HOL-teemalehti

Hol-teemalehti Päätoimittaja:Tommi Leirilaakso Kirjoittajat: Maiju Hämäläinen, Jenni Kuronen, Jyrki Puikko ja Miika Raudaskoski Kuvat: Jenni Kuronen, Heidi Ojanen, Jyrki Puikko, Miika Raudaskoski, Sara Salmi, Leonid Yakovlev, Taitto: Leirilaakso & Raudaskoski Painos:50 Yhteystiedot: tommi.leirilaakso@joensuu.fi

Otsikko ”Historioitsijat työelämässä” nostaa väkisin pienen ironisen hymyn suupielilleni. Eihän nyt kukaan meistä oikeasti saa töitä. Kun asiaa ryhtyy tarkemmin pohtimaan, töitä löytyy, jos niitä osaa etsiä. Mielestäni onkin hyvä koota Joensuuhun eripuolelta Suomea olevia tulevaisuuden tekijöitä ja verkostoitua. Samalla siinä sivussa saa kuulla jo työllistyneiltä kullanarvoisia vinkkejä.

Itselleni tämä HOL-seminaari on kolmas laatuaan. Se olisi neljäs, jos lapsena sairastamatta jäänyt vesirokko ei olisi päässyt yllättämään. Ensimmäinen HOL-seminaari, johon osallistuin oli Helsingissä. Lähtö sinne tuli hetken päähän pistona, enkä ottanut aiheesta juurikaan selvää (itseasiassa en muista kirveelläkään sitä). Kuitenkin luennot olivat mielenkiintoisia.

Tärkeintä oli kuitenkin illalla toisten historian opiskelijoiden kanssa jutustelu. Aiheet sivusivat kaikkea mahdollista (eli urheilua). Siinä sivussa tuli tutustuttua uusiin ja erilaisiin ihmisiin ja opittua, minkälaista se historian opiskelu eri paikkakunnilla onkaan. Sain myös erittäin arvokkaan neuvon seminaarityöhöni, josta tulevaisuudessa jatkan graduun asti.

Neuvonkin siis: kerää vinkkejä, tutustu ihmisiin ja nauti! Lisäksi tahdon toivottaa tervetulleiksi kiittää kaikkia seminaariin osallistuneita puhujia ja vieraita! Toivottavasti näemme tulevaisuudessa.

PÄÄKIRJOITUS

Tommi Leirilaakso

Olen Varnitsan puheenjohtaja Jenni ja olen ollut mukana järjestämässä teille tätä seminaaria.

Perinteikäs kevätseminaari järjestetään siis Joensuussa. Seminaarin aiheena on ”Historioitsijat työelämässä”. Luvassa on siis mielenkiintoisia tarinoita entisiltä historian opiskelijoilta. Seminaarin jälkeen Varnitsan hallituksen jäsenet johdattavat teidät pienimuotoiselle kaupunkikierrokselle Joensuun keskustaan, josta matka jatkuu iltabileisiin, jossa on mahdollisuus tutustua toisiin paremmin. Myös joensuulaisia on saapumassa paikalle. Viikonloppuna

on luvassa siis asiapainotteista tapahtumaa sekä rentoutumista!

Itse olen vielä melko kokematon Hol-seminaareissa kävijä ja tämä on vasta toinen seminaarini ja edellinenkin jossa olin järjestettiin Joensuussa. Tapahtuman suunnittelu on kuitenkin ollut mukavaa ja mielestäni luvassa on hieno seminaari. Toivottavasti olette samaa mieltä! Sen pidemmittä puheitta toivotan iloisia lukuhetkiä HOL-seminaari lehden parissa. Lehdestä saatte tutustua etukäteen niin Joensuuhun kuin ainejärjestöömmä

Varnitsaan.

Toivomme koko Varnitsan puolesta, että viihdytte Joensuussa ja saatte

seminaarista paljon irti!

Terveisin

Jenni KuronenVarnitsa ry:n puheenjohtaja

Tervehdys kaikille ja tervetuloa Itä-Suomen helmeen Joensuuhun!

Mikä ihmeen HOL?

Vuonna 1966 perustettu Historian Opiskelijain Liitto on valtakunnallinen historian opiskelijoiden edunvalvontaan keskittynyt järjestö. Liittoon kuuluu reippaasti yli tuhat jäsentä, 11 historian ainejärjestöstä kuudelta eri paikkakunnalta. HOL toimii siis kaikkien Suomessa historiaan opiskelevien kattojärjestönä, joka valvoo ja ajaa historian opiskelijoiden etua. Se kannustaa myös lisäämään yhteistyötä ainejärjestöjen välillä ja pyrkii tarjoamaan mahdollisuuden vaihtaa ajatuksia historiakysymyksistä oman laitoksen ulkopuolella

HOL:n näkyvimmän osan muodostavat vuosittain järjestettävät syys- ja kevätseminaarit. Seminaarit rakentuvat ennalta määrätyn teeman ympärille ja sisältävät akateemisen osan lisäksi rentoa tutustumista sekä seminaarikaupunkiin että toisiin historian opiskelijoihin. Seminaarit järjestetään eri kaupungeissa vakiintuneen kierron mukaan, syysseminaarin järjestää seuraavassa kevätseminaarissa puheenjohtajuusvastuun ottava kaupunki ja kevätseminaarin järjestää puheenjohtajuudesta luopuva kaupunki.

Kevätseminaarien yhteydessä valitaan aina uusi hallitus, joka koostuu jokaisen ainejärjestön edustajasta ja puheenjohtajakaupungista valitaan liiton puheenjohtaja, sihteeri ja taloudenhoitaja. Puheenjohtajakaupungin edustajat muodostavat myös työvaliokunnan, joka valmistelee kokoukset ja vastaa käytännön asioiden hoitamisesta.

Hallituksen kokouksessa vaihdetaan ainejärjestöjen kuulumisia ja päätetään liiton toiminnasta. Liitolla on mahdollisuus tehdä kannanottoja erinäisistä historianopiskeluun ja muuhun historiaan liittyvissä seikoista. Tätä mahdollisuutta kannattaa käyttää hyväkseen.

Liitto sai alkunsa korkeakoulujärjestelmän laajenemisesta 1960-luvulla erityisesti maakuntiin ja historian opiskelemisen tullessa mahdolliseksi monessa eri kaupungissa. Historian opiskelijoiden määrän kasvaessa, syntyi tarve järjestölle, joka pitäisi yllä yhteyksiä

eri yliopistojen historian opiskelijoiden välillä. Aluksi HOL pyrki edistämään

opiskelijoiden työelämään sijoittumista, yhtenäistämään historia-aineen oppisisältöjä

ja parantamaan opiskelijan asemaa yliopistoissa. Erityisesti 1970-luvulla Liittoa leimasi, kuten suurinta osaa muitakin ajan opiskelijajärjestöjä, vasemmistolaisuus. Esimerkkeinä kuuluminen Suomi-Neuvostoliitto- ja Suomi-Kuuba-seuroihin sekä vuonna 1974 ohjeiden antaminen jäsenjärjestöille Chilen sotilasvallankaappauksen jälkeisen

laajan solidaarisuuskampanjan järjestämisestä. Nykyisin HOL ei enää sitoudu politiikkaan vaan pyrkii poliittiseen neutraaliuteen.

Lähde/lue lisää: www.hol.fi

ITÄ-SUOMEN HELMIJoensuu

Susirajan cityyn voi saapua monella tapaa. Maanteitse etelästä 6-tietä tuleva pätkähtää Joensuun kehätien tietyömaalle Karsikon kulmilla ja voi siitä jatkaa matkaansa Rantakylän hemaisevaan betonilähiöön tai keskustaan. Mikäli valitsee jälkimmäisen, ja

suotavamman, vaihtoehdon kulkeutuu rautatie- ja linja-autoaseman kulmille. Täällä maantiereitin valinnut Marco Polo tapaa ne onnekkaat, jotka ovat selvinneet etelästä tai pohjoisesta VR:n hellässä huomassa Joensuuhun saakka. Asemalta joen yli ja Ilosaaren ohi, niin olet perillä, Joensuun ytimessä. Yliopisto löytyykin kätevästi sieltä kaupungin toiselta laidalta. Pohjoisesta tulevat ovat sikäli etulyöntiasemassa, että matka käy ensin yliopistolle. Kuutostietä Nurmeksesta porhaltavat päätyvät suoraan kaupunkia halkovalle Koulukadulle, josta on helppo poiketa oikealle Suomen toiseksi vanhimman suomenkielisen lyseon kohdalla. Tosin rakennus

ei ole enää se sama, mutta henki kaiketi säilyy. Norssin kasvattina en tosin tiedä. Varkaudesta tai Kuopiosta tietä 23 porhaltavat päätyvät sen sijaan suoraan yliopistolle. Kaupunkiin johtava tie halkoo kampusta jättäen vasemmalle puolelle Normaalikoulun ja

kasvatustieteiden tiedekunnan, oikealta löytyykin sitten muu kampus. Lentokoneellakin Joensuuhun toki pääsee, mutta se on jo vähän monimutkaisempaa. Viime kesän ennätyshelteinen kenttä kun sijaitsee Onttolassa, kunnallisesti Kontiolahdella ja maantieteellisesti Liperissä. Opiskelijabudjetille tämä vaihtoehto lienee poissuljettu.

Millä tahansa tänne tulittekin, olette tätä lukiessanne joka tapauksessa perillä. Siitä saatte kiittää tsaaria Jumalan armosta, Nikolai I:stä, joka vuonna 1848 päätti perustaa kaupungin Pielisjoen suuhun Pyhäselän rannalle. Tai ehkäpä ajatus ei ollut Nikolain, mutta se ei ole niin tärkeää. Vanhaa puu-

Kaupungintalo ja Pielisen kanava syksyisessä iltavalaistuksessa

Joensuuta ei ole enää juurikaan nähtävissä, kiitos vaan ne sotien jälkeisen Suomen rakennussuunnitelijat, jotka eivät arvostaneet vanhaa. Muutama puutalo on vielä jäljellä joen rannassa, mutta siinä kaikki. Olen kuullut tarinan, että kaupunkikeskusta piti aikanaan rakentaa Pielisjoen eteläpuolelle, nykyisen Niinivaaran alueelle, mutta maanomistajat eivät halunneet maitaan luovuttaa. Tämän vuoksi jouduttiin tyytymään pohjoispuolen suoalueeseen, johon sitten kaupunki on ajan mittaan kasvanut. Tapulikaupungin oikeudet Joensuu sai 1860 ja kasvoi Pietarin vaikutuspiirissä alueen kauppa- ja käsityökeskukseksi. Pielisjoki oli aikanaan tärkeä väylä ja isona järvenä Pyhäselkä tarjosi myös liikennemahdollisuuksia.

Mutta se historiasta, jottei mene maine kokonaan. Tämän päivän Joensuu on propagandan mukaan iloisten ja lupsakoiden karjalaisten elinvoimainen maakuntakeskus. Olkoon näin. Vuodenajasta johtuen Joensuu ei esittele niitä parhaita puoliaan, kesällä varsinkin hiljan kunnostetussa jokivarressa on ihan mukava käyskennellä. Torin ympäristöstä en viitsi nyt enempää mainita, neuvostoarkkitehtuurin ystäviä varmasti kauhistuttaa Eliel Saarisen suunnittelema kaupungintalo ja –teatteri sekä entinen lyseo, nykyinen taidemuseo. Muita maininnan arvoisia rakennuksia ovat kirkot, Josef Stenbäckin suunnittelema vuonna 1903 valmistunut luterilainen sekä 1887 valmistunut ortodoksinen Pyhän Nikolaoksen kirkko. Nämä sijaitsevat Kirkkokadun molemmissa päissä, ekumenian hengen mukaisesti. Rautatieasemalle matkatessa kannattaa katsoa vasemmalle Ilosaaren kohdassa, siinä on vanha kruunun viljamakasiini, Pielisjoen linna, joka on sittemmin toiminut mm. suojeluskunnan päämajana. Lapuan liikeen kyydityksen uhriksi joutunut K.J. Ståhlberg yöpyi kyseisessä rakennuksessa. Ei nyt ihan keisari Aleksanteri I:n matkoihin verrattava tapahtuma, mutta jotain meilläkin.

Taisin muuten taas sortua historiaan. Korjataan vahinko ja puhutaan lopuksi vaikkapa kulttuurista. Akateemista juomakulttuuria voi harrastaa kaupungin useissa ravitsemusliikkeissä, historian opiskelijoiden kantapaikoista mainittakoon Pub Palaveri aivan siinä joen rannassa kaupungintaloa vastapäätä sekä televisiostakin tuttu Ravintola Jokela kauppakeskus Ison Myyn kulmilla. Jokela on purku-uhan alla, joten jos olet nopea ennätät vielä nähdä sen. Lisää Joensuun juoma- ja seurustelupaikoista voi lukea Varnitsa-lehden numerosta 1/11. ( h t t p : / / v a r n i t s a . j o e n s u u . f i / i n d e x . h t m ) .

Yliopisto ja laitos

Itä-Suomen yliopisto on fantastinen juttu. Kysy vaikka politiikoilta. Me olemme hieman erimieltä.

Laitoksemme sen sijaan on ihan oikeasti fantastinen. Uudessa organisaatiossa olemme osa yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunnan historia- ja maantieteiden laitosta. Historian tyyssija on arkkitehtuurin helmessä, Metrialla, jossa voi ihastella tiilen ja betonin harmoniaa.

Meillä voi erikoistua Suomen tai yleiseen historiaan. Erityisosaamista löytyy muun muassa rajoista, ympäristöhistoriasta, Venäjän ja Afrikan historiasta, naishistoriasta sekä liikuntakulttuurin historiasta. Laitoksellamme on neljä vakinaista professoria sekä tällä hetkellä myös Jutikkala-professori. Yliopistolehtoreita on kolme, tutkijoita ja dosentteja erinäinen määrä. Amanuenssi on opiskelijoiden tuki ja turva opintoihin liittyvissä käytännönasioissa.

Varnitsa on 1970 perustettu aktiivinen, väittäisin jopa yliopistomme paras ainejärjestö, jonka jäsenyys kestää hautaan asti. Järjestämme monipuolista ruumiin- ja hengenkulttuurin ohjelmaa sekä valvomme jäseniemme etuja. Itse asiassa valvomme myös muiden opiskelijoiden etuja, kuten taannoinen varnitsalaisten organisoima mielenilmaus osoitti. Varnitsa on osaltaan pitänyt huolta siitä, että henkilökunnan työhuoneiden kynnykset ovat niin matalia, että opiskelijakin voi ne huoletta ylittää.

Ruumiinkulttuurin saralla Varnitsa toimii aktiivisesti sekä ainejärjestön kesken että yliopistotasolla. Jokavuotiset futsal- ja sählyturnaukset kokoavat vastakkain vuosikurssien ja laitoksen joukkueet. Verta, hikeä ja kyyneleitä ei säästellä näissä urheilun suurtapahtumissa, joihin voi treenata esimerkiksi Varnitsan viikottaisella liikuntavuorolla. Laitoksen mukanaolo luo yhteenkuuluvuuden

tunnetta myös henkilökunnan suuntaan. Yliopiston sisäisessä sählyliigassa Varnitsan joukkue on menestynyt paremmin kuin Suomen jalkapallomaajoukkue. Hegemoniakamppailut Praxista (yhteiskuntapolitiikka) vastaan ovat tunnelmaltaan vertaansa vailla. Kolmena edelliskautena Varnitsa on raivannut tiensä pudotuspeleihin asti, kerran jopa finaaliin. Tänä vuonna matka tosin päättyi jo ensimmäiselle pudotuspelikierrokselle juuri Praxista vastaan. Yleisöä oli enemmän kuin SaiPan peleissä. Lisäksi ylioppilaskunnan liikuntailtapäivinä Varnitsa on

ollut hyvin edustettuna varsinkin jalka- ja tossupalloturnauksissa.

Varnitsa juhli 40-vuotissyntymäpäiviään paitsi vuosijuhlilla myös omalla historiateoksella. Tätä keräilyharvinaisuutta on vielä jäljellä muutama kappale ja sitä voi ostaa muun muassa HOL-seminaarin erikoishintaan. Kirjoittajat ovat kaikki Varnitsan elinikäisjäseniä, entisiä ja nykyisiä opiskelijoita. Teos sisältää mukavia muisteloita ja viiltävää analyysiä ainejärjestömme taipaleelta.

Varnitsa on aktivoitunut myös

hyväntekeväisyyden saralla. Keväällä 2010 Varnitsa voitti ylioppilaskunnan ja SPR:n veripalvelun järjestämän verenluovutuskampanjan.

Verta, hikeä ja kyyneleitä.

Edunvalvonnassa Varnitsa profiloitui eritoten 14.12.2010 järjestetyn mielenilmauksen yhteydessä. Teemalla ”Mitä ihmettä täällä tapahtuu?” vaadittiin yliopiston johdolta selityksiä miksi tieto ei kulje ja yliopistossa voidaan pahoin. Mukaan hyytävään pakkassäähän saatiin myös muiden ainejärjestöjen opiskelijoita sekä henkilökuntaa. Vastausta kysymykseen ei tosin saatu, vaikka keskustelua pyrittiin käymään sekä maakunnan että valtakunnan lehdistössä. Monesta varnitsalaisesta tuli mielenosoituksen myötä myös tv:stä tuttuja.

Ainejärjestömme julkaisee myös viidesti vuodessa ilmestyvää Varnitsa-lehteä. Lehti on tutkivan journalismin tyyssija; analyyttisempi kuin Seiska ja paljastavampi kuin Tuksu. Odotetuin osa lehteä on tietenkin jopa kuusisivuiseksi paisunut juoruliite, josta voi tarkistaa mitä tuli tehtyä.

Rankan opiskelun vastapainoksi Varnitsa tarjoaa myös rankkoja huveja, joku voisi jopa sanoa armotonta bilettämistä. Joka vuosi järjestetään kulttuurimatka johonkin lähialueen kohteeseen ja opintomatka merta edemmäs, tänä keväänä Irlannin pankkeja (panimoja) tukemaan. Syksyllä uusille opiskelijoille järjestetään tutustumisiltoja ja fuksiaiset, joissa meni nuoret sekä vanhat saman lailla. Syyslukukausi huipentuu pikkujouluihin,

joista kukaan ei tosin seuraavana aamuna muista mitään. Kevään puolella järjestetään talvi- ja kevätpäivät, joista jälkimmäisissä lumen pitäisi jo olla sulanut. Tosin yleensä tulee vielä lisää. Kevätpäivät ovat samalla fuksien haalarikastajaiset. Lukuvuoden päättää luonnollisesti vapun armoton

juhlinta Ilosaaren nurmikolla (tai hangilla) legendaarisen vappuboolin kera. Lisäksi syksyllä ja keväällä järjestetään leffailtoja sekä suuren suosion saaneita tietovisoja. Oikeastaan ei ole yhtään hyvää syytä olla järjestämättä bileitä myös näiden tapahtumien välillä.

Leirilaakso&Raudaskoski

Miettiessäni tarkemmin itseäni ja HOL:a, huomasin olleeni tekemisissä sen kanssa jo yli kolme vuotta. Tänä aikana olen osallistunut kymmeneen seminaariin ja kevätpäivään, lähettänyt lukemattomia sähköpostiviestejä, tehnyt tutkimusta liitosta Varnitsan historiateokseen, tutustunut kaikkiin niihin upeisiin ihmisiin ympäri Suomea ja paljon paljon muuta. Tuntuu haikealta tajuta sen kaiken oleva nyt ohi ja nähdä soihdun vaihtavan kantajaansa. Ehkä maailmassa on vielä tilaa entisille HOL-aktiiveille, sillä tähän seminaariin päättyy pitkäksi venynyt HOL:ssa vaikuttaminen. Jäikö tästä kaikesta kuitenkaan mitään käteen?

Ensimmäisenä ja toisena hallitusvuotenani liitto tuntui polkevan paikallaan. Järjestettiin seminaareja, joissa totta kai oli illanviettojen ja yösaunomisen lisäksi kuunneltiin mitä erilaisimpia puhujia, mitä erilaisimmista teemoista, mutta onko HOL pelkästään sitä? Minun mielestäni ei. Se on yksi näkyvä osa-alue sitä, mutta valtakunnallisen liiton täytyy pystyä enempään ja seminaarejakin pitää pystyä viemään eteenpäin. Toivottavasti tämä seminaari tulee olemaan yksi monista erilaisista ja kokeilevista seminaareista. Tullessani puheenjohtajaksi minusta tuntui kuin ketään ei kiinnostaisi mitä liitolle tulee käymään tai tiesivätkö ihmiset edes mikä koko liitto oli? Olin jo alkanut kyseenalaistamaan koko sen olemassaolon tarkoituksen, jos HOL-aktiivitkin pystyvät vain ylläpitämään vähäistä toimintaa ja ottamaan näyttävän kuuloisen CV-merkinnän. Päätin silloin, ettei omasta kaudestani tulisi sellaista vaan nyt pyritään uudistamaan ja kehittymään. Ainakaan kukaan ei voisi sanoa, ettemmekö yrittäneet.

Katsoessani taaksepäin aikaani liitossa, olen kaiken kaikkiaan tyytyväinen, varsinkin siihen mitä saimme aikaan Joensuun puheenjohtajuuden aikana: uudistimme sääntöjen ohessa nettisivut, kehitimme toimintaa paljon ja loimme uusia yhteyksiä. Hommat eivät kuitenkaan ole läheskään lopussa vaan vasta alkaneet, tässä tulevalla hallituksella ja erityisesti puheenjohtajaksi nousevalla Maiju Hämäläisellä on suuri vastuu. Vastuu siitä, että HOL:a kehitetään edelleen ja sitä uskalletaan käyttää historian opiskelijoiden etujen ajamiseen. HOL kärsii vielä erityisesti tunnettavuusongelmista, mutta nyt tulevalla hallituksella on omasta mielestäni paljon paremmat eväät lähteä etsimään ratkaisuja ongelmakohdille ja uudistaa yhteistä liittoamme yhä paremmaksi. Tämä kohta ex-puheenjohtaja kiittää ja lähtee juhlimaan (ehkä) viimeistä seminaariaan, niin virallisen ”historioitsijat työelämässä” kuin vapaamuotoisen ”historioitsijat yöelämässä” ohjelman parissa sekä tietysti kaikkien paikalla olevien ihmisten kanssa.

Väistyvä Historian Opiskelijain Liitto ryn puheenjohtajaJyrki Puikko

Kaiken tämän jälkeen

Kun hallituspestini Patina ry:ssä päättyi, olin jo lähes kuvitellut järjestötoimintani Tampereella olevan tältä erää ohitse. Näköjään asiat lutviutuivat hitusen toisin, ja vaikka HOL ry onkin valtakunnallinen yhdistys, lienee itselläni edessä kohtalaisen runsaasti istumista Tampereella mainion toimikuntani kera. Toivon kuitenkin, että tulevalla kaudella tulen näkemään liittomme jäseniä myös muissa kaupungeissa ympäri Suomea, ja miksei vaikka tämän meidän maamme lisäksi myös niin merellä kuin ilmassakin.

Edellä oleva on viittaus siihen, että tarkoituksena olisi siis edelleen kehittää Hollin toimintaa aktiivisesti. Järjestämämme hienot ja kiinnostavat seminaarit sen kertovat: me pystymme toimimaan ja tekemään hyvää työtä. Liiton jäseninä on mahtavat 11 erilaista ainejärjestöä, joilla on kyky myös tehdä yhteistyötä Historian opiskelijoiden liiton puitteissa. Tämä tuo meille mahdollisuuksia tehdä juuri sitä, mitä haluamme. Mikäli jäsenistöllä on intoa lähteä yhdessä risteilemään, järjestää opintoretki Pietariin tai jopa kauemmas, en itse näkisi sille estettä. Meillä on hyviä tekijöitä sekä pitkään rakennetut puitteet HOL ry:ssä.

Toisaalta, mikäli jäsenet niin haluavat, voimme keskittää voimamme nyt laman aikana historian opiskelijoiden itsetunnon kohottamiseen, työelämäyhteistyön lisäämiseen ja pitämään yllä, sekä mahdollisesti korottamaan, oppiaineemme arvostusta. Useissa yliopistoissa on käynnissä uudistuksia ja itsestäni on tuntunut, että humanististen tieteiden opiskelijoita vaivaa yleisesti heikompi itsetunto oppiaineensa suhteen verrattuna muiden tieteiden opiskelijoihin. Tämä on väärin. Sen vuoksi pidän tärkeänä sitä, että liittomme pyrkii aktiivisesti ja jatkuvasti tiedottamaan siitä, mitä kaikkea me oikeasti opimme historiaa opiskellessamme.

Erään ystäväni todetessa vanhalle tutulle opiskelevansa historiaa, oli tämä tuttu kommentoinut: ”Niin, sähän olit aina hyvä numeroiden kanssa”. Oppialamme ei ole vuosilukujen ulkoa opettelua eikä ilmiselvien asioiden ylöskirjaamista ja kertomuskirjallisuuden tuottamista historiasta. Meidän tulee myös itse muistaa, mitä me teemme. Se mitä me opiskelemme ja miten me opiskeluaikana toimimme antaa meille mahdollisuudet tulevaisuuteen. Nämä vuotemme yliopistossa ovat vain pieni osa elämästämme. On tärkeää, että nämä vuodet sekä hyödyttävät elämäämme kuin myös, että me nautimme niistä ja voimme jälkikäteen muistaa niitä lämmöllä (tai positiivisella ”Ne oli aika aikoja ne” –tunteella). Historian opiskelijoiden liitto on jokaista jäsentään varten. Olkaamme aktiivisesti kehittämässä sitä yhä edelleen, jotta se palvelee meitä parhaiten.

Iloista vuotta odotellen,Maiju Hämäläinen

Uuden puheenjohtajan

mielikuvitelmia ja käsityksiä

Kello 11 Metria: seminaarin avaus ja Historian Opiskelijain Liiton puheenjohtajan Jyrki Puikon tervetulopuhe

Arto Nevala (Itä-Suomen yliopiston historia- ja maantieteiden laitoksen lehtori)

Salla Remes-Ylönen (toimittaja)

Jukka Partanen (kaupallinen tutkija)

Pekka Kauppinen (arkistoala)

Kahvitauko

Keimo Lehtiniemi (mediayrittäjä)

Mikko Meriläinen (kirjastoala)

Jussi Virratvuori (graafinen yrittäjä)

Katja Hintikainen (järjestö)

Mikko Lehtonen (Specian ja Akavan Erityisalojen puheenvuoro)

Seminaarin päätös noin kello 15.00

Kaupunkikierros

Iltabileet Skarpissa kello 19.00

SEMINAARIOHJELMA