1A K T U U M I

Tässä numerossa

NAISET SATA VUOTTA LÄÄKETIETEESSÄ

Aate- ja oppihistoria on tieteiden, kulttuu-rin ja teknologian tutkimusta. Oulunyliopistossa on tutkittu muun muassanaisten tuloa akateemiseen elämään.SIVUT 2–9

Oulun yliopisto tarjoaa ainoana Suomessa aate- ja oppihistorian pääaineopetusta. Senkeskeisenä tutkimuskohteena on eri aloilla aikojen kuluessa syntynyt oppinut kirjalli-suus ja ylipäänsä oppineisuus tarkasteltuna ajassaan ja yhteyksissään. Professori JuhaMannisen mukaan aate- ja oppihistoria eroaa muusta historian tutkimuksesta, koskaaatteet ja opit eroavat tapahtumista. Ruotsalainen aatehistorioitsija Ronny Ambjörns-son on puolestaan todennut, että aatehistoria on keskustelua halki vuosisatojen, kuntaas tapahtunut on tapahtunutta.

Tieteenhistoria on keskeinen osa aate- ja oppihistoriaa. Tässä Aktuumissa assistenttiHeini Hakosalo esittelee tutkimustaan naisten tulosta lääketieteeseen, lääkäreiksi jatutkijoiksi. Tätä taustaa vasten onkin mielenkiintoista muistaa, että nykyisin Oulunyliopiston lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijoista jo yli puolet on naisia. Korkeim-mat yliopistovirat ovat silti miesten hallussa. Tutkija uskookin, ettei akateemisen maail-man lasikatoista luultavasti koskaan päästä.

Oulussa aate- ja oppihistorioitsijat käyvät vuoropuhelua teknillisen tiedekunnan kans-sa, onhan tekniikan historia iso osa tieteenhistoriaa.

Oulun yliopistossa pohditaan parhaillaan, miten sivistyksen vaikuttavuutta voidaanmitata. Asia on ajankohtainen, kun yliopistolakiin ollaan kirjaamassa kolmatta perus-tehtävää, yhteiskunnallista vaikuttamista. Ihmistieteillä on asiasta näkemyksiä, jotkafilosofi Toivo Salonen on koonnut teokseensa Filosofia Perennis.

Yliopisto houkuttelee monin eri tavoin uusia opiskelijoita. Se isännöi marraskuun puo-livälissä vuotuista massatapahtumaa, Abi-päiviä, jolloin pohjoissuomalaiset abiturien-tit pääsivät haistelemaan akateemisen opiskelun tuulia Linnanmaan käytäville. Nytmyös yläasteen koululaiset ovat kiinnostuneet yliopistosta. Sähkö- ja tietotekniikanosasto järjesti neljälle yhdeksäsluokkalaiselle mahdollisuuden kurkistaa, mitä ne profes-sorit kammioissaan puuhastelevat.

SYTTYJÄ ABI-PÄIVILTÄ

Oulun yliopiston Abi-päivät on järjestetty jo14 kertaa, ja näiden vuosien aikana niidenvolyymi on lähes nelinkertaistunut. KaritaKoskela (vas.), Riikka Alatalo, HeidiKiviahde, Pauliina Ruonakoski ja MarianneSotti Limingan lukiosta ponnistavat biologi-aa, vaatetusalaa ja kasvatustieteitä kohden.Tulevan opiskelupaikan valinta on monensumma. Maailma on auki ja houkuttelee.”Tietysti olisi kiva, jos siellä olisi jokukavereistakin”, Heidi toivoo.SIVUT 18–19

2A K T U U M I

3A K T U U M I

1860-luvun Euroopassa ensim-

mäiset lääkärikoulutukseen

hakeutuneet naiset olivat

sinnikkäitä persoonallisuuksia,

joiden edessä miehinen profes-

sorikuntakin joutui usein

antamaan periksi. Jäämiä

naisten ankarasta taistelusta

akateemisen yhteisön jäseniksi

on tutkijan mukaan vieläkin

yliopistolaitoksessa havaitta-

vissa.

Amerikkalaisessa karikatyyrissä vuodelta1897 irvaillaan naisten tulolla akatemi-aan. Adolphe Guillaume kuvaa piirrok-sessaan tulevaisuuden promootiota,jossa miehet joutuvat lapsenvahdeiksi.Kuva teoksesta Eduard Fuchs: Kvinnan ikarikatyren, Stockholm 1907.

”N

Lasikattojen allaaiset ovat aina olleet mukana lääketie-

teessä hoitajina ja parantajina, ja tehneettätä työtä maailmansivu myös maksusta.Mutta kun länsimainen yliopistolaitos al-koi syntyä 1100-luvulla, siitä tuli satojenvuosien ajaksi puhtaasti miehinen insti-tuutio. Sadan viime vuoden ajan se on pit-kin hampain hyväksynyt naiset, ja siihennähden ei ole yllättävää, että naiset ovatvieläkin vähemmistönä akatemian kor-keimmilla portailla”, sanoo aate- ja oppi-historian assistentti Heini Hakosalo.

Hakosalo valmistelee naisten tulostalääketieteeseen tutkimusta, jossa hänkäyttää aineistona muun muassa 1800-lu-vun lääketieteellisiä aikakauslehtiä. Ai-heesta keskusteltiin aikanaan vilkkaasti, jakeskusteluun osallistuivat myös muutkuin lääkärikunnan eliitin omat lehdet.Hän on keskittynyt tuon ajan neljään ar-vostetuimpaan akateemiseen keskukseenLontooseen, Pariisiin, Wieniin ja Berlii-niin.

Hakosalon mukaan naisten akateemi-nen koulutus oli osa Euroopan demokra-tisoitumiskehitystä. ”Se oli lisäksi osa sitäkehitystä, joka toi naiset kotoa enemmänjulkiseen elämään ja palkkatyöhön. Mo-nessa maassa käytiin yhtä aikaa tällainenkehitys. Ne tahot, jotka olivat valmiit de-mokratisoimaan eurooppalaista yhteisöä,olivat myös keskimääräistä valmiimpiahyväksymään naiset yliopistoihin.”

Naisten tie lääketieteen toimijoiksi onkulkenut taisteluna useiden rintamienkautta. Ensimmäisen rintaman kuvaajanaon usein käytetty naisten opinto-oikeu-

den saamista eri maissa.Ensimmäisenä maailmassa naiset pää-

sivät opiskelemaan lääketiedettä 1864Zürichin yliopistoon Sveitsissä. Toiseenmaailmansotaan mennessä naiset olivat”vallanneet” eurooppalaiset yliopistotniin, ettei kehitystä enää voitu pysäyttää.

”Se milloin naiset saivat opinto-oikeu-den, ei kerro hirveän paljon, vaikka sitäkäytetäänkin indikaattorina, sillä opinto-oikeus on vain yksi askel. Esimerkiksi oi-keus suorittaa loppututkinto ei aina auto-maattisesti seurannut oikeudesta kuun-nella luentoja, ne ovat kaksi eri asiaa”, Hei-ni Hakosalo selvittää.

Lääkärinoikeuksia ei aina myönnetty,vaikka naisilla olisi ollut loppututkinto-kin. ”Suurin osa opintonsa loppuun suo-rittaneista kuitenkin teki lääkärin työtä”,hän lisää.

Suomessa opiskeltiinerivapaudella

Naiskoulutuksen vastustajat pitivät aluksipääargumenttinaan sitä, että naiset eivätfyysisiltä ominaisuuksiltaan sovi lääkäreik-si, työ on liian raskasta. Kuukautisten aika-na he eivät pysty tekemään lainkaan työtä,koska ”se aika kuukaudesta” invalidisoinaisen. ”Eikö se ole järjetöntä? Voittekokuvitella lääkäriä, joka joka kuukausi jättääpotilastyön kahdeksi, kolmeksi päiväksikokonaan?” ihmeteltiin. Pahinta oli, josnaislääkäri tulisi raskaaksi; silloin työnte-ko loppuisi siihen.

Myös naisten henkisiä ominaisuuksia

4A K T U U M I

Heini Hakosaloa kiinnostaa 1800-luvun lääketieteellisen eliitin suhtau-tuminen naisten lääkäriksi koulut-tautumiseen. Lisäksi hän tarkasteleeopiskelijan ja lääkärinä toimivannaisen arkea.

AN

NA

-M

AR

IA

RA

UD

AS

KO

SK

I

epäiltiin. Joidenkin vastustajien mielestänaiset ovat yksinkertaisesti tyhmiä, he ei-vät pysty omaksumaan kaikkea sitä tietoa,mitä lääkärillä täytyy olla. Tai he eivät pystysoveltamaan tietoa eivätkä tekemään no-peita elämää ja kuolemaa koskevia päätök-siä. Emotionaalisesti naisia pidettiin liianherkkinä lääkärin vaativaan tehtävään. Ve-ren ja suolenpätkien näkeminen saa hei-dät suunniltaan, uskottiin.

Myös naiseuteen vedottiin. Lääkäriksihavittelevia naisia peloteltiin naiseudenmenettämisellä, jos he istuvat miesopis-kelijoiden kanssa samalla luennolla kuun-telemassa vaikkapa esitystä sukupuolieli-mistä. Ja kukapa mies sellaista naista enäävaimokseen haluaisi! Lääketieteen opis-kelu tekisi naisista neutreja, ja ainahan voi-tiin kouluttaa lisää miehiä lääkäreiksi. Nai-silla ei vastustajien mielestä yksinkertai-sesti ollut käyttöä.

Niin naiskoulutuksen vastustajissakuin puolustajissakin oli runsaasti lääkä-reitä, jolloin näiden argumenteilla oli ta-vallista enemmän voimaa. Monilla mie-hillä oli yliopistossa oma suojelija, joka ta-soitti tietä opiskelussa ja aukoi ovia uralla,mutta naisten oli vaikea saada itselleen

puolestapuhujaa. Varhaiset akateemisetnaiset olivatkin itse parhaita esimerkkejäoman tiensä kulkijoista. ”Vahvimmat puo-lustajat tulivat naisten omista riveistä. Sak-sassa myös poliittisesti vasemmalla olevatpuolsivat naisten opiskeluoikeutta. Piti siisolla aika radikaali”, tutkija valaisee.

Eräissä Euroopan yliopistoissa naisetopiskelivat erivapauden turvin tai saivatopinto-oikeuden, kun kukaan ei hoksan-nut, että yliopiston statuutit eivät tätä ni-menomaisesti kiellä. Suomessa Keisarilli-sen Aleksanterin Akatemian konsistori japrofessorikunta olivat naisopiskelun puo-lella, opinto-oikeutta naisille ei kuiten-kaan saatu, sillä keisari piti itsepintaisestikiinni erivapaussysteemistä. Virallisenopinto-oikeuden naiset saivat Suomessa1901.

Yliopiston arvovaltavaakalaudalla

Kun naiskoulutuksen vastustajat joutuivathuomaamaan, että naiset pärjäävät yliopis-tossa, otettiin seuraavaksi aseeksi työelä-mä. Uskottiin, että viimeistään rankka työkarsii naislääkäreistä herkimmät. Praktii-

kan perustaminen saattoi tosin kaatua sii-hen, ettei naisilla ollut opiskeluaikanapäässyt syntymään työn kannalta oleellisiasuhteita kollegoihin, sillä esimerkiksiSaksassa opiskelijajärjestöt olivat puhtaas-ti miehisiä. Ammattielämä perustui pitkältisuhteisiin.

Myöskään moniin lääketieteellisiinkonferensseihin naisilla ei ollut asiaa, eikuulijoiksi saati luennoitsijoiksi.

Monet naislääkärit onnistuivat kuiten-kin tekemään työtä, monet jopa lapsia jatyötä, mitä suuresti ihmeteltiin. Työelä-mässä menestyminen oli naisille voitto jayksi askel eteenpäin. Vähitellen myös jul-kiset virat sairaaloissa avautuivat naisille.

Akateemisesta tutkimuksesta tuli lin-nake, josta vastustajat halusivat pitää vii-meiseen asti kiinni. Yleinen argumentti oli,että naisten henkiset ominaisuudet riittä-vät suorittavaan työhön. Heillä voi teettääavustavaa työtä, mutta tieteellistä luovuut-ta heillä ei ole. Monet naiskoulutuksenpuolustajatkin saattoivat ajatella näin. ”Yli-opisto muuttui tutkimusorientoituneem-maksi ja kaikilta professoreilta etenkinSaksassa alettiin vaatia tutkimusansioita.Tutkimuksesta tuli avain ylimpään akatee-

5A K T U U M I

Historiaa ei voi kirjoittaa ilman läh-teitä. Tämä pätee aate- ja oppihis-toriaan siinä missä muihinkin his-torian erikoisaloihin. Oululainenhistorioitsija, etenkin jos hän tutkiimuuta kuin Pohjois-Suomen his-toriaa, joutuu usein matkustamaankauas lähteittensä perässä.

Lähdepulaa helpottamaan jamatkakuluja pienentämään on his-torian laitokselle vuosien varrellahankittu erilaisia lähdekokoelmia,jotka sisältävät (usein mikrofilma-tussa muodossa) muun muassaasiakirjalähteitä, kirjeenvaihtoa, sa-nomalehtiä ja muita kausijulkaisujasekä kirjoja.

Aate- ja oppihistorian tärkeinlähdekokoelma on Landmarks of

Landmarks of Science – aate- ja oppihistorianoululaisten lähdekokoelmien ydin

Science. Tämä Yhdysvalloissa mik-rofilmattu kokoelma sisältää tie-teellistä kirjallisuutta kirjapainotai-don keksimisestä (1400-luvun lo-pulla) 1900-luvulle saakka. Osa teks-teistä palautuu antiikkiin saakka.

Nimekkeitä on tuhansia, jou-kossa niin artikkeleita, monografi-oita kuin tieteellisten lehtien vuo-sikertojakin. Tärkeistä kirjoistasaattaa kokoelmasta löytyä useam-pia painoksia ja versioita.

Kokoelman temaattinen paino-piste on luonnontieteissä, muttamukana on myös tekniikkaan liit-tyvää, lääketieteellistä, tieteenfilo-sofista ja henkilöhistoriallista kirjal-lisuutta (muistelmia ja kirjeitä), sa-moin runsaasti matkakirjoja.

Kielistä parhaiten ovat edus-tettuina englanti, ranska ja saksa,mutta mukana on myös latinankie-lisiä lähteitä sekä jonkin verrankreikkaa, italiaa, espanjaa, portuga-lia ja jopa sellaista eksoottista kieltäkuin ruotsia.

Kokoelma ja sen lukemiseentarvittavat laitteet sijaitsevat histo-rian laitoksessa, josta löytyy myöskortisto ja kirjamuotoinen luettelosen sisällöstä. Sähköinen luettelohakuohjelmineen löytyy Oulunyliopiston kirjaston kotisivuiltaosoitteestakirjwww/mcard/lm_main.html.

Heini Hakosalo

miseen valtaan ja auktoriteettiin”, HeiniHakosalo kertoo.

Kun yksi tai kaksi naista pääsi livahta-maan kulloisenkin rintamalinjan taakse,vastustajienkin oli pakko myöntää, että hepärjäävät niin koulutuksessa, työssä kuintutkimusurallakin. Vaikeinta naisilla oliSaksassa, missä yliopisto oli kaikkein tut-kimusorientoitunein ja professoreilla pal-jon yhteiskunnallista valtaa.

Näiden mielestä yliopisto menettääarvokkuuttaan, jos se hyväksyy naisetopetukseen. ”Monet professorit ja hallin-tovirkamiehet olivat sitä mieltä, että yli-opisto menettää yhteiskunnallisen ase-mansa, jos se luopuu elitismistään ja ottaavastaan reaalikoulun kasvatit, naiset, juu-talaiset ja muut uudet opiskelijat”, Hako-salo kertoo.

Ranskassa jo melko varhain muutamanainen alkoi julkaista lehdissä ja osallistualääketieteellisten seurojen toimintaan.Luonnontieteilijä, Nobel-palkittu Marie

Curie on kirkkain esimerkki ranskalaisenyliopiston naisille tarjoamista mahdolli-suuksista.

Taustalla vallanmikromekanismit

Naisten satavuotisella taipaleella akatee-misessa maailmassa on riittänyt raja-aitoja,lasikattoja ja vallan mikromekanismeja,joiksi Heini Hakosalo naisten etenemisenesteitä kutsuu. Sadassa vuodessa ne eivätole kokonaan hävinneet. ”Olisi aika yllät-tävää, ellei niitä enää yhtään olisi, niin mies-valtainen yliopistolaitos on aina ollut. Onmyös kiinnostavaa katsoa, kuinka sadanvuoden takaiset pioneerit törmäilivät näi-hin raja-aitoihin, koska se herkistää silleinstitutionaaliselle syrjinnälle, jota omas-sa institutionaalisessa ympäristössämmetapahtuu”, hän sanoo.

Hakosalo uskoo, että valtamekanismitja syrjinnän mekanismit eivät koskaan ka-

toa. ”Kaikkiin suuriin instituutioihin liit-tyy aina syrjintää”, hän vahvistaa. Tavalla taitoisella jotkin ryhmät jätetään aina ulko-puolelle.

”Uskon, että naiset eivät enää sadanvuoden kuluttua ole syrjinnän kohteenayhtenä yksikkönä, vaan tulee jotakin uut-ta, jos yliopisto nykymuodossa enää onolemassa. Naisnäkökulmasta on kuljettuparempaan suuntaan, mutta hitaasti ja ny-käyksittäin.” Vuosisadan vaihteessa luul-tiin, että yliopistolaitos menettää jotakinarvokkuudestaan hyväksyessään naisetopiskelijoiksi. Nykyisin pelätään yliopis-ton luonteen menettävän jotakin korvaa-matonta, jos sen sisällä luovutaan naisiasyrjivistä pienistä, mutta merkittävistä ta-voista. (AMR)

6A K T U U M I

ate- ja oppihistoria on Suomessanuori tieteenala. Ensimmäinen professuu-ri perustettiin 1974 Oulun yliopistoon,missä se sijoitettiin saman katon alle pe-rinteisempien historia-aineiden kanssa.Oulun yliopisto on myös ainoa yliopisto,jossa aate- ja oppihistoriaa voi opiskellapääaineena.

Aloitteen professuurista teki yliopis-ton silloinen rehtori Markku Mannerkos-ki. Uraauurtavaa oli, että idean isä oli en-nen rehtoriuttaan toiminut teknillisen tie-dekunnan professorina. ”Mannerkoskikatsoi, että juuri tällainen historian ala, jo-hon kuuluu tieteiden ja teknologian his-toria asetettuna isompiin kulttuurisiin yh-teyksiin olisi sopiva Oulussa, niin kuin seonkin”, vahvistaa aate- ja oppihistorian en-simmäiseksi professoriksi nimitetty JuhaManninen.

Lähes nollapisteestä neljännesvuosi-sata sitten aloittanut oppiaine on tuottanut20 väitöskirjaa ja sadoittain muita julkaisu-ja, mitä Juha Manninen pitää varsin hyvänäsaavutuksena. Rahoituksen saaminen väi-töskirjantekovaiheessa ei ole ollut ongel-ma, mutta tutkijan uran jatkaminen väitök-sen jälkeen on vaikeampaa. Tohtorit ja li-sensiaatit ovat sijoittuneet silti hyvin työ-elämään, muun muassa taidelaitoksiin jakorkeakouluihin.

Tutkijoiden ja eri alojen asiantuntijoi-den lisäksi aate- ja oppihistoria kouluttaahistorian opettajia, jotka Mannisen mu-kaan saavat Pohjois-Suomessa paremmatedellytykset ymmärtää tieteen ja teknii-kan leimaamaa omaa aikaansa kuin muu-alla maassa.

Aate- ja oppihistorian pohjoismaisetjuuret sijaitsevat Ruotsin Uppsalassa, mis-sä alan ensimmäinen oppituoli perustet-tiin jo 1932. Juha Mannisen mukaan ruot-salaisille lankeaa siten myös kunnia poh-joismaisittain vahvimmasta tieteen traditi-osta. ”Ruotsissa aate- ja oppihistorioitsijatpyrkivät tarkastelemaan tieteitä osana laa-

jempaa kulttuuria. Siellä aate- ja oppihis-toria on myös yleisesti tunnetumpi tie-teenala kuin meillä”, hän sanoo. Se onedustettuna kaikissa maan yliopistoissa.

Ruotsissa tieteen arvostus on eri maa-ta kuin Suomessa. Mannisen mielestä tätäkuvaa hyvin se, mitä näissä maissa pidetäänsuurimpana juhlapäivänä: Suomessa se onitsenäisyyspäivä ja tasavallan presidentinvastaanotto Linnassa, kun taas ruotsalaisetjuhlivat näyttävästi tieteen omaa suurtajuhlaa, Nobel-palkintojen jakotilaisuutta.Tavallinen rahvas katsoo molemmissa ta-pauksissa seremoniaa televisiosta, muttaNorjassa koko kansa pääsee juhlimaan pe-rustuslain päivää. ”Suomessa käytetäänpaljon rahaa tieteeseen, mutta meillä tie-teellä ei ole samanlaista ns. läpikäyvää ar-vostusta kuin Ruotsissa.”Mannisen mie-lestä kansainvälisyys on lääke pinttyneisiinasenteisiin ja lähtökohta uusien traditioi-den muodostamiselle. Oululaisten alantutkijoiden tärkeimmät kansainvälisetkumppanit ovat juuri Ruotsissa ja lisäksiCambridgessä Englannissa, jonne Oulustaon siirtynyt maineikas Martin Kusch. Alankansainvälistä kirjasarjaa toimitetaan Man-

nisen johdolla Frankfurt am Mainissa.

Oppia menneestä

Juha Manninen näkee aate- ja oppihisto-rian merkityksen tieteiden joukossa siinä,että se ottaa vakavasti tieteen ja teknolo-gian merkityksen nykypäivän maailmas-sa. Hän ei näe teknologiaa pelkästään ne-gatiivisessa sävyssä. ”Pitää pyrkiä ymmär-tämään, miten teknologia mullistaa maa-ilmaa ja miten tiede on välttämätön osajokapäiväistä elämäämme. Kaikki histori-an edustajat eivät sitä tee. Teknologiahan eisilti ole vähäisimmässäkään määrin uutta;niin pitkään kuin silmä esihistoriaan kan-taa ihmisellä on ollut käytössään tekno-logia.”

Vastikään hyväksytyssä pro gradussatutkittiin esimerkiksi viime vuosisadanalussa sähkön puolesta tehtyä propagandaa.

”Usein tieteen historia esitetään vainmenestysten historiana, mutta aate- ja op-pihistoriassa katsotaan tärkeäksi tutkiamyös epäonnistumisia. Nämä unohde-taan, kun historia tyylitellään sarjaksi me-nestyksiä, ja silloin historiasta ei opi niin pal-

AN

NA

-M

AR

IA

RA

UD

AS

KO

SK

I

AProfessori Mannisen työhuoneen pöllötkuvastavat monen lajin viisautta.

Tiedettä tieteestä jakulttuurista

7A K T U U M I

Aate- ja oppihistoria on ajattelun,mutta myös inhimillisen tiedonhankinnan historiaa. Oppiaineennimi on käännös ruotsin idé- ochlärdomshistoriasta. Euroopassa jaUSA:ssa vastaavia asioita tutkitaanlähinnä tieteenhistorian oppituo-leissa. Terminä aate- ja oppihistoriamuistuttaa siitä, että tieteellisen jaei-tieteellisen ajattelun välillä onolemassa myös tietynlaisia jatku-moita.

Oppi- eli tieteenhistoria selvit-tää, miten käsitys tieteellisyydestäon aikojen kuluessa muuttunut.Usein keskitytään luonnon- ja lää-ketieteisiin, mutta yhtä hyvin voi-daan kartoittaa humanististen alo-jen opillista menneisyyttä. Tieteen-historia ei rajoitu teorioiden histo-riaan, vaan se tutkii myös, mitentieteellistä tietoa on eri aikoinahankittu tai millaista tietoa on pi-detty ”tieteellisenä” ja millaisin pe-rustein.

Tieteenhistorian eri suuntauk-set ryhmittyvät yleensä jonkinmetodologisen näkökohdan taitutkimusongelman ympärille taikeskittyvät jonkin aikakauden, tie-teenalan tai teknologian historiaan.

Voidaan myös tutkia vaikkapavanhoja tieteellisiä instrumenttejatai sitä, millaisessa vuorovaikutuk-sessa tieteen institutionaaliset ra-kenteet ja tieteellinen tieto ovatkeskenään olleet. Kuten aatteita-kaan ei voi tutkia irrallaan maail-masta, jossa ne syntyvät ja vaikut-tavat, ei tieteenhistoriakaan voi ollavailla kiinnekohtia akatemioiden jalaboratorioiden ulkopuoliseen yh-teiskuntaan. Tiede kuvastaa aikaansa.

Kunniakeskinkertaisuudelle

Tavallisesti historiassa kiinnostu-taan siitä, mitä menneisyydessä ontapahtunut ja miksi. Vaikka tapah-tumahistorialla on merkityksensäaate- ja oppihistoriassakin, ensisi-jainen tavoite on selvittää, mitä ih-miset ovat eri aikoina ajatelleet elä-määnsä kuuluvista asioista ja ilmi-öistä. Aate- ja oppihistoria tutkiisiis menneisyyden ihmisten usko-muksia, toiveita ja pelkoja – sitä,millaiseksi he ovat mieltäneet yh-teiskuntansa, luonnon ja sen toi-minnot.

Myös erilaiset ideologiat, käsit-teet ja ”ismit” kuuluvat aatehisto-rian työkenttään. Näille ilmiöillehaetaan selitystä paitsi tieteellisenajattelun, myös esimerkiksi talou-den, politiikan ja uskonnon maail-moista.

Aatehistoria on läheistä sukuafilosofian historialle. Samat men-neisyyden ajattelijat kiinnostavatusein molempia. Erojakin silti on.Filosofiassa on tärkeää arvioida,kuinka pätevästi jokin ajatuskulkuon perusteltu. Aatehistoriaa sensijaan kiinnostaa enemmän, mitäajatus kertoo esittäjänsä maailmas-ta. Aate- ja oppihistoria kiinnittäähuomionsa ”suurten” nerojenohella myös ns. keskinkertaisiinajattelijoihin. Oppineisuuden his-toriassa heitä on ollut enemmistö.

Maija Kallinen

Tiede kuvastaa aikaansajon kuin voisi”, Juha Manninen perustelee.

Aate- ja oppihistoria voi Mannisenmielestä täydentää historiallisella ulottu-vuudella aloja, jotka keskittyvät nykyhet-keen. Alalla tutkitaan niin uusimpia inno-vaatioita kuin eurooppalaisia traditioita an-tiikista nykypäivään. ”Aina ei kannata kek-siä pyörää tai ruutia uudestaan, tarvitaantietoa myös pitkistä traditioista. Sikäli seon epämodernia, koska Suomessa on ta-pana innostua yhdestä asiasta kerrallaan.Tässä innostuksessa puuttuu tietty suh-teellisuudentaju, ja historian ja pitkän his-torian tunteminen tuo juuri sitä.”

Lähellä filosofiaa

Aate- ja oppihistoriassa ei harrasteta tiuk-kaa profiloitumista. ”Jos profiloidutaanyhteen asiaan, päästään toki helposti maa-ilman parhaaksi sen asian hallitsijaksi,mutta koska tämä on uusi oppiaine Suo-messa, tosiasiallinen tilanne on se, että tar-vitaan monien asioiden, kysymysten jaalojen tuntijoita. Siksi kovin vahva profi-loituminen ei sovi aate- ja oppihistoriaan.”

Mannisen mukaan oppiaineen arvoa taihyödyllisyyttä voikin arvioida laaja-alaisuu-den ja monien asioiden hallitsemisen kautta.

Aate- ja oppihistorioitsija löytääkumppaneita monilta eri tieteenaloilta.Juha Manninen tuntee itse vetoa vuoro-vaikutukseen sekä historioitsijoiden ettäfilosofien kanssa. Hänet erottaa filosofeis-ta kuitenkin arkistolähteiden käyttö, tut-kimustapa jota filosofit eivät juurikaanhyödynnä.

Keskustelua Manninen on vastikäänaiheuttanut filosofien yhteisössä esiinty-mällä kirjoittajana Wienin piiri -teoksessa,joka käsittelee 1920- ja -30-luvuilla vai-kuttaneita vaikutusvaltaisia filosofeja.Nämä vakavasti tieteeseen suhtautuneetajattelijat joutuivat kolmannen valtakunnanaikana maanpakoon, mutta jatkoivat toi-mintaansa Yhdysvalloissa ja Englannissa.

Manniselta on tulossa ensi vuoden ai-kana myös intellektuaalinen biografia fi-losofi Eino Kailasta, yhdestä Wienin piiri-läisestä. (AMR)

8A K T U U M I

Torus vie virtuaalitietä tieteiden jateknologian menneisyyteen

Uuden kauden toivotaan tuuhentavanTorusta uusien jäsenyliopistojen myötä.Koska verkosto pyrkii ensisijaisestiyliopistojen perustehtävän hoitamiseen,laajemmat aluevaltaukset esimerkiksiavoimen yliopiston suuntaan saavatvielä odottaa. ”Laajentuminen vaatisihuomattavaa resurssien lisäystä,emmekä halua opetuksesta massaluen-toja verkossa”, perustelee Maija Kalli-nen.

orus on tieteiden ja teknologian histo-rian valtakunnallinen verkosto. Sen ke-hään on kiedottu alan köynnöksiä, jotkaaiemmin harhailivat ohuina omilla tahoil-laan. Nyt virtuaaliväylä yhdistää yhdeksänyliopistoa ja toimii tutkimuksen ja ope-tuksen yhteistyökanavana. Verkostoakoordinoiva Oulun yliopisto pitää visustisilmällä vanhoja ja orastavia solmukohtia.

Oulussa koottiin 1999 työryhmä set-vimään tieteenhistorian opetuksen tilaa jatarvetta Suomessa. Kun ryhmässä iti ajatusverkostosta, professori Juha Manninenhyödynsi pitkällä tutkijanurallaan luomi-aan suhteita ja lähti Lönnrotin lailla kier-tämään maan yliopistoja idea mukanaan.

Verkosto toteutui ja käynnistettiin2001.

Jäsenyliopistojen roolit vaihtelevat.Osasta on lähinnä opiskelijoita, osa tuot-taa myös opetusta. Oulun pysyvä koordi-nointivastuu juontaa juurensa paitsi täältätehtyyn aloitteeseen, myös alaa lähinnäolevaan aate- ja oppihistorian professuu-riin.

Verkoston suunnittelija Anita Honka-la ja lehtori Kimmo Antila puurtavat esi-merkiksi opetuksen ja siihen liittyvien jär-jestelyjen, maksuliikenteen sekä opinto-suoritusten viidakossa. PuheenjohtajaMaija Kallisen työajasta Torus lohkaiseeparista tunnista useisiin päiviin viikossa.

Torus pyörii opetusministeriön perus-rahoituksella ensi vuoden loppuun. Jat-korahoituksesta neuvotellaan. Koska pe-ruskassa hupenee juokseviin kuluihin,Campus Futurus Oulun yliopiston sisäi-senä organisaationa on avannut verkostol-le kirstunsa. Suurimpia rahanreikiä ovatmuista yliopistoista ostettu opetus ja ver-koston edelleen kehittäminen.

Voimavarat vyötetty aluksiopetukseen

Toruksessa opetus peittoaa vielä tutki-muksen. Maija Kallinen myöntää, ettäopetuksen tulokset näkyvät tutkimustanopeammin. Toisaalta opetukselle asete-tut kunnianhimoiset tavoitteet on saavu-tettu melko hyvin. Samanaikaisesti onsyntynyt opetuksellisia innovaatioita:”Teknologia on saatu valjastettua hyvin täl-laisen alan opiskelun tarpeisiin”, Kallinenkehaisee.

Toruksella on omat perusopintonsa,joita tällä hetkellä suorittaa 28 opiskelijaa.Yksittäisillä kursseilla on noin 180 henki-löä. Opiskelijaenemmistö edustaa Oulun,Tampereen ja Turun yliopistoja. Niidenhistorian laitoksissa on pitkät perinteetvirtuaaliopetuksessa, joten vempeleidentuttuus pienentää osallistumiskynnystä. Ou-lulaisen neljänneksen intoa puolestaan selit-tänee kotikenttäetu: koska Torusta koordi-noidaan täältä, se myös näkyy täällä hyvin.

Opiskelijoiden yleisimmät pääaineetovat kulttuuri- ja yleinen historia sekä tek-niset tieteet mutta joukosta löytyy myösvaikkapa matemaatikkoja ja kasvatustietei-lijöitä. Pääaineiden kirjo on sekä haasteettä voima, joka tukee piskuisen alan jat-kuvuutta. Näin ajatellen etenkin teknillis-ten korkeakoulujen jatko-opiskelijat ovatpiristysruiske verkostolle. Kuluva syksyon ollut rohkaiseva, sillä Turussa ja Tampe-reella Torus-opiskelu on kasvanut lähesbuumiksi.

Tutkimusyhteistyöltä on odotettu etu-päässä kontakteja, jotka lieventäisivät alanhajanaisuutta. Tässä on onnistuttu osittainmutta askeleita jarruttavat alinomaa pie-net resurssit.

Marraskuinen teknologian historianseminaari oli tutkimusyhteistyön ensi-loikka, ja yhteistyötä aiotaan lisätä myöstieteen ja teknologian tutkimuksen tutki-jakoulun kanssa. Jossakin tätäkin kauem-pana häivähtävät kansainväliset idut. Niitäaiotaan istuttaa vähitellen kaikkea voima-varat ylittävää rytinää välttäen. (RA)

R U U T A H O N E NT

9A K T U U M I

Teknologia on voimakkaasti läsnä nykyhetkessä, muttasen olemusta tai historiallista kehitystä ei useinkaan py-sähdytä pohtimaan. Emme tulisi toimeen ilman vesi-, lii-kenne- tai energiajärjestelmiä, vaatteita, sähkövatkaimia,jääkaappeja tai herätyskelloja, mutta niiden historiastatiedämme tavallisesti vain muutaman perusasian.

Informaatioteknologian voittokulku on vilkastutta-nut keskustelua tekniikan roolista yhteiskunnan kehi-tyksessä. Keskustelu tarvitsisi kuitenkin lisää ulottu-vuuksia. Uudet innovaatiot tai teknologiat eivät yksintuo muutoksia, vaan niihin liittyy aina laaja kirjo inhimil-listä toimintaa. Tekniikkaan liittyy tiedon ja taidon lisäksimyös tunteita, mielipiteitä, valintoja ja tarinoita. Tekniikkaon perin juurin inhimillistä toimintaa.

C.P. Snown tunnetuksi tekemä “kahden kulttuurinkuilu” kaipaisi kaventamista kummastakin suunnasta.Tekniset tieteet tarvitsevat filosofista ja humanistista nä-kökulmaa teknologiaan, mutta myös humanistien olisihyvä oppia hieman luonnontieteiden ja tekniikan perus-teita. Tässä onkin haastetta kerrakseen yliopistoille jateknillisille korkeakouluille. Teknologian yhteiskuntatie-teellinen ja humanististen tutkimus on maassamme vali-tettavasti vielä lapsenkengissään, alan opetuksesta puhu-mattakaan.

Teknologian historia tarjoaa mielenkiintoisen ja nyky-hetkelle tärkeän näkökulman menneisyyteen, mutta seei missään nimessä tarkoita sitä, että kaikki kehityskulutpyrittäisiin selittämään tekniikan kehittymisen kautta.

Teknologisesta determinismistä onkin tullut alan tutki-joiden kesken kirosana.

Teknologiset komponentit täytyy tuntea ja tunnistaaosaksi kehitystä, mutta inhimillisten valintojen ja esimer-kiksi poliittisen päätöksenteon tai käyttäjien mielipiteenmerkitystä ei voida aliarvioida. Tämä näkyy yhä selvem-min alan uudessa tutkimuksessa. Tutkimuksen painopis-te on viime vuosina siirtynyt järjestelmien ja laitteidensuunnittelijoista ja rakentajista kohti käyttäjäkuntaa. Tär-keitä uusia teemoja ovat myös teknologian ja ympäris-tön väliset suhteet sekä sukupuolinäkökulmat.

Teknologian historian tutkimus on maailmalla löytä-nyt luontevimmat yhteistyötahot tieteenhistorian pa-rista. Oulun yliopisto on ollut tiennäyttäjänä kotimaisenaate- ja oppihistorian kehityksessä, ja nyt sarkaa avataantieteen ja teknologian historian verkko-opetuksessa. Tu-losten arvioiminen on vielä aikaista, mutta kiinnostustaja tarvetta alan opetukseen on selvästi olemassa.

Tieteen ja teknologian historian valtakunnallinen ver-kosto TORUS on osaltaan luomassa yhteistyötä eri alanosaajien välille. Kahden kulttuurin väliselle kuilulle voi-daan rakentaa siltaa, jota myöten eri tieteenalojen väli-nen keskustelu on helpompaa.

Viisainta sillan rakentaminen olisi aloittaa jo perus-opintojen vaiheessa. Ehkä silloin humanistit voisivatpäästä toisinaan vaivaavasta konekammostaan ja myösinsinöörit ymmärtää alaansa liittyvät pehmeämmät ar-vot.

Tekniikallakin on historiansaK I M M O A N T I L A

N Ä K Ö K U L M A

10A K T U U M I

T U T K I M U K S E N L A A T U Y K S I K K Ö 1 2 3 4

ydänperäinen äkkikuolema pysytteleesitkeästi yleisimpänä yksittäisenä kuolin-syynä länsimaissa. Yleisesti tunnettuja ovatjo sen riskitekijät, korkeat veren koleste-roli ja verenpaine sekä tupakointi. ”Niidenperusteella ei kuitenkaan voida varmastiennustaa, kuka kuolee sydänkohtauk-seen”, sanoo professori Heikki HuikuriOulun yliopiston sisätautien klinikasta.

Kaksi kolmasosaa sydäninfarktin saa-neista selviää siitä, mutta yhdelle kolmas-osalle potilaista sydänperäinen äkkikuo-lema on ainoa ilmenemä taustalla olevastasepelvaltimotaudista. Yksi yliopiston tut-kimuksen laatuyksiköistä, Heikki Huiku-rin ja professori Tapio Seppäsen yhteistyö-ryhmä tutkii parhaillaan, miten voitaisiinparemmin tunnistaa henkilöt, joilla onsuurempi riski kuolla sydämen äkilliseenpysähdykseen.

Sydänsairauksia tutkitaan lääketieteenpiirissä maailmanlaajuisesti paljon, ja yh-tenä sydänperäisen äkkikuoleman tausta-tekijänä pidetään nykyisin perinnöllisyyt-tä: jos lähisukulainen on menehtynyt sii-hen, on henkilöllä suurempi riski kuollasamasta syystä.

Huikurin ja Seppäsen yhteisprojektiedustaa uudempaa tutkimussuuntaa, jossa

Tuttujen mittaustenuudet tulkinnat

Sydänperäisen äkkikuoleman taustat:

sydänperäisen äkkikuoleman taustateki-jöitä pyritään selvittämään yhdistämällälääketiedettä ja tekniikkaa. Huikuri ominetutkijoineen tuo projektiin lääketieteenasiantuntemuksen ja Seppänen puolestaantekniikan alalta signaalinkäsittelymenetel-mät. Potilaiden sydämen toimintaa mita-taan käytännön kliinisessä hoitotyössä janäin kertyneet aineistot analysoidaan tek-niikan puolella kehitetyillä ohjelmistoil-la.

”Haemme tutkimuksessamme sydä-men sykkeen mittaustuloksista uusiaominaisuuksia, jotka voisivat olla pysäh-dyksen vaaratekijöitä. Olemme siis siirty-mässä tuttujen EKG-mittausten uusiintulkintoihin”, kuvaa Heikki Huikuri.

Hän jatkaa, että sydämen sykkeen mit-tausten perusteella voidaan jo nyt melkohyvin ennustaa, kuka on vaarassa kuollasydänpysähdykseen. Lopullista läpimur-toa ei kuitenkaan vielä ole tapahtunut elisyntynyt mittaria, joka kertoisi sen var-masti.

”Vaikka ennustaminen kehittyy, on-gelmana pysyy, miten äkkikuolema voi-daan estää. Kliininen lääketiede on tässämielessä yllättävänkin pitkäpiimäistä. Ve-ren korkean kolesteroliarvon merkitys

SLääketiedettä ja tekniikkaa

yhdistävässä tutkimuksessa

etsitään hyvää mittaria, jolla

ennakoida sydänpysähdyksen

vaara.

11A K T U U M I

sydänsairauksissa ymmärrettiin 1970-lu-vulla. Vasta 20 vuotta myöhemmin saatiinkäyttöön keinot, joilla sitä voidaan hoitaa.Potilaiden pelastamiseksi on tässäkin tut-kimuksessa edessä vielä pitkä tie”.

Tutkimushankkeessa analysoitavatmittausaineistot potilaista käsittävät kym-meniä tuhansia tapauksia, sillä käytettävis-sä ovat Oulun seudulla vuosittain sydän-kohtauksen takia hoidetuista tai kuolleistasaadut sekä kansainvälisessä monikeskus-tutkimuksessa Suomessa, Tanskassa ja Bel-giassa kertyvät aineistot.

Sydän monimutkaisenajärjestelmänä

”Insinöörit tuovat tutkimukseen järjestel-mäteoreettisen ajattelun eli lähtökohdak-si sen, että järjestelmien käyttäytyminenon mitattavissa jotenkin”, sanoo puoles-taan Tapio Seppänen. Tästä näkökulmastasydän on siis järjestelmä, jonka toimintaavoidaan analysoida samoilla menetelmilläkuin muitakin kohteita.

Analysoitavista mittaustuloksista saa-daan sitä parempia, mitä paremmin mitta-uksen kohde voidaan mallintaa. Tästä syn-

tyy tekniikan asiantuntijalle haaste myössydämen tutkimiseen. ”Sydän on hyvinmonimutkainen järjestelmä ja lisäksi osakoko ihmiskehon järjestelmää. Nähdäk-seni sitä ei voida koskaan täydellisesti mal-lintaa. Täydellisyyttä varten tarvitsisimmetiedon kaikesta siitä, mikä vaikuttaa sydä-men toimintaan, muista elimistä solutasol-le saakka tai esimerkiksi siitä, missä tilan-teessa ihminen milloinkin on”.

Tapio Seppänen on tarttunut haastee-seen kehittämällä signaalin analysointime-netelmiä sydämen toiminnan tutkimi-seen. Menetelmät ovat uusia tekniikanalalla ja vielä uudempia sovellettuina lää-ketieteeseen. Taustalla ovat perinteistenlähestymistapojen rinnalla muun muassajärjestelmien käyttäytymisen kuvaamiseenkehitetyt kaaosteoria ja fraktaaliteoria.Seppäsen omalta erikoisalalta, digitaalises-ta signaalinkäsittelystä, taustalla on hah-montunnistus, joka taas liittyy tekoälyyn.Analysoinnissa tehtävät luokittelut ja päät-telyt perustuvat sen teoriaan.

”Kyseessä on biosignaalien analysoin-ti, ja sydämen lisäksi menetelmiä voidaankehittää esimerkiksi aivojen sähköistensignaalien tai autonomisen hermoston ti-

lan tutkimiseen”, jatkaa Seppänen. Huiku-rin ja Seppäsen yhteistyön tuloksena onsyntynyt muun muassa lääkäreiden käyt-töön ohjelmisto sydämen toiminnan ana-lysoimiseksi.

Taustalla pitkä yhteistyö

Tutkimusyhteistyötä Heikki Huikuri ja Ta-pio Seppänen ovat tehneet jo yli 15 vuo-den ajan. Työnjaon Seppänen kuvaa olevanselvän ja toimivan: lääketieteilijät kehittä-vät tutkimusideat ja keräävät aineistot, in-sinöörit kehittävät aineistojen analysointi-menetelmät ja lääkärit osallistuvat jälleenanalyysien tulkintaan.

”Vuosien yhteistyön jälkeen olemmesiirtyneet sydämen toiminnan hienojakoi-sempaan mittaamiseen ja analysointiin.Esimerkiksi sydäniskemian eli sydänlihak-sen hapenpuutteen aiheuttaman vaurionvakavuusastetta voidaan mitata saadun sig-naalin monimutkaisuuden perusteella.Normaalissa sydämessä on mitattavissamonenlaisia reaktioita toisin kuin iskemi-an jälkeen”.

”Onnistunut poikkitieteellinen tutki-mustyö edellyttää, että osapuolet ovat hy-

Aineistoa professoriHuikurin analysoitavak-si kertyy tavanomaisissakliinisissä mittauksissakuten seurattaessasydämen toimintaaultraäänellä.

T I I N A P I S T O K O S K I

12A K T U U M I

viä omalla alallaan ja aidosti kiinnostuneitatoistensa työstä, tiimihenki ja motivaatioyhteistyöhön on hyvä ja että pystytään ke-hittämään yhteinen kieli, jota molemmatymmärtävät”, kuvaa Seppänen pitkän yh-

teistyön taustaa. Hänen omassa tutkimus-ryhmässään työskentelee tekniikan alantutkijoiden lisäksi biofyysikoita, fyysikoitaja teknillisen matematiikan tuntijoita.

Käytännön tuloksiksi pitkäjänteisestä

tutkimuksesta Seppänen näkee paremmatmahdollisuudet diagnosoida sydämenkäyttäytymistä ja tehdä ennusteita senmuutoksista. Uusia kliinisiä menetelmiävoitaisiin käyttää esimerkiksi sydämen toi-minnan seurantaan leikkauksen aikana taitodetun sairauden seurantaan ja hoitoon.

Tapio Seppänen on kehittänyt signaa-lien analysointimenetelmiä myös muidenlääketieteen alojen sekä muun muassapuheentutkijoiden, logopedien, lingvis-tien ja kognitiontutkijoiden kanssa. (TP)

TI

IN

A P

IS

TO

KO

SK

I

TI

IN

A P

IS

TO

KO

SK

I

Tapio Seppänen. Heikki Huikuri.

Professori Seppäsen kehittämillämenetelmillä voidaan sydämentoiminta kuvata nk. RR-välientakogrammeilla (yllä) sekä spektri-ja fraktaalianalyyseilla (alla).Tapaus 1 kuvaa terveen henkilön,tapaus 2 sydäninfarktiin sairastu-neen ja tapaus 3 sydänpysähdyk-sen nauhoituksen aikana saaneenpotilaan sydämen toimintaa.

13A K T U U M I

R E H T O R I

Ihmisen kehityksen kannalta elämän seitsemän ensim-mäistä vuotta muodostavat äärimmäisen tärkeän ajan-jakson. Perusta tulevaisuudelle rakennetaan tuolloin.Kodissa vanhempien sekä päiväkodissa ja koulussa var-haiskasvattajien huolenpidolla, ohjauksella, opetuksella jaasenteilla on suuri vaikutus lapsen hyvinvointiin, käyt-täytymiseen, oppimishalukkuuteen ja asenteisiin.

Kansainvälisessä vertailussa Suomessa on hoidettuerittäin hyvin lasten terveyttä. Nyt on syntynyt tarvettaosoittaa resursseja myös lasten mielenterveysongelmiin.Lasten mielenterveyshäiriöt ja häiriökäyttäytyminenovat suurelta osin seurausta ongelmista, jotka liittyvätlasten muuttuneeseen kasvuympäristöön. Vanhempienavioerot, työttömyys, runsas alkoholin käyttö tai uranluominen ja työelämän kasvavat vaatimukset ovat syitä,jotka heijastuvat helposti lasten käytökseen ja kehityk-seen.

On lapsia, joiden lähipiiriin ei kuulu yhtään aikuistamiestä, kun valtaosa yksinhuoltajista ja opettajista onnaisia. Lapsi tarvitsee molempia vanhempiaan sekä päi-väkodissa ja koulussa ammattitaitoisia nais- ja miesopet-tajia. Yhteiskunnan tulee tukea enemmän lapsiperheitä jaottaa huomioon se, että työ ei pääse erottamaan liiaksivanhempia lapsistaan.

Perheen perustaminen, opintolainojen takaisinmak-su ja uran luominen ovat hankala yhtälö toteutettavaksi.Työ vaatii panostusta vanhemmilta juuri silloin, kun lap-set tarvitsisivat huomiota ja aikaa. Isän ja äidin lastensa

Esiopetus koulutusjärjestelmän perustana

kanssa viettämän ajan laatu ei korvaa määrää, totesi va-liokuntaneuvos Pentti Arajärvi viime isänpäivänä. Eli ”pa-rempi mennä joka päivä liukumäkeen kuin kerran kuus-sa Linnanmäelle”. Päiväkodit ja koulut eivät voi korvatakokonaan kotia ja vanhempia, mutta laadukas esiopetusantaa pohjan, joka auttaa rakentamaan tulevaisuutta.

Segregaatio on Suomessa EU-maiden laajinta. Tyttö-jen ja poikien harrastukset ja koulussa tehdyt ainevalin-nat johtavat erilaiseen kompetenssiin ja erilaiseen työ-uraan. Segregaation lieventäminen ei tapahdu hetkessä.Asenteisiin, arvoihin ja valintoihin tulee vaikuttaa kokokoulutus- ja työelämäketjussa.

Työ on aloitettava kodeista ja päiväkodeista. Keskeistäovat opettajien omat asenteet ja tavat opettaa ja ohjatalapsia. Tyttöjen ja poikien aivot eivät poikkea oppimisky-vyiltään toisistaan eli tässä mielessä ei ole olemassa tyt-töjen ja poikien aineita. Toivottavasti tulevaisuudessanähdään entistä enemmän naisia tekniikan piirissä jamiehiä opettajina.

Oulun yliopisto on esittänyt opetusministeriölle var-haiskasvatuksen hyväksymistä omaksi tieteenalakseen.Tähän ministeriö ei vielä ole suostunut, mutta lähiaikoi-na toteutettava tutkintoasetusuudistus saattaa senmahdollistaa.

Kaikissa strategioissa painotetaan osaamisen merki-tystä. Tulevaisuuden osaajat kasvavat niistä taimikoista,joita esiopettajat nyt ohjaavat ja kouluttavat. Siitä taimi-kosta on pidettävä hyvää huolta.

L A U R I L A J U N E N

14A K T U U M I

YliopistoyhteiskunnanomatuntonaLakiehdotus yliopistojen kol-

mannesta perustehtävästä

haastaa yliopistot vuorovaiku-

tukseen ympäröivän yhteis-

kunnan kanssa. Tutkimuksen

roolia liike-elämän tuotanto-

voimana on vahvistettu, mutta

ihmistieteilläkin olisi runsaasti

annettavaa kestävän hyvin-

voinnin rakentamisessa.

R I I K K A K A L S I

hteiskunnallisen vuorovaikutuksen nos-taminen yliopistolakiin tekee ajankohtai-seksi miettiä, millaisia päämääriä vaikutta-misella halutaan edistää.

Vaikuttavuuden ottaminen yliopisto-jen tulosrahan jakokriteeriksi sisältää ole-tuksen, että vaikuttavuus on helposti mi-tattavissa. Kauppa- ja teollisuusministeri-ön alaisen yliopistokeksintötyöryhmänmietinnössä tutkimuksen yhteiskunnalli-nen vaikuttavuus samastetaan pitkällekaupallistettavien keksintöjen tuottami-seen.

Vaikuttavuuden mittarien työstämi-nen on kuitenkin jätetty yliopistoille it-selleen. Tämä prosessi on parhaillaankäynnissä Oulun yliopistossa.

Oulun yliopisto on aiemmin määritel-lyt tehtäväkseen edistää Pohjois-Suomensivistystä ja aineellista hyvinvointia. Vaikut-tavuuden mittareiden laatiminen vaatii siisvastaamaan myös kysymykseen, kuinka si-vistystäkin voidaan mitata.

Lapin yliopistossa opettavalla filosofiToivo Salosella on selkeä näkemys sivis-tyksen ulottuvuuksista, joita yliopistontulisi toiminnassaan edistää. Viime kevää-nä ilmestyneessä teoksessaan Filosofia Pe-rennis Salonen hahmottaa ihmisen ideaa jaklassisen humanismin perusteista nouse-

vaa filosofista kokonaisjärjestelmää. Sa-malla hän ottaa kantaa useisiin ajankohtai-siin teemoihin kuten myös yliopiston yh-teiskunnalliseen tehtävään.

Sivistyneistö avainasemassa

Salosen mielestä yliopistojen yhteiskun-nallisen vaikuttamisen on pohjauduttavatotuuden etsimiseen tieteen keinoin,mutta tämä on vasta ensimmäinen askel.”Yliopistotieteen keskeinen tehtävä onajattelukulttuurin vaaliminen. Tämä teh-tävä toteutuu laajamittaisissa keskusteluis-sa. Tutkijoiden pitäisi tuottaa puheenvuo-roja, jotka lisäävät ihmisten tietoisuuttaniin vaihtoehdoista kuin moninaisten nä-kemysten perusteista”, Salonen kirjoittaa.

Salosen mukaan tieteen ei tarvitse tyy-tyä vain hahmottamaan mennyttä ja vallit-sevaa, vaan se voi myös tutkia ideaalejaparhaina mahdollisina asiaintiloina. Olen-naista olisi tieteen arvosidonnaisuudentunnistaminen. Tutkimukselliset ratkaisutperustuvat väistämättä asioiden asettami-seen tärkeysjärjestykseen. ”Arvotietoinentiede voi kertoa, mitä kannattaa kokeilla –tai paremminkin, mitä kohti ei missään ta-pauksessa pitäisi antaa ajan kuljettaa”, Sa-lonen uskoo.

Y

15A K T U U M I

Filosofi Toivo Salonen.

RI

IK

KA

KA

LS

I

Edesmennyttä filosofi Matti Juntustalainaten hän peräänkuuluttaa radikaalia si-vistyneistöä, joka menisi asioiden juurille.”Kriittinen paneutuminen arvoihin ja pää-määriin on se tehtävä, joka sivistyneistölleklassisessa mielessä kuuluu. Ehkä tosiasi-at puhuvat tällaisen sivistyneistön olemas-saoloa vastaan. Merkitsee rationaalista op-timismia sanoa, että sen pahempi tosiasi-oille.”

Jotta yliopistoyhteisön jäsen täyttäisisivistyneen ihmisen tuntomerkit, millai-nen hänen pitäisi olla? ”Sivistys merkitseetietoisuutta päämääristä ja toimintaa ohjaa-vista arvoista sekä halukkuutta toimia eet-tisesti. Sivistynyt ihminen käyttää tietojaanja välineitään parantaakseen maailmaa. Hänei ole houkuteltavissa rahan tai muiden

palkintojen avulla tekemään mitä sattuu”,Salonen määrittelee.

Ihmistieteilläitsetietoisuuteen

Filosofi Toivo Salonen näkee ajassammetilauksen tiedevaikuttajille, jotka uskaltai-sivat toimia vastavoimana vallitsevilletrendeille. Hänen mielestään erityisestiihmistieteillä voisi olla paljon annettavaatilanteessa, jossa yleinen pahoinvointi li-sääntyy teknisestä kehityksestä ja aineelli-sen elintason kohoamisesta huolimatta.

Salosen mukaan länsimaisten ihmistenelämää luonnehtii henkilökohtainen jakollektiivinen syyllisyys. Syyllisyyttä koe-taan esimerkiksi luontoa kuormittavasta

elämäntavasta, työttömyydestä tai liiastatyönteosta sekä siitä, etteivät vanhemmatpysty viettämään tarpeeksi aikaa lastensakanssa.

”Vallitseva elämäntyyli, jossa arvojenpaikalle on asetettu kello, raha ja asetuk-set, ylläpitää voimattomuutta ja mahdot-tomuutta muuttaa omaa elämää luonnon-mukaiseen suuntaan. Ristiriita ja syyllisty-minen syntyy, kun samalla on saatavillarunsaasti tietoa uhkakuvista.”

Salonen uskoo, että ihmistieteet ja fi-losofia voivat auttaa ihmisiä kasvattamaanitsetietoisuuttaan ja vapautumaan valtara-kenteista – siitä huolimatta, että ymmär-ryksen kasvu ja massasta poikkeavien rat-kaisujen teko voi tuottaa tuskaa. Itsetietoi-suuden edellytys on hänen mukaansa py-sähtyminen. ”Epäilemättä pysähtyminenei ole älykästä, niin järkevää se on. KutenHerbert Marcuse on sanonut, tämän yh-teiskunnan läpikotainen, tehokkuutta jakasvua edistävä järkiperäisyys on itsessäänjärjenvastaista.”

”On yksinkertaisesti astuttava ulos sii-tä pakon valtakunnasta, jonka kuvittelem-me olevan ympärillämme. Välttämättö-myydet ovat nimenomaan tajunnassa ei-vätkä ulkoisessa maailmassa”, filosofi Sa-lonen pohtii.

Humanismin vapauttava viesti niin yk-silölle kuin ihmiskunnallekin on se, ettäihmisen tulevaisuus on avoin. Ihminen te-kee tulevaisuutensa oman ymmärryksen-sä rajoissa. ”Ihmistieteillä ja filosofialla onemansipoiva tehtävä murskata niin kuvi-telmia kuin luonnonlainomaisina näyttäy-tyviä sosiaalisia käytäntöjä. Niiden tuleekuvata, selittää ja ymmärtää ihmisten te-koja sekä erityisesti sitä arvomaailmaa, jos-ta niin teot kuin tekemättömyys kumpua-vat”, hän linjaa.

Inhimillisyyttälaskelmoinnin sijaan

Salosen mielestä tieteentekijöiden olisiaika tiedostaa roolinsa niin kotoisten kuinglobaalien ongelmien ratkaisemisessa.”Tällä hetkellä tutkimus ei auta ihmisten

16A K T U U M I

“Tällä hetkellä tutkimus ei auta ihmisten enemmistöänykyisyydessä eikä tulevaisuuden kohtaamisessa.

Sivistyksellisten intressien pitäisi olla mukana, kuntutkimuksellisia ja tiedepoliittisia päätöksiä tehdään.

Nykyhetkessä kaivataan inhimillisyyttä.”

Lähteet: Keskustelu Toivo Salosen kans-sa sekä hänen kirjansa Filosofia peren-nis – Ihmisen idea ja ajatus filosofisestajärjestelmästä. Lapin yliopiston mene-telmätieteellisiä tutkimuksia nro 3. La-pin yliopistopaino, Rovaniemi 2002.

enemmistöä nykyisyydessä eikä tulevai-suuden kohtaamisessa. Sivistyksellistenintressien pitäisi olla mukana, kun tutki-muksellisia ja tiedepoliittisia päätöksiätehdään”, vaatii Salonen ja haastaa yliopis-toväen katsomaan maailmaa vaihteeksi in-himillisyyden edistämisen näkökulmasta.

Hänen mielestään on valitettavaa, ettäjulkinen tiede on alistunut eliittien talu-tukseen. ”Nykyajassa tiede on osa rahankasvattamista ja ihmisten sumutusta. Ta-loustieteet etunenässä sopeuttavat ihmis-tä vallitsevaan tilaan vailla visioita muistamahdollisista olemisen ja elämisen tavois-ta. Samalla yhteiskuntafilosofinen ajatteluon poissa muodista, kuinkas muuten: so-siaalisuuden filosofinen pohdiskelu ni-mittäin johdattelee vaihtoehtoisiin yhteis-kuntarakennetta ja ihmisen luontosuhdet-ta koskettaviin kysymyksenasetteluihin”,Salonen lataa.

Hänen mielestään tutkijoiden olisitehtävä tutkimustyötä oman tietoisuuten-sa perusteiden kanssa vapautuakseen ide-ologisista sidonnaisuuksista. ”Globaalistu-van tutkimuksen myötä aivovientiä mer-kittävämmäksi uhkaksi tieteen kyvylleedistää paikallisia intressejä tulee tutki-musyhteisöjen suuntautuminen moni-kansallisten toimijoiden ja suurvaltapo-liittisten intressien mukaan. Epämuodik-kaasti ilmaistuna tutkimukselliset riisto-suhteet voimistuvat”, Salonen ennakoi.

Hänen havaintojensa mukaan talou-dellisen, poliittisen, sotilaallisen tai us-konnollisen johdon teot eivät enää saaosakseen kollektiivista kritiikkiä yliopis-

toista, vaan tiedeyhteisö siunaa resurssija-ot vaikenemalla.

Vaikuttaja vai palvelija?

Kykeneekö tiedeyhteisö yhdistämään voi-mansa ja ehdottamaan kollektiivisesti, mi-hin valtion ja yhteiskunnan voimavarojaolisi kohdennettava? Kykeneekö sivisty-neistö sanomaan, mitä arvoja tulisi toteut-taa missäkin järjestyksessä? filosofi Salo-nen kysyy.

Hän on vakuuttunut, että yliopistovä-en mahdollisuudet saada näkökulmansaesiin riippuvat heidän omista valinnois-taan. Hänen mielestään yliopisto voisi ha-lutessaan toimia vakuuttavasti yhteiskun-nan omatuntona.

”Yliopistolla on universaalista argu-mentointikykyä ja kosketus uuden tiedonmuotoutumiseen. Tämä antaa yhteiskun-nan omatuntona toimimiseen paremmatedellytykset verrattuna esimerkiksi us-konnollisiin yhteisöihin, joille omantun-non rooli on perinteisesti langennut”, fi-losofi Salonen uskoo.

“Pelkäksi talouselämän tuotantoväli-neeksi alistunut yliopisto ei voi olla yh-teiskunnan omatunto”, pohjoisen mieshoksauttaa.

17A K T U U M I

S A L L A M A A

Marraskuun 8. päivänä tuli kuluneeksi 150 vuotta Kou-tokeinon kapinasta. Tämän merkeissä yliopistomme saa-melaiskulttuurin Giellagas-instituutti järjesti pienimuo-toisen seminaarin, jossa asiaa valotettiin monelta puolel-ta.

Kohtalokkaana päivänä nelisenkymmentä pääosinnuorta porosaamelaista hyökkäsi seudun kirkonkyläänNorjan Finmarkussa. Nimismies ja viinaa myynyt kaup-pias tapettiin. Kauppakartano poltettiin ja kirkkoherrapiestiin henkihieveriin. Sitten lähikylän saamelaiset tal-tuttivat kapinalliset.

Koutokeinon tapaus oli saamelaisten ensimmäinenyritys tavoittaa jotakin konkreettista poliittisesti ja yh-teiskunnallisesti. Taustalla oli vuosisataisen etelän valto-jen herruuden lisäksi sen hetken kipeitä ongelmia. Valta-kuntien raja oli juuri suljettu poronhoitajien ylimuistoi-selta oikeudelta judata Suomen puolen talvilaitumiltaJäämeren rannan kesälaitumille.

Kapinallisia oli vähää ennen raskaasti sakotettu juma-lanpalveluksen häiritsemisestä Koutokeinossa ja ranni-kon Naavuonolla. Lestadiolaisuuden omaan tapaansatulkinneet uskovaiset olivat tehneet tämän, koska hei-dän mielestään Norjan valtionkirkon papit eivät olleetsydämen kristittyjä, vaan laiskoja leiviskänsä piilottajia,jotka julistivat väärin Jumalan sanaa.

Norjan korkein oikeus antoi viisi kuolemantuomiota,joista kaksi pantiin täytäntöön Mooseksen lain mukaan:kaksi päätä kahdesta hengestä. Aslak Haetta ja hänen lä-

Aslak Haetan pää

hin miehensä Mons Somby mestattiin Alattiossa14.10.1854.

Kapina ja sen ankara oikeusprosessi jättivät syvänhaavan paitsi Koutokeinoon myös yleensä saamelaistenkollektiiviseen muistiin.

1990-luvun alussa suvut alkoivat kysellä Oslosta te-loitettuja esi-isiään. Mons Sombyn pääkallo löytyi yli-opiston anatomian laitoksen runsaista kallokokoelmista,mutta Aslakin pää oli kadoksissa.

Lopulta se löytyi Kööpenhaminan yliopistosta. Saa-melainen pää oli vaihdettu kahteen Grönlannin inuitinkalloon. Aivokopan mittaus ja muut fyysisen antropolo-gian havainnot olivat aikanaan olennainen osa vakavastiotettua rotutiedettä, kuten Jouko Jokisalon ja PekkaIsakssonin teos Kallonmittaajia ja skinejä (1998) sekäIsakssonin väitöskirja Kumma kuvajainen. Rasismi rotutut-kimuksessa, rotuteorioiden saamelaiset ja suomalainen fyy-sinen antropologia (2001) osoittavat. Koutokeinon johta-jien kallot olivat arvokkaita paitsi alkeellisten lappalaistenmyös rikollisten päinä.

Kapinajohtajien päät on nyt saatettu siunattuun mul-taan Naavuonolla, mutta tapaus muistuttaa, että Acade-mia ei ole vain viisauden kehto. Yhteiskunnan trenditheiluttelevat sitä mielensä mukaan. Nyt vallitsee liike-elämästä lainattu tulosvastuu, aikanaan rotuoppi.

Kun 1930-luvulla juutalaiset professorit karkoitettiinSaksan yliopistoista, oululaisperäinen hengen ruhtinasV.A. Koskenniemi tervehti sitä ilmaa raikastavana eleenä.

K A R I S A L L A M A A

18A K T U U M I

bi-päiville tulijat virtaavat Pohjois-Suo-mesta eli Oulun ja Lapin lääneistä sekä Ylä-Savosta. Yhden esittelypäivän aikana tie-donjyviä kylvetään yli 70 tilaisuudessa eripuolilla yliopistoa.

Opiskelijapalveluiden päällikkö RaijaVesikko kertoo Abi-päivien olevan oulu-lainen idea. Muissa yliopistoissa päiviä onsovellettu lähinnä avoimien ovien muo-dossa.

Oulun suurella koneistolla pyöriväperinteikäs ”rallitapahtuma” tietoiskui-neen ja kiltaesittelyineen on siis yhä ainut-laatuinen koko maassa. Talon motiivi onlöytää hyviä opiskelijoita, abit etsivät päi-viltä kiinnostavia vaihtoehtoja.

Täsmätieto jäsentääluulojen sekamelskaa

Keskusaulassa opastekyltit halkovat ilmaaja kulkutahti vastaa filosofista sunnuntai-kävelyä – paitsi että vieraita varpaita on va-rottava alituiseen.

Kuhmon yhteislukion abit Salla Pieni-niemi, Leena-Kaisa Tampio ja Erkki Män-tymäki ovat juuri tulleet paikalle ja har-mittelevat huomatessaan tärkeimpien hu-manistiseen tiedekuntaan suuntaavienmuurahaisarmeijoiden juuri kaikonneen.Salla haikailee kielten perään, Leena-Kai-saa kiinnostaa taideala. Jos akatemian ovetpääkaupungissa eivät avaudu, kakkossijal-la ovat kirjallisuus ja Oulu. Erkki ei vielätiedä aikeistaan. Siksipä katselemaan ontultukin. Vaikka hakemisen edellä abienrinnassa pörrää epävarmuus, ”toiveikkaitaollaan”, he vakuuttavat.

Kirjakaupan kulmille Limingan luki-osta lennähtänyt tyttöviisikko pitää Oulua

Abi-päivät voivat olla

Viitisentuhatta ylimääräistä

jalkaparia marraskuisella

Linnanmaan kampuksella

tekee kaksipäiväisestä abitem-

pauksesta Oulun yliopiston

suurimman tapahtuman.

Ensimmäiset Abi-päivät järjes-

tettiin 1988, ja neljäntoista

vuoden aikana niiden volyymi

on miltei nelinkertaistunut.

mahdollisena opiskelupaikkana muttatunnustaa veren vetävän vielä kauemmaskotimannuilta. Abien suunnitelmat vaih-televat tyttöjen mukaan tässä vaiheessapäivänselvistä täysin avoimiin. Heiltä itsel-tään jatko-opiskeluaikeet putoilevat kuinapteekin hyllyltä. Joukossa on moniamieltymyksiä, mutta kaikki ovat kallellaanpehmeämpien alojen suuntaan. Kieltämät-tä lähempänä teknillistä tiedekuntaa yleis-tyvätkin miesvaltaiset parvet.

Tietotalon aulassa kuulen totuuksia.”Kävijät ovat vähän pihalla eivätkä ehkäymmärrä kokonaisuuden kirjoa”, tietolii-kenteen koulutusohjelmaa esittelevä Nii-na Laine kuvailee. Esittelypöydän ääreeneivät vedä pelkät paperit, vaan tarjolla onoltava muitakin houkuttimia kuten kark-keja.

Esittelijät täsmentävät, mikä ala on ky-seessä, mitä se on ja millä tavalla alalta val-mistuneet voivat käyttää oppimaansa. Lii-allista informointia vältetään. Laine sanooharhailijoita, joissa kuulemansa jälkeen onsyttynyt kiinnostus, olleen paljonkin. Osajää vielä miettimään.

Oulun hyveetkattava anti ja tasokkuus

Haapaveden lukion opinto-ohjaaja PäiviKontusaari kertoo abien punnitsevanhaun kynnyksellä pääasiassa omia mah-dollisuuksiaan. Monia tuntuu kiinnosta-van myös tulevaisuuden palkkaus.

Koska Haapavesi on pieni ja vähän syr-jäinenkin kunta, josta puuttuu akateemi-sen opiskelun perinne, lukiossa halutaanmadaltaa korkeakoulun rappusia käytän-nön toimin. Oppilaille on tarjolla oikeita

ensisytykeA

19A K T U U M I

yliopisto-opintoja; kasvatustiedettä, ke-miaa ja tietojenkäsittelytiedettä. Viimeksimainittua on voinut lukea jo kahtena ai-empana vuonna mutta aineen asema onvahvistunut tänä syksynä alkaneen Oulunyliopiston ja kolmen lukion Learn-projek-tiin liittyvän tietotekniikan linjan myötä.

Haapavedeltä haetaan eniten Oulunyliopistoon. Pitäjän poikamassa marssiiteknillistä kohti mutta loppujen lopuksitytöt ovat korkeakouluvetoisempia ja hei-dän hakukohteissaan on suurempi hajon-ta. Sekaan mahtuu niin teknillishenkisiäkuin talous- ja humanistisista sekä kasva-tustieteistä innostuneita nuoria naisia. Mil-tei koko 1990-luvun kattavan seurantati-laston mukaan noin 53 prosenttia korkea-kouluihin sijoittuneista valitsi Oulun.Seuraavaksi eniten haetaan Jyväskylään jaTampereelle, ja kulkeutuupa jokunen Vaa-saankin.

Oulun yliopiston vetovoimaa selittä-vät Haapaveden lukion rehtorin Erkki Sei-tajärven mukaan monet tekijät, kuten tek-niikan olemassaolo ja kattava tarjonta.”Oulussahan voi nykyisellään opiskellalähes kaikkia oppiaineita. Kaupunki onmyös suhteellisen likellä kotipaikkakun-

taa mikä joillekin voi tosin olla huonokinasia. Ilmeisesti Oulun yliopisto koetaanlaadukkaana. Lieneekö sitten aiemmiltaikäluokilta tullut hyvää palautetta”, Seita-järvi pohdiskelee.

Onnistuneimmillaan Abi-päivät ovatnuoren tulevaisuuden rattaat käynnistäväprimus motor tai vahvistus jo mietityllesuunnalle. Raija Vesikko saa tapahtumanjälkeen paljon kiitosta varsinkin opinto-ohjaajilta, joille jaetaan päivien opotuvassaajantasaista tietoa tienviittomistehtävänsä

avuksi.”Myös jututtaessani ensimmäisen

vuoden opiskelijoita ilmenee monesti,että kimmoke hakeutua Oulun yliopis-toon opiskelemaan jotain alaa on tullutAbi-päiviltä”, toteaa opiskelijapalveluidenpäällikkö hyvillään. Kukin näistä tapauk-sista todistaa, että vuotuisen voimannäy-tön perimmäinen tarkoitus, tehdä tutuksiyliopistoa sen vaikutusalueella, on täytty-nyt. (RA)

R U U T A H O N E N

RU

UT

AH

ON

EN

Aapiskukosta abioppai-siin. Ohjatun opintaipa-leen loppu kyselyttää jasaattaa ajoittainkarmaista selkäpiitäkin.Kuhmolaiset abit SallaPieniniemi (oik.), Leena-Kaisa Tampio ja ErkkiMäntymäki eivät siltivoivottele vaan poimivatpäiviltä eväitä yhdessätuumin.

Suurtapahtuman makua.Tunnelma keskusaulassa nouseekattoon, kun kiltojen moninaisetpystytykset, valistusvalmiittupsulakit ja ennen muuta erisuuntiin vyöryvät väkivirratvaltaavat yliopistoalueenkuudeksi tunniksi kumpanakinesittelypäivänä.

20A K T U U M I

eruskoulusta on pitkä harppaus yliopis-toon, mutta tähän useimmille tuntemat-tomaan akateemiseen maailmaan voi teh-dä kurkistuksen, jos pääsee yliopistoontettiläiseksi eli suorittamaan työelämääntutustumisjaksoa (TET).

Näin tekivät yhdeksäsluokkalaisetAntti Haapakoski ja Mikko Siika-aho Ou-lunsalon yläasteelta ja Emmi Himanen jaVenla Jyrkinen Kastellin yläasteelta Ou-lusta. Sähkö- ja tietotekniikan osastollaheille avautui ikkuna oululaiseen huippu-osaamiseen – elektroniikkaa, tietotekniik-kaa ja huippututkimusta – eli niihin aloi-hin, joilla Oulua on tehty tunnetuksi maa-ilmalla. Osaan tutkimuksista nuoria tu-tustuttivat alansa syvällisesti tuntevat pro-fessorit, joille uteliaiden nuorten vierailutoi vaihtelua.

Informaationkäsittelyn laboratoriossalokakuun puolivälissä tapahtunut harjoit-telu aloitettiin kurkistuksella nuortenuraansa aloittavien tohtoriopiskelijoidentyöhön: tutkija Salla Aario kertoi kasvienhyvinvoinnin tutkimuksesta heijastus-spektrin avulla. Salla Aario kertoi tavalli-selle maallikolle mielenkiintoisen tiedon,että kasvitkin heijastavat valoa, ja että tut-kijalle niiden heijastama valon heijastus-spektri kertoo kasvin tilan kohtuullisentarkkaan.

Väitöskirjaansa sähkö- ja tietotekniikanosastossa tekevä matemaatikko SusannaPirttikangas kertoi itse tutkijoillekin vai-

Yhdeksäsluokkalaisten kurkistustiedemaailmaan

Tutkijan työ tutuksiSähkö- ja tietotekniikan osas-

ton tutkijoihin ja tutkimukseen

viikon ajan tutustuneet neljä

nuorta saivat rautaisannoksen

yliopistoelämää ja -maailmaa.

Nuorille selvisi muun muassa,

että professori innostuu, kun

löytyy hyvä tutkimusaihe ja

tulee tuloksia.

keista neuroverkoista. Mutta verhon taak-se katsottuna paljastuu, että aihe on niin-kin maanläheistä asiaa kuin ihmisen fysio-logiaa. Yhdeksäsluokkalaisille vaikeasel-koisia asioita, mutta nuoria selvästi innos-tavia aiheita, joilla viikko saatiin mielen-kiintoisesti käyntiin.

Päiväkohtainen ohjelma

Vastaavanlaista ohjattua tettiä ei aikaisem-min ole toteutettu Oulun yliopistossa.Teknillisen tiedekunnan pedagoginensuunnittelija Katariina Alha ja professoriOlli Silven pohtivat hyvissä ajoin etukä-teen, miten koululaiset saisivat viikosta irtikaiken hyödyn.

Näin syntyi viikko-ohjelma, tarkkaanpunnittu aikataulu, joka teemallisesti al-kaa kaukaa yliopistolaitoksen historiasta1100-luvulta päättyen sähkö- ja tietotek-niikan osaston huippuosaamiseen, digitaa-lisiin suodattimiin, itseorganisoiviin kart-toihin ja tietysti niihin yliopiston kuului-siin robottilaboratorion robotteihin.

Työelämään tutustumisjakso kuuluuperuskoulun opetussuunnitelmaan jokuudennelta luokalta lähtien huipentuenjoko viikon tai kahden tet-jaksoon yhdek-sännellä luokalla. Oulun kouluissa tettiäon ollut opetusohjelmassa vuodesta 1985lähtien.

Tarkalla ohjelmalla haluttiin, että yli-opisto näyttäytyy nuorille tiedemiesten ja

I L K K A H E I K U R A

P

21A K T U U M I

-naisten työpaikkana, tutkimusta tekevienalansa osaavien ihmisten kautta. Jakson ai-kana tettiläiset saivat tuntuman yliopistonkeskeisiin toimintoihin eli tutkimukseenja opetukseen. Tettiläisten viikkoon kuu-lui muun muassa tutustumista tutkijan jaopettajan työtehtäviin sekä keskustelujaheidän kanssaan. Tettiläiset laativat kukinjaksosta oman raportin.

Mikko Siika-aho kirjoittaa raportissaantutkijan työajoista: ”Tutkijan työajat ovathyvin joustavia, koska voit esimerkiksitulla töihin puoli seitsemältä ja lähteä kol-men maissa tai sitten tulla yhdeksältä jalähteä viideltä.”

Digitaalisia suodattimia

Tettiläiset tutustuivat myös professorintyöhön, jossa opetus ja tutkimus yhdisty-vät. Professori Jukka Riekki kertoi älyk-käiden järjestelmien tutkimuksestaan.”Professori innostuu, kun löytyy hyvä tut-kimusaihe ja tulee tuloksia. Lyhyesti sa-nottuna, kun saa kehitettyä jotain uutta jatoimivaa”, kirjoittaa Emmi Himanen tut-kijoista ja tutkimuksen tekemisestä.

Professorin työ ei ole pelkkää tutki-musta, vaan hän myös opettajaa – ja säh-kö- ja tietotekniikan osaston professoreil-la työtä riittää, sillä opiskelijoita on paljonja opetusväkeä suhteessa opiskelijamää-rään vähän.

Tiistaina mentiin joukolla oikealle lu-

ennolle, jossa professori Olli Silven luen-noi digitaalisista suodattimista. ”Tarkem-masta sisällöstä en ymmärtänyt juuri mi-tään, yksittäisiä asioita sieltä täältä. Itse ti-laisuus oli kuitenkin kiinnostava ja olisinjaksanut pidempääkin istua”, kirjoittaaVenla Jyrkinen.

Venla teki huomioita myös yliopistonilmapiiristä. ”Tutkija Susanna Pirttikan-kaan mielestä hyviä puolia työssä on yh-teistyöhenkinen ilmapiiri, mukavat ihmi-set, joiden kanssa hän on tekemisissä,joustava työaika sekä työn itsenäisyys.Huonoina puolina hän mainitsee huononpalkan, paineet väitöskirjasta sekä sen, ettäkaikki erilaiset työtehtävät täytyy yhdistää,joten työ on vaativaa ja vastuullista.”

Minitutkimus

Viikon loppupuolella tettiläiset kokeili-vat tutkimuksen tekemistä tekniikan alal-la eli tekivät periaatteessa samanlaisen tut-kimuksen kuin tutkijat yliopistossa, ja lo-puksi tutkimuksen tulokset pantiin pape-

rille tutkimusraportiksi kuvien kera.Minitutkimus tehtiin Lego Mind-

storms -legoilla. Koululaisille annettiinkäytännön ongelma: rakentakaa robotti,joka kykenee ottamaan kiinni pallosta,siirtämään sen toiseen paikkaan ja pudot-tamaan sen tietylle alueelle.

Ongelma oli aluksi liian pienet pihdit,jotka suurentamisen jälkeen kävivät liianraskaiksi. Hieman enemmän aikaa ja har-kintaa – ja katsos – ongelmaan löytyi rat-kaisu robotin rakennetta vahvistamalla.

”Minä ja Mikko olimme paikalla en-nen tyttöjä, ja vaikka meitä kiellettiin aloit-tamista ilman heitä, me emme voineet pi-tää itseämme erossa niistä palikoista”,muisteli Antti Haapakoski jälkeen päin.

Ja mikä parasta, myös sähkö- ja tieto-tekniikan osastolle jäi hyvä mieli nelikonvierailusta: toiminta koettiin positiivisek-si, varsinkin kun nuorten läsnäolo ei hai-tannut varsinaista työtä.

Koulukavereille oli paljon kerrottavaa.Sähkö- ja tietotekniikan osastonhuippututkimus tuli viikon aikanatutuksi Emmi Himaselle (vas.) ja VenlaJyrkiselle Kastellin yläasteelta ja AnttiHaapakoskelle ja Mikko Siika-aholleOulunsalon yläasteelta.

I L K K A H E I K U R A

22A K T U U M I

HammaslääketieteenprofessoriKyösti Oikarinen:Alaleuan kirurgia, iso osa suu-ja leukakirurgin työtä

Suu- ja leukakirurgian keskeisin työkent-tä on purentaelimen alue, johon väljästimääriteltynä kuuluu kasvojen alempipuolisko. Alaleuan kirurgia muodostaatästä suurimman osan ja on alue, jossa suu-ja leukakirurgeilla on vahva erityisasemapurennan ja hampaiston hoidon osaami-sen ansiosta.

Alaleuan putkimaisessa luussa onpaksu tiivis kuorikerros ja kohtalaisen ti-heä ydinosa eli hohkaluu. Hampaidenmenetyksen jälkeen luu surkastuu niin,että ääritapauksessa jäljelle jää pelkästääntiiviistä luusta koostuva rakenne. Yläleukaon lähes kokonaan hohkaluuta, ja ham-paattomuus voi sulattaa sen ääritapaukses-sa lähes kokonaan. Alaleuka on yläleukaaparempi luusiirteen ottoalue, ja implant-tien ennuste on parempi ala- kuin yläleu-assa.

Leukojen alueen murtumat ovat lä-hes kahdessa kolmesta tapauksesta alaleu-an alueella. Leikkauksellinen korjaus teh-dään sulavilla tai titaanisilla levyillä ja ruu-veilla. Joskus murtuman hoidoksi riittääleukojen välinen muutaman viikon sidos.Ongelmia leukamurtumien hoidossa onodotettavissa, jos tapaturmassa vaurioituumyös hampaita tai jos murtuma sijaitseeleukanivelen alueelle.

Viisaudenhampaita poistetaan mo-

lemmista leuoista, mutta nimenomaanalaleuassa se on vaativa toimenpide. Pa-rantunut hammasterveys on lisännyt ala-leuan viisaudenhampaiden puhkeamishäi-riöitä ja näiden leikkauksellinen poistoonkin edelleen suu- ja leukakirurgin pää-työtä.

Tärkeä kysymys on, milloin oireetonviisaudenhammas pitää poistaa tulevienvaivojen välttämiseksi ja milloin hampaanvoi jättää luun sisälle. Asiaa on pohdittukustannus-haitta-hyöty-suhteessa. Suosi-tukset ovat edelleen ilman tiukkaa tieteel-

Hammaslääketieteen professoriKyösti Oikarinen.

K U V A T L I I S A K Ä R K I

V I R K A A N A S T U J A I S E T 2 1 . 1 1 . 2 0 0 2

Neljä lääketieteenalaa esittäytyi

Lääketieteellisen tiedekunnan

virkaanastujaisissa 21. marras-

kuuta esittäytyivät hammas-

lääketiede, psykiatria, nenä-,

korva- ja kurkkutautioppi sekä

uusin tulokas lääketieteen

tekniikka, joka sai nyt ensim-

mäisen professuurinsa.

23A K T U U M I

Psykiatrian professoriPirkko Räsänen:Pohjoissuomalaisenitsemurhan erityispiirteitä

Itsemurhat ovat Suomessa merkittäväkansanterveysongelma. 16 prosenttiasuomalaisista ajattelee itsemurhaa, 3–5prosenttia yrittää itsemurhaa ja yrittäneistä5–10 prosenttia tekee itsemurhan viidenvuoden kuluessa.

Suomessa tehdään 1300–1500 itse-murhaa vuodessa. Oulun läänissä on vuo-sien 1988–2001 aikana tehty 1722 itse-murhaa. 80 prosenttia itsemurhan teh-neistä on ollut miehiä. Oulun läänissä it-semurhaan päätyneiden miesten keski-ikäon 42 vuotta ja naisten 47 vuotta, kun

muualla Suomessa itsemurhan tekoikä onhieman alhaisempi.

Oulun läänissä itsemurhatavat poik-keavat koko Suomeen verrattuna. Esi-merkiksi naiset valitsevat väkivaltaisem-man itsemurhatavan merkitsevästi useam-min kuin muualla Suomessa, mitä osoittaanaisten hukuttautumisten ja hirttäytymis-ten suuret määrät.

Oulun läänissä eniten itsemurhia suh-teutettuna asukaslukuun tehdään Kuiva-niemessä ja Puolangalla, Oulun ympäris-tökunnissa ja Oulussa huomattavasti vä-hemmän. Vähiten itsemurhia tehdään Kii-mingissä ja Oulunsalossa. Ammattiluokis-ta eniten itsemurhia tekevät palkkasuh-teessa olevat työntekijät.

Eniten itsemurhia tehdään keväällä jasyksyllä, mihin saattaa vaikuttaa aivojen

listä näyttöä.Purentavirheiden korjausleikkaukset

ovat yleistyneet 20 viime vuoden aikanasiten, että tästä ortognaattisesta kirurgiastaon tullut suurimmat kustannukset aihe-uttava hoito keskussairaaloiden suusaira-uksien klinikoissa. Ortognaattisessa ki-rurgiassa on kyse sekä nykyisten että tule-vien purentaperäisten ongelmien hoidos-ta ja ehkäisystä.

Joskus leikkauksen peruste on uniap-nea eli kuorsaustauti. Suomessa on tehtyuseita selvityksiä hoidon komplikaatiostaja ongelmista. Viime aikoina on saatu hyviätodisteita, että huolimatta kustannuksistaja riskeistä hoito on kannattavaa. Tämä tie-to on tarpeen, kun kohdennetaan esimer-kiksi erikoissairaanhoidon resursseja.

serotoniinin aineenvaihdunnan muuttu-minen valon myötä. Depressio ja alkoho-liongelmat ovat yksinäisyyden ja taloudel-lisesti huonon elämäntilanteen lisäksi it-semurhan tunnettuja riskitekijöitä. Oulunläänin aineistossa skitsofreniaa ja muitapsykooseja sairastavat naiset, reumapoti-laat ja syöpäsairauksista kärsivät ovat yli-edustettuna.

Psykiatrian professori Pirkko Räsänen.

V I R K A A N A S T U J A I S E T 2 1 . 1 1 . 2 0 0 2

Lääketieteen tekniikanprofessori Timo Jämsä:Mikä ihmeen lääketietentekniikka?

Niin kauan kuin lääketiede on ollut ihmis-kunnan palveluksessa, niin kauan on ih-minen pyrkinyt hyödyntämään aikansateknologista osaamista lääketieteen hy-väksi. Teollistuminen tuo uusia välineitä jamahdollisuuksia potilaan tutkimiseen jahoitoon. Uusissa kehitysaskeleissa on yh-distetty eri tieteenaloja – biologiaa, lääke-tiedettä, fysiikkaa, kemiaa, sähkötekniik-kaa jne.

Erityisesti viime vuosisadan jälkimmäi-nen puolisko oli voimakasta sairaaloidenteknistymisen kautta. Röntgenkuvaus,potilasvalvonta- ja tehohoitolaitteet, ult-raääni, tietokonetomografia, magneettiku-vaus ja monet muut modernit menetel-mät valtasivat sairaaloita – ja myös niidenbudjetteja.

Elämme aikakautta, jolloin lääketie-teen tekniikan sovelluksille on erityinenyhteiskunnallinen tarve. Terveydenhuol-lon kustannukset nousevat talouskasvua

24A K T U U M I

Korva-, nenä- ja kurkkutautiopinprofessori Martti Sorri.

Korva-, nenä- jakurkkutautiopin professoriMartti Sorri:Kuulon kuntoutuksen tarpeetja resurssit

Suomessa syntyy vuosittain 50–60 keski-vaikeasti, vaikeasti tai erittäin vaikeastikuulovikaista lasta, jotka tarvitsevat run-saasti monialaista kuntoutusta. Määrälli-sesti ja laadullisesti toisenlainen ongelmaovat vanhusväestön kuuloviat, joissa tar-vitaan kuulokojeita ja niiden käytön ope-tusta.

Pohjoissuomalaisen väestöotokseenperustuvan tutkimuksen mukaan maas-samme on runsaat 750 000 kuulo-ongel-maista ja lähes 300 000 kuntoutuksen tar-peessa olevaa. Väestömme nopea ikäänty-minen merkitsee sitä, että kuulovikaistenmäärä tulee erityisesti seuraavien parin-kymmenen vuoden aikana lisääntymäänvoimakkaasti.

Kuntoutuksen saama rahoitus onkymmenen viime vuoden aikana lisäänty-nyt, mutta lisäys on kohdistunut ensisijai-sesti Kelan ja työeläkelaitosten menoihin.Terveydenhuollon antaman kuntoutuk-sen markkamääräinen rahoitus sen sijaanon pysynyt samana vuodesta 1992 vuo-teen 1999. Samoin vuosittain luovutettu-jen kuulokojeiden määrä on pysynytmuuttumattomana 1980-luvulta lähtien.Kuitenkin väestömme on jo tuona aikanaikääntynyt, mikä merkitsee sitä, että kuu-lovikaisten määrä on lisääntynyt.

Uusi teknologia, kuten sisäkorvaistut-teet, on tuonut entistä parempia mahdol-lisuuksia vaikeasti ja erittäin vaikeasti kuu-lovikaisten aikuisten ja erityisesti lastenkuntoutukseen. Nykyinen rahoitus ei riitäkattamaan tarvetta. Hoitojärjestelyjä onkehitettävä. Osa työstä, kuten sisäkorvais-tutehoito, vaatii monialaista osaamista, eikä

nopeammin. Hoitoajat sairaaloissa lyhen-tyvät ja potilaat kotiutetaan yhä nopeam-min. Väestön ikärakenne muuttuu, jolloinmyös hoitotarpeet muuttuvat. Näihinmuutoksiin voidaan lääketieteen tekniikansovelluksilla vastata.

Perinteisesti lääketieteellinen tekniik-ka on kohdistunut sairauksien diagnosoin-tiin ja hoitoon liittyviin menetelmiin jalaitteisiin. Edistynyt tekniikka yhdistetty-nä moderniin biolääketieteeseen mahdol-listaa uusia, entistä tehokkaampia tutki-mus- ja hoitomenetelmiä. Erikoissairaan-hoidon palvelut voidaan ulottaa mahdol-lisimman laajalle integroimalla tervey-denhuollon järjestelmiä ja hyödyntämälläetäkonsultaatiota.

Väestöä pyritään hoitamaan lähelläasuinpaikkaansa perusterveydenhuollonpiirissä. Tärkeäksi tulee tiedon siirtyminenperus- ja erikoissairaanhoidon välillä.Kansalaisen oma rooli terveytensä ylläpi-tämisessä korostuu, jolloin terveyden jahyvinvoinnin hallintaan liittyvien tuottei-den tutkiminen ja kehittäminen muodos-tuu entistä tärkeämmäksi.

Oulun kasvusopimuksessa hyvinvoin-titeollisuus on valittu yhdeksi viidestä pai-

Lääketieteen tekniikan professoriTimo Jämsä.

nopistealasta. Oulun yliopisto on aktiivi-sesti mukana kehityksessä vahvistamallalääketieteen tekniikan alan koulutusta jatutkimusta.

ole järkevää hajottaa osaamista kaikkiinmaamme yliopistosairaaloihin.

Joitakin tehtäviä voidaan menestyksel-lisesti jalkauttaa perusterveydenhuol-toon. Hoitomenetelmien ja uuden tekno-logian kehittäminen on tarpeen. Sekä van-hojen että uusien menetelmien vaikutta-vuutta ja taloudellisuutta on selvitettävä.Kuntoutusta toteuttavan henkilöstönosaamisen on oltava ensiluokkaista; tarvi-taan sekä uusien työntekijöiden koulutta-mista että nykyisten työntekijöiden tieto-jen ja taitojen päivittämistä.

Yliopisto voi ja sen tulee tuottaa uuttatietoa ja osaamista. Kuulon kuntoutus jasen kehittäminen ovat selvä haaste yliopis-tossa tehtävälle tutkimukselle ja annetta-valle opetukselle.

25A K T U U M I

T O P I A N T T I Ä I K Ä S

Hyvän tavan mukaan pakinakirjoituksessa ei suoraan ky-symykseen pidä antaa suoraa vastausta. Lukija on saatavakiinnostumaan jutusta otsikolla. Tässä tapauksessa kukinlukija voisi antaa itse suoran vastauksensa otsikon kysy-mykseen.

Yliopistomme maine perustuu pääasiassa siihen, mil-laista julkisuuskuvaa olemme itse rakentamassa. Mainevoi toki muodostua rakentamattakin. Tällöin ollaan teke-misissä negatiivisten mielikuvien ja niiden perusteella ta-lon ulkopuolella muodostuneen maineen kanssa.

On parempi, jos mielikuva Oulun yliopistosta onkontrolloitu ja pystymme itse vaikuttamaan asiaan omillatekemisillämme. Tätä kutsutaan myös imagorakentami-seksi. Mitä tuo imago esimerkiksi kullakin laitoksella sisäl-tää, on kokonaan toinen juttu.

Maine on asia, joka on läheisessä suhteessa imagoihin jabrändeihin. Maine vaikuttaa, ehkä tutumman kirjoitus-asunsa tähden, näistä kolmesta kaikkein ajankohtaisim-malta. Maineesta on kirjoitettu kirjakin.

Kirjassaan Maine viestinnän tutkijat ja ammattilaisetPekka Aula ja Jouni Heinonen esittelevät maineen hallin-nan teemoja. Kirja on sujuvasanaisesti kirjoitettu ja asias-ta kiinnostuneet lukenevat Maineensa huolella.

Soviteltuna Oulun yliopistoon Maine-kirja antaamaukkaita eväitä pureskella yliopistomme tilaa. Riippuunäkökulmasta, mutta yliopiston tärkeimpänä sidosryh-mänä voi pitää opiskelijoita – jo täällä olevia tai tänne pyr-kiviä. Opiskelemaan pyrkivien määrään suhteutettunamaineemme näyttäisi olevan kunnossa. Mutta onkotämä sidosryhmä mainemielessä relevantti? Onko nuo-rilla oikeastaan Pohjois-Suomessa mitään muita vaihto-ehtoja määrällisesti suurilla aloilla, kuten esimerkiksi tek-niikassa.

Yliopiston kullakin tieteenalalla ja -haaralla on oma mai-neensa. Oman alani, maantieteen, osalta oululainen tut-

Mikä on Oulunyliopiston maine?

kimus nähdään nykyisin laaja-alaisena ja tiiviisti uusia tar-kastelukohteita seuraavana. Tästä saimme tuta lokakuus-sa pidettyjen Maantieteen päivien yhteydessä. Oulusekä laitoksemme oli kiinnostava kokouskohde ja ke-räsimme valtakunnalliseen tutkijatapaamisen mittavanyleisön lähinnä Etelä-Suomen yliopistopaikkakunnilta.

Laitosten on syytä seurata aikaa ja mukauttaa tutki-muslinjauksiaan suhteessa ympäröivään yhteiskuntaanja uusiin mielenkiintoisiin tutkimuskohteisiin. Maantie-teen laitoksessa tämä näkökulma on toteutumassa mat-kailututkimuksen alalla, johon olemme saaneet profes-suurin.

Asianlaidan heikkous on puolestaan siinä, että tradi-tionaalisista tutkimusaloista ei oikein kukaan ole kiinnos-tunut. Esimerkiksi perinteinen kenttätutkimus onmuuttumassa koneistetuksi tilastojen ja ympäristön ob-servoinniksi, jossa kosketus konkreettiseen tutkimus-kohteeseen jää vähintäänkin välilliseksi. Kirjoitan näin,vaikken itse mikään kenttäkersantti olekaan.

Jokaisella laitoksella voitaisiinkin pohtia omaa mainet-ta suhteessa koti- ja ulkomaisiin tiedeyhteyksiin. Myösmuut sidosryhmät olisi tiedostettava: työntekijät (avus-tava henkilökunta, tutkijat ja opettajat), opiskelijat, yh-teiskunnalliset tahot sekä tutkimustuloksia yhä enem-män hyödyntävät yritykset. Myös laitos- ja johtamiskult-tuureja sekä yhteiskuntasuhteiden rakentamista voitai-siin tarkastella (positiivisen, sic!) maineen osatekijöinä.

Tähän saakka yliopistomme on surffannut ansaitusti ns.Oulu-konseptin rakentaman imagoilmiön aalloilla.

Entä tulevaisuudessa, kuinka varmistamme imagom-me muuttuvilla mainemarkkinoilla, joilla menneisyys eiaina ole kannustin vaan potentiaalinen uhka tulevaisuu-den menestykselle.

26A K T U U M I

aktuumit

Humanistisessa tiedekunnassa juh-littiin lokakuussa 100. tohtorin ja3000. maisterin valmistumista. Lu-kumäärät on laskettu tiedekunnantoiminnan alusta vuodesta 1965 läh-tien myönnetyistä tutkinnoista.

Tiedekuntaa ilahdutti, että 100.filosofian tohtoriksi osui historianlaitokselta syyskuussa väitellyt TuulaOkkonen. ”Historian laitos tuottaatiedekunnassa eniten tohtoreita,parhaimmillaan kymmenen vuodes-sa”, kuvaa opintoasiainpäällikkö KariKaskela. Tuula Okkonen on 20. yleises-tä historiasta väitellyt ja 49. koko histo-rian laitokselta valmistunut tohtori.

Myös 3000. filosofian maisteri,Elina Tuomela, tuli Kaskelan mukaantiedekunnan kannalta mielenkiintoi-selta alalta, informaatiotutkimukses-ta. ”Ala on uusi ja nopeasti kehittyvä.Myös 3000. maisterimme sijoittumi-nen heti valmistumisen jälkeen”epätyypillisesti” työhön yksityis-sektorille kuvaa tervetullutta suun-tausta”, jatkaa Kaskela.

Maisterin tutkintoja tiedekun-nassa suoritetaan vuosittain keski-määrin 140, joista eniten historia-ai-neista, suomen kielestä ja logopedi-asta. Humanististen alojen tohtorei-ta väittelee kymmenkunta vuodessa.

Tutkimustyö antoisaa

Tuula Okkonen väitteli Yhdysvalto-jen suhtautumisesta Japanin koulu-järjestelmän uudistamiseen vuosina1942–47. Aihe liittyy historian lai-toksen Japani-tutkimuksen paino-alaan ja tutkimushankkeeseen, jossatarkastellaan eri kulttuureita länsi-maisen ekspansion puristuksessa.

Okkosen toi 15 vuoden opetta-jantyön jälkeen takaisin yliopistoontutkimustyöhön oma kiinnostus jaaviomiehen kannustus. Sysäyksenantoi myös pakkolomautus vakinai-sesta työstä. Lisensiaatintyö valmis-tui kevätkaudella 1999 työn ohessa,minkä jälkeen oli mahdollisuus kah-den vuoden virkavapaalla tutkimus-hankkeen rahoituksen varassa kes-kittyä väitöskirjan tekemiseen.

”Väitöksen tekeminen oli opetta-jan työn jälkeen antoisaa ja hyvää ai-kaa. Historian laitoksen henkilökun-ta antoi asiantuntevaa ohjausta jamyös laitoksella oleva Yhdysvaltojenulkoministeriön arkistoaineisto onerittäin hyvä. Muutenkin laitos ja tie-dekunta antoivat työn tekemiseenkaiken mahdollisen tuen. Ilman työ-huonetta, kirjastoa, atk-tukea ja tietolii-kenneyhteyksiä ei väitöksen tekemi-nen onnistuisi”, kiittää Okkonen.

Väitöstyö vei Okkosen myösmatkalle Japaniin keväällä 2002 tut-kimaan mikrofilmeille tallennettujaYhdysvaltojen miehityshallinnonasiakirjoja. Kolmessa viikossa hän

ehti käydä läpi tarvitsemansa tiedotja tutustua jonkin verran maahanmuutenkin.

Elina Tuomela puolestaan kuvasitunnelmansa maisterin tutkintoto-distuksen vastaanottamisen jälkeenhelpottuneeksi: yksi vaihe elämässäon nyt saatettu valmiiksi. Edessäovat uudet haasteet kasvavalla tieto-palvelualalla, kun hän puolen vuodenajan on työskennellyt liike-elämälle jateollisuusyrityksille uutispalveluja jatietoa tuottavassa yrityksessä ana-lyytikkona.

”Humanistina olen nyt päätynytaika erilaiselle alalle kuin perinteisestiajatellaan. Yksityissektori kiinnosti joopiskeluaikana ja pääsin suoraan ai-tiopaikalle, sisällöntuottajaksi alalle,jossa tietoa tuotetaan ja hyödynne-tään yrityksissä”, hän kuvaa.

Tuomelan pro gradu-työ käsitteliniin kutsutun älykkään agentin käyt-tämistä tiedonhaussa erityisesti op-pimisen kannalta. Gradun aihe oliosuva, sillä älykäs agentti on mekaa-ninen työkalu, jota hän nyt käyttäätyössään päivittäin. (TP)

Nopeasti kehittyvääinformaatiotutkimuksenalaa ja Japanin historiantuntemusta edustavathumanistisen tiedekun-nan 3000. maisteri ElinaTuomela ja 100. tohtoriTuula Okkonen.

100. tohtori ja 3000. maisterihumanistisesta tiedekunnasta

TI

IN

A P

IS

TO

KO

SK

I

27A K T U U M I

aktuumit

Islannin presidentti Ólafur RagmarGrímsson viipyi 28. lokakuuta lähespäivän yksityisellä vierailulla Oulunyliopistossa, jonne hän saapui Islan-nin kunniakonsuli, rehtori Lauri La-jusen kutsusta. Grímssonia kiinnostierityisesti yliopiston kiinteä vuoro-vaikutus ympäröivän yhteiskunnankanssa, tutkimuksen painoalat sekätutkija- ja opiskelijavaihto. Päivän ai-kana hän ehti tavata henkilökohtai-sesti useita Oulun yliopiston tutki-joita.

Presidentti Grímsson piti vierai-lunsa yhteydessä yliopistossa myösrunsaasti kuulijoita keränneen esi-telmän kumppanuudesta pohjoisillaalueilla. Pohjoisen painoarvo on hä-nen mukaansa kasvanut, mikä onnähtävissä muun muassa Euroopanunionin pohjoisen ulottuvuudenpolitiikassa ja useilla Yhdysvaltojen,

Kanadan, Venäjän ja Pohjoismaidenyhteisillä pohjoisten alueiden fooru-meilla.

Grímssonin mielestä yliopistoillaja tutkimuslaitoksilla olisi tärkeä teh-tävä kasvattaa edelleen tietoisuuttapohjoisen merkityksestä. Yhteistyö-tä pohjoisessa voitaisiin lisätä erityi-sesti tutkimuksessa useilla aloilla. Is-lanti tulee hänen mukaansa alkaneel-la Arktisen neuvoston puheenjohta-jakaudellaan painottamaan juuri tie-teellistä ja teknologista yhteistyötä.

Vierailu ajoittui Grímssoninmuun Suomen vierailun yhteyteen,kun hän seuraavana päivänä 29. loka-kuuta osallistui Helsingissä pidettyi-hin Pohjoismaiden neuvoston 50-vuotisjuhlallisuuksiin. Oulussa häntotesikin, että yhdessä Pohjoismaatnäkyvät ja vaikuttavat maailmallaenemmän kuin yksittäin.

A N N A - M A R I A R A U D A S K O S K I

5000. maisterintyön tuloksista

keksintöilmoitus

Islannin presidentti toivootutkimusyhteistyötä pohjoisessa

Presidentti Gríms-sonin ohjelmaanyliopistossa kuuluiesitelmä, tapaami-sia tutkijoidenkanssa ja tutustu-minen Linnan-maan kampukseenrehtori LauriLajusen johdolla.Seurueeseen kuuluimyös SuomenIslannin suurlähet-tiläs Timo Kopo-nen.

Oulun yliopiston luonnontieteelli-sestä tiedekunnasta on valmistu-nut jo 5000 filosofian maisteria.Tutkintotodistus tiedekunnan his-torian 5000. maisterille Kirsi Kui-valalle luovutettiin 26. marraskuu-ta. Tilaisuuteen oli kutsuttu myöstiedekunnan ensimmäinen mais-teri, 1962 valmistunut professori(emer.) Juha Tienari.

Kirsi Kuivala valmistui kemiankoulutusohjelmasta neljässä vuo-dessa, kun keskimääräinen valmis-tumisaika tiedekunnassa on nykyi-sin kuusi vuotta.

Kuivala oli jo lukiossa innostu-nut kemiasta: ennen yliopistoontuloaan hän suoritti 10 opintoviik-koa kemian perusopintoja kemianlaitoksen ja Oulun lukioiden yh-teistyösopimuksen puitteissa.

Gradussaan Kirsi Kuivala selvit-ti optiikassa ja optoelektroniikassakäytettyjä materiaaleja. Työn tulok-set voidaan raportoida julkaisuna, janiistä on tehty keksintöilmoitus.

Opinnäytteestään Kirsi Kuivalasai arvosanan eximia cum laudeapprobatur.

Kirsi Kuivalan tutkintoa juhlistettiinkahvihetkellä, johon osallistuivat myöstiedekunnan ensimmäinen maisteriJuha Tienari (oik.) ja dekaani VesaMustonen.

AN

NA

-M

AR

IA

RA

UD

AS

KO

SK

I

28A K T U U M I

aktuumit

Pohjoisen Suomen eteläsuomalaisis-sa herättämiä mielikuvia on selvitet-ty. Lokakuun lopussa Pohjois-Suo-men kunnallispäivillä julkistettu ima-goselvitys tavoitteli pääkaupunkiseu-dulla asuvien mielikuvia Pohjois-Suomesta tarpeelliseksi koetun yhätietoisemman imagon rakentamisenpohjaksi.

Tutkimus tehtiin noin 500 pää-kaupunkiseutulaiselle lokakuussa2002 puhelinkyselynä. Vastaajat oli-vat heterogeeninen joukko 18–59-vuotiaita henkilöitä kaikista sosioe-konomisista ryhmistä. Tutkimuksenteki rovaniemeläistä Atomus Oy:täedustava Oulun yliopiston maantie-teen laitoksen tutkijatohtori Topi-antti Äikäs Pohjois-Suomen neuvot-telukunnan ja Pohjois-Pohjanmaanliiton toimeksiannosta.

Suvereeni luonto

Tutkimuksen julkistamisen jälkeentiedotusvälineet nostivat otsikoihin-sa kolme päällimmäistä pohjoisentunnettuustekijää. Ne olivat kuin las-tenlaulusta, jossa poro juoksee tun-turissa. Poro–lumi–tunturiajattelu eiselity vähäisestä liikkeestä pohjoi-seen, sillä noin 95 prosenttia vastaa-jista ilmoitti käyneensä Pohjois-Suo-messa.

Tunnettuuslistan muita vahvojaelementtejä olivat luonto, lasketteluja hiihto, ruska, kylmyys, Lappi, talvi japositiiviseksi koettu rauhallisuus.Eteläsuomalaisten mielikuvia aluees-ta hallitsee siis luonto. Pohjois-Suo-mi koetaan vapaa-ajan keitaaksi, jostalöytyy rauhaa ja avaraa luontoa.

Hyväntahtoista mutta tiedollisesti hataraaImagotutkimuksen tulokset haaste Pohjois-Suomelle

Tunnettuus tiivistyykaupunkeihin

Tutkimus osoitti Pohjois-Suomeatunnettavan kohtuullisesti. Kuiten-kin kokonaisuuden eli neljän maa-kunnan kannalta ajateltuna tunnet-tuus jäi melko heikoksi, sillä se kes-kittyi suuriin kaupunkeihin, Ouluunja Rovaniemelle. Sitä vastoin Keski-Pohjanmaa ja Kainuu jäivät lähesmaininnoitta.

Pohjois-Suomi mielletään maa- jametsätalousvaltaiseksi seuduksi.Alueen matkailuelinkeinot tunne-taan, samoin ainakin nimeltä monetkorkean teknologian yritykset. Mui-takin yrityksiä ihmiset muistivat yl-lättävän runsaasti. ICT- ja perusteol-lisuusjättien lisäksi mainittiin muidenmuassa Pentik ja lasten leikkitelineitänapapiirillä tekevä Lappset Group.

Pohjois-Suomen väkilukua arvel-tiin todellista pienemmäksi. Kasvu-keskuksista kysyttäessä vahvistui,että myös alueen rajat ovat hahmot-tumattomat: Pohjois-Suomen kas-vukeskuksiksi olivat tyrkyllä myösKuopio, Vaasa ja Jyväskylä. Vaikka tie-dot ontuivat, kaiken kaikkiaan posi-tiivista oli, että vastauksista puuttui-vat pohjoisen paikkoja ja ihmisiä kos-kevat negatiiviset ilmaukset.

Viestit kerätäänvaltakunnan medioista

Oulu ja Rovaniemi ovat tunnetuim-mat paikkakunnat, joille myös muu-tettaisiin, jos lähtö etelästä pohjoi-seen tulisi. Oulun selvimmät meriititolivat yliopisto ja asema pohjoisen

pääkaupunkina.Lisäksi Oulun magneettisuutta

vahvistivat runsaat palvelut ja elin-keinot sekä hyvät työmahdollisuu-det. Rovaniemen valteiksi nousivatluonto ja harrastusmahdollisuudet.

Muuttohalukkuus Pohjois-Suo-meen jakoi mielipiteet. Noin puoletolisi valmiita muuttamaan alueelleesimerkiksi juuriensa, sukulaistensatai rauhan perässä, mutta toinenpuoli ei haluaisi pohjoisen asukiksi.Ylivoimaisesti suosituin muuttokoh-de oli Oulu. ”Alue ei ole pääkaupunki-seutulaisille samantekevä. Se on tärke-ää”, tutkija Äikäs huomautti.

Pohjois-Suomi siis herättää mieli-kuvia. Tosin mielikuvien ajantasai-suus ja tiedollinen perusta ovat tär-keä pohdinnan kohde. Alueen vies-tinnälle tilanne tuo haasteita, silläruuhkasuomalaisten mielikuvat poh-joisesta näyttävät lepäävän HelsinginSanomien sekä TV:n valtakunnallistenuutisten ja ajankohtaislähetysten välit-tämän informaation harteilla.

Mitä sitten mielikuviin haluttaisiinlisää? Tutkimuksesta puuttuivat kau-pungit, samoin henkilöt. Mielikuvienajantasaistamisessa olisi syytä huo-mioida alueen voimanlähteitä, joitaovat osaaminen, teknologia ja koulu-tus. Pohjois-Suomen välittämissäviesteissä soisi kohennettavan myöskulttuuria, perinteitä ja pohjoissuo-malaista henkeä.

Äikäs korostaa, että määrätietoi-seen imagorakentamiseen kuuluuseuranta. Siispä vastaavanlaisia tutki-muksia kannattaisi uusia vaikkapa jokatoinen vuosi, jotta mielikuvien kehit-tymistä voitaisiin pitää silmällä.(RA)

29A K T U U M I

aktuumit

Oulun yliopistossa alkaa vuodenalussa uusi mediatuottajien muun-tokoulutus, josta valmistuvilla mais-tereilla on valmiudet toimia erilaisis-sa tuotantotehtävissä elokuva-, tv- jauusmedia-aloilla. Mediatuottajanmaisterikoulun tarjoama koulutus-paketti on yliopistotasoisena audio-visuaalisen media-alan tuottajakou-lutuksena Pohjois-Suomessa uusi.

Mediatuottajan maisterikoulunavulla pyritään lisäämään audiovisu-aalisen sisältötuotannon osaamistaPohjois-Suomessa. Lisäksi halutaanedistää yrittäjyyttä ja työllisyyttäkulttuuriteollisuudessa, jonka arvioi-daan kasvavan entistä merkittäväm-mäksi elinkeinoksi myös pohjoisessa.Maisterikoulutus tukee Oulun kas-

vusopimusta 2006, jossa sisältö- jamediaklusteria kehitetään yhtenäseudun huipputekniikan kasvualana.

Mediatuottajan maisterikouluunvalitaan joulukuun aikana 25 opiske-lijaa, jotka ovat suorittaneet vähin-tään 100 opintoviikkoa soveltuvia,kuten humanistisia tai luonnontie-teellisiä opintoja korkeakouluissa.Hakemuksia koulutukseen tuli eripuolilta maata 96.

Opintoihin tulee sisältymäänmuun muassa elokuvatutkimusta,taloustiedettä, yrittäjyyttä ja juridiik-kaa. Tuotannolliset ja käytännönopinnot liittyvät elokuva- ja televisi-otuotantoihin ja digitaaliseen medi-aan. Niistä opetusta antavat vieraile-vat luennoitsijat alan yrityksistä.

Koulutuksen toteuttaa Oulunyliopiston taideaineiden ja antropo-logian laitos. Opetusta antavat myösluonnontieteellisen tiedekunnan tie-tojenkäsittelytieteiden laitos ja talo-ustieteiden tiedekunnan johtamisenja yrittäjyyden yksikkö.

Koulutuksen yhteistyötahojaovat Åbo Akademin Mediahuset,Oulun ammattikorkeakoulun vies-tinnän koulutusohjelma, Pohjoinenelokuva- ja mediakeskus POEM sekäelokuva- ja tv-alan ja digitaalisen me-dian yritykset. Vuoteen 2005 jatku-van koulutushankkeen rahoittavatEuroopan sosiaalirahasto (ESR) jaOulun lääninhallituksen sivistys-osasto sekä Oulun kaupunki.

Mediatuottajien muuntokoulutus alkaa vuoden alussa

Oulun yliopistosta viime vuosinaväitelleet tohtorit ovat työllisty-neet hyvin, ilmenee yliopistossatehdystä selvityksestä. Sen mu-kaan valtaosa on löytänyt koulu-tustaan vastaavan ja mielekkääntyön. Esiin tuli jonkin verran tie-teenalakohtaisia eroja.

Tohtoreiden kysyntää työ-markkinoilla selvitettiin lähettä-mällä kysely 322:lle yliopistostavuosina 1991–2001 valmistuneel-le tohtorille kaikilta tieteenaloilta.Noina vuosina heitä valmistuikaikkiaan 341. Kyselyyn saatiin165 vastausta, puolet naisilta japuolet miehiltä. Kaksi vastanneistaoli työttömänä tai työllistettynä ky-selyajankohtana viime toukokuussa.

Kaksi kolmasosaa tohtoreista

oli löytänyt työn Pohjois-Pohjan-maalta ja runsas puolet heistä asuiOulussa. Selvityksen perusteellatohtorit sijoittuvat edelleen tavalli-simmin julkisen sektorin palveluk-seen. Yleisin on akateeminen urayliopistossa, josta työn oli löytänyt32,5 prosenttia vastaajista.

Yliopistoihin ja valtion palve-lukseen työllistyneiden tohtorei-den osuus on selvityksen mukaankuitenkin pienentynyt tultaessa2000-luvulle. Vastaavasti on yksi-tyisen sektorin osuus kasvanut.Selvityksessä arvellaan, että koskatutkintoa vastaavat tehtävät eivätyliopistoissa ole lisääntyneet eikäakateeminen urakierto nopeutu-nut, suuntaavat yhä useammattohtorit muualle. Erityisesti tek-

nistieteellisessä alalla tohtorit si-joittuvat yritysten palvelukseen.

Tohtorin tutkintojen määrä onkasvanut selvästi viime vuosina:vuonna 1991 Oulun yliopistossasuoritettiin 41 tohtorin tutkintoaja vuonna 2001 niiden määrä oli111. Määrän kasvattaminen on yli-opistoille asetettu tavoite, joka onajoittain herättänyt epäilyjä tohto-reiden työllistymisestä. Tiedesih-teeri Jouko Ahon ja suunnittelijaSakari Jussi-Pekan tekemän selvi-tyksen valossa siihen ei toistaiseksinäytä olevan suurta aihetta.

Selvitys on luettavissa verkossaosoitteessa:

www.oulu.fi/careerservices/dokumentit/tohtorien työllisty-miskysely 2002.pdf

Tohtorit työllistyneet hyvin

30A K T U U M I

aktuumit

Professori Pentti Tuomikoski kuoli26.10.2002 täytettyään juuri 90vuotta. Hän oli syntynyt, käynytkoulunsa sekä opiskellut Helsingissä.

Assistentin toimesta hän tuli hei-näkuussa 1959 hoitamaan juuri pe-rustetun Oulun yliopiston fysiikanprofessorin virkaa, johon hänet ni-mitettiin 9.6.1960 yhtenä ensim-mäisistä yliopiston professoreista.Hänen pioneerityönsä professorinaja laitoksen esimiehenä jatkui noin15 vuotta; hän toimi myös filosofi-sen tiedekunnan ensimmäisenä va-radekaanina.

Tuomikosken suureksi ansioksion luettava teoreettisen fysiikan,tähtitieteen ja geofysiikan saaminenoppiaineiksi Oulun yliopistoon jovarhain. Toimintaa vaikeutti alkuai-koina tilojen väliaikaisuus ja hajasijoi-tus ympäri Oulua. Tuomikoski osal-listui myös vakinaisten tilojen suun-nitteluun. Pian Linnanmaalle muu-ton jälkeen Tuomikoski jäi eläkkeellesyksyllä 1975.

Tuomikoski suuntasi tutkimuk-sen aloille, jotka usein olivat tietei-denvälisiä ja joita ei niinkään harras-tettu muissa yliopistoissamme. Kos-ka hän oli itse tutkinut molekyylify-siikkaa, oli luonnollista, että tutki-mustyö aloitettiin molekyylispekt-roskopian eri sektoreilla. Laborato-riona oli opettajainvalmistuslaitok-sen väestösuoja.

Silloiseen toimintaan perustuulaitoksen nykyinenkin laaja atomi- jamolekyylispektroskopian tutkimus.Toiseksi tutkimussuunnaksi Tuomi-koski valitsi itselleen uuden avaruus-fysiikan ja piti virkaanastujaisesitel-

mänsä avaruustutkimuksesta29.10.1960.

Laitoksen tutkimus on sittemminvoimakkaasti laajentunut ja on nythyvin kansainvälistä. AlkuvuosinaTuomikoski ja hänen assistenttinsatekivät tutustumismatkoja Pohjois-maihin ja Keski-Eurooppaan. Ne oli-vat tärkeitä tutkimuksen alkutaipa-leella ja toivat virikkeitä myös labora-toriotöihin.

Nykyinen fysiikan tutkimus ker-too Tuomikosken valintojen onnis-tumisesta ja hänen luomansa traditi-on elävyydestä. Tuomikoski jatkoierityisesti nesteiden rakenteen jaspektrien parissa eläkevuosinaan.Vielä vuonna 1999 ilmestyi kuudenlaitosraportin sarja.

Tuomikosken sukujuuret ulot-tuivat Oulun seudulle. Jäätyään eläk-keelle hän palasi kuitenkin syntymä-kaupunkiinsa. Sieltä oli myös lyhytmatka rakkaalle kesähuvilalle Lopelle,jonka omenatarhan tuotteista laitok-senkin väki Oulussa oli saanut nauttia.

Tuomikosken täyttäessä 80vuotta Oulun fyysikkokerho perustikunniajäsenensä nimeä kantavan sti-pendirahaston. Tätä alkua Tuomikos-ki sittemmin kartutti itse monillalahjoituksillaan niin että sen tuotoillavoidaan vuosittain tukea muutamaaetevää fysiikan opiskelijaa. Hänen yli-opistolle 1985 lahjoittamansa tie-teellisten julkaisusarjojen kokoelmamuodostaa arvokkaan lisän spekt-roskopian kirjallisuuteen. Tuomikos-ki teki suuria lahjoituksia myös Hel-singin yliopistolle.

Pentti Tuomikoski eli hyvin vaati-mattomasti ja säästeliäästi. Harras-tukset, urheilu ja kukkien hoito, ovatikuistettuina ryhmäkirjastossa ole-vassa muotokuvassa. Tiede oli kes-keisellä sijalla hänen elämässään eikäkiinnostus siihen koskaan sammu-nut.

Rauno AnttilaPekka Tanskanen

Oululaisen tutkimustradition luojaPentti Tuomikoski in memoriam

Professori Pentti Tuomikoski.

Monitieteisyyttä käsitellleen Ak-tuumi 4:n painoaloihn keskeisestiliittyvien yksiköiden luettelosta olitaittovaiheessa pudonnut poisyksi rivi biotekniikan osalta. Rivikuuluu: ”TTK/prosessi- ja ympä-ristötekniikka (bioprosessitekniik-ka).”

Bioprosessitekniikkamyös mukana

31A K T U U M I

1. Kuinka vanha yliopiston kielikeskus on?

2. Löytyykö litosfääritutkijoiden kohde maasta, ilmasta vai vedestä?

3. Mihin yliopiston hallintoelimiin valittiin jäsenet 3.12. käydyssä vaalissa?

4. Mitkä kolme yliopistoa ovat mukana Kokkolassa sijaitsevan Chydenius-instituutin toiminnassa?

5. Montako uutta vakinaista professoria yliopistoon on nimitetty tänä vuonna (marraskuun loppuun mennessä)?

6. Mikä on nimeltään arkkitehtuurin osaston uusi lisärakennus?

7. Mikä on tuoreen Euro Student -raportin mukaan keskimääräisen suomalaisopiskelijan ikä?

8. Mikä on Oulun yliopiston assistenttiyhdistys ry:n uusi nimi?

9. Teknilliseen tiedekuntaan perustetaan uusi osasto ensi vuoden alussa. Mikä?

10. Mikä on Acta Universitatis Ouluensis?

1. 25 vuotta. 2. Maasta: litosfääri on maapallon kivikehä. 3. Yliopiston hallitukseen, tiedekuntaneuvostoihin ja laitos-/osasto-/tulosyksikköneuvostoihin. 4. Oulun,Jyväskylän ja Vaasan yliopistot. 5. 15. 6. A-paja. 7. 25,5 vuotta. 8. Oulun yliopiston akateemiset ry. 9. Tuotantotalouden osasto. 10. Oulun yliopiston julkaisusarja, jossajulkaistaan mm. useimmat väitöskirjat.

Uskonpuhdistuksen keskeisiä ajatuksiaoli kansankielisen kirjallisuuden aikaan-saaminen. Tämän työn aloitti jo Mikael Ag-ricola kääntämällä Uuden testamentinsuomeksi 1548.

Merkittäviä esitöitä Raamatun kään-nöstyössä tekivät piispat Juusteen, Soro-lainen ja Rothovius. Vuoden 1638 valtio-päivillä hallitus suostui suomalaisen Raa-matun painattamiseen ja perusti käännös-komitean. Se määritteli myös tarkat oh-jeet, miten työ on suoritettava. Suomen-noksen oli tarkoin vastattava alkutekstiä,mutta siihen oli liityttävä myös Lutherintulkintaa. Kielen oli oltava mahdollisim-man puhdasta ja selkeää.

Komitean sihteerin merkintöjen mu-kaan esimerkiksi Mooseksen ensimmäi-sen ja toisen kirjan käännös oli uusittavamoneen kertaan, mutta Agricolan kään-nökset kelpuutettiin vain pienin oikein-kirjoitusvirheiden korjauksin.

Raamatun painatustyö aloitettiin Tuk-

holmassa Henrik Keyserin kirjapainossasyksyllä 1640. Keyserin kirjapainossa tus-kin osattiin suomea, ja käsikirjoitusta oliyli 800 arkkia, jonka komitean sihteeri olikirjoittanut tekstauskirjaimin. Lisäksityössä oli mukana kaksi täystoimista suo-menkielistä korjauslukijaa.

Raamatun alkusanat on päivätty20.7.1642 kuningatar Kristiinalle. Kirjapainoi kuusi kiloa, oli 42 cm korkea ja sivu-ja oli 1486. Tätä ensimmäistä suomalaistaRaamattua painettiin 1200 kappaletta, jostaSuomeen toimitettiin noin 800 kappaletta.

Raamatun täydellisintä kappaletta ko-ristaa neljä Sigismund Vogelin laatimaa ku-paripiirrosta: kuparipiirrosnimiö kokokirjaa varten, kuningatar Kristiinan kuva,kolmas profeetta-kirjojen ja neljäs Uudentestamentin alussa.

Täydellinen kappale on harvinaisuus.Kirjaan sisältyy lisäksi 166 puupiirrosta,joista lähes kaikki on otettu ruotsalaisestaKustaa Aadolfin Bibliasta.

Kaikki sidotut kappaleet jäivät Ruot-siin valtion korkeille virkamiehille ja Suo-meen toimitettiin ainoastaan sitomattomiakappaleita. Suuri osa Raamatuista lieneejoutunut seurakunnille, joita tuomiokapi-tuli suorastaan painosti sakon uhalla hank-kimaan Raamatun jokaiseen kirkkoon.

Jo kolmen vuoden kuluttua painami-sesta suurin osa Suomeen toimitetuistakappaleista oli myyty tai lahjoitettu. Säily-neiden tilien mukaan Raamattuja hankki-vat enimmäkseen papit, professorit jakoulumiehet.

Yliopiston kirjastolla on neljä kappa-letta ensimmäistä Raamattua. Kannen ku-vassa on rovasti Aaro Marttilan yliopistol-le avajaispäivänä 1959 lahjoittama kappa-le, joka sisältää yhden kuparipiirroskuvan.

Riitta Erikssonkirjastonhoitaja

Biblia. Se On: Coco Pyhä Ramattu Suomexi.

Tällä palstalla esitellään Aktuumin kansiaihe.

Koonnut Liisa SalmelaT I I J J Ä K K Ö N Ä Ä ?

K A N N E N T A R I N A

32A K T U U M I

N I M I T Y K S E T

Lääketieteen ja kirurgian tohtori,dosentti Timo Hyypiä Oulun yliopis-ton mikrobiologian professorinvirkaan, jonka alaksi on täsmennettymikrobiologia, erityisesti virologia,1.10.2002 alkaen.

Timo Hyypiä on syntynyt 17.6.1952 Lah-dessa ja tullut ylioppilaaksi Imatran yh-teislyseosta 1971. Hän valmistui Turunyliopistosta luonnontieteiden kandidaa-tiksi pääaineenaan biokemia 1977 ja lää-ketieteen lisensiaatiksi 1980. Lääketieteenja kirurgian tohtoriksi Hyypiä väittelivuonna 1985 aiheenaan Detection of virusesand Chlamydia trachomatis by nucleic acidhybridization. Turun ja Upsalan yliopistois-sa tehdyssä väitöskirjassa sovellettiin gee-niteknologiaa virusten ja bakteerien osoit-tamiseen potilasnäytteistä. Hyypiä suorittikliinisen mikrobiologian erikoislääkäri-tutkinnon 1989 ja kliinisen virologiansuppean erikoisalan tutkinnon 1995. Tu-run yliopiston virusopin dosentiksi hänetnimitettiin 1987.

Timo Hyypiä on toiminut tutkijana jaopettajana Turun, Essexin, Helsingin jaOulun yliopistoissa sekä Kansanterveys-laitoksessa. Yksi hänen kiinnostuksensakohteista on ollut tietoverkko-opetuksenkehittäminen muun opetuksen tukena.Lisäksi Hyypiä on toiminut useita vuosiaSuomen Akatemian tutkijana.

Professori Hyypiän keskeisin tutki-muslinja on koskenut pikornaviruksia,jotka ovat merkittäviä ihmisten ja eläintentaudinaiheuttajia. Niihin kuuluvat mm.

halvauksia aiheuttavat poliovirukset jamuut enterovirukset, nuhakuumeisiinliittyvät rinovirukset, hepatiitti A -virussekä karjan suu- ja sorkkatautivirukset.Tutkimusten alkaessa 1980-luvun puoli-välissä tästä virusryhmästä oli polioviruk-sia lukuunottamatta varsin niukasti tietoasaatavilla.

Hyypiän tutkimusryhmässä selvitet-tiin ensin pikornavirusten välisiä sukulai-suussuhteita, mikä teki mahdolliseksi uu-den luokittelun, joka perustuu virustengeneettisiin ominaisuuksiin. Luokitteluon tänä päivänä käytössä kaikkialla. Nämätutkimukset edesauttoivat myös uudenpikornavirusryhmän, ihmisen parechovi-rusten, löytymisessä. Parechovirustenominaisuudet ovat sittemmin olleet Hyy-piän ryhmän tarkempien tutkimustenkohteena. Geneettiset tutkimukset johti-vat edelleen uusien diagnostiikkamene-telmien kehittämiseen, ja ryhmä onnistuiensimmäisenä raportoimaan pikornavi-rusten geenimonistusmenetelmän. Tämätesti on nyttemmin syrjäyttänyt perintei-sen virusviljelyn etenkin keskushermos-toinfektioiden diagnostiikassa.

1990-luvulla Timo Hyypiän tutkimus-ten painopiste siirtyi tekijöihin, jotka mää-räävät virusinfektion kulun soluissa ja eli-mistössä. Virus lisääntyy solun sisällä ja senon ensin tartuttava reseptorimolekyyliinsolun pinnalla. Näiden rakenteiden ole-massaolo määrää pitkälti, mitkä kudoksetinfektoituvat ja mikä on taudinkuva. Tutki-musryhmä on tunnistanut useita pikorna-virusten reseptoreja ja tutkimuksen koh-

teena ovat olleet erityisesti integriiniper-heeseen kuuluvat molekyylit.

Tutkimuslinjaan on liittynyt läheisestivirusrakenteiden määritys röntgensäde-kristallografian ja kryoelektronimikros-kopian avulla. Kansainvälisenä yhteistyö-nä toteutettujen hankkeiden perusteellaon voitu paikantaa rakenteita, jotka reagoi-vat reseptorien kanssa. Havainnoilla onmerkitystä mm. kehitettäessä viruslääk-keitä. Jatkossa tutkimukset kohdistuvatpikornavirusinfektion vaikutuksiin soluntoiminnan säätelyyn, kudostuhon meka-nismeihin ja tekijöihin, jotka vaikuttavatinfektion kulkuun potilaissa.

Professori Hyypiä on ohjannut seitse-män väitöskirjaa ja ohjaa parhaillaan kuut-ta väitöskirjahanketta. Hän on julkaissuttutkimuksistaan noin 150 tieteellistä ar-tikkelia ja katsausta. Hän on toiminut vas-taväittäjänä, esitarkastajana ja useissa muis-sa tieteellisissä asiantuntijatehtävissä sekäSuomessa että ulkomailla.

33A K T U U M I

N I M I T Y K S E T

Filosofian tohtori, dosentti Timo JämsäOulun yliopiston lääketieteen teknii-kan professorin virkaan 1.10.2002alkaen.

Timo Jämsä on syntynyt 18.2.1958 Es-poossa ja tullut ylioppilaaksi Oulusta Laa-nilan lukiosta 1976. Hän suoritti Oulunyliopistossa diplomi-insinöörin tutkinnon1981 ja tekniikan lisensiaatin tutkinnon1995. Filosofian tohtoriksi hän väitteliOulun yliopiston lääketieteellisessä tie-dekunnassa 1998. Lääketieteen tekniikandosentiksi Oulun yliopistoon hänet nimi-tettiin 2000.

Jämsä on työskennellyt Oulun yli-opiston lääketieteellisessä tiedekunnassavuodesta 1981, ensin lääketieteellisen fy-siikan assistenttina ja sen jälkeen laborato-rioinsinöörinä 1981–99 ja yli-insinöörinävuodesta 2000. Lisäksi hän on toiminutvuodesta 1982 sivutoimisena tuntiopetta-jana yliopiston eri laitoksilla opettaen lää-ketieteen tekniikkaan liittyviä oppiaineita.Vuodesta 2001 hän on hoitanut määräai-kaisena lääketieteen tekniikan professorinvirkaa.

Professori Jämsä on aikaisemmissatutkimuksissaan kehittänyt menetelmiämm. magneettikuvaukseen, kokeelliseensydäntutkimukseen sekä lihasvoiman jatasapainon mittaamiseen. Viime vuosinahänen tutkimustyönsä on kohdistunuterityisesti luun biomekaniikkaan ja luun-tiheysmittauksiin. Hän on kehittänyt ko-keellisen luututkimuksen mittausmene-telmiä ja selvittänyt luuntiheysmittausten

luotettavuutta mekaanisten ominaisuuk-sien ja murtumariskin arvioinnissa. Yhteis-työssä muiden luututkijoiden kanssa onselvitetty esimerkiksi luunmurtuman pa-ranemista ja luusiirrännäisten toimivuuttasekä osteoporoosilääkkeiden, ksylitolin,geneettisten muutosten ja ympäristö-myrkkyjen vaikutusta luustoon.

Parhaillaan on käynnissä monialainentutkimus, jossa selvitetään liikunnan mää-rän ja laadun vaikutusta luukadon ehkäi-syssä sekä kehitetään mittausmenetelmiäluustoliikunnan optimointiin. Käynnissäon myös hanke, jossa kehitetään muisti-metalli-ilmiöön perustuvia funktionaali-sia implantteja ja selvitetään niiden luus-tovaikutuksia.

Professori Jämsä on ollut aktiivisestikehittämässä lääketieteen tekniikan kou-lutusta Oulun yliopistossa. Hän on ollutmonien lääketieteen tekniikan alaan liitty-vien suunnittelu- ja kehittämistyöryhmi-en jäsen. Hän toimii lääketieteen teknii-kan ohjelman johtokunnassa ja johtoryh-mässä. Vuodesta 2001 hän on toiminutlääketieteen tekniikan laitoksen johtajanaja hyvinvointitekniikan muuntokoulutuk-sen ohjausryhmän puheenjohtajana.

Jämsä on julkaissut noin 60 tieteellistäartikkelia ja kokousjulkaisua sekä yli 40abstraktia tai muuta julkaisua. Hän on toi-minut kansainvälisten kokousten järjeste-lykomiteoissa ja istuntojen puheenjohta-jana sekä useiden tieteellisten julkaisujenarvioijana. Korkeakoulujen laboratorioin-sinöörien varapuheenjohtajana Jämsä toi-mi 1991–95. Lisäksi hän on ollut Lääke-

tieteellisen fysiikan ja tekniikan yhdistysLFTY:n hallituksen jäsen vuodesta 2000ja yhdistyksen varapuheenjohtaja vuodes-ta 2002. Hänet on juuri nimetty myös Fin-nish Bone Societyn johtokuntaan.

34A K T U U M I

N I M I T Y K S E T

Filosofian tohtori Ilkka TervonenOulun yliopiston tietojenkäsittelytie-teen professorin virkaan, jonka alaksion täsmennetty ohjelmiston laatu jalaatutekniikat, 1.10.2002 alkaen.

Ilkka Tervonen on syntynyt 16.6.1951Pattijoella ja tullut ylioppilaaksi Raahenyhteislyseosta 1970. Hän valmistui filo-sofian maisteriksi Oulun yliopistosta1977. Filosofian lisensiaatin tutkinnonTervonen suoritti 1988 ja väitteli filosofi-an tohtoriksi 1994 Oulun yliopistossa.

Tervonen on toiminut Oulun yliopis-tossa eri opetustehtävissä vuodesta 1979.Tietojenkäsittelytieteen lehtoriksi hänetvalittiin 1998. Samasta vuodesta alkaenhän on hoitanut tietojenkäsittelytieteenprofessorin virkaa.

Professori Tervosen tutkimustyö koh-distuu ohjelmistojen laatuun ja laatutek-niikoihin, erityisesti ohjelmistojen tarkas-tukseen. Tarkastuksen ominaispiirre onohjelmiston puutteellisuuksien etsiminenkehitysprosessin kaikissa vaiheissa. Tämätarkoittaa niin ohjelmiston vaatimusmää-rittelyjen ja spesifikaatioiden tarkastamis-ta kuin myös ohjelmistosuunnitelmien jakoodin tarkastamista.

Tervonen oli perustamassa ohjelmis-ton tarkastukseen keskittyvää tutkimus-ryhmää 1998. Samana vuonna käynnistyiTekesin ja tukiryhmäyritysten rahoittamakaksivuotinen ohjelmiston tarkastuksenjoustavan kehittämisen projekti. Sen tu-loksena kehitettiin joustavia tarkastusme-netelmiä ja niitä tukevia työkaluja. Tutki-

musryhmä kehitti erityisesti web-pohjai-sia työkaluja, joita kokeiltiin sekä tukiryh-mäyrityksissä että yliopisto-opetuksessa.Projektissa kehitettiin myös tarkistuslis-tojen käyttöä ja puutteellisuuksien luokit-telua eräiden tukiryhmäyritysten tarpei-siin.

Tutkimusryhmä, nykyisin nimeltääni3GO, on jatkanut hajautettua tarkastustatukevien työkalujen kehittämistä osanaSuomen Akatemian rahoittamaa Knowled-ge-centered tools and methods for software pro-duction quality (Knots-Q) -projektia. Uu-tena piirteenä on tutkimuksen kohdista-minen yrityskohtaisen kokemustiedonhankintaan ja uudelleenkäyttöön ohjel-miston tarkastuksen yhteydessä. Ryhmäon kehittänyt myös mallin tarkastuksenkyvykkyyden arviointiin ja tehnyt arvioin-teja yhteistyöyrityksissä.

Professori Tervonen on toiminut vuo-desta 1995 alkaen laitoksen Erasmus/Sokrates -koordinaattorina ja osallistunutmyös EU:n rahoittamaan ODL-projektiin1998–2001. Projektissa kehitettiin etä-opetuksen kokonaisvaltainen arviointike-hikko, jota sovellettiin sekä koko yliopis-ton etäopetuksen että laitostason opinto-kokonaisuuksien arviointiin partneriyli-opistoissa.

Tervonen on ohjannut 80 pro gradu -työtä ja neljä väitöskirjaa. Tällä hetkellä häntoimii 15 pro gradu -työn ja viiden väitös-kirjatyön ohjaajana. Tervonen on laatinutohjelmistojen laatua ja laatutekniikoita kä-sittelevästä tutkimuksesta lähes 40 tie-teellistä julkaisua.

Lääketieteen tohtori, dosentti MattiWeckström Oulun yliopiston biofysii-kan professorin virkaan, jonka alaksion täsmennetty solujen ja molekyyli-en biofysiikka ja siihen liittyvä lääke-tieteen tekniikka, 1.10. 2002 alkaen.

Matti Weckström on syntynyt 3.7.1959Helsingissä ja valmistunut ylioppilaaksiRovaniemen Keskustan lukiosta 1978.Hän suoritti lääketieteen lisensiaatin tut-kinnon 1985 ja väitteli lääketieteen tohto-riksi 1987 Oulun yliopistossa. Väitöskir-jatutkimus käsitteli hyönteisten fotore-septoreiden eli näköaistinsolujen toimin-taa, erityisesti niiden dynamiikkaa ja läm-pötilaherkkyyttä. Neurofysiologian do-sentiksi Oulun yliopistoon Weckströmnimitettiin 1990.

Vuosina 1985–95 Matti Weckströmtoimi Oulun yliopiston fysiologian laitok-sessa assistenttina ja yliassistenttina. 1995hänet nimitettiin Suomen Akatemian van-hemmaksi tutkijaksi. Vuodesta 1998 hänon hoitanut biofysiikan apulaisprofesso-rin, myöhemmin professorin virkaa Ou-lun yliopistossa.

Weckströmin tieteellinen toiminta onalusta alkaen vuodesta 1981 ollut moni-ja poikkitieteellistä. Huolimatta lääketie-teellisestä peruskoulutuksesta hän onkäyttänyt tutkimuksensa yhtenä lähtö-kohtana fysiikan ja matematiikan viiteke-hyksiä ja tietotekniikan keinoja. Weckströ-min tutkimus alkoi professori Matti Jär-vilehdon ohjauksessa Oulun yliopistonfysiologian laitoksessa. Se suuntautui yk-

35A K T U U M I

N I M I T Y K S E T

sittäisten aisti- ja hermosolujen sähköfy-siologiaan, jossa solujen solukalvon jän-nitteenmuutoksia mitataan mikroelektro-dien avulla.

1988–89 Weckström toimi tutkijanaCambridgen yliopistossa Englannissa.Siellä Weckström laajensi tutkimuksensamyös solukalvon jännitesignaalien taustal-la olevien yksittäisten ionikanavaproteii-nien toimintaan. Tämän tuloksena hän pe-rusti yhden Suomen ensimmäisistä patch-clamp -laboratorioista Oulun yliopistonfysiologian laitokseen.

Hermosolujen sähköisten signaalienmittaus ja analyysi muodostui yhdeksiWeckströmin tutkimuksen pääsuunnaksi.Hän on tehnyt tutkimusta yhteistyössäuseiden Cambridgen, Halifaxin, Bielefel-din, Groningenin ja Lundin yliopistoissatoimivien tutkimusryhmien kanssa.1989–91 Weckström työtovereineen on-nistui karakterisoimaan useita uudentyyp-pisiä ionikanavia, jotka vaikuttavat signaa-lien käsittelyyn sellaisissa aistin- ja hermo-soluissa, jotka eivät käytä aktiopotentiaa-leja signaaleinaan vaan ns. gradeerattujapotentiaaleja.

Professori Weckström on myös kehit-tänyt yhteistyökumppaniensa kanssa uu-sia menetelmiä hermosolujen solukalvonaika- ja taajuustason ominaisuuksien tut-kimiseen ja solujen tiedonkäsittelyn mal-lintamiseen. Tällä hetkellä hermoston tut-kimus keskittyy yksittäisten ionikanava-tyyppien merkitykseen hermosolujentiedonsiirrossa sekä liikkeen näkemisen javähässä valossa näkemisen biofysiikkaan ja

näiden matemaattiseen mallintamiseen.Yhteistyössä Oulun yliopiston fysio-

logian sekä farmakologian ja toksikologi-an laitosten kanssa Weckström aloitti1990-luvulla toisen tutkimussuunnan,jossa aluksi selvitettiin nisäkkäiden sydän-solujen mekanosensitiivisyyttä, niiden ky-kyä aistia mekaanisia ärsykkeitä, esimer-kiksi venytystä, ja muuttaa toimintaansasen mukaan. Tutkimus on sittemmin laa-jentunut sydänsolujen tutkimukseksi,jossa selvitetään monien eri tieteenalojenkeinoin ja monipuolisen mittausarsenaa-lin avulla solujen supistustilan säätelyä jasolujen sisäisiä signalointitapoja sekä nii-den yhteyttä geenien ilmentymisen sääte-lyyn. Myös tästä tutkimuksesta merkittä-vän osan muodostaa matemaattisen mal-lintamisen yhdistäminen kokeelliseentutkimustoimintaan.

Professori Weckström on osallistunutlaajasti fysiologian opettamiseen, suunni-tellut uuden solujen ja molekyylien sekälääketieteen tekniikan kysymyksiin kes-kittyvän biofysiikan suuntautumisvaihto-ehdon opinto-ohjelman, ohjannut kuusiväitöskirjaa ja julkaissut lukuisia tieteelli-siä alkuperäisjulkaisuja, review- ja kirja-artikkeleita. Vuodesta 2002 hän on toimi-nut Oulun yliopiston lääketieteen teknii-kan ohjelman (LTO) johtajana.

Filosofian tohtori, dosentti EsaHohtola Oulun yliopiston eläintieteenprofessorin virkaan, jonka alaksi ontäsmennetty eläinfysiologia, erityisestikehitys- ja sopeutumisfysiologia,1.1.2003 alkaen.

Esa Hohtola on syntynyt 1951 Ilmajoellaja tullut ylioppilaaksi Minna Canthin luki-osta Kuopiossa 1970. Hän valmistui filo-sofian kandidaatiksi 1974 pääaineenaanekologinen eläintiede. Filosofian lisensi-aatin tutkinnon hän suoritti 1977 ja filo-sofian tohtorin tutkinnon 1983, molem-mat fysiologisessa eläintieteessä Oulunyliopistossa. Väitöskirjan aiheena oli lihas-kudoksen lämmöntuoton merkitys tasa-lämpöisyyden ylläpidossa linnuilla. Eläin-fysiologian dosentiksi Oulun yliopistoonhänet nimitettiin 1987.

Esa Hohtola on toiminut erilaisissaopetustehtävissä Oulun yliopiston eläin-tieteen, sittemmin biologian laitoksessa1977–2001: muun muassa tuntiopettaja-na 1977–80, assistenttina 1981–98 ja yli-assistenttina vuodesta 1998. Eläinfysiolo-gian apulaisprofessuuria hän hoiti 1988–89. Hän on myös toiminut tuntiopettajanaOulun yliopiston biofysiikan laitoksessaja Kuopion yliopiston soveltavan eläintie-teen laitoksessa 1979–83.

Suomen Akatemian nuorempana tut-kijana Hohtola toimi 1988 ja Suomen Aka-temian varttuneena tieteenharjoittajana1993–94. Professoriksi hän siirtyy Suo-men Akatemian akatemiatutkijan virasta,johon hänet nimitettiin 1.8.2000. Hohto-

36A K T U U M I

N I M I T Y K S E T

la on työskennellyt vierailevana tutkijanaGuelphin yliopistossa Kanadassa 1984,Århusin yliopistossa Tanskassa 1985 sekäYhdysvalloissa Floridan valtionyliopistos-sa Tallahasseessa 1993 ja Kalifornian yli-opistossa Santa Cruzissa 1994.

Esa Hohtolan tutkimustyö liittyy bio-logian laitoksen eläinfysiologian jaostossajo pitkään tehtyyn tasalämpöisten eläintenlämmönsäätelyn ja lämpötilasopeutumi-sen tutkimukseen. Hohtolan erityisenämielenkiinnon kohteena ovat olleet en-dotermian eli sisäiseen lämmöntuottoonperustuvan tasalämpöisyyden perustanaolevat aktiiviset lämmöntuottomekanis-mit etenkin lihaskudoksessa sekä tasaläm-pöisten eläinten aineenvaihdunnalliset so-peutumat. Hän on tutkinut lihaskudok-sen lämmöntuottoon liittyviä biosähköi-siä ilmiöitä sekä lämmöntuoton säätelyäkeskushermostossa ja lämmönsäätelynvuorovaikutuksia elimistön muiden ho-meostaattisten järjestelmien, kuten ve-renpaineen, hengityksen ja ravinnonkäy-tön kanssa. Uudempia Hohtolan tutki-musaiheita ovat lämmöntuoton ontogeniaeli yksilönkehitys sekä lintujen ja nisäk-käiden lämmöntuottomekanismien erotja niiden liittyminen tasalämpöisyydenevoluutioon.

Toinen tutkimuksen pääalue, jossa tut-kitaan aineenvaihdunnallisia sopeutumia,liittää Esa Hohtolan tutkimuksen ekofy-siologiaan ja bioenergetiikkaan. Radiotele-metriaa ja kalorimetriaa käyttäen Hohto-lan työryhmä tutkii ravinnonkäytön, ra-vinnon niukkuuden, lämpötilan ja mui-

den ympäristötekijöiden vaikutusta tasa-lämpöisten energiankulutukseen, ruu-miinlämpötilaan ja aktiivisuuteen. Tutki-musaiheita ovat mm. lintujen kyky tilapäi-sesti alentaa aineenvaihduntaansa, ravin-non sulatukseen liittyvän lämmöntuotonmerkitys ja myös karhun talviuni. Tutki-mukseen liittyvää yhteistyötä tehdään ko-timaisten yliopistojen lisäksi mm. japani-laisten, venäläisten, ruotsalaisten ja yhdys-valtalaisten tutkijoiden kanssa.

Uusimpana yhteistyöalueena on läm-möntuotoltaan poikkeavien muuntogee-nisten eläinten käyttö endotermian fysio-logisten perusteiden selvityksessä. Tutki-musten pääasialliset ulkopuoliset tukijatovat Suomen Akatemia ja Thule-instituut-ti. Hohtola on mukana myös soveltavassatutkimuksessa, jossa yhteistyökumppani-na on Oulun aluetyöterveyslaitos. Tutki-muksessa selvitetään kylmän vaikutustalihasten suorituskykyyn.

Opetusta Esa Hohtola on kehittänytmm. uudistamalla kursseihin kuuluviaharjoitustöitä ja osallistumalla aktiivisestikokonaan uusien kurssien tuottamiseenetenkin tutkinnonuudistuksen yhteydes-sä sekä toimittamalla opetusmonisteita jaylläpitämällä kursseihin liittyvää www-si-vustoa. Hän on lisäksi osallistunut “tal-kooperiaatteella” opetukseen ylimääräisil-lä erikoiskursseilla, joiden aiheet ovatvaihdelleet kaaosteoriasta biorytmeihin.Hohtola on myös aktiivisesti ylläpitänytkontakteja opiskelijoihin mm. toimimallapitkään Oulun yliopiston biologikillanesimiehenä ja osallistumalla aktiivisesti

opiskelijoiden vapaa-ajan tilaisuuksiin.Esa Hohtola on toiminut useiden väi-

töskirjojen ennakkotarkastajana ja vasta-väittäjänä sekä kotimaassa että ulkomaillamm. Australiassa ja Norjassa sekä osallis-tunut asiantuntijana dosentuurien täyt-töön. Hän myös toiminut arvioijana kan-sallisissa ja kansainvälisissä tutkimushank-keissa ja lukuisissa alan tieteellisissä sar-joissa. Hän on sekä Pohjoismaisen fysio-logiyhdistyksen että Suomen fysiologiyh-distyksen hallituksen jäsen ja on ollut jä-senenä useissa kansallisten ja kansainvä-listen symposioiden ja kongressien järjes-telytoimikunnissa.

Tarkempia tietoja Esa Hohtolan tutki-mus- ja opetustyöstä löytyy hänen www-sivuiltaan: http://cc.oulu.fi/~ehohtola

37A K T U U M I

V Ä I T Ö K S E T

Outi Aikio:Typpioksidi pelastaa keskosia

Tutkimuksessa to-dettiin, että pienilläkeskosilla puut-teellinen typpioksi-dituotanto (nitricoxide, NO) liittyyvaikeaan infekti-oon ja hengitysva-jaukseen. VarhainenNO-hoito saattaaosoittautua hyvintehokkaaksi tietyssä keskosryhmässä, jolle aikai-semmin ei ole ollut vastaavaa hoitoa. Hoidon eitodettu aiheuttavan keuhkovaurioita.

Vaikka vastasyntyneiden tehohoito on pit-källe kehittynyttä, hengitysvajaus voi aiheuttaalapsen vammautumisen. Näin on erityisesti sil-loin, kun keuhkojen verisuonet jäävät syntymänyhteydessä supistuksiin ja keuhkoverenpaine eilaske normaalisti. Tämän voi aiheuttaa esimer-kiksi synnytyksenaikainen hapenpuute, infektiotai keskosen hengitysvaikeustauti.

Typpioksidi on kaasumainen välittäjäaine,joka säätelee useita elimistön toimintoja. Esi-merkiksi viime vuosien menestystarina, Viagra,perustuu NO-tutkimukseen. Tässä tutkimuk-sessa selvitettiin typpioksidin turvallisuutta, ai-neenvaihduntaa ja tehoa pienten keskosten jatäysiaikaisina syntyneiden lasten hengitysvajauk-sessa.

Lapsille tehtyjen ruumiinavausten aineis-tosta löytyi 12 alle kolmen vuorokauden iässäkeuhkokuumeeseen kuollutta vastasyntynyttä.92 prosentilla keuhkojen puolustussolujenNO-syntaasi-entsyymin (NOS2) värjäytyminenoli heikkoa tai sitä ei ilmennyt lainkaan. Kaikkienkontrollien keuhkosolut värjäytyivät selkeästi.Tulos viittasi puutteelliseen NO-tuotantooninfektiolapsilla. NO:n myrkyllisyyttä mittaavanmarkkerin, nitrotyrosiinin, värjäytymien oli heik-

koa kaikissa näytteissä.Löydösten varmistamiseksi 21:ltä hengitys-

konehoidossa olleelta vastasyntyneeltä kerät-tiin hengitystienäytteitä. Keuhkokuumepotilait-ten NOS2- ja nitrotyrosiinipitoisuudet olivatsyntymähetkellä matalat ja ne nousivat toipu-misvaiheessa. Myös muiden infektiovälittäjäai-neiden pitoisuuksissa havaittiin vastaava ikäriip-puvainen muutos.

Ruumiinavausmateriaalissa 12 potilasta olisaanut NO-hoitoa ennen kuolemaansa. NO-hoidetuilla todettiin kontrolleja voimakkaampiNOS2-värjäytyminen pienten keuhkoputkienlimakalvoilla ja sileässä lihaksessa. Lisääntyneestämyrkyllisyydestä ei havaittu merkkejä.

Hengitysteihin annostellun NO-hoidon onosoitettu laskevan kohonnutta keuhkoveren-painetta. Koska merkkejä myrkyllisyydestä ei to-dettu, voitiin aloittaa esitutkimus, jossa typpiok-sidi-kaasua annosteltiin vaikeasta infektiosta kär-sineiden pienten keskosten hengityskonee-seen. Jo muutaman tunnin iässä aloitettu typpi-oksidihoito paransi näiden lasten eloonjäämistähuomattavasti eikä merkittäviä sivuvaikutuksiailmennyt.

Typpioksidin pitoisuuksien mittaaminenpotilasnäytteistä on vaikeaa, koska kyseessä onnopeasti hajoava kaasu. Tutkimuksessa kehitet-tiin uusi menetelmä, jolla typpioksiditasoa voi-daan mitata suoraan uloshengitysilmasta hengi-tyskonehoidossa olevilta lapsilta. KeskostenNO-erityksen todettiin poikkeavan täysiaikai-sista ensimmäisen elinviikon aikana.

Lääketieteen lisensiaatti Outi Aikion väitös-kirja Pulmonary nitric oxide in preterm andterm infants with respiratory failure tarkastet-tiin Oulun yliopiston lääketieteellisessä tiede-kunnassa 1.11.2002. Vastaväittäjänä toimi do-sentti Martin Renlund HUS:n lasten ja nuortensairaalasta ja kustoksena professori Mikko Hall-man. Outi Aikio on syntynyt 3.4.1966 Lumijoel-la ja tullut ylioppilaaksi Oulun lyseon lukiosta1985.

Heikki Wiik:Uusia keinojaleikkauksenjälkeisteninfektioiden torjunnassa

Sairaalainfektiotovat korkean elin-tason maissa suuriongelma. Keskei-nen sairaalainfek-tioryhmä ovat leik-kauksen jälkeisetinfektiot. Nämäovat vaikuttamassaleikkauksen jälkei-seen kuolemaan60 prosentissa ta-pauksista. Lisäksi niiden aiheuttamat kulut yh-teiskunnalle ovat mittavat. Noin 17 prosenttiapotilaista saa leikkauksen jälkeen sairaalainfekti-on. Infektioriski on suurin ruoansulatuskanavankirurgiassa.

Elimistön omista infektiontorjuntamekanis-meista tärkein on valkosolujen toiminta. Neut-rofiilit ovat valkosoluja, joiden tehtävä on syödäja tappaa taudinaiheuttajia. Granulosyyttikasvu-tekijä (G-CSF) on elimistön oma vaikuttaja-aine, jonka on todettu sekä lisäävän neutrofiili-en määrää että tehostavan niiden toimintaa eli-mistössä. Granulosyyttikasvutekijää kyetään ny-kyisin valmistamaan teollisesti ns. yhdistelmä-DNA-tekniikalla.

Aiemmin granulosyyttikasvutekijää on käy-tetty ehkäisemään infektioita potilailla, joidenvalkosolujen määrä on alentunut esimerkiksisairauksien tai syöpähoitojen takia.

Tässä väitöskirjassa selvitettiin mahdolli-suutta käyttää granulosyyttikasvutekijää infekti-oiden ehkäisyssä ruoansulatuskanavan kirurgianyhteydessä. Lisäksi tutkittiin leikkauksen vaiku-tusta valkosolujen toimintaan, elimistön yleistävastetta leikkaukselle sekä haavan paranemista.

Tutkimustulosten mukaan leikkaus aiheutti

38A K T U U M I

V Ä I T Ö K S E T

neutrofiilien määrän kasvun, mutta samallaneutrofiilien toimintakyky ohimenevästi aleni.

Ennen leikkausta aloitettu granulosyyttikas-vutekijähoito lisäsi voimakkaasti neutrofiilistenvalkosolujen määrää elimistössä. Tuotetut val-kosolut olivat syömis- ja tappamiskyvyltään nor-maaleja. Lääke ei aiheuttanut sivuvaikutuksiatutkituilla potilailla.

Kun tutkittiin valkosolujen pintamolekyylejäsekä elimistön eri vaikuttaja-aineita (sytokiineja)paitsi verestä myös paikallisesti haavasta ja vatsa-ontelosta todettiin huomattavia eroja yleistenja paikallisten pitoisuuksien välillä.

Lääketieteen lisensiaatti Heikki Wiikin väi-töskirja Inflammatory response following abdo-minal surgery and its modulation by recombi-nant human granulocyte colony-stimulatingfactor (rhG-CSF, filgrastim) tarkastettiin Oulunyliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa1.11.2002. Vastaväittäjänä toimi dosentti ArtoRantala Turun kaupungin kirurgisesta sairaalastaja kustoksena professori Tatu Juvonen. HeikkiWik on syntynyt 2.11.1960 Rovaniemellä ja tul-lut ylioppilaaksi Kuusamon lukiosta 1980.

Mervi Lehtonen:Mitokondrion DNA:nmutaatiot kuulonlaskussa

M i t o k o n d r i o nDNA:n (mtDNA)mutaatiot aiheut-tavat erilaisia kes-kushermoston, ais-tinelimien ja lihak-siston sairauksia.Kuulonlasku on ta-vallinen oire mito-kondriaalisissa sai-rauksissa, sillä noinkahdella potilaallakolmesta kuulonlasku ilmenee jossakin taudinvaiheessa.

Kuulonlasku on tyypiltään sensorineuraali-nen, molemminpuoleinen ja etenevä ja se pe-riytyy äidin puolelta. Kuulonlasku voi olla myösainoa mitokondriotaudin oire.

Väitöskirjatyössä selvitettiin mtDNA:n mu-taatioiden esiintyvyyttä väestöpohjaisessa kuu-lovikaa sairastavien potilaiden otoksessa. Tutki-tuilla potilailla oli kuulovika, joka oli edennyt niinvaikeaksi, että kuulokoje oli otettu käyttöön.Lisäksi potilailla oli vähintään yksi sukulainen, jollaoli myös todettu kuulonlasku. TunnettujenmtDNA:n mutaatioiden esiintyvyydeksi saatiin6.9 prosenttia, mikä oli selvästi aikaisempia arvi-oita suurempi.

MtDNA:n geenisekvenssin vaihtelu onsuurta. Aikaisemmin tuntemattomia muuntele-via kohtia löytyy geenisekvenssistä helposti,usein ongelmaksi tulee sairautta aiheuttavienmuutosten erottaminen haitattomasta vaihte-lusta. Tutkittaessa tunnettujen mtDNA:n mu-taatioiden esiintyvyyttä havaittiin aikaisemmintautia aiheuttavaksi arvioidun mutaation ase-massa 10044 esiintyvän myös suomalaisessa vä-estössä tietyssä genotyypissä. Tämän löydöksenperusteella havaittiin, että mtDNA:n mutaationmerkitystä arvioitaessa tulisi mutaatio tutkia sa-man genotyypin terveestä väestöstä.

Uusien sairautta aiheuttavien mutaatioidenarvioimiseksi ja väestön mtDNA:n selvittämi-seksi väitöskirjatyössä määritettiin kokomtDNA:n sekvenssi 121 suomalaiselta ja tähänliitettiin aiemmin tutkitut 71 sekvenssiä. Näistämuodostettiin fylogeneettinen verkosto, jokaoli laajin siihen asti laadituista.

Verkostoa voidaan käyttää hyödyksi myösarvioitaessa tietyn genotyypin sairaudelle altis-tavaa vaikutusta. Aikaisemmin mutaatioidenanalysoinnissa on löydetty mutaatioita, jotka ei-vät sinällään pysty aiheuttamaan sairautta, muttaaltistavat sille.

Tässä tutkimuksessa todettiin ensimmäisenkerran, että mtDNA:n vaihtelu sairailla on ter-veisiin kontrollihenkilöihin verrattuna suurem-paa, mikä viittaa useiden lievästi haitallisten mu-

taatioiden sairaudelle altistavaan vaikutukseen.Lääketieteen lisensiaatti Mervi Lehtosen

väitöskirja Mitochondrial DNA sequence varia-tion in patients with sensorineural hearing im-pairment and in the Finnish population tarkas-tettiin Oulun yliopiston lääketieteellisessä tie-dekunnassa 8.11.2002. Vastaväittäjänä toimiprofessori Aarno Palotie Helsingin yliopistostaja kustoksena professori Kari Majamaa. MerviLehtonen on syntynyt 11.5.1976 Ylitorniossa jatullut ylioppilaaksi Ylitornion yhteiskoulun luki-osta 1995.

Veikko Matilainen:Insuliiniresistenssinmiehistävistä ilmentymistä

Insuliiniresistenssi on tila, jossa solujen kyky käyt-tää insuliinia hyväkseen on heikentynyt. Insuliini-resistenssillä ja siihen läheisesti liittyvällä(sepel)valtimotaudilla on yhteyksiä mieshor-monien säätelyhäiriöistä johtuviin tiloihin, kutenandrogeeniseen alopesiaan (AGA). Taustallaolevat mekanismit ovat vielä epäselviä, muttaniistä on saatu viitteitä. Muun muassa dihydro-testosteroni-reseptoreja on löytynyt apinoi-den valtimoiden endoteelista, rotan maksastasekä monista muista kudoksista ja soluista.

Runsaasti mieshormonireseptoreja sisältä-vät hiuspohjan alueet ovat muiden kohdeku-dosten, kuten maksan ja valtimon endoteelintavoin insuliiniresistenssin kohde-elimiä.

Tässä väitöskirjatyössä analysoitiin insuliini-resistenssin ja siihen läheisesti liittyvän(sepel)valtimotaudin suhdetta AGA:an. Lisäksilaadittiin hypoteesi sähkömagneettisen soluad-heesion roolista AGA:n kehittymisessä.

Tulokset osoittivat insuliinipitoisuuden ole-van liki kaksi kertaa useammin suurentunut niillämiehillä, joilla oli merkittävä alopesia alle 35-vuotiaana kuin normaalihiuksisilla verrokeilla.Myös muiden insuliiniresistenssioireyhtymäänliitettyjen riskitekijöiden, kuten ylipainon, havait-

39A K T U U M I

V Ä I T Ö K S E T

tiin liittyvän varhaiseen AGA:an. Samoin havait-tiin AGA:n olevan yhteydessä sepelvaltimotau-tiin ja varhaisen AGA:n varhaiseen sepelvaltimo-tautiin, mikä myös on uusi havainto.

Edelleen todettiin rasvan kertymisen kau-lan alueelle olevan selvästi yhteydessä tunnet-tuihin insuliiniresistenssiä kuvaaviin kehon mit-toihin ja seerumin insuliinipitoisuuden kasvuunmolemmilla sukupuolilla. Insuliiniresistenssinosatekijöiden (ylipainon, kehon mittojen ja in-suliiniresistenssiin liitettyjen laboratorioarvojen,kuten seerumin insuliinipitoisuuden ja mikroal-buminurian) havaittiin liittyvän myös naistenhuomattavaan hiustenlähtöön.

Hiustenlähdön on tiedetty jo hyvin pitkäänolevan yhteydessä perimään. Aiheesta on kui-tenkin vähän dokumentoitua epidemiologistatietoa. Tutkimustulosten mukaan isän puoleinenperiytyvyys liittyy sekä miehillä että naisilla sel-västi AGA:an ja erityisesti miesten varhaiseenAGA:an, mikä on uusi havainto.

Voimakas mieshormonivaikutus voi olla yksitekijä valtimon seinämän vaurioitumiseen. Ai-kaista hiustenlähtöä ylipainon ohella voidaan pi-tää insuliiniresistenssin ja sepelvaltimotaudin ta-vanomaista aiemman ilmaantumisen ennus-merkkinä.

Puuttumalla ajoissa riskitekijöihin voidaanvaltimotaudin kehittymistä hidastaa tai estää jaehkä myös vähentää kosmeettisesti ja psyko-sosiaalisesti haittaavaa hiusten menetystä.

Lääketieteen lisensiaatti Veikko Matilaisenväitöskirja Insuliiniresistenssin ulkoisia andro-geenisia manifestaatioita tarkastettiin Oulun yli-opiston lääketieteellisessä tiedekunnassa15.11.2002. Vastaväittäjänä toimi professori LeoNiskanen Kuopion yliopistosta ja kustoksenaprofessori Sirkka Keinänen-Kiukaanniemi. Veik-ko Matilainen on syntynyt 29.3.1951 Kiuruve-dellä ja tullut ylioppilaaksi Lahden yhteiskoulusta1975.

Sari Airenne:Keuhkoklamydiabakteerillauseita mekanismeja selviytyä

Keuhkoklamydia(Chlamydia pneu-moniae) aiheuttaapääasiassa eriastei-sia hengitystieinfek-tioita, ja lähes jokai-nen ihminen sairas-taa ainakin kerranelämänsä aikanakeuhkolamydiain-fektion. Osa ihmi-sistä kuitenkin sai-rastuu toistuvasti infektioihin tai klamydia saat-taa jäädä elimistöön piileväksi, krooniseksi infek-tioksi, mikä voi ylläpitää jatkuvaa tulehdustilaa.

Tutkimusmielenkiinto keuhkoklamydiaakohtaan on viime vuosina merkittävästi kasva-nut, sillä krooninen keuhkoklamydiainfektio onyhdistetty moniin vakaviin sairauksiin, kuten sy-dän- ja verisuonitauteihin, astmaan ja jopa keuh-kosyöpään.

Tämän vuoksi on hyvin tärkeää saada pe-rustietoa siitä, miten solujen sisällä lisääntyväkeuhkoklamydia pyrkii selviytymään isäntä-soluissa ja suojautumaan immuunipuolustuksenmekanismeilta.

Tutkimuksessa tutkittiin soluviljelmissä eri-tyisesti immuunipuolustuksen keskeisiä soluja,kuten veren monosyyttejä ja makrofageja. Tut-kimuksissa käytettiin mikroskopiaa sekä erilaisiaimmunologisia ja mikrobiologisia tutkimusme-netelmiä.

Tulosten mukaan monosyyttisolut eivätpysty puolustautumaan keuhkoklamydiaa vas-taan, vaan klamydiat selviytyvät näiden tehok-kaiden puolustussolujen sisällä. Keuhkoklamydi-abakteerit muuntuvat solujen sisällä todennä-köisesti epänormaaleiksi, piileviksi muodoiksi,mutta säilyvät aineenvaihdunnallisesti aktiivisina.

Täten nämä bakteerit saattavat kulkeutua ve-renkierron mukana ympäri elimistöä ja aiheut-taa tulehdusreaktioita.

Soluvälitteinen immuniteettipuolustus onkeskeinen elimistön puolustautuessa klamydiaavastaan, koska klamydiat lisääntyvät solujen sisäl-lä. Tulosten perusteella keuhkoklamydia vähen-tää ns. MHC II-molekyylien tuotantoa. MHC-molekyylit esittelevät isäntäsoluissa pilkottujabakteereja T-soluille. T-solut ovat soluvälitteisenimmuunipuolustuksen keskeisimpä soluja, jotkatuottavat erilaisia välittäjäaineita (sytokiineja) jatuhoavat infektoituja soluja.

Keuhkoklamydian osoitetttiin myös ehkäi-sevän isäntäsolujen ohjelmoitua solukuolemaa(apoptoosia), edesauttaen näin kroonisten in-fektioiden syntymistä. Mielenkiintoinen tutki-mustulos oli myös se, että infektioannoksensuuruudella on vaikutusta solujen tuottamiensytokiinien keskinäisiin suhteisiin. On tunnettua,että tuotettujen sytokiinien suhteilla on ratkaisevamerkitys ihmisen selviytymiseen infektiosta.

Väitöstyön tulokset tuovat olennaista uut-ta tietoa niistä mekanismeista, joilla keuhkokla-mydia kykenee selviytymään keskeisten immuu-nipuolustuksen solujen sisällä ja vaikuttamaansyntyneeseen immuunivasteeseen. Ihmisen so-luviljelytöistä saadut perustiedot ovat välttä-mättömiä tehokkaiden lääkehoitojen ja rokot-teiden kehittämiselle keuhkoklamydiaa vastaan.

Filosofian maisteri Sari Airenteen väitöskirjaImmunopathogenetic mechanisms of Chlamy-dia pneumoniae in human monocytes in vitro tar-kastettiin Oulun yliopiston lääketieteellisessätiedekunnassa 22.11.2002. Vastaväittäjänä toimiprofessori Jukka Pelkonen Kuopion yliopistostaja kustoksena professori Pekka Saikku. Sari Ai-renne on syntynyt 17.1.1971 Alavudella ja tullutylioppilaaksi Alavuden lukiosta 1990.

40A K T U U M I

V Ä I T Ö K S E T

Kari Juntunen:D-vitamiinireseptorinrakenne ja toiminta

D-vitamiinin aktiivisella muodolla 1,25-dihyd-roksi-D-vitamiinilla on tärkeä rooli kehon mine-raaliaineenvaihdunnassa ja lisäksi se sääteleemonien erilaisten solujen kasvua ja erilaistumis-ta. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet,että 1,25-dihydroksi-D-vitamiinin puutoksellaon yhteys moniin sairauksiin kuten diabetek-seen ja syövän syntyyn.

D-vitamiinin käyttöä useiden sairauksienhoidossa on kokeiltu. Sen käyttöä terapeuttise-na molekyylinä rajoittaa kuitenkin hyperkalse-mian kehittyminen hoidon aikana. Tämän takiaetsitään jatkuvasti uusia 1,25-dihydroksi-D-vita-miinianalogeja, jotka voisivat toimia lääkkeinäerilaisissa sairaustiloissa aiheuttamatta hyperkal-semiaa.

Lääkemolekyylien suunnittelun ja toimin-nan ymmärtämisen kannalta on ensiarvoisentärkeää tuntea kohdemolekyylin, tässä tapauk-sessa D-vitamiinireseptorin rakenne ja toimintamahdollisimman hyvin.

Työssä tuotettiin ihmisen rekombinanttistaD-vitamiinireseptoria sekä sen vitamiinia sitovaaosaa hyönteissoluissa. Reseptori puhdistettiin jasen biokemialliset ominaisuudet kuten 1,25-di-hydroksi-D-vitamiinin sitomiskyky, kyky sitoutuaDNA:han ja retinoidi X reseptoriin analysoitiin.

Tuotettu resepori vastasi ominaisuuksiltaanluonnollista reseptoria. Reseptorin rakennetut-kimukset osoittivat, että D-vitamiinin ja syn-teettisten analogien sitoutuminen reseptoriin-sa aikaansaa reseptorin ligandia sitovassa osassarakennemuutoksia, jotka johtavat reseptorinaktivoitumiseen.

Synteettisten analogien havaittiin eroavantoisistaan kyvyltään stabiloida reseptoria sekäindusoida reseptorin dimerisaatiota. Saatujatutkimustuloksia sekä materiaalia voidaan hyö-dyntää tutkittaessa uusien lääkeainekandidaat-

tien sitoutumista sekä niiden sitoutumisen ai-kaansaamia rakenteellisia ja toiminnallisa muu-toksia D-vitamiinireseptorissa.

Filosofian maisteri Kari Juntusen väitöskirjaFunctional and structural characterization ofnuclear vitamin D receptor and its ligand bin-ding domain tarkastettiin Oulun yliopiston lää-ketieteellisessä tiedekunnassa 29.11.2002. Vas-taväittäjänä toimi professori Kalervo VäänänenTurun yliopistosta ja kustoksena professoriPirkko Vihko. Kari Juntunen on syntynyt11.1.1966 Helsingin maalaiskunnassa ja tullut yli-oppilaaksi Nurmijärven yhteiskoulusta 1985.

Antti Keränen:Kuuman ydinaineentilastofysikaalinen tutkimus

Vahvasti vuorovai-kuttavan, kuumana lke i sh iukkasa i -neen tutkimiseksitörmäytetään ras-kaita ytimiä toisiin-sa relativistisillae n e r g i o i l l a .CERN:in (Gene-ve), BNL:n (Brook-haven) ja GSI:n(Darmstadt) labo-ratorioissa tehtävissä kokeissa muodostetaanolosuhteet, jotka muistuttavat maailmankaikke-uden olosuhteita noin mikrosekunti alkuräjäh-dyksen jälkeen.

Väitöskirjatyössä määritetään teoreettisenfysiikan keinoin ydintörmäyksissä syntyvän ai-neen termodynaamisia ominaisuuksia, faasira-kennetta sekä lopputilassa esiintyvien alkeis-hiukkasten runsaussuhteita.

Erikoisalaani on raskasydintörmäysten tilas-tofysikaalinen mallinnus. Tilastofysikaalisissa mal-leissa käytetään yleensä menetelmiä, joissa fysi-

kaaliset säilymislait otetaan huomioon keski-määräisesti. Tällöin tulokset ovat riittävän tark-koja vain, jos mallinnettava järjestelmä on ver-rattain suuri. Useimmiten ydintörmäyksissä syn-tyvä kuuma järjestelmä on kuitenkin varsin pieni,ja säilymislait tulee ottaa huomioon tarkasti.

Tarkkojen säilymislakien menetelmät ovatmatemaattisesti ja laskennallisesti huomatta-vasti keskimääräisten säilymislakien menetelmiävaativampia. Väitöstyössä tarkkojen säilymislaki-en tilastofysikaalisia menetelmiä kehitetään ana-lyyttisesti ja tuloksia sovelletaan ydintörmäys-ten numeerisessa mallinnustyössä.

Väitöskirjaan kuuluvat viisi artikkelia on jul-kaistu alan kansainvälisissä huippulehdissä, ja neovat saaneet osakseen varsin laajaa huomiota.Tärkein teema työssä on ollut outojen hiukkas-ten (alkeishiukkaset, jotka sisältävät raskaita ou-toja kvarkkeja keveiden ylös- ja alas -kvarkkienlisäksi) tuotto. Tilastofysikaaliset mallit selittävätoutouden kehittymistä systeemin energian jakoon muuttuessa.

Filosofian maisteri Antti Keräsen väitöskirjaExact conservation laws in statistical models forrelativistic heavy ion collisions tarkastettiin Ou-lun yliopiston luonnontieteellisessä tiedekun-nassa 25.10.2002. Vastaväittäjänä toimi profes-sori Helmut Satz Bielefeldin yliopistosta Saksas-ta ja kustoksena professori (emer.) Esko Suho-nen. Antti Keränen on syntynyt 17.2.1973 Jyväs-kylässä ja tullut ylioppilaaksi Vaalan lukiosta 1992.

41A K T U U M I

V Ä I T Ö K S E T

Antti Haapalainen:Rasvat energialähteenä

M o n i t o i m i n e nentsyymi tyyppi 2(MFE-2) on rasva-aineenvaihduntaanosallistuva proteii-ni, joka on kiinnos-tava useasta syystä.Sitä koodaa solus-sa vain yksi geeni,vaikka MFE-2koostuu useastarakenteellisesta yk-siköstä. Tämä heijastuu MFE-2:n toimintaan, jotamyös kuvaa sen nimi: monitoiminen entsyymi.

MFE-2:ta tarvitaan solujen peroksisomeissapitkäketjuisten ja haaroittuneiden rasvahappo-jen hajotukseen sekä sappihappojen muodos-tukseen ja mahdollisesti hormonien aineen-vaihduntaan.

Ihmisellä MFE-2 -geenissä olevan geneetti-sen tiedon perinnöllinen vaihtelu voi johtaamuuntuneeseen proteiiniin. Tältä pohjalta MFE-2:n toimintahäiriöt ovatkin peroksisomaalistentautien yleisin syy. Toimintahäiriöt vaikuttavat si-kiön kehitykseen, jolloin vastasyntyneen oletet-tu elinikä on korkeintaan yksi vuosi.

Aikuisilla MFE-2:n vajaatoiminta tai sen yliak-tiivisuus on todettu olevan eräs osatekijä pak-susuoli-, eturauhas- ja rintasyövissä.

Väitöskirjatyön tavoitteena oli hankkia tie-toa MFE-2:n toiminnasta atomitasolla. Tavoit-teen saavuttamiseksi MFE-2:n toiminnalliset yk-siköt kiteytettiin ja kiteiden rakenteet määritet-tiin röntgensädekristallografialla.

Tutkimuksessa käytettiin apuna yhdistelmä-DNA-teknologiaa, jolloin MFE-2:ta koodaavarotan tai ihmisen geeni siirrettiin joko kokonai-sena tai osina bakteerisoluun. Isäntäsoluna toi-miva bakteeri tuotti sisäänsä tutkimuksen koh-teena olevat proteiinit, jotka eroteltiin baktee-

rin omista proteiineista kromatografisin mene-telmin.

Lisäksi kohdennetun mutageneesin avullapaikallistettiin ne aminohapot, jotka ovat tärkei-tä MFE-2:n toiminnalle. Rakenteiden avulla saa-tiin uutta tietoa MFE-2:n polypeptidirungon las-kostumisesta, ligandien sitomispaikoista ja pro-teiinimolekyylissä tapahtuvista liikkeistä.

Yksi mielenkiintoisimmista liikkeistä tapahtuiMFE-2:n karboksipäässä, joka ligandin sitoudut-tua aktivoituu ja ohjaa MFE-2:n peroksisomei-hin. Tutkimustulosten perusteella voitiin myösosoittaa, miten muutokset MFE-2 -geenissävoivat aiheuttaa geenituotteen vajaatoiminnan.

Filosofian maisteri Antti Haapalaisen väitös-kirja Structure-function studies of the mamma-lian peroxisomal multifunctional enzyme type 2(MFE-2) tarkastettiin Oulun yliopiston luon-nontieteellisessä tiedekunnassa 8.11.2002. Vas-taväittäjänä toimi professori Adrian GoldmanHelsingin yliopistosta ja kustoksena professoriKalervo Hiltunen. Antti Haapalainen on synty-nyt 1973 Kemissä ja tullut ylioppilaaksi Keminlukiosta 1992.

Minna Komu:Wnt-4, naiseuden kehitystäohjaava geeni

Yksilön sukupuolimääräytyy geneet-tisesti hedelmöi-tyshetkellä isältäperityn X- tai Y-kromosomin mu-kaan. Kuitenkin alki-on kehityksen al-kuvaiheessa suku-rauhasen aihe onsamanlainen kum-mallakin sukupuo-lella erilaistuen vasta myöhemmin geenien jahormonien vaikutuksesta munasarjaksi tai ki-

vekseksi.Perinteisesti Y-kromosomissa olevan Sry-

geenin on katsottu olevan se geeni, joka aktivoiuroksen/pojan kehityksen. Aikaisemmin on siisoletettu, että ainoastaan pojan sukupuolenmääräytyminen on aktiivinen tapahtuma ja tyt-töjen sukupuoli määräytyy passiivisesti Sry-gee-nin puuttuessa.

Tässä väitöskirjassa olettamus osoitettiinvääräksi ja havaittiin, että myös naaraiden/tyttö-jen sukupuolen määräytyminen vaatii aktiivistatoimintaa, johon Wnt-4-geeniä tarvitaan kes-keisesti.

Alkion varhaisissa kehitysvaiheissa Wnt-4-geeni ilmentyy molemmilla sukupuolilla suku-rauhasen aiheessa. Uroksilta Wnt-4-geeni sul-keutuu kiveksissä Sry-geenin aktivoituessa.Naarailla puolestaan sukupuolen määräytymi-sen hetkellä Sry-geeni sulkeutuu, ja Wnt-4-gee-nin ilmentyminen munasarjoissa jatkuu ainakinsyntymään saakka.

Sukupuolen määräytyminen on häiriintynytnaarashiirillä, joilta on poistettu Wnt-4-geeni.Näillä naarailla aktivoituu testosteronin eli mies-hormonin tuotanto ja niiden sukuelimet muis-tuttavat osittain urosten elimiä. Lisäksi naarailtapuuttuvat munasolut lähes kokonaan.

Wnt-4-geenin puuttuessa kummallekaansukupuolelle ei kehity sukupuolirauhasiin liitty-vää Müllerin tiehyttä. Tämän vuoksi naaraille eikehity munanjohdinta, kohtua eikä emättimenyläosaa, mutta uroksen kehitykseen tiehyenpuuttuminen ei vaikuta.

Käsiteltäessä poistogeenisiä naarassikiöitämieshormonien vasta-aiheella onnistuttiin naa-raiden sukupuolen määräytymisen häiriöt osit-tain poistamaan. Tämä osoittaa sen, että Wnt-4-poistogeenisten naaraiden häiriöiden takanaovat naaraissa virheellisesti aktivoituneet mies-hormonit.

Sukurauhasten lisäksi tässä väitöskirjassatutkittiin Wnt-4-geenin merkitystä lisämunuai-sen kehityksessä. Wnt-4-poistogeenisten hiir-

42A K T U U M I

V Ä I T Ö K S E T

ten aldosteroni-hormonin tuotanto oli vähen-tynyt olennaisesti, mikä viittaa lisämunuaisenuloimman kuorikerroksen kehityshäiriöön.

Tuloksista voidaan päätellä, että Wnt-4-geeni on välttämätön, jotta sukupuoli määräy-tyy ja lisämunuainen kehittyy normaalisti.

Filosofian maisteri Minna Komun (e. Heikki-lä) väitöskirja Development of the adreno-ge-nital system. Female sex determination, ovarianand adrenal gland ontogeny regulated by Wnt-4 in mice tarkastettiin Oulun yliopiston luon-nontieteellisessä tiedekunnassa 8.11.2002. Vas-taväittäjänä toimi professori Jorma Toppari Tu-run yliopistosta ja kustoksena professori SeppoVainio. Minna Komu on syntynyt 27.11.1973Kokkolassa ja tullut ylioppilaaksi Kokkolan yh-teislyseosta 1992.

Roger Draycott:Ruokinta auttaaistutusfasaaneja

Tarhasta luontoonistutettujen fasaa-nien pesintämen-estys on heikompikuin luonnossakasvaneilla fasaa-neilla. Väitöstutki-muksessa selvitet-tiin istutuslintujenheikkoon kuntoonja pesintämenes-tykseen liittyviä ra-vintobiologisia tekijöitä ja tutkittiin kokeellisestilisäruokinnan vaikutusta istutettujen fasaanienkuntoon ja lisääntymismenestykseen.

Fasaanin keväistä ravintoa ja sen riittävyyttätutkittiin useilla eri alueilla Isossa-Britanniassa. Vil-jojen ja rikkaruohojen siemenet ovat tärkeä osafasaanin ravintoa, mutta niiden saatavuus jaesiintyminen fasaanien ravinnossa keväällä olivähäistä kaikilla niillä alueilla, joilla fasaanien talvi-

ruokinta loppui helmikuun alussa.Sen sijaan alueilla, joilla fasaanien ruokintaa

vehnän jyvillä jatkettiin läpi kevään, jyvät muo-dostivat huomattavan osan fasaanien ravinnos-ta koko kevään ajan. Pidempään lisäruokitut fa-saanit olivat pesintäkauden alkaessa myös pa-remmassa kunnossa kuin ruokkimattomat laji-toverinsa.

Lisäruokinnalla ei todettu olevan muutamerkittävää vaikutusta fasaaninaaraiden pesin-tämenestykseen kuin että ruokitut fasaaninaa-raat olivat pesän tuhoutuessa kyvykkäämpiäpesimään uudestaan kuin lisäruokintaa ilmanjääneet naaraat.

Lisäruokintaa tarjonneilla alueilla tavattiin-kin syksyllä kaksinkertainen määrä nuoria fa-saaneja verrattuna niihin alueisiin, joilla ruokintaaei keväällä tarjottu. Tutkimuksen perusteella voi-daan suositella fasaanien talviruokinnan jatka-mista pidemmälle kevääseen fasaanien lisäänty-mismenestyksen kohentamiseksi.

M.Sc. Roger Draycottin väitöskirja Effectsof supplementary feeding on the body conditi-on and breeding success of released pheasantstarkastettiin Oulun yliopiston luonnontieteelli-sessä tiedekunnassa 11.11.2002. Vastaväittäjänätoimi dosentti Pekka Helle Riista- ja kalatalou-den tutkimuslaitoksesta ja kustoksena profes-sori Mikko Mönkkönen. Roger Draycott onsyntynyt 30.5.1970 Bury St. Edmundsissa Isossa-Britanniassa.

Pirjo Welling:Siemenellinen uusiutuminenodotettua merkittävämpääsubarktisella alueella

Siemenellisen uusiutumisen merkitystä subark-tisen kasvillisuuden uusiutumisessa on pidettyviime aikoihin asti vähäisenä. Kasvullisen leviämi-sen on katsottu olevan pääasiallinen uusiutumi-sen keino näiden alueiden vaativissa olosuhteis-sa.

Tutkimuksessa selvitettiin siemenellisen uu-siutumisen merkitystä ja vaikutusta kasvillisuu-den rakenteeseen sekä ympäristön heterogee-nisyyden vaikutusta siemenelliseen uusiutumi-seen.

Tutkimusalue oli Kilpisjärven paljakkakasvilli-suus. Siementaimien tiheydet ja siemenpankki-en siementiheydet olivat monissa kasviyhdys-kunnissa yllättävän suuria.

Rinteen korkeudella merenpinnasta ei ollutvaikutusta siementaimitiheyksiin. Sen sijaan sie-menpankin itämiskykyisten siementen tiheysaleni ylöspäin kuljettaessa. Siementaimia oli run-saasti yhdyskunnissa, joissa vain vähäiseen kas-vulliseen lisääntymiseen kykeneviä kasveja olirunsaasti kasvipeitteessä ja siemenpankissa eliruohoisilla lumenviipymillä ja niityillä.

Siementaimistojen valtalajeja olivat ruohot,joilta puuttuu kyky kasvulliseen leviämiseen taitämä kyky on vähäinen. Näitä ovat esimerkiksinärvänä, tunturitädyke, lapinorvokki ja lumijäk-kärä. Keskeisenä syynä yllättävän suuriin siemen-pankin siementiheyksiin on voimakas laidunnus.Laidunnus raivaa tilaa matalakasvuisille, tiheitäsiemenpankkeja muodostaville lajeille, kutentunturitädykkeelle, lumijäkkärälle ja närvänälle.Ylemmillä rinteillä sulamis-ja jäätymisprosessitsaavat aikaan suotuisia pienympäristöjä siemen-taimien lisäykselle.

Uusiutumisen kulussa kaikki vaiheet olivatkriittisiä. Niittykasvillisuuden suotuisissa olosuh-teissa siemensadanta ja siementaimisto sekä sie-

43A K T U U M I

V Ä I T Ö K S E T

menpankki ja siementaimisto muistuttivat toisi-aan eli uusiutumisen esteet olivat vähäiset. Vaik-ka kangaskasvillisuudessa siemensadanta ja sie-menpankki olivat siementiheydeltään merkittä-viä, vain yksi siementaimi ilmaantui. Kasvullinenleviäminen, pieni ja suuri siemenkoko sekä le-viäinten lisäkkeet rajoittivat lajien siirtymistä uu-siutumisprosessin vaiheesta toiseen.

Yleisesti ottaen häiriöt tehostavat sieme-nellistä uusiutumista, koska ne saavat aikaan auk-koja kasvipeitteessä. Voimakkaat häiriöt eivätkuitenkaan lisänneet siementaimitiheyksiä. Jyrkil-lä sorarinteillä ja tallatuilla poluilla häiriöiden jat-kuvuus sekä maan valuminen tai tiiviys estävätsiementen tarttumista maahan ja siementaimi-en lisäystä.

Niityllä siementaimiston valtalajiston koos-tumuksessa tapahtui muutos kokeellisesti teh-dyistä aukoista sulkeutuneille laikuille siirryttäes-sä, vaikka siementaimistot kaiken kaikkiaan muis-tuttivat merkitsevästi toisiaan. Teoria, jonka mu-kaan pienisiemeniset lajit hyötyvät häiriöistä saitukea tässä tutkimuksessa ruohomaisten lajienosalta. Sulkeutunut kasvipeite esti kuitenkin te-hokkaasti sekä suuri- että pienisiemenisten hei-nämäisten lajien taimien ilmaantumisen. Kangas-kasvillisuudessa aukkojen kuivuus tyrehdytti sie-mentaimiston muodostumisen yhtä täydellises-ti kuin sulkeutuneiden laikkujen sammalpeite.

Pienympäristöt, jotka ovat suotuisia sie-menten levinnälle eivät välttämättä ole sopiviasiementen itämiselle, pienympäristöt, jotka ovatsuotuisia siementen itämiselle eivät välttämättäole suotuisia siementaimien eloonjäämiselle jakehittymiselle ja pienympäristöt, jotka ovat suo-tuisia siementaimien eloonjäämiselle ja kehitty-miselle eivät välttämättä ole suotuisia nuortenkasvien eloonjäämiselle ja kehittymiselle.

Nämä siemen-siementaimikonfliktit vähen-sivät kahdella lumenviipymällä siemenellisen uu-siutumisen vaikutusta kasvillisuuden rakentee-seen. Pitkän aikavälin kasvullisen levinnän ja sie-mentaimiston muotoutumisen vaikutuksenvuoksi kasvillisuuden spatiaalista rakennetta ei

voi ennustaa kahden vuoden sisään ilmaantu-neiden ja eloonjääneiden siementaimien jakau-tumisen perusteella.

Matalaruohoisella lumenviipymällä pienym-päristöjen ominaisuudet, sammalten, rupimais-ten jäkälien ja kenttäkerroksen peittävyydet,vaikuttivat uusiutumisen vaiheiden jakautumi-seen, kun taas jääleinikkilumenviipymällä vaiku-tusta ei ollut. Se kuinka pienympäristöt vaikutti-vat yksittäisten lajien uusiutumisen vaiheisiinvaihteli lajista toiseen.

Kaiken kaikkiaan siemenellinen uusiutumi-nen vaikuttaa suotuisissa olosuhteissa merkittä-västi kasvillisuuden dynamiikkaan ja rakentee-seen.

Filosofian lisensiaatti Pirjo Wellingin väitös-kirja Regeneration by seeds and vegetationstructure in alpine plant communities, subarcticFinland tarkastettiin Oulun yliopiston luonnon-tieteellisessä tiedekunnassa 15.11.2002. Vasta-väittäjänä toimi professori Jan Bakker Gronin-genin yliopistosta Hollannista ja kustoksenaprofessori Satu Huttunen. Pirjo Welling on syn-tynyt 10.3.1964 ja tullut ylioppilaaksi Tapiolan lu-kiosta 1984.

Mikko Orispää:Tuntemattoman kappaleenkonstruointilähikenttämittauksista

Akustinen aaltoetenee väliainees-sa häiriöttä, jos väli-aine on täysin tasa-laatuista. Jos väliai-ne ei olekaan ho-mogeenista, vaanse sisältää esimer-kiksi alueita, joissaväliaineen fysikaali-set ominaisuudeteroavat ympä-

röivästä aineesta, asiat muuttuvat huomattavas-ti monimutkaisemmiksi.

Osuessaan tällaiseen alueeseen eteneväaalto ei enää jatkakaan matkaansa häiriintymät-tä, vaan se siroaa. Näin syntyvä siroava aalto yh-dessä alkuperäisen aallon kanssa muodostaakokonaisaaltokentän. Suorassa sirontaongel-massa tunnetaan sekä alkuperäinen eli niin sa-nottu tuleva aalto että väliaineessa olevat epä-homogeeniset alueet eli niin kutsutut sirottajat.

Tavoitteena on laskea sironnut aalto ja ko-konaisaaltokenttä. Siinä tapauksessa, että sirot-tajat ovat alueita, joiden sisälle tuleva aalto ei pää-se tunkeutumaan (eli ne ovat jossakin mielessakiinteitä kappaleita), puhutaan kappalesironnasta.

Käänteisessä sirontaongelmassa tunnetaantuleva aalto ja mitataan sironnut aalto, muttasirottajat ovat tuntemattomia. Tavoitteena on-kin konstruoida tuntemattomat sirottajat käyt-tämällä ainoastaan mitattua dataa. Ongelmaavoidaan verrata esimerkiksi laivoissa käytettäviinkaikumittauslaitteisiin. Kaikumittain lähettää kor-keataajuisen äänipulssin veteen. Kun tämä tule-va ääniaalto kohtaa esimerkiksi pohjan tai kala-parven, se siroaa. Tämän jälkeen kaikumittainmittaa sironneen aallon eli kaiun ja laskee vedensyvyyden tai kalaparven sijainnin ja koon.

Väitöskirjatyössä tarkastellaan käänteistäkappalesirontaongelmaa, jossa tuntemattomatsirottavat kappaleet sijaitsevat tunnetun mitta-usalueen sisässä. Tulevana aaltona on pistelähde,joka sijaitsee mittausalueen pinnalla ja sironnutaalto mitataan muissa pisteissä samalla pinnalla.Pistelähteen paikkaa mittausalueen pinnallavaihdellaan ja vastaava sironnut aalto mitataan.Näin saadusta lähikenttädatasta pyritään konst-ruoimaan tuntemattomat sirottajat mittausalu-een sisällä.

Työssä sovelletaan professori Andreas Kir-schin kehittämiä faktorointimenetelmiä. Mene-telmät perustuvat tietyn mittausdatasta muo-dostetun integraalioperaattorin faktorointiineli tekijöihin jakoon. Menetelmät antavat uudennopean tavan konstruoida tuntemattomat si-

44A K T U U M I

V Ä I T Ö K S E T

rottajat, kun tuleva aalto on niin sanottu taso-aalto ja sironnut aalto mitataan hyvin kaukanasirottajista eli niin sanotussa kaukokentässä.

Väitöskirjatyössä näitä menetelmiä modifi-oidaan kattamaan myös pistelähteet ja lähikent-tämittaukset. Lähikenttämittauksista konstruoi-tua integraalioperaattoria eli niin kutsuttua lähi-kenttäoperaattoria ei voida faktoroida Kirschinmenetelmien vaatimalla tavalla, vaan joudutaanetsimään operaattoreita, jotka palauttavat lähi-kenttäoperaattorin sellaiseksi operaattoriksi,jolle faktorointi voidaan tehdä.

Työssä esitetään kolme erilaista tapaakonstruoida tuntemattomat sirottajat lähikent-tämittauksista. Yhden menetelmän toimivuuttahavainnollistetaan myös numeerisin esimerkein.

Filosofian lisensiaatti Mikko Orispään väi-töskirja On point sources and near field measu-rements in inverse acoustic obstacle scatteringtarkastettiin Oulun yliopiston luonnontieteelli-sessä tiedekunnassa 16.11.2002. Vastaväittäjänätoimi professori Andreas Kirsch Karlsruhen yli-opistosta Saksasta ja kustoksena professori Las-si Päivärinta. Mikko Orispää on syntynyt28.3.1970 Helsingissä ja tullut ylioppilaaksi Kor-kalovaaran lukiosta Rovaniemellä 1989.

Risto Pöykiö:Kemi-Tornioprosessiteollisuudenympäristövaikutuksetarvioitu

Väitös käsitteleeKemi-Tornion alu-een raskaan pro-sessiteollisuudenympäristövaiku-tuksia.

Oy Metsä-Botnia Ab:n ja Sto-ra Enso Oyj:nmuodostaman sel-

lu- ja paperiteollisuuskombinaation rikkiyhdis-teiden ilmaperäinen leviäminen käyttäen män-nyn neulasia bioindikaattorina osoitti selvästi,että suurimmat neulasten rikkipitoisuudet ta-vattiin 1–1,5 kilometrin säteellä tehtaista, varsin-kin Oy Metsä-Botnia Ab:n ympäristössä.

C- ja (C+1) -neulasten rikkipitoisuudet OyMetsä-Botnia Ab:n ympäristössä olivat 28 pro-senttia ja 26 prosenttia suuremmat kuin vastaa-vissa neulasissa Kuivaniemessä sijaitsevalla taus-ta-alueella. Männyn neulaset eivät osoittautu-neet hyviksi Fe:n, Zn:n, V:n ja Pb:n indikaattoreik-si, mutta Ca-pitoisuus oli eräin paikoin 48 pro-senttia suurempi kuin tausta-alueella, mikä viit-taa muun muassa paperi- ja selluteollisuudestaperäisin olevaan laskeumaan.

Tutkittaessa erilaisten happojen ja niidenseosten käyttöä näytematriisiltaan erilaistenkasvimateriaalien ja varmennettujen vertailu-materiaalien hajotukseen havaittiin, että happo-seos HNO

3+H

2O

2 antoi rikille varmennettuja

tuloksia pienempiä saantoja. Suurin hävikki rikki-saannossa saatiin kuitenkin tuhkistusmenetel-mällä. Metallimäärityksissä sekä HNO

3 ja

HNO3+H

2O

2 olivat tehokkaita varsinkin kro-

mille. Sen sijaan happoseos HNO3+HClO

4 ja

HF sekä tuhkistus antoivat pienemmät saannotvarsinkin kromille.

Sammaltutkimusten mukaan Torniossa si-jaitsevan AvestPolarit Stainless Steel Oy:n te-rästehtaan ja Keminmaassa sijaitsevan Avesta-Polarit Chrome Oy Kemin kaivoksen hiukkas-ten leviäminen näkyy selvästi koko Kemi-Torni-on alueella. Suurimmat raskasmetallipitoisuudet(kromi, nikkeli, ja sinkki) sammalissa ovat kuiten-kin päästölähteiden välittömässä läheisyydessäja ne pienenevät sinkkiä lukuun ottamatta no-peasti etäisyyden funktiona päästölähteestä.

Tutkimuksen perusteella AvestaPolaritChrome Oy Kemin kaivoksen kokonaispölypi-toisuus kaivosalueella on voimakkaasti riippuvai-nen tuulen suunnasta ja vuodenajasta. Uutto-tutkimuksen perustella AvestaPolarit ChromeOy Kemin kaivoksen hiukkaslaskeuman raskas-

metallien biokäytettävyys on merkityksetöntä,eikä ympäristöön vuositasolla ”uuttuvilla” ras-kasmetalleilla pitäisi olla välittömiä haittavaiku-tuksia ekosysteemiin.

Kokonaisleijumapitoisuudet (TSP) kaivos-alueella olivat kaikissa kolmessa mittauspisteessäalle ilmanlaadusta annetun raja-arvon. Sen sijaanohjearvo ylittyi yhdessä mittauspisteessä.

Väitöksen tuloksia voidaan hyödyntää suo-raan ympäristöviranomaisten ympäristölupa-päätöksissä. Tulosten mukaan lupapäätöksissätulisi toiminnanharjoittajat muun muassa vel-voittaa arvioimaan ympäristömittauksiin ja mit-taustuloksiiin liittyviä epävarmuustekijöitä.

Filosofian maisteri Risto Pöykiön väitöskirjaAssessing industrial pollution by means of envi-ronmental samples in the Kemi-Tornio regiontarkastettiin Oulun yliopiston luonnontieteelli-sessä tiedekunnassa 29.11.2002. Vastaväittäjänätoimi professori Martin Lodenius Helsingin yli-opistosta ja kustoksena professori Paavo Perä-mäki. Risto Pöykiö on syntynyt 1958 Kemissä jatullut ylioppilaaksi Kemin lukiosta 1978.

Perttu Lantto:Atomiydinten ja elektronienmagneettinen vuorovaikutuselektronirakennelaskumene-telmin

A t o m i y t i m i e nmagneettinen di-polimomentti onvuorovaikutukses-sa ympäröivienmagneettikenttienkanssa. Tämä yti-men ominaisuuson havaintokoh-teena yhdessä ma-teriaalien ja mole-kyylien tutkimuk-sen tärkeimmistä kokeellisista tutkimusmene-

45A K T U U M I

V Ä I T Ö K S E T

telmistä, ydinmagneettisessa resonanssispekt-roskopiassa (Nuclear Magnetic Resonance,NMR), jonka sovelluksena on syntynyt muunmuassa lääketieteessä paljon käytetty magneet-tikuvaus (Magnetic Resonance Imaging, MRI).

NMR-spektrissä havaittavat siir tymät ai-heutuvat ytimien välisistä sekä ydinten ja niitäympäröivien elektronien sähkömagneettisistavuorovaikutuksista. Nämä vuorovaikutuksetovat erittäin herkkiä havaittavan ytimen sisältä-vän molekyylin rakenteelle, liikkeelle sekä sitäympäröivän liuottimen aiheuttamille efekteille.NMR-parametrit ovat haasteellinen kohdekvanttimekaniikan perusperiaatteista lähtevillenk. first principles -elektronirakennelaskumene-telmille.

Väitöstyössä tutkittiin elektronilaskumene-telmillä kahta tärkeintä NMR-parametria: ydin-ten välistä spin-spin-kytkentää sekä ydinmag-neettista varjostusta. Näistä ensimmäinen kuvaaelektronirakenteen välittämää epäsuoraa kyt-kentää ydinten dipolimomenttien välillä ja jäl-kimmäinen elektroniverhon aiheuttamaa muu-tosta ytimen kokemassa magneettikentässä.Väitöstutkimuksessa on keskitytty erityisestiNMR-parametrien tensoriominaisuuksiin ja nii-den asettamiin laskennallisiin vaatimuksiin.

Molekyylien rakennetta voidaan kokeelli-sesti tutkia havaitsemalla anisotrooppisessa ym-päristössä olevan molekyylin ydinten välistä di-poli-dipoli-kytkentää, josta osa aiheutuu spin-spin-kytkentätensorista. Tämän epäsuoran vuo-rovaikutuksen osuus on tunnettava, jotta kyt-kentää voitaisiin käyttää luotettavasti rakenne-määritykseen.

Tutkimuksissa osoitettiin, että spin-spin-kytkentä voidaan jättää turvallisesti huomioi-matta hiiltä tai vetyä sisältävissä kytkennöissä.Fluorikytkentöjen tapauksessa, ja yleisesti ytimi-en massan kasvaessa, epäsuoran kytkennänmerkitys kasvaa.

Väitöstutkimuksesta käy ilmi, että spin-spin-kytkentätensori edellyttää lähes täydellistäelektronien välisen vuorovaikutuksen eli elekt-

ronikorrelaation kuvausta huomioiden myösatomien sisäkuorien korrelaation. Myös tiheys-funktionaaliteorian on ensimmäistä kertaa ha-vaittu antavan hyödyllisen tarkkuuden muidenkuin halogeeniatomien spin-spin-kytkentäten-soreille. Laskennallisen keveytensä vuoksi DFT-menetelmä tulee mahdollistamaan NMR-para-metrien laskemisen jopa varsin suurissa orgaani-sissa biomolekyyleissä.

Jotta kokeellisia ja laskettuja parametrejavoitaisiin mielekkäästi verrata toisiinsa, on jälkim-mäiset keskiarvoistettava molekyylin värähtely-jen ja pyörimisen suhteen. Tämän lisäksi suhteel-lisuusteoreettisten ilmiöiden on havaittu ole-van merkittäviä jo jaksollisen järjestelmän toisenrivin alkuaineilla ydinvarjostuksen ja sen iso-tooppiefektien tapauksissa.

Filosofian maisteri Perttu Lanton väitöskirjaElectronic structure studies on NMR spin-spincoupling and nuclear shielding tensors tarkas-tettiin Oulun yliopiston luonnontieteellisessätiedekunnassa 30.11.2002. Vastaväittäjänä toimiprofessori Gustavo Adolfo Aucar Northeas-tern Universitystä Argentiinasta ja kustoksenaprofessori Jukka Jokisaari. Perttu Lantto on syn-tynyt 27.6.1975 Tampereella ja tullut ylioppilaak-si Tornion yhteislyseon lukiosta 1994.

Tapio Repo:Kolmiulotteisen ympäristönmallinnus peräkkäisistäkuvista

Ihmiselle kyky työs-kennellä ympäris-tössään ja muuttaasuunn i te lm iaanhavaintojensa pe-rusteella on itses-täänselvyys. Ko-neet tuskin kos-kaan pystyvät täy-sin vastaavaan. Voi-

daan kuitenkin suunnitella laitteita, joita kykene-vät suorittamaan tehtäviä onnistuneesti video-kameran kuvatiedon avulla. Suurimmaksi ongel-maksi tällöin muodostuu kuvatiedon oikea tul-kinta. Perinteisesti ongelmaa on yritetty ratkais-ta kahden kameran tekniikoilla, onhan ihmisellä-kin kaksi silmää. Käyttämällä vain yhtä liikkuvaakameraa voidaan monia ongelmia kuitenkinvälttää.

Väitöstutkimuksessa kehitettiin menetel-mä, jolla voidaan mallintaa ympäristön kolmi-ulotteinen rakenne yhdellä liikkuvalla videoka-meralla. Samalla voidaan määrittää kameranpaikka ja asento suhteessa ympäristöönsä. Ym-päristöstä keskitytään kohteisiin, joissa on suoriareunoja tai muuten etukäteen tunnettujamuotoja. Ihmisen tekemät kappaleet ovatyleensä juuri tällaisia.

Mittausten tekeminen liikkuvasta videoku-vasta on vaativaa. Mittaukset sisältävät usein vir-heitä, koska monesti ei etukäteen edes tiedetä,mitä ylipäänsä mitataan. Työssä keskityttiin erityi-sesti epävarman mittaustiedon käsittelyyn jasen luotettavuuden määrittämiseen, sekä liik-keen ja ympäristön rakenteen epävarmuuksienmallintamiseen.

Yhtenä sovellusesimerkkinä toteutettiinautomaattisen varaston robottikeräilijän ohja-usjärjestelmä, jossa konenäön tehtävänä olimallintaa kuormalavojen rakenne ja ohjata tä-män tiedon avulla poimintaa. Menetelmiä kehi-tettiin käytettäväksi myös virtuaalitodellisuus-sovellutuksissa, joissa tarkkaa paikkatietoa tarvi-taan lisätyn todellisuuden tuottamiseksi näyttö-laitteisiin.

46A K T U U M I

V Ä I T Ö K S E T

Sisko Ylimartimo:Satu Lumikuningatar sisäisenkasvun kuvauksena

Kirjallisuuden alaankuuluva väitöstut-kimus käsittelee H.C. Andersenin(180 –1875) satuaLumikuningatarkuvauksena yksi-lön psyykkisestäkypsymisestä jaeheytymisestä. Sa-dun tapahtumissakeskeinen matkavoidaan nähdä siirtymisenä lapsuudesta mur-rosikään ja varhaisaikuisuuden portille sekä ir-rottautumisena vanhemmista. Se on tulkittavis-sa myös ns. keski-iän kriisin kuvaukseksi.

Keskeisenä tulkintamallina on C. G. Junginanalyyttiseen psykologiaan kuuluva näkemys ih-misen psyykkisestä yksilöllistymisestä ja eheyty-misestä, ns. individuaatioprosessista. Kai ja Gerda,sadun poika ja tyttö, symboloivat psyyken ehey-tymistä sadun päättyessä onnellisesti. Tähän har-monisoitumisprosessiin kuuluu myös tietoisenja piilotajuisen suhteen analyysi.

Tulkinnassa on pohdittu, mitä ja mistä hen-kilöt, miljööt, maisemat ja tapahtumat kertovatsymbolisella kielellä. Sadun alussa Kai saa haa-voittavan peilinsirpaleen silmäänsä ja sydämeen-sä. Hän vieraantuu Gerdasta ja joutuu merkilli-sen voiman valtaan lähtiessään talvella salaperäi-sen Lumikuningattaren matkaan. Kevään tultuaGerda puolestaan lähtee etsimään häntä. Tyttökohtaa matkallaan avuliaita eläimiä ja arkkityyp-pisiä hahmoja, muun muassa suuren äidin sym-bolit Lapinvaimon ja Ruijanvaimon. Auttajat mer-kitsevät yksilön omia psyykkisiä voimavaroja.

Monien vaiheiden jälkeen Kai löytyy kaukaaLumikuningattaren linnasta, jonka sijaintipaikansatu määrittelee aika epämääräisesti mutta tul-kinnan kannalta riittävän tarkasti Huippuvuoriksi

ja pohjoisnavaksi. Pohjoinen ilmansuunta, Lappija arktinen tundramainen maisema ja sen pime-ys symboloivat sekä piilotajuntaa että joutumis-ta masentuneeseen ja itseensä käpertynee-seen mielentilaan. Äärimmäisinä ja samalla kes-kellä olevina paikkoina ne merkitsevät myös It-seä, psyyken kokonaisuutta ja ydintä.

Gerdan rakkaus ja kyyneleet sulattavat jääs-sä olevan Kain, joka tajuaa nyt Lumikuningatta-ren linnan tyhjäksi ja kylmäksi paikaksi. Lopullises-ti lapsista tulee eheytyneen yksilön vertauskuva,kun he palaavat takaisin kotikaupunkiinsa. Psyyk-kistä kasvua symboloi kesä, joka on täynnä kau-neutta ja elinvoimaa.

Lumikuningatar-satu ei kerro ainoastaanKaista, Gerdasta ja Lumikuningattaresta. Aidonsadun tapaan se kertoo vertauskuvallisella kie-lellään meistä jokaisesta, myös kirjoittajastaan.Andersen kirjoitti sadun vuoden pimeimpäänaikaan joulukuussa 1844. Hän oli Dantea sitee-raten ”elonsa tien puolivälissä”, sopiva kohdekeski-iän kriisille ja individuaatioprosessille. Sa-dussa onkin viitteitä Andersenin omaan elä-mään. Sadun maagisessa verhossa hän saattoikinpaljastaa asioita, joista hän vaikeni varsinaisissaomaelämäkerrallisissa teksteissään.

Taiteen tohtori, filosofian lisensiaatti SiskoYlimartimon väitöskirja Lumikuningattaren val-takunta. H.C. Andersenin satu sisäisen kasvunkuvauksena tarkastettiin Oulun yliopiston hu-manistisessa tiedekunnassa 22.11.2002. Vasta-väittäjinä toimivat FT Gerhard Schmitt Oulunyliopistosta ja KT Hilkka Ylönen Jyväskylän yli-opistosta sekä kustoksena professori Liisi Huh-tala. Sisko Ylimartimo on syntynyt 14.6.1945Pudasjärvellä ja tullut ylioppilaaksi Pudasjärvenlukiosta 1965.

Pentti Luoma:Pysyvyyttä ja muutostaMTK:n ympäristö-näkemyksissä

Yhte i skunta t ie -teellisessä ympäris-tötutkimuksessaon Suomessa kes-kitytty useimmitenympäristöasentei-den ja ympäristö-liikkeiden tutkimi-seen. Vähemmänon tutkittu niitäryhmiä ja organi-saatioita, joidensuhtautuminen ympäristöpolitiikkaan on ollutkriittinen. Kyselytutkimusten mukaan maanvilje-lijäväestö on Suomessa ollut yksi vähiten ympä-ristöongelmista huolestuneista ryhmistä, joskinhaastattelututkimusten kuva viljelijäväestönympäristösuhteesta on edellistä moniulottei-sempi. Maanviljelijäväestön etujärjestö, Maa- jametsätaloustuottajain keskusliitto (MTK), onsuhtautunut jäsentensä intressejä puolustaes-saan usein kriittisesti ympäristöpoliittisiin ratkai-suihin. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan MTK:nympäristönäkemyksiä sen julkaiseman Maatalo-ustuottaja-lehden valossa aikavälillä 1980–2000.Aineisto koostuu artikkeleista, pääkirjoituksista,uutisista ja pakinoista sekä järjestön ympäristö-politiikkaa käsittelevistä lausunnoista ja kirjelmis-tä. Tarkoituksena on kartoittaa järjestön näke-myksissä tapahtuneita muutoksia ympäristölii-kehdinnän ja ympäristöpolitiikan aktivoitumisenajoista vuosituhannen vaihteeseen.

Osin MTK:n näkemykset ovat säilyneetmuuttumattomina. Niinpä se esimerkiksi kritisoiympäristöpolitiikkaa byrokraattisena, maan-omistusoikeuteen puuttuvana ”pakkosuojelu-na” korostaen vapaaehtoisen ympäristönsuo-jelun merkitystä. Puolueiden, Euroopan unionin,ympäristöhallinnon ja kaupunkilaisten järjestö

47A K T U U M I

V Ä I T Ö K S E T

näkee ”vieraantuneen” maatalouden ja maa-seudun arjesta. Eri yhteyksissä painotetaankinviljelijäväestön, maataloustutkimuksen ja järjes-tön omaa asiantuntijuutta maatalouden ympä-ristökysymyksissä.

Järjestön näkemyksissä on kuitenkin havait-tavissa myös muutoksia. Esimerkiksi luonnon-mukainen tuotanto ja eläinten suojelu otetaanhuomion aiempaa vakavammin. Yleisemminkinpainotetaan ekologiset näkökohdat huomioi-via viljelymenetelmiä. Kuluttajia pyritään näin va-kuuttamaan suomalaisten elintarvikkeiden puh-taudesta ja korkeasta eettisestä laadusta. Suo-men liityttyä Euroopan unioniin myös MTK:nsuhde muihin etujärjestöihin on muuttumassayhteistyöhakuisempaan suuntaan. Käytännössätämä on jo ilmennyt eri etujärjestöjen välisenäyhteistoimintana kotimaisten elintarvikkeidenja suomalaisen maaseudun puolesta.

Tutkimuksen pohjalta nousee esille myösyleisempi kysymys uudenlaisen, entistä yhteis-työhakuisemman ympäristöpolitiikan kehittä-misen mahdollisuudesta. Ylhäältä ohjatun ympä-ristöpolitiikan sijaan tarvittaisiin sosiaalisia vaiku-tuksia ennakoivampaa politiikkaa, jossa ympäris-töpolitiikan kohteena olevia ryhmiä kuunneltai-siin entistä herkemmin korvin. Tällaisen politii-kan kehittämisessä myös ympäristösosiologiallaon tärkeä tehtävänsä.

Yhteiskuntatieteiden lisensiaatti PenttiLuoman väitöskirja Vihreät viirit. Muutos ja pysy-vyys Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitonympäristöpoliittisissa näkemyksissä vuosina1980–2000 Maataloustuottaja-lehden valossatarkastettiin Oulun yliopiston kasvatustieteidentiedekunnassa 20.9.2002. Vastaväittäjänä toimiprofessori Pertti Rannikko Joensuun yliopistos-ta ja kustoksena professori Timo Järvikoski.Pentti Luoma on syntynyt 29.3.1951 Pyhäjoellaja tullut ylioppilaaksi Raahen yhteislyseosta1971.

Eila Louhimaa:Ympäristökasvatuksensidonnaisuus yhteis-kunnalliseen vallankäyttöön

Tutkimuksessa tar-kastellaan virallisenympäristökasva-tuksen ja ympäris-töstä käytävän jul-kisen yhteiskunnal-lisen keskustelunvälistä suhdetta.Miten vallitsevatympäristön yhteis-kunnalliset määrit-tely- ja tulkintaprosessit vaikuttavat ympäristö-kasvatuksen tiedon- ja oppimiskäsitykseen jamiten ne konkreettisesti ilmenevät ympäristö-kasvatuksen opetusopillisissa malleissa?

Tutkimuksessa tarkastellaan myös ympäris-tökasvatuksen tutkimuksen ja yhteiskuntatie-teellisen ympäristötutkimuksen välistä suhdetta.Tutkimuksessa todetaan, että niin ympäristö-kasvatuksen tutkimuksessa kuin yhteiskuntatie-teellisessä ympäristötutkimuksessakin on vallallarajallinen käsitys siitä, miten ympäristöä ja ympä-ristöongelmia määritellään ja luonnon käyttöänormitetaan.

Tämä rajallisuus johtuu siitä, että teorioissaei uloteta tarkastelua merkitystasoisiin kulttuu-risiin tapoihin havaita ja kokea luontoa eikä nii-hin sosiaalisiin sääntöihin, jotka ohjaavat ympä-ristöstä käytävää yhteiskunnallista keskustelua.Käytännössä nämä merkitystasoiset käsityksetjohtavat siihen, että ympäristöongelmia koske-vaa tieteellistä tietoa pidetään järkevimpänä jamerkityksellisimpänä tietona ympäristöongel-mien hallinnassa.

Toiseksi luonnon rajalliset merkitykset joh-tavat luonnosta kommunikoinnin eriytymiseen:jokainen yhteiskunnallinen toimija tarkasteleeympäristöongelmia omien rajallisten näkemys-ten ja intressiensä näkökulmasta.

Tutkimuksen perusteella koulujen virallinenympäristökasvatus ja sen tutkimus ovat vahvastisidoksissa yhteiskunnalliseen vallankäyttöön.Tästä sidonnaisuudesta johtuen ympäristökas-vatuksessa ja sen tutkimuksessa ollaan taipuvai-sia ympäristöongelmien ja niiden ratkaisu- ja hal-lintakeinojen tieteellistämiseen sekä psykologi-sointiin ja yksilöllistämiseen.

Toiseksi ympäristökasvatuksen tutkimuk-sessa todetaan pyrittävän arvovapaaseen tutki-mukseen, mutta tosiasiassa tutkimus on vahvastiarvosidonnaista eli yhteiskunnallisen vallan oh-jaamaa. Vallitsevasta virallisesta ympäristökasva-tuksesta on tehtävissä seuraavia johtopäätök-siä:

1) Ympäristökasvatuksessa pyritään keino-tekoisesti tiedolliseen puolueettomuuteensuhteessa ympäristöongelmiin ja -konflikteihin.Ympäristökasvatuksessa tieteen, luonnontie-teiden ja teknisten tieteiden uskotaan tuotta-van objektiivista ja arvovapaatatietoa.Tieteellisen ympäristötiedon perustallevoi rakentaa loogisesti toistuvia periaatteita,jotka voi yleistää koskemaan kaikkia ympäristö-ongelmia ja näin myös moninaisia ympäristöky-symykseen sisältyviä konflikteja. Ympäristöon-gelmat ja -konfliktit ymmärretään tieteellisinä il-miöinä, joista voi tehdä tieteellisiä yleistyksiä jamalleja.

2) Ympäristökasvatuksessa pyritään keino-tekoisesti poliittiseen neutraalisuuteen suh-teessa ympäristöongelmiin ja -konflikteihin. Ym-päristöongelmat ja -konfliktit ymmärretään ko-kemuksellisina ja psykologisina ilmiöinä, jokaisellehenkilökohtaisena kokemuksellisena skeemana.Asennekasvatuksen pyrkimyksenä on tukea tä-män yksilöllisen skeeman muodostumista. Ko-kemuksellinen skeema rakentuu tieteellisen tie-don sekä tunnepitoisten asenteiden perustalle,jota tämä tieto herättää. Ympäristökasvatukses-sa asennekasvatuksella ei siis viitata yhteiskun-nalliseen kasvatukseen, jossa pohdittaisiin vallit-sevan yhteiskuntajärjestyksen arvoperusteitatai analysoitaisiin ympäristökysymykseen sisälty-

48A K T U U M I

V Ä I T Ö K S E T

viä yhteiskunnallisen vallan kysymyksiä.3) Ympäristökasvatuksessa pyritään keino-

tekoisesti neutraalisuuteen vallitsevaa yhteis-kuntajärjestystä ja demokratiakäsitystä kohtaan.Ympäristöongelmat ja -konfliktit ymmärretäänglobaaleina poliittisina ja hallinnollisina kysymyk-sinä, joihin oppilaat tulee sosiaalistaa kasvattaenheitä henkilökohtaiseen suhteeseen kestävänkehityksen periaatteiden kanssa. Kestävän kehi-tyksen periaatteiden uskotaan rakentuvan de-mokraattisen poliittisen päätöksenteon ja ih-misten tasa-arvoisuuteen rakentuvan yhteis-kuntajärjestyksen perustalle. Uskotaan, että lap-selle ja nuorelle tulee opettaa vain kansalaistie-toja ja -taitoja, jotta he voisivat osallistua ympä-ristöpolitiikan tekemiseen. Silloin kun ympäris-tökasvatuksessa käsitellään poliittisia ja moraali-sia kysymyksiä on yleensäkin tyypillistä, että sa-manaikaisesti ympäristökysymyksistä tehdäänhenkilökohtaisia. Siinä käsitellään niitä tietoja jataitoja, joita jokaisen kansalaisen tulisi sisäistäävoidakseen osallistua täysipainoisesti ympäris-töongelmien aiheuttamien sosioekonomistenja -poliittisten seurausten hallintaan.

Kasvatustieteiden maisteri Eila Louhimaanväitöskirja Luonnon sosiaalinen konstruointi,ympäristödiskurssit ja ympäristöön orientoivakasvatus. Tutkimus institutionaalisen ympäristö-kasvatuksen yhteiskunnallisista rakenne-ehdois-ta ja kulttuurisista mahdollisuuksien kentistä tar-kastettiin Oulun yliopiston kasvatustieteidentiedekunnassa 8.11.2002. Vastaväittäjänä toimidosentti Pekka Jokinen ja kustoksena professoriTimo Järvikoski. Eila Louhimaa on syntynyt10.11.1967 Oulussa ja tullut ylioppilaaksi Oulunlyseon lukiosta 1986.

Sanna Parrila:Perhepäivähoito – julkista jasalattua päivähoitotoimintaa

Perhepäivähoitojär-jestelmään sisältyytällä hetkellä hyvinristiriitaisia kehitys-näkymiä. Toiseen ää-ripäähän sijoittuvatviestit kuolevastaho i tomuodosta ,jota ei enää kannatakehittää. Toiseentaas lasten vanhem-pien ja henkilöstönesittämä hätähuuto hoitomuodon säilyttämi-sen ja kehittämisen puolesta.

Tutkimus, jossa selvitettiin perhepäivähoita-jien, perhepäivähoidon ohjaajien ja lasten van-hempien käsityksiä perhepäivähoidon laadustaja sen kehittämistarpeista, on ensimmäinen per-hepäivähoitoa tutkiva väitöskirja Suomessa.

Väitöstutkimus osoittaa, että perhepäivä-hoidon laatu sisältää tiettyjä hoitomuodon ke-hityshistoriasta kumpuavia perusmyyttejä, joi-den paljastaminen kyseenalaistaa osaltaan kokohoitomuodon perustan. Yhtenä keskeisenämyyttinä tutkimuksessa tarkastellaan käsitystä,jonka mukaan perhepäivähoidon laadun takee-na on ohjaaja. Perhepäivähoidon rinnastaminentasavertaiseksi hoitomuodoksi päiväkotihoi-don kanssa vuonna 1973 perustui nimenomaantähän lähtökohtaan. Perhepäivähoitajille ei ase-tettu koulutuksellisia pätevyysvaatimuksia, kos-ka ohjaajan katsottiin pystyvän takaamaan per-hepäivähoidon laadun tekemällä säännöllisiäkotikäyntejä hoitajien luokse, ohjaamalla ja kou-luttamalla hoitajia sekä valvomalla toimintaa.Näin ei kuitenkaan tapahdu.

Ohjaajan tehtävänkuva on joissakin kunnis-sa hämärtynyt vahvasti alkuperäisestä. Aikaahoitajien tukemiseen, ohjaamiseen ja kasvatuk-

sen laadun valvontaa ei jää.Tutkimuksesta käy ilmi, että niin perhepäivä-

hoidon ohjaajat, perhepäivähoitajat kuin van-hemmatkin ovat huolissaan perhepäivähoidonlaadun suuresta vaihtelusta. Alalla toimii kuiten-kin myös työhönsä motivoitumattomia, puut-teellisin tiedoin ja taidoin varustettuja hoitajia,joiden työpanokseen ei voi luottaa.

Laadun kannalta keskeisintä olisi kehittääperhepäivähoitajien koulutusta ja ammatilli-suutta sekä toiminnan sisältöjä. Perhepäivähoi-toon kaivataan lisää suunnitelmallisuutta, ta-voitteellisuutta ja valvontaa. Nämä kehittämis-vaateet ovat osittain ristiriidassa hoitajien omi-en käsitysten kanssa.

Perhepäivähoitajien työorientaatiota lei-maa ns. yhteiskunnallinen äitiys, jossa korostuukasvatuksen suunnitelmallisuuden ja tavoitteel-lisuuden sijaan yksilöllinen hoiva ja huolenpito.Yksilöllinen hoiva onkin perhepäivähoidon pa-rasta antia, mutta se ei yksin riitä työn ammatilli-seksi perustaksi. Perhepäivähoitotyö on julkistavarhaiskasvatusta, joka on yhteiskunnallisesti mää-ritelty suunnitelmalliseksi ja tavoitteelliseksi hoi-don, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudeksi.

Perhepäivähoitoon tulisi laatia kuntakohtai-nen opetussuunnitelma, joka syventäisi hoitaji-en kasvatustietoisuutta ja tukisi heitä opetus- jakasvatustehtävässä. Se lisäisi työn ammatillistastatusta ja antaisi perusteen palkkauksen, työ-olosuhteiden ja koulutuksen kehittämiselle.

Kasvatustieteiden maisteri Sanna Parrilanväitöskirja Perhepäivähoito osana suomalaistapäivähoitojärjestelmää – näkökulmia perhepäi-vähoidon laatuun ja sen kehittämiseen tarkas-tettiin Oulun yliopiston kasvatustieteiden tie-dekunnassa 15.11.2002. Vastaväittäjänä toimiprofessori Anna Raija Nummenmaa Tampereenyliopistosta ja kustoksena professori Eeva Huja-la. Sanna Parrila on syntynyt 26.10.1967 ja tullutylioppilaaksi Kuusiluodon lukiosta Oulussa.

49A K T U U M I