tampereen okra-hankkeen yhteenveto suositukset era17 … · 2015-08-27 · era17 kannustaa suomea...

TUTKIMUSRAPORTTI VTT-R-02432-14

Tampereen OKRA-hankkeen yhteenveto Suositukset ERA17-toimintamalliksi kaupunkikehitysprosessissa

Kirjoittaja: Tarja Häkkinen ja Miimu Airaksinen

Luottamuksellisuus: Julkinen


2 (22)

Alkusanat

Tässä raportissa esitetään OKRA-hankkeessa koottu ehdotus Tampereen kaupungille ERA17-tiekartaksi.

Tavoite-ehdotukset pohjautuvat VTT:n tutkijoiden taustatyöhön, VTT:n tutkijoiden laatimaan ehdo-tukseen, Tampereen kaupungin ECO2-hankkeen edustajien kommentteihin ja ehdotuksiin sekä VTT:n tekemän haastattelututkimuksen tuloksiin. Haastateltavat olivat Tampereen kaupungin rakentami-seen, kaavoitukseen, liikenteeseen ja energiantuotantoon liittyvien yksiköiden johtajia ja päälliköitä.

Tämä raportti on koottu VTT:n OKRA-hankkeessa aikaisemmin laadittujen raporttien tiivistelmänä.

Raportin tarkoituksena on kiteyttää suositukset ERA17-toimintamalliksi kaupunkikehitysprosessissa ottaen huomioon strateginen maankäytön suunnittelu, kaavoitus, liikenne, tontinluovutus, rakenta-minen, rakennusvalvonta, asuminen ja neuvonta.

Omistajuus kestävässä rakentamisessa (OKRA) –tutkimushankkeen tavoitteena oli selvittää julkisen omistajan roolia kestävän rakentamisen ohjauksessa1. Neljästä rinnakkaishankkeesta muodostuvassa kokonaisuudessa olivat mukana VTT, Senaatti-kiinteistöt, Vantaan kaupunki ja Tampereen kaupunki. Kuntien roolin suhteen pohdittiin tavoitteiden asettamista toimintaohjelmatasolla, suunnittelun oh-jausta kunnan omassa uudis- ja korjausrakentamisessa ja rakennusvalvonnan roolia ohjauksessa ja neuvonnassa. Hankkeessa tutkittiin myös tontinluovutusta ja suunnittelukilpailuja ja erityisesti kasvi-huonepäästöjen, energiatehokkuuden ja materiaalitehokkuuden käyttöä indikaattorina. Hanke kuului TEKESin Kestävä yhdyskunta -tutkimusohjelmaan.

Tekijät

1 Kestävän rakentamisen ohjaus julkisissa rakennushankkeissa. Mirkka Rekola, Tarja Häkkinen, Mia Ala-Juusela,

Sakari Pulakka, Tarja Mäkeläinen, Appu Haapio ja Antti Ruuska. VTT Technology. 2014. Espoo


3 (22)

Sisällysluettelo

Alkusanat ............................................................................................................................... 2

1. ERA17 – Energiaviisaan rakennetun ympäristön aika 2017 .............................................. 4

2. Tausta ............................................................................................................................... 5

3. Tavoitteiden laatiminen ................................................................................................... 11

4. Tavoite- ja toimintaehdotukset ........................................................................................ 12

Lähdeviitteet ......................................................................................................................... 21


4 (22)

1. ERA17 – Energiaviisaan rakennetun ympäristön aika 2017

Tammikuussa 2010 asuntoministeri Jan Vapaavuori kutsui Sitran ja Tekesin kanssa laajan asian-

tuntijajoukon yhteen kartoittamaan parhaat keinot energiaviisauden edistämiseen. Työryhmän

tuloksena syntyi toimintaohjelma ERA17 – Energiaviisaan rakennetun ympäristön aika 2017.

Energiaviisaalla rakennetulla ympäristöllä tarkoitetaan energiatehokasta, vähäpäästöistä ja

laadukasta rakennettua ympäristöä, jossa ilmastonmuutoksen torjunnan edellyttämät toimenpiteet

on otettu käyttöön. Energiaviisaus koostuu monesta eri tekijästä: maankäytöstä, uudis- ja

korjausrakentamisesta, rakennusten ylläpidosta ja uusiutuvan energian hyödyntämisestä.

Rakennetun ympäristön energiatehokkuudella on ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ratkaiseva rooli.

Rakennukset ja rakentaminen vastaavat noin 40 prosentista kaikesta energiankulutuksesta ja

päästöistä. Jos mukaan otetaan liikenteestä aiheutuvat päästöt, rooli on vielä merkittävämpi.

ERA17-toimintaohjelmassa luotiin 31 toimenpide-ehdotusta maankäyttöön, energiantuotantoon,

rakentamisen ohjaukseen, kiinteistön käyttöön ja omistukseen, sekä osaamisen kehittämiseen.

Toimenpiteet eivät ole keskenään samankokoisia tai samanarvoisia. Osa niistä kohdistuu lyhyelle, osa

pitkälle aikavälille; joitain toimenpiteistä on jo ryhdytty toteuttamaan ja osa vaatii yhä jatko-

kehittelyä. Yhteistä useimmille toimenpiteille on se, ettei niitä voi mikään taho toteuttaa yksin.

Energiaviisaan elämän rakentamiseen tarvitaan niin kansalaisia, yrityksiä, kuntia kuin valtiotakin.

ERA17 kannustaa Suomea ottamaan paikkansa energiaviisauden kärkimaana ja saavuttamaan

vuodelle 2020 asetetut päästötavoitteet jo Suomen juhlavuonna 2017. Päämääränä on, että vuonna

2050 Suomessa on maailman paras rakennettu ympäristö. (www.era17.fi)

http://www.era17.fi/


5 (22)

2. Tausta

Ilmasto- ja energiapolitiikka

Euroopan Unionin ilmasto- ja energiapolitiikan keskeisiä sitoumuksia ovat kasvihuonekaasupäästöjen

(khk-päästöjen) vähentäminen 20 prosentilla, uusiutuvien energialähteiden osuuden nostaminen 20

prosenttiin energian loppukulutuksesta sekä ohjeellisena energiatehokkuuden parantaminen 20

prosentilla vuoteen 2020 mennessä2 (Euroopan Komissio, 2007).

Valtioneuvoston ilmasto- ja energiastrategiassa 20083 Suomen tavoitteeksi asetettiin energian

loppukulutuksen kasvun pysäyttäminen ja kääntäminen laskuun niin, että energian loppukulutus

vuonna 2020 olisi noin 310 TWh. Suomessa uusiutuvan energian osuus oli vuonna 2005 28,5

prosenttia. Tavoitteena on nostaa osuus 38 prosenttiin, joka tarkoittaa 38 terawattitunnin kasvua

(TEM, 2008).

Rakennusten lämmittämisen ja sähkön käytön osuus Suomen kokonaisenergiankulutuksesta on noin

40 prosenttia. Myös tämän energiankulutuksen kasvu on saatava ensin taittumaan ja edelleen las-

kuun sekä uusiutuvien energioiden käyttö kasvuun.

EU:n komissio julkaisi vuonna 2011 ns. matalahiilitiekartan 80–95 prosentin päästövähennykseen

vuoteen 2050 mennessä suhteessa vuoden 1990 tasoon (Euroopan Komissio, 2011)4.

Päästökauppa ja ei-päästökauppasektori

Energiantuotanto (sähkövoimalaitokset, kaukolämpölaitokset) ovat osa päästökauppasektoria, jolle

on asetettu tavoitteeksi vähentää päästöjä 21 prosenttia vuoteen 2020 mennessä suhteessa vuoden

2005 tasoon. Päästökauppasektorilla otettiin vuodesta 2013 alkaen käyttöön koko EU:n yhteinen

päästökiintiö.

Rakennusten kiinteistökohtainen öljylämmitys kuuluu ei-päästökauppasektorille, jolle on asetettu

tavoitteeksi 10 prosentin päästövähennys vuoteen 2020 mennessä verrattuna vuoteen 2005. Koko

Suomen nykyisen ei-päästökauppasektorin tavoite on 16 prosentin vähennys5. Tavoite on kansallinen

toisin kuin päästökaupan piiriin kuuluvilla sektoreilla. Kiinteistökohtainen uusiutuvia polttoaineita

käyttävä lämmön- tai sähkötuotanto on hiilineutraalia.

Rakennuskantaa tarkastellaan ensisijaisesti energiankuluttajana, ei energian tuottajana. Energia-

tehokkuuteen (ja sitä kautta pieneneviin päästöihin) ohjataan rakennusmääräysten primääri-

energiaan pohjautuvilla energianmuotokertoimilla. Menettely poikkeaa muista sektoreista siksi, että

päästöpohjainen ohjaus sallisi vähäpäästöisen energian tuhlaamisen.

2 http://ec.europa.eu/clima/policies/package/documentation_en.htm

3 http://www.tem.fi/files/25123/Ilmasto_ja_energia.pdf

4 COM (2011) 112: A Roadmap for moving to a competitive low carbon economy in 2050

http://ec.europa.eu/clima/policies/roadmap/documentation_en.htm 5 http://www.ym.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Alustavia_vaikutusarvioita_EUn_vuoden_20(29096)

YM:n teettämän vaikutusarvion lähtökohtana on oletus, että Suomen ei-päästökauppasektorille aikanaan asetettava maakohtainen vähentämistavoite kiristyisi nykyisestä, vuodelle 2020 asetetusta 16 prosentin tavoitteesta 36–40 prosenttiin vuonna 2030. Tässä vaiheessa tämä on pelkkä laskentaoletus.

http://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX:52011DC0112

http://www.ym.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Alustavia_vaikutusarvioita_EUn_vuoden_20(29096)


6 (22)

Maankäyttö ja kaavoitus

Ekotehokas yhdyskunta kuluttaa vähemmän energiaa ja materiaaleja, jolloin se myös kuormittaa

ympäristöä vähemmän. Ekotehokkuus sisältää siis sekä energia- että materiaalitehokkuuden.

Yhdyskuntarakenteen ekotehokkuus kuuluu parhaisiin tapoihin vähentää ilmastonmuutoksen vaiku-

tuksia eli vähentää suhteellista ja absoluuttista energian- ja materiaalien kulutusta asukasta kohti.

Tällöin myös ympäristöä kuormittavat päästöt pienenevät. Pitkällä aikavälillä myös kustannukset

pienenevät käytäntöjen yleistyessä. Kuvassa 1 esitetään esimerkkilaskelma asuinalueiden investointi-

kustannuksista.

Kuva 1. Tammelan minimi- ja maksimiskenaarion vertailut Ranta-Tampellan ja Vuoreksen asuinalueiden investointikustannuksiin. Alueiden kehityksestä kaupungille koituvat kustannukset esitetään alueelle muuttavaa asukasta kohti (Nykänen ym. 20126)

Käytännössä yhdyskuntarakenteen ympäristöä kuormittavia päästöjä voidaan pienentää kolmella ta-

valla: 1) Alueiden tehokas käyttö, 2) liikennejärjestelmät (liikkumistarve ja kulkutavat), 3) energiajär-

jestelmät (energiankulutus ja tuotanto). Sekä liikennejärjestelmän että energiajärjestelmän tehok-

kuus on merkittävästi kiinni alueiden käytön tehokkuudesta (kuva 2).

Kaupunkiseudut ja muutkin yhdyskunnat ovat rakenteellisesti jatkuvasti hajautuneet, vaikka niiden

taloudelliset, toiminnalliset ja ekologiset seuraukset ovat olleet tiedossa pitkään. Yhdyskuntaraken-

6 Tammelan täydennysrakentamisen edullisuus. Veijo Nykänen, Pekka Lahti ja Antti Knuuti VTT, Antti Kurvinen,

Olli Niemi ja Jaakko Vihola TTY. VTT-CR-04035-12 | 12.6.2012


7 (22)

teen eheyttämisen tavoitetta on 1960-luvulta asti perusteltu lähinnä yhdyskuntataloudellisesti (pe-

rusrakenteen ja liikenteen kustannuksien säästönä), mutta myöhemmin samaa tavoitetta on voitu

perustella fossiilisten energialähteiden säästöllä ja sen jälkeen ilmastomuutoksen torjunnalla. Tavoite

on kuitenkin jatkuvasti etääntynyt yhdyskuntarakenteen hajautumisen jatkuessa. Suomen asukkaista,

työpaikoista ja rakennuskannasta valtaosa (noin 80 %) sijaitsee kaupunkiseuduilla ja taajama-alueilla.

Tämän vuoksi maankäyttö- ja muut yhdyskuntarakenteelliset päätökset, joita kaupunkiseuduilla

tehdään heijastuvat melko suoraan koko maan tilanteeseen. Täydentävä ja eheyttävä yhdyskunta-

suunnittelu edellyttää kuitenkin huolellista paneutumista paikallisiin olosuhteisiin ja uuden taitavaa

sovittamista vanhan lomaan. On tarpeen tutkia ja kehittää myös uusia kaupunkirakentamisen mal-

leja, ekotehokkaita kortteli- ja talotyyppejä.

Kuva 2. Yhdyskuntarakenteen vaikutukset kasvihuonekaasupäästöihin

Liikenne

Merkittävimpiä tekijöitä liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen ennustamisessa ovat liikennesuorite ja

kulkumuotojakaumat, ajoneuvoteknologian kehitys sekä uusiutuvien polttoaineiden käyttömäärät.

Liikenteen henkilöliikenteen kasvu on nykyisin keskimäärin 1,5 % vuodessa, joka johtaa henkilöauto-

liikenteen kasvuun 19 % vuonna 2020 (perusvuosi 2006). Pääosa liikenteen kulkemisesta (60 % mat-

koista, yli 80 % suoritteesta) tehdään henkilöautolla, loput joukkoliikenteellä, kävellen ja pyöräillen.

Tavaraliikenteen kasvu on hieman henkilöautoliikenteen kasvua hitaampaa, mutta sekin kasvavaa.7

7 Rakennetun ympäristön energiankäyttö ja kasvihuonekaasupäästöt. 28.9.2010. Iivo Vehviläinen, Aki Pesola,

Gaia Consulting Oy, Juhani Heljo, Jaakko Vihola, Tampereen teknillinen yliopisto, Saara Jääskeläinen, Liikenne-


8 (22)

Kulkumuotojakaumien ja liikennesuoritteen ohella toinen suuresti liikenteen päästöihin vaikuttava

tekijä on ajoneuvoteknologian kehitys sekä uusiutuvien polttoaineiden osuus kaikesta liikenteessä

käytetystä polttoaineesta. Biopolttoaineiden ja muiden vaihtoehtoisten energialähteiden osuudeksi

on arvioitu 5,75 % vuonna 2010 ja 10 % vuodesta 2020 lähtien. Suomen kansallisena tavoitteena on

20 % osuus biopolttoaineille liikenteessä8.

Kunta voi ohjata liikenteen päästöjen vähentämistä tiivistämällä yhdyskuntarakennetta, mikä vähen-

tää turhaa autoilua, edistämällä vähäpäästöisiä liikkumismuotoja, kuten joukkoliikennettä, kävelyä ja

pyöräilyä sekä edistämällä sähköisiä ja muita vähäpäästöisiä ajoneuvoja.

Energian tuotanto ja uusiutuvan energia hyödyntäminen

Energiajärjestelmissä on tapahtumassa teknologisia ja rakenteellisia muutoksia. Yhdistetty sähkön ja

lämmöntuotanto eli kaukolämpö on edelleen ekotehokas tapa tuottaa yhdyskuntien tarvitsemaa

energiaa. Rakennuskannan ulkovaipassa ja taloteknisissä järjestelmissä tapahtuvat (toistaiseksi kui-

tenkin erittäin hitaat) rakenne- ja laitetekniset parannukset (kärjessä matalaenergia-, passiivi-, nolla-

energia- ja plusenergiatalot) aiheuttavat sen, että talojen ominaislämmönkulutus (kWh/kerros-m2, a)

ja lämmön kulutusmäärät per talo ja per alue laskevat ja kaukolämpöä riittää yhä laajemmalle

alueelle. Vielä käyttämättömien mahdollisuuksien (kuten matalaexergisten järjestelmien, joissa läm-

mitys ja viilentäminen tuotetaan lähellä sisäilman lämpötilatasoa olevilla ratkaisuilla) hyödyntäminen

lisää edelleen kaukolämpöverkkojen palvelualueita. Verkostopituudet kuitenkin samalla kasvavat,

hukkalämmön määrä kasvaa ja kaukolämmön kilpailukyky (€/myyty kWh, a) sitä kautta heikkenee.

Hajautetun lämmöntuotannon eri muotojen kilpailukyky vastaavasti paranee, varsinkin jos ja kun

aurinko- ja tuulisähkön, samoin kuin maalämmön tai biopolttoainelämmön perusteknologiat ja hyö-

tysuhteet paranevat.

Aurinkoenergian tuotanto on jo kauan ollut mahdollista rakenteisiin integroituna (talojen katoille,

ulkoseiniin, parvekekaiteisiin, moottoritien melusuojauksiin jne.). Sama koskee maa-, vesi- ja ilma-

lämpöpumppuja. Tuulienergian suhteen nämä mahdollisuudet ovat vasta avautumassa. Yhdyskunta-

rakenteen näkökulmasta syntyy todennäköisesti uusia kilpailutilanteita, joissa yhteiskunta-

taloudellinen edullisuus on tarkasti arvioitava. Tarjontaa tulee kahdesta suunnasta: keskitettyjen ja

hajautettujen järjestelmien toimittajilta. Teknologioiden kehitysnopeus ja myytävän energian

hinnoittelu ratkaisevat sen, mikä järjestelmä missäkin paikassa kilpailun voittaa. Hinnoittelulla (mm.

syöttötariffeilla) voidaan ohjata kehitystä jos niin halutaan.

Uusiutuvan energian ongelmaksi nousee kuitenkin tuotannon ja kulutuksen sekä ajallinen että

paikallinen kohtaamattomuus. Kysyntä on yleensä melko tasaista tai ei vaihtele samaa tahtia

uusiutuvien energianlähteiden tarjonnan kanssa. Lisäksi uusiutuvista energianlähteistä saadut

huipputasot ylittävät usein energian tarpeen, mutta ylimääräistä energiaa ei aina voida varastoida.

Rakennuskohtaisen energiantuotannon ja kulutuksen eriaikaisuus on usein varsin suurta; vaikka

rakennus olisi vuositasolla nollaenergiarakennus, voi sen tuntitasoinen tarkastelu osoittaa, että tuo-

tanto ja kulutus kohtaavat vain 35 - 40 %.

ja viestintäministeriö, Hanna Kalenoja, Tampereen teknillinen yliopisto, Pekka Lahti, VTT, Kaisa Mäkelä, Ympäristöministeriö, Mika Ristimäki, Suomen ympäristökeskus. Sitran selvityksiä 39 8 https://www.tem.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedotearkisto/vuosi_2013/strategiapaivitys_lisatoimia_energia-

_ja_ilmastotavoitteiden_toteuttamiseen.109849.news


9 (22)

Tällä hetkellä rakennuksissa käytettävän (paikalla tuotetun) uusiutuvan energian määrä on vaatima-

ton, ja uusiutuvalla energialla pyritään yleensä kattamaan vain pieni osa energiatarpeesta. Energiate-

hokkuutta ja uusiutuvan energian käytön lisäämistä koskevat kansalliset ja kansainväliset tavoitteet

edellyttävät merkittävää lisäystä niiden energianlähteiden käytössä, jotka eivät voi tuottaa energiaa

yhtäjaksoisesti. Tällöin pelkästään rakennuskohtainen tarkastelu ei ole useimmiten optimaalista kus-

tannusten eikä päästöjen kannalta, vaan tyypillisesti alueellinen tarkastelu antaa tehokkaimman rat-

kaisun. Aluetasolla uusiutuvan energian tuotanto pystytään usein hyödyntämään paremmin kuin ra-

kennustasolla.

Rakennusten energiankulutuksen ajallinen vaihtelu on suurta sekä vuosi- että vuorokausitasolla.

Vuorokausitasolla asuinrakennuksen huipputeho on tyypillisesti noin viisinkertainen käyttöajan mini-

mitehoon verrattuna. Joissain järjestelmissä päälämmitysjärjestelmä saattaa olla kustannussyistä ali-

mitoitettu huipun kannalta, jolloin rakennus käyttää tehohuippunsa aikana tukilämmitysjärjestel-

määnsä, jonka ympäristövaikutukset voivat olla huomattavasti suuremmat kuin rakennuksen muun

ajan käytön.9

Uudisrakentaminen

Rakennusten osuus Suomen kokonaisenergiankulutuksesta on noin 40 prosenttia. Rakennukset

suunnitellaan ja rakennetaan pitkäikäisiksi, joten nyt rakennettavien rakennusten vaikutukset

Suomen energiankulutukseen ja päästöihin kestävät vuosikymmeniä. Vuonna 2050 puolet rakennus-

kannasta on rakennettu vuoden 2012 jälkeen. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää että uudisrakennus-

ten energiatehokkuuteen ja energiantuotantomuotoon, sekä sen päästöihin kiinnitetään erityistä

huomiota. Koska uudisrakentamisen energiankulutus on pienentynyt merkittävästi, on sen aiheutta-

ma hiilijalanjälki myös pienentynyt. Samaan aikaan materiaalien suhteellinen osuus on suurentunut.

Tämän vuoksi myös materiaalien ja rakennuspaikan valintaan on kiinnitettävä erityistä huomiota10.

Korjausrakentaminen ja ylläpito

Suomen olemassa olevasta rakennuskannasta asuntokanta muodostaa suuren osan. Asuntokannan

määrä on tällä hetkellä yhteensä karkeasti arvioiden noin 270 Mm2, josta vuosina 1940 – 2009 raken-

netut yksittäistalot ja vuosina 1960 – 1989 rakennetut asuinkerrostalot muodostavat noin kaksi

kolmasosaa. MECOREN-hankkeen11 arvion mukaan asuntorakennuskannan tämänhetkinen kokonais-

energiankulutus lämmitysenergia ja sähkönkäyttö huomioon ottaen on noin 61 TWh ja vastaavat

khk-päästöt noin 13 Mt. Koko Suomen energian loppukäyttö oli vuonna 2010 279 TWh ja khk-päästöt

66 Mt (v. 2009). Tämä merkitsee sitä, että asuntorakennuskannan ekotehokkuutta on pystyttävä pa-

rantamaan huomattavasti, jos ja kun sen avulla halutaan vaikuttaa merkittävästi energiankulutuksen

ja khk-päästöjen tasoon Suomessa. Toisaalta on myös arvioitu, että merkittävää ekotehokkuuden pa-

ranemista voidaan saada aikaan kustannustehokkaasti, kun korjaaminen ajoitetaan oikein ja kun

9 Heating energy and peak-power demand in a standard and low energy building

http://www.vtt.fi/inf/julkaisut/muut/2013/OA_Heating_Energy.pdf Airaksinen, Miimu; Vuolle, M. Energies. Vol. 6 (2013) No: 1, 235 - 250 10 Ruuska, Antti, Häkkinen, Tarja, Vares, Sirje, Korhonen, Marja-Riitta ja Myllymaa, Tuula. Rakennusmateriaalien ympäristövaikutukset. Ympäristöministeriön raportteja 8. 2013. 11 Häkkinen, Tarja, Ruuska, Antti, Vares, Sirje, Kouhia, Ilpo, Holopainen, Riikka. Methods and concepts for sustainable renovation of buildings. 2012. VTT,Espoo.266 p. + app. 51 p. VTT Technology 26 ISBN 978-951-38-7841-2 URL:http://www.vtt.fi/publications/index.jsp

http://www.vtt.fi/inf/julkaisut/muut/2013/OA_Heating_Energy.pdf


10 (22)

otetaan huomioon kaikki erilaiset keinot mukaan lukien myös lämmitysjärjestelmän ja energian-

lähteen muutokset.

Jotta korjaustoiminnalla olisi todella vaikutusta energiankulutukseen, tulisi sitä ja sen sisällä energia-

tehokkuutta parantavia korjauksia tehdä merkittävästi enemmän. Tämä on mahdollista, sillä raken-

nuksissa arvioidaan olevan merkittävästi korjausvelkaa.

Korjausrakentamisessa on tärkeää edistää ja ohjata kaikkia toimenpiteitä, jotka edistävät energia-

tehokkuutta. Näitä ovat erityisesti toimenpiteet, jotka kohdistuvat ulkovaippaan, ilmanvaihtoon,

käyttövesijärjestelmään ja veden kulutukseen, lämmitysjärjestelmään ja sen energialähteen sekä eri

teknisten laitteiden sähkönkulutukseen.

Jotta energiatehokkuutta parantavat toimenpiteet saadaan luonnolliseksi osaksi korjaustoimintaa,

tarvitaan korjausrakentamisen energiatehokkuusmääräyksiä, jotka edistävät rakennuksen energia-

tehokkuuden paranemista huomioiden sekä rakennusosat ja tekniset järjestelmät, mutta myös läm-

mitysjärjestelmän ja sen energialähteen.

Määräysten lisäksi tarvitaan tehokasta ohjeistusta ja tiedotusta asuinrakentamiseen sekä taloyhtiöille

että yksityisille omakotitalojen omistajille sekä koulutusta suunnittelijoille ja kiinteistöalan ammatti-

laisille. Koulutuksessa on tärkeää korostaa eri ratkaisuvaihtoehtojen energiatehokkuuden lisäksi

kokonaisuuden pitkäaikaistoimivuutta.

Korjaustoimintaan voidaan kannustaa myös avustuksin, jotka ovat tehokkaita erityisesti asuinraken-

nuksia aktivoitaessa. Avustus esimerkiksi energian ja ympäristön kannalta tehokkaampaan lämmitys-

muotoon vaihdettaessa todennäköisesti kannustaa monia vaihtamaan lämmitysmuotoa viimeistään

teknisen käyttöiän päätyttyä tai jopa ennen sitä. Avustuksia on tärkeää suunnata erityisesti määräys-

tasoa parempiin korjaustoimenpiteisiin.


11 (22)

3. Tavoitteiden laatiminen

Ohessa esitetään OKRA-hankkeessa koottu ehdotus Tampereen kaupungille ERA17-tiekartaksi.

Tavoitteet esitetään seuraavassa tiivistelmänä seuraavien VTT:ssa laadittujen raporttien pohjalta:

Energiaviisaan rakennetun ympäristön tiekartta. Sisältöehdotus. Tarja Häkkinen ja Miimu Airaksinen. 3.5.2012. 13 s.

Energiaviisaan rakennetun ympäristön tiekartta. Tavoite-ehdotuksia. Tarja Häkkinen, Miimu Airaksinen, Veijo Nykänen ja Mia Ala-Juusela. 11.3.2013. 11 s.

Pientalojen uudisrakentamisen kannustus energiatehokkuuteen tonttivuokra-alennuksiin. Sakari Pulakka ja Miimu Airaksinen. Selvitys 28.10.2013. 8 s.

Tampereen kaupungin rakennetun ympäristön T&K-hankkeiden yhteenvetoa ja analyysiä. Tarja Häkkinen, Miimu Airaksinen, Veijo Nykänen, Jyri Nieminen, Hannele Ahvenniemi. 48 s. 13.8.2012

Tavoite-ehdotukset pohjautuvat VTT:n tutkijoiden ehdotukseen, Tampereen kaupungin ECO2-projektin ehdotuksiin sekä VTT:n tekemän haastattelututkimuksen tuloksiin. Haastateltavat olivat Tampereen kaupungin rakentamiseen, kaavoitukseen, liikenteeseen ja energiantuotantoon liittyvien yksiköiden johtajia ja päälliköitä.

Seuraavassa esitetään tavoite- ja toimintaehdotukset ryhmiteltynä 12 ehdotukseen:

1. Kaupungin oma rakentaminen energia- ja ekotehokasta

2. Energiatehokkuutta rakentamisen ohjauksella ja neuvonnalla

3. Kannustimien ja kriteereiden käyttö

4. Energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian ja kaukolämmön käytön ohjaus kaavoituksen avulla

5. Yhdyskunnan ekotehokkuuden ja kestävän elinkaaren varmistaminen

6. Ekotehokas lisärakentaminen ja täydennysrakentaminen

7. Kehityshankkeet, energiatehokkaat pilottikohteet ja hiilineutraalit aluekehityshankkeet ekotehokkuuden edistämisessä

8. Uusiutuvien energialähteiden tehokas hyödyntäminen ja sähkön ja lämmön yhteistuotanto

9. Huippukulutuksen leikkaaminen

10. Joukkoliikennepalvelujen tarjonta ja käytön lisääminen

11. Kävelyn ja pyöräilyn kehittäminen

12. Energiatehokkuutta tehokkaan viestinnän avulla

Kutakin ehdotusta selitetään ja tarkennetaan seuraavassa. Kursiivilla esitetään yksityiskohtaisia tavoitteita, joista osaa ollaan jo toteuttamassa.


12 (22)

4. Tavoite- ja toimintaehdotukset

1 Kaupungin oma rakentaminen energia- ja ekotehokasta

Kaupunki huolehtii siitä, että kaikki oma rakentaminen on hyvin energia- ja ekotehokasta. Asetetaan

konkreettiset tavoitteet ja pyritään asteittain kohti lähes nollaenergiarakentamista. Tällä hetkellä ta-

voitteena on uudisrakentamisessa ennen vuoden 2012 energiamääräyksiä voimassa ollut A-

energiataso. Toimintamalleja energiatehokkaaseen rakentamiseen on kehitetty Tilakeskuksen vetä-

mässä Tampereen alueen palvelukiinteistöt energiatehokkaiksi (TAPRE)–hankkeessa12, jossa on noin

puolet palvelukiinteistöjen omistajista Tampereen seudulta ollut mukana. Projektissa on laadittu

energiatehokkaan rakennuttamisen, rakentamisen ja kiinteistön kunnossapidon ohjeistoja.

Asetetaan tavoite myös uusiutuvan energian käytölle. Toistaiseksi on toteutettu muutama pilotti-

kohde, kuten Luhtaan passiivienergiapäiväkoti ja Vuoreksen koulukeskus, joissa hyödynnetään aurin-

kopaneeleja. Osana ECO2-hanketta on tehty myös uusiutuvan energian selvityksiä (mm. Kämmen-

niemen aluelämpölaitos ja Tampere-talon laajennus, jossa harkitaan aurinkopaneelien hankintaa ja

lämpöpumppuja). Eräitä öljylämmityksessä olleita kiinteistöjä on muutettu hakelämmölle.

Tilakeskus Liikelaitokselle aktiivinen rooli ERA17-tavoitteen saavuttamisessa omassa

rakentamisessa. Tilakeskus Liikelaitoksen laatiman energiatehokkuusohjeen13 päivitys uusien

määräysten mukaiseksi. Tavoitteeksi vuoden 2012 vaatimuksien alittaminen 30 %:lla.

Uusi ohje esimerkiksi, että 2015 siirrytään uudisrakentamisessa uuden energiatodistuksen B-

tasolle ja 2017 A-tasolle. Tehdään energiatavoitteet myös korjausrakentamiselle.

Tilakeskukselle aktiivinen rooli uusiutuvan energian käytön lisäämisessä omassa

rakentamisessa Vakiinnutetaan uusiutuvan energian selvitykset ja integrointi

energiajärjestelmiin kaikkeen rakentamiseen.

Viedään TAPRE-ohjeita ja OKRA-hankkeen ohjeita käytännön prosesseissa toteutettaviksi.

Tehdään suunnitelma öljylämmityksessä olevien kiinteistöjen muuttamiseksi uusiutuvaan ener-

giaan.

2 Energiatehokkuutta rakentamisen ohjauksella ja neuvonnalla

Tehokkaan ohjauksen ja neuvonnan avulla pyritään jatkuvasti parantamaan kaupungin kaiken uudis-

ja korjausrakentamisen energiatehokkuutta. Rakennusvalvonnan ja asumiseen liittyvien yksiköiden

rooli laajenee energianeuvonnan suuntaan.

Kaikille rakentajille annetaan tietoa hiilijalanjäljen ja energiatehokkuuden merkittävimmistä paran-

nuskeinoista. Asiantuntemusta kasvatetaan siten, että tehokasta neuvontaa voidaan suunnata myös

ammattimaiseen rakentamiseen. Rakennusten käyttöön ja korjaukseen liittyen terveys- ja turval-

lisuusnäkökulma ovat keskeisiä tekijöitä kaikessa suunnittelussa ja opastuksessa. Neuvontaan kuuluu

12

TAPRE - Tampereen alueen palvelurakennukset energiatehokkaiksi http://www.tampere.fi/tilakeskus/kehityshankkeet/tapre.html 13

Tampereen Tilakeskuksen rakennusten energiasuunnitteluohje. Tampereen Tilakeskus Liikelaitos 5.4.2010. 20 s.


13 (22)

myös ohjaus lämmitysjärjestelmän valinnasta ja kiinteistökohtaisesta sähkön- ja lämmöntuotannosta

ja sen tehokkuudesta ja soveltuvuudesta erilaisiin kohteisiin.

Rakentamisen ja asumisen energianeuvontakeskuksen (RANE) toiminta on käynnissä. Se on

toiminut pari vuotta ja vetänyt rakentajakouluja pienrakentajille sekä antanut rakentamisen ja

asumisen energianeuvontaa14. Vakiinnutetaan ja seudullistetaan RANE:n toiminta.

Rakennusvalvonnan roolin vahvistaminen energiatehokkaan rakentamisen neuvonnassa,

ohjauksessa ja valvonnassa. Resursointi esimerkiksi rakennusvalvontamaksuista.

Kuva 3. ECO2-hankkeen esitys Tampereen kaupungin uudisrakentamisen energiatavoitteiksi (asuinkerrostalo)

3 Kannustimien ja kriteereiden käyttö

Energiatehokkaan rakentamisen ohjauksessa käytetään aktiivisesti tehokkaimmiksi todettuja kannus-

timia ja kriteereitä. Tonttivuokran alennusta tai maankäyttösopimuskorvauksen alennusta koskevia

kannustimia käytetään apuna energiatehokkaan korjausrakentamisen ohjauksessa. Asetetaan sel-

keät, tarkoituksenmukaiset ja vertailukelpoiset energia- ja ekotehokkuuskriteerit.

Tampereella otettiin vuonna 2014 käyttöön tonttivuokra-alennus omakotitonttien luovutuksessa.

Alennuksen ehtona on, että toteutetun talon E-luku on enintään 70 % normaalista vähimmäistasosta.

Tontinvuokra-alennus on tällöin 50 % 5 vuoden ajalta.

14

Rakentamisen ja asumisen energianeuvontakeskuksen (RANE). . http://www.raneneuvoo.fi/

http://www.raneneuvoo.fi/


14 (22)

Kohdistetaan kohtuullisia taloudellisia kannustimia sellaisille korjausrakentamishankkeille, joissa

saavutetaan merkittävää energiatehokkuuden. Arvioidaan eri toimenpiteiden hyödyllisyyttä, esteitä

ja niiden aiheuttamia kustannuksia kunnalle.

Tampereen maapolitiikan periaatteisiin hyväksyttiin vuonna 2014 periaate, että täydennysrakennus-

hankkeissa voi saada enintään 85 % alennuksen kaavoituskorvauksesta, jos hanke täyttää tietyt

kriteerit, joiden joukossa on myös energiatehokkuuden parantaminen. Samoilla kriteereillä

kiinteistönomistaja voi saada myös tonttivuokran alennuksen.

Asetetuilla kriteereillä ja kannustimilla pyritään myös ohjaamaan rakentajia kohti uusiutuvan

energian hyödyntämistä, kun se on tarkoituksenmukaista. Uusiutuvan energian suosimisen taustalle

hankitaan etukäteisarvioinnin avulla tieto eri ratkaisujen aiheuttamista kasvihuonekaasujen

kokonaispäästöistä. Vertailussa ja arvioinnissa hyödynnetään soveltuvia työkaluja. Osataan ohjata

suunnittelijoita soveltuvien työkalujen käyttöön. Huolehditaan siitä, että käytetyt kriteerit eivät

aiheuta jälkikäteisraportoinnin tai valvonnan tarpeita.

Asumisen rahaston toiminnan laajennus asukkaiden energiansäästöinvestointien tukemiseen.

Edellyttää lisärahoitusta rahastolle.

Rivi- ja kerrostalotonttien luovutuksessa pidetään tontinluovutuskilpailuita keskeisillä alueilla ja

muilla erityisalueilla. Energiatehokkuus mukana keskeisenä kriteerinä.

Selvitetään mahdollisuudet ottaa käyttöön yleinen energiatehokkuuskriteeri tontinluovu-

tuksessa (esim. energiatodistuksen B-taso vuonna 2015 ja A-taso vuodesta 2018 alkaen).

4 Energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian ja kaukolämmön käytön ohjaus kaavoituksen avulla

Hyödynnetään viime vuosina kehitettyjä uusia työkaluja ja toimintatapoja kaavoituksen vaikutuksien

arvioinnissa ja vaihtoehtojen tarkasteluissa energia- ja ekotehokkaimpien ratkaisujen löytämiseksi.

Kaavoitusprosessissa tehdään uusiutuvan energian potentiaalitarkastelut ja eri energiamuotojen

tarkastelut. Tavoitteena on löytää ekotehokkaimmat ja myös kustannustehokkaimmat ratkaisut eri

alueille, edistää kaukolämpöä tai hybridiratkaisuja tiheästi rakennetuilla alueilla ja uusiutuvia

energiamuotoja kaukolämpöverkon ulkopuolisilla alueilla.

Kehitetään työkaluja eteenpäin siten, että ne auttaisivat myös täydennysrakentamisen vaihtoehto-

tarkasteluja. Energia- ja ekotehokkuustarkastelujen tarkoitus on sekä ohjaaminen että analysointi ja

tavoiteasetannan tuki. Tarkasteluja tehdään erityisesti aidoille vaihtoehdoille ja riittävän laajoille

kohteille.

Tehdään aktiivisesti myös erillisiä kohdennettuja selvityksiä (esimerkiksi toteutettu selvitys aurinko-

energian kustannustehokkuudesta15). Laajennetaan tarkastelujen tekemistä myös täydennysrakenta-

misen alueille.

Kaavoituksen avulla tehdään uusiutuvan energian hyödyntäminen mahdolliseksi (esimerkiksi pienta-

loille mahdollisuus maalämpöön eikä niin pieniä tontteja että ei ole mahdollista vaikka kaukolämpöä

ei olisi tarjolla). Otetaan käyttöön energiatiheyden (energiantarve per kaavaneliö) käsite. Kauko-

15

Aurinkoenergian hyödyntäminen Vuoreksen Koukkurannan alueella. Jari-Pekka Flinck. 11 s.


15 (22)

lämmön kustannustehokkuus kaavoitettavalla alueella arvioidaan ajoissa, jotta energiatiheyteen voi-

daan vaikuttaa.

Kaavaprosessissa otetaan aina huomioon keskeisenä tekijänä passiivisen aurinkoenergian optimaali-

nen hyödyntäminen tonttien ja rakennusten oikean sijoittelun yms. avulla. Rakennustapaohjeissa

annetaan ohjeita uusiutuvan energian hyödyntämiseksi (esimerkiksi rakennusten suuntaus ja ohjeita

siitä, mihin aurinkopaneelit tai maalämpökaivot voi sijoittaa).

Otetaan käyttöön yleiskaavan yhteydessä yhdyskuntarakenteen ilmastovaikutusten arvioinnin

työkalu16. Merkittävimmissä osayleiskaavoissa (esim. Vuoreksen Isokuusi17 ja Ojalan alue18) on

jo tehty ekotehokkuusarviointeja. Yleiskaavoituksen osalta vakiinnutetaan menettelytavat

ekotehokkuuden arviointiin ja asetetaan konkreettiset tavoitteet.

Asemakaavoituksessa vakiinnutetaan KEKO-työkalun käyttö (pilotoitu muutamilla alueilla).

Määritetään miten ekotehokkuuden arviointi tehdään, kun KEKOn rooli nähdään

täydentävänä, laskentaan perustuvana työkaluna suhteessa kaavoituksen omaan kestävän

kehityksen arvioinnin ”muistilistaan”19, joka hyväksytty viime vuonna.

Asemakaavoituksessa asetetaan tavoitteet myös kaavojen ekotehokkuudelle ja

energiatehokkuudelle. Yleistavoitteena on, että uudet kaavat mahdollistavat vähähiilisen

rakentamisen, asumisen ja liikkumisen. Laskentatyökalut auttavat tavoitteen asettamisessa ja

toteamisessa.

Rakentamistapaohjeita tehdään yhteistyössä rakennusvalvonnan kanssa. Ohjeissa otetaan jatkossa

aina huomioon myös energiatehokkuus.

5 Yhdyskunnan ekotehokkuuden ja kestävän elinkaaren varmistaminen

Tampereen tavoitteena on tehdä noin 70 % kaavoituksesta nykyrakenteen sisälle. Täsmennetään

tavoitetta ottaen huomioon erilaisia tilanteita ja tarpeita ja samalla selvittäen vaikutuksia. Kaupunki-

rakennetta laajentavaa kaavoitusta reunoille tehdään vain erityisistä syistä, ja näille kaavoille

asetetaan aina energia- ja ekotehokkuustavoitteet. Tiiviystavoitteissa korostetaan saavutettavuutta

ja lyhyitä etäisyyksiä. Hankitaan selvitysten avulla lisää kvantitatiivista tietoa tiiviin kaavoituksen ko-

konaisvaikutuksesta primäärienergian kulutukseen ja kasvihuonekaasupäästöihin.

Alueiden kestävän elinkaaren kannalta kriittistä on asumisen ja tarvittavien palveluiden säilyminen.

Kestävä elinkaari pyritään varmistamaan väestörakenteen muutoksien seurannan ja ennakoinnin

avulla. Mahdollisia keinoja ovat esim. alueiden sekoittunut rakenne (asumista, työpaikkoja ja

palveluja samoissa kortteleissa), tilojen muuntojoustavuus, sen varmistaminen, että alue on riittävän

tiivis ja etäisyys palveluihin lyhyt sekä pyrkimys vähentää sellaisten palvelukeskittymien perusta-

mista, joiden tavoitteena on palvella hyvin suuria määriä laajalta alueelta. Tunnistetaan keinoja,

16

Ks. Työkalu kantakaupungin yleiskaavan energiatehokkuuden ja ilmastovaikutusten arviointiin. 28.1.2014. Topi Tiihonen. Power Point Presentation. Ecocity. epecc 17

Isokuusen yleissuunnitelman päästöarviointi. 22.3.2012. Oy Eero Paloheimo Ecocity Ltd. 20 s. 18

Ojalan osayleiskaavan luonnosvaihtoehtojen ekotehokkuusvertailu. Tampereen kaupunki. Konsernihallinto. Kaupunkiympäristö kehittäminen. 20.5.2011. 30 s. 19

Asemakaavoituksen kestävän kehityksen suunnitteluohje. 19.11.2013. AS, VK. Otettu käyttöön asemakaavoituksen kokouksessa 2.12.2013. Tampereen kaupunki. Kaupunkiympäristön kehittäminen. Maankäytön suunnittelu. Asemakaavoitus.7 s.


16 (22)

joiden avulla voitaisiin yhdistää (esim. tilavarausten avulla) julkisia ja yksityisiä palveluja (esim. kaup-

pa päiväkodin yhteydessä).

Tampereella on käynnissä kaupunkiraitiotien suunnittelu. Se mahdollistaa kaupunkirakenteen

tiivistämisen kestävän joukkoliikennereitin varrelle. Tämä mahdollisuus tulisi täysipainoisesti

käyttää hyväksi.

Kehitetään erilaisia keinoja, joiden avulla voidaan vahvistaa alueiden kestävää elinkaarta

(uudet alueet ja palvelujen nopea saaminen, vanhat alueet ja palvelujen muuttuminen)

Lisätään maankäyttösopimuksien käyttöä keinona, jonka avulla parannetaan palveluiden

saavutettavuutta ja kehitetään energiatehokkuutta.

6 Ekotehokas lisärakentaminen ja täydennysrakentaminen

Täydennysrakentaminen mahdollistaa parhaiten olemassa olevan infrastruktuurin hyödyntämisen ja

lyhyet kulkuetäisyydet tarvittaviin palveluihin Täydennysrakentaminen on ekotehokkaan lisäraken-

tamisen keskeinen keino. Täydennysrakentamisen prosesseissa on kuitenkin ongelmia. Nämä liittyvät

prosessien hitauteen ja aiheutuvien hyötyjen ja haittojen oikeudenmukaiseen jakoon tonttien omis-

tajien kesken. Esimerkiksi pysäköinnin järjestelyt ovat usein problemaattisia.

Tampereella on käynnissä useita täydennysrakennuskohteita, kuten Tammela, Tesoma ja laaja EHYT-

hanke, jossa eri kaupunginosien täydennysrakennusmahdollisuudet käydään läpi ja tehdään yleis-

suunnitelmat täydennysrakennuskaavojen ja –hankkeiden pohjaksi. Kaupunki kehittää toimin-

tatapoja hyvien ja nopeampien menettelyjen ja ratkaisuvaihtoehtojen löytämiseksi.

Vuonna 2014 uudistettiin maapolitiikan periaatteet. Täydennys- ja lisärakentamisen tukemiseksi

maankäyttösopimuksen korvauksen perusteena olevasta arvonnoususta jätetään huomioon otta-

matta osa (enintään 85 %) määritellyillä ehdoilla. Hyödyn saamisen vaihtoehdoissa on mukana ener-

giatehokkuuden merkittävä parannus peruskorjauksessa. Korvausta ei peritä lainkaan, jos arvon-

nousu on pieni.

Kaupungin vuokraamilla tonteilla osa asemakaavan muutoksella saatavasta tontin asuinrakennus-oi-

keuden kasvamisen hyödystä osoitetaan nykyiselle vuokraoikeuden haltijalle. Nykyisen vuokra-

oikeuden haltijan vuokraa alennetaan määräaikaisesti (enintään 85 % ja 10 vuotta).

Pysäköintinormien uudistus on käynnissä Tampereella. Autopaikkanormeja kehitetään täydennys-

rakentamista kannustavaan muotoon. Otetaan huomioon palvelujen etäisyydet ja joukkoliikenteen

etäisyydet. Kun matka joukkoliikenteen pysäkeille on lyhyt, niin voidaan kaavoittaa myös auto-

paikattomia asuintaloja. Autopaikan ei myöskään tarvitse olla samalla tontilla ja selvitetään vaihto-

ehtoja, joiden mukaan vain autopaikan tarvitsija maksaa paikasta.

Rakennusjärjestykseen on lisätty vaatimus, että taloyhtiöissä pitää olla kaksi pyöräpaikkaa per asun-

to.

Kun tarkoituksenmukaista, tehdään olemassa olevien alueiden uusi kaavoitus tiiviimmäksi mah-

dollistaen lisärakentamisen ja/tai lisäkerrosten rakentamisen. Käytetään tätä apukeinona, jolla

autetaan korjausrakentamisen kustannusten kompensointia.


17 (22)

Markkinoidaan aktiivisesti uusia maapolitiikan kannustimia täydennys- ja

korjausrakentamiseen. Yhdistetään tähän aina myös energiatehokkuuden parantaminen.

Käynnistetään yhteistyössä taloyhtiöiden ja kiinteistönomistajien kanssa kehittämishanke

täydennysrakentamisen edistämiseksi ja hyvien toimintamallien levittämiseksi.

Pysäköintinormeja uudistettaessa otetaan niihin mukaan mahdollisuus autopaikattomaan

lisärakentamiseen keskustassa ja hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella olevilla alueilla.

7 Kehityshankkeet, energiatehokkaat pilottikohteet ja hiilineutraalit aluekehityshankkeet ekotehokkuuden edistämisessä

Aluekehityshankkeissa keskeisenä teemana on aina myös energiatehokkuus, matalat khk-päästöt tai

hiilineutraalius. Olemassa olevia hanke-esimerkkejä ovat Härmälänranta ja Nurmi-Sorila. Kaavoituk-

sen avulla mahdollistetaan hiilineutraalit tai alhaisen khk-päästön alueet.

Tampereen kaupunki jatkaa aktiivista rooliaan kestävän rakentamisen kehityshankkeiden teettäjänä

ja tekijänä. Olemassa olevista kehityshankkeista hyvä esimerkki on Vuores-projekti. Kehitys-

hankkeiden avulla lisätään osaamista uusista toimintatavoista ja ymmärrystä eri osatekijöiden

vaikutuksesta. Kumppanuuskaavoitus on yksi esimerkki kehityshankkeiden avulla kehitettäviä

asioista. Selvitysten ja kehityshankkeiden avulla myös kiteytetään kvantitatiivista tietoa eri toimenpi-

teiden merkityksellisyydestä energiatehokkaassa ja kestävässä rakennetussa ympäristössä.

Energiatehokkaiksi aluekehityshankkeiksi otetaan mukaan myös jo rakennettuja alueita,

kuten Tammela ja Tesoma.

Energiatehokkaissa aluekehityshankkeissa pyritään mahdollistamaan oma energiantuotanto,

esim. hajautettu tai pienimuotoinen keskitetty tuotanto. Niiden ja yhteistuotannon hyötyjä

verrataan päästöjen ja kustannusten kannalta. Tehdään systemaattista seurantaa ja tuodaan

kokemuksia paremmin seuraavissa hankkeissa hyödynnettäväksi.

Kaksisuuntaiset sähkö- ja lämpöverkot ovat yhtenä tärkeänä tarkasteluja kehityskohteena

aluekehityshankkeissa. Selvitettäviä asioita ovat esimerkiksi syötettävän lämmön lämpö-

tilatasot ja verkon omistajan roolin muuttuminen kun rooli energian välittäjänä kasvaa

kiinteistökohtaisen tuotannon yleistyessä.

Tampereen kaupunki lähtee esimerkin luontoisesti mukaan muutamaan energiatehok-

kaaseen ryhmäkorjaushankkeeseen. Tavoitteena on hankkia kokemuksia ja luoda pohjaa

asiakirjamalleille yms. Energia- ja ekotehokkaaseen korjausrakentamiseen liittyvien

hankkeiden tuloksia hyödynnetään ja hankkeiden määrää lisätään tarpeen mukaan.

8 Uusiutuvien energialähteiden tehokas hyödyntäminen ja sähkön ja lämmön yhteistuotanto

Tampereen omassa energiantuotannossa pidetään konkreettiset tavoitteet uusiutuvien osuuksille

energialähteistä. Asetetaan myös pidemmän aikavälin tavoite. Tampereen Sähkölaitoksen tavoitteen

mukaan uusiutuvien osuus on 38 % vuonna 2020; lisäksi yleistavoitteena on 80 % vuonna 2040.

Tampereella kaukolämpöverkko kattaa yli 90 % kiinteistökannasta. Tiiviissä pientalorakentamisessa ja

kerrostalorakentamisessa yhteistuotannolla tuotettu kaukolämpö on usein energiatehokkain ja khk-


18 (22)

päästöjen kannalta edullinen ratkaisu erityisesti, jos tuotanto on biopolttoainepohjaista. Tätä

hyödynnetään jatkossakin. Toisaalta selvitetään, millä alueilla kiinteistökohtainen tuotanto on

ympäristövaikutuksiltaan edullisinta. Näiden selvitysten tulokset otetaan huomioon kaavoitusta ja

tontinluovutusehtoja sekä energianeuvontaa muotoiltaessa (vrt. edellä).

Tampereen kaupunki asettaa konkreettisen tavoitteen uusiutuvien energialähteiden

osuuksille koko Tampereen alueella mukaan lukien hajautettu energiantuotanto. Osoitetaan

keskeiset toimenpiteet, joilla tähän vaikuttavuustavoitteeseen on tarkoitus päästä. Näistä

monet liittyvät edellä esitettyihin kaavoituksen, ja ohjauksen keinoihin.

Energia-alan liiketoimintaympäristön muutokseen varaudutaan kehittämällä uusia palvelu-

liiketoimintamalleja ja arvioidaan niiden hyödyllisyyttä. Uudenlaisissa palvelutuotteissa ei

esimerkiksi sitouduttaisi toimittamaan kaukolämpöä, vaan taattaisiin tietyt olosuhteet tai

palvelut kuten lämmin vesi.

Kartoitetaan älykkäiden sähkönjakelun palvelualustojen kehittymisen tarjoamia uusia liike-

toimintamahdollisuuksia sähkön pientuotannossa.

9 Huippukulutuksen leikkaaminen

Etsitään tutkimuksen avulla keinoja siihen että voitaisiin tukea huippukulutuksen leikkaamista

(Härmälänrannan CoZED-hankkeessa tehdään asiaa koskeva tutkimus.) Selvitettävänä asiana on

esimerkiksi mahdollisuus tukea sellaista älykästä rakennusautomaatiota, jolla pystytään ohjaamaan

rakennuksen aiheuttamaa sähkökuormitusta ja pudottamaan huippujen aikana osaa kuormista.

Käytetään edelleen ja kehitetään uusia hinnoittelun keinoja huippukulutuksen leikkaamiseen. Sähkö-

verkon osalta tehohuipun hinnoittelussa asiakas maksaisi tehon siirrosta. Sähkön osalta Tampereella

huippukulutus määräytyy kuitenkin teollisuudesta ja palveluista eikä niinkään asumisesta.

Etsitään uusia ratkaisuja lämmön huippukulutuksen leikkaamiseen ja samalla tehdään

arvioita huipunleikkausjärjestelmien kannattavuudesta. Vaihtoehtoisina ratkaisuina

selvitetään esimerkiksi lämpö- ja sähkövarastoja.

10 Joukkoliikennepalvelujen tarjonta ja käytön lisääminen

Tamperetta kehitetään kaupunkistrategian mukaisesti joukkoliikennekaupunkina. Varmistetaan

hyvien joukkoliikennepalvelujen tarjonta ja kehitetään Tampereen seudun rakennesuunnitelman

mukainen laadukas joukkoliikennejärjestelmä, jossa hyödynnetään sekä bussi-, kaupunkiraitiotie-

että lähijunaliikennettä.

Tunnistetaan ja asetetaan tavoitteita, joiden avulla joukkoliikenteen sujuvuutta parannetaan ja

priorisoidaan. Yhtenä keinona ovat jo käytössä olevat liikennevaloetuudet ja omat kaistat. Pysäkkien

varustelutasoa pyritään nostamaan. Tunnistetaan reititykseen liittyviä haittoja ja ongelmia ja asete-

taan tavoitteita parempien reitityksien käyttöönottamiseksi jatkoyhteydet huomioon ottaen.

Linjaston iterointi on jatkuvaa työtä.

Linjataan konkreettisia toimenpiteitä liittyen hinnoitteluun, liikenneyhteyksien ja vuorotiheyksien

parantamiseen ja eri kulkumuotojen suosimiseen, joiden avulla pyritään lisäämään joukkoliiken-

nepalvelujen suosiota. Otetaan huomioon taloudelliset ja muut reunaehdot ja esteet. Keskeinen


19 (22)

kysymys on myös pysäköintimaksut keskustassa. Pysäköintitaksa pidetään vähintäänkin kustannus-

tason nousun mukana.

Kehitetään edelleen runkolinjoja. Runkolinjoilla spontaani käyttö on mahdollista ilman että tarvitsee

tarkistaa aikatauluja. Muiden linjojen osalta käytettävyyden parantamista on kehitettävä.

Tehdään lisääntyvää yhteistyötä naapurikuntien kanssa ja tunnistetaan keinoja, joiden avulla

joukkoliikennettä voidaan priorisoida myös kuntien avulla (esimerkiksi verkkoyhteydet busseissa

tms.). v. 2012 käynnistyi seudullinen joukkoliikenneyhteistyö. Tulevaisuudessa koko kaupunkiseutu

on yhtä vyöhykeliikennejärjestelmää (2014 jälkeen).

Tehdään periaatteellinen arvio eri toimenpiteiden säästöpotentiaalista primäärienergian ja

kasvihuonekaasujen suhteen. Arvioidaan millä keinoilla tavoitteita voisi saavuttaa tehokkaimmin ja

taloudellisimmin.

Valtuusto tekee päätöksen kaupunkiraitiotiestä kesäkuussa 2014. Jos raitiotiehanke

toteutetaan, kaupunkirakennetta tiivistetään raitiovaunureitin ympärille. Arvioidaan eri

toimenpiteiden mahdollista vaikutusta kuntalaisten hyvinvointiin ja tyytyväisyyteen.

Liikennejärjestelmällä on suuri vaikutus kuntalaisten tyytyväisyyteen.

11 Kävelyn ja pyöräilyn kehittäminen

Tampereen seudulla on tehty seudullinen kävelyn ja pyöräilyn kehittämisohjelma vuonna 2012. Ta-

voitteena on kävelyn ja pyöräilyn kulkumuoto-osuuden kasvattaminen suosimalla kävelyä ja pyö-

räilyä keskustojen kehittämisessä, tiivistämällä asumista, työpaikkoja ja palveluja kävely- ja pyöräily-

etäisyyksille ja luomalla hyvät kävelyn ja pyöräilyn pääreitit.

Tampereen keskustan kevyen liikenteen kehittämissuunnitelma on tehty vuosille 2008-12 ja sen

mukaan on kehitetty varsinkin pyörätieverkkoa. Tavoitteena varmistaa sujuva kulkeminen koko

alueella eri osa-alueiden välillä (ympäri vuoden/luokitus).

Pyöräilyn laatukäytäväselvitys on aloitettu. Viitoituksia ja merkintöjä ja karttapalveluja niin paperi-

kuin verkkopalveluna on kehitetty.

Keskustan verkkoa kehitetään keskustan muun suunnittelun ohessa. Pyöräily nostetaan tasa-arvoi-

seksi kulkumuodoksi autoilun rinnalle. Hämeenkadusta on tekeillä oma suunnitelma, jossa katu muu-

tetaan joukko- ja kevytliikennekaduksi ensin itäpäästä ja myöhemmin myös länsipäästä.

Huolehditaan siitä, että kevyen liikenteen väylien kunto ja kunnossapito (myös

talvikunnossapito) säilytetään vähintään nykytasolla ja runkoväylillä sitä tarvittaessa

nostetaan.

Liityntäpysäköinnin yhteydessä otetaan huomioon myös polkupyörät.

Joukkoliikennepysäkeille kehitetään pyörätelineitä ja pysäkkejä, jotta matkaketjuista tulisi

sujuvia. Selvitetään myös mahdollisuudet kuljettaa pyöriä raitiovaunuissa.

Pyöräpysäköintilaitoksia ryhdytään suunnittelemaan keskeisiin paikkoihin; se on tarpeen

erityisesti rautatieasemalle.

Rakennusjärjestyksessä otetaan aina myös pyöröpaikat huomioon pysäköintipaikkoja

määrättäessä.


20 (22)

Selvitetään mahdollisuudet moderniin, mainosrahoitteiseen kaupunkipyöräjärjestelmään

esimerkiksi yhteistyössä suurten kaupunkien kanssa.

12 Energiatehokkuutta tehokkaan viestinnän avulla

Tampereella energiatehokkuuden viestintää ovat hoitaneet varsinkin Ekokumppanit Oy ja RANE.

Myös asuntotoimi on osallistunut erityisesti asumisen energia-avustusten osalta viestintään.

Kaupungin omistamat asuntoyhteisöt ovat osaltaan edistäneet energiaa säästävät asumisen ja

kiinteistönhoidon viestintää.

Liikunnan ohjausta on projektiluonteisesti edistänyt Ekokumppanit Oy. ECO2 järjesti yhteistyössä

kaupungin liikenneyksikön ja useiden järjestöjen kanssa Minä poljen –pyöräilykampanjan vuonna

2012. Se ei ole kuitenkaan vakiintunut pysyväksi toimintamuodoksi.

Viestinnän päätavoite on kertoa mikä on energiaviisaasti rakennettu ympäristö, perustella miksi sitä

tavoitellaan ja kertoa mitkä ovat hyödyt kuntalaisille. Viestinnän tärkeänä tavoitteena on myös

perustella tiiviin rakentamisen hyötyjä energiaviisaan rakentamisen kannalta ja tukea

asennemuutosta täydentämisrakentamisen hyväksymiseksi.

Rakentamisen energiatehokkuuden edistämisen yhtenä merkittävänä esteenä on erityisesti sisäilma-

ongelmien kytkentä julkisuudessa energiansäästöön. Korjausrakentamisen viestinnässä tulee siksi

kiinnittää huomiota hyvän sisäilman turvaamiseen ja samalla viestintää energiatehokkaasta

rakentamisesta ja sen hyödyistä tulisi lisätä.

Lisätään viestintää liittyen energia- ja ekotehokkaaseen uudisrakentamiseen ja

korjausrakentamiseen. Kehitetään viestintästrategia täydennysrakentamisen etujen

selittämiseksi. Tuodaan mukaan onnistuneiden kohteiden esittelyä.

Tehdään selvityksiä kiinteistökohtaisen energiantuotannon edullisuudesta ja reunaehdoista.

Tuodaan tulokset energiatehokkuuden viestintään.

Kaupunki järjestää avoimia informaatiotilaisuuksia jakaen tietoa energia- ja ekotehokkuuden

keinoista ja kriteereistä. Tilaisuuksia järjestetään soveltuvissa yhteyksissä ja kaikille

asiaankuuluville toimijoille mukaan lukien ammattimaiset rakentajat. Esimerkiksi kilpai-

lutusten yhteydessä pidetään tarvittaessa avoimia infotilaisuuksia, joissa käsitellään energia-

ja ekotehokkuudelle asetettuja kriteerejä, arviointityökaluja ja mahdollisia keinoja.

Tampereelle perustetaan kilpailu, jossa hiilijalanjäljeltään / energiatehokkuudeltaan paras

rakennus palkitaan.

Vakiinnutetaan Liikkumisen ohjaustoiminta esimerkiksi osaksi Ekokumppanit Oy:n palveluja.

Se vastaisi myös Minä poljen –pyöräkampanjasta keväisin. Kehitetään ja käytetään

informatiivisia keinoja, joiden avulla on mahdollista vaikuttaa kuntalaisten liikkumista

koskeviin valintoihin. Näitä voivat olla kampanjat ja tiedotukset, joiden avulla lisätään

kuntalaisten tietoisuutta eri liikkumistapojen hiilijalanjäljestä. Lisäksi esitetään tavoitteita

älykkäiden ratkaisujen mahdollisuuksista parantaa joukkoliikenteen houkuttelevuutta ja

käytettävyyttä. Kevyen liikenteen verkoston ja väylien parannuksien tiedotusta kehitetään.


21 (22)

Lähdeviitteet

Asemakaavoituksen kestävän kehityksen suunnitteluohje. 19.11.2013. AS, VK. Otettu käyttöön asemakaavoituksen kokouksessa 2.12.2013. Tampereen kaupunki. Kaupunkiympäristön kehittäminen. Maankäytön suunnittelu. Asemakaavoitus.7 s.

Aurinkoenergian hyödyntäminen Vuoreksen Koukkurannan alueella. Jari-Pekka Flinck. 11 s.

COM (2011) 112: A Roadmap for moving to a competitive low carbon economy in 2050 http://ec.europa.eu/clima/policies/roadmap/documentation_en.htm

Energiaviisaan rakennetun ympäristön tiekartta. Sisältöehdotus. Tarja Häkkinen ja Miimu Airaksinen. 3.5.2012. 13 s.

Energiaviisaan rakennetun ympäristön tiekartta. Tavoite-ehdotuksia. Tarja Häkkinen, Miimu Airaksinen, Veijo Nykänen ja Mia Ala-Juusela. 11.3.2013. 11 s.

Heating energy and peak-power demand in a standard and low energy building http://www.vtt.fi/inf/julkaisut/muut/2013/OA_Heating_Energy.pdf Airaksinen, Miimu; Vuolle, M. Energies. Vol. 6 (2013) No: 1, 235 - 250

Isokuusen yleissuunnitelman päästöarviointi. 22.3.2012. Oy Eero Paloheimo Ecocity Ltd. 20 s.

Kestävän rakentamisen ohjaus julkisissa rakennushankkeissa. Mirkka Rekola, Tarja Häkkinen, Mia Ala-Juusela, sakari Pulakka, Tarja Mäkeläinen, Appu Haapio ja Antti Ruuska. VTT Technology. 2014. Espoo

Methods and concepts for sustainable renovation of buildings. 2012. Häkkinen, Tarja, Ruuska, Antti, Vares, Sirje, Kouhia, Ilpo, Holopainen, Riikka. VTT,Espoo.266 p. + app. 51 p. VTT Technology 26 ISBN 978-951-38-7841-2 URL:http://www.vtt.fi/publications/index.jsp

Ojalan osayleiskaavan luonnosvaihtoehtojen ekotehokkuusvertailu. Tampereen kaupunki. Konsernihallinto. Kaupunkiympäristö kehittäminen. 20.5.2011. 30 s.

Pientalojen uudisrakentamisen kannustus energiatehokkuuteen tonttivuokra-alennuksiin. Sakari Pulakka ja Miimu Airaksinen. Selvitys 28.10.2013. 8 s.

Rakennetun ympäristön energiankäyttö ja kasvihuonekaasupäästöt. 28.9.2010. Iivo Vehviläinen, Aki Pesola, Gaia Consulting Oy, Juhani Heljo, Jaakko Vihola, Tampereen teknillinen yliopisto, Saara Jääskeläinen, Liikenne- ja viestintäministeriö, Hanna Kalenoja, Tampereen teknillinen yliopisto, Pekka Lahti, VTT, Kaisa Mäkelä, Ympäristöministeriö, Mika Ristimäki, Suomen ympäristökeskus

Rakennusmateriaalien ympäristövaikutukset. Ruuska, Antti, Häkkinen, Tarja, Vares, Sirje, Korhonen, Marja-Riitta ja Myllymaa, Tuula. Ympäristöministeriön raportteja 8. 2013.

Rakentamisen ja asumisen energianeuvontakeskuksen (RANE). http://www.raneneuvoo.fi/

Tammelan täydennysrakentamisen edullisuus. Veijo Nykänen, Pekka Lahti ja Antti Knuuti VTT, Antti Kurvinen, Olli Niemi ja Jaakko Vihola TTY. VTT-CR-04035-12 | 12.6.2012

Tampereen kaupungin rakennetun ympäristön T&K-hankkeiden yhteenvetoa ja analyysiä. Tarja Häkkinen, Miimu Airaksinen, Veijo Nykänen, Jyri Nieminen, Hannele Ahvenniemi. 48 s. 13.8.2012

http://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX:52011DC0112

http://www.vtt.fi/inf/julkaisut/muut/2013/OA_Heating_Energy.pdf

http://www.vtt.fi/publications/index.jsp

http://www.raneneuvoo.fi/


22 (22)

Tampereen Tilakeskuksen rakennusten energiasuunnitteluohje. Tampereen Tilakeskus Liikelaitos 5.4.2010. 20 s.

TAPRE - Tampereen alueen palvelurakennukset energiatehokkaiksi http://www.tampere.fi/tilakeskus/kehityshankkeet/tapre.html

Työkalu kantakaupungin yleiskaavan energiatehokkuuden ja ilmastovaikutusten arviointiin. 28.1.2014. Topi Tiihonen. Power Point Presentation. Ecocity. epecc

tampereen okra-hankkeen yhteenveto suositukset era17 … · 2015-08-27 · era17 kannustaa suomea...

Documents