Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiri, henkilöstölehti 4 / 2009

Tässä numerossa mm.Tervein mielin s. 3Kuninkaallista menoa s. 6Endokrinologian tunnustuspalkinto s. 9

Joulupukin unelma

Matkaan lähtee Korvatunturilta Joulupukki.

Hän valkoparta lienee ja on jo vanha ukki.

Tehnyt on taas vuoden verran hyvin paljon työtä

ja valvonut on pakett ien vuoksi monta yötä.

Joululahjat valvott aneet pukkia on öisin,

miett inyt on kenet vielä pyytäisi nyt töihin.

Tontutkaan ei enää jaksa tehdä ylitöitä,

vaan nukkumalla mieluiten he viett äisivät öitä.

Voi kunpa lapset ymmärtäisi pukkia sen verran

lahjalistan kirjoitt aisi pienen edes kerran.

Toivoo hän nyt unelmissaan, sitä myöskin vuott aa

vaan moni hälle pett ymyksen joka kerta tuott aa.

Kunpa voisit pukkia nyt armahtaa jo vähän.

Lahjatoiveet jätt äisitkin yhteen lahjaan tähän.

Niin ei pukin tarvis tehdä enää öisin työtä

nukkua hän saisi monta rauhallista yötä.

Onnellinen olisi myös pukin jouluaatt o,

Joulumuori riemuitsisi, kun ei nuku taatt o.

Tontuilla nyt kerrankin ois kunnon joulumieli,

teille siitä kiitoksen he laulais` monin kielin.

Liisa Antt ila

2

Pääkirjoitus

Päätoimittaja: Riitta LuosujärviToimitusneuvosto: Ilkka Vehkaperä Sinikka Savikuja Maria Sergejeff Sisko Hentonen Juha Kursu Raija Reponen

ISSN 1459-8582 (Painettu)ISSN 1459-8590 (Verkkolehti)

Seuraava lehti ilmestyy maaliskuussa. Siihen tuleva materiaali tulee toimittaa 22.2.2010 mennessä osoitteeseen: toimitus.lansipuhuri@lpshp.fi . Palautteen lehdestä (ruusut/risut) voit laittaa samaan osoitteeseen.

Sanottavaa

IN MEMORIAMTimo Juutinen

13.6.1960–26.11.2009Sairaanhoitopiirin hallituksen jäsen ja edellisen kauden varapuheenjohtaja Timo Juu-tinen kuoli vaikean sairauden murtamana 26.11.2009. Timo Juutinen oli myös Ke-min sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja, jo toista kautta. Edellisen kau-den hän toimi varapuheenjohtajana ja sitä aiemmin puheenjohtajana.

Timo oli aktiivinen kuntalaisten asioiden puolestapuhuja kaikilla foorumeilla, joilla hän toimi. Ja niitä foorumeita oli paljon. Erityisenä sydämen asiana hänellä oli sosiaali- ja terveydenhuollon asiat. Hän perehtyi asioihin kiitettävästi, kuunteli ih-misiä, käytti rohkeasti puheenvuoroja puolustaessaan palveluja tarvitsevia ja hen-kilökuntaa.

Timon kuolema on raskain asia hänen läheisilleen, erityisesti Timon kahdelle lap-selle. Me, jotka näimme hänen intensiivisen paneutumisensa luottamustehtävien hoi-toon, olemme menettäneet rohkean ihmisen, rohkean ihmisten puolesta toimijan.

Timo Juutisen muistoa ja elämäntyötä kunnioittaen

Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä

Pandemia-tilanteesta

selvittiin kiitoksinPandemiasuunnitelmia tehtiin vuonna 2006 lintuin-fl uenssan uhkan alkuun panemana. Sikainfl uenssa-suunnitelmat hiottiin kevään ja alkukesän 2009 ai-kana. Kesällä epäiltiin koko suunnitelmien tarvet-ta. Rakennusinvestoinnit kyllä lykättiin tilojen riit-tävyyden varmistamiseksi. Epidemia alkoi viikolla 43. Saman viikon lopulla aloitettiin henkilökunnan rokotukset, jotka saatiin tehtyä kahden ripeän ro-kotusparin toimesta työpaikoilla reilussa viikossa. Rokotusaktiivisuus oli kiitettävä ja henkilökunnas-ta rokotettiin lähes 90 %. Kiitos rokotusten, henkilö-kunta säästyi muutamaa harvaa lukuun ottamatta sairastumiselta. Siten henkilökuntaa riitti epidemi-an vaikeimpina viikkoina ja emme levittäneet tau-tia työ- tai kotiympäristössä.

Viikon 45 aikana osastojärjestelyissä toteutettiin suunnitelmaa; osasto 5A: sta tehtiin infektio-osasto ja naistentautien poliklinikasta tilat otettiin infl uens-sapoliklinikan tiloiksi. Päiväkirurgian tilat otettiin infl uenssa tehon käyttöön. Elektiivinen operatiivi-nen toiminta ajettiin alas lähes kaikilta erikoisaloilta. Seuraava viikko olikin pahin vastaanotolla ja osas-toilla. Kiireisimpänä aikana poliklinikalla kävi 80 in-fl uenssapotilasta päivässä, osastoilla oli 40 infl uens-sapotilasta ja teholla 4 potilaista, joista yksi hengi-tyskoneessa. Huippu ohitettiin kahdessa viikossa ja nyt viikolla 48 olemme jo siirtyneet normaaliin toi-mintaan.

Poikkeusjärjestelyt vaativat henkilökunnalta pal-jon, sillä moni joutui siirtymään toisiin tehtäviin ja toiseen työpisteeseen. Siirtymisiin ja lisävuorojen te-kemiseen suhtauduttiin kiitettävän hyvin, sillä kor-viini ei juuri murinaa kuulunut.

Valitettavasti pandemian aiheuttama urakka ei vielä ole ohi, sillä peruttuja leikkauksia on noin 120, jotka pitää lähitulevaisuudessa hoitaa.

Parantamista pandemia –valmiudessa tarvitaan. Puhelinneuvontaa tulee parantaa, tiedottamista sa-moin ja varmasti muutakin parannettavaa löytyy.

Vaikka tarkempi toiminnan analysointi on teke-mättä, olemme suoriutuneet pandemian hoidosta hyvin. Meidän hallitus ja valtuusto antoivat mar-raskuun kokouksissaan kiitosta koko henkilökun-nalle ja olen ylpeä Teidän kaikkien työmoraalista ti-lanteessa.

Toivotan kaikille rauhallista Joulun aikaa

Juha Kursu, johtajaylilääkäri

Terveydenhuollossa riittää haasteitaTerveydenhuollon meno-jen hallitsematon kasvu on suuri uhka kuntien talo-udelle. Väestö vanhenee ja palvelujen tarve kasvaa, eikä kukaan meistä päät-täjistä halua olla rajaamas-sa ihmisten mahdollisuutta käyttää terveydenhuollon palveluja. Vähenevä väki asettaa erikoissairaanhoi-dolle omat haasteensa, kun joka erikoisalalle ei riitä tar-peeksi potilaita ja toisaalta erikoissairaanhoidossa jou-dutaan hoitamaan niitäkin, joiden tarkoituksenmukai-sempi paikka olisi terveys-keskuksessa.

Yhdeksi ratkaisumallik-si on jälleen nostettu Län-si-Pohjan ja Lapin sairaan-hoitopiirien yhdistäminen ja kirjaus yhden sairaanhoi-topiirin tavoitteesta lisät-tiin myös Lapin maakunta-suunnitelmaan.

Mielestäni yhden sai-raanhoitopiirin valmistelun aloittaminen tässä vaihees-sa ei ole tarkoituksenmu-kaista, vaan jopa voimava-rojen tuhlausta. Terveyden-huoltolaki on parhaillaan

valmisteltavana, emmekä tiedä, miten terveydenhuol-to ja siihen olennaisesti liit-tyvät sosiaalipalvelut tul-laan tulevaisuudessa järjes-tämään. Lisäksi Meri-Lapin kuntia koskeva kuntajako-selvitys tulee aivan varmas-ti käsittelemään myös ter-veydenhuollon palvelujen järjestämistä sekä peruster-veydenhuollon että erikois-sairaanhoidon osalta.

Luonnollisesti kuntajoh-tajien huoli lisääntyvästä palvelutarpeesta ja toisaalta kustannusten hillitsemises-tä on aiheellinen, mutta nyt esitetty malli jäisi todennä-köisesti välivaiheeksi, jon-ka jälkeen siirryttäisiin mil-joonapiiriin. Pelkään, että tällaisella välivaiheella me vähennämme Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin mahdol-lisuuksia olla kilpailemas-sa tasavertaisesti erikois-sairaanhoidon järjestämi-sestä muiden Pohjois-Suo-men erityisvastuualueen sairaanhoitopiirien kanssa.

Todennäköistä nimittäin on, että jos Länsi-Pohjan ja Lapin sairaanhoitopiirejä

aletaan yhdistää, Lapin kes-kussairaalaan keskitetään kattavampi palvelutarjon-ta ja LPKS:n painoarvo pie-nenee.

Oman sairaanhoitopii-rin puolesta kannattaa edel-leen taistella, kunnes meil-le esitellään malli, joka tur-vaa tasavertaiset palvelut alueemme asukkaille. Meil-le merilappilaisille on mat-ka Ouluun aina ollut lyhy-empi kuin Rovaniemelle, kun on pitänyt lähteä hake-maan apua omaa keskus-sairaalaa kauempaa. Yh-teistyötä ja työnjakoa poh-joisten sairaanhoitopiirien välillä on edelleen kehitet-tävä ja ylläpidettävä hyvää vuorovaikutusta. Lisäksi on kaiken aikaa tarkastelta-va palveluja, hillittävä kus-tannuksia ja ennen kaikkea huolehdittava oikeasta hoi-donporrastuksesta. Siinä on työtä ja tehtävää niin perus-kunnissa kuin sairaanhoito-piirissäkin.

Kuntayhtymänhallituksen puheen-

johtaja Ritva Sonntag

Juhani Tuisku Matti Väänänen Sirpa Koivuniemi (kuvaaja)Toimitussihteeri: Tuija Johansson

Sivunvalmistusja taitto: Tornion Kirjapaino Ky

Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin henkilöstö- ja tiedotuslehti

3

* mielenterveyttä ja päihteettömyyttä edistämällä * mielenterveys- ja päihdepalveluja parantamalla * avoimuutta lisäämällä

Tavoite: Pohjois-suomalaisten hyvinvointi Tervein Mielin Pohjois-

Suomessa hankeen lähtö-kohta on pohjoisen Suomen mielenterveys- ja päihde-työn kehittäminen. Yhtei-sessä hankkeessa ovat mu-kana kaikki OYS:n alueen sairaanhoitopiirit ja Kai-nuun maakunta. Hanke toi-mii yhteistyössä ja on osa kansallista Mieli 2009 mie-lenterveys- ja päihdeohjel-maa. Hankkeen rahoitus tu-lee STM:n Kaste-rahoituk-sesta. Hankkeen tavoittee-na on lisätä pohjoissuoma-laisten hyvinvointia mielen-terveyttä ja päihteettömyyt-tä edistämällä, mielenterve-ys- ja päihdepalvelujen toi-mivuutta ja vaikuttavuut-ta parantamalla sekä avoi-muutta lisäämällä. Tärkeä-nä tavoitteena on saada asi-akkaiden ja potilaiden ääni kuuluville palveluiden jär-jestämisessä.

Länsi-Pohjan osahanke Tervein Mielin Länsi-Poh-jassa osahanke käynnistyi syyskuussa, jolloin hanke-työntekijät aloittivat työn-sä. Hankkeen painopisteinä ovat mielenterveys- ja päih-destrategian luominen alu-eelle, promootio ja preven-tio sekä kuntoutus. Alueen omat tarpeet ovat lähtökoh-tana koko ajan.

Mielenterveys- ja päih-destrategian tekemisessä vastuuhenkilöinä ovat Riit-ta Hakala ja Timo Haara-niemi. Strategiassa varmis-tetaan palvelujen pitkäjän-teinen ja tarpeenmukainen kehittämistyö, joka edistää yhteistyötä, hyvinvointia ja terveyttä sekä tukee asiak-kaan ja palvelujen käyttä-jien asemaa ja osallisuutta. Tärkeää on mielenterveys- ja päihdepotilaiden tasa-ar-voinen kohtelu palveluissa.

Tervein Mielin Länsi-Pohjassa

Promootio ja preventio asioihin paneutuvat Varpu Wiens ja vuoden Tehykäs Marianne Karttunen. Tä-män osion tavoitteena on vähentää palvelujen tarvet-ta ja edistää oikea-aikaista palvelujen käyttöä. Lisäk-si pyritään edistämään pal-velujen käyttäjien tasa-ar-voa. Länsi-Pohjassa paneu-dutaan erityisesti lasten ja nuorten asioihin sekä per-heiden hyvinvointiin. Yh-tenä tavoitteena on katkais-ta sukupolvelta toiselle siir-tyvä ongelmakierre.

Mielenterveys- ja päih-dekuntoutuksen kehittä-minen on yksi osa-alue. Ta-voitteena on vahvistaa pe-rusterveydenhuollon ja so-siaalihuollon kehittämistä, lisätä osallisuutta ja henki-löstön osaamista sekä vä-hentää terveyseroja ja syr-jäytymistä. Tämän korin vastuuhenkilöt ovat Satu Piippo ja Katriina Virta. Työ tehdään osana omaa työtä ja siihen ei käytetä hanke-rahoitusta. Länsi-Pohjassa on ollut Mielenterveyden

Kaste-projektin työntekijät vasemmalta: Riitta Hakala, Varpu Wiens, Marianne Karttunen ja Timo Haaraniemi.

Hankkeen ensimmäiseen aluetyöryhmän

kokoukseen osallistujia

Keroputaan sairaalassa.

keskusliiton kanssa ”Kun-toutuja oman elämänsä asi-antuntijaksi” –hanke, josta syntyi alueellinen kuntou-tuksen ”Väylä-malli”. Yhte-nä tavoitteena on kouluttaa alueelle kokemusasiantun-

tijoita, jotka voivat osallis-tua palveluiden ja yksiköi-den kehittämiseen sekä ar-viointiin.

Tervein Mielin Pohjois-Suomessa –hankkeessa osa-alueina ovat lisäksi työelä-

mä, jossa varmistetaan työ-elämän hyvinvointia sekä henkilöstön riittävyyttä ja osaamista, siirretään hoi-tojärjestelmälle kohdistu-vaa painetta takaisin työelä-män toimijoille ja edistetään palvelujen käyttäjien tasa-arvoa työelämässä. Tässä meillä yhdyshenkilönä on Markku Sutela. Mielenter-veys- ja päihdeongelmien hoitoketjujen kehittämistä jatketaan ja yhdyshenkilönä on Pirkko Ezewuzie.

Tervein Mielin Länsi-Pohjassa hankkeen aluetyöryhmän kokousEnsimmäinen kokous oli Keroputaalla 13.11.09. Ko-kouksessa mietittiin yh-dessä hankkeen tavoitteita. Alueen yhteisen mielenter-veys- ja päihdestrategian te-kemistä esitettiin. Promoo-tion ja prevention osalta syntyi vilkasta keskustelua. Tavoitteeksi nousivat syr-jäytymisen ja itsemurhien ehkäisy. Länsi-Pohjassa on tehty aiemmin jo paljon yh-teistä työtä eri tavoin; mm. PERES, Sotepi ja Sateen-kaari -hankkeiden muodos-sa. Näistä projekteista on kertynyt paljon pohjatietoa.

Tervein Mielin Länsi-Pohjassa hanke etenee luot-tavaisesti ja hyvässä yhteis-työssä eteenpäin. KASTE on päivän teema!

Teksti: Birgitta Alakare Kuvat: Matti Väänänen

4

Kun tähän aikaan ajatte-lemme joulun ja uuden vuoden juhlakautta, tu-lee ensimmäisenä mieleen mitä pitäisi ostaa ja hank-kia. Haluamme antaa lah-joja läheisillemme, ostaa juhlaruokaa ja koristella kotimme kynttilöin, ku-kin ja joulukoristein. Kau-pat varautuvat tarjoamaan kaikkea mitä ikinä voi ku-vitella tarvitsevansa juhlan viettoon. Enää ei riitä, että äiti leipoo piparkakkuja ja pullapoikia ja linnuille-kin annetaan lyhde. Tope-liaaniseen jouluun kuului myös ylimääräinen kau-ra-annos tallissa seisovalle Pollelle. Jopa Kotitontulle vietiin ruokaan vintin rap-pusille. Vaikka nämä ku-vaukset joulun valmiste-luista tuntuvat meistä pie-niltä ja lapsellisilta, välit-tyy näistä tavoista pyrki-mys juhlistaa joulua yli-määräisillä herkkuannok-silla. Sieltä varmaan on lähtöisin sananlasku, jossa todetaan, että tulisipa jou-lu että saisi yölläkin syödä.

Vaikka meidän arkem-me yltäkylläisyys on sata-kertaista verrattuna van-hanajan jouluun, meille on kuitenkin jäänyt tavaksi juhlistaa nykyistäkin jou-lua ja uutta vuotta vielä suuremmalla yltäkylläi-syydellä. Ei riitä, että meil-lä on perinteiset kinkut, lanttulaatikot ja rosollit kuten suomalaiseen jou-luun kuuluu, vaan on ol-tava kalkkunoita, humme-reita ja kirsikoita. On olta-va maksapateeta, riistater-

riiniä, saksalainen joulupul-la ja ranskalainen jouluhal-ko ja tietenkin englantilai-nen hedelmäkakku ja kai-kenlaista muuta hyvää. Ih-miset kantavat selkä väärä-nä tavaraa kaupasta kotiin. Jääkaapit ovat ääriään myö-ten täynnä, pakastimet pur-suavat ja parvekkeella väli-aikaisena säilytyspaikkana olevan kylmälaukun kansi ei mene kiinni.

Näin on ruuan kanssa. Lisäksi pitää ostaa joulu-lahjat. En tiedä, riittääkö ylimääräinen kaura-annos juhlistamaan tämän päivän Pollen joulua, mutta aina-kin kissoille ja koirille an-netaan joululahjoja. Koirat saavat vaatteita ja kehittä-viä leluja, mutta kissojen on tyydyttävä pelkkään kumi-hiireen, sillä en ole koskaan nähnyt kissalla edes sade-takkia, vaikka kaikki tietä-vät, että kissat eivät pidä vedestä.

Tietenkin kaupoissa on kauhea tungos, joululau-luista aiheutuva hermos-tuttava meteli ja kuumuus. Jos haluaa ostaa maitopur-kin ja rasian kananmunia, kannattaa mennä kioskil-le, että ei joutuisi marke-tin kassajonoon kuuntele-maan kenenkään kännyk-käpuheluja. Markettien jou-luruuhkat ovat kestämättö-miä ja yleensäkin suhtau-dun melko nuivasti niin sa-nottuun shoppailuun. En muista koskaan erikoisem-min nauttineeni kauppaliik-keissä tai tavarataloissa kul-jeskelusta lukuun ottamat-ta kirjakauppoja. En mene

kanta-asiakas iltoihin eivät-kä jäsenetutarjoukset minua juurikaan liikauta. Nuorem-pana saatoin tehdä jonkin heräteostoksenkin, mutta nykyään ostan vain sen mitä tarvitsen.

Kaupoissa minua ahdis-taa valikoimien laajuus ja tavaroiden paljous. Vältte-len parhaani mukaan mar-ketteja, joissa on kymme-nen metrin juustohylly ja samanmoinen lihaleikkele-valikoima. Sellaisessa kau-passa asioiminen saa mi-nut masentumaan. Monesti minä ajattelen biojätteeseen menevän ruuan määrää, sil-lä en usko, että kaikki kink-kusiivut tai juustot saadaan myytyä parasta ennen päi-väystä. Katsellessani italias-ta tuotua juustoa, ajattelen millainen hiilijälki siitä syn-tyy, kun juustojakin rahda-taan ympäri maailmaa. Vii-meksi Venäjältä tullessani toin tuliaisiksi sieltä ostettua suomalaista Viola juustoa. Olipahan mielestäni hyvä vitsi, sillä periaatteessa olen lähialueruuan kannattaja.

Vaikka välttelen kaupois-sa käymistä ja tarpeettoman tavaran ostamista, luen mie-lelläni mainoksia ja tuote-esittelyjä. Postimyyntiluet-telot ja aikakausilehtien se-lostukset erilaisten viini-en, ruokien, pölynimuri-en, hajuvesien tai minkä ta-hansa tavaran erinomaisis-ta ominaisuuksista vaikut-taa mielialaan myönteises-ti. On vaikea olla negatii-vinen ja murjottava, jos on juuri saanut selville, kuinka korkealuokkaista ja kaunis-

ta tavaraa on saatavilla sit-ten kun sattuu tarvitsemaan ja haluamaan. Lisäksi pitää ihastella ihmisen loputon-ta kekseliäisyyttä ja sitä lo-gistiikan korkeaa osaamis-ta, joka on varmistanut sen, että tämäkin termoskannu on kannattanut rahdata Bra-siliasta tänne kylmyyteen, jossa termoskannu on todel-la tarpeellinen. Olen aina ar-vostanut ammattitaitoa.

Monta kertaa olen todel-la ihmeissäni siitä mitä kaik-kea tarvitaan. Tämän syk-syn suurimmat tavaratai-vaan ihmeet ovat pieniä ko-neita. Mielikuvitukseni ei riitä hahmottamaan sitä in-sinööri- ja suunnittelijatii-miä, joka on kehittänyt kak-soisleuan voimistelu- ja hie-rontalaitteen. Eikä se ko-neen suunnittelu vielä mi-tään, mutta täytyy olla to-dellinen markkinamies, joka saa tällaisen koneen tuotan-toon ja vielä maailmanlaa-juisesti sitä myydyksi. Tu-

lee mieleen vanha vitsi sii-tä, miten lääkäri käski mie-hen liikkua enemmän laih-tuakseen ja mies vastasi, että jos liikunta laihduttai-si, hänen vaimollaan ei oli-si kaksoisleukaa.

Sen tiedän, että en iki-nä osta kaksoisleukako-netta, vaikka minulla olisi millainen heltta leuan alla. Tuskinpa koskaan haksah-dan noin neljänsadan eu-ron karvanpoistokonee-seenkaan, vaikka aivan il-meisesti minulle on alka-nut partakarvoja kasva-maan. Koska konetta suo-sitellaan etupäässä nenä- ja korvakarvojen poistoon eikä minulla ole mainit-tavasti niitä, tyydyn var-maan kynsisaksiin karvan-kasvuni hillitsijänä. Mutta varmaan joku on ikionnel-linen saadessaan joulupu-kilta lahjaksi kaksoisleuan kuntouttajan.

Sisko Hentonen

Joulu on ovella ja vuosi vaihtumassa

L-PSHP:n psykiatrian toimialue järjesti 14. ja 15.9.2009 kaksipäiväi-sen seminaarin aiheesta Henkinen ensiapu (HEA) suuronnettomuustilan-teissa. Ensimmäinen päivä oli suunnattu HEA -toimintaa suunnittele-ville ja johtaville tahoil-le. Toinen päivä oli avoin kaikille HEA -toiminnas-sa mukana oleville. Se-minaarissa olivat kou-luttajina ylilääkäri Timo Männikkö ja ylihoitaja Ilkka Pernu Keski-Suo-men Keskussairaalasta.

HENKISEN ENSIAVUN OHJEISTUS PÄIVITTYYSeminaarissa käytiin läpi henkisen ensiavun johta-mista, kuntien ja sairaan-hoitopiirien vastuita ja hen-kisen ensiavun vaiheittais-ta järjestämistä traumaat-tisissa tilanteissa. Lopus-sa sivuttiin myös kouluam-pumisia ja niiden mahdol-lisia taustoja. Ilkka ja Timo kertoivat psykososiaalisen tuen järjestämisestä Keski-Suomessa käytännön ras-kaiden kokemusten perus-teella. Konginkankaan bus-siturma, Jyväskylän aseman junaonnettomuus, Neste-rallin onnettomuus sekä Hollantilaisbussin onnetto-muus ovat opettaneet pal-jon HEA -toiminnasta.

Sosiaali- ja terveysmi-nisteriön ohjeistuksen mu-kaan psykososiaalinen tuki ja palvelut ovat osa julki-sen sektorin järjestämisvas-tuun piiriin kuuluvaa la-kiin perustuvaa toimintaa. Alueellisella tasolla palve-luiden järjestämisvastuu on sairaanhoitopiireillä. L-PSHP.ssä valmiussuun-nitelmaa myös HEA -toi-minnan osalta on päivitet-ty yhdessä muiden ERVA -alueen sairaanhoitopiiri-en kanssa. Meidän alueel-tamme päivittämisestä ovat vastanneet sh Pia Husso ja psykologi Markku Sutela. Päivittämisessä on pyrit-ty mahdollisimman saman-

laisiin ohjeistuksiin aluei-den kesken, jotta tarvitta-essa myös keskinäinen aut-taminen olisi mahdollista. HEA-toiminnasta vastaa L-PSHP:ssä psykiatrian toi-mialue. Tukitoimet on jaet-tu neljään sektoriin; uhrien auttaminen, omaisten tuke-minen, omaispalvelupuhe-lin ja henkilökunnan huo-ahtaminen. Jokainen psyki-atrian toimialueen työnteki-jä tietää, mihin hän ilmoit-tautuu hälytyksen tullessa ja mitkä hänen tehtävänsä ovat. Tämän varmistami-seksi seuraavana on suun-nitelmissa henkilökunnan kouluttaminen ohjeistuksen mukaiseen toimintaan.

H e n k i s e n e n s i a v u n suunnitelmaan voi ja on syytäkin tutustua intrane-tissä. Se on osa Lääkinnälli-sen pelastustoimen suuron-nettomuusohjetta. Ohje löy-tyy etusivun turvallisuus- ja valmiussuunnitelmat –koh-dasta. On tärkeää, että mah-dollisimman moni tutustuu suunnitelmiin ja ohjeistuk-seen etukäteen, katastrofi -tilanteen ollessa päällä voi olla liian myöhäistä.

Teksti: Markku SutelaKuvat: Matti Väänänen

Kolumni

5

Himoharrastajaksi löytyi tällä kertaalastenlääkäriksi erikoistuva Ivan Arkhipov,

jonka intohimona on lumilautailu!

Ivan on tullut sairaan-hoitopiirimme palveluk-seen alkuvuodesta 2006 alunperin amanuenssik-si lastenosastolle. Lapset ovat Ivanille tärkeitä ja niinpä hän nykyään eri-koistuu lastenlääkärik-si. Toimitukseen kantau-tui jostain tietoja, että hän olisi intohimoinen lumilautailija ja niinpä lähestyimme häntä asi-an tiimoilta ja hän kertoi meille harrastuksestaan.

Ivanin mielestä ihmisellä pitää joku harrastus olla ja lumilautailu tuntui hänestä heti alusta mukavalta.

Hän aloitti lautailun hel-mikuussa 2005 Kallinkan-kaalla. Hän lautailee myös Ounasvaaralla, Pullingis-sa (nykyinen Svanstein-ski), mutta nykyään enim-mäkseen Rukalla. Ivan kuu-luu Rukan lumilautailijat Ry:hyn ja hänellä on myös FIS- kansainvälinen lisens-si. Ivan ei harrastakaan lau-tailua ihan vain omaksi ilokseen vaan ihan kilpailu-mielessä. Hän kilpailee pe-räti ammattilaistasolla; SM-kisoissa Suomessa ja FIS –kisoissa muissa maissa.

Ivan on saanut myös muita perheensä jäseniä in-

nostumaan lautailusta mm. vaimonsa, vaimon siskon ja oman siskonsa. Ivan sa-nookin, ettei lautailu ole hä-nelle vain pelkkä harrastus vaan se on hänen elämän-tyylinsä.

Kysyttäessä mitä varus-teita lautailu vaatii, Ivan kertoo, että lautoja aina-kin 3: (ainakin pujottelua, suurpujottelua, vapaalas-kua varten), siteet, monot, kypärä, suojavälineet ja vaatteitakin talvella täytyy olla. Hintatasoltaan rata-laudat ovat itse asiassa kal-liimpia kuin tavalliset lau-dat. Esimerkiksi nykyinen käsin tehty Kessler:in lauta maksaa 1500 euroa. Monot noin 400 euroa, siteet noin 200 euroa. Lautojen huolto jne. maksaa myös. Samoin vaatteet, majoitus, hissili-put ja matkat. Ammattilais-tasolla ilman sponsoreita se on melkein mahdotonta. Mutta, Ivan korostaa, Kal-linkankaalla kaikki on hal-paa. Ivan kertoo vielä, että ratalautailu vaatii lisäksi hyvää tekniikkaa eli paljon harjoittamista ja voimaa ja-loissa. Lajin vaativuudesta huolimatta Ivan suosittelee lumilautailua kaikille!

Teksti: Tuija Johansson Kuvat: Ivanin arkistosta

Ivan lähtöasemissa.

Ivan Maailman Cupin voittajan 2008/2009 ja

Olympialaisten 2006 pronssimitalimiehen

Sigi Grabnerin kanssa.

Mies, lauta ja tulevaisuus…

6

EI TALOSTA LÄHDETÄ NIINKUIN TORPASTA!36 vuoden uskollisuus “Länskälle “ palkittiin upe-alla läksijäisjuhlalla. Rak-kaat työkaverit 2A:lla olivat laittaneet kaiken luovuu-tensa peliin valmistelles-saan sitä pitkään, hartaas-ti ja täysin salassa allekir-joittaneelta. Illan teemana oli keskiaikaiset linnanpi-dot. Jokainen yksityiskohta oli tarkkaan harkittu ja han-kittu lähtijän maun ja miel-tymysten mukaan. Noin 30 erilaista asua ja roolihenki-löä oli läsnä. Itse sain loistaa illan kuningattarena upean kuninkaan rinnalla.

Puheet, lahjat, kukat ja lämmin tunnelma välit-tivät lähtijälle tiedon sii-tä, että olin ollut riittävän hyvä omana aina itsenäni vikoineen ja puutteineen. Sain tehdä mielenkiintoisen

uran ensin lastenosastolla 15 vuotta ja sitten 21 vuot-ta keuhko- ja korvasairauk-sien osastolla. Itse arvostan eniten kipu- ja syöpäpoti-laiden eteen tekemääni työ-tä. Mottoni on ollut yhdes-sä potilaan parhaaksi!

KIITOS kaikille yhdes-sä ja erikseen! Erityisesti viimeisen työpäiväni 5.10. kahvitilaisuuden runsas osanotto ja kauniit sanat lämmittävät mieltäni edel-leenkin. Tästä on hyvä jat-kaa kohti uusia polkuja..... NÄHDÄÄN kylillä!

Teksti: Maria Sergejeff

Valokuvat: Kari Laukkanen

P.S. Valokuvia oli yli 300, vaikeassa valinnassa aut-toi lehden toimitussihteeri.

4 kamarineitoa tuli yllättäen tunti en-

nen läksiäisjuhlaa kotiini. Mukana

heillä oli kuohuviiniä, pikkusuolaista

ja jotain outoja vaatepusseja.

Suostuttelun ja maanittelujen jäl-

keen omakin juhlavaate vaihtui ka-

marineitojen tuomaan Kuningatta-

ren asuun.

Sillä aikaa juh-

lapaikalle alkaa

kerääntyä hovi-

väkeä. Vielä vii-

meiset puhelut

kotiin.

Nunnat etsivät isä

Matin suojaa, vai liekkö

ollut toisinpäin?

Hoviväki nii-

aa ja pokkaa,

k u n k u n i n -

gaspari aste-

lee pitkin pu-

naista mat-

toa kohti juh-

lahuoneistoa.

Alkudrinkit ja vaahtokarkit jaossa.

K u n i n g a s -

pari julistaa

juhlat alka-

neiksi!

Tunnelma katossa!

7

TYÖHYVINVOINTI LUO JAKSAMISTA JA TERHFEYTTÄLänsi-Pohjan sairaanhoi-topiiri käynnisti yhteis-työssä Kuntien eläkeva-kuutuksen (Keva) kans-sa sairaanhoitopiirin henkilöstölle suunnatun työhyvinvointi – hank-keen keväällä 2009.

Yhteistyökumppanina toi-miva Keva painottaa omas-sa toiminnassaan aktiivis-ta aikaista tarttumista työ-pahoinvointia ja työkyvyn heikkenemistä viittaaviin merkkeihin. Yhteistyössä sairaanhoitopiirin kanssa Keva kouluttaa esimiehiä työhyvinvointia edistävään johtamiseen. Esimiehen yh-tenä perustehtävänä on vas-tata, että asiat sujuvat työs-sä. Jos työpaikalla on risti-riitoja henkilöiden välillä tai vaikkapa epäilys työnteki-jän päihdeongelmasta, esi-miehen on heti selvitettävä asiat, nostettava niin sano-tusti ” kissa pöydälle”.

Sairaanhoitopiiri työl-listää n. 850 vakinaista ja n.150 määräaikaista työn-tekijää. Uskomme vakaasti, että työhyvinvoinnin kehit-tämisellä saavutetaan myös

kustannussäästöjä ja hyvin-voiva henkilöstö tuottaa en-tistä parempia palveluita alueen väestölle. Hyvä hen-kilöstöpolitiikka vastaa niin palvelujen laadun ylläpitä-miseen, työprosessien toi-mivuuteen kuin taloudelli-seen näkökulmaankin.

Henkilöstö on sairaan-hoitopiirin tärkein voima-vara, joten jokaisen vastuu oman ja koko työyhteisön hyvinvoinnin parantami-sesta on yhteinen asiamme.

Sairaanhoitopiirin joh-taja on nimennyt työhyvin-vointia edistämään ja työ-pahoinvointia sekä työky-vyn heikkenemistä ehkäi-semään työryhmän. Työ-ryhmään kuuluvat: ylihoi-taja Ilkka Vehkaperä (hal-linto) puheenjohtaja, osas-tosihteeri Pirkko Parpala (työterveyshuolto) sihtee-ri, laitoshuoltaja Arja Ho-lopainen (JHL), perushoi-taja Raija Kröger (SUPER), sairaanhoitaja Sari Auvi-nen (TEHY), ylilääkäri Sa-kari Malin (lääkärit), osas-tonhoitaja Liisa Peura (hoi-totyö), osastonhoitaja Telma Hihnala (työsuojelu), sii- Esimiehiä kuuntelemassa työhyvinvointi-seminaaria toukokuussa 2009.

voustyönjohtaja Marjo Kor-kiakoski (siivoustyö).

Työryhmän tehtävänä on tuottaa työhyvinvointia edistävä ja aikaista, varhais-ta puuttumista sekä aut-tamista tukeva malli vuo-den 2010 loppuun mennes-sä. Tähän haastavaan teh-tävään tarvitaan kaikkien henkilöstöryhmien tukea ja panosta. Keva, Taina Tuo-men johdolla ja asiantun-temuksella, auttaa meitä koulutuspäivien ohjelman suunnittelussa ja toteutuk-sessa ja hän on myös asi-antuntijana koko ajan kon-sultoitavissa. Mutta suuri osuus työn loppuun saatta-miseksi vaatii niin työnte-kijöiden kuin esimiesten si-toutunutta osallistuvuutta.

Esimiehille on ollut v. 2009 aikana kaksi koulutu-siltapäivää, joissa on paneu-duttu erilaisten poissaolo-sisältöjen analysoimiseen, henkilöstöristiriitojen rat-kaisumalleihin sekä erilai-siin varhaisen puuttumisen toimintamalleihin. V.2010 keväällä on yksi koulutu-siltapäivä, jossa esitellään tulevaa toimintamalliamme

esimiehille ja työntekijöille. Tavoitteena on luoda toi-mintamalli, jonka avulla me pystyisimme vastaamaan kasvavien sairauspoissaolo-jen, ikääntyvän työvoiman, henkilöstön työkykyisyy-den ja jaksamisen paranta-miseen sekä tulevaisuudes-sa henkilöstön saatavuu-teen liittyviin haasteisiin.

Olkaa aktiivisia ja anta-kaa palautetta työryhmän jäsenille parannusehdo-tuksista ja ideoistanne, jot-ta saamme koottua toimi-

van, työntekijöitä palvele-van työhyvinvointi – mal-lin. Mottona olkoon meil-lä: ”TYÖHYVINVOINTIA JA TERHFEYTTÄ LÄNS-KÄÄN HENKILÖSTÖL-LE”.

Teksti: Ilkka Vehkaperä ylihoitaja/työhyvinvointi

-työryhmän puheenjohtajaKuva: Matti Väänänen

Illan

pää-

emän-

tä Helga ja

pyöveli eh-

tivät välillä vähän huokaista. Tosin

pyöveli jäi työttömäksi, kun hovis-

sa ei havaittu vakavia vehkeilyjä ja

niinpä hän toimi hovikuvaajana.

Illan mustavalkoista eleganssia. Illan hovimestarina toimi Pavel, maankuu-

lu viiniasiantuntija.

K u n i n g a t t a -

ren miellyttä-

vä tehtävä lyö-

dä 2 valitse-

maansa hen-

kilöä ritareiksi

ja valituiksi tu-

livat vanhem-

pi kamarineito

Kaarina ja isä

Matti.

Kaikki oli viimeistä piirtoa

myöten hyvin suunniteltu ja

toteutettu mm. kuningatta-

ren oma wc oli väreiltään kul-

taa ja oranssia, jotka ovat hä-

nen mielivärejään.

Kuningas Sakke I Aurinkoisen ryöstö ja kuningattaren piti selviy-

tyä 3 tehtävästä saadakseen hänet takaisin.

8

Tämän vuoden keväällä sairaanhoitopiiri sai kah-littua uusia kirurgeja ta-loon. He ovat ortopeditAntti Latvala, Jaakko Rönty ja Mikko Ylikulju. Esittelemme heidät täs-sä lyhyesti.

Kirurgian erikoislääkäri, ortopedi Antti LatvalaOlen valmistunut Oulun yliopistosta. Erikoistuin or-topediaan ensin runkokou-lutusjaksolla Länsi-Pohjan keskussairaalassa ja myö-hemmin Oulussa. Valmistu-miseni jälkeen aloitin jälleen toukokuussa 2009 LPKS:ssa ortopedin erikoislääkärin virassa. Oli varsin helppoa tulla tuttuun taloon entise-nä työntekijänä, vaikka nyt työmatka pitenikin sadalla kilometrillä.

Olemme Jaakon ja Mi-kon kanssa jakaneet työ-alueita siten, että minä hoi-dan artroskooppisen kirur-gian ja jalkateräleikkauk-set. Lisäksi teen proteeseja ja traumaa. Kerran viikos-sa tapaan potilaita poliklini-kalla ja loput päivät menee toimenpiteiden parissa. Lä-heisintä yhteistyötä kirur-git tekevät osaston, leikku-rin sekä polin kanssa.

Viikottain tapaamme myös radiologeja. Napa-nuora on säilynyt myös Oys:n suuntaan. Nykyisillä järjestelmillä esim. kuvien lähettäminen onnistuu niin helposti, että konsultaatio kollegalle on vaivatonta.

Koulutusten suhteen Länsipohjassa on aina ol-lut positiivinen asenne. Tarpeen mukaan olemme suunnitelleet, mihin osal-listumme ja mitkä jätämme väliin. Parasta työssäni on, kun saa nähdä omien käsi-en tulokset. Ortopedia on siitä mukavaa, että kontrol-likuva on yleensä armoton.

Kirurgian apulaisylilääkäri, ortopedi Jaakko RöntyPerheessä on vaimo Marjo ja tyttäret Laura (4 v) sekä Ella (5kk). Harrastan met-sästystä, kalastusta, ruu-anlaittoa, musiikin kuun-telua, elokuvia ja lisäänty-västi myös lastenhoitoa. Ai-emmin liikuntaa päivittäin, mutta tällä hetkellä sille ei tahdo löytyä sijaa, vaikka syytä olisi.

Koulutukseltani olen or-topedian ja traumatologian

UUSIA OSAAJIA

erikoislääkäri, LL 2/2001 (OY), erikoislääkärin oikeu-det 11/2008. Koulutukseen kuului myös keväällä 2001 2 kk kirurgian runkokou-lutusta Seinäjoen keskus-sairaalassa. Välissä suoritin tk-palvelut Oulun ja Hau-kiputaan terveyskeskuksis-sa ja varusmiespalveluksen 2001 - 2002. Sotilasarvol-tani olen reservin vänrikki Kirurgian runkokoulutus ja osa eriytyvää koulutusta SeKS 4/2003 – 8/2006. Työ-kokemusta kertyi Oys:stä 1.9.2006 – 15.3.2009.

Länsi-Pohjan sairaanhoi-topiiriin tulin 16.3. alkaen erikoislääkärin viransijai-suuteen ja 1.9.2009 alkaen kirurgian apulaisylilääkärin virkaan. Työpisteeni sijait-see osasto 3 b:llä. Luonnol-lisesti työskentelen myös leikkausosastolla ja kirur-gian poliklinikalla. Kemiin töihin siirtymisen koin var-sin luonnollisena asiana, kun alkoi selviämään, ettei Oysissa ole töitä. Vaimon työn vuoksi olemme sidot-tuja Ouluun. Pitkä työmat-ka etenkin aluksi mietitytti, mutta on sujunut toistaisek-si varsin leppoisasti.

Olen yksi talon kolmesta ortopedistä ja työnjakomme mukaan vastaan sekä trau-matologiasta että tekonivel-kirurgiasta. Tekonivelet vie-vät ison osan viikkotyöstä, mutta myös traumojen hoi-dolle on jäänyt varsin hyvin aikaa ja isompia trauma-leikkauksia on saatu tehtyä lisääntyvästi päiväaikaan.

Joka aamu pidämme os 3B:llä lyhyen meetingin, missä katsomme kiireelli-set konsultaatiot ja rtg-ku-

vat. Sitten käymme kier-rolla. Rtg-meeting yhdes-sä radiologien kanssa on tiistaisin, jolloin on myös poliklinikkapäiväni. Teko-niveliä leikkaan ma, ke ja to. Prepkl-potilaita katson hiukan tarpeen mukaan lä-hes päivittäin. Viikko-oh-jelmaani kuuluu 1 pkl -päi-vä ja muuten työskentelen leikkausosastolla ja vuode-osastolla.

Sisäisiä lähimpiä yhteis-työkumppaneita ovat toiset ortopedit, osastomme eri-koistuvat ja os 4B:n kirur-git. Samoin hoitajat ja fy-sioterapeutit eri osastoilla. Yhteistyötä on myös mui-den erikoisalojen lääkärei-den kanssa, mutta aneste-siologit ja radiologit ovat luonnollisesti lähimmät yh-teistyökumppanit. Talon ul-kopuolisia yhteistyötahoja ovat Oys:n kollegat, ortop-edisten ja traumatologisten tuotteiden edustajat. Yhteis-työtä terveyskeskuslääkäri-en kanssa tulisi kehittää.

Meiltä pääsee kohtalai-sen mukavasti sekä koti-maisiin että ulkomaisiin koulutuksiin. Myös klinik-kavierailut isompiin yksi-köihin ovat mahdollisia ja pitäisin jatkokoulutusmah-dollisuuksia hyvinä.

Ehdottomasti hyvänä puolena pidän sitä, että saa itse olla mukana suunnitte-lemassa tekemisensä omia ja klinikan tarpeita vastaa-vaksi. Työ on palkitsevaa parhaimmillaan. Varsinai-sia huonoja puolia en löy-dä, ellei alituista pientä kii-rettä pidä sellaisena.

Kirurgian osastonylilääkä-ri, ortopedi Mikko YlikuljuOlen syntynyt 13.2.1974 Oulussa. Olen osaston 3B osastoylilääkärin virassa. Asun Oulussa avovaimo-ni Jennin kanssa. Harras-tan satunnaista liikuntaa pääasiassa kuntosalilla ja moottoripyöräilyä maan-tiellä sekä radalla. Kirjoitin ylioppilaaksi v. 1994 Kastel-lin urheilulukiosta Oulussa. Siirryin reserviin vänrikki-nä heinäkuusssa 1995 Poh-jois-Suomen Viestipataljoo-nasta. Valmistuin lääketie-teen lisensiaatiksi v. 2001 ja ortopedian ja traumatologi-an erikoislääkäriksi v. 2008 Oulun yliopistosta.

Opiskeluaikana työs-kentelin Pohjois- ja Keski-Pohjanmaan terveyskes-kuksissa lääkärin sijaise-na v. 1999−2001. Tein ter-veyskeskusosan erikoislää-kärin tutkinnosta Kempe-leessä väestövastuulääkä-rinä v. 2001−2002. Työsken-telin erikoistuvana lääkäri-nä v. 2002−2005 Seinäjoen keskussairaalassa. Jatkoin Oulun yliopistollisessa sai-raalassa erikoistuvana lää-kärinä v. 2006 alussa ja val-mistuttuani erikoislääkärik-si huhtikuussa 2008 jatkoin Oys:ssa loppuvuoden. Toi-min vs. erikoisläärinä Kuo-pion yliopistollisessa sai-raalassa tammi−helmikuun ja työt osastolla 3B aloitin maaliskuussa 2009. LPKS antoi hyvän mahdollisuu-den jatkaa asumista koti-kaupungissamme Oulus-sa ja hyvät työolosuhteet, vaikka työmatka pitenikin aiemmasta yhdestä kilo-metristä.

Toimenkuvani on orto-pedia ja traumalogia ylei-sesti, erityisvastuualueita-ni ovat pääasiassa selkäor-topedia ja osin myös jalka-ortopedia. Päivittäin otan kantaa osaston, poliklini-kan ja päivystyksen po-tilaiden hoitoon kasvok-kain tai paperilla. Pyrim-me tarkistamaan osastol-ta käsin kaikkien ortope-disten päivystyspotilaiden hoitosuunnitelmat ja rönt-genkuvat jokaisena aamu-na. Keskimäärin pidän po-liklinikkapäivän kerran vii-kossa. Leikkauspäiviä mi-nulla on kaksi − kolme päi-vää viikossa. Myös lähettei-den lukeminen ja jatko-oh-jelmointi on osa viikottais-ta työtäni.

Työskentelen pääosin osastolla 3B, mutta myös muilla osastoilla tarpeen mukaan. Tärkeimmät yh-teistyökumppanit ovat oman osaston ortopedikol-legat, ja lisäksi myös mui-den kirurgien kanssa on paljon yhteistyöstä. Leik-kausosastolla käyn päivit-täin ja kirurgian poliklini-kalla noin kaksi kertaa vii-kossa. Ortopedisia konsul-taatiovastauksia annan kai-kille erikoisaloille ja vastaa-vasti ortopedisten potilai-den hoitoon liittyviä muita erikoisaloja konsultoin tar-peen mukaan. Yhteistyö-tä päivystyspoliklinikan ja osastomme välillä tulisi li-sätä jatkossa. Konsultoin Oys:n ortopedeja viikottain puhelimitse. Täydennys-koulutusta saan parhaim-min Oys:n vierailupäivis-tä. Käyn muutaman päivän vuodessa kotimaisissa ja ul-komaisissa koulutuksissa.

Parhaana asiana työssä-ni pidän hyvää työympä-ristöä koko talossa. Vielä on silti monia parannusta kai-paava osa-alueita, kuten yh-teisien käytäntöjen sopimi-nen juuri esimerkiksi päi-vystyksen ja osastojen vä-lillä. Oman työn hallintaan on hyvät mahdollisuudet. Pitkä työmatka on huonoin asia työssäni.

Teksti: Tuija JohanssonKuvat: Sirpa Koivuniemi

Kolmen kopla vasemmalta Jaakko Rönty, Mikko Ylikulju ja Antti Latvala.

9

Sairaalan työntekijöiden virkistyskäytössä ole-va mökki Ylläksellä, Yl-läsjärven puolella, on saanut tänä vuonna uu-den ilmeen. Suurin re-montti tehtiin wc, sau-na- ja pesuhuonetiloihin, joista rakennettiin erilli-set saunatilat ja oma wc. Remontin yhteydessä mökin sisustusta ja käyt-tötavaravalikoimaa uu-sittiin.

Viihtyisässä mökissä on va-rustelu kahdeksalle hen-gelle, lisäksi varusteluun kuuluu mm. tv, dvd, cd-radionauhuri, mikroaalto-uuni, silitysrauta sekä kui-vauskaappi vaatteiden kui-vatusta varten, pyyhkeet ja liinavaatteet vuokraajat tuovat itse. Mökin kunnos-ta ja siisteydessä vastataan me käyttäjät, joten aina läh-tiessään mökiltä tehdään perussiivous ja katsotaan, että muutenkin paikat ovat kunnossa, jotta seuraavalla-kin tulijalla olisi mukava lo-man alku.

Mökillä on mitä par-haimmat ulkoilumahdolli-suudet, laskettelurinteisiin on vain n.2 km ja hiihtola-dut ovat ihan kivenheiton päässä, lisäksi lähistöllä on todella upeat vaellusreitit.

Mökki on tarkoitettu kaikkien työntekijöiden ilok-si ja tarkoituksena onkin, että mahdollisimman mo-

TERVETULOA YLLÄKSELLE!nella on mahdollisuus naut-tia mökillä olosta, sen vuok-si sesonkikaudella vuok-rausajat arvotaan, muulloin mökkiä voi vuokrata aina edellisen kuun alusta lähti-en. Lisätietoja mökin vuok-rauksesta saa henkilöstö-toimistosta sekä viikkotie-dotteesta.

Tervetuloa nauttimaan

uudistetusta mökistä ja kauniista Lapin luonnosta!

Teksti ja kuvat:

Sirpa Koivuniemi

Sairaanhoitopiirin lomahuoneisto on rivitalossa ensimmäisenä.

Suihkunurkkaus

Erillinen wc.

Uusi ruokaryhmä ja sohva

Uusittu sauna.

Sairaanhoitopiirimme sisä-tautien erikoislääkäri, osas-tonylilääkäri Pirkko Ny-länden on saanut Suomen endokrinologiyhdistyksen myöntämän tunnustuspal-kinnon. Endokrinologial-la tarkoitetaan sisätautien toimialaan kuuluvaa eri-koisalaa, joka tutkii ja hoi-taa hormoneja tuottavien elinten sairauksia. Sairau-det voivat johtua joko hor-monien liikatuotannosta tai niiden puutteesta. Yleisim-piä sairauksia ovat: diabe-tes, osteoporoosi, lihavuus ja kilpirauhasen sairaudet. Hormoneja tuottavissa ku-doksissa voi esiintyä myös hyvän- ja pahanlaatuisia kasvaimia.

Arvostettu endokrinologian tunnustuspalkintoerikoislääkärillemme!

ValintakriteeritVirallisten kriteerien mu-kaan palkinto myönnetään sekä potilaiden että kollego-jen arvostamalle käytännön endokrinologille, jonka työ-tä leimaavat korkea ammat-titaito, ahkeruus, auttami-sen halu, rehellisyys ja ystä-vällisyys. Palkinto jaetaan 2 vuoden välein.

Pirkko kertoo tuntemuk-sistaan palkitsemisen jäl-keen seuraavasti:

Suureksi hämmästyk-sekseni minulle ilmoitet-tiin syyskuun puolivälissä, että Suomen endokrinolo-giyhdistyksen hallitus on päättänyt myöntää minul-le Käytännön endokrino-login tunnustuspalkinnon.

Palkinto luovutettiin minul-le 15.10.2009 Helsingissä lu-entopäivien yhteydessä. Ar-vostan palkintoa hyvin pal-jon; se on suurimpia tun-nustuksia, mitä olen työstä-ni saanut. Alkuhämmästyk-sestä toivuttuani olen erit-täin iloinen palkinnosta.

Teksti: Tuija JohanssonKuva: Juhani Tuisku

Pirkko jälleen työhuoneessaan palkin-

non saamisen jälkeen.

10

Tehyn Meri-Lapin am-mattiosasto 825 on jul-kistanut vuoden Tehyk-kään 15. kerran. Valin-taprosessiin osallistuu kolmijäseninen toimi-kunta. Toimikunta koos-tuu edellisen vuoden Te-hykkäästä sekä kahdesta muusta ammattiosaston jäsenestä, jotka valitaan syyskokouksessa.

Toimikunta etsi jäsenistös-tään innovatiivista, mones-sa mukana olevaa, sekä it-seään että työtään aktiivi-sesti kehittävää ja yhteis-työkykyistä hoitotyön am-mattilaista, jolla työvuo-sia on vielä runsaasti edes-sä. Haastavista kriteereis-tä huolimatta varteenotet-tavia ehdokkaita oli monia. Pitkällisen puntaroinnin ja harkinnan jälkeen valinta kuitenkin syntyi. Marian-ne Karttunen täyttää kaikki kyseiset kriteerit ja on myös

VUODEN 2009 TEHYKÄS – MARIANNE KARTTUNEN

koi opintojaan psykiatrisek-si sairaanhoitajaksi ja val-mistui vuonna 2000. Suorit-ti avoimen dialogin koulu-tuksen työn ohessa ja viet-ti kurssijuhlia 2007 kevääl-lä. Opiskelee tällä hetkel-lä ylempää AMK tutkintoa Kemi- Tornion Ammatti-

Vuoden 2009 tehykäs

Marianne Karttunen

Vapaa-ajalla ja harrastuksissaMarianne on kemiläinen, hiljattain uuteen omaan ko-tiin muuttanut, perheelli-nen kahden pojan äiti. Vaa-tivan työn ja opiskelun vas-tapainona Mariannen aika kuluu perheen kanssa ur-heilullisten harrastusten pa-rissa, vahvimpina lajeina jääkiekko ja jalkapallo. Va-paa-ajan toiminnassakaan Marianne ei tyydy, sinäl-lään tärkeään huoltajan roo-liin, vaan on aktiivinen toi-mija nais / tyttökiekkoi-lussa ja ensimmäinen nais-jäsen tässä ryhmässä. Jää-kiekkoseura Kemin Lämärit myönsi Mariannelle Vuo-den nais / tyttökiekkoili-jan palkinnon, joka myön-nettiin aktiivisesta ja moni-puolisesta jääkiekkotoimin-nasta. Palkinto myönnettiin nyt ensimmäistä kertaa.

Teksti: Timo Haaraniemi

Kuva: Matti Väänänen

työtovereiden arvostama hoitotyöntekijä.

Opiskelua, työtä ja hankkeitaMarianne valmistui lähi-hoitajaksi 1996, suuntaavi-na opintoina mielenterve-ys-, päihde- ja kriisityö. Jat-

korkeakoulussa terveyden edistämisen linjalla. Tehyn, Meri-Lapin ammattiosaston 825 hallituksen jäsenenä, Marianne on toiminut vuo-desta 2007.

Marianne on työsken-nellyt sairaanhoitajana L-PSHP:ssä vuoden 2002 hei-näkuusta lähtien. Työura alkoi Keroputaan sairaalan turvaosastolta, jatkui kriisi-osastolla sekä Tornion psy-kiatrian poliklinikalla. Vuo-desta 2005 lähtien hän on toiminut nuorisopsykiatri-an poliklinikalla.

Vuonna 2005 käynnistyi Länsi-Pohjan sairaanhoi-topiirissä näyttöön perus-tuva hoitotyön hanke, jos-sa Marianne on ollut muka-na yhtenä työryhmän jäse-nenä. Tällä hetkellä työpa-noksesta 50 % menee Kas-te – hankkeeseen, jossa hän toimii projektikoordinaatto-rina promootio- ja preven-tio korissa.

eResepti tulee– oletko valmis?

eResepti eli sähköinen resepti on lääkemääräys, jonka lää-käri laatii ja allekirjoittaa sähköisesti ja tallentaa keskitet-tyyn tietokantaan, jota kutsutaan Reseptikeskukseksi. Re-septikeskus sisältää sähköiset reseptit ja myös apteekkien niihin tekemät toimitusmerkinnät. Potilas voi siis mennä mihin tahansa apteekkiin Suomessa saadakseen lääkkeen-sä ilman paperista reseptiä.

Potilas hyötyy myös siitä, että lääkäri voi tarkistaa koko-naislääkityksen ja ehkäistä lääkkeiden haitallisia yhteisvai-kutuksia ja päällekkäisyyksiä nykyistä helpommin. Lisäk-si reseptien väärentäminen käy lähes mahdottomaksi. Lää-käreille ja osalle hoitajista tullaan jakamaan henkilökohtai-nen toimikortti, jonka avulla eReseptien katselu, kirjoitta-minen ja allekirjoitus tapahtuvat.

Käyttöönotto Länsi-Pohjan alueellaeResepti on testausvaiheessa ja Turun sekä Kotkan kau-pungit ottavat sen käyttöön tammi-helmikuussa 2010, mi-käli ohjelmat toimivat suunnitellusti. Kuntaliiton koordi-naation mukaan Länsi-Pohjan alue on vuorossa heti sen jäl-keen, kun eResepti on Turussa todettu toimivaksi.

Länsi-Pohjan alue on valittu ensimmäisten joukkoon, koska alueella on vuosien kokemus yhteishankkeista, val-mis käyttöönottomalli ja organisaatio. Lisäksi alueella on vain yksi perusterveydenhuollon potilasjärjestelmä.

Näillä näkymin eResepti on tarkoitus ottaa käyttöön Länsi-Pohjan terveyskeskuksissa ja yhteispäivystyksessä samanaikaisesti toukokuussa 2010. Alueen kaikki 9 apteek-kia ja kaksi sivuapteekkia ovat aktiivisesti mukana hank-keessa. Erikoissairaanhoidossa eResepti otetaan käyttöön myöhemmin.

Tietohallinto

Sivu Käynnit Keskimääräinen sivulla käytetty aika1. Etusivu - www.lpshp.fi 5 384 00:01:032. Yhteystiedot 1 360 00:01:563. Avoimet työpaikat 577 00:01:184. Infl uenssa A(H1N1) -virus 537 00:02:275. Linkit 452 00:03:586. Päivystyspoliklinikka 331 00:01:547. Avoimet tarjouspyynnöt 296 00:01:058. Päivystys 263 00:01:109. Naistentaudit ja synnytys 259 00:01:2610. Osastot, poliklinikat ja palvelut 228 00:00:2011. Ohjeita potilaalle ja läheisille 198 00:01:1412. Hallituksen esityslistat ja pöytäkirjat 170 00:02:2613. Keroputaan sairaala 169 00:01:3114. Ohjeita ja lomakkeita 165 00:00:5515. Hoitoonpääsy ja odotusajat 147 00:01:03

LPSHP:n kotisivujen käyttö 1.1.–24.11.2009

Sairaanhoitopiirin ulospäin näkyvillä internet-sivuilla käyntejä on ollut vuoden alusta lähtien kaikkiaan noin 50 000 kpl. Marraskuussa käyttöaste näyttää muodostuvan suu-remmaksi kuin koskaan aikaisemmin käyntimäärällä mitattuna.

Tietohallinto

Tietohallinto tiedottaa

11

Murtheela

Leivontaresepti

Jenni Heikkuri 3B:ltä lähetti meille jouluisen reseptin.

Näin lähestyvän joulun kunniaksi ajattelin laittaa lei-vonta reseptin. Tämä herkullinen suklaakakku on joka joulun perinneleivonnainen minulle ja tätä on maistel-tu myös 3b:llä ja hyväksi havaittu.

Suklaakakku

200g voita2 dl sokeria3 munaa3½ dl vehnäjauhoja2 tl vanilliinisokeria1½ leivinjauhetta½ levyä minttukrokanttisuklaata, Marabou

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää yksitellen kanan-munat taikinaan kokoajan sähkövatkaimella sekoitta-en. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja vanilliinisokeri ja lisää ne taikinaan kokoajan sekoittaen. Lisää lopuksi pienityt suklaapalat ja sekoita taikina tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun kuivakakkuvuokaan ja paista uunin alimmalla tasolla 175 asteessa 50-60 minuuttia.

Jatkoon haastan 3B:ltä Riitta Angeriaksen

Antaakhan ne nykyajan koululaiset ennään joulu-kortteja luokkakavereile. Empäs usko että antavat. Kännykät kourasa lähet-televät vain niitä viestejä. Vaikka eipä sillä, viestitel-tiinhän sitä ennenki, mutta silimilä ja varsinki tyttärile. Ne oli joulukortit semmoi-sia pikkusia, eikä niisä ollu semmosta kiiltua ko nyky-sin. Mutta kuvat oli kauh-niita ja joulusia.

Mulla on tallesa vielä monta kymmentä joulu-korttia kouluajoilta. Ne on ollu syntymäkoin vintilä ruskiasa matkalaukusa ja säilyny sielä ihan hyvin. Enimmäkshen ne on vuo-silta -64 ja -65. Mulla on ollu sillon menosa viies ja kuues luokka. Arvo, Mark-ku, Kauko, Tuomo, Mat-ti niitä antanhe. Tyttärek-ki muistanu minua. Heli-

Viime kertaiseen visailuun ei tullut yhtään vastausta saatikka oikeita, joten kahvit pullalla ja ilman jäävät seuraavaan arvontakertaan. Liekö kysymykset olleet visaisia vai mistä johtunee? Tässä kuitenkin mukavia, jouluun liittyviä kysymyksiä. Lähetä vastauksesi roh-keasti Länsi-Puhurin toimitukseen, niin osallistut pul-lakahvien arvontaan. Voit osallistua myös sähköpos-titse toimitus.lansipuhuri@lpshp.fi

Jouluinen visailu1. Milloin on ensimmäinen adventti tänä vuonna?2. Milloin on Tuomaan päivä?3. Minkä niminen on pukin vetoporo?4. Milloin vietetään Lucian päivää?5. Missä kaupungissa julistetaan joulurauha?6. Mikä joululaulu alkaa sanoilla: ”Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan”7. Missä joulupukki asuu?8. Millä sanoilla alkaa laulu Petteri punakuono?9. Milloin vietetään Nuutinpäivää?10. Mitä on kätkettynä joulupuuroon?

Olen saanut olla sairaalas-samme töissä jo kolmekym-mentä vuotta, joten monta jouluakin on tullut sairaa-lassa vietettyä työn mer-keissä. Sairaala elää omaa elämäänsä varsinkin joulun aikaan. Poliklinikat, hal-linto, fysioterapia ja paljon muita yksiköitä hiljentyvät joulun viettoon jo aaton aat-tona.. Vuodeosastojenkin toimintoja supistetaan mah-dollisimman paljon, osasto-ja yhdistetään. Ensiapu, val-vonta, dialyysi, synnytys, tekninen ja ruokahuolto toimivat vuodeosastojen lisäksi.. Tekninen osas-to toimii kuitenkin vain päivystäjien voimin.

Kaikenlaista voi panna merkille var-sinkin joulun ai-kaan. Ennen kaik-kea voi tuntea. Ainakin itse tun-nen niin. Aivan

Jouluna 1964 käteennä, Eila, Kirsti, Riitta ja Lea ainaki. ja on sielä muitaki. Kortit annethin käthen kou-lusa, ei niitä posti tuonu, eikä sillon ollu postilaati-koitakhan. Postista haethin postit ja lehet. Kortin taka-na on semmoset viivat mi-hin panthin nimi.

Näisä korteisa mikkä mulla on tallesa, on että koululainen juhani tuis-ku käteen. Tai että joulu-na 1964. Nyt säilytän niitä kortteja pienesä liphasa ja aina toisinhan lueskelen nii-tä. Tuovat mukavia muis-toja. Taisima antaa kaikille luokkakavereile kortit sii-hen aikhan ja tietenki oma-le opettajalle. Siihen pitiki aina keskittyä kunnola, et-tei vain tullu kielioppivir-heitä. Ettei vain lukenu että opetajale hyvää jolua. Huh huh, jos ois lukenukki.

Kävi mulle semmonen-ki taphaus kerran että ki-riotin kortin kaverille joka oli minua ylemmälä luoka-la. Piin sitä muka että olhan kavereita. Annoin sen kor-tin sille siinä koulun käy-tävälä hyvästä syämmestä. Se otti kortin käthen ja repi sen ja nauro pääle. Mie tiiä miksi minua hävetti se teko, vishin ko minun kortti ei sil-le kelevannu. Ja se niikö vä-hän häpäs minua muitten nähen. Mutta tulipas se sit-te välituntiki ja miehän pe-sin siltä luikulta naaman. Ja jo se vain kummasti helpot-ti minun olua. Nykkö tekis niin, niin olis me kumpikin oltu toinen koulukiusaaja ja toinen kiusattu. En vain tiiä että kumpi olis ollu kumpi.

Toimittaja TuiskuLänsi- Puhurista

KUUSEN TARINAkuin kaikki huolehtisivat toisistaan paremmin, kuin muulloin. Tavallaan pide-

tään enemmän yhtä. Ehkä-pä joulukuuset, kynttilät, himmelit ja joululaulut her-kistävät meidät kaikki. Pi-detään huolta ettei kukaan tunne yksinäisyyttä joulun aikaan.

Töissä aamuvuorolaiset pääsevät viettämään joulu-aan perheidensä pariin. Il-tavuoroon tulevat ovat var-maankin suunnitelleet ai-kataulunsa heille sopivik-si, mitä kotona tehdään mil-loinkin. Yövuoroon tulevat ovat saaneetkin viettää “lähes normaalin” jou-lun.

Minulle itselle on jäänyt unohtumatto-masti mieleen erityi-sesti eräs jouluaatto. Aikaa siitä on ku-lunut varmaankin jo parikymmentä vuotta. Oli joulu-aatto. Olin iltavuo-rossa töissä ja te-

holta (siihen aikaan osas-toa nimitettiin tehoksi) soi-tettiin minulle, soittaja oli Kunnarin Riitta, että meillä on potilaana huonokuntoi-nen mummo ja Hän halu-aisi nähdä vielä joulukuu-sen, mitäs tehdään, voitko auttaa?

Kerroin että koitetaan tehdä asialle jotain. Sel-käsaarikabinetissa oli jou-lukuusi ja ihan oikea. Tuok-suineen, koristeineen ja kynttilöineen ajattelin. Jou-luaaton jälkeen kuusta ei siellä enää tarvita. Siispä sieltä kuusi teholle ja mum-mon vierelle. Joulu oli tullut Mummolle.

Siitä meni muutama päi-vä, kun sisäinen posti toi minulle pienen lappusen. Juhani! Kiitos jouluaatosta. Teit meille kaikille Joulun. Terveisin tehon tytöt.

Säilytin lappusta työka-lukaapissa monta vuotta ja aina se toi minulle jou-lun sydämeeni kun näin sen. Kuulin jälkeen päin että Mummo oli aamulla nukkunut pois.

Juhani Tuisku

12

Edellisessä numerossa aloittamamme työmat-kaliikuntahaaste etenee mukavasti ja toivomme liikuntainnostuksen tart-tuvan niin moneen kuin mahdollista! Haastamme kaikkia taittamaan työ-matkaansa omalla lihas-voimallaan, vaikka lyhy-enkin matkaa ja vaikka vain osan työmatkastaan esim. sille seuraavalle bussipysäkille. KOKEILE SINÄKIN!

Anita Vieruaho:Anita Vieruaho vastasi edellisessä numerossa hei-tettyyn haasteeseen ja ker-too itsestään: Olen sairaan-hoitaja ortopedian –ja trau-matologian osastolta, siis kirurgiselta vuodeosastolta, 3B.ltä. Asun Keminmaassa, tarkemmin sanottuna Kal-linkankaalla. Sieltä työmat-kaa kertyy hiukan yli 10 km/suunta.

K u l j e n t y ö m a t k a n i yleensä pyörällä, mutta tal-visin kuitenkin iltavuoroon ja yövuoroon ajan autol-la. Kesällä pyöräilen yleen-sä aina, ellen satu tulemaan mökiltä. Kuljen siis ympä-ri vuoden pyörällä, pakkas-rajani on noin 15 - 20 astet-ta. Talvet ovat nykyisin leu-dompia kuin ennen. Siis mukavia talvia pyöräillä! Noin parin viikon pakkas-tauko saattaa tulla talvisin. Olen tainnut pyöräillä jo yli 20 vuotta kesät, talvet.

Kesäisin nautiskelen li-säksi pihahommista, puu-askareista, ja tietenkin into-himoisesti poimin marjoja. Talvisin saatan joskus hy-pätä suksillekin Kallinkan-kaalla. Nyt aika uutena har-

HAASTE ETENEE – LISÄÄ TYÖMATKALIIKKUJIA!!!

Anita jaksaa hymyillä, vaikka sataisi räntää.

rastuksenani on lavatans-sit, ja tietenkin Paavon pai-kassa!

Haastan hyvän ystävä-ni ja entisen työkaverini Arja Karhun, osastosihtee-rin neurologiselta ja sisätau-tiselta osastolta eli 5 B:ltä. Hänkin on työmatkaliikku-ja, säällä kuin säällä!

Myös tämän palstan pi-täjä kulkee osan työmat-kastaan pyörällä tai sau-vakävellen. Asun Ruotsin Haaparannalla, josta suu-rimman osan vuotta käve-len sauvojen kanssa Torni-on Putaalle, reilun 3 kilo-

metrin matkan. Sauvakäve-ly on mielekkäämpää ja har-hautan myös itseäni, että se on tehokkaampaa kuin pyö-räily, koska tehokkaaseen pyöräilyyn matka on liian lyhyt. Putaan puolelta hyp-pään sitten työkaverini Jaa-na Juntikan kyytiin, joka tu-lee Vojakkalasta ja yhdessä körryyttelemme autolla sai-raalan hallintokeskukseen.

Aamuisin kävely on iha-nan virkistävää ja herättää lopullisesti, etenkin vesi- ja räntäsateella! Silloin tie-tenkin VÄHÄN harmittaa, mutta ei liikaa. Loppuviik-koa kohti kotiinpäin kävely

tuntuu toisinaan ylivoimai-selta ja onpa joskus tullut mieleen, että istahdan han-keen, heitän sauvat tielle ja parun ääneen, etten jaksa. Onneksi tämä väsymys tu-lee yleensä harvoin ja jo hy-vin lähellä kotia, vain pari korttelia ennen, enkä keh-taa sitä toteuttaa, jokuhan saattaisi vaikka nähdä, jo-ten kokoan itseni, hiljen-nän vauhtia entisestään ja raahustan kotiin asti. Vas-tassa on pieni sekarotuinen villakoira, joka hyppii ilos-ta ”mamin” nähdessään. Odotettuaan kärsivällisesti emännän syöneen ja katso-

neen uutiset (= Emmertalit ja Salkkarit) se alkaa tuijot-taa ja inistä vaatien pienelle lenkille. Ja joskus se saattaa jopa onnistua!

Haastan hankintatoi-miston nuoren ja simpsa-kan Jaana Juntusen aloit-tamaan työmatkaliikkumi-sen, kun hän tietojeni mu-kaan asuu ihan mukavan kävely- / pyöräilymatkan päässä. Seuraavassa nume-rossa kuulemme, ottiko hän haasteen vastaan.

Teksti: Tuija Johansson

Kuvat: Juhani Tuisku

Kuntayhtymän luotta-mushenkilöiden perehdy-tys / koulutus järjestet-tiin 15.9.09 Keroputaan sairaalan peruskorjatus-sa kokous- ja koulutusti-lassa. Luottamushenki-löille järjestettiin samal-la mahdollisuus tutus-tua psykiatrisen sairaa-lan toimintaan.

Perehdytykseen sisältyi voi-massa olevaa lainsäädän-töä, kuntayhtymän omaa säännöstöä ja eri tulos-aluejohtajien suorittama

Uusien luottamushenkilöiden perehdytystäesittely tulosalueensa toi-minnasta. Energiansäästö-ohjelman laatimisesta ja to-teuttamisesta oli oma esitte-lynsä, asiassa edetään vuo-den 2010 aikana. Päivä oli siis työntäyteinen ja asiaa oli paljon. Perehdytystä jat-ketaan vaiheittain.

Teksti: Riitta LuosujärviKuva: Matti Väänänen

Luottamushenkilöitä oli paikalla suu-

ri määrä.