TESTITULOSTEN YHTEYDET FYYSISEEN SUORITUSKYKYYN PIENPELISSÄ

NUORILLA JALKAPALLOILIJOILLA

Ville Vanttaja

Valmennus- ja testausopin kandidaatintutkielma

Liikuntatieteellinen tiedekunta

Jyväskylän yliopisto

Kevät 2019

TIIVISTELMÄ

Vanttaja, V. 2019. Testitulosten yhteydet fyysiseen suorituskykyyn pienpelissä nuorilla jalka-palloilijoilla. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, valmennus- ja testausopin kandidaatintutkielma, 44 s, (2 liitettä).

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia: a. testitulosten keskinäisiä yhteyksiä, b. testitulos-ten ja fyysisen pienpelisuorituskyvyn yhteyksiä sekä c. biologisen kypsymisen vaikutuksia suo-rituskykyyn nuorilla jalkapalloilijoilla. Tutkimukseen rekrytoitiin 28 miespuolista kansallisen tason kenttäpelaajaa (ikä = 13.46 ± 0.51 v, pituus = 158.73 ± 10.10 cm, paino = 46.71 ± 6.71 kg, PHV-offset = -0.92 ± 0.80 v). Fyysisinä suorituskykytesteinä mitattiin 10 ja 30 m nopeus, suunnanmuutosnopeus (SM), yo-yo endurance test level 1 (YETL1), kevennyshyppy (KH) sekä maksimivoima (MVF) ja voimantuoton nopeus (RFD 0 - 100 ja 0 - 200 ms) isometrisessä kes-kireidenvedossa. Pienpelinä pelattiin 3 x 4 minuuttia 2 minuutin passiivisella palautuksella 30 x 40 m alueella pelimuodolla 4v4 + maalivahdit. Pienpelin liikkumis- ja sykemuuttujat mitattiin puettavilla antureilla (10 Hz GPS, 200 Hz kiihtyvyysanturi, 1 Hz syke). Koettu rasittavuus mi-tattiin pienpelin jälkeen RPE CR-10 –asteikolla. Pelaajat jaettiin kahteen ryhmään biologisen kypsymisen mukaan (pre- ja mid-PHV). Yhteydet muuttujien välillä testattiin Pearsonin korre-laatiokertoimella ja erot joukkueiden sekä biologisen kypsymisen suhteen riippumattomien otosten T-testillä tai Mann-Whitneyn U-testillä. Vahvimmat korrelaatiot testien välillä saatiin YETL1:n & KH:n (r = 0.575, p < 0.01), YETL1:n & SM:n (r = -0.612, p < 0.01), MVF:n & SM:n (r = -0.562, p < 0.01), KH:n & 10 m (r = -0.628, p < 0.01), KH:n & 30 m (r = -0.678, p < 0.01), KH:n & SM:n kesken (r = -0.571, p < 0.01) ja 10 & 30 m kesken (r = 0.892, p < 0.01). YETL1 korreloi pienpelin kokonaismatkan ja intensiteetin (r = 0.736, p < 0.01), huippusykkeen (r = -0.501, p < 0.01) sekä keskinopeuden kanssa (r = 0.751, p < 0.01). RFD 0-200 ms korreloi pienpelin keskisykkeen kanssa (r = -0.585, p < 0.01). KH korreloi kokonaismatkan ja intensi-teetin (r = 0.557, p < 0.01) sekä keskinopeuden kanssa (r = 0.554, p < 0.01). 10 m korreloi sprinttien määrän (r = -0.546, p < 0.05) ja matkan >18 km/h kanssa (r = -0.532, p < 0.01). 30 m korreloi huippunopeuden (r = -0.554, p < 0.01), sprinttien määrän (r = -0.592, p < 0.01) ja matkan >18 km/h kanssa (r = -0.634, p < 0.01). YETL1, 30 m, SM (p < 0.01) ja 10 m (p < 0.05) erosivat merkitsevästi pre- ja mid-PHV -ryhmien välillä. Pienpelimuuttujista kokonaismatka, intensiteetti, sprinttien määrä, keskinopeus, RPE (p < 0.05), alueen 1 kiihdytysten määrä (p < 0.01) ja huippunopeus (p < 0.001) erosivat merkitsevästi ryhmien välillä. Tulosten perusteella aerobinen kestävyyssuorituskyky, nopeus, suunnanmuutoskyky ja alaraajojen nopea voiman-tuotto ovat merkitsevästi yhteydessä fyysiseen pienpelisuorituskykyyn. Yhteyttä isometrisen maksimivoiman ja pienpelisuorituskyvyn välillä ei havaittu. Biologisesti kypsemmät pelaajat olivat merkitsevästi kestävämpiä ja nopeampia, mikä ilmeni myös fyysisessä pienpelisuoritus-kyvyssä.

Asiasanat: GPS, jalkapallo, kestävyys, nopeus, pienpeli, suorituskyky, voima

ABSTRACT

Vanttaja, V. 2019. Relationships between test performance and small-sided game time-motion variables in youth footballers. Faculty of Sport and Health Sciences, University of Jyväskylä, Bachelor’s thesis, 44 pp. 2 appendices.

The purpose of this study was to examine: a. the relationships between physical capacity tests, b. the relationships between tests and small-sided game time-motion variables and c. the effects of maturation on performance variables in Finnish youth footballers. Twenty-eight young na-tional level male football players were recruited from two teams of a local football club (age = 13.46 ± 0.51 years, stature = 158.73 ± 10.10 cm, body mass = 46.71 ± 6,71 kg, PHV-offset = -0.92 ± 0.80 years). Tests included 10 and 30 m sprint times, change of direction test (COD), yo-yo endurance test level 1 (YETL1), vertical countermovement jump (CMJ), maximal vol-untary force (MVF) and rate of force development (RFD) in 0-100 and 0-200 ms in the isomet-ric mid-thigh pull. Small-sided game (SSG) was played as 4v4 + goalkeeper for 3 x 4 min with 2 minutes of passive rest in between periods. Field area was 30 x 40 m (150 m2/player). Time-motion and heart rate variables were measured with 10 Hz GPS, 200 Hz accelerometer and 1 Hz heart rate sensor. Rate of perceived exertion was measured with CR10 scale after the SSG. To determine the effects of maturation status on performance variables participants were di-vided into pre-PHV and mid-PHV groups. Pearson correlation coefficient was used to deter-mine relationships between variables. Independent samples t-test or Mann-Whitney u-test were used to determine differences between teams and maturity status. Strongest correlations were found between YETL1 & CMJ (r = 0,575, p < 0.01), YETL1 & COD (r = -0.612, p < 0.01), MVF & COD (r = -0.562, p < 0.01), CMJ & 10 m (r = -0.628, p < 0.01), CMJ & 30 m (r = -0.678, p < 0.01), CMJ & COD (r = -0.571, p < 0.01) and 10 & 30 m (r = 0.892, p < 0.01). YETL1 correlated with SSG total distance and intensity (r = 0.736, p < 0.01), peak heart rate (r = -0.501, p < 0.01) and average speed (r = 0.751, p < 0.01). RFD 0-200 ms correlated with mean heart rate (r = -0.585, p < 0.01). CMJ correlated with total distance, intensity (r = 0.557, p < 0.01) and mean speed (r = 0.554, p < 0.01). 10 m correlated with sprint frequency (r = -0.546, p < 0.05) and distance >18 km/h (r = -0.532, p < 0.01). 30 m correlated with top speed (r = -0.554, p < 0.01), sprint frequency (r = -0.592, p < 0.01) and distance >18 km/h (r = -0.634, p < 0.01) There was a significant difference between pre-PHV and mid-PHV in YETL1, 30 m, COD (p < 0.01) and 10 m (p < 0.05). SSG total distance, intensity, number of sprints, mean speed, RPE (p < 0.05), accelerations in zone 1 (p < 0.01) and top speed (p < 0.001) were sig-nificantly greater in mid-PHV group. According to the results of the present study, aerobic fitness, linear speed, COD ability and lower limb explosive force production are significantly related to physical SSG performance. No significant relationships were found between isomet-ric maximum force metrics and SSG performance. More biologically mature participants were fitter and faster compared to their biologically less mature peers. This difference was also evi-dent in multiple SSG metrics.

Key words: Endurance, Football, GPS, Performance, Small-sided game, Speed, Strength

KÄYTETYT LYHENTEET

GPS global positioning system, maailmanlaajuinen paikallistamisjärjestelmä

IMTP isometric mid-thigh pull, isometrinen keskireidenveto

MVF maximum voluntary force, maksimaalinen tahdonalainen voima

RFD rate of force development, voimantuoton nopeus

RPE rating of perceived exertion, koetttu rasittavuus

La laktaatti

PHV peak height velocity, pituuskasvun huippunopeus

PHV-offset kronologisen iän ja pituuskasvun huipun arvion erotus

SSG small-sided game, pienpeli

VO2max maksimaalinen hapenotto

YETL1 yo-yo endurance test level 1, kestävyystesti

SISÄLLYS

TIIVISTELMÄ

1 JOHDANTO ....................................................................................................................1

2 PELIN FYYSISET VAATIMUKSET .............................................................................2

2.1 Fyysisten vaatimusten kasvu ................................................................................... 2

2.2 Jalkapalloilijan ominaisuuksista ............................................................................. 3

2.3 Nuorten pelaajien fyysiseen suorituskykyyn vaikuttavat tekijät ............................ 4

2.4 Nuorten pelaajien voimantuotto .............................................................................. 5

3 PIENPELIT ......................................................................................................................7

3.1 Liikkumismuuttujat ja fysiologiset muuttujat ......................................................... 7

3.1.1 GPS ............................................................................................................... 7

3.1.2 Koettu rasittavuus ......................................................................................... 8

3.1.3 Syke............................................................................................................... 8

3.2 Pelaamisen intensiteettiin vaikuttavat tekijät .......................................................... 8

3.3 Erot 11v11 pelaamiseen .......................................................................................... 9

3.4 Pienpelien rajoitteita ............................................................................................. 10

4 FYYSISTEN OMINAISUUKSIEN YHTEYDET PELISUORITUSKYKYYN ..........11

5 TUTKIMUSKYSYMYKSET JA HYPOTEESIT .........................................................13

6 MENETELMÄT ............................................................................................................14

6.1 Suorituskykytestit ................................................................................................. 15

6.1.1 Nopeus ........................................................................................................ 15

6.1.2 Suunnanmuutosnopeus ............................................................................... 15

6.1.3 Kevennyshyppy ........................................................................................... 16

6.1.4 Isometrinen keskireidenveto ....................................................................... 16

6.1.5 Aerobinen kestävyys ................................................................................... 18

6.2 Pienpelimittaukset ................................................................................................. 19

6.2.1 Syke- ja liikkumismuuttujat ........................................................................ 20

6.2.2 Koettu rasittavuus ....................................................................................... 20

6.3 Tilastolliset menetelmät ........................................................................................ 21

7 TULOKSET ...................................................................................................................22

7.1 Suorituskykytestit ................................................................................................. 22

7.2 Pienpelimittaukset ................................................................................................. 23

7.3 Biologisen kypsymisen vaikutukset suorituskykyyn ............................................ 25

7.4 Yhteydet suorituskykytestien välillä ..................................................................... 28

7.5 Suorituskykytestien ja pienpelimittausten yhteydet .............................................. 29

8 POHDINTA ...................................................................................................................32

8.1 Yhteydet suorituskykytestien välillä ..................................................................... 32

8.2 Yhteydet suorituskykytestien ja fyysisen pienpelisuorituskyvyn välillä .............. 33

8.3 Biologisen kypsymisen vaikutukset suorituskykyyn ............................................ 35

8.4 Rajoitteet ja yhteenveto ......................................................................................... 36

LÄHTEET ..........................................................................................................................38

LIITTEET

1

1 JOHDANTO

Jalkapallo on luultavasti maailman suosituin urheilulaji. Menestyminen edellyttää teknistä ja

taktista osaamista sekä fyysistä suorituskykyä. Fyysisesti jalkapallo aiheuttaa pelaajalle monia

haasteita. Pelaajan tulee kyetä toistuviin korkean intensiteetin suorituksiin, jotka vaativat voi-

maa, tehoa, nopeutta ja kestävyyttä. Pelin fyysiset vaatimukset ovat myös kasvaneet pelin kat-

konaisuuden ja intensiivisten jaksojen lisäännyttyä. Lisähaasteensa fyysiseen kuormittavuuteen

tuovat usein pitkä kilpailukausi sekä palautumisen ja harjoittelun tasapainottaminen.

Nykyään jo nuorten pelaajien harjoittelun tulee olla laadukasta, jotta ominaisuudet kehittyvät

optimaalisesti ja mahdollisuudet huipputasolle pystytään ylläpitämään. Nuorille tulisi mahdol-

listaa riittävä laadukkaan harjoittelun määrä unohtamatta pitkäaikaista urheilijana kehittymisen

merkitystä. Kehittymistä tulisi seurata monipuolisesti huomioiden biologisen kypsymisen vai-

kutukset.

Pienpelit ovat yleinen jalkapallotutkimuksen aihe, sillä ne tarjoavat valmentajille harjoitusmuo-

tona mahdollisuuden vaikuttaa teknisiin, taktisen ja fyysisiin muuttujiin. Lisäksi ne mahdollis-

tavat pelaajille osallistavan ja motivoivan harjoittelumuodon. Mahdollisesti näistä syistä pien-

pelit ovat myös suosittu harjoittelumuoto nuorilla pelaajilla. Mittausteknologian ja erityisesti

GPS-teknologian kehittyminen on mahdollistanut pienpelien liikkumismuuttujien käytännölli-

sen ja luotettavan mittaamisen ja näin pienpelien vaatimusten entistä tarkemman analysoinnin.

Fyysisen suorituskykytestien ja pienpelisuorituskyvyn yhteyksien tutkiminen nuorilla pelaajilla

mahdollistaa pienpelien vaatimusten ja kyseisissä peleissä vaadittavien fyysisten ominaisuuk-

sien yhteyden paremman ymmärtämisen. Lisäksi lisääntynyt tietämys testien ja pienpelien suo-

rituskykytekijöiden yhteyksistä voi olla arvokasta valmentajille ohjaamaan päivittäisen harjoit-

telun painopisteitä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia testitulosten yhteyksiä fyysisen

pienpelisuorituskyvyn nuorilla jalkapalloilijoilla. Lisäksi tutkittiin testitulosten keskinäisiä yh-

teyksiä sekä biologisen kypsymisen vaikutuksia suorituskykyyn.

2

2 PELIN FYYSISET VAATIMUKSET

Vaikka jalkapallossa menestyminen on riippuvaista muistakin tekijöistä kuin fyysisestä suori-

tuskyvystä (esim. teknisistä, taktisista ja psyykkisistä tekijöistä), on selvää, että hyvän pelaajan

tulee olla kokonaisvaltaisesti fyysisesti hyvässä kunnossa pärjätäkseen huipputasolla. Fyysi-

sestä näkökulmasta pelin luonne vaatii pelaajalta aerobista ja anaerobista kestävyyttä, voimaa,

tehoa, nopeutta, ketteryyttä ja suunnanmuutoskykyä. (Stølen ym. 2005.)

2.1 Fyysisten vaatimusten kasvu

Jalkapallo on nopeutunut pelinä viime vuosikymmenien aikana. Vuosien 1960-2010 maailman-

mestaruuskisojen finaaleja tutkittaessa havaittiin, että pelin nopeus, intensiteetti ja näin pelin

fyysinen vaatimustaso oli noussut 60-luvulta vuoteen 2010. Niinpä tutkijat esittivät, että nyky-

jalkapallossa vaaditaan yhä nopeampia ja taitavampia pelaajia, jotka pystyvät ylläpitämään ko-

vaa pelin intensiteettivaatimusta. (Wallace & Norton 2013.)

Sittemmin on havaittu pelin fyysisten ja teknisten vaatimusten lisääntymistä myös lyhyellä ai-

kavälillä. Barnes ym. (2014) tutkivat fyysisten ja teknisten parametrien kehitystä Englannin

Valioliigassa seitsemän kauden ajan kausina 2006-07 – 2012-13. Tulokset osoittivat, että

vaikka kuljettu kokonaismatka lyheni 2 %, kasvoivat sprinttien määrä 80 %, korkean intensi-

teetin juoksumatka 30 %, sprinttien kokonaismatka 35 %, syöttöjen määrä 12 % ja pelilliset

tapahtumat 50 % vain seitsemän vuoden aikana. Tutkijoiden mukaan pelin intensiteetin kasvua

ei voinut osittain selittää kasvaneella pelin katkonaisuudella toisin kuin edellä mainitussa Wal-

lacen & Nortonin (2013) tutkimuksessa. Kirjoittajat ehdottivatkin, että kasvanut intensiteetti

selittynee aikaisempaa paremmin harjoitelleilla ja näin suorituskykyisemmillä pelaajilla. (Bar-

nes ym. 2014.)

3

2.2 Jalkapalloilijan ominaisuuksista

Taulukossa 1 on esitelty huippupelaajilta mitattuja rasvaprosentin, maksimaalisen hapenotto-

kyvyn (VO2max), nopeuden maksimihapenotolla (vVO2max), maksimaalisen juoksunopeuden,

yhden toiston dynaamisen puolikyykkymaksimin ja kevennyshypyn arvoja. Kuten taulukosta

nähdään, monipuolisuus ja laaja-alainen ominaisuuksien riittävä taso ovat jalkapalloilijan suo-

rituskyvyssä avainasemassa.

TAULUKKO 1. Huipputason miespelaajan fyysisiä ja fysiologisia ominaisuuksia.

Muuttuja KA ± KH Lähde

Rasva% 11.2 ± 1.8 Reilly ym. (2009) VO2max (ml/kg/min) Kka: 59.53 ± 4.3 Manari ym. (2016) Lb: 60.53 ± 5.02

Hc: 56.52 ± 4.14 vVO2max (km/h) 17.4 ± 0.8 Dellal ym. (2011) Maksiminopeus (km/h) 30.93 ± 1.37 Djaoui ym. (2016) 1 RM puolikyykyssä (kg)d 171 ± 21.2 Wisløff ym. (2004) Kevennyshyppy (cm) 47.8 ± 5.5 Braz ym. (2017)

a Keskikenttäpelaaja, b laitapelaaja, c hyökkääjä, d1 RM = yhden toiston maksimi.

Torreño ym. (2016) tutkivat virallisissa otteluissa GPS- ja sykeantureilla pelipaikkakohtaisia

eroja sisäisessä (syke) ja ulkoisessa kuormituksessa (GPS) ja vertasivat 15-minuuttisia jaksoja

keskenään. Päähavainnot olivat, että kokonaismatka ja matka nopeuksilla yli 13 km/h oli vä-

häisempää toisella jaksolla ja yli 13 km/h nopeuksilla juostun matkan lasku oli suurempaa toi-

sen puoliajan aikana ensimmäiseen verrattuna. Lisäksi laitapelaajat sietivät parhaiten ja keskus-

puolustajat huonoiten ulkoista kuormaa, mikä ilmeni muita pelipaikkoja heikompana ulkoisen

ja sisäisen kuorman suhteena (m/min / HRmax%). (Torreño ym. 2016.) Myös aikaisemmissa

tutkimuksissa on havaittu, että korkealla intensiteetillä kuljettu matka on vähäisempää toisella

puoliajalla (Bradley ym. 2009; Rampini ym. 2007). Korkean intensiteetin suorituskyvyn yllä-

4

pitäminen 90-minuuttisen pelin ajan lienee yksi jalkapallosuorituskykyyn liittyvistä tärkeim-

mistä haasteista. Alla taulukossa 2 on esitetty ammattilaispelaajilla pelin aikana mitattuja liik-

kumis- ja sykemuuttujia.

TAULUKKO 2. 11 v 11 peleistä mitattuja muuttujia ammattilaispelaajilla.

Muuttuja KA ± KH Lähde Kokonaismatka (m) 11173 ± 524 Dellal ym. (2012a) Intensiteetti (m/min) 112.9 ± 10.6

Torreño ym. (2016) Maksiminopeus (km/h) 28.6 ± 2.9 Djaoui ym. (2016)

Sprinttien määrä (>24 km/h) 30.2 ± 10.5

Redkva ym. (2018) Sprinttien kokonaispituus (m) 295 ± 61.2 Dellal ym. (2012a) Juoksumatka korkealla intensiteetillä (m) 353 ± 59 Dellal ym. (2012a) Keskisyke (%HRmax) 86.0 ± 4.9 Torreño ym. (2016)

≥ 2m/s2 kiihdytysten määrä 76 ± 22 Dalen ym. (2016) ≥ 2m/s2 jarrutusten määrä 54 ± 16 Dalen ym. (2016)

2.3 Nuorten pelaajien fyysiseen suorituskykyyn vaikuttavat tekijät

Lahjakkaiden pelaajien tunnistamisen on monialainen prosessi, jossa tulee huomioida antropo-

metriset, tekniset, fysiologiset ja psykologiset ominaisuudet (Reilly ym. 2000). On osoitettu,

että jalkapalloharjoittelu parantaa fyysistä suorituskykyä kolmen vuoden aikana riippumatta

biologisesta kypsymisestä 12-16-vuotiailla akatemiapelaajilla (Wrigley ym. 2014). Nuorilla

jalkapalloilijoilla fyysisten ominaisuuksien kehittyminen muodostuu kuitenkin biologisen kyp-

symisen ja harjoittelun yhteisvaikutuksista (Brownlee ym. 2018; Buccheit ym. 2013; Hammami

ym. 2016; Meylan ym. 2014). Onkin esitetty, että kasvuikäisten urheilijoiden tunnistamispro-

sessissa tulisi huomioida biologisen kehityksen vaikutukset ominaisuuksien kehittymiseen

(Murtagh ym. 2018). Suorituskykytestien tulokset voidaan esimerkiksi suhteuttaa kehon mitta-

suhteisiin (Buccheit ym. 2013; Brownlee 2018; Meylan ym. 2014). Biologisen kypsymisen ar-

viointiin voidaan käyttää pituuskasvun huippunopeutta (peak height velocity, PHV), joka las-

ketaan ennusteyhtälön avulla istumapituudesta ja seisomapituudesta saaduilla arvoilla. (Meylan

5

ym. 2014.) Biologinen kypsyminen ilmoitetaan usein PHV-offset –arvona, joka on kronologi-

sen iän ja arvioidun pituuskasvun huipun erotus. (Mirwald ym. 2002).

Coelho ym. (2010) pyrkivät selvittämään U14-ikäisten kenttäpelaajien ominaisuuksia, jotka

erottelivat aluejoukkueisiin päässeet pelaajat heikommin menestyneistä pelaajista. Tutkimuk-

seen osallistui 128 portugalilaista pelaajaa useista seuroista. Mittaukset sisälsivät antropomet-

riset mittaukset, luustoiän (biologisen kypsymisen mittari), räjähtävän voimantuoton (kyykky-

hyppy ja kevennyshyppy), suunnanmuutostestin, toistosprinttitestin, yo-yo- intermittent endu-

rance test level 1 –kestävyystestin, pallotaitaitotestejä, taivoitesuuntautuneisuustestin ja harjoit-

teluhistorian. Tulosten mukaan merkittävimmät erot, parempien ja huonompien pelaajien vä-

lillä olivat biologisessa kypsymisessä, painossa, pituudessa, räjähtävässä suorituskyvyssä, tois-

tosprinttikyvyssä, pallonhallinnassa ja egosuuntautuneisuudessa. Eroja pelipaikan suhteen ei

havaittu. Toisessa tutkimuksessa Buccheit ym. (2013) tutkivat 807:llä 15-vuotiaalla ranskalais-

pelaajalla ja 64:llä qatarilaisella pelaajalla kehon koon vaikutuksia maksimaaliseen aerobiseen

nopeuteen ja maksimaalisen juoksunopeuteen. Ensimmäiseksi tutkijat havaitsivat, että qatari-

pelaajat olivat hitaampia, mutta kehonmassaan suhteutettuna nopeampia kuin ranskalaiset pe-

laajat. Toiseksi he havaitsivat, että vuoden ensimmäisenä neljänneksenä syntyneet pelaajat oli-

vat pidempiä, painavampia ja nopeampia (myös suhteutettuna kehonmassaan) kuin myöhem-

min syntyneet pelaajat. Viimeiseksi he havaitsivat, että maajoukkueisiin valitut pelaajat olivat

isompia ja nopeampia (myös kehon mittausuhteisiin suhteutettuina) kuin ei-valitut pelaajat. Tu-

losten perusteella tutkijat pohtivat, että parempi fyysinen suorituskyky samassa otoksessa lienee

joko paremman harjoittelun ja/tai suotuisamman geneettisen taustan seurausta.

2.4 Nuorten pelaajien voimantuotto

Vaikka muita fyysisiä ominaisuuksia, kuten nopeutta, suunnanmuutoskykyä, kestävyyttä ja

hyppysuorituskykyä on mitattu paljon nuorilla pelaajilla (Buccheit ym. 2013; Hammami ym.

2016), on alle 14-vuotiaiden jalkapalloilijoiden maksimivoimatutkimuksia tehty vähän.

Brownlee ym. (2018) tutkivat 155 nuoren akatemiapelaajan (U9 - U21) isometristä maksimi-

voimaa ja sen kehittymistä kahdeksanviikkoisen harjoittelujakson vaikutuksesta. Tutkimuksen

6

verrokkiryhmänä (n = 93) toimivat kypsyyden ja kehon mittojen suhteen vertaiset harjoittele-

mattomat koululaiset. Isometrinen voima mitattiin keskireidenvedossa (isometric mid-thigh

pull, IMTP). Pelaajat olivat harjoittelemattomia vahvempia alkumittauksissa, mutta harjoitte-

lujaksolla ei ollut vaikutuksia isometriseen voimaan ryhmien sisällä tai niiden välillä. Tulosten

perusteella on mahdollista esittää, että isometrinen voima on tärkeä ominaisuus juniorijalkapal-

lossa. Toiseksi harjoittelujakso ei aiheuttanut riittävää harjoitusvastetta isometrisen voiman ke-

hittymiseksi.

Peñailillo ym. (2016) tutkivat nuorten pelaajien (12.5 ± 1.3 v) voimaa dynaamisessa polven

ekstensiossa ja suorituskykyä erilaisissa nopeustesteissä (5, 20 ja lentävä 15 m, ketteryystesti).

Voima polven ekstensiossa oli yhteydessä 5 m sprinttiaikaan, lentävään 15 m aikaan, 20 m

sprinttiaikaan ja heikosti zigzag-testin aikaan. Lisäksi tutkijat saivat vahvoja merkitseviä kor-

relaatiota iän ja lentävän 15 m sprintin välillä sekä iän ja 20 m sprintin välillä, kehon massan ja

15 m sprintin välillä, kehon massan ja polven ekstensiovoiman välillä, pituuden ja polven eks-

tensiovoiman välillä ja pituuden ja lentävän 15 m sprintin välillä. Tulosten valossa tutkijat yh-

teenvetivät, että polven ekstensiovoima on yhteydessä nopeussuorituskykyyn nuorilla pelaa-

jilla. Tämän lisäksi antropometristen muuttujien vaikutukset tulisi huomioida mitattaessa ky-

seistä populaatiota. (Peñailillo ym. 2016.) Zouitan ym. (2016) tutkimuksessa voimaharjoittelu

vähensi vammojen määrää 13 - 14–vuotiailla huippupelaajilla. Harjoittelu tapahtui 12 viikon

ajan 2-3 kertaa viikossa 90 minuuttia kerrallaan. Vähälukuisempien vammojen (4 vs. 13) li-

säksi harjoitellut ryhmä suoriutui suunnanmuutostestistä, hyppytesteistä ja 30 m (10 ja 20 m

väliajat) juoksusta merkitsevästi paremmin kuin verrokkiryhmä, joka ei voimaharjoitellut. Näi-

den tutkimuksien perusteella jo nuorten pelaajien maksimivoimaominaisuuksiin ja voimahar-

joitteluun tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.

7

3 PIENPELIT

Pienpelit (Small-Sided Games=SSGs) ovat ottelukenttää pienemmällä kentän mittasuhteilla,

pelaajien määrällä ja sääntömuutoksilla pelattavia eri ikäisillä käytettyjä harjoitteita. SSG-

muotojen vahvuutena pidetään mahdollisuutta tavoitella samaan aikaan fysiologiaan, taitoon ja

kognitioihin liittyviä tavoitteita. (Hill-Haas ym. 2011.) Fysiologisesta näkökulmasta pienpelit

saavat aikaan samankaltaisia vasteita kuin jaksoittainen intervalliharjoittelu (Dellal ym. 2008).

Pienpeleillä onkin saavutettu samankaltaisia muutoksia aerobisessa kapasiteetissa kuin juosten

tehdyllä intervalliharjoittelulla (Sassi ym. 2004). Ajallisen tehokkuuden lisäksi pienpelien us-

kotaan olevan motivoivia ja niiden siirtovaikutuksen ottelupelaamiseen korkea (Stone & Kil-

ding 2009).

3.1 Liikkumismuuttujat ja fysiologiset muuttujat

Pienpeleistä voidaan mitata liikkumismuuttujia sekä fysiologisia muuttujia. Yleisimpiä ovat

liikkumismuuttujat GPS-teknologialla, fysiologisista muuttujista syke sekä laktaatti ja koettu

rasittavuus RPE-menetelmällä. (Hill-Haas ym. 2011.) Alla käsitellään tälle työlle olennaiset

kolme mittaria: GPS, RPE ja syke.

3.1.1 GPS

Maailmanlaajuinen paikallistamisjärjestelmä (GPS = Global Positioning System) on navigoin-

tijärjestelmä, joka hyödyntää 27 maata kiertävää satelliittia. Alun perin Yhdysvaltain sotilas-

käyttöön tarkoitetun järjestelmän toiminnan mahdollistaa satelliittien atomikellot, jotka synk-

ronoidaan GPS-vastaanottimen kanssa. Satelliittien ja vastaanottimen välinen valon nopeudella

toimiva yhteys mahdollistaa paikan määrittämisen trigonometrian avulla. (Larsson 2003.) Jal-

kapallossa käytetään usein GPS-laitteistoja, joiden yhteydessä on kolmiulotteinen kiihty-

vyysanturi, joka mahdollistaa kiihdytysten, jarrutusten ja kehoon kohdistuvien iskujen mittaa-

misen. Integroituja laitteistoja on käytetty moniin tarkoituksiin kuten pelaajien monitorointiin,

harjoittelun, pelipaikkojen tai pelitavan kuormittavuuden ja vammariskin määrittämiseen, Ylei-

8

simpiä laitteistoista saatuja muuttujia ovat kokonaismatka, intensiteetti, keskinopeus, maksimi-

nopeus, matka eri nopeusalueilla, kiihdytykset, jarrutukset ja näistä lasketut esimerkiksi ener-

giankulutukseen tai kuormittuneisuuteen liittyvät arvot. Nykyaikaisilla ≥ 10 Hz otantataajuuden

GPS-laitteistoilla on hyväksyttävä reliabiliteetti ja validiteetti. (Hennessy & Jeffreys 2018.)

3.1.2 Koettu rasittavuus

Alun perin Borgin (1990) esittelemä CR-10-asteikko on noninvasiivinen koettua psykofyysistä

kuormittumista kuvaava mittari. Asteikko on 10-portainen ja pyrkii vastaamaan siihen, kuinka

raskaalta kuormitus tuntuu. (Borg 1990.) On osoitettu, että CR10-asteikko on hyvä mittari jal-

kapalloharjoittelun aiheuttaman sisäisen kuormittumisen määrittämiseksi (Impellizzeri ym.

2004). Asteikkoa on käytettykin laajasti tähän tarkoitukseen muun muassa pienpelitutkimuk-

sissa (Stevens ym. 2016; Olthof ym. 2015)

3.1.3 Syke

Syke on käytetyimpiä fysiologisen kuormittumisen ilmaisemiseen käytettyjä mittareita (Dellal

ym. 2012b). Esposito ym. (2004) tutkivat sykkeen ja hapenkulutuksen yhteyden lineaarisuutta

jalkapalloilijoilla harjoituksissa ja laboratoriossa. Tulokset osoittivat vahvan HR-VO2 –suhteen

laboratoriossa ja kentällä eikä suhteissa ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Niinpä tutkijoiden

mielestä syke on sopiva mittari kuvaamaan jalkapalloharjoittelun kuormittavuutta. Yleisiä jal-

kapallotutkimuksissa ilmoitettuja sykemuuttujia ovat saavutettu maksimisyke (%HRmax tai

1/min), sykereservi (%HRres) ja keskisyke (1/min tai %HRmax) sekä aika eri sykealuilla (Del-

lal ym. 2012b).

3.2 Pelaamisen intensiteettiin vaikuttavat tekijät

Pienpelien kuormittavuuteen vaikuttavat monet tekijät, joista merkittävimmät ovat pelialueen

koko ja pelaajien määrä (Hill Haas 2011; Tyndel 2018). Tyndelin (2018) katsaus tarkasteli alu-

een koon ja pelaajamäärän vaikutuksia pienpelin liikkumismuuttujiin ja fysiologisiin vasteisiin.

Päähavainnot oli jaoteltu kolmeen osaan. Fysiologisia ja koettuja vasteita kasvattavat pelaajien

9

määrän laskeminen, suhteellisen alueen koon kasvattaminen (m2/pelaaja), vajaalla pelaaminen,

fyysisesti vertaiset joukkueet, jatkuva peliaika, ilman maalivahteja pelaaminen, miesvartiointi,

pallonhallintapelit, yhden kosketuksen rajoitus ja pelitapaan liittyvät lisäsäännöt. Juoksuvaati-

muksiin (m/min, kokonaismatka ja korkean intensiteetin juoksumatka) lisäävästi vaikuttavat

pelaajamäärän laskeminen < 6v6 > 2v2 välillä, pieni suhteellinen alueen koko (> 100 - 200 m2),

jaksoittainen peliaika jatkuvan sijasta, fyysisesti vertaiset joukkueet, pelaajien taso, miesvarti-

ointi, pallonhallintapelit, yhden toiston kosketusrajoitus ja pelitapaan liittyvät lisäsäännöt.

Maksimaaliisiin suorituksiin (juoksunopeus, kiihdyttäminen ja jarruttaminen) lisäävästi vai-

kuttavat puolestaan pelaajien määrän ja absoluuttisen pelialueen kasvattaminen. (Tyndel 2018.)

Näiden lisäksi muun muassa valmentajalta tuleva verbaalinen kannustaminen lisää pienpelien

kuormittavuutta (Brandes & Elvers 2016).

Kuten aikaisemmin mainittiin, pelaajien taso vaikuttaa pienpelien kuormittavuuteen. Hill-Haas

ym. (2011) tutkivat amatööripelaajien ja ammattilaispelaajien fysiologisten, fyysisten ja teknis-

ten muuttujien eroja pienpelissä. Pelimuotoja oli kolme (2v2, 3v3 ja 4v4) ja sääntörajoituksina

oli 1 kosketus, 2 kosketusta tai ei rajoituksia. Amatöörit kuormittuivat enemmän laktaatin, syk-

keen (ei %HRmax tai %HRreservi) ja koetun rasittavuuden perusteella, juoksivat lyhyemmän

matkan sprintein ja korkealla intensiteetillä, syöttivät vähemmän onnistuneita syöttöjä ja me-

nettivät pallonhallinnan useammin kuin ammattilaispelaajat. (Hill-Haas ym. 2011.) Myös pe-

laajien iän on havaittu vaikuttavan sijoittumiseen pienpeleissä. Olthof ym. (2015) tutkivat 39:llä

nuorella hollantilaisella huippupelaajalla (U17 ja U19) sijoittumista 24:ssä pienpelissä. Pääha-

vainnot olivat, että vanhempi ikäluokka käytti kentän leveyttä paremmin hyväkseen kuin nuo-

rempi ikäluokka. U19-ikäluokka levittäytyi suuremmalle alueelle ja sen pituus/leveys –suhde

oli suurempi kuin U17-ikäluokalla.

3.3 Erot 11v11 pelaamiseen

Beenham ym. (2017) tutkivat 2v2, 3v3 ja 4v4 pallonhallintapienpelien kuormittavuutta verrat-

tuna 11v11 harjoituspelin kuormittavuuteen sekä pelipaikan vaikutusta tutkittuihin muuttujiin.

Kuormittavuutta mitattiin 5 Hz GPS-laitteistolla ja 100 Hz kolmiulotteisella kiihtyvyysantu-

rilla. Tulokset raportoitiin kumuloituneena kuormituksena kolmessa anatomisessa tasossa sekä

10

kokonaiskuormituksena (PL/min). Tutkijoiden päähavainnot olivat, että kaikki kolme pienpeliä

johtivat suurempaan kuormittumiseen (PL/min) kuin 11v11 pelaaminen, keskikenttäpelaajat

kuormittuivat eniten, keskuspuolustajat vähiten ja pienpelikuormitus kasvoi pelaajamäärän vä-

hentyessä. Tutkijoiden yhteenvedon mukaan pienpelit johtivat ottelupelaamistakin suurempiin

työmääriin varsinkin kiihtyvyyksien ja jarrutusten muodossa. Lisäksi kirjoittavat korostivat pel-

kän GPS-datan aliarvoivan pienpelien kuormittavuutta. (Beenham ym. 2017.) Ranskalaisilla

huippupelaajilla tehdyssä tutkimuksessa pienpelit kuormittivat eniten keskuspuolustajia ja vä-

hiten keskikenttäpelaajia, kun pienpelien vaatimukset suhteutettiin pelipaikkakohtaisiin 11v11

vaatimuksiin (Lacome ym. 2018). Myös Dellal ym. (2012a) tutkivat 11v11 pelaamisen eroja

4v4 pallonhallintapeliin ja pelipaikan vaikutuksia liikkumismuuttujiin (5 Hz GPS), fysiologi-

siin vasteisiin (La, %HRmax, %HRreservi, RPE) ja teknisiin suorituksiin (video). 40 kansain-

välisen tason kenttäpelaajaa (25.3 ± 2.4 v) osallistui tutkimukseen. Kolme pienpeliä pelattiin

yhden ja kahden kosketuksen sääntörajoituksilla sekä ilman rajoitteita. Pallonhallinnan mah-

dollisuutta lisättiin neljällä neutraalilla apupelaajalla, jotka sijaitsivat 30 x 20 m alueen rajoilla.

11v11 pelaamisen aineisto kerättiin kahdesta ystävyysottelusta. Pallonhallintapelit johtivat

korkeampaan intensiteettiin (m/min), suurempaan korkean intensiteetin suoritusten määrään,

useampiin kaksinkamppailuihin ja pallonmenetyksiin kuin 11v11 pelaaminen. Keskisyke oli

ottelupelaamista kaikilla pelipaikoilla pienpeleissä. Lisäksi kosketusrajoitukset lisäsivät syöt-

töjen epäonnistumista.

3.4 Pienpelien rajoitteita

Hill-Haas ym. (2011) esittivät pienpeleille muutamia tärkeitä rajoitteita. Näitä ovat niin sanottu

kattoefekti, rajallinen intensiteetti, taitovaatimus korkealle intensiteetille, vammariski ja val-

mentajien riittävyys. Kattoefektin (eng. ceiling effect) mukaan taitavimmat ja kovakuntoisim-

mat pelaajat eivät kuormitu pienpeleissä maksimaalisesti. Pienpelit eivät aina vastaa 11v11 pe-

laamisen intensiivisimpiä jaksoja erityisesti toistuvien korkeiden juoksuvauhtien suhteen. Jotta

pienpelin yleinen intensiteetti pysyisi korkeana, pitäisi pelaajien tekninen ja taktinen osaaminen

olla riittävällä tasolla. Lisäksi pelaaminen altistaa pelaajat aina kontaktivammoille ja useamman

samanaikaisen pienpelin intensiteetin valvominen voi olla logistisesti hankalaa ilman riittävää

määrää valmentajia. (Hill-Haas ym. 2011.)

11

4 FYYSISTEN OMINAISUUKSIEN YHTEYDET PELISUORITUSKYKYYN

Käyttääkö pelaaja nopeuttaan hyväksi kentällä? Tätä kysymystä selvittäessään Mendez-Vil-

lanueva ym. (2011) tutkivat maksimaalisen juoksunopeuden vaikutuksia pelissä havaittuun

maksimivauhtiin U17-pelaajilla. Pelissä havaitut huippunopeudet olivat keskimäärin 10 - 15 %

hitaampia kuin pelaajien absoluuttiset maksiminopeudet. Nopeammat pelaajat ylsivät kovem-

piin vauhteihin ja pelipaikka vaikutti siihen, käyttikö pelaaja suurempaa suhteellista osuutta

maksiminopeudestaan vai ei. (Mendez-Villanueva ym. 2011.)

Redvka ym. (2018) tutkivat aerobisen ja anaerobisen suorituskyvyn yhteyksiä pelistä mitattui-

hin liikkumismuuttujiin. 18 ammattilaispelaajaa (23 ± 3 v) tekivät yo-yo endurance testin

(YET) sekä anaerobisen RAST-testin (6 x 35 m 10 s palautuksella). Pelaajat pelasivat myös

harjoituspelejä, joista mitattiin kuljettu matka, maksiminopeus, korkean intensiteetin suorituk-

set sekä sprinttien määrä 5 Hz GPS-laitteistolla. Tutkijat saivat merkitsevät korrelaatiot YET ja

sprinttien määrän välillä (r = 0.88, p < 0.01), YET ja korkean intensiteetin suoritusten välillä

(r= 0.78, p < 0.05) sekä YET ja kuljetun kokonaismatkan välillä (r = 0.72, p < 0.05). Nuorilla

(14 - 17 v, n = 30) tehdyssä tutkimuksessa Rebelo ym. (2014) tutkivat eri kenttäkestävyystestien

tulosten (yo-yo intermittent recovery level 1, yo-yo intermittent endurance test level 2) sekä

maksimaalisen hapenottokyvyn (VO2max) yhteyksiä liikkumismuuttujiin ja sykkeeseen viralli-

sissa otteluissa. VO2max ei korreloinut otteluista mitattujen muuttujien kanssa, mutta sekä yo-yo

IR1 että yo-yo IE2 korreloivat positiivisesti korkean intensiteetin suoritusten kanssa (r = 0.56

ja r = 0.57, p < 0.05). yo-yo IR1 korreloi myös sprinttien kokonaismatkan kanssa (r = 0.63, p <

0.05). Näiden tulosten valossa tutkijat arvioivat jaksoittaisen kestävyyssuorituskyvyn olevan

tärkeä ominaisuus nuorilla pelaajilla ja kyseessä olevien kenttätestien määrittävän suoritusky-

kyä paremmin kuin VO2max. (Rebelo ym. 2014.) Myös Castagna ym. (2010) havaitsivat U15-

pelaajilla positiivisia korrelaatioita eri kestävyystestien (yo-yo IR1, multistage fitness test ja

Hoffin testi) ja korkean intensiteetin pelisuorituskyvyn välillä. MSFT korreloi positiivisesti

myös kuljetun kokonaismatkan kanssa.

12

Fyysisen suorituskyvyn ja pienpelisuorituskyvyn yhteyksistä ei ole juuri tutkimustietoa (Rebelo

ym. 2016). Koska maksimitestaaminen on monesti epämielekästä sarjakauden aikana ja pien-

pelit ovat yleisiä harjoitusmuotoja, tutkivat Stevens ym. (2016) toimisiko 6v6 + mv pienpeli

keinona mitata pelaajien kestävyyssuorituskykyä. Koehenkilöinä oli ammattilaisia (n = 33),

U17 ja U19 huippujunioreita (n = 30), amatöörejä (n = 62) sekä naisia (n = 16). yo-yo IR2 –

testin suorituskykyä verrattiin pienpeleistä mitattuihin muuttujiin, kuten arvioituun metaboli-

seen tehoon, juostuun matkaan, kiihdytyksiin, koettuun rasittavuuteen, keskisykkeeseen ja mat-

kaan korkealla intensiteetillä. Vaikka yo-yo IR2 –testin tulos korreloi vahvasti kokonaismatkaa

lukuun ottamatta muiden liikkumismuuttujien kanssa, ei pienpeli sovellu yksittäisen pelaajan

fyysisen suorituskyvyn seuraamiseen erityisesti korkean intensiteetin suoritusmuuttujien hei-

kon toistettavuuden takia. (Stevens ym. 2016.)

Kestävyyssuorituskyvyn lisäksi on tutkittu maksimaalisen ja nopean voimantuoton yhteyksiä

pienpelisuorituskykyyn. Rebelo ym. (2016) tutkivat puoliammattilaispelaajilla (20.7 ± 1.0 v)

4v4 + maalivahdit ja 8v8 + maalivahdit –pelien teknisiä ja fyysisiä vaatimuksia, näiden yhteyk-

siä hermolihasjärjestelmän suorituskykyyn sekä pelimuotojen aiheuttamaa väsymystä. Tutkitut

hermolihasjärjestelmän suorituskyvyn muuttujat olivat maksimaalinen isometrinen voima pol-

venojennuksessa 90⁰ polvikulmalla, 5 ja 15 m sprintit, kevennyshyppy ja 15 sekunnin toisto-

hyppytesti. Pienpeleistä mitattiin teknisten suoritusten lisäksi kuljettu kokonaismatka, matka

eri nopeusalueilla, kiihdyttäen ja jarruttaen, syke, koettu rasittavuus ja laskimoveren laktaatti.

Tutkimuksen päähavainnot olivat, että 4v4 johti pienempään kokonaismatkaan korkean inten-

siteetin juoksunopeuksilla kuin 8v8. Toisaalta 4v4 pelaaminen johti korkeampaan koettuun

kuormittavuuteen, veren laktaattiin, pidempiin kokonaisjarrutusmatkoihin ja kiihdytysmatkoi-

hin sekä suurempaan hermolihasjärjestelmän suorituskyvyn heikkenemiseen kuin 8v8. 4v4 pe-

lissä havaittiin positiivinen korrelaatio kevennyshypyn tuloksen ja erittäin korkean intensiteetin

suoritusten sekä erittäin korkean intensiteetin juoksumatkan välillä. Myös 15 s hyppytesti kor-

reloi positiivisesti erittäin korkean intensiteetin juoksumatkan kanssa 4v4 pelissä. 15 metrin

sprinttiaika korreloi positiivisesti korkeimman intensiteetin kiihdytysten (> 3m/s2) matkan

kanssa 8v8 pelissä. (Rebelo ym. 2016.)

13

5 TUTKIMUSKYSYMYKSET JA HYPOTEESIT

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli tutkia testitulosten yhteyksiä fyysiseen pienpelisuoritusky-

kyyn nuorilla jalkapalloilijoilla. Lisäksi tutkittiin testitulosten keskinäisiä yhteyksiä sekä biolo-

gisen kypsymisen vaikutuksia suorituskykyyn. Hypoteeseina oli, että nopeuden, voiman, tehon

ja kestävyyden sekä fyysisen pienpelisuorituskyvyn välillä havaitaan merkitseviä yhteyksiä

(Brownlee ym. 2018; Castagna ym. 2010; Hill-Haas 2011; Rebelo ym. 2016; Redvka ym. 2018;

Peñailillo ym. 2016). Toisena hypoteesina oli, että biologisesti kypsemmät pelaajat ovat suori-

tuskyvyltään vahvempia kuin vähemmän biologisesti kypsyneet pelaajat (Coelho ym. 2010).

14

6 MENETELMÄT

Tutkimukseen rekrytoitiin 28 paikallisen seuran miespuolista kenttäpelaajaa U13- ja U14-jouk-

kueista (ikä = 13.46 ± 0.51 v, pituus = 158.73 ± 10.10 cm, paino = 46.71 ± 6.71 kg, PHV-offset

= -0.92 ± 0.80 v). Biologinen kypsyminen arvioitiin ajalla pituuskasvun huippuvaiheeseen

(PHV-offset). Pituuskasvun huippuvaihe määritettiin ennustekaavasta Mirwaldin ym. (2002)

mukaan sukupuolen, syntymäajan, istumapituuden, seisomapituuden ja painon avulla. Biologi-

sen kypsymisen vaikutusten tutkimiseksi koehenkilöt jaettiin pre- (PHV-offset ≥ -4 < -1 v) ja

mid-PHV – ryhmiin (PHV-offset ≥ -1 < 0.99 v) (Doncaster 2018). Joukkueiden antropometriset

muuttujat on eritelty taulukossa 3. Pelaajat harjoittelivat keskimäärin 7.25 ± 0.35 h viikossa,

josta lajiharjoittelua oli 5 h ja muuta harjoittelua 2.25 ± 0.35 h. Molemmat joukkueet pelasivat

ikäluokkiensa korkeinta kansallista sarjaa (Puolen Suomen Liiga). Pelimuoto sarjoissa oli

11v11 täysikokoisella kentällä ja peliaika 60 min (U13) tai 70 min (U14). Tutkimuksen aikaan

joukkueet pelasivat keskimäärin yhden pelin viikossa. Tutkimuksen mittaukset tapahtuivat har-

joittelukaudella lokakuun 2018 ja maaliskuun 2019 välillä. Koehenkilöiden tuli välttää raskasta

harjoittelua vähintään 24 h ennen mittauksia. Ennen tutkimuksen toteutusta koehenkilöt saivat

kirjallisen tiedotteen tutkimuksen tarkoituksista ja sen mahdollisista riskeistä. Osallistuminen

oli vapaaehtoista ja kaikilta koehenkilöiltä vaadittiin huoltajan kirjallinen hyväksyntä ennen

tutkimukseen osallistumista. Tutkimuksessa noudatettiin Helsingin julistusta ja Jyväskylän yli-

opiston eettinen toimikunta hyväksyi tutkimuksen toimenpiteet.

TAULUKKO 3. Joukkueiden antropometriset ominaisuudet.

Joukkue Pituus (cm) Paino (kg) PHV-offset (v)

U13 (n = 15) 153.50 ± 4.26 42.93 ± 3.35 -1.44 ± 0.38

U14 (n = 13) 164.75 ± 9.56 51.08 ± 7.05 -0.32 ± 0.75

15

6.1 Suorituskykytestit

Hermolihasjärjestelmän suorituskykyä mitattiin lineaarisella nopeudella, suunnanmuutosky-

vyllä, kevennyshypyllä sekä isometrisellä keskireidenvedolla (isometric mid-thigh pull, IMTP).

Aerobista kestävyyssuorituskykyä mitattiin yo-yo endurance test level 1 –testillä (YETL1).

6.1.1 Nopeus

Nopeustestit suoritettiin monitoimihallissa sisäjuoksuradalla. Koehenkilöillä oli jalassaan tasa-

pohjaiset urheilukengät. Testissä koehenkilöllä oli kolme yritystä juosta 30 m mahdollisimman

nopeasti. Suorituksista mitattiin 0 - 10 m väliaika sekä 0 - 30 m aika monitoimihallin kiinteillä

valokennoilla (Spin Test, Tallinna, Viro). Lähtö tapahtui paikaltaan pystylähdöllä puoli metriä

ensimmäisten kennojen takaa. Koehenkilöillä oli kolme yritystä ja suoritusten välissä vähintään

3 minuuttia. Tulokset kirjattiin sadasosan tarkkuudella. Nopeimmat suoritukset analysoitiin.

6.1.2 Suunnanmuutosnopeus

Suunnanmuutoskykyä mitattiin kahdeksikkojuoksulla (Vänttinen ym. 2010). Mittaukset suori-

tettiin juoksuradalla monitoimihallissa tasapohjaisissa urheilukengissä. Testissä koehenkilö pu-

jotteli kepeillä merkityn radan mahdollisimman nopeasti (kuva 1). Lähtö tapahtui 70 cm lähdön

valokennojen (Newtest Oy, Suomi) takaa. Ensimmäiset ja viimeiset kaksi merkkiä tuli kiertää

niitä kaatamatta, mutta kolmanteen merkkiin (kauimpana lähdöstä) riitti kosketus kädellä ja sen

sai kaataa. Jokaisella koehenkilöllä tuli olla kaksi onnistunutta suoritusta. Suoritusten välissä

oli vähintään 3 minuuttia. Tulokset kirjattiin sadasosan tarkkuudella. Nopeimmat suoritukset

analysoitiin.

16

KUVA 1. Suunnanmuutostesti (Vänttinen ym. 2010).

6.1.3 Kevennyshyppy

Kevennyshyppy tehtiin hypyn lentoaikaa mittaavalla valomatolla (Jyväskylän yliopisto, Jyväs-

kylä, Suomi). Suorituksessa koehenkilöt ohjeistettiin keventämään nopeasti itse valittuun sy-

vyyteen (polvikulma noin 90º) ja hyppäämään mahdollisimman korkealle kädet lanteilla sekä

tulemaan alas alaraajojen nivelet ojennettuina. Koehenkilöillä oli kolme yritystä ja suoritusten

välissä vähintään 2 minuuttia. Lentokorkeus laskettiin kaavalla h = g · t2 · 8-1, jossa h on paino-

pisteen nousukorkeus, g on putoamiskiihtyvyys 9,81 m/s2 ja t hypyn lentoaika (Bosco ym.

2002). Korkeimmat hypyt analysoitiin.

6.1.4 Isometrinen keskireidenveto

Kuvassa 2 on skemaattinen kuvaus mittauksesta. Isometrinen keskireidenveto tehtiin Smith-

laitteessa (Precor Icarian, Woodinville, Yhdysvallat) jonka tanko (paksuus 28 mm) lukittiin

paikalleen laitteen koukkujen ja varmistimien avulla. Koehenkilöt lämmittelivät polkupyöräer-

gometrillä (Technogym Excite, Cesena, Italia) 5 minuuttia sekä 5 minuuttia tehden dynaamisia

venytyksiä koko kehon lihaksille. Alkulämmittelyä seurasi kolme submaksimaalista yritystä

testauslaitteistolla. Koehenkilöiden polvi- (139 ± 6º) ja lonkkakulmat (142 ± 6º) mitattiin

goniometrillä. Nivelkulmat vastasivat aikaisempia tutkimuksia (Brownlee 2018; Haff ym.

17

2013). Sopiva tangon korkeus säädettiin liikuttamalla laitteen tankoa ja/tai lisäämällä 15-kiloi-

nen painonnostolevy (Eleiko, Halmstad, Ruotsi) koehenkilön jalkojen alle. Mittauksissa koe-

henkilö ohjeistettiin seisomaan voimalevyn päällä reidet kiinni laitteen tangossa, selkä suorana

ja hartiat taakse vedettyinä. Paremman käsien pidon takaamiseksi suorituksissa käytettiin hih-

noja, jotka kiedottiin koehenkilöiden ranteiden ja tangon ympäri. Mittaajan ohjeista ”3, 2, 1,

vedä” koehenkilö veti laitteen tankoa mahdollisimman nopeasti ja maksimaalisella voimalla

kunnes voima-aika -kuvaajassa havaittiin selvä tasanne ja/tai lasku (Haff ym. 2015). Koehen-

kilöillä oli kolme yritystä ja suoritusten välissä noin 60 sekuntia.

KUVA 2. Skemaattinen kuvaus isometrisestä keskireidenvedosta sekä testissä käytettyjen

polvi- ja lonkkakulmien keskiarvot ja keskihajonnat.

Voimantuotto mitattiin voimalevyllä (Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä, Suomi) otantataajuu-

della 1000 Hz. Voimalevy oli A/D-muuntimen (CED Micro 4301-3, Cambridge, Englanti) vä-

lityksellä yhteydessä PC-tietokoneeseen. Tulosten analysointiin käytettiin Signal 4.11.-ohjel-

mistoa (Cambridge, Englanti). Suoritus hylättiin, jos voima-aika –käyrässä havaittiin keven-

nysliike. Kaikista yrityksistä analysoitiin koehenkilön tuottama maksimivoima sekä voiman-

tuoton nopeus (N/s) (rate of force development, RFD) 0 - 100 ja 0 - 200 ms aikana (kuva 3).

Maksimivoima ilmaistiin absoluuttisesti sekä allometrisesti skaalattuna (maksimivoima / kehon

18

massa0.66) (Folland ym. 2008). Lopulliseen analyysiin otettiin ainoastaan suurimman voiman-

tuoton kasvunopeuden ja maksimivoiman aikaansaamat suoritukset.

KUVA 3. Isometrisen keskireidenvedon voima-aika –kuvaaja.

6.1.5 Aerobinen kestävyys

Pelaajien aerobinen kestävyys ja maksimisyke mitattiin yo-yo endurance test level 1 –testillä.

Testi tehtiin tekonurmialustalla jalkapallokengissä jalkapalloon tarkoitetussa ylipainehallissa.

Testiä edelsi 20-minuuttinen standardoitu alkulämmittely. Testissä koehenkilöt juoksivat 20 m

matkaa edestakaisin CD-soittimella soitetun testin ääninauhan merkkien tahdissa. Testin no-

peus kasvoi portaittain (taulukko 4). Testi loppui, kun koehenkilö ei enää pysynyt ääninauhan

tahdissa. Testin tulos ilmoitettiin kuljettuna matkana. Maksimisyke mitattiin joustavalla hih-

nalla rintaan puetulla 1 Hz sykeanturilla (Polar Team Pro, Polar Oy, Kempele, Suomi). Testin

jälkeen anturit synkronoitiin laitteiston telakan ja Polar Team Pro –pilvipalvelun kanssa, josta

aineisto vietiin Microsoft Exceliin analysointia varten.

19

TAULUKKO 4. YETL1-testin tasot, nopeus ja matka.

Taso Nopeus (km/h) 20 m sukkulat (n) Kumuloitunut matka (m) 1 8.0 7 140 2 8.5

8 300

3 9.0 8 460 4 9.5 8 620 5 10.0 9 800 6 10.5 9 980 7 11.0 10 1180 8 11.5 10 1380 9 12 11 1600 10 12.5 11 1820 11 13 11 2040 12 13.5 12 2280 13 14 12 2520 14 14.5 13 2780 15 15 13 3040 16 15.5 13 3300 17 16 14 3580 18 16.5 14 3860 19 17 15 4160 20 17.5 15 4460

6.2 Pienpelimittaukset

Pienpelimittaukset suoritettiin tekonurmella jalkapalloon tarkoitetussa ylipainehallissa. Testiä

edelsi 20-minuuttinen standardoitu alkulämmittely. Valmentajat valitsivat peleihin subjektiivi-

sesti tasavahvat joukkueet. Kaikki koehenkilöt pelasivat yhden täyden pienpelin. Pelimuotona

sovellettiin Barnesin & Elveresin (2016) pelimuotoa pienemmällä kenttäkoolla soveltaen (30 x

40 m, 150 m2/pelaaja). Pienpelinä pelattiin 4v4 + maalivahdit täysikokoisiin jalkapallomaalei-

hin (7,32 x 2,44 m) koon 5 pallolla. Pienpelin kesto oli 3 x 4 minuuttia ja passiivisten palautu-

20

misjaksojen kesto oli 2 minuuttia. Ennen maalintekoa kaikkien hyökkäävän joukkueen pelaa-

jien tuli olla vastustajan kenttäpuoliskolla. Pallon mennessä yli pelialueen rajojen jatkoi vasta-

puolen joukkueen maalivahti peliä uudella pallolla. Maalin tehnyt joukkue jatkoi peliä omalta

maalivahdiltaan uudella pallolla. Ylimääräiset pallot pidettiin maalien sisällä pelin nopean jat-

kuvuuden takaamiseksi. Valmentaja antoi pelaajille jatkuvaa voimakasta verbaalista kannus-

tusta koko pienpelin ajan. Vastaavanlaiset pienpelit olivat pelaajille tuttuja osana päivittäistä

harjoittelua.

6.2.1 Syke- ja liikkumismuuttujat

Pienpelin syke ja liikkumismuuttujat mitattiin joustavalla nauhalla pelaajien rintaan puetulla

anturilla (Polar Team Pro, Polar Oy, Kempele, Suomi), johon kuului 1 Hz syketallennus, 10 Hz

GPS ja 200 Hz 3D-kiihtyvyysanturi. Mitatut muuttujat olivat keskisyke (%HRmax), huippu-

syke (%HRmax), kokonaismatka (m), intensiteetti (m/min), keskinopeus (km/h), huippunopeus

(km/h), sprinttien määrä, matka nopeusalueilla 1 - 4 (m), kiihdytysten määrä alueilla 1 - 3 sekä

jarrutusten määrä alueilla 1 - 3. Nopeusalueet määritettiin mukaillen aikaisempaa tutkimusta

(Hill-Haas ym. 2009). Alueet olivat: alue 1 seisten ja kävellen (0.00 – 6.99 km/h), alue 2 höl-

käten (7.00 – 12.99 km/h), alue 3 juosten (13.00 – 17.99 km/h) ja alue 4 juosten korkealla

intensiteetillä (> 18 km/h). Sprintti rekisteröitiin pelaajan ylittäessä 18 km/h raja-arvon. Kiih-

dytykset rekisteröitiin kolmessa alueessa samoin kuin vastakkaissuuntaiset jarrutukset. Alueet

olivat: alue 1 (0.50 – 0.99 m/s2), alue 2 (1.00 – 1.99 m/s2) ja alue 3 (2.00 – 50.00 m/s2). Anturit

synkronoitiin laitteiston telakan ja Polar Team Pro –pilvipalvelun kanssa. Aineisto vietiin Mic-

rosoft Exceliin analysointia varten. Ainoastaan aktiivisten pelijaksojen toiminta analysoitiin.

6.2.2 Koettu rasittavuus

Noin minuutti pienpelin loppumisen jälkeen pelaajia pyydettiin ilmoittamaan pienpelin koettu

rasittavuus käyttäen Borgin (1990) CR-10-asteikkoa (kuva 4). Asteikko oli pelaajille ennestään

tuttu ja osa päivittäistä harjoittelun seurantaa.

21

KUVA 4. Pienpelimittauksissa käytetty koetun rasittavuuden CR-10-asteikko (Borg 1990).

6.3 Tilastolliset menetelmät

Tulokset ilmaistiin keskiarvoina ja keskihajontoina. Aineiston normaalisuus testattiin Shapiro-

Wilk –testillä (n ≤ 50). Muuttujien arvojen välillä olevaa yhteyttä tutkittiin Pearsonin korrelaa-

tiokerroimella (r). Korrelaatioiden voimakkuudet luokiteltiin: r < 0.1 triviaali, 0.1 < r < 0.3

pieni, 0.3 < r < 0.5 kohtalainen, 0.5 < r < 0.7 suuri, 0.7 < r < 0.9 todella suuri ja 0.9 < r < 1

melkein täydellinen (Hopkins ym. 2009). Erot biologisen kypsyysasteiden ja joukkueiden vä-

lillä testattiin riippumattomien otosten kaksisuuntaisella T-testillä. Jos muuttuja ei ollut nor-

maalijakautunut, käytettiin Mann-Whitneyn U-testiä. Kaikki tilastolliset analyysit tehtiin IBM

SPSS Statistics 24 –ohjelmistolla Microsoft Windowsille (IBM Corp., Armonk, NY, Yhdys-

vallat). Tilastollisen merkitsevyyden taso oli p < 0.05.

22

7 TULOKSET

7.1 Suorituskykytestit

Suorituskykytestien tulokset on esitelty taulukossa 5. YETL1-testin matka oli 1834 ± 338 m ja

testin maksimisyke 201.6 ± 5.5 1/min. Isometrisen keskireidenvedon maksimivoima oli

1222.64 ± 211.51 N ja allometrisesti suhteutettu maksimivoima 97.06 ± 15.39 N. Testin voi-

mantuoton nopeus oli 0 - 100 ms aikana 2514.79 ± 1219.04 N/s ja 0 - 200 ms aikana 3606.21

± 1062.29 N/s. Kevennyshypyn nousukorkeus oli 26.8 ± 3.8 cm. Tilastollisesti merkitsevät erot

joukkueiden välillä havaittiin YETL1-testissä (p < 0.001), absoluuttisessa maksimivoimassa ja

kevennyshypyssä (p < 0.05). 10 m aika oli 1.94 ± 0.06 s ja 30 m aika 4.80 ± 0.18 s. Suunnan-

muutostestin aika oli 7.39 ± 0.34 s. Ero suunnanmuutostestissä joukkueiden välillä oli merkit-

sevä (p < 0.001).

TAULUKKO 5. Fyysisten suorituskykytestien tulokset.

Muuttuja U13 (n = 15) U14 (n = 13) Yht. (n = 28)

YETL1 (m) 1623 ± 296 2079 ± 184*** 1834 ± 338 Maksimisyke (1/min) 203.0 ± 4,2

199.9 ± 6,4 201.6 ± 5.5

Maksimivoima (N) 1153.20 ± 210.06 1302.77 ± 190.25* 1222.64 ± 211.51 aMVF/BM0.66 (N) 96.73 ± 18.18 97.43 ± 12.13 97.06 ± 15.39 RFD 0 - 100 ms (N/s) 2505.13 ± 1294,93 2525.92 ± 1177.74 2514,79 ± 1219.04 RFD 0 -200 ms (N/s) 3311.53 ± 1068.52 3946.23 ± 986.52 3606,21 ± 1062.29 Kevennyshyppy (cm) 25.3 ± 4.3 28.5 ± 2.1* 26.8 ± 3.8 10 m (s) 1.95 ± 0.07 1.92 ± 0.05 1.94 ± 0.06 30 m (s) 4.84 ± 0.20 4.74 ± 0.14 4.80 ± 0.18

Suunnanmuutos (s) 7.61 ± 0.19 7.13 ± 0.29*** 7.39 ± 0.34 aAllometrisesti skaalattu maksimivoima. *p < 0.05, ***p < 0.001 tilastollisesti merkitsevä ero

joukkueiden välillä.

23

7.2 Pienpelimittaukset

Pienpelimittausten tulokset on esitetty taulukossa 6. Pienpelin kokonaismatka oli 1460.4 ±

110.2 m ja intensiteetti 121.7 ± 9.2 m/min. Sprinttien määrä oli 6.0 ± 3.2, huippunopeus 21.2 ±

1.7 km/h ja keskinopeus 7.7 ± 0.6 km/h. Kuljettu matka ja intensiteetti olivat korkeampia U14-

joukkueessa (p < 0.05). Myös keskinopeus erosi joukkueiden välillä (p < 0.01).

TAULUKKO 6. Pienpelimittausten tulokset.

Muuttuja U13 (n = 15) U14 (n = 13) Yht. (n = 28)

Kokonaismatka (m) 1410.3 ± 113.5 1518.2 ± 74.3* 1460.4 ± 110.2 Intensiteetti (m/min) 117.5 ± 9.5

126.5 ± 6.2* 121.7 ± 9.2

Sprintit (> 18 km/h) 6.2 ± 3.6 5.8 ± 2.7 6.0 ± 3.2 Huippunopeus (km/h) 20.7 ± 1.4 21.8 ± 1.9 21.2 ± 1.7 Keskinopeus (km/h) 7.4 ± 0.6 8.0 ± 0.4** 7.7 ± 0.6 Matka 0 – 6.99 km/h (m) 432.6 ± 54.3 399.3 ± 43.1 417.1 ± 51.4 Matka 7.00 – 12.99 km/h (m) 692 ± 112.2 811.1 ± 107.6* 747.3 ± 123.8 Matka 13.00 – 17.99 km/h (m) 251.1 ± 47,6 270.2 ± 46,8 260.0 ± 47,4 Matka > 18 km/h (m) 34.9 ± 25.1 37.8 ± 21.8 36.3 ± 23.2 Kiihdytykset 0.50 – 0.99 m/s2 70.3 ± 7.6 74.8 ± 10.3 72.4 ± 9.1 Kiihdytykset 1.00 – 1.99 m/s2 70.7 ± 11.2 81.2 ± 8.6* 75.6 ± 11.2 Kiihdytykset 2.00 – 50 m/s2 21.5 ± 5.8 21.8 ± 4.9 21.6 ± 5.3 Jarrutukset 0.50 – 0.99 m/s2 62.1 ± 7.1 65.5 ± 8.6 63.7 ± 7.9 Jarrutukset 1.00 – 1.99 m/s2 69.4 ± 8.3 76.5 ± 10.9 72.7 ± 10.0 Jarrutukset 2.00 - 50 m/s2 28.1 ± 6.7 26.1 ± 9.4 27.2 ± 8.0 Keskisyke (%HRmax) 90.0 ± 2.7 90.0 ± 2.2 90.0 ± 2.5 Huippusyke (%HRmax) 97.0 ± 2.2 96.0 ± 2.0 97 ± 2.2 RPE (0 - 10) 7.4 ± 0.7 7.9 ± 1.0 7.6 ± 0.9

*p < 0.05, **p < 0.01 tilastollisesti merkitsevä ero joukkueiden välillä.

24

Kuljettu matka eri nopeusalueilla on esitetty graafisesti kuvassa 5. Kuljettu matka eri nopeus-

aluilla oli 417.1 ± 51.4 m seisten ja kävellen (0 – 6.99 km/h), 747.3 ± 123.8 m hölkäten (7.00

– 12.99 km/h), 260.0 ± 47.4 m juosten (13.00 – 17.99 km/h) ja 36.3 ± 23.2 m juosten korke-

alla intensiteetillä (> 18 km/h). Kuljetussa matkassa hölkäten oli merkitsevä ero joukkueiden

välillä (p < 0.05).

KUVA 5. Juostu matka eri nopeusalueilla. *p < 0.05 tilastollisesti merkitsevä ero joukkueiden

välillä.

Jarrutusten ja kiihdytysten määrä on esitetty graafisesti kuvassa 6. Jarrutusten määrä alueella 1

(0.50 - 0.99 m/s2) oli 63.7 ± 7.9, alueella 2 (1.00 – 1.99 m/s2) 72.7 ± 10.0 ja alueella 3 (2.00 -

50.00 m/s2) 27.2 ± 8.0. Kiihdytysten määrä alueella 1 (0.50 – 0.99 m/s2) oli 72.4 ± 9.1, alueella

2 (1.00 – 1.99 m/s2) 75.6 ± 11.2 ja alueella 3 (2.00 – 50.00 m/s2) 21.6 ± 5.3. Kiihdytysten määrä

alueella 2 erosi merkitsevästi joukkueiden välillä (p < 0.05). Pienpelin huippusyke oli 97 ± 2.2

%HRmax ja keskisyke 90.0 ± 2.5 %HRmax. Pienpelin koettu rasittavuus oli 7.6 ± 0.9.

25

KUVA 6. Jarrutusten ja kiihdytysten määrä. JA = jarrutukset alueella. KA = kiihdytykset alu-

eella. *p < 0.05 tilastollisesti merkitsevä ero joukkueiden välillä.

7.3 Biologisen kypsymisen vaikutukset suorituskykyyn

Tilastollisesti merkitsevät erot suorituskykytesteissä PHV-ryhmien välillä saatiin 10 m ajassa

(p < 0.05), 30 m ajassa, suunnanmuutostestin ajassa ja YETL1 matkassa (p < 0.01). Nopeustes-

tien erot ryhmien välillä on esitetty graafisesti kuvassa 7. Suorituskykytestien tulokset PHV-

ryhmittäin on esitetty taulukossa 7.

26

KUVA 7. Nopeustestien tulokset kypsyysryhmittäin. *p < 0.05, ** p < 0.01 tilastollisesti mer-

kitsevä ero joukkueiden välillä.

TAULUKKO 7. Suorituskykytestien tulokset PHV-ryhmittäin.

Muuttuja Pre-PHV (n = 16) Mid-PHV (n = 12)

YETL1 (m) 1680 ± 318 2040 ± 247** Maksimisyke (1/min) 203.0 ± 3.7

199.7 ± 6.0

Maksimivoima (N) 1167.94 ± 206.62 1295.58 ± 203.55 aMVF/BM0.66 (N) 98.30 ± 17.49 95.40 ± 12.62 RFD 0 - 100 ms (N/s) 2570.94 ± 1302.43 2439.92 ± 1150.54 RFD 0 -200 ms (N/s) 3529.38 ± 1053.296 3708.67 ± 1112.18 Kevennyshyppy (cm) 25.9 ± 4.1 28.0 ± 3.2 10 m (s) 1.96 ± 0.06 1.91 ± 0.06* 30 m (s) 4.88 ± 0.17 4.69 ± 0.12**

Suunnanmuutos (s) 7.55 ± 0.25 7.17 ± 0.33** aAllometrisesti skaalattu maksimivoima. *p < 0.05, **p < 0.01 tilastollisesti merkitsevä ero

ryhmien pre- ja mid-PHV välillä.

27

Taulukossa 8 on esitetty pienpelimittausten tulokset ja tilastolliset merkitsevät erot PHV-

ryhmittäin. Mid-PHV –ryhmän kokonaismatka, intensiteetti, sprinttien määrä, keskinopeus ja

RPE olivat merkitsevästi pre-PHV –ryhmää korkeammat (p < 0.05). Myös alueen 0.5 – 0.99

m/s2 jarrutusten määrä (p < 0.01) ja huippunopeus olivat merkitsevästi suurempia mid-PHV –

ryhmässä (p < 0.001).

TAULUKKO 8. Pienpelimittausten tulokset PHV-ryhmittäin.

Muuttuja Pre-PHV (n = 16) Mid-PHV (n = 12)

Kokonaismatka (m) 1419.6 ± 121.5 1514.8 ± 63.3* Intensiteetti (m/min) 118.3 ± 10.1

126.2 ± 5.3*

Sprintit (> 18 km/h) 5.1 ± 3.3 7.2 ± 2.7* Huippunopeus (km/h) 20.3 ± 1.2 22.5 ± 1.5*** Keskinopeus (km/h) 7.5 ± 0.6 8.0 ± 0.3* Matka 0 – 6.99 km/h (m) 426.4 ± 59.1 404.8 ± 37.9 Matka 7.00 – 12.99 km/h (m) 715.4 ± 136.6 789.9 ± 93.3

Matka 13.00 – 17.99 km/h (m) 249.6 ± 45.7 273.8 ± 48.0

Matka > 18 km/h (m) 28.4 ± 23.2 46.8 ± 19.5* Kiihdytykset 0.50 – 0.99 m/s2 71.9 ± 9.4 73.1 ± 9.0 Kiihdytykset 1.00 – 1.99 m/s2 72.9 ± 12.4 79.1 ± 8.7 Kiihdytykset 2.00 – 50 m/s2 20.1 ± 5.7 23.7 ± 4.1 Jarrutukset 0.50 – 0.99 m/s2 60.3 ± 7.2 68.9 ± 6.4** Jarrutukset 1.00 – 1.99 m/s2 70.1 ± 9.5 76.1 ± 10.2 Jarrutukset 2.00 - 50 m/s2 28.5 ± 7.8 27.0 ± 4.5 Keskisyke (%HRmax) 90.4 ± 2.6 89.5 ± 2.2 Huippusyke (%HRmax) 97.1 ± 2.1 96.0 ± 2.3 RPE (0 - 10) 7.3 ± 0.8 8.1 ± 0.9*

*p < 0.05, **p < 0.01, ***p < 0.001 tilastollisesti merkitsevä ero ryhmien pre- ja mid-PHV:n

välillä.

28

7.4 Yhteydet suorituskykytestien välillä

Taulukossa 9 on esitetty korrelaatiomatriisi suorituskykytestien keskinäisistä yhteyksistä (kaik-

kien mittausten korrelaatiot on esitetty liitteissä 1 ja 2). YETL1 korreloi merkitsevästi isomet-

risen maksimivoiman (r = 0.445, p < 0.05), kevennyshypyn (r = 0.575, p < 0.01), 10 m ajan (r

= -0.467, p < 0.05), 30 m ajan (r = -0.467, p < 0.05) ja suunnanmuutostestin ajan kanssa (r = -

0.612, p < 0.01) (kuva 8). Maksimivoima korreloi merkitsevästi allometrisesti suhteutetun mak-

simivoiman (r = 0.845, p < 0.01), RFD 0 – 100 ms:n (r = 0.450, p < 0.05), RFD 0 – 200 ms:n

(r = 0.472, p < 0.05) ja suunnanmuutostestin ajan kanssa (r = -0.562, p < 0.01). RFD 0-100 ms

ja RFD 0-200 ms korreloivat merkitsevästi keskenään (r = 0.802, p < 0.01). Kevennyshyppy

korreloi 10 m ajan (r = -0.628, p < 0.01), 30 m ajan (r = -0.678, p < 0.01) ja suunnanmuutostestin

ajan kanssa (r = -0.571, p < 0.01). 10 m aika korreloi 30 m ajan kanssa (r = 0.892, p < 0.01).

TAULUKKO 9. Testien keskinäiset merkitsevät korrelaatiot (n = 28).

YETL1 MVF MVFa RFD 0-100

RFD 0-200

KH 10 m 30 m SM

YETL1 1 0.445* 0.575** -0.468* -0.467* -0.612** MVF 1 0.845** 0.450* 0.472* -0.562** MVFa 1 RFD 0-100

1 0.802**

RFD 0-200

1

KH 1 -0.628** -0.678** -0.571** 10 m 1 0.892** 30 m 1 SM 1

MVF = maksimivoima, MVFa = allometrisesti skaalattu maksimivoima, KH = kevennyshyppy,

SM = suunnanmuutos. *p < 0.05, **p < 0.01.

29

KUVA 8. YETL1 kokonaismatkan ja suunnanmuutostestin ajan hajontakuvio.

7.5 Suorituskykytestien ja pienpelimittausten yhteydet

Taulukossa 10 on esitetty korrelaatiomatriisi suorituskykytestien ja pienpelimuuttujien merkit-

sevistä korrelaatioista. YETL1 korreloi merkitsevästi pienpelin huippusykkeen (r = -0.501, p <

0.01), kokonaismatkan (r = 0.736, p < 0.01) (kuva 9), intensiteetin (r = 0.736, p < 0.01), huip-

punopeuden (r = 0.434, p < 0.05), keskinopeuden (r = 0.751, p < 0.01), matkan nopeusalueella

1 (r = -0.608, p < 0.01), matkan nopeusalueella 2 (r = 0.616, p < 0.01) ja matkan nopeusalueella

3 (r = 0.595, p < 0.01), alueen 2 jarrutusten (r = 0.375, p < 0.05), alueen 1 kiihdytysten (r =

0.386, p < 0.05) sekä alueen 2 kiihdytysten kanssa (r = 0.399, p < 0.05).

r = -0.612, p < 0.01, n = 28

6,6

6,8

7

7,2

7,4

7,6

7,8

8

1100 1300 1500 1700 1900 2100 2300 2500

Suun

nanm

uuto

s (s)

YETL1 (m)

30

KUVA 9. Pienpelin kokonaismatkan ja YETL1 tuloksen hajontakuvio.

Maksimivoima, allometrisesti skaalattu maksimivoima tai voimantuoton nopeus 0-100 ms ai-

kana (RFD 0 - 100) eivät korreloineet merkitsevästi pienpelimuuttujien kanssa (p > 0.05). Voi-

mantuoton nopeus 0-200 ms aikana (RFD 0 – 200) korreloi pienpelin huippusykkeen (r = -

0.471, p < 0.05) ja keskisykkeen (r = -0.585, p < 0.01) kanssa. Kevennyshyppy korreloi mer-

kitsevästi pienpelin kokonaismatkan (r = 0.557, p < 0.01), intensiteetin (r = 0.557, p < 0.01),

keskinopeuden, (r = 0.554, p < 0.01), matkan nopeusalueella 1 (r = -0.445, p < 0.05), matkan

nopeusalueella 2 (r = 0.471, p < 0.05), matkan nopeusalueella 3 (r = -0.440, p < 0.05) sekä

alueen 2 kiihdytysten kanssa (r = 0.451, p < 0.05). 10 m juoksuaika korreloi pienpelin koko-

naismatkan (r = -0.499, p < 0.01), intensiteetin (r = -0.499, p < 0.01), keskinopeuden (r = -

0.452, p < 0.05), sprinttien määrän (r = -0.546, p < 0.05), matkan nopeusalueella 3 (r = -0.483,

p < 0.01) ja matkan nopeusalueella 4 kanssa (r = -0.532, p < 0.01). 30 m juoksuaika korreloi

pienpelin kokonaismatkan (r = -0.477, p < 0.05), intensiteetin (r = -0.477, p < 0.05), huippuno-

peuden (r = -0.554, p < 0.01), keskinopeuden (r = -0.470, p < 0.05), sprinttien määrän (r = -

0.592, p < 0.01), matkan nopeusalueella 3 (r = -0.403, p < 0.05) ja matkan nopeusalueella 4

kanssa (r = -0.634, p < 0.01). Suunnanmuutostestin aika korreloi pienpelin kokonaismatkan ja

intensiteetin (r = -0.450, p < 0.05), huippunopeuden (r = -0.480, p < 0.01), keskinopeuden (r =

-0.487, p < 0.01), matkan nopeusalueella 2 (r = -0.422, p < 0.05) sekä alueen 2 kiihdytysten

kanssa (r = -0.483, p < 0.01).

r = 0.736; p < 0.01; n = 28

1100

1200

1300

1400

1500

1600

1700

1000 1200 1400 1600 1800 2000 2200 2400 2600Pien

pelin

kok

onai

smat

ka (m

)

YETL1 tulos (m)

31

TAULUKKO 10. Suorituskykytestien ja pienpelimuuttujien merkitsevät korrelaatiot (n = 28).

YYETL1 RFD 0-200 KH 10 m 30 m SM Huippusyke -0.501** -0.471* Keskisyke -0.585** Kokonaismatka 0.736** 0.557** -0.499** -0.477* -0.450* Intensiteetti 0.736** 0.557** -0.499** -0.477* -0.450* Huippunopeus 0.434* -0.554** -0.480** Keskinopeus 0.751** 0.554** -0.452* -0.470* -0.487** Sprintit -0.546** -0.592** NA 1 -0.608** -0.445* NA 2 0.616** 0.471* -0.422* NA 3 0.595** 0.440* -0.483** -0.403* NA 4 -0.532** -0.634** JA 2 0.375* KA 1 0.386* KA 2 0.399* 0.451* -0.483**

NA = nopeusalue, JA = jarrutukset alueella, KA = kiihdytykset alueella, KH = kevennyshyppy,

SM = suunnanmuutos, *p < 0.05, *p < 0.01.

32

8 POHDINTA

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia testitulosten yhteyksiä fyysiseen pienpelisuoritus-

kykyyn nuorilla jalkapalloilijoilla. Lisäksi tutkittiin suorituskykytestien keskinäisiä yhteyksiä

sekä biologisen kypsymisen vaikutuksia suorituskykyyn. Hypoteeseina oli, että voima-, no-

peus- ja kestävyysominaisuudet ovat yhteydessä fyysiseen pienpelisuorituskykyyn ja että bio-

logisesti kypsemmät pelaajat suoriutuvat biologisesti vähemmän kypsyneitä pelaajia paremmin.

U14-joukkue suoriutui merkitsevästi U13-joukkuetta paremmin YETL1:ssä, kevennyshypyssä,

suunnanmuutostestissä ja absoluuttisessa isometrisessä maksimivoimassa. Pienpelimuuttujista

pienpelin työskentelymäärää kuvaavat kokonaismatka, intensiteetti, keskinopeus sekä kuljettu

matka hölkäten (7.00 – 12.99 km/h) erosivat joukkueiden välillä. Erot selittynevät pelaajien iän,

harjoittelun ja biologisen kypsymisen sekä siihen liittyvän kehon mittasuhteiden eroilla (Myer

ym. 2011).

8.1 Yhteydet suorituskykytestien välillä

Suorituskykytesteistä YETL1 tulos korreloi kohtalaisesti absoluuttisen maksimivoiman, 10 ja

30 m juoksuaikojen sekä suuresti kevennyshypyn ja suunnanmuutostestin ajan kanssa (kuva 8).

Havaittua hermolihasjärjestelmän voiman- ja tehontuottokyvyn yhteyttä kestävyyssuoritusky-

kyyn voivat selittää käytetyn kestävyystestin vaatimukset. Toisin kuin tasavauhtisesti suoraan

juostavat testit, YETL1 vaatii toistuvaa jarruttamista, suunnanmuuttamista ja kiihdyttämistä 20

m välein portaittain kasvavalla nopeudella. Castagna ym. (2006) eivät havainneet aikuispelaa-

jilla merkitsevää korrelaatiota testin 11.5 km/h nopeudella alkavan version (YETL2) ja keven-

nyshypyn nousukorkeuden välillä. Tutkijoiden mukaan YETL2 kuvaa maksimaalista ja sub-

maksimaalista aerobista suorituskykyä, sillä se oli merkitsevästi yhteydessä (r = 0.75 – 0.87)

hapenkulutukseen ja nopeuteen ventilaatiokynnyksellä sekä hapenoton maksimiin ja juoksu-

mattotestin loppunopeuteen. Toisaalta Karakoç ym. (2012) saivat ainoastaan kohtalaisen kor-

relaation YETL1 tuloksen ja maksimaalisen hapenoton välillä (r = 0.43) 15-vuotiailla jalkapal-

loilijoilla. Valitettavasti tutkimuksessa oli ainoastaan 12 koehenkilöä, joten tuloksiin tulee suh-

tautua varauksella.

33

Kevennyshypyn sekä kaikkien kolmen nopeustestin välillä saadut suuret korrelaatiot viittaavat

alaraajojen tehontuottokyvyn ja lyhyen matkan nopeussuorituskyvyn yhteyteen. Myös Köklü

ym. (2015) saivat nuorilla jalkapalloilijoilla samankaltaisia korrelaatioita kevennyshypyn ja 30

m juoksuajan välillä sekä kevennyshypyn ja suunnanmuutosnopeuden välillä. Toisin kuin tässä

tutkimuksessa, 10 m aika ja kevennyshyppy eivät korreloineet merkitsevästi keskenään (Köklu

ym. 2015). Myös aikuisilla ammattilaispelaajilla on saatu vahvoja korrelaatiota kevennyshypyn

nousukorkeuden ja 10 sekä 30 m juoksuaikojen välillä (Wisløff ym. 2004). Tässä tutkimuksessa

odotetusti 10 ja 30 m juoksuajat korreloivat erittäin suuresti keskenään (r = 0.892, p < 0.01).

Silva-Junior ym. (2011) saivat 143 nuorella jalkapalloilijalla 10 & 30 m juoksuaikojen korre-

laatioksi r = 0.71 (p < 0.01). Aikaisemmin mainitussa Köklun ym. (2015) tutkimuksessa saatiin

tästä lähes identtinen korrelaatio samojen juoksumatkojen aikojen välillä (r = 0.714, p < 0.01).

Isometrisistä voimamuuttujista absoluuttinen maksimivoima korreloi YETL1 lisäksi kohtalai-

sesti suunnanmuutostestin ajan kanssa. Wang ym. (2016) eivät saaneet merkitseviä korrelaati-

oita isometrisen keskireidenvedon absoluuttisen maksimivoiman ja suunnanmuutostestien ai-

kojen kanssa. Toisin kuin tässä tutkimuksessa, monet voimantuoton kasvunopeuden muuttujat

korreloivat lyhyen matkan nopeuden (5 - 10 m) ja suunnanmuutosnopeuden tulosten kanssa.

Tosin tutkimuksen koehenkilöt olivat yliopistorugbypelaajia, ja suunnanmuutosnopeutta mitat-

tiin eri testeillä. (Wang ym. 2016.) Aikaisemmissa tutkimuksissa ei ole tutkittu suorituskyky-

muuttujien yhteyksiä isometrisen keskireidenvedon voima-aika –muuttujiin nuorilla jalkapal-

loilijoilla. Kuitenkin muilla ryhmillä tehdyissä tutkimuksissa isometrisen keskireidenvedon

maksimivoima on korreloinut muun muassa maksimaalisen dynaamisen voiman ja hyppysuo-

rituskyvyn kanssa (Witt ym. 2018; Secomb ym. 2015).

8.2 Yhteydet suorituskykytestien ja fyysisen pienpelisuorituskyvyn välillä

YETL1 korreloi erittäin suuresti pienpelin kokonaismatkan (kuva 9), intensiteetin ja keskino-

peuden kanssa, suuresti matkan hölkäten ja matkan juosten kanssa sekä negatiivisesti kävellen

kuljetun matkan ja huippusykkeen kanssa. Nämä korrelaatiot osoittavat, että aerobinen kestä-

vyyssuorituskyky on yhteydessä pienpelin työskentelymäärään ja negatiivisesti yhteydessä fy-

34

siologiseen kuormittumiseen. Eri kenttätestein mitattu kestävyyssuorituskyky on ollut yhtey-

dessä ottelupelaamisen kokonaismatkaan, korkean intensiteetin suorituksiin ja juoksemiseen,

pelin loppupuolen sprintteihin, keskisykkeeseen sekä sprinttien määrään nuorilla jalkapalloili-

joilla (Castagna ym. 2010; Rebelo ym. 2014). Stevensin ym. (2016) tutkimuksessa jalkapallo-

spesifi kestävyyssuorituskyky (yo-yo IR2) korreloi erittäin merkitsevästi 6v6 pienpelin koko-

naismatkan ja monien korkean intensiteetin muuttujien sekä negatiivisesti keskisykkeen kanssa.

Nämä havainnot yhdessä korostavat maksimaalisen kestävyyssuorituskyvyn merkitystä jalka-

pallossa.

Isometrisistä voima-aika –muuttujista ainoastaan RFD 0 - 200 ms korreloi merkitsevästi pien-

pelimuuttujien kanssa. RFD 0 - 200 ms korreloi pienpelin huippusykkeen kanssa kohtalaisesti

keskisykkeen kanssa suuresti. Korrelaatiot olivat negatiivisia, joten nopean voimantuottokyvyn

ja pienpelin fysiologisen kuormittumisen välillä on käänteinen yhteys. Paremmat voima-aika –

ominaisuudet voivat siis olla eduksi fysiologisen kuormittumisen näkökulmasta. Aikuispelaa-

jilla tehdyssä tutkimuksessa isometrinen polven ekstensiovoima oli kohtalaisesti yhteydessä

kiihdytysten määrään. (Rebelo ym. 2016.) Tässä tutkimuksessa ei saatu merkitseviä korrelaati-

oita allometrisesti suhteutetun tai absoluuttisen maksimivoiman ja pienpelimuuttujien kesken.

Toisaalta maksimivoimaa mitattiin eri testillä kuin Rebelon ym. (2016) tutkimuksessa.

Brownlee ym. (2018) spekuloivat, ettei isometrinen keskireidenveto välttämättä kuvaa riittävän

tarkasti jalkapallon vaatimaa maksimaalista voimantuottoa nuorilla jalkapalloilijoilla. vähäisen

nuorilla tehdyn kirjallisuuden perusteella on mahdotonta sanoa, olisiko toinen mittaustapa joh-

tanut erilaisiin tuloksiin.

Kevennyshypyn tulos korreloi suuresti pienpelin kokonaismatkan, intensiteetin ja keskinopeu-

den kanssa sekä kohtalaisesti kiihdytysten määrän alueella 1 – 1.99 m/s2, matkan nopeusalueilla

2 ja 3 sekä negatiivisesti matkan nopeusalueella 1 kanssa. Myös Rebelon ym. (2016) aikuispe-

laajilla tehdyssä tutkimuksessa kevennyshypyn korkeus korreloi kohtalaisesti kuljetun koko-

naismatkan, korkean intensiteetin matkan ja erittäin korkean intensiteetin matkan sekä useiden

kiihtyvyysmuuttujien kanssa. Toistuvat suunnanmuutokset ovat pienpeleille tyypillisiä ja niissä

hyödynnetään kevennyshypyn tapaan venymis-lyhenemis –sykliä (Meylan ym. 2009). Toistuva

35

suunnanmuuttaminen, kiihdyttäminen ja jarruttaminen luultavasti vaativat alaraajojen räjähtä-

vää voimantuottoa, mikä näkyy havaituissa kevennyshypyn ja monien liikkumismuuttujien yh-

teyksissä.

Kaikkien kolmen nopeustestin tulokset korreloivat r = (-0.4) – (-0.5) -vahvuudella pienpelin

kokonaismatkan, intensiteetin ja keskinopeuden kanssa. 10 ja 30 m:n ajat korreloivat suuresti

sprinttien määrän, matkan nopeusalueella 4, ja kohtalaisesti matkan nopeusalueella 3 kanssa.

30 m aika korreloi suuresti huippunopeuden kanssa. Suunnanmuutostestin aika korreloi kohta-

laisesti nopeusalueella 2 kuljetun matkan kanssa sekä kiihdytysten määrän alueella 1 – 1.99

m/s2 kanssa. Rebelon ym. (2016) tutkimuksessa 5 ja 15 m:n ajat korreloivat merkitsevästi mo-

nien korkean intensiteetin matka- ja kiihtyvyysmuuttujien kanssa. Tämän tutkimuksen kannalta

tärkeä havainto oli, että lineaarisen juoksunopeuden ja sprinttien määrän sekä yli 18 km/h kul-

jetun matkan välillä havaittiin suuret korrelaatiot. Tämä korostaa nopeuden merkitystä myös

suhteellisen pienellä alueella (30 x 40 m) pelatessa. Myöskin mielenkiintoinen havainto oli, että

esimerkiksi 30 m aika korreloi pienpelin huippunopeuden kanssa, mutta 10 m aika tai suunnan-

muutostestin aika ei. Aikaisemmin on esitetty jalkapalloilijoilla, että kiihdyttäminen, maksimi-

vauhtinen juoksu ja suunnanmuutoskyky ovat toisistaan riippumattomia ominaisuuksia (Little

& Williams 2005).

8.3 Biologisen kypsymisen vaikutukset suorituskykyyn

Suorituskykytestien osalta merkitsevät erot PHV-ryhmien välillä havaittiin aerobisessa kestä-

vyyssuorituskyvyssä (YETL1) sekä kaikissa kolmessa nopeustestissä. Isometrisissä voima-aika

–muuttujissa ei havaittu merkitseviä eroja biologisen kypsymisen suhteen. Voima-aika -muut-

tujien suuri vaihtelu sekä koehenkilöinen vähäinen voimaharjoittelutausta voivat selittää saatuja

tuloksia. Doncaster ym. (2018) eivät havainneet merkitseviä eroja kestävyyssuorituskyvyssä

pre- ja mid-PHV –ryhmien välillä lukuun ottamatta juoksun taloudellisuutta tietyillä submak-

simaalisilla nopeuksilla. Toisin kuin tässä tutkimuksessa, testeinä käytettiin yo-yo-testin jak-

soittaista versiota (yo-yo IR1) sekä juoksumattotestiä. Toisessa tutkimuksessa 10, 20 m sekä

kevennyshypyn tulokset olivat sitä parempia mitä biologisesti kypsempiä pelaajat olivat (Mur-

tagh ym. 2018).

36

Pienpelimittauksissa mid-PHV –ryhmän kokonaismatka, intensiteetti, sprinttien määrä, keski-

nopeus, huippunopeus, kuljettu matka yli 18 km/h, jarrutusten määrä alueella 0.5 – 0.99 m/s2

sekä koettu rasittavuus olivat merkitsevästi korkeampia kuin pre-PHV –ryhmällä. Nopeussuo-

rituskykyä ja korkean intensiteetin suoritusten suurempaa määrää mid-PHV -ryhmässä voivat

osittain selittää murrosikäisillä havaitut korkeammat androgeenipitoisuudet, muutokset lihas-

solutyypissä sekä lihasmassan ja tehontuottokyvyn lisääntyminen kasvupyrähdyksen aikana

(Malina ym. 1969; Meylan ym. 2014; Myer ym. 2011; O’Brien ym. 2009). Pitkittäistutkimuk-

sessa kestävyyssuorituskyvyn on havaittu kasvavan voimakkaammin kasvupyrähdyksen aikana

kuin ennen sitä (Carvalho ym. 2014). Tätä tukevat myös toisen pitkittäistutkimuksen havainnot,

joiden mukaan jalkapallospesifin kestävyyssuorituskyvyn kasvu oli suurinta juurikin kasvupy-

rähdyksen aikaan (Deprezi ym. 2011). Tässä tutkimuksessa heikompaa YETL1 tulosta sekä

matalampaa koettua kuormittavuutta pre-PHV -ryhmässä voi osittain selittää esimurrosikäisten

heikompi kyky hyödyntää anaerobista aineenvaihduntaa, mikä ilmenee matalampina veren gly-

kolyyttisten entsyymien ja korkeampina laktaatin sekä vetyionien pitoisuuksina (Ratel ym.

2010). Suurempi anaerobisen energiatuoton hyödyntäminen mahdollistanee voimakkaamman

irtioton testin loppupuolella ja pienpelin aikana, mutta luultavasti johtaa myös voimakkaam-

paan väsymyksen tunteeseen.

8.4 Rajoitteet ja yhteenveto

Tutkimuksen toteutuksessa ilmaantui muutamia rajoitteita. Sairastelusta, kansallisista loma-

ajoista, logistiikasta ja sääolosuhteista johtuen tutkimuksen mittaukset sijoittuivat suunniteltua

pidemmälle aikajaksolle. Toisena rajoitteena voidaan pitää tutustumiskerran puuttumista ennen

isometrisiä maksimivoimamittauksia. Tämä on voinut vaikuttaa tulosten luotettavuuteen ottaen

huomioon koehenkilöiden ikä ja oletettavasti vähäinen kokemus vastaavanlaisista testeistä.

Toisaalta tutkimuksen muut mittaukset olivat koehenkilöille vähintään välillisesti tuttuja. Kyl-

män ulkolämpötilan ja lumen takia pienpelimittaukset tehtiin ylipainehallissa. On mahdollista,

että hallin katto on aiheuttanut häiriötä GPS-signaaliin, vaikka selviä merkkejä tästä ei havaittu.

Tässä tutkimuksessa kaikki koehenkilöt pelasivat yhden pienpelin. Aikaisemmissa pienpelitut-

kimuksissa on havaittu vaihtelua GPS-muuttujissa pienpelien välillä ja vaihtelun tasoitta-

miseksi usein käytetty useampaa pelikertaa (Stevens ym. 2014; Rebelo ym. 2016). Vaikka tässä

tutkimuksessa pienpelin intensiteetti pyrittiin pitämään korkeana valmentajan kannustuksen,

37

varapallojen ja sääntömuutosten avulla, vaikuttanee pelityyli ja taktiset ratkaisut aina pelaajien

liikkumiseen kentällä (Stevens ym 2014). Otoskoon kasvattamiseksi tutkimukseen rekrytoitiin

kaksi ikäluokkaa. On ilmiselvää, että vaihtelu biologisessa kypsymisessä otoksen sisällä oli

suurta ja tämä on voinut vaikuttaa yhteyksiin muuttujien välillä. Toisaalta antropometrisesti

heterogeeninen otos mahdollisti myös biologisen kypsyyden vaikutusten tutkimisen.

Tämä lienee ensimmäinen tutkimus, joka tutki fyysisten ominaisuuksien ja fyysisen pienpeli-

suorituskyvyn yhteyksiä nuorilla jalkapalloilijoilla. Saatujen tulosten perusteella kestävyyssuo-

rituskyky vaikuttaisi olevan yhteydessä pienpelin työskentelymäärään. Tämä ilmeni vahvoina

korrelaatioina YETL1 kokonaismatkan sekä pienpelin kokonaismatkan, intensiteetin ja keski-

nopeuden välillä. Korrelaatiot lineaarisen nopeuden ja pienpelin huippunopeuden, sprinttien

määrän ja matkan yli 18 km/h välillä taas viittaavat nopeuden yhteyteen korkean intensiteetin

suorituksiin myös pelatessa. Myös kevennyshyppy ja suunnanmuutosnopeus korreloivat koh-

talaisesti monien pienpelimuuttujien kanssa vahvistaen hermolihasjärjestelmän suorituskyvyn

yhteyttä fyysiseen pienpelisuorituskykyyn. Voimantuottonopeus ensimmäisen 200 ms aikana

korreloi negatiivisesti pienpelin huippusykkeen ja keskisykkeen kanssa, mikä on merkki no-

pean voimantuoton ja vähäisemmän fysiologisen kuormittumisen yhteydestä. Isometrinen mak-

simivoima puolestaan ei ollut yhteydessä pienpelimuuttujiin. Pienpelisuorituskyvyn näkökul-

masta kestävyyden, räjähtävän voimantuoton ja nopeussuorituskykyyn tähtäävien harjoitusoh-

jelmien suunnitteleminen ja näiden fyysisten ominaisuuksien testaaminen ovat perusteltuja. On

kuitenkin huomioitava, ettei vahvakaan korrelaatio osoita syy-seuraus –suhdetta, eikä vastaa-

vanlaisia tutkimuksia ikäluokan pelaajilla ole tiedettävästi tehty. Biologisesti kypsemmät pe-

laajat olivat kestävämpiä ja nopeampia kuin vähemmän biologisesti kypsät pelaajat, mikä il-

meni myös useissa pienpelin korkean intensiteetin muuttujissa sekä kypsempien pelaajien suu-

remmassa työskentelymäärässä. Isometrinen maksimivoima ei ollut yhteydessä pienpelisuori-

tuskykyyn eikä eronnut biologisen kypsymisen suhteen. Jalkapallon fyysiset vaatimukset ovat

kasvaneet, joten ymmärrys jalkapallon vaatimuksista jo nuorilla on tärkeää muun muassa lah-

jakkaiden yksilöiden tunnistamiseksi sekä harjoittelun painopisteiden suuntaamiseksi. Nuorten

pelaajien suorituskyvyn yhteyksistä pelaamisen fyysisiin muuttujiin tulisi tutkia lisää tämän

tutkimuksen johtopäätösten vahvistamiseksi.

38

LÄHTEET

Barnes, C., Archer, D. T., Hogg, B., Bush, M. & Bradley, P. S. 2014. The Evolution of Physical

and Technical Performance Parameters in the English Premier League. International

Journal of Sports Medicine 35, 1095-1100.

Beenham, M., Barron, D. J., Fry, J., Hurst, H. H., Figueirdo, A. & Atkins, S. 2017. A Compar-

ison of GPS Workload Demands in Match Play and Small-Sided Games by the Posi-

tional Role in Youth Soccer. Journal of Human Kinetics 57, 129-137.

Bradley, P. S., Sheldon, W., Wooster, B., Olsen, P, Boanas, P. & Krustrup, P. 2009. High-

intensity running in English FA Premier League soccer matches. Journal of Sports Sci-

ences 27, 159-168.

Brandes, M & Elvers, S. 2016. Elite Youth Soccer Players’ Physiological Responses, Time-

Motion Characteristics, and Game Performance in 4 vs. 4 Small-Sided Games: the In-

fluence of Coach Feedback. Journal of Strength and Conditioning Research 31 (10),

2652-2658.

Braz, T. V., Nogueira, W. J., Cruz, W. A., Businari, G. B., Ornelas, F., Brigatto, F. A., Ger-

mano, M. D., Sindorf, M. A. G., Silva, J. F., Pellegrinotti, I. L. & Lopes C. R. 2017.

Relation between Different Variables of Vertical Jumps and Sprints in Brazilian Profes-

sional Socer Players. Journal of Exercise Physiology online 20 (1), 33-46.

Brownlee, T. E., Murtagh, C. F., Naughton, R. J., Whitworth-Turner, C. M., O’Boyle, A., Mor-

gans, R., Morton, J. P., Erskine, R. M. & Drust, B. 2018. Isometric maximal voluntary

force evaluated using an isometric mid-thigh pull differentiates English Premier League

youth soccer players from a maturity-matched control group. Science & Medicine in

Football 2 (3), 209–215.

Borg, G. 1990. Psychophysical scaling with application in physical work and the perception of

exertion. Scandinavian Journal of Work, Environment & Health 16, 55-58.

Bosco, C., Tsarpela, O., Foti, C., Cardinale, M., Tihanyi, J., Bonifazi, M., Viru, M. & Viru, A.

2002. Mechanical Behaviour of Leg Extensor Muscles in Male and Female Sprinters.

Biology of Sport 19 (3), 189-202.

39

Buccheit, M., Mendez-Villanueva, A., Mayer, N, Marles, A., Bosquet, A., Maille, P., Morin,

J.-B., Cazorla, G. & Lambert, P. 2013. Locomotor Performance in Highly-Trained

Young Soccer Players: Does Body Size Always Matter? International Journal of Sports

Medicine 34, 494-504.

Castagna, C., Impellizzeri, F. M., Chamari, K., Carlomagno, D. & Rampini, E. 2006. Aerobic

Fitness and Yo-yo Continuous and Intermittent Tests Performances in Soccer Players:

a Correlation Study. Journal of Strength and Conditioning Research 20 (2), 320-325.

Castagna, C., Manzi, V., Impellizzeri, F., Weston, M. & Alvarez, J. C. B. 2010. Relationship

Between Endurance Field Tests and Match Performance in Young Soccer Players. Jour-

nal of Strength and Conditioning Research 24 (12), 3227-3233.

Carvalho, H. M., Bidaurrazaga-Letona, I., Lekue, J. A., Amado, M., Figueiredo, A. J. & Gil, S.

M. 2014. Physical Growth and Changes in Intermittent Endurance Run Performance in

Young Male Basque Soccer Players. Research in Sports Medicine 22, 408-424.

Coelho e Silva, M. J., Figueiredo, A. J., Simoes, F., Seabra, A., Natal. A., Vaeyens, R., Philip-

paerts, R., Cumming, S. P. & Malina, R. M. 2010. Discrimination of U-14 Soccer Play-

ers by Level and Position.

Dalen, T., Jørgen, I, Gertijan, E, Geir Havard, H & Ulrik, W. 2016. Player load, acceleration,

and deceleration during forty-five competitive matches of elite soccer. Journal of

Strength and Conditioning research 30 (2), 351-359.

Dellal, A., Chamari, K., Pintus, A., Girard, O., Cotte. T. & Keller, D. 2008. Heart rate responses

during small-sided games short intermittent running training in elite soccer player: a

comparative study. Journal of Strength and Conditioning Reserarch 22 (5), 1449-1457.

Dellal, A., Hill-Haas, S., Lago-Penas, C. & Chamari, K. 2011. Small-Sided Games in Soccer:

Amateur vs. Professional Players’ Physiological Responses, Physical, and Technical

Activities. Journal of Strength and Conditioning Research 25 (9), 2371-2381.

Dellal, A., Owen, A., Wong, D. P., Krustrup, P., van Exsel, M. & Mallo, J. 2012a. Technical

and physical demands of small vs. large sided games in relation to playing position in

elite soccer. Human movement Science 31, 957-696.

Dellal, A., da Silva, C. D., Hill-Haas, S., Wong, D. P., Natali, A. J., de Lima, J. R. P., Filho,

Bara Filho, M. G. B., Marins, J. J. C. B., S. Garcia & C. Karim. 2012b. Heart Rate

Monitoring in Soccer: Interest and Limits During Competitive Match Play and Training,

40

Practical Applications. Journal of Strength and Conditioning Research 26 (10), 2890-

2906.

Deprez, D., Buccheit, M., Fransen, J., Pion, J., Lenoir, M., Philippaerts, R. M. & Vaeyens, R.

2015. A Longitudinal Study Investigating the Stability of Anthropometry and Soccer-

Specific Endurance in Pubertal High-Level Youth Soccer Players. Journal of Sports

Science and Medicine 14, 418-426.

De Witt, J. K., English, K. L., Crowell, J. B., Kalogera, K. L., Guillams, M. E., Nieschwitz, B.

E., Hanson, A. M. & Ploutz-Snyder, L. L. 2018. Isometric Midthigh Pull Reliability and

Relationship to Deadlift One Repetition Maximum. Journal of Strength and Condition-

ing Research 32 (2), 528-533.

Djaoui, L., Chamari, K., Owen, A. & Dellal, A. 2017. Maximal sprinting speed of elite soccer

players during training and matches. Journal of Strength and Conditioning Research 31

(6), 1509-1517.

Doncaster, G., Iga, J. & Unnithan, V. 2018. Assessing Differences in Cardiorespiratory Fitness

with Respect to Maturity Status in Highly Trained Soccer Players. Pediatric Exercise

Science 30, 216-228.

Esposito, F., Impellizzeri, F. M., Margonato, V., Vanni, R., Pizzini, G. & Veicsteinas, A. 2004.

Validity of heart rate as an indicator of aerobic demand during soccer activities in ama-

teur soccer players. European Journal of Applied Physiology 93, 167-172.

Folland, J. P., Mc Cauley, T. M. & Williams, A. G. Allometric scaling of strength measure-

ments to body size. European Journal of Applied Physiology 102, 739-745.

Hammami, R., Chaouachi, A. & Makhlouf, I. 2016. Associations Between Balance and Muscle

Strength, Power Performance in Male Youth Athletes of Different Maturity Status. Pe-

diatric Exercise Science 28, 521-534.

Haff, G. G., Nimphius, S. & Sheppard, J. M. 2013. The reliability of isometric force-time var-

iables collected on a portable mid-thigh pull testing device. Journal of Strength and

Conditioning Research 29 (2), 386-395.

Haff, G. G., Ruben, R. P, Lider, J., Twine, C. & Cormie, P. 2015. A comparison of methods for

determining the rate of force development during isometric midthigh clean pulls. Jour-

nal of Strength and Conditioning Research 29 (2), 386-395.

Hennessy, L. & Jeffreys, I. 2018. The Current Use of GPS, Its Potential, and Limitations in

Soccer. Strength and Conditioning Journal 40 (2), 83-94.

41

Hill-Haas-, S. V., Dawson, B. T., Coutts, A. J. & Rowsell, G. J. 2009. Physiological responses

and time-motion characteristics of various small-sided soccer games in youth players.

Journal of Sports Sciences 27 (1), 1-8.

Hill-Haas, S. V., Dawson, B., Impellizzeri, F. M. & Coutts, A. J. 2011. Physiology of Small-

Sided Games Training in Football: A Systematic Review. Sports Medicine 41 (3), 199-

220

Hopkins, W. G., Marshall S. W. Batterham, A. M. & Hanin, J. 2009. Progressive Statistics for

Studies in Sports Medicine and Exercise Science. Medicine & Science in Sports & Ex-

ercise 41 (1), 3-12.

Impellizzeri, F. M., Rampini, E., Coutts, A. J., Sassi, A. & Marcora, S. M. 2004. Use of RPE-

Based Training Load in Soccer. Medicine & Science in Sports & Exercise 36 (6), 1042-

1047.

Karakoç, B., Akalan, C., Almdaroğlu, U. & Arslan, E. 2012. The Relationships Between the

Yo-Yo Tests, Anaerobic Performance and Aerobic Performance in Young Soccer Play-

ers. Journal of Human Kinetics 35, 81-88.

Köklü, Y., Alemdaroglu, U., Özkan, A., Koz, M & Ersöz, G. 2015. The relationship between

sprint ability, agility and verical jump performance in young soccer players. Science &

Sports 30, e1-e5.

Lacome, M., Simpson, B. M., Cholley, Y., Lambert, P. & Buccheit, M. 2018. Small-Sided

Games in Elite Soccer: Does One Size Fit All? International Journal of Sports Physiol-

ogy and Performance 13, 568-576.

Larsson, P. 2003. Global Positioning System and Sport Specific Testing. Sports Medicine 33

(15), 1093-1101.

Little, T. & Williams, A. G. 2005. Specifity of Acceleration, Maximum Speed and Agility in

Professional Soccer Players. Journal of Strength and Conditioning Research 19 (1), 76-

78.

Malina, R. M., 1969. Quantification of fat, muscle, and bone in man. Clinical Orthopedic and

Related Research 65, 9-38.

Manari, D., Manara, M. Zurini, A., Tortorella, G., Vaccarezza, M. Prandelli, Nicolò, P, Ance-

lotti, D., Vitale, M., Mirandola, P. & Galli, D. 2016. VO2max and VO2AT: athletic per-

formance and field role of elite soccer players. Sport Science for Health 12, 221-226.

42

Mendez-Villanueva, A., Buccheit, M., Simpson, B. & Peltola, E. 2011. Does On-Field Sprint-

ing Performance in Young Soccer players Depend on How Fast They Can Run or How

Fast They Do Run? Journal of Strength and Conditioning Research 25 (9), 2634-2638.

Meylan, C. & Malatesta, D. Effects of in-season plyometric training within soccer practice on

explosive actions of young players. Journal of Strength and Conditioning Research 23

(9), 2605-2613.

Meylan, C. M., Cronin, J. B., Hopkins, W. G. & Oliver J. L. 2014. Adjustment of measures of

strength and power in youth male athletes differing in body mass and maturation. Pedi-

atric Exercise Science 26, 41-48.

Mirwald, R. L., Baxter-Jones, A. D. G., Bailey, D. A. & Beunen, G. P. 2002. An assessment of

maturity from anthropometric measurements. Medicine & Science in Sports & Exercise

34 (4), 689-694.

Murtagh, C. F., Brownlee, T. E., O’Boyle, Morgans, R. Drust, B. & Erskine R. M. 2018. The

Importance of Speed and Power in Youth Soccer Depends on Maturation Status. Journal

of Strength and Conditioning Research 32 (2), 297-303.

Myer, G. D, Faigenbaum, A. D., Ford, K. R., Best, T. M., Bergeron, M. F. & Hewett. T. E.

2011. When to Initiate Integrative Neuromuscular Training to Reduce Sports-Related

Injuries and Enhance Health in Youth? Current Sports Medicine Reports (American

College of Sports Medicine) 10 (3), 157-167.

O’Brien, T. D., Reeves, N. D. Baltzopoulos, V., Jones, D. A. & Maganaris, C. N. 2009. Strong

relationship exist between muscle volume, joint power and whole-body external me-

chanical power in adults and children. Experimental Physiology 94, 731-738.

Olthof, S. B., Frencken, W. G. P. & Lemmink, K. A. P. M. 2015. The older, the wider: On-field

tactical behavior of elite-standard youth soccer players in small-sided games. Human

movement Science 41, 92-102.

Peñailillo, L., Espíldora, F., Jannas-Vela, S., Mujika, I. & Zbinden-Foncea, H. 2016. Muscle

Strength and Speed Performance in Youth Soccer Players. Journal of Human Kinetics

50 (1), 203-210.

Rampini, E., Coutts, A. J., Castagna, C., Sassi, R. & Impellizzeri, F. M. 2007. Variation in top

level soccer match performance. International Journal of Sports Science 28, 1018-1024.

43

Ratel, S., Tonson, A., Cozzone, P. J. & Bendahan, D. 2010. Do oxidative and anaerobic energy

production in exercising muscle change throughout growth and maturation? Journal of

Applied Physiology 109, 1562-1564.

Rebelo, A., Brito, J., Seabra, A., Oliveira, J. & Krustrup, P. 2014. Physical match performance

of youth football players in relation to physical capacity. European Journal of Sport

Science 13 (1), 148-156.

Rebelo, A. N. C., Silva, P., Rago, V., Barreira, D. & Krustrup, P. 2016. Differences in strength

and speed demands between 4v4 and 8v8 small-sided football games. Journal of Spors

Sciences 34 (24), 2246-2254.

Redkva, P. E., Paes, M. R., Fernandez, R. & da-Silva, S. 2018. Correlation Between Match

Performance and Field Tests in Professional Soccer Players. Journal of Human Kinetics

62, 213-219.

Reilly, T., Williams, A. M., Nevill, A. & Franks, A. 2000. A multidisciplinary approach to

talent identification in soccer. Journal of Sports Sciences 18, 695-702.

Sassi, R., Reilly, T. & Impellizzeri, F. M. 2004. A comparison of small-sided games and inter-

val training in elite professional soccer players. Journal of Sports Science 22, 562.

Secomb, J. L., Lundgren, L. E., Farley, O. R. L. Tran, T. T., Nimphius, S. & Sheppard, J. M.

2015. Relationships between Lower-Body Muscle Structure and Lower-Body Strength,

Power and Muscle-Tendon Complex Stiffness. Journal of Strength and Conditioning

Research 29 (8), 2221-2228.

Silva-Junior, C. J., Palma, A., Costa, P., Pereira-Junior, P.P., Barroso, R. C. L, Abrantes-Junior,

R. C. & Barbosa, M. A. M. 2011. Relationship between the sprint and vertical jumps’

power in young soccer players. Motricidade 7 (4), 5-14.

Stevens, T. G. A, De Ruiter, C. J., Beek, P. J. & Savelsbergh, G. J. P. 2016. Validity and relia-

bility of 6-a-side small-sided game locomotor performance in assessing physical fitness

in football players. Journal of sports sciences 34 (6), 527-534.

Stone, N. M. & Kilding, A. E. 2009. Aerobic Conditioning for Team Sport Athletes. Sports

Medicine 39 (8), 615-642.

Stølen, T., Chamari, K., Castagna, C. & Wisløff, U. 2005. Physiology of Soccer: an Update.

Sports Medicine 35 (6), 501-536.

44

Torreño, N., Munguía-Izquierdo, D., Coutts, A., de Villarreal, S., Asian-Clemente, J. & Suarez-

Arrones, L. 2016. Relationship Between External and Internal Loads of Professional

Soccer Players During Full Matches in Official Games Using Global Positioning Sys-

tems and Heart-Rate Technology. International Journal of Sports Physiology and Per-

formance 11, 940-946.

Tyndel, S. 2018. Physical effects of playing area and player number during team sport small-

sided games. Journal of Australian Strength and Conditioning 26 (1), 57-68.

Vänttinen, T., Blomqvist, M. & Häkkinen, K. 2010. Development of body composition, hor-

mone profile, physical fitness, general perceptual motor skills and on-the-ball perfor-

mance in soccer-specific laboratory test among adolescent soccer players. Journal of

Sports Science and Medicine 9,547-556.

Wang, R. Hoffman, J. R., Tanigawa, S., Miramonti, A. A., La Monica, M. B., Beyer, K. S.,

Church, D. D., Fukuda, D. H. & Stout, J. R. 2016. Isometric Mid-Thigh Pull Correlates

with Strength, Sprint, and Agility Performance in Collegiate Rugby Union Players.

Journal of Strength and Conditioning Research 30 (11), 3051-3056.

Wallace, J. L. & Norton, K. I. 2013. Evolution of World Cup soccer final games 1966-2010:

Game Structure, speed and play patterns. Journal of Science and Medicine in Sport 17,

223-228.

Wisløff, U., Castagna, C., Helgerud, J., Jones, R & Hoff, J. 2004. Strong correlation of maximal

squat strength with sprint performance and vertical jump height in elite soccer players.

British Journal of Spors Medicine 38, 285-288.

Wrigley, R. D., Drust, B., Strattoon, G.., Atkinson, G. & Gregson, W. 2014. Long-term Soccer-

specific Training Enhances the Rate of Physical development of Academy Soccer Play-

ers Independent of Maturation Status. International Journal of Sports Medicine 35 (13),

1090-1094.

Zouita, S., Zouita, A. B. M., Kebsi, W, Dupont, G., Ben Abderrahman, A., Ben Salah, F. Z. &

Zouhal, H. 2016. Strength training reduces injury rate in elite young soccer players dur-

ing one season. Journal of Strength and Conditioning Research 30 (5), 1295-1307.

45

LIITTEET

LIITE 1. Suorituskykytestien korrelaatiomatriisi.

YETL1 MVF MVFa RFD

0-100

RFD

0-200

KH 10 m 30 m SM

YETL1 1 0.445* 0.117 0.075 0.259 0.575** -0.468* -0.467* -0.612**

MVF 1 0.845** 0.450* 0.472* 0.247 -0.288 -0.264 -0.562**

MVFa 1 0.362 0.260 0.108 -0.152 -0.017 -0.258

RFD 0-100 1 0.802** 0.269 -0.221 -0.260 -0.152

RFD 0-200 1 0.254 -0.150 -0.249 -0.288

KH 1 -0.628** -0.678** -0.571**

10 m 1 0.892** 0.265

30 m 1 0.346

SM 1

MVF = maksimivoima, MVFa = allometrisesti skaalattu maksimivoima, KH = kevennyshyppy, SM = suunnanmuutos. *p <

0.05, **p < 0.01.

LIITE 2. Suorituskykytestien ja pienpelimuuttujien korrelaatiomatriisi.

YYETL1 MVF MVFa RFD 0-

100 RFD 0-

200 KH 10 m 30 m SM RPE 0.082 -0.062 -0.263 -0.134 -0.030 -0.057 0.127 0.056 -0.298 Huippusyke -0.501** -0.328 -0.187 -0.336 -0.471* -0.350 0.208 0.331 0.334 Keskisyke -0.192 -0.170 -0.081 -0.368 -0.585** 0.004 -0.029 0.071 0.115 Kokonaismatka 0.736** 0.312 0.160 -0.124 -0.074 0.557** -0.499** -0.477* -0.450* Intensiteetti 0.736** 0.312 0.160 -0.124 -0.074 0.557** -0.499** -0.477* -0.450* Huippunopeus 0.434* 0.138 -0.164 -0.103 -0.027 0.296 -0.367 -0.554** -0.480** Keskinopeus 0.751** 0.351 0.176 -0.078 -0.020 0.554** -0.452* -0.470* -0.487** Sprintit 0.227 0.259 0.089 -0.049 -0.017 0.109 -0.546** -0.592** -0.072 NA 1 -0.608** -0.336 -0.259 -0.019 0.035 -0.445* 0.227 0.255 0.349 NA 2 0.616** 0.291 0.220 -0.065 -0.072 0.471* -0.255 -0.259 -0.422* NA 3 0.595** 0.221 0.076 -0.065 -0.017 0.440* -0.483** -0.403* -0.228 NA 4 0.341 0.221 0.003 -0.067 -0.004 0.227 -0.532** -0.634** -0.195 Ja 1 0.096 0.085 -0.207 0.065 0.279 -0.097 0.121 -0.131 -0.160 Ja 2 0.375* 0.247 0.118 0.124 0.034 0.244 -0.075 -0.181 -0.272 Ja 3 0.127 -0.049 0.065 -0.113 -0.110 0.158 -0.055 0.149 -0.103 Ki 1 0.386* -0.183 -0.293 -0.080 0.044 -0.007 0.101 0.075 0.082 Ki 2 0.399* 0.207 0.133 0.163 0.137 0.451* -0.207 -0.181 -0.483** Ki 3 0.266 0.326 0.129 -0.010 -0.109 0.072 0.007 -0.135 -0.249

NA = nopeusalue, Ja = jarrutus, Ki = kiihdytys. *p < 0.05, *p < 0.01.