kaikkea yksityisen ku-lutuksen kasvun vaimeneminen. Ve-ronalennusten vaikutus ei enää tuntu-nut, ja myös kallistunut öljy hidastikulutusta. Kotitaloudet ovat myös pa-kotettuja tinkimään kulutusmenoistaanparantaakseen heikentynyttä rahoitus-asemaansa. Tämän vuoksi yksityisenkulutuksen kasvun hidastuminen onmahdollisesti pysyvämpää. Yksityisetinvestoinnit kuitenkin elpyvät, ja asun-torakentaminen on vielä toistaiseksivilkasta, mutta nämä tekijät eivät riitäylläpitämään talouskasvua tämän vuo-den jälkipuoliskolla enää yli 4 prosen-tin vauhdissa. Kasvua hidastaa myösUSA:n viennin heikko menestys.

USA:n keskuspankki nosti kesälläohjauskorkoaan yhteensä 0,5 pro-senttiyksiköllä. Rahapolitiikan kiristä-miseen vaikutti se, että inflaatio oli kiih-tynyt selvästi, samoin kuin alkuvuodennopeahko kasvu ja hyvä työllisyyske-hitys. Keskuspankin analyysin mukaankasvu on tukevalla pohjalla ja kasvunhidastuminen ohimenevää. Kuitenkinuudet viestit teollisuuden tilausten vä-henemisestä, kuluttajien luottamuksenheikentymisestä ja työllisyydestä vah-vistavat käsitystä siitä, että kasvun hi-dastuminen on pysyvää. Onkin ilmeis-tä, että tämän vaikutuksesta USA:nrahapolitiikka on jatkossa varovaista jauutta koronnostoa saadaan odottaapitkälle syksyyn.

Aasiaa voidaan pitää maailmantalo-uden kasvun veturina. Kiinan tämänvuoden kasvu yltää 9 prosenttiin, jaensi vuonna sen kasvun odotetaan hi-dastuvan 7,5 prosenttiin. Kiinan jaItä-Aasian uusien teollisuusmaiden ta-louksien laajentuminen on vauhditta-nut myös Japanin kokonaistuotannon

kasvua. Intiankin tuotanto on pääs-syt nopeaan kasvuun. Korkean öljynhinnan tukemana Venäjän talous onyli 7 prosentin kasvuvauhdissa eikä setästä laannu merkittävästi ensi vuon-nakaan.

Vetovastuu kulutukselta vien-nille ja investoinneille

Suomen viennin volyymi kasvoi alku-vuonna noin 1,5 prosenttia edellisvuo-desta, mutta se vauhdittui selvästi tou-ko-kesäkuussa, eikä sen kasvun odo-teta enää hidastuvan vuoden lopulla.Koko vuonna viennin kasvu yltää 2,8prosenttiin. Suomen tavaravienninarvo euroalueelle supistui alkuvuonna10 prosenttia, mutta tämän vastapai-noksi vienti muihin EU-maihin kasvoi.Suomen vienti Aasiaan (pl. Lähi- jaKeski-Itä) kasvoi alkuvuonna (tammi-toukokuussa) 19 prosenttia edellisvuo-desta. Vientimarkkina-alueena Aasiaon jo merkittävämpi kuin Pohjois-Amerikka. Suomen vienti Venäjällekasvoi yhtä nopeasti kuin vienti Aasi-aan.

Kun teollisuustuotanto ja vienti lop-puvuodesta elpyvät, myös tuonnin vo-lyymi kasvaa tuntuvasti huolimatta sii-tä, että öljyn ja eräiden muiden tuon-tiraaka-aineiden hinnat ovat nousseetjyrkästi. Ensi vuonna koko viennin

kasvu nopeutuu 4,8 prosenttiin. Jo tänävuonna toteutunut viennin kasvun jyr-kähkö nopeutuminen aikaansaa mel-koisen kasvuperinnön ensi vuodenvientilukuun. Ensi vuonna viennin kas-vua ylläpitää myös euroalueen koti-markkinakysynnän elpyminen.

Kotitalouksien käytettävissä olevattulot kasvavat tänä vuonna nimellises-ti noin 6 prosenttia. Palkansaajien kes-kimääräinen ansiotaso nousee 3,5 pro-senttia, ja tehtyjen työtuntien lisäänty-essä palkkasumma kasvaa tämä vuonna4 prosenttia. Omaisuustulojen ripeäkasvu ei heijastu sellaisenaan kotitalo-uksien kulutuksen kasvuun vaan lisäätilapäisesti säästämistä, kun varallisuut-ta siirretään muuhun muotoon.

Kotitalouksien ostovoima kasvaa tänävuonna jonkin verran nopeammin kuinviime vuosina. Osin tämä johtuu ku-luvalle vuodelle ajoittuvista tilapäisistätekijöistä, joista tärkein on alkoholijuo-mien valmisteverojen alennus. Tämänvuoden keskimääräinen inflaatio jääpoikkeuksellisen hitaaksi, vain 0,3 pro-senttiin. Tuloveronalennukset lisäävätkotitalouksien käytettävissä olevia tu-loja noin yhdellä prosentilla. Suotuisatulokehitys, kuluttajien luottamus jamatalat korot ylläpitävät kulutuksenkasvua ja myös asuntokauppaa. Kunotetaan huomioon hidas inflaatiovauh-ti, kasvaa yksityinen kulutus tänä vuon-na reaalisesti 3,7 prosenttia.


2003 2003 2004e 2005eMrd. € Määrän prosenttimuutos

Bruttokansantuote .......................... 142,5 2,0 3,3 3,6Tuonti ............................................. 43,8 2,6 2,5 3,8Kokonaistarjonta .......................... 186,3 2,2 3,1 3,7

Vienti .............................................. 53,1 1,1 2,8 4,8Kulutus ........................................... 106,4 3,5 3,4 2,4

– Yksityinen kulutus .................... 74,6 4,3 3,7 2,5– Julkinen kulutus ....................... 31,8 1,6 2,7 2,3

Investoinnit ..................................... 25,9 –2,1 2,9 5,8– Yksityiset investoinnit ............... 21,8 –3,0 3,1 6,8– Julkiset investoinnit .................. 4,1 2,7 1,6 0,6

Varastojen muutos(ml. tilastollinen ero) ...................... 1,0 0,3 0,0 0,0Kokonaiskysyntä ............................ 186,3 2,2 3,1 3,7

Kysynnän ja tarjonnan tase.

Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos.

vuonna kasvu vauhdittuu noin kuuteenprosenttiin. Asuinrakentaminen jatkuukuluvana vuonna vilkkaana. Tänä jaensi vuonna investointien kasvuunmuun muassa maa- ja vesirakentami-sessa ja muussa talonrakentamisessavaikuttavat useat suuret rakennus-hankkeet kuten Vuosaaren satamahan-ke, Fortumin Porvoon öljynjalostamonuusi laitos ja Olkiluodon uusi ydinvoi-mala. Teollisuuden kone- ja laiteinves-toinnit supistuvat vielä tänä vuonna,mutta ensi vuonna niiden odotetaan jokääntyvän kasvuun.

Tammi-kesäkuussa työllisiä oli kes-kimäärin 17 000 vähemmän viimevuoden vastaavaan ajankohtaan verrat-tuna. Toistaiseksi kokonaistuotannonkasvun ripeytyminen on näkynyt vas-ta tehtyjen työtuntien määrän kasvus-sa. Syksyn aikana myös työllisyys al-kaa kohentua, mutta tämän vuodenkeskiarvo jää viime vuoden keskiarvonalapuolelle. Näillä näkymin talouskas-vu ripeytyy ensi vuonna yli kolmeenprosenttiin, minkä seurauksena työlli-syys lisääntyy vajaalla 20 000 henki-löllä. Työllisyysastetta tämä nostaa 0,4prosenttiyksikköä.

Heikosta työllisyystilanteesta huoli-matta työttömyys on edelleen alentu-nut, koska vaimea työvoiman kysyn-

Palkansaajien ostovoiman kehitysvoidaan ensi vuonna turvata useillavero- ja palkkaratkaisujen yhdistelmillä.Kulutuksen kasvun turvaava ostovoi-man kehitys on mahdollista ilman tun-tuvia veronalennuksiakin. Ennustees-sa ei ole oletettu muita veronkeven-nyksiä kuin normaalit tuloveroasteikoninflaatiokorjaukset. Ostovoimaa kos-kevan arviomme lähtökohtana on pal-kansaajien keskimääräisen ansiotason3,8 prosentin kasvu. Tällöin kotitalo-uksien ostovoima kasvaa reaalisesti il-man olennaisia veronkevennyksiä liki2 prosenttia.

Kulutuksen kasvu säilyy kohtuullisenripeänä, sillä kuluvan vuoden poikke-uksellisen hyvä ostovoiman kehitys siir-tyy osin ensi vuodeksi. Ennustammeyksityisen kulutuksen määrän kasva-van ensi vuonna 2,5 prosenttia. Ensivuonna kertaluonteinen alkoholivero-jen alennus ei enää juurikaan näy in-flaation vuosikeskiarvossa ja inflaationopeutuu näennäisesti jääden kuiten-kin selvästi alle kahden prosentin.

Vaikka ansiotaso kehittyy tänä vuon-na aiempaa suotuisammin ja myöspalkkasumman kasvu vauhdittuu työl-lisyyden kääntyessä nousuun, ei funk-tionaalinen tulonjako juuri muutu. Pal-kansaajakorvausten yhteenlaskettu

osuus yritys- ja rahoituslaitossektorei-den arvonlisäyksestä säilyy ennallaantai laskee lievästi tänä vuonna. Ensivuonna tuotanto kasvaa yksityiselläsektorilla ripeämmin kuin palkkasum-ma, jos palkankorotukset ovat totu-tulla tasolla.

Investoinnit kääntyvät tänä vuonnanoin kolmen prosentin kasvuun parinvuoden supistumisen jälkeen. Ensi

Kuvio 1. Palkansaajakorvausten osuus yritystoiminnassa 1989–2003.

Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos.


2003 2004e 2005e

Työttömyysaste (%) ............................... 9,0 8,8 8,6Työttömät (1 000) ................................. 235 229 225Työlliset (1 000) .................................... 2 365 2 359 2 377Työllisyysaste (%) .................................. 67,3 67,0 67,4

Inflaatio, kuluttajahintaindeksi (%)........ 0,9 0,3 1,6Ansiotaso, ansiotasoindeksi (%) ............. 4,0 3,5 3,8

Kotitalouksien käytettävissä olevatreaalitulot (%) ....................................... 4,9 5,2 1,7Vaihtotaseen ylijäämä (mrd. €) .............. 7,4 7,2 9,0Kauppataseen ylijäämä (mrd. €) ............ 11,4 11,2 12,8

Valtiontalouden rahoitusylijäämämrd. € ................................................. 0,3 –0,7 –1,3% bkt:sta ............................................ 0,2 –0,5 –0,8

Julkisyhteisöjen rahoitusylijäämämrd. € ................................................. 3,0 1,7 1,4% bkt:sta ............................................ 2,1 1,2 0,9

Velkaantumisaste (Emu-velka)% bkt:sta ............................................ 45,5 44,5 42,7

Veroaste, % ............................................ 44,9 44,2 43,6

Lyhyet korot (3 kk:n euribor) ................. 2,3 2,1 2,4Pitkät korot (valtion obligaatiot, 10 v.) .... 4,1 4,3 5,0

Ennusteen keskeisiä lukuja.

Lähde: Suomen Pankki, Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos.

tä on saanut väkeä siirtymään työ-markkinoiden ulkopuolelle. Työvoi-maan on kuulunut alkuvuodesta yli20 000 henkeä vähemmän kuin edel-lisvuonna. Työttömiä oli tammi-kesä-kuussa noin 5 000 vähemmän kuinviime vuonna, ja työttömyysaste olitammi-kesäkuussa 0,1 prosenttiyksik-köä alhaisempi kuin edellisvuonna.Työttömyysaste alenee tänä vuonna8,8 prosenttiin ja ensi vuonna 8,6prosenttiin.

Veronkevennykset heikentävätvaltiontaloutta

Kuluvana vuonna valtiontalouden yli-jäämä kääntyy alijäämäksi (lähes 700miljoonaa euroa), ensimmäisen kerranvuoden 1999 jälkeen. Lähinnä veron-kevennysten vaikutuksesta kokonais-veroaste alenee tänä vuonna 0,7 pro-

senttiin lähinnä kokonaistuotannonarvon reippaan, 5,6 prosentin kasvunvaikutuksesta. Kuntien alijäämä alkaaensi vuonna supistua, kun kunnallis-verojen kertymä virkoaa. Eläkeuudis-tuksen ei oleteta merkittävästi hidas-tavan eläkemenojen kasvua vielä ensivuonna, mutta eräät sotumaksujenkorotukset lisäävät työeläkelaitosten jamuiden sosiaaliturvarahastojen tulojaniin, että niiden ylijäämä kääntyy lie-vään nousuun. Koko julkisen sektorinEMU-ylijäämä alenee edelleen hieman,mutta EMU-velkasuhde kääntyy las-kuun.

Verotuksen keventäminen on tuke-nut työllisyyttä, mutta toteutunut ke-hitys ei ole vastannut odotuksia. Kor-keahkon rakenteellisen työttömyydenja piintyneen pitkäaikaistyöttömyydenoloissa työllisyyden nopeamman kas-vun edistämisen ja vastaavasti työttö-myyden nopeamman pienentämisentarvetta ei voida kiistää. Palkkamalttion tärkeää työllisyyden kestävän pa-ranemisen kannalta. Tämän vuoksi ontoivottavaa, että uusi tuloratkaisu olisikattava ja luonteeltaan maltillinen.

Valtiontalous voi tiettyyn mittaan tu-kea maltillista tuloratkaisua. Valtion-talouden pelivara on kuitenkin rajoi-tettu, koska tasapainosta kiinni pitä-minen on lähivuosina tärkeää peliva-ran säästämiseksi demografisesta muu-toksesta aiheutuvien tulevien paineidenvastaanottamiseksi. Finanssipolitiikal-la ei käytännössä voida tukea työllisyyt-tä ilman, että alijäämä kasvaisi. Työlli-syyspolitiikassa on otettava huomioon,että julkisen kysynnän lisäyksen kaut-ta tapahtuva työllistäminen ei ainakaanjohda suurempaan alijäämään kuin ve-rotuksen keventämiseen perustuvatyöllistäminen. Julkiset kulutus- ja in-vestointimenot ovatkin veronkeven-nyksille vaihtoehtoisia keinoja työllisyy-den tukemiseksi.�

senttiyksikköä 44,2 prosenttiin. Kun-tataloudessa valtionosuuksien lisäyksel-lä kompensoidaan tänä vuonna veron-kevennysten aikaansaamat verotulojenmenetykset. Kuntatalouden rahoitus-asema ei heikkene tänä vuonna paljo-akaan, vaikka kuntien kulutusmenotkasvavat tänä vuonna nimellisesti 5prosenttia. Julkisyhteisöjen EMU-yli-jäämä on tänä vuonna enää 1,2 pro-senttia kokonaistuotannon arvosta,mutta EMU-velan suhde nimelliseenbruttokansatuotteeseen ei kuitenkaannouse.

Ensi vuonna valtiontalouden alijäämäsyvenee edelleen selvästi, vaikka en-nusteessa ei ole oletettu uusia alennuk-sia ansiotulojen verotukseen lukuunottamatta kahden prosentin inflaatio-tarkistusta. Alijäämää lisäävät kuntienvaltionosuuksien samoin kuin valtionkulutus- ja investointimenojen kasvu.Veroaste alenee ensi vuonna 43,6 pro-


Euroopan työmarkkinat ovat monienhaasteiden edessä. Väestörakennemuuttuu lähitulevaisuudessa entistäepäsuotuisammaksi koko Euroopanalueella, ja työikäisen väestön määränsupistuminen luo paineita sekä työvoi-man tarjonnan lisäämiselle että työlli-syyden kasvattamiselle. Toisaalta yri-tysten toimintaympäristöt muuttuvatglobalisoitumisen ja Euroopan unioninintegraation edetessä, kun tuotantoasiirretään lähemmäksi markkinoita ja

Paula PaavilainenKauppatieteiden yo

EuroopanlaajentuneettyömarkkinatEurooppalaiset työmarkkinat ovat kasvaneet

EU:n itälaajentumisen myötä. Miltä Suomen

työllisyys, työttömyys ja työikäisen väestön

koulutustaso näyttävät eurooppalaisessa

vertailussa?

halvempia työvoimakustannuksia. Tuo-tannon uudelleen sijoittumisen seu-rauksena työnjaon rakenne muuttuukansainvälisesti.

Toukokuussa 2004 tapahtunut Eu-roopan unionin itälaajentuminen jamahdolliset tulevat laajentumiset muo-vaavat omalta osaltaan yhteisiä työ-markkinoita Euroopan unionissa. Itä-laajentumisen myötä vanhat jäsenmaatjoutuivat täysin uudenlaisen tilanteeneteen; koskaan aikaisemmin Euroopan


unioni ei ole kerralla laajentunut näinisolla joukolla maita, joissa kaikissa onvielä toistaiseksi huomattavasti mata-lampi elintaso kuin vanhoissa jäsen-maissa.

Uusien jäsenmaiden työvoimanmuuttohalukkuus on koettu sekäuhaksi että mahdollisuudeksi vanhois-sa jäsenmaissa. Monen vanhan jäsen-maan työttömyystilanne on huono, jatyövoiman liikkumiselle asetettujensiirtymäaikojen avulla maat ovat pyr-kineet suojelemaan kotimaan työ-markkinoita liialliselta muuttotulval-ta. Toisaalta väestön ikääntyminen onlaajemmin koko Eurooppaa koskevaongelma, ja maahanmuuttajat voisi-vat tarjota yhden ratkaisun tulevaisuu-den työvoimapulaan. Kohdemaan työ-markkinatilanteen lisäksi luonnollisestimyös lähtömaan tilanne vaikuttaamuuttohalukkuuteen.

Työvoiman tarjonta

Suomi kohtaa väestöra-kenteen epäsuotuisanmuutoksen Euroopassaensimmäisten joukossa.Suuret ikäluokat lähesty-vät meillä eläkeikää, ja lä-hivuosina työmarkkinoil-ta tulee poistumaanenemmän työvoimaakuin sitä tulee lisää. Vä-estöstämme 50–64 -vuo-tiaiden suhteellinen osuuson tällä hetkellä korkeinEU:ssa, yli 20 prosenttia.Vaikka syntyvyys onkinmeillä eurooppalaisittainkeskitasoa, tulee työikäi-sen väestön kasvu pysäh-tymään 2010-luvun alus-sa, jonka jälkeen se vähe-nee noin 0,5 prosenttiavuodessa. Tämä suunta-us asettaakin paljon pai-neita työvoimaosuudenkasvattamiselle.

Työikäisestä väestöstälaskettu työvoimaosuus oliSuomessa 74,1 prosent-tia vuonna 2003 (tauluk-ko 1). Vanhojen EU-mai-

den keskiarvoon verrattuna Suomentyövoimaosuus on vielä kohtalainenmuttei kuitenkaan niin hyvä kuin esi-merkiksi Ruotsilla, Tanskalla, Hollan-nilla ja Isolla-Britannialla. Näissä kai-kissa työvoimaosuus on yli 76 prosent-tia, toisissa jopa lähes 80 prosenttia.Uusien jäsenmaiden Viron, Latvian,Liettuan ja Puolan työvoimaosuudetjäävät kuitenkin enemmän kuin neljäprosenttiyksikköä Suomea pienem-miksi.

Euroopan tasolla poikkeuksellistaSuomessa on se, että sekä miehet ettänaiset ovat tottuneet tekemään yhtä-lailla töitä. Euroopan unionin jäsen-maista Suomen lisäksi vain Ruotsillaon yhtä pieni ero naisten ja miestentyövoimaosuuksien välillä – noin neljäprosenttiyksikköä. Suomalaisten mies-ten työvoimaosuus sen sijaan jää pie-nemmäksi kuin monen vanhan jäsen-

maan, ja ero uusien EU-jäsenmaidenmiesten työvoimaosuuksiin on vain pariprosenttiyksikköä suomalaisten mies-ten eduksi. Vaikka sukupuolten väli-nen ero työhön osallistumisessa on vii-me vuosina pienentynyt Euroopassa,on se silti vielä kohtuuttoman suurimonessa maassa, esimerkiksi yli 20prosenttiyksikköä Italiassa, Kreikassaja Espanjassa. Miesten ja naisten työ-voimaosuuksien välinen kuilu pieneneeEuroopassa, kun vanhempi väestö siir-tyy eläkkeelle, sillä monessa maassanuorten naisten työhön osallistuminenon jo paljon aktiivisempaa kuin van-hemman naisväestön.

Työllisyys

Euroopan unionin vanhoissa jäsen-maissa työllisten määrä on kasvanuttasaisesti 1990-luvun puolivälin jäl-keen. Ajanjaksolla 1995–2003 työlli-syysaste nousi keskimäärin 0,5 pro-senttiyksikköä vuodessa ja työllistenmäärä kasvoi hieman alle kymmenenprosenttia. Kohtalaisesta talouskasvus-ta huolimatta työllisyys laski useimmis-sa vanhoissa EU-maissa vuonna 2003,eikä se kuluvan vuoden alkupuoliskollaoleellisesti parantunut sen enempäävanhojen EU-maiden keskuudessa kuinSuomessakaan. Työllisyyden lisäämi-nen jokaisessa ikäluokassa on kuiten-kin välttämätöntä ikääntyvässä Euroo-passa, jos työllisyysaste halutaan pitääedes nykyisellä tasollaan. Työllisyydenlisääminen ja työpaikkojen parantami-nen talouskasvun ylläpitämiseksi ovatEuroopan unionin strategisia avainta-voitteita, kun se pyrkii olemaan kilpai-lukykyisin ja dynaamisin tietoyhteis-kunta tämän vuosikymmenen kulues-sa. EU:n työllisyydelle asettamistakonkreettisista lukutavoitteista esi-merkkinä on 70 prosentin työllisyys-aste vuonna 2010, kun toteutunuttyöllisyysaste vanhoissa jäsenvaltioissaoli viime vuonna 64,3 prosenttia ja laa-jentuneessa unionissa vielä 1,4 pro-senttiyksikköä pienempi.

Paljon olisi työllisyydelle siis vielä teh-tävä, jotta Euroopan unionin tavoi-

Paula Paavilainen työskenteli Palkansaajien tutkimuslai-toksessa tutkijaharjoittelijana touko-elokuussa 2004.


tetta edes lähennyttäisiin. Sama kos-kee myös Suomen hallituksen työlli-syystavoitetta, 70 prosenttia vuoteen2007 mennessä. Kausitasoitettu työl-lisyysaste Suomessa oli kuluvan vuo-den ensimmäisellä puoliskolla 66,7prosenttia, ja työllisiä oli 17 000 vä-hemmän kuin edellisenä vuonna sa-malla ajanjaksolla. Vuonna 2003 työl-lisyysaste oli 67,4 prosenttia1. Tilas-tokeskuksen työvoimatutkimuksentiedot heinäkuulta 2004 antavat joenemmän tukea tulevalle työllisyydenparantumiselle. Työllisiä oli 16 000enemmän kuin edellisen vuoden hei-näkuussa, ja kausitasoitettu työllisyys-aste oli 67,2 prosenttia.

Työllisyystavoitteiden karkaamisestahuolimatta Suomen työllisyysaste onnykyisellään vielä vanhojen EU-maidenkeskiarvon yläpuolella ja huomattavastikorkeampi kuin lähialueemme uusis-sa jäsenmaissa. Toisaalta työllisyystilan-teen voidaan todeta olevan meillä huo-mattavasti heikompi kuin naapureil-

lamme Ruotsilla, Norjalla ja Tanskal-la. Näiden maiden lisäksi Hollanti jaIso-Britannia ovat hoitaneet työllisyyt-tään erityisen hyvin. Kuten naisten työ-voimaosuuksia vertailtaessa niin myösnaisten työllisyysasteen suhteen Suo-mi pärjää vanhojen EU-maiden jou-kossa hyvin. Naisten työllisyysaste oli56 prosenttia EU-15:ssa vuonna 2003,kun se Suomessa oli 65,7 prosenttia.Euroopan unionin työllisyysstrategianyhtenä osatavoitteena on naisten työl-lisyysasteen nostaminen60 prosenttiin. Tämäntavoitteen Suomi täyttääjo erittäin hyvin omaltaosaltaan.

Hieman tarkempikuva työllisyydestä Eu-roopassa ja Suomessasaadaan, kun tarkastel-laan epätyypillisten työ-suhteiden määrää elimiten paljon kokonais-työllisyydestä on määräaikaista ja osa-aikaista työllisyyttä. Noin 22 prosent-tia vanhojen EU-maiden työllisyydenkasvusta ajanjaksolla 1996-2003 se-

littyy määräaikaisten työsuhteidenkasvulla, Suomessa yli 30 prosenttia.Euroopan unionissa määräaikaiset työ-suhteet ovat yleisempiä Espanjassa,Portugalissa ja Suomessa, jossa mää-räaikaisten osuus työllisyydestä olinoin 15,9 prosenttia vuonna 2003.Tämä on paljolti viime vuosikymme-nen laman perintöä, jonka seurauk-sena varovaisuus on lisääntynyt työ-suhteiden sopimusmuodoissa. Keski-määrin vanhojen EU-maiden kohdallamääräaikaisia työsuhteita työllisyydes-tä oli paljon vähemmän – noin 10,3prosenttia vuonna 2003.

Työllisyyden osa-aikaisuus sen sijaanon vähäistä Suomessa, jossa sekä nai-set että miehet ovat tottuneet tekemäänkokopäivätyötä. Vuonna 2003 osa-ai-katyön osuus työllisyydestä oli 11,3prosenttia Suomessa, kun se EU-15:ssa vastaavasti oli 16,6 prosenttia.Noin kolmasosa eurooppalaisten nais-ten työllisyydestä on osa-aikatyötä.Hollannin kokonaistyöllisyydestä ylikolmasosa on osa-aikatyötä, ja nais-ten työllisyydestä osa-aikaista on pe-räti 60 prosenttia. Hollannin erittäinhyvää työllisyysastetta ja sen kääntö-puolta, pientä työttömyyttä, voidaan-kin paljolti selittää juuri osa-aikatyönsuurella osuudella.

Työttömyys

Työttömyys on ollut jo reilut kymme-nen vuotta Suomen talouden keskei-

sempiä ongelmia. Vaik-ka työttömyys on pie-nentynyt 1990-luvun la-man jälkeen tasaisesti jakansainvälisesti vertailtu-na melko ripeästi, on sekuitenkin jäänyt suhteel-lisen korkealle tasolle(kuvio 1). Tämän vuo-sikymmenen alussa työt-tömyyden pienentyminenon kuitenkin selkeästi

hidastunut Suomessa, ja työttömyysasteon pysynyt alkuvuodesta samalla tasol-la kuin mitä se oli viime vuonna eli noinyhdeksässä prosentissa.

Työvoima- Työllisyys- Osa- Määräaikaiset Työttömyys- Pitkäaikais-osuus, % aste, % aikatyö, % työsuhteet, % aste, % työttömyys, %

EU-15 72,8 64,3 16,6 10,3 8,0 3,3Suomi 74,1 67,4 11,3 15,9 9,0 2,3Ruotsi 78,9 74,3 14,1 14,2 5,6 1,0Norja 79,4 75,9 21,0 8,6 4,5 0,3Tanska 79,4 75,1 15,8 8,5 5,6 1,1Saksa 71,3 64,6 19,6 10,1 9,3 4,6Ranska 68,2 61,9 12,9 10,6 9,4 3,5Italia 61,6 56,2 4,9 6,3 8,6 4,9UK 76,6 72,9 23,3 4,9 5,0 1,1Espanja 68,5 60,7 7,8 25,0 11,3 3,9Hollanti 76,4 73,6 34,5 12,5 3,8 1,0Itävalta 71,6 68,2 13,6 5,7 4,4 1,1Irlanti 68,0 65,0 18,1 3,9 4,6 1,5Kreikka 63,8 58,0 5,6 6,7 9,3 5,1Portugali 72,0 67,1 10,0 15,2 6,4 2,2Viro 69,8 62,9 8,0 2,7 10,1 4,6Latvia 68,8 61,8 10,0 6,4 10,5 4,3Liettua 69,6 61,1 9,1 6,5 12,7 6,1Puola 64,2 51,4 11,5 13,9 19,2 10,7

Taulukko 1. Työmarkkinoiden tunnuslukuja vuonna 2003.

Lähde: OECD Employment Outlook 2004, Eurostat.

Työllisyystavoitteenkarkaamisestahuolimatta Suomennykyinen työllisyys-aste on korkeaeurooppalaisessavertailussa.

1 OECD. Tilastokeskuksen mukaan67,3 prosenttia.


Työttömyydessä on Euroopan tasol-la monia yhteisiä piirteitä. Keskimää-rin työttömyys vanhoissa EU-maissa onpaljon korkeampaa tänä päivänä kuinmitä se oli esimerkiksi 1970-luvulla.Toisaalta työttömyys tuntuu kasvavanpiikkeinä ja samanaikaisesti useassamaassa, mikä tietenkin selittyy ajoit-taisella kansainvälisen taloustilanteenheikkenemisellä. Työttömyydellä ontaipumus alentua myös suhteellisenhitaasti, jos se on kerran kokenut ra-jua nousua. Rakenteellinen työttömyyson yksi selitys, miksi monet Euroopanmaat eivät ole saanut työttömyyttäänalenemaan 1980-luvun tasolle. Esimer-kiksi Suomen työttömyys on osittainrakenteellista; työmarkkinoille on muo-dostunut tilanne, jossa sitä yhtäaikai-sesti leimaa pitkäaikaistyöttömyys sekäalakohtainen ja alueellinen työvoima-pula.

Suomen työttömyysaste on edelleenyhden prosenttiyksikön verran vanho-jen EU-maiden työttömyysasteen kes-kiarvon yläpuolella ja samalla tasolla,jos uudet jäsenmaat huomioidaan mu-kaan tarkasteluun. Työttömyysastenousi vanhoissa EU-maissa noin 0,3prosenttiyksikköä vuonna 2003. Mo-nessa Euroopan maassa työttömyyden

oletetaan laskevan maltillisesti hyvän ta-louskasvun myötävaikutuksesta seu-raavan parin vuoden aikana. Työttö-myys lähti laskuun jo vuonna 2003 esi-merkiksi Isossa-Britanniassa, kun taaserityisesti Ranskassa jaSaksassa työpaikkojenväheneminen on vainjatkunut. Korkea työttö-myysaste ei toisaalta olekaikkien Euroopan mai-den ongelmana. Esimer-killisesti Hollannin ja Ir-lannin työttömyysasteetovat reilusti alle viidenprosentin.

Euroopan unionin uu-sien jäsenmaiden työttö-myys sen sijaan on muutamia poikke-uksia lukuun ottamatta paljon huo-nompaa kuin vanhojen jäsenmaiden.Esimerkiksi vaikka Baltian maat ovatkokeneet viime vuosina nopeaa talous-kasvua, on työttömyysaste kuitenkinollut suhteellisen korkealla. Osa Balti-an maiden korkeasta työttömyydestäselittyy Venäjän vuoden 1998 talous-kriisin vaikutuksella.

Puola kärsii kaikkein suurimmastatyöttömyydestä Euroopassa. Vuonna2003 Puolassa vain noin puolella työ-

ikäisestä väestöstä oli töitä ja melkeinviidesosa työvoimasta oli työttömänä.Suurin osa Puolan työttömyydestä onrakenteellista, ja viimeisen viiden vuo-den aikana tapahtuneen maatalousre-

formin seurauksenaPuolan työttömien mää-rä on kasvanut yli 40prosenttia. Maatalous-sektorin työvoimastatyöttömäksi jääneidenhenkilöiden koulutusta-so on matala, mikä onluonnollisesti vaikeutta-nut heidän uudelleen-työllistymistään muualle.Suuren väestömääränsäja huonon työllisyysti-

lanteensa vuoksi Puola on ollut yksihuolenaihe vanhoille EU-maille mah-dollisen muuttoliikkeen vuoksi.

Maissa, joissa työttömyys on muu-tenkin korkealla, tuntuu olevan suh-teellisen paljon pitkään työttömänä ol-leita. Pitkäaikaistyöttömien määränousi EU-15:sta noin kaksi prosent-tiyksikköä vuonna 2003, ja työttömis-tä 43,4 prosenttia oli ollut työttömä-nä yli 12 kuukautta. Saksan työttö-mistä puolet oli pitkäaikaistyöttömiävuonna 2003, ja Italiassa ja Kreikas-sa enemmän kuin puolet työttömistäoli ollut ilman työtä yli vuoden ver-ran. Kokonaisuudessaan vanhojenEU-maiden työvoimasta 3,3 prosent-tia kärsi pitkäaikaistyöttömyydestä.Pitkäaikaistyöttömyyden yleisyydenEuroopassa voidaan olettaa johtuvansiitä, että työttömyydellä on taipumus-ta kasaantua useimmiten samoillehenkilöille.

Pitkäaikaistyöttömien määrä on Suo-messa pienentynyt tasaisesti viime vuo-sikymmenen lopulta asti, vaikka yli 12kuukautta työttömänä olleiden osuuskaikista työttömistä kasvoikin hiemantalouden taantuman myötä viime vuon-na. Suomen työttömistä noin 24,7 pro-senttia on ollut pitkään työttömänä.Vaikka työttömyystilanne kokonaisuu-dessaan on Suomessa hieman huonom-pi kuin vanhoissa EU-maissa keskimää-rin, on pitkäaikaistyöttömien osuus työ-voimasta kuitenkin paljon pienempi,

Suomen työttö-myysaste on hie-man korkeampikuin vanhoissa EU-maissa mutta ma-talampi kuin lähi-alueemme uusissajäsenmaissa.

Kuvio 1. Työttömyysaste Suomessa ja EU-15:ssa 1963–2003 (%).

Lähde: OECD.


noin 2,3 prosenttia vuonna 2003. Tämäkertonee aktiivisen työvoimapolitiikanonnistumisesta, jonka avulla työttö-myysjaksoja on pyritty katkaisemaanmahdollisemman nopeasti.

Vanhoista EU-maista korkein pitkä-aikaistyöttömien osuus työvoimastalöytyy Kreikasta, jossa myös sukupuol-ten välinen ero on kaikkein suurin.Muualla EU-15:ssa pitkäaikaistyöttö-myys jakaantuu melko tasaisesti mo-lemmille sukupuolille, vaikka naistenosuus on pääsääntöisesti monessamaassa miesten osuutta hieman suu-rempi. Suomi, Ruotsi, Tanska ja Viropoikkeavat tästä EU:n keskiarvotilan-teesta; miesten osuus pitkäaikaistyöt-tömyydestä on naisia suurempi. Van-hojen EU-maiden sisällä alueellinen pit-käaikaistyöttömyys on hyvin yleinenongelma. Esimerkiksi Itä-Saksassa ti-lanne pitkäaikaistyöttömien suhteen onhyvin huono. Suomen lähialueen uu-sissa EU-maissa pitkäaikaistyöttömyyson paljon yleisempää kuin Suomessatai vanhoissa EU-maissa yleensä. Puo-lassa ongelma on taas omissa lukemis-sa; enemmän kuin yksi kymmenestäon ollut Puolan työvoimasta työttömä-nä yli vuoden.

Työikäisen väestön koulutus-taso

Tuotannon uudelleen sijoittuminen jasiten työnjaon rakenteen muutos nos-taa Euroopan maiden työikäisen väes-tön koulutustason ja työvoiman jousta-vuuden oleelliseen asemaan, kun tähänjatkuvaan muutokseen tulevaisuudessasopeudutaan. Euroopan korkeiden tuo-tantokustannusten maat eivät voi enääkilpailla perinteisillä teollisuuden aloil-la, vaan niiden tulee panostaa entistäenemmän korkeaa osaamista vaativienhyödykkeiden vientiin. Euroopan mai-den kilpailukyky ja kasvupotentiaali riip-puu siis yhä enemmän niiden inhimilli-sen pääoman määrästä. Innovaatiot jaosaaminen ovat avaintekijöitä tässä pro-sessissa, ja ne ovat juuri riippuvaisiakoulutuksen tasosta sekä tutkimus- jakehitystyöstä. Uusien jäsenmaiden vii-

me vuosien maatalousreformi ja työt-tömyyden nousu tämän seurauksena onyksi osoitus joustamattomasta työvoi-man osaamisesta, kun tuotannossa ta-pahtuu rakennemuutoksia.

Työmarkkinoiden vaatimukset näky-vät myös Euroopan koulutustasonmuutoksissa viime vuosina. Matalankoulutustason osuus työikäisessä väes-tössä on laskenut vuosien 1995 ja 2002välisenä aikana 46 prosentista 38 pro-senttiin vanhoissa EU-maissa. Etelä-Eu-roopan maissa matalan koulutustasonosuus on kuitenkin edelleen suhteelli-sen korkea verrattuna muuhun Euroop-paan (kuvio 2). Esimerkiksi Portuga-lissa matalan koulutuksen saaneidenosuus työikäisessä väestössä on lähesneljä viidesosaa. Portugalissa myös kes-kiasteen koulutuksen saaneilla on tie-tyissä ikäryhmissä suurempi työttö-myysaste kuin matalan koulutuksen saa-neilla. Tämä on poikkeuksellista sinän-sä, koska pääsääntöisesti koulutustasonkasvu parantaa henkilön työllistymistä.Peruskoulutuksen pienempi työttö-myysaste selittyy paljolti Portugalin tuo-tantorakenteella, joka tarvitsee edelleenmatalan osaamisen työvoimaa.

Samanaikaisesti matalan koulutusta-son saaneiden osuuden pienentyessä

keskitason koulutuksen hankkineidenosuus työikäisessä väestössä on kas-vanut 38 prosentista 43 prosenttiin jakorkea-asteen koulutuksen osuus 15prosentista 20 prosenttiin EU-15:ssavuosien 1995–2002 välisenä aikana.Yhdessä Ison-Britannian kanssa Suo-messa on suurin korkeasti koulutettu-jen osuus työikäisestä väestöstä van-hojen jäsenmaiden joukossa. Suomes-sa onkin viime vuosikymmeninä pa-nostettu koulutukseen, ja korkea-koulun aloittavien nuorten osuus onsuurempi kuin missään muualla EU-maissa. Ikäluokkien välinen koulutus-tasoero on Suomessa kuitenkin vieläsuuri ja vanhemman väestön koulutus-taso on kansainvälisesti vertailtunaheikko. Työikäisen väestön koulutus-taso muuttuu tosin nopeasti, kun tämävanhempi, vähemmän kouluttautunutväestö jää eläkkeelle. Vuonna 2002Suomen työikäisestä väestöstä noinkolmasosa oli saanut peruskoulutuk-sen, keskiasteen koulutuksen saanei-den osuus oli 43 prosenttia ja korkea-asteen koulutuksen saaneiden osuusnoin 27 prosenttia.

Lähialueiden koulutustaso on Suo-men näkökulmasta oleellinen asia,koska Euroopan integraation myötä

Kuvio 2. Työikäisen väestön koulutustaso vuonna 2002 (%).

Lähde: Employment in Europe 2003.


tuotantorakenteemme ja työmarkki-namme kytkeytyy yhä enemmän juuriBaltian maihin. Suomen työmarkki-noilla vallitsee jo nyt tilanne, jossa kor-keasta työttömyydestä huolimatta tie-tyillä aloilla kärsitään työvoimapulas-ta. Tähän työvoimapulaan voisi löytyäosittainen ratkaisu myös lahden toiseltapuolelta.

Baltian maissa on myös suhteellisenkorkea koulutustaso, kun verrataansitä vanhojen EU-maiden tasoon. Liet-tuassa korkeasti koulutettujen osuus onjopa suurempi kuin Suomessa. Liet-tuan väestölaskennan tietojen mukaansen kansalaisten koulutustaso on kas-vanut nopeasti viime vuosina. Viimeis-ten neljän vuoden aikana on tapahtu-nut huomattava kasvu keskiasteenkoulujen, korkeakoulu- ja siihen rin-nastettavien ammattikorkeakoulujenopiskelijoiden määrässä. Korkeakou-luopiskelijoiden määrällinen kasvuosoittaa korkea-asteen koulutuksenkehityksen ja sen, että Liettuassa onyritetty luoda puitteet kaikille niille,jotka haluavat opiskella.

ryhmissä jopa parempi koulutustasokuin Suomessa. Viron koulutustasoakuvaa myös se, että enemmän kuin 95prosenttia peruskoulun suorittaneistajatkaa toisen asteen koulutukseen. Kor-keakouluissa opiskelevien määrä onkasvanut vajaasta 26 000 opiskelijastayli 60 000 opiskelijaan vuosina 1991–2001. Koulutustasoa mittaava tekijä onmyös pelkästään perusasteen suoritta-neiden ns. aikaisin koulunsa lopetta-neiden 18–24 -vuotiaiden osuus sa-manikäisestä väestöstä. Virossa tämäluku on samalla tasolla kuin Saksassa,Ranskassa, Tanskassa ja Hollannissa.Sen sijaan Suomessa ja Ruotsissa täl-laisten nuorten osuus on paljon pie-nempi kuin Virossa.

Myös Latvian väestön koulutustasoon suhteellisen korkea. Maan työikäi-sestä väestöstä korkein koulutustaso onikäryhmässä 35–44 -vuotiaat, joilla pe-rusasteen osuus on vain seitsemän pro-senttia. Hyvä koulutustaso tässä ikä-ryhmässä johtuu paljolti siitä, että seon saanut koulutuksensa aikana, jol-loin Latvia kuului entiseen Neuvosto-liittoon, jossa pakollinen toisen asteenkoulutus takasi hyvän koulutustasoin-dikaattorin. Vuosien 1994–1999 välil-lä tapahtui Latviassa melkoinen muu-tos 18–24 -vuotiaiden koulutustasos-

Viron koulutusrakenne tietyissä ikä-ryhmissä on melko samanlainen kuinSuomessa esimerkiksi peruskoulutuk-sen ja korkeakoulutuksen osuuksiensuhteen. Virossa on muutamissa ikä-

Paula Paavilainen korostaa sitä, että Baltian maissa työikäisen väestön koulutusta-so on varsin korkea, kun taas Puolassa se on hyvin matala. Tällä saattaa olla merki-tystä Suomeen kohdistuvan muuttoliikkeen kannalta.

Kuvio 3. Koulutustason ja asukasta kohti lasketun BKT:n välinen suhde.

Kuviossa tarkastellaan koulutustason ja asukasta kohden lasketun BKT:n välistä yhteyttäeri maissa. Koulutusindeksi on laskettu ikäryhmälle 25–34 -vuotiaat siten, että peruskou-lutuksen osuus tässä ikäryhmässä on saanut painoarvon nolla, keskiasteen suorittaneidenosuus painoarvon yksi ja korkeakoulutuksen suorittaneiden osuus painoarvon kaksi. Mitäparempi koulutustaso maan 25–34 -vuotiailla on sitä kauemmaksi origosta maat vaaka-akselilla sijaitsevat.

Lähde: OECD:n tietokanta.


sa; osuus pelkästään peruskoulun suo-rittaneissa nuorissa kaksinkertaistui.Tässä tosin on tapahtunut muutos taasparempaan. Vuonna 2003 aikaisinkoulunsa lopettaneita 18–24 -vuotiai-ta oli 18,1 prosenttia saman ikäisestäväestöstä. Taso on edelleen korkea,kun vertaa Viron ja Liettuan lukuihin.

Suomen lähialueiden uusista jäsen-maista Puolalla on selkeästi heikoinkoulutustaso, joka selittynee paljoltiPuolan talousrakenteen painottumisel-la maatalouteen ja sen vaatimaan ma-talaan koulutukseen. Puolassa oli työ-ikäisessä väestössä korkeasti koulutet-tuja 9,9 prosenttia vuonna 2002, jokaon yhdessä Tsekin kanssa alhaisin kor-keasti koulutettujen määrä uusissa jä-senmaissa.

Koulutustasolla on suora vaikutus ta-louskasvuun ja inhimillisen pääomanmäärään (kuvio 3). Baltian maidenkoulutustaso antaa siis hyvät lähtökoh-dat niiden talouksien nopealle kasvul-le, jolloin niiden lähentyminen kohtimuita EU-maita helpottuu. Uusien jä-senmaiden elintaso on toistaiseksi kui-tenkin matala, ja esimerkiksi elintaso-ero Suomen ja Viron välillä on vielähyvin suuri; virolaisten palkkataso onnoin viides- tai kuudesosa suomalais-ten palkkatasosta. Vaikka virolaistenpalkat nousevatkin noin 10 prosentinvuosivauhtia, menee maiden elintaso-erojen kaventumiseen vielä vuosikym-meniä.�

KIRJALLISUUS

Bishop, K. (2004), Employment andunemployment in the new EU membercountries. Labour Market Trends, July2004.

European communities (2003), Edu-cation across Europe 2003. Luxem-bourg.

European Commission(2003), Emplo-yment in Europe 2003. Luxembourg.

Ministry of Education and science(2003), Education in Lithuania 2001.The Republic of Lithuania.

OECD (2004), Employment Outlook2004. Paris.

VM (2004), 2000-luvun kasvupolitiikanhaasteet. Julkaisuja 1/2004. Helsinki.

Euroopan unionin perustamisesta läh-tien on työvoiman, palvelujen ja pää-oman vapaa liikkuvuus kuulunut senpääperiaatteisiin. Tästä huolimatta työ-voiman liikkuvuus on ollut vähäistä.Lisäksi työvoiman vapaalle liikkuvuu-delle syntyi uusi este, kun useat van-hat EU-maat päättivät rajoittaa uusis-ta jäsenmaista tulevaa muuttoliikettä.Tämä on taustana työvoiman liikku-vuudesta tehdyille alhaisille arvioille(European Commission 2001a, Alva-rez-Plata et al. 2003).

Epp KallasteAnalyytikkoPoliitikauuringute Keskus PRAXISTallinna, Viro

Viron ja Suomen työ-markkinoiden erot:kannustimet muutto-liikkeen takana1

Virosta Suomeen mahdollisesti suuntau-

tuvasta muuttoliikkeestä on esitetty hyvin

vaihtelevia arvioita. Mitä siitä todella

voidaan näillä näkymin sanoa?

1 Englanninkielisen alkuperäistekstinon suomentanut Jutta Moisala.

^


tuloihin kohdemaas-sa. Tällöin verrataanmuutosta syntyviätuottoja niihin talou-dellisiin ja psyykkisiinkustannuksiin, joitamuutosta aiheutuu.Vieraasta ympäristös-tä aiheutuvat psyykki-set kustannukset ovattyypillisesti suurempianiiden osalta, jotkakokevat uuteen ym-päristöön sopeutumi-sen vaikeaksi. Muut-topäätöstä taas voihelpottaa maassa joennestään asuvienmaahanmuuttajienverkosto, joka auttaatulokkaita sopeutu-maan uuteen ympä-ristöön. Jos muutos-ta aiheutuvat kustan-nukset ovat niin suu-ret, että ne ylittävätsiitä syntyvät tuotot,henkilö ei muuta.Mikäli taas tuotot ovatkustannuksia suu-remmat, muuttopää-tös syntyy.

Tässä artikkelissa vertaillaan Suomenja Viron tuloja työllisyysnäkymiämuuttoliikkeen näkö-kulmasta. Tarkoitukse-na on näin selvittää vi-rolaisten mahdollisenmuuttoliikkeen taustallaolevia syitä. Aluksi tar-kastellaan virolaistenmuuttohalukkuutta jatämän jälkeen perehdy-tään kahteen keskeiseen tekijäänmuuttoliikkeen taustalla: maiden väli-siin eroihin palkkatasossa ja työllisyys-näkymissä.

Virolaisten halukkuus työs-kennellä ulkomailla

AS SaarPollin vuosina 2000 ja 2003tekemissä kyselytutkimuksissa tiedus-

teltiin 15–64 -vuotiailta virolaisilta hei-dän halukkuuttaan muuttaa ulkomail-le. Molempien tutkimusten perusteel-la Suomi oli virolaisten mieluisin muut-tokohdemaa. Lisäksi Suomen suosionäyttäisi vuoden 2003 tutkimuksen pe-rusteella hieman kasvaneen. Tuolloin34 prosenttia niistä virolaisista, jotkamielellään työskentelisivät ulkomailla,mainitsi Suomen ensisijaisena kohde-maana. Ensimmäiselle tai toiselle sijal-le Suomen asetti yhteensä 54 prosent-tia mahdollisista muuttajista.

Niiden virolaisten osuus, jotka ilmoit-tivat mielellään työskentelevänsä ulko-mailla, oli laskenut vuosien 2000 ja2003 välillä. Vuonna 2000 virolaisista54 prosenttia (495 000) ilmoitti lähte-vänsä työskentelemään tilaisuuden tul-len ulkomaille, kun vuonna 2003 osuusoli laskenut 42 prosenttiin (385 000).Koska kyselytutkimuksilla ei voidamitata ihmisten tosiasiallista maasta-muuttoa, näistä luvuista kannattaa pan-na merkille vain niiden laskeva suun-ta. Syinä kehitykseen ovat ennen kaik-kea Viron kohentunut taloudellinentilanne niin työllisyyden kuin kasvunä-kymienkin suhteen ja realistisemmatodotukset ulkomailla työskentelynmahdollisuuksista.

Korkeampi palkkataso on selvästitärkein syy, joka saa virolaiset harkit-semaan työskentelyä ulkomailla. Palk-

katason merkityksestäkertoo myös se, ettämuiden syiden kutenViron työttömyysasteenja työkokemuksenhankkimisen merkitysnäyttäisi hieman laske-neen vuosien 2000 ja2003 välillä. Ne virolai-

set, jotka asettavat Suomen ensimmäi-seksi kohdemaaksi, painottavat palk-katasoa erityisen paljon. Työkokemuk-sen hankkimisen tai paremman elä-mänlaadun merkitys taas on selvästi vä-häisempi. Suomea pidetäänkin maa-na, johon on mahdollista muuttaa ly-hyeksi aikaa tienaamaan ylimääräistärahaa, kun taas kokemusten hankki-minen korostuu usein harkittaessamuuttoa kaukaisempiin maihin. Lisäk-

Epp Kallaste tutkii työmarkkinoita ja sosiaalipolitiikkaa riip-pumattomassa tallinnalaisessa PRAXIS-tutkimuslaitoksessa,joka on perustettu vuonna 2000.

Maastamuutto on monimutkainenpäätös, johon vaikuttavat mm. talou-delliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja psy-kologiset tekijät (ks. esim. Bauer et al.1999). Kuitenkin työvoiman muutonvoidaan katsoa johtuvan lähinnä talou-dellisista motiiveista2. Muuttopäätöstätehdessään henkilö vertaa työmahdol-lisuuksiaan ja palkkatasoaan kotimaanja mahdollisen kohdemaan välillä. Li-säksi tarkastelussa huomioidaan yleen-sä myös odotettavissa oleva palkkata-son kehitys tulevaisuudessa sekä myösmahdollisten muiden tulonlähteidenkuten sosiaalisten etuuksien ja sijoitus-tuottojen merkitys.

Tavallinen maastamuuttoa suunnitte-leva palkansaaja tähtää yleensä palkka-

2 Tämä koskee lähinnä vapaaehtoistamuuttoliikettä. Pakolaisten ja turvapai-kanhakijoiden osalta muuttoliikkeensyyt ovat toiset.

Suomi on virolais-ten mieluisin muut-tokohdemaa, muttamuuttohalukkuuson vähenemässä.


si ne henkilöt, jotka suunnittelevatmuuttoa Suomeen, olivat kyselyn mu-kaan valmiita oleskelemaan ulkomail-la keskimäärin vähemmän aikaa ver-rattuna niihin henkilöihin, jotka olivatkiinnostuneita muista maista.

Palkat ja niiden kehitys

Tilastokeskuksen mukaan keskimää-räinen kokopäivätyössä oleva suoma-lainen palkansaaja ansaitsi vuoden2003 viimeisellä neljänneksellä 2 322euroa. Virossa keskimääräinen brut-tokuukausipalkka oli maan tilastokes-kuksen mukaan samaan aikaan 456euroa3. Palkkaero on huomattava,vaikka maiden väliset erot palkan os-tovoimassa huomioitaisiin. Viron ni-mellinen palkkataso on noin 20 pro-senttia Suomen palkkatasosta, ja vaik-ka erot palkan ostovoimassa huomi-oitaisiin, on Viron palkkataso edelleenalle puolet Suomen keskiarvosta (43%)4.

Palkkaerojen perusteella voidaan ha-

vaita, että keskituloisella virolaisella ontaloudellinen kannustin muuttaa työs-kentelemään Suomeen. Mikäli virolai-

sen työntekijän palkkataso Suomessavastaisi suomalaisten keskipalkkaa, an-saitsisi hän Suomessa yli kaksi kertaaenemmän kuin Virossa. Yksittäisenhenkilön näkökulmasta keskimääräiselläpalkkatasolla ei tosin sinänsä ole kovinsuurta merkitystä. Yksilöt poikkeavattoisistaan huomattavasti taitojensa ja työ-kokemuksensa suhteen, mistä johtuenmuuttajan palkkataso voi olla joko sel-västi yli tai alle koti- tai kohdemaankeskimääräisen palkkatason. Tästäsyystä makrotason keskiarvo kykeneeantamaan vain hyvin karkean yleisku-van muuttoliikkeen takana olevista ta-loudellisista kannustimista.

Kun ihmiset harkitsevat työskentelyäulkomailla, huomio kiinnittyy paitsiabsoluuttiseen myös suhteelliseen elä-mänlaatuun kotimaassa ja ulkomailla.Merkitystä on siis myös sillä, kuinkapaljon henkilö ansaitsee suhteessamuihin työntekijöihin. Jos esimerkiksivirolaisen lääkärin palkka suhteessaViron keskipalkkatasoon on alhaisempikuin lääkärin palkka Suomessa maan

Kuvio 1. Ulkomaille muuton pääasialliset syyt Virossa.

Lähde: AS SaarPoll 2000, 2003; kirjoittajien omat laskelmat.

3 Vaihtokurssi 15,646 EEK=1 EUR.4 Ostovoimakorjattuja palkkoja lasket-

taessa on käytetty Eurostatin tuottamiahintaindeksejä vuodelta 2001.

Kuvio 2. Palkkataso eri aloilla suhteessa kunkin maan keskimääräiseenpalkkatasoon Suomessa v. 2000 ja Virossa v. 2002.

Huomaa: Keskimääräistä palkkatasoa laskettaessa ei ole huomioitu maatalouden eikä ka-lastuksen palkkatasoa.

Lähde: ILO, Yearbook of Labour Statistics 2003: 1029, 1030.


keskipalkkaan verrattuna, on lääkärinsuhteellinen hyvinvointi Virossa alhai-sempi. Mikäli taas virolaiset pankki-toimihenkilöt ansaitsevat maan keski-määräiseen palkkatasoon verrattunaenemmän Virossa kuin Suomessa, onhoukutus muuttaa Suomeen vähäisem-pi. Verrattaessa eri toimialojen palk-katasoa maan keskimääräiseen palk-katasoon voidaan havaita, että rahoi-tusalalla työskentelevät ovat Virossasuhteellisen hyväpalkkaisia, kun taasopetus- sekä hotelli- ja ravintola-alanosalta tilanne on päinvastainen (kuvio2). Lisäksi voidaan havaita, että Virossapalkkaerot eri toimialojen välillä ovatselvästi suuremmat kuin Suomessa.

Hieman yli puolet ulkomailla työsken-telyä harkitsevista virolaisista toivoo saa-vansa yhtä suurta palkkaa kuin paikal-liset työntekijät. 36 prosenttia suostuisityöskentelemään myös alhaisemmallapalkalla. Tosiasia kuitenkin on, että ul-komaiset työntekijät eivät välttämättätunne vieraan maan todellista palkka-tasoa ennen kuin he jo työskentelevätmaassa, ja jotkut heistä haluaisivat an-saita enemmän kuin paikallisen keski-palkan. Esimerkiksi noin kolmannesniistä virolaisista lääkäreistä ja viiden-nes sairaanhoitajista, jotka olisivat ha-lukkaita työskentelemään ulkomailla,haluaisi ansaita korkeampaa palkkaakuin mikä on heidänammattialansa keskimää-räinen palkkataso Suo-men kuntasektorilla.

Yksilön muuttopää-tökseen eivät vaikuta ai-noastaan tämänhetkisetabsoluuttiset ja suhteel-liset tuloerot vaan myöstulevaisuuden odotettavissa olevat tu-lot. Virossa palkat nousevat selvästi no-peammin kuin Suomessa, ja myös os-tovoiman ero pienenee kohtalaistavauhtia (kuvio 3). Vuosina 1996–2002tuntipalkat nousivat Virossa keskimää-rin 11,7 prosenttia vuodessa5, kun Suo-messa palkkojen nousu samana ajan-jaksona oli keskimäärin 3,1 prosent-tia. Myös Suomen ja Viron välinen hin-tatasoero on selvästi pienentynyt. Kunvuonna 1995 Viron hintataso oli 38 ja

Suomen 129 prosenttia EU:n keski-tasosta, oli ero vuoteen 2001 mennessäkaventunut niin, että Viron hintatasooli noin puolet (54 prosenttia) ja Suo-men hintataso noin 118 prosenttiaEU:n keskiarvosta. Palkkaerot Suo-men ja Viron välillä ovat siis pienenty-neet niin euroissa kuin ostovoimassa-

kin mitattuna.Lopulta palkkaero

Suomen ja Viron välillähäviää kokonaan, jos-kaan tämä ei tapahduaivan lähitulevaisuudes-sa. Karkean kuvan palk-kojen lähentymisnopeu-desta antavat bruttokan-

santuotteiden kasvuennusteet, mikälioletetaan, että palkkojen kasvu vastaatuottavuuden kasvua. Siinä tapaukses-

sa Viron bruttokansantuote olisi Eu-roopan komission arvion mukaan 19vuoden päästä noin 75 prosenttia EU:nkeskiarvosta (European Commission2001b).

Palkat ja siten myös työvoimakustan-nukset saattaisivat kasvaa myös nope-ammin, jos olisi ammattiliittoja, joidenvahva neuvotteluvoima johtaisi keski-määräisten palkkojen tai minimipalk-kojen nopeaan kasvuun tai mikäli kil-pailu työvoimasta lisääntyisi. Jos työ-voiman määrä laskee esimerkiksimaastamuutosta johtuen, paikallistenyritysten täytyy kilpailla entistä kovem-min tarjolla olevasta työvoimasta, mikäon omiaan nostamaan palkkatasoa.

Ammattiliitoilla ei kuitenkaan ole vah-vaa asemaa Virossa, ja liittoon kuulu-vien määrä on laskenut koko maan it-senäisyyden ajan. Niiden kykyä vaikut-taa palkkoihin pidetään yleisesti heik-kona. Vuonna 2002 ammattiliittoonkuului ainoastaan 13 prosenttia viro-laisista palkansaajista.6 Viime vuosinaVirossa on kuitenkin ollut nähtävissä

Virolaisten palkko-jen ostovoima onkeskimäärin allepuolet Suomentasosta.

5 Työvoimakustannukset muodostuvatkahdesta tekijästä, palkoista ja työnan-tajan sosiaaliturvamaksuista. Vuonna2002 palkat muodostivat 72,8 prosent-tia Viron työvoimakustannuksista, kunSuomessa vastaava luku oli 77,4 pro-senttia. Virossa palkkojen osuus oli suh-teellisen vakaa tarkasteluajanjaksolla,kun taas Suomessa palkkojen osuuskasvoi noin kaksi prosenttiyksikköä.

Lähde: Eurostatin online tietokanta 26.7.2004; Eurostat, Statistics in Focus: Populationand social conditions 9/2004.

Kuvio 3. Yksityisen kulutuksen suhteelliset hintatasot (EU15=100) janimelliset työvoimakustannukset Suomessa ja Virossa 1995–2002.

6 Arvio perustuu Viron työvoimatutki-mukseen ja kirjoittajan omiin laskel-miin.


pientä kehitystä ammattiliittojen voi-man suhteen. Esimerkiksi lääkärienammattiliitto on ryhtynyt käyttämäänmahdollista lääkärien maastamuuttoaperusteena korkeammille palkkavaa-timuksille. Menetelmä on ilmeisestituottanut myös menestystä. Viime vuo-den lopulla oli Virossa myös historianensimmäinen todellinen lakko, jonkajärjestivät opettajat. Vaikka pieniämuutoksia Viron ammattiliittojen toi-minnassa onkin nähtävissä, ei niillä oleollut juurikaan vaikutusta palkkojennousuvauhtiin, ja alhaisesta järjestäy-tymisasteesta johtuen niiden merkitystuskin paljoakaan kasvaa tulevinakaanvuosina.

Myös virolaisten maastamuutto tu-lee mitä ilmeisimmin jäämään niin vä-häiseksi, ettei silläkään ole merkittä-vää vaikutusta maan keskimääräiseen

palkkatasoon. Vaikkakyse ly tutk imustenmukaan erittäin huo-mattava osa virolaisis-ta olisi valmis muutta-maan ulkomaille, ontunnettu tosiasia, ettätällaiset kyselyt yliar-vioivat muuttoliikepo-tentiaalia. Syy tähänon esimerkiksi se, ettäpalkkatoiveet ovat joi-denkin virolaisten koh-dalla liian suuria, tai sit-ten työntekijän taitota-so ei ole riittävä mah-dollisen vastaanottaja-maan työmarkkinoitaajatellen. Myös mak-rotason tutkimustenperusteella voidaanolettaa, että muutto-liikkeen määrä on al-haisempi kuin mitä ky-selytutkimusten perus-teella voidaan olettaa(ks. esim. EuropeanCommission 2001a).

On kuitenkin ole-massa tiettyjä aloja,joilla muuttoliike Viros-ta ulkomaille saattaamuodostua merkittä-

väksi. Kyselytutkimuksen mukaan noin5 prosenttia terveydenhuoltoalan am-mattilaisista on jo tehnyt konkreettisiasuunnitelmia ulkomaille muuttamisensuhteen (Võrk et al. 2004). Käytän-nössä tämä tarkoittaa sitä, että noin700–800 lääkäriä ja sairaanhoitajaa onjo melko varma muuttamisestaan ul-komaille. Uhkana onkin työvoimapu-la Viron terveydenhuoltosektorilla,mikä on omiaan lisäämään lääkäreitäedustavan ammattiliiton palkkaneuvot-teluvoimaa.

Erot työllistymismahdolli-suuksissa

Tuloerojen lisäksi keskeinen muutto-päätökseen vaikuttava tekijä on mai-den väliset erot työllistymistodennäköi-

syydessä. Tästä syystä onkin mielen-kiintoista tarkastella sitä, miten Suo-mi ja Viro eroavat tässä suhteessa toi-sistaan.

Palkkatason nousun lisäksi myös työl-lisyysnäkymät ovat Virossa kohentu-neet selvästi viime vuosina. Vuoteen2000 asti sekä työvoimaan osallistu-misaste että työllisyys laskivat samallakun työttömyysaste nousi. Vielä vuon-na 1996 työttömyysaste Virossa olinoin 5–6 prosenttia, minkä jälkeen senousi noin 10 prosenttiin vuonna 1998.Venäjän ruplan devalvaation jälkeen sekipusi 12 prosenttiin. Syynä työmark-kinoiden muutoksiin olivat ennen kaik-kea talouden rakenteelliset muutokset.Tuotanto laski niin maataloudessa kuinteollisuudessakin, eikä työpaikkojensyntyminen palvelusektorilla ollut riit-tävän suurta työttömyyden kasvun es-tämiseksi.

Vuodesta 2000 lähtien työllisyys Vi-rossa on kasvanut samalla kun työttö-myys on vähentynyt. Työpaikkoja onsyntynyt ennen kaikkea palvelusekto-rille. Tämä kehitys on lähentänyt Vi-ron työmarkkinoiden rakennetta muitaEU-maita vastaavaksi. Muuttoliikkeennäkökulmasta on selvää, että paran-tuneet työllisyysnäkymät Virossa vä-hentävät halukkuutta siirtyä töihin ul-komaille.

Myönteisestä kehityksestä huolimat-ta Viron työllisyysaste (62 %) on edel-leen alhaisempi kuin Suomessa (67–68 %). Työttömyysasteet sen sijaanolivat molemmissa maissa suurin piir-tein yhtä suuret vuonna 2002 eli noin9–10 prosenttia7. Tämä tarkoittaa sitä,että työpaikan saantimahdollisuuksis-sa Suomen ja Viron välillä ei ole mer-kittävää eroa. Sen sijaan pitkäaikais-työttömien osuus työttömistä on Vi-rossa selvästi suurempi kuin Suomes-sa. Lähes puolet Viron työttömistä onollut työttömänä yli vuoden, kun Suo-messa pitkäaikaistyöttömiä on noinneljännes kaikista työttömistä. Pitkä-aikaistyöttömille työpaikan saanti on

Epp Kallasten mielestä Viron ammattiliitot ja maastamuu-ton uhka tuskin pystyvät vaikuttamaan merkittävästimaan palkkojen nousuvauhtiin. Kuitenkin palkat nouse-vat huomattavasti nopeampaa vauhtia kuin Suomessa,ja se vähentää jatkossa virolaisten muuttohalukkuutta.

7 Viron tilastokeskuksen mukaan työt-tömyysaste vuonna 2002 oli 10,4 pro-senttia.


hankalaa niin kotimaassa kuin ulko-mailla, joten on epätodennäköistä, ettätämä ryhmä olisi erityisen halukasmuuttamaan ulkomaille. On kuitenkinmuistettava, että yksilötasolla työn-saantimahdollisuudet voivat palkkojentavoin poiketa toisistaan paljonkin.

Jos kuitenkin huomioidaan se, ettäkeskimääräinen palkkataso Virossa onselvästi Suomea alhaisempi, niin viro-laisten kynnyspalkka on paljon alhai-sempi kuin suomalaisilla. Koska viro-laiset ovat siis valmiita ottamaan työtävastaan alhaisemmalla palkkatasolla

kuin suomalaiset, on virolaisilla erään-lainen etulyöntiasema Suomen työ-markkinoilla. Tässä mielessä ei Suo-men työttömyysasteen merkitys muut-tohalukkuudelle ole aivan yhtä suurikuin mitä aluksi saattaisi ajatella.

Johtopäätöksiä

Muuttoliike on monen tekijän summa,johon vaikuttavat paitsi erot maidenpalkkatasoissa ja työllistymismahdolli-

suuksissa myös monet henkilökohtai-set tekijät. Vaikka muuttoliikkeen mää-rän arviointi ei olekaan mahdollista ky-selytutkimusten perusteella, antavat nekuitenkin jonkinlaisen yleiskuvanmuuttopäätökseen vaikuttavista teki-jöistä ja suhtautumisesta ulkomaillatyöskentelyyn yleensä. Tutkimustenperusteella voidaan havaita, että 15–64 -vuotiaiden virolaisten muuttoai-keet ulkomaille ovat vähentyneet vuo-sina 2000–2003. Niiden ihmistenosuus, jotka varmasti tai melko var-masti haluaisivat työskennellä ulko-mailla, on laskenut yhteensä 9 prosent-tiyksikköä. Samaan aikaan on yleinentaloudellinen tilanne Virossa kohentu-nut merkittävästi.

Tässä artikkelissa on tarkastelu ero-ja palkka- ja työllisyystilanteessa Vironja Suomen välillä. Kyselytutkimustenperusteella korkeampi palkkataso onvirolaisille tärkein houkutin ulkomail-la työskentelyyn. Kun erot ostovoi-massa huomioidaan, on Viron keski-palkkataso alle puolet Suomen tasos-ta. Virolaisten palkat ovat Suomea al-haisempia kaikilla toimialoilla. Virossapalkkataso nousee kuitenkin selvästinopeammin kuin Suomessa. Mikälipalkkojen nousu Virossa jatkuu myöstulevaisuudessa yhtä nopeana, voidaanolettaa, että virolaisten halukkuusmuuttaa Suomeen vähenee. Myöstyöllisyystilanne Virossa on kohentu-nut vuodesta 2000 lähtien. Koska työl-lisyysnäkymät Virossa ovat nyt entistäparemmat, ovat kannustimet muuttaaulkomaille vähentyneet myös tätäkautta.�

KIRJALISUUS

Alvarez-Plata, P. & Brücker, H. & Sili-vestovs, B. (2003), Potential Migrationfrom Central and Eastern Europe intothe EU-15 – An Update, Berlin: Deut-sches Institut für Wirtschaftsforschung.http://www.diw.de/deutsch/produkte/pub l ika t ionen/gu tach ten/docs /report_european_commission_20040218.pdf

Bauer, K. T. & Zimmermann, K. F.(1999), Assessment of Possible Migrati-on Pressure and Its Labour Market Im-pact Following EU Enlargement to Cent-

Kuvio 4. Viron työvoiman jakaantuminen sektoreittain ja työttömyys(1000 henkeä).

Huomaa: 1989–1996: 15–69 -vuotiaat; 1997–2003: 15–74 -vuotiaat.

Lähde: Viron tilastokeskus.

Suomi Viro

Osallistumisaste (15-64) 74,9 69,3Työllisyysaste (15–64) 68,1 62,0Työttömyysaste 9,1 9,1Nuorisotyöttömyys (15–64) 21,0 17,7Pitkäaikaistyöttömien osuus (% työvoimasta) 2,3 4,8

Taulukko 1. Työmarkkinatilanne Suomessa ja Virossa vuonna 2002.

Lähde: European Commission (2003).


Harmaalla taloudella tarkoitetaan si-nänsä laillista taloudellista toimintaa,joka tapahtuu viranomaisilta salassa jajonka tuottama tulo salataan toiminnastamenevien verojen ja maksujen välttä-miseksi. Vaikka harmaassa taloudessatehty pimeä työ ei ole luonteeltaan ri-kollista, yritystoiminnan yhteydessä tee-tetty pimeä työ täyttää talousrikollisuu-den tunnusmerkit. Harmaa talous hei-

Reija LiljaTutkimusjohtajaPalkansaajien tutkimuslaitos

Haasteenaharmaa talous

Harmaa talous rapauttaa julkisten

palvelujen rahoittamista ja

tarjoamista. EU:n jäsenmaiden

yhteisenä tavoitteena on päästä

eroon harmaan talouden vapaa-

matkustajista. Verojen ja maksujen

välttely houkuttelee kuitenkin monia

työnantajia ja työntekijöitä. Mitä

seurauksia tästä on, kuka hyötyy ja

kuka häviää?

ral and Eastern Europe, Institute for theStudy of Labor, Bonn, IZA Research Re-port No. 3.

European Commission (2001a), FreeMovement of Workers in the Context ofEnlargement; Information Note. http://europa.eu.int/comm/enlargement/docs/pdf/migration_enl.pdf

European Commission (2001b), RealConvergence in Candidate Countries.Past Performance and Scenarios in thePre-Accession Economic Programmes,ECFIN/708/01-EN.h t t p : / / e u r o p a . e u . i n t / c o m m /economy_finance/publications/enlarge-ment/2002/conv161101en.pdf

European Commission (2003), Emp-loyment in Europe 2003. Recent Trendsand Prospects.

Eurostat (2004), Statistics in Focus,Population and Social Conditions 9/2004.

ILO (2003), Yearbook of Labour Sta-tistics.

Võrk, A. & Priinits, M. & Kallaste, E.(2004), Tervishoiutöötajate migratsioonEestist: migratsiooni potentsiaalne suu-rus, mõju tervishoiutöötajate vajaduseleja poliitikavalikud, Uuringu raport, PRA-XIS.


kentää sosiaaliturvan ja julkisten palve-lujen rahoittamista ja palveluja. Pime-än työn tekijät jäävät ilman ansiosidon-naisia sosiaalietuja ja muita tavanomai-seen työsuhteeseen liittyviä etuja, ku-ten koulutusta ja urakehitystä. Yrityk-sissä harmaa talous vääristää kilpailua.

Harmaan talouden torjunta on EU:ssanostettu tärkeäksi tavoitteeksi. Har-maan talouden määrittely ei kuitenkaanole helppoa ja riippuu arviointimene-telmästä. EU:n jäsenmaiden tilastovi-ranomaisten viimeisimpien arvioidenmukaan pimeän työn arvon suhde brut-tokansantuotteeseen vaihtelee EU:n jä-senmaissa 1,5–30 prosentin välillä.1

Keskimäärin pimeän työn arvon van-hoissa jäsenmaissa on arvioitu olevan7–16 prosenttia suhteessa bruttokan-

Reija Lilja on laatinut Euroopan komission EuropeanEmployment Observatorylle katsauksen Suomen toimin-tastrategioista harmaan talouden torjunnassa.

santuotteeseen. Tämä vas-taa noin 10–28 miljoonaahenkilötyövuotta.

Itävalta, Alankomaat,Iso-Britannia ja Ruotsi,joissa pimeän työn arvonsuhde bruttokansantuot-teeseen on vain 1,5–3 %,kuuluvat harmaan talou-den suhteen EU:n par-haimpaan kastiin. Toises-sa ääripäässä ovat Kreik-ka, Romania ja Bulgaria,joissa pimeän työn arvonon arvioitu olevan 20–30prosenttia suhteessa brut-tokansantuotteeseen. Uu-sissa jäsenmaissa pimeäntyön tekeminen on vanho-ja jäsenmaita yleisempää jakeskimäärin samalla tasol-la kuin perinteisen har-maan talouden luvatussamaassa Italiassa. Uusistajäsenmaista vähiten pime-ää työtä tehdään Virossaja Tshekin tasavallassa(suhde bruttokansantuot-teeseen 8–10 %).

Vuonna 1992 Suomessapimeän työn arvon arvioi-tiin olevan noin neljä pro-

senttia suhteessa bruttokansantuottee-seen. Verohallitus arvioi tuolloin piilo-työllisyyden määrän vastanneen 80 000henkilötyövuotta. Harmaa taloudenarvioidaan olevan Suomessa edelleenvuoden 1992 tasolla. Rahassa mitat-tuna harmaa talous vastaa noin 5 mil-jardia euroa vuodessa. Sen on arvioi-tu aiheuttavan yhteiskunnalle noin 2-2,5 miljardin euron verran verojen jamaksujen menetyksiä vuodessa. Tä-män verran voitaisiin esimerkiksi ke-ventää yleistä verorasitusta Suomessa,jos kaikki osallistuisivat verojen mak-suun.

Pimeää työtä tehdään useim-miten virallisen työn rinnalla

Työnantajat, työntekijät ja itsenäisetammatinharjoittajat teettävät ja teke-

vät töitä pimeästi lähinnä taloudellisis-ta syistä. Pimeän työn avulla pyritäänvälttymään tuloveroilta ja sosiaalimak-suilta sekä vähentämään työn kustan-nuksia. Mitä vähäisemmät pimeäntyön riskit ovat, sitä helpompi on pää-tyä tekemään sitä.

Pimeän työn tekemisen yleisyyttä onarvioitu muun muassa haastattelutut-kimusten avulla. Vuonna 1994 Talo-ustutkimus Oy:n tekemän selvityksenmukaan noin 27 prosenttia suoma-laisista työikäisistä ilmoitti tehneensäpalkallista työtä ilman ennakonpidä-tystä. Noin 13 prosentille oli tarjottutyöpanosta ilman kuittia ja ennakon-pidätystä. Viidennes ilmoitti, että hei-dän tuttavapiiriinsä kuului pimeää työ-tä tekeviä. Vuonna 1996 tehdynSAK:n kyselytutkimuksen mukaannoin 13 prosenttia keskusjärjestön jä-senistä oli ostanut tuotteita ja palve-luita, joista ei oltu maksettu lakisää-teisiä maksuja ja veroja. Kaikista suo-malaisista näin oli tehnyt 15 prosent-tia (Lidth 1997).

Säännöllistä virallista työtä tekevätihmiset tekevät suurimman osan pime-ästä työstä. Mahdollisuus osallistuaharmaaseen talouteen edellyttää useintiettyjä taitoja tai erityispätevyyttä, joi-ta jo työelämässä olevilla on. Työmark-kinoiden ulkopuolella olevilla on eni-ten aikaa tehdä pimeää työtä mutteiaina välttämättä tarvittavia taitoja. Työt-tömien mahdollisuudet pimeän työn te-kemiseen riippuvat siitä, kuinka aktii-visesti heidän edellytetään osallistuvantyönhakuun ja koulutukseen. Useim-milla työttömillä ei ole mahdollisuuk-sia hankkia merkittäviä pimeitä tuloja,koska heidän työpanokselleen ei olekysyntää. Työttömille pimeän työn te-kemisen riskit voivat myös olla muitaryhmiä korkeampia, koska he voivatmenettää työttömyyskorvauksensa, joshe eivät tarvittaessa ole virallisten työ-markkinoiden käytettävissä. Toisaaltatyöttömille saatetaan tarjota töitä silläehdolla, että se tehdään pimeänä. Pi-meää työtä tarjotaan myös muita to-dennäköisemmin ulkomaalaisille työn-tekijöille, joiden työluvat eivät ole kun-nossa.

1 Ks. Renooy et al. (2004) ja myös Pe-dersen (2003).


Lähde: Pedersen (2003).

Miehet Naiset

Tekivät pimeää Eivät tehneet Tekivät pimeää Eivät tehneettyötä pimeää työtä työtäpimeää työtä

Keskimääräinenveroaste 36,4 37,6 30,3 33,5Rajaveroaste 51,4 52,9 46,9 47,5

Taulukko 1. Keskimääräiset ja todelliset rajaverot (%) pimeän työn teke-misen mukaan Tanskassa vuonna 2001, kaikki ammatit.

Tulevaisuuden kannalta huolestutta-vaa on, että nuorten keskuudessa pi-meän työn tekeminen on niin Suomes-sa kuin muissakin maissa muita ikä-ryhmiä yleisempää. Tämä voi olla osit-tain ohimenevä nuorten elämänvaihee-seen liittyvä ilmiö, mutta kyse voi ollamyös pysyvämmistä asenteista. SAK:nselvityksen mukaan nuoret suhtautu-vat muita ikäryhmiä myönteisemminpimeän työn teettämiseen ja tekemi-seen. Joka kolmas alle 30-vuotias pitihyväksyttävänä hankkia lisätuloja ilmanverokirjaa.

Verotus vaikuttaa odotettuavähemmän pimeän työn teke-miseen

Päinvastoin kuin usein ajatellaan, tu-loverotuksen tasolla ja pimeän työntekemisellä ei ole havaittu selvää yh-teyttä. Esimerkiksi Tanskassa tehdynkyselytutkimuksen mukaan pimeäätyötä tehneillä sekä keskimääräinenettä rajaveroaste olivat pikemminkinhieman alempia kuin niillä, jotka pi-meää työtä eivät tehneet (taulukko 1).

Korkean tuloverotuk-sen ajatellaan vaikutta-van siihen, kuinka haluk-kaasti tehdään lisätöitä.EU:n komissio on arvi-oinut, että maissa, jois-sa tulovero on korkea,itsenäisillä ammatinhar-joittajilla (joilla on pal-kansaajia paremmatmahdollisuudet pimittääosa työpanoksestaan) onkeskimääräistä suurem-pi todennäköisyys tehdä pimeää työ-tä. Kärjistetysti voisi sanoa, että itse-näisten ammatinharjoittajien keskuu-dessa tilaisuus tekee varkaan. Tanskas-sa, Norjassa ja Ruotsissa tehtyjen ky-selytutkimusten mukaan ammatinhar-joittajat tekevät selvästi palkansaajiauseammin pimeää työtä. Norjassa jaRuotsissa ammatinharjoittajat ovatnoin 2,5 kertaa alttiimpia kuin palkan-saajat tekemään pimeää työtä. Tans-kassa tämä alttius on 1,5-kertainen

(taulukko 2). Suomesta vastaavia tie-toja ei ole saatavissa.

EU:ssa on itsenäisillä ammatinharjoit-tajilla havaittu olevan yli kaksinkertai-nen köyhyysriski (14 %) kaikkiin työl-lisiin nähden (6 %).2 Suomessa am-matinharjoittajien riski alittaa köyhyys-raja on nelinkertainen, Tanskassa kuu-sinkertainen ja Ruotsissa kahdeksan-kertainen kaikkiin työllisiin nähden.Tämä tulos on herättänyt kysymyksen,kuinka paljon itsenäisten ammatinhar-joittajien suurempaa köyhyysriskiä jakokonaistyömäärään nähden pieniä tu-

loja mahdollisesti selittääpimeän työn tekeminen.

EU:n piirissä on kan-nettu huolta siitä, ettäharmaa talous vääristääköyhyyden kokonaisku-vaa. Kun eri politiikanlohkoilla pyritään vähen-tämään työssäkäyvienköyhyyttä, on selvää,että tarvitaan tietoa sii-tä, mistä tällainen köy-hyys johtuu. Tavallisen

veronmaksajan näkökulmasta on eri-tyisen ikävää, jos julkisia verovaroja oh-jataan sellaisille tahoille, jotka viralli-sissa rekistereissä näyttävät köyhiltä,mutta joiden köyhyys johtuukin siitä,että tulot pimitetään verojen välttämi-seksi. Tällaiset tapaukset ovat onneksipoikkeuksia, eikä niiden olemassaolosaa vaikuttaa yleisiin linjauksiin köy-hyyden torjunnassa. Harmaan talou-

den torjuntaan tarvitaan omia erityisiätoimenpiteitä. Valtion on näiden toi-menpiteiden avulla varmistettava, ettävapaamatkustajat saadaan kuriin.

Pimeän työn tekeminen voitulla kalliiksi

Pimeää työtä tekevällä ei ole aina sel-vää käsitystä siitä, miten paljon hänmenettää erilaisissa etuuksissa, jos töitätehdään epävirallisilla työmarkkinoilla.Pimeä työ vaikuttaa muun muassa sai-rausvakuutukseen, eläkeoikeuksiin,työttömyysturvaan ja työtapaturmava-kuutuksiin. Suomessa monet sosiaali-etuudet on sidottu aiempiin ansioihinja erilaisten riskien toteutuessa pime-ää työtä tekevä putoaa useimmiten näi-den etuuksien ulkopuolelle.

Pimeää työtä teettävä tai tekevä ei vält-tämättä osaa ajatella, mitä tapahtuu, jostyötä tehdessä tapahtuu onnettomuus,josta seuraa joko työkyvyttömyys taikuolema. Vastuu jää yleensä työnteki-jän kannettavaksi. Etujen menetyksetvoivat olla joko itselle tai omaisille huo-mattavat verrattuna tilanteeseen, jossatyö olisi ollut virallista. Mieleen tulee eräsammattimies, joka menehtyi liikenne-onnettomuudessa. Hän oli ottanut puo-let palkastaan virallisen kirjanpidon ohi.Vaimon saama lesken eläke jäi tästäsyystä puoleen siitä, mitä mies todelli-suudessa oli ansainnut. Miehen ratkai-su ottaa osa ansioista pimeänä osoit-tautui siten perheen kannalta kovin kal-liiksi päätökseksi.

Suomessa har-maan taloudenarvon suhde brut-tokansantuottee-seen on noin 4 %,joka vastaa noin 5miljardia euroavuodessa.

2 Ks. Pena-Casas & Latta (2004).


Jos pimeä työ on tekijälleen ainoatyö, jää hän ilman tavanomaiseentyöskentelyyn liittyviä etuja, kutenkoulutusta, yksilöllistä urakehitystä,palkankorotuksia ja yritykseen kuu-lumisen tunnetta. Pimeän työn teki-jällä ei ole esittää dokumentoitua tie-

toa työkokemukses-taan, ja hänen on mui-ta vaikeampi vaihtaatöitä tai ammattia.

Harmaan talou-den torjuntakannattaa

Valtiovallan syste-maattinen kiinnostusharmaan talouden jatalousrikollisuudentorjuntaan alkoi 1990-luvun alun laman,pankkikriisin ja sitäseuranneen konkurs-siaallon myötä. Pää-ministeri Paavo Lip-posen kahden halli-tuksen toimesta Suo-messa vahvistettiinkolme toisiaan seuraa-vaa talousrikostorjun-taohjelmaa. Harmaantalouden torjunnassameillä on viimeistenkymmenen vuodenajan korostettu viran-omaisyhte i s työtä .Tämä ratkaisumalli

poikkeaa muista pohjoismaista, joissaon perustettu erilliset talousrikostor-junnasta vastaavat viranomaiset (Viran-omaisyhteistyön kehittämisprojekti2002).

Suomessa niin työntekijä- kuin työn-antajajärjestöt erityisesti rakennusteol-

lisuudessa ja hotelli- ja ravintola-alallaovat tehneet pitkään yhteistyötä har-maan talouden torjumiseksi. Useitahyviä käytäntöjä onkin tämän yhteis-toiminnan myötä luotu. Yleisesti tie-dostetaan, että vilpillistä toimintaa har-joittavat työnantajat ovat alalle haital-lisia vääristämällä kilpailua ja tekemäl-lä laillisesti toimivien työantajien toi-mintaympäristön kestämättömäksi.Työmarkkinajärjestöjen edellytyksiätorjua harmaata taloutta rajoittaa kui-tenkin se, että pimeää työtä esiintyyerityisesti niiden työnantajien piirissä,jotka eivät ole järjestäytyneet ja ovatsiten järjestöjen tavoittamattomissa.Tässä kentässä viranomaisten valvon-ta on erityisen tärkeää.

Vaikka harmaan talouden torjunta onhallituksen ja työmarkkinajärjestöjenkeskeisiä tavoitteita, rakennustyömaillaja ravintoloissa työskentelee tälläkinhetkellä tuhansia työntekijöitä, jotka ei-vät maksa palkastaan veroa. Vilpilli-sen työnantajan houkutus erityisesti ul-komaisen halvan työvoiman hankkimi-seen on suuri. Maksamalla työnteki-jöille suomalaista palkkatasoa reilustipienempää palkkaa ja jättämällä laki-sääteiset maksut maksamatta työnan-taja säästää pitkän pennin.

Viime helmikuun alussa perustettulaittoman ulkomaisen työvoiman val-vontayksikkö on tehoiskuissaan yllät-tynyt estottomasta pimeän työvoimankäytöstä rakennuksilla ja ravintolois-sa. Esimerkiksi keväällä eräälle Turunseudun rakennustyömaalle tehty tar-kastuskäynti paljasti yli sata luvatontavirolaista ja venäläistä työntekijää.Tämä saattaa osittain selittää sitä vii-me aikoina tilastoista havaittua kum-mallisuutta, että vaikka rakennustuo-tanto on Suomessa kasvanut suotui-sasti, alan työllisyys on virallisten tilas-tojen mukaan kehittynyt heikosti. Ai-emmin myönteinen tuotannon kasvutyövoimavaltaisella rakennusalalla lisäsiselvästi myös alan työllisyyttä.

Vuoden 2004 alussa keskusrikospo-liisiin perustettiin 21 talousrikostutki-jan virkaa, joista 9 sijoitettiin laittomantyövoiman valvontaan. Yksiköstä aja-teltiin alun perin 36 poliisin suuruista.

Taulukko 2. Pimeää työtä tekevien osuus 18-74-vuotiaista sosioekono-misen aseman mukaan Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa.

Lähde: Pedersen (2003).

Norja 1998/2002 Ruotsi 1997/1998 Tanska 2001% % %

Ammatinharjoittaja 33,3 17,5 27,8Palkansaaja 13,8 7,2 18,2Työtön 21,7 10,6 9,9Eläkeläinen 5,9 3,3 9,5Opiskelija 18,7 23,5 25,2Kaikki 17,3 11,1 20,3

Reija Lilja painottaa, että panostukset harmaan talou-den torjuntaan kannattavat.


Tämän määräaikaisen ryhmän jatko-rahoituksesta ja laajennuksesta tehdääntoivottavasti pian päätökset. Tutkitta-vaa tällä ryhmällä on jo enemmän kuinresurssit antavat myöten. Suuria ve-ronmenetyksiä aiheuttavaan harmaantalouden torjuntaan kannattaa panos-taa lisävaroja. Vuonna 2002 jokainentalousrikostorjuntaan käytetty henki-lötyövuosi tuotti noin 112 000 euroa.Kaiken kaikkiaan poliisin takaisin saa-ma rikoshyöty oli vuonna 2002 yli 30miljoonaa euroa.

Kotitalousvähennys lisännytkotipalvelujen kysyntää

Suomi on Belgian, Tanskan, SaksanRanskan ja Ruotsin ohella kiinnittänythuomiota erityisesti kotitalouksissa teh-dyn pimeän työn torjuntaan. Erilais-ten tukien ja yleiskustannusten vähen-nysten avulla kotitalouksia on rohkaistuteettämään kotitaloustyöt laillisestiusein tällä alalla teetettävän pimeäntyön sijasta. Valtio antaaesimerkiksi tukea työn-tekijälle maksettavastapalkasta tai palkan sosi-aalikuluista. Tällä tavoinpalvelun teettäjällä onkannustin ilmoittaa vi-ranomaisille tehdystätyöstä, jota siten myösverotetaan.

Suomessa kotitalous-vähennys otettiin vero-tuksessa ensi kerrankäyttöön vuonna 1997. Järjestelmästätuli pysyvä vuonna 2001. Erilaisten ar-vioiden mukaan kotitalousvähennyk-sellä on ollut myönteinen vaikutus työl-

lisyyteen ja se on vähentänyt kotitalo-uksissa tehdyn pimeän työn määrää.Uusia pienyrityksiä, osuuskuntia jayhdistyksiä on syntynyt tarjoamaannäitä palveluja kotitalouksille. Yhä li-sääntyvä määrä kotitalouksia on alka-nut käyttää kotipalveluja ja niihin liit-tyvää kotitalousvähennystä (taulukko3). Vuonna 2002 kotitalousvähennys-tä käytti viisinkertainen määrä kotita-louksia verrattuna vuoteen 1998, jol-loin vähennys oli ensi kertaa koko vuo-den käytettävissä. Hallituksen viimei-simpien linjausten mukaan tätä vähen-nyksen käyttöä ollaan ensi vuonna laa-jentamassa ottamalla vähennyksen pii-riin muun muassa kotipalvelujen ostoomille vanhemmille ja isovanhemmil-le.

Valppautta tarvitaan jatkossa-kin

Vaikka EU:n mittapuun mukaan har-maan talouden osuus ei Suomessa ole

korkea, ei meillä tässäasiassa kuitenkaan olemahdollisuuksia levätälaakereilla. Harmaantalouden ja talousrikol-lisuuden torjunta tuleeolla tärkeä tavoite jat-kossakin. Uutena uhka-na taloutemme toimin-nalle on laittoman ulko-maisen työvoiman käy-tön lisääntyminen. Bal-tian maiden liittyminen

Euroopan unioniin on helpottanut hä-märäyhtiöiden toimintaa, jotka käyt-tävät hyväksi laissa olevia erilaisia por-saanreikiä verojen ja maksujen välttä-

Taulukko 3. Kotitalousvähennyksen käyttö Suomessa vuosina 1998–2002.

Lähde: Verohallitus 2002.

1998 1999 2000 2001 2002

Kotitalouksien lkm 19 300 24 000 31 500 73 800 89 500Vähennys, 1 000 euroa 7 972 10 007 13 606 32 571 42 514

miseksi. Ulkomaisten yritysten valvontaon Suomessa edelleen puutteellista.Esimerkiksi yritysten ilmoitusvelvolli-suus ennakkoperintärekisteriin, jossaon tiedot työntekijöistä ja heille mak-setuista palkoista, ei koske ulkomaisiayrityksiä. Tällaisessa ympäristössä työntilaajan vastuu on suuri. Teetettäväntyöpanoksen yllättävän halpa hinta voiolla merkki siitä, että kaikki asiat eivätole kunnossa.�

KIRJALLISUUS

Euroopan komissio (1998), Komissiontiedonanto pimeästä työstä, COM (98)–219, Bryssel.

Lidth, P. (1997), Harmaan taloudenmiljardit – Raportti Suomen piilotalou-den laajuudesta ja ilmenemismuodois-ta, VATT keskustelualoitteita 142.

Pedersen, S. (2003), The ShadowEconomy in Germany, Great Britain andScandinavia. A Measurement Based onQuestionnaire Surveys, Copenhagen:The Rockwool Foundation ResearchUnit.

Pena-Casas, R. & Latta, M. (2004),Working poor in the European Union,European Foundation for the Improve-ment of Living and Working Conditions,Dublin.

Renooy, P. & Ivarsson, S. & van derWusten-Gritsai, O. & R. Meijer (2004),Undeclared Work in an Enlarged Uni-on, An Analysis of Undeclared Work: AnIn-Depth Study of Specific Items, FinalReport, Brussels: European Commissi-on, Directorate-General for Emplo-yment and Social Affairs.

Viranomaisyhteistyön kehittämispro-jekti (2002), Harmaan talouden tilan-nekatsaus keväällä 2002, muistio.

Kuinka suuri osaitsenäisten amma-tinharjoittajientilastoidusta köy-hyydestä johtuusiitä, että he työs-kentelevät pimeäs-ti?


Työssä on ilmeiset vaaransa. Tapa-turmavakuutuslaitosten liiton koko-amien tietojen mukaan esimerkiksivuonna 2000 Suomessa sattui yh-teensä runsaat 100 000 erilaista työ-paikkatapaturmaa. Varsinaisten vaa-rojen lisäksi työhön voi liittyä erilai-sia muita haittoja ja epämukavuuk-sia. Nämä voivat keskittyä tietyn tyyp-pisiin työtehtäviin ja tietyille aloille.

Petri BöckermanVanhempi tutkijaPalkansaajien tutkimuslaitos

Pekka IlmakunnasProfessoriHelsingin kauppakorkeakoulu

Heijastuvatkoepämukavat työ-olot työntekijöidenpalkkoihin vai työ-tyytyväisyyteen?

Teoriassa epämukavista työoloista

pitäisi maksaa lisäpalkkaa.

Tilastokeskuksen työolotutkimus

tarjoaa empiiristä aineistoa, jonka

perusteella voidaan selvittää, onko

asia näin suomalaisilla

työmarkkinoilla.

Mitä vaikutuksia näillä työoloilla ontyömarkkinoilla? Maksetaanko hai-toista rahallista korvausta työntekijöil-le?

Työn taloustieteen tutkimuksessa onesitetty väittämä, jonka mukaan kilpai-lullisilla työmarkkinoilla määräytyvättyöntekijöiden väliset palkkaerot hei-jastelevat osaltaan työhön liittyviä vaa-roja (esim. työtapaturmariski ja väki-

Pekka Ilmakunnaksen ja Petri Böckermanin artikkeli pe-rustuu Työsuojelurahaston rahoittamaan hankkeeseen”Kompensoivat palkkaerot suomalaisilla työmarkkinoilla”.Tutkimuksen tuloksia selostetaan yksityiskohtaisemmin Pal-kansaajien tutkimuslaitoksen työpapereita -sarjassa piak-koin ilmestyvässä raportissa ”Do job disamenities raisewages or ruin job satisfaction?”.


vallan uhka) ja haittoja (esim. työpai-kan likaisuus). Epämukavista työoloistatulisi maksaa työmarkkinoiden tasapai-nossa erityistä kompensaatiota kor-keamman palkan muodossa. Tämänäkemys työmarkkinoiden toiminnastaon ensimmäisen kerran esitetty AdamSmithin vuonna 1776 julkaisemassaklassisessa teoksessa kansakuntien va-rallisuudesta.

Näkemys kompensoivista palkka-eroista on myöhemmässä kirjallisuu-dessa vakiintunut olennaiseksi osaksityömarkkinoiden empiiristä tutkimusta(Rosen 1986; Dorman 1996). Kom-pensoivat palkkaerot perustuvat poh-jimmiltaan siihen, että työmarkkinoil-la esiintyy riittävässä määrin kilpailuaja työntekijöiden vaihtuvuutta työpaik-kojen välillä. Työntekijöiden hyötyta-so nousee heidän palkkansa kasvaes-sa, ja se vähenee vastaavasti epämu-kavien työolojen myötä. Työmarkki-noiden tasapainottumisen myötä työn-tekijöiden kokema hyötytaso yhtäläis-tyy toimialojen ja ammattien välillä, eikätyöntekijöiden ole mahdollista kasvat-taa hyötyään vaihtamalla työpaikkaa.Viimeinen työntekijä, joka ottaa riski-alttiin työn, saa juuri riittävän korva-uksen hyväksyäkseen työolot.

Käytännössä työmarkkinat eivät kui-tenkaan toimi kilpailullisen oppikirja-mallin mukaan. Palkkojen määräyty-miseen vaikuttavat työnantajien ja työn-tekijäjärjestöjen neuvottelut ja yritys-ten markkinavoima. Toisaalta erilaisettekijät vaikeuttavat työntekijöiden liik-kuvuutta työmarkkinoilla. Siksi erilai-silla epämukavilla työoloilla saattaakinolla huomattavia vaikutuksia myöstyöntekijöiden kokemaan työtyytyväi-syyteen.

Aiempia tuloksia

Kompensoivia palkkaeroja on tutkittuuseissa maissa käyttäen empiirisiä ai-neistoja (Rosen 1986; Viscusi & Andy2003). Empiirisissä tutkimuksissa onkäytetty joko tietoja työtapaturmienmääristä tai kyselyaineistoja, joissa onyksityiskohtaisia tietoja työntekijöiden

kokemista haitoista ja vaaroista. Aineis-toissa on yleensä myös tietoja keskei-sistä taustamuuttujista (kuten työnte-kijöiden koulutuksesta ja työkokemuk-sesta), jotka vaikuttavattyöntekijöiden ansiota-soon. Tällaista tutki-musta ei ole kuitenkaantehty keskittyen erityi-sesti suomalaisiin työ-markkinoihin.

Suomen työmarkkinatovat kuitenkin kompen-soivien palkkaerojennäkökulmasta erittäinmielenkiintoinen tutki-muskohde, koska katta-vat ja sitovat työehtoso-pimukset sisältävät periaatteessa val-miiksi monenlaisia korvauksia epämu-kavista työolosuhteista. Tästä huoli-matta työntekijöiden subjektiiviset ko-kemukset työpaikan haitoista ja vaa-roista voivat synnyttää tarvetta kom-pensoiviin palkkaeroihin, joita ei voi-da ottaa huomioon yhteisesti sovituis-sa työehtosopimuksissa.

Perinteisesti alan taloustieteellisessätutkimuksessa työpaikan haitat ja vaa-

rat on määritelty varsin suppeasti, esi-merkiksi ammattiin liittyvänä tapatur-mavaarana työpaikalla. Uudemmassaempiirisessä tutkimuksessa on koros-

tettu sitä, että kompen-soivia palkkaeroja voisyntyä korvaamaan hai-tallisia työolosuhteita laa-jemmin tulkittuna kutenautonomian puutettatyötehtävässä, työn ai-heuttamaa stressiä, epä-varmuutta työsuhteenkestosta tai erilaisia epä-mukavia työaikoja.

Viimeaikaisessa tutki-muksessa on myös täh-dennetty sitä, että työ-

markkinoiden tasapainossa ei ole olen-naista niinkään maksettujen palkkojenvaan työntekijöiden tyytyväisyyden ta-sapainottuminen (Manning 2003).Näiden seikkojen vuoksi on tärkeätätarkastella kompensoivia palkkaerojaaiheuttavia taustatekijöitä perinteistätaloustieteellistä tutkimusta laajemminsekä tutkia kompensoivien palkkaero-jen ja työntekijöiden tyytyväisyydenmääräytymistä toisiinsa limittyen.

Työehtosopimuk-siin sisältyy periaat-teessa monenlaisiakorvauksia epämu-kavista työoloista,mutta työntekijöi-den subjektiivisiakokemuksia niissäei huomioida.

Petri Böckerman ja Pekka Ilmakunnas saavat päätuloksekseen, ettei suomalaisillatyömarkkinoilla makseta lisäpalkkaa työntekijöiden kokemista haitoista ja vaarois-ta. Sen sijaan epämukavat työolot heikentävät tuntuvasti yleistä työtyytyväisyyttä.


Aineisto

Tutkimuksessa hyödynnetään Tilasto-keskuksen työolotutkimusta vuodel-ta 1997. Työolotutkimus tehdään epä-säännöllisin väliajoin, ja se toteutetaanTilastokeskuksen Työvoimatieduste-lun yhteydessä (Lehto & Sutela1999). Vuoden 1997 Työolotutkimussuoritettiin puhelinhaastatteluina, jois-sa oli mukana lähes 3000 työnteki-jää.

Työolotutkimukset sisältävät erittäinmonipuolisia tietoja työntekijöidenkokemista haitoista ja vaaroista työ-paikoilla, joten ne tarjoavat luotetta-van lähtökohdan kompensoivien palk-kaerojen ja työtyytyväisyyden tutkimi-seen suomalaisilla työmarkkinoilla.Työolotutkimuksissa on lisäksi run-saasti työntekijöitä kuvaavia tausta-muuttujia, joista osa on peräisin Ti-lastokeskuksen ylläpitämistä rekiste-reistä.

Työolotutkimuksen käytön etuna onmyös se, että aineistossa on monipuo-lisia tietoja mm. työntekijöiden vai-kutusmahdollisuuksista työpaikalla,jolloin on mahdollista tarkastella pe-rinteistä kirjallisuutta laajemmin epä-mukavien työolojen vaikutusta palk-katasoon ja toisaalta työntekijöidenkokemaan työtyytyväisyyteen. Epä-mukavia työoloja kuvaavat muuttujaton muodostettu käyttämällä hyväksivastauksia useampaan työolotutki-muksen erilliseen kysymykseen työ-paikan työoloista. Esimerkiksi työpai-kan haittoja kuvaava muuttuja saa ar-von yksi, jos työpaikalla esiintyy vä-hintään yksi merkittävä haittatekijä,joihin lukeutuvat muun muassa kuu-muus ja likaisuus.

Suomea koskevia tuloksia

Tarkastelun peruslähtökohtana onpalkkamalli, jossa työntekijän tunti-palkkaa selitetään hänen ominaisuuk-sillaan (mm. sukupuoli, ikä, koulu-tus ja työkokemus), työnantajan omi-naisuuksilla (mm. yrityskoko ja toi-miala) sekä koetuilla työoloihin liitty-

villä tekijöillä. Tämä estimointi ker-too periaatteessa sen, tulevatko epä-mukavat työolot millään tavoin kom-pensoitua työmarkkinoilla. Toisessatestissä voidaan ottaa huomioon myösTyöolotutkimukseen sisältyvä kysymysyleisestä työtyytyväisyydestä. Työtyy-tyväisyyden mittana voidaan käyttäämyös vastausta kysymykseen, koke-vatko vastaajat palkkansa oikeuden-mukaiseksi.

Kun työtyytyväisyyttä (tai tyytymät-tömyyttä) selitetään palkalla ja työ-oloilla, saadaan arvio siitä, missä mää-rin palkalla pystyttäisiinkompensoimaan haitalli-sia työoloja, jotta työn-tekijöiden yleinen tyyty-väisyys työhönsä eimuuttuisi. Kun tätä ver-rataan siihen, miten työ-olot todellisuudessa vai-kuttavat palkkaan, voidaan arvioidatulevatko työolot yli- tai alikompen-soiduiksi.

Jos työoloilla ei juurikaan ole vaiku-tusta palkkaan, mutta ne vaikuttavattyötyytyväisyyttä heikentävästi, on sel-vää että kompensoivia palkkaeroja eiole. Sama pätee silloin, kun työolot hei-jastuvat palkkaan, mutta siitä huolimat-ta myös siihen, että palkka koetaanepäoikeudenmukaisen alhaiseksi. Palk-ka kompensoi työoloja ainakin osittainsilloin kun haitalliset työolot alentavattyötyytyväisyyttä, mutta toisaalta nenostavat palkkaa, mikä puolestaan li-sää tyytyväisyyttä työhön.

Keskeisiä tuloksia on kiteytetty tau-lukossa 1. Työolotutkimuksesta saatu-jen tulosten valossa tietyillä epämuka-villa työoloilla on selkeitä työntekijänpalkkaa nostavia vaikutuksia. Esimer-kiksi työntekijät, jotka ovat kolmivuo-rotyössä, saavat noin 19 prosenttia kor-keampaa tuntipalkkaa (vakioitaessakeskeiset taustatekijät kuten työnteki-jän koulutus ja kokemus, jotka luon-nollisesti vaikuttavat merkittävästipalkkaan). Tulosta ei voida sinälläänpitää kovinkaan yllättävänä, koska kor-keammista palkoista kolmivuorotyös-sä työskenteleville työntekijöille on so-vittu työnantajia sitovissa kattavissa työ-

ehtosopimuksissa. Tässä tapauksessakompensoiva palkkaero on jo otettuhuomioon sopimuksissa. Lisäksi työn-tekijät, jotka työskentelevät pääsään-töisesti ulkotöissä, saavat suurin piir-tein 13 prosenttia korkeampaa tunti-palkkaa.

Työntekijöiden kokemista haitoista javaaroista ei kuitenkaan näytettäisi mak-settavan kompensoivia palkkaeroja suo-malaisilla työmarkkinoilla. Lisäksi eräätmuuttujista, jotka kuvaavat epämuka-via työoloja, saavat väärän etumerkin.Esimerkiksi työntekijät, joilla ei ole vai-

kutusmahdollisuuksiatyöpaikallaan, kärsivätmuita alhaisemmista pal-koista. Kompensoivienpalkkaerojen teoria an-taa täsmälleen päinvas-taisen ennustuksen.

Työolotutkimukseenperustuvat tulokset tukevat siten nä-kemystä, jonka mukaan työoloilla onainoastaan vähäinen merkitys suoma-laisten työntekijöiden palkkojen mää-räytymisessä. Toisin sanoen työmark-kinoilla ei näytettäisi yleisesti ottaenmaksettavan rahallisia korvauksia epä-mukavista työoloista.

Työtyytyväisyyttä koskevat tuloksetosoittavat sitä vastoin sen, että epämu-kavat työolot heikentävät tuntuvastiyleistä työtyytyväisyyttä suomalaisillatyöpaikoilla. Esimerkiksi työntekijät,joilla ei ole etenemismahdollisuuksia jajotka kokevat jonkinlaista syrjintää työ-paikalla, ovat muita työntekijöitä tun-tuvasti tyytymättömämpiä. Lisäksi epä-mukavat työolot merkitsevät sitä, ettätyöntekijät ovat tyytymättömiä erityi-sesti nykyiseen palkkaansa.

Suomalaisten työntekijöiden näke-mys siitä, että heille pitäisi maksaa kor-keampaa palkkaa epämukavissa työ-oloissa, ei siten näyttäydy korkeampi-na todellisina palkkoina. Yhtenä seli-tyksenä tälle piirteelle saattaa olla työ-olotutkimuksen ajankohdan korkeatyöttömyysaste (12,7 prosenttia vuon-na 1997), mikä heikentää yksittäistentyöntekijöiden neuvotteluvoimaa työ-markkinoilla ja kaventaa siten mahdol-lisuuksia saada kompensoivia palkka-

Epämukavat työ-olot aiheuttavattyytymättömyyttäpalkkaan.


eroja epämukavista työoloista. Lisäksityöttömyys nakertaa työntekijän mah-dollisuuksia parantaa työtyytyväisyyt-tä vaihtamalla työpaikkaa, koska kor-kean työttömyyden aikana sopiviaavoimia työpaikkoja on vähemmäntarjolla.

Loppupäätelmiä

Epämukavilla työoloilla näyttäisi ole-van Tilastokeskuksen työolotutki-muksesta saatujen tulosten perusteellaainoastaan vähäinen vaikutus suoma-laisten työntekijöiden ansioihin. Toi-sin sanoen kompensoivista palkka-eroista ei ole muutamaan poikkeustalukuun ottamatta näyttöä työmarkki-noilla. Epämukavat työolot sitä vas-toin vahvistavat sekä yleistä työtyyty-

mättömyyttä että erityisesti palkkatyy-tymättömyyttä. Tämän tähden onluultavaa, että epämukavat työolotvaikuttavat merkittävästi myös työpai-kan vaihtohalukkuuteen. Työntekijätkykenevät parantamaan työolojaan lä-hinnä vaihtamalla työpaikkaansa työ-markkinoilla, joilla ei makseta riittä-viä rahallisia korvauksia epämukavis-ta työoloista.�

KIRJALLISUUS

Dorman, P. (1996), Markets & Morta-lity. Economics, Dangerous Work, andThe Value of Human Life, Cambridge:Cambridge University Press.

Lehto, A-M & Sutela, H. (1998), Te-hokas, tehokkaampi, uupunut: Työolo-tutkimusten tuloksia 1977–1997, Tilas-tokeskus, SVT, Työmarkkinat 1998:12.

Manning, A. (2003), Monopsony inMotion. Imperfect Competition in LaborMarkets, Princeton: Princeton Univer-sity Press.

Rosen, S. (1986), The theory of equa-lizing differences, teoksessa Ashenfel-ter, O. & Layard, R. (eds.), Handbook ofLabor Economics, Volume 1, Amster-dam: Elsevier.

Viscusi, W. K. & Aldy, J. E. (2003), Thevalue of a statistical life: A critical reviewof market estimates throughout theworld, Journal of Risk and Uncertainty,27, 5–76.

Taulukko 1. Tuloksia palkkayhtälöstä ja työtyytymättömyysyhtälöstä sekä mallista, jossa selitetään työntekijöidenkokemaa tyytymättömyyttä palkkaansa. Tuntipalkka perustuu verottajalta saatuihin vuosiansioihin ja työvoima-tiedustelussa raportoituihin työtunteihin. Työtyytymättömyyttä on mitattu neliportaisella asteikolla ja palkkatyyty-mättömyyttä puolestaan viisiportaisella asteikolla, jossa korkeampi luokka merkitsee nousua tyytymättömyydessä.Malleissa on käytetty vakioivina muuttujina työntekijän ja työnantajan ominaisuuksia, joita ei ole raportoitu tau-lukossa. Lisäksi malleissa on mukana indikaattorimuuttujat toimialoille.

Tuntipalkka Tyytymättömyys Palkkatyyty-mättömyys

Työntekijä työskentelee 3-vuorotyössä=1, muutoin 0 + + – 0Työntekijä työskentelee viikonlopputyössä=1, muutoin 0 0 0 0Työntekijä tekee lähes päivittäin ylitöitä, joista maksetaankorvausta=1, muutoin 0 0 – – + +Työntekijällä ei ole mahdollisuuksia pitää riittävästi taukojatyönsä lomassa=1, muutoin 0 0 + + + +Työntekijä työskentelee pääsääntöisesti ulkotöissä=1, muutoin 0 + 0 0Työpaikalla on vähintään yksi merkittävä haittatekijä=1, muutoin 0 0 + + + +Työpaikalla on vähintään yksi merkittävä vaaratekijä=1, muutoin 0 0 0 + +Työpaikalla on vähintään yksi merkittävä epävarmuustekijä=1,muutoin 0 0 + + 0Työntekijällä ei ole vaikutusmahdollisuuksia työpaikallaan=1,muutoin=0 – + 0Työntekijää ei kannusteta työpaikalla=1, muutoin 0 0 + + + +Työpaikan ilmapiirissä on ainakin yksi merkittävä ongelma-kohta=1, muutoin 0 – – + + 0Työpaikalla esiintyy ristiriitoja=1, muutoin 0 0 0 0Työntekijän työtehtävä on fyysisesti raskas=1, muutoin 0 0 + + + +Työntekijän työtehtävä on henkisesti raskas=1, muutoin 0 0 + + 0Työntekijällä ei ole etenemismahdollisuuksia=1, muutoin 0 0 + + + +Työntekijä on kokenut työpaikallaan syrjintää=1, muutoin 0 0 + + + +

+(–) merkitsevä 10 prosentin tasolla; ++(– –) merkitsevä 5 prosentin tasolla0 ei merkitsevä


Suomessa on viime vuosina tuotettusuhteellisen paljon tutkimustietoakoulutuksen yksityisestä tuottoastees-ta eli koulutusinvestoinneista yksilöil-le koituvasta taloudellisesta hyödystäpalkassa mitattuna. Useimpien tulos-ten mukaan yksi lisävuosi koulussanostaa yksilön ansiotuloja keskimää-

Rita AsplundTutkimusjohtajaETLA

Koulutusja palkkaerotSuomessa koulutus tuottaa yksilölle

huomattavan palkanlisän. Eripituisen

koulutuksen saaneiden työntekijäryhmien

väliset palkkaerot ovat kuitenkin verrattain

pienet. Palkkaerot ovat selvempiä näiden

ryhmien sisällä.

rin 8–9 prosenttia vuositasolla. Suo-men kaltaiselle maalle tämä on yllät-tävän korkea tuotto. Muissa pienenpalkkahajonnan ja pääosin julkisinvaroin rahoitetun koulutusjärjestel-män maissa kuten Norjassa, Ruotsis-sa ja Tanskassa koulutuksen keski-määräinen tuottoaste yksilötasolla on


huomattavasti pienempi, noin puoletSuomen tasosta. Mistä tämä ero joh-tuu? Tämä on äärimmäisen mielen-kiintoinen mutta edelleen vastaustavailla oleva kysymys.

Koulutusinvestointien hyvä tuottoSuomessa aiheuttaa usein varsin ym-märrettävän vastalauseen, että palkka-erot eripituisen koulutuksen hankki-neiden välillä ovat suomalaisilla työ-markkinoilla teollisuusmaiden pienim-piä, kuten palkkahajonta ylipäänsä.Tällöin on kuitenkin muistettava, ettäkoulutuksen tuotto ja eri koulutusryh-mien väliset palkkaerot kuvaavat kah-ta erilaista, joskin toisiinsa liittyvää il-miötä.

Koulutuksen tuotto yksilönkannalta

Laman jälkeiset vuodet ovat tuoneetmukanaan huomattavia muutoksiaSuomen työmarkkinoiden rakentei-siin ja toimintatapoihin. Voisi olettaa,että työmarkkinoiden sopeutuminenhyvin koulutetun työvoiman runsaa-seen tarjontaan, elinkeinoelämän kiih-tyvään kansainväliseen kilpailuun sekätuotannon, tuotteiden ja palveluidennopeaan teknologiseen kehitykseenolisi heijastunut myös koulutuksestayksilöille koituvaan taloudelliseen hyö-tyyn. Näin on ehkäkäynyt, tai sitten ei.Havaintoja koulutuk-sen tuoton kehitykses-tä 1990-luvun puolivä-lin jälkeen on näet var-sin vähän. Lisäksi neantavat varsin ristirii-taisen kuvan koulutuksen tuottoas-teen viime vuosien kehityksestä. Joi-denkin tulosten mukaan koulutuksentuottoaste kääntyi nousuun 90-luvunjälkipuoliskolla. Toisten tulosten mu-kaan koulutusinvestoinnit tuottavatyhä heikommin. Tämä ilmenee piak-koin ilmestyvästä kirjallisuuskatsauk-sesta (Asplund & Leijola 2004). Tu-losten eroavaisuus on sen verran sil-miinpistävä, ettei se voi selittyä pel-kästään tuottolaskelmissa käytetyistä

erilaisista aineistoista tai muuttujistaja niiden määritelmistä.

Nuorena yksilö joutuu erilaisten kou-lutusvalintojen eteen. Näistä tärkeinlienee se, kannattaako hänen jatkaakoulussa vai siirtyä työelämään. Yksi-lön tekemät koulutusvalinnat vaikut-tavat hänen ansiotulojensa tulevaan ke-hitykseen. Koulutuksen tuotto antaakäsityksen eri koulutusvalintoihin liit-

tyvästä (keskimääräises-tä) palkkaprofiilista eli tie-tyn koulutusvalinnan suh-teellisesta palkkaedustavaihtoehtoisiin valintoihinnähden. Hyötyään mak-simoivan yksilön ajatel-laan jatkavan koulussa

niin kauan kuin lisäkoulutusvuoden an-tama lisähyöty (tulevan ansiotulotasonnousu) on suurempi kuin lisäkoulutus-vuoden aiheuttama lisäkustannus (pää-asiassa koulutuksen aikana menetetytansiotulot). Jotta tämä optimaalinenkoulutusmäärä löytyisi myös käytän-nössä, yksilön pitäisi periaatteessa käy-dä kaikki vaihtoehtoiset koulutusvalin-nat läpi sekä kokea niiden mahdollis-tamat työurat, joista hän lopulta valit-see parhaimman. Tosielämässä tällai-

nen kokeilu ei tietenkään ole mahdol-lista.

Tutkijat puolestaan arvioivat koulu-tuksen tuottoastetta estimoimalla palk-kayhtälöitä. Empiirisiä laskelmia var-ten tutkijoilla ei kuitenkaan ole edeskäytettävissään vaihtoehtoisia koulutus-polkuja seuranneiden yksilöiden kokotyöelämää koskevia ansiotulotietoja.Myös epätäydellisten seuranta-aineis-tojen saatavuus on edelleen vähäistä,joskin kasvamassa. Siksi tavallisin rat-kaisu onkin nojautua yksittäisiin poik-kileikkausaineistoihin eli yhden vuodentilannetta kuvaaviin tilastoaineistoihin.Tällöin oletetaan, että aineiston eri-ikäisten yksilöiden koulutus-palkka-suhteet pystyvät ennakoimaan eri kou-lutusvalintoihin liittyvää palkkakehitys-tä. Kyse on siis ensisijaisesti eri koulu-tusvalintojen yksittäiselle yksilölle an-taman taloudellisen hyödyn arvioimi-sesta ja vertailemisesta. Suomelle las-kettu korkea tuottoaste paljastaa, ettäkoulutus on meillä tuottoisa investointi,ts. yksilön kannalta on hyödyllistä in-vestoida pidempään koulutukseen ver-rattuna siihen, että hän tyytyisi esimer-kiksi pelkän peruskoulun suorittami-seen.

Onko koulutusSuomessa yksilölleyhä hyvin tuottoisainvestointi?

Rita Asplund on tutkinut koulutuksen taloutta vuodesta 1989 lähtien ja vetää kansainvä-listä EDWIN-hanketta, jossa selvitellään koulutukseen liittyviä palkkaeroja.


Koulutuksen heijastuminenpalkkaeroihin vuosituhannenvaihteessa

Koulutuksen heijastumista työmark-kinoilla esiintyviin palkkaeroihin voi-daan tulkita koulutuksen tuottoastet-ta yleisempänä lähestymistapana. Täl-löin ei ole enää niinkään kyse vaihto-ehtoisten koulutusinvestointien vaiku-tuksesta yksittäisen yksilön tulevaanansiotulokehitykseen, vaan pääpainosiirtyy koulutuksen rooliin vallitsevi-en palkkaerojen ja niissä tapahtunei-den muutosten selittäjänä. Palkkayh-tälöiden estimoimisen sijasta sovelle-taan erityyppisiä dekomponointime-netelmiä, joiden avulla palkkaerojapilkotaan erilaisten ominaisuuksien janiistä muodostettujen yhdistelmiensuhteen. Esimerkiksi koulutuksenosalta nämä hajotelmat kertovat, mis-sä määrin tiettynä vuonna vallitsevapalkkahajonta selittyy yhtäältä eri kou-lutusryhmien välillä ja toisaalta kou-lutusryhmien sisällä esiintyvillä palk-kaeroilla. Koulutuksen vaikutus palk-kaerojen kehitykseen tietyllä ajanjak-solla edellyttää vuorostaan, että kou-lutusryhmien välillä ja sisällä tapahtu-neiden muutosten lisäksi otetaanmyös työvoiman koulutusrakenteenmuutoksia huomioon.

Yllä kuvattuja palkkahajotelmia onSuomessa harrastettu yllättävän vähän.Käynnissä olevan EU-rahoitteisen tut-kimushankkeen tuottamat tulokset tar-joavat tästä syystä mielenkiintoista ver-tailutietoa. Tässä niin sanotussa ED-WIN-hankkeessa (Education andWage Inequality in Europe; HPSE-CT-2002-00108) tuotetaan ensisijai-sesti koulutukseen liittyvää palkkaha-jontatietoa hyödyntäen sekä staattista(tiettyä vuotta koskevaa) että dynaa-mista (ajassa tapahtuneisiin muutok-siin keskittyvää) lähestymistapaa. Seu-raavassa nostetaan esille muutama tu-los EDWIN-hankkeen yhdestä osara-portista (Tsakloglou & Cholezas2004).

Staattisessa tarkastelussa käytetäänEurostatin kotitalouksia koskeviin tie-toihin perustuvaa seuranta-aineistoa

(European Community HouseholdPanel – ECHP), jossa Suomi on ollutmukana vuodesta 1996 lähtien. Kos-ka staattinen tarkastelu keskittyy kou-lutusryhmien välillä ja sisällä tiettynävuonna vallitsevien palkkarakenteidenselvittelyyn, eri maista käytettyjen ti-lastotietojen tulee olla mahdollisimmanvertailukelpoisia. Kansallisten tilastoai-neistojen käyttöön tässä yhteydessä liit-tyy se vaara, etteivät tulokset heijastapelkästään maiden välisten palkkara-kenteiden todellisia eroja, vaan niihinvaikuttavat enemmän tai vähemmänmyös käytettyjen aineistojen erilaisuu-det.

Vuosien 2000/2001 ECHP-aineisto-jen pohjalta saadut tulokset osoitta-vat, että palkkahajonta vaihtelee suu-resti tutkittujen EU-maiden välillä (tulotie-dot ovat vuodesta 2001,muut tiedot vuodelta2000). Tällöin palkkaviittaa nettomääräisiintuntiansioihin (tuloverotja sosiaaliturvamaksutvähennetty bruttopal-kasta). Vertailussa ovatmukana kaikki ”vanhat”EU-maat lukuun otta-matta Alankomaita jaRuotsia, joilta tarvittava työssäolokuu-kausitieto puuttuu. Palkkahajonnanmerkittävä vaihtelu EU-maiden välil-lä tukee aiemmin kirjallisuudessa esi-tettyjä tuloksia. Sama pätee tulok-seen, että palkkahajonnan absoluut-tinen taso riippuu ratkaisevasti käy-tetystä palkkahajontamittarista, kos-ka eri mittarit antavat erisuuren pai-non palkkajakauman eri osille, eten-kin sen kahdelle ”hännälle”. Sen si-jaan maiden keskinäinen järjestysmuuttuu vähän, kun siirrytään mitta-rista toiseen. Kolmestatoista tutkitustaEU-maasta Portugali vie kärkipaikan,eli nettotuntiansioiden hajonta on Por-tugalissa suurin. Tanska sijoittuu as-teikon toiseen ääripäähän ja Suomikahden ääripään keskelle.

Käytetty koulutusasteluokitus onECHP-aineiston rakenteesta johtuenvarsin karkea. Otoshenkilöt jaetaan

kolmeen ryhmään: vähemmän kuinylemmän keskiasteen koulutus, ylem-män keskiasteen tutkinnon suoritta-neet sekä korkea-asteen tutkinnonsuorittaneet. Todettakoon, että kol-men koulutusryhmän keskimääräistennettotuntiansioiden vertailu toistaakoulutuksen tuottolaskelmien välittä-mää yleiskuvaa. Toisin sanoen ylem-män keskiasteen koulutuksen suorit-taneiden palkkaetu suhteessa tätä vä-hemmän koulutettuihin on Suomes-sa olematon, mikä heijastanee kes-kiasteen ammatillisen koulutuksen ali-arvostusta suomalaisilla työmarkki-noilla. Koulutuksen antama taloudel-linen hyöty näkyy vasta siirryttäessäkeskiasteelta korkea-asteelle, joskin li-säkoulutuksen tuoma palkkaetu on

koulutusryhmien keski-määräisellä nettotunti-palkalla mitattuna Suo-messa selvästi pienem-pi kuin useimmissamuissa (vanhoissa) EU-maissa.

Lisäksi palkkahajontaakoskevat tulokset osoit-tavat, että koulutuksenkokonaisvaikutuksestaSuomen työmarkkinoil-la esiintyviin palkka-

eroihin vain noin 12 prosenttia joh-tuu koulutusryhmien välisistä palkka-eroista (kuvio 1). Suhteellisen vaati-mattomasta osuudestaan huolimattakoulutusaste-eroilla on silti suurempivaikutus palkkahajontaan kuin esi-merkiksi ikään tai sukupuoleen liitty-villä eroilla, mikä yleiskuva toistuumyös muissa EU-maissa. Tämä tosi-asia ei kuitenkaan muuta sitä loppu-tulosta, että koulutusryhmien välistenpalkkaerojen vähentämiseen tähtää-vät toimenpiteet eivät vaikuttaisi ko-vinkaan paljon työmarkkinoilla vallit-seviin palkkaeroihin. Ikäryhmien ja/tai sukupuolten välisten palkkaerojentasoittaminen heijastuisi vielä vähem-män nettotuntiansioiden hajontaan.Myös yhteenlaskettuina kolmen omi-naisuuden – koulutus, ikä, sukupuoli– osuus palkkahajonnasta jää Suo-messa alle neljännekseen (kuvio 1).

Suomen työmarkki-noilla palkkaerotselittyvät valtaosintyöntekijäryhmiensisäisillä palkka-eroilla eivätkäkoulutuksella, iällätai sukupuolella.


Kääntäen palkkahajonta suomalaisil-la työmarkkinoilla selittyy siis valta-osin työntekijäryhmien sisäisillä palk-kaeroilla. Sinänsä tämä ei ole uuttatietoa (ks. Asplund ja Leijola, 2004).Uutta on se, että harvassa muussa(vanhassa) EU-maassa on ryhmien si-sällä esiintyvien palkkaerojen osuuspalkkahajonnasta yhtä merkittäväkuin Suomessa.

Palkkaerojen muutoksiin vai-kuttaneet tekijät

Palkkahajonnassa tapahtuneiden muu-tosten tarkastelussa on pyritty katta-maan mahdollisimman pitkä ajanjak-so. Sen takia tarkastelu ei pohjauduECHP-aineistoon (joka on aikasarja-na liian lyhyt kattaen enintään vuodet1994 – 2001) vaan kansallisiin tilas-toaineistoihin. Koska tutkimuksenkohteena on palkkahajonnan muutoseikä sen rakenne, on varaa tinkiä erimaiden aineistojen mahdollisimmanhyvän vertailtavuuden vaatimuksesta.Tiivistäen tulokset osoittavat, ettäpalkkahajonta (nyt bruttotuntiansioillamitattuna) on tutkituissa maissa

muuttunut suhteellisen vähän viimeis-ten vuosikymmenien aikana, joskinuseimmissa maissa suunta viittaa kas-vaviin pikemmin kuin väheneviinpalkkaeroihin. Suomessa palkkaha-jonta näyttää seuranneen varsin tiiviistityövoiman kysynnän vaihtelua eli se

on noudattanut aaltomaista suhdan-nekehitystä.

Koulutuksen osalta tulokset kerto-vat, että työvoiman keskimääräisenkoulutustason nousu, eli työvoimankoulutusrakenteen suotuisa kehitys, eiole juurikaan muuttanut koulutusryh-mien välisiä palkkaeroja. Aivan kutenpalkkahajonnan tason kohdalla niinmyös palkkahajonnassa tapahtuneetmuutokset ovat pääosin johtuneet sii-tä, että koulutusryhmien sisäiset palk-kaerot ovat muuttuneet (kuvio 2).Samat tulokset toistuvat iän ja suku-puolen suhteen. Lisäksi tulokset viit-taavat siihen, että ryhmien sisäistenpalkkaerojen merkitys palkkahajon-nan muutosten selittäjänä voimistuiSuomessa 90-luvulla, mikä toisaaltaselittäisi ryhmien sisäisten palkkaero-jen keskeisen roolin nykypäivän palk-kahajonnassa suomalaisilla työmark-kinoilla.

Nämä tulokset siten vahvistavat niitäyksittäisiä tutkimustuloksia, joita onaikaisemmin esitetty Suomen työ-markkinoista: palkkaerot ja niissä ta-pahtuvat muutokset heijastavat enim-mäkseen erilaisten palkansaajaryhmi-en sisällä – eivätkä niiden välillä – ta-pahtuneita muutoksia. Tämä koskee

Kuvio 1. Koulutus-, ikä- ja sukupuoliryhmien välisten palkkaerojen %-osuuspalkkahajonnasta eräissä EU-maissa vuonna 2000.

Lähde: Tsakloglou & Cholezas (2004)

Kuvio 2. Koulutusryhmien sisäisten ja välisten palkkaerojen sekä työvoi-man koulutusrakenteen muutosten suhteellinen vaikutus palkkahajonnanmuutokseen eräissä maissa.

Lähde: Tsakloglou & Cholezas (2004).


myös suoritettuun koulutukseen pe-rustuvia ryhmittelyjä.

Avoimia kysymyksiä

Koulutusryhmien sisäisten palkkaero-jen suuri ja nähtävästi edelleen kasva-va merkitys palkkahajonnan selittäjä-nä herättää väistämättä monenlaisiakysymyksiä. Mistä nämä sisäiset palk-kaerot johtuvat? Mitkä ovat niidenmahdolliset seuraamukset taloudessaja yhteiskunnassa? Niin tärkeitä kuinnämä kysymykset ovatkin, niihin vas-taaminen olemassa olevan tutkimus-tiedon pohjalta on lähes mahdotonta.Toistaiseksi joudumme tyytymään poh-diskeluun ja hypoteesien esittelyyn.

Potentiaalinen selitys on se, että työ-markkinoiden instituutiot ja joustome-kanismit ovat muuttuneet viimeistenvuosikymmenien aikana siinä määrin,että samantyyppisten palkansaajienväliset palkkaerot ovat kasvaneet. Eri-laisten työelämään liittyvien joustome-kanismien laajentunut käyttö on kos-kettanut etenkin nuorempia työnteki-jöitä. Tämä saattaa olla tärkeä syy sil-le, että sama koulutus antaa nuorem-

mille ikäpolville selvästi huonommankeskimääräisen tuoton kuin vanhem-mille ikäpolville (Asplund & Leijola,2004).

Mutta tälle ilmiölle löytyy myös mui-ta mahdollisia selityksiä. Yliopistojen jakorkeasti koulutetun työvoiman ”nai-sistumisen” myötä saman koulutuksenhankkineiden miesten ja naisten väli-set palkkaerot ovat saattaneet kasvaavarsinkin tietyillä aloilla. Koulutusinves-tointien raju kasvu on niin ikään saat-tanut aiheuttaa ylikoulutusongelman,kun nuoret eivät löydä koulutustaanvastaavaa työtä. Mahdollisesti koulu-tuksen määrän kasvu on tapahtunutlaadun kustannuksella. Koulutuksenlaatu on ehkä heikentynyt kauttaaltaantai vain tietyillä koulutuksen järjestäjil-lä, jolloin yksilöt joutuvat eriarvoiseenasemaan jo opiskeluvaiheessa. Ja työ-elämään siirryttyään heille saattaa tar-joutua hyvinkin eriarvoisia mahdolli-suuksia työelämässä oppimiseen siitähuolimatta, että heillä on samanlainenkoulutus.

Kaiken kaikkiaan palkkahajontaa tä-män päivän suomalaisilla työmarkki-noilla ohjaavat siis eri palkansaajaryh-mien sisäiset palkkaerot. Mistä koulu-

tusryhmien sisäiset palkkaerot ja nii-den muutokset johtuvat on edelleenpitkälti hämärän peitossa. Jos tätä ke-hitystä pidetään huolestuttavana, niinsiihen tulisi jatkossa kiinnittää riittävästihuomiota niin palkkatilastoinnissa,palkkatutkimuksessa kuin myöspalkkapolitiikassa.�

KIRJALLISUUS

Asplund, R. & Leijola, L. (2004), Edu-cation and Wage Inequality in Finland:A Review of the Empirical Literature,teoksessa Asplund, R. & Barth, E.(toim.), Education and Wage Inequalityin Europe: A Literature Review, Helsin-ki: ETLA (tulossa).

Tsakloglou, P. & Cholezas, I. (2004),Wage inequality in Europe: structureand inter-temporal change, EDWIN-tutkimushankkeen osaprojektin raport-ti. Muistio.

Eritasoisen koulutuksen saaneiden työntekijäryhmien sisäiset palkkaerot ovat Suomes-sa kasvaneet huomattavasti. Rita Asplund toivoo niistä tarkempaa tilastointia ja tutki-musta.


Talouspolitiikan painopiste on meilläväärissä asioissa. Verotuksen keventä-minen ja julkisten menojen leikkauk-set voivat olla perusteltuja monestasyystä, mutta eivät ne talouskasvua luo.Ne eivät siksi pelasta hyvinvointiyhteis-kuntaamme väestön ikääntymisen ai-heuttamilta ongelmilta.

Talouskasvu syntyy vain teknologi-sen kehityksen tuloksena. Kansanta-

loutemme keskeisin ongelma ei oletyöllisyysasteen alhaisuus vaan työntuottavuuden kasvun hidastuminen.Talouspolitiikkamme suuntaa on siksimuutettava siten, että se paremmintukee kasvua. Teknologia- ja kilpailu-politiikka ovat tässä avainasemassa.

Matti PohjolaProfessoriHelsingin kauppakorkeakoulu

Talous-kasvunpuolustus1

Työn tuottavuuden kasvuvauhti on

Suomessa hidastunut. Panostamalla

teknologiaan voitaisiin nopeuttaa

sitä ja samalla vastata väestön

ikääntymisen tuomiin haasteisiin

paremmin kuin pyrkimällä

nostamaan työllisyysastetta.

1 Kiitän Jukka Jalavaa ja Heikki Tai-miota hyödyllisistä kommenteista.

Matti Pohjola on johtanut kahta kansainvälistä tutkimus-projektia viestintä- ja informaatioteknologian vaikutuksis-ta sekä kirjoittanut Suomen talouskasvun ongelmia käsitte-levän kirjan ”Tehoton pääoma”.


Osoitan tässä kirjoituksessani, ettämaamme vaurastuminen on perustu-nut työn tuottavuuden kasvuun. Elin-tasomme on nyt noin 12-kertainen1900-luvun alkuun verrattuna, vaikkatehtyjen työtuntien määrä asukastakohti on alempi kuin koskaan ennen.Näytän myös, miten tuottavuuden kas-vun kiihtyminen johtaa jo muutamas-sa vuodessa korkeampaan elintasoonkuin esimerkiksi 100 000 uuden työ-paikan syntyminen.

Tätä taustaa vasten tuntuu kummal-lisesta, miten talouspoliittinen keskus-telu on juuttunut veronkevennyksiin,julkisten menojen leikkauksiin ja työ-paikkojen katoamiseen. Kukaan einäytä kantavan huolta todellisesta on-gelmasta eli talouskasvun hiipumises-ta. Selitys lienee se, että verot, menotja työpaikat ovat sekä äänestäjille,medialle että poliittisille päättäjillekonkreettisia asioita. Talouskasvu onsen sijaan abstrakti asia, josta kukaanministeri tai virkamies ei pysty päättä-mään. Se vaikuttaa ih-misten elämään vain vä-lillisesti palkkojen jamuiden tulojen sekätyöllisyyden kasvunkautta.

Talouskasvulla on mo-nia vastustajia. Sitä syy-tetään eriarvoisuuden jatyöttömyyden kasvusta,työuupumuksen ja stres-sin lisääntymisestä, luonnonvarojen eh-tymisestä, ympäristön pilaantumisestaja kehitysmaiden riistosta. Nämä il-miöt ovat kuitenkin seurausta siitä,ettei talouskasvun tuloksia ole osattuhyödyntää oikealla tavalla. Ne ovat esi-merkkejä talouspolitiikan epäonnistu-misesta.

Talouskasvulla on vähän puolustajia.Perussyy on se, että se vaatii välittö-miä uhrauksia – teknologian kehittä-mistä, investointeja koneisiin ja laittei-siin sekä koulutukseen – mutta antaatuloksia vasta vuosien päästä. Kasvunhyödyt voivat koitua myös niille, jotkaeivät uhrauksia joudu tekemään, esi-merkiksi ulkomaille. Vapaiden pää-omaliikkeiden oloissa on hankala ra-

kentaa samanlaista kansallista konsen-susta kasvupolitiikan tueksi kuin men-neinä vuosikymmeninä.

Suomen vaurastuminen on perustu-nut perässähiihtäjän etuun. Olemmelainanneet muiden kehittämää tekno-logiaa hyödyntääksemme omia raaka-aineitamme, investoineet tarvittaviinkoneisiin ja laitteisiin sekä opetelleetvaadittavat tiedot ja taidot. Nyt tilanneon muuttunut siltä osin, että eräilläteollisilla toimialoilla suomalaiset yri-tykset ovat jo teknologiajohtajia. Nekehittävät itse uutta teknologiaa, jotaulkomaiset yritykset kopioivat ja jotane itse voivat parhaiten hyödyntää pe-rustamalla tuotantolaitoksia ulkomail-le.

Talouskasvun tekijät ovat kuitenkinsamat kuin ennenkin: teknologia, in-vestoinnit ja koulutus. Näistä teknolo-gia – tieto ja ideat siitä miten raaka-aineista saadaan hyödykkeitä – on tär-kein, sillä ilman sitä ei tarvita koneita,laitteita eikä koulutusta. Teknologisen

kehityksen tuleva suun-ta ei ole yhtä selvä kuinennen. Tämä ei kuiten-kaan vähennä sen yh-teiskunnallista merkitys-tä vaan entisestään ko-rostaa sitä.

Tieto- ja viestintätek-nologian vallankumo-uksen myötä olemmenyt samassa tilanteessa

kuin sata vuotta sitten, jolloin luotiinperusta silloisen uuden teknologian –sähkön – hyödyntämiselle. Tulevaisuu-den “kasvuihmeet” ovat vasta nyt syn-tymässä. Jotta Suomi kuuluisi näidenmaiden joukkoon, tarvitaan meillä ta-louspolitiikan uudelleenarviointia.Teknologian kehittäminen ja talous-kasvun edistäminen on asetettava mui-den tavoitteiden edelle.

Hyvinvointiyhteiskunnan rakenteitaei tarvitse tämän vuoksi purkaa. Nii-den uudistamisessa on pikemminkinmaltti paikallaan, sillä epävarmuudenkasvu lisää talouskasvua vastustavienihmisten joukkoa. Talouskasvu luouutta ja tuhoaa vanhaa. Voittajat ovatusein eri ihmisiä, yrityksiä ja alueita

kuin häviäjät. Riskien jakamiseksi tar-vitaan myös aktiivista yhteiskuntapo-litiikkaa.

Tuottavuus, työllisyys ja elin-taso

On helppo perustella, miksi työn tuot-tavuuden kasvu on elintason kasvunkannalta tärkeämpi asia kuin työllisyys-asteen nostaminen. Sen tekeminenvaatii kuitenkin muutamien käsitteidenmäärittelemistä.

Kansakunnan elintasoa mitataan ta-vanomaisesti bruttokansantuotteen(bkt) määrällä asukasta kohti. Määrälasketaan ilmaisemalla nimellinen brut-tokansantuote tietyn kiinteän perusvuo-den hinnoin.

Elintaso voidaan esittää kahden osa-tekijänsä – työn tuottavuuden ja asu-kasta kohti lasketun työpanoksen –tulona:

Työn tuottavuus (bkt/työtunnit) onelintason osatekijöistä tärkein siitä syys-tä, että se voi kasvaa rajatta. Asukastakohti lasketulle työpanokselle (työtun-nit/väestö) on sen sijaan olemassa ylä-raja. Pitkällä aikavälillä talouskasvu voinäin ollen perustua vain työn tuotta-vuuden kasvulle.

Kuviossa 1 tarkastellaan asukastakohti lasketun bruttokansantuotteen jasen edellä esitettyjen osatekijöiden ke-hitystä Suomessa vuosina 1900–2003.Markkinahintaista bruttokansantuotet-ta mitataan vuoden 2000 hinnoin.Muuttujien arvot on esitetty logaritmi-sina, jolloin elintason logaritmi on työntuottavuuden ja työpanoksen logarit-mien summa eli

Kuvio on havainnollinen kahdella ta-valla. Yhtäältä se kertoo, että elintasosyntyy pääosin tehdystä työstä. Senkontribuutio elintasoon on säilynytsuurena koko tarkastelujakson ajan.Vuonna 2003 työtä tehtiin 773 tuntia

”Teknologian kehit-täminen ja talous-kasvun edistämi-nen on asetettavamuiden tavoittei-den edelle.”

bruttokansantuote bruttokansantuote työtunnitväestö työtunnit väestö

x=

log(bkt / väestö) = log(bkt / työtunnit) +log(työtunnit / väestö)


asukasta kohti ja bkt työtuntia kohtioli 34 euroa. Tästä seuraa, että bktasukasta kohti oli lähes 26 290 eu-roa.2

Toisaalta kuvio paljastaa, että elinta-son kasvu syntyy työn tuottavuudenkasvusta, sillä kuviossa vain vaaleanharmaan alueen korkeus on kasvanut.Vuonna 1900 tehtiin 855 tuntia työtäasukasta kohti, mutta kansantuote olivain 2,5 euroa työtuntia kohti, jolloinelintaso oli 2 140 euroa vuoden 2000rahassa. Elintaso on runsaassa sadas-sa vuodessa noussut 12-kertaiseksi,vaikka asukasta kohti lasketun työnmäärä on vähentynyt. Työn tuottavuuson nimittäin kasvanut liki 14-kertai-seksi.

Työpanos kasvoi 1900-luvun alun850 tunnista noin tuhanteen tuntiin1940-luvun lopulla. Tämä taso säilyiaina 1960-luvun lopulle, minkä jälkeentyöpanos väheni tasaisesti 900 tuntiin

1990-luvun alkuun mennessä. Lamapudotti tunnit 700:ään, mistä ne ovatnousseet nykyiselle tasolleen (773vuonna 2003). Mielen-kiintoista on se, ettämeillä nyt tehdään vä-hemmän töitä asukastakohti kuin koskaan ai-emmin itsenäisyytemmeaikana.

Kansantaloudessa teh-tyjen työtuntien määräasukasta kohti riippuusekä tehdystä työajasta(työtunnit/työlliset) ettätyöllisyysasteesta (työlli-set/väestö). Työpanok-sen viime vuosina tapah-tuneen alenemisen syy-nä on se, että työllistenosuus väestöstä putosivoimakkaasti laman aikana. Ennen la-maa osuus oli noin 50 prosenttia, mistäse ensin putosi 40:ään ja nousi 1990-luvun lopussa 45 prosenttiin. Vuotui-sen työajan pituus on puolestaan las-kenut tasaisesti 1960-luvulta lähtien,eikä lamakausi siihen juuri vaikutta-nut.

Tuottavuuden ja työpanoksenkasvun vaikutukset

Menneen kehityksen tarkastelun lisäksitoinen tapa perustella, miksi tuottavuu-den kasvu on työpanoksen kasvua tär-keämpi talouspolitiikan tavoite, onmiettiä tulevaisuutta. Ajatellaanpa en-sin, että maamme hallituksen asetta-ma tavoite 100 000 uudesta työpai-kasta toteutuisi kuluvana vuonna.Tämä vastaa työpanoksen 4,3 prosen-tin kasvua. Oletetaan lisäksi, että työntuottavuus kasvaisi jatkossa samalla 2,5prosentin vuosivauhdilla, jolla se kas-voi keskimäärin vuosina 1990–2003.Kuvioon 2 piirretty paksu viiva kuvaatuloksena olevaa elintason kehitystä.

Ajatellaan seuraavaksi, ettei uusia työ-paikkoja synnykään, mutta työn tuot-tavuuden kasvuvauhti sen sijaan kiih-tyy 2,5 prosentista 3 prosenttiin. Ku-vion 2 ohut yhtenäinen viiva näyttää,miten käy elintasolle. Se saavuttaa työl-lisyyden kasvuun perustuvan elintasonvuonna 2012 ja kasvattaa sen jälkeeneroa vakiovauhdilla. Jos työn tuotta-vuuden kasvu kiihtyisi 3,5 prosenttiin,

niin kuvion katkoviivapaljastaa, että työllisyys-strategiaan toteutumi-seen perustuva elintasonkehitysura ohitettaisiinjo vuonna 2008.

Tuottavuuden kas-vuun perustuva kehityson vaikutuksiltaan yli-voimainen. Tämä joh-tuu siitä, että talouskas-vu toimii korkoa korol-le-periaatteella. Pienet-kin muutokset kasvu-vauhdissa saavat riittä-vän pitkällä aikavälilläaikaan suuren muutok-sen elintasossa. Työpa-

noksen lisäyksellä on sen sijaan elinta-soon vain tasovaikutus.

Nämä laskelmat todistavat mielestä-ni yksinkertaisella tavalla, että väestönikääntymisen aiheuttamiin ongelmiinon järkevämpi hakea lääkkeitä työntuottavuuden kasvusta kuin työpanok-sen lisäyksestä. Taloushistoriamme

Kuvio 1. Asukasta kohti laskettu bruttokansantuote ja sen osatekijät Suo-messa vuosina 1900–2003 (logaritmeina, bkt vuoden 2000 hinnoin).

Lähde: Jalava & Pohjola (2004)

Kiihdyttämällä työntuottavuuden kas-vua 0,5 prosenttiyk-siköllä saavutettai-siin sama elintasovuonna 2012 kuinjos hallituksen ta-voittelemat 100 000uutta työpaikkaasyntyisivät jo tänävuonna.

2 Logaritmein esitettynä työtunnit asu-kasta kohti olivat 6,7 ja bkt työtuntiakohti oli 3,5. Bkt asukasta kohti oli si-ten kuviossa esitetty 6,7 + 3,5 = 10,2.


valossa tuottavuuden kasvuvauhdinnostamisessa on helpompi onnistua-kin, sillä esimerkiksi vuosina 1960–2003 tuottavuus kasvoi peräti 3,5 pro-sentin vuosivauhtia. Se on myös ta-louspolitiikan tavoitteena järkevä siinämielessä, että se lisää elintasoa vähen-tämättä kenenkään hyvinvointia. Työ-ajan pidentäminen ei sen sijaan sitä teesilloin, kun vapaa-ajalla on suuri mer-kitys ihmisten hyvinvoinnissa. Työlli-syyden parantaminen on toki järkevätalouspolitiikan tavoite, jos sen avullavoidaan vähentää työttömyyttä.

Sekä meillä Suomessa että yleisem-minkin Euroopassa käytävässä talous-poliittisessa keskustelussa korostetaanusein sitä, että eurooppalaiset teke-vät liian vähän töitä amerikkalaisiinverrattuna. Hyvinvointivertailujen pe-rusteella tämä ei kuitenkaan ole itses-tään selvää. Muun muassa Layard(2003) väittää, että asia on pikem-minkin päinvastoin: amerikkalaisettekevät liikaa töitä. Tämä johtuu sii-tä, että ihmisten hyvinvointi – tyyty-väisyys elämään – riippuu Yhdysval-loissa liiaksi suhteellisesta elintasostaeli tuloista suhteessa vertaisten tulo-

tasoon. Ihmisten kilvoitellessa pai-koista tulonjakauman yläpäässä jou-dutaan tilanteeseen – oravanpyörään–, jossa koko yhteiskunnan kannaltaarvioiden töitä tehdään liian paljonsiksi, etteivät kaikki voi kuitenkaanhuipulle päästä.

Kansantaloutemme perusongelma ontuottavuuden kasvuvauhdin hidastumi-nen. Se pikemminkin kuin työpanok-sen väheneminen uhkaa hyvinvointi-yhteiskuntamme rakenteita. Talouspo-litiikan painopistettä olisikin siksi muu-tettava niiden tekijöiden edistämiseen,jotka kiihdyttävät tuottavuuden kasvua.

Tuottavuuden huolestuttava kehityskäy ilmi kuviosta 3, johon on piirrettytyötuntia kohti lasketun bruttokansan-tuotteen kasvuvauhti (ohut viiva) vuo-sina 1901–2003. Tulkinnan helpotta-miseksi on siihen lisäksi piirretty vuo-tuisesta satunnaisvaihtelusta tasoitettutuottavuuden kehitys (paksu viiva).Kuvio paljastaa selkeästi, miten tuot-tavuuden kasvuvauhti on hidastunut1970-luvun alun jälkeen. Parhaimmil-laan kasvuvauhti oli viiden prosentinluokkaa, viime vuosina vain puolet sii-tä.

Työn tuottavuuden selitysteki-jät

Koko kansantalouden tasolla työntuottavuuden kasvu perustuu kolmeentekijään. Ensimmäinen on pääomain-tensiteetin eli työntekijää kohti laske-tun kiinteän pääomakannan kasvu.

Kuvio 2. Elintason kehitysvaihtoehtoja vuosille 2003–2020 (vuoden 2000euroissa).

Kuvio 3. Työn tuottavuuden (bkt/työtunnit) kasvuvauhti vuosina 1901–2003 (prosenttia).


Pääomakantaan kuuluvat koneet, lait-teet ja rakenteet. Mitä enemmän ko-neita ja laitteita työntekijällä on käy-tössään, sitä enemmän tuotosta hän saaaikaan työtuntia kohti. Pääomainten-siteetin kasvaessa sen tuotantoa lisää-vä vaikutus kuitenkin yleensä alenee,koska pääoman rajatuottavuus on vä-henevä.

Henkisen pääoman kasvattaminenon työn tuottavuuden kasvun toinenlähde. Mitä paremmin koulutettujatyöntekijät ovat, sitä suurempi on tuo-tos työpanosta kohti. Vähenevän ra-jatuottavuuden laki pätee myös hen-kiseen pääomaan, mistä seuraa se,että koulutuksen yhteiskunnallinentuottavuus vähenee väestön koulutus-tason noustessa. Kansalaisten luku-,kirjoitus- ja laskutaito ovat välttämät-tömiä elintason kasvun kannalta,mutta kaikkien ei tarvitse hankkia yli-opistotason tutkintoa. Lisäksi tuleemuistaa, ettei kaikki koulutus ole in-vestointia, vaan osa on kulutusta. Sevoi olla arvokasta itsessään, mutta eilisää kansantalouden tuotantomahdol-lisuuksia.

Teknologian kehittyminen on tuot-tavuuden kasvun kolmas ja kaikkein

tärkein osatekijä. Kansantaloustieteessäteknologialla tarkoitetaan kaikkea tie-toa, ideoita ja osaamista, mitä tarvi-taan, jotta raaka-aineista saadaan ai-kaan niitä hyödykkeitä, joita kulutta-jat käyttävät tarpeidensa tyydyttämi-seen. Teknologia kattaa siis tuotannonkoko arvoketjun raaka-aineista loppu-tuotteisiin.

Teknologinen kehitys ilmenee uusi-na tuotteina ja palveluina tai uusinatuotantotapoina. Teknologiaa voi ku-kin yritys kehittää itse tutkimus- ja ke-hitystoiminnan avulla tai sitä voi kopi-oida muilta. Jälkimmäinen on pääsään-töisesti se tapa, jolla muut kuin rik-kaimmat maat teknologiaansa kehit-tävät. G7-maat tekevät nimittäin 90prosenttia koko maailman tutkimus-ja kehitystoiminnasta menoilla mitat-tuna.

Kaikki talouskasvu johtuu viime kä-dessä teknologisesta kehityksestä. In-vestoinnit aineellisen ja henkiseen pää-omaan ovat vain keino hyödyntää ide-oita siitä, miten raaka-aineista saadaanhyödykkeitä ihmisten tarpeiden tyydyt-tämiseen. Teknologinen kehitys ei kui-tenkaan synny itsestään vaan vaatii tie-toista investoimista tutkimus- ja kehi-

tystoimintaan, erityisesti perustutki-mukseen. Näiden tekijöiden vuorovai-kutuksen erittelyyn en kuitenkaan tässäyhteydessä ryhdy.

Teknologinen kehitys ja ta-louskasvu

Teknologista kehitystä on monenlais-ta, eivätkä kaikki innovaatiot vaikutayhtä paljon. Talouskasvun kannaltaerityisen merkittäväksi on osoittautu-nut ns. yleiskäyttöinen (general pur-pose) teknologia, joka vaikuttaa sekäkotitalouksien elämään että yritystenja yhteisöjen toimintaan.3 Sähkö sekätieto- ja viestintäteknologia (ICT) ovattästä hyviä esimerkkejä.

Sähkön käytön nopea yleistyminenkäyttövoiman lähteenä 1900-luvunalussa sai aikaan tuottavuuden voimak-kaan kasvun Yhdysvalloissa jo 1920-luvulla. Euroopan poliittista ongelmistajohtuen tuottavuuden kasvu toteutuivanhalla mantereella vasta 1950- ja1960-luvuilla.

Suomen kansantalouden saavutuksetovat myös perustuneet sähkön hyödyn-tämiseen luonnonvarojemme – metsi-en ja malmien – jalostamisessa. Kuvi-ossa 3 tämä näkyy työn tuottavuudenkasvuvauhdin kiihtymisenä 1900-lu-vun alusta aina 1970-luvun alkuunsaakka. Tuloksena syntyi nykyinenteollinen toimialarakenteemme, jossametsä- ja metalliteollisuus ovat keskei-sessä asemassa.

Työn tuottavuuden taso on Suomes-sa korkeampi kuin Yhdysvalloissa jayhdessäkään toisessa EU-maassa seu-raavilla toimialoilla: massan ja paperinvalmistuksessa, sahatavaran ja puutu-otteiden valmistuksessa, perusmetalli-en valmistuksessa sekä viestintätekno-logialaitteiden valmistuksessa (Jalava &Pohjola 2004). Viestintäteknologialait-teiden viimeaikaisesta menestyksestähuolimatta teollisuuden tuottavuuden

3 Jovanovic & Rousseau (2003) onerinomainen katsaus yleisteknologianmerkitykseen ja sitä koskevaan talous-tieteelliseen tutkimukseen.

Matti Pohjola esittää panostusta tutkimus- ja kehitystoimintaan sekä uuden teknolo-gian hyödyntämiseen, jotta työn tuottavuuden kasvu nopeutuisi.


hyvä taso on vielä paljolti luonnonva-roja raaka-aineinaan hyödyntävien alo-jen varassa.

Sähkö on vaikuttanut sekä ihmistenelämään että kansantalouden tuotan-torakenteeseen sadan vuoden aikananiin voimakkaasti, että on vaikea ku-vitella, millainen maailma olisi ilmansitä. Tieto- ja viestintäteknologia tuleevaikuttamaan vastaavalla tavalla. Se onjo todistettavasti lisännyt tuottavuudenkasvua niissä maissa, joissa on inves-toitu runsaasti tähän uuteen teknolo-giaan. Erityisen selvästi vaikutus onnäkynyt Yhdysvalloissa, jossa ICT:nlasketaan kiihdyttäneen työn tuottavuu-den kasvuvauhtia keskimäärin prosent-tiyksikön verran vuodessa 1990-luvunpuolivälistä alkaen (Jorgenson & Ho& Stiroh 2003).

ICT-vallankumouksen voi laskea al-kaneen mikroprosessorien keksimises-tä 1970-luvun alussa. Niiden nopeatekninen kehitys on vaikuttanut Moo-ren lain mukaan siten, että tietokonei-den laskentakapasiteetti on kaksinker-taistunut 18–24 kuukauden välein.Nordhausin (2001) mukaan informaa-tion käsittelyn suhteellinen hinta onpudonnut sadassa vuodessa tekijällä,jonka suuruus on 1012. Tämä on suu-rin suhteellisten hintojen muutos tek-nologian historiassa, sillä esimerkiksivalaistuksen hinta on nyt vain kolmetuhannesosaa siitä, mitä se oli ennensähkövalon keksimistä. ICT:n kehitysei myöskään osoita vielä mitään hidas-tumisen merkkejä.

Suomessa tietoja viestintätekniikanvaikutus tuottavuuden kasvuun on ol-lut vähäisempi kuin Yhdysvalloissakahdesta syystä (Jalava & Pohjola2002). Ensimmäinen on se, että meilläon investoitu uuteen teknologiaan vä-hemmän, ja toinen syy on se, ettämeillä palvelualojen osuus kansan-tuotteesta on pienempi kuin Yhdys-valloissa. Viestintäteknologian laite-valmistusta lukuun ottamatta toimi-alarakenteemme ei ole vielä sopeutu-nut siihen teknologiseen murrokseen,joka nyt vie maailmantaloutta eteen-päin samalla tavoin kuin höyry- jasähkövoimaan perustuneet teolliset

vallankumoukset aikanaan. Kehityk-sen kärjessä kulkevat tietoja viestin-tätekniikkaa paljon hyödyntävät pal-velualat, esimerkiksi teletoiminta, ra-dio- ja televisiotoiminta, elokuvateol-lisuus, liike-elämän palvelut, rahoitus-ja vakuutustoiminta sekä tukkukaup-pa.

Teolliset vallankumoukset tuottivatihmisille koneita ja laitteita, joidenavulla pystyttiin hyödyntämään luon-non tarjoamia raaka-aineita tehok-kaammin kuin pelkällä lihasvoimalla.Uusi tietoteollinen vallankumous an-taa meille puolestaan välineet infor-maation tehokkaampaan hyödyntä-miseen. Ne lisäävät aivojemme kapa-siteettia.

Monia palveluja tuotetaan nykyäänmyös digitaalisessa muodossa. Tieto-koneohjelmat ja ICT-tukipalvelut, ke-hitys- tutkimus- ja opetustoiminta sekäkirjanpito-, logistiikka- , rahoitus- javakuutuspalvelut käyvät esimerkeistä.Tietotekniikan avulla niiden valmistuk-sesta tulee massatuotantoa, joka voi-daan sijoittaa lähes minne päin maail-maa tahansa.

Suomi onkin nyt samalla tavoin uu-den haasteen edessä kuin sata vuottasitten. Miten saamme uudesta tekno-logiasta hyödyn niin, että elintasom-me riittävä kasvu jatkuu tulevaisuudes-sakin? Tämä on talouspolitiikkammekeskeisin kysymys.�

KIRJALLISUUS

Jalava, J. & Pohjola, M. (2002), Econo-mic growth in the New Economy: Evi-dence from advanced economies, Infor-mation Economics and Policy, 14, 189–210.

Jalava, J. & Pohjola, M. (2004), Työntuottavuus Suomessa vuosina 1900–2030, käsikirjoitus.

Jorgenson, D. & Ho, M.S. & Stiroh, K.(2003), Lessons from the U.S. growthresurgence, Journal of Policy Modeling,25, 453–470.

Jovanovic, B. & Rousseau, P.L. (2003),General purpose technologies, käsikir-joitus, www.econ.nyu.edu/user/jovano-vi/GPT.pdf

Layard, R. (2003), Happiness: Hassocial science a clue?, Lionel RobbinsMemorial Lectures, http://cep.lse.ac.uk/layard/

Nordhaus, W. (2001), The progress ofcomputing, käsikirjoitus,www.econ.yale.edu/~nordhaus/home-page/prog_083001a.pdf


Nykyinen liian matala työllisyysaste onSuomen talouden ongelmista vaikein.Väestön ikääntyminen aiheuttaa jat-kossa paineita julkisen talouden tasa-painolle, ellei työllisyysastetta saadaselvästi korkeammalle tasolle. Työnverotuksen keventäminen on nähty on-gelman keskeisenä ratkaisukeinona,mutta kevennysten toteuttamistavastaon vallinnut selvää erimielisyyttä. Kes-kustelussa ovat vastakkain yleiset, kai-kille palkansaajaryhmille suunnatutansiotulojen veronkevennykset ja koh-dennetut toimenpiteet, erityisesti “ma-

talan tuottavuuden” palkkojen tuki.Vertaan vaihtoehtoja seuraavassa kva-litatiivisesti.1

Onko työn verotuksen yleinen ja py-syvä alentaminen tehokas keino työlli-syyden lisäämiseksi? Ei liene uskotta-vaa, että Suomen nykytilanne olisi seu-

Ilpo SuoniemiTutkimuskoordinaattoriPalkansaajien tutkimuslaitos

Matalan tuottavuuden työn suosimisen,aktiivisen työvoimapolitiikan ja julkisentyöllisyyden varaan rakentuvatyöllisyysohjelma antaa paremmanlähtökohdan työllisyyden hoidolle kuinsummittaiset kaikille palkansaaja-ryhmille suunnatut veronalennukset.

Veron-alennuksetja työllisyys

KOLUMNI

Ilpo Suoniemi työskentelee Palkansaajien tutkimuslaitok-sen ennusteryhmässä ja julkisen talouden tutkimuskoordi-naattorina.

1 Tarkemmasta esityksestä kiinnostu-neille suosittelen tutustumista julkai-suun Koskela, E. & Pirttilä, J. & Uusita-lo, R. (2004), Kuinka verotus vaikuttaatyöllisyyteen? Katsaus taloustieteelliseentutkimukseen, Valtioneuvoston kanslianjulkaisusarja 13/2004.


rausta kroonisesta kulutuskysynnänpuutteesta ja siitä aiheutuvasta vajaa-työllisyydestä. Sitä varten veroja ei tar-vitsisi alentaa. Veronalennukset aihe-uttavat julkiselle taloudelle selviä tulon-menetyksiä. Vaalikaudelle ajatellut ve-ronalennukset on toteutettu etupainoi-sesti. Tämän lisäksi on kevennetty yri-tysverotusta ja luovuttu osasta valmis-teverojen tuottoa. Julkisen taloudenpelivara alkaa olla käytetty, eikä yli-määräistä jaettavaa enää juuri ole.

Tutkimuslaitoksemme ennustamassasuhdannetilanteessa, jossa bruttokan-santuote kasvaa yli kolmen prosentinvauhtia sekä tänä ettäensi vuonna, ei ole pe-rusteltua lisätä edes tila-päisesti kotimaista kulu-tuskysyntää yleisillä ve-ronalennuksilla. Suur-ten ikäluokkien eläkkeel-le siirtyminen johtaa var-muudella julkisten me-nojen kasvuun, ja ve-roastetta joudutaan tä-män vuoksi todennäköi-sesti myöhemmin nosta-maan. Tästä syystä veroasteen tilapäi-nen lasku lisäisi entisestään nuorem-pien sukupolvien rahoitustaakkaa. Näinkäy riippumatta siitä, rahoitetaanko ve-roasteen lasku suoralla valtion velan li-säyksellä vai sen takaisinmaksun myö-hentämisellä.

Suomessa palkkaneuvottelut käy-dään keskitetysti ammattiliittojen jatyönantajajärjestöjen välillä. Tällaises-sa järjestelmässä osapuolet ottavathuomioon verotulojen ja niillä rahoi-tettavien tulonsiirtojen ja julkisten pal-veluiden välisen yhteyden. Neuvotteli-jat tiedostavat, että veronkevennyksetvähentävät mahdollisuuksia rahoittaaniitä etuuksia, joita julkisen valta tar-joaa. Vastaavasti veronkorotusten hai-talliset vaikutukset ovat pienempiä kuinniissä maissa, joissa sekä palkat ettätyöllisyys määräytyvät hajautetusti yri-tystasolla. Tästä syystä on odotetta-vissa, että yleisten veronkevennystenvaikutukset työllisyyteen ovat suhteel-lisen vaatimattomat niissä maissa, joissapalkkaneuvotteluja käydään keskitetys-

ti. Tätä tukevat myös empiiriset tutki-mukset. Suomessa ja muissa pohjois-maissa julkinen sektori ylläpitää laajaapalvelutuotantoa, joka on palkansaa-jille erityisen tärkeää. Jos veronalen-nukset vaarantavat julkisten palvelui-den kehittämismahdollisuudet, niintämä voi heijastua myöhemmin jopasuurempina palkkavaatimuksina.

Näkemystä tukee se, etteivät ammat-tiliitot ole laajalti pitäneet veronalen-nusta tukevia puheenvuoroja. Jos tu-kea on esiintynyt, se on ollut hajanais-ta ja sen vastapainona on kannettuhuolta julkisista palveluista ja niiden

rahoituksesta. Tarvitaansiis keinoja, joissa työnverotukseen kohdistetutalennukset kohdenne-taan täsmällisemmin jaosa niistä rahoitetaanmuuta verotusta lisää-mällä.

Yleinen käsitys on, ettätyöllisyysongelma onvaikein niillä työnteki-jöillä, joille esimerkiksialhaisen koulutustason

johdosta on tarjolla vain “matalan tuot-tavuuden” työpaikkoja. Heidän työpa-noksensa kysyntä jää heikoksi normaa-lilla palkkatasolla, ja täystyöllisyys edel-lyttäisi niin matalia palkkoja, etteivätne pysty kilpailemaan säällisen sosiaa-liturvan tarjoamien etuuksien kanssa.Näin vaihtoehdoiksi jäävät joko laaja-mittainen köyhyys tai vastaava työttö-myys, jos palkat määräytyisivät pelkäs-tään tuottavuuden perusteella. Mata-lan tuottavuuden työn tuella voidaanvastata niihin paineisiin, joita hyödy-ke- ja pääomamarkkinoiden laajene-minen koko maailman kattaviksi onjoko suoraan tai välillisesti aiheuttanuttyömarkkinoille. Tuki voidaan toteut-taa joko porrastamalla verotaulukkojaja korottamalla ansiotulovähennystä taisitten alentamalla valikoivasti välillisiätyövoimakustannuksia.

Pasi Holmin ja Vesa Vihriälän ehdot-tama työnantajamaksujen porrastami-nen normaalityöaikaa vastaavan palkanperusteella on eräs tapa toteuttaa tuki.Koska koulutettu työvoima on ollut lie-

vemmän paineen alla, voidaan osapalkkataulukkojen alapäähän tehdyis-tä huojennuksista poistaa niiden ylä-osiin tehtävillä muutoksilla. Lisäksivoidaan osa uudistuksesta rahoittaakiristämällä kiinteään, liikkumatto-maan pääomaan kohdistuvia veroja.Näistä antaa kiinteistövero hyvän esi-merkin.

Ei pidä myöskään unohtaa, että työl-lisyysasteen nostamista voidaan edis-tää muilla, esimerkiksi työvoimapoli-tiikan keinoilla. Valtiovarainministeri-ön ylijohtaja Anne Brunila haluaisi Suo-men ottavan tässä mallia Tanskasta.Tanskassa panostus työvoimapolitiik-kaan onkin noin kaksinkertainen Suo-meen verrattuna, kun menot suhteute-taan maiden työttömyysprosentteihin.Lisäksi on muistettava, että Tanskassajulkisen sektorin osuus kaikista työlli-sistä on nykyisellään noin viisi prosent-tiyksikköä korkeampi kuin Suomes-sa.

Työvoimapolitiikan koulutusja ak-tivointitoimet ja matalapalkkaisen työnhintaan suunnattu tuki yhdessä sekälisäävät työn kysyntää että tekevät työ-hön osallistumisen nykyistä edullisem-maksi. Nykytilanteessakaan eivät kaik-ki halukkaat saa työpaikkaa normaa-leilta työmarkkinoilta. Palkkatuki eimyöskään heti vaikuta täydellä voimal-laan työvoiman kysyntään. Näistä syis-tä on myös tärkeää, että julkinen valtavoi tarjota riittävästi työmahdollisuuk-sia. Osalle julkinen työpaikka jää väli-aikaiseksi vaihtoehdoksi ennen työllis-tymistä yksityiselle sektorille. Muttavaikka näin ei kävisikään, on julkinentyöpaikkojen tarjonta yhteiskunnankannalta parempi vaihtoehto kuin py-syvä tulonsiirtojen varassa eläminen.�

Matalan tuottavuu-den työtä voidaantukea joko siihenkohdistetuilla ve-ronalennuksilla taivälillisten työvoi-makustannustenleikkauksilla.


Suhdanteet yhdellä silmäyksellä

Korot 1997:01–2004:08

Työttömyysaste Suomessa 1995:01–2004:07Suomen kokonaistuotannon kuukausikuvaaja1995:01–2004:06

Suhdannetilanne Suomessa barometrien mukaan1995:01–2004:08

Lähde: Suomen Pankki.Lähde: Eurostat, Tilastokeskus.

Lähde: Tilastokeskus.Lähde: Tilastokeskus.

Lähde: Teollisuus ja Työnantajat, Tilastokeskus.

Kansainvälisiä suhdanneindikaattoreita1995:01–2004:07

Lähde: Conference Board, Euroopan komissio.

Inflaatio Suomessa ja euroalueella1997:01–2004:07

P a l k a n s a a j i e n t u t k i m u s l a i t o k s e nj u l k a i s u t

T a l o u s & Y h t e i s k u n t a- l e h t iTalous & Yhteiskunta -lehteä julkaisee Palkansaajientutkimuslaitos neljä kertaa vuodessa. Lehden tavoit-teena on välittää tutkimustietoa, valottaa ajankohtai-sen kehityksen taustoja sekä herättää keskusteluakansantaloudellisista ja yhteiskunnallisista kysymyk-sistä. Vuosina 1972–1993 lehti ilmestyi nimellä TTTKatsaus.Lehden toimitus p. 09-2535 7349.

Tilaukset p. 09-2535 7338.

Tu t k i m u k s i aTutkimuksia-sarjassa ilmestyvät valmiiden tutkimus-ten laajat ja perusteelliset loppuraportit. Valmistuvis-ta tutkimuksista lähetetään lehdistötiedotteet, joidenvälityksellä tutkimustuloksia esitellään tiedotusvälineilleja suurelle yleisölle. Hinta 13,50 €.

Tilaukset: p. 09-2535 7338.

Ty ö p a p e r e i t aTyöpapereita-sarjassa esitellään meneillään olevientutkimushankkeiden väliraportteja sekä kansain-väliselle tutkijakunnalle suunnattuja keskustelualoitteita.Työpaperit julkaistaan kokonaisuudessaan myösverkossa laitoksen kotisivuilla.

Tilaukset: p. 09-2535 7338.

WWW.LABOUR.FI

Palkansaajien tutkimuslaitoksen kotisivuilla onajankohtaista tietoa laitoksen henkilökunnasta,tutkimuksista, talousennusteista ja seminaareista.Siellä julkaistaan myös Talous & Yhteiskunta-lehden pääkirjoitukset ja sisällysluettelot, laitoksenlehdistötiedotteet sekä kuukausittain vaihtuviakolumneja. Lisäksi laitoksen tutkijat kommentoivatkotisivuilla ajankohtaista talouskehitystä. Laajataloustietopaketti sisältää aikasarjoja lukuina jakuvioina mm. tuotannosta, työmarkkinoista, inflaati-osta, ulkomaankaupasta, koroista ja julkisestataloudesta.

Pitkänsillanranta 3A, 6.krs 00530 Helsinki Finland

p. 09-2535 7330 (Tel. +358-9-2535 7330)fax 09-2535 7332 (Fax +358-9-2535 7332)www.labour.fi

Palkansaajien tutkimuslaitos harjoittaakansantaloudellista tutkimusta, seuraataloudellista kehitystä ja laatii sitä koskeviaennusteita. Laitos on perustettu vuonna1971 Työväen taloudellisen tutkimuslai-toksen nimellä ja on toiminut nykyisellänimellä vuodesta 1993 lähtien. Tutkimuk-sen pääalueita ovat työmarkkinat, julkinentalous, makrotalous ja talouspolitiikka.Palkansaajien tutkimuslaitosta ylläpitääkannatusyhdistys, johon kuuluvat kaikkiSuomen ammatilliset keskusjärjestöt,SAK, STTK ja AKAVA sekä suurin osanäiden jäsenliitoista.

M

Vuosikerta20,00 €Irtonumero 6,50 €

ISSN 1236-7206

talous ja yhteiskunta 3/2004

Government & Nonprofit