Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiri, henkilöstölehti 1 / 2011

Tässä numerossa:

Kuva: Lea Silvenius

Keskussairaalan

70-vuotisjuhlat s. 6

JET-koulutusta s. 8

2

Pääkirjoitus

Eduskunta hyväksyi uuden terveydenhuoltolain, jonka ensim-

mäinen vaihe tulee voimaan 1.5.2011. Laki lisää sairaanhoito-

piirien tehtäviä. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon

yhteistyö korostuu. Seuraavassa muutamia poimintoja laista.

Perusterveydenhuollon ja eri toimijoiden välistä yhteistyö-

tä vahvistetaan. Sairaanhoitopiirin alueen kuntien on laaditta-

va perusterveydenhuollosta järjestämissuunnitelma, jossa sovi-

taan mm. kuntien yhteistyöstä, palvelujen järjestämisestä, päi-

vystyksestä ensihoitopalveluineen, lääkinnällisestä kuntoutuk-

sesta, kuvantamisesta ja yhteistyöstä muiden toimijoiden kans-

sa. Sairaanhoitopiireihin perustettavat moniammatilliset perus-

terveydenhuollon yksiköt tukisivat tätä työtä.

Ensihoidon järjestämisvastuu siirtyy kunnilta sairaanhoito-

piireille. Sairaanhoitopiirit voivat järjestää alueelleen tarvittaes-

sa useita ensihoidon tuotantotapoja.

Sairaanhoitopiirin alueella muodostetaan kunnallisten ter-

veydenhuoltoyksiköiden yhteinen potilasrekisteri, joka mah-

dollistaa potilaan jouhevan liikkumisen häntä hoitavien yksi-

köiden välillä.

Kunnan on strategisessa suunnittelussa asetettava paikal-

lisiin olosuhteisiin ja tarpeisiin perustuvat terveyden ja hyvin-

voinnin edistämisen tavoitteet ja määriteltävä niitä tukevat toi-

menpiteet.

Hoitotakuu täsmentyy. Hoidon tarpeen arvioinnin edellyt-

tämät erikoislääkärin arviot tai erityiset kuvantamis- ja labora-

toriotutkimukset on toteutettava 3 kk:n kuluessa siitä, kun lä-

hete on saapunut sairaanhoitopiiriin. Hoito on edelleen saata-

va 6 kk:n kuluessa hoitopäätöksestä.

Asiakkaan valinnanmahdollisuus laajenee. Ensimmäises-

sä vaiheessa asiakas voi valita hoidosta vastaavan terveysase-

man oman kunnan tai yhteistoiminta-alueen sisällä, vuoden

2014 alusta lukien valinnanmahdollisuus laajenee koko maa-

han. Laatu ja potilasturvallisuus korostuvat entisestään, jois-

ta terveydenhuollon yksiköiden on laadittava suunnitelma nii-

den täytäntöönpanosta.

Eduskuntavaalien jälkeen tuleva hallitus joutuu ratkomaan

terveydenhuoltoa järjestämisen ja rahoituksen osalta. Tervey-

denhuoltolaki oli vain osamuutos. Myös sosiaali- ja terveyden-

huollon lainsäädäntöuudistus on kesken. Mm. sosiaalitoimen

lainsäädäntöuudistus ei ole mikään pieni paketti. Elämme mie-

lenkiintoisia aikoja.

Aurinkoista kevättä

Seppo Orajärvi

vs. sairaanhoitopiirin johtaja

Uusi terveydenhuoltolaki

Päätoimittaja: Seppo OrajärviToimitusneuvosto: Ilkka Vehkaperä Sinikka Savikuja Juha Kursu Raija Reponen Juhani Tuisku Matti Väänänen Tuija Nurkkala Sirpa Koivuniemi (kuvaaja)Toimitussihteeri: Tuija JohanssonTaitto ja paino: Tornion Kirjapaino Ky

ISSN 1459-8582 (Painettu)

ISSN 1459-8590 (Verkkolehti)

Seuraava lehti ilmestyy kesäkuussa. Siihen tuleva materiaali tulee toi-

mittaa 8.5.2011 mennessä osoitteeseen: toimitus.lansipuhuri@lpshp.

fi . Palautteen lehdestä (ruusut/risut) voit laittaa samaan osoitteeseen.

Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin henkilöstö- ja tiedotuslehti

Länsi-Pohjan keskussairaalan

synnytysosasto on saanut vaate-

lahjoituksen.

Lahjoittajina: Johtaja Aaro

Aho, Tavaratalo Prisma, Liisa

Keskimaula, Sisko Laakso, Lee-

na Kontio, Hilkka Kantola ja Pie-

ni lankapuoti.

Lahjoituksia synnytysosastolle

Olemme hiljattain siirtyneet uu-

den potilashallintojärjestelmän

Oberonin käyttäjiksi. Tämä as-

kel oli pakko tehdä, koska Sapon

kehitystyötä ei ole tehty enää

vuosiin. Nykyaikaisen sairaalan

toiminnan ja resurssien ohjaus

edellyttävät ajanmukaisia väli-

neitä, muuten väestön tervey-

denhuollon haasteisiin ei kyetä

vastaamaan odotusten mukai-

sesti. Monet ovatkin jo vuosi-

kymmenen ajan valittaneet Sa-

pon vanhanaikaisuutta. Luulen-

pa kuitenkin, että vielä monesti

tulee Sapoa ikävä, ainakin kus-

tannusmielessä.

Talven aikana on opittu uu-

sia käsitteitä ja uuden järjestel-

män toimintaperiaatetta lukui-

sissa koulutustilaisuuksissa. Op-

pimishalua ja jaksamista on vie-

lä riittänyt. Ylitöiltäkään ei ole

voitu välttyä. Sairaalan johto on

mahdollisuuksien mukaan tullut

vastaan eri tavoin. Alkuvaihees-

sa asiakaspalveluun saattaa tul-

la hidasteita. Toivottavasti asiak-

kailta löytyy ymmärtämystä al-

kuvaiheen palveluongelmiin.

Vuonna 1988 Sapoa hankit-

taessa tuskin arvattiin, että sil-

Saposta Oberoniin

lä tullaan toimeen yli 20 vuotta.

Sapon hankinta käsitti aikanaan

yhden keskusyksikön ja 30 ”tyh-

mää” päätettä. Jokainen pöydäl-

lä oleva työasema on tuhdimpi

kuin ensimmäinen Vax-tietoko-

ne, joka Sapoa varten aikanaan

hankittiin. Toki se on vaihdettu

pari kertaa nykyaikaisempaan.

Työasemia on sairaanhoito-

piirissä nykyään lähes 700 ja ter-

veyskeskuksissa saman verran.

Terveyskeskusten käyttämät pal-

velimet ovat keskussairaalan ti-

loissa, joten palvelimia käyttää

päivittäin tietoliikenneyhteyksi-

en kautta yli 1000 käyttäjää.

Vuonna 1988 hankinnan pe-

rusteena oli sähköisen ajanva-

rauksen saaminen sairaalan poli-

klinikoille. Kuvitellaanpa toimin-

taa ilman sitä. Toki puhuttiin ti-

lastoinnistakin. Haluttiin laskea

kunnittain poliklinikkakäyntien

ja hoitopäivien lukumääriä. Las-

kutuksessa oli vain yksi pkl-hin-

ta ja vuodeosastohinta.

Onneksi ei tarvittu erilais-

ten koodien kirjaamista lähes-

kään niin paljon kuin nykyään.

Siitä huolimatta koodien syöttä-

minen oli jo tuolloin purnauksen

kohteena. Tuskin silloin osattiin

edes kuvitella, millaisen määrän

erilaisia koodeja lainsäädäntö

nykyään vaatii kirjattavaksi.

Kohti parempaa terveyden-

huoltoa ja hyvinvointia

Reijo Nikupeteri,

tietohallintojohtaja

Sanottavaa

3

Pohjois-Suomen laboratorioalan

yhteistyötä ja sen mahdollisuuk-

sia on sivuttu useissa 2000-luvul-

la tehdyissä hankkeissa ja strate-

gioissa. Kaikissa niissä on todet-

tu tarve laajentaa ja syventää yh-

teistyötä. Viimeisin selvittelytyö

päätettiin aloittaa OYS:n erityis-

vastuualueen johtajien kokouk-

sissa kesällä 2009. Kainuun maa-

kunta kuntayhtymän hallintoyli-

lääkäri Esa Ahonen valittiin sel-

vitysmieheksi. Käytännön selvi-

tystyötä tehtiin neljässä työryh-

mässä: hankinnat, tietojärjestel-

mät, toimintojen harmonisointi

ja henkilöstöryhmä. Työryhmi-

en jäsenet olivat laboratorioam-

mattilaisia jokaisesta ERVA-alu-

een sairaanhoitopiiristä. Tietoja

kerättiin ja asioita pohdiskeltiin

syksyn ja talven aikana ja tehty-

jen työryhmäraporttien perus-

teella selvitysmies sitten ehdotti

keväällä 2010 omassa loppura-

portissaan yhteisen organisaati-

on muodostamista ja organisaa-

tiomalliksi hän ehdotti liikelaitos

kuntayhtymää.

Raportti esiteltiin sairaanhoi-

topiirien hallituksille kesän 2010

alussa. Hallitukset päättivät selvi-

tystyön jatkamisesta, mutta kaik-

ki eivät sitoutuneet vielä mihin-

kään määrättyyn organisaatio-

muotoon. Hallituskäsittelyn seu-

rauksena Pohjois-Pohjanmaan

sairaanhoitopiirin johtaja Han-

nu Leskinen antoi johtajaylilää-

käri Aino-Liisa Oukalle tehtä-

väksi johtaa selvitystyötä eteen-

päin yhdessä sairaanhoitopiiri-

en henkilöstön kanssa. Hanket-

ta varten nimettiin sairaanhoi-

topiirien henkilöstöstä moniam-

matillinen valmistelutyöryhmä,

joka toimii ohjausryhmänä, ja

neljä muuta työryhmää; toimin-

tamalli-, henkilöstö-, talous- ja

tietohallintotyöryhmä. Työryh-

mät ovat aloittaneet oman osuu-

tensa tämän vuoden alussa ta-

voitteena yhteisen organisaati-

on toiminnan alkaminen vuo-

den 2012 aikana.

Sairaanhoitopiirien johtajien

suostumuksella projektin kon-

sultiksi on valittu Seppo Tuo-

mola, joka on kokenut ja ansioi-

tunut erilaisten hankkeiden or-

ganisoinnissa. Hän on viimek-

si hoitanut Itä-Suomen labora-

torioliikelaitoksen, Islabin, pys-

tyttämisessä osuutensa. Meille

”länskäläisille” hän on tuttu muu-

taman vuoden takaa oltuaan sai-

raanhoitopiirin johtajana ennen

Riitta Luosujärveä. Aino-Liisa

Oukka on myös ollut täällä töis-

Yhteinen laboratorio OYS:n erityisvastuualueellevuoden 2012 aikana

sä pariinkin otteeseen, viimeksi

johtavana lääkärinä ennen Juha

Kursua. Siis meidän toimintam-

me on heille molemmille tuttua.

YhteistyöPohjois-Suomen laboratoriotoi-

minnassa on hyödynnetty sai-

raanhoitopiirien välistä yhteis-

työtä monin eri tavoin jo vuosi-

en ajan. Ammatillisen osaamisen

ja kokemusten jakaminen hen-

kilötasoilla on tuttua ja toimi-

vaa arkipäivää meille laborato-

riotyöhön osallistuville. Samoin

on tuttua hankintojen tekemi-

nen koko ERVA-alueen yhteis-

hankintarenkaina tai kahden tai

kolmen sairaanhoitopiirin väli-

senä yhteistyönä, aina tilantees-

ta ja hankinnan kohteesta riip-

puen. Kaikenlainen kokemam-

me yhteistyö on aina hyödyttä-

nyt kaikkia siihen osallistunei-

ta ja rahallisia säästöjä on saavu-

tettu jopa merkittävinä summi-

na. Yhteistyö on usein lähtenyt

liikkeelle meidän laboratorioam-

mattilaisten omista aloitteistam-

me ja sen on mahdollistanut hy-

vät henkilösuhteet omissa am-

mattipiireissämme sairaanhoito-

piirien välillä. Siis eikö kaikki ole

ihan hyvin ja riittävää jo tällaise-

naan? Miksi on tarpeen vielä jo-

kin muu? Tehdäänkö muutosta

muutoksen vuoksi? Kaikki nämä

ovat aiheellisia ja pohdinnan ar-

voisia kysymyksiä.

Toiminnassa ja sen suunnit-

telussa tulee kuitenkin katsoa

myös tätä päivää kauemmaksi ja

yrittää turvata näköpiirissä ole-

va tulevaisuuskin niin, että la-

boratoriopalvelut ovat edelleen

saatavissa sujuvasti. Lisäksi vas-

tuumme on järjestää toimin-

ta mahdollisimman taloudelli-

sesti kuntien rahatilanne huo-

mioon ottaen. Sehän ei ole vielä

koskaan ollut niin hyvä, että ra-

hasta ei tarvitse välittää. Tieten-

kin taloudellisuus on myös mei-

dän kaikkien oma etumme. Itse

kukin voi todentaa palkkaeritte-

lyn ”verot”-kohdasta, mitä omal-

la kohdalla tarkoittaa ”julkisilla

varoilla järjestetyt palvelut”.

Pohjoisella ERVA-alueella

tuotetaan erikoissairaanhoidon

ja perusterveydenhuollon yk-

siköissä vuosittain noin 10 mil-

joonaa laboratoriotutkimusta lä-

hes 600 laboratorion ammattilai-

sen voimin. Toiminnan suurena

haasteena on lähitulevaisuudes-

sa eläköitymisen kautta tapahtu-

va ammattitaitoisen henkilöstön

poistuma. Hoitohenkilöstön kes-

ki-ikä on noin 50 v ja n. 40 % saa-

vuttaa eläkeikänsä kymmenen

vuoden sisällä. Myös laboratori-

oissa työskentelevistä erikoislää-

käreistä, kemisteistä, fyysikoista

ja mikrobiologeista on noin 40

% syntynyt ennen vuotta 1951.

Erikoislääkäreistä on jo tällä het-

kellä vajetta. Valtakunnallisesti

suurin pula on kliinisen kemian,

hematologian ja patologian eri-

koislääkäreistä.

Tulevaisuuden näkymätTulevaisuutta suunniteltaessa

tämä henkilöstötilanne on otet-

tava huomioon. Se ei muutu,

vaikka kieltäydymme uskomas-

ta sitä tai kuvittelemme, että kyl-

lä se jotenkin hoituu. Pohjois-

Suomessa tapahtuva alan koulu-

tus ei riitä korvaamaan kokonai-

suudessaan työelämästä vapaal-

le siirtyvää joukkoa. Tosiasia on

myös se, että terveydenhuollon

tarvitsemat laboratoriopalve-

lut on järjestettävä eikä ole mi-

tään syytä uskoa niiden määrän

laskevan. Tekeviä ihmisiä ja asi-

antuntemusta tarvitaan ja niis-

tä joudumme kilpailemaan Suo-

men eri laboratorioiden kesken.

Muualla näitä yhteisiä organisaa-

tioita on muodostettu jo aiem-

min. Uuden organisaation teke-

minen on työläs vaihe ja uudel-

leen järjestetyn toiminnan ruti-

noituminen vie usean vuoden

ajan haitaten sinä aikana enem-

män tai vähemmän arkipäivän

sujumista. On täysin perusteltua

ryhtyä toimeen nyt, kun meillä

on vielä mahdollisuus tehdä se

hallitusti ja suunnitelmallisesti.

Terveydenhuollon lainsää-

däntö on myös muuttumassa.

Toukokuussa tulee voimaan uusi

terveydenhuoltolaki, jossa on

mm. potilaan oikeuksiin liittyviä

muutoksia. Nämä edellyttävät

järjestelyjä, jotka mahdollistavat

esim. potilaan valinnanvapau-

den lisääntymisen. Tämä taas

asettaa tietojärjestelmille uusia

vaatimuksia. OYS:n ERVA-alu-

een sairaanhoitopiirit ovat jo

viime kesänä tehneet päätöksen

tietojärjestelmien yhtenäistämi-

sestä. Tämä selvitystyö sisältyy

käynnissä olevaan laboratorio-

hankkeeseen osana kokonais-

suunnitelmaa. Tavoitteena on

yhteinen laboratorion tietojär-

jestelmä koko Pohjois-Suomen

alueelle. Sen myötä mahdollis-

tuu potilaan näytteenotto ja tu-

losten saatavuus missä tahansa

toimintayksikössä.

Yhteinen organisaatioYhteisenä organisaationa meil-

lä on mahdollisuus yhdistää voi-

mavaramme ja hoitaa asioita

yhdessä niin, että se ei ole sat-

tumanvaraista tai jonkun yksit-

täisen viranhaltijan tahdosta tai

hoksaamisesta kiinni. Erikois-

koulutettujen ammattilaisten

tietämys voidaan ulottaa koko

Pohjois-Suomen osaamiseksi,

kun olemme saman työnanta-

jan palveluksessa eikä tarvitse jy-

vittää kuka tekee kenenkin hyö-

dyksi työtänsä. Tässä tiedon vä-

littämisessä ja osaamisen levit-

tämisessä voidaan käyttää hy-

väksi monia sähköisiä tiedonsiir-

ron apuvälineitä asuinpaikan ra-

joittamatta ja näin minimoidaan

henkilöstön liikkumisen tarve.

Voimme myös hajauttaa tai kes-

kittää tehtäviä niiden luonteen,

kysynnän ja tarpeen mukaisesti

ilman muita rajoituksia kuin käy-

tännöllisyys, resurssit ja ammat-

titaito tai osaaminen. Yhtenäiset

menetelmät, tulostasot ja laatu-

järjestelmät sekä tiedon saata-

vuus yhteisistä tietojärjestelmis-

tä koko alueella parantaa poti-

laan hoitomahdollisuuksia riip-

pumatta hoitopaikasta.

Hankinnat ovat aina olleet la-

boratorion toiminnassa isoja ra-

hanreikiä. Näitä on hoidettu yh-

teisesti aina silloin tällöin, kun

jokin toinen laboratorio on ol-

lut hankkimassa samaa laitetta.

Yhteishankkeet ovat hyödyttä-

neet monin tavoin rahahyödyn

lisäksi.Yhteisessä organisaatios-

sa hankinnat tehdään keskitetys-

ti koko alueelle ja laitekanta yh-

tenäistetään. Tästä on raportoitu

isoja rahallisia hyötyjä esim. Isla-

bin muodostamisen yhteydessä.

Itä-Suomen laboratoriokeskuk-

sen liikelaitoskuntayhtymä, Islab,

on viimeisin Suomessa tehdyistä

yhteisorganisaatioista ja sen toi-

minnassa on saavutettu vuosita-

solla jopa kolmen miljoona eu-

ron kustannussäästöjä. Islabin

muodostamisen suurin syy teki-

jöidensä mukaan on ollut huo-

li henkilöstön riittävyydestä tu-

levaisuudessa, rahalliset säästöt

ovat tulleet bonuksena.

Yhteisen organisaation muo-

dostaminen on ripeässä alkuvai-

heessa ja on päätetty, että tämä

valmistelutyö tehdään liikelai-

toskuntayhtymän suuntaan. Jos

lainsäädännön meneillään ole-

va muuttuminen ei mahdollista

sitä, organisaatiomuodon pää-

määrä muutetaan ja asia viedään

sairaanhoitopiirien hallitusten

käsittelyyn.Suunnittelutyön pää-

linjoina on turvata lähipalvelu-

jen saatavuus, potilaan valinnan

vapaus, määritellä ja yhdenmu-

kaistaa perusprosessit, yhtenäis-

tää laatujärjestelmät, laitekanta

ja tietojärjestelmät. Taloudellis-

ta tehokkuutta tavoitellaan yh-

teishankintajärjestelmää kehit-

tämällä.Henkilöstön saatavuus

ja pysyvyys pyritään varmista-

maan tekemällä organisaatiosta

ammatillisesti mahdollisimman

kiinnostava ja hyvin toimiva ja

kaikin puolin kilpailukykyinen

työnantaja Suomen muiden la-

boratorioiden joukossa.

Pirjo Myllykoski

ylikemisti

Näin laajaa aluetta yhteinen laboratorio tulisi palvelemaan.

4

” Olin henkilökunnan terve-

ydenhoitaja, lempinimeltä

”syssy”. Vuonna 1995 olin ve-

teraanikuntoutuksessa Torni-

on sairaskodilla. Siinä vastak-

kaisella kadun puolella oli ter-

veyskeskussairaala, jossa van-

ha ”lottakaverini” oli potilaa-

na. Eräänä iltana olin häntä

katsomassa, kun huoneeseen

tuli nuori, erittäin reipas hoi-

taja suorittamaan ilta-askarei-

ta ko potilaan suhteen. Poti-

las selittämään, että tämä hä-

nen ystävänsä on myöskin sai-

raanhoitaja, joten hänen tus-

kin tarvitsee mennä hetkeksi

ulos. Hoitaja vastasi kirkkaal-

la, reippaalla äänellä, ettei tar-

vitse, kyllä hän syssyn tuntee,

syssy oli lähes joka viikko pak-

suna silloin, kun hän oli Läns-

kän labrassa töissä. Ystävätär

ihmettelemään, että mitä se

hoitaja nyt puhuu ja me hoi-

tajan kanssa selostamaan asi-

aa. Vielä tänä päivänäkään, en

ole varma, käsittikö hän asian.

Se oli näes niin; henkilö-

kunta (naisvaltainen) halusi

suhteellisen usein raskaustes-

tiä, mutta kun asia oli tietys-

ti heti alkuun joltisenkin arka,

niin testi laitettiin syssyn ni-

mellä ja näin minä sain kär-

siä ja labran tytöt irviä kustan-

nuksellani. No… tulihan sitä

kaikkea toilailtua

Muisteli Irja

Villasukkien

ansiosta pääsi

leikkaukseen…

Luukirurgisella osastolla oli

tapana kutsua potilaita osas-

tolle leikkauspäivän aamuna

syömättä ja juomatta. Joskus

heitä tuli 10–12 henkilöä aa-

muisin sisälle. Se tuotti oman

rulianssin kaiken aamutoi-

mien ohella. Usein oli yöllä

tullut päivystyspotilaita, jot-

ka meni aamulla operaatioon.

Usein aamulla jo huomattiin,

ettei kaikkia sisälle kutsuttuja

ehditä operoida ja heitä alet-

tiin kotiuttaa puolen päivän

jälkeen.

Sairaalaa pitkän palvellut

Helmi tuli myös eräänä aa-

muna pieneen operaatioon.

Helmi oli hyvä kutomaan suk-

Muistoja vuosien varrelta

kia ja niin hän oli myös kuto-

nut komeat sukat leikkaavalle

lääkärille, Hannulle. Sukat oli

sängyn jalkopäädyssä kaikki-

en ihailtavana ja leikkaussa-

liin kutsua odoteltiin.

Potilaita kotiutettiin, kun

ei ehditty leikkaamaan ja niin

meinattiin Helmikin kotiut-

taa, mutta siitä käytiin osas-

ton ja leikkaussalin välillä pu-

helinkeskustelua. Kun Helmi

on kutonut Hannulle sukat-

kin, niin kyllä hänet on pakko

leikata. Ja niin Helmi pääsi lei-

kattavaksi. Tarina kertoi, että

Hannu oli heti laittanut Hel-

min kutomat sukat jalkaan ja

ne jalassa Hannu on leikan-

nut Helmin.

Muisteli K.E.

Salmen hyppysissä

on ytyä!

Sairaala-apulainen Salme R

oli nähtävästi isältään perinyt

jäsenten ja jänteiden paikal-

leen panon taidon. Salme aut-

toi monia, niin työssä kuin va-

paa-aikanakin.

Kerran talousjohtajamme

Eino H soitti Salmelle ja pyy-

si tulemaan pyyhe mukanaan

kansliaansa. Einolla oli selkä

kipeä ja pyysi Salmea sitä hie-

romaan. Salme levitti pyyh-

keen talousjohtajan kansli-

an lattialle ja Eino siihen vat-

salleen selkä paljaana. Salme

meni Einon jalkojen päälle

hajareisin ja aloitti hieromaan

selkää. Samalla kuului kopu-

tus ja ovi avattiin. Ovella sei-

soi edustaja salkku kädessään.

Ovi pamautettiin saman tien

kiinni. Eino ja Salme purs-

kahtivat makeaan nauruun.

Eino oli unohtanut edustajan

vierailun. Mitähän edustajan

mielessä oli, kun aukaisi oven

ja näki tilanteen. Salme tuli

käytävällä vastaan minua ja

nauroi makeasti. Siinä Salme

kertoi koko tarina, saatiin vie-

lä yhdessä nauraa koomiselle

sattumalle. Mutta huumorilla

tästäkin selvittiin.

Muisteli Kristina Erholtz

Mistä löytyikään

Ellenin hampaat?

Potilaaksi tuli yli 80-vuotias

vanha täti, joka oli kotonaan

kaatunut ja loukannut lonk-

kansa. Sanoivat, että lonkassa

on murtuma, mutta se on sel-

lainen murtuma, jota ei tar-

vitse leikata. Niin Ellen-tä-

tiä hoidettiin vuodepotilaa-

na sänkyyn. Täti kaipasi ham-

paidensa osaproteesia, joka oli

puolikuun muotoinen kultai-

nen proteesi. Proteesia etsit-

tiin potilaan kotoa, sairaalan

pesulasta ja kaikista mahdol-

lisista paikoista, mutta ei vaan

löydetty. Ellen-täti oli ollut jo

pari viikkoa potilaana ja kuu-

lin, että tätiä suunniteltiin jat-

kohoitopaikkaan terveyskes-

kukseen. Ruokaa jakaessa ja

astioita kerätessä, usein El-

len-täti valitti minulle, että on

nälkä, mutta kun hän syö niin

rintaan alkaa tulla kova kipu.

Vein terveiset sairaanhoita-

jille ja tytöt kiikuttivat tädil-

le nitroja. Sitten tädille nou-

si lämpöä. Kuumeilu jatkui

usean päivän. Ja niin lääkä-

ri määräsi otettavaksi keuh-

koröntgenkuvan. Kuvat tuo-

tiin röntgenistä tädin muka-

na. Lääkäri tutki niitä ikkunan

valoa vasten. Kuulin lääkärin

sanovan: ”VOI HELEVET-

TI, TÄÄLLÄHÄN NE ELLE-

NIN HAMPAAT OVAT!”

Hampaat oli ruokatorvessa

rintalastan kohdalla. Niin El-

len-täti sillä siunaamalla siir-

rettiin toiselle osastolle leikat-

tavaksi. Ja niin hampaat ope-

roitiin pois, saatiin ne takaisin

omalle paikalleen, sinne mis-

tä ne oli pudonneet.

Muisteli Kristina

Kamala tapaus!

Otimme esimerkkiä silmäpo-

liklinikalta, jossa oli valmiik-

si täytettyjä silmätipparesep-

tejä, vain ilman potilastieto-

ja. Teimme tästä neurologial-

le oman version, jossa oli mi-

nun nimi valmiiksi allekirjoi-

tettuna ja itse reseptilomake

lääkkeen aloitusohjeineen lu-

kitussa kaapissa. Sen verran

varovaisia olimme, että lei-

maa niihin ei lyöty. Annoin-

kin toisen leimasimeni hoita-

jalle ”säilöön”. Kaikkialta tulvi

potilaita, jotka tarvitsivat re-

septien uusimisia ja minä saa-

toin olla esimerkiksi lomalla

tai virkamatkoilla. Irene otti

minun allekirjoittaman pe-

rusreseptin (niitä ei siihen ai-

kaan neurologialla ollut mon-

ta) ja pani siihen henkilön tie-

dot sekä leiman. Poliklinikan

”jäkätilomake” eli sairaanhoi-

tajan merkinnät minä vahvis-

tin sitten myöhemmin puu-

merkilläni. Yhtäkkiä leimasin

sitten vain katosi!

Rouva Kähkölää pedantti-

sempaa ihmistä minä en tun-

ne. Klemmaritkin hänen työ-

pöydällään piti olla ojennuk-

sessa. Voi sitä piruilun mää-

rää, mitä saatiin kuulla muil-

ta poliklinikoilta. Ennen kaik-

kea harmitti ylimääräinen työ,

mistä tilata uusi leimasin, kun

työnantajalta sellaista ei tie-

tenkään voinut edes kysyä.

Katoamisesta ilmoitettiin tie-

tysti poliisille ja Lääninhalli-

tukseen, mutta väärennettyjä

reseptejä ei ilmaantunut.

Noin puolen vuoden ku-

luttua paljastui suursiivouk-

sen yhteydessä, kiitos tunnol-

listen sairaala-apulaisten, että

kyseessä oli ”kiilautuneen kil-

pikonnan syndrooma”. Lei-

masin oli pudonnut pöydältä,

jossa oli jokin ihmeellinen ar-

kistointityöntekijöiden koko

seinäpuolella, patterin alatuen

varaan. Siellä se köllötti kun-

nes tunnollisen siivoojan pat-

teriharja sen pudotti lattialle.

Siihen löytöön muuten sitten

loppui kaikki muukin yhteis-

työ sisätautipoliklinikan kans-

sa ja saimme uudet tilat.

Muisteli Veli Ala-Hurula

Muistoja

terveydenhoitaja-

saralta

Meille tuli uusi hoitajaparis-

kunta töihin. Toinen oli sai-

raanhoitaja (vaimo) ja mies oli

fysioterapeutti. Kuis ollakaan,

eräänä aamuna heidän tulon-

sa jälkeen (melko pian) soit-

ti rouva puhelimella ja kertoi

kuinka hän venähdytti eilen il-

lalla selkänsä kaappia siirtäes-

sään. Minä, että tulehan heti

tänne minun kansliaani, niin

katsotaan. Samassa soitin sai-

raalamme ”paremmanpuo-

leiselle puoskarillemme” että

tulehan tänne, olisi vähän töi-

tä. Ja kun Salme tuli, tuli myös

potilas. Käskimme hänet lat-

tialle vatsalleen ja Salme haja-

säärin ristiselän kohdalle kon-

tulleen. Vähän hierottuaan ja

paineltuaan tuumasi Salme,

että nyt pitäisi olla kaikki koh-

dallaan. Niin kuin olikin.

Mutta eihän asia tähän

jäänyt. Herra Fysioterapeut-

ti nosti kamalan äläkän, että

kuis tämä nyt näin hoidet-

tiin ja valitukset tietysti meni

korkeimpaan portaaseen asti.

Mutta, kun olikin niin, että

sieltäkin oli lähes jokainen

tai ainakin joku omaisista ol-

lut Salmen käsittelyssä, niin

asia pakostakin raukesi sii-

hen. Hoitaja sai terveen selän

ja pystyi jatkamaan töitään.

Kaikkea sitä pitikin sattua.

Muisteli Irja

5

Sairaanhoitopiirin 70-vuotis-

juhlan merkeissä saimme laula-

ja-lauluntekijän, TV2: n Man-

sikkapaikka-ohjelman juontajan,

YK:n hyväntahdon lähettilään ja

vuoden 2003 positiivisimman

suomalaisen Mikko Kuustosen

luennoimaan henkilökunnalle

Onnen lyhyestä oppimäärästä.

Tapahtuman ideoijana oli

3b:n sairaanhoitaja Tuija Rytkö-

nen, joka vastasi myös päivän

käytännön järjestelyistä. Päivän

aluksi Kuustonen vieraili osas-

tolla 3b viihdyttäen lauluillaan ja

jutustelullaan sekä potilaita että

henkilökuntaa. Varsinainen lu-

entotilaisuus pidettiin klo 16 al-

kaen Kemin kaupunginteatte-

rilla.

Vaikka Kuustonen puhuu

vakavaa asiaa, hän keventää sitä

mukavasti huumorilla. Teat-

terisalissa nauru raikui ja tilai-

suudesta poistui iloisia ihmisiä.

Saimme eväitä työssä jaksami-

seen.

Onnen lyhyt oppimääräKuustosen mukaan onnellisuu-

den pointti on yksinkertaisissa

asioissa. Ne vain tuppaavat ka-

toamaan suorittamisen, mate-

rian ja nopean ajan alle. Onnen

tavoittelussa aikaa pitäisikin mi-

tata minuuttien ja viikkojen si-

jaan desilitroilla. Hänen näke-

myksensä on, että länsimaiseen

Mikko Kuustosen vierailuLänsi-Pohjan keskussairaalassa 23.2.2011

elämäntapaan kuuluva nopea-

rytminen ja moneen suuntaan

syöksähtelevä arki piilottaa her-

kästi ihmisen onnellisuuden ai-

nekset, joista olennaisin on elä-

mä itse.

Olennaiset asiat havaitaan

yleensä vasta kriisin kohdates-

sa esimerkiksi sairauden, kuo-

leman tai avioeron muodossa.

Kuustosen mukaan me ihmiset

olemme myös mestareita hau-

taamaan yksinkertaisia ja hyviä

juttuja suorittamiseen. Mielen-

kiintoista on myös pohtia, mil-

laisia vanhuksia meistä itse ke-

nestäkin on tulossa. Onko meis-

tä tulossa ihmisiä, jotka katso-

vat armollisesti omaa elämään-

sä vai onko meistä tulossa katke-

ria mummoja ja pappoja, Kuus-

tonen kysyy.

Onnen kaava O = p + (5 x e) + (3 x h). Siinä

on onnen kaava. Ainakin, jos on

Mikko Kuustosta uskominen.

Mutta tätä ylöskirjoittamalla ette

tule onnellisiksi. Mitenkä sit-

ten? Avataanpa Kuustosen kaa-

vaa vähän: P vastaa kaavassa per-

soonallisia ominaisuuksia kuten

asennetta, joustavuutta ja kestä-

vyyttä. E tarkoittaa elämäntilan-

netta, johon saattavat kuulua ys-

tävät, terveys sekä taloudellinen

vakaus. H merkitsee korkeampia

tarpeita kuten kykyä iloita, odo-

Osastonhoitaja Sinikka Savikuja sai lämpimät halaukset onnen lähettiläs Mik-

ko Kuustoselta.

tuksia ja kunnianhimoa. Eli on-

nellisuus on yhtä kuin persoo-

nalliset ominaisuudet plus viisi

kertaa elämäntilanne plus kol-

me kertaa korkeammat tarpeet.

UbuntuKehitysmaista Kuustonen on

saanut lisää eväitä onnen kaa-

vaan kuten ubuntu-ideologian.

Ubuntu on afrikkalainen fi loso-

fi a, joka tiivistetään usein lyhy-

esti ”inhimillisyydeksi toisia koh-

taan”.Ubuntu tarkoittaa kykyä

nähdä itsemme toisessa. Tätä

työelämä kaipaisi lisää, Kuusto-

nen kiteyttää.

Raha ei tee onnelliseksiMonesti myös pohditaan, tekee-

kö raha ihmisen onnelliseksi. 99

prosenttia ihmisistä varmaan sa-

noisi, että ei. Mutta Kuustonen

väittää, että 99 prosenttia ihmi-

sistä olisi myös valmiita kokeile-

maan. Kuustonen myös muistut-

taa, että kuten monen muunkin

asian, myös rahan suhteen ”kaik-

ki on niin pahuksen suhteellis-

ta”. Tässä salissa istuu maailman

rikkainta eliittiä. Vaikka pankki-

tilinne huutaisi hoosiannaa, niin

te olette silti maailman viiden-

neksi rikkainta eliittiä.

Sinikka Savikuja

Kuvat: Sirpa Koivuniemi

Mikko Kuustonen Kaupunginteatte-

rissa välittämässä onnellisuutta.

6

Sairaanhoitopiirin johtaja

Riitta Luosujärvi toivotti pe-

ruspalveluministeri Paula Risi-

kon ja juhlavieraat tervetulleik-

si keskussairaalan 70-vuotisjuh-

laan. Hän kertoi keskussairaa-

lan kokeneen monenlaisia aika-

kausia aina alkuajoista, vuodes-

ta 1941 lähtien, jolloin nimenä

oli Kemin yleinen sairaala. Sai-

raalamme on toiminut mm. so-

tasairaalana, sotavammasairaa-

lana ja vuodesta 1945 lähtien si-

viilisairaalana. Sairaaloita on alu-

eellamme ollut jo ennen Kemin

yleistä sairaalaakin, mm. Torni-

on yleinen sairaala, Kemi-yhti-

ön oma sairaala ja Hakalan sai-

raala. Nämä lakkautettiin lopul-

lisesti, kun Kemin yleinen sairaa-

la saatiin toimintaan. Länsi-Poh-

jan keskussairaala nimi tuli käyt-

töön 1978 alusta. Kuntainliit-

to muuttui sairaanhoitopiiriksi

1989 vuoden alusta ja psykiatri-

nen sairaanhoito tuli osaksi kun-

tayhtymää.

Kansainvälisiä kuuluisuuk-

siakin sairaalassamme on ollut.

Vuonna -43 Kemin silloiseen so-

tasairaalaan siirrettiin itärinta-

malla toiminut kirurgi Gerhard

Länsi-Pohjan keskussairaalan 70-vuotisjuhla 20.1.2011

palveluasumista, vanhuspsykiat-

riaa ja erityisesti lasten- ja nuor-

ten psykiatriaa voidaan kehittää

laadukkaasti ja hyviä avohoito-

palveluja korostaen.

Alueen kehitysMeri-Lapin alue on pystynyt ole-

maan kehityksen kärjessä. Ras-

kas teollisuus on pystynyt vas-

taamaan globaaleihin haasteisiin

ja luomaan uutta vaurautta alu-

eelle. Palvelu ja kauppa ovat ol-

leet luomassa uusia työpaikko-

ja ja siten houkuttelemaan nuo-

ria perheitä alueelle. Alueella nä-

kyy elämänmyönteisyys vahva-

na. Uusia mahdollisuuksia lie-

nee tulossa energiateollisuuden

ja toivottavasti myös kaivosteol-

lisuuden kuljetusten myötä.

Alueen kehitykselle on tär-

keää vahva panostaminen kou-

lutukseen. Sairaalassa hoitohen-

kilökunnan saatavuus on ollut

hyvä ja muun muassa oma am-

mattikorkeakoulu tuottaa osaa-

jia. Vuoropuhelu paikallisten op-

pilaitosten ja esimerkiksi Oulun

yliopiston kanssa on alueen ke-

hityksen voima. Oulun yliopisto

on pystynyt kouluttamaan sai-

raalaan osaavia lääkäreitä. Hyvä

tasapaino ja hoidon porrastus

keskussairaalan ja yliopistosai-

raalan kanssa on malliesimerk-

ki muulle Suomelle. Yhtä hyvää

erityisvastuualueen yhteistyötä

kuin täällä pohjoisessa on, saa et-

siä muualta.

Uusi terveydenhuoltolakiUusi terveydenhuoltolaki astuu

voimaan toukokuun alussa. Se

mahdollistaa entistä tiiviimmän

yhteistyön perusterveydenhuol-

lon ja erikoissairaanhoidon välil-

lä. Lain tarkoituksena on vahvis-

taa perusterveydenhuollon ase-

maa ja antaa potilaalle lisää va-

linnanvapautta. Myös säädökset

hoitotakuusta täsmentyvät uu-

dessa laissa. Länsi-Pohjan kes-

kussairaala on hyvin valmistau-

tunut uusiin haasteisiin.

Sairaalan laatua kuvaa se, että

se on saanut viime vuonna ulko-

puolisessa arvioinnissa laadun-

tunnustuksen sosiaali- ja ter-

veyspalveluiden laatuohjelman

mukaisesti. Laatua kuvaa myös

se, että väestön hoitoon pääsys-

sä sairaala on erinomaista kan-

sallista kärkeä. Terveydenhuol-

tolaki nostaa laadun ja potilas-

turvallisuuden keskeisenä asia-

na esille. Täällä nämä asiat toi-

mivat. Siitä kertoo sairaalan vaa-

ratapahtumien raportointijärjes-

Peruspalveluministeri Paula Risikko kiitteli puheessaan Keroputaan mallia.

Kuntscher, mullistavan luukirur-

gisen menetelmän keksijä ja ke-

hittäjä. Ydinnaulaus on aloitettu

tohtori Kuntshcnerin toimesta.

Ylilääkäri Aalto-Setälä opetteli

ydinnaulaustekniikan Kuntsce-

rin kanssa ja näin toimintaa oli

Kemissä jo varhaisessa vaihees-

sa. Historian mukaan Aalto-Se-

tälä teetti sodan jälkeen sairaa-

lan konemestarilla uudet nau-

lausvälineet, jotta hän pääsi käyt-

tämään Kuntscneriltä jäänei-

tä nauloja. Legendaarisia johta-

jaylilääkäreitä on ollut Aalto-Se-

tälän lisäksi lukuisia, mm. Erkki

Apajalahti.

AvohoitopainotteisuusNykyään sairaanhoitopiirimme

on erityisesti psykiatrian osal-

ta edelläkävijä koko maassa avo-

hoitoisen psykiatrian kehittämi-

sessä. Myös somatiikan puolel-

la kehitystä on viety ja viedään

aina enemmän avohoitopainot-

teiseen suuntaan. Hoitoajat ly-

henevät, ”leikkaukseen kotoa”

-hoitokäytäntö yleistyy. Hoito-

käytäntöjen muutos edellyttää

erityisen tiivistä ja jatkuvaa yh-

teistyötä kuntien sosiaali- ja ter-

veyspalvelujen kanssa. Siinä asi-

assa on edistytty merkittävästi

viimeisten vuosien aikana.

Henkilöstön ja

luottamushenkilöiden

panosLeimallista sairaalalle on sisäi-

nen hyvä henki ja yhteistyö, pit-

käaikaiset palvelussuhteet ja se,

että toiminnan edellyttämät tilat

ja laitteet on pidetty aina hyväs-

sä kunnossa. Pitkäaikainen luot-

tamushenkilömme Raimo Ve-

näläinen ei enää ole keskuudes-

samme eikä myöskään pitkäai-

kainen johtaja Eino Hirstiö. Hei-

dän ja monien muiden luotta-

mushenkilöiden ja viranhaltijoi-

den vuosien ja jopa vuosikym-

menien panos sairaalan toimin-

nan kehittämiseksi on ollut ensi-

arvoisen tärkeää.

Peruspalveluministe-

ri Paula Risikko nosti myös

puheessaan esille uraauurta-

van työn, jota 50-vuotispäiviään

maaliskuussa viettänyt Keropu-

taan sairaala on tehnyt. Kero-

putaan malli on ollut esimerkki

psykiatrian avohoidon mahdol-

lisuuksista. Avoimen dialogin

hoitomallissa keskeisiä seikkoja

ovat välitön reagointi avunpyyn-

töön, ryhmätyöskentely ja ver-

koston mukaan ottaminen hoi-

don voimavaraksi. Muita tärkei-

tä periaatteita ovat joustavuus ja

liikkuvuus, vastuullisuus, psyko-

loginen jatkuvuus, epävarmuu-

den sietäminen ja dialogi kaikki-

en hoitoon osallistuvien kesken.

Terveyden ja hyvinvoinnin

laitoksen tutkimukset ovat osoit-

taneet, että psykiatriassa juu-

ri avohoitoisin mallein päästään

parhaaseen hoitotulokseen ja

hyvään hoidon laatuun. Mainet-

ta ja kunniaa Keroputaalle on

tullut jo 1980-luvun alussa aloi-

tetulla työllä. Tämä työ ei olisi ol-

lut mahdollista ilman innokkai-

ta, uutta luovia työntekijöitä. Sai-

raanhoitopiirin ja alueen tulee

olla ylpeä heistä. Keroputaalla ei

ole jääty paikalleen. Se on edel-

leen esimerkki uudesta, moder-

nista potilaan tarpeista lähteväs-

tä psykiatriasta. Muualta maasta

on syytä tulla katsomaan, miten Sairaanhoitopiirin johtaja Riitta Luosujärvi.

7

Länsi-Pohjan jousikvartetti oli myös esiintymässä Kemin kaupunginteatterilla pidetyssä 70-vuotisjuhlassa.

telmä ja saavutettu laaduntun-

nustus. Kuntalaiset voivat luot-

taa sairaalan hyviin palveluihin.

Laki sosiaali- ja terveyden-

huollon järjestämisen

kehittämiseksi Eduskuntakäsittelyssä on laki so-

siaali- ja terveydenhuollon jär-

jestämisen kehittämiseksi. Lain

nojalla voidaan toteuttaa sosi-

aali- ja terveydenhuollon järjes-

tämistä koskevia alueellisia ko-

keiluja.

Länsi-Pohjan sairaanhoito-

piiri on tiivis, yhtenäinen alue,

joka on monessa asiassa osoit-

tanut olevansa innovatiivinen ja

uutta luova. Olisiko nyt aika ko-

keilun kautta luoda uusia malleja

sosiaali- ja terveydenhuollon yh-

teistyöstä? Osaamista ja tarmoa

tällä alueella sellaiseen tuntuu

olevan. Täällä on monessa asias-

sa tekemisen meininki.

Terveydenhuoltolaki on si-

sältölaki. Siinä määritellään, mitä

terveydenhuollon sisällä teh-

dään. Se on hyvin lähellä poti-

lasta ja henkilökuntaa. Samalla

tavalla sosiaalihuollon lainsää-

dännön uusiminen on hyvin lä-

hellä asiakasta ja hänen tarpei-

taan. Sosiaalilainsäädännön uu-

distuksen valmistelu on pitkällä.

Kansainvälinen yhteistyöMinisteri Risikko mainitsi myös

EU:ssa parlamentin käsittelyssä

olevan potilaiden liikkuvuusdi-

rektiivin. Täällä ei rajan olemas-

saoloa käytännössä huomaa.

Päivystysyhteistyötä on rajan yli

tehty jo vuodesta 1977. Kaup-

pareissu voi helposti suuntau-

tua rajan yli Ikeaan tai lihan os-

toon tarjousten perään Haapa-

rantaan. Samalla tavalla keskus-

sairaalaan voidaan tulla synnyt-

tämään rajan toiselta puolelta.

Vaikka yhteistyötä ja rajaestei-

den poistoa on tehty vuosikym-

meniä, esteitä näyttää tulevan

esille yllättäviltä tahoilta. Ne voi-

vat tulla esille eläkkeen verotuk-

sessa tai siinä, kuka lopulta mak-

saa sairaalalaskun. Hallinnollis-

ta työtä siis edelleen tällä saral-

la tarvitaan.

Ministeri Risikko totesi lo-

puksi, että terveydenhuoltom-

me perusta on aktiivinen, am-

matillisesti pätevä ja sosiaalisesti

kyvykäs ammattikunta. Sen tu-

lee pystyä kantamaan vaikea vas-

tuu hoitopäätöksistä ja niiden to-

teuttamisesta. Terveyden ja hy-

vinvoinnin edistämiseen tarvi-

taan koko maakunnan sosiaa-

lista pääomaa, yhteistyötä ja en-

nakkoluulottomuutta.

Teksti: Tuija Johansson

Kuvat: Sirpa Koivuniemi

Olipa kerran sairaalassamme

vanha ja ahdas yhteispoliklinik-

ka A-siivessä. Kapealla käytävällä

oli sänkyjä, paareja, jakkaroita ja

kaikki sikin sokin. Tarve oli saada

uudet tilat. Kesällä 1973 raken-

nusalan lakon viivästyttämänä

avattiin kaksi ”uutta siipeä” poli-

klinikoineen. Entiset hoitajakon-

karit menivät ensi-apuun ja uu-

sia viranhaltijoita haettiin muil-

le poliklinikoille. Valittiin ”hyvä-

kuuloisia” hoitajia, jotta hän saa

selville yhdellä kertaa tohtorin

tupinat, sillä useimmiten tohto-

rin pinna ei kestänyt toistamis-

ta. Onneksi on tullut Esko-jär-

jestelmä.

Mm. tällaista tekstiä kirjoitti

Raimo Ruusuvuori Pohjolan Sa-

nomissa: ”Uusilla poliklinikoilla

oli myös laajat ja valoisat käytä-

vät, joilla potilaat voivat odottaa

lääkäriä. Saamieni tietojen mu-

kaan joutuvat odottamaan. Tun-

tikaupalla”. Eipä auttanut tähän

pulmaan maan ensimmäinen

potilaskutsujärjestelmäkään.

Uusien poliklinikoiden jär-

jestely oli mielenkiintoista, sil-

Poliklinikoiden osastonhoitajan muisteluja menneistä vuosista

lä tavaraa tilattiin hurjasti ja osa

tavaroista kulkeutui väärille po-

liklinikoille, joissa niitä ihmetel-

tiin. Kalusteet olivat laadukkai-

ta, sillä työpöytiä ja aulapenk-

kejä taitaa olla vieläkin käytös-

sä. Sisustusarkkitehdin näkemys

penkkien sijainnista on vain jo

kumoutunut. Mutta ei kaikki

uusilla poliklinikoilla ollut aino-

astaan hikistä raadantaa. Potilai-

ta hoidettiin ja nuorten hoitaji-

en energialla järjesteltiin oheis-

toimintaa. Laitoimme mm. jou-

lupaketteja tarvitseville ja saim-

me kauniita kiitoskirjeitä.

Yhteisessä kapeassa kahvi-

huoneessa evästeltiin ja tupakoi-

tiin. Onneksi ei enää ole tupa-

kointia sisätiloissa. Kokoonnut-

tiin poliklinikoiden yhteiseen aa-

mupalaveriin. Arpajaisia oli mo-

nenlaisia. Valokuvaustakin har-

rastettiin. Vierailtiin vapa-aikana

toistemme luona. Pidettiin pik-

kujouluja. Tehtiin bussimatkoja

mm. terveyskeskuksiin. Kaivat-

tiinpa kerran vastaanotolle lää-

käriä, kunnes hän saapui kau-

pungilta. Oli käynyt parturissa,

koska tukka kasvaa työskennel-

lessä. Tästä syystä piti osaston-

hoitajankin otsatukkaa huuhtik-

sessa lyhentää. Ylihoitaja yllät-

ti ja vain katse riitti kertomaan

mielipiteen.

Hoitajien työskentelytur-

vallisuus päivystyksessä ei ollut

yhtä ”pelottavaa” kuin tänä päi-

vänä. ”Kanta-asiakkaamme” ky-

syi oven raosta, onko ”se tome-

ra hoitaja” työssä ja jos oli, pake-

ni hän takaisin omille teilleen.

Eli auktoriteettia löytyi hoitajil-

tamme.

Uusi tekniikka toi mukanaan

myös putkipostin. Ongelma oli

vain, kun posti meni minne ha-

lusi.

Kirjoituskoneista oli huuta-

va pula ja säästösyistä ne usein

hankintaohjelmassa ylipyyhit-

tiin. Raha taisi olla tiukalla ver-

rattuna tämän päivän tietotek-

niikan hankintoihin. Kuntalas-

kutusta varten osastonsihteeri

ynnäsi kuukauden kävijät ja las-

ku lähti. Ei tarvittu exreporttia.

Flexim/kulunseurantalaitteiden

tultua henkilöstöpäällikön ohjei-

den mukaan kaikkien tuli leima-

ta kulkunsa. Vieläkään ei se asia

taida toteutua. Henkilökunnan

ohjeistaminen on niin vaikeaa!

1970-luku oli myös rikasta

lapsentekoaikaa. Joka poliklini-

kalla taisi olla yhtä aikaa useam-

pikin äitiyslomalainen. Silloin

loppuivat myös hoitajareservit

ja osastonhoitajaparan aika meni

useita vuosia uusien hoitajien

metsästämiseen. Osastonhoita-

ja lienee ollut väsynyt ainaisten

suunnitelmien tekoon, kun vuo-

delle 1982 poliklinikoiden toi-

mintasuunnitelma hallintoon

oli lyhykäisyydessään: ”Toimin-

ta lakkautetaan.” Onneksi hallin-

to suhtautui asiaan myötämieli-

sesti ja onnitteli selkeästä suun-

nitelmasta. Yhteistyöhönkin pa-

neuduttiin, kun valittiin nelihen-

kinen työryhmä kehittämään

mahdollisuuksia sairaalan ja ter-

veyskeskusten yhteistyön paran-

tamiseksi.

Suurin kehitys lienee ollut

lääke- ja hoitotieteen kehitys

sekä tietotekniikan mukaantu-

lo potilaan hoitoon. Suuresti

kunnioittamamme Sapokin lai-

tetaan tänä keväänä eläkkeel-

le ja Oberon valtaa käytännön.

Oys:sta Liisa Rautiainen teki Sa-

pon muistoksi runon:

”Elon päivä iltaan kallistuu,

sato kypsä maahan painautuu,

taipuu täysinäinen tähkäpää,

työ ja muistot jälkeen jää.”

Näitä ja monia muita muis-

toja pulpahteli mieleen selail-

lessa leikekirjaa, jota olen vuosi-

en varrella Niskasen Sirkka-Lii-

san kanssa keräillyt. Kenellehän

voisin tuon kirjan nyt luovuttaa,

talteen laitettavaksi ja tuleville-

kin hoitajille luettavaksi ja ihme-

teltäväksi?

Raija Grönlund

8

Syksyllä 2010 käynnistyi Län-

si-Pohjan sairaanhoitopiirissä

jo toisen kerran johtamisen eri-

koisammattitutkinto JET. Täl-

lä kertaa koulutukseen osallis-

tuu sairaalastamme yhteensä 23

henkilöä. Heistä suurin osa on

hoitoalan lähiesimiehiä, osaston-

hoitajia ja apulaisosastonhoitajia,

mutta mukana on myös joukko

lääkäreitä, varastonhoitaja, tek-

nisen puolen edustaja sekä Te-

hyn pääluottamusmies. JET on

kaksivuotinen oppisopimuskou-

lutus, joka sisältää 17 lähiopiske-

lupäivää ja tutkinnon perusteis-

sa vaadittu ammattitaito arvioi-

daan näytöissä. Ammattitaidon

hallinta osoitetaan todellises-

sa työ- ja johtamisympäristössä.

Tutkinnon järjestäjänä on Johta-

mistaidon Opisto ja rahoittaja-

na Ammattiopisto Lappia. Kou-

lutuksen vetäjänä toimii Sirpa

Tulimaa Johtamistaidon opis-

tolta.

Koulutus on tarkoitettu hen-

kilöille, joilla on vankka käytän-

nön kokemus johtamisesta. Tut-

kintoa suoritettaessa lähtökohti-

na ovat oman työyksikön ja toi-

minnan kehittäminen, johtajana

kehittyminen sekä näiden pro-

sessien kytkeminen toisiinsa.

Tutkinnon ammattitaitovaati-

mukset edellyttävät johtamisen

Johtamisen erikoisammattitutkinto JET

kokonaisuuden hallintaa. Koska

kyseessä on näyttötutkinto, teh-

täviä tulee tutkinnon suorittaji-

en lisäksi myös heidän esimie-

hilleen ja alaisilleen. Työpaikal-

ta pitää löytyä jokaiselle opiske-

lijalle työpaikkaohjaaja ja joukko

työelämän arvioitsijoita.

Kehittämisprojekteja Koulutukseen kuuluu myös ke-

hittämisprojektin toteuttamisen

johtaminen. Opiskelijat ovat va-

linneet oman vastuualueensa

strategiaan pohjautuvia johta-

misen kannalta keskeisiä kehit-

tämiskohteita, jotka palvelevat

käytännön työelämää. Osa opis-

kelijoista tekee yksikköönsä pe-

rehdytysohjelmaa / toimintakä-

sikirjaa, osan projektina on jal-

kauttaa strategia yksikköönsä,

osa laatii tuloskortin ja vuosi-

kellon ja osa tekee yksikköönsä

osaamiskartoituksen.

Osastonhoitaja Maaret

Raskin projektina on Haavapo-

liklinikan perustaminen kirur-

gian poliklinikalle kevään 2011

aikana.

Erikoislääkäri Keijo Puu-

malan projektina röntgenosas-

tolla on alkaa sanelemaan ter-

veyskeskusten niitä röntgenku-

via, jotka saadaan sähköisessä

muodossa meille tai kuvataan

meillä. Projektia riittää siinä, että

myös niiden lähetteet ja lausun-

not pitäisi saada liikkumaan ter-

veyskeskusten ja sairaalan välis-

sä sähköisessä muodossa. Ehkä

noin 500 kuvaa vuodessa. Tämä

on uutta toimintaa, tähän men-

nessä keskussairaalassa ei ole

avopuolen kuvia lausuttu.

Pääluottamusmies Sari Au-

visen kehittämisprojektin aihe

on perehdytyssuunnitelman laa-

timinen tehyläisille luottamus-

miehille, ammattiosaston pu-

heenjohtajille ja varapuheenjoh-

tajille. Osana perehdytyssuunni-

telmaa tehdään yhteisen rungon

pohjalta henkilökohtainen kou-

lutussuunnitelma vuosittain kai-

kille. Tavoitteena on, että toimi-

jat pystyvät palvelemaan jäsenis-

töä parhaalla mahdollisella taval-

la ja samalla säilyttävät kiinnos-

tuksen ja motivaation hoitaa teh-

täviään pidempäänkin.

Konservatiivisen tulosalueen

osastonhoitajat Asta Peltonie-

mi, Kirsti Laaksola ja apulais-

osastonhoitajat Tuula Iisak-

ka sekä Saija Puukko teke-

vät kehittämistehtävän yhdessä.

Aiheena on: Henkilöstön oikea

resursointi päivittäisessä työs-

sä. Tarkoituksena on luoda mal-

li Rafaela-hoitoisuusjärjestelmän

tehokkaaseen hyödyntämiseen.

Hoitoisuusluokitustietoja hyö-

dyntämällä voidaan tarvittaessa

antaa apua nopealla varoitusajal-

la muihin konservatiivisen tulos-

alueiden yksiköihin. Yhteistyö

henkilöstöpankin kanssa on tär-

keää toiminnan toteuttamiseksi.

Mallin kehittäminen edellyttää

koulutus/perehdytysohjelman

suunnittelua yksiköihin ja tarkoi-

tuksena on myös kehittää ”pork-

kanoita” niille työntekijöille, jot-

ka ovat valmiita tarvittaessa siir-

tymään nopealla varoituksel-

la toiseen työyksikköön. Suun-

nittelun lähtökohtana on kyse-

ly, joka tehdään konservatiivisen

tulosalueen yksiköihin sekä hen-

kilöstöpankin hoitohenkilökun-

nalle. Kehittämistehtävän lähtö-

kohtina ovat taloudellisuus, hen-

kilöstön riittävä resursointi, hen-

kilöstön ammatillinen kehittä-

minen, hoidon laadun varmis-

taminen ja lisäksi yhteistyön li-

sääminen.

Varastonhoitaja Kirsti Yli-

mäisen kehittämisprojektina on

keskusvaraston ja päivystyspoli-

klinikan välisen materiaalilogis-

tiikan kehittäminen. Projektissa

on tarkoitus selvittää onko työn

uudelleen organisoimisella mah-

dollista vapauttaa tukipalvelui-

hin käytettyä hoitotyön resurs-

seja itse hoitotyön ydintoimin-

taan ja millaisia vaikutuksia täl-

lä uudella työn jaolla on molem-

missa työyksiköissä.

Nykyinen käytäntö päivys-

tyspoliklinikalla, kuten muual-

lakin täällä sairaalassamme on,

että osastolla työskentelevät hoi-

tajat huolehtivat hoito- ja ku-

lutustarvikkeiden tilaamisen ja

hyllyttämisen. Työaika, joka tä-

hän työhön käytetään, on pois

potilaiden hoitamiseen käytet-

tävästä työajasta. Kehittämis-

projektin tärkeimpänä tavoittee-

na on siis yksinkertaisuudessaan

vapauttaa päivystyspoliklinikal-

la työskentelevän hoitajan työ-

aikaa potilastyöhön siirtämällä

yksikön materiaalihallinnan pai-

nopistettä enemmän keskusva-

raston henkilökunnan vastuul-

le. Projektissa tarkastellaan mm.

sitä, millainen vaikutus työn uu-

delleen organisoimisella on päi-

vystyspoliklinikan varaston käyt-

töomaisuuteen, varastonkier-

toon, tuotteiden määrään ja riit-

tävyyteen. Projektissa on myös

tarkoitus kiinnittää huomiota

siihen, miten tuotteet päivystys-

poliklinikalla varastoidaan ja voi-

taisiinko tilausprosessia tehostaa

hyödyntämällä mm. viivakoodi-

lukijan käyttöä.

Sinikka Savikuja

Somaattisen puolen JET –opiskelijat tehtäviinsä uppoutuneina.

9

Kysyimme psykiatrian tulosalu-

een ylihoitaja Ilkka Vehkaperäl-

tä JETistä ja johtamisesta.

Mikä vaikutus JETillä on ol-

lut Länsi-Pohjan psykiatri-

assa työnantajan näkökul-

masta?

Lähtökohtaisesti lähdimme ajat-

telemaan, että JET-koulutus voi-

si tuoda strategiseen ja operatii-

viseen johtamiskulttuuriin uut-

ta potkua ja nykyaikaistaa ihmis-

ten johtamista. Tämä kokemus

on syntynyt Länsi-Pohjan psyki-

atrian tulosalueella vuosikym-

menien yhteisestä kokemuk-

sesta, joka pohjautuu yhteiseen

toimintamalliin ja me-henkeen.

Kun aikoinaan päätimme per-

he- ja verkostokeskeisestä pal-

velujärjestelmästä, yhtenä osa-

na silloin piti myös muuttaa joh-

tamisjärjestelmää. Ainut keino

oli madaltaa ammattikuntara-

joja ja lähteä johtamaan sairaa-

laa osaamisen ja jakamisen nä-

kökulmista. Hierarkkinen pää-

tösvalta tuotiin arkipäivän tilan-

teisiin ja päätökset pyrittiin teke-

mään yhdessä toiminnan sisäl-

löllisistä asioista käsin ja luomal-

la yhteisiä päämääriä, joihin voi-

tiin sitoutua. Tämä onnistui hy-

vin, koska olimme pienehkö yk-

sikkö ja tunsimme toisemme si-

nä-minä –tasolla. Samalla pys-

tyimme käyttämään innovatiivi-

suutta ja luovuutta eri ratkaisuis-

sa ja huhut sekä selän takana toi-

miminen minimoituivat.

JET-koulutuksen osallistu-

jien haluttiin olevan moniam-

matillinen joukko lähiesimie-

hiä ja muita keskeisiä työnteki-

”Pitää johtaa keskeltä”

jöitä. Koulutusta markkinoitiin

myös päihdepuolelle sekä yksi-

tyis- ja kolmannelle sektorille.

Tällä haluttiin toimintaympäris-

töstä rajapintaorganisaatiot mu-

kaan yhteiseen johtamisen viite-

kehykseen.

JET-koulutus on tuonut sel-

keästi yhteisen kielen johtami-

seen ja ymmärrys toinen toisis-

tamme on kasvanut. Esimiehille

on konkretisoitunut paremmin,

että he johtavat työntekijöitä ja

työntekijöille, että he johtavat it-

seään. Myöskin työyhteisötaidot

on saatu enemmän esille ja pu-

heeseen mukaan.

JET saatiin nivottua myös

osaksi psykiatrian kehittämis-

ohjelmaa ja lopputyöt palvelivat

koko mielenterveystyön kehittä-

mistä. Psykiatriassa JET on nos-

tanut johtamisen ja esimiestyön

näkyväksi ja tuonut kokemuksel-

lisuuden ja mentoroinnin osaksi

hyvää johtamista. Johtamiskou-

lutukseen on tullut jatkuvuutta.

Somaattisen puolen JET alkoi

viime syksynä moniammatilli-

sena oppisopimuskoulutuksena.

Mikä sinun mielestäsi vuo-

den tehyläisenä esimiehe-

nä on keskeisintä johtami-

sessa?

Keskeisintä johtamisessa on joh-

tamisen selkeys, oikeudenmu-

kaisuus ja ymmärrettävä kie-

li sekä työntekijöiden kuuntele-

minen. Mielestäni suomalaisia

työntekijöitä pitää johtaa kes-

keltä, tuntea työn sisältö käy-

den siitä vuoropuhelua heidän

kanssaan. Oma karisma ja omi-

en vahvuuksien ja heikkouksi-

Psykiatrian tulosalueen ylihoitaja Ilkka Vehkaperä.

en tunteminen ovat ensiarvoi-

sen tärkeitä elementtejä, koska

johtamistyylin tulee olla oman

itsensä näköinen.

Palveluammatissa johtami-

sen täytyy olla muutos-/ tulevai-

suussuuntautunutta, koska ih-

misten tarpeet muuttuvat ajas-

sa. Johtajalla täytyy olla delegoin-

tikykyä, jotta saadaan osaami-

nen näkyville ja samalla yhteis-

vastuullisuus kasvaa. Johtamisen

yksi tärkeä osa-alue on työnteki-

jän työhyvinvointi, sillä hyvin-

voiva työntekijä saa aikaan hyviä

työtuloksia. ”Onnistuminen lisää

onnistumisia”.

Johtajan pitää uskaltaa olla

visionääri, luova, innovoiva,

mutta samalla realisti ja jalat

maassa oleva. Hänen täytyy tun-

tea toimintaympäristö ja siinä ta-

pahtuvat muutokset.

Haastattelijana Kauko

Haarakangas

Peura (23.12.-20.1.)

Solet yks iänikunen taivas-

telija, ootat saavasti vaikka

tähet ja kuunki taihvaalta.

Mitä rietasta sie siinä vielä

tökötät, painu hakehman

net sieltä jos halvat. Vai oo-

taksie että net joku sulle

raakaa kotia? Justhiisa tuo-

monen sie olet, ootat vain

että kaikki kannethan et-

hen. Ei kuule onnistu. Jos

jotaki halvat, tehe itte!

Vesiäijä (21.1.-19.2.)

Kevhäälä nämät lutraa-

jat friskaantuvat mahotto-

Horoskooppi Meän kielellämasti ja alkavak kukkim-

han ko mettäperän ämmän

kukkapenkki kesälä. Rauk-

kauen asioissa vesimiehet

oovak kyllä koko alkuvuen

aika laila ulala. Jaa no vishin

syksypuolela voi olla että

törmäät yhtheen tyyphin,

mutta ei voi sanoa varmak-

si. Jos niin käypii, niin siinä

sitä olhan. Palluuta entis-

hen ei ole.

Silhakat (20.2.-20.3.)

Sie olet aina ollu ko mikäki

hökäle! Haluat lappaa omia

ja muittenki asioita siinä si-

vussa, oli homma sitte mikä

vaineski. Koita nyt tukkia

lärvisti, pese se vaikka sai-

puala. Käytäppä vaihtheek-

si enerkioitasti vaikka ra-

ha-asioitten hoitamisheen,

tuomonen persaukinen ko

aina olet ollu.

Pässi (21.3.-20.4.)

Pässeile tämä vuosi on

mahotonta hellustamis-

ta. Niinko riivattu olet, ih-

mettelet ittekki, mikä rietas

sielä päässä surraa. Kesä ko

tullee, alat kuitenki ittekki

havaittehman, että taisi olla

sääski. Pässit nähhään tänä

vuona aina niin mahotto-

man maireina, että oikein

sivulisia ällöttää kattoa.

Sonni (21.4.-21.5.)

Sie se olet aina ko pershee-

le ammuttu karhu, jatku-

vasti on nokka huulen pää-

lä. Ittepäinenki olet ko ma-

hoton. No älä nyt kuitenk-

han ala möökymhän, kyllä

sinustaki vielä jotaki tullee.

Pittää vain löytää hyvä kou-

luttaja tuomosele ärmätile!

Kaksonen (22.5.-21.6.)

Et ymmärrä sitten milhän

antaa mishän asiassa per-

hän, aina vain vänkäät ja

piät. Ei sinua kukhan tuo-

mosena ala vahtaahman.

Josset sie lopeta tuota tie-

raamista toukokuuhun

mennessä, niin paha sinut

perrii viimeisthän syksylä.

Loput horoskooppimerkit

seuraavassa numerossa…

Lähde: internet

10

”Loppulausunto” Työuraa takana neljäkymmen-

tä vuotta! Aika tuntuu nykyises-

sä pätkätöiden maailmassa hur-

jalta.

Mikä oikeastaan on saanut

työsuhteeni kestämään?

Miettiessäni menneitä työvuo-

siani, monikaan asia ei ole jat-

kunut samanlaisena vuosikym-

meniä. Työnkuva on sopivin vä-

lein mullistunut. On saanut op-

pia uutta, ottaa vastaan sopivia

haasteita ja vaihtaa työyksikköä

sekä työtehtäviä, mikä on pitä-

nyt aivonystyrät virkeinä.

Olla ”uskollinen” pitkäaikai-

nen työntekijä työnantajalle on

monen asian summa. Aikoinaan

kehotettiin jopa kuuden vuoden

välein vaihtamaan työpaikkaa,

nykyään vuosimäärä lienee vielä

lyhyempi. Kuulemma tällöin py-

syi virkeänä ja taitavana työnte-

kijänä uusien haasteiden ja vaa-

timusten edessä. Ehkä näinkin

olisi ollut, mutta mihinkäs pie-

nellä paikkakunnalla työsi vaih-

dat? Paikkakunnan vaihto olisi

ollut mahdoton, kun perheasiat

olivat turvallisella mallilla.

Johtopäätös - Samalla työn-

antajalla työskentely on ollut-

kin kehittymistä turvallisuuden

sisällä.

Mistä syntyy hyvä työpäivä?

Arvostus. Joustavuus. Yhteistyö.

Jatkuvuuden tunne. Esimiehen

rooli on tärkeä, mutta suuri vas-

tuu on työntekijällä itsellään. Jos

ajattelee, että työ on tympeää, ei

voi päivästä mukavaa tullakaan.

Ikääntyessä huomaa, että tär-

keä osa työntekijöiden viihty-

vyyttä on myös työnantajan hen-

kilöstöpolitiikalla, sillä miten se-

nioreita kohdellaan. Tämä kos-

kettaa nuorempia työntekijöi-

tä, jotka katselevat sekä tekevät

johtopäätöksiä työuransa suh-

teen. Onko tämä se paikka, jol-

le haluan ”myydä” tulevaisuute-

ni vai annan itsestäni hetken to-

vin, kunnes löydän parempaa.

Voisinpa sanoa, että aikanani on

kohdeltu hyvin senioreita, kun

olen pysynyt samassa työpaikas-

sa näin pitkään.

Parasta työpäivissä on ollut

mukavat työtoverit. Hienointa

on tuntea, kun on osannut neu-

voa ongelmatilanteissa niin, että

työntekijä on kokenut saaneen-

sa oikeanlaista apua. Kauhein-

ta on, jos työtäsi ja kokemustasi

vähätellään.

Nyt on alkanut leppoisan elä-

män ajanjakso. Närästystäkään

ei ole ollut – taisi olla loppuvai-

heessa pikkuisen stressin aikaan-

saamaa. Eli työni on ollut muka-

vaa ja haastavaa. Tunnustaakin

täytyy, että hieman on ollut ikävä

mukavia ihmisiä ja asioita.

Kiitokset sairaalalle ja hen-

kilökunnalle muistamisista. Ar-

vostakaa toisianne.

”Eläkeläisenä on tosi lysti olla”

sanoo Raija Grönlund.

Raija Grönlund Suomen valkoisen

ruusun mitalin (SVR MI kr) vastaan-

ottotilaisuudessa hallituksen kokouk-

sen yhteydessä 31.1.2011.

VUONNA 2010 ELÄKKEELLE JÄÄNEETAuvinen Riitta os.siht., psykiatrian poliklinikat

Grönlund Raija at-koordinaattori, tietohallinto

Haarala Riitta sh, synnytys- ja naistentaudit

Hentonen Sisko sosiaalityöntekijä

Hopia Maarit sh, synnytys- ja naistentaudit

Kaikkonen Marja-Liisa os.siht., radiologia

Kenttälehto Ritva laitoshuoltaja, tukipalv.

Koivupalo Vuokko ph, 4A

Korolainen Terttu välinehuoltaja, välinehuolto

Laurila Hilkka sh, tk-yhteispäiv.

Lukkarila Terttu sh, leikkaus- ja anestesia

Onkalo Sirkka-Liisa osastonhoitaja, 5B

Rajaniemi Aimo ammattimies, tukipalv.

Räisänen Pirjo ph, 4B

11

Tarhasta lapset olivat retkellä

läheisellä hautausmaalla. Illal-

la äiti kysyi sitten pikku Paavol-

ta: ”No, millaista siellä hautaus-

maalla oli?” Paavo: ”Ihan hiljais-

ta, vain pari oli noussut ylös ha-

ravoimaan.”

Paavo 5 v.

Mummo lähti Irinan kanssa autolla kauppaan, kun sitten

suistuivat ojaan katolleen. Mummo kirkui kauhuissaan

loukkaannuttuaan lievästi ja ollessaan huolissaan lapsen-

lapsestaan. Siihen Irina totesi, että opettelisit seikii aja-

maan autoa, roikkuessaan turvaistuimessa pää alaspäin.

Irina 5 v.

Stella: ”Oonko mä äiti muka ollu sun masussa?” Äiti: ”Kyllä

olet”. Stella: ”Vai oisko se ollu selkälepussa?” Äiti: ”Ei, vaan

masussa olit.” Stella: ”Ai niinku paidan sisällä?” Äiti: ”Ei,

vaan masussa, ihan siellä sisässä.” Tytär jo vähän hädissään

ja silmät suurina: ”NO PÄÄSINKÖ MÄ SIELTÄ POIS?”

Stella 4 v.

Kaverinkaverin lapsi pohti terveyskeskuksen odotustilas-

sa, miksi kukakin oli lääkäriin menossa. Lapsi huomasi

rastapäisen pojan odotushuoneessa ja tokaisi kuuluvasti:

”Äiti, mä tiedän miksi toi on täällä. Tolta peikolta on tip-

punut häntä!”

Työkaverin tyttärellä Iidalla oli ollut vastikään synttärit ja

hänen äitinsä oli tehnyt tälle muumimamma kakun. Mar-

kuksen synttärit oli tulossa ja äiti mietti millaisen kakun

hänelle tekisi, koska tällä on kananmuna-allergia. Äiti ky-

syi Markukselta millaisen kakun hän haluaisi ja vastaus oli:

”Munaton muumipappa”.

Markus 4v.

Sanoin lapselle: ”Pitäisi siivota”. Sain heti vastauksen: ”Äla

nyt tressaa, suihkauta sitä raikastetta, niin siinähän se on.”

Tatu 5 v.

Venla istui isomummin sylissä ja tutkisteli isomummin

naaman ryppyjä. Koskettaessaan kädellä isomummia leu-

an alta, Venla sanoi: ”Tähän pitäisi kuule pumpata ilmaa”.

Venla 4 v.

Aaro oli enon kanssa pellolla traktorihommissa ja hihkaisi

yllättäen: ”Vau, mitkä tissit!” Enokin innostui asiasta ja ky-

syi: ”Mitä, missä?” Aaro tarkensi havaintoaan: ”No, tuolla

lehmällä tuolla laitumella”.

Aaro 4 v.

Tullessani kampaajalta kotiin nelivuotias poikamme ha-

lusi vilpittömästi olla kohtelias ja sanoi: ”Ihan kiva, mut-

tei sovi sulle”.

Poika 4 v.

Viivi totesi, että kait se isi tosta aikuistuu. Vai saatko sä äiti

siitä kans lapsilisää?

Viivi 6 v.

Lasten suusta Murrepakina

Pääsiäisen ja vapun väliseksi

ajaksi mie meinaan lähtiä Yl-

läksele pilikile. Vappuaatoksi

pian tulen takasin, pittää kat-

tua. Mie olen löytäny semmo-

sen mukavan pikku järven mis-

tä saa taimenta ja siikaa. Järven

rannala on pari semmosta kot-

taaki misä saapi kahavit keitellä.

Ja ko se paikka on siittä muka-

va, että sinne pääsee autola peri-

le asti. Muutama vuosi sitten lai-

toin semmosen käytetyn asun-

toauton ja siinähän mie tieten-

ki asustelen sielä. Siinä on hyvä

kokkailla ja touhuta, käyä välilä

pitkälhänki ko siltä tuntuu. Vii-

me kevväänä olin samasa paika-

sa ja vielä samhoin aikhoinki. Sii-

kaa sain aivan omiksi tarpheiksi.

Sielä oli palion vähän vanhem-

paa väkiä samhan aikhan, osa

käy joka kevät sielä, kuulemma.

Miehän tietenki jututtelen nii-

tä sielä, pittäähän ne kuulumiset

kysellä.Niin ja samala vähän kat-

telen ja kuulostelen että minkä-

laisila vehkeilä sieltä saa parhai-

ten kallaa. Joilaki sielä on potku-

rikki matkasa. Jäälä on mukava

potkutella ko ei ole ennää lun-

ta jäälä siihen aikhan, muutama-

la potkula on jo kaukana rannas-

ta. Ja mikäs mukavampaa, ko is-

tahtaa potkurhin ja laskea pilik-

ki vethen.

Yks pariskunta tuli mulle vii-

meksi vähän tutummaksi. Ne oli

kuopiosta. Naamat niilä oli rus-

kettunhe, olhe jo viikon ko kyse-

lin. Se mies ei oikeen ensin mei-

nannu paliastaa että millä pyy-

tää. Käänsi vähän mulle selekää,

etten muka näkis, vishin. Mut-

Kullan värinen mormuskata se vaimo oli kova porishen.

No eipäs mithän, mulla nykiske-

li aina sillon tällön ja ko mie kat-

toin sitä ukkua niin sehän vete-

li kallaa melekeen solokenhan.

Pujotti kalan aina rephun vähän

sallaa, kyllä mie sen näin. Eikä

se vaimokhan paliua huonom-

maksi jääny, kyllä seki vain kal-

laa sai. Kerto mulle että eellisenä

päivänä oli saanu satakunta sii-

kaa. Pakkohan minun sitten oli

kysyä että millä se pyytää. Kul-

lan värinen pikku mormuska ja

mato koukhun. Hetihän minun

piti vaihtaa pilikkiä, pystypilikilä

itte ongin. Ja äläpäs mithän, ala-

kohan se siika mullaki näkhen

päivänvalon. Mie itte mielesä

ristin sen naisen hilimaksi. Mi-

nusta se nimi sopi sille hyvin, ko

se oli varmasti nähäny jo ainaki

seittemänkymmentä talavia. Ja

oli tainnu niistä talavista ainaki

viiskymmentä istua pilikilä. Oli

oikeen lupsakka ”Hilima”. Niilä

oli asuntovaunu rannasa, sielä ne

kävi välilä, vishin syömäsä. Vuo-

rotellen potkutteli sielä. No ko

mieki aloin saahman kallaa, niin

ei se mieskhän ennää niin ka-

lohjan peitelly. Mukava niitten

kans oli rupatella, sain kuunella

savua, mutta sai nekki kuunella

”sinetän”murretta.

Sielä mettän keskelä saa olla

omisa oloisaki jos tahtoo vain.

Pierassakki saa jos pierettää, ei

kukhan kuule. Se järvi on tuntu-

reitten välisä ja ko on pilivetön

taivas, niin se paikkaki on ko tai-

vas. Kumma mutta sielä unoh-

tuu kaikki huolet ja murhhet,

jos niitä on. Savun tuoksun tun-

tee nokhan, jostaki saattaa kuul-

la kairan äänen, lintujen ääniä

kuulee rannala olevista puista.

Ai, ai, melekeen vesi kielelä mie

ootan että pääsen sinne taas. Ei

tartte olla tällättynä eikä tukkak-

han niin suorasa. Saispa kaikki

kokia joskus semmosta, se on ko

huumetta. Saattaa sitä pian jak-

saakki sitten paremmin ko men-

nee taas ihimisten ilimoile.. .Ai

mutta muutama mormuska mi-

nun pittää vielä ostaa, niitä kul-

lan värisiä.

Toimittaja Tuisku

Länsi-Puhurista

Fysioterapian kuntohoitajat, Päivi ja Ulla, vastaavat Riitan haasteeseen ja tässä tulee makea syö-

tävä.

ANANAS-RAHKATORTTU

100g voita tai marg.

¾ dl sokeria

2 keltuaista

2,5 dl vehnäjauhoja

TÄYTE:

1 tlk maitorahkaa

1tkl ananasta (235g)

2 valkuaista

2 rkl ananasmehua

1 tl vaniljasokeria

¼ dl sokeria

Resepti

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon keltuaiset ja jau-

hot, levitä taikina voideltuun, korppujauhotettuun vuokaan.Paine-

le taikina myös vuoan reunoille. Lisää rahkan joukkoon ananakset,

sokeri, vaniljasokeri, ananasmehu. Vaahdota valkuaiset vaahdoksi,

lisää rahkan joukkoon ja nostele rahkaseos vuokaan. Paista 175 as-

teessa 40 min. Tarjoa jäähtyneenä kahvin kanssa.

MAISTUU VAIKKA PÄÄSIÄISNOIDILLE!

Tytöt haastavat Kotilan Tuulan välinehuollosta suolaista makupa-

laa odottaen.

12

Työelämä tänään:Mielenterveydellisistä syistä joh-

tuvaa työkyvyttömyyseläkettä

sai Suomessa 115000 henkilöä.

Arviolta joka kolmannes heis-

tä kärsii työuupumuksesta. Töi-

den epätasainen jakautuminen,

jatkuva kiire, jatkuvasti kasvavat

tavoitteet ja vaatimukset sekä

liian suuri työmäärä aiheuttavat

työstressiä ja uupumusta. Vuon-

na 2008 masennusperäiset työ-

kyvyttömyyseläkemenot olivat

noin 498 miljoonaa euroa. Ma-

sennusperäiset eläkkeet alka-

vat keskimäärin noin 2 vuotta

nuorempana kuin muista syistä

johtuvat työkyvyttömyyseläk-

keet. Yksi poissaolopäivä mak-

saa yritykselle keskimäärin 300-

350 euroa.

Työhyvinvointi vaatii mää-

rätietoista yhteistä kehitystyötä.

Tasapainoinen työyhteisö en-

nakoi ongelmat, voi hyvin ja ar-

vostaa sekä uraansa aloittavia

että kokeneita osaajia. Laskelmi-

en mukaan organisaatiot voivat

saada 10–20-kertaisina takaisin

työhyvinvointiin sijoittamansa

panostukset. Nämä investoin-

nit hyödyntävät organisaatioita

tehokkaampana työskentelynä,

laadukkaampina työtuloksina ja

vähentyneinä poissaoloina. Työ-

TYÖHYVINVOINTIA TEKEMÄSSÄ –Varhaisen tuen toimintamalli Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä

terveyslaitoksen Pientyöpaikka-

ohjelman mukaan organisaatio

voi säästää 1000–2500 euroa/

vuosi/työntekijä panostamalla

työhyvinvoinnin edistämiseen.

Kannattavinta on kehittää esi-

miestyötä ja henkilöstön amma-

tillista osaamista.

Sairaspäivät voivat työkykyä

ylläpitävän toiminnan ansiosta

vähetä niin paljon, että hankkei-

siin menneet eurot voivat tulla

10- ja jopa 20-kertaisesti takaisin.

(www.taloussanomat.fi /omata-

lous/2010/02/01 ).

Työhyvinvointia edistävät

seuraavat tekijät: työyhteisön toi-

mivuuden kehittäminen, osaa-

misen ja ammattitaidon kehittä-

minen, koulutus, monitaitoisuus

ja uuden oppimisen mahdolli-

suus, ikääntyvien työntekijöi-

den hyödyntäminen työyhteisön

mentoreina, oikeat henkilöt oi-

keissa tehtävissä, myönteinen il-

mapiiri, työntekijän osallistumis-

ja vaikuttamismahdollisuudet,

oikeudenmukainen johtaminen.

Työhyvinvointia heikentä-

vät: liian suuri työmäärä ja kiris-

tynyt työtahti, työn vaativuus ei

vastaa osaamista, ongelmia työ-

yhteisön ilmapiirissä, työvälineet

ja -olosuhteet eivät ole asianmu-

kaisia, vaikutusmahdollisuuksi-

en puuttuminen, venyneet työ-

ajat ja vapaa-ajan vähentyminen,

esimiestoiminnan ja johtamisen

puutteet.

Sairaanhoitopiirin johtaja

Riitta Luosujärvi nimesi työ-

hyvinvointiprojekti työryhmän

toukokuussa.2009 tekemään toi-

menpide-esityksiä, joiden avul-

la työhyvinvointia, työssäjaksa-

mista sekä varhaista puuttumis-

ta ennen työkyvyn menetystä

edistetään.Työryhmän vetäjäk-

si tuli ylihoitaja Ilkka Vehkaperä,

sihteeriksi osastosihteeri Pirk-

ko Parpala ja jäseniksi: ylilääkäri

Sakari Malin, osastonhoitaja Lii-

sa Peura, sairaanhoitaja Sari Au-

vinen, laitoshuoltaja Arja Holo-

painen, perushoitaja Raija Krö-

ger, siivoustyönohjaaja Marjo

Korkiakoski, osastonhoitaja Tel-

ma Hihnala.

Työryhmän toiminta-aika-

tauluksi määriteltiin noin puoli-

toistavuotta.

Työryhmä on tutustunut

Suomessa eri organisaatioissa

tehtyihin varhaisen puuttumi-

sen malleihin, työhyvinvointi-

suunnitelmiin ja käynyt mah-

dollisuuksien mukaan koulutus-

päivillä. Kevasta on yhdyshenki-

lönä ja asiantuntijana toiminut

Taina Tuomi; hänen panoksensa

meidän varhaisen tuen toimin-

tamalliimme on ollut erityisen

merkittävää.Työryhmä on työ-

rupeamansa aikana pitänyt 4 esi-

miesiltapäiväkoulutusta, joissa

on esitelty tuotosta osioina; pro-

sessia on viety eteenpäin koulu-

tuksista saadun kritiikin ja sisäl-

lön palautteiden kautta.Työryh-

mä on oman työnsä ohella ”re-

pinyt” yhteistä työaikaa etupääs-

sä parin kolmen tunnin rupea-

missa kerrallaan, yhden kerran

saimme sovittua jopa kaksi päi-

vää työstämiseen.

Tästä johtuen työryhmän

työskentelyaika on ”venynyt” liki

puoleentoista vuoteen. Proses-

sista viisastuneena jatkossa tu-

lisi tällaisiin projekteihin saa-

da irroitettua muutamia henki-

löitä omasta työstään, sillä se jä-

mäköittäisi sisällön tekemistä ja

itse kyseessä olevaa asiaa sekä

olisi ajankäytöllisesti taloudelli-

sempaa.

Syksyllä 2010 prosessia on

syvennetty ja tekstiä muokattu

ymmärrettävämpään suuntaan

ja syys-lokakuun aikana tuotos-

ta on esitelty tulosalueilla, vas-

tuuyksiköissä henkilökunnalle

ja pyydetty palautteita sisällöstä

ja korjausehdotuksia. Palautteet

käsiteltiin ja työryhmä sai val-

miiksi lopullisen version mar-

raskuussa 2010.Hallitus on jou-

lukuun kokouksessaan käsitel-

lyt toimintamallin ja hyväksy-

nyt sen toteutettavaksi organi-

saatiossamme. Malli antaa työ-

kaluja esimiehille, työyhteisöille

ja työntekijöille työssäjaksami-

sessa, työkyvyn ylläpitämisessä

ja työhyvinvoinnin edistämises-

sä sekä henkilöstöjohtamisessa.

Mutta, mutta, nyt on saatu

asioita ”paperille”. Se ei kuiten-

kaan riitä, sillä työhyvinvointi ja

sen edistäminen pitää saada elä-

mään käytännössä organisaati-

ossamme. Tähän työhön mei-

tä kaikkia tarvitaan niin työn-

antajaa kuin työntekijöitä. Haas-

tetta siis riittää – yhtenä tuleva-

na suurhaasteena työnantajata-

holle voisi olla rakentaa jonkun-

laista ”porkkanalistaa”, jossa pal-

kittaisiin työntekijöitä työhyvin-

voinnin edistämisestä. Näistä on

hyviä kokemuksia mm. Abloylla.

Kiitos työryhmälle ja työnte-

kijöille sekä esimiehille varhai-

sen tuen toimintamallin raken-

tamisesta.

Ilkka Vehkaperä

Työmatkaliikuntahaastei-

siin ovat vastanneet teks-

tinkäsittelijä Ritva Kre-

us ja huoltomestari Risto

Luukinen.

Ritva asuu Kemin Tervaharjul-

la ja työmatkaa kertyy n. 3 km

yhteen suuntaan, jonka matkan

Ritva kulkee yleensä polkupyö-

rällä, mutta kovimpien pakkas-

ten aikaan ja huonoimmilla ke-

leillä (kova tuuli, vesisade, liuk-

kaat kelit) hän kävelee. Kuntosa-

lilla Ritva käy 2-3 krt/viikossa ja

asuessaan lähellä ulkoilureitte-

jä, hän harrastaa myös hiihtoa ja

lenkkeilyä, hyötyliikuntana hoi-

tuvat myös pihatyöt. Ritva haas-

taa kaimansa Valkosen Ritvan

palkkatoimistosta.

Risto asuu myös Tervahar-

julla ja matkahan on silloin sama

suorinta reittiä kevyen liikenteen

Työmatkaliikunta-haasteet

väyliä pitkin. Ristokin pyöräilee

yleensä, mutta syksyn kovilla sa-

teille hän hyppää joskus auton

rattiin. Risto harrastaa jousiam-

muntaa, retkeilyä sekä sopivas-

sa suhteessa hiihtoa, pyöräilyä

ja kuntosalia enemmänkin niin

kuin nautiskelumielessä. Risto

heittää haasteen ammattimies

Jarkko Ylikärpälle.

KohtaaminenMeri on kaukana

en kuule sen ääniä,

en tunne sen tuoksua.

Sinä olet kaukana

vuorten takana.

Kiipeän esteitten yli

luoksesi.

Anna kätesi

ja kuljetaan merenrantaan.

Vierekkäin,

lähekkäin,

tuoksujen sekoituksessa

elämme tätä päivää.

Hilkka Aho

Kuva: Lea Silvenius